Download Report

Sieniyrittäjyyden toimintaedellytysten parantaminen: Esiselvitys
LOPPURAPORTTI
1.1.2010–28.2.2011
Hankenumero 6046/6752
Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto
Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2007–2013
Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu
Biotalouden keskus
Sisällys
1 Hankkeen toteuttajan nimi ................................................................................................................ 3
2 Hankkeen nimi ja hanketunnus ......................................................................................................... 3
3 Yhteenveto hankkeesta ..................................................................................................................... 3
4 Johdanto ............................................................................................................................................ 4
5 Hankkeen tavoitteet .......................................................................................................................... 5
6 Esiselvitykseen otetut sienilajit .......................................................................................................... 5
6.1 Talvijuurekas ............................................................................................................................... 6
6.1.1 Talvijuurekkaan viljelymenetelmät ...................................................................................... 6
6.2 Huhtasienet ................................................................................................................................ 7
6.2.1 Huhtasienten viljelymenetelmät ......................................................................................... 8
6.3 Koivunkantosieni ........................................................................................................................ 8
6.3.1 Koivunkantosienen viljelymenetelmät ................................................................................ 9
7 Hankkeen toteutus ............................................................................................................................ 9
7.1 Sienten viljelyyn liittyvät mahdolliset patentit ........................................................................... 9
7.2 Viljelyssä olevien kantojen oikeudet ja ominaisuudet ................................................................ 9
7.3 Kantojen käyttö kaupallisiin tarkoituksiin (geenipankkisopimus) ............................................. 10
7.4 Aikataulu, resurssit ja toteutuksen organisaatio ....................................................................... 11
7.5 Rääkkylän Sienikeskuksen kasvatuskokeet ............................................................................... 11
7.5.1 Huhtasienten kasvatuskokeet ............................................................................................ 12
7.5.2 Talvijuurekkaiden ja koivunkantosienten kasvatuskokeet ................................................. 15
7.6 Kustannukset ja rahoitus .......................................................................................................... 18
7.7 Raportointi ja seuranta ............................................................................................................. 18
7.8 Toteutusoletukset ja riskit ........................................................................................................ 18
8 Yhteistyökumppanit ......................................................................................................................... 19
9 Hankkeen tulokset ja vaikutukset .................................................................................................... 19
9.1 Uusien sienilajien kasvatuskokeet ............................................................................................ 19
9.2 Saatavissa olevien suomalaisten kasvatusmateriaalien sopivuus uusien lajien kasvatukseen . 19
9.3 Suomessa uusien, myyntihinnaltaan arvokkaampien sienten soveltuvuus nykyisiin tuotantokonsepteihin ................................................................................................................................... 20
9.4 Syntyvän uuden markkinapotentiaalin, tarvittavan logistiikan sekä investointi- ja osaamistarpeen analyysi .................................................................................................................................. 22
9.5 Sienikuitujen yms. terveysvaikutustutkimukset ....................................................................... 23
10 Johtopäätökset ja esitykset jatkotoimenpiteiksi ............................................................................ 24
11 Allekirjoittajat ja päiväys ................................................................................................................ 25
Lähdeluettelo ...................................................................................................................................... 25
Liite 1 Kyselylomake
Liite 2 Viljelysieniluettelo
Liite 3 Benchmarking-matka Japanin sienimöihin ja tutkimuslaitoksiin
1 Hankkeen toteuttajan nimi
Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu, biotalouden keskus
2 Hankkeen nimi ja hanketunnus
Sieniyrittäjyyden toimintaedellytysten parantaminen: Esiselvitys
Hanketunnus 6046/6752
3 Yhteenveto hankkeesta
Suomalaisen ja pohjoiskarjalaisen sieniyrittäjyyden haasteena on globalisaation myötä vahvistuva Aasian sienituotannon kausittainen markkinoille tulo Euroopassa, mistä seuraa voimakas hintakilpailu.
Tässä esiselvityshankkeessa on (1) selvitetty Suomessa uusien, myyntihinnaltaan arvokkaampien sienilajien soveltuvuutta nykyisiin sientenviljelyn tuotantokonsepteihin ja (2) analysoitu saatavissa olevien kotimaisten kasvatusmateriaalien sopivuutta näiden uusien lajien kasvatukseen. Lisäksi on (3)
analysoitu syntyvää uutta markkinapotentiaalia, tarvittavaa logistiikkaa sekä investointi- ja osaamistarvetta. Tämän esiselvityshankkeen loppuraportti sisältää (4) kirjallisuuskatsauksen, hankkeen aikaiset koejärjestelyt, alustavan markkina- ja investointiselvityksen, yhteenveto-osan johtopäätöksineen
sekä Japanin benchmarking-matkan raportoinnin.
Lähtökohtana selvityksessä olivat suomalaiset sienilajit talvijuurekas (Flammulina velutipes) ja huhtasienet (Morchella elata, M. esculenta) ja niiden tuotannon toteuttaminen Suomessa. Lisäksi arvioitiin
koivunkantosienen (Kuehneromyces mutabilis) soveltuvuutta siitakkeen viljelyn prosesseihin.
Rääkkylän Sienikeskuksen tiloissa talvijuurekkaan ja koivunkantosienen potentiaalisilla kannoilla tehtyjen alustavien kasvatuskokeiden perusteella näitä lajeja voidaan pitää sientenviljelyyn sopivina yritysten nykyisen tuotannon rinnalle. Huhtasienen potentiaalisten kantojen mahdollisuuksia ei voida
esikokeiden perusteella juurikaan arvioida, sillä itiöemiä ei saatu yrityksistä huolimatta muodostettua.
Kirjallisuuden mukaan huhtasieniä on kuitenkin mahdollista kasvattaa.
Koivunkantosienen ja talvijuurekkaan viljely ruokasieniksi ulkona pidettävissä ympätyissä pinoissa pitäisi kirjallisuuden valossa olla mahdollista. Rääkkylän kasvatuskokeiden perusteella talvijuurekkaiden
ja koivunkantosienen kasvatus sisällä viljasta ja sahanpurusta tehdyissä kasvualustoissa, ”pötiköissä”,
on myös mahdollista, vaikka varsinaiseen kasvatusolosuhteiden tarkkaan säätelyyn ei näissä kokeissa
tähdättykään. Koivunkantosienen viljelykokeiluissa tulee lisäksi ottaa mallia sen lähisukuisten (Pholiota)
sienilajien viljelytekniikoista, esimerkkinä Japanissa yleisesti viljelty nameko (Pholiota nameko).
Uusien viljelysienilajien soveltuvuutta kyselylomakkeiden vastausten perusteella on vaikea arvioida,
sillä hajonta vastaajien kesken oli suurta. Vastausten perusteella nähdään kotimaisten kasvatusalustojen soveltuvan melko hyvin uusien sienilajien viljelyyn. Niiden mukaantulo viljelyyn ei kuitenkaan
sinällään paranna sienimötekniikkaa eikä automaatiota, vaikka joidenkin vastaajien mielestä tämäkin
tulisi kysymykseen. Sen sijaan kasvavaa investointitarvetta tilojen, laitteiden ja työvoiman kautta on
hankalampaa arvioida, sillä vastaukset olivat puolesta ja vastaan. Kyselyn mukaan uusien sienilajien
mukaantulo ei lisää merkittävästi logistiikkatarvetta eli kuljetukseen, varastointiin ja toimitusketjuihin
liittyviä kustannuksia.
3
4 Johdanto
Tietoa Suomessa viljeltyjen sienten ominaisuuksista ja käytöstä on ollut melko vähän saatavilla ja se
ollut hajanaista. Vuonna 1993 julkaistiin Sieniviljelijän pieni käsikirja (Seppälä 1993), jossa annettiin
ohjeita viiden eri sienilajin viljelyyn. Kattavin alaa käsittelevä teos on yhä Meli Valtosen Pyhäjärviinstituutin julkaisusarjassa vuonna 2000 julkaistu Viljeltyjen sienten ominaisuudet ja käyttö (Valtonen
2000), joka käsittelee alaa monipuolisesti, vaikkei teosta olekaan tarkoitettu viljelyoppaaksi. Vaikka
sieniä on viljelty Suomessa jo 1940-luvulta lähtien, vasta 1990-luvulla on kotimainen sienten tuotanto
laajentunut. Viljeltyjä sieniä käytetään Suomessa edelleenkin vähän moneen muuhun Euroopan maahan tai suomalaisten luonnonsienten käyttöön verrattuna. Uutta tietoa sienten ravitsemuksellisista
ominaisuuksista ja monipuolisista käyttötavoista saadaan koko ajan lisää, mikä auttaa lisäämään myös
viljeltyjen sienten käyttöä ja alan tulevaisuuden näkymiä (Philippoussis ym. 2001, Sánchez 2004, Lindequist ym. 2005, Zhu ym. 2008).
Sienten teollinen tuotanto Suomen olosuhteissa edellyttää korkeaa teknologiaa ja tietointensiivistä
osaamista. Suomessa tuotetaan teollisesti pääosin kolmea sienilajia: herkkusientä (Agaricus bisporus),
osterivinokasta (Pleurotus ostreatus) ja siitakesientä (Lentinula edodes). Herkkusieni on maailman viljellyin sieni, jota on viljelty Ranskassa jo 1700-luvulta saakka. Herkkusienen viljely aloitettiin Suomessa
1940-luvulla. Villinä herkkusieni kasvaa mm. Etelä-Euroopassa.
Osterivinokas on vaaleanvärinen viljelty ruokasieni, joka kasvaa myös suomalaisessa luonnossa. Suomessa sieni on huomattavan eteläpainotteinen lehtosieni, jota esiintyy kannoissa ja lahoavissa puissa.
Tuntomerkkeinä ovat huomattavan tiheät heltat ja epäkeskinen kasvu ja esiintyminen ryhminä. Kaiken
kaikkiaan vaihtelevuutta esimerkiksi värityksessä on paljonkin. Osterivinokkaan kaupallinen viljely alkoi Suomessa 1980-luvun loppupuolella.
Siitake on Itä-Aasiasta kotoisin oleva ruokasieni, jota viljellään ja käytetään runsaasti ruoanlaitossa
monissa Aasian maissa. Se on ruoka-aineiden osana esimerkiksi Japanin, Kiinan, Korean ja Thaimaan
keittiöissä. Länsimaissa siitake tunnetaan japanilaisella nimellään shiitake. Sieniviljely-yritysten nopea
lisääntyminen alkoi Suomessa 1980-luvulla, kun VTT aloitti siitakesienen viljelytutkimukset puupölkyissä ja myöhemmin rihmaston valmistajana. Nykyisin suurin osa siitakkeen kotimaisesta tuotannosta kasvatetaan sisällä viljasta ja sahanpurusta tehdyissä kasvualustoissa, ”pötiköissä”. Alustanvalmistuksen merkittävä yritys Polar Log Oy toimii Rääkkylässä Pohjois-Karjalassa. Nykyisin yhtiö on fuusioitumisen myötä osa Polar Shiitake Oy:tä.
Pohjois-Karjalassa viljellään vain osterivinokasta ja siitakesientä. Näistä vain osterivinokas kasvaa suomalaisessa luonnossa. Suomessa viljeltyjen sienten markkinoinnin ja käytön haasteena on mm. Aasian vahva sienituotanto, mistä seuraa voimakas hintakilpailu. Suomessa viljellyt sienet ovat runsaasti
viljeltyjä monissa Aasian maissa. Käytännössä lähes kaikki suomalaiset viljelysienten kasvattajat voisivat nostaa tuotantoaan, jos markkinoita vain olisi tarpeeksi (M. Leppänen, suull.). Puuta lahottavien
viljelysienten avulla markkinointi saadaan suunnitelmalliseksi, koska tuotteiden satomäärät ovat ennakoitavissa. Suomessa viljellyt sienet kilpailevat vähintään kausiluonteisesti luonnonsienten vapaan
poiminnan kanssa.
Pohjois-Karjalassa erikoissienten tuotantoon liittyvää toimintaa tehostettiin 2000-luvulla neljällä eri
hankkeella, joita olivat (1) Erikoissienten viljelyn kehittämishanke, (2) Sienikeskus-hanke, (3) Food
Scient -hanke ja (4) Viljeltyjen sienten markkinointihanke. Erikoissienten viljelyä, tutkimusta ja markkinointia pystyttiin kehittämään hankkeiden aikana olosuhteisiin nähden hyvin, vaikka yksi niistä (3)
4
jouduttiinkin keskeyttämään. Erityisesti Sienikeskus-hankkeen toiminta-ajatuksena on ollut sieniosaamisen keskittäminen sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan nostaminen sienielinkeinojen käyttöön.
Puolueettoman ja riippumattoman sienitutkimuksen jatkaminen olisi edelleenkin tarpeellista ruokasieniä tuottavien yritysten kilpailukyvyn vahvistamiseksi sekä sientenviljelyyn kohdistettujen investointien kannattavuuden säilyttämiseksi.
Suomalainen viljelty sieni on markkinoilla pärjännyt puhtaan tuotannon maineellaan vielä kohtuullisesti, vaikka tuotannon haasteet ovat globalisaation edessä vain kasvaneet. Suomalaisella sienituotannolla on kuitenkin lisääntyviä vaikeuksia kannattavuuden jatkuvassa parantamisessa kustannusrakenteen vuoksi. Tulevaisuudessa työvoiman kallistuessa automaatio viljelysienten tuotannossa tulee
lisääntymään ja ala teknistyy väistämättä. Näin saadaan lisää kilpailukykyä, mikä myös näkyy tuotteiden hinnoissa. Sienten tunnettuuden ja saatavuuden edistäminen, luomustatuksen, jalostusarvon ja
viljelyssä olevien sienten lajimäärän lisääminen ovat todennäköisiä keinoja suomalaisen sieniviljelyn
haasteiden voittamisessa.
5 Hankkeen tavoitteet
Ylemmän tason tavoitteena osana laajempaa elintarvikealaa on kehittää haasteellista ja globalisaationkin myötä kausittaisesti vaikeuksissa olevaa suomalaista sientenviljelyä.
Tämän esiselvityshankkeen tavoitteena on parantaa sieniyrittäjyyden toimintaedellytyksiä ja mahdollisuuksia liiketoiminnan lisäämiseen ja tuotannon tehostamiseen uusien viljelysienilajien myötä. Kasvatuskokeiden tavoitteena on saada selville kuinka hyvin suomalaiset kasvualustat ja teollisuusprosessit
sopivat näiden uusien sienten viljelyyn. Kirjallisuusselvityksen, Japanin sienimöihin ja tutkimuslaitoksiin suuntautuneen asiantuntijavierailun sekä suomalaisille sieniviljelijöille suunnatun kyselyn avulla
tarkoituksena on alustavasti analysoida syntyvää uutta markkinapotentiaalia, tarvittavaa logistiikkaa
sekä investointi- ja osaamistarvetta.
6 Esiselvitykseen otetut sienilajit
Kaikki nykyisin keinollisesti viljeltävät sienet ovat kantasieniin (kantasieni tarkoittaa sienilajia, jonka
itiöt kehittyvät basidion eli itiökannan ulkopintaan) kuuluvia lahottajasieniä, joille on luotu kuollutta
kasvimateriaalia mukaileva keinotekoinen kasvuympäristö (Seppälä 1993, liite 2). Periaatteessa kaikkia puuaineksella kasvavia sienilajeja voidaan yrittää viljellä, joskin itiöemien syntyminen saattaa olla
monilla lajeilla sattumanvaraista. Lähtökohtana ovat puhdasviljelmät ja steriloidut alustat, sillä itiötä
tai itiöemän kappaleita suoraan alustaan esim. lehtikarikkeeseen tai puuainekseen ympättäessä tyydyttäviä tuloksia saadaan harvoin. Kantasienillä kasvuun alkuunpääsy on huomattavasti hitaampaa
kuin homeilla ja bakteereilla, jotka tehokkaasti leviävinä ehtivät kilpailussa ensin valtaamaan alustan
ja siten estävät kantasienen kasvun. Mikäli kantasieni saa ensin vallata puukappaleen sisäosia myöten,
se pystyy luonnonoloissa säilyttämään kasvualustan itsellään ja mahdollisesti myös muodostamaan
itiöemiä pitkänkin ajanjakson kuluessa.
Lähtökohtana selvityksessä ovat suomalaiset sienilajit talvijuurekas (Flammulina velutipes) ja huhtasienet (Morchella elata, M. esculenta). Näiden lajien tunnettuus ja arvostus ovat hyvät entuudestaan
ja viljelymenetelmät maailmalla jo siinä kehitysvaiheessa, että tuotanto Suomessa olisi lähtökohtaisesti mahdollista toteuttaa suhteellisen nopealla aikataululla. Lisäksi arvioidaan koivunkantosienen
5
(Kuehneromyces mutabilis) soveltuvuutta siitakkeen viljelyn prosesseihin.
6.1 Talvijuurekas
Talvijuurekas (Flammulina velutipes), syn. enokitake, on lehtipuiden rungoilla kasvava kantasienilaji.
Laji kestää hyvin pakkasia esiintyen myöhäissyksystä kevääseen saakka. Sienen lakki on kellanruskea,
1–5(7) cm kokoinen, jalka ja heltat ovat kellanvalkoiset. Sieni on yleinen ja sukunsa ainoa laji Suomessa.
Talvijuurekkaat ovat olennainen osa aasialaista ruokavaliota. Talvijuurekkaan viljelyn on arveltu alkaneen Kiinassa jo 800–900-luvulla (Miles & Chang 1997). Talvijuurekasta esiintyy laajalti maapallon
lauhkeilla vyöhykkeillä merenpinnan tasosta aina puurajalle asti (Stamets 2000). Laji kasvaa yleensä
lehtipuilla (hardwoods), mutta joskus myös havupuilla. Tämä sieni voi viileissä olosuhteissa jäätyä,
sulaa, ja sittenkin jatkaa kasvuaan.
Talvijuurekkaan on havaittu sisältävän antikarsinogeenisiä ja veren kolesterolipitoisuutta alentavia yhdisteitä sekä lisäävän antioksidanttiaktiviteettia (Ko ym. 1995, Miles & Chang 1997, Fukushima ym.
2001, Bao ym. 2008, 2009). Antikarsinogeeninen yhdiste on esimerkiksi polysakkaridi FVP (Flammulina velutipes polysaccharide; flammulin), jonka on merkittävästi havaittu vähentävän syöpäriskiä Japanissa ja Kiinassa (mm. Komatsu ym. 1963, Watanabe ym. 1964, Ikekawa ym. 1968, Ying ym. 1987, Zeng
ym. 1990, Leung ym. 1997, Ikekawa 2001).
6.1.1 Talvijuurekkaan viljelymenetelmät
Talvijuurekas on hyvä ruokasieni, jonka viljelymenetelmä on lähes täysin koneellistettu Japanissa, missä sitä on viljelty yli 300 vuoden ajan. Viljelty sieni säilyy kuljetuksessa ja kaupassa paremmin kuin nykyiset viljellyt sienet, koska markkinoitavan sienituppaan mukana voi seurata kantarihmastoa ja pala
kasvualustaa. Viljellyt talvijuurekkaat eroavat ulkonäöltään luonnossa kasvavista kumppaneistaan, sillä viljeltyinä ne ovat huomattavan pitkä- ja ohutvartisia ja väriltään valkoisia (ks. liite 3).
Suomessa mm. Yrjö Mäkinen, Katri Nevalainen ja Kaisa-Liisa Hongisto ovat julkaisseet talvijuurekkaan
viljelyohjeita
(Mäkinen
ym. 1978). Veikko Hintikan kasvatuskokeiden perusteella voi talvijuurekas
koivuun lopputalvella ympättynä ja huoneenlämmössä pidettynä tuottaa
jo alkutalvesta parvekkeella pidettynä itiöemiä
(Hintikka 1997).
Talvijuurekkaan (Flammulina
velutipes) itiöemiä muovipulloissa Rääkkylän Sienikeskuksen kasvatuskaapissa vuonna
2005. © Liisa Virta
6
Liisa Virta selvitti esikasvatuskokein talvijuurekkaan rihmastoa kasvattamalla suomalaisten puulajien ja
eri rihmastokantojen soveltuvuutta itiöemien tuotantoon (Virta 2007). Viljelykokeilla puolestaan selvitettiin sienikannan, alustatyypin, ymppityypin ja induktiolämpötilan vaikutus talvijuurekkaan satoon
ja biologiseen tehokkuuteen. Laboratoriokokeissa todettiin rihmaston kasvavan hyvin eri puulajeilla
ja suomalaisista puulajeista sekä pajut että lepät osoittautuivat soveltuvan talvijuurekkaan viljelyyn.
Kasvualustan todettiin tarvitsevan sahanpurun lisäksi riittävästi ravinteita, esimerkiksi ruista ja kipsiä.
