1. No category

VIERAANNUTTAMISTIETOISKU
Pekka Pere
yliopistonlehtori
sosiaalitieteiden laitos
Helsingin yliopisto
University Lecturer
Department of Social Research
University of Helsinki
14.4.2013
Av(i)eron jälkeen vanhempi voi pyrkiä katkaisemaan lapsen ja toisen vanhemman suhteen perusteettomasti eli vieraannuttaa
lasta toisesta vanhemmastaan. Vieraannuttaminen on lapselle hyvin vahingollista, mutta se on lastensuojelussa huonosti
tunnettu lapsen kaltoinkohtelun muoto. Vieraannuttaminen on ilmeisesti suhteellisen yleistä. Lapselle ja hänen henkiselle
kehitykselleen on tärkeää säilyttää suhde molempiin vanhempiinsa. Vanhemman painostuksen alla lapsi ei pysty
välttämättä ilmaisemaan, että rakastaa molempia vanhempiaan ja tahtoo viettää aikaa molempien vanhempiensa kanssa.
Yhteiskunnan tulisi suojella lapsia vieraannuttamiselta ja ennaltaehkäistä vieraannuttamista. Artikkeli on valikoiva
kirjallisuuskatsaus. Pyrkimys on kertoa vieraannuttamisen vakavuudesta ja kannustaa tutkimukseen Suomessa vähän
tutkitusta aiheesta.
Avainsanat: Vieraannuttaminen, henkinen väkivalta, lastensuojelu.
Pekka Pere (2013). Parental alienation snapshot.
After divorce some parents aim to destroy the relationship of their child with the other parent despite that no objective reason to
cut the relationship exists. Such parental alienation is most harmful to a child but yet is not a recognised form of child
abuse in the child welfare agencies. Parental alienation appears to be fairly common and in the increase. Contact to the
other parent is important for healthy development of a child. A child may not be able to express his or her desire to love
and retain contact with the other parent if the contact is strongly opposed by the parent with whom the child lives. Society
should protect children from parental alienation. This is a selective survey on parental alienation. The aim is to
communicate the idea of the harmfulness of parental alienation and to spark research interest in a little inspected topic in
Finland.
Keywords: Parental alienation, mental violence, child welfare.
Mitä vieraannuttaminen on?
Lapsen vieraantuminen vanhemmastaan on lapsen vahvaa vanhempansa vastustamista, joka ei ole
suhteessa vanhemman ominaisuuksiin1 eikä lapsen aiempaan suhteeseen häneen (Fidler ja Bala 2010a).
1
Mikäli vanhemmalla on vakavia päihde- tms. ongelmia, voi olla perusteltua rajoittaa lapsen ja ongelmaisen vanhemman
tapaamisia. Artikkelissa viitattujen vanhempien oletetaan kykenevän hyvään vanhemmuuteen, jolloin tapaamisten estämiselle
ei ole objektiivisesti perusteltavissa olevaa syytä.
2
Vieraannuttaminen on toimintaa, jonka tavoitteena on saada lapsi vieraantuneeksi vanhemmastaan eli
rikkoa lapsen suhde toiseen vanhempaan — tavallisesti vanhempien av(i)oeron jälkeen. Onnistuessaan
lopputulos on lapsen ja vanhemman yhteydenpidon loppuminen.
Vieraannuttamista on eriasteista. Lievimmillään se on epäsuoraa negatiivisen asenteen toista
vanhempaa kohtaan välittämistä lapselle. Konkreettisempi vieraannuttaminen tapahtuu järjestämällä
lapselle erityisen hauskaa tekemistä mahdollisten vierailujen ajaksi, syöttämällä lapselle vääriä mieli-ja
muistikuvia etävanhemmasta, estämällä tapaamiset ja kontaktit hänen kanssaan tai huolehtimalla, että
ne tapahtuvat epäsuotuisissa olosuhteissa, antamalla lapsen ymmärtää etteivät ne ole suotavia ja
edellyttämällä, että lapsi lopulta omaksuu lähivanhemman kielteisen mielikuvan etävanhemmasta.
Pahimmillaan
vieraannuttaja
vaatii
lapsen
omaksumaan
vieraannuttajan
mustavalkoisen
maailmankuvan lapsen toisesta vanhemmasta ja opettaa lapsen vihaamaan häntä. Lapsi on pakotettu
kieltämään ikään kuin puolet itsestään, mikä on valtava psyykkinen rasite. Vieraannuttaja saattaa
esimerkiksi palkita lasta siitä, että lapsi pahoinpitelee toista vanhempaansa (Häkkänen-Nyholm 2012).
Vieraannuttaja saattaa kohdistaa myös aiheettomia seksuaali- ja väkivaltarikossyytöksiä lapsen toiseen
vanhempaan perusteena lapsen ja vanhemman tapaamisten ja yhteydenpidon estämiselle (esim.
Hannuniemi 2012a).
Vieraannuttajilla on itsellään usein ongelmia persoonallisuudessaan (esim. Hannuniemi 2007 ja 2012a).
Vieraannuttaminen on äärimmäistä henkistä väkivaltaa lasta kohden. Henkinen pahoinpitely on lapselle
yhtä vahingollista kuin muunlainen pahoinpitely, ja henkinen väkivalta on mahdollisesti yleisin,
haastavin ja vähiten viranomaisille raportoitu lasten kaltoinkohtelun muoto (Hibbard ym. 2012).
Valtaosa vieraannuttamisen kohteista on isiä, joten vieraannuttaminen on erityisesti isiä koskettava
ongelma. Isien osuuden lähivanhemmista kasvaessa yhä useampi äiti tulee joutumaan vieraannutetuksi
lapsestaan. Vieraannuttamisen kohteena olevan vanhemman sukupuolesta riippumatta vieraannuttamisen uhri on aina lapsi, joka menettää toisen vanhempansa.
3
Kuinka yleistä vieraannuttaminen on?
Toisen vanhemman mustamaalaaminen lapselle tai tapaamisten estäminen av(i)oeron jälkeen on
ilmeisesti yleistä. Raittila ja Sutinen (2008, 90) (pitkälti jälkimmäisen väitöskirjaan (2005) perustuvassa
kirjassa) arvioivat, että riitaisissa eroissa äidit lähes poikkeuksetta pyrkivät estämään isän ja lasten
tapaamisia. Rauha (2003, 259) toteaa, että on järkyttävää, että vahvastikin lapsia isästä vieraannuttavaa
käytöstä pidetään täysin normaalina eron jälkeen ja ettei siihen puututa. Tarkkaa tietoa
vieraannuttamisen yleisyydestä ei ole.
Brobergin ja Hakovirran (2005) mukaan eroperheiden lapsista 30 % ei oleellisesti tapaa toista
vanhempaansa. Mikäli lähivanhempi perustaa uusperheen, nousee etävanhempaansa tapaamattomien
lasten osuus 37 %:iin. Tapaamattomuuden syytä ei selvitetty. Kaikkosen ja Hakulinen-Viitasen (2012)
tutkimuksessa isäänsä tapaamattomien lasten osuus oli 23 %. Santonen (2012) tutki 130 oikeuden
pyytämää sosiaalitoimen tekemää olosuhdeselvitystä. Niissä 29 %:ssa oli viitteitä vieraannuttamisesta.
Vieraannuttamisesta väitöskirjaa laativa OTL Anja Hannuniemi (2012b) arvioi, että eroperheiden
lapsista 10 %:a vieraannutetaan.
Myös ulkomaisissa tutkimuksissa päädytään säännöllisesti suuriin osuuksiin, joissa isien ja lasten suhde
katkeaa vanhempien eron jälkeen. Johnstoniin ym:iden (2009, 209) tutkimuksessa isistä 20 %:lla ei
ollut enää suhdetta lapsiinsa eron jälkeen. Amaton (2009) isossa aineistossa 29 % isistä ei tavannut
lastaan lainkaan. Spruijtin ym:iden (2004) mukaan 20 % lapsista ei ole yhteydessä toiseen vanhempaansa ja heistä puolet vieraannuttamisen takia.2 Fidlerin ja Balan (2010b) katsausartikkelissa
viitattujen tutkimusten mukaan lapsista 11–15 % vastustaa etävanhemman tapaamisia ja huoltoriitojen
kohteena olevista lapsista 20–40 % on vieraannutettuja. Bernet ym:t (2010, 128) päättelevät katsausartikkelissaan, että huoltoriitalapsista 25 % vieraantuu toisesta vanhemmastaan ainakin jossain määrin.
Vieraannuttaminen on ilmeisesti yleistymässä (Bala 2012).
2
Kiitän Helena Häkkänen-Nyholmia tämän viitteen osoittamisesta.
