ASUNTORAKENTAMISEN TULEVAISUUS JA VISIOT
ASUNTORAKENTAMISEN TULEVAISUUS JA VISIOT 03.12.2013 TS STUDIA GENERALIA SINI KOTILAINEN ARKKITEHTI SAFA, PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ sini.kotilainen@tut.fi 040 849 0427 ASUNTORAKENTAMISEN TULEVAISUUS JA VISIOT: Ratkaisumalleja tulevaisuuden asuntorakentamisen haasteisiin. Studia Generalia Turun Sanomien toimittajille 3.12.2013, Turku MISTÄ TULEVAISUUDESTA PUHUTAAN? TÄMÄ HETKI LÄHITULEVAISUUS KAUKAINEN TULEVAISUUS UTOPIAT JA DYSTOPIAT Tulevaisuuksia on yhtä monia kuin sen ennustajiakin. Menneen kehityksen ja ennusteiden valossa voidaan kuitenkin hahmottaa erilaisia tulevaisuuden asumisen mahdollisia kehityspolkuja. Tämä esitys pyrkii kartoittamaan pikemminkin lähitulevaisuuden asumisen mahdollisia kehitysnäkymiä, kun pitkän aikaulottuvuuden ennusteita. Esityksessä eritellään jo nyt paikoin toteutuneita ratkaisumalleja, jotka joiltain osin vastaavat tulevaisuuden asuntorakentamisen moninaisiin haasteisiin. Esityksessä korostetaan kaupunkimaisen asuntorakentamisen ratkaisuja. NÄKÖKULMIA ASUNTORAKENTAMISEN HAASTEISIIN? IKÄÄNTYVIEN MÄÄRÄ KASVAA PERHEMUODOT ERILAISTUVAT LIIKKUVUUS LISÄÄNTYY, KAUPUNGISTUMINEN JATKUU TYÖN JA VAPAA-AJAN SUHTEET MUUTTUVAT ASUNTOVARALLISUUDEN MERKITYS MUUTTUU PIENTEN ASUNTOKUNTIEN MÄÄRÄ KASVAA ENERGIA- JA ASUMINEN JA TYÖNTEKO LUONNONVARAKRIISI MONIPAIKKAISTUU YKSILÖN JA ERILAISTUMISEN AJAN ESIINNOUSU Kun 1900-luvun asuntorakentamisen päätavoitteena oli riittävien asumisolojen turvaaminen kaikille, 2000-luvun asuntosuunnittelussa etsitään ratkaisuja hyvin toisenlaisiin haasteisiin. Minkälaisiin haasteisiin? Ainakin asuntovarallisuuden merkityksen muutos, luonnonvarakriisi, energiakriisi sekä information ja teknologian muutos luovat kaikki joitain haasteita asuntorakentamiselle. Ehkä yksi suurimmista haasteista on kuitenkin se, että yhä erilaistuvat asukkaat ja asumisen tavat luovat painetta asukaslähtöisten ja monimuotoisten asumisen vaihtoehtojen luomiseen. Asumistoiveiden, elämäntapojen, työelämän ja toimintatapojen monimuotoistuminen vaikuttaa tulevaisuuden asuntosuunnitteluun. Asumisen tarpeet, toiveet ja tavoitteet yksilöllistyvät. ASUNTOKUNTIEN MÄÄRÄN KEHITYS Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot 2012. Saatavilla: http://www.stat.fi/til/asas/2012/asas_2012_2013-05-22_fi.pdf Samassa asunnossa pysyvästi asuvien henkilömäärä on pienentynyt jo pitkään hyvin tasaisesti. Vuonna 1960 asuntokunnan keskikoko oli 3,34 henkeä ja vuonna 2011 enää 2,07 henkeä. (Suomen virallinen tilasto: Asunnot ja asuinolot 2010.) Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot 2010. ISSN=1798-6745. yleiskatsaus 2010, 1. Asuntokanta 2010. Tilastokeskus. Helsinki. [Viitattu: 20.1.2013]. Saatavilla: <http://tilastokeskus.fi/til/asas/2010/01/asas_2010_01_2011-10-20_kat_001_fi.html>. Taulukko: Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot 2012. Saatavilla: http://www.stat.fi/til/asas/2012/asas_2012_2013-05-22_fi.pdf YHÄ USEAMMAT ASUVAT YKSIN vuosi 1 henk. 2 henk. 3 henk. 4 henk. KESKIARVO VUONNA 2011 SUURIN OSA (42%) YKSINASUVISTA 35–64 -VUOTIAITA Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot 2011. Saatavilla: http://www.stat.fi/til/ asas/2011/01/asas_2011_01_2012-1024_tau_001_fi.html Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot 2010. Erityisesti yksinasuminen on kasvussa. (Suomen virallinen tilasto: Asunnot ja asuinolot 2010.) Yksinasujia onkin monenlaisia: eri-ikäisiä ja eri tuloluokissa. Yksinasuminen voi siis olla toivottu ja haluttu elämäntapa, mutta se saattaa sisältää myös syrjäytymisen ja huono-osaisuuden riskin. Asumisen kalleus Suomessa ajaa erityisesti yhden hengen taloudet ahtaalle. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on uutisoinut, että yksinasuvat muodostavat lukumäärältään suurimman pienituloisten ryhmän ja että köyhyysriskirajan alapuolella elää noin 30 prosenttia yksinasuvista. Yhden hengen talouksien lisääntyminen on pieneltä osin tilastoharhaa. Esimerkiksi osittain eri paikoissa asuvien vanhempien luona asuvilla lapsilla on vain yksi virallinen kotiosoite, joka näkyy tilastoissa, jolloin toinen vanhempi voi tilastoissa näkyä yhden hengen taloutena. Kärkkäinen, Sirkka-Liisa 2010. Yksin asuminen Suomessa. Teoksessa Hänninen, Sakari; Palola, Elina; Kaivonurmi, Maija (toim.) 2010. Mikä meitä jakaa? Sosiaalipolitiikkaa kilpailuvaltiossa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Yliopistopaino. Helsinki. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Yksinasuvilla on korkea köyhyysriski. [Viitattu: 20.11.2013]. Saatavilla: <http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/ tutkimus/hankkeet/stop_koyhyys/yksinasuvilla_on_korkea_koyhyysriski>. Taulukko: Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot 2010. ISSN=1798-6745. yleiskatsaus 2010, 1. Asuntokanta 2010 . Tilastokeskus. Helsinki. [Viitattu: 20.1.2013]. Saatavilla: <http://tilastokeskus.fi/til/asas/2010/01/asas_2010_01_2011-10-20_kat_001_fi.html>. TULEVAISUUDEN ASUMISEN TEEMA ASUMISEN YHTEISÖLLISYYS ESIMERKKINÄ LOPPUKIRI-KERROSTALO HELSINGIN ARABIANRANNASSA loppukiriblogi.blogspot.com YHTEISÖASUMINEN YHTEISÖLLINEN ASUMINEN KAIKKI ASUMINEN SOSIAALISIA KONTAKTEJA LUOVAT JA MAHDOLLISTAVAT ASUMISEN KONSEPTIT JAKAMISEN TAI VAIHDANNAN KULTTUURIN MAHDOLLISTAVAT ASUMISEN PALVELUT JOUSTOA (JA KESTÄVIÄ RATKAISUJA) JAETTUJEN, YHTEISTEN TILOJEN MYÖTÄ? Yksinäisyyden tai yksin asumisen haittapuolien yhteiskunnallinen havaitseminen antaa syyn olettaa, että tulevaisuudessa sosiaalisia kontakteja luovat ja mahdollistavat asumisen konseptit sekä esimerkiksi jakamisen tai vaihdannan kulttuurin mahdollistavat asumisen palvelut tuovat uusia näkymiä asumiseen. Yhteisöllisen asumisen kasvua on povailtu Suomessa jo vuosikymmeniä, mutta yhteisöllinen asuminen on vielä varsin harvinainen asumismuoto Suomessa, ja se liittyy useimmiten erityisasumiseen. "Yhteisölliset" eli erimerkiksi jaettavia yhteistiloja ja mahdollisesti asukkaiden yhteistoimintaa sisältävät kerrostalot, rivitalot ja korttelikokonaisuudet ovat vielä harvinaisuuksia. Viime vuosikymmenenä Suomessa on kuitenkin noussut esiin useita mielenkiintoisia kansallisia pioneerikohteita, kuten Aktiiviset Seniorit ry:n Asunto-osakeyhtiö Helsingin Loppukiri eli senioreille tarkoitettu yhteisöllinen kerrostalo Arabianrannassa tai Koti kaupungissa ry:n Asunto-osakeyhtiö Helsingin Malta, joka on yhteisöllinen kerrostalo Jätkäsaaressa. Pylvänen, Riikka; Helamaa 2012. Askeleita kohti yhteisöasumista. Selvitys yhteisöasumisen muodoista ja toteuttamisesta. Julkaisu 6. Tampereen teknillinen yliopisto. Arkkitehtuurin laitos. Asuntosuunnittelu. IKÄRYHMIEN SUHTEELLINEN KEHITYS SUOMESSA VUOSINA 1950, 1975, 2003, 2015, 2030 Valtioneuvosto 2004. Väestön ikärakenteen muutos ja siihen varautuminen.Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja | 29/2004.Tulevaisuusselonteon literaportti 1. Tulevaisuudessa pienten asuntokuntien asukkaista suuri osa on ikääntyneitä. Senioreiden suuri määrä on Suomessa aivan lähitulevaisuutta, ja vanhusten suhteellisen suuren määrän aika koittaa vuosina 2020–2040. (Ks. Mikkola ja Rasila 2006.) Seniorien ja jälkeenpäin vanhusten suuri määrä tulevaisuudessa on myös asuntosuunnittelun ja asuntomarkkinoiden näkökulmasta merkittävää. Seniorit ovat tärkeä ryhmä esimerkiksi asumisen palveluiden kuluttajina, asunnonvaihtajina ja 2. asunnon omistajina. Ikääntyneet asukkaat edustavat yhä monimuotoisempaa väestönryhmää, joka vaatii diversiteettiä myös asumisen ratkaisuihin. Vanhusten suuri määrä taas haastaa asuinympäristöjemme esteettömyyden ja saavutettavuuden sekä lisää asumiseen liittyvien palveluiden suosiota ja erilaisia palvelu- sekä laitosasumisen tarvetta. Mikkola, Kati; Rasila, Heidi 2006. Senioriasuminen Suomessa ja ulko-mailla. Teoksessa Tuppurainen, Yrjö (toim.) Tulevaisuuden senioriasuminen – hanke: Loppuraportti 2006. 14–49. [Viitattu: 11.7.2012]. Saatavilla: <http://herkules.oulu.fi/isbn9514281594/isbn9514281594.pdf>. Taulukko: Valtioneuvosto 2004. Väestön ikärakenteen muutos ja siihen varautuminen. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja | 29/2004. Tulevaisuusselonteon liiteraportti 1. [Viitattu: 11.7.2012]. Saatavilla: <http://vnk.fi/julkaisukansio/2004/j29-vaeston-ikarakenteen-muutos/pdf/fi.pdf>. ASUNTOKUNTIEN MÄÄRÄN KEHITYS 3 000 000 2 500 000 2 000 000 YKSINASUVAT 1 500 000 KAHDEN HENKILÖN ASUINKUNNAT 1 000 000 500 000 PERHEET 0 1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2025 2030 Vainio, Terttu; Belloni, Kaisa; Jaakkonen, Liisa 2012. Asuntotuotanto 2030. Asuntotuotannon tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä. VTT. Asuntokuntien määrä on lisääntynyt viime vuosikymmeninä suhteellisesti enemmän kuin väestön määrä. Jopa sellaisilla alueilla, joilla väestö vähenee, asuntokuntien lukumäärä nousee. Menneen kehityksen valossa voi olettaa, että pienasuntokuntien määrä myös lisääntyy seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana. (Vainio ym. 2012, 21.) Elämänvaihemallin perinteinen kolmivaiheinen jäsennys, ydinperhe ja sitä edeltävä ja sen jälkeinen vaihe, on nykyään saanut rinnalleen lukuisan joukon erilaisia muunnelmia ja sekamuotoja. Taulukko: Vainio, Terttu; Belloni, Kaisa; Jaakkonen, Liisa 2012. Asuntotuotanto 2030. Asuntotuotannon tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä. VTT. [Viitattu: 20.5.2013]. Saatavilla: <http://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2012/T2.pdf>. 1) ERI PERHETYYPPIEN OSUUS PERHEISTÄ VUOSINA 1950-2010 1) Rekisteröityjen parien muodostamia perhetyyppejä vuonna 2010 < 0,1 % 1) Rekisteröityjen parien muodostamia perhetyyppejä vuonna 2010 < 0,1 % Berg, Mari-Anna. 2012 Suomalainen perhe. Perheen modernisaatio murroksessa? Saatavilla: http://www.stat.fi/ajk/tapahtumia/2012-01-25_tkpaiva_berg.pdf Asuntosuunnittelun tilanjakoa on pitkään määritellyt käsitys ydinperheestä ja sen tarpeista. Ydinperheiden määrä kuitenkin vähenee jatkuvasti ja ydinperheen rinnalle on syntymässä uusien perhemuotojen kirjo. Tulevaisuudessa nähdään yhä enemmän yhden vanhemman perheitä, eri kotitalouksissa asuvien perheenjäsenten muodostamia perheitä, uusperheitä ja samaa sukupuolta olevien puolisoiden perheitä. (Kukko 2006, 38.) Tulevaisuudessa on lisäksi yhä enemmän perhe- ja asumismuotoja, joita tilastoilla ei pysty yksiselitteisesti mittaamaan. Kukko, Heikki 2006. Asuntokuntien koon kehitys Suomessa suurperheistä yksinasujiksi. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen työpapereita n:o 82. Taulukko: Berg, Mari-Anna. 2012 Suomalainen perhe. Perheen modernisaatio murroksessa? [Viitattu: 20.5.2013]. Saatavilla: http://www.stat.fi/ajk/ tapahtumia/2012-01-25_tkpaiva_berg.pdf PERHEET ERILAISTUVAT + PERHEET, JOISSA ASUKKAIDEN MÄÄRÄ ASUNNOSSA MUUTTUU TIETYISSÄ AIKAJAKSOSSA Uusperheeseen voi kuulua lapsia, jotka saattavat asua tai vierailla toisen vanhemman luona säännöllisesti. Myös entisten puolisoiden lapset voivat asua satunnaisesti uusperheen luona. Nämä tilanteet luovat moninaisia haasteita ja tarpeita asunnon tiloille. Kun asuinhuoneiden ja tavaroiden säilytyksen tarve vaihtelee, kaikkien lapsien (myös säännöllisesti asuntoa "vaihtavien" lapsien) oma huone saattaa olla taloudellisesti mahdoton ratkaisu. Tyhjillään oleva huone voi myös käyttämättömänä heijastaa "vaillinaisuuden tunnetta." Moninaistuvien perherakenteiden myötä asunnon pientilat, kuten alkovit ja parvet vaativat uutta huomiota asuntosuunnittelussa. Helander, Henna. 2009. Citytalo-konsepti: Uusioperheet ja asumisen muuttuvat tilat. RY. Rakennettu Ympäristö 4/2009. PERHEET ERILAISTUVAT + LAAJENNETUT PERHEMALLIT KOLMEN SUKUPOLVEN PERHEET Tilastojen ulkopuolelle saattavat jäädä useamman sukupolven perheet. Nykyään harvinaiseksi käynyt asumismuoto, jossa lähisukulaiset asuvat lapsiperheen kanssa, on ollut aikanaan yleinen Suomessa. Todennäköisesti lähitulevaisuuden senioreiden kysyntä suuntautuu yhä enemmän yhteisöllistä elämänmuotoa mahdollistaviin asuntoratkaisuihin ja asuntoratkaisuihin, jossa isovanhemmat tai ikääntynyt omainen voi asua omaisten läheisyydessä. Useamman sukupolven edustajia tai eri sukulaisia yhdistävien, laajennettujen perheiden laadukasta elämistä varten asunnolta vaaditaan paitsi mahdollista koon muunneltavuutta, myös asukkaiden yksityisyyden hallinnan mahdollistavia tilaratkaisuja. (Dhalmann 2011, 83.) Dhalmann, Hanna 2011. Yhden uhka, toisen toive? - Somalien ja venäläisten asumistoiveet etnisen segregaatiokehityksen valossa? Residential preferences and patterns of Somali and Russian immigrants in the Helsinki Metropolitan Area. Akateeminen väitöskirja. Helsingin yliopisto, matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, geotieteiden ja maantieteen laitos, maantieteen osasto. [Viitattu: 11.7.2012]. Saatavilla: <https:// helda.helsinki.fi/handle/10138/25901>. MAAHANMUUTTO TILASTOKESKUKSEN MUKAAN ULKOMAILTA SUOMEEN MUUTTI VUODEN 2012 AIKANA 31 280 HENKEÄ, JOKA ON SUURIN MÄÄRÄ SUOMEN ITSENÄISYYDEN AIKANA Suomen virallinen tilasto (SVT): PX-Web-tilastotietokanta. Suomi joutuu monien maiden tapaan varautumaan väestön vanhenemiseen ja siitä aiheutuvaan työvoiman tarpeeseen. Globaalin maailman osaajia houkuttelevia tekijöitä ovat paitsi sosiaalisen ympäristön suvaitsevaisuus, myös asumisen vetovoimaisuus ja sen kustannustaso. Onkin syytä pohtia, millaisella asuinympäristöillä saamme houkuteltua ulkopuolista työvoimaa turvaamaan yhteiskuntamme tulevaisuuden toiminnot. VTT:n tutkimuksen mukaan Suomeen tulevat siirtolaiset tarvitsevat vuoteen 2030 mennessä on noin 50 000 asuntoa, joiden sijainti keskittyy Suomessa pääosin kasvavien kuntien alueelle ja erityisesti pääkaupunkiseudulle. (Vainio ym. 2012.) Ulkomaalaisten asukkaiden määrän lisääntyessä kasvaa myös heidän roolinsa suomalaisessa asumisessa. Miten kulttuurierot tulisi ottaa huomioon suomalaista kaupunkimaista asumista kehitettäessä? Maahanmuuttajat ovat monessa mielessä hyvin heterogeeninen ryhmä, mutta erityisesti suomalaisesta kantaväestöstä eroava ikä- ja perherakenne vaikuttaa maahanmuuttajien asumistarpeisiin. Dhalmannin ym. (2010) laatiman RT-ideakortin mukaan joidenkin maahanmuuttajien kohdalla keskimääräinen perhekoko on huomattavasti kantaväestön perhekokoa suurempi. Suuren tai laajennetun perhemallin lisäksi asumisessa on huomioitava moniin kulttuureihin kuuluva yhteisöllinen asumistapa. Yhteisöllisissä kulttuureissa perheen, suvun ja myös naapuruston kanssa vietetään runsaasti aikaa, ja joihinkin kulttuureihin kuuluu jopa riippuvuus vastavuoroisen avun verkostoista. (Dhalmann ym. RT-ideakortti, 2010.) Vainio, Terttu; Belloni, Kaisa; Jaakkonen, Liisa 2012. Asuntotuotanto 2030. Asuntotuotannon tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä. VTT. [Viitattu: 20.5.2012]. Saatavilla: <http://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2012/T2.pdf>. Dhalmann, Hanna 2010. RT-Ideakortti. Lisääntyvä maahanmuutto ja asumisen suunnittelu. 