Märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen tuotannon
Märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen tuotannon siirtäminen Kemiran Vaasan toimipisteestä Sastamalaan Ympäristövaikutusten arviointiselostus Kesäkuu 2014 Sisällys Yhteystiedot 5 Sanasto 6 1 Johdanto 8 2 Tiivistelmä 9 3 Hankkeen kuvaus ja aikataulu 13 3.1 Hankkeesta vastaava 13 3.2 Hankkeen tavoitteet 13 3.3 Arvioitavat vaihtoehdot 13 3.4 Suunnittelu- ja toteutusaikataulu 14 3.5 Hankkeen sijainti 14 3.6 Hankkeen vaatimat luvat ja päätökset 15 3.6.1 Ympäristölupa 15 3.6.2 Kemikaaliluvat ja Tukesin päätökset 15 3.6.3 Rakennuslupa 15 3.6.4 Vesilupa 16 3.6.5 Muut luvat 16 3.7 Liittyminen muihin hankkeisiin, suunnitelmiin ja ohjelmiin 16 3.7.1 Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma 16 3.7.2 Pirkanmaan maakunnan hankkeet 17 3.7.3 Sastamalan kaupungin kaavoitus ja strategia 18 4 Ympäristövaikutusten arviointimenettely ja vuorovaikutus 19 4.1 Arviointimenettelyn lähtökohta ja vaiheet 19 4.2 Menettelyn osapuolet 20 4.3 Ohjelmavaiheen tiedottaminen ja vuorovaikutus 21 4.3.1 Yleisötilaisuus 10.3.2014 Sastamalassa 22 4.3.2 Yhteysviranomaisen lausunto YVA-ohjelmasta 22 4.3.3 Muut lausunnot YVA-ohjelmasta 22 4.4 Selostusvaiheen tiedottaminen ja vuorovaikutus 23 5 Hankkeen tekninen kuvaus 24 5.1 Hankkeen sijoittuminen tehdasalueelle 24 1 ENVIRON 5.2 Prosessikuvaus 26 5.3 Rakennustyöt 28 5.4 Kemikaalien käyttö ja varastointi 29 5.5 Tuotantolaitteisto 32 5.6 Jätevesipäästöt ja jäähdytys 33 5.7 Sadevesien hallinta 34 5.8 Ilmanpäästöt 35 5.9 Jätteet 36 5.10 Liikenne ja liikenteen reitit 36 5.11 Melu 40 5.12 Energian- ja lämmönkulutus 40 5.13 Vaihtoehtojen 0 ja 1 vertailu 41 6 Ympäristön nykytila ja arvioidut ympäristövaikutukset normaalitilanteessa 44 6.1 Vaikutusten arvioinnin lähtökohdat ja rajaus 44 6.2 Käytetyt menetelmät ja aineisto 44 6.3 Epävarmuustekijät 45 6.4 Maankäyttö ja kaavoitus 46 6.4.1 Maankäytön ja kaavoituksen nykytila 46 6.4.2 Hankkeen vaikutukset maankäyttöön ja kaavoitukseen 49 6.5 Maisema ja kulttuuriympäristö 50 6.5.1 Maiseman ja kulttuuriympäristön nykytila 50 6.5.2 Hankkeen vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön 52 6.6 Maaperä, kallioperä ja pohjavesi 53 6.6.1 Maaperän, kallioperän ja pohjaveden nykytila 53 6.6.2 Hankkeen vaikutukset maaperään, kallioperään ja pohjaveteen 54 6.7 Maaperä, pohjaveden ja sedimenttien pilaantuneisuus 55 6.7.1 Pilaantuneisuus nykytilanteessa 55 6.7.2 Hankkeen vaikutukset maaperän pilaantuneisuuteen rakentamisen aikana 56 6.8 Kokemäenjoki 57 6.8.1 Kokemäenjoen tila nykytilanteessa 57 6.8.2 Hankkeen vaikutukset Kokemäenjokeen 61 6.9 Ilmasto ja ilmanlaatu 61 6.9.1 Ilmasto ja ilmanlaatu nykytilanteessa 61 6.9.2 Hankkeen vaikutukset ilmastoon ja ilmanlaatuun 62 6.10 Jätteiden ympäristövaikutukset 63 2 ENVIRON 6.10.1 Jätemäärät nykytilanteessa 63 6.10.2 Hankkeen vaikutukset jätemääriin 63 6.11 64 Liikennemäärät, -reitit ja -turvallisuus 6.11.1 Liikennemäärät, -reitit ja -turvallisuus nykytilanteessa 64 6.11.2 Hankkeen vaikutukset liikennemääriin, -reitteihin ja –turvallisuuteen 65 6.12 67 Melun, tärinän, pölyn ja hajun ympäristövaikutukset 6.12.1 Melu, tärinä, haju ja pöly nykytilanteessa 67 6.12.2 Hankkeen vaikutukset meluun, tärinään, hajuun ja pölyyn 68 6.13 68 Kasvillisuus, eläimistö ja suojelualueet 6.13.1 Kasvillisuuden, eläimistön ja suojelualueiden nykytila 68 6.13.2 Hankkeen vaikutukset kasvillisuuteen, eläimistöön ja suojelualueisiin 72 6.14 73 Ihmisten elinkeinot, virkistys ja terveys 6.14.1 Ihmisten elinkeinojen, virkistyksen ja terveyden nykytila 73 6.14.2 Hankkeen vaikutukset elinkeinoihin, virkistykseen ja terveyteen normaalioloissa 74 7 Kemikaaleihin liittyvät riskit ja ympäristövaikutukset poikkeustilanteissa 76 7.1 Vaikutusten arvioinnin lähtökohta ja rajaus 76 7.2 Kemikaalien vaaraominaisuudet ja käyttäytyminen ympäristössä 76 7.3 Käytetyt menetelmät 78 7.3.1 Hankkeen riskianalyysit 78 7.3.2 Vesistömallinnus sekä ekotoksikologinen ja terveysvaikutusten arviointi 80 7.3.3 Kemikaalisäiliöiden vaaranarviointi ja leviämismallinnus 83 7.4 Epävarmuustekijät 83 7.5 Kemikaalivuoto säiliöalueella 85 7.5.1 Vaikutukset ympäristöön 85 7.5.2 Vaikutukset ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin 86 7.5.3 Tulvan tai rankkasateen vaikutus 86 7.6 Kemikaalivuoto säiliöalueen ulkopuolella 87 7.6.1 Vaikutukset ympäristöön 87 7.6.2 Vaikutukset ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin 89 7.6.3 Tulvan tai rankkasateen vaikutus 89 7.7 Kemikaalivuodon päätyminen Kokemäenjokeen 89 7.7.1 Vesistömallinnuksen tulokset 90 7.7.2 Vaikutukset ympäristöön ja vesieliöihin 91 7.7.3 Vaikutukset ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin 93 7.8 Kemikaalipäästön leviäminen ilmassa 93 3 ENVIRON 7.8.1 Vaikutukset ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin 93 7.8.2 Vaikutukset ympäristöön 95 7.9 Tulipalo 95 7.9.1 Kemikaalisäiliöiden vaaranarvioinnin tulokset 95 7.9.2 Vaikutukset ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin 96 7.9.3 Vaikutukset ympäristöön 98 7.10 Yhteisvaikutukset 98 7.11 Yhteenveto onnettomuustilanteiden vaikutuksista ja ehkäisystä 99 8 Vaikutusten estäminen, lieventäminen ja seuranta 101 8.1 Energian ja luonnonvarojen säästämistoimenpiteet 101 8.2 Tehdasalueelta jokeen johdettavien vesien laaduntarkkailu 101 8.3 Vaikutukset pilaantuneeseen maaperään rakentamisen aikana 102 8.4 Häiriö- ja onnettomuustilanteet 102 8.4.1 Kemikaalivuotojen estäminen ja vaikutusten lieventäminen 103 8.4.2 Tulvariskien hallinta 103 8.4.3 Tulipalon ja siitä aiheutuvien vaikutusten ehkäisy 104 9 Vaikutusten merkittävyys ja vaihtoehtojen vertailu 105 9.1 Vaikutusten merkittävyys 105 9.2 Hankkeen toteuttamiskelpoisuus 110 10 Lähdeaineisto 111 Liitteet Liite 1: Yhteysviranomaisen (PIRELY) lausunto YVA-ohjelmasta Liite 2: Yhteenveto yhteysviranomaisen lausunnosta ja sen huomioimisesta YVA-selostuksessa Liite 3: NATURA-arvioinnin tarveharkinta Liite 4: Kemira Chemicals Oy:n Äetsän tehtaiden satunnaispäästön leviämistuloksia Kokemäenjoelta laskennallisesti tarkasteltuna, Suomen Ympäristökeskus (SYKE) Liite 5: Onnettomuustilanteiden kemikaalipäästöjen ja tulipalon seurausmallinnukset, Enwin Oy Liite 6: Kartta todetuista elohopeapitoisuuksista tehdasalueella Raportin laatijat: Lena Korkea-aho & Elina Heikinheimo / Environ Corporation Finland Oy 4 ENVIRON Yhteystiedot Hankkeesta vastaava: Kemira Chemicals Oy Postiosoite: Harmajantie 3, 32741 Sastamala Puhelinnumero: 0108 623 282 Yhteyshenkilö: Anne Nikula-Ranne Sähköposti: anne.nikula-ranne@ kemira.com Yhteysviranomainen: (ELY-keskus) Pirkanmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus Postiosoite: PL 297, 33101 Tampere Puhelinnumero: 0295 036 336 Yhteyshenkilö: Leena Ivalo Sähköposti: leena.ivalo@ely-keskus.fi YVA-konsultti: ENVIRON Corporation Finland Oy Postiosoite: Ratapihantie 11, 00520 Helsinki Puhelinnumero: 0207 416 147 Yhteyshenkilö: Lena Korkea-aho Sähköposti: lkorkeaaho@environcorp.com Arviointiselostus ja muu ympäristövaikutuksen arviointimenettelyyn liittyvä aineisto on sähköisesti saatavilla osoitteessa http://www.ymparisto.fi/KemiranSastamalanYVA Tekijänoikeudet: ENVIRON Corporation Finland Oy Kaikki oikeudet pidätetään. Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman ENVIRON Corporation Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa. 5 ENVIRON Sanasto Advektio Ilmakehässä tapahtuva aineen vaakasuora liike, usein nimenomaan tuulen vaikutuksesta. AEGL-arvot AEGL (Acute exposure guideline levels) -arvot ovat yhdysvaltalaisen EPA:n (Environmental Protection Agency) asettaman komitean määrittelemiä rajaarvoja haitta-ainepitoisuuksille ilmassa eri altistumisajoilla. Aktiivihiilisuodatin Aktiivihiili on puhdasta, hyvin huokoista hiiltä, jonka pinta-ala massayksikköä kohti on erityisen suuri ja se sitoo siten hyvin erilaisia aineita adsorptiolla. Aktiivihiilisuodattimia käytetään yleisesti ilmapäästöjen puhdistamiseen. Baari Baari (tunnus bar) on paineen yksikkö. EC50 Pitoisuus, jolla aine aiheuttaa jonkin erikseen määritellyn myrkkyvaikutuksen puolelle koe-eliöistä. Eksoterminen reaktio Eksoterminen reaktio on kemiallinen reaktio, joka vapauttaa lämpöä. ErC50 Aineen keskimääräinen kasvua estävä maksimikasvunopeuksia vertailemalla. Fennopol K770 Tuotenimi uudessa tuotannossa tuotettavalle selkeytyksen apuaineelle. Fennostrength PA 21 Tuotenimi uudessa tuotannossa tuotettavalle märkälujahartsille. Fotokemialliset reaktiot Valosta ja sähkömagneettisesta säteilystä aiheutuvia kemiallisia reaktioita HTP-arvo Haitalliseksi tunnettu pitoisuus (HTP) on pienin ilman kemikaalipitoisuus, jonka sosiaali- ja terveysministeriö arvioi voivan aiheuttavan haittaa tai vaaraa ihmisen terveydelle. Hydrolyysi Kemiallinen reaktio, jossa yhdiste hajoaa veden vaikutuksesta. Veden ja yhdisteen (tai ionin) välisessä reaktiossa syntyy uusi sidos happiatomin ja jonkin toisen alkuaineen välille. IBC-kontti Yhden kuutiometrin kokoinen konttisäiliö nesteille (IBC = Intermediate Bulk Container). Johtokyky Johtokyky kuvaa veteen liuenneiden elektrolyyttien (ionien) kokonaismäärää ja sitä mitataan yksikössä mS/m (millisiemens/metri). Puhtaalla vedellä on huono johtokyky, mutta suola- ja muiden ainepitoisuuksien noustessa johtokyky kohoaa, kun ionimäärä liuoksessa kasvaa. Kondensoituminen Kondensoituminen (tiivistyminen) on aineen olomuodon muutosprosessi, jossa kaasumainen aine muuttuu nesteeksi joko tilavuuden muuttuessa (höyry) tai lämpötilan laskiessa (kaasu). Lauhdutin Lauhdutin on lämmönsiirrin, joka lauhduttaa höyryn tai kaasun nesteeksi. LC50 Pitoisuus, jossa tarkasteltava aine koeajan kuluessa tappaa puolet koeeliöistä. Log Pow Oktanoli-vesi jakautumiskerroin, joka kuvaa tasapainotilassa muodostuvien aineen pitoisuuksien suhdetta oktanolin ja veden välillä. Korkean log Pow arvon (yli 3) omaava aine on niin rasvahakuinen, että se on mahdollisesti 6 pitoisuus, joka on laskettu ENVIRON myös biologisesti kertyvä. Lämpökuorma Jäähdytysvedestä aiheutuva lämpövaikutus pintaveteen. Märkälujahartsi Käytetään paperiteollisuudessa parantamaan tuotteen veden pidätyskykyä. Orsivesi Varsinaisen pohjaveden yläpuolelle, läpäisemättömän kerroksen päälle, muodostunut uusi pohjavesivarasto. Panosprosessi Reaktorisäiliössä tapahtuva tuotantoprosessi, jossa valmistetaan tuotetta yksi panos kerrallaan vastakohtana jatkuvalle tuotannolle. pH Happamuutta/ emäksisyyttä kuvaava yksikkö. Mitä alhaisempi pH, sitä happamampi aine. Polyaminoamidi (PAA) Uuden tuotannon välituote, jota käytetään märkälujahartsin tuotannossa raaka-aineena. Puoliintumisaika Aika, jonka kuluessa puolet aineesta on hajonnut Päiväsäiliö Pienempi kemikaalisäiliö, josta syötetään tuotannossa käytettäviä kemikaaleja prosessiin. Päiväsäiliöitä täytetään tarvittaessa varsinaisista kemikaalien varastosäiliöistä. TUKES Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on viranomainen, joka valvoo teknistä turvallisuutta ja vaatimustenmukaisuutta sekä kuluttaja- ja kemikaaliturvallisuutta Suomessa. Selkeytyksen apuaine Tehostaa liuoksessa olevien Vedenpuhdistuskemikaali. Suurin sallittu pitoisuus (Maximum allowable concentration) Kemikaalin toksisuustietojen perusteella määritelty korkein pitoisuus ympäristössä. Suurimman sallitun pitoisuuden ylittyessä aineesta aiheutuu haitallisia vaikutuksia ympäristöön. Vesipesuri Ilmapäästöjen puhdistusmenetelmä, jossa päästöissä olevat haitta-aineet liukenevat veteen. Viskositeetti Viskositeetti on suure, joka kuvaa nesteen kykyä vastustaa virtaamista. Yleisesti se käsitetään nesteen "paksuudeksi" tai nesteen kaatamista vastustavaksi ominaisuudeksi. kiintoainepartikkeleiden laskeutumista. Vaaralausekkeet: H200–H299 Fysikaalisiin vaaroihin liittyvät vaaralausekkeet H300–H399 Terveydelle aiheutuviin vaaroihin liittyvät vaaralausekkeet H400–H499 Ympäristövaaroihin liittyvät vaaralausekkeet Vaaralausekkeiden ja varoitusmerkkien selitykset kokonaisuudessa internetissä mm.: http://www.ttl.fi/ova/varoitusmerk_CLP.html 7 ENVIRON 1 Johdanto Kemira Oyj:n Vaasassa sijaitseva kemikaalitehdas suljettiin vuoden 2014 alussa. Vaasan tehtaalla tuotettiin mm. märkälujahartsia ja selkeytyksen apuainetta. Kemira Chemicals Oy suunnittelee käynnistävänsä märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen tuotannon Sastamalassa sijaitsevalla tehtaallaan, jotta tuotteiden tuotanto säilyisi Suomessa. Jos tuotantoa ei siirretä Sastamalaan, märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen tuotanto Suomessa päättyy kokonaan. Tässä ympäristövaikutuksessa arvioidaan märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen tuotannon siirtämisen ympäristövaikutuksia. Hanke, eli märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen tuotannon siirtäminen Sastamalan tehtaalle, täytyy arvioida YVA-lain ja YVA-asetuksen määrittelemällä tavalla, sillä Sastamalan kemikaalitehdas on YVA-asetuksen hankeluettelon kohtien 6) d) ja 6) e) mukainen laitos. Ympäristövaikutusten arvioinnin hankevastaavana toimii Kemira Chemicals Oy ja arvioinnin yhteysviranomaisena toimii Pirkanmaan ELY-keskus. Konsulttina ja tämän arviointiselostuksen kirjoittajana toimii ENVIRON Corporation Finland Oy. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tavoitteena on arvioida ympäristövaikutuksiltaan merkittävien hankkeiden ympäristövaikutuksia ja mahdollisuuksia vähentää haitallisia vaikutuksia sekä mahdollistaa kansalaisten osallistuminen hankkeen suunnitteluun ja päätöksentekoon. Tässä hankkeessa on keskitytty erityisesti vaarallisten kemikaalien käsittelyyn ja varastointiin liittyviin riskeihin ympäristölle sekä ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle. Tässä arviointiselostuksessa arvioidaan kahta toteutusvaihtoehtoa: • • Vaihtoehto 0: Tuotanto Sastamalassa jatkuu nykyisellään. Vaasan tehdas lakkautetaan. Vaihtoehto 1: Märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen tuotanto siirtyy Vaasan tehtaalta Sastamalan tehtaalle. Tässä ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on kuvattu hanke sekä sen liittyminen muihin lupiin, hankkeisiin ja ohjelmiin (kappale 3); ympäristövaikutusten arviointimenettelyn vaiheet ja kansalaisten osallistuminen (kappale 4); hankkeen tekninen kuvaus ja hankkeeseen liittyvät päästöt (kappale 5); hankkeen ympäristövaikutukset normaalitilanteessa (kappale 6); hankkeen ympäristövaikutukset poikkeustilanteissa (kappale 7); suunnitelmat edellisissä luvuissa mainittujen ympäristövaikutusten estämiseksi ja lieventämiseksi (kappale 8); sekä lopuksi, arvio tunnistettujen ympäristövaikutusten merkittävyydestä (kappale 9). Ympäristövaikutusten arvioinnissa on käytetty hyväksi julkisesti saatavilla olevaa tietoa ympäristön nykytilasta, hankevastaavan alustavia teknisiä suunnitelmia sekä olemassa olevia selvityksiä liittyen mm. Kokemäenjoen tilaan ja maaperän pilaantuneisuuteen tehdasalueella. Lisäksi osana ympäristövaikutusten arviointiprosessia on teetetty selvityksiä ja mallinnuksia hankkeen ympäristövaikutuksista poikkeustilanteissa, mukaan lukien vesistömallinnus päästön kulkeutumisesta Kokemäenjoessa, mallinnus ilmanpäästöjen leviämisestä vuoto- tai tulipalotilanteessa, vaaranarviointeja sekä riskianalyyseja. 8 ENVIRON 2 Tiivistelmä Hankekuvaus Kemira Chemicals Oy:n tuotantolaitos on toiminut Sastamalassa vuodesta 1939 lähtien. Sastamalan tuotantolaitos valmistaa sekä varastoi valkaisukemikaaleja, hienokemikaaleja ja veden puhdistuskemikaaleja. Sastamalan tehtaalla on Pirkanmaan Ympäristökeskuksen (nyk. Pirkanmaan ELY-keskus) myöntämä ympäristölupa. Kemira Chemicals Oy suunnittelee siirtävänsä märkälujahartsin (Fennostrength PA21) ja selkeytyksen apuaineen (Fennopol K770) sekä märkälujahartsin raaka-aineen polyaminoamidin (PAA) tuotannon Kemira Oyj:n Vaasan lakkautetulta tehtaalta Sastamalan tehtaalle, hienokemikaalitehtaan Rrakennukseen. Muu tuotanto Sastamalassa tulee jatkumaan entisellään. Tuotteiden valmistusmenetelmä Sastamalassa tulee olemaan sama kuin Vaasassa. Tuotannon siirtäminen Sastamalaan on hanke, jonka ympäristövaikutukset arvioidaan YVAlain (468/1994) ja YVA-asetuksen (713/2006) määrittelemän ympäristövaikutusten arviointimenettelyn mukaisesti Ympäristövaikutusten arviointi tehdään seuraavista vaihtoehdoista: • • Vaihtoehto 0: Tuotanto Sastamalassa jatkuu nykyisellään. Vaasan tehdas lakkautetaan. Vaihtoehto 1: Märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen tuotanto siirtyy Vaasan tehtaalta Sastamalan tehtaalle. Märkälujahartsi, polyaminoamidihartsi sekä selkeytyksen apuaine valmistetaan panosprosessina panosreaktorissa. Sastamalan tehtaan alueelle ei rakenneta uusia rakennuksia uutta tuotantoa varten vaan se sijoitetaan olemassa oleviin tuotantotiloihin. Tuotantorakennuksen (R-rakennus) ulkopuolelle rakennetaan säiliöalue kemikaaleille sekä kemikaalien lastaus- ja purkualue. Kemikaalien päiväsäiliöt sekä joitakin pienempiä kemikaalisäiliöitä (säkkitavara ja IBC-kontit) sijoitetaan tuotantotiloihin (R- ja TIrakennukseen). Säiliö- ja lastausalueen lisäksi tehdasalueelle rakennetaan uusi tieosuus kemikaalikuljetuksia varten, ja tehdasaluetta ympäröivää aitaa tullaan siirtämään Rrakennuksen kohdalla etelämmäs siten, että kemikaalisäiliöt mahtuvat aitauksen sisäpuolelle. Lisäksi Kemiantien itäreunalla oleva nykyinen aita siirretään tien länsipuolelle siten, että Kemiantien eteläinen osuus kulkee aidan sisäpuolella. Tätä tietä tullaan käyttämään uuden tuotannon kemikaalien kuljettamiseen. Tuotantolaitteisto tuodaan Sastamalaan pääosin Vaasan suljetulta tehtaalta. Hankkeen ympäristövaikutukset Ympäristövaikutusten arviointia varten on tehty selvitys ympäristön nykytilasta hankealueella ja sen ympäristössä. Vaikutusten arvioinnissa on selvitetty hankkeen vaikutuksia ympäristöön olemassa olevien selvitysten sekä vaikutusten arviointia varten tehtyjen selvitysten ja mallinnusten perusteella sekä asiantuntija-arviona. Arvioitavana olevan hankkeen ominaisuudet ja ympäristövaikutusten kannalta olennaiset tekijät on selvitetty alustavien suunnittelutietojen ja piirustusten perusteella. Lisäksi on tehty ympäristövaikutuksia koskevia riskinarviointeja. 