4
Vieraannuttamisen yleistymisen voisi olettaa näkyvän huolto- ja tapaamisoikeusriitojen ja niiden
yhteydessä esitettävien perättömien seksuaali- ja väkivaltarikossyytösten kaltaisten ääri-ilmiöiden
yleistymisenä Suomessa. Huolto- ja tapaamisoikeusriidat ovat yli kolminkertaistuneet kahdessakymmenessä vuodessa (Lasola 2010) ja yleistyneet voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana
(Valkama ja Lasola 2010). Vihavaisen ja Vähäsarjan selvityksessä (2013) suurin osa poliiseista arvioi
aiheettomien seksuaali- ja väkivaltarikosilmoitusten yleistyneen viime vuosina. Korkmanin ym:iden
(2012) mukaan poliisin tietoon tulleiden seksuaalisten hyväksikäyttöepäilyjen määrä on viisinkertaistunut kolmessakymmenessä vuodessa ja kaksinkertaistunut 2000-luvulla, vaikka seksuaalinen
hyväksikäyttö ei ole yleistynyt. Artikkelissa raportoidaan HUSin lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisessa
osaamiskeskuksen tutkimuksista lapsista, joiden on epäilty joutuneen seksuaalisen hyväksikäytön
uhreiksi. Tutkimuksissa epäilty oli useimmin isä, vaikka kirjallisuuden mukaan lapsen seksuaalinen
hyväksikäyttäjä on useimmin perheen ulkopuolinen. Isiin kohdistuneet epäilyt vahvistuivat
tutkimuksissa harvemmin kuin muihin kohdistetut epäilyt. Yksikään huoltoriidan yhteydessä esitetty
epäilys ei osaamiskeskuksen tutkimuksissa vahvistunut. Tilastot ja asiantuntija-arviot viittaavat
vieraannuttamisen yleistymiseen Suomessakin.
Etäisän suhde lapseen katkeaa huomattavasti useammin kuin etä-äidin. Isien ja lasten tapaamiset ovat
kehittyneet huonompaan suuntaan huolimatta isien aikaisempaa suuremmasta kasvatusvastuusta
perheissä. Keskimääräistä koulutetumpien (Dudley 1991, 280) ja lapsiinsa vahvasti sitoutuneiden isien
lapset tulevat vähemmän koulutetumpien ja lapsilleen vähemmän omistautuneiden isien lapsia
useammin vieraannutetuiksi isistään (Kruk 2011, 19). Suomessa isän suhde lapsiin katkeaa vanhempien
eron jälkeen edelleen yhtä usein kuin 30 vuotta sitten (Broberg ja Hakovirta 2005), vaikka isien rooli
kasvattajina on muuttunut paljon. Yksinhuoltajaisien osuus on jopa vähentynyt entisestään (Antikainen
2007).
5
Mitä vieraannuttamisesta seuraa?
Lapsuuden traumaattiset kokemukset ennakoivat aikuisiän vakavaa psyykkistä oireilua (esim.
Salokangas ym:t 2006, vrt. Tammi 2012 ja Kestilä ym. 2012). On ilmeistä, että vieraannuttamisen
seuraukset ovat vastaavia. Pahimmillaan lapsi päätyy itsemurhaan (Richardson ja Broweleit 2006).
Makkonen (2009) perehtyi tutkielmassaan eron kokeneiden lasten aikuisina kertomiin kokemuksiinsa
vieraannuttamisesta. Vieraannuttavien äitien painostus oli jatkunut lasten aikuisuuteen ja sen
vaikutukset olivat lapsille syvästi vahingollisia ja elämänpituisia. Sinkkosen (2008, 73) mukaan
huoltoriita on pahimmillaan vieraannuttamista, jolloin lapsen persoonallisuuden kehitys vaarantuu
vakavasti ja (Jousmäen ja Kohosen (2010) haastattelu) lapsen ja etävanhemman suhde voi katketa jopa
iäksi.
Baker (2007) haastatteli 40 aikuista, jotka oli lapsena vieraannutettu toisesta vanhemmastaan. Lapset
olivat ottaneet yhteyttä toiseen vanhempaansa keskimäärin kahdenkymmenen vuoden kuluttua
vieraannuttamisesta — usein vasta vieraannuttavan vanhemman kuoltua (mts. 176). Aineiston lapsilla
oli aikuisina huomattavia psykologisia ongelmia (mt:n luku 7): merkittäviä masennusoireita (70 %),
kielteinen minäkäsitys (68 %), vaikeuksia luottaa muihin ihmisiin (42 %) ja vakavaa päihteiden käyttöä
(33 %). Johnstonin ym:iden (2009) tutkimuksessa kovien huoltoriitojen kohteina olleista lapsista
aikuisina 40 % kärsi ahdistuneisuudesta ja 60 %:lla oli merkittäviä tunnelämän häiriöitä (mm.
paranoidisuutta, vihamielisyyttä, pakkomielteisyysoireita ja psykiatrisia ongelmia).
Vieraannuttamisen vahingollisuutta lapsille kuvataan laajemmin Hannuniemen (2007 ja 2008) ja
Häkkänen-Nyholmin (2010) artikkeleissa.
Isät ovat yhä tiiviimmin mukana lastensa kasvatuksessa. Isät kokevat siksi aikaisempaa järkyttävämpänä
lapsistaan
täysin
erilleen
joutumisen.
Vieraannutettujen
isien
on
todettu
jälkitraumaattisesta stressistä. (Kruk 2011, 12, 70–71, 79 ja 104 sekä Häkkänen-Nyholm 2012.)
kärsivän
6
Vanhemmalle vieraannuttaminen voi olla pahempi asia kuin lapsen kuolema: Kuolema on tapahtuma,
johon peruuttamattomuutensa takia vanhempi pitkällä aikavälillä sopeutuu. Vieraannutettu lapsi, jota
vanhempi ei voi aikuisenakaan tavata, on onnettomuus, josta ei pääse koskaan yli. (Warshak 2012,
353.) Vanhempi aina toivoo, että hän ja lapsi vielä kohtaisivat.
Mitä vanhemmat ajattelevat ja tahtovat?
Aikuiset pitävät sekä isää että äitiä lapsille tärkeinä, kannattavat yhteishuoltajuutta ja lainsäädäntöä,
joka vahvasti takaa lapsen suhteen molempiin vanhempiin avioeron jälkeen (esim. Nielsen 2012).
Lapsestaan vieraannutetut vanhemmat uskovat alkuun, että yhteiskunta turvaa lapsen ja vanhemman
suhteen. Moni pettynee, sillä sosiaalitoimi ja oikeuslaitos eivät tee sitä.
Lähivanhemmat, joiden lapset eivät tapaa toista vanhempaansa, monesti kertovat toivovansa lapsen ja
etävanhemman tapaamisia eli samaa kuin etävanhemmat. Usein näyttää siis siltä, että kaikki aikuiset
toivovat tapaamisia ja yksin lapset vastustavat niitä. Näiden lähivanhempien kertoman uskottavuuden
kyseenalaistaa se, että mikäli lapsi ryhtyy haluamaan tapaamisia, lähivanhempi voi alkaa vastustamaan
niitä avoimesti. (Weir 2011.)
Mitä lapset ajattelevat ja tahtovat?
Lasten tahdon selvittäminen on vaikeaa huoltoriidassa ja eritoten vieraannuttamistilanteessa. Karttusen
(2010) mukaan lapsen kuuleminen huoltoriidassa vaatii asianmukaista koulutusta eikä lapsen todellista
mielipidettä voi selvittää kertakuulemisella.
7
Vieraannutetut lapset monesti vastustavat jyrkästi ajatusta etävanhemman tapaamisesta ilmaisten vihaa
tai halveksuntaa häntä kohtaan tai kertoen pelkäävänsä etävanhempaa. Mikäli oikeus määrää tapaamiset
toteutettaviksi, valtaosa lapsista kuitenkin iloitsee tapaamisista ja suhteen palautumisesta
etävanhempaan. (Esim. Warshak 2010 ja Weir 2011.)
Lastenpsykiatri Weir (2011) tutki 78 lasta, jotka vastustivat tapaamisia etävanhemman kanssa, mutta
joiden kohdalla oikeus ei ollut löytänyt ymmärrettävää syytä tapaamattomuudelle. Lapsista 15 eli 19 %
ilmaisi jo ensimmäisessä Weirin haastattelussa halunsa tavata toista vanhempaansa. Lopuista 58
lapsesta 67 % olivat he itse tai heidän lähivanhempansa esittäneet hyvin vakavia syytöksiä etävanhemmasta. Silti 52 % näistä lapsista koki jo oikeuden määräämän "ensitapaamisenkin" posiitiivisena.3
Weir päätteli, että kovassa huoltoriidassa olevien lasten ilmaisema tahto on äärimmäisen epäluotettava
tieto lapsen todellisista toiveista.
Johnstonin ym:iden (2009, 199) haastattelemat lapset kertoivat aikuisina, että heidän kaipuunsa lapsena
toisen vanhemman luo, mihin ei oltu kiinnitetty huomiota, oli heidän katkerimpia muistoja huoltoriidasta. Lasten mukaan viranomaiset olivat huoltoriidan aikana kiinnittäneet huomionsa vanhempien
väliseen kovaan konfliktiin ja pitäneet sitä keskeisenä ongelmana, kun todellinen ongelma oli ollut
toisen vanhemman myrkyllinen vanhemmuus. Clawarin ja Rivlinin (2003, 165) mukaan 80 %
vieraannutetuista lapsista toivoo, että vieraannuttaminen paljastetaan ja katkaistaan. Vieraannutetut
lapset toivovat, että etävanhempi jatkaa yhteydenpitoyrityksiä, vaikka lapset torjuvat ne ja vierailut
hänen luokseen (esim. Baker 2007, 274). Fidler ja Bala (2010b, 21 ja 23) viittaavat useisiin vastaaviin
tutkimustuloksiin. Lapset kaipaavat sydämessään toista vanhempaansa, mutta heillä ei ole mahdollista
kertoa muille tunteistaan ja he tahtoisivat, että ulkopuoliset takaisivat yhteydenpidon, koska heillä ei ole
itsellään mahdollisuutta taata sitä itse. Erolapsista valtaosa kertoo aikuisina, että erolasten tulisi voida
olla yhtälailla molempien vanhempiensa kanssa (Kruk 2009, 29, Nielsen 2012 ja Warshak 2003
viittaavat useisiin tämän todentaviin tutkimuksiin).
