1. No category

SODANKYLÄ
Luontoselvitys
Luoston asemakaavan muutos ja laajennus
Kantaluosto
AIRIX Ympäristö Oy
Mäkelininkatu 17 A
90100 OULU
Puhelin 010 241 4600
Telefax 010 241 4601
www.airix.fi
2
Sisällysluettelo
1. Selvityksen tausta ja tavoite ..................................................................................... 5
2. Aineisto, menetelmät ja epävarmuustekijät ............................................................ 5
3. Inventointialueen yleiskuvaus .................................................................................. 5
3.1 Ilmasto................................................................................................................... 7
3.2 Maa- ja kallioperä .................................................................................................. 7
3.3. Vesistöt ................................................................................................................ 7
3.4. Kasvillisuus........................................................................................................... 8
4. Inventoinnin tulokset ................................................................................................ 9
4.1 Kasvillisuus ja luontotyypit ..................................................................................... 9
4.2. Eläimistö ............................................................................................................. 22
4.2.1 Nisäkkäät...................................................................................................... 22
4.2.2 Linnut............................................................................................................ 23
4.2.3 Kalat ............................................................................................................. 23
4.2.4. Matelijat ja sammakkoeläimet ...................................................................... 23
4.2.5 Selkärangattomat ......................................................................................... 23
5. Kohteiden kuvaukset .............................................................................................. 24
5.1 Arvokkaat elinympäristöt...................................................................................... 24
5.2 Perinnemaisemat................................................................................................. 24
5.3. Uhanalaiset lajit .................................................................................................. 25
6. Kohteiden arvottaminen ......................................................................................... 26
7. Johtopäätökset ja suositukset ............................................................................... 26
Lähdeluettelo ............................................................................................................... 27
Liitteet
3
4
1. SELVITYKSEN TAUSTA JA TAVOITE
Sodankylän kunta laatii kaavamuutoksen ja laajentaa olemassa olevaa asemakaavaa
Luostolla, Kantaluoston alueella. Asemakaavan tarkoitus on lisätä Luoston alueella teollisuus- ja varastorakennuksien ja matkailupalveluiden alueita, sekä tarkastella ns. kalaaltaiden alueen liittämistä asemakaavoituksen piiriin. Samalla tutkitaan mahdollisuutta
sijoittaa lämpölaitos kaava-alueelle. Lisäksi tarkastetaan yhden yksityisen omistaman
lomarakennustontin rakennusoikeutta. Luoston keskusta-alueen liikennejärjestelyitä tutkitaan laajemmin suunnitelmissa olevan kiertoliittymän johdosta.
Suunnittelualueella on asuin/lomarakennuksia, liikerakennuksia, rakennettuja katuja,
moottorikelkkareitti, sähkölinja ja kaksi keinotekoista lampea. Lampien tuntumassa on
lisäksi vedenpuhdistamo.
2. AINEISTO, MENETELMÄT JA EPÄVARMUUSTEKIJÄT
Luontoselvitys laadittiin olemassa olevan tiedon ja maastokäyntien perusteella. Maaperä- ja kallioperätiedot selvitettiin GTK:n kartta-aineiston perusteella (GTK 2007). Ilmastotiedot selvitettiin Suomen kartaston avulla (Suomen kartasto 1991). Kasvillisuus selvitettiin maastokäyntien aikana. Nisäkkäistä, linnuista, kaloista ja selkärangattomista eliöistä
ei tehty erillistä selvitystä. Maastokäynnin yhteydessä havaituista linnuista ja nisäkkäistä,
sekä niiden jätöksistä saadut esiintymishavainnot on esitetty selvityksessä. Uhanalaistiedot on selvitetty Lapin ympäristökeskuksen tarkastaja Jouni Rauhalan avulla (kirjallinen lausunto 5.9.2012). Luontoselvityksen maastokäynti sijoittui elokuun loppupuolelle
28 ja 29.8.2012. Maastotöihin käytettiin aikaa n.16 h. Luontoselvityksen laati biologi FM
Teuvo Pääkkölä. Sammalten määrityksessä asiantuntija apua antoi biologi Britta Hamari.
3. INVENTOINTIALUEEN YLEISKUVAUS
Inventointialue sijaitsee Sodankylän kunnassa, noin 40 km Sodankylän kuntakeskuksesta kaakkoon Luostotunturin matkailukeskuksessa, Luoston asemakaava-alueella. Alue
sijaitsee Kantaluoston alueella, alueen keskustasta pohjoiseen Luostotunturin ja Kantapäänvaaran välisessä laaksossa (Kuva 1).
5
Alue rajautuu lounaisreunaltaan Kantaluoston keskukseen, länsireunaltaan alue rajautuu
Pyhä-Luosto tiehen, pohjois-, itä- ja eteläreunoilta alue rajoittuu suo- ja metsäalueisiin.
Inventointialueen pinta-ala on n. 60 ha. Luonnontilaisia alueita ei inventointialueella ole.
Alueen metsäalueet on hakattu suurimmalta osin noin 30-50 vuotta sitten. Alueen koilliskulmalla puron reuna-alueella sijaitseva metsä on puustoltaan osittain vanhempaa 80100 v. Myös keskuksen tuntumassa oleva tuoreen kankaan metsä on iäkkäämpää n 80100 v. Tämä alue on jo suurimmalta osin rakennettu. Suoalueen halki kulkee tie, ja osa
suosta on muutettu kaivamalla kahdeksi keinotekoiseksi lammeksi. Lampien eteläreunassa sijaitsee jätevedenpuhdistamo. Lampien pohjoispuolella on hiljalleen metsittyvä
maanottopaikka. Alueen itäreunalla kulkee moottorikelkkareitti ja sähkölinja luodekaakko suunnassa. Tällä hetkellä alue on suurelta osin rakennettua tai yhdyskuntatekniikan toimintojen käytössä.
Kuva 1. Inventointialue Kantaluoston alueella Luostolla, Sodankylän kunnassa.
6
3.1 Ilmasto
Luoston alue kuuluu subarktiseen ilmastovyöhykkeeseen. Ominaisia ovat kylmät talvet ja
voimakkaat vuodenaikaiset lämpötilaerot. Vuoden keskilämpötila on 0,5
o
C. Kuukausit-
o
taisten keskilämpötilojen vuosivaihtelu on 29 C. Termisen kasvukauden pituus on 125
vrk. Kasvukauden tehoisan lämpötilan summa on noin 790 d.d.
o
C (Suomen kartasto
1991).
