1. No category

4
Voimavapriikki Oy
Forssan, Jokioisten ja Tammelan
tuulivoimahanke Kiimassuo
Ympäristövaikutusten arviointiselostus
2011
Käyttö- ja julkaisuluvat
© Maanmittauslaitos, lupanro 7/MLL/10 (OIVA-paikkatietopalvelu Hertta)
© Maanmittauslaitos, lupanro 3/MLL/11 (MML:n karttapohjat)
© Suomen Tuuliatlas
© Maanmittauslaitos Lupa nro 7/MML/11
© Affecto Finland Oy, Karttakeskus Lupa L4659
Esipuhe
Tässä ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on
kuvattu Forssan, Jokioisten ja Tammelan kuntien rajalle, Kiimassuon Envitech-alueen ympäristöön sijoittuvaksi
suunnitellun tuulivoimapuiston arvioidut ympäristövaikutukset. Arviointiselostuksen on laatinut Ramboll Finland Oy
Voimavapriikki Oy:n toimeksiannosta. Ympäristövaikutusten
arviointiin ovat Ramboll Finland Oy:stä osallistuneet seuraavat henkilöt:
Projektipäällikkö: ins. (AMK) Janne Huttunen
Varaprojektipäällikkö: FT Joonas Hokkanen
Projektisihteeri:
DI Virve Suoaro, FM geologi Auri Koivuhuhta
Maisemaselvitys ja kuvasovitteet:
ins. (AMK) Tuomas Pelkonen
Asukashaastattelu ja sosiaalisten vaikutusten arviointi:
PsM Anne Vehmas
Melumallinnus ja tärinä:
ins. (AMK) Janne Ristolainen, ins. (AMK) Arttu Ruhanen
Varjostusmallinnus: ins. (AMK) Emilia Siponen
Kaavoitus ja maankäyttö:
maisema-arkkitehti Hannu Eerikäinen
Maaperä- ja pohjavesivaikutukset:
FM geologi Auri Koivuhuhta
Linnusto:
FM biologi Asko Ijäs, ins. (AMK) Ville Yli-Teevahainen
Luontoselvitykset:
FM biologi Tarja Ojala,
FM luonnonmaantieteilijä Kirsi Lehtinen
Liikenne: ins. (AMK) Marjaana Rautpalo
Kartta-aineistot:
ins. (AMK) Tuomas Pelkonen,
FM suunnittelumaantiede Dennis Söderholm
Työtä ovat ohjanneet hallituksen puheenjohtaja Immo
Sundholm Voimavapriikki Oy:stä ja projektipäällikkö Lasse
Kosonen Jokioisten Maanrakennus Oy:stä. Tuulivoimaloiden
sijoitussuunnitelman ja voimajohtoreittisuunnitelmat on
laatinut Empower Oy.
YHTEYSTIEDOT
Hankkeesta vastaava: Yhteyshenkilö: Voimavapriikki Oy
Immo Sundholm
puh. 050 553 0709
tuuli@voimavapriikki.fi
Yhteysviranomainen:
Postiosoite: Yhteyshenkilö:
Hämeen elinkeino-, liikenneja ympäristökeskus, ympäristö ja
luonnonvarat vastuualue
Kirjaamo, PL 29, 15141 Lahti
Riitta Turunen
puh. 040 842 2680
etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi
YVA-konsultti:
Postiosoite:
Yhteyshenkilö:
Ramboll Finland Oy
(aik. Groundia Oy)
Kirjastokatu 4, 70100 Kuopio
Janne Huttunen
puh. 050 570 0014
etunimi.sukunimi@ramboll.fi
Erillisselvitykset:
Linnustoselvitykset:
Suomen Luontotieto Oy, FM biologi Jyrki Oja
Arkeologiset selvitykset:
Mikroliitti Oy, arkeologi Timo Jussila ja Tapani Rostedt
3
4
Voimavapriikki Oy käynnisti vuonna 2010 ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaisen arviointimenettelyn (YVA-menettely), joka koskee
Forssan, Jokioisten ja Tammelan kuntien rajalle, Kiimassuon
Envitech-alueen ympäristöön suunniteltua tuulivoimapuistoa. Hankealue on 26,8 km2 suuruinen. Tuulipuistoon on
tarkoitus sijoittaa 20–33 tuulivoimalaa, jotka pyritään ottamaan käyttöön vuoteen 2013 mennessä. Tavoitteena on rakentaa teknisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta toteuttamiskelpoinen tuulivoimapuisto.
Tuulivoimapuiston rakentaminen edellyttää alueen kaavoittamista ja lupaa maa-alueiden omistajilta.
Päätökset hankkeen mahdollisesta toteuttamisesta tekee
Voimavapriikki Oy ympäristövaikutusten arviointimenettelyn ja kaavoitusmenettelyn jälkeen.
Hankkeelle toteutetaan ns. YVA-lain (468/1994) mukainen harkinnanvarainen ympäristövaikutusten arviointi
Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen eli ELYkeskuksen 31.8.2010 antaman päätöksen mukaisesti. YVAmenettelyn hankkeesta vastaavana toimii Voimavapriikki
Oy ja YVA-konsulttina Ramboll Finland Oy (aik. Groundia
Oy). YVA-lain mukainen yhteysviranomainen on Hämeen
ELY-keskus.
YVA-menettely
YVA-menettelyn tarkoituksena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja eri tahojen huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa sekä lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja vaikutusmahdollisuuksia. Menettely jakautuu
kahteen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa hankkeesta vastaava laatii ympäristövaikutusten arviointiohjelman,
jossa kuvataan hankkeen keskeiset tiedot, arvioitavat vaihtoehdot, arviointialueen rajaus sekä esitetään menetelmät,
joilla ympäristövaikutukset arvioidaan. Toisessa vaiheessa hankkeesta vastaava selvittää YVA-ohjelmassa kuvatuin
menetelmin hankkeen ympäristövaikutukset. Tiedot esitetään ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa.
Tiivistelmä
Tiivistelmä
Aikataulu
Arviointimenettely käynnistyi syyskuussa 2010, kun hankkeesta vastaava jätti Hämeen ELY-keskukselle YVA-ohjelman,
jonka yhteysviranomainen kuulutti. Yhteysviranomainen
kokosi muistutusten ja lausuntojen pohjalta lausunnon
arviointiohjelmasta, jonka jälkeen käynnistyi ympäristövaikutusten arviointityö. Hankkeesta on järjestetty paikallisille asukkaille tiedotustilaisuuksia YVA-menettelyn aikana. Arviointityön tulokset on koottu YVA-selostukseksi.
YVA-menettely päättyy, kun yhteysviranomainen antaa
lausuntonsa ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta.
Ympäristövaikutusten arviointityön tulosten perusteella jatketaan hankkeen suunnittelua.
Hankkeen kuvaus ja arvioidut
vaihtoehdot
Hankkeena on tuulivoimapuiston rakentaminen
Kiimassuon alueelle sisämaahan. Alue sijaitsee Forssan,
Tammelan ja Jokioisten kuntien rajalla. Tuulivoimapuiston
kokonaiskapasiteetti olisi yhteensä 40−99 MW ja se tuotettaisiin yhteensä enintään 33 voimalalla. Rakennettavat tuulivoimalaitokset ovat kooltaan 2−3 MW.
Tuulivoimaloiden rakenne
Tuulivoimalaitos koostuu perustusten päälle asennettavasta tornista, roottorista lapoineen ja konehuoneesta.
Tuulivoimaloilla on erilaisia rakennustekniikoita. Käytössä
olevia tornien rakenneratkaisuja ovat teräs- tai betonirakenteinen putkimalli, ristikkorakenteinen terästorni ja harustettu teräsrakenteinen putkimalli, jonka perustus on teräsbetonirakenteinen, sekä erilaisia yhdistelmiä näistä ratkaisuista. Tuulivoimaloiden rakentamisaloiksi tarvitaan nykyisellä
tekniikalla noin 60 m x 80 m alueet. Tältä alueelta puusto on
raivattava kokonaan ja pinta on tasoitettava.
5
Tiivistelmä
Tuulivoimalat on varustettava lentoestemerkinnöin liikenteen turvallisuusvirasto Trafin määräysten mukaisesti.
Jokaisesta toteutettavasta tuulivoimalaitoksesta on pyydettävä Finavian lausunto, jossa Finavia ottaa kantaa lentoturvallisuuteen sekä tuulivoimalalle määrättäviin merkintävaatimuksiin, kuten lentoestevaloihin ja päivämerkintöihin.
Lisäksi on pyydettävä lausunto puolustusvoimilta kustakin
tuulivoimatornista ja selvitettävä sen esteettömyys ilmavoimien harjoitellessa Jokioisten varalaskupaikalla.
Voimaloiden sijoittelussa toisiinsa nähden on otettava
energiantuoton kannalta huomioon voimaloiden taakse
syntyvät pyörteet. Yksittäisten voimaloiden välinen riittävä minimietäisyys riippuu monista tekijöistä, mm. voimaloiden koosta, kokonaislukumäärästä, sekä yksittäisen voimalan sijainnista tuulivoimapuistossa. Tuulivoimaloiden perustusten ja tornin laskennalliseksi käyttöiäksi on arvioitu keskimäärin 50 vuotta ja turbiinin (konehuone ja siivet) vastaavasti noin 20–30 vuotta. Tuulivoimaloiden käyttöikää pystytään kuitenkin pidentämään riittävän huollon sekä osien
vaihdon avulla.
Tarkastellut hankevaihtoehdot
•• Hankkeen toteuttamatta jättäminen (VE0): Nykytilanne,
tuulivoimalaitoshanketta ei toteuteta. Vastaava
sähkömäärä tuotetaan jossain muualla ja jollain muulla
tuotantotavalla.
•• Vaihtoehto 1 (VE1): Tuulivoimalaitoshanke toteutetaan
laajuudessa 33 voimalaa.
•• Vaihtoehto 2 (VE2): Tuulivoimalaitoshanke toteutetaan
laajuudessa 20 voimalaa.
Sähkönsiirto
Kiimassuon tuulipuistojen liittäminen 110 kV sähköverkkoon ei edellytä uusien 110 kV voimajohtojen rakentamista. Tuulipuisto liitetään Forssan Energia Oy:n tai Fortum
Sähkönsiirto Oy:n omistamiin olemassa oleviin 110 kV voimajohtoihin. Myös vaihtoehto, että tuulipuisto liitetään
molempiin, on mahdollinen. Forssan Verkkopalvelut Oy:n
110 kV sähköjohdon siirtokapasiteettia on mahdollisesti lisättävä noin yhden kilometrin matkalta tuulipuiston 110 kV
verkkoliityntäpisteen ja Fingrid Oyj:n Forssan sähköaseman
välillä.
Tuulipuisto liitetään 110 kV sähköverkkoon yhdellä tai
kahdella uudella sähköasemalla. Sähköasemat rakennetaan
olemassa olevien 110 kV ilmajohtojen viereen. Sähkönsiirto
tuulivoimalaitoksilta sähköasemille tapahtuu 20 kV maakaapelein.
6
Rakennus- ja huoltotiet
Tuulivoimalaitoksia palvelemaan tarvitaan rakennus- ja
huoltotieverkosto. Huoltoteitä pitkin kuljetetaan tuulivoimaloiden rakentamisessa tarvittavat rakennusmateriaalit ja
pystytyskalusto. Rakennettavat huoltotiet tulevat olemaan
sorapintaisia ja niiden leveys on keskimäärin noin 6 metriä.
Rakentamisvaiheen jälkeen tiestöä käytetään sekä voimaloiden huolto- ja valvontatoimenpiteisiin että paikallisten
maanomistajien tarpeisiin. Huoltotieverkoston alustavissa
suunnitelmissa on hyödynnetty mahdollisimman paljon
alueella olemassa olevaa tiestöä.
Ympäristövaikutukset
Ympäristövaikutuksilla tarkoitetaan suunnitellun hankkeen
vaikutuksia mm. ihmisiin, luonnonympäristöön ja kulttuuriympäristöön. Vaikutus on tarkastellun asiantilan ennustettu
muutos nykytilanteesta.
Vaikutukset ilmastoon
Tuulivoiman ilmastovaikutuksilla tarkoitetaan tässä suunnitellun tuulivoimahankkeen vaikutusta kasvihuoneilmiön
voimistumiseen ja maailmaan laajuiseen ilmastonmuutokseen. Energiantuotannossa fossiilisten polttoaineiden (hiili, öljy, maakaasu) käyttö lisää kasvihuonekaasujen, etenkin
hiilidioksidin päästöjä kiihdyttäen osaltaan ilmastonmuutosta. Suomessa fossiilisten polttoaineiden osuus maan
omasta sähköntuotannosta on noin puolet. Loppuosa tuotetaan ydin- tai vesivoimalla sekä uusiutuvilla energianlähteillä.
Tuulivoimalla korvataan useita erilaisia energiamuotoja (mm. hiililauhde, maakaasu, ydinvoima, vesivoima).
Suurimmat hyödyt saadaan korvattaessa tuotantokustannuksiltaan kalliita energiamuotoja. Suomen sähköntuotannossa nyt suunniteltujen tuulivoimaloiden tuottamalla sähköllä on arvioitu saavutettavan noin 60 000 tonnin säästöt
Suomen vuosittaisista hiilidioksipäästöistä. Karkeasti arvioiden se on noin 5700 suomalaisen yhteenlasketut kasvihuonepäästöt, mikä vastaa Forssan, Tammelan ja Jokioisen kunnan asukkaista noin 20 %:a (yhteensä noin 30 000 asukasta).
Sähkön tuottaminen tuulivoimalla ei tuotantovaiheessaan aiheuta kasvihuonepäästöjä. Päästövähennyksiä arvioitaessa on kuitenkin syytä huomioida tuulivoimaloiden rakentamisen ja ylläpidon edellyttämät materiaali- ja energiankulutukset, joiden osuuden on arvioitu olevan enimmillään noin 5 % tuulivoimalan toiminta-aikanaan tuottamasta
energiamäärästä, jollainen syntyy 4-12 kuukauden toiminnasta (arvio 3 MW tuulivoimalalle).
Vireillä olevassa vaihemaakuntakaavassa on kuitenkin huomioitu tuulivoimapuiston aluevaraus. Lisäksi Kiimassuon
tuulivoimahankkeen toteuttamiseksi Forssan kaupunki
sekä Jokioisten ja Tammelan kunnat ovat käynnistäneet alkuvuodesta 2011 yhteisen oikeusvaikutteisen teemayleiskaavan laatimisen.
Vaikutukset maankäyttöön ja kaavoitukseen
Vaikutukset maisemaan ja
kulttuuriperintöön
Suunniteltu tuulivoimapuisto sijaitsee Forssan kaupungin Kiimassuon, Kaalikorven ja Ratasmäen, Jokioisten kunnan Peltosuon ja Paununharjun sekä Tammelan kunnan
Sukulan, Häiviän ja Riihivalkaman alueilla, jotka muodostavat kolmen kunnan alueelle yhtenäisen tarkastelualueen.
Suunnittelualueen pinta-ala on noin 26,8 km2.
Alueella ei ole ennen ollut vastaavanlaista toimintaa.
Alueen keskellä sijaitsee Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy:n
jätteenkäsittelyalue ja muuta Kiimassuon Envitec-alueen
toimintoja. Suuri osa suunnittelualueesta on rakentamatonta, soista metsätalousvaltaista aluetta. Alueen ympärillä
ja myös hankealueella on loma- ja asuinrakennuksia.
Alueella on voimassa Kanta-Hämeen maakuntakaava, joka on vahvistettu vuonna 2006. Maakuntakaavassa
Forssan alue on osoitettu ympäristövaikutuksiltaan mm.
merkittävien teollisuustoimintojen alueeksi, jätteenkäsittelyalueeksi, urheilualueeksi, maa- metsätalousvaltaiseksi alueeksi, työpaikka-alueeksi sekä ns. valkoiseksi alueeksi, jolla ei ole merkintää. Jokioisten alue on ns. valkoista
aluetta, jossa on merkittyjä kallionottoalueita. Tammelan
alueella on Kiimassuon laajennusalue ja lentokenttä melualueineen. Kakkostien varressa on työpaikka-aluetta sekä
maa- ja metsätalousaluetta. Hankealueen lävistävät kaakosta luoteeseen sekä tästä voimajohdosta lounaaseen lähtevät valtakunnalliset voimajohdot. Lisäksi maakuntakaavassa on merkitty ulkoilureittejä, jotka johtavat Torronsuolta
Forssaan, Jokioisille ja Ypäjälle.
Suunnitellulla tuulivoimapuistolla on arvioitu olevan jossain määrin vaikutuksia alueelle tai sen reunoille suunniteltuun rakentamiseen (haja-asutuksen lisääntymisen rajoitus)
ja alueella tapahtuvaan ilmailuun, jolloin tuulivoimalat tulee merkitä asianmukaisesti ilmailuturvallisuuden säilyttämiseksi.
Tuulivoimapuistolla ei arvioida olevan vaikutusta alueen
käyttämiseen jätteidenkäsittely- tai teollisuus- ja varastoalueena, eikä merkittävää vaikutusta viereisten alueiden maaja metsätalouskäyttöön. Uusien huoltoteiden rakentaminen ja nykyisten metsäteiden kunnostaminen parantavat
ympäröivän alueen hyödyntämistä metsätalouskäyttöön.
Tuulivoimapuiston toteuttamista hankealueelle ei ole
käsitelty voimassa olevan maakuntakaavan yhteydessä.
Tuulivoimaloiden rakentaminen muuttaa aina ympäristönsä maisemakuvaa ja muutokset voivat näkyä sekä lähi- että
kaukomaisemassa. Tuulivoimaloiden yhtenä laaja-alaisimmista ympäristövaikutuksista on yleisesti pidetty visuaalisia,
maisemakuvaan kohdistuvia vaikutuksia. Vaikutusten voimakkuuteen vaikuttavat tuulivoimaloiden lopullinen koko
ja malli sekä osaltaan myös säätila, vuodenaika ja vuorokaudenaika. Suurimittakaavaisessa rakennetussa ympäristössä
tuulivoimalat tai voimajohdot eivät poikkea merkittävästi jo
olevasta ympäristöstä tai sen luonteesta kun taas pienimittakaavaisessa luonnonympäristössä ne saattavat muuttaa
maiseman hierarkiaa merkittävästi.
Maisemalliset muutokset koetaan suurimmaksi yleensä
heti rakentamisen jälkeen. Ajan kuluessa tuulivoimaloiden
voidaan olettaa istuvan maisemakuvaan paremmin, kun ne
mielletään osaksi uudenlaista kulttuurimaisemaa.
Suunniteltu tuulivoimapuisto sijoittuu Hämeen viljely- ja
rantamaahan. Hankealue on luokiteltu maisematyypiltään
Loimijokilaakson viljelymaisemaan, jolle tyypillistä on laajat savipohjaiset pellot ja loivasti kumpuilevat pitkät näkymät. Vesistöjä ja korkealle kohoavia mäkiä on vähän. Yksi
alueen maisemallisista erityispiirteistä on suuri avonainen
Torronsuo.
Hankealueen ympäristössä on valtakunnallisesti arvokkaita rakennettuja kulttuuriympäristöjä, kuten Forssan teollisuusyhdyskunta, Jokioisten kartano ja Loimijokilaakson
viljelymaisema. Lähin valtakunnallisesti arvokas maisemaalue on Tammelassa sijaitseva Kaukolan harju (8 km:n päässä) ja lähin maakunnallisesti arvokas kohde on Tammelan
Sukulan kylä- ja kulttuurimaisema (n. 500 metrin päässä
hankealueesta). Lähin Natura 2000-alue on Torronsuo noin
yhden kilometrin etäisyydellä hankealueesta. Lisäksi hankealueella, Tammelan ja Forssan rajalla, on vanha edelleen
käytössä oleva pitäjän rajamerkki.
Hankealueella tuulivoimaloiden vaikutukset liittyvät
maisemakuvan muuttumiseen. Näkymäalueita tuulivoimapuiston suuntaan syntyy lähes joka ilmansuunnasta
ympäröiviltä alueilta, joita metsäalueet osaltaan vähentävät. Voimakkaimpana muutos maisemassa koetaan hankealueella liikuttaessa. Suurin osa hankealueella olevista rakennuksista on metsän ympäröimiä tai ne sijaitsevat
Tiivistelmä
Kasvihuonekaasuja vähentävänä energiamuotona, tuulivoimatuotannon etuja ovat myös muiden ilmapäästöjen
(rikkidioksidi, typen oksidit) vähäisyys sekä tässä hankkeessa kotimaisen energiantuotannon omavaraisuus. Suomi
on lisäksi sitoutunut kasvattamaan uusiutuvan energian osuutta energiantuotannossa, jota tämä hanke pystyy
edesauttamaan.
7
Tiivistelmä
metsän laidalla. Näille metsän keskellä sijaitseville rakennuksille maisemavaikutukset ovat vähäisiä tai niitä ei arvioida muodostuvan lainkaan. Arvokkailta alueilta, kuten
Saaren kansanpuistosta ei merkittäviä maisemanäkymiä
avaudu ja Torronsuolta hankealue on arvioitu havaittavaksi
Torronsuon kolmelta lintutornilta. Hankealueen kiinteä rajamerkki tulee huomioida huoltoteitä rakennettaessa.
Vaikutukset maa- ja kallioperään
Hankealue sijaitsee itä-länsisuuntaisella laajalla kohoumaalueella, ollen keskimäärin noin +120 m mpy, ja jonka korkein kohta on noin +143 m mpy. Hankealueen maaperä
on valtaosin hiekkamoreenia, joka ympäröi muutamia suoalueita (Sinipäänsuo, Kaakkosuo, Kiimassuo ja Kailassuo).
Kalliopaljastumia esiintyy koko hankealueella, erityisesti sen
etelä- ja itäpuolella kohoten muuta maastoa hieman ylemmälle tasolle. Kallioperän vallitsevia kivilajeja ovat amfiboliitti, tuffiitti, granodioriitti ja gneissigraniitti.
Hankealueella ei sijaitse valtakunnallisesti arvokkaita moreenimuodostumia. Lähimmät ovat Forssassa
(Kukonojanharju ja Ihamäen–Jalokallion drumliinit), noin
15–20 km etäisyydellä Forssan keskustasta. Lähin Tammelan
kunnan arvokas moreenimuodostuma Salonmäki sijaitsee
8 km Tammelan keskustasta itään päin. Jokioisen kunnan
alueella ei ole arvokkaita moreenimuodostumia.
Hankealueen etelä-lounaispuolella sijaitsee hiekkamuodostuma Murronkulma, joka on vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue ja pohjoispuolella, noin 3–4 km päässä,
on veden hankinnan kannalta tärkeä Vieremän soramuodostuma.
Hankealueelle tullaan rakentamaan uusia tai kunnostamaan vanhoja tiepohjia huoltotieyhteydeksi jokaiselle tuulivoimalalle. Tiet pyritään sijoittamaan moreeni- ja kallioalueille sekä käyttämään olemassa olevia tiepohjia hyväksi. Teiden rakentamisen yhteydessä tullaan vetämään maakaapelit teiden viereen jokaiselle voimalalle. Lisäksi maaperää tullaan muokkaamaan tuulivoimaloiden rakentamis- ja
nostoalueilla (alle hehtaarin alalta). Kallioperää on arvioitu
louhittavan kahden tuulivoimalan kohdalla.
Suunnitellun tuulivoimahankkeen vaikutukset kohdistuvat lähinnä maaperään teiden ja tuulivoimala-alueiden
rakentamisen sekä maakaapeleiden asentamisen aikana.
Kallioperää louhitaan muutaman tuulivoimalan kohdalta.
Vaikutukset ovat vähäisiä ja paikallisia. Rakentamisvaiheen
jälkeen toiminnalla ei arvioida olevan vaikutuksia maa- ja
kallioperään. Poikkeuksena on Kaakkosuota rikkova tielinja
tuulivoimaloiden välillä, mikä pirstaloisi ja kuivattaisi suoaluetta. Tämä on kuitenkin huomioitu arvioinnin aikana ja
uusissa suunnitelmissa.
8
Vaikutukset pohjavesiin
Hankealueella ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita. Lähin
pohjavesialue on Murronkulman pohjavesialue, josta suoraa pohjaveden virtausyhteyttä tuulivoimapuiston alueelle
ei oleteta olevan.
Hankealueella pohjaveden antoisuus moreenialueilla on
arvioitu riittäväksi vain yksittäistalouksien tarpeisiin ja kallioperän pohjaveden antoisuus on arvioitu keskimääräiseksi noin 1 m3/vrk. Tuulivoimapuiston alueella irtomaakerros
on hyvin ohut ja kallio on laajoilla alueilla paljastunut, joten sadannasta suurin osa virtaa pintavetenä pois alueelta.
Pieni määrä sadannasta imeytyy maaperään pohjavedeksi.
Pohjaveden virtausmatkat ovat ohuessa maaperässä lyhyitä eikä kallioisella alueella muodostu laajaa yhtenäistä pohjavesiesiintymää. Pohjavesi purkautuu notkelmissa ojiin.
Maastokäyntien perusteella alueella ei havaittu talousvesikaivoja suunniteltujen tuulivoimaloiden tai rakennettavien huoltotiealueiden läheisyydessä. Mikäli talousvesikaivoja kuitenkin alueella on, niin karttatarkastelun perusteella
vain yksi asuinrakennus ja oletettu talousvesikaivo sijoittuisi
yli 200 metrin etäisyydellä tuulivoimalasta, seuraavaksi lähin
noin 300 metrin päähän tuulivoimalasta ja loput puolen kilometrin etäisyydelle.
Suunnitellulla tuulivoimahankkeella on vähäisiä vaikutuksia maaperässä esiintyvän pohjaveden laadulle (hetkellinen samentuminen) ja vaikutus on rakentamisaikainen
ja siten ohimenevä. Kalliopohjaveden laadulle tai antoisuudelle ei hankkeella arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia, sillä kallion louhintaa on arvioitu tehtävän vain kahden
tuulivoimalaitoksen perustamisalueella, mikä voi aiheuttaa
pohjaveden hetkellistä purkautumista louhittavaan kuoppaan kuopan ollessa avoinna.
Vaikutukset pintavesiin
Hankealue sijaitsee kokonaisuudessaan Kokemäenjoen vesistöalueella. Maaston selänteisyydestä johtuen alueella
on useita vedenjakajia ja pintavedet purkautuvat useisiin
ympäröiviin vesistöihin. Suunnittelulla tuulivoimapuistoalueella ei ole juurikaan pienvesiä, kuten lampia tai puroja. Valtaosa maaston painanteista ja suoalueista on ojitettu
metsätaloustoimien myötä.
Vaikutuksia pintavesiin muodostuu erityisesti rakentamisvaiheessa, lisäten tilapäisesti kiintoaineen ja ravinteiden
kulkeutumista vesistöihin. Vaikutukset ovat kuitenkin ohimeneviä, paikallisia ja siten vähäisiä. Käytönaikaisia vaikutuksia pintavesiin ei muodostu. Voimaloiden vaihteistoissa
ja laakereissa on satoja litroja öljyä, mikä saattaa erittäin vakavissa häiriötilanteissa päästä vuotamaan vesistöön, jolloin
Vaikutukset kasvillisuuteen ja
luontotyyppeihin
Valtaosa hankealueen metsistä on ikärakenteeltaan nuoria
tai varttuneita havupuuvaltaisia ja hakkuin käsiteltyjä kasvatusmetsiä. Alueella on viimeisten vuosikymmenien aikana tehty laajoilla alueilla metsänuudistuksia, mistä johtuen taimikkovaiheen metsiä esiintyy erityisen runsaasti.
Hakkuukypsiä metsiä esiintyy vain vähän ja ne ovat pääsääntöisesti yksijaksoisia ja yksipuulajisia. Yleisin metsätyyppi hankealueella on puolukkatyyppi (VT).
Tuulivoimapuiston rakentamisaikana tuulivoimaloiden
paikoilta poistetaan puustoa ja muokataan sekä tasoitetaan maata. Luonnonympäristön muuttuminen saattaa aiheuttaa pysyviä tai väliaikaisia vaikutuksia, kuten maaston
kulumis- ja kasvillisuusvaurioita, joihin vaikuttavat puolestaan mm. lajien kestävyys sekä kasvualusta (kallio, kangas).
Näiden lisäksi rakentaminen aiheuttaa muun rakentamisen
tavoin elinympäristöjen pirstoutumista ja siten luonnonympäristön muutosta.
Tuulivoimaloiden ja huoltoteiden alustavilla rakentamisalueilla ei ole ennakkotietojen tai maastokäyntien perusteella luonnonsuojelulain 29 §:n mukaisia luontotyyppejä
kummassakaan hankevaihtoehdossa.
Vaikutukset luontotyyppeihin ja kasvillisuuteen ovat
voimakkaimmillaan rakentamisvaiheessa. Hankealueelle
suunniteltu yksi huoltotieyhteys ylittää metsälain 10 §:n
mukaisen arvokkaan puronvarren. Lisäksi vaihtoehdossa 1
suunniteltu huoltotieyhteys Kaakkosuon ojittamattomalle,
luonnontilaiselle suo-osuudelle suositellaan toteuttavaksi
muuta reittiä (asia on huomioitu uusissa suunnitelmissa).
Hirsikorven vanhan metsän aluetta sivuaa huoltotieyhteys,
joka sijoittuu nykyiseen avohakattuun maastokäytävään,
jolloin sillä ei ole metsäaluetta pirstovaa vaikutusta. Muilla
rakentamisalueilla esiintyvät luontotyypit eivät ole määrällisesti tai laadullisesti uhanalaisiksi luokiteltuja luonnontilaisia metsiä. Rakentamisalueilla kasvava puusto on yksipuolista ja aluskasvillisuus tavanomaista. Metsätalouskäytössä
olevien metsien laadulliset tekijät ovat näin ollen heikentyneet luonnontilaisesti kehittyneisiin metsiin nähden.
Hankkeen kasvillisuusvaikutuksia voidaan ehkäistä rajaamalla maanmuokkaustoimet mahdollisimman pienelle
alueelle tuulivoimalan ja huoltotien sijoituspaikan ympäristöön ja arvokkaat luontokohteet suositellaan rajattavaksi
nauhoin rakentamis- ja liikkumisalueiden ulkopuolelle.
Tiivistelmä
vaikutukset voivat olla huomattavat. Tällaiset vakavat häiriötilanteet ovat kuitenkin erittäin harvinaisia ja todennäköisyys tapahtumalle erittäin pieni.
Merkittävä pintavesivaikutus on hankealueen lounasosassa, kahden tuulivoimalan välisen huoltotieyhteyden
rakentaminen, joka muuttaa rakentamisalueella sijaitsevien purouomien luonnontilaa. Huoltotieyhteyden rakentaminen ja uoman muuttaminen edellyttää lupaa poiketa vesilain säädöksistä.
Vaikutukset linnustoon
Tuulivoimaloiden linnustovaikutusten osalta valtaosa tehdyistä tutkimuksista painottuu tuulivoimaloiden linnuille
aiheuttamiin törmäysriskeihin sekä törmäyskuolleisuuden
arviointiin, kun taas mahdollisten törmäysten syitä ja lintujen käyttäytymistä on tutkittu huomattavasti vähemmän.
Suunnitellulla tuulivoimapuiston alueella ja sen lähiympäristössä on tehty YVA-hankkeen aikana pesimälinnusto-,
kevätmuutto- ja syysmuuttoselvitykset. Hankealueella havaittiin kymmeniä pesiviä lintulajeja ja satoja lintupareja.
Yleisimmät pesimälajit suunniteltujen tuulivoimaloiden läheisyydessä olivat peippo, pajulintu ja punarinta, jotka ovat
tyypillisiä lajeja nuorissa ja metsätaloustoimin käsitellyissä kasvatusmetsissä. Näitä lajeja tavataan Suomessa melko yleisesti lähes kaikilla metsävaltaisilla alueilla ja eri metsätyypeillä. Linnuston kannalta arvokkaampia vanhojen tai
varttuneiden kuusimetsien alueita on hankealueella metsätaloustoimista johtuen vähän, mikä näkyy niille ominaisten lajien (mm. pohjantikka, puukiipijä, tiltaltti) harvalukuisuutena. Suunnitellun tuulivoimapuistoalueen pesimälinnustoon kuuluu nykyisin ainakin 10 eri suojeluluokituksissa
mainittua lajia. Suojelullisesti hankealueen huomionarvoisinta lajistoa ovat useat petolintulajit, jotka pesivät erityisesti alueen keskiosien, pääosin asumattomilla, metsätalousvaltaisilla alueilla. Muutonseurannassa näkyvimmin hankealueen kautta muuttivat eri lintulajeista erityisesti kurki
sekä eri päiväpetolintulajit, joiden lisäksi havaittiin hanhia ja
pienempiä varpuslintuja.
Tuulivoimapuiston toteuttaminen tulee osaltaan muuttamaan hankealueen yleisluonnetta metsätalousvaltaisesta
alueesta enemmän teolliseen suuntaan, mikä tulee todennäköisesti vaikuttamaan myös alueelle luonteenomaiseen
linnustoon. Hankkeen kannalta keskeisiksi vaikutusmekanismeiksi voidaan tässä yhteydessä arvioida erityisesti tuulivoimaloista ja lisääntyvästä ihmistoiminnasta aiheutuvien
häiriötekijöiden lisääntyminen, hankkeen aiheuttamat elinympäristömuutokset ja alueen nykyisten metsäalueiden
pirstoutuminen sekä joidenkin lajien osalta myös tuulivoimaloiden aiheuttamat törmäysriskit ja törmäyksistä aiheutuva aikuiskuolleisuuden kasvu. Hankealueen keskiosiin sijoittuva Kiimassuon jätekeskus vaikuttaa osaltaan myös
suunnitellun tuulivoimapuistoalueen linnustoon.
9
Tiivistelmä
Pesimälinnuston osalta Kiimassuon pääosin teollisuuskäytössä olevat alueet ovat varsin karuja niiden pesimälinnuston muodostuessa lähinnä ihmistoiminnan läheisyydessä viihtyvistä lajeista (mm. västäräkki, kivitasku). Erityisesti
muuttoaikaan sekä talvella, jolloin luontaisia ravinnonlähteitä on vähemmän tarjolla, jätekeskuksen jäteaumat keräävät yhteen vaihtelevia määriä ruokailevia ja lepäileviä lintuja.
Muuttolinnuston kannalta hankealueesta etelään, pääosin 1-2 km etäisyydellä sijaitsevat Torronsuon kansallispuiston laita-alueet sekä lähiseudun pellot ovat sekä kevätettä syysmuuton aikaan lintujen ruokailu- ja kerääntymäalueita, jotka lisäävät lintujen lentoaktiivisuutta myös hankealueella. Hankkeella ei kuitenkaan arvioida olevan merkittää vaikutusta esim. kurkien muuttoon Suomen mittakaavassa. Suunnitellun puistoalueen kautta muutti esim.
syksyllä 2011 suoritetun seurannan perusteella noin 0,5 %
kaikista Suomesta muuttaneista kurjista (noin 350 kurkea).
Myöskään maailmalla suoritetuissa kurkien seurantatutkimuksissa ei ole todettu kurkien törmäämisiä tuulivoimaloihin (esim. Saksassa yksi rekisteröity törmäys 10 vuoden aikana). Tämän perusteella kurkien törmäämisriskiä voidaan
pitää erittäin alhaisena ja epätodennäköisenä puiston osalta. Muista suurikokoisista lajeista, hanhien muutto kulkee
Forssan alueella tehdyn seurannan perusteella pääosin
Kalliojärven ja Jokioisten Lintupajun alueiden kautta, kun
taas hankealueen kautta ja edelleen Forssan kaupungin yli
muuttavien yksilöiden määrä arvioitiin pieneksi.
Torronsuon alueen ohella suunnitellut tuulivoimalat lisäävät Kiimassuon jätekeskusalueella ruokailevien lintujen
törmäysriskiä kohdistuen pääosin lokki- ja varislintuihin, joiden runsaslukuisuudesta johtuen mahdollisilla törmäyksillä
ei arvioida olevan juurikaan vaikutusta lajimäärään. Niiden
määrää on pyritty alueella vähentämään muilla toimenpiteillä vuosittain, niiden aiheuttamien haittojen johdosta
mm. Forssan kaupungin alueilla, kuten kaikkialla muuallakin Suomessa jätekeskusten lähialueilla.
Tuulivoimapuistolla on vaikutusta hankealueen pesimälinnustoon sekä alueen ja sen ympäristön muuttolinnustoon. Hankkeen toteuttaminen muuttaa todennäköisesti muuttavien lintujen reittejä alueella. Törmäysriskejä voidaan vähentää oikeilla tuulivoimaloiden teknisten ominaisuuksien ja värityksen valinnalla.
10
Vaikutukset luonnonsuojeluun,
luonnonsuojelualueisiin ja uhanalaisiin
lajeihin
Luonnonsuojelualueet
Suunnitellun tuulivoimapuiston läheisyydessä sijaitsee
Torronsuon Natura-alue. Lähin tuulivoimala on Torronsuon
Natura-alueesta hieman yli yhden kilometrin päässä. Naturaalueen pinta-ala on kokonaisuudessaan 3 093 hehtaaria ja
se koostuu Torronsuon laajasta, luonnontilaisesta suoalueesta sekä suoalueen pohjoispuolisesta Talpianjärvestä,
joka on vedenpinnan laskun seurauksena kehittynyt pääasiassa saraikko- ja pensaikkoniittyvaltaiseksi luhta-alueeksi.
Torronsuo on Rannikko-Suomen kermikeidasvyöhykkeen
luonnonsuojelullisesti arvokkain suokokonaisuus ja samalla myös Etelä-Suomen alueen suurin luonnontilainen suoalue. Torronsuolla on havaittu 10 eri Natura-luontotyyppiä,
joiden osuus Natura-alueen pinta-alasta on kaikkiaan noin
93 %. Torronsuon alueella pesii nykyään hyvin monimuotoinen lintulajisto, jolle luonteenomaista on erityisesti pohjoisten suo-alueille tyypillisten kahlaaja- ja varpuslintulajien (mm. kurki, kapustarinta, liro) runsaus. Useiden suolajien kannat ovat kuluneiden vuosikymmenien aikana taantuneet voimakkaasti erityisesti maan eteläosissa, minkä vuoksi useat niistä luokitellaankin nykyisin uhanalaisiin tai silmälläpidettäviin lajeihin.
Pesimälinnuston ohella Torronsuo sekä sitä reunustavat peltoalueet keräävät sekä kevät- että syysmuuton aikaan yhteen Forssan alueen kautta kulkevaa lintumuuttoa.
Suuremmista lajeista kurkien, metsähanhien ja joutsenten
on havaittu keväällä yöpyvän ja/tai lepäilevän Torronsuon
alueelle.
Rakentamistoimet sijoittuvat Kiimassuon alueelle suunnitellun tuulivoimapuiston osalta kokonaisuudessaan
Torronsuon Natura-alueen ulkopuolelle. Hankealueen ja
Torronsuon välillä ei ole vesistöyhteyttä, eikä hankkeen
toteuttamisella siten ole vaikutusta Torronsuon Naturaalueella esiintyviin luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin. Tuulivoimaloiden rakentamisella ei myöskään ole
vaikutusta liito-oravan tai ahman mahdollisuuksiin elää
Torronsuon alueella. Hankkeella ei ole myöskään suoraa
vaikutusta lintujen pesimiseen ja niiden käyttämiin elinympäristöihin Torronsuon alueella. Tuulivoimaloiden ja
niiden toteuttamisen aiheuttamat epäsuorat vaikutukset
(mm. rakentamis- ja toiminnan aikainen melu) voivat kuitenkin ulottua varsinaisten rakentamisalueiden ulkopuolelle. Torronsuon tapauksessa lähimpien rakennusalueiden
etäisyys Natura-alueesta pienentää kuitenkin mahdollisten
häiriövaikutusten riskiä Torronsuon alueella pesivien lajien
kannalta.
Liito-oravat
Yleisesti tuulivoimapuiston vaikutukset liito-oravien elinympäristöihin ilmenevät rakentamisen aikana, mikäli tuulivoimalaitosten tai voimajohtoyhteyksien tieltä hakataan liito-oravien ruokailuun, levähtämiseen tai siirtymiseen käyttämiä puita.
Suunnitellulla tuulivoimapuiston alueella ei ole kuitenkaan tehty havaintoja liito-oravista. Lajista on tehty yksittäinen aikaisempi papanahavainto todennäköisesti läpikulkumatkalla olleesta yksilöstä Hirsikorven peltoalueen kupeesta. Hankealueen ulkopuolella lajia on havaittu Forssantien/
Jokioistentien pohjoispuolelta vuonna 2009.
Tuulivoimapuiston rakentamisella ei arvioida olevan vaikutuksia liito-oravien elinolosuhteisiin, sillä tuulivoimalaitokset ja huoltotiet sijoittuvat alueille, joilla ei ole lajille soveliasta elinympäristöä. Tuulivoimapuistolla ei ole toiminnan aikaisia vaikutuksia liito-oraviin.
Lepakot
Yleisesti tuulivoimalat vaikuttavat aikuisiin lepakoihin lisääntyneen törmäyskuolleisuuden kautta, elinympäristömuutosten ja häirinnän jäädessä nykytietojen mukaan varsin pieniksi.
Suunnitellulla tuulivoimapuiston alueella tehtiin useita satoja havaintoja lepakoista kolmena kartoitusyönä.
Valtaosa havainnoista sijoittui Sukulan kylän ympäristöön,
missä on runsaasti vanhoja päiväpiiloiksi soveltuvia rakennuksia sekä saalistukseen soveltuvia suojaisia pihoja ja puutarhoja. Valtaosa lepakoista oli pohjanlepakoita.
Hankealueella ei ole lepakoille saalistusalueiksi soveltuvia reheviä lehtipuumetsiä tai vesistöjä, eikä myöskään päiväpiiloiksi soveltuvia vanhoja kolopuita, sillä alueella on harjoitettu intensiivistä metsätaloutta. Tuulivoimapuiston toi-
minnan aikaiset vaikutukset lepakoihin arvioidaan jäävän
vähäisiksi, sillä Sukulan kylän lepakot suuntaavat saalistusmatkoillaan pääasiassa hankealueelta poispäin.
Tiivistelmä
Vaikkakin suunnitellut tuulivoimalat sijoittuvat kokonaisuudessaan Torronsuon alueen ja sen lähiympäristössä sijaitsevien tärkeiden muuttolintujen levähdysalueiden
pohjoispuolelle, voivat tuulivoimaloiden häiriö- ja estevaikutukset erityisesti muuttolintujen osalta ulottua selvästi
suunnitellun tuulivoima-alueen ulkopuolelle. Suunnitellun
tuulivoimapuiston vaikutuksista Torronsuon kansallispuistoalueeseen tullaan hankkeen jatkosuunnittelun yhteydessä laatimaan luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen Naturaarviointi.
Hankealueen läheisyyteen sijoittuu myös Jyrkänkallion
luonnonsuojelualue, Pellilänsuon ja LoimalamminSalmistonmäen luonnonsuojelualue. Hankkeen toteuttamisesta ei etäisyydestä johtuen aiheudu vaikutuksia näille
muille hankealueen läheisyydessä sijaitseville luonnonsuojelualueille.
Vaikutukset luonnonvarojen
hyödyntämiseen, metsästykseen ja
metsätalouteen
Tuulipuiston tuulivoimaloiden ja sen oheisrakenteiden valmistus edellyttävät raaka-aineita sekä energiaa.
Luonnonvarojen käyttö painottuu tuulivoimaloissa rakentamisvaiheeseen eikä energian tuottamiseen tarvita lisää luonnonvarojen käyttöä. Yleisesti tuulipuiston on arvioitu tuottavan sen rakentamisessa ja käytöstä poistosta
kuluvan energiamäärän keskimäärin 4–6 kuukauden aikana, kun otetaan huomioon varsinaisen tuulipuiston ohella myös niissä käytettävät voimajohdot, sähköasemat ym.
oheisrakenteet
Metsästys
Suunniteltu tuulivoimapuisto alue jakautuu kahden riistanhoitoyhdistyksen, kolmen metsästysseuran alueisiin.
Alueella metsästetään lintu- että nisäkäsriistaa. Tärkeimpiä
riistaeläimiä ovat hirvieläimet (hirvi, valkohäntäpeura ja
kauris) ja metsäkanalinnut (teeri, pyy ja fasaani).
Hirvieläinten kannalta tuulivoimapuistojen merkittävimmät vaikutukset aiheutuvat pääasiassa hankkeen rakentamisvaiheessa, jolloin ihmistoiminnan määrä on suunnittelualueella suurimmillaan. Rakentamisen aikainen häirinnän
seurauksena on todennäköistä, että osa lähimpänä voimakkaimman rakentamisen alueella ruokailevista tai lisääntyvistä hirvieläimistä tulee siirtymään rauhallisemmille alueille. Vaikutukset voidaan kuitenkin arvioida pääosin väliaikaisiksi eläinten palatessa vanhoille ruokailu- ja elinalueilleen rakentamisen aiheuttaman häirinnän vähentyessä.
Tuulivoimapuiston hirvieläimille aiheuttamien vaikutusten
kannalta keskeisessä asemassa ovat hirvien kannalta merkittävimpien ruokailu- ja lisääntymisalueiden säilyttäminen,
jotta niiden ravinnonhankintamahdollisuudet pystytään
alueella osaltaan turvaamaan tuulivoimapuiston rakentamisesta huolimatta.
Metsästys ja riistanhoito alueella voi jatkua. Lähinnä hirvenmetsästyksen järjestelyihin hankkeella voi olla vähäisiä vaikutuksia. Metsästysseurojen on tarkistettava ampumalinjat ja jahtitornien sijainti, jotta voimaloille ei aiheudu vaurioita ja kimmokkeiden vaara saadaan eliminoitua.
Tieyhteyksien ja teiden kunnon paraneminen hankkeen
myötä helpottavat kulkemista alueella ja siten myös metsästystä.
11
Tiivistelmä
Metsätalous
Hankealue on metsätalousvaltaista aluetta, jossa hakkuukypsiä metsiä esiintyy vähän.
Hankkeen vaikutukset kohdistuvat rakentamisaikaan,
jolloin rakennetaan ja kunnostetaan tuulivoimaloille meneviä teitä. Tällöin metsätaloustoiminta alueella voi hankaloitua teiden osittaisen käytön esteen vuoksi. Vaikutus on tilapäistä.
Hankealueella, muulla kuin tuulivoimaloiden perustamisaloilla, metsätalouteen (puiden kaato ja kuljetus) ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta hankkeen toiminnan
aikana.
Varjostusvaikutukset
Varjostusvaikutus ulottuu Kiimassuon sääolosuhteet ja
tuulivoimaloiden käyttöasteen huomioivan mallinnuksen
mukaan noin 500–1 000 metrin etäisyydelle hankealueen
uloimpien voimaloiden ulkopuolelle (varjostusvaikutus vähintään 8 tuntia vuodessa). Varjostusalue on pääosin metsätalouskäytössä. Hankealueella on asuin- ja lomarakennuksia.
Todellinen tilanne (Real Case) -varjostuslaskelmien perusteella hankevaihtoehdossa 1 varjostusvaikutuksia muodostuisi noin 20 asuinrakennukselle sekä kolmelle vapaa-ajan
asunnolle enemmän kuin vaihtoehdossa 2. Hankealuetta
reunustaville teille muodostuvan varjostuksen osuus on
kummassakin vaihtoehdossa lähes samansuuruista.
Tuulivoimaloiden varjostusvaikutuksia arvioitaessa on
huomioitava, että mallinnus ei ota huomioon maaston kasvillisuutta eikä metsän peitteisyyttä. Elleivät tuulivoimalat
näy hankealueen läheisyydessä oleviin pihapiireihin, eivät
ne myöskään aiheuta ko. pihapiireihin varjostusvaikutuksia.
Meluvaikutukset
Suunniteltu tuulivoimapuiston alueen keskellä on Envitechalue, johon sijoittuu muun muassa jätekeskus ja voimalaitos, ja hankealueen eteläpuolella on ampumarata. Näitä toimintoja lukuun ottamatta alueella ei ole muita merkittäviä
melulähteitä. Hankealueen laidoilla kulkee vilkasliikenteisiä
teitä, kuten valtatie 2 ja 10 sekä Forssan ja Jokioisten välinen tie.
Tuulivoimaloiden rakentamisen aikana melua syntyy lähinnä tuulivoimaloiden vaatimien perustusten ja tieyhteyksien maarakennustöistä. Tällöin meluavimpia työvaiheita ovat mahdolliset louhinta tai paalutustyöt. Varsinainen
voimalaitoksen pystytys vastaa normaalia rakentamis- tai
asennustöistä aiheutuvaa melua, samoin kuin muut maarakentamiseen liittyvät työvaiheet (maa-ainesten kuljetukset,
täytöt, kaivut jne.).
12
Toiminta-aikanaan tuulivoimalan synnyttämän melun
vaikutussäde vaihtelee muutamasta sadasta metristä yli kilometriin. Tuulivoimalan äänen havaitsemiseen vaikuttavat
merkittävästi kuitenkin alueen luontaiset ääniolosuhteet
sekä taustamelu.
Hankevaihtoehdossa 1 tuulivoimaloiden meluvaikutukset on arvioitu napakorkeudeltaan 110 ja 120 metrisillä tuulivoimaloilla. Laskennallinen melutaso lähimpien
asuintalojen kohdalla on noin 46 dB (2 kpl), muiden vakituisten asuintalojen kohdalla alitetaan 45 dB. Yli 40 dB
melualueella on 30 asuinrakennusta ja 5 loma-asuntoa.
Hankevaihtoehdossa 2 on kaksitoista voimalaa vähemmän
kuin hankevaihtoehdossa 1. Muutoksella on vaikutusta lähinnä pohjoisen ja etelän suunnalla. Hankevaihtoehdossa 2
napakorkeuden ollessa 120 metriä kaikissa tuulivoimaloissa
on laskennallinen melutaso lähimpien kahden asuintalon
ja muiden asuinrakennusten kohdalla sama kuin vaihtoehdossa 1.
Vaikutukset elinkeinoelämään
EWEA (European Wind Energy Association) on laskenut,
että Euroopassa tuulipuiston rakentaminen työllistää keskimäärin 15 ihmistä rakennettua megawattia kohti. Tämä
jakaantuu siten, että voimaloiden ja sen komponenttien valmistus työllistää noin 12,5 ihmistä, ja rakentaminen
1,2 ihmistä megawattia kohti. Kun nämä luvut sovelletaan
Kiimassuon tuulivoimapuisto-hankkeeseen, niin tuulivoimapuiston rakentaminen työllistäisi tuulivoimaloiden valmistusvaiheessa 550–1125 ihmistä sekä 52–108 ihmistä
tuulivoimapuiston perustamisvaiheessa. Vastaavasti käyttövaiheessaan tuulivoimapuiston on arvioitu työllistävän keskimäärin 0,4 ihmistä asennettua megawattia kohti. Mikäli
Kiimassuon tuulivoimapuiston työllistävät vaikutukset ovat
samansuuruiset kuin Euroopassa keskimäärin, tämä tarkoittaisi noin 35–90 uutta työpaikkaa.
Suunniteltu tuulivoimapuistohanke on Forssan seudulla suuri investointihanke (arviolta 150-170 M€), jolla arvioidaan olevan etenkin rakennusaikanaan merkittäviä vaikutuksia seudun elinkeinoelämään, kuten majoitus- ja ravitsemuspalveluihin, konevuokraukseen, nostopalveluihin, tarviketoimittajiin, sähkötyöpalveluihin, jne. Hankkeesta vastaavan mukaan yksistään työmaa tulee tarvitsemaan noin
300-400 henkilötyövuotta rakentamisvaiheessa, jonka kesto on noin 16 kk. Lisäksi hanke tuo seudulle huomattavia
määriä vero- ja maanvuokratuloja. Kolmenkymmenen toimintavuoden aikana on arvioitu verotuloja kertyvän seudun kunnille noin 10 M€ ja maanvuokratuloja noin 5 - 10
M€. Hankkeen toteutuessa, se voi myös mahdollistaa muiden "vihreän energian" toimijoiden tuloa seutukunnalle
sekä lisätä uusien teknologioiden teollisuustoimintaa seu-
Vaikutukset ihmisen elinoloihin ja
viihtyvyyteen
Suunnitellulla tuulivoimapuiston alueen pohjoispuolella sijaitsevat Jokioisten ja Forssan keskustaajamat ja eteläpuolella Sukulan ja Häiviän kylät. Hankealueella sijaitsee 63
asuinrakennusta, 6 lomarakennusta sekä Kiimassuon jätekeskus ja Envitech-alueen teollisuuslaitoksia. Muuten hankealue on lähinnä metsätalouskäytössä.
Vaihtoehdossa 1 tuulivoimaloiden väliin jää arviolta 45 asuin- ja 3 lomarakennusta. Vaihtoehdossa 2 voimalaitosten väliin jää 31 asuinrakennusta ja 1 lomarakennus.
Kummassakin vaihtoehdossa (VE1 ja VE2) yksi asuinrakennus sijaitsee alle 300 m etäisyydellä tuulivoimalasta (nro
4). Vaihtoehdossa 1 alle 500 m etäisyydellä on neljä asuinrakennusta ja vaihtoehdossa 2 kolme asuinrakennusta.
Terveydensuojelullisesti herkät kohteet, kuten päiväkodit,
koulut, sairaalat, vanhainkodit ja muut vastaavat laitokset,
sijaitsevat yli kilometrin etäisyydellä tuulivoimaloista.
Hankealueen eteläpuolella sijaitsee Torronsuon kansallispuisto, jossa on Etelä-Suomen suurin keidassuoalue.
Kansallispuistoa käytetään ulkoiluun ja retkeilyyn. Paikalliset
arvostavat kansallispuistoa myös alueen turistinähtävyytenä. Lisäksi hankealueella ja sen lähistöllä sijaitsee pyöräily- ja
ulkoilureittejä sekä kuntorata.
Hankealueen polkuja ja teitä käytetään ulkoiluun, marjastukseen sekä eläinten ja kasvien tarkkailuun. Hankealuetta
käytetään myös mm. hirven ja pienriistan metsästykseen
sekä koirakoulutukseen. Lintuharrastajien suosimia lintujen
tarkkailualueita sijaitsee hankealueen välittämässä läheisyydessä pohjois-, etelä- ja itäpuolella. Forssan seudun ilmailuyhdistys käyttää hankealueen koillispuolen pienlentokenttää. Tuulivoimapuiston valmistuttua alueella voi jokamiehenoikeuksien sallimissa puitteissa liikkua kuten ennenkin,
kun rakentamisaikaiset liikkumisrajoitukset on poistettu.
Ryhmähaastatteluun osallistuneet hankealueen lähiasukkaat arvostavat elinpiirinsä lähimetsää ja alueen
luontoa. Asukkaat arvostavat alueen rauhallisuutta, luontoa ja maaseutumaisuutta. Metsästys- ja riistanhoitoyhdistysten edustajat puolestaan korostavat hankealueen merkitystä yhtenäisenä metsäalueena.
Tuulivoiman myönteiset vaikutukset ovat enemmän yhteisöllisiä tai yhteiskunnallisia, mutta kielteiset vaikutukset
tuntuvat lähinnä yksilötasolla hankkeen lähiympäristössä.
Tuulivoimaloiden ääni, varjostus ja läheisyys haittaavat lähimpien asukkaiden asumisviihtyvyyttä sekä hankealueen
ja sen lähiympäristön virkistyskäyttöä. Toisaalta tieyhteyksien paraneminen voi lisätä hankealueen virkistyskäyttöä.
Hankkeen sosiaalisia vaikutuksia on mahdollista lieventää muiden vaikutusten yhteydessä kerrottujen teknisten
keinojen lisäksi tiedottamalla hankkeen etenemisestä ja vaikutuksista sekä vakituisille että vapaa-ajan asukkaille.
Tiivistelmä
dulla tai sen ympäristössä (esim. tuulivoimalakomponentteihin liittyvä teknologiateollisuus).
Hanke soveltuu myös Forssan seudun tuoreeseen elinkeinostrategiaan, jossa tuetaan ympäristöystävällistä sekä
kestävän kehityksen toimintaa (Järkivihreä Forssan seutu).
Seudun lähitulevaisuuden tavoite onkin tuottaa monipuolisemmin ekologisia tuotteita ja palveluja sekä sitouttaa
asukkaat, yritykset, yhteisöt ja päättäjät vähentämään ympäristövaikutustaan.
Vaikutukset liikenteeseen ja
liikenneturvallisuuteen
Hankealue sijaitsee valtateiden 2 ja 10 välissä, yhdystien
2804 eteläpuolella. Hankealueen itäosan läpi kulkee seututie 282 (Loimalammintie) ja länsiosan läpi paikallistie 13553
(Murronkulmantie). Alueen eteläpuolelta kulkee Sukulantie,
joka yhdistää Loimalammintien ja Murronkulmantien.
Näiden teiden lisäksi hankealueelle menee useita metsäautoteitä.
Valtatien 2 liikennemäärä on keskimäärin 5 800 ajoneuvoa/vrk ja valtatien 10 keskimäärin 5 900 ajoneuvoa/vrk.
Nykyinen liikennemäärä tiellä 2804 on keskimäärin 3 600
ajoneuvoa/vrk. Tien 13553 (Murronkulmantie) alkuosan nykyinen liikennemäärä on keskimäärin 830 ajoneuvoa/vrk.
Tien 282 alkupään nykyinen liikennemäärä on keskimäärin
1800 ajoneuvoa/vrk.
Tuulivoimaloiden rakentaminen edellyttää rakennusmateriaalien ja tuulivoimalan osien kuljettamista.
Työmaaliikennettä aiheutuu myös työntekijöiden työmatkaliikenteestä ja työkoneiden liikkumisesta. Nämä lisäävät
tuulivoimalan lähialueen liikennemäärää ja raskaan liikenteen kuljetuksia.
Liikennemääriin ja liikenneturvallisuuteen kohdistuvia
vaikutuksia aiheutuu tuulivoimaloiden rakentamisen aikana, jonka jälkeen alueelle suuntautuva liikenne on enää
tuulivoimaloiden ajoittaista huoltoliikennettä. Hankkeen
vaikutukset liikennemääriin näkyvät lähinnä teillä 2804 ja
13553 (Murronkulmantie) sekä aivan tien 282 (Somerontie)
alkupäässä. Valtateillä 2 ja 10 raskaan liikenteen kuljetusten lisäys on teiden liikennemääriin verrattuna vähäistä.
Voimaloiden rakentamisen aikana teillä 2 ja 10 kulkee kuitenkin raskaan liikenteen lisäksi suuri määrä muuta liikennettä hidastavia erikoiskuljetuksia. Tuulivoimaloiden osat
ovat 20–60 metriä pitkiä ja suurimmat voivat painaa yli 300
tonnia. Erikoispitkät ja raskaat kuljetukset vaativat erikoiskuljetusluvan.
Liikenteen aiheuttamia haittoja ja riskejä voidaan vähentää ajoittamalla erikoiskuljetukset ja rakas liikenne sel-
13
Tiivistelmä
laisiin aikoihin, jolloin niistä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa.
Riskit ja häiriötilanteet
Rakentamisen aikaiset riskit liittyvät lähinnä työturvallisuuteen. Rakentamisen aikana tuulivoimapuiston rakennusalue, jolla ulkopuolisten liikkuminen on rajoitettua, merkitään maastoon. Ympäristövahinkojen todennäköisyys on
pieni, minkä lisäksi mahdollisia vaikutuksia vähentää alueen tiivis maaperä. Ilmailulle mahdollisesti aiheutuvia riskejä vähennetään viranomaisten määräysten mukaan toteutettavilla lentoestemerkinnöillä ja alueen merkitsemisellä ilmailukarttoihin. Tuulivoimalan roottoreista irtoavien
kappaleiden tai vakavien tuulivoimalaonnettomuuksien todennäköisyys on maailmalta saatujen kokemusten perusteella pieni. Tuulivoimalan lapoihin voi tietyissä sääolosuhteissa kertyä jäätä, joka irrotessaan voi lentää etäälle voimalasta. Jään muodostusta ja irtoavan jään aiheuttamaa riskiä
voidaan vähentää lapojen sulatuksella ja tarpeen mukaisella voimalan pysäytyksellä. Tuulivoimala-alueen sijainti asumattomalla ja vähän käytetyllä metsäalueella sekä sääolojen vaikutus alueen virkistyskäyttöön vähentävät ihmisiin
kohdistuvan onnettomuusriskin erittäin pieneksi.
Säännöllisellä huollolla ja ylläpidolla varmistetaan voimaloiden turvallinen käynti. Mahdollisten häiriötilanteiden
ehkäisemiseksi tuulivoimalat varustetaan erilaisin hälyttimin ja voimalat ohjelmoidaan pysähtymään jos jokin rajaarvo on rikottu, esimerkiksi kova tuuli.
14
Sisältö
Esipuhe
3
Tiivistelmä
5
OSA I HANKE JA YVA-MENETTELY
17
1. Johdanto
19
6. Hankkeen ja sen vaihtoehtojen
kuvaus
31
6.1 Hankkeen yleiskuvaus
31
6.2 Vaihtoehtojen muodostaminen
31
6.3 Tarkastellut hankevaihtoehdot
32
32
1.1 Taustaa
19
6.4 Alueen muut toimijat
1.2 Miksi tuulivoimaa
20
6.5 Sähkönsiirto 33
6.6 Tuulivoimapuisto
35
6.7 Tuulivoima osana energiajärjestelmää
43
6.8 Liittyminen muihin hankkeisiin ja suunnitelmiin
43
2. Hankkeesta vastaava 21
3. Tavoitteet ja suunnittelutilanne
22
3.1 Hankkeen tausta ja tavoitteet
22
3.2 Suunnittelutilanne ja toteutusaikataulu
23
4. Ympäristövaikutusten arviointimenettely ja sen aikataulu
24
4.1 Yleistä
24
4.2 Arvioinnin tarpeellisuus
24
4.3 YVA-menettelyn osapuolet ja organisointi
24
4.4 Arviointimenettelyn vaiheet
25
4.5 Arvioinnin aikataulu
25
4.6 Arviointiohjelma
25
4.7 Arviointiohjelmasta saadut lausunnot ja
mielipiteet 25
4.8 Yhteysviranomaisen lausunnon huomiointi
27
4.9 Arviointiselostuksen kuuluttaminen ja
nähtävilläolo
28
4.10 Arviointimenettelyn päättyminen 28
4.11 Osallistumisen ja vuorovaikutuksen järjestäminen 28
5. Hankkeen edellyttämät luvat,
suunnitelmat ja päätökset
29
5.1 Ympäristövaikutusten arviointi
29
5.2 Hankkeen yleissuunnittelu
29
5.3 Kaavoitus
29
5.4 Ympäristölupa
29
5.5 Rakennusluvat
29
5.6 Kytkentä sähköverkkoon
29
5.7 Lentoestelupa
5.8 Sopimukset maanomistajien kanssa
5.9 Natura-arviointi ja poikkeaminen luonnonsuojelulain säädöksistä
OSA II YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET
47
7. Ympäristövaikutusten arvioinnin
lähtökohdat
49
7.1 Arviointitehtävä
49
7.2 Hankkeen vaikutusalue
50
7.3 Käytetty aineisto
50
7.4 Vaikutusten ajoittuminen
50
8. Vaikutukset ilmastoon ja
ilmastonmuutokseen
51
8.1 Aineisto ja arviointimenetelmät
51
8.2 Tuulivoimapuiston vaikutukset ilmastoon ja
ilmastonmuutokseen
51
8.3 Arvioinnin epävarmuustekijät
53
9. Vaikutukset yhdyskunta-rakenteeseen ja maankäyttöön
54
9.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät
54
9.2 Tuulivoimapuiston vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen, maankäyttöön ja kaavoitukseen:
VE1 ja VE2 60
9.3 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0
60
9.4 Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja
lieventäminen
60
9.5 Arvioinnin epävarmuustekijät
61
30
10. Vaikutukset maisemaan ja
kulttuuriympäristöön
62
30
10.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät
62
10.2 Tuulivoimaloiden vaikutus-mekanismit
62
10.3 Nykytila
64
30
15
10.4 Arvokkaat maisema- ja kulttuuriympäristöalueet
ja kohteet
65
10.5 Tuulivoimapuiston vaikutukset maisemaan ja
kulttuuriympäristöön:
VE1 ja VE2
67
11.Vaikutukset luonnonympäristöön
76
11.1 Maa- ja kallioperä 76
11.2 Pohjavesi
77
11.3 Pintavedet 79
11.4 Kasvillisuus ja luontotyypit
80
11.5 Linnusto
93
11.6 Luonnonsuojelualueet
106
11.7 Luontodirektiivin liite IV(a) lajit ja uhanalaiset lajit 110
12.Vaikutukset luonnonvarojen
hyödyntämiseen
115
OSAIII VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA
139
TOTEUTTAMISKELPOISUUS
139
16. Vaihtoehtojen vertailu ja vaikutusten merkittävyyden arviointi
141
16.1 Hankkeen vaihtoehdot ja vertailun periaatteet
141
16.2 Haitallisten vaikutusten lieventämisen
mahdollisuudet
144
17. Hankkeen toteuttamiskelpoisuus
145
17.1 Yhteiskunnallinen toteuttamis-kelpoisuus
145
17.2 Ympäristöllinen toteuttamiskelpoisuus
145
17.3 Taloudelliset edellytykset
145
18. Sanasto ja lyhenteet
146
19. Lähteitä
147
12.1 Materiaalikulutusvertailu
115
12.2 Metsästys ja riistanhoito
115
12.3 Kalasto, kalastus ja kalatalous 117
LIITTEET
12.4 Metsätalous
117
Liite 1 Yhteysviranomaisen lausunto YVA-ohjelmasta.
12.5 Riskit ja häiriötilanteet
117
Liite 2 Voimavapriikki Oy:n Forssan tuulipuistohankkeen
ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton
seurantaselvitys 2011. Suomen Luontotieto Oy
12/2011.
13.Vaikutukset ihmisiin
119
13.1 Melu ja tärinä
119
13.2 Varjostus
122
13.3 Liikenne ja tieyhteydet
126
13.4 Elinkeinoelämä
128
13.5 Ihmisten elinolot ja viihtyvyys
129
13.6 Vaikutukset ihmisten terveyteen
134
14.Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa
136
15. Jatkotutkimusten ja seurannan
tarve
137
15.1 Melu
137
15.2 Varjostus
137
15.3 Elinolot ja viihtyvyys
137
15.4 Linnusto
137
Liite 3 Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen
ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011.
Suomen Luontotieto 2011.
Liite 4 Voimavapriikki Oy:n Forssan tuulipuistohankkeen
ympäristöselvitykset. Lintujen syysmuuton
seurantaselvitys 2011. Väliraportti 23.9. Suomen
Luontotieto Oy 23/2011. Erillisliitteenä.
Liite 5 Jussila & Rostedt, 12.7.2011. Forssa - Jokioinen - Tammela Kiimassuon tuulipuiston
muinaisjäännösinventointi 2011. Mikroliitti Oy.
Liite 6 Vaikutusarvioinnin perusteella tehty esitys uusiksi
tuulivoimalaitosten paikoiksi hankealueella
(karttakuva).
Liite 7 Uusien tuulivoimalaitosten sijaintien perusteella
vaihtoehdon VE1 mukainen melutilanne päivällä ja
yöllä.
Liite 8 Uusien tuulivoimalaitosten sijaintien perusteella
vaihtoehdon VE2 mukainen melutilanne päivällä ja
yöllä.
16
OSA I HANKE JA YVA-MENETTELY
17
18
1. Johdanto
1.1 Taustaa
Voimavapriikki Oy suunnittelee Forssan kaupungin
Kiimassuon Envitech-alueelle ja Tammelan ja Jokioisten
kunnan alueelle tuulivoimapuistoa (kuva 1-1). Tämän vuoksi
Voimavapriikki on käynnistänyt ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaisen arviointimenettelyn (YVA-menettely), joka koskee Forssan Kiimasuon alueelle suunniteltua tuulivoimapuistoa. Hankkeeseen kuuluvat
tuulivoimalaitokset, tuulivoimalaitosten edellyttämät huoltotiet sekä kytkentävoimajohdot valtakunnan verkkoon.
Tuulivoimalaitoksia on suunniteltu rakennettavan 20 –
33 kappaletta. Hankealueen pinta-ala on yhteensä noin 27
km2. Tavoitteena on rakentaa teknisesti, taloudellisesti ja
ympäristön kannalta toteuttamiskelpoinen tuulivoimapuisto, joka on suunniteltu otettavan käyttöön kokonaisuudessaan vuoteen 2013 mennessä.
YVA-menettelyn tarkoituksena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa sekä samalla lisätä
kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia.
Arvioinnissa olennaista on avoimuus ja toimiva vuorovaikutus eri tahojen kesken. Viranomaisilla, järjestöillä, lähialueen asukkailla sekä muilla kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa ympäristövaikutusten arviointiin ja hankkeen suunnitteluun antamalla lausuntoja tai esittämällä mielipiteensä
arviointiohjelmasta sekä tehdystä arvioinnista.
Tuulivoimapuiston rakentaminen edellyttää alueen kaavoittamista ja lupaa maa-alueiden omistajilta.
Päätökset hankkeen mahdollisesta toteuttamisesta tekee
Voimavapriikki Oy ympäristövaikutusten arviointimenettelyn ja kaavoitusmenettelyn jälkeen. Tuulivoimapuiston
osayleiskaava valmistelu on käynnissä, ja kaavasuunnittelun toteuttavat yhteistyössä Forssa, Jokioinen ja Tammela.
Kuva 1-1. Tuulivoimapuiston sijainti.
19
1.2 Miksi tuulivoimaa
Tuulivoima on ekologisesti erittäin kestävä energiantuotantomuoto, koska energian lähde on uusiutuva ja sen
aiheuttamat ympäristövaikutukset ovat vähäisiä verrattuna fossiilisia polttoaineita käyttäviin voimalaitoksiin.
Ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää voimakasta
hiilidioksidipäästöjen vähentämistä. Tuulivoimaloiden käytöstä ei synny hiilidioksidia eikä muita ilmansaasteita eikä
voimalan purkamisesta jää jäljelle vaarallisia jätteitä. Lisäksi
tuulivoimalat lisäävät Suomen energiaomavaraisuutta.
EU on sitoutunut nostamaan uusiutuvan energian osuuden 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä sekä vähentämään kasvihuonepäästöjä vähintään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Myös Suomen valtioneuvoston vuoden
2008 ilmasto- ja energiastrategian tavoitteiden mukaan
Suomeen tulee rakentaa 6 TWh edestä tuulivoimaa vuoteen 2020 mennessä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että
Suomeen tulee rakentaa noin tuhat tuulivoimalaitosta lisää. Pääosin tämä tullaan ratkaisemaan maalle rakennettavin tuulivoimaloin ja puistoin, kuten muuallakin Euroopassa
on noin 90-prosenttisesti tehty.
20
2. Hankkeesta vastaava
Voimavapriikki Oy on forssalainen yhtiö. Se perustettiin kesällä 2010, ja sen tavoitteena on uusiutuvien energiavarojen
hyödyntämisen lisääminen. Voimavapriikki Oy:n perustajia
ja omistajia ovat suomalaiset yksityishenkilöt.
Voimavapriikki Oy keskittyy tällä hetkellä tuulivoiman hyödyntämiseen ja mahdollisuuksiin sisämaassa.
Ensimmäisen, nyt käynnissä olevan YVA-hankkeen valmistelu käynnistyi vuonna 2010 Forssan, Jokioisten ja Tammelan
alueille. Humppilan tuulivoimapuiston selvitystyö aloitettiin vuonna 2011. Maa-alueiden vuokrasopimuksia on tehty ja selvitykset puiston toteuttamiseksi ovat meneillään.
21
3. Tavoitteet ja suunnittelutilanne
3.1 Hankkeen tausta ja tavoitteet
3.1.1Lähtökohdat tuulivoimapuistolle
Suomen energia- ja ilmastopolitiikkaa ohjaavat nykyisin voimakkaasti erityisesti Euroopan Unionin kansainväliset energia- ja ilmastopoliittiset tavoitteet. Euroopan komissio antoi
vuonna 2008 jäsenmaita koskevat säädösehdotukset ilmaja kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseen sekä uusiutuvan energian käytön tehostamiseen tähtäävistä toimista.
Näiden tavoitteiden avulla pyritään vähentämään uusiutumattomien, fossiilisten polttoaineiden käyttöä sekä hillitsemään maapallon keskilämpötilan nousua ja kasvihuoneilmiötä. Euroopan Unionin ilmastostrategian sekä päästöjen
rajoittamiseen tähtäävien säädösehdotusten keskeiset tavoitteet ovat seuraavat:
•• Lämpötilan nousun rajoittaminen pidemmällä aikavälillä kahteen asteeseen verrattuna esiteolliseen aikaan.
Tavoite edellyttää teollisuusmailta 60–80 prosentin
päästövähennyksiä vuoteen 2050 mennessä.
•• EU:n kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään yksipuolisella sitoumuksella vähintään 20 prosenttia vuoteen
2020 mennessä vuodesta 1990. Vähennystavoite nousee
30 prosenttiin, jos saadaan aikaan kansainvälinen sopimus, jossa muut kehittyneet maat sitoutuvat vastaaviin
päästövähennyksiin ja taloudellisesti edistyneemmät
kehitysmaat sitoutuvat osallistumaan pyrkimyksiin riittävässä määrin vastuidensa ja valmiuksiensa mukaisesti.
•• Uusiutuvien energialähteiden osuus EU:ssa nostetaan
8,5 prosentista energian loppukulutuksesta vuonna
2005 vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttiin.
Komissio on esittänyt, että EU:n sisällä uusiutuvan energian edistämisvelvoite jaetaan eri maiden kesken siten, että
Suomen velvoite olisi nostaa uusiutuvan energian osuus
vuoden 2005 noin 28,5 prosentista 38 %:iin vuoteen 2020
mennessä. Euroopan komission suunnitelmien mukaan
tuulivoiman avulla voitaisiin kokonaisuudessaan tuottaa
noin 12 % jäsenmaiden sähkönkulutuksesta, josta karkeasti
kolmasosa voidaan sijoittaa merelle.
22
Suomessa valtioneuvoston vuoden 2008 ilmasto- ja energiastrategia käsittelee ilmasto- ja energiapoliittisia toimenpiteitä. Ilmasto- ja energiastrategian tavoitteiden mukaan
Suomen kokonaistuotanto tulisi pyrkiä nostamaan vuoteen
2020 mennessä 6 TWh:iin, joka vastaa nykyisten tuulivoimalaitosten maksimitehojen mukaan noin tuhannen uuden
tuulivoimalaitoksen rakentamista. Laitosrakentamisessa tulee ilmastostrategian mukaan pyrkiä ensisijaisesti laajoihin
yhtenäisiin voimalaitosalueisiin, tuulivoimapuistoihin, jotka
mahdollistavat osaltaan tuulisähkön kustannustehokkaan
tuottamisen.
Suomessa tuulivoimalle soveltuvia alueita on pääasiassa merellä, rannikolta sisämaahan noin sadan kilometrin
vyöhykkeellä ja sisämaassa korkeiden alueiden päällä, jossa tuulen keskinopeus mahdollistaa tehokkaan sähköntuotannon.
Maakunnallisia tavoitteita on käsitelty muun muassa
Forssan seudun strategisen rakennetarkastelun FOSTRA
luonnoksessa (15.3.2011), jossa Kiimassuon tuulivoimapuisto on esitetty yhdeksi mahdolliseksi uusiutuvan energian
lähteeksi. Myös Etelä-Suomen yhteistoiminta-alueen tuulivoimaselvityksessä 2010 Kiimassuon alue on luokiteltu tuulivoimalle suotuisaksi alueeksi.
Hämeen maakuntaohjelmaan 2011–2014 on kirjattu,
että ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen on tärkein maailmanlaajuinen haaste. Vaikka vaikutukset eivät ohjelmakauden aikana välttämättä esiinny nykyistä dramaattisempina, on ilmastomuutokseen reagoiminen
tärkeä painopiste. Entistä tiukemmat ympäristö- ja ilmastovaatimukset ovat mahdollisuus ympäristöteknologiatoimialalle. Hämeellä on mahdollisuus profiloitua vähäpäästöisenä ja -hiilisenä maakuntana. Kansallista ilmastostrategiaa
toteutetaan maakunnallisesti ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja rajoittamiseen tähtäävillä hankkeilla.
3.1.2 Hankkeen alueellinen ja valtakunnallinen
merkitys
Suunnitellun hankkeen tavoitteena on tuoda tuulivoimatuotantoa alueelle ja näin kehittää maakunnan omaa, uusiutuviin energianlähteisiin pohjautuvaa sähköntuotantoa.
Suomessa oli 133 tuulivoimalaa vuoden 2010 lopussa.
Niiden yhteenlaskettu teho on noin 200 MW. Vuonna 2009
tuotettiin tuulivoimalla sähköä 277 GWh eli 0,3 % Suomen
sähkön kulutuksesta. Hanke lisäisi toteutuessaan merkittävästi uusiutuvien energialähteiden käyttöä Suomessa ja olisi huomattava parannusaskel uusiutuvien energialähteiden
edistämisohjelmassa. Lisäksi, koska tuulivoima ei tuotantovaiheessaan synnytä ilmastonmuutosta kiihdyttäviä hiilidioksidipäästöjä, voidaan suunnitellun hankkeen avulla osaltaan vähentää Suomen energiantuotannossa syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä ja siten osaltaan vaikuttaa Kioton sopimuksen mukaisten päästövähennystavoitteiden saavuttamiseen.
Kuva 3‑1 Tuulen nopeus (m/s) vuositasolla Forssan Kiimassuon alueella 100
metrin korkeudessa (Lähde Tuuliatlas) .
3.1.3 Tuulisuus
Suomessa tuuliolosuhteiltaan parhaiten tuulivoiman tuotantoon soveltuvia alueita ovat rannikkoalueet, merialueet ja tunturit. Paikkakohtaista ja entistä tarkempaa tietoa Suomen tuuliolosuhteista on saatavissa Motivan
ja Ilmatieteen laitoksen alihankkijoineen toteuttamasta Tuuliatlaksesta. Marraskuussa 2009 julkistettu Suomen
Tuuliatlas on tietokonemallinnukseen perustuva tuulisuuskartoitus ja sen tavoite on tuottaa mahdollisimman tarkka kuvaus paikkakohtaisista tuuliolosuhteista, kuten tuulen
voimakkuudesta, suunnasta ja turbulenttisuudesta, alkaen 50 metrin korkeudesta aina 400 metriin saakka vuosija kuukausikeskiarvoina. Tuloksia on mahdollista tarkastella
tässä vaiheessa tarkkuudeltaan 2,5 x 2,5 kilometrin karttaruuduissa.
Hankkeesta vastaavan toimesta on hankealueella ja sen
läheisyydessä mitattu tuulen nopeuksia ja suuntia kolmessa
paikassa: Forssan raviradalla, Häiviässä ja Kiimassuon laidalla. Mittausseuranta on alkanut raviradalla toukokuussa 2010
(mittausdataa 15 kk:n ajalta) ja Häiviässä lokakuussa 2010
(mittausdataa 10 kk ajalta). Kiimassuon laidalla, hankealueen keskellä, mittauksia on suoritettu tammikuun 2011
alusta alkaen. Mittauksia on suoritettu anemometrimittauksin sekä Sodar-äänimittauksin. Mittauskorkeudet ovat olleet
50–200 metriä välillä, maan pinnasta mitattuna.
Mittausten aikana maksimituulen nopeudeksi on mitattu 120 metrin korkeudella 17,6 m/s ja keskituuleksi 6,8 m/s.
Kuva 3‑2 Tuuliruusu Forssan Kiimassuon alueella 100 metrin korkeudessa
(Lähde Tuuliatlas).
3.2 Suunnittelutilanne ja
toteutusaikataulu
Hankkeen alustavaa suunnittelua on tehty Voimavapriikki
Oy:ssä vuodesta 2010 alkaen. Hankkeen yleissuunnittelua
tehdään ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä, ja se
jatkuu ja tarkentuu arviointimenettelyn jälkeen.
Ympäristövaikutusten arviointi on tarkoitus saattaa päätökseen vuonna 2011. Voimavapriikki Oy päättää investoinneista YVA-menettelyn jälkeen. Hankkeen edellyttämät
suunnitelmat ja luvat on esitelty luvussa 5. Laajan tuulivoimapuiston toteuttaminen edellyttää mm. alueen kaavoittamista.
Hankkeiden toteuttamisen ajankohta riippuu hankkeen
teknis-taloudellisista reunaehdoista. Hankkeen rakentamiseen kuluvaa aikaa on käsitelty luvussa 6.6.7.
23
4. Ympäristövaikutusten
arviointimenettely ja sen aikataulu
4.1 Yleistä
Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA) astui voimaan 1.9.1994 ("YVA-laki" 468/1994). Lain tavoite on
kaksijakoinen. Tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten
arviointia ja ympäristövaikutusten huomioon ottamista jo
suunnitteluvaiheessa sekä lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia hankkeen suunnitteluvaiheessa. YVA-laissa on säädetty arviointimenettelystä ja sen
osapuolista, asiakirjoista sekä vaiheista. Laki edellyttää, että
hankkeen ympäristövaikutukset on selvitettävä lain mukaisessa arviointimenettelyssä ennen kuin ryhdytään ympäristövaikutusten kannalta olennaisiin toimiin. Viranomainen
ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai tehdä
muuta siihen rinnastettavaa päätöstä ennen arvioinnin
päättymistä.
Ympäristövaikutusten arviointimenettely ei ole päätöksenteko- tai lupamenettely. Arvioinnissa ei tehdä päätöstä
hankkeen toteuttamisesta tai toteutettavasta vaihtoehdosta. Hankkeen toteuttamiseksi tarvittavat luvat haetaan erikseen kullekin luvan tarvitsemalle toiminnalle. Hanketta koskevassa lupapäätöksessä tai siihen rinnastettavassa muussa
päätöksessä on käytävä ilmi, miten arviointiselostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto on otettu huomioon.
4.2 Arvioinnin tarpeellisuus
Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tavoitteena on
varmistaa merkittäviä ympäristövaikutuksia aiheuttavien
hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi riittävällä tarkkuudella. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan asetuksen (713/2006) 6 §:ssä on määritelty hankkeet,
jotka edellyttävät YVA-menettelyä. Tuulivoima on lisätty hankeluetteloon 1.6.2011 voimaan tulleella asetuksella.
Ympäristövaikutusten arviointi on tehtävä hankkeelle, kun
yksittäisten laitosten lukumäärä on vähintään 10 kappaletta
tai kokonaisteho vähintään 30 megawattia.
24
YVA-lain 4 §:n 2 ja 3 momenttien mukaan arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen
hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin kuin
edellä tarkoitettuun olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri
hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, hankeluettelossa esitettyjen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Harkittaessa
vaikutusten merkittävyyttä otetaan lisäksi huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne.
Suunniteltu Voimavapriikki Oy:n tuulipuisto käsittää
vaihtoehdossa 1 yhteensä 33 ja vaihtoehdossa 2 yhteensä
20 tuulivoimalaa. Tilantarve tuulivoimalapuistolle on noin
26,8 km2. Suunnitellulle tuulipuistohankkeelle toteutetaan
ympäristövaikutusten arviointimenettely Hämeen ELYkeskuksen 31.8.2010 antaman ympäristövaikutusten arviointimenettelyn harkinnanvaraista soveltamista koskevan
päätöksen mukaisesti.
4.3 YVA-menettelyn osapuolet ja
organisointi
4.3.1Hankkeesta vastaava
Hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnista vastaa
Voimavapriikki Oy. Pääkonsulttina arvioinnin tekemisessä
toimii Ramboll Finland Oy (aik. Groundia Oy). Lisäksi arvioinnissa käytetään muita konsultteja ja asiantuntijoita.
Hankkeesta vastaava toiminnanharjoittaja on vastuussa hankkeen valmistelusta ja toteutuksesta. YVA-lain mukaisesti hankkeesta vastaavan on selvitettävä toiminnan
ympäristövaikutukset. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä hankkeesta laaditaan ympäristövaikutusten arviointiohjelma (YVA-ohjelma), joka toimii suunnitelmakehyksenä hankkeen eri ympäristövaikutusten arvioinneille.
Ympäristövaikutusten arvioinnit kootaan YVA-menettelyn
lopussa ympäristövaikutusten arviointiselostukseksi (YVAselostus).
4.3.2 Yhteysviranomainen
4.6 Arviointiohjelma
Kiimassuon tuulivoimapuiston YVA-hankkeen yhteysviranomaisena toimii Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Yhteysviranomainen huolehtii, että hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettely järjestetään.
Yhteysviranomaisen tehtäviin kuuluu muun muassa arviointiohjelman ja -selostuksen laittaminen nähtäville, julkiset kuulemiset, lausuntojen ja mielipiteiden kerääminen
sekä kokoavien lausuntojen antaminen. Tarkemmin yhteysviranomaisen tehtävistä on säädetty YVA-laissa ja -asetuksessa.
Voimavapriikki Oy käynnisti Kiimassuon tuulivoimapuiston YVA-menettelyn toimittamalla hankkeen arviointiohjelman yhteysviranomaiselle (Hämeen ELY-keskus, ympäristö- ja luonnonvarat vastuualue) syyskuussa 2010.
Arviointiohjelma on suunnitelma siitä, miten hankkeesta
vastaava on aikonut toteuttaa varsinaisen ympäristövaikutusten arvioinnin.