3
Lapsista vanhin (15,8 v.) kieltäytyi kontaktista, mutta jo kolme viikkoa kieltäytymisensä jälkeen otti itse yhteyttä
etävanhempaansa ja oli kontaktissa edelleen vuosi "kieltäytymisensä" jälkeen.
8
Lastensuojelu ja vieraannuttaminen
Vieraannuttamiseen ei yhteiskunnassamme ole tavattu puuttua — edes kun huoli siitä on kerrottu
viranomaisille. Antikaisen (2007) mukaan lapsen vieraannuttaminen vanhemmastaan ei ole lastensuojelussa
tunnustettu
ilmiö,
johon
puututtaisiin
lastensuojelulain
perusteella.
Sosiaalitoimen
olosuhdeselvityksiä tutkineen Santosen (2012, 40 ja 50) mukaan sosiaalityöntekijät välttävät
vieraannuttamiskäsitteen käyttämistä, vaikka vanhempi kertoisi huolestaan, että lasta vieraannutetaan:
38:ssa
vieraannuttamiseen
viittaavassa
olosuhdeselvityksessä
sosiaalitoimi
oli
kirjoittanut
vieraannuttamisesta ainoastaan kerran ja silloinkin perustellen, että vieraannuttamista ei ole tapahtunut.
Lastenvalvojain yhdistys ry:n pitkäaikainen (1999–) puheenjohtaja on tehnyt aihetta sivuavan
lisensiaatin tutkimuksen (Tuomi 2008). Tekijän aseman takia tutkimukseen täytynee suhtautua
edustavana dokumenttina lastensuojelun asenteista.
Ilman lähdeviittausta Tuomi väittää, että valtaosa tapaamisongelmista johtuisi muusta syystä kuin
vieraannuttamisesta (mts. 36):
Valtaosa tapaamisongelmista aiheutuu siitä, että tapaava vanhempi, joka on yleensä isä, ei tapaa lastaan, vaikka lapsi niin
toivoo.
Todellisuudessa ei tiedetä, mikä osuus tapaamisongelmista johtuu vieraannuttamisesta ja mikä osuus
lapsen ilmaiseman tahdon vastaisesti lapsen elämästä katoavasta etävanhemmasta. Dudleyn (1991)
kyselytutkimuksessa etävanhempi-isille tapaamattomuuden syy olikin vastoin Tuomen väitettä 41 %:ssa
lasten lähivanhempiäidissä ja 28 %:ssa etävanhempi-isässä.
Kun Tuomi kertoo olevan sellaisiakin tapauksia, joissa isä tahtoisi nähdä lastaan, Tuomi kertoo
"ymmärtävänsä" äitien haluttomuutta suostua tapaamisiin (mts. 36):
9
Lisäksi on niitä tapauksia, joissa äiti tai lapsi eivät toivo tapaamisia, mutta isä haluaisi tavata. Kokemukseni mukaan on
ymmärrettävää, että jotkut lasten äidit ovat haluttomia suostumaan isän ja lasten tapaamisiin, jos on odotettavissa, että isä
sitoutuu huonosti tapaamisiin, isä on väkivaltainen tai pelottava tai tapaamisilla tapahtuu liian paljon, jolloin lapsen
kestokyky ylittyy.
Isät ovat kertoneet Tuomelle kokemistaan ongelmista, mutta Tuomi ymmärtää äitejä. Vaikka
tapaaminen olisi mennyt isän kanssa hyvin, on isässä jotenkin vika, jos lapsi oireilee äidillään. Tuomen
mukaan isä saattaa olla haluton ymmärtämään tätä (mts. 79):
Kokemukseni mukaan lapset saattavat tapaamisilla isän luona olla reippaita, mutta kotiin palattuaan äiti saa hoitaa
seurauksia, kun lapsi uskaltaa näyttää erilaisia tunteitaan. Isä puolestaan saattaa olla haluton ymmärtämään, mistä äiti
puhuu. Avoimella keskustelulla näissä asioissa on mahdollista päästä eteenpäin, jos molemmat vanhemmat haluavat toimia
lapsen parhaaksi. Joskus näissä tilanteissa lastenvalvoja kuulee väitettävän, että äiti estää isää tapaamasta tai äiti manipuloi
lapsen mielipiteitä.
Tuomi viittaa toistuvasti "kokemuksiinsa" tutkimusten sijaan ja kertoo kuinka "joskus – – kuulee
väitettävän", että äiti manipuloisi lasta. Tutkimuksia aiheesta olisi kuitenkin runsaasti. Tekstistä välittyy
vaikutelma, että lapsen manipuloinnista todellisuudessa ei olisi mitään tietoa lastenvalvojien
puheenjohtajalla. Hänen mukaansa voidaankin pohtia, onko koko ongelmaa olemassa (mts. 82):
Voidaan pohtia, onko vieraannuttamista olemassa.
Tuomi esittää tosiasiana tietoa, josta ei ole tutkimustietoa muttei kerro tiedosta, josta olisi
tutkimustietoa.4 Lastenvalvojien pitkäaikaisen puheenjohtajan opinnäyte vahvistaa Antikaisen (mt.)
4
Tuomi (2013) kirjoitti katsauksen tekijälle, että tutkimuksesta välittyvät vaikutelmat eivät aina ole tutkijan tarkoittamia ja
että hän kirjoittaisi nyt suurella todennäköisyydellä toisennäköisen tutkimuksen.
10
arviota, että lastensuojelu ei tunnusta vieraannuttamista todelliseksi ongelmaksi ja Santosen (mt.)
havaintoa, että sosiaalitoimi ei tahdo puhua vieraannuttamisesta.
Tuomen tutkimuksesta voi saada myös vaikutelman isien näkemysten vähättelystä. Santalan (2009)
mukaan isät ja myös monet äidit kokevatkin sosiaalitoimen korostavan äidin vanhemmuuden ensisijaisuutta. Edellytykset lasten vieraannuttamiselle isästään luodaan tällöin jo sosiaalitoimessa.
Ilmeinen ongelma on myös, että lastensuojelulla on vähän työkaluja toimia vieraannuttamistilanteessa.
Vieraannuttaja voi esimerkiksi kieltäytyä viemästä lapsia lastensuojelun tarpeelliseksi katsomiin
tutkimuksiin tai kieltäytyä itse osallistumasta vanhemmuuden arviointiin sosiaalitoimessa (vrt.
Hannuniemi 2012a). Tällaisilla tutkimuksilla voitaisiin selvittää, vieraannuttaako vanhempi lasta.
Oikeuslaitos ja vieraannuttaminen
Korkein oikeus (KKO) on muutamassa päätöksessään ottanut suoraan tai välillisesti kantaa
vieraannuttamiseen. Esimerkiksi päätöksessä 2004:76 KKO arvioi:
Yleisesti tiedetään, että lapsi saattaa helposti myötäillä sen vanhemman käsityksiä, jonka luona hän asuu, etenkin jos
yhteydenpito toiseen vanhempaan on syystä tai toisesta ollut vähäistä tai tapahtunut epäsuotuisissa olosuhteissa. Toista
vanhempaa koskevien kielteisten käsitysten myötäily saattaa myös vahvistua sitä enemmän, mitä kauemmin mainitunlainen
tilanne jatkuu ja mitä huonommat vanhempien välit ovat.
Oleellisesti KKO argumentoi, että vieraannuttaminen on todellinen ja yleisesti tiedostettu ongelma.
Näkemys on ristiriidassa lastensuojelun edellä esitetyn perusteella vieraannuttamisen lähes kieltävän
kannan kanssa. Helsingin hovioikeuden lapsioikeudellisessa laatuhankkeessa (2009, 72–73) todetaan
vastaavasti, että huoltoriita vaikuttaa väistämättä lapsen tahtoon ja että lapsen "aitoakaan" tahtoa ei
voida huomioida, jos vanhemmat ovat vaikuttaneet siihen esimerkiksi suhtautumalla vihamielisesti
11
toiseen vanhempaan. KKO on lisäksi arvioinut, että lasta ei tule asettaa tilanteeseen, jossa hänen tulisi
itse päättää asemastaan vanhempien välisissä ristiriitaisuuksissa edes kun hän on lähellä täysi-ikäisyyttä
(KKO 2008:69, vrt. KKO 2004:118) ja on korostanut vanhemman oikeutta olla yhteydessä lapseensa
(KKO 2005:138).
On epäselvää, missä määrin KKO:n päätökset ovat vaikuttaneet käräjä- ja hovioikeuksien päätöksiin.
Tapaamisoikeuden täytäntöönpano lainsäädännöllä pyritään turvaamaan lapsen suhde toiseen
vanhempaansa eron jälkeen. Tutkimustietoa ei ole siitä, missä määrin oikeudet huomioivat
vieraannuttamisen päätöksissään ja kuinka toimiva tapaamisoikeuden täytäntöönpanolainsäädäntö on.
Peuralahti (2012) ei mainitse vieraannuttamisen käsitettä kirjassaan lapsen tapaamisoikeudesta. Kirja
pohjautuu
palkittuun
oikeustieteelliseen
tutkielmaansa,
jonka
kyselyaineisto
on
peräisin
lähivanhempiorientoituneesta (nykyisestä) Yhden vanhemman perheiden liitto ry:stä. Suomalaisessa
akateemisessa oikeustieteessä vieraannuttaminen ei vaikuta myöskään tunnustetulta ilmiöltä —
huolimatta KKO:n päätöksistä.
