SotilaSaiKaKaUSlehti
Sotilasaikakauslehti SYYSKUU 9 | 2012 Puolustusvoimien henkilöstöjärjestelmän kehittäminen Maavoimien taistelu uudistuu SISÄLTÖ N:o 913 Julkaisija Upseeriliitto ry www.upseeriliitto.fi 87. vuosikerta ISSN 0038-1675 Vastaava päätoimittaja Pääkirjoitukset 1. Yhteiskunnan kriittinen infrastruktuuri ja kyberuhat5 Martti Lehto, päätoimittaja 2. Omat koirat purevat?7 Harri Westerlund, puheenjohtaja Martti Lehto gsm 040 525 6630, Fax (014) 310 1331 lehto.martti@kolumbus.fi Toimitussihteeri, lehden taitto sekä keltaisten sivujen päätoimittaja Marko Varama puh (09) 6689 4016, gsm 040 844 8255 varama@upseeriliitto.fi Toimittajat 2. pääkirjoitus - Harri Westerlund Kirjallisuus -Sampo Ahto Historia - Ohto Manninen Uusiin tehtäviin -Jari Rantala Polttopiste Juha-Antero Puistola Sotatekniikka - Jyri Kosola Toimitus Laivastokatu 1 b 00160 Helsinki Puh (09) 6689 4016, Fax (09) 6689 4020 Puolustusvoimien henkilöstöjärjestelmä ja sen kehittäminen Sakari Honkamaa, kenraalimajuri Maavoimien taistelu uudistuu Veli-Pekka Parkatti, prikaatikenraali 9 11 Kahden ammattisotilaan kokemuksellista tunnehistoriaa Heikki Siltala, yksikön johtaja, dosentti 21 Ilmoitustilan myynti Kulttuurin aseveljet Tomi Mertanen, FT Juha Halminen puh (09) 873 6944, gsm 050 592 2722 fax (09) 873 6955 Kielotie 47, 01350 Vantaa juha.halminen@kolumbus.fi Kumppanuusohjelman strateginen johtaminen (osa 5) - Talous ja henkilöstöhallinnon kehittäminen 62 Vesa Kämäri, kenraaliluutnantti, TkT Tilaushinnat Vuosikerta 60 EUR. Irtonumero 6 EUR Osoitteenmuutokset ja tilaukset: Toimituksen sihteeri Erja Elopuro (09) 6689 4013 tai (09) 6689 400 elopuro@upseeriliitto.fi 57 Puolustusvoimauudistus Ruotsista katsottuna Tommi Sikanen, kapteeni 67 Palstat Aikakauslehtien liiton jäsenlehti Oskari20 Maihinnousua lakeuksilla Kansikuva: Pasi -miehistönkuljetusajoneuvo Uusiin tehtäviin Jari Rantala25 Kuva: Puolustusvoimat Kirjat Sampo Ahto47 AO-Paino, Mikkeli 2012 2 Artikkelit - - - - Dimitrij Chmelnizki: Die Rote Walze. Seppo Porvali: Eversti Armas Kemppi. Sotilaan kujanjuoksu. Matti Klinge: Tanskan sää. Päiväkirjastani 2012 - 2011. Claes Olsson (ohj.): Taistelu Näsilinnasta 1918 (elokuva) 9 /2012 3.9.2012 Uutisia historiasta Talvisodan musta marsalkka Polttopiste Ajatuksia rauhasta Ohto Manninen54 Juha-Antero Puistola74 Sotatekniikka Sähköä ilman akkuja Sähköä ilman sähköjohtoja Polttoainetta akkuihin Jyri Kosola76 The Defence Forces’ Reform and development of staff and personnel Major General Sakari Honkamaa The battlefield posture of the Army is reviewed Brigadier General Veli-Pekka Parkatti On the experience-based emotional history of two professional soldier Heikki Siltala, Vice President/AAC Global Oy, Docent Upseeriliitto tiedottaa Tervetuloa töihin 27 Pääsihteerin palsta Upseerien määrä säilyy jatkossakin 28 Pääluottamusmiehen palsta I Henkilöstösuunnitelmien valmistelut 30 Pääluottamusmiehen palsta II Haasteellinen syksy 32 Kadettivääpelin kirje uusille kadeteille 34 Edunvalvontaa ja jäsenetuja kadetista kenraaliin 35 Helsinki City Triathlon 2012 36 Upseeriliiton ensimmäinen lippu Sotamuseolle 37 Upseereita kunnallisvaaliehdokkaina 38 Brothers in arms in culture: Finnish-German art exhibition from the front in the years of the Continuation War Ph.D. Tomi Mertanen The development of financial and personnel administration and thoughts about the strategic leadership of the partnership programme (part 5) Lietutenant General, Ph.D.(Tech.) Vesa Kämäri The Defence Forces’ Reform from the Swedish perspective Captain Tommi Sikanen Syyskokouskutsuja43 Upseeriliiton järjestöpäälliköksi tai -sihteeriksi? 45 Vierumäen ja Konttaisen arvonnat 45 Merivoimien alueelliseksi pääluottamusmieheksi? 46 Upseeriliiton yhteystiedot 46 SotilasAikakausLehti 9 | 2012 www.upseeriliitto.fi 3 ATLAS ELEKTRONIK FINLAND OY SUORITUSKYVYN ELINJAKSONHALLINNAN PALVELUT – TOIMITUSPROJEKTIT – ELINJAKSON TUKI SUOMESSA Vahvuudet n tilaajan vaatimusten syvällinen ymmärtäminen n yhteistyö muiden alan yritysten piirissä ATLAS ELEKTRONIK Finland Oy Hiomotie 32 FI – 00380 Helsinki Phone +358 40 831 6579 www.atlas-elektronik.com ATLAS ELEKTRONIK FINLAND A company of the ATLAS ELEKTRONIK Group Yhteiskunnan kriittinen infrastruktuuri ja kyberuhat E rilaiset luonnonkatastrofit ovat aiheuttaneet suuriakin vahinkoja yhteiskunnan kriittiselle infrastruktuurille, mikä puolestaan on aiheuttanut haittaa yhteiskunnan elintärkeille toiminnoille. Suomessa myrskytuhot ovat aiheuttaneet pahimmillaan 10–20 miljoonan euron vahingot pääasiassa kansalaisille ja yrityksille. Monissa luonnonvoimille alttiimmissa maissa tuhot ja niiden eskalaatiovaikutukset voivat olla huomattavasti suuremmat. Yhdysvalloissa kesällä 2012 Washingtonin alueella riehuneet myrskyt katkaisivat sähköt 1,5 miljoonalta käyttäjältä. Sähköverkon häiriöt aiheuttivat häiriöitä kiinteissä ja mobiileissa viestintäverkoissa. Tämä taas aiheutti ongelmia pankki- ja luottokorttimaksuliikenteessä, minkä vuoksi ihmiset eivät voineet tehdä ostoksia tai nostaa rahaa. Pahinta oli yhteyksien katkeaminen hätäkeskukseen juuri niillä alueilla, joissa palvelua olisi eniten tarvittu. Yhteiskuntien kriittiselle infrastruktuurille voidaan aiheuttaa myös kyberhyökkäyksin vastaavia vaikutuksia kuin minkä luonnonvoimat saavat aikaan. Vaikuttavuutta tehostaa sähköntuotannon ja – jakelun sekä televiestinnän keskittyminen. Teollisen vallankumouksen alkaessa 200 vuotta sitten tuotantolaitokset ja palveluntarjoajat rakensivat omat energiantuotantojärjestelmänsä. Myöhemmin kehittyivät energiayhtiöt sekä sähkö- ja tiedonsiirtoverkot, jolloin asteittain toimijat luopuivat omasta energiantuotannostaan. Atk-pohjaiset tietojärjestelmät kehittyivät myös aluksi yrityskohtaisiksi, kunnes tarjolle tuli mahdollisuus ulkoistaa tietopalvelut; uusimpana erilaiset pilvipalvelut. Nykyisin julkishallinto, elinkeinoelämä ja kansalaiset ovat täysin riippuvaisia näistä verkoista ja niiden toimivuudesta. Tyypillistä yhteiskunnan kriittisille infrastruktuureille on niiden siirtyminen yhä laajemmin yksityiseen omistukseen. Länsimaissa tästä infrastruktuurista 80–90 % on yksityisessä omistuksessa, mikä luo haasteita tehokkaalle varautumiselle. SotilasAikakausLehti 9 | 2012 Tehdyt havainnot ja testaukset 2000-luvulla ovat osoittaneet, että kyberhyökkäyksin voidaan lamauttaa kriittisen infrastruktuurin verkostoja. Uusimpina hyökkäyskohteina ovat olleet tuotantolaitosten ohjausjärjestelmät, joista esimerkkinä on Iranin ydinpolttoaineen rikastuslaitokseen iskenyt STUXNET-haittaohjelma. Kybermaailman uhat ovatkin muuttuneet aikaisemmasta hakkeroinnista ja vandalismista tietoverkoissa enemmän ammattilaisten toteuttamaan toimintaan, jonka vaikuttavuus vain kasvaa. IQPC teki kesällä 2012 julkishallinnon toimijoille suunnatun kansainvälisen tutkimuksen, jonka tuloksena oli, että suurimpana uhkana pidetään valtiollisten toimijoiden toteuttamaa hyökkäystä (32 % vastaajista). Seuraavaksi suurin uhka on järjestäytynyt taloudellinen rikollisuus verkossa (24 % vastaajista). Aikaisemmin näkyvyyttä ovat saaneet erilaiset yksittäiset hakkerit tai hakkeriryhmät ja erilainen laiton aktivismi verkoissa. Nyt todellisena uhkana ovat valtiolliset toimijat, joilla on rahaa ja tietotaitoa kehittää ja toteuttaa kyberhyökkäyksiä, joiden kohteena ovat kriittinen infrastruktuuri ja yhteiskunnan elintärkeät toiminnat. Tällainen kyberhyökkäyskyky antaa mahdollisuuden myös erilaisille painostustoimille. Kybertoimintaympäristö käsittää perinteistä tietoturvallisuutta laajemman kokonaisuuden, jossa tarvitaan laaja-alaisia varautumis-, suojaamis- ja torjuntatoimenpiteitä sekä kykyä toimia kyberhyökkäyksen alaisena. Tämä kybermaailman tilanne edellyttää aikaisempaa parempaa kansallista kybertilannetietoisuutta, reaaliaikaista tietojenvaihtoa eri toimijoiden välillä, vastatoimenpiteiden koordinointia ja erityisesti julkisen ja yksityisen sektorin rajat ylittävää tehokasta yhteistoimintaa. 5 Puolustusvoimien strateginen kumppani Millog Oy vastaa maavoimien ajoneuvo-ja panssarikaluston, ase- ja elektroniikkajärjestelmien ja -laitteiden asennuksista, modifikaatioista ja kunnossapidosta sekä osallistuu maavoimien materiaalihankkeisiin. Millog Oy Hatanpään valtatie 30 33100 TAMPERE Puh. 020 469 7000 www.millog.fi P uolustusvoimauudistuksen onnistumisen kannalta vuosi 2015 on vain ajankohta, josta lukien uusi organisaatio aloittaa virallisesti toimintansa. Tämän takia mm. Logistiikkalaitoksen osalta perustetaan suunnitteluryhmä jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Se on jatkossa osa uuden organisaation runkoa, kunnes tarvittavat säädökset saadaan valmiiksi. Uusien toimintamenetelmien ja tapojen käyttöönotto on suunniteltava ja valmisteltava riittävän ajoissa. Oikeiden henkilöiden kohdentaminen tiettyihin tehtäviin on ratkaisevaa tässä esimerkkiorganisaatiossa ja koko puolustusvoimissa. Elokuun lopulla luottamusmiesten koulutuspäivillä tuli esille, että joukoissa on hyvin erilainen suhtautuminen henkilöstön tuleviin tehtäviin. Pääesikunnan linjaus osaamisen ja sopivuuden painottamisesta on ymmärretty useassa paikassa täysin väärin. Lähtökohtana ei näytetä otettavan huomioon organisaatiomuutoksen merkitystä, sotilasläänin operatiivisten tehtävien uusjakoa ja aikaisempaa laajempaa toimintaympäristön tuntemisen tarvetta. Myös realiteetti siitä, että nyt tehtäviin sijoitettavat suunnittelevat ja toteuttavat muutokset siten, että tosiasiassa myös vastaavat tuloksesta voi jäädä utuiseksi haavekuvaksi. Päälinjaukseksi on nousemassa aikaisemman tehtävän hoitajan jatkaminen tehtävässä, vaikka osaaminen ei vastaisikaan täysin edellytyksiä. Epäselvyyttä kentällä lienee herättänyt Pääesikunnan ohjeistus työsuhdeturvaan liittyvästä henkilön ensisijaisesta oikeudesta säilyttää työpaikka, mikäli tehtävät säilyvät organisaatiossa. Tämä tarkoittaa kuitenkin viime kädessä sitä, että tehtävien osittainenkin muuttuminen voi edellyttää henkilön SotilasAikakausLehti 9 | 2012 siirtämistä toiseen tehtävään ja tarpeellisen koulutuksen antamista. Mitään prosenttiosuuksia tehtävien muuttumisesta ei ole ohjeistettu. Upseeristolla ei pitäisi uudistuksessa olla huolta työsuhdeturvastaan, mikäli yksilö pystyy ottamaan vastaan tarjotun tehtävän. Pääesikunta on linjannut, että tärkein peruste henkilöstömäärissä on sodan ajan tarve ja kriisiajan valmius. Toisaalta on linjattu, että aikaisemmat rauhan ajan tehtävät säilyvät puolustusvoimilla. Sodan ajan puolustusvoimissa on jatkossa 1,3 prosenttia kaaderiupseereja, kun heitä on aikaisemmin ollut 0,85 prosenttia. Suomen talvi-, jatko- ja Lapin sodissa suhteellisesti suurimmat tappiot kohdistuivat upseeristoon. Ne olivat noin 20 prosenttia. Mediassa esitetyt yksittäiset lausumat kaaderiupseeriston vähentämistarpeesta tuntuvat tässä valossa asiantuntemattomilta. Nykyisille ja tuleville osaaville ja ammattitaitoisille reservin upseereillekin on huutava tarve. Upseeriston rauhan ajan tehtävärakenteen säilyminen uudistuksessa on edellytys sodan ajan upseeriston suorituskyvyn säilymiselle. Ilman toimivaa tehtävärakennetta ei urapoluilta muodostu riittävää määrää ammattilaisia organisaation eri tasoille, eikä heille muodostu mahdollisuutta kehittää rauhan aikana ominaisuuksiaan kriisiajan tehtäviin. Tämän puolustusvoimien tarpeen tulee olla tärkein ohjaava tekijä sijoitettaessa upseereita eri tehtäviin. Yksittäisissä organisaatioissa esimiesten pitäisi ymmärtää, että tästä ei voida poiketa. Puroista muodostuu joki. Uudistuksen toimeenpanokäskyssä ei tavoitella taantumuksellisuutta ja muutoshaluttomuutta. PUHEENJOHTAJALTA Omat koirat purevat? 7 TARJOAMME SUORITUSKYKYÄ Uusimman sukupolven ohjusjärjestelmä, RBS15 MK3, mahdollistaa nopean reaktion ja korkean läpäisykyvyn missä tahansa skenaariossa avomeriolosuhteista aina rannikkotaisteluihin ja maaoperaatioihin. Pitkän kantaman ja ohjattavuuden ansiosta hyökkäys voi kohdistua yhtä hyvin lähietäisyydellä kuin horisontin takana sijaitsevaan maaliin. Joka sään toimintakyky, kyky toimia vihollisen elektronisen häirinnän alla ja kyky lentää lähellä meren pintaa luovat yhdessä kokonaisuuden, jonka avulla vaikeinkin vihollinen on lyötävissä. RBS15 Mk3 – suorituskykyä ja voitokkuutta. www.saabgroup.com anTIcIpaTe TOmORROw JÄRJESTELMÄ KANTAMA TEHOKKUUS MAASTA MAAHAN AMMUTTAVA OHJUS > 200 kM kORkEA LÄPÄISYkYkY Sakari Honkamaa Kenraalimajuri Puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö Puolustusvoimien henkilöstöjärjestelmä ja sen kehittäminen Artikkelissa tarkastellaan puolustusvoimien henkilöstöjärjestelmän kehittämistä ja vaikuttavuutta puolustusvoimauudistuksen näkökulmasta. P uolustusvoimien henkilöstövoimavarojen johtamisen keskeisenä tehtävänä on osaavan ja toimintakykyisen henkilöstön tuottaminen poikkeusolojen suorituskykyjen vaatimusten mukaisesti. Henkilöstörakenteen kehittämisen lähtökohtana on poikkeusolojen edellyttämä tarve. Henkilöstörakenteen suunnittelussa otetaan luonnollisesti huomioon poikkeusolojen suorituskyvyn ja joukkorakenteen lisäksi normaaliolojen hallinnollisten tehtävien asettamat vaatimukset sekä puolustusvoimien käytössä olevat resurssit. Resurssit eivät mahdollista nyt eivätkä tulevaisuudessa kaikkien tarvittavien sodan ajan tehtävien miehittämistä palkatulla henkilöstöllä. Puolustusvoimien sodan ajan henkilöstörakenteessa (350 000) reserviläisten osuus on 96 %. Puolustusvoimien palkattua henkilöstöä on sodan ajan vahvuudessa noin SotilasAikakausLehti 9 | 2012 4 %. Sotilashenkilöstön osuus on noin 2,5 %. Puolustusvoimien palkattu henkilöstö on sijoitettu tärkeimpiin puolustusvoimien sodan ajan tehtäviin. Puolustusvoimauudistuksen jälkeen reserviläisten määrä on 95 % sodan ajan henkilöstövahvuudesta (230 000). Tällöin palkatun henkilöstön määrä sodan ajan joukoissa on noin 5,5 % ja sotilashenkilöstön osalta noin 3,5 %. Sodan ajan joukkojen kokonaismäärän laskusta huolimatta palkatun sotilashenkilöstön kokonaismäärän tarve säilyy nykyisellä tasolla. Tämä johtuu muun muassa ammattimaisemmista osaamisen vaatimuksista, henkilöstön suuremmista osaamis- ja toimintakykyvaatimuksista, sotavarustuksen teknistymisestä, tarpeesta kyetä entistä monipuolisempaan viranomaisyhteistyöhön sekä kansainvälisistä kriisinhallinnan tehtävistä. Puolustusvoimien henkilöstörakenteessa varmistetaan kunkin tehtävätason osaaminen. Tehtävän edellyttämä osaaminen hankitaan koulutuksen sekä kokemuksen kautta. Sodan ja rauhan ajan henkilöstörakenteet noudattavat henkilöstöjärjestelmän tavoitetilassa pyramidimuotoa (kuvat seuraavalla sivulla). Rauhan ajan henkilöstökokoonpanossa jokaiselle henkilölle suunnitellaan sodan ajan tehtävä. Sotilasarvot ja niiden määrä perustuvat sodan ajan vaatimuksiin. Sotilasarvot osoittavat tehtävänhoitajan vastuuta, koulutusta ja esimiesasemaa organisaatiossa. Puolustusvoimien ylimpien upseereiden määrä Puolustusvoimauudistuksessa puolustusvoimien palkatun sotilashenkilöstön määrää tarkasteltaessa on varmistettava, ettei poikkeusolojen tehtävien hoitamista vaaranneta. Suunniteltavat vähennykset painottuvatkin tehtäviin, jotka ovat helpoiten korvattavissa reserviläisillä. 9 Sodan ja rauhan ajan henkilöstörakenteet noudattavat henkilöstöjärjestelmän tavoitetilassa pyramidimuotoa. Suunniteltavat vähennykset painottuvatkin tehtäviin, jotka ovat helpoiten korvattavissa reserviläisillä. Sotilaseläkejärjestelmää ei ole järkevää kehittää samoin perustein kuin yleistä eläkejärjestelmää, vaan se edellyttää erityistarkastelua. Henkilöstörakenteen eheyden varmistaminen Puolustusvoimien ylimpien tehtävien, kenraalien ja amiraalien sekä everstien ja kommodorien, lukumäärä on noin 0,05 % puolustusvoimien sodan ajan vahvuudesta. Näiden henkilöiden tehtävät ovat normaali- ja poikkeusoloissa samoja. Ylimmän sotilasjohdon lukumäärä määräytyy jokaisen maan 10 omista tarpeista. Suomessa puolustusvoimien kenraalien ja everstien määrä on rauhan ajan kokoonpanossa kansainvälisesti vertailtuna erittäin pieni. Muissa pohjoismaissa, Sveitsissä ja Itävallassa on sekä määrällisesti että suhteellisesti tarkasteltuna enemmän ylimmän johdon tehtäviä. Puolustusvoimien sodan ja rauhan ajan vaatimusten perusteella on välttämätöntä, että puolustusvoimien henkilöstörakenne vastaa poikkeusolojen vaatimuksia. Tämä edellyttää sotilaseläkejärjestelmää, mikä varmistaa suorituskykyisen henkilöstön puolustusvoimien sodan ajan tarpeisiin. Sotilaseläkejärjestelmä tuottaa poikkeusolojen edellyttämän johtajareservin. Mikäli eläkeikää nostetaan, johtajareservi pienenee samassa suhteessa. Sotilaseläkejärjestelmää ei ole järkevää kehittää samoin perustein kuin yleistä eläkejärjestelmää, vaan se edellyttää erityistarkastelua. Puolustusvoimien tavoitteena on varmistaa, etteivät elinaikakertoimen vaikutukset romuta sotilaseläkejärjestelmän perustaa. Asiaa valmistellaan parhaillaan työryhmätyössä, johon puolustusministeriö ja puolustusvoimat osallistuvat. Veli-Pekka Parkatti Prikaatikenraali Maavoimien operaatiopäällikkö Maavoimien taistelu uudistuu Maavoimien taistelutapaa ja joukkoja uudistetaan omista suomalaisista lähtökohdista niin, että puolustus voidaan toteuttaa pienemmällä joukkomäärällä. Alueellisen puolustuksen perusperiaatteet säilyvät ja yleinen asevelvollisuus tarvitaan myös tulevaisuudessa. Uudistus on kokonaisvaltainen. Se koskee organisaatioita, materiaalia, toimintatapoja ja henkilöstöä. P uolustusvoimauudistuksen lähtökohtia ovat puolustusvoimien nykyisten tehtävien jatkuminen, yleisen asevelvollisuuden toimivuuden varmistaminen sekä puolustusperiaatteen kehittäminen alueellisen puolustuksen pohjalta. Uudistuksen yhteydessä puolustusmenojen käyttö pyritään saamaan hallittavaan tasapainoon, jolla taataan puolustuskyvyn pitkäjänteinen ylläpito ja kehittäminen. Puolustus- SotilasAikakausLehti 9 | 2012 järjestelmän toimintakyvyn varmistamiseen liittyy välttämätön alueellisten joukkojen uudistaminen. Alueellisilla joukoilla ja uudistuksen yhteydessä muodostettavilla paikallisjoukoilla varmistetaan, että koko maata voidaan puolustaa. Nämä yhdessä muodostavat maapuolustuksen torjuntakyvyn rungon ja alustan operatiivisten joukkojen toiminnalle. Puolustusvoimien sodan ajan vahvuuden pienetessä 230 000 so- tilaaseen maavoimien joukkojen määrä vähenee merkittävästi. Pääosa maavoimien joukoista on puolustusvoimauudistuksen jälkeenkin alueellisia joukkoja ja paikallisjoukkoja. Niiden ylläpidon ja kehittämisen ongelmana on, että suuri määrä puolustusmateriaalia vanhenee lähivuosina ja menetettävän suorituskyvyn korvaamiseen on niukasti varoja. Koko maata on kuitenkin puolustettava, eikä uhkamalleissa ja puolustusvoimien tehtävissä ole näköpiirissä merkittävää muutosta. Yhtälö ei välttämättä kuitenkaan ole mahdoton, sillä maavoimissa on vuodesta 2008 alkaen suunniteltu, miten tehtävät kyetään toteuttamaan pienemmällä joukkomäärällä. Tarkastelun alle on otettu joukkojen organisointi, johtaminen, varustaminen ja taistelutapa. Näitä kaikkia uudistamalla voidaan muodostaa toimintakykyiset joukot, kunhan kriittiset poistuvat suorituskyvyt kyetään korvaamaan. 11 Taistelutavan uudistamisen perusteet Maavoimien suunnittelun lähtökohtana ovat uhkamallit, jotka eivät ole oleellisilta osiltaan muuttumassa. Yleisen sotateknisen kehityksen mukaisesti asevoimien tiedustelukyky sekä asejärjestelmien teho ja tarkkuus kehittyvät jatkuvasti. Joukkojen vähetessä suorituskykyjen yhteisvaikutusta käytetään entistäkin painopisteisemmin syvällä alueella ja syvin tavoittein. Hyökkääjällä on aina alkuvaiheessa aloite ja ylivoima valituissa painopisteissä. Puolustajalla on oltava kyky aloittaa taistelut ja sitoa hyökkääjä kaikissa suunnissa sekä keskittää tämän jälkeen eri suorituskykyjen ja joukkojen yhteisvaikutus ratkaisukohtiin. Maasto ja olosuhteet antavat suomalaisille mahdollisuuden taistella omilla ehdoilla ja valitulla tavalla. Taistelu perustuu oman alueen tuntemukseen. Joukot voidaan kouluttaa ja varustaa niille suunniteltujen tehtävien mukaisesti. Suomalaisille ominaista oma-aloitteisuutta voidaan parhaiten hyödyntää oloissamme tehtävätaktiikkaa toteuttamalla. Vähemmistä joukoista on saatava suhteellisesti nykyistä enemmän tehoa. Taktiikkaa ja sotavarustusta on kehitettävä käsi kädessä. Edelleenkin suhteellisen suurelle reservistä perustettavalle joukkomäärälle ei voida hankkia täysimääräisesti kokonaan uutta materiaalia. Suurin osa materiaalista on vanhaa, perinteistä, mutta tulevaisuudessakin käyttökelpoista. Elinkaarensa päässä olevien asejärjestelmien mukana poistuvaa suorituskykyä on kuitenkin korvattava keskittämällä niukat kehittämisvarat sellaisiin materiaalihankintoihin, joilla on suurin merkitys kokonaissuorituskyvyn kannalta. Tällaisia maavoimissa ovat erityisesti johtamiseen ja vaikuttamiseen liittyvät hankkeet. Maavoimia kehitetään kokonaisuutena Pääesikunnan perusteiden pohjalta on laadittu maapuolustuksen konsepti, joka määrittää maapuolustuksen suorituskykyvaatimukset. Suorituskykyvaatimuksiin vastataan joukkorakenteella, joka on perusteena kehittämisohjelmille ja joukkotuotannolle. Maavoimien johtamisrakenteita, infrastruktuuria ja toimintaa on kehitettävä niin, että kokonaisuus toimii kaikissa tehtävissä suorituskykyvaatimuksia vastaavasti. Maavoimatutkimus on keskeinen väline kehittämisessä. Taktiikan tutkimuksessa maavoimien tärkein työkalu on Maasotakouluun perustettu maataistelukeskus. Siellä on RAJALINJOJA: 78 433,7 KM ASUKKAITA: 492 387 344 YKSI KUMPPANI TURVALLISUUSRATKAISUISSA MAANLAAJUISTA TURVALLISUUTTA. Euroopassa on tuhansia kilometrejä maa- ja merirajoja. Suuria kaupunkeja ja pieniä kyliä, joissa ihmiset asuvat ja työskentelevät. Olemme luotettu ja asiantunteva kumppani: autamme viranomaisia ja organisaatioita huolehtimaan kansalaistensa ja alueidensa turvallisuudesta. www.cassidian.com DEFENDING WORLD SECURITY Tervetuloa vieraaksemme Turvallisuus ja Puolustus 2012 -messuille 27. - 29. syyskuuta Lahden messukeskus Osasto EG5 jo kolmen vuoden ajan viety läpi laajaa taistelutavan tutkimusta, jonka perusteet lähtevät maapuolustuksen konseptista. Tutkimuksessa on selvitetty; kehittämisen reunaehdot huomioiden, miten joukot tulisi organisoida ja varustaa sekä miten niiden tulisi taistella, jotta päästäisiin mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Näin on taistelutavan uudistamiselle saatu mahdollisimman kestävä teoreettinen perusta. Maavoimatutkimuksen rinnalla seurataan jatkuvasti maailmalla tapahtuvaa kehitystä ja tutkimusta. Suoraa oppia suomalaiseen alueelliseen puolustukseen on kuitenkin vähän saatavilla. Kaikissa armeijoissa kyllä korostetaan esimerkiksi tehtävätaktiikkaa ja oma-aloitteisuutta, mutta käytännön toiminta keskittyy usein kriisinhallintaan ja on usein hyvin kaavamaista, ylhäältä johdettua ja säädeltyä. Uudistettua taistelutapaa on jo viime syksystä alkaen testattu kokeiluharjoituksissa. Ensimmäiset kokemukset ovat olleet lupaavia. Sekä 14 henkilökunta että varusmiehet ovat ottaneet uudistetut toimintamenetelmät vastaan innolla. Vuonna 2012 kokeiluharjoituksiin osallistuu useita joukko-osastoja ja niissä tutkitaan joukkue- ja komppaniatason taistelua. Taistelutavan olemus Maavoimatutkimuksen perusteella voidaan kiistatta osoittaa, että taistelutavan uudistuksessa tarkastelluilla kehittämisohjelman mukaisesti varustetuilla organisaatioilla ja toimintatavoilla päästään nykymalleja parempiin tuloksiin. Taistelutapa ja organisaatiot uudistetaan ensimmäisessä vaiheessa alueellisten joukkojen osalta. Sen jälkeen ovat vuorossa paikallisjoukot ja operatiiviset joukot, joiden toiminnassa sovelletaan samoja periaatteita. Keskeinen uudistuksen kohde on joukkojen tapa taistella. Uudistetussa taistelutavassa nykyisestä jäykähköstä alueiden pitämiseen perustuvasta taktiikasta siirrytään kohti joustavampaa toimintamallia, jossa pyri- tään tuottamaan vastustajalle maksimaaliset tappiot oma toimintakyky säilyttäen. Uudistetussa taistelutavassa korostuvat aktiivisuus, aloitteellisuus, liike ja joustavuus. Joukot voivat käyttää samanaikaisesti eri taistelulajeja. Taistelutilan valmisteluun kuuluvat keskeisesti suluttaminen, linnoittaminen ja oman toiminnan suojaaminen. Tulenkäytöllä ja yllättävillä iskuilla tuotetaan vastustajalle tappioita, rikotaan sen taistelujärjestys ja pakotetaan se reaktiivisesti muuttamaan suunnitelmiaan. Toiminta tapahtuu samanaikaisesti koko vastuualueen syvyydessä. Hyökkääjän sitoutuessa taisteluun syvällä alueella sen voima ehtyy ja sitoutuu oman toiminnan ja yhteyksien suojaamiseen. Lopulta hyökkääjän liike pysähtyy. Vastustajan tulivaikutusta pienennetään joukkoja hajauttamalla, joukkojen liikkeellä, linnoittamisella, ryhmitysmuutoksilla ja harhauttamalla sekä maaston oikealla käytöllä. Joustavan puolustuksen edellytykset luodaan runsaalla vara-, vale- ja vaihtoasemien määrällä. Samalla voidaan kyllästää vastustajan maalitiedustelu. Joukkojen ilmasuojelun ja ilmatorjunnan merkitys erityisesti taisteluhelikoptereita vastaan korostuu. Aktiivisuus taistelun kaikissa vaiheissa ja kaikilla tasoilla korostuu. Uudet taisteluvälineet kuten lennokit, johtamisvälineet, valvontajärjestelmät, pimeätoimintavälineet ja erilaiset räjähdyspanokset mahdollistavat vaikuttamisen parempaan tilannekuvaan perustuen. Oma-aloitteellisuudelle ja oveluudelle on entistä enemmän sijaa. Joukolla, joka taistelutilanteessa yllättää vastustajansa, on hetkellisesti moninkertainen ylivoima. Tarkkuuskiväärillä tai panssarintorjunta-aseella yllättävästä suunnasta valmistellusta tuliasemasta ammutun laukauksen osumatodennäköisyys on parempi kuin vastustajan tulen alta ammuttaessa. Tykistön ensimmäisistä kranaateista syntyy suurimmat tappiot. Ensimmäinen laukeava panssarimiina aiheuttaa tappioita ja pysäyttää vastustajan. Mitä enemmän yllätyksiä, ensimmäisiä kranaatteja ja laukeavia miinoja, sitä enemmän tuotetaan tappioita ja sekoitetaan vastustajan toimintaa. Parhaaseen vaikutukseen päästään perinteisellä sulutteiden, epäsuoran tulen ja suora-ammuntatulen yhteisvaikutuksella. Oleellista on, että yllätyksen suoma etu käytetään maksimaalisesti hyväksi ja vastustajan vastatoimenpiteitä väistetään. Hyökkäyksessä ei ole niinkään kysymys jonkun määräalueen valtaamisesta ja pitämisestä, kuin reservinä olevan suorituskyvyn siirtämisestä vaikuttamaan oikea-aikaisesti vastustajaan. Silti aina on alueita, jotka on pidettävä hallussa tai sitten niiden käyttö on estettävä vastustajalta sulutteilla ja tulella. Maavoimilla on myös oltava kyky hyökkääjän kovan kärjen pysäyttämiseksi aukeavoittoisessa maastossa kohtaamistaistelussa. Tällainen kyky löytyy taistelupanssarivaunuilla varustetuista mekanisoiduista taisteluosastoista ja Karjalan Jääkäriprikaatista. Muut puolustushaarat ja puolustusvoimien yhteiset suorituskyvyt kuten ilmapuolustus, erikoisjoukot, kaukovaikuttaminen ja elektroninen sodankäynti tukevat maavoimien taistelua. Tuhoamalla ja lamauttamalla tärkeitä kohteita hyökkääjän syvyydessä luodaan edellytyksiä torjuntataistelun onnistumiselle. Operatiivisen tulenkäytön erikoisampumatarvikkeilla voidaan yllättävässäkin tilanteessa vaikuttaa nopeasti myös vastustajan koviin ja puolikoviin maaleihin. Kenttäkokeissa on kouluttajien ja johtajien eri tasoilla löydettävä käytännön keinot esimerkiksi partio- ja panssaritiedustelun vaikeuttamiseksi, puolustusryhmityksen joustavaan muuttamiseen, kärjen toistuvaan pysäyttämiseen ja vaikutuksen ylläpitämiseen koko taistelun ajan koko vasSotilasAikakausLehti 9 | 2012 hypo.fi 15 tuualueella. Miten salaan ja harhautan, miten houkuttelen hyökkääjän itselleni edulliseen taistelutilanteeseen, miten tempaan aloitteen, ovat kysymyksiä, joihin on haettava vastaukset. Uudistetulla tavalla taistelevien joukkojen huollon järjestelyt ovat haasteellisia. Huoltojoukkojen organisoinnilla ja varustamisella pyritään vastaamaan näihin haasteisiin. Taustalla on laaja maavoimatutkimukseen liittyvä huollon tutkimustoiminta. Huollon järjestelyt, suluttaminen ja linnoittaminen, johtamisvalmiuden saavuttaminen ja muut puolustusvalmistelujen aikatekijät on myös selvitettävä kenttäkokein. Materiaali ja organisaatiot Pääosa joukkojen käyttämästä materiaalista on jo puolustusvoimien hallussa olevaa tai yhteiskunnalta valmiutta kohotettavassa vuokrattavaa tai otettavaa. Hankinnat kohdennetaan suhteelliseen pieneen, toiminnan kannalta kriittiseen materiaaliin. 