Ohjelman saatuaan yhteysviranomainen ilmoitti julkisesti hankkeen vireillä olosta. Arviointiohjelma oli julkisesti nähtävillä 28.9.–26.11.2010 Forssan kaupungintalolla, Tammelan kunnantalolla ja Jokioisten kunnantalolla.
Samoissa paikoissa kuulutettiin myös YVA-ohjelmaan tehty
lisäys, joka oli nähtävillä 2.12.2010–30.1.2011. YVA-ohjelma
ja sen lisäys olivat lisäksi nähtävillä Forssan, Tammelan ja
Jokioisten kirjastoissa. Materiaaleihin oli mahdollista tutustua myös Hämeen ELY-keskuksen Internet-sivuilla www.elykeskus.fi/fi/ELYkeskukset/HameenELY > Ympäristönsuojelu
> Ympäristövaikutusten arviointi YVA ja SOVA > Vireillä olevat YVA-hankkeet. Hankkeesta on tiedotettu ja materiaalit
ovat olleet nähtävillä myös Voimavapriikki Oy:n Internetsivuilla (www.voimavapriikki.fi).
4.4 Arviointimenettelyn vaiheet
YVA -menettely jakautuu kahteen päävaiheeseen:
Arviointiohjelmavaihe: YVA-menettelyssä rajataan aluksi
hankkeen tarkasteltavat toteuttamisvaihtoehdot sekä vaikutukset ja laaditaan selvitysten tekemistä varten ympäristövaikutusten arviointiohjelma. Arviointiohjelma on hankkeesta vastaavan laatima suunnitelma tarvittavista selvityksistä sekä arviointimenettelyn järjestämisestä.
Arviointimenettely käynnistyy, kun hankkeesta vastaava
toimittaa arviointiohjelman yhteysviranomaisena
alueelliselle ELY-keskukselle. Yhteysviranomainen kuuluttaa arviointiohjelmasta ja asettaa arviointiohjelman nähtäville. Yhteysviranomainen pyytää kunnilta ja viranomaisilta tarvittavat lausunnot sekä varaa kansalaisille ja yhteisöille mahdollisuuden mielipiteiden esittämiseen. Kansalaiset
voivat jättää arviointiohjelmasta huomautuksia tai muistutuksia arviointiohjelmaa koskevassa kuulutuksessa ilmoitetulla tavalla. Yhteysviranomainen esittää omassa lausunnossaan yhteenvedon muista annetuista lausunnoista ja
mielipiteistä.
Arviointiselostusvaihe: Ympäristövaikutusten arviointi
tehdään arviointiohjelman ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon pohjalta. Arviointiselostuksessa selvitetään ympäristön tila ja arvioidaan hankkeen vaikutusten
merkittävyys, vertaillaan eri vaihtoehtoja keskenään sekä
suunnitellaan, miten haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää.
Hankkeen edellyttämistä luvista päättävät viranomaiset
YVA-menettelyn jälkeen siten kuin ympäristönsuojelulaissa (86/2000), maa-aineslaissa (555/1981) ja erityislaeissa on
esitetty.
4.5 Arvioinnin aikataulu
Arvioinnin suunniteltu aikataulu on esitetty kuvassa 4-1.
4.7 Arviointiohjelmasta saadut lausunnot
ja mielipiteet
Yhteysviranomainen pyysi arviointiohjelmasta ja sen lisäyksestä lausunnot vaikutusalueen kunnilta, muilta keskeisiltä viranomaisilta ja muilta tahoilta. Lausuntonsa YVAohjelmasta yhteysviranomaiselle toimittivat seuraavat tahot:
•• Forssan kaupunginhallitus
•• Tammelan kunnanhallitus
•• Jokioisten kunnanhallitus
•• Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymä
•• Metsähallitus
•• Museovirasto
•• Hämeen liitto
•• Uudenmaan ELY-keskuksen Liikenne ja Infrastruktuuri
-vastuualue
•• Etelä-Suomen aluehallintoviraston Peruspalvelut,
oikeusturva ja luvat -vastuualue
Arviointiohjelman nähtävilläoloaikana niillä, joihin hanke
saattaa vaikuttaa, oli mahdollisuus esittää mielipiteensä arviointiohjelmasta yhteysviranomaiselle. Arviointiohjelmasta
jätettiin yhteensä 5 mielipidettä. Kolme mielipiteistä oli yksityisiltä henkilöiltä, joiden lisäksi mielipiteensä antoivat
Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ja Fingrid Oyj.
25
HANKKEESTA VASTAAVAN
TEHTÄVÄT
Hankkeen
esisuunnittelu
Arviointiohjelman
laatiminen
AJANKOHTA
YVA ALKAA
SYYSKUU
2010
VUOROPUHELU
- Selvitysten tekeminen
- Vaikutusten arviointi
- Vaihtoehtojen vertailu
Arviointiselostuksen
laatiminen
MARRASKUU
2011
Arviointiselostuksen kuulutus
ja tiedottaminen
VUOROPUHELU
Mielipiteet ja lausunnot
arviointiselostuksesta
YVA PÄÄTTYY
26
Mielipiteet ja lausunnot
arviointiohjelmasta
Yhteysviranomaisen lausunto
arviointiohjelmasta
2012
Kuva 4‑1 Ympäristövaikutusten arvioinnin aikataulu.
Arviointiohjelman kuulutus
ja tiedottaminen
HELMIKUU
2011
MAALISKUU
-Hankkeen jatkosuunnittelu
-Ympäristö-, ottolupahakemukset yms.
YHTEYSVIRANOMAISEN
TEHTÄVÄT
Yhteysviranomaisen lausunto
arviointiselostuksesta
4.8 Yhteysviranomaisen lausunnon
huomiointi
Yhteysviranomainen antoi lausunnon (HAMELY/29/
07.04/2010) ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta
8.2.2011. Lausunnossa kerrotaan mihin selvityksiin hankkeesta vastaavan on erityisesti keskityttävä ympäristövaikutusten arviota tehdessään ja miltä osin YVA-ohjelmassa
esitettyä arviointisuunnitelmaa on täydennettävä.
Lausunnossa on esitetty myös eri tahoilta saadut lausunnot ja mielipiteet arviointiohjelmasta. Yhteysviranomaisen
lausunto on nähtävissä Hämeen ELY-keskuksen nettisivuilla
kohdassa Ympäristönsuojelu ja vireillä olevat YVA-hankkeet.
Hankkeen ympäristövaikutukset arvioitiin arviointiohjelman ja ohjelmasta saadun yhteysviranomaisen lausunnon
perusteella. Arvioinnin tulokset on koottu tähän ympäristövaikutusten arviointiselostukseen.
Yhteysviranomaisen lausunnossaan esille tuomat asiat ja
niiden huomioon ottaminen YVA-selostuksessa sekä mahdollinen viittaus asianomaiseen kohtaan YVA-selostuksessa
on esitetty seuraavassa (Taulukko 4‑1). Lausunto on liitteenä 1.
Taulukko 4‑1 Yhteysviranomaisen arviointiohjelmasta antaman lausunnon huomioon ottaminen YVA:ssa.
Yhteysviranomaisen lausunnon kohta
Käsittely YVA-selostuksessa
Hankekuvausta hankkeen koko elinkaaren ajalta tulee tarkentaa, etenkin liikennöinti, liityntä sähköverkkoon, rakentaminen, toiminta (tekniset ratkaisut) ja toiminnan
päättyminen.
Esitetty luvuissa 5.6, 6.5 ja 6.6
Tuulivoimalla korvattavan tuotannon perustelu eli kuinka tuulivoimapuistoa vastaava
energiamäärä tuotettaisiin, mikäli hanke ei toteudu.
Esitetty luvuissa 8.2.2
Hankkeeseen liittyvien muiden hankkeiden tarkempi pohdinta, YVA-asetuksen tarkoittamalla tavalla. Tarkasteltava ainakin valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden
toteutumista.
Esitetty luvuissa 6.8, 9.2.2 ja 14
Hankkeen edellyttämät luvat-kohdasta uupui maininta rakennus-, lunastus-, lentoesteluvista sekä sopimuksesta sähköverkkoon liittymisestä
Huomioitu luvussa 5
Jokioisten kaavatilanne esitetty arviointiohjelmassa virheellisesti.
Luku 9.1.4
Hankkeen vaikutusalue tulee päivittää.
Hankealue päivitetty
Ympäristön nykytilan kuvauksen tulee kattaa laajimman hankevaihtoehdon mukainen Esitetty luvussa 7.2
vaikutusalue.
Asukasmäärät, asutuksen sijoittuminen ja mahdolliset herkät kohteet tulee täydentää/ Esitetty luvussa 13.5.
huomioida tarkemmin.
Liikenneväylien lähiympäristön asutus ja muut mahdolliset häiriintyvät kohteet on
selvitettävä.
Esitetty luvussa 13.5.
Ajantasaiset tiedot vaikutusalueen talousvesikaivoista, virkistyskäytöstä ja melutilanteesta on esitettävä.
Virkistyskäytöstä on kysytty ryhmähaastattelussa.
Melua käsitelty luvuissa 13.1 ja 16.2, talousvesikaivoja luvussa 11.2.
Kulttuurillisesti arvokkaita ja/tai maisemallisesti herkkiä kohteita tai alueita koskevia
tietoja tulee täydentää ja mahdollisia muinaismuistoja koskevat tiedot pitää esittää.
Esitetty luvussa 10
Ajantasaiset tiedot alueen kasvillisuus- ja luontokohteista sekä linnustosta ja lepakoiden esiintymisestä on esitettävä. Huom. Korpihohtosammal.
Esitetty luvussa 11
Hankealueen yksityiskaivot ja niihin kohdistuvat vaikutukset selvitettävä.
Esitetty luvuissa 11.2.1 ja 11.2.2
Rakentamisen aikainen liikennemelu ja tärinä ja mahdollisten räjäytysten tärinä on
arvioitava häiriintyvissä kohteissa.
Huomioitu luvussa 13.1
Täydennettävä meluarviointia melumallinnuksella, joka huomioi säätilan muutokset,
luonnollisen ja teollisuuden taustamelun. Melulaskelmia verrattava myös alueen
nykyiseen melutilanteeseen.
Melumallinnus on tehty. Taustamelua ei ole
huomioitu mallinnuksessa, koska taustamelun
mallintamiseen ei ole edellytyksiä. Luku 13.1
Välkynnän aiheuttamat mahdolliset haittavaikutukset tieliikenteellä on selvitettävä.
Huomioitu luvussa 13.2
Selvitettävä kuinka hanke rajoittaa esim. ympäristöön suunniteltua tai suunniteltavaa maankäyttöä sekä hankkeen aiheuttamat liikennevaikutukset tiestölle ja tiestön
soveltuvuus kuljetuksille.
Esitetty luvussa 13.3.3
Vaikutukset metsätalouden harjoittamiseen tulee selvittää.
Huomioitu luvussa 12.4
Maisemavaikutusten arviointi myös karttapohjaisena tarkasteluna.
Esitetty luvussa 10.4 ja 10.5
27
4.9 Arviointiselostuksen kuuluttaminen
ja nähtävilläolo
Yhteysviranomainen (ELY-keskus, ympäristö- ja luonnonvarat) tiedottaa YVA-selostuksen valmistumisesta kuulutuksella noudattaen samaa periaatetta kuin YVA-ohjelmassa.
Tämä arviointiselostus kuulutetaan ja asetetaan nähtäville
lokakuussa 2011.
Yhteysviranomainen kuuluttaa arviointiselostuksen nähtävillä olosta, joka järjestetään samoin kuin arviointiohjelman nähtävillä olo. Määräaika mielipiteiden ja lausuntojen
toimittamiseksi yhteysviranomaiselle on 2 kuukautta.
Mielipiteen selostuksesta ja tehtyjen selvitysten riittävyydestä saavat antaa kaikki ne, joihin hanke saattaa vaikuttaa. Yhteysviranomainen pyytää lausunnot keskeisiltä viranomaistahoilta kuten ohjelmavaiheessa. Viranomainen kokoaa mielipiteet ja lausunnot yhteen ja antaa niiden perusteella oman lausuntonsa selostuksesta ja sen riittävyydestä.
4.10Arviointimenettelyn päättyminen
YVA-menettely päättyy, kun yhteysviranomainen antaa lausuntonsa arviointiselostuksesta kahden kuukauden kuluessa nähtävillä oloajan päättymisestä. Yhteysviranomainen
toimittaa lausuntonsa hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta hankkeesta vastaavalle ja hanketta käsitteleville viranomaisille. Arvioinnin tuloksia ovat arviointiselostus ja yhteysviranomaisen antama lausunto. Nämä
asiakirjat liitetään mukaan hankkeen edellyttämiin lupahakemuksiin.
4.11Osallistumisen ja vuorovaikutuksen
järjestäminen
Ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn voivat osallistua kaikki ne kansalaiset, yhteisöt ja säätiöt joiden oloihin
ja etuihin kuten asumiseen, työntekoon, liikkumiseen, vapaa-ajanviettoon tai muihin elinoloihin toteutettava hanke
saattaa vaikuttaa.
Arvioinnin aikana järjestettiin kolme avointa yleisötilaisuutta, joista kaksi ensimmäistä järjestettiin arviointiohjelmavaiheessa lokakuussa 2010 ja helmikuussa 2011.
Kolmas yleisötilaisuus järjestetään ympäristövaikutusten
arviointiselostuksen valmistumisen jälkeen syksyllä 2011.
Tilaisuudessa esitellään hanketta ja arvioinnin tuloksia.
Tilaisuuksissa kuntalaisilla oli mahdollisuus kysyä ja saada
tietoa hankkeesta ja sen vaikutuksista.
28
Tiedotuskanavina käytettiin lehdistötiedotteita ja hankkeen Internet-sivuja. Keskeisenä osallistumisen keinona arvioinnissa hyödynnettiin kesällä 2011 asukkaille ja muille
alueen toimijoille järjestettyä ryhmähaastattelua. Tätä on
kuvattu tarkemmin luvussa 13.5.
Arviointia varten perustettiin suunnitteluryhmä, johon
kuului hankkeesta vastaava, Empower Oy ja YVA-konsultti.
Suunnitteluryhmä vastasi arvioinnin käytännön toteutuksesta, kuten lähtötietojen kokoamisesta, dokumenteista ja
tiedottamisesta. Lisäksi eri viranomaisten ja muiden asianosaisten tahojen kanssa on pidetty useita neuvotteluja.
5. Hankkeen edellyttämät luvat,
suunnitelmat ja päätökset
5.1 Ympäristövaikutusten arviointi
Voimavapriikki Oy pyysi kirjallisesti Hämeen ELY-keskusta
tekemään YVA-lain 4 §:n mukaisen päätöksen siitä, että hankkeeseen tulee soveltaa YVA-menettelyä.
Hämeen ELY-keskuksen 31.8.2010 antamassa päätöksessä
(YLO/147/2010) todetaan, että hankkeeseen on YVA-lain
nojalla sovellettava YVA-menettelyä. YVA-menettely ei ole
lupamenettely, mutta niissä tuulivoimahankkeissa, joihin
YVA-menettelyä on päätetty soveltaa, sen suorittaminen on
edellytys muun lain mukaisen luvan myöntämiselle. Tällöin
viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen ennen kuin se on saanut käyttöönsä arviointiselostuksen ja yhteysviranomaisen lausunnon (YVAL 13§).
lähiasutukselle naapuruussuhdelaissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Tuulivoimaloiden ympäristölupa-asiat käsittelee sijaintialueen kunta tai aluehallintovirasto.
5.5 Rakennusluvat
Tuulivoimaloiden rakentaminen edellyttää maankäyttö- ja
rakennuslain (132/1999) mukaista rakennuslupaa rakennusvalvontaviranomaiselta. Rakennuslupaa hakee alueen
haltija. Rakennusluvan myöntämisen edellytys on, että
hankkeen YVA-menettely on päättynyt ja Ilmailuhallinnolta
on saatu lausunto lentoturvallisuuden varmistamiseksi.
Rakennuslupaa ei voida myöntää, jos vaikeutetaan alueella voimassa olevan oikeusvaikutteisen kaavan toteutumista.
5.2 Hankkeen yleissuunnittelu
5.6 Kytkentä sähköverkkoon
Hankkeen yleissuunnittelua tehdään arvioinnin yhteydessä.
Yleissuunnittelu jatkuu ja tarkentuu ympäristövaikutusten
arviointimenettelyn jälkeen.
Liityntävoimajohdon ympäristövaikutukset on arvioitu osana tuulivoimapuiston YVA-menettelyä. Menettelyn aikana
on laadittu reittivaihtoehdot maankäyttö- ja ympäristötietojen avulla. Voimayhtiö hakee rakentamisluvan valitsemalleen reittivaihtoehdolle. Ennen liityntävoimajohdon rakentamista laaditaan valitulle reitille yksityiskohtainen toteutussuunnitelma, jossa selvitetään mitoitus-, liityntä- ja rakenneratkaisut sekä mahdolliset varayhteydet. Tämä vaihe
sisältää pylväspaikkojen suunnittelun.
Voimajohdon maastotutkimuksia varten tarvitaan lunastuslain (603/1977) 84 §:n mukainen maastotutkimuslupa.
YVA-menettelyn aikana tehtävän esisuunnittelun aikana on
selvitetty alustavat reitit, joista yhdelle laaditaan tarkempi
suunnitelma. Tarkempaa suunnittelua varten voimayhtiö
hakee aluehallintovirastolta luvan (tutkimuslupa) valitun
johtoreitin tutkimiseen. Tutkimuslupapäätös ei ratkaise voimajohdon tulevaa sijaintia. Tutkimuslupa oikeuttaa luvansaajan merkitsemään pylväspaikat, tutkimaan maastoa ja
maaperän rakennettavuutta johdon tarkempaa suunnittelua varten. Tutkimuksesta on tiedotettava maanomistajille
ja käyttöoikeuden haltijoille. Tutkimusaikaiset vahingot on
korvattava tutkimusluvan ehtojen mukaisesti.
5.3 Kaavoitus
Tuulivoimalaitosalueiden toteuttaminen edellyttää maankäyttö- ja rakennuslain perusteella joko alueen kaavoittamisen siihen tarkoitukseen tai toteuttamisen luparatkaisuihin perustuen. Lainvoimaisessa maakuntakaavassa ei ole
hankealuetta koskevaa merkintää tuulivoimasta, mikä ei
ole este tuulivoiman rakentamiselle. Kiimassuon tuulivoimahankkeen toteuttamiseksi laaditaan oikeusvaikutteinen
teemayleiskaava. Forssan, Jokioisten ja Tammelan kunnat
ovat käynnistäneet alkuvuodesta 2011 yhteisen tuulivoimaa tarkastelevan teemayleiskaavan laatimisen.
5.4 Ympäristölupa
Ympäristönsuojelulain mukaisen (86/2000) ympäristöluvan tarve selvitetään tapauskohtaisesti lupaviranomaisten
kanssa. Ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupa
tarvitaan, jos tuulivoimalan toiminnasta saattaa aiheutua
29
Voimajohtojen rakentamista varten tarvittava lunastuslain 5 §:n mukainen lunastuslupa haetaan työvoima- ja elinkeinoministeriöltä, joka esittelee hakemuksen valtioneuvostolle. Jos lunastuslupaa haetaan voimajohdon rakentamista varten ja jos lunastusluvan antamista ei vastusteta tai
kysymys on yleisen ja yksityisen edun kannalta vähemmän
tärkeästä lunastuksesta, lunastuslupaa koskevan hakemuksen ratkaisee asianomainen maanmittaustoimisto.
Lunastuslupahakemuksen liitteenä tulee olla voimajohdon ympäristövaikutusten selvitys. Lunastustoimituksen
käynnistyminen edellyttää lunastuslupaa. Toimituksessa
lunastetaan käyttöoikeus, jonka perusteella johdon rakentaminen, käyttö ja kunnossapito ovat mahdollisia. Lunastustoimituksesta vastaa Maanmittauslaitos.
Toimitukseen kuuluu toimituskokousten pitäminen.
Sähkömarkkinalain (386/1995) 18 §:n mukaan vähintään
110 kilovoltin sähköjohdon rakentamiseen on pyydettävä
sähkömarkkinaviranomaisen eli Energiamarkkinaviraston
lupa. Haettava rakentamislupa on tarveperusteinen. Luvan
myöntämisen edellytyksenä on, että sähköjohdon rakentaminen on sähkön siirron turvaamiseksi tarpeellista.
Lupahakemukseen tulee liittää mahdollinen YVA-lain mukainen arviointiselostus tai erillinen ympäristöselvitys. Lupa
ei koske rakentamista, vaan siinä todetaan, että tarve sähkön siirtämiseen on olemassa. Luvassa ei määritellä johdon
reittiä eikä lupa perusta lunastus-, käyttö tai muuta niihin
verrattavaa oikeutta toisen omistamaan alueeseen. Oikeus
johtoalueelle haetaan sopimusteitse tai lunastamalla.
Tuulivoimaloiden kytkentä alueelliseen sähköverkkoon
edellyttää sähköverkon omistajan kanssa solmittavaa liittymissopimusta.
5.7 Lentoestelupa
Uuden ilmailulain (1194/2009) 165 § mukaan yli 30 metriä korkeiden rakennelmien, rakennusten ja merkkien rakentamiseen tulee olla lentoestelupa. Lupaa hakee alueen
haltija ja hakemukset käsittelee Liikenteen turvallisuusvirasto TraFi. Hakemukseen tulee liittää ilmaliikennepalvelujen
tarjoajan eli Finavian sekä ilmavoimien lausunto asiasta.
Hankkeen valmistelun yhteydessä tuli esiin myös
Jokioisten varalaskupaikan vaikutus tuulivoimapuiston toteuttamiseen. Puolustusvoimien tutkaselvitystyöryhmän
hankekartoituksen lisäksi Voimavapriikki selvittää erikseen
kunkin tuulivoimalan esteettömyyden jaksoittain tapahtuvan harjoittelun kannalta. Voimavapriikki sopii puolustusvoimien kanssa erillissopimuksella tuulivoimaloiden pysäytyksistä, lapojen irrotuksista ja korkeuksista harjoituksen aikana.
30
5.8 Sopimukset maanomistajien kanssa
Tuulivoimaloiden rakentaminen edellyttää sopimuksia
maanomistajien kanssa. Voimavapriikki Oy on tehnyt tuulivoimaloiden toteuttamisen mahdollistavat sopimukset
maanomistajien kanssa.
5.9 Natura-arviointi ja poikkeaminen
luonnonsuojelulain säädöksistä
Natura-arvioinnin tarve arvioidaan tässä selostuksessa.
Hankkeen toteuttaminen saattaa edellyttää poikkeamista
luonnonsuojelulain säädöksistä. Nämä arvioidaan erillisessä Natura-arvioinnissa, jos sellainen todetaan tarpeelliseksi.
Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä on Naturaarviointi havaittu tarpeelliseksi. Natura-arviointi tullaan tekemään hankkeesta vastaavan toimesta.
6. Hankkeen ja sen vaihtoehtojen
kuvaus
6.1 Hankkeen yleiskuvaus
6.2 Vaihtoehtojen muodostaminen
Hankkeena on tuulivoimapuiston rakentaminen Forssan,
Jokioisten ja Tammelan kuntien rajalle, Kiimassuon
Envitech-alueen ympäristöön. Suunnitellun tuulivoimapuiston kokonaiskapasiteetti on yhteensä 40–99 MW ja se
tuotetaan yhteensä enintään 33 voimalalla. Rakennettavat
tuulivoimalaitokset ovat yksikköteholtaan 2–3 MW.
Hankealueen alustava pinta-ala on noin 26,8 km².
Alueella ei ole ennen ollut vastaavanlaista toimintaa. Suuri
osa hankealueesta on nykyisin rakentamatonta, suoalueiden kirjomaa metsäaluetta. Suurin osa hankealueen maaalueesta pysyy nykyisellään. Tuulivoimalaitosten perustuksia ja huoltotieverkostoa varten tarvittava maapinta-ala on
yhteensä vain muutamia prosentteja hankealueen kokonaispinta-alasta.
Tuulivoimaloiden sijoittelulla on pyritty sekä optimoimaan tuulivoimaloilla saavutettava sähköntuotanto että
minimoimaan hankkeen aiheuttamat ympäristövaikutukset. Tuulivoimaloiden sijoittelun kannalta tuulivoimaloiden välisten etäisyyksien on maa-alueilla oltava sijoituspaikasta ja voimalan koosta riippuen 400–1 000 metriä.
Tuulivoimaloiden sijoittaminen tätä lähemmäs toisiaan ei
ole kannattavaa johtuen tuulivoimaloiden toisilleen aiheuttamasta varjostuksesta sekä sen aiheuttamasta tuotantopotentiaalin vähenemisestä. Lisäksi tuulivoimalat on tarkoituksenmukaisesti sijoitettu mahdollisimman etäälle vakituisessa asutuskäytössä olevista rakennuksista, millä on pyritty
ehkäisemään tuulivoimaloista paikallisiin ihmisiin kohdistuvia vaikutuksia (mm. melu ja varjostus).
Kuva 6‑1 Kiimassuon tuulivoimapuiston sijoittuminen.
31
Kuva 6‑2 Hankevaihtoehto VE1 (33 voimalaa).
Tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelmaa on päivitetty
YVA-menettelyn aikana. Sijoitussuunnitteluun vaikutti olennaisesti ilmavoimilta 28.3.2011 saatu lausunto, jossa määriteltiin Jokioisten varalaskupaikan toimintaedellytykset sekä
suurimmat sallitut lentoestekorkeudet osalle suunnitellusta
tuulivoimapuistoalueesta. Voimaloiden korkeudet ja sijoituspaikat ovat nykyisessä hankesuunnitelmassa tämän lausunnon mukaisesti.
Ympäristövaikutusten arvioinnissa on voimalapaikkakohtaisesti tarkasteltu suunnitellun tuulivoimapuiston ympäristövaikutuksia sekä arvioitu eri vaikutusten (esim. maisema, luontoarvot) kannalta haitallisimpia tuulivoimaloiden
sijoituspaikkoja. Hankkeesta vastaava voi hyödyntää tämän
arvioinnin tuloksia edelleen hankkeen jatkosuunnittelussa.
Sähkönsiirron osalta hankkeen yhteydessä on tarkasteltu
eri linjausvaihtoehtoja. Tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelman ja voimajohtoreittisuunnitelmat on laatinut Empower
Oy.
6.3 Tarkastellut hankevaihtoehdot
•• Hankkeen toteuttamatta jättäminen (VE0): Nykytilanne,
tuulivoimalaitoshanketta ei toteuteta. Vastaava
sähkömäärä tuotetaan jossain muualla ja jollain muulla
tuotantotavalla.
•• Vaihtoehto 1 (VE1): Tuulivoimalaitoshanke toteutetaan
laajuudessa 33 voimalaa.
•• Vaihtoehto 2 (VE2): Tuulivoimalaitoshanke toteutetaan
laajuudessa 20 voimalaa.
32
Arvioinnissa tarkastellaan erityisesti, vaikuttavatko tuulivoimaloiden määrä ja sijoittaminen oleellisesti hankkeesta aiheutuvien ympäristövaikutusten merkittävyyteen.
6.4 Alueen muut toimijat
Hankealueella toimii nykyisin LHJ Group:n ylläpitämä jätteenkäsittelykeskus eri laitoksineen (Cool-Finland Oy, LoimiHämeen Jätehuolto Oy, Suomen Elektroniikkakäsittely
Oy, Suomen Erityisjäte Oy ja Suomen Tietoturva Oy).
Jätekeskuksen välittömässä läheisyydessä toimii Envor
Group Oy:n eri laitokset (Envor Processing Oy, Envor
Biotech Oy, Envor Palvelut ja Envor Recycling Oy), Vapo
Oy:n CHP-Bioenergialaitos sekä Ekoport Oy, Uusioaines Oy
ja J. Syrjänen Oy.
Envor Group Oy tuottaa ympäristöpalveluja kierrätyksen,
puhtaanapidon, jäte- ja kiinteistöhuollon sekä kuljetus- ja
kuormauspalvelujen alalla. Envor Biotec Oy käsittelee laitoksissaan biologisesti hajoavaa jätettä (biokaasulaitos ja
kompostointi), jonka lopputuotteena syntyy biokaasua,
puutarhamultaa ja maanparannusainetta. Envor Processing
Oy käsittelee kierrätysmateriaaleja, kuten energiajätettä,
pahvia ja paperia, ja vastaavasti Envor Recycling Oy käsittelee metallia ja lasia. Envor Palvelut tarjoaa kokonaisvaltaisia
jätehuoltopalveluja.
Vapo Oy:n voimalaitos sijaitsee jätteenkäsittelykeskuksen alueen pohjoisosassa ja tuottaa kaukolämpöä Forssan
kaupungin tarpeisiin sekä sähköä verkkoon (polttoaineena metsäbioenergia, peltobiomateriaalit sekä turve). J.
Syrjänen Oy käsittelee laitoksissaan purku- ja rakennusjätteitä. Uusioaines Oy:n lasinpuhdistuslaitoksella tehdään
kierrätyslasista eri lasituotteita, kuten vaahtolasia. Ekoport
Kuva 6‑3 Hankevaihtoehto VE2 (20 voimalaa).
Turku Oy kerää laivojen öljy- ja pilssivesiä sekä erottelee niistä kehittämänsä prosessin avulla teollisuuden poltto- ja raaka-ainetta.
Kiimassuon itäpuolella sijaitsee ikkunoita ja ovia valmistava Fenestra Oy, Sanoma Oy:n Hämeen paino, Hydro Salko
Aluminium Oy ja Forssan Asentajat Oy. Lisäksi hankealueen
ympäristössä toimii useita yksityisyrittäjiä, kuten puutavaran myyntipiste ja ratsutiloja.
6.5 Sähkönsiirto
6.5.1 110 kV ilmajohto
•• 110 kV kytkinlaitos, jonka kautta muuntaja on liitetty
110 kV sähköjohtoon
•• Asemarakennus, jossa oleviin keskijännitekennoihin
tuulivoimaloilta tulevat maakaapelit kytketään.
Lisäksi sähköasemalla mitataan tuulivoimaloiden tuottaman sähköenergian määrä.
Sähköaseman pohjatyöt tehdään samassa laajuudessa
kuin vastaavan kokoisen rakennuksen. Aidatun alueen koko
on 200–1000 neliömetriä. Lisäksi maastoa pitää tasoittaa aidan ulkopuolelta muutaman metrin matkalta, jolta kasvillisuus joudutaan rakennustöiden yhteydessä poistamaan.
Sähköaseman rakentamisaika on kokonaisuudessaan noin
1–6 kuukautta.
Kiimassuon tuulipuistojen liittäminen 110 kV sähköverkkoon ei edellytä uusien 110 kV voimajohtojen rakentamista. Tuulipuisto liitetään Forssan Energia Oy:n tai Fortum
Sähkönsiirto Oy:n omistamiin olemassa oleviin 110 kV voimajohtoihin. Myös vaihtoehto, että tuulipuisto liitetään
molempiin, on mahdollinen. Forssan Energia Oy:n 110 kV
sähköjohdon siirtokapasiteettia on hankkeen toteuttamisen yhteydessä kuitenkin mahdollisesti lisättävä noin yhden kilometrin matkalla tuulipuiston 110 kV verkkoliityntäpisteen ja Fingrid Oyj:n Forssan sähköaseman välillä.
6.5.2 110 kV sähköasema
Kuva 6‑4 Esimerkkikuva sähköasemasta.
Tuulipuisto liitetään 110 kV sähköverkkoon yhdellä tai kahdella uudella sähköasemalla (kuva 6-4). Sähköasemat rakennetaan olemassa olevien 110 kV ilmajohtojen viereen.
Sähköaseman tärkeimmät komponentit ovat:
•• Muuntaja, jolla keskijännite (20 tai 30 kV) muunnetaan
110 kV jännitteeksi
33
Kuva 6‑6 Maakaapelireitit VE1.
6.5.3 Tuulipuiston sisäinen sähköverkko
Jokaisella tuulivoimalalla on oma muuntaja, jossa voimalan generaattorijännite muunnetaan keskijännitteeksi.
Muuntaja sijaitsee voimalan sisällä tai voimalan lähellä erillisessä kevytrakenteisessa muuntamorakennuksessa.
Tuulivoimalat kytketään 110 kV sähköasemaan käyttäen keskijännitemaakaapeleita. Maakaapelit pyritään
asentamaan puiston alueella kulkevien teiden viereen.
Kuva 6‑5 Hankealueella kulkevat 110 kV voimajohdot.
34
Asennustyö tehdään pääosin teiden rakentamisen yhteydessä. Kaapelit asennetaan vähintään 0,7 metrin syvyyteen.
Mikäli asennussyvyys on tätä pienempi tai asennuspaikka
asettaa erityisvaatimuksia, kaapelit suojataan erikseen asennettavilla kaapelisuojilla.
Kaapeliojan leveys on noin yksi metri. Kaapeliojasta kaivettu maa läjitetään kaivannon viereen ja maa-aines käytetään mahdollisuuksien mukaan kaapeliojan täytössä.
Samaan kaivantoon asennetaan 20 kV keskijännitekaapeli,
Kuva 6‑7 Maakaapelireitit VE2.
maadoitus, sisäisen sähköverkon kaapeli ja tuulivoimaloiden tietoliikennettä varten erillinen valokuitukaapeli.
6.5.4 Sähkönsiirron vaihtoehdot
Tuulivoimaloiden välille rakennetaan kummassakin vaihtoehdossa maakaapelireitistö ja 1–2 sähköasemaa.
Suunnitellut maakaapelireittivaihtoehdot on esitetty kuvissa 6-6 ja 6-7.
6.6 Tuulivoimapuisto
6.6.1 Tuulivoimaloiden rakenne
Tuulivoimalaitos koostuu perustusten päälle asennettavasta tornista, roottorista lapoineen ja konehuoneesta.
Käytössä olevia tornien vaihtoehtoisia rakenneratkaisuja
ovat nykyisin teräs- tai betonirakenteinen putkimalli, ristikkorakenteinen terästorni ja harustettu teräsrakenteinen
putkimalli, jonka perustus on teräsbetonirakenteinen, sekä
erilaiset yhdistelmät näistä ratkaisuista. Monet komponenttivalmistajat kuitenkin kehittävät jatkuvasti uusia tuulivoimaloiden toteutusratkaisuja, jotka voivat tekniseltä toteutukseltaan tai materiaaleiltaan poiketa edellä mainituista.
Tuulivoimaloiden vaihtoehtoisia perustusratkaisuita on käsitelty yksityiskohtaisemmin kappaleessa 6.6.4.
Nykyisellä rakentamistekniikalla yksittäisen tuulivoimalaitoksen rakentaminen edellyttää noin 60 × 80 metrin kokoisen rakentamisalueen (nk. nostoalue), jolta kasvillisuus
joudutaan ennen töiden aloittamista poistamaan ja maan
pinta tasaamaan. Tuulivoimalaitokset kootaan niiden sijoituspaikalla, jonne voimalakomponentit (tornirakenteet, konehuone, roottorin napa ja lavat) kuljetaan rekka-autoilla.
Roottori
Roottori koostuu lavoista, navasta, mahdollisista lapojen
jatkopaloista ja siivenpääjarruista. Suurin osa tuulivoimaloiden lavoista valmistetaan lasikuidusta. Liima-aineena käytetään joko polyesteri- tai epoksihartsia. Muita lavan valmistuksessa käytettyjä materiaaleja ovat puu ja metallit.
Tuulivoimalan lavat voivat olla kiinteäkulmaisia tai lapakulmaa voidaan säätää. Yleensä säätö tapahtuu hydrauliikkajärjestelmällä. Lapoja säätämällä voidaan vaikuttaa tuulen aikaansaamaan momenttiin. Tuulivoimalat voidaan luokitella lapojen säätötavan perusteella sakkaussäätöisiin, lapakulmasäätöisiin ja aktiivisakkaussäätöisiin.
35
Konehuone
Konehuoneessa sijaitsevat generaattori ja vaihteisto sekä
säätö- ja ohjausjärjestelmä, jarrut, hydrauliikka, jäähdytysyksikkö, kääntöjärjestelmä sekä tuulen nopeuden ja suunnan
mittaus. Ylhäällä tornissa tapahtuvia korjaus- ja huoltotöitä
varten konehuoneeseen on tikkaat ja hissi. Muuntaja voidaan sijoittaa tornin sisälle.
Yleisin generaattorityyppi tuulivoimaloissa on kolmivaiheinen epätahtigeneraattori. Suuritehoisissa voimaloissa
voidaan käyttää myös tahtigeneraattoreita. Roottorin pysäyttämiseen ja pysähdyksissä pitämistä varten asennetaan
jarrut. Voimalan kääntöjärjestelmä kääntää roottoria tarvittaessa tuulen suunnan muuttuessa. Tuulivoimaloissa käytetään mikroprosessoriohjattua valvonta- ja mittausjärjestelmää. Turbiinikohtainen prosessori lähettää tietoja voimalan toiminnasta keskustietokoneelle, joka huolehtii tietojen
tallennuksesta ja tarkkailusta. Automaattinen hälytysjärjestelmä tekee ilmoituksen poikkeavasta toiminnasta operaattorille. Voimaloiden toimintaa valvotaan 24/7. Valvottavia
asioita ovat mm. tuulen nopeus ja suunta, generaattorin
ulosmenon kytkentä verkkoon, lapakulma, konehuoneen
asento, tuulivoimalan normaali- ja hätä-alasajo ja häiriötilantteet.
6.6.2 Vaihtoehtoiset tornirakenteet
Tornin tehtävä on kannattaa generaattoria ja kohottaa roottori tuulisuuden kannalta edulliselle korkeudelle. Käytössä
olevien suurien tuulivoimaloiden tornien perustyyppejä ovat putkitorni ja ristikkotorni. Tuulivoimalaitosten torneja kehittävät ja tuottavat maailmalla lukuisat yritykset.
Lopullinen tornityypin valinta tehdään hankkeen toteutusvaiheessa, jolloin myös tarvitaan tornin ulkonäköä esittävät
periaatekuvat rakennusluvan hakemista varten. Tornityypin
valintaan vaikuttavat muun muassa tarjolla olevat tornityypit, rakentamis- ja ylläpitokustannukset, rakentamisolosuhteet ja ulkonäköseikat.
Putkitornisten tuulivoimaloiden väritys on vakiintunut
harmahtavan valkoiseksi. Voimalat nähdään useimmiten
vaaleaa taustaa, taivasta vasten ja harmahtava sävy tasoittaa kontrastisuutta ja sopeutuu eri valaistus- ja sääolosuhteisiin.
Voimalat varustetaan lentoestevaloin ja mahdollisesti myös puna-valkoisin siipiin maalatuin raidoin.
Lentoestevalot ja mahdolliset maalaukset määräytyvät kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) suositusten ja kansallisten lakien ja määräysten mukaisesti, joita hallinnoivat
Suomessa Finavia ja TraFi.
Putkitornit
Putkitornit (tubular towers) ovat nykyisin yleisin tuulivoimaloiden tornityyppi. Tornien perusmuoto on kartiomainen,
minkä ansiosta paksumpi tyviosa on vahva ja tukeva sekä
yläosa ohuempi ja vähemmän valmistusmateriaaleja edellyttävä. Tornit ovat joko teräsbetoni-, teräs- tai hybridirakenteisia. Hybriditornien alaosa on teräsbetonia ja yläosa terästä.
Tornien teräsosat valmistetaan tehdasolosuhteissa, mikä
varmistaa niiden oikean muodon, lujat hitsaukset sekä kestävän pintakäsittelyn. Teräsrunko kootaan paikalle tuotavista putkielementeistä. Betonitorni voidaan valaa paikalla tai
rakentaa esivalmistetuista elementeistä. Tornin maisemalliseen vaikutelmaan ja kokemiseen voidaan vaikuttaa tornin
muotoilulla.
Putkitorni aiheuttaa tuulivarjon, mikä vähentää muun
muassa tuulivoimalan tehoa ja aiheuttaa kuormitusta roottorin lapoihin. Tuulivarjoresonanssi on keskeinen syy, minkä
vuoksi isojen tuulivoimaloiden lapamäärä on pariton.
Kuva 6‑8 Tuulivoimalaitosten periaatepiirros.
36
Kuva 6‑9 Putkitorni.
Kuva 6‑10 Ristikkorakenteinen torni.
Ristikkotornit
Ristikkotorni on perinteisin tuulivoimaloissa käytetty tornirakenne, jonka käyttö myös suurissa, napakorkeudeltaan
yli 100 m korkeissa tuulivoimalaitoksissa, on viime aikoina
ollut kasvamaan päin. Tuulivoimavalmistajien mukaan ristikkotornin etuja ovat muun muassa putkitornia pienempi
materiaalitarve ja pienemmät investointikustannukset, tornimateriaalin teolliset pinnoitusmahdollisuudet, tornimateriaalin hyvä kierrätettävyys sekä pienempien komponenttien vuoksi helpompi toteutettavuus kuljetusten kannalta
hankalilla alueilla.
Ristikkotornissa rakenteen ulkoreunat muodostavat tornin näkyvän hahmon. Ristikkorakenteisen tornin perustaminen vaatii jonkin verran suuremman alueen kuin putkitorni.
kintöjä. Merkintävaatimusten tapauskohtaisuudesta ja ennakkotapausten vähäisestä määrästä johtuen varmoja tietoja tuulivoimaloiden lopullisesta ulkonäöstä ei voida tässä
vaiheessa esittää. Yleistäen voidaan kuitenkin olettaa, että
hankkeen tuulivoimalaitokselle tullaan edellyttämään jonkinlaista yövalaistusta (lentoestevalot). Maalattuja päivämerkintöjä ei sen sijaan välttämättä edellytetä näissä voimalaitoksissa.
Maisemalliselta kannalta lentoestemerkinnät saatetaan
kokea ympäristölle epämieluisina tai häiritsevinä tekijöinä.
Alla on kuvailtu tarkemmin erilaisia lentoestevalotyyppejä.
6.6.3 Tuulivoimaloiden valaistus ja merkinnät
Tuulivoimalat on varustettava lentoestemerkinnöin
Ilmailuhallinnon määräysten mukaisesti. Jokaisesta toteutettavasta tuulivoimalaitoksesta on pyydettävän Finavian
lausunto. Lausunnossaan Finavia ottaa kantaa lentoturvallisuuteen sekä tuulivoimalan merkintävaatimuksiin.
Lopullisen hyväksynnän lentoesteen rakentamiselle sekä
lentoestemerkinnöille antaa Liikenteen turvallisuusvirasto
(TraFi). Merkintävaatimuksiin vaikuttavat tapauskohtaisesti
mm. lentoaseman ja lentoreitin läheisyys sekä tuulivoimaloiden ominaisuudet.
Merkintävaatimuksissa käsitellään kohteen merkitsemistä yö- ja/tai päivämerkinnällä. Yömerkinnät ovat lentoestevaloja ja päivämerkinnät lentoestevaloja sekä mahdollisesti voimaloihin, lähinnä siipiin, maalattavia värillisiä mer-
Lentoestevalot
Lentoestevaloja on pien-, keski- ja suurtehoisia. Lisäksi jokaisesta teholuokasta löytyy useita eri tyyppejä (A, B ja
C-tyypin valot). Eri valotyyppien välillä on eroja mm. valon voimakkuudessa, välähdysfrekvenssissä sekä valon värissä. Eri valotyypeissä välähdysfrekvenssin taajuus vaihtelee ja joissakin valotyypeissä käytetään jatkuvaa valoa.
Tuulivoimaloiden lentoestevaloissa käytettävät värit ovat
punainen ja/tai valkoinen. Suurtehoiset valot on tarkoitettu
sekä päivä- että yökäyttöön.
Esimerkkinä maatuulivoimaloille vaadituista merkinnöistä toimii Tornion Röyttään suunniteltu tuulivoimapuisto,
jossa lapakorkeus on 150 metriä. Tällä alueella voimaloille
on edellytetty tornien huippuun konehuoneen päälle keskitehoisia B-tyypin lentoestevaloja sekä tornien puoliväliin
pienitehoisia B-tyypin valoja. Tornien huippuun tulevien valojen välähdysfrekvenssi on 20–60 kertaa minuutissa ja valon väri on punainen. Tornien puoliväliin tulevat valot ovat
myös väriltään punaisia ja niiden valosignaali on jatkuva.
Tornion Röyttässä vaihtoehtoina olleille 180 m la-
37
pakorkeuden voimaloille on edellytetty suurtehoisia
A-tyypin lentoestevaloja sekä pienitehoisia B-tyypin valoja.
Suurtehoiset A-tyypin valot ovat vilkkuvia ja väriltään valkoisia. Tämä valo on toiminnassa myös päiväaikaan. Lisäksi
torneissa on yöaikaan päällä pienitehoiset B-tyypin valot,
joiden väri on punainen ja valosignaali jatkuva. Näille voimaloille on valojen lisäksi edellytetty päivämerkinnöiksi
maalauksia. Maalaukset sijoittuvat voimalan lapojen kärkeen, joihin maalataan kolme kahdeksan metriä leveää punaista raitaa kahdeksan metrin välein.
Päivämerkinnät
Päivämerkinnöin varustettavat lentoesteet on maalattava
tietyn värisiksi. Tuulivoimaloissa käytettävät päivämerkinnät
ovat tyypillisesti voimalarakenteisiin maalattavia leveitä punaisia raitoja. Päivämerkintävaatimukset voidaan osoittaa
koskien tuulivoimalan lapoja.
Kuva 6‑11 Esimerkkikuva tuulivoimalan päivämerkinnöistä.
6.6.4 Tuulivoimalaitosten vaihtoehtoisia
perustamistekniikoita
Tuulivoimaloiden perustamistavan valinta riippuu jokaisen yksittäisen voimalaitoksen paikan pohjaolosuhteista.
Myöhemmin tehtävien pohjatutkimustulosten perusteella
jokaiselle tuulivoimalalle tullaan valitsemaan erikseen sopivin ja kustannuksiltaan edullisin perustamistapavaihtoehto.
38
Maavarainen teräsbetoniperustus
Tuulivoimala voidaan perustaa maanvaraisesti silloin, kun
tuulivoimalan alueen alkuperäinen maaperä on riittävän
kantavaa. Kantavuuden on oltava riittävä tuulivoimalan turbiinille sekä tornirakenteelle tuuli- ym. kuormineen ilman
että lyhyt- tai pitkäaikaiset painumat ylittävät sallitut arvot.
Tällaisia kantavia maaperiä ovat yleensä mm. erilaiset moreenit, luonnonsora ja sekarakeiset hiekat.
Tulevan perustuksen alta poistetaan orgaaniset ainekset sekä pintamaakerrokset noin 3–4 m syvyyteen saakka.
Teräsbetoniperustus tehdään valuna ohuen rakenteellisen
mursketäytön päälle. Teräsbetoniperustuksen vaadittava
koko vaihtelee tuuliturbiinitoimittajasta ja turbiinin koosta
riippuen, mutta kokoluokka on noin 20 × 20 m tai 25 × 25
m perustuksen korkeuden vaihdellessa 1–3 metrin välillä.
Teräsbetoniperustus ja massanvaihto
Teräsbetoniperustus massanvaihdolla valitaan niissä tapauksissa, joissa tuulivoimalan alueen maaperä ei ole riittävän kantavaa. Teräsbetoniperustuksessa massanvaihdolla
perustusten alta kaivetaan ensin löyhät pintamaakerrokset
pois. Kaivusyvyys, jossa saavutetaan tiiviit ja kantavat maakerrokset, on yleensä 5–8 metriä. Kaivanto täytetään karkearakeisella painumattomalla maamateriaalilla (yleensä
murskeella tai soralla) kaivun jälkeen, ohuissa kerroksissa
tehdään tiivistys täry- tai iskutiivistyksellä. Täytön päälle tehdään teräsbetoniperustukset paikalla valaen kuten maanvaraisessa teräsbetoniperustuksessa.
Teräsbetoniperustus paalujen varassa
Teräsbetoniperustusta paalujen varassa käytetään tapauksissa, joissa maan kantokyky ei ole riittävä ja jossa kantamattomat kerrokset ulottuvat niin syvälle, ettei massanvaihto
ole enää teknistaloudellisesti toteutuskelpoinen vaihtoehto.
Paalutetussa perustuksessa orgaaniset pintamaat kaivetaan
pois ja perustusalueelle ajetaan ohut rakenteellinen mursketäyttö, jonka päältä tehdään paalutus. Paalutyyppejä ja
kokoja on useita erilaisia. Paalutyypin valintaan vaikuttavat
merkitsevästi pohjatutkimustulokset, paalukuormat sekä
rakentamiskustannukset. Pohjatutkimustulokset määrittävät miten syvälle kantamattomat maakerrokset ulottuvat ja
mikä maa-ainesten varsinainen kantokyky on. Erilaisilla paalutyypeillä on eri asennusmenetelmät, mutta yleisesti lähes
kaikki vaihtoehdot vaativat järeää kalustoa asennukseen.
Paalutuksen jälkeen paalujen päät valmistellaan ja teräsbetoniperustus valetaan paalujen varaan. Paalutettu perustus
saattaa tietyissä tapauksissa olla vaakamitoiltaan pienempi
kuin maavarainen perustus.
Kuva 6-12 Maavarainen teräsbetoniperustus..
Kuva 6-13 Teräsbetoniperustus ja massanvaihto.
Kuva 6-14 Paaluperustus.
Kuva 6-15 Kallioon ankkuroitu perustus.
39
Kallioankkuroitu teräsbetoniperustus
Kallioankkuroitua teräsbetoniperustusta voidaan käyttää
tapauksissa, joissa kalliopinta on näkyvissä ja lähellä maanpinnan tasoa. Kallioankkuroidussa teräsbetoniperustuksessa louhitaan kallioon varaus perustusta varten ja porataan kallioon reiät teräsankkureita varten. Ankkurien määrä
ja syvyys riippuvat kallion laadusta ja tuulivoimalan kuormista. Teräsankkurin ankkuroinnin jälkeen valetaan teräsbetoniperustukset kallioon tehdyn varauksen sisään.
Kallioankkurointia käytettäessä teräsbetoniperustuksen
koko on yleensä muita perustustyyppejä pienempi.
Tuulivoimaloille laaditaan huolto-ohjelma, jonka mukaisia huoltokäyntejä tehdään kullekin tuulivoimalalle 2–5
vuodessa. Lisäksi jokaista voimalaa kohti voidaan olettaa
noin 2–5 ennakoimatonta huoltokäyntiä vuosittain.
6.6.5 Tuulivoimaloiden sijoittelu
Yksittäisten voimaloiden sijoittelussa toisiinsa nähden on
otettava huomioon voimaloiden taakse syntyvät pyörteet,
jotka häiritsevät taaempana sijaitsevia voimaloita. Liian tiivis sijoittelu aiheuttaa paitsi häviöitä energiantuotannossa,
myös ylimääräistä mekaanista rasitusta voimaloiden lavoille
ja muille komponenteille. Rasituksen aiheuttama tuulivoimaloiden kuluminen voi pitkällä aikavälillä edelleen lisätä
tuulivoimapuiston käyttö- ja ylläpitokustannuksia, alentaa
tuulivoimapuiston sähköntuotantoa sekä lyhentää yksittäisten voimaloiden käyttöikää.
Voimaloiden välinen minimietäisyys riippuu monista tekijöistä, mm. voimaloiden koosta, kokonaislukumäärästä,
sekä yksittäisen voimalan sijainnista tuulivoimapuistossa.
Tuulivoimapuiston reunoilla sijaitsevat voimalat, erityisesti
ne jotka sijaitsevat ”eturivissä” vallitsevaan tuulensuuntaan
nähden, voidaan periaatteessa sijoittaa hieman lähemmäs
toisiaan, kun taas puiston keskellä tai vallitsevasta tuulensuunnasta katsottuna ”takarivissä” sijaitsevien voimaloiden
osalta joudutaan voimaloiden optimaalisen tuotannon saavuttamiseksi käyttämään suurempia välimatkoja.
Merellä tuuli on tasaisempaa kuin maalla, mistä johtuen
voimalan taakse muodostuva ”jälkipyörre” ei maalla ulotu
niin pitkälle kuin avoimessa maastossa tai merellä. Näin ollen maalle sijoittuvissa tuulivoimapuistoissa ei ole tarpeen
käyttää yhtä suuria etäisyyksiä voimaloiden välillä kuin rakennettaessa samankokoisia voimaloita merelle. Mitä suuremmasta tuulivoimapuistosta (voimaloiden lukumäärällä
mitattuna) on kyse, sitä pidempi välimatka voimaloiden väliin on jätettävä.
Ehdottomia ja yleispäteviä kriteereitä voimaloiden välisille etäisyyksille ei ole. Muutaman tuulivoimalan ryhmissä
voivat voimalat sijaita varsin lähekkäin, jopa 2–3 roottorinhalkaisijan etäisyydellä toisistaan – erityisesti jos voimalat
40
ovat yhdessä rivissä kohtisuoraan vallitsevaa tuulensuuntaa vastaan. Pienehköissä tuulivoimapuistoissa (5–10 voimalaa) suositeltava minimietäisyys on viisi roottorinhalkaisijaa, mutta tämäkin riippuu tuulivoimapuiston geometriasta ja tuulen suuntajakaumasta. Suurissa tuulivoimapuistoissa (useita kymmeniä voimaloita) tulisi voimaloiden välisen etäisyyden olla vähintään 7,5–8 roottorinhalkaisijaa, ja
yli sadan voimalan puistossa jopa 9–10 roottorinhalkaisijaa. Suunniteltaessa voimaloiden sijoittelua turbulenssia eli
pyörteiden syntymistä tarkastellaan mallilaskennalla.
6.6.6 Rakennus- ja huoltotiet
Tuulivoimalaitoksia palvelemaan tarvitaan rakennus- ja
huoltotieverkosto. Huoltoteitä pitkin kuljetetaan tuulivoimaloiden rakentamisessa tarvittavat rakennusmateriaalit ja pystytyskalusto. Rakentamisvaiheen jälkeen tiestöä käytetään sekä voimaloiden huolto- ja valvontatoimenpiteisiin että paikallisten maanomistajien tarpeisiin.
Huoltotieverkoston alustavissa suunnitelmissa on hyödynnetty mahdollisimman paljon alueella olemassa olevaa
tiestöä.
Metsämaastossa tielinjauksien kohdalta puustoa raivataan ja kaadetaan noin 12–15 metrin leveydeltä työkoneiden ja tien reunaluiskien tarvitseman tilan vuoksi. Jyrkissä
kaarteissa raivattavan tielinjauksen leveys voi kuitenkin helposti olla lähes kaksinkertainen johtuen erikoispitkän kuljetuksen (siiven pituus jopa 60 m) vaatimasta tilasta. Puuston
raivauksen jälkeen pintamaat poistetaan ja pohja tasataan
tiesuunnitelmien mukaisesti. Kivikkoisissa ja kallioisissa kohdissa joudutaan pohjaa louhimaan riittävän tasauksen saavuttamiseksi ja vastaavasti pehmeiden, huonosti kantavien maalajien kuten turpeen kohdalla joudutaan huonosti
kantava maa-aines korvaamaan paikalle tuodulla kantavalla materiaalilla (massanvaihto). Tuulivoimarakentamisessa
tarvittavat kuljetukset tuovat erityisvaatimuksia myös tien
kantavuuden suhteen. Raskaimpia kuljetuksia ovat nasellin eli konehuoneen kuljetus, missä kuljetusyhdistelmän kokonaispaino voi olla yli 300 tonnia. Myös nosturin ja siinä
tarvittavien laitteiden kuljetukset ovat erittäin raskaita. Tien
rakenteissa tarvitaankin huomattavat rakennekerrokset riittävän kantavuuden varmistamiseksi. Rakennekerroksissa
käytetään eri murskelajikkeita ja louhetta. Myös nykyinen
olemassa oleva tieverkosto tarvitsee kantavuuden parantamista ja jyrkkien mutkien oikomista. Rakennettavat huoltotiet tulevat olemaan sorapintaisia ja niiden leveys on keskimäärin noin 6 metriä.
Huoltoteiden rakentamisen alustavan yleissuunnitelman mukaan hankealueella tarvitaan kokonaan uutta
huoltotietä vaihtoehdossa 1 noin 8 km. Lisäksi kunnostettavia teitä on yhteensä noin 16 km verran. Vaihtoehdossa
2 uusia teitä on noin 5 km ja kunnostettavia teitä noin 11
km. Alustavien arvioiden mukaan uusien ja parannettavien
huoltoteiden rakennekerrosten rakentamisessa tarvittavien
murskelajikkeiden määrä on noin 6 000 m3 ja vaihtoehdossa 2 noin 4 000 m3. Massojen määrät tulevat täsmentymään
jatkossa varsinaisen tierakennesuunnittelun yhteydessä.
Tierakentamisen lisäksi massoja tarvitaan maastonmuotojen tasauksissa ja mahdollisissa massanvaihdoissa myös
tuulivoimaloiden nostoalueilla. Karkeana arviona voidaan
esittää, että jokaisella nostoalueella mursketta tarvitaan
noin 1 000–2 000 m3.
6.6.7 Tuulivoimapuiston rakentamisaika
Tuulivoimapuiston rakentaminen on monivaihteista työtä ja ennen kuin varsinaiseen rakentamiseen päästään, on
taustalla jo yleensä vuosien työ, joka sisältää eriasteisten
selvitysten ja lupavaiheiden läpikäyntiä. Koko hankkeen eri
vaiheet voidaan yksinkertaistaa alla olevan luettelon muotoon:
•• Tuulimittaukset
•• Maanvuokrasopimukset
•• Tarvittavat YVA-, kaavoitus- ja lupaprosessit
•• Hankkeen suunnitelmien laatiminen
•• Urakoitsijoiden kilpailutus
•• Alueelle tulevan tiestön rakentaminen/nykyisen tieyhteyden parantaminen
•• Voimalaitosalueen tilavarausten tekeminen ja nostoalueiden rakentaminen
•• Voimalaitosten perustusten rakentaminen
•• Sähköaseman ja voimajohtojen rakentaminen
•• Voimalaitosten pystytys
•• Voimalaitosten koekäyttö
•• Voimalaitosten käyttöönotto
Tuulivoimapuistojen rakentamistyöt aloitetaan ns. valmistelevilla töillä, joilla taataan mm. kuljetusten esteetön reitti rakennusalueelle ja varmistetaan tuulivoimalan ympäristön soveltuvuus rakentamiselle. Tuulivoimaloiden rakentamisessa tarvittavien tornien, roottoreiden, nosturikaluston
yms. materiaalien kuljettaminen työmaa-alueelle tapahtuu
yleensä useita kymmeniä metrejä pitkinä lavettikuljetuksina, jotka vaativat tiestöltä kantavuutta ja loivia kaarresäteitä.
Jokaisen voimalaitoksen ympäristössä tulee olla riittävästi tilaa mm. materiaalien varastointia, kokoonpanoa, ja
luonnollisesti asennusta varten. Tämän lisäksi alueella tulee voida liikkua nostureilla, joten oheistoimintoihin varattavan alueen tulee olla kooltaan jopa useita tuhansia neliöitä. Alueen suunnittelussa ja rakentamisessa tulee huomioida alueen kantavuusvaatimukset mm. nostureiden liikkumisen vuoksi. Rakenteet tulee mitoittaa vallitsevat maape-
räolosuhteet huomioiden siten, että kantavuus on riittävä
nostureiden käyttämiselle.
Tuulivoimaloiden perustusten rakentaminen on yksi
keskeisimmistä rakentamisvaiheista. Perustukset voidaan
toteuttaa joko maanvaraisina perustuksina tai paaluperustuksina riippuen vallitsevista maaperäolosuhteista alueella. Maanvaraista perustusta käytettäessä maapohjan kantavuus varmistetaan yleensä esim. massanvaihdolla tai muuten maapohjaa vahvistamalla. Perustusten betonoinnit voidaan tehdä vuodenajasta riippumatta, mutta betonin tulee
antaa saavuttaa asennusten kestävä lujuus noin yhden kuukauden ajan, ennen kuin varsinaiseen voimaloiden nostotöihin voidaan alkaa.
Tuulivoimaloiden pystytys toteutetaan pääsääntöisesti nostureiden avulla. Voimalat kootaan pystytyspaikan välittömässä läheisyydessä sopivan kokoisiksi blokeiksi, jotka nostetaan nosturin avulla paikalleen. Voimaloiden
varsinainen pystytys tapahtuu varsin nopeassa tahdissa. Optimiolosuhteissa voimala saavuttaa harjakorkeutensa 2–3 vuorokauden kuluessa nostotyön aloittamisesta.
Riippuen rakennettavien voimaloiden määrästä ja sijainnista toisiinsa nähden voidaan arvioida pystytykseen käytettävää aikaa. Mikäli voimalat sijaitsevat etäällä toisistaan, tulee
aikaa varata myös nostokaluston siirtoon. Tarvittaessa nosturi tulee purkaa ja siirtää autokuljetuksella uuden voimalan viereen.
Ennen urakan luovuttamista tuulivoimalalle suoritetaan
koekäyttö, jossa testataan, että eri yksiköt toimivat asianmukaisella tavalla ja ovat luovutettavissa asiakkaalle. Koekäyttö
kestää yleensä tuulivoimaloiden määrästä riippuen muutamia viikkoja.
Yhtä aikaa tuulivoimapuiston rakentamisen kanssa tulee alueelle rakentaa sähköverkko, johon voimalat liitetään.
Verkon suunnittelu ja rakentaminen tulee ajoittaa siten, että
voimalat voidaan liittää sähköverkkoon niiden valmistuttua.
Suunnittelu ja rakentamistyöt sekä rakentamisen volyymi oikein ajoitettuna ja mitoitettuna pienen tuulivoimapuiston rakentaminen on mahdollista yhden kalenterivuoden aikana. Lisäaikaa rakentamiseen tulee varata, mikäli alue sijaitsee kaukana olemassa olevasta tie- ja sähköverkosta, rakennettavien voimaloiden määrä on huomattava tai niiden sijainti edellyttää perinteisestä rakentamisesta
poikkeavia toimenpiteitä.
41
Kuva 6‑16 Kaaviokuva tuulivoimapuiston elinkaaresta.
6.6.8 Tuulivoimapuiston elinkaari
Ympäristövaikutustensa suhteen tuulivoimapuiston elinkaari voidaan jakaa viiteen päävaiheeseen, jotka ovat:
1. Voimalarakentamisessa käytettävien materiaalien ja
raaka-aineiden tuotanto ja käsittely
2. Voimalakomponenttien valmistus
3. Tuulivoimapuiston rakentaminen suunnittelu-alueelle
4. Tuulivoimapuiston toiminta-aika (ml. huolto- ja korjaustoimenpiteet)
5. Tuulivoimapuiston poistaminen käytöstä ja sen eri
rakenteiden hävittäminen
Tuulivoimalaitosten rakentaminen
Tuulivoimapuiston ympäristövaikutuksista ja materiaalitarpeista suurin osa kohdistuu tuulivoimalaitosten ja sen
oheisrakenteiden valmistukseen. Tuulivoimalaitoksen rakenteet on tehty pääasiassa teräksestä, jonka lisäksi niiden
konehuoneessa käytetään myös mm. alumiini- ja kuparikomponentteja. Voimalan lavat ovat yleensä lasikuitua, jonka raaka-aineita ovat lasi- ja polyesterikuitu.
Tarvittava metallien louhiminen ja käsittely kuluttavat
energiaa ja raaka-aineita. Tuotantovaiheen ympäristövaikutuksia ovat mm. ilma- ja vesipäästöt. Ympäristövaikutusten
suuruuteen vaikuttavat voimalaitoskomponenttien tuottamisen osalta erityisesti käytetyt toimintatavat sekä käytettävän energian tuotantotapa. Mikäli metallien työstämisessä
käytetty energia on pystytty tuottamaan käyttämällä esimerkiksi uusiutuvia energianlähteitä, voidaan myös tuulivoimapuiston elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia osaltaan vähentää.
42
Tuulivoimaloiden toiminta-aika
Tuulivoimapuiston rakentamisvaiheessa suunnitellulle sijoitusalueelle perustetaan varsinaiset tuulivoimalaitokset sekä
niiden edellyttämät oheisrakenteet. Tuulivoimapuiston toiminnallinen jakso on nykyaikaisissa tuulivoimaloissa suhteellisen pitkä, mikä vähentää osaltaan tuulivoimalla tuotetun sähkön elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia sekä
parantaa sen tuotantotehokkuutta.
Tuulivoimaloiden perustusten ja tornin laskennalliseksi käyttöiäksi on arvioitu keskimäärin 50 vuotta ja turbiinin (konehuone ja siivet) vastaavasti 20–30 vuotta.
Tuulivoimaloiden käyttöikää pystytään kuitenkin merkittävästi pidentämään riittävän huollon sekä osien vaihdon
avulla.
Tuulivoimaloiden käytöstä poistaminen
Tuulivoimapuiston elinkaaren viimeinen vaihe on sen käytöstä poisto sekä tuulivoimapuistosta syntyvien laitteiden
kierrättäminen ja jätteiden käsittely. Tuulivoimapuiston elinkaaren aikana aiheutuvien ympäristövaikutusten kannalta
voimala-alueen käytöstä poiston ja erityisesti laitoskomponenttien hävityksen merkitys on keskeinen. Materiaalien tehokkaan kierrättämisen ja uusiokäytön avulla tarvetta uusien raaka-aineiden tuotannolle, mikä vähentää osaltaan
loppusijoituksen tarvetta niiden osalta. Nykyisin lähes 80 %
prosenttia 2,5 MW suuruisessa tuulivoimalaitoksessa käytetyistä raaka-aineista pystytään kierrättämään. Voimaloiden
metallikomponenttien (teräs, kupari, alumiini, lyijy) osalta
kierrätysaste on yleensä jo nykyisin hyvin korkea, jopa lähes
100 %. Kierrätyksen kannalta ongelmallisimpia ovat lavoissa käytetyt lasikuitu- ja epoksimateriaalit, joiden uusiokäyttö ei sellaisenaan vielä ole mahdollista. Näiden materiaalien
energiasisältö pystytään nykyisin kuitenkin hyödyntämään
polttamalla ne korkeita lämpötiloja käyttävissä jätteidenpolttolaitoksessa sekä käsittelemällä poltossa syntyvät jätteet asianmukaisessa käsittely- ja loppusijoituslaitoksessa.
6.7 Tuulivoima osana
energiajärjestelmää
6.8 Liittyminen muihin hankkeisiin ja
suunnitelmiin
Tuulivoima on osa kestävää energiajärjestelmää ja se korvaa sähkömarkkinoilla muita energiantuotantomuotoja.
Tuulisuus vaihtelee ajallisesti paljon ja tuulivoimalle ovat
ominaista tuotannonvaihtelut tunti-, kuukausi- ja vuositasolla. Kuitenkin myös sähkönkulutus vaihtelee huomattavasti ja vaihtelevan kulutuksen kattamiseksi tarvitaan erityyppisiä sähköntuotantotekniikoita.
Tuulivoimatuotannon vaihtelu tuuliolosuhteiden mukaan ei muodostu tekniseksi eikä taloudelliseksi ongelmaksi ennen kuin vasta erittäin suurilla tuotantomäärillä.
Valtioneuvoston energia- ja ilmastostrategiassa vuodelle
2020 asetettu tuulivoimatavoite (2 500 MW) on määrällisesti samaa suuruusluokkaa kuin sähkönkulutuksen normaali vuorokausivaihtelu. Useiden eri maiden kokemusten
ja mallilaskelmien perusteella tuulivoiman vaatima säätötarve on 1–5 % asennetusta tuulivoimakapasiteetista, kun
tuulivoimalla tuotetaan 5–10 % sähköstä (VTT 2008).
Tuulivoiman lisäys vaikuttaa sähköjärjestelmässämme
eniten lyhytaikaiseen säätöön. Suurin osa säädöstä toteutetaan vesivoimaloissa, joissa se on edullisinta tehdä. Suomen
sähkömarkkinat ovat osa yhteispohjoismaisia sähkömarkkinoita, joilla on vesivoimaosuuden vuoksi hyvät mahdollisuudet siihen joustavuuteen mitä tuulivoiman lisääminen
järjestelmään tuo.
6.8.1 Muut lähiseudun hankkeet
Fingridin varavoimalaitos tulee sijaitsemaan ForssaJokioinen tien pohjoispuolella lähellä ravirataa.
Voimalaitoksen rakennustyöt alkoivat syksyllä 2010 ja työt
valmistuvat syksyllä 2012. Varavoimalaitoksen teho tulee
olemaan noin 300 MW. Uusi voimalaitos perustuu kaasuturbiinitekniikkaan. Projektin kokonaiskustannusarvio on
noin 125 milj. €. Verkkoliittymään tulee myös 110 kV sähköaseman laajennus ja 110 kV maakaapelit.
Hankealueen keskellä sijaitsee myös Sinipäänsuon turvetuotantoalue, jolla turpeen korjuu on käynnistymässä.
Sinipäänsuolla tuotetaan pääasiassa jyrsinpolttoturvetta
Vattenfall Lämpö Oy:n tarpeisiin ja alkuvuosina myös ympäristöturvetta vähittäismyyntiin lähialueen maatiloille. Koko
tuotantokelpoisen pinta-alan ollessa tuotannossa keskimääräinen turpeen vuosituotantomäärä on noin 16 500
m3. Tuotantokenttien vuosittaiset kunnostustyöt painottuvat syksyyn ennen vesien jäätymistä. Vuodessa on noin
40–60 tuotantopäivää painottuen alku- ja keskikesän poutajaksoihin, jolloin työskennellään ympärivuorokautisesti. Tuotannon arvioidaan kestävän vuoteen 2035. Hämeen
ympäristökeskus on todennut, ettei hankkeella ole erityisiä
luontoarvoja heikentäviä vaikutuksia. Tuulivoimahanke ja
turvetuotanto eivät vaikuta toisiinsa toteutuessaan.
Kuva 6‑17 Tuulivoiman keskimääräinen kausivaihtelu: Suomen tuulivoimalaitosten yhteenlasketun tuotannon jakautuminen eri kuukausille
vuosina 1992–2008. (Lähde VTT 2009).
43
Forssalainen Envor Group Oy on aloittanut selvitykset
noin 60 miljoonan kilon vuotuisesta bioetanolin ja rehun
tuotannosta. Tavoitteena on, että hankkeen toteutukseen
päästäisiin vuonna 2012, ja tuotanto käynnistyisi vuonna
2013. Myöskään Envor Groupin hankkeet ja tuulivoimahanke eivät vaikuta toisiinsa toteutuessaan.
6.8.2 Hankkeen suhde ympäristöasioita
koskeviin suunnitelmiin ja ohjelmiin
Hankkeen toteuttamiseen liittyy mm. seuraavia ympäristönsuojelua koskevia säädöksiä, suunnitelmia ja ohjelmia:
•• YK:n ilmastosopimus
•• EU:n ilmasto- ja energiapaketti
•• EU:n energiastrategia
•• Kansallinen energia- ja ilmastostrategia
•• Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet
•• Energiapoliittiset ohjelmat
•• Ilmansuojeluohjelma 2010
•• Kaukokulkeutumissopimusta koskeva pöytäkirja 1999 ja
asetus nro 40/2005
•• Natura 2000-verkosto
•• Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän
käytön strategia 2006–2016
•• Melun ohjearvot
YK:n ilmastosopimus
YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus hyväksyttiin vuonna 1992. Sopimus tuli voimaan vuonna
1994, samana vuonna myös Suomi ratifioi sopimuksen.
Ilmastosopimuksen kolmannessa konferenssissa vuonna
1997 allekirjoitettiin ns. Kioton pöytäkirja, joka sisältää sitovat päästövähennysvelvoitteet teollisuusmaille aikatauluineen. Kioton ilmastokokouksessa EU:n tavoitteeksi hyväksyttiin vähentää kasvihuonepäästöjen kokonaismäärää
8 % vuoden 1990 tasosta. Velvoite tulee saavuttaa vuosina 2008–2012, joka on nk. ensimmäinen velvoitekausi.
Suomen osalta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteeksi sovittiin 0 % vuoden 1990 tasosta eli päästöjen
tulee olla 2008–2012 aikana vuoden 1990 tasolla.
EU:n ilmasto- ja energiapaketti
EU on sopinut yhteisestä, kaikkia jäsenmaita koskevasta tavoitteesta vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä vuoteen
2020 mennessä 20 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna
(EU:n ilmastostrategia: Komission tiedonanto KOM(2007)2,
Komission tiedonanto KOM (2005)35, Eurooppa-neuvoston
päätelmät maaliskuu 2007, Ympäristöneuvoston päätelmät
2007). Tavoitteena on myös lisätä uusiutuvien energialähteiden osuus keskimäärin 20 prosenttiin EU:n energian loppukulutuksesta. Tuulivoiman rakentamisella voidaan edes-
44
auttaa EU:n ilmasto- ja energiapaketin tavoitteiden toteutumista.
EU:n energiastrategia
EU:n energiastrategia (An Energy Policy for Europe) julkaistiin
10.1.2007. EU:n energiastrategian tavoitteena on turvata kilpailukykyinen ja puhdas energian saanti vastaten ilmastonmuutoksen hillintään, kasvavaan globaaliin energiankysyntään ja tulevaisuuden energian toimituksen epävarmuuksiin.
Tavoitteiden saavuttamiseksi on laadittu kymmenen
kohdan toimintaohjelma. Ohjelmaan sisältyvät mm. EU:n
sisäisen energiamarkkinan kehittäminen, energian huoltovarmuuden takaaminen ja sitoutuminen kasvihuonekaasujen vähentämiseen.
Kansallinen energia- ja ilmastostrategia
Vuoden 2008 kansallisessa energia ja ilmastostrategiassa
esitetään ehdotukset keskeisiksi toimenpiteiksi, joilla EU:n
tavoitteet uusiutuvan energian edistämiseksi, energiankäytön tehostamiseksi ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi voidaan saavuttaa. Tuulivoiman osalta tavoitteena
on nostaa asennettu kokonaisteho nykyisestä 197 MW:sta
noin 2500 MW:iin vuoteen 2020 mennessä, jolloin vuotuinen sähköntuotanto kasvaisi tuulivoiman osalta noin 6
TWh.
Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet
Valtioneuvosto teki vuonna 2000 maankäyttö- ja rakennuslain 24§:n perusteella päätöksen valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista (VAT). Valtioneuvoston päätöksellä
tavoitteita tarkistettiin vuonna 2008.
Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat osa
maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäytön
suunnittelujärjestelmää. Alueidenkäyttötavoitteiden tehtävänä on muun muassa auttaa saavuttamaan maankäyttö- ja rakennuslain ja alueidenkäytön suunnittelun tavoitteet, joista tärkeimmät ovat hyvä elinympäristö ja kestävä
kehitys. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan tavoitteet on
otettava huomioon ja niiden toteuttamista on edistettävä
maakunnan suunnittelussa, kuntien kaavoituksessa ja valtion viranomaisten toiminnassa.
Tavoitteet on ryhmitelty sisällön perusteella kokonaisuuksiin. Tuulivoimapuistohanketta koskevat seuraavat alueidenkäyttötavoitteiden eri aihekokonaisuuksiin sisältyvät
yleis- ja erityistavoitteet:
Energiapoliittiset ohjelmat
Useiden puolueiden energiapoliittisissa ohjelmissa on esitetty että uusiutuvien energialähteiden osuutta on lisättävä
ja tuulivoiman lisärakentamista tuettava.
Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto
•• Alueidenkäytössä turvataan energiahuollon valtakunnalliset tarpeet ja edistetään uusiutuvien energialähteiden hyödyntämismahdollisuuksia.
•• Maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman
hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet.
Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti
useamman voimalan yksiköihin.
Ilmansuojeluohjelma 2010
Ilmansuojeluohjelman 2010 tavoitteena on, että Suomi toteuttaa tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista annetun direktiivin (2001/81/EY) velvoitteet vuoteen 2010 mennessä. Suomen on vähennettävä rikkidioksidin, typen oksidien, ammoniakin ja haihtuvien orgaanisten
aineiden päästöjä asteittain. Ilmansuojeluohjelma käsittää
suunnitelman päästöjen vähentämiseksi energiantuotannossa, liikenteessä, maataloudessa ja teollisuudessa sekä
toimenpiteet työkoneiden, huviveneiden ja pienpolton
päästöjen vähentämiseksi.
Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu
•• Alueidenkäytössä kiinnitetään erityistä huomiota
ihmisten terveydelle aiheutuvien haittojen ja riskien
ennalta ehkäisemiseen. Alueidenkäytön suunnittelussa
olemassa olevat tai odotettavissa olevat ympäristöhaitat tunnistetaan ja niiden vaikutuksia ehkäistään.
Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat
•• Alueidenkäytöllä edistetään elollisen ja elottoman
luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden
monimuotoisuuden säilymistä. Ekologisten yhteyksien
säilymistä suojelualueiden sekä tarpeen mukaan
niiden ja muiden arvokkaiden luonnonalueiden välillä
edistetään.
•• Alueidenkäytöllä edistetään luonnon virkistyskäyttöä
sekä luonto ja kulttuurimatkailua parantamalla
moninaiskäytön edellytyksiä. Suojelualueverkoston ja
arvokkaiden maisema-alueiden ekologisesti kestävää
hyödyntämistä edistetään virkistyskäytössä, matkailun
tukialueina sekä niiden lähialueiden matkailun
kehittämisessä suojelutavoitteita vaarantamatta.
Alueidenkäytössä edistetään kyseiseen tarkoitukseen
osoitettujen hiljaisten alueiden säilymistä.
•• Alueidenkäytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Viranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit otetaan huomioon alueidenkäytön
suunnittelun lähtökohtina.
Alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon
ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet. Alueidenkäyttöä on ohjattava siten,
ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota.
Kaukokulkeutumissopimusta koskeva pöytäkirja 1999
ja asetus nro 40/2005
Ensimmäinen alueellinen ilmansuojelusopimus oli
Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission
(ECE) piirissä 1979 tehty valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman
epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskeva yleissopimus
(SopS 15/1983). Kaukokulkeutumissopimusta koskeva pöytäkirja allekirjoitettiin Göteborgissa 1999 ja pantiin voimaan
Suomessa asetuksella nro 40/2005. Sopimusosapuolet hyväksyivät moniaine-monivaikutuspöytäkirjan eli pöytäkirjan happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin vähentämisestä. Sopimusosapuolet ovat velvollisia
vähentämään päästöjään niin, että vuonna 2010 päästöt
alittavat kullekin osapuolelle määritellyn päästörajan.
Pöytäkirjan tavoitteena on valvoa ja vähentää rikin, typen oksidien, ammoniakin ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjä, jotka aiheutuvat ihmisten toiminnasta ja
joilla todennäköisesti on haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen, luonnon ekosysteemeihin, materiaaleihin ja kasveihin kaukokulkeutumisesta johtuvan happamoitumisen,
rehevöitymisen tai alailmakehän otsonin vuoksi.
Natura 2000 -verkosto
Valtioneuvosto päätti Suomen ehdotuksesta Natura 2000
-verkostoksi 20.8.1998. Natura 2000 on Euroopan Unionin
hanke, jonka tavoitteena on turvata luontodirektiivissä määriteltyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjä.
Natura 2000 -verkoston avulla pyritään vaalimaan luonnon
monimuotoisuutta Euroopan Unionin alueella ja toteuttamaan luonto- ja lintudirektiivin mukaiset suojelutavoitteet.
Luontodirektiivin yleistavoite on saavuttaa ja säilyttää
tiettyjen lajien ja luontotyyppien suojelun taso suotuisana.
Lintudirektiivin yleistavoite on ylläpitää lintukannat sellaisella tasolla, joka vastaa ekologisia, tieteellisiä ja sivistyksellisiä vaatimuksia.
45
Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän
käytön strategia 2006–2016
Valtioneuvosto hyväksyi strategian joulukuussa 2006.
Tavoitteena on pysäyttää Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2010 mennessä, vakiinnuttaa Suomen luonnon tilan suotuisa kehitys vuosien 2010–
2016 kuluessa, varautua vuoteen 2016 mennessä Suomen
luontoa uhkaaviin maailmanlaajuisiin ympäristömuutoksiin, erityisesti ilmastonmuutokseen sekä vahvistaa Suomen
vaikuttavuutta luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä maailmanlaajuisesti kansainvälisen yhteistyön keinoin.
Melun ohjearvot
Valtioneuvosto on antanut päätöksen melutason ohjearvoista (993/1992) meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyvyyden turvaamiseksi. Ohjearvoja sovelletaan
maankäytön ja rakentamisen suunnittelussa, eri liikennemuotoja koskevassa liikenteen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyissä. Melutason ohjearvoja koskeva päätös annettiin meluntorjuntalain (382/1987) nojalla. Ohjearvopäätös jäi
voimaan, vaikka meluntorjuntalaki kumoutui ympäristönsuojelulain (86/2000) tullessa voimaan vuonna 2000.
Ohjearvopäätöksen soveltamiskäytäntö on sittemmin laajentunut ympäristönsuojelulain ja myös maa-aineslain
(555/1981) mukaisiin lupa- ja valvonta-asioihin. Melutason
yleiset ohjearvot eivät koske ampuma- ja moottoriurheiluratojen aiheuttamaa melua.
46
OSA II YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET
47
48
7. Ympäristövaikutusten arvioinnin
lähtökohdat
Ympäristövaikutusten arviointi on lakiin (268/1999) perustuva menettely. Sen tarkoituksena on arvioida merkittävien
hankkeiden ympäristövaikutukset, tutkia mahdollisuudet
haitallisten vaikutusten vähentämiseen sekä turvata kansalaisten osallistumismahdollisuudet. Jos toiminnanharjoittaja päättää arvioinnin jälkeen edistää hanketta, siihen on haettava ja saatava asianomaiset luvat ennen toteutukseen
ryhtymistä.
Tehtävänä on arvioida Forssan, Jokioisten ja Tammelan
kuntien rajalle, Kiimassuon Envitech-alueen ympäristöön,
sijoittuvan tuulivoimapuiston rakentamisesta ja käytöstä
aiheutuvat ympäristövaikutukset hankkeen ympäristössä
YVA-lain ja -asetuksen edellyttämällä tavalla ja tarkkuudella.
Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä mm.
•• Määritellään tarkasteltavan hankkeen toteutusvaihtoehdot
•• Kuvataan hankkeen keskeiset ominaisuudet, tekniset
ratkaisut ja vaiheistus
•• Kuvataan vaikutusalueen ympäristön nykytila ja ominaispiirteet
•• Arvioidaan odotettavissa olevat ympäristövaikutukset
•• Selvitetään haitallisten vaikutusten lieventämismahdollisuudet
•• Arvioidaan hankkeen toteuttamiskelpoisuus
•• Selvitetään mitä lupia hankkeen toteuttamiseksi on
haettava
•• Esitetään ehdotus hankkeen vaikutusten seurantaohjelmaksi
•• Järjestetään osallistuminen sekä kuullaan asukkaita ja
muita hankkeen vaikutuspiirissä olevia tahoja.
7.1 Arviointitehtävä
Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioidaan
hankkeen vaikutukset YVA-lain ja -asetuksen edellyttämässä laajuudessa. Arvioitavaksi tulevat kuvassa 7-1 esitetyt vaikutukset sekä näiden keskinäiset suhteet.
Kuva 7‑1 Arvioitavat ympäristövaikutukset (lähde: laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain muuttamisesta, 2 §, 1.4.1999).
Jokaisella YVA-hankkeella on omat vaikutuksensa, jotka riippuvat hankkeen luonteesta, laajuudesta ja sijainnista. Tässä
hankkeessa keskeisiä ympäristövaikutuksia olivat:
•• Vaikutukset maisemaan
–– Tuulivoimaloiden näkyminen vapaa-ajan ja vakituisiin asuinkiinteistöihin
–– Sukulan kulttuurimaisema
–– Torronsuon kansallispuiston maisemakuva
•• Vaikutukset luontoon
–– Linnustovaikutukset ja vaikutukset Torronsuon
kansallispuistoon
•• Meluvaikutukset
•• Valon vilkkuminen ja voimaloiden aiheuttama varjostus
•• Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen
–– Vaikutukset virkistyskäyttöön
Hankkeen vaikutukset ovat osittain pysyviä, osittain väliaikaisia ja osittain vain rakentamisen aikaisia. Rakentamisen
aikaiset vaikutukset kohdistuvat erityisesti virkistyskäyttöön
ja liikenteeseen. Pysyviä vaikutuksia aiheutuu mm. maisemalle ja linnustolle. Toiminnan aikana muodostuu melu- ja
varjostusvaikutuksia.
49
7.2 Hankkeen vaikutusalue
Jokaisella vaikutustyypillä on erilainen vaikutusalue. Osa
vaikutuksista rajoittuu rakennuskohteiden läheisyyteen ja
osa levittäytyy laajemmalle alueelle. Tästä johtuen tarkastelualueen laajuus riippuu tarkasteltavasta ympäristövaikutuksesta.
Vaikutukset maisemaan: Tarkastelualue on laaja, se kattaa
tuulivoimapuiston ympäristön noin 10–15 kilometrin säteellä.
Voimaloiden valon vilkkuminen ja voimaloiden aiheuttama
varjostus: Vaikutukset tarkastellaan siinä laajuudessa, jolla
laskelmat osoittavat hankkeella olevan varjostusvaikutuksia.
Luontovaikutukset: Vaikutukset rajataan ensisijaisesti rakennuspaikkoihin ja niiden lähiympäristöön. Lisäksi vaikutustarkastelussa otetaan huomioon hankealueella ja sen
läheisyydessä sijaitsevat arvokkaat luontokohteet, luontodirektiivin (Liite IVa) mukaiset lajit sekä uhanalaiset lajit.
