Masentunut vanhus potilaana palvelujärjestelmässä
Masentunut vanhus potilaana palvelujärjestelmässä Panu Aunola projektityöntekijä, sh Liisa Kantojärvi projektityöntekijä, LT, EL, vastuualueen johtaja Tiina Puotiniemi projektipäällikkö, TtM 2 SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ ................................................................................................................. 3 1. JOHDANTO ................................................................................................................. 4 2. VANHUSPSYKIATRIA .............................................................................................. 6 2.1 Hoitosuositus ........................................................................................................... 7 3. PALVELUJÄRJESTELMÄT ....................................................................................... 8 3.1. Kempele ................................................................................................................. 9 3.1.1. Kempele avopalvelut..................................................................................... 10 3.1.2. Kempele tukipalvelut .................................................................................... 11 3.1.3. Kempele hoivapalvelut ................................................................................. 11 3.2. Haukipudas........................................................................................................... 11 3.2.1. Haukipudas avopalvelut ................................................................................ 12 3.2.2. Haukipudas tukipalvelut................................................................................ 13 3.2.3. Haukipudas hoivapalvelut ............................................................................. 13 3.3. Oulu ...................................................................................................................... 13 3.3.1. Oulu avopalvelut ........................................................................................... 14 3.3.2. Oulu tukipalvelut........................................................................................... 15 3.3.3. Oulu hoivapalvelut ........................................................................................ 15 4. AINEISTONKERUUMENETELMÄT ...................................................................... 16 4.1. Kysely .................................................................................................................. 16 4.2. Haastattelut........................................................................................................... 16 5. TULOKSET ................................................................................................................ 17 5.1. Tunnistaminen ...................................................................................................... 18 5.2. Hoitoketju / Palvelujen saatavuus ........................................................................ 19 5.3. Resurssit, ajan puute ............................................................................................ 19 5.4. Hoitohenkilökunnan ammattitaito........................................................................ 20 5.5. Työn kuormittavuus ............................................................................................. 21 6. POHDINTA ................................................................................................................ 22 6.1. Tunnistaminen ...................................................................................................... 24 6.2. Hoitoketju, palvelujen saatavuus, resurssit .......................................................... 25 6.3. Työn kuormittavuus ............................................................................................. 27 6.4. Koulutustarpeet .................................................................................................... 28 6.5. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välinen yhteistyö ...................... 28 6.6. Lopuksi................................................................................................................. 30 LÄHTEET ....................................................................................................................... 31 LIITTEET Liite 1. Saatekirje Liite 2. Webropol-kysely Liite 3. Teemahaastattelurunko Liite 4. PPSHP jäsenkunta-alue Liite 5. Kyselyn vastaajien taustatiedot Liite 6. Masentuneen vanhuksen hoitopolku Liite 7. Hoitosuositus 3 TIIVISTELMÄ Masentunut vanhus potilaana palvelujärjestelmässä on Tervein mielin PohjoisSuomessa-osahankkeen osaprojekti (1.2.2010 - 27.3.2011). Osahankkeen kokonaistavoitteena on pohjoissuomalaisten mielenterveyden ja päihteettömyyden edistäminen, mielenterveys- ja päihdepalvelujen toimivuuden ja vaikuttavuuden parantaminen sekä avohoitoisuuden lisääminen. Masentunut vanhus potilaana palvelujärjestelmässä-osaprojekti käynnistyi Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin psykiatrian tulosyksikön johtavien viranhaltijoiden neuvotteluiden tuloksena. Osaprojektin tavoitteena oli kehittää masentuneiden vanhusten hoitoketjua toimivammaksi sekä luoda kohdennettu ERVA-alueen (OYS:n erityisvastuualue) hoitosuositus masentuneelle vanhukselle. Osaprojektissa kartoitettiin kolmen kunnan palvelujärjestelmien rakenteita sekä haastateltiin asiakkaiden kokemuksia palvelujärjestelmän sisällä liikkumisesta. Tämän lisäksi perehdyttiin haastateltujen asiakkaiden hoitopolkuihin. Masentuneen vanhuksen hoidon ongelmakohtia selvitettiin OYS:n jäsenkunta-alueen hoitohenkilöstölle suunnatulla kyselyllä. OYS:n ERVAalueelle laadittiin masentuneelle vanhukselle kohdennettu hoitosuositus, jossa tuotiin esille vanhuksen masennukseen liittyvät erityispiirteet sekä alueelliset erityispiirteet. Tulosten perusteella masentuneen vanhuksen hoidossa ongelmana on, ettei masennusta ja päihdeongelmia tunnisteta tarpeeksi hyvin. Hoitohenkilökunta toivoo lisäkoulutusta vanhusten masennukseen ja sen hoitoon liittyen. Masentuneen vanhuksen hoitoon ja tunnistamiseen liittyviin ongelmiin vastattiin tarjoamalla koulutusta OYS:n ERVAalueen hoitohenkilökunnalle. Avainsanat: vanhus, iäkäs, masennus, hoitoketju, palvelujärjestelmä, mielenterveys- ja päihdetyö, 4 1. JOHDANTO Vanhuspotilaiden psyykkisen sairauden oireet jäävät usein tunnistamatta ja hoitamatta. Vanhusten psyykkisen toimintakyvyn ja mielenterveyden muutokset nähdään usein vähäisempinä, kuin ne todellisuudessa ovat. Oireita voidaan pitää normaaliin ikääntymiseen liittyvinä. Yleislääkäreiden tiedoissa ja taidoissa tunnistaa ja hoitaa vanhusten masennuksia saattaa olla puutteita, ja etenkin valmiudet psykoterapeuttiseen tukemiseen ovat puutteelliset. (Hiltunen 1999, Kivelä 2003, Saarenheimo & Pietilä 2011.) Vakavien masennustilojen esiintyvyys 65 vuotta täyttäneillä suomalaisilla naisilla on 2,2 % ja miehillä 2,0 %. 15,6 % tämän ikäryhmän naisilla ja 12,4 % miehillä on todettu keskivaikea tai lievä masennustila. Masennuksen hoidosta on laadittu Käypä hoitoohjeet, jotka ovat sovellettavissa myös iäkkäiden ihmisten masennuksen diagnosointiin ja hoitokäytäntöihin. (Pahkala ym. 1995, Reynolds ym. 1999, Kivelä 2003.) Vanhusten depression yhteydessä yksi merkittävä asia on somaattiset oireet. Kokon (1999) mukaan potilaiden yleisin tapa ilmaista masennusta olivat erilaiset somaattiset oireet. Erityisesti silloin, kun vanhuksella on vakava fyysinen sairaus tai toimintakyvyn rajoita, saatetaan herkästi ajatella, että masentunut mieliala on normaalia. Potilaiden oireiden vakavasti ottaminen sekä niiden tutkiminen koetaan tärkeäksi. Usealle masentuneelle ainoa keinoa hakea apua on tulla lääkärin vastaanotolle ruumiillisten oireiden takia. Esimerkiksi kivuista kärsivät vanhukset käyttävät runsaasti terveydenhuollon palveluita ja osoittavat sillä depressionsa. (Tepponen 1996, Saarenheimo & Pietilä 2011.) Viime vuosina on toistuvasti esitetty, että iäkkäiden masennustiloja tunnistetaan ja hoidetaan puutteellisesti. Iäkkäille masentuneille annetaan enimmäkseen lääkehoitoa. Terapeuttista tukea tai spesifisiä terapioita järjestetään vain harvoille vakavista puhumattakaan keskivaikeista tai lievistä - masennustiloista kärsiville (Llewellyn-Jones ym. 1999, Haynes 1999, Cameron 2000). Lääkehoitoa määrätään monille masennustiloista kärsiville iäkkäille alle terapeuttisin annoksin, ja useat potilaat lopettavat lääkehoitonsa kertomatta tästä lääkärilleen. Masennus- ja muiden lääkehoitojen yhteisvaikutusten puutteellinen tunteminen ja huomioonottaminen 5 masentuneiden vanhusten hoidossa on melko yleistä. (Newman ym. 1999, Steffens ym. 2000, Saarenheimo & Pietilä 2011.) Brownin ym. (2003) tutkimuksessa todettiin masennuksen tunnistamattomuuden ongelman lisäksi se, että hoitajat tunnistivat masennuksen potilaalla, jolla ei todellisuudessa sitä ollut. Masennuksen tunnistamista potilailla, joilla ei masennusta ollut, ennustivat yksin asuminen, masennuslääkkeiden käyttö sekä kova kipu. Yksin asuminen tulkittiin herkästi eristäytymiseksi ja siten mahdolliseksi masennukseksi. Masennuslääkkeiden käyttö yhdistettiin automaattisesti masennuksen oireisiin ja sitä kautta luokiteltiin vanhus masentuneeksi. Potilaat, jotka eivät olleet masentuneita, mutta kärsivät kovista kivuista, luokiteltiin myös masentuneiksi. Tutkimuksen perusteella hoitajat ilmeisimmin yhdistivät masennuksen altistavat tekijät suoraan masennukseksi. (Brown ym. 2003.) Tervein mielin Pohjois-Suomessa-hanke on alueellisesti ja sisällöllisesti laaja yhteistyöhanke. Hankkeen avulla pyritään kehittämään peruspalveluita, edistämään terveyttä sekä parantamaan ehkäisevää työtä. Hankkeella parannetaan hoitoketjujen toimivuutta ja kuntoutuksen vaikuttavuutta. Hanke edistää niitä päämääriä, joita on kansallisessa mielenterveys- ja päihdetyön suunnitelmassa (Mieli 2009). PohjoisPohjanmaan sairaanhoitopiiri (PPSHP) kehittää useita eri alueita. Tämän osaprojektin kehittämiskohteina ovat vanhuspsykiatria sekä hoitoketjut (Puotiniemi 2009). Osaprojektin tavoitteina on kehittää masentuneiden vanhusten hoitoketjua toimivammaksi sekä luoda kohdennettu ERVA-alueen hoitosuositus masentuneelle vanhukselle. Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) erityisvastuualueen (ERVA) viisi sairaanhoitopiiriä ovat Lapin, Länsi-Pohjan, Pohjois-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirit sekä Kainuun maakuntayhtymä. Alue käsittää kokonaisuudessaan puolet koko Suomen pinta-alasta. (Parkkila 2007.) Tässä osaprojektissa selvitetään kolmen erilaisen kunnan palveluita ja niiden toimivuutta. Kunnat ovat Haukipudas, Kempele ja Oulu. Palvelujärjestelmän toimivuutta selvitetään masentuneen vanhuspotilaan näkökulmasta. Osaprojektissa perehdytään kuntien tarjoamiin palveluihin sekä tarkastellaan potilaiden näkökulmasta sitä, miten palvelujärjestelmä on toiminut heidän kohdallaan. Jokaisesta kunnasta on potilastapauksia, joiden kautta perehdytään potilaan näkökulmaan järjestelmän toimivuuteen. 