IL FALCONE 2013 - Gruppo Moto Guzzi Finlandia ry
JOULUKUU 2013 OSALUETTELO VAUHTIPYÖRÄ2 HALLITUS2 OSALUETTELO3 KIMMO KAJ MALLU PUHEENJOHTAJAN KAISTA 4 HALL OF FAME 5 KERHOTUOTTEET6 TAPAHTUMAKALENTERI7 KARDAANIKANSA KERTOO MATTI PEKKA SAMI GMGF:n ajokauden Päätöskokoontuminen Lahdessa! 8 Gruppolaiset särällä! 9 Kaakkois-Suomen ajelut 10 Guzzit Poroholmassa! 11 The Last Ride to Piikkiö 12 Moto Italian ja Gruppon yhteistyön vaiheita 13 Guzzimatka Kroatiaan 14 Pohjolan tytöt ja pojat Puolassa juhannuksen vietossa 16 Gruppolaiset Norjan Guzzi-kerhon 30v juhlissa! 18 MOLYCOTEA SORMISSA 2 Soolopyörästä kolmipyöräksi 20 JÄnnitettä vai virtaa –vai mites se menikään? 23 3 Myöhemmin tuli sitten avustajia lisää, jotka kukin vuorollaan olivat järjestämässä kesän tapaamisia: Italialais – ja Guzziralleja. Vuonna 1991 teimme ensimmäisen ryhmämatkan (n.30 osallistujaa) Mandellon GUZZI:n 70v synttäreille. Sen jälkeen on tehty monta muutakin porukkamatkaa Mandellon juhliin. HALL OF FAME Jäsenmäärä oli 1990-alkuun noussut jo reippaasti yli sadan motoristin ja Tapsa teki ensimmäisen jäsenluettelon -93 ”hallituksen” esityksestä. Jäsenmaksua ei tuolloin peritty, vaan toimintaa pyöritettiin sponsoreitten avustamana. Jäsenmäärä jatkoi kasvuaan. Tapsalla alkoi olla jo niin paljon työtä toiminnan pyörittämisessä, että minä otin jäsensihteerin homman hoitooni. Aloin pitämään jäsenrekisteriä ja hoitamaan muitakin jäsenasioita Tapsan keskittyessä muun toiminnan hoitamiseen. Gruppon toiminta olikin hyvin vilkasta ja väkeä kävi tapahtumissa runsaasti. Tunnelma oli vapaata, yhdessäolo leppoisaa, solmittiin monia ystävyyssuhteita … kuten edelleenkin. 1998 saimme jäsenjulkaisulle nimenkin, Il Falcone. Muutenkin julkaisun ulkoasu sai kohennuksen Jukka Petäjistön avustuksella. Jussi Koskinen kutsuttiin Gruppon kunniajäseneksi! Rauman Poroholmassa vietetyn Guzzi-rallin yhteydessä pidettiin 10.8.2013 Gruppon vuosikokous, jonka yhteydessä hallitus esitti ylöjärveläisen Jussi Koskisen kutsumista Gruppon kunniajäseneksi no 2. Perusteluina esitettiin Jussi pitkäaikainen ja ansiokas työskentely Gruppon hyväksi. Hän on myös yksi alkuperäisistä Gruppon perustajajäsenistä. Vuosikokous hyväksyi ehdotuksen yksimielisesti. Jussi vastasi myöntävästi kutsuun ja tämän jälkeen hänelle luovutettiin asiasta kertova kunniakirja. Gruppon ensimmäiseksi kunniajäseneksi kutsuttiin Tapio ”Tapsa” Sarin vuonna 2002. Guzzin maahantuonnista! Moto Guzzi moottoripyörien maahantuonti Suomeen on tätä kirjoittaessa vielä täysin hämärän peitossa. Uutta maahantuojaa ei ole ilmaantunut kesällä lopettaneen Moto Italian jatkajaksi. Ilmeisesti heidän lopettamispäätöksensä pääsi yllättämään myös Piaggion pääkonttorin, koska vanha ja kunniakas merkki on tällä hetkellä vailla maahantuojaa. Toivon mukaan tilanne on toinen, kun ajokauden avaava MP-näyttely avaa ovensa 30.1.2014 Helsingissä. Elämme mielenkiintoisia aikoja! Kysely Gruppon toiminnasta! Gruppon hallitus on päättänyt luodata jäsenistön mielipiteitä kerhon toiminnasta. Kyselyn tarkoituksena on saada yleiskuva siitä, kuinka tyytyväisiä jäsenistö on Gruppon toimintoihin? Toivottavasti mahdollisimman moni jäsen vastaa kyselyyn! Kooste vastauksista julkaistaan kevään IL FALCONE:ssa. Vapaaehtoisten voimalla! Ensi vuoden tapahtumat alkavat saada ”katteita runkonsa” ympärille. Tosin perinteiset kevät- ja syysajelu ovat vielä mietintämyssyssä. Eiköhän nekin toteudu, tavalla tai toisella! Ilman vapaaehtoisten tärkeää panosta ei näitä tapahtumia syntyisi! Siksi on tärkeä pysähtyä miettimään vanhaa sananpartta: ”Älä kysy mitä Gruppo voi tehdä minun hyväkseni? Kysy mitä minä voin tehdä Gruppon hyväksi?” ”Siinä on vinha perä”, sanoi guzzisti! Kiitoksen paikka! Elokuisessa Gruppon vuosikokouksessa pitkäaikainen puheenjohtajamme Jorma Reponen päätti jättäytyä syrjään tehtävästä, kuten myös hallituksen jäsen Timo Kuosmanen. Heille molemmille kuuluu suuri kiitos tärkeästä panoksesta yhteisen hyvän eteen! Uudistunut hallitus pyrkii jatkamaan hyväksi havaituilla ajourilla kohti ajokautta 2014. Jussi Koskinen muistelee Gruppon alkuaikoja! Ikäviltäkään asioilta ei kuitenkaan vältytty. Tapsa sairastui ja hänellä alkoi toiminnan järjestely tuottaa vaikeuksia. Tapsan vakava sairaus eteni. Kun hän ei enää jaksanut, keskustelin asiasta Topi Kuusisen kanssa, josko hän ottaisi vetovastuuta Tapsan ohella? Topi suostuikin ja toiminta jatkui joustavasti ilman mitään pysähdystä. Topi jatkoi myöhemmin presidenttinä ja Kari Viitanen ryhtyi ensimmäiseksi rahaston hoitajaksi, elettiin milleniumia. Vuonna 2002 Naantalin kokouksessa, Gruppo MOTO GUZZI Finlandia kutsui Tapio Sarinin kunniajäseneksi. Hän oli siis Gruppon ensimmäinen kunniajäsen nro 1, (Il Falcone 2002). Tapsa oli Guzzisti loppuun asti. Hän kuoli joulun edellä 2004. Mukavaahan se on ollut olla yksi GUZZI-harrastaja muiden mukana!!! Sitä odotellessa, levätään, että keväällä taas jaksetaan! Kimmo Saarelainen puheenjohtaja Moto Guzzille uusi maahantuoja! Kaudella 2014 Moto Guzzi -maahantuonti siirtyy kokonaisuudessaan R.M. Heinolle. Kaudella 2014 Moto Guzzi jälleenmyyjinä toimivat R.M. Heinon liikkeet Espoossa, Tampereella ja Lahdessa. Se taisi tapahtua joskus 1980-luvun puolenvälin jälkeen, kun Gruppon toiminta oli ollut edelliset vuodet alamaissa puuhamies Norosmarkun heittyä hanskat naulaan, eikä toiminnalle ollut uutta vetäjää. Tapasin Tampereella Eteläpuiston speedway-ajojen yhteydessä nuoren Guzzistin, Tapio (Tapsa) Sarinin. Keskustellessamme muistaakseni ehdotin, että alkaisiko hän Gruppon uudeksi vetäjäksi? Tapsa ei ehdottoman jyrkästi tehtävästä kieltäytynyt ja ajatus hänen puuhamieheksi ryhtymisestään jäi kytemään mieleeni. Myöhemmin, silloin tällöin tapaillessamme, aloin vakavissani ehdottelemaan hänelle (Seppo Sainion avustamana) Gruppon vetäjän hommaa. Lopulta Tapsa suostui ja niin siitä lähti Guzzi-klubi uuteen nousuun. Tapsa hoiteli asioita omaan tyyliinsä hyvin vapaamuotoisesti, lähetteli jäsenkirjeitä, oli yhteydessä ulkomaisiin Guzzi-kerhoihin jne. Hän oli aktiivisesti mukana järjestämässä Italialais-tapahtumia mm. Timo Välisalon / Heikki Aggen kanssa. Saimme aikaiseksi oman ensimmäisen Guzzi- tapaamisenkin Mikkelissä 1989, RADUNO NAZIONALE MOTO GUZZI. Siitä alkaen tapaamiset ovat jatkuneet katkeamatta ja osallistujia on riittänyt. Olin Tapsan avustajana ”hallituksena”. Mukavat muistot on jäänyt noista Gruppon alkuvaiheista. Toiminnassa on ollut kiva olla mukana ja olen saanut tutustua hienoihin ihmisiin! Parhaimmat kiitokseni huomionosoituksesta Gruppon hallituksen jäsenille ja Poroholman vuosikokouksen osallistujille! Samalla haluan toivottaa kaikille Gruppolaisille, nykyisille ja aikaisemmin toiminnassa mukana olleille, turvallista ja antoisaa alkavaa ajovuotta 2014!! LISÄTIEDOT ■ www.rmheino.fi ■ www.motoguzzi.fi Jussi 4 5 KERHOTUOTTEET TAPAHTUMAKALENTERI TAMMIKUU - HELMIKUU PAIKKA 31.1.-2.2. MP-14, Moottoripyöränäyttely Helsinki ** Verta pakkiin, hallitusti - kampanja alkaa HUHTIKUU 26.4. Huomaa motoristit liikenteessä tapahtuma TOUKOKUU 3009 3011 ** Kevätajelu 16-18.5. Italoralli 17.5. Hymyilevän motoristin kevätpäivä 3075 2013 Smoto avoin avoin Kouvola Gruppo Gruppo Smoto 8.6. Moto Guzzien kokoontuminen Suomen MP-museolla Lahti 19.7. Bella Italia, Mustialan kartano 6006 1006 2025 5007 ELOKUU 4006 8-10.8. Guzziralli 9.8. Gruppon vuosikokous TUOTE NIMIKE HINTA 1006 2013 2020 2025 3006 3011 3075 4006 5007 6006 13,00 € 15,00 € 13,00 € 15,00 € 15,00 € 20,00 € 30,00 € 6,00 € 1,00 € 6,00 € HAD, kypärähuppu Lippis, oliivin vihreä, army-malli Pipo, vuoriton, musta Pipo, fleece-vuorilla, musta T-paita, musta, lyhyet hihat T-paita, musta, pitkät hihat Pikee-paita, oliivin vihreä, lyhyet hihat Pinssi, ovaali, koko 38x23mm, 2 kiinnikettä Tarra, ovaali, koko 70x41mm Kangasmerkki, brodeerattu, liimapinnalla 2020 Gruppo Tammela Bella Italia ry avoin avoin Gruppo Gruppo SYYSKUU 4.9. Gruppo MOTO GUZZI Finlandia 31v, perustettu Harvaluodossa 1982. ** Syysajelu avoin LOKAKUU ** SMOTO:n syyskokous ** Verta pakkiin, hallitusti - kampanja päättyy MARRASKUU ** Motoristien syysristeily ** EICMA 2014, 100v moottoripyöränäyttely TUOTTEIDEN TILAAMINEN Smoto eri paikkakunnilla KESÄKUU HEINÄKUU JÄRJESTÄJÄ Turku-Tukholma-Turku Milano Gruppo Smoto Smoto Smoto ** = Tapahtuman ajankohta vielä avoin Varmista ensin tuotteiden saatavuus. Saat samalla toimituksen loppusumman johon on lisätty postimaksu. tuotteet + postimaksu kerhon tilille: Maksa SAAJA: Gruppo MOTO GUZZI Finlandia ry PANKKI: Längelmäen Säästöpankki BIC-koodi: HELSFIHH IBAN no: FI4945 1120 2003 4435 Saat tuotteet postitse! Lisätietoja tapahtumista: www.guzziclub.fi • www.smoto.fi • www.kokoontumisajot.eu Kerhotuotevastaava: Sami Ikkala A Puhelin: 0400 - 417 125 (iltaisin) m sami.ikkala@kotikone.fi 6 7 GMGF:n ajokauden Päätöskokoontuminen Lahdessa! Gruppon monikymmenvuotinen perinne aloittaa ja lopettaa ‘virallinen’ ajokausi maahantuojan Moto Italian tiloihin Piikkiöön päättyi syksyllä, kun maahantuoja lopetti Moto Guzzien maahantuonnin 31 vuoden toiminnan jälkeen. Kun tieto lopettamisesta tuli, oli edessä uuden kokoontumispaikan etsintä, joka osoittautui helpohkoksi - Lahti ja Suomen Moottoripyörämuseo. Olihan sinne ehditty kokoontua jo pari kertaan aiemminkin. Ensimmäiseen uuteen päätöskokoontumiseen Lahteen, Vesijärven rannalle kertyi ilahduttavan suuri joukko guzzeilijoita. Museon edustan hiljattain asvaltoidulle pysäköintipaikalle muodostui näyttävä rivistö eri ikäisiä ja mallisia Guzzeja. Joukkoon mahtui jokunen muukin merkki. Etukäteen monia osallistujia arveluttanut sää oli kaunis, mutta kylmä. Aamulla liikkeelle lähdettäessä mittarit eri puolilla Etelä-Suomea näyttivät alle +5 asteen lukemia. Onneksi lämpötila päivän mittaan nousi +10 asteen paremmalle puolelle ja runsas joukko päätti osallistua tapahtumaan. Museon tiloissa oli samana viikonloppuna myös Teuvo ‘Tepi’ Länsivuoren ansioituneesta kilpailijaurasta tehdyn kirjan julkaisemistilaisuus. Se toi museolle runsaasti muutakin väkeä. Tilaisuudessa saattoi hankkia itselleen Tepin teoksen ‘Kilparatojen hopeatähti’ hänen itsensä signeeraamana. Julkaisemistilaisuuden ideoinnista ja toteutuksesta vastasi toinen, mp-ikoinisoituva Riku Routo, mies museon ja monen muun moottoripyöräilyyn liittyvän tapahtuman takana. Kerho järjesti tilaisuudessa myös arpajaiset, palkintoina kolme kappaletta Tepin signeeraamia kirjoja. Moto Guzzin maahantuonti tätä kirjoitettaessa on vielä avoin ja näin ollen myös ensi kevään ‘virallisen’ ajokauden avauksen kokoontumispaikkakin on mietinnässä ja ehdotukset ovat tervetulleita. Onko paikka Lahti ja Mpmuseo vai jokin muu? Se selviää viimeistään keväällä. Siitä hyvissä ajoin ilmoitellaan kerhon kotisivuilla, joten seuraa kerhosivuston uutisia! Terveisin tapahtumavastaava Matti V 8 Teksti ja kuvat: Kimmo Saarelainen Gruppolaiset särällä! Ennen tupaan astumista Jussi toivotti meidät virallisemmin tervetulleeksi ja antoi meille viime hetken neuvoja siitä mitä oli luvassa. Hyväkin ruoka maistuu paremmalta, kun se nautitaan hyvässä seurassa. Siksipä tämä ruoka maistui ihan mahottoman makialle, kun seura oli näin hyvää! Aterian hinnoittelusta johtuen vasta kolmannen lautasellisen jälkeen pääsi omilleen. Neljäs lautasellinen olikin jo silkkaa voittoa! Sen jälkeen vielä kiisseliä päälle, jotta tiesi syöneensä! Ruokailun päätteeksi siirryimme pihamaalle paistattelemaan sunnuntaisen kesäauringon alle. Rupattelun lomassa katseltiin harvinaista videotaltiointia vuodelta 1991. Se kertoi gruppolaisten matkasta Mandellon tehtaan 70v päiville. Olipa ihmeellistä nähdä, että moni tunnettu gruppolainen on joskus ollut nuorempi kuin nyt :) Ruuan hieman laskettua, oli hyvä vetäistä ajotakin vetoketju kiinni ja alkaa suuntimaan kotia kohti! Kesän makoisin ajotapahtuma ajettiin Lemin kirkonkylän maisemiin. Aivan Lemin keskustan kupeessa sijaitseva Lemin kotiseutuyhdistyksen ylläpitämä museotupa tarjoilee matkalaisille maankuulua lampaasta tehtyä perinneruokaa. Nimensä ateria on saanut koivusta valmistetusta kaukalosta, jossa suolalla maustetut lampaanliha ja perunat haudutellaan kypsäksi. Aterian valmistuksen salaisuus piilee ajankäytössä. Valmistus vie parhaimmilla jopa kahdeksan tuntia, jonka jälkeen liha on todella mureaa ja suussa sulavaa. Se ei ole hätäisen miehen herkku ja siksi se sopiikin erinomaisesti guzzismin henkeen. Guzzistithan eivät ole tunnetusti hötkyilijöitä, vaikka tarvittaessa liikkuvatkin ripeästi paikasta toiseen. Tapahtuman koollekutsuja oli Juha Kapiainen, jonka ohjeiden mukaan kokoontuminen tapahtui Luumäellä 4.8.2013 klo 12. Kolmekymmentä nälkäistä gruppolaista vastasi Jussin kutsuu ja oli määräaikaan valmiina viimeiselle etapille, joka oli 25km mittainen ”Saarentie reitti”. Se johdatteli meidät kuvankauniin maisemareitin kautta Lemin kirkolle. Gruppolaiset kiittävät Jussia hienosta, ja monille uudesta, ruokakokemuksesta! T. Kimmo 9 Guzzit Poroholmassa! Vuoden 2013 Guzziralli pidettiin 9-11.8. Rauman Poroholmassa! Rallin aloituspäivänä perjantaina oli monin paikoin sateista, mutta iltaa kohden Rauman keli muuttui aurinkoiseksi ja lämpimäksi. Leirintäalueelle saapui kaikkiaan 127 rekisteröitynyttä osallistujaa. Näiden lisäksi lauantaina paikalla pyörähti toistakymmentä päiväkävijää. Perjantaina rallin ohjelma käsitti lähinnä majoittautumista, saunomista, ruokailua sekä karaokelaulantaa. Ilmoittautumisen yhteydessä ralliin osallistuneet saivat Esko junnun suunnitteleman rallitarran. Kauppakahvio Susikoski, Ke 15.05. klo 19.00 www.susikoski.fi Kaakonkulman ensimmäiseen yhteiseen kahvihetkeen osallistui kaikkiaan kymmenen pyöräkuntaa ja kaksitoista henkilöä. Aurinkoisessa säässä Kymijoen rannassa oli mukava todeta, että yhteisille ajokohteille taisi olla tilausta täällä Kaakossakin. Hillosensalmen asema, Su 16.06. klo 16.00 www.hillosensalmenasema.com Sääennusteen ja sadetutkan näyttämistä ja toteutuneistakin ennusteista huolimatta paikalle saapui viidellä Guzzilla seitsemän henkeä. Kahvit ja munkit syötiin pikaisesti yhä tummenevan taivaan alla. Noin klo 17.00 aikoihin kotiin päästyäni taivas aukenikin totaalisesti ”sataen ihan maahan asti”. Gastahaus Koskenniemi, La 01.09. klo 12.00 www.koskenniemi.com Koskenniemelle Keski-Suomen / Savon kanssa yhteiseen tapaamiseen lähtiessä oli jo tiedossa ettei reissusta selvitä ilman sadeasuja. Lähdimme Kaakosta Hartolaan kahden pyörän voimin ja paikalle päästyämme totesimme iloksemme, että moni muukin oli liikkeellä sateesta huolimatta. Paikalla oli varsin hyvä tunnelma ja oli ilo Partaranta, Ke 17.07. klo 19.00 tavata tuttuja sekä uusia kohtalotovereita. Paikalla oli jo www.partaranta.com Kesäistä keskiviikon arki-iltaa saapui Partarantaan viet- puhetta siitä, että tällainen isomman alueen yhteisajelu tämään kahdeksalla pyörällä yhdeksän henkilöä. Sai- tulisi järjestää myös tulevina vuosina. maaseen rajoittuvalla Partarannan terassilla nautittiin iltakahveet vilkkaan keskustelun siivittämänä. Kiitos kaikille osallistuneille kuluneesta kesästä. Mielestäni Kaakonkulman ajelut olivat varsin onnistuneet ja toimintaa kannattaa jatkaa myös ensi vuonna. LöytyiStrömforsin ruukki, Su 18.08. klo 16.00 siköhän vaikka Etelä-Karjalasta aktiivista henkilöä kowww.stromforsinruukki.fi koamaan Kaakonkulmalle ”tuoreet” ajokohteet vuodelle Strömforsin ruukin tapaamiseen en päässyt paikalle, kos2014? Ajokohteiden kokoajaa vaihtelemalla saataisiin ka olimme Arja kanssa tuolloin palaamassa FINITA:sta varmaankin laajempi kirjo paikkoja vierailtavaksi. Jos Tuusniemeltä. Paikalla olleelta sain kuitenkin tiedon, että kiinnostus heräsi, niin yhteys suoraan Gruppon PJ Kimtähän motoristien suosimaan paikkaan oli saapunut 8-10 moon. Guzzia.Paikkana Strömfors on näkemisen arvoinen eli suosittelen sen sovittamista matkan varrelle. Mikko Kiuru 12 10 Lauantaiaamun kirkas sää siivitti M/V Linnea laivan matkaa kohti Kylmäpihlajan majakkasaarta. Laiva kuljetti 96 uteliasta gruppolaista tutustumaan 60 vuotta vanhan majakan historiaan ja nykypäivään. Sirkeän iloinen opas kertoi saaren kattavista palveluista, jotka käsittävät mm. kahvion, ravintolan sekä pieni 12 huoneen hotellin. Majakan näköalatasanteelta avautuivat huikaisevat näkymät Rauman saaristoon. Puolilta päivin Linnea rantautui takaisin Poroholman laituriin, jolloin oli mahdollisuus nauttia lounaaksi vaikka kuunari Kathrinan kapyysin lapkoussia. Kello 14 alkoi Gruppon vuosikokous, jonka puheenjohtajana toimineen Jorma Reposen johdolla käsiteltiin esityslistan mukaiset asiat. Kokouksen viimeisenä aiheena oli ehdotus Jussi Koskisen kutsumiseksi Gruppon kunniajäseneksi no: 2. Illan ohjelma jatkui vapaalla oleskelulla ja saunomisella aina kello 19:00 asti, jolloin alkoi odotettu palkintojenjako sekä arpajaiset. Iltaosuuden alkajaisiksi rallipäällikkö Timo Vaskelainen luki Rauman kielisen tervehdyksen Rauman kaupunginjohtajan Kari Koskelta. Tämän jälkeen pj Jorma Reponen juonsi palkintojen jaon, jossa palkittiin seuraavat henkilöt: 1. Vanhin osallistuja: Mikko Jääskeläinen 73,5v 2. Nuorin osallistuja: Jouni Huutoniemi 28v 3. Pitkämatkalaisin, miehet, ulkomaat: Lothar Winkman, Saksa, 1867km 4. Pitkämatkalaisin, miehet, kotimaa: Jari Tarvainen, 1000km 5. Pitkämatkalaisin, naiset, ulkomaat: Eva Kjellman, Norja, 1700km 6. Pitkämatkalaisin, naiset, kotimaa, Helena Huhdankoski, 610km 7. Lyhytmatkalaisin, Rainer Salonen, 5 500m Lopuksi pidettiin varsinaiset arpajaiset, jonka organisaattorina toimi Timo Vaskelainen. Arpajaisten