16 Joukkojen organisoinnissa pyritään modulaarisuuteen ottaen huomioon erilaiset tehtävät ja toimintaolosuhteet. Jotkut pataljoonat varustetaan ja koulutetaan taistelemaan hajautetusti, toiset enemmän puolustuksellisesti tai hyökkäävästi ja osa joukoista koulutetaan ja varustetaan Pohjois-Suomen olosuhteisiin. Pohjois-Suomessa taisteluosastojen iskuportaat varustetaan telakuorma-autoilla. Etelä-Suomessa osalle alueellisista joukoista riittää panssaroituja pyöräajoneuvoja ja maastokuorma-autoja, mutta pääosa liikkuu ottoajoneuvoilla. Keskeinen uudistetun taistelutavan mahdollistaja on johtamisjärjestelmä, joka viedään ryhmä- ja raskasasetasolle saakka. Ryhmänjohtajat on tarkoitus varustaa radioilla ja paikkatietoon perustuvan tilannekuvan välittämisen mahdollistavilla päätelaitteilla. Joukkueen johtaja voi uusin välinein johtaa äänensä kantaman ulkopuolella olevia ryhmiään reaaliaikaisen tilannekuvan ja paikkatiedon perusteella. Käyt- töön suunniteltu teknologia on jo olemassa. Esimerkiksi hirvijahdissa käytetään samankaltaisia kaupallisia välineitä. Nykyiselle tietotekniikan tuntevalle sukupolvelle välineiden käyttö on luontevaa. Pääosa maavoimien seuraavien vuosien materiaalihankinnoista liittyy uudistettuun taistelutapaan. Johtamisjärjestelmien lisäksi mm. kenttätykistön ja raskaan kranaatinheittimistön tuliyksiköitä varustetaan asekohtaisilla päätelaitteilla, jotka mahdollistavat hajautetun tuliasematoiminnan ja siten paremman suojan. Joukkojen suojaa parannetaan myös suojaelementeillä, valelaitteilla sekä naamioverkoilla. Tiedustelu- ja valvontakykyä parannetaan lennokkijärjestelmillä, maalinosoitusjärjestelmillä ja pimeätoimintavälineillä. Huoltojärjestelmä rakennetaan siten, että se mahdollistaa joukkojen nykyistä hajautetumman toiminnan. Myös joukkojen kokoonpanoja tarkistetaan. Kokeilukokoonpanoissa on jalkaväkiryhmän vahvuus kasvatettu yhdeksään sotilaaseen. Ryh- Mediakortti 2012 SotilaSaikakauSleHti Maamme johtavaa sotilasalan ammattilehteä julkaisee upseerien akavalainen ammattijärjestö, Upseeriliitto ry. SotilasAikakausLehti Puolustusvoimat tekee vuositasolla miljoonahankintoja, joista päättävät suomalaiset upseerit ja valtionhallinnon virkamiehet. He kaikki lukevat Sotilasaikakauslehteä, sotilasalan johtavaa ammattilehteä. Sotilasaikakauslehti käsittelee puolustusvoimien hankintoja, koulutusta, turvallisuuspolitiikkaa, strategiaa ja ajankohtaisia aiheita. 9 | 2012 Varaamalla ilmoitustilaa varmistat yrityksesi näkymisen puolustusvoimien päättäjille. 17 Varmista näkyvyytesi puolustusvoimien päättäjille! Ilmoitushinnat (4-väri) takakansi erityispaikat 1/1 s. 2300 € 2100 € 1800 € 1/2 s. 1/4 s. 1100 € 600 € Ilmoitusmyynti 1/2 sivua ja 1/4 sivua määräpaikkalisä 20%. liitteet erikseen sovittavissa. lehti ei ole alv velvollinen Ilmestymis- ja aineistoaikataulu N:o aineisto ilmestyy 1 1.1.2012 n. 15.1.2012 N:o aineisto ilmestyy 8 1.8. n. 15.8. 2 3 1.2. 1.3. n. 15.2. n. 15.3. 9 10 1.9. 1.10. n. 15.9. n. 15.10. 4 5 6-7 1.4. 1.5. 1.6. n. 15.4. n. 15.5. n. 15.6. 11 12 1.11. 1.12. n. 15.11. n. 15.12. Juha Halminen Laivastokatu 1 b 00160 HELSINKI puh. (09) 8736 944 gsm. 050 592 2722 faksi (09) 6689 4020 juha.halminen@kolumbus.fi Päätoimittaja Eversti Martti Lehto puh. 040 5256 630 faksi (09) 6689 4020 lehto.martti@kolumbus.fi Toimitussihteeri Marko Varama Laivastokatu 1 b Ilmoitusten koot 00160 HELSINKI puh. (09) 6689 4016 lehden koko 200 x 270 mm 1/1 s. 200 x 270 tai 164 x 237 mm faksi (09) 6689 4020 varama@upseeriliitto.fi 1/2 s. 164 x 116 tai 80 x 237 mm 1/4 s. 164 x 57 tai 80 x 116 mm Painopaikka HuoM! takakannessa postitukseen tarvittava osoiterivi vaatii 30 mm korkean valkoisen/vaalean kaistaleen sivun yläosasta. Aineisto-ohjeet AO-Paino Teollisuuskatu 9 50130 MIKKELI puh. 044 754 1002 faksi (015) 151 174 ilmoitusaineistot toimitetaan suoraan painotaloon Aineisto toimitetaan PDFtiedostona sähköpostilla osoitteeseen aineisto@ao-paino.fi Kuvien resoluutio 200-300 dpi. PDF-tiedosto tulisi tallentaa muotoon: pdf/X-1a:2001 puh. 044 754 1002 Tarvittaessa lisätietoja ilmoitusaineistosta antaa AO-Paino Raija Ukkonen mä voi jakautua kolmen taistelijan partioihin. Ryhmän aseistukseen kuuluu kaksi kevyttä konekivääriä ja tarkkuuskivääri sekä kertasinkoja ja viuhkapanoksia. Tulivoimaa joukoissa on muutoinkin kasvatettu olemassa olevalla materiaalilla. Komppanian kokoonpanoon kuuluu panssarintorjuntaohjusryhmä ja kolmeputkinen kevyt kranaatinheitinjoukkue. Pääosa alueellisista joukoista organisoidaan pataljoonan ja patteriston taisteluosastoiksi. Osa niistä voi toimia pataljoonakokoonpanossa. Itsenäiseen toimintaan kykenevällä vahvennetun pataljoonan taisteluosastolla on kaksitoista raskasta kranaatinheitintä ja kahdeksantoista kenttätykkiä. Pääosassa pataljoonista siirrytään nelijakoon myös komppanian sisällä. Alueellisilla taisteluosastoilla ja pataljoonilla on hyvä lähitaistelukyky, kyky torjua panssarivaunuja keskitorjuntaetäisyyksille ja suhteellisen vahva epäsuora tulivoima. Taisteluosastoja tuetaan operatiivisella tulenkäytöllä ja muilla ylemmän johtoportaan suorituskyvyillä. Joukkotuotanto alkaa kesällä 2013 Toiminta perustuu tehtävätaktiikkaan kaikilla tasoilla. Johtajalle annetaan toiminnan päämäärä, tehtävä ja resurssit, jonka jälkeen hän päättää miten toiminta toteutetaan. Johtajilta ja yksittäisiltä sotilailtakin odotetaan rohkeuden ja aloitekyvyn lisäksi myös oveluutta. Heidän kouluttamisensa ymmärtämään taistelutavan syvin olemus on keskeinen haaste. Maavoimien tuleva kokoonpano mahdollistaa joukkojen tuottamisen tehtävän ja olosuhteiden vaatimusten mukaisesti. Uudistettujen alueellisten joukkojen tuottaminen on tarkoitus aloittaa vuoden 2013 saapumiseristä, ensin johtajat ja sitSotilasAikakausLehti 9 | 2012 ten miehistö. Pääosa uudistetuista alueellisista joukoista tuotetaan aikaisemmasta poiketen varusmiespalveluksen pohjalta. Ennen varusmiespalveluksen aloittamista on luonnollisesti koulutettava kouluttajat ja uudistettava koulutussuunnitelmat. Uudet organisaatiot ja niiden varustus on tunnettava perinpohjaisesti, ennen kuin joukkotuotanto voidaan aloittaa. Joukko-osastojen henkilökunnan perehdyttäminen taistelutapaan on toteutettu Maavoimien Esikunnan johdolla keväällä 2012. Joukkotuotannon valmistelua ollaan siirtämässä joukko-osastoihin ja sotakouluissa aloitetaan asteittain henkilökunnan koulutus. Joukkojen suorituskykyjen saavuttaminen edellyttää, että miehistön viiden ja puolen kuukauden palvelusaika käytetään tehokkaasti. Maastovuorokausien määrässä tulisi päästä noin 40 vuorokauteen ja kertausharjoituksissa vuoden 2010 tasolle. Tärkein työ taistelutapaa uudistettaessa tapahtuu kentällä. Kaikilla tasoilla riittää kantahenkilökunnalle pureksittavaa. Aliupseerien tulee hallita ryhmä- ja joukkuetason toiminta sekä niiden ase- ja johtamisjärjestelmät. Opistoupseerien ja kandien osaamisessa korostuu joukkue-komppaniatason hallinta ja koulutuksen suunnittelu. Maisteritason upseerien tulisi hallita taisteluosaston kokonaisjärjestelmä. Yleisesikuntaupseerien tehtävissä painottuvat alueellisten ja operatiivisten taisteluosastojen ja yhtymien komentaja- ja esikuntatehtävät. Jatkossa myös muut joukot mukaan Uudistettavien paikallisjoukkojen tehtäviä ovat joukkojen perustaminen ja koulutus, kohteiden suojaus, tiedustelu, opastaminen, sivustojen suojaus, maahanlaskun torjunta ja rajoittaminen, sissitoiminta ja erikoisjoukkojen vastainen toiminta. Paikallisjoukkojen toiminnan yhteyteen on myös mahdollista kanavoida vapaaehtoisen maanpuolustuksen sekä kokonaisturvallisuuden toimintoja. Muita viranomaisia voidaan tukea mm. etsintä- ja pelastustehtävissä. Vaikka sodan ajan joukkojen määrä pienenee, ovat ne 95 prosenttisesti reserviläisistä muodostettuja. Kaikille sopiville ja halukkaille reserviläisille on edelleen tehtäviä sodan ajan puolustusvoimissa. Tuleva joukkorakenne mahdollistaa reserviläiselle monipuolisen sotilasuran ja haasteellisia tehtäviä. Varusmieskoulutuksen jälkeen reserviläisen sijoitus on alueellisissa tai operatiivisissa joukoissa. Sen jälkeen tarjolla on tehtäviä maakuntakomppanioissa, perustamisorganisaatiossa, koulutus- ja tukiorganisaatioissa sekä esikunnissa. Maavoimien suunnitelmat perustuvat leikattuihin, nyt tiedossa oleviin rahoituskehyksiin. Jos välttämättömin materiaali jää kuitenkin hankkimatta, uudistettu taistelutapa toteutuu vajaana ja vain pienen joukkomäärän osalta. Kertausharjoitusten raju leikkaus lähivuosina hidastaa myös reservin kouluttamista uusien periaatteiden mukaiseen toimintaan. Uudistetun taistelutavan jalkautus on lähtenyt hyvin käyntiin. Odotukset henkilökunnan, reserviläisten ja varusmiestenkin puolella ovat korkealla. Alueellisten joukkojen uudistetun taistelutavan periaatteet tuodaan jatkossa myös operatiivisten joukkojen ja paikallisjoukkojen taisteluun. 19 OSKARI The Future Defence & Security Exhibition is the first of its kind in the Nordic and Baltic countries. Parallel to the exhibition we will create seminar and debates in cooperation with to link the political and defence industry with peacekeeping operations and technical solutions, under the tagline “Military Operations, Technology Solutions” (MOTS) 20 27-29th November 2012 Stockholmsmässän, Sweden www.fdsnordic.com Heikki Siltala Kirjoittaja työskentelee liiketoimintayksikön johtajana AAC Global Oy:ssä. Hän on myös johtajuuden dosentti Maanpuolustuskorkeakoulun Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksella. Kahden ammattisotilaan kokemuksellista tunnehistoriaa Erikoisjoukkojen veteraanien muistelmat palvelevat kirjakustantajiensa liiketoimintaa, mutta palvelevatko ne parhaimmillaan kirjoittajiensa tai jopa lukijansa terapeutteina? Totesihan jo Aristoteles, että pelon ja säälin kokemuksilla on puhdistava vaikutus. S odan kokemushistoria on yksi niin sanotun uuden sotahistorian näkökulmia. Se ei pyri hallitsevaan asemaan perinteiseen tapahtumahistoriaan nähden, mutta antaa ainakin lukijalleen – tutkijoista puhumattakaan – mahdollisuuden päästä lähemmäksi todellisuutta. Tässä yhteydessä on syytä välttää totuus-käsitettä, joka ainakin sotahistorian kontekstissa on abstrakti ilmiö ja sen etsiminen ikuista ohihuutamista ilman rakentavaa keskustelua. Sen sijaan on hedelmällistä hyväksyä ajatus, että sotaan osallistuneet luovat omat todellisuutensa kokemusSotilasAikakausLehti 9 | 2012 tensa pohjalta. Jos kokemukset liittyvät tekojen ja toiminnan motiiveihin sekä tapahtumiin liittyviin tunteisiin, meidän on helpompi hyväksyä, miksi sodan sosiaali-, yhteiskunta-, psyko-, kulttuuri-, sukupuoli- tai arjen historia ovat tervetulleita perinteisen sotahistorian rinnalle: ei ole ollut vain yhtä taistelua ja yhtä sotaa. Totuus on omaelämänkerran ensimmäinen uhri Oman menneisyytensä ja omien tekojen käsittelylle antaa omaelämänkerran kirjoittaminen hyvän mahdollisuuden. Lukijan on hyväksyttävä omaelämänkerran subjektiivisuus ja näkökulman kapeus: siinä puhuu yhden kokijan ääni joko tietoisen harhaan johtavasti, tiedostamattomasti tapahtumia värittäen ja kertomatta jättäen tai vilpittömästi omaan kokemukseensa uskoen. Jos kirjoittaja avaa tunnehistoriaansa, silloin meidän on kunnioitettava tunteita; ne ovat aina oikeassa. Jos sodan ja taistelun kokenut sotilas kirjoittaa kokeneensa pelkoa, surua, iloa tai vihaa, ainakin kirjoittamishetkellään hän on oikeassa ja haluaa viestittää sillä jotain. Toinen asia on, mitä hän koki itse tapahtuman aikana ja onko tunnetila enää kirjoittamis- tai julkaisuhetkellä sama, mutta siihen emme pääse enää käsiksi. Vertailemalla erilaisten lähteiden antamia tietoja voidaan toki yrittää ratkaista muistin rajallisuudesta aiheutuvia ongelmia. Mutta muisti on myös sosiaalista. Sodan ja taistelun kokeneet yksilöt identifioituvat helposti yhteisölle tärkeisiin tapahtumiin, vaikka eivät olisi niitä 21 henkilökohtaisesti kokeneetkaan. Silloin niistä tulee osa henkilökohtaista muistia. Ehkä yksi mielenkiintoisimmista ilmiöistä sodan kokemushistorian kentässä on, että miten samoja kokemuksia vaikkapa yksittäisestä taistelusta voidaan muistaa niin eri tavoin. Tästä hyvänä esimerkkinä on varsin tuore dokumentoituihin lähteisiin perustuva historiateos Operaatio Hokki (Mikko Porvali, 2011), jossa jatkosodan yhden viimeisimmän kaukopartion paluusta aselepolinjan Suomen puolelle aselevon solmimisen jälkeen syyskuussa 1944 on useita eri kokemuksia riippuen haastateltavasta tai kokemuksistaan kirjoittaneen kaukopartion jäsenestä. Sotilaiden omaelämänkerroissa on olennaista menneisyyden ja nykyhetken eli kirjoittamishetken välinen vuorovaikutus. Kirjoittajat yrittävät nykyhetkestä käsin luoda itsestään tietynnäköisen kuvan tietyssä elämänhistoriallisessa vaiheessa. Voidaankin tulkita, että siten veteraanit kansallisuudestaan riippumatta nostavat menneisyyden tapahtumista esille ne, jotka ovat heidän itsensä ja teosten kustantajan mielestä arvokkaita ja merkityksellisiä nykyhetkessä. Ne eivät välttämättä näytä henkilöä sellaisena kuin he olivat tai ovat, vaan mahdollisesti sellaisena kuin he uskovat ja toivovat olevansa tai olleensa. Uudet sodat ja taistelut tulkinnan kohteina vai lähteinä? 2000-luvun ensimmäisellä ja toisella vuosikymmenellä käydyt sodat Afganistanissa ja Irakissa ovat synnyttäneet satoja tuhansia sotaveteraaneja, joten on luonnollista, että kyseisten veteraanien kirjoit- 22 tamia tai sanelemia elämänkerrallisia teoksia julkaistaan lähes kuukausittain. Niin sanotut ruohonjuuritason kuvaukset dominoivat näitä kirjallisuusmarkkinoita, joten sotilasjohtamisesta, taistelutaktiikasta ja -tekniikasta kiinnostuneet lukijat tarttuvat niihin helposti odotellessaan esikuntakuntaupseeritasoisten muistelmia. Rivimiesten, aliupseerien tai nuorten upseerien kirjoittamat muistelmat sisältävät kuitenkin toimintaa ja taistelun yksityiskohtaisia kuvauksia ja näin ollen kirjojen kustantajat luottavat näiden sotakuvausten viihteellisyyteen ja siten lisäävän niiden myyntiä. Erikoisjoukkojen sotilaiden kirjoittamat omaelämänkerrat herättävät aina huomiota. Jos luemme nykyaikaisen ammattisotilaan muistelmia ja yritämme etsiä niiden viihteellisiin ja myyttisiin kehyksiin piilotettua inhimillistä olentoa – ihmistä – esimerkiksi Navy Seal -operaattorin roolin takaa, on meidän tiedostettava tiettyjä ansoja. Ammattisotilaan ja tässä tapauksessa Yhdysvaltojen merivoimien erikoisjoukkojen sotilaan identiteettiä ei kannata ottaa annettuna, vaan nähdä niiden rakentuminen sekä elämänkokemusten että konkreettisten taistelukokemusten kautta. Onkin syytä ottaa huomioon yksilön muisti ja ryhmän muisti, mentaliteetit, tunteet, fantasiat ja myytit. Esimerkiksi professorit Juha Siltala ja Peter Englund ovat etsineet omissa tutkimuksissaan selityksiä muun muassa näennäisen järjettömään aggressiivisuuteen ja itsetuhoisuuteen sekä tulkinneet sodan raadollisia, itsekkäitä motiiveja ja toisaalta vilpittömän uhrautuvaa kamppailua saman asian puolesta. Sotaisalla väkivallalla ja ryhmäkäyttäytymisellä on omat lakinsa ja tavoitteensa, eivätkä ne siis aina palvele vain tiettyjä poliittisia päämääriä. Erikoisjoukkojen sotilas yksilö- tai ryhmätasolla ei siis toimi ainoastaan strategisesti määrättyjen poliittisten rationaliteettien ohjaamina. Motiiveja on aina useita ja ne saattavat olla paitsi tilannesidonnaisia, mutta myös keskenään ristiriitaisia. Ne on palautettavissa helposti ryhmä- ja yksilöpsykologiaan. Yksi tällainen ilmiö on syyllisyyden tunne, joka mielenkiintoisella tavalla on yhteinen nimittäjä sekä Markus Luttrellin (Lone Survivor, 2007) että Howard D. Wasdinin (Seal Team Six, 2011) omaelämänkerroissa. Asiantuntijaorganisaatio katastrofiin demokraattisella johtamisella Lead petty officer Marcus Luttrer palveli Navy Seal Team 10:ssa ja osallistui neljän hengen partiossa kesäkuussa 2005 operaatio Redwingiin, jonka tarkoituksena oli vangita tai tappaa yksi al-Qaeda johtajista Koillis-Afganistanissa Pakistanin rajalla, missä hän oleskeli Taleban-taistelijoiden suojaamana. Seal-partiota johti luutnantti Michael Murphy. Paikallistettuaan kohteen Taleban-liikkeen hallitsemassa kylässä partio jatkoi tiedustelua vuoren rinteellä sijaitsevasta tähystyspaikastaan käsin, kunnes kolme vuohiaan paimentamassa olevaa paikallista afganistanilaista yllätti Seal-partion. Luttrerin partio vangitsi vuohipaimenet ja ryhtyi tekemään partion johtaja luutnantti Murphyn joh- dolla päätöstä kolmen vaihtoehdon välillä: 1) paimenet tapetaan jälkiä jättämättä ja ruumiit pudotetaan vuoren rotkoon, 2) paimenet tapetaan ja ruumiit kätketään, 3) paimenet jätetään henkiin ja päästetään menemään. Kaikissa vaihtoehdoissa Seal -partio poistuisi joka tapauksessa paikalta ja jättäisi alkuperäisen tehtävänsä suorittamatta. Partion johtaja äänestytti alaisillaan päätöksen: yksi partion jäsenistä äänesti tappamisen puolesta, yksi partion jäsen ei halunnut ottaa kantaa, jolloin partion johtaja jätti varajohtajalleen Marcus Luttrelille mahdollisuuden antaa ratkaiseva ääni. Luttrel äänesti paimenten hengissä säilyttämisen ja vapaaksi päästämisen puolesta. Partion johtaja oli perustellut tai oikeastaan johdatellut ryhmäpäätöstä seuraavasti: Al-Quada ja Taleban hyödyntäisi tapettujen paimentolaisten ruumiita ja tarinaa informaatiosodankäynnissä – viattomat siviiliuhrit olisivat arvokasta materiaalia medialle. Luttrell äänesti viimeisenä ja Seal-partio laskee afgaanipaimenet vapaiksi, jonka seurauksena partio saa peräänsä ison joukon Talebantaistelijoita ja joutuu kiivaaseen taisteluun. Lopputuloksena kolme Seal-partion jäsentä saa surmansa ja ainoastaan vakavasti haavoittunut Luttrer pääsee pakenemaan. Hän jää henkiin päätyen lopulta toisen afgaaniheimon suojelukseen. Luttrer tuo esiin avoimesti syyllisyyden tunteen, joka kirjan kirjoittamishetkellä painaa hänen mieltään. Kun hän palaa Operaatio Redwingin tapahtumiin ja erityisesti kriittiseen äänestystilanteeseen paimenten tappamisen tai hengissä säilyttämisen puolesta, Lone Survivor -teos antaa syvälli- SotilasAikakausLehti 9 | 2012 simmän merkityksensä: keskenään ristiriitaiset motiivit ja arvot käyvät kädenvääntöä sotilaan tajunnassa, joukon johtaja ei tee itsenäistä selkeää päätöstä ja loppujen lopuksi eettisyys osoittaa paradoksaalisen ulottuvuutensa sodan toimintaympäristössä. Kenen henki on arvokkaampi: kahden afgaanipaimenen vai kolmen Yhdysvaltain laivaston erikoisjoukkojen sotilaan? ”Tapa tai tule tapetuksi” -periaate ei olekaan yksinkertainen pelisääntö. Vain jälkiviisaus jää voittajaksi, kun Luttrer toteaa, että hänen olisi sittenkin pitänyt äänestää paimenten tappamisen puolesta vastoin kristillistä omaatuntoaan. Hänen taistelutoverinsa ja samalla hyvät ystävänsä kuolivat, ja heidän puolisonsa ja perheensä menettivät läheisensä. Sotakokemus on näin ollen mahdollista hahmottaa ja järjestää moraalisia päämääriä silmällä pitäen, jolloin omaelämänkerrasta tulee terapeuttinen väline – henkilökohtainen debriefing-työkalu kaikkien luettavaksi. Empatia ja tappaminen Petty officer Howard D.Wasdin palveli Navy Seal Team 2:ssa ja sotilasuransa viimeiset vuodet ”eliitin eliitissä” eli Seal Team 6:ssa. Wasdinin kohdalla omaelämänkerta tuo tunnehistoriassaan mielenkiintoisen ulottuvuuden, joka antaa mahdollisuuden tulkita hänen valintojaan ja painotuksiaan ja siten elämän kulkua, kehitystä ja jopa henkistä kasvua ihmisenä. Kaiken tappamisen ja tuhoamisen jälkeen Wasdin haluaa ryhtyä ”korjaamaan” ja parantamaan ihmisiä. Ensimmäinen piirre tästä henkisestä ja sosiaalisesta ominaisuudesta paljastuu jo Mogadishun operaation aikana, jolloin hänen tekisi mieli laittaa kätensä pidätetyn somalialaisen klaanipäällikön olalle, rauhoittaa häntä kertomalla ”älä pelkää, emme me sinua tapa”. Wasdin on tietoinen ja tuomitsee luonnollisesti kyseisen klaanipäällikön sotarikokset, huumausainekaupan ja muut epämoraaliset saavutukset, mutta inhimillisellä tasolla kohdatessaan pelokkaan, vapisevan sotavangin, empatia saa vallan. Wasdin kuntoutuu haavoituttuaan Mogadishun taisteluissa 1993, mutta huomaa, että vammoista johtuvat jatkuvat kivut syövät tehoa Seal Team 6:n fyysisestä vaatimustasosta. Jäätyään vapaaehtoisesti eläkkeelle hän työskentelee erilaisissa turvallisuusalan tehtävissä konsulttina ja kouluttajana sekä poliisina. Merkittävä vaihe hänen henkilökohtaisessa muutoksessaan on poliisitehtävät, jolloin hänen empatian kykynsä nousee jälleen voimakkaasti esille. Hän saa moitteita poliisikollegoiltaan ja esimieheltään luomalla kuuntelevan ja eläytyvän suhteen ”asiakkaisiinsa” eli nuorisorikollisiin. Keskustellessaan pelottelun sijaan asiakkaidensa kanssa hän ymmärtää heidän käyttäytymisen syitä ja haluaa siten enemmänkin ohjata ja auttaa näitä syrjäytyneitä nuoria. Tällainen käytös poliisilta on kuitenkin kollegoiden mielestä tuomittavaa, koska poliisin pelkoon perustuva auktoriteetti on vaarassa kärsiä. Wasdin eroaa poliisin virasta ja kouluttautuu yliopistossa kiropraktikoksi, jolloin hän saa lopulta täyttymyksensä saadessaan parantaa ja hoitaa potilaidensa kipuja. Kirjassa on uhrattu pitkä luku tähän uuden uran ja roolin kuvaukseen, jolloin 23 se voidaan tulkita merkitykselliseksi tunnehistorian kuvaukseksi. Jos hänen potilaansa liikuttuu parantuessaan ja päästessään eroon pitkään vaivanneesta kivusta, liikuttuu eläkkeellä oleva erikoisjoukkojen tarkkaampuja itsekin; hän sallii itselleen itkureaktion korjatessaan kohteensa elämää. Kärsimyksestä sovintoon Howard E. Wasdin avaa varsin yksityiskohtaisesti lapsuutensa ja nuoruutensa kokemukset 1960-luvulta aina 1980-luvulle asti, joka on kirjassa nimetty osuvasti ”Hell is for Children.” Henkilökohtainen kärsimyshistoria syntyy vanhempien eroamisen myötä ja suhteessa uuteen isäpuoleen. Isäpuoli pahoinpitelee fyysisesti erittäin raa’asti päivittäin nuorta Howard-poikaa eikä tässä uusperheessä koskaan halata, pidetä sylissä tai keskustella, kuten normaalin perheen vuorovaikutusympäristössä on tapana. Koulun jälkeen kaikki vapaa-aika menee ruumiilliseen työhön hedelmätarhassa, jossa isäpuolen sadismi pääsee oikeuksiinsa perheensä työnjohtajana. Wasdin ei kuitenkaan syyllistä isäpuoltaan tai äitiään, vaan toteaa, etteivät he olleet vain saaneet riittävästä ymmärrystä ja kykyä kasvattaa lapsiaan muuten kuin väkivallalla ja tunneköyhyydellä. Hän jopa toteaa ironisesti, että lapsuuden ja nuoruuden kokemukset olivat valmistaneet häntä hyvin Navy Seal -joukkojen valinta- ja koulutusvaiheeseen. Toki häneltä löytyy yksi rakentava ihmissuhde; enoltaan hän koki saaneensa tarvittavaa läheisyyttä lapsuus- ja nuoruusvuosiensa aikana. 24 Sovitus – ei kostoa Wasdin ei itse kerro elämänkerrassaan suoraan, että hän haluaa sovittaa tappamiseen liittyvää syyllisyyttä tai lapsuudessa kokemaansa kärsimystä. ”Tapa tai tule tapetuksi” on toki yleismaailmallinen ja yleisesti käytetty periaate, jonka Wasdin ammattilaisena hyväksyy. Seal Team 6:n tarkka-ampujana hänen toinen ammattimainen periaate oli päättää itse kohteensa kuoleman aika ja paikka. Wasdin säilyttää kunnioituksensa Navy Seal -organisaatiota kohtaan läpi koko kirjan ja ylpeytensä Team 6:n tarkka-ampujana. Näiden rinnalle hän kuitenkin nostaa vaihto- ehtoja, joista ensimmäinen on henkilökohtaisen syyllisyyden käsittely eheyttävällä ammattityöllä, josta on mahdollista saada psyykkistä tyydytystä. Toinen on, että hän ei jatka loputtomiin tuhoavaa toimintaa, vaikka on itse ollut koko lapsuutensa ajan fyysisen väkivallan kohteena. Psykologisista teorioista tuttu taakkasiirtymä on siis mahdollista keskeyttää, jos ei muuten niin ainakin omaelämänkerran avulla, kun ammattisotilas rikkoo vaikenemisen taakan. MPK hakee Keskustoimistoon Helsinkiin KoulutuspäälliKKöä Koulutuspäällikkö on MpK:n toiminnanjohtajan alainen tulosvastuullinen johtaja. Edellytyksenä kokemusta koulutuksen suunnittelusta, toteutuksesta ja johtamisesta. työsuhde alkaa 1.2.2013. tehtävä on 5 vuoden määräaikainen. MPK hakee Savo-Karjalan maanpuolustuspiiriin Kontiolahdelle piiripäälliKKöä piiripäällikkö on MpK:n toiminnanjohtajan alainen tulosvastuullinen johtaja. Edellytyksenä kokemusta koulutuksen suunnittelusta, toteutuksesta ja johtamisesta. työsuhde alkaa 1.1.2013. tehtävä on 5 vuoden määräaikainen. lue ilmoitukset kokonaisuudessaan verkkosivuilta www.mpk.fi Uusiin tehtäviin... Everstiluutnantti Pertti HOLMA Majuri Pauli PUKARALAMMI Tykistökoulun johtajaksi Tykistöprikaatiin 1.9.2012. Satakunnan Tykistörykmentin komentajaksi Tykistöprikaatiin 1.9.2012. Komentaja Komentaja Jukka-Pekka SCHRODERUS Olavi JANTUNEN Sotilaspastori Janne HUIKKO Sotilaspastoriksi Ilmasotakouluun 1.9.2012. Erityistehtävään kansliaan Merivoimien Esikuntaan 10.9.2012. Komentaja Aki HONKANEN Everstiluutnantti Joni LINDEMAN Huolto-osaston apulaisosastopäälliköksi Merivoimien Esikuntaan 1.10.2012. Everstiluutnantti Rainer PELTONIEMI Tutkimusjohtajaksi suunnitteluosastoon Maavoimien Esikuntaan 1.11.2012. SotilasAikakausLehti Tykistökoulun johtajaksi varsinaisen tehtävänhoitajan kansainvälisen tehtävän ajaksi 10.9.2012. Everstiluutnantti Paavo KESKIRUUSI 9 | 2012 Eritystehtävään Puolustusvoimien Kansainväliseen Keskukseen 1.10.2012. Everstiluutnantti Hannu KOIVISTO Kaartin Pataljoonan komentajaksi Kaartin Jääkärirykmenttiin 1.11.2012. Henkilöstöosaston osastopäälliköksi Merivoimien Esikuntaan 10.9.2012. Sotilaspastori Timo WARIS Kenttärovastiksi Karjalan Prikaatiin 1.10.2012. Everstiluutnantti Otso HEIKKINEN Henkilöstöosaston apulaisosastopäälliköksi Ilmavoimien Esikuntaan 1.1.2013. 25 Yleisesikuntaeversti evp. Martti Lehdon väitöskirja "Suomen Ilmavoimien johtamisjärjestelmän evoluutio ilmasotateorian, kansallisten instituutioiden ja johtamisjärjestelmän ulkomaisen kehityksen näkökulmasta" tarkastettiin sotatieteiden tohtorin tutkintoa varten Maanpuolustuskorkeakoulussa lauantaina 18. elokuuta 2012. Lehdon vastaväittäjinä toimivat professori Kalle Pajunen Turun yliopistosta ja professori Pasi Kesseli Maanpuolustuskorkeakoulusta. Vastaväittäjät esittivät väitöksen hyväksyttäväksi. Sotatieteiden alaan kuuluva väitöskirja julkaistiin Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksen julkaisusarjassa 1. Marko Varama Martti Lehto väitteli sotatieteen tohtoriksi Kustoksena toiminut professori Aki-Mauri Huhtinen avasi väitöstilaisuuden. Upseeriliitto ja Sotilasaikakauslehden toimitus onnittelevat päätoimittajaamme hienosta suorituksesta! Marko Varama ...Uusiin tehtäviin Everstiluutnantti Jari VUORELA Esikuntapäälliköksi Panssariprikaatiin 1.1.2013. Everstiluutnantti Oula ASTELJOKI Lapin Jääkäripataljoonan komentajaksi Jääkäriprikaatiin 1.1.2013. Everstiluutnantti Juha HELLE 1) eritystehtävään 27.9.2012 - 31.12.2012 ja 2) Keski-Suomen Pioneeripataljoonan komentajaksi Pioneerirykmenttiin 1.1.2013. Tällä palstalla julkaistaan pääsääntöisesti edeltävän kalenterikuukauden aikana puolustusvoimain komentajan hyväksymät tehtävään määräykset. Mikäli et halua tehtävään määräystäsi julkaistavan tällä palstalla ota yhteys palstan pitäjään sähköpostitse: rantala@upseeriliitto.fi 26 Upseeriliitto tiedottaa Syyskuu 2012 Tervetuloa töihin 125 kadettia valmistui sotatieteiden kandidaateiksi elokuun lopussa. Tervetuloa töihin tuoreet luutnantit 96. kadettikurssilta ja 79. merikadettikurssilta. Onnittelut opintojenne tämän vaiheen suorittamisesta. Nyt on edessä opittujen taitojen käytännön soveltaminen ja edelleen työssä oppiminen ja upseerina kehittyminen. Tervetuloa upseerin uralle myös uudet kadetit 99. kadettikurssilla ja 82. merikadettikurssilla. On hienoa, että olette puolustusvoimauudistuksen tässä vaiheessa noudattaneet kutsumustanne lähteä upseeriksi. Tervetuloa myös Upseeriliittoon – edunvalvontajärjestön jäsenyys on nyt ja tulevaisuudessakin tarpeen. Pääsihteerin palsta Upseerien määrä säilyy jatkossakin 28 Upseeriliiton ensimmäinen lippu Sotamuseoon 37 Upseereita kunnallisvaaliehdokkaina 38 Pääluottamusmiehen palsta I Henkilöstösuunnitelmien valmistelut 30 Mika Aallon väitöskirja puhuttaa 42 Pääluottamusmiehen palsta II Haasteellinen syksy 32 Osastojen syyskokouskutsuja 43 Vierumäen ja Konttaisen kevätarvonnat 45 Kadettivääpelin tervehdys 34 Upseeriliitto hakee järjestöpäällikköä tai -sihteeriä 45 Edunvalvontaa ja jäsenetuja kadetista kenraaliin 35 Alueelliseksi pääluottamusmieheksi merivoimiin 46 Kadettien järjestöpäivä 35 Upseeriliiton yhteystiedot 46 Helsinki City Triathlon 2012 36 Upseeriliitto tiedottaa – keltaiset sivut Päätoimittaja Marko Varama Marko Varama Vakituiset avustajat: – Hannu Sipilä – Jari Rantala – Mikko Valtanen – Päivi Schroderus – Kari Haapanen – Erja Elopuro KUNNIAMERKIT KUNTOON •Uudetnauhatjamerkkienasetteluoikeaan järjestykseen,ompelu •Pienoiskunniamerkkien, solkienjakunniamerkkinappienmyynti Puh.