Alueen linnustoa tarkastellaan laajemmassa mittakaavassa.
Pesimälinnuston lisäksi tarkastellaan tiedossa olevia lintujen muuttoreittejä.
Meluvaikutukset: Vaikutukset tarkastellaan siinä laajuudessa, jolla laskelmat osoittavat hankkeella olevan meluvaikutuksia.
Maankäyttö: Yhdyskuntarakennetta tarkastellaan hankealuetta laajempana kokonaisuutena. Virkistyskäytön kannalta
tarkastelu kohdistetaan pääasiassa hankealueeseen.
Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen: Vaikutuksia
tarkastellaan laajemmalla alueella, mutta keskeisin huomio
kohdistuu noin 5 km säteelle tuulivoimapuistosta.
7.3 Käytetty aineisto
Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä hyödynnettiin
olemassa oleviin selvityksiin ja suunnitelmiin kerättyä tietoa suunnittelualueesta, sen ympäristöstä sekä hankkeen
teknisistä toteutusvaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista.
Ympäristövaikutusten arviointi perustui seuraaviin aineistoihin ja menetelmiin:
•• Arvioinnin aikana tarkennettuihin hankkeen suunnitelmiin
•• Olemassa oleviin ympäristön nykytilan selvityksiin
•• Arviointimenettelyn aikana tehtyihin lisäselvityksiin
kuten melun leviämisen ja varjostuksen mallilaskelmiin,
maastokartoituksiin, linnustoinventointeihin, asukashaastatteluun jne.
•• Erilisiin vaikutusarvioihin, jotka kuvataan jäljempänä
kunkin vaikutuksen osalta erikseen.
•• Kirjallisuudessa esitettyihin vaikutusarvioihin vastaavan
tyyppisistä hankkeista.
50
•• Tiedotus- ja yleisötilaisuuksissa ilmenneisiin asioihin
•• Lausunnoissa ja mielipiteissä esitettyihin seikkoihin
•• Muualla harjoitettavaa vastaavaa toimintaa koskeviin
tarkkailutuloksiin ja käyttökokemuksiin
Tässä arviointiselostuksessa kuvataan hankkeen vaikutukset ja sen tuomat muutokset vaikutusalueen olosuhteisiin
ja sen läheisyydessä harjoitettavan nykyisen toiminnan vaikutuksiin.
7.4 Vaikutusten ajoittuminen
7.4.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset
Tuulivoimalaitoksen rakentaminen kestää noin yhden vuoden. Rakentamisen aikaiset vaikutukset liittyvät huoltoteiden, sähkönsiirron ja varsinaisten voimalaitosten rakentamiseen.
7.4.2 Käytönaikaiset vaikutukset
Käytön aikaiset vaikutukset alkavat kunkin alueen valmistuttua. Voimalaitosten perustuksille ja tornille lasketaan
noin 50 vuoden tekninen ikä. Voimalaitoksen turbiini (konehuone ja siivet) käyttöikä on 20–30 vuotta. Erilaisilla modernisointitoimilla voidaan pidentää laitteiden käyttöikää,
joten kokonaisuuden käyttöiäksi arvioidaan noin 50 vuotta.
7.4.3 Toiminnan lopettamisen vaikutukset
Sen jälkeen kun tuulivoimalaitos on tullut teknisen käyttöikänsä päähän, se voidaan purkaa. Kokonaisuudessaan lähes 80 % prosenttia 2,5 MW suuruisessa tuulivoimalaitoksessa käytetyistä raaka-aineista pystytään kierrättämään.
Voimaloiden metallikomponenttien (teräs, kupari, alumiini,
lyijy) osalta kierrätysaste on nykyisin jo hyvin korkea, jopa lähes 100 %. Myös kierrätykseen kelpaamattomien materiaalien energiasisältö pystytään nykyisin hyödyntämään polttamalla ne korkeita lämpötiloja käyttävissä jätteidenpolttolaitoksessa.
Perustusten päälle voidaan rakentaa uusi, perustusten
ominaisuuksiin sopiva voimalaitos. Perustukset voidaan
myös purkaa käytön päätyttyä.
8. Vaikutukset ilmastoon ja
ilmastonmuutokseen
8.1 Aineisto ja arviointimenetelmät
Suunnitellun hankkeen vaikutuksia ilmastoon arvioitiin sen
perusteella, kuinka paljon hanke toteutuessaan korvaa kasvihuonekaasupäästöiltään haitallisempia sähköntuotantomuotoja ja tällä tavalla hillitsee ihmistoiminnan aiheuttamaa ilmastonmuutosta. Arviointi tehtiin tukeutuen kirjallisuudesta saatuihin tietoihin Suomessa käytettyjen sähköntuotantomuotojen keskimääräisistä kasvihuonekaasupäästöistä sekä arvioimalla näiden tietojen avulla edelleen
suunnitellun hankkeen avulla saavutettavia kasvihuonekaasusäästöjä.
8.2 Tuulivoimapuiston vaikutukset
ilmastoon ja ilmastonmuutokseen
8.2.1 Hankevaihtoehtojen VE1 ja VE2
vaikutukset
Tuulivoimapuiston ilmastovaikutuksella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, mikä voidaan arvioida olevan suunnitellun hankkeen vaikutus kasvihuoneilmiön voimistumiseen ja edelleen maailmanlaajuiseen ilmastonmuutokseen.
Ilmakehässä merkittävin kasvihuonekaasu on yleisesti vesihöyry, jonka määrän on kuitenkin arvioitu olevan riippuvainen ihmistoiminnan sijaan ensisijaisesti Maapallon omista
prosesseista (ilmakehän lämpötila, valtameristä tapahtuva
haihdunta jne.). Ihmistoiminnan on sen sijaan havaittu lisäävän osaltaan muiden kasvihuonekaasujen, erityisesti hiilidioksidin (CO2) mutta myös metaanin (CH4) ja typpioksiduulin (N2O), määriä ilmakehässä. Energiantuotannossa
näitä yhdisteitä vapautuu eniten fossiilisten polttoaineiden (hiili, öljy, maakaasu) polton yhteydessä, jossa yhdisteet ovat peräisin pitkäikäisistä hiilivarastoista. Hiilidioksidin
ohella polttoprosessissa syntyy käytettävästä polttoaineesta ja sen ominaisuuksista riippuen yleensä myös vaihtelevia
määriä mm. typen oksideja (NOx), rikkidioksidia (SO2) sekä
pienhiukkasia, jotka voivat vaikuttaa ilman laatuun erityisesti tuotantoalueen läheisyydessä.
Suomessa energiantuotannon osuus koko maan hiilidioksidipäästöistä on noin 80 prosenttia, minkä vuoksi
energiantuotannosta aiheutuvien päästöjen vähentäminen nähdään nykyisen keskeiseksi tekijäksi ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta. Yleisesti energiantuotannon
kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää tehokkaimmin joko 1) pienentämällä energiankulutusta, tai 2) lisäämällä vähäpäästöisten tai päästöttömien energialähteiden osuutta tuotannossa. Tuulivoimalaitoksessa energiantuotanto perustuu tuuleen ja sen sisältämän kineettisen
energian muuttamiseen sähköenergiaksi. Sähkön tuottaminen tuulivoimalla ei toimintavaiheessaan synnytä ilmastonmuutosta kiihdyttäviä kasvihuonekaasupäästöjä, minkä
vuoksi suunnitellulla hankkeella voidaan osaltaan alentaa
Suomen oman energiantuotannon vuosittaisia kasvihuonekaasupäästöjä.
Taulukko 8‑1 Suomen sähköntuotannon keskimääräiset ominaispäästöt
viimeisten 10 vuoden keskiarvona (VTT 2010)
Yhdiste
CO2
N2O
Ominaispäästö (g/kWh)
240
0,007
Typen
oksidit
0,375
SO2
CH4
0,273 0,008
Taulukko 8‑2 Lauhdevoimalaitoksen avulla tuotetun sähkön keskimääräiset ominaispäästöt (Holttinen 2004)
Yhdiste
CO2
Ominaispäästö (g/kWh)
660
Typen
oksidit
1,06
SO2
0,7
Suunnitellun hankkeen ilmastovaikutuksia on arvioidun hankkeen osalta arvioitu sen mukaan, kuinka paljon
tuulivoimaloiden avulla pystytään osaltaan vähentämään
Suomen oman sähköntuotannon kasvihuonekaasupäästöjä. Tuulivoimaloilla saavutettavat kasvihuonekaasujen sekä
muiden ilmapäästöjen alenemat ovat keskeisesti riippuvaisia tuulipuiston suunnittelualueella käytössä olevista energiantuotantotavoista sekä siitä, mitä tuotantomuotoja niiden avulla pystytään korvaamaan. Suomessa fossiilisten
polttoaineiden osuus maan omasta sähköntuotannosta on
noin puolet. Loppuosa tuotetaan vastaavasti joko ydin- tai
51
Kuva 8‑1 Päästöttömillä sähköntuotantomuodoilla vältetyt hiilidioksidipäästöt Suomessa. Tuulivoiman osuus on vielä niin pieni, että se ei
kaaviossa erotu.(Lähde: Energiateollisuus ry)
vesivoimalla tai uusiutuvilla energianlähteillä. Suomalaisen
sähköntuotantojärjestelmän keskimääräisiksi hiilidioksidipäästöiksi on arvioitu noin 240 g tuotettua kilowattituntia kohti (taulukko 8-1), joka sisältää jo em. hiilineutraaleja
tuotantomuotoja. Yleisesti tuulivoiman voidaan kuitenkin
arvioida korvaavan ensisijaisesti tuotantokustannuksiltaan
kalliita energiamuotoja, joita ovat erityisesti hiililauhde- tai
maakaasupohjainen sähköntuotanto. Esimerkiksi Holttinen
(2004) on tutkimuksessaan arvioinut tuulivoimatuotannon
korvaavan pohjoismaisessa energiantuotantojärjestelmässä ensisijaisesti juuri lauhdevoimalla tuotettua sähköä, jonka keskimääräiseksi hiilidioksidipäästöksi on arvioitu jopa
620–720 gCO2/kWh (taulukko 8-2). Vastaavasti, mikäli tuulivoimaloilla korvataan jo nykyisin käytössä olevia hiilineutraaleja energiantuotantomuotoja (mm. ydin- tai vesivoima),
voivat hankkeen ilmastovaikutukset jäädä tällä tavalla tarkasteltuna pieniksi.
Mikäli Suomessa tuotetun energiamäärän ja energiatuotantomuotojen arvioidaan pysyvän vakiona ja suunniteltujen tuulivoimaloiden tuottaman sähkön arvioidaan korvaavan eri sähköntuotantomuotoja niiden keskimääräisen
käytön mukaan, voidaan hankkeella arvioida saavutettavan
noin 60 000 tonnin säästöt Suomen sähköntuotannon vuosittaisista hiilidioksidipäästöistä. Vastaavasti, jos tuulivoiman
arvioidaan korvaavan lauhdevoimalla tuotettua sähköä,
voivat päästövähenemät nousta ylin 160 000 tonniin vuosittain (taulukko 8-3). Karkeasti nämä luvut vastaavat vuositasolla noin 5 700 ja 15 700 suomalaisen yhteenlaskettuja kasvihuonekaasupäästöjä, kun suomalaisen keskimääräisen hiilijalanjäljen suuruudeksi oletetaan noin 10 400 kgCO2
52
vuodessa (Heinonen & Junnila 2010).
Tuulipuiston tuotantovaiheessa saavutettavat päästövähennykset eivät kuitenkaan suoraan kerro tuotantomuodon kannattavuudesta ja ilmastohyödyistä, vaan niiden arvioimiseksi tulisi laskelmissa ottaa huomioon myös tuulivoimaloiden rakentamisen ja ylläpidon edellyttämä materiaalija energiankulutus. Luonteenomaista erityisesti uusiutuvien energianmuotojen sekä mm. ydinvoiman elinkaaren aikaisille ilmastovaikutuksille on niiden painottuminen energiantuotantoketjun alkuvaiheisiin ja rakentamisen aikaisiin
vaikutuksiin, jotka kattavat usein valtaosan koko energiantuotantoprosessin synnyttämistä kasvihuonekaasupäästöistä. Varsinaisen tuotantovaiheen aikana kasvihuonekaasupäästöjä ei niissä sen sijaan merkittävissä määrin synny.
Nykyaikaisten tuulivoimaloiden rakentamisesta ja ylläpidosta aiheutuvan energiankulutuksen on kuitenkin havaittu olevan pieniä verrattuna niillä tuotettuun energiamäärään verrattuna. Elinkaarianalyysien perusteella esimerkiksi 3 MW tuulivoimalan valmistamisen ja pystyttämisen kuluttaman energian on arvioitu vastaavan enimmillään 5 %
tuulivoimalan toiminta-aikanaan tuottamasta energiamäärästä ja tuulivoimalan on arvioitu tuottavan tämän energiamäärän 4−12 toimintakuukauden aikana laskentatavasta ja
käytetyistä oletuksista riippuen (Schleisner 2000, Crawford
2009).
Kasvihuonekaasupäästöjen ohella tuulivoimatuotannon avulla voidaan saavuttaa huomattavia säästöjä myös
muiden ilmapäästöjen osalta, koska ilmanlaatuun vaikuttavien ilmapäästöjen (mm. rikkidioksidi, typen oksidit) määrät ovat tuulivoimatuotannossa vähäisiä esimerkiksi fossiili-
Taulukko 8‑3 Tuulipuiston avulla saavutettavat, laskennalliset päästövähenemät hiilidioksidin, rikkidioksidin sekä typen oksidien osalta. Laskennassa
oletetaan, että hanke toteutetaan maksimikoossaan (33 tuulivoimalaitosta) 3 MW kokoisilla tuulivoimaloilla ja että voimaloiden huipunkäyttöaika on
keskimäärin 2 500 tuntia vuodessa. Laskennassa käytetyt ominaispäästökertoimet on esitetty taulukoissa 8-1 ja 8-2.
Yhdiste
Päästövähenemät Suomen sähköntuotannon
päästökertoimien mukaan (tonnia vuodessa)
Päästövähenemät hiililauhdevoimalan
päästökertoimien mukaan (tonnia
vuodessa)
Hiilidioksidi (CO2)
59 000
164 000
Rikkidioksidi (SO2)
68
174
Typen oksidit (NOx)
93
263
siin polttoaineisiin verrattuna. Arviot rikkidioksidin ja typen
oksidien säästöpotentiaaleista on esitetty taulukossa 8-3.
Hiilidioksidipäästöjen tapaan myös nämä arviot ovat lähinnä suuntaa antavia ja perustuvat keskimääräisten päästökertoimien käyttöön.
8.2.2 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0
Hankkeella tuotettu sähkömäärä joudutaan tässä vaihtoehdossa tuottamaan muita energiantuotantomuotoja käyttäen. Suomen energiantuotantojärjestelmässä sähkö tuotetaan nykyisin käyttäen pääosin joko ydinvoimaa, kivihiiltä
tai vesivoimaa (Energiateollisuus 2010). Lisäksi merkittävä
osa (vuonna 2009 noin 14 %) Suomen käyttämästä sähköstä tuodaan sähkökaapeleiden avulla myös ulkomailta, pääosin Venäjältä, jossa energia on pääosin tuotettu joko ydinvoimaa tai fossiilisia polttoaineita käyttäen. Suunnitellun
hankkeen avulla pystytään erityisesti lisäämään Suomen
energianomavaraisuutta, vähentämään sähköntuontia ulkomailta sekä vähentämään myös ympäristövaikutuksiltaan haitallisempien sähköntuotantomuotojen käyttöä ja
lisärakentamisen tarvetta.
Nollavaihtoehto hidastaa osaltaan Suomen tavoitetta
kasvattaa uusiutuvan energian osuutta maan energiatuotannossa sekä myös vuodelle 2020 asetettuja tavoitteita
tuulivoimatuotannon kasvattamisen osalta. Pitkällä aikavälillä vaihtoehdolla voi olla vaikutuksia myös sähköntuotannon kustannuksiin, mikäli fossiilisten polttoaineiden sekä
ydinvoiman hintaa kasvaa odotetulla tavalla energiavarojen hupenemisen ja raaka-aineiden tuotantokustannusten
kasvun myötä.
8.3 Arvioinnin epävarmuustekijät
Tuulivoimahankkeen avulla saavutettavat päästövähenemät riippuvat keskeisellä tavalla siitä, mitä energiantuotantomuotoja hankkeen avulla korvataan sekä toisaalta siitä,
mikä on hankkeen rakentamisen edellyttämien kustannusten ja raaka-aineiden kokonaismäärä suhteessa hankkeen
toiminta-aikaan. Kiimassuon tuulivoimapuiston ilmastovaikutusten arvioimiseksi tehty tarkastelu on tehty kokonaisuudessaan melko yleispiirteisesti tukeutuen pääasiassa
kirjallisuudesta löydettyihin arvioihin maa-alueille sijoitettujen tuulivoimaloiden keskimääräisistä raaka-ainetarpeista
sekä niiden kasvihuonekaasupäästöistä. Raaka-ainetarpeet
kuitenkin vaihtelevat hankekohtaisesti riippuen esimerkiksi tuulivoimaloiden edellyttämien oheisrakenteiden (mm.
huoltotiet, voimajohdot) määrästä sekä toisaalta rakentamisessa raaka-aineiden tuotantotavoista ja -paikoista.
Näiden tekijöiden huomioiminen ei tässä yhteydessä ollut mahdollista, vaan se olisi edellyttänyt yksityiskohtaisemman elinkaarianalyysin toteuttamista.
53
9. Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön
9.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät
9.1.2 Asutus ja loma-asutus, rakennuskanta
9.1.1 Sijainti ja nykyinen maankäyttö
Alueen läheisyydessä sijaitsevat Forssan ja Jokioisten taajamat, kyliä ja asuinrakennuksia. Hankealuerajauksen sisällä
sijaitsee vakituisia asuinrakennuksia ja joitakin loma-asuntoja (kuva 9-1). Lisäksi alueella on myös muita rakennuksia,
jotka liittyvät lähinnä jätehuoltoyhtiön sekä teollisuus- ja
varastotoimintoihin.
Hankealueen eteläpuolella rakennettu ympäristö koostuu pääasiallisesti eri-ikäisistä maatilojen talouskeskuksista
ja talousrakennuksista. Asutus on ryhmittynyt kylämäisesti
Sukulantien ja Somerontien sekä niihin liittyvien pikkuteiden varsille. Sukula ja Häiviä muodostavat omat kyläkokonaisuutensa.
Tuulivoimapuisto sijaitsee Forssan kaupungin Kiimassuon,
Kaalikorven ja Ratasmäen, Jokioisten kunnan Peltosuon ja
Paununharjun sekä Tammelan kunnan Sukulan, Häiviän ja
Riihivalkaman alueilla, jotka muodostavat kolmen kunnan
alueelle yhtenäisen tarkastelualueen. Suunnittelualueen
pinta-ala on molemmissa vaihtoehdossa (VE1 ja VE2) noin
26,8 km2.
Alueella ei ole ennen ollut vastaavanlaista toimintaa.
Alueen keskellä sijaitsee Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy:n
jätteenkäsittelyalue. Suuri osa suunnittelualueesta on rakentamatonta, soista metsätalousvaltaista aluetta. Alueen
ympärillä ja myös hankealueen sisällä on useita asuinrakennuksia.
Hankealueen ympäristön liikenneverkkoa on käsitelty
tarkemmin liikennettä ja liikenneturvallisuutta käsittelevässä luvussa 13.3.
Kuva 9‑1 Kartta kiinteistöistä hankealueella ja sen läheisyydessä.
54
9.1.3 Maanomistus
Hankealueen maa-alueen omistavat pääasiassa yksityiset
maanomistajat (OAS 2010). Hankkeesta vastaava on tehnyt
vuokrasopimukset maa-alueista niillä tiloilla, joille tuulivoimalaitokset on tarkoitus rakentaa.
Kuva 9‑2 Hankealueen tilajako.
Kuva 9‑3 Hankealueen maanomistusolot. Kaupunki ja kunta omistava vihreällä osoitetut alueet, siniset ovat valtion ja lila Mustialan yhteismetsän
osakaskunnan omistuksessa (Lähde: OAS 2011).
55
9.1.4 Kaavat ja kaavoitustilanne
9.1.4.1 Maakuntakaava
Alueella on voimassa Kanta-Hämeen maakuntakaava, joka
on vahvistettu vuonna 2006.
Maakuntakaavassa Forssan alue on osoitettu ympäristövaikutuksiltaan merkittävien teollisuustoimintojen alueeksi
(TT), jätteenkäsittelyalueeksi (EJ), urheilualueeksi (VU) sekä
maa- metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta (MU), työpaikka-alueeksi (TP) sekä ns.
valkoiseksi alueeksi, jolla ei ole merkintää.
Jokioisten alue on ns. valkoista aluetta. Alueella on maakuntakaavaan merkittyjä kallionottoalueita EO/k 63 (Rippu),
195 (Laukkusuo) ja 196 (Paununharju). Tammelan alueella on Kiimassuon laajennusalue ja lentokenttä melualueineen. Kakkostien varressa on työpaikka-aluetta (TP) sekä
maa- ja metsätalousaluetta, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamisen tarvetta (MU). Alueen lävistävät kaakosta luoteeseen
sekä tästä voimajohdosta lounaaseen lähtevät valtakunnalliset voimajohdot. Lisäksi maakuntakaavassa on merkitty ulkoilureittejä, jotka johtavat Torronsuolta Forssaan, Jokioisille
ja Ypäjälle.
Kanta-Hämeen vaihemaakuntakaava on luonnosvaiheessa. Tuulivoimapuiston alue on osoitettu vaihemaakuntakaavaan. Luonnoksessa on osoitettu Tammelan puolelle laajennettu jätehuollon alue (EJ), teollisuusaluetta (TT)
ja työpaikka-aluetta (TP). Lentokenttävaraus on poistettu.
Lisäksi on osoitettu Vt 2 -tien parannettava liikennekäytävä. Torronsuolta Forssan kulkevan ulkoilureitin paikkaa on
vaihdettu. Ulkoilureitti on osoitettu kulkevaksi jätehuollon
ja teollisuusalueen välistä.
Tuulipuiston sijoittuminen alueelle perustuu maakuntaliittojen tekemään Etelä-Suomen yhteistoiminta-alueen
tuulivoimaesiselvitykseen vuodelta 2010. Siinä alue on todettu yhdeksi parhaista koko Etelä-Suomessa.
56
Kuva 9‑4 Ote maakuntakaavasta (Lähde: OAS 2011).
Kuva 9‑5 Ote vireillä olevasta Kanta-Hämeen vaihemaakuntakaavaluonnoksesta (Lähde: Hämeen liitto).
57
9.1.4.2 Yleiskaava
Forssan Kiimassuon osayleiskaava on tullut voimaan 2010.
Kaavassa on tarkennettu ja laajennettu jätehuollon ja teollisuuden alueita sekä suojavyöhykkeitä (kuva 9-6).
Tammelan Sukulan–Häiviän osayleiskaava on ollut luonnoksena nähtävillä. Kaavassa on laajennettu Tammelan
puolella jätehuollon ja teollisuuden alueita (kuva 9-7).
Tammela Syrjäharjun-, Kydön-, Häiviän ja Similänkulman
alueen osayleiskaava on tullut voimaan 2002 (kuva 9-8).
Hankealueella on vireillä oikeusvaikutteisen tuulivoimapuiston osayleiskaavan laatiminen. Forssan kaupunginhallituksessa on käsitelty 31.1.2011 § 19 tuulivoimapuiston teemayleiskaavan laatimisen aloittamista. Jokioisten kunnanhallituksessa 1.2.2011 § 29 ja Tammelassa 7.2.2011 § 42.
9.1.4.3 Asemakaava
Forssan kaupungin alueella on vireillä Kiimassuon asemakaava. Tammelan alueella on vireillä Tupasuon asemakaava.
Asemakaavoissa tutkitaan tuulivoimaloiden sijoittamista.
Forssan YVA
A‐selostukseen liitettäväksi kappaleeeseen 9.1.4.2
2 Yleiskaava, kuvan 9‐6 O
Ote Kiimassuo
on osayleiskaavasta alle tai viereen. merkintöjen selityksiä kuva 9‐1 Kiimassuon osaayleiskaavam
9‑6 Ote Kiimassuon osayleiskaavasta (Lähde: OAS 2011).
Kuva
Osayleiskkaavamerrkinnät Selitys
S
TP/lg T TT‐1 TY ET ja ET‐1 EJ‐1 ja EE‐JT‐1 EA/EM jja EV‐1 M ja MU
U 58
Teollisuus‐ ja T
varastoalue Ympäristövaik
Y
kutuksiltaan merkittävä teollisuustoiimintojen alu
ue Teollisuusalue
T
e, jolla ympääristö asettaa
a toiminnallee vaatimuksia Yhdyskuntate
Y
eknisen huollon alue Jä
ätteenkäsitteely ja jätteitää hyväksikäytttävän teollissuuden alue Ampumarata/
A
/moottoriurheilualue ja suojaviherallue Maa ja metsä
M
ätalousvaltainen alue Pelastustien y
P
yhteystarve
Työpaikka‐alu
T
ue /logistiikkkakeskittymä Ulkoilureitti U
Maisemavaur
M
rioalue Kuva 9‑7 Ote Sukula-Häiviän osayleiskaavasta (Lähde: OAS 2011).
Kuva 9‑8 Ote Syrjäharjun-, Kydön-, Häiviän ja Similänkulman osayleiskaavasta (Lähde: OAS 2011).
59
9.2 Tuulivoimapuiston vaikutukset
yhdyskuntarakenteeseen, maankäyttöön
ja kaavoitukseen: VE1 ja VE2
9.2.1 Tuulivoimapuiston vaikutukset
yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön
Tuulivoimaloiden perustukset ja torni vievät maa-alaa. Tornin
ympärillä tarvitaan noin 60 x 80 metrin kokoinen puuton
tai matalapuustoinen tasainen alue. Rakennuspaikkojen tasaista avointa aluetta on mahdollista hyödyntää sopimusten mukaan esimerkiksi matalien puiden kasvattamiseen
tai muuhun sopimuksen mukaiseen käyttöön. Alueelle ei
saa rakentaa yli 40 metriä korkeaa rakennelmaa.
Tuulivoimaloille täytyy johtaa huoltotiet. Uusien rakennettavien teiden, voimaloiden, sähkölinjojen ja sähköasemien kohdalta puusto poistetaan ja tehdään tarvittavat
maansiirtotyöt.
Hankkeen mukaiset aluevaraukset tapahtuvat alueilla, jotka ovat nykyisin pääasiassa maa- ja metsätalouskäytössä, mutta myös osittain asutuksen läheisyydessä.
Tuulivoimapuiston rakentaminen vaikuttaa yhdyskuntarakenteeseen rajoittamalla alueen käyttämistä asuinrakentamiseen. Toisaalta alueella oleva jätteidenkäsittelyalue ja
teollisuustoiminnat jo osaltaan estävät alueen käyttämistä
asuintarkoitukseen. Erityisesti alueen reunoilla olevat tuulivoimalat vaikuttavat mahdolliseen haja-asutusluonteiseen
rakentamiseen.
Tuulivoimapuisto ei vaikeuta alueen käyttämistä jätteidenkäsittelyyn tai teollisuus- ja varastoalueena.
Tuulivoimapuiston toteuttaminen vaikuttaa alueella tapahtuvaan ilmailuun. Tuulivoimalat on merkittävä asianmukaisesti ilmailuturvallisuuden säilyttämiseksi.
Tuulivoimaloilla ei ole haitallista vaikutusta viereisten
alueiden maa- ja metsätalouskäyttöön. Uusien huoltoteiden rakentaminen ja nykyisten metsäteiden kunnostaminen parantavat ympäröivän alueen hyödyntämistä metsätalouskäyttöön.
9.2.2 Tuulivoimapuiston suhde kaavoitukseen
Tuulivoimapuiston toteuttamista hankealueelle ei ole käsitelty voimassa olevan maakuntakaavan yhteydessä.
Laajemmat tuulivoimapuistot on valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden mukaan merkittävä maakuntakaavaan. Vireillä olevassa vaihemaakuntakaavassa on huomioitu tuulivoimapuiston aluevaraus.
Hankkeen toteuttaminen edellyttää oikeusvaikutteisen
osayleiskaavan laatimista ja alueella jo voimassa olevien
asemakaavojentarkistamista. Eri toteuttamisvaihtoehdot
60
eivät eroa toisistaan kaavan laatimisen tarpeen tai kaavan
sisältövaatimusten osalta.
Kiimassuon tuulivoimahankkeen toteuttamiseksi
Forssan kaupunki sekä Jokioisten ja Tammelan kunnat ovat
käynnistäneet alkuvuodesta 2011 yhteisen oikeusvaikutteisen teemayleiskaavan laatimisen.
9.2.3 Sähkönsiirron vaikutukset
yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön
Alueella voidaan liittyä olemassa olevaan 110 kV sähköverkkoon eikä uusia johtokäytäviä tarvitse rakentaa. Hankkeen
takia on rakennettava 1–2 sähköasemaa, jotka voidaan sijoittaa lähelle olemassa olevia voimalinjoja ja teollisuustoimintoja.
Sähkönsiirron vaikutukset maankäyttöön eivät siten juurikaan lisäänny nykyisestä. Voimaloilta sähköasemalle on
rakennettava maakaapelit, jotka voidaan kuitenkin sijoittaa maan alle voimalalle johtavan huoltotien yhteyteen.
Maakaapelit on huomioitava muun maankäytön suunnittelun yhteydessä.
9.2.4 Sähkönsiirron suhde kaavoitukseen
Sähkönsiirron järjestäminen ei sinänsä edellytä alueen kaavoittamista, mutta ko. toiminnot on kuitenkin merkittävä
kaavoihin ja otettava huomioon alueen muun maankäytön
suunnittelun yhteydessä. Sähkönsiirtoa varten tarvittavat
aluevaraukset merkitään valmisteilla olevaan teemayleiskaavaan ja mahdollisiin asemakaavoihin.
9.3 Hankkeen toteuttamatta jättäminen
VE0
Jos hanketta ei toteuteta, alue säilyy nykyisessä käytössä
jätehuolto- ja teollisuusalueena sekä metsätalousvaltaisena alueena. Erityisesti hankealueen reunoilla Jokioisten ja
Tammelan puolella vähäisen haja-asutuksen lisääntyminen
voi olla mahdollista (tosin myös tuulivoiman toteutuessa).
9.4 Haitallisten vaikutusten
ehkäiseminen ja lieventäminen
Hankkeen haitallisia vaikutuksia maankäyttöön ja yhdyskuntarakenteeseen voidaan lieventää huomioimalla hankkeen vaikutukset maankäytön suunnittelun ohjaamisessa,
suunnittelussa ja lupamenettelyissä. Maankäytön suunnittelussa huomioidaan eri maankäyttömuotojen yhteensovittaminen ja sijoittaminen.
Tuulivoimarakentamisen haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää kaavamääräyksin ja -merkinnöin. Rakennuslupaviranomainen tarkistaa rakennuslupaa myöntäessään, että rakennussuunnitelma on vahvistetun kaavan ja
rakennusmääräysten mukainen.
Kaavoituksessa voidaan antaa määräyksiä mm. tuulivoimaloiden sijoitteluun, ulkonäköön, korkeuteen, valaistukseen, merkitsemiseen, suojavyöhykkeisiin, sähkönsiirtoon.
Lisäksi kaavoituksessa annetaan määräyksiä, joiden keinoin
on pyrittävä vähentämään tuulivoimaloiden haittavaikutuksia ympäristöön mm. maisemaan, asutukseen ja linnustoon.
9.5 Arvioinnin epävarmuustekijät
Yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön kohdistuvien vaikutusten arviointiin liittyy aina epävarmuustekijöitä.
Epävarmuutta lisää tuulivoimaloiden alueiden puuttuminen voimassa olevista kaavoista ja vireillä olevien maakuntakaavan ja osayleiskaavojen keskeneräisyys.
61
10.Vaikutukset maisemaan ja
kulttuuriympäristöön
10.1Lähtötiedot ja arviointimenetelmät
Maisemaa tarkastellaan kokonaisuutena, joka muodostuu
ekologisista perustekijöistä sekä niiden vuorovaikutussuhteista. Maisema on jatkuvasti muuttuva ympäristökokonaisuus, johon vaikuttavat muutokset maiseman rakenteessa,
luonteessa ja laadussa. Selvitykseen kuuluu näiden muutosten suuruuden ja merkittävyyden arviointi.
Kulttuuriympäristö käsittää ympäristön, jossa näkyy ihmisen käden jälki. Kulttuuriympäristömuutokset koostuvat
muutoksista alueen kulttuurihistoriallisessa luonteessa, laadussa ja ajallisessa kerroksellisuudessa. Näiden muutosten
suuruus ja merkittävyys ovat olennaisia arvioinnin kannalta.
Tarkastelussa olennaista on, kuinka paljon maisemarakenne, maisemakuva, kulttuuriympäristö tai erilliset maiseman perustekijät voivat muuttua menettämättä ominaispiirteitään.
Maisemaan ja kulttuuriympäristöön kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa on käytetty karttoja, ilmakuvia,
paikkatietoaineistoja ja muinaisjäännösinventoinnin tuloksia (Jussila & Rostedt 2011, Liite 5). Lisäksi on hyödynnetty julkaisuja, kuten Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009), Maisemaaluetyöryhmän mietinnöt (Ympäristöministeriö 1992),
Kanta-Hämeen maakuntakaava (Hämeen liitto 2007),
Sukula–Häiviä osayleiskaavan luonnos (Tammelan kunta
2010), Torronsuon kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma (Metsähallitus 2009), Tuulivoimalat ja maisema
(Weckman 2006) ja Mastot maisemassa 2003. Arviointia
on tarkennettu maastokäynnillä.
Hankkeen vaikutuksia maisemaan ja kulttuuriympäristöön on selvitetty karttatarkastelujen ja -analyysien, ympäristöleikkausten, näkymäsektoritarkastelujen sekä maastokäyntien avulla. Maisema-analyysissä on tarkasteltu karttaja ilmakuvatarkasteluna mm. alueen peitteisyyttä, tärkeitä
reunavyöhykkeitä, näkymiä, avoimia ja sulkeutuneita maisematiloja sekä maiseman solmukohtia ja häiriötekijöitä.
Kulttuuriympäristöanalyysissä on tarkasteltu alueen asutus- ja maankäyttöhistoriaa ja nykytilannetta, sekä alueen
nykyisen rakennuskannan ja kulttuuriympäristön ominai-
62
suuksia ja arvoa. Visuaalisten muutosten arvioimisessa on
käytetty apuna etäisyysvyöhykkeitä, joilla maisemavaikutukset ovat erilaiset.
Näkyvyystarkasteluissa on käytetty apuna mm. ympäristöleikkauksia, kaaviokuvia ja karttapohjaisia näkymäsektoritarkasteluja. Arvioitaessa tuulivoimaloiden ja sähkönsiirron
eri reittivaihtoehtojen aiheuttamia maisema- ja kulttuuriympäristövaikutuksia ja niiden merkittävyyttä, on lähtökohdiksi otettu seuraavat tarkastelunäkökulmat:
•• Miten, kuinka paljon ja kuinka merkittävästi tuulivoimalat ja sähkönsiirron reittivaihtoehdot muuttavat alueen
nykyistä luonnetta.
•• Missä vaikutukset kohdistuvat maiseman tai kulttuuriympäristön kannalta erityisen herkille alueille.
•• Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön on
arvioitu asiantuntija-arviona. Maisemaan ja kulttuuriympäristöön kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa ei ole
käytössä täysin objektiivisia tai kokonaisuuden kattavia
laskennallisia menetelmiä.
Tuulivoimaloiden aiheuttamien visuaalisten vaikutusten
kokeminen on subjektiivista ja sen vuoksi mm. vaikutusten
merkittävyyden ja vaikutustavan arvioiminen on haastavaa.
Vaikutusten kokemiseen vaikuttavat mm. henkilön suhde
kyseiseen alueeseen, aiheeseen liittyvä tietämys ja mielenkiinto sekä henkilökohtaiset perusteet kyseisen alueen arvostamiseen. Esimerkiksi loma-asunnolta avautuvaan maisemaan saattaa kohdistua erilaisia toiveita ja odotuksia kuin
esimerkiksi yleiseltä uimarannalta avautuvaan maisemaan.
10.2Tuulivoimaloiden vaikutusmekanismit
Tuulivoimaloiden yhtenä laaja-alaisimmista ympäristövaikutuksista on pidetty visuaalisia, maisemaan kohdistuvia
vaikutuksia. Tuulivoimaloiden aiheuttamat muutokset voivat näkyä sekä lähi- että kaukomaisemassa. Merellä suurimmat (5 MW) tuulivoimalat voivat näkyä kirkkaalla säällä noin
30 kilometrin päähän. Maalla isoimmat tuulivoimalat ovat
noin 3 MW:n luokkaa ja maisema on sulkeutuneempaa, joten näkymät jäävät lyhyemmiksi. Vaikutus lievenee etäisyy-
den kasvaessa. Häiritsevintä tuulivoimaloiden näkyminen
on silloin, kun ne hallitsevat maisemaa. Tuulivoimaloiden
hallitsevuuteen vaikuttavat mm. ympäristön ominaisuudet
ja tuulivoimaloiden etäisyys katselupisteestä.
Alueen maisemalliset ja kulttuurihistorialliset arvot ja
luonne voivat muuttua tuulivoimaloiden rakentamisen
seurauksena. Etäisyys ja ympäröivä maisema ovat merkittäviä tekijöitä maisemavaikutuksia arvioitaessa. Korkeille teknisille rakenteille, kuten tuulivoimaloille, voimajohdoille ja
mastoille on määritelty vaikutusalueita. Korkeiden rakenteiden vaikutusvyöhykkeet on määritelty useissa pohjoismaisissa maisemaselvityksissä sen mukaan, miten rakenteet
näkyvät ja miten voimakkaasti ne hallitsevat maisemaa.
Yleistäen tuulivoimala hallitsee merkittävästi maisemaa alle
viiden kilometrin etäisyydellä, mikäli näkemäesteitä ei ole.
Selkeällä säällä tuulivoimaloista erottaa 5–10 kilometrin säteellä roottorin lavat, joiden näkyvyyttä pyöri­misliike korostaa. 15–20 kilometrin säteellä lapoja ei voi enää havaita paljaalla silmällä. Tor­ni erottuu ihanteellisissa oloissa noin 20–
30 kilometrin päähän. Voimalan koko vaikuttaa vaikutusvyöhykkeiden laajuuteen. 1 MW:n tuulivoimalan lapa pyörii
noin 120 metrin korkeudessa ja 5 MW:n tuulivoimalan lapa
noin 180 metrin korkeudessa.
Säätilalla, vuoden- ja vuorokauden ajalla (valon suunta
ja määrä, sade, pilvisyys, sumu, jne.) on merkittävä vaikutus
näkyvyyteen. Myös maapallon kaarevuudella on lievä vaikutus näkyvyyteen, esim. 20 km etäisyydellä tuulivoimalasta peittyy 18 m ja 30 km etäisyydellä 49 m. 30 km etäisyys
on suurin mahdollinen etäisyys, josta tuulivoimala ylipäätään voi näkyä.
Suurimittakaavaisessa rakennetussa ympäristössä tuulivoimalat tai voimajohdot eivät poikkea merkittävästi jo
olevasta ympäristöstä tai sen luonteesta kun taas pienimittakaavaisessa luonnonympäristössä ne saattavat muuttaa
maiseman hierarkiaa merkittävästi. Vaikutusten katsotaan
olevan haitallisimmillaan pienipiirteisessä luonnonympäristössä, josta muodostuu laajoja näkymiä tuulivoimaloille.
Rakennetussa tai metsäisessä ympäristössä tuulivoimaloiden vaikutus voi olla hyvin paikallinen. Kun laajoja näkymiä
tuulivoimaloille ei pääse syntymään, visuaaliset vaikutukset
saattavat jäädä vähäisiksi. Tällöin olennaista on, mistä päin
näkymiä tuulivoimaloille syntyy.
Voimaloiden ja olemassa olevien maisemaelementtien
(mm. kirkontornit) välille saattaa syntyä kilpailutilanne mittakaavallisesti sekä symbolisten merkitysten suhteen. Tästä
syystä maiseman mittasuhteet, olemassa olevat maamerkit
sekä maisemaelementit ovat keskeisiä tuulivoimaloiden sijoituksia suunniteltaessa sekä niiden aiheuttamia maisemavaikutuksia arvioitaessa.
Tuulivoimaloiden maisemavaikutuksia ei tule nähdä ainoastaan negatiivisina. Harkitusti sijoitettuna, maisema ja
kulttuuriympäristö huomioon ottaen, tuulivoimalat voivat
tuoda ympäristölleen lisäarvoa.
Kuva 10‑1 Alueen topografia.
63
Kuva 10‑2 Näkymä Sukulassa.
10.3Nykytila
10.3.1 Yleiset maisemanpiirteet
Maisemamaakuntajaossa hankealue sijoittuu Hämeen viljely- ja rantamaahan, tarkemmin Tammelan ylänköseutuun.
Hämeen maakunnallisessa maisemaselvityksessä hankealue on luokiteltu maisematyypiltään Loimijokilaakson
viljelymaisemaan, jolle tyypillistä on laajat savipohjaiset
pellot ja loivasti kumpuilevat pitkät näkymät. Vesistöjä on
melko vähän, samoin kuin korkealle kohoavia mäkiä. Yksi
alueen maisemallisista erityispiirteistä on suuri avonainen
Torronsuo (Hämeen liitto 2011a).
Hankealue sijaitsee Forssan ja Jokioisten yhdyskuntarakenteen välissä sijaitsevalla itä-länsisuuntaisella laajalla kohouma-alueella, ollen keskimäärin noin +120 m mpy. Sen
korkein kohta nousee tasoon +143 m mpy. Alueella on useita maapeitteisiä mäkiä joiden välissä suot ja korpimetsät
vaihtelevat. Alueen maaperä on moreenia. Hankealueella
ja sen välittömässä läheisyydessä on asuinrakennuksia.
Hankealueen ulkopuolelle jäävät voimakkaasti viljellyt tasangot, suot ja muinaisjärvet ovat keskimäärin korkeudessa
+80 – +100 m mpy. Erityisesti Vatikallio (+145 m mpy) pohjoisessa, Mustikkamäki (+138 m mpy) etelässä ja Teerimäki
(+138 m mpy) lännessä erottuvat loivapiirteisen maiseman
keskeltä (kuva 10-1).
64
Hankealue toimii maiseman jakajana, jonka pohjoisja itäpuolella sijaitsevat Forssan ja Jokioisten taajamat.
Hankealueen itäosasta on noin 5 km matkaa Pyhäjärven
rannalla sijaitsevaan Tammelan keskustaajamaan.
Hankealueen eteläpuolella rakennettu ympäristö koostuu pääasiallisesti eri-ikäisistä maatilojen talouskeskuksista
ja talousrakennuksista. Asutus on ryhmittynyt kylämäisesti
Sukulantien ja Somerontien sekä niihin liittyvien pikkuteiden varsille. Sukula ja Häiviä muodostavat omat kyläkokonaisuutensa. Hankealuetta lähimmät valtakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt ovat Forssan teollisuusyhdyskunta sekä Jokioisten kartano ja Loimijokilaakson
viljelymaisema, jotka sijaitsevat noin 2–4 kilometrin päässä
hankealueen rajasta. Vanhempi rakennuskanta hankealueen ympäristössä on pääosin peräisin 1800-luvun tienoilta (RKY 2009, Tammelan kunta 2010, Hämeen liitto 2007).
Maiseman solmukohtia muodostavat Sukulan kylä- ja
kulttuurimaisema yhdessä Torronsuon kansallispuiston
kanssa, sekä Loimijokilaakso ja sitä ympäröivät laajat peltoaukeat vanhoine rakennuksineen.
Kuva 10‑3 Näkymä Loimijokilaaksossa.
10.4Arvokkaat maisema- ja
kulttuuriympäristöalueet ja kohteet
10.4 Arvokkaat maisema- ja
kulttuuriympäristöalueet
Hankealuetta lähimmät valtakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt ovat Forssan teollisuusyhdyskunta sekä Jokioisten kartano ja Loimijokilaakson viljelymaisema noin 2 km etäisyydellä hankealueesta (RKY 2009).
Forssan teollisuusympäristön muodostavat kehräämön
ja kutomon tehdasalueet sekä alueelle sijoittunut kirkko, koulu ja eri aikakausilla rakentunut työväen asuinalue.
Tehdasalueet sijaitsevat Forssan kaupungin keskustassa
Loimijoen varressa. Kehräämön alueen rakennuskanta on
peräisin 1800-luvun puolivälistä vuosisadan loppupuolelle. Kutomon rakennusvaiheet ulottuvat vuodesta 1877 aina
1960-luvun lopulle (RKY 2009).
Jokioisissa laajat peltoaukeat muodostavat tasapainoisen kulttuurimaiseman Loimijokilaaksoon. Kartanoalueella
sijaitsee korkeatasoista asuin-, talous- ja tuotantorakentamista sekä puisto- ja puutarhasuunnittelua.
Kartanoalueeseen kuuluvat kartanon ja sen puiston lisäksi Ferrarian tehtaan tuotantorakennukset sekä asuma-alue.
Länsipuolella kartanoon liittyy laaja Jokioisista Ypäjälle ulottuva Loimijokilaakson viljelyalue, jonka pitkästä asutushistoriasta kertovat keskiaikaiset kylänpaikat ja muinaisjäännökset. Loimijoen–Jänhijoen kulttuurimaisemat on huomi-
oitu Kanta-Hämeen maakuntakaavassa tärkeinä maisemaalueina (RKY 2009).
Lähin valtakunnallisesti arvokas maisema-alue
(Ympäristöministeriö) on Tammelassa sijaitseva Kaukolan
harju noin 8 km etäisyydellä hankealueesta. Alue on myös
valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö
(RKY 2009). Harju sijaitsee vuonna 1932 perustetussa Saaren
kansanpuistossa. Puisto on olennainen osa keskiajalta asti
asuttua ja viljeltyä Saaren kartanoympäristöä. Harjun korkeimmalla kohdalla sijaitsee näkötorni, josta avautuvat näkymät Pyhäjärvelle ja Kuivajärvelle (RKY 2009).
Lähin maakunnallisesti arvokas kohde on Tammelassa
alle 500 metrin päässä hankealueesta sijaitseva Sukulan
kylä- ja kulttuurimaisema. Sukulan kylä on sijoittunut kuivuneen Talpianjärven rannalle. Kylää leimaavat laajat peltoaukeat, jotka alkavat Häiviän puolelta ja jatkuvat kohti
Jokioisten Murronkulmaa. Asuinrakentaminen on pääasiassa sijoittunut ketjumaisesti metsänrajaan peltoalueiden laitamille. Kylän päärakennukset ovat enimmiltä osin 1800-luvun lopulta (Tammelan kunta 2010).
Forssan keskustassa maakunnallisesti arvokkaita kohteita
on 16. Noin kahden kilometrin päässä sijaitsee Kuuston kylä
ja Loimijoen kulttuurimaisema. Kylä sijaitsee entisen kylätien varrella. Alueella sijaitsee sekä uudempaa että vanhempaa rakennuskantaa. Kylän keskustassa sijaitsee Lunttilan
kylän Anttilan pitkä päärakennus, joka on rakennettu
1800-luvulla. Kylän eteläpuolella levittäytyy laaja Loimijoen
tasankomainen kulttuurimaisema (Hämeen liitto 2007).
65
Kuva 10‑4 Maisemavyöhykekartta.
Hankealueen läheisyydessä, Sukulan itäpuolella, sijaitsee paikallisesti arvokas Häiviän kylämaisema. Alkujaan
kylä on sijoittunut 1950 – luvulla kuivatetun Kalliojärven
luoteisrannalle (Tammelan kunta 2010). Murronkulmassa
Peltosuon kulttuurimaisema sijaitsee hankealueen luoteispuolella, hyvin keskeisellä paikalla hankealueeseen nähden.
Kylämaisemaa leimaavat avarat peltoaukeat, joita talousmetsät rajaavat. Asutus on paikoin historiallista ja on sijoittunut peltojen äärelle. Arvokkaat maisema- ja kulttuuriympäristöt on esitetty kuvassa 10-4.
10.4.2 Merkittävät luontokohteet
Lähin Natura 2000-alue on Torronsuo noin yhden kilomet-
66
rin etäisyydellä hankealueesta. Torronsuo kuuluu RannikkoSuomen kilpikeidasalueeseen ollen Suomen suurin luonnontilainen keidassuo. Kooltaan Torronsuon kansallispuisto
on 3 114 hehtaaria, josta Natura 2000 -alueeseen kuuluu
3 093 hehtaaria. Lisäksi Torronsuo–Talpianjärvi on luokiteltu kansainvälisesti arvokkaaksi lintualueeksi. Alue kuuluu
myös kansainväliseen kosteikkojen Ramsar-sopimukseen
(Metsähallitus 2009).
Hankealueen läheisyydessä noin kilometrin päässä hankealueen rajasta sijaitsee valtakunnallisesti arvokas perinnemaisema Salmistonmäen haka. Alue toimi 1990-luvun alkuun asti nautakarjan laitumena. Salmistonmäen vieressä sijaitsee umpeenkasvanut linnustonsuojelualue Loimalammi.
Loimalammen näkee parhaiten Salmistonmäellä sijaitse-
Kuva 10‑5 Maisema-analyysi ulottuen 5 km etäisyydelle hankealueesta. Punaisella numeroidut voimalat aiheuttavat suurimmat muutokset
maisemakuvaan.
vasta lintutornista (Jylhänkangas & Esala 2002).
Maakunnallisesti arvokas Papinnokan keto sijaitsee noin
2 km päässä hankealueesta. Seudullisesti arvokkaat Kälkän
katajaniitty ja Joensuun niitty sijaitsevat molemmat noin 3
km päässä hankealueesta (kuva 10-5).
10.4.3 Kiinteät muinaisjäännökset
Museovirasto edellyttämänä hankealueella suoritettiin
muinaisjäännösinventointi (Jussila & Rostedt) vuoden
2011 aikana. Inventoinnissa voimalapaikkojen 21 ja 24 välillä Tammelan ja Forssan rajalla havaittiin vanha edelleen
käytössä oleva pitäjän rajamerkki (kuva 10-6). Rajamerkki
on muinaismuistolain (295/1963) rauhoittama kiinteä muinaisjäännös (Schultz, 24.8.2011) Huoltotietä rakentaessa rajamerkin säilyminen tulee huomioida.
Kanta-Hämeen maakuntakaavaan merkittyjä suojeltuja kiinteitä muinaisjäännöksiä hankealueen läheisyydessä
ovat Kylä-Tulokas noin 1 km etäisyydellä, Hakala noin 2 km
etäisyydellä sekä Lepokallio ja Myllysyrjä noin 5 km etäisyydellä hankealueesta (kuva 10-6). Lisäksi hankealueen ympäristössä on muita lukuisia rauhoitusluokkaan 2 kuuluvia
kohteita, jotka tarvitsevat tarkempaa kartoitusta (Hämeen
liitto 2011b).
10.5Tuulivoimapuiston vaikutukset
maisemaan ja kulttuuriympäristöön:
VE1 ja VE2
10.5.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset
maisemaan ja kulttuuriympäristöön
Tuulivoimaloiden perustamisessa ja rakentamisessa käytettävä laitteisto ja kuljetuskalusto ovat kooltaan suuria.
Rakentamisen aikana syntyvät vaikutukset ovat pääasiassa paikallisia ja pienialaisia. Rakentamisen visuaaliset vaiku-
67
tukset ulottuvat pääasiassa lähimaisemaan. Laajempia maisemavaikutuksia syntyy kuitenkin rakentamisen edetessä
vaiheeseen, jossa tuulivoimaloiden tornit ovat pystyssä.
Rakentamisessa käytettävä laitteisto ja keskeneräiset tuulivoimalat voivat synnyttää väliaikaisesti sekavan maisemakuvan. Tuulivoimaloiden rakentamisen on arvioitu kestävän
1-1,5 vuoden ajan.
10.5.2 Tuulivoimaloiden vaikutukset maisemaan
Tuulivoimaloiden rakentaminen muuttaa aina ympäristönsä maisemakuvaa. Tämä muutos koskee molempia vaihtoehtoja. Maisemaan ja kulttuuriympäristöön kohdistuvassa
vaikutusten arvioinnissa on keskitytty kuvaamaan suunnitelmaan kuuluvien vaihtoehtojen aiheuttamien vaikutusten välisiä eroja. Vaikutusten arvioinnissa on keskitytty
mahdollisten arvojen menetyksiin tai riskeihin eri vaihtoehdoissa.
Vaikutusten voimakkuuteen vaikuttavat tuulivoimaloiden lopullinen koko ja malli. Tuulivoimaloiden tornit
voidaan rakentaa sekä ristikko- että pylväsrakenteisina.
Tuulivoimaloiden koko vaikuttaa paitsi vaikutusalueen laajuuteen, myös voimaloiden väritykseen ja valaistustarpeeseen.
Tuulivoimapuisto muodostuu tuulivoimaloista, huoltoteistä sekä tuulivoimaloita yhdistävistä maakaapeleista, jotka kytketään muuntoasemaan. Hankealueelle suunnitellut
tuulivoimayksiköt koostuvat sekä 110 m että 120 m napakorkeudeltaan olevista torneista. Kolmilapainen roottori on
mallista riippuen halkaisijaltaan 100 tai 120 metriä.
Hankealueelle suunnitellut 3 MW:n voimalat tulee varustaa valoilla. Tuulivoimaloiden valaisimet on suunnattu
ylöspäin, joten ne valaisevat enemmän taivasta kuin ympäröivää maisemaa. Valaistus voi näkyä laajallekin kirkkaana
yönä. Tuulivoimaloiden vaikutuksien voidaan katsoa olevan
haitallisimmat ristikkorakenteisilla torneilla.
Vaihtoehtojen 1 ja 2 vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön ovat erilaiset. Vaihtoehto 1 aiheuttaa
itä-länsisuunnassa kolmen tai useamman tuulivoimalan
muodostamia satunnaisia suoria linjoja mikä voi voimistaa maisemavaikutuksia kaukomaiseman osalta. Pohjoiseteläsuunnassa jää vaihtoehdossa 2 keskelle ns. voimalavapaa alue mikä voi puolestaan lieventää kaukomaiseman
näkymää. Lähimaisemassa eroja syntyy etenkin läheiselle
Sukulan alueelle.
Vaihtoehdon 1 toteutuessa rakennetaan 33 tuulivoimalaa, joiden korkeus tuulivoimalan tehokkuudesta riippuen
on lapoineen noin 160–180 metriä. Vaihtoehdossa 2 toteu-
Kuva 10‑6 Hankealueen läheisyydessä sijaitsevat suojellut muinaisjäännökset ja pitäjän rajamerkki.
68
tetaan 20 tuulivoimalaa, joiden sijoituspaikat ovat samat,
kuin vaihtoehdossa 1. Hankealueen keskiosassa olevia tuulivoimaloita (nro 16–26, 28 ja 30) ei esitetä toteutettavaksi
vaihtoehdossa 2.
10.5.2.1 Tuulivoimapuiston näkymäalueet
Pohjoisessa näkymäalueita syntyy paikoitellen Humppilan
suunnalta valtatietä 2 ajettaessa. Myös tien itä- ja länsipuoleisilta peltoaukeilta Minkiön asemalta, Latovainiosta
ja Kukkapäästä voi näkymiä syntyä hankealueen suuntaa. Lähimaisemassa näkymät voivat avautuvat Minkiön ja
Lamminkylän välisiltä peltoaukeilta. Hankealue on havaittavissa myös valtatien 2 varrella sijaitsevilta huoltoasemilta,
jonne tuulipuiston näkyminen voi teknisellä tyylillään tuoda lisäarvoa. Forssan keskustassa näkymiä voi syntyä paikoitellen rakennuksien välistä. Ajettaessa Jokioistentietä (2804)
tuulivoimalat näkyvät laajan avoimen peltoalueen ylitse.
Myös Loimalammen linnustonsuojelualueen lintutornista
avautuu näkymä hankealueelle.
Lännen puolella Loimijokilaaksossa voimakkaimmat vaikutukset syntyvät Pohjanmaankulman ja Kirkonkulman välisiltä peltoaukeilta sekä Vaulammista ajettaessa tietä 28012.
Hankealue on havaittavissa myös Ypäjän ja Levän välisiltä
laajoilta peltoaukeilta, etäisyyttä tuulivoimaloille on kuitenkin noin 10 km, joten tuulivoimalat eivät hallitse näkymää. Jokioisten kartanolta päänäkymät suuntautuvat kohti Vaulammia, joten hankealue jää päänäkymäsektorin sivuun. Turusta valtatietä 10 pitkin Forssaan saavuttaessa
avautuu maisemanäkymiä paikoitellen hankealueelle tietä
reunustavien peltoaukeitten yli. Voimalat voi havaita myös
Levän eteläpuolella sijaitsevilta Jyvänmäen ja Isoniityn välisiltä peltoaukeilta. Peltosuo sijaitsee keskeisellä paikalla hankealuetta, joten näkymät avautuvat peltoaukean yli
Murronkulman ja Sukulan suuntaan.
Idässä päänäkymät avautuvat Pyhäjärveltä ja sen idän
puoleisilta rannoilta kohti hankealuetta. Kaukolan harju toimii näkymän rajaajana joten hankealue näkyy vain
osittain Kuivajärveltä. Saaren kansanpuistosta hankealueen voi havaita näkötornista. Tuulivoimalat on mahdollista havaita paikoin myös Pyhäjärven pohjoispuolella sijaitsevilta Myllykylän ja Isoniityn peltoaukeilta, sekä etelässä Miekkoon peltoaukeilta. Tammelasta Forssan suuntaan
ajettaessa tietä 2821 pitkin avautuvat näkymät Vanhalan ja
Linikkalan kohdalta hankealueelle, näkymä jää osittain päänäkymäsektorin laidalle.
Vaikutukset kaukomaisemaan ovat etelän suunnalla metsäisyyden vuoksi vähäiset eikä näkymiä juuri synny. Someron Kuuselassa voi näkymiä tulla Jaatilanjoen
ylitse syntyvältä näkymäsektorilta. Näkymiä voi syntyä
myös peltoaukeilta Kaurakedosta ja Hirmutinmäen pohjoispuolelta sekä Kimalasta. Karkkilan suunnalta Forssaan
saavuttaessa valtatietä 2 pitkin ei näkymiä tuulivoimaloille synny. Näkymät avautuvat hankealueen suuntaan vasta Riihivalkaman ja Similän kulman välisiltä peltoaukeilta.
Metsät toimivat useissa paikoissa näkymän rajaajana liikuttaessa Similänkulman ja Pikku-Muolaan välisellä alueella.
Sukulan kylän peltoaukeilta avautuvat näkymät laajalla sektorilla hankealueen suuntaan. Häiviän kohdalla vaikutukset
ovat samantyyppisiä, mutta hieman lievempiä kuin Sukulan
Peltolassa. Torronsuota rajaa metsävyöhyke, joten näkymiä
syntyy paikoitellen alueen ulkoilureiteiltä.
Hankealueen läheisyydessä liikkujalle tuulivoimalat näkyvät eri tavoin. Reiteillä, joilla kuljetaan kohti hankealuetta,
maiseman muutos koetaan voimakkaampana, kuin osuuksilla, joilla tuulivoimalat jäävät sivuun päänäkymälinjasta.
Tuulivoimaloiden vaikutus maisemaan koetaan eri tavalla liikuttaessa eri nopeudella. Esim. kävellessä kohti tuulivoimaloita, ne näkyvät pitempään ja lapojen pyörimisliike saattaa vaikuttaa häiritsevältä omaan liikenopeuteen
verrattuna. Sen sijaan autolla liikuttaessa oma liikenopeus on suurempi, eikä lapojen pyörimisliike tunnu häiritsevältä. Lapojen pyöriessä tuulivoimala näkyy kauemmas
ja selkeämmin, kuin tuulivoimalan ollessa pysähdyksissä.
Utuisella ja aurinkoisella säällä pyörivistä lavoista heijastuu
pieniä valonsäteitä.
10.5.2.2 Näkymäalueet hankealueella sijaitseville
rakennuksille
Suurin osa hankealueella olevista rakennuksista on metsän ympäröimiä tai ne sijaitsevat metsän laidalla. Näille
metsän keskellä sijaitseville rakennuksille maisemavaikutukset ovat vähäisiä tai niitä ei synny. Vaihtoehdoilla 1 ja 2 ei
ole merkittävää eroa hankealueella sijaitsevien asuinrakennuksien näkymille. Kummassakin vaihtoehdossa vaikutuksia syntyy voimaloista nro 1 – 5, 7 sekä 29 – 32, sekä vaihtoehdossa yksi myös voimalasta nro 28.
Metsän laidalla sijaitsee rakennuksia Murronkulman
Markkulassa, Lähteenmäessä, Metsolassa, Alhossa,
Pahnalassa ja Turkissa. Markkulassa ja Turkissa päänäkymät
avautuvat hankealueesta ulospäin, eikä näkymäsektorilla
sijaitse tuulivoimaloita. Myös Lähteenmäessä päänäkymät
avautuvat hankealueesta ulospäin, mutta näkymiä voi silti
syntyä voimaloiden nro 4 ja 5 suuntaa.
Alhossa päänäkymä suuntautuu kohti Pahnalaa ja näkymät voivat avautua voimaloille nro 1–4. Pahnalassa näkymät avautuvat luode-kaakkosuuntaisesti, jolloin tuulivoimalat nro 1 ja 5 voivat näkyä alueella sijaitsevalle lomaasunnolle. Metsolassa näkymät avautuvat länteen, eikä näkymäsektorilla sijaitse tuulivoimaloita.
Peltosuon itäpuoleisessa Ojalassa näkymät voivat aueta
pellon yli lännen suuntaan tuulivoimalle nro 2 sekä pohjoisen suuntaan tuulivoimalalle nro 7. Ojalan viereisessä Pöyti-
69
Kuva 10‑7 Näkemäaluekartta
Kuva 10‑8 Torronsuon retkeilyreitit.
70
puhtaassa näkymät avautuvat pohjoiseen jolloin näkymiä
voi syntyä voimaloille nro 7 ja 10.
Hankealueen itäosassa Perämäen ja Niemelän välisellä alueella sijaitseva asutus on suurimmaksi osaksi metsän ympäröimää tai metsän laidalla. Alueelta voi syntyä
näkymiä paikoitellen lähimmille voimaloille nro 28–32.
Tuulivoimaloiden näkemä-alueet on esitetty kuvassa 10-7.
10.5.3 Tuulivoimapuiston vaikutukset
kulttuuriympäristöön
Hankkeen voimakkaimmat vaikutukset kohdistuvat lähimaisemaan ja hankealuetta lähimpänä sijaitsevalle asutukselle erityisesti Sukulassa ja Peltosuolla. Rakennusten pihat
ovat pääasiassa avoimia ja niiltä avautuu näkymiä ympäröivään viljelymaisemaan. Hankealueen maanomistajat asuvat
pääosin Sukulassa ja ovat vuokranantajia tuulivoimapuistolle.
Sukulan Peltolassa sijaitsevalta tilalta näkymä avautuu
peltoaukean ylitse hankealueen suuntaan (kuvat 10-9 ja
10-10). Voimakkain vaikutus tulee olemaan noin kilometrin päässä sijaitsevilla tuulivoimaloilla nro 27 ja 29. Voimalat
on esitetty rakennettaviksi molemmissa vaihtoehdoissa.
Vaihtoehdossa 2 maisemavaikutukset ovat lievempiä, koska voimaloiden nro 27 ja 29 taustalle olevia voimaloita (nro
16–26, 28 ja 30) ei rakenneta. Näkymät avautuvat samanlaisina Somenrontien (282) risteyksestä. Häiviän kohdalla vaikutukset ovat myös samantyyppisiä, mutta lievempiä kuin
Peltolassa.
Sukulan Kylä-Tulokkaassa olevilta rakennuksilta avautuu näkymä pellon yli hankealueelle. Näkyvin vaikutus tulee olemaan vaihtoehdossa 1 rakennettavilla tuulivoimaloille nro 20 ja 22. Voimalat sijaitsevat noin 1–1,5 km etäisyydellä. Muut vaihtoehdossa 1 rakennettavat voimalat (nro
16–26, 28 ja 30) jäävät osittain metsän reunan taakse, mikä
voi aiheuttaa alueen asutukselle häiritsevän vaikutuksen.
Koillisessa voimalat nro 27 ja 29 erottuvat maisemasta metsälinjan yläpuolelta. Ajettaessa Sukulantietä jäävät näkymät
osittain päänäkymäsektorin laidalle. Vaihtoehdolla 2 on lievempi vaikutus alueen maisemakuvaan.
Vaihtoehtojen 1 ja 2 vaikutukset Peltosuon maisemaan
ovat keskenään samankaltaiset. Voimakkain vaikutus näkymään tulee olemaan tuulivoimaloilla nro 4 ja 5, joilta
on matkaa noin 600–800 metriä Peltosuon etelälaidalla
sijaitsevalle asutukselle (kuvat 10-9 ja 10-11). Myös muut
Peltosuota ympäröivät tuulivoimalat nro 3, 6, 7, 8 ja 33 tulevat näkymään metsälinjan yläpuolella. Edellä mainitut voimalat on tarkoitus rakentaa molemmissa vaihtoehdoissa.
Peltosuolla sijaitsee rakennuksia, joille tuulivoimalat voivat
aiheuttaa lähes 270 asteen sektorin jolle tuulivoimalat pystyvät teoriassa näkymään.
Loimijokilaaksossa Pohjanmaankulman ja Kirkonkulman
välisiltä peltoaukeilta näkymät avautuvat Teerimäen ohitse kohti hankealuetta. Suurin osa asutuksessa on sijoittunut peltojen eteläpuolelle Teerimäen laidalle, jonne
maisemavaikutuksia ei synny tai ne ovat hyvin vähäisiä.
Savikosta katsottuna maamerkin metsälinjan yläpuolelle
muodostavat, samassa ryhmässä näkyvät vesitorni ja radiomasto. Tuulipuistohankkeen toteutuessa tuulivoimalat tulevat hallitsemaan metsälinjan yläpuolista maisemaa.
Vaihtoehdoissa 1 ja 2 rakennettavilla korkeamman rakennusasteen voimaloilla nro 1–4 on voimakkain vaikutus maisemakuvaan. Vaihtoehdossa 1 tuulivoimalat muodostavat
alueelle katselupaikasta riippuen kolmen tai useamman
tuulivoimalan suoria linjoja, minkä johdosta vaihtoehto 2
on alueen kannalta suotuisampi.
Forssan puolella sijaitsevat valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö Forssan teollisuusyhdyskunta,
maakunnallisesti arvokas Kuuston kylä ja Loimijoen kulttuurimaisema, sekä 15 muuta maakunnallisesti arvokasta kohdetta jonne tuulivoimalat voivat näkyä paikoitellen.
Voimaloiden näkyvyydet vaihtelevat johtuen taajamarakenteesta. Kuuston kylään tuulivoimapuisto näkyy lähes
koko laajuudessaan, voimalat nro 31 ja 32 aiheuttavat voimakkaimmat vaikutukset. Vaihtoehdolla 2 on lievempi vaikutus alueen maisemakuvaan.
Tuulivoimapuiston toteutuessa alueiden kulttuuriympäristöön tulee uusi ajallinen kerrostuma, kun nykyaikaiset tuulivoimalat tulevat osaksi kulttuuriympäristöä.
Vaikutukset ovat todennäköisesti voimakkaimmillaan heti
rakentamisen jälkeen tuulivoimaloiden edustaessa uutta ja
vielä melko tuntematonta teknologiaa. Ajan kuluessa tuulivoimaloiden voidaan olettaa soveltuvan maisemakuvaan
paremmin, kun ne mielletään osaksi uudenlaista kulttuurimaisemaa. Sitä ennen niillä voi olla alueen nykyisiä ajallisia
kerroksia hetkellisesti latistava vaikutus. Tämä voi johtua siitä, että maisemakuvassa näyttää yhdistyvän vanha ja uusi
toiminta, vaikka vanhassa toiminnassa olisikin jo useampia
ajallisia kerrostumia. Tuulivoimaloiden kanssa samaa aikakautta edustavien rakennettujen alueiden ja kaupunkirakenteeseen liittyvien teollisen toiminnan alueiden on nähty sietävän tuulivoimaa lähistölleen. Pidemmällä ajanjaksolla tarkasteltuna tuulivoimapuisto edustaa maisemassa yhteiskunnan muutosta vihreämmän teknologian suuntaan.
71
Kuva 10‑10 Havainnekuva Sukulan Peltolasta vaihtoehdossa 1.
Kuva 10‑9 Havainnekuvien näkymäkohdat hankealueen ympäristössä.
72
10.5.4 Tuulivoimapuiston vaikutukset
arvokkaisiin alueisiin ja kohteisiin
Saaren kansanpuistosta ei merkittäviä maisemanäkymiä
avaudu, joten tuulivoimapuiston vaikutukset alueen maisemakuvaan ovat pieniä. Hankealueen voi havaita alueella sijaitsevasta näkötornista, josta tarkasteltuna tuulivoimalat nro 11, 13 ja 27 sekä voimalat nro 19, 23, 31 muodostavat kolmen tuulivoimalan suoran linjan. Lisäksi voimalat
nro 1, 15, 22 ja 29 muodostavat neljän voimalan suoran linjan. Voimaloiden nro 11, 13 ja 27 muodostuma suora linja
syntyy molemmissa vaihtoehdoissa. Vaihtoehdolla 2 on lievemmät vaikutukset alueen maisemaan.
Torronsuolla päänäkymät kohti hankealuetta avautuvat
Mustasaaren ja Kivirounionmaan välisellä alueella kulkevilta talviretkeilyreiteiltä (kuva 10-8). Näkymiä syntyy myös
Talpianjärven, Kakarlammin ja Luodesuon välisiltä alueilta,
jossa kulkee yksi talviretkeilyreitti Kakarlammin itäreunalla.
Torronsuolla sijaitsee myös kolme lintutornia, joista hankealue on havaittavissa koko laajuudessaan. Vaihtoehdossa
2 hankealueen keskelle jää voimalavapaa alue, joka lieventää maisemavaikutuksia (kuva 10-12). Luonnon maiseman
koskemattomuuden arvo muuttuu tuulivoimapuiston rakentamisen myötä.
Alueen ympäristössä sijaitsee muitakin näkötorneja mm. Lavosuolla, Pajuniemessä ja Loimalammilla.
Tuulivoimapuisto muuttaa alueiden ilmettä teknisempään
ja nykyaikaisempaan suuntaan, mikä voi laskea alueiden arvoa jonkin verran. Vaikutukset jäävät kuitenkin paikallisiksi.
Voimalapaikkojen 21 ja 24 välillä sijaitseva pitäjän rajamerkki tulee huomioida huoltoteitä rakentaessa (kuva 106, Jussila & Rostedt 2011).
73
Kuva 10‑11 Havainnekuva Peltosuolta vaihtoehdossa 1. Näkymäsektori on lähes 270 astetta.
10.5.5 Sähkönsiirron vaikutukset maisemaan ja
kulttuuriympäristöön
Kiimassuon tuulipuistojen liittäminen 110 kV sähköverkkoon ei edellytä uusien 110 kV voimajohtojen rakentamista. Sähkönsiirrosta ei synny vaikutuksia maisemaan tai kulttuuriympäristöön.
10.5.5.1 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0
Mikäli hanketta ei toteuteta, alueen maisemakuvan kehitys
jatkuu nykyisenlaisena. Muutoksia alueen maisemaan tulee,
jos alueella toteutetaan avohakkuita tai alueen maankäyttö
muuttuu. Maisemallisesti arvokkaiden peltomaisemien säilyminen riippuu siitä, jatkuuko perinteinen maatalous.
10.5.6 Haitallisten vaikutusten lieventäminen
Maisemaan ja kulttuuriympäristöön kohdistuvien vaikutusten voimakkuuteen vaikuttaa merkittävästi voimalan
koko, sillä koko vaikuttaa väritykseen ja valaistustarpeeseen. Lisäksi suuremmat voimalat näkyvät kauemmas.
Tuulivoimaloiden toteuttaminen putkitorneina lieventäisi
vaikutuksia lähimaisemaa.
Vaikutuksia maisemaan voidaan lieventää välttämällä
tuulivoimaloiden muodostamien satunnaisten suorien linjojen syntymistä. Vaihtoehdossa 1 tällaisia suoria linjoja kolmen tai useamman tuulivoimalan välille muodostuisi muutama itä-länsisuunnassa.
Kuva 10‑12 Havainnekuva Torronsuolta Idänpäänkallion lintutornista tarkasteltuna vaihtoehdossa 2. Kuvassa on käytetty suurennusta, jotta voimaloiden
sijainnit näkyvät paremmin.
74
Maisemavaikutusta asutukseen ja kulttuuriympäristöön
arvioidaan olevan tuulivoimaloilla nro 1, 4, 22, 27, 29 ja 31.
Kyseisten tuulivoimaloiden uudelleen sijoittaminen, voisi
vähentää vaikutuksia alueen maisemakuvaan.
Tuulivoimaloiden sijoittamiseen vaikuttavat kuitenkin
mm. maanomistus ja perustusolosuhteet sekä kappaleessa 6.6.5 mainitut asiat. Vaikutuksia lähimaisemaan voidaan
lieventää esim. rakentamalla tuulivoimalan alue lähiympäristöön luonnollisesti liittyväksi kasvillisuuden, käytettävien
pinnoitteiden ja maastonmuotojen suhteen. Voimaloiden
läheisyydessä vaikutuksia voidaan vähentää myös katkaisemalla näkymiä tuulivoimaloille istutettavan puuston avulla.
10.5.7 Epävarmuustekijät
Arviointia vaikeuttaa maiseman ja sitä kautta näkymien
muuttuminen ajan kuluessa sekä vuodenaikoina. Puuston,
muun kasvillisuuden kasvaminen tai avohakkuut voivat muuttaa maiseman luonnetta ja näkymiä lyhyessäkin ajassa. Maisemavaikutukset eivät ole mitattavia tai yksiselitteisiä. Vaikutusten arvioinnissa on huomioitu pahin
mahdollinen tilanne vaikutuksen voimakkuuden suhteen
ja sen todennäköisyys sekä lieventämismahdollisuudet.
Tuulivoimaloiden koko ja ulkoasu vaikuttavat vaikutusten
voimakkuuteen ja laatuun. Ulkonäköseikat ja koko selviävät
vasta hankkeen edetessä.
75
11.Vaikutukset luonnonympäristöön
11.1Maa- ja kallioperä
11.1.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät
Kallio- ja maaperätietojen selvittäminen pohjautuu peruskarttatarkasteluun (paikkatietoikkuna-ohjelmalla),
Geologisen tutkimuskeskuksen kartoitusraportteihin
(Rainio 1985, Punakivi 1970) ja luontokartoituksen yhteydessä tehtyyn maastokatselmukseen.
11.1.2 Nykytilanne
Forssan alueella kallioperän vallitsevia kivilajeja ovat amfiboliitti ja tuffiitti sekä granodioriitti ja gneissigraniitti (Rainio
1985). Hankealueella ei ole tehty erillisiä kallioperään liittyviä selvityksiä tai ruhjetulkintoja.
Hankealueen maaperä on valtaosin hiekkamoreenia, joka ympäröi muutamia suoalueita (Sinipäänsuo,
Kaakkosuo, Kiimassuo ja Kailassuo). Kalliopaljastumia esiintyy koko hankealueella, erityisesti sen etelä- ja itäpuolella nämä kohoavat muuta maastoa hieman ylemmälle tasolle. Hankealuetta reunustaa joka puolelta savialueet.
Hankealue kohoaa keskimäärin korkeuteen +120 m mpy ja
sen korkein kohta on tasolla +143 m mpy. Tarkemmin hankealueen maisemaa on kuvattu luvussa 10.3.1.
Hankealueen suoalueiden koot vaihtelevat 34–91 ha,
keskimääräinen turvekerroksen paksuus on 2,0–3,0 metriä.
Suot ovat suurimmaksi osaksi rahkaturvesoita, poikkeuksena Kailassuo, jossa tavataan sekä rahka- että saraturvetta.
(Rainio 1985). Tarkemmin suoalueista on kappaleessa 11.4.
luonnon nykytilakuvauksessa. Torronsuo sijaitsee hankealueelta noin kilometrin päässä etelään päin.
Hankealueella ei sijaitse valtakunnallisesti arvokkaita
moreenimuodostumia. Tällaisia on Forssan alueella kaksi.
Kukonojanharju sijaitsee Paattilammen pohjoisosassa, noin
15 km Forssan keskustasta koilliseen. Ihamäen–Jalokallion
drumliinit sijaitsevat Kokonjärven eteläpuolella noin 19
km Forssan keskustasta. Tammelan kunnan alueella lähin
arvokas moreenimuodostuma Salonmäki sijaitsee 8 km
Tammelan keskustasta itään päin. Jokioisen kunnan alueel-
76
la ei ole arvokkaita moreenimuodostumia. (Mäkinen et al.
2007)
Hankealueen etelä-lounaispuolella, lähimmillään 0,3 km
päässä hankealueen eteläreunasta, sijaitsee hiekkamuodostuma Murronkulma, joka on vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue. Hankealueen pohjoispuolella, noin 3–4
km päässä, on veden hankinnan kannalta tärkeä Vieremän
soramuodostuma (MML paikkatietoikkuna).
11.1.3 Vaikutukset maa- ja kallioperään: VE1 ja
VE2
Hankkeen maaperävaikutukset kohdistuvat alueille, joille
tehdään rakentamistoimia. Maaperää muokataan tuulivoimaloiden perustusten, nosto- ja asennusalueen, sekä huolto- ja tulotieyhteyden kattamalta alueelta. Rakentamistöissä
tarvittava kiviaines tuodaan hankealueen ulkopuolelta.
11.1.3.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset maa- ja
kallioperään
Hankealueelle tullaan rakentamaan jokaiselle tuulivoimalalle oma huoltotieyhteys, jonka ympäriltä joudutaan raivaamaan puustoa 12–15 metrin leveydeltä. Tiet tulevat olemaan sorapintaisia ja noin 6 metrin levyisiä, poikkeuksena
kaarteet, joissa tiestöä levennetään kaarresäteestä riippuen.
Kaarteissa voidaan kuljetusuran vuoksi joutua puustoa raivaamaan leveämmältä alalta.
Tiet pyritään sijoittamaan moreeni- ja kallioalueille.
Tielinjoilta kuoritaan pintamaat, tienpohja tasataan ja rakennusaineena käytetään moreenia ja mursketta tai vastaavia materiaaleja. Mikäli tietä joudutaan rakentamaan
heikommin kantavalle pohjalle (turve, savi), niin tie tullaan
tekemään riittävän kantavaksi massanvaihdoilla. Teiden rakentamisen yhteydessä tullaan vetämään maakaapelit (kuvat 6-6 ja 6-7) tienvarsia seuraten jokaiselle voimalalle.
Maaperää muokataan myös tuulivoimaloiden rakentamisalueilla. Yhden voimalan tarvitsema rakentamis- ja nostoalue on alle hehtaarin kokoinen, jossa suurimmat toimenpiteet kohdistuvat varsinaisen voimalan perustuksen kohdalle. Perustuksen pinta-ala noin 25 m x 25 m, korkeus 1–3
metriä.
Kallioperää on arvioitu louhittavan kahden tuulivoimalan (16 ja 31) kohdalta. Tällöin vaikutukset kallioperään tulevat olemaan paikallisia ja ulottuvat maksimissaan noin 3
metrin syvyydelle. Louhinta voi aiheuttaa pohjaveden purkautumista louhittavaan kuoppaan kuopan ollessa avoinna.
Huoltoteiden, voimaloiden ja niitä ympäröivien nostoalueiden rakentamiseen tarvitaan huomattava määrä maaja kiviaineksia. Alustavaan yleissuunnitelmaan perustuvien
arvioiden mukaan maamassoja tarvitaan maaleikkaus- ja
pengerrystöihin 200 000 m3 sekä tiestön ja asennuskenttien rakentamiseen noin 250 000 m3. Tarvittavat ja tarkoitukseen soveltuvat, maa- ja kiviainekset pyritään hankkimaan
mahdollisimman läheltä hankealuetta.
Alueelle rakennettavan tiestön ja tuulivoimaloiden perustusten ulkopuolella, hankkeella ei ole vaikutusta maa- tai
kallioperään.
11.1.4 Haitallisten vaikutusten vähentäminen ja
lieventäminen
11.1.3.2 Tuulivoimapuiston toiminnan aikaiset
vaikutukset maa- ja kallioperään
Teiden ja tuulivoimala-alueiden rakentamisen sekä maakaapeleiden asentamisen jälkeen toiminta ei aiheuta muutoksia maa- ja kallioperään. Tuulivoimaloiden huoltotöiden
yhteydessä alueella käsitellään öljyjä. Yhdessä voimalassa
on satoja litroja öljyä. Normaalitilanteissa öljyt eivät pääse
kulkeutumaan ympäristöön. Öljyjen käsittelyyn liittyviä riskejä maaperään tai pohjaveteen käsitellään tarkemmin luvussa 12.4 riskit ja häiriötekijät.
Maaperä ja kallioperätiedot on arvioitu käytettävissä olevan
tiedon perusteella. Maaperän osalta tiedot voidaan olettaa
riittäviksi. Kallioperän ruhjeisuuteen tai kynnyksiin (veden
jakaja) liittyviä selvityksiä ei alueella ole tehty.
11.1.3.3 Sähkönsiirron vaikutukset maa- ja
kallioperään
Sähkönsiirtoa varten tehdään maanrakennustöitä maakaapeleiden vetämiseksi alueella. Vaikutus maa- ja kallioperään tulevat jäämään vähäisiksi. Vaihtoehdossa 1 tullaan
tekemään enemmän maanrakennustöitä kuin vaihtoehdossa kaksi. Tällöin vaihtoehto 1 tulee kuivattamaan enemmän hankealueen kosteita paikkoja. Vaihtoehdossa 2 vaikutukset jäävät hankealueen länsireunalle ja vaihtoehdossa 1 vaikutukset kohdistuvat koko hankealueelle, jolloin on
mahdollista, että hankealueen keski- ja itäpuolella olevat
suoalueet pirstoutuvat ja pienevät teiden ojien kuivattavasta vaikutuksesta. Hankealueen suoalueita (Kiimassuo ja
Sinipäänsuo) katkoo ja kuivattaa alueella sijaitseva kaatopaikka-alue.
Kallioperään ei tule kohdistumaan merkittäviä vaikutuksia.
11.1.3.4 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0
Hankealueen maa- ja kallioperä pysyvät nykytilassa, mikäli
hanketta ei toteuteta.
Haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää rakentamisaikana
käyttämällä nykyistä alueen tieverkostoa hyväksi siten kuin
se on mahdollista sekä huomioimalla maastonmuodot.
Suoalueiden kuivumista voi vähentää, mikäli tiealueet voidaan rakentaa suoalueiden reunoja myötäillen. Esimerkiksi
Kaakkosuon läpi on suunniteltu tie tuulivoimaloiden 22–
25 väliin. Suoaluetta pirstaloivan ja kuivattavan vaikutuksen
vähentämiseksi voitaisiin harkita uuden tieyhteyden rakentamista tuulivoimalle 25 tuulivoimalan 29 kautta, jossa tiepohjaa on jo olemassa. Haitallisten vaikutusten lieventämistä on käsitelty luvussa 6.2.
11.1.5 Arvioinnin epävarmuustekijät
11.2Pohjavesi
11.2.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät
Pohjavesitarkastelu tehtiin peruskarttatarkastelun perusteella. Lähimmät pohjavesialueet selvitettiin ympäristöhallinnon ympäristö- ja paikkatietopalvelusta (OIVA, Herttatietokanta). Lisäksi on käytetty lähteenä maaperäkartan lähtötietoja (Rainio et al. 1985)
Kaivokartoitus perustuu alueella tehtyjen aluesuunnittelujen sekä maastotutkimusten yhteydessä tehtyihin havaintoihin.
11.2.2 Nykytilanne
Tuulivoimapuiston alueella irtomaakerros on hyvin ohut ja
kallio on laajoilla alueilla paljastunut, joten sadannasta suurin osa virtaa pintavetenä pois alueelta. Pieni määrä sadannasta imeytyy maaperään pohjavedeksi. Pohjaveden virtausmatkat ovat ohuessa maaperässä lyhyitä eikä kallioisella alueella muodostu laajaa yhtenäistä pohjavesiesiintymää. Pohjavesi purkautuu notkelmissa ojiin.
Pohjaveden antoisuus moreenialueilla on arvioitu riittäväksi vain yksittäistalouksien tarpeisiin ja kallioperän pohjaveden antoisuus on arvioitu keskimääräiseksi noin 1 m3/vrk.
(Rainio et al. 1985)
77
Hankealueella ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita.
Lähin pohjavesialue on Murronkulman II-luokan pohjavesialue. Alue sijaitsee lähimmillään noin 300 metrin etäi­syydellä
hankealueen eteläpuoleiselta rajalta. Lähimpien suunniteltujen tuulivoimaloiden etäisyys Murronkulman pohjavesialueelta on noin 1 km. Tuulivoimapuiston alue sijoittuu neljälle eri valuma-alueella (luku 11.3). Murronkulman pohjavesialue sijoittuu kahdelle valuma-alueelle, jotka jakavat pohjavesialuettakin. Suoraa pohjaveden virtausyhteyttä tuulivoimapuiston alueelta pohjavesialueelle ei oleteta olevan.