onnettarena säteili Marja Koskensaari. Pääpalkintona oli nahkainen takalaukku, mutta myös muita palkintoja oli runsaasti jaossa. Lämmin kiitos kaikille palkintojen lahjoittajille, mutta suuri kiitos kuuluu erityisesti Rainer Saloselle, jonka valmistama Moto Guzzi aiheinen puukko lahjoitettiin pisimmältä tulleelle naiselle. Olipa oikein mukava ralli, jälleen kerran! t. Kimmo 11 Moto Italian ja Gruppon yhteistyön vaiheita Sääennustusten huonohkot lupaukset eivät estäneet toiselle sadalle yltävän guzzistijoukon kokoontumista Piikkiöön jättämään viimeisiä jäähyväisiä Moto Italia Import Oy:lle. Kuten niin monesti aiemminkin, Lounais-Suomen syksyinen ajokeli oli sittenkin moottoripyöräilyn kannalta aivan loistava! Aamusumun hälvettyä päivä kirkastui varsin poutaiseksi ja lämpimäksi. Osoitteessa Tammisillantie 224 Piikkiö, toiminut Moto Guzzi moottoripyörien maahantuoja on ollut guzzistien puheissa lähes legendaarisessa maineessa. Koko 31 vuoden toimintansa ajan se on toiminut kiinteässä yhteistyössä Gruppo MOTO GUZZI Finlandia ry:n kanssa. Kesällä 2013 Moto Italia ilmoitti lopettavansa toimintansa pitkään jatkuneen moottoripyöräkaupan matalapaineen takia, joka on aiheuttanut monia muitakin järjestelyjä mp-kaupan alalla. Tämä viimeinen kokoontuminen herätti monissa haikeita tunnelmia. Ohjelmassa oli kahvien ja pullan lisäksi perinteistä varaosien myyntiä. Tällä kertaa siellä järjestettiin poikkeuksellisesti myös rompetori. Se tarkoitti, että Piikkiön väki oli tuonut myyntiin varastojen kätköistä Guzzien lisävarusteita kuten tuulilaseja, laukkuja, pakoputkia, kaatumarautoja ja yms. tarviketta. Myös gruppolaisille oli ilmoitettu, että siellä saattoi myydä omia ylimääräisiä moottoripyörätarvikkeitaan. Moni käyttökelpoinen tavara vaihtoikin omistajaansa päivän aikana. Tapahtuman huipennuksena MI järjesti huutokaupan, jossa myytiin huutojen perusteella messurekvisiittaa, markkinointimateriaalia, ajovarusteita sekä muuta tavaraa. Verneri toimi meklarina ja saikin ajoittain yleisön huutamaan kilpaa kiinnostavimpia tuotteita. Lopuksi hän tarjosi huudettavaksi itsensä kunnostamaa todella tyylikästä Californiaa. Vernerin asettamaa pohjahintaa ei kuitenkaan huudettu, joten se jäi tällä kertaa myymättä. Markku Nurmi jatkaa moottoripyörien huoltotoimintaa Moto Italian tiloissa ainakin vielä tämän talven. Vuoden 2014 aikana huolto muuttanee toisiin tiloihin. Asiantuntevaa Moto Guzzi moottoripyörien huoltoa on siis luvassa jatkossakin VarsinaisSuomen suunnalla! Lämpimät kiitokset koko Moto Italian väelle! t. Gruppo 12 1970–80 luvun vaihteen tienoilla, kun Guzzin maahantuonti oli ollut monet vuodet seis, alkoi monien guzzistien mielissä kangastella näiden harvinaisuuksien laajempi kanssakäyminen. Norosmarkku innostui aiheesta, koska hänellä oli tiedossaan joitakin kaavailuja Guzzin uudesta maahantuojasta. Kesällä 1982 kerhohaaveilut saivatkin sitten varsinaisen alkusysäyksen, kun Moto Italia Import oli perustettu. Norosmarkku kutsui Moto Italian kanssa yhteistyössä guzziväen koolle. Tapahtuma oli Harvaluodossa Italialaiskokoontumisen yhteydessä 4.9.1982. Harvaluodon tapahtumassa sitten perustettiinkin Gruppo MOTO GUZZI Finlandia ja ensimmäiseen ”hallitukseen” valittiin Heli Marstio, Kari (Kape) Kärkkäinen, Seppo Sainio, Kari Felman ja Keijo Holopainen. Näin alkoi yhteiselomme ja seuraavana vuonna Italialaiskokoontumisessa Koskenpäällä olikin Moto Italian ”näyttelyosasto”, jossa entinen morsiameni Hannele ottaa kylmät tyypit Le Mansilla. 1982-vuoden lopulla jäsenmäärämme oli jo viitisenkymmentä aktiivia. Harvalukuinen jäsenkunta kävi Moto Italia Importissa kaupoilla ja toiset muuten vain tutustumassa uuden edustajan mallivalikoimaan, mutta ilahduttavan nopeasti uudet asiakkaatkin löysivät Piikkiöön ja Guzzit alkoivat lisääntyä teillämme ja Gruppon jäsenmäärä kasvaa. Moto Italia oli aktiivisesti mukana alusta alkaen tapahtumien taustavaikuttajana. Minun ajatuksenani oli pienenä vastapalveluksena Moto Italialle pitää Guzzit positiivisesti julkisuudessa mm. paikallislehtien rallikirjoituksissa, tapahtumien lehdistötiedotteissa, ja muutoin vain pitää Guzzit näkyvillä ja liikenteessä. 1980-luvulla tapaamiset olivat Italialaistapaamisten nimellä kerran kesässä, mutta 80-luvun lopulla otimme Guzzi-rallin nimen käyttöön omana Guzzi-tapahtumana. Mielestäni oli hyvä olla myös Guzzi-ralli, koska Guzzistit ne kesän tapahtumat järjestivätkin, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Tapaamisia kesäisin oli siis pääsääntöisesti kaksi, Italialaistapahtuma ja Guzzi-ralli. Italialaiskokoontumisissa avustivat mm. Välisalo Oy, Scuderia Laverda ja Ducati-kerho, sekä myöhemmin Aprilia club. Jäsenkunta osallistui aktiivisesti tapahtumiin, ralliin osallistui jä- senistä usein lähes puolet. Tapahtumissa jaettiin osallistujille erilaisilla perusteilla palkintoja, jotka useimmiten olivat Guzzi-aiheisia ja kotoisin Piikkiöstä. Norosmarkulta kuitenkin hiipui innostus Gruppon vetämiseen ja tuli pieni ”hengähdystauko. Tapio Sarinin tultua vetäjäksi, alkoi Gruppon uusi nousu. Hän olikin aktiivisesti yhteistyössä Moto Italian kanssa. 1980-luvun lopulla soittelin muutamille Guzzi-ystävilleni ehdottaakseni, että tekisimme Moto Italiaan syysajelu – ruskaretken. Meitä saapuikin muutamia, ehkä 4 – 6 pyörää notkumaan Moto Italian pihaan ja tinkimään varaosia. Seuraavana vuonna Sarinin Tapsan kanssa toteutimme saman uudelleen kevätajelun merkeissä. Motoristeja olikin sitten jo muutamia enemmän. Nämä kevät- ja syysajelut tuntuivat sopivan hyvin ajokauden aloitukseen ja – lopetukseen. 1990-luvun alussa Tapsa sopikin Moto Italian (Kapen) kanssa oikein yhteisen päivämäärän. Tapsa laittoi kutsun jäsenkirjeeseen ja siitä se osallistujamäärä alkoi lisääntyä. Moto Italia mm. tarjosi läheisessä ravintolassa pizzat osallistujille. Olisiko meitä ollut tuolloin paikalla kymmenkunta pyöräkuntaa. Turussakin kävimme ruokailemassa Kapen italialaisen ystävän Ricon Trattoria Romana’ssa. Silloin meitä taisi olla jo 20–30 herkuttelijaa. 1990-luvun alussa Gruppon jäsenmäärä oli kasvanut jo yli sadan guzzistin. Omat kirjanpitoni ovat hieman puutteellisia, eikä muistiinkaan voi täysin luottaa, joten tiedot ovat ”noin tietoja”. Näin nämä kevät- ja syysajelut kehittyivät. Moto Italia oli hyvin vieraanvarainen, tarjosi aina ruhtinaallisesti ”matkailijoille” kahvia/ täytekakkua ja pientä purtavaa/lounaita. Monina viime vuosina osallistujamäärät ovat olleet jo reilusti yli sadan. Näin tämä ajanjakso, monenlaisia tapahtumia ja muistoja tuonut, yhteinen ajelutapahtuma päättyi kuluvana vuonna 2013. Moto Italian ja Gruppon tiedotustoiminnassa yhteistyömme oli myös tiivistä. Saimme Gruppon tiedotteet postiin ja myöhemmin Il Falconen. Siinä ohessa saimme ajankohtaista Guzzin maahantuojan informaatiota (jäsenmaksu tuli käyttöön vasta 2000-luvun alusta). Moto Italiasta muodostui vuosien saatossa Gruppolle ja gruppolaisille eräänlainen tukikohta. Sinne sovittiin kaverien keskinäisiä tapaamisia, sinne sijoitettiin Mandellosta ja muualta saadut palkintopokaalit, siellä vietimme yhteiset vuosijuhlat jne. Moto Italia oli monelle motoristiporukalle tai yksinäiselle ratsastajalle ajelukohde, jonne oli mukava poiketa. Suuri joukko ajelijoita jää kaipaamaan yhteistä vieraanvaraista ”Isäntäämme”! 13 Teksti ja kuvat: Minna ja Pekka Karjalainen Guzzimatka Kroatiaan 12.6. – 30.6.2013 Reissu alkaa sateessa Tämän vuoden reissun kohteeksi valitsimme Kroatian, jossa määränpäämme oli Dalmatian maakunnassa sijaitseva Unescon maailmanperintökohteisiin lukeutuva Trogir. Majapaikaksi viikon ajaksi valitsimme Apartmani Trogirin. Alkuperäinen ajatuksemme oli lähteä samaan paikkaan Touring Finlandian reissulle kesäkuun alussa, mutta ihan niin aikaisin emme päässeet liikkeelle. Kuten aina, tämäkin reissu alkoi kaatosadeosuudella Korsosta Vuosaaren satamaan. Minna päätti aloittaa lomansa taktiikalla ”suoraan töistä lauttaan ja köydet irti”, joten poimin hänet kyytiin Myllypurosta, josta Vuosaareen. Vaikka koko päivä oli ollut aikaa pakata, tuli kuitenkin melkoinen kiire ja ehdimme juuri ja juuri klo 17.30 lähtevään laivaan. Tässä vaiheessa voi jo todeta, että Pekan toinen hellehanska lojui eteisen lattialla – toinen sentään oli kyydissä. Finnlines-konsepti toimi jälleen kivasti, Travemündessa olimme seuraavana iltana klo 22 maissa. Majoituksen olimme varanneet etukäteen kilometrin päähän satamasta, jolloin pääsimme seuraavana aamuna jatkamaan virkeinä. Hotel Grüner Jägerin väen mukaan kannatti vältellä itäsuuntaa tulvien vuoksi, joten ajelimme keskeltä Saksaa noin 770 km Pottensteiniin. Sade, saatikka tulvat, eivät haitanneet, joskin joet olivat ääriään myöten täynnä. Pottenstein on pieni, idyllinen kylä Saksan