9 ENVIRON Valtaosa vaikutuksista on vähäisiä ja rajoittuu laitosalueen välittömään läheisyyteen tai enintään noin kilometrin etäisyydelle. Häiriö- tai onnettomuustilanteissa vaikutusalue voi olla laajempi. Arvioinnissa onkin käsitelty erityisesti uusien kemikaalien aiheuttamia riskejä sekä päästöjä mahdollisissa häiriötilanteissa. Arvioinnissa on huomioitu lähellä sijaitsevat herkät kohteet, kuten Pehulan ja Äetsänmäen asuinalueet palveluineen, Kokemäenjoen vesistö, Karhiniemen raakavedenottamo, sekä vaikutusalueella olevat NATURA 2000 -alueet. Rakentamisen aikaiset vaikutukset Sastamalan tehdasalueella on tehty useita maaperä- ja pohjavesitutkimuksia, ja alue on todettu paikoittain pilaantuneeksi elohopealla aikaisemman tehdastoiminnan johdosta. Rakennettavalla säiliö- ja lastausalueella ei kuitenkaan ole todettu yli ylemmän ohjearvon ylittäviä elohopeapitoisuuksia, eikä rakentamisella siten ole tällä alueella vaikutuksia pilaantuneisuuteen tai sen mahdolliseen leviämiseen. Uuden rantaan sijoitettavan tieosuuden alueella on todettu paikallisesti elohopeapitoisuuksia, jotka ylittävät ylemmän ohjearvon, mutta korkeimmat pitoisuudet sijaitsevat alueella, missä tien rakentamiseen ei vaadita maankaivutoimenpiteitä. Jos kaivutoimenpiteitä vaaditaan, pitää kaivussa huomioida mahdollinen elohopean huuhtoutuminen. Kaikki rakennettavat alueet ovat tällä hetkellä päällystämättömiä, ja niiden päällystäminen voi vähentää orsiveden muodostumista ja siten elohopean huuhtoutumista jokeen. Hankkeen rakennustyöt vähentävät jonkin verran kasvillisuutta tehdasalueen sisäpuolella. Rakennustöillä ei arvioida olevan vaikutuksia kasvillisuuteen ja eläimistöön tehdasalueen ulkopuolella. Melu ja liikenne lisääntyvät hankealueella väliaikaisesti rakentamistöistä johtuen, mistä voi aiheutua vähäisiä ja lyhytaikaisia vaikutuksia hankealueen läheisyydessä. Uuden tuotannon aiheuttamat vaikutukset normaalitilanteessa Kemikaalien varastoalueen ja tieosuuden rakentaminen sekä raskaiden ajoneuvojen aiheuttama liikenne rannassa muuttavat valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltua maisemaa Kokemäenjoelle ja sen etelärannalle päin jonkin verran. Rantaan sijoitettavat rakenteet ja liikenne ovat kuitenkin osa Sastamalan tehtaan teollista aluekokonaisuutta, joten uusien rakenteiden maisemavaikutukset jäävät vähäisiksi. Tehtaan jäähdytysvedenotto Kokemäenjoesta kasvaa noin 2 % ja lämpökuorman voidaan arvioida kasvavan suurin piirtein samassa suhteessa. Jäähdytysvesien purkupaikka pysyy ennallaan, joten vaikutusalue ei muutu. Jäähdytysvesien lisääntymisellä ei arvioida olevan vaikutuksia Kokemäenjoen vedenlaatuun. Lisääntyneellä lämpökuormalla on nykytilanteeseen verrattuna vähäinen lämmittävä vaikutus, jonka arvioidaan kohdistuvan välittömästi purkupaikan läheisyyteen. Verrattuna nykytilanteeseen vaarallisen jätteen määrä lisääntyy hankkeen myötä noin 59 %. Vaarallisen jätteen määrän lisäystä voidaan pitää kohtalaisen suurena. Ei-vaarallisen jätteen määrän lisäystä voidaan pitää vähäisenä (16 %). Uudessa tuotannossa syntyvistä eivaarallisista jätejakeista jopa 100 % pystytään kierrättämään, joten hanke ei lisää tai lisää hyvin vähäisesti kaatopaikkajätteen määrää. Vaarallisten aineiden kuljetukset (raaka-aineet ja lopputuotteet) lisääntyvät Sastamalan tehtaalla noin 5 % nykytilanteeseen verrattuna. Muiden kuljetusten (tavara- ja 10 ENVIRON jätekuljetusten) määrän arvioidaan lisääntyvän hyvin vähäisesti (noin 1 prosentilla). Liikennemäärien lisäys verrattuna nykytilanteeseen arvioidaan vähäiseksi. Koska uuteen tuotantoon liittyviä kuljetuksia on vuositasolla noin 550 kappaletta eli vuorokautta kohden 1-2 kappaletta, arvioidaan liikennevaikutusten olevan vähäisiä Kemiantien, Päätien ja Äetsäntien ulkopuolella ja sekoittuvan muuhun liikenteeseen. Kemira Chemicals Oy ohjeistaa kuljettajia kiertämään Pehulan keskusta-alueen turvallisuussyistä. Tehdasalueella otetaan käyttöön yksisuuntainen ajoreitti, jolla parannetaan liikenneturvallisuutta. Kemiantien eteläpään sulkeminen henkilöautoliikenteeltä vähentää henkilöautoliikennettä myös Kemiantien pohjoisosassa, ja parantaa siten liikenneturvallisuutta Kemiantiellä. Kolmen sivutien yhteys Kemiantielle suljetaan Kemiantien eteläpäässä, mikä vaikuttaa noin kymmeneen asuinrakennuksen sekä Kemiantien eteläpäässä sijaitsevan kerhotalon ajojärjestelyihin. Häiriö- ja onnettomuustilanteet Merkittävimmät mahdolliset vaikutukset hankkeesta ovat onnettomuusriskit kemikaalien käsittelyyn ja varastointiin liittyen. Suuremman kemikaalivuodon sattuessa tehdasalueella ja vuodon päätyessä jokeen sadevesiviemärin kautta tai pintavaluntana, ovat suorat vaikutukset Kokemäenjoen vesieliöstöön, ihmisten terveyteen (uimarannan tai Karhiniemen vedenottamon kautta) ja välillisesti joen virkistyskäyttöön mahdollisia. Päästön Kokemäenjokeen ei arvioida aiheuttavan hengenvaaraa tai pysyviä vaikutuksia ihmisten terveydelle. Olennaista terveysvaikutusten estämisessä on toimiva hätätiedotus Karhiniemen vedenottamolle ja viranomaisten kautta lähiasukkaille. Mahdollisen vaikutuksen vesiympäristöön arvioidaan olevan voimakkuudeltaan keskisuuri, sillä se on tilapäinen ja lyhytaikainen, mutta voi aiheuttaa paikallista laajemmalle alueelle ulottuvaa luonnonympäristön heikkenemistä. Se ei kuitenkaan uhkaa vaikutuskohteen eheyttä pitkällä aikavälillä. Ympäristön arvioidaan palautuvan mahdollisen onnettomuuden aiheuttamista muutoksista ennalleen. Tehdasalueella mahdollisesti tapahtuvasta tulipalosta aiheutuvilla ilmapäästöillä on vaikutusta tehdasalueen työntekijöihin ja lähialueella asuviin ihmisiin. Vaikutuksen voimakkuuden arvioidaan olevan keskisuuri, sillä se on tilapäinen ja lyhytaikainen, mutta voi aiheuttaa paikallista laajemmalle alueelle ulottuvia terveysvaikutuksia ja luonnonympäristön heikkenemistä. Se ei kuitenkaan uhkaa ihmisten terveyttä tai luonnonympäristöä pitkällä aikavälillä. Olennaista terveysvaikutusten estämisessä ja minimoinnissa on toimiva hätätiedotus viranomaisten kautta lähiasukkaille. Suuronnettomuuden todennäköisyys tehdasalueella on pieni, ja onnettomuuksia pyritään estämään ja lieventämään teknisillä toimenpiteillä sekä henkilökunnan kouluttamisella. 11 ENVIRON Esimerkkejä toimenpiteistä kemikaalivuotojen estämiselle ja lieventämiselle ovat: • • • • • • • Riittävät vuotojen keräysjärjestelmät (130 % suurimman säiliön tilavuudesta); Vuodonilmaisimet ja pinnan mittaus keräysjärjestelmissä; Säiliöiden ja suojalaitteiden toimivuuden säännölliset tarkastukset; Sadevesiviemäreiden sulkumahdollisuus sulkuventtiileillä; Kokemäenjoen rannan ja ajoreitin väliin rakennettava maavalli; Säiliöiden vuotoaltaiden tyhjennyksen yhteydessä tehtävä pH-mittaus; ja Hätätiedotus suoraan Karhiniemen vedenottamolle sekä viranomaisten kautta lähialueen asukkaille. Tulipalojen estämiseen ja vaikutusten lieventämiseen käytetään seuraavia toimenpiteitä: • Painelaite-, ATEX- ja kemikaalilainsäädännön noudattaminen; • • Ennaltaehkäisevä palontorjunta, mm. turvaetäisyydet säiliöalueelta rakennuksiin; Tuotantorakennuksessa automaattinen sammutusjärjestelmä ja säiliöalueella käsisammuttimet sekä paloilmoitin; • Tehtaan alkusammutusryhmän valmius toimia tulipalo- tai vuototilanteessa ja sammutusvesien talteenottosuunnitelma; ja Hätätiedotus ja pelastustoimenpiteet suojaetäisyyksien sisään jäävillä alueilla. • Johtopäätökset Ympäristövaikutusten arvioinnissa hankkeen ei todettu aiheuttavan mitään niin merkittäviä kielteisiä ympäristövaikutuksia, ettei niitä voisi hyväksyä tai lieventää hyväksyttävälle tasolle. Hankkeen suunnittelussa tulisi kuitenkin panostaa haitallisten vaikutusten ehkäisyyn ja lieventämiseen, erityisesti onnettomuusriskien osalta. Onnettomuusriskeistä aiheutuvien vaikutusten arvioitiin olevan keskisuuria, mutta ne ovat hallittavissa riittävillä suojatoimenpiteillä. Hankkeen toteuttamisella on positiivisia työllisyysvaikutuksia ja hankkeen toteuttamisella varmistetaan, että kyseisten kemikaalien tuotanto pysyy Suomessa. Vaasan tehdas, jossa kemikaaleja valmistettiin aikaisemmin, suljettiin helmikuussa 2014. Tiedotus ja osallistuminen YVA-menettely on kaikille avoin prosessi, johon lähialueen asukkailla ja muilla asianomaisilla on mahdollisuus osallistua. Asianomaiset voivat osallistua hankkeeseen esittämällä näkemyksensä yhteysviranomaisena toimivalle Pirkanmaan ELY-keskukselle, Kemiran hankevastaavalle ja YVA-konsultille. Ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta järjestettiin kaikille kiinnostuneille yleisötilaisuus 10.3.2014 Sastamalan tehdasalueella. Yleisötilaisuudessa esiteltiin ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kulku sekä ympäristövaikutusten arviointiohjelman sisältö, ja keskustelua käytiin uuteen tuotantoon liittyvistä riskeistä ja vaikutuksista. Toinen yleisötilaisuus järjestetään kesälomakauden jälkeen 6.8.2014, kun yhteysviranomainen on asettanut YVA-selostuksen nähtäville. Yleisötilaisuudessa käydään läpi selostuksessa esitetyt keskeiset arviointitulokset, joista yleisöllä on mahdollisuus esittää kysymyksiä ja mielipiteitä. 12 ENVIRON 3 Hankkeen kuvaus ja aikataulu Arvioitavana hankkeena on märkälujahartsin (Fennostrength PA21) ja selkeytyksen apuaineen (Fennopol K770) valmistuksen siirtäminen Kemira Oyj:n Vaasan kemikaalitehtaalta Kemira Chemicals Oy:n kemikaalitehtaalle Sastamalassa. 3.1 Hankkeesta vastaava YVA-menettelyn hankevastaava on Kemira Chemicals Oy. Kemira Chemicals Oy syntyi, kun Kemira osti Finnish Chemicals Oy:n vuonna 2005. Vuonna 2009 yrityksen nimi muutettiin Kemira Chemicals Oy:ksi. Nykyään Sastamalan tehtaalla on noin 150 työntekijää. Kemira Chemicals Oy:llä on kemikaalien tuotantolaitoksia Sastamalan lisäksi Joutsenossa, Oulussa Kuusankoskella sekä Ruotsin Helsingborgissa. Kemira Chemicals Oy on osa Kemira Oyj:tä, jolla on toimintaa yhteensä 40 maassa. Kemiran toiminta keskittyy vesi-intensiiviseen teollisuuteen, kuten massa- & paperi-, öljy- & kaasu- ja kaivosteollisuuteen sekä vedenkäsittelyyn. 3.2 Hankkeen tavoitteet Hankkeen tavoitteena on varmistaa märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen tuotannon säilyminen Suomessa Kemiran Vaasan kemikaalitehtaan toiminnan päätyttyä. Vaasan tehdas suljettiin helmikuussa 2014. Jos hanketta ei toteuteta, märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen tuotanto loppuu Kemiran Suomen tehtaissa. Tuotannon pysyminen Suomessa on Kemiralle tärkeää, sillä märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen nykyiset asiakkaat ovat pääosin eteläisessä Suomessa, ja tuotteiden kuljettaminen Suomeen ulkomailta ei olisi taloudellisesti järkevää korkeiden rahtikustannusten takia. Lisäksi Venäjän markkinat ovat hyvin saavutettavissa Suomesta käsin. 3.3 Arvioitavat vaihtoehdot Ympäristövaikutusten arvioinnissa on aina vähintään kaksi vaihtoehtoa: 0-vaihtoehto (hanketta ei toteuteta) sekä yksi tai useampi vaihtoehto, joissa hanke toteutetaan vaihtoehtoisilla tavoilla. Tässä arviointimenettelyssä on kaksi vaihtoehtoa: • • Vaihtoehto 0: Tuotanto Sastamalassa jatkuu nykyisellään. Vaasan tehdas lakkautetaan. Vaihtoehto 1: Märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen tuotanto siirtyy Vaasan tehtaalta Sastamalan tehtaalle. Ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa kuvattiin Sastamalan tehtaan toiminta nykytilanteessa (vaihtoehto 0) sekä esitettiin alustava vertailu vaihtoehdon 0 ympäristövaikutuksista verrattuna vaihtoehdon 1 ympäristövaikutuksiin. Tässä arviointiselostuksessa esitetään vaihtoehdon 1 ympäristövaikutukset aiempaa tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin, käyttäen vertailutilanteena vaihtoehtoa 0. 13 ENVIRON 3.4 Suunnittelu- ja toteutusaikataulu Hankkeen suunnittelu käynnistyi syksyllä 2013 ja ympäristövaikutusten arviointimenettely käynnistyi tammikuussa 2014. Hankkeen tekninen suunnittelu valmistui huhtikuussa 2014. Tavoitteena on, että rakennustyöt voidaan aloittaa heinäkuussa 2014 ja tehdas käynnistyisi tammikuussa 2015 alussa sillä edellytyksellä, että hankkeelle myönnetään tarvittavat luvat. 3.5 Hankkeen sijainti Kemira Chemicals Oy:n Sastamalan tehdas sijaitsee Pehulan kylässä, Sastamalan kunnassa (ent. Äetsän kunta) (Kuva 1). Pehulan kylä sijaitsee noin 60 kilometriä Tampereen keskustasta lounaaseen ja noin 55 kilometriä Porin keskustasta kaakkoon. Sastamalan tehdas sijaitsee kiinteistöillä 790–534-6-4, 790–534-1-26, 790–534-6-1, 790–534-5-2 ja 790– 534-3-13. Kaikki kiinteistöt omistaa Nokia Assets Management Oy. Kokemäenjoki rajaa kiinteistöä idässä ja etelässä. Pehulan kylän keskusta sijaitsee välittömästi tehdasalueen länsipuolella. Etäisyys tehdasalueelta Pori-Tampere – radalle on noin 0,5 kilometriä ja kantatielle nro 12 (Huittinen-Tampere) noin 1,5 kilometriä. Lähimmät naapurikaupungit, Sastamalan taajama Vammala sekä Huittinen, sijaitsevat kumpikin noin 15 kilometrin etäisyydellä Sastamalan tehtaasta. Vaasan tehtaalta siirrettävä tehdastoiminta sijoitettaisiin Kemira Chemicals Oy:n nykyisen tehdasalueen rajojen sisäpuolelle, alueen eteläpäätyyn. Tehdasalue Uusi tuotanto Kuva 1. Tehdasalueen sijainti ja kiinteistön rajat (lähde: Paikkatietoikkuna). 14 ENVIRON 3.6 Hankkeen vaatimat luvat ja päätökset 3.6.1 Ympäristölupa Sastamalan tehtailla on Pirkanmaan ympäristökeskuksen 16.6.2006 myöntämä ympäristölupapäätös (dnro PIR-2004-Y-229–111). Lupa korvasi Pirkanmaan ympäristökeskuksen 31.3.2001 myöntämän ympäristöluvan hienokemikaalitehtaalle (dnro 1998-Y-0221-111) sekä Pirkanmaan ympäristökeskuksen 21.11.2000 myöntämän ympäristöluvan Äetsän (nyk. Sastamalan) toimipaikalle lukuun ottamatta hienokemikaalitehdasta (dnro 1998-Y-0221-111). Luvassa määrättiin tehtäväksi hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi 31.12.2012 mennessä. Vaadittu hakemus toimitettiin 5.10.2012 päivätyllä saatteella ja odottaa viranomaisten päätöstä. Hakemukseen on sittemmin toimitettu täydennyksiä liittyen märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen tuotantoon. Hakemuksen käsittely tapahtuu rinnakkain ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kanssa, mutta päätös ympäristöluvasta tehdään vasta, kun arviointimenettely on saatettu päätökseen. 3.6.2 Kemikaaliluvat ja Tukesin päätökset Euroopan Unionin neuvosto on säätänyt direktiivin 96/82/EY (muutos 2003/105/EY) vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta (nk. SEVESO II – direktiivi). Direktiiviä sovelletaan liitteen I määritelmien mukaisiin vaarallisten aineiden tuotantoja varastointilaitoksiin. Direktiivissä säädetään kyseisten laitosten toiminnanharjoittajien velvoitteista, mm. toimintaperiaateasiakirjan, turvallisuusselvityksen ja pelastussuunnitelman laatimisesta. Sastamalan kemikaalitehdas kuuluu direktiivin 96/82/EY liitteen I määritelmän mukaisiin kohteisiin (eli tehdas on laajamittaisesti kemikaaleja ja on siten velvollinen laatimaan edellä mainitut asiakirjat. Suomessa direktiivi on pantu käytäntöön kemikaaliturvallisuuslaissa (390/2005), Valtioneuvoston asetuksessa vaarallisten kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin valvonnasta (855/2012) sekä Valtioneuvoston asetuksessa vaarallisten kemikaalien teollisen käytön ja varastoinnin turvallisuusvaatimuksista (856/2012). Suomessa kemikaali- ja räjähdelaitosten valvonnasta vastaa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto eli Tukes. Tukes edellyttää, että uudelle laajamittaista teollista käsittelyä ja varastointia harjoittavalle tuotantolaitokselle haetaan lupa Tukesilta. Sastamalan tehtaalla on lukuisia voimassaolevia Tukesin päätöksiä vaarallisten kemikaalien käsittelyyn ja varastointiin liittyen. Päätökset on lueteltu 2.11.2010 päivätyssä turvallisuusselvityksessä. Märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen tuotannolle on haettu TUKESin kemikaalilupaa huhtikuussa 2014. Tehtaan turvallisuusselvitystä, toimintaperiaateasiakirjaa ja pelastussuunnitelmaa päivitetään märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen tuotannon osalta päivitetään parhaillaan. Tukesille päivitetty turvallisuusselvitys pyritään lähettämään vuoden 2014 loppuun mennessä. 