Ahkerat maailman- matkaajat
Aplodit Orkesterille r.y:n jäsenlehti syksy 2012/kevät 2013 Ahkerat maailmanmatkaajat Orkesterimuusikko PÄÄKIRJOITUS Kokonaisvaltaista kauneuden- ja terveydenhoitoa Tärkein tehtävä P ianisti-säveltäjä Friedrich Gulda antoi soolokonsertin Wienin Musikvereinin Kultaisessa salissa. Ohjelmaksi oli ilmoitettu Bachia ja konsertti oli tietysti loppuunmyyty. Hiukan ennen alkamisaikaa, yleisön jo odottaessa paikoillaan, Gulda ilmestyi näyttämölle ja ilmoitti ohjelmanmuutoksesta: hän soittaisikin omia sävellyksiään. Hän sanoi myös ymmärtävänsä että tämä olisi joillekin pettymys, ja antaisi näille kuulijoille nyt mahdollisuuden poistua salista ennen konsertin alkua. Gulda meni hetkeksi ulos, ja pieni osa yleisöstä todellakin lähti. Pian Gulda palasi lavalle, ja soitti koko illan Bachia. Mietin yhä omaa suhtautumistani tähän jekkuun. Kasvohoidot • Käsihoidot Vartalosokeroinnit Aleksin apteekki Aleksanterinkatu 12 (Sokosta vastapäätä), 15110 Lahti, Puh. (03) 875 660 Kuva: Julia Kortelainen Yleisö on niin itsestäänselvästi tärkeä osa minkä tahansa esittävän taidemuodon olemassaoloa, että asian perusteleminen tuntuu tyhjäkäynniltä. Säveltäjäpiireissä on tapana todeta että sävellys on oikeasti olemassa vasta kun joku esittää sen toisten vastaanotettavaksi. Säveltäjä, esittäjä ja kuulija ovat riippuvaisia toisistaan. Aplodit Orkesterille r.y:n jäsenlehti Syksy 2012/kevät 2013 SISÄLTÖ: Pääkirjoitus 3 Sinfonia Lahden syksy 2012 – kevät 2013 4 Ahkerat maailmanmatkaajat 5–7 Tarinointia Okon kanssa 8–9 Orkesterimme emeritustrumpetisti 10–11 Kesän herkkuja Länsi-Suomessa 12–13 Päätoimittaja: Marja Leivo, Orkesterimuusikko 14–17 Aplodit Orkesterille r.y., kunniapuheenjohtaja Musikaali, jonka nimeksi annettiin Hair 18 Sibelius kuuluu elämääni 19 Julkaisija: Aplodit Orkesterille r.y., Lahti Toimitus: Hannu Kivilä, Nitta Käki, Marja Leivo Ulkoasu ja taitto: Juha Kortelainen / JK2 Painopaikka: Esa Print Oy, Lahti Painos: 4000 21. vuosikerta Uudet soittajamme Perhepiiristä Aplodien albumista Sinfonia Lahti 2 • Aplodit • 2/2012 Kun kirjoitan tätä orkesterin ystäväyhdistyksen lehteen, tiedän kirjoittavani tutuille. Kaupunginorkesterin muusikon suhde kaupungin omaan yleisöön on tuttavallinen ja lämmin, eri tavalla kuin jatkuvasti matkustavan solistin suhde joka viikko vaihtuvaan yleisöön. Omasta yleisöstä muodostuu tukijoukko joka seuraa, tukee, ja jopa matkustaa mukana. Runsaslukuinen ja tiivis kotiyleisö on merkki siitä, että orkesteri täyttää tärkeimmän tehtävänsä. Jaakko Kuusisto 20–24 25 26–27 28 3 • Aplodit • 2/2012 Sinfonia Lahden SYKSY 2012–KEVÄT 2013 To 8.11.2012 klo 19 Sibeliustalo * SINFONIAKONSERTTI Pe 9.11. klo 19 Sibeliustalo * VIIKONLOPUN KLASSISET Jukka-Pekka Saraste, kapellimestari Baiba Skride, viulu Musorgski: Hovanštšina-alkusoitto Hatšaturjan: Viulukonsertto Schubert: Sinfonia nro 9 ”Suuri” * Klo 18 Johdatus konserttiin / Minna Lindgren To 15.11.2012 klo 19 Sibeliustalo SINFONIAKONSERTTI Moshe Atzmon, kapellimestari Janne Mertanen, piano Mozart: Sinfonia D-duuri ”La finta giardiniera” Chopin: Pianokonsertto nro 2 Franck: Sinfonia d-molli klo 18 Taiteilijahaastattelussa Janne Mertanen Ke 21.11.2012 klo 19 Verkatehdas, Hämeenlinna* Pe 23.11.2012 klo 13 ja Pe 23.11.2012 klo 19 Sibeliustalo ELOKUVA- JA TV-MUSIIKKIA Exoduksesta Hill Street Bluesiin Nick Davies, kapellimestari Peter von Bagh, juontaja Kari Koivu, juontaja* To 29.11.2012 klo 19 Sibeliustalo SINFONIAKONSERTTI Okko Kamu, kapellimestari Iris Vermillion, mezzosopraano Dominanten naislaulajat Debussy: Nocturnes Debussy: La damoiselle élue Ravel: Shéhérazade Ravel: Daphnis et Chloé, sarja nro 2 klo 18 Taiteilijahaastattelussa Okko Kamu Ke 5.12.2012 klo 13 Sibeliustalo ITSENÄISYYSPÄIVÄN MATINEA VETERAANEILLE (kutsuvierastilaisuus) Okko Kamu, kapellimestari To 6.12.2012 klo 15 Sibeliustalo ITSENÄISYYSPÄIVÄN JUHLAKONSERTTI La 8.12.2012 klo 19 Verkatehdas, Hämeenlinna SIBELIUKSEN SYNTYMÄPÄIVÄKONSERTTI Okko Kamu, kapellimestari Kirsi Tiihonen, sopraano Sibelius: Karelia-alkusoitto Sallinen: Neljä laulua unesta oopperasta Ratsumies Englund: Sinfonia nro 2 Sibelius: Finlandia 4 • Aplodit • 2/2012 Pe 21.12.2012 klo 18 ja klo 20.30 Sibeliustalo JOULUKONSERTTI Esa Heikkilä, kapellimestari Laulupuu-kuoro To 17.1.2013 klo 19 SIbeliustalo SINFONIAKONSERTTI Okko Kamu, kapellimestari ja viulu Roberto Prosseda, jalkiopiano Tero Latvala, viulu Wagner: Lentävä hollantilainen -alkusoitto Gounod: Jalkiopianokonsertto Bach: Kaksoisviulukonsertto Bach/Stokowski: Toccata ja fuuga d-molli Bach/Stokowski: Passacaglia To 31.1.2013 klo 19 Sibeliustalo VIIKONLOPUN KLASSISET Oopperakonsertti Markus Lehtinen, kapellimestari Matti Salminen, basso Verdin ja Wagnerin oopperamusiikkia Klo 18 Johdatus konserttiin / Minna Lindgren Pe 8.2.2013 klo 19 ja La 9.2.2013 klo 15 Sibeliustalo JONI MITCHELL -KONSERTTI Woodstock Petri Juutilainen, kapellimestari Emma Salokoski, laulu Johanna Iivanainen, laulu Ke 13.2.2013 klo 19 Verkatehdas, Hämeenlinna To 14.2.2013 klo 19 Sibeliustalo SINFONIAKONSERTTI Esa Heikkilä, kapellimestari Ilja Gringolts, viulu Sibelius: Pélleas ja Mélisande Saint-Saëns: Viulukonsertto nro 3 Aho: Sinfonia nro 1 To 21.2.2013 klo 19 Sibeliustalo SINFONIAKONSERTTI Pe 22.2.2013 klo 19 Sibeliustalo VIIKONLOPUN KLASSISET Carlos Kalmar, kapellimestari Jaakko Kuusisto, viulu Mahler: Blumine Pulkkis: Lumottu puutarha Mahler: Sinfonia nro 1 Klo 18 Johdatus konserttiin To 7.3.2013 klo 19 Sibeliustalo SINFONIAKONSERTTI Okko Kamu, kapellimestari Mika Väyrynen, harmonikka Tüür: Harmonikkakonsertto ”Profetia” Berlioz: Fantastinen sinfonia Ke 20.3.2013 klo 19 Verkatehdas, Hämeenlinna To 21.3.2013 klo 19 Sibeliustalo SINFONIAKONSERTTI Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Angela Hewitt, piano Mozart: Alkusoitto oopp. Taikahuilu Mozart: Pianokonsertto nro 15 Stravinski: Tulilintu (1945 versio) Ke 27.3.2013 klo 19 Ristinkirkko PÄÄSIÄISKONSERTTI Andreas Spering, kapellimestari Solistit Dominante ja Laulupuu Bach: Matteus-passio To 4.4.2013 klo 19 Verkatehdas, Hämeenlinna Pe 5.4.2013 klo 13 Sibeliustalo Pe 5.4.2013 klo 19 Sibeliustalo JATSIMUSIIKIN KONSERTTI Strike up The Band Neil Thomson, kapellimestari Ben Dawson, piano Claes Andersson, juontaja To 11.4.2013 klo 19 Sibeliustalo SINFONIAKONSERTTI Pe 12.4.2013 klo 19 Sibeliustalo * VIIKONLOPUN KLASSISET Dima Slobodeniouk, kapellimestari Jan-Erik Gustafsson, sello Aho: Gejia. Kiinalaisia kuvia orkesterille (Suomen-ensiesitys) Elgar: Sellokonsertto Prokofjev: Sinfonia nro 2 Klo 18 Johdatus konserttiin * Ke 24.4.2013 klo 19 Verkatehdas, Hämeenlinna To 25.4.2013 klo 19 Sibeliustalo SINFONIAKONSERTTI Okko Kamu, kapellimestari Henri Sigfridsson, piano Liszt: Hamlet Rahmaninov: Rapsodia Paganinin teemasta Ahmas: Sinfonia nro 1 Ke 1.5.2013 klo 13 Sibeliustalo PERINTEINEN VAPPUMATINEA Okko Kamu, kapellimestari Pe 17.5.2013 klo 19 Sibeliustalo SINFONIAKONSERTTI Okko Kamu, kapellimestari Sergei Malov, viulu Kokkonen: Interludeja oopp. Viimeiset kiusaukset Tšaikovski: Viulukonsertto Šostakovitš: Sinfonia nro 15 Ke 22.5.2013 klo 19.30 Konzerthaus, Wien VIERAILUKONSERTTI Okko Kamu, kapellimestari Sergei Malov, viulu Jean Sibelius: All’Overtura (Hist. kuvia I) Pjotr Tšaikovski: Viulukonsertto Jean Sibelius: Sinfonia nro 2 Ahkerat maailmanmatkaajat Alkusoitto Muistan kun Lahden kaupunginorkesteri rantautui Turun satamaan muutama vuosikymmen sitten käytyään vierailemassa ystävyyskaupunki Västeråsissa. Köyhänä opiskelijatyttönä menin norkoilemaan, jos vaikka keikalla mukana olleelta isältäni tuliaisia olisi luvassa. Sainhan minä suklaata ja Campari-pullon – varmaan elämäni ensimmäisen lajissaan. Tuohon aikaan ulkomaille lähdettiin lähinnä ystävyyskaupunkeihin, niinpä jo silloin Lahden kaupunginorkesteri vieraili ulkomailla – Västeråsissa ja Pecsissä. Ne olivat lähinnä yhden konsertin keikkareissuja, joten kiertueesta ei voida puhua. Kiertueen synty Ensimmäinen ilman ystävyyskaupunkisuhdetta syntynyt vierailu tehtiin syksyllä 1993 Hampurin Musikhalleen, jonne orkesterin oli kutsunut Hammoniale Festival der Frauen. ”Mielettömän tärkeä konsertti Lahden kaupunginorkesterin kehityksen kannalta! Heijastuu varmasti orkesterin jatkoon! Tunnen kollegiaalista ylpeyttä siitä työstä ja vuodatetuista hikipisaroista yhdessä orkesterin kanssa.” Hehkutti Osmo Vänskä. ”Tuli keikkanälkä!” totesi iloinen Jarkko Peltoniemi. Jarkon keikkanälkä on tullut vuosien aikana hyvin ravituksi, siitä ryhtyi intendentti Tuomas Kinberg pitämään huolen. Hän alkoi markkinoida orkesteriamme, mihin silotti tietä Sinfonia Lahden monet kanainvälisestikin palkitut levytykset. ”Suorien kontaktien lisäksi me käytämme agentteja – aivan samalla lailla kuin solistit ja kapellimestaritkin tekevät. Olemme tehneet pitkään yhteistyötä van Walsumin, nykyään ICA (International Classical Artists) sekä HarrisonParrott – agentuurin kanssa, molemmat alansa huippuja Euroopassa. Saksassa asioitamme on hoitanut Schmid Konzertdirektion, joka hoiti pitkän Saksan kiertueen vuonna 2007” Myös suoria kutsuja orkesterille tulee; usein festivaaleille, jonkun Suomi- tai Sibelius-teeman lähettilääksi tai muista syistä halutaan juuri Sinfonia Lahti. ”Joskus tulee mielenkiintoisia kutsuja, kuten taannoin Meksikossa järjestettävälle suurelle festivaalille. Aikaa kiertueen järjestelylle oli aivan liian vähän eikä rahoituspuolikaan ollut vielä täysin selvä, joten kutsu piti hylätä,” kertoo Tuomas Kinberg. ”Moni vierailu ja kiertue syntyy myös henkilökohtaisilla suhteilla, kuten orkesterin matkat Pietariin, jonka musiikkimaailmaan minulla on pitkä ja läheinen suhde. Vuonna 2009 saimme kutsun Wieniin, jonka oheen ryhdyin rakentamaan muitakin vierailukohteita. Vuosien varrella syntyneet tuttavuussuhteeni avasivat tien sekä Bratislavaan että Budapestiin ja siihen oheen järjestyi myös konsertti Linzin