Mitä pitäisi tehdä?
Lastensuojelu tulisi kouluttaa tunnistamaan vieraannuttaminen ja lastensuojelun tulisi puuttua
vieraannuttamiseen aivan kuten se puuttuu muuhunkin lapsen kaltoinkohteluun. Tätä voitanee pitää
Suomen valtion velvollisuutena. Yhdistyneiden kansakuntien lasten oikeuksien sopimuksen, jonka
Suomi on allekirjoittanut, 19. artikla kuuluu:
1. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin
suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä,
laiminlyönniltä tai välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä, mukaanlukien seksuaalinen
hyväksikäyttö, silloin kun hän on vanhempansa, muun laillisen huoltajansa tai kenen tahansa muun hoidossa.
12
2. Tällaisten suojelutoimien tulisi tarvittaessa sisältää tehokkaita menetelmiä sosiaalisten ohjelmien perustamiseksi, joiden
avulla lasta ja hänestä huolehtivia henkilöitä tuettaisiin, samoin kuin menetelmiä edellä kuvattujen lasten
pahoinpitelytapausten ehkäisemiseksi, tunnistamiseksi, raportoimiseksi, käsiteltäväksi saattamiseksi, tutkimiseksi,
hoitamiseksi ja jatkoseurannaksi sekä tarvittaessa oikeuslaitoksen asiaan puuttumiseksi.
Vieraannuttaminen on äärimmäinen muoto artiklassa viitatusta henkisestä väkivallasta. Artikla
velvoittaa
Suomen
valtiota
kehittämään
lastensuojelullisia
menetelmiä
vieraannuttamisen
ehkäisemiseksi, tunnistamiseksi ja hoitamiseksi.
Eduskunnan lakivaliokunta käsittelee parhaillaan kahta lakialoitetta, joilla kiellettäisiin ja sanktioitaisiin
vieraannuttaminen. Toisen lakialoitteista on allekirjoittanut poikkeukselliset 141 kansanedustajaa.
Artiklan viittaamiin suojelutoimiin tulisi ryhtyä myös käytännön tasolla oikeuslaitoksessa esimerkiksi
kouluttamalla tuomareita.
Yhdysvalloissa
vanhemmat
voidaan
määrätä
esimerkiksi
vihanhallinta-
tai
vanhemmuudenkehittämiskurssille tai psykiatrisiin tutkimuksiin ja Englannissa oikeus päivystää, jotta
se voi määrätä lapsia kiirellisesti tarvittaviin lääketieteellisiin tutkimuksiin (Hannuniemi 2012a ja
2012c). Hannuniemi (2012c) ehdottaa, että Suomessa tulisi luoda keinot velvoittaa vanhemmat
tarvittaessa osallistumaan esimerkiksi vanhemmuuden arviointiin, sisältäen heidän psykiatrisen
tutkimuksen, ja lastensuojelutarpeen selvittämiseen. Ehdotus on harkinnanarvoinen.
Lasten vieraannuttamista isistään ennaltaehkäistäisiin, jos sosiaalitoimi kohtelisi isiä ja äitejä
tasaveroisina vanhempina. Lähivanhemman yksinhuoltajuus johtaa tyypillisesti vanhempien riitojen
kovenemiseen ja edesauttaa vieraannuttamista. Vanhempien yhteishuoltajuutta tulisi siten vaalia. Kruk
(2011, 30–31), Nielsen (2012) ja Warshak (2003) viittaavat useisiin tällaisiin tuloksiin päätyviin
tutkimuksiin.
13
Fidlerin ja Balan (2010b) katsausartikkelissaan viittaamien tutkimusten mukaan lasten oireet
vieraannuttamisesta lievenevät 75–100 %:ssa lapsilla, joiden aikaa etävanhemman kanssa lisätään tai
lähihuoltajuus siirretään hänelle. Jos kumpaakaan ei tehdä, vieraannuttamisen oireet lienevät vain 0–9
%:lla lapsista. Vanhemman ja vieraannutetun lapsen suhde voidaan palauttaa kokonaan
vieraannuttamiseen perehtyneiden psykologien avustuksella hyvin suurella todennäköisyydellä, jos
lähihuoltajuus vaihdetaan (Warshak 2010 ja 2012, 364).5
Englannissa, Australiassa ja Kanadassa lähihuoltajuus vaihdetaan 26–53 %:ssa tai vähintään yksinhuoltajuus muutetaan yhteishuoltajuudeksi tai asuminen muutetaan vuoroasumiseksi 30–65 %:ssa
vieraannuttamistilanteista (Bala 2012). Monien kehittyneiden maiden lainsäädäntöä ollaan ylipäänsäkin
muuttamassa molempien vanhempien merkitystä korostavaan suuntaan (esim. Kruk 2011, 110–111 ja
Nielsen 2012), ja niin tulisi tehdä Suomessakin.
Suomessa tulisi aloittaa kokeilu, jossa vieraannuttamistilanteessa huoltajuus vaihdettaisiin ja lapsen ja
vanhemman suhde palautettaisiin lastensuojelun vieraannuttamiseen perehtyneiden psykologien
avustuksella.
Lisätutkimus on tarpeen, jotta osaamme suojella lapsiamme vieraannuttamiselta ja auttaa
vieraannutettuja lapsia. On ilmeistä, että tutkimusaineistot aihepiiristä voivat olla valikoituneita, jolloin
tuloksia ei voida yleistää (esim. Baker (mt.) toteaa sen omasta aineistostaan). Broberg ja Hakovirta
5
Warshakin (2010) artikkeli oli niin merkittävä, että aikakauskirja Family Court Review päätti tehdä vieraannuttamisesta
teemanumeron artikkelin käsikirjoituksen saatuaan (numeron pääkirjoituksen s. 3). Aineisto oli 23 etävanhemmastaan
vakavasti vieraannutettua lasta. Lapsista 8 ei ollut ollut kontaktissa toiseen vanhempaansa lainkaan (keskiarvo 2 vuoteen) ja
15 lasta oli ollut vain hyvin satunnaisesti ja vihamielisessä ilmapiirissä. Vieraannutetuista vanhemmista 7 oli äitejä ja 5 isiä.
Lapsista 6 oli alle 11-vuotiaita, 11 oli 12-15-vuotiaita ja 6 oli 16-vuotiaita tai vanhempia. Tulos oli, että 23 lapsesta 22 solmi
nopeasti uudelleen positiivisen suhteen toiseen vanhempaansa. Näistä 22 lapsesta 4 palasi pidemmällä aikavälillä
alkuperäisen etävanhemman hylkäämiseen. Ohjelman onnistumisprosentti pitkällä aikavälillä oli siten 78 (100*18/23 %).
Onnistujissa oli monia teinejä ml. 16-vuotiaita. Warshakin ja kollegojensa arvion mukaan 4 lapsen huollon siirron
epäonnistuminen johtui siitä, että oikeus palautti heidän kontaktinsa vieraannuttavaan vanhempaan liian nopeasti
(tutkimuksen tiivistelmä ja artikkelin sivut s:t 67-68). Warshakin kirjan "Divorce Poison" uusi laitos on julkaistu suomeksi
(2012) nimellä "Eromyrkky. Kuinka suojella lasta avioerotilanteessa". Uuteen laitokseen kirjoitetussa luvussa Warshak
kertoo jo 130 lapsen käyneen artikkelissa viitatun kurssin ja 80 %:lla suhteen aiempaan etävanhempaan palautuneen pysyvästi
(kirjan s. 364).
14
(2005, 141–142) arvioivat, että heidän tutkimuksessaan lastaan tapaamattomien vanhempien osuudet
voivat olla alakanttiin: Riitaisa lähivanhempi, joka ei anna lapsensa tavata etävanhempaansa, ei vastaa
kyselyyn yhtä todennäköisesti kuin lähivanhempi, joka on sopuisissa väleissä etävanhempaan.
Tunnetusti eronneet isät ja äidit kertovat samoista asioista ristiriitaisesti (esim. Broberg ja Hakovirta
2005 ja 2009). Vieraannuttajan sukupuolesta riippumatta tuskin on vieraannuttajaa, joka myöntäisi
olevansa vieraannuttaja. Tutkimusaihe on siten menetelmällisesti haastava.
Lähteet
Amato, Paul R., Catherine E. Meyers ja Robert E. Emert (2009) Changes in Nonresident Father-Child Contact from 1976 to 2002.
Family Relations, 58, 41–53.
Antikainen, Mari (2007) Sosiaalityöntekijän asiantuntijuus lapsen huolto- ja tapaamissopimuspalvelussa. Yhteiskuntatieteellinen
tiedekunta, Kuopion yliopisto. Http://wanda.uef.fi/uku-vaitokset/vaitokset/2007/isbn978-951-27-0807-9.pdf (viitattu 31.1.2013).
Baker, Amy J.L. (2007) Adult children of parental alienation syndrome. Breaking the Ties that Bind. Norton.
Bala, Nicholas (2012) Recognizing & responding to parental alienation: Why have the English courts been so slow? Esitelmä
perheoikeusseminaarissa Lontoossa 27.6.2012. http://www.fnfscotland.org.uk/storage/Family%20Law%20Seminar%
2027Jun12%20-%20Prof%20Bala_Recognizing%20%20Responding%20to%20PA_Why%20have%
20English%20Courts%20been%20So%20Slow1.pdf (viitattu 12.11.2012).