kaakonkulmalla. Maisemalle leima antavana piirteenä ovat karut ja jyrkät kalliot. Erityisen maininnan arvoinen on kalliojyrkänteen huipulle rakennettu 1000-vuotias linna. Pottensteinissa yövyimme pienessä Luisengarten -hotellissa. Hotelli tarjosi oivan mahdollisuuden verestää saksankielen taitoa = ottaa käyttöön kielen kaikki sanat jotka muistimme, sekä nekin, jotka olivat jo unohtuneet. Lopulta hotellin terassilla maistui ajopäivän päätteeksi Wiener Schnitzel ja Rumpsteak sekä Kellerbier ja valkkari. Trogir Suuntana Zell am See Seuraavana aamuna Guzzin keula suuntasi kohti Itävaltaa ja Zell am Seeta. Sinne olimme varanneet hotellin kahdeksi yöksi, jotta voimme nauttia Alpeista ja valloittaa Grossglocknerin. Matka taittui edelleen moottoriteitä pitkin. Ennen Münchenia tuli stau, mutta pääsimme etenemään splittailemalla muutamia kymmeniä kilometrejä jonon keulille, jolloin paljastui hässäkän syy. Kosketusta olivat ottaneet auto, prätkiä peräkärryllä vetänyt auto sekä Kawa, joka lojui tiellä nesteet pihalla. Kaiketi tämän kuski lähti paikalta medihelillä? Münchenin jälkeen maiseman muuttuessa muistui mieleen edelliseltä reissulta tuttu kutkuttava tunne, kun Alpit alkoivat siintää horisontissa. Walchseen rannalta löytyi kiva koju, josta sai järvestä kalastettua ja tilauksen jälkeen savustettua kalaa. Joten Guzzi biker parking only -paikalle, jossa ketjuvetoiset rutataan, vai mitä tuossa kyltissä lukeekaan… Aika mukava vaihtoehto välipalaksi burgereiden ja sämpylöiden sijaan. Noin 400 km:n päivämatkan jälkeen saavuimme pienessä sateessa Zell am Seehen. Se on 10 000 asukkaan kaupunki Salzburgin osavaltiossa Zeller-järven rannalla. Suihkun jälkeen olikin mukava lähteä ulos haistelemaan vuoristoilmaa ja katselemaan kaunista järveä ja kaupunkia. Väestö tuntui kumman eksoottiselta, ja ensin ajattelimme että onpa paljon hunnutettuja maahanmuuttajia. Mutta kun 90 % kadulla liikkuvista vaikutti olevan muuta kuin kantaväestöä, piti asiaa selvittää. Ilmeni, että paikka on suosittu lomakohde arabiväestön keskuudessa. Erityisesti Dubaista saavutaan lomailemaan viihde- ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksistaan tunnettuun Zell an Seehen ennen Ramadanin alkua. GGG=Guzzi goes Grossglockner Yksi reissun kokokohdista oli käsillä, sillä päiväajelun kohteena oli Grossglockner Hochalpenstrasse. Sivulaukut jäivät ymmärrettävästi hotellille. Matkaa kohteeseen piti oleman 50 km, mutta reittivalinta osui hieman toisin, ja kiersimme sinne 150 km:n lenkin. Mutta eipä mitään, aikaa oli, eikä maisemissakaan ollut valittamista. Tievalinta osui 107-tien sijaan tiehen 167, joka päättyi hassusti vuoren juurelle rautatien alkupäähän. Böcksteinin rautatieaseman laiturilla oli paljon motoristeja, ja pian selvisi, että heidän pyörät ovat junassa ja että sinne meidätkin halutaan mukaan jos aiomme Grossille. Juna puksutteli 12 km matkan tunnelissa vuoren ali Mallniziin, josta ajelimme 106 ja 107 -teitä pitkin Heiligenblutiin. Sieltä alkoikin nousu ja maksullinen alppitie. Nousimme 2369 m:n korkeuteen Franz Josef Höheen, jonka huikeat maisemat tarjosivat panoraamanäyttämön lounaspaikaksemme. Tämän jälkeen jatkoimme nousua Hochtorille (2509 m). Siellä tapasimme italiassa asuvan motoristipariskunnan, jonka nainen oli alkujaan suomalainen (ajoi japsilla) ja mies italialainen (ajoi Ducatilla). Maisemat ja tie olivat sanoinkuvaamattoman upeita. Kuvat kertovat tässä kohtaa sanoja enemmän. Tästä olikin sitten se 50 km majapaikkaan. 200 km:n rengastie oli muikea anti päivälle. Kohti Kroatiaa ja Trogiria Oli aika suuntautua kohti Kroatiaa. Koska ei ollut kova hoppu, Zumo sai asetukseksi lyhyin reitti, mikä tarkoittaa pieniä teitä. Jonkin aikaa ajeltuamme maisema alkoi olla kumman tuttua ja pian olimme rautatien alkupäässä, Böcksteinissa. No ei se mitään, pyörä junaan rutiinilla ja matka jatkui. Jossain vaiheessa kohdalle osui pieni prätkäkorjaamo ja kysyimme mahdollisuutta vaihtaa mukanamme olevat etusen jarrupalat. Mekaanikon mukaan jarrupalat kestäisivät vielä Grossilla 500 km ja tasamaalla 2000 km. Odotusaikaa olisi tullut pari tuntia ja Grossilla oli käyty, joten päätimme jatkaa matkaa ja vaihdattaa ne Trogirissa jossain autopajassa tai vaihtaa itse. Matka jatkui Villachin kautta Slovenian puolelle. Sloveniassa pysähdyttiin vain ostamaan moottoritietarra ja välipalalle. Ljubljana sivuutettiin ohitustietä, ja suunnaksi oli tässä kohden valikoitunut Rijeka. Slovenian ja Kroatian rajalla piti ensimmäisen kerran pysähtyä tulliin ja passitkin tsekattiin. Parin viikon päästä matkastamme Kroatiakin liittyi EU:iin. Moottoritie Kroatian puolella oli aivan uusi ja miltei tyhjä. Matka eteni hyvin ja Rijeka olikin huomattavasti isompi kaupunki kuin kuvittelimme. Paikka oli vähän sekava, liikennettä oli paljon, ilta alkoi hämärtää ja hellekin käsillä. Majapaikkaa ei löytynyt lennosta, joten palasimme muutaman kilometrin motaria takaisin päin Mäkkärille. Niissä on kaikkialla ilmainen w-lan, jota hyödyntäen varasimme IPadilla Hotellin 15 km:n päästä Opatijasta. Illan hämärtyessä kurvasimme rantabulevardia pitkin Grand Hotel Adriaticiin, joka on kokoluokkaa iso. 370 km päivämatkaan mahtui kolme maata. Opatijan maisemat olivat upeat, selvästi rantalomakohde. Hotellilla on Adrianmeren rannalla oma terassi, jossa oli mahtavaa nauttia mereneläviä aivan rantaviivassa pimeän lämpimässä illassa. JATKUU KEVÄÄN IL FALCONESSA... 14 15 kautta ja ajettiin reippaasti vanhaan DDR:ään. Rantateillä ei ollut pahemmin liikennettä, joten tulimme Rostockin Warnemunden valtaisille hiekkarannoille jo puolen päivän tietämissä. Tietenkin vaihdettiin kevyttä päälle ja mentiin rantaan, mutta oops! saksalaiseläkeläiset ottivat siellä sakeina laumoina aurinkoa sinnekin missä päivä ei yleensä paista. No HUH. Rantakierroksen jälkeen jatkoimme rantatietä pitkin Stralsundiin asti, 250 km. Pohjolan tytöt ja pojat Puolassa juhannuksen vietossa Lieksan Guzzi-rallissa tutustuimme puolalaisiin motoristeihin, jotka olivat siellä vieraina. Ystävyyden kehittymisen kliimaksissa Adam Marek kutsui meikäläisiä heidä Guzzi-kokoontumiseensa ja kun taisin luvata tulla, niin mentiin kanssa. Hupaista, että he kysyivät Lieksassa, että eikö Suomessakaan ole enempää Guzzeja. Kuultuaan, että on niitä vähän kaikilla, hän ihmetteli mikseivät kaikki Guzzistit ole kokoontumisajossa paikalla! Heillä on sellainen systeemi, että kun Seitsemäs etappi Rügenin saarelle katsomaan maailman suurinta hotellia, jota muuan itävaltalaissyntyinen valtakunnankansleri alkoi rakennuttaa vuonna 1938. 4,6 km pitkä viisikerroksinen rakennus sinne lopulta tuli, mutta sota karkotti turistit. Nyt paikkaa laitetaan täyttä häkää asuttavaan kuntoon. Saari on kyllä muutoinkin näkemisen arvoinen. Menimme iltapäivällä Puolaan ja vaihdoimme zlotyja. Swinoujscic:ssä oli halpaa tupakkaa ja kaikkea muuta, mutta ei meille sopivaa yösijaa. Tulimme yöksi takaisin Saksaan ja menimme Ahlbäckin upealle rantabulevardille illanviettoon, 300 km. kerho järjestää jotain, niin sinne sitten tullaan kanssa. Siis kaikki 50 paikallista kerholaista. Kesäkuussa alkoi lomat painaa päälle jo viikon etuajassa. Googlen mukaan Czaplinekkiin ajaa meiltä Pohjois-Suomesta noin kolmessa päivässä. Mutta kun loma alkoi 7 päivää ennen H- hetkeä, niin sitten oli mentävä mutkien kautta. Laukut täyteen lyhyttavaraa ja heti töiden päätyttyä Brevan keula kohti Torniota. Eka etappi iltapalaksi sateessa TuposLuulaja 280 km. Toinen raikas etappi lauantaina Blå Vägeniä vuoriston yli Norjaan, Majavatn majataloon 6-tien varteen 180 km Mo i Ranasta etelään, 540 km. Upeat maisemat! Kolmas etappi Trondheimin kautta Kvamiin, 560 km. Yöpyminen tienvarsimotelli Sinclairissa, joka on näköjään suosittu ruokapaikka. Matkaa Osloon oli jäljellä vajaat kolmesataa. Matkaajat väsyneitä ja paikka edullinen ja mukava. Osloon päästiin maanantaina puolen päivän maissa, jalkauduttiin. Siellä olisi viihtynyt pitempäänkin, jos yöksi jääminen olisi kulunut suunnitelmiin. Neljäs etappi 500 km Svea Mamman hoiviin Ljungskilden kylään. Siellä on idyllinen pieni turistihotelli, vähän Peppi Pitkätossun Huvikumpua muistuttava paikka, jossa kelpaa kuorsata. Pubissa on ällistyttävän laaja valikoima erilaisia oluita. Viides etappi: Ljungskilde – Göteborg – Halmstadt – Helsingborg – Helsingör –Köbenhavn – Rödby – Puttgarden – Neustadt (650km). Sisälsi kaksi lauttamatkaa helteisessä ilmassa. Neustadt on idyllinen pikku kaupunki, jossa on kolme hotellia ja iltaelämä keskittynyt kanavan rantaan. Iso olut terasssilla 3 eurolla tuntui Skandinavian jälkeen lähes ilmaiselta. Kuudes etappi kierrettiin Lyypekkiä pikkuteitä pohjoisen Kahdeksannen etapin ajelimme Saksan puolta Stettiniin saakka lähes tyhjiä teitä ja hyvää vauhtia. Stettin