1. No category

Kisko-Kalle
Mittakaava 1:87
KOKOONPANOOHJE
Lokakuu 2010
Sarjan sisältö
Messinkilevy
— Hytti
— Ovet (2kpl)
— Etuseinän luukut (2 kpl)
— Katto
— Porrasaskelmat (4 kpl)
— Etupään merkit (4 kpl)
— Ikkunatiivisteet (jokaiseen ikkunaan)
— Puskinpalkin kannatin
— Työntötangon kannatin
— Kaidejigi
— Tunkin ohjain (2 kpl)
Messinkivalut
— Tunkki (2 kpl)
— Lamput (4 kpl)
Siirtokuvat (vihreä versio ja punavalkoinen versio)
Valmistajalaatat (2 kpl)
Ikkunakalvoa
Uushopealankaa
Kokoamiseen tarvittavat työkalut
— Terävät kynsisakset tai kapeakärkinen taltta
— Koukkupäinen kaapiva veitsi tai kolmioviila
— Neulaviila
— Juotoskolvi, tinalyijylankaa ja juoksutetta
— Sivuleikkurit ja sileäleukaiset lattapihdit
— Pinsetit osien käsittelyyn
— Ruuvipuristin ja L-profiilipari taivutuksien tekemiseen
— Suorakulma
— Pikaliimaa tai kaksikomponenttiepoksiliimaa
Yleistä rakennussarjan kokoamisesta
Esikuvasta
Kisko-Kalle on ns. muunnossarja. Se on suunniteltu sopivaksi Hornby/Rivarossin Kisko-Kallen alustalle. Rivarossin sarjasta käytetään
alustan lisäksi puskinpalkki ja haluttaessa
NEM-kytkin. NEM-kytkimen voi korvata sirommalla NEM-korkeudelle asennettavalla kytkinkoukulla, joka taivutetaan 0,8 mm:n messinkilangasta (ei sisälly sarjaan).
Sarja perustuu Tampellan alkuperäisiin piirustuksiin.
Malli esittää Kisko-Kallen sellaisena kuin se alunperin
rakennettiin vuonna 1958. Aikojen saatossa KiskoKalleen on tehty erilaisia ulkoisia muutoksia, esimerkiksi lamput siirrettiin korin etuseinästä korin sivuille ja
etupäänmerkit eli “tikkarit” poistettiin.
Maaleiksi soveltuvat Suomen Rautatiemuseon
myymä VR-maalit.
Valmistus ja suunnittelu: Mestarimallit.
Kisko-Kallen historiasta on julkaistu laaja artikkeli
Resiina-lehden numerossa 2/2006. Kisko-Kallesta löytyy kuvia myös www-osoitteesta vaunut.org.
Koristeraidat: valkoinen
Veturin vihreä,
Rautatiemuseon VR-värit
Agama
Dieselin keltainen,
Blue Angels Yellow,
esim. XtraColor
Vaalean harmaa
Tumman harmaa,
mahdollisesti lähes
musta
Veturin kerma,
Rautatiemuseon VR-värit
Agama
Veturin punainen,
Rautatiemuseon VR-värit
Agama
Turvalaitekeltainen
Ikkunatiivisteet ja
pyyhkimet: musta
Katto: mahdollisesti
alumiini tai veturin
kerma (?)
1
Syövyteosien irrottaminen
Syövyteosat irrotetaan kehyksestään katkaisemalla osia
paikoillaan pitelevät kannakset. Teräväksi teroitettu kapea
puutaltta on kätevä työväline. Aseta lasilevyn päälle kolme
tulostimen paperiarkkia päällekäin, aseta syövytelevy papereiden päälle ja paina varovasti kannas poikki. Papeon hyvä alasin, joka antaa leikkausterälle hivenen joustoa.
Myös pieniä kynsisaksia voi käyttää irrottamiseen, mutta
pienten ja hentojen osien irroittamiseen sakset tai pihdit
eivät ole kovin hyvä ratkaisu — sakset tai pihdit voivat
vääntää leikattavan osan mutkalle. HUOM! Ikkunatiivisteiden irrottaminen edellyttää erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta; niitä ei voi irrottaa saksilla tai pihdeillä.
Poista kannaksen jämä lopuksi osan reunasta terävillä
sivuleikkureilla ja siisti leikkauspinta hienolla viilalla.
Syövytetty taivutusura jää aina taivutuksen sisäpuolelle,
ellei toisin ole mainittu.