Suurin osa hankealueelle sijoittuvista asuinrakennuksista
on yli 500 metrin etäisyydellä suunnitelluista tuulivoimaloiden paikoista. Vaihtoehdossa 1 neljä asuinrakennusta ja yksi
lomarakennus ovat hieman alle 500 metrin päässä, ja yksi
asuinrakennus on noin 300 metrin päässä. Vaihtoehdossa 2
kolme asuinrakennusta on hieman alle 500 metrin päässä ja
yksi asuinrakennus on noin 300 metrin päässä. Näiden tietojen perusteella voidaan olettaa, että lähin talousvesikaivo
on yli 200 metrin etäisyydellä voimalasta (nro 4), mikäli talousvesikaivoja esiintyy hankealueella. Aluesuunnittelun ja
maastokatselmuksien yhteydessä ei havaittu kaivoja alle
100 metrin etäisyyksillä rakennettavista huoltotie- ja tuulivoimala-alueilta.
11.2.3 Vaikutukset pohjaveteen: VE1 ja VE2
11.2.3.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset
pohjaveteen
Tuulivoimapuiston rakentamisella ei ole merkittävää vaikutusta pohjaveteen. Alueella tehtävät maarakennustyöt voivat aiheuttaa vähäisiä muutoksia veden virtausreitteihin, veden laadun häiriöitä (esim. samentumista) tai vedenpinnan
tason muutoksia lähinnä rakennettavan kohteen kohdalla.
Muutokset tulevat kohdistumaan lähinnä moreenissa esiintyvään pohjaveteen, eikä kalliopohjaveteen. Esimerkiksi rakennettavien teiden reunaojat voivat kuivattaa jossain määrin suoalueita, mikäli tiet rakennetaan niiden viereen.
Vaikutuksia kalliopohjaveteen voi ilmaantua kalliolouhinnan aikana. Vaikutus kohdistuu lähinnä pohjaveden
virtaukseen ja on hetkellinen, kunnes louhittava tuulivoimalan paikka täytetään maa-aineksella. Pohjaveden virtaus
voidaan olettaa edellisessä luvussa mainittujen selvitysten
perusteella vähäiseksi. Tuulivoimaloiden asentamisen aikana koneiden käytöstä voimalan perustusalueella voi aiheutua pieniä öljypäästöjä louhosalueella.
78
11.2.3.2 Tuulivoimapuiston vaikutukset pohjaveteen
Tiestön ja perustusten rakentamisen jälkeen toiminta ei aiheuta muutoksia maaperän pohjavedessä. Alueella käsitellään mahdollisesti vähäisiä määriä tuulivoimalaitosten koneistojen voiteluöljyjä sekä muita kemikaaleja, mutta määrät tulevat olemaan vähäisiä, jolloin toiminnasta ei aiheudu
pohjaveden pilaantumisriskiä.
11.2.3.3 Sähkönsiirron vaikutukset pohjaveteen
Sähkönsiirtoa varten alueelle vedetään maakaapeleita noin
1–2 metrin syvyydelle rakennettavien teiden reunojen viereen. Teiden rakentamisella ja maakaapeleiden asentamisella ei oleteta olevan merkittäviä vaikutuksia pohjaveteen.
Moreenissa esiintyvä pohjavesi saattaa hieman samentua,
mutta vaikutus on hetkellinen ja paikallinen.
Toiminnan aikana sähkönsiirto ei vaikuta pohjaveteen.
Eri reittivaihtoehdoilla ei ole eroa pohjavesivaikutusten kannalta.
11.2.4 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0
Hankkeen toteuttamatta jättämisellä ei ole vaikutuksia pohjaveteen.
11.2.5 Haitallisten vaikutusten vähentäminen ja
lieventäminen
Olemassa olevien teiden käyttö sekä niiden leventäminen, niiltä osin kuin se on mahdollista tai vähiten häiriötä
aiheuttavaa asukkaille, vähentävät mahdollisia vaikutuksia.
Hankkeen pohjaveteen kohdistuvat vaikutukset ovat vähäisiä. Yleisesti ottaen näitä vaikutuksia voidaan vähentää huolellisella työskentelyllä ja koneiden huollolla. Muita erillisiä
toimenpiteitä ei pidetä tarpeellisena.
11.2.6 Arvioinnin epävarmuustekijät
Alueella ei ole tehty tarkentavia pohjavesitutkimuksia.
Pohjaveden virtaustarkastelu on arvioitu kartta-aineiston ja
käytettävissä olevien yleisten tutkimusten pohjalta.
11.3Pintavedet
11.3.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät
Hankealueen pintavesitarkastelu tehtiin peruskarttapohjalta ja sitä täydennettiin luontoselvityksen maastokäynneillä
tehtyjen havaintojen avulla. Hankealueen vesistöaluejako
selvitettiin ympäristöhallinnon OIVA-paikkatietopalvelusta
sekä maanmittauslaitoksen ylläpitämästä paikkatietoikkunasta. Vaikutusten arviointi perustuu asiantuntija-arvioon ja
vastaavanlaisista maanrakennustöistä saatuihin kokemuksiin.
11.3.2 Nykytilanne
Suunnittelualue
sijaitsee
kokonaisuudessaan
Kokemäenjoen vesistöalueella. Maaston selänteisyydestä johtuen alueella on useita vedenjakajia ja pintavedet
purkautuvat useisiin ympäröiviin vesistöihin. Alueen keski- ja länsiosan vedet valuvat Haapaojaan ja siitä edelleen Loimijokeen. Suunnittelualueen pohjoisin osa kuuluu Jokioisen valuma-alueeseen, länsi- ja keskiosat kuuluvat Haapajoen valuma-alueeseen, eteläosat Kalliojärven
valuma-alueeseen ja itäiset osat puolestaan Pyhäjärven–
Kuivajärven valuma-alueeseen.
Suunnittelualueella ei ole juurikaan pienvesiä, kuten
lampia tai puroja. Valtaosa maaston painanteista ja suoalueista on ojitettu metsätaloustoimien myötä.
11.3.2.1 Luonnontilaiset purouomat hankealueen
länsireunalla
Tuulivoimaloiden 1 ja 2 välinen huoltotieyhteys sijoittuu
luonnontilaisen ja luonnontilaisen kaltaisen purouoman
alueelle. Uomista kaakko-luoteissuuntaista on mahdollisesti joskus kaivettu, mutta se on palautunut luonnontilaisen kaltaiseksi. Pahnalan pellolta alkunsa saava uoma yhtyy
etelä-pohjoissuuntaiseen luonnontilaiseen uomaan ja puro
laskee Haaranojan kautta Haapajokeen. Uomat ovat vesilain
17a §:n ja metsälain 10 §:n mukaisia kohteita. Haitallisten
vaikutusten lieventämistä on käsitelty luvussa 6.2.
11.3.2.2 Lähde hankealueen koillisosassa
Hankealueen koillisosassa Kassinmäen eteläpuolella sijaitseva lähde on altaaltaan luonnontilaisen kaltainen, mutta sen
lasku-uomaa on suoristettu ja perattu. Muokkaustoimien
johdosta lähde ei ole vesilain 17a §:n mukainen kohde.
Kuva 11‑1 Luonnontilaista purouomaa hankealueen länsireunalla.
11.3.3 Vaikutukset pintavesiin: VE1 ja VE2
11.3.3.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset
pintavesiin
Tuulivoimaloiden 1 ja 2 välisen huoltotieyhteyden rakentaminen muuttaa rakentamisalueella sijaitsevien purouomien luonnontilaa kummassakin hankevaihtoehdossa.
Huoltotieyhteyden rakentaminen ja uoman muuttaminen
edellyttää lupaa poiketa vesilain säädöksistä. Hankealueen
koillisosassa sijaitsevan lähteen läheisyyteen ei ole suunnitteilla rakentamistoimia.
Muut mahdolliset vaikutukset pintavesiin muodostuvat
erityisesti rakennusvaiheessa, jolloin rakennetaan perustuksia tuulivoimayksiköille. Puusto raivataan perustusalueelta
(n. 0,5 ha/yksikkö) ja pintamaata poistetaan 1–5 metrin syvyyteen asti perustamistavasta riippuen. Tämä saattaa tilapäisesti lisätä kiintoaineen ja ravinteiden kulkeutumista vesistöihin, mikäli rakentamisen ajankohta on hyvin sateinen.
Haitallisten vaikutusten lieventämistä on käsitelty luvussa
6.2.
11.3.3.2 Tuulivoimapuiston vaikutukset pintavesiin
Käytönaikaisia vaikutuksia pintavesiin ei ole. Tuulivoimapuistot eivät muodosta normaalitilanteessa kuormitusta, joka vaikuttaisi pintavesiin. Myöskään huollon aikaisilla toimilla ei katsota olevan vaikutusta pintavesien tilaan.
79
Voimaloiden vaihteistoissa ja laakereissa on satoja litroja
öljyä, mikä saattaa erittäin vakavissa häiriötilanteissa (esim.
rakennevirhe tai tuulivoimalan kaatuminen esim. maanjäristyksestä) päästä vuotamaan vesistöön, jolloin vaikutukset voivat olla huomattavat. Tällaiset vakavat häiriötilanteet
ovat kuitenkin erittäin harvinaisia ja todennäköisyys tapahtumalle erittäin pieni.
11.3.3.3 Sähkönsiirron vaikutukset pintavesiin
Tuulivoimaloille johtavat maakaapelit pyritään sijoittamaan
mahdollisuuksien mukaan teiden yhteyteen, jotta vältytään ylimääräisiltä rakennustöiltä. Toimenpiteillä on vähäinen tai ei lainkaan vaikutusta pintavesien vedenlaatuun.
Rakentamisaikaisen vaikutuksen katsotaan olevan hyvin lyhytaikainen, joka saattaa näkyä veden samenemisena.
ja Hertta-tietopalvelu) ja Suomen ympäristökeskuksen
Eliölajit-tietojärjestelmästä.
Tuulivoimaloiden alustavat rakentamisalueet ja huoltotiet lähiympäristöineen inventoitiin maastokäynnein 12.–
13.5. ja 17.–19.5.2011. Rakentamiseen kohdistetuilla alueilla selvitettiin esiintyykö alueilla luonnonsuojelulain 29 §:n
mukaisia luontotyyppejä, metsälain 10 §:n mukaisia tärkeitä
elinympäristöjä tai vesilain 1 luvun 15 a ja 17 a §:n mukaisia
kohteita. Lisäksi kuvattiin rakentamisalueiden luontotyypit
ja kasvilajistoa. Rakentamisalueilla esiintyvien luontotyyppien uhanalaisuutta arvioitiin Raunion ym. 2008 toteuttaman luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin perusteella.
Rakentamisalueiden lisäksi hankealueelta kartoitettiin muita arvokkaita luontokohteita.
11.4.2 Vaikutusmekanismit
11.3.4 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0
Mikäli tuulivoimapuistoa ei rakenneta, pintavesien tila säilyy nykyisellään ja kehittyy luonnollisen muutoksen (esim.
ilmastonmuutos) sekä mahdollisten valuma-alueella tapahtuvien toimenpiteiden, kuten metsänhakkuiden ja ojitusten, vuoksi.
11.3.5 Haitallisten vaikutusten vähentäminen ja
lieventäminen
Uoman yli rakennettavien teiden rakentamisessa tulisi välttää kiintoaineen kulkeutumista uomaan. Teiden rakentamisessa tulisi käyttää mahdollisimman karkeita maa-ainesmateriaaleja, siten kuin se työn puitteissa on mahdollista.
Tierumpujen riittävällä määrällä ja oikealla mitoituksella
voidaan vähentää vaikutuksia valuntaan ja ojien virtaamiin.
Haitallisten vaikutusten lieventämistä on käsitelty myös luvussa 6.2.
Tuulivoimapuiston rakentamisaikana tuulivoimaloiden paikoilta hakataan puustoa ja muokataan sekä tasoitetaan
maata, mikä aiheuttaa luonnonympäristön häviämistä.
Rakentamisalueita laajemmilla alueilla saattaa syntyä lisäksi pysyviä tai väliaikaisia maaston kulumis- ja kasvillisuusvaurioita työkoneiden liikkumisesta ja maansiirtotöistä johtuen. Tuulivoimalakomponenttien kuljetuksen ja kokoamisen yhteydessä kokoamiskenttien ja huoltoteiden ympäristöstä voidaan joutua kaatamaan puustoa ahtailla alueilla.
Rakentamisaikaiset kasvillisuusvauriot vaihtelevat luontotyypeittäin. Esimerkiksi kallioisilla alueilla kasvillisuusvaurioita syntyy herkemmin kuin kovaakin kulutusta kestävillä
tuoreilla kankailla.
Rakentamisalueisiin kohdistuvien suorien vaikutuksien
lisäksi tuulivoimapuiston rakentaminen aiheuttaa muun
rakentamisen tavoin elinympäristöjen pirstoutumista.
Pirstoutumisella tarkoitetaan yhtenäisen luonnonympäristön muutosta erillisiksi saarekkeiksi ja sillä on negatiivisia
vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen.
11.3.6 Arvioinnin epävarmuustekijät
Pintavesien vaikutusten arviointiin ei katsota liittyvän epävarmuustekijöitä, jotka merkittävästi muuttaisivat arvioinnin lopputulosta.
11.4Kasvillisuus ja luontotyypit
11.4.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät
Hankkeen kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin kohdistuvat
vaikutukset arvioitiin olemassa olevan tiedon ja maastokäyntien perusteella. Hankealuetta koskevaa tietoa kerättiin Forssan kaupungilta, sekä Tammelan ja Jokioisten kunnilta, ympäristöhallinnon paikkatietojärjestelmistä (Oiva-
80
11.4.3 Nykytilanne
11.4.3.1 Hankealueen yleiskuvaus
Valtaosa hankealueen metsistä on ikärakenteeltaan nuoria
tai varttuneita havupuuvaltaisia ja hakkuin käsiteltyjä kasvatusmetsiä. Alueella on viimeisten vuosikymmenien aikana tehty laajoilla alueilla metsänuudistuksia, mistä johtuen taimikkovaiheen metsiä esiintyy erityisen runsaasti.
Hakkuukypsiä metsiä esiintyy vain vähän ja ne ovat pääsääntöisesti yksijaksoisia ja yksipuulajisia.
Yleisin metsätyyppi hankealueella on puolukkatyyppi (VT) (kuva 11-2). Maaston painanteissa ja notkelmissa
mänty vaihettuu kuuseksi ja näillä alueilla vallitsevat mustikkatyypin (MT) kuusikot; sekapuuna kasvaa paikoitel-
len rauduskoivua sekä muutamin paikoin myös haapaa.
Rehevämpiä käenkaali-mustikkatyypin (OMT) kuusikoita
esiintyy paikoitellen. Alueen vähälukuiset suot on pääsääntöisesti ojitettu ja ne ovat kuivuneet muuttumiksi ja turvekankaiksi. Soiden pienialaiset ojittamat osat ovat säilyneet
luonnontilaisina tai luonnontilaisen kaltaisina.
11.4.3.2 Arvokkaat luontokohteet hankealueella
Luonnontilaiset purouomat
Suunnittelualueen länsireunassa Pahnalan peltoalueiden
läheisyydessä sijaitsee luonnontilainen ja luonnontilaisen
kaltainen purouoma (kuva 11-4). Uomat ovat vesilain 17a
§:n ja metsälain 10 §:n mukaisia kohteita. Purouomien läheisyydessä puustoa on käsitelty voimakkain harvennushakkuin, mutta kasvillisuudessa on nähtävissä luhtaisuutta; uoman reunoilla kasvaa muun muassa mesiangervoa,
suokelttoa, hiirenporrasta, rentukkaa, rönsyleinikkiä ja korpikaislaa.
Kuva 11‑2 Puolukkatyypin (VT) mäntymetsää hankealueella
Metsäpirtintien luonnonmuistomerkki
Metsäpirtintien varrella kasvavat kaksi järeää mäntyä on
rauhoitettu luonnonsuojelulain 23 §:n nojalla luonnonmuistomerkkinä (kuva 11-5).
Kuva 11‑3 Hankealueella kasvaa laajoja taimikkovaiheen metsiä
Kuva 11‑4 Arvokkaiden luontokohteiden sijainti hankevaihtoehdossa 1.
81
Kaakkosuo ja Tupasuo
Suunnittelualueen eteläosassa sijaitseva Kaakkosuo on eteläisiä osia lukuun ottamatta ojitettu. Luonnontilaiset ojittamattomat osuudet ovat rahkarämettä, puustoisia osuuksia
luonnehtivat tupasvilla- ja isovarpurämeet. Valtapuuna kasvaa kitukasvuista mäntyä ja aluskasvillisuudessa vallitsevat
varvut ja vaivaiskoivu. Kaakkosuon itäreunalla sijaitseva vähäpuustoinen rahkaneva on Sukula–Häiviä osayleiskaavan
luontoselvityksissä (2010) todettu metsälain 10 §:n mukaiseksi arvokkaaksi elinympäristöksi. Myös suunnittelualueen
kaakkoisosassa sijaitseva avoin Tupasuo on metsälain 10 §:n
mukainen arvokas elinympäristö.
Hirsikorven vanha metsä
Suunnittelualueen pohjoisosassa Hirsikorven peltoalueeseen rajautuva kuusivaltainen vanhan metsän alue on todettu luontoarvoiltaan merkittäväksi Kiimassuon osayleiskaavatyön yhteydessä laadituissa selvityksissä (Kiimassuo
OYK 2008). Peltoalueeseen rajautuvassa metsäkuviossa on
havaittavissa vanhan metsän piirteitä. Kookkaan puuston
seassa on runsaasti lahopuuta, tuulenkaatoja ja maakeloja.
Kuva 11‑5 Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetut kaksi mäntyä.
Kuva 11‑6 Näkymä Kaakkosuon eteläosaan.
82
11.4.3.3 Tuulivoimaloiden rakentamispaikat
Jokioinen
Tuulivoimala 1
Tuulivoimala sijoittuu hakkuukypsään kuusta ja mäntyä kasvava metsikköön, jossa kasvaa sekapuuna vähän rauduskoivua. Kenttäkerroksen valtalajina on mustikka, yleisiä lajeja
ovat lisäksi käenkaali, oravanmarja, metsäalvejuuri ja puolukka. Metsätyypiltään mustikkatyyppiä (MT).
Kuva 11‑7 Tuulivoimala 1.
Tuulivoimala 2
Rakentamisalueella kasvaa varttunut vastikään harvennettu kasvatusmetsämännikkö, iältään noin 35–40-vuotias.
Metsätyypiltään metsä on käenkaali-mustikka- ja mustikkatyyppiä (OMT ja MT). Liian rehevän kasvupaikan vuoksi
puuston rungot ovat lenkoja. Kenttäkerroksen valtalajeja
ovat valkovuokko ja metsälauha, muuta yleistä lajistoa ovat
mustikka ja puolukka sekä paikoitellen kevätpiippo, metsäalvejuuri, käenkaali ja oravanmarja. Ajourilla kasvaa vadelmaa.
Tuulivoimalalta 1 tuulivoimalalle 2 johtava huoltotieyhteys
Voimalapaikan 2 eteläpuolella puusto on varttunutta mustikkatyypin (MT) kasvatusmetsämännikköä, joka tilanrajalta muuttuu hakkuukypsäksi kuusikoksi; kuusikossa ei kasva muita puulajeja. Metsäautotien eteläpuolella puusto
muuttuu varttuneeksi mäntytaimikoksi. Rinteen eteläosassa puusto muuttuu taas hakkuukypsäksi kuusikoksi ja sekapuuna kasvaa jonkin verran haapaa ja järeitä raitoja. Rinteen
alaosalla kasvillisuudessa yleistyvät valkovuokko, käenkaali
ja mustikka. Metsätyyppinä on käenkaali-mustikkatyyppi
(OMT). Suunniteltu huoltotieyhteys ylittää luonnontilaisen
purouoman; uoman reunoilla kasvaa mesiangervoa, suokelttoa, hiirenporrasta, rentukkaa, rönsyleinikkiä ja korpikaislaa. Puusto uoman välittömässä läheisyydessä on harmaaleppää. Uoma on vesilain 17a §:n mukainen kohde.
Kuva 11‑8 Tuulivoimala 2.
Kuva 11‑9 Tuulivoimaloiden 1 ja 2 välinen huoltotieyhteys.
Tuulivoimala 3
Tuulivoimalan rakentamisalueella kasvaa noin 40-vuotiasta kasvatusmetsämännikköä, jonka metsätyyppinä mustikkatyyppi (MT). Sekapuuna kasvaa vähän rauduskoivua.
Kenttäkerroksen valtalajeja ovat valkovuokko ja mustikka,
muita yleisiä lajeja ovat metsälauha, puolukka, metsätähti,
sananjalka ja riidenlieko.
Kuva 11‑10 Tuulivoimala 3.
83
Tuulivoimala 4
Tuulivoimala ja huoltotie sijoittuvat nuoreen, muutama
vuosi sitten istutettuun kuusitaimikkoon. Sekapuuna kasvaa lehtipuuvesaikkoa. Vieressä sijaitsee ojitettu turvekangas, jossa kasvaa nuorta kuusikkoa ja ylispuina hieskoivuja.
Tuulivoimala 5
Rakentamisalueella kasvaa varttunutta mustikkatyypin
(MT) kasvatusmetsäkuusikkoa, jossa kasvaa sekapuuna vanhoja rauduskoivuja ja muutamia mäntyjä. Kenttäkerroksen
valtalaji on mustikka, yleisiä lajeja ovat lisäksi valkovuokko,
puolukka, metsälauha, riidenlieko, metsäkastikka, nuokkuhelmikkä ja kevätpiippo.
Kuva 11‑11 Tuulivoimala 4.
Tuulivoimala 6 ja huoltotie
Tuulivoimala sijoittuu mäenlaelle nuoreen mustikkatyypin
mänty- ja rauduskoivuvaltaiseen taimikkoon. Rinteeseen
on jätetty kapea sekapuustoinen kaistale varttunutta kasvatusmetsää. Alarinne lähellä tietä on ojitettu ja puusto on
varttunutta kuusitaimikkoa.
Tuulivoimala 7 ja huoltotie
Tuulivoimalan rakentamisalue sijoittuu varttuneeseen
ja harvennettuun kasvatusmetsään, jossa pääpuulajina, männyn lisäksi, kasvaa sekapuuna rauduskoivua.
Kenttäkerroksen valtalajeja ovat metsäkastikka ja valkovuokko, muita yleisiä lajeja ovat käenkaali, metsätähti, ahomansikka, sinivuokko ja metsäkeltano. Huoltotieyhteys sijoittuu käenkaali-mustikkatyypin mäntyvaltaiseen nuoreen
kasvatusmetsämännikköön, jossa sekapuuna kasvaa kuusta
ja rauduskoivua.
Kuva 11‑12 Tuulivoimala 5.
Kuva 11‑13 Tuulivoimala 6 ja huoltotie.
Kuva 11‑14 Tuulivoimala 7 ja huoltotie.
84
Tuulivoimala 8
Rakentamisalue sijoittuu nuoreen ja soistuneeseen puolukkatyypin (VTs) mänty/hieskoivusekametsään. Alue rajoittuu
etelässä avohakkuualaan, joka on istutettu kuuselle. Yleistä
lajistoa ovat mustikka, puolukka, metsälauha, metsäkastikka, nuokkutalvikki, vanamo ja kangasmetsien rahkasammalet.
Tuulivoimala 9 ja huoltotie
Rakentamisalue sijoittuu tilanrajalle. Alueella kasvaa hakkuukypsää, karua mustikkatyyppiä (MT) olevaa mäntyvaltaista metsää, toisella puolella rajaa kasvaa puolestaan nuorta harventamatonta mustikkatyypin kasvatusmetsää, jossa
puusto on kuusta, mäntyä ja rauduskoivua. Huoltotieyhteys
sijoittuu nuoreen kuusi/mänty -taimikkoon.
Tuulivoimala 10 ja huoltotie
Rakentamisalue sijoittuu käenkaali-mustikkatyypin (OMT)
harvennettuun rauduskoivuvaltaiseen kasvatusmetsään,
jossa sekapuuna kasvaa harmaaleppää, kuusta ja raitaa.
Kenttäkerroksen yleistä lajistoa ovat valkovuokko, metsäkastikka, kevätpiippo, ahomansikka, metsätähti, nuokkutalvikki, metsäalvejuuri, mustikka, puolukka ja käenkaali.
Huoltotieyhteys sijoittuu taimettuneelle siemenpuuaukolle, jossa puuston muodostavat mänty ja rauduskoivu sekä
sekapuuna kasvavat kuusi ja pihlaja.
Kuva 11‑15 Tuulivoimala 8.
Kuva 11‑16 Tuulivoimala 9 ja huoltotie.
Tuulivoimala 12
Rakentamisalueella kasvaa noin 15-vuotiasta nuorta kasvatusmetsämännikköä, joka on ojitusmätästetty uudistamisen yhteydessä. Metsätyypiltään mustikkatyyppiä (MT).
Kenttäkerroksen yleisiä lajeja ovat mustikka, puolukka, metsäkastikka, kevätpiippo ja metsälauha.
Kuva 11‑17 Tuulivoimala 12.
85
Forssa
Tuulivoimala 16
Tuulivoimala sijoittuu vanhalle metsänuudistusalalle, jolle
on jätetty yksittäisiä ylispuumäntyjä. Kasvillisuus koostuu lisäksi varttuneesta sekapuutaimikosta sekä yksittäisistä varttuneista kuusista, männyistä ja rauduskoivuista.
Huoltotieyhteys sijoittuu varttuneeseen puolukkatyypin
(VT) kasvatusmetsään.
Tuulivoimala 19
Rakentamisalueella kasvaa varttunutta puolukkatyypin (VT) mäntymetsää, jossa alikasvoksena hieman kuusta. Kenttäkerroksen tyypillisimmät lajit ovat puolukka,
mustikka, metsätähti ja metsälauha. Maaston painanteissa on paikoin soistuneita rämelaikkuja, joissa kasvillisuus
koostuu nuoresta männystä, kuusesta ja hieskoivusta.
Kenttäkerroksessa vallitsevat suokukka, tupasvilla ja kanerva.
Huoltotieyhteys tuulivoimalalle 18 sijoittuu avohakkuualueen ja varttuneen mäntytaimikon rajalle.
Kuva 11‑18 Tuulivoimala 16.
Kuva 11‑19 Tuulivoimala 19.
Kuva 11‑20 Huoltotie 19.
86
Tuulivoimala 23
Tuulivoimala ja huoltotieyhteys sijoittuvat nuoreen, tiheäkasvuiseen puolukkatyypin (VT) mäntymetsään, jossa kasvaa alikasvoksena hieman kuusta.
Tuulivoimala 24
Tuulivoimala ja huoltotie sijoittuvat järeäkasvuiseen, puolukkatyypin (VT) mäntymetsään, jossa kasvaa alikasvoksena
varttunutta kuusta ja rauduskoivua. Kenttäkerroksessa vallitsevat puolukka, mustikka, metsätähti ja metsälauha.
Kuva 11‑21 Tuulivoimala 23 ja huoltotie.
Tuulivoimala 26
Tuulivoimala sijoittuu vanhalle metsänuudistusalalle, jolla
kasvaa pientä mänty- ja kuusitaimikkoa. Tuulivoimaloiden
23 ja 26 välinen huoltotieyhteys sijoittuu avohakattuun
maastokäytävään.
Kuva 11‑22 Tuulivoimala 24 ja huoltotie.
Kuva 11‑23 Tuulivoimala 26.
Kuva 11‑24 Huoltotie tuulivoimaloiden 23 ja 26 välillä.
87
Kuva 11‑25 Tuulivoimala 28 ja huoltotie.
Tuulivoimala 28
Tuulivoimala ja huoltotie sijoittuvat vanhalle metsänuudistusalalle, jossa kasvaa pieni kuusitaimikko.
Tuulivoimala 30
Tuulivoimala sijoittuu avoimeen varttuneeseen mustikkatyypin (MT) kuusikkoon, jossa kasvaa sekapuuna rauduskoivua ja hieman mäntyä.
Kuva 11‑26 Tuulivoimala 30.
88
Tammela
Tuulivoimala 11
Rakentamisalueella kasvaa kivinen mustikkatyypin (MT)
kasvatusmetsäkuusikko ojan varressa. Puusto on varttunutta kasvatusmetsää ja pääpuulaji kuusen lisäksi sekapuuna
kasvaa hieskoivua ja muutama raita. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat mustikka, puolukka, käenkaali, vanamo ja metsäalvejuuri.
Tuulivoimala 13 ja huoltotieyhteys
Tuulivoimala sijoittuu varttuneeseen mustikkatyypin (MT)
mäntytaimikkoon, jossa kasvaa sekapuuna rauduskoivuvesaikkoa. Kenttäkerroksen valtalaji on metsäkastikka, yleisiä lajeja ovat lisäksi sananjalka, valkovuokko, puolukka,
ahomansikka ja kevätpiippo. Huoltotieyhteys sijoittuu varttuneeseen mäntytaimikkoon sekä varttuneeseen kuusi/
mänty/hieskoivu/haapa -sekametsään.
Tuulivoimala 14
Tuulivoimala sijoittuu varttuneeseen rauduskoivun, männyn ja kuusen muodostamaan taimikkoon ja nuoreen kasvatusmetsään. Metsänuudistusalalle on jätetty ylispuiksi
mäntyjä.
Kuva 11‑27 Tuulivoimala 11.
Kuva 11‑28 Tuulivoimala 13 ja huoltotieyhteys.
Tuulivoimala 15 ja huoltotieyhteys
Tuulivoimalan rakentamisalueella kasvaa nuorta kasvatusmetsämännikköä, jossa sekapuuna kasvaa vähän rauduskoivua. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat mustikka, puolukka
ja metsäkastikka, muita yleisiä lajeja ovat kevätpiippo, metsälauha ja metsätähti. Huoltotieyhteys sijoittuu mustikkaja käenkaali-mustikkatyypin (MT ja OMT) kuusi- ja mäntyvaltaisiin hakkuin käsitellyin nuoriin ja varttuneisiin kasvatusmetsiin.
Kuva 11‑29 Tuulivoimala 14.
Kuva 11‑30 Tuulivoimala 15 ja huoltotieyhteys.
89
Tuulivoimala 17
Alueella kasvaa väljään asentoon harvennettu nuori mäntyvaltainen kasvatusmetsä, jossa sekapuuna on rauduskoivua
ja kuusta. Kenttäkerroksen yleisiä lajeja ovat mustikka, puolukka, valkovuokko, metsäkastikka, kevätpiippo, metsälauha, sananjalka, metsätähti ja nuokkutalvikki.
Tuulivoimala 20
Tuulivoimala sijoittuu vanhalle metsänuudistusalueelle,
jossa kasvaa pieni mänty- ja koivutaimikko. Tuulivoimalalle
johtava huoltotieyhteys sijoittuu varttuneeseen mustikkatyypin (MT) kuusikkoon, jossa kasvaa sekapuuna rauduskoivua ja hieman mäntyä.
Kuva 11‑31 Tuulivoimala 17.
Tuulivoimala 21
Tuulivoimala ja huoltotie sijoittuvat varttuneeseen puolukkatyypin (VT) mäntymetsään.
Kuva 11‑32 Tuulivoimala 20.
Kuva 11‑33 Huoltotie.
Kuva 11‑34 Tuulivoimala 21 ja huoltotie.
90
Tuulivoimala 22
Tuulivoimala ja huoltotie sijoittuvat varttuneeseen puolukkatyypin (VT) mäntymetsään, jossa kasvaa sekapuuna varttunutta kuusta ja rauduskoivua. Kenttäkerroksessa vallitsevat puolukka, mustikka ja metsätähti.
Tuulivoimalalta 22 voimalalle 25 johtava huoltotieyhteys
sijoittuu Kaakkosuon luonnontilaiselle osuudelle, jossa suotyyppinä vallitsee isovarpu- ja tupasvillaräme.
Tuulivoimala 25
Tuulivoimala sijoittuu Kaakkosuohon rajautuvaan varttuneeseen mustikkatyypin (MT) kuusikkoon. Kenttäkerros on
mustikkavaltainen.
Kuva 11‑35 Tuulivoimala 22 ja huoltotie.
Tuulivoimala 27
Tuulivoimala sijoittuu vanhalle metsänuudistusalalle, jossa kasvaa varttunutta mänty- ja koivutaimikkoa. Voimalalle
johtavan huoltotien alueella kasvaa järeäkasvuista puolukkatyypin (VT) mäntymetsää, jossa kasvaa sekapuuna kuusta
sekä tiheäkasvuista varttunutta mustikkatyypin (MT) kuusikkoa. Pellon läheisyydessä puusto vaihettuu varttuneeseen mänty- ja koivutaimikkoon.
Tuulivoimala 28
Tuulivoimala ja huoltotie sijoittuvat vanhalle metsänuudistusalalle, jossa kasvaa pieni kuusitaimikko.
Kuva 11‑36 Tuulivoimala 25.
Kuva 11‑37 Tuulivoimala 27.
Kuva 11‑38 Tuulivoimala 28 ja huoltotie.
91
Tuulivoimala 29
Tuulivoimala ja huoltotie sijoittuvat vanhalle metsänuudistusalalle, jossa kasvaa varttunutta mänty- ja koivutaimikkoa.
Tuulivoimala 31
Tuulivoimala ja huoltotie sijoittuvat varttuneeseen, tiheäkasvuiseen puolukkatyypin (VT) mäntymetsään, jossa kasvaa sekapuuna kuusta ja rauduskoivua.
Tuulivoimala 32
Tuulivoimala sijoittuu vanhalle metsänuudistusalalle, jossa
kasvaa varttunut kuusi- ja koivutaimikko.
Tuulivoimala 33
Tuulivoimala sijoittuu avohakkuualalle, jolle jätetty mäntyjä ja rauduskoivuja siemenpuiksi. Puusto on lehtipuuvesaikkoa ja pihlajaa, kenttäkerroksessa kasvaa vadelmaa. Tuulivoimaloiden 11 ja 33 välinen tieyhteys sijoittuu
nuoriin ja varttuneisiin, harvennettuihin kasvatusmetsiin.
Alavilla paikoilla pääpuulaji on kuusi, mäkien päällä mänty.
Metsätyyppinä on kivinen mustikka ja käenkaali-mustikkatyyppi (MTkiv ja OMTkiv).
Kuva 11‑39 Tuulivoimala 29.
Kuva 11‑40 Tuulivoimala 31.
Kuva 11‑41 Tuulivoimala 32.
Kuva 11‑42 Tuulivoimala 33.
92
11.4.4 Vaikutukset kasvillisuuteen ja
luontotyyppeihin: VE1 ja VE2
11.4.4.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset
kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin
Tuulivoimaloiden ja huoltoteiden alustavilla rakentamisalueilla ei ole ennakkotietojen tai maastokäyntien perusteella
luonnonsuojelulain 29 §:n mukaisia luontotyyppejä kummassakaan hankevaihtoehdossa.
Tuulivoimalalta 1 voimalalle 2 johtava huoltotieyhteys
ylittää kummassakin hankevaihtoehdossa metsälain 10 §:n
mukaisen arvokkaan puronvarren. Puronvarressa on tehty
runsaasti metsänhakkuita, mutta sen kasvillisuudessa on
nähtävissä luhtaisuutta.
Hankevaihtoehdossa 1 tuulivoimalalle 25 suunniteltu huoltotieyhteys sijoittuu Kaakkosuon ojittamattomalle,
luonnontilaiselle osuudelle. Isovarpu- ja tupasvillarämeet
ovat luontotyyppien uhanalaisuustarkastelussa (Raunio ym.
2008) luokiteltu Etelä-Suomessa silmälläpidettäviin luontotyyppeihin. Huoltotien rakentamisella on ojituksiin verrattavia vaikutuksia suon valumaolosuhteisiin ja kasvillisuuteen
ja käynti voimalalle suositellaan toteuttavaksi muuta reittiä.
Tuulivoimaloiden 23 ja 26 välinen huoltotieyhteys sivuaa Hirsikorven vanhan metsän aluetta, mutta sijoittuu nykyiseen avohakattuun maastokäytävään, jolloin sillä ei ole
metsäaluetta pirstovaa vaikutusta.
Muilla rakentamisalueilla esiintyvät luontotyypit eivät ole määrällisesti tai laadullisesti uhanalaisiksi luokiteltuja luonnontilaisia metsiä. Rakentamisalueilla kasvava puusto on yksipuolista ja aluskasvillisuus tavanomaista. Metsätalouskäytössä olevien metsien laadulliset tekijät
ovat näin ollen heikentyneet luonnontilaisesti kehittyneisiin metsiin nähden.
11.4.4.2 Sähkönsiirron vaikutukset kasvillisuuteen ja
luontotyyppeihin
Sähkönsiirron vaikutus alueen kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin jää vähäiseksi maakaapeleiden vaatiman vähäisen tilantarpeen vuoksi. Kaapeloitu alue kuitenkin erottuu ympäristöstään, sillä voimajohtoalue pidetään puista ja
muista syväjuurisista kasveista vapaana. Vaikutusta vähentää kaapeliyhteyksien sijoittaminen teiden varsille.
11.4.4.3 Tuulivoimapuiston toiminnan aikaiset
vaikutukset kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin
Tuulivoimapuistolla ei ole kasvillisuuteen tai luontotyyppeihin kohdistuvia vaikutuksia tuulivoimapuiston valmistumisen jälkeen.
11.4.5 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0
Mikäli tuulivoimapuistoa ei rakenneta, alueen kasvillisuus
ja luontoarvot säilyvät nykyisellään. Luontoarvojen säilymiseen ja niiden kehittymiseen vaikuttavat lähinnä alueella
toteutettava metsätaloustoimet ja alkava turpeen otto.
11.4.6 Haitallisten vaikutusten vähentäminen ja
lieventäminen
Hankkeen kasvillisuusvaikutukset ovat suurimmillaan rakentamisen aikana. Kasvillisuusvaikutuksia voidaan ehkäistä rajaamalla maanmuokkaustoimet mahdollisimman pienelle alueelle tuulivoimalan ja huoltotien sijoituspaikan ympäristöön. Arvokkaat luontokohteet suositellaan rajattavaksi nauhoin rakentamis- ja liikkumisalueiden ulkopuolelle.
11.4.7 Arvioinnin epävarmuustekijät
Hankealueella esiintyviä arvokkaita luontokohteita on tarkasteltu yleispiirteisesti. Hankealueen laajuudesta johtuen
voi olla mahdollista, että hankealueella sijaitsee muita arvokkaita pienialaisia metsäluontokohteita, joita ei maastokäyntien yhteydessä havaittu. Näihin hankkeen toteuttamisella ei kuitenkaan ole vaikutusta.
11.5 Linnusto
11.5.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät
Hankealueesta laadittiin YVA-menettelyn aikana erillisselvitykset koskien tuulivoimapuistoalueen pesimälinnustoa,
eri lajien kevätmuuton ohjautumista hankealueen kautta sekä syysmuuttoa (Liitteet 2 ja 3). Syysmuuton seurannasta on tässä arviointiselostuksessa esitetty alustavat tulokset seurannasta laaditun väliraportin (liite 4 erillisliitteenä) pohjalta. Loppuraportti tullaan toimittamaan sen valmistuttua. Pesimälinnustosta ja kevätmuuton seurannasta
laaditut erillisraportit ovat arviointiselostuksen liitteinä 2-3.
Linnustoselvityksistä on vastannut Suomen Luontotieto Oy.
Tuulivoimapuiston pesimälinnusto
Hankealueen pesimälinnustoa kartoitettiin 4.5.–26.6.2011
välisenä aikana käyttämällä maalinnustoinventoinneissa
yleisesti käytettyä kartoituslaskentamenetelmää (kuvaukset menetelmästä Koskimies ja Väisänen 1988, Söderman
2003). Laskennat kohdistettiin erityisesti suunniteltujen
voimaloiden oletetuille rakentamispaikoille, joiden kaikkien ympäristössä suoritettiin kesällä 2011 kahteen laskentakertaan perustuva linnustokartoitus. Laskenta-alue käsitti
noin 100–150 metrin levyisen alueen tuulivoimalan sijoi-
93
tuspaikan ympäriltä. Erityisesti maastotöiden avulla pyrittiin selvittämään valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisten lajien sekä muiden linnustonsuojelun kannalta huomionarvoisten lajien (mm. Euroopan unionin lintudirektiivin (Neuvoston direktiivi 79/409/ETY) liitteen I lajit) esiintymistä alueella. Voimalapaikoilla tehtyjen kartoituslaskentojen lisäksi uhanalaisten tai elinympäristövaatimustensa
suhteen vaateliaiden pesimälajien esiintymistä selvitettiin
myös suunnittelualueelta yleensä. Tämä selvitys toteutettiin ajamalla systemaattisesti läpi alueen metsäautotiet sekä
tarkastamalla maastossa em. lajien kannalta potentiaalisia
kohteita. Näitä olivat erityisesti hankealueen vielä jäljellä
olevat varttuneen metsän alueet sekä suo- ja kosteikkoalueet. Laskennat suoritettiin aamuisin klo 3.30–9.30 välisenä
aikana. Laskennassa hyödynnettiin myös atrappia, jonka
avulla pyrittiin erityisesti keräämään havaintoja jo laulukautensa päättäneistä lajeista (mm. pöllöt).
Linnustolaskennoista vastasi biologi FM Jyrki Oja
(Suomen Luontotieto Oy), jonka lisäksi maastotöissä avustivat Tikli Matikainen ja Hanna-Kaisa Hietajärvi. Tietoja alueen
pesimälinnustosta saatiin myös Lasse Kososelta (Jokioisten
Maanrakennus Oy) sekä Kiimassuon jätteenkäsittelylaitoksen henkilökunnalta.
Kevätmuutto
Suunnitellun tuulivoima-alueen kautta muuttavien lintujen
määriä sekä eri lajien muuttoreittien sijoittumista selvitettiin kevätmuuttokauden 2011 aikana alueella suoritetulla
muutonseurannalla. Kaikkiaan seurantaa suoritettiin 34 päivänä (havainnointiaika yhteensä noin 220 tuntia) 4.4–3.6.
välisenä aikana. Havainnointia suoritettiin kahdelta havaintopisteeltä, jotka olivat Forssan Kiimassuon jätteidenkäsittelyalueella sijaitsevan biokaasulaitoksen katto sekä Kiljamon
lintutorni Torronsuon kansallispuistoalueella. Kummaltakin
havaintopaikalta hankealueen yläpuolista ilmatilaa pystyttiin havainnoimaan lähes esteettömästi laajalla sektorilla.
Useina päivinä havainnointia toteutettiin samanaikaisseurantana molemmilla havaintopisteillä, jolloin esimerkiksi
kurkiparvien liikkeitä pystyttiin seuraamaan hyvinkin pitkältä matkalta Torronsuon eteläpuolelta aina Forssan keskustaajaman pohjoispuolelle. Muutontarkkailupäivät pyrittiin
ajoittamaan lintumuuton kannalta parhaille päiville ja parhaisiin sääolosuhteisiin. Pääsääntöisesti muuttoa seurattiin
aamuisin auringonnoususta noin klo 12.00 sekä peto- ja
kurkimuuton aikaan myös iltapäivällä 13.00–17.00. Lisäksi
toukokuussa alueella seurattiin kolmena päivänä erikseen
mahdollista iltamuuttoa.
Muutontarkkailun aikana hankealueen kautta muuttava lintulajisto sekä eri lajien yksilömäärät ja muuttosuunnat kirjattiin mahdollisimman tarkasti ylös. Laji- ja yksilömäärän sekä kellonajan lisäksi havaittujen yksilöiden ja par-
94
vien osalta arvioitiin myös niiden muuttokorkeus sekä linnun ohituspuoli suhteessa käytettyihin havaintopaikkoihin.
Ohituspuolien määrittelemiseksi näkemäalue jaettiin seurannassa viiteen sektoriin kuvan 11–43 mukaisesti. Tässä tarkastelutavassa sektoreiden 0 ja W1 kautta muuttavien yksilöiden arvioitiin kulkevan varsinaisen hankealueen kautta.
Lintujen muuttokorkeudet kirjattiin seurannan yhteydessä vastaavalla tavalla käyttäen kolmiportaista asteikkoa: 1)
0−60 m (voimalan lapojen alapuoli), 2) 60–175 m (lapojen
korkeus), ja 3) >175 m (lapojen yläpuoli).
Muutonseurannan lisäksi huhtikuussa Kalliojärven pelloilla levähtävien metsähanhien, kurkien ja joutsenten sekä
Kiimassuolla ruokailevien lokkien määrät laskettiin selvityksen yhteydessä säännöllisesti. Kalliojärven osalta laskentaalue käsitti koko valtatie 2 ja Torronsuon välisen peltoalueen, jolla levähtävät linnut laskettiin huhtikuussa kaikkiaan
7 kertaa.
Muutonseurantaan osallistuivat Jyrki Oja ja Lasse Kosonen,
joiden lisäksi lepäilijälaskentoihin osallistuivat ja avustajina
toimivat lisäksi Tikli Matikainen ja Hanna-Kaisa Hietajärvi.
Syysmuutto
Syysmuuton seurantaa toteutetaan Forssan suunnitellulla
tuulivoimapuistoalueella kaikkiaan noin 25 päivänä, joista on väliraportin laatimispäivään (23.9.) mennessä käytetty kaikkiaan 16 (elokuu 5, syyskuu 11). Havainnointi suoritetaan käyttäen vastaavia havaintopisteitä ja havaintojen
kirjaamistapoja kuin keväällä. Kurkimuuton aikaan havainnointia suoritettiin lisäksi myös Kalliojärven peltoalueella.
Pääsääntöisesti muutto seurattiin aamuisin auringonnoususta noin klo 12.00 ja peto- ja kurkimuuton aikaan myös
iltapäivällä 13.00- 17.00. Ilta- tai yömuuttoa ei sen sijaan ole
erikseen seurattu.
Syysmuuton seurannasta laaditaan vielä erillinen selvitysraportti, jossa esitetään yksityiskohtaisempi kuvaus havaintopäivistä sekä kerätystä havaintoaineistosta.
Arviointimenetelmät
Tuulivoimapuistohankkeen vaikutuksia alueen linnustoon
arvioitiin YVA-menettelyn yhteydessä alueella tehtyihin linnustoselvityksiin pohjalta tukeutuen eri maissa tehtyihin
tutkimuksiin tuulivoimaloiden vaikutuksista alueella pesivään tai sen kautta muuttavaan linnustoon. Erityisesti vaikutusten arvioinnin tavoitteena on tässä yhteydessä löytää keskeiset lajiryhmät, joihin suunnitellulla hankkeella
voidaan arvioida olevan vaikutusta sekä tarkastella niihin
kohdistuvia vaikutuksia mahdollisten vaikutusmekanismien kannalta. Vaikutuksia ei tässä yhteydessä ole eritelty erikseen rakentamisen ja toiminnan aikaisiin vaikutuksiin, koska
rakentamisvaiheesta aiheutuvia vaikutuksia ei tässä yhteydessä ole mahdollista selkeästi erottaa hankkeen yleisistä
vaikutuksista.
Kuva 11–43. Muutonseurannan havaintopaikat (siniset ympyrät) sekä havaintojen kirjaamisessa käytetty sektorijako.
11.5.2 Alueen nykytilan kuvaus
Pesimälinnusto
Kaikkiaan voimalakohtaisissa kartoituslaskennoissa havaittiin 42 pesivää lintulajia ja 330 lintuparia (Suomen
Luontotieto 2011b). Yleisimmät pesimälajit voimaloiden läheisyydessä olivat peippo, pajulintu ja punarinta. Valtaosa
suunnitelluista tuulivoimaloista sijoittuu kasvillisuudeltaan
nuoriin ja metsätaloustoimin käsiteltyihin kasvatusmetsiin,
joiden pesimälinnusto koostuu pääasiassa havu- ja sekametsille tyypillisistä varpuslintulajeista (mm. peippo, pajulintu, punarinta, rautiainen sekä erilaiset tiaiset ja rastaat).
Näitä lajeja tavataan Suomessa melko yleisesti lähes kaikilla metsävaltaisilla alueilla ja eri metsätyypeillä. Linnuston
kannalta arvokkaampia vanhojen tai varttuneiden kuusimetsien alueita on hankealueella sen sijaan metsätaloustoimista johtuen vähän, mikä näkyy niille ominaisten lajien (mm. pohjantikka, puukiipijä, tiltaltti) harvalukuisuutena. Suurimpia lintutiheydet ja lajimäärät olivat voimaloiden
7, 9, 11, 23, 26, 30 ja 32 ympäristössä, joissa havaittiin tehdyissä kartoituksissa 11–14 lajia ja 14–19 pesivää paria selvitettävää voimalaa kohden. Etenkin voimala 23 sijoittuu linnustoltaan muuta aluetta arvokkaammalle alueelle lähelle
Hirsikorven vanhan metsän aluetta.
Kaikkiaan suunnitellun tuulivoimapuistoalueen pesimälinnustoon kuuluu nykyisin ainakin 10 eri suojeluluokituksissa mainittua lajia (Taulukko 11-1). Elinympäristövaatimuksiltaan nämä lajit kuuluvat Suomessa pääasiassa varttuneille havu- ja sekametsille luonteenomaisiin lajeihin,
joiden kantoihin erityisesti metsätaloustoimet, vanho-
jen metsien pinta-alan väheneminen sekä metsäalueiden
pirstoutuminen ovat viime vuosikymmeninä vaikuttaneet.
Suojelullisesti hankealueen huomionarvoisinta lajistoa ovat
useat petolintulajit, jotka pesivät erityisesti alueen keskiosien pääosin asumattomilla, metsätalousvaltaisilla alueilla.
Pesimäpaikan valinnassaan suurikokoisemmat petolinnut
välttelevät aktiivisessa ihmiskäytössä olevia alueita, minkä
vuoksi ne yleensä puuttuvat asutus- tai teollisuuskäytössä olevien alueiden läheisyydestä. Asutuksen leviämisen
ohella metsätaloustoimet ovat vähentäneet erityisesti petolintujen mutta myös mm. metsojen kannalta potentiaalisten lisääntymisalueiden määrää etelä- ja keskisuomalaisissa metsissä. Kesän 2011 linnustokartoitusten perusteella
alueen pesimälinnustoon kuuluvat nykyisin ainakin kanahaukka (2 reviiriä), hiirihaukka (1 reviiri) ja varpushaukka (1
reviiri) sekä varpuspöllö (2 reviiriä). Havainnot perustuvat
joko pesälöytöihin tai paikalla varoitelleisiin lintuihin. Lisäksi
Kiimassuon jätekeskusalueella tehdään säännöllisesti havaintoja saalistelevista huuhkajista, mikä viittaa lajin pesimiseen jätekeskusalueen lähiympäristössä. Huuhkajan tarkkaa
pesäpaikkaa ei kuitenkaan linnustoselvitysten yhteydessä
löydetty. Em. lajien lisäksi hankealueella esiintyy potentiaalista elinympäristöä myös ampu- ja nuolihaukalle sekä pöllöistä viiru- ja helmipöllölle, jotka voivat erityisesti hyvinä
myyrävuosina pesiä alueella.
Hankealueella sijaitsevat suoalueet on nykyisin lähes
kokonaisuudessaan ojitettu, minkä vuoksi alueella erityisesti suo- ja kosteikkolajien kannalta potentiaalisia elinympäristöjä on alueella vain vähän jäljellä. Suo- ja kosteikkolajiston kannalta arvokkaimmat kohteet sijoittuvat-
95
kin varsinaisen hankealueen sijaan sen etelä- ja itäpuolille.
Kosteikkoalueista selkeästi merkittävin on hankealueen eteläpuolelle sijoittuva Torronsuon kansallispuisto- ja Naturaalue, joka rajautuu lähimmillään noin 700 metrin päähän
hankealueen eteläpuolelle. Lähimmän tuulivoimalan (nro
20) etäisyys Natura-alueesta on vastaavasti noin 1,5 km.
Torronsuon–Talpianjärven alue on yksi Etelä-Suomen laajaalaisimmista luonnontilaisista suoalueista, joka on Natura
2000 -ohjelman lisäksi määritelty myös kansainvälisen kosteikkojensuojelusopimuksen alaisiin kohteisiin (nk. Ramsarsopimus) sekä Suomen kansainvälisesti merkittäviin lintualueisiin (IBA-alueet). Pesimälinnuston kannalta Torronsuon
alue muodostaa keskeisen pesimäalueen useille erityisesti pohjoista suoluontoa luonnehtiville lajeille (mm. kurki,
liro, kapustarinta, riekko), joiden kannat ovat Etelä-Suomen
alueella taantuneet voimakkaasti 1900-luvun aikana erityisesti suo-ojitusten sekä avosuoalueiden kutistumisen seurauksena. Torronsuon linnustollisia arvoja on kuvattu laajemmin luonnonsuojelualueita käsittelevässä kappaleessa
11.6. Torronsuon ohella Lounais-Hämeen alueelle arvokkaista lintukosteikoista suunnitellun tuulivoimapuistoalueen läheisyyteen sijoittuvat Loimalammin–Salmistonmäen
luonnonsuojelualue Forssan keskustaajaman itäpuolella
sekä Pellilänsuon lintukosteikko Jokioistentien eteläpuolella. Luonteenomainen piirre molempien alueiden pesimälinnustolle on monimuotoinen vesi- ja rantalintulajisto, johon kuuluu myös useita nykyisin uhanalaisiksi luokiteltavia lajeja. Loimalammin alueelle tyypillisiä pesimälajeja
ovat mm. kurki, ruskosuohaukka, luhtahuitti sekä puolisukeltajista mm. lapasorsa (Venetvaara ym. 2006). Vastaavasti
Pellilänsuon alueen luonteenomainen pesimälaji on naurulokki, jonka yhdyskunnassa on Pellilänsuolla ollut enimmillään jopa 450 paria. Lokkiyhdyskunnan ohella alueen pesimälinnustoon ovat viime vuosien aikana kuuluneet uhanalaisista lajeista myös mm. heinätavi, jouhisorsa, mustakurkku-uikku sekä keltavästäräkki (LHLH 2011a).
Kevätmuutto
Suunniteltu tuulivoimapuistoalue sijoittuu Lounais-Hämeen
alueelle selkeästi sisämaan puolelle, jossa Pohjanlahden ja
Suomenlahden rannikkoalueiden muuttoa ohjaava vaikutus on jo melko heikkoa ja muutto suuntautuukin alueella pääosin sisämaahan. Sisämaassa lintujen muutto keskittyy yleensä voimakkaimmin tiettyjen johtolinjojen läheisyyteen, joita voivat alueesta riippuen olla esimerkiksi alueen isoimmat, yleensä pohjois−etelä- tai koillinen−lounas
-suuntaiset vesistöt, alavat maaseutu- tai kosteikkoalueet
sekä erilaiset harju- ja harjannealueet. Kiimassuon suunnittelun tuulivoimapuiston alueella tai sen läheisyydessä erityisesti Torronsuon kansallispuisto ja sitä ympäröivät peltoalueet keräävät lepäileviä ja ruokailevia muuttolintuja (erityisesti joutsenia, kurkia ja hanhia) keskittäen samalla lintujen muuttoa näiden alueiden ympäristöön. Torronsuon
ohella toinen muuttoa keskittävä alue ovat todennäköisesti
hankealueen länsipuolella sijaitsevat peltoalueet, joista ainakin Jokioisten Lintupajussa havaitaan usein suuria hanhija vesilintukerääntymiä (LHLH 2011b).
Kevään 2011 muutonseurannassa näkyvimmin hankealueen kautta muuttivat eri lintulajeista erityisesti kurki
sekä eri päiväpetolintulajit, joista kurkia havaittiin seurannan
Taulukko 11-1 Hankealueella havaitut, suojelullisesti merkittävät lajit. Lajin uhanalaisuus = lajin uhanalaisuusluokitus
Suomessa (Rassi ym. 2010), NT = silmälläpidettävä laji, RT = Eteläboreaalisella Lounaismaan ja Pohjanmaan rannikkovyöhykkeellä (vyöhyke 2a) alueellisesti uhanalainen laji. LsL = Luonnonsuojelulain 46 § ja 47 § nojalla uhanalaiset ja erityisesti
suojellut lajit. Lintudirektiivi = EU:n lintudirektiivin liitteessä
Laji
Teeri (Tetrao tetrix)
Uhanalaisuus
LsL
Lintudirektiivi
NT
-
x
Metso (T. urogallus)*
NT,RT
-
x
Pyy (Bonasa bonasia)
-
-
x
VU
-
-
Hiirihaukka (Buteo buteo)
Palokärki (Dryocopus martius)
-
-
x
NT
-
x
Varpuspöllö (Glacidium passerinum)
-
-
x
Pikkulepinkäinen (Lanius collurio)
-
-
x
Kivitasku (Oenanthe oenanthe)
VU
-
-
Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix)
NT
-
-
Huuhkaja (Bubo bubo)?
*ei havaittu kesän 2011 kartoituksissa. Lajista on Forssan Luonnonhistorialliselta Museolta saadun tiedon mukaan kuitenkin
olemassa vanhoja havaintoja erityisesti alueen keskiosista Sukulan pohjoispuoliselta alueelta sekä Kaakkosuolta.
96
yhteydessä kaikkiaan 3 518 yksilöä ja petolintuja vastaavasti
noin 90. Petolintulajeista eniten seurannassa havaittiin hiirihaukkoja (32). Sekä kurjen että petolintujen muutolle luonteenomaista oli kevään 2011 seurannassa muuton jakautuminen leveälle vyöhykkeelle havaintopisteiden eri puolille
(Kuva 11–44). Kaikkiaan hankealueen kautta muuttaneiden
yksilöiden osuudeksi saatiin kerätyssä aineistossa kurjella
noin 36 % (1280) ja petolinnuilla vastaavasti noin 49 % (42).
Näistä useimmat muuttivat hyvin korkealla. Sekä kurjet että
isommat päiväpetolinnut kuuluvat nk. termiikkimuuttajiin,
jotka hyödyntävät muuttomatkallaan tehokkaasti vallitsevia tuuliolosuhteita sekä nousevia ilmavirtauksia. Tästä syystä matkalennossa olevien yksilöiden muutto voi erityisesti kirkkaassa säässä ja myötätuulessa kulkea usein hyvinkin
korkealla. Hankealueen kautta muuttaneista kurjista noin
58 % (2040) arvioitiin muuttavan nykyaikaisten tuulivoimaloiden yläpuolella (yli 175 metrin korkeudessa). Kurjen
kannalta Torronsuon alue sekä sitä reunustavat peltoalueet
muodostavat merkittävän muutonaikaisen levähdys- ja kerääntymäalueen, jonne voi kerääntyä parhaimmillaan jopa
tuhansia lepäileviä kurkia. Muuttosään ja vuorokaudenajan
ollessa edullinen kurjet jatkavat usein matkaansa suoraan
Lounais-Hämeen yli, eivätkä pysähdy lainkaan Torronsuon
alueella. Sen sijaan esimerkiksi myöhään iltapäivällä tai illalla Forssan alueelle saapuvat muuttoparvet lähes poikkeuksetta pysähtyvät Torronsuolle tai sen lähialueille yöpymään.
Torronsuon alueella levähtävien kurkien muuttoreitin havaittiin keväällä 2011 kulkevan pääsääntöisesti hankealueen
kautta niiden ottaessa ensin korkeutta Torronsuon alueen
päällä ja jatkaen tästä yleensä suoraan pohjoiseen Forssan
kaupungin yli. Levähdysalueilta muutolle lähtiessään kurkien lentokorkeus on usein pitkään maksimikorkeutta matalampi lintujen nostaessa vähitellen lentokorkeuttaan sopivien nosteiden mukaan. Kevätseurannan aikana havaittiin
myös kurkiparvia, jotka nousivat Torronsuon ja Kalliojärven
päällä nousevien ilmavirtausten mukana matkakorkeuteen
ja ylittivät hankealueen usean sadan metrin korkeudessa.
Muutonseurantaraportissa Torronsuolla levähtäneiden ja
sieltä muutolle lähteneiden yksilöiden määriä ei ole eritelty,
minkä vuoksi niiden osuutta kevään 2011 muutonseurantaaineistossa on tässä yhteydessä vaikea erotella.
Metsähanhien muutto oli Forssan alueella keväällä 2011
hyvin nopeaa ja huhtikuun puolivälin jälkeen alueella havaittiin vain yksittäisiä lintuja. Kaikkiaan harmaita hanhia
(Anser sp.) havaittiin muutonseurannassa 279 yksilöä, joista
metsähanhiksi pystyttiin määrittämään noin 61 %. Alueen
poikki muuttaa jonkin verran metsähanhia, mutta kevään
havaintojen perusteella metsähanhet liikkuvat alueen itäpuolella Kalliojärven pelloilla. Vastaavasti toinen hanhia vetävä kohde sijaitsee hankealueen länsipuolella Jokioisten
Lintupajun alueella ja lähipelloilla. Näille kohteille saapuvat
linnut ylittävät suunnittelualueen todennäköisesti vain harvoin.
Vaikka muutonseurannassa keskityttiinkin erityisesti
suurikokoisimpiin lajeihin, havaittiin seurannassa runsaasti
myös pienempiä varpuslintuja (määritetyistä valtaosa peippolintuja). Kiljamon tornista tehtyjen havaintojen perusteella Torronsuon laajan avosuoalueen alueen poikki pohjoiseteläsuunnassa kulkeva metsäkannas toimii johtolinjana
suoalueen kautta kulkevalle lintumuutolle. Varpuslintujen
muuttokorkeus vaihteli aivan puiden latvusten tasosta
muutamaan sataan metriin. Selkeällä säällä muuttokorkeus
oli sadekeliä korkeampi ja tällöin valtaosa linnuista muutti törmäysriskialueella. Varpuslintujen ohella myös kyyhkymuuton havaittiin muutonseurannan aikana painottuvan
em. metsäkannaksen läheisyyteen. Muuttavien kyyhkyjen
määrät jäivät seurannassa kuitenkin melko pieniksi seuranta-aikaan verrattuna.
Hankealueen keskiosiin sijoittuva Kiimassuon jätekeskus
vaikuttaa osaltaan myös suunnitellun tuulivoimapuistoalu-
Kuva 11–44. Forssan alueen kurki- (a) ja petolintumuuton (b) jakautuminen eri muuttosektoreihin kevään 2011 muutonseuranta-aineistossa.
97
Taulukko 11-2. Lokkimäärät Kiimassuon alueella keväällä 2011 (Suomen Luontotieto 2011a)
Päivämäärä
4.4.
5.4.
7.4.
8.4.
12.4.
14.4.
25.4.
Kalalokki
6
30
8
Harmaalokki
80
200
150
200
300
400
500
een linnustoon. Pesimälinnuston osalta Kiimassuon pääosin teollisuuskäytössä olevat alueet ovat varsin karuja niiden pesimälinnuston muodostuessa lähinnä ihmistoiminnan läheisyydessä viihtyvistä lajeista (mm. västäräkki, kivitasku). Erityisesti muuttoaikaan sekä talvella, jolloin luontaisia ravinnonlähteitä on vähemmän tarjolla, jätekeskuksen
jäteaumat keräävät yhteen suuriakin määriä ruokailevia ja
lepäileviä lintuja. Lajiryhmistä runsaslukuisimpina alueella esiintyvät erityisesti lokki- (lähinnä harmaa- ja naurulokki) ja varislinnut, joiden määrät voivat alueella nousta tuhansiin (Taulukko 11-2). Kiimassuolla ruokailevat lokit hakeutuvat yleensä yöpymään jätekeskusalueen ulkopuolelle erityisesti Torronsuolle tai vaihtoehtoisesti hankealueen
itäpuoliselle Pyhäjärvelle. Tällöin niiden lentoreittien voidaan arvioida kulkevan pääsääntöisesti suunnitellun tuulivoima-alueen kautta. Pellilänsuolla pesivien naurulokkien
ruokailukäyttäytymisestä ei ole olemassa tarkempaa tietoa,
mutta alueen läheisyyden vuoksi todennäköisesti ainakin
osa Pellilänsuolla pesivistä naurulokeista myös hyödyntää
Kiimassuon jätekeskusta ruokailualueenaan. Lokki- ja varislintujen ohella Kiimassuon alueen lokki- ja varislintuparvet
houkuttelevat paikalle myös saalistelevia päiväpetolintuja
ja mm. merikotka on erityisesti muuttoaikana jopa melko
säännöllinen ruokavieras Kiimassuon alueella.
Syysmuutto
Lintujen syysmuutto jakautuu Suomessa selkeästi kevättä pidemmälle ajanjaksolle muuttokauden alkaessa yleensä jo kesä-heinäkuussa (mm. kahlaajat) jatkuen aina marras-joulukuulle (mm. laulujoutsen) asti, minkä vuoksi näkyvä lintumuutto ei useinkaan ole yhtä keskittynyttä. Lisäksi
Etelä-Suomessa keväällä runsaslukuisina havaittavista lajeista mm. metsähanhimuutto jakautuu osaltaan kevättä
laajemmalle muuttosektorille, minkä vuoksi havaittavat yksilömäärät jäävät sen osalta usein kevättä pienemmiksi.
Forssan suunnitellun tuulivoimapuistoalueen poikki ei
kulje tehdyn seurannan (Suomen Luontotieto 2011c, liite
4) merkittäviä lintujen muuttoreittejä kurkea lukuun ottamatta. Kurkimuutto kulkee syksyllä yleensä keskittyneesti
Suomen keski- ja länsiosien kautta levittäytyen melko le-
98
Naurulokki
10
30
50
850
1 200
600
Selkälokki
2
3
10
10
veälle sektorille Pohjanmaan, Pirkanmaan ja Keski-Suomen
alueille. Sää- ja tuuliolosuhteet vaikuttavat kuitenkin huomattavasti kurkimuuton ohjautumiseen ja keskeisten
muuttoreittien sijoittumiseen. Syksyllä 2011 kurkien päämuutto ajoittui 17.–19.9. väliselle ajalle, jolloin maan poikki
arvioitiin muuttaneen kaikkiaan noin 50 000 kurkea (Birdlife
Suomi 2011). Vuonna 2011 kurjen päämuuttoreitti painottui luoteistuulen vuoksi selkeästi sisämaan puolelle pääosin Pirkanmaan ja Keski-Suomen väliselle vyöhykkeelle.
Forssan suunnitellulla tuulivoimapuistoalueella kurkimuutto jakautui leveälle sektorille sekä hankealueen päälle että
sen itä- ja länsipuolelle. Kaikkiaan seurannan aikana havaittiin 4968 muuttavaa kurkea, joista 1341 (27 %) kurjen arvioitiin muuttavan hankealueen kautta (seurantasektori 0
ja W1). Hankealueen kautta muuttaneista yksilöistä kaikkiaan 322 (24 %) kurkea arvioitiin muuttavan tuulivoimaloiden toimintakorkeuksilla muuton kulkiessa muuten selkeästi tuulivoimaloiden yläpuolella (muuttokorkeus arviolta
noin 500 m).
Forssan-Jokioisten-Tammelan alueella TorronsuonTalpianjärven alue sekä sitä reunustavat peltoalueet ovat
tunnettuja kurkien yöpymis- ja levähdysalueita, joiden yksilömäärät voivat parhaina vuosina nousta joihinkin tuhansiin. Sää- ja tuuliolosuhteet vaikuttavat keskeisesti myös
kurkien käyttämiin levähdys- ja ruokailualueisiin, minkä
vuoksi erityisesti muuttoreitillä olevien alueiden yksilömäärät voivat vaihdella huomattavasti vuosien välillä. Syksyn
2011 päämuuttopäivinä valtaosa kurjista muutti sen sijaan
pysähtymättä Torronsuon yli jatkaen matkaansa kohti etelärannikkoa. Syksyllä 2011 Kalliojärvellä lepäilevien kurkien
määrät vaihtelivat tehdyn seurannan (Suomen Luontotieto
2011, liite 4) perusteella karkeasti 150–300 yksilöön. Sen sijaan Torronsuolla ei seurantojen yhteydessä havaittu merkittäviä kurkikerääntymiä. Yleisesti kurkien yöpymis- ja ruokailualueet eroavat toisistaan lintujen ruokaillessa pääosin
pelloilla ja siirtyessä illalla edelleen yöpymään esim. alueiden suurimmille kosteikoille (mm. Huittisten-Kokemäen
Puurijärvi) tai merenrannikolla myös saaristoalueelle (mm.
Vaasan Söderfjärden). Tästä syystä kurkien lentoaktiivisuus
voi ruokailu- ja levähdysalueiden välisellä vyöhykkeel-
Kuva 11-45. Kurjen syysmuuton jakautuminen Forssan hankealueella
syksyllä 2011.
lä olla usein hyvinkin voimakasta. Torronsuon alueella em.
kaltaista ruokailulentokäyttäytymistä ei ole laajemmin dokumentoitu. Kuitenkin esim. satelliittikurki Renttimän havaittiin syksyllä 2010 ruokailleen useamman päivän ajan
Someron peltoalueilla ja siirtyneen sieltä edelleen iltaisin
yöpymään Torronsuolle (Satelliittikurkien seurantasivusto
2011). Someron peltoalueet sijoittuvat Torronsuon etelä- ja
lounaispuolelle.
Muista lajeista syysmuutonseurannan yhteydessä havaittiin kevättä runsaslukuisemmin mm. päiväpetolintuja
sekä sepelkyyhkyjä, joiden muutto kuitenkin jakautui kurjen tapaan melko leveälle sektorille. Mm. petolintujen (erityisesti kotkat), hanhien ja kyyhkyjen muutto on väliraportin kirjoittamisen aikaan vielä kesken, minkä vuoksi tuloksia
niiden osalta tarkennetaan vielä lopulliseen seurantaporttiin.
11.5.3 Vaikutusmekanismit
Tuulivoimaloiden linnustovaikutusten osalta valtaosa tehdyistä tutkimuksista painottuu tuulivoimaloiden linnuille aiheuttamiin törmäysriskeihin sekä törmäyskuolleisuuden arviointiin, kun taas mahdollisten törmäysten syitä ja
lintujen käyttäytymistä on tutkittu huomattavasti vähemmän. Myös lintujen häiriöherkkyyksistä suhteessa tuulivoimarakentamiseen on olemassa vasta melko vähän tutkimustietoa, joka vaikeuttaa niiden hankekohtaista arviointia. Yksittäisistä lajeista eniten tutkimuksia on viime vuosina
tehty tuulivoimaloiden vaikutuksista petolintuihin, joiden
on yleisesti arvioitu kuuluvan tuulivoimaloiden mahdollisesti linnustovaikutusten kannalta merkittävimpiin lajiryhmiin. Systemaattisimpia tutkimukset ovat 1990- ja 2000-lukujen aikana olleet erityisesti Yhdysvaltojen Altamont
Passissa (Thelander & Smallwood 2003) ja Norjan Smølassa
(Bevanger ym. 2010), jossa tutkimukset ovat käsittäneet
törmäysvaikutusten ohella myös mm. suurien petolintujen
käyttäytymistä tuulivoimaloiden läheisyydessä sekä alueen
petolintukannan seurantaa ennen ja jälkeen tuulivoimapuiston rakentamisen.
Yleisesti tuulivoimapuiston vaikutukset linnustoon voidaan jakaa karkeasti kolmeen keskeiseen vaikutusmekanismiin, jotka ovat (Kuva 11–46).
1. Tuulipuiston rakentamisen aiheuttama elinympäristöjen
muuttumisen vaikutukset alueen linnustoon
2. Tuulipuiston vaikutukset lintujen käyttäytymiseen (ml.
tuulivoimaloiden häiriö- ja estevaikutukset lintujen
pesimä- ja ruokailualueilla, niiden välisillä yhdyskäytävillä sekä muuttoreiteillä)
3. Tuulipuiston aiheuttaman törmäyskuolleisuuden vaikutukset lintuihin ja lintupopulaatioihin lyhyellä ja pitkällä
aikavälillä
Hankekohtaisten vaikutusten arviointia vaikeuttaa osaltaan
se, ettei vaikutusmekanismeja ole aina mahdollista yksiselitteisesti määritellä, vaan ne menevät usein päällekkäin,
mikä vaikeuttaa edelleen kokonaisvaikutusten arviointia.
Esimerkkinä vaikutusten määrittelyn vaikeudesta ovat tuulivoimaloiden linnuille aiheuttamat häiriövaikutukset, jotka
sulautuvat usein mm. tuulivoimapuiston aiheuttamiin suoriin elinympäristömuutoksiin tai vaihtoehtoisesti ihmistoiminnan lisääntymisestä aiheutuviin vaikutuksiin.
Tuulivoimaloiden aiheuttamista linnustovaikutuksista
eniten huomiota on julkisuudessa viime vuosina saanut
voimaloiden linnuille synnyttämä törmäysriski sekä siitä
johtuva lintukuolleisuus. Kuolleisuutta aiheuttavat sekä lintujen yhteentörmäykset varsinaisten tuulivoimaloiden että
myös tuulivoimapuistoon liittyvien muiden rakenteiden,
kuten sähkönsiirrossa käytettävien voimajohtojen, kanssa. Tehtyjen tutkimusten perusteella törmäyskuolleisuus
on suurella osalla tuulivoimapuistoalueista kuitenkin suhteellisen pieni sen käsittäessä korkeintaan yksittäisiä lintuja voimalaa kohti vuodessa (Percival 2005, Koistinen 2004).
Yleensä suurimman osan lintulajeista on havaittu pystyvän varsin tehokkaasti väistämään tuulivoimaloita tai lentämään riittävän etäällä niistä välttääkseen mahdolliset törmäykset, mikä vähentää osaltaan voimaloiden aiheuttamaa
lintukuolleisuutta. Kirjallisuudesta on kuitenkin löydettävissä useita esimerkkejä populaatiotasolla huomattavan korkeista törmäyskuolleisuuksista (mm. Belgian Zeebrugge
(Everaert ja Stienen 2007), Espanjan Navarra (Lekuona ja
Ursúa 2007) ja Yhdysvaltojen Altamont Pass (Thelander ja
Smallwood 2007)). Korkeat törmäysluvut on yleensä raportoitu alueilta, joilla tuulivoimalat on sijoitettu lintujen aktiivisten lentoalueiden läheisyyteen ja joilla lintujen lentoaktiivisuus on siten korkea (mm. lintujen muuttoa ohjaavat
johtoreitit tai suurimpien yhdyskuntien reuna-alueet).
Törmäysriskien sijaan erityisesti pesimälinnuston sekä lepäilevien muuttolintujen osalta erilaiset häiriö- ja estevaikutukset voivat usein nousta suoria törmäysriskejä keskeisem-
99
pään asemaan. Häiriövaikutuksilla (häiriintymisellä) tarkoitetaan tässä yhteydessä lintujen yleistä siirtymistä kauemmas rakennettavien tuulivoimaloiden läheisyydestä, mikä
voi rajoittaa linnuille soveltuvien ruokailu- tai lisääntymisalueiden määrää sekä vaikeuttaa niiden ravinnonsaantia ja
pesäpaikkojen löytämistä. Vastaavasti estevaikutuksilla tarkoitetaan erityisesti tuulivoimaloiden aiheuttamia muutoksia lintujen vakiintuneilla lentoreiteillä, joita linnut käyttävät yleensä muuttomatkoillaan tai esimerkiksi pesimä- ja
ruokailualueiden välillä. Estevaikutukset aiheutuvat yleensä
siitä, että joidenkin lintulajien on havaittu luontaisesti välttelevän lentämistä tuulivoimaloiden läheisyydessä ja pyrkivän sen sijaan kiertämään ne turvallisen matkan päästä
(Hötker ym. 2006). Tuulivoimaloista linnuille aiheutuvia häiriötekijöitä voivat olla esimerkiksi ihmistoiminnan lisääntyminen hankealueella, tuulivoimaloiden synnyttämä melu
sekä tuulivoimarakenteiden linnuille aiheuttamat visuaaliset vaikutukset, joista kahden viimeisen voidaan ennakoida
kuitenkin vakiintuvan tuulivoimapuiston rakentamisen jälkeisten vuosien aikana (Exo ym. 2003).
11.5.4 Vaikutukset pesimälinnustoon VE1 ja VE2
Tuulivoimapuiston toteuttaminen tulee osaltaan muuttamaan hankealueen yleisluonnetta metsätalousvaltaisesta
alueesta enemmän teolliseen suuntaan, mikä tulee todennäköisesti vaikuttamaan myös alueelle luonteenomaiseen
linnustoon. Hankkeen kannalta keskeisiksi vaikutusmekanismeiksi voidaan tässä yhteydessä arvioida erityisesti tuulivoimaloista ja lisääntyvästä ihmistoiminnasta aiheutuvien
häiriötekijöiden lisääntyminen, hankkeen aiheuttamat elinympäristömuutokset ja alueen nykyisten metsäalueiden
pirstoutuminen sekä joidenkin lajien osalta myös tuulivoimaloiden aiheuttamat törmäysriskit ja törmäyksistä aiheutuva aikuiskuolleisuuden kasvu.
Tuulivoimaloiden vaikutuksia metsäalueiden linnustoon
on tutkittu viime vuosien aikana lähinnä Yhdysvalloissa, jossa tuulivoimapuiston toteuttamisen on havaittu vaikuttavan erityisesti yhtenäisiä metsäalueita suosivien lajien esiintymiseen sekä toisaalta lisäävän reunavaikutteisten lajien
esiintymistä (Kerlinger 2000). Suomessa näitä vaikutuksia
Kuva 11–46. Kaaviokuva tuulivoimaloiden linnustovaikutuksista ja niiden vaikutusmekanismeista (perustuen Fox ym. 2006)
100
voidaan verrata yleisten metsätaloustoimien aiheuttamiin
linnustomuutoksiin, joille luonteenomaista on erityisesti
ihmistoimintaa välttelevien lajien (mm. suuret petolinnut,
metso) taantuminen vanhojen metsien vähenemisen sekä
metsien pirstoutumisen seurauksena. Kiimassuon alueelle suunnitellut tuulivoimalaitokset sijoittuvat pääosin käsitellyille metsäalueille sekä avohakkuualueille, joilla erityisiä
vanhoja, yhtenäisiä metsäalueita suosivien lajien parimäärät ovat jo nykyisin melko pieniä. Tuulivoimala-alueella pesivistä lajeista voimakkaimmin hankkeen voidaan arvioida
vaikuttavan erityisesti alueella pesiviin suuriin petolintuihin (kanahaukka, hiirihaukka, huuhkaja). Nämä lajit pyrkivät yleensä valitsemaan asuinpaikkansa aktiivisessa ihmiskäytössä olevien alueiden ulkopuolelta, minkä vuoksi ihmistoiminnan lisääntyminen niiden pesäpaikkojen läheisyydessä tulee todennäköisesti osaltaan kasvattamaan pesintöjen epäonnistumisen ja reviirien autioitumisen riskiä.
Esimerkiksi Ison-Britannian ylänköalueilla keskimääräisten
hiirihaukkatiheyksien on havaittu olevan keskimääräistä
alempia aina 500 metrin päähän tuotannossa olevista tuulivoima-alueista (Pierce-Higgins ym. 2009). Vastaava ilmiö
havaittiin tutkimuksessa myös mm. useilla kahlaajalajeilla,
kun taas varpuslinnuilla linnustomuutokset ja havaitut häiriöetäisyydet olivat pienempiä. Mahdollisia syitä havaituille vaikutuksille voivat tässä yhteydessä olla mm. tuulivoimala-alueilla pesivien parien siirtyminen pesimään alueen
ulkopuolelle tai voimala-alueilla pesivien parien heikompi pesimämenestys (havaittu mm. Norjassa merikotkalla,
Bevanger ym. 2010). Petolintujen ohella häiriötekijöiden lisääntymisestä aiheutuvia vaikutuksia tullaan petolintujen
ohella todennäköisesti havaitsemaan myös metsolla, joka
petolintujen tapaan kuuluu ihmistoimintaa vältteleviin lajeihin. Sen sijaan tavanomaisempien varpuslintujen sekä
mm. tikkalintujen on yleisesti havaittu sietävän melko hyvin
ihmistoimintaa pesimäalueidensa läheisyydessä, kun elinympäristömuutokset eivät kohdistu suoraan niiden käyttämiin pesäpaikkoihin.
Suurimpia tuulivoimapuiston aiheuttamat häiriövaikutukset ovat erityisesti hankkeen rakentamisen aikana, jolloin aktiivinen ihmistoiminta ja liikenne ovat alueella voimakkainta. Myös valtaosa hankkeen linnustovaikutuksista
tullaan havaitsemaan jo tässä vaiheessa. Hankkeen rakentamisvaiheen päättymisen jälkeen ihmistoiminnasta aiheutuvat häiriötekijät tulevat hankealueella vähenemään lähelle
nykyistä tasoa lukuun ottamatta tuulivoimaloiden huollon
edellyttämää liikennettä sekä uuden tieverkoston mahdollisia vaikutuksia alueen maankäyttöön (esim. parantuneen
tieverkoston myötä alueella tehtävät metsätaloustoimet
kuten hakkuut saattavat lisääntyä). Osa suoran ihmishäirinnän vuoksi muualle siirtyneistä lajeista saattaa palata pesimään vanhoille elinalueilleen, joiden nykytila ei ole muuttu-
nut hankkeen toteuttamisen myötä. Todennäköisesti erityisesti ihmistoimintaa välttelevien lajien osalta lajin pesimäkannat tulevat hankealueella kuitenkin jäämään hanketta
edeltävää aikaa alemmalle tasolle rakentamistoimien aiheuttamien elinympäristömuutosten sekä toisaalta ihmisvaikutuksen lisääntymisen myötä, kuten on vertailevissa tutkimuksissa havaittu mm. Yhdysvalloissa (Kerlinger 2000) ja
Skotlannissa (Pierce-Higgins ym. 2009).
Valtaosa hankealueella pesivistä lajeista kuuluu metsäympäristöille ominaisiin lajeihin, jotka hakevat ravintonsa
etupäässä metsäympäristön sisältä. Lisäksi nämä lajit kuuluvat parimäärillä mitattuna suhteellisen runsaslukuisiin lajeihin, minkä vuoksi tuulivoimaloiden törmäysriskeillä sekä
mahdollisilla törmäysvaikutuksilla tuskin on merkittävää
vaikutusta näiden lajien kannankehitykseen. Poikkeuksina
tähän voidaan Forssan suunnitellun tuulivoimapuiston
osalta nostaa kuitenkin esiin 1) alueella pesivät petolinnut,
sekä 2) Pellilänsuolla pesivät lokit. Erityisesti paikallisten
lokki- ja petolintujen on maailmalla tehdyissä tutkimuksissa havaittu usein esittävän jopa melko suurta piittaamattomuutta niiden lentoreiteille sijoittuvista tuulivoimaloista
lintujen liikkuessa usein hyvinkin lähellä tuulivoimaloiden
lapoja ja väistävän ne usein hyvin myöhään. Toisaalta todennäköisesti em. lintujen käyttäytymisluonteesta johtuen maailmalta on olemassa useita esimerkkejä tapauksista, joissa tuulivoimaloiden on havaittu nostavan lokkien tai
petolintujen kuolleisuutta (mm. Everaert & Stienen 2007,
Lekuona & Ursúa 2007, Bevanger ym. 2010). Yleensä näissä
tapauksissa voimalat on sijoitettu joko suurien lokkiyhdyskuntien tai petolintukeskittymien läheisyyteen, jolloin lintujen suorittamien läpilentojen määrä on tuulivoima-alueella ollut keskimääräistä korkeampi. Kiimassuon hankkeen
osalta petolinnuista kana- ja hiirihaukka kuuluvat törmäysriskien kannalta alttiimpiin lajeihin, koska niiden pesäpaikat sijoittuvat tuulivoimaloiden välittömään läheisyyteen.
Isompien petolintujen reviiri- ja saalistusalueet ulottuvat
usein hyvinkin etäälle niiden käyttämistä pesäpaikoista,
minkä vuoksi hankealueella pesivät petolinnut liikkuvat todennäköisesti säännöllisesti myös suunniteltujen tuulivoimaloiden rakennusalueilla. Vastaavasti Pellilänsuon tapauksessa ainakin osa alueella pesivistä lokeista (erityisesti naurulokki) käy todennäköisesti ruokailemassa Kiimassuon jätekeskusalueella, jolloin niiden ruokailulennot suuntautuvat myös hankealueen läpi.
Kokonaisuudessaan suunnitellun tuulivoimapuiston voidaan arvioida vaikuttavan voimakkaimmin alueella pesiviin petolintuihin sekä mahdollisesti pesivään metsoon (ks.
taulukko 11-3), joihin kohdistuvat vaikutukset voivat näkyä lajien esiintymisessä suunnitellulla tuulivoimapuistoalueella. Vuonna 2011 lähimmät metsohavainnot ovat tosin Forssan kaupungin pohjoispuolelta Kaisun metsistä ja
101
todennäköinen havainto Hyrsynkulman suunnalla lännessä usean kilometrin päässä hankealueelta (Valkama ym.
2011). Muiden lajien osalta vaikutukset ovat sen sijaan todennäköisesti paikallisempia ja rajoittuvat lähinnä voimaloiden ja mahdollisten oheisrakenteiden rakentamisalueisiin. Hankevaihtoehdoista vaikutusten arviointi on toteutettu pääosin vaihtoehdon VE 1 mukaiselle tilanteelle.