Bruckner Hausissa (Heikki ja Kaija Sirenin suunnittelema talo (toim.huom.) Nantesin klassisen musiikin suurtapahtumaan saimme kutsun suoraan festivaalijohtajalta. Näin ne syntyvät.” Pitkän tähtäyksen suunnittelua Kuten edellä mainittiin, kiertueiden suunnittelu vaatii aikaa, hetkessä ei viedä noin 70 hengen porukkaa maailmalle – ei edes kotimaahan. Rajoituksena on jo oman kaupungin konserttikalenterin suunnittelu, jossa eletään parin vuoden tähtäyksellä. Jos jokin kiinnostava kutsu tulee jo valmiiksi suunnitellulle kaudelle, täytyy löytää korvaava konsertti Lahteen, mikä ei myöskään ole helppoa. Agenttien kanssa yhdessä mietitään kohteita, joihin olisimme kiinnostuneita menemään ja jotka ovat meille tärkeitä. Näin syntyivät esimerkiksi konserttimme New Yorkin Lincoln Centerissä ja Lontoon Proms -sarjassa. Näiden lisäksi olemme päässeet soittamaan esimerkiksi Amsterdamin Concertgebauhin, Wienin Musikvereiniin, Berliinin Filharmoniaan sekä Pietarin Filharmoniaan, joihin kaikki muutkin kynnelle kykenevät orkesterit haluavat päästä. Mainit- 5 • Aplodit • 2/2012 a G öt eb or g Ta lli nn al m ö Be rli in i M da er s ea te n in st m A an N M r Va H am bu rg m lis po W va ie n so k To io Shanghai Tukholma Kiinan kiertueiden suunnittelussa on se ongelma, että siellä toimitaan hyvin lyhyellä aikajänteellä. Kiinan kiertueen suunnittelussa on vielä kolme kuukautta ennen matkaa monia asioita auki. ”Se on varsin stressaavaa, koska me olemme jo varautuneet matkaan sovittuna ajankohtana, kapellimestari ja solisti on niin ikään varattu. Sitten voikin pari kuukautta ennen matkaa tulla peruutus, mikä aiheuttaa jälleen uusia pulmia kotimaassa. Tämä on tuttua kaikille Kiinassa vieraileville orkestereille, kuten myös niiden agenteille. Kiina koetaan kuitenkin panostamisen arvoiseksi ja tulevaisuuden konsertointipaikaksi – ja sinne on rakenteilla vahva oma infrastruktuuri tyydyttämään kiinalaisten klassisen konserttitarjonnan tarpeen.” Sinfonia Lahden seuraava Kiinan kiertue on joulukuussa, jolloin orkesteri soittaa kuuden miljoonan asukkaan Dalianissa uuden vuoden konsertin 15.12.sekä kolme konsertin uusintaa. Konsertit järjestää suuri, yhteiskunnan Sinfonia Lahti on pääkaupunkiorkestereiden, Helsingin kaupunginorkesterin ja Radio-orkesterin jälkeen Suomen orkestereista eniten ”tien päällä”. Muille Suomen orkestereille se on melko harvinaista herkkua. Se johtuu muun muassa siitä, että kiinnostus lahtelaisorkesteria kohtaan lähtee siitä, että se tunnetaan vahvana Sibelius-tulkkina, mikä maine on levinnyt levytysten ja Sibelius-festivaalin myötä. ”Meitä kutsutaan muita enemmän maailmalle. Olemme kuitenkin hyvin tarkkoja kutsujen suhteen. Niiden pitää täyttää ensinnäkin tiukat tavoitteemme rahoituksen suhteen. Se merkitsee sitä, että kutsuvan osapuolen tulee maksaa orkesterin lentomatkat ja hotellikulut sekä luonnollisesti paikalliset kuljetukset. Järjestävälle taholle se on melkoinen panos saada orkesterimme esiintymään, esimerkiksi Kiinan matkalla noin 300 000 euroa. Se myös näkyy yleisömäärissä, koska lippujen myyntiin panostetaan vastaavasti myös täydellä teholla. Orkesterimme ei lähtökohtaisesti tee kiertueita omalla riskillä, meidän osuudeksemme tulee yleensä vain muusikkojen päivärahat”, selvittää Tuomas Kinberg. Birmingham Miksi kiertueita? ”Kiertuetoiminnan lähtökohtana on se, että ne ovat orkesterin kannalta tarkoituksenmukaisia. Kutsuja ja tiedusteluja tulee aika paljon, viime aikoina esimerkiksi Aasian maista kuten mm. Etelä-Koreasta, Singaporesta ja Taiwanista. Erittäin mielenkiintoinen alue on myös Etelä-Amerikka, jossa esimerkiksi Argentiinassa klassisella musiikilla on pitkät perinteet, onhan siellä yksi maailman kuuluisimmista konserttisaleista, Teatro Cólon, jossa mm. Arthur Rubinstein on esiintynyt.” Kaluston kuljetus Erittäin suuri haaste toimiston Hilkka Liinavirralle on muusikoiden matkustaminen viisumeineen, matkalippuineen, päivärahajärjestelyineen, vakuutuksineen… ja vielä suurempi haaste on instrumenttien kuljettaminen. Se on arvokas lasti, jonka on syytä olla ajoissa perillä. Ulkomaille kuljettaminen vaatii paljon ennakkotyötä esimerkiksi instrumenttien vakuutusten ja tullimuodollisuuksien vuoksi. Orkesterille on kaluston kanssa syntynyt pari kriittistä tilannetta, joille Tuomaksen on nyt helppo nauraa. Ensimmäinen sattui vuonna 1999 New Yorkissa, kun orkesteri oli tulossa esiintymään Avery Fisher Halliin Lincoln Centerissä. ”Saavuimme lauantaina iltapäivällä New Yorkiin, mutta soittimemme jäivät lentokentälle tullimiesten ihmeteltäviksi. Asia ratkesi sunnuntaiaamuna, mutta vieläkään ei ollut varmaa, pääseekö konsertti alkamaan klo 15. Oli nimittäin New Yorkin maraton, jonka reitti mutkitteli kalustoauton reitin tuntumassa ja liikenne oli täysin tukossa. Lopulta lähetys saapui pillit soiden poliisisaattueessa ja ehtivät niukasti ennen konserttia edeltänyttä kenraaliharjoituksen alkua lavalle.” Kioto Kiertueet yhdistävät orkesteria. Matkustaminen on rankkaa työtä, maanosien välinen varsinkin. Myös paikasta toiseen matkustamista maan sisällä vie aikaa ja kuluttaa voimia. Yhteiset kokemukset, yhteinen väsymys, yhteinen haaste tiivistyy lavalla upeaksi yhteissoitoksi ja lopulta onnistuneen konsertin päätyttyä puhkeaa yhteiseksi riemuksi. Ja huomenna sama juttu, ja ylihuomenna… en Lontoo Tulevaisuuden Kiina Uusi mielenkiintoinen kiertuekohde on Kiina, jossa orkesterimme on päässyt jo kaksi kertaa vierailemaan. Siitä on tullut merkittävä kiertuekohde, jonne myös kaikki orkesterit haluavat. Kiinassa on meneillään valtava klassisen musiikin buumi. Tällä hetkellä siellä toimii 57 sinfoniaorkesteria ja maassa on 70 toinen toistaan hienompaa konserttitaloa ja rakenteilla puolen toistasataa. Kiinassa opiskelee 35–45 miljoonaa pianistia!!! ”Tässä ympäristössä olen erittäin tyytyväinen, että meillä on syntyperäinen kiinalainen agentti, koska paikallisen kulttuurin tunteminen on lähes välttämätöntä. Hän tekee pohjatyötä ja hoitaa perusasioita kuntoon. Sitten kun koittaa se hetki, jolloin järjestelyt alkavat konkretisoitua, tarvitaan näyttämölle esiin orkesterin kasvot. Silloin on pakko mennä paikan päälle, jotta asiat etenevät. Kerran jouduin lähtemään suoraan Pietarin konsertista Pekingiin tapaamaan sikäläisen organisaation johtajaa, näyttämään siis kasvoni. Muuten ei tule konserttia, sanottiin. Siispä yölennon päälle heti aamulla oli tapaaminen. Kravatti ojennukseen, puku päälle ja lahjat mukaan! Tapaaminen johtajan kanssa kesti 15 minuuttia. Sen jälkeen päästiin jatkamaan neuvotteluja muiden kanssa.” raita kieliä muulloinkin kuin Sibelius-festivaalilla. Lahti tunnetaan nykyään maailmalla laajasti musiikkikaupunkina siinä missä talviurheilukaupunkinakin. Eipä meidän mäkihyppääjiämmekään tunnettaisi, jos he hyppelisivät vain kotimäessä. Molemmat ovat vientitavaraa, maansa ja lajinsa lähettiläitä. Ca Bratislava tukemista harrastava paikallinen yritys, joka tarjoaa kaupungin asukkaille nämä konsertit. Le Havre tujen konserttitalojen kalenterit elävät myös vuosia eteenpäin, joten palapeli on joka taholla melkoinen. Vielä tukalampi tilanne oli Pietarissa vuonna 2008, jolloin soitinlasti ja frakkitangot kuljetettiin Pietariin pakettiautolla. Tuomas oli tehnyt Venäjän lähetystön kanssa kaikki viimeisen päälle selväksi, jotta rajamuodollisuudet ja ajo konserttitalolle sujuisivat liukkaasti. ”Sitten tuli junaan puhelu, että tavara-auto on ollut 2-3 tuntia jumissa rajalla, koska paperit eivät olleet kunnossa. Soitin lähetystöön ja lupasivat ottaa selvän ja palata asiaan. En päästänyt yhteyttä käsistäni vaan linja pidettiin auki, kunnes asia oli selvä ja leimat papereissa,” muistelee Tuomas. ”Seuraava puhelu tuli kaupungin rajalta. Kuorma-autolla ei saanut ajaa keskustaan. Juttelin kuskin puhelimeen pyydetyn poliisin kanssa ja sitten jälleen konsulaattien välillä selvitettiin asiaa ja saihan se auto vihdoin läh- Miksi tämä kaikki? Sinfonia Lahti edustaa maailmalla Suomea ja Lahtea, suomalaista musiikkia ja sen tulkintaa. Se näkyy muun muassa siinä, että Sibeliustalossa kuuluu vie- Granada ”Kun tästä kaikesta oli selvitty, pääsin hotelliin ja suihkuun sekä vaihtamaan konserttikamppeet päälle. Silloin tuli viimeinen kauhun hetki. Henkarissa roikkui puvun takki, mutta HOUSUT puuttui! Repesin täysin, jolloin vaimoni Varpu puuttui asiaan, käski rauhoittua ja istua alas. Ja löytyiväthän ne housutkin.” he Karlsru Budapest Marja Leivo ki Pe Sa pp or o New York 6 • Aplodit • 2/2012 teä, mutta navigaattori ei toiminutkaan Pietarissa! Kuljettaja ei osannut venäjää, ei tuntenut venäläisiä kirjaimia eikä tiennyt missä oli ja mihin piti ajaa. Menin lähellä olevan hotellin vastaanottoon, jossa yhdessä virkailijan kanssa selvitettiin kartan avulla missä kuskiparka autoineen on. Tiettyjen maamerkkien tunnistamisen jälkeen sijainti löytyi ja sitten alkoi opastus katu kadulta, risteys risteykseltä pienenä ongelmana se, että kartalla ei ollut merkintöjä yksisuuntaisista kaduista! Olin opastuksen ajan konserttitalon pihalla katsomassa, milloin auto tulee ja tuleeko ajoissa. Kännykästäkin loppui akku, mutta sain järjestäjän kännykän tilalle ja taas oltiin kartalla. Tulihan se auto ja mahtui niukun naukun portista. Soittimet saatiin lavalle niin, että harjoituksiin jäi aikaa lopulta vain reilu 15 minuuttia. 