1. No category

YRITTÄJYYS
(toim. Sinikka Mynttinen)
SISÄLTÖ
1 YRITTÄJÄN OMINAISUUDET
1.1 Miksi yrittäjäksi ryhdytään?
1.2 Menestyvien yrittäjien ominaisuuksia
1.3 Miksi yrittäjänä epäonnistutaan?
1.4 Yrittäjien tyypittelyä
2 METSÄKONEYRITTÄJYYS SUOMESSA
2.1 Metsäkoneala
2.2 Metsäkoneyrittäjyyden toimintaedellytyksiä Suomessa
3 VISIO – TOIMINTA-AJATUS – LIIKEIDEA
3.1 Visio
3.2 Toiminta-ajatus
3.3 Liikeidea
4
YRITYKSEN PERUSTAMINEN
4.1 Yrityksen perustamisprosessi
4.2 Yritysmuodon valinta
4.3 Eri yritysmuodot
4.3.1 Toiminimi
4.3.2 Henkilöyhtiöt
4.3.3 Osakeyhtiö
4.4 Yrityksen perustamisasiakirjat yritysmuodoittain Suomessa
4.5 Metsäkoneyritysten yritysmuodot Suomessa
4.6 Yrityksen perustamisen vaihtoehdot
4.6.1 Yritysostot
4.6.2 Perheyrityksen jatkaminen, sukupolvenvaihdos
YRITTÄJYYS
1
YRITTÄJÄN OMINAISUUDET
1.1 Miksi yrittäjäksi ryhdytään?
Yrittäjäksi ryhdytään tutkimusten mukaan yleisimmin 25 - 40 vuoden iässä. Yrittäjyyttä
harkitseva on usein tuossa iässä hankkinut ammatillisen koulutuksen ja työkokemuksen
myötä tarvittavaa ammattitaitoa ja itseluottamusta. Alkavien yrittäjien keski-ikä on tällä
hetkellä laskussa samanaikaisesti kun keskimääräinen koulutustaso on nousussa.
Yrittäjiksi ryhtyvistä on nykyisin yli puolet ammatillisen koulutuksen saaneita tai
akateemisia opintoja suorittaneita.
Yrittäjäksi ryhtymiseen vaikuttavat kolme perustekijää:
 Henkilötekijät
 Yrittäjän yleiset taustatekijät
 Henkilön elämäntilanne
Henkilötekijöitä ovat mm. vahva tunne oman elämän hallinnasta ja korkea
suoriutumistarve. Korkean suoriutumismotivaation omaavan henkilön käyttäytymistä ja
ajattelua voidaan kuvata seuraavilla kolmella piirteellä:
1. Aloitteellisuus henkilökohtaisen vastuun ottamisessa sellaisissa
ongelmanratkaisutilanteissa, joissa tulos ja ratkaisu ovat riippuvaisia omista
kyvyistä ja ponnisteluista, ei siis sattumasta tai omien vaikutusmahdollisuuksien
ulkopuolella olevista tekijöistä.
2. Taipumus ottaa laskelmoituja riskejä asettamalla kohtuullisia tavoitteita.
3. Konkreettisen, suoran ja välittömän palautteen tarve omasta suoriutumisesta.
Jotta suoriutumisen arviointi tulee mahdolliseksi, yrittäjä käyttää rahaa ja
voittoja suoriutumisarvioinnin mittarina, ei päämääränä sinänsä.
Yleisillä taustatekijöillä tarkoitetaan henkilön aiempaa kosketuspintaa yrittäjyyteen.
Yrittäjä on saattanut seurata yrittäjyyttä menneisyydessä läheltä ja pystynyt jollain tapaa
samaistumaan yrittäjän rooliin. Yrittäjävanhempien lapsista tulee todennäköisemmin
myös yrittäjiä, jopa neljä kertaa suuremmalla todennäköisyydellä verrattuna
keskimääräiseen suomalaisperheen lapsiin. Varhainen kokemus itsenäistymisestä ja
vastuun ottamisesta heijastuu yrittäjyyteen.
Tilannetekijät jakautuvat vetäviin eli myönteisiin ja työntäviin eli negatiivisiin tekijöihin.
Myönteisiä tekijöitä ovat esim. yhteiskunnan luomat edellytykset yritystoiminnalle;
henkinen ja rahallinen tuki, yrityshautomot ja teknologiakylät. Negatiivisia, työntäviä
tekijöitä voivat olla mm. työttömyys tai sen uhka, viihtymättömyys nykyisessä
työpaikassa tai huono sopeutuminen toisten alaiseksi. Yleensä työntävät tekijät
”työntävät” henkilön yrittäjäksi nykyisen ammatin mukaiselle alalle. Esimerkiksi tästä käy
vaikkapa kuorma-autonkuljettaja, joka perustaa oman kuljetusliikkeen, koska ei enää
viihdy nykyisen työnantajan alaisena.
Yrittäjää voidaan pitää aktiivisena ja ulospäin suuntautuneena persoonana, joka on
kiinnostunut yhteiskunnan tapahtumista. Usein sanotaan, että yrittäjä tietää mitä tekee ja
miksi: hänellä on varma tietämys omasta osaamisestaan ja ammattitaidostaan.
1.2 Menestyvien yrittäjien ominaisuuksia
Menestyviä yrittäjiä yhdistävät monesti tietyt luonteenpiirteet. Seuraavaan listaan on
kerätty menestyksekkäälle yrittäjäpersoonalle tyypillisiä ominaisuuksia.
 luovuus ja itsenäisyys
 päättäväisyys ja päätöksentekokyky
 itseluottamus ja usko omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin
 riskinottokyky ja -halu
 innovatiivisuus
 suuntautuminen tulevaisuuteen, aloitteellisuus
 kyky oppia omista kokemuksista ja epäonnistumisista, tarve välittömään
palautteeseen
 valmius kovaan kilpailuun, tahto olla kilpailijoita osaavampi ja tehokkaampi
 organisointikyky
Yrittäjällä on ajatus siitä, mitä varten hänen yrityksensä on olemassa. Tämä toimintaajatus on periaatteessa vain muutaman lauseen mittainen ja sitä voidaan tarkentaa
säännöllisin väliajoin. Se voi sisältää yhden tai useamman liikeidean. Strategian ja
käytännön toimintatapojen avulla yrittäjä pyrkii saavuttamaan itselleen ja yritykselleen
asettamansa päämäärät.
Yrittäjän on tunnettava yrityksen toimiala, osattava tuotanto, markkinointi ja hallittava
talousasioiden hoito. Myös yrityksen toimintaympäristön, markkinoiden ja kilpailijoiden
tuntemus on tärkeää. Tärkein voimavara on ammattitaito, joka muodostuu koulutuksen
ja kokemuksen kautta. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse osata, ammattitaitoa voi myös
ostaa ulkopuolelta.
Seuraavat asiat ovat tärkeitä uusille yrityksille.
a) Sisu ja rohkeus
Yrittäjällä on oltava yrittäjämäistä vaistoa, mikä näkyy ylitsepääsemättömänä haluna
omistaa oma yritys. Hänen on oltava täydellisesti omistautunut tavoitteeseensa.
Sivuhuomautuksena voisi sanoa, että omistautuminen tavoitteelle on sitä
todennäköisempää, mitä enemmän hän on kiinnostunut tulevasta liiketoiminnastaan.
Elämä on liian lyhyt yrityksen perustamiseen, jollei se tuota yrittäjälle tyydytystä ja iloa.
Rakkaus työtään kohtaan myös sitouttaa yrittäjän tavoitteisiinsa.
b) Äly
Koulutuksellinen sivistys on toki tärkeää, mutta yrittäjältä vaaditan muunkinlaista
älykkyyttä. Jotta yrittäjä menestyisi, on hänen omattava käytännön tietotaitoa tulevasta
liiketoiminnasta. Maalaisjärki yhdistettynä sopivaan kokemukseen on välttämätöntä.
Harkitsevaisuus, asioiden loppuun vieminen ja yksityiskohtien huomiointi ovat myös
erittäin tärkeitä.
c) Pääoma
Yrittäjät tarvitsevat jonkin verran omaa alkupääomaa ja riittävästi likviditeettiä, jotta
kassavirta pysyisi positiivisena ainakin ensimmäisen vuoden. Tulevissa osioissa
käydään läpi, kuinka tulevia likviditeettivaatimuksia voidaan ennustaa
kassavirtakontrollin avulla. Monet yritykset voidaan perustaa pienemmällä skaalalla ja
vähäisin investoinnein. Kun liiketoiminta ja yrittäjän kokemus kasvaa, kassavirtaa
voidaan käyttää yrityksen kasvattamiseen. Alussa kaikki eivät edes tarvitse
alkupääomaa muiden henkilöiden palkkaamiseen, vaan yrittäjät tekevät kaiken itse. ”Tee
se itse” - asenne on hyvä keino yrittäjille oppia kaikki liiketoiminnastaan ja auttaa
myöhemmin asioiden delegoimisessa eteenpäin muille henkilöstön kasvaessa.
Asettamalla investoinneille maksimirajan, yrittäjä pystyy kontrolloimaan yritystoimintaan
liittyvää riskiä.
d) Yrittäjän täytyy päättää haluaako hän todella olla yritystoiminnassa mukana
Yrityksen perustamiseen liittyy aina riskejä, muitakin kuin suoraan liiketoimintaan liittyviä:
työajat syövät usein tilaa perheeltä ja muilta vapaa-ajan aktiviteeteilta. Yrittäjyys tuo
mukanaan myös uudenlaisia stressitekijöitä, joita ihmiset eivät aiemmin työelämässä ole
vielä kokeneet.
1.3 Miksi yrittäjänä epäonnistutaan?
Yritystoimintaan liittyy riskitekijöitä ja epävarmuutta, mutta usein yritystoiminta kaatuu
jonkin sellaisen tekijän vuoksi, joka olisi ollut vältettävissä tai, johon olisi voitu etukäteen
varautua. Näin ollen jo ennen yritystoiminnan aloittamista tulevan yrittäjän kannattaa
pohtia mahdollisia uhkia omalle yrittäjäuralleen.
Yleisiä epäonnistumisen syitä:
 Persoonallisuustekijät: henkilö ei luonteenpiirteiltään sovellu yrittäjäksi
 Liikeidea on huono tai huonosti suunniteltu
 Tuotetta/palvelua tai niiden määrää ei ole mietitty loppuun asti
 Talouden suunnittelu epäonnistuu
 Asiantuntija-apua ei ole hyödynnetty
 Kirjanpito on hoidettu puutteellisesti
 Yritystoiminnan seurannassa ja ohjauksessa epäonnistutaan
 Yrittäjän fyysinen ja henkinen kestävyys joutuu liian kovalle koetukselle
Väärän liiketoiminnan ja/tai yritysmuodon valinta on tyypillinen aloittavan yrittäjä virhe.