Rihmastokantojen väliset erot eri kasvuvaiheissa olivat suuria ja lisäksi tutkimuksessa ilmeni rihmastokannan ja alustatyypin välistä yhdysvaikutusta. Rihmastokanta sekä käytetty viljelytekniikka vaikuttivat
myös itiöemien ulkonäköön. Erilaisella induktiolämpötilalla (+6 °C ja +10 °C) tai ymppityypillä (nesteymppi, viljaymppi) ei ollut vaikutusta sadon määrään (Virta 2007).
Viljeltyjen talvijuurekkaiden ulkonäkö poikkeaa luonnossa kasvavista siten, että viljeltyjen jalat ovat
pitkiä ja lakit pieniä. Tällainen ulkonäkö saadaan aikaan pienellä valon määrällä (lakit), kohottamalla
kasvupaikan hiilidioksidipitoisuutta korkeintaan 5 %:iin (jalat) sekä asettamalla kasvatuspulloihin muoviset tai vahatusta paperista tehdyt kaulukset (Chang & Miles 2004). Virran (2007) tutkimuksessa itiöemien jalat jäivät kasvatuspulloissa lyhyiksi ja lakit melko suuriksi, koska valaistus pidettiin tasaisena,
ilman CO2-pitoisuutta ei nostettu keinotekoisesti eikä pulloihin laitettu kauluksia.
Tulevissa tutkimuksissa on syytä selvittää miten valmiita suomalaiset kuluttajat ovat talvijuurekkaan
käytölle ruokasienenä ja millaisiin itiöemiin he ovat mieltyneet – ruskeisiin vai valkoisiin, pieni- vai
suurilakkisiin, miedompiin vai voimakkaamman makuisiin. Lisäksi tulisi selvittää esim. männyn käyttöä
sahanpuruna ja monenlaisten maanviljelyksen sekä teollisuuden jätevirtojen ja sivutuotteiden käyttöä
kasvualustojen valmistuksessa. Suomessa Mäkinen ja Nevalainen (1978) kasvattivat talvijuurekkaan
rihmastoa kasvualustassa, johon oli lisätty elintarviketeollisuuden marjasakkaa (mm. punaviinimarjaa), mutta rihmaston kasvu ei ollut toivottua eikä itiöemien tuotantoa kokeiltu. Teollisuuden sivutuotteiden käyttö sienten viljelyssä on kehittämisen arvoinen asia, sillä niitä on edullisesti saatavissa suuria
määriä. Tämä auttaa yritystä vähentämään jätekuormaansa ja toisekseen puun osuutta kasvualustassa
voidaan pienentää.
6.2 Huhtasienet
Kartiohuhtasieni (Morchella elata) on nimensä mukaisesti muodoltaan kartiomainen ja sen lakki on
5–10 senttiä korkea. Pallohuhtasienen (Morchella esculenta) lakki taas on pallomaisen pyöreä ja Suomessa se on kartiohuhtasientä harvinaisempi ja eteläisempi laji. Harmahtavan kellanruskeaa lakkia
peittää verkkopoimuinen pinta. Jalka on vaalea ja sileä. Sieni on ontto ja sen malto on ohutta ja haurasta. Kartiohuhtasieni kasvaa touko-kesäkuussa koko Suomessa. Huhtasienet kasvavat hyvin vaihtelevissa ympäristöissä ja elinolosuhteissa sekä elävien että kuolevien puiden rinnalla (Pilz ym. 2007).
Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat puun kuorikasat, paloalueet, kulotettu metsä ja rehevät pihamaat. Laji
on kalkinsuosija.
Huhtasieniä kasvaa kaikkialla pohjoisen pallonpuoliskon lauhkean ja boreaalisen vyöhykkeen metsissä alueilla, joilla on selkeä vuotuinen kylmä kausi tai lumipeite (Arora 1986). Niitä tavataan jossain
määrin myös Välimeren ympäristössä, Kalifornian rannikolla, Meksikon ja Guatemalan ylämailla sekä
Lähi-idässä (Guzmán-Dávalos & Rodríguez-Alcantar 1993, Guzmán & Tapia 1998, Goldway ym. 2000,
Kuo 2005). Monet eteläisen pallonpuoliskon huhtasienilöydöt koskevat ihmisen pohjoisesta mukanaan tuomia lajeja, mutta myös endeemejä esiintymiä on löydetty esim. Australiasta, Argentiinasta ja
Chilestä (Faris ym. 1996, Barnes & Wilson 1998, Gamundí ym. 2004). Eräiden tutkijoiden mukaan huhtasienisuvussa olisi vain 3–6 lajia, kun toiset luokittelevat sen jopa 50 eri lajiin (Bunyard ym. 1994).
7
Huhtasienet kuuluvat mm. korvasienten ohella kotelosieniin (kotelosieni tarkoittaa sienilajia, jonka
itiöt kehittyvät askuksen eli itiökotelon sisälle). Kotelosieniin kuuluu monia ihmiselle tärkeitä sieniä,
joita käytetään elintarvike- ja lääketuotannossa, esimerkkinä homejuustoista tunnettu Penicillium
glaucum. Itiöemiä tuottavia kotelosieniä ei ole vielä opittu viljelemään huhtasientä lukuun ottamatta.
Huhtasienen viljelymenetelmät ja kasvatusalusta ovat edelleenkin innokkaan kehitystyön alla (mm.
Winder 2006). Huhtasieni on herkullinen, ja päinvastoin kuin korvasieni, tuoreenakin täysin myrkytön.
Aiemmin huhtasientä pidettiin lajina, joka ei kaipaa edes kiehautusta, mutta koska useat ihmiset ovat
saaneet oireita raakojen sienten syönnistä, on parhaaksi todettu kiehauttaa sienet kunnolla ennen
ruokailua (Arora 1986, Stamets 2000). Huhtasieni on laajalti arvostettu sieni, mutta esim. Suomessa se
kasvaa lähes koko maassa varsin oikullisesti eivätkä luonnonsadot ole siten kovin suuria.
Huhtasienillä ei tiedetä olevan lääketieteellisiä tms. vaikutuksia (Stamets 2000). Yhdessä tutkimuksessa kuitenkin huhtasienestä on eristetty polysakkaridi (galactomannan), joka tehostaa makrofagivastetta, ts. elimistön soluvälitteistä immuunipuolustusta (Duncan ym. 2002).
6.2.1 Huhtasienten viljelymenetelmät
Huhtasienet on eräitä arvostetuimpia ruokasienistä ja lukuisista viljelykokeiluista huolimatta lajeja ei
ole vielä saatu kunnolla kaupalliseen tuotantoon. Eräänä syynä voidaan pitää lajien elinkierron epätäydellistä tietämystä (Dahlstrom ym. 2000, Güler & Arkan 2000). Ower (1982) raportoi huhtasienten
tuotannosta laboratorioviljelmässä, mikä sai aikaan lisätutkimusten käynnistämisen lajin elinkierrosta
ja lisääntymisestä (mm. Schmidt 1983). Näiden ja muiden tutkimusten perusteella on osoitettu että
rihmastokovettumalla (sclerotium) on tärkeä rooli huhtasienten elinkierrossa. Volk ja Leonard (1989a,
b) ovat tutkineet tarkkaan huhtasienten rihmaston tuotantoa, sillä rihmaston on havaittu olevan laajaalainen ja merkittävässä roolissa itiöemien muodostuksessa. Rihmaston kaupallista potentiaalia kontrolloidussa viljelyolosuhteissa on selvittänyt etenkin Ronald Ower tutkimusryhmänsä kanssa (1986).
Tämänhetkisen tietämyksen perusteella voidaan todeta, että huhtasienten kasvatus voi onnistua myös
kaupalliseen tarkoitukseen, mutta sato ja itiöemien koko jäävät pieniksi. Lajien elinkierto tunnetaan
tyydyttävästi, mutta joitakin yksityiskohtia ei ymmärretä riittävästi haluttujen ominaisuuksien tuottamiseksi viljelyssä.
Vuonna 1992 Morel Mountain -yhtiön Michiganissa kerrottiin tuottaneen 227 kiloa huhtasieniä viikossa patentoitua menetelmää käyttäen (Stott & Mohammed 2004). Patentti myytiin myöhemmin Terry
Farms -yhtiölle ja tuotanto siirrettiin Alabaman Auburniin, missä viljeltyjä huhtasieniä tuotettiin jopa
yli 2000 kiloa viikossa (MushroomWorld, Vol. 2002: Mushroom for Gourmet - Morel). Vaikka huhtasienten tuotannon voisi olettaakin jo olevan vakiintunutta tässä yhdysvaltalaisessa yhtiössä, asiakkaiden kommenttien mukaan niiden maku ja koko eivät vastaa luonnossa kasvavia huhtasieniä.
6.3 Koivunkantosieni
Eräs potentiaalinen viljelysienilaji voisi olla koivunkantosieni (Kuehneromyces mutabilis). Se on erinomainen ruokasieni monin tavoin käytettynä. Luonnossa sen voi kuitenkin helposti sekoittaa myrkkynääpikkään (Galerina marginata), joka sisältää samaa myrkkyä kuin valkokärpässieni. Koivunkantosieni kasvaa kimppuina koivun ja muiden lehtipuiden kannoilla koko maassa keskikesästä alkaen, joten
sen viljely olisi todennäköisesti sovitettavissa esim. siitakkeen viljelyn prosesseihin. Koivunkantosienen
viljelymenetelmät eivät kuitenkaan ole tunnettuja, mistä johtuen ko. sienilaji on tässä esiselvityksessä
vain arvioitavana.
8
Koivunkantosienellä on todettu olevan influenssaviruksen toimintaa sekä syöpäsolujen kasvua ehkäisevää aktiviteettia (Mentel ym. 1994, Ohtsuka ym. 1973).
6.3.1 Koivunkantosienen viljelymenetelmät
Koivunkantosieni näyttäisi Veikko Hintikan kasvatuskokeiden perusteella tuottavan itiöemiä ainakin
2–3 vuoden aikana, edellyttäen että rihmasto ei pääse kuivina kesinä kuivumaan (Hintikka 1997). Siten koivunkantosienen ja talvijuurekkaan viljely ruokasieniksi ulkona pidettävissä ympätyissä pinoissa
pitäisi olla mahdollista, joskin parasta olisi ensin harrasteluonteisesti kokeilla viljelmien onnistumista pienemmissä puitteissa. Eräässä pitkäaikaistutkimuksessa todettiin koivunkantosienen kasvaneen
samassa kannossa 13 peräkkäisenä vuotena, mikä kertoo merkittävästä rihmaston pitkäikäisyydestä
(Hintikka 1993). Koivunkantosienen puoliviljelyn mahdollisuuksia luonnosta kerättyjen itiökantojen
avulla tutkitaan tällä hetkellä Turun Ruissalossa (J. Issakainen, suull.). Tutkimuksia kylmemmillä kasvuvyöhykkeillä olisi myös syytä tehdä tulevaisuudessa.
Koivunkantosienen viljelyyn voisi ottaa mallia sen lähisukuisten (Pholiota) sienilajien viljelytekniikoista, esimerkkinä Japanissa yleisesti viljelty nameko (Pholiota nameko). Mainittavaa on että myös koivunkantosieni on aiemmin kuvattu Pholiota-sukuun kuuluvaksi. Namekon viljelyä on kuvattu liitteen 3
Japanin matkakertomuksessa.
7 Hankkeen toteutus
7.1 Sienten viljelyyn liittyvät mahdolliset patentit
Patentti on kielto-oikeus, jonka mukaan patentin haltijalla on oikeus kieltää muilta patenttinsa mukaisen keksinnön ammattimainen hyväksikäyttö. Koska patentit ovat voimassa vain sen myöntäneessä
maassa, keksinnöt on usein suojattava erikseen eri valtioissa. Patenttitietokannoista ei löytynyt VTT:n
Markku Pellisen, Yrjö Mälkin ja Aimo Niskasen ravinnealustapatenttia (Pellinen ym. 1987) lukuun ottamatta em. sienilajeihin liittyviä suomalaisia patentteja, sen sijaan kansainvälisiä patentteja löytyy runsaasti (erityisesti USA), osa sovelluksina (ks. lähdeluettelosta myös Espacenet, Google, PRH). Sähköisiä
internet-tietokantoja on runsaasti, sekä maksullisia että maksuttomia.
Talvijuurekkaan patentteja löytyy mm. biologiseen aktiivisuuteen (Ikekawa ym. 2003, 2004), immuunipuolustukseen (Keith ym. 2004), oksidaasiaktiivisuuteen ja värjäykseen (Tsujino ym. 2006), ravitsemukseen (Donatini 2004), sienikantoihin (Eger & Lara 1981), suorituskykyyn ja fysikaalisiin parametreihin (Morrissey 2010) sekä tuhosienten torjuntaan (Hsieh 2010) liittyen.
Huhtasienten patentteja löytyy mm. kasvatukseen (Szuecs 1956, Bennett 1967, Carroll & Schisler
1976, Ower ym. 1986, 1989, Miller 2005), pieneliöiden torjuntaan (Hiromoto 2002), rihmaston kasvatukseen (Heinemann 1963) sekä ymppäykseen (Laniece 1966) liittyen.
Koivunkantosienen patentteja löytyy mm. kasvatukseen ja kasvualustoihin (Pellinen ym. 1987), sienikantoihin (Eger & Lara 1981), syöpäsolujen kasvua ehkäisevään aktiviteettiin (Ohtsuka ym. 1973,
Mahajna ym. 2007) sekä ymppäykseen (Kananen & McDaniel 2000) liittyen.
7.2 Viljelyssä olevien kantojen oikeudet ja ominaisuudet
Nykyisin kaupallisessa sientenviljelyssä inokulointiin käytetään ainoastaan ns. puhdasviljeltyjä rihmas-
9
tokantoja. Tällaiset rihmastot tuotetaan laboratorioissa, joissa myös ylläpidetään ja seurataan rihmastoja ja niiden ominaisuuksia. Tähän esiselvityshankkeeseen tilattiin sienikantoja hollantilaisesta CBS1geenipankista (VTT:llä ei ole näitä lajeja).
Geenipankista keväällä 2010 tilatut sienikannat:
Talvijuurekas FLAVEL: CBS 810.91
Pallohuhtasieni MORESC: CBS 263.82, 275.85, 486.95
Kartiohuhtasieni MORELA: CBS 171.73A, 276.85, 278.85
Koivunkantosieni KUEMUT: CBS 103018, 382.90, 531.87
Rääkkylän Sienikeskuksen alkuvuosilta (v. 2002–2006) on olemassa 6 kantaa talvijuurekasta, joista
neljä on Saksasta tilattuja DSMZ2-kantoja (DSM 1658, 8462, 9401, 9614) ja kaksi luonnosta kerättyä
itiöviljelmää. Nämä DSMZ-kannat ovat samoja kuin mitä on kaupallisesti myynnissä tälläkin hetkellä
(yhtä lukuun ottamatta), tosin viljelyssä tulee aina huomioida kantojen elinkelpoisuus ja mahdollinen
mutatoituminen vuosien varrella.
Pallohuhtasientä ei ole Sienikeskuksen alkuvuosilta varastoituna, ainoastaan yksi kanta kartiohuhtasientä, mutta sen elinkelpoisuudesta ei ollut tietoa hankkeen aikana. Koivunkantosientä on ollut yksi
kanta Sienikeskuksella (ilmeisesti luonnonkanta), mutta senkään elinkelpoisuudesta ei ollut tietoa.
7.3 Kantojen käyttö kaupallisiin tarkoituksiin (geenipankkisopimus)
Geenipankki koostuu eläinten, kasvien,
sienten tai niiden siementen, itiöiden tai
alkioiden kokoelmista, joiden pääasiallinen
käyttötarkoitus on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen tai kasvien ja kotieläinten jalostus. Rion ympäristökokouksessa vuonna 1992 allekirjoitetun biodiversiteettisopimuksen3 periaatteisiin pohjautuvien kansainvälisten ohjeiden ja säädösten
valmistelua koordinoi YK:n elintarvike- ja
maatalousjärjestö FAO. Eliölajit ja niiden
geenit ovat sopimuksen mukaan sen valtion
suvereenia omaisuutta, jonka luontoon ne
kuuluvat. Säädösten toimeenpano on kunkin maan omalla vastuulla, mikä edellyttää
suunnitelmia ja toteutusohjelmia geenivarojen suojelulle ja käytölle. Kasvigeenivarat
ovat paljolti julkisissa geenipankeissa, millä
taataan kasvigeenivarojen saatavuus jalostuksen ja tutkimuksen tarpeisiin. Kasveista
poiketen eläingeenivarat ovat tuottajien ja
Kõljalg U, Larsson KH, Abarenkov K, Nilsson RH, Alexander IJ, Eberhardt U, Erland S, Høiland K, Kjøller R, Larsson E, Pennanen T, Sen
R, Taylor AF, Tedersoo L, Vrålstad T, Ursing BM. 2005. UNITE: a database providing web-based methods for the molecular identification of ectomycorrhizal fungi. New Phytologist 166: 1063–1068.
Institute of Botany, University of Tartu, 40 Lai Str., EE-51005 Tartu,
Estonia. urmas.koljalg@ut.ee
Abstract
Identification of ectomycorrhizal (ECM) fungi is often achieved
through comparisons of ribosomal DNA internal transcribed spacer
(ITS) sequences with accessioned sequences deposited in public
databases. A major problem encountered is that annotation of the
sequences in these databases is not always complete or trustworthy. In order to overcome this deficiency, we report on UNITE, an
open-access database. UNITE comprises well annotated fungal ITS
sequences from well defined herbarium specimens that include
full herbarium reference identification data, collector/source and
ecological data. At present UNITE contains 758 ITS sequences from
455 species and 67 genera of ECM fungi. UNITE can be searched by
taxon name, via sequence similarity using blastn, and via phylogenetic sequence identification using galaxie. Following implementation, galaxie performs a phylogenetic analysis of the query sequence after alignment either to pre-existing generic alignments,
or to matches retrieved from a blast search on the UNITE data. It
should be noted that the current version of UNITE is dedicated to
the reliable identification of ECM fungi. The UNITE database is accessible through the URL http://unite.zbi.ee
CBS (Centraalbureau voor Schimmelcultures) - an Institute of the Royal Netherlands Academy of Arts and Sciences (KNAW)
DSMZ (Deutsche Sammlung für Mikroorganismen und Zellkulturen GmbH) (German Collection of Microorganisms and Cell
Cultures)
3
The Convention on Biological Diversity (CBD), epäviralliselta nimeltään biodiversiteettisopimus (the Biodiversity Convention) astui voimaan 29. joulukuuta 1993.
1
2
10
jalostusjärjestöjen omistamia, ja niiden kansainvälisessä vaihdossa sovelletaan usein yksityisoikeudellisia sopimuksia.
Eräs soveltavan maa- ja elintarviketalouden kehittämisen kulmakivistä on siten myös sienten geenivarojen hyödyntäminen eli niiden toivottujen ominaisuuksien valinta jalostuksessa. Pohjoismainen
mykorritsageenipankki on (ollut) nimeltään UNITE4, jonka verkkosivut http://unite.zbi.ee/ eivät tällä
hetkellä näy käytetyillä selaimilla. Myöskään verkkosivut http://www.zbi.ee/ (Institute of Zoology and
Botany, Estonian Agricultural University) eivät ole käytettävissä.
Suomessa ei ole geenivarojen saatavuutta koskevaa erillislainsäädäntöä. Jokamiehen oikeus antaa
mahdollisuuden eräiden luonnontuotteiden, mm. käpyjen, pähkinöiden, luonnonvaraisten marjojen,
sienten ja kukkien, myös luonnonvaraisten yrttien ja maustekasvien poimimiseen alueilta, missä liikkuminen on sallittua.
7.4 Aikataulu, resurssit ja toteutuksen organisaatio
Esiselvityshanke toteutettiin ajalla 1.1.2010–28.2.2011. Hankkeelle haettiin jatkoaikaa vuodelle 2011,
koska hanke pääsi kunnolla alkamaan vasta maaliskuussa 2010. Hankkeessa työskenteli kaikkiaan 4
henkilöä, joista yksi kokoaikaisena ja kolme osa-aikaisina tai tuntitöitä tehneinä. Markku Huttunen
toimi kokoaikaisena projektiasiantuntijana ja 1.9. alkaen myös hankkeen vastuuhenkilönä. Suvi Kuittinen ja Helena Puhakka-Tarvainen toimivat projektiasiantuntijoina tehden tuntitöitä hankkeelle. Ari
Pappinen toimi hankkeen projektipäällikönä 31.8. asti ja sen jälkeen hankkeen ulkopuolisena asiantuntijana.
Resurssit hankkeeseen saatiin vuonna 2002 perustetusta Rääkkylän Sienikeskuksesta, jonka puhdasilmalaittein ja ilmastoinnein varustetut tutkimus- ja prosessilaboratorion tilat kasvatuskaappeineen
vuokrattiin hankkeen käyttöön. Polar Shiitake Oy toimitti uusien sienilajien kasvatuskokeiluja varten
sahanpurualustoja. Uusiin viljelysienilajeihin kohdistunut kyselylomake (liite 1) lähetettiin maakunnallisen tason ja laajennettuna myös valtakunnallisen tason sieniyrittäjille, sienitutkijoille sekä muille
asiantuntijoille elo-syyskuussa 2010.
