Ryhmässä oppiminen PP-esitys
Ryhmässä oppiminen Opet Oppii –koulutus 2.10.2013 FT, Saara Repo, Avoin yliopisto Iltapäivän tavoitteet: ”Herkistyminen” ryhmädynaamisille ilmiöille opetusryhmässä Omaksua välineitä havainnoida opetusryhmää (ryhmädynamiikan käsitteet) Lisätä ymmärrystä siitä, miten opettaja voi vaikuttaa ryhmädynamiikkaan Saada konkreettisia menetelmiä opiskeluryhmän aktivointiin © Saara Repo 4.10.2013 Reflektiotaidot selittävät pedagogisen ajattelun kehittymistä (Veijola 2013) Suurimmat muutokset pedagogisessa ajattelussa tapahtuivat opettajaopiskelijoilla, jotka reflektoivat omia kokemuksiaan, ennakkokäsityksiään ja kohtaamiaan ristiriitatilanteita. © Saara Repo 4.10.2013 © Saara Repo 4.10.2013 Yhteisösensitiivisyys (Repo 2010) Yhteisöllisyyteen ja ryhmän toimintaan liittyvien ilmiöiden tunnistaminen Käsitteet tärkeitä havainnoimisessa ja tietoisuuden lisäämisessä Työtavat, jotka hyödyntävät yhteisön ja sen jäsenten voimavaroja © Saara Repo 4.10.2013 Mikä on ryhmä? Ryhmä koostuu ihmisistä, jotka • ovat vuorovaikutuksessa keskenään, • ovat psykologisesti tietoisia toisistaan ja • tuntevat olevansa ryhmä. © Saara Repo 4.10.2013 Ryhmiin liittyviä käsitteitä Ryhmän koheesio eli kiinteys = me-henki Ryhmäidentiteetti = jonkin ryhmän jäsenyys, joka on oman identiteetin kannalta keskeinen esim. ammatti-identiteetti Polarisaatio = mielipiteiden eriytyminen ja vastakkainasettelu, puolesta ja vastaan Ryhmäajattelu = yksilöllinen ajattelu kärsii (Siitonen ja Valo 2007) © Saara Repo 4.10.2013 Miksi yhteistoiminta edistää oppimista – neljä näkökulmaa Kognitiivinen Motivationaalinen Emotionaalinen Identiteettiin liittyvä © Saara Repo 4.10.2013 Kognitiivinen näkökulma vertaistukeen Toisten ihmisten erilaiset käsitykset samasta asiasta haastavat omaa ajattelua (sosiokognitiivinen ristiriita) Vertaisryhmässä yksilö voi ylittää oman suoritustasonsa – ryhmä voi myös päästä korkeammalle tasolle kuin kukaan yksinään (lähikehityksen vyöhyke) Oppijat oppivat toisiltaan sisällöstä mutta lisäksi oppimaan oppimisen taitoja © Saara Repo 4.10.2013 Emotionaalinen näkökulma vertaistukeen Oppimiseen liittyy ”välitilassa” oloa – vanhat tiedot/taidot eivät riitä – uusia ei vielä ole Välitilassa opiskelija tarvitsee emotionaalista kannattelua (Winnicott: ”Holding”) Ryhmä ja sen jäsenet voivat toimia toistensa kannattelijoina – siltoina © Saara Repo 4.10.2013 Yhteisen tavoitteen merkitys Ryhmän yhteinen tavoite, kannustaa yhteistyöhön (yhteistoiminnallisuus) Vastuu toisille lisää sitoutumista opiskeluun ja sitä kautta myös motivaatiota opiskeluun – motivaatio ei vain itsen varassa ”Tutut/muut opiskelijat kursseilla, yhteiset tavoitteet motivoivat.” Lisää kokemusta mahdollisuudesta vaikuttaa itseensä ja ympäristöönsä -> itsetunto vahvistuu © Saara Repo 4.10.2013 Oppiminen liittyy identiteetin muutokseen Vertaistyöskentelyn avulla opiskelija voi peilata omia käsityksiään ja omaa identiteettiään suhteessa toisiin opiskelijoihin ”Poissaolo työelämästä (kotiäitiys) edisti opintoja: oli pakko saada jostain taholta ulkopuolista tunnustusta, muutakin elämää kuin pissakakkavaipat.” © Saara Repo 4.10.2013 Onko opiskeluryhmä ryhmä ja aggregaatti? Ryhmä koostuu ihmisistä, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään, ovat psykologisesti tietoisia toisistaan ja tuntevat olevansa ryhmä. Aggregaatti koostuu ihmisistä, joilla ei ole mitään