2010. RT-ideakortisto. Rakennustietosäätiö. Taulukko: Suomen virallinen tilasto (SVT): PX-Web-tilastotietokanta. TULEVAISUUDEN ASUMISEN TEEMA JOUSTAVUUS ASUNTOJEN VÄLILLÄ JOUSTAVAT ASUNTOKOOT SIVUASUNTOMAHDOLLISUUDET S I VUA S U N T O TA I L I S ÄTI L A ASUNTO γ γ JOUSTAVAT ASUNTOKOOT δ TYÖN JA ASUMISEN YHDISTÄMISEN MAHDOLLISUUS β ASUKKAIDEN YKSITYISYYDEN HALLINNAN MAHDOLLISTAVIA TILARATKAISUT β E γ V H/ V A R/ A L K ./ TYÖ KPH V H/ V A R/ A L K ./ TYÖ KPH E γ Asunnot on nähty perinteisesti yksikköinä, joissa on γ tietty, muuttumaton neliömäärä ja huoneluku. Asunnoissa on yleensä myös vain yksi varsinainen ulko-ovi. Edellä esitettyjen teemojen haasteisiin voitaneen vastata esimerkiksi joustavien asuntokokojen myötä, joka HM johtaa usein myös erilaisiin asivuasuntoratkaisuihin. Asunnon laajenemisen ja kutistumisen mahdollistama jousto ei pyri vastaamaan niinkään yhden yksilön, asukkaan tai perheen elämäntilanteen muutoksiin, vaan asumisen tapojen ja asuntokuntien koon vaihteluun γ S V H/ pitkällä aikaulottuvuudella. V A R/ γ γ β S K W AL KP IT T KPH K KPH K HH/ V H IÖ γ PH γ OH γ MH S IV UA S ./ MH W VU AS M UNT H O E / E β γ KPH M V H/ V A R/ A L K ./ TYÖ H V H/ V A R/ A L K ./ TYÖ KP KPH AL E V H/ V A R/ A L K ./ TYÖ γ E KPH KPH E V H/ V A R/ A L K ./ TYÖ H AL KP H KK K K H TP E KK K TPK AM HM γ V H/ V A R/ E β H TP E K VH WC β E KP AR K KPH K HH/ V H H TP M E H OH E MH S W C E K AL KE K IT TI SI Ö VU V H/ V A R/ A L K ./ TYÖ AS M UNT H O E KPH KPH E V H/ V A R/ A L K ./ TYÖ ALK. V H/ V A R/ E WC S KPH E V H/ VAR K / TPK TPK OH MH/ ALK S IV UA S ./ MH E ALK. V H/ V A R/ E WC K S KPH δ TPK AL /V S IV UA S ./ MH S KPH E V H/ VAR S I VU ASUNTO K OH MH/ ALK S IV UA S ./ MH Asunnon koon supistamista tai laajentamista on helppo moittia nimittämällä se nykyrakentamisessa epärealistiseksi ratkaisuksi. Asunnon koon joustavuuden asettamat tavoitteet korostavat ennakoivan suunnittelun merkitystä. Kun asunnosta on mahdollista erottaa huonetiloja tai huonetilakokonaisuuksia, voi erotettavia osia käyttää esimerkiksi sivuasuntona, vuokra-asuntona, harrastus-, työ- tai elämystilana tarpeen mukaan. Mikäli asunnot suunnitellaan jo alunperin eri tilanteisiin joustaviksi, ei asuntoja yhdisteltäessä tai erotettaessa tarvitse tehdä suuria muutoksia märkätiloihin. Kuva: Kotilainen 2013. K γ K TP γ E H β δ E δK P H E K H SI KP KE WC E C E AL E β K HM α α α K HH S MH KPH K δ MH OH α AM α MH δ δ α AM β M K KPH K P H KPH K α α S β β AM β β β KPH MH K E K HH VH KE K MH α δ δ KPH KPH KPH M V H/ AR K δ KE H β α IT TI R/ MH K HH E SM H TPK S OH VH K E MH VH KP VH OH E KPH S KPH KPH K K HH MH E VH K OH E K E E KPH V H/ V A R. K H S I VU ASUNTO MH KE WC MH MH KPH VH OH KPH E KPH VU M A S ./ H MH MH M SI H OH OH M HS VH H S S IV UA S / MH MH V VA H/ R. H OH MH β E E KP VH /E E IÖ H E OH S IV UA S / MH M IT T KPH PH Ö M S KPH KE V H/ VAR S IV UA S / KPH MH E K VA α KH AM KPH E K MH δ β β E E α HM α OH H MH E KPH S α α TP MH K HH δ β δ AM β α H OH A UL A MH V VA H/ R. V H/ V A R/ A L K ./ TYÖ E KP δ δ AM α MH IT T IÖ KP K H E KPH E KP δ VH E V S U IV AS ./ M E/ VH / AR S IV UA S / MH K H K S K Ö MH PH KH H V H/ V A R. K V H/ MH V A R. MH E M MH MH H OH OH MH M MH S KPH K E H VH S M KPH H VH M OH H OH E TI WC VH KP MH MH VH T EI WC E K OH S IV UA S / MH KPH E V H/ KPH VAR KPH E TPK K P HS IV UA S / MH MH MH S VH MH H OH + MH OH Kuva: Kotilainen 2013. E KPH S KPH KPH K E VH K E KPH KP H E K HH MH VH MH KE OH OH MH W KP KPH E WC E K KE I V H/ V A R. IÖ TT VH E E KPH M H KE E KP S IV UA S / MH VH MH MH MH SI VU M A S ./ H VH OH IT V V A H/ K H R/ H W C S H C KP H S K IT Ö TI M H E MH E KPH S S S IV UA S / MH TI SI VU M A S ./ H H S M Ö M H H MH OH KE KP IT T IÖ H E E KP KPH E KPH E V VA H/ R. H TP M K H K VH TPK OH MH + A Kuva: Kotilainen 2013. α δ γ α AM E δ HM α δ AM δ γ HM δ VH /E E α δ TPK KPH MH δ KEINOT KESTÄVÄÄN RAKENTAMISEEN? HYVÄ LÄMMÖNERISTYS HYVÄ ILMANPITÄVYYS LÄMMÖN TALTEENOTTO RAKENTAMISEN LAATU PASSIIVINEN VIILENTÄMINEN HUONEISTOJEN KESKIMÄÄRÄINEN PINTA-ALA (m 2) 120 m2 UUSISSA ASUNNOISSA SUOMESSA 1970–2010 100 80 60 40 20 19 7 19 0 7 19 2 7 19 4 7 19 6 7 19 8 8 19 0 8 19 2 8 19 4 8 19 6 8 19 8 9 19 0 9 19 2 9 19 4 9 19 6 9 20 8 0 20 0 0 20 2 0 20 4 0 20 6 0 20 8 10 0 JOUSTAVUUS Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot 2010. Suomessa on kiinnitetty huomiota asuinrakentamisen kestävyyteen erityisesti rakentamisen energiatehokkuuden näkökulmasta. Energiamääräyksillä voidaan vähentää asumisen energian kulutusta neliötä kohden. Kestävässä rakentamisessa tulisi kuitenkin kiinnittää huomiota kokonaisvaltaiseen kestävyyteen. Rakenteiden energiatehokkuudella voidaan kyllä vähentää energiankulutusta, mutta saatu hyöty hupenee osin asuntojen pinta-alojen laajentuessa ja asumisen muuttuessa yhä monipaikkaisemmaksi. Energiankulutuksen mittaaminen asuinneliötä kohden on siis auttamattoman vajavainen mittari, kun ajatellaan asumisen kokonaisuuden ympäristövaikutuksia. Taulukko: Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot 2010. ISSN=1798-6745. yleiskatsaus 2010, 1. Asuntokanta 2010 . Tilastokeskus. Helsinki. [Viitattu: 20.1.2013]. Saatavilla: <http://tilastokeskus.fi/til/asas/2010/01/asas_2010_01_2011-10-20_kat_001_fi.html>. TULEVAISUUDEN ASUMISEN TEEMA JOUSTAVUUS ASUNTOJEN SISÄLLÄ ALL BUILDINGS ARE PREDICTIONS ALL PREDICTIONS ARE WRONG Stewart Brand. 1994. How Buildings Learn. Energiatehokkaastikin rakennettu asuinympäristö vaatii ekologisesti ja taloudellisesti suuria investointeja, mikäli asunnon sijainti vaatii asukkailta laajaa päivittäistä liikkumista tai asunnon tilat eivät pysty mukautumaan elämäntilanteiden ja -tyylien muutoksiin. Asuinneliöiden tarve asukasta kohden riippuu paljolti siitä, mihin toimintoihin ja ratkaisuihin tuo asuinneliömäärä asukkaan arjessa taipuu. Siten asuntoratkaisuiden joustavuus nousee asuntorakentamisen tärkeäksi avainasiaksi. Steward Brand on osoittanut osuvasti jäykkien ratkaisujen lyhytikäisyyden ja kestämättömyyden kirjassaan How Buildings Learn. Pystyykö joustava asuntorakentaminen vastaamaan sellaisiinkin tulevaisuuden haasteisiin, mitä emme pysty vielä ennustamaan? Brand, Stewart. 