2
Ohjausluukkujen asentaminen
Irrota ohjausluukkukokonaisuus syövytearkilta, siisti se
ja kiinnitä tinaamista varten puiselle alustalle maalarinteipillä nurja puoli ylöspäin.
Tinaa pinta ohuesti. Levitä pinnoille aluksi runsaasti juoksutetta (nestemäinen on parempaa kuin pasta), jonka jälkeen sulata pinnoille tinaa — vältä kokkareiden syntymistä. Kokkareet voi poistaa juottamisen jälkeen viilalla.
Taivuta luukkujen ohjainkiskojen päät 90 asteen kulmaan
taittouria pitkin.
Pujota ohjainkiskojen taivutetut päät seinässä olevien reikien läpi. Jos käytät juottamiseen pastamaista juoksutetta,
niin levietä pastaa tinatuille pinnoille ennen osan asentamista paikoilleen. Nestemäisen juoksutteen voi levittää
pensselillä osan asentamisen jälkeen.
3
Ohjausluukun juottaminen
Lämmitä ohjausluukkua päältä käsin kolvilla, jonka kärki
on puhdistettu tinasta tinaimulangalla tai pyyhkäisellä kärki huolellisesti puhtaaksi juotosaseman puhdistussieneen.
Paina kolvin kärjellä ja puutikulla luukkuja, jotta ne tarttuisivät tiiviisti seinään. Juottamisen jälkeen katkaise kohdistustapit seinän takaa ja hio pinnat sileäksi viilalla. Korin seinän sisäpinnoille ei saa jää epätasaisuuksia, jotka estäisivät korin asentamisen alustaan.
Pese pinnat puhtaaksi vedellä ja astianpesuaineella. Siisti
kuivuneen osan pinnat lasikuituharjalla (=raapeharja, lasiharja; myynti Helsingissä: Kellonosat Oy ja SarTrading).
Aloita korin taittourien siistiminen. Olfan muovilaminaattiveitsi P-800 on taittourien siistimiseen kätevä työkalu — ns.
kaapiva veitsi. Noin viisi vetoa uraa kohti on sopiva määrä.
Uran siistiminen varmistaa sen, että kulmasta tulee terävä.
Myös kolmioviila soveltuu taittouran siistimiseen.
4
Korin taivuttaminen
Aloita kori taivuttaminen sisäpuolisista eteisen seinistä.
Käytä taivuttamiseen sileäleukaisia lattapihtejä. Jos osa
ei lähde taipumaan vaivatta, ohenna taittouraa lisää kaapivalla veitsellä. Varmista erikseen, että ikkunan vieressä
oleva kapea kannas taipuu samaan kulmaan kuin muu
seinä. Tavoiteltava taivutuskulma on 45 astetta.
Uloimmat eteisen seinät on helppo taivuttaa ruuvipuristimessa. Kun osa asetetaan ruuvipuristimeen, jää koko
taittouraa aina näkyville leukojen yläpuolelle. On tärkeää,
että uran reuna on suorassa linjassa taivutustyökalun
leukoihin nähden.
Taivutettavaa kohdetta on syytä painaa tasaisesti taivutettavan kohteen läheisyydestä. Tässä voi käyttää apuna
suoran kulmaan sivua, lattaraudan pätkää tai muuta vastaavaa suorareunaista kappaletta.
5
Korin taivuttaminen
Korin taivuttaminen aloitetaan sisäpuolisesta nurkasta.
Taivutettavan sauman vierestä otetaan kiinni sileäleukaisilla lattapihdeillä. Taivutettavan seinän taipumista autetaan lattaraudan pätkällä. Taivutuksissa taivutusvoimaa
kannattaa aina kohdistaa sauman viereen.
Kuvissa näkyvä kapea suuntaispuristin on erinomainen
työkalu tällaiseen työhön.
Taivuta molemmat nurkat 90 asteen kulmaan.
6
Korin avoimen nurkan liitos
Avointa nurkkaa taivutettaessa pujotetaan seinän reunassa olevat ohuet suikaleet vastakkaisen seinän silmukoiden
läpi. Suikaleet taivutetaan spiraaliksi samalla varovasti
vetäen — kovin montaa kierrosta suikaleet eivät kestä
katkeamatta. Tällä tavoin avoin nurkka lukittuu tiukaksi ja
nurkkasauma voidaan helposti juottaa sisäpuolelta.