tekemistä keskenään mutta jotka sattuvat olemaan lyhyen ajan lähekkäin. © Saara Repo 4.10.2013 Ryhmän kaksoistavoite ryhmän kehittyessä Ryhmän tunnetavoite Ryhmän tehtävätavoite © Saara Repo Ryhmä alkaa 4.10.2013 Ryhmä loppuu Ryhmänormit (Pennington 2005) Usein kirjoittamattomia sääntöjä, joiden varassa ryhmä toimii Käsky- ja kieltonormit Niiden noudattaminen on edellytys ryhmän jäsenyyden jatkumiselle Kun vakiintuneet, niitä on vaikeaa muuttaa © Saara Repo 4.10.2013 Status (Pennington 2005) Status on yksilön (arvo)asema ryhmässä Virallinen Epävirallinen Korkeammassa statuksessa olevalle henkilölle puhutaan enemmän ryhmässä © Saara Repo 4.10.2013 Roolit ryhmässä Rooli on käyttäytyminen, jota ryhmä odottaa sen tietyiltä jäseniltä Kahden (ryhmä & yksilö) kauppa = se otetaan ja annetaan Mahdollistavat työnjaon Lisää järjestystä ja ennustettavuutta ryhmässä Tuottaa identiteetin tunnetta yksilölle © Saara Repo 4.10.2013 Ryhmän vaiheet (Tuckman 1965) muodostuminen (forming) kuohunta (storming) säännöistä sopiminen (norming) työskententeleminen (performing) päättyminen (adjourning) © Saara Repo 4.10.2013 Yhteistoiminnallinen oppiminen – viitekehys ryhmässä oppimiseen Ø Yhteistoimintaa tukevien pienryhmien ja työskentelyrakenteiden hyväksikäyttö oppimistilanteissa Ø Yhteistoiminnan edellytykset Ø Ryhmän jäsenten positiivinen keskinäinen riippuvuus Ø Ryhmän jäsenten yksilöllinen vastuu Ø Vuorovaikutteinen viestintä ja sosiaalisten taitojen harjoittelu Ø Oppimisen ja ryhmän toiminnan arviointi © Saara Repo 4.10.2013 Sosiaalisen keskinäisriippuvuuden teoria (sosiaalipsykologi Morton Deutsch) Ø Sosiaalinen keskinäisriippuvuus ilmenee, kun yksilöt voivat vaikuttaa toistensa toiminnan tuloksiin omalla toiminnallaan. Ø Positiivinen keskinäisriippuvuus -> yhteistoiminta Ø Kun yksilöt voivat saavuttaa tavoitteensa, jos toisetkin saavuttavat tavoitteensa Ø Negatiivinen keskinäisriippuvuus -> kilpailu Ø Kun yksilöt saavuttavat tavoitteensa, jos toiset eivät saavuta tavoitettaan Ø Ei riippuvuutta -> yksilöllinen työskentely © Saara Repo 4.10.2013 Yhteistoiminnallinen työskentely: opiskelijoiden kokemuksia (Repo 2010) Työskentely parein -> pienissä> ryhmissä -> isoissa ryhmissä on turvallista ja antoisaa. (Ope7.1) Minuun teki suurimman vaikutuksen se, miten toisilleen tuntemattomat ihmiset saatiin niin nopeasti ryhmäksi, jossa selvästi vallitsi yhteenkuuluvaisuuden tunne. (Ope14.1) Aloitus oli mukavan vapauttava, keskusteluyhteys opettajien ja opiskelijoiden välille syntyi yllättävän helposti. (OpiskG3) Suuri ryhmä tuli tilaan, esittäytyi ja tutustui toisiinsa erilaisten tehtävien avulla/myötä. (Ope9.1) © Saara Repo 4.10.2013 Hyvän ryhmätapaamisen kulku 1. Virittäytyminen Osallistujat jakavat päällimmäiset kuulumiset ja liittyvät ryhmään. 2. Tapaamisen tavoitteiden asettaminen Määritellään keskustellen tapaamisen sisällölliset ja vuorovaikutukselliset tavoitteet. 3. Yhteistoiminnallinen työskentely 4. Työskentelyn reflektio Sisällöllisten ja vuorovaikutteisten tavoitteiden arviointi. 