1994. How Buildings Learn. ALK. TPK TPK TPK ALK. TPK TPK TPK O L LPIS AR UUS V IMA HD O L L IS UUS MUUNNELTAVUUS: ASUNNON MUUNNELTAVAT OSAT JA TILAT KPH P A R V IMA HD O L L IS UUS sä ily ty sk a luste e t A L K ./ VAR E ALK. E E KPH E KPH K γ TPK E KPH E KPH ALK. MH K MH TPK TPK TYÖ TYÖ E E E E KPH KPH E KPH KPH KPH ALK. ALK. TPK TPK TPK TPK TPK TPK P A R V IMA HD O L L IS UUS E E KPH KPH E ALK. TPK TPK TPK E E E KPH S TYÖ OH γ KPH MH E R IK O IS K O R K E US 5 m E R IK O IS K O R K E US 5 m 2!250 150 2!000 S S K MH TPK TYÖ KPH KPH E E Päivittäinen tai viikoittainen muunneltavuus asunnossa voi tapahtua esimerkiksi asunnon sisäisillä muunto-osilla tai kalusteilla. Teknisen muunneltavuuden esimerkkejä ovatE T Ä Tkalusteseinät, taiteseinät, liukuseinät ja paljeseinät, kääntyvät ovet, seinälle YÖ T ST O. V H/ V H/ V H/ V A R. V Atasot, R. V A R. nostettavat sängyt, istuimet ja avautuvat ja liikuteltavat kalustejärjestelmät sekä esimerkiksi erilaiset tilanjakajat. S S S S S S Kuva: Kotilainen 2013. OH E KPH KPH E E MH H/ A R. V H/ V A R. KPH Y HD E N A V O IME N T IL A N R A T KEA ISU δ KPH OH E KPH KPH E E V H/ V A R. V H/ V A R. MH ETÄTYÖ T ST O. V H/ V A R. V H/ V A R. V H/ V A R. γ MUUNNELTAVUUS: ASUNNON MUUNNELTAVAT OSAT JA TILAT OH E R IK O IS K O R K E US 5 m S 2!250 150 2!000 S H KPH ALK. K MH E K H S E R IK O IS K O R K E US 5 m 2!250 150 2!000 γ TPK E KPH KPH ALK. MH KPH δ H/ R. E Y HD E N A V O IME N T IL A N R A T K A ISU S S KPH KPH E E OH S S S S KPH KPH KPH KPH E E E E V H/ V A R. V H/ V A R. V H/ V A R. MH V H/ V A R. V H/ V A R. V H/ V A R. ETÄTYÖ T ST O. ETÄTYÖ T ST O. V H/ V A R. δ Toisaalta, tekninen/fyysinen asunnon muunneltavuus saattaa edellyttää asukkaalta liian vaikeita toimenpiteitä, tai toimintoja, joita vain hyväkuntoiset asukkaat voivat tehdä. Lisäksi tekniset ratkaisut voivat vanheta nopeasti. Siksi on merkittävää tarkastella myös toista joustavuuden ilmenemismuotoa: monikäyttöisyyttä. δ Kuva: Kotilainen 2013. ETÄTYÖ T ST O. H H H H vonen (t oim.) 20 06. MONIKÄYTTÖISYYS: ”NEUTRAALIHUONEET” M kuva: Neu M M H KH H KP H H VH VA / R H S KE H to Talli toimis htuuri Arkkite kuva: ESIMERKKI SUOMALAINEN KAUPUNKIKERROSTALO VUODELTA 1891. M E IT T M H IÖ VH VA / R K PH ESIMERKKI TÖÖLÖLÄISASUNNON KONSEPTI ARKKITEHTUURI- JA MUOTOILUTOIMISTO TALLI Asunnon joustavuuden ei tarvitse perustua asunnon fyysisesti muunneltaviin osiin, vaan asunnon tilat voivat olla myös itsessään monikäyttöisiä. Tila joustaa paremmin mahdollisiin muutoksiin, jos sen luonne on ns. neutraali. Neutraalin tilan perusominaisuus on tilan riittävä koko. 1800-luvun lopun kaupunkilaisasunto mahdollisti mielenkiintoisella tavalla asunnon joustavan käytön, sillä kamareilla tai saleilla oli useita käyttötarkoituksia ja ne olivat kooltaan samankaltaisia. Vasemmalla alhaalla näkyy toisinto monikäyttöisen 1800-luvun lopun asunnon tilahierarkiasta: Ilonen ym. (2006, 56–57) esittävät ns. neutraaleihin monikäyttöisiin huoneisiin perustuvan "töölöläisasunnon" konseptin, jossa monikäyttöiset huoneet sijoittuvat asunnon ulkokehälle, ja joiden väliseen tilaan sijoittuu liikennettä ohjaava hallimainen sisäänkäynti aputiloineen. Saarikangas, Kirsi (2002): Asunnon muodonmuutoksia. Puhtauden estetiikka ja sukupuoli modernissa arkkitehtuurissa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Ilonen, Pia; Lukander, Minna; Niska, Ari / Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Talli Oy 2006. Helsinkiläinen kerrostaloatlas 2006. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitteluosaston selvityksiä 2006/6. Neuvonen, Petri (toim.) 2006. Kerrostalot 1880-2000 –arkkitehtuuri, rakennustekniikka, korjaaminen. Rakennustietosäätiö. Kuvat: Neuvonen 2006, Ilonen ym. 2006, Kotilainen 2013. ERITYSASUMISEN MUUTOS: ESIMERKKINÄ KEHITYS- 1) Rekisteröityjen parien muodostamia perhetyyppejä vuonna 2010 < 0,1 % VAMMAISTEN LAITOS- JA ASUMISPALVELUJEN ASUKKAAT Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2012..Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, sosiaalihuollon laitos- ja asumispalvelut 2011. Saatavilla: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90785/Tr25_12.pdf Viime vuosina on nähty useita kansallisia hankkeita, joissa pyritään kehittämään uudenlaisia tapoja järjestää erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden (esimerkiksi kehitysvammaiset henkilöt) asumista. Kehitysvammaisten henkilöiden laitossijoitukset alkoivat Suomessa 1900-luvun alkupuolella. Vasta 1990-luvulta alkaen laitospaikatovat vähentyneet nopeasti. Monessa muussa maassa avopalveluiden kehittäminen on huomattavasti pidemmällä, kuin Suomessa. 1990-luvulla perinteisen laitoksen rinnalle on kehittynyt ryhmäkoti-niminen asumisratkaisu. Ryhmäkodilla tarkoitetaan asumismuotoa, jossa yhteistilojen yhteydessä sijaitsee asukkaiden huoneet. Viime vuosina Suomessa on yleistynyt ryhmäkotimalli, jossa yhdessä asumisyksikössä on yleensä 15 asukasta. Onko tällainen asumismuoto toimintatapojen ja päivärytmien valossa lähempänä "pienlaitosta" kuin kotia? Taulukko: Suomen virallinen tilasto (SVT): PX-Web-tilastotietokanta. α ERITYSASUMISEN MUUTOS: ESIMERKKINÄ KEHITYS- 1) Rekisteröityjen parien muodostamia perhetyyppejä vuonna 2010 < 0,1 % VAMMAISTEN LAITOS- JA ASUMISPALVELUJEN ASUKKAAT VALTIONEUVOSTON PERIAATEPÄÄTÖKSEN MUKAAN KEHITYSVAMMALAITOKSET PURETAAN SUOMESSA VUOTEEN 2020 MENNESSÄ: RYHMÄKODEISTA KOHTI ASUNTOVERKOSTOAJATTELUA Mietola, Reetta;Teittinen, Antti;Vesala, Hannu. 2013. Kehitysvammaisten ihmisten asumisen tulevaisuus. kansainvälisiä esimerkkeijä ja vertailu Suomeen. Suomen Ympäristö 3/2013. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/40351/SY3_2013_Kehitysvammaisten_asuminen_FINAL.web.pdf?sequence=1 Hintsala Susanna; Mietola, Reetta. 2013.Vain me ja tavallinen kerrostalo.Yhteiskehittelyllä uusia asumisen ratkaisuja. ARA -asumisen rahoitus ja kehittämiskeskusken raportteja 6/2013. Saatavilla: http://www.ara.fi/fi-FI/ARAtietopankki/ARAn_julkaisut/ARAn_raportteja_julkaisusarja/Vain_me_ja_tavallinen_kerrostalo(26517) Suomen Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen kehitysvammaisten henkilöiden asumisen ja palvelujen turvaamisesta. Periaatepäätöksen taustalla on sosiaali- ja terveysministeriön johdolla laadittu valtakunnallinen suunnitelma ”Laitoksista yksilölliseen asumiseen. Valtakunnallinen suunnitelma palvelujen kehittämiseksi lähiyhteisöön.” Päämääränä on, ettei Suomessa kukaan kehitysvammainen asu laitoksessa enää vuonna 2020. Hallitus on sitoutunut kehittämään palveluita, jotka mahdollistavat myös vaikeimmin vammaisten asumisen lähiyhteisössä. Palveluiden järjestämisessä avainasemassa ovat kunnat ja kuntayhtymät, jotka asettavat laitosasumisen lakkauttamisen tavoitteet ja aikataulut yhdessä palvelujen saatavuuden ja soveltamisen varmistamisen kanssa. Laitoksista yksilölliseen asumiseen. 2012. Valtakunnallinen suunnitelma palvelujen kehittämiseksi lähiyhteisöön. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:5. [Viitattu: 20.11.2013]. Saatavilla: <http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1839843>. ERITYSASUMISEN MUUTOS: ESIMERKKINÄ KEHITYS- VAMMAISTEN LAITOS- JA ASUMISPALVELUJEN ASUKKAAT Kuva: Sampo Vallius ARAn rahoittaman ja koordinoiman Arjen keskiössä -hankkeen myötä mm. asuntoverkostoajattelu on noussut pääteemaksi kehitysvammaisten henkilöiden asumista kehitettäessä. Asumista ei voida erottaa lähipalveluista ja vapaa-ajasta tai työnteosta. Hintsala ja Mietola (2013) mukaan "asuntoverkostolla tarkoitetaan erillisten asuntoratkaisujen muodostamaa kokonaisuutta, jotka liittyvät toisiinsa yhteisen palvelutuotannon, vapaaehtoistoiminnan tai epävirallisten sosiaalisten verkostojen kautta. Asuntoverkosto on korttelia laajempi kokonaisuus ja asuntoverkosto voi sisältää useamman korttelikokonaisuuden." Hintsala, Susanna; Mietola, Reetta. 2013. Vain me ja tavallinen kerrostalo. Yhteiskehittelyllä uusia asumisen ratkaisuja. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 6/2013. [Viitattu: 20.11.2013]. Saatavilla: <http://www.ara.fi/fi-FI/ARAtietopankki/ARAn_julkaisut/ARAn_raportteja_ julkaisusarja/Vain_me_ja_tavallinen_kerrostalo(26517).