Esiselvityshankkeen aikana Puolangan Mycofoodin sienimötyöntekijöille ja yrittäjiksi opiskeleville esiteltiin kahteen otteeseen (16.–17.9.2010 ja 17.–18.2.2011) sientenviljelyyn ja sieniin liittyviä kohteita
Pohjois-Karjalassa. Tutustumiskohteina olivat Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen työskentelytilat ja kokoelmat Natura- ja Borealis-taloilla sekä viljelysienten koekasvatustilat (Sienikeskus) ja
siitakesienimö (Polar Shiitake Oy) Rääkkylässä. Opastusta kohteissa antoivat Markku Kirsi, Ari Pappinen, Riikka Linnakoski, Markku Huttunen ja Markku Leppänen. Helena Puhakka-Tarvainen piti sienikoulutuspäivän Puolangalla 16.7.2010. Lisäksi hankkeen puitteessa annettiin autoklaavikoulutusta
8.11.2010 rääkkyläläisen (Oravisalo) siitakesienimön yrittäjälle Hannu Iloselle. Opastusta paikanpäällä
antoivat Helena Puhakka-Tarvainen ja Markku Huttunen. Juvalla järjestettiin 20.–22.8.2010 tryﬀelikongressi, jonne osallistuivat Suvi Kuittinen, Ari Pappinen ja Helena Puhakka-Tarvainen.
7.5 Rääkkylän Sienikeskuksen kasvatuskokeet
CBS-geenipankista keväällä 2010 tilattuja sienikantoja siirrostettiin vinopinnoilta MEA-alustoille (mallasuute-agar) 12.3.2010. Alustoja jatkettiin tarpeen mukaan kesän ja syksyn 2010 aikana.
The UNITE database providing web-based methods for the molecular identification of ectomycorrhizal fungi
4
11
Huhtasienen, talvijuurekkaan ja koivunkantosienen potentiaalisten kantojen mahdollisuuksia arvioitiin Rääkkylän Sienikeskuksen tiloissa kasvatuskaapeissa tehdyin kasvatuskokein syksyn 2010 ja alkuvuoden 2011 välisenä aikana. Huhtasienten kasvatusalustoja varten saatavissa olevia puulajeja olivat
mm. paju, harmaaleppä ja haapa valmiiksi haketettuina. Alustoihin lisättiin ravinteina ruista ja kipsiä
(kalsiumsulfaatti-dihydraatti CaSO4*2H2O). Talvijuurekkaiden ja koivunkantosienten kasvua arvioitiin
Polar Shiitake Oy:n sahanpurualustoihin ympättyinä rihmastokantoina.
Kasvatuskaappeja alettiin käynnistellä keväällä 2010, mutta ne saatiin kokonaan toimiviksi vasta syksyllä. Kaappien sumutuksen tasaamista varten oli käytössä vedenpehmennin HOH ET55/110, johon
viikottain lisättiin elvytysaineeksi tyynysuolaa. Sienikeskuksen tiloissa käytöstä pois ollut autoklaavi
saatiin toimintakuntoon loppusyksyllä.
7.5.1 Huhtasienten kasvatuskokeet
Huhtasienten kasvatusta varten valmistettiin jyväymppi rukiinjyvistä 3.–4.8.2010. Kosteuspitoisuus
määritettiin 60 %:iin ja jyviin lisättiin 3 % kipsiä. Sekoituksen jälkeen massa kaadettiin autoklaavipusseihin ja pussit autoklavoitiin. Pussien annettiin jäähtyä laminaarissa, minkä jälkeen aiemmin valmistettu nesteymppi kaadettiin jyväpusseihin ja pussit suljettiin nitojalla. Kasvatushuoneen kosteus oli
mittarin mukaan 71 % ja lämpötila +20 °C. Valaistus oli suurempaa huoneen alaosassa, joten jyväpussit
laitettiin ylähyllylle hämärään. Jyväymppi tarkastettiin ja varovasti sekoitettiin 9.8.2010. Jyväymppi
tarkastettiin uudelleen 16.8.2010, jolloin otettiin jyvänäytteet maljoille. Maljoilla selvitettiin homesienten mahdollinen kasvu. Jyväymppi oli homehtunut 23.8.2010 mennessä, jolloin myös maljanäytteissä todettiin homepisteitä.
MEA-alustoja jatkettiin uusille maljoille 2.9.2010. Petrimaljat tarkastettiin 13.9.2010, jolloin osassa
näytteistä havaittiin homepisteitä. Uudet maljat valmistettiin näiden tilalle.
Uusi jyväymppi valmistettiin rukiinjyvistä huhtasienten kasvatusta varten 21.–22.9.2010. Rukiinjyviä
liotettiin yön yli laakeassa astiassa ja suodatettiin ylimääräinen vesi pois. Punnittiin 1000 g rukiinjyviä
(w.w.) autoklaavipusseihin, lisättiin 3 % kipsiä ja sekoitettiin huolellisesti. Tehtiin autoklavointi +121 °C
MEA-alustojen jatkaminen vanhoilta maljoilta. © Markku Huttunen
12
30 min., minkä jälkeen pussit jäähdytettiin laminaarissa. Ymppi siirrostettiin huhtasienimaljoilta suoraan jyväpusseihin, jotka suljettiin nitojalla ja siirrettiin kasvatushuoneeseen.
Tehtiin 8 sienialustaa ja 2 kontrollialustaa huhtasienten kasvatuskokeiluja varten 2.–3.11.2010 Rääkkylän Sienikeskuksella.
Sienialustat (Bürkle, 3500 ml PP-muovinen):
500 ml hiekkaa (kivituhka)
1500 ml orgaaninen aines:
1250 ml harmaaleppärouhe
150 ml luomuruisjauho
100 ml pajurouhe
20 ml kipsiä
Huhtasienten kasvatussekoitettiin huolellisesti
alustojen valmistusta.
lisättiin vettä 1100 ml
© Markku Huttunen
Sterilointi tehtiin Tuttnauer 5075 EL 2D -autoklaavilla 5Liquids 121 -nesteohjelmalla, jonka kokonaiskesto käynnistyksestä jäähdytysvaiheen loppuun oli noin 2 h 10 min. Alustat jäähdytettiin laminaarissa, minkä jälkeen jyväymppipusseista inokuloitiin rihmastoa ja sclerotia-palasia alustoille. Nämä siirrettiin kasvatuskaappeihin kontrollialustojen (ei siirrostusta) kera.
Huhtasienten rihmaston ja sclerotia-palasten inokulointi kasvualustoille. © Markku Huttunen
13
Taulukko 1. Koeasetelma huhtasienten viljelyyn 3.11.2010.
lpt °C
kosteus %
CO2 (ei anturia)
poistoventtiili %
ylähylly
keskihylly
Kaappi 1
4,0
98,0
4,0
2,0
Morela1, Moresc3, Kontr5
Moresc4, Morela2
Kaappi 2
15,0
98,0
4,0
2,0
Morela1, Moresc3, Kontr5
Moresc4, Morela2
Ymppäykseen käytetyt puhdasviljellyt sienirihmastokannat:
1
Morchella elata (220910) CBS 278.85
2
Morchella elata (220910) CBS 276.85
3
Morchella esculenta (220910) CBS 275.85
4
Morchella esculenta (220910) CBS 486.95
5
Kontrollit
Lämpötiloja nostettiin kasvatuskaapeissa 15.11.2010, Stametsin (2000) ohjeistusta mukaillen uusiksi
lämpötiloiksi 7,0 (kaappi 1) ja 18,0 (kaappi 2) astetta.
Huhtasienirihmaston kasvua. © Markku Huttunen
Huhtasienialustoissa ei ollut tapahtunut rihmastonkasvua lukuun ottamatta kehitystä 12.1.2011 mennessä. Myös jonkun verran homekasvustoa oli ollut silmämääräisesti havaittavissa kaikilla alustoilla,
14
myös kontrolleissa. Tällöin alustoille lisättiin
puoli muovikauhallista vettä, minkä päälle laitettiin paksuhko kerros harmaaleppärouhetta.
Toiveissa oli edelleen huhtasienten itiöemien
nouseminen alustalta.
Huhtasienialustojen elvytys. © Markku Huttunen
7.5.2 Talvijuurekkaiden ja koivunkantosienten kasvatuskokeet
Polar Shiitake Oy:n tiloissa ympätyt pötikät tuotiin laatikoissa Sienikeskukselle 23.11.2010. Laatikot
leviteltiin lattialle valon tasaisen jakaantumisen varmistamiseksi. 15. lokakuuta 2010 ympätyt pötikät
sisälsivät talvijuurekasta (6 laatikkoa) ja koivunkantosientä (5 laatikkoa). Pötikät, 42 kpl talvijuurekasta
ja 35 kpl koivunkantosientä, rei’itettiin 24.11.2010 ilman/kaasujenvaihdon turvaamiseksi. Rei’itys tehtiin steriilillä 1,4 mm neulalla 6 riviin pötikän yläpinnalle noin 1 cm välein. Neula steriloitiin alkoholilla
ennen uuden pötikän rei’itystä.
Ympätyt pötikät, niiden rei’itys ja asettelu kasvatuskaappeihin. © Markku Huttunen
15
Taulukko 2. Koeasetelma talvijuurekkaiden ja koivunkantosienten viljelyyn 24.11.2010. Esikasvatusvaihe muovit
päällä 2–5 viikkoa kahdessa eri lämpötilassa valot päällä.
lpt °C
kosteus %
CO2 (ei anturia)
poistoventtiili %
ylähylly (v/o)
keskihylly (v/o)
alahylly (v/o)
Kaappi 3
15,0
98,0
4,0
2,0
7 Fla/6 Kue
6 Kue/7 Fla
7 Fla/6 Kue
Kaappi 6
20,0
98,0
4,0
2,0
7 Fla/6 Kue
6 Kue/7 Fla
7 Fla/5 Kue
v/o = vasen/oikea
Fla = Flammulina velutipes
Kue = Kuehneromyces mutabilis
Talvijuurekkaat olivat aloittaneet itiöemien tuotannon 8.12.2010 mennessä, jolloin muovit avattiin ja
poistettiin pötiköiden ympäriltä. Kasvu oli ollut silmämääräisesti nopeampaa alhaisemmassa lämpötilassa (kaappi 3). Koivunkantosienet eivät olleet alkaneet tuottaa itiöemiä vielä 20.12.2010, jolloin talvijuurekkaista osa oli jo kuivunut. Koivunkantosienet olivat aloittaneet itiöemien tuotannon 29.12.2010
mennessä, jolloin muovit avattiin ja poistettiin pötiköiden ympäriltä. Kaikki talvijuurekaspötikät olivat
tuolloin jo kuivuneet. Koivunkantosienissä oli tapahtunut vain vähäistä kehitystä 5.1.2011 mennessä,
vaikka pieniä itiöemiä oli ilmaantunut lisää sekä muutamia isompia epätasaisesti kasvaneina. Sienet
muistuttivat kovasti siitakesieniä, joiksi ne sittemmin todettiin. Rihmastoympin kanssa oli tapahtunut
sekaannus jossain vaiheessa loppusyksyä 2010.
Talvijuurekkaan (Flammulina velutipes) itiöemiä
9 ja 13 viikon kuluttua ymppäyksestä Polar Shiitake Oy:n pötiköihin. © Markku Huttunen
16
Siitakesienet olivat kasvaneet epätasaisesti 12.1.2011 mennessä, osa sienistä kuitenkin kelvollisen näköisesti. Myös pieni erä
uusia talvijuurekkaita oli noussut jo kuivuneisiin pötiköihin.
Uusia koivunkantosienirihmastolla ympättyjä pötiköitä saatiin
Sienikeskukselle 19.1.2011 yhteensä 42 kpl. Kyseessä oli Jouni
Issakaiselta Turun seudulta saatuja luonnonkantoja seuraavasti
(kannat, määrä): n:o 1 (3), n:o 2 (1), n:o 4 (18), n:o 5 (4) ja n:o
7 (16). Sienikannat oli ympätty 5.12.2010. Pötikät rei’itettiin
19.1.2011 aiemmin kuvatun mukaisesti ja laitettiin kasvatuskaappeihin 3 ja 6.
Taulukko 3. Koeasetelma koivunkantosienten viljelyyn 19.1.2011.
Koivunkantosienten esikasvatusvaihe muovit päällä 2 viikkoa kahdessa eri lämpötilassa valot päällä.
lpt °C
kosteus %
CO2 (ei anturia)
poistoventtiili %
ylähylly (v/o)
keskihylly (v/o)
alahylly (v/o)
Kaappi 3
10,0
98,0
4,0
2,0
3k4,2k7/2k4,2k7
1k1,1k5/1k1,1k5
2k4,2k7/2k4,2k7
Kaappi 6
15,0
98,0
4,0
2,0
3k4,2k7/2k4,2k7
1k1,1k5/1k2,1k5
2k4,2k7/2k4,2k7
Siitakkeen itiöemien ilmaantuminen
pötiköistä. © Markku Huttunen
v/o = vasen/oikea
3k4 = 3 kpl pötiköitä kannalla 4 ympättynä jne.
Koivunkantosienet olivat aloittaneet pienten itiöemien tuotannon
2.2.2011 mennessä, jolloin muovit avattiin ja poistettiin pötiköiden
ympäriltä. Sienet olivat kasvaneet muutamassa pötikässä 9.2.2011
mennessä kasvun keskittyessä rihmastokantoihin k1, k4 ja k5. Osassa sienistä oli miellyttävä lakritsimainen tuoksu. Kasvatuslämpötilan vaikutusta ei voitu vielä arvioida. 16.2.2011 mennessä sieniä oli
noussut lisää, varsinkin pieniä sieniä
röykkiöittäin joidenkin pötiköiden
rei’ityskohtiin. Osa sienistä oli kasvanut lakiltaan n. 4 cm kokoiseksi. Myös
rihmastokantaa k2 oleva pötikkä oli
alkanut tuottaa itiöemiä. Kasvu oli ollut silmämääräisesti parempaa korkeammassa lämpötilassa (kaappi 6).
Koivunkantosienen
(Kuehneromyces
mutabilis) itiöemiä 9 ja 10 viikon kuluttua ymppäyksestä Polar Shiitake Oy:n
pötiköihin. © Markku Huttunen
17
7.6 Kustannukset ja rahoitus
Tämän elinkeinojen kehittämishankkeen hyväksytyt kustannukset olivat yhteensä 89000,00 euroa
alla esitetyn hyväksytyn kustannusarvion mukaisesti. Esiselvityssuunnitelman budjettia tarkennettiin
28.5.2010 tehdyllä muutoshakemuksella. Esiselvityksen sisällöt ja suunnitelma eivät budjetin tarkentamisesta huolimatta muuttuneet. Myöskään esiselvityshankkeen kokonaisbudjetti ja rahoitusosuudet eivät muuttuneet.
Kustannukset
Palkkauskulut ja palkkiot
Vuokrat
Kotimaan matkakulut
Ulkomaan matkakulut
Muut kustannukset
Kokonaiskustannukset
Hyväksyttävät kustannukset yhteensä
Haettu euroa
54000,00
9000,00
5000,00
12200,00
8800,00
89000,00
89000,00
Hyväksytty euroa
54000,00
9000,00
5000,00
12200,00
8800,00
89000,00
89000,00
Alkuperäinen
58800,00
15000,00
2000,00
12200,00
1000,00
89000,00
89000,00
Tämän elinkeinojen kehittämishankkeen hyväksytty rahoitus oli yhteensä 89000,00 euroa alla esitetyn
hyväksytyn rahoitussuunnitelman mukaisesti. Avustusta on maksettu hankkeen toteutuneista tukikelpoisista kustannuksista.
Rahoitus
EU + valtio
EU-osuus
Valtion osuus
Kunnat
Julkinen rahoitus yhteensä
Hyväksytty rahoitus yhteensä
Kokonaisrahoitus
Haettu euroa
80100,00
0,00
8900,00
89000,00
89000,00
89000,00
Hyväksytty euroa
80100,00
40050,00
40050,00
8900,00
89000,00
89000,00
89000,00
Julkisen rahoituksen osuus hankkeen hyväksyttävästä rahoituksesta oli 100 % eli 89000,00 euroa, josta
EU-rahoituksen osuus oli 45 % eli 40050,00 euroa. Yksityisen rahoituksen osuus hankkeen hyväksyttävästä rahoituksesta oli 0 % eli 0,00 euroa.
7.7 Raportointi ja seuranta
Alun perin vuoden mittaiseksi suunnitellulla hankkeella ei ollut määrättyä ohjausryhmää. Hankkeen
puitteissa pidettiin kokouksia yhteistyökumppanin ja/tai muiden sidosryhmien kanssa Rääkkylän Sienikeskuksella ja virastotalolla, Polar Shiitake Oy:n toimitiloissa, PKAMK:n tiloissa Metla-talolla ja Sirkkala-kampuksella yhteensä 8 kertaa. Hanketta tarkasteltiin tekijöiden kesken kuukausittain.
7.8 Toteutusoletukset ja riskit
Hankkeelle asetetut tavoitteet saavutettiin melko hyvin, vaikka hankkeen alku hieman viivästyikin
alkuperäisistä suunnitelmista ja aikataulusta. Sienikeskuksen jo olemassa olevien resurssien uudelleen käynnistäminen kulutti voimavaroja, jotka sitten olivat pois muusta kehittämistyöstä. Tämä koski
18
erityisesti kasvatuskaappien, paineilmakompressorin ja autoklaavin huoltoa ja korjaustoimenpiteitä.
Oletukset hankkeen toteutumisesta olivat hyvät, koska alustavaa selvitystyötä talvijuurekkaan viljelyn tiimoilta oli tehty jo Sienikeskus-hankkeen aikana. Esiselvityshankkeen luonteen mukaisesti riskien
arviointiin ei ollut suurempaa tarvetta, eikä yksityistä yritysrahaa tarvinnut budjetoida hankkeelle.
Kyselyn osalta pienenä riskinä oli ettei siihen saataisi riittävästi vastauksia. Kyselyyn tuli lopulta vastauksia vain 9/21. Koska kyselylomake oli yksinkertainen ja nopeasti täytettävissä, päällimmäisenä
nousi esiin jopa sieniyrittäjien uskon hiipuminen omaa alaansa kohtaan. Kotimaisen sieniyrittäjyyden
kehittämisen ja toiminnan vakiinnuttaminen on osoittautunut vaikeaksi, ja jatkossakin kehittämistyö
perustunee erilaisiin hankerahoituksiin.
8 Yhteistyökumppanit
Esiselvityshankkeessa yhteistyökumppanina toimi rääkkyläläinen siitakesienimö Polar Shiitake Oy (yhteystiedot alla). Yrityksen toimitusjohtajan Markku Leppäsen lisäksi yhteistyötä tehtiin Erja Kurjen,
Mervi Leppäsen ja Anja Toropaisen kanssa.
Polar Shiitake Oy
Markku Leppänen, toimitusjohtaja
Kuismintie 154
82300 Rääkkylä
Puh. +358 40 773 4807
Fax. +358 13 666 250
markku.leppanen@shiitake.inet.fi
www.polarshiitake.com
9 Hankkeen tulokset ja vaikutukset
9.1 Uusien sienilajien kasvatuskokeet
Kasvatuskokeiden aikana huhtasienialustoissa ei tapahtunut rihmastonkasvua lukuun ottamatta kehitystä. Jonkun verran homekasvustoa oli silmämääräisesti havaittavissa kaikilla alustoilla, myös kontrolleissa.
Talvijuurekkaat aloittivat itiöemien tuotannon pötiköissä joulukuun alussa 2010, ja niiden kasvua kesti
pari-kolme viikkoa. Kasvu oli silmämääräisesti nopeampaa alhaisemmassa lämpötilassa. Jonkun verran uusia talvijuurekkaita kasvoi ensi sadon jälkeen lähes kuivuneisiin pötiköihin. Rihmastoympin sekaannuttua loppusyksyllä 2010 pötiköissä kasvateltiin myös siitakesieniä.
Koivunkantosienet aloittivat itiöemien tuotannon tammi-helmikuun vaihteessa 2011. Sienten kasvu
näytti keskittyvän rihmastokantoihin k1, k2, k4 ja k5. Kasvu oli silmämääräisesti nopeampaa korkeammassa lämpötilassa.
9.2 Saatavissa olevien suomalaisten kasvatusmateriaalien sopivuus uusien lajien kasvatukseen
Eniten käytettyjä eri sienilajien kasvualustoja ovat puusta, oljesta ja kompostista valmistetut alustat
(Seppälä 1993). Puuta, yleensä vain lehtipuita, voidaan käyttää sellaisenaan, erikokoisina pölkkyinä.