Bernet, William, Wilfrid von Boch-Galhau, Amy J.L. Baker ja Stephen L. Morrison (2010) Parental alienation, DSM-5, and ICD11. The American Journal of Family Therapy, 38, 76–187.
Broberg, Mari ja Mia Hakovirta (2005) Lapsen ja etävanhemman tapaaminen yksinhuoltajaja uusperheissä — lähivanhemman
näkökulma. Http://www.sosiaalipoliittinenyhdistys.fi/janus/0205/artikkeli2_0205.pdf (viitattu 3.11.2011).
Broberg, Mari ja Mia Hakovirta (2009) Lapsistaan erillään asuvana isänä eron jälkeen. Teoksessa Katja Forssén; Anita Haataja &
Mia Hakovirta (toim.) Yksinhuoltajuus Suomessa. Väestötutkimuslaitoksen julkaisusarja D 50/2009, 186–200.
Clawar, Stanley S. ja Brynne Valerie Rivlin (2003) Children held hostage. Dealing with programmed and brainwashed children.
American Bar Association.
Dudley, James R. (1991) Increasing our understanding of divorced fathers who have infrequent contact with their children. Family
Relations, 40, 279–285.
Fidler, Barbara ja Nicholas Bala (2010a) Guest editors's introduction to special issue on alienated children in divorce and separation: Emerging approaches for families and courts. Family Court Review, 48, 6–9.
Fidler, Barbara ja Nicholas Bala (2010b) Children resisting postseparation contact with a parent: Concept, controversies, and
conundrums. Family Court Review, 48, 10–47.
Hannuniemi, Anja (2007) Vanhemmasta vieraannuttaminen — uhka lasten hyvinvoinnille. Oikeustiede—Jurisprudentia, XL: 2007.
Hannuniemi, Anja (2008) Lapsen tahdonmuodostus ja vieraannuttamisoireyhtymä huolto- ja tapaamisoikeuskäytännössä. Defensor
Legis, 6/2008.
Hannuniemi, Anja (2012a) Lääketieteellisen tiedon käyttö lapsia koskevissa prosesseissa. Teoksessa Raimo Lahti (toim.):
Biolääketiede, tutkimus ja oikeus. Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta.
Hannuniemi, Anja (2012b) Haastattelu Hanna Takalan toimittamassa osassa MTV3:n 45 minuuttia -ohjelmaa 27.9.2012.
Http://www.katsomo.fi/?progId=143459 (viitattu 30.9.2012).
Hannuniemi, Anja (2012c) Richard Warshak — huolto- ja tapaamiskäytäntöjen merkillepantava uudistaja. Liite Richard Warshakin
kirjan Eromyrkky suomalaiseen laitokseen. Gummerus.
Helsingin hovioikeuden lapsioikeudellinen laatuhanke 2007. Lapsen huolto, tapaamisoikeus ja elatus (2009). Http://www.
oikeus.fi/uploads/u09dr3c.pdf (päivitetty 6.11.2009, viitattu 29.1.2013).
Hibbard, Roberta, Jane Barlow ja Harriet MacMillan (2012) Psychological maltreatment. Pediatrics, 130, 372–138.
Häkkänen-Nyholm, Helinä (2010) Lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta erotilanteessa. Duodecim, 126, 499–505.
Häkkänen-Nyholm, Helinä (2012) Haastattelu MTV3:n Huomenta Suomi -ohjelmassa 27.9.2012. Http://www.mtv3.fi/
uutiset/kotimaa.shtml/2012/09/1624425/eroavat-puolisot-saattavat-palkita-lastaan-ex-puolison-pahoinpitelysta (viitattu 30.1.2013).
Johnston, Janet, Vivienne Roseby ja Kathryn Kuehle (2009) In the name of the child. A developmental approach to understanding
and helping children of conflicted and violent divorce. 2. laitos. Springer. New York.
Jousmäki, Ari ja Liisa Kohonen (2010) Syytettynä isä. Teos. Helsinki.
Kaikkonen, Risto ja Tuovi Hakulinen-Viitanen (2012) Lasten ja perheiden elinympäristö. Taulukko 4.1.2.1 (s. 47). Terveyden ja
hyvinvoinnin laitoksen julkaisussa Risto Kaikkonen, Päivi Mäki, Tuovi Hakulinen-Viitanen, Jaana Markkula, Katja Wickström,
Marja-Leena Ovaskainen, Suvi Virtanen ja Tiina Laatikainen (toim.; 2012): Lasten ja lapsiperheiden hyvinvointi- ja terveyserot
(http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/b79b33f7-e767-4a74-ab5d-40e9b60a1fe8; viitattu 24.4.2012).
Karttunen, Risto (2010): Isän ja äidin välissä. Lapsen kuulemisen psykologinen kehys huolto- ja tapaamisriidoissa. Psykologian
väitöskirja, Tampereen yliopisto. Http://tampub.uta.fi/handle/10024/66650 (viitattu 14.4.2013).
Kestilä, Laura, Antti Väisänen, Reija Paananen, Tarja Heino ja Mika Gissler (2012) Kodin ulkopuolelle sijoitetut nuorina aikuisina.
Rekisteripohjainen seurantatutkimus Suomessa vuonna 1987 syntyneistä. Yhteiskuntapolitiikka, 77 (2012:6), 599-620.
Korkman, Julia, Taina Laajasalo, Katarina Finnilä, Merja Oksanen ja Eeva Aronen (2012) Lapsen seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn selvittäminen. Suomen lääkärilehti, 20/2012, 1581–1587.
Kruk, Edward (2011) Divorced fathers. Children's needs and parental responsibilities. Fernwood.
Lasola, Marjukka (2010) Perhe-elämän oikeussuhteet. Katsaus oikeudellisten instituutioiden toimintaan ja oikeuden saatavuuteen.
Teoksessa Marjukka Lasola (toim.): Oikeusolot 2009. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 244.
Makkonen, Anja (2009) Lasten selviytyminen vanhempien av(i)oerosta tekstien kuvaamana. Sosiaalityön pro gradu –tutkielma,
yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Tampereen yliopisto. Http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu03651.pdf (viitattu 14.4.2013).
Nielsen, Linda (2012) Shared parenting after divorce: A review of shared residential parenting research. Journal of Divorce and
Remarriage, 52, 586–609.
Peuralahti, Laura (2012) Lapsen tapaamisoikeus. Lakimiesliiton kustannus.
Raittila, Kaisa ja Päivi Sutinen (2008) Huonetta vai sukua. Elämää uusperheessä. Kirjapaja.
Rauha, Maija (2003) Äitipuolen käsikirja. Nauti elämästä uusperheessä. WSOY.
Richardson, Pamela ja Jane Broweleit (2006) A kidnapped mind. A mother's heartbraking story of parental alienation syndrome.
Foreword by Dr. Reena Sommer. Dundurn Press.
Salokangas, Raimo K.R., Sinikka Luutonen, Heinrich Graf von Reventlow, Paup Patterson, Jukka Huttunen, Mervi Nieminen,
Tiina Lainen ja Hasse Karlsson (2006) Lapsuuden traumaattiset kokemukset ennakoivat aikuisiän psyykkistä oireilua. Suomen
lääkärilehti, 17/2006, 1835–1842.
Santala, Leena (2009) Miten vanhemmat järjestävät lapsen huollon ja asumisen eron jälkeen? Teoksessa Katja Forssén, Anita
Haataja ja Mia Hakovirta (toim.): Yksinhuoltajuus Suomessa. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 50/2009.
Santonen, Satu (2012): Lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta osana huoltoriitaa. Sosiaalityön pro gradu
–tutkielma, valtiotieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto.
Sinkkonen, Jari (2008) Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun. WSOY. Helsinki.
Spruijt E., M. de Goede, M. ja I. can der Valk (2004) Parental alienation syndrome (PAS) in the Netherlands. Abstrakti. 3dr conference of the European research network on divorce. 2.–4.12.2004 Cologne.
Sutinen, Päivi (2005) Vanhempana ja aikuisena uusperheessä. Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto. Http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/kay/kasva/vk/sutinen/ (viitattu 31.1.2013).
Tammi, Tuukka (2012) Ihan tavallisia lastensuojeluasioita. Pääkirjoitus. Yhteiskuntapolitiikka, 77 (2012:6), 598.
Tuomi, Marian (2008) Parisuhde päättyy isyys jatkuu. Miesten kokemukset suhteista lasten äiteihin sekä isyydestä eron jälkeen.
Lisensiaatin tutkimus. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto.
Tuomi, Marian (2013) Henkilökohtainen tiedonanto 18. ja 22.1.2013.
Valkama, Elisa ja Marjukka Lasola (2010) Lasten huoltoriidat tuomioistuimissa. Teoksessa Marjukka Lasola (toim.): Oikeusolot
2009. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 244.
Vihavainen, Suvi ja Irina Vähäsarja (2013) Perättömät rikosilmoitukset. Helsingin Sanomat 23.1.2013.
Warshak, Richard (2003) Payoffs and pitfalls of listening to children. Family Relations, 52, 373–384.
Warshak, Richard (2010) Family bridges: Using insights from social science to reconnect parents and alienated children". Family
Court Review, 48, 48–80.
Warshak, Richard (2012) Eromyrkky. Gummerus.
Weir, Kirk (2011) High-conflict contact disputes: Evidence on the extreme unreliability of some children's ascertainable wishes and
feelings. Family Court Review, 49, 788–800.
Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien sopimus. Http://www.unicef.fi/Lapsen_oikeuksien_sopimus_koko (viitattu
7.1.2013).