Ilmasto on humidinen eli alueelle sataa enemmän vettä kuin sieltä haihtuu takaisin ilmakehään. Vuotuinen sademäärä on 530 mm. Sadepäivien (sademäärä ≥ 0,1 mm) määrä
on 140 vrk. Eniten sataa loppukesällä ja vähiten kevättalvella. (Suomen kartasto 1991)
3.2 Maa- ja kallioperä
Lapin yleisin maalaji on moreeni. Alue on viimeisen jäätiköitymisen aikana ollut jäänjakaja-aluetta, jonka vuoksi kumpumoreenit ja harjut ovat alueella harvinaisia. Jokien rannoille on kerrostunut jokihiekkoja ja tulvakerrostumia virtaavan veden vaikutuksesta. Turvemuodostumia on Keski-Lapin tasaisilla alueilla paljon. Vaarojen rinteillä maaperä on ohut
tai puuttuu, jonka vuoksi louhikot ovat yleisiä (Manner & Tervo 1988; Viitala & Räinä
1997 Kalpion & Bergmanin 1999 mukaan). Pyhä-Luoston Geologisen retkeilykartan
(2007) mukaan suunnittelualueen kangasmaiden maalaji on moreeni, suoalueen maalaji
on saraturvetta.
Suunnittelualue sijaitsee Keski-Lapin liuskealueella, joka koostuu vulkaanisista ja sedimenttisyntyisistä kivistä. Tulivuoritoiminta on ollut vilkasta, kallioperä koostuu suurelta
osin tummista ja hienorakeisista vulkaanisista kivistä. Vulkaaniset kivet ovat yleensä
emäksisiä tai ultraemäksisiä ja siten runsasravinteisia, kuten myös emäksiset liuskekivet.
Nämä kivilajit myös rapautuvat happamia kivilajeja herkemmin. Luoston kallioperä on
vulkaanisia kiviä nuorempaa, pääosin sedimenttisyntyistä kvartsiittia (Mikkola ym. 2000)
Pyhä – Luoston Geologisen retkeilykartan (2007) mukaan suunnittelualueen kallioperä
on pääosin kvartsiittia.
3.3. Vesistöt
Inventointialue sijaitsee Kitisen vesistöalueella. Alueen keskellä kulkee puro, josta saa
alkunsa Luostonoja. Puro saapuu alueelle kaakosta Kantapäänaapaa pitkin laajentuen
Luostonojaksi, joka laskee vetensä Luostonlammen kautta lopulta Kitiseen. Puron uo7
maa on suunnittelualueella osittain kaivettu luonnontilaista suoremmaksi. Suunnittelualueen keskiosassa puron uomaa on kaivettu uuteen uomaan, joka kiertää keinotekoiset
lammet itäpuolelta. Osa vedestä kulkee lampien kautta ja palaa puroon lampien pohjoispuolelta osittain vanhan purouoman kautta kaivettuun uomaan. Puron leveys vaihtelee
suunnittelualueella vajaasta metristä kolmeen metriin. Virtausnopeus on eteläpään luonnonuomassa hidas. Virtausnopeus on pohjoispäässä nopea ja pohja hyvin kivinen lähes
selvitysalueen pohjoisrajaan saakka. Pohjoisreunan tuntumassa puron uoma vaikuttaa
luonnontilaiselta. Puron ja lampien luoteiskulmassa sijaitsee jätevedenpuhdistamo, josta
puhdistetut jätevedet johdetaan Luostonojaan. Puron uomaan liittyy kaksi keinotekoisesti
kaivettua lampea. Lammet ovat aiemmin toimineet kalojen luonnonravintolammikkoina,
mutta nykyään lumetusjärjestelmään tarvittavan veden varastona. Lampien pinta-alat
ovat n. 3,5 ha ja 0,5 ha. Lampia kiertää ohut saravyö. Lampien länsirannalla saravyö on
n. 5-10 m leveä, osin luhtainen alue.
3.4. Kasvillisuus
Sodankylän alue kuuluu kasvimaantieteellisessä aluejaossa pohjoisboreaaliseen vyöhykkeeseen, Peräpohjolan alueeseen. Ylimpien vaarojen laella kasvillisuus on jo MetsäLapin kaltaista (Kalliola 1973 Kalpion & Bergmanin 1999 mukaan). Eliömaakunnittaisessa jaossa Luoston alue sijoittuu Sompion Lappiin. Peräpohjolan alueella vallitseva metsätyyppi on kuivahko kangasmetsä (Lappalainen 1998). Alueen tuoreiden kangasmetsien ominainen metsätyyppi on paksusammaltyyppi (HMT), kuusta ja hieskoivua sekapuuna kasvava metsä (Kalliola 1973). Lehtomaisia metsiä alueella on hyvin vähän, tosin
Luoston alueella niitä on kohtalaisesti (Mikkola ym. 2000).
Pyhä–Luoston suot kuuluvat suoyhdistymätyyppien aluejaossa Peräpohjolan aapasuovyöhykkeeseen (GTK 2007). Aapasoilla vuorottelevat kuivahkot roudan nostattamat jänteet ja vetiset rimmet. Sodankylän laajat suot ovat rimpisiä aapoja, joiden keskustan suotyyppi on useimmiten saranevaa muuttuen laiteiden rahkanevan kautta lopulta
rääseiköksi ja varsinaiseksi korveksi. Erityisen ominaispiirteen alueen suoluonnolle antavat liuskeisen kallioperäalueen letot ja rinneletot, jotka ovat kasvillisuudeltaan erittäin
reheviä. Soita on yritetty kuivattaa metsien tuoton lisäämiseksi (Karplund 1990).
8
4. INVENTOINNIN TULOKSET
4.1 Kasvillisuus ja luontotyypit
Alueen luontotyypit ja kasvillisuuden yleispiirteet selvitettiin 28. ja 29.8.2012 suoritetuilla
maastokäynneillä. Kartta selvitysalueesta on esitetty kuvassa 1. Kasvillisuutensa puolesta suunnittelualue on suurelta osin n. 40 vuotta vanhaa mäntyvaltaista ja sekapuustoista
tuoretta kangasmetsää ja osittain kuusivaltaista tuoretta kangasta. Puron varrella on
myös lehtomaista kangasta. Suoalueet koostuvat pääosin eri neva- ja rämetyypeistä,
sekä suota pitkin kulkevan puron varren luhtaisesta kasvillisuustyypistä. Alueen koillisosassa on korpityypin alueita. Luontotyyppien uhanalaisuusluokka on merkitty luontotyypin otsikon loppuun. Uhanalaisuusluokat perustuvat Suomen luontotyyppien uhanalaisuus-osa 2. teoksen luokitukseen.
Alueelta inventoitiin seuraavat luontotyypit, jotka on esitetty kartalla liitteessä 1.
1.a. Mäntyvaltainen keski-ikäinen-nuori tuore kangas (HMT) LC
Tuore kangas muodostaa laajan yhtenäisen alueen tutkimusalueen luoteis- ja länsireunalla. Alue on hakattu n. 40 v sitten. Vanhoja mäntyjä on jätetty siemenpuiksi ja niitä on
harvakseltaan pystyssä. Nuoressa puustossa (n. 40 v) esiintyy männyn lisäksi paljon
nuorta hieskoivua, jonkin verran kuusta sekä pensaista katajaa (Juniperus communis).