Puusta voidaan tehdä kasvualustoja myös hakettamalla rungot sopiviin astioihin. Olkea käytetään kasvualustana sellaisenaan sekä muiden aineiden (esim. sahanpuru) kanssa silputtuna. Perinteisin kom-
19
posti taas muodostetaan oljesta ja hevosenlannasta, mutta myös muuta lantaa käytetään.
Viljelyyn otettavien hajottajasienten kasvatus aloitetaan kasvualustan steriloinnilla. Paras tulos saavutetaan kuumentamisella paineistetun höyryn avulla, joka tuhoaa kaikki elävät mikrobit. Höyryautoklaavin toiminta perustuu korkeaan lämpötilaan, riittävään käsittelyaikaan, ylipaineeseen sekä
kylläiseen vesihöyryyn. Autoklaavilla suoritettu täydellinen sterilointi tehdään +121 °C lämpötilassa
1 bar:n paineessa vähintään 15 minuuttia, mutta maailmalla käytetään sahanpurualustoille usein 2–3
tunnin aikaa (Stamets 2000). Useimmiten riittää kasvualustan kuumentaminen +65 °C:een kuudeksi
tunniksi, jolloin lähes kaikki haitalliset kilpailevat mikrobit tuhoutuvat (Seppälä 1993).
Kasvualustan valmistuttua se ympätään eli siihen sekoitetaan puhdasviljelty viljelysienirihmasto. Sienirihmasto on tavallisesti viljanjyviin kasvatettu, mutta myös nesteymppäystä käytetään. Ymppäyksessä sienirihmaston valloittamat viljanjyvät tai nesteviljelmä sekoitetaan kasvualustaan. Sienisato on
pitkälti riippuvainen edellä mainittujen työvaiheiden (kasvualustan valmistus, sterilointi ja ymppäys)
onnistumisesta. Käytännössä tämä riippuu useimmiten siitä, kuinka hyvin kilpailevat sienet ja mikrobit
voidaan pitää poissa kasvualustasta näiden työvaiheiden aikana. Kasvualustan ymppäämistä seuraavat
rihmaston kasvatusvaihe sekä varsinainen satokausi.
Koivunkantosienen ja talvijuurekkaan viljely ruokasieniksi ulkona pidettävissä ympätyissä pinoissa pitäisi olla kirjallisuuden valossa mahdollista Suomen olosuhteissa. Rääkkylän kasvatuskokeiden perusteella talvijuurekkaiden ja koivunkantosienen kasvatus sisällä viljasta ja sahanpurusta tehdyissä pötiköissä on myös mahdollista, vaikka varsinaiseen kasvatusolosuhteiden tarkkaan säätelyyn ei näissä
kokeissa tähdättykään. Tulevissa kokeiluissa tulee testata pääpuulajia vaihtelemalla sahanpuruosan
merkittävyyttä uusien viljelysienten kasvatuksessa.
9.3 Suomessa uusien, myyntihinnaltaan arvokkaampien sienten soveltuvuus nykyisiin tuotantokonsepteihin
Talvijuurekkaan tuotantomäärissä oli selkeää kasvua 1980- ja 1990-luvuilla erityisesti Japanissa ja Yhdysvalloissa (Royse 1996). Japani on talvijuurekkaan merkittävin tuottajamaa (Furukawa 1987). Viime
aikoina maailmalla talvijuurekkaan markkinahinnat ovat olleet melko alhaiset. Vuotuinen menekki on
vähentynyt, niin myös tukkuhinnat. Talvijuurekas on menettänyt markkinoiden vetovoimaansa – tuottajat eivät tuota eivätkä kuluttajat osta. Talvijuurekkaan hinta on 1990-luvulla ollut Kanadan markkinoilla noin 18 dollaria (13 euroa) kilolta tuoreita sieniä (Khalloufi ym. 2000). Vuonna 2002 Tokion
tukkukauppojen läpi kulki 9655 tonnia talvijuurekkaita hintojen ollessa keskimäärin 318 jeniä tai 2,76
US$ (2 euroa) kilolta (Tshering & Vinning 2004).
Australiassa tukkukauppiaat maksavat 60–120 A$ (43–87 euroa) huhtasienikilosta niiden laadusta riippuen (Stott & Mohammed 2004). Kerättyjen huhtasienten kaupallinen arvo läntisessä Pohjois-Amerikassa on vuosittain arviolta 5–10 miljoonaa dollaria (3,7–7,4 milj. euroa) (Wurtz ym. 2005, Pilz ym.
2007). Poimijoille on maksettu 1990-luvulla keskimäärin 7–13 dollaria (5–9,5 euroa) kilolta tuoreita
huhtasieniä. Kuivattuina niitä on myyty Kanadassa vähittäiskauppiaille kuukaudesta riippuen hintaan
70–710 dollaria (50–520 euroa) kilolta. Kuivattuun huhtasienikiloon tarvitaan 8–10 kiloa tuoreita huhtasieniä. Säilyvyysaika ja märkä-kuivapainosuhde (10:1) huomioon ottaen kuivattujen huhtasienten
hinnat ovat olleet keskimäärin 2,5-kertaiset tuoreisiin nähden. Verrattuna muihin tärkeisiin ruokasieniin, huhtasientä pidetään arvokkaampana kuin kantarelleja (Cantharellus) ja se on amerikkalaista
matsutakea (Tricholoma magnivelare) runsaslukuisempi (Pilz ym. 2007). Maailmanlaajuisesti on arvioitu 50 miljoonan ihmisen poimivan huhtasieniä eri tarkoituksiin (Lonik 2002).
20
Japani on myös koivunkantosienen lähisukuisen namekon merkittävin tuottajamaa (Royse 1996).
Maailmalla tuotantomäärissä oli havaittavissa selvää kasvua 1980- ja 1990-luvuilla, mutta Japanissa
tuotanto on ollut tasaisempaa vuosien välillä. Namekon markkinahinnat ovat olleet melko alhaiset
Japanin tukkukaupassa. Vuonna 2002 Tokion tukkukauppojen läpi kulki 3610 tonnia namekoa hintojen
ollessa keskimäärin 468 jeniä tai 4,06 US$ (3 euroa) kilolta (Tshering & Vinning 2004). Vertailun vuoksi
vastaavat luvut siitakkeen osalta ovat: 10 684 tonnia hinnaltaan 775 jeniä tai 6,73 US$ (5 euroa) kilolta.
Arvokkaimman sienen eli matsutaken (Tricholoma matsutake) osalta luvut ovat seuraavat: vain 329
tonnia, mutta hinnaltaan 7177 jeniä tai 62,40 US$ (46 euroa) kilolta (Tshering & Vinning 2004).
Rääkkylän Sienikeskuksen tiloissa talvijuurekkaan ja koivunkantosienen potentiaalisilla kannoilla tehtyjen kasvatuskokeiden perusteella näitä sienilajeja voidaan pitää viljelyyn sopivina sienimöiden nykyisen tuotannon rinnalle. Mikäli kasvatusta tehdään pötiköissä, tarvitaan pieniä muutoksia tehdä
lähinnä logistiikkaan liittyen. Alustavien kyselyjen perusteella uusilla viljelysienilajeilla pystytään täydentämään hyvin jo viljelyssä olevien lajien logistiikkatarpeita. Huhtasienen potentiaalisten kantojen
mahdollisuuksia ei voidaan esikokeiden perusteella juurikaan arvioida, sillä itiöemiä ei saatu muodostettua. Uusien viljelysienilajien soveltuvuutta kyselylomakkeiden vastausten perusteella on vaikea
arvioida, sillä hajonta oli suurta (taulukko 5).
Uusia viljelysieniä ei ehditty tämän esiselvityshankkeen aikana kokeilla kaupallisen sienimön kasvatustiloissa. Kun talvijuurekasta ja koivunkantosientä on nyt onnistuttu kasvattamaan perinteisissä siitakepötiköissä koelaboratoriossa, seuraavana vaiheena on niiden kasvatuskokeilut perinteisen siitakkeen
kasvatuksen olosuhteissa. Alla on vertailtu kolmen em. sienilajin kasvatusolosuhteita (taulukko 4).
Taulukko 4. Siitakesienen, talvijuurekkaan ja namekon (sovellettava koivunkantosieneen) kasvatusparametrejä
Stametsin (2000) mukaan.
Kasvatusvaihe
Ymppi
Inkubointilämpötila °C
Suhteellinen kosteus %
Kesto vrk
Hiilidioksidipitoisuus ppm
Puhdasilmanvaihto/tunti
Valaistustarve lux
Primordiat
Alkulämpötila °C
Suhteellinen kosteus %
Kesto vrk
Hiilidioksidipitoisuus ppm
Puhdasilmanvaihto/tunti
Valaistustarve lux
Itiöemät
Lämpötila °C
Suhteellinen kosteus %
Kesto vrk
Hiilidioksidipitoisuus ppm
Puhdasilmanvaihto/tunti
Valaistustarve lux
Satosykli vrk
Satomäärä, väliaika vrk
Siitake
Talvijuurekas
Nameko/Koivunkantosieni
21–27
95–100
35–70
>10 000
0–1
50–100
21–24
95–100
14–18
>5000
0–1
–
24–29
95–100
14
>5000
0–1
–
10–16/16–21
95–100
5–7
<1000
4–7
500–2000*
4–10
95–100
3–5
2000–4000
2–4
20–50
10–15,6
98–100
7–10
500–1000
4–8
500–1000
16–18/21–27
60–80
5–8
<1000
4–8
500–2000*
56–84(112)
4–5, 14–21
10–16
90–95
5–8
2000–4000
2–4
20–50
20–30
2–3, 10–12
13–18
90–95
5–8
800–1200
4–8
500–1000
60
2, 10–14
*370–420 nm aallonpituus
21
9.4 Syntyvän uuden markkinapotentiaalin, tarvittavan logistiikan sekä investointi- ja osaamistarpeen
analyysi
Delfoi-menetelmä on asiantuntija-arvioiden ”jalostamiseen” perustuva menetelmä, jota voidaan käyttää esimerkiksi arvioitaessa pitkän aikavälin yhteiskunnallista ja teknologista kehitystä. Menetelmän
tarkoituksena on auttaa yksilöiden muodostamaa ryhmää kokonaisuutena käsittelemään jotain mutkikasta ongelmaa. Delfoi-tutkimusta voidaan käyttää arvojen, uusien näkemysten ja ideoiden tuomisessa suunnittelun ja päätöksenteon pohjaksi. Menetelmän kolme keskeistä piirrettä ovat anonyymiys,
argumenttien toisto sekä palaute. Tähän esiselvitykseen koottiin tarvittava asiantuntijapaneeli sieniyrittäjistä, sienitutkijoista sekä muista asiantuntijoista, mutta varsinaista Delfoi-kierrosta ei järjestetty.
Kyselylomakkeiden vastausten perusteella nähdään kotimaisten kasvatusalustojen soveltuvan melko
hyvin uusien sienilajien viljelyyn (taulukko 5, liite 1). Niiden mukaantulo viljelyyn ei kuitenkaan sinällään paranna sienimötekniikkaa eikä automaatiota, vaikka joidenkin vastaajien mielestä tämäkin
tulisi kysymykseen. Sen sijaan kasvavaa investointitarvetta tilojen, laitteiden ja työvoiman kautta on
hankalampaa arvioida, sillä vastaukset olivat puolesta ja vastaan. Kyselyn mukaan uusien sienilajien
mukaantulo ei lisää merkittävästi logistiikkatarvetta eli kuljetukseen, varastointiin ja toimitusketjuihin
liittyviä kustannuksia.
Taulukko 5. Kyselylomakkeiden vastaukset. Vastaajien (R) määrä = 9, kysymysten (Q) määrä = 10. Kysymykset on
esitetty liitteessä 1.
Vastaaja
R1
R2
R3
R4
R5
R6
R7
R8
R9
Q k-arvo
Q1 Q2 Q3 Q4 Q5 Q6 Q7 Q8 Q9 Q10 R k-arvo
5
5
5
5
4
5
5
5
5
2
4,6
3
3
3
1
4
2
2
3
5
5
3,1
4
1
2
2
5
3
2
4
4
4
3,1
4
4
2
2
4
2
2
2
5
4
3,1
4
2
3
4
3
2
2
3
5
3
3,1
2
2
4
2
5
4
2
4
5
4
3,4
4
4
4
4
4
4
4
4
4
4
4,0
4
5
5
5
5
5
4
5
4
4
4,6
3
3
4
2
5
4
2
4
3
4
3,4
3,7 3,2 3,6 3,0 4,3 3,4 2,8 3,8 4,4 3,8
Uuden maaseudun yrityspotentiaalin kehittämiseksi tulee aluksi laatia aloittavan sienimöyrityksen liiketoimintasuunnitelma, johon sisällytetään yrityksen koko elinkaari ja tarvittavat prosessit. Tämä toteutetaan esimerkiksi taulukkolaskenta- tai tietokantapohjaisella kustannusarviolaskelmalla sienimön
toiminnan aloittamisesta investointien ja markkinoinnin kautta tapahtuvaan tuotannon vakiinnuttamiseen.
Syntyvää uutta markkinapotentiaalia arvioitaessa voidaan pohtia millaisia vaatimuksia uudet viljelysienilajit asettavat nykyiselle tuotantotekniikalle. Millainen olisi laajempi, esim. siitakkeen ja koivunkantosienen tuotantoon perustuva kustannusrakenne/malli? Sienten terveysvaikutusten todentaminen
myös Suomessa olisi merkittävää jatkojalostusta ajatellen, koska tuotantokustannukset ovat suuria.
Hinnan alentaminen ei tässäkään tapauksessa auta, koska tuotteiden volyymit eivät riitä merkittäviin
jalostusmääriin. Koska nykyinen tuotantovolyymi on varsin pientä, pohjoiskarjalaisten sienimöyritysten tulisikin laajentaa verkostoaan ja hakea kustannusten kattamiseksi kumppaneita myös muista elin-
22
tarvikealan yrityksistä, erityisesti markkinointiyhteistyötä kotimaisten kasvisten tuottajien kanssa, ja
sitä kautta pyrkiä kehittämään alan kustannustehokkuutta.
Ulkomaista vientiä ajatellen alustavat toimituskumppaneille suunnatut kyselyt osoittavat, että markkinoita uusille, myyntihinnaltaan arvokkaammille viljelysienille löytyy kotimaan ulkopuolelta, varsinkin
luomuna (M. Leppänen, suull.).
9.5 Sienikuitujen yms. terveysvaikutustutkimukset
Terveysvaikutteisella eli funktionaalisella elintarvikkeella tulee olla tieteellisesti osoitettua näyttöä
terveysvaikutuksesta ja sen tulee edistää terveyttä, hyvinvointia tai ennalta ehkäistä sairastumisriskiä (Menrad 2003). Terveysvaikutusten trendit leviävät maailmalle Aasian maista, erityisesti Japanista
(Hosoya 1998). Eniten kasvupotentiaalia ennustetaan tuotteille, jotka pystyvät tutkitusti lupaamaan
vaikutuksia painonhallintaan, ruuansulatukseen, sydänterveyteen ja vastustuskykyyn (van Kleef ym.
2005, Verhagen ym. 2010).
Suomessa viljelysienten terveysvaikutusten tutkimus on ollut varsin vähäistä. Pohjois-Karjalassa on
tutkittu erityisesti siitakkeen terveysvaikutuksia, mutta tulosten tulkinta on jäänyt keskeneräiseksi.
Hannu Mäkelän ja muiden tutkimusten tulosten perusteella on kuitenkin voitu esittää mm. siitakkeen
sisältävän terveydelle edullisia biologisesti aktiivisia yhdisteitä (Mäkelä ym. 2005a, 2005b, Hämäläinen & Kettunen 2007, Majoinen & Tiainen 2007). Nykyisin maailmalla viljakuidut kuten β-glukaani
ovat päässeet siihen statukseen, että niitä voi rajoitetusti käyttää terveysväittämissä (mm. Manzi &
Pizzoferrato 2000, Manzi ym. 2001). Siitakesienen lukuisia lääketieteellisiä ominaisuuksia kliinisistä
tutkimuksista on esitetty mm. Kenneth Jonesin (1995) ja Paul Stametsin (2005) teoksissa. Riippumatta
siitä käytetäänkö tuoresieniä (luonnosta poimitut, viljellyt) tai jalostettuja tuotteita eri muodoissaan,
terveysvaikutusten osalta niitäkin tulisi kotitalouksissa syödä vähintään kerran viikossa.
β-glukaani on pitkäketjuinen hiilihydraatti, joka koostuu glukoosimolekyyleistä ja jota on kauran ohella
muun muassa sienissä (Misaki ym. 1988, Cheung 1996). β-glukaani on tärkeä ravintokuitu, joka alentaa veren LDL-kolesteroliarvoja ja on terveellistä ruoansulatuselimistölle (Braaten ym. 1994, Queenan
ym. 2007). Suositeltava päiväannos β-glukaania on 3–6 grammaa. Eläinkokeissa kaloilla, jyrsijöillä, sioilla sekä siipikarjalla on todettu mm. suun kautta annettavan β-glukaanin vaikuttavan immuunivasteisiin, ehkäisevän syöpäsolujen muodostumista sekä lisäävän infektioiden vastustuskykyä (Paulsen
ym. 2001, 2003, Hong ym. 2004, Vetvicka ym. 2007, Chaung ym. 2009, Cox & Dalloul 2010). Se mikä
toimii lisäravinteina esim. hiirillä, ei välttämättä kuitenkaan päde ihmisillä. Esimerkiksi pyöräilijöillä
tehdyissä rasituskokeissa ei kauran β-glukaanilla todettu olevan vaikutusta immuunivasteeseen eikä
hengitystieinfektioihin (Nieman ym. 2008). Joka tapauksessa sienten sisältämien β-glukaanien lääketieteellisten vaikutusten tutkimus on tällä hetkellä hyvässä vauhdissa kansainvälisillä foorumeilla
(esim. Akramiene ym. 2007, Chen & Seviour 2007, Chan ym. 2009).
Sienisoluissa soluseinä on muodostunut polysakkarideista kuten kitiinistä ja mm. glukosamiinista (Zamani ym. 2008). Kaikilla sienillä ei kuitenkaan ole kitiinisoluseinää, vaan osalla (Oomycetes) se on
muodostunut selluloosasta (Vetter 2007). Glukosamiini on nivelrustojen, nivelpintojen ja selän välilevyjen rakenneosa, jonka määrä vähenee iän myötä, ja siksi sitä käytetään nivelten rappeutumisen
ehkäisemiseen ja hoitoon (Kelly 1998).
Kitiini kuvattiin ensimmäisen kerran sienistä 1800-luvun alussa ja pian sen jälkeen se eristettiin hyönteisistä ja nimettiin (Shahidi ym. 1999). Vuonna 1859 löydettiin kitosaani ja seuraavien vuosikymme-
23
nien aikana näitä kahta yhdistettä tutkittiin hyvin paljon (Rouget 1859, Dodane & Vilivalam 1998).
1930-luvun lopussa ja sen jälkeisinä vuosikymmeninä kitiinille ja kitosaanille haettiin useita patentteja,
mutta synteettisten polymeerien markkinoilletulo siirsi kiinnostuksen niihin ja kiinnostus kitosaaniin
heräsi uudelleen vasta 1970-luvulla (Kumar 2000). Kitosaania esiintyy luonnostaan joissain mikro-organismeissa ja sienissä, kuten hiivassa (Carlile ym. 2001).
Kitosaania valmistetaan kaupallisesti mm. rapujen, katkarapujen, hummereiden, simpukoiden ja ostereiden kuorista (Tudor ym. 2006, Bolat ym. 2010). On myös olemassa toinen kitiinilähde, fermentaatioteollisuudesta saatavat sienet, jotka tuottavat arviolta lähes miljoona tonnia ”jätettä” vuodessa
(Fourest & Roux 1992, Pochanavanich & Suntornsuk 2002). Kitiiniä ja kitosaania tuotetaan hiutaleina,
jauheena, rakeina, levyinä ja kalvoina (Illum 1998, Wu ym. 2004, Rinaudo 2006).
Quorn on tuote-esimerkki, joka on lihan korvikkeeksi tarkoitettu Fusarium venenatum/F. graminearum
-homesienestä tuotettu mykoproteiinivalmiste (Wiebe 2004). Valmistusprosessissa sienen ravintona
on tärkkelys. Korkeasta kuitupitoisuudesta johtuen tuotteen on todettu alentavan veren kolesteroliarvoja ja auttavan pienentämään päivittäistä kaloriannosta (Turnbull ym. 1992, 1993).