Alkavien yrittäjien tulisi:
 miettiä rauhassa heille sopivaa liiketoimintamuotoa. Heitä ei rangaista
menetetyistä mahdollisuuksista. Valintaprosessi vaatii paljon suunnittelua.
Tietämys alasta on elintärkeää tulevan yrityksen kannalta.
 varoa takertumasta liian haastavaan liiketoimintaan. On järkevämpää osata
suppeampaa aluetta erinomaisesti, kuin yrittää vähän kaikenlaista.
 havaita edessä olevat mahdollisuudet ja tunnistaa liiketoiminta, jolla on
pitkä taloudellinen tulevaisuus.
 saavuttaa asiantuntijuus tietyllä alalla. Erikoistuminen on yksi mahdollinen
kilpailuetu, jolla voi erottua.
 tavoitella aloja, joilla on hinnoitteluvoimaa. Hinnoitteluvoima tarkoitta sitä,
ettei alan alhaisin hinta ole ainoa tae yrityksen menestymiseen. Asiakkaat
maksavat korkeampaa hintaa paremmasta tuotteesta ja palvelusta.
1.4 Yrittäjien tyypittelyä
Yrittäjissä on monenlaisia persoonallisuuksia. Yrittäjälle on eduksi monipuolinen
persoona, joka osaa johtaa niin asioita kuin ihmisiäkin. Yrittäjiä voidaan tyypitellä eri
perustein. Seuraavassa on esitetty muutamia jaotteluja.
1.4.1 Jaottelu motiivien ja toimintatapojen perusteella
Yrittäjät voidaan jakaa opportunistiyrittäjiin ja ammattimiesyrittäjiin toisistaan poikkeavien
liiketoiminnan motiivien ja toimintatapojen perusteella. Opportunistiyrittäjä suuntaa
kasvuun ja etsii ympäristöstään jatkuvasti uusia virikkeitä ja mahdollisuuksia sekä
käyttää nämä mahdollisuudet tehokkaasti hyväkseen. Ammattimiesyrittäjät ovat
tyypillisesti yksinyrittäjiä ja yksityisiä elinkeinonharjoittajia. Yrittäjyys on
ammattimiesyrittäjille elämäntapa, eikä liiketoimintaa tietoisesti haluta kasvattaa.
Yrittäjän tarkoituksena on elättää itsensä.
Yritysjohtajia on jaettu ryhmiin myös heille luonteenomaisten toimintatapojen perusteella.
Näin ryhmiteltynä on voitu tunnistaa seuraavia tyyppejä:
Yleismies on yritysjohtaja, joka keskittää kaiken vallan itselleen. Hän hallitsee omassa
yrityksessään kaikki toiminnot. Tämä yrittäjätyyppi arvostaa erityisesti riippumattomuutta.
Yleismiestyyppinen toimintatapa onnistuu niin kauan kuin yrityksen toiminnot ovat yhden
ihmisen hallittavissa. Uudistaja on innovaattori ja keksijä. Hän on usein teknisesti
suuntautunut ja etsii haasteita teknisistä ongelmista. Organisaattori puolestaan arvostaa
tehokkuutta ja tuottavuutta parantavien johtamismenetelmien käyttöä. Hän on usein
tehokas, mutta toisaalta helposti byrokraattisuuteen taipuva. Rutiinien taitaja johtaa
yritystään hyväksi havaitsemillaan, tutuilla menetelmillä. Hänelle on erityisen tärkeää
henkilökohtainen itsenäisyys ja omana herrana oleminen.
1.4.2 Jaottelu sosiaalisen identiteetin mukaan
Yrittäjäjohtaja on kasvavan yrityksen luonteva johtaja, joka on yhteiskunnallisesti
aktiivinen ja tietää paikkansa yrityksessä. Usein hän hakee toiminnalleen ulkopuolista
tunnustusta. Yrittäjäjohtaja on ulospäin suuntautunut ja toimii aktiivisesti
yrittäjäjärjestöissä ja muissa luottamustehtävissä. Hänelle tyypillistä on hyvä
johtamiskyky ja kyky delegoida tehtäviä muille. Menestyminen ja hyvä toimeentulo ovat
myös tälle yrittäjätyypille tärkeitä. Usein yrittäjäjohtajan tavoitteena on säilyttää yritys
seuraaville sukupolville.
Käsityöläisyrittäjä puolestaan painottaa asiakaspalvelun ja asiakastyytyväisyyden
merkitystä. Käsityöyrittäjät ovat usein yksinyrittäjiä, yksityisiä elinkeinonharjoittajia tai
kuuluvat työosuuskuntaan, jossa on erilaisia tuotteita valmistavia yrittäjiä. Heille työn
laatu ja oman osaamisen arvostaminen ovat usein tärkeitä arvoja. Lisäksi myös
riippumattomuus ja itsenäisyys ovat tälle ryhmälle tyypillisiä tavoitteita. Käsityöyrittäjät
osallistuvat itse aktiivisesti tuotteidensa valmistukseen ja haluavat pitää yrityksensä
pienenä eivätkä edes suunnittele sen laajentamista. Yrittäjyys on tälle ryhmälle
elämäntapa, eikä liiketoimintaa haluta tietoisesti kasvattaa. Yrittäjän tarkoituksena on
elättää itsensä.
Kolmas sosiaalisen identiteetin perusteella muodostettu yrittäjätyyppi on klassinen
yrittäjä. Klassiset yrittäjät pyrkivät liiketoiminnassaan tuloksellisuuteen ja taloudellisten
voittojen maksimointiin. Klassinen yrittäjä pitää tärkeänä voittoa ja hyvää toimeentuloa.
Hän tyypillisesti palkkaa yritykseensä työntekijöitä ja osallistuu itse tuotteidensa
valmistukseen vain vähän. Liikemiestyyppi on yleensä kasvuhakuinen ja pyrkii
aktiivisesti laajentamaan liiketoimintaansa.
Millainen yrittäjä olet? Finnveran yrittäjätesti: http://finnvera.fi/static/yrittajatesti/
Lähteet ja kirjallisuutta:
Aaltonen, T. & Junkkari, L. 2003. Yrityksen arvot & etiikka. (3. painos). WSOY Yritysjulkaisut.
Collins, J. 2001. Hyvästä paras: Miksi jotkut yritykset menestyvät ja toiset eivät? Kauppakaari.
Holopainen, T. 2006. Yrityksen perustajan opas, Edita Oyj.
Ilmoniemi, Maija; Järvensivu, Petri; Kyläkallio, Kalle; Parantainen, Jari & Siikavuo, Juha. 2009.
Uuden yrittäjän käsikirja. Helsinki. Talentum
Lyytinen, J. & Piha, K. 2004. Yritä edes - 32 syytä ryhtyä yrittäjäksi. Talentum.
Sydänmaanlakka, P. 2006. Älykäs itsensä johtaminen: näkökulmia henkilökohtaiseen kasvuun.
Talentum.
Linkkejä:














Elinkeinoelämän keskusliitto - www.ek.fi
Eläketurvakeskus - www.etk.fi
Etera - www.etera.fi
Finnvera - www.finnvera.fi
Naisyrittäjyyskeskus - www.naisyrittajyyskeskus.fi
Suomen Yrittäjät - www.yrittajat.fi (Yritystoiminnan ABC, Työnantajan ABC)
TEM Toimialapalvelu - www.temtoimialapalvelu.fi
Uusyrityskeskus - www.uusyrityskeskus.fi , www.liiketoimintasuunnitelma.com
Veronmaksajain keskusliitto - www.veronmaksajat.fi
Verohallinto - www.vero.fi
Yrittäjänaiset - www.yrittajanaiset.fi
Yritys-Suomi - www.yrityssuomi.fi, www.oma.yrityssuomi.fi
Yritystulkki - www.yritystulkki.fi
Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä - www.ytj.fi (perustamisilmoitukset ym.)


Suomen yrittäjäin työttömyyskassa - www.syt.fi
Ammatinharjoittajien ja yrittäjien työttömyyskassa - www.ayt.fi
Luettavaa:
Yrityskatsaus 2013: http://www.tem.fi/files/37613/TEMjul_25_2013_web_07102013.pdf
Pk-yritysbarometri, kevät 2014: http://www.yrittajat.fi/File/b67f021c-8d7f-49b9-87d5233408f6d363/SY_pkbarometri_kevat_2014.pdf
2 METSÄKONEYRITTÄJYYS SUOMESSA
Metsätalouden pienyritykset toimivat laaja-alaisesti metsäpalveluissa, puunkorjuussa ja kuljetuksessa. Verrattuna puunkorjuuseen ja – kuljetukseen metsäpalveluyrittäjyys on
Suomessa suhteellisen uusi ilmiö: ensimmäiset yrittäjät ilmaantuivat 90-luvun alussa.
Metsäpalveluyrityksiä on 600-700 metsuriyrittäjät mukaan lukien. Niiden
palvelutarjonnassa on kuitenkin suuria eroja istutusta ja taimikonhoitotyötä metsässä
tekevästä metsurista aina useamman metsurin työllistävään, myös laajempia
toimihenkilöpalveluja kuten puukaupan ja metsänhoidon neuvontaa tarjoavaan,
metsätoimistoon. Puunkorjuu- ja autokuljetusyrittäjät ovat tyypillisesti perheyrityksiä. Ne
hoitavat jalostukseen ja energiantuotantoon menevän puutavaran hakkuun,
metsäkuljetuksen ja autokuljetuksen käyttöpaikalle. Puunkorjuuyrityksiä on noin 1650,
joista 500 harjoittaa myös energiapuun korjuuta. Metsäkoneenkuljettajia on 4500 – 5000.
Metsäalan autokuljetusyrityksiä on noin 900, joista yli puolella on yksi auto. Raakapuusta
80 prosenttia kuljetetaan autoilla suoraan käyttöpaikalle.
2.1 Metsäkoneala
Ryhmänä metsäkoneyrittäjät ovat merkittävä lenkki Suomen metsäteollisuuden
puuhuollossa, bioenergian tuotannossa ja metsätaloudessa, mutta yksittäisinä yrityksinä
ne ovat melko pieniä. Metsäkoneyritykset ovat tyypillisesti maaseudulla toimivia
perheyrityksiä, joiden pääasiallinen myytävä palvelu on jalostukseen ja
energiantuotantoon menevän puutavaran hakkuu ja metsäkuljetus. Lisäksi nostetaan
energiatuotantoon tarkoitettuja kantoja ja korjataan hakkuusta jäänyttä latvusmassaa
(oksia, latvoja). Joillakin yrityksillä on myös metsän uudistamista edistävää
maanmuokkaustoimintaa, koneellista kylvöä ja istutusta.