Harvakseltaan kasvaa yksittäisiä pihlajia (Sorbus aucuparia), kiiltopajuja (Salix phylicifolia), raitoja (Salix caprea) sekä haapaa (Populus tremula). Kenttäkerroksen tyyppilajistoa
ovat juolukka (Vaccinium uliginosum), puolukka (Vaccinium vitis-idaea), mustikka (Vaccinium myrtillus) ja variksenmarja (Empetrum nigrum) sekä vanamo (Linnea borealis),
kevätpiippo (Luzula pilosa) ja kultapiisku (Solidago virgaurea). Pohjakerroksen lajiston
muodostavat lähinnä seinäsammal, kerrossammal sekä paikoin korpikarhunsammal.
1. b. Kuusivaltainen keski-ikäinen tuore kangas (HMT) VU
Luoston rinteen alareunassa matkailukeskuksen tuntumassa sijaitsee kaistale tuoretta
kangasta (Kuva 2). Puuston ikärakenne on n (80-100 v). Vallitsevat puulajit ovat kuusi ja
mänty, sekä harvakseltaan hieskoivu ja kataja. Kenttäkerroksen tyyppilajistoa ovat juolukka, puolukka, mustikka ja variksenmarja sekä kevätpiippo. Pohjakerroksen lajiston
muodostavat lähinnä seinäsammal, kerrossammal sekä korpikarhunsammal.
9
Kuva 2. Kuusivaltaista keski-ikäistä tuoretta kangasta .
1. c. Sekapuustoinen keski-ikäinen nuori tuore kangas (HMT) LC
Nuorehkossa puustossa (n. 40 v) esiintyy mäntyä ja kuusta, sekä paljon nuorta hieskoivua. Harvakseltaan esiintyy pihlajaa, sekä pensaista katajaa. Kenttäkerroksen tyyppilajistoa ovat juolukka, puolukka, mustikka ja variksenmarja, sekä kevätpiippo ja kultapiisku. Pohjakerroksen lajiston muodostavat lähinnä seinäsammal, kerrossammal ja korpikarhunsammal.
10
1. d. Nuori lehtipuuvaltainen tuore kangas
Lammen ja puron välinen alue on maaperältään mahdollisesti lammesta kaivettua läjitysmaata. Sukkessio on vielä kesken, mutta lähinnä alue muistuttaa tuoretta kangasta.
Puusto on nuorta enimmäkseen hieskoivua, seassa on harvakseltaan mäntyjä, pihlajia ja
muutamia kuusia. Kenttäkerroksen lajistoa ovat puolukka, mustikka, juolukka, kevätpiippo ja paikoin metsäkorte (Equisetum sylvaticum). Sammalista korpikarhunsammal on
vallitseva.
1.e. Sekapuustoinen nuori tuore kangas (HMT) LC
Nuoressa puustossa (n. 30-40 v) esiintyy hieskoivun lisäksi paljon nuorta mäntyä, jonkin
verran kuusta, sekä pensaista katajaa (Juniperus communis). Harvakseltaan kasvaa
yksittäisiä pihlajia (Sorbus aucuparia), kiiltopajuja (Salix phylicifolia), raitoja (Salix caprea) ja haapaa (Populus tremula). Kenttäkerroksen tyyppilajistoa ovat juolukka (Vaccinium uliginosum), puolukka (Vaccinium vitis-idaea), mustikka (Vaccinium myrtillus), variksenmarja (Empetrum nigrum) sekä vanamo (Linnea borealis), kevätpiippo (Luzula pilosa)
ja kultapiisku (Solidago virgaurea). Pohjakerroksen lajiston muodostavat lähinnä seinäsammal, kerrossammal sekä paikoin korpikarhunsammal.
2. Sekapuustoinen nuori/keski-ikäinen lehtomainen kangas VU*
Puuston ikärakenne vaihtelee nuoresta keski-ikäiseen. Alueella on harvakseltaan vanhoja ojia ja yksi isompi kanava. Luontotyyppi onkin voinut olla osittain korpi ennen ojituksia. Korpisuudesta on edelleenkin viitteitä paikoittain varsinkin alueen pohjoispäässä.
Puuston vallitsevat lajit ovat kuusi ja hieskoivu. Harmaaleppää (Alnus incana) ja pihlajaa
on myös runsaasti. Pensaskerroksessa esiintyy katajaa. Kenttäkerroksen lajisto on runsas: mustikka, puolukka, riidenlieko (Lycopodium annotinum), oravanmarja (Maiantheum
bifolium), metsätähti, kultapiisku, metsäkurjenpolvi, lillukka, nuokkuhelmikkä (Melica nutans), metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris), metsäkorte (Equisetum sylvaticum) ja
lehtokorte (Equisetum pratense).
3. Metsittynyt niitty (Sekapuustoinen nuori lehtomainen kangas)
Alue on mahdollisesti vanhaa metsittynyttä niittyä. Puulajistossa vallitsevat hieskoivu ja
kuusi, mäntyjä on vähän. Pihlajaa ja katajaa esiintyy pensaskerroksessa. Kenttäkerroksen tyyppilajisto koostuu ruohovartisista: metsätähti, metsämaitikka, maitohorsma (Epilobium angustifolium), kastikat (Calamagrostis sp.), metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum), lillukka (Rubus saxatilis) ja mesimarja (Rubus arcticus).
11
4. Kangasräme/Isovarpuräme LC
Pieni suoalue tuoreen kankaan keskellä. Suossa on eniten rämeen piirteitä vaikkakin
pohjoisnurkassa on pieni saralaikku. Puustossa esiintyy vähän mäntyä. Kenttäkerroksen
tyyppilajeja ovat suopursu (Ledum palustre), hilla (Rubus chamaemorus), metsäkorte ja
tupasvilla (Tricophorum cespitosum). Rahkasammalet mm: rämerahkasammal (Sphagnum angustifolium) ja varvikkorahkasammal (Sphagnum russowii) muodostavat pohjakerroksen lajiston.
5. Kausikosteikko
Kaksi pientä kausikosteikkoa olivat tutkimushetkellä täysin kuivuneita. Lajistona esiintyi
korpikarhunsammalta, äimäkynsisammal (Dicranum angustum), metsäkamppisammal
(Sanionia uncinata), lettorahkasammal (Sphagnum teres), aapapykäsammal
(Barbi-
lophozia kunzeana) ja nevaruoppasammal (Gymnocolea inflata).
6. a. Isovarpuräme IR LC
Isovarpurämeen puuston muodostaa mänty ja muutamat kuuset. Vaivaiskoivua (Betula
nana) ja varpukasveja on runsaasti. Juolukka, suopursu, mustikka, hilla, suokukka (Andromeda polifolia) ja pallosara (Carex globularis) muodostavat pääosan kenttäkerroslajeista. Pohjakerroksessa on kuivemmilla kohdilla seinäsammalta. Muita sammalia ovat
rämekarhunsammal (Polytrichum strictum), nuokkuvarstasammal (Pohlia nutans), rämerahkasammal, varvikkorahkasammal ja ruskorahkasammal (Sphagnum fuscum). Pääosa
sammalista on rahkasammalia.