Juottamisen jälkeen suikaleet ja silmukat poistetaan ja
sauma siistitään viilalla.
Ennen juottamista korin nurkkien suoruus tarkistetaan
suorankulman avulla. Juotettu kori on tukeva, joten nurkkia
voi taivuttaa myös juottamisen jälkeen varovasti.
7
Nurkan juottaminen
Korin nurkka juotetaan sisäpuolelta. Tämän jälkeen suikaleet ja silmukat katkaistaan sivuleikkureilla ja jäysteet
poistetaan viilalla.
Lopputuloksena on huomaamaton ja siisti sauma.
8
A
B
C
D
Oviseinän taivuttaminen
Ulkonevassa oviseinässä on useita taivutuksia. Taivuttaminen aloitetaan oven alapuolelta keskimmäisestä taivutuksesta (A). Toinen taivutus tehdään teräsviivaimen avulla
heti oven alapuolella olevasta taivutusurasta (B), jonka jälkeen taivutetan alin porrasaskelman muotoonsa (C).
Lopuksi taivutetaan ikkunan yläpuolinen taivutus.
HUOM! Kaikki taivutuksen tehdään 90 asteen kulmaan.
9
Portaiden juottaminen
Ylin porrasaskelma asetetaan paikoilleen ja sitä pidetään
pinseteillä paikoillaan juottamisen ajan. Juotos tehdään
nurjalta puolelta.
Tämän jälkeen keskimmäinen askelma puristetaan pinseteillä paikoilleen ja juotos tehdään nurjalta puolelta. Jos
askelma ei tullut aivan 90 asteen kulmaan, voidaan se taivuttaa suoraan lattapihdeillä.
Tinatut pinnat siistitään ehdottoman sileiksi viilalla, jotta
oviseinä istuisi vaivatta koriin kylkeen.
10
Oven juottaminen paikoilleen
Ovi juotetaan paikoileen sauman sisäpuolelta. Tässä vaiheessa juotetaan vain ovisaumat. Sovita ovea paikoilleen
ja tarkista, että etisen kapea seinät ovat oikeassa kulmassa.
Seuraavaksi varmistetaan, että porrasosuus on tiukasti
korin seinää vasten. Sen pitäminen paikoillaan onnistuu
hyvin teräksinen hiuspinnin avulla. Juotos tehdään alimman
porrasaskelman alapuolelta. Jos porraslevyn sivusaumojen
ja seinän väliin jäi rako, täytetään se varovasti tinalle.
Kun ovet ovat paikoillaan, tarkistetaan oven ikkunan yläpuolisen lipan taivutuskulma — lippa ei saa näkyä ikkunoista.
Oven ja eteisen seinien välinen sauma siistitään viilalla.
Jos saumaan jäi rako, voidaan rako paikata tinalla tai
pienoismallikitillä.
11
Korin viimeistely
Kääntyvän puskinpalkin (otetaan Hornbyn mallista) kiinnitin taivutetaan ja juotetaan paikoilleen. Samoin Hornbyn
kytkintä kannattelevien tankojen silmukkamainen kiinnitin. Silmukan päässä oleva kannas on helpointa poistaa
vasta juottamisen jälkeen.
Tuulilasinpyyhkijän kiinnitysakseli on helppo juottaa ylipitkänä balsariman avulla paikoilleen. Toinen tapa on juottaa akseli itse tuulilasinpyyhkijään, mikä on helpompi tapa.
Tuulilasinpyyhkijä liimataan paikoilleen vasta valmiiksi
maalattuun ja lakattuun koriin. Kuvassa tuulilasinpyyhkijän
akseli juotetaan koriin.
12
Katon kiinnitys
Manklaa kattopelti kaarevaksi vaikkapa lasisella Pilttipurkilla pehmeähköä alusta vasten — stryrox-levy tai oma
reisi on sopiva alusta. Taivuta katon säde mielellään vähän
tavoitesädettä jyrkemmäksi.
Aseta taivutettu katto lasilevyn päälle ja paina jollain suoralla esineellä säde oikeaksi tai lähelle oikeaa. Katto kohdistuu koriin seinien yläreunassa olevien tappien avulla;
ne sopivat katon reunassa oleviin reikiin.
Teippaa katto kiinni maalarinteipilla. Katto juotetaan korin
ulkopuolelta katon lipan alta — aloita juottaminen katon
keskeltä ja etene reunaa kohti. Pidä toisessa kädessäsi
hansikasta, jotta sormet eivät pala. Jos käytät paksua puuvillahansikasta, voi sen lisäksi kastella.