>. Kuva: Sampo Vallius. TULEVAISUUDEN ASUMISEN TEEMA PALVELUJEN INTEGROINTI ASUMISEEN ASUMINEN PALVELUT ESIMERKKINÄ ZÜRICHIIN LUOTU ASUMISMALLI "JAMES" Norvasuo, Markku. 2008. Hybriditalo vai james? Kahden konseptin yhteisistä teemoista Saatavilla: http://urba.fi/sites/default/files/pdf-artikkelit/YTKB9914_Norvasuo_2.pdf Esimerkiksi edellä esitetyt teemat johtavat siihen, että eräs tulevaisuuden asumisen kehitysnäkymä on asumisen ja palvelujen integrointi, jonka kehittäminen myös tukee apua tarvitsevan ihmisen kotona asumista. URBA -hankkeessa asukkaiden jatkuvaluonteista, asumiseen liitettyä ja arkielämää tukevaa lähipalvelua Norvasuo (2010) konseptiryhmineen kutsuu jamespalveluksi. Nimi juontuu Zürichiin luodusta asumismallista, jossa asuintalon portieeri, ”James” tarjoaa asukkaille palveluja korvausta vastaan. Tärkeä kehittämisalue asumispalveluissa olisi julkisen ja yksityisen sektorin palvelujen jakamisen lisäksi asukkaiden palvelujen välittäminen muille asukkaille. Lehtonen, Hilkka 2010. Kaupunkiasumisen moninaisuus, palvelut ja James-konsepti. Teoksessa Norvasuo, Markku (toim.) 2010. Asutaan urbaanisti. Laadukkaaseen kaupunkiasumiseen yhteisellä kehittelyllä. Yhdyskuntasuunnitteliun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja B 99. Yliopistopaino. Norvasuo, Markku. Hybriditalo vai james? Kahden konseptinyhteisistä teemoista. Teoksessa Norvasuo, Markku (toim.) 2010. Asutaan urbaanisti. Laadukkaaseen kaupunkiasumiseen yhteisellä kehittelyllä. Yhdyskuntasuunnitteliun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja B 99. Yliopistopaino. Kuva: James Wohnen mit Service. Zürich Albisrieden. [Viitattu: 20.11.2013]. Saatavilla: <http://www.james.ch/standorte/zuerich-albisrieden.html>. UBIIKKI TEKNIIKKA 2000 2010 2015 2020 INTERNETIIN YHDISTYNEIDEN TAVAROIDEN MÄÄRÄ IHMISTEN MÄÄRÄ Evans 2011. Yhteiskunta muuttuu parhaillaan kohti niin sanottua ubiikkia verkostoyhteiskuntaa, jossa tietotekniikka toimii älykkäästi ympäristöön sulautettuna. Tulevaisuudessa todennäköisesti nähdään yhä enemmän reaalisen ja virtuaalisen maailman sulautumista yhteen myös asumisen ratkaisuissa. Tieto- ja viestintätekniikoiden kehitys ja lisääntyminen, arkipäivän älykkäät ratkaisut, tekniikan integroituminen asumiseen sekä elinympäristöön lisäävät asumisen mahdollisuuksia, mutta myös luovat uusia, ennakoimattomia asuntorakentamiseen liittyviä haasteita. Evans, Dave. 2011. The Internet of Things. How the Next Evolution of the Internet Is Changing Everything. Cisco Internet Business Solutions Group (IBSG). [Viitattu: 20.11.2013]. Saatavilla: <http://www.cisco.com/web/about/ac79/docs/innov/IoT_IBSG_0411FINAL.pdf>. YKSILÖN ERI TOIMINTOJEN SAMANAIKAISTUMINEN esim. Mannermaa 2008. Tekniikan kehittymisen myötä ihminen voi tehdä useampaa asiaa yhtä aikaa. Aika- ja paikkasidonnaisuudet ovat murtuneet, ja tämä näkyy tarkasteltaessa etenkin asunnon ja työpaikan tilojen käyttöä ja toimintoja. Työ ylittää varsinaisen työajan rajat ja sekoittuu vaihtelevasti vapaa-ajan lomaan. Lisäksi työ on jo nyt hajautunut monipaikkaiseksi. (Vartiainen 2004.) Tietotyöläiset työskentelevät useissa moodeissa. Työ koostuu yksintyöskentelystä, ei-reaaliaikaisesta viestinnästä, virtuaalisesta kommunikoinnista verkossa sekä fyysisistä kohtaamisista muiden kanssa. (Vartiainen 2004.) Näissä eri tietotyön moodeissa työskenteleminen edellyttää erilaisia työtiloja. Erityisesti yksintyöskentelyvaihe olisi mahdollista siirtää ainakin osin työpaikalta asunnon tiloihin. Suomessa olisi erityisesti potentiaalia vähentää työmatkaliikennettä, eli lisätä etätyön määrää hajautuneen yhdyskuntarakenteen vuoksi. Yksintyöskentely vaatinee useimmiten rauhaa ja keskittymistä eli häiriöttömän työympäristön. Voidaanko etätyön mahdollisuuksia parantaa joustavammilla asumisen ratkaisuilla, sivuasuntoratkaisuilla tai asuinympäristöjen jaettavilla "etätyöhubeilla"? Mannermaa, Mika 2008. Jokuveli valvoo. Eläminen ja vaikuttaminen ubiikkiyhteiskunnassa. Wsoy. Vartiainen, Matti 2004. Hallitse hajautettu organisaatio: paikan, ajan, moninaisuuden ja viestinnän johtaminen. Talentum. Kuva: Iltalehti 14.4.2005 / Jouko. MONIKÄYTTÖISYYS, VARIAATIO: KERROSKORKEUDEN NOSTO YHTEISKUNNAN TOIMINTOJEN ERIAIKAISTUMINEN E KPH γ γ sä ily ty sk a lusteet P AMannermaa R V IMA HD O L L IS UUS esim. 2008. A L K ./ VAR 5 m TPK P A R V IMA HD O L L IS UUS KPH kuva: Paulo Barcellos Jr. E Yksilön eri toimintojen samanaikaistumisen lisäksi kasvaa yhteiskunnan toimintojen eriaikaistuminen. Yhteiskunnan tiloja ja asuinympäristöä saatetaan käyttää vuorokauden rytmissä yhä vapaammin ja hajautetummin. Tämä luo uudenlaisia haasteita myös asuinympäristöille ja asunnoille sekä niiden suunnittelulle. α α 5 m TPK Mannermaa, Mika 2008. Jokuveli valvoo. Eläminen ja vaikuttaminen ubiikkiyhteiskunnassa. Wsoy. Kuva: New York City at night/Paulo Barcellos Jr. [Viitattu: 20.11.2013]. Saatavilla: <http://commons.wikimedia.org/wiki/File:New_York_City_at_night_HDR.jpg>. A TULEVAISUUDEN ASUMISEN TEEMA TOIMINTOJEN HYBRIDIT KÄYTTÖTARKOITUKSIEN SEKOITTAMINEN RAKENNUKSESSA, KORTTELISTOSSA SEKÄ ALUEELLISESTI KOKONAISVALTAINEN KÄYTETTÄVYYS! Asumisen, työn ja vapaa-ajan lomittuminen samaan elinympäristöön lisää lämmitetyn rakennuksen käyttötasoa, monipuolistaa asuinympäristöä sekä vähentää liikkumisen tarvetta. Työn, elämysten ja palveluiden tilojen sekä harrastusmahdollisuuksien lisääminen asuinympäristöissä voi olla paitsi kestävän kehityksen, myös asukkaiden elämänlaadun puolesta merkittävää, sillä Stutzerin ja Freyn tutkimuksen mukaan pitkät matkustus- ja odottamisajat vähentävät asukkaiden päivittäistä onnellisuutta merkittävästi. (Stutzerin ja Freyn tutkimukseen viittaa Alanen ym. 2010, 11.) Asunnon kokonaisvaltainen käytettävyys tarkoittaa yksityisen asunnon ulkopuolisten tilojen monipuolisia käyttömahdollisuuksia, jonka ansiosta asumisen reviiri hahmotetaan asunnon tasoa laajempana tilojen ja toimintojen verkostona, joka lisää yksittäisen asunnon laatutekijöitä. Asunnon kokonaisvaltainen asumisen käytettävyys edellyttää asuinympäristöä, jossa yksityinen ja julkinen tila liukuvat toistensa lomaan huokoisten puoliyksityisten ja -julkisten tilojen kautta. Alanen, Olli; Kaskinen, Tuuli; Laitio, Tommi; Mokka, Roope; Neuvonen, Aleksi; Onnela, Satu Silfverberg Outi; Vassinen, Simo 2010. Onnellisuuspoliittinen manifesti. Demos. WWF. Helsinki. [Viitattu: 11.7.2012]. Saatavilla: <http://demos.fi/files/onnellisuusmanifesti_NEW.pdf>. Kuvat: Kotilainen 2013. JULKISUUSASTEET ASUINYMPÄRISTÖSSÄ ESITEOLLINEN YHTEISKUNTA TEOLLINEN YHTEISKUNTA JÄLKITEOLLINEN YHTEISKUNTA DYSTOPIA YKSITYINEN YKSITYINEN YKSITYINEN PUOLIYKSITYINEN PUOLIYKSITYINEN PUOLIYKSITYINEN PUOLIJULKINEN JULKINEN PUOLIJULKINEN JULKINEN UTOPIA?? YKSITYINEN PUOLIYKSITYINEN PUOLIJULKINEN PUOLIJULKINEN JULKINEN JULKINEN Asuinympäristössä asukkaat muodostavat erilaisia reviireitä. Ihminen tasapainoilee jatkuvasti itsenäisyyden ja yhteisöllisyyden välillä, ja yksityisyys tuleekin nähdä osana sitä prosessia, jossa asukkaat säätelevät vuorovaikutustaan. (Kyttä 2004, 18–19.) Yksityinen tila on hallinnassa oleva oma tila. Toissijaiset reviirit ovat puoliyksityisiä tai -julkisia tiloja. Puoliyksityinen alue on ensisijaisesti omassa hallinnassa, mutta se ei esimerkiksi ole visuaalisesti