6. b. Isovarpuräme IR LC
Isovarpurämeen puuston muodostaa mänty, kuusi ja hieskoivu. Vaivaiskoivua (Betula
nana) ja varpukasveja on runsaasti. Juolukka, suopursu, hilla, suokukka ja pallosara
(Carex globularis) muodostavat pääosan kenttäkerroslajeista. Pohjakerroksen sammalia
ovat rämekarhunsammal, rämerahkasammal, varvikkorahkasammal, punarahkasammal
ja lettorahkasammal (Sphagnum teres).
7. Ruohokorpi/pajukkoviita (muuttuma)
Pieni suo/suomuuttuma, jonka halki kulkee ylärinteestä tuleva oja. Ojan mukana alueelle
on tullut hiekkaa, jossa kasvaa runsaasti korpikastikkaa. Oja on vaikuttaa huomattavasti
alueen kosteusoloihin. Kasvupaikka on rehevä. Puuston muodostaa hieskoivu, harmaaleppä, tuomi (Prunus padus) ja harvat kuuset. Alueen itäreunan luhtaisella kohdalla on
pienellä alueella (2-3 aaria) tiheästi pohjanpajua (Salix lapponum) ja kenttäkerroksen
tyyppilajistoa ovat lehtokorte, terttualpi, kurjenjalka ja sarat (Carex sp). Pohjakerroksessa
12
esiintyy: luhtakuirisammal (Calliergon cordifolium), kalvaskuirisammal (Straminergon
stramineum), kultasammal (Tomentypnum nitens), kalvakkarahkasammal (Sphagnum
papillosum). Ruohokorven alueella sammalia ovat: korpilehväsammal (Plagiomnium ellipticum), rämerahkasammal ja varvikkorahkasammal.
8. Varsinainen saraneva VSN LC
Laajahko avosuoalue, joka vaihettuu suon keskiosassa lyhytkorsikalvakkanevaksi. Saroista yleisin on jouhisara (Carex lasiocarpa), myös muita saroja esiintyy. Vaivaiskoivua,
juolukkapajua (Salix myrtilloides), luhtavillaa (Eriophorum angustifolium), järvikortetta ja
suohorsmaa on harvakseltaan.
Pohjakerroksen lajistoa: vajorahkasammal (Sphagnum majus), varvikkorahkasammal,
pallosompasammal (Splachnum vasculosum) ja kalvaskuirisammal.
9. Kangasräme KgR LC
Kangasrämeen halkaisee oja, joka on osin umpeenkasvanut, puusto koostuu männystä,
hieskoivusta ja kuusesta. Kenttäkerroslajiston muodostavat puolukka, mustikka, juolukka, variksenmarja, suopursu ja harvassa kasvava hilla. Pohjakerroksessa esiintyy seinäsammalta, varvikkorahkasammalta ja rämerahkasammalta.
10. Pallosararäme PsR LC
Mänty on rämeen ainoa puulaji. (Kuva 3.) Vaivaiskoivua, juolukkaa, variksenmarjaa,
suokukkaa ja hillaa esiintyy erittäin runsaan pallosaran ohella. Rahkasammalista rämerahkasammal, ruskorahkasammal, varvikkorahkasammal ja punarahkasammal (Sphagnum magellanicum) ovat yleisiä.
13
Kuva 3. Pallosararäme.
11. Vaivaiskoivuräme VR LC
Osittain ojien kuivaama alue, on kuitenkin pääosin lähes luonnontilassa. Puustossa mänty ja harvakseltaan hieskoivu sekä kataja. Runsaasti vaivaiskoivua, jonka ohella kenttäkerroksessa kasvaa suopursu, suokukka, hilla, juolukka ja variksenmarja. Paikoin kosteammilla välipinnoilla kasvaa saroja esim. jouhisara. Pohjakerroksessa esiintyy rahkasammalia, joista yleisiä ovat esim. kangasrahkasammal (Sphagnum capillifolium), kalvakkarahkasammal (Sphagnum papillosum) ja varvikkorahkasammal.
12. Suomuuntuma (ojia)
Alue, jossa on rämeen, korven ja tuoreen kankaan piirteitä, voi kehittyä puolukka- tai
mustikkaturvekankaaksi myöhemmin. Ojia on harvassa ja ne ovat osittain tukkeutuneet,
joten kuivatus on jäänyt puolitiehen. Nuorta hieskoivua on runsaasti, lisäksi mäntyä ja
kuusta. Kenttäkerroksessa metsäkortetta, puolukkaa, mustikkaa, juolukkaa riidenliekoa,
suopursua, hillaa. Pohjakerroksessa esiintyy rämekarhunsammalta ja rahkasammalia.
14
13. Lyhytkorsiräme LkR NT
Rämeen puuston muodostaa mänty. Vaivaiskoivua, variksenmarjaa, juolukkaa ja suokukkaa on kuivemmilla mätäspinnoilla. Välipinnoilla kasvaa mm. tupasvilla (Eriophorum
vaginatum), mutasara (Carex limosa) ja raate (Menyanthes trifoliata). Pohjakerroksen
lajistoa: rämerahkasammal, heterahkasammal (Sphagnum warnstorfii) ja saksipihtisammal (Cephalozia bicuspidata).
14. Lyhytkorsikalvakkaneva/Varsinainen rimpineva LkKaN/VriN LC
Alueen halkaisee Orresokkaan menevä tie ja pyörätie, jotka osaltaan sotkevat suon
normaalia vesitaloutta. Reunaosiltaan lyhytkorsineva muuttuu keskemmällä olevilla kosteammilla kohdilla varsinaiseksi rimpinevaksi. Alueen mätäspinnat ovat useissa kohdin
pinnoiltaan kuin höylättyjä, ehkä talvisen liikkumisen aurauksen seurauksena? Kenttäkerroskasvillisuuden muodostavat mutasara, tupasluikka (Trichophorum cespitosum),
luhtavilla, leväkkö (Scheuchzeria palustris), raate ja pullosara, myös muita saroja esiintyy. Pohjakerroksen lajistoa ovat: kalvaskuirisammal, kalvakkarahkasammal ja vajorahkasammal. Rimpisemmällä alueella aapasirppisammal (Warnstorfia procera), kultasirppisammal (Loeskypnum badium) ja nevaruoppasammal (Gymnocolea inflata)
15. Lettokorpi. VLK (luonnontilaisen kaltainen) VU
Rehevä suotyyppi, luonnontilaisuutta vähentävät sähkölinja ja vanhat ojat, jotka ovat
hiljalleen umpeutumassa. Puuston muodostaa kuusi ja hieskoivu (kuva 4). Pensaskerroksessa esiintyy katajaa ja kiiltopajua. Kenttäkerroksen lajisto on monipuolinen: lehtokorte, metsäkorte, puolukka, mustikka, juolukka, vanamo, kevätpiippo, hilla, vilukko
(Parnassia palustris), korpikastikka, mesiangervo (Filipendula ulmaris), lillukka, mesimarja, suohorsma (Epilobium palustre), metsäkurjenpolvi ja kurjenjalka (Comarum palustre).