ASIANTUNTIJAT
VIERAANNUTTAMISTA VASTAAN
LAKIEN JA KÄYTÄNTÖJEN MUUTTAMISEN PUOLESTA
Eduskunnan lakivaliokunnalle:
Vanhempien eron jälkeen ei ole kovinkaan harvinaista, että toinen vanhempi pyrkii rikkomaan
lapsen ja toisen vanhemman suhteet. Se tapahtuu esimerkiksi puhumalla lapselle pahaa toisesta
vanhemmasta ja estämällä lapsen ja toisen vanhemman tapaamiset. Tällainen lapsen
vieraannuttaminen omasta äidistään tai isästään on henkistä väkivaltaa lasta kohtaan ja haitallista
hänen kehitykselleen.
Yhteiskunnan tulee suojella lapsia kaikenlaiselta kaltoinkohtelulta, jollaista myös vieraannuttaminen
on. Lainsäädäntöä, oikeuskäytäntöjä ja sosiaalitoimen toimintatapoja tulee uudistaa, jotta lapsille
voitaisiin turvata nykyistä paremmin turvallinen ja läheinen suhde molempiin vanhempiinsa
vanhempien eron jälkeenkin.
18.4.2013,
allekirjoittaja
arvo tai asema tai ansiot
Mari Antikainen
YTT, vastuualuejohtaja, väitellyt lasten huolto- ja tapaamissopimuksista
2007
Kari Kiianmaa
parisuhdeterapeutti
Heikki Koiso-Kanttila
Lastensuojelun keskusliiton eläkkeellä oleva erityisasiantuntija,
erityisalueena vanhempien tukeminen erotilanteessa, valtakunnallisen
Neuvokeskustoiminnan kehittäjä
Jukka Mäkelä
LL, Lastenpsykiatrian erikoislääkäri, lastenpsykoterapian ja vanhempilapsi vuorovaikutusterapian kouluttajapätevyys. Erityisasiantuntija, THL,
Lapset, nuoret ja perheet -osasto
Matti Rimpelä
LKT, dosentti, Tampereen yliopisto
Roos, Jeja-Pekka
sosiaalipolitiikan professori emeritus, Helsingin yliopisto
Heikki Sariola
VTM, erityisasiantuntija, Lastensuojelun keskusliitto
Sirpa Taskinen
fil. tri, psykologi LP, lastensuojelulakia uudistaneen työryhmän pj.
Maaliskuun 29,2012
Asia: Vanhemmasta vieraannuttaminen
Hyvät kansaned ustajat,
Avioliiton epäonnistuessa lähes kaikki vanhemmat kokevat pettymyksen ja ihamielisyyden
tunteita. Toiset onnistuvat pitämään avioeron synnyttämät tunteet aisoissa; toiset eivät'
Enemmistö vanhemmista ymmärtää, että lapsiaan ei saa käyttää pelinappuloina, ja vielä
kiitettävästi suoriutuvat tästä velvollisuudesta. Mutta viha sokaisee jotkut vanhemmat niin
perusteellisesti, että he eivät enää tunnista omien lastensa tarvetta rakastaa kumpaakin
vanhempaansa ja kokea kummankin antamaa raukkautta. Tällaiset vanhemmat värväävät
lapsensa omalle puolelleen toista vanhempaa vastaan. Niin kuin kilpailevat politiikot
mustamaalaavat toisiaan vieraannuttaakseen heidät äänestäjistä, niin tällainen vanhempi,
haukkumisen, valheiden, liiottelun, positiivisten asioiden huomiottajättämisen ja kielteisten
asioiden korostamisen avulla manipuloi lastaan kääntämään selkänsä toiselle
vanhemmalleen.
Lapset jotka imevät itseensä heille syötetyn vihan ovat vanhemmasta vieraannuttamisen
uhreja. He hylkäävät aiemmin rakastamansa äidin tai isän ja usein hylkäämänsä
uanhemman koko suvun. Sukulaiset jäävät ihmettelemään, mitä he ovat tehneet, mikä
antaisi syyn täydelliseen välirikkoon'
Toisen vanhemman hylätyksituleminen ei tietenkään ole poikkeuksetta toisen
vanhemman aikaansaannosta. Perheen sisäiset ja lapsen omaan persoonaan liittyvät
tekijät - Iapsen vieraantumiseen liittyvät varhaisreaktiot mukaanlukien - saattavat vaikuttaa
tilaÄteeseen. On olemassa myös lapsia, joihin manipulointiyritykset eivät tehoa. Tällaiset
lapset pystyvät säilyttämään lämpimän suhteen kumpaankin vanhempaan siitä
huolimaita, että heitä painostetaan liittoutumaan toisen vanhemman kanssa.
Vieraantuminen voi syventyä, jos lapsen annetaan päättää vierailuistaan
joka tekee
tapaajavanhemmalla. vainioehtoisesti ongelman voi estää oikeuskäytännöllä,
selväksi, että perusteetonta lapsen toisen vanhemman tapaamattomuutta toisen
vanhemman kannustamana ei hyväksytä - kuten ei hyväksytä myöskään ruoan,
koulu nkäynnin, ja terveyden huollon eväämistä lapselta'
yhteiskunta suoielee lapsia fwsiseltä ia seksuaaliselta hyväksikävtöltä. Sama suoia lulisi
tariota niille henkis
menettätntsen pelo
häntätoisenuunn"@idäneitulisiväheksyäsaatihyväksyäjulmaa
@anvihaamaanihmisiä,jotkaheitärakastavat.
Richard Warshak
Kliinisen psykiatrian professori
Teksasin ylioPisto
Dallas
USA
WNNSHAK & WansHAK, P.C.
RICHARD A. WnNSHAK, PH. D.
L5970 Dnllns Pnnrwnv-Sutrr 202
Dnllns,
TrrrPHoNE
:
TEXns 75248
972-248-7700
ENntl: doc@warshak.
com
March 29,2012
Re: Parental Alienation
Dear Members of Parliament:
good
Nearly every parent is disappointed and angry when the marriage fails. Some parents do a
divorce. Some do not. Most parents understand the
ioU oifrarnessing the emoti,ons unleashed by
job of hononng this
importance of kJeping kids out of the middle and they do a fairly good
responsibility. Some iarents, though, are so blinded by rage that they lose sight of their
allies in a
chiidren,s need to love and be loved by both parents. These parents enlist children as
overlooking
battle against the other parent. Througir persiitent bad-mouthing, lies, exaggerations,
parent in
other
the
reject
to
their_children
positive's, and emphasizing negativ.r, ttt.y manipulate
opponent.
the
from
voters
th" ,*"'*uy u pötitiriun painis an unfavorable picture to alienate
They pull
Children who absorb the lesson of hatred suffer what is known as parental alienation.
family, leaving the
away from a formerly loved mother or father, and often an entire extended
a total rupture in
caused
that
done
or
said
have
might
reieöted relatives ptzzledover what they
relations.
parent do so
Naturally, it is wrong to assume that all children who reject a formerly loved
own
exclusivliy under ini'luence of the other parent. Elements in the family, in the child's
Also, not every
personality, and in early responses to afiånation may contribute to the problem'
rnitA.*pot.d to divorce poiton succumbs' With diplomatic finesse, some maintain warm
can become entrenched
feelings toward both parents despite pressures to tale sides. Alienation
Ot the problem can
parent.
a
*n"rrä. give a child the power io dictate the terms of contact with
a parent, with
l" pr.u"nLa when the court makes it clear that a chiid's irrational avoidanceof of
depriving a child of
parent's blÄing, will not be tolerated, just as we do not approve
th.'oth"r
food, education, and medical care.
need to offer the same
Society protects children who are physically or sexually abused'fMe
Drotectlon to gmollonally auusttu vlllrl'uvu wuvrv y*' -i'i: :::::::::
th"
Sincerely,
Clinical Professor of PsYchiatry
university of rexas Southwestern Medical center
Dallas, Texas, USA
Isät lasten asialla ry
Eduskunnan lakivaliokunnalle
16.04.2013
1(2)
LIITE 4
Huoltokiusaamisen ja vieraannuttamisen ulkoiset tunnusmerkit
Sopimukseen kohdistuvat toimet
•
Tapaamissopimuksen tekemisestä kieltäytyminen tai kiristäminen huonoon sopimukseen
•
Tapaamissopimuksen omavaltaiset tulkinnat (”koeponnistaminen”) tapaamisten minimoimiseksi
•
Solmitun tapaamissopimuksen noudattamatta jättäminen
•
Korvaavista tapaamisista kieltäytyminen tapaamisen jäätyä toteutumatta esimerkiksi lapsen
sairastumisen vuoksi
•
Lapsen lievän sairauden tulkitseminen tapaamisen estäväksi
Vanhempaan kohdistuvat toimet
•
Vastaamattomuus lapsen asioita koskeviin toisen vanhemman viesteihin
•
Viestiminen lapselle toista vanhempaa arvostellen (”psyykkaus”) ennen tapaamisia ja tapaamisten
jälkeen
•
Viestiminen (normaalia suurempi) lapsen kanssa lapsen ollessa tapaamassa toista vanhempaa
•
Lapsen vaihtovaatteilla pelaaminen (liian vähän, huonoja jne.)
•
Perättömät/aiheettomat/nimettömät lastensuojeluilmoitukset
•
Perättömät rikosilmoitukset
•
Provosointi
•
Muutto etäälle tapaavasta vanhemmasta
•
Toisen vanhemman tiedonsaannin estäminen ja/tai hankaloittaminen lapsen asioista (koulu,
päiväkoti, harrastukset, sairaudet, ystävät jne.)