10 Johtopäätökset ja esitykset jatkotoimenpiteiksi
Kahden uuden viljelysienilajin (talvijuurekas, koivunkantosieni) kasvatuskokeilut Polar Shiitake Oy:n
sahanpurualustoissa onnistuivat ja yritykset voivat halutessaan kokeilla niitä jatkossa esim. siitakkeen
tuotannon rinnalla. Huhtasienet tiedettiin jo ennalta vaikeiksi kasvattaa, eikä itiöemiä onnistuttu tuottamaan tämän esiselvityshankkeen aikana. Niiden osalta tulee jatkossa keskittyä entistä tarkempiin ja
monipuolisempiin kasvatuskokeiluihin.
Tulevissa hankkeissa on syytä selvittää miten valmiita suomalaiset kuluttajat ovat talvijuurekkaan
käytölle ruokasienenä ja millaisiin itiöemiin he ovat mieltyneet – ruskeisiin vai valkoisiin, pieni- vai
suurilakkisiin, miedompiin vai voimakkaamman makuisiin. Lisäksi tulisi selvittää havupuiden käyttöä
sahanpuruna ja monenlaisten maanviljelyksen sekä teollisuuden jätevirtojen ja sivutuotteiden käyttöä kasvualustojen valmistuksessa. Näiden sivutuotteiden käyttö sienten viljelyssä on kehittämisen
arvoinen asia, sillä niitä on mahdollista saada edullisesti suuria määriä. Kaikki tämä auttaa yrityksiä
vähentämään jätekuormiaan ja toisaalta puun osuutta kasvualustassa voidaan pienentää.
Uutta liiketoimintaa voi odottaa syntyvän sieniyrittäjyyden ympärille, mikäli nykyistä tuotantoa voidaan tehostaa uusilla sienilajeilla, erityisesti markkinoinnin ja tuotteistamisen kautta. Samalla tulee
voimakkaasti edistää jo viljelyssä olevien lajien markkinointia. Eräs potentiaalinen liiketoimintamalli
uusille yrittäjille on koivunkantosienen pölkkykasvatus puoliviljelynä, mikä onnistuu pienin investoinnein, mutta vaatii lisäkehittelyä. Puolueettoman ja riippumattoman sienitutkimuksen jatkuminen on
edelleen tarpeen ruokasieniä tuottavien yritysten kilpailukyvyn vahvistamiseksi sekä sientenviljelyyn
kohdistettujen investointien kannattavuuden säilyttämiseksi.
Toiminnassa olevien sienimöiden kannalta keskeistä on nykyisen tuotantotekniikan, kasvatustilojen
ja logistiikan sovittaminen tuotannon mahdolliseen laajentamiseen. Aloittelevien viljelijöiden tulee
edelleenkin kiinnittää huomiota perustekijöihin kuten riittävän tietotaidon hankkimiseen sienimöä
rakennettaessa, kasvatusalustoja valmistettaessa sekä itse kasvatustyössä. Myös viljelysienten markkinoinnissa käyttökelpoisten terveysväittämien hyödyntäminen edellyttää kysynnän kasvua vastaavan
toimivan logistiikka- ja markkinointimallin luomista. Valmista teknologiaa ja osaamista monille uusil-
24
le viljelysienille löytyy esim. Japanista (liite 3). Yhteistyö japanilaisten sientenviljelyorganisaatioiden
kanssa auttaisi myös suomalaisia viljelijöitä yritystoiminnassa ja osaamisen kehittämisessä. Toivottavaa on sellaisten tuotantomallien syntyminen, joilla sientenviljelystä saadaan järkevä pää- tai sivuelinkeino sienimön koosta riippuen.
Sieniproteiinin tuotanto rihmastokasvatuksena on yksi lupaavista tuotantomuodoista. Sen lisäksi panosfermentoinnilla voidaan tuottaa sienikuidun hajoamisesta johtuvia lyhytketjuisia rasvahappoja,
joilla on tunnettuja prebioottisia vaikutuksia. Myös terveysvaikutusten todentamiseksi tulee jatkaa jo
aiemmin esikokein aloitettua viljelysienten rihmastokasvatusta.
11 Allekirjoittajat ja päiväys
Joensuussa 30.3.2011
________________________
Markku Huttunen
_________________________
Suvi Kuittinen
________________________
Helena Puhakka-Tarvainen
_________________________
Ari Pappinen
Lähdeluettelo
Akramiene D, Kondrotas A, Didziapetriene J, Kevelaitis E. 2007. Eﬀects of beta-glucans on the immune system.
Medicina (Kaunas) 43: 597–606.
Arora D. 1986. Mushrooms demystified. 2nd ed. Ten Speed Press, Berkeley, CA, s. 782–816.
Bao HN, Ushio H, Ohshima T. 2008. Antioxidative activity and antidiscoloration eﬃcacy of ergothioneine in
mushroom (Flammulina velutipes) extract added to beef and fish meats. Journal of Agricultural and Food
Chemistry 56 (21): 10032–10040.
Bao HN, Ushio H, Ohshima T. 2009. Antioxidative activities of mushroom (Flammulina velutipes) extract added
to bigeye tuna meat: dose-dependent eﬃcacy and comparison with other biological antioxidants. Journal
of Food Science 74 (2): C162–169.
Barnes S, Wilson A. 1998. Cropping the French black morel: A preliminary investigation. RIRDC Publication No
98/44. Rural Industries Research and Development Corporation, Australia.
Bennett BA. 1967. Mushroom production. US Patent No. 3,328,911.
Bolat Y, Bilgin Ş, Günlü A, Izci L, Koca SB, Çetinkaya S, Koca HU. 2010. Chitin-chitosan yield of freshwater crab
(Potamon potamios, Olivier 1804) shell. Pakistan Veterinary Journal 30: 227–231.
Braaten JT, Wood PJ, Scott FW, Wolynetz MS, Lowe MK, Bradley-White P, Collins MW. 1994. Oat beta-glucan
reduces blood cholesterol concentration in hypercholesterolemic subjects. European Journal of Clinical
Nutrition 48: 465–74.
Bunyard BA, Nicholson MS, Royse DJ. 1994. A systematic assessment of Morchella using RFLP analysis of the 28S
ribosomal gene. Mycologia 86: 762–772.
Carlile MJ, Watkinson SC, Gooday GW. 2001. The Fungi. Second Edition, Elsevier, Academic Press.
Carroll AD Jr, Schisler LC. 1976. Delayed release nutrients for mushroom culture. US Patent No. 3,942,969.
Chan GCF, Chan WK, Sze DMY. 2009. The eﬀects of β-glucan on human immune and cancer cells. Journal of
Hematology and Oncology 2: 25.
Chang S-T, Miles P. 2004. Mushrooms: cultivation, nutritional value, medicinal eﬀect, and environmental impact.
CRC Press LCC, Florida, 451 s.
25
Chaung HC, Huang TC, Yu JH, Wu ML, Chung WB. 2009. Immunomodulatory eﬀects of beta-glucans on porcine
alveolar macrophages and bone marrow haematopoietic cell-derived dendritic cells. Veterinary Immunology
and Immunopathology 131: 147–157.
Chen J, Seviour R. 2007. Medicinal importance of fungal beta-(1-->3), (1-->6)-glucans. Mycological Research 111:
635–652.
Cheung PC-K. 1996. Dietary fiber content and composition of some cultivated edible mushroom fruiting bodies
and mycelia. Journal of Agricultural and Food Chemistry 44 (2): 468–471.
Cox CM, Dalloul RA. 2010. Beta-glucans as immunomodulators in poultry: Use and potential applications. Avian
Biology Research 3: 171–178.
Dahlstrom JL, Smith JE, Weber NS. 2000. Mycorrhiza-like interaction by Morchella with species of the Pinaceae
in pure culture synthesis. Mycorrhiza 9: 279–285.
Dodane V, Vilivalam VD. 1998. Pharmaceutical applications of chitosan. Pharmaceutical Science & Technology
Today 1: 246–253.
Donatini B. 2004. Pharmaceutical or dietetic mushroom-based compositions. US Patent No. 6,759,049.
Duncan CJG, Pugh N, Pasco DS, Ross SA. 2002. Isolation of a galactomannan that enhances macrophage activation
from the edible fungus Morchella esculenta. Journal of Agricultural and Food Chemistry 50: 5683–5685.
Eger G, Lara HL. 1981. Process for preparing monokaryons by dedikaryotizing dikaryotic strains of Basidiomycetes.
US Patent No. 4,242,832.
Espacenetin patenttitietokannan hakusivu.
http://fi.espacenet.com/search97cgi/s97_cgi.exe?Action=FormGen&Template=fi/fi/advanced.hts
Faris H, Broderick A, Nair NG. 1996. Occurrence and initial observations of Morchella in Australia. In: The 2nd
international conference on mushroom biology and mushroom products. World Society for Mushroom
Biology and Mushroom Production: 7, University Park, PA.
Fourest E, Roux JC. 1992. Heavy metal biosorption by fungal mycelial by-products: mechanisms and influence of
pH. Applied Microbiology and Biotechnology 37: 399–403.
Fukushima M, Ohashi T, Fujiwara Y, Sonoyama K, Nakano M. 2001. Cholesterol-lowering eﬀects of maitake
(Grifola frondosa) fiber, shiitake (Lentinus edodes) fiber, and enokitake (Flammulina velutipes) fiber in rats.
Experimental Biology and Medicine 226: 758–765.
Furukawa H. 1987. Mushroom production in Japan. Farming Japan 22(6): 12–23.
Gamundí IJ, Minter DW, Romero AI, Barrera VA, Giaiotti AL, Messuti MI, Stecconi M. 2004. Checklist of the
Discomycetes (fungi) of Patagonia, Tierra del Fuego and adjacent Antarctic areas. Darwiniana 42 (1–4):
63–164.
Goldway M, Amir R, Goldberg D, Hadar Y, Levanon D. 2000. Morchella conica exhibiting a long fruiting season.
Mycological Research 104 (8): 1000–1004.
Googlen erillinen patenttihaku. http://www.google.com/patents
Güler P, Arkan O. 2000. Cultural characteristics of Morchella esculenta mycelium on some nutrients. Turkish
Journal of Biology 24: 783–794.
Guzmán G, Tapia F. 1998. The known morels in Mexico, a description of a new blushing species, Morchella
rufobrunnea, and new data on M. guatemalensis. Mycologia 90 (4): 705–714.
Guzmán-Dávalos L, Rodríguez-Alcantar O. 1993. Registro de Morchella guatemalensis para Mexico. [Registry of
Morchella guatemalensis for Mexico]. Boletín del Instituto de Botánica de la Universidad de Guadalajara 1:
471–475. [In Spanish].
Heinemann B. 1963. Process and composition for growing mushroom mycelium submerged fermentation. US
Patent No. 3,086,320.
Hintikka V. 1993. Occurrence of edible fungi and other macromycetes on tree stumps over a sixteen-year period.
Acta Botanica Fennica 149 :11–17.
Hintikka V. 1997. Eräitä esimerkkejä sienten kasvattamisesta puualustalla. Sienilehti 49: 86–89.
Hiromoto B. 2002. Composition having nematicidal activity. US Patent No. 6,399,060.
26
Hong F, Yan J, Baran JT, Allendorf DJ, Hansen RD, Ostroﬀ GR, Xing PX, Cheung NK, Ross GD. 2004. Mechanism
by which orally administered beta-1,3-glucans enhance the tumoricidal activity of antitumor monoclonal
antibodies in murine tumor models. Journal of Immunology 173: 797–806.
Hosoya N. 1998. Health claims in Japan. Japanese Journal of Nutritional Food 1: 1–11.
Hsieh H-H. 2010. Carboxin resistance gene for Flammulina velutipes. US Patent No. 7,759,100.
Hämäläinen A, Kettunen M-R. 2007. Siitakesienen (Lentinula edodes) vaikutus aterianjälkeiseen kohonneeseen
veren glukoosipitoisuuteen. Opinnäytetyö, syksy 2007. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu, bioanalytiikan
koulutusohjelma, 44 s. + liitteet.
Ikekawa T, Nakanishi M, Uehara N, Chihara G, Fukuoka F. 1968. Antitumor action of some Basidiomycetes,
especially Phellinus linteus. Gann 59: 155–157.
Ikekawa T. 2001. Beneficial eﬀects of edible and medicinal mushrooms on health care. International Journal of
Medicinal Mushrooms 3: 291–298.
Ikekawa T, Ikekawa A, Shimada F. 2003. Physiologically active substance eem-s originating in mushrooms, process
for producing the same and drugs. United States Patent Application 2003/0012798.
Ikekawa T, Ikekawa A, Shimada F. 2004. Physiologically active substance EEM-S originating in mushrooms, process
for producing the same and drugs. US Patent No. 6,783,771.
Illum L. 1998. Chitosan and its use as a pharmaceutical excipient. Pharmaceutical Research 15 (9): 1326–1331.
Jones K. 1995. Shiitake. The Healing Mushroom. Healing Arts Press, Rochester, Vermont, 120 s.
Kananen DL, McDaniel JA. 2000. Speciality mushroom spawn. US Patent No. 6,041,544.
Keith AD, Gaisford KN, Miller AH. 2004. Oral supplement composition containing a plurality of mushroom strains.
US Patent No. 6,805,866.
Kelly GS. 1998. The role of glucosamine sulfate and chondroitin sulfates in the treatment of degenerative joint
disease. Alternative medicine review: a journal of clinical therapeutic 3: 27–39.
Khalloufi S, Giasson J, Ratti C. 2000. Water activity of freeze dried mushrooms and berries. Canadian Agricultural
Engineering 42: 051–056.
Ko JL, Hsu CI, Lin RH, Kao CL, Lin JY. 1995. A new fungal immunomodulatory protein, FIP-fve isolated from the
edible mushroom, Flammulina velutipes and its complete amino acid sequence. European Journal of
Biochemistry 228 (2): 244–249.
Komatsu N, Terakawa H, Nakanishi K, Watanabe Y. 1963. Flammulin, a basic protein of Flammulina velutipes with
antitumor activities. Journal of Antibiotics (Tokyo) 16 (3): 139–143.
Kumar MNVR. 2000. A review of chitin and chitosan applications. Reactive and Functional Polymers 46 (1):
1–27.
Kuo M. 2005. Morels. 1st ed. University of Michigan Press, Ann Arbor, MI, 230 s.
Laniece A. 1966. Production and use of liquid mushroom spawn. US Patent No. 3,286,399.
Leung MYK, Fung KP, Choy YM. 1997. The isolation and characterization of an immunomodulatory and antitumor polysaccharide preparation from Flammulina velutipes. Immunopharmacology 35 (3): 255–263.
Lindequist U, Niedermeyer THJ, Jülich W-D. 2005. The pharmacological potential of mushrooms. Evidence-based
Complementary and Alternative Medicine 2 (3): 285–299.
Lonik L. 2002. Basically morels: mushroom hunting, cooking, lore & advice. RKT Publishing, Chelsea, MI, 144 s.
Mahajna JA, Yassin M, Wasser SP. 2007. Mushroom extracts having anticancer activity. United States Patent
7258862.
Majoinen M, Tiainen A. 2007. Siitakesienen vaikutus veren kolesteroli- ja triglyseridipitoisuuksiin. Opinnäytetyö,
syksy 2007. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu, bioanalytiikan koulutusohjelma, 51 s. + liitteet.
Manzi P, Pizzoferrato L. 2000. Beta glucans in edible mushrooms. Food Chemistry 68: 315–318.
Manzi P, Aguzzi A, Pizzoferrato L. 2001. Nutritional value of mushrooms widely consumed in Italy. Food Chemistry
73 (3): 321–332.
Menrad K. 2003. Market and marketing of functional food in Europe. Journal of Food Engineering 56: 181–188.
Mentel R, Meinsen D, Pilgrim H, Herrmann B, Lindequist U. 1994. In vitro antiviral eﬀect of extracts of
27
Kuehneromyces mutabilis on influenza virus. Pharmazie 49 (11): 859–860.
Miles PG, Chang S-T. 1997. Mushroom biology: concise basics and current developments. World Scientific
Publishing Co, Singapore.
Miller SC. 2005. Cultivation of Morchella. US Patent No. 6,951,074.
Misaki A, Sone Y, Yoshida M, Takeuchi K. 1988. Beta-glucan. US Patent No. 4,769,363.
Morrissey ES. 2010. Formula for improving physical performance and related methods. US Patent No.
7,790,176.
Mäkelä H, Linnakoski R, Puhakka H, Ahlholm J, Kirsi M, Pappinen A. 2005a. The health benefiting β-glucan
content in several commercial mushroom species. In: 5th International Conference on Mushroom Biology
and Mushroom Products, 8–12 April, 2005, Shanghai, PR China, Programme and abstracts, P-18, p. 137.
Mäkelä H, Linnakoski R, Nieminen P, Mustonen A-M, Vornanen M, Ahlholm J, Kirsi M, Pappinen A. 2005b. The
eﬀects of oat and the most commonly cultivated mushrooms on the plasma biochemistry of the rat (Rattus
norvegicus). In: 5th International Conference on Mushroom Biology and Mushroom Products, 8–12 April,
2005, Shanghai, PR China, Programme and abstracts, O-2-3, p. 94.
Mäkinen Y, Nevalainen K. 1978. Growth of Flammulina velutipes mycelium on various substrates and various
temperature conditions. Helsingin yliopiston elintarvikekemian ja -teknologian laitos, EKT-sarja 420: 1–8.
Mäkinen Y, Nevalainen K, Hongisto K-L. 1978. Talvijuurekkaan viljelyohjeet. Helsingin yliopiston elintarvikekemian
ja -teknologian laitos, EKT-sarja 431: 1–7.
Nieman DC, Henson DA, McMahon M, Wrieden JL, Davis JM, Murphy EA, Gross SJ, McAnulty LS, Dumke CL.
2008. Eﬀects of β-glucan on immune function and upper respiratory tract infections in endurance athletes.
Medicine & Science in Sports & Exercise 40: 1463–1471.
Ohtsuka S, Ueno S, Yoshikumi C, Hirose F, Ohmura Y, Wada T, Fujii T, Takahashi E. 1973. Polysaccharides having
an anticarcinogenic eﬀect and a method of producing them from species of Basidiomycetes. UK Patent
1331513, 26 September 1973.
Ower R. 1982. Notes on the development of the morel ascocarp: Morchella esculenta. Mycologia 74: 142–143.
Ower R, Mills CGI, Malachowski JA. 1986. Cultivation of “Morchella”. US Patent No. 4,594,809. United States
patent. Neogen Corporation, East Lansing, United States of America.
Ower R, Mills G, Malachowski J. 1989. Cultivation of “Morchella”. US Patent No. 4,757,640. United States patent,
US.
Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) verkkosivut. http://www.prh.fi/fi/patentit.html
Paulsen SM, Engstad RE, Robertsen B. 2001. Enhanced lysozyme production in Atlantic salmon (Salmo salar L.)
macrophages treated with yeast β-glucan and bacterial lipopolysaccharide. Fish & Shellfish Immunology
11: 23–37.
Paulsen SM, Lunde H, Engstad RE, Robertsen B. 2003. In vivo eﬀects of β-glucan and LPS on regulation of lysozyme
activity and mRNA expression in Atlantic salmon (Salmo salar L.). Fish & Shellfish Immunology 14: 39–54.
Pellinen M, Malkki Y, Niskanen A. 1987. Method of growing edible mushrooms. US Patent No. 4,637,163.
Philippoussis A, Zervakis G, Diamantopoulou P. 2001. Bioconversion of agricultural lignocellulosic wastes through
the cultivation of the edible mushrooms Agrocybe aegerita, Volvariella volvacea and Pleurotus spp. World
Journal of Microbiology and Biotechnology 17 (2): 191–200.
Pilz D, McLain R, Alexander S, Villarreal-Ruiz L, Berch S, Wurtz TL, Parks CG, McFarlane E, Baker B, Molina R, Smith
JE. 2007. Ecology and management of morels harvested from the forests of western North America. Gen.
Tech. Rep. PNW-GTR-710. Portland, OR: U.S. Department of Agriculture, Forest Service, Pacific Northwest
Research Station. 161 s.
Pochanavanich P, Suntornsuk W. 2002. Fungal chitosan production and its characterization. Letters in Applied
Microbiology 35: 17–21.
Queenan KM, Stewart ML, Smith KN, Thomas W, Fulcher RG, Slavin JL. 2007. Concentrated oat beta-glucan, a
fermentable fiber, lowers serum cholesterol in hypercholesterolemic adults in a randomized controlled
trial. Nutrition Journal 6: 6.
28
Rinaudo M. 2006. Chitin and chitosan: Properties and applications. Progress in Polymer Science 31 (7): 603–
632.
Rouget MC. 1859. Des substances amylace´es dans les tissus des animaux, spe´cialement des Articule´s (chitine).
Compte Rendus 48: 792–795.
Royse DJ. 1996. Specialty mushrooms. In: Janick J. (ed.) Progress in new crops. ASHS Press, Arlington, VA, p.
464–475.
Sánchez C. 2004. Modern aspects of mushroom culture technology. Applied Microbiology and Biotechnology
64: 756–762.