Pohjakerroksessa esiintyy useita lettoisuutta ilmentäviä lajeja: lettohiirensammal (Bryum
pseudotriquetrum), lettokuirisammal (Calliergon richardsonii), rassisammal (Paludella
squarrosa), korpilehväsammal (Plagiomnium ellipticum), lettolehväsammal (Rhizomnium
pseudopunctatum), kultasammal, hetesirppisammal (Warnstorfia exannulata), heterahkasammal
(Sphagnum
warnstorfii),
aapapykäsammal,
kalvaskuirisammal,
suoni-
huopasammal (Aulacomnium palustre) ja rämerahkasammal.
15
Kuva 4 Lettokorpi.
16. VSN luhtainen LC
Kantapäänojan varrella sijaitseva laajahko saraneva, osittain luhtainen. Luhtaisuus on
voinut kasvaa alempana olevien altaiden patopenkkojen vaikutuksesta. Sarat ovat vallitsevia: jouhisara, pullosara, vesisara (Carex aquatilis) ja tupassara (Carex nigra). Muuta
lajistoa ovat kiiltopaju, terttualpi, kurjenjalka, mesiangervo ja järvikorte. Alueen sammalia
ovat luhtakuirisammal (Calliergon cordifolium), kalvaskuirisammal, okarahkasammal
(Sphagnum squarrosum), lettorahkasammal (Sphagnum teres) ja hetesirppisammal.
17. Pajukkoviita/puronvarsi
Kantapääojan varressa kulkeva pajukkoviita. Paikoin alue on saranevan tyyppistä, mutta
pääosin pajukkoviitaa. Pohjanpaju, kiiltopaju, vaivaiskoivu, hieskoivu ovat yleisiä pensaskerroksessa. Sarat; pullosara, vesisara, tupassara, jouhisara ja paikoin kastikat (Calamagrostis sp.) ovat yleisiä. Myös mesiangervoa, kurjenjalkaa, juolukkapajua ja rantamataraa (Galium palustre) esiintyy. Pohjakerroksessa ainakin lampisirppisammalta
(Warnsdorfia trichophylla) ja lettokuirisammalta.
16
18. Saniaiskorpi /lähdekorpi (ei luonnontilainen) NT
Kaivetun ojan molemmilla puolilla kapeana kaistaleena esiintyvä korpinen alue (muuttuma ojan vuoksi). Puron penkoilla lähteisyyttä ilmentäviä lajeja. Vettä tulee ojaan yläpuolisen lammen penkan alareunasta. Puustossa vallitsevat kuusi ja hieskoivu, muita lajeja
tuomi, harmaaleppä ja kiiltopaju. Kenttäkerroksessa on runsaasti soreahiirenporrasta
(Athyrium filix femina) ja mesiangervoa. Metsäkurjenpolvi, lillukka, kurjenjalka, rantamatara, korpi-imarre (Phegopteris connectilis), korpikastikka ja punaherukka (Ribes spicatum) esiintyvät myös alueella. Sammalista monet kasvavat ojan varrella: purosuikerosammal (Brachythecium rivulare), hetealvesammal (Chiloscyphus polyanthos), rimpisirppisammal (Scorpidium revolvens), lettorahkasammal, lettolehväsammal ja korpilehväsammal.
19. Lähdekorpi / ruohokorpi (luonnontilaisen kaltainen) NT
Puronvarteen sijoittuva rehevä alue (Kuva 5). Puro saa alkunsa rakennetun putken pulppuamiskohdasta ja puronpätkä päättyy n. 150 m alempana saostusaltaaseen. Kasvillisuus on varsin rehevää n. 0,5 m leveän puron molemmin puolin. Puusto koostuu yläjuoksulla lehtipuista ja pensaista: hieskoivu, harmaaleppä, tuomi, pihlaja ja kiiltopaju,
alempana kuuset ovat yleisempiä ja myös kookkaita n 80-100 v, lehtipuuston on pääosin
nuorta. Kenttäkerroksessa esiintyy: mesiangervo, lillukka, soreahiirenporras, ruokohelpi
(Phalaris arundinacea), rentukka (Caltha palustris)) korpi-imarre, metsäimarre (Gymnocarpium drypteris), lehto- ja metsäkorte sekä metsäkurjenpolvi. Sammalista alueelta löytyy: purosuikerosammal, palmusammal (Climacium dendroides), korpilehväsammal, lettolehväsammal, kalvaskuirisammal ja lapasammal (Pellia sp.).
17
Kuva 5. Lähdekorpi.
20. Lehtokorpi (ei luonnontilainen/luonnontilaisen kaltainen)NT
Kaivetun puronvarren molemmilla puolilla esiintyvä rehevä alue. Alueella on vanhoja
matalia ojia n. 30-50 m välein. Puustossa vallitsevana n. 100 v vanhaa kuusta. Lehtipuusto on nuorempaa; hieskoivu, harmaaleppä, tuomi, pihlaja ja pensaista kiiltopaju.
Kenttäkerroksessa on runsaasti mesiangervoa. Muita kenttäkerroslajeja ovat: mesimarja,
metsäkurjenpolvi, soreahiirenporras, lehtokorte, metsäkorte, korpi-imarre, korpikastikka,
ruokohelpi, punaherukka, metsätähti ja puron partaalla kurjenjalka ja rentukka. Puron
reunoilla esiintyy lehväsammalia ja myös muita lajeja: korpilehväsammal, kiiltolehväsammal (Pseudobryum cinclidioides), lettolehväsammal, nuokkuvarstasammal (Pohlia
nutans), lettonauhasammal (Aneura pinguis), suokinnassammal (Scapania palidicola),
lapasammal, keuhkosammal (Marcanthia polymorpha), palmusammal (Climacium dendroides) ja kuivemmilla paikoin kerrossammal. Purossa on runsaasti isonäkinsammalta
(Fontinalis antipyretica).
18
21. a. Metsäkortekorpi MkK NT
Puusto on nuorta 30-40 v., yleisimpänä hieskoivu ja kuusi myös pihlajaa, mäntyä ja katajaa esiintyy. Kenttäkerroksessa on runsaasti metsäkortetta. Muita kenttäkerroslajeja
ovat: lehtokorte, puolukka, mustikka ja hilla. Pohjakerroksessa esiintyy korpirahkasammal, lettorahkasammal ja paikoin kerrossammal.
21. b. Metsäkortekorpi MkK NT
Pienialainen metsäkortekorpi, aikoinaan ojitettua, mutta ojat ovat miltei umpeutuneet.
Puustossa on kuusta ja hieskoivua. Kenttäkerroksessa on runsaasti metsäkortetta ja
mustikkaa. Muuta lajistoa ovat puolukka, hilla, lillukka ja metsäimarre. Pohjakerroksessa
esiintyy rahkasammalia: okarahkasammal, rämerahkasammal ja varvikkorahkasammal.