3.6.3 Rakennuslupa Hanke sijoitetaan tehdasalueelle, joka on asemakaavassa merkitty teollisuusrakennusten korttelialueeksi (TT). Hanke on voimassa olevan kaavan mukainen. Uusi tuotanto sijoitetaan 15 ENVIRON olemassa olevaan tehdasrakennukseen, mutta rakennuksen ulkopuolelle rakennetaan säiliöalue, allastettu lastausalue ja osittain uusi tieosuus. Uusia rakenteita varten haetaan Sastamalan kaupungin rakennusvalvontaviranomaiselta lupa ja hakemukseen tulee maankäyttö- ja rakennuslain 132§ mukaan liittää ympäristövaikutusten arviointiselostus. 3.6.4 Vesilupa Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä sovelletaan vesilakia (587/2011). Sastamalan tehdas on jättänyt aluehallintovirastolle hakemuksen vesilain mukaisesta luvasta. Lupa koskee jäähdytysvesiputken pysyttämistä nykyisissä paikoissaan sekä jäähdytysveden johtamista Kokemäenjoesta Sastamalan tehtaalle. Kemira Chemicals Oy haki lupaa 50 000 000 m3 suuruiselle jäähdytysveden otolle vuositasolla. Lupahakemus on vireillä Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa. Lupahakemuksen kuulutus päättyi 31.3.2014. Syyskuussa 2013 jätetty lupahakemus kattaa myös märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen tuotannon jäähdytysvesitarpeen, joten hankkeen toteutuessa vesilain mukaiseen lupaan ei tarvita muutosta. 3.6.5 Muut luvat Sastamalan kemikaalitehdas ei tarvitse päästökauppalain (311/2011) mukaista päästölupaa, eikä toteutettava märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen siirtohanke vaikuta luvan tarpeeseen. Hankkeen toteuttaminen ei edellytä muita merkittäviä lupia. 3.7 Liittyminen muihin hankkeisiin, suunnitelmiin ja ohjelmiin 3.7.1 Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma Vesienhoitolaki (1299/2004) edellyttää Suomessa, että jokaiselle vesienhoitoalueelle laaditaan vesienhoitosuunnitelma, joka tarkastetaan kuuden vuoden välein. Suunnitelma on perusta vesienhoitoalueella tehtävälle vesiensuojelulle. Suunnitelma sisältää yhteisen näkemyksen koko vesienhoitoalueen vesiensuojelun ongelmista sekä niiden ratkaisukeinoista. Sastamalan tehdasalue kuuluu Kokemäenjoen-SaaristomerenSelkämeren vesienhoitoalueeseen, jolle on voimassa vuoteen 2015 tehty vesienhoitosuunnitelma. Vuonna 2009 julkaistun vesienhoitosuunnitelman kokosivat LänsiSuomen ympäristökeskus, Lounais-Suomen ympäristökeskus, Pirkanmaan ympäristökeskus, Hämeen ympäristökeskus ja Keski-Suomen ympäristökeskus. Vesiensuojelun ja –hoidon valtakunnallinen ja Euroopan Unionin laajuinen tavoite on, että jokien, järvien, rannikkovesien ja pohjavesien vähintään hyvä tila saavutettaisiin vuoteen 2015 mennessä. (Länsi-Suomen ympäristökeskus, Lounais-Suomen ympäristökeskus, Pirkanmaan ympäristökeskus, Hämeen ympäristökeskus ja Keski-Suomen ympäristökeskus 2009). Parhaillaan on valmisteilla uusi vesienhoitosuunnitelma vuosille 2016–2021. Vesienhoitosuunnitelman kokoaa tällä kertaa Etelä-Pohjanmaan Elinkeino-, Liikenne- ja Ympäristökeskus. (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 2012). 16 ENVIRON Vuonna 2009 julkaistussa vesienhoitosuunnitelmassa ehdotetaan pintavesien osalta toimenpiteenä, että teollisuudessa keskityttäisiin ensisijaisesti parantamaan ympäristöriskien hallintaa, erityisesti rannikkoalueilla ja Kokemäenjokilaaksossa, missä myös Sastamalan tehdas sijaitsee. (Länsi-Suomen ympäristökeskus et al. 2009). Vesienhoitoalue on jaettu vesienhoitosuunnitelmassa 23 osa-alueeseen. Sastamalan tehdasalue kuuluu osa-alueeseen ’Kokemäenjoen alaosa Loimijoki’. Vesienhoitosuunnitelmassa kyseisen alueen keskeiseksi ongelmaksi todetaan hajakuormituksen aiheuttama jokialueiden rehevöityminen. Alueelle keskeistä on myös Kokemäenjoen voimakas patoaminen ja säännöstely, minkä vuoksi kyseinen vesistöalue on nimetty voimakkaasti muutetuksi vesistöksi. Alueen pintavesistöjen tila oli vuonna 2009 tyydyttävä tai välttävä. Kokemäenjoen alaosa – Loimijoki –osa-alueella on merkittäviä tulvariskialueita, mutta Sastamalan tehdasalue ei sijaitse näillä alueilla. Kyseistä aluetta koskevissa toimenpideohjelmissa on todettu, että pintavesien hyvän tilan saavuttamiseksi ja hyvän tilan turvaamiseksi on keskeistä vähentää alueen ravinne- ja kiintoainekuormitusta, erityisesti maatalouden kuormitusta. Lisäksi ehdotetaan, että haja-asutuksen jätevesikuormitusta vähennettäisiin laajentamalla viemäriverkostoja ja rakentamalla uusia siirtoviemäreitä. Muita toimenpideohjelmissa esitettyjä toimenpiteitä ovat rehevöityneiden järvien kunnostaminen, virtavesien elinympäristökunnostukset, kalankulkua helpottavat toimenpiteet sekä säännöstelykäytännön kehittäminen. (Länsi-Suomen ympäristökeskus et al. 2009) 3.7.2 Pirkanmaan maakunnan hankkeet Pirkanmaan maakunnalla on maakuntasuunnitelma vuoteen 2025 ja maakuntaohjelma vuosille 2011-2014. Maakuntasuunnitelma on pohja maakunnan kehittämistä koskeville toimeenpano-ohjelmille. Se sisältää tavoitteet Pirkanmaan alueelliselle kehitykselle. Maakuntaohjelma konkretisoi maakuntasuunnitelman tavoitteet lähivuosille ja sisältää keskeisiä toimenpiteitä. Vuosien 2011-2014 maakuntaohjelmassa on neljä kehittämiskokonaisuutta: elinkeinot ja yrittäminen; osaaminen ja työvoima; infrastruktuuri; sekä asuminen, elinympäristöt ja palvelut. Elinkeinoihin ja yrittämiseen liittyen maakuntaohjelmassa tuodaan esiin, että yritysten liiketoiminnan uudistumista ja yritysten erikoistumista on tuettava. Myös liiketoiminnan tutkimus- ja osaamislähtöisyyttä halutaan vahvistaa. Pirkanmaan liitossa valmistellaan parhaillaan samanaikaisessa prosessissa uutta maakuntasuunnitelmaa ja maakuntaohjelmaa, jotka muodostavat yhden kokonaisuuden, Pirkanmaan maakuntastrategian. Maakuntastrategia tähtää vuoteen 2040 ja strategian luonnos on nimeltään ’Rohkee, mutta sopii sulle’. Maakuntastrategian keskeisiä teemoja ovat älykäs erikoistuminen ja elinkeinorakenteiden uudistuminen; yksilön, perheiden ja yhteisöjen toimiva ja turvallinen arki; sekä luonnonvarojen kestävä käyttö ja hyvinvoiva ympäristö. Muita Pirkanmaan alueelliseen kehittämiseen tähtääviä ohjelmia ovat mm. vuonna 2011 julkaistu Pirkanmaan ympäristöohjelma ja vuonna 2007 julkaistu energiaohjelma. Parhaillaan on valmisteilla Pirkanmaan ilmasto- ja energiastrategia, joka tulee korvaamaan aikaisemman energiaohjelma ja Tampereen seudun ilmastostrategian. 17 ENVIRON Pirkanmaan Liiton vuonna 2011 julkaisemassa ympäristöohjelmassa asetetaan tavoitteita vuoteen 2030 ja esitetään tavoitteita tukevat toimenpiteet vuosille 2011-2016. Ohjelman keskeisiä tavoitteita ovat kestävän yhdyskuntarakenteen luominen päästöjen hillitsemiseksi ja materiaalien käytön tehostamiseksi; ympäristötietoisuuden lisääminen kodeissa, kouluissa ja työpaikoilla; sekä ympäristövastuullisen elinkeinotoiminnan harjoittaminen käyttämällä uusiutuvia energianlähteitä ja vähentämällä ilmaan, veteen ja maaperään kohdistuvia päästöjä. Ympäristöohjelma sisältää neljä strategista tavoitetta liittyen ympäristövastuullisen elinkeinotoiminnan kehittämiseen, sekä kolmetoista toimenpide-ehdotusta, joilla näihin strategisiin tavoitteisiin päästään. Strategiset tavoitteet ympäristövastuullisen elinkeinotoiminnan kehittämiseksi ovat: 1. Ekotehokas elinkeinotoiminta: materiaali- ja energiatehokkuus sekä fossiilisten energialähteiden korvaaminen uusiutuvilla polttoaineilla. 2. Ympäristöliiketoiminnan toimintaedellytyksien parantaminen Pirkanmaalla. 3. Elinkeinotoiminnan ympäristökuormituksen merkittävä vähentäminen: ilma-, vesi- ja maaperäpäästöjen sekä maisemaan ja asukkaisiin kohdistuvien vaikutuksien ehkäiseminen. 4. Ekosysteemipalveluiden turvaaminen pysäyttämällä luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen. 3.7.3 Sastamalan kaupungin kaavoitus ja strategia Varsinainen Sastamalan tehdas sijaitsee kiinteistöillä, jotka ovat Turun ja Porin lääninhallituksen 26.10.1984 vahvistamassa asemakaavassa merkitty teollisuusrakennusten korttelialueeksi (TT). Muita tehdasalueeseen kuuluvia rakennuksia sijaitsee varsinaisen tehtaan länsipuolisella kiinteistöllä, jotka on samassa asemakaavassa merkitty ympäristöhäiriöitä aiheuttamattomien teollisuusrakennusten korttelialueeksi (TY). (Sastamalan asemakaavayhdistelmä. Luettu 29.4.2014.) Sastamalan kaupungin kaavoitusarkkitehti Timo Silomaan mukaan Sastamalan tehtaan toiminnan laajentaminen ei edellytä voimassa olevien kaavojen muuttamista, sillä nykyinen kaava mahdollistaa teollisen toiminnan ja varastoinnin. Silomaan mukaan Pehulan alueelle ei ole suunnitteilla uusia kaavoitushankkeita tai vanhojen asemakaavojen päivityksiä. Noin kaksi vuotta sitten Pehulan alueen asemakaavoista tehtiin ajanmukaisuuden arviointi, jossa todettiin, että asemakaavat ovat ajan tasalla. Ajanmukaisuuden arviointi tehdään keskimäärin 5-7 vuoden välein. (Silomaa 2014). Sastamalan kaupunki julkaisi marraskuussa 2013 strategian, joka tähtää vuoteen 2020. ’Hyvän elämän Sastamala’ –nimisessä strategia esitetään visio Sastamalasta vuonna 2020 sekä listataan strategisia tavoitteita, joiden avulla visio voidaan saavuttaa. Strategisia tavoitteita ovat: elämänhallinnan edistäminen, turvallinen kasvun ja opin polku, yritystoiminnan edellytysten kehittäminen, vetovoiman vahvistaminen sekä tasapainoinen talous. 18 ENVIRON 4 4.1 Ympäristövaikutusten vuorovaikutus arviointimenettely ja Arviointimenettelyn lähtökohta ja vaiheet Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tavoitteena on arvioida ympäristövaikutuksiltaan merkittävien hankkeiden ympäristövaikutuksia ja mahdollisuuksia vähentää haitallisia vaikutuksia sekä mahdollistaa kansalaisten osallistuminen hankkeen suunnitteluun ja päätöksentekoon. Menettelyn kulku ja sisältö on määritelty YVA-laissa (468/1994) ja – asetuksessa (713/2006). Kemiran Sastamalassa toimiva kemikaalitehdas on YVA-asetuksen (713/2006, 6§:n 1. momentti) hankeluettelon kohtien 6) d) (liuottimien tai liuottimia sisältävien aineiden käyttö laitoksessa on vähintään 1000 tonnia vuodessa) ja 6) e) (vaarallisia kemikaaleja laajamittaisesti valmistava tehdas) perusteella. Hankeluettelon kohdan 6) e) tarkoittamat laitokset on määritelty vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetussa laissa (390/2005). YVA-menettelyssä on kaksi vaihetta: arviointiohjelmavaihe sekä arviointiselostusvaihe. Vaiheet sekä osapuolten kesken sovittu aikataulu on esitetty alla olevassa kuvassa (Kuva 2). Arviointimenettely alkaa YVA-ohjelma toimitetaan yhteysviranomaiselle (tammikuu 2014) YVA-ohjelma kuulutetaan, kansalailta pyydetään lausunnot ja järjestetään yleisötilaisuus (maaliskuu 2014) Yhteysviranomainen antaa lausunnon YVA-ohjelmasta (huhtikuu 2014) YVA-selostus toimitetaan yhteysviranomaiselle (kesäkuu 2014) YVA-selostus kuulutetaan, kansalailta pyydetään lausunnot ja järjestetään yleisötilaisuus (elokuu 2014) Yhteysviranomainen antaa lausunnon YVA-selostuksesta (syyskuu 2014) Arviointimenettelyn päättyy Kuva 2 YVA-menettelyn vaiheet 19 ENVIRON YVA-menettely käynnistyi tammikuussa 2014, kun Kemira Chemicals Oy toimitti arviointiohjelman Pirkanmaan ELY-keskukselle. Yhteysviranomainen asetti ympäristövaikutusten arviointiohjelman nähtäville 26.2.–10.4.2014 hankkeen todennäköisen vaikutusalueen kuntiin sekä hankkeen internet-sivuille sekä pyysi kansalaisilta lausuntoja ja mielipiteitä hankkeesta. 9.5.2014 Pirkanmaan ELY-keskus antoi ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta lausunnon (PIRELY/2/07.04/2014). Lausunnon mukana yhteysviranomainen toimitti hankevastaavalle myös yhteenvedon kansalaisten ja muiden toimijoiden lausunnoista sekä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen antaman lausunnon (VARLELY/4/07.04/2014). Tämä YVA-selostus on laadittu YVA-ohjelman ja yhteysviranomaisen lausunnon sekä yhteysviranomaisen keräämien mielipiteiden ja lausuntojen perusteella. Pirkanmaan ELYkeskus asettaa YVA-selostuksen nähtäville internetiin (http://www.ymparisto.fi/KemiranSastamalanYVA) ja vaikutusalueen kuntiin ja kerää selostuksesta lausuntoja sekä mielipiteitä. YVA-selostuksesta järjestetään yleisötilaisuus, josta tiedotetaan vaikutusalueen asukkaille ja muille toimijoille (lisää tiedottamisesta kappaleesta 4.4.). Kun lausunnot ja mielipiteet on kerätty, yhteysviranomainen laatii lausunnon YVA-selostuksesta. YVA-menettely päättyy yhteysviranomaisen lausuntoon, joka toimitetaan hankevastaavalle sekä ympäristölupaa käsittelevälle viranomaiselle. Lausunto tulee myös julkisesti nähtäville hankkeen internet-sivuille. Yhteysviranomaisen antama lausunto voi johtaa esimerkiksi uusiin lupavaatimuksiin Kemiran ympäristöluvan päivityksen yhteydessä. 4.2 Menettelyn osapuolet YVA-menettelyn hankevastaava on Kemira Chemicals Oy. Kemira Chemicals Oy syntyi, kun Kemira osti Finnish Chemicals Oy:n vuonna 2005. Vuonna 2009 yrityksen nimi muutettiin Kemira Chemicals Oy:ksi. Nykyään Sastamalan tehtaalla on noin 150 työntekijää. Kemira Chemicals Oy:llä on kemikaalien tuotantolaitoksia Sastamalan lisäksi Joutsenossa, Oulussa Kuusankoskella sekä Ruotsin Helsingborgissa. Kemira Chemicals Oy on osa Kemira Oyj:tä, jolla on toimintaa yhteensä 40 maassa. Kemiran toiminta keskittyy vesi-intensiiviseen teollisuuteen, kuten massa- & paperi-, öljy- & kaasu- ja kaivosteollisuuteen sekä vedenkäsittelyyn. Kemira Chemicals Oy:n konsulttina ympäristövaikutusten arvioinnissa toimii ENVIRON Corporation Finland Oy. Yhteysviranomaisena toimii lain 468/1994 mukaisesti Pirkanmaan ELY-keskus. Lisäksi ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn voivat osallistua yksityishenkilöt, järjestöt tai muut tahot, joihin hanke saattaa vaikuttaa. Hankevastaavan, konsultin ja yhteysviranomaisen yhteystiedot on esitetty alla (Taulukko 1). 20 ENVIRON Taulukko 1. YVA-hankkeen vastaava, konsultti ja yhteysviranomainen. Hankevastaava YVA-konsultti Yhteysviranomainen Nimi Pirkanmaan Kemira Chemicals Oy ENVIRON Corporation elinkeino-, Finland Oy liikenne- ja ympäristökeskus Harmajantie 3, Ratapihantie 11, PL 297, 32741 Sastamala 00520 Helsinki 33101 Tampere Yhteyshenkilö Anne Nikula-Ranne Lena Korkea-aho Leena Ivalo Puhelinnumero 0108 623 282 0207 416 147 0295 036 336 Sähköposti anne.nikula-ranne@ lkorkeaaho@ leena.ivalo@ely-keskus.fi kemira.com environcorp.com Osoite Arviointimenettelyä varten koottiin ohjausryhmä, johon kuuluu useampi hankevastaavan ja konsultin edustajat. Lisäksi annettiin mahdollisuus Sastamalan kunnalle osallistua ohjausryhmään, mutta heidän edustaja ei ole ehtinyt osallistua muiden kiireiden vuoksi. Ohjausryhmä on kokoontunut menettelyn aikana kolme kertaa ja järjestänyt lisäksi puhelinpalavereita. Ohjausryhmä on koordinoinut arviointimenettelyn etenemistä, kommentoinut arvioinnin sisältöä ja arviointimenetelmiä sekä arviointiraporttien luonnosversioita. Yhteysviranomaisen edustajien kanssa on menettelyn aikana pidetty yksi palaveri, jossa käytiin läpi YVA-ohjelmaa. 4.3 Ohjelmavaiheen tiedottaminen ja vuorovaikutus YVA-menettelyyn sisältyvät YVA-lain edellyttämät viralliset kaksi kuulemista. Yhteysviranomainen asettaa asiakirjat nähtäville ja tiedottaa kuuluttamalla kaupungin ilmoitustaululla, sähköisesti ja vähintään yhdessä hankealueen vaikutusalueella ilmestyvässä pääsanomalehdessä, kun ohjelma on valmistunut ja toimitettu yhteysviranomaiselle sekä kun arviointiselostus on valmistunut ja toimitettu yhteysviranomaiselle. Lain 8 §:n mukaan YVA-ohjelman on oltava nähtävillä 30–60 päivää ja lain 11 §:n mukaan selostuksen on oltava nähtävillä 30–60 päivää osallistumista, lausuntojen ja mielipiteiden antamista varten. YVA-menettelyn aikana pidetään kaksi kaikille avointa yleisötilaisuutta Kemira Chemicals Oy:n tiloissa. Tilaisuuksissa yleisö saa tietoa hankkeesta ja YVA-menettelyn vaiheista. Lisäksi yleisö voi esittää mielipiteensä hankkeesta sekä arviointimenettelystä. Ensimmäinen yleisötilaisuus pidetään, kun arviointiohjelma on asetettu nähtäville. Toinen tilaisuus järjestetään YVA-selostuksen valmistuttua ja sen ollessa nähtävillä. Selostuksessa esitellään keskeiset arviointitulokset, joista yleisöllä on mahdollisuus esittää kysymyksiä ja mielipiteitä. Yhteysviranomainen pyytää lausunnot ja mielipiteet asianosaisilta sekä YVA-ohjelmasta, että YVA-selostuksesta ja ottaa saamansa palautteet huomioon kummassakin vaiheessa laatimassaan lausunnossa. 