6 Osaprojektissa laadittiin kysely Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella vanhusten parissa työskenteleville sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää hoitohenkilökunnan valmiuksia hoitaa ja tunnistaa vanhuksen masennusta. Lisäksi selvitettiin masentuneen vanhuksen hoitoketjun toimivuutta. Kyselyssä kartoitettiin myös hoitohenkilökunnan koulutustarpeita vanhusten masennukseen, päihteiden käyttöön sekä hoitoon liittyen. 2. VANHUSPSYKIATRIA Kotisairaanhoidossa on paljon iäkkäitä naisvanhuksia, sairaita ja ammattiauttajan tuesta riippuvaisia. Tepposen (1996) mukaan eniten masentuneita vanhuksia oli kotisairaanhoidon ja kotipalvelun asiakkaina. 70-vuotiaiden ryhmässä kotisairaanhoidon palveluiden käyttö oli selvästi korkeampaa masentuneilla, kuin niillä joilla masennusta ei ollut (Arve 1999). Näissä ryhmissä masennuksen tunnistaminen on mahdollista säännöllisten kotikäyntien yhteydessä. Useissa tutkimuksissa on noussut esille kotisairaanhoitajan rooli masennuksen tunnistajana. Kotisairaanhoitajalla on avainrooli depression tunnistamisessa. Kotisairaanhoitajilla on hyvät edellytykset havainnoida potilasta heidän omassa ympäristössään, joten kokemuksen kautta heillä pitäisi olla hyvät edellytykset tunnistaa masentunut vanhus. Säännöllisesti toistuvien seurantakäyntien aikana tulisi huomioida potilaan mieliala ja masennuksen kulku. (Arve 1999.) Tepposen (1996) tutkimuksessa nousi esiin, että kotikäyntien suhteen vanhukset olisivat halunneet enemmän tarvittaessa tapahtuvia ja kerran viikossa käyntejä kuin ammattiauttajat pystyivät toteuttamaan. Tukipalveluiden saanti ja toive ammattiauttajan käyntien tiheydestä todennäköisesti ilmaisi myös masennuksen esiintymistä (Tepponen 1996). Hoitajien rooli masennuksen varhaisessa tunnistamisessa kasvaa koko ajan, ei vain kotona asuvien vanhusten kohdalla, mutta myös vanhainkodeissa ja somaattisilla vuodeosastoilla, joissa ollaan tiiviisti vuorovaikutuksessa potilaiden sekä heidän omaistensa kanssa. (Arve 1999.) Masennuksen tunnistamisessa apuna on käytettävissä luotettavia mittareita, kuten GDS ja Beckin depressioseula. (Tepponen 1996). Brownin ym. (2003) mukaan hoitajien masennuksen tunnistamisen helpottamiseksi voitaisiin jokapäiväiseen työhön lisätä 7 vanhuksen masennusta mittaava testi työvälineeksi. Tämä ei kuitenkaan kaikkialla ole mahdollista, koska se lisäisi työtaakkaa (Brown ym. 2003). Potilaan ja hoitajan väliseen keskusteluun voitaisiin panostaa enemmän. Vanhusten kanssa keskusteltaessa mielialasta voidaan masennus-sanan sijaan käyttää muuta terminologiaa keskustelun helpottamiseksi. Keskusteluissa saadaan myös oleellista tietoa potilaan masennuksesta ja tätä tietoa voidaan käyttää apuna tunnistamisessa (Arve 1999). Hoitosuositukset ovat hyvä tapa ohjata hoitohenkilöstön työtä ja ohjata vanhusten hoito oikeaan hoitopaikkaan. 2.1 Hoitosuositus Hoitosuositusten keskeinen tavoite on parantaa terveydenhuollon toiminnan laatua. Hoitosuositusten laatiminen sekä niiden käyttöönoton edistäminen ja täydennyskoulutus ovat tärkeitä terveydenhuollon kehittämismenetelmiä. Hoitosuositusten käyttöönoton edistämiseksi on kehitetty useita erilaisia strategioita, mutta niitä ei välttämättä käytetä vaikka niiden olemassaolo tiedostetaankin (Nikkarinen ym. 1998). Perusterveydenhuollon lääkärit tuntevat hyvin Käypä hoito-suositukset. Suositusten sisältämää tietoa hyödynnetään paljon kliinisessä päätöksenteossa. Suositusten ei katsota rajoittavan lääkärin päätöksentekoa, ja niiden toteuttaminen käytännössä koetaan melko helppona. (Jousilahti ym. 2007.) Hoitosuosituksia on pidetty hyvänä tapana ohjata ja muokata lääkäreiden sekä muiden hoitotyöntekijöiden toimintakäytäntöjä. Suositusten laatimisen tärkeimpänä syynä on ollut alueellinen sekä yksilöllinen vaihtelu niin diagnostisten menetelmien kuin useiden sairauksien hoidossakin. Voidaan olettaa, että vaihtelua vähentämällä pystytään parantamaan terveydenhuollon laatua. Hoitosuosituksia laadittaessa on tavoitteena kliinisen päätöksenteon tukeminen. Suosituksien periaatteena on kasata kokoon luotettavin tieteellinen näyttö sairauksien ehkäisyyn, toteamiseen ja hoitamiseen liittyvistä kysymyksistä. Aina näyttöä ei ole saatavilla, silloin suosituksen laatimisessa on luotettava asiantuntijoiden mielipiteeseen. Kyseessä on siis Käypä hoito-suositusten heikoin näytönaste D, joka tarkoittaa kliinisesti hyväksi koettua hoitokäytäntöä. Suositukset luokitellaan asteikolla, jossa A on vahvimpaan näyttöön perustuva ja D heikoimpaan. (Nikkarinen ym. 1998, Roine ym. 2003, Jousilahti ym. 2007.) 8 Systemaattinen, näyttöön perustuvien hoitosuositusten laaja laatiminen on käynnistynyt Suomessa 1990-2000-lukujen taitteessa. Duodecim sekä erikoislääkäriyhdistykset toimivat Käypä käyttöönotossa hoito on -projektissa samankaltainen yhteistyössä. kuin Ongelma hoitosuositusten täydennyskoulutuksissa yleensäkin: hoitosuositukset voivat olla ensiluokkaisia, mutta tiedon välittäminen lääkäreille ei onnistu aina toivotulla tavalla. (Nikkarinen ym. 1998, Roine ym. 2003. Jousilahti ym. 2007.) 3. PALVELUJÄRJESTELMÄT Pohjoismaisten palvelujärjestelmien ideologia perustuu ajatukselle, jossa jokaisella on yhtäläiset oikeudet, samantasoiset etuudet ja palvelut. Suomalainen palvelujärjestelmä on suurimmaksi osaksi julkispalveluita, eli kunnat tarjoavat peruspalvelut. Palveluiden kirjo on kattava ja ne rahoitetaan pääasiallisesti verovaroilla. Suomalaisessa palvelujärjestelmässä on tavoitteena tarjota kaikille kansalaisille hyvätasoiset palvelut kattavasti ja tasa-arvoisesti. Palvelujen saatavuus perustuu tarpeelle, joihin kunnat pyrkivät vastaamaan. Kaikille tarjolla olevien palvelujen lisäksi erityisryhmille tarjotaan kohdennettuja palveluita. (Heikkilä ym. 2005.) Suomalaisessa järjestelmässä kunnat vastaavat suurimmasta osasta sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta. Laki velvoittaa kunnat järjestämään sosiaali- ja terveyspalveluja asukkailleen, mutta ei säätele yksityiskohtaisesti toiminnan laajuutta, sisältöä eikä sitä miten palvelut järjestetään. Kunnat voivat tuottaa palvelut itse tai yhteistyössä muiden kuntien kanssa tai vaihtoehtoisesti ostaa palvelun yksityiseltä tuottajalta, muilta kunnilta tai yhtymiltä. (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta 773/1992.) Palvelujärjestelmän tehtävät masentuneen vanhuksen hoidossa voidaan jakaa kolmeen ryhmään: 1) tunnistaminen ja ehkäisy, 2) hoidon suunnittelu ja hoitomuotojen valinta sekä 3) hoidon toteutus. Ensisijaisesti masennuksen tunnistaminen tulisi tapahtua perusterveydenhuollossa. Masennuksen hoito jaetaan kolmeen eri vaiheeseen: 1) akuuttivaihe, tavoitteena oireettomuus, 2) jatkohoito, tavoitteena estää oireiden palaaminen ja 3) ylläpitohoito, tavoitteena ehkäistä uuden masennusjakson puhkeaminen niillä, joilla sairaus on toistuva. (Depression Käypä hoito -suositus 2009.) 9 Kolmas sektori koostuu pääosin järjestöistä ja säätiöistä, mutta myös järjestöpohjaisista uusosuuskunnista. Hyvinvointipalvelut kuuluvat yksikön tasolla perusoikeuksiin, jotka julkisen vallan on turvattava. Perustuslaista sekä sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännöstä johtuen kunta on avainasemassa sen suhteen, lisääntyvätkö vaihtoehtoiset hyvinvointipalvelut. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistoiminta tehostaa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää. (Kolmas sektori hyvinvointipalvelujen täydentäjänä 2003.) Pääosa masennuspotilaista hoidetaan perusterveydenhuollossa. Tällöin masennuksen tunnistamista on mahdollista tehostaa riskiryhmiin kohdennetun seulonnan avulla. Hoitoa vahvistavaa depressiohoitajien työpanosta tarvitaan masennuspotilaiden opastukseen, seurantaan ja psykososiaaliseen tukemiseen. Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tulisi hoitaa potilaat, jotka kärsivät vaikeasta tai psykoottisesta, vakavasti monihäiriöisestä, tavanomaiseen hoitoon huonosti vastanneesta tai vakavaa itsetuhoisuutta aiheuttavasta masennuksesta. (Depression Käypä hoito -suositus 2009.) Kolmen esimerkkikunnan palvelujärjestelmät on rakennettu kukin omalla tavallaan, mutta erikoishoidonpalvelut kunnat ostavat pääsääntöisesti Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriltä Oulun yliopistollisesta sairaalasta (OYS). Päivystyspalvelut ovat virka-ajan ulkopuolella keskitetty Oulun seudun yhteispäivystykseen (OSYP). Terveyskeskuksista voidaan ensisijaisesti konsultoida erikoissairaanhoidon lääkäreitä, mutta jos konsultointiapu ei riitä, ohjataan potilas erikoissairaanhoidon piiriin. Oulun kaupunki tarjoaa myös omaa erikoissairaanhoitoaan Oulun kaupunginsairaalassa sekä mielenterveystoimistossa. 3.1. Kempele Kempele on noin 15 000 asukkaan kunta Oulun vieressä. Vuonna 2008 kunnan väestöstä yli 65-vuotiaita oli 9,4 %, eli noin 1400 asukasta (SOTKAnet <http://uusi.sotkanet.fi/portal/page/portal/etusivu> 20.4.2010). Kempeleen kunta tarjoaa vanhuksille avo-, tuki-, asumis- ja hoivapalveluita. Avopalvelut pyrkivät tukemaan vanhusten kotona selviytymistä mahdollisimman pitkään. Tukipalvelut auttavat kotona asuvia vanhuksia mm. ateria- ja kuljetuspalveluna. Asumispalvelut Kempeleen kunta hankkii ostopalveluna (Kempeleen kunta <http://www.kempele.fi/> 14.4.2010). 10 KEMPELE PERUSTURVAPALVELUT MASENTUNUT VANHUS ASUMISPALVELUT - Palvelukoti Hovila - Hoivakoti Pieni Pelakuu - Cajanuksentienkoti - Willa Lupiini KOTIHOITO / KOTONA ASUMISTA TUKEVAT PALVELUT - KH Radan itäpuoli - KH Radan länsipuoli - Vanhusten päivätoiminta - Vanhusten & vammaisten palvelukeskus LAITOSHOITO - Terveyskeskussairaala: • Akuuttihoito • Kuntoutus • Vuorohoito • Pitkäaikaishoito SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUT - Sosiaalityö - Vammaispalvelut - Sosiaali- ja potilasasiamies - Päihdehuolto - Omaishoito - Mielenterveysneuvola TUKIPALVELUT - Turvajärjestelmäpalvelu - Ateriapalvelu - Asiointipalvelu - Pyykkipalvelu ERIKOISSAIRAANHOITO - ECT - Osastohoito - Konsultaatiot - Poliklinikka toiminta Kuvio 1. Kempeleen palvelujärjestelmä 3.1.1. Kempele avopalvelut Kempeleen terveyskeskus tarjoaa masentuneelle vanhukselle sairaanhoitajan ja terveyskeskuslääkärin vastaanotot. Päihdehuollon palveluita tarvitsevan asiakkaan on mahdollista keskustella psykiatrian sairaanhoitajan kanssa. Päihdekatkaisuhoitoa järjestetään myös terveyskeskuksessa. (Kempeleen kunta <http://www.kempele.fi/> 14.4.2010.) Kotihoito sisältää kotipalvelun ja kotisairaanhoidon, joka on jaettu erikseen vanhus- ja perhetyöhön. Edellisten lisäksi kotona selviytymisen tueksi tarjolla on tukipalveluita. Palvelu voi olla joko tilapäistä tai säännöllistä. Toiminnan periaatteena on kokonaisvaltaisuus, yksilöllisyys ja turvallisuus ammattitaidolla sekä kuntouttavalla työotteella suoritettuna. (Kempeleen kunta <http://www.kempele.fi/> 14.4.2010.) Kotihoidon lisäksi kunta tarjoaa ikäihmisille neuvolapalveluita, jotka antavat ennaltaehkäiseviä palveluita tukemalla ja edistämällä ikäihmisten terveyttä, henkistä ja fyysistä hyvinvointia sekä sosiaalista turvallisuutta. Toiminta on tarkoitettu yli 65vuotiaille kuntalaisille, jotka eivät ole säännöllisen kotihoidon palvelujen piirissä. (Kempeleen kunta <http://www.kempele.fi/> 14.4.2010.) 