Vaihtoehdossa VE 2 hankkeen suorat vaikutukset erityisesti alueen keskiosissa pesiviin petolintuihin ovat pienempiä, minkä lisäksi erityisesti Kiimassuon ympäristöön sijoitettujen voimaloiden poistaminen pienentää Kiimassuolle
ruokailemassa käyvien lintujen törmäysriskiä. Petolintuihin
kohdistuvien vaikutusten (häiriötekijöiden lisääntyminen,
törmäysriskit) kannalta yksittäisten tuulivoimaloiden sijainnilla ei ole huomattavaa merkitystä, koska hankkeen
edellyttämät rakentamistoimet eivät nykyisissäkään hankevaihtoehdoissa sijoitu niiden pesäpaikoille. Yksittäisistä
tuulivoimaloista voimalat 6, 9 ja 12 sijoittuvat hyvin lähelle Pellilänsuon kosteikkoaluetta. Linnustoon kohdistuvan
häirinnän välttämiseksi erityisesti näitä voimaloita olisi syytä pyrkiä mahdollisuuksien mukaan siirtämään kauemmas
kosteikkoalueen reunasta.
11.5.5 Hankkeen vaikutukset muuttolinnustoon
VE1 ja VE2
Tuulivoimalat voivat vaikuttaa alueen kautta muuttavaan
linnustoon lähinnä kolmella tavalla: 1) lisäämällä lintujen
törmäysriskejä ja vaikuttamalla siten lajien aikuiskuolleisuuteen ja edelleen populaatiokehitykseen, 2) vaikuttamalla
lintujen käyttämiin muuttoreitteihin ja tätä kautta edelleen
mahdollisiin levähdysalueisiin (nk. estevaikutukset), sekä 3)
vaikuttamalla suoraan lintujen käyttämiin ruokailualueisiin
ja edelleen ravinnonhankintaan, mikäli tuulivoimalat sijoittuvat lintujen aktiivisesti käyttämille ruokailu- ja levähdysalueille. Näiden vaikutusten arvioimiseksi on oleellista tuntea eri lintulajien muuttoreitit sekä niiden käyttämät ruokailu- ja levähdysalueet suunnitelluilla tuulivoima-alueilla ja
niiden välittömässä läheisyydessä. Näiden tietojen perusteella voidaan edelleen arvioida sitä, mikä on suunniteltujen tuulivoimaloiden sijoittuminen suhteessa eri lajien käyttämiin muuttoreitteihin sekä edelleen mahdollinen vaikutus niihin.
Tuulivoimaloiden vaikutuksia muuttaviin lintuihin on
viime vuosien aikana tutkittu maa-alueilla mm. Saksassa
(Hötker ym. 2006) sekä merialueilla esimerkiksi eteläiselle
Itämerelle rakennetuissa tuulivoimapuistoissa (Pettersson
2004, Desholm & Kahlert 2005). Näiden tutkimusten perusteella useiden lintulajien on havaittu pystyvän tehokkaalla
tavalla havaitsemaan ja väistämään niiden lentoreitille osuvat tuulivoimalat, minkä vuoksi tuulivoimaloiden linnuille
102
aiheuttama törmäysriski arvioidaan pääosin melko pieneksi
sen käsittäessä korkeintaan yksittäisiä lintuja voimalaa kohti vuodessa (esim. Koistinen 2004). Törmäysriskien on kuitenkin havaittu vaihtelevan voimakkaasti mm. sääolosuhteiden ja lintujen lentoaktiivisuuden mukaan. Yleensä suurimpia törmäysriskit ovat huonossa säässä (sade, voimakas
sumu), jolloin myös lintujen kyky havaita niiden lentoreitille
osuvat tuulivoimalat on yleensä huonompi. Lisäksi törmäysriskit arvioidaan yleensä keskimääräistä suuremmiksi tapauksissa, joissa tuulivoimalat sijoittuvat lintujen säännöllisesti käyttämille muuttoreiteille tai merkittävien ruokailu- ja
levähdysalueiden välittömään läheisyyteen. Näillä alueilla
lintujen lentoaktiivisuus on kerääntymäalueiden läheisyyden vuoksi luonnostaan suuri.
Kiimassuon suunniteltu tuulivoimapuistohanke sijoittuu
Forssan kaupungin eteläpuolelle lähelle Torronsuon kansallispuistoaluetta. Muuttolinnuston kannalta Torronsuon alue
muodostavat sekä kevät- että syysmuuton aikaan tärkeän
ruokailu- ja kerääntymäalueen, joka lisää lintujen lentoaktiivisuutta myös varsinaisella hankealueella. Yksittäisistä lajeista suurimmiksi hankkeen vaikutukset voidaan arvioida
erityisesti kurjen osalta, jonka muutto voi joinakin vuosina
kanavoitua merkittävästi Torronsuon alueen kautta. Kurki
on eri lintulajien vertailussa arvioitu suuren kokonsa ja lentotyylinsä (hidas kaartelu) vuoksi yhdeksi tuulivoimaloiden
törmäysriskien kannalta riskialtteimmista lajeista (Langston
& Pullan 2003). Toisaalta kurkien on havaittu Saksassa tehdyissä tutkimuksissa systemaattisesti välttelevän lentämistä tuulivoimala-alueilla, mikä pienentää myös mahdollisia
törmäysriskejä. Kokonaisuudessaan esimerkiksi Saksan tuulivoima-alueilla tuulivoimaloihin törmänneitä kurkia on löydetty vain hyvin vähän esimerkiksi petolintuihin verrattuna.
Fanken (2009) mukaan Saksassa on raportoitu yksi kurjen
törmäyskuolema tuulivoimalaan kymmenen vuoden seurannan aikana.
Kurkiin kohdistuvien vaikutusten kannalta suurimmiksi
riskitekijät voidaan arvioida Torronsuon alueella ja sen ympäristössä lepäilevien yksilöiden kannalta, joiden lähtö- (kevät) tai tulosektorille (syksy) suunniteltu hankealue sijoittuu. Erityisesti iltapäivällä tai alkuillasta Forssaan alueelle
saapuvat kurjet pysähtyvät melko säännöllisesti yöpymään
Torronsuon ympäristöön. Nousu- ja laskeutumisvaiheessa kurkien lentokorkeus on usein vielä selkeästi varsinaista muuttokorkeutta matalampi, jolloin myös suurempi osa
yksilöistä mahdollisesti lentää lähempänä tuulivoimaloiden toimintakorkeuksia. Hankealueen läpi lentävien ja tuulivoimaloita väistämään joutuvien lintujen määrä vaihtelee
kausittain riippuen Torronsuon alueella lepäilevien kurkien
määrästä. Kurkien selkeä taipumus vältellä lentämistä tuulivoimaloiden läheisyydessä pienentää tässäkin yhteydessä mahdollisia törmäysriskejä. Kuitenkin tämän käyttäyty-
Taulukko 11-3. Lajikohtainen tarkastelu tuulivoimapuiston vaikutuksista suojelullisesti huomionarvoisiin lajeihin. Vaikutukset on taulukossa määritelty
seuraavasti: 1) vähäinen vaikutus = hanke voi vaikuttaa lajin lähinnä paikallisesti, muttei sellaisenaan uhkaa lajin esiintymistä hankealueella yleensä, 2)
kohtalainen vaikutus = hankkeella voidaan arvioida vaikuttavan lajin yleiseen esiintymiseen koko hankealueella, ja 3) suuri vaikutus = hankkeella voidaan
arvioida olevan vaikutusta lajin esiintymiseen myös hankealueen ulkopuolella.
Laji
Vaikutukset
Pyy (Bonasa bonasia)
Pyy on hankealueella jopa varsin runsaslukuinen pesimälaji, jonka reviirit jakautuvat melko
tasaisesti hankealueen eri osiin. Pieni osa lajin elinympäristöksi soveltuvasta metsästä häviää
tuulipuiston huoltotiestön rakentamisen myötä, mutta alueelle jää vielä runsaasti korvaavaa
elinympäristöä. Alueen pirstoutumisella voi kuitenkin pitkällä aikavälillä olla vaikutusta lajin
esiintymiseen alueella, mutta nämä vaikutukset arvioidaan pääosin vähäisiksi.
Teeri (Tetrao tetrix)
Teeri on säännöllinen, mutta kuitenkin melko harvalukuinen pesimälaji erityisesti hankealueella
sijaitsevien suoalueiden laitamilla. Teeri viihtyy metsoa useammin myös metsien reuna-alueilla
sekä taimikoissa, minkä vuoksi lajin kannalta potentiaalisia elinympäristöjä on hankealueella
melko paljon. Laji saattaa jossain määrin häiriintyä erityisesti ihmistoiminnan lisääntymisestä
hankealueella, mutta vaikutukset arvioidaan sen osalta kuitenkin melko vähäisiksi.
Metso (T. urogallus)
Metsoa ei havaittu hankealueella kesällä 2011 tehdyissä linnustoselvityksissä, mutta siitä on
olemassa vanhoja havaintoja alueen keskiosista. Metso on yhtenäisiä metsäalueita suosiva laji,
joka yleensä välttelee aktiivisessa ihmistoiminnassa olevia alueita. Hankkeesta aiheutuvien häiriötekijöiden kannalta metso on todennäköisesti yksi herkimpiä lajeja, johon tuulivoimaloista sekä
ihmistoiminnan lisääntymisestä aiheutuvilla vaikutuksilla voidaan arvioida olevan vaikutusta.
Vaikutukset metson kannalta ovat joko pieniä tai kohtalaisia.
Hiirihaukka (Buteo buteo)
Hankealueella havaittiin linnustoselvityksen yhteydessä yksi hiirihaukkareviiri. Muiden petolintujen tapaan hiirihaukka suosii pesäpaikan valinnassaan asumattomia metsäalueita, minkä vuoksi
riski pesinnän häiriintymiselle on suuri. Etelä-Suomen metsävaltaisilla alueilla hiirihaukka on vielä
melko säännöllinen pesimälaji, kun taas peltovaltaisemmilla alueilla laji esiintyy yleensä harvalukuisempana. Hankkeen vaikutukset arvioidaan tässä kohtalaisiksi.
Huuhkaja (Bubo bubo)
Huuhkaja kuuluu Kiimassuon jätekeskusalueella ruokaileviin lajeihin. Lajin pesäpaikkaa ei kuitenkaan tiedetä, mikä vaikeuttaa vaikutusten arviointia. Huuhkaja kuuluu mm. hiirihaukan tapaan
ihmistoiminnan kannalta häiriöherkkiin lajeihin. Laji saattaa kuitenkin pesiä myös varsin lähellä
ihmistä, kunhan häirintä ei sen pesäpaikan läheisyydessä nouse liian suureksi. Vaikutukset ovat
pieniä tai kohtalaisia.
Varpuspöllö (Glaucidium passerinum)
Varpuspöllö pesii yleensä runsaslukuisimpina varttuneissa ja vanhoissa kuusimetsissä, Hankealueella havaittiin linnustoselvityksessä 2-3 varpuspöllöreviiriä alueen etelä- ja keskiosissa. Varpuspöllön kannalta optimaalisimmille alueille ei hankkeen yhteydessä kohdistu rakentamista.
Palokärki (Dryocopus martius)
Pieni osa lajin elinympäristöksi soveltuvasta metsästä tuhoutuu tuulipuiston rakentamisen myötä, mutta alueelle jää vielä runsaasti korvaavaa elinympäristöä. Liikkuu pesimäaikana vain harvoin
törmäysriskikorkeudella, joten lajin törmäysriski on vähäinen. Tuulipuiston
vaikutukset arvioidaan vähäisiksi.
Pikkulepinkäinen (Lanius collurio)
Pikkulepinkäisen kannalta potentiaalisten elinympäristöjen (erityiset pensoittuneet hakkuuaukot)
ei tuulivoimapuiston toteuttamisen myötä merkittävällä tavalla muutu, minkä vuoksi lajin pesimämahdollisuudet säilyvät pääosin ennallaan. Lajia tavataan säännöllisesti myös ihmisvaikutteisilla alueilla, minkä vuoksi myös lajin häiriöherkkyys voidaan arvioida melko pieneksi. Vaikutukset
pikkulepinkäiseen arvioidaan vähäisiksi.
Kivitasku (Oenanthe oenanthe)
Linnustoselvityksessä havaitut kivitaskureviirit sijoittuvat kokonaisuudessaan Kiimassuon jätekeskusalueelle. Teollisuusalueiden lisäksi laji pesii usein myös mm. hakkuuaukoilla. Vaikutukset ovat
samanlaisia kuin pikkulepinkäisellä.
Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix)
Sirittäjä kuuluu lähinnä lehtipuuvaltaisille sekametsäalueille ominaisiin varpuslintuihin. Sirittäjän
kannalta keskeisenä vaikutusmekanismina on lähinnä lajin kannalta potentiaalisten elinympäristöjen muuttuminen. Vaikutukset ovat todennäköisiä vähäisiä.
103
misen seurauksena on mahdollista, että mm. kurjet tulevat osaltaan välttelemään myös Torronsuon aluetta, mikäli väistöliikkeiden seurauksena lintujen käyttämä muuttoreitti ohjautuu selkeästi levähdysalueen ohi ja ne joutuvat
tästä syystä hyödyntämään vaihtoehtoisia levähdysalueita.
Kurkien käyttäytymisestä tuulivoimaloiden läheisyydessä
sekä mahdollisista estevaikutuksista ei nykyisin ole olemassa pitkäaikaisempaa seurantatietoa (mm. Hötker ym. 2006),
minkä vuoksi erityisesti estevaikutusten suuruutta ja sen
merkitystä esimerkiksi Torronsuon ympäristössä lepäileviin kurkiin on vaikea täysin luotettavasti arvioida. LounaisHämeessä on seurattu monen vuosikymmenen ajan lintujen muuttoa. Havaintojen mukaan kurjista suurin osa käyttää pääasiallisina levähdys- ja ruokailupaikkana muuta kuin
Torronsuota. (sähköposti 13.10.2011, Simo Veistola)
Muista suurikokoisista lajeista erityisesti hanhien muutto
kulkee Forssan alueella tehdyn seurannan perusteella pääosin Kalliojärven ja Jokioisten Lintupajun alueiden kautta,
kun taas hankealueen kautta ja edelleen Forssan kaupungin yli muuttavien yksilöiden määrä arvioitiin melko pieneksi. Muuton ohjautuminen etupäässä alueen reunoille pienentää osaltaan myös tuulivoimaloiden hanhille aiheuttamaa törmäysriskiä sekä helpottaa myös lintujen mahdollisuutta kiertää suunnitellut tuulivoimalat. Yksittäisistä tuulivoimaloista hanhimuuton kannalta ongelmallisimpia ovat
todennäköisesti aivan alueen länsireunalle Niemenkylän
alueelle sekä alueen itäpäähän valtatie 2 itäpuolelle suunnitellut voimalat, jotka sijoittuvat lähelle em. ruokailualueiden tulo- ja lähtösektoreita. Kokonaisuudessaan hankkeen
vaikutukset alueen kautta kulkevaan hanhimuuttoon arvioidaan kuitenkin melko vähäisiksi johtuen muuton ohjautumisesta pääosin hankealueen reuna-alueille. Keväinen
joutsenmuutto vastaa pääpiirteiltään alueen kautta kulkevaa hanhimuuttoa, joten siihen kohdistuvat vaikutukset arvioidaan rinnasteisiksi alueiden kautta muuttaviin hanhiin.
Torronsuon alueen ohella suunnitellut tuulivoimalat lisäävät myös Kiimassuon jätekeskusalueella ruokailevien
lintujen törmäysriskiä. Kiimassuon osalta törmäysriski kohdistuu erityisesti lokki- ja varislintuihin, joita jätekeskusalueella liikkuu usein tuhatpäisiä parvia. Näiden lajien osalta
tullaan todennäköisesti myös havaitsemaan törmäysonnettomuuksia ja voimaloihin kuolleita lintuja. Lajien runsaslukuisuudesta johtuen törmäyksillä ei kuitenkaan tässä yhteydessä arvioida olevan merkittävää vaikutusta em.
lajien esiintymiseen ottaen kuitenkin huomioon sen, että
myös lokeista vain hyvin pienen osan on havaittu yleisesti
törmäävän tuulivoimaloihin (mm. Everaert & Kuijken 2007).
Lokeista suurin törmäysriski on erityisesti harmaa- ja naurulokilla, joista naurulokki luokitellaan nykyisin silmälläpidettäviin lajeihin. Kiimassuon lähialueiden kosteikkoalueista naurulokki pesii nykyisin ainakin Pellilänsuolla, minkä
104
vuoksi osa Kiimassuolla havaittavista naurulokeista on todennäköisesti alueen pesivää kantaa. Naurulokin pesimäkanta on viime vuosien aikana runsastunut huomattavasti
1990-luvun aallonpohjan jälkeen (Valkama ym. 2011), mikä
mahdollistaa osaltaan uusien yksilöiden saapumisen korvaamaan kuolleita yksilöitä.
11.5.5.1 Sähkönsiirron vaikutukset linnustoon
Tuulivoimapuisto liitetään sähköverkkoon hankealueen läpi
kulkevan 110 kV voimajohdon kautta, minkä vuoksi hankkeen yhteydessä ei ole tarpeen rakentaa uusia ilmajohtoja.
Tuulivoimapuiston sisällä voimaloiden kytkeminen toteutetaan maakaapeleiden avulla, joiden toteuttamisen arvioidaan kuitenkin aiheuttavan vain vähäisiä muutoksia alueen
kasvillisuuteen. Linnustovaikutusten kannalta sähkönsiirron
vaikutukset arvioidaan vähäisiksi eikä niitä todennäköisesti
ole mahdollista erottaa varsinaisen tuulivoimapuiston aiheuttamista linnustovaikutuksista.
11.5.6 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0
Nollavaihtoehdossa hankealueelle ei sijoiteta tuulivoimapuistoa, minkä takia alueen nykytila säilyy linnuston osalta
ennallaan. Hankealue sijoittuu kokonaisuudessaan metsätalouskäytössä olevalle alueelle, minkä takia alueen linnustossa tulee todennäköisesti kuitenkin tapahtumaan tuulivoimapuistohankkeen aiheuttamiin linnustovaikutuksiin
verrattavia vaikutuksia alueella harjoitettavien metsätalouden ja soiden hyödyntämisen seurauksena. Hankealueen
keskiosissa sijaitsevaa Sinipäänsuon aluetta ollaan ottamassa mukaan turvetuotantoon, mikä tulee toteutuessaan lisäämään häiriötekijöiden määrää tällä alueella ja todennäköisesti vaikuttamaan mm. metson esiintymiseen suunnitellulla tuulivoima-alueella.
11.5.7 Haitallisten vaikutusten vähentäminen ja
lieventäminen
Tuulivoimaloiden linnustovaikutuksia pystytään ehkäisemään yleensä tehokkaimmin tuulivoimaloiden ja voimala-alueiden sijaintipaikan valinnalla. Lisäksi yksittäisten tuulivoimaloiden sijaintipaikkojen suunnittelussa erityisen
herkkien lintulajien esiintymisalueet tulisi pyrkiä huomioimaan, jotta niiden elinalueet pystyttäisiin osaltaan turvaamaan hankkeen toteuttamisesta huolimatta. Forssan−
Jokioisten−Tammelan tuulivoimapuiston osalta huomionarvoisia kohteita ovat erityisesti hankealueella sijaitsevat
petolintujen reviirialueet sekä toisaalta hankealueen läheisyydessä sijaitsevat kosteikot, joihin kohdistuva häirintä tulisi pyrkiä ehkäisemään tuulivoimaloiden sijoituspaikkojen
suunnittelulla sekä toisaalta rakentamistöiden oikealla ajoi-
tuksella. Johtuen lajien elinalueiden levittäytymisestä melko suurille alueille, ei erityisesti petolintuihin tai metsoon
kohdistuvia vaikutuksia ole mahdollista täysin ehkäistä yksittäisten tuulivoimaloiden sijoituspaikkojen ja töiden suunnittelulla. Vastaava pätee myös muuttolinnustoon kohdistuviin vaikutuksiin, joiden ehkäisemiseksi keskeisessä asemassa on tuulivoimaloiden sijoittaminen lintujen pääasiallisten muuttoreittien (pääasiassa pohjois-etelä tai lounaskoillinen) suhteen kapeaan muodostelmaan.
Sijoituspaikkojen valinnan lisäksi tuulivoimapuiston linnustolle aiheuttamia törmäysriskejä voidaan vähentää
myös voimaloiden teknisten ominaisuuksien ja värityksen
avulla. Puhtaasti valkoisten voimalarakenteiden sijaan tuulivoimaloiden lavoissa käytettyjen eriväristen kuvioiden on
havaittu joiltakin osin lisäävän voimaloiden erottumista ympäröivästä maisemasta (Johnsson ym. 2007). Tutkimukset
parhaimmista värikuvioista eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä, minkä takia tarkkoja ohjeita lapojen maalaamisesta ei
voida antaa. Lisäksi tuulivoimaloiden näkyvyyden lisääminen vaikuttaa niiden ihmisille aiheuttamien maisemavaikutusten suuruuteen niiden erottuessa kauemmas sijoituspaikoiltaan. Tuulivoimaloiden värityksen sijaan suurempi merkitys niiden aiheuttamien törmäyskuolleisuuden ehkäisemisessä on niissä yöaikaan käytetyn valaistuksen suunnittelussa, jotta esimerkiksi majakoiden yhteydessä havaitut
lintujen yöaikaiset massakuolemat pystytään välttämään.
Yöllä muuttavien lintujen on todettu joissain olosuhteissa hakeutuvan tällaisten valonlähteiden läheisyyteen (nk.
majakkaefekti, katso Koistinen 2004). Linnustovaikutusten
ehkäisemiseksi voimaloihin sijoitetut lentoestevalot tulisi ilmailulain (1194/2009) sallimissa puitteissa suunnitella mahdollisimman himmeiksi ja kapea-alaisiksi. Sen sijaan voimakastehoisten, yläviistoon suunnattujen valonheittimien sijoittamista tulisi osaltaan pyrkiä välttämään. Nykyisin käytettyjen lentoestevalojen ei yleisesti ole havaittu lisäävän
lintujen törmäysriskiä (Koistinen 2004).
11.5.8 Arvioinnin epävarmuustekijät
Tuulivoimaloiden linnustovaikutuksia on tutkittu viime
vuosikymmenien aikana hyvinkin intensiivisesti eri puolilla
maailmaa johtuen tuulivoimarakentamisen voimakkaasta
kasvusta viime vuosikymmenien aikana. Nämä tutkimukset ovat parantaneet ymmärrystä tuulivoimaloiden linnustovaikutusten kannalta riskialttiimmista lajeista sekä mahdollisista vaikutusmekanismeista. Tuulivoimaloiden linnustovaikutusten osalta valtaosa tehdyistä tutkimuksista painottuu kuitenkin tuulivoimaloiden linnuille aiheuttamiin
törmäysriskeihin sekä törmäyskuolleisuuden arviointiin,
kun taas mahdollisten törmäysten syitä ja lintujen käyttäytymistä on tutkittu huomattavasti vähemmän. Myös lintu-
jen häiriöherkkyydestä sekä tuulivoimaloiden mahdollisista
estevaikutuksista on olemassa vasta melko vähän tutkimustietoa, minkä vuoksi yksityiskohtaisten vaikutusarvioiden ja
suositusten antaminen on nykytiedon valossa hankalaa.
Lisäksi erityisesti tuulivoimapuiston pesimälinnustoon kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa voidaan osaltaan hyödyntää yleisen rakentamisen ja metsätaloustoimien yhteydessä kerättyä tietoa ihmistoiminnan kannalta herkistä lajeista, joihin myös tuulivoimarakentamisen vaikutukset tulevat voimakkaimmin kohdistumaan.
Hankealueen linnustosta on laadittu vuoden 2011
erillisselvitykset koskien alueen pesimälinnustoa sekä
eri lajien syys- ja kevätmuutonaikaisia muuttoreittejä.
Linnustoselvitysten epävarmuustekijät liittyvät osaltaan
selvityksissä käytettyihin menetelmiin ja niiden avulla saatavien tulosten kattavuuteen. Pesimälinnuston osalta kartoitukset kohdennettiin erityisesti voimaloiden suunniteltujen sijoituspaikkojen lähiympäristöön, kun taas voimaloiden välisiä alueita ei selvitysten puitteissa kattavasti
kartoitettu. Tästä syystä on mahdollista, että hankealueella esiintyy joitakin lajeja, joita ei ole tehdyssä selvityksessä. Suunniteltu tuulivoima-alue sijoittuu pääosin käsiteltyjen havu- ja sekametsien luonnehtimalle alueelle, kun taas
erityisesti uhanalaisten lintulajien suosimia elinympäristöjä
(mm. luonnontilaiset suoalueet, vanhan metsän alueet) on
alueella vähemmän. Tästä syystä linnustoselvityksen antama kuva hankealueen pesimälinnustosta kuvaa todennäköisesti hyvin koko hankealueen linnustollisia yleispiirteitä.
Muuttolinnustosta tehty selvitys sisältää sen sijaan enemmän epävarmuustekijöitä johtuen erityisesti siitä, kuinka
hyvin eri lajeja ja lajiryhmiä on mahdollista havaita yleisen
muutonseurannan yhteydessä. Yleisesti muutonseurannassa havaittavat lajit kuuluvat pääosin päiväsaikaan muuttaviin lajeihin, kun taas yömuuttavien lajien (mm. kahlaajat
ja varpuslinnut) havaintomäärät jäävät päiväseurannassa usein melko pieniksi. Havaittavuuserojen lisäksi lintujen muuttoreitit ja muuton ajoittuminen vaihtelevat usein
paljonkin vuosien välillä mm. sääolojen ja kevään etenemisen mukaan, minkä vuoksi lintujen muuttoreitit ja alueelliset muuttajamäärät voivat vaihdella suuresti vuosien välillä.
Tästä syystä yhden muuttokauden aikana kerättyä havaintoaineistoa voidaankin vain varauksella soveltaa lintumuuton yleisten ominaisuuksien arvioimiseen. Toisaalta alueella vuosia muuttoa seuranneiden havainnot vahvistavat nyt
tehtyjä havaintoja (sähköposti 28.9.2011, Simo Veistola).
Hankealueen syysmuuton seurantatiedot on arviointiselostusta laadittaessa tehty väliraporttiin perustuen (liite 4
erillisenä liitteenä).
105
11.6Luonnonsuojelualueet
11.6.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät
Arvio tuulivoimapuiston vaikutuksista Torronsuon Naturaalueeseen on tehty pääasiassa olemassa olevaan aineistoon
perustuen, jonka lisäksi erityisesti muuttolinnustoon kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa on hyödynnetty myös
YVA-menettelyn yhteydessä suoritetun kevätmuutonseurannan tuloksia. Torronsuon Natura-alueelle on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma vuonna 2009 (Metsähallitus 2009),
johon on kerätty tiedot alueen Natura-luontotyypeistä
sekä alueen lajistollisista arvoista. Kokonaisvaltaisen hoito- ja käyttösuunnitelman lisäksi Talpianjärven alueesta on
laadittu erillinen hoito- ja käyttösuunnitelma vuonna 2007
(Venetvaara & Kangas 2007).
Lintujen muuttoa Forssan alueella seurattiin keväällä
2011 kaikkiaan 34 päivänä, joiden aikana pyrittiin erityisesti
keräämään tietoa eri lajien muuttoreiteistä Forssan alueella sekä muuton ohjautumisesta suunnitellulle tuulivoimapuistoalueelle. Tämän seurannan tuloksia on hyödynnetty
Natura-alueisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa.
11.6.2 Torronsuon (FI0344002) Naturatarveharkinta
11.6.2.1 Yleistä Natura-suojelusta ja Naturaarvioinnin tarpeesta
Natura 2000 -verkoston avulla suojellaan EU:n luontodirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) tarkoittamia luontotyyppejä, lajeja ja niiden elinympäristöjä, jotka
esiintyvät jäsenvaltioiden Natura 2000 -verkostoon ilmoittamilla tai ehdottamilla alueilla. Jäsenvaltioiden tehtävänä
on huolehtia, että ns. Natura-arviointi toteutetaan hankkeiden ja suunnitelmien valmistelussa ja päätöksenteossa
sen varmistamiseksi, että niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty tai ehdotettu sisällytettäväksi Natura
2000 -verkostoon, ei merkittävästi heikennetä.
Luonnonsuojelulain 66 § mukaan viranomainen ei saa
myöntää lupaa tai hyväksyä suunnitelmaa, jonka voidaan
arvioida merkittävällä tavalla heikentävän niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on liitetty Natura-2000 verkostoon. Vastaavasti lain 65 §:ssä on hankkeiden ja suunnitelmien Natura-vaikutusten arvioinnista todettu:
”Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura
2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisel-
106
la tavalla arvioitava nämä vaikutukset” (Luonnonsuojelulaki
65.1 §).
Arvioinnin perusteena tarkastellaan ensisijaisesti niitä luontoarvoja, joiden perusteella alue on liitetty Naturasuojelualueverkostoon. Näitä voivat aluekohtaisesti olla
joko:
•• luontodirektiivin liitteen I luontotyypit (SCI-alueet), tai
•• luontodirektiivin liitteen II lajit (SCI-alueet), tai
•• lintudirektiivin liitteen I lintulajit (SPA-alueet), tai
•• lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitetut (SPA-alueet)
muuttolintulajit
Arvioinnin lähtökohtana ovat SCI-alueilla siten luontodirektiivin mukaiset suojeluarvot (luontotyypit ja lajit), SPAalueilla lintudirektiivin mukaiset lajit sekä SCI/SPA-alueilla
vastaavasti molemmat. Näin ollen, vaikka SCI-alueella esiintyisi esimerkiksi lintudirektiivin mukaisia lajeja, on Naturaarvioinnissa tässä yhteydessä tarpeen tarkastella ainoastaan luontodirektiivin mukaisia arvoja, joita on käytetty
perusteena alueen liittämiselle Natura 2000 -suojeluohjelmaan. Torronsuon kansallispuisto on liitetty mukaan
Natura-suojelualueverkostoon sekä luonto- että lintudirektiivin mukaisena alueena (FI0344002, SCI/SPA), minkä vuoksi siihen kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa on tarpeen
tarkastella sekä luonto- että lintudirektiivin mukaisia luontoarvoja.
11.6.2.2 Torronsuon nykytila ja luontoarvot
Torronsuon Natura-alue sijoittuu Forssan ja Someron keskustaajamien väliin lähimmillään noin 700 metrin päähän
suunnitellusta tuulivoimapuistoalueesta. Suunnitelluista
tuulivoimaloista lähimmäksi kansallispuistoa sijoittuu voimala 20, jonka etäisyys Natura-alueesta on vastaavasti noin
1,5 kilometriä. Natura-alueen pinta-ala on kokonaisuudessaan 3 093 hehtaaria ja se koostuu Torronsuon laajasta, luonnontilaisesta suoalueesta sekä suoalueen pohjoispuolisesta Talpianjärvestä, joka on vedenpinnan laskun seurauksena kehittynyt pääasiassa saraikko- ja pensaikkoniittyvaltaiseksi luhta-alueeksi. Torronsuo on Rannikko-Suomen
kermikeidasvyöhykkeen luonnonsuojelullisesti arvokkain
suokokonaisuus ja samalla myös Etelä-Suomen alueen
suurin luonnontilainen suoalue. Suon keskustaa hallitsevat etupäässä keidasrämeet sekä erikokoiset allikkoalueet.
Suon laiteilla esiintyy kuitenkin myös nevoja ja nevakorpia
sekä niiden luhtaisia variantteja. Suoluontotyyppien ohella Torronsuo muodostaa myös sekä pesimä- että muuttolinnuston kannalta merkittävän alueen. Torronsuon ja
Talpianjärven Natura-alueet sijoittuvat 97 % Torronsuon
kansallispuistoon, joka perustettiin vuonna 1990 (laki
Torronsuon kansallispuistosta 169/1990). Kansallispuiston
tavoitteena on erityisesti säilyttää laaja ja edustava keidassuoalue. Myöhemmin kansallispuistoon on Torronsuon li-
säksi liitetty mukaan myös Talpianjärven alue sekä osia suon
reunametsistä. Kansallispuisto- ja Natura-alueiden lisäksi
Torronsuo on liitetty mukaan myös kansainvälisesti arvokkaisiin nk. Ramsar-kohteisiin sekä Suomen kansainvälisesti (IBAFI069) ja kansallisesti (FINIBA410030) arvokkaisiin linnustoalueisiin (Leivo ym. 2002).
Kaikkiaan Torronsuolla on havaittu 10 eri Naturaluontotyyppiä, joiden osuus Natura-alueen pinta-alasta
on kaikkiaan noin 93 % (Taulukko 11-4). Alueen Naturaluontotyypit edustavat pääasiassa suoalueille ominaisia
kasvillisuustyyppejä, joista keidassoiden (83 %) tai vahettumis- ja rantasoiden luontotyyppejä (noin 9 %).
Taulukko 11-4. Torronsuon Natura-alueen Natura-luontotyypit
(Metsähallitus 2009)
Natura-luontotyyppi
Osuus alueen
kokonaispintaalasta
*Keidassuot (7110)
83 %
Vaihettumis- ja rantasuot (7140)
8,6 %
*Puustoiset suot (91D0)
0,8 %
*Metsäluhdat (9080)
0,5 %
*Luonnonmetsät (9010)
0,6 %
Lehdot (9050)
0,2 %
*Runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt (6270)
0,04 %
Kosteat suurruohoniityt (6430)
0,03 %
Silikaattikalliot (8220)
0,01 %
Pikkujoet ja purot (3260)
0,01 %
*priorisoidut eli ensisijaisesti suojeltavat luontotyypit
Luontodirektiivin liitteessä II mainituista lajeista
Torronsuon alueella esiintyvät ainakin liito-orava ja ilves.
Torronsuon alueella pesii nykyään hyvin monimuotoinen lintulajisto, jolle luonteenomaista on erityisesti pohjoisten suo-alueille tyypillisten kahlaaja- ja varpuslintulajien (mm. kurki, kapustarinta, liro) runsaus. Useiden suolajien kannat ovat kuluneiden vuosikymmenien aikana taantuneet voimakkaasti erityisesti maan eteläosissa, minkä vuoksi useat niistä luokitellaankin nykyisin uhanalaisiin tai silmälläpidettäviin lajeihin. Etelä-Suomen alueella harvalukuisista
tai voimakkaasti taantuneista lajeista Torronsuon pesimälinnustoon kuuluvat nykyisin vielä mm. riekko, keltavästäräkki
sekä mustapyrstökuiri, joista viimeisenä mainitun tiedetään
ainakin parina vuotena pesineen kansallispuiston alueella.
Lisäksi pesivä kurkikanta on Torronsuon alueella poikkeuksellisen suuri jopa valtakunnan tasolla. Varsinaisten suolajien lisäksi Torronsuon pesimälinnustoa monipuolistavat
useat yleensä erityisesti reheville lintujärville ominaiset lajit
(mm. ruskosuohaukka, luhtakana, luhtahuitti sekä rytikerttunen), joille erityisesti Talpianjärven pensoittuneet niitty- ja luhta-alueet tarjoavat potentiaalisen elinympäristön.
Lintudirektiivin liitteessä I mainittuja lajeja pesii Torronsuon
alueella nykyisin ainakin 32 (Taulukko 11-5), joista valtaosa
kuuluu eri suo- ja kosteikkoalueille ominaisiin kahlaaja- ja
varpuslintulajeihin. Lisäksi petolintulajisto on Torronsuon
alueella nykyisin hyvin monipuolinen.
Taulukko 11-5. Lintudirektiivin liitteen I lajit Torronsuon Natura-alueella
(Metsähallitus 2009)
Kaakkuri
Kaulushaikara
Laulujoutsen
Sinisuohaukka
Ruskosuohaukka
Mehiläishaukka
Sääksi
Ampuhaukka
Metso
Teeri
Pyy
Ruisrääkkä
Luhtahuitti
Kurki
Kapustarinta
Suokukko
Liro
Pikkulokki
Kalatiira
Suopöllö
Mustapyrstökuiri
Huuhkaja
Viirupöllö
Varpuspöllö
Helmipöllö
Kehrääjä
Palokärki
Harmaapäätikka
Pohjantikka
Kangaskiuru
Pikkusieppo
Pikkulepinkäinen
Pesimälinnuston ohella Torronsuo sekä sitä reunustavat
peltoalueet keräävät sekä kevät- että syysmuuton aikaan yhteen Forssan alueen kautta kulkevaa lintumuuttoa. Kurkien
lisäksi Torronsuon alue lähiympäristöineen on erityisesti keväisin myös perinteinen metsähanhien ja joutsenten lepäilyalue. Näiden lajien ruokailualueet sijoittuvat keväisin varsinaisten suoalueiden sijaan kuitenkin enemmän viljellyille
peltoalueille, joista erityisesti kansallispuiston koillispuolella
sijaitseva Kalliojärven alue kerää vuosittain useampia satoja
lepäileviä hanhia ja joutsenia (Suomen Luontotieto 2011a).
Kalliojärven lisäksi useiden hanhiparvien havaittiin kevään
2011 muutonseurannassa pysähtyvän ruokailemaan myös
Talpianjärven luhta-alueille, jotka keräävät myös mm. muuttavia kahlaajia (Venetvaara & Kangas 2007).
Eri lintulajien ja lajiryhmien kevätmuutonaikaisten muuttoreittien sijoittumista on kuvattu erikseen linnustovaikutusten arvioinnin yhteydessä kappaleessa 11.5.
107
11.6.2.3 Tuulivoimapuiston vaikutukset Torronsuon
kansallispuiston luontoarvoihin
Vaikutukset Natura-luontotyyppeihin ja luontodirektiivin mukaisiin lajeihin
Rakentamistoimet sijoittuvat Kiimassuon alueelle suunnitellun tuulivoimapuiston osalta kokonaisuudessaan
Torronsuon Natura-alueen ulkopuolelle. Hankealueen ja
Torronsuon välillä ei ole vesistöyhteyttä, eikä hankkeen
toteuttamisella siten ole vaikutusta Torronsuon Naturaalueella esiintyviin luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin. Tuulivoimaloiden rakentamisella ei myöskään ole
vaikutusta liito-oravan tai ahman mahdollisuuksiin elää
Torronsuon alueella.
Vaikutukset lintudirektiivin liitteen I lajeihin
Torronsuon Natura-alue sijoittuu kokonaisuudessaan
Kiimassuon suunnitellun tuulivoimapuistoalueen eteläpuolelle, minkä vuoksi alueella ei hankkeen yhteydessä ole
tarpeen toteuttaa rakentamis- tai maanmuokkaustoimia.
Näin olleen hankkeella ei ole suoraa vaikutusta lintujen pesimiseen ja niiden käyttämiin elinympäristöihin Torronsuon
alueella. Tuulivoimaloiden ja niiden toteuttamisen aiheuttamat epäsuorat vaikutukset (vaikutusmekanismeista erityisesti tuulivoimaloiden rakentamisen ja toiminnan aikainen melu, mahdolliset häiriövaikutukset, törmäysriskien
kasvu sekä lintujen taipumus vältellä liikkumista tuulivoima-alueilla ja siitä aiheutuvat estevaikutukset) voivat kuitenkin ulottua selkeästi myös varsinaisten rakentamisalueiden ulkopuolelle. Tuulivoimapuiston toteuttamisvaiheessa melua aiheuttavat erityisesti voimaloiden sekä niiden
edellyttämien huoltoteiden rakentamistoimet ja voimaloiden toimintavaiheessa vastaavasti ensisijaisesti voimaloiden omat käyntiäänet. Yleisesti melun lisääntymisellä
on havaittu olevan negatiivinen vaikutus alueella pesivien lintujen määrään (mm. Kuitunen ym. 1998, Francis ym.
2009). Torronsuon tapauksessa lähimpien rakennusalueiden etäisyys Natura-alueesta pienentää kuitenkin mahdollisten häiriövaikutusten riskiä Torronsuon alueella pesivien
lajien kannalta. Esimerkiksi tuulivoimaloiden toiminnan aikaisten melualueiden arvioidaan mallinnuksen perusteella rajautuvan lähes kokonaisuudessaan kansallispuistoalueen ulkopuolelle (katso kappale 13.1), minkä vuoksi hanke
ei merkittävällä tavalla muuta melutasoja Torronsuon kansallispuistoalueella. Hankealueen ja kansallispuiston välisellä alueella on jo nykyisin melko paljon vakituista asutusta ja
muuta ihmistoimintaa, jotka voidaan tässä yhteydessä arvioida todennäköisesti merkittävämmäksi häiriönlähteeksi
Torronsuon pohjoisosissa pesivien lajien kannalta.
Valtaosa Torronsuon ja Talpianjärven alueella pesivistä lajeista (mm. metsäkana- ja varpuslinnut sekä valtaosa
108
kahlaajista) etsii ravintonsa pääasiassa oman pesäpaikkansa lähiympäristössä, minkä vuoksi näiden lajien säännöllinen liikkuminen suunnitellulla tuulivoimapuistoalueella on
epätodennäköistä. Kansallispuistossa pesivistä, lintudirektiivin liitteen I lajeista pisimpiä ruokailulentoja tekevät lähinnä
suuremmat petolinnut (mm. sääksi, rusko- ja sinisuohaukka, mehiläishaukka) sekä kaakkuri, joiden ruokailualueet sijoittuvat usein etäämmälle niiden varsinaisesta pesäpaikasta. Nämä lajit on useissa tutkimuksissa arvioitu usein myös
mahdollisten törmäysriskien kannalta herkiksi lajeiksi johtuen niiden lentokäyttäytymisestä (hidas kaartelu nousevien
ilmavirtausten mukana), joka altistaa ne osaltaan törmäyksille voimaloiden lapojen kanssa, mutta myös niiden hitaasta lisääntymisnopeudesta, joka nostaa edelleen yksittäisten
törmäysten merkitystä lajien kannan kehityksen kannalta
(Langston & Pullan 2003). Suunniteltu tuulivoima-alue sijoittuu valtaosin metsätalous- ja osin teollisuuskäytössä
(Kiimassuon jätekeskusalue) oleville alueille, jotka eivät lukeudu erityisesti edellä mainittujen petolintujen suosimiin
ruokailu- tai saalistusalueisiin. Tästä syystä tuulivoimaloiden
aiheuttamien törmäysriskien arvioidaan jäävän Torronsuon
alueella pesivien lajien osalta vähäisiksi ja aiheutuvan lähinnä yksittäisistä satunnaistapauksista. On todennäköisesti, että osa Torronsuon alueella pesivistä petolinnuista
saattaa myös pyrkiä välttelemään lentämistä tuulivoimapuistoalueella, mikä pienentää osaltaan myös mahdollisia
törmäysvaikutuksia. Tätä käyttäytymistä on jo rakennetuissa tuulivoimapuistoissa havaittu mm. kaakkurilla (Halley &
Hopshaug 2007) sekä maakotkalla (Walker ym. 2005).
Vaikutukset muuttolinnustoon
Pesimälinnuston ohella Torronsuon kansallispuisto sekä sitä
reunustavat peltoalueet toimivat tärkeänä levähdys- ja ruokailualueena useille lintulajeille. Suunnitellut tuulivoimalat
sijoittuvat kokonaisuudessaan Torronsuon alueen ja sen lähiympäristössä sijaitsevien tärkeiden muuttolintujen levähdysalueiden pohjoispuolelle, käsiteltyjen metsäalueiden
luonnehtimalle kivennäismaaselänteelle. Keski-Euroopassa
tehtyjen seurantojen perusteella tuulivoimaloiden häiriövyöhykkeiden (ts. vyöhykkeiden, joilla ruokailevien lintujen
määrät ovat ympäröiviä alueita pienempiä) on muuttolinnuilla havaittu ulottuvan enimmillään 600–800 metrin päähän tuulivoima-alueesta (Hötker ym. 2006). Kiimassuon alueelle suunnitellun tuulivoimapuiston osalta hankealue sijoittuu lähimmillään noin 700 metrin ja lähimmät voimalat
vastaavasti hieman yli kilometrin päähän Torronsuon alueen lähimmistä levähdysalueista (Talpianjärvi ja sen laskupuron varressa olevat peltoalueet, Kalliojärvi), minkä vuoksi tuulivoimaloiden toteuttamisen ei pitäisi suoraan merkittävällä tavalla vaikuttaa Torronsuon alueen houkuttelevuuteen muuttolintujen kannalta. Vaikutusten arvioinnin
kannalta tärkeämmiksi vaikutusmekanismeiksi voidaankin
tässä yhteydessä nostaa erityisesti suunniteltujen tuulivoimaloiden linnuille aiheuttamat törmäysriskit sekä toisaalta
tuulivoima-alueiden mahdolliset estevaikutukset, jotka voivat osaltaan vaikuttaa lintujen käyttämiin muuttoreitteihin
sekä lintujen kerääntymiseen perinteisille levähdysalueille.
Suuret kerääntymäalueet keskittävät yleensä merkittävissä
määrin lähialueiden kautta kulkevaa muuttoa, minkä vuoksi
lintujen muuttajamäärät sekä lentoaktiivisuus ovat kerääntymäalueiden ympäristössä (erityisesti lähtö- ja tulosuunnat) yleensä keskimääräistä suurempia.
Mahdollisten törmäys- ja estevaikutusten kannalta merkittävin laji on erityisesti kurki, joita voi Torronsuon alueelle kerääntyä sekä keväisin että syksyisin satojen yksilöiden
suuruisia parvia. Osan Torronsuolla lepäilevistä kurjista havaittiin kevään 2011 seurannassa muuttavan suunnitellun
tuulivoimapuistoalueen kautta, minkä vuoksi niihin kohdistuvat törmäysriskit ovat yleistä kurkimuuttoa suurempia.
Lisäksi Torronsuon alueelle saapuvien tai muutolle lähtevien kurkien törmäysalttiutta nostaa osaltaan myös niiden
lentokorkeus, joka voi levähdysalueiden läheisyydessä olla
yleistä matkalentokorkeutta matalampi. Törmäyshavainnot
kurjista ovat harvinaisia jo rakennetuissa tuulivoimapuistossa. Peto- ja lokkilintujen törmäyksiä sen sijaan on kirjattu
eri puolilla maailmaa, kun taas kurkien on havaittu Saksassa
melko säännöllisesti välttelevän liikkumista tuulivoima-alueiden läheisyydessä, minkä vuoksi suunniteltu tuulivoimapuisto tulee todennäköisesti osaltaan vaikuttamaan myös
kurkien käyttäytymiseen tuulivoimapuistoalueen läheisyydessä. Torronsuon Natura-alueeseen kohdistuvien vaikutusten kannalta suurin riskitekijä on se, miten tuulivoimalat
vaikuttavat Torronsuon alueen houkuttelevuuteen kurkien
kannalta sekä edelleen alueella lepäilevien kurkien määriin.
taista vaihtelua, mikä aiheuttaa arviointiin epävarmuutta.
Syysmuutonseurannan loppuraportti valmistuu myöhemmin, minkä vuoksi sitä ei vielä kokonaisuudessaan saatu mukaan tähän vaikutusten arviointiin. Tältä osin Naturavaikutusten arviointia tullaankin täydentämään YVAselostuksen jälkeen erillisen Natura-arvioinnin yhteydessä.
11.6.3 Arvioinnin epävarmuustekijät
11.6.4 Muut luonnonsuojelu- ja
luonnonsuojeluohjelmiin kuuluvat alueet
Torronsuon Natura-alueen direktiiviluontotyyppien ja liitteen II lajien osalta arviointiin ei sisälly epävarmuutta, sillä alueen luonnonolosuhteet tunnetaan hyvin. Pesimä- ja
muuttolinnustoon kohdistuvien vaikutusten osalta epävarmuuksia on sen sijaan enemmän johtuen epävarmuuksista
siinä, miten tuulivoimalat vaikuttavat yleensä sijoitusalueen
sekä sitä ympäröivien alueiden linnustoon (kappale 11.5.8)
sekä toisaalta puutteet alueen nykytilan kuvauksen osalta.
Natura-alueen kautta kulkevasta muuttolinnustosta
laadittiin kevätmuuton osalta erillisselvitys keväällä 2011
(Suomen Luontotieto 2011a, liite 2) ja syysmuuton osalta
seuranta on käynnissä (väliraportti Suomen Luontotieto
2011c, liite 4). Näiden selvitysten tavoitteena oli antaa perustietoa eri lajien muutosta Torronsuon sekä suunnitellun
tuulivoimapuiston kautta. Kurkien muuttoon liittyy vuosit-
11.6.3.1 Johtopäätökset hankkeen vaikutuksista
Torronsuon kansallispuiston luontoarvoihin ja Naturaarvioinnin tarpeesta
Suunniteltu tuulivoimapuisto sijoittuu lähimmillään vajaan
kilometrin päähän Torronsuon kansallispuistoalueesta, joka
on sisällytetty myös Natura-suojelualueverkostoon luonto- ja lintudirektiivin mukaisena alueena. Pesimälinnuston
ohella Torronsuon alue on myös tärkeä lintujen kevät- ja
syysmuutonaikainen ruokailualue. Tuulivoimaloiden häiriö- ja estevaikutukset sekä mahdolliset törmäysvaikutukset voivat erityisesti muuttolintujen osalta ulottua usein
selvästi suunnitellun tuulivoima-alueen ulkopuolelle, minkä vuoksi suunnitellulla hankkeella voi olla vaikutusta
myös Torronsuon alueen linnustoon. Tästä syystä suunnitellun tuulivoimapuiston vaikutuksista Torronsuon kansallispuistoalueeseen laaditaan hankkeen jatkosuunnittelun
yhteydessä luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen Naturaarviointi. Natura-arvioinnin kannalta keskeisiä vaikutusmekanismeja ovat tässä yhteydessä erityisesti tuulivoimaloiden vaikutukset Torronsuon alueen muuttolinnustoon sekä
alueella lepäileviin kurkiin. Muuttolintujen kannalta Naturaarvioinnin yhteydessä tarkastellaan Torronsuon alueelle kerääntyvien ja alueelta muutolle lähtevien lintujen muuton
ohjautumista suunnitellun tuulivoimapuistoalueen kautta
sekä arvioidaan tätä kautta edelleen hankkeen mahdollisia
vaikutuksia muuttolintuihin.
Muita hankealueen läheisyyteen sijoittuvia luonnonsuojelualueita ovat Jyrkänkallion luonnonsuojelualue
(YSA043234) Pellilänsuon ja valtatien pohjoispuolella
sekä Loimalammin-Salmistonmäen luonnonsuojelualue
(YSA205267) hankealueen ja Pyhäjärven välissä.
11.6.5 Vaikutukset suojelualueisiin VE1 ja VE2
Hankkeen toteuttamisesta ei etäisyydestä johtuen aiheudu
vaikutuksia muille hankealueen läheisyydessä sijaitseville
luonnonsuojelualueille. Tuulivoimalat voivat kuitenkin pieneltä osin lisätä Loimalammilla pesivien lintulajien (lähinnä
ruskosuohaukka sekä alueella joinakin vuosina pesivä naurulokki) törmäysriskejä, mikäli ne käyvät ruokailemassa tuu-
109
livoimala-alueella tai niiden ruokailulentoreitit kulkevat alueen kautta. Yksittäisistä voimaloista Loimalammin linnuston
kannalta huomionarvoisimmat ovat erityisesti kosteikon
eteläpuolelle sijoittuvat tuulivoimalat 31 ja 32, jotka sijoittuvat tässä yhteydessä lintujen pesimäalueen ja Kalliojärven
peltoalueen väliin. Kalliojärven lisäksi erityisesti petolintujen kannalta potentiaalisia saalistusalueita on kuitenkin
myös Loimalammin välittömässä läheisyydessä kosteikon
pohjoispuolella. Törmäysriskeistä aiheutuvat linnustovaikutukset arvioidaan Loimalammin osalta jäävän em. syistä
johtuen melko vähäisiksi eikä niillä arvioida olevan suoraan
vaikutusta suojelualueen linnuston kannalta.
11.6.5.1 Sähkönsiirron vaikutukset
luonnonsuojelualueisiin
Sähkönsiirto voimalaitosalueelta sähköasemille ja edelleen valtakunnanverkkoon ei edellytä uusien 110 kV voimajohtoyhteyksien rakentamista. Sähkönsiirto hoidetaan
metsäautoteiden varteen kaivettavilla maakaapeleilla.
Maakaapeleilla ei ole läheisille luonnonsuojelualueille kohdistuvia vaikutuksia.
11.6.6 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0
Tuulivoimaloiden rakentamatta jättämisellä ei ole vaikutuksia läheisiin luonnonsuojelualueisiin. Nollavaihtoehdossa
läheisten Natura- ja muiden suojelualueiden nykytila säilyy
ennallaan.
11.6.7 Haitallisten vaikutusten vähentäminen ja
lieventäminen
Hankkeen vaikutukset Natura- ja luonnonsuojelualueisiin
aiheutuvat pääasiassa tuulivoimaloiden linnuille aiheuttamista häiriö- estevaikutuksista sekä mahdollisten törmäysten aiheuttamasta aikuiskuolleisuuden kasvusta. Näitä vaikutuksia voidaan osaltaan pyrkiä ehkäisemään tuulivoimaloiden oikealle sijoittelulla, töiden huolellisella suunnittelulla sekä jossain määrin myös tuulivoimaloiden teknisillä ratkaisuilla. Mahdollisten linnustovaikutusten ehkäisemistä on
käsitelty laajemmin linnustovaikutusten arvioinnin yhteydessä kappaleessa 11.5.
11.7Luontodirektiivin liite IV(a) lajit ja
uhanalaiset lajit
11.7.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät
Uhanalaisten eliölajien tilanne tarkistettiin Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämästä Eliölajit-tietojärjestelmästä
sekä alueella aikaisemmin tehdyistä selvityksistä. Myös
maastoselvitysten yhteydessä tarkkailtiin uhanalaisten laji-
110
en esiintymistä alueella.
Luontodirektiivin liitteen IV(a) nisäkkäistä hankealueella
on tarkasteltu liito-oravia ja lepakoita. Nämä lajit on valittu
tarkastelukohteeksi, koska tuulivoimarakentamisella voi olla
näiden lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin kohdistuvia vaikutuksia. Viitasammakoiden esiintymistä ei selvitetty, sillä tuulivoimalaitokset sijoittuvat maaston lakialueille,
eikä hankkeen toteuttamisella ole vaikutusta lajin elinympäristöihin.
Luontodirektiivin liitteen IV(a) sekä valtakunnallisesti vaarantuneen (VU) liito-oravan esiintymistä Kiimassuon alueella selvitettiin muiden maastokäyntien yhteydessä toukokuussa 2011 (FM biologi Tarja Ojala ja FM maantieteilijä
Kirsi Lehtinen) inventoimalla tuulivoimalaitosten ja yhdysteiden alueen vähälukuiset kuusivaltaiset metsät, jotka kehitysluokaltaan olivat vähintään varttuneita kasvatusmetsiä. Inventointi toteutettiin etsimällä liito-oravan jätöksiä lähinnä järeiden kuusten tyviltä, sillä sekä alueen karuudesta
että intensiivisistä metsänkäsittelyistä johtuen haapapuustoa on alueella erittäin niukasti. Vähälukuiset järeät kuusikot
taas ovat pääsääntöisesti yhden puulajin voimakkaasti harvennettuja metsiä.
Kaikki lepakkolajit on rauhoitettu luonnonsuojelulailla ja
ne kuuluvat luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin. Suomi on
myös liittynyt Euroopan lepakoiden suojelusopimukseen
(EUROBATS). Suomessa on tavattu 14 lepakkolajia, joista
yleisimmät ovat pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa, isoviiksisiippa ja korvayökkö (taulukko 11-6).
Tuulivoimapuiston alueella ja lähiympäristössä tehtiin
lepakkokartoitus neljän yön havainnointina kesä- ja heinäkuussa 2011 (FM biologi Tarja Ojala). Kartoituksessa pyrittiin
selvittämään, onko tuulivoimapuiston alue lepakoille merkityksellinen ruokailualueena tai levähdyspaikkana. Lisäksi
lepakoita kartoitettiin hankealueen eteläpuolella sijaitsevalla Sukulan kylällä vertailutiedon saamiseksi. Kartoitusyöt
olivat 13.6., 15.6. sekä 1.7. Kahtena ensimmäisenä yönä
oli puolipilvistä ja lämpötila +11 astetta. Heinäkuun alun
kartoitusyönä taivas oli pilvetön ja lämpötila +19 astetta.
Kartoitus suoritettiin klo 23–04 välisenä aikana. Lisäksi detektori jätettiin äänittämään hankealueen pohjoispuolella sijaitsevan lammen rantaan yhdeksi yöksi (12.6). Alueen
laajuudesta johtuen aktiivinen kartoitus suoritettiin polkupyörällä ja autolla liikkuen. Kartoitusreitit on esitetty kuvassa 11-47.
11.7.2 Vaikutusmekanismit
Tuulivoimapuiston vaikutukset liito-oravien elinympäristöihin ilmenevät ainoastaan rakentamisen aikana, mikäli tuulivoimalaitosten tai voimajohtoyhteyksien tieltä hakataan liito-oravien ruokailuun, levähtämiseen tai siirtymiseen käyttämiä puita.
Tuulivoimalat vaikuttavat lepakoihin ensisijaisesti aikuisten lisääntyneen törmäyskuolleisuuden kautta elinympäristömuutosten ja häirinnän jäädessä nykytietojen mukaan
varsin pieniksi. Suorien törmäysten ohella tuulivoimaloiden aiheuttamaa lepakkokuolleisuutta voi linnuista poiketen kuitenkin lisätä lepakoiden suurempi alttius pyörivien
lapojen aiheuttamille ilmanpaineen muutoksille, erityisesti
nopealle ilmanpaineen laskulle, jotka voivat joissain tilan-
teissa aiheuttaa suoraan lepakon kuoleman niiden keuhkoihin muodostuvista ilmakuplista aiheutuvien verisuonivaurioiden sekä sisäisen verenvuodon kautta (nk. barotrauma).
Suorien fyysisten törmäysten ja ilmanpaine-erojen aiheuttaman lepakkokuolleisuuden keskinäisestä merkityksestä kuolinsyyn aiheuttajana ei vielä tunneta tarkasti, mutta
esimerkiksi Kanadassa tehdyssä tutkimuksessa tuulivoimaloihin kuolleista lepakoista kaikkiaan 90 % havaittiin kärsi-
Taulukko 11-6. Suomessa tavatut lepakkolajit ja niiden esiintyminen EUROBATS-raportin mukaan. Taulukon tietoja on täydennetty Salovaaran
(2007) ja Lappalaisen (2008) perusteella. Tähdellä merkityt lajit eivät olemassa olevien tietojen mukaan talvehdi Suomessa.
Laji
Lajin esiintyminen Suomessa
Vesisiippa (Myotis daubentonii)
Etelä- ja Keski-Suomessa 63–64°N asti
Lampisiippa (M. dasycneme)
Paikoin Etelä-Suomessa (1 talvehtimishavainto vuodelta 2002, havainto
kahdesta yksilöstä kesällä 2006)
Isoviiksisiippa (M. brandtii)
Etelä- ja Keski-Suomessa 64–65°N asti
Viiksisiippa (M. mystacinus)
Etelä- ja Keski-Suomessa 64–65°N asti
Ripsisiippa (M. nattereri)
Harvinaisena Etelä-Suomessa
*Isolepakko (Nyctalus noctula)
Laikuittaisesti Etelä-Suomessa
Pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii)
Koko maassa
*Etelänlepakko (E. serotinus)
Harvinainen, yksi havainto Hangosta v. 2008
*Kimolepakko (Vespertilio murinus)
Laikuittaisesti Etelä-Suomessa
*Vaivaislepakko (Pipistrellus pipistrellus)
Laikuittaisesti Etelä-Suomessa (ensimmäinen havainto vuodelta 2001)
*Kääpiölepakko (Pipistrellus pygmaeus)
Paikoin Etelä-Suomessa (ensimmäinen havainto vuodelta 2007)
*Pikkulepakko (Pipistrellus nathusii)
Paikoin Etelä-Suomessa
Korvayökkö (Plecotus auritus)
Etelä- ja Keski-Suomessa 63°N asti
Kuva 11‑47 Lepakkokartoituksessa käytetyt reitit sekä passiivisen havainnointipaikan sijainti.
111
vän sisäisestä verenvuodosta, kun fyysisestä törmäyksestä
aiheutuvia vammoja, jotka voisivat selittää sen kuoleman,
löydettiin vain noin puolella tutkituista yksilöistä.
Lepakot voivat altistua törmäyksille tuulivoimaloiden
kanssa ravinnonhankintansa aikana sekä muutto- ja siirtymälentojen aikana. Tuulivoimaloiden aiheuttama törmäyskuolleisuus vaihtelee niillä lintujen tapaan huomattavasti
tuulivoimaloiden sijainnin ja niiden teknisten ominaisuuksien mukaan, mikä korostaa osaltaan hankekohtaisen suunnittelun tärkeyttä myös tuulivoimapuiston lepakoille aiheuttamien haittavaikutusten minimoimiseksi. Suurinta tuulivoimaloiden aiheuttama lepakkokuolleisuus on tutkimusten mukaan yleisesti myöhään kesällä ja alkusyksystä, joka
vuodenajallisesti ajoittuu lepakoiden syysmuuton sekä lisääntymis- ja talvehtimisalueiden välisten siirtymien ajankohtaan. Lisäksi useissa sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa
tehdyissä tutkimuksissa merkittävän osan lapoihin törmänneistä lepakoista on havaittu kuuluvan erityisesti muuttaviin lajeihin, mikä tukee osaltaan käsitystä tuulivoimaloiden
synnyttämästä törmäysriskistä erityisesti muuttolennossa
oleville lepakoille.
Syiksi muuttavien lepakoiden törmäysherkkyydelle on
esitetty mm. kaikuluotauksen vähäisempää käyttöä muuttomatkan aikana verrattuna tavalliseen saalistuslentoon
sekä tuulivoimarakenteiden houkuttelevuutta mahdollisina lepopaikkoina. Lisäksi muuttomatkalla olevat lepakot pysähtyvät usein saalistamaan matkansa aikana, mikä
voi merkittävästi lisätä lepakoiden paikallisia yksilömääriä
sekä nostaa tätä kautta tuulivoimaloiden mahdollisia törmäysvaikutuksia alueen lisääntyneen lepakkoaktiivisuuden
vuoksi.
11.7.3 Nykytilanne
11.7.3.1 Uhanalaiset lajit
Eliölajit-tietojärjestelmän mukaan hankealueen itäosassa on tehty vuonna 2000 havainto vaarantuneesta (VU)
korpihohtosammalesta pienialaisen korpijuotin alueelta.
Hankealueen ulkopuolella, Turun valtatiestä luoteeseen on
tehty vuonna 1998 havainto vaarantuneesta (VU) hirvenkellosta sekä vuonna 1996 havainto vaarantuneesta (VU)
kirjomaayökkösestä. Loimalammin alueelta on tehty vuonna 2001 havainto silmälläpidettävästä (NT) turrisammalesta.
11.7.3.2 Liito-oravat
Selvitysalueella ei tehty havaintoja liito-oravista. Lajista on
tehty yksittäinen aikaisempi papanahavainto todennäköisesti läpikulkumatkalla olleesta yksilöstä Hirsikorven peltoalueen kupeesta (Kiimassuon OYK). Hankealueen ulkopuolella lajia on havaittu Forssantien/Jokioistentien pohjoispuolelta vuonna 2009.
11.7.3.3 Lepakot
Lepakoista tehtiin useita satoja havaintoja kolmena aktiivisena kartoitusyönä. Valtaosa havainnoista sijoittui Sukulan
kylän ympäristöön, missä on runsaasti vanhoja päiväpiiloiksi soveltuvia rakennuksia sekä saalistukseen soveltuvia
suojaisia pihoja ja puutarhoja. Sen sijaan hankealueen pohjoispuolella sijaitsevan lammen rannalta ei saatu lepakoista
yhtään havaintoa. Yksittäisiä pohjanlepakkohavaintoja tehtiin lisäksi Häiviän kylällä hankealueen itäpuolella sekä hankealueen länsireunalla metsäautotien päällä.
Kuva 11-48 Tiedossa olevat aikaisemmat havainnot uhanalaisista lajeista hankealueella ja sen ympäristössä (Syke/Kiimassuon OYK) sekä hankevaihtoehto 1.
112
Kuva 11‑49. Lepakoiden elinalue Sukulan kylällä sekä hankealueella ja sen itäpuolella tehdyt havainnot pohjanlepakoista.
Valtaosa lepakoista oli pohjanlepakoita, jotka saalistivat
pääasiassa Sukulantien varrella sijaitsevien rehevien lehtimetsien tuntumassa. Lisäksi kahtena yönä tehtiin samalla
paikalla sekä näkö- että detektorihavainto isolepakoista, jotka saalistivat Raaskan tilan koillispuolella jyrkänteen lehtimetsässä. Paikalliselta saadun tiedon perusteella lepakoita
käytiin kuuntelemassa myös Jaakkolan tilan 400 vuotta vanhan aitan pihassa, mistä saatiin kymmeniä havaintoja vesija viiksi/isoviiksisiipoista. Räystään alta saalistamaan lähteneistä vesi- ja viiksi/isoviiksisiipoista valtaosa suuntasi kohti
kaakkoa, pieni osa länteen. Lajien mahdollisesta lisääntymisestä vanhan aitan suojissa ei ole tietoa. Kuvassa 11-49 on
esitetty lepakoiden kannalta merkittävä alue Sukulan kylällä sekä muutamat yksittäiset havainnot pohjanlepakoista
hankealueelta ja sen itäpuolelta.
onkin mahdollista ja todennäköistä, että alueella tavataan
muitakin lajeja kuin nyt kartoituksen yhteydessä havaitut
yleiset lajit.
11.7.5 Tuulivoimapuiston toiminnan aikaiset
vaikutukset VE 1 ja VE 2
Tuulivoimapuistolla ei ole toiminnan aikaisia vaikutuksia iito-oraviin. Tuulivoimapuiston toiminnan aikaiset vaikutukset myös lepakoihin jäävät vähäisiksi, sillä Sukulan kylän
lepakot suuntaavat saalistusmatkoillaan pääasiassa hankealueelta poispäin. Suunniteltu tuulivoimapuisto sijoittuu
myös kokonaisuudessaan metsätalousvaltaiselle alueelle,
jolla ei todennäköisesti sijaitse lepakoiden kannalta merkittäviä muuttoväyliä.
11.7.4 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen
IV(a) lajeihin ja uhanalaisiin lajeihin VE1 ja VE2
Korpihohtosammalen kasvupaikkaan ei kohdisteta rakentamista kummassakaan hankevaihtoehdossa. Kohteen sijainti
tulee ottaa huomioon rakentamisen aikana.
Tuulivoimapuiston rakentamisella ei ole vaikutuksia liitooravien elinolosuhteisiin, sillä tuulivoimalaitokset ja huoltotiet sijoittuvat alueille, joilla ei ole lajille soveliasta elinympäristöä. Hankealueella ei myöskään ole lepakoille saalistusalueiksi soveltuvia reheviä lehtipuumetsiä tai vesistöjä,
eikä myöskään päiväpiiloiksi soveltuvia vanhoja kolopuita,
sillä alueella on harjoitettu intensiivistä metsätaloutta. Sen
sijaan Sukulan kylä on lepakoille tärkeä elinympäristö ja
Kuva 11‑50. Vesi- sekä viiksi/isoviiksisiippojen jätöksiä Jaakkolan tilan
vanhan aitan seinustalla.
113
11.7.6 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0
Mikäli hanketta ei toteuteta, liito-oraviin ja lepakoihin kohdistuvat vaikutukset liittyvät lähinnä maankäytön muutoksiin ja alueella harjoitettavaan metsätalouteen.
11.7.7 Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja
lieventäminen
Hankkeen mahdollisia vaikutuksia lepakoihin voidaan vähentää säilyttämällä hankealueella sijaitsevat suuret kivikot,
merkittävät kolopuut sekä mahdolliset autiot rakennukset,
jotka voivat toimia lepakoiden päiväaikaisina piilopaikkoina
mutta myös mahdollisina talvehtimispaikkoina. Näin lepakoiden kannalta merkittävät lisääntymis- ja talvehtimisalueet voidaan hankealueella turvata hankkeen toteuttamisesta huolimatta.
11.7.8 Arvioinnin epävarmuustekijät
Liito-oravien osalta arviointiin ei sisälly epävarmuutta, sillä
maastoinventoinnit tehtiin keväällä, jolloin liito-oravien jätökset olivat vielä hyvin nähtävissä. Lepakoiden osalta epävarmuutta liittyy lähinnä siihen, ettei lepakoiden muuttoreittejä tässä yhteydessä selvitetty; yleinen käsitys kuitenkin
on, että lepakoiden muuttoreitit ovat samankaltaiset kuin
linnuilla ja ne seurailevat lähinnä rannikkolinjoja ja muita ilmasta selkeästi havaittavia maastonmuotoja.
114
12.Vaikutukset luonnonvarojen
hyödyntämiseen
12.1Materiaalikulutusvertailu
Suurin osa ympäristövaikutuksista kohdistuu tuulivoimaloiden ja niiden oheisrakenteiden valmistamiseen, joka edellyttää raaka-aineita ja energiaa. Tuulivoimaloiden rakenteet
on tehty pääasiassa teräksestä. Lisäksi niiden konehuoneessa käytetään muun muassa kupari- ja alumiinikomponentteja. Voimalan lavat ovat yleensä lasikuitua, jonka raaka-aineita ovat puolestaan lasi ja polyesterikuitu. Metallien louhiminen ja käsittely kuluttaa huomattavia määriä energiaa ja
raaka-aineita ja aiheuttaa siksi usein merkittäviä ympäristövaikutuksia, kuten päästöjä veteen ja ilmaan sekä muutoksia tuotantoalueiden ympäristössä. Ympäristövaikutusten
suuruutta voidaan hallita erityisesti voimalaitoskomponenttien tuotannon aikaisilla toimintatavoilla ja käytetyn
energian tuotantotavalla.
Taulukossa 12-1 on esitelty tuulivoimapuiston elinkaarensa aikana kuluttamia materiaalivarantoja suhteessa tuulivoimapuiston tuottaman sähköenergian määrään. Eniten
tuulivoimatuotanto kuluttaa elinkaarensa aikana vettä,
jota käytetään laitoskomponenttien valmistusprosesseissa
ja niiden edellyttämässä energiatuotannossa. Seuraavaksi
eniten tuulivoimatuotanto kuluttaa tuulivoimalan rungon
päämateriaalina käytettävää terästä sekä eri tuotantoprosesseissa käytettyjä energianlähteitä, kuten kivihiiltä, maakaasu ja öljyä.
Tuulivoimapuistojen tehokkuutta energiantuotantomuotona on selvitetty useissa tutkimuksissa käyttämällä
elinkaarianalyysiin pohjautuvia menetelmiä. Erityisesti tutkimuksilla on haluttu selvittää tuulivoimaloiden rakentamisen aikaisen energiankulutuksen ja voimalan toiminta-aikanaan tuottaman energiamäärän välistä suhdetta. Yleisesti
tuulivoimapuiston on arvioitu tuottavan sen rakentamisessa ja käytöstä poistossa kuluvan energiamäärän keskimäärin 4–6 käyttökuukauden aikana. Laskennassa otetaan huomioon varsinaisen tuulivoimapuiston ohella myös niissä
käytettävät voimajohdot, sähköasemat ym. oheisrakenteet
(Schleisner 2000, Vestas 2006).
Taulukko 12‑1 Arvio 3 MW merituulivoimalan (malli Vestas V90) elinkaaren
aikaisesta materiaalikulutuksesta suhteessa tuotetun energian määrään.
Luvuissa on huomioitu varsinaisten voimalaitosten ohella myös niiden
edellyttämät voimajohdot ym. oheisrakenteet (Vestas 2006).
Materiaali
Vesi
Kivihiili
Raakaöljy
Rauta
Maakaasu
Kvartsihiekka
Ligniitti
Kalkkikivi
Natriumkloridi (vuorisuola)
Kivi
Savi
Sinkki, alumiini, mangaani, kupari,
lyijy
Kulutus (g/kWh)
49,346
0,740
0,630
0,419
0,375
0,335
0,324
0,126
0,051
0,055
0,031
0,03–0,41
12.2Metsästys ja riistanhoito
12.2.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät
Forssan Kiimassuon tuulivoimapuistoalueen nykyisestä
metsästyskäyttöarvosta saatiin tietoa pyytämällä lausuntoja alueen riistanhoitoyhdistyksiltä. Tietoja saatiin Forssan−
Tammelan riistanhoitoyhdistykseltä (Heikki Sillanpää,
17.4.2011) ja Jokiläänin riistanhoitoyhdistykseltä (Heikki
Tanhuapää, 10.4.2011). Metsästysseurojen edustajilta pyydettiin tietoja alueen metsästystoiminnan aktiivisuudesta ja
riistakannasta sekä alueen merkityksestä metsästysalueena.
Hankkeen vaikutuksia metsästykseen ja riistanhoitoon sekä
riistaeläimiin arvioitiin pääasiassa kirjallisuudesta kerätyn
tiedon avulla.
12.2.2 Metsästyksen ja riistanhoidon nykytila
Forssan Kiimassuon Jokioisten kunnan puoleinen tuulivoimapuistoalue kuuluu Jokiläänin riistanhoitoyhdistyksen
alaisuuteen. Forssan ja Tammelan puoleinen tuulivoimapuistoalue kuuluu Forssan−Tammelan riistanhoitoyhdistyksen alaisuuteen. Alueella toimii kolme paikallista metsäs-
115
tysseuraa. Forssan ja Tammelan alueella toimii Halli ry sekä
Forssan metsästysseura ry ja Jokioisten alueella Jokioisten
Kontio ry. Halli ry:n ja Forssan metsästysseura ry:n yhteenlaskettu jäsenmäärä on 350 ja Jokioisten kontio ry:n 130.
Kaikilla jäsenillä on metsästysoikeus alueella.
Alueella harjoitetaan sekä lintu- että nisäkäsriistan metsästystä. Tärkeimpiä riistaeläimiä ovat hirvieläimet (hirvi,
valkohäntäpeura ja kauris) ja metsäkanalinnut (teeri, pyy
ja fasaani). Muista riistalajeja alueella ovat rusakko, metsäjänis, ilves, kettu, supikoira, mäyrä, näätä, lehtokurppa ja
sorsalinnut. Hirvijahdissa on vuosittain mukana Forssan−
Tammelan riistanhoitoyhdistyksen alueella vuodesta riippuen noin 110 henkilöä. Alue on tärkeä etenkin suurena,
yhtenäisenä metsäalueena, joka mahdollistaa muun muassa metsästyskoirien käytön. Alueen pelätään molemmissa
saaduissa lausunnoissa pirstaloituvan tuulivoimaloiden ja
niiden uusien huoltoteiden rakentamisen myötä.
12.2.3 Vaikutukset metsästykseen ja
riistanhoitoon: VE1 ja VE2
12.2.2.3 Rakentamisen aikaiset vaikutukset
metsästykseen ja riistanhoitoon
Hirvieläinten kannalta tuulivoimapuistojen merkittävimmät vaikutukset aiheutuvat pääasiassa hankkeen rakentamisvaiheessa, jolloin ihmistoiminnan määrä on suunnittelualueella suurimmillaan. Rakentamisen aikainen häirinnän
seurauksena on todennäköistä, että osa lähimpänä voimakkaimman rakentamisen alueella ruokailevista tai lisääntyvistä hirvieläimistä tulee siirtymään rauhallisemmille alueille.
Vaikutukset voidaan kuitenkin arvioida pääosin väliaikaisiksi eläinten palatessa vanhoille ruokailu- ja elinalueilleen rakentamisen aiheuttaman häirinnän vähentyessä.
12.2.3.2 Tuulivoimapuiston vaikutukset
metsästykseen ja riistanhoitoon
Hirvieläinten käyttäytymisestä tuulivoimaloiden läheisyydessä tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että voimaloiden suorat, käytönaikaiset vaikutukset, esim. melu ja visuaaliset häiriötekijät, ovat kokonaisuudessaan suhteellisen
pieniä, eivätkä hirvet merkittävällä tavalla vierasta niiden
elinympäristöön sijoitettavia voimalarakenteita. Esimerkiksi
Oklahomassa Yhdysvalloissa tuulivoimapuiston rakentamisen ei havaittu merkittävästi muuttaneen saksanhirvien ruokailu- tai elinalueita lukuun ottamatta voimaloiden
varsinaisia rakentamisalueita, joiden käyttö saksanhirvillä
väheni lähinnä jäkälien määrän alenemisen seurauksena.
Vastaavia tuloksia tuulivoimaloiden pienistä häiriövaikutuksista hirvieläimiin on Yhdysvaltojen ohella saatu myös mm.
Norjassa, jossa on tutkittu aitauksissa ruokailevien porolaumojen käyttäytymistä suhteessa käytössä oleviin ja pysäy-
116
tettyihin voimaloihin.
Tuulivoimapuiston hirvieläimille aiheuttamien vaikutusten kannalta keskeisessä asemassa ovat hirvien kannalta merkittävimpien ruokailu- ja lisääntymisalueiden säilyttäminen, jotta niiden ravinnonhankintamahdollisuudet
pystytään alueella osaltaan turvaamaan tuulivoimapuiston rakentamisesta huolimatta. Suunnitellun tuulivoimapuiston osalta sekä tuulivoimalat että niiden edellyttämät
huoltotiet ja voimajohdot on sijoiteltu suurilta osin olemassa olevien teiden mukaisesti, jotta hankkeen aiheuttamia elinympäristömuutosten määrää sekä mm. metsä- ja
suo-alueiden pirstaloitumista pystyttäisiin vähentämään.
Lisääntymisaikanaan keväällä ja alkukesästä erityisesti naarashirvet hakeutuvat koiraita useammin varttuneempiin
metsiin ja suoalueiden reunoihin, mihin voivat olla syynä
ruokailumahdollisuuksien ohella myös tiheämmän kasvillisuuden tarjoama suoja synnyttämään valmistautuvalle hirvinaaraalle. Näihin elinympäristöihin ei hankkeen yhteydessä kohdistu merkittäviä rakennustoimia, minkä takia myös
niihin kohdistuvat vaikutukset voidaan arvioida pieniksi.
Talvehtimisalueinaan hirvet suosivat vastaavasti usein avohakkuualoja sekä nuorten mäntyjen luonnehtimia taimikoita, joiden määrä suunnittelualueella on suhteellisen suuri, eivätkä rakentamistoimet merkittävästi vähennä niiden
määrää suunnittelualueella. Erityisesti voimalinjojen rakentaminen ja niiden yhteyteen muodostuvat taimikkoalueet
voivat osaltaan jopa lisätä hirville soveliaiden ruokailualueiden määrää alueella.
Tuulivoimapuiston yhteyteen rakennettavat huoltotiet
vastaavat kooltaan metsäautoteitä, joiden liikennemäärät
eivät pääsääntöisesti nouse merkittäviksi. Tästä syystä niiden synnyttämät estevaikutukset hirvien liikkumisen kannalta ovat todennäköisesti hyvin pieniä. Rakennettavat
huoltotiet ja olemassa olevien tieyhteyksien parantaminen
helpottavat kulkemista ja siten metsästystä hankealueella.
Metsästys ja riistanhoito alueella voi jatkua. Lähinnä hirvenmetsästyksen järjestelyihin hankkeella voi olla vähäisiä
vaikutuksia. Metsästysseurojen on tarkistettava ampumalinjat ja jahtitornien sijainti, jotta voimaloille ei aiheudu vaurioita ja kimmokkeiden vaara saadaan eliminoitua.
12.2.3.3 Sähkönsiirron vaikutukset metsästykseen ja
riistanhoitoon
Tuulivoimapuiston tapaan sähkönsiirron toteuttaminen
vaikuttaa alueen metsästykseen voimakkaimmin rakentamisvaiheensa aikana, jolloin ihmistoiminta sekä siitä aiheutuvat häiriötekijät voimajohtojen rakentamisalueella lisääntyvät. Yleisesti hirvieläinten on havaittu välttelevän aktiivisimman rakentamisen aluetta, minkä takia hirvieläinten voidaan arvioida siirtyvän etäämmälle suunnitellun voimajohdon rakentamisalueelta. Lisäksi rakentamisvaiheessaan voi-
majohtojen rakentamistoimet voivat rajoittaa metsästystä
voimajohtojen rakentamisalueilla ihmisten turvallisuuden
vuoksi.
Käytön aikaisia sähkönsiirron vaikutuksia hirvieläimiin ei
ole, koska alueelle ei tarvita uusia ilmajohtoja.
12.2.4 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0
Nollavaihtoehdossa hankealueelle ei sijoiteta tuulivoimapuistoa, minkä johdosta alueen riistaeläinten osalta tilanne
säilyy ennallaan. Eläinkantojen suuruudessa ilmenee luontaista vaihtelua joka voi heijastua myös vuosittaisiin saalismääriin.
12.2.5 Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja
lieventäminen
Tuulivoimapuiston hirvieläimille aiheuttamien vaikutusten
kannalta keskeisessä asemassa ovat hirvien kannalta merkittävimpien ruokailu- ja lisääntymisalueiden säilyttäminen,
jotta niiden ravinnonhankintamahdollisuudet pystytään
alueella osaltaan turvaamaan tuulivoimapuiston rakentamisesta huolimatta.
sekä kunnostettaville ja/tai rakennettaville tiealueille ja niiden reuna-alueille (maakaapelit). Näiltä alueilta puustoa ja
kasvillisuutta tullaan poistamaan sekä raivaamaan myös toiminnan aikana. Rakentamis- ja nostoaloilta alueen puustoa
poistetaan alle hehtaarin (100 m x 100 m) alalta. Jatkossa
tornin läheisyyteen voi istuttaa puita. Tornin juureen tarvitsee varata ainoastaan huoltotöiden (nosturin) vaatima
huoltoalue.
Hankkeen vaikutukset kohdistuvat rakentamisaikaan,
jolloin rakennetaan ja kunnostetaan tuulivoimaloille meneviä teitä. Tällöin metsätaloustoiminta alueella voi hankaloitua teiden osittaisen käytön esteen tai korvaavien kiertoteiden käytön vuoksi. Rakentamisvaiheen ja siten metsätaloustoimintaan (puiden kuljetus hakkuualueilta) vaikuttavan
hanketoiminnan on arvioitu kestävän korkeintaan vuoden
ajan. Vaikutus on tilapäistä.
Hankealueella, muulla kuin tuulivoimaloiden perustamisaloilla, metsätalouteen (puiden kaato ja kuljetus) ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta hankkeen toiminnan
aikana.
12.5Riskit ja häiriötilanteet
12.5.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät
12.2.6 Arvioinnin epävarmuustekijät
Metsästykseen kohdistuvien vaikutusten arviointi on tehty
pääosin kirjallisuustietojen perusteella. Hankealueen riistalle tärkeistä alueista ei ole olemassa yksityiskohtaista tietoa.
12.3Kalasto, kalastus ja kalatalous
Hankealueella ei ole merkittäviä pintavesialueita (lampia tai
puroja). Suoalueet ja maastonpainanteet on suurilta osin
ojitettuja. Alueella ei ole kalastusta tai kalataloutta, eikä näin
ollen merkittäviä vaikutuksia kalastoon tai kalatalouteen.
12.4Metsätalous
Tammelan ja Jokioisen kunnissa maa- ja metsätalous on
huomattava elinkeino. Hankealue on metsätalousvaltaista aluetta, jossa hakkuukypsiä metsiä esiintyy vähän (luku
11.3.3). Hakkuukypsiä alueita on havaittu tuulivoimaloiden
1, 2 ja 9 alueilla ja niiden läheisyydessä. Tuulivoimalat 1 ja 2
sijoittuvat hankealueen länsipuolelle ja tuulivoimala 9 hankealueen pohjoispuolelle Jokioisen kunnan alueelle.
Metsätaloudella on havaittu olleen vaikutusta alueen linnustoon (luku 11.5) sekä luonnontilaisten purojen ja uomien tilaan (luku 11.3).
Hankkeen vaikutukset metsätalouteen rajautuvat hankkeesta vastaavan vuokraamille alueille (perustamisalueet)
Arviointimenettelyn yhteydessä arvioitiin suunnitellun tuulivoimapuiston riskejä ja niiden vaikutuksia ympäristöön ja
turvallisuuteen. Erikseen arvioitiin rakentamisen aikaisia vaikutuksia ja käytön aikaisia vaikutuksia. Lisäksi tarkasteltiin
riskien todennäköisyyttä ja keinoja riskien vähentämiseksi.
Lähtöaineistona käytettiin kirjallisuustietoja rakentamisesta, toteutettuja ympäristövaikutusten arviointeja ja niiden
yhteydessä tehtyjä riskeihin ja turvallisuuteen liittyviä selvityksiä.
12.5.2 Rakentamiseen liittyvät riski- ja
häiriötilanteet
Rakentamisen aikaiset riskit liittyvät lähinnä työturvallisuuteen. Rakentamisen aikana liikenne lisääntyy teillä ja
turvallisuussyistä liikkuminen on kielletty koneiden työalueella, eikä pystytysnosturin läheisyyteen ole pääsyä.
Pystytysnosturin varoalue on kaksi kertaa nosturin korkeus.
Kaapelien rakentamisen aikana työalueella liikkuminen ei
ole turvallisuussyistä sallittua ja tuulivoimapuiston rakennusalue, jolla liikkuminen on rajoitettua, merkitään maastoon.