21 ENVIRON 4.3.1 Yleisötilaisuus 10.3.2014 Sastamalassa Kemira Chemicals Oy järjesti yhdessä yhteysviranomaisen kanssa yleisötilaisuuden 10.3.2014 Sastamalan tehdasalueella sijaitsevassa ravintola Viertolassa. Yleisötilaisuudessa esiteltiin ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kulku sekä ympäristövaikutusten arviointiohjelman sisältö. Yleisötilaisuudesta lähetettiin kutsut tehdasaluetta ympäröivillä kiinteistöillä sijaitseviin asuintaloihin. Lisäksi yleisötilaisuutta mainostettiin paikallislehdissä. Yleisötilaisuuteen saapui 20 lähialueen asukasta sekä kaksi lehdistön edustajaa. Yleisötilaisuudessa keskusteltiin yleisöä kiinnostavista teemoista, erityisesti uuteen tuotantoon mahdollisesti liittyvistä terveysriskeistä, liikennejärjestelyjen muuttumisesta tehtaan lähialueella sekä liikenneturvallisuudesta. Yleisötilaisuuden kuulijat esittivät toiveen, että yleisötilaisuudesta tiedotettaisiin kirjeitse laajemmin arviointiselostuksen yhteydessä. Lisäksi esitettiin toive, että tehdas tiedottaisi turvallisuusasioista uusille asukkaille useammin kuin kerran 5 vuodessa turvallisuusselvityksen päivityksen yhteydessä, jotta turvallisuustieto saavuttaisi myös uudet asukkaat. Yleisötilaisuudessa esiin tulleet mielipiteet on pyritty huomioimaan YVA-selostuksessa. 4.3.2 Yhteysviranomaisen lausunto YVA-ohjelmasta Pirkanmaan ELY-keskus on antanut YVA-ohjelmasta lausunnon 9.5.2014. Lausunnon mukaan arviointiohjelma on ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukainen ja arviointiohjelma on käsitelty YVA-lainsäädännön vaatimalla tavalla. Lausunnossa tuotiin esiin erityisesti hankkeeseen liittyvät kemikaaliriskit ja niiden arviointi, yhteisvaikutukset muun tehdasalueen kanssa, pilaantuneen maan mahdolliset ympäristövaikutukset rakentamisvaiheessa, mahdollisten tulvatilanteiden vaikutus kemikaaliriskeihin sekä vaikutusalueiden laajentamisen tarve. Liitteessä 2 on esitetty yhteenveto yhteysviranomaisen lausunnossa esitetyistä asioista sekä niiden huomioimisesta tässä YVA-selostuksessa. 4.3.3 Muut lausunnot YVA-ohjelmasta Pirkanmaan ELY-keskus on pyytänyt lausuntoa arviointiohjelmasta seuraavilta tahoilta: Sastamalan ja Huittisten kaupungit, Pirkanmaan ja Satakunnan liitot, Sastamalan kaupunki/ ympäristönsuojeluviranomainen, Pirkanmaan Maakuntamuseo, Pirkanmaan pelastuslaitos, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto TUKES, Varsinais-Suomen ELY-keskus, Lounais-Suomen aluehallintovirasto, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi, Hämeen ELY-keskus, kalatalousyksikkö, Vammalan seudun kalastusalue sekä Kokemäenjoen - Loimijoen kalastusalue. Tämän lisäksi arviointiohjelma lähetettiin tiedoksi Pirkanmaan luonnonsuojelupiirille ja Turun Seudun Vesi Oy:lle. Yhteysviranomaiselle toimitettiin kaiken kaikkiaan 10 lausuntoa, joissa korostettiin kemikaaliriskejä ja niihin varautumista sekä kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin mahdollisia vaikutuksia Kokemäenjokeen joko normaalitoiminnassa, rakennusaikana tai onnettomuustilanteissa. Etenkin vaikutuksia Turun Seudun Veden raakavedenottamoon ja alajuoksulla sijaitsevaan Kokemäenjoen NATURA 2000-alueeseen haluttiin sisällytettävän 22 ENVIRON arviointiin. Vaikutuksia luontoon haluttiin tarkennettavan kalatalouden sekä kala- ja rapukantojen osalta. Liikenteeseen liittyviä riskejä toivottiin arvioitavan tehdasalueelta valtakunnalliselle tasolle saakka vaarallisten kemikaalikuljetusten osalta. 4.4 Selostusvaiheen tiedottaminen ja vuorovaikutus Toinen yleisötilaisuus järjestetään kesälomakauden jälkeen 6.8.2014, kun yhteysviranomainen on asettanut YVA-selostuksen nähtäville. Yleisötilaisuudessa käydään läpi selostuksessa esitetyt keskeiset arviointitulokset, joista yleisöllä on mahdollisuus esittää kysymyksiä ja mielipiteitä. Yleisötilaisuudesta tiedotetaan vaikutusalueella oleville asukkaille ja toimijoille paikallislehtien kautta. Tämän lisäksi lähialueen asukkaille (noin 1,400 taloutta) tiedotetaan tilaisuudesta postitse. YVA-menettelyn etenemisestä tiedotetaan myös Kemiran internet-sivuilla osoitteessa: www.kemira.fi. 23 ENVIRON 5 Hankkeen tekninen kuvaus Tässä kappaleessa esitetään arvioitavaa vaihtoehtoa 1 koskevat tekniset tiedot tuotantoprosesseista, niiden edellyttämistä rakennustöistä ja teknisistä ratkaisuista, sekä tuotannon aiheuttamista päästöistä. Tämän kappaleen lopussa on taulukko (Taulukko 7), jossa esitetään vaihtoehtojen 1 ja 0 väliset merkittävät tekniset erot. 5.1 Hankkeen sijoittuminen tehdasalueelle Arvioitavana hankkeena on märkälujahartsin (Fennostrength PA21) ja selkeytyksen apuaineen (Fennopol K770) valmistuksen siirtäminen Kemira Oyj:n Vaasan toimipaikasta Kemira Chemicals Oy:n toimipaikkaan Sastamalassa. Valmistusmenetelmä Sastamalassa tulee olemaan sama kuin Vaasassa. Sastamalan tuotantomäärät tulevat kuitenkin olemaan noin kolminkertaiset verrattuna Vaasan tuotantomääriin. Märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen valmistus on suunniteltu siirrettäväksi Sastamalan toimipaikassa jo olemassa olevan hienokemikaalitehtaan R-rakennukseen, joka on ollut käyttämättä vuodesta 2005 lähtien, tai vaihtoehtoisesti selkeytyksen apuaineen tuotanto sijoitettaisiin TI-rakennukseen (vesikemikaalitehdas) ja märkälujahartsin tuotanto R-rakennukseen (Kuva 3). Kuva 3. Märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen sijoittaminen tehdasalueelle. 24 ENVIRON R-rakennuksessa on ollut natriumboorihydridin tuotantoa ennen vuotta 2005, minkä jälkeen rakennus on ollut poissa käytöstä. Rakennus soveltuu uuden tuotannon käyttöön hyvin, sillä se on suhteellisen uusi ja hyväkuntoinen, ja se on aikaisemminkin ollut palavien kemikaalien tuotantokäytössä. Tehdastila on lisäksi allastettu, joten se soveltuu kemikaalien varastointiin. Lisäksi rakennuksessa on valmiit putkiyhteydet höyrylle, vedelle, sekä typelle. TIrakennuksessa valmistetaan vesikemikaaleja, joten vedenpuhdistukseen käytettävä selkeytyksen apuaine sopii käyttötarkoituksensa puolesta sijoitettavaksi sinne. Selkeytyksen apuaineen tuotannon aloittaminen TI:ssä ei vaikuttaisi muuhun vesikemikaalien tuotantoon. Tuotannon sijoittaminen TI-rakennukseen ei vaatisi myöskään rakennustöitä. Käyttöhyödykkeet (höyry, vesi, typpi) tulevat tehtaalle valmiiksi. R-rakennuksen ja TIrakennuksen läheisyydessä on olemassa oleva (hienokemikaalitehtaan) valvomo, josta käsin uutta tuotantoa tultaisiin valvomaan. Kuva 4. Suunniteltu kemikaalien varastoalue ja lastausalue kartalla. Tuotannon aloittaminen R-rakennuksessa edellyttäisi kemikaalien varasto- ja lastausalueen rakentamista R-rakennuksen ulkopuolelle (Kuva 4). Kemikaalien päiväsäiliöt sekä joitakin pienempiä kemikaalisäiliöitä (säkkitavara ja IBC-kontit) voitaisiin sijoittaa rakennuksen sisäpuolelle. Selkeytyksen apuaineen tuotannon sijoittaminen TI-rakennukseen ei edellyttäisi uusia kemikaalien varastoalueita TI-rakennuksen yhteyteen. Raaka-aineita säilytettäisiin IBC-konteissa ja säkeissä tehtaan sisällä. IBC-kontit sijoitettaisiin olemassa oleviin valumaaltaisiin. Selkeytyksen apuaineen tuotantoon liittyvä lastaus tapahtuisi olemassa olevalla lastauspaikalla. Lastauspaikka sijaitsee TI-rakennuksen sisällä Patasalissa, joka on täysin 25 ENVIRON allastettu alue. Kuljetukset ajavat TI-rakennuksen sisään allastetulle alueelle tekemään lastauksen/ purun. Hankkeen vaatimista rakennustöistä on kerrottu tarkemmin kappaleessa 5.3 ja hankkeen aiheuttamista muutoksista liikennejärjestelyissä on kerrottu kappaleessa 5.10. 5.2 Prosessikuvaus Sastamalaan siirrettävä tuotanto sisältää kolmen eri kemikaalin valmistuksen: polyaminoamidihartsin (PAA), märkälujahartsin (Fennostrength PA21) ja selkeytyksen apuaineen (Fennopol K770). Polyaminoamidihartsi on märkälujahartsin raaka-aine. Märkälujahartsi ja selkeytyksen apuaine ovat lopputuotteita. Kaikki kolme kemikaalia valmistetaan panosprosessina. Hienokemikaalitehtaalla toimiva valvomo tulee valvomaan myös märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen valmistusta. Polyaminoamidin valmistus PAA:n raaka-aineita ovat dietyleenitriamidi (DETA), adipiinihappo, rikkihappo (93 %) ja vesi (Kuva 5). Polyaminoamidia valmistetaan reaktorissa, joka on varustettu sekoittimella ja jäähdytysvaipalla, jossa kiertää jäähdytysvesi. Reaktoriin syötetään vettä, dietyleenitriamidia, rikkihappoa ja kiinteää adipiinihappoa. Sen jälkeen panos lämmitetään, ja lämmityksessä syntyvät kaasut lauhdutetaan ja kerätään talteen. Lopuksi panos jäähdytetään ja laimennetaan vedellä sopivaan pitoisuuteen. Poistuvista kaasuista kondensoitunut neste pumpataan takaisin reaktoriin ja sekoitetaan. Valmis panos siirretään jäähdytyksen jälkeen varastosäiliöön. Märkälujahartsin valmistus Märkälujahartsin (Fennostrength PA21) raaka-aineita ovat PAA, epikloorihydriini (EPI), vesi, rikkihappo ja muurahaishappo (Kuva 5). Märkälujahartsia valmistetaan reaktorissa, joka on varustettu sekoittimella ja jäähdytysvaipalla, jossa kiertää jäähdytysvesi. Panosreaktoriin annostellaan vettä ja polyaminoamidia. Sekoitus käynnistetään ja lämpötila säädetään jäähdytysveden avulla. Tämän jälkeen reaktoriin lisätään epikloorihydriiniä ja vettä. Sekoitusta jatketaan ja lämpötilaa nostetaan höyryn avulla. Seokseen lisätään vettä viskositeetin säätämiseksi. Viskositeetin ollessa kohdallaan säädetään tuotteen pH. Valmis tuote siirretään ulkona sijaitseviin varastosäiliöihin. Lopputuote on märkälujahartsi, joka sisältää adipiinihappo-dietyleenitriamiini-epikloorihydriinipolymeeria. 26 ENVIRON Kuva 5. Polyaminoamidin ja märkälujahartsin valmistus. Selkeytyksen apuaineen valmistus Selkeytyksen apuaineen (Fennopol K770) raaka-aineita ovat kuiva polymeeri, dimetyyliamiini, formaliini, rikkihappo ja vesi (Kuva 6). Selkeytyksen apuaine valmistetaan reaktorissa, johon syötetään ruuvilla kuivaa polymeeria sekä annostelupumpulla suoraan IBC-kontista dimetyyliamiinia ja formaliinia. Rikkihappo lisätään ulkona olevasta varastosäiliöstä tai jos tuotanto sijoitetaan TI-rakennukseen, annostelupumpulla IBCkontista. Kun kaikki raaka-aineet on lisätty, reaktoria lämmitetään höyryllä. Syntyvät höngät pestään vesipesurilla ja vesi pyritään kierrättämään takaisin prosessiin. Lopuksi panos jäähdytetään ja siirretään varastosäiliöön tai pakataan suoraan asiakkaalle toimitettavaan 27 ENVIRON konttiin. Lopputuote varastoidaan joko erillisessä varastosäiliössä tai reaktorissa. Valmis tuote sisältää vähäisiä määriä formaldehydiä ja dimetyyliamiinia. Kuva 6. Selkeytyksen apuaineen valmistus. 5.3 Rakennustyöt Hankkeen vaatimat rakennustyöt sisältävät kemikaalisäiliöiden ja niiden suoja-altaiden sekä lastaus- ja purkualueen rakentamisen R-rakennuksen ulkopuolelle (Kuva 4). Lisäksi Rrakennuksen takana olevalle lastaus- ja purkualueelle täytyy rakentaa uusi tie, joka yhdistää olemassa olevan, tehdasalueen läpi kulkevan tien rannan kautta Kemiantien eteläpäätyyn. Tehdasalueelle täytyy rakentaa myös toinen uusi tieosuus, joka erkanee Kemiantiestä suurin piirtein Linnuntien ja Kemiantien risteyksen kohdalla ja kulkee TI-rakennuksen pohjoispuolella, yhdistyen takaisin tehdasalueen läpi kulkevaan tiehen. Rantaan rakennettavan tieosuuden pituus on noin 300 metriä ja TI-rakennuksen pohjoispuolelle rakennettavan tieosuuden pituus on noin 150 m. Tehdasaluetta ympäröivää aitaa täytyy siirtää R-rakennuksen kohdalla etelämmäs siten, että kemikaalisäiliöt mahtuvat aitauksen sisäpuolelle. Kemiantien itäreunalla oleva nykyinen aita täytyy siirtää tien länsipuolelle siten, että nykyinen tie kulkee aidan sisäpuolella. Tätä tietä käytettäisiin uuden tuotannon kemikaalien kuljettamiseen. Uudet liikennejärjestelyt on kuvattu kappaleessa 5.10. 28 ENVIRON Rakennustyöt pitävät sisällään maankaivutöitä, täyttöä sekä maapohjan tasaamista ja päällystämistä asfaltilla ja betonilla. Maaperän ylin kerros on nykytilanteessa täyttömaata, ja sen paksuus on noin 3,0 metriä. Maanpintakerros rakennettavilla alueilla on joko hiekkaa tai kasvillisuutta. Rakennustyöt ulottuvat enintään 2,0 metrin syvyyteen, eli rakennustyöt eivät todennäköisesti ulotu täyttömaan alla olevaan savikerrokseen. Tulevalla säiliö- ja lastausalueella on kaukolämpöputki ja kaapelimatto, joita siirretään rakentamisen yhteydessä. 5.4 Kemikaalien käyttö ja varastointi Hankkeen toteutuessa vaarallisten kemikaalien käyttö ja varastointi Sastamalassa lisääntyy 11 uudella vaaralliseksi luokitellulla kemikaalilla sekä yhdellä luokittelemattomalla kemikaalilla (Fennopol N50). Osa kemikaaleista varastoidaan sisätiloissa joko Rrakennuksessa tai TI-rakennuksessa ja osa R-rakennuksen ulkopuolelle rakennettavalla säiliöiden varastoalueella (Kuva 4). Kemikaalien arvioitu vuosikulutus ja säiliöiden koot on esitetty alla olevassa taulukossa (Taulukko 2). R-rakennuksen ulkopuolelle sijoitettaviin kemikaalien varastosäiliöihin asennetaan ylitäytön estimet sekä pintamittarit, jotka hälyttävät pinnankorkeuden muutoksesta. Kemikaalien varastosäiliöille rakennetaan betoniset vuotoaltaat. Kemikaaleja sisältävät IBC-kontit sijoitetaan sisätiloihin ja asetetaan valuma-altaisiin. Kaikki ulos sijoitetut kemikaalisäiliöt sijaitsevat samalla betonista rakennetulla varastoalueella, jonka pohja on tasolla +51,90 m merenpinnasta (Kuva 7). Maanpinnan taso varastoalueen ulkopuolella on 52,70 m eli 0,8 m ylempänä kuin varastoalueen pohja. Rikkihapposäiliö ja kaksi märkälujahartsisäiliötä on sijoitettu samaan suoja-altaaseen, jonka tilavuus on 100 m3. Märkälujahartsisäiliöiden tilavuus on 75 m3/ säiliö ja rikkihapposäiliön tilavuus on 25 m3, eli säiliöiden yhteistilavuus on 175 m3. Suoja-altaan tilavuus on näin ollen 133 % suurimman säiliön (75 m3) tilavuudesta. Rikkihappo- ja märkälujahartsisäiliöitä ympäröivän vuotoaltaan reuna on 1,0 m korkea ollen tasolla +52,90 m merenpinnasta. Epikloorihydriini (EPI) ja dietyleenitriamiini (DETA) on sijoitettu omiin suoja-altaisiinsa. Epikloorihydriinisäiliön tilavuus on 40 m3 ja sen suoja-altaan tilavuus on 52 m3. Dietyleenitriamiinisäiliön tilavuus on vastaavasti 40 m3 ja suoja-altaan tilavuus on 52 m3. Näin ollen EPIn ja DETAn suoja-altaiden tilavuus on 130 % säiliön tilavuudesta. EPI- ja DETA- säiliöitä ympäröivien vuotoaltaiden reuna on 1,9 m korkea, ollen siten tasolla +53,80 m merenpinnasta eli 1,1 m ylempänä kuin maanpinnan taso varastoalueen vieressä. Kemikaalisäilöt, vuotoaltaat ja korkeustiedot on esitetty alla olevassa kuvassa (Kuva 7). 29 ENVIRON Taulukko 2. Uusien kemikaalien vuosikulutus, varastointi ja vaaraominaisuudet. Varastoitava kemikaali Varastosäiliön koko Varoitusmerkit 2 (EY N:o 1272/2008) Vaaralausekkeet sijainti 540 t ulkona H226 H301 H311 H331 H314 H317 H350 H361 H412 3 600 t ulkona H330 H312 H314 H317 H335 3 120 t ulkona H314 40 m Dietyleenitriamiini (DETA) 40 m Rikkihappo 25 m 1 vuosikulutus Varastosäiliön 3 Epikloorihydriini (EPI) Rikkihappo Kemikaalin Sama kuin yllä 2m sisällä (TIrakennus) 3 120 t sisällä (Rrakennus) H314 2400 t sisällä (Rrakennus) R23 2 R43 (lopputuote) ulkona R52 R53 800 t sisällä (Rrakennus) H319 500 kg sisällä (Rrakennus) H302 H314 H317 H331 H335 H400 Muurahaishappo 1 m (IBC) Polyaminoamidihartsi (PAA) 50 m Märkälujahartsi Wetres Fennostrength PA21 2x75 m Adipiinihappo säkkitavara Isothiazolin 1 m (IBC) 3 3 3 3 Sama kuin yllä 3 1 m (IBC) 2 - 30 ENVIRON Fennopol N50 (DPAM) säkkitavara (16 kg säkki) Fennopol K770 max. 17 m Formaliini Dimetyyliamiini 40 t sisällä (Rtai TIrakennus) - 2 (lopputuote) sisällä (Rtai TIrakennus) R43 1 m (IBC) 3 70 t sisällä (Rtai TIrakennus H301 H311 H331 H314 H318 H317 H351 H335 165 kg (tynnyri) 30 t sisällä (Rtai TIrakennus H314 H332 H302 H412 H225 H335 3 1 Osa rikkihaposta varastoidaan IBC-kontissa sisätiloissa ainoastaan siinä tapauksessa, että selkeytyksen apuaineen tuotanto sijoitetaan TI-rakennukseen. 2 Lopputuotteiden osalta ei toistaiseksi ole olemassa käyttöturvatiedotteita, joissa olisi uudet, EY N:o 1272/2008:n mukaiset vaaramerkit ja vaaralausekkeet. Lopputuotteet ovat seoksia, joten niille on oltava uudenlaiset käyttöturvatiedotteet 1.6.2015 mennessä. Lopputuotteiden osalta on esitetty vanhanmalliset vaaramerkit ja vaaralausekkeet. Kemikaalien lastausalue rakennetaan kemikaalisäiliöiden varastoalueen viereen, Rrakennuksen ulkopuolelle. Lastausalue on katettu. Lastausalue on allastettu siten, että lastausalueelle kertyvät sadevedet ja mahdolliset kemikaalivuodot kerätään painovoimalla keräilykaivoon, jonka tilavuus on 90 m3. Keräilykaivosta neste valuu painovoimaisesti keräilyaltaaseen, joka rakennetaan kemikaalisäiliöiden varastoalueen yhteyteen. Keräilyallas tehdään betonista ja sen tilavuus on 51 m3. Lastausalue on esitetty alla olevassa kuvassa (Kuva 7). Vuotoaltaiden ja lastaus-alueen keräilyaltaan tyhjennyksestä kerrotaan lisää kappaleessa 5.7. Jos selkeytyksen apuaineen tuotanto sijoitetaan TI-rakennukseen, raaka-aineiden ja lopputuotteen lastaus tapahtuu olemassa olevalla, täysin allastetulla lastausalueella TIrakennuksen sisällä sijaitsevassa salissa. Tuotantoon tarvittavat raaka-aineet säilytetään IBC-konteissa ja säkeissä allastetulla alueella rakennuksen sisällä. 31 ENVIRON Kuva 7. Kemikaalien lastaus- ja purkualue sekä kemikaalisäiliöiden varastoalue. 