Metsäkoneyritykset ovat metsäalan työntekijöiden suurin työnantajataho. Aines- ja
energiapuunkorjuu työllistää koneyrityksissä 5000 - 6000 henkilöä yrittäjät mukaan
lukien. Suomen kokonaishakkuista metsissä tehdään koneyritysten koneilla jo liki 100
prosenttia. Koneilla tehtävien hakkuiden määrä on 2000 - luvulla vaihdellut 50 - 54
miljoonan m3 välillä riippuen kokonaishakkuumääristä. Puutavaran metsäkuljetusmäärä
noin 52-57milj. m3. Metsämaan muokkaus on täysin koneellistettu ja istutuksen
koneellistamiseen panostetaan lähivuosina paljon. Raivaukseen ja taimikonhoitoon
yritetään löytää kannattavia koneellisia ratkaisuja.
Puunkorjuun liikevaihto on 2000-luvun puunkorjuumäärillä ja 2008 hintatasolla laskien
noin 500 -550 miljoonaa euroa (sis.puunkorjuuta ja mm.muokkauksen). Noin 1000
koneyritystä tekevät 90 prosenttia alan liikevaihdosta. Alan yritysten lukumäärä
kaikkiaan on kuitenkin paljon suurempi, mutta lopun osuus kokonaistyömäärästä ja alan
liikevaihdosta on pieni. Hakkuukoneita yrittäjät omistavat noin 2000 ja
metsätraktoreita hieman enemmän, istutuskoneita on muutamia kymmeniä ja
metsäkonepohjaisia maanmuokkauskoneita runsaat 100. Muokkauksessa käytetään
myös kaivuripohjaisia koneita ainakin sama määrä. Puunkorjuukaluston arvo
uushankintahinnoin on noin miljardia euroa.
Yritysten kalustoon kuuluu tyypillisesti hakkuukone ja metsätraktori sekä lisäksi
tarvittavat huoltohalli ja – auto, koneiden siirtoauto ja muu välineistö. Uusien
urakointimallien myötä yhä useammassa yrityksessä on kaivinkone kantojen nostoa,
istutusta, maanmuokkausta ja pienimuotoisia maanrakennustöitä varten.
Metsäkoneyritykset vastaavat lähes 100 prosenttisesti metsissä tehtävästä aines- ja
energiapuun hakkuutyöstä ja metsäkuljetuksesta tienvarteen jatkokuljetusta varten.
Muokkaus uudistamista varten on myös 100 % koneellistettu.
Palveluista tuotetaan liki 90 % metsäteollisuudelle ja Metsähallitukselle.
Metsäkoneyritysten tärkeimpiä ja suurimpia asiakkaita/asiakasryhmiä ovat:
 isot metsäteollisuusyritykset (UPM, StoraEnso, Metsäliitto)
 Metsähallitus
 alueelliset puunkäyttäjät kuten yksityiset sahat (mm. Versowood Oy, Keitele
Timber Oy, Pölkky Oy, Kuhmo Oy, Koskitukki Oy)
 metsänhoitoyhdistykset
Metsäkoneyritykset tarjoavat palvelujaan myös suoraan yksityisille
metsänomistajille. Liki 90 % metsäkoneyrittäjien palveluista myydään suurille
metsäteollisuusyrityksille ja Metsähallitukselle.
Metsäkoneyritykset ovat metsäalan työntekijöiden suurin työnantajataho.
Metsäkoneyritykset työllistävät omistajiensa lisäksi noin 4500 - 5000 koneenkuljettajaa.
Yrittäjien työntekijöilleen maksama palkkasumma on yli 125 miljoonaa euroa vuodessa.
Metsäkoneyrittäjältä ja -kuljettajalta vaaditaan monipuolisia taitoja. Hakkuukoneen
ja parin metsätraktorin muodostamalla kokonaisuudella vuosittain käsitellyn puumäärän
arvo rahassa vaihtelee paljon, mutta parhaimmillaan se voi olla useita miljoonia euroja.
Koneenkuljettajalla on suuri vastuu tekemästään puutavarasta sekä hakkuun jälkeen
jäävän metsän tilasta ja ympäristöstä laajemminkin. Työntekijältä vaaditaan laaja-alaista
osaamista:
 teknistä osaamista
 koneenkäsittelytaitoja
 metsänkäsittelytaitoja
 tietotekniikan perushallintaa
 kykyä itsenäiseen työskentelyyn
 sosiaalisia taitoja
Metsätyökoneissa sovelletaan laajasti teknologiaa. Koneiden ohjausautomatiikka,
puutavaran mittalaitteet sekä koneen ja asiakkaan välinen tiedonsiirto edellyttävät
kuljettajalta kykyä tietotekniikan hyödyntämiseen.
Suomalaisissa metsäkonealan yrityksissä työn tuottavuus on maailman kärkiluokkaa.
Kokonaistuottavuutta kilpailijamaihin nähden on parantanut se, että puutavara kyetään
tekemään haluttuihin mittoihin jo metsässä ja samalla mittaamaan kuutiomäärä. Tieto
kulkee nykyaikaisia tietoliikenneratkaisuja hyödyntäen sähköisesti ja langattomasti. Tällä
on saavutettu vuosien saatossa suuria säästöjä toimihenkilökuluissa ja parannettu
logistiikan tehokkuutta.
Kymmeniä suomalaisia metsäkoneyrittäjiä toimii puunkorjuutehtävissä myös ulkomailla;
Saksassa, Venäjällä, Ruotsissa ja Ranskassa.
Metsänparannus
Metsänparannustöitä ovat muun muassa:




metsäojitus
metsäteiden rakentaminen
metsänuudistamiseen liittyvät ojitus-, mätästys- ja laikutustyöt sekä koneellinen
istutus sekä
koneellinen metsänlannoitus
Koneellisilla metsänparannustöillä edistetään metsän uudistamista, lisätään
puuntuottokykyä kasvuolosuhteita parantamalla ja varmistetaan ympärivuotinen
puunkorjuu.
Metsänparannusyrittäjien asiakkaita ovat:
 metsänhoitoyhdistykset
 metsäkeskukset
 metsäalan yritykset ja
 yksityiset metsänomistajat.
Koneellisiin metsänparannustöihin käytetään Suomessa vuosittain noin 80 miljoonaa
euroa. Suomessa tehtävät metsänparannustoimet ovat vahvasti valtion budjettivaroista
riippuvaisia, sillä valtio osallistuu metsänparannustöiden rahoitukseen kestävän
metsätalouden rahoituslain mukaisesti. Metsänomistaja voi saada
metsänparannushankkeelleen joko suoraa tukea tai metsänparannuslainaa.
Puuenergian korjuu
Suomessa korjattiin vuonna 2012 energiakäyttöön noin 8,2 milj. m3 metsähaketta, joka
muodostuu pyöreästä energiapuusta, kannoista sekä uudistushakkuista saatavasta
latvusmassasta. Tavoitteeksi on asetettu määrän kasvattaminen 13,5 milj. m3:iin
vuoteen 2020 mennessä.
Suomessa metsäkoneyrittäjät ovat lähes kaikki mukana energiapuunkorjuussa. Lisäksi
energiapuun hankinnassa on mukana haketus- ja murskausyrityksiä sekä
kuljetusyrityksiä. Puuenergia-alalla koneyrittäjät tuottavat palveluita:
 energiapuun hakkuisiin, kantojen nostoon ja latvusmassan (oksat ja
latvat) korjuuseen
 hakkeiden ja murskeiden tuotantoon sekä
 puupolttoaineiden ja puuenergian asiakastoimituksiin
Teollisuus on käyttänyt puun jalostuksen sivutuotteita jo pitkään energiantuotantoon.
Koska koneyrittäjät tekevät myös jalostettavan puun puunkorjuun, on heidän
roolinsa tärkeä energiantuotannossa myös tätä kautta.
Puuenergian käytön kasvumahdollisuudet Suomessa ovat metsähakkeessa.
Metsähakkeella tarkoitetaan energiantuotantoon kohdistettua, haketettua tai murskattua
puutavaraa, joka on peräisin uudistusalojen hakkuutähteistä ja kannoista, nuoren
metsän energiaharvennuspuusta tai muista metsäpolttoaineista, joiden pääasiallinen
käyttötarkoitus on poltto energian tuottamiseksi.
Tavoitteena on kasvattaa metsähakkeen käyttö 13,5 milj. m3:iin vuoteen 2020
mennessä. Tämä tarkoittaa merkittävää resurssien lisäämistä. Puuta käyttäviä
lämpölaitoksia on rakenteilla ja suunnitteilla riittävästi tavoitemäärän saavuttamiseksi.
Korjuumäärien kasvattaminen käyttöä vastaavalle tasolle tarjoaa koneyrittäjille
merkittävästi liiketoimintamahdollisuuksia, mutta edellyttää melko
suuria investointeja metsähakkeen korjuutekniikkaan.
Metsähakkeen laajamittainen käyttö ja sen kehittäminen vaatii käytännössä turpeen
yhteiskäyttöä mm. polttoteknisten etujen saavuttamiseksi, hankintateknisten ongelmien
ratkaisemiseksi sekä biopolttoaineita käyttävien energialaitosinvestointien taloudellisen
järkevyyden varmistamiseksi.
Alan liiketoimintamallit hakevat kentällä vahvasti muotoaan ja kehityksen sekä
puupolttoaineiden materiaalivirtojen kasvun edellytys on toimijoiden monensuuntainen ja
-tasoinen verkottuminen ja yhteistyö.
Lähde: Koneyrittäjien liitto. www.koneyrittajat.fi
2.2. Metsäkoneyrittäjyyden toimintaedellytyksiä Suomessa
Vaikka yrittäjyyden edellytyksissä on toimialojen välillä eroja, yhtäläisyyttäkin löytyy.
Metsäalan yrittäjien ammattitaito omassa ydintoiminnassaan on vahva, toisaalta yhteistä
on liiketoimintaosaamisen riittämätön taso erityisesti yritystalouden, hallinnon ja
markkinoinnin osalta. Tämä aiheuttaa puutteita yrittäjyyden ja liiketoiminnan
kehittämisessä pitkällä tähtäimellä. Tyypillistä metsäalan yrityksille on myös töiden
kausiluonteisuus, mikä vaikuttaa paitsi koneiden käyttöasteeseen ja sitä kautta yritysten
kannattavuuteen myös kuljettajien ympärivuotiseen työllisyyteen. Alan heikon
vetovoimaisuuden vuoksi nuorten vähäinen hakeutuminen alalle onkin aiheuttanut
työvoimapulaa erityisesti metsäkoneyrityksissä. Lisäksi riippuvuus yhdestä tai
muutamasta asiakkaasta tuo epävarmuutta toiminnan jatkuvuuden kannalta.
