Sivu 1(6) Euroopan Komissio Pääsihteeristö Rue de la Loi 200 B-1049 Brussels Kantelu Suomen valtion riittämättömät toimet maailmanlaajuisesti erittäin harvinaisen metsäpeurapopulaation suojelemiseksi. Johdanto Metsäpeura (Rangifer tarandus fennicus) on maailmanlaajuisesti erittäin harvinainen eläin. Metsäpeuraa tavataan maailmassa ainoastaan Venäjän Karjalassa, Suomessa Kainuussa ja Suomenselällä. Suomenselän kanta on siirretty Kainuun metsäpeurapopulaatiosta ja se on saanut alkunsa kahdeksasta kainuulaisesta metsäpeurasta. Eläinpopulaation säilyminen jollakin maantieteellisellä alueella edellyttää, että lisääntymistuloksen ja tulomuuton summa on suurempaa tai vähintään yhtä suurta kuin kuolleisuuden ja poismuuton summa. Elinvoimaisen minimikannan arvioinnissa on kysymys sukupuuttoriskin arvioinnissa jollekin ajanjaksolle tulevaisuudessa. Tärkeitä lähtökohtia ovat populaation säilymisen edellyttämä vähimmäisyksilömäärä ja vähimmäisalue (Shaffer 1987, Soule 1987). Metsäpeura mainitaan Bernin yleissopimuksen liitteessä III (Suojeltavat lajit) ja sopimuspuolet ovat sitoutuneet artiklan 4 mukaisesti kiinnittämään erityistä huomiota sellaisten alueiden suojeluun, jotka ovat tärkeitä II ja III liitteessä luetelluille vaeltaville lajeille ja jotka ovat vaellusreittien varrella talvehtimis-, levähdys-, ruokailu-, lisääntymis- ja sulkasatoalueita. Suomessa Kainuun ja Suomenselän metsäpeurat lasketaan 1–4 vuoden välein joko maasto- tai lentolaskentana. Kanta-arvioita on tilastoitu Kainuussa vuodesta 1971 ja Suomenselällä vuodesta 1980 lähtien. Kainuun metsäpeurakanta oli suurimmillaan 1700 yksilöä vuonna 2001 ja Suomenselän metsäpeurakanta oli suurimmillaan vuonna 2006, jolloin mainitulla alueella arvioitiin olevan noin 1400 yksilöä. Vuosina 2003 – 2005 Kainuun kanta pieneni lähes 20% vuodessa. Vuosina 2008–2009 tehdyissä laskennoissa todettiin kannan taantumisen hidastuneen. Vuoden 2013 laskenta kuitenkin osoittaa, että taantuminen jatkuu. Kainuussa metsäpeuroja arvellaan olevan jokseenkin saman verran kuin 1990-luvun alkupuolella. Sama trendi näkyy Suomenselän metsäpeurakannan kohdalla, mutta taantuminen on tasaantunut jääden toistaiseksi vuoden 2003 tasolle. Metsäpeurakantojen kehitys vuosien 1992 - 2013 välisenä aikana on esitetty kuvassa 1. Kainuulaisen metsäpeuran eteen on tehty valtavasti työtä eri tahojen toimesta. Työssä ovat olleet mukana niin paikalliset metsästysseurat kuin muut vapaaehtoiset ja Metsähallitus. Metsäpeuran rotupuhtautta on tuettu monin erilaisin keinoin mm. pystyttämällä korkea aita poronhoitoalueen ja metsäpeurapopulaation väliin. Materiaaliin on saatu valtion tukea ja siltojen rakenteisiin on saatu EU -rahoitusta. Metsäpeurojen keskeisiä esiintymis- ja vasomisalueita on rauhoitettu hakkuilta (mm. Elimyssalon ja Lentuan saarten suojelualueet Kuhmossa). Sivu 2(6) Näistä toimista huolimatta metsäpeurakantojen taantuminen jatkuu. Kannan taantumisen syyt Tärkein syy Kainuun metsäpeurakannan taantumiseen ja mahdolliseen tuhoutumiseen on metsäpeuran esiintymisalueen liian suuri susikanta ja tämä mainitaan myös Suomen Maa- ja metsätalousministeriön vuonna 2007 laatimassa "Metsäpeuran hoitosuunnitelmassa": ”Suurpetokantojen runsastumisen myötä saalistuksen merkitys on kuitenkin muuttunut. Esimerkiksi Kainuussa susien tappamien metsäpeurojen osuus kuolleena löytyneistä metsäpeuroista kasvoi 19 %:sta 50 %:iin, kun alueen susitiheys kasvoi vuoden 1998 0,004 sudesta / metsäpeura vuoden 2000 0,02 suteen / metsäpeura (Kojola ym. 2004). Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijan Kojolan ym. (2004) mukaan suden saalistus on merkittävä metsäpeurakannan kasvua rajoittava tekijä. Paksun lumen aikaan, keski- ja kevättalvella, metsäpeura on kohtuullisen hyvin turvassa suden saalistukselta. Suden rooli metsäpeuran saalistajana korostuukin kesällä, syksyllä ja alkutalvesta (Kojola ym. 2004, Kojola 2007). Kainuun metsäpeurakannan äkillinen taantuminen näyttää johtuvan alueella lisääntyneen susikannan aiheuttamasta kasvavasta vasahävikistä (Kojola 2007, Kojola ym. 2007). Myös metsäkaribulla tehdyt havainnot viittaavat suden merkittävään rooliin kesäaikaisena vasahävikin aiheut- Sivu 3(6) tajana (esim. Wittmer ym., Gustine ym.) ja kantaa rajoittavana tekijänä (Fuller & Keith, Seip 1992, Bergerud & Elliot).” Maastohavaintojen mukaan myös talvikannan rakenne on muuttunut 2000 -luvun alun jälkeen ja vasojen osuus on pienentynyt suhteessa vaadinten määrään. Vuoden 2013 laskennoissa todettiin, että vasojen osuus koko kannasta oli Suomenselällä n. 15 % (160/1065) ja Kainuussa 15.5 %. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan metsäpeurakannan 2000-luvun alkupuolen taantumisen syynä on ollut lisääntynyt kuolevuus. Syntyvyydessä ei ole havaittu merkittävää heikkenemistä. Keskeisenä syynä kuolevuuden – erityisesti vasakuolevuuden – kasvulle pidetään susi- ja karhukannan keskittymistä metsäpeura-alueille. Vaatimukset Vallitseva petotilanne ja metsäpeurakannan taantumiseen syyt ovat olleet Suomen valtiolla tiedossa. Suomen Maa- ja metsätalousministeriö vastaa metsäpeurojen hoitosuunnitelmasta ja on myös vastuussa niistä toimista, joita metsäpeurakannan suojelemiseksi tehdään. Metsäpeuran hoitosuunnitelma laadittiin vuonna 2007 ja syyt metsäpeurakannan taantumiseen ovat hoitosuunnitelman mukaan susikannan kasvu metsäpeuran suosimilla alueilla. Samaisessa hoitosuunnitelmassa ehdotetaan seuraava ratkaisu metsäpeurakannan säilyttämiseksi elinvoimaisena: "Toimenpiteet: Kainuun osakannan taantuma pysäytetään tarvittavin toimenpitein. Nykyisessä tilanteessa nopeimmin vaikuttavana toimenpiteenä voidaan pitää susikannan aktiivista säätelyä nykyistä alemmalle tasolle. Sen jälkeen Kainuun osakantaa kasvatetaan poronhoitoalueen ulkopuolella siten, että välitavoitteena saavutetaan vähintään vuoden 2001 taso (1 700 yksilöä). Metsäpeurakannan kehittämisessä otetaan huomioon alueen elinkeinorakenne. Suomenselän osakantaa kasvatetaan siten, että välitavoitteena saavutetaan vähintään 1 700 yksilön taso. Metsäpeurakannan kehittämisessä otetaan huomioon alueen elinkeinorakenne. Suomenselän osakannan seurannan tehostaminen, hirvieläin- ja suurpetokantojen hoidon yhteensovittaminen, ajantasaisen tiedotuksen lisääminen ja vahinkojen ennalta estäminen ovat tärkeitä toimenpiteitä alueen metsäpeurakannan hoidossa. Ähtärin osakannan taantuman syyt selvitetään ja kannan taantuma pysäytetään tarvittavin toimenpitein. Sen jälkeen Ähtärin osakantaa kasvatetaan siten, että välitavoitteena saavutetaan vähintään sadan yksilön taso. Ähtärin osakannan geenipohjan laajentamista tulee selvittää yhteistyössä asianomaisten sidosryhmätahojen kanssa. Ähtärin osakannan seurannan tehostaminen ja kannan kasvaessa ajantasaisen tiedotuksen lisääminen sekä mahdollisten vahinkojen ennalta estäminen ovat tärkeitä toimenpiteitä alueen metsäpeurakannan hoidossa. Ruunaan osakannan palauttamisen reunaehdot selvitetään yhteistyössä asianomaisten sidosryhmätahojen kanssa. Lopputavoitteena on Ruunaan osakannan palauttaminen.” Edellisen perusteella on ilmeistä, ettei Suomi ole noudattanut Metsäpeurakannan hoitosuunnitelmaa ja kanta on taantunut tasolle, josta ei ehkä ole enää paluuta. Sivu 4(6) Kainuun metsäpeurakanta saattaa tuhoutua lähivuosina. Lieksan Ruunan metsäpeurakanta ja Ähtärin metsäpeurakannat on jo tuhottu. Suomenselän metsäpeurakannan kapea geneettinen pohja altistaa taudeille ja sen peurakanta on niinikään taantunut suurpetojen määrän kasvusta alueella. Toimenpiteet peuran suojelemiseksi on