Schmidt EL. 1983. Spore germination and carbohydrate colonization by Morchella esculenta at diﬀerent soil
temperatures. Mycologia 75: 870–875.
Seppälä A. 1993. Sieniviljelijän pieni käsikirja. Jyväs-Moniste, Jyväskylä, 56 s.
Shahidi F, Arachchi JKV, Jeon YJ. 1999. Food applications of chitin and chitosans. Trends in Food Science &
Technology 10: 37–51.
Sienikeskus. EAKR-hankkeen loppuraportti 16.6.2006. Keski-Karjalan Kehitysyhtiö Oy.
Stamets P. 2000. Growing gourmet and medicinal mushrooms. Third edition, Ten Speed Press, Berkeley, 574 s.
Stamets P. 2005. Mycelium running. How mushrooms can help save the world. Ten Speed Press, Berkeley, 339
s.
Stott K, Mohammed C. 2004. Specialty mushroom production systems: Maitake and morels. RIRDC Publication
No 04/024. Rural Industries Research and Development Corporation, Australia.
Szuecs J. 1956. Mushroom culture. US Patent No. 2,761,246.
Tshering C, Vinning G. 2004. Japan’s mushroom market, July 2004. 15 s.
Tsujino Y, Endo K, Hasan AKMQ. 2006. Culture having phenol oxidase-like activity. US Patent No. 7,135,184.
Tudor HEA, Gryte CC, Harris CC. 2006. Seashells: detoxifying agents for metal-contaminated waters. Water, Air,
& Soil Pollution 173: 209–242.
Turnbull WH, Leeds AR, Edwards GD. 1992. Mycoprotein reduces blood lipids in free-living subjects. American
Journal of Clinical Nutrition 55: 415–419.
Turnbull WH, Walton J, Leeds AR. 1993. Acute eﬀects of myco-protein on subsequent energy intake and appetite
variables. American Journal of Clinical Nutrition 58: 507–512.
Valtonen M. 2000. Viljeltyjen sienten ominaisuudet ja käyttö. Pyhäjärvi-instituutin julkaisuja 24. Eura Print Oy,
149 s.
van Kleef E, van Trijp HCM, Luning P. 2005. Functional foods: health claim-food product compatibility and the
impact of health claim framing on consumer evaluation. Appetite 44: 299–308.
Verhagen H, Vos E, Francl S, Heinonen M, van Loveren H. 2010. Status of nutrition and health claims in Europe.
Archives of Biochemistry and Biophysics 501: 6–15.
Vetter J. 2007. Chitin content of cultivated mushrooms Agaricus bisporus, Pleurotus ostreatus and Lentinula
edodes. Food Chemistry 102 (1): 6–9.
Vetvicka V, Dvorak B, Vetvickova J, Richter J, Krizan J, Sima P, Yvin JC. 2007. Orally administered marine (1->3)-beta-D-glucan Phycarine stimulates both humoral and cellular immunity. International Journal of
Biological Macromolecules 40: 291–298.
Viljeltyjen sienten markkinointi. Loppuraportti 29.2.2008. Keski-Karjalan Kehitysyhtiö Oy.
Virta L. 2007. Talvijuurekas (Flammulina velutipes (Curtis: Fr.) Sing.) ja sen viljely. Pro gradu -tutkielma, Joensuun
yliopisto, biotieteiden laitos.
Volk TJ, Leonard TJ. 1989a. Experimental studies on the morel I. Heterokaryon formation between
monoascosporous strains of Morchella. Mycologia 81: 523–531.
Volk TJ, Leonard TJ. 1989b. Physiological and environmental studies of sclerotium formation and maturation in
Morchella. Applied and Environmental Microbiology 55 : 3095–3100.
Watanabe Y, Nakanishi K, Komatsu N, Sakabe T, Terakawa H. 1964. Flammulin, antitumor substance. Bulletin of
the Chemical Society of Japan 37: 747–750.
29
Wiebe MG. 2004. QuornTM Myco-protein – Overview of a successful fungal product. Mycologist 18: 17–20.
Winder RS. 2006. Cultural studies of Morchella elata. Mycological Research 110 (5): 612–623.
Wu T, Zivanovic S, Draughon FA, Sams CE. 2004. Chitin and chitosan – value-added products from mushroom
waste. Journal of Agricultural and Food Chemistry 52 (26): 7905–7910.
Wurtz TL, Wiita AL, Weber NS, Pilz D. 2005. Harvesting morels after wildfire in Alaska. Res. Note PNW-RN-546.
Portland, OR: U.S. Department of Agriculture, Forest Service, Pacific Northwest Research Station. 31 s.
Ying JZ, Mao XL, Ma QM, Zong YC, Wen HA. 1987. Icons of medicinal fungi from China. Science Press, Beijing.
Zamani A, Jeihanipour A, Edebo L, Niklasson C, Taherzadeh MJ. 2008. Determination of glucosamine and N-acetyl
glucosamine in fungal cell walls. Journal of Agricultural and Food Chemistry 56 (18): 8314–8318.
Zeng Q, Zhao J, Deng Z. 1990. The antitumor activity of Flammulina velutipes Polysaccharide (FVP). Edible Fungi
of China, vol. 10: 2. Szechwan Institute of Materia Medica.
Zhu Y, Sonnenberg ASM, Van Loo EN. 2008. Health promoting dairy and food products containing mushroom
glucan produced through fermentation of Grifola frondosa. United States Patent and Trademark Oﬃce
(USPTO).
30
Liite 1 Kyselylomake
KYSELYLOMAKE
X.X.2010
Selvitetäänuusien,myyntihinnaltaanarvokkaampiensuomalaistensienilajiensoveltuvuusnykyisiin
sientenviljelyntuotantokonsepteihin.Kyselyonosoitettusieniyrittäjille,sienitutkijoillesekämuille
asiantuntijoille.Kyselynvastauksetkäsitelläänanonyymisti.
Sienilajit:
1.talvijuurekas(Flammulinavelutipes)
2.huhtasienet(Morchellaelata,M.esculenta)
3.koivunkantosieni(Kuehneromycesmutabilis)
Arvioinnitasteikolla1–5(1=huono/täysinerimieltä,2=jokseenkinerimieltä,3=eiosaasanoa,4=
jokseenkinsamaamieltä,5=erinomainen/täysinsamaamieltä)
A)YLEISET
1.
Mitenarvelettesuomalaistenkasvualustojenjateollisuusprosessiensoveltuvanuusiensienilajien
viljelyyn?___
2. Uusiensienilajienmukaantuloviljelyynparantaasienimötekniikkaajaautomaatiota?___
3. Uusiensienilajienmukaantuloviljelyynlisäämerkittävästiinvestointitarvetta(tilat,laitteet,työvoiͲ
ma)?___
4. Uusiensienilajienmukaantulolisäämerkittävästilogistiikkatarvetta(kuljetus,varastointi,toimitusͲ
ketju)?___
5. Uusiensienilajienmukaantuloviljelyynlisäämerkittävästiosaamistarvetta(koulutus,kurssit)?___
6. UusienlajienmukaantuloparantaaviljelysientenelintarvikeͲjajatkojalostusmahdollisuuksia?___
7. Millainenkotimainenmarkkinapotentiaaliuusillaviljelysienillävoisimielestänneolla?___
8. Millainenulkomainenmarkkinapotentiaaliuusillaviljelysienillävoisimielestänneolla?___
9. ViljelysientenheikkotunnettuusonsuurimpanaesteenämenekinkasvattamiselleSuomessa?___
10. Kuluttajakyselytjamarkkinaselvityksetovattärkeässäroolissasieniviljelynkehittämisessä?___
B)YRITYKSILLE:Mitenkuvailisitteyrityksennetulevaisuudennäkymiätaikiinnostusta/mahdollisuutta
uusiininvestointeihin?
C)Mitämuitasienilajejatoivoisittenäkevännesientenviljelyntulevaisuudessa?Muitakommentteja?
L1/1
Liite 2 Viljelysieniluettelo
Luetteloon on koottu maailmanlaajuisesti sieniviljelyssä kokeiltuja lajeja (yli 80). Sienilajeista on esitetty tieteellinen suku- ja lajinimi, suomenkielinen nimi (mikäli tiedossa) sekä englannin- ja tarvittaessa japanin-/ kiinankielinen nimi (mikäli tiedossa). Tiedot perustuvat pääasiassa Stametsin (2000) teoksessa mainittuihin viljelykokeiluihin sekä internet-hakuihin.
Genus
Agaricus
Agaricus
Agaricus
Agaricus
Agaricus
Agaricus
Agaricus
Agaricus
Agaricus
Agrocybe
Albatrellus
Armillaria
Auricularia
Auricularia
Calvatia
Coprinus
Daedalea
Flammulina
Fomes
Fomitopsis
Ganoderma
Ganoderma
Ganoderma
Ganoderma
Ganoderma
Ganoderma
Ganoderma
Grifola
Hericium
Hypholoma
Hypholoma
Hypsizygus
Hypsizygus
Inonotus
Kuehneromyces
Laetiporus
Lentinula
Lepiota
Lepiota
Lepista
Macrocybe
Macrocybe
Marasmius
Morchella
Morchella
Morchella
Morchella
Oligoporus
Oxyporus
Panaeolus
Species
arvensis
augustus
bisporus
bitorquis
blazei
brunnescens
campestris
subrufescens
sylvicola
aegerita
ovinus
mellea
auricula
polytricha
gigantea
comatus
quercina
velutipes
fomentarius
oﬃcinalis
applanatum
curtisii
lucidum
neo-japonicum
oregonense
sinense
tsugae
frondosa
erinaceus
capnoides
sublateritium
tessulatus
ulmarius
obliquus
mutabilis
sulphureus
edodes
procera
rachodes
nuda
crassa
gigantea
oreades
angusticeps
crassipes
elata
esculenta
placenta?
nobilissimus
cyanescens
Finnish name
peltoherkkusieni
upeaherkkusieni
viljelyherkkusieni
puistoherkkusieni
?herkkusieni
viljelyherkkusieni
nurmiherkkusieni
upeaherkkusieni
kuusiherkkusieni
kantopiennarsieni
lampaankääpä
keltamesisieni
Juudaksenkorva
mustasieni
jättikuukunen
suomumustesieni
sokkelokääpä
talvijuurekas
taulakääpä
?kääpä
lattakääpä
?kääpä
lakkakääpä
?kääpä
?kääpä
?kääpä
?kääpä
koppelokääpä
siiliorakas
kuusilahokka
punalahokka
?runkokynsikäs
runkovalmuska
pakurikääpä
koivunkantosieni
rikkikääpä
siitake
?ukonsieni
?ukonsieni
sinivalmuska
ei suom. nimeä?
ei suom. nimeä?
nurminahikas
ei suom. nimeä?
ei suom. nimeä?
kartiohuhtasieni
pallohuhtasieni
istukkakääpä
?kääpä
?kirjoheltta
L2/1
English name+Mushroom
Horse+
Prince
Button+
Field+
Himematsutake+
Portobello+
Meadow+
Almond
Sylvan
Black Poplar+
Sheep Polypore
Honey+
Jelly Ear
Cloud Ear Fungus
Giant Puffball
Shaggy Mane
Oak Mazegill
Enoki+
Tinder Polypore
Agarikon
Artist’s Conk
Southeastern Reishi
Reishi / Ling Chi
without any English name?
Oregon Polypore
Black Reishi
Hemlock Varnish Shelf
Maitake / Hen-of-the-Woods
Lion’s Mane / Yamabushitake
Brown-gilled Woodlover
Kuritake (Chestnut+)
Buna-Shimeji
Shirotamogitake / Elm Oyster+
Chaga
Sheathed Woodtuft
Chicken-of-the-Woods
Shiitake+
Parasol+
Scaly+
Blewit
without any English name?
without any English name?
Fairy Ring+
Black Morel
Giant Morel
Black Morel
Yellow (White) Morel
Reddish Polypore
Noble Polypore
Hawaiian / Copelandia
Panaeolus
Panaeolus
Phellinus
Pholiota
Pholiota
Piptoporus
Pleurotus
Pleurotus
Pleurotus
Pleurotus
Pleurotus
Pleurotus
Pleurotus
Pleurotus
Pleurotus
Pluteus
Polyporus
Polyporus
Polyporus
Polyporus
Psilocybe
Psilocybe
Sparassis
Stropharia
Termitomyces
Trametes
Trametes
Tremella
Tricholoma
Volvariella
Wolfiporia
subbalteatus
tropicalis
linteus
limonella
nameko
betulinus
citrinopileatus
cornucopiae
cystidiosus
djamor
eryngii
euosmus
ostreatus
pulmonarius (sajor-caju)
tuberregium
cervinus
indigenus
saporema
tuberaster
umbellatus
cubensis
cyanescens
crispa
rugosoannulata
robustus
cinnabarina
versicolor
fuciformis
giganteum
volvacea
cocos
reunuskirjoheltta
?kirjoheltta
?kääpä
mesihelokka
nameko
pökkelökääpä
sitruunavinokas
uurtovinokas
?vinokas
pinkki osterivinokas
kuningasosterivinokas
?vinokas
osterivinokas
koivuvinokas
?vinokas
koivulahorusokas
?kääpä
?kääpä
?kääpä
viuhkokääpä
huurumadonlakki
myrkkymadonlakki
kurttusieni
viljelykaulussieni
ei suom. nimeä?
punakääpä
silkkivyökääpä
valkohytykkä
?valmuska
viljelytuppisieni
ei suom. nimeä?
L2/2
Banded Mottlegill
without any English name?
Black Hoof Fungus / Mesima
Orange-yellow Slimeball / Golden Pholiota
Nameko+
Birch Polypore
Golden Oyster+
Branched Oyster+ / Tamogi-take
Abalone+
Pink Oyster+
King Oyster+
Tarragon Oyster+
Tree Oyster+
Phoenix / Indian Oyster+
King Tuber Oyster+
Deer+
without any English name?
without any English name?
Tuberous Polypore
Zhu Ling / Umbrella Polypore
Boomers / Gold Caps
Wavy Caps / Caramel-capped Psilocybe
Cauliflower+
King Stropharia+
Termite+
Shelf Fungus / Orange-rot Fungus
Turkey Tail / Yun Zhi
White Jelly+
Giant+ / White Matsutake / Niohshimeji
Paddy Straw+
Fu-Ling / Brown-rot Fungus
L
Liite 3 Benchmarking-matka Japanin sienimöihin ja tutkimuslaitoksiin
Japanin matkakertomus marras-joulukuu 2010
Markku Huttunen
Suvi Kuittinen
Ari Pappinen
Joensuu 27.1.2011
Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu
Biotalouden keskus
L3/1
Japanin matka marras-joulukuussa 2010
Osallistujat: Markku Hu unen, Suvi Kui nen, Ari Pappinen
Matkakohteet: Japani (Tokyo, Nagano, Gunma, Tsukuba, Chiba)
Ajankohta: 27.11.–6.12.2010
Ohjelma: Vierailukäynnit useisiin sienimöihin ja tutkimuslaitoksiin
Yhteyshenkilö: Dr. Hitoshi Neda, neda@aﬀrc.go.jp
Isäntäorganisaa o: Forestry and Forest Products Research Ins tute (FFPRI), Ibaraki, Japan
Toimenpide: Asiantun javierailu Japaniin esiselvityshankkeen
suunnitelman mukaises
Matkan lisäarvo hankkeelle: Tietotaidon lisääminen ja liiketoimintamahdollisuuksien parantaminen
pohjoiskarjalaisissa sienimöissä. Japanin matkasta on kerro u PowerPoint-esityksenä joulukuussa
2010 Rääkkylässä maakunnallisten sieniviljelijöiden ja muiden sidosryhmien tapaamisessa. Varsinainen matkarapor valmistuu keväällä 2011 jae avaksi sieniviljelijöille ja muille kiinnostuneille.
Lauantai, 27. marraskuuta 2010
FINNAIR lento AY 3842, lähtö Joensuusta 8:50, saapuminen Helsinkiin 9:50, TERMINAL 2 KESTO 1:00
Lentojen välillä oli runsaas aikaa tehdä viime hetken matkasuunnitelmia. Pää mme ostaa jo matkalle mukaan saatujen matkamuistojen lisäksi pieniä viemisiä paikallisille sieniviljelijöille ja yhdyshenkilöille.
FINNAIR lento AY 73, lähtö Helsingistä 17:20, saapuminen Tokioon sunnuntaina 10:00, TERMINAL 2
KESTO 9:40
Sunnuntai, 28. marraskuuta 2010
Laskeuduimme Tokioon Naritan lentokentälle 10:00. Siirryimme
suoraan Shinjuku Washington -hotelliin lepäämään. Lentokentän ja hotellin välinen noin 70 km matka lentoken äbussilla
kes 1 ½ tun a. Japanissa on vasemmanpuoleinen liikenne.
Näkymät olivat hienoja, enimmäkseen vuoristomaisemia ja
runsaas leh puita, mu a myös korkeita rakennuksia ja vesirei ejä. Yleisilme oli siis , jopa steriili hoide uine puistoineen
ja katuineen.
Yöpyminen: Shinjuku Washington Hotel, Tokio,
h p://www.shinjyuku-wh.com/english/
Tokio city (prefektuuri), asukasluku: 13 miljoonaa;
Suur-Tokio, asukasluku: 36 miljoonaa
L3/2
Maanantai, 29. marraskuuta 2010
Lähdimme koh Naganoa aikaisin aamulla 7:30. Sää oli aurinkoinen ja Mt. Fuji näkyi taustalla ajomatkan aikana. Kasvillisuuden ja puuston pei ämää vuoristoista seutua, jossa kilometrei äin tunneleita.
Teiden varret olivat yleensä aida uja kolmen metrin korkeudelle, mikä es tehokkaas näkyvyy ä
sivuille.
Saavuimme Shinshun yliopistolle, jossa tapasimme matsutake-tutkija Dr.
Akiyoshi Yamadan. Keskustelimme matsutaken ja muiden mykorritsasienten
kasvatuskokeista puuntaimien juuristoissa. Yamada on käynyt myös Suomessa matsutake-seminaarissa Kihniössä syksyllä 2007. Sieniviljelyn tutkimusrahoituksen ja kehi ämisen yhteydessä maini in Japan Agricultural
Agency (paikallinen KETI tai Josek).
Dr. Akiyoshi Yamada, Shinshu University, puh: 0265-77-1631, fax: 0265-771629, akiyosh@shinshu-u.ac.jp
Teimme vierailun paikallisiin sienimöihin (enoki ja nameko), oppaanamme
toimi Kazuhiko Masuno.
Mr. Kazuhiko Masuno, Nagano prefecture, puh: 0263-52-0600, fax: 026351-1311, masuno-kazuhiko@pref.nagano.lg.jp
Enoki #1 (Mr. Kuide):
Sienimön loja on käyte y aiemmin talviaikana silkinvalmistuksessa. Alustan valmistukseen on aiemmin käyte y leh puiden
sahanpurua, si emmin yleises maissintähkäjäämiä ja riisinleseitä, jotka ovat edullisempia. Sienimön päivi äinen saan on 2000
kg sieniä, johon käytetään 2 tonnia maissin- ja riisinviljelyn jäte ä
sekä ve ä (66 % kosteus). 720 g muovipulloalustasta (w.w.; hinta
10,24 JPY) saadaan 300 g tuoresientä (hinta 75 JPY, kilohinta 250
JPY). Yhden pullon ja suojuksen hinta on 30 JPY. Pullot täytetään
alustalla koneellises ja alustaan upotetaan reikä ymppiä varten. Öljyn lämmi ämällä höyryllä tehtävä steriloin kestää 5 h +118 °C lämpö lassa. Kiinteä ymppi
ostetaan valmiina ymppitehtaalta, ja inokuloin tehdään koneautomaa ona +16 °C lämpö lassa.
Laa kkoon mahtuu 20 pulloa. Esikasvatus tapahtuu 3 viikossa +16–+20 °C
lämpö lassa tuo aen samalla hieman lämpöä. Rihmaston pinta voidaan
tarvi aessa harjata koneellises . Kinkaki on menetelmä, jossa alustan
pinnalta poistetaan koneellises noin 1 cm paksuinen kerros, mikä saa
aikaan i öemien tasalaatuisen kasvun. Kasvatushuoneiden lämpö la on
aluksi +14 °C, kosteus 95 % ja CO2-pitoisuus <3000 ppm (1. viikko) ja sen
jälkeen +5 °C, kosteus 80 % ja CO2-pitoisuus <3000 ppm (2. viikko). Sienikasvuston ympärille laitetaan kaulus koneellises ja kasvatusta jatketaan
+6 °C lämpö lassa. Kokonaiskesto inokuloinnista sadonkorjuuseen on
noin 50 vrk. Sieniviljelyn ja sadonkorjuun jälkeen käytetyt alustat käytetään maanparannusaineena maa loilla. Kokonaiskustannuksia pidetään
kalliina ( lat, tarvikkeet, kuljetus). Kaikki enoki myydään tukkukauppoihin
tuoretavarana koko Japanin alueelle.