on sitten yksi kusiaispesä suunnistaa ilman GPS:ää. Mutta niin vain oikea tie löytyi muutaman mutkan kautta. Perjantai-iltapäivällä käännyimme vähän ennen Czaplinekkia vasemmalle, Wajkin leirintäalueelle johtavalle huonokuntoiselle tielle. Olimme perillä. Kotipihasta lähtien oltiin rullattu jotain 3000 km. Vastassa oli Adam kavereineen ja jälleennäkemisen ilo oli suuri. Kuin myös jo edellisenä päivänä Wajkiin tulleiden Seikun ja Raiken kanssa. Leirintäalue on suuri ja siellä on paljon mökkejä. Kioskista sai pikkurahalla kaikkea tarpeellista. Ralliin oli järjestetty aamupalat ja ruokailut ravintolarakennukseen. Rallimaksu 55€/ hlö sisälsi mökkimajoituksen pe-su, aamupalat ja muutaman aterian, mm. lauantai-illan barbique –bileet all inclusive bändeineen, ruokineen ja juomineen! Väkeä virtasi portista sisään tasaista tahtia, pääasiassa Puolasta, mutta myös Italiasta, Saksasta ja tietenkin Suomesta. Suomalaissiirtokunnan vahvuus nousi 11 henkilöön, joten äidinkieli ei viikonloppuna päässyt kokonaan unohtumaan. Muut pohjoismaalaiset loistivat poissaolollaan eikä saksalaisiakaan ollut kovin monta. Aikaisempi kokemus Tsekin italo-kokoontumisista nosti odotuksia nähdä vanhoja tuttuja myös Puolassa. Isännät sanoivat, etteivät tsekit tule vaikka heitä on monet kerrat kutsuttu. Mahdollisesti karsinointi on sitten molemminpuolista, koska en muista nähneeni puolalaisia tsekkien kokoontumisissa. Viikonloppu sujahti tutun oloisissa merkeissä, kierreltiin katselemassa kalustoa ja heittämässä huulta. Järveen pääsi uimaan, mökeissä oli viihtyisät terassit ja meininki oli kaikin päin mukava. 16 Lauantain ohjemassa oli kiertoajelu, mutta se oli suunniteltu niin hemmetin pitkäksi ja osittain pienille teille, ettei Suomen joukkueesta tainnut lähteä mukaan ketään? Puolalaisille se tuntui olevan kokoontumisen kohokohta. On paraateissa tietysti oma viehätyksensä, mutta meillä kai ryhmäajelun motto on enemmänkin mennä porukalla katsomaan kivoja paikkoja, kuin lähteä näyttäytymään kylille. Guzzien myyjäkin näyttäytyi 1400 Californian kanssa ja herätti paljon enemmän huomiota kuin Verneri samoissa puuhissa. Väki suorastaan tungeksi pyörän ympärillä, mutta vaikea tietää tuliko kauppoja? Lauantai-iltana oli railakkaat bändibileet, paikallisia ruokia grillistä, punkkua ja bisseä ja yleistä mölinää. Kielimuurin jäänteitä olisi saattanut silti vielä olla, jos siinä melussa olisi jotain kuullut! Lauantai-illan bändin pojat kertoivat soittelevansa huvikseen. Kaikilla oli hyvät siviiliammatit, opettajia, insinöörejä jne. Olivat silti pakanneet kamat ja ajaneet Varsovasta saakka soittelemaan elävälle yleisölle harrastuksen nimiin. Kotimatkan toiseksi viimeinen etappi oli 800 km, vaikka viivyimme satamassa ja lautalla yli neljä tuntia keskellä päivää. Tallinnassa yllätys oli täydet lautat. Ilmeisesti vuoroja on vähennetty, koskapa tarvittiin hiukan onnea mahtua seuraavaan tai sitä seuraavaan lauttaan. Lautalla viereen parkkeerasi saksalaispariskunta gessulla. Olivat tulossa Suomeen muutamaksi päiväksi ja kyselivät kovasti, että mitä kannattaa käydä katsomassa? Se olikin hyvä kysymys, eivätkä kysyjät tainneet saada meiltä kovinkaan selkeää vastausta. Ajakaa 100 km moottoritietä, niin tulette tavalliselle tielle ja näette siellä metsää. Czaplinekin kävijän tuntee sinisestä T-paidasta, jossa on Moto Guzzi Klub Polskan logo selässä. Kiitos hauskasta seurasta samassa paikassa olleille! Kirjoitti muistiin Egon. Hyvin soittivat ja lauloivat, mutta desibelit ei olisi kyllä mennyt katsastuksessa läpi! Puolalaiset motoristit ovat selvästi hyvin toimeentulevaa sakkia. Pyörät ovat uudehkoja ja niihin on lisätty tingelitangelia maun mukaan. Oli myös nähtävissä, että suomalainen joukkue edusti ikäpyramidin oikeaa puoliskoa sen viikonlopun Wajkin populaatiossa. Sunnuntaiaamuna tunnelma on samanlainen kuin kaikissa kokoontumisajoissa. Kasataan kamoja, katsellaan taivaalle ja lasketaan tunteja. Kotimaan kamaralle tultiin Baltian kautta kahden pysähdyksen taktiikalla. Pari kivaa vihjettä: Suwalki ja Augustow ovat puistoisia ja viihtyisän näköisiä paikkoja. Lisäksi hintataso on Puolassa varsin edullinen. Joten on ihan hyvä taktiikka ajaa via Baltica nopsasti läpi ja lepäillä Puolan puolella, jos on vain läpikulkumatkalla. Liikenne on siellä nykyään rauhallinen. Ihan Liettuan ja Latvian rajan tuntumassa, Latvian puolella pohjoisesta päin mennessä vasemmalla, on B&B paikka, jota pyörittää ilmeisesti vanhassa koulurakennuksessa nuorehko miespuolinen taiteilija lastensa kanssa. Mies on hyvä kokki, paikka hiljainen, huoneet pieniä… mutta menettelee. Pääsee pikkurahalla katon alle yöksi ja voi maksaa euroilla. Aamulla lähdettiin Raiken ja Seikun kanssa yhtenä laivueena kohti Tallinnaa Guzzien virkkuja hepoja säästelemättä. Baltian tiet olivat aamuvarhaisella lähes tyhjiä eikä tutkia ollut mailla tai halmeilla. 17 Silja-Linen autokannen miehistö oli sitä mieltä, ettei moottoripyöriä tarvitse sitoa mitenkään matkan ajaksi kiinni! Epäuskoisina motoristit heittivät epäileviä katseita pyöriensä suuntaan, kun ryhtyivät kapuamaan ylös hytteihin. Koska olin yksin matkalla, olin varannut itselleni vain miespaikan. Muutaman kerran aiemminkin olin käyttänyt tätä tapaa, kun olen reissannut laivalla Ruotsiin. Hytti oli tyhjä, kun menin sinne. Ei kestänyt aikaakaan, kun oven takaa alkoi kuulua outoa pulinaa. Kirosin mielessäni, kun kolme itämaiset kasvonpiirteet omaavaa matkalaista astui hyttiin. Siinä aikamme tuijottelimme toisiamme, kun nuorin heistä uskalsi kysyä huonolla englannilla sopiko heidän tulla hyttiin? Toivotin heidän tervetulleeksi ja sain selville heidän olevan kotoisin Kiinasta. Tilanne vaikutti sen verran epätodelliselta, että päätin mennä parille oluelle. Saisivat hyttikumppanit sillä aikaa asettautua paikoilleen. Laivan baarissa tapasin muita Norjan matkalaisia ja kävimme läpi huomista ajosuunnitelmaa. Meillä oli tarkoitus ajaa perjantain aikana Tukholmasta suoraan rallipaikalle. Matkaa olisi rapiat 600km, joten päivästä tulisi pitkä. Suunniteltu ajoreitti seurailisi suorinta mahdollista reittiä ja isoja teitä. Parin tumman tsekkiläisen jälkeen vääntäydyin hyttiin, joka oli ällistyksekseni täysin tyhjä! Onneksi siellä oli sentään minun vaatekassini. En tiedä mihin hyttikumppanit katosivat, mutta en suorastaan niitä kaivannutkaan. Sainpa nukkua yöni rauhassa! Gruppolaiset Norjan Guzzi-kerhon 30v juhlissa! Teksti: Kimmo Saarelainen Kuvat: Eeva ja Jorma Reponen sekä Kimmo Saarelainen Kesällä 2013 tarjoutui parikin hyvää mahdollisuutta tutustua eri maiden veljeskerhojen ralleihin. Puolan ralli ajoittui juhannukseksi ja Norjalaisten vastaava touko-kesäkuun vaihteeseen. Ne olivat sen verran lähekkäin, että täytyi tehdä valinta, kumpaan panostaisi. Molempiin ralleihin näytti gruppolaisilla riittävän mielenkiintoa, mikä oli erinomainen juttu! Itse kallistuin Norjan reissun kannalle. totie olisi yli 100km mittainen ja eihän se sopinut suunnitelmiin. Kello läheni iltaa ja porukalla oli kova hinku päästä rallipaikalle. Kävimme neuvonpitoon paikallisten tietyömiesten kanssa, mutta eihän siitä mitään tullut. Nehän peevelit eivät osanneet puhua suomea, ruotsia, englantia tai edes norjaa. Mistä lie itäblokin takamailta tulleet Norjan öljyrahoja vuolemaan. Kuitenkin eräs heistä arveli sen verran uskottavasti, että voisimme jatkaa puomista huolimatta eteenpäin. No sinne sitten, puomi auki ja matkaan! Pujottelimme sujuvasti kauhakuormaajien, kuorma-autojen ja epäuskoisten työmiesten lomitse läpi pälkähästä. Kyllä meitä nauratti, kun ei tarvinnutkaan kiertää koko helvetin vuorta! Lauantai-illan juhla koostui erinomaisesta juhla-ateriasta, juhlapuheista, palkintojenjaosta sekä arpajaisista. Mukaan mahtui myös mukavaa yhdessäoloa trubaduurin kera. Illan aikana Gruppon presidentti Jorma Reponen välitti GMGF:n lämpimät terveiset ja onnittelut 30v NMGK:lle. Ne otti vastaan heidän presidenttinsä Elin Vandevjen. Sunnuntai 1.6. Sunnuntaiaamu valkeni pilvipoutaisena, mutta pian sää muuttui melkoiseksi rankkasateeksi. Se vesitti monen kotiinlähtijän mieltä, kuten myös erinomaisten kokkien loihtimaa aamiaista. Harvoinpa tulee nautittua aamiaisbuffet vesisateessa! Ei auttanut itku Norjan guzzirallissa! Aamiaisen jälkeen oli lähdön aika! Paluureitiksi valitsimme hieman pohjoisemman väylän kuin tullessa. Tie no 25 johdatteli meidät kohti Ruotsin rajaa, jossa tien numero muuttui 66:ksi. Tämä tie olikin hieman pienempää kuin tullessa ja siksi ehkä mukavampaa ajella. Alkumatkasta maisemat halkoivat tunturialuetta. Sälenin jälkeen seurailtiin alavampaa Dalälven-joen uomaa. Ryhmäajo sujui jo mukavasti ja matka taittui. Illan tullen ryhdyttiin etsimään yösijaa. Koska olimme liikkeellä kahdeksan hengen