aloitettava nyt. Tutkija Mauri Niemisen mukaan metsäpeurapopulaatioiden vaatimet ovat tulossa niin vanhoiksi, ettei ne enää pysty tuottamaan vasoja. Uusia vaatimia ei pääse tulemaan, koska sudet verottavat jopa 80 % syntyvistä vasoista. Vaadimme EU:lta toimia, joilla taataan Kainuun ja Suomenselän metsäpeurakantojen säilyminen elinvoimaisina. Suomen on otettava käyttöön hoitosuunnitelmaan kirjatut toimenpiteet. Susikantaa metsäpeurojen elinalueilta on harvennettava heti. Harventaminen voi tapahtua joko siirtämällä tai metsästämällä. Pyydämme, että EU asettaa ulkopuolisen tutkijan selvittämään, kuinka nopeasti metsäpeurakantaa uhkaa sukupuuttoon kuoleminen ja kuinka nopeasti kanta saadaan elvytettyä Suomen Maa- ja metsätalousministeriön ehdottamilla toimenpiteillä. ________________________________ Kaj Granlund Lestijärventie 800 69440 Lestijärvi __________________________________ Suomen Metsäpeuran Puolesta ry Mikko Polvinen, puheenjohtaja Ruusunpunantie 12 13430 Hämeenlinna _________________________________ Suomen Metsäpeuran Puolesta ry Tapani Pääkkönen, varapuheenjohtaja Kellojärventie 1250 88730 Ylä-Vieksi ___________________________________ Suomen Metsäpeuran Puolesta ry Reijo Lyytikäinen, sihteeri Kuurnantie 39 as 1 87200 Kajaani _________________________________ Suomen Metsäpeuran Puolesta ry Pentti Kettunen, hallituksenjäsen Kirkkoahontie 899 Kajaani 87100 Kajaani ___________________________________ Suomen Metsäpeuran Puolesta ry Urpo Korhonen, hallituksenjäsen Huovilantie 19 88120 Tuhkakylä Sivu 5(6) _________________________________ Halsuan metsästysseura r.y. Ari Jokela, puheenjohtaja Liedeksentie 100 69510 Halsua ___________________________________ Salamajärven Metsästäjät r.y. Rudi Kaunisto, puheenjohtaja Aholantie 73 69950 Perho ________________________________ Perhon metsästysseura r.y. Teemu Keränen, puheenjohtaja Peltokankaantie 13 69920 OKSAKOSKI __________________________________ Perhon Erämiehet ry Jorma Koivuniemi Pappilantie 22 69950 Perho ________________________________ Karhunmaan metsästysseura r.y. Kalevi Humalajoki, puheenjohtaja Schaumannintie 13 68100 HIMANKA Sivu 6(6) Kirjallisuus Bergerud & Elliot Bergerud, A. T. & Elliot, J. P. 1998. Wolf predation in a multiple-ungulate system in northern British Columbia. Can. J. Zool. 76: 1551–1569. Fuller & Keith Fuller, T. K. & Keith, L. B. 1981. Woodland caribou population dynamics in northeastern Alberta. J. Wildl. Manage.45: 583–602. Gustine ym. Gustine, D. D., Parker, K. L., Lay, R. J., Gillingham, M. P. & Heard, D. C. 2006. Calf survival of woodland caribou in a multi-predator ecosystem. Wildlife Monographs 165: 1–32. Kojola ym. 2004 Kojola, I., Huitu, O., Toppinen, K., Heikura, K., Heikkinen, S. & Ronkainen, S. 2004. Predation on European wild forest reindeer (Rangifer tarandus) by wolves (Canis lupus) in Finland. Journal of Zoology 263: 229–235. Kojola ym. 2007 Kojola, I., Tuomivaara, J., Kilpeläinen, K., Keränen, J., Ruusila, V., Pesonen, M., Paasivaara, A., Nygrén, T., Heikura, K. & Bisi, J. 2007. Predator impact in a wild forest reindeer population. Submitted manuscript. Kojola 2007 Kojola, I. 2007. Petojen vaikutus metsäpeurakannoissa. Suomen Riista: painossa. Shaffer 1987 Shaffer, M. 1987. Minimum viable populations: Coping with uncertainty, 69–86. Seip 1992 Seip, D. R. 1992. Factors limiting woodland caribou and their interrelationships with wolves and moose in southeastern British Columbia. Can. J. Zool. 70: 1494–1503. Soule 1987 Soule, M. 1987. Viable populations for conservations. Cambridge University Press, Cambridge, UK. Wittmer ym. Wittmer, H. U., Sinclair, A. R. E. & McLellan, B. N. 2005.The role of predation in the decline and extirpation of woodland caribou. Oecologia 144: 257–267.
© Copyright 2024