7 • Aplodit • 2/2012 ng Tarinointia OKON KANSSA Vahdinvaihto Jukka-Pekka Sarasteen kauden päättymisen lähestyessä kiihtyi keskustelu siitä, kuka hänen jälkeensä ottaa orkesterin taiteellisen kehityksen huostaansa. Jännitys laukesi, kun huhtikuun 28. päivänä 2009 Pianopaviljongissa kirjoitettiin sopimus alle ja kättä paiskasivat hymyssä suin kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta, intendentti Tuomas Kinberg, konserttimestari Jaakko Kuusisto ja Okko Kamu sekä orkesterin edustajana Pertti Kuusi. Musiikkikansa huokasi helpotuksesta, Sinfonia Lahti pääsi turvallisiin käsiin! Maaliskuun 2011 jälki-istunnossa hyvästelimme JukkaPekka Sarasteen viimeistä kertaa taiteellisena neuvonantajana. Syksyllä 2011 Okko Kamun kausi alkoi reippaasti Vesijärven satamaan pystytetyssä teltassa. Tunnelmaa kuumensi niin reipas musisointi kuin taivaalta kuumasti mollottava aurinko. Ennen konserttia Minna Lindgren jututti maestroa siihen malliin, että teltan kuumuudessa raikui myös nauru. Tapaan Okon – Okon tapaan oli konsertin otsikko. Sen jälkeen Okko on kaikkien kamu ja me aplodilaiset Okon kamuja. Näin helppoa oli rakentaa kiva, rento suhde uuteen ylikapellimestariin. Miksi Okko? ”Okon valintaan keskeisinä asioita vaikutti ylivertainen musikaalisuus ja kokemus. Lisäksi muusikot tekevät mielellään töitä hänen kanssaan mikä kävi ilmi aiempien vierailujen yhteydessä. Tämä on myös erittäin tärkeää.” näin kiteytti Tuomas Kinberg Okon valinnan. Miksi Sinfonia Lahti? Okko Kamun Lahteen tuloon vaikutti montakin asiaa. ”Sarasteen kausi oli päättymässä ja Tuomas Kinberg oli oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Totta kai tällaiseen päätökseen liittyy painavasti myös yksityiselämänikin, sehän on kuitenkin elämänmuodoista tärkein – ja se miten viihdyn itseni kanssa missäkin”. 8 • Aplodit • 2/2012 Orkesteri Okon vaakakuppiin tuli erilaisia asioita – totta kai orkesterin taso ja maine. ”Osmo Vänskän ja JukkaPekka Sarasteen huippuunsa virittämä Sinfonia Lahti on hyvä, täysimittainen orkesteri siinä mielessä, että sen ehkä vähäinen koko ei estä saavuttamasta taiteellisia tuloksia, joita on siivittänyt myös runsas ja tasokas levytuotanto.” Tästä virisi pitkä analysointi elävästä konsertista ja toisaalta levyteollisuuden tuottamasta taiteesta. ”Levythän ovat pitkälti insinöörien tekemään taidetta. Sen seurannaisvaikutuksena on, että konserttiyleisö vaatii ns. virheetöntä esitystä, koska se on siihen tottunut levyjen kautta. Ihminen ei ole kuitenkaan kone, joten täydellisyyteen ei koskaan päästä, eivät pääse edes Berliinin filharmonikot. Levyteollisuus on yhtenäistänyt ideaalia orkesteriklangia, luonut tietyn sointi-ihanteen, riippumatta siitä, mikä orkesteri on kysymyksessä. Kaikki yritetään saada soimaan samalla lailla.” Sibelius-festivaali Okko Kamun sopimus tehtiin alun perin 3-vuotiseksi, mutta sittemmin sitä on jatkettu vuoteen 2016 saakka. Jatkovuosiin liittyy myös Sibelius-festivaali sekä se, että vuonna 2015 vietetään Sibeliuksen syntymän 150-vuotisjuhlaa. Sen merkeissä on myös Sinfonia Lahdessa paljon tekemistä, joten on parempi, että sen hoitaminen on kokeneissa käsissä. ”Sitten olenkin valmis lähtemään Etelä-Afrikkaan pienen viinitilan viljelijäksi!” myhäilee Okko. Sibeliustalo ”Paljon on Sibeliustalosta sanottu ja tekstiä painettu. Meidän tarpeisiimme se toimii juuri niin hyvin kuin se on mahdollista - harjoitustilana, konserttitilana ja levytystilana. Salin akustiikka on käsiteltävissä, olipa salissa kaksi tai 1200 ihmistä. Orkesteri on tottunut rukkaamaan soittotapansa sen mukaan. Peruslähtökohta on tietty se, että jokainen osaa soittaa. Sali on senkin vuoksi hyvä, että se mahdollistaa inhimillisten henkilökohtaisten puutteiden korjaamisen. Finlandiatalossa oli ongelmana se, että muusikot epäilivät omaa soittotaitoaan, kun he eivät pystyneet tuottamaan parempaa tulosta. He eivät yksinkertaisesti kuulleet sitä. Ongelmaa lisäsi vielä se, että kapellimestarin koroke oli kuuluvuuden kannalta ainoa hyvä paikka. Sibeliustalossa tätä ongelmaa ei ole. Pienillä liikkuvien akustisten ovien säädöillä voidaan vielä vaikuttaa kuuluvuuteen sekä teoksen että instrumentaation mukaan. Itse en ole kovin hyvin paneutunut ovien säätelyyn. Omalle paikalleni en juuri huomaa klangissa eroa. Muistan kun Singaporessa rakenneltiin vastaavanlaista systeemiä, häärittiin, säädettiin ja tehtiin tietokonemerkintöjä 3-4 kuukautta. Ja kun porukka neljän kuukauden kuluttua lähti, olivat kaikki tyytyväisiä perusasetukseen. Akustikot ja ”hifistit” ovat niitä, jotka kuuntelevat laitteita ja salia, minä kuuntelen musiikkia. Muistan jo vuodelta 1967 elävän kokemuksen akustiikasta: Baijerin valtionooppera tuli ensimmäistä kertaa vanhaan oopperataloon Bulevardille esittämään Figaron häitä. Ooppera oli hieno ja musiikki soi kauniisti eikä kukaan edes ajatellut akustiikkaa. Minä tulin todenneeksi, että ei talon akustiikassa ole vikaa vaan siinä, että meillä ei ole tarpeeksi hyviä soittajia. Pian sen jälkeen sain porttikiellon taloon!” naurahti Okko. Okon näköinen orkesteri? ”En osaa sanoa, miltä kuulostaa näköiseni orkesteri, kun en ole kuunnellut vertailukohteita. Tärkein asia on tasapainoisen soinnin tavoittelu harjoitustilanteissa. Pyrkimys on virittää orkesteri täsmällisyyden hyveeseen ja oikeaan fraseeraukseen. En ehkä pysty verbaalisesti luonnehtimaan, mihin pyrin, mutta ohjenuorani on, että musiikin tulee saada virrata vapaasti - turbovaihdetta ei ole syytä käyttää, sillä sen johdosta äänestä tulee kireä, ahdistunut ja se lakkaa soimasta. Avoin ja nautittavampi olotila on parasta musiikille, mitä helpommin ja luonnollisemmin ääni lähtee soittimesta, sitä parempi on tulos.” Fraseerauksen harjoittelu koostuu lukemattomista pikkuasioista. Soitetaanko kovaa vai hiljaa, miten kovaa tai hiljaa, nopeammin vai hitaammin, millainen on jousen liikkeen nopeus, missä kohtaa sen paine kohdistuu kieliin. Puhaltajilla ja lyömäsoittajilla on omat menetelmänsä. Yhteistä kaikille on kuitenkin, ettei fraasien tule päättyä töksähtäen vaan niiden tulee sisältää hengittämisen jatkumo. Hyvän yhteissoiton perusedellytys on se, että kaikki kuuntelevat toisiaan. Näitä edellä mainittuja seikkoja pyrin toteuttamaan orkesterin luotsaamisessa. En halua enkä kykene olemaan metronomi, vaan johtamiseni on fraseeraamista - sävyjen ja sointien luomista teoksiin.” ”Kapellimestarin tulee osata omalla tekniikallaan antaa impulssit orkesterille. Ei siinä tarvita turhaa puhetta. On paljon orkesteripultista kapellimestarin korokkeelle hypähtäneitä muusikoita, joilta puuttuu kapellimestarin työkalu, minkä vuoksi he joutuvat tarpeettomasti höpöttämään . Summa summarum, orkesterin johtaminen on monimutkainen ja yhteisöllisesti hankala ja monipolvinen rakennelma. Lavalla olevan joukon tuntosarvet ovat äärimmäisen herkässä tilassa ja jos tuntosarvet kääntyvät väärään suuntaan, se vaikuttaa hurjan paljon prosessin etenemiseen ja lopputulokseen. ” Lahti ”Täällä on kaksi isoa puutetta: hyvät hotellit ja monipuolinen ravintolatarjonta. Aluksi vuoden päivät kuljin Helsingistä käsin, kun hotellit eivät tarjoa rauhallista asumista. Nyt Berliiniin muuton jälkeen olen luopunut Helsingin-asunnosta, joten asun Lahden viikkoina lievää klaustrofobiaa tuntien käyttööni saamassani asunnossa. Naapurit eivät juuri häiritse enkä minäkään juuri siellä harjoittele.” Muut orkesterit Okko Kamu viihtyi Helsingborgin sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina yhdeksän vuotta. Miksi? ”Hel- singborgin maantieteellinen asema oli ihanteellinen. Toimin samaan aikaan myös Själlandin sinfoniaorkesterin päävierailijana Kööpenhaminassa. Asuin täsmälleen näiden kahden työpaikan välisessä keskipisteessä. Oli todella luksusta lähteä kummallekin työpaikalle omasta sängystä ja päätyä illalla takaisin omaan sänkyyn suurimman osan vuodesta. Ja vielä kahdessa maassa! ”Sjellannin sinfoniaorkesteri teki Tanskassa paljon pioneerityötä myös maaseudulla. Orkesteri antoi viikon aikana yhden konsertin Kööpenhaminassa ja kolme muuta pienemmillä paikkakunnilla. Konsertit pidettiin usein surkeissa olosuhteissa, kuten voimistelusaleissa, jotka eivät ole viihtyisimpiä konserttipaikkoja. Konsertit olivat kuitenkin palkitsevia, niissä jotenkin sai moraalista vahvistusta sille käsitykselle, että työ on kasvattavaa.” Sjellannin sinfoniaorkesteri esiintyy talvisaikaan Tanskan Radion vanhassa konserttitalossa, mutta jatkaa kesäaikana myös perinnettä Tivolin sinfoniaorkesterina Tivolin konserttisalissa. Orkesterin kansainvälinen nimi on Copenhagen Philharmonic Orchestra. Lähes kaksikymmentä vuotta Okko on toiminut päävierailijana Singaporen sinfoniaorkesterissa. Aluksi konserttiyleisö koostui työtehtävissä Singaporessa asuvista länsimaalaisista ja japanilaisista. Nyt ovat konsertit vetäneet myös paljon intialaisia ja kiinalaisia. ”Kun aloitin Singaporessa, soitti orkesteri 1905 rakennetussa Victoria Memory Hallissa. Noin 1000-paikkainen konserttisali oli akustisesti hyvä ja kaikin puolin viihtyisä. Siellä muusikot ja yleisö sekoittuivat mukavasti, koska väliaikatilat olivat yhteiset. Siellä käytiin monta mielenkiintoista keskustelua yleisön ja muusikoiden kesken konsertista ja ohjelmistosta.” Kymmenen vuotta sitten kaupunkiin rakennettiin uusi Esplanade kulttuurikeskus, jonka konserttisali vetää noin 1800 paikkaa. Orkesterissa työskentelee satakunta muusikkoa, joista suurin osa on saanut oppinsa Singaporessa ja Kiinassa. Kööpenhaminassa ja Singaporessa toimii muuten sama taiteellinen johtaja, kiinalais-amerikkalainen Lan Shui. Ohjelmisto ”Musiikin kivijalka on wieniläis-klassinen musiikki. Se vaatii jokaiselta tekijältä paljon, mielikuvitusta, herkkyyttä, isoa osaamista ja keskittymistä. Sen vuoksi ohjelmistossakin tulee esiintymään säännöllisesti tuon aikakauden säveltäjänimiä. Ohjelmistosuunnittelussa on luonnollisesti myös nykymusiikki itsestään selvyys. Lahdessa soitetaan paljon ja etsitään hyvää tämän päivän musiikkia, mikä pitää ohjelmiston kiinnostavana. Ja tietysti jokaista aikakautta ja tyylisuuntaa tarjotaan kuulijoille tasapuolisesti.” Konserttien ohjelmiston suunnittelussa Okko Kamun apuna on ohjelmistotyöryhmä, joka koostuu muusikoista ja orkesterin hallinnon jäsenistä. Marja Leivo 9 • Aplodit • 2/2012 Eero Ikola – orkesterimme emeritustrumpetisti S infoniaorkesteri elää jatkuvassa muutoksessa. Uusia soittajia tulee eläköityneiden konkareiden