11 3.1.2. Kempele tukipalvelut Kotipalvelun apuna olevat tukipalvelut sisältävät kuljetus-, turva- ja ateriapalvelut. Turvapuhelin voidaan myöntää asiakkaalle, joka toimintakyvyn heikentymisen tai sairauden vuoksi kokee turvattomuutta. Turvapuhelin mahdollistaa avunsaannin kotiin ympärivuorokauden. Ylläpitosiivous on kuulunut kaikille säännöllisen kotihoidon asiakkaille 1.8.2008 pyykkipalvelua alkaen. vanhusten- Kotihoidon ja asiakkailla vammaisten on mahdollisuus palvelukeskuksesta saada palvelu- ja hoitosuunnitelman mukaisesti. (Kempeleen kunta <http://www.kempele.fi/> 14.4.2010.) 3.1.3. Kempele hoivapalvelut Kempeleen terveyskeskussairaalassa on vuode- sekä avohoito-osastot, joilla hoidetaan pitkäaikaispotilaita, kuntoutetaan ja annetaan tarvittaessa vuorohoitoa. Vuorohoito on lyhytkestoista ja tarvittaessa säännöllistä kodin ulkopuolella annettavaa hoitoa. Vuorohoidon tarkoituksena on tukea omaishoitajan jaksamista ja hyvinvointia sekä mahdollistaa vapaan pitäminen. Yksin asuvat voivat käyttää vuorohoitoa virkistäytymiseen ja kotona asumisen turvaamiseksi. Vuorohoidolla vastataan myös mahdollisiin kriisitilanteisiin esim. omaishoitajan sairastuessa tai asiakkaan toimintakyvyn äkillisesti huonontuessa. (Kempeleen kunta <http://www.kempele.fi/> 14.4.2010.) Asumis- ja hoivapalvelut tuotetaan ostopalveluina tuettua ja tehostettua palveluasumista tarvitseville ikääntyneille. Toiminnan tarkoituksena on tukea ikäihmisten toimintakykyä ja elämänlaatua sekä tuoda vaihtelua arkielämään. Toiminnan avulla mahdollistetaan myös omaistaan hoitavalle henkilölle vapaa-aikaa itseänsä sekä asioiden hoitamista varten. (Kempeleen kunta <http://www.kempele.fi/> 4.4.2010.) 3.2. Haukipudas Haukipudas on noin 18 500 asukkaan kunta Oulun pohjoispuolella. Vuonna 2008 kunnan väestöstä yli 65-vuotiaita oli 10,1 %, eli noin 1870 asukasta (SOTKAnet <http://uusi.sotkanet.fi/portal/page/portal/etusivu> 20.4.2010). Haukiputaan tavoitteena on tarjota laadullisesti hyvät peruspalvelut kaikille kuntalaisille ja luoda edellytyksiä 12 menestyksekkäälle yritystoiminnalle kunnassa. (Haukiputaan kunta <http://www.haukipudas.fi/> 20.4.2010.) Haukiputaan kunta tarjoaa vanhuksille avo-, tuki-, asumis- ja hoivapalveluita. Asumispalvelut kunta tarjoaa omasta takaa sekä yhteistyössä yksityisten palveluntarjoajien kanssa. (Haukiputaan <http://www.haukipudas.fi/> 20.4.2010.) HAUKIPUDAS PERUSTURVAPALVELUT MASENTUNUT VANHUS ASUMISPALVELUT - Pihlajakoti - Leppäkoti - Koivu- ja Tuomikoti - Simppula - Kultasimppu - Palvelukoti Aurinkokello - Hannankoti KOTIHOITO / KOTONA ASUMISTA TUKEVAT PALVELUT - KH Eteläinen tiimi - KH Pohjoinen tiimi - Vanhusten päivätoiminta - Vanhusneuvola LAITOSHOITO Terveyskeskus • Vuodeosasto 1 • Vuodeosasto 2 • Hoivaosasto • Vuorohoito SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUT - Sosiaalityö - Vammaispalvelut - Sosiaali- ja potilasasiamies - Päihdehuolto - Mielenterveyskeskus - Kuljetuspalvelut TUKIPALVELUT - Turvajärjestelmäpalvelu - Ateriapalvelu - Asiointipalvelu - Pyykkipalvelu ERIKOISSAIRAANHOITO - ECT - Osastohoito - Konsultaatiot - Poliklinikka toiminta Kuvio 2. Haukiputaan palvelujärjestelmä 3.2.1. Haukipudas avopalvelut Terveyskeskuksen yhteydessä toimivassa mielenterveyskeskuksessa (MTK) työskentelee kolme psykiatrista sairaanhoitajaa, jotka tarjoavat keskusteluapua sekä tarvittaessa ohjaavat potilaan lääkärille. Perheneuvolassa toimivat sosiaalityöntekijä sekä psykologi. Alkoholikatkaisuhoidot järjestetään terveyskeskuksen vuodeosastolla. (PPSHP hoitoketjut <http://www.ppshp.fi/ > 20.4.2010.) Haukiputaan kunnan tavoitteena on, että 90 % yli 75-vuotiaista asuisi kotona. Tämä edellyttää, että kotihoidon sisältöön, kodin toimivuuteen ja apuvälineisiin sekä toimintakykyä ylläpitävään kuntoutukseen tulisi panostaa. Lähtökohtana on asiakkaan 13 omatoimisuuden tukeminen kuntoutumista edistävällä työotteella. (Haukiputaan kunta <http://www.haukipudas.fi/> 3.5.2010.) 3.2.2. Haukipudas tukipalvelut Kotona asumisen tueksi on tarjolla ateria-, turvapuhelin-, pyykki-, siivous-, asiointi- ja kuljetuspalvelut. Vanhusneuvola on yli 65-vuotiaille suunnattu maksuton palvelu, jonka tarkoituksena on ennaltaehkäisevä työ ja asiakkaiden toimintakyvyn säilyttäminen. Kunta järjestää myös ennaltaehkäiseviä kotikäyntejä 80-vuotiaille. Asunnot tarjoavat palveluasumista, tehostettua palveluasumista sekä vuorohoitoa. Kunta tarjoaa erilaisia päivätoimintaryhmiä Revonkodin tiloissa. (Haukiputaan kunta <http://www.haukipudas.fi/> 3.5.2010.) 3.2.3. Haukipudas hoivapalvelut Terveyskeskuksessa on 56-paikkainen monipuolinen vuodeosasto, jonne voi yleensä viiveettä ohjata potilaita erikoissairaanhoidon jatkohoitoon. Akuuttihoitopaikkoja on noin 26 ja pitkäaikais- sekä kuntouttavan hoidon paikkoja 30. Terveyskeskuksessa järjestetään myös vuorohoitoa. 3.3. Oulu Oulu on Suomen kuudenneksi suurin, noin 140 000 asukkaan kaupunki. Oulun kaupungin ikärakenne on Suomen muihin kaupunkeihin verrattuna suhteellisen nuorehko. Vuonna 2008 kaupungin väestöstä yli 65-vuotiaita oli 12,5 % eli noin 17 500 asukasta (SOTKAnet <http://uusi.sotkanet.fi/portal/page/portal/etusivu> 30.4.2010). Oulun kaupunki tarjoaa omaa erikoissairaanhoitoa Oulun Kaupungin Sairaalassa (OKS) lääkärien vastaanotoilla sekä mielenterveystoimistoissa (MTT). 14 OULU PERUSTURVAPALVELUT MASENTUNUT VANHUS ASUMISPALVELUT - Oulun palvelusäätiö - Caritas-säätiö - Oulun Villa Metsola OY:n senioritalot - Havula (Ylikiiminki) PALVELUKODIT - Castell-koti Lassintalon pk Saran siipi Wellamokoti Vesper Villa Viklo Uittokoti Ryhmäkoti Muistola Hollihaan pk PALVELUTALOT - Keskustan palvelutalot - Tuiran palvelutalo - Höyhtyän palvelutalo - Koskelan palvelutalo - Maikkulan Toivo - Palvelutalo Fanni ja Jalmari Palvelutalo Nestori KOTIHOITO / KOTONA ASUMISTA TUKEVAT PALVELUT - Eteläinen kotihoito - Pohjoinen kotihoito - Lassintalon seniorikeskus - Aino neuvontapalvelu - KunnonLähde + YKSITYINEN KH PALVELUKESKUKSE T - Höyhtyän PK - Ranta-Kastellin PK - Keskustan PK LAITOSHOITO + TERVEYSASEMAT MIELENTERVEYSPALVELUT + AVO - Akuuttiosastot 2 + 4 - Vaativan hoidon osasto 3 - Kiviharjun kuntoutumisklinikka - OKS A1, A2, B2 - Vuorohoito: Hiirosenkoti B1, Päivölä, Kielokoti, Mäntykoti HOIVAHOITO - Hiirosenkoti, Päivölä - Mäntykoti - Tuiran kartano Intiön hoivakoti - Psykiatrinen avokuntoutus - Mielenterveystoimistot (2) - Timosenkoti (Päihdekuntoutujat) - Avopäihdepalvelut - Ylikiimingin mielenterveyspalvel ut - Kuntoutuskeskus Kipinä OYS - SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELU T - Sosiaalityö - Vammaispalvelut - Sosiaali- ja potilasasiamies - Päihdehuolto - Vanhuspalvelujen sosiaalityöntekijä (8 eri aluetta) - Omaishoidontuki Gerontologinen TUKIPALVELUT JA PÄIVÄTOIMINTA - Turvajärjestelmäpalvelu - Ateriapalvelu - Palvelulinja Onni PÄIVÄTOIMINTA - Helmer päivätoiminta - Koskenkoti - Hiirosen päivätoiminta - Ylikiimingin päivätoiminta - Runolan päivätoiminta - Aleksinkulman toimintakeskus - Asukastuvat OKS ECT Osastohoito Konsultaatiot Poliklinikka toiminta ERIKOISSAIRAANHOIT O - Geriatrin vastaanotto - Psykiatrin vastaanotto - Somaattiset erikoisalat MIELENTERVEYSTOIMISTO N ERIKOISSAIRAANHOITO Kuvio 3. Oulun palvelujärjestelmä Kaupunki on jaettu kahdeksaan terveysasemapiiriin. Kukin piiri vastaa oman alueensa väestön perusterveydenhuollosta. Jokaisessa piirissä on terveysasema. Mielenterveyspalvelut tuotetaan kaupungin omana toimintana aikuisten psykiatrisen erikoissairaanhoidon osalta (avo- <http://www.ouka.fi/city/sos_terv.asp> ja laitospalvelut). 4.5.2010). (Oulun Terveysasemille kaupunki on palkattu psykiatrisia sairaanhoitajia, joiden perustehtävänä on toimia vastaanottotyössä, minkä lisäksi he toimivat asiakaskohtaisissa moniammatillisissa aluetiimeissä (Olli ym. 2008). 3.3.1. Oulu avopalvelut Oulun kaupunki on jakanut kotihoidon palvelut kahteen toimistoon, joiden alle sijoittuu 11 erillistä tiimiä. Kotihoidon palveluja voi saada tilanteessa, jossa kotona selviytyminen on vaikeutunut vanhuuden, sairauden, vammaisuuden tai muun syyn takia. Kotihoitoa järjestetään Oulussa myös useamman yksityisen palveluntarjoajan toimesta. (Oulun kaupunki <http://www.ouka.fi/> 4.5.2010.) 15 Vanhusten mielenterveyspalvelut on pääsääntöisesti keskitetty eri alueiden terveyskeskuksiin. Mielenterveystoimistolla (MTT) on Oulussa kaksi toimistoa, mutta vanhuspotilaiden määrä kaikista MTT:n asiakkaista on hyvin pieni (3.6 % kaikista käynneistä vuonna 2009). Oulussa toimii useita mielenterveysyhdistyksiä, jotka tarjoavat ryhmätoimintaa ja vertaistukea myös vanhuksille.(Oulun kaupunki <http://www.ouka.fi/> 4.5.2010.) 3.3.2. Oulu tukipalvelut Kotihoidon tukipalveluja ovat mm. ateria- ja turvapalvelut sekä Onni-palvelulinja. Onni-palvelulinja on osa julkista liikennettä ja vastaa ikäihmisten liikkumistarpeeseen. Koska liikennöintiverkko ei vielä kata koko kaupunkia ja autot liikennöivät vain arkisin, pienituloisilla on mahdollisuus saada myös sosiaalihuoltolain mukaista kuljetuspalvelua tukemaan kotona asumista. (Oulun kaupunki <http://www.ouka.fi/> 4.5.2010.) 3.3.3. Oulu hoivapalvelut Hoivahoitoa Oulu tarjoaa useassa eri pisteessä. Oulun kaupunginsairaala (OKS) edustaa vanhustenhuollossa uutta Oulun mallia, jossa ikääntyneiden akuutti- ja tutkimussairaala on eriytetty pitkäaikaishoidosta. Sairaalan tiloissa toimii erikoislääkärien vastaanottoja, jotka palvelevat koko Oulun aikuisväestöä ja tukevat erityisesti terveysasemien omalääkärien toimintaa. Lisäksi tiloissa toimii laboratoriopalvelut ja terveydenhuollon kuntoutuspalvelut. (Oulun kaupunki <http://www.ouka.fi/> 25.5.2010.) Vanhuksille voidaan tarjota mahdollisuus lyhytaikaiseen hoitoon, mikäli järjestettävät palvelut eivät riitä turvaamaan arjessa selviytymistä kotona tai palvelukeskuksessa. Pitkäaikaishoito on ympärivuorokautista laitoshoitoa hoivakotien turvallisessa ja kodikkaassa ympäristössä. (Oulun kaupunki <http://www.ouka.fi/> 25.5.2010.) 