22. Puro (ei luonnontilainen) LC
Selvitysalueen alueen halki virtaava puro, josta Luostonoja saa alkunsa. Puron leveys
vaihtelee suunnittelualueella vajaasta metristä kahteen metriin. Puron varsi on yläjuoksultaan tien molemmin puolin luhtaista, pajukon ja sarojen hallitsemaa. Kalalampien reunasta alkaen puronvarsi on aiemmin kaivettu suorempaan uomaan, joka kiertää lammet
niiden itäpuolelta. Tutkimusalueen pohjoisosassa puro kulkee n. 30 m luonnontilaisen
näköisessä uomassa (Kuva 6.).
19
Kuva 6. Puron uomaa selvitysalueen pohjoispäässä.
23. Lammet (ei luonnontilainen) LC
Kaksi lampea, jotka aiemmin toimivat kalojen luonnonravintolampina. Lampien rannat on
penkattu veden nostamiseksi. Lampien lounaisrannat ovat luonnontilaisen kaltaisia n 310 m leveän saravyöhykkeen muodostamia luhtaisia rantoja. Muut ranta-alueet ovat
ohuen saravyön reunustamia (Kuva 7). Lajistona rannoilla esiityvät sarat: vesisara, jouhisara, pullosara, tupassara. Muuta kasvillisuutta kiiltopaju, järvikorte ja kurjenjalka.
20
Kuva 7. Suurempi lampi pohjoisesta päin kuvattuna.
24. Tyhjennetty lampi
Kolmas kalalampi on tyhjennetty aiemmin arviolta n. 20 v sitten. Tällä hetkellä alue on
metsittymässä taimikkovaiheen jälkeen. Alueen puulajeja ovat mänty, hieskoivu, harmaaleppä, raita sekä pensaista kataja ja kiiltopaju. Kuivemmilla kohdilla kenttäkerroksessa kasvaa juolukka, puolukka ja variksenmarja. Itälaidalla on pieni kosteampi alue,
jossa on järvikortetta, jouhivihvilää, pullo- ja tupassaraa. Sammalista alueella esiintyy
seinäsammalta ja korpikarhunsammalta.
25. Lähde (luonnontilainen) LC
Lähde sijaitsee selvitysalueen koilliskulmassa lähellä selvitysalueen rajaa (Kuva 8). Pienialaisesta lähteestä laskee kapea noro, joka poistuu selvitysalueelta n. 100 m lähteestä
länteen, noro kulkee osin ojaa tai rengasuraa pitkin. Kenttäkerroslajeja lähteen tuntumassa ovat: lehto- ja metsäkorte, kiiltopaju, metsäkurjenpolvi, suohorsma, kurjenjalka ja
rentukka. Pohjakerroslajistoa ovat: purosuikerosammal, lettohiirensammal, keuhkosammal, kiiltolehväsammal ja hetesirppisammal.
21
Kuva 8. Pienialainen lähde.
26. Tihkupinta (ei luonnontilainen) LC
Tihkupinta, joka ei ole luonnontilainen. Tihkupinnan vieressä on oja, joka vaikuttaa tihkupinnan vesitilanteeseen. Kartoituspäivänä tihkupinnasta ei tullut vettä, tämä voi johtua
kuivasta elokuusta tai ojan kuivattavasta vaikutuksesta. Lajistona metsäkorte ja mesiangervo, suohorsma ja pohjanhorsma (Epilobium hornemannii) sekä metsäimarre. Pohjakerroksessa on runsaasti keuhkosammalta, muita sammalia ovat purosuikerosammal,
korpilehväsammal ja lettohiirensammal.
4.2. Eläimistö
4.2.1 Nisäkkäät
Sodankylän eläimistössä esiintyy sekä Peräpohjolan, että Lapin lajistoa. Sodankylä on
vaihettumisvyöhyke eteläisten ja pohjoisten, sekä itäisten ja läntisten lajien välillä. Suuremmista nisäkkäistä runsaslukuisimpia kunnan alueella ovat jänis (Lepus timidus) ja
hirvi (Alces alces) (Karplund 1990), sekä poro (Rangifer tarandus tarandus). Hirvi on
tärkein saaliseläin, koko Sodankylässä hirviä kaadettiin vuonna 2010 1049 ja vuonna
2011 820 (http://sodankylan.rhy.fi/). Kunnan eläimistöön voidaan lukea kuuluviksi kaikki
22
Suomessa esiintyvät suurpedot, joista ainoastaan karhun (Ursus arctos) kanta on alueella vakaa. Susi (Canis lupus) - ja ahmakannat (Gulo gulo) ovat alhaiset. Ilves (Lynx lynx)
esiintyy kunnan alueella vain satunnaisesti. Näätäeläimistä Sodankylässä yleisimpiä ovat
kärppä (Mustela erminea), lumikko (Mustela nivalis) ja minkki (Mustela vison) (Karplund
1990).
Suunnittelualueella esiintyviä nisäkäslajeja ovat maastokäynnin havaintojen perusteella:
hirvi, poro, metsäjänis, orava (Sciurus vulgaris) sekä pienjyrsijät. Alue on niin lähellä
Luoston matkailualueen keskustaa, ettei arkoja nisäkäslajeja, kuten suurpetoja alueella
ole kuin mahdollisesti ohikulkevina. Alueella ajoittain liikkuvia lajeja todennäköisesti ovat:
minkki ja kettu (Vulpes vulpes) ja ehkä myös saukko (Lutra lutra).
4.2.2 Linnut
Suunnittelualueen linnustoa havainnoitiin maastokäynnin yhteydessä. Maastokäyntien
yhteydessä suunnittelualueella havaitut lajit ovat: metso (Tetrao urogallus), pyy (Bonasia
bonasia), harakka (Pica pica), korppi (Corvus corax) ja laulujoutsen (Cygnus cygnus).
Luontotyyppien perusteella suunnittelualueella havaittu lintulajisto oli varsin odotetun
kaltainen. Lintuhavaintoja kertyi kartoitusajankohdan vuoksi erittäin vähän, jos alueelta
laaditaan linnustoselvitys, pesimälinnuston selvitys tulisi laatia huomattavasti aikaisemmin kesällä.
4.2.3 Kalat
Alueen halki kulkevan puron ja lampien mahdollista kalastoa ei tämän kartoituksen yhteydessä selvitetty. Erittäin kuivassa puronuomassa havaittiin yksi n 20 cm harjus (Thymallus thymallus).
4.2.4. Matelijat ja sammakkoeläimet
Suunnittelualueella ei havaittu maastokäynnin aikana matelijoita ja sammakkoeläimiä.
4.2.5 Selkärangattomat
Suunnittelualueen selkärangattomista ei ole tehty erillistä selvitystä.
23
5. KOHTEIDEN KUVAUKSET
5.1 Arvokkaat elinympäristöt
Arvokkaita elinympäristöjä ovat Luonnonsuojelulain (29 §) ja –asetuksen (10 §) suojelemat luontotyypit, Vesilain suojelemat pienvedet (1:15a § ja 1:17a §) ja Metsälain (10 §)
erityisen tärkeät elinympäristöt.
