Lupahakemus - Tarkeelanjärvi ja Niemilampi
2013 Lupahakemus Tarkeelanjärvi – Niemilampi Pohjapadon korotushankkeelle Tarkeelanjärven ja Niemilammen hoitoyhdistys ry ii Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE iii YHTEYSTIEDOT Luvan hakija ja hankkeesta vastaava Tarkeelanjärven ja Niemilammen vesiyhteisö Yhteyshenkilö: Pasi Saari Myllyrinne 23 03220 Tervalampi Puhelin 040 351 1713 pasi.saari@fingrid.fi ____________________________________________________________________ Ympäristöalan konsultti Yhteystiedot: Jami Aho Maakunnankatu 6 60100 Seinäjoki Puhelin 0400 - 868 250 Sähköposti: insinööritoimisto@jamiaho.fi Maanmittausalan konsultointi Yhteystiedot: Metropolia Ammattikorkeakoulu Maanmittaustekniikan koulutusohjelma www.metropolia.fi Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@metropolia.fi Hankkeen verkkosivut: www.tarkeela.com Aineisto sähköisesti luettavissa: www.tarkeela.com -> Lupahakemus © Maanmittauslaitos, lupa nro TIPA/305/10-K (Maanmittauslaitoksen numeerinen kartta-aineisto) 201© Maanmittauslaitos, lupa nro 540-876-5-1 (Maanmittauslaitoksen kartta-aineisto 1:5000 ja kiinteistörajat) Copyright © Suomen ympäristökeskus iv Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE SELITTEITÄ Lyhenteiden ja termien selitykset HEC-RAS: Hydrologic Engineering Centers River Analysis System. Tietokoneohjelma, jota käytetään virtauksen 1-dimensionaaliseen mallintamiseen. Alivesi (NW) on alhaisin tarkastelujaksolla esiintynyt vedenkorkeus. Alivirtaama (NQ) on pienin tarkastelujaksolla virrannut vesimäärä uomassa. Haihdunta on alueelta aikayksikössä haihtuvan vesikerroksen paksuus. Keskialivesi (MNW) on tarkastelujakson alimpien vedenkorkeuksien keskiarvo. Keskivesi (MW) on tarkastelujakson keskimääräinen vedenkorkeus. Tämä määrää veden ja rannan välisen rajan oikeudellisesti. Keskivirtaama (MQ) on tarkastelujaksolla keskimääräinen virrannut vesimäärä uomassa. Keskiylivesi (MHW) on tarkastelujakson ylimpien vedenkorkeuksien keskiarvo. Ylivesi (HW) on ylin tarkastelujaksolla esiintynyt vedenkorkeus. Ylivirtaama (HQ) on suurin tarkastelujaksolla virrannut vesimäärä uomassa. Lähtövirtaama on järvestä purkautuvan veden määrä. Yksikkönä käytetään yleensä m3/s. Maksimivedenkorkeus on ylin tarkastelujaksolla havaittu vedenkorkeus. Minimivedenkorkeus on alin tarkastelujaksolla havaittu vedenkorkeus. Purkautumiskäyrä kuvaa vedenkorkeuden ja virtaaman välistä riippuvuutta. Valuma-alue tarkoittaa aluetta, jolta järvi, joki tai meri saa vetensä. Valuma-alueen rajat ovat vedenjakajia eli maaston korkeimpia kohtia. Vedenkorkeus ilmoitetaan korkeutena merenpinnasta. Peruskartoissa ilmoitetut korkeudet ovat N60+järjestelmässä. Vesistöalue-nimitystä käytetään isoista valuma-alueista. Virtaama on uomassa yhdessä kohdassa virtaavan veden määrä aikayksikössä. Virtaaman yksikkönä käytetään tavallisesti kuutiota sekunnissa m3/s. Luusua on alue, josta järvestä laskeva joki tai muu uoma alkaa. Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE v ALKUSANAT Lohjan Pusulassa sijaitseville Niemilammelle ja Tarkeelanjärvelle on ryhdytty hakemaan keskivedenpinnan korotusta. Syynä hakemukselle ovat sekä 1930- ja 1960-luvuilla ja vuonna 2004 tehdyt vedenpinnan laskutoimenpiteet että valuma-alueella syntyneet haitat. Hanke auttaa molempia järviä sopeutumaan ongelmiin, joita ilmastonmuutos aiheuttaa. Aikaisemmista vedenpinnan laskutoimenpiteistä aiheutuvia haittoja ei voida korjata eikä lisähaittoja ehkäistä muilla teknisillä keinoilla, jotka olisivat taloudellisesti kohtuullisia ja ympäristön kannalta merkittävästi parempia. Lähtökohta hankkeelle on ollut järven tilan parantaminen: hanke tähtää järven ekologisen tilan parantumiseen nykyisestä ja järvien säilymiseen pitkälle tulevaisuuteen. Vedenpinnan korottaminen on välttämätöntä sekä järven kunnossapidon että virkistyskäytön kannalta. Yhtenä tärkeänä tavoitteena on myös vähentää kunnostustoimia, kuten niittoja ja petokalojen istutuksia. Järvien nykyisessä tilassa nämä ovat pakollisia kunnostustoimia. Luvan hakija ja hankkeesta vastaava on Tarkeelanjärven ja Niemilammen vesiyhteisö. Hakemuksen on koostanut Tarkeelanjärven ja Niemilammen hoitoyhdistys. Pohjapadon suunnittelun ja siihen liittyvän hydrologisen mitoituksen hakemukseen on laatinut Insinööritoimisto Jami Aho ja pääosan järvialueella lupahakemukseen tarvittavista mittauksista on tehnyt ammattikorkeakoulu Metropolia maamittaustekniikan osasto ja veden laatuun littyviä mittauksia ja lisäselvityksiä on tehnyt kemiantekniikan osasto. Lohja (Pusula) 1.1.2013 vi Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE TIIVISTELMÄ Ilmastonmuutos muuttaa merkittävästi jokien virtaamien ja järvien vedenkorkeuksien vuodenaikaista vaihtelua. Kevään lumien sulamistulvat pienenevät merkittävästi, kun talvet lauhenevat nykyisestä. Näin tapahtuu etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa. Kesän vedenkorkeudet alenevat useissa järvissä, kun keväät aikaistuvat ja haihdunta kasvaa etenkin runsasjärvisillä alueilla, joilla järvihaihdunta vaikuttaa voimakkaasti. Joidenkin järvien tulevaisuuden suuria ongelmia taas ovat kesän ja alkusyksyn kuivuus ja alhaiset vedenpinnat. Syksyn sateet lisääntyvät, ja loppusyksyn virtaamat kasvavat tulevaisuudessa. Talven vedenkorkeudet ja virtaamat kasvavat selvästi etenkin Etelä- ja KeskiSuomessa, kun talven aikana entistä suurempi osa sateesta tulee vetenä ja lumi sulaa talven aikana. Eri ilmastoskenaariot poikkeavat merkittävästi toisistaan, mutta muutoksen suunta on kaikissa skenaarioissa samankaltainen. Muutoksia on havaittavissa jo lähivuosikymmeninä, ja ne kasvavat merkittäviksi vuosisadan puolivälin paikkeilla. Sopeutumiskeinoja ovat mm. pohjapatojen rakentaminen. Sopeutumisellakin on kuitenkin rajansa: mitä harvinaisemmasta tulvasta tai kuivuudesta on kyse, sitä vaikeampi siihen on varautua. Jos on varauduttu hyvin nykyisenkaltaisen sään vaihteluihin ja ääriolosuhteisiin, tarkoittaa se useimmiten hyvää varautumista myös ilmastonmuutoksen vaikutuksiin [53]. Tarkeelanjärven ja Niemilammen ennallistamishankkeessa on laadittu suunnitelma alija keskiveden korotuksen toteuttamistavasta. Lisäksi lupahakemuksessa on arvioitu keskiveden korotuksen vaikutuksia vesistöalueen luontoon ja ympäristöön. Molempien järvien rannoilla on yhteensä noin 100 loma-asuntoa ja vakituista asuntoa, joista useat ovat kärsineet liian matalan vedenkorkeuden virkistyskäytölle aiheuttamista ongelmista. Järvi kuuluu entisen Uudenmaan ympäristökeskuksen (UYK) laatimaan hoitosuunnitelmaan. Kyseinen UYK:n laatima järvien hoitosuunnitelma on vuodelta 2002 ja tämän suunnitelman tavoitteena on sen hetkisen (siis vuoden 2002) tilan säilyttäminen sekä vedenlaadun ja järven virkistyskäytön parantaminen. Tuolloin vuonna 2002 järvien kivipato oli laittomalla korkeudella, mutta silloin järvien tila oli parempi eivätkä mataluudesta johtuvat haitat olleet niin suuret kuin nykyisin. Haitat kasvoivat, kun kivipatoa piti alentaa lainmukaiseen korkeuteen. Ihmisten tekemien toimenpiteiden vuoksi Niemilammen ja Tarkeelanjärven rehevöityminen on kiihtynyt viime vuosina. Rehevöityminen on lisännyt sekä orgaanisen aineksen kertymistä että sedimentoitumista: molempien järvien pohjassa on paksuja eloperäisten ainesten kerroksia. Erityisesti kelluslehtiset kasvit ovat lisääntyneet, ja Niemilampi ja Tarkeelanjärven eteläosa ovatkin vaarassa kasvaa umpeen. Umpeenkasvun taustalla lienee useita rinnakkaisia syitä, jotka kaikki liittyvät ihmistoimintaan valuma-alueella. Järveen syntyneiden tai syntyvien haittojen yksi perussyy - mataluuden lisäksi - löytyy järven ulkopuolelta, eli valuma-alueelta tulevasta kuormituksesta. Suurten pistekuormitusten vähentyminen on siirtänyt vesiensuojelun painopistettä valuma-alueen hajakuormituksen vähentämiseen. Vedenpinnan korottamisella ja ulkoisen kuormituksen vähentämisellä voidaan vaikuttaa tehokkaasti molempien järvien kunnossa pysymiseen. Jatkossa kunnostuksen ja hoidon valmistelua ja voimavaroja onkin hyödyllistä suunnata kuormittumista aiheuttavien ulkoisten tekijöiden pienentämiseen. Rehevyys ilmenee järvissä runsaina vesikasvustoina. Poistettavaa kasvillisuutta esiintyy eri puolilla järveä. Vesikasvit ovat ilmaversoisia, kelluslehtisiä ja uposlehtisiä. Varsinkin uposlehtisten kasvien poisto järvissä on todettu haasteelliseksi. Esimerkiksi nopeakasvuinen ja leviämiskyvyltään tehokas ruskoärviä on saanut pysyvän jalansijan molemmissa järvissä. Todennäköisesti ruskoärviä on levinnyt, koska niittoja on tehty liian usein ja liian laajoina. Vedenpinnan korotuksella saadaan myönteisiä vaikutuksia, jolloin Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE vii voidaan vähentää ruskoärviän kasvua kiihdyttäviä niittoja, ja virkistyskäyttöä haittaava kasvillisuus muutenkin vähenee. Ranta-, upos- ja kelluslehtisten kasvien täyttäessä molemmat järvet osittain tai kokonaan on järvien eläinlajisto vääristynyt ja yksipuolistunut. Esimerkiksi isojen petokalojen lajimäärä ja yksikkökoko on pienentynyt, kun taas särkikalojen määrä ylittää selvästi normaalin tason. Viime kädessä umpeenkasvu köyhdyttää järvien luontoa. Näiden syiden lisäksi molempien järvien kalakantoihin vaikuttavat ajoittainen pohjaan asti jäätyminen joissain osissa järveä ja toisaalta kuivat kesät. Umpeenkasvun riski on suuri etenkin Niemilammessa. Tähän on selkeä syy: padon madaltaminen lailliseen korkeuteen vuonna 2004 on muuttanut järvien tilaa nopeasti huonompaan suuntaan. Haittavaikutukset todennäköisesti voimistuvat ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Erityisesti talviaikaisten ravinnehuuhtoumien ja kesäaikaisten kuivuusjaksojen on arvioitu voimistuvan ilmastonmuutoksen vaikutusennusteissa (mm. Silander ym. 2005). Vedenpinnan nostaminen onkin välttämätöntä, kun taas noston toteuttamatta jättäminen huonontaa molempien järvien tilaa entisestään. Alimpien vedenpintojen korotus on tarkoitus toteuttaa muotoilemalla Niemilammesta laskevan Ahonpäänjoen luusuassa sijaitsevaa nykyistä pohjapatoa matalammaksi ja rakentaa uusi pato nykyisen padon yläpuolelle siten, että alimmat vedenkorkeudet nousevat. Padon korotus muuttaa vesitilanteen Niemilammessa ja Tarkeelanjärvessä aikaisempaa, yli 20 vuotta vallinnutta laitonta tasoa hieman korkeammaksi. Ylimpiä vedenkorkeuksia ei koroteta. Pohjapatoa levennetään noin 15 metriä ja muotoillaan niin, että se toimii paremmin kalojen kulkureittinä. Tarkeelanjärven ja Niemilammen vedenkorotushanke on erinomainen vaikutuksiltaan: se on pitkäkestoinen toimenpide, jolla voidaan yhdistää niin tämän molempiin järviin sopivan kunnostustoimen positiiviset vaikutukset kuin virkistyskäytön minimitarpeetkin, vieläpä hyvin kohtuullisin kustannuksin. Kuitenkaan pelkällä vedenpinnan nostolla ei voida saavuttaa vesiluonnon kannalta hyvää tilaa, vaan myös muita toimenpiteitä tarvitaan. Tärkein tavoite, joka vedenpinnan nostolla voidaan saavuttaa, on Niemilammen ja Tarkeelanjärven eteläosan umpeenkasvun ehkäiseminen. Hyvin nopeasti laajenevasta umpeenkasvusta ovat kärsineet vesiluonnon monimuotoisuus, erityisesti järven linnusto ja petokalakannat. Etenkin Niemilammella ja Tarkeelanjärven eteläosassa on virkistyskäytölle tärkeä avoin vesialue kaventunut ruovikon, siimapalpakon ja ruskoärviän aiheuttaman umpeenkasvun takia. Mataluudesta ja järvien pienuudesta seuraa, että molemmat järvet ovat myös herkkiä likaantumaan. Pienikin määrä ravinteita, hapanta laskeumaa tai muita haitallisia aineita riittää vaikuttamaan vesiekosysteemin toimintaan haitallisesti silloin, kun vettä on vähän. Niemilampi ja Tarkeelanjärvi ovat matalia järviä ja vedenpinnan nosto on suunniteltu lähinnä virkistyskäytön parantamiseksi ja sen turvaamiseksi pitkälle tulevaisuuteen. Vedenpinnan nosto mahdollistaa myös muiden hankkeiden kuten kosteikkojen rakentamisen edullisemmin kuin nykytilanteessa on mahdollista. Tarkeelanjärveä ja Niemilampea voidaan pitää haastavana suunnittelukohteena, koska nykyinen rakennuskanta on paikoin hyvin lähellä rantaa. Vedenpinnan noston vaikutus Tarkeelanjärven ja Niemilammen yli- ja alivirtaamiin oli yllättävän pieni. Pohjapadon korotuksen seurauksena järven varastotilavuuteen tulee kuitenkin suuria muutoksia, ja se aiheuttaa muutoksia viipymässä ja vedenpintojen vaihtelussa. Ylivirtaamien muutoksiin pystytään vaikuttamaan leventämällä pohjapatoa suunnitelman mukaisesti. Alivirtaamamuutosten pienentämiseksi padon harjalle rakennetaan kaloille soveltuva alivirtaus-syvennys. Laskujoen virtaushäviöitä voidaan pienentää tehokkaasti niittämällä uomaa kohdista, joissa kasvillisuutta on eniten. Järvien hoitoyhdistys aloitti syksyllä 2012 niitot ja puiden poistotoimet uoman virtaushäviöiden pienentämiseksi. Kasvilli- viii Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE suuden poistotoimilla laskuuomassa voidaan tulvien suuruutta ja kestoa pienentää merkittävästi. Tehdyt selvitykset osoittavat, että Tarkeelanjärven ja Niemilammen keskimääräistä vedenkorkeutta tulee nostaa 17 senttimetriä. Pienemmällä nostolla ei ole juurikaan myönteisiä vaikutuksia virkistyskäyttöön ja vastaavasti suurempi korotus ei ole mahdollinen, koska tulvakorkeudet eivät saa nousta. Suunnitellulla patoratkaisulla ei ole vaikutusta tulvakorkeuksiin, kun taas kesän aikaiset vedenkorkeudet nousevat keskimäärin noin 23 senttimetriä. Laaditun hyöty- ja haitta-arvion perusteella haitat jäävät hyvin vähäisiksi. Tehtyjen selvitysten ja laaditun arvion pohjalta hyödyt ovat noin kuusi kertaa haittoja suuremmat. Maksettavat haittakorvaukset jäävät 1000 euron tasolle. Veden alle jäävää uutta maaaluetta on noin 2,28 hehtaaria, ja se on suurelta osin (64,4%) osakaskunnan vesijättömaata. Hankkeen kokonaiskustannukseksi on arvioitu noin 33 000 euroa. Alustavasti kiinteistökohtaiset kustannukset ovat keskimäärin 336 euroa tai jos saadut lahjoitukset otetaan huomioon noin 225 euroa. Kiinteistökohtaista osuutta voidaan kuitenkin vielä merkittävästi pienentää lisää talkoilla ja lahjoituksilla. Vesilain (VL 6 luku 8 §) mukaan jokaisen hankkeesta yksityistä hyötyä saavan on osallistuttava kustannuksiin saadun hyödyn suhteessa. Alimpien vedenpintojen nosto on Niemilammessa ja Tarkeelanjärvessä ensisijaisen tärkeä kunnostustoimi, jotta Euroopan Unionin vesipuitedirektiivin velvoite täyttyy. Direktiivi edellyttää, että järvien tila ei saa heiketä eikä niiden luokka huonontua. Vesipuitedirektiivin edellyttämään hyvään ekologiseen laatuluokkaan pääseminen ja siinä pysyminen edellyttää siis kunnostustoimia. Maltillisella, mutta riittävän suurella vedenpinnan nostolla voidaan saavuttaa ekologisesti nykyistä parempi taso. Järven tilan pysyminen hyvänä edellyttää silti jatkossakin kunnostustoimia, kuten niittoja ja petokalojen istuttamista, mutta niiden määrää tai laajuutta voidaan vähentää. On todennäköistä, että vedenpinnan nosto vahvistaa alueen luonnollisesti toimivia kosteikkoja niin, ettei yhtä suurta kosteikkoa tarvitse perustaa, vaan järviin laskevien ojien pienimuotoinen ja edullisempi muokkaus on riittävä toimenpide. Hanke tukee myös Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategian mukaisia tavoitteita pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2020 mennessä. Kunnostuksen jälkeen järvestä on enemmän iloa rannan asukkaille ja seurakunnan leiritoiminnlle kun käyttömahdollisuudet ja järvinäkymä parantuvat. Järvellä viihdytään ja mökkeilyyn halutaan panostaa entistä enemmän. Kalastamaankin voi ryhtyä nykyistä helpommin, kun vesiväylä ja avo-vesialue laajentuvat. Hankkeen myötä erityisesti virvelöinti on mahdollista molemmissa järvissä. Järvien pääasiallinen virkistyskäyttö onkin juuri kalastusta, uimista ja veneilyä, jolloin merkittävin huomio tulee kiinnittää veden hygieenisen tilan säilymiseen ja mahdollisten leväongelmien torjumiseen. Ehdotettu molempien järvien kunnostushanke on kokonaisvaikutuksiltaan ja hyödyiltään erinomainen, jota voidaan pitää luonteeltaan yleiseltä kannalta tärkenä hankkeena, koska sillä on myös laajempaa merkitystä lähivirkistysalueena ja Pusulanjoen veden virtaaman säilyttämisessä sekä järven ennallistamisessa aikaisempaan tilaansa, joka oli nykyistä parempi. Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE 1 SISÄLTÖ YHTEYSTIEDOT ............................................................................................................... III SELITTEITÄ ...................................................................................................................... IV ALKUSANAT ........................................................................................................................ V TIIVISTELMÄ .................................................................................................................... VI 1 HANKKEESTA VASTAAVA JA HAKIJA ............................................................................ 4 2 VUOROVAIKUTUS ........................................................................................................ 4 3 HANKKEEN KUVAUS ..................................................................................................... 4 4 HANKKEEN PERUSTELUT .............................................................................................. 5 5 KOHTEEN KUVAUS ....................................................................................................... 7 5.1 5.2 5.3 5.4 5.5 6 SIJAINTI .................................................................................................................. 7 MAA- JA VESIALUEIDEN OMISTUSSUHTEET ............................................................................ 8 AIKAISEMMAT TOIMENPITEET ........................................................................................... 8 KOORDINAATTIJÄRJESTELMÄ JA MAASTOMITTAUKSET............................................................... 10 NATURA 2000- JA LUONNONSUOJELUALUEET ....................................................................... 10 VESISTÖTIEDOT ........................................................................................................ 12 6.1 6.2 6.5 6.6 6.8 7 VESISTÖN JA VALUMA-ALUEEN KUVAUS .............................................................................. 12 LUONTO ................................................................................................................. 20 JÄRVEN VEDENLAATU .................................................................................................. 32 LAADITUT HOITOTOIMENPITEET JA SUUNNITELMAT.................................................................. 38 YMPÄRISTÖN KÄYTTÖKELPOISUUS .................................................................................... 42 SUUNNITELLUT TOIMENPITEET ................................................................................. 46 7.1 7.4 7.5 7.6 7.7 8 SUUNNITTELUN REUNAEHDOT ......................................................................................... 46 PADON RAKENNE JA MUOTO ........................................................................................... 47 TAIMENIEN JA RAPUJEN SUOJA-ALUEET .............................................................................. 47 KUNNOSSAPITOTYÖT ................................................................................................... 48 KUSTANNUSARVIO ..................................................................................................... 49 MUUTOKSET JA VAIKUTUKSET ................................................................................... 49 8.1 8.2 8.3 8.4 8.5 8.6 8.7 8.8 8.9 8.10 8.11 8.12 8.13 8.14 9 MITOITUSLASKELMAT JA MENETELMÄT ............................................................................... 49 VEDENKORKEUKSIIN ................................................................................................... 50 VIRTAAMIIN JA VIIPYMÄÄN ............................................................................................ 51 VESIPINTA-ALAAN JA TILAVUUTEEN .................................................................................. 51 VEDEN LAATUUN ....................................................................................................... 52 VESILIIKENTEESEEN ................................................................................................... 53 KALASTOON JA KALASTUKSEEN ....................................................................................... 54 VESIKASVILLISUUTEEN ................................................................................................ 55 MAA- JA METSÄTALOUTEEN ........................................................................................... 55 VIRKISTYSKÄYTTÖÖN .................................................................................................. 56 RANTOJEN KÄYTETTÄVYYTEEN ......................................................................................... 58 ALAPUOLISEEN VESISTÖÖN............................................................................................ 58 TILUSJÄRJESTELYN TARVE ............................................................................................. 59 LINNUSTOON ........................................................................................................... 60 HANKKEEN HYÖDYT JA HAITAT ................................................................................. 61 9.1 9.2 9.3 HANKKEEN HYÖDYT .................................................................................................... 61 HANKKEEN HAITAT JA VAHINGOT ..................................................................................... 62 YLEINEN HYÖTY......................................................................................................... 62 10 OIKEUDELLISET EDELLYTYKSET ............................................................................. 65 11 EHDOTUS LUPAEHDOKSI ........................................................................................ 66 12 TARKKAILU ............................................................................................................ 68 13 LÄHTEET ................................................................................................................ 69 2 Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE LIITTEET LIITE 1 Hydrologiset kuvaajat LIITE 2 Tilavuus- ja pinta-alakäyrät LIITE 3 Tila- ja omistajatiedot LIITE 4 Hyöty-ja haitta-arvio (sis. omat liitteet mm. vettymiskorvausperiaate) LIITE 5 Pohjapadon rakentamissuunnitelma LIITE 6 Kasvillisuuskartoitus 2010 LIITE 7 Kohdekortit rantarakennelmista LIITE 8 Kiinteistörajat ja rajamerkit 1:3000 (vain sähköisenä tiedostona, A0) LIITE 9 Tarkeelanjärven ja Niemilammen vedenlaatu LIITE 10 Vesioikeudellisen yhteisön säännöt LIITE 11 Sopimukset Ahonpäänjoen pohjapadon alle jäävistä maa- alueista LIITE 12 Suostumukset kiinteistöjen omistajat ja osakaskunnat LIITE 13 Jäsenrekisteri LIITE 14 Yhteisön perustamiskokouken pöytäkirja PIIRUSTUKSET JA KARTAT 01-01 Yleiskartta kohde-alueesta 01-02 Valuma-aluekartta 02-01 Asemapiirustus, luhta-alue ja virtauskynnys 1:2000 02-02 Asemapiirustus, pohjapato 1:500 02-03 Asemapiirustus, pohjapato 1:200 03-01 Pohjapato pituuspoikkileikkaus leikkaus 1:100 03-02 Pohjapato poikkileikkaus A-A ja B-B 1:100 04-01 Työsuunnitelmapiirustus 1:500 05-01 Vesialueen muutokset ja vettymiskartat, karttalehdet 1-24, 1:1000 06-01 Tarkeelanjärven ja Niemilammen maaperäkartta 07-01 Tarkeelanjärven ja Niemilammen syvyysaluekartta HANKESIVUSTOLLA SÄHKÖISESTI LUETTAVISSA OLEVAT SELVITYKSET Selvitys Tarkeelanjärven ja Niemilammen tilavuudesta ja pinta-alasta Metropolia Ammattikorkeakoulu, Insinöörityö (Irene Järvelä):Alivedenkorkeuden nostohankkeen selvitystyö Metropolia Ammattikorkeakoulu, Tarkeelanjärven ja Niemilammen vedenlaadun mittausraportti Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE HANKE 3 4 1 Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE HANKKEESTA VASTAAVA JA HAKIJA Hakijana ja hankkeesta vastaava on Tarkeelanjärven ja Niemilammen vesiyhteisö. Vesioikeudellisen yhteisön yhteyshenkilön tiedot löytyvät yhteystietoosasta. Yhteisön sääntöehdotus on esitetty liitteessä 12 ja jäsenet liitteesssä 13. 