niin suojattua tilaa kuin täysin yksityiseksi koettu tila. (Hasu 2009, 55.) Puolijulkisella tilalla on taas oma tärkeä roolinsa puoliyksityisen ja julkisen välisenä osana. Edellä mainittujen reviirien perustasoilla on erilaisia sävyjä, ja niiden väliltä löytyy lukuisia välimuotoja. Kyttä, Marketta 2004. Ihmisystävällinen elinympäristö. Tutkimustietoa ja käytännön ideoita rakennetun ympäristön suunnittelua varten. Rakennuspaino Oy. Helsinki. Hasu, Eija 2009. Koti pihalla. Kodin ulkotilat yksityisestä julkiseen. Asukkaiden kokemuksia asumisesta ja asumisen laadusta. Diplomityö. Teknillinen Korkeakoulu. Arkkitehtuurin laitos. Yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelu. JULKISUUSASTEET ASUINYMPÄRISTÖSSÄ A B C Kuva C Kuva Tietgenkollegiet. Kuva on lainaus (22§) lähteestähttp:// tietgenkollegiet.dk/livet-pa-kollegiet/ Kuvat Bing Maps. Kuva on lainaus (22§) lähteestä http://www.bing.com/maps/ Tämänhetkisessä asuntotuotannossa talotyyppi usein määrittää, millaisia reviireitä asuinympäristö tarjoaa. A) Rivi- ja pientaloissa omassa hallinnassa oleva alue rajautuu usein ensin omaan kuistiin, omaan pihaan ja lopulta omaan pihakatuun. Näiden rajapintojen kautta on luontevaa luoda yhteyksiä ympäröivään elinpiiriin. B) Kerrostalossa yksityinen reviiri päättyy usein eteiseen, joka avautuu julkiseen porraskäytävään, jota ei voi osoittaa omakseen. Reviirien ei kuitenkaan tarvitse olla talotyyppikohtaisia. C) Myös kerrostalossa voidaan korostaa puoliyksityisen ja -julkisen reviirin merkitystä suunnittelun keinoin. Kuvat: Bing Maps. [Viitattu: 11.7.2012]. Saatavilla: <http://www.bing.com/maps/>. Kuva C:: Tietgen kollegiet. [Viitattu: 20.5.2013]. Saatavilla: <http://tietgenkollegiet.dk/>. TULEVAISUUDEN ASUMISEN TEEMA PUOLIJULKISTEN TILOJEN KEHITTÄMINEN ASUINYMPÄRISTÖSSÄ TÄRKEITÄ OVAT "HEIKOT SOSIAALISET SUHTEET" JOTKA PERUSTUVAT USEIN PUOLIYKSITYISEN TAI PUOLIJULKISEN TILAN TOISTUVAAN JAKAMISEEN ASUINYMPÄRISTÖN LÄHIKONTAKTIEN ON HUOMATTU LISÄÄVÄN ASUKKAIDEN SUBJEKTIIVISTA HYVINVOINTIA EHKÄISEMÄLLÄ YKSINÄISYYTTÄ ! YKSITYINEN PUOLIYKSITYINEN PUOLIJULKINEN JULKINEN esim. Hyyppä (2002) Kyttä (2004) Parhaimmillaan asuinympäristön puolijulkinen tila toimii lähiyhteisön satunnaisten kohtaamisten otollisena näyttämönä. Puolijulkisessa tilassa tapahtuvat heikot sosiaaliset kontaktit, satunnaiset tapaamiset ja spontaani yhdessäolo monipuolistavat asumisen kokemuksellista sisältöä. (Hasu 2009, 145–148.) Ns. heikot sosiaaliset suhteet perustuvat arkipäiväisen tilan toistuvaan jakamiseen, kuten esimerkiksi naapuriasukkaiden tapaamiseen pihalla tai postilaatikolla. Esimerkiksi Hyyppä (2002) terveystutkijana näkee yhteyden nimenomaan heikkojen sosiaalisten siteiden ja yksilöiden terveyden välillä. (Esimerkkikohteita ei ole esillä tässä tiivistelmässä.) Kyttä, Marketta 2004. Ihmisystävällinen elinympäristö. Tutkimustietoa ja käytännön ideoita rakennetun ympäristön suunnittelua varten. Rakennuspaino Oy. Hyyppä, Markku. 2002. Elinvoimaa yhteisöstä. Sosiaalinen pääoma ja terveys. PS-Kustannus. Hasu, Eija 2009. Koti pihalla. Kodin ulkotilat yksityisestä julkiseen. Asukkaiden kokemuksia asumisesta ja asumisen laadusta. Diplomityö. Teknillinen Korkeakoulu. Arkkitehtuurin laitos. Yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelu. PAIKALLISYHTEISÖN TOIMINTA; mm. KAUPUNKIVILJELY ESIMERKKI KAUPUNKIVILJ ELY.FI PROJEKTIT Kuva Kaupunkiviljely.fi. Saatavilla: kaupunkiviljely.fi/dodon-kauttaa-lavakauluksia-viljelylaatikoiksi/ Puolijulkiset "kohtaamisen" tilat liittyvät myös jakamis- ja vertaistalouden ajan nousuun. Vapaaehtoiseen osallistumiseen perustuvat projektit ja hetkelliset pop up- tapahtumat tarvitsevat oman alustan, kuhunkin tilanteeseen sopivan paikan. Kuvat: Kaupunkiviljely.fi. [Viitattu: 20.5.2013]. Saatavilla: <kaupunkiviljely.fi/dodon-kauttaa-lavakauluksia-viljelylaatikoiksi/>. Heikki Saukkomaa/IS. [Viitattu: 20.5.2013]. Saatavilla: <http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288540864976.html>. ASUNNOT KOON MUKAAN VUOTEEN 2011 Suomen virallinen tilasto (SVT): PX-Web-tilastotietokanta. Yhden ja kahden henkilön asuntokuntien määrän kasvu heijastuu myös uusien asuntojen kysyntään, mutta silti asuntokuntien koon kehityksessä on paljon suurempi muutos kuin asuntojen koon kehityksessä. Pieniä asuntoja rakennetaan kuitenkin määrällisesti eniten. Taulukko: Suomen virallinen tilasto (SVT): PX-Web-tilastotietokanta. ASUNTOKUNNAT JAKAANTUVAT KOON MUKAAN KERROS- JA PIENTALOIHIN VUOSINA 2011–2012 VALMISTUNEISTA VAKINAISESTI ASUTUISTA KERROSTALOASUNNOISTA ssa ASUI VUONNA 2012 YHDEN TAI KAHDEN HENKILÖN ASUNTOKUNTA 89% 64% VUONNA 2012 NOIN SUOMALAISISTA ASUI KUITENKIN PIENTALOISSA, PARITALOISSA JA RIVITALOISSA...SILLÄ ESIMERKIKSI PIENTALOASUNNOISSA ASUU USEIMMITEN VÄHINTÄÄN 3 HENKILÖÄ Suomen virallinen tilasto (SVT): Asuntokunnat ja asuinolot 2012. Saatavilla: http://www.stat.fi/til/asas/2012/asas_2012_2013-05-22_fi.pdf Vuoden 2012 lopussa kerrostaloasuntoja oli jopa 44 % kaikista asunnoista. Vuosina 2011–2012 valmistuneista vakinaisesti asutuista kerrostaloasunnoista 89 prosentissa asui vuoden 2012 lopulla yhden tai kahden henkilön asuntokunta. Silti jopa yli puolet suomalaisista, 64 % suomalaisista asuu pientaloissa, paritaloissa tai rivitaloissa. Tämä selittyy sillä, että asunnot ovat kerrostaloissa pienempiä ja niissä asuu pienempiä asuntokuntia, kuin rivi- ja pientaloissa. Esimerkiksi vuonna 2012 rakennetuissa pientaloasunnoissa asui useimmiten vähintään 3 henkilöä. (Suomen virallinen tilasto: Asunnot ja asuinolot 2012.) Erityisesti lapsiperheiden asuntojen verrattaen suuret kokonaisneliömäärät yhdistettyinä keskustan korkeaan hintatasoon johtaa lapsiperheiden muuttamiseen keskusta-alueilta halvemmille reuna-alueille. Suomessa on nähtävissä jyrkkä, kaksijakoinen kategorisointi asumisen mahdollisuuksista: asuminen urbaanisti ja tiiviisti palveluiden läheisyydessä tai väljästi ja luonnonläheisesti keskusta-alueiden ulkopuolella, mutta samalla epäekologisesti pitkien ajomatkojen päässä päivittäin tarvittaviin palveluihin. Näiden kahden vastapoolin välimuotoja, omaehtoisempia kaupunkiasumisen vaihtoehtoja ei ole juuri saatavilla. Ihmisten toiveita asunnon joustavuudesta, omasta pihasta ja palveluiden saatavuudesta tulisi pyrkiä yhdistämään monimuotoisemman monikerrosrakentamisen vaihtoehtojen kautta. Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot 2012. Yleiskatsaus 2012, 2. [Viitattu: 2.12.2013]. Saatavilla: <http://tilastokeskus.fi/til/ asas/2012/01/asas_2012_01_2013-10-18_kat_002_fi.html>. SUOMI KAUPUNGISTUU... VUOTEEN 2030 MENNESSÄ ASUNTOTUOTANNOSTA NOIN KAKSI KOLMASOSAA (67 %) KESKITTYY NIMENOMAAN HELSINGIN, TAMPEREEN, TURUN, LAHDEN, JYVÄSKYLÄN JA OULUN SEUTUKUNNILLE Lähde: Vainio, Terttu; Belloni, Kaisa; Jaakkonen, Liisa 2012. Asuntotuotanto 2030. Asuntotuotannon tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä. VTT. ASUNTOTUOTANTOTARVE ALUEITTAIN <1 1,0-2,5 2,5-4,5 > 4,5 Kuva: VTT. Saatavilla: http://www.vtt.fi/img/news/2012/alueet_asuntotuotantotarve.png Parhaiten asukkaita houkuttelevat tulevaisuudessa alueet, joilla on riittävästi monipuolista yritystoimintaa ja osaamista sekä toimiva infrastruktuuri. Tällaisia alueita ovat Suomessa Helsingin metropolialue ja suuret yliopistokaupunkiseudut. VTT:n tutkimus vahvistaakin, että asuntotuotannosta vuoteen 2030 mennessä kaksi kolmasosaa keskittyy Helsingin, Tampereen, Turun, Lahden, Jyväskylän ja Oulun seuduille. (Vainio ym. 2012, 20, 29.) Vainio, Terttu; Belloni, Kaisa; Jaakkonen, Liisa 2012. Asuntotuotanto 2030. Asuntotuotannon tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä. VTT. [Viitattu: 20.5.2012]. Saatavilla: <http://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2012/T2.pdf>. Suomen aluekehittämisstrategia 2020 2010. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Alueiden kehittäminen 23/2010. [Viitattu: 15.7.2012]. Saatavilla: <http://www.tem.fi/files/26330/ALUEKEHITTAMISSTRATEGIA_2020.pdf>. Kuva: VTT. [Viitattu: 15.7.2013]. Saatavilla: http://www.vtt.fi/img/news/2012/alueet_asuntotuotantotarve.png ...SUOMI MYÖS HAJAANTUU TYÖMATKALIIKENTEEN TAKIA TYÖVOIMAN EI TARVITSE KESKITTYÄ SAMASSA SUHTEESSA KUIN TYÖPAIKKOJEN: PENDELÖINTI MUOKKAA ALUEITA JA ASUMISTA ULOSPENDELÖIVIEN OSUUS (%) KUNNITTAIN 8,4-21,5 21,6-30,2 30,3-40,6 40,7-57,2 57,23-90,0 Kuva: Suomen virallinen tilasto (SVT): Työssäkäyntitilastot 2009. Saatavilla: http://www.stat.fi/til/tyokay/2009/03/tyokay_2009_03_2011-10-06_tie_001_fi.html Liikkuvampi ja ajallispaikallisesti hajautuneempi elämäntapa mahdollistaa asumisessa ristiriitaisten toiveiden samanaikaisen toteutumisen. Työvoiman ei tarvitse keskittyä samassa suhteessa kuin työpaikkojen. Suomessa pendelöinti onkin lisääntynyt nopeasti (Suomen virallinen tilasto: Työssäkäyntitilastot 2009), ja se on osaltaan mahdollistanut yhdyskuntarakenteen hajautumisen. Kun toivottu tai kustannuksiltaan saavutettava asumisratkaisu puuttuu oman työn läheisyydestä, asuntoa voidaan hakea entistä kauempaa, jos matkustaminen kodin ja työpaikan välillä on helppoa. Pendelöinnin aiheuttamassa monipaikkaisuudessa tunnistetaan erityisesti taloudelliseen ja ekologiseen kestävyyteen liittyviä ongelmia. Asumisen sijaintiin ja sitä kautta päivittäiseen liikkumiseen liittyvät valinnat ovat suurimpia energiankäyttöön vaikuttavia päätöksiä, joita yksityinen ihminen voi tehdä. (Kaskinen ym. 2009, 30.) Suomen virallinen tilasto (SVT): Työssäkäyntitilastot 2009. [Viitattu: 18.7.2012]. Saatavilla: <http://www.stat.fi/til/tyokay/index.html>. Kaskinen, Tuuli; Kuittinen, Outi; Mokka, Roope; Neuvonen, Aleksi; Riala, Maria 2009. Portinvartijat – eli kuinka tehdä energiansäästöstä mahdollista. Sitra 282. [Viitattu: 11.6.2012]. Saatavilla: < http://www.demos.fi/files/DemosHelsinki_Portinvartijat.pdf>. Kuva: Suomen virallinen tilasto (SVT): Työssäkäyntitilastot 2009. [Viitattu: 15.7.2013]. Saatavilla: http://www.stat.fi/til/tyokay/2009/03/ tyokay_2009_03_2011-10-06_tie_001_fi.html TARVITAAN VETOVOIMAISTA URBAANIA ASUINYMPÄRISTÖÄ "IHMISEN MITTAKAAVAN" MUKAINEN YMPÄRISTÖ, JOSSA SAA OLLA YKSITYISKOHTIA KAUPUNKIASUNTOJEN ASUNTOKOHTAISET ULKOTILAT Henkilöautoliikenteen kokonaan poistamiseen ei yhdyskunnissa päästä pitkälläkään aikavälillä, eikä sitä tarvitse tavoitellakaan. Sen sijaan on tavoiteltava henkilöautoliikenteen päästöjen vähentämistä. Tässä tavoitteessa tärkeässä osassa on kaupunkiasumisen vetovoimaisuus. Vetovoimaisilla kaupunkiasumisen konsepteilla voi olla lopulta suuri merkitys kestävän kehityksen kannalta, sillä monien tutkimustulosten mukaan kaupunkirakenteen tiiviydellä ja kaupunkiseudun energiankulutuksella on suora yhteys. Kuvat: Kotilainen 2013. TULEVAISUUDEN ASUMISEN TEEMA IHMISEN MITTAKAAVA KAUPUNKIASUINYMPÄRISTÖISSÄ Rakennusmassojen sopusointuiset suhteet sekä julkisivun yksityiskohdat voivat luoda rakennuksen lähiympäristöön mittakaavaa, johon ihminen voi samaistua. Mittakaava ja tilojen jäsentely, turvallinenkaupunki.fi. [Viitattu: 23.5.2012]. Saatavilla:<http://www.turvallinenkaupunki.fi/turvallisuusteemat/rikoksiaja-ilkivaltaa-ehkaiseva-elinymparisto/suunnittelun-suuntaviivoja/territoriaalisuus/mittakaava-ja-tilojen-jasentely>. Kuvat: Kotilainen 2013. TULEVAISUUDEN ASUMISEN TEEMA KAUPUNKIASUNTOJEN ASUNTOKOHTAISET ULKOTILAT TOIMINNALLISET MAHDOLLISUUDET YHTEENSOPIVUUS ASUKKAAN ELÄMÄNTAPAAN OMAEHTOISUUS TERRITORIOT Mahdollisuus muokata ja personalisoida asumisen tilaa on tärkeää asukkaan ja asuinympäristön yhteensopivuuden tunteen aikaansaamiseksi. Esimerkiksi Salonen ym. (2011) tuo esiin lukuisia tutkimuksia, jotka ovat osoittaneet elinympäristöön kohdentuvien vaikutusmahdollisuuksien sekä fyysisen ja psyykkisen terveyden välisen yhteyden. Pihat ovat oleellinen osa pientaloasumista - niitä arvostetaan ja muokataan omaan persoonaan ja elämäntapaan sopiviksi. Tärkeä tekijä pientalomaisten laatutekijöiden toteutumisessa kaupunkimaisessa asuinympäristössä on asunkohtaiset ulkotilat. (Esimerkkikohteita ei ole esillä tässä tiivistelmässä.) Salonen, Heidi; Lappalainen, Sanna; Lahtinen, Marjaana; Nevala, Nina; Lehtelä, Jouni; Knibbs, Luke; Morawska, Lidia; Reijula, Kari 2011. Sisäympäristön parantava ja elvyttävä vaikutus hyvinvointipalvelutiloissa - kirjallisuuskatsaus 7.12.2011. Työterveyslaitos. [Viitattu: 23.5.2012]. Saatavilla: <http://www. tsr.fi/c/document_library/get_file?folderId=13109&name=DLFE-6129.pdf>. Kuva: Kotilainen 2013. δ ASUNTOKOHTAINEN ULKOTILA TERASSOITUNA "PORTAANA" α δ δ δ α δ δ γ α TPK γ TPK δ α E KPH α TPK E KPH E α KPH TE TPK γ KPH δ TE I YL ÖS JA A LA KPH S α TPK δ E α α TPK TE KPH E γ E A UK E α α α KPH γ α TPK α δ δ δ δ δ α δ δ α MH MH MH OH OH KPH K OH K K E L IIT E RI L IIT E RI KPH L IIT E RI OH Esimerkki kiinnostavasta asuntokohtaisesta ulkotilatyypistä. K HH/ VAR K MH OH MH OH Esimerkiksi terassoidut kerrostalotyypit integroivat kerrostalon ja pientalon positiivisia ominaisuuksia, sillä asuntokohtaiset ulkotilaterassit sallivat pientalomaisen ”tontin” kaupunkiasunnossa. Terassoidulta pihaportaalta on avarat näkymät ympäröivään kaupunkiin, ja se on valoisa ja yksityinen. Pihaporras on myös erillään ulkopuolisten kulkureiteiltä. Kun ulkotila on asunnon huonetilaa korkeampi, se ei varjosta sisätilaa. Pihaportaiden suunnittelussa tulee huomioida säänsuojaus, sillä ne voivat olla tuulisia ja sateen armoilla. Pihaportaiden ongelmana voi olla myös se, että alakerran ulkotilaan on suora näkyvyys. L IIT E RI L IIT E RI K KPH KPH E K E L IIT E RI L IIT E RI L IIT E RI E E OH MH S KPH WC K K KPH OH K HH/ VAR Kuva: Kotilainen 2013. MH VH L IIT E RI L IIT E RI E L IIT E RI S IV UA S . / MH KPH OH ASUNTOKOHTAINEN ULKOTILA MASSAN VÄLISENÄ "TASKUNA" K E E MH OH S WC TE K MH KPH K HH/ VAR MH VH E L IIT E RI S IV UA S ./ MH KPH L IIT E RI L IIT E RI E MH KPH E E KPH L IIT E RI OH L IIT E RI K E L IIT E RI K S WC E KPH K OH OH MH TPK OH K KPH K HH/ VAR MH VH L IIT E RI E K KPH L IIT E RI OH MH E KPH MH L IIT E RI K OH Esimerkki kiinnostavasta asuntokohtaisesta ulkotilatyypistä. Rakennusmassan väliin muodostuvan asuntokohtaisen ulkotilan etuja ovat yksityisyys ja suojatut näkymät. Massan välisessä taskussa asuntokohtainen ulkotila on intiimi ja suojassa säältä. Ulkotilaa voi hyödyntää myös kylmien varastojen sijoittamisessa asunnon yhteyteen. Kuva: Kotilainen 2013. RAKENNUSTYPOLOGIAN MONIPUOLISTAMINEN UUDISASUNTOTUOTANNON SUHDE OLEMASSAOLEVAAN RAKENNUSKANTAAN Vainio, Belloni. 