Asuinalueiden eriytymiskehitys pääkaupunkiseudulla

Kaupunkitutkimuksen päivät
Turku 25.4.2013
”Elävä esikaupunki” –tutkimushanke 2011-2013
Asuinalueiden eriytymiskehitys pääkaupunkiseudulla
Hannu Kytö
”Elävä esikaupunki” -tutkimushankkeen
aihealueet ja työpaketit (TP).
Elinkaarikehitystä kuvaava
pääkomponenttianalyysi
•
•
•
•
•
•
•
•
Analyyseillä pyritään löytämään sellaisia (tutkimusalueilla) tapahtuneita muutoksia, jotka
vaikuttavat alueiden elinkaarikehitykseen
Pääkaupunkiseudun asuinalueiden erilaistumiskehitystä tarkastellaan sosioekonomisten,
aluerakenteellisten sekä asumiseen liittyvien erojen, muutosten ja kehityssuuntien avulla
Lähtökohtana oli tilastollisia pienalueita (285 kpl) kuvaava suuri muuttujajoukko (134 kpl),
jota karsimalla päädyttiin pienempään muuttujajoukkoon (28 kpl)
Aineistosta poistettiin myös pienimmät tilastoalueet (esim. saaret) ja muutama
puutteellisia tietoja sisältänyt alue
Pisimmät aikasarjat kuvaavat muutoksia vuosina 1975-2012
Osa muutoksista kuvaa esim. kauden 1998-2007 keskimääräisen vuosiarvon muutosta
verrattuna kauden 1980-1995 keskimääräiseen vuosiarvoon
Ensimmäinen 15 pääkomponentin rakenne selitti 77 % muuttujien vaihtelusta
Kokeilujen jälkeen päädyttiin selkeämpään ja havainnollisempaan viiden pääkomponentin
ratkaisuun, joka selitti 61 % muuttujien vaihtelusta
Koko pääkaupunkiseudun kehitystä
kuvaavat pääkomponentit
Koko pääkaupunkiseudun tilastollisten pienalueiden pääkomponenttianalyysissä (koko mallin selitysaste 61 %) saatiin seuraavat alueellisia
eroja ja muutoksia kuvaavat pääkomponentit (pääkomponentin
selitysosuus):
1)
2)
3)
4)
5)
Nopean kasvun alueet (16,3 %)
Urbaanit alueet (15,5 %)
Kasvaneen taloudellisen huoltosuhteen alueet (10,8 %)
Kasvaneen väestöllisen huoltosuhteen alueet (10,1 %)
Väljän asumisen alueet (7,9 %)
1) ”Nopean kasvun alueet” –pääkomponentti
(selitysosuus 16,3 % kokonaisvarianssista)
”Nopean kasvun alueille” on tyypillistä muita alueita
1) Nopeampi työvoiman määrän kasvu
2) Nopeampi koulutustason koheneminen ja
verotulojen kasvu
3) Uudempi asuntokanta
4) Suurempi syntyneisyys sekä yksilapsisten perheiden määrän ja asukasluvun nopeampi
kasvaminen
5) Ruotsinkielisten osuuden pieneneminen
Nopean kasvun alueet
2) ”Urbaanit alueet” (selitysosuus 15,5 %
kokonaisvarianssista)
”Urbaaneille alueille” on tyypillistä muita alueita:
1) Nopeampi omakotiasutuksen väheneminen
2) Parempi palvelujen saavutettavuus
(päiväkodit ja kaupat)
3) Suurempi asuntojen hintojen nousu
4) Suurempi muunkielisten osuus
5) Suurempi autonomistuksen väheneminen
6) Suurempi omistusasuntojen osuus
7) Suurempi työttömyysaste
Urbaanit alueet
3) ”Kasvaneen taloudellisen huoltosuhteen alueet”
(selitysosuus 10,8 % kokonais-varianssista)
”Kasvaneen taloudellisen huoltosuhteen alueille” on tyypillistä muita alueita
1) Huonompi taloudellinen huoltosuhde ja
huoltosuhteen voimakkaampi kasvu
2) Suurempi työttömyysaste ja
työttömyysasteen suurempi kasvu
3) Suurempi muunkielisten osuus
Kasvaneen taloudellisen huoltosuhteen alueet
4) ”Kasvaneen väestöllisen huoltosuhteen alueet”
”(selitysosuus 10,1 % kokonais-varianssista)
”Kasvaneen väestöllisen huoltosuhteen alueille” on tyypillistä muita alueita:
1)
2)
3)
4)
5)
6)
7)
Huonompi väestöllinen huoltosuhde
Suurempi asuinalueiden energiankulutus
Suurempi omistusasuntojen osuus
Eläkeikäisten osuuden nopeampi kasvu
Suurempi äänestysaktiivisuus
Työttömyysasteen nopeampi aleneminen
Autonomistuksen ja asumisväljyyden
nopeampi kasvu
Kasvaneen väestöllisen huoltosuhteen alueet
5) ”Väljän asumisen alueet” ”(selitysosuus 7,9 %
kokonais-varianssista)
”Väljän asumisen alueille” on tyypillistä muita alueita
1) Suurempi asumisväljyys ja sen kasvaminen
2) Suurempi kuntien välisen muuttoliikkeen
muuttovoitto
3) Voimakkaampi asukasluvun pieneneminen
Väljän asumisen alueet
Tutkimusalueiden luonne
pääkomponenttipistemäärillä kuvattuna
Asuinalueiden sosioekonomiset resurssit ja niiden
muutokset pääkaupunkiseudulla
Asuinalueen resursseja kuvataan kymmenestä sosioekonomisesta muuttujasta
koostuvalla resurssi-indeksillä (0−100) poikkileikkausajankohtana v. 2012 ja resurssien
muutosta indeksin muutoksella vuosina 1980−2011.