2 VUOROVAIKUTUS Hankkeen suunnittelun aikana on oltu yhteydessä Nummi-Pusulan kunnan (Lohjan kaupungin) ympäristö- ja kaavoitusviranomaisiin. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on neuvonut esiselvityksen asiasisältöä koskevissa asioissa sekä suorittanut siivikkomittaukset Ahonpäänjoen laskuuomassa. Suomen ympäristökeskuksen kanssa (SYKE) on tehty yhteistyötä järven nykytilannetietojen määrittelyssä. Hankkeen vaikutuksista on laadittu kattava esiselvitys 2010. Siinä kuvatut vaikutukset esitettiin keväällä 2011 kaikille avoimessa yleisötilaisuudessa. Yleisötilaisuudessa patohankeen esiselvitys sai riittävästi myönteistä palautetta, jotta hankkeen jatkosuunnittelu ja varojen kerääminen voitiin käynnistää. Hankkeelle perustettiin oma kymmenhenkinen työryhmä, ja 19.9.2011 se aloitti toimintansa tavoitteenaan pohjapadon korottamisen onnistuminen. Työryhmän yhtenä tehtävänä oli tiedottaa aktiivisesti hankkeen etenemisestä rantakiinteistön omistajille ja pyrkiä parantamaan vuorovaikutusta eri sidosryhmien välillä. Tärkeänä työvälineenä tiedottamisessa on ollut hankkeen omat verkkosivut (www.tarkeela.com). Työryhmä toimii yhteistyössä järvien hoitoyhdistyksen kanssa, jolla on jo tietotaitoa ja kokemusta järviemme hoidosta sekä yhteydet alueen kiinteistöjen omistajiin. Hankkeesta on tiedotettu kiinteistönomistajille kirjeitse sekä yhdistyksen vuosikokouksissa vuodesta 2010 lähtien. Osakaskunnille hankkeesta on kerrottu yhdistyksen kokouksissa. Kuva 1. Patoilta kesällä 2012, jossa keskusteltiin pohjapatoasioista. Yhteisön perustamiskokous pidettiin Pusulan Ahjolan tiloissa 24.5.2013. Tilaisuudessa käytiin läpi suunnitelma ja sen vaikutukset. Tilaisuudessa esiteltiin vesioikeudellisen yhteisön säännöt ja tulevat velvollisuudet. Yhteisön jäsenet on kirjattu liitteen 13 jäsenrekisteriin. Tilaisuuteen osallistui noin 44 henkilöä. 3 HANKKEEN KUVAUS Hankkeen tarkoituksena on rakentaa uusi pohjapato noin 23 metriä nykyisestä padosta Niemilammen suuntaan. Nykyistä patoa muotoillaan madaltamalla sitä uoman kohdalta. Uomaa levennetään vanhan padon kohdalta samaan leveyteen muun uoman kanssa. Vanhan padon sorainen uudelleen muotoiltu pohja säilytetään ja yhdistetään soveltuvin osin uuden padon alavirran puoleiseen luiskaan. Järvien tilan palauttaminen Niemilammessa ja Tarkeelanjärvessä aikaisemmalle, yli 20 vuotta vallinneelle ja siis nykyistä paremmalle tasolle toteutetaan rakentamalla Ahonpäänjoen luusuaan nykyistä korkeampi pato siten, että alimmat vedenkorkeudet nousevat 0,31 metriä. Keskivedenkorkeutta nostetaan 0,17 metriä. Ylimpiä vedenkorkeuksia ei koroteta. Pohjapatoa levennetään ja muotoillaan niin, että se toimii nykyistä paremmin kalojen kulkureittinä ja parantaa veden virtaamaa korkean veden aikana. Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE Pohjapadon avulla estetään veden liiallinen purkautuminen järvistä etenkin kesällä. Vedenpinnan liian alhainen korkeus on haitannut alueen virkistyskäyttöä jo useita vuosia. Padon rakentamisen yhteydessä Niemilammesta laskevan Ahonpäänjoen veden 5 alle jäävän penkereen osan iso kasvillisuus kaadetaan ja poistetaan padolle saakka. Tavoitteena on aloittaa työt vuonna 2014 ja saada ne päätökseen viimeistään seuraavana vuonna. Kuva 2. Lohjan kaupungissa (ent.Nummi-Pusulan kunta) sijaitsevan hankealueen järvistä Tarkeelanjärvi on ylempänä ja Niemilampi alempana. 4 HANKKEEN PERUSTELUT 1) Tämä keskivedenpinnan nosto on yksi tärkeä osa järven kunnostustoimia, jolla voidaan saavuttaa ja ylläpitää Euroopan Unionin vesipuitedirektiivin velvoitteen mukainen hyvän tilan tavoite, jossa järvien tila ei saa heiketä eikä niiden luokka huonontua. Hanke tukee myös Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategian mukaisia ta- voitteita pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2020 mennessä. 2) Keskiveden korkeuden nostolla halutaan heikentää rehevöitymisolosuhteita ja siten estää molempien järvien umpeenkasvua. Umpeenkasvu heikentäisi merkittävästi virkistyskäyttöä ja voimistaisi tulevaisuudessa tulvia varastotilavuuden pienentyessä ja virtausten heikentyessä. Kasvuolosuhteiden muutok- 6 sella voidaan vähentää myös haitallisen kasvillisuuden määrää järvissä. 3) Vesitilavuuden lisäämisellä sekä parannetaan veden laatua että pyritään helpottamaan etenkin isojen kalojen elinoloja koko vesistössä kaikissa tilanteissa, esim. Niemilammessa talvella, ja kalojen saalistus- sekä kutumahdollisuuksia kesällä. Hanke vahvistaa järven puskurikykyä kestää ravinneryöppyjä. 4) Hankkeen avulla palautetaan järven hydrologinen tilanne aikaisempaan, yli 20 vuotta vallinneeseen tilanteeseen. Sillä pyritään ennallistamaan järven biotooppinen tila sekä myös luomaan järven virkistyskäytölle, esim. uimiselle ja kalastukselle, sekä vesimaiseman kohentumiselle nykyistä paljon paremmat edellytykset. Tällä toimenpiteellä varmistetaan molempien järvien ekologinen monimuotoisuus ja sen jatkuvuus pitkälle tulevaisuuteen, jonka johdosta on mahdollista turvata myös alueella esiintyvän direktiivilajeihin luokitellun saukon elinympäristöä. 5) Vedenkorkeuden nostolla parannetaan noin yli sadan vaikutusalueela olevan tilan arvoa: ali- ja keskivedenkorkeutta nostamalla vähennetään vedenkorkeuden vaihtelua ja siten selkeytetään rantaviivaa. Vedenkorkeuden vaihtelun pieneneminen ja alimpien vedenkorkeuksien nousu helpottaa lukuisten rantojen ja uimarantojen käyttöä. Myös virkistyskäyttöä haittaava ruovikoituminen esimerkiksi matalilla, omatoimisesti rakennetuilla hiekkarannoilla vähenee. Vesimaisema parantuu. 6) Hankkeella on lisäksi muita hyötyjä, jotka ovat rahassa vaikeasti arvioitavia, mutta ilmeisiä. Tällainen on esimerkiksi vahvistava merkitys alueen elinkeinolle ja kunnan kiinteistöverotuoton kasvulle. Hanke edesauttaa sekä Tarkeelanjärven että Niemilammen säilymistä järvimäisenä näkymäkokonaisuutena ja Ahonpään historiallisen kylämaiseman pysymistä nykyisessä tilassa. 7) Pohjapadon luonnonmukaisella muotoilulla varmistetaan riittävät virtaamat ja vedenkorkeudet matalan veden aikana. Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE Keskiveden korkeutta pyritään ylläpitämään heikentämättä kuitenkaan veden purkautumista korkean veden aikana. Alivirtausaukon ja vesistöesteiden poistamisen avulla varmistetaan kalojen, etenkin taimenen, nousureitti ja palautuminen tälle osalle vesistöä. Hanke tukee Karjaanjoen vesistön tärkeänä pidettävää elvyttämistä. Tämä kahden järven ennallistamistoimi on yksi monista hankkeista, joilla tähdätään useista järvialtaista, koskista ja joista koostuvaan laajaan vesistö- ja kalavaelluskokonaisuuteen. Vain tämän erillisistä hankkeista koostuvan yhtenäisen kokonaisuuden avulla voidaan mahdollistaa ja turvata riittävällä tavalla taimenien luonnolliset lisääntymis- ja talvehtimisalueet. 8) Aikaisemmin luonnollisina tulvaalueina toimineet notkotasanteet voidaan vedenpinnan korottamisen avulla palauttaa alkuperäisille paikoilleen. Notkotasanteilla voidaan lisätä luonnollisella tavalla kosteikkojen pinta-alaa nykyisestä. Hanke vähentää kosteikkojen rakentamistarvetta, mutta ei poista sitä. Kosteikkoalueet ja nykyistä korkeampi pato vähentää kiintoaineen ja ravinteiden kulkeutumista niin Ahonpäänjokeen kuin muuhun alapuoliseen vesistöön. 9) Hankkeen toteutuminen mahdollistaa myös sen, että järvien hoitoyhdistys voi kohdistaa vähiä varojaan vuosittaisista "pakkoniitoista" pitkäkestoisempiin kunnostustoimenpiteisiin. Keskiveden korotus on myös hyvin edullinen kunnostustoimenpide saataviin hyötyihin verrattuna. 10) Hyödyt vedenpinnan korotuksesta ovat selvästi haittoja suuremmat. 11) Hankkeen toteuttamatta jättäminen heikentää oleellisesti Euroopan Unionin velvoitteen mukaista tavoitetta ylläpitää tai saavuttaa hyvä ekologinen tila järvissä vuoteen 2015 mennessä. Järvien tilan voidaan odottaa heikentyvän ilmastonmuutoksen sekä umpeenkasvun seurauksena. Todellisena vaarana on molempien järvien matalampien osien umpeenkasvaminen hyvin lyhyellä aikajänteellä. Pitkän aikavälin ennuste on umpeen- Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE kasvusta johtuva soistuminen. Hankkeella varaudutaan siis myös kuivuuteen. 12) EU:n velvoitteissa pysyminen johtaa muihin, padon korottamista kalliimpiin kunnostustoimenpiteisiin. Tällaisia ovat ruoppaus riittävän virtaaman säilyttämiseksi ja kasvillisuusniittojen jatkaminen entistä laajemmalla alueella. Näihin kunnostustoimiin tarvitaan yhä enemmän rantakiinteistöjen, osakaskuntien, kunnan ja ympäristökeskuksen taloudellista panostusta. Kesäasukkaille ja leiritoiminnalle tärkeä virkistyskäyttö ja -arvot heikkenevät edelleen nykyisestä tilanteesta, jollei haittojen poistamiseksi tai lieventämiseksi tehdä mitään. 13) Järviensuojelun ja -kunnostustoimien sekä ympäristökeskuksen kannalta tärkeä kansalaistoiminta, esimerkiksi hoito- 7 yhdistyksen toiminta, saattaa hiipua tai jopa loppua, kun resurssit eivät enää riitä ja tilanne nähdään toivottomaksi. Edellä mainittujen perustelujen pohjalta voidaan tätä molempien järvien kunnostushanketta pitää luonteeltaan vesilain tarkoittamana yleiseltä kannalta tärkeän hankkeen vaatimukset täyttävänä. 5 5.1 KOHTEEN KUVAUS Sijainti Tarkeelanjärvi ja Niemilampi sijaitsevat Lohjan kaupungissa (ent. Nummi-Pusula) Karjaanjoen vesistö-alueella, Tarkeelanjärven valuma-alueella. Kuva 3. Sijaintikartta hankealueen järvistä. Tarkeelanjärvi ylempänä ja Niemilampi alempana punaisella katkoviivalla rajatun alueen sisällä. 8 5.2 Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE Maa- ja vesialueiden omistussuhteet Tarkeelanjärven ja Niemilammen rantojen maa-alueet ovat yksityisessä omistuksessa. Kiinteistön omistajatiedot on esitetty liitteessä 3 ja kiinteistöt on esitetty karttapiirustuksissa 05-01. Niemilampi ja suurin osa Tarkeelanjärveä kuuluu Pohjois-Pusulan yhteisten vesialueiden osakaskuntaan. Pieni osa Tarkeelanjärveä kuuluu Hyrkkölän osakaskunnalle. Yhteystiedot: Pohjois-Pusulan yhteisten vesialueiden osakaskunta RN: 444-876-5-2; hallinnoi suurinta osaa Tarkeelanjärvestä ja kokonaan Niemilampea. Hyrkkölän osakaskunta RN: 444-515876-4;vesialue on suuntaa-antavasti sanottuna Myllypurolta länteen ja koko Varvarinlahti. Pysyvää käyttöoikeutta haetaan pohjapadon rakentamisen tarvitsemalle alueelle, mikä on suuruudeltaan noin 1247 m2. Padon rakenteiden alle jäävä pinta-ala on suuruudeltaan noin 803 m2. Kiinteistörajojen mukaan tästä alueesta 536 m2 kuuluu Pohjois-Pusulan osakaskunnan vesialueeseen ja itäpuoli 48 m2 tilan RN:o 17:4 alueeseen. Padon länsipuoli 219 m2 kuuluu tilan RN:o 17:7 alueeseen. Vanhan padon pinta-ala on noin 118 m2. 5.3 Aikaisemmat toimenpiteet 1930 -1940 Ennen 1930 luvulla suoritettua Ahonpäänjoen ruoppausta Tarkelanjärvi ja Niemenlampi vedenpinnat ovat olleet samalla tasolla. Ahonpäänjokea ruopattiin Hämeen maanviljelyspiirin toimesta vuonna 1936, noin kahden kilometrin matkalta, jolloin vedenpinta molemmissa järvissä laski jopa useita kymmeniä senttejä. Tästä seurasi myös se että järvien välinen korkeusero kasvoi alkuun, ollen korkeimmillaan noin 30 senttimetrin luokkaa. Hiljalleen vedenpinnan laskemisen jälkeen, järvien välinen kapea salmi syöpyi tai kaivettiin niin avaraksi, että Tarkeelanjärvi laski suunnilleen samaan tasoon Niemenlammen kanssa. Tätä järvien välistä kapeaa salmea alettiin kutsua Lauttaanjoeksi. Vesistötoimikunta oli vuonna 1934 antamallaan päätöksellä myöntänyt järvenlaskuyhtiölle luvan tälle Tarkelanjärven laskemiselle. Vuonna 1936 ruopatut väylät määrättiin pidettäviksi kunnossa ja kunnossapitotyötä on suoritettukin muutamina joen kaivun jälkeisinä vuosina. 1950 luku Ahonpäänjoki ruopattiin ainakin osittain vuonna 1950. Vuoden 1950 jälkeen Tarkelanjärvessä ja Niemilammessa tapahtui tasaisen hienoa, jatkuvaa vuosittaista vedenpinnan nousua, mikä alkoi häiritä ruoppaamalla viljelykseen saatettuja alavia peltoja. Vedenpinnan nousu joessa ja järvissä jatkui mikä johtui tällöin Ahonpäänjoen kunnossapidon liian pitkään venyneestä laiminlyönnistä. 1960 luku Silloinen kiinteistönomistaja katsoi aiheelliseksi aikaisempaa päätöstä noudattaen pitää Ahonpääjoki alueellaan asianmukaisessa kunnossa. Vuoden 1966 keväällä vedenpinta vesistössä kohosi uhkaavasti niin korkealle, ettei se ole ollut ruoppauksen jälkeisenä kautena, yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Vuoden 1967 kesällä suoritettiin Ahonpäänjoen ruoppausta 200 metrin matkalla kohdalla, joka on 120 metriä Kaijalan tilustiesillasta alaspäin. Näin suoritetun kunnostustyön jälkeen vesi sai vapaamman virtauksen, ja vedenpinta saavutti sen tason, mihin se vuonna 1936 suoritetulla perkauksella laski ja millä tasolla se oli edelleen 1940 luvulla. Vuosina 1966-1967 suoritettujen lasku-uoman ruoppauksen on tutkimuksissa todettu aiheuttaneen Tarkelanjärvessä noin 30 cm vedenpinnan yleisen lisäalenemisen. 1970 luku Vedenpinnan lasku oli suurta ainakin kesällä, jolloin ruoppauksesta valitettiin. Vuosikymmen alku oli päätösten aikaa mikä sai lopullisen vahvistuksen 1972 KHO toimesta. Nykyiseen paikkaan pato rakennettiin vasta vuonna 1976 vesipii- Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE riin kehotuksesta. Vedenpinta nousi jälleen ennen vuosina 1966-1967 tehtyä perkausta vallinneelle tasolle. Vaikka pato oli rakennettu, vedenpinta laski kesällä edelleen virkistyskäytön kannalta liian matalalle. Olihan järvi kuitenkin ollut 30luvun alussa useita kymmeniä senttejä korkeammalla. Vesioikeus päätti vuonna 1972: "Vesioikeus velvoittaa kiinteistönomistajan kustannuksellaan, ellei toisin sovita, palauttamaan Niemilammen ja Tarkeelanjärven vedenkorkeudet ennen vuosia 1966 ja 1967 vallinneita oloja vastaavaan tilaan, siinä määrin kuin se on mahdollista,... pohjapato, jonka harjakorkeus on suunnitelman korkeustasossa 16,85 m." KHO vuonna 1972 vahvisti vesioikeuden päätöksen. Lisäksi päätöksessä korotettiin pohjapadon harjan korkeutta vielä 5 senttimetrillä. Tällä lisäkorotuksella oli tarkoitus vielä varmistaa vedenkorkeuden palautuminen ennen vuoden 1966 ja 1967 vallinneita oloja vastaavaan tilaan. 1972 KHO:n päätöksellä kiintöistönomistaja määrättiin rakentamaan pato laskuojaan. Padon rakentamisen jälkeen (noin 1976) vedenpinta nousi suunnilleen samalle korkeudelle, jossa se tällä hetkellä on. 1980 - 2000 Alkuperäisen sorarakenteisen pohjapadon päälle alkoi kertyä kiviä. Kivillä pidettiin kesänaikaista vedenpintaa korkealla. Syksyllä ja keväällä kiviä poistettiin padosta jotta tulvia saatiin pienennettyä. Patoa siis säädettiin kivillä, mikä sopi hyvin järven käyttäjille ja lähialueen maanviljelijöille. Tätä kivipadolla nostettua vedenpinna korkeutta kesti noin 20 vuotta (kuva 4). Uomaa on saatettu kunnostaa ruoppaamalla tai perkaamalla käsin myös näinä vuosikymmeninä. 2000-2013 Hiljalleen uoma kuitenkin taas alkoi kasvaa umpeen ja ahtautui merkittävästi vuosituhannen alussa. Myös järvessä vesikasvillisuus runsastui mikä on myös voimistuttanut tulvien vaikutusta. Huipputulva koettiin vuonna 2004 elokuussa 9 pitkään kestäneiden sateiden johdosta, jolloin vesi nousi järvellä suurimpaan mitattuun huippuunsa. UYK 2003 suorittaman padon korkeusmittauksen jälkeen patoa madallettiin kiviosuudeltaan noin 0,34 metriä, vuoden 2004 syksyllä. Tuolloisen laittoman padon aikaisempaa tasoa on vaikea tarkasti arvioida, koska harjakorkeutta muutettiin sekä vesitilanteen mukaan että ranta-asukkaiden toimesta. Pato ei myöskään ollut tiivis, vaan aiheutti läpivaluntaa. Tehtyjen mittausten ja saatujen tietojen pohjalta noin 20 vuoden ajan keskivedenkorkeuden voidaan laskemalla olettaa olleen lähellä N60+84,05-84,10 metrin tasoa. Vuosikymmen lopulla uomaa perattiin muutaman kiinteistön kohdalla jolloin tulvat hieman helpottuivat. Paikallinen järvenhoitoyhdistys aloitti järvillä säännölliset vesikasvien niitot minkä tarkoituksena on ollut parantaa veden virtausta ja virkistyskäyttöä. Viime vuosina keväisin, vedenpinnan tasot ovat olleet melko korkealla. Kevättulvien lieventämiseksi vuonna 2012 järvenhoitoyhdistys poisti kaatuneet puut ja veteen kasvaneet pajukot uomasta. Virtaamien huomattiin kasvaneen huomattavasti uoman kunnostustoimen jälkeen. Keväällä 2013 todettiin tulvan olevan aiempia vuosia lievempi vaikka muissa lähialueen järvissä tulvat jäivät normaalille tasolle. Ahonpäänjoen uoma on ahdas ja osittain matala mistä syystä se ahtautuu jo noin 20 vuodessa niin merkittävästi että järvissä on odotettavissa suuria huipputulvia keväällä tai suurien sateiden johdosta syksyllä. Tarkeelanjärven ja Niemilammen tulvien ehkäisyssä ja hillitsemisessä on tärkeää pitää Ahonpäänjoki sellaisessa kunnossa ettei veden virtaus heikkene liiaksi. Tämä vaatii säännöllisiä kunnostustoimia uomassa. Jotta taas vedenpintaa saadaan pidettyä korkeammalla tasolla virkistyskäyttöaikana, on Ahonpäänjokeen rakennettava tarkoitukseen sopiva pohjapato. Pohjapato tulee mitoittaa niin ettei se vaikuta huipputulviin. 10 Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE Kuva 4. Kuvaparissa vasemmalla vuonna 2002 otettu kuva laittomasta kivipadosta ennen vuonna 2004 suoritettua purkua ja oikealla puolella nykyinen pohjapato kuvattuna Niemilammen suuntaan. 5.4 Koordinaattijärjestelmä ja maastomittaukset Suunnitelma on esitetty N60- korkeusjärjestelmässä. Kaikki mittaukset myös perustuvat N60-korkeusjärjestelmään. Tämän korkeusjärjestelmän käyttöön on päädytty, koska osa aikaisemmin tuotetusta aineistosta on tässä muodossa, mistä syystä virheriski kahden eri järjestelmän käytöstä olisi olemassa. Tarkeelanjärvessä ja Niemilammessa ja sen lähialueella on tehty maastomittauksia sekä Uudenmaan ympäristökeskuksen toimesta että hankkeen toimesta useina eri vuosina. Paikkatietoon liittyvät mittaukset on tehty pääasiassa täkymetri- ja RTK-kalustolla vuonna 2012. Molempien järvien pohjan syvyys-kartoitus on SYKE:n toimesta kaikuluodattu vuonna 2004 veneestä. Alue on laserkeilattu vuonna 2011 valtakunnallisen korkeusmallin luomista varten. Niemilammesta laskevan Ahonpäänjoen pääuomasta on mitattu vedenpinnan korkeuksia ja virtaamia keväällä 2010. Uoman pituusprofiili mitattiin koko Ahonpäänjoen matkalta järven luusuaan asti. Maanpinnan korkeuksia järven ranta-alueilta ja lähialueen alavia maa-alueilta on tarkennettu käsin tehdyin mittauksin. Maasta ohjattavalla lennokilla tarkennettiin maastomallia rantakiinteistöjen osalta 2012. Lisäksi rantarakennelmista laadittiin kiinteistökohtaiset kohdekortit (liite 7), joissa rantarakennelmien korkeustiedot on esitettynä kiinteistökohtaisesti. Kiinteistöjen rantojen puoleiset rajapyykit etsittiin ja mitattiin sekä lisättiin maastomalliin. Löytymättä jääneitä rajapyykkejä oli noin 20 kappaletta. Löytymättä jääneet pyykit lisättiin maastomalliin maanmittauslaitoksen aineiston perusteella. 5.5 Natura 2000- ja luonnonsuojelualueet Hankealuetta lähin Natura 2000 -alue sijaitsee noin kuuden kilometrin etäisyydellä. Natura-alue on nimeltään Keräkankare ja Kylmälähde (SCI, FI0100043). Lohjan (ent. Nummi-Pusula) länsiosassa sijaitseva valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan kuuluva Keräkankare ja harjun itäosan pohjoisreunalla sijaitseva Kylmälähde muodostavat geologisesti, maisemallisesti ja biologisesti arvokkaan ja monipuolisen kokonaisuuden. Keräkankareen harjualue käsittää osan laajasta deltamuodostumasta, korkean lajittuneen reunamuodostuman ja syviä harjukuoppia. Harjun alueella on useita suurehkoja siirtolohkareita. Kylmälähde on Uudenmaan ainoa huurresammallähde. Harjujensuojeluohjelmaan kuuluvan Natura-alueen toteuttamiskeinona on maaaineslaki. Lisäksi Kylmälähteelle ympäristöineen perustetaan luonnonsuojelulain mukainen suojelualue. Muita Natura 2000- tai luonnonsuojelulain piiriin kuuluvia alueita ei sijaitse lähellä hankealuetta. Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE NYKYTILANNE 11 12 6 6.1 Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE VESISTÖTIEDOT Vesistön ja valuma-alueen kuvaus Kansallista ja EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin mukaista pintavesien seurantaa varten pintavedet (järvet, joet, rannikkoalueet) on jaettava osiin (tarkasteluyksiköt, vesimuodostumat). Pintavesien osien määrittäminen on tehty aluekeskuksissa. Tämän määrittelyn perusteella on laadittu toimenpideohjelma. Toimenpideohjelmassa on tarkasteluun valittu Uudenmaan ympäristökeskuksen alueelta kaikki yli 50 hehtaarin järvet ja valumaalueeltaan yli 100 km2 joet. Toimenpideohjelmassa on listattu toimenpiteitä jolla direktiivin mukaiseen vesienhoidon ympäristötavoitteeseen voidaan päästä. Vesienhoidon ympäristötavoitteena on, että vesien tilan heikkeneminen estetään ja vuoteen 2015 mennessä vesimuodostumissa saavutetaan vähintään hyvä tila. Pintavesien tila on hyvä, kun luokittelun mukaiset raja-arvot on saavutettu. Keinoina ovat vesien suojeleminen, parantaminen ja ennallistaminen. Suunnittelu- alueen järvistä ja joista tarkasteluun on valittu Tarkeelanjärvi, Ahonpäänjoki ja Myllypuro. Niemilampea ei pienen kokonsa vuoksi ole valittu [35]. Karjaanjoen vesistöön kuuluva Tarkeelanjärven osavesistöalueeseen kuuluu Saarijärvi, Tarkeelanjärvi, Niemilampi, Heinästenjärvi, Vahermanjärvi, Saukonpää, Kolmperse, Jäljänjärvi sekä Antiainen. Alue on metsäinen ja harvaan asuttu koostuen suurimmaksi osaksi kangasmaista. Peltojen osuus on pieni. Typpikuormituksesta suurin osa on luonnonhuuhtoumaa ja ilmaperäistä kuormitusta, fosforistakin vain selvästi alle puolet on peräisin maataloudesta [17]. 6.1.1 Tarkeelanjärvi Tarkeelanjärvi sijaitsee Lohjan kaupungissa (ent. Nummi-Pusulassa) Karjaanjoen vesistöalueella. Järvi valuma-alueineen on osa suurempaa Tarkeelanjärven valuma-aluetta ja sijoittuu Tarkeelanjärven pohjoispuolelle. Järven yläpuolinen valuma-alue on kooltaan 7060 hehtaaria ja järvisyys on noin 11%. Taulukko 1. Tarkeelanjärvi / Niemilampi (Hertta-tietokanta) Järvinumero 23.063.1.002 Vesistöalueen numero 23.063 Vesistöalueen nimi Tarkeelanjärven alue Valuma-alue ha 7060 / 7060 Vesiala ha 85,86 / 17,55 (ei Hertta-tietokannan arvo) Järvisyys 11,2% (puuttuu Hertta-tietokannasta) Kokonaisrantaviiva km 9,087 / 1,927 Tarkeelanjärven pinta-ala on vuoden 2004 tehdyn mittausten mukaan noin 88 hehtaaria. Järvi on matala: syvin kohta on vain 2,5 metriä. Järven rantaviivan pituus on noin 9,1 kilometriä ja pieniä, alle hehtaarin kokoisia saaria järvessä on viisi. Järvenselän suurin pituus pohjoiseteläsuunnassa on 1,5 kilometriä ja itälänsisuunnassa 1,6 kilometriä. Järvi muistuttaa muodoltaan kivikirvestä, jolla pohjoinen osa on kirveen pää ja eteläosa kapea varsi. Järven varsiosa on siis kapea, leveimmältä kohtaa vain 300 met- riä. Pituutta varsiosassa pohjoiseteläsuunnassa on noin 1,7 kilometriä. Järveä suojaa tuulen sekoitukselta länsipuolella metsäiset mäet. Jyrkät rannat ja rantametsiköt antavat suojaa myös järven pohjois- ja itäpuolella, mutta muuten rannat ovat avoimia. Näin ollen tuulet eivät pääse juurikaan puhaltamaan suojattomilta rannoilta. Vuoden 2004 luotauksen mukaan järven keskisyvyys on 1,46 metriä. Molempien järvien pohjat ovat paikoin hyvin mutaisia ja paksun epäorgaanisen liejukerroksen peittämä. Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE 13 Kuva 5. Tarkeelanjärven vesistö joka on rajattu kuvassa punaisella katkoviivalla. Tarkeelanjärvi ja Niemilampi merkittynä vaaleanpunaisella pisteellä karttaan. Ote Hertta-tietokannasta. Taulukko 2. Tarkeelanjärven ja Niemenlammen hydrologisia ominaisuuksia. Keskisyvyys 1,46 / 0,97 m Suurin syvyys 2,5 /1,57 m Tilavuus 1405018 /184478 m3 Keskivirtaama 0.677 m3/s Teoreettinen viipymä 24,0 /3,2 vrk 1 2 Kuva 6. Tarkeelanjärven Varvarinlahteen ja Myllyselkään laskevat Hahlajoki (1) ja Myllypuro (2). 14 Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE Kuva 7. Tarkeelanjärvi ja Niemilampi. Suunnittelualueen länsipuolella on laaja II luokan pohjavesialue, joka on kuvassa kuvattu sinisellä rasterilla. Tarkeelanjärven Myllyselkään pohjoisesta Vahermajärvestä laskee vetensä Myllypuro, ja Varvarinlahteen Hahlajoki Heinästenjärvestä. Näistä joista Myllypuro on vedentuotoltaan suurin ja keväisin koskiosuuksiltaan näyttävä. Näiden jokien lisäksi Tarkeelanjärveen vettä tuottavia pieniä ojia on seitsemän kappaletta. Vedenpinta Tarkeelanjärvessä ja Niemilammessa ovat samassa tasossa. 6.1.2 Niemilampi Tarkeelanjärvi laskee vetensä Niemilampeen kapean vesiväylän nk. Lauttaanjoen kautta. Ahonpäänjoki saa alkunsa Niemilammen pohjoisosasta, josta se laskee Pusulanjokeen yhtyen idästä tulevan Räpsänjoen kanssa. Pusulanjoki kuuluu valtakunnallisesti arvokkaaseen kulttuurimaisemaan, Nummenjoen-Pusulanjoen viljelylaaksoon. Niemilampi on kauttaaltaan hyvin matala, enimmäkseen alle yhden metrin syvyinen. Keskisyvyyttä järvellä on 0,97 metriä. Järvi on pohjan muodoltaan kauhaa muistuttava jonka syvin kohta löytyy järven eteläpäästä. Tämä syvin kohta on pienialainen vain 1,6 metriä syvä alue. Niemilampea lännestä suojaa metsä, joka tehokkaasti vaimentaa tuulen vaikutusta. Pohjois-, itä- ja eteläsuunnasta rannan suojaavaa puustoa vähentävät paikallinen rakennuskanta pihapiireineen. Pintaalaa järvellä on 17 hehtaaria ja rantaviivaa 1,9 kilometriä. Saaria ei Niemilammessa ole. Järven mataluus on huonontanut merkittävästi vesistön maisemakuvaa, kun järvipinta-ala on pienentynyt ja lietteiset kasvillisuuden peittämät rannat ovat lisääntyneet. Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE 15 Kuva 8. Niemilammen virkistyskäyttöä haittaavaa hyvin matalaa pohjoisosaa. Kuva on otettu heinäkuussa 2010. 6.1.3 Ahonpäänjoki ja Myllypuro Uudellamaalla virtavedet ovat pääosin pieniä tai keskisuuria savimaiden jokia. Jokien latva-alueet sijaitsevat usein moreeni- tai hietamailla, ja alajuoksulle päin tultaessa savimaiden osuus kasvaa. Luokitelluista 78 jokimuodostumasta kolme on erinomaisessa ekologisessa tilassa, 20 hyvässä, 48 tyydyttävässä, viisi välttävässä ja kaksi huonossa ekologisessa tilassa. Suurin osa jokivesistöistä on siten vesipuitedirektiivin tavoitetta heikommassa tilassa. Tyydyttävään luokkaan kuuluu valtaosa jokivesistä [35]. Suunnittelualueen joista Ahonpäänjoki on tyydyttävässä kunnossa oleva keskisuuri savimaan joki. Myllypuro on taas hyvässä tilassa oleva ja luokitukseltaan Uudellamaalla harvinaisempi keskisuuri kangasmaan joki. Noin yhden kilometrin mittainen Ahonpäänjoki saa alkunsa Niemilammesta, jonka jälkeen se yhtyy Räpsäjokeen. Tä- mä lyhyt joki kiemurtelee monin paikoin kasvillisuuden valtaamana hyvin kapeana ja osittain hyvin matalana uomana, jonka ympäristö on suurelta osin ihmisen muokkaama. Joen alkuosan on liettynyt matalaksi kun taas lähempänä Räpsäjokea uoman pohja on kauniin sorainen. Ahonpäänjoessa luonnolliseen virtaamaan vaikuttaa pohjapato sekä kaksi siltarakennetta. Toinen siltarakenteista nk. Kaijalan silta on betonirakenteinen ja virtausaukoltaan hyvin leveä. Kaijalan sillan virtausaukon harjaa on taannoin säädetty asettamalla lankkuja virtauksen esteeksi vedenpinnan korkeuden ollessa matalalla. Kaijalan sillan nykyinen harjakorkeuden keskiarvo on tasossa N60+83,77m. Ylin kohta harjassa on tasossa N60+83,84 m ja alimman tason ollessa tasossa N60+83,74 m. Tämä tarkoittaa, ettei pohjapadon ja Kaijalan sillan harjakorkeuksilla ole korkeuseroa (pohjapadon harjakorkeus = N60+83,63 m), mittauksien osoittaessa jopa lievää padotusta. Sillan kannen yläosa on tasossa N60+84,85 m. Käytännössä siis ylempänä uomassa si- 16 jaitsevan pohjapadon matalimmat osat voitaisiin jo nyt nostaa samalle tasolle eikä sillä olisi juurikaan merkitystä järvien alempiin vedenkorkeuksiin. Kalojen on kuitenkin vaikeampi liikkua Kaijalan sillan ohitse kuin pohjapadon tyyppisessä pa- Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE dossa. Toinen silloista on Ahonpääntien yhteyteen rakennettu teräsprofiilinen maantiesiltasilta. Tämän tiesillan korkeus ja leveyssuhteet ovat riittävät nykyisille ja tuleville virtaamille. Kuva 9. Kuvaparissa esitettynä Ahonpäänjoen sillat, joista oikealla pohjoisempi Kaijalan silta ja vasemmalla eteläisempi Ahonpääntien tiesillan silta-aukko joka on jo osittain pajujen ahtauttama. Kuva 10. Ahonpäänjoki kuvattuna saunamökin kohdalta ylävirran suuntaan, jossa vesikasvillisuus on paikoin hyvinkin runsasta, aiheuttaen merkittävää virtaushäviötä. Perkaamattoman ja peratun osan rajan voi selvästi erottaa tässä kohdassa jokea. Kuva otettu heinäkuussa 2010. Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE Niemilammen ja Tarkeelanjärven tulvia pitkittää ja pahentaa Ahonpään joen uoman heikentynyt vedenpurkauskyky. Ahonpäänjoen pohjapadon alapuolinen uomaosuus on noin 100 metrin matkalta ja ennen maantiesiltaa noin 50 metrin matkalta runsaan kasvillisuuden takia ahtautunut. Päävirtaus varsinkin lähellä maantiesiltaa virtaa kapeana päävirtauksena. Vesikasvusto on lasku-uoman pääasiallinen virtaushäviöiden aiheuttaja. Pohjapadon jälkeinen tiheä kasvusto haittaa myös taimenen liikkumista uomassa. Itse ylikulkusilta ja sen pienehkö virtausaukko padottaa virtausta suurien virtaamien aikana vain vähän. Parannusta uoman virtaamille on tuonut uoman perkaaminen vuonna 2009 pohjapadolta alavirran suuntaan noin 300 metrin matkalta. Uoman virtausta heikentävän puuston, pensaikon ja ruovikon poistotoimenpiteet on aloitettu syksyllä 2011. Liikakasvillisuuden poistotoimet uomassa ovat osoittautuneet hyvin tehokkaaksi tavaksi lieventää runsaiden sateiden johdosta syntyneitä korkeita vesitilanteita. Toimenpiteistä, joilla kasvilli- 17 suuden kasvua uomassa voidaan rajoittaa, on tarkoitus tehdä suunnitelma useammalle vuodelle. Nämä toimenpiteet yhdistetään muihin kunnostustoimiin, jotka toteutetaan molemmissa järvissä vuosittain. Ahonpäänjoen alaosan rantapenkereet ovat hyvin eroosioherkkiä, koska ne ovat savisia ja muodoltaan jyrkkiä. Vaikka kasvillisuus on heikentänyt veden virtausta, on sillä ollut myös merkittävä maaperää sitova vaikutus. Kuva 11. Ahonpäänjoen kauniiksi ruopattua uomaa Kaijalan sillalta ylävirransuuntaan kuvattuna. 18 Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE Kuva 12. Talvikuvissa on kuvattuna Ahonpäänjoen kapeaa ja kasvillisuuden ahtauttamaa uoman eteläosaa. Kuva otettu huhtikuussa 2010. Räpsänjokea on jo luonnonmukaistettu kunnostamalla joen useita patoja ja lisäämällä kaloille edullisia kutupaikkoja vuonna 2005 niin, että esim. taimenkannat elpyisivät. Myös Ahonpäänjoen alkupää on kunnostettu (kuva 13), jotta purotaimenen olisi mahdollista nousta ylemmäksi kohti järveä. Taimenia onkin tavattu Ahonpäänjoen keskiosassa saakka. Taimenella olisi Tarkeelaan päästessään lukuisia hyviä kutupaikkoja myös kauniissa ja luonnontilaisessa Myllypurossa, jossa on useita lampimaisia suvantopaikkoja. paremmille lisääntymisalueille mahdollistui. Nummi-Pusulan Ahonpäässä, Pusulanjoen latvoilla oli Karisjärvenkoskessa kalojen kulun tiellä kolme vaellusestettä. Niiden takia mm. paikallisen taimenen elinpiiri rajoittui esteiden yläpuoliseen ja alapuoliseen alueeseen. Vähäiset kutupaikat sijaitsivat enimmäkseen ylävirran puolella. Esteiden poiston jälkeen kalojen pääsy Kuva 13. Ahonpääntien alittavan siltarummun kynnystettyä Ahonpäänjoen uomaa vuodelta 2005. Myllypuro on noin 1,3 kilometrin pituinen joki Vahermajärven ja Tarkeelanjärven välillä. Aluksi joki laskee Vahermajärven eteläpuolella olevaan Tykylampeen. Noin 500 metrin päässä Vahermajärvestä on Antiaistentie, jonka alitse Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE Myllypuro virtaa usean rumpuputken kautta. Rumpuputkia onkin lisätty alituskohtaan vuonna 2009 tietöiden yhteydessä. Antiaistentien jälkeen joki haarautuu kahdeksi pieneksi koskiosuudeksi, jotka yhtyvät jälleen 40 metrin päässä yhdeksi uomaksi. Korkeuseroa matkalla Vahermajärvestä (N60+109,5 m) Tarkeelanjärveen (N60+83,80 m) on jopa 25,7 19 metriä, josta valtaosa kertyy koskiosuuksilla. Joessa on useita suvantopaikkoja ja luonnon muovaamia sekä kivi- että puupatoja. Joen kasvillisuus on koko osuudella varsin niukkaa. Korkeuseron ollessa suuri ei hankkeen muutokset vaikuta yläpuoliseen vesistöön. Kuva 14. Keväisessä ja kauniissa Myllypurossa virtaamat kasvavat näyttävän kokoisiksi. Kuvassa on myös yksi joen lukuisista luonnontilaisista suvantopaikoista. Kuvat otettu keväällä 2010. Myllypuron ympäristö alueena poikkeaa tyypillisestä uusmaalaisesta jokivarsimaisemasta. Se on suurelta osin luonnontilaisena säilynyttä jokea, jossa aarnimainen metsä tulee aivan jokeen kiinni kaartuen veden päällekin. Puustossa on vanhaa kuusikkoa ja mänty metsää, myös kookkaita haapoja ja koivuja. Aluskasvillisuus on kangasmaisen karua. Voidaan sanoa joen olevan koko matkaltaan luonnontilaisessa uomassaan, jolta osin se voidaan luokitella metsäluonnon erityisen tärkeäksi elinympäristöksi. Joessa on havaittu liikkuvan saukkoja ja joessa on taimenelle useita sopivia lisääntymispaikkoja. Alueen kosket ovat myös koskikaran mahdollista elinympäristöä. Myllypuro on mahdollinen metsälain 10 §:n tarkoittama joen lähiympäristö. Mikäli Myllypuro ei täytä metsälain vaatimuksia, voidaan sitä silti vähintäänkin pitää paikallisesti tai jopa maakunnallisesti huomion arvoisena luontokohteena. 20 Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE Kuva 15. Myllypuron luonnon muodostamat puupadot ovat muodoltaan sekä näyttäviä että tehokkaita vesimassojen pidättäjiä. Kuvat otettu keväällä 18.4.2010. 6.2 Luonto Mahdollisia luonnonsuojelulain (1096/1996) 29 §:n mukaisia suojeltuja luontotyyppejä, vesilain (1105/1996) 1:15a tai 1:17a §:n mukaisia luonnontilaisina säilytettäviä kohteita tai metsälain (1093/1996) 10 §:n mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ei ole järvialueelta tai sen välittömästä läheisyydestä löydetty. Myöskään paikallisesti arvokkaiksi luokiteltuja luontokohteita, johon veden korottamisella olisi vaikutusta, ei löytynyt. Myllypuro ja sen lähiympäristö vaikuttaa luonnontilaltaan arvokkaalta 6.2.1 ympäristöltä, jota hanke kuitenkin voisi hyödyttää. Ranta-asukkaiden havaintojen mukaan järvessä esiintyvistä kasvi-, kala- ja eläinlajeista kotilo, ulpukka, siimapalpakko, ruskoärviä, lahna, salakka, ahven ja särki ovat runsaslukuisimpia. Vähemmän järvessä esiintyy järvitaimenta, rapua ja muualla yleisiä isoja petokaloja. Linnustosta sinisorsat ja tiirat ovat olleet valtalajeina. Nisäkkäistä saukoista on ainakin kaksi havaintoa vuodelta 2007 ja 2010. Piisamikanta on havaintojen vähäisyyden perusteella pienentynyt huomattavasti tai hävinnyt järvistä jopa kokonaan. Vesikasvillisuus Vesikasvit kuuluvat luonnollisena osana vesistöön ja niillä on useita tärkeitä tehtäviä järven ekosysteemissä. Ranta- ja vesikasvit vähentävät eroosiota ja suodattavat valuma-alueelta tulevia ravinteita tehokkaasti ja estävät etenkin hajakuormituksesta aiheutuvaa järven ulkoista kuormitusta. Vesikasvit vaikuttavat järven sisäiseen kuormitukseen vähentämällä pohja-aineksen resuspensiota. Resuspensio tarkoittaa sitä, että tuulen, kalojen, pohjaeläinten tai ihmisen aiheuttama pöyhintä saa sedimenttiin sitoutuneita ravinteita liikkeelle. Rehevissä järvissä sedimenttiin on sitoutuneena valtavat ravinnevarastot. Runsas vesikasvillisuus vähentää tätä pohja-aineksen liikkumista ja samalla ravinteiden palautumista vesipatsaaseen. Liian tiheästä kasvillisuudesta taas linnut eivät saa hankittua ravintoa, joten esimerkiksi järviruoikot ovat niille erittäin huonoja. Vesikasvit kilpailevat ravinnosta levien kanssa ja tarjoavat myös leviä kuluttavalle eläinplanktonille suojapaikan saalistajia vastaan. Parhaita suojapaikkoja ovat monimuotoisen rakenteensa vuoksi uposlehtiset kasvustot, mutta myös ilmaversoisilla ja kelluslehtisillä on havaittu selvä suojapaikkavaikutus. Vesikasvillisuus säätelee eläinplanktonin esiintymistä ja vaikuttaa levien määrään [2]. Tarkeelanjärveen ja Niemilampeen on Pekka Keinänen tehnyt kasvillisuuskartoi- tuksen 6.9.2002. Silloin pidetyssä kasvillisuuskartoituksessa havainnoitiin Niemi- Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE lammen ja Tarkeelanjärven osalta alempana esitettyjä kasveja. Kuva 16. Tarkeelanjärven pohjoisosaan vesikasvustoa vuoden 2009 kesäkuun ilmakuvassa. Varvarinlahti kuvassa vasemmalla Myllyselkä oikealla puolella järveä. Kuva 17. Tarkeelanjärven keski- ja eteläosan vesikasvustoa vuoden 2009 kesäkuun ilmakuvassa. Kuvassa erottuvat kyseisen vuoden ensimmäiset niitot suorina kanavamaisina linjoina ja alueina. Tarkeelanjärvi: Kasvillisuus Myllyselältä koskelle päin, siimapalpakkoa esiintyi runsaasti varsinkin kosken lähellä ja pienten luotojen luona. Muita palpakkoja ei löytynyt. Sen sijaan ruskoärviää todettiin olevan. Myllyselän pohjukassa paljon järviruokoa, osmankäämiä ja pullosaraa sekä taaskin siimapalpakkoa. Pohjukasta eteenpäin ahvenvitaa ja tummaa lahnaruohoa (pohjakasvi, lyhyt tupsu, jota lienee muuallakin), ulpukoita. Vesirajassa esiintyy järvikortetta, pullosaraa ja nuottaruohoa. Rantakasveina ainakin terttualpi, ranta-alpi, rantakukka ja rantayrtti – myös muualla järvessä. Varvarinkulmassa valtavasti siimapalpakkoa, lumpeita, 21 ulpukoita ja ruskoärviää. Lisäksi lähellä rantaa rantapalpakkoa ja haarapalpakkoa, jotka eivät ole kelluvia. Pullosaraa kasvaa puoliksi maalla; niiden leikkaaminen on suurten juurakkojen takia vaikeaa. Järven kapeammalla selällä jälleen siimapalpakkoa, ruskoärviää, myös järviruokoa (jota erheellisesti kaislaksi kutsutaan; järvikaislaa ei löytynyt) ja leveälehtistä osmankäämiä, uistinvitaa, lumpeita, ulpukoita. Niemilampi: Paljon järviruokoa, osmankäämiä ja siimapalpakkoa sekä aivan valtavasti ruskoärviää. Myös ulpukoita, lumpeita, järvikortetta, pullosaraa. Järvien kokonaiskasvuston peitteisyys on yli 30 % kun kalanpoikasten kannalta riittävä taso saavutetaan jo 15 - 20 % kasvuston määrällä koko pinta-alasta. Niemilammen tilanne on kaikista pahin. Lammen peitteisyys on selvästi pahimpina kesinä yli 50 %. Näissä luvuissa ei ole otettu huomioon uposkasveja. Ainoastaan siinä kohtaa lampea jossa veden syvyys on yli 1,5 metrin, ei kasvustoa ole. Tarkeelanjärven syvässä Myllyselänteessä ei myöskään liikakasvustoa esiinny. Muualla lummetta, ruskoärviää ja siimapalpakkoa esiintyy hyvin paljon, ja etenkin nämä kasvit ovat levinneet uusille paikoilla järvessä. Tiheän mökkiasutuksen lähellä Tarkeelanjärven alaosassa Myllyselästä etelään, on kasvillisuuden peitteisyys huomattavan suurta. Kelluslehtisistä vesikasvilajeista järvellä on vallassa ulpukka ja sitä tavataan monin paikoin laajoina kasvustoina järven eri osissa, mutta etenkin järven kokonaisuudessaan matalammassa länsipuoliskossa. Uposkasvit ja niistä etenkin ruskoärviä on järven ehdoton valtalaji, sillä sen peitossa oleva alue näyttää olevan järviruo'on ja ulpukankin peittämää alaa suurempi. Ruskoärviä on vasta viime vuosina runsastunut lähes räjähdysmäisesti ja haittaa siten suuresti järven virkistyskäyttöä. Monien uposkasvien poistoa on pidetty vaikeana toteuttaa niiden voimakkaan uusiutumiskyvyn takia (vrt. esim. Sarvala 2005 sekä Kääriäinen ja Rajala 2005). Etenkin vesiruttoa (Elodea canadensis) ja karvalehteä on pidetty tässä suhteessa hankalina lajeina. Ruskoärviä ei välttä- 22 mättä ole tässä suhteessa yhtä vaikea tapaus. Liitteessä 10 on esitetty vuonna 2010 tehty kasvillusuuskartoitus molemmista järvistä. Kuva 18. Niemilammen vesikasvustoa vuoden 2009 kesäkuun ilmakuvassa. Kuvassa niitto suoritettu järven pohjois- ja keskiosassa jotta virtaukset järvessä ja joessa säilyisivät mahdollisimman normaalina. Ilman vuosittaisia niittoja pohjoisosan virtaamat pienentyvät oleellisesti ja tulvariski kasvaa. Ulpukka (Nuphar lutea) on kasvualustan ja ravinnevaatimusten suhteen erittäin laaja-alainen, minkä vuoksi sitä tavataan lähes kaikissa järvissä. Sen kasvustot tihenevät ja laajenevat vesistön rehevöityessä ja pohjan liejuuntuessa. Vankan maavarren ansiosta laji kestää hyvin myös kuivuutta. Ulpukan ravinnepitoiset juurakot eivät kuitenkaan kelpaa esimerkiksi piisamille jos lummetta on tarjolla. Ulpukka esiintyy molemmissa järvissä runsaana. Siimapalpakko (Sparganium gramineum) kasvaa useimmiten ruoko- ja ulpukkavyöhykkeiden ulkopuolella. Se muodostaa juurakkonsa avulla laajoja kasvustoja, jotka ovat runsaimmillaan kirkasvetisissä, karunpuoleisissa järvissä 1,5 - 2,5 metrin syvyydessä. Siimapalpakko on laji, johon niitto tehoaa huonosti. Esiintyy myös molemmissa järvissä hyvin runsaana. Ruskoärviä (Myriophyllum alterniflorum) on suurella osaa Tarkeelanjärveä ja Niemilampea massakasvustoja muodostava paremminkin niukkaravinteisuuden edus- Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE taja, joka saattaa taantua vesistön rehevöitymisen seurauksena. Niemilammessa ruskoärviän voimakkaaseen kasvuun ja havaittuun runsastumiseen saattaa olla merkitystä esim. poikkeuksellisen kuivilla kesillä ja järvien mataloitumisella, jolloin vedenpinnat järvissä ovat kesän loppupuolella yleisesti matalalla tasolla. Ärviä on voinut hyötyä tästä tilanteesta ja valloittaa uusia alueita. Myös niittojen on todettu lisäävän ruskoärviän leviämistä. Järvikorte (Equisetum fluviatile) kasvaa näissä kahdessa järvessä enää yksittäisinä, hyvin pienikokoisina kasvustoina ja nämäkin kasvustot ovat jäämässä järviruoko kasvuston alle. Järvikorte on vaatimaton laji, joka viihtyy hyvin monenlaisissa ympäristöissä ja sietää myös rehevöitymistä. Järviruoko eli ryti (Phragmites australis) on rannoilla kasvava monivuotinen ruohokasvi, jonka käyttö on hyvin monimuotoista. Järviruoko on yleinen rehevien järvien kasvi. Sitä tapaa suurina hyvin suurinakin kasvustoina. Järviruoko on yleistynyt vesistöjen rehevöityessä. Järviruokoa voidaan käyttää ravinteisten valumavesien puhdistukseen, koska se käyttää suuria määriä ravinteita kasvuunsa. Ruokokasvien esiintymisalueen laajentuminen on Niemilammessa ja Tarkeelanjärvessä syntynyt mataloitumisen johdosta. Alhaisesta vedenkorkeudesta seuraa järviruo'olle kilpailuetua. Järviruoko onkin laajentanut kasvualuettaan runsaasti viimevuosien aikana. alhaisesta vedenkorkeudesta on ollut selvästi järviruo'olle kilpailuetua. Järviruoko on tehokas biomassan tuottaja ja levitessään se mataloittaa ja umpeuttaa rantavyöhykettä tehokkaasti. Virtavedet kuljettavat mukanaan kiintoainesta, joka mataloittaa rantavyöhykettä yhdessä järvessä tuotetun aineksen kanssa. Helposti ruovikkoon kerrostuva kiintoaines mataloittaa erityisesti jokien ja purojen suistoalueita. Tämän kaltainen kehitys on havaittavissa juuri Niemilammen suistoalueella, järven pohjoisosassa. Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE 23 Kuva 19. Niiton jälkeen siimapalpakko kasvaa hyvin nopeasti uudelleen. Kuvassa Tarkeelanjärven 3.7.2010 niitettyä eteläosaa, joka on kasvanut täyteen jo 6.8.2010 mennessä. Kuva 20. Kuvassa 14.7.2010 Tarkeelanjärven eteläosan runsasta siimapalpakkokasvustoa. Kasvusto haittaa merkittävästi virkistyskäyttöä. 24 Leveäosmankäämi (Typha latifolia) on rehevien vesien laji, ja parhaiten se viihtyy likaantuneiksi luokiteltavissa vesissä. Tarkeelanjärvessä ja Niemilammessa lajia tavataan enää vain muutamin paikoin ruovikon seassa. Laji häviää kilpailussa Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE järviruo'olle ja on kadonnut nopeasti järviruokokasvuston levitessä. Paikoin tiheät ruovikot eivät ole myöskään kaloille tai vesilinnuillehyvä elinympäristö. Ilman niittoa rannat kasvavat nopeasti umpeen. Kuva 21. Kuvaparissa Tarkeelanjärven runsasta kasvustoa Varvarinlahdelta. Varvarinlahdessa ulpukka ja ruskoärviä on rannan läheisyydessä hyvin tiheänä kasvustona, kun taas siimapalpakko syvemmässä osassa täyttää koko lahden. Kuvat otettu kesällä 17.7.2010. Uposkasvien runsastumisen 2000-luvun alussa pääteltiin johtuvan poikkeuksellisesta sääjaksosta. Talvi 2002-2003 oli erityinen järvivesipintojen mataluuden, jäätymisen varhaisuuden ja pitkän jääpeitteisyyden vuoksi. Kesä 2003 oli poikkeuksellisen lämmin ja kuiva, minkä vuoksi järvien vedenpinnat pysyivät edelleen matalalla. Myös hajakuormitus oli vähäistä, koska pienemmät valumavesimäärät kuljettavat järviin selvästi normaalia vähemmän kiintoainetta ja ravinteita. Tämä taas merkitsi tavallista kirkkaampia järvivesiä ja edullisia olosuhteita uposkasvien leviämiselle. Kesän 2004 alku oli lämmin, mikä suosi vesikasvien nopeaa kasvuun lähtöä. Näiden lisäksi 2000-luvun puolivälin kuivat kesät ja vedenpinnan lasku yhdessä ovat suosineet uposkasveja ja etenkin ärviää Niemilamessa ja Tarkeelanjärvessä. Uusia havaintoja on tehty ahvenvitasta ja uistinvitasta Niemilammessa ja järvisammaleesta Tarkeelanjärven puolella. Näitä kahta vitakasvilajia tavataan järvissä hyvin vähän. Uistinvita on kuitenkin sinnikäs rehevien vesien kasvi, joka saattaa hyvissä olosuhteissa lisääntyä tehokkaasti kasvin jokaisesta osasesta. Rantojen liiallista kasvillisuutta voidaan poistaa tehokkaasti myös hankkeen toteutushetken valinnalla. Talvella, kun matalilla alueilla on vielä vahva jää, nostetaan veden pintaa tulvakorkeuteen tavallista aikaisemmin. Veden pinnan noston seurauksena jää irtoaa pohjasta ja sen mukana irtoavat vesikasvit juurineen. Tätä menetelmää käytettäessä on kuitenkin muistettava poistaa kasvimassa vedestä. Päätelmät järvien kasvillisuuspeitosta on tehty silmämääräisesti arvioiden ilmakuvista ja vesikasvien esiintymismäärien perusteella laditusta kasvillisuuskartoituksesta. Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE 25 Kuva 22. Kuvassa Niemilammen umpeenkasvua ilmentävät runsaat järviruokokasvustot ja järven mataluutta kelluslehtisten laaja levinneisyys. Vuoden 2010 heinäkuussa vesikasvusto ei ole ollut normaalin runsasta, koska kylmä ja sateinen kevät hidasti erityisesti ulpukan ja siimapalpakon kasvua. Kuva otettu heinäkuussa 2010. Alueen järvien kiintoaineskuormitusta on saattanut lisätä juuri lähimetsien ojitus. Ojituksen keskeisin vesistövaikutus on kiintoainekuormitus. Kiihtynyt mataloituminen kiintoainetta keräävillä alueilla myös nopeuttaa rehevöitymisolosuhteita ja umpeenkasvua. Näistä tekijöistä johtuva mataloituminen saattaa etenkin Niemilammen pohjois-osissa olla jopa senttimetrin luokkaa vuodessa. Tämä vauhti tarkoittaa nykytilanteessa järven mataloituvan hyvin nopeasti. Hyvänä esimerkkinä runsaasta humuskertymästä on erittäin nopeasti laituriportaiden pinnalle kerrostuva ruskea limainen aines Vesikasvien esiintymisalueita kartoitettiin kesän 2010 aikana. Kartoituksen perusteella on tehty karkeat kasvillisuuskartat jotka ovat liitteenä. Kasvillisuuden normaalissa esiintymisessä oli poikkeavuuksia paikoissa, joissa oletettavasti esiintyi voimakkaita lähteitä ja virtauksia. Lisäksi ruskoärviä ei viihtynyt kovapohjaisessa hiesupohjassa, josta paras havainto on Varvarinlahden pohjoisosan hiekkasärkkä. Molemmissa järvissä mitattiin myös eri kasvien kasvupaikkojen syvyyksiä. Alla on taulukoituna yleisempien vesikasvien kasvupaikkojen syvyystulokset (taulukko 7). Taulukko 7. Vesikasvien esiintymissyvyyksiä 15.7.2010 (veden pinta N60+83,90) Niemilampi / m Tarkeelanjärvi / m Järviruoko 0 - 0,70 0 - 0,70 Ruskoärviä 0,3 - 1,2 0,3 - 1,2 Ulpukka 0,4 - 1,45 0,4 - 1,8 Siimapalpakko 1,4 - 1,55 1,0 - 1,9 Järvikorte 0,0 - 1,1 0 - 0,70 Vesikasveja ei havaittu 1,50 - max. syvyys 1,2 - max. syvyys 26 Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE Kuva 23. Niemilammen kasvillisuutta 14.7.2010. Kelluslehtiset peittivät järven melkein kokonaan, valtalajina siimapalpakko esiintyi ulpukkaa selvästi runsaampana. Kelluslehtisten kasvusyvyys ulottui 1,5 metriin. Niemilampi isolta osin ja Tarkeelanjärvi keskiosaa lukuuottamatta on runsaan vesikasvillisuuden peittämä. Molemmissa järvissä on monin paikoin runsas ja tiheä kellus- ja uposlehtinen kasvillisuus. Umpeenkasvun myötä vesialueella liikkuminen veneellä on hankalaa. 6.2.2 Linnusto Petolinnuista järvialueella on havaittu läheisiltä kangasmailta varpus- ja kanahaukka, jotka etsivät ravintoa ajoittain myös järvialueilta. Lisäksi järvellä vierailee kesäisin kalasääski ja harmaahaikara, joista on useita varmoja havaintoja. Mökkiläiset ovat havainneet järvellä uivan ainakin kuikan ja koskelon. Telkkä on pesinyt pöntöissä, vaikka suosiikin kirkasvetisempiä järviä. Telkälle on rakennettu useita pesäpönttöjä pitkin Ahonpäänjoen vartta, missä ne pesivät hyvin runsaslukuisina. Kahlaajista alueella ei ole havaintoja. Lokkeja ja tiiroja on useita pariskuntia. Muista linnuista mainitta- koon käpytikka, palokärki, laulu-, punakylki-, musta-, ja räkättirastas ja käki sekä pikkulinnuista punatulkku, peippo, tali-, hömö- ja kuusitiainen. Punarinta ja puukiipijä erottuvat muista pikkulinnuista. Siepot pesivät pöntöissä ja västäräkki erilaisissa koloissa. Kevään ja syksyn muuttoaikana järvellä ja sen rannoilla voi oleskella enemmän lintuja, mutta kesällä lajisto on melko vähäinen. Eniten äänessä ovat pajulintu, lehtokerttu ja peippo. Sinisorsapoikueita esiintyy kesällä useita. Kesällä 2008 Tarkeelanjärvelle eksyi jopa merimetso. Lisäksi järvellä ui joka kesä laulujoutsenpariskunta. Se on viihtynyt järvellä todennäköisesti jo vuosia. Joutsenet antavat oman hienon lisänsä järven luontonautinnoille. Toisaalta joutsen ei suvaitse muita kookkaita lintuja järvellä, mikä karsii järven vesilinnustoa. Joutsenet ovatkin häätäneet ainakin kanadanhanhet järveltä useaan otteeseen. Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE 27 Kuva 24. Tarkeelanjärvellä ja Niemilammella pesivä joutsenpariskunta. Kuva 7.7.2010. 6.2.3 Kalastusolot ja kalakanta Karjaanjoen vesistö on Uudenmaan laajin vesistö, monipuolinen ja etelärannikon oloissa varsin järvinen. Sen laskujoki on Karjaan- eli Mustionjoki, joka oli aikoinaan huomattava vaelluskalajoki, joessa esiintyi lohta, taimenta, ankeriasta, siikaa ja vimpaa. Lohi ja taimen nousivat jokea pitkin Lohjanjärveen ja sen yläpuolisiin vesistöihin. Alla on otteita nykyisen ELYkeskuksen Petri Savolan tekemästä koekalastusraportista, Tarkeelanjärvellä. Koekalastuksessa nuotattiin yhteensä 6 apajaa, joista saatiin yhteensä 47 kilogrammaa kalaa. Tästä määrästä vapautettujen petokalojen osuus oli noin 3,5 kilogrammaa. Saaliissa oli edustettuina kuusi kalalajia särki, salakka, lahna, ahven, kiiski ja hauki. Petokaloiksi lueteltiin myös noin 15 senttimetriä pitemmät ahvenet [32]. Tarkeelanjärven ja Niemilammen kalastosta on tehty arvio kurenuottauksen perusteella vuonna 2008. Kalasto koostunee täysin kevätkutuisista kalalajeista kuten lahna, ahven, hauki ja särki. Koe- kalastus osoittaisi, että Tarkeelanjärvellä kalasto koostuu 67 % särkikaloista. Tämä tarkoittaa että kalaston tilanne on vääristynyt. Vääristymä on syntynyt vähitellen kun valikoiva, lähinnä vain petokaloihin kohdistunut kalastus on suosinut särkikalojen lisääntymistä. Myös yleinen rehevöitymiskehitys suosii särkikaloja [32]. Kalastus on lähinnä katiskalla ja matoongella tapahtuvaa pienimuotoista virkistyskalastusta, koska esim. virvelöinti ei vesikasvillisuuden takia ole ollut mahdollista suuressa osassa järviä enää vuosiin. Kuitenkin pienimuotoinen kalastus tuskin on aiheuttanut kalakantojen vääristymää, vaan syitä pitää etsiä jostain muualta järvistä. Hauenpoikasten on todettu pärjäävän huonosti ravintokilpailussa suurten särkikantojen kanssa. Lisäksi särkikalat syövät petokalojen mätiä heikentäen poikasten tuottoa merkittävästi. Koenuottauksen ja vedenlaatutietojen perusteella arvioituna Tarkeelanjärven todellinen kalamäärä olisi noin 60-100 kg hehtaarilta. Kokonaismäärältään se vastaa 5-9 tonnin kalamäärää [32]. 28 Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE Taulukko 3. Taulukossa on vuoden 2008 kurenuottauksen apajien yhteen lasketut tulokset. Ote UYK Savolan raportista. On todennäköistä, että rehevöityminen ja mataloituminen ovat laskeneet isojen kalojen määrää merkittävästi. Järviin on istutettu useana vuotena petokaloja, koska vedenpintojen laskutoimenpiteiden takia etenkin isojen petokalojen vaatimat kutualueet ovat sekä pienentyneet että heikentyneet. Kutuolosuhteiden heikkenemisestä johtuva vähäinen poikasten tuotto ei ole yksinään riittänyt pitämään petokalakantoja riittävän suurena. Isojen petokalojen vähentyessä pohjasedimenttiä sekoittavien särkikalojen määrä kasvaa. Kalojen toiminnan seurauksena pohjasedimentti sekoittuu veteen, jolloin järven ravinnepitoisuudet kasvavat. Lisäksi järven mataluus on voinut aiheuttaa ainakin Niemilammessa hauen kudun epäonnistumisia. Näin etenkin lämpiminä keväinä, jolloin matalassa ja tilavuudeltaan pienessä järvessä lämpötilan nousu ja haihtuminen on saattanut aiheuttaa nopeita muutoksia kutuolosuhteisissa. Hauen lisääntymisen kannalta on tärkeää, että vedenpinta on kutuaikana ja poikasvaiheessa riittävän korkealla ja vettä on kudun kannalta parhaalla lisääntymisalueella saraikoissa riittävästi (yli 0,2 m). Koska hauki kutee usein aivan rantamatalaan, voi vedenpinnan lasku välittömästi kudun jälkeen tuhota suhteellisesti merkittäviä määriä mätiä. Vedenkorkeuksien lisäksi hauen lisääntymisen onnistumiseen vaikuttavat erityisesti kevään lämpöolosuhteet. Pieni petokalakanta on myös altis normaalisti merkityksettömille luontoon kuuluville muutoksille. Vuoden 2008 suoritetun kurenuottauksen tuloksissa onkin esitetty saaliskalojen ja petokalojen F/C suhteen olevan 12,5, kun hyvä suhde on 1-4. Rantaasukkaiden havainnot ja nuottauksen tulokset kalakannasta ovat samansuuntaiset. On kuitenkin syytä suhtautua nuottauksen antamiin tuloksiin varauksella, sillä ainakin haukea on vaikea saada nuotattua kesällä. Hyvin todennäköisesti haukia on enemmän kuin koekalastuksen tulokset kertovat. Paremmasta F/C suhteesta huolimatta petokalojen osuus on liian pieni. Uudenmaan järvialueilla tehtyjen tutkimusten perusteella tiedetään, että runsastuneet särkikalakannat ylläpitävät rehevyyttä. Erityisesti lahna ja pasuri pöyhivät pehmeitä pohjia ravintoa etsiessään ja vapauttavat samalla pohjasta fosforia alusveteen. Särki ja muut särkikalat käyttävät lisäksi ravinnokseen pääasiassa eliöitä, jotka ”puhdistavat” vettä suodattamalla vedestä planktonia ja ravinteita. Järvitaimenta ei vuoden 2008 nuottauksissa saatu, mutta sitä on havaittu ajoittain järvessä ja nyt myös Ahonpäänjoessa Räpsäjoen ennallistamisen jälkeen. Järvitaimen menestyisi järvessä ja se on myös ravintoketjun kunnostuksen kannalta hyödyllinen laji, koska se syö pientä särkikalaa. Lisäksi urheilukalastajat arvostavat virkeänä taistelijana tunnettua järvitaimenta. Kalastus on vähentänyt järvitaimenkantoja, mutta pahin uhka taimenelle on kuitenkin vesistöjatkumon katkeaminen. Järvitaimen- ja lohikantoja onkin pyritty palauttamaan erilaisten Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE hankkeiden avulla, esimerkkinä Karjaanjoki LIFE -hanke. Lisäksi paikalliset yhdistykset ovat tehneet monia toimenpiteitä Karjaajoen vesistön tilan ja kalakantojen kasvun edistämiseksi. Toimet ovat käsittäneet nousuesteiden poistoja, kutupaikkojen luomista ja poikasalueiden rakentamista. Padon suunnittelussa tulee ottaa huomioon myös vedenpinnan talvialenema. Liian suuri alenema talvella voi aiheuttaa ylimmän rantavyöhykkeen pohjan jäätymisen, joka vaikuttaa kielteisesti rannan monimuotoisuuteen. Pohjan jäätyminen koskee lähinnä hiekka- ja sorapohjia. Niemilammen ja Tarkeelanjärven hienorakeiset ja runsaasti orgaanista ainesta sisältävät maalajit eivät jäädy yhtä helposti. Erityisesti suurikokoiset pohjalehtiset kasvit, kuten tummalahnanruoho, eivät kestä pohjan jäätymistä juuri lainkaan. Tummalahnanruohovyöhyke on aluetta, jossa mm. suurikokoisten kalojen tärkeää ravintoa olevan pohjaeläimistön määrä on suurimmillaan (Tikkanen ym. 1989). Myös ravintona tärkeät pohjaeläimet ovat herkkiä pohjan jäätymiselle. 6.2.4 Ravusto Rapuja järvissä on vähän. Suomalaiset ravut hävisivät jo 1940-luvulla rapuruton takia. Täplärapuja on istutettu järviin myöhemmin, mutta ne eivät ole menestyneet - tähän ovat luultavimmin syynä epäedulliset olosuhteet. Rapujen elinkierrossa erityinen rooli on suojapaikoilla, joiden määrällä ja laadulla voidaan säädellä rapukannan kokoa (Foster 1993, Tulonen ym. 1998). Rapukannan paluuta järviin ja jokiin toivotaan. Tästä syystä patoalueen rakentamisessa otetaan huomioon suojapaikkojen rakentaminen. Erityisesti suomalaiset kaupalliset rapulajit suosivat ranta-alueita, joilla on runsaasti ja helposti saavutettavia erikokoisia suojapaikkoja (Goldman ja Rundqvist 1977). Kovapohjaiset rannat ja kivikot soveltuvat erityisen hyvin rapujen elinpiiriksi (Westman ja Pursiainen 1978, 1982). 6.2.5 Vesinisäkkäät Varsinaisista vesinisäkkäistä on järvialueella havaintoja ainakin vesimyyrästä, 29 saukosta ja piisamista. Piisamit viihtyvät lammissa ja järvissä sekä merenrannikon matalissa ruohikoissa ja hitaasti virtaavissa joissa. Piisami elää ranta-alueen kasvillisuuden suojissa ja ui vain harvoin avovedessä. Piisami liikkuu öisin ja viettää päivänsä pesässään. Ravinnokseen piisami käyttää yleisiä ranta- ja vesikasveja, etenkin lumpeen juurakot maistuvat - ulpukasta se ei sen sijaan välitä. Simpukat, ravut ja kotilot ovat niinikään piisamin mieliruokaa. Piisami saattaa aiheuttaa jonkin verran vahinkoa kalakannoille, mutta on pääasiassa harmiton. Piisamin vihollisia ihmisen lisäksi ovat ketut, haukat ja pöllöt. Tällä järvialueella on ollut aikoinaan paljon piisamin pesiä: ne eivät ole juurikaan häiriintyneet ihmisistä. Piisamikannat ovat kuitenkin tarkastelualueella vähentyneet ja havaintoja niistä on tehty yhä harvemmin. Todennäköisiä syitä piisamikannan häviämiseen ovat kylmät lumettomat talvet ja lumpeiden juurakoiden harventuminen sekä ihmisten järveen jättämät katiskat. Myös simpukoiden ja kotiloiden väheneminen sekä ympäristömyrkyt saattavat olla syynä piisamikantojen vähenemiseen. Piisami kelpaa myös saukon ravinnoksi. On kuitenkin hyvin todennäköistä, ettei piisamikannan pienenemisen syynä ole saukko, koska saukkoja ei esiinny alueella runsaasti, eikä piisami ole saukon pääasiallista ravintoa. Saukko on luontodirektiivin liitteen IV (a) kuuluva laji. Nämä lajit kuuluvat tiukan suojelun järjestelmään, joka edellyttää niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelua myös Natura 2000-alueiden ulkopuolella. 30 Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE Kuva 25. Saukon käynnistä rantatörmälle pienen kohouman päälle jääneitä merkkejä. Saukko on usein käynyt etsimässä ravintoa Ahonpäänjoesta ja syönyt kalojen lisäksi myös jokisimpukoita. Kuva otettu 30.7.2010. Saukosta on Tarkeelanjäven ja Myllypuron alueella ollut havaintoja ainakin vuonna 2007. Järven jäällä nähtiin pitkiä liukuma- ja jalanjälkiä. Myös Ahonpäänjoessa nähtiin kahden saukon uiskentelevan talvisessa uomassa. Varma havainto on myös 30.7.2010 jolloin saukko liikkui Ahonpäänjoen uoman eteläisellä pellolla hyvin lähellä Kaijalan siltaa. Lähellä siltaa havaittiinkin paikka, jossa saukko on usein käynyt saalistamassa. Inventoinnin perusteella Karjaanjoen vesistöalueella eleli kevättalvella 2003 vähintään 21-24 saukkoa (ns. minimikanta). Saukkoja esiintyi koko alueella suhteellisen tasaisesti. Suurimmat saukkotiheydet olivat Karkkilan pohjoispuolella ja Nummen seutuvilla. Vähiten saukkoja oli Vihdin alueella. Varmoja poikuehavaintoja oli vain kaksi – molemmissa emo ja kaksi poikasta [21]. Karjaanjoen vesistöalueen saukkokannalla on hyvät edellytykset vahvistua myös Tarkeelanjärven alueelle. 6.3 Nykyiset vedenkorkeudet ja virtaamat Vuodesta 2004 alkaen on Tarkeelanjärven ja Niemilammen hoitoyhdistys suorittanut vedenpinnan korkeusmittauksia. Suoritettujen vedenpinnan korkeuksien havaintoarvoista voidaan laskemalla arvioida keskivedenpinnan olevan tasossa N60+83,97 meriä. Simuloitujen arvojen tulos vuosien 1981 - 2012 on N60+83,99 meriä. Havaintoaineisto koostuu pääosin avovesikauden tuloksista, jolloin ero tuloksissa on järkevä. Vuoden 2004 elokuussa mitattu vedenkorkeus oli suurin tähän mennessä mitattu arvo, noin kerran 20 vuodessa toistuva. Suureen vedenkorkeuteen vaikutti laajat ja pitkään jatkuneet ennätyssateet sekä virtausta haittaava runsas vesikasvillisuus. Suomen ympäristökeskus (SYKE) on määrittänyt ylläpitämällään vesistömallilla päivittäiset laskennalliset arvot Tarkeelanjärven ja Niemilampeen laskevista tulovirtaamista. Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE 31 Lasketut virtaamat ovat seuraavat: Taulukko 4. Tunnusluvut nykyisistä Ahonpäänjokeen laskevista virtaamista m3/s HQ (ylivirtaama) 2,29 MHQ (keskiylivirtaama) 1,59 MQ (keskivirtaama) 0,68 MNQ (keskialivirtaama) 0,16 NQ (alivirtaama) 0,03 Vedenpinnan korkeuksien laskemiseksi mitattiin vuonna 2010 ELY-keskuksen toimesta virtaamia Ahonpäänjoessa ja vedenkorkeuksia Tarkeelanjärvessä. Saatujen tulosten pohjalta määriteltiin järvis- tä laskevan Ahonpäänjoen purkautumiskäyrä, minkä avulla on määritelty nykyiset vedenkorkeudet molemmissa järvissä. Kuva 26. Kaaviokuvassa on siivikkomittaustuloksiin sovitettu Ahonpäänjoen purkautumiskäyrä nykyisellä padolla. Havainnoidut siivikkomittausten tulokset on merkitty lukemina kaavioon. Lasketut vedenkorkeudet ovat seuraavat: Taulukko 5. Tunnusluvut nykyisistä vedenkorkeuksista N60+m HW (ylivesi) 84,48 MHW (keskiylivesi) 84,28 MW (keskivesi) 83,99 MW, havaintoaineisto 83,97 (2004 -2012) MW 1.6-1.9 83,90 MNW (keskialivesi) 83,78 NW (alivesi) 83,71 32 Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE 84,50 NYKYTILANNE Havaintoaineisto 84,40 84,30 84,20 84,10 84,00 83,90 83,80 1.8.2012 1.6.2012 1.4.2012 1.2.2012 1.12.2011 1.10.2011 1.8.2011 1.6.2011 1.4.2011 1.2.2011 1.12.2010 1.10.2010 1.8.2010 1.6.2010 1.4.2010 1.2.2010 1.12.2009 1.10.2009 1.8.2009 1.6.2009 1.4.2009 1.2.2009 1.12.2008 1.10.2008 1.8.2008 1.6.2008 83,70 Kuva 27. Kaaviokuva havainnoidusta vedenkorkeuden arvoista ja simuloidusta vedenpinnan korkeuden vaihtelusta Niemilammessa ja Tarkeelanjärvessä vuosina 2008 - 2012. 6.4 Vesiliikenne ja uitto Tarkeelanjärvessä ja Niemilammessa vesiliikenne on lähinnä ranta-asukkaiden vapaa-ajan pienveneilyä ja kalastusta. 6.5 Vesistössä ei harjoiteta uittoa. Veneily Tarkeelanjärvessä ja Niemilammessa on vähäistä, koska vesistö on pieni. Järven vedenlaatu Järven vedenlaatuun vaikuttavat monenlaiset tekijät. Vedenlaadun kannalta keskeisiä tekijöitä ovat mm. valuma-alueen maankäyttö, järven viipymä ja veden syvyys. Valuma-alueelta tuleva piste- ja hajakuormitus eli järven “ulkoinen kuormitus” määrittelee hyvin pitkälti järven ravinnetason. Jos valuma-alueella on suuria pistemäisiä kuormittajia tai runsaasti maataloutta, näkyy se yleensä järven vedenlaadussa. Osa valumaalueelta tulevasta kuormituksesta sitoutuu järven pohjasedimenttiin, jossa ravinteet säilyvät niin kauan haitattomana kuin vedessä riittää happea. Talvikaudella happi voi kulua loppuun matalissa järvissä, joissa veden vaihtuvuus on vähäistä. Talvella jääkansi estää tuulen aiheuttaman veden sekoittumisen ja hapen sitomisen ilmasta veteen. Matalassa järvessä vesitilavuus on pieni, joten syksyllä veteen varastoitunut happi ei riitä koko talveksi. Jos matalan järven läpivirtaus on riittävän suuri, ei happikatoa pääse syntymään. Matalissa järvissä ei esiinny kesällä happikatoja, koska vesi ei ole lämpötilakerrostunutta, jolloin tuulen sekoittava vaikutus yltää pinnasta pohjaan saakka. Hyvin matalissa järvissä, joissa järven pohjalla on runsaasti orgaanista sedimenttiä, voi tuuli sekoittaa pohjalla olevaa hienojakoista ainesta veteen ja lisätä siten veden ravinnepitoisuuksia. Järven läpivirtauksella on suuri merkitys veden laatuun. Järvet, joissa on hyvin vähäinen vedenvaihtuvuus, rehevöityvät yleensä helposti. Jos järven läpivirtaus on hyvin suuri, noudattaa järven vedenlaatu ja rehevyystaso yleensä järveen tulevan veden laatua. Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE 6.5.1 Tarkeelanjärven vedenlaatu Tarkeelanjärvestä ja Niemilammesta on hyvin vähän mittaustuloksia. Viimeisin Tarkeelanjärven vedenlaadun mittauksista tehty raportti on vuodelta 2009 jonka on laatinut ELY-keskuksesta limnologi Anne-Marie Hagman. Alla otteita vuoden 2009 Tarkeelanjärven raportista. Tarkeelanjärvi on puhdasvetinen, enimmäkseen metsien ympäröimä järvi, joka laskee Niemenlammen kautta Pusulanjokeen. Järven vedenlaatua on tutkittu kerran sekä 1970- että 1980-luvuilla ja joitakin kertoja 1990- sekä 2000 luvulla. Järvi voidaan ravinnepitoisuuksiensa perusteella luokitella karuksi tai lievästi reheväksi [31]. Järven vedenlaatu näyttää pysyneen samankaltaisena 1970-luvulta aina 2004 suoritettuun padon laskemiseen asti. Lievä sinileväkukinta havaittiin heinäkuussa 2004. Järven valumaalueesta suurin osa on metsämaita. Rannoilla on paikoin runsaasti loma- ja asuinrakennuksia, yhteensä noin 100. Tarkeelanjärven veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut vuosina 1996 ja 2004 kesällä alle 15 µg/l, mikä kertoo järven olleen karu. Vuonna 1995, 1999, 2002 ja 2008 pitoisuus on ollut yli 15 µg/l, mutta alle 25 µg/l. Tämän mukaan järvi olisi keskirehevä. Järvi voidaan luokitella reheväksi, jos kokonaisfosforipitoisuus on yli 25 µg/l. Vuoden 2008 kesä oli sateinen ja Tarkeelanjärveen on luultavasti tullut kuormitusta valuma-alueelta, minkä seurauksena veden kokonaisfosforipitoisuus on kasvanut. Tarkastelemalla kesäaikaisia kokonaisfosforipitoisuuksia huomataan niissä olevan vuosittaista vaihtelua, mutta mahdollisesti myös jonkinlaista nousua. On vaikea arvioida, onko kyse pysyvämmästä muutoksesta. Tämän vuoksi olisi erittäin hyvä, jos järven vedestä määritettäisiin joka kesä ja talvi kokonaisfosforipitoisuus. Tarkeelanjärvi on matala, joten tuulet voivat vaikuttaa veden fosforipitoisuuksiin. Merkittäviä hakkuita ympäröiviin metsiin ei ole tehty, joten muutosta ympärillä oleviin tuuliolosuhteisiin ei ole syntynyt [31]. 33 Klorofylli-a-pitoisuutta ei ole määritetty Tarkeelanjärvestä kuin kolme kertaa; vuosina 1996, 2004 ja 2008. Welchin luokituksen mukaan klorofylli-apitoisuuden ollessa 0 – 4 µg/l, järvi on karu; pitoisuuden ollessa 4 – 10 µg/l, keskirehevä ja pitoisuuden ollessa 10 – 100 µg/l, järvi voidaan luokitella reheväksi. Tarkeelanjärven klorofylli-apitoisuudet ovat olleet alle 10, mutta yli 4 µg/l eli järvi voidaan luokitella keskireheväksi. Klorofylli-a- ja kokonaisfosforipitoisuuden suhde oli 0,3 vuonna 2008. Tämä kertoo, että kalastolla ei olisi suurta vaikutusta veden laatuun. Vuosien 1996 ja 2004 arvojen perusteella taas kalasto näyttäisi heikentävän veden laatua [31]. Tarkeelanjärven veden happipitoisuus on pysynyt hyvänä yhden metrin syvyydessä kesäisin ja talvisin. Pohjan lähellä happea on ollut myös riittävästi. Järven hyvään happipitoisuuteen vaikuttaa läpivirtaus. Hapekasta vettä tulee Myllypurosta, jonka sijainti on hyvin lähellä Tarkeelanjärven syvintä kohtaa (mittauspiste). Taulukko 6. Tarkeelanjärven Myllyselän tulosten keskiarvot ennen ja jälkeen pohjapadon madallusta vuonna 2004 (k = kesän keskiarvo, t = talven keskiarvo). Suure Yksikkö Kemiallinen hapen kulu- mg/l tus CODMn Kokonaisµg/l fosfori Kokonaisµg/l typpi keskiarvo ennen vuotta 2004 keskiarvo jälkeen vuoden 2004 7,3 (k 7,6 / t 7,1) 8,6 (k 8,6) 10 (k 14 / t 6) 16 (k 19 / t 5) 399 (k 388 / t 407) 572 (k 400 / t 830) Veden happamuutta kuvaava pH-arvo on Tarkeelanjärvessä mitattu 6,9, mikä on lähes neutraali ja veden laadun kannalta hyvä arvo. Sameusluku kertoo veden olevan aika kirkasta ja väriluku viittaa ruskeavetisyyteen. Bakteeripitoisuudet ovat erittäin alhaisia. Näkösyvyys on mittausten perusteella yli 1,6 metriä [31]. 34 Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE Kuva 28. Tarkeelanjärven kokonaisfosforipitoisuudet ovat muuttuneet padon madaltamisen jälkeen keskirehevältä tasolta lähelle rehevää tasoa. Levien määrään ei ole tullut muutosta. 16 14 happipitoisuus, mg/l 12 10 8 6 4 2 Kuva 29. Tarkeelanjärven veden happipitoisuus yhden metrin syvyydessä [31]. 24.7.2008 20.7.2004 24.3.2004 16.9.2002 4.8.1999 15.3.1999 15.8.1996 25.7.1996 5.3.1996 14.2.1996 24.8.1995 9.3.1995 16.1.1986 16.12.1971 0 Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE 6.5.2 Niemilammen vedenlaatu Niemilammen veden laatua on tarkkailtu ELY-keskuksen toimesta vuodesta 1994 lähtien. Mittausottojen välissä on useita vuosia. 1990 luvulla näytteitä otettiin vuosina 1994 ja 1996. Vuonna 2007 näytteitä otettiin jälleen talvella helmikuussa. Niemilampi saa suurimman osan vedestään Tarkeelanjärven puolelta, jolloin myös veden laatu seuraa Tarkeelanjärvessä tapahtuvia muutoksia. Niemilammen happitilanne kesäisin ja talvisin on pysynyt hyvänä vedenlaatuluokituksen mukaan. Liuenneen hapen keskiarvo vuosien 1994, 1996 ja 2007 perusteella laskettuna on ollut noin 10 mg/l. Hyvää happitilannetta kuvaa myös se ettei massakalakuolemia ole havaittu minään vuonna. Tämä puolestaan kertoo sen, ettei järvessä ole esiintynyt happikatoa. Niemilammen ollessa hyvin matala (suurin syvyys 1,57 metriä) pysyvää kesäkerrosteisuutta ei pääse syntymään, vaan tuulet sekoittavat veden pohjaa myöten. Tällöin ei esiinny myöskään kesäistä alusveden happivajetta. Tosin järvessä esiintyvä runsas kasvillisuus estää myös tehokkaasti veden sekoittumista. Levätuotannosta kertovaa hapen ylikyllästyneisyyttä ei mittausten perusteella ole järvessä syntynyt. Kemiallinen hapen kulutus mittausvuosina on pysynyt 6,7 9,3 mg/l välissä. Vesi on hieman humuspitoista. Niemilammen pohjanläheisen veden (11,3 m) näytteiden perusteella kokonaisfosforipitoisuus on ollut kesällä 16 ja 21 μg/l ja talvella 7-8 μg/l. Fosforipitoisuus näyttäisi nousevan kesää kohden. Järvi voidaan siis luokitella keskireheväksi, keskiarvon pysyessä alle 20 μg/l. Fosforipitoisuus kuitenkin kesäaikana lähenee tai jopa ylittää 20 μg/l raja-arvon, tällöin levätuotanto on saattanut lisääntyä karuihin järviin verrattuna. Toisaalta humusvesissä fosforipitoisuus saa kuitenkin olla hieman korkeampi, koska veden ruskeus rajoittaa tuotantoa huonojen valaistusolojen takia. Valaistu tuottava kerros jää humusvesissä ohueksi. 