Kun tarkastellaan eroja yrittäjyyden edellytyksissä, havaitaan, että
metsäpalveluyrityksissä yrittäminen edellyttää ennen kaikkea osaamista, puunkorjuussa
ja – kuljetuksessa yrittäjyyden aloittaminen taas vaatii osaamisen lisäksi myös suuria
investointeja koneisiin. Erityisesti metsäenergiayrityksissä metsänhoitoon ja energiapuun
korjuuseen myönnettävät tuet ovat tärkeä yrittäjyyden edellytys, joskin tukiehtojen
muuttuminen luo epävarmuutta. Metsäpalveluyrittäjillä taas on suhteellisen uusina ja
pieninä toimijoina tarve kasvattaa uskottavuuttaan asiakkaiden ja sidosryhmien
keskuudessa. Toisin kuin puunkorjuu- ja autokuljetusyrityksillä niillä ei vielä ole vahvaa
omaa edunvalvontaa. Yleisesti yrittäjyyden toimintaedellytyksiä metsätaloudessa
voidaan katsoa parantavan metsävaratietojen avaaminen tasapuolisesti kaikille
toimijoille. Muutoinkin metsäpoliittiset ja yrittäjyyttä koskevat päätökset valtakunnan
tasolla samoin kuin metsäteollisuustuotteiden markkinakehitys heijastuvat koko
metsätoimialaan.
Taulukko 1. Metsäkoneyrittäjien ongelmia
Ongelma
Taloudelliset ongelmat
Ongelman piirteitä
Hinnat pysyvät muuttumattomina
Kustannukset nousevat yhä suuremmiksi
Alhainen luottokelpoisuus
Ei rahoituspuskuria
Ergonomiset ongelmat
Työskentely korjuukoneella, metsätraktorilla tai
juontotraktorilla tuntikausia merkitsee
selkäkipuja, ongelmia niska- ja hartia-alueella
sekä yksin työskentelystä johtuvia henkisiä
ongelmia.
Uusiin koneisiin sijoitettavan rahan puute
johtaa edelleen ergonomisiin ongelmiin. Mikäli
uusia sopimuksia ei synny vanhan konekannan
vuoksi, siitä seuraa myös taloudellisia
vaikeuksia.
Metsäkoneyrittäjät ovat useimmissa
tapauksissa hyvin koulutettuja mekaanikkoja ja
jopa saaneet metsäalan koulutuksen. Mutta
heiltä puuttuu usein johtamis- ja
liiketoimintaosaaminen.
Puuta jalostava teollisuus tarvitsee suurempia
määriä puuta juuri oikeaan tarpeeseen.
Logistiikasta tulee yhä tärkeämpi.
Vaatimukset ympäristöystävälliselle ja
ekologisesti järkevälle metsänkäytölle
lisääntyvät. Metsäkoneyrittäjät joutuvat
ottamaan huomioon yhä enemmän rajoituksia
ja sääntöjä (esim. metsäsertifiointi). Vaikka
vaatimukset ja kustannukset nousevat, sitä ei
oteta huomioon toimenpiteiden korkeampana
hinnoitteluna.
Tekniset ongelmat
Pätevyyskuilu sekä puutteet taidoissa
Muutokset kysynnässä
Yhteiskunnan vaatimukset
Taulukko 2. Metsäkoneyritysten kehittämiskeinoja
Kehittämiskeino
Liiketoiminnan kasvattaminen
 neuvotteluvoima (asiakkaat,
Piirteitä / Etuja
Parempi neuvotteluasema:
 muiden liiketoiminnan hankkiminen
konehankinnat, polttoaine- ja
varaosahankinnat ja palvelu)
Osaamisen parantaminen
 kasvavista ulkoisista vaatimuksista ja
liiketoiminnan kasvattamisen tuomista
haasteista selviäminen
Työolosuhteiden parantaminen
 pätevän työvoiman saaminen
Palvelut, kilpailu ja markkina-asemointi
 uusien mahdollisuuksien löytäminen ja
vanhojen vahvuuksien markkinointi
Edunvalvonta
 metsäkoneyritysten etujen ajaminen
(tarjouskilpailuihin ja sopimuksiin
vaikuttaminen niin, että hinnan lisäksi
otetaan huomioon työn laatu,
ympäristönäkökulma ja luotettavuus)





palveluyrityksen perustaminen:
neuvottelut asiakkaiden kanssa,
suunnittelu, resurssien jako
yhteistoiminta alihankkijoiden kanssa
liiketoimintaosaaminen
johtamistaidot
tiedotus- ja suhdetoimintaosaaminen

yksilölliset ratkaisut yleisten ehtojen
tilalle.
 koulutuksen ja täydennyskoulutuksen
kehittäminen.
Palvelujen laajentaminen saattaa tarjota uusia
mahdollisuuksia:
 markkinaraot
 uudet tulonhankkimislähteet
(suunnittelu ja metsänhoidon palvelut)
 asiakkaat tarvitsevat yhä
erikoistuneempia yrityksiä, joilla on
laaja palvelutarjonta
Metsäkoneyrittäjien yhdistykset voivat tukea
yrittäjiä ja toimia välittäjinä eri sidosryhmiin
päin.
Uusien liiketoimintamahdollisuuksien tunnistaminen on merkittävimpiä kysymyksiä
yrittäjyydessä. Näiden mahdollisuuksien taustalla ovat yleensä laajemmat kehitysvoimat
tai kilpailutyhjiöt. Metsäsektorin toimintaympäristön dynamiikkaan liittyy tällä hetkellä
useita muutostekijöitä: suuret metsäyhtiöt keskittävät palveluiden ostoja, poliittiset
tavoitteet suosivat puuenergian tuotantoa, lähestyvät sukupolvenvaihdokset, kasvavat
kustannukset, julkisten metsäorganisaatioiden tehtävien uudistaminen, trendit
metsäteollisuustuotteiden loppukäytössä, yhteisöjen metsäpalvelutuotannon lisääntyvä
ulkoistaminen, teknologian kehittyminen, metsävaratietojen saatavuus,
yksityismetsänomistuksen rakenteen muuttuminen. Voidaan ajatella, että osa
muutoksista näyttäytyy entistä suurempina haasteina yrittäjyydelle, osa tuo parannuksia
toimintaedellytyksiin, mutta osa tarjoaa myös mahdollisuuden tarttua uusiin strategisiin
valintoihin, kehittää uusia liiketoimintamalleja tai tuottaa uusia palveluja tai
palvelukokonaisuuksia niin metsäpalveluihin kuin puunkorjuuseen ja -kuljetuksiin. Monet
muutostekijöistä tarjoavat ennen kaikkea kasvumahdollisuuksia metsäalan pienyrityksille
samalla kun yrittäjyyden edellytykset parantuvat.
Lähteet ja kirjallisuutta:
Niemi, K. (toim.). 2010. Kasvun eväät metsä- ja puualan pienyrityksille. TTS:n julkaisuja 406.
Penttinen, M., Mikkola, J. & Rummukainen A. 2009. Profitability of wood harvesting enterprises.
Working Papers of the Finnish Forest Research Institute 126.
Rummukainen et al. 2006. Issues affecting entrepreneurship development in the forest sector in
Europe. University of Joensuu. Faculty of Forestry.
3 VISIO – TOIMINTA-AJATUS – LIIKEIDEA
Yrityksen perustamispäätöksen syntyminen on usein pitkäaikainen prosessi. Yleensä
tuleva yrittäjä pohtii ja kehittelee pitkään ajatusta yrittäjäksi ryhtymisestä.
Käynnistymisvaiheen pituus vaihtelee toimialoittain ja yrityksittäin. On kuitenkin
huomattava, että mitä huolellisemmin valmistelut on tehty, sitä nopeammin ja
tehokkaammin yrityksen toiminta voi käynnistyä.
Jokaisella yrityksellä on oma ainutlaatuinen syntytarinansa. Yritysidea voi syntyä
sattumalta, esimerkiksi keksinnön tuloksena tai uuden toimintatavan oivalluksesta.
Mahdollisia yritysideoiden lähteitä:













yritysosto
sukupolvenvaihdos
franchising
harrastus
alihankintayritys
koulutus
yritysideoiden systemaattinen etsintä
julkisten palvelujen yksityistäminen
työttömyyden katkaisu
idea ulkomailta
ammatillinen osaaminen
markkinaraon löytyminen
keksintö
Oman yrityksen vision, toiminta-ajatuksen ja liikeidean kristallisoituminen alkavalle
yrittäjälle edesauttaa olennaisesti liiketoiminnan aloittamista. Käsitteiden määrittäminen
omalle yritykselle ja niiden kirjoittaminen paperille vaatii yrittäjää selvittämään omien
ajatustensa loogisuutta ja perustelemaan ne itselleen. Näin vision, toiminta-ajatuksen ja
liikeidean käsitteet toimivat eräänlaisena yritystoiminnan aloittamista tukevana
työkalupakkina.
3.1 Visio
Visio on yrityksen tulevaisuuden tahtotila. Se määrittää, millainen yritys haluaa
tulevaisuudessa olla.
Visio ilmaisee, mihin yrityksen omistaja uskoo ja mitä hän edustaa. Se perustuu yrittäjän
arvoihin. Menestyvät yrittäjät kykenevät välittämään oman visionsa yrityksestä tärkeille
sidosryhmilleen – työntekijöille, sijoittajille, asiakkaille, rahoittajille, yhteiskunnalle. He
kehittävät liiketoimintansa 3-5 ydinarvon ympärille, jotka ohjaavat yrityksen toimintaa ja
luovat perustan yrityksen sisäiselle kulttuurille.
3.2 Toiminta-ajatus
Toiminta-ajatus ilmaisee yrityksen perustarkoituksen: miksi yritys on olemassa.
Toiminta-ajatus perustuu visioon. Sen tehtävänä on ilmaista, miksi yritys on olemassa tai
miksi se on tarkoitus perustaa. Yleensä se ilmaisee, mihin tarpeeseen yrityksen tuotteita
ja palveluita tarjotaan, mitkä ovat yrityksen kohderyhmät ja mitä yritys tarjoaa. Toimintaajatuksen konkreettinen määrittäminen auttaa yrittäjää hahmottamaan, mihin yritys on
menossa ja miten sinne pääsee. Toiminta-ajatus on myös yrityksen aatteellinen perusta,
joka kommunikoi yrityksen arvot sidosryhmille. Pohjimmiltaan se luo persoonallisuuden
koko yritykselle. Toiminta-ajatuksen tulisi ruumiillistua kaikkien yrityksessä toimivien
jokapäiväisissä päätöksissä, valinnoissa, asenteissa ja tavoissa.