Nameko #1 (Mr. Momosawa):
Alustan valmistukseen käytetään leh puiden sahanpurua, riisinleseitä sekä soijapavunjäämiä. Namekon kasvatuksessa käyte y pulloalusta on hieman leveämpi (800 ml) kuin edellisessä sienimössä
L3/3
näkemämme. 600 g alustasta (w.w.) saadaan 200 g tuoresientä (hinta 70–80 JPY, kilohinta 350–400
JPY). Pullosta saadaan yksi sato. Sienimön päivi äinen saan on 2000 kg sieniä. Samaa automa ikkaa ja koneita käytetään alustanvalmistuksessa kuten enokilla.
Sienimölinjan automaa nen leikkauslai eisto maksaa 20 milj.
JPY (200 000 EUR). Esikasvatus tapahtuu +20 °C lämpö lassa
maksimaalisessa kosteudessa. Ilman- ja kaasujenvaihto tapahtuu
pullon korkin kau a. Kasvatus jatkuu kinkakin jälkeen viikon ajan:
+15 °C, kosteus 99 % ja CO2-pitoisuus korkea, ja siitä eteenpäin
aina satoon as . Namekosta saadaan vähän parempi hinta kuin
enokista.
Kävimme yliopiston kampuksen lähellä sijaitsevassa pienehkössä
paikallisessa supermarke ssa. Valikoima oli runsas, myytävänä
olevat sienilajit olivat enoki, bunashimeji (valkoinen + ruskea), nameko, kuningasvinokas, maitake,
puunkorva sekä siitake tuoreena ja kuiva una, lisäksi enokia säilykkeenä.
Yöpyminen: Hotel Route-Inn Shiojiri, h p://www.routeinn.co.jp/english/pref/nagano.html#shiojiri
Shiojiri city, asukasluku: 70 000, Naganon prefektuuri
Lähdelue elo:
Fangfuk W, Okada K, Petchang R, To-anun C, Fukuda M, Yamada A. 2010. In vitro mycorrhiza on of edible Astraeus
mushrooms and their morphological characteriza on. Mycoscience 51: 234–241.
Masuno K, Ito E, Fukuda M, Yamada A, Hosokawa N, Nishizawa K. 2009. Mitochondrial DNA variability in natural popula on
of Naematoloma sublateriƟum in Japan. Mush. Sci. Biotechnol. 17: 65–69.
Yamada A, Katsuya K. 1995. Mycorrhizal associa on of isolates from sporocarps and ectomycorrhizas with Pinus densiflora
seedlings. Mycoscience 36: 315–323.
Yamada A, Maeda K, Kobayashi H, Murata H. 2006. Ectomycorrhizal symbiosis in vitro between Tricholoma matsutake and
Pinus densiflora seedlings that resembles naturally occurring ‘shiro’. Mycorrhiza 16: 111–116.
Yamada A, Kobayashi H, Murata H, Kalmiş E, Kalyoncu F, Fukuda M. 2010. In vitro ectomycorrhizal specificity between the
Asian red pine Pinus densiflora and Tricholoma matsutake and allied species from worldwide Pinaceae and Fagaceae
forests. Mycorrhiza 20: 333–339.
Tiistai, 30. marraskuuta 2010
Yöpymiskohteemme Shiojiri on perinteinen japanilainen
pikkukaupunki, jossa on kapeita katuja ja pääosin matalia rakennuksia. Lähdimme Shiojirin kaupungista 8:30 koh koillista
ja Gunman prefektuuria. Sää oli aurinkoinen pienen yöpakkasen jäljiltä, lämpö la vain aavistuksen plussan puolella. Tiet
olivat vuorten ympäröimiä ja puut pääosin havupuita. Teiden
varsilla oli joitakin apinavaroituskyl ejä.
Pysähdyimme hetkeksi Obatan pikkukaupunkiin, jossa kävelimme pitkin puronvar a hienojen puutarhojen ja puistojen
L3/4
vieritse. Linnut, etenkin malit (Timaliidae), olivat kovas äänessä.
Teimme vierailun paikallisiin sienimöihin (enoki ja nameko), mukanamme myös Sachio Kunitomo ja
muuta metsäntutkimuslaitoksen väkeä.
Enoki #2 (Mr. Takai):
Alustan valmistukseen käytetään sugin eli japaninsetrin (Cryptomeria japonica) sahanpurua ja riisinleseitä sekoitussuhteessa 3:1, vesipitoisuus on 60 %. Havupuun puru, joka on sekoitus pienempää ja
isompaa kokoa, ei ole tuore a, vaan sitä on säilyte y 3 kuukau a. Kustannukset ovat 2000 JPY/m3
sahanpurua ja 400 JPY/15 kg riisinleseitä. 500 g alustasta (w.w.)
saadaan 110 g tuoresientä (hinta 50 JPY, kilohinta 455 JPY).
Sienimön päivi äinen saan on 700–1000 kg sieniä. Alustat
lämpökäsitellään painee omas 10 h ajan +98 °C lämpö lassa.
Tehdasvalmisteisen ymppipurkin hinta on 90 JPY, josta rii ää
ymppiä 80–100 pulloon. Laa kkoon mahtuu 25 pulloa. Ymppäyksestä kestää 25 vrk kinkakiin, minkä jälkeen kasvatus jatkuu
pari viikkoa +14–+17 °C lämpö lassa. Tätä seuraavan kylmävaiheen (1–2 viikkoa) aikana lämpö la vaihtelee +6–+10,5 °C
välillä. Sienimössä työskentelee osa-aikaisena 10 henkilöä.
Nameko #2 (JAYY):
Tässä suuressa laitoksessa emme saaneet kuvata lainkaan. Tuotanto on täysin koneelliste u ja sienimössä on 20 kokoaikaista työntekijää. Alustanvalmistuksessa käytetään useiden leh puiden sahanpurua, vehnänleseitä ja olutrankkia painosuhteessa 10 (puru):1 (lese). 600 g pulloalustasta (w.w.)
saadaan 180 g tuoresientä (hinta 50 JPY/100 g, kilohinta 500 JPY). Pulloja valmistuu vuorokaudessa
14 400 ja sienimön päivi äinen saan on 2600 kg sieniä. Öljylämmityksellä tehtävä höyrysteriloin
kestää 30 minuu a +120 °C lämpö lassa. Kinkakin jälkeen pulloja pidetään ylösalaisin viikon ajan,
minkä jälkeen kasvatushuoneessa 15–16 vrk ja siitä satoon as . Kokonaisaika inokuloinnista sadonkorjuuseen kestää 70 vrk.
Kävimme pienessä paikallisessa market-torissa, jossa oli tarjolla lähinnä maataloustuo eita. Myytävänä olevat sienilajit olivat
nameko ja siitake tuoreena sekä kuiva una.
Gunman prefektuuri on yksi Japanin suurimmista siitaken ja maitaken tuotantoalueista.
Teimme vierailun kokeelliselle metsäntutkimuslaitokselle (Gunma Prefectural Forestry Experiment
Sta on, Mushroom building/sec on) Sachio Kunitomon johdolla. Koelaitoksella keskitytään sienten
jalostukseen sekä viljelytekniikoiden kehi ämiseen. Tiloissa on normaali likainen ja puhdas puoli;
autoklavoin tehdään 40 minuu ssa +120 °C:ssa kokonaisajan kestäessä 3 tun a. Laitoksella on ollut
koeviljelyssä suuri määrä eri viljelysienilajeja, esimerkkeinä Pleurotus pulmonarius, Phellinus linteus ja
Armillaria mellea. Siitake a ja maitake a koeviljellään muovipusseissa. Myös uu a lajia, Panellus sp.,
koetetaan saada markkinoille ja koekasvatusta tehdään +16 °C lämpö lassa.
Laitoksella on kromatografi kemiallisten
yhdisteiden määri ämiseksi. Purkkeihin
on säilö y runsas valikoima sahanpurua
eri puulajeista. Koelaitoksella tehdään
maatalouteen ja metsänhoitoon lii yvää laaja-alaista tutkimusta mm. patogeeneista ja sienitaudeista sekä sieniä
hyödyntävistä hyönteisistä ja nilviäisistä.
L3/5
Laitoksen sieniosasto saa rahoituksensa Gunman prefektuurilta sekä val olta.
Mr. Sachio Kunitomo, Gunma prefecture, puh: 027-373-2300
(oﬃce), kunitomo-s@pref.gunma.jp
Mr. Sakata, sakata-ha@pref.gunma.jp
Mr. Shitara, shitara-y@pref.gunma.jp
Yöpyminen: Apa Hotel Takasaki Ekimae, Takasaki city,
Gunman prefektuuri
h p://www.apahotel.com/hotel/shutoken/01_takasaki-ekimae/english/index.html
Takasaki city, asukasluku: 400 000
Keskiviikko, 1. joulukuuta 2010
Lähdimme Takasakin kaupungista 8:30 auringonpaisteessa koh
koillista.
Aamupäivän vierailukohteenamme oli Japanin siententutkimusinstuu (Mushroom Research Ins tute of Japan, Kiryu), jossa oppaanamme toimi ins tuu n johtaja Takeshi Nakazawa. Korkeiden
puiden ympäröimä ins tuu sijaitsee hienolla paikalla mäen päällä. Kuulimme Dr. Nakazawan mielenkiintoisen esitelmän Japanin
sieniviljelyn historiasta ja nykypäivästä.
Tutustuimme kävellen ins tuu n ympärillä oleviin koeviljelmiin ja tutkimus loihin. Nau mme vierailun yhteydessä
myös mai avan lounaan, joka koostui neljästä eri viljelysienilajista (siitake,
maitake, nameko, vinokas).
Dr. Takeshi Nakazawa, Mushroom Ins tute, Kiryu, Gunma, puh: 0277-228165, fax: 0277-46-0906, nakazawa@kinoko.or.jp
Keskustoimisto sijaitsee täällä Kiryussa, jossa on kaikkiaan 200 työntekijää.
Ins tuu eja on kaksi: Mori Mushroom Ins tute (yksityinen) and Mushroom
Research Ins tute of Japan (julkinen), peruste u vuonna 1946 Kisaku Morin
(1908–1977) toimesta. Yksityinen laitos tuo aa sieniymppiä tehdasmaises kaupalliseen tarkoitukseen mm. siitaken, namekon, maitaken, osterivinokkaan ja puunkorvien kasvatusta varten. Julkisella
puolella toimii 20 tutkijaa. Tutkimusins tuu on keski ynyt jalostamaan ja koekasva amaan siitaketta. Uusia viljeltyjä tuo eita kehitetään ravinnoksi (tuoreet ja kuivatut sienet, siitakeviini).
Syötävien sienten perus- ja soveltava tutkimus aloite in vuonna 1973 ja
bioteknologinen soveltaminen vuonna 1977. Sienitutkimuksia on julkaistu
mm. julkaisusarjoissa Mushroom Research ja Journal of Agricultural Science. Kinoko on suomeksi sieni tai puiden lapsi. Japanissa on tehty jopa 5000
vuo a vanhoja, sieniä kuvaavia arkeologisia löytöjä. Vuoristoalueilla on
kehite y aikoinaan hyvä menetelmä pölkkykasvatukseen. Tehdasvalmisteisia ymppiplugeja on eri muotoisia ja ne ovat kooltaan esimerkiksi 9,2 mm x
20 mm tai 12,7 mm x 25 mm. 1000 kappaleen pussi maksaa 3000 JPY ja se
rii ää 16 siitakepölkyn (1 m) inokuloin in (60/pölkky). Pölkkykasvatuksessa keskeistä on kasvuajan aikaiset olosuhteet. Lämpö lan aleneminen eli
L3/6
ns. kylmävaihe käynnistää primordioiden muodostumisen. Pölkyt siitaken kasvatusta varten tehdään
noin 20-vuo aasta puusta, yleensä tammesta. Puiden kaato ja leikkaus tehdään marras-joulukuussa.
Seuraavana keväänä helmi-maaliskuussa tehdään inokuloin . Ymppäystä seuraavan loppuvuoden ja
talven kylmävaiheen jälkeen keväällä helmi-maaliskuussa korjataan sienisato, jolloin viljelykierron
kestoksi saadaan 1,5 vuo a. Kahdesta kilosta pölkkyä saadaan 850 g siitake a jopa viides .
Sieniymppiä tuo ava Morin tehdas on ainoa laatuaan Japanissa. Valtavan suuri automa ikkaan perustuva laitos käy ää ympinvalmistuksessa nopeaa sekoitusta, lämpö lan pikanostoa sekunnin ajaksi
+150 °C:een, nopeaa inokuloin a (2–3 min) ja pakkausta. Laitos valmistaa kiinteää sahanpuruymppiä
eri muodoissa. Valtaosa Japanin sienimöistä käy ää nykyään tehdasvalmisteista ymppiä, koska se on
yksinkertaista ja helppokäy öistä.
Hon-shimeji (Lyophyllum shimeji) on Morin ins tuu n mukaan mykorritsasieni, jolla on myös lahottavia ominaisuuksia. Lajia on kuitenkin vaikeampi kasva aa kuin esim. tavallisempaa Buna-shimejia
(Hypsizygus marmoreus). Hon-shimejia onkin tutki u täällä sienikantojen, viljelytekniikoiden ja latarpeiden osalta. Sienten ravitsemus- ja terveysvaikutustutkimuksilla on Japanissa pitkät perinteet.
Tässä yhteydessä maini in esimerkiksi happiradikaalit, DNA-analyysit, PCR-menetelmä, IGR-alue,
RAPD-markkeri, entsyymitutkimus, mu a myös paten t, biomassa ja bioremediaa o. Kyselymme
perusteella Gunman yliopistossa olisi tehty kliinisiä kokeita.
Lähdimme koh Tsukubaa ja seuraavaa vierailukohde a. Vierailu Ibarakin tutkimuskeskuksessa (Ibaraki Prefectural Research Centre) joudu in lopulta perumaan myöhäisen saapumisen takia.
Kävimme paikallisessa
pienehkössä supermarke ssa. Myytävänä
olevat perussienet olivat
enoki, bunashimeji
(valkoinen + ruskea),
kuningasvinokas, maitake (valkoinen + ruskea),
siitake sekä herkkusieni
(valkoinen + ruskea).
Yöpyminen: Hotel New Takahashi Takezono, h p://www.new-takahashi.co.jp/e-takezono.html
Tsukuba, asukasluku: 210 000
Lähdelue elo:
Mori K. (ed) 1976. Mushroom Science IX (Part I). Proceedings of the IXth Interna onal Scien fic Congress on the Cul va on
of Edible Fungi, Tokyo/Kiryu, Japan, November 1974. The Mushroom Research Ins tute in Japan.
Seshadri S, Beiser A, Selhub J, Jacques PF, Rosenberg IH, D’Agos no RB, Wilson PWF, Wolf PA. 2002. Plasma homocysteine as
a risk factor for demen a and Alzheimer’s disease. N. Engl. J. Med. 346: 476–483.
L3/7
Torstai, 2. joulukuuta 2010
Lähdimme New Takahashi Takezono -hotellilta 8:30, jälleen auringonpaisteessa.
Vierailukohteena oli Ibarakin metsäntutkimusins tuu (Forestry and Forest
Products Research Ins tute, FFPRI),
joka toimi matkan isäntäorganisaa ona.
Aluksi teimme pikavisii n ins tuu n
johtajan luona, jossa kuulimme laitoksen kuulumiset. Sen jälkeen Hitoshi Neda, joka toimii yksikkönsä
esimiehenä, esi eli meille ins tuu a ja laboratorio loja. Keskustelimme tutkijoiden kanssa laboratoriossa tehtävästä tutkimuksesta.
Dr. Hitoshi Neda, Mushroom Sciences Laboratory, Department of Applied
Microbiology, Forestry and Forest Products Research Ins tute, 1 Masunosato,
Tsukuba, Ibaraki, 305-8687, Japan, puh: +81-29-829-8278 / +81-29-873-3211,
fax: +81-29-874-3720, neda@aﬀrc.go.jp
Dr. Yasumasa Miyazaki, ymiyazak@ﬀpri.aﬀrc.go.jp
Dr. Hiroako Sano
Dr. Masakazu Hiraide, hiraide@ﬀpri.aﬀrc.go.jp
Dr. Takashi Yamanaka, yamanaka@aﬀrc.go.jp
Dr. Masaya Nakamura, nmasaya@ﬀpri.aﬀrc.go.jp
Dr. Yuichiro Otsuka
Siitakkeesta on löyde y jo 10 000 geeniä ja myös matsutaken ympärillä on käynnissä genomi-projek .
Ins tuu ssa on bioetanolihanke, jossa tutkitaan Japanin havupuiden käy öä (sugi), esim. liuo avan
alkalikäsi elyn ja maaperäbakteerin (Sphingomonas paucimobilis SYK-6) geeniekspression
vaikutusta ligniiniin ja selluloosaan. Entsymaa nen hydrolyysi on kompleksi ilmiö, jossa liuenneet sellulaasientsyymit hajo avat kiinteää selluloosaa. Biomassan entsymaa sessa hydrolyysissä Trichoderma-suvun sienten avulla entsyymit korvaavat hapon selluloosan hydrolyysivaiheessa. Edistyneimmissä prosesseissa entsymaa nen hydrolyysi ja syntyneiden sokerien fermentoin on yhdiste y yhdeksi
prosessiksi. Myös bioremediaa ota eli tässä tapauksessa valkolaho ajasienten (Phanerochaete crassa
WD1694) käy öä ympäristön puhdistuksessa tutkitaan ak ivises .
Laboratoriossa työskentelee 8 tutkijaa. Tavara- la-suhde on maksimaalinen; vaikka käytävillä näyttäisikin olevan runsaas laa, ovat työhuoneet ja laboratoriot täyteen ahde uja. Hitoshi Neda
tekee työkseen pelkästään taksonomista tutkimusta. Yasumasa Miyazakin tutkimus on keski ynyt
geeniekspressioon ja genee seen modifikaa oon siitakkeen ympärillä sekä riskianalyysiin. Hiroako
Sano on kiinnostunut siitakesienten valoreak oista ja PCR-tekniikan (polymeraasiketjureak o) avulla
tehtävästä genomifragmen en monistuksesta, kuten phrA-geenin koodauksesta. Myös sekundääriset
signaalit, pigmentaa o ja virustau en kemiallinen analysoin ovat kiinnostuksen kohteena. Masakazu
Hiraiden tutkimuksen kohteena ovat siitakkeen kemialliset ainesosat kuten len naani-polysakkaridi.
Takashi Yamanaka selvi elee matsutaken mykorritsa- ja mikrobiekologiaa.
L3/8
Japanissa viljelysienten tuotantoa koko ajan tehostetaan, mu a viljelijöiden määrä kuitenkin pienenee. Koelaboratorioissa tehdään kasvatuskokeita +22 °C lämpö lassa ja yli 90 % kosteudessa. Mitään
hyönteismyrkkyjä ei käytetä kasvatus loissa, joissa viljeltävät lajit ovat siitake, Phellinus linteus ja
puunkorvat. Vierailumme pää yy käyn in ins tuu n kirjastossa, josta löysimme myös suomalaisia
julkaisusarjoja.
Iltapäivällä vierailimme paikallisissa sienimöissä (vinokas/bunashimeji, nameko ja siitake), oppaanamme toimi Akihiko Yokota. Viimeinen käyn pölkkykasva amossa venyi pimeän tuloon as ja päivästä
tuli erityisen antoisa.
Mr. Akihiko Yokota, Forestry Division, Japan Interna onal Research Center for Agricultural Sciences
(JIRCAS), ayokota@aﬀrc.go.jp
Vinokas/Bunashimeji #1:
Viljelyssä oleva vinokas oli todennäköisimmin koivuvinokasta (Pleurotus pulmonarius). Myös toinen
vinokaslaji on ollut viljelyssä. Kaikilla lajeilla käytetään muovipullokasvatusta. Alustan valmistukseen
käyte in sugin eli japaninsetrin (Cryptomeria japonica) sahanpurua, riisin ja vehnän leseitä sekä
soijapapujäte ä. Sahanpurua ja leseitä sekoitetaan suhteessa 3:1.
Öljylämmityksellä tehtävä kuumennus +100 °C lämpö lassa kestää
vähintään 3 tun a ja maksimissaan 7 tun a. Alustoja jäähdytetään
yön yli. 500 g alustasta (w.w.) saadaan 100 g tuoresientä (hinta 42–50
JPY, kilohinta 420–500 JPY). Alustaa kuluu päivi äin 6500 kg, mikä
tekee 837 laa kkoa ja noin 13 000 pulloa. Esikasvatusajat ovat 19 ja
10 vrk, joista jälkimmäinen tehdään pullot ylösalaisin. Vinokassienimön päivi äinen saan on 1300 kg sieniä. Kasva aja saa bunashimejistä hieman pienemmän hinnan, yhdestä alustasta kertyy 160 g
sieniä. Hinnoissa on kuitenkin paljon vaihtelua riippuen vuodenajasta
ja markkinoista. Bunashimejin viljelyssä inokuloinnista kinkaki-vaiheeseen kestää noin 100 vrk. Kasvatus jatkuu kinkakin jälkeen kaksi
viikkoa, ja seuraavassa vaiheessa kolme viikkoa aina satoon as .