Voimajohtojen rakentamisen aikaiset riskit liittyvät työkoneiden liikkumiseen alueella. Rakentamisen aikana työalueella liikkuminen kielletään onnettomuusriskin vähentämiseksi.
117
Rakentamisessa käytettävistä laitteista ja kuljetuskalustosta voi onnettomuus- ja häiriötilanteessa päästä öljyä
maaperään tai vesistöihin. Öljymäärien arvioidaan kuitenkin olevan suhteellisen vähäisiä ja öljyvuoto on melko epätodennäköinen. Maaperään tai vesistöön päässyt öljyvuoto
pystytään rajaamaan ja puhdistamaan.
12.5.3 Tuulivoimapuiston mahdolliset riski- ja
häiriötilanteet
Suomessa yli 30 metriä korkeat lentoesteet on merkittävä Liikenteen turvallisuusviraston (TraFi) lentoesteluvassa
määräämällä tavalla. Tuulivoimala varustetaan lentoestevalolla, joka on tähän mennessä toteutetuissa suomalaisissa
voimaloissa ollut konehuoneen katolle sijoitettu matalatehoinen punainen valonlähde. Korkeilta tuulivoimaloilta (yli
150 m) voidaan edellyttää vilkkuvaa suurtehoista lentoestevaloa. Tällä on myös visuaalisia, erityisesti yöaikaista maisemaa muuttavia vaikutuksia.
Tuulivoimaloiden paikat merkitään ilmailukarttoihin kuten muutkin korkeat mastot ja esteet. Tuulivoimalat tulevat sijoittumaan noin 400–1 000 metrin päähän toisistaan.
Tuulivoimala on suhteellisen helppo havaita ja väistää ja
turvallisuustekijät huomioiden, ilmailuturvallisuudelle aiheutuva riski Kiimassuon tuulivoimapuistosta on pieni.
Tuulivoimalaitosten vaikutukset tutka-, viesti- ja muihin
yhteyksiin ovat hankekohtaisia ja riippuvat mm. tuulivoimapuiston sijainnista, koosta ja käytetystä lapamateriaalista. Tähän saakka Suomessa tuulivoimaloiden aiheuttamat
vaikutukset tutka- ja viestiyhteyksiin ovat olleet suhteellisen
harvinaisia ja vähäisiä.
Tuulivoimalasta irtoava kappale tai talviaikana irtoava
lumi ja jää voivat aiheuttaa riskin tuulivoimalan lähistöllä
liikkuville. Irtoava kappale tai jää voi lentää jopa 350 metrin päähän voimalasta kun tuulen nopeus on 25 m/s. Tämä
etäisyys on huomattavasti alle melun takia suositettu asutukseen pidettävä etäisyys. Kappaleiden irtoaminen tuulivoimalasta on erittäin epätodennäköistä, ja lisäksi Forssan
seudulla tuulen maksiminopeus on jäänyt mittauksissa alle
18 m/s. Hollantilaisen laskelman mukaan jonkin kappaleen
irtoaminen sattuu vuodessa 1 voimalalle 4 000:sta 95 % todennäköisyydellä. Tämä tarkoittaa, että yhden tuulivoimalan toiminta-aikana (30 vuotta) riski on kokonaisuudessaan
0,7 %. Jäätä muodostuu tuulivoimaloiden lapoihin vain tiettyjen sääolosuhteiden aikana kun on kosteaa ja kylmää, kuten silloin kun esiintyy alijäätynyttä sumua, alijäätynyttä sadetta tai kun lämpötila nousee nopeasti yöllä. Jään putoileminen voidaan estää varustamalla voimalan lavat jäänestojärjestelmällä (lämmitys) tai jääntunnistimella, joka pysäyttää voimalan jäätävissä olosuhteissa. Suurin riski jään putoamiselle on silloin, kun seisoksissa ollut voimala käynnistetään. Tässä tilanteessa voimalan vauhti on kuitenkin hidas ja
118
vaara-alue näin ollen toiminnassa olevaa tuulivoimalaitosta
pienempi. Lisäksi niinä päivinä, jolloin jäätymistä todennäköisimmin esiintyy, on ihmisille vähemmän houkuttelevaa
liikkua ulkona. Tuulivoimalan lähialue voidaan varustaa putoilevasta jäästä varoittavilla kylteillä.
Tuulivoimalan toimintaa haittaavat mahdolliset häiriötilanteet voivat aiheuttaa vaaraa myös ympäristölle.
Oikosulku tai sääolosuhteet (esim. myrsky tai salama) voivat
vaurioittaa voimalaitosta ja aiheuttaa tulipalon konehuoneessa. Rakennevirhe tai maanjäristys voi aiheuttaa voimalan kaatumisen. Voimaloiden vaihteistoissa ja laakereissa on
öljyä satoja litroja, mikä saattaa vakavissa häiriötilanteissa
päästä vuotamaan maaperään tai vesistöön. Tällaiset vakavat häiriötilanteet ovat kuitenkin erittäin harvinaisia.
Tuulivoimalaitokset ovat korkeita rakenteita ja näin olleen alttiita salamoille. Tuulivoimalat varustetaan ukkosenjohtimilla. Tällä tavalla salamaniskun riski ja sen aiheuttamat
vahingot lähialueen metsille ja rakennuksille vähenevät.
Maailmassa on tilastoitu vuosina 2004–2007 45 tuulivoimaan liittyvää onnettomuutta ja 3–4 kuolemantapausta vuodessa. Tämä tarkoittaa 0,3 onnettomuutta tai
0,02 kuolemantapausta tuotettua terawattituntia kohti. Pääsääntöisesti onnettomuudet ja kuolemantapaukset
ovat koskeneet tuulivoimalaitosten parissa työskenteleviä
henkilöitä. Ruotsissa Räddningsverket on tilastoinut seuraavat tuulivoimaan liittyvät onnettomuudet vuosina 1996–
2007 (Vuonna 2006 Ruotsissa oli 750 tuulivoimalaa):
•• palo 5 kpl
•• työtapaturma 3 kpl
•• alueen evakuointi 1 kpl
•• öljyvuoto 1 kpl
Tavallisesti tuulivoimala-aluetta ei eristetä ja alueella on vapaa kulku. Turvatoimet, joihin hankkeen yhteydessä on tarkoitus ryhtyä, ovat seuraavat:
•• voimakkailla tuulilla voimala pysäytetään
•• valvontajärjestelmä havaitsee, kun voimalan siiville
muodostuu jäätä
•• voimalat varustetaan lentoestevaloilla
•• jokainen voimala varustetaan ukkosenjohtimella
•• voimalat varustetaan savu- ja lämpöhälyttimillä
12.5.4 Haitallisten vaikutusten
vähentämiskeinot
Säännöllisellä huollolla ja ylläpidolla varmistetaan voimaloiden turvallinen käynti. Myös panostamalla ohjeistukseen ja valvontaan saavutetaan parempaa turvatasoa.
Mahdollisten häiriötilanteiden ehkäisemiseksi tuulivoimalat varustetaan erilaisin hälyttimin ja voimalat ohjelmoidaan
pysähtymään jos jokin raja-arvo on rikottu, esimerkiksi kova
tuuli. Lentoestevaloilla ehkäistään lentokoneiden ja helikoptereiden törmääminen voimaloihin ja ukkosenjohtimilla varustaudutaan salamaniskuihin.
13.Vaikutukset ihmisiin
13.1Melu ja tärinä
Tuulivoimaloiden meluvaikutuksia arvioitiin melun laskentamallin avulla. Laskentaohjelmana käytettiin SoundPlan
6.5 -melulaskentaohjelmaa ja siihen sisältyvää Nord2000
-melulaskentastandardia. Malli toimii 3D-ympäristössä ja
se huomioi 3-ulotteisessa laskennassa mm. rakennukset,
maastonmuodot, heijastukset ja vaimenemiset, melulähteiden käyntiajat ja suuntaavuudet sekä säätiedot. Nord2000laskentastandardin on todettu soveltuvan aiemmin käytettyjä laskentamalleja (esim. Pohjoismainen yleinen melulaskentamalli vuodelta 1982 sekä ISO 9613 teollisuusmelun
laskentamalli vuodelta 1993) paremmin tuulivoimalaitosten melun mallintamiseen erilaisissa sääolosuhteissa merialueella sekä maa-alueilla (Di Napoli 2007). Meluvyöhykkeet
laskettiin 2 metrin korkeudelle maanpinnasta. Laskennassa
tuulennopeudeksi määriteltiin 8 m/s 10 metrin korkeudella
maanpinnasta, koska tämä on tuulivoimalaitosten melusta
tehtyjen tutkimusten ja selvitysten perusteella melutasoltaan yleensä häiritsevin tilanne. Tätä voimakkaammalla tuulella taustakohina ja siitä aiheutuva peittovaikutus lisääntyvät voimakkaasti ja toisaalta tuulivoimalaitoksen käyntiääni
ei kaikilla voimalaitostyypeillä lisäänny vaan saattaa jopa
pienentyä. Tuulennopeus voimalaitosten napakorkeudella laskettiin logaritmisen tuulennopeusprofiilin mukaisesti.
Mallinnuksen lähtötietoina käytettiin Maanmittauslaitokselta saatua alueen numeerista kartta-aineistoa, joka
sisältää mm. maanpinnan korkeustiedot, rakennukset ja vesialueet. Tuulivoimalaitosten osalta lähtötietoina käytettiin
voimalaitosten suunnittelutietoja (laitosten napakorkeus ja
laitosten suunnitellut sijainnit). Koska valintaa tarkasta laitetyypistä tai -mallista ei ole tehty, ei rakennettavien tuulivoimalaitosten äänitehotasoa vielä tiedetä. Tarkasteluissa äänitehotasoksi valittiin LWA 104 dB, joka on nykyisen kehityksen
mukainen äänitehotaso useissa turbiineissa.
Mallinnuksen mukaiset melutasot eivät esiinny hankealueen ympäristössä joka puolella samanaikaisesti, vaan
laskentakuvat esittävät tuulivoimalaitosten aiheuttamia
melutasoja myötätuulitilanteessa tuulivoimalaitokselta tarkastelupistettä kohti. Kuvatunlainen tilanne toistuu eri ta-
valla eri puolella hankealuetta, sillä vallitseva tuulensuunta hankealueella on tehtyjen selvitysten mukaan lounaasta. Täten kuvatun kaltaisia melutasoja esiintyy hankealueen
koillispuolella useammin kuin esim. kaakkois-, lounais- ja
luoteispuolella.
13.1.1 Vaikutusmekanismit
Tuulivoimalaitosten käyntiääni koostuu pääosin laajakaistaisesta (noin 60–4 000 Hz) lapojen aerodynaamisesta melusta sekä hieman kapeakaistaisemmista sähköntuotantokoneiston yksittäisten osien meluista (mm. vaihteisto, generaattori sekä jäähdytysjärjestelmät). Näistä aerodynaaminen melu on hallitsevin lapojen suuren vaikutuspinta-alan
ja jaksollisen ns. amplitudimoduloituneen (äänen voimakkuus vaihtelee jaksollisesti ajan funktiona) äänen vuoksi.
Useassa tutkimuksessa jaksollisuuden on paikoin havaittu
olevan merkittävä melun häiritsevyystekijä pisteissä joissa mitattu melutaso on alhainen. Koska äänilähde sijaitsee
korkealla, leviää melu laajemmalle kuin matalalla sijaitsevan
äänilähteen melu. (Di Napoli 2007)
Ihmisen kuuloalue ulottuu tyypillisesti noin 20…20 000
Hz taajuusalueelle ja herkin kuuloalue on taajuusalueella
500…4000 Hz. Matalataajuiseksi ääneksi luokitellaan yleensä alle 200 Hz taajuusalueen äänet ja infraääneksi alle 20
Hz äänet. Kuulon herkkyys vähenee kuuloalueen ylä- ja alapäässä, mistä johtuu, että matalat äänet lähellä kuuloalueen
alarajaa havaitaan vasta varsin kovalla äänenvoimakkuudella. Matalataajuista ääntä (mukaan lukien infraääni) on lähes
kaikissa kuunteluympäristöissä ja sen lähteitä ovat mm. koneet ja laitteet (moottorit, pumput ym.), liikenne sekä tuuli, ukkonen, aallot ym. luonnon äänilähteet. Tuulivoimalan
melu painottuu matalille taajuuksille, mutta tuulivoimalan
tuottaman infraäänen on todettu ns. downwind-laitoksia
lukuun ottamatta olevan taustaäänen tasolla muutoin kuin
aivan voimalaitoksen välittömässä läheisyydessTaustaäänet
tai hiljaisuus vaikuttavat merkittävästi tuulivoimalan äänen
havaitsemiseen. Tuulivoimalan äänen havaittavuutta nostaa sen taustamelusta poikkeava jaksottaisuus. Tietyissä
olosuhteissa (erityinen pystysuuntainen tuuliprofiili, lehdet-
119
tömät puut) taustamelu havaintopisteessä saattaa olla niin
alhainen, että tuulivoimalan vaimeakin ääni voi olla havaittavissa. Toisenlaisissa olosuhteissa taas huomattavasti voimakkaampi tuulivoimalan käyntiääni saattaa peittyä taustamelun (tuulen humina puissa, maa- ja metsätalouskoneiden ääni, liikenne ym.) alle. Taustaäänten peittovaikutus
riippuu paitsi äänitasosta, myös äänen taajuusjakaumasta.
Tästä syystä tuulivoimalan melun havaittavuus riippuu voimakkaasti havaintopaikasta ja sen ympäristöstä.
Tuulivoimalan melun on todettu olevan häiritsevää alhaisemmilla äänitasoilla kuin esim. liikennemelun.
Ruotsalaisten tutkimusten mukaan häiritsevyys nousee voimakkaammin, kun tuulivoimalan aiheuttama äänitaso ylittää LAeq 40–45 dB. Näin alhaisilla melutasoilla tuulivoimalaitosten melu on useimmiten ensisijaisesti viihtyvyyshaitta
ja esimerkiksi unen häirintä ja siitä johtuvat terveysvaikutukset ovat harvinaisempia. Tuulivoimalan melun häiritsevyyteen vaikuttaa voimalan aiheuttaman äänitason lisäksi
esim. tuulen ja alueen muun toiminnan aiheuttaman taustaäänten peittovaikutus, tuulivoimalaitosten näkyvyys maisemassa ja kuulijan yleinen asenne tuulivoimaa kohtaan.
Tuulen nopeus vaikuttaa paitsi taustaääniin, myös tuulivoimalaitoksen meluntuottoon. Kovalla tuulella laitoksen
käyntiääni on pääsääntöisesti voimakkaampi kuin hiljaisella
tuulella, vaikkei voimalaitoksen käyntiääni seuraakaan suoraan tuulennopeuden kasvua. Tuulivoimalan meluun vaikuttaa ympäristöolosuhteiden lisäksi myös laitostyyppi ja
-koko. Tuulivoimalaitoksen melutaso pääsääntöisesti kasvaa laitoskoon kasvaessa, vaikka eri laitostyypeillä ja laitosvalmistajien voimalaitoksilla onkin eroja. Myös suurempi
napakorkeus kasvattaa osaltaan vaikutussädettä.
13.1.2 Nykytilanne
Hankealue ja sen ympäristö ovat pääosin maa- ja metsätalousvaltaista aluetta. Hankealueen laidoilla kulkee vilkasliikenteisiä teitä, kuten valtatie 2 ja 10 sekä Forssan ja
Jokioisten välinen tie. Hankealueen keskelle jää Envitechalue, johon sijoittuu muun muassa jätekeskus ja voimalaitos. Tieliikennettä, Envitech-aluetta sekä hankealueen eteläpuolella sijaitsevaa ampumarataa lukuun ottamatta alueella ei ole muita merkittäviä melulähteitä. Nykytilanteessa
hankealueen ja sen ympäristön melutilanteeseen vaikuttavat edellä mainitut toiminnot sekä ajoittain maa- ja metsätaloustyössä käytettävät työkoneet.
Hankealueella sijaitsee 63 asuinrakennusta ja kuusi lomarakennusta. Kummassa vaihtoehdossa (VE1 ja VE2) yksi
asuinrakennus sijaitsee alle 300 m etäisyydellä tuulivoimalasta (nro 4). Vaihtoehdossa 1 alle 500 m etäisyydellä on neljä asuinrakennusta tuulivoimaloiden 4, 5, 14 ja 20 lähellä.
Vaihtoehdossa 2 sijaitsee kolme asuinrakennusta alle 500
metrin etäisyydellä tuulivoimaloista 4,5, ja 14.
120
13.1.3 Tuulivoimapuiston meluvaikutukset
13.1.3.1 Rakentamisen aikaiset meluvaikutukset
Rakentamisen aikana melua syntyy lähinnä tuulivoimaloiden vaatimien perustusten ja tieyhteyksien maarakennustöistä. Varsinainen voimalan pystytys ei ole erityisen meluavaa toimintaa ja se vastaa normaalia rakentamis- tai asennustöistä aiheutuvaa melua. Rakentamisen aikana meluavimpia työvaiheita ovat mahdolliset louhinta- tai paalutustyöt, joiden kesto on kuitenkin yhdessä paikassa lyhytaikainen. Muut maarakentamiseen liittyvät työvaiheet (maa-ainesten kuljetukset, täytöt, kaivut jne.) vastaavat normaalia
maarakentamista ja ne aiheuttavat melua rakennusvaiheen
aikana vain ajoittain eri osiin hankealuetta.
13.1.3.2 Toiminnan aikaiset meluvaikutukset
Hanke vaikuttaa lähialueensa melutasoon ja äänimaisemaan myös hankealueen ulkopuolella. Vaikutussäde riippuu valittavasta voimalaitosyksikön tyypistä, voimalaitosyksikköjen koosta sekä sääolosuhteista ja se vaihtelee muutamasta sadasta metristä jopa yli kilometriin.
Eri voimalaitostyyppejä voidaan säätää eri tavalla ja tietyillä asetuksilla (mm. lapakulman säätö) tuulivoimalaitosyksikön aiheuttamaa melutasoa voidaan alentaa. Lapakulman
säätö vaikuttaa myös voimalaitoksen sähköntuottoon.
Myös laitoskokonaisuuden osien valinnalla voidaan vaikuttaa tuulivoimalaitosyksikön meluntuottoon, esimerkkinä
turbiinin valinta.
Hankevaihtoehdossa 1 tuulivoimaloiden meluvaikutukset arvioitiin napakorkeudeltaan 110 ja 120 metrisillä tuulivoimaloilla (kuva 13-1). Laskennallinen melutaso lähimpien
yksittäisten asuintalojen kohdalla on noin 46 dB (2 kpl), muiden vakituisten asuintalojen kohdalla alitetaan 45 dB. Yli 40
dB melualueella on 30 asuinrakennusta ja 5 loma-asuntoa.
Melutaso hankealueella sijaitsevien viiden loma-asunnon
kohdalla ylittää loma-asumiseen käytettyjen alueiden yöajan ohjearvon. Lasketut melutasot vakituisten asuntojen
kohdalla ovat sitä luokkaa, ettei tuulivoimalaitosten aiheuttamaa melua pysty erottamaan lähellekään kaikissa sääoloissa, sillä tuulen aiheuttama ääni peittää tuulivoimalaitoksen äänen alleen suuren osan ajasta. Tietyissä olosuhteissa taustamelun ollessa hiljaista tuulivoimalaitosten ääni
on kuitenkin kuultavissa.
Hankevaihtoehdossa 2 on kaksitoista voimalaa vähemmän kuin hankevaihtoehdossa 1 (kuva 13-2). Muutoksella
on vaikutusta lähinnä pohjoisen ja etelän suunnalla.
Hankevaihtoehdossa 2 napakorkeuden ollessa 120 metriä
kaikissa voimalaitoksissa on laskennallinen melutaso lähimpien kahden asuintalon kohdalla sama kuin vaihtoehdossa
1, 46 dB, muiden asuinrakennusten luona alitetaan 45 dB,
kuten myös vaihtoehdossa 1. Yli 40 dB melualueelta poistuu kolme loma-asuntoa, jolloin yöajan ohjearvon ylityksiä
Kuva 13‑1 Vaihtoehdon VE1 mukainen melutilanne päivällä ja yöllä.
Kuva 13‑2 Vaihtoehdon VE2 mukainen melutilanne päivällä ja yöllä.
121
on kahden loma-asunnon kohdalla. Yli 40 dB melualueella
on 22 asuinrakennusta ja 2 loma-asuntoa. Lisäksi kahden
loma-asunnon kohdalla melutaso on yöajan ohjearvon tasolla.
13.1.3.3 Sähkönsiirron meluvaikutukset
Sähkönsiirto tapahtuu maakaapeleilla, jolloin käytännössä
meluvaikutuksia ainoastaan rakentamisvaiheessa johtuen
työkoneista ja kuljetusajoneuvoista.
13.1.4 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0
Mikäli hanketta ei toteuteta, alueelle ei aiheudu tuulivoimaloista johtuvia meluvaikutuksia. Tieliikenteen lisäksi
meluvaikutuksia syntyy nykytilanteessa ampumaradan ja
Envitech-alueen toiminnoista.
13.1.5 Tärinävaikutukset
Tuulivoimalaitoksista saattaa aiheutua tärinää lähinnä rakentamisaikana, riippuen perustamistavasta. Mahdollinen
paalutus tai louhinta on tällöin tärinää aiheuttavia työvaiheita. Alustavien tietojen mukaan louhintaa vaativia tuulivoimaloiden perustamispaikkoja ovat voimalaitokset 16 ja
31. Nämä voimalaitokset sijaitsevat yli 600 m etäisyydellä lähimmistä asuinkiinteistöistä. Mahdollisesti perustuksia varten tehtävä louhinta on joka tapauksessa varsin pienimuotoista, joten siinä käytettävät räjähdeainemäärätkin ovat
varsin pienet. Näistä seikoista johtuen rakentamisaikaiset
tärinävaikutukset ovat erittäin pienet ja kestoltaan lyhytaikaiset. Toiminnan aikana tuulivoimalaitos ei aiheuta tärinää
ympäristöön.
13.1.6 Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja
lieventäminen
Tuulivoimaloista aiheutuvia meluvaikutuksia voidaan pienentää voimalaitoksen äänitasoa alentamalla tai kasvattamalla suojaetäisyyttä voimalaitosten ja häiriintyvien kohteiden välillä.
Tuulivoimalan melutasoon voidaan vaikuttaa mm. voimalatyypin valinnalla ja voimalaitoksen käyttöasetuksilla.
Tietyillä voimalaitostyypeillä on mahdollista vaikuttaa laitoksen tuottamaan melutasoon lapakulmaa säätämällä.
Lapakulman säätäminen vaikuttaa melutason lisäksi tuotettuun sähkötehoon pienentävästi.
122
Suojaetäisyyttä voimalaitosten ja asuin- tai lomakiinteistöjen välillä voidaan kasvattaa tuulivoimalaitosten paikkoja muuttamalla tai jättämällä yksittäisiä tuulivoimalaitoksia
pois suunnitelmasta. Mikäli jokin suunta tai alue koetaan
melun kannalta erityisen herkäksi, tätä voidaan harkita.
13.1.7 Arvioinnin epävarmuustekijät
Melumallinnuksessa melutasot laskettiin ns. Worst case -tilanteessa. Todelliset melutasot hankealueen ympäristössä eivät ole jatkuvasti kuvatunlaiset. Lisäksi voimalatyyppi
saattaa hyvinkin olla eri kuin tässä meluarvion lähtökohtana
ollut voimalatyyppi. Todellinen melutilanne ja melun kuuluvuus riippuu valittavan voimalatyypin lisäksi hyvin paljon
tuuliolosuhteista. Tuulivoimalan äänen kuulumiselle otollisten sääolosuhteiden esiintyminen saattaa vaihdella kuukausi- ja vuositasolla merkittävästi, mikä vaikuttaa suoraan
häiriön kokemiseen hankealueen ympäristössä.
13.2Varjostus
13.2.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät
Kiimassuolle suunniteltujen tuulivoimaloiden ympäristöönsä aiheuttaman ns. vilkkuvan varjostuksen esiintymisalue ja
esiintymistiheys laskettiin EMD WindPRO 2.7 -ohjelmalla.
Varjostuslaskelmat tehtiin WindPRO -ohjelman SHADOW
-moduulilla, joka laskee kuinka usein ja minkälaisina jaksoina tietty kohde on tuulivoimaloiden luoman vilkkuvan varjostuksen alaisena. Katselupisteeseen kohdistuvan mahdollisen varjostusvaikutuksen lisäksi laskentamallilla voidaan
tuottaa ns. samanarvokäyräkartta vilkkuvan varjostuksen
esiintymisalueesta. Se kuvaa varjostusvaikutuksen suuruutta missä tahansa tarkastelualueella.
Laskennassa käytettiin Maanmittauslaitoksen maastotietokannan korkeuskäyräaineistoa, jonka käyräväli on viisi metriä. Pohjakarttana laskennassa käytettiin Maanmittauslaitoksen peruskarttaa (1: 20 000).
Mallinnuksessa varjostuksen laskenta-alueeksi määritettiin
2 000 metriä jokaisesta tuulivoima-alueen uloimmasta laitosyksiköstä ulospäin. Todellinen varjostuksen esiintymissäde jää tuon tarkastelualueen sisäpuolelle ja on tämän kokoisilla rakennelmilla käytännössä noin 500–1 000 metriä.
Puuston ja kasvillisuuden aiheuttama varjostus jää tässä tarkastelussa huomiotta.
Ohjelmalla voidaan tehdä kahdentyyppisiä laskentoja, ns. Pahin tilanne (Worst Case)- ja Todellinen tilanne (Real
Case) – laskelmia:
Pahin tilanne (Worst Case) -laskennassa oletetaan, että
tuulivoimalat ovat käytössä taukoamatta koko laskentaajan
•• aurinko paistaa täysin pilvettömältä taivaalta horisontin
yläpuolella ollessaan joka laskentapäivä.
Pahin tilanne (Worst Case) -laskelmassa huomioitiin maaston korkeustiedot, tuulivoimalan sijainti, tuulivoimalan napakorkeus, aikavyöhyke sekä vaikutusalueen maksimilaajuus. Varjostuksen tarkastelukorkeutena käytettiin 1,5 metriä eli noin ihmisen silmänkorkeutta. Laskennassa auringonpaistekulman rajana horisontista oli kolme astetta, jonka
alle menevää auringon säteilyä ei otettu huomioon.
Pahin tilanne (Worst Case) – laskennan tulos on astrominen maksimivarjostus. Tulos on teoreettinen, eikä se ota
huomioon säätilanteen vaihtelua (tuulisuuden vaikutus
tuulivoiman tuottoon), eikä aurinkoisuuden/pilvisyyden
vaikutusta varjon esiintymiseen. Mikäli sää on pilvinen, tyyni tai tuulen suunta painaa roottorin tason samansuuntaiseksi kuin auringon ja katselupisteen välinen jana, tuulivoimala ei aiheuta varjostusvaikutusta.
Todellinen tilanne (Real Case) -laskennassa otetaan lisäksi huomioon
•• paikallinen säätilanne (pilvisyys, tuulisuus)
•• tuulivoimalan roottorin todellinen liikkuminen
Laskenta antaa paremman kuvan todellisesta varjostusvaikutuksen esiintymisestä kohdealueella. Säätietoina
todellinen tilanne (Real Case) -laskennassa käytettiin
Ilmatieteenlaitoksen meteorologisia havaintotietoja; lähimpiä saatavilla olevia tuulensuunta- ja auringonpaisteisuustietoja vuosien 1971–2000 ajalta. Tuulensuunta-, ja aurinkoisuustiedot on mitattu Jokioisten observatorion sääasemalta noin kuuden kilometrin päässä Kiimassuolle suunnitellusta tuulivoima-alueesta.
Voimalan roottorin on oletettu tässä laskennassa liikkuvan n. 80 % vuoden tunneista. Vuosittain tämä tarkoittaa runsasta 7 000 tuntia vuoden 8 760 kokonaistunnista.
Tällöin vilkkuvaa varjostusilmiötä voi esiintyä. Mikäli voimalan roottori liikkuu tunteina vähemmän, vähentää se varjostusilmiön esiintymistä nyt lasketusta, ja mikäli enemmän, se
vastaavasti lisää varjostusilmiön esiintymismahdollisuuksia.
Varjostuslaskennoissa tuulivoimalatyyppinä käytettiin
Vestas V112 3000 112.0-tuulivoimalaa, joiden napakorkeudet olivat kummassakin vaihtoehdossa 110 ja 120 metriä.
Lapojen halkaisija oli 112,0 metriä.
13.2.2 Vaikutusmekanismit
Tuulivoimalat voivat aiheuttaa varjostusvaikutusta lähiympäristöönsä, kun auringon säteet suuntautuvat tuulivoimalan roottorin lapojen takaa tiettyyn katselupisteeseen.
Toiminnassa oleva tuulivoimala aiheuttaa tällöin ns. vilkkuvaa varjostusilmiötä.
Olemassa olevien tuulivoimaloiden läheisyydessä asuvat
ihmiset kokevat varjostusilmiön hyvin eri tavoin. Jotkut voivat suhtautua siihen haittana, mutta useimpien mielestä se
ei heitä häiritse. Esim. Ruotsin Gotlannissa haastateltiin lähes sataa tuulivoimalaitosalueiden lähellä asuvaa ihmistä, ja
heistä 6 % koki varjostusilmiöstä aiheutuvan heille häiriötä,
toisin sanoen 94 %:n mielestä haittaa ei aiheudu. (Widing
ym. 2005). Mahdollinen häiritsevyys riippuu myös siitä, asutaanko tai oleillaanko kohteessa (katselupisteessä) aamulla,
päivällä ja illalla, jolloin ilmiötä voi esiintyä tai onko kyseessä
asunto- tai loma-asunto, toimitila tai tehdasalue.
Ilmiö on säästä riippuvainen: sitä ei esiinny kun aurinko
on pilvessä tai kun tuulivoimala ei ole käynnissä. Varjo ulottuu pisimmälle, kun aurinko on matalalla (aamulla, illalla).
Kun aurinko laskee riittävän matalalle, yhtenäistä varjoa ei
enää muodostu. Tämä johtuu siitä, että valonsäteet joutuvat kulkemaan pitemmän matkan ilmakehän läpi, jolloin säteily hajaantuu.
13.2.3 Tuulivoimapuiston varjostusvaikutukset:
VE1 ja VE2
Tuulivoimaloista aiheutuvan vilkkuvan varjon esiintymiselle
ei ole Suomessa määritelty ohjearvoja. Saksassa määriteltyjen ohjeellisten maksimiarvojen mukaan tuulivoimalan vaikutus viereiselle asutukselle saa olla vuodessa enintään 8
tuntia (todellinen tilanne, Real Case).
Muissakaan Pohjoismaissa ei ole asetettu ohjearvoja varjostusvaikutuksille, mutta esimerkiksi Tanskassa on käytännön laskelmissa käytetty arvona 10:tä tuntia ja Ruotsissa
8:aa tuntia vuodessa (todellinen tilanne, Real Case).
Todellinen tilanne (Real case) -laskennassa, joka ottaa
huomioon alueen valaistus- ja sääolosuhteet sekä voimaloiden oletetut käytössäolotunnit, varjostusvaikutus ulottuu Kiimassuolla noin 500–1 000 metrin etäisyydelle hankealueen uloimpien voimaloiden ulkopuolelle (varjostusvaikutus vähintään 8 tuntia vuodessa). Hankealueella tai
sen lähiympäristössä sijaitsevien mahdollisesti häiriintyvien
vakituisten ja loma-asuntojen määrät on esitelty alla olevissa taulukoissa.
123
13.2.3.1 Hankevaihtoehto 1
Ensimmäisessä hankevaihtoehdossa (kuva 13-3) alueella, jossa varjostusvaikutusta ilmenee vähintään kahdeksan
tuntia vuodessa, sijaitsee 71 asuinrakennusta ja seitsemän
lomarakennusta (taulukko 13-1). Suurin yksittäiselle rakennukselle kohdistuva varjostusvaikutus 30–80 tuntia vuodessa. Tämä asuinrakennus sijaitsee voimalan 14 pohjoispuolella.
Varjostusvaikutusta ilmenee paikoitellen teillä VT2, VT10
sekä pienemmillä teillä 13553 ja 282. Varjostusta tiealueille
ja siinä liikennöiville kulkuneuvoille ilmenee 10–29 tuntia
vuodessa. Teiden liikennemääriä on kuvattu luvussa 13.3 ja
kuvassa 13-5.
Hankealueen sisällä oleville pienemmille metsä- ja huoltoteille varjostusta ilmenee suurimmalta osin 10–29 tuntia vuodessa ja paikoitellen hankealueen keskiosassa sekä
eteläpuolella, tuulivoimaloiden läheisyydessä 30–80 tuntia
vuodessa.
13.2.3.2 Hankevaihtoehto 2
Toisessa hankevaihtoehdossa (kuva 13-4) alueella, jossa varjostusvaikutusta ilmenee vähintään kahdeksan tuntia vuodessa, sijaitsee 47 asuinrakennusta ja neljä lomarakennusta
(taulukko 13-3). Suurin yksittäiselle rakennukselle kohdistuva varjostusvaikutus 10–29 tuntia vuodessa. Tämä asuinrakennus sijaitsee voimalan 14 pohjoispuolella.
Varjostusvaikutusta ilmenee lähes saman verran teillä VT2, VT10 ja 13553 kuin vaihtoehdossa 1. Tiellä 282 varjostusvaikutusalue on pinta-alaltaan hieman pienempi.
Varjostusta tiealueille ja siinä liikennöiville kulkuneuvoille
ilmenee 10–29 tuntia vuodessa. Teiden liikennemääriä on
kuvattu luvussa 13.3 ja kuvassa 13-5.
Kuva 13‑3. Varjostuslaskelma VE 1 Vestas V112 3000 112.0 Kiimassuo Real Case.
124
Hankealueen keskiosassa sijaitseville metsä- ja huoltoteille varjostusvaikutusta ei hankevaihtoehdossa 2 muodostu.
Taulukko 13‑1. Hankealueella ja sen lähiympäristössä sijaitsevien asuinja lomarakennusten määrät, jotka sijaitsevat varjostusvaikutusalueella
(todellinen tilanne Real Case) hankevaihtoehdoissa 1 sekä 2.
Hankevaihtoehto
Asuinrakennusten määrä
(8 tunnin varjostus vuodessa)
Vapaa-ajan asuntojen määrä
(8 tunnin varjostus
vuodessa)
Hankevaihtoehto 1
71
7
Hankevaihtoehto 2
47
4
13.2.4 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0
Mikäli hanketta ei toteuteta (VE0), ympäristöön ei myöskään aiheudu tuulivoimaloista johtuvia varjostusvaikutuksia.
13.2.5 Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja
lieventäminen
Varjostusvaikutusta vähentää mattapintaisen materiaalin
käyttö tuulivoimalan lavoissa, jolloin aurinko ei heijastu niin
pahasti lapojen pinnasta. Voimalat on myös mahdollista pysäyttää välkkymisen kannalta pahimpina aikoina (esim. auringon laskiessa), jolloin voimala on poissa toiminnasta ja
sähköntuotantoa ei synny.
Kuva 13‑4. Varjostuslaskelma VE 2 Vestas V112 3000 112.0 Kiimassuo Real Case.
125
13.2.6 Arvioinnin epävarmuustekijät
13.3.2 Tieyhteydet ja liikenteen nykytilanne
Hankkeen toteutuessa valittava tuulivoimalatyyppi saattaa
olla eri kuin varjostusmallinnuksessa käytetyt voimalatyypit. Lisäksi mikäli alueella on muita varjostukseen vaikuttavia asioita, kuten esimerkiksi metsää, varjostusvaikutukset
eivät ole välttämättä niin suuret kuin laskelmien perusteella
voisi olettaa, koska laskenta ei huomioi kasvillisuuden aiheuttamaa peitevaikutusta.
Hankealue sijaitsee valtateiden 2 ja 10 välissä, yhdystien 2804
(Jokioistentien/Forssantien) eteläpuolella. Hankealueen itäosan läpi kulkee seututie 282 (Loimalammintie) ja länsiosan
läpi paikallistie 13553 (Murronkulmantie). Alueen eteläpuolelta kulkee Sukulantie, joka yhdistää Loimalammintien ja
Murronkulmantien. Näiden teiden lisäksi hankealueelle menee useita metsäautoteitä.
Valtatien 2 liikennemäärä Forssan, Tammelan ja
Jokioisten kohdalla on keskimäärin 5 800 ajoneuvoa/vrk ja
valtatien 10 keskimäärin 5 900 ajoneuvoa/vrk. Tästä raskaan
liikenteen osuus on molemmilla teillä noin 13 % (valtatiellä 2 keskimäärin 740 ajoneuvoa/vrk ja valtatiellä 10 keskimäärin 760 ajoneuvoa/vrk). Nykyinen liikennemäärä tiellä
2804 on keskimäärin 3 600 ajoneuvoa/vrk, josta raskaan liikenteen osuus on noin 4 % (keskimäärin 160 kpl/vrk). Tien
13553 (Murronkulmantie) alkuosan nykyinen liikennemäärä on keskimäärin 830 ajoneuvoa/vrk, josta raskaan liikenteen osuus on noin 3 % (keskimäärin 26 kpl/vrk). Tien 282
alkupään nykyinen liikennemäärä on keskimäärin 1800 ajoneuvoa/vrk, josta raskaan liikenteen osuus on noin 5 %
eli keskimäärin 90 ajoneuvoa/vrk. (Tilastot 1.1.–8.6.2011,
Uudenmaan ELY-keskus ja Tiehallinto 2010.)
13.3Liikenne ja tieyhteydet
13.3.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät
Nykyistä tieverkkoa on kuvailtu karttatarkastelun perusteella. Tiehallinnon aineistoista on koottu tiedot alueen pääväylän nykyisistä liikennemääristä. Tuulivoimapuiston liikennevaikutuksia on arvioitu puiston rakentamiseen tarvittavien massojen siirtämiseen tarvittavien liikennesuoritteiden perusteella.
Kuva 13‑5 Keskimääräiset liikennemäärät hankealuetta ympäröivillä teillä.
126
13.3.3 Vaikutukset liikenteeseen: VE1 ja VE2
13.3.3.1 Tuulivoimapuiston rakentamisen aikaiset
vaikutukset liikenteeseen
Tuulivoimaloiden rakentaminen edellyttää rakennusmateriaalien, työkoneiden ja tuulivoimaloiden osien kuljettamista. Tällöin liikennemäärä ja raskaan liikenteen kuljetukset lisääntyvät lähialueilla. Liikennemääriin ja liikenneturvallisuuteen kohdistuvia vaikutuksia aiheutuu kuitenkin vain
tuulivoimaloiden rakentamisen aikana, mikäli hankkeen toteuttamisvaihtoehtojen VE1 tai VE2 mukaiset suunnitelmat
toteutuvat. Tuulivoimapuiston toiminnan aikana alueen liikennemäärä ja vaikutukset liikenneturvallisuuteen pienenevät merkittävästi rakentamisen aikaisesta, kun alueelle
suuntautuva liikenne on enää tuulivoimaloiden ajoittaista
huoltoliikennettä. Mikäli tuulivoimapuistoa ei vaihtoehdon
VE0 mukaisesti rakenneta, lähialueen liikennemäärät ja liikenneturvallisuus säilyivät nykyisellään.
Tuulivoimaloiden rakentamisen aikainen liikenne ja rakentamiseen liittyvät kuljetukset tehdään valtateiden 2 ja 10
kautta Forssaan ja Jokioisiin. Forssasta liikenne Kiimassuon
alueelle kulkee pitkin Forssan eteläpuolista yhdystietä 2804,
josta käännytään Kiimassuon tehdasalueelle johtavalle
Kiimassuontielle. Jokioisten puolella tuulivoimaloiden kuljettamiseen alueelle käytetään valtatielle 10 liittyvän yhdystien 13553 (Murronkulmantie) alkuosaa (noin 2 km), johon
liittyvät työmaateiksi kunnostettavat yksityistie ja metsäautotie. Myös valtatielle 2 liittyvän tien 282 (Somerontie) alkuosasta käytetään noin 850 metrin pituista osaa reittinä työmaa-alueelle johtavalle tielle. Työmaa-alueelle rakennetaan
osin uusia teitä ja osin parannetaan Forssan, Tammelan ja
Jokioisten alueella olemassa olevaa yksityis- ja metsäautoteiden verkostoa. Rakennettavat ja parannettavat tiet vaikuttavat pysyvästi liikenteen sijoittumiseen alueella.
Hankkeen vaikutukset liikennemääriin näkyvät lähinnä teillä 2804 ja 13553 (Murronkulmantie) sekä aivan tien
282 (Somerontie) alkupäässä. Rakentamisen aikana alueelle
kuljetetaan tuulivoimaloiden osia sekä voimaloiden perustuksissa ja työmaateiden parantamisessa ja rakentamisessa
tarvittavia materiaaleja. Jo yhden tuulivoimalan teräsbetoniperustusten tekemiseen tarvitaan vähintään 350 m3 betonia, mikä tarkoittaa noin sataa käyntikertaa työmaalla tavallisella betoniautolla. Lisäksi tiestön kunnostaminen vaatii noin 250 rekkakuormaa kunnostettavaa kilometriä kohden. Näin ollen rakentamisen aikana teiden 2804 ja 13553
(Murronkulmantie) sekä tien 282 (Somerontie) alkuosan
raskaan liikenteen määrä kasvaa merkittävästi nykyisestä.
Raskaan liikenteen ja erikoiskuljetusten lisääntyminen tiellä 2804 ja etenkin teiden 13553 (Murronkulmantie) ja 282
(Somerontie) alkupäässä heikentää kevyenliikenteen turvallisuutta etenkin pimeällä ja talviaikana.
Valtateillä 2 ja 10 raskaan liikenteen kuljetusten lisäys on
teiden liikennemääriin verrattuna vähäistä. Voimaloiden rakentamisen aikana teillä 2 ja 10 kulkee kuitenkin raskaan
liikenteen lisäksi suuri määrä muuta liikennettä hidastavia erikoiskuljetuksia. Tuulivoimaloiden osat ovat 20–60
metriä pitkiä ja suurimmat voivat painaa yli 300 tonnia.
Erikoispitkät ja raskaat kuljetukset vaativat erikoiskuljetusluvan Tiehallinnolta. Erikoiskuljetusten ajaksi teiden varsilta
on tarvittaessa poistettava tilapäisesti liikennemerkkejä, katuvalaisimia ja muita laitteita, joiden sijainti haittaa kuljetuksen perille pääsyä. Vaativimpien kuljetusten aikana voidaan
jopa tilapäisesti sulkea tie muulta liikenteeltä tai muutoin
tarvittaessa rajoittaa liikennettä kuljetuksen ajaksi. Edellä
mainitut tilanteet ovat kuitenkin toteutuessaan tilapäisiä ja
hetkellisiä eikä niillä ole kovin merkittävää vaikutusta itse liikenneturvallisuuteen. Erikoiskuljetusten vuoksi lähinnä liikenteen sujuvuus saattaa hetkellisesti vaikeutua.
13.3.3.2 Tuulivoimapuiston toiminnan aikaiset
vaikutukset liikenteeseen
Tuulivoimapuiston vaikutukset liikenteeseen ja liikenneturvallisuuteen ovat rakentamisen aikaisia vaikutuksia.
Tuulivoimapuistolla ei ole toiminnan aikaisia liikennevaikutuksia. Tuulivoimapuiston toiminnan aikaiset huoltokäynnit
tehdään pääasiassa pakettiautolla, ja huoltokäyntejä odotetaan olevan noin kolme vuodessa jokaista tuulivoimalaitosta kohti.
13.3.4 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0
Jos tuulivoimapuistoa ei toteuteta, lähialueen liikenne ja liikenneturvallisuustilanne pysyy nykyisellään.
13.3.5 Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja
lieventäminen
Liikenteen aiheuttamia haittoja ja riskejä voidaan vähentää
ajoittamalla erikoiskuljetukset ja rakas liikenne sellaisiin aikoihin, jolloin niistä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa. Myös liikenteen ohjaamisella ja liikennereittien valinnalla voidaan parantaa liikenneturvallisuutta sekä ehkäistä liikenteen haittoja. Alueen lähiasukkaita haittaava raskas
liikenne pyritään hoitamaan klo 7-21 ja muuta liikennettä haittaavat ja hidastavat erikoiskuljetukset pyritään tekemään aikoina, jolloin muun liikenteen eteneminen ei häiriinny merkittävästi.
13.3.6 Arvioinnin epävarmuustekijät
Tieto perustuu kokemukseen vastaavista liikennemäärien
lisäyksestä ja on riittävän luotettavaa arvioinnin tekemiseen.
127
13.4Elinkeinoelämä
13.4.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät
Tiedot elinkeinoelämän nykytilanteesta on käytetty Forssan
kaupungin, Jokioisten ja Tammelan kuntien sekä verohallinnon julkaisemia tilastotietoja. Tuulivoimalaitosten rakentamiseen ja käyttöön liittyvät tiedot on saatu teknologiateollisuudelta.
13.4.2 Nykytilanne
13.4.2.1 Tuulivoimateknologian kehitys Suomessa
Suomessa tuulivoimateknologian osaamista kannattelevat
lukuisat tuulivoimaloiden ja niiden komponenttien suunnitteluun sekä valmistamiseen erikoistuneet yritykset.
Suomessa tuulivoimaloita valmistavia yrityksiä ovat
muun muassa WinWinD ja Mervento. Tuulivoimaloiden
eri komponentteja valmistavia yrityksiä ovat muun muassa ABB, Moventas, Vacon, The Switch, Vaisala ja Hydroll
(Teknologiateollisuus 2009). Lisäksi Suomessa toimii useita yrityksiä, jotka toimivat osana laaja-alaista alihankintaketjua suunnittelusta ja valmistuksesta aina tuulivoimapuiston
käytön aikaisiin huoltotöihin saakka. Vuonna 2008 tuulivoimateollisuus työllisti suoraan 3 000 henkilöä.
Viime vuosina suomalaisen teknologiateollisuuden
osuus maailman tuulivoimalamarkkinoista on ollut noin
kolmen prosentin tasolla. Teknologiateollisuus ry on pohtinut suomalaisen tuulivoimateknologialiikevaihdon mahdollisuuksia tähtäimenään vuosi 2020. Perusskenaariossa
(base case) suomalaisen tuulivoimateollisuuden markkinaosuus pysyy jatkossa nykyisellä tasolla, jolloin viennin arvoksi muodostuu noin kolme miljardia euroa vuodessa.
Kasvuskenaariossa (growth case) suomalainen tuulivoimaosaaminen valtaa ulkomaisia markkinoita seitsemän prosentin markkinaosuudella, jolloin viennin osuus nousee 12
miljardiin euroon vuonna 2020.
Selvänä trendinä markkinoilla voidaan pitää sitä, että
työpaikkoja syntyy alueille, joilla tuulivoimaa rakennetaan.
13.4.2.2 Alueen elinkeinorakenne
Forssan kaupungin suurimmat elinkeinoalat ovat teollisuus, majoitus- ja retkeilypalvelut sekä rakentaminen,
kunnan palveluiden (terveys- ja sosiaalipalvelut, koulutus,
muut tukipalvelut) ohella. Näiltä aloilta tulee lähes 87 %:a
Forssan alueen kaikista työpaikoista. Kunta on suurin työllistäjä. Työttömyysaste oli vuoden 2011 heinäkuussa 14,6
%. Asukasmäärä vuoden 2011 kesäkuussa on ollut 17867
(väestörekisterikeskus). Vuoden 2011 tuloveroprosentti on
19,5 % (Forssan kunnan nettisivut)
128
Tammelan kunnan elinkeinoalat ovat yhteiskunnalliset
palvelut (28 %), teollisuus, kauppa, majoitus- ja ravintopalvelut, maa- ja metsätalous, rahoitus-, kiinteistö, ym. palvelut,
rakentaminen sekä kuljetus, varastointi ja tietoliikenne (yht.
97 %). Työttömyysaste heinäkuussa 2011 on ollut 7,7 %.
Vuonna 2007 ammatissa toimivan väestön osuus oli 46,4
% ja työpaikkaomavaraisuus oli 64,6 %. Asukasluku on noin
6500 ja tuloveroprosentti 18,50 %. (Tammelan kunnan nettisivut)
Jokioisen kunnan elinkeinorakenne koostuu palveluista
(64,9%), jalostuksesta (23,3 %) ja maa- ja metsätaloudesta
(9,6 %). Suurimmat työnantajat ovat maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Jokioisten kunta ja Jokioisten leipä
Oy. Työttömyysprosentti on ollut 8,9 % heinäkuussa 2011
Asukasluku on vajaa 6000 ja tuloveroprosentti 20,50 %.
(Jokioisen kunnan nettisivut)
Kiinteistövero Forssan, Tammelan ja Jokioisen kunnissa
on esitetty taulukossa 13-2.
Taulukko 13-2. Kiinteistöveroprosentit vuonna 2011 (Verohallinto 3.2.2011)
verotettava kiinteistö
Forssa
Tammela
Jokioinen
yleinen
0,8
0,65
0,65
vakituinen asunto
0,4
0,32
0,32
muu asuinkiinteistö
0,9
0,92
0,85
voimalaitos
2,85
2,85
rakentamaton tontti
yleishyödylliset yhteisöt
1,65
0,00
0,00
0,00
13.4.3 Tuulivoimapuiston vaikutukset
13.4.3.1 Rakentamisen työllisyysvaikutukset
Seudun kuntien kannalta hankkeella olisi toteutuessaan
erittäin huomattavia työllistäviä vaikutuksia monella elinkeinoelämän alalla (majoitus, ravitsemus, konevuokraus,
sähkötyöt, nostot yms.). Rakennusvaiheessa työmaan työllistämisvaikutus on arviolta 300–400 henkilötyövuotta.
Teknologiateollisuus ry:n mukaan tuulivoima-alan työpaikat syntyvät jatkossakin pääasiassa teknologiateollisuuden pariin. EWEA on laskenut, että Euroopassa tuulivoimapuiston rakentaminen työllistää keskimäärin 15 ihmistä rakennettua megawattia kohti. Tämä jakaantuu vielä siten,
että voimaloiden ja niiden komponenttien valmistus työllistää noin 12,5 ihmistä ja rakentaminen työllistää 1,2 ihmistä megawattia kohti.
13.4.3.2 Tuulivoimapuiston toiminnan aikaiset
työllisyys- ja elinkeinovaikutukset
EWEA on laskenut, että eurooppalainen tuulivoimapuisto synnyttää keskimäärin 0,33 käyttöön ja huoltoon liittyvää työpaikkaa asennettua megawattia kohti. Lisäksi muuhun toimintaan syntyy vielä 0,07 työpaikkaa/MW. Yhteensä
tuulivoimapuisto työllistää käytön aikana noin 0,4 ihmistä
asennettua megawattia kohti. Mikäli Kiimassuon tuulivoimapuiston työllistävät vaikutukset ovat samansuuruiset
kuin Euroopassa keskimäärin, tarkoittaisi tämä noin 35–90
uutta työpaikkaa. Työpaikkoja on arvioitu syntyvän mm.
kunnossapito- ja huoltoalalle.
13.4.3.3 Verotulot
Tuulivoimalan runko konehuoneineen on Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä katsottu olevan rakennelma,
josta kunnalle maksetaan kiinteistöveroa.
Kiinteistövero on useita tuhansia euroja vuodessa voimalaa kohden. Kiinteistöveron tarkkaa ennakkoarviointia vaikeuttaa se, että hankkeen toteutumisajankohtana
veroperusteet voivat olla eri kuin suunnitteluvaiheessa.
Kiinteistöveroa voidaan muuttaa kunnan päätöksellä lain
rajoissa sekä valtakunnallisesti eduskunnassa, mikäli näin
katsotaan tarpeelliseksi.
Rakentamisen ja käytön aikana muodostuu tuloveroja hankkeen rakentajien tai projektille palveluja tuottavien
työntekijöiden tuloista. Lisäksi tuulivoimapuiston toiminnan aikana syntyy vuokratuloa maataan tuulivoiman käyttöön vuokranneille.
Verotuloja on arvioitu tulevan 30 toimintavuoden aikana seudun kunnille n. 10 M€ ja maanvuokrauksesta n. 5 - 10
M€. Hanke voi osaltaan myös lisätä muuta "vihreän energian" teollisuutta, sekä mahdollistaa uudenlaisen teollisuustoiminnan kehittymistä Forssan seudulla, liittyen mm. tuulivoimalan osien rakentamiseen.
13.5Ihmisten elinolot ja viihtyvyys
13.5.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät
Sosiaalisella vaikutuksella tarkoitetaan hankkeen ihmiseen,
yhteisöön tai yhteiskuntaan kohdistuvaa vaikutusta, joka aiheuttaa muutoksia ihmisten hyvinvoinnissa tai hyvinvoinnin jakautumisessa. Hankkeen vaikutukset voivat kohdistua suoraan ihmisten elinoloihin tai viihtyvyyteen. Toisaalta
luontoon, elinkeinoelämään tai energiantuotantoon kohdistuvat muutokset vaikuttavat välillisesti myös ihmisten
hyvinvointiin. Sosiaaliset vaikutukset liittyvät siis läheisesti muihin hankkeen aiheuttamiin vaikutuksiin joko välittömästi tai välillisesti.
Vaikutusten arvioinnin tukena on käytetty Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen ”Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin käsikirjaa” (STAKES 2009) sekä
sosiaali- ja terveysministeriön opasta ”Ympäristövaikutusten
arviointi. Ihmisiin kohdistuvat terveydelliset ja sosiaaliset
vaikutukset.” (Sosiaali- ja terveysministeriö 1999).
Ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen kohdistuvia vaikutuksia voivat olla hankkeen aiheuttamat muutokset
•• asuin- ja elinympäristön viihtyisyydessä (vakituiset ja
loma-asukkaat)
•• kiinteistöjen arvossa (vakituiset, loma-asunnot ja maaalat)
•• virkistysmahdollisuuksissa (esim. ulkoilu, luontoharrastus,, retkeily, marjastus, metsästys)
•• ihmisten huolissa ja peloissa, tulevaisuuden suunnitelmissa (esim. ilmastonmuutos, melu, maisema, linnut)
•• yhteisöllisyydessä (mm. hankkeen aiheuttamat ristiriidat
tai yhteistyö)
•• energiantuotannossa, elinkeinoelämässä, työllisyydessä,
alue- ja kuntataloudessa
Yhteiskunnallisia vaikutuksia on käsitelty luvussa 13.4.
Ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen kohdistuvien vaikutusten arviointimenetelminä käytettiin seuraavien lähteiden perusteella tehtyä asiantuntija-analyysia:
•• hankkeen muut vaikutusarvioinnit
•• kartta- ja tilastoaineistot
•• ryhmähaastattelu
•• YVA-ohjelmasta jätetyt mielipiteet.
Lisäksi on tutustuttu mediassa esitettyihin kannanottoihin
hankkeesta. Hankealueen ja sen lähiympäristön asutus- ja
virkistyskohteiden selvittämisessä käytettiin lisäksi lähtöaineistona kuntien Internet-sivuja, Hämeen virkistysalueyhdistyksen ulkoilukarttaa ja maanmittauslaitoksen maastotietokantaa.
Arvioinnin perustaksi on kuvattu vaikutusalueen nykyisiä
elinoloja ja viihtyvyyttä, kuten vakituista ja vapaa-ajan asumista, virkistysalueita ja -toimintaa sekä hankealueen merkitystä ja käyttötapoja. Sosiaalisten vaikutusten tunnistamisessa ja arvioinnissa selvitettiin ne väestöryhmät tai alueet,
joihin vaikutukset erityisesti kohdistuvat.
Elinolosuhteisiin ja viihtyvyyteen kohdistuvia vaikutuksia selvitettiin analysoimalla ja vertailemalla sekä paikallisten ihmisten kokemuksia että mitattua tietoa ja asiantuntija-arvioita. Asukkaiden ja muiden osallisten näkemyksiä
tarkasteltiin suhteessa hankkeen muiden vaikutusten arviointituloksiin ja nykytilatietoihin. Yhdistämällä subjektiivista ja objektiivista tietoa on mahdollista muodostaa luotettavampi kokonaiskuva hankkeen sosiaalisista vaikutuksista.
Arvioinnissa tuotiin esiin paikallisten hankkeeseen liittyvät
huolet ja toiveet. Samalla arvioitiin vaikutusten merkittä-
129
vyyttä sekä mahdollisuuksia lievittää ja ehkäistä haittavaikutuksia.
Ryhmähaastattelu
Ryhmähaastattelulla selvitettiin lähiasukkaiden ja paikallisten järjestöjen edustajien hankealueen käyttöä ja merkitystä sekä näkemystä alueen nykytilasta, heille tärkeistä asioista, hankkeesta ja sen vaikutuksista.
Ryhmähaastatteluun kutsuttiin kaikkiaan 22 asukasta tai
toimijaa seuraavista järjestöistä: Riihivalkaman koulualueen
kyläyhdistys, Viksbergin kyläyhdistys, Paavolan kaupunginosayhdistys, Tammelan Eteläinen maamiesseura, Jokioisten
Murron kyläyhdistys, Forssan–Tammelan riistanhoitoyhdistys, Jokiläänin riistanhoitoyhdistys, Metsästysseura
Halli, Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistys, LounaisHämeen Lintuharrastajat, Forssan Seudun Ilmailuyhdistys
ja Forssan yrittäjät.
Ryhmähaastattelu järjestettiin keskiviikkona 15.6.2011
klo 18–20 Forssan kaupungintalolla. Tilaisuuteen osallistui
11 henkeä, joiden taustajärjestönä oli Riihivalkaman koulualueen kyläyhdistys, Tammelan Eteläinen maamiesseura,
Jokioisten Murron kyläyhdistys, Jokiläänin riistanhoitoyhdistys, Lounais-Hämeen Lintuharrastajat ja Forssan Seudun
Ilmailuyhdistys. Erillinen kutsu oli lisäksi lähetetty kuudelle
muulle yhdistykselle.
Aluksi haastattelija esitteli lyhyesti hanketta ja arvioituja
muita vaikutuksia. Sitten osallistujat saivat kertoa näkemyksensä hankealueen käytöstä ja merkityksestä, elinolojensa
nykytilasta, hankkeen vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista vapaamuotoisessa keskustelussa. Osallistujien käyttämiä
alueita ja kohteita merkittiin myös kartalle.
13.5.2 Asumisen ja virkistyskäytön nykytila
Asuminen
Hankealueen pohjoispuolella sijaitsevat Jokioisten ja
Forssan keskustaajamat ja eteläpuolella Sukulan ja Häiviän
kylät (kuva 13-6). Hankealueella sijaitsee 63 asuinrakennusta, 6 lomarakennusta sekä Kiimassuon jätekeskus ja
Envitech-alueen teollisuuslaitoksia. Muuten hankealue on
lähinnä metsätalouskäytössä.
Kuva 13‑6 Lähialueen nykyinen asutus, mahdolliset häiriintyvät kohteet sekä harrastus- ja virkistyskohteet.
130
Kuva 13‑7 Vaihtoehdossa 1 tuulivoimaloiden väliin jäävien rakennusten sijoittuminen. Rajaus (sininen viiva)on tehty ulommaisten
tuulivoimaloiden keksipisteiden välille. Asuinrakennukset ovat punaisilla pisteillä.
Kuva 13‑8 Vaihtoehdossa 2 tuulivoimaloiden väliin jäävien rakennusten sijoittuminen. Rajaus (vihreä viiva)on tehty ulommaisten
tuulivoimaloiden keksipisteiden välille. Asuinrakennukset ovat punaisilla pisteillä.
Tuulivoimalaitosten lähistöllä sijaitsee useita asuinrakennuksia. Tuulivoimaloiden väliin jääviä asuinrakennuksia kartoitettiin tekemällä rajaus uloimmaisten voimaloiden keskipisteiden välille (kuvat 13-7 ja 13-8) ja ottamalla mukaan
rakennukset rajauksen sisältä sekä 50 metriä rajatun alueen
ulkopuolelta. Vaihtoehdossa 1 voimalaitosten välimaastoon
jää 45 asuin- ja 3 lomarakennusta. Vaihtoehdossa 2 voimalaitosten välissä sijaitsee 31 asuin- ja 1 lomarakennus.
Kummassa vaihtoehdossa (VE1 ja VE2) yksi asuinrakennus sijaitsee alle 300 m etäisyydellä tuulivoimalasta (nro
4). Vaihtoehdossa 1 alle 500 m etäisyydellä on neljä asuinrakennusta ja vaihtoehdossa 2 kolme asuinrakennusta.
Terveydensuojelullisesti herkät kohteet, kuten päiväkodit,
koulut, sairaalat, vanhainkodit ja muut vastaavat laitokset,
sijaitsevat yli kilometrin etäisyydellä tuulivoimaloista.
Asukkaat arvostavat alueen rauhallisuutta, luontoa ja
maaseutumaisuutta. Näiden asioiden kerrotaan tuovan
asumisviihtyvyyttä. Yksi haastateltavista kertoi asuvansa
1500-luvulla perustetulla tilalla suojellussa Sukulan kulttuurimaisemassa. Hän arvostaa perinteitä ja pyrkii luonnonmukaiseen elämään. Kielteisenä asukkaat pitävät vain
Kiimassuon jätekeskukselta joskus tulevaa hajua. Heidän
mielestään kaatopaikka on sijoitettu väärään paikkaan.
Virkistyspalvelut ja hankealueen käyttö
Hankealueen eteläpuolella sijaitsee Torronsuon kansallispuisto, jossa on Etelä-Suomen suurin keidassuoalue.
Kansallispuistoa käytetään ulkoiluun ja retkeilyyn – lintujen ja muiden eläinten, kasvien ja maisemien ihailuun.
Paikalliset arvostavat kansallispuistoa myös alueen turistinähtävyytenä.
Hankealueella ja sen lähistöllä sijaitsee pyöräily- ja ulkoilureittejä sekä kuntorata. Ryhmähaastatteluun osallistuneet
hankealueen lähiasukkaat arvostavat elinpiirinsä lähimetsää ja alueen luontoa. Hankealueen polkuja ja teitä käytetään ulkoiluun, marjastukseen sekä eläinten ja kasvien tark-
131
kailuun.
Metsästys- ja riistanhoitoyhdistysten edustajat korostavat hankealueen merkitystä yhtenäisenä metsäalueena.
Muualla metsät ovat rikkonaisia. Hankealuetta käytetään
mm. hirven ja pienriistan metsästykseen sekä koirakoulutukseen. Metsästyksestä kerrotaan tarkemmin luvussa 12.2.
Lintuharrastajien suosimia lintujen tarkkailualueita sijaitsee hankealueen välittämässä läheisyydessä pohjois-, eteläja itäpuolella. Forssan seudun ilmailuyhdistys käyttää hankealueen koillispuolen pienlentokenttää.
13.5.3 Asukkaiden näkemykset hankkeesta ja
sen vaikutuksista
Suhtautuminen tuulivoimaan
Forssan ryhmähaastatteluun osallistuneet pitivät tuulivoimaa periaatteessa hyvänä ja ympäristöystävällisenä energiantuotantomuotona.
Kansalaisten suhtautumista eri energiantuotantomuotoihin on kysytty useissa asukaskyselyissä, joita Ramboll on
tehnyt vuonna 2009–2010 tuulivoimahankkeiden suunnittelun yhteydessä. Valtaosa (72 %) suunniteltujen tuulivoimapuistojen ympäristössä asuvista vastaajista (N=2 534, 9
eri tuulivoimapuistohanketta) on sitä mieltä, että Suomeen
pitäisi rakentaa uusia tuulivoimalaitoksia. Seuraavaksi suosituimpia (42 %) ovat uudet jätteenpoltto- ja biopolttoainevoimalaitokset. Monet korostavat, että Suomessa pitää keskittyä uusiutuvan, ympäristöystävällisen, kotimaisen energiantuotannon lisäämiseen. Tavallisimpia tuulivoimaan liittyviä myönteisiä mielikuvia ovat tuotetun energian puhtaus ja saasteettomuus, tuulivoiman uusiutuvuus ja tuulivoimaloiden turvallisuus. Toisaalta vastaajat ovat huolissaan
maisema- sekä lintu- ja meluhaitoista. Vapaamuotoisissa
vastauksissa osa epäilee tuulienergiaa tehottomaksi ja kalliiksi rakentaa ja käyttää.
Asukkaiden näkemykset hankkeen vaikutuksista
Lähiasukkaat pitivät pahimpana asutuksen lähelle sijoitettuja voimaloita, jotka aiheuttavat jatkuvaa melua ja maisemahaittaa sekä välkettäkin. Myös kansallispuistolle aiheutuvaa maisemahaittaa pidettiin pahana. Luonnonystävät,
lintuharrastajat ja metsästäjät korostivat sitä, että voimaloiden ääni ja muut rakentamisen häiriöt pelottavat eläimet
muualle ja tieverkosto pirstaloi suuren metsäalueen. Tällöin
luontoarvot ja -elämys katoavat ja luontoharrastusmahdollisuudet heikkenevät. Haastateltavat kertoivat tieverkoston
tuhoavan metsää myös siksi, että teiden myötä metsiin alkaa kertyä rojuja ja ihmiset ”ulkoilevat” metsässä autoilla kävelemisen sijasta.
Ryhmähaastatteluun osallistuneet arvioivat, että tuulivoimapuistohanke vaikuttaisi myönteisesti kunnan talou-
132
teen, työllisyyteen sekä lisäisi luontoystävällistä energiantuotantoa. Elinkeinoelämään ja talouteen kohdistuvia vaikutuksia on tarkasteltu luvussa 13.4 ja ilmastonmuutokseen
luvussa 8. Nämä myönteiset vaikutukset kohdistuisivat pääosin koko yhteisöille, mutta haitat koituisivat lähiasukkaiden ja -toimijoiden kärsittäväksi.
Ilmailuharrastajat olivat huolissaan siitä, että korkeat voimalat tulevat liian lähelle pienlentokentän suoja-alueita.
Hankkeen tiedotus ja osallistuminen
Hankkeesta tiedottaminen on ollut hankalaa, sillä tuulivoimaloiden määrä ja tuulivoimapuiston pinta-ala ovat muuttuneet merkittävästi YVA-menettelyn aikana. Asukkaiden
on ollut vaikea tietää, mikä tieto on uusinta ja luotettavaa,
kun keskeisimmätkin tiedot hankkeesta ovat muuttuneet.
Ryhmähaastatteluun osallistuneet olivat sitä mieltä, että tietoa on saatu liian vähän. Hankkeeseen liittyviin kysymyksiin
saadut vastaukset on koettu niin ympäripyöreiksi, ettei niistä ole ollut paljoakaan apua asukkaiden huoliin.
Suhtautuminen Forssan Kiimassuon tuulivoimahankkeeseen
Ryhmähaastatteluun osallistuneet yksitoista eri yhdistysten
ja järjestöjen edustajaa sekä YVA-ohjelmasta mielipiteensä jättänyt henkilö pitivät parhaana nollavaihtoehtoa, jossa
Kiimassuolle ei rakenneta tuulivoimapuistoa.
Tuulivoimahankkeesta on uutisoitu paikallisessa lehdistössä. Eniten lehdissä on käsitelty puolustusvoimien lentoesterajoituksia. Muutamia kannanottoja on esitetty tuulivoimahankkeen puolesta ja vastaan, mutta hanke ei ole
herättänyt suurempaa yleisönosastokirjoittelua.
13.5.4 Tuulivoimapuiston vaikutukset ihmisten
viihtyvyyteen ja elinoloihin
13.5.4.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset
Rakentamisen aikana ihmisiin kohdistuvia vaikutuksia syntyy tuulivoimalaitosten perustusten, tieyhteyksien ja voimajohdon maarakennustöistä sekä voimalaitosten osien kuljetuksesta ja pystytyksestä. Rakentaminen aiheuttaa lähiympäristöön melua ja lisää raskaan liikenteen ja erikoiskuljetuksien määrää kuljetusreiteillä (luvut 13.1 ja 13.3). Raskaan
liikenteen kasvu haittaa erityisesti pienempien kuljetusteiden, kuten Murronkulmantien ja Somerontien, alkupäässä
asuvien viihtyvyyttä sekä jalan ja pyörällä liikkuvien turvallisuutta etenkin pimeällä ja talviaikana.
Lähitalojen asumisviihtyvyyden rakentamisvaihe haittaa myös hankealueella liikkumista ja alueen virkistyskäyttöä, kuten metsästystä ja ulkoilua. Rakentamisen aikana rajoitetaan hankealueella liikkumista turvallisuussyistä.
Liikkumisrajoitukset koskevat vain kulloinkin rakennettavi-
en voimaloiden lähiympäristöä. Rakentamismelu voi kartoittaa alueen eläimet ja kuulua myös hankealueen lähiympäristöön, mikä haittaa myös lähiympäristön virkistyskäyttöä. Hankkeella on työllistävä vaikutus (luku 13.4).
13.5.4.2 Toiminnan aikaiset vaikutukset
Asumisviihtyvyys
Tuulivoimapuiston rakentaminen muuttaa ympäristön
maisemakuvaa (luku 10). Tuulivoimaloiden aiheuttamien
visuaalisten vaikutusten kokeminen on subjektiivista. Toiset
pitävät niitä maisemaa hallitsevina teknisinä rakennelmina
ja luonnonympäristöön kuulumattomina. Myös lentoestevalot voidaan kokea yön pimeyttä häiritsevinä. Toiset taas
kokevat tuulivoimalat sulavalinjaisiksi ja veistosmaisiksi kestävän kehityksen ja alueen edistyksen edustajiksi. Yleensä
tuulivoimaloita siedetään paremmin kaukomaisemassa
kuin lähietäisyydellä. Ryhmähaastatteluun osallistuneet pitivät tuulivoimaloita Sukulan ja Häiviän historiallisten kylien
ja kansallispuiston luonnonmaisemaa rikkovina.
Tuulivoimapuiston äänen kantautuminen vaihtelee
muutamasta sadasta metristä jopa yli kilometriin mm. sääolojen ja taustamelun mukaan (luku 13.1). Melun ohjearvot
ylittyvät kahden lähimmän asuinrakennuksen luona molemmissa vaihtoehdoissa ja 5 (VE1) tai 2 (VE2) loma-asunnon luona. Yli 40 dB melualueella on 30 (VE1) tai 22 (VE2)
asuinrakennusta. Alle ohjearvojenkin jäävä melu voi aiheuttaa merkittävää viihtyvyyshaittaa, sillä vaikka tuulivoimalan ääntä ei aina pysty erottamaan tuulen aiheuttamasta
äänestä, niin taustamelun ollessa hiljaista se kuuluu hyvin.
Tuulivoimalan äänen häiritsevyyden kokemisessa on yksilöllisiä eroja. Monia häiritsee erityisesti äänen taustamelusta poikkeava jaksottaisuus. Häiritseväksi koettu melu voi vaikeuttaa nukahtamista ja keskittymistä, alentaa elämänlaatua sekä työ- ja toimintakykyä.
Varjostusmallinnuksen mukaan vähintään 8 tunnin välkealueella sijaitsee 78 (VE1) tai 51 (VE2) asuin- tai lomarakennusta (luku 13.2). Suurin yksittäiselle rakennukselle kohdistuva vaikutus voi olla huomattava. Vaikutus on
kuitenkin ajoittaista ja edellyttää, että aurinko paistaa alhaalta. Tuulivoimaloiden varjostusvaikutus häiritsee ihmisiä eri tavoin. Varjostusvaikutus koetaan häiritsevämpänä, jos tuulivoimalat jäävät ilta-auringon ja oleskelutilojen
väliin. Asukkaiden on vaikea arvioida varjostusvaikutuksen kokemista, jollei heillä ole mitään kokemusta ilmiöstä.
Ryhmähaastatteluun osallistuneet epäilivät välkevaikutusta osin pahaksi.
Tuulivoimapuisto heikentää niiden lähiasukkaiden asumisviihtyvyyttä ja elämänlaatua, joiden koti tai loma-asunto
jää voimaloiden kuuluvuus-, varjostus- tai näkyvyysalueelle
ja jotka kokevat voimalan äänen, varjostuksen tai näkymisen häiritseväksi. Näitä on vähän enemmän vaihtoehdossa
1 kuin vaihtoehdossa 2. Voimaloiden ääni ja liike muuttavat
lähiasukkaiden asuinympäristöä ja joitakin voimaloiden näkyminen voi häiritä kauempanakin. Tuulivoimaloiden aiheuttama muutos on suurempi vanhojen kylien ja haja-asutuksen luontoympäristöön ja rauhaan tottuneille kuin taajamien asukkaille.
Virkistyskäyttö
Tuulivoimapuiston valmistuttua alueella voi jokamiehenoikeuksien sallimissa puitteissa liikkua kuten ennenkin,
kun rakentamisaikaiset liikkumisrajoitukset on poistettu.
Jokamiehen oikeudet mahdollistavat liikkumisen luonnossa jalan, hiihtäen tai pyöräillen riippumatta siitä, kuka alueen omistaa, poissulkien kuitenkin pihamaat ja pellot.
Toimivat tuulivoimalat eivät siis estä hankealueen virkistyskäyttöä, kuten ulkoilua tai luonnon tarkkailua, mutta monet kokevat voimaloiden äänen, varjostuksen tai näkymisen virkistyskäyttöä häiritsevinä tekijöinä. Joidenkin ulkoilua, retkeilyä ja luonnosta nauttimista tuulivoimalan näkyminen horisontissa voi häiritä laajemmallakin alueella. Osa
taas saattaa retkeillä katsomaan tuulivoimaloita.
Tuulivoimalat muuttavat luonnonympäristöä enemmän rakennetuksi, tekniseksi ympäristöksi. Yhtenäistä metsäaluetta rikkovien teiden ja voimaloiden myötä menetetään hankealueen ja sen lähiympäristön luonto- ja virkistyskäyttöarvoja. Metsästäjät ja lintuharrastajat arvelivat rakentamisen pelottavan eläimiä muualle pysyvämminkin.
Haastateltavat ja mielipiteen jättäneet korostivat hankealueen ja sen lähiympäristön merkitystä virkistyskäytössä.
Huolet ja epätietoisuus
Sosiaalisia vaikutuksia voi ilmetä jo hankkeen suunnitteluja arviointivaiheessa mm. asukkaiden huolina, pelkoina, toiveina tai epävarmuutena tulevaisuudesta. Monellakaan ei
ole omakohtaista kokemusta tuulivoimaloista, joten melu
tai välkevaikutuksen haitallisuutta on vaikea ennakoida.
Edellä kuvattujen elinympäristön fyysisten muutosten lisäksi haastatellut olivat huolissaan vaikutuksista kansallispuiston ja paikkakunnan imagoon, kiinteistöjen ja asuntojen
hintoihin sekä lähikiinteistöjen rakentamismahdollisuuksiin
tulevaisuudessa.
IVA-käsikirjan mukaan huoli ja epävarmuus voivat liittyä
sekä tuntemattomaksi koettuun uhkaan että tietoon mahdollisista tai todennäköisistä vaikutuksista. Siten asukkaiden
pelko ja muutosvastarinta eivät välttämättä liity vain oman
edun puolustamiseen, vaan taustalla voi olla myös monipuolinen tieto riskeistä ja paikallisista olosuhteista. Myös
huolen seuraukset yksilöön ja yhteisöön ovat riippumattomia siitä, onko pelkoon objektiivisen tarkastelun perusteella aihetta vai ei.
Yksilötasolla huoli ja epävarmuus heikentävät viihtyvyyt-
133
tä ja hyvinvointia. Etenkin pitkäkestoisena huoli voi aiheuttaa stressiä ja jopa fyysisiä terveysongelmia. Vaikutukset
kohdistuvat usein voimakkaimmin muita heikommassa asemassa oleviin. Yhteisön kannalta huoli ja epävarmuus voivat toimia joko yhdistävänä tai erottavana tekijänä. Organisoituneen vastarinnan syntyminen voi yhdistää yhteisöä, mutta asukkaiden väliset erimielisyydet taas
voivat hajaannuttaa sitä. Erimielisyyttä syntyy helposti siitä,
että yksi saa korvauksia voimalan sijoittumisesta mailleen,
mutta naapurit joutuvat kärsimään haitoista ilman korvauksiaEpävarmuus ja huoli syntyvät kollektiivisesti, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa yhteisön muiden jäsenten kanssa. Käsitykset ja mielikuvat eivät heijasta vain yksilön näkemystä. Ne muotoutuvat myös sen perusteella, missä valossa asiaa käsitellään julkisuudessa ja yhteisön keskuudessa.
Tuulivoimalaitokset voivat herättää kansalaisissa myös odotuksia ja toiveita ympäristöystävällisemmästä energiantuotannosta. Ihmiset voivat myös muuttaa käsityksiään hankkeen aikanakin, esimerkiksi vuorovaikutuksen, vaikutusarviointien tulosten tai hankkeesta riippumattomien uutisten
tai tapahtumien perusteella. Sosiaaliset vaikutukset ovat siis
osin sidoksissa arvioinnin ajankohtaan.
13.5.4.3 Vaikutusten yhteenveto
Tuulivoiman myönteiset vaikutukset ovat enemmän yhteisöllisiä tai yhteiskunnallisia, mutta kielteiset vaikutukset tuntuvat lähinnä yksilötasolla hankkeen lähiympäristössä. Tuulivoimaloiden ääni, varjostus ja läheisyys haittaavat lähimpien asukkaiden asumisviihtyvyyttä sekä
hankealueen ja sen lähiympäristön virkistyskäyttöä.
Asumisviihtyvyyshaitan kärsijöitä on vähän vähemmän
vaihtoehdossa 2. Rakentamistoimet haittaavat jonkin verran lähistön asumisviihtyvyyttä, liikenneturvallisuutta sekä
hankealueen virkistyskäyttöä.
13.5.4.4 Sähkönsiirron vaikutukset
Sähkönsiirrossa käytetään maakaapeleita ja nykyisiä 110
kV voimajohtoja eikä uusia johtokäytäviä tarvitse rakentaa.
Hankkeen takia rakennettavat 1–2 sähköasemaa rakennetaan nykyisten voimajohtojen viereen.
Tuulivoimapuiston sähkönsiirto ei siis aiheuta paljoakaan muutoksia nykytilanteeseen eikä siten vaikuta ihmisten viihtyvyyteen ja elinoloihin.
13.5.5 Hankkeen toteuttamatta jättäminen VE0
Hankkeen toteuttamatta jättäminen ei vaikuta ihmisten
elinoloihin ja viihtyvyyteen lähialueella. Sekä pelot haitoista
että odotukset hankkeen myönteisistä vaikutuksista jäävät
toteutumatta.
134
13.5.6 Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja
lieventäminen
Hankkeen sosiaalisia vaikutuksia on mahdollista lieventää muiden vaikutusten yhteydessä kerrottujen teknisten keinojen lisäksi tiedottamalla hankkeen etenemisestä
ja vaikutuksista sekä vakituisille että vapaa-ajan asukkaille.
Asiallinen tiedotus voi merkittävästi lieventää hankkeen aiheuttamia huolia ja epävarmuutta.
Ryhmähaastattelussa haittojen lieventämiseksi esitettiin voimaloiden siirtämistä kauemmas asuinrakennuksista
sekä kompensaatioita melusta kärsiville. Korvaukseksi ehdotettiin esimerkiksi kunnan viemärin rakentamista haitankärsijöille.
13.5.7 Arvioinnin epävarmuustekijät
Sosiaalisille vaikutuksille ei ole raja-arvoja, mikä korostaa
asiantuntija-arvion merkitystä. Asiantuntija-arviot ovat väistämättä jossakin määrin alttiita subjektiivisille tulkinnoille.
Ihmisin kohdistuvat vaikutukset eivät ole yksiselitteisiä.
Tuulivoimaloiden aiheuttamien vaikutusten kokeminen
on subjektiivista, mikä vaikeuttaa mm. vaikutusten merkittävyyden arviointia. Vaikutusten kokemiseen vaikuttavat
mm. henkilön suhde kyseiseen alueeseen ja tuulivoimaan
yleensä, alueen käyttö sekä henkilökohtaiset arvostukset.
Ryhmähaastattelun avulla on selvitetty paikallisten asukkaiden ja toimijoiden näkemyksiä hankkeen vaikutuksista sekä
vaikutusten luonteesta ja merkittävyydestä.
Ihmiset voivat myös muuttaa käsityksiään esimerkiksi
hankesuunnitelman muuttamisen, hankkeesta riippumattomien uutisten tai tapahtumien perusteella. Sosiaaliset
vaikutukset ovat siis osin sidoksissa arvioinnin ajankohtaan.
13.6Vaikutukset ihmisten terveyteen
Tausta ja kriteerit
Merkittävänä terveysvaikutuksena pidetään terveydensuojelulain tarkoittamaa terveyshaittaa, joka on määritelty terveydensuojelulain 1 §:ssä seuraavasti:
•• ihmisessä todettava sairaus, tai
•• muu terveydenhäiriö, taikka
•• sellainen tekijä tai olosuhde, joka voi vähentää väestön
tai yksilön elinympäristön terveellisyyttä. (Sosiaali- ja
terveysministeriön.. 1999).
Lisäksi merkittävänä terveysvaikutuksena pidetään myös
tapaturmavaaraa, suuronnettomuusriskiä tai muuta vastaavaa uhkaa terveydelle. Työterveyteen liittyvät asiat, kuten
työtapaturmat, eivät sisälly terveysvaikutusten arviointiin.
(Sosiaali- ja terveysministeriön.. 1999).
Jokin hanke voi myös aiheuttaa lieviä ja/tai tilapäisiä terveysvaikutuksia ihmisissä ja heidän elinympäristössään. Tällaisia ovat esim. melun ja hajun aiheuttamat viihtyvyyshaitat, joita ei kuitenkaan pidetä terveyshaittoina.
(Sosiaali- ja terveysministeriön 1999).
Merkittävien terveysvaikutusten yleisiä tunnistamisperusteita ovat:
•• terveysvaikutusten vakavuusaste (kuolema, vamma,
epidemian uhka, sairaus, taudin oireet, unihäiriöt)
•• terveysvaikutusten vaihtelu ajan mukaan (tunti-, vuorokausi- ja vuodenaikavaihtelu)
•• terveysvaikutusten kesto (pysyvä, vuosia, kuukausia)
•• terveysvaikutusten kohdistuminen erityisryhmiin (lapset, vanhukset, sairaat, eri altisteille herkistyneet yksilöt)
•• altistustapa (ihon kautta, hengitettynä, nieltynä, aistinelinten kautta)
•• altistuvien ihmisten lukumäärä (yksi henkilö … koko
alueen väestö).
Vaikutusarviointi
Tuulivoimalla tapahtuva sähköntuotanto ei aiheuta ihmisen
terveydelle haitallisia päästöjä ilmaan, vesistöön tai maaperään. Tuulivoima korvaa osaltaan mm. fossiilisilla polttoaineilla tuotettua energiaa, josta aiheutuu polttoaineesta ja
tekniikasta riippuen erilaisia päästöjä.
Tuulivoimaan ei liity suuria onnettomuusriskejä, joilla olisi laajoja vaikutuksia ihmisille ja yhteiskunnalle.
Onnettomuusriskit liittyvät lähinnä voimaloiden lähiympäristöön. Koska voimalat sijoitetaan useiden satojen metrien
etäisyydelle asutuksesta, ei terveysriskejä muodostu.
Tuulivoimalat synnyttävät ääntä. Hankkeen meluvaikutuksia on käsitelty luvussa 13.1. Tuulivoimaloiden aiheuttamaa varjostusta on käsitelty luvussa 13.2. Näistä vaikutuksista ei aiheudu terveyshaittaa.
Konaisuudessaan voidaan arvioida, että tuulivoimahankkeesta ei aiheudu merkittäviä terveysvaikutuksia.
135
14.Yhteisvaikutukset muiden
hankkeiden ja suunnitelmien kanssa
Sukulan Häiviän osayleiskaavaluonnoksessa (Tammelan
kunta 11.5.2010) on maininta hankealueen läpi suunnitellusta maakaasulinjasta, joka kulkisi Sukulan peltoja pitkin
idästä kohti länsirannikkoa. Suunniteltu linjaus kaivettaisiin
maan sisään.
Mikäli maakaasulinja-hanke toteutuu, niin vaikutukset
suunnitellun tuulivoimapuiston alueella kohdistuvat maaperään. Hankkeessa tulee tällöin huomioida tuulivoimapuistossa sijaitsevien sähkölinjojen ja tornien paikat, mikäli
putki vedetään hankealueen läpi.
Hankkeiden yhteysvaikutuksia tulisi tarkastella tarkemmin, mikäli maakaasuhanke toteutuu ja tarkentuu.
136
15.Jatkotutkimusten ja seurannan tarve
15.1Melu
Mikäli suunnitelmat muuttuvat olennaisesti, tulee melumallinnus päivittää vastaavasti. Tuulivoimapuiston valmistumisen jälkeen tuulivoimalaitosten aiheuttama melutaso
tulee mitata laskennan mukaan eniten melulle altistuvissa
kohteissa. Mittauspisteiden valinnassa ja mittausten toteutuksessa tulee huomioida sääolosuhteiden vaikutus tuulivoimalaitosten meluun sekä alueen muut taustaäänet.
15.2Varjostus
Mikäli suunnitelmat ja tuulivoimaloiden sijoituspaikat
muuttuvat olennaisesti, voi tulla tarve tarkistaa varjostusilmiön esiintyminen mallintamalla. Seurantatarvetta varjostuksen osalta ei nähdä.