tilalle. Orkesterimme on muutakin kuin lavalla näkyvät muusikot. Eläkkeellä olevat kollegamme kuuluvat kiinteästi ketjuun, jonka juuret ovat syvällä orkesterimme historiassa. Ari Heinonen ja Veli-Pekka Niemi haastattelivat Eero Ikolaa, 80-luvun alussa eläkkeelle siirtynyttä kollegaa syyskuisena iltapäivänä Sibeliustalossa. Orkesterimme harjoitteli samalla viikolla Mendelssohnin neljättä sinfoniaa, jonka trumpetin nuotin alareunassa oli osuvasti Eeron signeeraus vuodelta 1975. Etelä-Pohjanmaalta kotoisin oleva Eero aloitti soittajan taipaleensa 9-vuotiaana Härmän poikasoittokunnassa. Ensimmäinen palkkatyö löytyi Oulun Varuskuntasoittokunnasta. Oulussa hän pääsi myös tutustumaan sinfoniaorkesterin työhön, soittaessaan sivutoimisena äänenjohtajana Oulun Kaupunginorkesterissa. ”Tulin Lahteen maaliskuussa vuonna 1959 juuri perustetulle trumpetin vakanssille”, kertoi Eero. ”Samaan aikaan tulivat myös ensimmäiset käyrätorven, pasuunan ja lyömäsoittajan vakanssit.” Orkesteri oli tuolloin vielä pieni ja muutaman vuoden ikäisessä konserttitalossa riitti vilskettä, toimivathan siinä mm. radio, kirjasto, elokuvateatteri ja alakerran erikoisuus – keilahalli. Katutasossa sijaitsi liikehuoneistoja ja nykyisissä konservatorion tiloissa oli musiikkiopiston lisäksi Hotelli Salpaus. Orkesteri oli juuri saanut uuden kapellimestarin, Urpo Pesosen. ”Hän oli erinomainen koululaiskonserttien vetäjä. Orkesteri teki tuohon aikaan paljon koululaiskonsertteja ja nimenomaan koulujen omissa saleissa. Pientä orkesteria oli helppo liikutella”, muistelee Eero. ”Pesonen nautti myös suurteosten johtamisesta. Pienessä orkesterissa soitimme jatkuvasti puuttuvien soittimien osuuksia, kun vain omat stemmamme antoivat siihen mahdolli- 10 • Aplodit • 2/2012 suuden. Leos Janacekin Sinfoniettankin vaskikuorot soitimme kolmella trumpetilla kahdentoista sijaan!” tiistain harjoitus oli kaksiosainen. Ensin pidettiin kolmen tunnin orkesteriharjoitus ja tunnin tauon jälkeen harjoiteltiin kaksi tuntia konsertin solistin kanssa. Torstain ja perjantain harjoitukset olivat seuraavaa viikkoa varten. Harjoituksista myöhästymisestä muusikot joutuivat maksamaan sakkoa. Näistä kertyneet varat kartuttivat orkesterilaisten omaa vippikassaa, josta saattoi lainata pikku summia pakottavan tarpeen yllättäessä. ”Sinfoniakonsertteja oli kerran kuussa. Lisäksi soitimme kansankonsertteja ja viihdekonsertteja. Alkuaikoina teatterin musikaalit ja operetit kuuluivat orkesterin töihin. Itse opetin neljäntoista vuoden ajan tuntiopettajana nuoria trumpetistinalkuja. Toimin myös hetken aikaa orkesterin järjestäjänä soittamisen ohella”, kertoi Eero. Orkesteri kasvoi Urpo Pesosen kapellimestarikaudella ja Eerokin sai vierelleen toisen trumpetistin. Kuusikymmentäluvulla Suomen Kansallisoopperan orkesterin perustaminen johti melkoisiin muutoksiin monissa orkestereissa. Lahden tuolloisesta 16 soittajan orkesterista kahdeksan lähti Kansallisoopperan orkesteriin, yhdellä kertaa! Orkesterin omat oopperaesitykset soitettiin konserttisalissa. Oopperoista Aarre Merikannon Juha ja Leevi Madetojan Pohjalaiset ovat jääneet päällimmäisinä Eeron mieleen. Käy- tiinpä oopperaa esittämässä joskus Helsingissäkin. Oopperoiden solistit olivat maamme huippuluokkaa. Kaikille lahtelaisille tutuiksi tulleet sopraano Ritva Auvinen ja tenori Kalevi Koskinen olivat usein päärooleissa. Vierailukonsertteja orkesteri teki lähipaikkakunnille ja esimerkiksi Tampereelle. ”Siellä esitimme Sostakovitsin Pianokonserton nro 1, jossa on vaativa trumpettiosuus. Izumi Tateno oli konserton pianosolistina”, muistaa Eero. Ulkomailla orkesteri esiintyi harvoin, mutta kävi konsertoimassa ystävyyskaupungissamme Västeråsissa. Viihdemusiikki on aina ollut Eeron sydäntä lähellä. Niinpä hänen solistiesiintymiset kuultiin lähinnä viihdekonserteissa. Yksi Heinolassa kuvattu soolo-osuus kuvattiin myös televisioon. Pianisti Matti Rauhalan kanssa Lahdessa nauhoitetut soolonumerot olisi mukava löytää radion arkistosta. Kuusi- ja seitsemänkymmentäluvuilla orkesterin konserttipäivä oli keskiviikko. 70-luvulla Trumpetistien orkesterissa käyttämät soittimet ovat kokeneet melkoisen muutoksen sitten Eeron nuoruusaikojen. Alkuaikoina kaikki kappaleet musiikinlajista riippumatta soitettiin yhdellä ja samalla B-trumpetilla. Soittooppilasaikana, kun suukappaleistakin oli pulaa, olivat hyvät neuvot kalliit. Parhaiksi tiedettyjä suukappaleita annettiin hyvälle sorvarille kopioitavaksi. Erikoissoittimista pikkolotrumpetti saatiin orkesteriin ensimmäisenä, nimenomaan barokkimusiikin esittämiseksi. Tämän päivän orkesteritrumpetistilla on käytössään saksalaistrumpetit ja kornetit normaalien C- ja B- trumpettien lisäksi. Korkeimpien tehtävien helpottamiseksi on käytössä lisäksi D/Es-trumpetit ja pikkolotrumpetti. Eero seuraa orkesteria edelleen aktiivisesti. Vesijärven rannassa komeileva Sibeliustalo on eläkeläistrumpetistimme mieleen. Akustiikka on huippuluokkaa ja konserttikävijöitä, muusikoiden ohella, hemmotellaan Metsähallista Enonsaareen avautuvalla näköalalla. ”Teillä taitaa olla vaskiporukassa hieno henki kun samat soittajat ovat viihtyneet yhdessä todella pitkään. Soittonnekin on aivan huippuluokkaa”, kehuu Eero. ”Hyvän hengen merkitystä ei voi liiaksi korostaa”, totesimme trumpettitriolla yhteen ääneen. Ari Heinonen Veli-Pekka Niemi 11 • Aplodit • 2/2012 Kesän herkkuja Länsi-Suomessa Aplodilaisia Naantalin auringossa. A urinko ja me aplodilaiset olimme jo ehtineet hieroa unet silmistämme heleänä kesäkuun aamuna, kun Lehtimäen Liikenteen bussi hyrähti liikkeelle tutusti Marolankadun turistipysäkiltä. Suuntana Naantali ja tarkempi osoite Musiikkijuhlien illan konsertti. Sinfonia Lahden konserttihan meidät taas liikkeelle sai! Matka kului rattoisasti bussin täyttäneestä vilkkaasta puheensorinasta päätellen. Ohi vilahtelevat alkukesän vehreät maisematkin, peltoaukealla laukkaavalla kauriilla ryyditettynä, viihdyttivät. Naantalin vanhan kaupungin yksisuuntaisilla kaduilla kuski oli ihmeissään; tavoiteltu hotelli vilahteli näkyviin – mutta mistä kummasta sinne pääsee ajamaan! Reitti löytyi parin kierroksen jälkeen ja pääsimme majoittumaan. Majoitustilamme olivat kolmessa lähekkäin sijaitsevassa viehättävässä pikku hotellissa. Yhteistä ohjelmaa oli varattu vasta iltaan, niinpä majoittumisen jälkeen suunnattiin pienissä ryhmissä lounaalle ranta-alueen ravintoloihin. Muutakin musiikkijuhlaväkeä paikalle 12 • Aplodit • 2/2012 näytti kertyneet rantakadun värikkäästä vilinästä päätellen. Ruokailun jälkeen vanha kivikadun persoonalliset putiikit vetivät ainakin naisväen huomion puoleensa. Eipä siinä lompakko kiinni tahtonut pysyä; pellavavaatteet, korut ja muu naisellinen pikkutavara lähtivät mukaan sievästi pakattuina tuliaisina. Osalle meistä Cafe Antonius oli majoituspaikka. Kahvilan notkuvan leivospöydän ja Aatos Tapalan hillityn charmin luoman ilmapiirin ansiosta se tuli tutuksi meille muillekin. Auringon jo vähän viistot säteet kurkottivat Kultarannan takaa kirkkopuistoon, kun saavuimme konserttiin. Paikat meille oli varattu kirkon varsinaisten penkkirivien takaa hieman niitä ylempää, joten hyvin oli näkyvyyttä ja kuuluvuutta. Olipa juhlavaa nähdä oman orkesterimme saapuvan soittimineen! Jaakko Kuusisto kertoi konserttiin tullessaan kirkon remontin pienentäneen hieman alttariosan tiloja. Se merkitsi soittajillekin totuttua ahtaampia oloja. Niukat tilat eivät sointia haitanneet, Sibe- liuksen Bardi avasi konsertin raikkaasti. Ahon konsertto kahdelle sellolle, toisena solistina neljäkymmentävuotis-taiteilijajuhliaan viettävä Arto Noras, sai yleisön terästämään kuuloaan. Väliajan jälkeen Anton Bruknerin Sinfonia no 4 sävelet jatkuivat, jatkuivat, jatkuivat kesäiseen iltaan. Varsinaisen konsertin jälkeen osa seurueestamme siirtyi rannan ravintoloiden illalliskonserttien äärelle. Niillähän myös joidenkin orkesterilaisten työpäivä jatkui. Aurinkoiseen perjantaiaamuun herättiin reippaina ja heti aamiaisen jälkeen luovutettiin huoneet ja noustiin bussiin. Askaisiin ja Louhisaaren kartanolinnaan oli nyt mieli. Siellä meidät jaettiin pienempiin ryhmiin ja lähdimme oppaiden johdolla tutustumaan paikkaan. Paljon kiinnostavaa sen pitkään historiaan ja monenlaisiin vaiheisiin liittyy. Marsalkka Mannerheimin synnyinkotina sen ensisijaisesti muistamme, ja se onkin kuulunut Mannerheimin suvulle yli sadan vuoden ajan. Sitä ennen kuitenkin jo runsaat 300 vuotta Flemingsuvulle, jona aikana 1650-luvulla linnan päärakennus on rakennettu. Vuodesta 1961 linna on ollut Suomen valtion omistuksessa. Asuinkerrosta ja juhlakerrosta elävöittivät eri aikakausien mukaisesti kalustetut huoneet. Alimmassa kerroksessa rakennuksen ainoan sisäänkäynnin portaikon ilme oli niin karu, että toi väkisinkin mieleen linnan kummitukset. Oppaamme kertoman mukaan niitä siellä joskus liikkuukin. Linnaa ympäröivä laaja puistoalue viehätti avaruudellaan, istutuksillaan ja pienillä, vanhan ajan kartanoelämästä kertovilla yksityiskohdillaan. Leikkimökistä suurten lehtipuiden katveessa tai rannan uimahuoneesta rahvas ei osannut uneksiakaan. Reipasta liikuntaa vaatineen linnaan ja puistikkoon tutustumisen jälkeen matkalaisilla oli jo kirpaiseva nälkä! Merimaskun Rantamakasiiniin tilattu maukas lohikeittolounas ja kahvi tuoreenlämpimän munkin kanssa tasasivat olon. Vielä oli yksi kohde ennen kotimatkaa, sokerina pohjalla – Kultaranta! Olimmepa onnekkaita, kun uusi presidenttipa- Anna Tuomin en, Kyllikki Ju ottonen, Pertti Käki, Nitta K äki ja Anja Si vonen. rimme ei vielä ollut saapunut kesäasunnolleen. Siksi meillä oli tilaisuus päästä opaskierroksella aivan linnan pihaan saakka. Presidenttiparin paikalla ollessa vierailijat kierrätetään kauniissa, hyvin hoidetussa ja laajassa puistossa, mutta itse linnan lähelle ei ole pääsyä. Puisto runsaine hedelmäpuineen, vaihtelevine kukkaistutuksineen, symmetrisine