ryhmässä, ei yösijan löytyminen ollutkaan aivan helppoa. Aamun sateessa kastuneiden telttojen pystyttäminen ei kaikkia kiinnostanut, joten etsittiin sopivaa mökkikylää tai motellia. Pientä tuskastumista alkoi olla jo ilmassa, kun lopulta päätettiin antaa navigaattorin johdatella meidät seuraavaan isomman kaupungin hotellipalvelujen äärelle. Borlängestä löytyi kohtuuhintainen Best Western hotelli, johon majoittauduimme. Illan kruunasi hotellin saunaosasto ja lobby-baarin oluet, jotka nautimme porukalla tarinoiden kabinetin puolella. Hotelli näytti hyvinkin hiljaiselta näin su-ma välisenä yönä. Perjantai 30.5. Aamiaisella selvisi, että laivalla oli useita bussilastillisia näitä kiinalaisia. Aamiaisella he sumeilematta rohmusivat seisovan pöydän antimia kasseihinsa. Kahvit ja teet hävisivät heidän termospulloihinsa. Lisäksi olisi luullut, että heidän kotimaassaan olisi oppinut jotakin jonottamisessa, mutta nyt mentiin röyhkeimmän ja vahvimman oikeuksin. Eipä ole aiemmin aamiaisbuffet kuohuttanut mieliä tällä tavalla! Ajomatkan alussa seitsemän pyörän lauma oli aika villillä tuulella. Ryhmäajon alkeet pääsivät hetkeksi unohtumaan ensimmäisten 200km matkalla. Kaikilla tuntui olevan kovasti ajohaluja. Lopulta meno rauhoittui ja muodostelma alkoi näyttää siltä, kuten sen porukalla liikuttaessa kuuluukin. Ennakkovalmisteluja! Gruppon foorumilla käydyn keskustelun pohjalta näytti, että suurin osa Norjaan lähtijöistä oli lähdössä torstai-iltana Silja-Linen laivalla Turusta Tukholmaan. Siihen tuli tehtyä itsellekin lippuvaraus. Paluuseen useimmat suunnittelivat maanantain iltalaivaa samalle reitille. Sitä varten täytyi varmistella työpaikalta (ja kotoa), että saisin vapaan viikonlopun parilla ylimääräisellä vapaapäivällä höystettynä. Torstai 29.5. Olin saanut kinuttua itselleni iltapäivävapaapäivän myös torstaille, joka oli tarpeen uuden Californian ensihuoltoa varten. Se on määritelty tehtäväksi n. 1600km ajon jälkeen. Pyörän mittarissa oli nyt rapiat 1800km ensimmäisen kuukauden ajoja. Olin varannut Moto Italian huollosta ajan klo 13 tietämille. Nurmen Make lupasi hoidella huollon siten, että pyörä olisi noudettavissa klo 17 mennessä. Huollon ajaksi Verneri lainasi minulle Royal Enfield moottoripyörän. Tämä yksipyttyinen intialainen antoi tyystin toisenlaisen kyydin, kuin Mandellon uusin luomus. Käväisin sillä Naantalissa ja takaisin. Sinänsä mukava pyörä, mutta jo Turun itäinen ohitustie kertoi missä piilevät Royalin rajat. Piikkiöön palattuani Calin ensihuolto oli suoritettu ajallaan ja pääsin jatkamaan kohti Turun satamaa. Aikaa oli runsaasti ja sain suorittaa rauhassa molemmat tankkaukset. Napa kireällä ja Calin 20,5l tankki piripinnassa odottelin Linnasatamassa laivalle pääsyä. Sinne kertyikin aika liuta moottoripyöriä, jotka olivat pääosin menossa Ruotsissa pidettävään moottoripyörätapahtumaan. Joukossa oli myös muutama Eurooppaan menevä motoristi. Pian sinne alkoi saapumaan myös muita guzzisteja. Lopulta meitä oli koossa yhdeksän gruppolaista, jotka olivat matkalla kohti Norjaa. Kaupungit seurailivat toisiansa: Södertälje, Eskilstuna ja Örebro. Karlstadista otimme suuntiman luoteeseen, kohti Arvikaa ja Norjan rajaa. Ruotsin puolella ei tapahtunut ihmeempiä. Vasta Norjan puolella tuli ensimmäisen sadekuuro. Pian Norjan rajan ylityksen jälkeen ryhmä jakaantui kahtia, kun navigaattorit ja mielipiteet veivät eri teille. Tällöin rallipaikka oli enää n. 130km matkan päässä. Kun meillä oli enää 60km matkaa jäljellä, kaksi ryhmäämme yhdistyi jälleen. Molemmat porukat olivat valinneet reitikseen Mjösä järven länsirantaa kulkevan tien no 33. Epäusko oli valtava, kun määränpäähän oli enää jäljellä 30km ja tie oli suljettu. Muutamat meistä olivat nähneet varoituskyltin tietyöstä n. 30km sitten olleessa Minnesundin kylässä. Norjankielinen teksti ei ollut aivan selvä, joten sitä ei noteerattu vakavasti. Niinhän siinä sitten kävi, että tie oli puomilla suljettu. Kartta kertoi, että kier- 18 Lauantai 31.5. Aamu valkeni mukavan poutaisessa säässä. Ei toisin ollut mikään helteinen ilma, mutta ei sentään satanutkaan. Telttakylän ahtaalle nurmelle oli pystytetty noin 50 telttaa. Edellisenä iltana alueelle saavuttuamme suoritimme pikaisen majoittautumisen. Osa rallivieraista nukkui teltoissa ja osa mökeissä. Maanantai 2.6. Aamu valkeni aurinkoisena. Maittavan aamiaisen jälkeen ryhmämme jakaantui kolmeen eri porukkaan. Kaikilla oli kuitenkin tavoitteena illalla saapua Tukholmasta lähtevään ja Turkuun menevään Siljan lauttaan. Itse kävin tapaamassa Tukholman liepeillä asuvaa tätiäni, kun kerran olin näillä kulmilla. Kaikki löysivät tiensä ajoissa lautalle ja viimeiset iltaoluet siemailtiin porukalla laivan musiikkibaarissa. Seuraavana aamuna Turussa, seurueemme hajaantuisi, ja kukin menisi suunnillensa. Seuraava päivä olisi itsellä normi työpäivä, mutta monta mukavaa muistoa rikkaampana! Kaikkiaan meitä suomalaisia oli saapunut paikalle 13 henkeä. Tanskasta osallistui liki 20 hengen porukka. Englannista oli saapunut neljä kuskia. Lisäksi joukossa oli ainakin saksalaisia ja itävaltalaisia. Ruotsalaisia oli paikalla kolme henkeä. Rallin osanottajamäärä oli n. 150 henkilöä. Aamiainen, kuten myös muut ruokailut, tarjoiltiin jalkapallokentän viheriölle pystytetyissä teltoissa. Ne toimivat myös lauantai-illan juhlan näyttämönä. Lauantaina järjestettiin parikin eri kiertoajelua, joista varsinainen maisemakierros lähti liikkeelle klo 11:00. Reitin kiersi n. 30 motoristia ja se kulki Gjövik kaupungin liepeillä Mjösa-järven jylhissä maisemissa. Kiitos matkakumppaneille! t. Kimmo 19 Soolopyörästä kolmipyöräksi Teksti ja kuvat: Matti Tahlo Ajoneuvoteknisesti on kyse vaihdosta ajoneuvoluokasta L3e luokkaan L5e. Näiden termien sisältö ei ole vain yhden lain sisällä vaan lainsäädännössä useiden eri lakien ja asetusten yhteydessä. Osa laeista on lisäksi ristiriitaisia ja silloin on tukeuduttava EU:n lainsäädäntöön vaikkakin on tunnettua että maamme viranomaiset eivät sitä kaikin osin noudatakaan. Missään ei siis sanota suoraan mitä pitää ottaa huomioon, kun tekee triken eli kolmipyörän. Pykäläviidakon selvittäminen ja lakien tulkinta olisi itseltä ottanut kovinkin pitkän aikaa, mutta onneksi asiantuntijoita löytyy siltäkin alalta. Kyselin lähempiä tietoja Smoton tietäjiltä ja selvyys tekemisen edellytyksistä ja rajoitteista alkoivat aueta. Esimerkiksi katsastuskonttoreilta ei tällaista ohjausta saanut omavalmiste-triken tekoon vaikka lähtökohtana oli jo valmiiksi rekisteröity L3e-ajoneuvo. Siellä sanottiin, että on ”turha yrittää tai ei mene läpi”. Toisella katsastusasemalla sanottiin, että ”tee ensin, katsotaan sitten” tai ”minkä valmistajan asennussarjasta on kyse?”. Useasta muustakin suunnasta tuli kysyttyä Trafia myöden. Sieltä saa maksua vastaan lausunnon yksittäisen muutoksen hyväksynnästä kerrallaan. Arvelin että tulee kalliiksi. Muutoksia kun tulee lainsäädännön kannalta katsoen useita. Myöskään olemassa olevilta trike-yhdistyksiltä ei saanut muuta tietoa kuin, että ”trike pitää ostaa valmiina ja rekisteröitynä”. Hyväksynnät Triken rekisteröintikatsastusta ennen on teetettävä erinäisiä testejä hyväksytyn testauslaitoksen toimesta. Guzzin tapauksessa tarvitaan vähintään kaksi testausta: nopeusnäytön testi ja jarrutesti. Jarruja erillisine toimintoineen pitää olla kolme: etujarru, takajarru ja seisontajarru. Myös käsittelytesti voi tulla kysymykseen. Tämän hetken tiedon mukaan yksittäinen testi maksaa noin 500 euroa kerralta. Testaukseen on siis minimissään, Guzzin tapauksessa, varattava noin 1000 euroa. Lisäksi pitää huomioida kuljetuskulut testauspaikkakunnalle. Trikellähän ei saa vielä silloin ajaa liikenteessä, vaan se on kuljetettava muulla tavalla testauspaikkakunnalle ja myöhemmin katsastukseen. Kuljetusta varten olen tehnyt auton vetokoukkuun laitteen, jolla trikekin kulkee kätevästi testaukseen. Jarrutestaaja kokeilee jarrut ja nopeusmittarin tarkkuuden ja antaa niistä lausuntonsa. Se esitetään muutoskatsastuksen yhteydessä. Testiä varten on vanhempia jarrutyyppejä uudistettava laittamalla esimerkiksi uudet jarruletkut ja jarrupalat. Mahdollisesti jarrusatulat vaativat kunnostusta. Tämä koskee lähinnä etujarrua. Lähtökohta Jos jollakulla on kiinnostusta triken tekemiseen tai hankintaan, on lainsäädäntömme mukaan mahdollista käyttää sellaista kantaajoneuvoa, joka on ensirekisteröity vuoden 2002 kesäkuun loppuun mennessä. Sen jälkeen valmistettua kanta-ajoneuvoa ei voida hyväksyä muutetuksi ajoneuvoksi. Tosin poikkeuksia asiasta on olemassa. Esimerkiksi rekisteröinti toisessa maassa, sen jälkeen tuonti Suomeen ja verojen maksu, silloin uudempikin aihio käy. Painoraja Rakentaessa on otettava huomioon, että pyörän ilmoitettua kokonaismassaa