5. Välityöskentelyn suunnittelu Välitehtävät, työnjako ja seuraava tapaaminen © Saara Repo (Piekkari & Repo-Kaarento 2002) 4.10.2013 Milloin kannattaa työskennellä yksin? Kun osallistujat ovat hyviä saavuttamaan itsenäisesti asettamansa tavoitteet Kun suoritetaan yksinkertaisia tehtäviä Kun yksin työskentely edeltää tai seuraa yhteistoiminnallista opiskelua Kun tehtävä vaatii keskittymistä Kun tehtävän suorittamisohjeet ovat selkeitä (Johnson & Johnson 2009) © Saara Repo 4.10.2013 Miten opettaja/tiimin vetäjä voi vaikuttaa ryhmän toimintaan? o Ison ryhmän jakaminen välillä pieniin, vaihtuviin työ- tai porinaryhmiin (2-3 hlöä) o Tasa-arvoisen ilmapiirin luominen, kaikille tilaa o Hyväntahtoisen ilmapiirin luominen o virheet sallittuja o sopiva leikkimielisyys o Julkinen kehuminen aiheesta o Yhteisistä tavoitteista neuvottelu o Yhteisten kokemusten luominen – kasvattaa ryhmähenkeä © Saara Repo 4.10.2013 Jos opettaja ei vaikuta ryhmän dynamiikkaan Opiskelijoiden roolit jähmettyvät Uusia kontakteja opiskelijoiden välille ei välttämättä synny Jos ei yhteistä tavoitetta, ei motivaatiota yhteistyöhön Yksinäiset jää yksin Ilmapiirin syntyminen jätetään sattuman varaan Epätasainen aktiivisuus – puheliaat puhuvat ja hiljaiset ovat hiljaa © Saara Repo 4.10.2013 Oppimisympäristön dialogisuus Dialogi voi olla ihmisten välistä tai yksilön sisäistä, keskeistä on ”The other voice” dialogin tukena. (Mononen-Aaltonen 1999) Kaikki ovat vuorovaikutusvastuussa. Kuuntele itseäsi ja toisia. Ilmaise itseäsi ja omia ajatuksiasi. Tarkasta, olitko ymmärtänyt oikein. Jäsennä keskustelua. Rakenna toisen ajattelun päälle Kysy ja ihmettele. Pidä huolta tasa-arvoisesta osallistumisesta: kaikkien ääni kuuluviin! © Saara Repo 4.10.2013 (Repo-Kaarento 2007) © Saara Repo 4.10.2013 Ryhmän jäsenten ja vv-suhteiden määrä Henkilöiden määrä ryhmässä Yksilöiden välisten vvsuhteiden määrä Kaikkien mahdollisten vvsuhteiden määrä 2 3 4 5 6 7 1 3 6 10 15 21 1 6 25 90 301 966 © Saara Repo 4.10.2013 Lähteet Johnson, D. & Johnson, R. (2002). Yhdessä oppiminen. Teoksessa P. Sahlberg & S. Sharan (toim.), Yhteistoiminnallisen oppimisen käsikirja. Porvoo: WSOY. Johnson, D. & Johnson, R. (2009). An educational psychology success story: social interdependence theory and cooperative learning. Educational researcher, 38 (5), 365-379. Pennington, C.D. (2005). Pienryhmän sosiaalipsykologiaa. Helsinki: Gaudeamus. Piekkari, U. & Repo-Kaarento, S. (2002). Yhteistoiminnallinen oppiminen yliopistossa. Teoksessa P. Sahlberg & S. Sharan (toim.), Yhteistoiminnallisen oppimisen käsikirja. Porvoo: WSOY. Repo-Kaarento, S. (2007) Innostu ryhmästä. Miten ohjaan oppivaa yhteisöä. Helsinki: Kansanvalistusseura. Repo, S. (2010) Yhteisöllisyys voimavarana yliopisto-opetuksen ja –opiskelun kehittämisessä. Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteiden laitos, Kasvatustieteellisiä tutkimuksia 228. Siitonen, M. & Valo, M. (2007). Yhteisö ja ryhmä verkko-opiskelussa. Aikuiskasvatus 27 (1). Veijola, A. Väitös 5.10.2013 Jyväskylän yliopistossa: Pedagogisen ajattelun kehittyminen aineenopettajankoulutuksessa. Tutkimus suoravalituista historian opettajaopiskelijoista. © Saara Repo 4.10.2013 Nettilinkkejä menetelmiin Opinpaja Oy: INTERAKTIIVISISTA_OPETUSMENETELMISTA.pdf http://www.peda.net/veraja/projekti/kelpokymppi/eriytt aminen/menetelmat/toiminnallisuus Helsingin yliopisto - Yhteistoiminnalliset työtavat: http://www.edu.helsinki.fi/malu/kirjasto/yto/yto/ Note–Nuorten akatemia opettajille/ohjaajille: http://www.nuortenakatemia.fi/Opettajalle/Oppimateria alit/Toiminnalliset_menetelmat Tuula Heiskanen ja Seija Hiisijärvi. Toiminnalliset menetelmät. http://www.ela.fi/akatemia/toiminnalliset.php © Saara Repo 4.10.2013
© Copyright 2024