35 Typpipitoisuus vaihtelee luontaisesti siten, että alimmat arvot sattuvat loppukesään ja korkeimmat arvot talvikauteen. Kesällä on vallalla tuotanto, joka kuluttaa typpivarastoja. Talvella typen käyttö on vähäistä, jolloin pitoisuustaso pysyy korkeampana. Näin näyttäsi olevan myös Niemilammessa jossa kesäarvot ovat 340 ja 440 μg/l. Vastaavasti mitatut talviarvot ovat olleet 470 ja 510 μg/l. Näiden edellä mainittujen arvojen perusteella voidaan Niemilampi luokitella lievästi humuspitoiseksi kirkasvetiseksi järveksi. Ainetaselaskelmia tehtäessä miniravinnekysymys on tärkeä, jotta huomio voitaisiin kiinnittää juuri oikean suureen mittaamiseen ja tarkasteluun. Niemilammen päällysveden kokonaisravinteiden (typpi/fosfori) suhteen keskiarvo on 43 (1994 - 2007: vaihteluväli 21 - 73). Kokonaisravinteiden suhteen ollessa yli 15, voidaan fosforia pitää minimiravinteena. Typen merkitys kasvaa vasta suhteen laskiessa alle 8 (Forsberg ym. 1978). Niemilampi on siis fosforirajoitteinen. Klorofylli-a:n määrä mittaa lehtivihreällisten planktonlevien runsautta vedessä. Tulos on suoraan verrannollinen levämäärään ja siten järven rehevyystasoon. Niemilammen klorofylli-a pitoisuus oli vuoden 1994 mittauksen mukaan 4,9. Tämä tulos kertoo järven olevan lievästi rehevän. Mittaus on kuitenkin niin vanha, ettei nykytilannetta enää voida tämän tuloksen perusteella arvioida riittävän tarkasti. Klorofyllimääritys tulisikin tehdä avovesikaudella. Koska leväbiomassa vaihtelee varsin paljon säätekijöistä ja vuodenajoista johtuen, määrityksiä tulee tehdä useita kesän aikana, jotta tuloksista saataisiin hyvä kokonaiskuva. Vähintään tarvitaan kolme tulosta (kesä-, heinä-, elokuu). Klorofylli-a- ja kokonaisfosforipitoisuuden suhde oli 0,31 vuonna 1994. Tämä kertoo, että kalastolla ei olisi mallin mukaan suurta vaikutusta veden laatuun. Kalaston arvioidaan vaikuttavan veden laatua huonontavasti, kun kyseinen suhde on yli 0,40. On kuitenkin hyvin todennäköistä kalaston vaikutuksen lisääntyneen, kuten on käynyt Tarkeelanjärvessä. 36 Avovesikauden aikainen näkösyvyys on ollut vuonna 1996 1,5 m (= syvin kohta). Talviaikainen näkösyvyys ei eroa merkittävästi kesäaikaisesta. Talvella 1994 näkösyvyys on ollut 1,25 m. Vuoden 3.8.2011 tulos 5.3 viittaa järven olevan lievästi samea. Nämä arvot ovat tyypillisiä lievästi reheville järvivesille. Sameusarvo kuvaa nimensä mukaisesti vedessä esiintyvää sameutta, joka johtuu esimerkiksi levästä ja kiintoaineksesta. Niemilammen sameusarvo on hyvin lähellä Tarkeelanjärven sameusarvoa (4,2). Toisaalta ojitus ja muut sameuttavat tekijät saattavat vaikuttaa pienivetisessä järvessä enemmän kuin Tarkeelanjärvessä. Lähellä pohjaa saattaa kirkkaissakin vesissä esiintyä sameuden nousua (sameus 5-10 FTU). Kesällä sameus on yleensä suurempi kuin talvella päällysvedessä esiintyvän leväsamennuksen takia. Mittausvuosien 1994, 1996 ja 2007 päällysveden pH vaihteli 6,3 ja 7,1 välillä. Talviaikaiset arvot, jotka kuvaavat tilannetta, jossa levien tuotanto ei nosta pH:ta, olivat 6,3 ja 6,5. Niemilammen pH-arvot ovat pysyneet Suomen järvissä yleisesti esiintyvällä tasolla. Sulamisvalunnalla ei ole ollut pH-tasoon ainakaan pysyvää heikentävää vaikutusta. Alkaliteetti, veden puskurikyky pH:n muutoksia vastaan, oli näinä mittausvuosina Niemilammessa 0,125 - 0,14; vuosien keskiarvon ollessa 0,131 mmol/l. Veden alkaliteetti on pysynyt yleisen luokitustason mukaan tyydyttävällä tasolla (0,1 0,2 mmol/l). Niemilammen tulevaisuuden uhkana on umpeenkasvu. Umpeenkasvun on todettu etenevän voimakkaammin rannan suunnalta keskiselänteeseen päin. Matala järvi ja ilmaston lämpeneminen edesauttavat kasvuolosuhteita järvessä. Mataloituneessa järvessä auringonvalo pääsee hyvin pohjaan asti, jolloin kasveilla on hyvät kasvun edellytykset. Nykyisin harvoin esiintyvä hyvin kylmä talvi saattaa jäädyttää matalan lammen pohjaa myöten heikentäen happitilannetta, jonka seurauksesta sisäisen kuormituksen on mah- Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE dollista käynnistyä. Pääasiallinen rehevyyden aiheuttaja on kuitenkin ulkoinen kuormitus. Vesikasvien lisääntyessä runsaasti virtaus heikkenee, jolloin edellytykset umpeenkasvulle järvessä paranevat edelleen. Taulukko 7. Niemilammen tulosten keskiarvot ennen ja jälkeen pohjapadon madallusta vuonna 2004 (k = kesän keskiarvo, t = talven keskiarvo). Suure Yksikkö Kemiallinen hapen kulu- mg/l tus CODMn Kokonaisfosµg/l fori Kokoµg/l naistyppi 6.5.3 keskiarvo ennen vuotta 2004 keskiarvo jälkeen vuoden 2004 6,9 (k 7,0 / t 6,7) 9,3 (t 9,3) 15 (k 19 / t 8) 14 (k 29 / t 7) 417 (k 390 / t 470) 513 (k 490 / t 525) Tarkeelanjärven pohjaeläintutkimus Syyskuussa 2003 tehdyn pohjaeläimistön tutkimuksen perusteella todettiin järven tilan olevan lähellä luonnontilaa. Hapettomuutta suhteellisen monipuolisen pohjaeläimistön perusteella ei voitu todeta. Tarkeelanjärvessäkin rehevien pohjien Indikaattorisurviaissääsket olivat vallitsevia. Alla on esitetty otteita edellä mainitun selvityksen tuloksista. Pohjaeläinnäytteet otettiin Myllyselältä 2,9 metrin syvyydeltä. Havaintopaikalla oli pohjalle kertynyt pehmeämpää ruskeaa liejua suhteellisen vähän (noin 10 cm) ja pehmeän sedimentin pintakerroksen alta vastaan tuli kovempi pohja, mahdollisesti tiivistä savea. Sedimentti ei haissut rikkivedylle, joten se oli siinä mielessä hyväkuntoista. Havaintopaikalla pohjaeläimiä oli yksilömäärältään suhteellisen vähän. Alhainen näytesyvyys ei kuitenkaan ilmentänyt rantavyöhykkeen vaikutusta pohjaeläimistöön, joten paikka kuvasti selkeästi ulappa-alueen pohjaa. Valtalajina oli rehevillä pohjilla tavallinen, suurikokoinen Chironomus plumosus semireductus Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE tyypin surviaissääsken toukka, joka oli kasvanut useimpien yksilöiden kohdalla jo lähelle maksimipituuttaan. Tämän lisäksi tavattiin näytteissä pari nuorempaa ja pienempikokoisempaa Chironomus plumosus toukkaa. Näiden toukkien esiintyminen ilmentää pohjan korkeahkoa ravinteisuutta. Chironomus -lajien lisäksi näytteissä esiintyi pienempikokoisempia surviaissääskitoukkia Cladopelma viridula, Cryptochironomus psittatus ja Tanytarsus chinyensis (gr.). Näytteistä tavattiin yhteensä yhdeksän pohjaeläintaksonia (lajia), jota voidaan pitää melko tyypillisenä kohtalaisen rehevissä, pienikokoisissa järvissä. Näin usean lajin esiintyminen kertoo kohtalaisen hyvästä happitilanteesta pohjalla. Järven mataluudesta johtuen avovesikautena vesimassa sekoittuu täysin, mutta talviaikaan saattaa happipitoisuus laskea erityisesti runsastuottoisilla alueilla biomassan hajoamisen myötä. Bioindeksien perusteella (CI ja BQI) pohja oli erittäin rehevää, biomassan perusteella (ilman sulkasääskiä) lievästi rehevää. Tarkeelanjärven näytteissä tavattiin sammaleläimen (Cris- Järvi Tarkeelanjärvi CI 1 BQI 1 37 tatella mucedo) leviäimiä ja talvehtimisyksiköitä (statoblasteja). Näytteissä oli myös runsaasti vihertäviä munahyytelöryhmiä, joiden alkuperää ei kehityksen tässä vaiheessa pystytty varmuudella määrittämään. Tarkeelanjärvi näytti olevan pohjaprofiililtaan tasaisen matala, eikä esim. erityistä syvännekuoppaa ilmeisesti ole ainakaan järven pohjoisosassa. Vuoden 2006 valmistuneen (mittaustulokset 2003) Karjaanjoki Life-projektin yhteydessä tehtyjen mittausten perusteella Tarkeelanjärven Märkäbiomassaarvot osoittavat järven suurta rehevyyttä. Chironomidi-indeksi taas kertoo pohjan happiolosuhteista. Pohjamudassa elävät surviaissääsken toukat kykenevät sietämään hapettomia olosuhteita, joka antaa niille suuren kilpailuedun olosuhteissa, joissa veden happipitoisuus on alhainen. Surviaissääsken runsas esiintyminen indikoi veden laadun heikkenemistä ja mahdollista hapettomuutta. Märkäbiomassa g/m3 5 Taulukko 8. Karjaanjoki Life-projektin mittaustulokset vuodelta 2003. Taulukko 9. Surviaissääski-indeksien CI (Paasivirta 1989) ja BQI (Wiederholm 1980) arvot Lohjan (Nummi-Pusulan) järvissä vuonna 2003. 38 6.6 Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE Laaditut hoitotoimenpiteet ja suunnitelmat Tarkeelanjärvi on kuulunut aikaisemmin UYK laatimaan hoitosuunnitelmaan. Tämän hoitosuunnitelman tavoitteena on nykytilan (vuoden 2002) säilyttäminen, vedenlaadun parantaminen sekä järven virkistyskäytön parantaminen. Kunnostusmenetelmänä suunnitelmassa suositellaan ulkoisen kuormituksen vähentämistä ja harkittavana että tutkittavana menetelmänä niittoa. Kyseinen UYK laatima järvien hoitosuunnitelma on vuodelta 2002 eikä silloin ollut vielä kivipadon purkua suoritettu. Vuonna 2000 voimaan tullut Euroopan Unionin vesipuitedirektiivi yhtenäistää Pintavesien tavoitteiden saavuttamiseksi valmistuneita vesistöaluekohtaisia yleissuunnitelmia ja muita merkittäviä alueellisia suunnitelmia on laadittu suunnittelualueen vesistöön ainakin Karjaanjokiprojekti, Karjaanjoen vesistön käytön ja suojelun yleissuunnitelma (Uudenmaan Ympäristökeskus 1995) ja KarjaanjokiLIFE (Lohja 2001-2004). Tarkeelanjärven ekologinen tila suunnitelmien perusteella on arvioitu tyydyttäväksi seuraavasti: -kasviplankton T = tyydyttävä -fysikaaliskemiallinen tila Hy = hyvä Tarkeelanjärven osalta suunnitelmassa todetaan että tavoitetila saavutetaan tai turvataan nykykäytännön lisäksi tehtävillä lisätoimenpiteillä vuoteen 2015 mennessä. Fosforipitoisuuden vähentämistarve alle 30 %. Lisätoimenpiteet koskevat lähinnä maataloutta. Niemilammen osalta ei tilaluokitusta ole tehty. Liikakasvuston niittoja Tarkeelanjärvessä ja Niemilammessa on tehty vuodesta 2003. Viime vuosina kasvustoa on pitänyt niittää kaksi kertaa vuodessa, koska yhden niiton vaikutukset eivät ole olleet riittävät. Tästä huolimatta niitot ovat kohdistuneet pääosin kohtiin, joissa vaikutus virtauksiin on ollut paras. Suuret rannoilla olevat massakasvustot ovatkin olleet niiton kohteina vain ajoittain. Kasvimassaa on vuosien aikana poistettu sekä käsin että koneellisesti hyvin paljon. Tämän poistetun orgaanisen aineen määrä kuluttaisi järvenpohjaan hajotessaan huomattavan määrän happea. Tämä taas kiihdyttäisi fosforin liukenemista pohjasedimentistä. Ponnistelut järvien liikakasvuston poistamiseksi ovat olleet hyvät, mutteivät riittävät kasvuston määrään nähden. 6.7 Maankäyttö ja ranta-asutus Järvialueella sijaitsee 101 rakennettua loma- tai vakituista rakennusta. Yhteensä molempien järvien rannoilla on 123 kiinteistöä. Voimakkaimmin loma-asutus on keskittynyt Tarkeelanjärven länsi- ja itärannoille sekä Niemen ja Pömpöönsaaren väliselle alueelle. Myös Myllypuron länsipuolen ranta-alueet ovat varsin tehokkaasti rakennettuja. Pääosin lomarakennukset sijaitsevat omarantaisilla rakennuspaikoilla. Niemilammen puoli on harvempaan rakennettu. Vapaa-ajan rakentaminen on alkanut suunnittelualueen vesistöjen rannoille 1950- luvulla. 1950- ja 1960 luvuilla lomarakentaminen oli kuitenkin määrällisesti vähäistä. Laajempi loma-asutuksen leviäminen alueelle ajoittuu 1970 – 1980luvuille, mutta on taas viime vuosina ollut vähäistä. Vesistöalueen ympärillä ei ole teollisuutta. Arvokkaita lähialueen kulttuurikohteista voidaan kuitenkin mainita Pusulan joessa sijaitseva Töllin mylly. Tarkeelanjärven ja Niemilammen rannoilla viljely on hyvin pienimuotoista. Rantaan suojavyöhykkeelle asti ulottuvia peltoja on vain noin kymmenen joista suurin osa on hyvin pieniä. Kauempana valuntaalueella peltoja on enemmän, mutta metsät ovat kuitenkin alueella vallitsevia. Lampaiden kasvatusta harjoitetaan Lauttaanjoen suualueella. Sikatalous Tarkeelanjärven puolella on loppunut tai vähentynyt, mikä on osaltaan pienentänyt järvien ravinnekuormitusta. Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE 39 Kuva 30. Tarkeelanjärven rakennuskantaa, jossa ranta-asutus on paikoin hyvin lähelle toisiaan rakentunutta. Metsäojitukset vaikuttavat vesistöihin muiden metsätaloustoimenpiteiden rinnalla. Myös hakkuilla, maanmuokkauksella ja lannoituksella on vaikutusta valumaalueiden vesistöihin. Metsätalouden aiheuttamat vesistövaikutukset ovat hajakuormitusta. Ojituksesta, kuten muistakin metsätaloustoimenpiteistä, seuraa valumavesien runsastumista, orgaanisen ja epäorgaanisen kiintoaineen ja liuenneiden orgaanisten aineiden sekä ravinteiden lisääntymistä toimenpidealueen vesistöissä. Tarkeelanjärven ja Niemilammen viljelymahdollisuuksia arvioitaessa on syytä huomata, että järvien tulvahuippu ajoittuu yleensä keväälle, joten vaikutukset määräyryvät alimpien alueiden kevätvedenkorkeuden perusteella. Myös metsän alaraja määräytyy tulvan perusteella siten, että tuottavan metsän alaraja on keskimääräisen tulvan korkeudella tai jopa hieman alapuolella, koska tulvien kestoajat ovat hyvin lyhyet. Tehtyjen tutkimusten mukaan järveä hyvin lähellä olevien peltojen alarajaa kan- nattaa korottaa, eikä sillä ole vaikutusta pellon katetuottoon. Tällöin rantalohkon alavimmalta osalta viljely poistuu. Pellon katetuotto ei muutu. Kylvö aikaistuu, ilmahuokostila kasvaa ja kulkukelpoisuus paranee. Muokkauskerroksen tiivistymishaitta ja viljelyn työnmenekki sekä vesistöön kohdistuva ravinnekuormitus vähenevät. Suojavyöhykkeiden mitoitus ja sijoitus helpottuvat. Ympäristön tila paranee (Asser Typpö 2005). Rantojen maapohja on määritetty GTK:n maaperäaineiston perusteella. Tarkeelanjärven ja Niemilammen rannat ovat suurimmaksi osaksi (hiekka) moreenia. Savi, hiesu- ja hietarantoja esiintyy seuraavaksi eniten. Myös kalliorantoja ja turvepohjaista rantaa on jonkin verran. 40 Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE Kuva 31. Tarkeelanjärven ja Niemilammen ranta-alueen metsämaiden luokitukset (VMImaaluokista metsä-, kitu- ja joutomaan). Valkoiset alueet merkittynä kartassa puuttomiksi alueiksi ja avoimet metsämaat merkittynä vihreänä vinoviiva-alueena. Valean keltainen alue peltoa. Kuva 32. Rantavyöhykkeille hyvin sopivaa laiduntamista. Kuvassa Lauttaanjoen varressa laiduntavia lampaita. Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE 41 Kuva 33. Rapakon alue on luonnontilassa soista, mutta nyt ojitettua talousmetsämaata. Kuvassa Rapakosta suoraan Niemilampeen laskeva yhdysoja. Kuva otettu 13.5.2010. Kuva 34. Valuma-alueen maankäytön karttaotteessa merkittynä vaaleanpunaisillla rajauksilla peltoalueet. Suunnittelualueen järvet kuvassa keskellä alhaalla. 42 6.8 Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE Ympäristön käyttökelpoisuus 6.8.1 Pohjavesialueet ja muinaismuistokohteet Järvien välittömässä läheisyydessä ei ole pohjavesialueita. Lähimpään Pojannon pohjavesialueeseen on matkaa noin 500 metriä (kuva 7). hankkeella ei siis ole vaikutusta pohjavesialueisiin. Hankkeen alue ei kuulu luonnonsuojeluohjelmiin. Pusulan itälaidalla, Karisjärven koillisena naapurina oleva Ahonpään kylä (kuva 36) on pienten järvien rannoille muodostunutta, voimakkaasti kumpuilevaa maisemaa. Laajat metsät erottavat sen Karkkilasta. Järvialueen välittömästä läheisyydestä löytyy muinaisjäännöksiä, jotka eivät kuitenkaan jää hankkeen valmistuttua veden alle eivätkä vaarannu myöskään vettymisestä. Kuva 35. Kuvaan merkittynä hankkeen lähialueen tiedossa olevat muinaisjäännöskohteet (ote Hertta tietokannasta). Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE 43 Hankkeen lähialueelta löytyi seuraavat muinaisjäännöskohteet. Muinaisjäännökset Etäisyys nykyisen vesialueen reunaan Vaikutus Muinaismuistokohde Lohja Rannanmäkilä. KM 5604:2 hioinkivi, Löydetty Karisjärven kylän Harmin talon maalta Rannanmäkelän torpan pellosta tien vierestä. noin 40 m Ei vaikutusta kohteeseen Muinaismuistokohde Liukas, Kunta: Lohja Laji: irtolöytö Ajoitus: kivikautinen. reikäkivi, löydetty Ahonpään kylän Liukkaan talon pellosta noin puoli kilometriä talosta länteen (Järvenpellosta?) noin 600 m Ei vaikutusta kohteeseen Muinaismuistokohde Varvari, Kunta: Lohja Laji: kiinteä muinaisjäännös Ajoitus: kivikautinen. Asuinpaikka sijaitsee Tarkeelanjärven länsipäässä Varvarinlahden pohjoisrannalla, Varvarin talosta 400 metriä itään. noin 30 m Ei vaikutusta kohteeseen 6.8.2 Kaavatilanne Suunnittelualueella on 8.11.2006 vahvistettu maakuntakaava. Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaava täydentää vahvistettua Uudenmaan maakuntakaavaa (kuva 36). Kuva 36. Tarkeelanjärven valuma-alue koostuu yhtenäisestä ja laajasta metsätalousvaltaisesta alueesta mikä on ekologisen verkoston kannalta merkittävä. Valuma-alue kuuluu suurelta osin Tammelan ylängön eteläosaan. Lohjan kaupungissa (ent. Nummi-Pusulan kunta) on meneillään yleiskaavan laadinta koko Pusulan alueelle. Kaavan laadinta on aloitettu elokuussa 2009. Kaavaehdotus on asetettu nähtäville 1.10.2012. Kuva 37. Ote Nummi-Pusulan kunnan yleiskaavaehdotuksesta. Suunnittelualue merkittynä loma-asuntoalueeksi. Niemilammen etelä ja itäosa rajautuu kyläkuvallisesti arvokkaalle alueelle, Ahonpään kylän kulttuurimaisemaan. Suunnittelualueen järvet ympyröity punaisella katkoviivalla. 44 Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE Nummi-Pusulan kunta on yhdistynyt Lohjan kaupungin kanssa vuoden 2013 alussa. Ahonpää on Pusulan erämaiden vanhimpia, keskiajan lopussa asutettuja kyliä. Varhaista asutushistoriallista yhteyttä Hämeeseen osoittaa kylän kuuluminen vuoteen 1614 asti Hämeen lääniin. Kylässä oli alkuaan 5-6 tilaa, joiden isojako suoritettiin 1770-luvulla. Kylän pellot ovat itä-länsisuuntaisesti Räpsänjoen varrella. Niiden kautta kulkee vanha Somerontie. Kuva 39. Nummi-Pusulan nykyisten rantaasemakaavojen rajat merkittynä mustalla viivalla kaavakarttaan. Ote Nummi-Pusulan yleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta vuodelta 2010. Kuva 38. Järvimaisemaan liittyvien viljelyalueiden reunoille tai sen keskellä oleville kumpareille sijoittuvat kylät. Ote Nummi-Pusulan kunnan rakennetun kulttuuriympäristön selvitys. Niemilammen etelä- ja itäosa rajoittuu Ahonpäänkylän arvokkaaseen kulttuurimaisemaan. Hanke estää järvien umpeenkasvua ja siten edesauttaa Niemilammen säilymistä järvimäisenä näkymäkokonaisuutena ja tämän myötä vahvistaa myös arvokkaan historiallisen Ahonpään kylämaiseman säilymistä nykyisessä tilassa. Tarkeelanjärven pohjois-osassa sijaitsee rantaasemakaava (kuva 39). Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE TOIMENPITEET JA VAIKUTUKSET 45 46 Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE 7 SUUNNITELLUT TOIMENPITEET 7.1 Suunnittelun reunaehdot Suunnittelun hankkeen perusperiaatteena oli kaikkien haittojen välttäminen tai minimoiminen. Erityisesti suunnittelussa kiinnitettiin huomiota seuraaviin reunaehtoihin: maa- ja metsätalousmaille koituvat vettymishaitat eivät saa olla merkittävät, tulvakorkeudet eivät saa nousta nykyisestä tasosta, kesäaikaista vedenpintaa tulee nostaa niin paljon kuin se merkittävää haittaa aiheuttamatta on mahdollista, suunnitellulla toimenpiteillä ei saa heikentää alueen luontoarvoja, hanke ei saa vaikuttaa muiden vesistöjen kuin Tarkeelanjärven ja Niemilammen vedenkorkeuteen, ranta-asutus tai - rakennelmat ei saa vaarantua toimenpiteiden vaikutuksesta. 7.2 Ennakoivat työt Pohjapadon rakennustyöt voidaan aloittaa, kun hankkeen vesioikeudellinen käsittely saadaan päätökseen, kuitenkin virkistyskäyttökauden ulkopuolella. Nykyinen hyvin lähellä uutta keskivedenpintaa kasvava vajaatuottoinen puusto ja pensaikko raivataan tarpeen mukaan pois, maanomistajalta saatujen ohjeiden mukaan. Raivaaminen sovitaan yksityiskohtaisesti maanomistajan kanssa. Liiallista puiden poistoa uomassa tulee välttää. Ainoastaan hankkeen kannalta välttämätön puusto ja pensaikko poistetaan. Uomassa taimenilla tulee olla mahdollisuus kasvuston muodostamiin varjoisiin levähdyspaikkoihin. Työnaikainen kulku ja työskentely tapahtuvat pääosin padon länsipuolella olevalta tieltä. Rakentaminen pyritään suorittamaan yhdestä suunnasta jolloin kulkemi- sesta syntyviä mahdollisia haittoja voidaan minimoida. Työalueelta raivataan maanomistajan suostumuksella sovitut puut ja pensaikot pois. Puut karsitaan, katkotaan ja pinotaan maanomistajan kanssa sovittavalla tavalla. Pensaat ja oksat hävitetään polttamalla tai kuljetetaan pois. Pohjapadon rakennuspaikalta poistetaan tarvittava puusto. Puiden kaataminen ja jatkokäsittely sovitaan maastossa maanomistajan läsnä ollessa. 7.3 Padon rakentaminen Pohjapadon rakentamistyöt toteutetaan siten, että veden virtaus Ahonpäänjoessa ei esty eikä vesi kohtuuttomasti samennu. Työt tehdään mahdollisuuksien mukaan osin tai kokonaan kuivatyönä työpadon suojassa. Rakennustyö suoritetaan mahdollisimman pienen virtauksen aikana. Paras aika rakennustöille on talvi jolloin haitat virkistyskäytölle ovat pienet ja osa pihalle ja teille syntyvistä korvattavista vahingoista vältettävissä. Materiaali patopaikalle siirretään tarkoitukseen soveltuvan Lintuniementien kautta. Tarvittaessa myös padon länsipuolelta, pellolta. Mikäli patotyön aikana tapahtuu huomattavaa veden samentumista, työt keskeytetään väliaikaisesti samentumisen lopettamiseksi. Töitä suorittavien urakoitsijoiden valinnassa kiinnitetään huomiota konekaluston kuntoon ja sen soveltuvuuteen kyseiseen työhön. Lisäksi töiden sujuvuuden ja laadun varmistamiseksi urakoitsijalle on laadittu rakentamissuunnitelma (liite 5). Erityisesti suunnitelmissa ja valinnassa kiinnitetään huomiota seikkoihin, jotka saattaisivat aiheuttaa ympäristöpäästöjä. Työn aikana tarkkaillaan koneiden ja laitteiden kuntoa ja päästöjä. Töiden suorittamisessa noudatetaan viranomaisten ohjeita ja määräyksiä. Työssä tulee noudattaa periaatteita ja työtapoja, jotka on lueteltu Vesi- ja Ympäristöhallituksen julkaisussa: Vesirakennustyön haittojen vähentäminen, 1991. Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE Padon rakentamista koskeva RAKENTAMISSUUNNITELMA on esitetty liitteessä 5. Pysyvä käyttöoikeus tarvitaan pysyvästi pohjapadon rakenteiden alle jääviin alueisiin ja kulkuoikeus suunnitelmassa esitetyn tilan kautta padon huoltoa ja korjausta varten. 