16 4. AINEISTONKERUUMENETELMÄT 4.1. Kysely Tarkoituksena oli selvittää hoitohenkilökunnan valmiuksia hoitaa ja tunnistaa vanhuksen masennusta. Kyselyllä selvitettiin henkilökunnan kokemuksia kuntien nykyisistä hoitoketjuista sekä niiden toimivuudesta. Lisäksi kartoitettiin hoitohenkilökunnan koulutustarpeita vanhusten masennukseen, päihteiden käyttöön sekä hoitoon liittyen. Kyselykaavake sisälsi 42 kysymystä, jotka vaihtelivat monivalintakysymyksistä avoimiin kysymyksiin. Pääosin kysymykset esitettiin 7-portaisella Likert-tyyppisellä asteikolla (katso liite 2.). Kyselylomakkeen laativat projektityöntekijä Panu Aunola, projektipäällikkö Tiina Puotiniemi, apulaisylilääkäri Liisa Kantojärvi sekä työryhmän muut jäsenet. Kysely toteutettiin webropol-verkkotyökalun avulla. Kysely toteutettiin PPSHP:n jäsenkunta-alueella (35 kuntaa, katso liite 3.). Kysely suunnattiin vanhusten ammattilaisille. parissa työskenteleville terveyden- ja sairaanhoitoalan Kysely lähetettiin sähköpostin välityksellä 296 eri henkilölle. Vastausaikaa kyselyyn oli 2 viikkoa. Kyselyyn vastasi 43 ihmistä, vastausprosentti oli 15 %. 4.2. Teemahaastattelut Teemahaastattelu on puolistrukturoitu haastattelumenetelmä. Teemahaastattelu rakentuu tiettyjen aihepiirien ympärille. Teemahaastattelulle on ominaista, että haastateltavat ovat kokeneet jonkin tietyn tilanteen. Haastattelu on siis haastateltavien henkilöiden subjektiivisten kokemusten keräystä. Teemahaastattelu voi olla joko kvalitatiivinen (laadullinen) tai kvantitatiivinen (määrällinen). Laadullisessa haastattelussa korostuvat haastateltavan kokemukset tutkittavasta tilanteesta sekä hänen kyky keskustella aiheesta. (Hirsjärvi & Hurme 2000, Kylmä & Juvakka 2007.) Kolmen kunnan palvelujärjestelmiin haluttiin perehtyä tarkemmin haastattelemalla potilaita jokaisesta kunnasta. Kunnat ovat rakenteeltaan ja kooltaan hyvin erilaisia, 17 minkä vuoksi myös palvelujärjestelmien rakenteet ovat erilaiset. Haastateltavien kokemuksilla ja mielipiteillä voidaan saada tärkeää tietoa siitä, miten potilas kokee palvelujärjestelmän sisällä liikkumisen ja millaisiin ongelmiin he ovat kohdanneet. Haastateltavana oli sekä nais- että miespotilaita. Jokaisella potilaalla oli taustalla pidempiaikaista masennusta ja hoitokontakteja sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa. Haastateltavien ikä vaihteli 69 – 78 vuoden välillä. Haastatelluista jokaisella oli myös kipuproblematiikkaa masennuksen lisäksi, mikä osaltaan on vaikeuttanut hoitoa. Vanhusten kohdalla tulee muistaa, että iän tuomat muistiongelmat vaikeuttavat osaltaan haastattelujen tekoa. Tässä tutkimuksessa haluttiin saada tietoa kuntien palvelujärjestelmien toimivuudesta. Potilaalta kysyttiin subjektiivisia kokemuksia oman kotikunnan palvelujärjestelmän hyvistä sekä huonoista puolista. Haastattelussa haluttiin myös saada tietoa siitä, miltä potilaasta tuntuu liikkua hoitoketjun sisällä hoitopisteestä toiseen sekä onko potilas huomannut puutteita siinä. Jokaisen kunnan kohdalla lähdettiin haastattelussa siitä olettamuksesta, että kunnan palvelujärjestelmä toimii hyvin. 5. TULOKSET Projektissa selvitettiin potilaiden omakohtaisia kokemuksia hoidosta ja hoitoketjun toiminnasta haastattelujen avulla. Tämän lisäksi perehdyttiin haastateltujen potilaiden potilaspapereihin, jotta saatiin selkeä kuva potilaiden kulusta palvelujärjestelmässä. Näiden lisäksi hoitohenkilökunnalle tehdyllä kyselyllä saatiin tietoa siitä, miten hoitohenkilökunta kokee hoidon ja millä alueilla tarvitaan kehittämistä. Kyselyn onnistumisen kannalta kysymyslomake koekäytettiin psykogeriatrisen osasto 75 henkilökunnalla. Kyselyn vastausprosentti oli 15 %, mutta todellisuudessa lähetetyistä 296 sähköposteista noin 60 ei tavoitettu muuttuneiden yhteystietojen vuoksi. Minimitavoitteena vastausten määrässä oli 40, joka saavutettiin. Kyselyyn vastauksia saatiin 15 eri kunnasta (liite 4. taulukko 1.) Vastaajista kaikki olivat naisia. Oululaisia vastaajista oli 51 %, loput vastaukset jakautuivat tasaisesti eri kuntien välillä. Vastaajista suurin osa oli sairaanhoitajia (67 %) (liite 4. taulukko 2.) 18 sekä yleisin työyksikkö oli sairaala (liite 4. taulukko 3.) Suurin osa vastaajista oli pitkän työkokemuksen omaavia työntekijöitä. 5.1. Tunnistaminen Tutkimuksessa nousi esille, että vanhusten masennusta ei nykyisellään tunnisteta tarpeeksi hyvin. Vastaajista 61 % tunnisti masennusta hyvin ja 23 % huonosti. Eri ammattiryhmien välillä esiintyi eroja masennuksen tunnistamisessa. Sairaanhoitajista suurin ryhmä (45 %) koki pystyvänsä tunnistamaan masentuneen vanhuksen melko hyvin. 56 % vastaajista koki, että masennus tulee huonosti tunnistettua. Vanhusten vaivoja tai somaattisia oireita ei useinkaan tunnisteta masennukseksi. Masentuneen vanhuksen hoitoketju tunnettiin vaihtelevasti. 52 % vastaajista koki tuntevansa sen huonosti. Hyvin ketjun tunsivat 37 % vastaajista. Ammattiryhmien välillä oli selkeitä eroja hoitoketjutuntemuksessa. Ainoastaan palveluesimiehistä yksi tunsi ketjun erittäin hyvin, muissa ammattiryhmissä vastaukset jakautuivat tasaisemmin. Duodecimin masennuksen Käypä Hoito-suosituksen tuntemus osoittautui kyselyn perusteella heikoksi. Vastaajista 61 % koki tuntevansa sen huonosti. Päihdeongelmien tunnistamisessa on selkeitä puutteita kyselyn vastausten perusteella. Vastaajista jopa 61 % kokivat, että päihdeongelmat tulevat huonosti tunnistettua. Vain 28 % vastaajista kertoi tilanteen olevan hyvä. Aiheesta keskusteleminen koetaan myös haasteelliseksi. Vastaajista kukaan ei kokenut hallitsevansa sitä hyvin. Kyselyssä 37 % kokivat vanhusten päihteiden käytöstä keskustelemisen hankalaksi. Hoitohenkilökunta toivoi, että masentuneen vanhuksen hoitoa kehitetään. Masennuksen tunnistaminen nousi selkeimmin esille näistä eri alueista. Kuviosta 4. käy ilmi, mitkä alueet koettiin tärkeiksi kehittämiskohteiksi. Tunnistamisen lisäksi hoitohenkilökunta toivoo, että masentuneen vanhuksen hoitoketjua kehiteltäisi toimivammaksi. 19 Kuvio 4. Mitä alueita masentuneiden vanhusten hoidossa tulisi mielestäsi kehittää? Vastaajien määrä: 42 5.2. Hoitoketju / Palvelujen saatavuus 63 % vastaajista koki, että vanhuksille oli hankala löytää jatkohoitopaikkaa. Tähän vaikuttivat mm. hoitopaikkojen puute. Kunnilla ei ole tarjota palveluita tarvittavissa määrin masentuneille vanhuksille. 74 % vastaajista koki, että palveluita on huonosti tarjolla. Jos kunnalla ei ole tarjota tarvittavia palveluita, on hoidon järjestäminen haasteellista, sillä palveluita ei ole riittävästi tarjolla nykyisellään. 61 %:n mukaan potilaita on enemmän, kuin hoitoa on tarjolla. Potilaiden mukaan hoitoketju katkeaa useasti. Hoitoa suunnitellaan eteenpäin, mutta käytännössä vastuuta hoidon jatkumisesta ei välttämättä ota kukaan. Kunnissa masennuksen hoidosta vastaa usein henkilö, jolla ei ole mahdollisuutta antaa potilaalle tarpeeksi aikaa, jotta hoito tapahtuisi potilaan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Kotihoidolla/kotisairaanhoidolla ei välttämättä ole aikaa keskustella potilaan kanssa pidempiä aikoja, jota potilas usein tarvitsisi. 5.3. Resurssit, ajan puute Ajan puute sekä kiire vaikeuttavat terveydenhuollon ammattilaisten työskentelyä perusterveydenhuollossa sekä erikoissairaanhoidossa. Haastatellut potilaat kaikki kokivat, että etenkin perusterveydenhuollossa vastaanottoajat sekä tapaamiset ovat liian ”hoputettuja”. Resurssien puute kunnissa vaikeuttaa hoitohenkilöstön mahdollisuuksia tarjota asiakkaille tarvittava määrä aikaa. Henkilökunta kokee, että vanhuksen hoito 20 vaatii aikaa ja perehtymistä. Tästä huolimatta 42 % vastaajista ehti keskustella vain vähän potilaiden kanssa jaksamisesta sekä mielialaan liittyvistä asioista. 5.4. Hoitohenkilökunnan ammattitaito Potilaiden haastatteluissa hoitohenkilökunnan ammattitaito sai paljon kiitosta. Potilaat kokivat, että silloin kun heille annetaan tarpeeksi aikaa keskusteluun ja rauhallinen ympäristö he myös saavat apua, mutta myös poikkeuksia löytyy. Perusterveydenhuollossa lääkärit saattavat kohdella vanhuksia epäkunnioittavasti tai suhtautua välinpitämättömästi vanhuksen vaivoihin. Potilaat kokevat, että heidän vaivojaan ei oteta todesta tai niitä vähätellään. Tämä voi osaltaan johtua siitä, ettei masennusta osata tunnistaa ja oireet, joita vanhus tuo esille yhdistetään vain fyysiseen raihnaisuuteen. Potilaat kokevat nämä tilanteet turhauttaviksi sekä raskaiksi. Hoitohenkilökunta toivoo lisää koulutusta masentuneen vanhuksen hoitoon ja tunnistamiseen liittyen, jotta he pystyisivät vastaamaan hoidon esittämiin haasteisiin. Vastaajista 51 % koki, ettei heidän nykyinen koulutuksensa riitä vastaamaan hoidon esittämiin haasteisiin (kuvio 5). Kolmasosa vastaajista (33 %) koki koulutuksensa riittävän nykyisellään. Kyselyyn vastanneista selkeä enemmistö (88 %) halusi saada lisää tietoa masentuneen vanhuksen hoitamisesta sekä vanhuksen masennuksesta (kuviot 6 ja 7). Kuvio 5. Antaako koulutuksesi riittävät valmiudet hoitaa masentunutta vanhusta? Vastaajien määrä: 43 21 Kuvio 6. Tarvitsetko tietoa masentuneen vanhuksen hoidosta? Vastaajien määrä: 43 Kuvio 7. Tarvitsetko tietoa vanhuksen masennuksesta? Vastaajien määrä: 43 5.5. Työn kuormittavuus 77 % koki masentuneen vanhuksen hoitamisen kuormittavaksi, vain 7 % koki työn kevyeksi (kuvio 8). Masentuessaan vanhus ei välttämättä halua olla kenellekään vaivana. Osastohoidossa vanhukset kokevat kuormittavansa hoitajia liikaa ja tämän vuoksi usein jäävät yksin vaivojensa kanssa, elleivät hoitajat osaa kysyä juuri oikeita kysymyksiä. 63 % koki masentuneen vanhuksen hoitamisen haasteelliseksi. Työ koetaan tärkeäksi, mutta samalla aikaa vieväksi ja työlääksi. Vanhusten fyysiset sairaudet, lääkehoito sekä masennuksen ja muistiongelmien erotusdiagnostiikka vievät aikaa ja resursseja. Eräs vastaaja kuvasi: ”Koen työn haasteellisena. Vanhuksen kokonaistilanteen selvitys on 22 tärkeintä mm. selvittää sairaudet, kunto (aikaisempi ja nykyinen) elinympäristö, vanhuksen toiveet jne. Täytyy tietää "mistä kenkä puristaa", ovatko tukitoimet riittävät, onnistuuko vanhuksen kulkeminen ja yhteydenotto. Muutokset vanhuksen elämään tulisi minimoida, tuttu ihminen seuraamaan rinnalle, mikäli olinpaikka vaihtuu (sairaalakoti).” Kuvio 8. Miten kuormittavaksi koet masentuneen vanhuksen hoitamisen? Vastaajien määrä: 43 6. POHDINTA Vanhusväestön terveydenhuollon tila nousee toistuvasti puheenaiheeksi mediassa. Terveydenhuolto vie vuosittain paljon rahaa, mutta silti usein vaikuttaa että vanhukset jäävät hoitamatta tai heidän saama hoito tapahtuu vain välttävästi. STM suosittelee nykyisin vähentämään ennaltaehkäisevään vanhusten hoitotyöhön. pitkäaikaista Juuri laitoshoitoa ennaltaehkäisevä ja panostamaan hoitotyö vaatii hoitohenkilöstöltä paljon asiantuntemusta sekä aikaa. Ajan puute on tämänkin tutkimuksen perusteella muodostunut ongelmaksi. Tulevaisuudessa tilanteeseen tulee puuttua, koska vanhusväestön määrä tulee kasvamaan entisestään. Suomessa eläkeikäisten osuus väestöstä kasvaa nopeimmin Euroopassa. Yli 80-vuotiaiden määrä kasvaa 130 % vuoteen 2030 mennessä. Tämän lisäksi keskimääräisen eliniän odotetaan nousevan entisestään. (Luoma ym. 2003, Saarenheimo & Pietilä 2011.) 