Katto juotetaan koriin vain pitkien seinien kohdalta — oven
yläpuolelta kattoa ei tarvitse juottaa.
13
Etupään merkki eli “tikkari”
Dieselveturin etupäätä osoittava merkki kootaan kahdesta tikkukaramellia muistuttavasta osasta. Osat asettuvat
toisiaan vasten ristikkäin — 90 asteen kulmaan. Osat liitetään toisiinsa pienellä tinanokareella ja toisesta päästä
katkaistaan ylimääräinen varsi. Ristikkäisliitos muodostuu
hahloista, jotka joskus voivat olla syövyttämisen jäljiltä tiukat. Mikäli osat eivät solahda toisiinsa vaivatta, voidaan
osiin syövytettyjä hahloja avartaa varovasti lehtisahan
terällä tai vesihiomapaperin palasella.
Etupään merkkien varsi taivutetaan 90 asteen pyöreään kulmaan ja ne asennetaan maalauksen jälkeen veturin etuseinissä oleviin reikiin. Merkit maaltaan valkoisella mattamaalilla. Maalin kuivuttu punaiset raidat värjätään punaisella geelikynällä, joka tarttuu hyvin mattaiseen pintaan.
HUOM! Maalauksen kannalta on helpompaa maalata ja raidoittaa osat ensin ja koota merkki liimalla vasta maalauksen
jälkeen.
14
Otetankojen taivuttelu
Otentangot taivutetaan uushopealangasta. Sarja sisältää
myös taivutusjigin, jonka avulla langasta taivutetut kaiteet
sopivat hyvin korissa oleviin asennusreikiin.
Taivuta aluksi langan pää 90 asteen kulmaan. Aseta taivutettu langanpää taivutusjigissä olevaan reikään ja aseta
lanka lappeelleen jigiin syövytettyyn uraan. Purista
lattapihdeillä lanka jigiä vasten ja taivuta lanka 90 asteen
kulmaan jigin päätyreunaa vasten.
15
Pyöreäkulmaiset otetangot
Kisko-Kallen otetangot ovat esikuvassa pyöreäkulmaiset.
Taivutujigillä ei saa tarpeeksi pyöreäkulmaisia taivutuksia.
Pyöreäkulmaiset otetangot syntyvät jigillä, joka on rakennettu puupalikasta ja kahdesta 2 mm:n vahvuisesta vaunun akselista. Uushopealanka taivutetaan akseleita vasten lattaraudan tai sileäpintaisen suorankulman avulla.
Otentankoja ei tarvitse maalata, koska uushopea on esikuvansa väristä. Otetankoja sovitetaan koriin paikoilleen,
mutta ne liimataan paikoilleen vasta valmiiksi maalattuun
koriin.
16
Tunkin ohjain
Tunkki asennetaan alustan päälle pyörien väliin.
Esikuvassa tunkki on kiinnitetty veturin runkoon keskeltä
nivelöidyllä rautalevyllä — kääntyvän nivelen avulla tunkkia
on voitu esikuvassa liikutella alustan päällä. Mallissa tunkkia
ei voi kuitenkaan liikutella eikä rautalevyssä ole niveltä.
Taivuta rautalevyn puoliskot vastakkain osan keskellä
olevan leveän taivutusuran avulla — taivutusura jää taitoksen ulkopuolelle. Juota osat yhteen sivusaumasta.
HUOM! Tunkin jalan yksi sivu on viilattava suoraksi, jotta
tunkin saisi liimattua kiinnit ohjaulevyn päätyyn.
17
Messinkivaluosien viimeistely
Lamput ja tunkit on valettu messingistä. Metallivaluosat
on helppo viimeistellä maalausta varten pienoisporakoneen ja lasikuituharjan (=raapeharja, lasiharja) avulla.
Maalauksen ajan osat pysyvät kätevästi balsalevyssä.
HUOM! Lamppuihin saadaan siroutta, jos niiden sisus
avarretaan poranterällä.
Tunkit ja lamput asennetaan malliin vasta maalattuina,
kun kori on täysin valmis ja maalattu.