7.4 Padon rakenne ja muoto Tarkeelanjärven ja Niemilammen vedenpinnan nosto toteutetaan rakentamalla Ahonpäänjoen uomaan pohjapato, joka turvaa riittävän alivedenkorkeuden molemmissa järvissä myös pienen virtaaman aikana. Pohjapato rakennetaan nykyisen pohjapadon kapeimmasta kohdasta mitattuna noin 23 metriä Niemilammen suunta, jossa on mahdollisuus leventää jokiuomaa pohjoisrannalle, jotta pohjapadon harjalle saadaan riittävästi pituutta. Suunniteltu padon sijainti lähempänä Niemilampea pienentää hieman padotusaltaan kokoa ja mahdollista haittaa aiheuttavaa vettymisaluetta. Padon rakenteessa on huomioitu luonnon mukainen rakennustyyli, jossa luonnonkivestä rakennettuun loivarakenteiseen luiskaan lisätään isoja kiviä ns. asentokiviä. Tällöin nousuun muodostuu pieniä väyliä ja vaihtelevia virtausoloja nouseville kaloille. Vaihtelevan pyöreämuotoisen luonnonkivirakenteen ja luiskan loivuuden vuoksi luonnonmukainen pohjapato on kaloille ja pohjaeläimille läpikulkukelpoinen. Uomaa levennetään hieman padon harjan kohdalta (piirustus 03-01). Harjan keskelle muotoillaan noin 1 metriä leveä alivirtaama-aukko, jonka reunat ovat tasolla N60+84,05 m. Padon v-aukon keskikohdan alin korkeus on tasolla N60+83,90 m. Alivirtaama-aukon reunoilta harja nousee reunaosan tasolle N60+84,10 m niin, että harjan v-aukon kokonaisleveys on 8 metriä. Harjan kokonaisleveydeksi muodostuu noin 21 metriä. Luiskat toteutetaan riittävän loivina kalojen ja muiden vesieläinten vaellusmahdollisuuksien turvaamiseksi. Yläpuolisen luiskan kaltevuus on suhteessa 1:3-4 ja alapuoli suhteessa 1:15 tai loivempi. Padon tiivistysosa ra- 47 kennetaan tiivistetystä murskeesta (0-65 mm). Luiskat muotoillaan seulotusta murskeesta tai luonnonkivestä (10-65 mm). Padon yläpuolisessa osassa kokonaan ja alapuolisessa luiskassa käytetään pintamateriaalina seulottua luonnonkiveä (65 – 250 mm). Taimenille soveltuva kutusora asetellaan alaluiskan yläosaan. Padon pituus- ja poikkileikkauskuvissa on tarkemmin esitetty kivilajikkeiden sijoittelu (piirustus 03-01) 7.5 Taimenien ja rapujen suojaalueet Kunnostettavaa, taimenille soveltuvaa kutualuetta syvennetään tarvittaessa noin 30 cm eli poistetaan hienoaines ja kasvillisuus. Kutualueelle ja välittömästi sen yläpuolelle sijoitetaan kutupesien suojaksi yksittäisiä kiviä tai kiviryhmiä (kivien halkaisija noin 40-50 cm) hajalleen, muutamia kappaleita kymmentä neliömetriä kohti. Taimenta varten rakennetuissa kutualustoissa käytetään soraa, joka on keskimääräiseltä raekooltaan 20-25 mm vaihteluvälin ollessa 8-45 mm. Kuva 40. Esimerkkikuvassa taimenille hyvin soveltuvaa kutusoraikkoa. Padon reuna-alueille kunnostetaan poikastuotantoalueiksi soveltuvia hitaamman virtauksen alueita, joiden leveys vaihtelee uoman kokonaisleveydestä riippuen. Kunnostus tehdään kiviaineksella d = 0,1 - 0,5 m siten, että kerrospaksuus vaihtelee välillä 0 - 0,5 m. Kiviaineksena pyritään mahdollisuuksien mukaan käyttämään paikalta suojakuoppien kaivuus- 48 ta, perkauskivikoista ym. saatavaa materiaalia ja käytettävän kiviaineksen koko riippuu siitä, minkälaista kiveä missäkin osassa koskea on saatavissa. Tarvittaessa tuodaan kiviainesta muualta. Jälkitarkastukset toteutetaan heti rakentamisen jälkeen ja tarkkailu jatkuu seuraavaan vuoteen. Padon reunaosiin, jyrkimmille osille sijoitetaan isoja (d = 1,0 -1,5 m) kiviä noin 1 kpl / 50 m2, jotka toimivat asentokivinä pyyntikokoisille kaloille. Asentokiviä voidaan sijoittaa myös padon eteen vesimaiseman parantamistarkoituksessa. Yhteen isoon asentokiveen tulee harkita vedenpinnan mitta-asteikon kiinnittämistä. On tärkeää, että asentokivistä suurin osa jää näkyviin pinnan yläpuolelle ylivirtaamakausienkin aikana, jolloin ne koskimaiseman paranemisen lisäksi edesauttavat jääkannen muodostumista ja siten lyhentävät vesieliöille vaarallista suppojääkautta. Ellei isoja kiviä löydy paikan päältä, on ne tuotava muualta. Asentokivet on upotettava ja kiilattava tukevasti paikalleen uoman pohjaan, ettei tulvavirtaamat vie niitä mennessään. Asentokiviä ei tule asettaa padon takaluiskan keskiosaan estämään veden virtausta alivirtaama-aukosta. Padon yhteyteen muotoillaan suojakuoppia, joiden pinta-ala on noin 2 m2 ja syvyys 1,0 - 1,5 m. Kuopan alavirran puoleiseen luiskaan sijoitetaan muotoilukiviä (d = 0,5 - 1,0 m), joina käytetään ensisijaisesti paikalta esim. suojakuoppien kaivun yhteydessä saatavia kiviä. Kivet asetetaan sellaiseen korkeuteen, että niiden yli virtaa ylivirtaamakausien aikana vettä, jolloin suojakuopat pysyvät puhtaana liettyvästä hienoaineksesta. Lisäksi kivien väliin jätetään pienet raot, jolloin kuristuva virtaus edesauttaa kuopan liettymisen ehkäisyssä. Muotoilukivien sijoitussuunnitelma on esitetty piirustuksessa 03-02. Mahdollista kotimaista jokirapua varten padon etuosan pohja tasataan. Tasattuun kohtaan asetellaan halkaisijaltaan 35 -60 mm suuruisia kiviä rapujen suojapaikoiksi. Kivien pitää olla eri kokoisia koska eri kehitysvaiheessa olevat ravut Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE vaativat eri kokoiset suojapaikat. Täpläravun istuttamista ei jokeen suositella koska se voi olla uhkana taimenen alkioille. 7.6 Kunnossapitotyöt Suunnitelman mukaista pato voidaan viranomaisen toimesta jättää luokittelematta sillä sen ei oleteta sortuvan eikä se aiheuta vaaraa ympäristölle eikä ihmisille. Padon omistajan on kuitenkin kaikissa tapauksissa huolehdittava padon kunnossapidosta, käytöstä ja mahdollisten onnettomuuksien ehkäisemisestä (PTL 11 §) Luvan saajan on siis pidettävä viranomaispäätöksen mukaan padon rakenteet sellaisessa kunnossa, että pato toimii suunnitellulla tavalla ja on turvallinen. Pohjapato tarvitsee hyvin vähän vuosittaista kunnostusta. Käytännössä kunnossapito koostuu lähinnä padon toiminnan tarkkailusta. Suuritöisin ja kallein kunnostustyö on noin kerran viidessäkymmenessä vuodessa tapahtuva lietteen poisto padon edestä. Lietteen poistoa kannattaa harkita tehtäväksi useamminkin, silloin kustannukset eivät ole kerralla niin suuria. Rahallista tukea lietteen poistamiseksi kannattaa hakea esimerkiksi alueellisilta kehitystukea jakavilta yhdistyksiltä tai mahdollisesti avustusta kaupungilta. Padon kunnostukseen saattaa saada apua myös paikallisilta yhdistyksiltä. Pohjapadon kunnossapitoon kuuluvat työt ovat mm: • padon tiiveyden tarkistaminen ja tarvittaessa suodatinkankaan uusiminen • luiskan verhouksen korjaukset (yleensä vesirajassa) • silmämääräistä tarkkailua haittaavan ja padon toimintaa vaarantavan puuston ja pensaikkojen raivaukset • harjan kulkukelpoisuuden säilyttäminen pitämällä harja vapaana kulkua haittaavasta kasvillisuudesta sekä tekemällä tarvittavia korjauksia (painumat, ajourat ymv.) • betonisydämen kunnossapitoluonteisia töitä ovat mm. silmämääräisesti havait- Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE tavien syöpymien korjaaminen tarpeen mukaan • vedenkorkeuden tarkkailulaitteet on pidettävä kunnossa huoltamalla niitä tarpeen mukaan • padon yläpuolelle kertyneen lietteen poisto tarvittaessa. Padon kunto on syytä tarkistaa silmämääräisesti vähintään viiden vuoden välein ja tarvittaessa useamminkin. 7.7 Kustannusarvio Hankkeen rakentamiskustannukset ovat noin 12 400 €. Lisäksi haittakorvauksia tulee korvattavaksi 1032 € ja suunnitteluun liittyviä kuluja tulee maksettavaksi 12 302 €. Suunnitteluun sisältyy kaikki ne mittaus-, laskenta- ja sopimusten hankintatyöt, joita vesilainmukaisen lupahakemuksen laadintaan tulee sisällyttää. Vesioikeudellisen yhteisön perustaminen sisältää noin 2500 euron kustannukset ja lupahakemus maksaa 4600 euroa. Patorakenteiden alle jäävästä maaalueesta korvataan 184 euroa. Kokonaiskustannukset ovat noin 33 000 € (alv 24%). 8.1 ohjelamalla. Järvien vedenpinnan korkeudet on laskettu vesitaselaskentana Excel-sovelluksella. Tulovirtaamat määritettiin vuonna 2012 Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämällä vesistömallilla, josta hyödynnettiin vuosien 1981-2012 aineisto. Maan pinnankorkeudet mitattiin rantaalueilta mastosta käsin ja ilmasta lennokin avulla 2012. Järvialueen syvyysaineistona käytettiin 2004 kaikuluodattua aineistoa. Nämä edellä mainitut aineistot yhdistettiin MML hankittuun laserkeilattuun aineistoon, josta muodostettiin koko suunnittelualueen kattava maastomalli. yhteensä Tarkeelanjärven ja Niemilammen pohjapadon kustannusarvio on esitetty kustannuslajeittain tarkemmin liitteessä 6. Pohjapadon vuosittaiset kunnossapitokustannukset arvioidaan olevan 10-50 euron luokkaa. Suurin yksittäinen kustannustekijä on mahdollinen lietteen poisto padon yläpuolelta. Lietettä saatetaan joutua poistamaan noin kerran kahdenkymmenen tai viidenkymmenen vuoden aikana. Lietteen poistotarve riippuu pääosiltaan valuma-alueella tehtävistä maanmuokkaustöistä. 8 49 Kuvaparit 41. Kuvissa maastomallin kokoamiseen käytettyä mittalaitteistoa. Ylimmässä kuvassa lennokki, minkä avulla ilmakuvattiin alueesta tarkka ortokuvamosaiikki (yhdistelmäkuva) ja maastomallia varten pistepilvi, jonka tarkkuus on senttimetriluokkaa. MUUTOKSET JA VAIKUTUKSET Mitoituslaskelmat ja menetelmät Suunnittelussa on käytetty useita eri suunnittelu- ja mitoitusohjelmia. Maasto mallinnettiin 3D-Win nimisellä ohjelmistolla. Ahonpäänjoen uoma, purkautumiskäyrät mallinnettiin Hec-Ras 4.0 - Kuvaparit 42. Runkomittauksiin ja osin kohteiden mittauksiin käytettiin yllä olevaa S6robottitakymetria. R8–laitteistoa käytettiin pyykkien kartoituksiin ja myös muiden kohteiden mittauksissa. 50 8.2 Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE Vedenkorkeuksiin Tavanomaisetkaan tulvakorkeudet eivät laskelmien mukaan nouse, mutta tulvan nousu voi aikaistua ja tulvan kesto pidetä keskimääräistä pienemmillä tulvilla muutaman päivän. Kasvillisuuden poistolla uomasta on taas merkittävä vastakkainen vaikutus, mitä tässä tarkastelussa ei ole otettu huomioon. Tulvavirtaamilla kynnysten vaikutus vedenkorkeuteen häviää kokonaan vedenpinnan noustessa tasolle noin N60+84,20 m, jolloin vesi pääsee esteettä purkautumaan Ahonpäänjokeen. Suurilla virtaamilla vedenkorkeus määräytyy järven alapuolisen vesistön virtauskapasiteetista. Liitteessä 1/04 on Ahonpäänjoen pituusleikkaus nykytilanteen ja suunnittelutilanteen mukaisilla virtaamilla ja vedenkorkeuksilla. Molempiin järviin suunniteltu toimenpide nostaa Tarkeelanjärven ja Niemilammen alimpia vedenkorkeuksia keskimäärin 31 cm. Pohjapadon korotus vaikuttaa myös kevään alimpiin vedenkorkeuksiin, mutta muutokset nousussa jää pienemmäksi kuin kesävesikauden vedenkorkeuksien nousu. Laskentajakson alin vedenkorkeus tulisi oleman noin 34 cm nykyistä korkeammalla. Virkistyskäyttöaikana vedenkorkeudet tulevat nousemaan noin 23 cm. Vedenkorkeuden riittävä pysyvyys virkistyskäyttöaikana voidaan taata myös erittäin poikkeuksellisen kuivuuden sattuessa (esim. v. 2002 ja 2006 kaltainen kuivuus. Molempien järvien keskivedenkorkeus nousee noin 17 cm. Nousu on laskennallinen ja johtuu alimpien vedenkorkeuksien noususta. HW-nyk MW_nyk NW_nyk HW_tav MW_tav NW_tav 84,45 84,35 Vedenpinnan korkeus W / m 84,25 84,15 84,05 83,95 83,85 83,75 83,65 1.6. 11.6. 21.6. 1.7. 11.7. 21.7. 31.7. 10.8. 20.8. 30.8. Kuva 43. Verhokäyräkaaviossa laskettuna virkistyskäyttöaikana1.6-1.9 tapahtuvat vedenpinnan tavoitellut muutokset nykytilan verrattuna. Kaavion arvot perustuvat vuosien 1981-2012 laskettuihin arvoihin. Katkoviivalla esitetty tavoiteltavat vedenkorkeudet. Taulukko 10. Vedenkorkeuden muutokset Tarkeelanjärvessä ja Niemilammessa (N60+m) W-korkeus (m) Nykytilanne Tavoite Muutos (m) Ylivesi HW 84,48 84,49 0,01 Keskiylivesi MHW 84,28 84,28 0,00 Keskivesi MW 83,99 84,16 0,17 MW 1.6-1.9 83,90 84,13 0,23 Keskialivesi MNW 83,78 84,09 0,31 Alivesi NW 83,71 84,05 0,34 Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE 8.3 Virtaamiin ja viipymään Vedenpinnan nostaminen ja siihen liittyvä pohjapadon kiveäminen kasvattaa Ahonpäänjoen virtaama ylivedenkorkeudella keskimäärin 0,033 m3/s samalla kun alivirtaamat pienenevät nykyisestä keskimäärin 0,016 m3/s. Suurimmat laskennalliset muutokset ovat keskiylivirtaamissa. Keskivirtaama pysyy samassa tasossa. Kokonaisuutena kuitenkin virtaamissa tapahtuvat muutokset ovat vähäisiä. Ylivirtaamat näyttäisivät pysyvän samassa nykyisten virtaamien tasossa. 51 Myös viipymä kasvaa kuivina kausina, koska pohjapato rajoittaa virtaamaa jonkin verran nykyisestä tilanteesta. Tällöin järven menovirtaama pienenee kuivina kausina nykyistä aikaisemmin ja sateiden tullessa menovirtaama kasvu alkaa hieman myöhemmin. Suurimat suhteelliset muutokset ovatkin juuri alavirtaamissa. Teoreettinen viipymä järvissä tulee kasvamaan. Tarkeelanjärvesä 24 vuorokaudesta 26,6 vuorokauteen ja Niemilammessa 3,2 vuorokaudesta 3,6 vuorokauteen. Kokonaisuutena viipymä kasvaa noin kolme vuorokautta. Taulukko 11. Virtaamamuutokset Ahonpäänjoessa Virtaama (m3/s) Nykytilanne Tavoite Ylivirtaama HQ 2,287 2,278 Keskiylivirtaama MHQ 1,594 1,627 Keskivirtaama MQ 0,677 0,677 Keskialivirtaama MNQ 0,160 0,144 Alivirtaama NQ 0,028 0,033 8.4 Muutos (m3/s) -0,009 0,033 0,000 -0,016 0,005 Vesipinta-alaan ja tilavuuteen Vedenpinnan nosto tulee vaikuttamaan Tarkeelanjärven vesipinta-alaan ja vesitilavuuteen. Tarkeelanjärven ja Niemilammen yhteenlaskettu pinta-ala on noin 103,4 hehtaaria tilavuus noin 1590000 m3. Vedenkorkeuden noston seurauksena vesipinta-ala kasvaa noin 5,2 hehtaaria ja tilavuus 177700 m3. Niemilammen ja osan Tarkeelanjärven rannoista on melko loivia, joten jo pienikin vedenkorkeuden nosto vaikuttaa pinta-alaan. Tarkeelanjärvi Pinta-alan ja tilavuuden muutokset eri vedenkorkeuksilla ovat alla olevan taulukon 12 ja 13 mukaiset. Taulukko 12. Tarkeelanjärven pinta-alan muutokset Pinta-ala (ha) Nykytilanne Tavoite Ylivesi HW 96,13 96,34 Keskiylivesi MHW 91,93 91,93 Keskivesi MW 85,86 89,98 MW 1.6-1.9 84,19 89,24 Keskialivesi MNW 81,99 88,25 Alivesi NW 80,72 87,27 Taulukko 13. Tarkeelanjärven tilavuuden muutokset Tilavuus (1000*m3) Nykytilanne Tavoite Ylivesi HW 1851 1861 Keskiylivesi MHW 1664 1664 Keskivesi MW 1405 1554 MW 1.6-1.9 1329 1528 Keskialivesi MNW 1229 1492 Alivesi NW 1173 1457 Muutos 0,21 0,00 4,12 5,05 6,26 6,55 Muutos 10 0 149 199 263 284 52 Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE Niemilampi Vedenpinnan nosto tulee vaikuttamaan Niemilammen vesipinta-alaan ja vesitilavuuteen. Pinta-alan ja tilavuuden muutokset eri vedenkorkeuksilla ovat seuraavan taulukon 14 ja 15 mukaiset. Taulukko 14. Niemilammen pinta-alan muutokset Pinta-ala (ha) Nykytilanne Tavoite Ylivesi HW 20,24 20,28 Keskiylivesi MHW 19,27 19,27 Keskivesi MW 17,55 18,62 MW 1.6-1.9 16,91 18,44 Keskialivesi MNW 16,04 18,19 Alivesi NW 15,47 17,94 Taulukko 15. Niemilammen tilavuuden muutokset Tilavuus (Mm3) Nykytilanne Tavoite Ylivesi HW 272 274 Keskiylivesi MHW 235 235 Keskivesi MW 184 213 MW 1.6-1.9 170 208 Keskialivesi MNW 151 201 Alivesi NW 141 195 8.5 Veden laatuun Aikaisemman (ennen vuotta 2004) vesitilanteen perusteella voidaan Tarkeelanjärvessä ja Niemilammessa arvioida vedessä tapahtuvan laadullisia muutoksia. Näkösyvyys kasvaa molemmissa järvissä avovesiaikana nykyisestä tilanteesta. Vesi kirkastuu Niemilammessa suhteessa enemmän kuin Tarkeelanjärvessä. Veden kirkastumiseen vaikuttaa myös esim. pienten särkikalojen määrään suhteessa aikaisempaan ennen vuoden 2004 tilanteeseen, jolloin pato oli vielä korkeammalla. Nykyinen aikaisempaa suurempi särkikalakanta saattaa pitää veden sameampana pitempään kuin mitä vesitilaavuuden lisäämisen myötä voitaisiin suoraan saavuttaa. Veden väriin ei kalastolla ole vaikutusta. Viipymän kasvu vaikuttaa samansuuntaisesti kuin vesisyvyyden kasvu, eli sedimentaatio tehostuu ja pohjalietteeseen kulkeutuva ainemäärä (mm. kiintoaine, fosfori ja typpi) todennäköisesti kasvaa, jolloin vedenlaatu voi parantua ieman. Periaatteessa veden laadun paraneminen ilmenee veden sameuden lievänä vähen- Muutos 0,04 0,00 1,07 1,53 2,15 2,47 Muutos 2 0 29 38 50 54 tymisenä ja leväkukintojen (veden pinnalle nousevien levien massaesiintymisten) riskin vähenemisenä. Leväkukintoihin vaikuttavat kuitenkin useat muutkin seikat, joista tärkeimpiä ovat sääolot ja valuma-alueelta järveen tuleva ravinnekuormitus. Koska järvien viipymä on lyhyt, veden latuun liittyvät muutokset tapahtuvat melko nopeasti ja muutosten korjaantumisen on mahdollista tapahtua yllättävänkin nopeasti verrattuna järviin joiden viipymä on jopa useita vuosia. Aikaisemman tilanteen perusteella kokonaisfosforitason voidaan arvioida laskevan tasolle 10-15 µg/l nykyisestä 20-30 µg/l tasosta. Tähän arvioon vaikuttaa kuitenkin valuma-alueelta järveen laskevan fosforitason muutokset. Ennusteen toteutuessa rehevyystasossa on mahdollista päästä jopa karun järven ja lievästi humuspitoisen järven luonnolliselle tasolle, etenkin Tarkeelanjärvessä. Järvien kunnostuksesta johtuvat veden laatumuutokset mahdollistavat tulevaisuudessa nykyistä laajemman veden talouskäytön. Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE 53 Kokonaistyppipitoisuus ennen vuotta 2004 ja sen jälken Kokonaisfosforipitoisuus ennen vuotta 2004 ja sen jälken 30,0 kok. P µg/l 25,0 20,0 15,0 500 490 480 29,0 460 19,0 440 18,5 14,0 10,0 5,0 kok. N µg/l 35,0 420 400 400 390 380 388 360 0,0 83,95 84,00 84,05 84,10 84,15 84,20 340 320 Keskimääräinen vedenpinnan korkeus MW 300 83,95 84,05 84,15 Keskimääräinen vedenpinnan korkeus MW Tarkeelanjärvi Niemilampi Lin. (Tarkeelanjärvi) Lin. (Niemilampi) Tarkeelanjärvi Niemilampi Lin. (Tarkeelanjärvi) Kuva 44. Tarkeelanjärven ja Niemilammen keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus kesällä ennen laittoman padon laskua ja sen jälkeen. Katkoviivalla esitetty ennustettua muutoksen suuntaa. Kuva 45. Tarkeelanjärven ja Niemilammen keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus kesällä ennen laittoman padon laskua ja sen jälkeen. Katkoviivalla esitetty ennustettua muutoksen suuntaa. Kokonaistyppitasontason voidaan arvioida laskevan tasolle 350-370 µg/l nykyisestä 415-490 µg/l tasosta. Ennusteen toteutuessa molemmissa järvissä on mahdollista päästä typpipitoisuuden osalta karun ja niukkaravinteisen järven tasolle. Muutokset vedenlaadussa johtuvat lähinnä vesitilavuuden lisääntymisestä. EU on asettanut säädöksen jonka mukaan pintavesissä tulee saavuttaa hyvä tila vuoteen 2015 mennessä, eikä erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa saa heikentää. (Euroopan parlamentin ja Euroopan Unionin neuvosto 2000). Hankkeen positiiviset vaikutukset vedenlaatuun tukevat merkittävästi EU:n asettamia vaatimuksia. Happitasoon ei hankkeella oleteta olevan vaikutusta korotuksen pienuuden takia. Vesitilavuuden kasvun vaikutus näkyy selvimmin happikatoriskin pienentymisenä sekä kesällä että etenkin talvella. Vesisyvyyden lisäys estää myös tehokkaasti matalien osien jäätymisen pohjaan asti. Alivedenkorkeuden pysyminen nykyistä korkeammalla tasolla lisää se järven vesisyvyyttä, mikä omalta osaltaan tehostaa järven pohjalle sedimentoituneen kiintoaineen ja ravinteiden pidättymistä pohjalle, koska nykytilanteeseen verrattuna hieman kasvava aliveden aikainen syvyys jossakin määrin vähentää tuulen aiheuttamien virtausten pohjaa sekoittavaa vaikutusta. 8.6 Vesiliikenteeseen Hankkeella on positiivia vaikutuksia soutuveneilyyn järvissä vesisyvyyden lisääntyessä. Jokiuomassa tehtävät muut tähän hankkeeseen kuulumattomat kunnostustyöt (niitot ja pajukon raivaukset) lisäävät mahdollisuuksia liikkua uomassa ja tältä osin tukevat hanketta. Kesäaikainen korkeampi vesitilanne mahdollistaa kunnostustöihin tarvittavat isommat niittoveneet joita ei nykytilanteessa ole ollut aina mahdollista käyttää suuremman vesisyvyystarpeen takia. 8.7 Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE Kalastoon ja kalastukseen Yhtenä mahdollisena muutoksena on järvien kalakannassa tapahtuva petokalojen ja saaliskalojen suhde, joka tulee muuttumaan, kun petokalojen sekä lisääntymisalueet kasvavat että saalistus- ja elinolosuhteet paranevat. Kalaston eliolosuhteet muuttuvat paremmaksi mm. talvella, koska tehtävät toimenpiteet lisäävät pohjaan jäätymättömän vesialueen pinta-alaa. Positiivista on myös se, että hanke mahdollistaa taimenen nousun järvelle nyt kun aikaisemmin katkennut vesistöjatkumo korjaantuu. Uuden paremmin kaloille soveltuvan pohjapadon myötä taimenille syntyy nykyistä turvallisempi ja isompi talvehtimisalue Niemilampeen jossa ei ole kovinakaan talvena jäätymisen vaaraa korkeamman vedenpinnan johdosta. Tulevaisuudessa järvien vahvistuva kalakanta kestää paremmin kasvavaakin virkistyskalastusta. Jos kalastus kasvaa merkittävästi pyyntikokoisten haukien ja ahventen tilapäinen istuttaminen voi tulla kyseeseen vaikka toimenpide ei ole kalakantojen kannalta kestävää hoitoa. Petokalaistutuksilla on merkitystä sekä järven särkikalavaltaisuuden estämisessä että viehekalastuksessa, sillä hauki ja kuha ovat tavoitelluimmat saaliskalat. Molempien järvien ennallistaminen vahvistaa järven merkitystä kalaston lisääntymisja talvehtimisalueena. Koska järvissä ei harjoiteta ammattikalastusta on hyöty- ja haitta-arvioissa oletettu virkistyskalastuksesta syntyvän hyödyn sisältyvän kokonaisuudessaan laskettuun kiinteistökohtaiseen virkistyskäyttöhyötyyn. Kalaston virkistyskäyttöön liittyvää hyötyä voidaan arvioida erikseen SYKE kehittämällä VIRVA-mallin avulla. Malli perustuu oletukseen, että veden ravinnepitoisuuden kasvaessa vesistön virkistyskäyttöarvo vähenee. VIRVA-mallilla määritetään, kuinka veden laadun muutos vaikuttaa tiettyyn käyttömuotoon ja lasketaan rahamääräinen vesistöstä johtuva arvon muutos. Arvofunktio kuvaa virkistyskäytön laadun ja määrän riippuvuutta valitusta veden laadun indikaattorista. Ideaalitilanteessa ve- sistön ravinnepitoisuus on optimaalinen tiettyä virkistyskäyttöä ajatellen. VIRVAmallissa vedenlaadun ja ravinnepitoisuuden mittarina kalastuksen arvon määrittämisessä on käytetty a-klorofyllia (kuva 46). Klorofylli- a pitoisuus enen vuotta 2004 ja sen jälken 10,0 8,5 8,3 8,0 klorofylli- a µg/l 54 6,0 5,3 4,0 2,0 0,0 83,95 84,00 84,05 84,10 84,15 84,20 Keskimääräinen vedenpinnan korkeus MW Tarkeelanjärvi Lin. (Tarkeelanjärvi) Lin. (Niemilampi) Kuva 46. Tarkeelanjärven ja Niemilammen keskimääräinen klorofylli- a pitoisuus ennen laittoman padon laskua ja sen jälkeen. Katkoviivalla esitetty ennustettua muutoksen suuntaa. Pelkästään veden laadun ei voida olettaa vaikuttavan virkistyskalastuksen arvoon vaan siihen vaikuttavat mm. edellä mainitut kalojen yksikkökoon kasvu, kalalajien suhteen muuttuminen, veden kirkastuminen, oleilu järvellä ja tämän myötä kalastuksen lisääntymien järvellä. Myös se että vesisyvyys lisääntyy ja kasvillisuus vähenee virkistyskäyttöaikana, jolloin kalastus on yleensä edes mahdollista kaikissa järvien osissa, lisää virkistyskalastusarvoa. Useiden tarkalleen tuntemattomien muuttujien määrä vaikeuttaa sekä laskennassa tarvittavien arvojen määrittämistä että ennusteen tarkkuutta. Hyvin varovaisesti arvioiden voidaan olettaa hankkeen myötä kalassa kävijöiden määrän kasvavan noin 20-30 kappaletta vuodessa. Käyttömäärän lisääntyessä 510 kertaa vuodessa. Oletetaan ideaalisen käyttökerran arvoksi 20 €. Veden laadun muutosten oletetaan vaikuttavan särkivaltaisuuden pienentymiseen ja kalojen Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE yksikkökoon kasvuun jolloin muutos virkistysarvokertoimeen voisi olla 0,1 - 0,15 välillä. Näillä arvoilla kerrottuna virkistyskalastukseen syntyvä vuosittainen arvonmuutos on pienimmillään 200 euroa ja suurimmillaan 900 euron luokkaa. 