2012. Asuntotuotanto 2030. Asuntotuotantotarpeeseen vaikuttavia tekijöitä. Saatavilla: http://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2012/T2.pdf Monipuolinen asuntotarjonta vaatii Suomen verrattaen monotyyppisen asuintarjonnan vuoksi tietoista talotypologian uudistamista. Taulukko: Vainio, Terttu; Belloni, Kaisa; Jaakkonen, Liisa 2012. Asuntotuotanto 2030. Asuntotuotannon tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä. VTT. [Viitattu: 20.5.2012]. Saatavilla: <http://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2012/T2.pdf>. δ δ δ δ δ δ E S I ME R K K I KE R RO S PO H JASTA 1 :2 5 0 δ δ δ δ RAKENNUSTYPOLOGIAN MONIPUOLISTAMINEN 1- 2 MH OH OH 1- 2 MH E 1- 2 MH K N UNNO EN AS LA KAHDKAMA AU JA OH 1- 2 MH OH E S KPH K S KPH E S K K KPH MH KPH MH MH OH E KPH S K E K KPH K KPH N UNNO EN AS LA KAHDKAMA AU JA KPH S S E OH OH V A R/ VH 1- 2 MH KPH MH 1- 2 MH E A UL A S E V H/ V A R/ A L K ./ TYÖ V H/ V A R/ A L K ./ TYÖ 1- 2 MH K KPH WC K E OH KPH KPH 1- 2 MH OH E E V H/ V A R/ A L K ./ TYÖ KPH E K K TPK V H/ V A R/ A L K ./ TYÖ K OH OH KPH KPH KPH KPH E E ALK KPH E V H/ V A R/ A L K ./ TYÖ E V H/ V A R/ A L K ./ TYÖ OH MH A UL A MH V H/ V A R/ A L K ./ TYÖ KPH E E KPH WC KPH MH MH TE E E KPH MH E E S V A R/ VH K K KPH E OH OH E MH KPH KPH K MH OH OH A UL A A UL A γ V H/ V A R/ A L K ./ TYÖ KPH KPH E KPH E V H/ V A R/ A L K ./ TYÖ KPH E KPH E TPK V H/ V A R/ A L K ./ TYÖ K MH MH γ β β WC MH KPH V A R/ VH MH VM γ γ V H/ V A R/ A L K ./ TYÖ V H/ V A R/ A L K ./ TYÖ MH OH KPH E MH KPH S WC E V A R/ VH KPH Pyrkimys monipuoliseen asuntotuotantoon ei ole suinkaan uusi. Esimerkiksi Kahri ja Pyykönen (1984) toivat esiin jo miltei kolmekymmentä vuotta sitten tiettyjen asuinrakentamisen ratkaisujen hallitsevuuden ja uusien ratkaisujen etsinnän tarpeen: "Tulevaisuuden asuntoarkkitehtuuri näyttää muutaman vuosikymmenen tähtäimellä joutuvan taustatekijöidensä aiheuttamiin muutospaineisiin. [....] Pidemmällä tähtäimellä, ehkä 1990 -luvulla, taustasyyt antavat aiheen osottaa suoranaisia murrosilmiöitä. Uusi jälkiteollisen ajan arkkitehtuuri tulee etsimään muotojaan lukuisten yritysten ja erehdysten kautta." Onneksi viime vuosina arkkitehtuuritutkimuksen kiinnostus eri typologianäkökulmia kohtaan on ollut merkittävää. E β 1- 2 MH V H/ V A R/ A L K ./ TYÖ V H/ V A R/ A L K ./ TYÖ δ β S MH E E HM MH A UL A EK KPH KPH MH A UL A MH K MH OH Kahri, Esko; Pyykkönen, Hannu 1984. Asuntoarkkitehtuuri ja -suunnittelu. Rakennuskirja Oy. Helsinki. Kuvat: Kotilainen 2013. MATERIAALIT DETALJIT KOKONAISVALTAINEN MITOITUS (MYÖS EKOLOGINEN) KESTÄVYYS PALVELUN JA ASUMISEN INTEGROINTI KUSTOMOITAVUUS JA YHTEISKEHITTELYN MUODOT JOUSTAVUUS ASUNNOSSA ASUKASLÄHTÖISYYS? LÄHTÖKOHTANA MONIPUOLISUUS ASUINYMPÄRISTÖN TIIVIYSASTE JA VIHERYMPÄRISTÖT JOUSTAVUUS ERI ASUNTOJEN KESKEN ASUNTOKOHTAISET ULKOTILAT ASUINYMPÄRISTÖN KOKONAISVALTAINEN KÄYTETTÄVYYS SEKOITTUNEET TOIMINNOT Mikäli asuntorakentamisen tulevaisuuden tärkein kehitettävä teema tulisi pukea yhdeksi sanaksi, olisi tuo sana mielestäni "asukaslähtöisyys." Kuluttajan eli asukkaan aseman muutoksesta passiivisesta vastaanottajasta aktiiviseksi toimijaksi puhuvat lukuisat aikamme yhteiskunnalliset keskustelut, raportit, julkaisut ja artikkelit. Onko tämän päivän asuntorakentamisessa tarjolla yksilöllisiä ratkaisuja? Krokforsin (2006, 21) mukaan "asukkaan valintamahdollisuudet asumisensa suhteen ovat kohdistuneet pitkälti erilaisiin sisustusvaihtoehtoihin, mutta todellisten tilallisten vaihtoehtojen kehittäminen on ollut vielä vähäistä." Samaa näkökulmaa tuo esiin myös Autio, Huttunen ja Autio (2011, 29): "kovin mielikuvituksellisia ratkaisuja ei asuntomessuilla tai asuntomarkkinoilla ylipäätänsäkään tarjota, vaan ”yksilöllisyys” liittyy ideaaleihin kuten merinäköalaan ja keittiön varustelutasoon." Voimme toivoa, että asukkaiden tarpeiden aito ymmärtäminen on tulevana aikana asuntorakentamisessakin menestymisen edellytys. Asukaslähtöisyys voidaan nähdä laajana käsitteenä, joka lisää monella eri tasolla asukkaiden valinnan mahdollisuuksia asumisessa. Voisiko asukaslähtöisyys pitää sisällään esimerkiksi seuraavia teemoja? MONIPUOLISUUS: Asumismuotojen ja asuntotypologian monipuolistaminen on lähtökohta. MATERIAALIT, DETALJIT, MITOITUS: Fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön toteuttaminen niin, jotta jokainen voi toimia yhdenvertaisesti muiden kanssa. Materiaalien ominaisuudet; tapa johtaa lämpöä, toimia akustisesti, tuntua, heijastaa valoa ja vanhentua. Rakentamisen yksityiskohtien ja detaljien viesti. JOUSTAVUUS ASUNNOISSA: Asunnoon muutettavuus, muunneltavuus, monikäyttöisyys, monireittisyys, yleispätevyys... JOUSTAVUUS ASUNTOJEN KESKEN: Asuntojen yhdistäminen, jakaminen tai uudelleensijoittelu, säätelymahdollisuudet, sivuasunnot, samaan tilayksikköön toteutettavat erilaiset pohjaratkaisut. huoneistojakauman MONIPUOLISET ASUNTOKOHTAISET ULKOTILAT: Pientalomaiseen rakentamistapaan kuuluvien laatutekijöiden hyödyntäminen: monipuolisten toimintojen, itseilmaisun ja harrastusten mahdollistaminen asuntokohtaisten ulkotilojen myötä, asuntokohtaisen ulkotilan toiminta purkurivyöhykeenä. ASUINYMPÄRISTÖN KOKONAISVALTAINEN KÄYTETTÄVYYS: Asumisen reviirin hahmottaminen asunnon sisäosan tasoa laajempana tilojen ja toimintojen moniulotteisena kudelmana: edellyttää puolijulkisia ja puoliyksityisiä tiloja rakennus-, kortteli- ja aluetasolla. SEKOITTUNEET TOIMINNOT: Asumisen, työn ja vapaa-ajan toimintojen lomittuminen samaan elinympäristöön. TIIVIYSASTE JA VIHERYMPÄRISTÖT: Asuinympäristöjen korkean laadun tavoittelu ihanteellisen tiiviysasteen (ks. Urbaani Onni -hanke) ja toiminnan mahdollistavien viherympäristöjen yhteisvaikutuksena. KUSTOMOITAVUUS JA YHTEISKEHITTELY: Avoimen asuntorakentamisen tavoite, massakustomointi, vorovaikutteinen ja osallistuva suunnittelu, toimijoiden vastavuoroinen oppiminen, asukkaiden kokemustiedon huomioiminen suunnitteluratkaisuissa. ASUMISEN JA PALVELUJEN YHDISTÄMINEN: Asuminen rakennetun tilan ja palvelutarjonnan kokonaisuutena. KOKONAISVALTAINEN KESTÄVYYS: Asukaslähtöisyyden vuoksi tehtävät nykyiset valinnat eivät saa aiheuttaa ongelmia tai tarpeettomia kustannuksia tuleville asukkaille: edellisten lisäksi huomioitava myös ekologinen kestävyys, kuten tekninen pitkäikäisyys, materiaalivalinnat, vedenkulutus, jätteidensynnyn vähentäminen ja kierrätys, uusiutuvien energiamuotojen suosiminen. Krokfors; Karin 2006. Aika asuntoarkkitehtuurissa. Typologinen joustavuus pientalosuunnittelun uudistamisen välineenä. Lisensiaatintyö. Teknillisen koulun arkkitehtiosaston tutkimuksia. Arkkitehtuuri II. Teknillinen korkeakoulu. Autio; Minna, Huttunen; Kaisa ja Autio; Jaakko (2011) Uniikkia vai bulkkia uuteen kotiin? –Palveluiden kuluttajalähtöisyys luottamusneuvotteluna asuntomarkkinoilla. Kulutustutkimus.Nyt 5/2. Urbaani Onni -hankkeen tulostiivistelmät. [Viitattu: 23.5.2012]. Saatavilla: <http://ytk.aalto.fi/fi/tutkimus/hankkeet/urbaani_onni/>. Kuva: Kotilainen 2013. IDEON (2009) KOLME LINSSIÄ KIITOSKÄYTTÄJÄLÄHTÖISYYTEEN A LOI TA TÄ S TÄ HAL UTTAVUUS I DE AT TA RPE E T TOIVEET SINI KOTILAINEN ARKKITEHTI SAFA, PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ sini.kotilainen@tut.fi 040 849 0427 KANN AT TAVU U S T O TEU TTAM I S KELP O I S U U S IDEO 2009. Human centered design toolkit 2nd edition. Kiitos! Sini Kotilainen Arkkitehti SAFA, Projektipäällikkö, Arkkitehtuurin laitos, Tampereen teknillinen yliopisto. sini.kotilainen(at)tut.fi, p. 040 849 0427
© Copyright 2025