Toiminta-ajatuksen ei tarvitse olla pitkä ollakseen tehokas. Se tulee helposti määriteltyä
liian laajasti, jolloin se ei anna tarpeeksi pohjaa toiminnan suunnittelulle. Toimintaajatusta määritettäessään yrittäjä voi pohtia mm. seuraavia kysymyksiä:











Mitkä ovat yrityksen keskeiset arvot? Mitä yritys edustaa?
Keitä ovat yrityksen asiakkaat? Kohderyhmä?
Mitä ovat yrityksen tuotteet ja palvelut? Mitä asiakkaiden tarpeita ne tyydyttävät?
Miten yritys voi tyydyttää asiakkaiden tarpeet paremmin?
Miksi asiakkaiden kannattaa ennemmin asioida tämän yrityksen kuin kilpailijan
kanssa?
Mitkä asiat luovat asiakkaalle arvoa? Kuinka yritys voi tarjota asiakkailleen
lisäarvoa?
Mikä on yrityksen kilpailuetu?
Millä markkinoilla yritys toimii?
Keitä ovat yrityksen tärkeimmät sidosryhmät? Mikä vaikutus näillä on yrityksen
toimintaan?
Mitä hyötyjä yrityksen tulisi tarjota asiakkailleen viiden vuoden päästä?
Missä liiketoiminnassa yritys haluaa olla mukana viiden vuoden päästä?
3.3 Liikeidea
Liikeidea määrittelee sen, kuinka toiminta-ajatusta toteuttamalla ansaitaan rahaa ja
saadaan aikaan kannattavaa toimintaa.
Liikeidea on kuvaus yrityksen tavasta menestyä valitsemallaan alalla. Liikeidea tuo siis
esille sen, kuinka yrityksellä on tarkoitus tehdä rahaa. Sen tulisi sisältää kuvaukset
markkinoista, tuotteista ja organisaation toimintatavasta. Toiminta-ajatukseen verrattuna
liikeidea on näin ollen konkreettisempi, käytännönläheisempi ja laajempi kokonaisuus.
Liikeidea kuvaa yrityksen suhteellista etua kilpailijoihinsa nähden, mikä parhaimmillaan
on yrityksen ylivoimaista osaamista, mikä on ainutlaatuista ja täten vain tälle yritykselle
ominaista. Liikeidea hakee vastausta neljään kysymykseen:
1. Kenelle yrityksen tuotteet/palvelut markkinoidaan?
Mitkä ovat kohderyhmät, joille yrityksen tuotteita/palveluita markkinoidaan?
Mitkä ovat ne kohderyhmän kysynnän erityispiirteet, joihin yritys haluaa
tuotteellaan/palvelullaan vastata?
2. Mitä yritys tarjoaa asiakkailleen tai mitä asiakkaan tarpeita se palvelee?
Tuotteiden/palvelujen on oltava yhteen sopivat asiakkaiden tarpeiden kanssa
siten, että ne ratkaisevat asiakkaiden ongelmia.
3. Miten yritys toimii?
Millainen on yrityksen toimintatapa eli kuinka toiminta on organisoitu? Mitkä
ovat yrittäjän resurssit, jotka voidaan sijoittaa toimintaan?
4. Minkälainen on yrityksen imago eli ulkopuolisten tahojen käsitys palvelusta tai
tuotteista?
Tärkeintä on nostaa esille niitä keskeisiä faktoja, joiden varaan liiketoiminta nojaa.
Suunnittelussa tulee keskittyä oleellisten asioiden tarkasteluun ja opetella erottamaan
oleellinen epäoleellisesta. Hyvä liikeidea on selkeä ja ilmaisultaan sekä sisällöltään tiivis.
Liikeidean tarkastelu eri näkökulmista edesauttaa sen objektiivista arviointia ja
menestymisen mahdollisuuksia. Liikeidea on monessa tilanteessa kriittinen tekijä
yrittäjän pyrkiessä vakuuttamaan ulkopuoliset sidosryhmät esimerkiksi rahoittajat tai
työvoimaviranomaiset oman ideansa toimivuudesta.
Liikeidealla on oma elinkaarensa ja se kehittyy vaiheittain. Liikeidea on pitkän
kehittämis- ja oppimisprosessin tulos. Toimiva liikeidea vaatii jatkuvaa tarkastamista ja
päivittämistä. Sen tulisi sopeutua ympäristön muutoksiin, jolloin sen osakokonaisuuksia
voidaan joutua myös muuttamaan. Menestyvän yrityksen toiminta harvoin perustuu
yhteen liikeideaan. Yrityksellä voi olla useita liikeideoita eri elinkaarivaiheissa, jotka
täydentävät ja tukevat toisiaan.
Miten arvioida liikeideaa?
Liikeidean kehittäminen kypsäksi, realistiseksi ideaksi vaatii yrittäjältä aikaa ja
panostusta. Idean kehittäminen on prosessi, jossa sitä viedään eteenpäin, tarkennetaan
ja kehitetään vaihe vaiheelta. On tärkeää, että yrittäjä saa tässä kehitysvaiheessa myös
ulkopuolista, objektiivista näkemystä oman ideansa uskottavuudesta ja
toteuttamiskelpoisuudesta.
Lupaavalla liikeidealla on seuraavat tunnuspiirteet:
 Se täyttää asiakkaan tarpeen eli ratkaisee jonkin ongelman
 Se on innovatiivinen
 Se on ainutlaatuinen
 Sillä on selvä kohde
 Se on kannattava pitkällä aikavälillä
Liikeideoiden yleisimmät sudenkuopat:
1. Liikeidean osien epätasapaino
Jokin asiakkaan kannalta olennainen osa liikeideasta on ristiriidassa
kokonaisuuden kanssa. Valitettavan usein se on yrittäjän oman
henkilökohtaisen imagon ja yrityksen vaatiman imagon ristiriita.
2. Väärät johtopäätökset (tai tiedon puute)
Yrittäjä voi markkinoita analysoidessaan tehdä vääriä johtopäätöksiä tai jopa
rakentaa toimintansa pelkkien olettamusten varaan. Kun asiakkaat eivät
toimikaan odotetulla tavalla, yrittäjän liikeidea on vaarassa.
3. Erikoistutaan liikaa
Liika erikoistuminen voi johtaa siihen, ettei liikeidea houkuttele riittävän laajaa
asiakaskuntaa.
4. Ei erikoistuta tarpeeksi
Usein kun uudistetaan jo olemassa olevaa liikeideaa, jätetään liian paljon
vanhoja rasitteita jäljelle.
5. Hinnan merkitys yliarvioidaan
Markkinat on kautta vuosikymmenten vallattu hinnalla. Halvemman hinnan
täytyy kuitenkin perustua todellisiin kustannuksiin, eikä pelkästään haluun tai
uhoon olla kaikkein halvin.
Oman osaamisen varmistaminen
Ennen yritystoiminnan aloittamista, yrittäjän tulisi olla pätevä omalla alallaan. Paras tapa
hankkia pätevyys, on
 työskennellä jonkun muun palveluksessa samalla alalla
 osallistua kaikille luennoille ja kursseille, joista olisi hyöytä, esim. laskentatoimi,
tietojärjestelmät ja myynti
 tutustua yrittäjyyden ja toimialan kirjallisuuteen
 kysyä alalla menestyvästi toimivilta henkilöiltä neuvoja
Työkaluja liikeidean arviointiin
Yrittäjän tulee kyetä näkemään ja ymmärtämään liikeideansa kokonaisuutena. Tässä
aloittava yrittäjä tarvitsee usein ulkopuolista apua. Yrittäjä voi olla sokea oman
liikeideansa heikkouksille ja tarvita rakentavaa, objektiivista kritiikkiä sekä vastaavasti
tunnustusta idean jo toimivista osista.
Seuraava liikeidean ”pikatesti” auttaa samaan nopeasti kokonaiskuvan liikeidean eri osaalueista. Alla esitetyn kysymyssarjan avulla voi testata liikeideaansa ja sen realistisuutta.
Kaikissa arvioinneissa kannattaa olla realisti – ihmisillä on yleensä taipumus nähdä
tulevaisuudessa mahdollisuuksia, mutta toisaalta unohtaa niihin liittyvät ongelmat ja
vaikeudet. Jos alla esitettyihin kysymyksiin löytyy selvät ja tyydyttävät vastaukset, voi
hyvällä omalla tunnolla jatkaa liikeideansa suunnittelutyötä. Toisaalta yritysidean
analyysi voi myös paljastaa, ettei yrittäjällä vielä ole riittävästi tietoa asiakkaista tai idean
kannattavuudesta.
Liikeidean pikatesti
1. Tunteeko yrittäjä todella tuote-/palveluidean käyttäjän ja asiakkaan?
Mitä tekijöitä asiakkaat pitävät tärkeinä tehdessään päätöksiä?
Mitä hyötyä tuote/palvelu tarjoaa asiakkaalle?
2. Mistä vastaavat tuotteet/palvelut yleensä ostetaan?
3. Mitkä ovat yrittäjän todelliset kilpailijat?
Onko kilpailua tarkasteltu riittävän laajasti?
Miten tuote/palvelu voittaa kilpailevat tuotteet?
4. Kuinka suuren kysynnän tuote/palvelu voi saada?
Onko kysyntä kasvussa?
Mitkä tekijät ohjaavat ja vaikuttavat kysyntää? Kysynnän joustavuus?
Paljonko asiakkaat ovat valmiita maksamaan tuotteesta/palvelusta?
5. Paljonko rahaa ja aikaa tarvitaan tuotteen/palvelun kehittämiseen?
6. Mitkä ovat yritysidean vahvuudet, mahdolliset ongelmat ja riskit?
7. Voiko yritysideasta tulla kannattavaa liiketoimintaa?
Tehtävä
Laadi SWOT-analyysi kuvaten nelikenttään yrityksesi vahvuudet ja heikkoudet sekä
ympäristön mahdollisuudet ja uhat:
Vahvat puolet
Heikot puolet
Uhkatekijät
Mahdollisuudet
Yritys
Ympäristö
4 YRITYKSEN PERUSTAMINEN
4.1 Yrityksen perustamisprosessi
Uuden yrityksen perustaminen on haasteellisin yritystoiminnan aloittamisen tavoista.
Perustaminen tapahtuu eräänlaisena kasvamis- ja kehittymisprosessina, joka alkaa
liikeidean varmistumisesta ja päättyy varsinaiseen yrityksen perustamisvaiheeseen.
Aloittamisprosessiin kuuluvat seuraavat askelmat:
1.
2.
3.
4.