•
Yksinhuollon vaatiminen riitaisuuteen vedoten
•
Minimaalisten lapsen ja toisen vanhemman tapaamisten vaatiminen oikeudenkäynnissä heikoin
perustein
•
Valvottujen tapaamisten vaatiminen toiselle vanhemmalle heikoin perustein
•
Lähestymiskiellon hakeminen toiselle vanhemmalle heikoin perustein
Lapseen kohdistuvat toimet
•
Toisen vanhemman suora ja epäsuora mustamaalaaminen lapselle
•
Historian uudelleenkirjoitus lapselle
•
Psykologinen kontrolli
•
Toisen vanhemman arvostelu lapsen edessä
•
Lapsen yhteyden estäminen/hankaloittaminen (esimerkiksi puhelinyhteydet)
•
Toisen vanhemmuuden mitätöinti kutsumalla häntä lapselle etunimellä
Isät lasten asialla ry
Eduskunnan lakivaliokunnalle
16.04.2013
LIITE 4
•
Uuden kumppanin kutsuttaminen lapsen isäksi/äidiksi
•
Lapselle opettaminen, että koti on vain toisen vanhemman luona (”Menet vierailulle ja sitten
kotiin”)
•
Lapsi laitetaan valitsemaan toisen vanhemman tapaamisen ja harrastuksen tai ystävien välillä
•
Tapaamisen toteutumisen vastuun siirtäminen lapselle (”Sinun ei tarvitse, jos et halua..”)
•
Riippuvuuden luominen toisesta vanhemmasta (”Minulle tulee ikävä...”)
Ympäristöön kohdistuvat toimet
•
Viranomaisten manipulointi (historian uudelleenkirjoitus, epämääräisen uhan esittäminen,
indoktrinaatio jne.)
•
Lapsen tahdon ilmaisu viranomaisille vanhemman suulla
•
Valehtelu oikeudessa
•
Sukulaisten ja ystävien ottaminen mukaan toista vanhempaa vastaan
•
Päiväkodin tai koulun henkilökunnan liittäminen avustamaan toisen vanhemman
tapaamisten/tiedonsaannin estämisessä
•
Lapsen harrastukseen liittyvien tahojen manipulointi toista vanhempaa vastaan
•
Turvakodin väärinkäyttö
2(2)
Toimenpide-ehdotuksia epäkohtiin
Walterintie 2
05620 Hyvinkää
Lastensuojelun kehittämisryhmälle ja sosiaalihuoltolain valmisteluryhmälle
Maamme hallitus on hallitusohjelmassaan asettanut tavoitteekseen siirtää lastensuojelun
painopistettä ennaltaehkäisyyn ja varhaisiin tukipalveluihin. Isät lasten asialla ry tukee näitä
hallituksen tavoitteita.
Pyydämme kunnioittavasti lastensuojelun kehittämisryhmää ja sosiaalihuoltolain valmisteluryhmää
kiinnittämään huomiota seuraaviin yhteentoista havaitsemaamme epäkohtaan ja
parannusehdotuksiimme niihin.
1. Lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta erojen yhteydessä on henkistä väkivaltaa lasta
kohtaan. Riita on välitön seuraus, kun toinen vanhempi ryhtyy vieraannuttamaan lasta toisesta
vanhemmastaan. Liian yleisellä tasolla kirjattu laki mahdollistaa lapsen vieraannuttamisen.
Seurauksena ovat lapsen psykologiset ongelmat, vuosia kestävät vanhempien riitaisuudet ja niistä
johtuva tapaavan vanhemman syrjäytyminen lapsen elämästä sekä tilanteen aiheuttamat tapaavan
vanhemman mielenterveysongelmat sekä sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat. Vieraannuttaminen
koskettaa maassamme myös isoa joukkoa isovanhempia ja muuta sukua, jotka vieraannuttamisen
seurauksena menettävät yhteyden lapsenlapseensa tai sukulaislapseensa joko kokonaan tai osittain.
Maassamme mikään taho ei puolusta heidän tärkeyttään näille lapsille.
Parannusehdotuksena annamme täyden tukemme ja pyydämme teitäkin sen antamaan Juho
Eerolan (LA 27/12) ja Pauli Kiurun (LA 28/12) lakialoitteille. Lakialoitteilla on selkeä riidan
ennaltaehkäisytarkoitus sekä merkittäviä myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia. On tärkeää
tarkentaa vanhemman oikeuksia ja velvollisuuksia, jotta erilaiset tulkinnat eivät saa aikaan riitaa.
Riita ei koskaan ole lapsen etu.
2. On tavallista, että vanhempien välit eivät eron sattuessa ole parhaat mahdolliset. Toisen
vanhemman huoltokiusaaminen on erittäin tavallista. Varsin usein kiusattu osapuoli hakee apua
lastenvalvojalta, lastensuojelusta tai perheneuvolasta. Näissä paikoissa hänelle vastataan, etteivät
he voi tehdä mitään, vaan kyseessä on vanhempien välinen asia. Kiusattu vanhempi jää näin vaille
apua. Lapsen edun mukaista ei voi olla se, että lapsen toista vanhempaa sallitaan kiusattavan
huollon ja tapaamissopimuksen periaatteiden vastaisesti. Kiusattu vanhempi on puun ja kuoren
välissä pyrkiessään toteuttamaan vanhemmuuttaan toisen vanhemman tehdessä sen
ETTEI YHDENKÄÄN LAPSEN TARVITSE MENETTÄÄ TOISTA VANHEMPAANSA EROSSA.
www.isätlastenasialla.fi
2 (5)
mahdollisimman vaikeaksi. Lapsi on näissä tapauksissa haitallisessa kiintymyssuhteessa
lähivanhempaansa.
Molempia vanhempia tarvitaan ja molemmilla vanhemmilla tulee olla yhtäläinen oikeus toteuttaa
vanhemmuuttaan myös eron jälkeen. Toisen vanhemman huoltokiusaaminen johtaa lapsen edun
vastaiseen riitaan. Kiusaamisen ennaltaehkäiseminen on erityisen tärkeää. Jos luottamus toiseen
vanhempaan menetetään kiusaamisen vuoksi, on sitä lähes mahdotonta palauttaa. Lapsi ansaitsee
toistensa vanhemmuutta kunnioittavat vanhemmat ja ennen muuta lähivanhemmaksi sen, joka tuon
kunnioittamisen tärkeyden ymmärtää. Nykyinen asenne- ja oikeuskäytäntö tukevat
huoltokiusaamista ja vieraannuttamista.
Parannusehdotuksena esitämme, että viranomaiset koulutettaisiin tunnistamaan
huoltokiusaaminen ja heille annettaisiin nykyistä paremmat valtuudet puuttua kiusaamiseen.
Kiusaamisen lopettamiseksi voitaisiin esimerkiksi luoda vanhemmuuden huomautusjärjestelmä.
Mallia voitaisiin ottaa koulukiusaamisen ratkaisumenetelmistä.
3. Käytännössä näyttää siltä, ettei nykyistä lakia noudateta huoltoriidoissa. Laki velvoittaa
tuomareita tekemään lapsen edun mukaisia ratkaisuja. Se, että päätökseen kirjataan päätöksen
olevan lapsen edun mukainen, ei tee päätöksestä lapsen edun mukaista. Kansalaisten on voitava
luottaa puolueettomaan oikeuskäytäntöön. Huoltoriidan vieminen oikeuteen on lähinnä arpapeliä,
jossa pelivälineenä on painotettu noppa. Käytännössä keinolla millä hyvänsä saavutettu status quo
määrää enemmän kuin lapsen oikeus molempiin vanhempiin. Laki painottaa huoltajan vastuuta
huolehtia lapsen oikeudesta suhteeseen lapselle tärkeisiin lähimmäisiin, mutta oikeuskäytäntö on
eriytynyt tästä.
Parannuksena ehdotamme, että huoltoriitojen ratkaisuperusteita on tutkittava. Ratkaisussa on
perusteltava, miksi ratkaisu olisi lapsen edun mukainen.
Koska huoltoriidassa on loppujen lopuksi kysymys lapsen eikä vanhempien asiasta, ehdotamme, että
vanhempien tulisi todistaa valaehtoisesti. Usein vanhemmat ovat asiassa kuultavina. Jos
vanhempien sallitaan käytännössä valehdella, jäävät lapsi ja hänen etunsa täysin suojattomiksi.
Valehteleminen oikeudessa vie viimeisenkin uskon entiseen puolisoon vanhempana. Kuitenkin
vanhemmuuteen tärkeänä osana liittyvän yhteistyön pitäisi jatkua ja sujua hyvin.
4. On yleisesti tunnettua, että lähihuoltaja voi vaikuttaa paljon siihen, miten lapsi suhtautuu
tapaavaan vanhempaansa. Jos lapsella ei ole henkistä lupaa toisen vanhemman tapaamiseen ja
rakastamiseen, on selvää, että lapsi voi kieltäytyä tämän tapaamisesta. Tämä on julmaa henkistä
väkivaltaa paitsi lasta, myös tapaavaa vanhempaa kohtaan. Se, että lapselle annetaan vastuu
3 (5)
tapaamisen toteutumisesta riitaisessa tilanteessa, ei ole lapsen edun ja oikeuden mukaista.