käytävineen ja solisevine suihkulähteineen on mielikuvitusta kiehtova kokemus. Kivisen linnan mahti antaa väkevän lisän paikan omaleimaisuudelle. Kotimatkalla reissulaiset taisivat olla jo hieman uupuneita ja uneliaita kaiken kiinnostavan jälkeen. Mutta kaikki varmaan ovat yhtä mieltä kanssani: isot kiitokset matkan järjestäjille suurenmoisesti suunnitellusta ja täsmällisesti järjestetystä matkasta – taas kerran! Oli mukavaa kokea yhdessä! Teksti: Nitta Käki Kuvat: Kyllikki Juottonen 13 • Aplodit • 2/2012 Orkesterimuusikko – historiaa ja työn kuvausta kuulijalle (lyhyt oppimäärä) Y leisö on asettunut paikoilleen salissa, ja juhlapukuinen orkesteri saapuu lavalle aloittaen konserttimestarin johdolla tutun viritysrituaalin. Tunnelma on odottava ja juhlallinen - ilmassa on myös sopivasti sähköä. Sitten saapuu kapellimestari ja tunnelmat tihenevät entisestään. Käynnistyy soittajiston yhteinen ponnistus esillä olevan sävellyksen eteen kapellimestarin tahtipuikkoa ja eleitäseuraten, kaikilla aistit sataprosenttisessa käytössä. Musiikki alkaa rullaamaan, ja kuulija voi vaipua vaikkapa jonkinasteiseen lempeään nirvanaan. mestarilta lähteviä signaaleja. Omaakin työskentelyä on kontrolloitava herpaantumatta. Orkesteri soi heti alkutahdeista lähtien energisenä ja vivahteikkaana, sillä muusikot tartuttavat usein tiedostamattaan energiaa toisiinsa – etenkin, jos kapellimestari sattuu vielä olemaan persoonaltaan karismaattinen ja sähköistävä. Yhteissoiton laatuun ei vaikuta muusikon musiikkitietämys tai suoritettujen tutkintojen lukumäärä, vaan ennen kaikkea estradilla olevien yhdessä luoma energia plus tietenkin yksittäisten soittajien taidot ja valppaus. Mielenkiintoinen ammatti siis? Kymmenien soittajien yhteinen päämäärä suorastaan pakottaa yksittäisen muusikon keskittymään ja yrittämään parastaan. Korva reagoi ympärillä olevien kollegojen tekemisiin, silmäpari seuraa nuottien lisäksi myös kapelli- Päätoimisia virkaan tai toimeen kiinnitettyjä orkesterimuusikoita on ollut Suomessa vuodesta 1919 lähtien. Helsingin kaupunginorkesteri tosin muodostettiin ns. ”orkesterisodan” päätteeksi jo vuonna 1914 Kotimaisen orkes- terin ja Helsingin sinfoniaorkesterin parhaista voimista, mutta kunnallistettiin vasta viisi vuotta sen jälkeen. Tuolloin Helsingin kaupunginsoittokunta muuttui virallisesti Helsingin kaupunginorkesteriksi ja sen soittajavahvuudeksi määrättiin 69 jäsentä. Turussa perinteinen Soitannollisen seuran orkesteri lopetti toimintansa 1924 taloudellisten vaikeuksien vuoksi ja palkkiotoimiset muusikot joutuivat hakemaan työtä muista orkestereista, kylpylöistä, ravintoloista ja elokuvateattereista, joissa vielä tuohon aikaa tuotettiin elävää musisointia. Kolme vuotta myöhemmin kaupunki alkoi yllä pitää omaa orkesteria, jonka soittajat tosin palkattiin aluksi vain yhdeksi soitantokaudeksi kerrallaan. Vasta 1944 Turun kaupunginorkesteri kunnallistettiin ja sen vajaasta 30 muusikosta tuli kaupungin vakinaisia virkamiehiä. Tampereen vuoro oli 1947, jolloin vuonna ...tarvitaan myös luontaisia kykyjä, kuten hyvää rytmitajua, tarkkaa sävelkorvaa, taito saada soittimesta laulava ja notkea ääni, reaktiokykyä, sorminäppäryyttä ja mitä kaikkea. 1930 perustettu yhdistyspohjainen orkesteri kunnallistettiin. Tampereen kaupunginorkesteriin tuli heti 46 päätoimista soittajan vakanssia, sillä sen perustamisehtoihin kuului omien konserttien lisäksi kaupungin kahden perinteikkään teatterin musiikkitarpeista huolehtiminen. Monissa muissa suuremmissa kaupungeissamme, kuten Oulussa, Lahdessa, Porissa, Kuopiossa ja Vaasassa jo pitkään osittain amatöörivoimin toimineet kokoonpanot saivat ensimmäiset ”virkasoittajat” 1950-luvun alkuun mennessä, mutta niiden kehitys omillaan toimeen tuleviksi ammattiorkestereiksi oli sen jälkeen melko hidasta. Mutta vielä takaisin Helsinkiin, jossa Oy Yleisradio Ab palkkasi ensimmäiset muusikot uuteen yhtyeeseensä vuonna 1927. Tästä kymmenhenkisestä kokoonpanosta kehittyi sittemmin RSO – Radion sinfoniaorkesteri. Suomen Markus Henttonen 14 • Aplodit • 2/2012 15 • Aplodit • 2/2012 Orkesterimuusikko kansallisooppera perusti oman orkesterinsa vasta 1963, jolloin sielläkin työskennellyt Helsingin kaupunginorkesteri saattoi vihdoin keskittyä omiin konsertteihinsa ja myöhemmin yhä enemmän myös ulkomaankiertueisiin ja levytyksiin. Suomessa työskennelleet päätoimiset orkesterimuusikot olivat ennen sotia lähes sataprosenttisesti miehiä, mutta eivät välttämättä suomalaisia. Esimerkiksi vielä 1920-luvulla maassamme oli paljon Keski- ja Etelä-Euroopasta tulleita soittajia, lähinnä saksalaisia. Ensimmäiset naiset löysivät tiensä ammattiorkestereihimme jo reilut sata vuotta sitten. Esimerkiksi vuosina 1916-27 soitti Helsingin kaupunginorkesterissa toista viulua Gerty Aspa, taiteilija Sigurd Wettenhovi-Aspan puoliso, ja jo ennen orkesterin kunnallistamista orkesterin viulusektiosta erottui (1908-11) Anna Forsell, professori Eino E. Suolahden ja nuorena menehtyneen säveltäjä Heikki Suolahden äiti. Kun Turun kaupunginorkesteri vuonna 1927 muodostettiin, valittiin sen konserttimestariksi viulutaiteilija Kerttu Wanne. Hän viihtyi tehtävässään ainoastaan yhden kauden, mutta kauniimpi sukupuoli edusti orkesteria sen kärkihahmon asemassa vuosina 1936-38 ja 194173, kun Irma Nissinen hoiti ensimmäisen konserttimestarin virkaa. Hän esiintyi varsin ahkerasti myös orkesterin solistina. Nykyisin naiset edustavat jo reilua kolmannesta maamme orkestereiden kokoonpanoista. Asiaa ei kannata sen enempää korostaa tai ihmetellä, sillä muusikon työ sujuu yhtä mallikkaasti niin miehiltä kuin naisiltakin. Sitä paitsi palkkaus alalla on täysin sama sukupuolesta riippumatta. Soittajat on valittu Suomessa tehtäviinsä aina yleensä ns. koesoiton avulla. Viran tai toimen hakijat soittavat arvotulla vuorollaan vaaditut tehtävät, pakolliset ja vapaavalintaiset, ja koesoittoraati sitten valitsee mieleisensä soittajan orkesteriin suorittamaan aluksi kolmen kuukauden koeaikaa. On hyvin harvinaista että kokelas koeajan jälkeen hylätään - silloin on yleensä kysymys enemmän jostain muusta kuin varsinaisesta instrumentin hallinnasta. Papereilla ei siis orkesteriin pääse, eivätkä suoritetut tutkinnot juuri käytännön soittotyössä hyödytäkään. Toki niistä on paljonkin etua, mikäli mielii musiikkialalla esimerkiksi tutkijaksi, pedagogiksi tai vaikkapa 16 • Aplodit • 2/2012 hallintotehtäviin. Tästä huolimatta viime vuosina valmistuneiden muusikoiden koulutustaso on keskiarvoltaan aivan jotain muuta kuin vielä 1960-luvulla. On melkeinpä itsestään selvää, että musiikkialalle hakeutuva suorittaa musiikkikorkeakoulun loppututkinnon ja opiskelee sen lisäksi pitkään myös ulkomailla. Maistereita istuukin jo orkesteripulteissa – myös meillä Lahdessa! Koulutus ei tietenkään ratkaise kaikkea, vaan tarvitaan myös luontaisia kykyjä, kuten hyvää rytmitajua, tarkkaa sävelkorvaa, taito saada soittimesta laulava ja notkea ääni, reaktiokykyä, sorminäppäryyttä ja mitä kaikkea. Maamme orkestereissa on toki aina istunut lahjakkaita muusikoita, jotka lukivat sujuvasti nuotteja saaden nopeatkin sävelkulut helmeilemään, mutta minkäs teet kun yhteissoittokulttuuri oli vielä pitkään hakusessaan ja soittajien koulutustaso hyvinkin kirjava. Yhteen hiileen puhaltamisen sijasta soitettiin vähän niin kuin omaan laskuun. Tällaista on ollut vielä 1960-luvulla, miksei myöhemminkin, siitä ovat todisteena monet arkistonauhat ja niistä tehdyt äänitteet. Joku koiranleuka on todennut noista ajoista että ”kun tekniikka loppuu niin meininki alkaa”. ...estradilla muusikon huomio keskittyy lähes täysin omaan suoritukseen, kollegojen lähettämiin impulsseihin sekä kapellimestarin tahdinlyöntiin ja elekieleen. Teemu Kirjonen Muusikot ovat ennen kaikkea oman soittimensa suvereeneja taitajia, eivät välttämättä muusikin asiantuntijoita. Vahvimmat käsitykset ja mielipiteet suomalaisella orkesterimuusikolla lienee Sibeliuksen sävellyksistä, sillä ne vierailevat todennäköisesti tiheimmin nuottitelineillä. Muusikon mielipide on usein käytännöllisyyttä ja ammatillisuutta painottava, eli jos säveltäjä on tullut kirjoittaneeksi soittimelle huonosti istuvan tai muuten epämukavan stemman, hän ei silloin soittajan mielestä ymmärrä asioista paljoakaan eikä saa arvostusta säveltäjänä. Sama tuomio tulee herkästi silloin, jos teos on vaikkapa liian meluisa, ahdistava tai pitkänpuoleinen. Mielipiteet kyllä ymmärtää, sillä estradilla muusikon huomio keskittyy lähes täysin omaan suoritukseen, kollegojen lähettämiin impulsseihin sekä kapellimestarin tahdinlyöntiin ja elekieleen. Itse musiikista ja sen loputtomista yksityiskohdista voi sitten nautiskella vaikkapa vapaa-ajallaan ilman instrumenttia. alleen. Aika kumma väite, sillä ainakin nykypäivänä vakituinen toimi hyvässä ammattiorkesterissa on monen opiskelijan suurin haave. Luonne ja kunnianhimo sitten ohjaa hakemaan orkesterista itselleen sopivaa tehtävää. Joku tähtää nimenomaan vastuullisempaan toimeen, toinen haaveilee rivisoittajan asemasta, jossa hermopaine ja vastuu ovat hieman pienemmät. Jokainen yleensä löytää aikaa myöten juuri omalle luonteelleen ja ominaisuuksilleen sopivan tehtävän. Koska lavalla saman lopputuloksen eteen ponnistelevassa kokoonpanossa hierarkia näyttelee melko pientä osaa, pyritään työhön saamaan vaihtelua esimerkiksi istumapaikkoja soitinryhmän sisällä vaihdellen. Sillä saattaa olla merkitystä esimerkiksi ergonomian sekä kuulo- ja näkövaikutelmien kannalta. On myös inhimillistä, että halutessaan 50 vuotta täyttänyt ja tietyn ajan vastuullisemmassa tehtävässä palvellut muusikko voi siirtyä ryhmässään saman palkan säilyttäen vähemmän vaativaan tehtävään. Se ei liene enää kunniakysymys, koska orkestereiden taso on noussut niin huimasti. Joskus kuulee vieläkin todettavan että orkestereissa istuu pettyneitä soittajia, joilla haaveena ollut