(09)47850209ja47850207Fax(09)47850100 SOTAINVALIDIENVELJESLIITTO RATAMESTARINKATU9C,00520HELSINKI VAIHDE(09)478500,S-posti: keskus.tsto@sotainvalidit.fi www.sotainvalidit.fi SotilasAikakausLehti 9 | 2012 HYPON EDUT UPSEERILIITON JÄSENILLE Omaa asuntoa hankittaessa jopa 100 % rahoitus mahdollista Hypon erityisvakuusjärjestelyllä Osaomistuskonseptilla vaiheittain kiinni omaan kotiin ilman omarahoitusosuutta Asuntovarallisuus turvaa eläkepäivät, Käänteinen Asuntolaina markkinoiden ylivoimaisin eläkesäästötuote Kysy lisää asiakaspalvelustamme puh. (09) 228 361! www.hypo.fi Suomen Hypoteekkiyhdistys Suomen AsuntoHypoPankki Oy Yrjönkatu 9 A, PL 509, 00101 Helsinki, puh. (09) 228 361, hypo@hypo.fi 27 Pääsihteerin palsta Hannu Sipilä Upseerien määrä säilyy jatkossakin U pseerien määrää ei vähennetä puolustusvoimauudistuksessa. Vaikka sodan ajan joukkojen määrää pienennetään, upseereista ei tule ylitarjontaa senkään takia, että tähän asti upseereita ei ole riittänyt kaikkiin tarvittaviin sodan ajan tehtäviin. Entistä pienemmän sodan ajan joukon johtotehtävät voidaan nyt miehittää hieman paremmin, vaikka jäämme edelleen kauas siitä upseerien suhteellisesta osuudesta, joka ammattiarmeijoissa on. Puolustusvoimissa on tähän asti palvellut rauhan aikana noin kolmetuhatta upseeria ja suunnilleen saman verran opistoupseereita. Luutnantin ja kenraalin välisissä sotilasarvoissa on palvellut kuutisen tuhatta ammattisotilasta. Nyt opistoupseerikoulutus on lopetettu. Kun viimeinenkin opistoupseeri on jäänyt eläkkeelle 2030-luvulla, jäljellä on näillä näkymin vain kolmetuhatta sotilasalan tutkinnon suorittanutta ammattisotilasta. Opistoupseerien tilalle on tulossa ja tullut uutena henkilöstöryhmänä aliupseerit, joilla ei ole tutkintoa, eikä kokemuksenkaan kautta riittävää osaamista ylempiin sodan ajan johtotehtäviin. Onneksi meillä on jatkossakin osaavia 28 reserviupseereita esim. komppanianpäälliköiksi. Upseereilla on laajat valmiudet Upseerikoulutus sisältää akateemisia ja ammatillisia opintoja. Akateemisten opintojen tavoitteena on tarjota valmiudet tieteelliseen ajatteluun, tieteellisen tiedon ja menetelmien soveltamiseen sekä alan asiantuntijana ja kehittäjänä työskentelyyn. Ammatillisten opintojen päämääränä taas on antaa opiskelijalle virkatehtävissä tarvittava ammatillinen pätevyys ja osaaminen. Voidaan todeta, että upseerin tutkinto antaa hyvät pohjatiedot ja valmiuden koko uran jatkuvaan elinikäiseen oppimiseen. Koulutuksen jälkeen virassa palvelevat upseerit hankkivat vähitellen sodassa tarvittavan ammattitaidon yhä ylempiin tehtäviin. Tämän takia jokaisen upseerin on saatava nousujohteisesti haastavia tehtäviä. Näin hänen kykynsä ja osaamisensa pääsevät kehittymään ja hän saa mahdollisimman laajalti kokemusta puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen eri tehtävistä. Elokuussa valmistunut upseeri aloittaa uraansa melkoisen myllerryksen keskellä. Joukko-osastojen ja esikuntien luettelo tulee parissa vuodessa leikkaantumaan ja jäljelle jäävät organisaatiot muuttuvat merkittävästi. Jokaiselle upseerille tulee kuitenkin löytää mahdollisimman haastava tehtävä. Ei todellakaan ole tarkoituksenmukaista, että upseeri ei saisi johdettavakseen edes joukkuetta. Sellaisiakin kaavailuja on, että upseeri sijoitettaisiin aliupseerin alaisuuteen. Lienee selvää, että tällainen ei voisi tulla edes kuuloon missään muualla maailmassa. Kyvykäs aliupseeri voi hakeutua upseerikoulutukseen, mitä kautta voi saada reppuunsa sen kuuluisan marsalkan sauvan. Oikoteitä onneen ei tarjota millään muullakaan alalla: sairaanhoitaja voi hakeutua lääketieteelliseen tiedekuntaan, jonka suoritettuaan hän pääsee lääkärin tehtäviin. Puolustusvoimissa ei todellakaan pidä halveksua koulutuksen tuomaa osaamista. Vaihtoehtona – ei onneksi kovin realistisena – on lakkauttaa koulutus, jos se ei tuo mitään arvonlisää. Isänmaa tarvitsee puolustajansa – upseerin. Upseeri tarvitsee puolustajansa – Upseeriliiton. Miten nuori upseeri sitoutetaan? Nuorille upseereille pitäisi taata pysyvä virka nykyisen määräaikaisen sijasta. Varmuus tulevaisuudesta lisää sitoutumista työnantajaan. Pelkona on, että puolustusvoimauudistuksen myllerryksessä liian moni upseeri kieltäytyy siirtymästä uudelle paikkakunnalle. Etenkin nuori upseeri voi helposti ajatella, että mitä minä tässä laitoksessa oikein teen, jos tiedossa on määräaikainen virka ilman etenemismahdollisuuksia, koska muut henkilöstöryhmät vievät paremmat tehtävät. Kutsumusta ei kannata laittaa liian tiukalle; se ei ole maanpuolustuksen edun mukaista. On liian helppoa kuitata kaikki upseerin uralta ennenaikaisesti pois lähtevät huonosti motivoituneiksi, siis sellaisiksi joiden on syytäkin lähteä muihin töihin. Jos arvostusta ei ole tarjolla kuin juhlapuheissa eikä saatavilla ole edes haastavia tehtäviä, niin on luonnollista valita sellainen ura, jonka aikana saa esim. asua samalla paikkakunnalla perheensä kanssa. Tällä hetkellä luodaan kovaa vauhtia puolustusvoimia vuodelle 2015 ja siitä eteenpäin. Kun eri tehtäviin valitaan henkiSotilasAikakausLehti 9 | 2012 löitä, pitäisi periaatteena olla, että upseerit johtavat puolustusvoimia ja sen eri yksiköitä. Upseerien tulee toimia joka tasolla ylimmissä tehtävissä. Upseereilla on paras sotilaskoulutus, paras näkemys kokonaisuudesta ja sotilaista paras kyky oppia uutta. Upseerien tehtävärakenteen tulee mahdollistaa nousujohteinen ura mahdollisimman monelle upseerille. Upseerit ovat sodan ajan joukkojen selkäranka - se 1,3 % joukoista, joka kantaa vastuun sotatoimien onnistuneesta suunnittelusta ja toteutuksesta. Paikallisesti voi olla pulaa upseereista, jolloin tehtävään täytyy määrätä väliaikaisesti joku muu. Puolustusvoimien tulee kuitenkin linjata selkeästi, mihin tehtäviin milläkin koulutuksella voi sijoittua. Uudistuksen aikana vapautuvia sotilastehtäviä täytettäessä tulee suunnitella, miten sotilaiden tehtävät tulevaisuudessa jakautuvat upseerien, erikoisupseerien ja aliupseerien kesken. Tämä tulee huomioida täytettäessä vuoden 2015 organisaation tehtäviä. ERIKOISTUNUT UPSEERIEN ASIOIDEN AJAMISEEN * Palvelus- ja yksityisasioihin liittyvä juridinen neuvonta ja avustaminen perustuen Upseeriliiton ja asianajotoimiston väliseen sopimukseen. * Käytettävissä myös liiton jäsenilleen ottama oikeusturvavakuutus. * Alustavat neuvottelut ja opastus ovat jäsenille maksuttomia. Toimisto Vesa Mattila Pentti Laiho Olli-Pekka Lindell 02-251 1004 0400-706 615 040-581 4112 0400-826 078 aatsto@lindell.inet.fi www.asianajotoimistolindell.fi 29 Pääluottamusmiehen palsta I Jari Rantala Everstiluutnantti Henkilöstösuunnitelmien valmistelut P uolustusvoimien hallintoyksiköissä valmistellaan kuumeisesti suunnitelmia henkilöstön sijoittamiseksi vahvistettuihin vuoden 2015 tehtäväkokoonpanoihin. Maavoimissa ja ilmavoimissa sekä Logistiikkalaitoksen valmistelutyössä on perustettu suunnitteluryhmät, joissa on myös henkilöstöjärjestöjen edustus. Muualla suunnittelu tehdään virkamiesvalmisteluna ja suunnitelmat esitellään vasta yt-elimissä. Tästä voi hyvin päätellä, missä henkilöstö pääsee ihan oikeasti osallistumaan suunnittelutyöhön yt-lain mukaisesti ja missä ei. Logistiikkalaitoksen osalta tosin toteutus oli surkea. Tieto edustajien asettamisesta tuli samana päivänä kuin oli ainoa suunnittelukokous. Henkilöstön sijoittaminen uusiin tehtäväkokoonpanoihin on mittava ja vaativa työ. On aivan selvää, etteivät kaikki palaset voi loksahtaa kohdalleen ensimmäisellä kerralla. Jo pelkkä suunniteltava massa aiheuttaa kitkaa. Lisäksi samoihin tehtäviin on tarjolla tämän hetkinen tehtävänhoitaja sekä vuoden 2015 kokoonpanon mukaisen osaamisen omaavia henkilöitä. Tehdäänkö sijoitussuunnitelma, jossa vain lätkitään olemassa oleva henkilöstö paikoilleen, vai tehdäänkö henkilöstösuunnitelma, jolla puolustusvoimista saadaan vuodesta 2015 alkaen aikaiseksi puolustusvoimain komentajan haluama ”soiva peli”? Kun henkilöstösuunnitelma julkaistaan, saanee se aikaan irtisanoutumisia ja eläk- 30 keellelähtöjä kun ihmiset eivät halua siirtyä heille mahdottomille paikkakunnille. Tämä saa aikaan aukkoja suunnitelmaan. Mikä on täyttöjärjestys näihin tehtäviin vs. muutoksen alaiset? Kuinka aidosti otetaan huomioon pakottavat sosiaaliset syyt? Nämä ja monta muuta kysymystä Upseeriliitto esitti Pääesikunnan henkilöstöosastolle yhteisessä palaverissamme. Pääesikunnan vastaukset voi parhaiten tiivistää seuraavaan. Nyt laadittava henkilöstösuunnitelma on pohja, jota ryhdytään tarkistamaan ja muokkaamaan. Tämä tarkistustyö toteutettaneen kahdessa eri vaiheessa loppuvuoden ja ensi kevään aikana. Tavoitteena on löytää ja korjata virheet sekä parantaa organisaatioiden toimivuutta. Lähtökohtana tarkistustyölle on toimintakäsikirja sekä työjärjestysten luonnokset (joiden olisi pitänyt olla lähtökohta jo suunnittelutyön alussa). Pääesikunnan mukaan valmistuva henkilöstösuunnitelma on joka tapauksessa kompromissi parhaan kokoonpanon, käytössä olevien resurssien sekä henkilöstön sosiaalisten tarpeiden kesken. Luottamusmiehet puolustusvoimauudistuksessa Luottamusmiehet ovat erittäin tärkeässä roolissa puolustusvoimauudistuksen toteuttamisessa. Tuo rooli ei ole vain tärkeä lähtien irtisanomisuhanalaisten ja pakko- siirtymään joutuvien tukemisesta päätyen henkilöstön sijoittamissuunnitelmiin ja tehtävien vaativuusluokituksiin, vaan myös työteliäs. On aivan selvää, ettei normaalisti luottamustehtävään käytetty aika riitä mitenkään. Käsiteltävät asiat ovat myös niin tärkeitä, että ne ajavat pääosin varsinaisten työtehtävien ohi. Tästä muodostuu väistämättä tilanne, että tehtävänkuvauksen mukaiset varsinaiset työtehtävät tulevat kärsimään ja/tai niitä joudutaan tekemään ylitöinä. Luottamusmiesten työpanoksen hyödyntämisestä ja ajankäytön hallinnasta on keskusteltu Pääesikunnan kanssa. Ensinnäkin Puolustusvoimien yhteistyöelimessä todettiin, että luottamusmiehet sisältyvät puolustusvoimauudistuksen henkilöstösuunnittelukäskyn mukaisiin avainhenkilöihin, joille on pyrittävä löytämään tehtävä henkilöstösuunnittelussa 30.9.2012 mennessä. Tällä menettelyllä luottamusmiehet vapautetaan toimimaan täysipainoisesti tehtävässään. Toisekseen on todettu, että luottamusmiesten työajan käyttö puolustusvoimauudistuksessa ei tarvitse erillistä lisäohjeistusta. Luottamusmiehet käyttävät tarvitsemansa työajan tehtävänsä hoitamiseen. Mikäli tämä aiheuttaa ylitöitä pitää siitä keskustella esimiehen kanssa etukäteen. Mittavakin panostus luottamusmiestehtävän hoitamiseen ei saa vaikuttaa suoritusarviointiin millään tavalla alentavasti. Varsinaiset työtehtävät arvioidaan ottaen huomioon luottamusmiestehtävän vaatima panostus. Jos luottamusmies hoitaa luottamustehtävänsä hyvin, vaikuttaa se positiivisesti henkilöstön hyvinvointiin ja on siten myös työnantajan etu. Esimiesten ja luottamusmiesten kannattaa keskustella tehtävien toteuttamisesta mahdollisimman pikaisesti, mikäli eivät ole sitä jo tehneet. Kun pelisäännöt ovat yhteiset, ei muodostu turhia konflikteja. Työnantajan edustajien tulee lisäksi muistaa, että virkaehtosopimuksen kohdat siirto- ja palkkasuojasta koskevat myös luottamusmiestehtävää tehneitä varaluottamusmiehiä. vollisten ja heidän puolisoidensa uuden asunnon hankinta rinnastettaisiin ensiasunnon ostamiseen, jolloin varainsiirtoveroa asunnon ostamisesta ei tarvitse maksaa. Esitys on perusteltu, koska näissä tapauksissa asunnon ostaminen ei ole asuintason parantamista, eikä hyötymistarkoituksella tehtyä pääoman siirtoa. Toivottavasti asiantilan todellisuus ymmärretään, sillä puolustusvoimauudistuksessa mahdollisesti yli 2 000 ihmistä joutuu pakkosiirtymään toiselle paikkakunnalle. Varainsiirtoveroasian käsittely on nyt erittäin ajankohtainen. Lausunto varainsiirtoverosta Oman auton käyttö Upseeriliitto antoi elokuussa valtiovarainministeriölle lausunnon liittyen hallituksen esitykseen varainsiirtoveron muuttamiseksi. Lausunnossa tuotiin esille puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen siirtymisvelvolliselle henkilöstölle varainsiirtoveron aiheuttama kohtuuton lisärasite kaiken muun siirtoon liittyvän taloudellisen ja henkisen kuorman lisäksi. Varainsiirtovero aiheuttaa toistuvasti mittavia kustannuksia henkilöille, jotka valtion määrääminä joutuvat muuttamaan eri puolille Suomea. Näissä tapauksissa asunnon myynti ei perustu heidän haluunsa, vaan välttämättömään pakkoon. Upseeriliitto esitti lausunnossaan, että siirtomääräyksellä muuttavien siirtovel- Valtion matkustussääntö mahdollistaa oman auton käytön virkamatkoilla. Tilapäisissä oman auton käyttötapauksissa maksetaan joko kilometrikorvaus (45 senttiä kilometriltä vuonna 2012) tai korvaus sen mukaan, mitä matka olisi tullut maksamaan yleisiä kulkuneuvoja käyttäen, mikäli tämä olisi ollut edullisempaa. Korvausta oman auton käytöstä ei voida suorittaa, jos matka voidaan tai olisi voitu tehdä yleisiä kulkuneuvoja käyttäen halvemmin kokonaiskustannuksin. Monet valitsevat puolustusvoimissa virkamatkan tekotavaksi oman auton käytön, vaikka siitä ei maksettaisikaan kilometrikorvausta, vaan korvaus yleisten kulkuneuvojen mukaan. Syynä on yleensä Näe ilman silmälaseja! oman auton käytön helppous sekä saavutettu ajan säästö, sillä puolustusvoimien omia tai vuokraamia ajoneuvoja ei ole riittävästi. Omalla autolla ehtii usein yleisiä kulkuneuvoja nopeammin takaisin virkapaikalle tekemään muuten rästiin jääviä töitä tai kotiin ennen myöhäisiltaa. Perusteena on siis ajan säästäminen, joka on työnantajakin kannalta erittäin hyödyllistä. Omaa autoa käytettäessä pitää muistaa siihen sisältyvät haitat ja riskit. Yleisten kulkuneuvojen mukaan maksetut korvaukset eivät kata aiheutuneita kustannuksia täysimääräisesti. Kilometrikorvauksetkaan eivät kata lyhyillä matkoilla kaikkia auton käytöstä muodostuvia kustannuksia. Riski on se, että virkamies käyttää omaa autoaan täysin omalla vastuulla. Mikäli virkamatkalla tapahtuu kolari, ilkivaltaa, autopalo tai muuta vastaavaa, niin työnantaja ei korvaa vahingoista yhtään mitään. Kaikki jää virkamiehen oman vakuutuksen varaan. Edellä mainitusta huolimatta suhtaudutaan monissa paikoissa edelleen oman auton käytön korvaamiseen kuin se olisi jokin tulonlähde, vaikka totuus on aivan toinen. Tämä suhtautuminen ilmenee pyrkimyksinä löytää jokin peruste, jolla evätä edes osa matkustussäännön mukaisista korvauksista. Tässä kohtaa esimiesten matkalaskujen hyväksyjinä tulisi olla hereillä. Jos valmistelija on poistamassa jotain virkamiehen esittämää korvausta, eikä esimies ole aivan varma asiasta, kannattaa kysyä mielipide omalta luottamusmieheltä. He edustavat ja tukevat yhtälailla myös esimiehiä kuin alaisia. Vielä lopuksi, kannattaa miettiä kannattaako omaa autoa käyttää virkamatkalla. Medilaser Oy ja Upseeriliitto ovat solmineet yhteistyösopimuksen. Hyödynnä jäsenetusi* * Laserleikkauksen maksuton esitutkimus (arvo 194 €). * ‐ 5% laser‐ ja ikänäköleikkauksen hinnasta. * Ryhmäalennus ‐10 %, kun ryhmässä on vähintään kolme henkilöä ja toimenpiteet varataan samalle ker‐ taa. Löydä lähin klinikkasi ja varaa aikasi: www.medilaser.fi SotilasAikakausLehti 9 | 2012 www.pohjola.fi puh. 0303 0303. 31 Pääluottamusmiehen palsta II Mikko Valtanen Majuri Haasteellinen syksy P uolustusvoimauudistuksen toimeenpanokäsky annettiin elokuun lopussa. Käskyn keskeisiä henkilöstöä koskevia periaatteita on käsitelty Puolustusvoimien yhteistoimintaelimessä kuluneen kevään ja kesän aikana. Yhteistoimintaelimessä elokuun 20. päivänä henkilöstöjärjestöjä kuitenkin hieman ihmetytti, että käskyn luonnokseen ei aiottu antaa mahdollisuutta lausua. Henkilöstöjärjestöjen pyynnöstä käskyn luonnos kuitenkin jaettiin lausuttavaksi. Lausuntoaikaa tosin oli vain kaksi vuorokautta, ennen sen esittelyä Pääesikunnan päällikölle. Nurinkurinen prosessi Kiire aiheuttaa haasteita mm. uusien ja muuttuvien tehtävänkuvausten laadintaan ja arviointiin. Haasteellisuutta ei vähennä se, että organisaatiolla ei ole valmiita työjärjestyksiä tehtävänkuvausten pohjiksi. Tehtäväkokoonpanotkin ovat edelleen luonnosasteella ja tulevat elämään. Ennen henkilökohtaisia YT-menettelyjä ja edelleen tehtävään määräämisiä, vaatiluokitukset on kuitenkin tehtävä. Puolustusvoimien tuleva henkilöstövahvuus lyötiin lukkoon ja määräävimpänä tekijänä olivat taloudelliset resurssit. Sodanajan tarve ohjasi osaltaan henki- 32 löstörakennetta. Nyt yritetään vääntää organisaatiot tehtävineen sopimaan tehtäväkokoonpanoihin ja henkilöstörakenteeseen. Tavoitteena uudistuksessa on ”soiva peli”. Näyttää kuitenkin siltä, että uudistuksen jälkeen kaikkiin Puolustusvoimien ydintehtäviin ei riitä tekijöitä. Esimerkiksi Merivoimien taistelualukset eivät liiku ilman päteviä päälliköitä ja vahtipäälliköitä. Edellisestä rakennemuutoksesta opittua Puolustusvoimia uudistettiin edellisen kerran 2000-luvun puolivälissä. Puolustushaaraesikuntien roolia lisättiin, perustettiin uusina organisaationa mm. Maavoimien esikunta Mikkeliin, operatiiviset sotilasläänit ja huoltorykmentit. Lisäksi toimintoja siirrettiin toisille paikkakunnille tai hallinnollista asemaa muutettiin. Edellisessä muutoksessa uusille organisaatiolle perustettiin rungot, jotka tekivät suunnittelun uusien, muuttuvien tai siirtyvien organisaatioiden osalta. Nyt puolustusvoimauudistuksessa, näitä kokonaisuutta koordinoivia runkoja ei ole perustettu. Ensimmäisiä suunnitteluryhmiä ollaan tosin perustamassa, mutta hieman jälkijättöisesti, koska juna on jo vauhdissa. Työjärjestyksiä ja tehtävänkuvauksia laaditaan uusiin organisaatioihin jo kovalla vauhdilla, mutta koordinaatiovastuussa oleva organisaatio puuttuu. Puolustusvoimauudistuksen toimenpanokäskyssä tehtävänkuvaus prosessi on ohjeistettu viereisen sivun esimerkkikuvalla. Esimerkissä kuvataan, kuinka tulevaan Pääesikunnan alaiseen laitokseen liitettävän Merivoimien laitoksen tehtävänkuvaus ja vaativuuden arviointi on tarkoitus toteuttaa. Prosessi on haastava, mutta toteutettavissa, mikäli jollain tasolla koordinoidaan kokonaisuus ja yhdenmukaistetaan mm. tehtävien koulutus- ja kokemusvaatimukset perustettavan laitoksen osalta. Tehtäväkokoonpanojen luonnosten perusteella tätä ei voi tehdä. Tehtävän sisältö ratkaisee. Edellisessä muutoksessa viime vuosikymmenen puolivälissä tämän työn tekivät uusien organisaatioiden rungot, joita nyt ei ole. Toivottavasti ennen keskustasolla tehtävää vaativuuden arviointia uusien organisaatioiden suunnitteluryhmät kokoavat uudet organisaatiot loogisiksi kokonaisuuksiksi. Puolustusvoimauudistuksen toimeenpanokäskyn tehtävänkuvausten käsittelyprosessi on haaste. Mikäli uusien organisaatioiden kokonaisuutta ei koordinoida ennen niiden lähettämistä keskus- tason arviointiin, työn tekee keskustason arviointiryhmä. Muistilista tehtävänkuvauksen laatimiseksi uuteen tehtävään - Voidaan toteuttaa, kun tehtävä hyväksytty henkilöstö-/ tehtäväkokoonpanossa TEHKU- aikataulusta - Suunnitellaan tehtäväsisältö pääpiirtein. Perustana organisaation työjärjestys! Toimeenpanokäskyn mukaan tehtävänkuvausten laatiminen ja paikallistason arviointi tulee toteuttaa 15.11.2012 mennessä. Aluetason ja keskustason arviointi puolestaan 31.12.2012 mennessä. Kaikilla arviointitasoilla tulee kuitenkin huomata, että aluetason arviointia ei voida enää tehdä vuoden viimeisenä päivänä. On täysin epärealistista kuvitella, että tehtävät saadaan vuoden loppuun mennessä arvioitua, mikäli tehtäviä tulee vielä uuden vuoden aattona keskustason arvioitavaksi. Keskustason arvioitavaksi tulevat tehtävät on, ainakin JSA-järjestelmän osalta, oltava keskustasolla viimeistään joulukuun puoliväliin mennessä. - Laaditaan tehtävänkuvaus kokonaisuudessa - Määritetään tehtävän edellyttämä koulutus ja kokemus - Keskeinen osa henkilöstöhallinnon työtä (työnantajan edustaja) - Määritetään selkeästi ja realistisesti (erityisosaaminen, minkä tyyppinen ja laatuinen kokemus, kuinka pitkäaikainen) - Suoritetaan vaativuudenarviointi eri hallintotasoilla ja vahvistetaan vaativuusluokka - Rekrytoidaan tehtävänhoitaja - Käydään YT-menettely - Annetaan tehtävänmääräys vahvistetun vaativuusluokan mukaiseen tehtävään - Käydään kehityskeskustelun tavoitteiden asettelu uudessa tehtävässä - Avoin tehtävän kuvaus siirretään tehtävänhoitajan vaihdolla henkilölle - Tehdään tarvittaessa tarkennukset tehtävänkuvaukseen - Vaativuudenarviointi ja vaativuusluokan vahvistaminen - 6 kk kuluttua tehdään suoritusarviointi SotilasAikakausLehti 9 | 2012 33 Kadettivääpelin tervehdys uusille kadeteille 99. KADETTIKURSSIN JA 82. MERIKADETTIKURSSIN KADETIT Onnittelut valinnastanne astua polulle, jonka päässä häämöttää sotatieteiden kandidaatin tutkinto ja upseerin ammatti! Tulevat opintonne antavat teille mahdollisuuden kasvaa johtajiksi sekä kehittää asiantuntijavalmiuksia. Käytännössä se tarkoittaa laaja-alaista opiskelua niin akateemisissa kuin sotilasammatillisissakin opinnoissa. Kadetin hyveitä ovat esimerkillisyys, nöyryys, toisten tukeminen ja itsekuri. ”Kärsimysten tie, maille auringon vie” (W. J. Snellman). Älkää koskaan jättäkö apua tarvitsevaa kadettiveljeä tai ‑sisarta yksin. Älkää myöskään kulkeko sieltä, missä aita on matalin. Suhtautukaa opintoihinne alusta asti riittävän vastuullisesti. Opinnoista suoriutuminen, ja mikä tärkeintä, opiskeltavien asioiden oppiminen on vastuullanne enemmän kuin osaatte ehkä arvatakaan. Osoittakaa kurssinjohtajallenne ja opettajillenne olevanne tämän luottamuksen arvoisia. Suorittakaa kaikki työnne ja tehtävänne parhaalla mahdollisella tavalla. Oppikaa tuntemaan kurssiveljenne ja -sisarenne yli puolustushaara- ja aselajirajojen. Vaatteidemme värit ja toimintaympäristömme erot ovat rikkaus, jota jokaisen tulee oppia arvostamaan. Olkaa siis rohkeita, tutustukaa toisiinne ja poistukaa mukavuusalueeltanne. Vain te olette vastuussa hyvän kurssihengen muodostumisesta kurssillanne. Tämä työ tulee ulottumaan paljon kauemmas kuin tässä vaiheessa pystytte edes kuvittelemaan. Kadettiaikana syntyneisiin siteisiin on helppo turvata myös myöhemmän palvelusuran aikana. Puolustusvoimauudistus on luonut epävarmuutta kadettien keskuuteen. Epävarmuus kannattaa sivuuttaa ja keskittyä suorittamaan omaa tehtäväämme. Uskon vakaasti siihen, että kadeteista ja nuorista upseereista pidetään huolta muutoksen aikana ja sen jälkeenkin. Kadetilta edellytetään oma-aloitteisuutta ja halua pyrkiä jatkuvaan itsensä kehittämiseen niin johtajana kuin oppivana yksilönäkin. Pyrkikää saamaan koulutuksestanne kaikki mahdollinen irti, sillä vain siten voitte valmistua upseereina, joilla on riittävät valmiudet. Kadettikouluun astuminen tuo mukanaan paljon uusia asioita, joista merkittävimpien joukossa ovat upseerikoulutuksen pitkät perinteet. Kuten kaikkeen muuhunkin, suhtautukaa vanhempien kadettien ja upseereiden tarjoamaan perinne- ja upseerikasvatukseen avoimen innokkaasti ja pyrkikää löytämään asioista niiden syvimmät sisällöt. Perinteet yhdistävät suomalaista upseerikoulutusta yli 200 vuoden ajalta, joten antakaa niille niiden ansaitsema arvostus. Ottakaa vanhempien kadettien ja upseereiden teille opettamat asiat vastaan siten kuin itse haluaisitte omien alaistenne ne ottavan. Muistakaa, että tulee aika, jolloin te, nuoret kadetit, vastaatte nuorimman kadettikurssin kasvattamisesta. Vaikka opiskelu vie paljon ajastanne, muistakaa myös vapaa-aika. Maanpuolustuskorkeakoulu tarjoaa loistavat puitteet fyysisen toimintakyvyn kehittämiselle. Sen lisäksi Kadettitoverikunta järjestää vapaa-ajan tapahtumia, joihin kaikki kurssit pääsevät osallistuman. Pitäkää myös huolta läheisistänne! Läheiset ovat sammumaton voimavara, joten älkää laiminlyökö velvollisuuksianne heitä kohtaan. Kuten mentorini aikanaan sanoi, ”Kadettikoulu on ihmislapsen parasta aikaa, vaikka hän ei sitä itse vielä välttämättä tiedä.” Toivotan teille onnea ja menestystä opinnoissanne! Kadettivääpeli Jere Sjögren 97. Kadettikurssi 34 Edunvalvontaa ja jäsenetuja kadetista kenraaliin U pseeriliitto on upseerien ammattija edunvalvontajärjestö, joka on keskusjärjestö Akavan perustajäseniä. Se on samalla myös vastuullinen maanpuolustusaatteellinen yhdistys. Upseeriliittoon kuuluu palveluksessa olevista upseereista yli 98 prosenttia. Lähes kaikki heistä ovat liittyneet jäsenistöömme jo opiskeluaikanaan. Kadeteilla on yhdistyksen jäseninä samat oikeudet kuin palveluksessa olevilla upseereillakin. Liiton vapaa-ajan viettopaikat Vierumäellä ja Konttaisenrannassa Rukalla ovat kaikkien jäsenten käytössä. Jäsenillä on mahdollisuus käyttää useita erilaisia liiton ja sen keskusjärjestön pankkien, vakuutuslaitosten, autovuokraamo Hertz:n, jne. kanssa solmimia sopimusetuuksia. Upseeriliitto takaa kadettien opintolainoja kolmeen tuhanteen euroon saakka. Yhdistys on vaikutuskanava kadetista kenraaliin Yhteistyötä Kadettitoverikunnan ja MPKK:n oppilaskunnan kanssa Upseeriliitto neuvottelee jäsentensä taloudellisista ja sosiaalisista etuuksista sekä valvoo sopimusten noudattamista. Upseeriliitto tarjoaa jäsenilleen neuvontaa ja apua oikeudellisissa-, opinto-, vero-, sosiaali- ja asuntoasioissa. Kadettien opintososiaalista asemaa kehitetään yhdessä kadettien ja Maanpuolustuskorkeakoulun kanssa. Upseeriliitto, Kadettitoverikunta ja Maanpuolustuskorkeakoulun oppilaskunta ovat sopineet keskenään yhteistyöstä ja työnjaosta. Yhdessä olemme vahvoja edunvalvojia ja perinteiden vaalijoita. Kadettien vaikutuskanava Liittymällä jäseneksi kadetti tukee upseeriston ja upseeriliiton tavoitteita sekä toimenpiteitä. Upseeriliitto tarjoaa kadeteille kanavan osallistua ja vaikuttaa. Tärkeintä Upseeriliiton ja kadetin kannalta on se, että kadetti opiskelee menestyksellisesti ja valmistuu upseeriksi. Upseeriliitto on tukemassa tätä prosessia. Kadetin tehtävänä on tuoda esiin ongelmat ja liiton tehtävänä on etsiä niihin ratkaisuja. Aktiivisimmille kadeteille löytyy yhdistyksen toimielimistä mielekkäitä ja haastavia tehtäviä. Jäseneduista on kerrottu tarkemmin liiton verkkosivuilla: www.upseeriliitto.fi U pseeriliitto piti valmistuville kadeteille info-tilaisuuden 20.8. Santahaminassa ja Katajanokan Kasinolla. Tilaisuudessa kerrattiin ja opetettiin virkamiehelle tärkeitä asioita mm. virkaehtosopimuksesta, vastuista ja velvollisuuksista viranhoidossa. Samalla muistutettiin Upseeriliiton tärkeästä roolista edunvalvonnassa ja liiton muistakin palveluista ja jäseneduista. Päivään kuului perinteisesti upseeriillallinen Katajanokan Kasinolla. Illallallisella oli mukava ja rento tunnelma ja samalla upseerien yleissivistystä lisättiin mm. Katajanokan Kasinon historiasta kertomalla. SotilasAikakausLehti 9 | 2012 Marko Varama Kadetti-info valmistuvalle kurssille 96. kadettikurssin ja 79. merikadettikurssin järjestöpäivään kuului upseeri-illallinen Katajanokan Kasinolla. 35 Helsinki City Triathlon 2012 U pseeriliitto ja Päällystöliitto kutsuivat yhteistyökumppaneita sekä sidosryhmien jäseniä mukaan Helsinki City Triathloniin, joka suoritettiin lauantaina 25.8.2012. Kilpailussa uidaan, pyöräillään ja juostaan. Henkilökohtaisessa kilpailussa sama henkilö suorittaa kaikki osuudet. Joukkueviestisarjassa osuudet suorittavat eri henkilöt. Osallistujia oli tänäkin vuonna molemmissa sarjoissa. Uinti tapahtuu Uimastadionin altaassa ja pyöräily ja juoksu stadionin lähimaastossa. Sää oli suosiollinen kisapäivänä, onneksi sääennusteet Teksti ja kuvat: eivät tällä kertaa pitäneet paikkaansa. Marko Varama Uinti on ensimmäisen osa. Lähtöä odotellaan. Pyöräosuus uinnin jälkeen. Vauhdissa Harri Westerlund, Liina Vartia ja Hannu Sipilä. Vielä hymyilyttää Antti Kähköstä ja Atte Löytöstä... mutta loppuosuudella ei enää naurata Attea eikä Ilpo Kärkkäistä. Urakan jälkeen hymyäkin taas nähtiin. Harri Westerlund, Tuomo Valve, Atte löytönen ja Vesa Laine kilpailun maalialueella neste- ja ravintotankkauksessa. 