Keskellä elämää-lehti 1/2015
Nyt voin tehdä mitä haluan! 27-vuotiaan Annika Brusilan kuntoutuminen kivusta huutavasta, kolmen ihmisen autettavasta vuodepotilaasta omassa kodissaan itsenäisesti asuvaksi aktiiviseksi naiseksi on tarina, joka kannattaa lukea. K Jalkojen yliherkkyys suurin haaste Keskellä elämää 1/15 Vuonna 2012 löydetyn aivokasvaimen ja sen poistamiseksi tehtyjen leikkausten jälkeen Annika Brusilan kuntoutumisen suurin haaste oli alaraajojen yliherkkyys. Sen takia kaikki kosketukset, liikkuminen, pukeutuminen ja suihkussa käyntikin olivat hänelle erittäin kivuliaita. ”Toiminta oli käytännössä mahdotonta ja Annika tarvitsi tuon vaivan takia tosi paljon apua”, kertoo Brusilan asumisvalmennuksessa ja kuntoutumisprosessissa Caritaksessa alusta asti mukana ollut toimintaterapeutti Katri Niemelä. 18 Pikkuhiljaa, siedätyshoidon ja Annikan loputtoman tahdonvoiman ansiosta kivut alkoivat hellittää. ”Aluksi en uskaltanut lähteä täältä asunnosta yhtään mihinkään, kun varoin jalkojani ja pelkäsin, että kaadun pyörätuolilla. Noin puolen vuoden hoidon jälkeen uskalsin tehdä vierailulle tulleelle poikaystävälleni yllätyksen ja menin häntä alakertaan hissillä vastaan. Se oli tosi iso asia minulle”, Annika kertoo. Kipujen keskellä Annika harjoitteli Caritaksen asumisvalmennuksessa sinnikkäästi arjen taitoja. Kolmen kuukauden valmennuksen jälkeen Annika muutti Caritaksen palveluasuntoon ja kuntoutusta jatkettiin yhdessä caritaslaisten kanssa. Kaksi toimintaterapeuttia ja fysioterapeutti ovat kulkeneet koko matkan Annikan kanssa, ja asumisvalmennuksen alussa myös sairaanhoitajan palveluilla oli iso rooli kuntoutumisessa. ”Kun tulin tänne, olin kahden tai kolmen henkilön avustettava ja ensimmäisenä opettelin käymään suihkussa. Nyt viimeisillä fysioterapiakerroilla pystyin kävelemään portaat ylös ja alas ilman terapeutin apua”, Annika kiteyttää edistymisensä Caritaksessa. ”Olen kuntoutunut ja kovasti. Nyt voin tehdä mitä haluan – ihan itse!” Tahdonlujuus, lähipiiri ja caritaslaiset sen tekivät Tammikuun lopussa Annika Brusila sai palkinnon sinnikkyydestään, kun hän pääsi muuttamaan takaisin omaan kotiinsa. ”Kuntoutuminen on ollut tosi vaativa kokemus, mutta minulla on kova tahdonlujuus ja motivaatiota on löytynyt, kun olen tiennyt, että pääsen asumaan kotiin kunhan saan itseni kuntoon”, hän sanoo. ”Tällaisen matkan kulkemiseen tarvitaan luonnollisesti asiakkaalta vahvaa motivaatiota, mutta todella isossa roolissa on myös lähiverkosto, kuten Annikalla oma avomies ja perhe – sekä muu hoitotiimi. Kun kaikki tietävät päätavoitteen ja tekevät täysillä töitä sen eteen, niin silloin tavoitteeseen myös päästään”, lisää toimintaterapeutti Katri Niemelä. ”Kyllä, perheeni ja avomieheni ovat olleet suuri apu minulle. Ja täällä Caritaksessa kanssani työskennellyt tiimi on aivan mahtava. Vaikka tärkeintä onkin ollut, että olen itse päättänyt kuntouttaa itseni, caritaslaisten ansiosta olen pystynyt tähän”, Annika jatkaa. Kotiin muuton jälkeenkin Annikan kuntoutus totta kai jatkuu. Ohjelmassa on muun muassa laitoskuntoutusjakso, jolloin Annika aikoo palata Caritakseen. ”Haluan ehdottomasti laitoskuntoutukseen tähän taloon”, hän sanoo. Annikan tavoitteet kuntoutumiseen ovat edelleen korkealla ja niiden ansiosta motivaatio varmasti säilyy. ”Tavoitteenani on päästä samaan kuntoon missä olin ennen aivokasvainta ja leikkauksia. Jossain vaiheessa haluaisin olla siinä kunnossa, että voisin saada lapsia ja perustaa perheen. Se on iso haave”, hän sanoo. Kohtalotovereilleen Annikalla on vahva viesti: ”Haluan kertoa kaikille, että tällaisesta aivokasvaimesta ja muistakin sairauksista voi kuntoutua, kunhan vain jatkaa elämää eikä anna sen taudin viedä voittoa. Aina on toivoa ja aina löytyy tie eteenpäin.” LISÄÄ ASUMISVALMENNUKSESTA Keskellä elämää 1/15 ahdesta aivokasvainleikkauksesta kuntoutuva Annika Brusila saapui joulukuussa 2013 Caritaksen asumisvalmennukseen. 27-vuotias Annika kärsi tuolloin äärimmäisistä kivuista, joiden takia liikkuminen ja sitä myötä kaikki muukin toiminta oli käytännössä mahdotonta. Hän tarvitsi esimerkiksi sängystä nousemiseen kolmen ihmisen ja potilasnosturin apua. Vuosi ja kaksi kuukautta myöhemmin, tammikuun lopussa 2015, Annika muutti takaisin omaan kotiinsa, jossa hän asuu yhdessä avomiehensä kanssa. Annika liikkuu itsenäisesti kävelytuella ja pyörätuolilla, kävelee portaita ylös ja alas, nousee omin avuin vuoteesta ja hoitaa kodinaskareet tuosta vaan. Miten tämä on mahdollista? 19
© Copyright 2024