solistiura ei olekaan ottanut tulta Suomen sinfoniaorkesterit saivat jo 1940-luvulta lähtien riveihinsä yhä enemmän kotimaisia soittajia, sillä musiikkialan koulu- tus oli kehittynyt maassamme nopeasti. Puhaltajat ja lyömäsoittajat tulivat vuosikymmenien ajan pääosin puolustusvoimien soittokunnista. Nykyisin tilanne on pikkuhiljaa muuttumassa. Siihen vaikuttaa omalta osaltaan globalisoituminen, osaltaan myös kotimaisten soittajakandidaattien väheneminen etenkin puhaltimissa. Avoimet toimet on kuitenkin saatu pääsääntöisesti täytettyä nopeasti, ja orkesterimme soivat laadukkaammin kuin koskaan aikaisemmin. Orkesterielämän tulevaisuus näyttää hyvältä niin kauan kuin elävästä musiikista kiinnostunutta yleisöä riittää konserttisaleissa. Vaikka sanotaan, että kuulijoiden keskiikä nousee jatkuvasti, on saleihin kuitenkin aina ilmestynyt vaivihkaa myös uusia sukupolvia. Konserteissa käyminen on usein kausiluonteista, elämäntilanteesta ja muista kiireistä riippuen, ja uutta yleisöä ”jää koukkuun” usein myös puhtaasta uteliaisuudesta. Meidän muusikoiden onkin hyvä muistaa, että ”kokemattomankin” kuulijan saa parhaiten koukkuun mahdollisimman laadukkaalla ja koskettavalla musiikkielämyksellä. Hyviä esimerkkejä tästä löytyy joka puolelta maatamme aina Kuhmoa ja Lapin perukoita myöten. Hannu Kivilä 17 • Aplodit • 2/2012 Musikaali, jonka nimeksi annettiin Sibelius S yksyn musikaali Lahden kaupunginteatterissa on 1960-luvun hippihitti Hair. Lahden kaupunginteatterissa on Hairiin tarttuminen väikkynyt jo vuosia, koska sitä ei ole tehty juurikaan muualla ammattiteattereissa. Toissa jouluna teatterinjohtaja Maarit Pyökäri teki lomamatkan Indokiinaan (Vietnam, Laos, Kamputsea) ja näki ja koki tuolloin päivittäin, miten Vietnamin sota vaikuttaa siellä yhä vieläkin. Niin Maaritille syntyi ajatus ohjata Hair, vaikka hän ei tunnustakaan olevansa musikaaliohjaaja. Hairin rakentaminen on ollut Maaritille hurjaa palapeliä. Kuten lehdistössäkin on mainittu, alkuperäinen tekstimateriaali oli melkoista mössöä, järkyttävän sekava kokonaisuus. ”Olen pannut asiat, tekstit ja laulut sellaiseen järjestykseen, että tarinaan saa edes jonkinlaisen punaisen langan. Hair oli tyypillinen 60-luvun nuorten esitys, jossa haluttiin sanoa kaikki mahdollinen sen ajan maailmasta. Teoksen elementit purivat hyvin aikanaan, siinä esiintyi paljon provokatorista yhteiskunnan ja auktoriteettien arvostelemista, vapaata rakkautta ja seksiä, uskonnon pilkkaamista, huumeita jne. Haluttiin järkyttää. Tänään eivät samat asiat enää järkytä. Oli etsittävä uusi näkökulma.” Heikki’Hector’ Harman esittämä sokea veteraani on Maaritin omaa käsialaa. ”Halusin tuoda Vietnamin sodan jatkumaan tähän päivään”, perustelee Maarit. Maarit Pyökäri ja Timo Välisaari Näyttelijävalinnoissa oli osin mukana Maaritin lisäksi koreografi Jari Saarelainen ja kapellimestari Antti Vauramo. ”Näyttelijät oli helppo valita, mukana olisi voinut olla enemmänkin teatterin omaa henkilökuntaa, mutta samaan aikaan pyörivien vastanäytelmien vuoksi se ei ollut mahdollista. Onneksi oli tarjolla lahjakkaita nuoria teat- 18 • Aplodit • 2/2012 kuuluu elämääni terintekijöitä, pääosin heidät valittiin 70 hengen joukosta koe-esiintymisessä, ja lisäksi saatiin iso ryhmä Lahden Ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjan opiskelijoita työharjoitteluun, jolloin syntyi vaikutelma noin kaksikymppisistä nuorista,” kertoo Maarit. Hän haluaa myös mainita valtavan työn tehneet äänisuunnittelija Kai Poutasen, joka antoi huikean taidonnäytteen noin kolmenkymmenen mikrofonin ja niiden miksauksen parissa, sekä valosuunnittelija Harri Peltosen joka rakensi valotehosteilla näyttämön visuaalisen ilmeen Kari Junnikkalan lavastukseen. Timo Välisaari esittää Hairissa pääosaa, esikaupunkilaispoika Claude Bukokwskia, joka saapuu New Yorkiin astuakseen armeijaan ja edelleen Vietnamissa meneillään olevaan sotaan. Toisin kävi, Claude omaksui hippiaatteen ja jäi sille tielle. ”Olen erittäin tyytyväinen rooliini ja iloinen, että sain sen. Olen saanut ollakin lähes kaikissa musikaaleissa mukana, Cabaret jäi väliin isyysloman vuoksi. Ääneltäni olen ehkä lähinnä baritoni, mutta Hairissa piti ääntä hinata vähän ylemmäksi. ”Oman roolin sisäistäminen lähtee tekstistä. Kukaanhan meistä ei ole ollut aitoja hippejä Heikki Harmaa lukuun ottamatta. Me vain pikkuhiljaa hippiydyttiin ja yritettiin päästä sisälle hipin sielunelämään. Heikki Harmalta saimme hyvää tietoa hänen omasta aidosta hippikaudestaan. Hänen nuoruuden kokemuksensa olivat hyvin avaavia, samoin itse teksti, joka ei ollut maailman helpoimmasta päästä. Tekstissä on sen ajan henki hyvin voimakkaasti läsnä, kuten vapaan rakkauden ideologia ja huumetrippailu, jonka vaarallisuutta ei silloin varmaan edes kunnolla ymmärretty. Musikaalin tunnelmaan päästiin heittäytymällä heti rohkeasti aiheeseen, tekemällä sitä mitä hippien meiningistä juolahti mieleen ja - ja täysillä metsään,” kuvailee Timo harjoitusten alkutunnelmia. ”Ohjaaja on sitä varten, että hän palauttaa ylilyönnit järjestykseen! Se, mihin tarinassa on helppo samaistua, on voimakkaasti esillä oleva pasifismi. Sen Maarit nostaakin isoksi teemaksi.” Marja Leivo Edward Clark kuuluu myös Sibelius-festivaaliin, sillä hän on ollut läsnä jokaisessa festivaalin konsertissa sen perustamisesta lähtien (2000). Hänen mukanaan kulkee parinkymmenen hengen ryhmä intohimoisia Sibeliusfaneja Englannista, joiden kasvot ovat tulleet meille jo hyvinkin tutuiksi. Heihin aplodilaiset ovat törmänneet myös Lontoon Royal Albert Hallissa ja Birmingham Symphony Hallissa, kun orkesterimme on niissä esiintynyt. Heidät tapasimme tänä vuonna Birminghamissa myös hotellin aamiaispöydässä! Edward Clark on ollut Englannissa toimivan Sibelius-seuran (The United Kingdom Sibelius Society) puheenjohtaja vuodesta 1990 lähtien. Ennen vuotta 1965 tuo nuori Edward viisveisasi klassisesta musiikista ja ahmi hanakasti Beatles-hittejä kuten muutkin nuoret. Sitten Edwardin kouluun, Haileybury Collegeen ilmestyi musiikinopettajaksi Covent Gardenin orkesterissa soittava viulisti David Thompson ja toi 14-vuotiaan Edwardin elämään Sibeliuksen kolmannen sinfonian. Ja lopulta Sibelius vei hänet mennessään. Sibelius on ollut Englannissa viime vuosisadan alusta alkaen erittäin suosittu säveltäjä. ”Sibelius on edelleenkin yksi suosituimmista säveltäjistä Britannian konserttiohjelmistoissa. Jo viime vuosisadan alussa monet suuret kapellimestarit ottivat Sibeliuksen sinfoniat ohjelmistoonsa, samoin moni englantilainen säveltäjä tunnusti suomalaisen kollegansa suureksi säveltäjäksi,” kertoo Edward Clark. Sibelius Societyssä on noin 150 jäsentä, jotka kaikki ovat intohimoisia Sibeliuksen ystäviä. ”Meiltä on usein kysytty, miksi emme voi tuoda esiin myös muuta suomalaista musiikkia. Mutta ei, kaikki ovat nimenomaan Sibelius-harrastajia ja haluavat keskittyä vain hänen musiikkiinsa. Yhdistys järjestää matkoja konsertteihin, joissa soi Sibeliuksen musiikki, esimerkiksi ensi kesänä on luvassa Sibeliuksen kaikki sinfoniat Manchesterissa toimivan BBC Philharmonic Orchestran esittämänä.’’ Konsertit johtaa Sakari Oramo, joka on helmikuussa nimitetty Lontoon BBC Symphony Orchestran ylikapellimestariksi. Marja Leivo APLODITmatkojen pitkäaikainen hovihankkija www.valmismatkat.fi 19 • Aplodit • 2/2012 UUDET SOITTAJAMME Kirill Terentiev valittiin keväällä konserttimestarin tehtävään, kun Petri Kaskela halusi siirtyä etupenkistä taaemmaksi. Kirill on syntynyt venäjällä Ural-vuoriston kupeessa olevassa Permin kaupungissa, joka on logistisesti tärkeä solmukohta – kaupungin läpi kulkevat mahtava Kama-joki, Siperian rata ja tärkein valtatie Moskovasta Siperiaan. Siellä Kirill aloitti viulunsoiton kuusivuotiaana ja jatkoi opintojaan Moskovan konservatoriossa. Valmistuttuaan Kirill soitti Venäjän kansallisessa orkesterissa kolme vuotta, jonka jälkeen hän siirtyi Mariinski-teatterin orkesteriin Pietariin. Siellä parin vuoden kuluttua hänet valittiin konserttimestariksi. Kaiken kaikkiaan hän oli Mariinskssa kaksitoista vuotta. ”Se oli hyvin raskasta aikaa. Työmäärä oli valtava, konsertteja, ooppera- ja balettiesityksiä ja kiertueita oli paljon; joskus soitettiin kolmekin konserttia päivässä. Se on muusikolle sekä henkisesti että fyysisesti todella vaativaa työtä. Harjoituksia ei aina ehditty pitää lainkaan, mikä myös aiheutti muusikoille valtavia paineita. Halusin kuitenkin pois Moskovasta ja Mariinskiin siirtymiseen houkutteli myös huomattavasti paremmat tulot.” ”Mariinski-teatterissa on erittäin ammattitaitoinen soittajisto ja maestro Gergiev on loistava taiteilija, kapellimestari ja Mariinskin johtajana todellinen nero. Hän vei orkesterinsa ahkerasti kiertueille, joita vuoden mittaan kertyi yhteensä viidenkin kuukauden verran. Erikoisimmat kiertueet olivat pääsiäisen aikaan, kun orkesteri kierteli kolmen viikon ajan junassa ympäri Venäjää. Juna oli heidän liikkuva hotellinsa, jossa asuttiin tiiviisti koko ajan ja jonka mukavuudet supistuivat kahteen ravintolavaunuun ja yhdessä vaunussa olevaan yhteen suihkun,” kertoo Kirill taiteilija elämän glamourista! ”Konsertteja järjestettiin mitä merkillisimmissä paikoissa. Yksikin kohde oli noin 2000 asukkaan kylä, jonka konserttipaikka oli varsin vaatimaton ”kulttuuritalo”. Sinne mahtui orkesterin lisäksi noin 50 kuulijaa, jotka hanakasti ryystivät olutta ja polttivat tupakkaa konsertin aikana! Usein paikkakunnat olivat sellaisia, joissa koskaan aikaisemmin ei kukaan ole soittanut mitään.” Kiril kertoo pitävänsä orkesterimme soundista, varsinkin jousisektiossa. ”Orkesteri on ammattitaitoinen ja erittäin kivaa on se, että voi työskennellä useampien kapellimestareiden kanssa; he ovat hyviä ja heidän kanssaan on helppo työskennellä. Orkesterin sointi eroaa venäläisestä siinä, että Venäjällä kaikista pyritään kouluttamaan solisteja, jolloin soittoa prässätään liikaa.” 