Liikeidean muodostuminen ja alustavan liiketoimintasuunnitelman laatiminen
Liiketoiminnan kannattavuuden selvittäminen sekä rahoituksen järjestäminen
Yhtiömuodon valinta
Toiminimen valinta
o Patentti - ja rekisterihallitus, kaupparekisteri: ohjeita toiminimen valintaan
5. Perusilmoitus kaupparekisteriin
o Patentti- ja rekisterihallitus: yrityksen rekisteröinti, perusilmoitus
6. Yritys- ja yhteisötunnuksen (Y-tunnus) hankkiminen
o Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä: yhteisötunnuksen hankkiminen
7. Perustamisilmoitus veroviranomaisille:
o Arvonlisäverovelvollisen aloittamisilmoitus ja/ tai säännöllisen
palkanmaksun aloittamisilmoitus. Tapahtuu samassa yhteydessä kuin
kaupparekisteriin ilmoittautuminen (Y-tunnuksen hankkiminen).
o Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä: perustamisilmoituksen teko
o Yrityksen verotus hoituu ennakkoveronkantona, jota valvoo
ennakkoperintärekisteri.
8. Riskien kartoitus ja vakuutukset
o YEL, TEL, LEL ja/tai TaEL -vakuutukset
o Työttömyysvakuutus
o Tapaturmavakuutus
o Ryhmähenkivakuutus
o Yritystoiminnan muut vakuutukset
9. Kirjanpidon järjestäminen
10. Toimipaikan valinta
4.2 Yritysmuodon valinta
Yritysmuodon valinta on tärkeä päätös yritystä perustettaessa. Kuitenkaan ei ole
olemassa mitään valmista sääntöä siihen, mikä yritysmuoto yrittäjän tulisi valita.
Yritysmuotojen tarkoituksellisuus ja sopivuus on aina tutkittava tapauskohtaisesti.
Yritystoimintaa aloitettaessa on tarkoin harkittava, mikä yritysmuoto on alussa sopivin.
Toiminnan kasvaessa ja kehittyessä yritysmuodon voi useimmiten muuttaa varsin
vaivattomasti.
Yritysmuotojen merkitys, lukumäärä ja niiden juridiset asemat vaihtelevat eri maissa.
Esimerkiksi Suomessa yleisimmin käytössä olevat yritysmuodot ovat toiminimi, avoin
yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö (yksityinen ja julkinen) sekä osuuskunta.
Valintatekijät
1. Henkilömäärä
o jos perustajia vain yksi eikä vaimoa/aviomiestä voi käyttää äänettömänä
yhtiömiehenä, vaihtoehtoina ovat vain toiminimi ja osakeyhtiö
2. Pääoman tarve
o jos pääomaa haetaan alkuperäisten perustajajäsenten ulkopuolelta,
järkevä yritysmuoto on osakeyhtiö
3. Vastuu
o miten käy maksamattomille veloille konkurssitilanteessa
4. Toiminnan joustavuus
o toiminimen toiminta joustavinta, sillä yrittäjä tekee päätökset itse ja kantaa
niistä myös vastuun
5. Jatkuvuus, laajenemismahdollisuudet
o toiminimen siirto yrittäjältä toiselle vaikeaa ja sen tai yrityksen purkaminen
on aina myyntiä huonompi vaihtoehto
o henkilöyhtiössä yhtiömiehen osuus voidaan myydä tai luovuttaa edelleen
o osakeyhtiössä osakkaiden vaihtuminen ei vaikuta yhtiön olemassaoloon
6. Voitonjako
o toiminimessä yrittäjä saa voiton lyhentämättömänä ja vastaa
henkilökohtaisesti myös tappioista
o henkilöyhtiössä yhtiömiehet sopivat voiton ja tappion jaon jakamisen
perusteista
o osakeyhtiö vastaa voitoista ja tappioista itse, voitonjako tapahtuu
maksamalla osakkaille osinkoa
7. Verotus eri yritysmuodossa
o veropohjan laskenta ei riipu yritysmuodosta
o eroja, joilla voi olla vaikutusta veroasteeseen, on mm. mahdollisuus
maksaa palkkaa omistajalle tai tämän perheenjäsenille
o suurimmat erot eri yritysmuotojen välillä syntyvät pääosin eroista
sovellettavien verokantojen välillä
o elinkeinonharjoittajien tulot verotetaan yleensä henkilökohtaisena tulona,
henkilöyhtiöissä pääsääntönä on suora osakasverotus ja osakeyhtiöt
ovat itsenäisiä verosubjekteja
o elinkeinonharjoittajiin ja henkilöyhtiöihin sovelletaan EU:n alueella
pääsääntöisesti progressiivista verokantaa ja osakeyhtiöihin
tasaverokantaa. Osakeyhtiöiden osinkoihin voi kohdistua joko
progressiivinen tai tasavero tai näiden yhdistelmä.
o verokantojen ohella kokonaisverorasitukseen vaikuttaa myös erityisesti
muissa kuin osakeyhtiöissä yritystuloon usein liitettävät
sosiaaliturvamaksut sekä osakeyhtiöissä menetelmä, jolla osinkojen
kahdenkertaista verotusta on lievennetty
4.3 Eri yritysmuodot
4.3.1 Toiminimi
Toiminimi ei lain silmissä ole yritys vaan yksityishenkilön harjoittamaa elinkeinotoimintaa.
Se on siis yritysmuodoista yksinkertaisin. Elinkeinon harjoittaja voi olla joko ammatin- tai
liikkeenharjoittaja.
Ammatinharjoittaja on yrittäjä, joka harjoittaa tiettyä erityistä ammattia ja jolla ei
välttämättä ole yritystoiminnan suorittamiselle kiinteää toimipistettä. Esimerkiksi
kodinkonekorjaaja, taksin kuljettaja, huoltomies, putkimies tai sähkömies voivat olla
ammatinharjoittajia: näitä toimia voidaan harjoittaa kiinteästä toimipaikasta huolimatta.
Liikkeenharjoittaja on yrittäjä, jolla on erillinen liike oman asunnon ulkopuolella,
esimerkiksi parturi-kampaamo-yrittäjä, autokorjaamo, ravintoloitsija, kioskiyrittäjä.
Toiminimi on yhden henkilön perustama. Sen perustaminen käy helposti ja on
suhteellisen edullista. Perustamisesta annetaan ilmoitus kaupparekisteriin, mitään
liitteitä ei välttämättä tarvita. Kirjanpitoa pidetään yhdenkertaisena: tuloista vähennetään
kulut. Jäljelle jäävä tulos on toiminimen haltijan henkilökohtaista tuloa, erillistä palkkaa ei
makseta. Osa tuloksesta lasketaan pääomatuloksi ja osa ansiotuloksi. Ulkopuolista
henkilökuntaa voidaan tästä huolimatta palkata normaalisti. Toiminimen haltija on
henkilökohtaisessa vastuussa yrityksensä toiminnasta. Tämä vastuu on osaltaan
rajoittamassa toiminimen suosiota yhtiömuotona. Kuitenkin pienenä ja yksinkertaisena
yritysmuotona toiminimi on hyvä ja joustava.
4.3.2 Henkilöyhtiöt
Henkilöyhtiöitä ovat avoimet yhtiöt ja kommandiittiyhtiöt. Verolainsäädännössä näitä
nimitetään yhtymiksi. Ne syntyvät ja saavat juridisen statuksen yhtiösopimuksen
laatimisen ja sen allekirjoittamisen myötä.
Laissa ei ole säädetty kuinka yhtiösopimus tulee laatia, joten se voidaan laatia
suullisestikin. Kirjallinen vaihtoehto on kuitenkin huomattavasti varmempi ja osapuolille
turvallisempi.
Avoin yhtiö
Avoimen yhtiön perustajia on oltava vähintään kaksi. Yhtiömiehet ovat
henkilökohtaisessa vastuussa yhtiön sitoumuksista. Yhtiösopimuksessa voidaan
kuitenkin sopia vastuunrajoituksista. Yhtiö syntyy joko suullisella tai kirjallisella
sopimuksella. Käytännössä sopimus on laadittava kirjallisena, sillä se vaaditaan liitteeksi
kaupparekisteriin tehtävään perusilmoitukseen. Avoimen yhtiön toiminimessä tulee olla
sanat ”avoin yhtiö”, ellei yhtiömuoto muuten ilmene toiminimestä.
Kommandiittiyhtiö
Kommandiittiyhtiö muodostuu vastuunalaisista ja äänettömistä yhtiömiehistä, kumpiakin
oltava vähintään yksi. Äänettömät yhtiömiehet sijoittavat yhtiöön pääomaa ja saavat
voitosta yhtiösopimuksessa sovitun koron. He vastaavat yhtiön sitoumuksista vain
sijoittamansa pääoman määrällä. Vastuunalaiset yhtiömiehet vastaavat veloista
henkilökohtaisesti kuten avoimen yhtiön yhtiömiehet.
Kommandiittiyhtiön on tehtävä perustamisilmoitus kaupparekisteriin ennen
elinkeinotoiminnan aloittamista. Yhtiömiehet tekevät joko kirjallisen tai suullisen
sopimuksen. Kuten avoimessa yhtiössä, sopimus on käytännössä laadittava kirjallisena.
Yhtiösopimuksessa on mainittava äänettömien yhtiömiesten sijoitusten suuruus ja miten
voitto-osuus lasketaan. Yhtiön nimestä on käytävä ilmi yhtiömuoto joko lyhennelmänä tai
lyhentämättä.
Tilintarkastus on pakollinen sekä avoimessa että kommandiittiyhtiössä. Yleisten
kelpoisuusehtojen mukaan tilintarkastajan on oltava luonnollinen henkilö tai hyväksytty
tilintarkastusyhteisö.
4.3.3 Osakeyhtiö
Osakeyhtiön voi perustaa yksi tai useampi luonnollinen tai oikeushenkilö (perustaja).
Yleensä osakeyhtiö perustetaan kun osakkaita on useita, liiketoiminta suurehkoa tai kun
halutaan vähentää yrittäjän omaa henkilökohtaista riskiä. Juridisesti osakeyhtiö syntyy
vasta, kun se on rekisteröity kaupparekisteriin. Tätä ennen se voi toimia perustajien
lukuun ja näiden henkilökohtaisella vastuulla. Rekisteröinnin jälkeen osakeyhtiö on
juridisesti itsenäinen yksikkö, joka vastaa itse omista sitoumuksistaan.
Perustajajäsenillä, osakkeenomistajilla tai hallituksella ei ole tämän jälkeen suoranaisesti
omaa henkilökohtaista vastuuta yhtiön toimista.
Osakeyhtiö on itsenäinen verosubjekti ja sitä myös verotetaan erillisenä, osakkaista
riippumattomana. Yhtiön osakkaat voivat nostaa yhtiöstä palkkaa. Yksityisnostoja ei
tässä yhtiömuodossa sallita. Toisaalta osakkeen omistajille voidaan myös jakaa osinkoa
yhtiön jaettavan vapaan oman pääoman puitteissa.
Osakeyhtiö on itsenäinen verovelvollinen: sen toiminnan tuottama tulos verotetaan
yhtiön tulona, eikä tämä tulo sellaisenaan vaikuta yksittäisen osakkaan verotukseen.