23 Mieli 2009-työryhmän raportissa painotetaan vanhuspsykiatrian osaamisen vahvistamista niin perus- kuin täydennyskoulutuksilla. Vanhuksille tarkoitettujen erikoispalveluiden kehittäminen, konsultaatio, palveluiden niin sanottu jalkauttaminen sekä vanhusten mielenterveyden häiriöiden varhainen tunnistaminen ja tehokas hoito kuuluvat työryhmän ehdotuksiin (Leinonen & Alanen 2011). Mieli 2009-hankkeella pyritään edistämään potilaan asemaa terveydenhuollossa. Tämän vuoksi myös tässä tutkimuksessa on lähdetty potilaan näkökulmasta tutkimaan mahdollisia ongelmakohtia. Tässä tutkimuksessa esimerkkeinä olleista kunnista ei ollut tarjolla paljoa kohdennettua potilaan näkökulmasta olevaa tietoa, joten tässä tutkimuksessa haastatellut potilaat tarjoavat uutta näkökulmaa juuri tälle spesifille alueelle. Vanhusten masennusta on tutkittu kohtalaisen paljon, mutta potilaiden omakohtaisista kokemuksista ei tutkittua tietoa PPSHP:n alueella löytynyt paljoa ja siksi tämä tieto onkin erityisen arvokasta. Projektin päätyttyä tavoitteena on tehdä yhteistyötä Erva-alueen vanhustyöryhmän kanssa. Projektin kautta nousseisiin ongelmakohtiin vastataan tarjoamalla OYS:n Ervaalueen sairaanhoitopiireille koulutusta masentuneen vanhuksen hoitoon liittyen. Ongelmakohtia palvelujärjestelmien rakenteessa on pystytty tunnistamaan sekä hoidon puutteita on pystytty löytämään. Osaprojektin saama palaute yhteistyötahoilta on ollut positiivista ja tutkittu tieto voidaan käyttää hyödyksi tulevaisuudessa hoitotyötä sekä hoitoketjuja kehitettäessä. Toivottavaa onkin, että tässä projektissa tuotettua informaatiota tullaan hyödyntämään käytännössä. Yhteistyö työryhmän kanssa on toiminut erinomaisesti ja palautteen avulla on pystytty ohjaamaan työtä eteenpäin. Metodien valintaan päädyttiin työryhmän keskeisissä palavereissa. Projektin työ eteni pääsääntöisesti suunnitelmien mukaan, mutta ongelmiakin esiintyi. Kuntien kanssa työskennellessä yhteistyö oli väliin haasteellista byrokratian vuoksi. Potilaspapereiden tutkimuskäytön tiukennuttua ei ollut mahdollista päästä perehtymään kaikkien haastateltujen asiakkaiden hoitopolkuihin potilaspapereiden kautta. Yksi haastatelluista asiakkaista kuoli kesken projektin, minkä johdosta hänen potilaspapereitaan ei pystytty tutkimaan. Haastatellut potilaat olivat mielellään mukana tilanteissa sekä kokivat hyväksi, että heidän mielipiteensä kuullaan. Haastattelujen kautta saadut potilaiden kokemukset ovat tärkeää tietoa, jota tulee tuoda esille hoitojärjestelmää kehiteltäessä. STM:n Mieli 2009hankkeen mukaisesti potilaan aseman vahvistaminen sekä mielenterveys- ja 24 päihdepalvelujen järjestäminen ovat aiheita, joihin tulee myös haastattelujen perusteella panostaa tulevaisuudessa. Tilanteen ollessa jo nyt hankala, on tulevaisuutta ajatellen tärkeätä kohdentaa resursseja enemmän perusterveydenhuoltoon, jotta ennaltaehkäisevää hoitotyötä voidaan toteuttaa tarvittavalla tavalla tai tarjota enemmän koulutusta aiheen tiimoilta. 6.1. Tunnistaminen Masennus on kansallisesti vakava ongelma. 5-6 % suomalaisista kärsii masennuksesta. Vanhusten masennuksen tunnistamisen parantaminen olisi tärkeää erityisesti nyt, kun suuret ikäluokat vanhenevat ja vanhusväestön määrä tulee lisääntymään. Ajan puute terveydenhuollossa vaikeuttaa hoitohenkilöstön mahdollisuuksia tunnistaa alkavat masennukset ja sitä kautta estää tilanteen akutisoituminen. Masennuksen tunnistamisessa oleellisessa osassa onkin potilaan kuuntelu ja siihen tulisi panostaa, jotta masennukset tunnistettaisi tarpeeksi ajoissa. Tunnistamisen avuksi OYS:n ERVAalueelle tarjotaan koulutuspaketti, jonka avulla hoitohenkilökunta pystyisi paremmin tarttumaan ongelmatapauksiin. Osana vanhenemista tapahtuu usein suuria elämänmuutoksia, jotka altistavat masennukselle. Eläköityminen, leskeytyminen tai fyysiset sairaudet voivat altistaa vanhusta masennukselle. Yksinäisyys voi olla vanhuksille vaarallinen kumppani ja tämän vuoksi olisi tärkeää muistaa sosiaalisen tukiverkoston merkitys. Hoitohenkilökunnan tulisi selvittää vanhuspotilaiden kohdalla millainen elämäntilanne heillä on. Fyysisten vaivojen kautta hoitoon hakeutuminen voi olla avunhuuto, kun yksin oleminen alkaa tuntua turvattomalta. Potilaiden haastatteluissa nousi esille tilanteita, joissa vanhus oli yrittänyt välittää viestiä lääkärille omasta jaksamisestaan, mutta lääkäri oli vain lähettänyt potilaan takaisin kotiin särkylääkkeiden kanssa. ”10 minuutin vastaanotolla tuli varmaan puhuttua jostain särystä, vaikka kotiin ei olisi uskaltanut palata. Lääkäri ilmoitti, että hän kirjoittaa Burana-reseptin ja kehotti lepäämään.” Potilas koki jälkeenpäin, että olisi halunnut jonkun kysyvän hänen jaksamisestaan tarkemmin. Tämän tyyppiset tilanteet saattavat toteutua hyvinkin usein perusterveydenhuollossa juuri kiireen ja harjaantumattomuuden vuoksi. 25 On todennäköistä, että ikääntyneiden alkoholinkäyttö ja myös sen suurkulutus kasvavat (Johnson 2000, Sulander ym. 2006). Tämä perustuu siihen, että nyt keski-iässä olevat ovat tottuneet käyttämään enemmän alkoholia kuin aiemmat sukupolvet, ja todennäköisesti he jatkavat näin myös eläkkeelle jäämisen jälkeen. Onkin tärkeätä, että ikääntyneiden suurkulutukseen kiinnitetään tulevaisuudessa enemmän huomiota. (Aalto & Holopainen 2008.) Päihteiden käytön varhainen tunnistaminen sekä hoito olisivat tärkeitä, jotta terveydenhuollossa mielenterveysongelmat. pystyttäisi helpommin Terveydenhuollossa erottelemaan ikääntyneiltä päihdetulisi ja selvittää alkoholinkäyttö ja huomioida, että suurkulutuksen raja on heillä alhaisempi kuin muulla aikuisväestöllä. Vieroitushoito on ikääntyneillä vaativampaa ja vastetta tulee seurata huolellisesti. (Aalto & Holopainen 2008). 6.2. Hoitoketju, palvelujen saatavuus, resurssit Osaprojektissa esille nousseeseen hoitoketjun katkeamiseen voi olla useita syitä. Hoitoketju voi käytännössä sujua moitteettomasti toisen potilaan kohdalla, kun taas toisen kohdalla kaikki mahdolliset virheet saattavat toteutua. Nykyinen hoitojärjestelmä perustuu pitkälti yksiköiden itsenäiseen toimintaan ja yhteistyötä muiden pisteiden kanssa tehdään suhteellisen vähän. Tiedonsiirron puute yksiköiden välillä voi johtaa helposti siihen, että potilaan kohdalla hoito ei jatku toivotulla tavalla. Verkostoituminen ja muiden yksiköiden henkilökuntaan tutustuminen madaltaa kynnystä konsultoida muita ammattilaisia sekä olla yhteydessä potilaiden hoitoon liittyen. Olisi tärkeää luoda verkostoa eri yksiköiden välille, jotta potilaiden hoito saataisi tapahtumaan sujuvasti ja väliinputoamisia ei tapahtuisi. Yhteiset kokoukset tai tutustumiset muihin yksiköihin voivat helpottaa hoitohenkilökuntaa ymmärtämään millaisia palveluita ja millaista henkilökuntaa kunnat tarjoavat. Niin sanotun ”matalan kynnyksen” pisteitä kunnista ei välttämättä löydy kovin paljoa. Vanhukset kokivat toimipisteet joihin voi mennä ilman lähetettä erityisen hyvänä, koska joskus vain haluaa jonkun kuuntelevan. Terveyskeskusten nopea työtahti hankaloittaa hoitoon pääsyä ja masentuneiden vanhusten kohdalla tilanteet saattavat hankaloitua pitkän aikaa ennen kuin ongelmaan osataan puuttua. Kuntien tarjoamat matalan 26 kynnyksen palvelut kuten vanhusneuvolat toimivat hyvänä linkkinä, joiden kautta vanhukset voivat hakeutua hoitoon ja joissa voidaan tunnistaa aikaisessa vaiheessa vanhusten ongelmia. Hoidon sujuvan jatkumisen kannalta olisi tärkeää, että hoidosta vastaavat henkilöt pysyisivät samoina. Jatkuva henkilöstön vaihtuminen rikkoo hoitoa ja voi pahimmillaan vaikeuttaa vanhuksen sitoutumista hoitoon, kun hoitava taho vaihtuu jatkuvasti. Hoidon toteutus ja suunnittelu olisi tärkeää tehdä aikaisessa vaiheessa, jotta potilas tietää sitoutuvansa tarvittaessa pidempään hoitokontaktiin tietyn hoitajan kanssa. Tällä tavalla hoidosta vastaisi tietty henkilö ja suunnitelmallinen eteneminen helpottuisi. Henkilökunnan sitoutumiseen yksiköihin vaikuttaa osin työnmäärä ja resurssit. Yksiköissä tulisi olla riittävästi henkilökuntaa, jotta ihmiset pysyisivät samoissa pisteissä ja hoitoa saataisi pitkäjänteisesti toteutettua. Potilaiden mukaan hoitopaikkojen löytyminen ei tapahdu helposti. Palvelujen tarjonta kunnissa vanhuksille ei välttämättä ole riittävää nykyisellään. Yksin kotona asuva vanhus, joka kokee turvattomuutta saattaa tarvita useanlaisia aputoimia, jotta hän pystyisi pärjäämään mahdollisimman pitkään. Apu saattaa tapahtua kotisairaanhoidon toimesta tai joskus tarvitaan hoitopaikka, missä vanhus voi tuntea olonsa turvalliseksi. Kotihoito saadaan yleensä järjestettyä potilaille, mutta potilaat kokevat ettei 10-15 minuutin käynnistä jää heille käteen paljon mitään. Kotihoitoon/kotisairaanhoitoon tulisi kuntien resursoida tarpeeksi henkilökuntaa, jotta henkilökunnalle jäisi aikaa keskusteluun vanhuksen luona ja tarvittaessa tarjota enemmän apua. Haastattelujen perusteella juuri rauhallinen tilanne ja paikoillaan oleminen koetaan tärkeäksi ja turvaa antavaksi. Vanhusten akuutit mielenterveyden häiriöt vaativat nopeaa etiologista selvittelyä ja hoidon aloitusta. Psykiatrista hoito- ja palvelujärjestelmää ei ole suunniteltu ja se ei ole varautunut vanhusväestön osuuden lisääntymisen aiheuttamaan palveluiden tarpeen mukanaan tuomaan muutokseen. Mielenterveystoimistot tuottavat nykyään pääosin keski-ikäisten ja nuorten aikuisten palveluita. Osa mielenterveystoimistoista kieltäytyy, jopa mahdollisesti mielenterveyslain vastaisesti hoitamasta yli 65-vuotiaita. Vanhuspsykiatrian poliklinikoita Suomesta löytyy vain muutamia (Leinonen & Alanen 2011). Suomen vanhusväestön jyrkkä kasvu tapahtuu meillä nopeasti. Kahden seuraavan vuosikymmenen aikana vanhushuoltosuhde (yli 65-vuotiaiden määrä) 27 verrattuna työikäiseen väestöön, kohoaa meillä nykyisestä 25 % liki 43 %. Väestön ikääntyminen ja siitä seuraava palvelutarpeiden muutos tulee olemaan suuri haaste julkisen talouden rahoituksen kestävyydelle (Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, kehittämistä ja valvontaa koskevan lainsäädännön uudistaminen 2010). Tämä aiheuttaa haasteen kunnille vastata palveluiden kehittämiseen. Palveluiden riittämättömyys nykyisellään tulee tulevaisuudessa hankaloitumaan entisestään. Potilaille ei myöskään välttämättä voida tarjota tarvittavia hoitomuotoja. Selkeä puute on psykoterapian puute, jota yksi potilas olisi toivonut. 6.3. Työn kuormittavuus Tämän osaprojektin perusteella hoitohenkilökunta kokee masentuneen vanhuksen hoidon raskaaksi. Masennuksen hoitaminen on pitkäjänteinen prosessi, joka vaatii työntekijältä paneutumista ja usein myös pitkää pinnaa. Vanhuksen masennuksen akutisoituessa voi hoito vaatia paljon erityisosaamista ja tietoa, jota ei välttämättä ole tarjolla pienissä yksiköissä tai kunnissa. Konsultaatioavun mahdollisuus tulisi yksiköiden muistaa aina, jotta ongelmien kanssa ei jäädä yksin. Työyhteisön rakenteesta riippuen hoitoa voidaan myös miettiä yhteisissä palavereissa, jotta hoitajille tarjottaisi mahdollisuus jakaa ajatuksia potilaan hoidosta. Hoidon jatkuvuuden kannalta on kuitenkin hyvä pyrkiä suunnitelmallisesti keskittämään hoito tietyille henkilöille, jotta potilas ja hoitaja kummatkin sitoutuvat hoitoon. Tehy on juuri peruskoulutuksiin esittänyt tulisi sairaanhoitajapäivillä, lisätä vanhustenhoitoa että sosiaali- (”Tehy ja terveysalan Sairaanhoitajapäivillä”. <http://www.tehy.fi/viestinta/tiedotteet/tiedotteet-2010/?x17880756=18148140> 7.2.2011). Kyselyn tulokset ovatkin samassa linjassa Tehyn kanssa. Lisäämällä tietotaitoa hoitoon liittyen voidaan myös auttaa henkilökuntaa jaksamaan työssään paremmin. Työnohjauksen merkitystä työhyvinvoinnille ei myöskään saa unohtaa. Tarjoamalla hoitohenkilöstölle mittavammat työkalut vastata hoitotyön asettamiin haasteisiin voidaan työssä jaksamista parantaa. 