Hornbyn alkuperäisen kytkimen voi asentaa malliin samalla periaatteella kuin se oli Hornbyn mallissa. Mustasta
teräslangasta valmistettuja kytkimen kannattimia on kuitenkin lyhennettävä ja niihin on tehtävä uudet taivutukset
kiinnittämistä varten. Itse kytkimen voi suomalaiseen tapaan korvata messinkilangasta taivututulla kytkinkoukulla,
jonka pää asettuu samalle korkeudelle kuin itse kytkin.
18
Maalaus (punavalkoinen versio)
Valtionrautatiet otti punavalkoisen maalauksen käyttöön
vetureissaan vuoden 1958 lopussa, jonka jälkeen valmistuneet Kisko-Kallet toimitettiin punavalkoisina.
Maalauksen periaate on yleensä vaaleasta tummaan. Siksi koko kori maalataan aluksi valkoisella tai oikeammin kermalla. Maaleina sopivat hyvin Agaman VR-sävyt, joita on
saatavilla Rautatiemuseon myymälästä (sävyt: veturin
kerma ja veturin punainen).
Kun maali on kuivunut pari päivää, maskataan malli punaisen värin maalaamista varten Tamiyan maskiteipillä, jonka
jälkeen punainen voidaan maalata. Kun punainen maali on
kuivunut, maskataan korin alareuna, joka maalataan viimeiseksi harmaalla.Tämä jälkeen maskataan katto, joka
voidaan maalata alumiinin väriseksi tai harmaaksi. Alustan
maalausta varten moottori ja pyörät suojataan maskiteipillä.
Alusta maalataan samalla harmaalla kuin korin alaosa.
19
Alkuperäinen vihreäkeltainen maalaus
Vihreäkeltainen maalaus toteutetaan samalla tavalla maskaamalla kuin punavalkoinenkin. Alkuperäisen maalausversion haasteena on oven ikkunoiden ympärille maalattu
valkoinen kehys. Sen toteuttamiseksi valmistetaan ohuesta
polystyreenimuovista leikkausmaski, jonka avulla lasilevyn
päälle liimattuun Tamiyan maskiteppiin leikataan aukko hyvin terävällä veitsellä. Tämän jälkeen maski astetaan mallin päälle.
Maskeilla on taipumus vuotaa, joten ruiskulla sumutetaan
valkoista maalia kohteeseen useampi hyvin ohut kerros.
Kerrosten välillä odosteaan joitakin minuutteja, jotta jo ruiskutettu kerros ei olisi enää valuvassa muodossa. Maalista
riiippuen valkoista on ruiskutettava 3-5 kertaa, koska alla
oleva veturinvihreä tuppaa kuultamaan valkoisen läpi.
Tällaisessa maalauksessa saattaa olla paikallaan valita
valkoiseksi väriksi mattamaali, joka ei ominaisuuksiltaan ole
yhtä juoksevaa kuin kiiltävä maali.
20
Korin viimeistely
Siirtokuvat kiinnitetään kiiltävän maalin pinnalle. Apuna
käytetään siirtokuvapehmennintä. Tämän jälkeen kori
lakataan satiininkiiltoisella lakalla. Kun lakka on kuivunut,
liimataan ikkunatiivisteet. Tiivisteuraan annostellaan muutama tippa pikaliimaa, jonka jälkeen mustaksi maalatut
tai mustaksi kemiallisesti tummutetut tiivisteet asetetaan
paikoilleen.
Tämän jälkeen kiinnitetään ikkunaruudut. Aloita siltä seinältä, johon olet ajatellut kiinnittää etupään merkit. Ruutua
asennettaessa on pidettävä huoli siitä, että ruutu ei peitä
etupäänmerkkien asennusreikiä.
Aseta kori alustalle, jonka jälkeen voit liimata lamput ja
otetangot. Tämä varmistaa sen, että otetankojen tai lamppujen varret eivät ota kiinni voimansiirron osiin.
Lamppujen sisukset maalataan valkoisella. Linssin voi
“valaa” epoksiliimatipasta tai kiiltävästä lakasta.
21
Valmistajalaatat
Kiinnitä maskiteippiä levynpalaselle liimapuoli ylöspäin.
Painat siistityt valmistajalaatat liimapintaa vasten ja maalaa ne punaisella maalilla. Anna kuivua pari päivää, jonka
jälkeen pinnan voi hioa vesihiomapaperilla (nro 1000) veden kera. Tämä poistaa maalin kohollaan olevasta messinkipinnasta.
Liimaa valmistajalaatat varovati paikoilleen.