36 pseeriliiton ensimmäinen lippu luovutettiin Sotamuseon kokoelmiin 28.8.2012. Lippua olivat luovuttamassa Harri Westerlund, Hannu Sipilä ja Marko Varama (kameran kanssa). Liiton ensimmäinen lippu naulattiin 22.11.1968 ja vihittiin käyttöön 23.11. liiton täyttäessä 50 vuotta. Lipun ompeli Suomen Käsityön Ystävät ry. Nykyisin käytössä olevan Upseeriliiton lipun naulaus tapahtui 27.11.1998. Täysin samanlaisen lipun valmisti tälläkin kertaa Suomen Käsityön ystävät ry.. Marko Varama Upseeriliiton ensimmäinen lippu Sotamuseon kokoelmiin U Sotamuseon johtaja Harri Huusko on ottanut vastaan Upseeriliiton ensimmäisen lipun Sotamuseon kokoelmiin liitettäväksi. VIRVE -haukut 12.10.2012 VIRVE -haukut on Suomen hirvikoirarotujen voittajaluokan (VOI) koirille järjestettävä valtakunnallinen viranomaisille tarkoitettu kilpailu. Tässä ottelussa kilpaillaan koirakohtaisesta paremmuudesta, Suomen Kennelliiton - Finska Kennelklubben ry:n valtuuston vahvistamien hirvenhaukkukokeiden sääntöjen mukaisesti. Kokeen voittaja saa ”VIRVE VOITTAJA” arvon. VIRVE– haukut jaetaan neljään viranomaislohkoon: SOTILASVIRANOMAISET: Maa-, Meri-, ja Ilmavoimien Sotilasviranomaiset POLIISIVIRANOMAISET: Valtakunnan kaikki Poliisiviranomaiset RAJAVIRANOMAISET: Rajavartiolaitoksen Rajaviranomaiset PELASTUSVIRANOMAISET: Valtakunnan kaikki Pelastusviranomaiset VIRVE -haukut toimeenpannaan Tikkakoskella Jyväskylän seudun suurriistakoirat ry:n järjestämänä. Virve– haukut järjestetään yksi (1) päiväsenä kilpailuna 12.10.2012. VIRVE -haukkuihin saa osallistua kolme (3) voittajaluokan (VOI) koiraa kultakin lohkolta sekä edellisen vuoden VIRVE -voittaja, yhteensä kolmetoista (13) koiraa. Järjestäjä valitsee osallistujat vuoden 2011 tuloksista. Kunkin lohkon kolme (3) parasta koiraa mittelee paremmuudesta. VIRVE -haukuissa mitellään myös joukkuemestaruudesta. Kilpailua edeltävänä iltana on kilpailevien koirien esittely ja maastoarvonta Luonetjärven varuskuntakerholla. Osallistuja tuo mukanaan yhden ryhmätuomari kelpoisen tuomarin. Järjestäjä vastaa maastojen ja toisen tuomarin hankinnasta. Osallistumismaksu 75 euroa Ilmoittautuminen 30.9.2012 mennessä Juhani Mönttiselle: puhelin 040 5405251 JYVÄSKYLÄN SEUDUN SUURRIISTAKOIRAT RY Tikkakoski, Luonetjärven varuskunta, Varuskuntakerho SotilasAikakausLehti 9 | 2012 37 Upseereita kunnallisvaaliehdokkaina Leevi Pajunen Komentaja evp., kauppat.maist. Syntynyt 1946 Jarmo Valtimo Komentaja evp. Syntynyt 1956 Mikkeli Kristillisdemokraatit (KD) Hanko Kokoomuksen lista, sitoutumaton Pelastustarkastaja ja lääninvalmiusjohtaja 1983 - 2009 Velkaantumiskehitys seis ja huomio perusasioihin, kuten nuorison kasvatus, terveydenhoito ja turvallisuus Yhteispelillä hankolaisten hyväksi! Antti Pekola Majuri evp., tietokirjailija Palvellut viimeksi Satakunnan sotilaspiirin esikunnassa Syntynyt 1943 Kokoomuksen lista - Satakunnan maakunta - Porin kaupunki (josta valitaan 59 valtuutettua) Tavoitteeni: - kunnallistalous terveelle pohjalle - verotus järkeviin mittoihin - velkaantuminen pysäytettävä - yhteiskunnan painopiste ei syrjäytyneissä, vaan vahvoissa yksilöissä, jolloin vähäosaisia voidaan paremmin auttaa fi 38 Ari Kuikka Everstiluutnantti evp., reservissä 1.1.2010 alkaen. Syntynyt 1956 Kari Haapanen Järjestöpäällikkö Everstiluutnantti evp. Syntynyt 1952 Nykyisin Kaakkois-Suomen maanpuolustuspiirin päällikkö ja Etelä-Savon koulutus- ja tukiyksikön päällikkö. Järvenpää Uusimaa Keskustan ehdokaslista, sitoutumaton Mikkeli Kansallinen Kokoomus r.p. Järvenpää on ollut asuinkuntani vuodesta 1988 alkaen. Syntynyt Jyväskylässä, mutta asunut käytännössä koko ikänsä kotikunnassaan Mikkelissä. Sotilaseläkkeeseen päättynyt sotilasurani vei minut jo urani aikana upseerien edunvalvontaan sitoutuneena Upseeriliiton järjestöpäälliköksi v 2000 joulukuun alusta. Työsuhteeni Upseeriliittoon päättyessä lokakuun 2012 lopussa vastoin tahtoani on aika siirtyä upseerien edunvalvonnasta kuntalaisten edunvalvontaan. Toiminut Upseeriliiton Mikkelin osaston puheenjohtajana ja Mikkelin kaupunginvaltuuston varajäsenenä sekä koululautakunnan jäsenenä. Laajeneva Mikkeli tarvitsee paikkakunnan asiat hyvin hallitsevan kokemusta ja uusia näkemyksiä, jotta kaupungin vetovoimaisuus kehittyy. SotilasAikakausLehti 9 | 2012 Haluan Järvenpäätä kehitettävän tasapainoisesti, pitkäjänteisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Jokaisen kuntalaisen hyvinvointi on turvaamisen arvoinen. Järvenpään tulee olla kaikin puolin turvallinen ja viihtyisä sekä kaikki riittävät peruspalvelut tarjoava asumisympäristö. En hyväksy pakkokeinoja kuntaliitoksissa enkä maankäyttö ja kaavoitusasioissa. Sopimuksin eteneminen on paras vaihtoehto. Antero Maunula Eversti evp. Syntynyt 1937 Seinäjoki (Etelä-Pohjanmaa) Kokoomus Seinäjoen kaupunginvaltuuston jäsen vuodesta 1993 lähtien. Kaupunginhallituksen varajäsen. Seinäjoen Koulutuskuntayhtymän yhtymävaltuuston 1. varapuheenjohtaja. Seinäjoen seurakunnan kirkkovaltuuston jäsen vuodesta 1995 alkaen. Vapaussodan ja Itsenäisyyden Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen kunniapuheenjohtaja. Etelä-Pohjanmaan Veteraanien Perintö -toimikunnan varapuheenjohtaja. Hallituksen/johtokunnan jäsen: - Seinäjoen seudun kaatuneitten omaiset - Pohjanmaan Paasikivi-seura - Artturi Leinosen seura - Seinäjoen Suomi-Saksa -yhdistys 39 Upseereita kunnallisvaaliehdokkaina Pekka Majuri Eversti evp. Syntynyt 1949 Risto Rautava Komentaja, evp. Syntynyt 1954 Jarmo Nieminen Everstiluutnantti evp., tietokirjailija Syntynyt 1959 Puoliso vuodesta 1973. Kaksi lasta ja neljä lastenlasta. Helsinki, Kokoomus Helsinki, Kokoomus Olen Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja kaupunginvaltuutettu. Nautin työskentelystä luottamustehtävissä. Pystyn vaikuttamaan kaupunkimme asioihin. Kokemus erilaisista tehtävistä antaa hyvät valmiudet. Helsingin kaupunginvaltuutettu ja yleisten töiden lautakunnan puheenjohtaja. Jarmolla on arvostettu asema Helsingin valtuustossa kansalaisen arjen turvallisuuden parantajana, katujen kunnossapidon kehittäjänä sekä luonto- ja ympäristökysymyksissä. Koffin puiston rauhoittaminen, Operaatio Lumisota ja Rakennusviraston erityistilintarkastus ovat Jarmon käynnistämiä. Jarmo on tehnyt paljon käytännön tekoja Santahamina sotilassaariaseman vahvistamiseksi. Vuonna 2009 hän julkaisi Sotilassaaren luontoaarteet -teoksen ja 2012 saaren varuskuntahistorian, Sinivalkoinen saari. Hänen luontoja historiaretkensä, alustusiltansa ja Santahamina-taidenäyttelynsä ovat tavoittaneet kymmeniätuhansia helsinkiläisiä. Kymmenet viranomais- ja toimittajaryhmät ovat hyödyntäneet Jarmon asiantuntijuutta muun Helsingin sotilaskäytöstä vapautuvan saariston arvojen selvittämisessä ja tulevaisuuden valmisteluissa. Helsinki, Kokoomus Monipuolinen ura puolustusvoimissa ja puolustusministeriössä 1973 - 2003. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toiminnanjohtaja 2003 - 2008. TV:stä tuttu kriisiasiantuntija. Laaja yhteistyöverkosto Vahva järjestökokemus. Helsinkiläisten asuinympäristön viihtyisyys ja turvallisuus ovat lähellä sydäntäni. Yksikään Helsinkiläinen ei saisi tuntea turvallisuuttaan uhatuksi. Jokaisella helsinkiläisellä lapsella ja nuorella on oikeus turvalliseen ja viihtyisään kasvuympäristöön. Pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyötä tulee tiivistää. Vastuunkantaja. Sillanrakentaja. Sinun ehdokkaasi lokakuun kunnallisvaaleissa. pekka@pekkamajuri.fi www.pekkamajuri.fi www.facebook.com/pekkaolavi.majuri Puolustusvoimat kuuluu pääkaupunkiin. Olen toiminut niin, että Santahaminan asema puolustusvoimien käytössä turvataan myös tulevaisuudessa. Haluan Stadista entistä mukavamman ja turvallisemman paikan asua. Kaupungin toimintaa voidaan edelleen tehostaa. Olen puheenjohtajana kaupunginhallituksen jaostossa, joka johtaa sosiaali- ja terveystoimen yhdistämistä Helsingissä. Uusi, nykyistä asiakaslähtöisempi organisaatio aloittaa ensi vuoden alussa. Olen Uudenmaan maakuntahallituksen jäsen ja edustan Suomea Euroopan Neuvoston kunta- ja aluehallintokongressissa maamme valtuuskunnan puheenjohtajana. Aikaisemmin olen palvellut mm. puolustusvoimien päätoimisena akavalaisena pääluottamusmiehenä ja olen ollut neljän vuoden ajan Upseeriliiton varapuheenjohtaja. Arvostan Upseeriliiton toimintaa. www.ristorautava.net 40 Jarmo on huolissaan kansalaisten syrjäytymisestä, lähipalveluista ja liikennejärjestelyistä. Selkeäpuheinen ja päättäväinen Jarmo tunnetaan yhteistyön rakentajana yli puoluerajojen. www.jarmonieminen.fi www.facebook.com/jarmo.nieminen.hki Seppo Kanerva Ye-kommodori evp. Syntynyt 1941 Matti Kopra Majuri evp. Syntynyt 1953 Helsinki Perussuomalaiset Helsinki Perussuomalaiset Merivartioston komentaja Saaristomerellä 1978 - 1988, Suomenlahdella 1988 - 1992, Helsingin kaupungin kiinteistönhoitaja. Helsingin kaupunginvaltuutettu 1993 - 2000 ja nyt 2009 - >, kansanedustaja 1996 - 2003, Helsingin Sotainvalidit ry puheenjohtaja 1998 - sen lopettamiseen asti 2010 ja nyt Sotainvalidien Veljesliiton Helsingin Piirin puheenjohtaja. Olen keskittynyt sotainvalidi- ja veteraaniasioiden hoitoon ja erityisesti eläkeläisten asioiden korjaamiseen esimerkkinä lakialoitteeni LA 54/1997 eläkeläisten taitetun indeksin poistamiseksi ja talousarvioaloitteeni v 2013 budjettiin HKL:n ilmaislippujen myöntömiseksi koko veteraaniikäluokalle. Vaaliteemani Helsingissä: - Kansalaisten terveydenhoitoa kehitettävä - Vanhusten hoivatyöhön lisää voimavaroja - Katuliikenne sujuvaksi ja julkinen liikenne metrovetoiseksi - Liikuntalain mukainen ampumaurheilukeskus metsästäjille, reserviläisille ja kilpa-ampujille - Perusliikuntaan kaupungin tukea seura- ja yksilötasolla lisää Kalle Virtanen Majuri ja maatalousyrittäjä, 3 lapsen isä, Hämeenlinna Syntynyt 1964 Hämeenlinnan kaupunki, Hämeen vaalipiiri Kokoomuksen lista, sitoutumaton Palvelusta puolustusvoimissa 24 vuotta, josta pääosa huollon ja henkilöstöhallinnon tehtävissä Panssariprikaatissa, Panssarivarikossa ja Länsi-Suomen huoltorykmentissä. Luottamustehtäviä Hämeenlinnan Suunnistajien puheenjohtaja ja nuorisopäällikkö Suomen suunnistusvalmentajat ry hallituksen varapuheenjohtaja Suomen Sotilasurheiluliiton hallituksen varajäsen ja ampumasuunnistusvaliokunnan jäsen. Kokemusta johto- ja asiantuntijatehtävistä, urheiluseurojen ja yhdistysten toiminnasta sekä johtamisesta, yrittäjyydestä. Tärkeitä asioita ovat mm: - lasten ja nuorten asiat - lasten ja nuorten liikunta- sekä harrastustoiminta; yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua harrastustoimintaan - kolmannen sektorin (yhdistysten/vast) hyödyntäminen palvelujen tuottamisessa. SotilasAikakausLehti 9 | 2012 41 Mika Aallon väitöskirja puhuttaa Kaunaisen pamfletin puolustusyritys ”Asioiden epämiellyttävyys ei ole hyväksyttävä syy puolustusvoimia koskevista ongelmista vaikenemiseen.” Tämän amiraali Kaskealan peräänkuuluttaman hengen mukaisesti sanoo tohtori Mika Aalto väitöskirjansa kirjoittaneen (SAL 8/2012). Hän ei kuitenkaan hyväksy väitöskirjaansa käsiteltävän saman periaatteen mukaisesti. Hänen vastineensa Hannu Sipilän kirjoitukseen (SAL 5/2012) henkii heikkoa kritiikin sietokykyä. Hän ei tyydy kumoamaan väitöskirjaansa kohdistuvaa kritiikkiä asiaperustein vaan varmuuden vuoksi teilaa kritiikin esittäjän persoonallisuuden huonosti kätketyillä vihjailuillaan. Remahdin nauramaan ääneen lukiessani ”tällaisille ihmisille on tyypillistä kieltää heidän omaan ajatusmaailmaansa huonosti sopivat epämiellyttävät asiat”. Näin ajattelevat Aallon mukaan ns. perusupseerit, mutta kaikki upseerit eivät kuulemma ole tällaisia perusupseereita. Kirjoitus jatkui tohtori Aallon oman persoonallisuuden erilaisuuden esittelyllä. Minun elämänkokemukseni mukaan kritiikkiin kielteisesti suhtautuminen ei ole vain ”perusupseerien” synti vaan yleisinhimillinen ominaisuus, joka henkii myös tohtori Mika Aallon vastineesta. Tästä poikkeuksen muodostavat vain sellaiset korkeatasoiset persoonallisuudet, jotka pystyvät analysoimaan itseensä kohdistuvaa kritiikkiä tunteiluun sortumatta. Pääsihteeri Hannu Sipilän kirjoituksessa esitetään lukuisia väitteitä Mika Aallon väitöskirjan virheistä ja epätieteellisyyksistä. Vastineessaan Aalto yrittää kumota niistä muutaman ja toteaa lopuksi, ettei Sipilä ole löytänyt yhtään virhettä. Minulle jäi kyllä aivan päinvastainen kuva. Oleellista on tietää paitsi se, mitä sanotaan myös miksi sanotaan. Miksi väitöskirjassa verrattiin vain kadettiupseerien 42 määriä ennen ja nyt? Miksi sodan ajan upseerimääristä jätettiin pois muut kuin kadettikoulun käyneet ammattiupseerit? Sipilän mukaan väitöskirja pyrkii osoittamaan, että upseereita on liian paljon. Tätä väitettä vastine ei kumoa vaan pikemminkin vahvistaa. Lisäksi vastineessa heitellään epätiedemäisesti, että reserviläiset ovat nyt parempia kuin ennen. – Olisi muuten mielenkiintoista vertailla tieteellisesti missä suhteessa sodan ajan reserviläiset olivat parempia ja missä huonompia kuin nykyiset reserviupseerit. Teknisten asejärjestelmien käyttäjiksi ei tarvitakaan upseereita vaan nokkela teknisen koulutuksen saanut reserviläinen oppii niitä käyttämään hyvin nopeasti!!! Manuaali käteen ja asiaan perehtyneet upseerit joutavat siviiliin – niinkö?? Sipilä peräänkuuluttaa kunnollista vertailua kadettien ja siviiliopiskelijoiden ylioppilasarvosanoista, kun samalla väitetään nuorten upseerien kykyjen romahtaneen. Tätä väitettyä puutetta Aallon vastine ei käsittele lainkaan. Oliko kyseessä ”omaan ajatusmaailmaan huonosti sopiva epämiellyttävä asia”? Sipilä väittää Aallon kirjoittaneen virheellisesti upseerien kuntotasovaatimuksesta. Ylennyksen perusteena pitää olla tietty kuntotaso. Tästä väitteestä vastineessa kiemurrellaan irti sanomalla, ettei puhe ollut ylennyksistä. Ei tarvitsekaan olla, mutta kunnon osalta ylennyskelpoisuus on sama kuin vaatimustaso. Upseereita vähättelevä vastine väittää, ettei upseereilta edellytetä juuri minkäänlaista kuntotasoa. Mitähän ne vastineen mukaiset ”ns. normaalivuodet” oikein ovat? Nykyupseerien akateemis-älylliset valmiudet ovat kuulemma niin puutteelliset, ettei puolustusvoimien ole tarkoituksenmukaista priorisoida fyysisiä tekijöitä älyllisten tekijöiden edelle. Olen virkaurani aikana joutunut moneen kertaan soveltuvuuteni arvioinnin kohteeksi. Ei niissä koskaan priorisoitu fyysisiä tekijöitä, tuskinpa nytkään näin tehdään. ”Puolustusvoimien kehittämistä edesauttamaan tarkoitettu tutkimus” avautuu edellä arvioitujen kahden kirjoituksen valossa seuraavasti: Nykyupseerit ovat tyhmiä ja huonokuntoisia – tosin fyysisen kunnon merkitystä korostetaan liikaa, upseereita on liikaa, maanpuolustuskyky paranee, kun upseerien määrää vähennetään, sotilaallinen vaatimustaso pitää korvata Bolognan prosessin mukaisen tiedeyliopiston mallin mukaiseksi. Väitöskirjasta saavat kirjoittaa vain sen kokonaan lukeneet ja samaa mieltä olevat. Minun mielilukemistoani ovat kirjaarvostelut, joiden joukossa on myös referaatteja mielenkiintoisista väitöskirjoista. En aio noudattaa tohtori Aallon kieltoa lukea väitöskirjaansa kriittisesti suhtautuvia arviointeja. Niistä mielenkiintoisin on ollut hänen itsensä kirjoittama vastine, joka vahvisti käsitystäni tieteellisten pamflettien vaihtelevasta tasosta. Jos Mika Aallon tarkoituksena oli kumota Hannu Sipilän esittämä väite väitöskirjansa epätieteellisyydestä ja kaunaisuudesta, niin vastineessaan hän ampui kyllä itseään jalkaan. Martti Haavisto Syyskokouskutsuja Upseeriliiton Oulun osaston sääntömääräinen syyskokous torstaina 18.10.2012 kello 15.00 alkaen Artteli -salissa, Veteraanikatu 2, 90100 Oulu. Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Kokouksessa käsiteltäväksi otettavat muut kuin sääntöjen määräämät asiat tulee ilmoittaa 11.10.2012 mennessä osaston sihteerille, majuri Arto Nurkkalalle PVAH, arto.nurkkala@pp1.inet.fi tai 0299 450500. Ajankohtaisista asioista kertoo Upseeriliiton pääluottamusmies everstiluutnantti Jari Rantala. Kokouksen yhteydessä järjestetään myös Oulun Kadettipiirin ja Oulun Upseerikerho Ry:n syyskokoukset. Kokousten jälkeen järjestöt tarjoavat jäsenistölleen päivällisen. Ilmoittautumiset 9.10.2012 mennessä osaston sihteerille. Tervetuloa Johtokunta UpseeriliitonTurun osaston sääntömääräinen syyskokous M/S Isabellalla (Viking Line) lauantaina 13.10.2012 kello 10.00 alkaen. Lähtö Turusta 12.10. kello 21.00 ja paluu 13.10. kello 19.50. Upseeriliiton Kuopion osaston sääntömääräinen syyskokous maanantaina 22.10.2012 kello 14.00 alkaen PohjoisSavon aluetoimistossa. Puistokatu 29, Kuopio. Kokouksessa käsitellään sääntöjen 9 §:n määräämät asiat. Kokouksessa käsiteltäväksi esitettävät muut kuin sääntömääräiset asiat tulee ilmoittaa 15.10.2012 mennessä osaston sihteerille, majuri Mika Kuutsalle, PVAH:llä, sähköpostilla mika.kuutsa@mil.fi tai puhelimella 0299 23041. Kokouksessa kuullaan myös ajankohtaisista asioista. Kokouksen yhteydessä tarjotaan päivällinen, jota varten pyydetään ilmoittautumiset viimeistään 12.10.2012 mennessä UL:n Kuopion osaston sihteerille majuri Mika Kuutsalle PVAH:llä, sähköpostilla mika.kuutsa@mil.fi tai puhelimella 0299 230410. Toivotamme jäsenistömme tervetulleeksi syyskokoukseen. Johtokunta Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat sekä jäsenten erikseen johtokunnalle esittämät asiat. Tarkennukset risteilystä ilmoittautumisen yhteydessä. Ilmoittautumiset osaston sihteeri Jenni Kerkelälle sähköpostitse: jenni.kerkela@mil.fi 30.9.2012 mennessä. Tervetuloa vaikuttamaan ja keskustelemaan. >>> Mika Aalto ja upseeriston taso Mika Aalto kirjoitti SAL 8/12 s 41 kohtuullisen rajun 'puolustuspuheen', jossa hän perusteli väitöskirjansa perusteemaa - Suomen upseeristo ei ole akateemisstrategista. Sanon lyhyesti, että Aallon peruslähtökohta on väärä. Hän lähtee olettamuksesta, että Suomen upseeristo on monoliittinen möhkäle, joka on samanlainen vuosikymmenestä toiseen, jopa vuosisadasta toiseen. Asianlaita ei tietenkään ole näin, sillä upseeriston profiili ja kyky hoitaa leiviskäänsä muuttuu joka vuosi. Kuinka näin voidaan päätellä. SotilasAikakausLehti 9 | 2012 Puolustusvoimat, kuten muutkin valtion laitokset ja yksityiset toimijat, joutuvat joka vuosi kilpailemaan ikäluokkansa parhaimmistosta. Yksi tärkeimmistä - ei toki ainoa - houkutin on tietenkin raha ja muut aineelliset edut. Kyse siis on siitä, mikä yhdeksännes ikäluokasta hakeutuu Maanpuolustuskorkeakouluun - onko se 1/9, 5/9 vai 9/9. Kun upseeriston palkat ovat murto-osa akateemisten veljien palkasta, rasitteena on siirtovelvollisuus, jota ei mitenkään kompensoida ja vähäisten ammattiin kuuluvien etujen riisu- minen viimeisten 20 v aikana, onko ihme, että sinänsä reilun ja suorana ammatin houkutus on laskenut. Jos siis upseerin virkaan halutaan ikäluokan paras yhdeksännes, se tapahtuu juuri edellä mainitut epäkohdat poistamalla. Tämä on yhteiskunnan kannalta välttämätöntä, sillä jos meillä tositilanteessa on kelvottomat johtajat, voidaan sanoa hyvää yötä. Antti Pekola 43 Syyskokouskutsuja Upseeriliiton Helsingin osaston sääntömääräinen syyskokous tiistaina 30.10.2012 alkaen kello 18.00 Katajanokan Kasinolla. Upseeriliiton Rajaupseerien osaston sääntömääräinen syyskokous tiistaina 30.10.2012 alkaen kello 18.00 Upseeriliiton toimistolla, Laivastokatu 1 B, Helsinki Kokouksessa käsitellään sääntöjen 9 §:n edellyttämät asiat ja muut asiat, jotka johtokunta on valmistellut tai jäsen tai jäsenet ovat johtokunnalle vähintään neljä (4) päivää ennen kokousta esittäneet. Kokouksessa kuullaan myös toimiston asiantuntijan esitys ajankohtaisista asioista ja tarjoillaan kerhopala. Ilmoittautuminen ja esitykset muista asioista on lähetettävä osaston sihteerille Marko Maaluodolle viimeistään 26.10.2012 kuluessa joko sähköpostilla markomaaluoto@gmail.com tai postitse Helsingin osasto c/o Marko Maaluoto, PL 6, 00861 Helsinki. Kokouksessa käsitellään sääntöjen 9 §:n mukaiset asiat: - vahvistetaan toimintasuunnitelma ja talousarvio seuraavalle toimintavuodelle. - valitaan osaston puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä johtokunnan varsinaiset jäsenet ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä. - valitaan yksi toiminnantarkastaja ja kaksi varatoiminnantarkastajaa seuraavaksi toimintakaudeksi. - päätetään osastokokousten koollekutsumistapa. - annetaan toimintaohjeet osaston liittovaltuustoedustajille - käsitellään ne muut asiat, jotka johtokunta on valmistellut tai jäsenet ovat johtokunnalle vähintään viisi (5) päivää ennen kokousta esittäneet. Tervetuloa päättämään yhteisistä asioista! Helsingin osaston johtokunta Kokouksen jälkeen osallistujille on tarjolla päivällinen. Päivällisen ja kokousjärjestelyiden varaamiseksi ilmoittautumiset sihteerille (jouni.lahtinen@raja.fi) 19.10.2012 mennessä. Upseeriliiton Merivoimien osaston sääntömääräinen syyskokous maanantaina 8.10.2012 kello 18.00 Katajanokan Kasinolla. Tervetuloa! Käsitellään sääntömääräiset asiat. Ilmoittautuminen 28.9. mennessä osaston sihteerille Ilona Pitkäselle: ilona.pitkanen@mil.fi. Kerhopalatarjoilu. Johtokunta VALTAKIRJA Valtuutan ____________________________________________________________:n käyttämään (koko etunimi,sukunimi, painokirjaimin) äänioikeuttani _________________________________________________________:n sääntömääräisessä syyskokouksessa _____._____.2012. ______________________________________ (paikka) ______________________________________ (allekirjoitus, koko etunimi) ______________________________________ (nimen selvennys, painokirjaimin) 44 ______._________________kuuta 2012. ___________________ (hetu/syntymäaika tai jäsennumero) Vierumäen ja Konttaisen kevään arvonnat Syyskuun aikana voi ilmoittautua joulun ja uudenvuoden viikkojen arvontaan. Vierumäen mökkien Etelä-Suomen hiihtoloman viikon 8 arvontaan ja Konttaisenrannan mökkien kevään viikkojen 8–16 arvontoihin tulee ilmoittautua lokakuun aikana, ilmoittautumisaika päättyy lokakuun viimeisenä päivänä tasan klo 22.00. Mainitse ilmoittautumisessasi: – nimesi, sähköpostiosoitteesi, jäsennumerosi /syntymäaikasi ja gsm-numerosi – minkä viikon arvontaan ilmoittaudut – mökkitoivomuksesi (iso/pieni mökki, allergiamökki, lemmikkieläinmökki) Huom. Hiihtolomaviikon arvottava ajankohta on Vierumäellä 15.–22.2.2013 eli perjantaista perjantaihin. Konttaisella viikko on lauantaista lauantaihin. Ilmoittautumiset Vierumäen mökkien arvontaan: Upseeriliiton toimistoon Upseeriliiton verkkosivujen Vierumäen varauslomakkeella tai sähköpostitse Päivi Schroderukselle, schroderus@upseeriliitto.fi tai puhelimitse puh. (09) 6689 4014. Ilmoittautumiset Konttaisenrannan mökkien arvontaan: Loma-Konttaiselle Upseeriliiton verkkosivujen Konttaisenrannan varauslomakkeella tai sähköpostitse loma-konttainen@pp.inet.fi tai puhelimitse ma-pe klo 10.00–15.00 puh. 0500 -393 757. Upseeriliitto hakee järjestöpäällikköä tai -sihteeriä Upseeriliiton järjestöpäällikön työsuhde päättyy eläkeoikeuden täytyttyä. Järjestöpäälliköltä tai -sihteeriltä edellytetään että hän palvelee tai on palvellut upseerin virassa. Hakijalle katsotaan eduksi mm. kokemus luottamusmies-, edunvalvonta- ja järjestötoiminnasta, suullinen ja kirjallinen ilmaisukyky, neuvottelutaito ja sopivuus tiimityöskentelyyn. Päätehtäväalueina ovat liiton järjestötoiminta, järjestöllinen valmius ja neuvottelutoiminta. Valittavan henkilön koulutus, kokemus ja osaaminen huomioidaan päätettäessä järjestöpäällikön tai -sihteerin tehtävänimikkeestä, tarkoista tehtävistä ja palkkauksesta. Kirjalliset hakemukset, CV ja palkkapyyntö pyydetään lähettämään viimeistään 2.10.2012 osoitteella: sipila@upseeriliitto.fi. Soveltuvimmat hakijat haastatellaan ennen valintaa. Upseeriliiton hallitus käsittelee valintaa 16.10.2012. Tavoitteena on, että tehtävän hoitaminen alkaa viimeistään 1.1.2013. Lisätietoja antavat: puheenjohtaja Harri Westerlund, (09) 6689 4010, 040 839 5909 pääsihteeri Hannu Sipilä, (09) 6689 4011, 050 340 5670. SotilasAikakausLehti 9 | 2012 45 Upseeriliiton yhteystiedot westerlund@upseeriliitto.fi (09)6689 4010 040 839 5909 Puheenjohtaja evl Harri Westerlund Varapuheenjohtajat evl Jyrki Tulppala tulppala@upseeriliitto.fi maj Jouni Koskinen koskisenjouni@gmail.com 0299 510 910 0299 303 527 040 511 3762 sipila@upseeriliitto.fi (09) 6689 4011 050 340 5670 Pääsihteeri kaptl Hannu Sipilä Pääluottamusmies evl Jari Rantala maj Mikko Valtanen rantala@upseeriliitto.fi (09) 6689 4015 0299 500780 valtanen@upseeriliitto.fi (09) 6689 4040 0299 500781 Järjestöpäällikkö evl Kari Haapanen haapanen@upseeriliitto.fi (09) 6689 4012 040 778 5095 Tiedotuspäällikkö komkapt Marko Varama varama@upseeriliitto.fi (09) 6689 4016 040 844 8255 elopuro@upseeriliitto.fi (09) 6689 4013 040 537 1799 Taloussihteeri Erja Elopuro Sihteeri Päivi Schroderus schroderus@upseeriliitto.fi (09) 6689 4014 050 338 8228 Toimisto Laivastokatu 1 b B, 00160 Helsinki toimisto@upseeriliitto.fi (09) 6689 400 faksi (09) 6689 4020 Internet www.upseeriliitto.fi Asianajotoimisto Lindell Oy Vesa Mattila Olli-Pekka Lindell Pentti Laiho (02) 2511 004 0400 706 615 0400 826 078 040 581 4112 Upseeriliiton Konttaisenranta Virkkulantie 30 93999 KUUSAMO Varaukset ma-pe kello 10.00 - 15.00, Loma-Konttainen, puh. 0500 393 757 loma-konttainen@pp.inet.fi Alueelliseksi pääluottamusmieheksi merivoimiin Merivoimien alueellisen pääluottamusmiehen tehtävä julistetaan hakuun. Tehtävässä on eduksi aiempi kokemus luottamusmiestehtävästä tai muu palvelussuhteen ehtoihin liittyvä kokemus. Kirjalliset hakemukset ja ilmoittautumiset vaaliin tulee lähettää 30.9.2012 mennessä osoitteella: Upseeriliitto ry, Laivastokatu 1 b, 00160 Helsinki Kuoreen merkintä ”Alueellinen pääluottamusmies” tai skannattuna sähköpostilla osoitteeseen: toimisto@upseeriliitto.fi Vaali suoritetaan Upseeriliiton hallituksen kokouksessa 16.10.2012. Tehtävän hoitaminen alkaa 1.1.2013. Lisätietoja alueellisen pääluottamusmiehen tehtävistä, korvauksesta sekä muista valintaan liittyvistä asioista antaa pääluottamusmies Jari Rantala (0299 500780, rantala@upseeriliitto.fi). 46 Toisenlaista tekstiä Venäjältä Dimitrij Chmelnizki (julk): Die Rote Walze. Wie Stalin den Westen überollen wollte. Pour le Mérite – Verlag für Militärgeschichte. Selent 2011. 