20 • Aplodit • 2/2012 Nitta Käki Marja Leivo Nyt perhe, johon kuuluu viidettä ikävuottaan lähentelevä tytär Lisa ja pianisti vaimo Tatjana, asuu Lahdessa ja viihtyy mainiosti. Lisa opiskelee äidin johdolla pianon soittoa ja tapailee isän kanssa viulun soiton alkeita. Perheen yhteinen harrastus on tällä hetkellä suomen kielen opeiskelu samalla kun he nauttivat luonnosta, raikkaasta ilmasta ja normaalista elämästä. Kirill pitää huolta fyysisestä kunnosta, kalastaa ja käy mielellään sienimetsässä. Tero Latvala hoitaa Sinfonia Lahden I konserttimestarin virkaa Jaakko Kuusiston työloman ajan. Hän sanoo olevansa helsinkiläinen, vaikka työt ovatkin kuljetelleet viimeaikoina ympäri Etelä-Suomea. Toinen vakituinen työ on Sibelius-Akatemiassa viulunsoiton sekä jousisoitinten orkesterikoulutuksen lehtorina. Hänen läheisiinsä kuuluvat 21- ja 19-vuotiaat, aikuistuvat lapset, sekä elämänkumppani, joka työskentelee soolo-käyrätorvistina Turun Filharmonisessa orkesterissa. Myös Tohmajärvellä asuvat kirkkomuusikko-vanhemmat seurailevat taustalla pojan uran etenemistä. Juuri vanhempien muusikkotausta ohjasikin aikoinaan Teron soittajan tielle. He näkivät, että viulu oli vilkkaalle neljävuotiaalle hyvä tapa purkaa tarmoaan. Teron musiikkimaku on pysynyt samana lapsesta lähtien. Esimerkiksi äskettäin Sibeliustalossa kuultu Tsaikovskin Pateettinen sinfonia soi mielessä nykyään samanlaisella voimalla kuin lapsena ensi kuulemalla.” 23-vuotiaana Tero aloitti konserttimestarin työn Tapiola Sinfoniettassa. Tuota lähes viidentoista vuoden kautta hän pitää merkittävänä ajanjaksona kasvaessaan ammattimuusikon tasolle. Työskentely musiikillisesti erittäin laaja-alaisen ylikapellimestarin Jean–Jac- ques Kantorowin johdolla antoi ensiarvoista kokemusta myöhempiä työvuosia varten. Viimeisin työvuosi Tampereella toi leadertyöhön vielä suurempaa kehonkielen käyttöä, jonka mahdollisti pitkä leadertyöskentely eri orkestereissa. ”Suomalaisissa orkestereissa ei ehkä ole vielä kovin tuttua, että konserttimestari niin sanotusti ”liidaa” eli näyttää kehonkielellä, missä mennään”, hän sanoo. Työskentelyn Tampereella hän toteaa olleen hieno kokemus kaikkineen.” Täysimittainen sinfoniaorkesteri, hyvä akustiikka ja erinomainen kapellimestari Hannu Lintu! Voiko enempää toivoa! Koen kuitenkin, että jos jotain siellä annoin, niin vähintään yhtä paljon sain itse.” Muusikon ammatissa Terolle mielenkiintoisinta on sen ennalta-arvaamattomuus. Jo konserttiin latautumisen hän sanoo olevan pieni jaakobinpaini. ”Se mahdollistaa saavuttamaan luovan tilan lavalla. Ja on muistettava, että jokainen konsertti on ainutkertainen, lavalla voi tapahtua jokin muutos, johon pitää reagoida nopeasti. Kapellimestarilta saattaa tulla erilaista infoa kuin oli sovittu. Silmänräpäyksessä tapahtuu paljon asioita, joihin muusikot joutuvat ryhmänä reagoimaan.” Tero on tottunut siihen, että päivät ovat täynnä musiikkia. Ajan, joka jää harjoitusten ja konserttien yli, täyttävät musiikkioppilaat. Jos satunnaisesti jää vapaa-aikaa, lenkkeily, jääkiekko tai golf käy hyvin sen täytteeksi. Konserttimestarin tehtäviksi Tero listaa teosten jousitukset, vastuun omasta viuluryhmästä ja koko jousisoitinperheestä. ”Myös konserttimestarin soittamat viulusoolot ovat vaativa juttu. Niissä pitää nousta ryhmäsoitosta toiselle tasolle, luoda äänimaailma, joka erottuu. Ja orkesterin virittäminen konserttiin, se on yleisölle tutuin osa työtäni.” Sinfonia Lahden sooloalttoviulistiksi on valittu Helen Bevin. Hän tulee Uudesta Seelannista, sen Suomeen nähden kaukaisimmasta kolkasta maan eteläisen saaren kaakkoisrannalla. Musiikin perusopinnot hän suoritti Wellingtonissa, josta hän muutti pari vuotta sitten Lontooseen opiskelemaan Guildhall musiikkija draamakouluun. Helen aloitti kuusivuotiaana pianonsoiton, mutta siirtyi 8-vuotiaana viuluun ja täytettyään 12 vuotta hän rakastui alttoviuluun, josta tuli hänen lopullinen soittimensa. ”Siinä on jotenkin niin inhimillinen ääni,” Helen perustelee. ”Sillä kuvataan suuria tunteita niin soolo-osuutena kuin ryhmänäkin. Tällä hetkellä rakkain sooloni on Sibeliuksen Sadussa, jossa se tulee niin kauniisti esille. Muita alttoviululle sävellettyjä mieliteoksia ovat Ravelin Hanhiemo-osa Eläinten karnevaalista ja Tsaikovskin kuudennessa sinfoniassa olevat altto-osuudet.” Helen tunnustautuu romanttiseksi muusikoksi. Muusikon ura ei kuitenkaan ollut itsestään selvyys; hän oli suunnitellut tiedeuraa fyysikkona tai kemistinä, vanhempiensa polkuja astelemaan. Mutta alttoviulu vei mennessään eivätkä vanhemmatkaan panneet hanttiin. ”Lontoossa soitin myös keikkoja opintojeni ohella, pääsin jopa kerran Esa-Pakka Salosen johtaman Lontoon Filharmonian riveihin. Se oli upeaa!” ”Lontoosta tulin suoraan Lahteen koesoittoon, läpäisin sen, nyt asun Lahdessa ja opettelen suomen kieltä – ainakin yritän!” Pohjoismaat ovat kiinnostaneet Heleniä senkin vuoksi, että hänen isovanhempansa peräisin Tanskasta, tosin jo nuorena muuttaneet Uuteen Seelantiin. ”Suomi on juuri sellainen kuin kuvittelinkin sen olevan ja halusin tulla tänne asumaan ja tekemään työtä Sibeliustalossa hyvässä orkesterissa.” ”Musisoinnin lisäksi luen paljon, onneksi Lahden kirjastossa on myös Englannin kielistä kirjallisuutta. Olen myös innokas retkeilemään ja odotan pääseväni myös suksille – kerran olen aikaisemmin hiihtänyt. Musisointi on myös rakas harrastukseni, soitan mielelläni eri kokoonpanoissa, myös rytmistä musiikkia ja jammailen”, kertoo iloinen Helen. 21 • Aplodit • 2/2012 UUDET SOITTAJAMME Simo Haanterä soitti kauden 2005–06 huilua Eriko Korhosen sijaisena. Hänet esiteltiin tuolloin Aplodit 2/2005 numerossa. Uusi huilistisijaisuus antaa aiheen päivittää kuulumisia. Simon kotimaassaan Australiassa on vähän orkestereita ja niukasti töitä muusikoille. Niinpä hän päätyi laajentamaan repertuaariaan käymällä Uudessa Seelannissa sommelier -kurssin, suoritti pari viinialan tutkintoa ja on nyt toiminut Brisbanessa osa-aikaisena fine wine assistentina. Toinen aluevaltaus on osaaikainen arkkitehtikaverin arkistojen hoito. Kuluneena kesänä Haanterä soitti parin vuoden tauon jälkeen Savonlinnan oopperajuhlilla, jossa osa soittajista on tuttuja jo vuosikymmenien takaa. Suomen musiikkielämästä Haanterä huomioi Helsingin uuden ja kaivatun Musiikkitalon. Maamme panostuksen klassiseen musiik- Viulisti Saana Uksila tekee Sinfonia Lahdessa syyskaudella kaksiosaisen sijaisuuden. Hän on kotoisin Turusta, asuu nykyään Helsingissä ja iloitsee siitä, että heti valmistuttuaan sai töitä korkeatasoisessa orkesterissa. Saana aloitti viulunsoiton nelivuotiaana. Ensin Turun konservatoriossa, sittemmin Sibelius-Akatemiassa nuorisokoulutuksen kautta varsinaiseksi opiskelijaksi. Musiikin maisteriksi hän valmistui viime keväänä. ”Kotitausta, opettajat ja muusikkopiirit, joissa liikun, ovat ohjanneet tälle alalle. Mutta loppujen lopuksi ehkä musiikki itse, sen parissa koetut suuret asiat ja sen antama kaunis perspektiivi elämään ovat johdattaneet muusikon tielle”, arvelee Saana. ”Opiskeluaikana hurahdin myös barokkimusiikkiin, ja soitankin vanhaa musiikkia periodisoittimin aina tilaisuuden tullen”, hän mainitsee. Metsälenkit, aikuisbaletti ja palauttava, kehoa huoltava pilates kuuluvat Saanan vapaa-aikaan. Lukuharrastuksessa uutena innostuksen kohteena ovat viime vuosina olleet runot. Ja vapaa-aikaan kuuluvat myös poikaystävä sekä kaverit. Lahdessa työskentelyltä Saana odottaa kiinnostuneena uusia teos-, kapellimestari- ja solistituttavuuksia. ”Ja Kiinan-kiertue tulee olemaan mielenkiintoinen ja avartava kokemus!”, hän lopettaa. 22 • Aplodit • 2/2012 kiin hän toteaa olevan jatkuva ihmetyksen ja ihastelun aihe ulkomailla. Hän luki hiljakkoin Wall Street Journalist -lehden todenneen Suomen elävän uutta klassisen musiikin kultaaikaa! Artikkelin mukaan suomalaiset kapellimestarit, solistit ja nykysäveltäjät ovat hyvin kysyttyjä maailman konserttilavoilla. Lehti mainitsi myös Sinfonia Lahden ja Sibeliustalon sekä haastatteli Okko Kamua. Aiemman työkokemuksensa perusteella Simo Haanterä arvelee, ettei voi muuta kuin viihtyä Lahdessa! Helsinkiläinen oboisti Soineli Suomela soittaa EevaKaisa Rönkän sijaisena. Soinelin reitti muusikoksi viitoitettiin jo kotona saksofoninsoittoa harrastavan isän ja kuorolauluun suuntautuneen äidin avustuksella. Niin ikään jo lapsena Suomela kertoo ihastuneensa oboeen ihan ensi kuulemalta. Heti lukion jälkeen hän muuttikin Raumalta Helsinkiin opiskelemaan oboensoittoa. Ensin Helsingin Konservatoriossa, sitten Sibelius-Akatemiassa. Opiskelu jatkui muutaman vuoden Pariisissa, jossa etenkin opettaja Jacgues Tys oli hänelle tärkeä henkilö. Valmistuttuaan hän on työskennellyt sekä oboensoiton opettajana että freelancer muusikkona ja viransijaisena eri orkestereissa, kuten Turussa, Oulussa ja RSO:ssa. ”Ilokseni minut pyydettiin tänne Lahteen sijaiseksi. Viihdyn täällä erinomaisesti ja nautin orkesterin kannustavasta ja energiaa antavasta ilmapiiristä”, Suomela kertoo. Soinelin tukena vanhempien lisäksi on iso joukko tärkeitä ystäviä, joiden kanssa vapaa-aikaakin on mukava viettää. Häntä kiinnostavat myös matkailu ja kuvataiteet, ja hän maalaa ja piirtää itsekin. Orkesterilaisten kanssa aloitettu Pilates -harrastus on herättänyt kaipuun palata tuttujen salsa- ja afrotanssien pariin. Tervetuloa mukaan Sinfonia Lahden ystäväyhdistykseen! Suomen ensimmäinen ja suurin lajissaan! Tulevia tapahtumia: Näin liityt jäseneksi 15.11. klo 18.00 järjestetään taiteilijatapaaminen, jossa Heini Moisio haastattelee illan solistia, pianisti Janne Mertasta Puusepän verstaassa. • sähköpostitse osoitteeseen aplodit.aplodit@gmail.com 29.11. klo 18.00 Heini Moision haastateltavaksi astelee kapellimestari Okko Kamu. 31.1.2013 jätämme Minna Lindgrenin Aplodien jälki-istuntoon keskustelemaan illan konsertista sekä oopperataiteesta