Tuloveroa osakeyhtiö maksaa vuoden 2014 alusta 20 %. Osakeyhtiö syntyy
kaupparekisteriin merkitsemisellä. Vähintään yhdellä perustajista tulee olla asuinpaikka,
tai jos perustaja on yritys, kotipaikka Euroopan talousalueella.
Perustamistoimet
Osakeyhtiöllä tulee olla perustamishetkellä pääomaa vähintään 2 500 euroa ja se on
maksettava yhtiölle kokonaan ennen kaupparekisteriin ilmoittamista. Yhtiöjärjestyksessä
voi olla maininta myös enimmäispääomasta, jonka suuruus on vapaasti valittavissa.
Osakeyhtiölaissa on säädetty mitä seikkoja perustamiskirjassa (OYL 2 §) tulee
vähintään ottaa huomioon, mutta muitakin mahdollisia seikkoja on syytä huomioida,
esimerkiksi ei-julkinen osakassopimus.
Osakeyhtiö tulee ilmoittaa kaupparekisteriin 6 kuukauden kuluessa perustamiskirjan
allekirjoittamisesta. Jos osakeyhtiötä ei ole merkitty kaupparekisteriin ennen tilikauden
päättymistä, sitä käsitellään verotuksessa elinkeinoyhtymänä. Päättäjät ja toimijat ovat
vastuussa yhtiön asioista rekisteröintihetkeen saakka. Yhtiön perustamisen vaiheisiin
kuuluvat mm.
1. perustamiskirjan laatiminen
2. yhtiöjärjestysehdotuksen laatiminen
3. osakkeiden merkintä
4. perustamiskokouksen pitäminen
5. yhtiöjärjestyksen hyväksyminen
6. osakepääoman maksaminen
7. yhtiön ilmoittaminen kaupparekisteriin
8. yhtiön merkitseminen kaupparekisteriin
Perustamiskirjan allekirjoittamisen jälkeen pidetään perustamiskokous. Tämä tilaisuus
yleensä pidetään heti perustamiskirjan laatimisen jälkeen ilman erillistä kutsua.
Perustamiskokouksessa virallisesti päätetään perustaa käsittelyn alla oleva osakeyhtiö.
Perustamisen puolesta on saatava enemmistö äänistä ja vähintään 2/3 kokouksessa
edustetuista osakkeista. Yhtiölle valitaan hallitus, yhtiöjärjestyksessä on maininta, kuinka
monta henkilöä siihen valitaan. Mikäli hallitukseen valitaan vähemmän kuin kolme
henkilöä, on siihen valittava myös varajäsen. Lisäksi valitaan tilintarkastajat,
varatilintarkastajat ja mahdollinen toimitusjohtaja. Toimitusjohtaja ei ole pakollinen
toimielin, sen voi valita myös hallitus omassa järjestäytymiskokouksessaan.
Perustamiskokouksessa hyväksytään yhtiölle yhtiöjärjestys. Yhtiöjärjestys on asiakirja,
joka säätelee, miten yhtiö toimii ja miten se on organisoitu. Päätösvalta
perustamiskokouksessa on perustajajäsenillä ja se jakaantuu heidän omistamiensa
osakkeiden sekä näiden antamien äänimäärien suhteessa. Perustamiskokouksen
pitäminen ei ole pakollinen toimenpide mikäli kaikki perustajat merkitsevät yhtiön koko
osakekannan. Tällöin perustamiskirjassa on mainittava, ettei perustamiskokousta pidetä,
sekä mainittava yhtiöjärjestyksen mukaisesti valittujen henkilöiden nimet.
Yhtiön osakkaat eivät ole henkilökohtaisesti vastuussa yhtiön velvoitteista, mutta
vastaavat henkilökohtaisesti niistä velvoitteista joihin ovat osakeyhtiön nimissä
sitoutuneet ennen kuin yhtiö on merkitty kaupparekisteriin. Mikäli osakas antaa yhtiölle
otettaviin lainoihin henkilö- tai reaalivakuuden, vastaa hän kuitenkin näiltä osin yhtiön
velvoitteista.
Kaupparekisteriin toimitettavat asiakirjat:
 Perustamiskirja, alkuperäisenä kappaleena
 Yhtiöjärjestys
 Perustamiskokouksen pöytäkirja
 Mahdollinen hallituksen kokouksen pöytäkirja
 Suostumus tehtävään hallituksen jäseniltä ja varajäseniltä sekä
tilintarkastajalta ja varatilintarkastajalta
4.4 Yrityksen perustamisasiakirjat yritysmuodoittain Suomessa
Yrityksen perustamismuodollisuudet vaihtelevat eri yritysmuotojen välillä. Yleisesti
ottaen toiminimi on muodollisuuksiltaan kaikkein yksinkertaisin, avoin yhtiö ja
kommandiittiyhtiö vaativat enemmän paneutumista, ja osakeyhtiön tai osuuskunnan
perustaminen vaatii jo perehtyneisyyttä.
Tmi
Ay/Ky
x
Oy
x
x
x
x
(x)
x
x
(x)
(x)
(x)
x
(x)
(x)
x
(x)
(x)
(x)
(x)
(x
Sopimus yhtiön perustamisesta
Osakeyhtiössä perustamisasiakirja, yhtiöjärjestys,
perustamiskokouksen pöytäkirja, jossa valitaan toimitusjohtaja
ja hallituksen puheenjohtaja
Henkilöyhtiössä vastuunalaisten yhtiömiesten allekirjoittama
yhtiösopimus
Perusilmoitus kaupparekisteriin
Kun toiminimi on valittu ja yhtiön tai osuuskunnan
perustamisasiakirjat tehty, tulee yritys rekisteröidä. Yrityksen
rekisteröinti tapahtuu tekemällä perusilmoitus kaupparekisteriin.
Ilmoitusvelvollisuus
Ilmoituksen tekeminen
Uusi yritys saa Y-tunnuksen, kun sen jättämä
perustamisilmoitus on kirjattu yritys- ja
yhteisötietojärjestelmään.
Arvonlisäverovelvolliseksi ilmoittautuminen
veroviranomaisille
Tapahtuu samassa yhteydessä kun kaupparekisteriin
ilmoittautuminen
Liiketoiminnan harjoittaja ei ole arvonlisäverovelvollinen, mikäli
liikevaihto on enintään 8 500 €.
Rekisteröidyn työnantajan perustietoilmoitus
Tehtävä aina kun maksetaan säännöllisesti palkkoja
Toimitetaan paikalliseen lääninverovirastoon
YEL-vakuutus
TEL-vakuutus
Ulkomaalaisluvat
Patentti- ja rekisterihallitus myöntää hakemuksesta Euroopan
talousalueen ulkopuolelta oleville lupia toimia yritysten johto- ja
vastuutehtävissä.
Kirjalliisuutta:
http://www.perustamisopas.fi
http://www.yrityshelsinki.fi
4.5 Metsäkoneyritysten yritysmuodot Suomessa
Tyypillisesti metsäkoneyritykset ovat olleet yhden omistajan yrityksiä, mutta myös
osakeyhtiöt ovat lisääntyneet yrityskoon kasvaessa ja toiminnan ammattimaisuuden
kehittyessä. Yksittäiset metsäkoneyrittäjät voivat esim. työskennellä yhteisen
sateenvarjo-organisaation alla, joka hoitaa logistiikan ja hallinnon. Useimmissa
tapauksissa korjuuyritys tarjoaa ainoastaan korjuupalveluja ja on sopimussuhteessa
metsänomistajien tai metsäteollisuusyritysten kanssa.
Yrityksen toimintamalleja puunkorjuussa ovat:
- itsenäinen alue/avainyrittäjä
- alue/avainyrittäjä, jolla osayrittäjiä (yrittäjäverkosto)
- yhteisyritys
- perinteinen yksin yrittäjä tai osayrittäjä
Osalla korjuuyrittäjistä on alihankintapalvelujen ostosopimus metsuri- tai
metsäpalveluyrittäjän kanssa.
Yrityskoon kasvun lisäksi toinen alalla nähtävä trendi on tietotekniikan ja
automatisoitumisen lisääntyminen. Tähän ovat johtaneet puuta jalostavan
kansainvälisen teollisuuden vaatimat nopeammat toimitusajat, puhtaampi raaka-aine ja
tilausta vastaavat puunlajittelun dimensiot. Täyttääkseen nämä vaatimukset sekä
nousevien palkkojen aiheuttamat ongelmat, yrittäjät pyrkivät lisäämään korjuukoneiden
ja metsätraktoreiden käyttöastetta pitääkseen muun muassa pääomakulut kohtuullisina
ja parantaakseen konekohtaista korjuusuoritetta. Koneellistamisen seurauksena
työntekijämäärä vähenee, mutta koulutustarpeet kasvavat. Tarvitaan tehokkaat
koulutusjärjestelmät sekä koneenkuljettajien että palveluhenkilöiden rekrytoimiseksi ja
kouluttamiseksi. (Rummukainen et al. 2006)
Alueyrittäjyys – Avainyrittäjyys
Metsäalan urakointiin on muodostunut uusi töiden organisointimalli. Mallia kutsutaan
alueyrittäjyydeksi tai avainyrittäjyydeksi tai laajempien kokonaisuuksien urakoinniksi.
Suomessa metsäalalla on kautta aikojen urakoitu pääsääntöisesti yhdelle vahvalle
asiakkaalle – teollisuudelle tai metsähallitukselle. Alueyrittäjyys/avainyrittäjyys katkaisee
tuon suhteen isolta joukolta yrittäjiä. Alueyrittäjyys tai avainyrittäjyys merkitsee
sopimuskokonaisuuksien kasvua ja tehtävien monipuolistumista puunhankintaan
liittyvässä kone- ja autourakoinnissa. Se merkitsee siten myös, että
urakointisopimussuhteita solmitaan aiempaa harvempien yrittäjien kanssa. Tästä seuraa
toisaalta yrityskoon kasvua ja osaurakointisopimuksia yrittäjien välille.
Tämä uudenlainen toimintamalli on vaativa etenkin alueyrittäjäksi ryhtyvälle. Tilanne on
uusi myös osaurakointia suorittaville koneyrityksille. Isompien kokonaisuuksien
hallinta vaatii perinteiseen koneurakointiin verrattuna uutta osaamista, uudenlaista
asennetta ja hyvää strategista pelisilmääkin.
Lähde: Koneyrittäjien liitto: www.koneyrittajat.fi
4.6 Yrityksen perustamisen vaihtoehdot
Oman yrityksen perustaminen ei aina vaadi tyhjältä pöydältä aloittamista. Täysin uuden
yrityksen perustamisen sijaan yrittäjäksi haluava voi aloittaa yrittäjäuransa tekemällä
yritysoston tai jatkamalla perheyrityksessä.