288 sivua. ISBN 978-3-932381-60-7.. V enäjästä puhuttaessa kuuluu tapoihin valittaa, miten vaikeaa on ymmärtää tuon jättiläismaan olemusta ja tapahtumia. Sinänsä väite tietenkin pitää paikkansa, ja vaikka arvelen keskimääräistä tasoa enemmän tuntevani kiinnostusta Venäjän historiaa ja oloja kohtaan, tunnen kipeästi, että ainakaan minusta ei ole tämän arvoituksen kohdalla edes pinnan raapijaksi. Eräs syy asiantilaan on se, että mediamme muutamia erinomaisia poikkeuksia lukuun ottamatta ei ole kunnialla hoitanut tehtävää, jonka huolehtimisesta se kuitenkin sanoo olevansa ylpeä, nimittäin monipuolisen tiedon levittämistehtävää. Siten esimerkiksi nykyvenäläisestä historiankirjoituksesta uutisoitaessa huomataan kyllä erilaiset kiihkokansalliset ja uusstalinistiset tendenssit kuin varoituksena ikuisesta idän uhasta. Mutta vain harva tietää, että Venäjällä voidaan kirjoittaa myös aivan päinvastaisella tavalla, ja kirjoitetaankin. Mikään sananvapauden ihannedemokratia Venäjä toki ei ole, mutta harvassa sellaiset ovat muuallakin. Jo sotiemme rajantakaisilla taistelupaikoilla kävijä voi havaita, miten moSotilasAikakausLehti 9 | 2012 nella mielellä Venäjällä suhtaudutaan historiankirjoitukseen. Uhtuan, nykyisen Kalevalan länsipuolelle kuuluisien KisKis-kukkuloiden viereen ilmestyi pari vuotta sitten suuri informaatiotaulu, jossa kerrotaan, että sillä paikalla pysäytettiin saksalaisfasistien hyökkäys vuonna 1941. Jo lähettyvillä olevan suomalaismuistomerkin ja lukuisten suomalaisvieraiden vuoksi Uhtualla tiedetään tietenkin tasan tarkkaan, keitä pysäytetyt olivat. Silmät pyöreinä retkeläiset rajan länsipuolelta joka tapauksessa ihmettelevät tuoretta taulua päätyen johtopäätökseen, että entinen bolshevikkien historiantulkinta elää ja voi hyvin Venäjällä. Pohjoisempana Sallan suunnassa vanhat nuotit sitä vastoin on hylätty. Kuten muistettaneen, Neuvostoliitossa talvisotaamme ei suostuttu kutsumaan edes sodaksi, vaan puhuttiin ainoastaan ”rajaselkkauksesta”. Kun Vermanjoella vanhan rajan takana vuonna 2005 uusittiin toisen maailmansodan muistomerkki, sinne ilmestyneessä suurikokoisessa taulussa on kuitenkin asiallinen nimitys ”neuvostoliittolais-suomalainen sota 1939-1940”. Vastaavalla tavalla ei varsinainen tutkimuskaan ole Venäjällä niin yksioikoista kuin tavallisesti oletetaan. Siitä on hyvänä esimerkkinä tässä esiteltävä kirja ”punaisesta jyrästä” eli ”miten Stalin halusi vyöryttää lännen”. Kirjan kymmenestä kirjoittajasta puolet on nykyvenäläisiä tutkijoita. Muiden joukossa on muun muassa eräs israelilainen tutkija. KIRJAT Sampo Ahto Kirjan artikkeleiden suuri ja yhteinen teesi on, että Saksan hyökkäyksen kohteeksi vuonna 1941 joutunut Neuvostoliitto oli kaikkea muuta kuin puolustuksellinen ja rauhaa rakastava valtio. Stalin oli päinvastoin juuri se mies, joka pitkäjänteisellä politiikallaan pyrki Leninin opin mukaisesti yllyttämään ”kapitalistit” toistensa kurkkuun kiinni, kuten hän ja Lenin sanoivat, eli sytyttämään toisen maailmansodan. Kun se sitten Saksan kanssa elokuussa 1939 solmitun sopimuksen myötä onnistui, Neuvostoliitto ”nauravana kolmantena” (jälleen Leninin sanoja) jäi seuraamaan tilannetta ja valmistelemaan ”ratkaisevan painon heittämistä vaakakuppiin” (Stalinin sanoja) eli sodan uuvuttamien kapitalistivaltioiden tuhoamista maailman suurimman armeijan turvin. Tämän teesin esitti repäisevällä ja provokatiivisella tavalla jo 1980-luvun lopulla venäläinen Vladimir Resun, joka paremmin tunnetaan kirjoittajanimellään Viktor Suvorov. Suvorovin teksteissä oli niiden kirjoittajan kannalta kuitenkin yksi ja suuri vika. Vaikutelma tutkimusten luotettavuudesta syntyy nimittäin paljolti myös siitä, millaiseen tyyliin ne on laadittu. Kiivaileva, tunnepitoinen, ”populistinen” kirjoitustapa vie pohjaa pois sinänsä perustelluiltakin väittämiltä. Näin kävi Suvorovin todistelun, joka muutenkin oli väliin heppoista. Mutta oli Suvorovin kirjallinen ulosanti sitten minkätyylistä tahansa, vastaansa hän olisi kaikissa tapauksissa saanut ne, joiden sydämessä edelleen elää jonkinlainen 47 KIRJAT myötätunto ”antifasistista” Neuvostoliittoa kohtaan. Esiteltävään kirjaan kirjoittaneen israelilaisen tohtori Uri Milsteinin mielestä läntisessä maailmassa monet itseään liberaaleiksi kutsuvat tutkijat ovat todellisuudessa oikeita tieteen inkvisiittoreita, jotka armotta käyvät jokaisen kimppuun, joka uskaltaa sekoittaa vallalla olevia käsityksiä, joita he muuten itse ovat olleet luomassa. Amerikanjuutalaista historioitsija Barbara Tuchmaniakin kannattaa lainata: ”Älymystöeliitit pitävät jääräpäisesti kiinni vääristä dogmeista, jotta heidän ei tarvitsisi myöntää, että he ovat erehtyneet.” Tässä esiteltävä tohtori Dimitri Chmelnizkin toimittama teos on Suvorovin hengenheimolaisten kirjoittama tutkimuskokoelma. Vaikka Venäjän arkistoihin ei edelleenkään ole vapaata pääsyä, kirjan venäläiset kirjoittajat ovat kuitenkin pystyneet oleellisesti laajentamaan tietopohjaa, joka Suvorovilla oli käytettävissään. Sen murtaminen ei tunnu enää mahdolliselta. Jos vielä kätkössä pidettävät asiakirjat kuitenkin osoittaisivat Neuvostoliiton tuolloisen rauhantahtoisuuden, ne epäilemättä olisi annettu tutkimuksen käyttöön. Teoksen monipuolista sisältöä on tässä yhteydessä mahdotonta yrittää selostaa seikkaperäisesti. Suomalaista lukijaa kiinnostavat luonnollisesti maininnat omasta maastamme, mutta sellaisia kirjassa on vähän. Neuvostoliiton hyökkäyssuunnitelmat Suomeen talvisodan jälkeen selostetaan lyhyesti, mutta nehän meillä tunnetaan jo esimerkiksi Ohto Mannisen tutkimusten ansiosta. Todettakoon silti, että keväällä 1941, kun puna-armeijaa ryhdyttiin keskittämään Saksaa vastaan, Suomen valloittamiseen tarkoitettujen 47 divisioonan lukumäärä vähennettiin kahteenkymmeneenyhteen. Tämä voima riitti vain puolustautumiseen. Joitakin itselleni tuntemattomia Suomea koskevia yksityiskohtia kuitenkin löysin teoksesta. Niinpä Andrei Zdanov on sanonut kesäkuun alussa 1941. ”Me olemme tulleet voimakkaammiksi ja niin voimme ottaa kunnianhimoisempia tavoitteita. Sodat Puolaa ja Suomea vastaan eivät olleet puolustussotia. Me olemme ryhtyneet jo hyökkäyksen politiikkaan.” Mielenkiintoinen on myös Saksan hyökkäyksen 22.6.1941 alettua annettu yleiskäsky, jossa käskettiin neuvostojoukot ”kaikella voimalla ja kaikin käytettävissä olevin välinein syöksymään vihollisen päälle” ja tuhoamaan sen. Suomen ja Romanian ilma-alueista huomautettiin, että ilmahyökkäyksiä ei tullut tehdä ilman eri käskyjä. Ilmeisesti sellaiset sitten annettiin, koska Suomi kohta joutui massiivisten pommitusten kohteeksi. Kirjoittajien mielestä halu olla mustaamatta Neuvostoliiton mainetta ei ole ainoa syy, jos se on syy ollenkaan, kun pinnalla olevat läntiset ja varsinkin saksalaiset historiankirjoittajat kieltäytyivät hyväksymästä ajatusta, että Stalin suunnitteli vuonna 1941 jättiläishyökkäystä läntiseen Eurooppaan. Pääperuste löytyy siitä, että Hitler halutaan säilyttää historian ainoana pahiksena. Führerin maine pirulaisena luonnollisesti kärsisi, jos kävisikin esimerkiksi ilmi, että suursodan yritteliäs aikaansaaja istui Kremlissä. Perinteiseen kuvaan ei sovi sekään, että Saksan hyökkäys itään olisi ollut Hitlerin silmissä ehkäisyhyökkäys eikä osa jotain maailmanvalloitussuunnitelmaa. Chmelnizki siteeraa Hitlerin sanoja kesäkuun 16. päivältä 1941: ” Meidän täytyy toimia. Moskova haluaa pysytellä sodan ulkopuolella, kunnes Eurooppa on väsynyt ja vuodattanut verensä. Silloin haluaisi Stalin toimia, bolshevisoida Euroopan ja pystyttää oman hallintojärjestelmänsä… Mutta Venäjä hyökkäisi kimppuumme, kun olemme heikentyneet, ja silloin meillä olisi kahdenrintamansota, jonka me estämme tällä ehkäisytoimenpiteellä. Vasta silloin on selkäpuolemme vapaa.” Chmelnizkin teoksen venäläisartikkelit kertovat täydellisestä henkisestä vapautumisesta neuvostoajan teeseistä. Sikäläinen tutkimus ei siis ole enää yhteen muottiin puristettua, vaikka sillä rajoituksensa onkin. Meillä täällä ”lännessä”, missä angloamerikkalainen tulkinta 1900-luvun tapahtumista on työntänyt syrjään kaikki muut näkemykset, ainakin se tiedonvälitys, joka saavuttaa yleisön pääosan, on huomattavasti monotonisempaa. Sampo Ahto Sotilaan kujanjuoksu Seppo Porvali: Eversti Armas Kemppi. Sotilaan kujanjuoksu. Bookwell Oy, Juva 2011, 251 sivua ISBN 978-952-5767-36-0. S eppo Porvali kirjoittanut teoksen Suomen ”sotahistoriallisesta skandaalista” eli Viipurin menettämisestä venäläisille lähes taistelutta 20.6.1944. 48 Onnettoman tapahtumaketjun viimeisenä tuloksena oli II pataljoonan komentajan majuri Kurt Bäckmannin sekä prikaatin komentajan eversti Kempin saamat tuomiot. Seppo Porvali kysyy aiheellisesti – oliko syy kuitenkaan heidän? Teoksesta voi päätyä myös johtopäätökseen, että kun joku täytyi uhrata, niin se joku myös uhrattiin. Ilmeisesti ”pappa Laatikaisen” lähes flegmaattinen kyky tukea alaistaan haluttiin peittää tässä asiassa. Kirjassa ei ole sisällysluetteloa, joka olisi helpottanut sen lukemista ja selaamista. Siinä on kuitenkin luettelot haastatteluista ja tärkeimmistä kirjallisista lähteistä. Kirjan kirjoittaja ei ole viitannut missään kohdin lähteisiin vaan ne ovat koko ajan vain taustalla. Kirjaa elävöit- SotilasAikakausLehti 9 | 2012 Kemppi sai johtaakseen Kollaanjoen puolustamisen Taipaleen lohkolla ja siellä hän tutustui ja ystävystyi myös Yrjö Jylhään. Lienevätkö raskaat Taipaleen kokemukset olleet syynä myös jatkosodan tapahtumiin. Voi syystä kysyä miten ihminen voi kestää vuosien taistelut äärimmäisissä olosuhteissa ilman mitään näkyvää vaikutusta. Talvisodan jälkeen eversti Kemppi sai komentoonsa JR 7:n, legendaarisen joukko-osaston, joka tunnettiin jatkosodan hyökkäysvaiheen Tyrjän alueen raivokkaiden taistelujen jälkeen paremmin Tyrjän Rykmenttinä. Rykmentin muistomerkki jää pian yksinään muistuttamaan Kontiorantaan joukko-osaston kunniakkaista vaiheista kun tämäkin joukko lakkautetaan poliitikkojen olemattoman pienen säästövaatimuksen takia. Eversti Kemppi jatkoi joukkonsa komentajana, vaikka toivoi jo pääsyä suuremmankin joukon komentajaksi. Tämä ei sitten toteutunut ja suurimpana syynä lienee ollut liiallinen pullon kallistelu ja siitä johtuneet sekasortoiset tilanteet sekä esikunnassa että ylimpien suoranaisten esimiesten kritiikittömät haukkumiset. Tämän vuoksi Kemppi laitettiin jopa neljän kuukauden toipumislomalle. Sekään ei kuitenkaan auttanut vaan heti kun hän palasi takaisin niin esimies sai kuulla kunniansa. Seurauksena oli siirto paperihommiin pääkaupunkiseudulle ja tästähän herra ei pitänyt sitten yhteen. Siirron ansiosta sai oman tilaisuutensa sitten everstiluutnantti Adolf Ehrnrooth, joka johti JR7:n Siiranmäen raivokkaisiin ja voitokkaisiin torjuntataisteluihin Lopulta Kemppi sai siirron takaisin komentajaksi 20. Prikaatiin, joka oli syvästi vajavainen miesten osalta ja jonka kaikilla pataljoonankomentajilla oli jokin ongelma. Prikaati sai käskyn siirtyä puolustamaan Viipuria, josta ei saanut luopua mistään hinnasta. Siirron yhteydessä prikaatin komentaja Kemppi ilmoittautui armeijakunnan komentajalle kenraali Taavetti Laatikaiselle ja pyysi prikaatiin vahvistuksia. Niitä ei hänelle suotu ja jopa prikaatin taistelukoulutus oli unohdettu täysin asemasodan aikana. Prikaati saapui Viipuriin Kempin johdolla 19.6 illalla ja aloitti välittömästi ryhmittymisen taisteluasemiin. Alueen tiedustelu alkoi samalla, mutta venäläiset olivat jo Viipurin porteilla ja aloittivat raivokkaan hyökkäyksen kohti kaupunkia. Viestiyhteyksiä ei ollut ehditty rakentaa, tykistöltä ja kranaatinheittimistöltä puuttui yli puolet perusampumatarvikkeista, viestimiehillä oli vain viisi patruunaa kivääriin, saksalaisia panssarinyrkkejä tai panssarikauhuja saatiin vain näytteeksi, tehokkaat 75 mm panssarintorjuntatykit puuttuivat kokonaan, ilmatorjunta oli minimaalista. Kyllä siinä olisi monella komentajalla ollut mietittävää kun vielä eräskin pataljoonan komentaja oli lähes sokea ja hänen piti kiikarilla varmistaa oliko korttelin päässä lähestyvä soturi oma vai venäläinen. Pyynnöstä huolimatta vieläkään ei tullut vahvistuksia. Ampumatarviketäydennystäkään ei saatu varikolta kun lomake oli vääränlainen. Uusi yritys konepistoolien voimin toi 20 patruunan täydennyksen asetta kohti, mutta ei tykistö eikä heittimistö saanut mitään täydennystä. Venäläiset tajusivat oivallisesti tilanteen ja ajoivat 50 panssarivaunua riviin aloittaen hyökkäyksen kaupunkiin. Paniikki oli valmis kun vielä kertaakaan taistelussa ollut pataljoonan komentaja löi leipälaukun olkapäilleen ja sanoi – nyt tämä poika lähtee. Esikuntaan saapuneesta komentajasta Kemppi ei saanut miehestä irti mitään järjellistä sanaa tämän änkytyksen takia. Tämän jälkeen Kemppi lähti etsimään Laatikaista ja löysi hänet monien vaiheiden jälkeen, mutta Viipuri oli silloin jo menetetty. Sodan jälkeen Kemppiä ja Bäckmania kuulusteltiin Viipurin menettämisestä ja molemmat saivat tuomion. Kemppi sai hyvin vähäisen arestirangaistuksen lopullisena tuomiona mutta Bäckman tuomittiin raskaasti kuristushuoneeseen. Ennen KIRJAT tää kahdeksan sivun valokuvaosasto, joka päättyy arvokkaasti eversti Armas Kempin arkun kantamiseen ja hautamuistomerkkiin Kouvolan hautausmaalla. Otsikoimattomien lukujen tarkoituksena lienee johdattaa lukija vaiheittain jääkärikoulutuksen, vapaussodan, talvisodan, välirauhan ja jatkosodan kurimusten kautta Viipurin menettämisen ”sotahistorialliseen katastrofiin”, kuten marsalkka Mannerheim asian ilmaisi. Oliko lopulta näin, se on jokaisen kirjan lukijan pääteltävissä. Luvut muodostavat kuitenkin yhteisen ja katkeamattoman polun nuorukaisen varttumisesta kokeneeksi ja kovaksi rintamakomentajaksi. Kirja alkaa kertomalla Armas Kempin tiestä jääkäreiden koulutusleirille Saksaan ja sieltä siirto edelleen itärintamalle vaikeisiin suo-olosuhteisiin. Mikään ei kuitenkaan järkyttänyt nuorta jääkäriä ja hän tunsi viihtyvänsä hyvin joukossa ja saksalaisten koulutuksessa. Suurinta ihmetystä ja huolta hänessä aiheutti eräiden koulutukseen tulleiden jääkäreiden loikkaukset Venäjän puolelle ja jotka samalla ilmiantoivat tovereitaan Saksan puolella. Huoli omaisista oli siten hyvin oikeutettu. Sota päättyi aikanaan ja jääkärit palautuivat Suomeen ja Vaasaan, jossa oli vastassa valkoisten ylipäälliköksi nimetty kenraali Mannerheim. Hän kätteli henkilökohtaisesti jokaisen Saksasta tulleen jääkärin ja loi näin pysyvän siteen tulevan Suomen Armeijan johtajiin. Heti Suomeen saapumisen jälkeen puhkesi vapaussota, joka muuttui myös kansalaissodaksi eteläisessä Suomessa punaisten kaapattua vallan Helsingissä ja kun vielä Lenin lähetti runsaasti aseapua kapinallisille oli sekasorto lopullisesti olemassa. Erinäisten vaiheiden jälkeen Kemppi johti joukkonsa vaikeiden taistelujen voittoon sodan loppuvaiheessa. Vapaussotaa seurasi Suomen varustamisen ja myös pienoisen vaurastumisen aika. Kemppi johti joukkoaan ja koulutti sitä tulevia kovia aikoja kohti, vaikka kukaan ei niihin uskonut. Talvisodan alkaessa 49 KIRJAT tuomioiden täytäntöönpanoa Bäckman teki henkilökohtaisen ratkaisun riistäen hengen itseltään, eikä tuomiota voitu siten toteuttaa. Kirja sisältää hyvin paljon yksityiskohtaista kuvausta varsinkin Tyrjän taisteluista, mutta seurantaa haittaa karttojen ja piirrosten täydellinen puuttuminen. Tyrjän taistelujen kuvaaminen on arvokasta ja yksityiskohtaisia havaintoja arvostavalle se on toki mielenkiintoista. Puutteet kartoissa ja piirustuksissa ovat kuitenkin tämän tason teoksessa vakavia vaikeuttavat kokonaiskuvan hahmottamista.. Sodan jälkeen Kemppi vietti loppuelämänsä ostamallaan maatilalla tehden tilan töitä. Yhteisiin Tyrjän Rykmentin kokoontumisiin hän ei kuitenkaan lähtenyt mukaan pyynnöistä huolimatta. Seppo Porvalin mukaan eversti Kemppi oli ulkoisesti karu henkilö, jota alaisten oli vaikea lähestyä. Todellisuudessa karun pinnan alla sykki lämmin sydän alaisia ja perhettä kohtaan. Liekö sitten jääkärikoulutus, talvisota ja jatkosota aiheuttaneet sisäistä painetta, joka purkautui esikunnassa riehumisena ja esimiesten haukkumisena. Sodanjohtajana Kemppi oli ehdoton ja urhea upseeri, jonka takia hän sai kaikkien alaisten ehdottoman luottamuksen osakseen. Hänen toivomuksensa olivat hiljaiset hautajaiset, mutta siihen eivät asetoverit suostuneet vaan kantoivat komentajansa ja aseveljensä haudan lepoon jääkärieversti Eino Polonin johdolla. Eversti Kempin seppeleessä oli teksti: ”Viimeinen kunnianteko jalolle ihmiselle. Taipaleen ja Tyrjän taisteluiden voittoisalle komentajalle. Talvi- ja Jatkosadon aseveljet”. Teos on lukemisen arvoinen ja antaa aiheen miettiä onko nykyinen suuntaus kadettiupseereiden psykologisesta valinnasta sittenkään täysin oikea. Valintojen tasapuolistaminen saattaa karsia koulutettavista pois niitä, jotka tositilanteessa pystyvät uskomattomiin suorituksiin kuten eversti Kemppi monissa taisteluissa. Arvaukseni on, että eversti Kemppi ei olisi noita testejä alkuunkaan läpäissyt. Sitä me emme kuitenkaan tiedä lopullisesti ja ehkä niin on hyväkin. Juhani Sillanpää Itsenäisen tien kulkija Matti Klinge: Tanskan sää. Päiväkirjastani 2010 - 2011.. Siltala. Latvia 2011. 269 sivua. ISBN 978-952-234-082-5. K yky itsenäiseen ajatteluun on kunnioitettavimpia ominaisuuksia ihmissielussa. Toki on olemassa myös häiriintyneitä henkilöitä, jotka taatusti itsenäisellä tavalla uskovat olevansa Napoleonin inkarnaatioita, maailmanlaajuisten salaliittojen uhreja tai maapallon olevan litteä ja kuusi tuhatta vuotta vanha. Tervejärkisistä ihmisistä tässä kuitenkin nyt on puhe. Valtamedian painotuotteita lukiessa mieleen nousee helposti masentava ajatus, että taito ajatella itsenäisesti on harvinainen luonnonvara. Jokseenkin yksiäänisesti jokainen toimittaja on aina samalla asialla, mikä sitten kulloinkin sattuu olemaan muodissa. Viime aikoina sitä ovat olleet varsinkin rasismi, homoavioliitot, naispappeus ja niin sanottu suvaitsevaisuus, joka tarkemmin katsottaessa onkin suvaitsevaisuutta vain niitä kohtaan, jotka 50 ajattelevat samalla tavalla. Näistä ja muistakin muotiasioista kirjoittavien toimittajien ajatusmaailma tuntuu olevan siinä määrin yhdensuuntaistettu, että Goebbelsin propagandaministeriökin olisi aikanaan ollut tyytyväinen vastaavaan saavutukseen skribenttiensä tuotantoa arvioidessaan. Kädet-ylös-nostavaan pessimismiin ei ole kuitenkaan syytä sortua. Kansalaisia, jotka kaikkialla päälle tunkevasta mielipidemuokkauksesta huolimatta ovat säilyttäneet kyvyn ajatella itsenäisesti, näyttää nimittäin olevan yllättävän paljon. Niin on ollut ennenkin. Sotavuosiin kuului selviönä joka tuutista vuodatettu sotapropaganda, mutta sen perille meno oli kaikkea muuta kuin sataprosenttista. ”Tuntemattoman sotilaan” jermujen sanailu kertoo jälkipolvillekin kaunokirjallisessa muodossa siitä, että melkoinen osa suomalaisista pyrki tuolloinkin ajattelemaan omilla aivoillaan. Toinen asia oli, osuttiinko yksipuolisen informaation ja omien ennakkoasenteiden vuoksi aina oikeaan, mutta olennaista oli, että pyrkimys itsenäiseen ajatuksen muodostamiseen oli säilynyt. Näin tapahtui myös sotien jälkeen, kun etenkin suomettumisen vuosina niin sanottu neuvostovastaisuus oli pahe, jota jokainen eteensä katsova journalisti yritti välttää kuin kuolemantautia. Valtamedian yksituumaisuudesta huolimatta merkittävä osa kansaa säilytti silti kriittiset mielipiteensä, vaikka julkisuutta niille löytyi vain marginaalissa. Nykyään neuvostovastaisuuden tuomiosana on vaihtunut populismin herjakäsitteeksi, mutta ”populistit” tuntuvat vain jatkavan eloaan sitkeäsi siitä piittaamatta, että mediaväki lähes yhteen ääneen pitää heitä kansamme parialuokkana. Professori Matti Klingeä ei tule mieleen kutsua populistiksi, mihin sanaan helposti liitetään hipaus rahvaanomaisuutta. Klinge ei ole rahvaanomainen. Luultavaa on pikemminkin, että rahvaaksi mielletyt vierastavat hänen kaltaistaan ihmistä. Aina moitteettomasti pukeutunut, hyviä tapoja vaaliva, perinteitä arvostava, laajan humanistisen sivistyksen omaksunut, kielitaitoinen ja sanan myönteisessä merkityksessä eurooppalainen historian professori ei helposti rinnastu känsäkouraan rakennustyömaalla. Mutta jotain yh- SotilasAikakausLehti 9 | 2012 saisi kutsua neekeriksi eikä mustalaista mustalaiseksi. Mitenkähän tästä meihin pakkoistutetusta väkinäisyydestä pääsisi enää eroon? Entä miten meille välitetyistä tiedoista saisi seulottua esiin sen Galtungin tutkimustuloksen, jota Klinge siteeraa, nimittäin sen, että uuden ajan kaikkien sotaisimmat valtiot suhteessa näiden olemassaoloaikaan ovat Yhdysvallat, Israel, Ottomaanien valtakunta ja Iso-Britannia tässä järjestyksessä? Vaikea on tiedotusvälineistämme löytää myöskään epäilyksiä, etteikö ”läntinen” maailmankuva olisi ainoa oikea, sillä sen oikeellisuudestahan toimittajatkin ovat vakuuttuneet. Harva näistä kirjoittamista pitää sitäkään erikoisena, että Yhdysvalloissa maan pyrkimykseen maailmanvallaksi katsotaan oleva mitä oikeutetuin tavoite. Klingellä tästä asiasta on kyllä toinen näkemys, sillä hänen mielestään angloamerikkalaiset länsimaat ovat valheellisuuden ja raakuuden edustajia. Selvää on, että Klingeä ei voi lukea Naton puolestapuhujiin. Niinpä hän päivittelee ”uskomatonta naiiviutta” olettaa, että Yhdysvallat muka rientäisi sotilaallisesti niiden pienten maiden avuksi, jotka Venäjän naapureina ovat liittyneet Natoon. Miten realisti voisi toisin ajatella? Apua tulee, jos se on kylmästi laskettuna jollekin hyödyksi, oli sitten sopimusta tai ei. Ja apua ei tule, jos se on vastoin mahdollisen auttajan perusetuja, sanovat sopimukset sitten mitä tahansa. Sen sijaan rauhan aikana ulkopuolisen painostuksen vaara on vähäisempi sotilasliiton jäsentä kuin yksin olevaa kohtaan sitä lukuun ottamatta, että sotilasliitto itse tai ainakin sen johtava valtio voi jäsenyyteen vedoten ryhtyä jäsentensä painostajaksi. Kun tuo johtava valtio on lisäksi hyvin aggressiivinen valtio, tällaistakaan uhkaa ei sovi sivuuttaa. Ja vaaratonta ei ole sekään, mitä Venäjällä – Venäjäähän uhkatekijällä aina tarkoitetaan, vaikka sitä ei tavallisesti sanota ääneen – todennäköisesti ajateltaisiin naapurivaltiosta, joka liittoutuu maailman sotaisimman ja messiaaniseen lähetystehtäväänsä uskovan suurvallan kanssa. Ettei siellä vain tulisi mieleen, että tuo naapurivaltio olisi liittosuhteensa vuoksi konfliktitapauksessa ilmeinen vihollisvaltio? Miten turvallisuutemme lisääntyisi tämän todennäköisen päättelyn seurauksena, ei ole minulle avautunut. Klingen päiväkirjassa tällaiset turvallisuuspoliittiset pohdiskelut ovat taka-alalla, mutta ne ovat sieltä silti löydettävissä. Yhtä mutta sitäkin merkittävämpää seikkaa lukuun ottamatta ajattelen samaan tapaan kuin hän. Suhtautumisessaan angloamerikkalaisia suurvaltoja kohtaan Klinge on vähintäinkin inhorealistinen. Vastaavaa kriittisyyttä Venäjää tai edes Neuvostoliittoa kohtaan hänellä sitä vastoin ei ole. Sellainen luonnollisesti vähentää hänen sanojensa painoarvoa. Hyvin painavaa sen sijaan on se, mitä hän kirjoittaa akateemisesta opiskelusta ja yliopistomaailmasta muutenkin. Onhan Klinge sen alan asiantuntija jos kukaan. Hänen suuri huolensa on se, kun kouluja yliopisto-opetusta pyritään alistamaan välineellisten tavoitteiden palvelijaksi. Sotaväen puolella tällainen vaara on luonnollisesti vieläkin suurempi, koska pakostakin askartelemme monenlaisten vempeleiden kanssa. Tympeä teknokraattisuus ei kuitenkaan tuota ensiluokkaista maanpuolustajaa. Sellainen kasvaa opetuksesta, jossa keskeinen sija on henkisissä tekijöissä. Tekniikan, talouden ja hallinnon näkökulmista tapahtuva opetus on siihen verrattuna toissijaista. Klingen tuorein teos on jo hänen päiväkirjasarjansa kolmastoista osa. Syksyisin ne ovat aina ilmestyneet, ja ainakin minulle ne ovat tarjonneet muutamaksi päiväksi pääsyä ulos hengen erämaasta, jossa tätä maallista vaellusta on muuten pakko jatkaa. KIRJAT teistä monella känsäkouralla ja Klingellä on. Kumpikin on immuuni massamedian harjoittamalle mielipiteen ohjaukselle. Rinnastusta ei pidä viedä kuitenkaan liian pitkälle. Kun känsäkouran vastustusvoima henkistä yhteen muottiin puristamista vastaan perustuu lähinnä talonpoikaisjärkeen tai ehkä joskus vain jääräpäiseen itsepintaisuuteen, Klingen kyvyllä seistä omilla jaloillaan on taustanaan historian syvällinen tuntemus, yleinen tietorikkaus ja analysoivan älyn korkea taso. Aamupostia lukiessaan Klinge tuskin nielee yhtään uutista pohtimatta sen totuusarvoa ja merkitystä yleensäkin. Julkkisjutuille hän ei kaiketi uhraa hetkeäkään, vaikka niiden kirkuvaa mainostamista ei edes hän voine olla huomaamatta. Kaikkea ei voi kuitenkaan olla lukematta ja kuulematta, ja niin Klinge joutuu kärsimään sanojensa mukaan ”kulttuuridevalvaatiosta”, joka ilmenee muun muassa kielenkäytön rahvaanomaistumisena ja radioväen turhanaikaisena höpinänä. Katukuvassa se näkyy ihmisten pukeutumisessa. Sotaväestämme Klinge ei tässä yhteydessä puhu, mutta arvaan, mitä hän ajattelisi esimerkiksi kunniamerkein varustetun maastopuvun käytöstä paraatiasuna. Itselleni tulee mieleen amerikkalaisperäinen villitys, jolta sotaväkikään ei häpeäkseen ole säästynyt. Klinge ei luonnollisestikaan väheksy kaikkea, mikä tulee Yhdysvalloista, mutta se mikä näkyy ”amerikkalaisuutena” pinnalla ja itse asiassa tunkeutuu syöpänä ajattelumme perustuksiin, on hänelle vastenmielistä. Sellainen on esimerkiksi amerikkalaisperäinen käsite ”seksuaalisesta häirinnästä”, jota jokainen poliitikko ja varsinkin toimittaja tuntuu pitävän maininnan arvoisena. Eläkeläisenä en onneksi voi saada suurempia jälkiseurauksia, vaikka joskus uskaltaudunkin sanomaan jollekin daamille, että hän on pukeutunut hienolla maulla tai että hän on hyvin valinnut parfyyminsa. Yhdysvalloista on Klingen mukaan tullut sekin omituisuus, että neekeriä ei Sampo Ahto 51 Elokuva-arvostelu: Taistelu Näsilinnasta 1918 Claes Olssonin komppania ylittää kosken – ja komeasti Elokuva Taistelu Näsilinnasta 1918 sai ensiiltansa Tampereella viime maaliskuussa. Se myös kuvattiin kokonaan Tampereella toukokuussa 2011 ja mahdollisuuksien mukaan myös aidoilla tapahtumapaikoilla kuten Näsilinnan uusbarokkipalatsissa. Aihekin on suorastaan muodikkaasti toteutettu, mikrohistoriallinen kuvaus yhden ainoan asevelvollisen jääkärikomppanian yhdestä vuorokaudesta Tampereella huhtikuussa 1918. Suomessa on hyvin harvinaista tutustua nykyaikaisiin taisteluihin niiden tapahtumispaikoilla: Tampereen taistelu vuonna 1918 on yksi näistä harvoista. Siksi siitä kertova elokuva on oleellinen osa sotahistoriaamme. K yse on myöhemmin aikamoisen tarinasikermän ympärilleen saaneesta Melinin komppaniasta. Tämä vuoden 1918 sodassa ja sen jälkeenkin erittäin kuuluisa perusyksikkö kuului 2. jääkärirykmentin VI pataljoonaan. Ensimmäinen hyökkäys, johon myös tämä rykmentti osallistui, pysähtyi Kalevankankaalle verisenä kiirastorstaina 28. maaliskuuta. Tämä oli myös Melinin komppanian tulikaste. Hyökkäysosaston vahvennukseksi lähetettiin 29. 3. myös 1. jääkärirykmentti. 52 Varsinaisen hyökkäyksen suunnitteluun osallistui 1. Jääkäriprikaatin komentaja, Suomen armeijan eversti ja Preussin armeijan kapteeni Eduard Ausfeld soveltaen saksalaista Stoßgruppe-taktiikkaa. Keskimmäisen, lohko B:n hyökkäyskolonnan kärkijoukkona, iskuryhmänä oli yliluutnantti Gunnar Melinin 1. (Korsnäsin) komppania. H-hetki oli 4. huhtikuuta aamuyöllä kello 3, ja sitä edelsi puolituntinen voimaperäinen tykistövalmistelu. Elokuva alkaa Melinin ennen hyökkäystä komppanialleen pitämästä puheesta. Kukaan ei seurannut Melinin miehiä, sillä heti H-hetken jälkeen komppanian taakse ryhmitetyssä 3. (Oulun) komppaniassa syntyi pakokauhu: osa miehistä ryntäsi taaksepäin, osa piiloutui ojiin ja osa pakeni hautausmaalle. Pimeässä syntyi tulitaistelukin, kun muut valkoiset luulivat hautausmaan olevan punaisten hallussa. Hyökkäystä ei voitu enää pimeän aikaan käynnistää uudelleen. Myös elokuvassa odotetaan Näsilinnassa turhaan valkoisten muiden valkoisten saapumista. Ohjaajan ja toisen käsikirjoittajan Claes Olssonin elokuva on tavallaan fiktiivinen dokumentti tai dokumentaarinen fiktio, sillä se perustuu erittäin tiukasti tositapahtumiin. Siitä huolimatta se on elokuvataiteellisesti itsenäinen, hieno ja vaikuttava teos. Yksinkertaisesti komea. Käsikirjoittaja Robert (Roope) Alftan käytti hyväkseen Kansallisarkiston Konrad Vestlinin vuosina 1936−1937 tekemät Melinin komppanian sotilaiden ja näiden omaisten haastattelut. Kaikkiaan haastatteluja oli 327 ja sivujakin yhteensä 520. Käsikirjoitus perustuu pitkälti näihin. Vestlin kirjoitti aiheesta heti parisataasivuisen kirjan. Söderström & C:on kustantama Melins kompani (Tammerfors, 1938) suomennettiin välittömästi ja se ilmestyi heti seuraavana vuonna Otavalta. Vestlinin kirja on erinomaisen mielenkiintoista luettavaa vuoden 1918 sodasta kiinnostuneille, johon kannattaa tutustua ennen Olssonin elokuvan katsomista. Vuoden 1918 sodan kaikki kuusi jääkärirykmenttiä sekä jääkäritykistö ja Karjalan ratsujääkärirykmentti olivat siis asevelvol- lisia. Päällystö ja alipäällystö olivat jääkäreitä, samoin joissakin erikoistehtävissä. Melinin komppania oli kutsuttu väkeen Pohjanmaan rannikon ruotsalaispitäjistä (2. K/VI P oli Närpiön komppania ja 3. K Oulun). Miehet olivat asevelvollisuusikäisiä eli 21−40-vuotiaita. Miehistöä näyttelevät ovat samoilta seuduilta, samanikäisiä ja ruotsinkielisiä, kokeneita harrastelijanäyttelijöitä. Kaikki tekevät varmaa, mielenkiintoista ja liikuttavaakin työtä. Oman lisänsä antaa elokuvaan sen valkoisten kieli. Onko maailmassa tehty toista sotaelokuvaa, jossa miehistö puhuu Pohjanmaan ruotsia? Närpiötä? Huomio kiinnittyy Melinin komppanian kirjaviin asusteisiin. Näin oli käsketty. Päällystö- ja alipäällystö verhoutui vihreiden jääkäripukujen sijasta erilaisiin siviilivaatteisiin. Käskyn mukaan kaikkien oli pukeuduttava så tarvligt som möjligt. Valkoiset käsivarsinauhat ja kaikki muut sotilastunnukset oli riisuttu pois. Ainoa tunnus oli kuusenhavu, joita piti pitää sekä jossakin näkyvillä että myös taskuissa, jos tunnistamiseen tulee tarvetta. (Lisäksi määrättiin jokainen kantamaan pahvista tunnistelappua narusta kaulassa.) Naamioituminen niukkuuden siviileiksi oli oleva todella hyödyllistä yötaistelun aikana: punaiset eivät kohdatessaan meliniläisiä olettaneet olevansa tekemisissä valkoisten kanssa, mikä mahdollisti säännöllisesti yllätyksen ja tehokkaan toiminnan. Elokuvasta jää kokonaan pois Melinin komppanian vetäytyminen Näsilinnasta Näsijärven jäätä pitkin pois. Kun hyökkäykseen lähti Kalevankankaalta, Messukylän maantieltä 192 miestä, Näsijärven jäällä, ulosmurtautumisen jälkeen laskettiin suljettuun järjestykseen kootusta komppaniasta 112 miestä. Tappiot olivat todella isot, mutta kaikki eivät edes ehtineet mukaan komppanian hurjaan ryntäykseen halki palavan Tampereen. Rynnäkön aikana kaatui yhdeksän miestä ja haavoittui kolmetoista. Näsilinnan taistelun aikana kaatui 17 miestä, haavoittui kuolettavasti SotilasAikakausLehti 9 | 2012 kolme ja selviävällä tavalla 32. Kokonaisvahvuudesta tappioprosentti oli siis 28. Päällystöä näyttelevät ovat ammattilaisia. Nicke Lignell on vakuuttavan tyyni ja rauhallinen, jopa kylmä Gunnar Melin. Anton Häggblom (jääkärivaravääpeli Uno Boström) ja Petter Kevin (jääkäriluutnantti Sten Holm) ovat kummatkin erittäin vakuuttavia. Siinä sitten olikin komppanian ylin jääkäripäällystö: Melin, Holm ja Boström. Kahdesta muusta jääkäriupseerista toinen kaatui yöllä hyökkäyksessä ja toinen oli kuolettavasti haavoittunut jo kiirastorstaina. Taistelu Näsilinnasta 1918 on merkittävä ja pitkäksi aikaa mieleenpainuva elokuva Tampereen verisestä menneisyydestä. Se on hyvin todentuntuinen, nopeatempoinen ja kaunistelematon, mutta ei mässäile verellä ja kaameuksilla. Se on otteeltaan myös hyvin