yleensä. •••••••••••••••••••• Konserttien yhteydessä löydät Metsähallin Aplodit-infosta kaikki Sinfonia Lahden äänitteet edulliseen jäsenhintaan. • kirjeitse osoitteella Tuija Rajamäki / Stala Oy Taivalkatu 7, 15170 Lahti • puhelimitse Pirjo Laineelle, puh. 040 837 6578 • Sibeliustalolla Sinfonia Lahden konserttien yhteydessä Metsähallin info- ja levynmyyntipisteessämme Mainitse nimesi, osoitteesi ja puhelin numerosi sekä sähköpostiosoitteesi. Yhdistyksemme vuosittainen jäsenmaksu on varsinaiselle jäsenelle 20 e ja perheenjäsenelle 12 e Maksa jäsenmaksu tilillemme POP 561010 –232289. Mainitse jäseneksi ilmoittautuvien nimet ja osoitteet, jotta voimme pitää jäsenrekisterimme ajantasalla. Sydämellisesti tervetuloa mukaan toimintaan! www.aplodit.fi 23 • Aplodit • 2/2012 UUDET SOITTAJAMME Kuva: Johannes Wilenius AINEN APLODIL 24 • Aplodit • 2/2012 Trumpetisti Seppo Pohjoisaho soittaa syyskauden Sami Siikalan sijaisena. Seppo on työskennellyt vuodesta 2007 lähtien Hennalassa Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan äänenjohtajana, josta on nyt virkavapaalla. Trumpetti tarttui pysyvästi käteen hän kokeiluaan lapsena sattumalta perhetuttavilla instrumenttia. Pian se sitten ostettiinkin hänelle. ”Soinnin juhlavuus ja soittotekniikan haasteellisuus kiehtoivat jo nuorena, jolloin soitto oli tärkeä harrastus”, hän kuvailee. Varusmiespalveluksen jälkeen 2000-luvun alussa trumpetti joutui koteloon, kun mies keskittyi farmasian opintoihin. Kävi kuitenkin ilmi, ettei ole elämää ilman trumpettia. Ja trumpetinsoiton opiskelu alkoi Kuopiossa, jossa hän edelleen opiskeli myös farmasiaa. Farmaseutiksi Seppo valmistui 2005 ja musiikin maisterin opintojen viimeistely SibeliusAkatemiassa on nyt juuri käsillä. Pohjoisaho kertoo harrastavansa kesäisin suunnistamista ja talvisin leijalautailua. Ja kaikenlaiset älypelit, sanaristikot ja erilaisten älypähkinöiden ratkaisu kiehtovat. ”Kotona ollessa viihdyn ruoanlaiton parissa tyttöystävän kanssa”, hän lisää. Pohjoisaholle mahdollisuus saada soittaa Sinfonia Lahdessa tuli täytenä yllätyksenä, ja hän ottaa tehtävän ilolla vastaan. ”Ohjelmisto vaikuttaa mielenkiintoiselta ja monipuoliselta. Odotan oppivani tänä aikana paljon musiikista ja sinfoniaorkesterissa työskentelystä”, hän sanoo. s vaTarja Kapla Uusi levyvastaa lkoolaisriveihin ta astui Aplodien maan levymyynta oi h lä ryhtymäl ää ioita, mikä pit tiin liittyviä as skollisen talkoolaisu sisällään myös organisoinnin. Tarja en porukan töid ivisena vapaaeh tunnetaan akti ka kesäisin viihtyy jo toistoimijana, ssinen musiikki on la K . llä ti en -k ikä golf pi maailma, m lom p Tarjalle uude A n ää m ty h et ry innoittikin hän o Aaltonen luopui Sisk dit-hommiin. en kiireiden vuoksi, id tehtävästä mu me hänet konserem nä mutta toki nkin s myyntipöydä an! teissa ja josku ka u uloa Tarja m takana. Tervet ä t s i r i i p e Perh unut sekä aikana tapaht merkkipäivä- n että muutaki kesäkauden on kuluneen Perhepiirissä vuotta. Ja ittariin tuli 60 tään. M . en n o as uutisoitavaa. jatta La et elämäs äiväänsä Mar 30 vuotta, eli tasan puol a, molemmissa ip kk er m ti et .pnä vi ja Turuss eriimme Toukokuun 17 hän oli kuulunut orkest erityöskentelystä Porissa ä st än ke iv or pä a ua an sam esimak n ehti saada Sitä ennen hä an. ! aj . Onnea Eeva parin vuoden yskuussa 2012 sy n aa m ta sa liiton esti, purjehti avio kasvunsa ilois Mäenluoma va Ee i st ti on aloittanut uvan kanssa ne ö tt Klari Ty ä. pn oli va uun 7. ittaessani äiti auvan heinäk nkä sai tyttöv -Kaisaa puhelimella tavo ö R sa ai -K Eeva Eeva en kuuluukin. väännettävä! sa kuten vauvoj sta – eli nuorna on vitsa työrupeaman ri äiville. Hänen ikymmentä. ep äk tulossa muska el a ss inäkuu e vuos änyt yli kolm ensivu jäi he ilisti Ilmo Jo 1979 alussa ja on siis kest hu n ne a. ai ik an en iviera Pitkäa me alkoi vuod ossa konsertt soittajistossam yvänsä tutussa talossa jatk , vauvauutisen kä le Marjatalle el ne Ilmo arvelee tä et vi ä ipäivä a myös merkk villeen. äi ivottaa onne to ep ti äk el eh –l le it ol Aplod rheelle ja Ilm pe än nk Rö johdosta VEIKKO KIISKILÄ 1919-2012 Viime maaliskuun kuudentena päivänä menehtyi 92 vuoden ikäisenä Lahden kaupunginorkesterin pitkäaikainen jäsen, muusikko Veikko Kiiskilä. Veikko syntyi Turussa, mutta asettui Lahteen pian viime sotien jälkeen. Hän astui puolustuslaitoksen palvelukseen soitto-oppilaaksi viidentoista vuoden ikäisenä, ja työskenteli myöhemmin soittaja-aliupseerina lähes neljännesvuosisadan ajan, josta suurimman osan Lahdessa Hennalassa Hämeen Ratsurykmentin soittokunnan tuubistina. Lahden Orkesteriyhdistyksen orkesteriin Veikko liittyi kontrabasistiksi vuonna 1946, ja neljä vuotta myöhemmin perustetun kaupunginorkesterin vakinaisena avustajana hän soitti vuoteen 1963. Samana vuonna Veikko siirtyi soittokunnasta eläkkeelle, mutta jatkoi muusikon työtään nyt kaupunginorkesterin vakinaisesti palkattuna soittaja-vahtimestarina. Tehtävänimike muut- tui myöhemmin kontrabasson varaäänenjohtajaksi, josta tehtävästä Veikko jäi eläkkeelle marraskuun lopussa 1982. Tämän jälkeen hän oli liki kahden vuosikymmenen ajan aktiivinen ja joskus kärkeviäkin kommentteja viljelevä konserttivieras kuulimon puolella. Veikko muistetaankin herkästi kantaaottavana kollegana, jolla oli selkeä mielipide asiastakuin asiasta. Nuorempi soittaja sai isällistä opastusta etenkin rytminkäsittelyssä ja pukeutumisetiketissä. Itse musiikkia Veikko ei juuri kommentoinut, mutta sitäkin enemmän kapellimestareita ja esimerkiksi laulusolisteja. Erityisesti on jäänyt mieleen hänen elävät muistikuvansa kunnallisen orkesterin ensimmäisestä kapellimestarista Martti Similästä, joka tulkitsi hyvän ystävänsä Jean Sibeliuksen musiikkia suurella sydämellä, pientä ja kirjavatasoista orkesteriaan lempeästi kannustaen. Hannu Kivilä 25 • Aplodit • 2/2012 2012 Kuvat: Pentti Sippo 12.4.2012 Upea konsertti huipentui jälki-istuntoon, jossa sädehtivät Elina Vähälä ja Jaakko Kuusisto. He sädehtivät myös lavalla, jossa Jaakko johti säveltämänsä viulukonserton kantaesityksen. Sinfoniaosastoa edusti Beethovenin 7. sinfonia. Tunnelma oli lämmin ja kotoisa, olihan paikalla oman kylän taiteilijat! 4.10.2012 Syyskauden jälki-istunnossa oli tungosta, kun ystävämme Olli Mustonen jäi kertomaan, minkä vuoksi Illan teos, Bartókin 2. pianokonsertto on vaikea. Letkeään, filosofoivaan ja hauskaan tapaansa hän kuvaili lähestymistään esittämiinsä teoksiin. Vuorovaikutus yleisöön oli käsinkosketeltavan lämmin. Illan iloiset es iin välissä Sakari tyjät ja O vaimo sopraan ramon o Anu Komsi, joka m antamassa o yös pyörähti mistuskirjoitu ksia Sibeliustal o tyyn juuri julk ssa äänitetaistuun CD-levyynsä. olla 26.4.2012 den urkuviik at kerrat Lah aa m rt to ke at llä m tä ke Lu try astui La r ie v li O esiintynyt e solistina. orkesterimm urkuparvelle n yleisön ihastutti Lisztin ää Hänen käsiss os ad salutarem undam, . n d A ä osuuden äm lt ve sä nyt orkesteri tuntoän lis li o ré p johon Du asi jälki-is lestaan hurm Latry itse puo iintymisellään. es väen eloisalla 10.5.2012 Haapa-kabinetissa oli tiivis tunnelma, kun orkesterilaiset ja aplodilaiset ahtautuivat pieneen tilaan. Käytävän puolelta sisälle pelastettiin kevätskumppaa skoolaamaan myös illan esiintyjät pianisti Alexander Toradze ja vanha tuttavamme Rory Macdonanld. Mukanaan he toivat yllätysvieraan, Esa-Pekka Salosen, joka on tehnyt yhteistyötä molempien kanssa ja sattui olemaan Suomessa ja Lahdessa konsertti-iltana. 26 • Aplodit • 2/2012 Tark tituuria. li Bartókin par eisö ihmette kaavainen yl 27 • Aplodit • 2/2012 Ylikapellimestari: Okko Kamu Osmo Vänskä, kunniakapellimestari Säveltäjät: Kalevi Aho, nimikkosäveltäjä Lahden Kaupunginorkesteri Joonas Kokkonen (1921-1996), kunniajäsen I-viulu: Oboe: (Jaakko Kuusisto, konserttimestari) Tero Latvala, konserttimestari* • Kirill Terentiev, vuorotteleva konserttimestari* • (Kirill Terentiev, II konserttimestari) Päivi Pöyry • Elise Rainio • Antti Kinnunen • Marja Eichhorn • Arja Kaskela • Johanna Latvala • Virpi Saraluoto • Pauline FlemingUnelius Lasse Junttila • Jukka Hirvikangas • (Eeva-Kaisa Rönkä) Soineli Suomela* II-viulu: Aleksi Santavuori, äänenjohtaja* • Seppo Linkola • Anni-Kaisa Tikkala • Marja Rouvali• Orvokki Kivinen • Anitta Engstrand • Lotta Nykäsenoja •Laura Kokko • Krista Jäänsola • (Aleksi Santavuori) • Saana Uksila* Alttoviulu: Helen Bevin, sooloaltisti • Anu Airas • Rémi Moingeon •MarjattaLaasonenHäggkvist• Jarmo Räikkönen• Riikka Lounamaa• Katariina Ruokonen• Lasse-Matti Laakso Sello: Klarinetti: Sibeliustalo Ankkurikatu 7 15140 LAHTI Eeva Mäenluoma • Matti Rouvali • Jyrki Saloranta Tuomas Kinberg intendentti puh. 814 4452 Fagotti: Teemu Kirjonen apulaisintendentti puh. 814 4461 Harri Ahmas • Essi Vartio • Kjell Häggkvist Käyrätorvi: Pertti Kuusi • Petri Komulainen • Mia Kasper • Jarkko Peltoniemi Trumpetti: Hilkka Liinavirta toimistopäällikkö puh. 814 4453 Taina Räty markkinointiassistentti puh. 814 4459 Erja Toivonen sihteeri puh. 814 4456 Ari Heinonen • Veli-Pekka Niemi • (Sami Siikala) Seppo Pohjoisaho* Kristiina Palvanen myyntisihteeri puh. 814 4460 Pasuuna: Kirsi Onninen kanslisti puh. 814 4454 Vesa Lehtinen • Antti Autio • Jukka Lehtola Ilkka Pälli, soolosellisti • Sanna PalasLassila • Ilkka Uurtimo • Timo Keinonen • Hannu Kivilä • Teet Järvi• Antero Manninen Tuuba: Kontrabasso: Lyömäsoittimet: Eero Munter • Timo Ahtinen • Petri Lehto • Sampo Lassila • Anna Rinta-Rahko Sinfonia Lahden toimisto: Harri Lidsle Juha Lauronen • Markku Krohn Mika Kupari järjestäjä puh. 814 4466 Jaakko-Pekka Pätynen järjestäjä puh. 814 4455 (Olli Saraluoto) Essi Kinnunen* nuotistonhoitaja puh. 814 4466 Harppu: Sähköposti: etunimi.sukunimi@lahti.fi Huilu: (vakituinen avustaja) Leena Saarenpää Outi Viitaniemi • (Simo Haanterä*) • Eriko Korhonen *) määräaikainen kiinnitys *) määräaikainen kiinnitys
© Copyright 2024