5.5 Tuotantolaitteisto Uuden tuotannon aloittaminen Sastamalassa edellyttää tuotantolaitteiston, säiliöiden ja rakenteiden hankintaa, mukaan lukien kemikaalisäiliöt, säiliöiden vuotoaltaat, pumput, reaktorit ja niiden sekoittimet, lauhduttimet ja lämmönvaihtimet sekä jäähdyttimet. Uuden tuotannon vaatima tuotantolaitteisto saadaan pääosin Vaasan lakkautetulta kemikaalitehtaalta. Sastamalan tehtaalta saadaan polyaminoamidin välisäiliö ja tislesäiliö sekä välisäiliön sekoittimet. Uutena tehtaalle hankitaan märkälujahartsin glykolilämmityskiertoon kuuluva laitteisto, LVI-lämmityskiertoon kuuluva laitteisto, puhdasveden syöttöpumppu ja lämmönvaihdin sekä kemikaalisäiliöiden vuotoaltaat ja lastausalueen keräilyaltaat. Uutena hankitaan myös kaikki kemikaaliputkistot. Alla olevassa taulukossa (Taulukko 3) on esitetty uuteen tuotantoon tarvittava laitteisto ja sen hankintapaikka. 32 ENVIRON Taulukko 3. Uuden tuotannon vaatima laitteisto. Laite Hankitaan Säiliöt, vuotoaltaat ja reaktorit EPIn, DETAn, Rikkihapon ja märkälujahartsin varastosäiliöt (5 kpl) Vaasasta EPIn, DETAn, Rikkihapon ja märkälujahartsin vuotoaltaat, märkälujahartsireaktorin Hankitaan uutena vuotoallas sekä lastauspaikan keräilyallas (5 kpl) Märkälujahartsin ja PAA:n reaktorit ja sekoittimet Vaasasta PAA:n säiliöt ja sekoitin Sastamalasta Lämmityskierron paisuntasäiliöt (2 kpl) ja pumput Hankitaan uutena Glykolin varastosäiliö Vaasasta Puhdasveden syöttösäiliö Vaasasta Ilmanpäästöjen hallinta ja suodattimet Adipiinihapon kohdepoisto Märkälujahartsin Vaasasta kierrätyksen ja lopputuotteen lämmönvaihdin Vaasasta (2 kpl) sekä lauhdutin EPI aktiivihiilisuodatin Vaasasta Märkälujahartsin hönkä- ja lastaussuodatin (2 kpl) Vaasasta Märkälujahartsin ja PAA:n tuotesuodattimet (4 kpl) Vaasasta Muu laitteisto Kemikaalien lastauspumput, syöttö- ja purkupumput, vuotoaltaiden pumput, tuotepumput, puhdasveden kiertopumput, Vaasasta syöttöpumppu, lämmityskierron pumppu ja jäähdytyskierron pumppu Adipiinihapon syöttölaite Vaasasta Märkälujahartsin lastausvaaka Vaasasta Puhdasveden ja lämmityskiertojen lämmönvaihtimet (3 kpl) Hankitaan uutena Jäähdytyskompressori Vaasasta 5.6 Jätevesipäästöt ja jäähdytys Kaikki märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen tuotannossa syntyvä jätevesi tullaan joko kierrättämään takaisin prosessiin tai ottamaan talteen ja käsittelemään vaarallisena jätteenä. Mitään jätevesiä ei johdeta jätevedenpuhdistamolle tai Kokemäenjokeen. Selkeytyksen apuaineen (Fennopol K770) tuotannossa ei synny normaalitilanteessa jätevesiä. Pesurilta tuleva vesi pyritään kierrättämään takaisin prosessin raaka-aineeksi. Polyaminoamidin (PAA) tuotannossa syntyy satunnaisia pesuvesiä, jotka kerätään talteen ja 33 ENVIRON toimitetaan hävitykseen vaarallisena jätteenä. Satunnaisia pesuvesiä kertyy vuodessa yhteensä noin 20 m3. Märkälujahartsin tuotantoprosessissa syntyy jätevesiä tuotteen suodatuksen yhteydessä. Jätevettä syntyy noin 100 l/ panos. Yhteensä jätevettä syntyy suodatuksessa noin 50 m3/ vuosi (Kuva 8). Kun märkälujahartsin tuotanto käynnistyy, tehtaalla kokeillaan, voisiko suodatuksessa syntyvän jäteveden kierrättää takaisin prosessiin panoksen raaka-aineeksi. On kuitenkin mahdollista, että pesuvesi vaikuttaa epäedullisesti polymeroitumisreaktioon ja se joudutaan keräämään ja hävittämään vaarallisen jätteen käsittelyyn. Jos jätevettä pystytään kierrättämään takaisin prosessiin, syntyvän jäteveden määrä pienenee, mutta se toimitetaan edelleen hävitykseen vaarallisena jätteenä. Vaarallisena jätteenä käsiteltävää jätevettä arvioidaan syntyvän vuodessa yhteensä noin 70 m3. Kuva 8. Prosessissa syntyvät jätevedet. Prosessin jäähdytykseen otetaan vettä Kokemäenjoesta. Myös muut Sastamalan tehdasalueen prosessit jäähdytetään Kokemäenjoesta otettavalla vedellä. Kaikkien tehtaiden jäähdytysvedet kiertävät suljetussa järjestelmässä ja palaavat Kokemäenjokeen omia putkistojaan pitkin. R-rakennukseen ja TI-rakennukseen johdetaan jäähdytysvedet TIVrakennuksen kautta ja jäähdytysvedet myös palaavat Kokemäenjokeen TIV-rakennuksen kautta. Palautettava jäähdytysvesi kulkee ylivuotosäiliön kautta, jossa on jäähdytysveden pH:n, johtokyvyn ja lämpötilan jatkuvatoiminen mittaus. Mittaustulokset menevät tehtaan automaatiojärjestelmään. Uusi tuotanto tarvitsee jäähdytysvettä kylmäkoneen jäähdytykseen noin 60 m3/h ja muuhun jäähdytykseen noin 40 m3/h. Yhteensä jäähdytysvettä tarvitaan uudessa tuotannossa noin 100 m3/h ja vuositasolla noin 876 000 m3. Uudesta tuotannosta johtuvan jäähdytysveden lämpötilannousun on arvioitu olevan noin 4⁰C. 5.7 Sadevesien hallinta Hankkeen toteutuessa R-rakennuksen ulkopuolelle rakennetaan kemikaalisäiliöiden varastoalue sekä lastaus- ja täyttöalue. Varastoalueelle rakennetaan säiliöt epikloorihydriinille (EPI), dietyleenitriamiinille (DETA), rikkihapolle sekä kaksi säiliötä 34 ENVIRON märkälujahartsille. Kemikaalisäiliöt sijoitetaan vuotoaltaisiin, joihin kertyvä sadevesi voidaan tyhjentää Kokemäenjokeen pumppukaivon avulla. Kun vuotoaltaisiin kertyy vettä, automaattinen pintakytkin antaa hälytyksen automaatiojärjestelmään. Vuotoaltaassa on myös sähkönjohtokyvyn mittaus, joka hälyttää, jos altaassa on jotain muuta kuin vettä. Jos sähkönjohtokyvyn mittari ei hälytä, käy vuorossa oleva laitosmies tarkastamassa altaan sisällön vedeksi vielä silmämääräisesti ja käynnistää sitten pumpun, joka tyhjentää altaan sisällön Kokemäenjokeen. Vuotoaltaan pohjassa ei ole viemäröintiä, vaan altaan sisältö pumpataan yläkautta. Jos sähkönjohtokyvyn mittari hälyttää, otetaan vuotoaltaasta näyte, joka tutkitaan laboratoriossa. Kun altaan sisältö on määritetty, se toimitetaan asianmukaiseen jatkokäsittelyyn. Kemikaalien lastaus- ja täyttöalue on katettu. Lastaus tapahtuu allastetulla alueella, josta sadevedet ja mahdolliset kemikaalivuodot johdetaan painovoimaisesti kallistusten avulla keräilykaivoon, jonka tilavuus on 900 litraa. Keräilykaivosta neste valuu painovoimaisesti säiliöalueella sijaitsevaan keräilyaltaaseen. Keräilyaltaan tilavuus on 51 m3. Keräilyallas tyhjennetään samalla periaatteella kuin kemikaalisäiliöiden vuotoaltaat. Myös keräilyaltaassa on automaattinen pintakytkin ja sähkönjohtokyvyn mittari, jotka antavat hälytyksen automaatiojärjestelmään. Keräilyaltaaseen kertyvä sadevesi voidaan tyhjentää Kokemäenjokeen, jos altaan sisältö on varmistettu vedeksi silmämääräisesti sekä sähkönjohtokyvyn mittauksella. Jos sähkönjohtokyvyn mittari hälyttää, altaasta otetaan näyte, joka analysoidaan, ja analyysin perusteella sisältö toimitetaan asianmukaiseen jatkokäsittelyyn. Kuten säiliöiden vuotoaltaiden kohdalla, sisältö pumpataan jokeen yläkautta, ja pumppaus täytyy käynnistää erikseen. Vuoto- ja keräilyaltaan rakenne on esitetty tarkemmin kappaleessa 5.4. Tehdastilan ympäristö on asfaltoitu ja kallistukset toteutetaan siten, että puhtaat sade- ja hulevedet johdetaan jokeen. Kemira Chemicals Oy osallistuu jatkossakin Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen kautta veden laadun yhteistarkkailuun. 5.8 Ilmanpäästöt Märkälujahartsin valmistuksessa reaktorin höngät lauhdutetaan, minkä jälkeen kaasu johdetaan aktiivihiilisuodattimen kautta katolle. Prosessista ei normaalitilanteessa synny ilmapäästöjä. Tuotannossa ei myöskään synny kasvihuonepäästöjä. Polyaminoamidin valmistuksessa syntyvät ilmanpäästöt johdetaan lauhduttimen kautta ulos. Kun adipiinihappoa annostellaan reaktoriin, happo saattaa pöllytä ja päästä sitä kautta ilmanvaihdon mukana ilmaan. Vaasan tehtaalla suoritettiin vuonna 2013 ilmanpäästöjen mittaus. Poistokaasujen adipiinihappopitoisuudeksi mitattiin 1,2 mg/m3. Tulosten perusteella on arvioitu, että Sastamalan tehtaalla syntyisi polyaminoamidin tuotannossa adipiinihappopäästöjä noin 0,36 kg/vuosi. Selkeytyksen apuaineen valmistuksessa panostuksen aikana syntyvät höngät pestään vesipesurilla, jonka jälkeen ne johdetaan katolle. Ilmapäästöjä ei normaalitilanteessa synny. Pesurin vedet kierrätetään takaisin prosessiin tuotteen raaka-aineeksi. Vaasan tehtaalla ei ollut käytössä vesipesuria, joten kyseessä on parannus aikaisempaan ilmanpäästöjen käsittelyyn. 35 ENVIRON 5.9 Jätteet Tuotannossa syntyy jätevettä, joka käsitellään vaarallisena jätteenä. Märkälujahartsin suodatuksessa syntyy 50 kg sakkaa /panos. Sakka toimitetaan vaarallisen jätteen käsittelyyn. Arvio vuosittain syntyvästä määrästä on noin 26 tonnia. Märkälujahartsin tuotantoprosessissa syntyy jätevesiä tuotteen suodatuksen yhteydessä. Jätevedet kerätään talteen ja toimitetaan käsittelyyn vaarallisena jätteenä. Jätevettä syntyy noin 100 l/ panos eli vuositasolla noin 50 m3. Selkeytyksen apuaineen (Fennopol K770) ja polyaminoamidin (PAA) valmistuksessa ei normaalitilanteessa synny vaarallisia jätteitä. Polyaminoamidin (PAA) tuotannossa syntyy satunnaisia pesuvesiä, jotka kerätään talteen ja toimitetaan hävitykseen vaarallisena jätteenä. Satunnaisia pesuvesiä kertyy vuodessa yhteensä noin 20 m3. Yhteensä tuotannosta arvellaan syntyvän vaarallista jätettä noin 96 tonnia vuodessa. Tuotannossa syntyy lisäksi muovi-, pahvi-, metalli- ja puujätettä raaka-aineiden pakkauksista. Märkälujahartsin suodatukseen käytettävien suodattimien pakkauksista syntyy pahvijätettä. Adipiinihappo toimitetaan muovisäkeissä. Muita, pienempiä raaka-aine-eriä toimitetaan myös muovipusseissa. Muovisäkit ja –pussit kierrätetään energiajätteenä. Raaka-aineiden kuljetukseen käytetyistä lavoista syntyy puujätettä, joka käytetään hyödyksi energian tuotannossa hakkeena. Dimetyyliamiini toimitetaan metallitynnyreissä, joista syntyy metallijätettä. Tynnyrit kierrätetään metallijätteenä. Syntyvien jätejakeiden arvioidut määrät on esitetty alla olevassa taulukossa (Taulukko 4). Yhteensä ei-vaarallista jätettä arvioidaan syntyvän noin 11,8 tonnia/ vuosi ja lisäksi syntyy vähäisiä määriä pahvijätettä, jonka määrästä ei tässä vaiheessa ole arviota. Taulukko 4. Uudessa tuotannossa syntyvät jätejakeet ja niiden käsittely. Jätejae Arvioitu määrä Jätteen käsittely Raaka-aineiden pakkaussäkit ja – 1,3 tonnia/ vuosi Energiajätteen keräys Raaka-aineiden kuljetuslavat 7,3 tonnia/ vuosi Energiantuotanto puuhakkeena Dimetyyliamiinin 3,2 tonnia/ vuosi Metallijätteen keräys Suodatinten ym. pakkauspahvi Ei arviota (vähäisiä määriä) Pahvijätteen keräys Tuotannossa syntyvä jätevesi ja 96 tonnia/ vuosi Vaarallisen jätteen keräys pussit tynnyripakkaukset suodatinsakka Yhteensä 107,8 tonnia/ vuosi +vähäisiä määriä pahvijätettä 5.10 Liikenne ja liikenteen reitit Hankkeen toteutuessa liikennemäärät tehdasalueelle ja sieltä pois kasvavat johtuen lisääntyneistä raaka-aineiden, kemikaalien sekä jätteiden kuljetuksista. Liikennemäärien 36 ENVIRON lisäys on kuitenkin maltillinen (Taulukko 5). Hankkeen toteutuminen aiheuttaa lisäksi muutoksia nykyisiin liikenteen reitteihin tehdasalueella. ja Kemiantien ympäristössä. Raakaaineiden ja lopputuotteiden kuljetukset tapahtuvat tehdasalueella pääasiassa klo 6.00-10.00 maanantaista lauantaihin. Kloraattia kuljetetaan kuitenkin ympäri vuorokauden (hankkeen toteutumisella ei ole vaikutusta kloraatin kuljetuksiin). Uuden tuotannon raaka-aineita ei kuljeteta yöaikaan. Myös lopputuotteiden kuljetus on todennäköisesti vain päiväaikaan tapahtuvaa. Kuljetuksissa ei ole merkittävää vaihtelua vuodenajan suhteen. Uuden tuotannon raaka-ainekuljetuksia arvioidaan olevan noin 180 kpl/ vuosi eli keskimäärin 3-4 kuljetusta viikossa. Tuotannon alkuvaiheessa kuljetusten määrä on kuitenkin todennäköisesti vähäisempi. Raaka-ainekuljetuksista noin 30 % arvioidaan olevan säiliöautokuljetuksia, ja loput 70 % on kappaletavarakuljetuksia. Suurin osa säiliöautokuljetuksista tulee olemaan tilavuudeltaan 20–24 tonnin kokoisia kuljetuksia ja loput sitä pienempiä. Kappaletavarakuljetukset koostuvat adipiinihapon, muurahaishapon, formaliinin, dimetyyliamiinin ja Fennopol N50:n kuljetuksista. Säiliöautoilla kuljetetaan epikloorihydriini, dietyleenitriamiini ja rikkihappo. Kemikaalikuljetusten (lopputuotteiden kuljetukset) odotetaan lisääntyvät noin 360 kappaleella/ vuosi. Uuden tuotannon lopputuotteet, märkälujahartsi ja selkeytyksen apuaine, kuljetetaan säiliökuljetuksina. Märkälujahartsikuljetuksia arvioidaan olevan noin 260 kpl/ vuosi ja selkeytyksen apuaineen kuljetuksia noin 100 kpl/ vuosi. Märkälujahartsia kuljetetaan 30–40 m3 erissä ja selkeytyksen apuainetta kuljetetaan 20–25 m3 erissä. Jätekuljetusten ja muiden tavarakuljetusten määrän odotetaan lisääntyvän hyvin vähäisesti. Ongelmajätteen kuljetuksia tulee lisää arviolta 3-5 ja muiden jätekuljetusten ei arvella lisääntyvän uuden tuotannon johdosta. Yhteensä muita kuljetuksia arvioidaan olevan noin 10 kpl/ vuosi. Lisäksi rakennusvaiheessa tavarakuljetuksia on lyhytkestoisesti enemmän. Yhteensä kaikkien kuljetusten määrä nousee siten 550 kappaleella (Taulukko 5). Taulukko 5. Uuden tuotannon kuljetusmäärät. Säiliö-autokuljetuksia Kappaletavara-kuljetuksia Kuljetusten määrä yhteensä Raaka-ainekuljetukset 50 130 180 Kemikaalikuljetukset 210 150 360 - 10 10 260 290 550 (lopputuote) Muut kuljetukset (tavara, jäte) Kuljetuksia yhteensä Uuden tuotannon myötä liikennereitit sekä tehdasalueella, että valtakunnan tasolla tulevat muuttumaan. Uuden tuotannon raaka-aineet tuotaisiin tehtaalle pääasiassa Rauman tai Porin satamasta. Lisäksi rikkihappo tulee Kokkolasta ja muurahaishappo tulee Oulusta. Raumalta Sastamalaan tulevien kuljetusten arvioidaan käyttävän tietä 12 ja reitin pituus on 37 ENVIRON noin 100 km. Porista Sastamalaan tulevien kuljetusten arvioidaan käyttävän pääasiassa teitä 2, 11 ja 44, ja reitin pituus on noin 94 km. Kokkolasta Sastamalaan tulevien kuljetusten arvioidaan käyttävän pääasiassa teitä 8, 19 ja 3, ja reitin pituus on noin 320 km. Oulusta Sastamalaan tulevien kuljetusten arvioidaan käyttävän pääasiassa teitä E75, E63, ja 12, ja reitin pituus on noin 560 km (Kuva 9). Kuva 9. Uuden tuotannon raaka-aineiden ja kemikaalien pääasialliset kuljetusreitit Suomessa. Uuden tuotannon kemikaalikuljetusten arvioidaan suuntautuvan etupäässä Kotkaan, Imatralle, Hämeenkyröön sekä Poriin. Sastamalasta Kotkaan suuntautuvien kuljetusten arvioidaan käyttävän pääasiassa teitä 12, 3, 55 ja 7, ja reitin pituus on noin 320 km. Sastamalasta Imatralle suuntautuvien kuljetusten arvioidaan käyttävän teitä 12 ja 6, ja reitin pituus on noin 370 km. Sastamalasta Hämeenkyröön suuntautuvien kuljetusten arvioidaan käyttävän tietä 249 ja reitin pituus on noin 40 km. Sastamalasta Poriin suuntautuvien kuljetusten arvioidaan käyttävät pääasiassa teitä 44, 11 ja 2, ja reitin pituus on noin 94 km. Uuden tuotannon edellyttämät kemikaalikuljetukset saapuvat tehdasalueelle Äetsäntietä, Päätietä ja Kemiantietä pitkin, eli samaa reittiä kuin tehdasalueelle tulevat kuljetukset nykytilanteessa. Tehdasalueen keskivaiheilla on portti, jota käyttävät sekä nykyisen, että tulevan tuotannon edellyttämät kuljetukset (Kuva 10). Uuden tuotannon kuljetukset pääsevät uudelle kemikaalien lastaus- ja purkualueelle ajamalla olemassa olevaa tietä TI- ja TIIrakennusten välistä kohti Kokemäenjoen rantaa. Rannassa kuljetukset kääntyvät oikealle, ajaen rantaa pitkin uudelle lastaus- ja purkualueelle. Raaka-ainekuljetukset ajavat siten täytenä purkualueelle ja lopputuotteita kuljettavat säiliöautot ajavat lastausalueelle tyhjinä. 38 ENVIRON Tämä todettiin järkeväksi siksi, että lopputuotteen kuljetuksia on enemmän kuin raakaainekuljetuksia. Lastauksen tai purun tapahduttua liikenne jatkaa R-rakennuksen eteläpuolelta Kemiantielle ja Kemiantieltä TI-rakennuksen pohjoispuolelle rakennettavalle tienpätkälle, mistä liikenne pääsee takaisin portille ja vaa’alle. Portilta liikenne jatkaa Kemiantietä ja Päätietä Äetsäntielle. Uuden tuotannon kuljetusreitti vaatii tien rakentamista rantaosuudelle sekä TI-rakennuksen pohjoispuolelle. TI- ja TIV –rakennuksille suuntautuva liikenne kulkee muuten samaa reittiä kuin uuden tuotannon liikenne, mutta käyttää rantareitin sijaan TIV- ja R-rakennusten väliin jäävää tieosuutta (Kuva 11). Kuva 10. Uuteen tuotantoon liittyvän liikenteen kulkureitti tehdasalueelle. Kemiantien ja tehdasalueen välissä oleva aita siirretään uuden tuotannon myötä tien länsipuolelle siten, että kuljetusten käyttämä tie kulkee jatkossa aidatun alueen sisäpuolella portilta alkaen. Tämä vaikuttaa Kemiantien länsipuolella sijaitsevien kiinteistöjen kulkuyhteyksiin. Kulku Kemiantieltä Näkinlinnantielle ja Näkinniementielle estetään. Kulku Linnuntielle ja sitä pohjoisempana sijaitseville Kemiantien poikkiteille jatkuu ennallaan. Kulku Näkinlinnantiellä ja Näkinniementiellä sijaitseville kiinteistöille tapahtuu jatkossa Pehulantieltä. Kulku Kemiantien eteläpäässä sijaitsevalle kerhotalolle tapahtuu Näkinniementien kautta (Kuva 11). 39 ENVIRON Kuva 11. Uuden tuotannon liikenteen Näkinlinnantielle ja Näkinniementielle. 