15.3Elinolot ja viihtyvyys
Elinoloihin ja viihtyvyyteen kohdistuvia muutoksia seurataan mm. melumittauksin. Niiden lisäksi tulisi tehdä myös
seurantakysely tai haastattelu hankkeen lähiympäristön
asukkaille tuulivoimapuiston koetuista vaikutuksista ja niiden merkityksestä.
tämiseen on yhteinen. Linnustonseurannan jatkotutkimustarpeet ja -selvitykset tulisivatkin kohdistaa ensimmäisiin
Suomessa rakennettaviin maatuulivoimapuistohankkeisiin,
jotta niistä saatavia kokemuksia ja tietoa voitaisiin hyödyntää laaja-alaisemmin jatkossa. Seurannassa käytettävät menetelmät tulisi pyrkiä osaltaan vakioimaan, jotta tulosten
vertailukelpoisuus ja mahdollinen yleistettävyys pystyttäisiin turvaamaan ja tuloksia hyödyntämään siten myös tulevien tuulivoimahankkeiden suunnittelussa.
Forssan–Jokioisten–Tammelan alueelle suunnitellun
tuulivoimapuiston linnustovaikutusten kannalta erityiskysymys on Torronsuon kansallispuistoalueen läheisyys ja
hankkeen vaikutukset kansallispuistoalueella lepäilevään
lintulajistoon, varsinkin kurkeen. Hankkeen jatkosuunnittelun ja hankkeen toteuttamisen alkuaikana tulisikin
Torronsuon kansallispuistoalueen linnustoa ja siinä mahdollisesti tapahtuvia muutoksia yksityiskohtaisesti seurata,
jotta tuulivoimahankkeen vaikutukset alueen muuttolinnustossa pystyttäisiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ennakoimaan. Mahdollisista vaikutusmekanismeista keskeisimpiä ovat tässä yhteydessä erityisesti 1) tuulivoimaloiden aiheuttamat törmäysvaikutukset, sekä 2) tuulivoimapuiston mahdolliset estevaikutukset ja niiden aiheuttamat
muutokset Torronsuon lepäilevien muuttolintujen määriin
ja lentoreitteihin.
15.4Linnusto
Sisämaahan sijoitettujen tuulivoimapuistojen vaikutuksista alueen linnustoon ei Suomessa ole vielä kertynyt kokemusta, koska yhtäkään laaja-alaista maatuulivoimapuistoa
ei ole Suomeen vielä rakennettu. Maa-alueelle sijoitettavien tuulivoimapuistojen linnustoon kohdistuvien vaikutusten arviointi perustuukin ensisijaisesti maailmalla (erityisesti Yhdysvalloissa) tehtyihin vastaaviin tutkimuksiin ja
niistä saatuihin tuloksiin. Kansainvälisistä tutkimuksista saadut kokemukset eivät ole kaikilta osin suoraan verrattavissa
Suomen erilaisiin olosuhteisiin ja pesimälajistoon. Tällä hetkellä sisämaahan on suunnitteilla useita tuulivoimapuistoja
monen eri energiayhtiön toimesta, ja siten tarve maatuulivoimapuistojen linnustoon kohdistuvien vaikutusten selvit-
137
138
OSAIII VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA
TOTEUTTAMISKELPOISUUS
139
140
16.Vaihtoehtojen vertailu ja vaikutusten
merkittävyyden arviointi
16.1Hankkeen vaihtoehdot ja vertailun
periaatteet
YVA-menettelyn tavoitteena oli arvioida Forssan, Jokioisten
ja Tammelan kuntien rajalle, Kiimassuon Envitech-alueen
ympäristöön suunnitellun tuulivoimapuiston ympäristövaikutuksia. Hankkeen vaihtoehdot ovat VE1, VE2, sekä ns.
nollavaihtoehto VE0, jossa hanketta ei toteuteta. Hankkeen
vaihtoehdot on esitetty tarkemmin luvussa 6.3.
Ympäristövaikutusten arvioinnissa arvioitiin vaikutuksia,
jotka ovat kunkin tarkastellun vaikutuksen osalta muutos
nykytilasta tarkasteluhetkeen. Hankkeen ympäristövaikutuksia on arvioitu vertaamalla niitä nollavaihtoehdon, eli
käytännössä suunnittelualueen nykytilan ja sen luontaisen
kehityksen mukaisiin vaikutuksiin.
Vaikutusten merkittävyyttä on arvioitu muutoksen suuruuden ja vastaanottavan kohteen herkkyyden avulla sekä
vertaamalla vaikutuksia kuormitusta koskeviin ohje- ja raja-arvoihin, ympäristön laatunormeihin sekä alueen nykyiseen ympäristökuormitukseen. Tässä on lisäksi otettu huomioon asukashaastattelun aikana saatua palautetta niistä
vaikutuksista, joita asukkaat pitävät alueen ja suunnitellun
hankkeen kannalta merkittävinä.
Eri vaikutuksia on vertailu jäljempänä kuvailevan (kvalitatiivisen) vertailutaulukon avulla. Taulukkoon on kirjattu
tarkasteltujen vaihtoehtojen keskeiset, niin positiiviset kuin
negatiivisetkin vaikutukset.
Vaikutusten merkittävyyttä voidaan tarkastella erikseen
niin paikallisella, alueellisella kuin valtakunnallisellakin tasolla. Jokin vaikutus voi olla paikallisesti hyvin merkittävä
mutta alueellisella tasolla sen merkittävyys on sen sijaan vähäisempi. Arvioinnissa on otettu huomioon seuraavia merkittävyyteen vaikuttavia tekijöitä:
•• Aiheutuvan muutoksen suuruus (vaikutuksen intensiteetti tai määrä, kohderyhmän tai alueen suuruus)
•• Kohde ja sen herkkyys muutoksille
•• Vaikutuksen todennäköisyys: epätodennäköinen –
varma
•• Vaikutuksen laajuus: paikallinen – kansainvälinen
•• Vaikutuksen kesto: lyhytaikainen – pysyvä
•• Kasautuvat vaikutukset: ei ole - on kasautuvia vaikutuksia
•• Arvion varmuus: hyvin epävarma - erittäin varma
•• Tärkeys intressitahojen kannalta: ei merkitystä - erittäin
tärkeä
Taulukko 16‑1 Merkittävyyden arviointi
Vaikutuksen suunta
(-/+)
4
3
2
1
0
-1
-2
Vaikutuksen merkittävyys
Esimerkiksi; Elinolot ja viihtyvyys
Erittäin merkittävä
Merkittävä
Kohtalainen
Vähäinen
Merkityksetön, Ei vaikutusta
Vähäinen
Kohtalainen
-3
Merkittävä
-4
Erittäin merkittävä
Lisää erittäin merkittävästi viihtyvyyttä erittäin laajalla alueella jatkuvasti
Lisää merkittävästi viihtyvyyttä laajalla alueella tai jatkuvasti
Lisää kohtalaisesti viihtyvyyttä laajemmalla alueella tai usein
Lisää vähän viihtyvyyttä lähialueella (nykyisten haittojen väheneminen)
Ei vaikutusta viihtyisyyteen
Lisää vähän viihtyvyyshaittaa lähialueella (melu, varjostus, maisema)
Lisää kohtalaisesti viihtyvyyshaittaa laajemmalla alueella tai usein
(melu, varjostus, maisema)
Lisää merkittävästi viihtyvyyshaittaa laajalla alueella tai jatkuvasti
(melu, varjostus, maisema)
Lisää erittäin merkittävästi viihtyvyyshaittaa erittäin laajalla alueella
jatkuvasti (melu, varjostus, maisema)
141
Keskeiset ympäristövaikutukset
Taulukko 16‑2 Merkittävimmät vaikutukset ja vaihtoehtojen vertailu.
142
VE0
Hanketta ei toteuteta
VE 1
33 tuulivoimaa
VE 2
20 tuulivoimalaa
Vaikutukset ilmastoon
ja uusiutuvan energian
tuotantoon
Ei edistä tuulivoimatuotannon
kehittämistä Suomessa.
Hankkeella pystytään korvaamaan fossiilisten polttoaineiden
käyttöä ja hillitsemään ilmastonmuutosta. Hankkeen osuus
Suomen tuulivoiman tuotantotavoitteesta noin 4,2 %
Hankkeella pystytään korvaamaan fossiilisten polttoaineiden
käyttöä ja hillitsemään ilmastonmuutosta. Hankkeen osuus
Suomen tuulivoiman tuotantotavoitteesta noin 3 %
Yhdyskuntarakenne ja
maankäyttö
Alue säilyy nykyisessä käytössä
jätehuolto- ja teollisuusalueena
sekä metsätalousvaltaisena
alueena. Erityisesti hankealueen
reunoilla Jokioisten ja Tammelan
puolella vähäisen haja-asutuksen
lisääntyminen voi olla mahdollista.
Tuulivoimalat eivät vaikeuta
alueen käyttöä jätehuolto- ja
teollisuusalueena, eikä metsätalousvaltaisena alueena.
Hankealueen reunoilla olemassa
olevien asuinkiinteistöjen, virkistysreittien ja alueiden käytölle
aiheutetaan vähäistä häiriötä.
Haitalliset vaikutukset hankealueen reunoilla olevien asuinrakennuksien sekä virkistysreittien ja
-alueiden käytölle ja kehittämiselle ovat hieman vähäisempiä
kuin vaihtoehdossa 1.
Maa- ja kallioperä
Hankealue säilyy ennallaan, jolloin muutoksia maa- ja kallioperään ei synny.
Hankealueen vaikutukset
kohdistuvat tuulivoimaloiden
perustusten ja huoltoteiden
rakentamisalueille.
Hankealueen vaikutukset
kohdistuvat tuulivoimaloiden
perustusten ja huoltoteiden
rakentamisalueille.
Pohjavesi
Hankealue säilyy ennallaan,
jolloin ei esiinny pohjavesi
vaikutusta.
Hankealue ei sijoitu luokitelluille pohjavesialueille. Maaperässä esiintyvän pohjaveden laatu voi hetkellisesti heiketä, mutta pitkä-aikaisia
tai pysyviä muutoksia pohjaveden laatuun ei aiheudu. Vaihtoehdoilla
ei ole eroa pohjavesivaikutuksien kannalta.
Pintavesi
Hankealueen pintavesiolosuhteet
säilyvät ennallaan.
Tuulivoimaloiden 1 ja 2 välinen huoltotieyhteyden rakentaminen
vaatii poikkeamisen vesilain 17a §:n säädöksistä.
Kasvillisuus ja luontotyypit
Hankealueen kasvillisuus- ja
luontotyypit säilyvät ennallaan.
Alueella harjoitettava metsätalous voi vaikuttaa kasvillisuuteen.
Tuulivoimaloiden 1 ja 2 välinen huoltotieyhteys ylittää metsälain 10
§:n mukaisen puronvarren.
VE 1: Tuulivoimaloiden 22 ja 25 välinen huoltotieyhteys sijoittuu
paikallisesti arvokkaan Kaakkosuon luonnontilaiselle osuudelle.
Tämän vuoksi esitetään, että tästä huoltotiestä luovutaan kuvan 16.1
mukaisella suunnitelmalla.
Muuttavat linnut
Hankealue säilyy ennallaan.
Tuulivoima-alue sijoittuu Torronsuon alueen kautta muuttavien
kurkien muuttoreitille. Suomessa
muuttavien kurkien määrä on
yli 50 000. Hankealueen kautta
muuttaa noin 5 % kurkimuutosta. Näistä noin 350 muuttaa
tuulivoimapuiston alueen
kautta. Näiden osalta muuttoreitit muuttuvat väistämistarpeen
vuoksi. Yksittäisiin lintuihin
kohdistuu törmäysriski.
Vaikutusmekanismit kuten VE
1. Vaihtoehto jättää kuitenkin
leveämmän sektorin Torronsuolta lähtevien lintujen noususektorista vapaaksi, mikä vähentää
väistämään joutuvien lintujen
määrää.
Pesivä linnusto
Alueen pesimälinnusto säilyy
pääosin nykyisenlaisena. Alueella harjoitettava metsätalous,
turvetuotannon aloittaminen
Sinipäänsuolla sekä muut
Kiimassuon alueelle suunnitellut
teolliset toiminnot voivat kuitenkin vaikuttaa osaltaan alueella
pesivään lintulajistoon
Hankealue sijoittuu pääosin
linnustollisesti vähäarvoiselle
alueelle. Alueelliset vaikutukset
kohdistuvat lähinnä suuriin päiväpetolintuihin. Lisäksi vähäisiä
vaikutuksia Pellilänsuolla pesiviin
lokkeihin sekä muihin Kiimassuolla ruokaileviin lajeihin.
Vaikutusmekanismit kuten VE 1.
Kaakkosuon alueen rajaaminen
rakentamisalueen ulkopuolelle
pienentää erityisesti metsoon
ja hiirihaukkaan kohdistuvia
vaikutuksia.
VE0
Hanketta ei toteuteta
VE 1
33 tuulivoimaa
VE 2
20 tuulivoimalaa
Luonnonsuojelualueet
Luonnonsuojelualueiden
nykytila ja luontoarvot säilyvät
ennallaan.
Hankealueen läheisyyteen
sijoittuvat luonnonsuojelualueista Torronsuon kansallispuisto- ja
Natura-alue hankealueen eteläpuolella. Hankkeen vaikutukset
kohdistuvat Torronsuon alueen
muuttolinnustoon, joiden muuttoreitit kulkevat osin hankealueen kautta.
Hankkeen vaikutukset kohdistuvat Torronsuon alueen muuttolinnustoon, joiden muuttoreitit (erityisesti kurki) kulkevat
osin hankealueen kautta.
Maisema ja kulttuuriperintö
Maiseman ja kulttuuriympäristön kehitys jatkuu nykyisen
kaltaisena.
Suurimmat vaikutukset kohdistuvat lähimaisemaan Sukulassa
ja Peltosuolla.
Valtakunnallisesti arvokkaaseen
Loimijokilaakson viljelymaisemaan tulee uusi ajallinen
kerrostuma.
Muodostaa itä-länsisuuntaisia
kolmen tai useamman tuulivoimalan linjoja.
Vaikutukset vastaavia kuin VE
1:ssa.
Keskelle jää voimalavapaa-alue
(aukko) pohjois-eteläsuuntaisesti, mikä lieventää vaikutuksia
etenkin Torronsuolla.
Melu
Hankealue säilyy ennallaan,
alueen melutilanne kehittyy
liikenteen ja muun maankäytön mukaisesti.
Yli 40 dB melualueella on 30
asuinrakennusta ja 5 loma-asuntoa, mutta yli 45 dB melualueella
vain 2 asuintaloa. Joissain tilanteissa melu saattaa asuintalojen
kohdalla olla häiritsevää, mutta
usein muut äänet peittävät tuulivoimalaitosten melun alleen.
Yli 40 dB melualueella on 22
asuinrakennusta ja 2 lomaasuntoa. Yli 45 dB melualueella on 2 asuintaloa. Melun
vaikutusalue on pienempi
kuin VE1:ssä, mutta muuten
vaikutukset ovat vastaavat.
Varjostus
Varjostusvaikutusta ei synny
Varjostusvaikutus alueella
kohdistuu vähintään 8 tuntia/
vuosi 71 vakinaiseen ja 7 lomaasuntoon.
Suurin yksittäiselle rakennukselle
kohdistuva varjostusvaikutus
30–80 tuntia vuodessa.
Varjostusvaikutus alueella
kohdistuu vähintään 8 tuntia/
vuosi 47 vakinaiseen ja 4 lomaasuntoon.
Suurin yksittäiselle rakennukselle kohdistuva varjostusvaikutus
10–29 tuntia vuodessa.
Metsästys
Vaikutuksia metsästykseen ei
synny
Rakentamisen aikana todennäköisesti osa alueen hirvieläimistä
siirtyy rauhallisemmille alueille,
mutta palaa vanhoille ruokailuja elinalueilleen rakentamisen
jälkeen.
Rakentamisen aikana todennäköisesti osa alueen hirvieläimistä siirtyy rauhallisemmille
alueille, mutta palaa vanhoille
ruokailu- ja elinalueilleen rakentamisen jälkeen.
Ihmisten elinolot ja
viihtyvyys
Ihmisten elinolosuhteissa ei
tapahdu muutosta
Tuulivoimaloiden ääni, varjostus
ja näkyminen haittaavat jonkin
verran lähimpien asukkaiden
asumisviihtyvyyttä sekä hankealueen ja sen lähiympäristön
virkistyskäyttöä.
Tuulivoimaloiden ääni, varjostus
ja näkyminen haittaavat jonkin
verran lähimpien asukkaiden
asumisviihtyvyyttä sekä hankealueen ja sen lähiympäristön
virkistyskäyttöä. Asumisviihtyvyyshaitta kohdistuu vähäisempään määrään asukkaita kuin
vaihtoehdossa 1.
Elinkeinoelämä
Vaikutuksia ei synny, mikäli
hanke ei toteudu.
Työllistävä vaikutus, etenkin
rakentamisvaiheessa.
Työllistävä vaikutus, etenkin
rakentamisvaiheessa.
143
16.2Haitallisten vaikutusten
lieventämisen mahdollisuudet
Ympäristövaikutusten arvioinnin tuloksia voidaan hyödyntää suoraan jatkosuunnittelussa. Keskeiset paikkaan sidotut
ympäristövaikutukset, jotka voidaan minimoida tai välttää
kokonaan muuttamalla voimaloiden sijoituspaikkoja ovat
melusta ja rakentamisesta aiheutuvat suorat vaikutukset
luonnonympäristöön. Seuraavat muutokset suunnitelmaan
parantavat hankkeen toteuttamiskelpoisuutta (kuva 16-1):
•• Tuulivoimaloiden 1 ja 2 välinen huoltotieyhteys voidaan
rakentaa siten, ettei puron ylitystä tarvita.
•• Tuulivoimaloiden 22 ja 25 välinen huoltotieyhteys
ratkaistaan siten, että huoltotieyhteys poistetaan ja
tällöin vaikutuksia paikallisesti arvokkaan Kaakkosuon
luonnontilaiselle osuudelle ei synny. Uusi yhteys on
esitetty kuvassa
•• Tuulivoimalan 6, 14, 23, 24 ja 28 sijoituspaikan siirrolla
minimoidaan huoltoteiden tarvetta ja näin ympäristön
muutostarve pienenee
•• Voimaloiden 14 ja 23 siirroilla pienennetään melun
vaikutuksia asuinkiinteistöille.
Kuvan 16-1 mukaiset sijoituspaikat ovat meneillään olevan
osayleiskaavan pohjana. Kaavoitustyön ja rakennuslupien
valmistelun yhteydessä uusien sijoituspaikkojen luonnonolosuhteet tulee tarkistaa. Kuva 16-1 on myös liitteenä 6.
Tuulivoimaloiden sijoituspaikkojen muutos vähentää
voimaloiden 6, 14 ja 23 meluvaikutusta lähimpiin asutuksiin (liitteet 7 ja 8).
Kuva 16‑1. Vaikutusarviointien perusteella tehty esitys uusiksi tuulivoimalaitosten paikoiksi.
144
17.Hankkeen toteuttamiskelpoisuus
17.1Yhteiskunnallinen toteuttamiskelpoisuus
Hankkeen yhteiskunnallinen hyväksyttävyys ratkaistaan
kaavoitusmenettelyn kautta.
17.2Ympäristöllinen
toteuttamiskelpoisuus
Hankkeen ympäristölliseen toteuttamiskelpoisuuteen vaikuttavat huomattavasti hankkeen jatkosuunnittelussa tehtävät valinnat (esim. tuulivoimaloiden koko, käytettävä tornirakenne ja mahdolliset tuulivoimalan paikan täsmennykset).
Tuulivoimaloiden asutukselle aiheuttama häiriö muodostuu yleisesti meluhaitasta, ajoittaisesta varjostusvälkynnästä sekä lähimaiseman muutoksesta. Voimaloista ei kuitenkaan aiheudu laajalle asutukseen, elinoloihin tai virkistykseen kohdistuvaa haittaa eikä lainkaan terveyshaittaa.
Forssan seudun hankkeen osalta merkittävin vaikutus
kohdistuu muuttolinnustoon. Hankealueen sijoittuminen
Torronsuon kansallispuisto- ja Natura-alueen välittömään
läheisyyteen on haasteellinen. Tuulivoima-alueen etäisyys
varsinaisesta suojelualueesta sekä suojelu- ja hankealueen
välinen asutus rajaavat tässä yhteydessä osaltaan tuulivoimaloista ja niiden rakentamisesta Natura-alueeseen aiheutuvia nykytilan muutoksia. Tämän vuoksi hankkeen suorien vaikutusten voidaan nykytiedon valossa arvioida jäävän melko pieniksi. Keskeinen muutos nykytilaan hankkeessa on tuulivoimaloiden aiheuttama olosuhdemuutos
Torronsuolla ja sitä ympäröivillä peltoalueilla lepäileville
muuttolinnuille. Vuoden 2011 seurantatietojen perusteella
suunnitellun tuulivoimapuiston tuulivoimaloiden toimintakorkeuksilla muuttaneiden kurkien osuus kaikista alueella
havaituista kurjista oli alle 15 %, ja valtakunnallisesti alle 1%.
Torronsuon alueelle kerääntyvien muuttolintujen lähtö- ja
tulosektorit sijoittuvat osittain suunnitellulle tuulivoima-
puistoalueelle, ja tuulipuiston rakentaminen tulee muuttamaan tuulipuistoalueen kautta muuttavien lintujen lentosuuntia nykyisestä.
Molemmat hankevaihtoehdot ovat ympäristöön kohdistuvien vaikutusten osalta toteuttamiskelpoisia. Tässä
YVA-selostuksessa on tuotu esiin mahdollisuuksia lieventää
hankkeen haitallisia vaikutuksia. Näiden seikkojen huomioon ottaminen on suositeltavaa hankkeen jatkosuunnittelussa. Hanke on ympäristönsuojelullisesti toteutuskelpoinen, vaikka arviointiin sisältyvät epävarmuudet otettaisiin
huomioon.
17.3Taloudelliset edellytykset
Hankkeesta vastaavalla Voimavapriikki Oy:llä on hyvät edellytykset toteuttaa suuri energiainvestointi.
145
18.Sanasto ja lyhenteet
146
generaattori
Kone, joka muuttaa liike-energian sähkövirraksi.
kW
kilowatti, tehoyksikkö
1 MW (megawatti) = 1 000 kW = keskikokoisen tuulivoimalan huipputeho
kWh
kilowattitunti, energiayksikkö
1 MWh (megawattitunti) = 1 000 kWh
kV, kilovoltti
Voltti (V) on jännitteen yksikkö, jota käytetään jännitteen ja sähköisen potentiaalin ilmaisemiseen.
1 kV = 1 000 V
MW, megawatti
Watti (W) on tehon yksikkö.
1 MW = 1 000 kW = 1 000 000 W
roottori
Turbiinin juoksupyörä
suunnittelualue
Käytetään myös termiä hankealue
Alue, jonka sisälle suunnitellut tuulivoimalat sijoittuvat
turbiini
Tuuliturbiini eli kone, jolla virtaavan ilman liike-energia muutetaan mekaaniseksi energiaksi
yhteysviranomainen
Hankkeen yhteysviranomaisena toimii Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELYkeskus).
Yhteysviranomaisen tehtäviin YVA-prosessissa kuuluu mm. arviointiohjelman ja -selostuksen laittaminen nähtäville, julkiset kuulemiset, lausuntojen ja mielipiteiden kerääminen sekä kokoavien lausuntojen antaminen.
YVA
Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) on ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain ja asetuksen
mukainen menettely ympäristövaikutusten arvioimiseksi. YVA-menettelyä sovelletaan hankkeisiin,
joista voi aiheutua merkittäviä ympäristövaikutuksia.
19.Lähteitä
Bevanger K., Berntsen F., Clausen S., Dahl E.L., Flagstad Ø,
Follestad A., Halley D., Hanssen F., Johnsen L., Kvaløy P.,
Lund-Hoel P., May R., Nygård T., Pedersen H.C., Reitan O.,
Røskaft E., Steinheim Y., Stokke B. & Vang R., 2010. Pre- and
post-construction studies of conflicts between birds and
wind turbines in coastal Norway (BirdWind). Report on findings 2007-2010. NINA Report 620. 152 s.
BirdLife International, 2011. Important Bird Areas factsheet:
Torronsuo and Lake Talpianjärvi. Birdlife International.
www.birdlife.org on 31/08/2011 /30.8.2011.
Birdlife Suomi 2011: Viikonloppuna muutti lähes 50 000
kurkea. Mediatiedote 19.9.2011. 1 s.
Boverket, 2003. Planering och prövning av vindkraftsanläggningar. Handbok. Karlskrona. Sverige.
Crawford R.H., 2009. Life cycle energy and greenhouse emissions analysis of wind turbines and the effect of
size on energy yield. Renewable and Sustainable Energy
Reviews 13: 2653–2660.
Desholm M. & Kahlert J., 2005. Avian collision risk at an
offshore wind farm. Biology Letters 1(3): 296–298.
Di Napoli C., 2007. Tuulivoimaloiden melun syntytavat ja
leviäminen. Suomen ympäristö 4/2007, Rakennettu ympäristö, s. 32. Ympäristöministeriö.
Drebs A., Nordlund A., Karlsson P., Helminen J. & Rissanen
P., 2002. Ti-lastoja Suomen ilmastosta 1971-2000.
EMD International A/S. 2008. WindPRO 2.6 User Guide.
Energiateollisuus ry. 2010. Energiavuosi 2009.
Lehdistötiedote.
EU:n ilmastostrategia: Komission tiedonanto
KOM(2007)2, Komission tiedonanto KOM (2005)35,
Eurooppa-neuvoston päätelmät maaliskuu 2007,
Ympäristöneuvoston päätelmät 2007.
Everaert J. & Kuijken E., 2007. Wind turbines and birds in
Flanders (Belgium): Preliminary summary of the mortality
research results. Research Institute for Nature and Forest
(INBO). Bryssel, Belgia. 10 s.
Everaert J. & Stienen E.W.M., 2007. Impact of wind turbines on birds in Zeebrugge (Belgium): Significant effect
on breeding tern colony due to collisions. Biodiversity
Conservation 16: 3345−3359.
Exo K.-M., Hüppop O. & Garthe S., 2003. Birds and offshore wind farms: a hot topic in marine ecology. Wader Study
Group Bulletin 100: 50−53.
Fanke, J., 2009, Die Krankheiten und Todesursachen des
Grauen Kranichs (Grus grus) in Deutschland in den Jahren
1998-2008, Journal-Nr:3353, ISBN: 978-3-86664-778-7
Forssan kaupungin nettisivut. http://www.forssa.fi/
Forssan seudun strateginen rakennetarkastelu, FORSTA
(Luonnos 15.3.2011). Selostus: lähtötiedot, tavoitteet
ja vaihtoehtoiset rakennemallit. http://www.forssa.fi/
UserFiles/forssa/File/Palvelut/kaavoitus/FOSTRA/FOSTRA_
selostus_luonnos_15.3.2011.pdf /elokuu 2011
Fox A. D., Desholm M., Kahlert J., Christensen T.K., &
Petersen I.K., 2006. Information needs to support environmental impact assessment of the effects of European marine offshore wind farms on birds. Ibis 148: 129−144.
Francis C.D., Ortega C.P. & Crux A., 2009. Noise pollution changes avian communities and species interactions.
Current Biology 19(16): 1415–1419.
147
Halley D.J. & Hopshaug P., 2007. Breeding and overland flight of red-throated divers Gavia stellata at Smøla,
Norway, in relation to the Smøla wind farm. NINA report
297. 26 s.
Jokioisen kunta, 2011. Yleistietoa Jokioisilta. www.jokioinen.fi/Suomeksi/Kunta/Yleistiedot /elokuu 2011
Hanski I. K. ym., 2001. Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen Ympäristö 459. 32 s.
Jylhäkangas T. & Esala M., 2002. Niittykasvien kasvupaikkavaatimukset maaperän suhteen. MTT:n selvityksiä 3.
Hanski I., 2006. Liito-oravan (Pteromys volans) Suomen
kannan koon arviointi. Loppuraportti. Helsingin yliopisto.
35 s.
Kanta-Hämeen maakuntakaava. Maakuntakaavamerkinnät, -määräykset ja suositukset 29.11.2004. http://hameenliitto.php10.srv.ambientia.fi/tiedostot/aluesuunnittelu/
maakuntakaavamerkinnat_ja_maaraykset.pdf
Heinonen J. & Junnila H., 2010. Hiilikulutus ja hiilijohtamisen mahdollisuudet Tampereen alueella. Aalto-yliopisto.
34 s.
Holttinen H., 2004. The Impact of Large Scale Wind
Power Production on the Nordic Electricity System. VTT
Publications 554.
Hämeen ELY-keskus. Alueen tila ja näkymät – Häme, dokumentti: Työttömyysaste Hämeessä. http://www.ely-keskus.
fi/fi/ELYkeskukset/HameenELY/Alueentilajanakymat/Sivut/
default.aspx
Hämeen liitto, 2011a. www.hameenliitto.fi/default.
asp?docId=24519 /heinäkuu 2011
Hämeen liitto, 2011b. www.hameenliitto.fi/default.
asp?docId=31309 /elokuu 2011
Hämeen maakuntaliitto, 2007. Hämeen maakuntaohjelma
2007–2010. http://hameenliitto.php10.srv.ambientia.fi/tiedostot/aluekehitys/maakuntaohjelma/Hameen_maakuntaohjelma2007-2010.pdf /elokuu 2011
Hämeen maakuntaliitto, 2010. Hämeen maakuntaohjelma 2011–2014. www.hameenliitto.fi/content/Maakuntaohjelma2011-2014_painoon.
pdf?from=-16459770789900309 / elokuu 2011
Hötker H., Thomsen K-M. & Jeromin H., 2006. Impacts on
biodiversity of exploitation of renewable energy sources:
the example of birds and bats. − Facts, gaps in knowledge,
demands for further research, and ornithological guidelines for the development of renewable energy exploitation. Michael-Otto-Institut im NABU. Bergenhusen. 65 s.
Ilmatieteen laitos, 2011. Tuulisuustiedot 1971–2000,
Jokioinen. 24.5.2011.
148
Jussila & Rostedt, 2011. Muinaismuistoinventointi.
Kellomäki S. & Saastamoinen V.-P., 1975. Trampling tolerance of forest vegetation. Acta Forestalia Fennica 147.
Kellomäki S., 1977. Deterioration of forest ground cover
during trampling. Silva Fennica 11(3): 153–161.
Kerlinger P., 2000. An Assessment of the Impacts of Green
Mountain Power Corporation’s Wind Power Facility on
Breeding and Migrating Birds in Searsburg, Vermont.
National Renewable Energy Laboratory. 95 s.
Kiimassuon osayleiskaava, osallistumis- ja arviointisuunnitelma 2008.
Koistinen J., 2004. Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset.
Suomen ympäristö 721/2004. Ympäristöministeriö.
Koskimies P. & Väisänen R.A., 1988. Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Helsingin yliopiston eläinmuseo. 143 s.
Kuitunen M., Rossi E. & Stenroos A., 1998. Do highways
influence density of land birds? Environmental management 22 (2): 297–302.
Kyheröinen E.-M., Vasko V., Hagner-Wahlsten N., Inberg E.,
Kosonen E., Lappalainen M., Lilley T., Lindstedt R., Liukko
U.-M., Norrdahl K., 2009. Bat migration studies in Finland
2008.– Teoksessa: 1st International Symposium on Bat
Migration. Leibniz Institute for Zoo and Wildlife Research
(IZW). 104 s.
Kyheröinen E-M, Osara M. & Stjernberg T., 2006. Agreement
on the conservation of populations of European bats.
National implementation report of Finland, 2006. Inf.
EUROBATS.MoP5.19. 16 s.
Langston R.H.W. & Pullan J. D., 2003. Windfarms and Birds:
An analysis of the effects of windfarms on birds, and guidance on environmental assessment criteria and site selection issues. Julkaisu T-PVS/Inf (2003). Euroopan komissio. 58 s.
Lappalainen M., 2008. Suomeen uusi nisäkäslaji: etelänlepakko ilmestyi Hankoon. Suomen luonto 67(8): 33.
Leivo M., Asanti T., Koskimies P., Lammi E., Lampolahti J.,
Mikkola-Roos M. & Virolainen E., 2002. Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja nro 4. Suomen
graafiset palvelut. Kuopio. 142 s.
Lekuona J. M. & Ursúa C., 2007. Avian mortality in wind
power plants of Navarra (Northern Spain). Teoksessa: de
Lucas M., Janss G.F.E. & Ferrer M. (toim.): Birds and wind
farms. Quercus, Madrid. S. 177−192.
Liedenpohja-Ruuhijärvi M., 2005. Kanta-Hämeen luonnon
monimuotoisuuden tilan seurantaohjelma 2004–2005,
loppuraportti 2005. Hämeen ympäristökeskus.
Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa.
Ympäristöministeriö. YM/1/501/2005. 16 s.
Liito-oravatyöryhmä, WWF. 1996. Liito-orava Suomessa.
Maailman Luonnon Säätiö, WWF. Suomen Rahaston
Raportteja Nro 8. Helsinki. 80 s.
Liito-oravayhdistyksen internet-sivut: www.amfibi.net/liito-oravayhdistys/
LHLH2011a. Lounais-Hämeen lintuharrastajat ry. 2011a.
Pellilänsuo. Lounais-Hämeen lintupaikkojen kuvaus. www.
lhlhry.fi/21 / 24.8.2011.
LHLH2011b. Lounais-Hämeen lintuharrastajat ry. 2011b.
Lintupajun luhta. Lounais-Hämeen lintupaikkojen kuvaus.
www.lhlhry.fi/21 /24.8.2011.
Maa- ja metsätalousministeriö & Ympäristöministeriö.
2004. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittäminen ja turvaaminen metsien käytössä. MMM Dnro
3713/430/2003, YM Dnro YM4/501/2003. 7 s.
Metsähallitus. 2009. Torronsuon kansallispuiston hoito- ja
käyttösuunnitelma. Metsähallitus, Etelä-Suomen luontopalvelut. 75 s.
Mäkinen K., Palmu J.-P., Teeriaho J., Rönty H., Rauhaniemi
T., Jarva J., 2007. Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat. Suomen ympäristö 14/2007, Luonto, 120 s.
Ympäristöministeriö.
Neuvoston direktiivi 79/409/ETY, annettu 2.4.1979 luonnonvaraisten lintujen suojelusta.
Pettersson J., 2004. The Impact of Offshore Wind Farms on
Bird Life in Southern Kalmar Sound, Sweden. A final report
based on studies 1999–2003. Lunds Universitet. 128 s.
Punakivi K., 1970. Lausunto maaperästä ja rakennusgeologiset kartat Forssan 1:100 000 karttalehtialueen peruskarttalehdiltä n:ot 2113 04, 07 ja 10 Kanta-Hämeen seutukaavaliitolle. 15 s., 5 l. Geological Survey of Finland, Archive
report, P 13.5.1.024
Rahkila P., Carlson E. ja Hiironen J., 2005. Maisemahaitoista
ja niiden käsittelystä maanmittaustoimituksissa.
Maanmittauslaitoksen julkaisuja nro 99.
Rainio H., Sten C.-G., Herola E., 1985. Forssa. Maaperäkartan
211304 selitys. 211304. 1 p
Rassi P., Hyvärinen E., Juslen A., & Mannerkoski I.
(toim.), 2010. Suomen lajien uhanalaisuus 2010.
Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki.
685 s.
Raunio A., Schulman A., Kontula T. (toim.), 2008. Suomen
luontotyyppien uhanalaisuus. Osat 1 ja 2. Suomen ympäristö 8/2008.
Reimers E. & Colman J.E., 2003. Reindeer and caribou
(Rangifer tarandus) response towards human activities.
Rangifer 26 (2): 55–71.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, 2009. Riistakantojen
runsaudenseuranta. http://www.rktl.fi/riista/riistavarat/
metsakanalinnut_2009/metso.html /20.4.2010.
RKY 1993. Museovirasto: Rakennettu ympäristö, valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt.
http://www.nba.fi/rky1993/
RKY 2009. Valtakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt. http://www.rky.fi /elokuu 2011
149
Saunders D., Hobbs R. & Marcules C. R., 1991. Biological
Consequences of Habitat Fragmentation: A Review.
Conservation Biology Vol. 5 no 1, 1991.
Satelliittikurkien seurantasivusto: www.satelliittikurjet.fi /
4.10.2011.
Schleisner L., 2000. Life cycle assessment of a wind farm
and related externalities. Renewable Energy 20: 279–288.
Schultz E.-L., 24.8.2011 (Museovirasto). Sähköpostiviesti
Lasse Kososelle.
Sierla L., Lammi E., Mannila J. & Nironen M., 2004.
Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa.
Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 742. 114 s.
Sosiaali- ja terveysministeriö, 1999. Ympäristövaikutusten
arviointi. Ihmisiin kohdistuvat terveydelliset ja sosiaaliset
vaikutukset. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 1999:1.
STAKES, 2011. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin (IVA) käsikirja. Sosiaali- ja terveysalan tutkimuskeskus.
http://info.stakes.fi/iva/FI/index.htm
Sukula–Häiviä osayleiskaavan luontoselvitys. 2010. Sito.
Suomen Luontotieto. 2011a (liite 2). Voimavapriikki
Oy:n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset.
Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys 2011. Suomen
Luontotieto Oy 12/2011. 13 s.
Suomen Luontotieto. 2011b (liite 3). Voimavapriikki
Oy:n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset.
Pesimälinnustoselvitys. Suomen Luontotieto Oy 14/2011.
Suomen Luontotieto. 2011c (erillisliite 4). Voimavapriikki
Oy:n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset.
Syysmuuton seurantaselvitys, väliraportti 23.9. Suomen
Luontotieto Oy 23/2011.
Suomen Tuuliatlaksen internet-sivut: www.vindatlas.fi/fi/
index.html
Söderman T., 2003. Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi –kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Naturaarvioinnissa. Ympäristöopas 109, Suomen ympäristökeskus.
150
Tammelan kunnan nettisivut. http://www.tammela.fi/portal/yleistietoa/ elokuu 2011
Tammelan kunta 2010. Sukula–Häiviä osayleiskaavan luonnos 11.5.2010. http://www.tammela.fi/attachments/tekla/
sukula/selostus_110510.pdf
Thelander C. G. & Smallwood K. S., 2007. The Altamont
Pass Wind Resource Area's effects on birds: A case history.
Teoksessa: de Lucas M., Janss G.F.E. & Ferrer M. (toim.): Birds
and wind farms. Quercus, Madrid. S. 25−46.
Valkama J., Vepsäläinen V. & Lehikoinen A., 2011. Suomen
III lintuatlas. Suomen luonnontieteellinen keskusmuseo ja
Ympäristöministeriö, <http://atlas3.lintuatlas.fi>. Viitattu
20.6.2011. ISBN 978-952-10-6918-5.
Walker D., McGrady M., McCluskie A., Madders M. &
McLeod D.R.A., 2005. Resident Golden eagle ranging behavior before and after construction of a windfarm in Argyll.
Scottish Birds 25: 24−40.
Valtioneuvoston päätös valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista Opas 5. Maankäyttö- ja rakennuslaki. 2000.
Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistaminen.
Weckman E. & Yli-Jama L., 2003. Mastot maisemissa.
Ympäristöopas 107, Alueiden käyttö, s. 42. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=4318&lan=fi
Weckman E., 2006. Tuulivoimalat ja maisema. Suomen ympäristö 5/2006, Luonto, 42 s., Ympäristöministeriö. http://
www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=180661
Veistola S., 2011. Arvio kurkien muuttoreiteistä KantaHämeen alueella lintuharrastajan näkökulmasta, sähköpostiviesti 28.9.2011
Venetvaara J. & Kangas K., 2007. Tammelan Talpianjärven
hoito- ja käyttösuunnitelma. Biologitoimisto Jari
Venetvaara Ky. 62 s.
Venetvaara J., Kangas K. & Klinga J., 2006. Forssan
Loimalammin ja Salmistonmäen hoito- ja käyttösuunnitelma. Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky.
Widing A., Britse G., Wizelius T., 2005. Vindkraftens miljöpåverkan – Ut-värdering av regelverk och bedömninsmetoder. Högskolan på Gotland. 83 s.
WindPRO 2.7 User Guide. 2008. EMD International A/S.
VTT 2008. Tuulivoiman säätö- ja varavoimatarpeesta
Suomessa 3/2008. 4 s.
VTT 2010. Raideliikenteen yksikköpäästöjen määritysperusteet. VTT:n Lipasto-palvelun Internet-sivut. (http://lipasto.
vtt.fi/yksikkopaastot/tavaraliikenne/raideliikenne/maaritysperusteet_tavara_raide.htm). Haettu 1.6.2011.
Väestörekisterikeskus (www-sivut). Suomen asukasluku
kuukausittain. http://www.vrk.fi/default.aspx?id=278 /
9.8.2011
Väisänen R.A., Lammi E. & Koskimies P., 1998. Muuttuva pesimälinnusto. Otava. Helsinki. 567 s.
Ympäristöhallinnon OIVA-paikkatietokanta.
Ympäristöhallinnon OIVA-ympäristö- ja paikkatietopalvelu:
www.ymparisto.fi
Ympäristöministeriö 16.3.2011. Gasum Oy:n kaasuputkihanke Mäntsälä-Naantali. http://www.ymparisto.fi/default.
asp?contentid=43579
Ympäristöministeriö. 1992a. Maisemanhoito. Maisemaaluetyöryhmän mietintö, osa 1. Ympäristöministeriön mietintö 66/1993.
Ympäristöministeriö. 1992b. Arvokkaat maisemaalueet. Maisema- aluetyöryhmän mietintö II. Osa 2.
Ympäristöministeriö, ympäristönsuojeluosasto; työryhmän
mietintö 66/1992. 204 s.
Ympäristöministeriö. 2005. Tuulivoimarakentaminen.
Ympäristöministeriön esite.
Ympäristöministeriö. Mustiala-Porras-Kaukolanharju.
(Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet valtioneuvoston periaatepäätöksessä ) http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=110877&lan=fi /elokuu 2011
151
Liitteet
Liite 1 Yhteysviranomaisen lausunto YVA-ohjelmasta.
Liite 2 Voimavapriikki Oy:n Forssan tuulipuistohankkeen
ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton
seurantaselvitys 2011. Suomen Luontotieto Oy
12/2011.
Liite 3 Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen
ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011.
Suomen Luontotieto 2011.
Liite 4 Voimavapriikki Oy:n Forssan tuulipuistohankkeen
ympäristöselvitykset. Lintujen syysmuuton
seurantaselvitys 2011. Väliraportti 23.9. Suomen
Luontotieto Oy 23/2011. Erillisliitteenä.
Liite 5 Jussila & Rostedt, 12.7.2011. Forssa - Jokioinen - Tammela Kiimassuon tuulipuiston
muinaisjäännösinventointi 2011. Mikroliitti Oy.
Liite 6 Vaikutusarvioinnin perusteella tehty esitys uusiksi
tuulivoimalaitosten paikoiksi hankealueella
(karttakuva).
Liite 7 Uusien tuulivoimalaitosten sijaintien perusteella
vaihtoehdon VE1 mukainen melutilanne päivällä ja
yöllä.
Liite 8 Uusien tuulivoimalaitosten sijaintien perusteella
vaihtoehdon VE2 mukainen melutilanne päivällä ja
yöllä.
Liite 1
HAMELY/29/07.04/2010
Häme
8.2.2011
LUV/28/2011
Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue
Voimavapriikki Oy
Aukeentie 3
30100 Forssa
Forssan tuulivoimahanke
LAUSUNTO YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIOHJELMASTA
Voimavapriikki Oy on toimittanut 23.9.2010 Hämeen elinkeino-, liikenneja ympäristökeskukseen (ELY-keskukseen) ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaisen arviointiohjelman (YVAohjelman) Forssan tuulivoimahankkeesta. YVA-ohjelman on laatinut
hankkeesta vastaavan toimeksiannosta Groundia Oy (30.11.2010 alkaen Ramboll Finland Oy). Hämeen ELY-keskuksen Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue toimii YVA-menettelyssä yhteysviranomaisena ja
antaa YVA-ohjelmasta yhteysviranomaisen lausunnon. Näiden tahojen
yhteystiedot ovat seuraavat:
Voimavapriikki Oy, Aukeentie 3, Forssa
Konsultista ei ole ajantasaisia yhteystietoja.
Hämeen ELY-keskus, Kirkkokatu 12, PL 29, 15141 Lahti
Hanketiedot
Hanke käsittää tuulivoimapuiston rakentamisen ja toiminnan Kiimassuon Envitech-alueella ja sen ympäristössä. Hanke sijaitsee Forssan ja
Tammelan kuntien alueella lähellä Jokioisten rajaa. Hankkeella on toteuttamatta jättämisen vaihtoehto ja kaksi toteutusvaihtoehtoa: vaihtoehto 1:ssä hankealueella rakennetaan ja otetaan käyttöön 15 ja vaihtoehto 2:ssa 30 turbiinia vuoteen 2013 mennessä. Kokonaiskorkeudeltaan 140 – 170 metrin mittaisten turbiinien lisäksi alueelle tarvitaan teitä,
voimalinjoja ja muuntajia. Hankealueen pinta-ala on vaihtoehdossa 1
noin 3,6 ja vaihtoehdossa 2 noin 7,4 km2. Myöhemmin hankesuunnitteluun on otettu vielä uusi vaihtoehto 3, jossa hankealue laajenee Forssassa ja Tammelassa ja ulottuu lisäksi myös Jokioisten alueelle. Vaihtoehto 3 on pinta-alaltaan 14.9 km2, ja alueelle on tarkoitus sijoittaa 25
tuulivoimalaa. Sittemmin hankealue on edelleen laajentunut itä- ja länsisuunnassa, ja tuulivoimaloita on 35 (karttaliite).
____________________________________________________________
Suoritemaksu (hankkeesta vastaavalle)
HÄMEEN ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUS
Kutsunumero 020 636 0130
Kirkkokatu 12
www.ely-keskus.fi/hame
PL 29, 15141 Lahti
7 200 €
Birger Jaarlin katu 15
PL 131, 13101 Hämeenlinna
2/17
YVA-menettely
YVA-menettelyä on tässä hankkeessa sovellettava Hämeen ELYkeskuksen 31.8.2010 tekemän YVA-menettelyn harkinnanvaraista soveltamista koskevan tapauskohtaisen päätöksen perusteella.
YVA-menettely alkoi, kun Voimavapriikki Oy toimitti YVA-ohjelman yhteysviranomaisena toimivalle Hämeen ELY-keskukselle. YVA-ohjelma
on hankkeesta vastaavan suunnitelma siitä, mitä vaihtoehtoja hankkeella on ja mitä ympäristövaikutuksia aiotaan selvittää ja millä menetelmillä. ELY-keskus kuulutti YVA-ohjelman nähtävillä olosta ja toimitti sen
nähtäville. Kaikki, joiden oloihin tai etuihin hanke voi vaikuttaa, samoin
kuin ne yhteisöt ja säätiöt, joiden toimialaa hankkeen vaikutukset saattavat koskea, voivat ilmaista mielipiteensä arviointiohjelmasta. ELYkeskus myös pyysi arviointiohjelmasta lausunnot.
Kuulutusajan ollessa lopuillaan hankkeesta vastaavan edustaja otti yhteyttä ja kertoi, että suunnitteluun oli tullut mukaan uusi, aiemmista
huomattavasti poikkeava vaihtoehto. Jotta se oltaisiin saatu YVAmenettelyyn mukaan samanveroisena muiden vaihtoehtojen kanssa,
yhteysviranomainen päätti kuuluttaa uuden vaihtoehdon YVA-ohjelman
täydennyksenä vastaavalla tavalla kuin alkuperäisen YVA-ohjelman ja
pyytää siitä lausunnot lausunnonantajilta. Tämän jälkimmäisen kuulutuksen lopulla kävi ilmi, että hanke on edelleen muuttunut: alue on laajentunut itä- ja länsipuolelta, ja tuulivoimaloiden määrä on kasvanut. Tätä uusinta muutosta ei enää asetettu nähtäville eikä siitä pyydetty lausuntoja eikä mielipiteitä.
Saatuaan mielipiteet ja lausunnot sekä alkuperäisestä YVA-ohjelmasta
että sen täydennyksestä ELY-keskus antaa niistä yhteysviranomaisen
lausunnon hankkeesta vastaavalle. Lausunnossa yhteysviranomainen
ottaa huomioon saamansa tiedon hankkeen viimeisestä laajenemisesta.
Hankkeesta vastaava tekee tarvittavat ympäristöselvitykset YVAohjelman ja sen täydennyksen sekä yhteysviranomaisen lausunnon
mukaisesti ja kokoaa tiedot arviointiselostukseksi. Tässä hankkeessa
sen on arvioitu valmistuvan loppukeväästä 2011. YVA-selostuksesta
pyydetään lausunnot ja mielipiteet ja pidetään yleisötilaisuus vastaavalla tavalla kuin YVA-ohjelmasta. ELY-keskus antaa lopuksi yhteysviranomaisen lausunnon arviointiselostuksesta ja sen riittävyydestä.
Hankkeen edellyttämät luvat
Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen ennen
kuin se on saanut käyttöönsä arviointiselostuksen ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon. Tämä koskee paitsi ympäristölupaa myös
muita hankkeen toteuttamisen edellyttämiä lupia. Hanketta koskevasta
lupapäätöksestä tai muusta päätöksestä on käytävä ilmi, kuinka arviointiselostus ja yhteysviranomaisen siitä antama lausunto on otettu huomioon.
3/17
Eri menettelyiden yhteensovittaminen
YVA-menettelyn ja tarvittavan kaavoituksen yhteensovittamisesta ja aikatauluista pidettiin neuvottelu 27.1.2011. Siinä sovittiin, että hankealueelle laaditaan Forssan, Jokioisten ja Tammelan kuntien yhteinen teemaosayleiskaava. Kaavan valmistelussa hyödynnetään YVAmenettelystä saatavia aineistoja. Kaavaluonnoksen ja YVA-selostuksen
nähtävilläolo ja esittely sovittiin alustavasti hoidettavaksi yhteisellä kuulutuksella ja yleisötilaisuudella.
Arviointiohjelmasta ja sen täydennyksestä tiedottaminen ja kuuleminen
Arviointiohjelman nähtävillä olosta kuulutettiin Forssan Lehdessä
2.10.2010. Kuulutus ja YVA-ohjelma olivat nähtävillä Forssan kaupungintalolla sekä Tammelan ja Jokioisten kunnantaloilla. YVA-ohjelma oli
nähtävillä myös Forssan, Tammelan ja Jokioisten kirjastoissa sekä sähköisesti ELY-keskuksen verkkosivuilla osoitteessa www.elykeskus.fi/hame/yva > Vireillä olevat YVA-hankkeet. Kuulutus oli sähköisesti ELY-keskuksen verkkosivuilla osoitteessa www.ely-keskus.fi/hame
> Ajankohtaista > Kuulutukset. Hanketta ja arviointiohjelmaa esiteltiin
yleisötilaisuudessa 12.10.2010. Arviointiohjelman täydennys ja sitä koskeva kuulutus olivat nähtävillä edellä mainituissa paikoissa sekä ELYkeskuksen verkkosivuilla 2.12.2010 – 30.1.2011. Täydennystä koskeva
kuulutus julkaistiin Forssan Lehdessä 2.12.2010. Uutta yleisötilaisuutta
ei järjestetty. Toista hankkeen laajennusta ei kuulutettu eikä se ollut
nähtävillä.
Arviointiselostuksesta ja sen täydennyksestä pyydettiin lausunnot Forssan kaupunginhallitukselta, Jokioisten ja Tammelan kunnanhallituksilta,
Uudenmaan ELY-keskuksen Liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueelta,
Hämeen liitolta, Etelä-Suomen aluehallintoviraston Ympäristöterveydeltä, Hämeen maakuntamuseolta/Hämeenlinnan kaupungin historialliselta
museolta, Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymän Terveysvalvonnalta, Metsäkeskus Häme-Uusimaalta, Etelä-Hämeen riistanhoitopiiriltä, Metsähallituksen Etelä-Suomen Luontopalveluilta, Museovirastolta
ja TraFi Ilmailulta.
Yhteenveto annetuista lausunnoista ja mielipiteistä
Forssan kaupunginhallitus toteaa, että onnistuessaan hanke tukee
kaupungin ja muun Forssan seudun elinkeinopoliittista strategiaa ja sen
toteutumista. Muilta osin kaupunginhallitus viittaa ympäristölautakunnan
valmistelemaan lausuntoon. Siinä todetaan, että alueella voimassa olevien lupien tiedot pitää päivittää ja arvioinnissa pitää ottaa huomioon
Tammelan kunnan puolella vireillä olevan Sinipäänsuon turvetuotantohankkeen vaikutukset tuulivoimalaitokselle. Rakentamisen ja toiminnan
aikaisten ympäristövaikutusten eri osa-alueet on tuotu hyvin esiin. Luontovaikutusten arviointiin pitää kuitenkin tehdä lisäselvityksiä. Esim. vuoden 2002 maastokartoitus on ehdottomasti vanhentunut ja sitä voidaan
käyttää korkeintaan jo tapahtuneiden muutosten seurantatietona. Yhte-
4/17
nä merkittävänä toiminnan vaikutuksena saattaa olla lintujen törmäys
tuulivoimaloihin. Lintujen kulkureittien selvitystyön pitäisi olla vaikutusten arvioinnin pohjana. Arvioitaessa vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen, maankäyttöön ja maisemaan pitää yhtenä tekijänä ottaa huomioon YVA-menettelyssä oleva biohajoavan materiaalin käsittelyn laajennus- ja kehittämishanke sekä ympäristövaikutusten kannalta että siltä
osin, että ne sijoittuvat osin samoile alueille. Sosiaalisia vaikutuksia arvioitaessa ei pitäisi sulkea pois mahdollisia negatiivisia vaikutuksia sen
lisäksi, että aiotaan arvioida hankkeen hyödyt ja positiiviset vaikutukset
Forssan kaupungin ja Kiimassuon Envitech-alueen elinkeinoelämälle.
Maankäytöstä pitää selvittää, kuinka tuulivoimalat, niiden vaatimat sähkövedot ja tiestö vaikuttavat osayleiskaavan toimintojen sijoittumiseen ja
suojaviheralueelle tehdyn metsänhoitosuunnitelman tavoitteisiin. Forssan alueella suunnitellut tuulivoimalat sijaitsevat jätteenkäsittelyalueella,
sen suojaviheralueella sekä teollisuusalueella. Jätealueen itäpuolella
olevan suojavihervyöhykkeen kautta on esitetty maakuntakaavassakin
osoitettu yhteys Torronsuolle. YVAssa pitää selvittää se, mitä rajoituksia
tuulivoimalat asettavat eri maankäyttömuodoille, kuten kulkemiselle, teollisuuden rakentamiselle tai jätealueen sijoittumiselle. Suojaviheralueelle tehdyssä metsänhoitosuunnitelmassa pyritään hoitamaan metsää
eri ikäisenä ja monilajisena siten, että puusto suojaa jatkuvasti. Varsinkin kaupungin suuntaan tuleva mäkialueen reuna-alueen puusto on tärkeä. Aluetta suositellaan hoidettavaksi esim. pienaukkoja tekemällä.
YVA-ohjelman täydennyksestä antamassaan lausunnossa kaupunginhallitus toteaa, että hankealue on levinnyt kaupungin puolella niin laajalle, että hanketta ei voi ratkaista vireillä olevan Kiimassuon asemakaavan avulla. Tuulivoimaloiden sijoitusta tulisi tarkastella teemayleiskaavan avulla. Arviointiselostuksen käyttökelpoisuus paranee, jos jo YVAarvioinnissa tarkastellaan yksittäisten tuulivoimaloiden aiheuttamia ympäristövaikutuksia. Arviointitulosten tulee olla käytettävissä yleiskaavaa
ja asemakaavaa laadittaessa, jotta kaavat voidaan laatia ripeästi. Alueella, jolle laaditaan asemakaava, ympäristövaikutuksia tulee tarkastella
niin tarkasti kuin asemakaavoitustyö ja asemakaavaselvitykset vaativat.
Onnistuessaan hanke tukee Forssan seudun elinkeinopoliittisen strategian toteutumista.
Tammelan kunnanhallitus viittaa ympäristölautakunnan valmistelemaan lausuntoon. Siinä todetaan, että arvioinnissa tulee ottaa huomioon Tammelan kunnan puolella vireillä olevan Sinipäänsuon turvetuotannon vaikutukset tuulivoimalaitostoiminnalle. Rakentamisen ja toiminnan aikaisten ympäristövaikutusten eri osa-alueet on tuotu hyvin esiin.
Luontovaikutusten arviointiin pitää kuitenkin tehdä lisäselvityksiä. Tammelan puolella tehty luontoselvitys osayleiskaavoitusta varten ei tarkkuudeltaan kaikilta osin riittäne rakentamishankkeiden pohjaksi. Yhtenä
merkittävänä toiminnan vaikutuksena saattaa olla lintujen törmäys tuulivoimaloihin. Lintujen kulkureittien selvitystyön pitäisi olla vaikutusten arvioinnin pohjana. Alueella liikkuu jätteidenkäsittelyalueen, Torronsuon
kansallispuiston sekä Loimalammin ja Pyhäjärven ruovikkoalueiden lä-
5/17
heisyyden vuoksi paljon lintuja. Maankäyttöön aiheutuvia vaikutuksia
arvioitaessa tulee ottaa huomioon nähtävillä olevan Sukula-Häiviä
osayleiskaavaluonnoksen aluevaraussuunnitelmat Kiimassuon jätteiden
käsittelyalueen laajentumiseksi Tammelan puolelle rajaa Sinipäänsuon
alueella sekä yleiskaavassa suunniteltujen teollisuusaluevarausten toteutuminen. Sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa tulee varautua myös
hankkeen mahdollisiin negatiivisiin vaikutuksiin. Arvioinnissa tulee selvittää rakentamisen vaikutukset metsätalouden harjoittamiseen, virkistyskäyttöön ja kulkemiseen metsäalueella laitosten välittömässä läheisyydessä. Hankkeen maisemavaikutukset ovat merkittävät ja laajalle
ulottuvat. Maisemavaikutusten arvioinnissa tulee kiinnittää erityistä
huomiota vaikutuksiin Sukulan vanhalle kyläalueelle. YVA-ohjelman
täydennyksestä antamassaan lausunnossa kunnanhallitus toteaa, että
toteutuessaan vaihtoehto 3:n mukaisena tuulipuiston alue laajenee lähemmäksi asutusta Tammelassa Häiviässä ja Sukulan kylässä, minkä
vuoksi kunnanhallitus edellyttää, että ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa tulee selvittää tuulivoimaloiden vaikutukset ympäröivään asutukseen.
Jokioisten kunnanhallitus toteaa YVA-ohjelman täydennyksestä antamassaan lausunnossa, että arvioinnissa on otettava huomioon riittävästi tuulivoimaloiden vaikutukset asutukseen, ympäristöön ja lintujen
lentoreitteihin. Tuulivoimaloiden sijoitusta olisi järkevintä tarkastella
teemayleiskaavan avulla.
Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymä toteaa, että hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä on jo useita melua tuottavia
toimintoja. Tuulivoimalan tai yhden turbiinin melutason on todettu olevan melko alhainen. Tuulipuisto, jossa on 15 – 30 turbiinia, lisää kuitenkin alueen kokonaismelutasoa. Toiminnasta ei saa aiheutua melumäärää, joka alueella olevan muun meluntuoton kanssa ylittäisi melutason
ohjearvot ja aiheuttaisi haittoja ympäristön asukkaille. Kiimassuon alueella on runsaasti lintuja, lähinnä lokkeja, jotka lentävät päivittäin Tammelan järvialueille. Lintujen mahdollisesti aiheuttamat vauriot ja huollon
tarve turbiineille pitäisi ottaa huomioon toimintaa suunniteltaessa. Hankealueen sijainnin vaikutus Tammelan kunnan alueella olevaan lentoliikenteelle varattuun alueeseen tulee selvittää. Voimala-alueella liikkumisen pitää olla turvallista tai tarvittaessa pääsyä alueelle pitää rajoittaa.
Turbiinien huolto tai jään kertyminen rakenteisiin saattaa aiheuttaa vaaratilanteita. YVA-ohjelman täydennyksestä antamassaan lausunnossa
kuntayhtymä toteaa, että tehtyyn muutosesitykseen ei ole esitetty riittäviä perusteluita, jotta alueen laajennuksen välttämättömyyttä voisi arvioida. VE3:ssa toiminnan vaikutus ja merkittävyys alueella kasvavat.
Laajemman alueen myötä toiminta-alueen vaikutuspiiriin tulee huomattavasti enemmän asukkaita ja erilaisia toimintoja kuin edellisissä vaihtoehdoissa.
Metsähallitus näkee myönteisenä, että YVA-ohjelma on päädytty tekemään heti hankkeen alkuvaiheessa. YVA-ohjelmassa on esitetty
6/17
hankkeen vaikutuksia tarkasteltavaksi varsin kattavasti ja monipuolisesti. YVA-ohjelman laajuuteen ja kattavuuteen nähden ohjelman läpiviemiseen suunniteltu aikataulu vaikuttaa melko kunnianhimoiselta. Väljempi aikataulu antaisi varmasti paremmat mahdollisuudet YVAohjelmassa esitettyjen asioiden asianmukaiseen tarkasteluun. Metsähallituksen tehtävänä on huolehtia luonnonsuojelulain toteutumisesta
hallinnoimillaan luonnonsuojelualueilla. Metsähallituksen hallinnassa ja
hoidossa on hankkeen vaikutusalueella mm. Natura 2000 -verkostoon
kuuluva Torronsuon kansallispuisto, joka kuuluu lisäksi kansainväliseen
Ramsar-verkostoon. Verkoston tarkoituksena on suojella merkittäviä
kosteikko- ja vesialueita. Kosteikot ovat maailman uhanalaisimpia
elinympäristöjä. Torronsuon kansallispuiston näkökulmasta esiin nousee kaksi merkittävää asiaa: linnusto ja maisema. Näiden asioiden tarkastelu sisältyykin YVA-ohjelmaan. Torronsuon kansallispuisto on erittäin merkittävä alue linnustoltaan, niin pesivien kuin muuttavienkin lajien
osalta. Keskeisenä syynä Torronsuon valinnassa Natura-verkostoon on
juuri sen linnusto. Metsähallituksen näkemyksen mukaan YVAohjelmassa esitetty tarkastelun laajuus ei ole linnuston osalta riittävä.
Toteutuessaan tuulivoimahankkeen vaikutukset eivät kosketa pelkästään vaikutusalueella pesivää lajistoa. Hankkeen vaikutukset koskettavat merkittävällä tavalla myös kansallispuiston muuttavaa lintulajistoa.
Muutamiin maastokäynteihin ja aikaisemmin kerättyyn aineistoon perustuva arviointi ei ole riittävä muuttavan lintulajiston osalta. Jotta vaikutuksia muuttavaan lintulajistoon voitaisiin riittävällä varmuudella arvioida,
tulisi olla käytössä riittävät havainnot ja tiedot muuttavien lintujen muutonaikaisesta käyttäytymisestä ja lentoreiteistä niin kevät- kuin syysmuutonkin osalta. Lisäksi Metsähallitus esittää, että maisematekijät otetaan YVA-ohjelmassa korostetusti huomioon siten, että tuulivoimahanke
toteutuessaan rikkoo mahdollisimman vähän kansallispuistosta havainnoitavaa maisemaa. Keskeisiä perusteita kansallispuistoa perustettaessa ovat alueen luonnontilaisuus sekä ehyt ja kaunis maisema (luonnonsuojeluL 10 ja 11 §; 1096/1996). YVA-ohjelman täydennyksestä antamassaan lausunnossa metsähallitus toteaa, että hankealueen laajentaminen ja yksittäisten voimaloiden määrän pienentäminen VE2:een
verrattuna antaa enemmän vaihtoehtoja voimaloiden sijoittamiselle. Sen
vuoksi pitäisi kiinnittää entistä suurempi huomio yksittäisten voimaloiden
sijoittamiseen maisemallisesta näkökulmasta, jotta maisemalliset haitat
voidaan minimoida. Metsähallitus muistuttaa myös siitä, että tulee arvioida hankkeen vaikutukset lepakoihin. Torronsuon alueella elää merkittävä määrä lepakoita. Ne on määritelty EU:n luontodirektiivin liitteen II
mukaan uhanalaisiksi lajeiksi. Tuulivoimahankkeilla on todettu olevan
selviä vaikutuksia lepakkokantoihin. Entistä suurempi huomio on syytä
kiinnittää myös YVA-ohjelman aikatauluun. On varmistettava, että kaikkien ohjelmaan sisältyvien asioiden asianmukaiseen arviointiin on käytettävissä riittävät ajalliset ja määrälliset resurssit, jotta arvioinnit voidaan tehdä luotettavasti.
7/17
Museovirastolla ei ole YVA-arviointiohjelmasta erityistä huomautettavaa. Suunnitellun tuulipuiston kahden vaihtoehdon (VE 1 ja VE 2) alueilta ei ole tiedossa muinaismuistolain (295/1963) rauhoittamia kiinteitä
muinaisjäännöksiä tai muita kulttuuriperintöön liittyviä erityisiä arvoja.
Tuulivoimapuiston kaukomaisemien vaikutusten arviointiin, erityisesti
Sukulan ja Häiviän historiallisten kylien osalta, tulee kuitenkin kiinnittää
erityistä huomiota. YVA-ohjelman täydennyksestä Museovirasto toteaa,
että se on kulttuuriperinnön ja -ympäristön kannalta huono vaihtoehto.
Tuulivoimaloita suunnitellaan erityisesti etelässä ja idässä varsin lähelle
vanhoja, historiallisia kyliä. Museovirasto korostaa edelleen tuulivoimapuiston vaikutusten arvioinnin tärkeyttä kaukomaisemiin erityisesti Sukulan ja Häiviän historiallisten kylien osalta.
Hämeen liitto pitää tuulivoimahanketta myönteisenä ja erityisesti Forssan kaupunkiseudun kehitystä eteenpäin vievänä hankkeena. Tuulivoiman rakentaminen sopii erinomaisen hyvin Forssan seudun kehittämisen strategiaan, jossa ympäristöasiat ja ympäristöteknologiaan perustuva yrittäjyys ovat keskeisellä sijalla. Hämeen liitto valmistelee parhaillaan ensimmäistä vaihemaakuntakaavaa. Siinä yhteydessä on mahdollista käsitellä myös tuulivoimapuiston sijoittumista. Liitolla ei ole huomautettavaa YVA-ohjelman täydennyksestä.
Uudenmaan ELY-keskuksen Liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue
esittää lausunnossaan, että tuulivoimapuiston rakentaminen edellyttää
useiden kymmenien yksittäisten vaativien erikoiskuljetusten järjestämistä turbiinien osien kuljettamiseksi kohdealueelle. Valtakunnallinen erikoiskuljetusten reittiverkosto ulottuu hankkeen vaikutusalueella Jokioistentielle asti. Arviointiselostuksessa tulee arvioida Jokioistentien ja Kiimassuontien liittymän soveltuvuutta erikoiskuljetusten välittämiseen ja
esitellä mahdollisesti tarvittavat liittymän parantamistoimenpiteet. Myös
sorapäällysteisten huoltoteiden kantavuus olisi tarpeen varmistaa ja dokumentoida selostuksessa ja osoittaa päällysteen soveltuminen isojen
erikoiskuljetusten välittämiseen. Arviointiselostuksessa on lisäksi arvioitava valtakunnan voimalinjaan liittymisestä mahdollisesti aiheutuvat rakentamisen aikaiset liikennevaikutukset sekä huomioitava ja eriteltävä
heijastuksista, vilkkumisesta ja välkehtimisestä mahdollisesti tieliikenteelle aiheutuvat haittavaikutukset. Vaihtoehto 2:n kohdalla on kiinnitettävä huomiota riittävän suoja-alueen jättämiseksi erityisesti kohdealueen kaakosta ohittavan seututie 282:n välittömään läheisyyteen. Yksittäinen tuulivoimala/turbiini tulee sijoittaa niin kauas maantiestä, ettei se
mahdollisesti kaatuessaan yllä maantien suoja-alueelle, joka on pääsääntöisesti 20 m maantien keskilinjasta. Riskinä voi myös olla tuulimyllyn osien ja talvella mahdollisesti muodostuvan jään sinkoutuminen.
YVA-ohjelman täydennyksestä lausunnonantaja pyytää hankevastaavaa kiinnittämään huomiota tuulivoimaloiden suojaetäisyyksiin suhteessa kohdealuetta sivuaviin ja halkoviin maanteihin. Tuulivoimaloiden sijoittelua suunniteltaessa on otettava huomioon etenkin seututien 282 ja
valtateiden 2 ja 10 ja yhdysteiden 2894 ja 13553 suoja-alueet. Yksittäi-
8/17
nen tuulivoimala/turbiini tulee sijoittaa niin kauas maantiestä, että se ei
kaatuessaan yllä maantien suoja-alueelle. Maantien suoja-alue on
yleensä 20 m maantien keskilinjasta. Riskinä on tuulimyllyn osien ja
mahdollisesti talvella muodostuvan jään sinkoutuminen. Riittävä etäisyys maantiestä saadaan kertomalla tuulivoimalan maksimikorkeus
(torni + lapa) 1,5:llä ja lisäämällä lukuun maantien suoja-alue. Tuulivoimalaan mahdollisesti asennettavat lämmityslaitteet eivät vaikuta suojaetäisyyden pituuteen.
Etelä-Suomen aluehallintoviraston Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat
-vastuualue kiinnittää lausunnossaan huomiota mm. tuulivoimahankkeiden meluvaikutuksiin. Meluvaikutuksia selvitettäessä tulee ottaa huomioon arviointiohjelmassa mainittujen seikkojen lisäksi tuulisuus- ja säädata sekä alueen kokonaismelu, sillä alueella sijaitsee jo ennestään melua aiheuttavaa toimintaa ja alueelle on lisäksi suunnitteilla uutta teollista toimintaa. Sääolosuhteisiin ja taustameluun, jotka vaikuttavat merkittävästi tuulivoimaloiden meluhaittoihin, tulee arvioinnissa kiinnittää erityistä huomiota etenkin niissä häiriintyvissä kohteissa, joissa tuulivoimaloiden melu ylittää 35 dB. Laskennalliset melutasot tulee määritellä eri
vaihtoehdoille sekä päivä- että yöaikaan. Arviointiselostuksessa tulee
selvittää, onko hankealueen vaikutuspiirissä yksityistalouksien talousvesikaivoja, joiden vedenlaatuun tai kaivojen antoisuuteen hankkeen
rakentamisaikaiset työt voisivat aiheuttaa haittavaikutuksia. Arvioinnin
yhteydessä on tarpeellista selvittää arviointiohjelmassa mainittujen kohteiden lisäksi myös vaikutusalueella mahdollisesti sijaitsevat muut terveydensuojelullisesti herkät kohteet, kuten päiväkodit, koulut, sairaalat,
vanhainkodit ja muut vastaavat laitokset, ja hankkeen vaikutukset niiden
olosuhteisiin. Edellä luetellut kohteet sekä hankkeen vaikutusalueella sijaitsevat asuinrakennukset ja vapaa-ajan asunnot tulee olla selvästi
nähtävillä kartoissa. Arviointiselostuksessa tulee käsitellä myös se, miten hoidetaan roottorien lapojen epoksi- ja hartsimateriaalin hävitys/kierrätys käytöstä poiston jälkeen, ja onko ko. materiaaleja mahdollista korvata haitattomammilla vaihtoehdoilla. Sosiaalisten (ihmisiin kohdistuvien) vaikutusten arvioinnissa on ensisijaisen tärkeää ihmisten
osallistumismahdollisuuksien varmistaminen. Tuulivoima on asia, johon
liittyy objektiivisen tiedon lisäksi runsaasti subjektiivisia käsityksiä, jopa
pelkoja. Osallistumisen kautta kansalaisilla on mahdollisuus purkaa pelkojaan ja tuntojaan, joita tuulivoimalan rakentamiseen mahdollisesti liittyy. Sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa on tärkeää kiinnittää huomiota
erilaisiin ihmisryhmiin sekä heidän tiedon- ja vuoropuhelun tarpeidensa
selvittämiseen. Selvitystyö onkin suunniteltu käynnistettävän jo arviointiohjelmaa laadittaessa, mutta arviointiohjelmasta puuttuu kuitenkin asiaa koskeva seurantasuunnitelma. YVA-arviointiohjelman täydennyksestä antamassaan lausunnossa Etelä-Suomen aluehallintoviraston Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue toteaa, ettei sillä ole lisättävää
alun perin antamaansa lausuntoon.
9/17
Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ry toteaa, että kotimaisen uusiutuvan energian tuottaminen on mitä kannatettavin ajatus. Tuulipuistohankkeelle on kuitenkin syytä etsiä toinen sijoituspaikka, sillä valtakunnallisesti arvokas Torronsuon kansallispuisto on muutaman kilometrin
päässä ja on kokonaan tuulipuiston maisemavaikutusalueella. Jos tuulipuisto toteutuu suunnitellulla tavalla, se pilaa arvokkaan maiseman.
Luonnontilaisella Torronsuolla on merkitystä kansainvälistäkin luontomatkailua kiinnostavana kohteena. Tuulivoimapuistoa ympäröivät alueet
ovat tärkeitä muuttolintujen, erityisesti hanhien ja kurkien, levähdysalueina. Alue toimii näiden muuttoparvien kiitoratana. On myös syytä tehdä
alueelta pätevä liito-oravakartoitus, jotta Suomen erityisvastuulla oleva
laji pystytään ottamaan huomioon tuulipuiston rakentamisessa.
Fingrid Oyj toteaa, että arviointiohjelman kappaleessa 3.1 ”Keskeiset
säädökset sekä tarvittavat luvat ja päätökset” tulee mainita tuulivoimapuiston liityntävoimajohdon vaatimat lupamenettelyt (rakentamislupa ja
lunastuslupa). Tuulivoimapuiston liityntä sähköverkkoon on hankkeen
olennainen osa, ja sen ympäristövaikutukset tulee selvittää riittävästi
osana puiston meneillään olevaa YVA-menettelyä. Näin ollen laitoksen
liityntätapa, liityntäpiste ja tarvittavien liityntävoimajohtojen sijainti tulee
olla määriteltynä jo YVA-vaiheessa siinä määrin, että myös niistä aiheutuvat ympäristövaikutukset voidaan luotettavalla tavalla arvioida. Jos
tuulivoimapuisto liitetään kantaverkkoon, liityntäpiste on Fingridin Forssan sähköasemalla. Muissa tapauksissa liityntäpiste on Fortum Sähkönsiirto Oy:n tai Forssan Verkkopalvelut Oy:n 110 kV:n verkossa. Fingridin voimajohdot ovat maankäyttö- ja rakennuslain 22 §:n tarkoittamia
voimajohtoja.
Henkilö A muistutti Forssan lentopaikasta ja sen vaatimuksista. Ilmailukarttoihin on merkitty korkeat tuulivoimalat, koska potkurikoneiden minimilentokorkeus on 150 m maan pinnasta tai esteistä. Etäisyydet esteisiin korkeutena ja vaakasuuntaan on määrätty myös ilmailun ja lentäjien
turvaksi.
Henkilö B on sitä mieltä, että koko hanke pitää jättää toteuttamatta eikä
laajennusta pidä tehdä. Perusteluina hän toteaa, että sisämaahan tämänkokoisten asutuskeskusten lähelle ei pidä rakentaa näin massiivista
tuulipuistoa. Forssan ja Jokioisten välillä on laajoja teollisuuskäyttöön
muutettuja alueita, mutta myös vielä virkistyskäyttöön sopivia talousmetsiä. Suunniteltu valtava laitos merkitsisi niiden täydellistä häviämistä. Alueen pohjoispuolelle Forssan ja Jokioisten rajalle on jo nyt rakennettu suuri muuntaja- ja varavoimala-alue sähkölinjoineen, ja näiden
kuntien välinen alue muuntuisi näin yhdeksi suureksi sähkövoimalaitoskompleksiksi ja alueen luonne muuttuisi nykyisestä täydellisesti. Tuuliturbiinit vaikuttaisivat pysyvästi etenkin Jokioisten kunnan maisemiin,
tuhoaisivat näkymät omakotialueilta ja laskisivat asuntojen arvoa. Ne
näkyisivät myös laajalti Tammelan Pyhäjärveltä, Jokioisten kartanon
kulttuurimaisemista ja Torronsuolta ja tuhoaisivat näiden kansallismaisemien luonteen. Tampereella Näsinneula (150 m) hallitsee koko kau-
10/17
punkia. Tuulipuistosuunnitelma merkitsisi 25 Näsinneulaa. Maiseman
menetyksen ohella turbiinien melu ja infraäänet aiheuttaisivat merkittävää haittaa. Jokioisten uusin omakotialue on alle kilometrin päässä läntisemmästä turbiinista. Useimmat ihmiset eivät halua tuuliturbiineita kotimaisemaansa pilaamaan. Ihmiset eivät halua asua sähkölaitosten takapihoilla. Torronsuo on Etelä-Suomen suurin kohosuo ja sijaintinsa ja
arvokkuutensa sekä pääkaupunkiseudun läheisyyden takia EteläSuomessa Suomen tärkeimpiä Natura-alueita. Turbiinit näkyisivät koko
Torronsuolle. Tuulimyllyjen siivet olisivat kolmena vuodenaikana uhka
alueen linnustolle ja lepakoille. Jo tämä tekee hankkeesta toteuttamiskelvottoman ja EU-direktiivien vastaisen. Myös Jokioisten puolella oleva
Pellilänsuo on linnustoltaan arvokas. Investoinnin eteneminen pysähtyy
todennäköisesti valituskierteeseen, kun tosiseikat valkenevat suurelle
yleisölle pääkaupunkiseudulla. Suunnitelmaa toteutetaan liian kireällä
aikataululla ilman pätevää viestintää. Vain yksi Forssan lehden uutinen,
asiakirjojen pito virastoissa ja vaatimaton yleisötilaisuus eivät ole avointa ja pätevää tiedotusta asutuskeskuksiin tulevasta 15 neliökilometrin
tuulivoimapuistohankkeesta. Alueella on vähäinen korkeusero muuhun
maastoon verrattuna. Paikkakunnalla pitkään asuneena ja ilmatieteen
laitoksella työskennelleenä kirjoittaja väittää, että Jokioisten tuuliolot
tuskin riittävät tällaisen jätti-investoinnin perustaksi. Mittaustuloksia ei
ole esitetty julkisesti. Pelkkä kaupallinen arvio hankkeesta ei voi oikeuttaa tällaista kolmen kunnan maisemat perin pohjin tuhoavaa epärealistista suurhanketta. Sen jatkosuunnittelun rahoittamisesta tulee luopua
heti.
Henkilö C katsoo, että tuulivoimapuiston meluvaikutuksia selvitettäessä
on otettava huomioon tuulen vaikutus melun etenemiseen ja usean tuulivoimalan aiheuttaman melun yhteisvaikutus silloin, jos ne tuottavat eri
taajuudella olevaa melua.
YHTEYSVIRANOMAISEN LAUSUNTO
Hämeen ELY-keskuksen Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue antaa
yhteysviranomaisen lausunnon arviointiohjelmasta täydennyksineen.
Lausunnossa on YVA-lain 9 §:n mukaisesti tarvittaessa todettava, miltä
osin arviointiohjelmaa on täydennettävä. Hankkeen ja sen vaihtoehtojen
vaikutukset tulee selvittää arviointiohjelman ja yhteysviranomaisen siitä
antaman lausunnon mukaisesti.
Yhteysviranomaisen lausunnon valmistelussa on otettu huomioon arviointiohjelman kuulemisvaiheessa annetut lausunnot ja mielipiteet. ELYkeskus lähettää kopiot niistä hankkeesta vastaavalle. Alkuperäiset asiakirjat säilytetään Hämeen ELY-keskuksessa.
Hankekuvaus
Hankekuvauksessa on esitelty tuulivoimapuiston rakentamista, käyttövaihetta ja toiminnan päättymistä eli hankkeen koko elinkaarta, kuten
YVA-asetuksessa edellytetään. Kuvaus on kuitenkin varsin yleispiirtei-
11/17
nen, ja sitä pitää tarkentaa, kuten arviointiohjelmassa on esim. huoltoteiden sijainnin osalta luvattukin tehdä. Hankkeen rakentamisvaiheen liikennöinnin ja liikennemäärien kuvaus kuuluu myös hankkeen kuvaukseen. Myös mm. tuulivoimapuiston liityntä sähköverkkoon on hankkeen
keskeinen osa, joka pitää kuvata. Tuulivoimapuiston rakentaminen, toiminta ja toiminnan päättyminen pitää kuvata niin selkeästi ja yksityiskohtaisesti kuin se meneillään olevassa suunnitteluvaiheessa on suinkin
mahdollista, jotta hankkeesta aiheutuvat ympäristövaikutukset voidaan
tunnistaa ja arvioida riittävästi. Esimerkiksi tuulivoimaloiden tekniset ratkaisut vaikuttavat oleellisesti meluun, joten tiedot mahdollisista voimalaitosten teknisiä toteutustapoja koskevista päätöksistä ovat tärkeitä pyrittäessä mahdollisimman oikeaan osuvaan ympäristövaikutusten arviointiin.
Hankkeen vaihtoehdot
Hankkeelle on tullut YVA-menettelyn aikana kaksi uutta hankevaihtoehtoa, VE3 ja toistaiseksi nimeämättä oleva neljäs vaihtoehto. Vaihtoehdot
eroavat toisistaan lähinnä tuulivoimaloiden lukumäärän ja tuulipuiston
sijoittumisen ja kokonaispinta-alan suhteen. Arviointiselostuksessa
kaikki arvioitavat vaihtoehdot pitää kuvata kootusti ja selkeästi.
Jos mahdollista, hankkeen toteuttamatta jättämisen vaihtoehdossa olisi
kuvattava sitä, kuinka tuulivoimapuistoa vastaava energiamäärä tuotettaisiin, jos hanketta ei toteuteta. Näin siitä saataisiin hankevaihtoehtojen
kanssa vertailukelpoinen vaihtoehto. Muussa tapauksessa nollavaihtoehto on lähinnä alueen ja ympäristön nykytilan kuvaus. 'Vaikutukset
ilmastoon' -luvussa on esitetty tuulivoiman korvaavan sitä osaa sähköntuotantoa, jonka käyttökustannukset ovat suurimmat, mikä arviointiohjelman mukaan on lähinnä hiililauhdevoimaa. Ainakaan Forssan lähialueella ei kuitenkaan ole hiililauhdevoimaloita. Se, mitä tuotantoa tuulivoimalla esitetään korvattavan, on perusteltava hyvin YVAselostuksessa.
Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin
Arviointiohjelmassa on mainittu hankkeeseen liittyvinä hankkeina LoimiHämeen Jätehuolto Oy:n jätteenkäsittelykeskus eri laitoksineen, Envor
Group Oy:n eri laitokset, Vapo Oy:n CHP-bioenergialaitos, EteläSuomen Multaravinne Oy, Syrjänen Oy:n rakennusjätteen käsittelylaitos
sekä Fenestra Oy.
Hankkeeseen liittyvät muut hankkeet pitää tunnistaa ja esitellä, jotta
mm. havaitaan ja voidaan arvioida ja tuoda esiin hankkeiden mahdolliset yhteisvaikutukset tai seikkoja, jotka mahdollisesti vaikuttaisivat tavalla tai toisella hankkeen toteutumiseen. Jää kuitenkin epäselväksi, onko
edellä esitellyssä hankkeiden listauksessa ajateltu näitä seikkoja; ainakaan arviointiohjelmassa ei esimerkiksi esitetä hankkeiden yhteisvaikutusten selvittämistä. Arviointiselostukseen onkin syytä pohtia tarkemmin
sitä, mitkä ovat YVA-asetuksen tarkoittamalla tavalla hankkeeseen liit-
12/17
tyviä muita hankkeita. Jos kaikki Kiimassuon ja sen lähiympäristön yritykset liittyvät tuulivoimahankkeeseen YVA-asetuksen tarkoittamalla tavalla, ne pitää myös esittää kattavasti. Lähiympäristössä on Fenestran
(jolla on nykyisin enää kokoonpanotoimintaa) lisäksi esim. Pilvenmäen
alueella myös mm. Saint-Gobain Isover Oy, Forssan lasivilla. Luettelosta puuttui ainakin Tammelan Sinipääsuon turvetuotantoalue. EteläSuomen Multaravinne Oy on nykyisin Envor Biotech Oy.
Luvun otsikkona on arviointiohjelmassa 'Liittyminen muihin hankkeisiin
ja suunnitelmiin'. Yhtään suunnitelmaa ei kuitenkaan mainita. YVAasetuksen mukaan arviointiselostuksessa pitää esittää hankkeen kannalta olennaiset luonnonvarojen käyttöä ja ympäristönsuojelua koskevat
suunnitelmat ja ohjelmat. YVA-arvioinnissa ne ovat tarpeen, jotta voidaan todeta, kuinka hanke niitä toteuttaa tai on niiden kanssa ristiriidassa. Tässä yhteydessä on tarpeen tarkastella ainakin valtakunnallisten
alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista.
Hankkeen toteuttamisen edellyttämät luvat
Arviointiohjelmassa on esitelty hanketta koskevien säädöksien ja lupien
kohdassa myös edellä mainittujen yritysten ympäristölupia. Paitsi että
tiedot ovat osin virheellisiä ne ovat myös tässä arviointiohjelmassa tarpeettomia. YVA-asetuksessa tarkoitetaan tässä kohdassa esitettävän
vain YVA-menettelyssä olevan hankkeen toteuttamisen edellyttämiä
suunnitelmia, lupia ja päätöksiä.