ei saa ylittää. Toisin sanoen koko muutettavan kohteen on painettava vähemmän tai korkeintaan saman verran, kuin muutosta ennen. Tämä seikka on todella rajoittava. Tarkoittaa, että jokaista lisättyä osaa kohti pitää vähentää painoa saman verran. Jos pyörän kokonaismassaksi on ilmoitettu esim. 450kg, on siitä matkustajien ja matkatavaroiden laskennallinen osuus 150kg. Jäljelle jää 300kg, joka on siis pyörän omapaino. Tätä painoa ei siis saa valmis trike ylittää. Mikäli kuitenkin näin käy, niin silloin menetetään ensiksi matkustajan paikka. Kokonaismassaa ei saa ylittää kuormitettunakaan. Keventäminen Laki sallii kuitenkin kanta-ajoneuvon keventämisen. Akun voi esimerkiksi vaihtaa keveämpään, etulokasuojan ja kaikki koristeet voi ottaa pois. Osia voi vaihtaa kevyempiin tai niitä voi keventää. Punnitusta varten tankki on hyvä olla tyhjähkönä, jne. Mielikuvitusta kannattaa käyttää!Tietenkin seisontatuet lähtevät pois, samoin takalokasuoja. Valolaitteista osan voi osan muuttaa leditoimisiksi, kunhan ne ovat hyväksyttyä mallia. Ei siis ole mahdotonta pysyä vaaditun painon alla. 20 KUVA: Uudet jarruletkut ja jarrupalat Vaihtoehtoja Tekotapoja voi olla useita. Tosin maailmalla on paljonkin tarjolla trike-rakennussarjoja, mutta ne ovat lähinnä amerikkalaisiin tai joihinkin japanilaisiin pyöriin. Muutoinkin trikejä omavalmistetaan useimmiten H-D:n pohjalle. Usein on kysymys niin kutsutusta jäykkäperäisestä rungosta, joka täytyy alistaa ainakin jarrutestiin. Rakenne taasen on yksinkertainen ja kevyt. Ajomukavuudesta voinee olla monia mielipiteitä. Rakenne-eroja Mukavuutta pitää kuitenkin olla ja takajousitus auttaa siihen. Jo aiemmin valmistunut, että työn alla oleva trike, ovat molemmat takajousitettuja. Muuten ne ovat rakenteeltaan toisistaan poikkeavia. Ensimmäinen valmistamani versio on nimeltään Carillofornia Trike. Siinä on jäykkä taka-akselirakenne, eli se liikkuu rungon suhteen vain ylös ja alas sen verran mitä jousitus sallii. Se ei jousta pyörän pituusakselin ympäri. Tästä seuraa, että kun toisen takapyörän ajaa monttuun, niin satula liikahtaa kyseisen pyörän puolelle. Sen lisäksi, että satula putoaa hieman, se myös liikkuu sivuittain. Kuoppaisella tiellä tämä voi olla häiritsevää: osa rungon kallistumisesta vaikuttaa myös ohjaukseen ja kääntyminen suuntautuu montun puoleisen pyörän suuntaan. Käsivoimin ei tätä kääntöliikettä voi kokonaan vastustaa. Sama ilmiö on myös jäykkäperäisellä rungolla varustetussa pyörässä. Mitä matalampi istuinkorke- us, sitä pienempi on sivuttaisliike. Kaaviokuvassa on periaate siitä millaisen tuenta- ja voimansiirtoratkaisun toteutin ”Carillofornia Trikeen”. Ratkaisussa käytetään alkuperäistä takahaarukkaa ja kardaania. Myös avokardaani on mahdollinen ja silloin säästytään taka-akselin leveyden muokkaamiselta. Ajo-ominaisuudet Toinen tapa on tehdä erillisjousituksella varustettu trike. Siinä ei takapyörän osuminen töyssyyn tunnu niin voimakkaasti sivuttaisliikkeenä. Joustoliikekin on hillitty. Tällä ratkaisulla on kuitenkin huonona piirteenä koko pyörän kallistuminen kaarteessa ulkokaarteen puolelle, joka vaikuttaa, ainakin soolopyörällä ajaneesta, todella oudolta. Liikettä voidaan toki rajoittaa jämäkällä kallistuksenvaimentimella. Silloin mennään taas enemmän jäykän taka-akselin suuntaan. Kyse on siis aina kompromissista. Myös ajo-ominaisuuksilla on vastakkaisissa rakenneratkaisuissa eroa: erillisjousitettu kallistuu ulkokaarteeseen voimakkaasti ja pyrkii nostamaan sisäkaarteen rengasta irti tiestä. Kun taas jäykällä rakenneratkaisulla voi kaarteeseen ajaa todella kovaa. Pyörä kääntyy isommin kallistelematta ja sisäkaarteen rengaskin pysyy tiessä kiinni. Lisäksi erillisjousitettu on mekaanisesti monimutkainen ja helposti myös painava sekä kallis. Myös etuhaarukkaan pitää kiinnittää huomiota. Ongelma siellä on pyörän alkuperäisen ohjauksen jätön suuruus. Noin nyrkkisääntönä ohjauksen parantamiseksi pitää jättöä pienentää. Yleisesti hyvänä pidetään vain muutaman senttimetrin jättöä. Keulakaan ei siis saa olla rauhassa, jos haetaan hyvää ajettavuutta. Iso jättö tekee ajosta vakaata, mutta mutkissa raskasta. Osien vaatimukset ja tosittaminen Muutoin triken tekeminen on suhteellisen normaalia asennustyötä sekä osien valmistamista eri materiaaleista. Osien materiaalien ja mitoituksien pitää tietysti olla sellaisia, että ne kestävät rasitukset. Myös aihiopyörän rungon pitää kestää sille aiemmin tuntemattomia kiertorasituksia. Rungon kuormitusten pitää jakautua isolle alueelle, ettei se menetä lujuuttaan tai suorastaan murru rasituksen alla. Moottoripyörän runko on suunniteltu vain pystysuuntaisen kuormituksen vastaanottamiseen. Nyt kuormitus tulee osittain pyörän pituusakselin kiertoliikkeenä. Teräviä liikkeitä voi vaimentaa autotyyppisillä rakenteilla, kuten kumipuslilla. Kaikista osarakenteista pitää olla tositteet tekotapansa ja materiaalinsa suhteen. Tarvittaessa rakenteen lujuus pitää pystyä osoittamaan laskennallisin menetelmin. Jos rakenteessa on käytetty hitsausta, pitää sauman laatu tosittaa. Hitsattujen materiaalien pitää olla keskenään hitsauskelpoiset. Näitä rakenneseikkoja valvotaan katsastusmiehen toimesta. Valvontaa kuuluvat myös mitat, paino, valaisimet ja rengaskoko. Jarruja eikä ajettavuutta valvota tässä. Katsastusasemalla vuoron odottaminen oli jossain määrin jännittävää. 21 Paras trikeaihio TEKNIIKKA tecnologia Miksi juuri Tonti runkoinen ”isolohkoGuzzi” sopii triken aihioksi hyvin tai ainakin paremmin kuin muut moottoripyörät? Pääsyy on, että toisiovoimansiirto on pyörän oikealla puolella. Sen vuoksi tavallinen takavetoisen auton taka-akseli tai perävaihde tasauspyörästöineen sopii rakenteellisesti kardaaniakselin jatkoksi. Pyörimissuunta on oikein ja jäykän taka-akselin kiinnitys sopii pienellä sovittamisella. Joitakin voimansiirtokomponentteja joutuu teettämään koneistamossa. Myös runkotyyppi on sellainen, joka kestää taka-akselista syntyvät rasitukset hyvin ja kuormituksen voi jakaa runkoon laajalti. Kokonaisuutena tavoitetaan hyvä luotettavuus. Jousitus on myös helppo toteuttaa: alkuperäiset joustintuet riittävät ja jäävät halutessa alkuperäiseen paikkaansa tai niille tehdään oma tuentansa. Taka-akseli Tasauspyörästö on välttämätön laite, jotta triken ajettavuus olisi hyvä. Ilman sitä molemmat takapyörät pyörisivät samaa nopeutta ja kaarteessa toisen takapyörän pitäisi joko luistaa tien pintaa vasten tai kulkea ilmassa. Tämä tekee ohjattavuudesta hankalaa. Ideaalisin on pienen takavetoisen auton jäykkä taka-akseli. Esimerkiksi Toyota Corolla DX tai vanhempi. Muutkin pikkuauton akselit voivat olla hyviä. Siihen peruskunnostus ja ylimääräisten korvakkeiden poisto, niin se on valmis triken taka-akseliehdokkaaksi. Tosin rumpujarrut painavuutensa vuoksi pitää vaihtaa levyjarruiksi. ten triket useastikin ovat. Skaala on siis laaja: mallit 70-lopulta kesäkuuhun 2002 asti. Aihiopyörän lähtöhinta on siis haarukassa 1500 – 5000€. Sen kunnostukseen voi tietysti mennä varallisuutta jonkin verran, mutta en laske sitä tähän mukaan. 11 15 16 12 Muutostyön materiaalit ja osat maksavat, rakenteesta riippuen, 1500 – 2500€. Työn osuus on merkittävin: 3000 – 6000€ ja siitäkin yli, riippuen valitusta ratkaisusta ja varustelusta. Peruutusvaihteesta tulee myös lisäkustannuksia, jos sellaista halutaan. Lisäksi on huomioitava nuo aiemmin mainitut hyväksyntäkulut: n. 500 - 1500€ tarkastusvaatimuksista riippuen. Lopuksi katsastus- ja rekisteröintikulut n. 200€. Takaosan katteiden malli, materiaali ja maalaus ratkaisevat varsin paljon. Kovin painavia katteet eivät voi olla, kun pitää huomioida, että muutostyön painolisä pitää mahtua pyörän alkuperäisen kokonaispainon sisään ja silti säilyttää kahden henkilön kuljetuskyky. 10 Triken saisi teetettynä alleen 6700 – 15200€ arvioiduilla kustannuksilla sisältäen pyörän hankintahinnan. Ihanteellisin lähtökohta löytyisi varmaan California Jackal ja Stone-mallien joukosta. Silloin pyörässä ei ole turhaa painolastia ennestään, mutta silti kokonaismassa on merkitty samaksi kuin California EV-mallissakin. Suorituskykyäkin on riittävästi: teho-paino-suhde kun ei juurikaan heikkene ja luonnollisesti hieman tiheämpi välityssuhde pitää kiihtyvyyden ennallaan, jollei jopa paranna sitä. Ilmanvastuksen kasvusta johtuu, että kulutus voi kasvaa jonkin verran. Sitäkin pystyy ajotapaansa muokkaamalla kompensoimaan. Ajotapa on joka tapauksessa erilainen kuin soolopyörällä. Yleensäkin sähköisellä moottorinohjauksella varustetut mallit ovat käytännöllisimpiä: huoltovapaa järjestelmä, joka on helppo ohjelmoida uudelleen käyttäjän vaatimusten mukaisesti. 