8.8 Vesikasvillisuuteen Ääritilanteet ja etenkin talvikauden sulan maan valumien lisääntyminen kasvattavat eroosiota, ainevirtaamia ja kuormitusta. Tämä kiihdyttää vesien rehevöitymistä ja umpeenkasvua ja lisää kunnostustarvetta. Riittävän suurena toteutettu vedenpinnan nosto tulee muuttamaan järven ilmettä ja sen rantojen kasvillisuutta. Rantojen kosteus lisääntyy matalissa osissa ja vähentää selvästi kuivimpia kasvustotyyppejä, kuten ruovikoita ja ruoholuhtia. Positiivinen muutos vesitilanteessa hidastaa myös liettymisen ja umpeenkasvun sukkessiota. Vesisyvyyden lisääminen hidastaa etenkin rantojen umpeenkasvua ja monipuolistaa ympäristön eliöiden viihtyvyyttä. Vesitilavuuden lisääminen taas vähentää järvien rehevyyttä mikä vaikuttaa vesikasvuston laajuuteen ja tiheyteen. Vedenpinnan nosto oletettavasti vähentää avovesikasvillisuutta, jonka johdosta etenkin Niemilammelle avautuu nykyistä laajempi kasviton tai lähes kasviton alue. Rehevöitymisen vähentymisen myötä ilmaversoiset ja kelluslehtiset kasvit taantuvat. Jos uposkasvien lisääntyminen molemmissa järvissä on johtunut kuivuudesta, uposkasvien runsas esiintyminen saattaa jäädä ohimeneväksi vedenpinnan korotuksen myötä. Toisaalta uposlehtiset kasvit saattavat taantua aluksi, mutta aiempaa parempien valaistusolosuhteiden vallitessa niiden määrään ja laajuuteen ei hankkeella välttämättä voida vaikuttaa. Myös virtausta ja vesialuetta tukkineet ruovikot vähenevät. Muutokset luontoympäristössä mahdollistavat myös vähemmistönä esiintyneiden kasvi- ja eläinlajien vahvistumisen. Vedenpinnan korottamisella onkin tarkoitus lisätä molempien järvien ekologista monimuotoisuutta. Muiden vastaavien keskiveden korotushankkeiden ja selvitettyjen järven mitta- 55 ustulosten perusteella voidaan ennustaa järvien kasvillisuuden kokonaisuutena vähenevän vedenpinnannoston johdosta. Muutokset kasvillisuudessa ovat kuitenkin hitaita. Suurimmat muutokset kasvillisuuteen koetaan veden alle jäävien luhtakasvien kohdalla joiden kasvualueet saattavat supistua merkittävästi nykyisestä. Toisaalta vedenkorkeuden nosto muodostaa entisille notkotasanteille uudestaan kosteikkoalueita, jotka aikaisempien laskutoimien johdosta pienentyivät tai hävisivät. Entistä pidemmällä rantaalueella on myös kasvillisuutta lisäävä vaikutus. 8.9 Maa- ja metsätalouteen Korkeista vedenkorkeuksista peltoviljelylle aiheutuva vahinko muodostuu yleensä sadon tuhoutumisesta veden alle jäävällä peltoalueella, vettymisen aiheuttamasta sadon alenemasta, kylvön viivästymisestä sekä mahdollisesta tulvan aiheuttamasta muusta haitasta, kuten kulkuyhteyksien katkeamisesta. Metsätalouden kannalta on tärkeää, että kasvukauden ulkopuolella ei esiinny pitkäaikaisia tulvia ja toisaalta, että vettyminen ei vähennä kasvukauden aikaista tuottoa rantametsissä. Tarkeelanjärvessä ja Niemilammessa tulvahuippu ajoittuu yleensä toukokuun alkupäiville, joten viljelyolosuhteet rantapelloilla määräytyvät tulvan perusteella. Peltojen alimmat osat ovat pääsääntöisesti tason N60 + 84,40 m yläpuolella, eli hieman keskimääräistä tulvakorkeutta ylempänä. Metsämaiden alaraja on pääsääntöisesti tason N60 + 84,30 korkeudella. Vedenkorkeuden suunnitellut muutokset eivät vaikuta kummankaan järven tulvakorkeuksiin. Vaikutuksia sen sijaan saattaa syntyä tulvan laskunopeuden hidastumisessa, joten muutos saattaa lisätä vettymisestä lisähaittaa maa- ja metsätaloudelle. Tulviin vaikuttavat enemmän kuitenkin koko uoman kunnossapito. Muutoksen ollessa hyvin pienen on laskennallinen haitta hyvin teoreettinen ja myös vaikutukseltaan paljon pienempi kuin vuosittaiset vaihtelut. 56 Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE Vedenkorkeuden muutokset nostaa kasvukauden keskivedenkorkeutta (MW 1.6.-1.9 ) noin 23 cm. Vedenkorkeuden nousu kohdistuu pääasiassa keskimääräistä alempiin vedenkorkeuksiin, (vrt. verhokäyrä liitteessä 1/05) ja nykyinen vedenkorkeuden tavanomainen vaihteluväli muuttuu kasvukauden aikana merkittävästi nykytilanteeseen verrattuna, joten nousulla on haitallista vaikutusta hyvin lähellä rantaa ulottuvilla metsäpalstoilla. Tehtyjen selvitysten mukaan pellon katetuotto ei muutu vaikka pellon alarajaa nostetaan. Kylvö voidaan aloittaa aikaisemmin, ilmahuokostila kasvaa ja kulkukelpoisuus paranee. Muokkauskerroksen tiivistymishaitta ja viljelyn työnmenekki pienenee. Hankkeella ei ole vaikutusta peltojen katetuottoon vaikka peltoala hieman läheltä rantaa pienenisisi. Hyöty- ja haittaarvioinnissa on arvioitu maa- ja metsätaloudelle syntyvä vettymishaitta kiinteistökohtaisesti (liite 4). 8.10 Virkistyskäyttöön Suunnittelualueen vesialueet ovat osakaskuntiin kuuluvien tilojen yhteisomistuksessa. Osakaskunnat hoitavat järvien kalakantaa istutuksin. Kalaistutuksien lisäksi osakaskunnat ovat pyrkineet elvyttämään kotimaista rapukantaa alueen vesistöissä. Rapukanta on järvissä pieni, mutta kannan toivotaan vahvistuvan hankkeen positiivisten toimenpiteiden myötä. Myös kalastuksen valvonta kuuluu osakaskunnan tehtäviin. Korotushankkeen myötä osakaskuntien panostusta järven istutustoimiin voidaan pienentää tai suunnata toisiin kunnostuskohteisiin, haittaamatta kuitenkaan virkistyskalastusta. Alueella toimii metsästysseuroja. Metsästysseurat ovat vaikuttaneet suunnittelualueella riistaeläinten elinolosuhteisiin mm. rakentamalla erilaisia ruokintapaikkoja ja pesäpönttöjä. Toinen linnuston kannalta tärkeä toimintamuoto on pienpetojen, kuten minkkien pyynti- ja metsästys. Erityisesti järvien läheiset metsäalueet tarjoavat riistan kannalta monimuotoisia ja reheviä elinympäristöjä ja niiden metsästyksellinen virkistysarvo on huomattava. Hankkeen myötä toivotaan lähialueen metsästyksellisen virkistysarvon kasvavan monipuolistuvan ja lisääntyneen linnuston myötä. Kuva 48. Uiminen, kalastus ja soutelu Niemilammella ja suuressa osassa Tarkeelanjärveä on mahdollista vain säännöllisillä rannan ja järven kunnostustoimilla. Pieniä särkikaloja on vesistöstä poistettu katiskojen avulla. Kuva on otettu kesäkuussa 2007. Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE 57 Kuvapari 47. Havainnekuvissa esitetty hankkeen vaikutusta Niemilammella sijaitsevan kiinteistön rannassa virkistyskäyttöaikana tapahtuvaan keskimääräiseen vedenpinnan vaihteluun. Yläkuvassa nykytilanne ja alla kuvassa suunniteltu tuleva tilanne. Kuvaotteet tehdystä 3D-mallista. 58 Ammattikalastajia suunnittelualueen vesistöillä ei ole. Kalastus on virkistyskalastusta kotitarvekäyttöön. Tärkeimpiä saaliskaloja ovat hauki, ahven, särki, ankerias ja lahna sekä tulevaisuudessa hankkeen ja ennallistamistoimien myötä kuha ja taimen. Kun kalakoko kasvaa, kalastuksen virkistysarvo nousee. Rapujen elinolosuhteet paranevat padon kunnostuksen myötä. Kunnostuksen jälkeen pohjapatoalueesta muodostuu nykyistä parempi virkistyskalastuskohde kiinteistönomistajille. Padon kunnostamisella on positiivinen vaikutus kalastusharrastukselle ja lähialueen muulle virkistyskäytölle. Kalataloudellisten hyötyjen lisäksi kunnostus parantaa muitakin luontoarvoja, koska Karisjärven ja nyt myös Ahonpäänjoen kosket palautetaan lähemmäs alkuperäistä luonnollista tilaansa, jonka myötä lajisto alueella monipuolistuu. Lähialueen patojen ja koskien muutosten toivotaan synnyttävän myös Ahonpäänjokeen kokonaan uuden virkistyskäyttöä vahvistavan vesielementin. Uuden nykyistä korkeamman pohjapadon maisema-arvot kasvavat, sillä korkeamman pohjapadon mukanaan tuoma veden solina voimistuu ja houkuttelee ihmisiä vesistön ääreen. Pohjapato voi olla maisemallisesti merkittävä myös talviaikaan. Virkistyskäyttö paranee selkeästi kalastuksen, uimisen ja soutelun osalta. Muutokset vesimaisemassa vaikuttavat järvellä viihtymiseen ja kiinteistön tai tontin kunnossapitoon. Näitä kaikkia ei rahassa suoraan voi edes mitata. Taloudellista etua voidaan olettaa saavutettavan yksityisten kiinteistöjen rantojen ja järven kunnostustarpeen vähenemisenä. Myös paikalliset elinkeinot saavat taloudellista etua, kun alueella viihdytään vuoden mittaan pidempiä aikoja. Tehtyjen selvitysten perusteella virkistyskäytön kannalta paras vyöhyke molemmissa järvissä sijaitsee välillä N60+84,05 – 84,15 m. Vedenkorkeuden noston seurauksena virkistyskauden aikainen vedenpinta nousee tasolle +84,13 m, eli optimitasolle. Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE 8.11 Rantojen käytettävyyteen Vedenkorkeuden vaihtelulla on merkitystä erityisesti loivien ja pehmeäpohjaisten rantojen virkistyskäyttöön. Korkeat vedenkorkeudet keväällä ja matalat korkeudet kesällä voivat heikentää rantojen käytettävyyttä, vaikeuttaa rantautumista veneellä ja rumentaa maisemaa. Niemilammen ja osassa Tarkeelanjärveä ongelmana ovat olleet kesän liian alhaiset vedenkorkeudet, jotka vaikeuttavat matalien rantojen käyttöä rantaviivan paetessa järvelle päin useita metrejä. Hankkeen vaikutuksesta rantaviiva selkiytyy nykyisestä tilanteesta. Muutosta ranta-alueella on pyritty esittämään havainnekuvaparissa 47. Suunnittelualueen kaikki rantarakenteiden korkeudet mitattiin ja rakenteista laadittiin kohdekortit ja ne on esitetty liitteessä 7. Nykytilanteessa suunnittelualueen rantasaunoille ja grillikatoksille alkaa syntyä vahinkoa rakenteiden kastumisesta, kun vedenkorkeus ylittää korkeuden noin N60 + 84,30 m (kolme rantasaunaa ja grillikatosta). Kiinteistöjen päärakennuksille vahinkoja alkaa syntyä vasta vedenpinnan noustessa tasolle noin N60 + 84,60 m. Nummi-Pusulan rakennusjärjestyksessä annetun ohjeen mukaan asunnon lattiatason tulee olla korkeudella N60 + 85,48 m. Kuten aikaisemmin on todettu Ahonpäänjokeen rakennettava nykyistä korkeampi pohjapato ei vaikuta järven tulvakorkeuksiin, joten muutoksesta ei aiheudu lisähaittaa rakennuksille tai muille rakenteille. 8.12 Alapuoliseen vesistöön Uusi nykyistä korkeampi pohjapato nostaa hieman virtaamia korkeamman vesitilanteen vallitessa Ahonpäänjoessa. Alimmat virtaamat myös muuttuvat siten että alimpien vedenkorkeuksien vallitessa virtaamat pienentyvät. Tehdyn tarkastelun perusteella vedenkorkeuksien kasvattaminen voi nostaa Ahonpäänjoen tulvia hieman. Muutos on kuitenkin vähäinen, vain noin 1-2 cm, mikä on laskentatarkkuuden rajoissa. Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE 59 Normaalivuosina tulvissa ei tapahdu muutoksia, eikä uusi pato myöskään lisää Ahonpäänjoessa tulvia nostavaa vaikutusta. Muina kuin tulva-aikana tapahtuvat muutokset ovat merkityksettömiä. Suunnitelluilla muutoksilla ei ole haittaa aiheuttavia vaikutuksia alapuoliseen vesistöön. Vähäistä merkittävämmän käytönrajoituksen ollessa kyseessä, tulee tilusjärjestelytoimitus saattaa alulle. Järjestelytoimituksen jättämien kesken useissa kohteissa saattaa olla järkevin vaihtoehto hankkeen vähäisistä vaikutuksista johtuen. 8.13 käytönrajoitus ei koske kiinteistön keskeisintä osaa eikä toimenpide aiheuta haittaa kiinteistön käytön kannalta tärkeälle toiminnolle (tie, rakennus, kaivo) veden nostamisesta aiheutuva rannan siirtymä ja pinta-alojen muutos on kiinteistön kokoon nähden pieni pinta-alojen muutokset pysyvät kokonaan tai lähes kokonaan rantaviivan virheiden sisällä veden alle jäävät pinta-alat ovat niin pieniä, että kiinteistöjen saamat mahdolliset osuudet yhteiseen vesialueeseen jäävät merkityksettömän pieniksi. Tilusjärjestelyn tarve Keskivedenkorkeuden nostamishankkeista seuraa kiinteistöolojen muutos, joka lähtökohtaisesti tulee merkitä kiinteistötietojärjestelmään. Veden alle jäänyt maa-alue on liitettävä osaksi yhteistä vesialuetta niissä tilanteissa, joissa lupapäätöksellä annetaan VL 6:6:n mukainen käyttöoikeus tai keskivedenkorkeuden nostosta aiheutuu tilusten pirstoutumisen tai supistumisen, kulkuyhteyden katkeamisen tai vaikeutumisen tai muun vastaavanlaisen vaikutuksen vuoksi huomattavaa haittaa kiinteistön tai sen osan käyttämiselle. Aluehallintoviranomaisen päätöksen perusteella on maanmittaustoimiston viran puolesta annettava tilusjärjestelyyn toimitusmääräys. Tilusjärjestelyssä noudatetaan KML:n menettelysäännöksiä hankeuusjaosta. Hankkeen kohtuullisen pienen nostotavoitteen johdosta ja tehtyjen selvitysten perusteella ei kiinteistöjen käytölle aiheuteta edellä mainittuja merkittäviä haittoja. Järvialueen vedenpinnan laskuhistoriasta johtuen on alueelle muodostunut runsaasti niin sanottua vesijättömaata, joka kuuluu yhteiseen vesialueeseen. Tästä syystä useiden kiinteistöjen kohdalla käyttöoikeutta ei rajoiteta ollenkaan ja useiden osalla käyttöoikeuden rajoitus on hyvin vähäistä (VL17:5.3). Näissä vähäisissä tapauksissa tulee huomata, ettei käytönrajoitus koske kiinteistön keskeisintä osaa ja veden alle jäävä maaalue on useissa tapauksissa hyvin pieni suhteessa kiinteistön kokoon. Näissä edellä kuvatuissa tapauksissa ei myöskään tilusjärjestelytoimituksesta voida osoittaa olevan merkittävää hyötyä, jolloin toimituksen suorittaminen ei näin ollen ole jokaisen kiinteistön osalla edes tarkoituksenmukaista. Vähäisiä vaikutuksia ovat: Tilusjärjestelytarpeen määrittämiseksi ja toteutuksen nopeuttamiseksi on suunnittelualueesta laadittu tarkka yksityiskohtainen kartta maa- ja vesialueen muutoksesta. Suunnittelualueen rannan puoleisten pyykkien paikat on mitattu vuoden 2012 kevään ja syksyn aikana. Löytämättä jääneiden pyykkien ja epätarkkojen mittausten paikat määriteltiin MML aineiston perusteella. Löytämättä jääneitä rantapyykkejä oli noin 20 kappaletta. Epätarkkoja mittauksia oli noin 10 kappaletta (floatit). Rantapyykit on esitetty liitteessä 8. Kiinteistörekisteritietokannassa olevien pyykkikoordinaattipisteiden ja mitattujen pyykien paikkojen perusteella ei pyykkejä jää uuden vesialueen alle eikä tämän perustella hankkeella vaikuteta pyykkien käyttötarkoitukseen eikä myöskään heikennetä niiden rakennetta tai luotettavuutta. Hankkeella ei myöskään aiheuteta lisäkustannuksia mahdollisesti alueella muusta syystä tehtäviin kiinteistötoimituksiin. Hankkeesta 30 (25%) kiinteistölle ei uutta maata jää veden alle. Alle 50 m2 ve- 60 Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE den alle jääviä maaosuuksia on 56 (47%) kappaletta ja yli 100 m2 maaosuuksia on 13 (11%) kappaletta. Lisäksi 80 (67%) kiinteistöillä muutokset koskevat alle yhden prosentin pinta-alaa koko kiinteistön pinta-alasta laskettuna. Toimituksen tarvetta ja mahdollista loppuunsaattamista päätettäessä tulee myös huomioida, että useissa tapauksessa käy- tön rajoitus on ollut tavoiteltua hyötyä kiinteistön arvon nousun ja käyttöolosuhteiden parantumisen myötä. Lisäksi useissa kohteissa muutosta koskeva alue on jo tarkoitettu virkistyskäyttöön, jolloin alueen käyttötarkoitus ei heikenny vaan saattaa jopa merkittävästi parantua nykyisestä tilanteesta. Kuva 49. Yhteenveto vyöhykkeen N60+84,50m alapuolelle jäävistä rantarakenteista Tarkeelanjärvessä ja Niemilammessa. Keskiylivesi MHW ja ylivesi HW eivät hankkeen myötä muutu. Sensijaan virkistyskäytön aikainen vedenkorkeus nousee lähemmäksi rakennelmien hyvää optimitasoa (nykyilanne N60+83,90 m ja tavoitetaso N60+84,13 m). Tavoitetaso N60+84,13 m merkitty kuvaan katkoviivalla. Virkistyskäytön kannalta hyvä optimitaso molemmissa järvissä on määritelty tasolle N60+84,05-84,15 m. 8.14 Linnustoon Lintuihin kohdistuvat muutokset ovat samaa tai pienempää tasoa kuin koko maassa esiintyvät lajivaihtelut keskimäärin. Linnusto saattaa hyötyä veden mahdollisesta kirkastumisesta ja ruovikon vähentymisestä. Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE 9 61 HANKKEEN HYÖDYT JA HAITAT Vesilain mukaisen luvan myöntäminen perustuu suurelta osin hyötyjen ja haittojen vertailuun. Jos hyödyt ovat haittoihin nähden merkittävät, voidaan hankkeelle myöntää lupa Vertailussa voi olla sekä taloudellisia että ei-taloudellisia mittareita (yleiseltä kannalta katsominen). Hyötyinä otetaan ensisijaisesti huomioon rantakiinteistöjen arvon nousu sekä hankkeesta johtuva kiinteistön käyttöhyöty sekä virkistyskäytön ja järven ekologisen tilan paraneminen. Haittoina veden alle jäävän maan arvo 1,5-kertaisena sekä muut vesioikeudelliset velvoitteet joita lupaviranomainen voi luvassa velvoittaa tehtäväksi. Hankkeen toteuttamiskustannuksia intressivertailussa ei oteta huomioon. Taloudellisessa mielessä hyötyjen tulee olla karkeasti noin 1/3 haittoja suuremmat, että lupaa voidaan myöntää. 9.1 Hankkeen hyödyt Kunnostuksen hyödyt ovat lähinnä aineettomia ja niiden arvoa on vaikea mitata taloudellisesti. Kunnostushankkeen myötä järvien tilan paraneminen vaikuttaa rantakiinteistöjen arvoa nostavasti. Hanke hyödyttää yleistä etua ja ympäristöä. Myös vesialueen ja ranta-alueiden omistajat hyötyvät. Tarkemmin hyötyjä on esitelty kappaleessa Hankkeen perustelut. Suurin hyöty kunnostuksesta on vesistön virkistyskäyttöarvon paraneminen. Kalastus ja vesillä liikkuminen helpottuvat, lisäksi vesimaisema kohenee. Vesiekosysteemin tilan odotetaan paranevan suuremman vesitilavuuden myötä. Mikäli ulkoista kuormitusta kyetään valuma-alueella vähentämään, positiiviset vaikutukset näkyvät selvästi tulevina vuosina. Irene Järvelä on vuonna 2012 Metropolia ammattikorkeakoululle tekemässään insinööri-työssä "Vedenkorkeuden nostohankkeen selvitystyö" tutkinut Tarkeelanjärven ja Niemilammen vedenkorkeuden korotushanketta uudistetun vesilain antamissa puitteissa. Insinöörityössään Järvelä analysoi Nummi-Pusulan lomakiinteistökauppojen neliöhintoja eri vesistötyyppien, vesistön pinta-alojen ja syvyyksien mukaan. Aineistona käytettiin Nummi-Pusulan seudun kiinteistökauppoja vuosina 2007-5/2012, sekä maanmittauslaitoksen ylläpitämästä kiinteistökaupparekisteristä saatua kauppahintaaineistoa. Virkistysarvon määrittämiseksi käytiin läpi 265 lomakiinteistökauppaa Nummi-Pusulan alueella. Selvityksen perustella kiinteistön arvostuksen muutos vedenkorotuksen myötä on Tarkeelanjärvellä 1,44 €/m2 ja Niemilammella 1,29 €/m2. Lisäksi Järvelä toteaa virkistyskäyttöarvon olevan Tarkeelanjärvessä 35,76 €/m2 ja Niemilammen puolella 13,94 €/m2. Hyötyjen arvioinnissa on hyödynnetty selvityksen tuloksia. Kiinteistökohtainen arviointi perustuu kuitenkin VIRKI-mallin käyttöön. Hyötyjen tasapuolisen arvioinnin varmistamiseksi tarkasteltiin virkistyskäyttöä laajemmin virkistyskäyttömuotojen ja niiden painoarvojen avulla. Hyötyjen rahallinen suuruus on arvioitu tilakohtaisesti hankkeen vaikutusalueen tiloille. Liitteessä 4 on esitetty arvio molempien järvien vedenpinnan muutoksesta aiheutuvista virkistyskäyttöhyödyistä. Arvion mukaan rakennetuille rantakiinteistöille aiheutuvan hyödyn keskiarvo on noin 5200 euroa. Hankkeesta hyötyä saavat rajattiin kiinteistön käyttötarkoituksen perusteella. Käyttöhyötyä katsotaan syntyvän niille kiinteistön omistajille joilla on asutuskäytössä oleva kiinteistö järven rannalla. Arvio hyödyistä perustuu paikkatietotarkasteluun ja siinä on hyödynnetty rakennus- ja huoneistorekisterin sekä maanmittauslaitoksen maaperäaineiston tietoja. Laskelmassa on otettu huomioon sekä rakennetuille rantakiinteistöille aiheutuvat hyödyt sekä vielä rakentamattomat rantakiinteistöt. Pelkästään metsätalouskäyttöön tarkoitetut kiinteistöille ei hyötyä laskettu. Näiden 62 Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE em. hyötyjen lisäksi vedenkorkeuden vaihtelun pieneneminen ja alimpien vedenkorkeuksien nousu helpottaa lukuisten sekä rantojen ja rantautumispaikkojen että uimarantojen käyttöä sekä voi myös vähentää virkistyskäyttöä haittaavaa ruovikoitumista esimerkiksi matalilla omatoimisesti rakennetuilla hiekkarannoilla. Tarkeelanjärven ja Niemilammen rantakiinteistöjen sekä muiden vedenkorkeuden noston vaikutusalueella olevien kiinteistöjen yhteenlasketut haitat ovat yhteensä noin 83 500 euroa. Laaditun arvion mukaan rantakiinteistöille aiheutuvien haittojen keskiarvo on noin 700 euroa. Kiinteistön omistajille maksettavia haittakorvauksia on noin 1000 euroa. Tarkeelanjärven ja Niemilammen kunnostuksesta aiheutuvat rahaksi muutetut kokonaishyödyt ovat yhteensä noin 517 000 euroa. Hankkeella saavutettava laskennallinen hyöty on haittoja noin kuusi kertaa suurempi. Pohjapadon rakentaminen vaikuttaa työn aikana alapuolisen vesistön veden laatuun. Pohjan kaivaminen ja massojen käsittely aiheuttavat maa-aineksen sekoittumista veteen ja tästä johtuvaa veden samentumista sekä kiintoainepitoisuuksien nousua. Rakennustöiden aikana seurataan kunnostusalueen alapuolisen veden sameutta, kiintoainepitosuutta ja värilukua. Tarvittaessa työt keskeytetään tilapäisesti sameuden vähentämiseksi. Hankkeella saavutetaan lisäksi muita rahassa vaikeasti arvioitavia hyötyjä, joten hankkeella saavutettava hyöty on merkittävästi suurempi kuin hankkeesta koituvat haitat. Hyötyjen ja haittojen arviointi on esitetty tarkemmin liitteessä 4. Jos tarvittaviin kunnostustoimiin ei nyt ryhdytä järvet mataloituvat edelleen, kun kivennäismaata ja hajoavaa eloperäistä kasviainesta laskeutuu pohjalle uusiksi kerrostumiksi. Matalissa järvissä kasvillisuus leviää ja lisääntyy entistä enemmän ja järvi kasvaa vähitellen umpeen. Mataloituminen ja umpeenkasvu aiheuttavat välttämättömiä kunnostustoimia jossakin vaiheessa jolloin myöhäisempien toimenpiteiden kustannukset ovat tämän hankkeen kustannuksia huomattavasti suuremmat. Tätä hyötyeroa kustannuksissa ei ole otettu arvioinnissa huomioon. 9.2 Hankkeen haitat ja vahingot Hankkeesta aiheutuvat pitkäaikaiset haitat ovat ne vahingot, jotka aiheutuvat vedenkorkeuden nostamisesta. Hankkeen vaikutuksesta ali- ja keskivedenkorkeudet nousevat. Ylivedenkorkeudet eivät nouse, mutta tulvan kesto pitenee nykyisestä. Tässä tarkastelussa ei kuitenkaan ole otettu huomioon Ahonpäänjoen kunnostustyön merkitystä virtaamiin. Vahinkoa syntyy Tarkeelanjärven ja Niemilammen rantakiinteistöjen kokonaan veden alle jääville alueille sekä pelto-, tontti- ja metsäalueiden vettymisestä. Pohjapadon rakentamisen aikana Ahonpäänjoen rannoilla joudutaan liikkumaan raskailla työ- ja maansiirtokoneilla, mistä aiheutuu sekä haittaa että vaurioita ranta-alueille ja kasvillisuudelle. Työn aiheuttamat jäljet korjataan ja maisemoidaan rakentamisen jälkeen tai vaihtoehtoisesti sovitaan korvauksista maanomistajan kanssa. 