Sienimössä työskentelee kokoaikaisena noin 20 henkilöä.
Nameko #3:
Alustanvalmistuksessa käytetään leh puiden sahanpurua ja vehnänleseitä. 550 g pulloalustasta (w.w.)
saadaan 120 g tuoresientä (hinta 42 JPY/100 g, kilohinta 420 JPY). Koska markkinat ovat jo kyllästyneet, sienistä markkinoilla saatava hinta 100 grammalta vaihtelee paljon, 30–40 JPY:stä aina lähimarke n 80–100 JPY:iin saakka. Pulloja valmistuu vuorokaudessa 5000 ja sienimön päivi äinen saan on 500 kg
sieniä. Inokuloin a seuraava esikasvatusvaihe kestää 70
vrk ja sitä seuraava kasvatusvaihe 20 vrk. Tämä kasvattaja ei käytä kinkakia lainkaan, koska se ei ole tekninen
väl ämä ömyys. Kinkakin puu uminen näkyy he sadon
huoma avassa epätasalaatuisuudessa. Sienet pystytään
kuitenkin koneellises laji elemaan koon mukaan, mikä
tasaa tuotannon vaihtelua. Alustalle annetaan etynlainen vesishokki eli pulloihin ruiskutetaan runsaas ve ä +13–+14 °C lämpö lassa. Kokonaisaika inokuloinnista sadonkorjuuseen kestää runsaat 100 vrk. Sienimössä on 14 osa-aikaista työntekijää.
Siitake #1:
Tammipölkkyjen ymppäys suoritetaan talvella joulukuun ja maaliskuun välisenä aikana. Kuivapainon
määri ämiseksi pölkyistä leika uja ohuita näytekiekkoja kuivatetaan 12 tun a. Sahanpuruymppäys
tehdään käsityönä (komakin). Kuuluisaa Morin ymppiä ei käytetä, vaan se hankitaan toiselta suurelta
yhteistyöyritykseltä. Pölkkyihin tehdään reiät erityisellä porauslai eella, jonka hinta on 65 000 euroa.
L3/9
Reikiä porataan 60 per pölkky ja pölkkyjä valmistuu vuorokaudessa 3000
kpl. Ymppäysreiät peitetään vahalla tai styroksilla (styrofoam). Pölkkyjä säilytetään ulkona olkika een alla vuoden verran, minkä jälkeen ne tuodaan
kate uihin sisä loihin puoleksi vuodeksi. Sienimössä on kuusi kasvatushuone a, joissa kussakin 6000 pölkkyä. I öemä ömiä pölkkyjä kastellaan
kerran viikossa. Sato- ja lepovaiheet vaihtelevat parin kuukauden välein.
Yhdestä pölkystä saadaan sienisato jopa viides , 700–800 g kerrallaan.
Kasvatushuoneet pidetään +15 °C lämpö lassa pol amalla vanhoja, vuoden
sadon antaneita pölkkyjä. Yöllä, kun henkilökuntaa ei ole paikalla, käytetään öljylämmitystä. Öljyn hinta on 70 JPY litralta ja viikossa kuluu 2000
litraa. Isokokoisista sienistä saadaan 550 JPY/80 g ja pienistä 300 JPY/100 g.
Marke in myynnistä saadaan tuoreista sienistä 220–250 JPY/150 g tai 480
JPY/ 200 g rasia. Kuivatuista siitakkeista saadaan 300 JPY/100 g. Sienimössä
työskentelee 28 henkilöä.
Yöpyminen: Hotel New Takahashi Takezono, Tsukuba
Alla olevaan taulukkoon on tehty sienimövertailua vierailtujen alueiden kesken (N = Nagano,
G = Gunma, I = Ibaraki, w.w. = märkäpaino). Alustoihin käytetyt ainesosat (sahanpuru ym.)
on lueteltu teks ssä. Siitakkeen pölkkykasvatuksen osalta on arvioitu tuoresienistä saatava
hinta 150 grammalta. Japanin yenin kurssi on noin 100-kertainen euroon nähden (JPY 100 =
EUR 1,00).
Alusta
w.w.
Tuoresieniä
Hinta
Hinta/kg
Sato/vrk
Hinta/vrk
Hinta/kk
Enoki N
pullo
720 g
300 g
JPY 75
JPY 250
2000 kg
JPY 500 000
EUR 150 000
Enoki G
pullo
500 g
110 g
JPY 50
JPY 455
700-1000 kg
JPY 386 750
EUR 116 025
Nameko N
pullo
600 g
200 g
JPY 70-80
JPY 375
2000 kg
JPY 750 000
EUR 225 000
Nameko G
pullo
600 g
180 g
JPY 90
JPY 500
2600 kg
JPY 1 300 000
EUR 390 000
Nameko I
pullo
550 g
120 g
JPY 50
JPY 420
500 kg
JPY 210 000
EUR 63 000
14 osa
Oyster
pullo
500 g
100 g
JPY 42-50
JPY 420-500
1300 kg
JPY 598 000
EUR 179 400
20 koko
Bunashimeji
pullo
500 g?
160 g
JPY 50?
Shiitake
pölkky
150 g
JPY 200-300
JPY 1300-2000
27 000 kg
sato x5
JPY 610 300
EUR 183 090
28 (koko)
Lähdelue elo:
Työvoima
10 osa
20 koko
Hiraide M. 2006. The smell and odorous components of dried shiitake mushroom, LenƟnula edodes III: substances that
increase the odorous compound content. J. Wood. Sci. 52: 265–269.
Hiraide M, Yokoyama I. 2007. The smell and odorous components of dried shiitake mushroom, LenƟnula edodes IV: survey
of trends in consumer preferences and changes in sensory evalua on. J. Wood. Sci. 53: 458–461.
Hiraide M, Miyazaki Y, Shibata Y. 2004. The smell and odorous components of dried shiitake mushroom, LenƟnula edodes I:
rela onship between sensory evalua ons and amounts of odorous components. J. Wood. Sci. 50: 358–364.
Hiraide M, Yokoyama I, Miyazaki Y. 2005. The smell and odorous components of dried shiitake mushroom, LenƟnula edodes
II: sensory evalua on by ordinary people. J. Wood. Sci. 51: 628–633.
Miyazaki Y, Nakamura M, Babasaki K. 2005. Molecular cloning of developmentally specific genes by representa onal
diﬀerence analysis during the frui ng body forma on in the basidiomycete LenƟnula edodes. Fungal Genet. Biol. 42:
L3/10
493–505.
Miyazaki Y, Hiraide M, Shibuya H. 2007. Molecular cloning of func onal genes for high growth-temperature and salt
tolerance of the basidiomycete Fomitopsis pinicola isolated in a mangrove forest in Micronesia. Biosci. Biotechnol.
Biochem. 71: 273–278.
Miyazaki Y, Sakuragi Y, Yamazaki T, Shishido K. 2004. Target genes of the developmental regulator PRIB of the mushroom
LenƟnula edodes. Biosci. Biotechnol. Biochem. 68: 1898–1905.
Miyazaki Y, Jojima T, Ono T, Yamazaki T, Shishido K. 2004. A cDNA homologue of Schizosaccharomyces pombe cdc5+ from
the mushroom LenƟnula edodes: characteriza on of the cDNA and its expressed product. Biochim. Biophys. Acta 1680:
93–102.
Miyazaki Y, Kaneko S, Sunagawa M, Shishido K, Yamazaki T, Nakamura M, Babasaki K. 2007. The frui ng-specific Le.flp1 gene,
encoding a novel fungal fasciclin-like protein, of the basidiomycetous mushroom LenƟnula edodes. Curr. Genet. 51:
367–375.
Neda H, Doi Y. 2000. Agarics (Basidiomycota, Hymenomycetes) in the Fukiage Gardens of the Imperial Palace, Tokyo. Mem.
Natn. Sci. Mus., Tokyo, 34: 313–319.
Neda H. 2004. Type studies of Pleurotus reported from Japan. Mycoscience 45: 181–187.
Neda H. 2008. Correct name for “nameko”. Mycoscience 49: 88–91.
Takano M, Hayashi N, Nakamura M, Yamaguchi M. 2009. Extracellular peroxidase reac on at hyphal ps of white-rot fungus
Phanerochaete crassa WD1694 and in fungal slime. J. Wood Sci. 55: 302–307.
Perjantai, 3. joulukuuta 2010
Lähdimme New Takahashi Takezono -hotellilta 8:30 koh etelää ja
Chiban prefektuuria. Yöllä alkanut sade jatkui aamulla, mu a loppui
9:30 mennessä. Voimakas tuuli oli vallinnut aamusta alkaen.
Tapasimme syötävien sienten fysiologiaan erikoistuneen Prof. Akira
Suzukin ja hänen tutkimusryhmänsä Chiban yliopistolla.
Prof. Dr. Akira Suzuki, Chiba University, puh: 043-290-2602, fax: 043290-2519, amush@faculty.chiba-u.jp
Dr. Babla Shinga Barua, drbsbarua@yahoo.com
Ms. Ho Bao Thuy Quyen, thquyen21@yahoo.com sekä muut jatko-opiskelijat (3)
Akira Suzuki, joka työskentelee pääasiassa opetuksen parissa, on harvoja varsinaisia sieniprofessoreja Japanissa ja ainoa lajiaan Chibassa. Julkaisut on suunna u myös sieniviljelijöille, joten ne ovat usein japaninkielisiä. Kansainvälisissä
julkaisusarjoissa julkaistaan kuitenkin säännöllises . Suzuki on tutkinut viljeltyjen
sienten ekofysiologiaa useissa projekteissa, joista on ollut suoranaista hyötyä
viljelijöille. Avaintekijänä on usein ollut tutkimus ja sen suorat käytännön sovellukset. Paljon tutkimuksia on tehty esimerkiksi valoinduk on, konsentroidun hiilidioksidial stuksen sekä otsonial stuksen vaikutuksista eri sienilajien i öemien
muodostumiseen. Julkaisuissa on usein kuva u kunkin tutki avan lajin kasvatusmenetelmät. Tietoa löytyy esimerkiksi talvijuurekkaan, namekon, bunashimejin
ja vinokkaiden viljelyyn. Tutkimusryhmäläisistä Babla S. Barua on selvitellyt seulontatutkimuksen avulla sienten an oksidan ak vitee a. Chiban yliopistolla sijaitsee myös Medical
Mycology Research Center, joka on Japanin ainoa sieni-infek oihin ja sienipatogeeneihin keski ynyt
tutkimuslaitos.
L3/11
Kävimme paikallisessa keskikokoisessa supermarke ssa, jossa myytävänä olevat sienilajit olivat enoki,
bunashimeji (valkoinen + ruskea), kuningasvinokas, maitake (ruskea), siitake sekä herkkusieni (valkoinen + ruskea). Asiakkaiden ostoskäy äytymistä seuranneina tode in viljeltyjen sienten kuuluvan
japanilaisten jokapäiväiseen ostoskoriin esim. vihannesten ohella.
Yöpyminen: Keio Presso Inn Otemachi, Tokio, h p://www.presso-inn.com/en/index.html
Tokio city (prefektuuri), asukasluku: 13 miljoonaa; Suur-Tokio, asukasluku: 36 miljoonaa
Lähdelue elo:
Cheong J-C, Kojo A, Suzuki A, Watanabe T. 2005. Changes in shape, color and texture of frui ng bodies of Agrocybe
cylindracea by boiling. Mush. Sci. Biotechnol. 13: 21–28.
Deng Z, Suzuki A. 2008. Homokaryo c frui ng of an ectomycorrhizal ammonia fungus, Hebeloma vinosophyllum. Mush. Sci.
Biotechnol. 16: 73–79.
Fujimoto H, Barua BS, Ohya T, Suzuki A. 2008. Screening study guided by an oxidant ac vity of fungi. Mush. Sci. Biotechnol.
16: 169–175.
Kinugawa K, Takamatsu Y, Suzuki A, Tanaka K, Kondo N. 1986. Eﬀects of concentrated carbon dioxide on the frui ng of
several cul vated basidiomycetes. Trans. Mycol. Soc. Japan 27: 327–340.
Kinugawa K, Suzuki A, Takamatsu Y, Kato M, Tanaka K. 1994. Eﬀects of concentrated carbon dioxide on the frui ng of several
cul vated basidiomycetes (II). Mycoscience 35: 345–352.
Kitamoto Y, Suzuki A, Furukawa S. 1972. An ac on spectrum for light-induced primordium forma on in a Basidiomycete,
Favolus arcularius (FR) AMES. Plant Physiol. 49: 338–340.
Kitamoto Y, Horikoshi T, Suzuki A. 1974. An ac on spectrum for photoinduc on of pileus forma on in a Basidiomycete,
Favolus arcularius. Planta 119: 81–84.
Kitamoto Y, Suzuki A, Shimada S, Yamanaka K. 2002. A new method for the preserva on of fungus stock cultures by deepfreezing. Mycoscience 43: 143–149.
Kojo A, Suzuki A, Suzuki A, Cheong J-C, Nishizawa M, Watanabe T. 2004. Changes in shape, color and texture of frui ng
bodies of Hypsizygus marmoreus during post-harvest storage. Mush. Sci. Biotechnol. 12: 119–124.
Suzuki A. 2009. Propaga on strategy of ammonia fungi. Mycoscience 50: 39–51.
Suzuki A, Horikoshi T, Kasai Z. 1976. Growth and development in isolated s pes of Favolus arcularius. Trans. Mycol. Soc.
Japan 17: 63–73.
Truong B-N, Suzuki A, Nakaya M, Le X-T. 2008. Changes in texture of the post-harvest fruit-bodies of an abalone mushroom,
Pleurotus cysƟdiosus subsp. abalonus, cul vated on diﬀerent agro-forestry wastes. Mush. Sci. Biotechnol. 16: 109–116.
Truong B-N, Okazaki K, Le X-T, Suzuki A. 2008. Inter-subspecies hybrid dikaryons of oyster mushroom independently isolated
in Vietnam and Japan. Biosci. Biotechnol. Biochem. 72: 216–218.
Truong B-N, Okazaki K, Suzuki H, Neda H, Fukiharu T, Le X-T, Suzuki A. 2006. Dikaryo c arthroconidia on of Pleurotus
subgenus Coremiopleurotus. Mycoscience 47: 84–90.
Watanabe T, Suzuki A. 1995. Eﬀects of exposure of concentrated carbon dioxide on chemical components of Bunashimeji
Mushroom (Hypsizygus marmoreus Bigelow) during growing of fruit body. Nippon Shokuhin Kagaku Kogaku Kaishi 42:
656–660.
Watanabe T, Tsuchihashi N, Suzuki A. 1996. Eﬀects of ozone exposure during the diﬀerent cul va on processes of Winter
Mushroom (Flammulina veluƟpes) on their chemical components. Nippon Shokuhin Kagaku Kogaku Kaishi 43: 110–116.
Watanabe T, Takai Y, Tanaka K, Suzuki A. 1994. Eﬀects of ozone exposure during cul va on of Nameko Mushroom (Pholiota
nameko) on fa y acid composi on of the fruit bodies. Nippon Shokuhin Kogyo Gakkaishi 41: 702–704.
Watanabe T, Tsuchihashi N, Takai Y, Tanaka K, Suzuki A. 1994. Eﬀects of ozone exposure during cul va on of Oyster
Mushroom (Pleurotus ostreatus) on chemical components of the fruit bodies. Nippon Shokuhin Kogyo Gakkaishi 41:
705–708.
Lauantai, 4. joulukuuta 2010
Päivä oli vara u tarpeen mukaan varapäiväksi vierailukohteita varten tai vapaapäiväksi nähtävyykL3/12
sien katselulle. Olete uja pieniä maanjäristyksiä tuntui keskiyöllä ja uudestaan iltapäivällä hotellin
10. kerroksessa, mu a nämä olivat todennäköisimmin hotellin vierestä kulkevien junien aiheu amia
vavahteluja.
Hitoshi Nedan suosi elemat Tokion nähtävyydet (yhdelle päivälle):
1. The Imperial Palace, h p://sankan.kunaicho.go.jp/english/guide/koukyo.html
2. Asakusa, h p://www.a -japan.net/modules/ nyd0/rewrite/tc_44.html
3. Akihabara, h p://www.a -japan.net/modules/ nyd0/rewrite/tc_49.html
Lähdimme Keio Presso Inn Otemachi -hotellilta 9:00 koh Kundan metroasemaa. Asakusan metroasemalta kävelimme katsomaan Sensoujin temppeliä sekä Kappabashi Dougugai-dorin ostoskatua (Kitchenware Town).
Sensoujin temppeli Asakusassa on Japanin vanhin buddhalainen temppeli,
joka on peruste u jo vuonna 628. Alueeseen kuuluvat mm. pääpor
(Kaminarimon), viisikerroksinen torni ja pyhä öpaviljonki. Kappabashi on
tukkukauppiaiden katu, jossa on kilometrin pituudelta myytävänä valtavat
määrät talousas oita ja käsitöitä, sekä perinteisiä e ä nykyaikaisia. Muun
muassa ravintoloiden edustalla esillä olevia aidonnäköisiä muoviruoka-annoksia voi hankkia täältä.
Iltapäivällä myöhästyimme seuraavasta kohteesta, The Imperial Palace,
varhaisen sulkeutumisajan takia (16:00). Illalla tutustuimme Itä-Tokioon
jalkaisin. Koko matkan ajan olemme ihmetelleet, missä ovat ne kuuluisat
ihmismassat, sillä kaduilla on ollut kumman rauhallista kävellä. Sen sijaan
kaupungista, jossa on arviolta 160 000* ravintolaa, on ollut uskoma oman
vaikea löytää sopivaa ruokailupaikkaa. Ne tuntuvat olevan iltaisin toinen
toistaan täydempiä. Ne paikat, joihin mahtuu, ovat selväs kin suunna u länsimaisille turisteille…
Yöpyminen: Keio Presso Inn Otemachi, Tokyo
*Vaikka määrä tuntuu suurelta, ei se tee laskennallises kuin yhden ravintolan 81 tai 225 asukasta koh , riippuen määriteltävästä Tokion alueesta. Tähän tulee etys lisätä turis t, jotka näitä ravintolapalveluja erityises käy ävät. Esimerkiksi
vuonna 2006 Tokiossa kävi 4,81 miljoonaa ulkomaista ja 420 miljoonaa japanilaista turis a. Japanin asukasluku on runsaat
127 miljoonaa.
Sunnuntai, 5. joulukuuta 2010
Ko matkalle lähde in Keio Presso Inn Otemachi -hotellilta 7:50. Linja-autoasemalta matka jatkui 8:10 lentoken äbussilla koh koillista aurinkoisessa ja tyynessä säässä. Japanin matka on ollut sään puolesta ihanteellinen:
lämpö la on pysytellyt päivisin +10 asteen molemmin puolin, mikä vastaa
L3/13
Suomen loppukesää tai alkusyksyä – paitsi e ä Japanissa on lisäksi ollut aurinkoista.
FINNAIR lento AY 74, lähtö Tokiosta 12:00, saapuminen Helsinkiin 15:20, TERMINAL 2 KESTO 10:20
PERUTTU
FINNAIR lento AY 489, lähtö Helsingistä 16:10, saapuminen Joensuuhun
17:05, TERMINAL 2 KESTO 0:55 PERUTTU
Finnairin lentolakon vuoksi lähdimme Tokiosta Naritan lentokentältä hieman alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin 13:25. Naritan ja Munchenin
lentoken llä oli rii äväs aikaa tehdä matkaostoksia.
LUFTHANSA lento LH 715, lähtö Tokiosta 13:25, saapuminen Muncheniin
17:35, TERMINAL 1 KESTO 12:10
LUFTHANSA lento LH 2466, lähtö Munchenistä 19:35, saapuminen Helsinkiin 23:05, TERMINAL 2 KESTO 2:30
Yöpyminen: Rantasipi Airport Hotel, Vantaa, h p://www.rantasipi.fi/hotellit/airport/fi_FI/etusivu/
Maanantai, 6. joulukuuta 2010
Pendolino-juna läh Vantaan Tikkurilan asemalta 7:28, saapuen Joensuuhun 11:39. Ko -Suomen
itsenäisyyspäivän aamuun toivo vat tervetulleiksi tutut ja turvalliset pakkanen ja lumi. Takana oli
pitkäksi venähtänyt 35-tunnin paluumatka Tokion hotellilta ko ovelle Joensuuhun.
L3/14