Nykykäytäntö vaikuttaa olevan, että uskotaan automaattisesti lapsen ilmoittamaan omaan haluun
olla tapaamatta toista vanhempaansa tutkimatta lapsen tahdonmuodostuksen todellisia syitä ja
taustoja lainkaan. Jokainen rakastava vanhempi voi todeta tuollaisen tahdon aitouden olevan
epätodennäköisempää kuin lapseen kohdistetulla manipuloinnilla saavutettu lapsen kieltäytyminen.
Ehdotamme, että lapsen kieltäytyessä tapaamasta toista vanhempaansa, on vieraannuttamisen
osuus asiaan selvitettävä. Lapsen oma oikea tahto on erityisesti tutkittava lapsen ollessa
lojaalisuusristiriidassa vanhempien välillä. Lojaalisuusristiriidan syyt on tutkittava. Vanhempien
välisen riidan syy on selvitettävä. Tämä voi vaatia monipuolisen viranomaisselvityksen, jossa asiat
tutkitaan kunnolla kuten vaikkapa rikosasioissakin. Psykiatrista osaamista ja psykiatrien käyttöä
riitojen varhaisissa vaiheissa tulisi lisätä.
5. Vanhempien kohtelun yhdenvertaisuutta ja vanhemmuuden tasavertaisuutta ei juuri valvota.
Tapaava vanhemmuus tekee vanhemmasta käytännössä vähempiarvoisen vanhemman. Jo käsitteet
lähihuoltaja ja tapaajavanhempi luovat vanhemmista eriarvoisen vaikutelman, vaikka vanhemmilla
olisi yhteishuolto. Vanhemmuuden tulisi jatkua myös eron jälkeen. Eriarvoinen kohtelu on omiaan
lisäämään mahdollisuutta, että tapaava vanhempi syrjäytyy lapsensa elämästä – ja lapsi toisen
vanhempansa elämästä. Yhteiskunnan silmissä tapaajavanhempi ei kuulu lapsen perheeseen.
Kun tapaava vanhempi suljetaan ulos lapsen perheestä, muuttuu myös viranomaisten
suhtautuminen tähän vanhempaan. Tapaavan vanhemman huolta lapsesta ei oteta yhtä vakavasti
kuin muiden - jopa tuntemattomien - ihmisten. Yhteiskunta tukee perhettä, jossa lapsi on kirjoilla.
Tämä voi joissain tapauksissa aiheuttaa jopa lapsen omimisen taloudellisessa
hyötymistarkoituksessa.
Ehdotamme, että myös tapaajavanhemman mahdollisuutta jatkaa vanhemmuuttaan tuettaisiin.
Mahdollisuutta, että lapsi voisi olla kirjoilla molempien vanhempiensa luona, tulisi selvittää.
Viranomaisten tulisi kohdella myös tapaajavanhempaa osana lapsen perhettä ja huomioida hänet
tilastoissakin perheellisenä.
6. Jokainen huoltoriita ja vieraannuttamistapaus työllistävät sosiaaliviranomaisia satoja tunteja
ilman lapsen edun mukaista konkreettista tulosta. Maassamme on satoja viranomaisia, jotka
vedetään mukaan huoltoriitoihin. Liian monta kertaa he vastaavat, ettei heillä ole aikaa. Heillä on
oven takana aina pahempi, kiireellisempi ja akuutimpi tapaus. Ennaltaehkäisevä työ ei tunnu
kuuluvan viranomaisten toimintatapoihin. Lapsiasioissa myöhään on usein liian myöhään. Jotkut
viranomaiset ovat tietoisia huoltokiusaamisesta ja vieraannuttamisesta, mutta asia ei tunnu
kuuluvan heidän viranhoitonsa piiriin. Töiden painopiste on sairaan potilaan hoitamisessa, ei taudin
4 (5)
puhkeamisen estämisessä.
Peräänkuulutamme viranomaisten omia ratkaisuehdotuksia huoltoriitoihin. Uskomme kentällä
olevan myös päteviä viranomaisia, jotka ovat voimattomia huoltoriitojen edessä. Mitä he tekisivät
toisin, jos heillä olisi valta päättää? Kuinka paljon mitkäkin asiat huoltoriidoissa viranomaisia
todellisuudessa työllistävät?
Ehdotamme sen tilastoimista, kuinka yleisiä tapaamisten estäminen ja niistä johtuvat yhteydenotot
eri viranomaistahoihin ovat (vertaa hätäkeskusten toiminta) sekä siitä seuraavia asianmukaisia
jatkotutkimuksia ja johtopäätöksiä. Ilman tilastointia asioista ei saada oikeaa tietoa ja toteutetaan
pahimmillaan täysin vääriä ratkaisuyrityksiä. Esimerkiksi THL voisi aloittaa projektin
huoltokiusaamisen ja vieraannuttamisen laajuuden selvittämiseksi ja tunnistamisen parantamiseksi
viranomaispalveluissa. Lastensuojelun palvelujen arviointi asiakaslähtöisesti kokemustutkimuksen ja
vertaisarvioinnin keinoin olisi myös tarpeellista.
7. Käytännön kokemukset ovat osoittaneet, että vieraannuttaminen ilmiönä tunnetaan huonosti.
Tämä johtaa esimerkiksi vääriin tulkintoihin olosuhdeselvityksissä ja lapsen tarvitseman avun
viivästymiseen tai pois jäämiseen.
Ehdotamme, että kaikkien lasten kanssa toimivien viranomaisten koulutukseen tulisi sisällyttää
vieraannuttamisen tunnistaminen. Asiaa pitäisi kehittää siten, että vieraannutettujen lasten ja
vanhempien läheissuhteen palauttavia laadukkaita palveluja olisi tarjolla ja viranomaiset aktiivisesti
ohjaisivat vanhempia niihin.
8. Lastensuojeluviranomaisten, lastenvalvojien ja oikeusviranomaisten asiakaspalaute-, kehitys- ja
valvontajärjestelmät eivät toimi riittävän hyvin. Viranomaisten toimista tehdään paljon
muistutuksia, kanteluita ja virkarikossyytteitä, jotka tuskin koskaan johtavat parannuksiin.
Viranomaisten toiminnasta onkin luotava kunnolla toimiva asiakaspalaute- ja kehitysjärjestelmä,
joka aidosti kehittää viranomaisten toimintaa ja kummankin vanhemman yhdenvertaista ja tasaarvoista kohtelua. Pitää kehittää uusia toimintamalleja ja/tai lainata niitä muista maista jalostaen ne
näihin viranomaistoimintoihin sopiviksi. Tämä olisi myös viranomaisten etu.
9. Riitaisuus palkitaan liian monta kertaa yksinhuoltajuudella. Huoltajuuden menetys koetaan
käytännössä vanhemmuuden menetyksenä. Yksinhuoltajuustapauksissa toisen vanhemman
tiedonsaantioikeuden sisältöä ei ole määritelty, mikä osaltaan aiheuttaa lisää ongelmia. Se
edesauttaa vanhemman syrjäytymistä lapsen elämästä.
Ehdotamme, että erovanhemmuuden lähtökohdaksi tulisi yhteiskunnassamme ottaa
vuoroasuminen. Vain erityisistä syistä tulisi lapsen tapaamisoikeus toteuttaa muulla tavoin.
5 (5)
10. Ero tulee usein yllättäen ja vanhemmat ovat varautumattomia eron jälkeiseen vanhemmuuteen.
Tämä johtaa pelkoon oman vanhemmuuden päättymisestä. Erokriisi aiheuttaa usein ylilyöntejä
vanhempien käyttäytymisessä. Sopimukseton tila on omiaan lisäämään pelkoa ja ylilyöntejä.
Avioehtosopimukset ja testamentit ovat nykyään arkipäivää.
Ehdotamme eräänlaisen ”lapsen turvasopimus”-projektin luomista. Tässä vanhemmille tehtäisiin
koeluontoinen huolto- ja tapaamissopimus eron varalta jo heti lapsen synnyttyä. Tarkoituksena olisi
saada vanhemmat käsittelemään mahdollista eron jälkeistä tilannetta lapsen kannalta. Maaperä
sopimuksen syntymiselle on tuolloin parempi kuin eron jälkeen. Vanhemmat joutuisivat kohtaamaan
eron aiheuttamat asiat lapsen kannalta. Uskomme tämän olevan omiaan vähentämään erojen
määrää ja toisaalta parantamaan lapsen ja molempien vanhempien asemaa eron sattuessa.
Sopimus ei olisi lainvoimainen, vaan sen tarkoitus olisi ennaltaehkäistä vanhempien pelkoa
vanhemmuuden päättymisestä mahdollisessa erotilanteessa. Lainvoimaisuudenkin mahdollisuutta
tulisi tutkia. Osallistumme mielellämme mahdollisen tätä koskevan projektin suunnitteluun.
11. Kokemusasiantuntijoita ei kuulla riittävästi asioita kehitettäessä. Isät lasten asialla ry:ssä on
satoja kokemusasiantuntijoita, jotka yhteistyössä voivat antaa asioihin merkittävän panoksen sekä
raikkaita uusia näkemyksiä. Pyydämmekin päästä kuultavaksi sekä osalliseksi erilaisiin lasten ja
perheiden oikeuksia, tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja vastaavia käsitteleviin valtiovallan sekä
kuntien työryhmiin ja projekteihin sekä asiantuntijakuulemisiin kuten esimerkiksi Kaste-ohjelmaan.
Vantaalla 8. huhtikuuta 2013
Kunnioittavasti
Juha Järä
Puheenjohtaja
juha.jara@isatlastenasialla.fi
puh. 050 321 2760