Hankkeen toteuttamisen edellyttämistä luvista puuttuivat tuulipuiston liityntävoimajohdon vaatimat lupamenettelyt eli rakentamislupa ja lunastuslupa. Kytkentä sähköverkkoon edellyttää liittymissopimusta sähköverkon omistajan kanssa. Tuulivoimapuisto edellyttää myös lentoestelupaa Liikenteen turvallisuusvirastolta.
Kaavoitus
Erillisessä neuvottelussa on sovittu laadittavaksi Forssan, Jokioisten ja
Tammelan kuntien yhteinen teemayleiskaava, joka käsittää tuulivoimalan turbiinien sijoittelun, tiestön ja sähkön siirron turbiineilta muuntamoon
ja verkkoon. Kutakin turbiinia koskevat määräykset ja sijoittelu merkitään
karttaan riittävän täsmällisesti. Kunnat valmistelevat teemayleiskaavan
yhdessä, mutta se käsitellään kuntakohtaisesti kunkin kunnan omissa
elimissä.
Arviointiohjelman täydennyksessä Jokioisten kaavatilanne on esitetty
virheellisesti.
Vaikutusalueen rajaus
Hankkeen eri vaikutuksista laajin vaikutusalue on todennäköisesti maisemavaikutuksilla. Arviointiohjelman täydennyksessä on esitetty vaihtoehdon 3 mukainen maisemavaikutusten tarkastelualue. Vaikutusalue pitää päivittää hankkeen uusimman laajennuksen mukaiseksi.
Ympäristön kuvaus
Ympäristön kuvaus tarvitaan pohjaksi vaikutusten tunnistamiselle ja vaikutusselvitysten kohdentamiselle, joten siinä pitää kertoa riittävän katta-
13/17
vasti arvioidun vaikutusalueen ympäristön nykytilasta. Sen vuoksi ympäristön nykytilan kuvauksen pitää kattaa laajimman hankevaihtoehdon
mukainen vaikutusalue. Selostuksessa pitää täydentää nyt puuttuvia tai
puutteellisia ympäristön nykytilatietoja vaikutusalueen asutuksen sijoittumisesta ja asukasmääristä sekä mahdollisista herkistä kohteista. Myös
ympäristön liikenneväylien lähiympäristön asutus ja muut mahdolliset
häiriintyvät kohteet on selvitettävä. Sijoittuminen pitää esittää selkeästi
kartalla. Myös talousvesikaivoista, vaikutusalueen erilaisesta virkistyskäytöstä ja vaikutusalueen melutilanteesta pitää esittää ajantasaiset tiedot. Kulttuurisesti arvokkaita ja/tai maisemallisesti herkkiä kohteita tai
alueita koskevia tietoja pitää tarkentaa, ja alueen mahdollisia muinaismuistoja koskevat tiedot pitää esittää.
Vaikutusalueen arvokkaista kasvillisuus- ja luontokohteista, alueen pesivästä ja muuttavasta linnustosta, lintujen muuttoreiteistä ja lepakoiden
esiintymisestä pitää hankkia ja esittää ajantasaiset tiedot. Tuulivoimaloiden, huoltoteiden ja vastaavien alueilta pitää selvittää mahdolliset liitooravien lisääntymis- ja levähdyspaikat. ELY-keskuksella on tieto luontodirektiivin liitteen II lajeihin kuuluvan korpihohtosammalen esiintymästä
hankkeen vaikutusalueella.
Arvioitavat vaikutukset
Arvioinnissa aiotaan esittää erikseen hankkeen rakentamisen ja toiminnan aikaiset vaikutukset, mikä on varmasti selkein ratkaisu. Vaikutusten
arviointia pitää täydentää seuraavasti.
Pohjavedet
Jos hankkeen vaikutusalueella on yksityiskaivoja, on selvitettävä mahdolliset vaikutukset niihin.
Melu ja tärinä
Rakentamisen aikaisen liikenteen aiheuttama melu ja tärinä sekä mahdollisten räjäytysten tärinä pitää arvioida häiriintyvissä kohteissa.
Melun leviämisen arviointia on täydennettävä käyttäen melumallinnusyhtälöitä, joissa otetaan erityisesti huomioon säätilan aiheuttamat muutokset melun etenemisessä sekä alueen mahdollinen luonnollinen ja teollinen taustamelu. Meluvärikarttojen täydennyksenä on syytä esittää joissakin herkissä kohteissa yhden laskenta-arvon sijasta tilastollinen laskelma melun vuotuisesta määrästä. Tuulivoimaloiden melun leviämislaskennoista on tarkemmin ainakin julkaisussa Tuulivoimaloiden melun syntytavat ja leviäminen. Suomen ympäristö 4/2007, kirjoittaja Carla Di Napoli.
Melulaskelmia tulee verrata paitsi melun päivä- ja yöaikaisiin ohjearvoihin myös alueen nykyiseen melutilanteeseen.
Välkkyminen
Arvioinnissa on selvitettävä välkkymisestä ja heijastuksista myös tieliikenteelle mahdollisesti aiheutuvat haittavaikutukset.
14/17
Maankäyttö
Arvioitaessa hankkeen vaikutuksia maankäyttöön on selvitettävä myös
mm. se, kuinka hanke mahdollisesti rajoittaa esimerkiksi ympäristöön
suunniteltua tai myöhemmin suunniteltavaa maankäyttöä.
Arvioinnissa on selvitettävä hankkeen aiheuttaman liikenteen vaikutuksia
tiestölle ja tiestön soveltuvuutta hankkeen edellyttämille kuljetuksille.
Vaikutukset metsätalouden harjoittamiseen pitää selvittää.
Maisema
Maisemavaikutuksia on tarpeen havainnollistaa kuvasovitteiden lisäksi
myös karttapohjaisena tarkasteluna, jotta maisemaan kohdistuvat vaikutukset tulevat kattavasti selvitetyiksi.
Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset
Ohjelmassa esitetään, että ihmisten elinoloihin, viihtyvyyteen, talouteen
ja elinkeinoihin kohdistuvat vaikutukset arvioidaan yleisötilaisuuksissa ja
postitse jaettavien kyselylomakkeiden sekä haastattelujen pohjalta. On
kuitenkin huomattava, että ihmisiin kohdistuvat vaikutukset eivät tarkoita
ihmisten mielipiteitä, näkemyksiä ja pelkoja hankkeesta ja sen mahdollisista vaikutuksista, ja sen vuoksi ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin perusmenetelmiä eivät ole haastattelut ja kyselyt; niistä saa aineistoa parhaiten erilaisten vaikutusten merkittävyyden arviointia varten.
Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin perusaineistoa ovat muiden
ympäristövaikutusten (melu, maisema, välkkyminen yms.) arvioinnista
saatavat tulokset, joiden pohjalta on arvioitava niiden vaikutuksia ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen. Terveysvaikutukset aiotaan
arvioida vertaamalla tuloksia ohjearvoihin ja tunnuslukuihin. On myös
muistettava, että alle ohjearvojenkin oleva ympäristövaikutus voi aiheuttaa merkittävää viihtyvyyshaittaa. Läheskään kaikista ympäristövaikutuksista ei edes ole olemassa ohjearvoja tai tunnuslukuja.
Vaikutukset ilmastoon
Jotta voidaan arvioida vaikutuksia ilmastoon, on tärkeää määritellä oikein hankkeen toteuttamatta jättämisen vaihtoehto eli se, kuinka tuulivoimapuistoa vastaava energiamäärä tuotettaisiin, jos hanketta ei toteutettaisi. Hiilidioksidipäästöjä syntyy myös tuulivoiman rakentamisen ja
huoltojen aikana, ja ne kuuluvat mukaan arvioitaviin ilmastovaikutuksiin.
YVA-menettelyn ja siihen liittyvän osallistumisen järjestäminen
Arviointimenettelyssä on tärkeää osallistuminen ja sen avulla saatava
palaute. Osallistumismahdollisuus YVA-menettelyssä perustuu yleiseen
tiedottamiseen eikä edellytä henkilö- tai kiinteistökohtaisia tiedotteita tai
kirjeitä.
Tässä YVA-menettelyssä osallistumisen järjestäminen on ollut ongelmallista sen vuoksi, että tuulivoimaloiden määrä ja tuulivoimapuiston
pinta-ala ovat muuttuneet merkittävästi menettelyn aikana. Kun YVAohjelma tuli vireille ja yhteysviranomainen kuulutti sen nähtävillä olosta,
vaihtoehtoja oli toteuttamatta jättämisen lisäksi kaksi: vaihtoehto 1:ssä
15 turbiinia noin 3,6 km2:n ja vaihtoehto 2:ssa 30 turbiinia noin 7,4 km2:n
15/17
alueella. Kuulutusajan päättyessä hankkeesta vastaava ilmoitti, että
hankkeeseen on tullut mukaan kolmas vaihtoehto, jossa turbiinien määrä on 25 ja hankealueen pinta-ala noin 14,9 km2. Koska muutos kaksinkertaisti hankealueen pinta-alan, yhteysviranomainen katsoi parhaaksi
kuuluttaa muutoksen YVA-ohjelman täydennyksenä ja pyytää siitä uudet lausunnot. Tämän uuden kuulutusajan loppupuolella hankkeesta
vastaava pyysi järjestettäväksi hankkeen YVA-menettelyä ja kaavoitusta koskevan viranomaisneuvottelun. Se pidettiin 27.1.2011, ja siinä olivat läsnä ELY-keskuksen sekä Forssan, Jokioisten ja Tammelan kuntien edustajat. Tässä neuvottelussa kävi ilmi, että hanke oli edelleen
muuttunut: nyt hankkeessa suunnitellaan 35 turbiinia alueelle, joka käsittää kolmannen vaihtoehdon mukaisen alueen ja sen itä- ja länsipuolella olevat laajennusalueet: Jokioisilla taajaman ja Peltosuon etelä- ja
lounaispuolella valtatien 10 eteläpuolella olevan metsäselänteen sekä
Tammelan ja osin Forssan puolella lähes Tammelan Pyhäjärveen ulottuvan metsäselänteen. Uudesta laajennusalueesta ei ole vielä pintaalatietoja. Kartta on tämän lausunnon liitteenä.
On tärkeää, että lausunnon antajat ja mielipiteen esittäjät saavat tiedon
ja voivat esittää näkemyksensä arvioitavasta hankkeesta. Arvioitava
hanke saattaa kuitenkin YVA-menettelynkin aikana muuttua ja vaihtoehtoja voi tulla lisää, kuten tässä hankkeessa on käynyt, koska YVAmenettely kuuluu vielä hankkeen suunnitteluvaiheeseen. On järkevää
arvioida ympäristövaikutukset mahdollisimman tuoreen hankesuunnitelman mukaisesti, mutta ongelmallista on se, jos lausunnon antajat ja
mielipiteen esittäjät eivät ole saaneet uusista suunnitelmista tietoja eivätkä ole voineet esittää niistä näkemyksiään. Yhteysviranomainen ei
kuitenkaan tehnyt enää 26.1.2011 tietoonsa tulleen hankkeen muutoksen vuoksi kolmatta kuulutusta YVA-ohjelmavaiheen nähtävillä olosta
eikä pyytänyt siitä lausuntoja, jotta YVA-menettely ei arviointiohjelmavaiheessa venyisi kohtuuttomasti.
Yhteysviranomainen katsoo, että osallistumismahdollisuudet voidaan
hankkeen muuttumisesta huolimatta kuitenkin vielä YVA-menettelyn
tässä vaiheessa turvata kohtuullisella tavalla, sillä arviointiselostuksen
tullessa nähtäville tulee uudelleen mahdollisuus lausuntojen antamiseen ja mielipiteiden esittämiseen. YVA-menettely on myös sovitettu yhteen kuntien yhteisen teemayleiskaavan valmistelun kanssa, ja kaavoitukseen sisältyvä osallistuminen osaltaan lisää kansalaisten ja yhteisöjen mahdollisuuksia hanketta koskevien näkemystensä esille tuomiseen.
Arvioinnin aikataulu
Arvioinnin aikataulu pitää päivittää muuttuneen tilanteen mukaiseksi.
Aineistot ja raportointi Arviointiohjelma ei ollut kovin havainnollinen. Arviointiselostukseen pitää
lisätä tekstin havainnollistamista esimerkiksi kuvin, kaavioin ja kartoin;
karttojen pitää olla selkeitä ja varustettuja kunnollisilla karttamerkinnöillä
ja -selityksillä.
16/17
Lausunnon nähtävillä olo
ELY-keskus lähettää yhteysviranomaisen lausunnon tiedoksi lausunnon
antajille ja mielipiteen esittäjille. Lausunto tulee nähtäville ELYkeskuksen verkkopalveluun osoitteeseen www.ely-keskus.fi/hame/yva >
Vireillä olevat YVA-hankkeet.
Johtaja
Harri Kallio
Yksikön päällikkö
Riitta Turunen
LIITTEET
Maksun määräytyminen ja maksua koskeva muutoksenhaku
Laajennusalueen kartta
TIEDOKSI
Lausunnon antajat ja mielipiteen esittäjät
Someron kaupunginhallitus
Suomen ympäristökeskus (ja 2 kpl arviointiohjelmia)
17/17
LIITE
MAKSUN MÄÄRÄYTYMINEN JA MAKSUA KOSKEVA MUUTOKSENHAKU
Maksun määräytyminen
Maksu määräytyy valtioneuvoston asetuksessa (1097/2009) elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
maksullisista suoritteista vuonna 2010 olevan maksutaulukon mukaisesti.
Maksua koskeva muutoksenhaku
Maksuvelvollisella, joka katsoo, että maksun määräytymisessä on tapahtunut virhe, on oikeus vaatia siihen
oikaisua Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta (ELY-keskus). Oikaisuvaatimus on toimitettava ELY-keskukselle kuuden (6) kuuden kuukauden kuluttua maksun määräämisestä. Oikaisuvaatimuksessa
on ilmoitettava oikaisua vaativan nimi, asuinpaikka ja postiosoite, vaatimus maksun muuttamiseksi sekä
oikaisuvaatimuksen perustelut.
Oikaisuvaatimus on oikaisuvaatimuksen tekijän ja oikaisuvaatimuksen muun laatijan omakätisesti allekirjoitettava. Jos ainoastaan laatija on allekirjoittanut oikaisuvaatimuksen, siinä on mainittava myös laatijan nimi,
asuinpaikka ja postiosoite. Oikaisuvaatimus voidaan toimittaa ELY-keskukseen myös sähköisessä muodossa. Kun sähköisessä asiakirjassa on riittävät tiedot lähettäjästä, sähköistä asiakirjaa ei tarvitse täydentää
allekirjoituksella eikä myöskään ns. sähköistä allekirjoitusta tarvita.
Oikaisuvaatimukseen on liitettävä maksun määräämisen perusteena oleva asiakirja alkuperäisenä tai jäljennöksenä.
Omalla vastuullaan oikaisuvaatimuksen voi lähettää postitse tai lähetin välityksellä. Kirjallinen oikaisuvaatimus on jätettävä postiin tai sähköinen oikaisuvaatimus lähetettävä siten, että se ehtii perille oikaisuvaatimusajan viimeisenä päivänä ennen viraston aukioloajan päättymistä. Hämeen ELY-keskuksen Ympäristö ja
luonnonvarat -vastuualueen postiosoite on PL 29, 15141 Lahti ja käyntiosoite Kirkkokatu 12, Lahti, tai PL
131, 13101 Hämeenlinna ja käyntiosoite Birger Jaarlin katu 15, Hämeenlinna. Sähköposti toimitetaan osoitteeseen kirjaamo.hame@ely-keskus.fi.
Sovelletut oikeusohjeet
Valtion maksuperustelaki (150/1992)
Laki valtion maksuperustelain muuttamisesta (961/1998)
Valtioneuvoston asetus (1097/2009) elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen maksullisista suoritteista
vuonna 2010
Laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa (13/2003)
Liite 2
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy:n
Forssan tuulipuistohankkeen
ympäristöselvitykset.
Lintujen kevätmuuton
seurantaselvitys 2011.
Suokukkkoja havaittiin vain muutamia parvia. Kuvassa nuoria intuja
Suomen Luontotieto Oy 12/2011
Jyrki Oja ja Lasse Kosonen
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys 2011.
Sisältö
1. Johdanto......................................................... 3
2. Aineisto ja menetelmät................................... 3
3. Tulokset.......................................................... 5
4. Epävarmuustekijät........................................ 11
5. Yhteenveto kevätmuutosta........................... 11
6. Lähteet ja kirjallisuus.................................... 12
7. Liitteet.......................................................... 13
2
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys 2011.
1. Johdanto
Voimavapriikki Oy tilasi Suomen Luontotieto Oy:ltä lintujen kevätmuuttoselvityksen suunnitteilla olevan Forssan tuulipuistohankkeen vaikutusalueelta. Selvitys kuuluu hankkeiden
ympäristösuunnitteluun ja ympäristövaikutuksiin liittyviin perusselvityksiin. Tehtävän yhteyshenkilönä Ramboll Finland Oy:ssä on toiminut Asko Ijäs, Voimavapriikki Oy:ssä Lasse Kosonen ja Suomen Luontotieto Oy:ssä Jyrki Oja.
2. Aineisto ja menetelmät
Forssan kaupungin eteläpuolelle suunnitellun tuulipuiston alueen läpimuuttavaa linnustoa
havainnoitiin 4.4- 3.6.2011 välisenä aikana. Havainnointia suoritettiin Forssan Kiimassuon
jätteidenkäsittelyalueelta sekä Torronsuon Kiljamon lintutornista. Kummaltakin havaintopaikalta näkyy koko suunnittelualueen yläpuolinen ilmatila lähes esteettömästi. Kiimassuolla
havainnointipaikkana toimi biokaasulaitoksen siilon katto. Havainnointia suoritettiin yhdestä pisteestä kerrallaan yhden havainnoijan voimin ja useimmiten havainnointia suoritettiin
kummastakin havainnointipisteestä samanaikaisesti. Samanaikaisesti suoritettu havainnointi
mahdollisti esim. kurkiparvien pitkän seurannan alkaen Torronsuon eteläpuolelta ja päättyen
Forssan taajaman pohjoispuolelle. Huhtikuussa havainnointipäiviä oli yhteensä 23. Toukokuussa havainnointia suoritettiin yhteensä 10 päivänä. Kesäkuussa havainnointia suoritettiin
yhtenä päivänä 4 tunnin ajan.
Pääsääntöisesti muutto seurattiin aamuisin auringonnoususta noin klo 12.00 ja peto- ja
kurkimuuton aikaan myös iltapäivällä 13.00- 17.00. Iltamuuttoa seurattiin toukokuun alusta
eteenpäin noin 18.00- 23.00. Iltamuuttoa seurattiin yhteensä 3 päivänä. Yhteensä havainnointia oli 34 päivänä (Liite 1) ja havainnointiin osallistui kaksi tutkijaa (Jyrki Oja ja Lasse
Kosonen). Lepäilijälaskentoihin osallistuivat ja avustajina toimivat myös Tikli Matikainen ja
Hanna-Kaisa Hietajärvi. Kiljamon lintutornissa samanaikaisesti olleiden havainnoitsijoiden
havainnot kelpuutettiin mukaan aineistoon.
Muutonseuranta ei ollut satunnaista ja muutontarkkailupäivät pyrittiin valitsemaan muuton kannalta sääolosuhteiltaan parhaimpiin päiviin. Kurkien ja metsähanhien läpimuutosta
alueen läpi saatiin varsin aukoton kuva, sillä näiden lajien muutonhuipun aikaan seuranta oli
lähes päivittäistä.
Muuttohavainnot kirjattiin yksilöittäin ja yksilömäärän sekä kellonajan lisäksi kirjattiin
muuttokorkeus sekä linnun käyttämä reitti suunnittelualueen kohdalla. Suunnittelualue oli
jaettu viiteen sektoriin (W1, W2, 0, E1 ja E2). Sektorit oli helppo paikallistaa korkeiden maastokohteiden (linkkimastot ym.) perusteella ja ennen havainnointia selvitettiin maastossa sektoreiden rajat siten, että kumpikin havainnoitsija käytti varmasti samoja rajalinjoja linnun
liikkeitä tulkitessaan. Muuttokorkeudessa käytettiin kolmipykäläistä asteikkoa, jossa 1 pykälä
tarkoitti 0-60 m, 2 pykälä 60-175 ja kolmas yli 175 m.
Muutonseurannan lisäksi laskettiin huhtikuussa Kalliojärven pelloilla levähtäneet metsähanhet ja laulujoutsenet. Selvitysalue käsitti koko valtatie 2 ja Torronsuon välisen peltoalueen.
Alue ajettiin autolla läpi ja kaikki metsähanhet ja laulujoutsenet kirjattiin ylös. Myös Kiimassuon alueella ruokailleet paikalliset lokit laskettiin säännöllisesti.
Näkymä Kiimassuon havainnointipaikalta etelänsuuntaan.Kuva Lasse Kosonen
3
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys 2011.
Havainnoinnissa käytetyt sektorit ja muutontarkkailupaikat
Keväällä 2011 suunnittelualueella havaittiin kolme muuttavaa kalasääkseä.
4
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys 2011.
3. Tulokset
Muutontarkkailussa havaitut muuttolinnut ja yksilömäärät on esitetty taulukossa 1. Seuraavassa alueen läpi kulkevaa kevätmuuttoa kuvataan ryhmäkohtaisesti.
Taulukko. 1 Forssan tuulipuistohanke. Kevätmuutolla havaitut lintulajit ja yksilömäärät. Taulu
kossa on yhdistettynä Kiimassuon ja Kiljamon havaintopisteiden havainnot.
Laji
Yksilömäärä
Niittykirvinen
1
Ampuhaukka
1
Nuolihaukka
3
Anas sp
17
Närhi
32
Buteo sp
8
Pajusirkku
1
Falco sp
2
Peippo
357
Haapana
12
Peippolaji
90
Haarapääsky
36
Piekana
10
Harmaahaikara
2
Pikkukuovi
18
Harmaahanhilaji
115
Pikkulintu
3206
Harmaasieppo
6
Pikkukäpylintu
7
Hiirihaukka
32
Punakylkirastas
4
Isokoskelo
9
Rastas sp
359
Kahlaajalaji
119
Ruskosuohaukka
2
Kalalokki
60
Rautiainen
6
Kalasääski
3
Räkättirastas
228
Kanahaukka
2
Räystäspääsky
5
Kapustarinta
14
Selkälokki
14
Keltasirkku
1
Sepelkyyhky
322
Kiuru
28
Silkkiuikku
2
Kottarainen
372
Sinisorsa
11
Kyyhkylaji
20
Sinisuohaukka
1
Kuikka
9
Suokukko
73
Kuikkalintulaji
14
Suopöllö
1
Kulorastas
4
Taivaanvuohi
2
Kuovi
14
Tavi
9
Kurki
3518
Telkkä
4
Käki
1
Tervapääsky
21
Laulujoutsen
117
Tilhi
27
Laulurastas
7
Tuulihaukka
3
Liro
22
Töyhtöhyyppä
136
Mehiläishaukka
4
Urpiainen
1
Metsähanhi
179
Uuttukyyhky
2
Metsäkirvinen
23
Valkoposkihanhi
21
Metsäviklo
2
Valkoviklo
1
Muuttohaukka
1
Varpushaukka
13
Naurulokki
286
Västäräkki
3
Mukana vain selkeästi muuttaneet linnut.
5
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys 2011.
Kuikka- ja uikkulinnut sekä haikarat
Arktisten kuikkalintujen päämuuttoreitit eivät kulje Lounais-Hämeen yli. Alueen läpimuuttavat kuikkalinnut ovat todennäköisesti sisämaan pesiviä kuikkia ja kaakkureita. Myös alueen
yli muuttavat uikkulinnut ovat todennäköisesti Etelä -ja Keskisuomen pesimäkantaa. Alueella havaittiin vain 9 läpimuuttavaa kuikkaa ja kuikkalinnuiksi määritettiin 14 yksilöä. Kaikki
muuttavat kuikat muuttivat huomattavan korkealla eli selkeästi törmäysriskirajan yläpuolella.
Ainoa kaakkurihavainto koski 21.4 Torronsuon päällä lennellyttä kaakkuriparia, joka saattoi
etsiä pesimäpaikkaa alueelta. Lajista ei kuitenkaan tehty muita havaintoja eikä kaakkuri pesi
enää Torronsuon alueella. Muuttavia silkkiuikkuja nähtiin kaksi ja muuttavia harmaahaikaroita kaksi (7.4 ja 8.5).
Laulujoutsen
Laulujoutsenen muutto ajoittuu alueella pääosin huhtikuun alkupuolelle, mutta pesimättömiä ja alueella pesiviä lintuja nähtiin koko havainnointikauden. Ensimmäiset linnut liikkuvat
alueella sulapaikkoja etsien, eikä selvää muuttosuuntaa linnuilla muuton alkuvaiheessa ole.
Laulujoutsenet saapuvat alueelle vielä soiden ja järvien ollessa jäässä ja usein ne kerääntyvät
alkukeväänä Kalliojärven peltoaukean pälvipaikoille tai orasmaille. Muutonhuippu havaittiin
alueella 8.4., jolloin Talpianjärven ja Kalliojärven alueella laskettiin yhteensä 112 levähtävää laulujoutsenta. Muuttavia laulujoutsenia nähtiin kevään muutontarkkailussa melko vähän
(117) eikä alue ole kevään havaintojen perusteella erityisen merkittävä lajin muuttoväylä.
Torronsuon alueella pesii useita laulujoutsenpareja, jotka käyvät ruokailemassa säännöllisesti
lähialueen pelloilla. Suunnittelualueen poikki nämä linnut eivät kuitenkaan kevään havainnoinnin perusteella tavallisesti kulje.
Hanhet
Metsähanhi
Torronsuon alue lähiympäristöineen on perinteinen metsähanhien kevätmuutonaikainen levähdysalue. Nykyisin alueella levähtää enimmillään muutamia satoja metsähanhea, jotka
Laulujoutsenia kerääntyy Kalliojärven pelloille keväisin
6
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys 2011.
kuitenkin suon sijaan viihtyvät enimmäkseen viljellyillä peltoaukeilla, kuten Kalliojärven alueella. Kevään 2011 havainnoinnissa Torronsuon alueella ei havaittu suolla levähtäneitä metsähanhia, mutta Talpianjärvellä sekä Kalliojärvellä pysähtyi useita hanhiparvia. Kalliojärven
pelloilla suurin laskettu metsähanhimäärä oli 280 yksilöä 14.4 (LK). Metsähanhien läpimuutto
alueen läpi on hyvin nopeaa ja huhtikuun puolenvälin jälkeen alueen poikki muutti vain yksittäisiä metsähanhia. Metsähanhia ei nykyisin pesi Torronsuon alueella.
Kevään aikana havaittiin yhteensä 179 läpimuuttavaa metsähanhea. Tämän lisäksi havaittiin n.115. muuttavaa lajilleen määrittämätöntä harmaahanhea (Anser sp). Näistä ylitti suunnittelualueen törmäyskorkeudella 85 yksilöä.
Taulukko 2. Kalliojärven pelloilla levähtäneet laulujoutsenet ja metsähanhet keväällä 2011.
Päivämäärä
Laulujoutsen
Metsähanhi
5.4
8
8.4
112
2
9.4
8
17
14.4
64
280
16.4
4
42
25.4
2
30.4
4
Arktiset hanhet
Arktiset hanhet muuttavat vain poikkeuksellisten säätilanteiden seurauksena keväällä alueen
poikki. Ainoa arktisia hanhia koskeva muuttohavainto oli 18.5 Torronsuon itäosan poikki
muuttanut 21 valkoposkihanhen parvi.
Muita arktisia hanhia ei kevään seurannassa havaittu.
Puolisukeltajasorsat, telkkä ja muut vesilinnut
Useimmat vesilintulajit ovat yömuuttajia ja aamun muutontarkkailussa nähdään usein vain
muuton rippeet. Koska lajit muuttavat keskiyön tunteina, ei tarkkoja muuttoreittejä ole mahdollista selvittää valoisan ajan havainnoinnilla. Vesistöt toimivat sisämaassa useimpien vesilintujen muuttoväylinä, joten suunnittelualueen poikki muuttaa todennäköisesti vain hyvin
pieni määrä puolisukeltajasorsia. Aamumuuton seurannan yhteydessä nähtiin satunnaisesti
vain haapanoita, taveja sekä sinisorsia. Talpianjärvellä levähtää keväisin pieniä määriä puolisukeltajasorsia, joista osa muuttanee suunnittelualueen poikki. Telkkiä nähtiin muuttavina
vain muutamia, kuten myös isokoskeloita
Lähes kaikki havaitut puolisukeltajasorsat muuttivat huomattavan korkealla eli yli 300 m.
korkeudella.
Arktiset vesilinnut (mustalintu, pilkkasiipi ja alli)
Arktisten vesilintulajien muuttoreitit eivät normaalisti kulje suunnittelualueen poikki. Aivan
poikkeuksellisesti Suomenlahtea pitkin kulkeva muuttovirta voi voimakkaan itätuulen vuoksi
suuntautua aiemmin sisämaahan ja tällöin myös Forssan seudulla saattaa nähdä yksittäisiä
mustalintu- tai alliparvia. Nämä linnut ovat ajautuneet sisämaahan joko Paimionlahden tai
Salon Halikonlahden pitkiä merenlahtia seuratessaan. Mantereen yllä nämä lajit muuttavat
tavallisesti erittäin korkealla.
Kevään seurannassa ei arktisia vesilintuja havaittu.
7
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys 2011.
Maa ja merikotka
Kevätmuutonseuranta aloitettiin maa- ja merikotkamuuton selvittämiseksi todennäköisesti
liian myöhään. Kummankin lajin päämuutto Etelä-Suomen yli ajoittuu maaliskuun lopulle
(joskus jopa maaliskuun alkupuolelle) ja muutontarkkailussa havaittiin vain yksi muuttava
merikotka 15.4. Laji muutti suunnittelualueen yli osan aikaa törmäyskorkeudella. Ainoa paikallinen merikotkahavainto koski Kiimassuon alueella havaittua esiaikuista merikotkaa, joka
viihtyi jäteaseman alueella huhtikuun alussa.
Suunnittelualueen läpi saattaa keväällä muuttaa yksittäisiä maa ja merikotkia, mutta merkittävänä muuttoväylänä aluetta ei voi pitää.
Muut petolinnut
Lounais-Hämeessä ei ole merkittäviä petolintujen muuttoreittejä, joita petolinnut selkeästi
noudattaisivat keväisin. Nousevia ilmavirtauksia käyttävien petolintujen muutto on riippuvainen nousevista ilmavirtauksista ja alueilla, josta puuttuvat korkeat maastomuodot, muuttoreitit eivät ole pysyviä ja ne vaihtelevat vuodesta toiseen.
Kevään muutonseurannassa havaitut petolinnut muuttivat hyvin laajalla alueella ja useimmat
havaitut yksilöt muuttivat hyvin korkealla (joka sisämaassa on tavallista). Havaittujen petolintujen yksilömäärät jäivät pieniksi, jos määriä vertaa rannikon muutontarkkailupaikkoihin.
Runsaslukuisin muuttava laji oli hiirihaukka ja toiseksi runsain laji oli piekana. Muita muuttavana havaittuja petolintulajeja olivat muuttohaukka (1), ampuhaukka, tuulihaukka, nuolihaukka, varpushaukka, kanahaukka, mehiläishaukka, ruskosuohaukka, sinisuohaukka ja
kalasääksi.
Havaitut petolinnut muuttivat laajalla alueella, eikä selkeää muuttoväylää alueella havaittu.
Petolintujen muutosta alueen poikki saatiin todennäköisesti hyvä kuva, sopivien muuttosäiden osuttua muutontarkkailupäiville.
Merikotkia havaittiin muuttavana vain yksi yksilö
8
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys 2011.
Kurki
Kevätmuuton seurannan tärkein seurattava laji oli kurki, sillä suunnittelualueen eteläpuoleinen Torronsuon alue on merkittävä kurkien kevätmuutonaikainen levähdysalue. Kurkien keväinen muuttoreitti kulkee tavallisesti lounaisen Suomen yli ja se mitä reittiä kurjet käyttävät
riippuu pitkälti sääolosuhteista. Muuttosään ollessa edullinen kurjet jatkavat usein matkaansa, eivätkä pysähdy lainkaan Torronsuon alueella. Myöhään iltapäivällä tai illalla alueelle
saapuvat muuttoparvet sen sijaan lähes poikkeuksetta pysähtyvät alueelle yöpymään ja tämä
havaittiin myös kevään 2011 seurannassa. Alueelle yöpymään jääneet kurjet jatkoivat muuttoaan heti seuraavana aamuna. Nämä parvet ottivat korkeutta Torronsuon päällä ja suurin osa
näistä parvista kulki suunnittelualueen kautta. Päämuuttopäivinä kurkien muuttoreitti kulki
Torronsuon itäreunassa tai idempänä ja nämä linnut eivät kulkeneet suunnittelualueen kautta. Suurin osa alueen yli muuttaneista kurjista muutti selkeästi törmäysriskirajan yläpuolella.
Toisaalta osa Torronsuolta lähteneistä linnuista oli vielä suunnittelualueen kohdilla törmäysriskialueella.
Havainnoinnissa laskettiin yhteensä noin 3518 alueen läpi muuttavaa kurkea. Näistä 1280
kulki suunnittelualueen (sektorit W1 ja 0) yli ja näistä törmäyskorkeudella lensi yhteensä 433
kurkea.
Taulukko 3. Kevätmuutossa havaittujen kurkien yksilömäärät sektoreittain
W2
W1
0
E1
E2
874
586
694
569
795
Taulukko 4. Suunnittelualueen (W1 ja 0) yli muuttaneiden kurkien lentokorkeus (1-3)
1
2 (törmäysriskialueella)
3
102
433
745
Kurkia suunnittelualueen yllä. Kuva Lasse Kosonen
9
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys 2011.
Kahlaajat
Muutonseurannassa suunnittelualueen poikki havaittiin muuttavan vain pieniä määriä kahlaajia. Suurin osa kahlaajista on yömuuttajia ja aamumuutolla näkyy tavallisesti vain yöllisen
muuton jälkijoukkoja. Varhaisista muuttajista töyhtöhyyppiä muuttaa alueen poikki jonkin
verran ja osa näistä linnuista pysähtyy levähtämään Torronsuon alueelle. Suokukkoja ja liroja
nähtiin vain muutamia parvia eikä arktisia kahlaajia havaittu muutonseurannassa lainkaan.
Töyhtöhyyppien muuttokorkeus oli lajille tyypilliseen tapaan matala, mutta muut havaitut
kahlaajat muuttivat huomattavan korkealla.
Lokkilinnut
Lokkilintujen muuton seuraaminen ja muuttajien yksilöiden tulkitseminen on suunnittelualueen ytimessä sijaitsevan Kiimassuon jätteidenkäsittelyalueen vuoksi haastavaa. Taulukossa
esitetyt muuttajamäärät ovat todennäköisesti paljon pienempiä kuin todellinen alueen läpimuuttavien lokkilintujen määrä. Etelä-Suomen kaatopaikoilla vierailevat linnut liikkuvat kevätaikaan hyvin laajalla alueella ja sama lintu voi muutaman päivän sisällä vierailla useilla
kaatopaikoilla. Muuttaviksi tulkitut linnut ohittivat selkeästi Kiimassuon alueen ja alueelle
suuntaavia lintuja ei tulkittu muuttaviksi. Selkeää muuttoa alueen yli havaittiin vain naurulokilla, selkälokilla sekä kalalokilla.
Seurannan yhteydessä laskettiin Kiimassuolla vierailevien lokkien kokonaismääriä, jotka on
esitetty taulukossa 5.
Taulukko 5. Kiimassuon lokkimäärät keväällä 2011. Lukumäärä on päivän maksimimäärä,
mikäli lokit on laskettu useampaan kertaan.
Päivämäärä
Kalalokki
Harmaalokki
Naurulokki
4.4
80
5.4
200
10
7.4
150
30
8.4
200
50
Selkälokki
2
3
12.4
6
300
850
14.4
30
400
1200
10
25.4
8
500
600
10
Kyyhkyt
Alueen läpi muutti jonkin verran sepelkyyhkyjä, mutta muuttajamäärä oli varsin vähäinen.
Torronsuon poikki pohjois-eteläsuunnassa kulkeva metsäkannas toimii jonkinlaisena muutonohjaajana erityisesti sepelkyyhkylle. Muista kyyhkyistä muuttavina havaittiin uuttukyyhky
(3) sekä kesykyyhky.
Varpuslinnut
Varpuslintujen muutto sisämaassa tapahtuu tavallisesti laajana rintamana, jos muuttoa ohjaavia vesistöjä tai laajoja peltoaukeita ei ole. Vaikka seurannassa keskityttiin suurten ja törmäyksille mahdollisesti alttiiden lajien seurantaan havaittiin muuttavia varpuslintuja yllättävän runsaasti. Suurin osa muuttavista lajeista jätettiin määrittämättä (pikkulintu) ja valtaosa
määritetyistä linnuista oli peippoja tai peippolintuja. Kiljamon tornin havaintojen perusteella
Torronsuon poikki kulkeva metsäkannas, jossa päätie kulkee, toimii jonkinlaisena johtolinjana niin varpuslinnuille kuin esim. myös kyyhkyille. Varpuslintujen muuttokorkeus vaihteli
aivan puiden latvusten tasolta muutamaan sataan metriin. Selkeällä säällä muuttokorkeus oli
sadekeliä korkeampi ja tällöin valtaosa linnuista muutti törmäysriskialueella.
10
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys 2011.
4. Epävarmuustekijät
Lintujen muuttoreitit, muuton ajoitus ja monet muut muuttoon vaikuttavat tekijät vaihtelevat
vuosien välillä. Esim. alueen läpi muuttavien kurkien määrä vaihtelee huomattavasti vuosien
välillä ja kurkien päämuuttoreitti voi vaihdella kymmeniä kilometrejä keväiden välillä. Merkittävin muuttoon vaikuttava tekijä on sääolot, jotka vaihtelevat huomattavasti vuosien välillä.
Nyt saadut tulokset selvittävät lintujen muuttoa alueen poikki keväällä 2011 eikä tulosten
perusteella voi antaa yleispätevää kuvaa lintujen kevätmuutosta alueella. Havainnoinnin tehokkuutta lisäsi se , että kumpikin käytetty havainnointipaikka on poikkeuksellisen hyvä havainnointitehokkuuden kannalta (esteetön näkyvyys kaikkiin suuntiin sekä riittävä korkeus).
Havainnointi osui hyvin muuton huippuhetkiin erityisesti suurten lintujen osalta ja ainakin
kurkimuuton perusasiat alueelta tulivat selvitetyiksi.
5. Yhteenveto kevätmuutosta
Kevään 2011 muuttohavainnoinnin perusteella suunnitellun tuulipuiston alueen poikki ei
kulje selkeitä muuttolinjoja, kurjen muuttoreittiä lukuun ottamatta. Torronsuon alue on perinteinen kurkien muutonaikainen levähdysalue, jonne osa kurjista pysähtyy yöpymään. Osa
yöpymään jääneistä kurjista muuttaa suunnitellun tuulipuiston poikki. Kevään 2011 havaintojen perusteella suurin osa kurjista kuitenkin muutti pysähtymättä Torronsuon kautta ja näistä
linnuista suurin osa ei kulkenut suunnittelualueen kautta. Alueelle pysähtyvien kurkien määrä vaihtelee todennäköisesti säätekijöiden ja muuton ajoittumisen vuoksi. Myöhään meren
ylittäneet linnut jäävät todennäköisimmin alueelle lepäämään. Tämä näkyi selkeästi kevään
muutonseurannassa. Alueen poikki muuttaa jonkin verran metsähanhia, mutta kevään havaintojen perusteella metsähanhet liikkuvat alueen itäpuolella Kalliojärven pelloilla ja esim.
Torronsuolla linnut eivät viihdy. Toinen hanhia vetävä kohde sijaitsee suunnittelualueen länsipuolella Jokioisten Lintupajun alueella ja lähipelloilla. Näille kohteille saapuvat linnut ylittävät suunnittelualueen todennäköisesti vain harvoin. Muita vesilintuja alueen läpi muuttaa
niukasti, selkeiden vesistölinjojen puuttuessa. Myöskään kahlaajia ei alueen läpi havaintojen
perusteella muuta merkittäviä määriä.
Petolintuja muuttaa alueen poikki laajana rintamana, eikä selkeää muuttolinjaa pedoilla
havaittu. Maa-ja merikotkien muuton selvittämiseksi seuranta aloitettiin myöhään, mutta hyvin todennäköisesti alueen läpi ei muuta merkittäviä määriä kotkalintuja. Uhanalaisista petolinnuista muuttavina havaittiin muuttohaukka, kalasääksi ja mehiläishaukka. Kevään 2011
havainnoinnin perusteella petolintujen muuttokorkeus on alueella korkea ja suurin osa nyt
havaituista petolinnuista ylittäisi mahdollisen tuulipuiston selkeästi törmäyskorkeuden yläpuolelta
Varpuslinnut muuttavat alueen poikki laajana rintamana ja ainoa selkeä muuttolinja, joka
seurannassa havaittiin, kulki Torronsuon poikki pohjois-eteläsuunnassa menevää kannasta
pitkin. Samaa linjaa käyttivät myös sepelkyyhkyt
11
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys 2011.
6. Lähteet ja kirjallisuus
Bergman, G. 1979: Muutto ja sää. Teoksessa (Hildén, O, Tiainen, J. & Valjakka, R.): Muuttolinnut: 110-124.
Ilmatieteen laitos (2007): Sään vaikutus lintujen muuttoon. http://www.fmi.fi/saa/sadejapi_6.
html
Koistinen, J. 2004. Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö 721. 42 s. Ympäristöministeriö.
Koskimies, P. 1994: Linnuston seuranta ympäristöhallinnon hankkeissa. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja. Sarja B Nro 18. Vesi- ja ympäristöhallitus. Helsinki.
Koskimies, P. & Väisänen 1991:Monoitoring bird populations in Finland . A manual of methods applied in Finland. Finnish Museum of Natural History. Helsinki 145 s.
Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen,
E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja (No 4). 142 s.
BirdLife Suomi. Suomen ympäristökeskus.
Pöyhönen, M. 1995: Muuttolintujen matkassa. Otava. Helsinki. 255 s.
Ranta, E. & Halkka, A. 2008: Maakotkan ja muuttohaukan seurannan kehittäminen Suomessa. Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos.
Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus– Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685
Tucker, G.M: & Heath, M. F. 1994: Birds in Europe: their Conservation Status. Bird Life Conservation Series No. 3. 600 s. Cambridge, UK:
Valste, J. 2006: Merikotkia törmännyt tuulivoimaloihin. Suomen Luonto 6/2006. 54.
Väisänen, R., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki.
567 s.
Ympäristöministeriö. Tuulivoimarakentamisen suunnittelu. Työryhmän ehdotus tuulivoimarakentamisen kaavoitusta, vaikutusten arviointia ja lupamenettelyjä koskevaksi ohjeistukseksi
Ympäristöministeriö 2007a: Suomessa tavattavat lintudirektiivin I liitteen lajit.
http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9046&lan=fi
Ympäristöministeriö 2007b: Suomen kansainväliset vastuulajit.
http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=1891&lan=fi
Ympäristöministeriö 2007c: Suomen kansainväliset vastuulajit, linnut.
http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9837&lan=fi
Ympäristöministeriö, Keski-Pohjanmaan liitto, Pohjanmaan liitto, Pohjois-Pohjanmaan liitto,
Lapin liitto (2004). Tuulivoimatuotantoon soveltuvat alueet Merenkurkussa ja Perämerellä. Suomen Ympäristö 666. Helsinki 2004. 145 s.
12
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys 2011.
7. Liitteet
Liitetaulukko 1. Muutontarkkailupäivät kellonaikoineen (J.O= Jyrki Oja, L.K= Lasse Kosonen
4.4
5.4
5.4
6.4
7.4
8.4
8.4
12.4
13.4
14.4
15.4
15.4
16.4
17.4
18.4
19.4
19.4
20.4
21.4
21.4
22.4
23.4
24.4
24.4
25.4
25.4
26.4
27.4
27.4
28.4
29.4
30.4
1.5.
6.5
7.5
8.5
9.5
10.5
14.5
15.5
18.5
3.6
6.20-18.00
6.20-16.30
7.00-9.00
7.00-13.00
10.35-13.10
7.15-16.30
5.45-10.30
7.00-17.00
5.30-12.30
6.30-17.00
6.45-12.00
6.00-12.00
6.00-10.00
6.00-12.30
5.50-10.00
11.30-16.00
6.00-15.30
5.40-8.30
5.30-12.00
10.00-14.00
11.00-16.00
6.00-9.30
7.15-12.00
6.00-12.00
6.30-11.00
6.00-11.20
11.00-16.00
5.30-11.30
6.00-12.15
5.30-9.30
5.30-9.30
5.30-9.00
7.00-9.30
5.00-9.00
6.00-11.00
7.00-11.10
4.50-8.00
16.00-19.00
17.00-21.00
18.00-20.00
5.00-8.00
3.30-7.30
Kiimassuo
Kiimassuo
Kiljamo
Kiljamo
Kiimassuo
Kiimassuo
Kiljamo
Kiimassuo
Kiljamo
Kiimassuo
Kiljamo
Kiimassuo
Kiljamo
Kiimasssuo
Kiljamo
Kiljamo
Kiimassuo
Kiljamo
Kiljamo
Kiimassuo
Kiimassuo
Kiimassuo
Kiljamo
Kiimassuo
Kiljamo
Kiimassuo
Kiljamo
Kiljamo
Kiimassuo
Kiljamo
Kiljamo
Kiljamo
Kiimassuo
Kiljamo
Kiimassuo
Kiimassuo
Kiljamo
Kiljamo
Kiljamo
Kiljamo
Kiljamo
Kiljamo
L.K
L.K
J.O
J.O
L.K
L.K
J.O
L.K
J.O
L.K
J.O
L.K
J.O
L.K
J.O
J.O
L.K
J.O
J.O
L.K
L.K
L.K
J.O
L.K
J.O
L.K
J.O
J.O
L.K
J.O
J.O
J.O
L.K
J.O
L.K
L.K
J.O
J.O
J.O
J.O
J.O
J.O
13
Liite 3
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy:n Forssan
tuulipuistohankkeen
ympäristöselvitykset.
Pesimälinnustoselvitys 2011
Rautiainen on kuusimetsien peruslajeja. Kuvan lintu rengastajan kädessä
Suomen Luontotieto Oy 14/2011
Jyrki Oja
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011
Sisältö
1. Johdanto......................................................... 3
2. Aineisto ja menetelmät................................... 3
3. Tulokset.......................................................... 5
3.1 Suunniteltujen voimalayksiköiden alueen . pesimälinnusto............................................... 5
3. 2. Alueella pesivät /havaitut Lintudirektiivin (Council Directive 79/409/ETY) liitteen I . ...... pesimälajit.................................................... 15
3.3 Alueella pesivät /esiintyvät kansallisessa ... uhanalaisluokituksessa(Rassi ym 2010) ........... mainitut lintulajit......................................... 17
4. Yhteenveto................................................... 18
5. Lähteet ja kirjallisuus.................................... 19
6. Liitteet.......................................................... 20
2
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011
1. Johdanto
Voimavapriikki Oy tilasi keväällä 2011 Suomen Luontotieto Oy:ltä pesimälinnustoselvityksen
suunnitteilla olevan Forssan tuulipuistohankkeen vaikutusalueelta. Selvitys kuuluu hankkeen
ympäristösuunnitteluun ja ympäristövaikutuksiin liittyviin perusselvityksiin. Tehtävän yhteyshenkilönä Ramboll Finland Oy:ssä on toiminut Asko Ijäs, Voimavapriikki Oy:ssä Lasse Kosonen ja Suomen Luontotieto Oy:ssä Jyrki Oja.
2. Aineisto ja menetelmät
Forssan kaupungin eteläpuolelle suunnitellun tuulipuiston alueen pesimälinnusto selvitettiin
4.5- 26.6.2011 välisenä aikana. Maastotöistä vastasi ja raportin kirjoitti biologi FM. Jyrki Oja
Suomen Luontotieto Oy:stä. Maastotöissä avustivat Tikli Matikainen ja Hanna-Kaisa Hietajärvi. Tietoja pesimälinnustosta saatiin myös Lasse Kososelta sekä Kiimassuon jätteenkäsittelylaitoksen henkilökunnalta.
Suunniteltujen tuulivoimayksiköiden alueen pesimälinnusto selvitettiin kartoituslaskentamenetelmän avulla (Koskimies 1988). Laskenta-alue käsitti noin 100–150 metrin levyisen
alueen tuulimyllyn sijoituspaikan ympäriltä. Kullakin kohteella käytiin kahdesti. Laskenta
suoritettiin aamuisin klo 3.30-9.30 välisenä aikana. Koska työn tarkoituksena oli löytää mahdolliset vaateliaat tai uhanalaiset pesimälajit käytettiin laskennassa myös atrappia vakioidun
kartoituslaskentamenetelmän ohjeiden vastaisesti. Laskennassa haettiin erityisesti petolintujen pesiä ja suuret puut tarkistettiin systemaattisesti myös vanhojen tai käyttämättömien pesien löytämiseksi.
Linnuston laskentamenetelmistä kartoituslaskenta on tarkin, mutta samalla työläin, mikäli
laskentakertoja on useampi kuin yksi. Kartoituslaskentamenetelmää käytetään yleisesti maalinnuston selvitys- ja seurantamenetelmänä ja menetelmänä se on hyvin yksinkertainen ja
helposti toteutettavissa.
Kartoituslaskentamenetelmä perustuu tavallisesti useaan käyntikertaan tutkimusalueella.
Kuten muutkin pesimälinnustoon kohdistuvat laskentamenetelmät sen pohjana on lintujen reviirikäyttäytyminen. Kullakin käyntikerralla merkitään kartalle kaikki pesivää paria osoittavat
havainnot. Useimmiten havainto on laulava koiras, mutta myös pesät, juuri pesästä lähteneet
maastopoikaset sekä varoittelevat naaraat ovat pesivää paria osoittavia havaintoja. Havainnot
merkitään käyntikartalle, jonka tulisi olla mahdollisimman
tarkka. Käytännössä peitepiirros, johon voi merkitä omia
karttamerkkejä, on usein paras
vaihtoehto.
Tiltaltti pesii vähälukuisena
alueella
3
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011
Kartoitus on hidas, mutta hyvin tehokas laskentamenetelmä. Yhdellä käyntikerralla havaitaan metsämaastossa keskimäärin 60 % alueella pesivistä lintupareista ja kymmenellä jo 99,5
% (Enemar 1959). Avomaastossa, kuten suoympäristössä tai peltoaukeilla kartoituslaskentamenetelmä on hyvin toimiva.
Kahden laskentakerran menetelmällä ei välttämättä havaita kaikkia alueella esiintyviä
lintuja, niiden satunnaisen liikkumisen sekä muuttuvien ympäristöolosuhteiden vaikutusten
takia. Kartoituslaskentamenetelmällä yhdellä käyntikerralla havaitaan metsämaastossa noin
60 % pesimälinnuista, mutta avomaastossa havaintotehokkuus voi olla jopa yli 80 %. Harvakasvuisissa metsissä yhdellä käyntikerralla voidaan olosuhteiden ollessa suotuisat havaita
lähes kaikki alueella pesivät lintuparit, mikäli laskennan ajoitus osuu oikeaan aikaan (mm.
Koskimies ja Väisänen 1988). Kattavamman ja yksityiskohtaisemman tiedon saamiseksi tulisi laskentakertoja olla mielellään vähintään kaksi. Tulosten tulkinnassa inventointialueen
rajalla havaitut parit tulkittiin alueella pesiviksi. Kanalinnut tulkittiin pesiviksi, mikäli kyse
oli yksinäisestä linnusta. Laajan reviirin omaavat linnut (mm. palokärki, petolinnut ja korppi) laskettiin alueen pesimälinnustoon, mikäli reviirin oletettiin ulottuvan inventointialueelle.
Selvityksessä käytettiin atrappia jo mahdollisesti laulukautensa lopettaneiden tai muista syistä
hiljaisten lintulajien havaitsemiseksi.
Suunniteltujen voimalanpaikkojen kartoituslaskennan lisäksi koko suunnittelualueelta etsittiin vaateliaita tai uhanalaisia pesimälajeja. Alueen laajuuden vuoksi systemaattista selvitystä oli mahdotonta toteuttaa ja inventointi suoritettiin ajamalla metsäautotiet systemaattisesti
läpi ja havainnoimalla hakkuualueilla petolintuja sekä tarkastamalla varttuneita metsäkuvioita ja suokohteita. Lauluatrappia käyttämällä alueelta löytyi mm. kaksi varpuspöllöreviiriä.
Erityshuomio kiinnitettiin petolintujen reviirien paikallistamiseen.
4
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011
3. Tulokset
3.1 Suunniteltujen voimalayksiköiden alueen pesimälinnusto
Suunniteltujen voimalayksiköiden sijainti on esitetty yllä olevassa kartassa. Liitteessä 1. on
esitetty suunniteltujen voimalayksiköiden koordinaattitiedot.
J1. 14.5 ja 8.6. Hakkuualuetta, nuorta havumetsää. Alue rajautuu osin peltoon.
Sepelkyyhky
1
Käpytikka
1
Räkättirastas
1
Punakylkirastas
1
Pajulintu
1
Pensaskerttu
1
Peippo
2
Viherpeippo
1
8 lajia ja 9 paria
J2. 14.5 ja 8.6. Nuorta, valtaosin harvennettua mäntyvaltaista metsää.
Metsäkirvinen
1
Punakylkirastas
1
Pajulintu
2
Harmaasieppo
1
Vihervarpunen
1
Peippo
2
6 lajia ja 8 paria
J3. 14.5 ja 8.6. Nuorta metsää, taimikkoa, avohakkuualuetta,
Punarinta
1
Rautiainen
1
Laulurastas
1
Pajulintu
2
Peippo
2
Keltasirkku
1
6 lajia ja 8 paria
J4. 14.5 ja 8.6. Taimikkoa, nuorta metsää.
Metsäkirvinen
1
Punarinta
1
Laulurastas
1
Mustarastas
1 (pesä)
Pajulintu
2
Lehtokerttu
1
Vihervarpunen
1
7 lajia ja 8 paria
5
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011
J5 14.5 ja 8.6 Nuorta mäntymetsää, taimikkoa, hakkuuaukeaa.
Punakylkirastas
1
Metsäkirvinen
1
Pajulintu
1
Hernekerttu
1
Talitiainen
1
Peippo
1
Keltasirkku
1
7 lajia ja 7 paria
J6. 14.5 Harvennettua, nuorta taimikkoa, harvaa, varttunutta kuusikkoa ja avohakkuualuetta.
Metsäkirvinen
2
Laulurastas
1
Talitiainen
1 (pesä tuulenkaadon kannossa)
Hippiäinen
1
Pajulintu
2
Korppi
1 (varoittelee voimakkaasti)
Peippo
2
Vihervarpunen
1
8 lajia ja 11 paria
J7. 17.5 ja 2.6. Hieman rehevämpipohjaista nuorta sekametsää. Osin harvennettua
Lehtokurppa
1
Punakylkirastas
1
Mustarastas
1
Hömötiainen
1
Rautiainen
1
Hippiäinen
1
Pajulintu
3
Tiltaltti
1
Kirjosieppo
1
Lehtokerttu
1
Varis
1
Peippo
3
Keltasirkku
1
6
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011
J8 14.5 ja 8.6. Hakkuaukeaa, nuorta taimikkoa
Västäräkki
1 metsäautotiellä
Punarinta
1
Pajulintu
1
Peippo
1
Keltasirkku
1
5 lajia ja 5 paria. Hyvin niukkalajinen lohko
J9. 17.5 ja 2.6. Hyvin vaihtelevaa ympäristöä, jossa on vanhaa kuusikkoa, avohakkuuta ja
tiheää taimikkoa. Alueella on paikoin melko runsaasti lahopuuta.
Pyy
1 (poikue)
Palokärki
1 varoittelee
Metsäkirvinen
1
Laulurastas
2
Mustarastas
1
Tiltaltti
1
Pajulintu
3
Harmaasieppo
1
Lehtokerttu
1
Peippo
3
Vihervarpunen
2
11 lajia ja 17 paria, runsaslinnustoinen kohde
Keltasirkku viihtyy hakkuuaukeiden reunamilla
7
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011
J10. 17.5 ja 2.6. Tiheää taimikkoa ja avohakkuualuetta
Metsäkirvinen
1
Punakylkirastas
1
Punarinta
1
Rautiainen
1
Kirjosieppo
1
Pajulintu
1
Peippo
1
Keltasirkku
1
8 lajia ja 8 paria
Lisäksi metsäautotien päässä 16.6 kaksi sirittäjäkoirasta
T11. 17.5 ja 2.6 Melko reheväpohjaista, nuorehkoa sekametsää. Osin saniaiskorpea.
Käpytikka
1
Lehtokurppa
1
Pyy
1
Mustarastas
1
Punakylkirastas
1
Sinitiainen
1
Punarinta
1
Rautiainen
1
Lehtokerttu
1
Pajulintu
2
Peippo
2
Vihervarpunen
1
12 lajia ja 14 paria. Hyvin runsaslinnustoinen kohde.
Alueella havaittiin 2 sirittäjäreviiriä
8
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011
J12. 17.5 ja 2.6. Taimikkoa ja nuorta istutusmetsää
Pyy
1 vanha lintu hakkuun reunassa
Metsäkirvinen
1
Laulurastas
1
Punarinta
1
Pajulintu
2
Tiltaltti
1 rakensi pesää metsäautotien varteen
Peippo
1
Keltasirkku
1
8 lajia ja 9 paria
T13. 17.5 ja 2.6. Lähes kokonaan avohakkuualuetta, nuorta havumetsää
Kulorastas
1
Metsäkirvinen
1
Pajulintu
1
Peippo
1
Pikkukäpylintu
1 poikue (huonosti lentäviä)
5 lajia ja 5 paria
T14. 16.5 ja 11.6. Hyvin vaihtelevaa ympäristöä. Taimikkoa, nuorta kuusivaltaista metsää,
hakkuualuetta.
Käpytikka
1 pesä kelossa
Metsäkirvinen
2
Laulurastas
1
Punakylkirastas
1
Talitiainen
1
Punarinta
1
Rautiainen
1
Pajulintu
3
Peippo
4
Punatulkku
1
Keltasirkku
1
T15.16.5 ja 11.6. Keski-ikäistä havumetsää. Osin harvennettua , osin hyvin tiheää. Hyvin niukkalajinen kohde
Laulurastas
1
Punakylkirastas
1
Punarinta
1
Pajulintu
2
Harmaasieppo
1
5 lajia 6 paria
9
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011
F16. 17.5 ja 2.6. Kaatopaikan reuna-aluetta, avohakkuualuetta, nuorta taimikkoa
Punakylkirastas
1
Mustarastas
1
Pajulintu
1
Hernekerttu
1
Viherpeippo
1 (pesä katajassa)
Peippo
1
Keltasirkku
1
7 lajia ja 7 paria.
T17.16.5 ja 11.6. Keski-ikäistä, harvennettua havumetsää. Rajautuu nuoreen taimikkoon.
Lehtokurppa
1 (vasta kuoriutunut maastopoikue)
Metsäkirvinen
1
Talitiainen
1
Kuusitiainen
1
Pajulintu
2
Vihervarpunen
1
Peippo
4
7 lajia 11 paria
T18. 17.5 ja 2.6. Nuorta metsää, joka paikoin tiheää, rämeenreunaa sekä kaatopaikan reunaaluetta.
Tavi
1 naaras lähti pesältä ojan varresta
Metsäkirvinen
1
Punakylkirastas
1
Kulorastas
1
Punarinta
2
Rautiainen
1
Pajulintu
1
Närhi
1
Keltasirkku
1
9 lajia ja 10 paria
F19. 15.5 ja 9.6 Nuorta taimikkoa. Paikoin hyvin tiheää. Ei varttuneempaa puustoa. Osa
avohakkuuta
Metsäkirvinen
1
Punarinta
1
Pajulintu
1
Peippo
1
Viherpeippo
1
5 lajia ja 5 paria.
10
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011
T20. 15.5 ja 9.6. Avohakkuualuetta ja nuorta havumetsää
Metsäkirvinen
1
Laulurastas
1
Punarinta
1
Hernekerttu
1
Pajulintu
1
Harmaasieppo
1
Vihervarpunen
1
Peippo
2
8 lajia ja 8 paria
T21. 15.5 ja 9.6. Jäteaseman aluetta,rämeenreunaa metsää ja joutomaata.
Västäräkki
1
Kivitasku
1
Peippo
1
Keltasirkku
2
4 lajia 2 paria
T22. 21.5 ja 4.6. Nuorta noin 10 metristä taimikkoa, hieskoivuvaltaista suonreunaa ja taimettuvaa hakkuuaukeaa.
Varpushaukka
1 piilotteleva lintu. Pesinee jossain alueella
Laulurastas
1
Punarinta
2
Rautiainen
1
Pajulintu
2
Lehtokerttu
1
Peippo
1
Keltasirkku
1
8 lajia 10 paria
F23. 13.5 ja 5.6. Vanhaa kuusikkoa, osa Hirsikorven kosteikkoa
Pyy
1
Taivaanvuohi
1 (Hirsikorven kosteikko)
Punarinta
1
Rautiainen
1
Peukaloinen
1
Puukiipijä
1
Mustarastas
1
Laulurastas
1
Punakylkirastas
2
Tiltaltti
1
Pajulintu
1
Hippiäinen
1
Vihervarpunen
2
Peippo
4
14 lajia ja 19 paria
Alueen runsaslinnustoisimpia kohteita
11
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011
T24. 13.5. ja 4.6
Osittain avohakkualuetta, osittain hyvin tiheää kuusikkoa
Käpytikka
1
Västäräkki
1 (pesä puupinossa)
Laulurastas
1
Kuusitiainen
1
Pajulintu
1
Hippiäinen
1
Korppi
1
Peippo
4
8 lajia 11 paria
F25. 16.5 ja 6.6. Nuorta mäntyvaltaista metsää, taimikkoa, suonreunaa ja hakkuualuetta.
Punakylkirastas
1
Metsäkirvinen
1
Västäräkki
1
Punarinta
1
Hömötiainen
1 suon reunakoivuissa
Pajulintu
1
Harmaasieppo
1
Peippo
2
8 lajia ja 9 paria
F26. 13.5 ja 4.6
Osittain hakkuualuetta, osittain tuoretta keski-ikäistä kuusikkoa. Muutama kolopuu.
Pyy
1
Metsäkirvinen
2
Punarinta
2
Rautiainen
1
Laulurastas
1
Talitiainen
1
Tiltaltti
1
Pajulintu
1
Hippiäinen
1
Peippo
3
Punatulkku
1
11 lajia 15 paria
12
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011
T27. 16.5 ja 6.6 Harvapuustoista, siemenpuuasentoon hakattua aluetta, peltoa.
Kiuru
1
Räkättirastas
1
Mustarastas
1
Pajulintu
1
Peippo
1
Keltasirkku
1
6 lajia ja 6 paria
F28. 13.5 ja 5.6
Suurin osa alueesta hakkuualuetta. Osa tiheää kuusi-koivusekametsää
Käki
1
Sepelkyyhky
1
Metsäkirvinen
1
Pensastasku
1 (reviiri hakkuaukealla)
Punarinta
1
Laulurastas
1
Tiltaltti
1
Pajulintu
1
Hippiäinen
1
Peippo
3
10 lajia 12 paria
Sepelkyyhky pesii metsäalueiden reunamilla
13
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011
T29. 16.5 ja 6.6 Suurin osa hakkuualuetta, keski-ikäistä sekametsää.
Metsäkirvinen
1
Laulurastas
1
Punakylkirastas
1
Rautiainen
1
Hippiäinen
1
Pajulintu
1
Lehtokerttu
1
Peippo
2
8 lajia 9 paria
F.30. 13.5 ja 4.6. Varttunutta kuusikkoa, jossa seassa kasvaa myös kookkaita rauduskoivuja ja
haapoja. Liito-oravan elinpiiri. Rajautuu joutomaahan.
Laulurastas
1
Mustarastas
1
Räkättirastas
2
Punarinta
2
Kuusitiainen
1
Hippiäinen
1
Tiltaltti
1
Harmaasieppo
1
Kirjosieppo
1
Vihervarpunen
1
Peippo
2
11 lajia 14 paria
T.31. 13.5 ja 4.6. Kassinmäki on kookaspuustoista varttunutta havumetsää. Lehtipuuta runsaammin vain Kassinmäensuon reunassa.
Sepelkyyhky
1 pesä
Laulurastas
1
Punarinta
1
Hippiäinen
1
Tiltaltti
1
Pajulintu
1
Harmaasieppo
2
Varis
1 pesii mäellä
Peippo
3
14
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011
T.32. 13.5 ja 4.6. Osin taimettunutta hakkuuaukeaa, osin vanhaa kuusikkoa, jossa runsaasti
lahopuuta. Alue rajautuu etelässä Kassinmäensuohon. Melko tiheälinnustoinen kohde
Pyy
1
Käpytikka
1
Metsäkirvinen
1
Talitiainen
1
Kuusitiainen
1
Puukiipijä
1 poikue
Hippiäinen
1
Punarinta
1
Lehtokerttu
1
Pajulintu
1
Peippo
3
Pikkukäpylintu
1 laulava koiras
T.33. 17.5 ja 2.6. Suurin osa avohakkuualuetta, osa nuorta mäntytaimikkoa.
Metsäkirvinen
1
Punarinta
1
Peippo
1
3 lajia 3 paria. Avohakkuualuetta, joten linnusto hyvin niukkaa.
3. 2. Alueella pesivät /havaitut Lintudirektiivin (Council Directive
79/409/ETY) liitteen I pesimälajit
Teeri (Tetrao tetrix) 3 pari
Alueella havaittiin kolme teerinaarasta ja useita koiraita. Lajin pesinnän varmistaminen vaatii
joko pesä- tai poikuehavaintoa. Kaikki naaraslintuja koskeneet havainnot tehtiin soitten laita-
Teeri kuuluu alueen pesimälinnustoon
15
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011
milta. Naarashavainnot tulkittiin pesiviksi, mutta yhtään pesä tai poikuehavaintoja ei teeristä
tehty. Alueella havaittiin myös teeren talvisin jätöksiä. Lajin soidinpaikkoja on ainakin Torronsuolla ja mahdollisesti muuallakin lähialueella. Torronsuon soivien teerien maksimimäärä
Kiljamon tornista laskettuna oli 18 koiraslintua.
Pyy (Bonasa bonasa) 6 paria
Pyy esiintyy koko suunnittelualueella tasaisesti ja todellinen parimäärä saattaa olla jopa 20
paria. Laji suosii kosteapohjaisia kuusikoita, joissa aluspuustoon kuuluu lehtipuita ja erityisesti harmaaleppää. Suurin osa havainnoista koski aikuista lintua ja poikuehavaintoja tehtiin
vain muutamia.
Palokärki (Dryocopus martius) 3 paria
Suunnittelualueella on vähintään kolme palokärkireviiriä ja alueen koon perusteella reviirejä
voisi olla useampikin. Palokärjen reviiri on usean neliökilometrin laajuinen ja lajin ruokailulennot voivat ulottua kilometrienkin päähän pesältä. Palokärki pesi todennäköisesti voimala
no. J.9 eteläpuolella, muta suunnitellulta voimalan alueelta ei pesäpuuta löytynyt. Laji havaittiin myös Kaakkosuon itäpuolella lähellä suunniteltua voimala no. F25 aluetta. Parin pesäpaikka sijaitsi kuitenkin muualla. Kolmas pari pesii Kiimassuon kaatopaikan ympäristössä,
jossa aikuisia lintuja näkyi useasti.
Varpuspöllö (Glaucidium passerinum) 2 paria
Pesimälinnustoselvityksessä havaittiin atrappiin reagoivia varpuspöllöjä kahdella alueella.
Kumpikaan kohteista ei sijaitse suunniteltujen tuulivoimayksiköiden sijoituspaikoilla. Toinen
havainto, joka koski yhtä aikuista lintua tehtiin 6.5 Kiimassuon kaatopaikan itäpuolella Hirsikorven alueen eteläpuolella. Lähialueelta ei kuitenkaan löytynyt pesäpaikaksi sopivaa koloa
tai pönttöä. Laji kuitenkin pesi hyvin todennäköisesti jossain lähistöllä, sillä Kiimassuon jäteaseman alueella havaittiin myöhemmin varpuspöllöpoikue, jonka emot kävivät saalistamassa
jyrsijöitä jopa hallien sisältä! (Lasse Kosonen suullinen tiedonanto). Toinen varpuspöllöhavainto tehtiin suunnittelualueen etelärajalla Sukulan alueella, jossa metsätien varren laavun
läheltä varpuspöllö vastasi atrappiin 16.5. Suunnittelualueella on lintuharrastajien asettamia
varpuspöllönpönttöjä ja alueella saattaa pesiä useampikin pari. Lajin pesimäkannan selvittäminen vaatii lopputalvesta tehtyjä soidinkuunteluretkiä. Laji löytyy atrapin avulla kyllä myöhemminkin keväällä.
16
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011
Huuhkaja (Bubo bubo) 1 pari ?
Kiimassuon jäteaseman alueella vierailee
säännöllisesti saalistavia huuhkajia ja mitä
todennäköisimmin laji pesii jossain jäteaseman lähialueella. Alueelta puuttuvat kokonaan huuhkajan tavalliset pesimäpaikat eli
jyrkät kalliot ja louhikot. Laji on kuitenkin
pesäpaikan suhteen sopeutuva ja pesiä
löytyy mm. hakkuaukeilta tuulenkaatojen
alta. Lajin pesimäpaikka on melko helppo
paikallistaa keväisellä yökuuntelulla, mutta
koska selvitystyö alkoi vasta huhtikuussa,
tämä ei ollut mahdollista. Lajin pesää haettiin linnustoselvityksen yhteydessä, mutta
etsintä ei ollut systemaattista. Inventoinnissa
ei lajin mahdollisesta pesimäpaikasta saatu
mitään viitteitä, mutta laji todennäköisesti
kuitenkin alueella pesii.
Huuhkajan pesintää ei alueella varmistettu
Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) 1 pari
Ainoa selvityksessä havaittu pikkulepinkäinen nähtiin aivan alueen luoteiskulmassa. Rippun
louhosalueella havaittiin pikkulepinkäispari pesintään sopivassa pensaikkomaastossa. Pesinnän alkuvaiheessa laji on hyvin piilotteleva ja usein lajin pesintä paljastuu vasta heinäkuun
alkupuolella poikasten lähdettyä pesästään. Alueen hakkuuaukeilla saattaa pesiä useampikin
pikkulepinkäispari
3.3 Alueella pesivät /esiintyvät kansallisessa
uhanalaisluokituksessa(Rassi ym 2010) mainitut lintulajit
Hiirihaukka (Buteo buteo) 1 pari (NT= silmälläpidettävä)
Kevään muuttolintuseurannassa nähtiin säännöllisesti soidintava hiirihaukkapari Kaakkosuon
länsi- ja pohjoispuolella. Myös pesimälinnustoselvityksessä laji nähtiin, mutta pesää ei löytynyt pienellä etsinnällä. Lajille soveliasta pesimä- ja saalistusympäristöä on suunnittelualueella
runsaasti ja runsaina pikkujyrsijävuosina alueella pesinee muutamia pareja.
Teeri (Tetrao tetrix) kts. 3.2 (NT= silmälläpidettävä)
Huuhkaja (Bubo bubo) kts. 3.2(NT= silmälläpidettävä)
Kivitasku (Oenanthe oenanthe) 3 paria (NT= silmälläpidettävä)
Selvityksen ainoat kivitaskuhavainnot tehtiin Kiimassuon jäteaseman alueella, jossa pesiviä
pareja on ainakin kolme. Muualla suunnittelualueella on niukasti lajille soveliaita elinympäristöjä. Laji on nopeasti taantunut perinteisiltä maaseutubiotoopeilta ja nykyisin varmimmin
sen löytää louhos- ja teollisuusalueilta.
Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) (NT= silmälläpidettävä)
Ainoat inventointialueella havaitut sirittäjäreviirit sijaitsivat alueen länsiosassa, jossa mäntyä
kasvavalla valoisalla harjanteella lauloi kaksi sirittäjää lähellä toisiaan.
17
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011
4. Yhteenveto
Suunnittelualueelta selvitettiin suunniteltujen voimalayksiköiden sijaintipaikkojen pesimälinnusto kartoituslaskentamenetelmää käyttäen. Valtaosa suunnitelluista voimalayksiköistä tulisi
sijoittumaan joko hakkuualueille tai nuoriin taimikoihin, joissa lajimäärä ja linnuston tiheys
ovat pieniä. Muutamilla kohteilla kuten Hirsikorven alueella voimala (F23) sijoittuisi osittain
linnustoltaan keskimääräistä arvokkaammalle alueelle. Pysyvän pesän rakentavien petolintujen pesiä ei inventointikohteilla havaittu, mutta muualla suunnittelualueella niitä on.
Alueen pesivään petolintulajistoon kuuluu ainakin kanahaukka (vähintään 2 paria), varpushaukka (1 pari) ja hiirihaukka (1 pari). Pienistä jalohaukoista alueella saattaisi pesiä nuolihaukka, josta kuitenkaan ei inventoinnissa tehty havaintoja. Myös ampuhaukka saattaa satunnaisesti pesiä suurten avohakkuualueiden tuntumassa. Myös mehiläishaukka saattaisi pesiä
alueella, vaikka nyt lajista ei tehty yhtään pesimäaikaista havaintoa.
Alueen metsäkanalintukanta on pyytä lukuun ottamatta alhainen ja mm. metsosta ei tehty
ainoatakaan havaintoa. Alueen pyykanta on melko tiheä ja runsaista hakkuista huolimatta
elinvoimainen.
Pöllöreviirien selvittämiseksi inventointiajankohta oli myöhäinen, mutta atrapin avulla
alueelta löytyi 2 varpuspöllöreviiriä. Alueella on todennäköisesti myös huuhkajareviiri, mutta
lajin pesäpaikka ei inventoinneissa löydetty. Alueella pesinee runsaina pikkujyrsijävuosina
ainakin helmipöllö ja sarvipöllö. Viirupöllöreviirien selvittäminen vaatisi lopputalvisen soidinkuuntelua pesimäpaikan selvittämiseksi. Inventoinnissa havaittiin joitakin alueelle ripustettuja pöllönpönttöjä, mutta pöllöille pesäpaikoiksi soveltuvia luonnonkoloja alueella on
hyvin vähän.
Varttuneiden tai vanhojen metsien lajeja inventoinnissa havaittiin niukasti näiden ympäristötyyppien vähäisyyden vuoksi. Esimerkiksi hömötiaisia tai puukiipijöitä alueella havaittiin
hyvin vähän. Nuorten metsien ja taimikoiden pesimälinnusto oli melko niukkaa ja samojen
lajien kuten punarinnan dominoimia. Erityisesti hoidetut mäntytaimikot olivat hyvin niukkalinnustoisia. Kolopuiden niukkuus näkyy kololintujen vähyytenä.
Kanahaukka pesii alueella
18
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011
5. Lähteet ja kirjallisuus
Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura 2000 -luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46, 2.
korj. painos, Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
Enemar, A. 1959: On the determination of size and composition of a passerine bird population season. A methodologigal study. – Vår Fågelvärld suppl. 2:1-114.
Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos).
Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki.
Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikustannus. Tapio. Hämeenlinna.
Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri pohjolan kasvio. Tammi. Helsinki.
Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s.
Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi – kaavoituksessa, YVA
-menettelyssä ja Natura -arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus.
Tucker, G. & Heath, M. 1995: Birds in Europe- Their conservation status. BirdLife Conservation Series No. 3. 600p
Valkama, Jari, Vepsäläinen, Ville & Lehikoinen, Aleksi 2011: Suomen III Lintuatlas. – Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. http://atlas3.lintuatlas.fi. ISBN 978952-10-6918-5. Sähköinen versio, Ei julkaistu vielä.
Väisänen, R.A., Lammi, E., Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. – Otavan Kirjapaino, Keuruu. ISBN 951-1-12663-6.
Valtion ympäristöhallinnon ympäristötietojärjestelmä.
www.karttapaikka.fi
www.ymparisto.fi.
19
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011
6. Liitteet
Liite 1. Suunniteltujen voimalaitosyksiköiden koordinaattitiedot
5.5.2011
urbiinien koordinaatit KKJ2
Voimavapriikki turbiinien







































































































































20
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011
Liite 2. Arvokkaimpien pesimälajien sijoittuminen alueelle
21
Suomen Luontotieto Oy
Voimavapriikki Oy: n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011
22
Liite 4, erillisliitteenä
Liite 5
1
Forssa-Jokioinen-Tammela
Kiimassuon tuulipuiston
muinaisjäännösinventointi
2011.
Timo Jussila
Tapani Rostedt
Kustantaja: Voimavapriikki Oy
2
Sisältö:
Perustiedot ................................................................................................ 2
Inventointi ................................................................................................. 3
Suunitelmakartta ...................................................................................... 4
Kuninkaankartta 1790l .............................................................................. 5
Maastokartat ............................................................................................. 6
Valokuvia ................................................................................................... 7
Kansikuva:
Voimalan nro 16 paikan maastoa tutkimusalueen keskiosan pohjoisosassa
Perustiedot
Suunnitellun tuulipuiston alue Forssan keskustan ja Jokioisten keskustan välillä,
Torronsuon pohjoispuolisella laajalla mäkialueella.
Tarkoitus:
Tarkistaa riittävissä määrin alueen maastot ja etsiä niiltä uusia muinaisjäännöksiä.
Pääpaino voimalapaikoilla, uusilla tielinjoilla ja niiden välittömässä läheisyydessä.
Työaika:
Kenttätyöaika: maastotyö 27.-30.6.2011.
Kustantaja: Voimavapriikki Oy
Tekijät:
Mikroliitti Oy, Timo Jussila ja Tapani Rostedt.
Aiemmat tutkimukset: Tulokset:
Alueelta ei ennestään tunnettu muinaisjäännöksiä. Mäkialueen eteläpuolella sijaitsevien muinaisten Talpian- ja Kallionjärven rannoilta tunnetaan useita kivikautisia asuinpaikkoja, ne kaikki sijaitsevat alle 105 m korkeustasoilla. Tuulipuiston alueella ei havaittu muinaisjäännöksiä. Yhden huoltotien varrella sijaitsee
vanha, edelleen käytössä oleva pitäjän rajamerkki – kiviraunio jonka keskellä
paasi ja lähellä viisarikivi.
Alue:
Tuulipuiston alue rajattu vihreällä, voimalapaikat vihreä pallo.
3
Inventointi
Alueelle on suunniteltu 32 voimalan tuulipuisto. Alun perin suunnitellun tuulipuiston keskiosa
jää mahdollisesti toteuttamatta (ks. suunnitelmakartta, keltaisella rajattu alue). Museovirasto
antoi hankkeen johdosta lausunnon (7.6.2011, 275/303/2011) jossa edellytettiin muinaisjäännösinventoinnin suorittamista alueella sekä pyytämään kustannusarvio Museoviraston arkeologiset kenttäpalvelut yksiköltä. Hankkeen toteuttaja, Voimavapriikki Oy tilasi inventoinnin Mikroliitti Oy:ltä 23.6.2011.
Inventoinnin maastotyö suoritettiin kesäkuun lopulla 2011 kahden arkeologin voimin. Pääosan
ajasta arkeologit kulkivat samalla alueella mutta eri reittejä. Yhteyttä idettiin radiopuhelimilla ja
välillä kokoonnuttiin yhteen kun tarvittiin toista mielipidettä jostain jäännöksestä tai ilmiöstä.
Maastotyö keskittyi em. Museoviraston lausunnon mukaisesti uusille voimalapaikoille sekä niiden huoltotielinjoille (joiden yhteyteen kaapelit). Voimalapaikat ja niiden lähiympäristöt n. 40100 m säteelle (säde maaston mukaan) tarkastettiin kattavasti silmänvaraisesti. Uudet, rakennettavat huoltotielinjat lähialueineen tarkastettiin kattavasti. Suurin osa huoltoteistä tulee kulkemaan alueella jo olevilla, ajokelpoisilla metsäteillä joita tultaneen paikoin parantamaan ja
leventämään. Myös näiden jo olemassa olevien teiden liepeitä tarkasteltiin. Inventoinnissa tarkastettiin kaikki voimalapaikat, myös VE2 alueen voimalat jotka mahdollisesti tulevat jäämään
pois lopullisesta toteutuksesta.
Alue on laaja ylänkö jossa kallioisia, useimmiten kuitenkin maapeitteisiä, mäkiä joiden välissä
soita ja korpimetsää. Alueen maaperä on moreeni. Suurin osa, lähes kaikki voimalapaikat ja
uudet tielinjat sijaitsevat korkeustasoilla (n. 95-130 m), jonne muinaiset, ihmisasutuksen aikaiset vesistövaiheet eivät ole ulottuneet. Yoldiamerivaiheen aikainen (karkeasti n. 9300 eKr.)
korkein ranta alueella on n. 130 m tasolla. Suurin osa voimalapaikoista sijaitsee 115 m korkeustason yläpuolella, millä tasolla muinainen itämeri oli Yoldia/Ancylus –vaiheiden taitteessa n.
8900 eKr., karkeasti arvioiden. Alimmat voimalapaikat sijaitsevat n. 95 m (nro 1) ja 105 m (nro
27) tasoilla. Näiden luona tehtiin myös koekuopitusta koska maaperä oli niiden kohdalla alueen
yleistä maaperää vähäkivisempi ja hiekkainen. Nro 1:n kohdalla myös topografia oli kohtalainen
pyyntikulttuurin asuinpaikalle. Muutoin ei alueella havaittu varhaisen Ancylusjävivaiheen kivikautisille asuinpaikoille ”sopivaa” maastoa. Alueella voisi periaatteessa sijaita erilaisia historiallisen ajan takamaille tyypillisiä jäänteitä, kuten terva- tai hiilihautoja. Alueen maaperä on kuitenkin ilmeisesti ollut kivisyyden takia hankala kaivamista vaativille rakenteille sekä alue on ollut
syrjäinen ja vaikeasti kuljettava, joten varhaisempaa historiallisen ajan ”tuotannollista” toimintaa
ei alueella ole ollut tai on ollut vain vähän (ja muualla kuin tarkastetussa maastoissa). 1700luvun lopun Kuninkaankartan mukaan alueen halki kulkee vanha polkureitti Sukulasta (vanha
kylä ylängön eteläpuolella Talpianjärven rannalla) Viksbergiin (Forssan keskustaan). Polku
näyttää noudattavan nykyisen metsätien linjaa. Mitään vanhan kulkureitin rakenteita tai hylättyjä osia ei havaittu. Voimalapaikkojen 21 ja 24 välillä havaittiin Tammelan ja Forssan rajalla
vanha, edelleen käytössä oleva pitäjänrajamerkki, 2,5 x 2,5 m kokoinen nelisivuinen kiviraunio
jonka keskellä paasi. Tyypillinen vanha rajamerkki, joka kokonsa puolesta on näyttävä ja edustava esimerkki pitäjänrajasta. Se on kuitenkin VE 2 alueella jonka toteuttaminen on epävarma.
Käytössä oleva rajamerkki ei välttämättä ole muinaisjäännös mutta jos kuitenkin sen vierestä
kulkeva huoltotie toteutetaan niin rajamerkin säilyminen olisi hyvä huomioida.
Alueella ei havaittu mitään esihistoriaan tai kiinteään muinaisjäännökseen viittaavaa
Porvoossa 12.7.2011
Timo Jussila
4
Suunitelmakartta
5
Kuninkaankartta 1790l
Ote ns. kuninkaankartasta 1700-luvun lopulta. Sen päälle on projisoitu (karkeasti) tuulipuiston
alue ja voimalapaikat (vihreä pallo). Alue on ollut historiallisena aikana erämaista takamaata.
6
Maastokartat
7
Maastokartat: alueen länsiosa, keskiosa ja itäosa. Voimalapaikat (vihreä pallo) ja numero. Uudet huoltotiet sinipunaisella. Tekstissä mainittu rajamerkki merkitty sinisellä pallolla. Läheiset
kivikautiset asuinpaikat = punainen pallo.
Valokuvia
Pitäjänrajamerkki kaatopaikan kupeessa (N 6743469 E 314671)
8
Sama rajamerkki kuin edellä.
Yllä voimalapaikan 3 maastoa, alla voimalapaikka 5.
9
Voimalapaikka 6
Voimalapaikka 14
Voimalapaikka 22. Paikat oli maastossa merkitty kuvassa olevin puisin merkein.
10
Voimalapaikka 28 taustalla olevassa metsässä
Voimalapaikka 29:n maastoa.
Liitteet 6 - 8
LIITE 6
LIITE 7
LIITE 8