Suunnittelualueella sijaitsee yksi arvokas elinympäristö, pienialainen lähde alueen koilliskulmassa suoalueen ja kangasmaan reunassa (kuvio nro 25, liite 1). Lähteen avovesiaukko on n. 0,5 m2, pohjassa ei näy pulppuamiskohtaa ja lähteestä virtaa hyvin vähän vettä ulos. Muita arvokkaita elinympäristöjä ovat ruohokorvet (kuviot 18, 19), lehtokorpi (kuvio 20), lettokorpi (kuvio 15) ja tihkupinta (kuvio 26), mutta nämä alueet eivät ole
luonnontilaisia. Ojien tai kaivetun purouoman vuoksi alueet ovat lähinnä luonnontilaisen
kaltaisia.
Alueella kulkeva puro on osittain kaivettu suorempaan uomaan, joten se ei ole luonnontilainen. Lampien kohdalla kaivettu puronvarsi on kivipohjainen ja varsin suora. Kaivetun
puron tuntumassa kulkee myös keskimmäisestä lammesta tuleva vesi osittain vanhaa
puronuomaa pitkin. Tällä alueella on varsin rehevääkin kasvillisuutta, mutta alue ei ole
luonnontilainen. Puron lähes luonnontilaiset osat ovat 120m ja 300 m Orresokantien molemmin puolin ja n. 30 m mittainen pätkä puron alajuoksulla selvitysalueen pohjoisreunalla. Alueella sijaitsevat kaksi keinotekoista lampea eivät ole luonnontilaisia.
5.2 Perinnemaisemat
Luontoselvitysalueella ei ole ympäristökeskuksen tiedossa olevia perinnebiotooppeja.
Perinnebiotoopit alueella on selvitetty Lapin ELY-keskuksen tarkastaja Jouni Rauhalan
avulla 5.9.2012.
24
5.3. Uhanalaiset lajit
Luontoselvitysalueella ei ole ELY -keskuksen tiedossa olevia uhanalaisia lajeja. Uhanalaistilanne on selvitetty Lapin ELY -keskuksen tarkastajan Jouni Rauhalan avulla
5.9.2012. Uhanalaistiedot ovat peräisin ympäristöhallinnon Eliölajit -tietojärjestelmästä
(5.9.2012).
Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus toteaa, että alueella, jolta tietoja pyydettiin,
ei ole kaikilta osin tehty ympäristöhallinnon toimesta systemaattisia uhanalaisinventointeja vaan tiedot perustuvat otantaluonteisiin inventointeihin ja kasviharrastajien ilmoittamiin
esiintymätietoihin. Näin ollen alueella saattaa olla uhanalaisten ja direktiivilajien esiintymiä, jotka eivät ole ympäristöhallinnon tiedossa. (LAPELY 2012)
25
6. KOHTEIDEN ARVOTTAMINEN
Luonnon monimuotoisuuden kannalta inventointialueen arvokkaimpia kohteita on alueen
koilliskulmalla sijaitsevan puronvarren ympäristö ja lähde, vaikka puro ei olekaan täysin
luonnontilainen. Lahopuun määrä on vanhemmankin puuston alueilla varsin pieni. Luontoarvot alueella yleensä ottaen eivät ole kovin suuret. Luoteiskulmalla on runsaasti rakennuksia. Eteläpään suoalueen halki kulkee tie ja suoalueen pohjoispäässä sijaitsee
kaksi keinotekoista lampea sekä vedenpuhdistamo. Metsät eivät ole luonnontilaisia, aluetta halkoo sähkölinja, tiet ja kelkkareitti.
7. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET
Inventointialueelta löytyi yksi luonnontilainen arvokas elinympäristö, pienialainen lähde.
Muita arvokkaita elinympäristöjä ovat ruohokorvet, lehtokorpi, lettokorpi ja tihkupinta,
mutta nämä alueet eivät ole luonnontilaisia. Ojien tai kaivetun purouoman vuoksi alueet
ovat lähinnä luonnontilaisen kaltaisia. Perinnemaisemia tai uhanalaisia lajeja alueella ei
ympäristökeskuksen tiedossa ole. Metsäalue on metsätalouskäytössä ja suoaluettakin
on muokattu osittain varsin voimakkaasti. Aluetta pirstovat tiet, sähkölinja, vesijohtolinja
ja moottorikelkkareitti, sekä runsas rakentaminen luoteiskulmalla. Alueella ei näistä syistä johtuen ole sellaisia luontoarvoja, jotka vaikuttaisivat merkittävästi alueen kaavoituksen suunnitteluun. Koilliskulmalla oleva lähde, lettokorpi ja rehevähkö puronvarsi sekä
eteläpään luhtainen puronvarsi ovat luontoarvoiltaan selvitysalueen arvokkaimpia alueita. Nämä alueet ovat myös varsin herkkiä ihmistoiminnalle.
Teuvo Pääkkölä
FM, biologi
26
LÄHDELUETTELO
Airaksinen, O. ja Karttunen, K. 2001. Natura 2000-luontotyyppiopas. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
GTK 2007. Pyhä – Luoston Geologinen retkeilykartta 2007 GTK
Hyvärinen, S. 1986. Metsänhoito ulkoilualueilla. Yliopistopaino. Helsinki.
Kalpio, S. & Bergman, T. 1999. Lapin perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut
116. Lapin ympäristökeskus ja Metsähallitus. Rovaniemi.
Karplund, T. 1990. Sodankylän ympäristönhoito-ohjelma. Nordia tiedonantoja Sarja B
No. 1. Pohjois-Suomen maantieteellinen seura ry.
Kontula T., Raunio A., Schulman A. 2008 Suomen luontotyyppien uhanalaisuus - Osa 2.
Suomen ympäristökeskus.
Kuusipalo, J. 1996 Metsätyypit. Kirjayhtymä Oy. Rauma.
Laine, J., Vasander, H., Hotanen, J-P., Nousiainen, H., Saarinen, M. ja Penttilä T. 2012.
Suotyypit ja turvekankaat- opas kasvupaikkojen tunnistamiseen.. Metsäkustannus Oy.
Hämeenlinna.
Lapely/9/07.01/2012 Vastaus tietopyyntöön uhanalaiset lajit ja perinnebiotoopit karttarajausalueella. Tarkastaja Jouni Rauhala Lapin ELY-keskus. Rovaniemi.
Lappalainen, I. 1998. Taigametsiä. Teoksessa: Lappalainen, I (toim). Suomen luonnon
monimuotoisuus. Suomen ympäristökeskus.
Mikkola, M., Paalamo, P., Rautiainen, P., Liikavainio, T. & Onnela, M. 2001. Oratunturin
alue-ekologinen suunnitelma. Metsähallitus.
Mikkola, M., Paalamo, P., Rautiainen, P. & Pelkonen, H. 2000. Luoston alue-ekologinen
suunnitelma. Metsähallitus.
Mossberg, B. & Stenberg, L. 2003. Suuri Pohjolan Kasvio. Kustannusosakeyhtiö. Tammi.