puolueeton. Jääkärijohtokolmikon kohtalokin jää mietityttämään. Mikä katkaisi eversti Melinin uran niin yhtäkkiä vuonna 1940? Hän oli palvellut kenttätykistön merkittävimmässä rintamatehtävässä, Kannaksen armeijan tykistökomentajana koko talvisodan ajan ja nimitetty maaliskuussa 1940 maavoimien tykistökomentajaksi. Sitten siirto pääesikunnan käyttöön ja sieltä kotijoukkoihin, jossa jonkin aikaa jopa yhden kenttätykistön koulutuskeskuksen päällikkönä. Melin siirtyi kotijoukkojen tykistön komentajan tehtävästä reserviin pitkien puukkojen päivinä vuonna 1944. Uno Boström yleni aikanaan everstiluutnantiksi ja palveli eri huollon tehtävissä, muun muassa koko jatkosodan 17. divisioonan huoltopäällikkönä. Tämä todella hieno, viidellä vapaudenristillä palkittu sotilas siirtyi täysin palvelleena reserviin sodan jälkeen Vaasan sotilaspiirin päällikön virasta vuonna 1949. On hyvin merkillepantavaa, ettei everstiluutnantti Boströmiä erotettu vuodenvaihteen 1944 - 1945 pitkien puukkojen päivinä, kun 19 kenraaliakin erotettiin ja siirrettiin reserviin. Ja hurja Holm, hän erosi palveluksesta vuonna 1918, toimi teollisuudessa ja liike-elämässä, meni naimisiin, mutta erosi, muutti Kanadaan ja lopulta kaikkeen kyllästyneenä ilmeisesti tappoi itsenä vuonna 1932. Elokuvassa on myös hitunen omituista, mutta täysin todellisuuteen perustuvaa sodan hullunkurisuutta, kun Näsilinnan pihassa hyvin huonossa kunnossa makaava partainen punikki (Perttu Pesä)neuvoo ääni kähisten kesken taistelun nuorta lahtarikloppia Boströmia, joka oikeassa elämässä oli tuolloin 23-vuotias (Anton Häggblom on nyt 27-vuotias), kuinka käytetään Lewista. Neuvoja antanut punakaartilainen muuten toimitettiin oikeassa elämässä sisään palatsiin saamaan hoitoa heti kun asekoulutus oli ohi. Ase on punakaartin venäläisiltä saama ja nyt jääkäreiden sotasaaliina käytössä vallankumousta kukistamassa. Kunhan se vain saadaan yhteistuumin toimimaan. Pertti Alanen 53 Uutisia Historiasta 54 Ohto Manninen Talvisodan musta marsalkka Meillä runsaasti laajentunut ”keltainen lehdistö” on viime aikoina innostunut ajatuksesta, että Suomen marsalkka Mannerheimia voi näytellä musta mies.Vain harvat kuitenkaan muistanevat, että talvisotaan lähti trinidadilaissyntyinen lentäjä, joka ainakin oman ilmoituksensa mukaan oli sotamarsalkka. Silloisen normaaliterminologian mukaan hänet on suomalaisiin papereihin merkitty neekeriksi. H ubert Fauntleroy Julian hyväksyttiin Suomen Washingtoninlähetystön suosituksesta ilmapuolustuksen palvelukseen Lentorykmentti 2:een. Tuolloin hänellä oli Yhdysvalloissa annettu matkatodistus, jonka mukaan hän ei ollut minkään maan kansalainen. Kenraalimajuri Lundquistin allekirjoittamassa ilmoituksessa kerrotaan, että hän omasi abessinialaisen everstin ja kanadalaisen luutnantin arvon. Suomessa hän sai kapteenin arvon. Everstiluutnantti Lorentzin kirjoittamaan arviointiin on merkitty myös arvo Abessinian [Etiopian] kenttämarsalkka. Tähän arviointiin on kirjattu, että Julian oli epäluotettava, sillä hänen kertomuksensa ansioistaan ja elämästään vaikuttivat epäilyttäviltä ja olivat ristiriitaisia. Organisointihaluja Julian ilmoitti tulleensa ”järjestääkseen Suomen ilmavoimat uudelleen”. Hän esitti mielellään neuvoja asioissa, jotka suomalaisten näkemyksen mukaan meillä tiedettiin jo paremmin. Hänen kertomustaan tuhansista lentotunneista ei uskottu, kun hän eksyi Turun ilmatilassa kirkkaalla säällä ja sakkasi pahasti laskussa. ”Marsalkalle” ei tavallinen ruoka maittanut: hän vaati ruoan oman reseptinsä mukaan. Koreilunhaluinenkin hän oli. Laskut hän jätti ”kaikkialla” maksamatta, mm. Hotelli Kämpissä, Hotelli Tammerissa ja Stockmannin vaatturilla. Valtio maksoi laskut, kunnes ravintoloissa hankitut naistuttavuudet tulivat esittämään vaatimuksia. Julian käyttäytyi väliin erittäin sotilaallisesti mutta saattoi yhtäkkiä muuttua röyhkeäksi. Hän kävi junassa käsiksi erääseen reserviupseeriin, joka ei riittävän nopeasti tarjonnut paikkaansa. Julian vapautettiin muutaman lennon jälkeen Lentorykmentti 2:sta täysin hyödyttömänä. Ilmapuolustuksen esikunnan kirjoissa hän oli vielä toukokuun lopulla 1940. Hänen myöhemmät kertomuksensa osallistumisesta ilmataisteluihin punalentäjiä vastaan olivat perättömiä. Ilmailuinnostuksen herääminen Julianin ensimmäisistä vuosikymmenistä kirjoitetut tiedot poikkeavat toisistaan, mutta pääpiirteet pitänevät paikkansa. Herbert Fauntleroy -nimet kasteessa 1897 saanut poika kasvoi kaakaoplantaasin ilmeisen varakkaan tilanhoitajan perheessä Port-au-Princessä. Siellä hän aloitti koulunkäynnin ja siirtyi sitten jatkamaan Ennätyslentäjäksi Wikipedia ja ennätyslentojen maailmassa. Hän esitti laskuvarjolla näytöshyppyjä, ja keräsi yleensä onnistumatta rahaa. Kun Julian valmistautui vuonna 1929 Atlantin-ylitykseen, Calypso-laulaja Sam Manning sanoitti New Yorkissa värillisen väestön ylpeyttä kannustavan laulun ”Lieutenant Wikipedia Julian oli ennen Suomeen tuloaan todella saavuttanut mainetta. Hän oli aluksi ainoa mustaihoinen 1920-luvun ilmanäytösten Suomalaisten lentäjien joukossa Hubert F. Julian. Morane Saulnier MS 406 SotilasAikakausLehti 9 | 2012 Julian”. Siinä hän vertasi Juliania Atlantin ylittäneeseen Charles Lindberghiin – Julian, urhoollinen musta mies, oli laulussa lentämässä ikuisuuteen. Manning viittaa laulussa ilmeisesti myös siihen, että calypso-musiikki jo oli ”lentänyt” Saksaan. Lentonäytösten maine oli kiirinyt Afrikkaan, ja vuonna 1930 Julian matkusti kutsusta keisari Haile Selassien kruunajaisjuhliin. ”Harlemin Musta kotka” laskeutui lentonäytöksessä laskuvarjolla keisarin jalkojen juureen, ja sai tältä Etiopian kansalaisuuden, Menelikin kunniamerkin ja everstin arvon. Kruunajaisten harjoituksissa Julian kuitenkin romutti keisarin oman Moth-lentokoneen, ja hänen nelikuukautinen uransa Etiopian ilmavoimissa päättyi siihen. Palattuaan Harlemiin Julian vuonna 1931 ensimmäisenä afroamerikkalaisena lensi Yhdysvaltojen sisällä rannikolta rannikolle, ja samana vuonna hän saavutti kestävyyslentoennätyksen lentämällä 84 tuntia ja 33 minuuttia ilman polttoainetäydennystä. Sen lisäksi hän jonkin aikaa lensi kieltolakia uhmaten whiskyä Kanadasta Yhdysvaltain itä rannikolle. Herbert F. Julianin lentotaidosta ei liene epäilyksiä mutta sen tasosta kylläkin. Vuonna 1925 hän joutui New Yorkissa Uutisia Historiasta Englantiin. Maailmansodan sytyttyä perhe kuitenkin 1914 muutti Kanadaan. Lentäjä-ässä Bill Bishopilta Herbert sai 1919 Kanadassa ensimmäisen kontaktinsa ilmailuun. Hän väitti sittemmin toimineensa luutnantin arvossa Kanadan ilmavoimissa. Viimeistään New Yorkiin muutettuaan hän oli jo oppinut lentämisen, ja hänestä oli vuoteen 1921 mennessä tullut ”herrasmieslentäjä”, joka käytti tyylikkäitä vaatteita, mistä hänet tunnettiin loppuelämänsä. Lento-onnettomuuksien lukuisuus sai hänet patentoimaan 1921 ”Lentokoneen turvavälineen”. Se oli laskuvarjon ja potkurin yhdistelmä, jonka oli määrä jarruttaa lentokoneen törmäystä. Laitteen nimi oli ”parachuttagravepreresistra”. 55 Uutisia Historiasta tappeluun erään yksityisetsivän kanssa, joka oli paljastanut, että häneltä puuttui lentäjän lupakirja. Vuodelta 1931 on tieto, että hän oli saanut ohjaajan lupakirjan, ja vuodelta 1934 toinen, jonka mukaan hän oli saanut Englannissa lentäjän lupakirjan ensimmäisenä mustaihoisena. Kahinoiva ”sotamarsalkka” Italian hyökättyä 1935 Etiopiaan Julian matkusti takaisin Etiopiaan. Hänestä tuli Etiopian ilmavoimien komentaja. Tämän rupeaman jälkeen hän käytti väliin sotamarsalkan arvoa. Ennen häntä oli sinne saapunut floridalaissyntyinen John C. Robinson, ”Ruskea Kondorikotka”, jonka lentotaito oli merkittävä. Kotka ja Kondorikotka päätyivät kilpailutilanteeseen, niin että he eräässä tilanteessa joutuivat jopa tappeluun: Julian löi – oman kuvauksensa mukaan – tuolilla päähän puukolla uhkaavaa Robinsonia. Juliania ei saamastaan keisarin anteeksiannosta huolimatta päästetty edes lähelle lentokonetta, vaan hän sai tehtäväkseen harjoittaa 3000 paljasjalkamiestä. Tappelun ja talousrikosepäilysten takia Julianin oli taas poistuttava Afrikasta, hyvissä ajoin ennen italialaisten voittoa. Kerrotaan, että hänellä oli saapuessaan joulukuussa 1935 valtamerilaivalla New Yorkiin päällään majavankarvatakki ja päässään derby-hattu. Ellis-saarella meni aikaa selvitettäessä, oliko hän Etiopian vai Britannian kansalainen. Filmituottajana ja sotien liepeillä Etiopiasta palattuaan Julian antautui aktiivisesti eri aloille. Hän toimi mm. elokuvaalalla tuottajana. Keväällä 1939 valmistui elokuva ”Lying Lips” ja vuodenvaihteessa 1940/41 elokuva ”The Notorious Elinor Lee”. Maailmantilanteen kiristyessä Julianista tuli New York Amsterdam Newsin kirjeenvaihtaja. Hän poistui kuitenkin Eu- 56 roopasta syyskuussa 1939 toisen maailmansodan puhjettua. Talvisodassa Julian oli ”viimeistä kertaa lentokoneen ohjaimissa”. Talvisodan jälkeen Julian niitti mainetta haastamalla – menestyksettä – marsalkka Hermann Göringin ilmakaksintaisteluun kanaalin yläpuolella – Saksan rasistisen linjan takia. Mustan lentäjän seuraava mahdollisuus tuli loppuvuodesta 1941 Yhdysvaltain liityttyä toiseen maailmansotaan. Julian liittyi vapaaehtoisena Tuskageen kaupungissa koulutettavaan Yhdysvaltain 99. hävittäjälaivueeseen. Sieltä hänet kuitenkin siirrettiin pois ”ilman loppututkintoa”. Hänet muistettiin mm. siitä, että hän käytti muotoja vastaamatonta everstin univormua, vaikka hänellä ei ollutkaan tätä arvoa Yhdysvaltain armeijassa. Hän palveli sitten sodan loppuajan jalkaväessä, ja sai kunniallisen eron toukokuussa 1945. Tämän jälkeen hän toimi hallintotehtävissä Detroitissa lentokonetehtaalla, ja perusti sitten kansainvälisillä linjoilla toimivan rahtilentoyhtiön. Kansainvälinen asekauppias Jo aikaisemmissa toimissaan Julian oli sekaantunut asekauppoihin, mm. Etiopian matkallaan 1935. Vuonna 1949 hän perusti yhtiön Black Eagle Enterprises, ja hankki sille asekauppaoikeudet. Aluksi yritys myi ylijäämätavaraa, mutta siirtyi sittemmin suurempiin kuvioihin. Asekauppa oli tuottoisaa, ja Julianista tuli oman näkemyksensä mukaan ”rikkaampi kuin huvijahdillinen kreikkalaisia”. Hän ilmeisesti viittasi kuuluisaan Onassikseen ja tämän kollegoihin. Uransa myöhemmissä vaiheissa Julian päätyi viranomaisseurantaan, hän kun järjesteli asekauppoja levottomille alueille, mm. latinalaiseen Amerikkaan. Tuossa vaiheessa hän oli jo Yhdysvaltain kansalainen, sillä hän oli menettää sen myytyään aseita kommunistivaltioon. Syyte kuitenkin peruttiin, kun hän onnistui osoittamaan, ettei hän ollut huomannut Guatemalan muuttuneen kommunistiseksi. Monesti kaupat varmaan onnistuivat, mutta eräät kiinnostusta herättäneet projektit epäonnistuivat. Näihin kuului yritys auttaa Kongon kriisin aikana Moise Tshomben Katangan valtiota. Nelisen kuukautta hän vietti 1960 Leopoldvillen vankilassa. Asekaupat ainakin päällisin puolin jätettyään sokeritukkukauppias Julian yritti 1974 ostaa Etiopian sotilasjuntalta vallasta syöstyn Haile Selassien vapaaksi. Hän katsoi olevansa sen velkaa oman näkyvän asemansa saatua alkunsa ”Hänen Keisarillisen Majesteettinsa hyväntahtoisuudesta”. “Musta Kotka” kuoli luonnollisen kuoleman New Yorkin Bronxissa 86-vuotiaana 19.2.1983. Talvisotaa ja marsalkka Mannerheimia hän tuskin enää muisti. Lähteitä K.W. Janarmo: Varminta on olla liikaa luottamatta vieraan apuun (1964) Anssi Vuorenmaa, Abessinian Musta kotka teki mahalaskun (1990). Tomi Mertanen FT Kirjoittaja on tutkinut muun muassa Suomen ja kansallissosialistisen Saksan kultuurisuhteita. Kulttuurin aseveljet Suomalais-saksalainen rintamataidenäyttelyvaihto jatkosodan vuosina Sotilaiden ohella myös suomalaisen ja saksalaisen kulttuuriväen välillä vallitsi tiivis yhteys toisen maailmansodan aikana. Artikkelissa tarkastellaan tätä kulttuurivaihtoa Suomessa ja Saksassa järjestettyjen taidenäyttelyiden näkökulmasta. E ri taiteenalojen edustajia vieraili säännöllisesti molemmissa maissa, ja suomalaista kulttuuria suorastaan jumaloitiin Hitlerin Saksassa. Suomalainen käännöskirjallisuus eli kulta-aikaansa saksalaisella kielialueella ja täkäläisen musiikin konsertit eri puolilla Saksaa keräsivät täysiä saleja sotatilasta huolimatta. Suomalainen kulttuuri kiinnosti, koska uuden Saksan edustajat katsoivat sen perusvireen olevan lähellä muun muassa maanläheisyyteen ja kansallisromantiikkaan pohjannutta SotilasAikakausLehti 9 | 2012 kansallissosialistien Blut und Boden -ideologiaa. Musiikin ja kirjallisuuden ohella kuvataiteesta muodostui jatkosodan aikana yksi vilkkaimmista kulttuurivaihdon muodoista. Määrällisesti ei tosin päästy lähellekään esimerkiksi musiikkivaihtoa, mutta maiden välillä järjestettiin muutamia suuria taidenäyttelyitä, joissa olisi ollut tekemistä jopa rauhan aikana. Merkittävillä esiintymisillä haluttiin puolin ja toisin osoittaa sitoutumista yhteisiin päämääriin sekä tunnustaa molemminpuolista aseveljeyttä. Jatkosodan aikana näyttelyvaihto haluttiin ulottaa aina rintamataiteilijoiden ja TK-piirtäjien teoksiin asti. Taiteilevat sotilaat Toisen maailmansodan aikana saksalaiset organisoivat propagandansa perin pohjin ja ammattimaisesti. Puolaan hyökkäyksestä lähtien lehtikirjoitukset ja valokuvat varustettiin PK-merkinnällä (Propakanda Kompanie), millä viestitettiin toimittajien ja kuvaajien olleen paikan päällä sotatoimialueella, osana taistelevia joukkoja. Saksalaiset PK-miehet eivät olleet reporttereita vaan oleellinen osa aseellisia joukkoja. PK-mieheksi ei päässyt ilman rintamakokemusta. Heidän kauttaan kotirintamalle välittyi tunnelma taistelualueelta, ja koko saksalainen yhteiskunta pääsi jakamaan rintaman menestyksen. Myös suomalaiset tiedotusmiehet hakivat jatkosodan oppinsa Sak- 57 sasta. Saaduista kokemuksista muokattiin suomalainen, maanläheinen tapa hoitaa niin kotirintaman kuin joukkojenkin mielialoja. Kesäkuussa 1941 perustettiin yhdeksän tiedotuskomppaniaa, minkä lisäksi oli muutamia tiedotusjoukkueita. Komppaniat sijoitettiin maavoimien jokaiseen armeijakuntaan, ilma- ja merivoimiin sekä kotijoukkoihin ja ne alistettiin suoraan päämajan tiedotusosastolle. Pääesikunnan Kuvalaitos (myöhemmin kuvaosasto) johti tiedotuskomppanioiden valokuvaus- ja elokuvaustoimintaa. Suomalaiset TK-miehet (Tiedotuskomppania) olivat kuvauksissaan saksalaisia esikuviaan realistisempia ja valtuuksiltaan itsenäisempiä. Kertomusten ja valokuvien lisäksi tiedotus- ja propagandakomppanioiden soturit laativat toisinaan myös piirroksia ja maalauksia. TK-piirtäjiltä edellytettiin ennen kaikkea sotatapahtumista kertovia mustavalkoisia piirroksia, jotka soveltuivat artikkelien kuvitukseksi. Vaihtoehtona olivat myös pastelliliiduin ja vesi- tai peitevärein väritetyt kuvat. Näyttely Ateneumissa Toukokuun 16. päivänä 1942 avattiin Ateneumissa suomalais-saksalainen rintamataiteilijoiden näyttely, jonka järjesti osaltaan henkisestä sodankäynnistä vastannut Propaganda-Aseveljet. Kaikkiaan esillä oli lähes 500 teosta. Saksalaisten PK-miesten maalaukset ja piirrokset olivat olleet esillä jo Roomassa, Milanossa ja Madridissa, ja Helsingistä teokset jatkoivat Zagrebiin, Budapestiin ja Bukarestiin. Suomalaisten teoksia 58 puolestaan oli tarkoitus viedä näytille Berliiniin tulevana syksynä. Näyttelytoimikunnan puheenjohtaja oli Propaganda-Aseveljien puheenjohtaja, eversti Lasse Leander. Jäseninä oli suomalaisia ja saksalaisia upseereita, muun muassa kontra-amiraali Reimar von Bonin. Maiden tiedotusmiesten ammattimaisuuden aste kävi ilmi näyttelyn teoksissa. Saksalaisten töissä kuvattiin lähinnä sotatilanteita ja suurin osa niistä oli maalauksia. Suomelta esillä oli 249 teosta, joista vain 17 oli maalauksia, loput olivat piirroksia ja valokuvia. Suomalaisten töissä saattoi muutoinkin olla paljon parantamisen varaa, sillä esimerkiksi näyttelyssä vierailleen Olavi Paavolaisen mukaan saksalaisten työt veivät kirkkaasti voiton suomalaisista: hänestä saksalaisten osalta saattoi oikeasti puhua taiteesta. Silti Paavolainen suhtautui kriittisesti saksalaisten töihin, lähinnä niiden sotaa ihannoivaan kuvamaailmaan. Tiedotuskomppanioissa palvelleiden suomalaistaiteilijoiden toiminta jättikin kaiken kaikkiaan varsin vaatimattoman jäljen sotavuosien historiaan. Taiteilijoiden määrä tiedotuskomppanioissa ei ollut suuri, kaikkiin komppanioihin heitä ei alun perin edes sijoitettu. Sodan jatkuessa miehiä siirreltiin paikasta toiseen. Mukana oli kolmisenkymmentä vapaata taiteilijaa, piirtäjää ja mainosgraafikkoa. Isänmaallisen innostuksen houkuttelemina joukkoon tuli myös palveluksesta vapautettuja tai palvelusiän jo ylittäneitä. Osa oli saavuttanut nimeä ennen sotaa, muutamista tuli tunnettuja sodan jälkeen. Tunnetuimpia olivat taiteilijat Onni Oja ja Uuno Eskola sekä taidegraafikot Erkki Tanttu ja Aarne Nopsanen. Sen sijaan esimerkiksi Lennart Segerstråle ja Tapio Wirkkala toimivat valistusupseereina. Taiteellinen taso kirjavaa Teosten taiteellinen taso oli lopulta kirjava ja epätasainen. Mukaan mahtui niin hienoja kuin vähemmän mairittelevia töitä. Ateneumin rintamataidenäyttelyn ohessa oli erillinen puhdetyönäyttely, johon oli tuotu esille muun muassa ruutitynnyrin päällä istuva Churchill, jolle paholainen toi pelastusrengasta. Ateneumin näyttelyn merkitystä maiden suhteille osoitti se, että tasavallan presidentti Risto Ryti vieraili seurueineen avajaisissa parin tunnin ajan. Paikalla olivat myös pääministeri Jukka Rangell, puolustusministeri Rudolf Walden, opetusministeri Antti Kukkonen, kulkulaitosten- ja yleisten töiden ministeri Vilho Annala ja sekä kansanhuoltoministeri Väinö Arola. Saksaa tilaisuudessa edusti lähetystöneuvos Erich Zechlin. Lisäksi paikalla olivat Italian, Japanin, Kroatian, Bulgarian ja Romanian lähettiläät sekä useiden eri maiden sotilasasiamiehet. Ulkomaalaisia vieraita kiinnostivat erityisesti suomalaiset puhdetyöt. Itse näyttelypaikka oli koristeltu Suomen ja Saksan lipuin ja vaakunoin sekä Rytin, Mannerheimin ja Hitlerin rintakuvin. Avauksen suoritti puolustusministeri Walden, joka kehui PK- ja TK-miesten toimia sodan luonteen kuvaamisessa. Hänestä teokset olivat taiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita, koska ne kuvasivat sotaa autenttisesti. Saksalaisosapuolen kiitokset esitti Zechlin, joka piti näyttelyä osoituk- sena ”suomalaisten ja saksalaisten toveruudesta ja aseveljeydestä, joka osaltaan vahvistaa kansojemme välisiä poliittisia ja kulttuurisuhteita”. Tilaisuus radioitiin sekä Suomeen että Saksaan, ja saksalaisen UFA:n filmiryhmä kuvasi sen viikkokatsaukseensa. Saksalaisosapuoli järjesti Suomalais-saksalaisen Seuran jäsenille erillisen mahdollisuuden tutustua teoksiin saksalaisen oppaan välityksellä. Näyttely oli joltinenkin menestys. Suomitaidetta KeskiEurooppaan? Jo ennen toukokuun näyttelyä suomalaiset olivat syksyllä 1941 suunnitelleet oman TK-näyttelyn järjestämistä Saksassa. Syyskuussa 1941 Helsingin Taidesalongissa oli pidetty suomalainen TK-näyttely, jonka teoksista Berliinin-lähetystön lähetystösihteeri H.R. Martola oli tuolloin kiinnostunut. Hän kyseli ulkoministeriöltä mahdollisuutta saada kyseisestä katselmuksesta töitä Saksaan vielä saman syksyn aikana, sillä saksalaisetkin halusivat nähdä suomalaisten teoksia. Mitkä tahansa työt eivät tosin kelvanneet, vaan niiden piti Martolan mukaan olla riittävän korkeatasoisia saksalaisten innostamiseksi. Tason parantamiseksi tarvittaessa Martola ehdotti näyttelyn täydentämistä talvisotaa esittävillä maalauksilla ja piirroksilla. Ulkoministeriöstä Taidesalongin näyttely oli kuitenkin sekava ”sekä määrältään että laadultaan”, eikä se suositellut sen siirtämistä sellaisenaan Saksaan. Ministeriön mukaan rintamalta oli kohdakkoin tulossa uusi erä TK-töitä, joista parhaimmilla näyttelyä voisi parantaa ja siten SotilasAikakausLehti 9 | 2012 sen lähettäminen Saksaan olisi ehkä mahdollista. Lokakuun 1941 lopulla Martola ilmoitti ulkoministeriölle keskustelleensa asiasta Saksan ulkoministeriön (Auswärtiges Amt, AA) virkamiesten kanssa ja kuulleensa näiltä ulkoministeriön tiedottaneen hankkeesta Helsingin-lähetystöä. Sitä oli pyydetty ryhtymään toimenpiteisiin näyttelyn saamiseksi Berliiniin. AA halusi tehdä näyttelystä virallisen tilaisuuden, eikä se halunnut ”kiinnittää huomiota näytteillepantujen tuotteiden taiteelliselle arvolle, vaan on pääasiaksi katsottava sitä seikkaa, että tuotteet ovat rintamamiesten laatimia ja taisteluaiheita esittäviä.” Tästä lähtien suomalaisten alulle panemaa hanketta ajoi Saksan ulkoministeriö. Samalla näyttelyn ajankohta siirtyi huomattavasti myöhemmäksi, syksyyn 1942, jolloin se oli määrä järjestää Berliinissä Tulilinjojen taidetta -nimellä. Talven hanke eli suvantovaihetta. Huhtikuussa 1942 Martola kirjoitti ulkoministeriölle Berliininlähetystön saaneen kymmenen muun maan ohella Wehrmachtilta kutsun osallistua 15.8.–30.9.1942 Wienin Künstlerhausissa järjestettävään Krieg und Kunst -näyttelyyn. Näyttelyn kustannuksista vastasi Saksan sotavoimien yleisesikunta OKW. Wienin jälkeen näyttely siirtyisi Dresdeniin, Düsseldorfiin ja Königsbergiin. Saksalaiset halusivat suomalaisten toimittavan lähinnä sotilaiden tekemiä tauluja ja ehkä muutaman puhdetyöesineen, kaikkiaan noin 10–15 kappaletta. Tarkoituksena oli tuoda näytille sotaa esittäviä kuvia, mieluusti taistelukuvauksia. Töiden piti mie- luusti olla öljy- ja vesiväritöitä tai piirustuksia, mutta myös sotatilanteessa tapahtumapaikalla laaditut hahmotelmat kävivät. Erityisesti OKW toivoi, että kuvat kertoisivat itärintaman taisteluista ja että ne olisivat taiteellisesti korkealaatuisia. Harrastajatason teoksia ei Saksaan saanut lähettää, sillä toiveissa oli, että työt voitaisiin myös myydä halukkaille ostajille. Kuvat piti toimittaa Saksaan kesäkuun puoliväliin mennessä. Wehrmachtin organisoima näyttely muistutti luonteeltaan selvemmin taidenäyttelyä kuin syksyllä 1941 käynnistetty hanke, jonka taiteelliselle tasolle ei ollut asetettu kriteereitä. Koska AA:n omimasta hankkeesta ei ollut kuulunut mitään, puolsi Martola osallistumista OKW:n ehdottamaan näyttelyyn. Vastauksessaan ulkoministeriö ilmoitti suhtautuvansa ”periaatteellisista syistä” näyttelyyn myönteisesti ja haluavansa lähettää siihen muutaman teoksen. Samalla Martolalle valiteltiin, etteivät suomalaiset taidearvostelijat olleet tutustuneet kaikkiin mahdollisiin näyttelyesineisiin. Jo nyt kuitenkin näytti siltä, etteivät työt olleet kovin korkeatasoisia – taiteilijoita oli rintamalla vähän, koska heitä oli mobilisoitu muihin tehtäviin. Ulkoministeriö totesi saavansa näyttelyyn korkeintaan viisi teosta. Kesäkuun alussa Martola kuitenkin ilmoitti saksalaisten antaneen näyttelystä uusia ohjeita, joissa jokaisen maan toivottiin lähettävän noin 20 esinettä. Maalausten lisäksi näytille voitiin asettaa myös patsaita, veistoksia sekä muuta taidetta. Teosten oli mieluusti oltava kaikista aselajeista, ja taulut piti lähettää ke- 59 hystettyinä. Kuljetukset eri maista hoiti Saksan sotilasasiamies, jolla oli myös oikeus vaikuttaa teosten valintaan. Työt oli toimitettava vielä kuun loppuun mennessä. Ilmoitus sai suomalaisiin vauhtia. Ulkoministeriö välitti saamansa tiedot Valtion tiedotuslaitokselle (VTL), joka vastasi näyttelyvaihtotoiminnasta. Tiedotuslaitos pyysi sekä Helsingin Taidehallin intendentti Bertel Hintzeä että Ateneumin taidekokoelmien amanuenssi Aune Lindströmiä arvioimaan näyttelyyn lähetettävien teosten laadun sekä keräämään riittävän edustavan kokoelman. Hintze ja Lindström ryhtyivät työhön välittömästi, mutta eivät olleet tyytyväisiä tarjontaan. Koska ehdolla olleet teokset olivat heistä täysin ala-arvoisina, esittivät he otettavaksi mukaan myös päämajan omistamia TKpiirtäjien töitä. Päämajan tiedotusosasto ei kuitenkaan halunnut antaa teoksiaan Wieniin, sillä se oli kaikessa hiljaisuudessa jatkanut syksyllä 1941 aloitettua hanketta puhtaasti suomalaisen TK-näyttelyn saamiseksi Berliiniin, missä se oli määrä avata lokakuussa 1942. Tiedotusosastosta ei ollut lainkaan varmaa, ennättivätkö teokset Wienistä Berliiniin ajoissa, joten se kieltäytyi antamasta niitä. Kuultuaan asian saamasta käänteestä Hintze ja Lindström pitivät VTL:n kokoelmiin kuuluneita tavallisten sotilaiden töitä niin heikkotasoisina, ettei niitä kannattanut Wieniin lähettää. Tähän vedoten VTL ilmoitti ulkoministeriölle, ettei Suomi ala-arvoisten töiden vuoksi osallistu Wienin näyttelyyn. Ministeriö ilmoitti VTL:n kannan 60 Berliinin-lähetystölle pyytäen sitä välittämään tiedon edelleen saksalaisille. Näyttely valmistuu viimein Suomen Berliinin-lähetystö ei hyväksynyt kielteistä vastausta, sillä vain viikkoa myöhemmin ulkoministeriö otti yhteyttä päämajaan pyytäen tiedotusosastoa uudelleen harkitsemaan osallistumista Wienin näyttelyyn. Lähetystö piti osallistumista erittäin tärkeänä, ja se oli huomauttanut, ettei suomalaisen TK-näyttelyn järjestäminen Berliinissä tarvinnut olla mikään este, sillä esineet voitiin helposti siirtää näyttelystä toiseen. Saksalaisille annetun lupauksen peruminen teki lähetystön mielestä ikävän vaikutuksen. Reilun viikon verran asiaa mietittyään päätti tiedotusosasto heinäkuun puolivälissä suostua ulkoministeriön vaatimukseen ja antoi sille omistamiaan teoksia lainaksi. Koska toimitus oli jo yli kaksi viikkoa myöhässä, lähetti tiedotusosasto VTL:n kuvapalveluosaston välityksellä oman näyttelynsä, 30 sotatapahtumaa kuvailevaa teosta (21 piirrosta, 3 öljymaalausta, 4 akvarellia ja 3 valokuvaa), suoraan OKW:lle Berliiniin sotilastietä pitkin. Kun vaikeudet oli viimein voitettu, esiteltiin suomalaisten TK-miesten töitä Saksassa kahdessa erillisessä näyttelyssä kaikkiaan viidellä paikkakunnalla syksyn 1942 aikana. Molemmat näyttelyt toteutuivat lopulta suunnitelmien mukaisesti ja sujuivat erinomaisesti. Kyseiset teokset olivat uudelleen esillä Wienissä keväällä 1944. Jatkosodan aikaisen rintamataidenäyttelyvaihdon merkitys oli kaikkea muuta kuin taiteellinen. Osapuolilla oli kuitenkin omat intressinsä. Suomalaiset halusivat osallistua näyttelyihin lähinnä siksi, että aseveljet sitä heiltä erikseen pyysivät. Lähteistä käy selvästi ilmi, ettei osin taiteellisesti heikkotasoisia teoksia olisi muuten haluttu viedä KeskiEurooppaan näytille. Saksalaiset puolestaan halusivat suomalaiset mukaan ennen kaikkea propagandavalttina. Sotavuosina Saksassa järjestettyjä kulttuuritapahtumia käytettiin näkyvästi ulkomaanpropagandassa. Mitä laajempi osallistujakunta olisi, sitä voimakkaammalta näyttäytyisi Saksan johtama liittouma ulkopuolisten silmissä. Tosin samalla näyttelyvaihto toimi omalta pieneltä osaltaan merkkinä aseveljien suhteiden läheisyydestä, myös kulttuurin alalla. SECURING THE FUTURE With reliability and accuracy in our technology, processes and business Ammunition Rocket Motors Shoulder Launched Weapons Demilitarization Hand Grenades Fuzes Warheads Pyrotechnics Gas Generators and Catapults Ballistic Devices www.nammo.com Civilian Products Testing and Services Vesa Kämäri Kenraaliluutnantti evp., TkT Kumppanuusohjelman strateginen johtaminen (osa 5) – Talous- ja henkilöstöhallinnon kehittäminen sekä kumppanuusohjelman arviointia Puolustusministeri ohjeisti maaliskuussa 2002 taloushallinnon kehittämisalueen kehittämisperiaatteet. Ne esiteltiin pilottihankkeita käsittelevässä kirjoituksessa (SAL 3/2012). Kehittämisalueella toteutettiin kolme hanketta: palkkahallinnon pilottihanke, palkkahallinnon hanke ja taloushallinnon hanke. Lopputuloksena syntyi yksi talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus. P alkka- ja taloushallinnon kehittämishankkeen läpivienti tapahtui suurissa puitteissa varsin tarkoituksenmukaisesti, mutta selkeä ongelma oli aikajänne. Kehittämishanke kesti puolustushallinnon sisällä vuoden 2001 loppukesästä vuoden 2008 alkuun asti. Suunnitteluresursseja sidottiin hankkeeseen yli kuusi vuotta, välillä jopa runsaasti. Kokonaisvaltainen suunnittelu puuttui ja se näkyy prosessissa. 