5.11 kulkureitit tehdasalueella sekä asukkaiden kulku Melu Märkälujahartsin, polyaminoamidin ja selkeytyksen apuaineen valmistukseen tarvittava tuotantolaitteisto sijoitetaan sisätiloihin ja koteloidaan. Tuotantolaitteistosta aiheutuu vain vähäistä melua tehdasrakennuksen ulkopuolelle. Suurimpia melunlähteitä ovat raakaaineiden ja tuotteiden kuljetukset sekä tehtaan jäähdytyslaitteen kompressori, joka sijaitsee sisätiloissa. Uusi tuotanto suunnitellaan ja rakennetaan siten, että ympäristömelun tasot pysyvät alhaisina ja annettujen raja-arvojen sisällä. Uusi tuotanto ei lisää merkittävästi melulähteitä aikaisempaan toimintaan verrattuna, mutta lisääntynyt liikenne voi aiheuttaa melua tiealueen välittömään läheisyyteen ja mahdollisesti pientä lyhytkestoista tärinää johtuen tien epätasaisuudesta. 5.12 Energian- ja lämmönkulutus Uuden tuotannon aloittaminen Sastamalan tehtaalla lisää energian-, lämmön-, ja höyryenergian kokonaiskulutusta. Lisäys on kuitenkin maltillinen: yhteensä energiantarpeen lisäys on 0,9 %. Alla olevassa taulukossa (Taulukko 6) on esitetty energian-, lämmön-, ja höyrynkulutustiedot nykytilanteessa sekä uuden tuotannon toteutuessa. 40 ENVIRON Taulukko 6. Energiankulutuksen kasvu hankkeen toteutuessa. Nykytilanne Uuden tuotannon Lisäys Kokonaiskulutus (2013) lisäys % hankkeen toteutuessa Sähköenergia 655,0 GWh 1,3 GWh 0,2 % 656,3 GWh Lämpöenergia 7,4 GWh 0,0 GWh 0,0 % 7,4 GWh Höyryenergia 140,8 GWh 6,0 GWh 4,3 % 146,8 GWh Yhteensä 803,2 GWh 7,3 GWh 0,9 % 810,5 GWh Höyry tulee tehtaalle FC Energian voimalaitokselta, joka sijaitsee tehdasalueella. Höyryputkilinja R- ja TI-rakennukselle on jo olemassa. Myös lämpö tulee FC Energian kaukolämpöverkostoa. 5.13 Vaihtoehtojen 0 ja 1 vertailu Alla olevaan taulukkoon (Taulukko 7) on kerätty olennaiset tiedot uuden tuotannon aiheuttamista muutoksista Kemiran Sastamalan tehtaalla. Taulukko 7. Uuden tuotannon tuomat muutokset nykyiseen tuotantoon verrattuna (nykytilannetta kuvaavat luvut vuodelta 2013). Vertailu vaihtoehtoon 0 Uusi tuotanto Tuotantoprosessit (nykyinen tuotanto) Märkälujahartsin selkeytyksen (Fennostrength apuaineen PA21) (Fennopol ja K770) Tuotantoprosessit ovat uusia Sastamalan tehtaalla. valmistaminen sekä märkälujahartsin raaka-aineen polyaminoamidin (PAA) valmistaminen. Tuotantokapasiteetti Fennostrength 8000 t/ vuosi, Fennopol K770 2000 t/ Raaka-aineet Epikloorihydriini, Tuotteet ovat uusia. vuosi ja polyaminoamidi 2800 t/ vuosi. dietyleenitriamidi, muurahaishappo, rikkihappo, polyaminoamidihartsi, adipiinihappo, isothiazolin, formaliini, dimetyyliamiini ja vesi. Raaka-aineiden kulutus on Raaka-aineet Sastamalan ovat uusia tehtaalla. Raaka- aineiden kulutus tehtaalla kasvaa noin 2,7 % (nyt 87 000 t/ vuosi). noin 2320 t/ vuosi (ei sisällä vettä). Kemikaalien varastointi Epikloorihydriinin, dietyleenitriamidin, rikkihapon ja R-rakennuksen Fennostrength rakennetaan PA21:n Muurahaishapon, adipiinihapon, varastointi ulkona. polyaminoamidihartsin, isothiazolinin, varastointialue. uusi kemikaalien Tehdasalueella N50:n, varastoitavien kemikaalien määrä formaliinin, dimetyyliamiinin sekä Fennopol K770:n kasvaa kymmenellä raaka-aineella varastointi + kahdella lopputuotteella. sisällä Fennopol ulkopuolelle (R-rakennuksessa tai R- rakennuksessa ja TI-rakennuksessa). 41 ENVIRON Vertailu vaihtoehtoon 0 Energia lämmitys ja Uusi tuotanto (nykyinen tuotanto) Uuden tuotannon sähkönkulutus on noin 1,3 GWh, Tuotannon sähkönkulutus kasvaa lämmönkulutus noin 0,0 GWh ja höyrynkulutus noin 0,2 % (nyt 655 GWh/ vuosi), 6,0 tuotannon lämmönkulutus kasvaa 0,0 % (nyt kokonaisenergiankulutus on siten noin 7,3 GWh. 7,4 GWh/ vuosi) ja höyrynkulutus Lämpö tuotetaan vedystä FC Energian laitoksella. kasvaa Uudessa Kokonaisenergiankulutus GWh. Uuden tuotannossa toteutetaan useita (nyt 141 GWh/vuosi). kasvaa energiansäästötoimenpiteitä verrattuna tuotantoon 0,9 % (nyt 803 GWh/ vuosi, Vaasassa. hankkeen toteutuessa 811 GWh/vuosi). Vedenotto Prosessissa käytetään raaka-aineena sekä otto jäähdytykseen vettä, joka otetaan Kokemäenjoesta. Kokemäenjoesta kasvaa noin 5 % Prosessin raaka-aineena käytetty vesi on FC Energian (Nyt puhdistamaa Jäähdytysveden jokivettä. Uuden tuotannon prosessivedenkäyttö on noin 8000 m³/ vuosi ja 3 Lämpökuorma Prosessiveden 3 175 000 m/ vuosi). otto Kokemäenjoesta kasvaa noin 2 % 3 jäähdytyksen vedentarve on noin 876 000 m / vuosi. (nyt 36 200 000 m / vuosi). Kierrosta poistuva puhdas jäähdytysvesi palautetaan Lämpökuorman Kokemäenjokeen. Jäähdytysveden mukana jokeen lisääntyvän siirtyy lämpöä. Uudesta tuotannosta johtuvan suhteessa jäähdytysveden lämpötilannousun on arvioitu olevan kulutus (noin 2 %). voidaan olettaa jotakuinkin kuin samassa jäähdytysveden noin 4⁰C. Jätevesipäästöt Jätevesiä ei johdeta viemäriin. Jätevedet Viemäriin johdettavan jäteveden kierrätetään takaisin prosessiin tai otetaan talteen ja määrä käsitellään vaarallisena jätteenä. Märkälujahartsin jätteenä käsittelyyn toimitettavan 3 ei muutu. Vaarallisena valmistuksessa syntyy jätevettä n. 50 m / vuosi. jäteveden määrä kasvaa noin 70 Lisäksi polyaminoamidin (PAA) tuotannossa syntyy m / vuosi. 3 satunnaisia pesuvesiä, joiden määrän arvioidaan 3 olevan vuositasolla noin 20 m . Yhteensä vaarallisen jätteen käsittelyyn toimitettavaa jätevettä syntyy 3 siten 70 m /vuosi. Ilmapäästöt Normaalitilanteessa uudesta tuotannosta syntyy vain Päästöt vähäisiä vähäisesti, kokemusten adipiinipäästöjä. perusteella polyaminoamidin Vaasan on tehtaan arvioitu, valmistuksesta että syntyy lisääntyvät aiheutuen polyaminoamidin valmistuksesta sekä satunnaisista häiriötilanteista. adipiinihappopäästöjä noin 0,36 kg/ vuosi. Lisäksi Tehtaan erilaiset häiriötilanteet saattavat aiheuttaa vähäisiä nykytilanteessa päästöjä tuotannossa käytettäviä kemikaaleja. adipiinihappopäästöä. 42 hyvin tuotannosta ei synny ENVIRON Vertailu vaihtoehtoon 0 Hiilidioksidipäästöt Uusi tuotanto (nykyinen tuotanto) Kemikaalien kuljetuksista syntyy hiilidioksidipäästöjä. Tehtaan hiilidioksidipäästöt kasvavat lisääntyneiden kuljetusten takia. Toisaalta verrattuna Vaasaan tuotekuljetusten hiilidioksidipäästöt tulevat pienenemään, sillä kuljetusmatka asiakkaille lyhentyy. Melu Uuden tuotannon vaatima laitteisto sijoitetaan Melun sisätiloihin ja koteloidaan. Tuotannosta aiheutuu tehdasalueella tai sen ulkopuolella vain merkittävästi. vähäistä melua tuotantorakennuksen ei ulkopuolelle. Lisääntynyt liikenne voi aiheuttaa järjestelyt melua verran tiealueen välittömään läheisyyteen ja mahdollisesti pientä lyhytkestoista tärinää. arvioida lisääntyvän Uudet liikenne- aiheuttavat jonkin lisääntynyttä melua tehdasalueen eteläpäässä ja sen välittömässä läheisyydessä. Raaka-aine- ja tuotekuljetukset Uuteen tuotantoon liittyviä raaka-ainekuljetuksia on Kuljetukset lisääntyvät noin 4,5 % noin (nykytilanteessa 180 kpl/ vuosi ja kemikaalikuljetuksia kuljetuksia (lopputuote) noin 360 kpl/vuosi. Lisäksi muita 12 300/ vuosi). Päivätasolla tämä kuljetuksia (sis. jätteet) on noin 10 kpl vuosi. tarkoittaa Yhteensä uuteen tuotantoon liittyviä kuljetuksia on enemmän. noin 1,5 autoa noin 550 kpl/ vuosi. Näistä säiliöautokuljetuksia on 260 kpl ja kappaletavarakuljetuksia on 290 kpl. Kuljetuksia on ympäri vuorokauden, mutta pääasiassa päiväaikaan. Jätteet Uudessa tuotannossa arvioidaan syntyvän enintään Vaarallisen jätteen määrä kasvaa 96 tonnia vaarallista jätettä vuodessa. Energiajätettä noin 59 % (nyt 162 t/ vuosi). Ei- arvioidaan syntyvän noin 1,3 tonnia/ vuosi raaka- vaarallisen jätteen määrä kasvaa aineiden pakkauksista. Metallijätettä arvioidaan noin 16 % (nyt 73,4 t/ vuosi). Lisäksi syntyvän noin 3,2 t/vuosi. Puujätettä arvioidaan pahvijätteen määrä kasvaa hieman. syntyvän 7,3 tonnia/ vuosi. Lisäksi syntyy jonkin verran pahvijätettä pakkauksista. 43 ENVIRON 6 Ympäristön nykytila ja arvioidut ympäristövaikutukset normaalitilanteessa 6.1 Vaikutusten arvioinnin lähtökohdat ja rajaus Tässä arviointiselostuksessa ympäristövaikutuksilla tarkoitetaan uuden tuotannon siirtämisen aiheuttamia välittömiä ja välillisiä vaikutuksia ympäristöön, mukaan lukien hankkeen rakennusaika ja toiminnallinen aika. Tässä kappaleessa tarkastellaan hankkeen aiheuttamia ympäristövaikutuksia normaalitilanteessa. Normaalitilanteella tarkoitetaan kemikaalitehtaan normaalia toimintaa, johon ei lueta mukaan merkittäviä häiriö- ja onnettomuustilanteita. Häiriö- ja onnettomuustilanteet sekä kemikaalien käsittelyyn ja varastointiin liittyvät erityiset riskit on käsitelty kappaleessa 7. YVA-lain mukaisesti ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan hankkeen aiheuttamia ympäristövaikutuksia: • • • • Ihmisten elinoloihin, terveyteen ja viihtyvyyteen; Ympäristöön (maaperään, pinta- ja pohjavesiin, ilmaan ja ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen); Yhteiskuntaan (yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön); ja Luonnonvarojen hyödyntämiseen. Ympäristövaikutuksia on tarkasteltu sekä tehdasalueen sisäpuolella, että sen ulkopuolella. Tarkastelualueiden laajuus vaihtelee vaikutustyypeittäin. Tarkastelualueet on pyritty määrittelemään niin laajoiksi, että merkittävät vaikutukset mahtuvat tarkastelualueen sisäpuolelle. Valtaosa vaikutuksista rajoittuu tehdasalueelle tai sen välittömään läheisyyteen. Poikkeustilanteiden osalta vaikutusalueet ovat laajempia. 6.2 Käytetyt menetelmät ja aineisto Ympäristövaikutusten arvioinnissa on hyödynnetty mm. seuraavia olemassa olevia selvityksiä ja taustatietoja tehtaan ympäristöstä ja hankkeesta (täydellinen lähdeluettelo on esitetty selostuksen lopussa): • Kemira Chemicals Oy Äetsän voimassa oleva ympäristölupa 16.6.2006 (PIR-2004-Y229–111). • Kemira Chemicals Oy:n hakemusasiakirjat ympäristölupaehtojen tarkistamiseksi (toimitettu Pirkanmaan ELY-keskukselle lokakuussa 2012) Kemiran Vaasan tehtaiden voimassa oleva ympäristölupa 6.6.2005 (LSU-2003-Y500–111). • • • Äetsän tehtaiden turvallisuusselvitys, Kemira Chemicals Oy 2.11.2010 HAZOP-raportti, tekninen selvitys WETRES-tuotantoon liittyen, Pöyry Finland Oy 6.3.2014. • • Vaasan tehtaalle tehty kemikaalivuotojen seuraamusanalyysi, Epikloorihydriinivuoto, VTT 2003. Hankesuunnittelun tekniset asiakirjat (layout-piirrokset, PI-kaaviot). • Tiedot Vaasan tuotannon jätemääristä ja päästöistä, Kemira Oyj. 44 ENVIRON • • Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen yhteistarkkailu vuonna 2011, Kokemäenjoen Vesistön Vesiensuojeluyhdistyksen julkaisu nro 681. Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen yhteistarkkailu, Sedimentin haittaainetarkkailu 2010, Kokemäenjoen Vesistön Vesiensuojeluyhdistyksen julkaisu nro 674. Arvioinnissa on hyödynnetty myös internetin julkisia tietokantoja ja karttapalveluita, kuten Maanmittauslaitoksen Paikkatietoikkuna-palvelua sekä Geologian Tutkimuskeskuksen kartta-aineistoja. Arviointia varten on lisäksi haastateltu Kemira Chemicals Oy:n työntekijöitä Anne Nikula-Rannetta (Laitospäällikkö), Petri Huhtalaa (Suunnittelupäällikkö), Birgitta Peltopakkaa (Laboratorio- ja EHSQ-päällikkö), Jukka Aarista (Prosessi-insinööri) sekä Jaana Peltosta (Suunnittelija ja Turvallisuusneuvonantaja). Lisäksi on haastateltu Kemiran Vaasan tehtaan projektipäällikkö Sirpa Muotiota. Hankkeen aiheuttamat ympäristövaikutukset normaalitilanteessa on arvioitu asiantuntijaarviona. Arvioinnin ovat toteuttaneet maa- ja metsätaloustieteiden maisteri (MMM) Lena Korkea-aho sekä yhdyskunta- ja ympäristötekniikan diplomi-insinööri (DI) Elina Heikinheimo, kemiantekniikan diplomi-insinööri Satu Juntunen, vesitalouden diplomi-insinööri (DI) Reetta Junnila sekä prosessien ohjauksen diplomi-insinööri Teemu Mattila. 6.3 Epävarmuustekijät Ympäristövaikutusten arviointiin liittyy aina epävarmuustekijöitä, kuten oletuksia ja yleistyksiä. Käytettävissä olevat tekniset tiedot ovat ympäristövaikutuksia arvioidessa vielä alustavia. Saatavilla oleva julkinen tieto ei ole aina täysin ajantasaista, ja saatavilla oleva tieto on joskus puutteellista tai epätarkkaa. Ympäristövaikutusten arviointiin liittyvät epävarmuuden kuitenkin tunnetaan hyvin ja ne on siksi voitu ottaa huomioon vaikutuksia arvioitaessa. Arvioinnissa tehdyt oletukset on tehty siten, että ne perustuvat pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen ympäristön kannalta. Esimerkiksi kuljetusten ja jätteiden määrät on esitetty oletetun maksimituotannon mukaan. Todellisuudessa ainakin tuotannon alkuvaiheessa ei todennäköisesti päästä vielä maksimituotantoon, ja siten myös todelliset ympäristövaikutukset ovat arvioitua vähäisempiä. Arvioinnin luotettavuutta lisää se, että arvioinnissa on voitu käyttää hyväksi Vaasan tehtaan kokemuksia toteutuneista päästöistä ja muista ympäristövaikutuksista. Vaikka arviointiin liittyy epävarmuustekijöitä, on ympäristövaikutusten merkittävyys ja suuruusluokka pystytty selvittämään luotettavasti. Siten johtopäätöksiin ei sisälly merkittäviä epävarmuuksia. 45 ENVIRON 6.4 Maankäyttö ja kaavoitus 6.4.1 Maankäytön ja kaavoituksen nykytila Sastamalan aidattu tehdasalue rajoittuu länsipuolella yhtiön omaan asuinalueeseen, Pehulan kylän asuinalueeseen sekä keskustapalveluiden alueelle (Kuva 1). Pehulan kylän taajamassa asuu noin 1500 ihmistä. Alakoulu, terveyskeskus, vanhusten palvelutalo sekä kaksi päiväkotia sijaitsevat noin 1 kilometrin säteellä tehdasalueesta. Lisäksi Honkolan alakoulu sekä vanhustentalot sijaitsevat noin 2 kilometrin päässä tehdasalueesta. Taajamassa ei ole vuodeosastoja. Edellä mainituissa laitoksissa on enimmillään noin 300 henkilöä päiväaikaan, ja öisin ja viikonloppuisin alle 100 henkilöä. Lähimmät maa- ja metsätalousalueet sijaitsevat välittömästi tehdasalueen pohjois- ja koillispuolella sekä noin 100 metrin etäisyydellä tehdasalueen pohjoisosasta luoteeseen. Sastamalan tehdasalueen naapurit eri ilmansuunnissa ovat seuraavat: • • • • Pohjoinen: Maatalousalueita, joiden takana sijaitsee Äetsäntie. Luoteessa Pehulan taajaman asuinalue. Itä: Kokemäenjoki rajaa kiinteistöä idässä. Kokemäenjoen takana Raukonsaari, joka on maa- ja metsätalousvaltaista aluetta. Etelä: Kokemäenjoki rajaa kiinteistöä etelässä. Kokemäenjoen takana Äetsänmäen asuinalue ja maatalousalueita. Länsi: Lännessä kiinteistö rajautuu Kemira Chemicals Oy:n asuinalueeseen sekä Pehulan kylän taajamaan, jossa asuu n. 1500 asukasta. Varsinainen Sastamalan tehdas sijaitsee kiinteistöillä, jotka ovat Turun ja Porin lääninhallituksen 26.10.1984 vahvistamassa asemakaavassa merkitty teollisuusrakennusten korttelialueeksi (TT) (Kuva 12). Muita tehdasalueeseen kuuluvia rakennuksia sijaitsee varsinaisen tehtaan länsipuolisella kiinteistöllä, jotka on asemakaavassa merkitty ympäristöhäiriöitä aiheuttamattomien teollisuusrakennusten korttelialueeksi (TY). Äetsän tehdasalueen naapurikiinteistöt on asemakaavassa merkitty asuin-, liike- ja toimistorakennusten korttelialueeksi (AL), erillispientalojen korttelialueeksi (AO), puistoksi (VP) sekä opetustoimintaa palvelevien rakennusten korttelialueeksi (YO). (Sastamalan kaupunki. Viitattu 26.3.2014.) Sastamalan kaupungin kaavoitusarkkitehti Timo Silomaan mukaan Sastamalan tehtaan toiminnan laajentaminen ei edellytä voimassa olevien kaavojen muuttamista, sillä nykyinen kaava mahdollistaa teollisen toiminnan ja varastoinnin. Silomaan mukaan Pehulan alueelle ei ole suunnitteilla uusia kaavoitushankkeita tai vanhojen asemakaavojen päivityksiä. Noin kaksi vuotta sitten Pehulan alueen asemakaavoista tehtiin ajanmukaisuuden arviointi, jossa todettiin, että asemakaavat ovat ajan tasalla. Ajanmukaisuuden arviointi tehdään keskimäärin 5-7 vuoden välein. (Silomaa 2014). 46 ENVIRON Uusi tuotanto 1 km Kuva 12. Ote asemakaavasta (Sastamalan kunta). Pirkanmaan ympäristökeskuksen 30.8.2002 vahvistamassa Äetsän (nyk. Sastamala) taajama-alueiden sekä Kokemäenjokilaakson yleiskaavassa Sastamalan tehdas sijaitsee kiinteistöillä, jotka on merkitty teollisuusalueeksi (T) (Kuva 13). Muut Sastamalan tehdasalueeseen kuuluvat rakennukset sijaitsevat kiinteistöillä, jotka on yleiskaavassa merkitty ympäristöhäiriötä aiheuttamattoman teollisuuden alueeksi (TY-1). Kaavamerkintää TY-1 koskee määräys, että alueelle ei saa sijoittaa laitosta, joka aiheuttaa ympäristöä häiritsevää melua, tärinää, ilman pilaantumista, raskasta liikennettä tai muuta häiriötä. Sastamalan tehdasalueen naapurikiinteistöt on yleiskaavassa merkitty pientalovaltaiseksi korttelialueeksi (AP), keskustatoimintojen alueeksi (C), sekä lähivirkistysalueeksi (VL). (Äetsän kunta 26.4.1999.) Sastamalan tehtaan alueella ei ole vireillä olevia yleiskaavahankkeita (Silomaa 2014). 