9.3 Yleinen hyöty Ympäristön ihmisille Hankkeen hyöty- ja haitta-arvioinnissa on todettu virkistyskäyttöhyötyä syntyvän yli sadalle kiinteistölle. Hyötyä voidaan olettaa syntyvän kuitenkin huomattavasti laajemmalle määrälle kiinteistöjä jos lasketaan myös alapuoliseen vesistöön yhteydessä olevat kiinteistöt. Yksittäiseen kiinteistöön taas liittyy useampi ihminen, joten yksittäiseen henkilöön kohdistuvat hyötyvaikutukset ovat moninkertaiset. Tarkeelanjärven rannalla sijaitsee seurakunnan leirikeskus. Hanke tukee tätä yleishyödyllisen leiritoiminnan virkistyskäyttöä etenkin kesällä. Kunnostushankkeen myötä vedenpinnan taso muuttuu lähelle 30-luvun tasoa. Niemilammen etelä- ja itäosa rajoittuu Ahonpäänkylän arvokkaaseen kulttuurimaisemaan. Hanke estää järvien um- Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE peenkasvua ja siten edesauttaa Niemilammen säilymistä järvimäisenä näkymäkokonaisuutena ja tämän myötä vahvistaa myös arvokkaan historiallisen Ahonpään kylämaiseman säilymistä nykyisessä tilassa. Jos Niemilammen pohjoisosan madaltumista ja umpeenkasvua ei pysäytetä. Järvien entisestään paheneva umpeenkasvu ja kiihtyvä mataloituminen lisää entisestään alueen tulvaherkkyyttä. Hankkeella on siten myös alueen tulvasuojelua edistävää vaikutusta. Jotta vaikutuksiltaan pahoilta syystulvilta vältyttäisiin on kasvillisuutta jouduttu niittämään säännöllisesti virtaamaväyliksi matalilla järvialueilla. Alueen luonnolle Hankkeen tärkeimpänä tekijänä on umpeenkasvun ehkäiseminen ja virtaamien säilyttäminen nykyisellä tasolla. Tämä on tärkeää etenkin kuivina aikoina. Tärkeänä läpivirtausjärvenä virtaamien tulee pysyä myös kuivina aikoina nykyisellä tasolla. Suurena vaarana on kuivien kausien virtaaman tyrehtyminen jopa kokonaan, jos Niemilammen pohjoisosan madaltumista ja umpeenkasvua ei pysäytetä. Etenkin Ahonpäänjoessa viihtyvät taimenet tarvitsevat riittävästi virtaavaa vettä. Vaikka hanke ei sinänsä vähennä vuosittaista ravinnemäärää, vähentää se ravinteiden määrää tilavuusyksikköä kohden, jolloin sillä on vaikutusta myös veden laatuun. Hanke vahvistaa järven puskurikykyä kestää ravinneryöppyjä. Kunnostustoimi vähentää kiintoaineksen kulkeutumista alempaan vesistöön sekä parantaa virkistyskäyttöön soveltuvaa vedenlaatua myös alemmissa vesistön osissa. Vedenpinnan nosto luo myös hyvät edellytykset muille järvissä tehtäville kunnostustoimille kuten kosteikoille, joita tämän toimenpiteen jälkeen tarvitaan enää järveen laskevissa ojissa ja Hahlajoessa. Hanke vaikuttaa positiivisesti myös kalaston rakenteeseen ja sen myötä mahdollisesti tehtävään poistokalastustarpeeseen sekä alueen virkistyskalastukseen. Järviä käytetään lähialuetta laajemmin myös talvikalastukseen jolloin positiivisesta muutoksesta hyötyvät yhä useammat. Jos hanke toteutuu, järvet täyttävät EU-direktiivin vaatimukset ja 63 järvillä on mahdollista säilyä "kokonaisina" myös tuleville polville. Hanke tukee siis myös Itämeren suojelun tavoitteita omassa pienessä mittakaavassaan ja luo hyvät jatkoedellytykset vesiensuojelun tehostamiselle. Padon luonnonmukaisella muotoilulla voidaan vahvistaa Ahonpäänjokeen ja Räpsäjokeen istutettua taimenkantaa ja taimenten kutupaikkoja. Uuden padon myötä taimenten on mahdollista edetä järvien kautta Myllypuroon, jossa on paljon hyviä suvanto- ja kutualueita. Tästä syystä myös laajemman Pusulanjoen alueen ja Myllypuron virkistyskalastuksen on mahdollista vahvistua. Hanke edesauttaa alueen luonnon monimuotoisuutta monella eri tavalla ja vahvistaa vesialueiden muodostamaa verkostoa. Muille sidosryhmille Järvien umpeenkasvu on kiihtynyt oleellisesti ja tilanne huonontunut patokorkeuden laillisen laskun johdosta. Jos hanketta ei toteuteta nyt, seuraa hyvin nopeasti tilanne, jossa joudutaan tätä hanketta huomattavasti kalliimpiin kunnostustoimenpiteisiin. Todennäköisiä toimenpiteitä ovat ruoppaus riittävän virtaaman säilyttämiseksi ja kasvillisuusniittojen jatkaminen entistä laajemmalla alueella. Näihin kunnostustoimiin tarvitaan pahimmassa tapauksessa myös valtion, kunnan ja ympäristökeskuksen taloudellista panostusta. Hankkeen onnistuessa sillä voidaan vähentää järvien kunnostukseen suunnattua kaupungin, osakaskuntien ja kiinteistönomistajien rahoitusta. Yleishyödyllisenä tekijänä voidaan pitää myös sitä, että hankkeella on ollut oppilaitoksen opiskelua tukeva huomattava vaikutus. Lisäksi kaupunki hyötyy esimerkiksi kiinteistöverotulojen mahdollisesta kasvusta ja osakaskunnat kalastollisilla muutoksilla. Kun järvialueella viihdytään, siellä oleillaan nykyistä kauemmin ja käytetään alueen palveluja yhä enemmän hyödyksi. Entistä "paremman" järven äärellä sijaitsevien kiinteistöjen sekä kunnossapitoon että uuden rakentamiseen halutaan panostaa ja näin myös lähialueen yritykset hyötyvät hankkeesta. 64 Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE LUPAEHDOT Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE 10 OIKEUDELLISET EDELLYTYKSET Niemilammen ja Tarkeelanjärven keskivedenpinnan korotushanke on yleishyödyllinen järven ennallistamiseen tähtäävä kunnostushanke, jolla estetään tulevaisuuden tulvien voimistumista heikentämällä järvien merkittävää umpeenkasvua ja ruovikoitumista sekä parantamalla vesistön virkistyskäyttöä monin eri tavoin. Kunnostushanke edesauttaa direktiivin mukaiseen laatuluokitukseen pääsemisessä sekä vahvistaa merkittävästi alueen vesiluonnon monimuotoisuutta ja sen säilymistä. Hankkeen voidaan olettaa luonteeltaan olevan lain tarkoittama yleiseltä kannaltatärkeä hanke, jossa on otettu huomioon tulvasuojelun parantaminen, direktiivin mukaiset tilaluokitustavoitteet, virkistyskäytön parantaminen sekä turvaaminen ja luonnonsuojelulliset näkökohdat. Tätä vesistöhanketta varten on perustettu uusi vesioikeudellinen yhteisö nimeltään Tarkeelanjärven ja Niemilammen vesiyhteisö. Yhteisön säännöt vahvistettiin 24.5.2013 pidetyssä perustamiskokouksessa. Samassa kokouksessa valittiin yhteisön hallitus ja muut toimihenkilöt. Samalla vahvistettiin liitettäväksi yhteisöön jäseniksi liitteen 13 mukaiaset henkilöt. Yhteisön säännöt, perustamiskokouksen pöytäkirja ja jäsenrekisteri on hakemuksen liitteenä. Vesioikeudellinen yhteisö on hankkeen toteuttamiseksi saanut rantakiinteistön omistajilta ja osakaskunnilta kirjallisia suostumuksia yhteensä 116 kappaletta. Suostumukset kattavat perusteen pysyvän käyttöoikeuden 99,18 % osalta veden alle jäävästä uudesta maa-alueesta. Pysyvästi pohjapadon alle jääviin alueisiin suostumukset ja sopimukset on hankittu alueen osakaskunnalta ja tarvittavilta kiinteistön omistajilta (liite 11 ja 12). Ahonpäänjoessa on sekä padon rakentamiselle hankittu maanomistajien että veden alle jäävälle maa-alueelle suostumukset. Järvien vedet eivät laske Natura 2000 alueelle, joten hankkeen toteuttamisesta 65 ei aiheudu vaikutuksia Natura 2000 alueelle eikä luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitettua todennäköisesti merkittävää heikentymistä suojelun perustana oleville luonnonarvoille. Vedenkorkeuden noston vaikutusalueella ei ole luonnonsuojelualueita, joten vedenkorkeuden nostolla ei ole vaikutuksia luonnonsuojelualueisiin ja niiden luontoarvoihin. Suunnitelman mukaisesti toteutettuna hankkeella ei ole merkittävästi heikentäviä vaikutuksia alueen luontotyyppeihin eivätkä järvien kunnostustoimenpiteet myöskään heikennä alueella esiintyvien lintudirektiivin I liitteen lajien pesimä- ja levähdysalueita. Hankkeesta ei ole sen vuoksi tarpeen tehdä luonnonsuojelulain 65§:n mukaista varsinaista Naturaarviointia. Tarkeelanjärven ja Niemilammen ennallistaminen ei vaaranna yleistä terveydentilaa, ei aiheuta vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa eikä huononna paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja. Tässä hankkeessa ei ole YVA-asetuksen (Asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 5.3.1999/268, 6 §, kohta 3) mukaan tarvetta YVA-menettelylle. Tarkeelanjärven ja Niemilammen ennallistaminen ei vaikeuta yleiskaavan, tai muiden kaavojen toteuttamista. Vedenpinnan nosto ei myöskään ole ristiriidassa nykyisten rantarakentamisesta annettujen määräysten ja ohjeiden kanssa. Hankkeesta ei aiheudu ilman kohtuuttomia kustannuksia vältettävissä olevaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä maa-alueiden ja vesialueen omistajalle eikä vesistön eri käyttömuodoille. Hanke ei vaaranna yleistä terveydentilaa, aiheuta huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa taikka suuresti huononna paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja eikä muutenkaan sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua. Hanke on tarpeen vesialueen järkevää hyödyntämistä ajatellen, eikä siitä ennalta arvioiden aiheudu kenellekään sellaista korvattavaa 66 vahinkoa, haittaa tai edunmenetystä, josta ei olisi sovittu tai esitetty korvausta maksettavaksi. Lupa hankkeeseen voidaan myöntää vesilain 3:4 §:n mukaan sillä perusteella, että hankkeesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Oikeus tarvittaviin alueisiin voidaan myöntää vesilain 6:5 § ja 2:12-13 § perusteella. Hankkeen vaikutusalueen omistajilta on saatu riittävästi suostumuksia, jolla asianosaiset hyväksyvät suunnitelmassa esitetyt toimenpiteet (Liitteet 11 ja 12). Hakijalle on täten mahdollista myöntää pysyvä käyttöoikeus veden alle jääviin ja patorakenteiden tarvitsemiin maa-alueisiin. 11 EHDOTUS LUPAEHDOKSI Suostumukset 1) Luvan hakija on saanut hankkeen toteuttamiseksi kirjalliset suostumukset veden alle jäävän maa-alueiden laissa säädetyltä osalta sekä sopimukset patorakenteiden sijoittamiseksi maanomistajien maille. Veden tai rakenteiden alle jäävän maaalueen suuruus on yhteensä 2,28 ha ja tästä yhteisön jäsenet omistavat 0,411 ha eli 18 %. Tämän lisäksi hakijat ovat saaneet suostumuksia 38 kiinteistön (1,852 ha, 81,18 %) omistajilta kunnostushankkeen toteuttamiseksi. Yhteensä suostumukset kattavat 99,18% veden alle jäävästä uudesta maa-alasta. Rakenteet 2) Pohjapato rakennetaan suunnitelman piirustusten 03-01 ja 03-02 (päiväys 1.1.2013) sekä piirustuksen 02-01 (päiväys 1.1.2013) osoittamaan paikkaan. Pohjapadon harjan pituus on noin 22 m ja harjan leveys 5–6 m. Pohjapadon yläpuoleisen luiskan kaltevuus on 1:4 tai loivempi ja alapuoleisen luiskan kaltevuus 1:20 tai loivempi. Pohjapadon keskellä on 1,0 metrin levyinen syvennys, jonka kynnyskorkeus on N60 + 84,90 m ja luiskien kaltevuus on noin 1:3. Syvennyksen vieressä pohjapadon harjan kor- Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE keus on N60 + 84,05 m ja padon päissä N60 + 84,10 m. 3) Pohjapato maisemoidaan suunnitelmassa esitetyllä tavalla (liite 5). Pohjapadon yhteyteen rakennetaan vedenkorkeusasteikko. Töiden suorittaminen 4) Luvan saajilla on oikeus käyttää edellä mainittujen toimenpiteiden mukaisia kaivumaita tarvittaviin maarakenteisiin ja tehdä tarvittavat väliaikaiset rakenteet, padot ja työmaatiet. 5) Rakenteiden sijainnin ja mitoituksen osalta saadaan työn aikana tarvittaessa poiketa suunnitelmasta vähäisessä määrin haitallisia ympäristövaikutuksia aiheuttamatta. 6) Työt on suoritettava siten ja sellaisena aikana, että vesistölle ja sen käytölle, linnustolle sekä maanomistajille aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa tai häiriötä ja siten, ettei vettä tarpeettomasti padoteta tai samenneta. Töitä suoritettaessa saadaan virtausta Ahonpäänjokeen tarvittaessa supistaa kuitenkin siten, että virtaama Ahonpäänjokeen on oltava vähintään 20 l/s. 7) Padon rakentamisessa syntyvät kaivumassat on läjitettävä ylimmän vedenkorkeuden yläpuoliselle maa-alueelle niin, ettei massoja pääse valumaan takaisin vesistöön. 8) Ellei asianomaisten maanomistajien kanssa ole toisin sovittu, luvansaajien on siirrettävä käyttöönotettavalta alueelta puusto, rakennukset ja muu irtaimisto maanomistajan osoittamaan paikkaan käyttöönottoalueen läheisyyteen. 9) Töiden päätyttyä rakennustöiden jäljet on siistittävä ja rakennuspaikat saatettava muutoinkin asianmukaiseen ja maisemallisesti hyväksyttävään kuntoon. Kunnossapito 10) Luvan saajan on pidettävä tämän päätöksen mukaan rakennettavat rakenteet sellaisessa kunnossa, että pato toimii suunnitellulla tavalla ja on turvallinen. Luvan saajilla on oikeus käyttää toiselle kuuluvia alueita rakenteiden ja lait- Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE teiden kunnossapitoon. Pohjapadon kunnossapitoon kuuluvat työt ovat mm: 67 sa ja luvassa määrättyjen velvoitteiden hoitamiseksi. padon tiiveyden tarkistaminen ja tarvittaessa suodatinkankaan uusiminen luiskan verhouksen korjaukset (yleensä vesirajassa) silmämääräistä tarkkailua haittaavan ja padon toimintaa vaarantavan puuston ja pensaikkojen raivaukset 13) Luvan saajien on tarkkailtava hankkeen vaikutuksia Tarkeelanjärven ja Niemilammen vedenkorkeuksiin sekä veden laatuun Ely-keskuksen hyväksymällä tavalla. harjan kulkukelpoisuuden säilyttäminen pitämällä harja vapaana kulkua haittaavasta kasvillisuudesta sekä tekemällä tarvittavia korjauksia (painumat, ajourat ymv.) 14) Tarkkailutulokset on toimitettava Uudenmaan Ely-keskukselle ja Lohjan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä pyydettäessä niille, joiden etua tai oikeutta asia koskee. betonisydämen kunnossapitoluonteisia töitä ovat mm. silmämääräisesti havaittavien syöpymien korjaaminen tarpeen mukaan Korvaukset vedenkorkeuden tarkkailulaitteet on pidettävä kunnossa huoltamalla niitä tarpeen mukaan padon yläpuolelle kertyneen lietteen poisto tarvittaessa. Padon kunto on syytä tarkistaa silmämääräisesti vähintään viiden vuoden välein ja tarvittaessa useamminkin. 11) Ahonpäänjoen liiallisesta kasvillisuudesta johtuvat virtaushäviöt eivät saa kasvaa nykyisestä tilanteesta, aiheuttaen tulvatilanteiden kasvua. Riittävän virtaaman varmistamiseksi suositellaan Ahonpäänjoen uomaa niitettäväksi ja pensaikko poistettava tarvittaessa. Nämä toimenpiteet tulee suorittaa uoman rantakiinteistöjen kanssa yhteistyössä. Yhteisön velvoitteet 12) Tätä hanketta varten perustettu yhteisö on kirjanpito- ja vahingonkorvausvelvollinen kuten vesilaissa on asiasta mainittu. Padon kunnossapidosta ja kustannuksista vastaa Tarkeelanjärven ja Niemilammen vesiyhteisö. Yhteisön jäsenille padon kunnossapitokustannukset määräytyvät hyöty- ja haitta-arvion osallistumiskertoimen mukaan. Vesioikeudellisen yhteisön säännöissä on tarkemmin määritelty yhteisön toimintatapa vesilais- Tarkkailu 15) Haittakorvaukset tulee maksaa niille kiinteistöille joiden haitat ovat suuremmat kuin todetut hyödyt. Korvaukset tulee määrätä kertakorvauksena. Korvauksien leventämisestä on mahdollista sopia kirjallisesti myös kiinteistökohtaisesti molempien osapuolien niin halutessa. 16) Mikäli päätöksessä tarkoitetuista töistä tai toimenpiteistä aiheutuu sellainen vahinko, haitta tai muu edunmenetys, jota päätöstä annettaessa ei ole edellytetty ja josta luvan haltija on vesilain säännösten mukaan vastuussa, voi edunmenetyksen kärsinyt tai yleisen edun niin vaatiessa asianomainen viranomainen saattaa asian lupapäätöksen lainvoiman estämättä ympäristölupaviraston käsiteltäväksi siinä järjestyksessä kuin hakemusasioista on vesilaissa säädetty, mikäli luvan saaja ja haitankärsijä eivät ole päässeet korvauksesta sopimukseen. 17) Korvaukset on maksettava ennen töihin ryhtymistä ja viimeistään vuodenkuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Korvauksille on maksettava vuotuista viivästyskorkoa eräpäivästä lukien. Viivästyskoron määrä on kulloinkin voimassa oleva korkolain mukainen viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä. 18) Hankkeesta yksityistä hyötyä saavan on osallistuttava liitteen 5 kertoimen mukaisesti hankkeen toteuttamiskustannuk- 68 siin. Hyödynsaajan maksettavaksi tuleva määrä vastaa hyödynsaajan osuutta hankkeen kokonaishyödystä. Määrä ei kuitenkaan saa ylittää hyödynsaajan saamaa yksityistä hyötyä. Edellä mainitun liitteen taulukossa on arvioitu kustannusarvion perusteella hyödynsaajan osuus kustannuksista. Tilusjärjestelyn tarve 19) Tämän hankkeen mukainen keskivedenpinnan korotus ei vaikuta yksityisten kiinteistöjen nykyisiin rajoihin merkittävästi eikä näin ollen myöskään aiheuta tilusten pirstoutumista, merkittävää supistumista tai muuta huomattavaa haittaa. Järvialueen vedenpinnan laskuhistoriasta johtuen on alueelle muodostunut runsaasti niin sanottua vesijättömaata, mikä kuuluu yhteiseen vesialueeseen. Tästä syystä useiden kiinteistöjen kohdalla käyttöoikeutta ei rajoiteta ollenkaan ja useiden osalla käyttöoikeuden rajoitus on hyvin vähäistä (VL17:5.3). Näissä vähäisissä tapauksissa tulee huomata, ettei käytönrajoitus aiheuta kiinteistöille tosiasiallista haittaa eikä koske kiinteistön käytön kannalta keskeisintä muuhun kuin virkistyskäyttöön tarkoitettua osaa. Lisäksi veden alle jäävä maa-alue on useissa tapauksissa hyvin pieni suhteessa kiinteistön kokoon. Näissä edellä kuvatuissa tapauksissa ei myöskään tilusjärjestelytoimituksesta voida osoittaa olevan merkittävää hyötyä. Toimituksen suorittaminen ei näin ollen ole jokaisen kiinteistön osalla tarkoituksenmukaista. Jos kuitenkin todetaan käytönrajoituksen olevan vähäistä merkittävämpi, tulee tilusjärjestelytoimitus saattaa alulle. Järjestelytoimituksen jättämien kesken useissa kohteissa saattaa olla järkevin vaihtoehto hankkeen vähäisistä vaikutuksista ja toimituksen tuomasta merkityksettömästä hyödystä johtuen. Toimituksen tarvetta ja loppuun saattamista päätettäessä tulee myös huomioida, että useissa tapauksessa käytön rajoitus on ollut tavoiteltua hyötyä kiinteistön arvon nousun ja käyttöolosuhteiden parantumisen myötä. Lisäksi useissa Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE kohteissa muutosta koskeva alue on jo tarkoitettu virkistyskäyttöön, jolloin alueen käyttötarkoitus ei heikenny vaan saattaa jopa merkittävästi parantua nykyisestä tilanteesta. Ottaen huomioon vedenpinnan vähäisen noston ja vähäisen vaikutuksen kiinteistöoloihin, kiinteistön omistajat katsovat kiinteistötoimitukset tässä hankkeessa tarpeettomaksi eikä muutosta tarvitsisi merkitä kiinteistötietojärjestelmään lainkaan VL 17:5.3:n nojalla. Tästä edellä mainitusta syystä johtuen kiinteistötoimitus on tarpeen vain yleiseltä kannalta tärkeän selvityksen vuoksi ja toimitus on suoritettava valtion kustannuksella. Määräajat ja ilmoitukset 20) Työt on aloitettava neljän vuoden kuluessa ja saatettava olennaisilta osiltaan loppuun seitsemän vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta uhalla, että lupa ja myönnetyt käyttöoikeudet on muutoin katsottava rauenneiksi. 21) Luvan saajan on hyvissä ajoin tarkoitusta vastaavalla tavalla ilmoitettava töiden aloittamisesta asianomaisille maanomistajille sekä kirjallisesti uudenmaan ympäristönsuojeluviranomaiselle. 22) Töiden valmistumisesta on 60 päivän kuluessa ilmoitettava kirjallisesti Aluehallintovirastolle, uudenmaan Ely-keskukselle ja Lohjan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. 12 TARKKAILU Ahonpäänjoen pohjapatotyömaan vaikutuksia vedenlaatuun seurataan ottamalla ensimmäiset vesinäytteet ennen rakennustöiden aloittamista ja töiden alkamisen jälkeen suoritetaan kaksi. Ensimmäisten vesinäytteen avulla saadaan selville mahdolliset erot vedenlaadussa tarkkailupaikkojen välillä ennen vesirakennustöiden aloitusta, jotta voitaisiin arvioida aremmin rakennustöiden vaikutusta Ahonpäänjoen vedenlaatuun. Vesinäytteitä otetaan työmaan yläpuolelta (vertailunäyte) ja Kaijalan sillalta (etäisyys 300 m) työmaan alapuolelta. Tarkeelanjärvi ja Niemilampi LUPAHAKEMUS POHJAPADON KOROTUSHANKKEELLE Vesinäytteistä määritetään lämpötila, pH, kiintoainepitoisuus, sameus, kokonaistyppi- ja kokonaisfosforipitoisuus. Vesinäytteet otetaan Ahonpäänjoen pintavedestä. Vesinäytteenottojen yhteydessä voidaan ottaa valokuvia. Myös padon harjan tai tiivistyssoran korkeutta voi olla tarpeen tarkkailla, jotta pystytään säilyttämään haluttu padotuskorkeus. Padon harjan korkeus saattaa madaltua etenkin pehmeälle maapohjalle rakennetuissa kohteissa, kun pato pääsee painumaan. Madaltunutta patoa voidaan korjata esimerkiksi suodatinkankaalla sekä padon kiviverhousta lisäämällä. Vedenpinnan tarkkailua jatketaan kuten aikaisemminkin. Ensimmäisenä rakentamisen jälkeisenä keväänä ja kesänä mittauksia on otettava tehostetusti. Tarkemmin tarkkailusuunnitelma on esitetty pohjapadon rakentamissuunnitelmassa (liite 5). 69 13 LÄHTEET [13] Suomen ympäristökeskus 2004. Vedenpinnan noston vaikutukset Euran Koskeljärvessä [14] Suomen ympäristökeskus.1998. Aloita Kotijärvesi hoito! - esite. Järven hoidon ja kunnostuksen aloitus. [15] Uudenmaan ympäristökeskuksen 2008. Vesienhoidon pintavesien toimenpideohjelmaehdotus [16] Nummi-Pusulan järvien kunnostus- ja hoitosuunnitelmat, moniste 2002. [4] Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 13 / 2008. Maatalouden monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelu, Pyhäjärviseutu [17] Seurannan kehittäminen Karjaanjoen vesistöalueella – Karjaanjoki LIFEprojektin osahankkeen 7 loppuraportti 2006. [5] Savonia ammattikorkeakoulu Tekniikka, Kuopio 2004. Vesivelhohankkeen loppuraportti. Suunnitteluohjeistus rehevöityneiden järvien kunnostamiseen. [18] Suomen ympäristökeskus, Ympäristöministeriö, Maa- ja metsätalousministeriö. 1999. Tarkkaile kotijärveäsi – esite. Havaitse ajoissa haitallinen rehevöityminen. [19] Virtavesien Hoitoyhdistys ry, Räpsänjoen patojen luonnonmukaistaminen 2004. [20] Suvi Mäkelä, Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto 2004. Tammelan Kaukjärven, Mustialanlammen, Kuivajärven ja Pyhäjärven tila ja veden laatu. Kaukjärven, Kuivajärven ja Pyhäjärven kunnostustoimenpideehdotuksia Oppaat ja raportit [1] Suomen ympäristökeskus 2005 Opassarja. Opas nro 114. Järven kunnostus. [2] Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1 / 2009. Vesikasvien niittojen vaikuttavuusselvitys [3] Lounais-Suomen ympäristökeskus raportti 3/2009. Maatalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma. [6] Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5 / 2007. Tulvasuojeluvaihtoehtojen edullisuusvertailu - esimerkkitapauksena Pori. [7] Johanna Korhonen Suomen ympäristökeskus 45 / 2007. Suomen vesistöjen virtaaman ja vedenkorkeuden vaihtelut. [8] Lounais-Suomen ympäristökeskus 2007. Tuumasta toimeen: vesikansalaisen opas. Opassarja. Opas nro 7. [21] Uudenmaan ympäristökeskus. Arto Pummila. Karjaanjoen vesistöalueen saukkoinventointi. [9] Suomen ympäristökeskus 18/2008. Vesikasvit Suomen järvien tilan ilmentäjinä. [22] Heiskanen, A.-P. 1996: Euran Koskeljärven kalasto vedennoston jälkeisinä vuosina 1992 ja 1995. [23] Tuomo Karvonen 1/2007. Matalajärven Kuormitusselvitys. [24] 1/08 Ulkoinen ravinnekuormitus ja pohjasedimentistä vapautuvat ravinteet Espoon Matalajärvessä [25] 1b/09 Espoon virtavesiselvitys 2008, Osa 2: Espoon vesistöt [26] Häikiö, M., Laitinen, E., Lakso, E. ja Lehtinen, A. 1998. Laskeutusaltaiden käyttökelpoisuus viljelyalueiden vesiensuojelussa. Suomen ympäristö 233. [10] Heitto, A., Niinimäki, J. ja Vatanen, A. 2005. Selvitys Lohilammen kunnostustarpeesta. Uudenmaan ympäristökeskus. [11] Kainuun ympäristökeskus 2008. Purokunnostusopas. Käsikirja metsäpurojen kunnostajille [12] Suomen ympäristökeskus opas 631. Luonnonmukainen vesirakentaminen. Uusia näkökulmia vesistösuunnitteluun [27] Koskiaho, J. & Puustinen, M. 1998. Viljelyalueiden valumavesien käsittely kosteikoissa. Vesitalous 2/1998. [28] Ympäristöhallinto. Vesikasvien niitto parantaa järven virkistyskäyttöä. [44] Metsälaki. Suomen säädöskokoelma 1093/1996. [45] Muinaismuistolaki. Suomen säädöskokoelma 295/1963. [29] Juhani Niinimäki 2008. Rehevöityneiden järvien ravintoketjukunnostus ja hoito V2. [46] Euroopan komissio. 2000: Natura 2000 -alueiden suojelu ja käyttö, luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset. [30] Karjaanjoki LIFE, Karjaanjoen vesistö Eläköön vesi! [31] Hagman A.-M.2009. Tarkeelanjärven veden laatu. [julkaisematon raportti]. [32] Petri Savola. Tarkeelanjärven koekalastus kurenuotalla 2008. Uudenmaan Ympäristökeskus [33] Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 2/2008, Elina Haapala ja Kari Rantakokko, Lohjanjärven ranta‐ alueiden tulvavahinkoselvitys [34] Immolanjärven kunnostuksen yleissuunnitelma 2006, Järvipooli [35] Uudenmaan vesienhoidon toimenpideohjelma 1/2010 [36] Hannu Majuri, Lisensiaattityö 1997, Vesistöjen kunnostukseen liittyvän lainsäädännön, hallinnon ja hyödynarvioinnin kehittäminen Lainsäädäntö [37] Vesilaki 587/2011 [38] Valtioneuoston asetus vesitalousasioista 1560/2011. [39] Hallituksen esitys Eduskunnalle vesilainsäädännön uudistamiseksi 2009 [40] Laki vesistöhankkeiden johdosta suoritettavista tilusjärjestelyistä 451/1988 [41] Luonnonsuojelulaki. Suomen säädöskokoelma 1096/1996. [42] Vesilakitoimikunta yksityiskohtaiset perustelut 2004. [43] Maankäyttö- ja rakennuslaki. Suomen säädöskokoelma 132/1999. Luonnonympäristö [47] http://geokartta.gtk.fi [48] Rassi, P., Alanen, A. Kanerva, T. ja Mannerkoski, I. (toim.). 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. [49] Sierla, L., Lammi, E. Mannila, J. ja Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. [50] Suomen ympäristökeskus: Paikkatietoaineisto: Arvokkaat maisemakokonaisuudet, suojelualueet, Natura 2000 ohjelman kohteet, valtakunnallisten suojeluohjelmien kohteet. [51] Ympäristöhallinnon Herttatietokanta [52] http://www.ymparisto.fi/Vesiluvan päätöksenteko [53] Maa- ja metsätalousministeriö 2012: Miten väistämättömään il- mastonmuutokseen voidaan varautua? – yhteenveto suomalaisesta sopeutumistutkimuksesta eri toimialoilla
© Copyright 2024