62 Kuviossa 1 on hahmoteltu prosessin päävaiheet. Palkkahallinto toteutettiin pääesikunnan johdossa ja taloushallinto puolustusministeriön johdossa. Palkkahallinnon palvelukeskus Hämeenlinnaan perustettu puolustusvoimien palkkahallinnon pilottiyksikkö, Hämeen Palvelukeskus, aloitti toiminnan maaliskuussa 2003. Se tarjosi mahdollisuuden testata palkkahallinnon uusien prosessien toimivuutta. Pääesikunta ei jäänyt odottamaan pilottihankkeen lopullisia tuloksia, vaan lähti kehittämään palkkahallinnon palvelukeskusta pilotoinnin rinnalla heti, kun oli osoitettu palvelukeskuksen toimivuus. Pääesikunnan päällikkö ohjeisti lokakuussa 2003 palkkahallinnon ja siihen liittyvien henkilöstöhallinnon prosessien kehittämistä seuraavasti: - ”Tavoitetilassa vuosina 2006 - 2007 puolustusvoimien palkkahallinnossa on uusi keskitetty toimintamalli, joka keventää joukko-osastojen (vast.) työtä ja mahdollistaa henkilöresurssien osittaisen uudelleen kohdentamisen.” - ”Palkkahallinto keskitetään yhteen perustettavaan palvelukeskukseen,…” - ”Palvelukeskuksen toiminta pyritään aloittamaan vuoden 2004 kuluessa.” palkansaajaa kohti ja käsiteltyjen palkansaajien lukumäärä jokaista palkkahallinnon henkilötyövuotta kohti. Palkkahallinnon kehittäminen eteni paremmin kuin oli itse asiassa suunniteltu. Vuoden 2008 loppuun mennessä palvelukeskuksen tuottavuus kaksinkertaistui asetettuihin tavoitteisiin verrattuna, kuten kuviosta 2 (seuraavalla sivulla) voidaan todeta. Puolustusministeriön ja puolustusvoimien vuosiraporteista löytyy kuitenkin varsin niukasti lukuja PHPK:n tuottamista todellisista kustannussäästöistä puolustusvoimille. Syy heikkoon raportointiin löytyy vuoden 2008 taloushallinnon kehittämis- ja organisointihankkeen (Tako-hanke) päätösmuistiosta. Vasta tässä hankkeessa laadittiin seurantatyökalu talous- ja henkilöstöhallinnon hyötyjen todentamiseksi. Seurantajärjestelmän hyödyntäminen tuli mahdolliseksi vuodesta 2008 alkaen. Tilanteesta kertoo paljon Kuvio 1: Puolustushallinnon palvelukeskuksen perustamisprosessi Tako-hankkeen raportissa esitetty palkkahallinnon henkilötyövuosien kehitys: vuonna 2002 henkilötyövuosien määrä oli 177 ja kasvoi viidessä vuodessa 234 htv:een. Koko hankkeen alulle paneva voima jäi siis useiksi vuosiksi unohduksiin. Puolustushallinnon strategisen johtamisen ote oli palkkahallinnon suunnitteluvaiheessa varsin selkeä siitäkin huolimatta, että valtionhallinnossa palvelukeskuksia ei vielä ollut käytössä ja puolustushallinnon kumppanuusstrategia oli tekemättä. Palkkahallinnon tärkein ja myös lähes ainoa tavoite oli resurssien vapauttaminen ydintoimintoihin. Selite: Siinä epäonnistuttiin hankkeen enPHPK: Palkkahallinnon Palvelukeskus (1.3.2005 alkaen) simmäisinä vuosina, koska linjaorgaPVPK: Puolustusvoimien Palkka- ja Taloushallinnon Palvelukeskus (1.6.2006 alkaen) nisaatio keskittyi lähes yksinomaan PHPH: Puolustushallinnon palvelukeskus (1.1.2008 alkaen) palvelukeskuksen perustamiseen TAKO: Taloushallinnon kehittämis- ja organisointihanke puolustusvoimissa ja sen toiminnan käynnistämisen Kesäkuussa 2004 pääesikunnan päällikkö päätti, että henkilöstöesikunta jatkaa palkkahallinnon palvelukeskuksen perustamisen valmistelua kumppanuusohjelman ulkopuolella. Päätös oli siinä mielessä mielenkiintoinen, että puolustusministeri oli keväällä 2002 perustanut taloushallinnon kehittämisalueen. Päätöstä voi pitää perusteltuna vain siinä tapauksessa, että puolustusvoimien palkkahallinnon palvelukeskus nähtiin lopullisena kehittämistavoitteena eikä puolustusministeriön esittämänä välitavoitteena edettäessä kohti mahdollista ulkoistamista eikä ensimmäisenä vaiheena talous- ja henkilöstöhallinnon kokonaisuuden kehittämistä. Päätös oli yksi niistä tekijöistä, joiden seurauksena kumppanuusohjelma lakkasi toimimasta vuoden 2004 aikana. Palvelukeskuksen perustaminen osoittautui tehtyjen selvitysten pe- SotilasAikakausLehti 9 | 2012 rusteella puolustusvoimille taloudellisesti ja toiminnallisesti hyvin tarkoituksenmukaiseksi toimenpiteeksi. Suunnittelu- ja päätösasiakirjojen mukaan tärkein tavoite oli kustannussäästöt, joiden saavuttamisen myötä olisi mahdollista kohdentaa resursseja tukitoiminnoista ydintoimintoihin. Puolustusministerin päätöksellä perustettiin puolustusvoimien palkkahallinnon palvelukeskus Hämeenlinnaan 1.3.2005 lukien pääesikunnan alaiseksi laitokseksi. Päätöksen mukaan palvelun tilaajan ja palvelun tuottajan välille tehdään palvelusopimus ja palvelut hinnoitellaan siten, että ne kattavat kaikki palvelukeskuksen toiminnasta aiheutuvat kustannukset. Palkkahallinnon Palvelukeskuksen (PHPK) toiminnan ja prosessien onnistumisen seurantaa varten otettiin käyttöön tehokkuusmittareina mm. palkkahallinnon kustannukset 63 ohjaamiseen, ei palkkahallinnon kokonaisvaltaiseen kehittämiseen, esimerkiksi palkkahallinnon supistamisvelvoitteita ei kohdennettu joukko-osastoille (vast). Palkkahallinnon kehittämiselle olisi ollut eduksi, jos olisi perustettu palkkahallinnon ohjausryhmä. Kuvio 2: Palkkahallinnon tuottavuuden tunnuslukujen kehitys Taloushallinnon palvelukeskus Puolustusministeriö valmisteli taloushallinnon kehittämistä kolmessa vaiheessa (ks. kuvio 1): - TASE I: Selvitysmies kartoitti taloushallinnon kehittämisen vaihtoehdot - TASE II: Taloushallinnon palvelukeskuksen suunnittelu - TASE III: Palkka- ja taloushallinnon palvelukeskuksen perustaminen Kehittämisprosessin johtosuhteiden periaatteellinen ratkaisu oli, että palkkahallinnon kehittäminen tapahtui pääesikunnan johdossa ja taloushallinto puolustusministeriön johdossa. Hankkeita toteutettiin osittain samanaikaisesti. TASEhankkeen strategisen johtamisen arvioinnissa yhdeksi keskeiseksi kysymykseksi nousee puolustusministeriön rooli ja toiminta. Ensinnäkin on pohdittava johtosuhteita. Puolustusministeriö otti taloushallinnon johtoonsa nimeämällä ensin selvitysmiehen ja sitten hankejohtajan omasta organisaatiostaan. Työn teki puolustusvoimat ja palkattu konsulttiyritys. Mihin tarvittiin ”työnjohto” puolustusministeriöstä? Epäilikö puolustusministeriö, että puolustusvoimissa ei ole sopivaa hankepäällikköä? Tästä tuskin voi olla kysymys. Epäilikö ministeriö, että hanke viivästyisi puolustusvoimien johdossa? Tuskin tästäkään saattoi olla kysymys, koska resurssit oli joka 64 tapauksessa haettava puolustusvoimien sisältä. Kysymys oli siis vain yleisestä luottamuksen puutteesta tai halusta johtaa. Mukaan saattoi luonnollisesti liittyä myös henkilökohtaisia tekijöitä. Asiaa voi lähestyä aluksi puolustusministeriön hallinnonalan taloushallinnon kustannusten kautta. Ne jakautuivat esiselvityksen laadinnan aikaan seuraavasti: - Puolustusvoimat: 20,5 Meur/ 475 htv - Puolustushallinnon Rakennuslaitos 1,4 Meur/ 34 htv - Puolustusministeriö 1,0 Meur / 14 htv Voidaan siis jopa sanoa, että puolustusministeriö johti taloushallinnon kehittämisen puolustusvoimille. Se ei voine olla kovin tarkoituksenmukaista. Oman erikoisen lisänsä toi ohjausryhmän kokoonpano. Puolustusministeriö miehitti Tase-hankkeen ohjausryhmän puolustusministeriön ja henkilöstöjärjestöjen henkilöstöllä. Puolustusvoimista kutsuttiin yksi henkilö. Tase-hankkeissa käsiteltiin kuitenkin ensisijaisesti ja lähes yksinomaan puolustusvoimien taloushallinnon kehittämistä, mutta pääkohteesta oli vain yksi edustaja. Puolustusvoimien edustus ohjausryhmässä ei tukenut puolustusvoimien näkökantojen esille tuloa riittävässä määrin. Tämä johti siihen, että ohjausryhmän mielenkiinto suuntautui kokousmuistioiden perusteella palvelukeskukseen, ei hankekokonaisuuteen. Strategisen johtamisen kannalta taloushallinnon kehittämisessä tapahtui paljon myönteistä. Ensinnäkin hanke tuotti yksityiskohtaiset toimenpidesuositukset ja toteutusvaiheen työsuunnitelman. Toiseksi taloushallinnolle luotiin yhtenäiset prosessit koko puolustushallintoon. Prosessit ja tietohallinnon ratkaisut sopeutettiin yhteen. Kolmanneksi strategiset tavoitteet loivat hyvät edellytykset ohjata ja johtaa palvelukeskusta puolustushallinnon kokonaisetu huomioon ottaen. Puolustusministeri päätti vuonna 2006, että puolustusministeriön hallinnonalan talous- ja henkilöstöalan palvelukeskustehtävät organisoidaan osaksi Hämeenlinnassa toimivaa Palkkahallinnon Palvelukeskusta. En käsittele tässä yhteydessä toimialueelle tapahtuneita organisaatiomuutoksia. Totean vain, että valtioneuvosto päätti perustaa vuonna 2009 seuraavan vuoden alusta alkaen valtiovarainministeriön johtoon Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksen, johon yhdistettiin myös puolustushallinnon vastaava palvelukeskus. Siirrolla täytettiin valtionhallinnon tuottavuusohjelman velvoitteita. Puolustushallinnosta väheni 127 htv. Samalla hallinnonalan kiinteitä kustannuksia muunnettiin muuttuviksi. Kritiikkinä strategisen johtamisen toimivuudesta talous- ja henkilöstöhallinnon kehittämisessä voidaan esittää seuraavat näkökohdat: - Kehittämisalueelta puuttui strategia, minkä seurauksena syntyi kaksi eri hankekokonaisuutta, joita johdettiin ja ohjattiin eri paikoista. - Tase I-hankkeen selvitysmiehen rooli ja hankejohtaminen ovat kaksi eri asiaa. Niiden yhdistämisen seurauksena puolustusministeriö johti ja ohjasi taloushallinnon suunnittelua puolustusvoimille. - Tase-hankkeiden ohjausryhmän kokoonpano ei ollut puolustusvoimien taloushallinnon kehittämistä tukeva. Tämän seurauksena ohjausryhmä ei myöskään nähnyt taloushallinnon kokonaisuutta. Edellä esitetystä kritiikistä huolimatta on todettava, että talous- ja henkilöstöhallinnon kehittämisessä tapahtui paljon positiivista. Kehittämisalueen vaiheittain kehittäminen ei ollut huono asia. Kolmivaiheinen kehittämismalli oli hyvä ja tarkoituksenmukainen ratkaisu. Pilottihankkeilla voitiin testata uusien menetelmien toimivuus ja palvelukeskusvaiheessa oli mahdollista tarkastella koko järjestelmän toimivuutta puolustusvoimissa ja tarkistaa henkilöstösuunnitelmat käyttäjätaSotilasAikakausLehti 9 | 2012 solla. Kehittämishankkeessa saatiin luotua uudet, toimintaa tehostavat toimintatapamallit. Tietotekniikan hyödyntäminen oli yksi avaintekijöistä hankkeessa. Väitöskirjan valmistumisen aikoihin näytti siltä, että hankkeelle asetetut tuottavuushyödyt on mahdollista saavuttaa. Kumppanuusohjelman arviointi Kumppanuusohjelman strateginen johtaminen ei toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Siihen oli vaikuttamassa neljä keskeistä tekijää. Ensinnäkin kumppanuusohjelma hajosi hankkeiksi jo vuoden 2004 aikana. Ohjausryhmä ja koordinointiryhmä lakkasivat toimimasta. Ohjausvastuuta ei myöskään siirretty pääesikunnalle. Puolustusministeriö alkoi käsitellä tukitoimintojen kehittämisiä erillisinä, toisistaan irrallisina hankkeina. Toiseksi puolustusministeriö ei missään vaiheessa laatinut yhtenäistä kumppanuusstrategiaa. Vajavaisesti määritelty strategia ei muodostanut perustaa kumppanuushankkeiden hajautetulle suunnittelulle, päätöksenteolle eikä hankkeiden ohjaukselle, ei varsinkaan kumppanuusohjelman ohjaus- ja kumppanuusryhmien toimintojen päättymisten jälkeen. Tämän seurauksena kirjaamatta jäi myös, miten selonteoissa, tuottavuusohjelmassa ja palvelukeskushankkeessa esitetyt näkökohdat tulisi ottaa huomioon. Valmistelijoille ei voinut syntyä yhtenäistä käsitystä siitä, millaisia hyötyjä hankkeilla tavoiteltiin. Kolmanneksi puolustusministeriö jakoi aloitusvaiheessa kumppanuusohjelman seitsemään kehittämisalueeseen, mutta kehittämisalue jäi käsitteenä epäselväksi. Toimialueen kokonaisuus jäi selvittämättä. Hankehenkilöstölle ei voinut syntyä kokonaisvaltaista käsitystä hankkeen toimintaympäristöstä, kehittämismahdollisuuksista eikä kehittämisvaihtoehdoista. Hankkeissa keskityttiin liiaksi ulkoistamisiin, kumppanuuksiin ja palvelukeskuksiin, kun olisi pitänyt keskittyä toimialan kehittämiseen. Neljänneksi hankkeiden ohjaaminen jäi hankkeiden omistajille, käytännössä hankkeen omistavalle pääesikunnan esikunnalle. Puolustushallinnossa on sitkeässä uskomus siitä, että hankkeen omistajaksi määritetty taho omaa riittävän tiedon. Hankeorganisaatio omasi uudessa asiassa sen verran suuren tietomäärän konsulttiyritysten avustuksella, että hankkeen omistaja ei halunnut tai ei kyennyt kyseenalaistamaan hankkeiden johtoryhmien esityksiä. Hankkeiden ohjaamisen järjestelyt eivät olleet toimivat ja hankkeiden esitysten kyseenalaistaminen päätöstilanteissa oli vähäistä. Maavoimien materiaalin kunnossapitohankkeen loppuvaiheeseen ja taloushallintohankkeeseen nimettiin ohjausryhmät. Niillä oli ehdottomasti positiivinen vaikutus hankkeiden systemaattiseen etenemiseen ja hankkeiden kestoon sekä päätösten synnyttämiseen. Kumppanuusohjelman jokainen tutkittu hanke eteni täysin erilaisia kehittämispolkuja: - Maavoimien materiaalin kunnossapitohankkeessa ajettiin kerralla toteutettavaa, mahdollisimman suurta ulkoistamista ainoana mahdollisen vaihtoehtona. - Puolustusvoimien ruokahuoltohankkeessa valittiin sisäistäminen ainoaksi vaihtoehdoksi ilman sen kummempia selvityksiä. Sisäistämistä ei esitetty missään vaiheessa ulkoistamisen ensimmäiseksi vaiheeksi, vaikka PURU nyt kuuden 65 vuoden jälkeen yhtiöitettiin ja ulkoistettiin. - Puolustusvoimien vaatetushuoltohankkeessa luovuttiin laajasta vaatetushuollon ulkoistamisesta, vaikka selvityksen mukaan siihen sisältyi suurin säästömahdollisuus. Vaatetushuollossa ulkoistettiin yhden vaatetuskorjaamon toiminta ja tiivistettiin organisaatiota. Kehittäminen on edelleen kesken. - Puolustushallinnon palkkahallinnon hanke ja taloushallinnon hanke olivat kaksi erillistä ja eri johtoportaan johtamaa ja ohjaamaa hanketta, jotka lopuksi yhdistettiin yhdeksi talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskukseksi. Hankkeiden etenemispoluille löytyy osittain selittäviä tekijöitä. Maavoimien materiaalin kunnossapitohankkeessa puolustusministeriö oli huolissaan puolustustarviketeollisuuden kyvystä toimia kannattavasti Suomessa. Teollisuudelta puuttui jatkuva tasainen kuormitus ja siltä puuttui osaamista. Tämä selittää puolustusministeriön toiminnan ainakin osittain. Talous- ja henkilöstöhallinnon loppuvaiheen kehitys tapahtui valtionhallinnossa käynnissä olleen kehityslinjauksen mukaisesti. Se ei kuitenkaan selitä hankkeen hajoamista kahdeksi, eri paikoissa johdetuksi hankkeeksi. Hankkeen suunnittelu- ja valmistelukustannuksia käsiteltiin hankkeiden raporteissa varsin vähän. Jonkinlaisen suuruusluokan saa maavoiminen materiaalin kunnossapitohankkeen yhden vaiheen perusteella. Akku-hankkeen raportissa maavoimien oman henkilöstön ja ulkoisten asiantuntijapalveluiden kustannukset olivat yhteensä 1,8 M eur hieman yli vuoden kestäneessä hankkeessa. Hankkeiden venyminen 66 ei ole missään tapauksessa puolustusvoimille edullista. Näemme vasta tulevina vuosina, mikä merkitys strategisessa kumppanuudessa on toiminnallisilla tekijöillä kuten toimivalla tilaaja-tuottajamallilla, keskittymisellä ydintoimintoihin, maamme teollisuuden (vast.) sitouttamisella maanpuolustusta tukevaan toimintaan ja resurssien optimoinnilla. Tulevissa organisaatiouudistuksissa puolustusvoimille tullee olemaan merkittävää hyötyä siitä, että kumppanuusohjelman alkuperäisten tavoitteiden mukaisesti strategisilla kumppanuussopimuksilla on ollut mahdollista vapautua joustamattomista ja kiinteitä kustannuksia aiheuttavista toiminnoista pitämällä kuitenkin koko palveluketjun hallinta ja ohjaus puolustushallinnossa. Tämä hyöty on lunastettavissa kuitenkin vain, jos teollisuus onnistutaan integroimaan puolustusvoimien toimintaan hyvin. Siitä on etua sekä kehittämisessä että kunnossapidossa. Toisaalta jos teollisuuden onnistutaan integroimaan vain osittain puolustusvoimien kokonaistoimintaan, siitä muodostuu suuri riski. Palveluita tilataan ja ne maksetaan suoritteiden perusteella, mutta todellista integroitumista ei tapahdu. Pelataan siis ostopalveluiden säännöillä, mutta nyt vain pitkäaikaisilla sopimuksilla. Tämä johtaa esimerkiksi maavoimien materiaalin kunnossapidon taantumiseen. Se tulee esille vasta ajan kuluessa mm. koulutuksessa käytettävän kaluston lisääntyvänä huoltotarpeena, kasvavina vauriolukuina pitkissä harjoituksissa ja kovapanosammuntojen lisääntyvinä asevaurioina ja onnettomuusmäärinä. Huonosti hoidettu integroituminen maavoimien toi- mintaan johtaa myös kasvaviin transaktiokustannuksiin. Lopuksi on syytä todeta, että vaikka edellä on esitetty kritiikkiä strategisen johtamisen suhteen, kumppanuusohjelman hankkeet ovat edenneet lopputulosten perusteella arvioituna oikeaan suuntaan. Yksikään tarkastelluista kohteista ei osoittanut, että ratkaisut olisivat olleet selvästi vääriä. Kokonaiskustannusten pysyminen ulkoistamisessa suuruusluokkana samalla tasolla kuin itse suoritettuna ei välttämättä tarkoita sitä, että ulkoistaminen ja strategisen kumppanuuden luominen olisi ollut huono ratkaisu. Ulkoistamisessa kustannusten lisäksi tulee tarkastella toiminnallisia tekijöitä. Niistä erityisesti kaksi nousee tulevaisuudessa tärkeiksi: teollisuuden integroituminen puolustusvoimien toimintaan ja puolustusvoimien kehittämisedellytysten paraneminen. Tommi Sikanen Kapteeni Kirjoittaja on ollut opintovapaalla ja opiskellut kansainvälistä politiikkaa Tampereen yliopistossa, sekä työskennellyt yliopistoharjoittelijana Suomen Tukholman suurlähetystössä 1.5. - 31.7.2012. Puolustusvoimauudistus Ruotsista katsottuna ”Ruotsin tie on meidän tiemme” – lausahdusta on eri muodoissa kuulunut ja näkynyt julkisuudessa Suomessa viime vuosina. Tämä näkökulma on liitetty myös nyt käynnissä olevaan puolustusvoimauudistukseen. Vertailusta usein kuitenkin puuttuvat faktat ja asiaa käsitellään enemmän ajatustasolla. Tämän artikkelin tarkoituksena on avata Ruotsissa tapahtunutta kehitystä, sen tämänhetkistä vaihetta haasteineen ja mahdollisuuksineen.Asia on erittäin laaja ja monisyinen, ja näin ollen täysin kattavaa tarkastelua on mahdotonta tehdä yhdessä artikkelissa. Artikkeliin on poimittu tärkeimpiä kohtia ja epäkohtia Ruotsissa tapahtuneesta kehityksestä. Referenssinä ovat kirjoittajan omat kokemukset, sekä ruotsalainen julkinen keskustelu asioiden tiimoilta. P oliittisesti Ruotsin ratkaisut liittyvät uhkakuviin, jotka eroavat Suomen vastaavista. Ruotsin maantieteellisellä ja geopoliittisella sijainnilla on luonnollisesti suuri merkitys tehtyihin päätöksiin. Merkittävä siirtolaisten osuus ja heidän kytköksensä Ruotsiin ja kotimaihinsa luovat hieman erilaisen kansainvälisen näkökulman tarkasteluihin. 1990- ja 2000-lukujen aikana Ruotsissa todettiin, että SotilasAikakausLehti 9 | 2012 suurelle ”invaasiopuolustukselle” ei ole tarvetta. Käsitteellisesti vuonna 2000 tapahtui siirtymä ”suorituspuolustukseen”. Perusteluina on käytetty kehitystä maailmalla ja Euroopassa, sekä sitä tosiasiaa, että myöskään Ruotsissa ei ollut riittävää varustusta kaikille joukoille. Tämä kehitys kulminoitui lopulta vuoden 2009 puolustuspäätökseen. Toisin kuin julkisuudessa usein mainitaan, ei Ruotsi luopunut asevelvollisuu- desta, vaan se asetettiin ”lepäämään”. Se on siis mahdollista aktivoida tarvittaessa. Päätös perustuu arvioihin, missä Ruotsia vastaan ei kohdistu suoraa sotilaallista uhkaa kymmenen vuoden perspektiivissä. Asevelvollisuuden uudelleen käynnistämisen arvioidaan vievän tuon kymmenen vuotta. Joka tapauksessa puolustusvoimat määrättiin siirtymään ammattiarmeijajärjestelmään hyvin nopealla aikataululla. Päätöksen ja sen toimeenpanon nopeus yllätti kaikki. Nopea päätös olikin osittain sisäpoliittisesti motivoitunut. Mielipiteet asiasta olivat hyvin jakautuneita, ja seuraavat vaalit olivat tulossa syksyllä 2010. Hallituskoalitio toteutti omat tavoitteensa tämän asian osalta. Viimeinen varusmiesikäluokka kotiutui kesäkuun lopussa 2010. Toki on huomioitava, että viimeisinä asevelvollisuuden vuosina vain noin 15 % miespuolisesta ikäluokasta koulutettiin. Tämä käytännössä tarkoitti sitä, että kaikki halukkaat eivät edes päässeet palvelukseen. Palvelukseen tulleiden taso oli tässä mielessä kova. Erityisen merkityksellistä poliittisesta näkökulmasta on Ruotsin 2009 antama solidaarisuusjulistus, 67 missä Ruotsi ilmoitti että se ei jää passiiviseksi jos EU:n jäsenvaltio tai pohjoismaa joutuu hyökkäyksen tai katastrofin kohteeksi. Lisäksi Ruotsi odottaa vastaavaa toimintaa muilta. Tämän vuoksi Ruotsi valmistautuu antamaan ja vastaanottamaan tukea, mikä voi olla myös sotilaallista. Tällöin viimeistään Ruotsi virallisesti luopui sitä ”hyvin palvelleesta” puolueettomuudesta tai kriisin ajan puolueettomuuspyrkimyksestä. Ruotsissa ei ole kovin hyvin sisäistetty vieläkään sitä tosiasiaa, että Ruotsi ei ole tosiasiallisesti ollut puolueeton enää pitkään aikaan. Ruotsin puolustuksen kehitys poliittisesta näkökulmasta noudattelee samaa linjaa monien muiden Euroopan maiden kanssa. Ruotsin kannalta tilanteen tekee haastavaksi sotilaallinen liittoutumattomuus. Tämä onkin noussut keskusteluun viime vuosina. Vuoden 2009 puolustuspäätöksen piti ilmestyä jo vuonna 2008, mutta Georgian sodan vuoksi sitä lykättiin muutamilla kuukausilla, koska turvallisuusympäristön analyysi tehtiin uusiksi. Tästä tekijästä osaltaan on seurauksena myös puolustusvoimien kotimaan puolustuksen suunnittelun ja valmistelun ”uudelleen käynnistäminen” viime vuosina. Kehitys Ruotsissa – organisaatioita ja henkilöstöä Ruotsin puolustusvoimien rakenne on muuttunut dramaattisesti kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana. Tähän muutokseen ovat kuuluneet massiiviset varuskuntien lakkauttamiset ja henkilöstöjärjestelmän muutokset. Esimerkiksi vuodesta 1990 rauhanajan tykistörykmenttien määrä on vähentynyt kahdeksasta yhteen ja jalkaväkirykmenttien määrä 15 yhteen (muut jäl- 68 jellä olevat jalkaväkijoukot ovat mekanisoituja tai panssarijoukkoja). Jäljellä on 10 % kokoonpanosta, mutta käytössä on edelleen 90 % budjetista. Ruotsi siirtyi yhtenäispäällystöön jo 1980-luvulla peruskoulutetun henkilöstön osalta. Vuonna 2007 tehtiin poliittinen päätös palaamisesta upseerit – aliupseerit rakenteeseen. Ruotsissa aliupseeristoa kutsutaan tosin spesialisteiksi. Myöskään Ruotsissa siirtymä kaksiportaiseen järjestelmään ei ole tapahtunut nopeasti. Tällä hetkellä upseereiden ja aliupseereiden suhteellinen osuus on noin 70 % / 30 %. Ammattiarmeijaan siirtyminen loi uusia henkilöstöryhmiä. Näitä uusia ammattisotilaita ovat sotilaat, merisotilaat ja ryhmäpäällystö. Nämä jakautuvat jatkuvassa palveluksessa oleviin sopimussotilaisiin ja ajoittain palveleviin valmiussotilaisiin. Valmiussotilaat työskentelevät muualla, ja palvelevat joitain päiviä tai viikkoja vuodessa. Myös heitä voidaan käyttää kriisinhallintatehtäviin. Palvelusajat ovat rajattuja kaikissa ryhmissä. Henkilöstöjärjestelmässä on myös muita merkittäviä haasteita kuten keski-iän merkittävä nousu. Suoritusorganisaatioon tarvittaisiin runsaasti nuoria upseereita, mutta se ei kuitenkaan onnistu käytännössä koska järjestelmä ei kykene palkkaamaan enempää. Osalla vanhemmista upseereista on niin kutsuttu ”kuninkaan valtakirja”, mikä on käytännössä tarkoittanut sitä, että heitä ei voi irtisanoa. Ruotsin puolustusvoimissa on lähes puolet vähemmän upseereita palveluksessa kuin 1995, mutta kuitenkin enemmän everstiluutnantteja ja puolet vähemmän luutnantteja. Muutos vie aikaa ja maksaa paljon. Organisatorisesti ammattiarmeijajärjestelmän tavoitteena on niin kutsuttu ”suoritusorganisaatio 2014” (Insatsorganisation 14, IO14). Tällöin esimerkiksi maavoimat koostuvat seitsemästä pataljoonasta, joista kuusi on mekanisoituja (lisäksi kahdeksantena on amfibiopataljoona). Nämä kuusi voidaan organisoida kahteen prikaatirunkoon yhdessä aselajijoukkojen kanssa. Kokonaisuudessaan Ruotsin asevoimien vahvuus täydessä sodan ajan kokoonpanossa tulisi olla 50 000 sotilasta, joista 22 000 on kodinturvajoukkoja. Tilanne Ruotsissa tänään - politiikkaa Edellä kuvattu tilanne on poliittisesti johtanut asetelmaan, missä Ruotsi on monin eri tavoin riippuvainen muista. Ruotsi onkin aktiivisesti mukana yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Tämä on kuitenkin herättänyt keskustelua Ruotsissa toiminnan leviämisen järkevyydestä. Toiminta ja keskustelu liikkuu tällä hetkellä Naton, EU:n, pohjoismaisen yhteistyön (NORDEFCO) ja bilateraalisen yhteistyön välillä. Missä on painopiste, ja meneekö tällä tavalla enemmän resursseja hukkaan kuin mitä säästetään? Kaikkien tekijöiden osalta poliittisesti niitä pidetään toisiaan täydentävinä, ei kilpailijoina. Ruotsissa on avoimesti todettu, että Natolla on keskeinen merkitys Ruotsin turvallisuudelle. Tämä ilmenee esimerkiksi siinä, että kaikki Ruotsin naapurivaltiot Itämeren alueella Suomea lukuun ottamatta ovat Naton jäseniä, ja näin ollen artiklan 5 alaisia. Lisäksi vain Naton kehyksessä käytännössä kyetään järjestämään suuria harjoituksia tällä hetkellä Euroopassa. Tätä harjoitusja koulutusyhteistyötä Ruotsi tarvitsee. Yhteistyön merkitys tulee vain kasvamaan, kun ISAF-operaatio päättyy Afganistanissa. Suhteessa solidaarisuuslausumaan tutkijoiden piirissä todetaan Naton käytännössä olevan ainoa organisaatio, joka kykenee Ruotsia tukemaan tarvittaessa, tai koordinoimaan tukea muille. Kun tämä yhdistetään Ruotsin maantieteelliseen asemaan, on johtopäätöksiä helppo vetää. Nato-keskustelu Ruotsissa tällä hetkellä on hyvin samankaltaista kuin Suomessa. Siinä missä Suomessa sanotaan, että pitää tarkkailla Ruotsin päätöksiä, niin sanotaan Ruotsissa, että pitää tarkkailla Suomen. Poliittisesti todetaan, että Ruotsi ei ole jäsenyyden tiellä vaan painopiste on mahdollisimman syvässä kumppanuudessa. Nato-kriittisissä piireissä hallitusta syytetäänkin Ruotsin ujuttamisesta Natoon pikku hiljaa syvenevän kumppanuuden kautta. Myös Ruotsissa puolustus ja talous ovat olleet erittäin sidottuja toisiinsa viime vuosina. Poliittisesti muistetaan mainita, että Ruotsi on ainoa pohjoismaa joka ei ole säästänyt puolustuksesta, eli leikannut puolustusmenoja finanssikriisin aikana. Tilanne Ruotsissa tänään – reaalitaloutta, organisaatioita ja henkilöstöä Reaalitalous on iskemässä Ruotsin puolustukseen kovaa tällä hetkellä. Ammattiarmeijaan siirtymisen ja yleisen puolustusmateriaalin kallistumisen myötä kustannukset ovat merkittävässä nousussa. Henkilöstön osalta tätä ei ole täysin osattu ennakoida. Ammattisotilasjärjestelmän kokonaiskustannukset ovat olleet merkittävästi ennakoituja suuremmat. Tämä johtuu esimerkiksi jatkuvasta rekrytoinnin tarpeesta. Materiaalisesti vuoden 2008 jälkeen puolustusvoimat on tasapainottanut SotilasAikakausLehti 9 | 2012 talouttaan hyllyttämällä ja lakkauttamalla useita merkittäviä kalusto- ja materiaalihankkeita. Nyt nämä paineet ovat kertautumassa lähivuosina samalla, kun yhä uusia hankintoja ja päivitystarpeita tulee ajankohtaiseksi. Tänä keväänä puolustusvoimat julkaisi oman arvionsa seuraavien vuosien rahoituskehyksen tarkastuksen tarpeesta. Puolustusvoimat esittää lisätarpeeksi kahta miljardia kruunua (n. 220 milj. euroa) henkilöstökustannuksiin ja 1,2 miljardia kruunua (n. 135 milj. euroa) materiaalihankintoihin vuodesta 2014 eteenpäin, jotta poliittisesti asetetut tavoitteet saadaan täytettyä. Ruotsin puolustusbudjetti on ollut noin 45 miljardia kruunua (5 miljardia euroa) vuosittain, mikä on noin 1,3 % bkt:sta. Suomessa vastaavat lukemat ovat noin 2,8 miljardia euroa ja 1,5 % bkt:stä. Merkittävin yksittäinen materiaalihanke on JAS-39 Gripen hävittäjäkoneen päivittäminen tai mahdollinen uusi versio. Tämä projekti tulee ajankohtaiseksi 2020-luvun alussa. Ruotsin puolustusteollisuudella olisi luonnollisesti halua rakentaa uusi ”Super-Gripen”. Tämä projekti tulisi kuitenkin olemaan erittäin kallis. Tällä hetkellä näyttää siltä, että poliittista tahtoa massiiviselle lisärahoitukselle ei ole. Vaikka Ruotsissa tyydyttäisiin päivitettyyn versioon Gripenistä, tulisi tämä käytännössä halvaannuttamaan puolustusvoimien materiaalihankinnat pitkäksi aikaa. Komentaja kenraali Göranson on arvioinut julkisuudessa, että vain 60–80 konetta riittäisi tulevaisuudessa Ruotsin ilmapuolustukseen. Ruotsin puolustusvoimien huollon rakennetta ollaan myös muuttamassa merkittävästi. Päätökset on käytännössä tehty ja yksityiskohtien suunnittelu on käynnissä. Käytännössä pääosa huollon toiminnoista siirtyisi puolustuksen materiaalilaitoksen (FMV) siipien alle, ja myöhemmin ulkoistettavaksi osittain. FMV on riippumaton siviiliviranomainen ja näin ollen muutos on merkittävä. Suuri määrä sotilaita on tätä kautta siirtymässä siviilivirkoihin, mikä ei luonnollisestikaan ole ongelmatonta. Operatiivisesti suorituskykyjen rakentamisen aikataulun suoritusorganisaatioon 2014 on havaittu olleen aivan liian optimistinen. Todennäköisempää onkin, että ”valmista” on vuonna 2019. Tähän liittyy keskustelu Ruotsin puolustusvoimien tehtävistä. Tavoitteena ovat joukot, mitkä ovat käytettävissä tehtävään kuin tehtävään missä päin maailmaa tahansa. Haasteena onkin viime aikoina ollut kansallisen puolustuksen suorituskyvyn kehittäminen, mikä on noussut takaisin agendalle. Ruotsissa ehti käytännössä tapahtua niin, että koko puolustusvoimat nopeassa tahdissa orientoitui kriisinhallintaan. Tämä osaltaan johtui tehdyistä poliittisista priorisoinneista. Kansalliseen puolustukseen kuitenkin panostetaan tällä hetkellä huomattavasti suunnittelu- ja harjoitustoiminnassa. Tähän liittyy