47 ENVIRON Uusi tuotanto 1 km Kuva 13. Ote yleiskaavasta (Sastamalan kunta). Sastamalan aidattu tehdasalue on Pirkanmaan 1. maakuntakaavassa merkitty teollisuus- ja varastoalueeksi (T) (Kuva 14). Sastamalan tehdasalueeseen kuuluvat, aidan ulkopuoliset alueet on merkitty työpaikka-alueeksi (TP). Lisäksi koko tehdasalue kuuluu alueeseen, joka on merkitty arvokkaaksi maisema-alueeksi (MAv). Heti tehdasalueen länsipuolella oleva alue on merkitty taajama-toimintojen alueeksi (A). Lisäksi välittömästi tehdasalueen luoteispuolelle on merkitty keskustatoimintojen alue (C). Pirkanmaan maakunnalla on lisäksi voimassa Ympäristöministeriön 8.1.2013 vahvistama turvetuotantoalueisiin keskittyvä 1. vaihemaakuntakaava sekä Ympäristöministeriön 25.11.2013 vahvistama Pirkanmaa 2. maakuntakaava (liikenne ja logistiikka). Pirkanmaan 2. vaihemaakuntakaavassa Sastamalan tehdasalueen pohjoispuolella kulkeva, Tampereen ja Porin yhdistävä rata on merkitty merkittävästi parannettavaksi radaksi. Pirkanmaalla on vireillä uuden kokonaismaakuntakaavan laatiminen. Kun uusi maakuntakaava tulee voimaan, se korvaa sekä 1. maakuntakaavan, että voimassa olevat vaihemaakuntakaavat. Uusi maakuntakaava on tarkoitus vahvistaa vuonna 2016. (Pirkanmaan maakunta. Viitattu 26.3.2014.) 48 ENVIRON Uusi tuotanto 2 km Kuva 14. Ote Pirkanmaan 1. maakuntakaavasta. (Pirkanmaan maakunta. Viitattu 26.3.2014.) 6.4.2 Hankkeen vaikutukset maankäyttöön ja kaavoitukseen Maankäyttöön ja kaavoitukseen kohdistuva vaikutusten arviointi perustuu voimassa ja vireillä oleviin kaavoihin - Sastamalan kaupungin asema- ja yleiskaavoihin sekä Pirkanmaan maakunnan maakuntakaavaan – sekä julkisesti saatavilla oleviin karttoihin ja ilmakuviin. Arvioinnissa on käyty läpi hankkeen suhde voimassa oleviin ja vireillä oleviin kaavahankkeisiin. Hanke sijoittuu kiinteistöille, joka on Turun ja Porin lääninhallituksen 26.10.1984 vahvistamassa asemakaavassa merkitty teollisuusrakennusten korttelialueeksi (TT). Hanke ei ole ristiriidassa voimassa olevan asemakaavan kanssa, eikä tuotannon laajentaminen siten edellytä asemakaavan muuttamista (Silomaa 2014). Hankkeen toteuttaminen ei edellytä uusien rakennusten rakentamista. Hanke edellyttää uuden kemikaalien varastoalueen sekä tieosuuksien rakentamisen tehdasalueen sisäpuolelle. Nämä rakennustyöt eivät kuitenkaan vaikuta alueen maankäyttöön, sille kaikki toimenpiteet sijoittuvat olemassa olevalle tehdasalueelle. Hanke ei ole ristiriidassa myöskään Pirkanmaan ympäristökeskuksen 30.8.2002 vahvistaman yleiskaavan kanssa eikä Pirkanmaan 1. maakuntakaavan kanssa. Tehdasalueen ympäristössä ei ole vireillä yleiskaavahankkeita (Silomaa 2014). Pirkanmaalla on vireillä uuden kokonaismaakuntakaavan laatiminen. Uusi maakuntakaava on tarkoitus vahvistaa vuonna 2016. 49 ENVIRON Yhteenvetona voidaan todeta, että hankkeella ei ole vaikutuksia kaavoitukseen, eikä hankkeella ole merkittävää vaikutusta alueen maankäyttöön, sillä se sijoittuu olemassa olevalle tehdasalueelle. 6.5 Maisema ja kulttuuriympäristö 6.5.1 Maiseman ja kulttuuriympäristön nykytila Kokemäenjokilaaksossa on ollut asutusta jo varhain, ja maataloutta on harjoitettu alueella pitkään. Pehulan kylän historia ulottuu 1300-luvulle. Pehulankosken rannoilla on aikoinaan toiminut useita myllyjä. Maanviljelyn lisäksi merkittäviä elinkeinoja Pehulan kylässä ovat olleet käsityöt sekä kalastus. Käsitöiden tekeminen keskittyi erityisesti joen etelärannalle. Koppa- ja lastuteollisuus työllisti alueen ihmisiä 1900-luvun alusta lähtien. Vuonna 1898 Pehulan kosken partaalle perustettiin Äetsän villakehruutehdas. Äetsän asema otettiin käyttöön vuonna 1902, mikä vauhditti alueen teollisuutta. Äetsän villakehruutehtaan paikalle perustettiin vuonna 1937 kemiantehdas, joka oli alun perin Finnish Chemicals Oy:n omistuksessa. Tehtaalla valmistettiin mm. klooriyhdisteitä sisältäviä kemianteollisuuden tuotteita metsäteollisuudelle sekä lääketeollisuudelle. Vuodesta 2005 lähtien tehdas on ollut Kemira Oyj:n omistuksessa. (Pehulan kylän historiaa. Viitattu 26.3.2014.) Sastamalan tehdasalueen läheisyydessä on yksi rakennusperintökohde, Keikyän vuonna 1912 valmistunut kirkko. Kirkko sijaitsee noin 1,1 kilometriä tehdasalueesta lounaaseen, Kokemäenjoen etelärannalla. Muita merkittäviä kulttuurihistoriallisia kohteita Pehulan kylän läheisyydessä ovat mm. Äetsänkosken yli kulkeva, vuonna 1948 valmistunut Suomen pisin puinen riippusilta sekä vuosina 1919–1921 valmistunut Äetsän vesivoimalaitos (Kuva 1). Äetsän voimalaitos rakennettiin alun perin varmistamaan sähköntoimitus Äetsän villakehruutehtaille. Alkuperäinen punatiilinen voimalaitos on arkkitehti Sigurd Frosteruksen suunnittelema. 1990-luvulla voimalaitosalueelle rakennettiin lisäksi uusi, nykyaikainen voimalarakennus. Voimalarakennus ja riippusilta leimaavat vahvasti jokivarren maisemaa. (Pehulan kylän historiaa. Viitattu 26.3.2014.) Noin kolmen kilometrin säteellä Sastamalan tehdasalueesta löytyy yhteensä 14 muinaisjäännöskohdetta (Paikkatietoikkuna. Viitattu 26.3.2014). Lähimmät muinaisjäännöskohteet sijaitsevat noin 250 metrin päässä tehdasalueesta, Kokemäenjoen etelärannalla (Kuva 15). Muinaisjäännökset ovat muun muassa kivikautisia asuinpaikkoja ja rautakautisia kalmistoja. Tehdasalueen läheisyydessä ei ole maailmanperintökohteita. (Pirkanmaan Elinkeino-, Liikenne- ja Ympäristökeskus 2013.) 50 ENVIRON Muinaisjäännöskohde Rakennusperintökohde Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Uusi tuotanto Vesivoimalaitos Riippusilta Keikyän kirkko 1 km Kuva 15. Tehdasaluetta lähimmät muinaisjäännöskohteet, rakennusperintökohde ja muut merkittävät kulttuurihistorialliset kohteet (Paikkatietoikkuna. Viitattu 26.3.2014.). Kokemäenjokilaakso, mihin luetaan mukaan myös tehdasalueen rantaviiva ja sen ulkopuolinen vesistöalue, on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi vuonna 1995 tehdyssä valtioneuvoston periaatepäätöksessä. Nyt käynnissä olevassa uudessa maisemien inventoinnissa on ehdotettu, että tehdasta ympäröivä vesistöalue ja sen kohdalla oleva Kokemäenjoen eteläpuolinen ranta luokiteltaisiin myös jatkossa valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. (Pirkanmaan Elinkeino-, Liikenne- ja Ympäristökeskus 2013.) Tehdasalueella ei tiettävästi sijaitse suojeltuja tai kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia. Tehdasalueen rakennukset on rakennettu vuosina 1900-1997. Uusi tuotanto on suunniteltu R-rakennukseen, jonka rakennusvuosi on 1997. Kemiantien eteläpäädyssä sijaitseva kerhotalo on rakennettu vuonna 1900 (Kuva 16). Kerhotalo ei ole suojeltu eikä sillä tiettävästi ole merkittävää kulttuurihistoriallista arvoa. 51 ENVIRON Kuva 16. Kemiantien eteläpäässä sijaitseva kerhotalo. 6.5.2 Hankkeen vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön Maisemaan ja kulttuuriympäristöön kohdistuva vaikutusten arviointi perustuu julkisesti saatavilla oleviin tietoihin suojelluista kohteista sekä muuten merkittäväksi luokitelluista kulttuurihistoriallisista tai maisemallisista kohteista, olemassa oleviin selvityksiin sekä Sastamalan tehtaan työntekijöiden antamiin tietoihin tehdasalueen rakennuksista. Hanke sijoittuu olemassa olevalle tehdasalueelle, eikä hanke aiheuta muutoksia alueen maankäytössä. Tehdasalueella ei sijaitse suojeltuja tai muuten merkittäviä kulttuurihistoriallisia kohteita. Tehdasalueen lähiympäristössä sijaitsee kuitenkin useita kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita ja muinaisjäännöksiä. Hankkeella ei normaalitilanteessa arvioida olevan vaikutusta kulttuurihistoriallisiin kohteisiin, rakennusperintökohteisiin tai muinaisjäännöksiin. Kokemäenjoen ranta, mukaan lukien tehdasalueen eteläranta, on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Hanke ei edellytä uusien rakennusten rakentamista rannan tuntumaan. Hanke edellyttää kuitenkin kemikaalien varastoalueen rakentamisen tehdasalueen eteläpäähän, Kokemäenjoen rannan tuntumaan (Kuva 4). Hankkeen toteutuessa kemikaaleja kuljettavat raskaat ajoneuvot ajavat lastaus- ja purkualueelle osittain Kokemäenjoen rantaa pitkin. Kulkureitin rannassa sijaitsevan tieosuuden pituus on noin 300 metriä. Uuden tuotannon edellyttämiä kemikaalikuljetuksia, jotka käyttävät rantatietä, arvioidaan olevan viikkotasolla noin 11 kpl (tarkemmat tiedot liikennevaikutuksista kappaleessa 6.12.). Kemikaalien varastoalueen ja tieosuuden rakentaminen sekä raskaiden ajoneuvojen aiheuttama vähäinen liikenne rannassa tulevat muuttamaan maisemaa Kokemäenjoelle ja sen etelärannalle päin jonkin verran. Rantaan sijoitettavat rakenteet ja 52 ENVIRON liikenne ovat kuitenkin osa Sastamalan tehtaan teollista aluekokonaisuutta, joten uusien rakenteiden maisemavaikutukset jäävät vähäisiksi. Hankkeen toteuttaminen ei vaikuta Kemiantien eteläpäässä sijaitsevaan kerhotaloon. Liikennejärjestelyt kerhotalolle tulevat kuitenkin muuttumaan (kappale 6.12). 6.6 Maaperä, kallioperä ja pohjavesi 6.6.1 Maaperän, kallioperän ja pohjaveden nykytila Sastamalan tehdasalueella on 0,5–3,0 metrin kerros täyttömaata. Täyttömaan alapuolella on savikerros, jonka paksuus on alueella tehtyjen kairausten perusteella 3,0–6,5 metriä. Saven päällä on pääasiassa soraa ja hiekkaa sisältäviä kerroksia (täyttöä) ja saven alapuolella on silttistä hiekkaa ja moreenia. Tehdasalueen itäosassa on erilaista jätetäyttöä, mm. tiiltä, puuta, rautaa, asfalttia ja betonia sisältävä alue. Jätetäyttökerroksen paksuus vaihtelee 0,6 metristä 2,5 metriin. Täyttöalueella tehdasalueen pohjoispuolella on läjitettynä erilaista ylijäämämaata, joka sisältää vaihtelevia määriä sekalaista jätettä (tiiltä, asfalttia, betonia, puuta, lasia, muovia). Täytön paksuus on keskimäärin 3,1 metriä ja vaihtelee välillä 2-5 metriä. Täytön alapuolinen luonnonmaa on savea. (Jaakko Pöyry Infra 2004). Myös Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) maaperäkarttojen (1:20 000/1:50 000) mukaan Sastamalan tehdasalueen pääasiallinen maalaji on savi (Kuva 17). Osa tehdasalueesta on päällystetty asfaltilla ja osassa on sorapinta. Geologian tutkimuskeskuksen kallioperäkarttojen mukaan tehdasalueen kallioperä koostuu pääasiassa kvartsidioriitista. Alueella tehdyissä kairauksissa kallionpinta on todettu 22–31 metrin syvyydellä maan pinnasta (Jaakko Pöyry Infra 2004). Kohteessa ei ole kalliopaljastumia. Kalliopinnan taso vaihtelee lähialueilla voimakkaasti ja kohteen länsi-, itä- ja eteläpuolella esiintyy kalliopaljastumia. Sastamalan tehdasalue ei sijaitse pohjavesialueella, eikä alueella ole pohjavedenottamoita. Prosessien raaka-aineena ja jäähdytysvetenä tarvittava vesi otetaan Kokemäenjoesta. Kymmenen kilometrin säteellä Sastamalan tehdasalueesta sijaitsee neljä luokiteltua pohjavesialuetta. Lähin luokiteltu pohjavesialue sijaitsee noin 5 kilometriä tehdasalueesta länteen (Riitaniitunoja, tunnus 0210252). Aivan kyseisen pohjavesialueen eteläpuolella, noin 5,5 kilometriä tehdasalueesta lounaaseen, on toinen pohjavesi alue (Karhiniemi, tunnus 0210205). Riitaniitunojan pohjavesialueen pohjoispuolella sijaitsee kolmas pohjavesialue (Kuukinmäki, tunnus 0210253), jonka etäisyys tehdasalueesta on noin 5,5 km. Kaikki kolme pohjavesialuetta on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeiksi pohjavesialueiksi (luokka I). Noin 6,0 kilometriä koilliseen sijaitsee Kinnalan pohjavesialue (tunnus 0298801). Osa Kinnalan pohjavesialueesta on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeäksi pohjavesialueeksi ja osa vedenhankintaan soveltuvaksi pohjavesialueeksi. (Paikkatietoikkuna. Luettu 26.3.2014.) 53 ENVIRON Savi Soramoreeni Kallio Uusi tuotanto 1 km Kuva 17. Maalajit Äetsän tehtaan alueella (Paikkatietoikkuna). Sastamalan tehdasalueelle on asennettu kaksi pohjaveden havaintoputkea, joissa pohjaveden pinta todettiin syyskuussa 2002 2,8 m ja 3,3 m syvyydellä. Pohjavesi virtaa savikerroksen alapuolella paineellisena. Saven alapuolisen maan vedenjohtavuus on heikkoa, koska maalaji on hiekkaista silttiä tai moreenia. Savikerroksen päällä täyttömaakerroksessa esiintyy todennäköisesti jonkin verran orsivettä. (Jaakko Pöyry Infra 2004). 6.6.2 Hankkeen vaikutukset maaperään, kallioperään ja pohjaveteen Maaperään, kallioperään ja pohjaveteen kohdistuvat ympäristövaikutukset on arvioitu olemassa olevien maaperä- ja pohjavesiselvitysten ja julkisesti saatavilla olevien maaperä-, kallioperä- ja pohjavesikarttojen sekä hankkeen teknisten suunnitelmien ja piirrosten perusteella. Arvioinnissa on keskitytty tehdasalueen sisäpuolelle, sillä vaikutuksia ei arvioida kohdistuvan tehdasalueen ulkopuolelle. Maaperän, pohjaveden ja sedimenttien pilaantuneisuuteen kohdistuvia vaikutuksia on arvioitu erikseen kappaleessa 6.7. Maaperään ja pohjavesiin poikkeustilanteessa kohdistuvat riskit on käsitelty luvussa 7. Hanke edellyttää kemikaalien varastoalueen sekä lastaus- ja purkualueen rakentamisen tehdasalueen eteläpäähän, Kokemäenjoen rannan tuntumaan (Kuva 4). Lisäksi hanke edellyttää tieosuuden rakentamisen Kokemäenjoen rantaan sekä TI-rakennuksen pohjoispuolelle. Rakennustyöt pitävät sisällään maankaivutöitä, täyttöä sekä maapohjan tasaamista ja päällystämistä asfaltilla ja betonilla. Maaperän ylin kerros on täyttömaata, ja sen paksuus on noin 3,0 metriä. Rakennustyöt ulottuvat enintään 2,0 metrin syvyyteen, eli 54 ENVIRON rakennustyöt eivät todennäköisesti ulotu täyttömaan alla olevaan savikerrokseen. Maanpinta rakennettavilla alueilla on nykytilanteessa hiekkaa tai kasvillisuutta. Maanrakennustöiden suorittaminen aiheuttaa maaperäolosuhteiden muuttumista rakennettavalla alueella. Muutokset ovat kuitenkin vähäisiä ja paikallisia. Hankkeen edellyttämät rakennustyöt lisäävät jonkin verran läpäisemättömän pinnan määrää tehdasalueella, mikä voi vähäisissä määrin vähentää orsiveden muodostumista tehdasalueella. Koska pohjavesi on savikerroksen alla paineellisena, rakennustöiden ei arvioida vaikuttavan pohjaveden virtaukseen tai muodostukseen. Rakennustyöt eivät ulotu pohjaveden pinnan tasoon, joka on tutkimusten perusteella noin kolmen metrin syvyydessä. Hankkeella ei arvioida olevan vaikutuksia kallioperään, jonka on todettu olevan 22–31 metrin syvyydellä. 6.7 Maaperä, pohjaveden ja sedimenttien pilaantuneisuus 6.7.1 Pilaantuneisuus nykytilanteessa Teollisuusalueen maaperä on paikoin pilaantunut elohopealla edellisen toimijan, Finnish Chemicals Oy:n klooritehtaan aikana. Finnish Chemicals Oy:n entisen omistajan Nokian ja Kemiran välisen sopimuksen mukaan Nokia on edelleen vastuussa Finnish Chemicals Oy:n toiminnan aikana pilaantuneista alueista ja niiden kunnostamisesta. Pirkanmaan ympäristökeskuksen ympäristölupapäätöksen 21.11.2001 (1998Y0221-111) mukaan tehdasalueen maaperän epäpuhtaudet tuli selvittää. Alueella on tehty maaperätutkimuksia vuosina 2002 ja 2003 sekä suoritettu kunnostustoimenpiteitä vuosina 2002, 2004, 2006 ja 2008. Vuonna 2002 tehdasalueelle asennettiin kaksi pohjavesiputkea peruskallioon asti. Lisäksi alueella on tiettävästi suoritettu joitakin maaperätutkimuksia ja –kunnostuksia myös ennen 2000-lukua. Maaperätutkimuksia on suoritettu tehdasalueen pohjoisosassa sijaitsevalla täyttöalueella (2002, 2003, 2006), vanhalla tislaamolla alueen eteläpäädyssä (2002, 2004), tehdasalueen keskiosissa (2003) sekä jätetäyttöalueella tehdasalueen kaakkoiskulmassa (2002). Tutkimuksissa todettiin korkeita, ylemmän ohjearvon ylittäviä elohopeapitoisuuksia vanhalla tislaamolla, pohjoisosan täyttöalueella, kaakkoisosan jätetäyttöalueella sekä joissakin yksittäisissä pisteissä. R-rakennuksen ympäristössä todettiin lievästi kohonneita elohopeapitoisuuksia (0,2 mg/kg - 5 mg/kg). Pitoisuudet eivät ylittäneet teollisuusalueella sovellettavaa Valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaista ylempää ohjearvoa (5 mg/kg) elohopealle. Alueen pohjoisosassa sijaitsevalla täyttöalueella todettiin lisäksi korkeita pitoisuuksia kromia, kuparia ja antimonia. (Jaakko Pöyry Infra 2004). Vanhan tislaamon edustalta otetuissa sedimenttinäytteissä todettiin lievästi koholla olevia elohopeapitoisuuksia (Pirkanmaan ympäristökeskus 2006). Vuonna 2003 tehtiin riskitarkastelu elohopean muuntumisesta, kulkeutumisesta ja elohopealle altistumisesta tehdasalueella. Riskinarvion mukaan ihmisten altistuminen maaperän elohopealle on vähäistä ja elohopean kulkeutuminen maaperästä huuhtoutumalla tai haihtumalla arvioidaan vähäiseksi alueen pysyessä teollisuuskäytössä. Suurin riski arvioitiin aiheutuvan vanhan tislaamon alueella olevista erittäin korkeista elohopeapitoisuuksista. (Jaakko Pöyry Infra 2004). 