Helsinki.
Suomen kartasto 1991. Ilmasto. Helsinki
27
28
LIITE 1
1a
2
3
16
4
6a
9
10
Tuore kangas
1a, 1b, 1c, 1d, 1e
Sekapuustoinen nuori/keski-ikäinen lehtomainen kangas
Metsittynyt niitty (Sekapuustoinen nuori lehtomainen kangas)
LUONTOTYYPIT
Kangasräme/Isovarpuräme LC
Isovarpuräme
6a, 6b
7
15
20
18
19
21a
8
12
Pallosararäme PsR LC
Lyhytkorsiräme LkR NT
Lyhytkorsikalvakkaneva/Varsinainen rimpineva LkKaN/VriN LC
Ruohokorpi/pajukkoviita (muuttuma)
Lettokorpi. VLK (luonnontilaisen kaltainen) VU
Lehtokorpi (ei luonnontilainen/luonnontilaisen kaltainen) NT
Saniaiskorpi /lähdekorpi (ei luonnontilainen) NT
Lähdekorpi / ruohokorpi (luonnontilaisen kaltainen) NT
Metsäkortekorpi MkK NT
21a, 21b
Varsinainen saraneva VSN LC
Suomuuntuma (ojia)
Kausikosteikko
5
17
Pajukkoviita/puronvarsi
22
Puro (ei luonnontilainen) LC
23
24
25
26
Oulussa 26.9.2012
Kangasräme KgR LC
Vaivaiskoivuräme VR LC
14
SODANKYLÄ
VSN luhtainen LC
11
13
LUOSTO
Lammet (ei luonnontilainen) LC
Tyhjennetty lampi
Lähde (luonnontilainen) LC
Tihkupinta (ei luonnontilainen) LC
Rakennetut alueet
Teuvo Pääkkölä
FM, Biologi
24
5
21 5
Z
27
5
8828
21
7
26
0
218,7
21
21
8
9
219,6
22 0
25
220,2
21b
25
239,9
22
0
4
219,4
22 5
219,6
215,1
15
Z
1a
222,9
220,2
9
221,0
216,4
219,4
239,2
23
0
22 5
20
218,5
2
22
230
2
223,7
26
220,0
219,4
235.40
221,8
220,2
24
21
23
23 5
2
227,6
20
19
18
kV
220,7
17
221,2
4
230
225,4
236.49
19
239,1
0
5
23
5
3
16
794135
1c
1e
223,0
24
5
15
22
235,2
22
223,8
238,478
24 3
22
226,5
9
236.97
4
13
21a
225,1
4
238,8
246,6
7
240,1
23
Z
3
227,3
24
23
23
9
1
242.12
0
236.80
239,9
22 8
6
245
7
240.62
238.97
22
Lpi
1a
9
244,4
18
23
228,1
12
239.78
227,3
227,1
238.02
243,8
239,8
3
248,8
11
238,6
22
14
238,3
22
22
23
7
229,8
229,6
240,9
10
1e
230,1
404
23
23
8
239,8
235,4
1e
240,4
243,6
230
236,9
230,3
Lpi
238,0
242,1
231,0
4
23
23 9
240
3
239,1
233,2
24
23
235,2
1d
229,3
1e
240,3
23
236,4
243,5
8
243,8
1
8
7
3
236.38
24
243,4
20
239,4
kV
2
238,5
23
240,5
1a
243,3
230,5
23
0
241,5
235,8
6
23
kV
5
20
237,6
23
0
243,5
230,3
5
Z
243,5
236
244,7
231,9
238,4
237,6
234,9
3
242,6
229,8
231,8
235.94
230,5
16
239,7
243,1
12
4
24 0
242,9
243,4
6b
230,8
6A
243,3
230,8
10
Jätevedenpuhdistamo
231,6
235,0
230,1
231,2
23
237,4
230,6
17
241,2
2
962
pi tk os
pu ut
230,6
5
243.40
3
23
pitk osp uut
20kV
243,5
230,1
230,5
1
8
234,5
241,8
239,9
1b
239,5
Metsäluosto
242,9
234,6
230,3
234,7
235,6
230,1
236,5
235.46
230,1
i
11
22
re
11
itt
243,8
ka
234,3
24
5
242
23
5
ke
25
231,4
84
237,5
233,8
235.30
23 6
232,4
0
243,6
14
8
7
52
243,6
lk
230,3
245.00
17
230,2
Z
25
44
11
50
234,0
231,4
233,6
23 1
243,6
241,6
13
230,6
235,3
pitk osp uut
254.90
20
231.94
236,3
Z
Ahvenlampi
243,6
230,3
kV
230,3
30
236.08
Z
61
243,8
234.84
243,8
230,7
5
43
24
244,3
24 0
236,4
238,6
2
234,2
238.57
23
254.80
230,4
14
47
230,5
14
230,5
233,9
230,3
23
230,4
5
243,6
233,8
uut
239,9
238,7
18
232,4
5
23
232,4
62
75
77
239,7
lkk
24 6
23
Lpi
7
234,0
61
91
21
232,4
28
ke
98
249,8
58
63:2
425Vaiskojärvi
97
240,2
91
3
248,8
58
63:3
87
67:2
25
236,1
Lpi
250,2
26
0
9
240,5
423
1
422
33
14
24
Masto
63:4
96
237,1
238,6
20
97
241,8
249,7
2
420
63:1
Hot
256,1
49
1
63:64
74
23
248,6
261.90
230,6
36
239,8
2
257,3
ar
238,3
234,3
254,9
13:19
ti
it ti
eit
241
Kpa
k a re
30
13:18
75
3
5
25 0
230,5
Pmo
237,8
k e lk
257,9
61
Pel.kesk
233,5
236,6
234,3
243,9
249,2
43
23
osp
238,5
253,8
25
258.30
80
23 7
p it k
243,7
21
238,9
240,7
240,8
63:42
15
12
55
251,6
240,3
266.00
87
5
25
0
24
5
26
7
25
150
200m
K
247,6
252,4
27
0
272.70
26 3
63:86
29
63:54
252,4
249,8
63:55
257,0
99
103:1
245,2
100
63
28
63:41
63:85
25
86
71
75 93
40
245,1
46
91
36
37
246,2
41
82
63:5
41
76
0:9625
252,4
11
78
244,0
63:53
34
239,5
63:9
242,6
77
426
245,3
253,4
260,4
88
63:8
itti
20
kV
69
48
239,4
63:60
67 45
Z
4
100
e
ar
k77
elk
63:75
39
31
5
24
50
72
241,1
74
81
23
1
0
243,6
245,7
82
32
33
247,2
248,4
258,3
261,7
270.30
20
241,4
17
247,8
241,2
242
255,8
260,4
97
242,2
248,5
75
12
82
242,1
8
26
261,7
425
23
424
0
20kV
249,5
24
45
241,6
259,0
3
31
254,9
262.90
40
57
23
257,2
259,8
63:34
47
51
50
27
5