19 Mihin käyttöön? Kukapa sitten trikeä tarvitsisi: siinä kun yhdistyy moottoripyörän ja avoauton huonot puolet samassa paketissa. Hyviäkin puolia on: kaarreajo ja jarrutus kaarteessa on enemmän henkilöautomaisen vakaata, kaupunkiajo ja hidasajo käy näppärämmin vaikka kaistojen välissä ei voikaan pujotella. Tavarankuljetuskyky on parempi kuin soolopyörällä, jos niin halutaan. Kysymys voi olla myös kuljettajakohtaisia syitä sisältävä: liikuntaongelmat erityisesti alaraajojen osalta, arkuus ajaa kaksipyöräistä tai jopa kuljettajan ulkoiset mitat: soolopyörä olisi liian iso hallittavaksi hyvin. Katumusmahdollisuus Tekemäni rakenteet ovat sellaiset, että pyörän voi muuttaa muutamassa tunnissa takaisin soolopyöräksi. Vain takajarrun letkujen muutoksessa menee hiukan enemmän aikaa. Tässä tulee kuitenkin taas laki eteen. Soolopyöräksi muuttaminen edellyttää katsastuskonttorilla käyntiä ja uudelleen rekisteröintiä L3e-luokan ajoneuvoksi. Kustannukset Muutostyön hintaa ovat jo jotkut kyselleet. Siihen vaikuttaa erityisesti lähtökohta. Tonti-runkoinen isolohko Guzzi. Ei tarvitse välttämättä olla California-mallinen, mutta lähtökohtana se on ehkä helpoin. Se on myös tarkoitettu matkakäyttöön, ku- JÄnnitettä vai virtaa – vai mites se menikään? Kaikkien meidän pyörissä on erilaisia sähkökomponentteja. Niiden kunto aiheuttaa toisinaan ihmettelyä ja kummastelua, jotta mitenkäs ja kuinkas? Erityisesti mietityttää miten pitäisi mitata, että onkos kaikki ok? Tässä on kerrottu muutamia seikkoja asioiden omatoimiseen tutkimiseen. Jos kuitenkin epäilee sähkömiehenkykyjään, niin kysyminen maan mainiolla foorumilla ei ole lainkaan huono idea… 14 13 1. Jännite Jännitteitä pyörässä on kahta sorttia: Akkujännite ja laturin jännite. Näistä tuo jälkimmäinen on se, mitä ei juuri tarvitse mitata. Se on vaihtojännitettä ja kierroslukuriippuvaista. Tuo laturin jännite muutetaan akulle ja muuhun pyörään sopivaksi tasasuuntaajalla ja lataussäätimellä (regulaattori). Lopulta tuo johdetaan akun napoihin, jossa se näkyy 13,6 – 13,8 V pyörän käydessä. Akusta on erillinen juttuliite Gruppon kotisivulla. Jännitettä mitataan volttimittarilla. Huomattava on, että jännitettä mitataan aina ns. yhteispotentiaalia vastaan. Ts. ei voi mitata kahden erillisen akun välillä olevaa jännitettä. Jännitemittauksessa on mittarin valintakytkimen oltava aina suuremmassa asennossa, kuin mitattava jännite. Ja pyörän tapauksessa tietenkin on DC-valittuna. Kun aloitat mittauksen, tarkista, että - mittari on DC-alueella esim. VDC - valintakytkin on riittävän suurella mitta-alueella. - et ole tehnyt oikosulkua johtimilla. - mieti mitä tulos tarkoittaa. Tämä on tärkeää näissä 12V kapineissa, sillä monet asiat eivät toimi oikein / lainkaan, jos jännite on vähänkin liian matala. mm Virtaa on vain yhtä sorttia, eli virtaa. Virtaa kulkee vain ja ainoastaan suljetussa virtapiirissä, eli pyörässä akun + navasta akun – napaan. Mitä kautta virta kulkee, on toistaiseksi samantekevää. Jos yhteys on poikki, ei virtaa kulje. Virtaa mitataan virtamittarilla. Virtamittaus on nopea ja vaivaton tapa polttaa hyväkin mittari väärällä käytöllä. (Tämän vuoksi en koskaan lainaa mittaria kenellekään) Tosin - harvoin tulee eteen virtamittaus. Aloita mittaus aina riittävän suurella asteikolla, ettet turhaan polta mittarin sulakkeita. Huom! Joissakin mittareissa ei kaikilla virtamittausalueilla ole sulaketta! Älä koskaan mittaa virtaa suoraan akun napojen välistä tai pistorasian. Silloin teet mittarilla oikosulun ja sen mittarin tarina loppui siihen! Molemmista lähtee niin paljon virtaa, että mittari tuhoutuu välittömästi! 20 17 Virtamittaus 6 A-mittarin kytkentäperiaate. Kytkimen sulkemisen jälkeen sähkövirta kulkee mittarin kautta. Tämä on jatkuvuusmittaus, joka tehdään jännitteettömään kohteeseen. Esim. polttimo, liitin tai kytkin. Mittari ohmialueelle ja yleensä riittää tieto, jotta onko kontaktia vai ei. Tämä on helpoin käytettäessä johtavuuspiippausta, kuten kuvassa. Harvoin tulee eteen tilanne, jossa tarvitaan tarkkaan resistanssiarvoa. Yhden pyörän tulpanjohtoja mitattiin joskus tarkan resistanssiarvon saamiseksi. 21 4. Käytännön mittauksia Yksi talvihuollon kohde voisi olla vuotovirran mittaus. Mittauskytkentä on kuvassa. Noudata ehdottomasti mittausjärjestystä! HUOM! AKUSTA SAATTAA ERITTYÄ VETYKAASUA, JOKA ON RÄJÄHTÄVÄÄ! 1. Irrota akun miinuskenkä. 2. Aseta mittari tasavirran (DC) mittaamiseen ja 20A (tai suurimpaan) mittausalueelle. 3. Kytke PUNAINEN mittausjohdin mittariin 20A-mittausnapaan ja akun miinusnapaan. 4. Kytke MUSTA mittausjohdin mittarin COM -mittausnapaan ja pyörän runkoon mahdollisimman kauas akusta. 5.Lue mittarin lukema: - 0-0,2A = OK - 0,2 – 0,3 A = välttävä - >0,3A = jossain on vuoto runkoon. - >2,0 A = osittainen oikosulku runkoon. 6. Irrota sulakkeita vuorotellen, kunnes viallinen piiri löytyy 7. Poista ihan kaikki epämääräisen merkilliset kytkennät yms. 7 Jännitemittauksen periaate A-mittarin kytkentäperiaate. Kytkimen sulkemisen jälkeen sähkövirta kulkee mittarin kautta. Mittari on kytketty sarjaan ja osoittaa lampun ottaman sähkövirran suuruuden. 2 TÄSSÄ MITTAUKSESSA SINUN TULEE OLLA ERITTÄIN HUOLELLINEN, VARO OIKOSULKUA! Huomaa liitimien käyttö, kiertokytkimen asento ja johtimien liitäntä. 1 A-mittarin kytkentäperiaate. Kytkimen sulkemisen jälkeen sähkövirta kulkee mittarin kautta. Mittari on kytketty ja osoittaa lampun ottaman Mittari on sarjaan kytketty sarjaan ja osoittaa sähkövirran suuruuden. lampun ottaman sähkövirran suuruuden. TÄSSÄ MITTAUKSESSA SINUN TULEE OLLA ERITTÄIN HUOLELLINEN, VARO OIKOSULKUA! 22 3. Ohmi 2. Virta Yleistymään päin Muutamia vuosia sitten triket olivat pieniä nähtävyyksiä harvinaisuutensa vuoksi, mutta yleistyttyään niihin on alettu jo tottua. Maamme lainsäädäntö kun oli aikoinaan vastaan moisia ajopelejä, mutta jäsenyys EU:ssa ja sieltä suunnalta tullut ajoneuvolainsäädäntö on ollut määräävässä asemassa sallimassa monia muitakin uusia ajoneuvoluokkia tieliikenteeseen kolmipyörien ohella. TÄSSÄ MITTAUKSESSA SINUN TULEE OLLA ERITTÄIN HUOLELLINEN, VARO OIKOSULKUA! Huomaa liitimien käyttö, kiertokytkimen asento ja johtimien liitäntä. Huomaa liitimien käyttö, kiertokytkimen asento ja johtimien liitäntä. 23 4 Moto Guzzin uusi maahantuoja esittäytyy Tervehdys Moto Guzzi -harrastajat Kuten moni teistä jo varmasti tiesikin, Moto Italia ilmoitti viime kesänä lopettavansa Moto Guzzi -maahantuonnin. Moto Guzzi -edustus jatkuu kuitenkin vahvana Suomessa. Kaudella 2014 Moto Guzzi -maahantuonti siirtyy kokonaisuudessaan R.M. Heinolle. Vaikka uutisesta tiedotettiinkin vasta nyt joulukuun alkupuolella, on maahantuojan vaihdosta suunniteltu yhdessä Moto Italian väen sekä Moto Guzzin kanssa jo parin vuoden ajan. R.M. Heino pyrkii jatkamaan Moto Italian hienoja perinteitä ja palvelua Moto Guzzi -merkin parissa pitkälle tulevaisuuteen. Meillä R.M. Heinolla onkin vahva usko Moto Guzzin vahvuuksiin. Suomalaiselle motoristille moottoripyörä on enemmän kuin kulkuneuvo ja pyörän pitää olla aidosti yksilöllinen. Motoristeja on paljon ja lähes yhtä monta on makujakin, mutta Moto Guzzin vahvuus on nimen omaan hienoissa tuotteissa, jotka ovat muutakin kuin pelkkiä insinöörin luomuksia - näissä pyörissä on henkeä ja sielua. Moto Guzzi kauppiaat kaudella 2014 Kaudella 2014 Moto Guzzi jälleenmyyjinä toimivat R.M. Heinon liikkeet Espoossa, Tampereella ja Lahdessa. Malliston ensiesittely on MP14-messuilla, jonka jälkeen mallisto saadaan talven aikana R.M. Heinon liikkeisiin, joissa sielukas Italialaismerkki täydentää hienosti aikaisempia merkkiedustuksia. Kaikista R.M. Heinon toimipisteistä tulee täyden palvelun Moto Guzzi -taloja, joista löydät niin pyörät, huoltopalvelut, kuin varaosat ja varusteetkin. Erityisesti Espoon liikkeestämme löytyykin jo ennestään vahva Moto Guzzi -osaaminen. Monet saattavat tuntea Espoon liikkeen huoltopäällikön, Seija Lahtisen jo Moto Italian ajoilta ja Moto Guzzi -huollon osalta Guy Wikström on varmasti tuttu mies. Jatkamme myös luonnollisesti laajan Moto Guzzi -huoltoverkoston tukemista ympäri Suomen. Yhteistyö Gruppon kanssa Me R.M. Heinolla tiedämme aktiivisten harrastajien tärkeyden. Haluammekin jatkaa Moto Italian perinteitä kerhoyhteistyön suhteen ja toivotamme kaikki Moto Guzzi harrastajat, nykyiset ja tulevat, tervetulleiksi R.M. Heinon liikkeisiin sekä MP14-messuille osastolle 6g139. Nähdään viimeistään ajokauden alettua tien päällä ja kesän tapahtumissa. Terveisin, koko R.M. Heinon väki R.M. Heino Oy www.rmheino.fi www.motoguzzi.fi puh 010 617 0600 Tampere Teerivuorenkatu 8 myynti@rmheino.fi Espoo Hiirisuontie 2 myynti.espoo@rmheino.fi Lahti Teräkatu 3 myynti.lahti@rmheino.fi Toivotamme kaikki Gruppon jäsenet tervetulleiksi R.M. Heinolle. Tulkaa tutustumaan liikkeisiimme niin kerromme lisää. Ja kahvit tarjoamme aina.
© Copyright 2024