28 6.4. Koulutustarpeet Koulutustarpeet kyselyyn vastanneilla olivat hyvin yksimieliset. Tarve saada enemmän tietoa vanhuksen masennuksen erityispiirteistä ja hoidosta on suuri. Työn vaativuuden vuoksi voidaan tietoa lisäämällä antaa henkilöstölle varmuutta työhön, mikä parantaa työssä jaksamista. ”Lääkärien psykogeriatrian erikoisalan lakkauttaminen vuonna 1998 on osoittautunut epätyydyttäväksi ratkaisuksi. Psykiatrian erikoislääkärikoulutus ei välttämättä anna riittäviä valmiuksia vanhuksille tyypillisten mielenterveyshäiriöiden tunnistamiseen ja hoitoon. Keskeisin vanhuspsykiatrian yhteistyötaho on perusterveydenhuolto, jonne on suunnattava koulutusta ja konsultaatiota” (Leinonen 2008). Moniammattillisen työyhteisön merkitystä hoidon toteutuksessa korostettiin kyselyn vastauksissa. Vastauksissa tuli esille myös se, miten tärkeäksi dementoivien sairauksien pois sulkeminen koetaan. Seuraavassa lainaus kyselyyn vastanneelta hoitohenkilöltä: ”Mielenterveyspuolella on vasta viime vuosina alkanut tulla masentuneita vanhuksia enemmän hoitoon, joten siihen erityisosaamista ei juuri ole. Työ on mielestäni haasteellista ja koen tarvitsevani enemmän siihen suunnattua koulutusta.” Koulutusta olisi hyvä tarjota aiheeseen liittyen, jotta hoitohenkilökunta pystyisi vastaamaan masentuneiden vanhusten hoidon haasteisiin. Tähän tarpeeseen osaprojektissa vastataan tarjoamalla OYS:n Erva-alueen sairaanhoitopiireille koulutuspäivä Oulussa syksyllä 2011. Koulutus on suunnattu perusterveydenhuollon henkilökunnalle ja teemoina ovat vanhuksen masennuksen tunnistaminen, kohtaaminen sekä hoito. 6.5. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välinen yhteistyö Perusterveydenhuollosta vain 5 % potilaista ohjautuu erikoissairaanhoitoon. Erikoissairaanhoidon tarpeen päättyessä, perusterveydenhuolto odottaa saavansa potilaan takaisin neuvojen sekä hoito-ohjeiden kera. Tämä malli on periaatteessa selkeä, mutta käytännössä siihen liittyy ongelmia. Perusterveydenhuollossa epäillään erikoissairaanhoidon hoitavan tarpeettomasti potilaita, joiden hoitopaikka kuuluisi perusterveydenhuoltoon. Erikoissairaanhoidossa ei välttämättä luoteta perusterveydenhuollon kykyyn hoitaa juuri heidän erikoisalansa potilaita (Mattila 2005). 29 Potilas on usein täysin tietämätön hoitomahdollisuuksistaan. Eri hoitopaikat toimivat vähän yhteistyössä keskenään, mikä vaikeuttaa tiedonvälitystä potilaan asioissa. Pahimmallaan potilaalla voi olla hoitosuhde yhtä aikaa useammassa hoitopaikassa, joiden välillä ei ole mitään yhteistyötä. Hoidon rakentuminen loogiseksi jatkumoksi on usein hankalaa, koska terveyskeskuskäynnit jäävät yksittäisiksi tapaamisiksi eikä kontrollikäyntejä usein tarjota. Potilaan siirtely vastaanotolta toiselle ilman, että kukaan ottaa hoitovastuuta, turhauttaa sekä rikkoo hoitoketjun sujuvuutta. Potilaille tulisi tarjota mahdollisuus kontrollikäynteihin, jotta mielialan sekä fyysisten vaivojen ongelmiin pystytään reagoimaan tarpeeksi ajoissa. Mieliala-asiat sivutetaan herkästi perusterveydenhuollon kiireellisessä tahdissa. Kyselyssä haluttiin saada vastaus siihen, hoitavatko perusterveydenhuollon yksiköt potilaita, joiden hoito kuuluisi hoitosuositusten mukaisesti erikoissairaanhoitoon. Jopa 40 % yksiköistä hoitaa erikoissairaanhoitoon diagnostisten kriteerien mukaisesti kuuluvia potilaita, mikä on lukuna suuri. Tämä viittaa siihen, että yhteistyötä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä tulisi parantaa, jotta potilaiden hoito ohjautuisi oikeisiin yksiköihin. Yhteistyö muiden yksiköiden kanssa tai tiedon puute yhteistyötahoista voivat osaltaan vaikuttaa siiten miten jatkohoitopaikkojen löytyy vanhuspotilaalle. Kyselyssä koettiin, että oikean hoitopaikan löytyminen on hankalaa. Tämä myös kuvastaa sitä, että kunnilla ei välttämättä ole tarjota oikeaa hoitopaikkaa, minkä vanhus tarvitsisi. 30 6.6. Yhteenveto Tämän osaprojektin pohjalta voidaan vetää seuraavat loppupäätelmät: 1) Palvelujärjestelmää on tärkeä kehittää vastaamaan tulevaisuuden esittämiin haasteisiin. Nykyisellään palvelujärjestelmä ei pysty hoitamaan sitä määrää psykiatrisista sairauksista kärsiviä vanhuksia, kuin tulevaisuudessa tulee maassamme olemaan. Vanhuksille kohdennettuja palveluita tullaan tarvitsemaan entistä enemmän tulevaisuudessa sekä on tärkeä kehittää juuri vanhusväestölle sopivia hoitomuotoja ja paikkoja. 2) Tunnistaminen on nykyisellään puutteellista. Vanhusten masennusta ei tunnisteta tarpeeksi perusterveydenhuollon hyvin. Sen vuoksi hoitohenkilöstölle, lisäkoulutus joka kohtaa on tarpeen erityisesti vanhukset sairauden alkuvaiheilla. 3) Vanhuspotilaat jäävät helposti kuulematta. Potilaiden omakohtaisissa kokemuksissa nousee esille vaivojen vähättely hoitohenkilökunnan puolelta. Vanhuksen masennukseen voi liittyä hyvin moninaisia oireita ja siksi on tärkeää antaa vanhukselle tarvittava aika ja paikka, jossa hän voi keskustella rauhassa omasta jaksamisestaan. Nyky-yhteiskunnan tuloksellinen ajattelutapa asettaa helposti vanhukset kakkosluokan kansalaisiksi. Palvelujärjestelmän kehittämisessä tulisi muistaa iäkkäät ja taata heille samanarvoinen asema, kuin muillekin ikäluokille. On tärkeä taata vanhuksille arvokas ja hyvä vanhuus, jonka me kaikki haluaisimme myös omalle kohdallemme. ”Jokainen haluaa elää kauan, mutta kukaan ei halua tulla vanhaksi.” – Jonathan Swift 31 LÄHTEET Aalto M. & Holopainen A. 2008. Ikääntyneiden alkoholin suurkulutuksen tunnistaminen ja hoito. Duodecim 124(13):1492-8. Arve, S. 1999. Recognition of depressive elderly people in health care services (Väitöskirja). Turku: Turun yliopisto, Hoitotieteen ja geriatrian laitos. Brown E, McAvay G., Raue P., Moses S. & Bruce M. 2003. Recognition of depression among elderly recipients of home care services. Psychiatric Services 54 nro.2, 208-213 (viitattu 22.06.2010). Saatavissa www.psychservices.psychiatryonline.org. Cameron I. 2000. Being old, depressed and disabled is to be in triple jeopardy. British Medical Journal 320(7227):119-20. Depressio (online). Käypä hoito -suositus. 2009. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Saatavilla Internetissä: <www.kaypahoito.fi>. Eskola, J. & Suoranta, J. 2000. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino. Grilli R, Lomas J. 1994. Evaluating the message: The relationship between compliance rate and the subject of a practice guideline. Medical Care 32(3):202-13. Haynes B. 1999. Can it work? Does it work? Is it worth? British Medical Journal 319(7211):652-3. Heikkilä M., Kautto M. & Teperi J. 2005. Julkinen hyvinvointivastuu sosiaali- ja terveydenhuollossa. Hiltunen P. 1999. Yleissairaalapsykiatrinen konsultaatio Suomessa. Acta Universitatis Ouluensis D 567. 32 Hirsjärvi S. & Hurme H. 2000. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Yliopistopaino. Johnson I. 2000. Alcohol problems in old age: a review of recent epidemiological research. International Journal of Geriatric Psychiatry 15(7):575-81. Jousilahti P., Komulainen J., Hanski T., Kaila M. & Ketola E. 2007. Perusterveydenhuollon lääkärit tuntevat hyvin Käypä hoito-suositukset. Suomen Lääkärilehti 62(37):3319-3323. Kempeleen kunta. <www.kempele.fi>. Kivelä S-L. 2003. Vanhusten depressioiden ja niiden seurausten ehkäisy. Suomen lääkärilehti 58(48):4923-4927. Kokko M. 1999. Nähdä, kuulla ja ymmärtää. Perusterveydenhuollossa toimivien hoitajien käsityksiä depressiosta ja sen hoidosta. Oulu: Oulun yliopisto. Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos. Kylmä J. & Juvakka T. 2007. Laadullinen terveystutkimus. Helsinki: Edita Prima Oy. Laki sosiaali- & terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta 733/1992. <www.finlex.fi>). Leinonen E. 2008. Vanhuspsykiatrian koulutusvaje on paikattava pikaisesti. Suomen lääkärilehti 11/2008. Leinonen E. & Alanen H-M. 2011. Psykiatrista hoitoa tarvitsevia vanhuksia on enemmän kuin mihin on varauduttu. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2011;127(4):371-2. Llewellyn-Jones RH., Baikie KA., Smithers H., Cohen J., Snowdon J., Tennant CC. 1999. Multifaceted shared care intervention for late life depression in residential care: randomized controlled trial. (With commentary by JJ Deeks and E Juszczak). British Medical Journal 11; 319(7211): 676–682. 33 Luoma K., Räty T., Moisio P., Parkkinen P., Vaarama M. & Mäkinen E. 2003. SenioriSuomi. Ikääntyvän väestön taloudelliset vaikutukset. Sitra Helsinki. Mattila K. 2005. Suomalaisten Terveys - Perusterveydenhuolto. Duodecim. Myllymäki A. 2003. Kolmas sektori hyvinvointipalvelujen täydentäjänä. Tampereen yliopisto. Newman SC., Hassan AI. 1999. Antidepressant use in the elderly population in Canada: results from a national survey. The Journals of Gerontology: Biological Sciences Oct;54(10):M527-30. Nikkarinen T., & Brommels, M. 1998. Käytännöstä teoriaan - ja takaisin. Hoitosuositukset terveydenhuollon laadun kehittämisstrategiana. Duodecim 114(2):142. Olli S. & Halonen M. Selvitys Oulun kaupungin mielenterveyspalveluiden kehittämisen suuntaviivoista vuosina 2008-2011. Oulun kaupunki. <www.ouka.fi>). Pahkala K., Kesti E., Köngäs-Saviaro P., Laippala P., Kivelä S-L. 1995. Prevalence of depression in an aged population in Finland. Social Psychiatry and Psychiatric Epidemiology Oct;78(4):401-13. Parkkila P. 2007. Hoitoonpääsy Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä. PPSHP. Hoitoketjutiedot: Haukipudas, Oulu ja Kempele, Jäsenkunnat. <http://www.ppshp.fi/ >. Puotiniemi T. 2009. Pohjois-Pohjanmaan Sairaanhoitopiirin Kuntayhtymä. Oulun Yliopistollinen Sairaala - Psykiatrian tulosyksikkö. Tervein mielin Pohjois-Suomessa, PPSHP-osahanke 2009-2011. Reynolds CF. Frank E. Perel JM. ym. 1999. Notriptyline and interpersonal psychotherapy as maintenance therapies for recurrent major depression: a randomized 34 controlled trial in patients older than 59 years. JAMA , the Journal of the American Medical Association Jan 6;281(1):39-45. Roine R., Kaila M., Nuutinen M., Mäntyranta T., Nuutinen L., Auvinen O. & Mustajoki P. 2003. Käypä hoito-suositusten toimeenpano erikoissairaanhoidossa. Duodecim 119(5):399-406. Saarenheimo M. & Pietilä M. 2011. MielenMuutos masennuksen hoidossa. Mielialaongelmista kärsivien iäkkäiden ihmisten psykososiaalinen tukeminen. Vanhustyön keskusliitto. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, kehittämistä ja valvontaa koskevan lainsäädännön uudistaminen. STM. 2010:34. Steffens DC., Skoog I., Norton MC. ym. 2000. Prevalence of depression and its treatment in an elderly population. The Cache County Study. Archives of General Psychiatry 57:601-607. Sulander T., Helakorpi S. & Uutela A. 2006. Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen ja terveys keväällä 2005 ja niiden muutokset 1993-2005. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja, B1-2006. Tehy Sairaanhoitajapäivillä: Enemmän vanhustenhoitoa sosiaali- ja terveysalan peruskoulutukseen. 2010. Tehyn tiedotteet. <http://www.tehy.fi/ >. Tepponen P. 1996. Kotona asuvien 75 vuotta täyttäneiden vanhusten depressiivisten oireiden ja depressioon yhteydessä olevien tekijöiden tunnistaminen. Lisensiaattityö. Helsinki: Helsingin yliopisto. Yleislääketieteen ja perusterveyden huollon laitos. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2008. Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet. <http://uusi.sotkanet.fi/portal/page/portal/etusivu>. (viitattu 20.4.2010). 2008. 35 Liite 1 Saatekirje POHJOIS-POHJANMAAN SAIRAANHOITOPIIRIN KUNTAYHTYMÄ OYS, Psykiatria ”Tervein mielin Pohjois-Suomessa” – hankkeen osaprojekti: Masentuneen vanhuksen hoito Hyvä terveys- ja sosiaalialan ammattilainen, Pohjois-Pohjanmaan Sairaanhoitopiirin alueella kehitetään masentuneen vanhuksen hoitoketjua perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa sekä näiden välillä. Tavoitteena on saada tietoa terveyden- ja sosiaalihuollon henkilökunnan valmiuksista hoitaa masentunutta vanhusta. Lisäksi tavoitteena on saada tietoa masentuneen vanhuksen hoidosta. Kyselykaavakkeella saadut tiedot käsitellään luottamuksellisesti, eikä vastaajaa voida tunnistaa. Tietoja käytetään masentuneiden vanhusten hoitoketjun kehittämiseksi sekä toimintatapojen parantamiseksi masentuneiden vanhusten hoidon hyväksi. Tulokset raportoidaan ”Tervein mielin Pohjois-Suomessa” – hankkeen loppuraportissa. Kyselyyn vastaaminen kestää noin 10 minuuttia. Suurin osa lomakkeen kysymyksistä on monivalintakysymyksiä, joten niihin on suhteellisen helppo vastata. Vastaathan kyselyyn mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään tiistaihin 27.4.2010 mennessä. Kiitämme vastauksestasi jo etukäteen, sillä jokainen vastaus on erittäin tärkeä selvityksen onnistumisen kannalta! Mikäli sinulla on kysyttävää selvityksestä tai haluat siitä lisätietoja, voit ottaa yhteyttä Panu Aunolaan. Ystävällisin terveisin, Panu Aunola Projektityöntekijä OYS, Psykiatrian tulosyksikkö Tervein mielin Pohjois-Suomessa - hanke - hanke Puh: 08 - 3156638 panu.aunola@ppshp.fi _________________________________ Panu Aunola Tiina Puotiniemi Projektipäällikkö OYS, Psykiatrian tulosyksikkö Tervein mielin Pohjois-Suomessa Puh: 0400 - 293094 tiina.puotiniemi@ppshp.fi __________________________________ Tiina Puotiniemi 36 LIITE 2 Webropol-kysely Masentuneen vanhuksen hoito Oulun yliopistollinen sairaala Tervein mielin Pohjois-Suomessa PPSHP:n osahanke Kyselyllä kartoitetaan henkilökunnan valmiuksia tunnistaa vanhuksen masennusta sekä perehdytään kuntakohtaisiin palvelujärjestelmiin. Tämä kysely on tarkoitettu erikoissairaanhoidossa sekä kuntien perusterveydenhuollossa työskenteleville henkilöille. Kyselyyn vastaaminen kestää noin 10 minuuttia. Suurin osa lomakkeen kysymyksistä on monivalintakysymyksiä, joten niihin on suhteellisen helppo vastata. 1) Ammatti: Lääkäri Sairaanhoitaja Lähihoitaja Mielenterveyshoitaja Mielisairaanhoitaja Psykologi Fysioterapeutti Sosiaalityöntekijä Toimintaterapeutti Muu, mikä? 2) Sukupuoli: Mies Nainen 3) Työkokemus: 0-5 vuotta 6-10 vuotta 11-15 vuotta 15-20 vuotta Yli 20 vuotta 4) Kuinka monta vuotta olet työskennellyt vanhusten parissa: 0-1 vuotta 2-4 vuotta 5-7 vuotta 8-10 vuotta Yli 10 vuotta 37 5) Työyksikkö: Terveyskeskus Mielenterveystoimisto Kotihoito Kotisairaanhoito Kuntoutuskoti Palvelukoti, mikä? Sairaala, mikä? Muu, mikä? 6) Kunta, missä työskentelet: Vanhusten masennuksen tunnistaminen: 7) Kuinka usein kohtaat työssäsi vanhusten masennusta? Erittäin harvoin Harvoin Melko harvoin En osaa sanoa Melko usein Usein Erittäin usein 8) Ehditkö keskustella vanhuksen kanssa hänen jaksamisestaan ja mielialastaan? En ollenkaan Erittäin vähän Vähän En osaa sanoa Kohtalaisesti Paljon Erittäin paljon 38 9) Kuinka hyvin tunnistat masentuneen vanhuksen? Erittäin huonosti Huonosti Melko huonosti En osaa sanoa Melko hyvin Hyvin Erittäin hyvin 10) Kuinka hyvin vanhusten masennus tunnistetaan? Erittäin huonosti Huonosti Melko huonosti En osaa sanoa Melko hyvin Hyvin Erittäin hyvin 11) Kuinka usein kohtaat työssäsi vanhusten päihdeongelmia? Erittäin harvoin Harvoin Melko harvoin En osaa sanoa Melko usein Usein Erittäin usein 39 12) Kuinka hyvin vanhusten päihdeongelma tunnistetaan? Erittäin huonosti Huonosti Melko huonosti En osaa sanoa Melko hyvin Hyvin Erittäin hyvin 13) Kuinka hyvin pystyt keskustelemaan/ottamaan esille vanhuksen päihteiden käytön? Erittäin huonosti Huonosti Melko huonosti En osaa sanoa Melko hyvin Hyvin Erittäin hyvin 14) Kuinka hyvin olet perehtynyt masennuksen Käypä Hoito-suositukseen? Erittäin huonosti Huonosti Melko huonosti En osaa sanoa Melko hyvin Hyvin Erittäin hyvin 15) Miten koet masentuneen vanhuksen hoitamisen? 40 16) Miten kuormittavaksi koet masentuneen vanhuksen hoitamisen? Erittäin kuormittava Kuormittava Melko kuormittava En osaa sanoa Melko kevyttä Kevyttä Erittäin kevyttä 17) Haluaisitko enemmän tietoa vanhusten masennuksen tunnistamisesta? Kyllä En osaa sanoa Ei Masentuneen vanhuksen palvelujärjestelmä: 18) Kuinka hyvin tunnet masentuneen vanhuksen hoitoketjun kunnassasi? Erittäin huonosti Huonosti Melko huonosti En osaa sanoa Melko hyvin Hyvin Erittäin hyvin 19) Miten hyvin kunnassasi on tarjolla masentuneelle vanhukselle kohdennettuja palveluita? Erittäin huonosti Huonosti Melko huonosti En osaa sanoa Melko hyvin Hyvin Erittäin hyvin 41 20) Millaisia avopalveluita kunnastasi löytyy lievä-, keskivaikea- tai vaikea-asteisesti masentuneelle vanhukselle? 21) Hoidetaanko yksikössäsi potilaita, joita yksikössäsi kuuluukin hoitaa? Kyllä En osaa sanoa Ei 22) Kuinka hyvin jatkohoitopaikan järjestäminen onnistuu masentuneen vanhuksen hoidossa? Erittäin huonosti Huonosti Melko huonosti En osaa sanoa Melko hyvin Hyvin Erittäin hyvin 23) Hoidetaanko yksikössäsi vanhuksia, jotka kuuluisivat erikoissairaanhoitoon? Kyllä En tiedä Ei 24) Kuinka monta vanhusta on yksikössäsi, jotka kuuluisi hoitaa erikoissairaanhoidossa? 42 25) Kuinka kauan hoidatte erikoissairaanhoitoon kuuluvaa vanhusta ennen kuin hän pääsee siirtymään sinne? 26) Onko kunnassasi enemmän hoidon tarpeessa olevia masentuneita vanhuksia kuin palveluita/hoitoa on tarjolla? Kyllä En osaa sanoa Ei 27) Kuinka hyvin saat konsultaatioapua sitä tarvitessasi? Erittäin huonosti Huonosti Melko huonosti En osaa sanoa Melko hyvin Hyvin Erittäin hyvin 28) Millaisia ongelmia olet kohdannut masentuneen vanhuksen jatkohoitoa suunniteltaessa? 29) Miten hyvin tiedonvälitys eri hoitopaikkojen välillä toimii (hoitolinjaukset, lääkehoito, sopimukset)? Erittäin huonosti Huonosti Melko huonosti En osaa sanoa Melko hyvin Hyvin Erittäin hyvin 43 30) Kuinka hyvin omainen tai potilas voi vaikuttaa hoidon suunnitteluun? Erittäin huonosti Huonosti Melko huonosti En osaa sanoa Melko hyvin Hyvin Erittäin hyvin 31) Laaditaanko potilaille kuntoututussuunnitelma hoidon aikana? Kyllä En osaa sanoa Ei Joskus 32) Siirretäänkö kuntoutussuunnitelma toiseen palvelujärjestelmään (hoitopaikka) potilaan siirtyessä sinne? Kyllä En osaa sanoa Ei 33) Kuka tekee potilaalle kuntoutussuunnitelman? 34) Mitkä tekijät mielestäsi vaikuttavat siihen, että kotona asuva vanhus ei ota vastaan tarjolla olevaa hoitoa tai palveluita? 35) Mitkä seuraavista tekijöistä ovat vaikuttaneet siihen, että vanhus on kieltäytynyt tarjotusta hoidosta tai palveluista? Somaattiset Liikuntavaikeudet Potilaan Hoitopaikan Sosiaaliset 44 sairaudet Taloudelliset tekijät asuinpaikka Palvelujen saanti sijainti tekijät Muut psyykkiset tekijät Vanhusten masennuksen hoidon kehittäminen: 36) Antaako koulutuksesi riittävät valmiudet hoitaa masentunutta vanhusta? Erittäin huonosti Huonosti Melko huonosti En osaa sanoa Melko hyvin Hyvin Erittäin hyvin 37) Tarvitsetko tietoa masentuneen vanhuksen hoidosta? Paljon nykyistä enemmän Vähän nykyistä enemmän Yhtä paljon kuin nykyään Vähän nykyistä vähemmän Paljon nykyistä vähemmän En tarvitse tietoa masentuneen vanhuksen hoidosta 38) Tarvitsetko tietoa vanhuksen masennuksesta? Paljon nykyistä enemmän Vähän nykyistä enemmän Yhtä paljon kuin nykyään Vähän nykyistä vähemmän Paljon nykyistä vähemmän En tarvitse tietoa vanhuksen masennuksesta 39) Tarvitsetko tietoa vanhusten päihteiden käytöstä? Paljon nykyistä enemmän Vähän nykyistä enemmän Yhtä paljon kuin nykyään 45 Vähän nykyistä vähemmän Paljon nykyistä vähemmän En tarvitse tietoa vanhusten päihteiden käytöstä 40) Mitä alueita masentuneiden vanhusten hoidossa tulisi mielestäsi kehittää? Hoitoketjut Lääkehoito Avohoito Tukipalvelut (esim. ruokapalvelu) Terapiat Tunnistaminen 41) Mitä työtapoja masentuneiden vanhusten hoitoon liittyen tulisi kehittää? Hoitoketjut Lääkehoito Tunnistaminen Työnohjaus Konsultaatio 42) Miten vanhusten palvelujärjestelmää (esim. hoitoketjuja) tulisi kehittää kunnassasi? 46 LIITE 3 Teemahaastattelurunko 1. Alkuun tietoja haastateltavan käyttämistä palveluista: - Millaisia perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluita olette käyttäneet? -> Miten paljon olette käyttäneet em. palveluita? -> Onko kunta pystynyt tarjoamaan tarvittavat palvelut? 2. Mitä hyviä puolia olette kokeneet kuntanne palvelujärjestelmässä olevan? -> Hoidon laatu -> Hoidon saatavuus -> Hoitohenkilökunnan ammattitaito -> Informaation saatavuus palveluista 3. Mitä huonoja puolia olette kokeneet kuntanne palvelujärjestelmässä olevan? -> Hoidon laatu -> Hoidon saatavuus -> Hoitohenkilökunnan ammattitaito -> Informaation saatavuus palveluista 4. Mitä puutteita olette huomanneet palvelujärjestelmässä? - > Hoidon jatkuvuus -> Hoidon saatavuus -> Hoitojen puuttuminen kokonaan 5. Miten olette kokeneet palvelujärjestelmän kohtelevan teitä? -> Onko kulku eri hoitopaikkojen välillä sujuvaa? -> Erikoissairaanhoidon/perusterveydenhuollon välillä? -> Huomioidaanko potilaan/omaisten toiveita hoidon toteutuksessa? -> Huomioidaanko potilaan/omaisten toiveita hoidon suunnittelussa? 