4.6.1 Yritysostot
Yritysostoa tai osakkuutta harkittaessa on erityisen tärkeää arvioida yrityksen
menestymismahdollisuuksia, kannattavuutta ja vakavaraisuutta sekä kehitysnäkymiä.
Tässä arvioinnissa yrittäjä tarvitsee usein ulkopuolista konsultointia esimerkiksi
pankeilta, tilitoimistoilta tai vakuutusyhtiöiltä.
Yrityksen arvoa voidaan määrittää esimerkiksi omaisuus- eli substanssiarvolla sekä
tuottoarvolla:
Substanssiarvon laskentaan käytetään seuraavaa kaavaa:
Yrityksen omaisuus
- yrityksen velat
+/- yrityksen liikearvo (nk. goodwill-arvo)
= kauppahinta
Tuottoarvo lasketaan määrittämällä yrityksen keskimääräinen tulos ja ennakoidaan, mikä
se tulee olemaan. Näin saadut tuotot diskontataan nykyhetkeen halutulla korkokannalla
ja näin saadaan yrityksen tuottoarvo
Yritysostoa harkitsevan kannattaa muistaa:
 Myytävänä olevan kohteen arvioinnissa kannattaa aina käyttää ulkopuolista
asiantuntijaa.
 On aina varmistettava, ettei yrityksellä ole piileviä rasitteita, jotka eivät näy vielä
ostohetkellä. Tällaisia voivat olla esim. piilevät verovelat.
 Ostajan tulisi kiinnittää huomiota siihen, että yritysarvo voi merkittävästi muuttua
yritysoston/omistajanvaihdoksen jälkeen. Etenkin pienissä yrityksissä arvo
riippuu usein oleellisesti omistajan panoksesta.
 Kannattaa myös kartoittaa, mikä on ostettavan yrityksen koneiden ja laitteiden
todellinen arvo, kannattaako yrityksen goodwill-arvosta maksaa, mihin
vastuisiin uusi omistaja joutuu esim. yrityksellä jo olemassa olevan
henkilökunnan suhteen, jne.
 Mielessä on myös syytä pitää, että yli puolen yrityksen ostaneista on todettu
pettyneen tavalla tai toisella tekemäänsä kauppaan. Yrityskauppaan liittyy siis
aina riskejä, mutta huolellisella selvitystyöllä voi parantaa onnistuneen
yrityskaupan todennäköisyyttä.
4.6.2 Perheyrityksen jatkaminen, sukupolvenvaihdos
Sukupolvenvaihdoksella tarkoitetaan prosessia, jossa omistaja-yrittäjä luovuttaa
todellisen päätösvallan sekä omistuksen yrityksessään omille rintaperillisilleen ja/tai
näiden puolisoille. Juuri tämä sukulaisuussuhde erottaa sukupolvenvaihdoksen
yrityskaupasta.
Sukupolvenvaihdos on pitkällinen prosessi ja siihen on syytä käyttää aikaa, jotta
vaihdoksesta tulee hallittu. Suunnittelemalla sukupolvenvaihdos huolellisesti etukäteen
aikaansaadaan yleensä niin luopujaa kuin jatkajaakin tyydyttävä ratkaisu.
Sukupolvenvaihdoksen keskeisimpiä kysymyksiä ovat veroseuraamukset.
Sukupolvenvaihdoksen verosuunnittelu edellyttää, että myös sukupolvenvaihdos
suunnitellaan pitkällä aikajänteellä. Sukupolvenvaihdokseen kannattaa varata aikaa
vähintään 3-5 vuotta, joskus kymmenenkin vuotta.
Yritysvarallisuus arvostetaan sukupolvenvaihdoksessa 40 prosenttiin varallisuuden
verotusarvosta.
Sukupolvenvaihdoksen toteutustavat:
Yrityksen myynti jatkajalle
Omistaja myy osakeyhtiön osakkeet tai kommandiitti- tai avoimen yhtiön yhtiöosuudet
jatkajalle. Luovutettava yritys säilyy tällöin ennallaan, vain sen omistus vaihtuu.
Luovutusvoitto verotetaan myyjän pääomatulona eli 30 % verokannan mukaan. Siltä
osin kuin verovelvollisen pääomatulojen määrä ylittää 40 000 euroa, prosentti on 32.
Luovutusvoittoa laskettaessa luovutushinnasta vähennetään luovutetun omaisuuden
hankintameno ja voiton hankkimisesta aiheutuneet kulut. Yritystä luovutettaessa ei
useinkaan tule vähennettäväksi varsinaista hankintamenoa. Todellisen hankintamenon
ja kulujen vaihtoehtona myyjä voi vähentää ns. hankintameno-olettaman mukaisen
arvon, joka on omistusajan pituudesta riippuen 20 tai yli 10 vuotta omistetuissa 40
prosenttia saadusta myyntihinnasta. Kauppahinnan rahoittamiseksi otetun velan koron
voi kyllä vähentää ostajan henkilökohtaisena tulonhankintaan liittyvänä kuluna.
Ostajan on suoritettava osakkeiden ostosta varainsiirtoveroa. Henkilöyhtiön
yhtiöosuuden ostosta varainsiirtoveroa ei suoriteta.
Omaisuuden luovutuksesta saatu voitto on verovapaa, jos luovuttaja luovuttaa
lapselleen (tai tämän lapselle) tai sisarelleen/veljelleen/sisar-/velipuolelleen henkilöyhtiön
osuuden tai osakkeita, jotka oikeuttavat vähintään 10 % omistusosuuteen yhtiössä.
Lisäksi edellytetään, että omaisuus on ollut luovuttajan omistuksessa yli 10 vuotta.
Erityisesti on huomattava, että verovapaus ei koske yksityisliikkeen (yksityisen
toiminimen) luovutusta. Verovapauden saamiseksi yksityisliike tuleekin vähintään 10
vuotta ennen luovutusta muuttaa henkilö- tai osakeyhtiöksi. Edellä mainittu verohyöty
voidaan menettää, jos ostaja luovuttaa saamansa omaisuuden edelleen ennen kuin on
kulunut viisi vuotta omaisuuden hankkimisesta.
Yksityisliikkeen myynti eroaa henkilöyhtiön yhtiöosuuden tai osakeyhtiön osakkeiden
myynnistä. Yksityisliikkeen myynti on olemassa olleen yrityksen viimeinen
liiketapahtuma. Tällöin mahdolliset varaukset purkautuvat ja ylipoistot tuloutuvat.
Luopuvalle yrittäjälle tuleva elinkeinotulo jaetaan pääomatuloon ja ansiotuloon edellisen
tilivuoden päättyessä olleen nettovarallisuuden perusteella.
Substanssikauppa
Myyjänä toimii yritys. Myynnin kohteena on yrityksen omaisuus tai, kuten tavallista,
liiketoiminnan osa. Myyjänä on tässä vaihtoehdossa yritys, jota verotetaan saadusta
voitosta. Luovutusvoitto on myyjäyrityksen tuloa. Osakeyhtiö maksaa voitosta
pääomaverokannan mukaisesti veroa. Henkilöyhtiön osalta myyntivoitto jaetaan muun
tuloksen tapaan yhtiömiesten ansio- ja pääomatuloksi ja verotetaan yhtiömiesten tulona.
Sukupolvenvaihdoksen verohuojennusta ei sovelleta substanssikaupoissa.
Lahja ja perintö
Sukupolvenvaihdos voidaan toteuttaa myös lahjana tai perintönä. Luovutuksen
katsotaan olevan lahjanluonteinen, jos maksettava vastike on enintään 3/4 käyvästä
arvosta. Sukupolvenvaihdosta helpottamaan on säädetty lahjaveron huojennus, joka
toteutetaan siten, että lahjaveroa ei panna maksuun. Huojennuksen ehtona on, että 1)
luovutukseen sisältyy yritys tai sen osa, 2) luovutuksensaaja jatkaa yritystoimintaa ja 3)
huojennuspyyntö esitetään ennen lahjaverotuksen toimittamista. Täyden huojennuksen
ehtona on, että vastike on ollut yli 50 % käyvästä arvosta. Jos se on ollut alle 50 %,
huojennus myönnetään vastaavasti osittain. Huojennuksen menettää, jos luovuttaa
saamansa yritysvarallisuuden ennen kuin 5 vuotta on kulunut.
Neuvoja sukupolvenvaihdoksen toteuttajalle:
 Sukupolvenvaihdoksesta kannattaa laatia suunnitelma, joka sisältää mm. tiedot




yrityskaupasta suvun sisällä, verotukselliset tiedot, rahoitusvaihtoehdot ja mahdollisuudet sekä tiedot tarpeellisesta asiantuntija-avusta.
Varsinainen yrityksen siirtyminen sukupolvelta toiselle suoritetaan yleisemmin
yrityskauppana, ennakkoperinnön muodossa tai lahjana. Valinta eri
vaihtoehtojen välillä kannattaa tehdä veroseuraamukset huomioiden.
Sukupolvenvaihdokseen ei aina voi varautua ennalta. Näitä tilanteita ovat esim.
onnettomuudet ja sairaudet. Mikäli sukupolvenvaihdos on suunniteltu
etukäteen, ei jouduta pakkotilanteisiin tai tehdä hätäratkaisuja, jotka saattaisivat
olla taloudellisesti kannattamattomia.
Sukupolvenvaihdokseen liittyvä lainsäädäntö muuttuu jatkuvasti. Tuoreimmat
tiedot kannattaa tarkistaa alan asiantuntijoilta, esim. verohallinnosta.
Asiantuntija-apua sukupolvenvaihdosasioissa tarjoavat perinteisesti monet
pankit, vakuutusyhtiöt ja lakitoimistot.
Sukupolvenvaihdos ei koskaan ole yksinkertainen prosessi, sillä se vaikuttaa niin
moneen ihmiseen. Alla on muutamia tilanteeseen vaikuttavia seikkoja ja
huomionarvoisia asioita.
1. Yrittäjän rooli: Kuinka uuden yrittäjän odotetaan käyttäytyvän yrityksen
johtohahmona? Jatkajan motivaatio?
2. Henkilösuhteet: Miten uusi ja vanha yrittäjä tulevat toimeen keskenään? Miten
sukupolvenvaihdos vaikuttaa perhesuhteisiin? Kuinka säilyttää vanhan yrittäjän
luomat sidosryhmäsuhteet ennallaan?
3. Juridiset toimenpiteet: Veroseuraamukset, kaupan solmiminen, mahdollinen
yhtiökumppanuus ja vastaavat seikat.
4. Perehdyttäminen: Kuinka siirtää vanhan yrittäjän tiedot uudelle yrittäjälle? Miten
käy ns. hiljaisen tiedon?
5. Sukupolvenvaihdoksen aikataulu
6. Toiminnan jatkuvuus eli yrityksen tulevaisuuden suuntaviivat.