Indeksit ovat summamuuttujia, joiden laskemisessa on huomioitu seuraavat
muuttujat:
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
Asumisväljyys ja sen muutos
Kaupan saavutettavuus ja sen muutos
Taloudellinen huoltosuhde ja sen muutos
Väestöllinen huoltosuhde ja sen muutos
Työpaikkaomavaraisuus ja sen muutos
Työttömyysaste ja sen muutos
Asuntojen keskihinta ja sen muutos
Äänestysprosentti ja sen muutos
Koulutustaso ja sen muutos
Mediaanitulot ja niiden muutos
Sosioekonominen resurssi-indeksi
pääkaupunkiseudulla vuonna 2012
PKS:n asuinalueiden sosioekonomisten resurssien
vaihtelu
Parhaat resurssit
Huonoimmat resurssit
Karakallion sosioekonomiset resurssit
Asuinalueen rakenteet
Mittarit
Rakennettu ympäristö
Kerrostaloasuntojen hinnat
Lähiörakentamisen aikana rakennetun alan osuus
Energiatehokkuus tilavuutta kohden
Energiatehokkuus asukasta kohden
Väestöllinen huoltosuhde
Työttömyysaste
Taloudellinen huoltosuhde
Talouksien mediaanitulot
Muunkielisten osuus
Korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus
Kuntien välinen nettomuutto
Työpaikkaomavaraisuus
Kaupan saavutettavuus
Peruskoulun saavutettavuus
Päiväkotien saavutettavuus
Keskimääräinen työmatka
Yhteensä
Sosioekonominen rakenne
Palveluiden ja työpaikkojen saavutettavuus
Poikkeama pääkaupunkiseudun keskiarvosta
-1
-
+/-
+
++
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
5
5
4
1
1
1
Sosioekonomisen resurssi-indeksin muutos
pääkaupunkiseudulla vuosina 1980-2011
PKS:n asuinalueiden sosioekonomisten resurssien
muutos vuosina 1980 - 2011
Suurin resurssien kasvu
Pienin resurssien kasvu
Tutkimusalueiden resurssit ja niiden muutokset
•
•
Karakallion, Kannelmäen,
Mikkolan ja Veräjälaakson
sosioekonomiset resurssit
jääneet selvästi
pääkaupunkiseudun
keskiarvosta / Kaivoksela,
Patola ja Veräjämäki lähellä
keskiarvoa / Matinkylä – Olari
yli PKS:n keskiarvon
Kannelmäki, Mikkola, Patola ja
Lähes koko Olari-Matinkylä
jääneet muutoksen
keskiarvosta / Karakallio,
Kaivoksela ja Veräjämäki
lähellä keskiarvoa / Matinkylä
yli PKS:n keskiarvon
Esimerkkejä analyyseissä käytetyistä yksittäisistä indikaattoreista
•
Tutkimusalueiden työttömyysaste vaihtelee voimakkaasti pääkaupunkiseudun
keskiarvon mukaisesti.
•
1990-luvun lama on eriyttänyt alueita: Mikkolassa ja Kannelmäessä
työttömyys on noussut laman aikana keskiarvon yläpuolelle ja jäänyt
keskiarvoa korkeammaksi.
Kiitos!