47 LIITE 4 PPSHP jäsenkunta-alue Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriin kuuluu 35 jäsenkuntaa, joiden väkiluku yhteensä on 392 488 (31.12.2009). Alueen kunnat eroavat toisistaan niin väestömäärän ja -rakenteen kuin olemassa olevan palvelurakenteen ja muun infrastruktuurin osalta. Alueen suurimman ja pienimmän kunnan väestömäärän ero on noin 138 000 asukasta (Oulu–Hailuoto). Alavieska Haapajärvi Haapavesi Hailuoto Haukipudas Ii Kalajoki Kempele Kiiminki Kuusamo Kärsämäki Liminka Lumijoki Merijärvi Muhos Nivala Oulainen Oulu Oulunsalo Pudasjärvi Pyhäjoki Pyhäjärvi Pyhäntä Raahe Reisjärvi Sievi Siikajoki Siikalatva Taivalkoski Tyrnävä Utajärvi Vaala Vihanti Yli-Ii Ylivieska 48 LIITE 5 Kyselyn vastaajien taustatiedot Taulukko 1. Kunta missä työskentelet Taulukko 2. Vastaajien ammatti Kunta Vastaajia % vastaajista Alavieska 1 2 Haukipudas 1 2 Kiiminki 1 2 Kärsämäki 1 2 Liminka 1 2 Nivala 1 2 Oulainen 1 2 Oulu 22 51 Pyhäjärvi 1 2 Siikajoki 2 5 Siikalatva 2 5 Tyrnävä 2 5 Utajärvi 2 5 Vaala 1 2 Ylivieska 3 7 ? 1 2 Yhteensä 43 Ammatti Lääkäri Sairaanhoitaja Lähihoitaja Psykologi Sosiaalityöntekijä Palveluesimies Vanhustyönjohtaja Yhteensä Taulukko 4. Työkokemus Työkokemus vuotta Vastaajia % vastaajista 0-5 2 5 6-10 8 19 11-15 5 12 15-20 4 9 Yli 20 24 56 Yhteensä 43 Taulukko 5. Työkokemus vanhusten parissa Vastaajia % vastaajista 3 7 29 67 4 9 1 2 2 5 3 7 1 2 43 Taulukko 3. Työyksikkö Työyksikkö Vastaajia % vastaajista Terveyskeskus 8 19 Mielenterveystoimisto 8 19 Kotihoito 3 7 Kotisairaanhoito 5 12 Palvelukoti 7 16 Sairaala 9 21 Muut (vanhainkoti yms.) 3 7 Yhteensä 43 Työkokemus vuotta 0-1 2-4 5-7 8-10 Yli 10 Yhteensä Vastaajia % vastaajista 6 14 3 7 4 9 6 14 24 56 43 49 LIITE 6 Masentuneen vanhuksen hoitopolku 50 LIITE 7 Hoitosuositus VANHUSTEN MASENNUS :HOITOSUOSITUS JA HOITOKETJU OULUN YLIOPISTOLLISEN SAIRAALAN ALUEELLA Masennuksen hoidosta on laadittu Depression Käypä hoito- ohjeet, jotka ovat sovellettavissa myös iäkkäiden ihmisten masennuksen diagnosointiin ja hoitokäytäntöihin (25) Vanhusten masennuksen erityispiirteet - Vanhuksilla esiintyy masennuksen yhteydessä somaattisia sairauksia ja lääkehoitoja - Masennuksen ja muistihäiriön erotusdiagnostiikka - Masentuneisuus ja uupuneisuus liitetään virheellisesti ikääntymiseen liittyvään raihnaistumiseen ja fyysisten voimien vähentymiseen Fyysiset sairaudet ovat depressioiden vaaratekijöitä, mutta masennustila voi altistaa fyysisen sairauden puhkeamiselle, kuten lisäten mm. sydäninfarktin vaaraa. Masennus voi olla myös riski fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn heikkenemiselle. Masennustiloista kärsivät voivat käyttää runsaasti terveydenhuollon palveluja tai vetäytyä täysin niiden ulkopuolelle. Masentuneet iäkkäät henkilöt saattavat laiminlyödä fyysisten sairauksiensa hoidon, lääkehoitonsa ja ruoansaantinsa. Ravitsemushäiriöt, epätasapainossa olevat fyysiset sairaudet ja lääkkeiden epätarkoituksenmukainen ali- tai ylikäyttö ovat yleisiä masentuneilla. Masennus voi altistaa myös alkoholin suurkulutukselle. Masennustilat altistavat myös siirtymiseen pitkäkestoiseen laitoshoitoon. Iäkkäiden henkilöiden itsemurhat yleensä johtuvat masennustiloista, mutta vakavat masennustilat lisäävät myös muista syistä johtuneiden kuolemien vaaraa (2, 3,5,6,7). Yksilötasoisten seurausten lisäksi masennustilat aiheuttavat ongelmia yhteisölle. Masennuksesta kärsivien vanhusten perheenjäsenten psyykkiset ongelmat ja pitkäkestoisia tai tunnistamattomia masennustiloja kärsiviä hoitavien sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden väsyminen kuuluvat näihin. Depressioiden hoidon kustannukset ovat suuret, eikä sen aiheuttamia toimintakyvyn menetysten yhteiskunnallisia kustannuksia ole edes arvioitu (8). Vanhusten masennuksen diagnostiikka ICD-10:n mukaan masennustilan oirekuva sisältää seuraavat oireet: A. Masennusjakso on kestänyt vähintään kahden viikon ajan B. Todetaan vähintään kaksi seuraavista oireista: 1. Masentunut mieliala suurimman osan aikaa 2. Kiinnostuksen tai mielihyvän menettäminen asioihin, jotka ovat tavallisesti kiinnostaneet tai tuottaneet mielihyvää 3. Vähentyneet voimavarat tai poikkeuksellinen väsymys C. Todetaan jokin tai jotkin seuraavista oireista niin, että oireita on yhteensä (B ja C yhteenlaskettuina) vähintään neljä: 4. Itseluottamuksen tai omanarvontunnon väheneminen 5. Perusteettomat tai kohtuuttomat itsesyytökset 51 6. Toistuvat kuolemaan tai itsemurhaan liittyvät ajatukset tai itsetuhoinen käyttäytyminen 7. Subjektiivinen tai havaittu keskittymisvaikeus, joka voi ilmetä myös päättämättömyytenä tai jahkailuna 8. Psykomotorinen muutos (kiihtymys tai hidastuneisuus), joka voi olla subjektiivinen tai havaittu 9. Unihäiriöt 10. Ruokahalun lisääntyminen tai väheneminen, johon liittyy painon muutos Lievässä masennustilassa oireita on 4–5, keskivaikeassa 6–7,vaikeassa 8–10 ja kaikki kohdasta B. Psykoottisessa masennuksessa esiintyy myös harhaluuloja tai –elämyksiä. Vanhusten masennuksen hoito Masennuksen hoidon ensimmäisenä tavoitteena on lyhentää depressioiden kestoa ja siten vähentää masennustilojen esiintyvyyttä. Esimerkiksi Mieli 2009- ohjelman mukaisesti ikääntyvien henkilöiden itsenäistä kotona selviytymistä edistää ongelmien, kuten masennuksen, varhainen tunnistaminen ja tehokas hoito. Toisena tavoitteena on ehkäistä masennustilojen uusiutuminen (2). Masennustilojen tunnistaminen ja hyvä hoito edellyttävät yleislääkäriltä tietoja iäkkäiden depressioiden oireista sekä taitoja hoitaa masentuneita iäkkäitä (3). Masennuslääkehoito vaikuttaa myönteisesti vakavasta masennuksesta kärsivien ikääntyvien ja iäkkäiden paranemisennusteeseen. Viime aikoina tehdyt tutkimukset masennuslääkkeiden tehosta keskivaikeita, pitkäkestoisia ja lieviä masennustiloja sairastavien ikääntyvien hoidossa viittaavat lääkehoitojen edistävän myös näiden masennustilojen paranemista (15). Lääkehoitojen lisäksi terapeuttinen tuki tai spesifiset terapiat kuuluvat iäkkäiden masennustilojen hoitoon. Kognitiivisilla terapioilla, psykodynaamisesti orientoituneilla terapioilla ja psykologisilla hoidoilla on myönteisiä vaikutuksia paranemisennusteeseen (15,16,17). Sosiaalisella osallistumisella ja tuella on todettu olevan myönteinen merkitys lievien ja keskivaikeiden masennustilojen hoidossa (18). Vakavien masennustilojen uusiutumisvaara on suuri. Lääke- ja muiden hoitojen merkitystä toistuneiden vakavien masennustilojen uusiutumiseen eri aikaväleillä onkin pyritty selvittämään. Alustavat tulokset viittaavat siihen, että pitkäkestoinen masennuslääkehoito saattaa ehkäistä iäkkään henkilön masennustilan toistuvan uusiutumisen (15). Sosiaalityöntekijän tai psykiatrisen sairaanhoitajan tuki on vähentänyt relapsien ilmaantuvuutta vuoden seuranta-aikana (23), Vanhusten masennuksen hoitoketjut - Perusterveydenhuolto - Masennusten tunnistuksen tulisi tapahtua perusterveydenhuollossa. - Lievä- ja keskivaikea-asteisten masennusten hoito - Perusterveydenhuollossa vanhusten masennuksen hoito: • Diagnostinen arvio 52 • • • • • Riskiryhmien tunnistaminen (esim. leskeytyminen, suuret elämänmuutokset, muutto, vakavat somaattiset sairaudet, päihteiden käyttö) Hoitajatapaamiset, erilaiset psykoterapiat Lääkehoidon arviointi Potilaan hoito liikkuvien hoitotiimien toimesta, kuten esimerkiksi Kainuun, Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin ja Jyväskylän alueella jo nykyisin tapahtuu Erilaiset ryhmät (myös kolmannen sektorin tukitoimet) - Erikoissairaanhoito (mielenterveystoimistot, psykiatriset yksiköt) - Vaikea-asteiset ja psykoottistasoiset masennukset kuuluvat yleensä erikoissairaanhoitoon - Yleissairaalapsykiatrisessa hoidossa olevien vanhusten masennukset - Vanhuspsykiatrisen osaston työryhmän tekemät konsultaatiot vanhusten hoitopaikkoihin - Arvion ja hoidon sisältö: • Psykiatrin konsultaatio diagnostiikan varmistamiseksi ja tarvittavan erotusdiagnostiikan tekemiseksi • Hoidon suunnittelu (lääkehoidot, terapiat, sairaalahoidon tarpeen arvio, ECT-hoito) • Tarvittaessa osastohoitojakso • Koordinoitu yhteistyö perusterveydenhuollon, sosiaalitoimen, vanhustyön, vanhuspsykiatrian sekä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa - Verkostokeskeinen työtapa on keskeistä vanhusten masennuksen hoidossa niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossakin. - ERVA -alueella maantieteelliset eroavuudet, pitkät välimatkat ja psykiatristen palveluiden saatavuus vaikuttavat hoitokäytäntöihin. 53 Kirjallisuus 1 Pahkala K, Kesti E, Köngäs-Saviaro P, Laippala P, Kivelä SL. Prevalence of depression in an aged population in Finland. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 1995;30:99-106. 2 Katz IR, Streim J, Parmelee P. Prevention of depression, recurrences and complications in late life. Prev Med 1994;23,743-50. 3 Kivelä S-L. Vanhusten depressioiden ja niiden seurausten ehkäisy. Suom Lääkäril 2003;58:4923-27. 5 Gala C, Galletti F, Invernizzi G. Depression and cardiovascular disease. Kirjassa: Robertson MM, Catona CLE, toim. Depression and physical illness. Perspectives in psychiatry, vol. 6. Chichester: John Wiley & Sons. 1997;210-23. 6 Kivelä SL, Pahkala K. Depressive disorder as a predictor of physical disability in old age. J Am Geriatr Soc 2001;49:290-6. 7 Pulska T, Pahkala K, Laippala P, Kivelä SL. Major depression as a predictor of premature deaths in elderly people in Finland: a community study. Acta Psychiatr Scand 1998; 97:408-11. 8 Husaini BA, Levine R, Summerfelt T, ym. Prevalence and cost of treating mental disorders among elderly recipients of Medicare services. Psychiatric Serv 2000;51:1245-7. 15 Kivelä SL. Treatment of depressive disorder in old age. Curr Opin Psychiatry 2001;14:387-93. 16 Llewellyn-Jones RH, Baikie KA, Smithers H, Cohen J, Snowdon J, Tennant CC. Multifaceted shared care intervention for late life depression in residential care: randomized controlled trial. (With commentary by JJ Deeks and E Juszczak). Br Med J 1999;319:676-82. 17 Klawansky S. Meta-analysis on the treatment of depression in late life. Kirjassa: Schneider LS, Reynolds CF, Lebowitz BD, Friedhoff A, toim. Diagnosis and treatment 54 of depression in late life. Results of the NIH consensus development conference. Washington DC: American Psychiatric Press. 1994;331-52. 18 Salminen M, Isoaho R, Verronen S, Itkonen P, Kivelä SL. Sepelvaltimotautia sairastavien iäkkäiden kuntoutus- ja sopeutumisohjelma ja sen vaikutukset. Turku: Turun yliopisto. Yleislääketiede. Sarja: Tutkimus 4/2001. 19 Haynes B. Can it work? Does it work? Is it worth? Br Med J 1999;319:652-53. 20 Cameron I. Being old, depressed and disabled is to be in triple jeopardy. Br Med J 2000;320:119-20. 21 Newman SC, Hassan AI. Antidepressant use in the elderly population in Canada: results from a national survey. J Gerontol A Biol Sci Med Sci 1999;54:M527-530. 22 Steffens DC, Skoog I, Norton MC ym. Prevalence of depression and its treatment in an elderly population. The Cache County Study. Arch Gen Psychiatry 2000;57:601-7. 23 Ong YL, Martineau F, Lloyd C, Robbins I. Support group for the depressed elderly. Int J Geriatr Psychiatry 1987:2:119-23. 24 Reynolds CF, Frank E, Perel JM ym. Notriptyline and interpersonal psychotherapy as maintenance therapies for recurrent major depression: a randomized controlled trial in patients older than 59 years. JAMA 1999:281:39-45. 25 Depression Käypä Hoito -suositus 2004. Duodecim.
© Copyright 2024