keskustelu esimerkiksi Gotlannin uudelleenvarustamisesta. Ruotsissa Gotlanti nähdään Itämeren lukkona. Kuka hallitsee Gotlantia, hallitsee merenkulkua Itämerellä. Tiukimmissa poliittisissa vaatimuksissa vaaditaan joukko-osaston uudelleenperustamista Gotlantiin. Tähän tuskin mennään. Hallitus päätti 2009 sijoittaa yhden varastoidun panssarivaunukomppanian vaunut (14 x Leopard 2) Gotlantiin. Joukko ei luonnollisestikaan ole operatiivinen tällä hetkellä. Henkilöstöhallinnon osalta Ruotsin puolustusvoimissa ollaan merkittävien mullistusten vuodes- 69 sa. Tänä vuonna puolustusvoimien koko organisaatio tarkastetaan henkilön tarkkuudella. Lisäksi koko henkilöstö joutuu osoittamaan osaamisensa SAP:in ja itse kirjoitetun CV:n avulla. Tämän jälkeen sijoitetaan ”sopivin henkilö tehtävään”. Tiettyjä tehtäviä tarkastellaan valtakunnallisesti, osaa paikallisesti. Samalla henkilöstörakennetta muutetaan siten, että pitkän tähtäimen tavoite upseereiden ja aliupseereiden suhteen osalta on 40 % / 60 %. Tämä merkitsee sitä, että suurelle joukolle upseereita tullaan tarjoamaan aliupseerin virkaa. He saanevat pitää sotilasarvonsa. Joka tapauksessa niille, joille ei löydy töitä uudesta organisaatiosta, tai ei ota uutta tehtävää vastaan on edessä irtisanominen vuodenvaihteessa 2012–2013. Henkilöillä, joilla on ensi vuoden vaihteessa vähemmän kuin neljä vuotta jäljellä eläkkeeseen tarjotaan mahdollisuutta jäädä ennenaikaiselle eläkkeelle 70 % eläkkeellä. Tämä ei kuitenkaan ole automaatio, vaan järjestelmä tarkastelee osaamistarvetta suhteessa hakemuksiin. Tätä ennenaikaista eläkettä hakeneiden määrä (noin 450) on yllättänyt puolustusvoimat, ja päätösprosessi on aikataulusta jäljessä. Noin 350:lle tullaan myöntämään aikaistettu eläke. Uusien ammattisotilaiden osalta vasta kesäkuun alussa 2012 astui voimaan laki, missä määritettiin palveluksen kestot. Sotilaiden osalta maksimipalvelusaika on 16 vuotta, mistä maksimissaan 12 jatkuvassa palvelussuhteessa. Tilapäisesti palveleville tuli lakiin irtisanomissuoja palveluksen ja kriisinhallintapalveluksen ajaksi. Irtisanomisaika määrittyi kolmeksi kuukaudeksi. Sotilaiden rekrytoinnissa on ilmennyt useita haasteita. Sotilaan peruspalkka on niin alhainen, että 70 sillä pärjääminen on ongelmallista. Tietyillä suurilla paikkakunnilla ongelmaksi on muodostunut se, että palkkatasolla ei pysty vuokraamaan asuntoa itselleen. Pienemmillä paikkakunnilla haasteena on se, että vuokra-asuntoja ei löydy tarpeeksi. Lainaa ei myöskään ole käytännössä mahdollista saada riittäviä määriä alhaisella palkatta ja kohtuullisen lyhyellä määräaikaisella työsuhteella. Näihin ongelmiin ratkaisuja on tulossa vasta muutamien vuosien kuluessa. Lisäksi on ollut havaittavissa trendi, että nuoret sotilaat värväytyvät vain muutamaksi vuodeksi päästäkseen kriisinhallintaoperaatioon. Kokonaispoistuma onkin ollut lähes kaksinkertainen arvioituun verrattuna. Tämä vaikeuttaa joukkojen muodostumista ja pakottaa järjestelmän jatkuvaan rekrytointiin ja täydentämiseen. Myös kriisinhallintapalkkauksessa on haasteita. Suomalainen ja ruotsalainen rynnäkkökiväärimies ansaitsevat yhtä paljon Afganistanissa, mutta suomalaiselle jää käteen tuhat euroa enemmän kuussa johtuen verottomasta päivärahasta. Ruotsalaisilla lähes koko ansio on veronalaista tuloa. Operaatioissa, missä suomalainen päiväraha on pienempi, kääntyy suhde ruotsalaisten eduksi. Tällä hetkellä vaatimuksena sotilaskoulutukseen pääsyyn on ylioppilastutkinto. Puolustusvoimat on esittänyt vaatimuksen laskemista, mutta poliittisesti sitä ei hyväksytty. Toistaiseksi halukkaita on riittänyt, mihin osaltaan vaikuttanee viimeisten asevelvollisuusvuosien alhaiset suoritusprosentit. Toisaalta sotilaiden taso pysyy tällä tavalla yleisesti ottaen korkeana. Tulevaisuutta ei kyetä ennustamaan. Tähän vaikuttanee se, kuinka Ruotsin puolustuk- sen ”ankkurointi kansaan” eli suomeksi maanpuolustustahto kehittyy ammattimaistumisen myötä. Lähitulevaisuus Ruotsissa Seuraavan puolustuspäätöksen valmistelu on käynnistymässä Ruotsissa. Se pitäisi julkaista 2014, ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Lehdistön, tutkijoiden ja politiikkojen puheenvuoroissa vaaditaan tiukkaa analyysiä yllä mainitusta kokonaiskehyksestä ja myös Venäjän kehityksestä. Myös erillistä Nato-selvitystä on haluttu tehtäväksi. Hallituksen kanta on tuottaa yksi kattava tilannekatsaus. Merkittäviä päätöksiä jouduttanee tekemään sekä poliittisesti, että sotilaallisesti. Näitä ovat suhtautuminen Nato-jäsenyyteen, suhtautuminen yhteistyöhön kaikilla eri tasoilla, puolustusvoimien tehtävien ja suoritusvaatimuksien suhde ja merkittävät kalustohankkeet, joilla on poliittista merkitystä. Voidaankin todeta, että Ruotsissa ollaan taas poliittisesti ja sotilaallisesti muutosten ja tiukkojen päätösten edessä. Osaltaan tähän ovat johtaneet aiemmat päätökset. Kysymys kuuluukin kuinka radikaaleihin johtopäätöksiin tilanne johtaa? Tosiasia on se, että kansainvälisissä suhteissa harvat asiat tapahtuvat nopeasti. Mitä tämä tarkoittaa Suomelle, vai tarkoittaako se mitään? Edellä esitellyt asiat ovat vain pintaraapaisuja erittäin monimutkaisesta kokonaisuudesta. Lisäksi politiikkaa on aina vaikea arvioida ja erityisesti ennustaa, mikä tässä tapauksessa vaikuttaa olennaisesti moniin seikkoihin. Joka tapauksessa Ruotsin kehityksestä on mahdollista vetää * Mainitse varauksen yhteydessä upseeriliiton jäsenyys ja varaudu esittämään jäsenkorttisi. tiettyjä yleistyksiä ja johtopäätöksiä joilla on vaikutusta Suomeen, tai ne toimivat vertailukohtana Suomen tulevaisuuden ratkaisuja mietittäessä. Poliittisesti näyttää siltä, että Suomen ja Ruotsin polut ovat hyvin yhtenevät. Siinä missä Ruotsissa ratsastetaan suhteessa Natoon sillä, että osallistuttiin menestyksekkäästi Libya-operaatioon, harmitellaan Suomessa että ei osallistuttu. Ruotsissa taas käytetään esimerkkinä tavoitteista päästä vaikuttamaan Natossa Suomen osallistumista NRF-toimintaan, missä Ruotsi ei ainakaan vielä ole mukana. Joka tapauksessa yhteinen paperi Naton Chicagon huippukokouksessa kumppanuuden kehittämisestä on osoitus erittäin samankaltaisista tavoitteista Naton osalta. Poliittinen keskustelu on myös hyvin yhtenevää. Jäsenyyskysymys ja yhteistyö ovat kaksi aivan eri asiaa, ja jäsenyys ei ole ajankohtainen (tällä vaalikaudella). Monissa käytännön asioissa olisi mahdollista bilateraalisiin synergioihin. Esimerkiksi voidaan nostaa ilmapuolustuksen järjestelyt 2025 jälkeen. Näin konkreettisissa ja merkittävissä hankkeissa on toki aina mukana poliittinen kysymys suvereniteetin eriasteista. Olemmeko me tai Ruotsi valmiita luopumaan kansallisista merkittävistä suorituskyvyistä talouden paineiden edessä? Tällöin esille nousevat suuremmat ympyrät, eli EU ja NATO. Ehkä todennäköisempää konkretiaa ovat maavoimien ja merivoimien pienemmät kalustohankkeet. Tässä suoralla bilateraalisella yhteistyöllä on hyvät onnistumisen mahdollisuudet. Mitä vähemmän osallistujamaita kalustohankkeissa on, sitä todennäköisempää on, että tarpeet saadaan sovitettua. Tämä bilateraalinen yhteistyö ei kuitenkaan käynnisty, ellei molemmissa maissa ole tosiasiallista poliittista ja konkreettista tahtoa. Tällä hetkellä keskustelu tuntuu olevan tunnustelevaa ja kauniita ajatuksia. Yhteistyön osalta ei tule unohtaa esimerkiksi EU:n taisteluosastoja. Ruotsi on johtovaltiona NBG 15:sta, mihin Suomikin tulee osallistumaan. Ruotsin panostukset tähän toimintaan ovat mittavia, johtuen asevoimien tehtävistä. Suomi on korostanut esimerkiksi turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa selonteoissa ja kriisinhallinnan strategioissa EU:n raamissa tapahtuvan toiminnan merkitystä. Mikä tulee olemaan Hyödynnä jäsenetusi* • Laserleikkauksen maksuton esitutkimus (194 €) • -5 % laser- ja linssileikkauksen hinnasta • Ryhmäalennus -10 %, kun ryhmässä on vähintään 3 henkilöä ja toimenpiteet varataan samalla kertaa Silmäsi ovat meille sydämen asia. Medilaser auttaa sinua näkemään kirkkaasti kaikissa elämän vaiheissa. Kun haluat nähdä ilman silmälaseja, hoitaa kaihin heti ensimmäisten oireiden ilmetessä tai etsit apua ikänäköön, meillä olet turvallisissa ja luotettavissa käsissä. Näe elämä uusin silmin laser-, kaihi- tai ikänäköleikkauksella. SotilasAikakausLehti 9 | 2012 Palvelemme sinua valtakunnallisesti. Varaa aikasi: www.medilaser.fi 71 Suomen kontribuutio seuraavaan taisteluosastoon? Ratkaiseeko osallistuminen talouden ristipaineissa, vai asetammeko joukkoon jotain, millä on todellista merkitystä NBG:n sekä kansallisen puolustuksen näkökulmasta? Ruotsissa suunnitellaan oman maan puolustamista 50 000 sotilaalla. Tällöin uhkakuva perustuu siihen, että myöskään hyökkääjällä ei ole käytössään ”invaasiojoukkoja”. Tällöin kyetään puolustamaan avainkohteita ja ottamaan apua vastaan. Tästä näkökulmasta tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, miten Suomen puolustamisen ajatus muotoillaan ja avataan uudessa selonteossa. 230 000 sotilaan joukoilla on samankaltainen perusajatus lähes selviö. Kaikki kallistuu ja ammattiarmeija ei ole halpa, jos ei ole asevelvollisuusarmeijakaan. Tämä on ollut kaikkien tiedossa Suomessakin jo pitkään. Ruotsissa on taloudellisesti ja yhteiskuntapoliittisesti suuria haasteita ylläpitää vajaan 20 000 henkilön pysyvää asevoimaa. Toki monet tekijöistä olisivat olleet ennakoitavissa, mikäli aikaa olisi ollut. Rekrytoinnin haasteita on lähes mahdotonta ennakoida. Suomen osalta tämä on suuntaa antavaa informaatiota. Suomalainen ja ruotsalainen yhteiskunta ovat niin samanlaisia, että samankaltainen kehitys olisi todennäköinen myös Suomessa. Esimerkiksi kriisinhallintatehtävien osalta se toteutuu jo nyt. Samat muutama sata reserviläistä kiertää operaatioita ja taisteluosastoja vuodesta toiseen. Nämä henkilöt toimivat lähes kuten ammattisotilaat pois lukien, että joukkoa heistä ei muodostu koskaan. Ruotsissa on päädytty hyvin radikaaleihin toimenpiteisiin henkilöstörakenteen vinouman korjaamisek- 72 si. Suomessa toimenpiteet ovat olleet maltillisempia. Joka tapauksessa tehtyjen henkilöstöpäätösten seuraamuksia on ollut Ruotsissa vaikea ennakoida suunnitteluvaiheessa. Usein on käynyt niin, että arviot ovat olleet liian optimistisia. Aiemmin kun on tarjottu irtisanoutumis- ja eläkepaketteja, ovat pois lähteneet olleet niitä joiden ei olisi haluttu lähtevän. Tämän vuoksi nyt päätös pidetään puolustusvoimilla. Suomessa ei vieläkään ole ollut tarvetta upseeriston supistuksiin. Ruotsin toimenpiteitä ja seurauksia kannattanee pitää tarkasti silmällä. Muutos on jatkuvaa Ruotsalainen yhteiskunta on sinänsä selvinnyt puolustusvoimien rajuista supistuksista hyvin. Näin käynee Suomessakin. Toki puolustusvoimien läsnäolon hiipuminen vaikuttaa maanpuolustustahtoon ja ”kansan ankkurointiin”, mutta varuskunta on vain yksi tekijä monien joukossa. Yhtä merkityksellistä, ellei merkityksellisempää on veteraanien poistuminen joukostamme sekä alati pienevä asepalveluksen suorittaneiden prosentti. Eikä pelkkä suorittamisprosentti sinänsä kuvaa laatua millään tavalla. Laatukeskustelua tuntuu olevan Suomessa hyvin vaikeaa käydä. Muutos on siis jatkuvaa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että millään päätöksillä ei kyetä puolustuksen osalta saavuttamaan neljää-viittä vuotta pidempää tasapainoa kummassakaan maassa. Tämä on sinänsä mielenkiintoista, koska merkittäviä mullistuksia turvallisuusympäristössä ei ole tapahtunut kymmeneen vuoteen Ruotsissa politiikan ja puolustuksen suhde on huomattavasti monitahoisempi ja julkisempi kuin Suomessa. Puolustus on politiikkaa julkisesti. Tämä ilmenee monilla eri tavoilla. Puolustusvoimiin esimerkiksi nimitettiin pääjohtaja komentajan rinnalle pitämään huolta taloudesta ja poliittisesta suunnasta. Yleisesti ottaen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittinen keskustelu Ruotsissa on avoimempaa ja vilkkaampaa kuin Suomessa. Poliitikot osallistuvat keskusteluun aktiivisesti laajalla rintamalla. Useat eri institutionaaliset toimijat järjestävät jatkuvasti seminaareja ja toimittavat ansiokkaita vuosikatsauksia tilanteesta. Puolustusvoimat osallistuu keskusteluun julkisuudessa ja blogeissa ylimmästä johdosta alkaen. Keskustelu poliitikkojen ja puolustusvoimien välillä on avointa. Puolustusvoimien viestintäpäällikkö päätoimenaan itse ottaa kantaa pieniinkin yksityiskohtiin. Ruotsissa tämä päätös perustuu pitkälti tehtyyn puolustusratkaisuun. Puolustusvoimat on pakotettu olemaan aktiivinen jo rekrytointimielessä. Ammattiarmeijaan siirtyminen ei siis ole vähentänyt tiedottamisen tarvetta, vaan päinvastoin. Suomessa on helppo ratkaisu jatkaa samalla niukan keskustelun ja tiedottamisen linjalla kuin aiemmin. Puolustus on itsestään selvyys ja se ei mukamas ole politiikkaa. Maailma on kuitenkin muuttumassa myös Suomessa ja ”kansan ankkurointi” tulee olemaan entistä haastavampaa. Tässä saattaisikin olla opittavaa lähitulevaisuutta silmällä pitäen. Se vaatinee kuitenkin merkittävän toimintakulttuurin muutoksen. Lahden Messukeskus - Lahti Fair Centre, Finland RAKSA - kaikki rakentamisesta! TURVALLISUUS JA PUOLUSTUS 2012 Yhteiskunnan turvallisuuden erikoismessut Lahden Messukeskuksessa 27.-29.9.2012 Kansallinen seminaari perjantaina 28.9.2012 Lahden Messukeskuksessa Yhteiskunnan turvallisuusfoorumi 2012 Tietoa Suomen kokonaisturvallisuudesta ja erityisesti ajankohtaisista hankkeista niin yhteiskunnan kuin elinkeinoelämän kannalta. Foorumi tarkastelee yhteiskunnan turvallisuutta viimeaikaisten kokemusten valossa. Kohderyhmä: Yhteiskunnan ja elinkeinoelämän päättäjät ja asiantuntijat sekä asiasta erityisesti kiinnostuneet. Hinta: EUR 212 + alv. sisältäen seminaarin lounaineen, messujen pääsymaksun sekä Turvallisuus ja riskienhallinta -lehden sekä Suomen Sotilas -lehden messunumerot. Huom! Messut ovat avoinna pe 28.9. klo 20.00:een. Ilmoittautumiset: www.lahdenmessut.fi/tupu2012 Foorumilounas 12.00 –13.00 Foorumi alkaa klo 13.00 Foorumin puheenjohtaja Peter Nyman, MTV 3 13.05 –13.10 Seminaarin avajaissanat Puolustusministeri Carl Haglund 13.10 –13.35 Onko Suomen kokonaisturvallisuus kunnossa? Turvallisuus- ja puolustusasiainkomitean puheenjohtaja Arto Räty 13.35 –14.00 Suomi kyberturvallisuuden kärjessä – realistinen tavoite? Sitran yliasiamies Mikko Kosonen 14.00 –14.30 Corporate Governance ja yritysturvallisuus? Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E.J. Penttilä 14.30 –15.00 Kahvitauko 15.00 –15.20 Vastaako kriisijohtaminen ja kriisiviestintä aikamme vaatimuksia? Valtioneuvoston kanslian valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen 15.20 –15.40 Rapautuuko sisäinen turvallisuus? Sisäasiainministeriön valtiosihteeri Marjo Anttoora 15.40 – 16.05 Suomen huoltovarmuus – historiallinen jäänne vai vastaus arjen huoltovarmuuteen? Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja Ilkka Kananen 16.05 –16.25 Onko talous uhka Suomen kokonaisturvallisuudelle? Johtaja Jaakko Kiander, Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen Foorumin päättäminen Foorumin puheenjohtaja Peter Nyman www.lahdenmessut.fi POLTTOPISTE 74 Juha-Antero Puistola Komentaja Ajatuksia rauhasta S ota on rauhaa näkyvämpää. Jos me emme ole sodassa, niin joku muu on. Ja jos ei ole, niin ainakin valmistautuu siihen. Suorastaan rakastamme sotarumpujen kuminaa muuten hiljaisessa maailmassa. Tämä kolumni perustuu erinomaiseen John Gittingsin elokuussa 2012 Oxford Research Groupille kirjoittamaan artikkeliin: ”The Narrative of Peace: What We Can Learn From the History of Peace Thought” sekä tietyiltä osin everstiluutnantti Torsti Sirénin statuspäivityksiin ja kommentteihin Facebookissa. Everstiluutnantti Sirén ei näytä kaihtavan vallitsevien ajatusrakenteiden haastamista vaikeissakaan kysymyksissä. Hänen toimintansa on myös yksi esimerkki siitä, kuinka perinteisten julkaisukanavien ulkopuolelle on muodostunut verkostoja, joissa ajatuksia jaetaan, perustellaan, vasta-argumentoidaan ja muutetaan. Sosiaalinen media on nykyisin jo paljon muutakin kuin fiilistelypaikka. Voi olla, että yksi mahdollisista ja merkittävimmistä muutoksista nykymaail- massamme – Kiinan valtiojärjestelmän murtuminen – tulee olemaan sosiaalisen median ylläpitämää. Mielikuvien taistelua Sota myy. Ainakin menneinä vuosina isänpäivän kirjatarjonta notkui sotaromaaneja. Sotaelokuvat ovat vuosittaisia menestystarinoita. Mannerheimkin saattaisi olla nykyistä harvemman elokuvatuotannon kohde, jos hän ei olisi hakeutunut sotilasuralle. Kenties sodan suosio johtuu siitä, että ajattelemme sodan luovan selviytymis- ja menestymistarinoita? Niin epäilemättä on, mutta jotenkin tuntuu siltä, että sekä selviytymistä että menestymistä rauha edesauttaa sotaa enemmän. Rauha on kuitenkin tylsää. Päivittäistä puurtamista kriisieurojen kartuttamiseksi. Siihenkin on ehditty jo kaivata talvisodan henkeä. Miksei jälleenrakennuksen? Sotien jälkeen Suomi voitti rauhan. Rauhanaatetta on markkinoitu yhtä pitkään kuin sotataitoa. Siinä missä Sunzi kirjoitti monilla yöpöydillä le- päävän ”Sodankäynnin taidon”, hänen aikalaisensa Mengzi hengenheimolaisineen argumentoi sotaa vastaan. Valtiaan pitäisi hallita humaanisti ja oikeudenmukaisesti – ei pelon ja terrorin avulla. Jos kansalaisia kohdellaan hyvin, he puolustautuvat aggressiota vastaan. Hyvä hallinto ei ole pelkästään moraalisesti oikein, vaan myös paras puolustus. Valloitussodat pelkästään täyttävät pellot ja kadut ruumiilla ja maa saa syödä ihmisen lihaa. John Gittings nostaa artikkelissaan hienosti esille myös varhaiskristittyjen henkisen kamppailun uskonnon ja tosimaailman odotusten välillä. Rooman keisari vaati palvelukseensa miekkoja, mutta uskonto edellytti niiden hylkäämistä. Kristinuskon alkuajoilta on ensimmäinen dokumentoitu tapaus, jossa mies kieltäytyy asepalveluksesta mielipiteeseen (uskontoon) vedoten. Kristittyjen vielä nykyäänkin jatkuva pohdiskelu tiivistyi hienosti pyhän Agustinuksen kirjoituksissa. Jopa sotilaan, jonka on tartuttava aseisiin tulisi tehdä verenvuodatuksen välttämisestä tärkeimmän tehtävänsä. Jokainen, joka Modernin sodan kauhut herättävät ihmiset Valistuksen aikana rauhantyötä jatkettiin. Monet oppineet esittivät ajatuksiaan sotien ratkaisemisesta ja välttämisestä diplomatian keinoin. Argumentoinnin katsotaan saavuttaneen huippunsa Immanuel Kantin teoksessa ”Ikuiseen rauhaan” vuonna 1795. Kirjassaan Kant luonnosteli Kansainliiton käyttäen ensimmäisenä kyseistä nimeä, vastusti salaisia sopimuksia ja palkkasotureiden käyttöä. Kantin näkemyksen mukaan maailmanrauhan ylläpitäminen on yhtei- SotilasAikakausLehti 9 | 2012 nen ponnistus ja hän tunnusti, että sen ylläpitoon tarvittava yhteinen pakotekyky puuttuu. Hänen mukaansa ikuinen rauha ei ole väistämätön lopputulos maailman tapahtumissa mutta kuitenkin tavoitettavissa. 1800-luku antoi rauhanliikkeille massaa. Siinä missä aiemmin vain kourallinen oppineita puhui sotaa vastaan, Napoleonin sotien jälkeen joukkoon liittyi kymmeniä tuhansia ihmisiä. Sodat olivat koskettaneet samanaikaisesti laajempia alueita ja lukuisampia ihmisiä. Rauhanpuolustajat tosin saatiin nopeasti vaiennettua uusien sotien sytyttäessä patriotismin liekkejä, mutta he pulpahtivat uudelleen pintaan aina, kun sotien inhimillistä ja aineellista hintaa jälkeenpäin arvioitiin. 1800-luvun rauhanaate on kenties jäänyt historiankirjoissa jatkuvien sotien ja militarismin jalkoihin. On kuitenkin muistettava, että Haagin ensimmäisessä rauhankonferenssissa vuonna 1899 saavutettiin jo käytännön sopimuksia sovitteluun ja sodankäynnin sääntöihin. Rauha ja aseriisunta sijoitettiin pysyvästi kansainvälisen politiikan asialistalle. Lisäksi varsin veriset ja jopa älyttömiksi luonnehditut sodat johtivat ensiaskeleisiin kansainvälisen humanitaarisen lain muovaamiseksi sekä Kansainvälisen Punaisen Ristin perustamiseksi. Nykyisin sodan ja rauhan puntarointi on yhtä vaikeaa kuin ennenkin. Pelkistetysti päätöksissä pyritään laskemaan mahdollisen sodan hyödyt ja haitat. Toistuvasti laskelmat ovat menneet pieleen, kun lyhyen tähtäimen edut ovatkin kuihtuneet pitkän ajan mukanaan tuomiin haittoihin. Siksi meistä jokaisen pitäisi vaivautua ainakin kuuntelemaan niitä lukuisia ihmisiä, joiden mielestä loppujen lopuksi rauha palvelee ihmisten etuja sotaa paremmin. Sodan mies rauhan asialla? Näin artikkelin lopussa tulee mieleen, miksi minä halusin kirjoittaa rauhasta? Loppujen lopuksi olen suomalaisen yhteiskunnan aseellisen kriisin varalle kouluttama upseeri. Se johtuu siitä, että olen osaltani pohtinut Erasmuksen puolustuspuhetta rauhalle: ”Tuskin mikään rauha on niin huono, että se häviää kaikkein parhaiten oikeutetulle sodalle.” Minä pystyn kuvittelemaan rauhan, joka olisi puolustussotaa huonompi vaihtoehto. Toisaalta pystyn kuvittelemaan rauhan, jota ylläpidetään riittävän vahvojen, puolustukseen tarkoitettujen, asevoimien avulla. Pystyn myös kuvittelemaan rauhan, jonka takuuna on hyvän hallinnon ja oikeudenmukaisuuden yhdistämän kansakunnan maanpuolustustahto. Olen rauhan mies. Uskon, että sinäkin olet. POLTTOPISTE pystyy käymään sotaa tuntematta sydäntäsärkevää tuskaa on menettänyt kaikki inhimilliset tunteet. Agustinuksen ajatukset tuntuvat suorastaan tutuilta nykyaikaisessa kriisinhallinnassa käytettäviltä voimankäytön säännöiltä. Nykyaikaisen vuoropuhelun sodasta ja rauhasta katsotaan alkaneen renessanssin aikana, jolloin kaksi merkittävää oppinutta, Niccolò Machiavelli (14691527) and Desiderius Erasmus (14661536), olivat vastakkaisilla kannoilla. Molemmat antoivat neuvonsa hallitsijalle. Siinä missä lukijoille epäilemättä tuttu Machiavelli painotti sodan merkitystä hallitsijan opinnoissa ja vallankäytössä, Erasmus totesi: ”Ensimmäinen ja tärkein tavoite kruununperijän opetuksessa on viisaassa hallinnossa rauhan aikana. Hänen on menestyttävä siinä välttääkseen kaikki tulevaisuuden tarpeet sotatieteissä.” Gittingsin mukaan näistä kahdesta oppineesta Erasmus oli aikalaisilleen tunnetumpi. Nykyisin hänen tuotantonsa – joka voitaisiin tiivistää noin 400 sivuiseksi kirjaksi - on kuitenkin vaipunut unhon yöhön Machiavelliin verrattuna. Machiavellin sota jyräsi Erasmuksen rauhan myös kirjamarkkinoilla. 75 SOTATEKNIIKKA Jyri Kosola Insinöörieverstiluutnantti Sähköä ilman akkuja BAE Systems on kehittänyt hiilikuituteknologiaan perustuvan akun. Tällainen akku voidaan rakentaa mihin muotoon tahansa. Se voi siten muodostaa osan ajoneuvon, lentokoneen tai lennokin runkoa, tai jonkin laitteen koteloa. Eurosatory -näyttelyssä esillä oli taskulamppu, joka ei tarvinnut paristoja. Se sai valaisimen tarvitseman sähkön kuoreen varastoidusta sähköenergiasta. Yhtiö on myös valmistanut minilen- nokin, jonka tarvitsema sähköenergia varastoidaan suoraan sen runkoon ja siipiin. Nikkelipohjainen akkuteknologia on kuitenkin vielä kehitteillä. Sen painohyötysuhde – siis kuinka paljon energiaa voidaan varastoida tietyn painoiseen akkuun – on noin kolmannes auton akusta ja vain noin kymmenesosa BAE Systems:n taskulamppu, jonka kuori toimii akkuna. (J. Kosola) 76 siitä, mihin litium-pohjaisissa akuissa päästään. Laboratorioasteella olevissa versioissa päästään yhtiön mukaan jo samaan tehotiheyteen kuin auton akuissa. Kehitteillä on myös litium- ja litiumpolymeeri-teknologioihin perustuvia akkuteknologioita, joita voitaisiin integroida hiilikuitu- tai lasikuituvahvistettuihin muovi-materiaaleihin. Vaikka rakenneakun suorituskyky on vielä kaukana matkapuhelimissa ja kannettavissa tietokoneissa käytettävistä litium-akuista, on huomattava, että sotilaskäyttöön tulevan akun on oltava pitkäikäinen ja palovarma. Merkittävin hyöty rakenteellisesta akusta on tietenkin se, ettei erillistä akkua – siis lisäpainoa, tilaa ja mahdollista vikakohdetta – tarvita. Tavoitteena on myös kehittää ratkaisu varastoi-da sähköenergiaa joustaviin kuiturakenteisiin, kuten kankaisiin. Tällöin esimerkiksi valaistuk-seen, lämmitykseen tai vaikkapa hätäpaikannukseen tarvittava energia voitaisiin varastoida telttakankaaseen, huopaan tai pelastusliiviin. Taistelija saattaa kantaa huomattavan määrän erilaisia kaapeleita mukanaan. Tulevaisuudessa yleistyvien henkilökohtaisten radioiden, pää-kuulopuhelinten, johtamissovellusten päätelaitteiden, pimeänäkölaitteiden, paikannus- ja omatunnistuslaitteiden sähkön syötön sekä tiedonvälityksen tarvitsema johtomäärä on melkoinen. Yhtenä ratkaisuna on käyttää erittäin lyhyen kantaman langatonta tiedonsiirtoa, kuten Blue Toothia tai muita kaupallisia sovelluksia. Langattomassa tiedonsiirrossa on kuitenkin kaksi perusongelmaa: se on altis sähkömagneettisille häiriöille, kuten lähellä toimiville radiolähettimille, eikä sen avulla voida siirtää laitteiden tarvitsemaa sähköenergiaa. Englantilainen Intelligent Textiles on kehittänyt sähköä siirtävän kankaan. Sen valmistusprosessissa tavallisten kangaskuitujen sekaan voidaan kutoa erilaisia sähköä johtavia kuituja. Menetelmä mahdollistaa erilaisten päälle puettavien sovellusten massamaisen ja siten edullisen tuottamisen. Se, mihin tällaista kangasta voidaan käyttää, riippuu täysin käytettävästä sähköä johtavasta kuidusta. Hyvin kaikissa olosuhteissa sähköä johtava kuitu mahdollistaa sähköenergian siirron paristolta sovelluksille tai signaalien välittämisen yhdeltä sovellukselta toiselle. Tällöin ei tarvita tehonsyöttö- eikä signaalikaapeleita. Kankaan avulla voidaan välittää myös signaaleita ja siten korvata taistelijan varustuksessa olevia johtonippuja. BAE Systems:n Q Warrior -demonstraattorissa kaapelit on korvattu Intelligent SotilasAikakausLehti 9 | 2012 Demonstraatio, jossa sähköä siirtävällä kankaalla on eliminoitu pariston (vasemmalla) ja valaisimen (oikealla) välinen tehonsyöttökaapeli. Kunhan pariston ja valaisimen välillä on jokin yhteys, kangas siirtää valaisimen tarvitseman sähkön, vaikka siinä on reikiä ja se on osin repeytynyt. (J. Kosola) Textiles:n sähköä siirtävällä kankaalla. Ratkaisu vähentää taistelijan varustuksen painoa, helpottaa liikkumista, lisää tais- telunkestoa ja parantaa kokonaisuuden luotettavuutta. SOTATEKNIIKKA Sähköä ilman sähköjohtoja www.oricopa.fi Menestys on yhteistyötä Valitse hankkeisiin aito kumppani, jonka kanssa saavutat tavoitteesi ja menestyt. Nerokkaat ratkaisumme ja palvelumme: Hankkeet • Järjestelmien kokoonpano ja integrointi • Modifikaatiot ja modernisoinnit • Suojaratkaisut Kunnossapito • Puolustuslaitteiden ja –järjestelmien ylläpito Asiantuntijapalvelut • Suunnittelu (järjestelmä ja HW) • Dokumentointi 77 SOTATEKNIIKKA Käytettävä sähköä johtava kuitu voidaan valita myös sellaiseksi, että se muuttaa ominaisuuksiaan esimerkiksi lämpötilan, venymän, paineen, kosteuden tai jonkin muun fysikaalisen ilmiön perusteella. Tämä mahdollistaa esimerkiksi laitteiden ohjaamisen älykkään hansikkaan avulla, kun hansikas tuntee ranteen ja sormien asennon. Myös radion tangentti sekä johtamissovellusten näppäimistöt voidaan valmistaa kankaasta – tai kutoa suoraan taisteluasuun. Toinen ilmiselvä sovellus on vaatteisiin integroitu taisteluvammojen, shokin ja hypotermian tunnistus. Sähköä johtavaa voidaan myös käyttää hyväksi vastaanotin- ja lähetinantennina, jolloin taistelijan tarvitsema lyhyen kantaman kommunikaatio toteutetaan paidan tai taisteluliivin avulla. Sähköä johtavana kuituna voidaan käyttää myös resistiivistä materiaalia. Tämä mahdollistaa itsensä lämmittävän kankaan valmistamisen. Sillä voidaan esimerkiksi lämmittää telttoja, valmistaa lämmittävät käsineet sekä pitää taistelija kuivana kaikissa olosuhteissa hikoilusta ja ympäristön kosteudesta riippumatta BAe Systemsin Q Warrior ei tarvitse johtoja. Olalla oleva radio kiinnitetään taisteluliiviin nepparilla, samoin kuin lonkalla oleva johtamispaikkalaite. Tiedonsiirto näiden välillä tapahtuu kankaan kautta. Sähköenergia tulee keskusparistosta samoin kankaan välittämänä. (J. Kosola) Polttoainetta akkuihin SAGEM esitteli kesän Eurosatory -näyttelyssä hybridipolttokennon, jossa on yhdistettynä Litium-ioniakku ja polttokenno. Vastaavan tehoiseen Litium-ioniakkuun verrattuna hybridiakku on 30 % kevyempi. Tai saman painoisella hybridiakulla voidaan lisätä taistelijan akun kestoa kolminkertaiseksi. Esimerkiksi ranskalaisen FELIN-taistelijan virtalähteenä tämä hybridiakku tuottaa yhdellä latauksella energian kolmeksi vuorokaudeksi. Perinteisillä litium-akuilla varustetun taistelijan toimintaaika oli vain 24 h. SAGEMin integroitu paristo ja polttokenno. (J. Kosola) 78 rakenna oma työkalusi erikoishintaan koodilla upseerille voittamaton.com turvallisuus ja puolustus 2012 osasto ea1 Turvallisuus ja Puolustus 2012 80
© Copyright 2024