55 ENVIRON Vuonna 2002 otetuissa pohjavesinäytteissä todettiin kloridia 1400 ja 150 mg/l. Pitoisuudet ylittävät sosiaali- ja terveysministeriön antaman talousveden laatuvaatimuksia koskevan asetuksen 401/2001 mukaisen yläraja kloridille (100 mg/l). Elohopeapitoisuus oli kummassakin näytteessä alle 0,2 μg/l, mikä alittaa talousveden laatuvaatimukset (1,0 μg/l). Maaperäkunnostuksia on suoritettu vanhan elohopeatislaamon alueella (2004) sekä tehdasalueen pohjoisosassa sijaitsevalla täyttöalueella (2006 ja 2008). Elohopeatislaamon alue kunnostettiin massanvaihdolla sekä purkamalla vanhoja rakenteita (Finnish Chemicals 2004). Pilaantunutta maata kaivettiin pois yhteensä 1064 tonnia. Kunnostuksessa saavutettiin elohopean tavoitepitoisuus 5 mg/kg. Täyttöalueella kunnostettiin maaperää vuonna 2006 eristämällä noin 8500 tonnia maamassaa paikoilleen niin, että massan pintaan ja sivuille rakennettiin tiivis kerros sekä pintaan puhtaista maista täyttömaakerros (Pöyry 2006a). Vuonna 2006 tehdyn riskinarvion mukaan maamassojen pois kaivaminen olisi aiheuttanut elohopean pölyämis- ja haihtumisvaaraa (Pöyry 2006b). Vuonna 2008 kunnostettiin maaperää jälleen alueen pohjoisosassa sijaitsevalla täyttöalueella massanvaihdolla. Massoja kaivettiin pois yhteensä noin 17300 tonnia. Rantaan jäi korkeita (5-1600 mg/kg) elohopeapitoisuuksia, muualla saavutettiin kunnostustavoite 5 mg/kg. Jäännöspitoisuuksista laadittiin riskinarvio, jonka mukaan elohopea ei huuhtoudu täytöstä eikä se haihdu niin, että siitä aiheutuisi riskiä. (Pöyry 2008). Hankealueen maaperää on tutkittu toukokuussa 2014 kahdeksasta koekuopasta, jotka ulotettiin maksimissaan kahden metrin syvyyteen. Jokaisesta koekuopasta kerättiin 1-3 näytettä analysoitavaksi. Tulokset osoittivat, että elohopeapitoisuudet ovat alle alemman ohjearvon (2 mg/kg) kaikissa näytteissä paitsi yhdessä pintamaanäytteessä, joka kerättiin varastorakennuksen ja joen välistä, ja jossa elohopeapitoisuus oli 14,3 mg/kg, eli yli ylemmän ohjearvon (5 mg/kg). Samasta pisteestä syvemmältä otetuissa näytteissä ei todettu elohopeaa. Kyseinen piste on sillä alueella, johon rakennetaan uusi tieosuus tehdasalueen ja rannan väliin. Aikaisempien tutkimustietojen (2002-2003) perusteella samalla alueella on aikaisemminkin todettu ylemmän ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia, mutta alue on kunnostettu vuonna 2004. Kunnostuksen jäännöspitoisuudet olivat alle alemman ohjearvon paitsi kahdessa pisteessä, joihin jäi pitoisuudet 3,36-4,6 mg/kg elohopeaa, eli alemman ohjearvon ylittävät mutta ylemmän ohjearvon alittavat pitoisuudet. Ylemmän ohjearvon ylittäviä elohopeapitoisuuksia on myös vuonna 2002 vaunu/varastohallin koilliskulmalla, noin 150-200 m koilliseen rakennettavasta säiliöalueesta, josta uusi tieosuus tulee. Pitoisuudet tällä alueella ovat olleet 0,6 - 420 mg/kg syvyydellä 0,0-2,5 m. (Pöyry, 2014) Tehdasalueella tutkimuksissa ja kunnostuksissa todetut elohopeapitoisuudet on esitetty Liitteenä 6 olevassa kartassa. 6.7.2 Hankkeen vaikutukset maaperän pilaantuneisuuteen rakentamisen aikana Hankealueen rakennustöissä kaivetaan maksimissaan 2 metriin. Rakennettavilla tieosuuksilla kaivusyvyys on alle 1 m. Toukokuun 2014 tutkimustulosten perusteella elohopeapitoisuudet rakennettavalla säiliö- ja lastausalueella ovat alhaiset (<2 mg/kg), eikä rakennustöistä näillä alueilla arvioida aiheutuvan elohopean huuhtoutumista 56 ENVIRON Kokemäenjokeen. Uusi tieosuus kuitenkin sijoittuu alueelle, missä on paikoittain todettu ylemmän ohjearvon ylityksiä syvyydellä 0-2 m. Alue, missä korkeimmat pitoisuudet (420 mg/kg) on todettu, on sorapäällysteinen, eikä kyseisellä alueella luultavasti tarvita kaivutoimenpiteitä. Mikäli kaivutoimenpiteitä tarvitaan, työssä täytyy huomioida, miten elohopeaan liittyvät riskit hallitaan ja estetään elohopean huuhtoutuminen jokeen. Viimeisimmistä tutkimustuloksista kirjoitetaan erillinen PIMA-asetuksen (VnA 214/2007) mukainen arviointiraportti. 6.8 Kokemäenjoki 6.8.1 Kokemäenjoen tila nykytilanteessa Sastamalan tehdasaluetta lähin pintavesistö on Kokemäenjoki, joka rajaa kiinteistöä idässä ja etelässä. Kokemäenjoen vesistöalue on pinta-alaltaan Suomen viidenneksi suurin jokivesistö, joka alkaa Sastamalan Liekoveden luusuasta, Tyrvään voimalaitokselta, ja laskee Huittisten, Kokemäen, Harjavallan, Nakkilan ja Ulvilan kautta Porin edustalle Pihlavanlahteen, josta vedet virtaavat Eteläselän kautta Selkämereen. Valuma-alueen pintaala on yhteensä 26 820 km² ja keskivirtaama vuonna 2011 oli 204 m3/s. Kokemäenjoen virtamaa säännöstellään vesivoimalaitosten tarpeisiin. Vesivoimalaitoksia on Kokemäenjoessa neljä: Tyrvään, Äetsän (nyk. Sastamala), Kolsin ja Harjavallan voimalaitokset. Äetsän vesivoimalaitos sijaitsee aivan Kemira Chemicals:in Sastamalan tehtaan alapuolella. (Perälä 2013.) Tulvariskit ja Äetsän voimalaitoksen säännöstely Äetsän vesivoimalaitosta ajetaan niin sanotulla pintasäädöllä, mikä tarkoittaa, että laitoksen yläpuolella olevan vedenpinnan taso pidetään vakiona tasossa 48,69 m. Käytännössä jokiosuuden säännöstely toteutetaan Tyrvään voimalaitoksella ja alapuoliset voimalaitokset (mukaan lukien Äetsän voimalaitos) mukailevat tämän juoksutuksia vedenkorkeuden vaihtelun perusteella. Äetsän voimalaitoksen alkuperäisen luvan antoi Turun ja Porin läänin maaherran virasto 30.7.1921. Lupaehtoja muutettiin 12.10.1938 Turun ja Porin lääninhallituksen päätöksellä. Uuden koneiston rakentamisesta on Länsi-Suomen vesioikeuden päätös 24.2.1992 ja siihen liittyen vesiylioikeuden päätös 19.10.1992 (sekä kalatalousvelvoitteen osalta 24.11.1995). Voimalaitoksen lupamääräysten mukaan vedenkorkeus ei saa ylittää tasoa +48,69 m. Hätävedenpinnankorkeus on +49,60 m, mikä tarkoittaa sitä, että tuolloin voimalaitoksen on juoksutettava jokivesi kokonaan läpi tulvaluukuista. Voimalaitoksen mitoitusvirtaama hätäylivedenkorkeudella on 1130 m³/s. Mitoitusvirtaama tarkoittaa voimalaitoksen koneiden ja luukkujen yhteenlaskettua vedenpurkukykyä. Äetsän voimalaitoksen omistaa UPM-Kymmene Oyj. (Verta, Suomalainen, Triipponen, Isomäki & Veijalainen 2009.) UPM:n työntekijän Matti Vuorisen mukaan vedenpinnan korkeus Äetsän voimalaitoksen yläpuolella vaihtelee tulvan tai rankkasateen vuoksi yleensä vain muutamia senttejä tavoitetasosta ylös- tai alaspäin lyhyen aikajakson sisällä. Tulviminen Kokemäenjoessa pyritään estämään Pirkanmaan keskeisten järvien ennakoivalla säännöstelyllä. Lähinnä Äetsän voimalaitosta näistä järvistä on Rauta-Kulovesi, jota säännöstellään Tyrvään 57 ENVIRON voimalaitoksella. Tyrvään ja Äetsän voimalaitoksen välillä ei ole juurikaan sivuvirtaamia, mikä helpottaa vesimäärän ennakointia Äetsän voimalaitoksella. Tyrvään ja Äetsän operoinnissa otetaan turvallisuusnäkökohdat huomioon siten, että vesimäärä mahtuu tarvittaessa läpi pelkistä tulvaluukuista. Vuorisen mukaan korkein mitattu korkeus ylävedelle oli NN+48,92 m ja se mitattiin 5.8.1997. Vuorisen mukaan hätäylivedenkorkeutta ei ole vielä koskaan mitattu. (Vuorinen 2014.) Kokemäenjoen vesistölle on tekeillä tulvariskien hallintasuunnitelma. Hallintasuunnitelma valmistuu vuonna 2015. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen, Pirkanmaan ELY-keskuksen, Hämeen ELY-keskuksen, Keski-Suomen ELY-keskuksen ja Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen tekemässä tulvariskien alustavassa arvioinnissa (2011) esitetään, että Kokemäenjoen vesistöalueelle nimitettäisiin kaksi merkittävää tulvariskialuetta – Pori ja Huittinen – sekä neljä muuta tulvariskialuetta – Kokemäki, Vammala, Punkalaidun sekä Keuruu. Pehulan alue ei kuulu edellä mainittuihin tulvariskialueisiin. (Varsinais-Suomen ELYkeskus, Pirkanmaan ELY-keskus, Hämeen ELY-keskus, Keski-Suomen ELY-keskus ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 2011.) Talousvedenotto Kokemäenjoesta Tehdasalueen välittömässä läheisyydessä ei ole talousveden ottamoita. Lähin talousvedenottamo sijaitsee Huittisten kaupungin pohjoispuolella, Karhiniemen sillan vieressä. Vedenottamo ottaa Kokemäenjoesta raakavettä Virttaalla sijaitsevalle pohjavesilaitokselle (Virttaankankaan tekopohjavesilaitos). Raakavesi esikäsitellään Huittisissa ennen sen johtamista Virttaalle. Raakavedenottamo sijaitsee noin 10 kilometriä Sastamalan tehdasalueelta alavirtaan. (Turun Seudun Vesi Oy. Viitattu 6.6.2014.) Kokemäenjoen vedenlaatu ja haitta-ainepitoisuudet Kokemäen joen ja Porin edustan merialueen yhteistarkkailuohjelman uusimman selvityksen mukaan Kokemäenjoen veden yleislaatu jokialueella oli vuonna 2011 tyydyttävä, ja vesi luokitellaan uimakelpoiseksi Poriin saakka. Happitilanne on yleisesti hyvä. Veden yleislaatu on parantunut huomattavasti 1970-luvulta, jolloin vesistöön kohdistui huomattavasti nykyistä suurempi jätevesikuormitus. Kokemäenjoen vedenlaatuun ja ravinnetasoon vaikuttaa nykyisin merkittävimmin hajakuormitus. Pistekuormittajia ovat jokivarren taajamat ja kaatopaikat. Teollisuuden kuormitusta tulee Sastamalan teollisuusalueen alapuolella lähinnä Harjavallan ja Porin seudun tehtaista (Kuva 18). Raskasmetallikuormitus on yleisesti pienentynyt 1970-luvulta teollisuuden kuormituksen vähentymisen ansiosta. Kemira Chemicalsin Sastamalan tehdasalueella toiminut Finnish Chemicals Oy:n Äetsän klooritehdas oli merkittävä elohopeakuormittaja 1970-luvulla. Kuormitus väheni ratkaisevasti vuonna 1985. Nykyisin Sastamalassa ei valmisteta eikä käytetä enää klooria. (Perälä 2013.) 58 ENVIRON Kuva 18. Kokemäenjoen ja Porin merialueen kuormittajat vuonna 2011. Kemira Chemicals Oy merkitty karttaan numerolla 2. Vesistötarkkailuasemat merkitty sinisellä. (Perälä 2013.) Osana yhteistarkkailua suoritettujen tutkimusten mukaan orgaanisen aineen kuormitus (BHK) vuonna 2011 oli 514 kg/ vrk. Fosforikuormitus vuonna 2011 oli 13,1 kg/ vrk ja typpikuormitus oli 790 kg/ vrk. Joen raskasmetallipitoisuuksia on tutkittu Varsinais-Suomen ELY-keskuksen valtakunnallisessa virtapaikkaseurannassa. Tulosten perusteella joessa ei esiinny juurikaan kadmiumia, arseenia tai lyijyä (pitoisuudet alle 1,0 μg/l) ja vain vähän elohopeaa (<0,002 μg/l). Kromin pitoisuus vuonna 2011 oli keskimäärin 1,4 μg/l, nikkelin 4,4 μg/l, kuparin 3,1 μg/l ja alumiinin 533 μg/l. (Perälä 2013.) 59 ENVIRON Taulukko 8. Raskasmetallipitoisuudet pintasedimentissä Äetsän (nyk. Sastamala) ylä- ja alapuolella vuonna 2010 (Valkama 2012). Raskasmetallipitoisuus pintasedimentissä (mg/ kg) Asema Elohopea Hg Kadmium Cd Kromi Cr Kupari Cu Nikkeli Ni Lyijy Pb Äetsän 7,9 0,5 43 - 25 10 25 0,45 39 - 23 56 yläpuoli Äetsän alapuoli Kokemäenjoen ja Porin edustan sedimenttejä on tutkittu osana yhteistarkkailua viimeksi vuonna 2010. Sedimenttien haitta-ainepitoisuuksia tutkittiin sekä Äetsän (nyk. Sastamala) ylä- että alajuoksulla. Vaikka elohopeakuormitus väheni merkittävästi 1980-luvulla, on elohopeapitoisuus ollut edelleen 2000-luvulla suuri Äetsän alapuolisella tarkkailuasemalla. Vuonna 2010 Kokemäenjoen pintasedimentin suurin elohopeapitoisuus 25 mg/kg mitattiin Äetsän alapuolella, kun se oli Äetsän yläpuolella 7,9 mg/kg (Taulukko 8). Muualla joessa pitoisuus vaihteli välillä <0,1-7,9 mg/kg. Myös lyijyn pitoisuus pintasedimentissä oli suurin Äetsän alapuolella (56 mg/kg), missä sen pitoisuus oli kolminkertainen aiempiin vuosiin verrattuna. Lyijypitoisuuden lähde on tuntematon, sillä Sastamalassa (ent. Äetsä) ei tiettävästi ole lyijykuormitusta. Muualla lyijypitoisuus vaihteli välillä 5-25 mg/kg. Säännöstellyssä joessa virtauksen ja sedimentaatio-olot muuttuvat, ja vanhat sedimentit saattavat lähteä liikkeelle, mikä aiheuttaa metallipitoisuuksien kohoamista, vaikka kuormitus olisi vähentynyt tai päättynyt. Joen pintasedimentin kadmium-pitoisuus vaihteli välillä <0,10,89 mg/kg, kromipitoisuus vaihteli välillä 22–67 mg/kg, kuparipitoisuus vaihteli välillä 13-210 mg/kg ja nikkelipitoisuus vaihteli välillä 14-660 mg/kg. Äetsän mittauspisteillä kuparitasot ovat pitkään olleet luonnontasolla (n. 40 mg/kg), eikä niitä siksi ole enää analysoitu. (Valkama 2012.) Varsinais-Suomen ELY-keskus (VARELY) on arviointiohjelman lausunnossa kommentoinut, että elohopeapitoisuudet sedimentissä Äetsän padon vakiohavaintopaikan kohdalla on 2000luvulla lähtenyt nousuun, ollen korkeimmillaan 160 mg/kg vuonna 2008. Tehdasalueella on vuosina 2004, 2006 ja 2008 suoritettu elohopealla pilaantuneen maaperän kunnostuksia alueilla lähellä Kokemäenjoen rantaa, ja näillä kunnostuksilla on voinut olla vaikutuksia sedimenttipitoisuuksien muutoksiin. Kunnostetuilla alueilla on ollut hyvin korkeita pitoisuuksia elohopeaa, jopa 5000 mg/kg paikoissa, joissa esiintyi metallista elohopeaa. Tehdasalueella on vielä elohopealla pilaantunutta maata, mutta Pöyryn (2008) tekemän riskinarvioinnin mukaan elohopea ei huuhtoudu täytöstä eikä se haihdu niin, että siitä aiheutuisi riskiä. Alue, jolle pilaantunutta maata on jäänyt kunnostuksen jälkeen, sijaitsee tehdasalueen pohjoispäädyssä, eikä siten ole hankealueen läheisyydessä. 60 ENVIRON 6.8.2 Hankkeen vaikutukset Kokemäenjokeen Kokemäenjokeen kohdistuvat ympäristövaikutukset on arvioitu hanketta koskevien teknisten suunnitelmien sekä Kokemäenjoen Vesistön Vesiensuojeluyhdistyksen selvitysten perusteella. Tarkastelualueena on Sastamalan tehdasalueen eteläpuolinen jokiosuus, sillä normaalitilanteessa aiheutuvien vaikutusten arvioidaan kohdistuvan vain tehdasalueen välittömään läheisyyteen. Poikkeustilanteiden ja onnettomuuksien aiheuttamia ympäristövaikutuksia Kokemäenjokeen on käsitelty kappaleessa 7. Märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen tuotannossa ei synny sellaisia jätevesiä, jotka johdettaisiin Kokemäenjokeen. Syntyvät jätevedet kierrätetään takaisin prosessiin tai käsitellään vaarallisena jätteenä. Tuotantoprosessit eivät siten aiheuta muutoksia Kokemäenjoen vedenlaatuun. Prosessiin otetaan vettä Kokemäenjoesta noin 8000 m3/ vuosi. Hankkeen myötä prosessivedenotto Kokemäenjoesta kasvaa noin 5 %. Sastamalan tehtaalla on parhaillaan vireillä vesiluvan hakuprosessi. Vesiluvan haussa on otettu huomioon myös uuden tuotannon vedenotto. Prosessin jäähdytykseen otetaan vettä Kokemäenjoesta. Myös muut Sastamalan tehdasalueen prosessit jäähdytetään Kokemäenjoesta otettavalla vedellä. Kaikkien tehtaiden jäähdytysvedet kiertävät suljetussa järjestelmässä ja palaavat Kokemäenjokeen puhtaana omia putkistojaan pitkin. Palautettava jäähdytysvesi kulkee ylivuotosäiliön kautta, jossa on jäähdytysveden pH:n, johtokyvyn ja lämpötilan jatkuvatoiminen mittaus, joilla varmistetaan, että jäähdytysveteen ei ole päässyt vuotamaan prosessista epäpuhtauksia. Mittaustulokset menevät tehtaan automaatiojärjestelmään. Uusi tuotanto tarvitsee jäähdytysvettä yhteensä Uudesta tuotannosta johtuvan noin 100 m3/h ja vuositasolla noin 876 000 m3. jäähdytysveden lämpötilannousun on arvioitu olevan noin 4⁰C. Hankkeen myötä tehtaan jäähdytysvedenotto Kokemäenjoesta kasvaa noin 2 % ja lämpökuorman voidaan arvioida kasvavan suurin piirtein samassa suhteessa. Jäähdytysvesien purkupaikka pysyy ennallaan, joten vaikutusalue ei muutu. Jäähdytysvesien lisääntymisellä ei arvioida olevan vaikutuksia Kokemäenjoen vedenlaatuun. Lisääntyneellä lämpökuormalla on nykytilanteeseen verrattuna vähäinen lämmittävä vaikutus, jonka arvioidaan kohdistuvan välittömästi purkupaikan läheisyyteen. 6.9 Ilmasto ja ilmanlaatu 6.9.1 Ilmasto ja ilmanlaatu nykytilanteessa Vuoden keskimääräinen lämpötila Kokemäen säähavaintoasemalla (noin 22 kilometriä Sastamalan tehtaasta länteen) vuosina 1981–2010 oli +4,8 °C. Keskimääräinen alin lämpötila oli 0,7 °C ja ylin lämpötila +8,8 °C. Keskimääräinen vuotuinen sademäärä vuosina 1981–2010 Kokemäen säähavaintoasemalla oli 614 mm. (Ilmatieteenlaitos 2012.) Vuosina 1981–2010 tuulen keskimääräinen voimakkuus Tampere-Pirkkalan lentoaseman havaintoasemalla (noin 50 kilometriä Sastamalan tehtaasta koilliseen) oli 3,1 m/s. Tuulen suunta jakautui ajanjaksolla seuraavasti: 61 ENVIRON • • 9 % pohjoisesta 8 % koillisesta • • 9 % idästä 12 % kaakosta • • 17 % etelästä 16 % lounaasta • • 1 % lännestä 9 % luoteesta • 9 % tyyntä (Ilmatieteenlaitos 2012). Kemira Chemicals Oy:n nykyisen tehtaan prosesseissa syntyy ilmanpäästöjä, jotka koostuvat pääosin metanolista, N-propyyliamiinista, vedystä, natriumkloraatista, vetykloridista, rikkidioksidista sekä kuumaöljykattiloiden savukaasuista. Vuonna 2007 tehdyn ilmanpäästömittauksen mukaan tehtaan prosesseissa syntyvät vetypäästöt olivat 1,44 t/ vuosi ja natriumkloraattipäästöt olivat 0,60 t/ vuosi. Vesikemikaalitehtaan vetykloridipäästöt olivat 0,001 t/ vuosi ja rikkidioksidipäästöt olivat 0,02 t/ vuosi. Lisäksi hienokemikaalitehtaalta tuli metanolipäästöjä 2,05 t/ vuosi. N-propyyliamiinin päästöt olivat alle määritysrajan. Ympäristöluvassa ei ole annettu raja-arvoja näiden haitta-aineiden pitoisuuksille. Sastamalan tehtaan päästöt arvioidaan vuosittain vuonna 2007 tehtyjen mittausten perusteella. Vuonna 2012 päästöt arvioitiin seuraavasti: hienokemikaalitehtaan ilmanpäästöt (haihtuvat orgaaniset yhdisteet, muut kuin metaani) 0,37 t; natriumkloraattitehtaan klooripäästöt ja muut epäorgaaniset yhdisteet 1,23 t ja vety 1630,00 t. Tehdasalueella sijaitsevien kuumaöljykattiloiden (P1 ja P2) ilmanpäästöt olivat vuonna 2012 seuraavat: typen oksidit 0,02 t/ vuosi, rikin oksidit 0,00 t/ vuosi, hiilidioksidi 51,00 t/vuosi ja hiukkaset 0,00 t/ vuosi. Sastamalan tehdasalueen lähellä ei ole tiettävästi tehty tutkimuksia ilmanlaadusta, sillä alueella ei sijaitse merkittäviä ilmanpäästölähteitä. 6.9.2 Hankkeen vaikutukset ilmastoon ja ilmanlaatuun Ilmastoon ja ilmanlaatuun kohdistuvia ympäristövaikutuksia on arvioitu Vaasan suljetulta kemikaalitehtaalta saatujen ilmanpäästötietojen ja muiden selvitysten sekä Kemira Chemicals Oy:n hanketta koskevien teknisten suunnitelmien perusteella. Lisäksi arvioinnissa on käytetty Suomen työturvallisuuslaissa (738/2002) annettuja HTP-arvoja eli kemikaalien haitalliseksi tunnettuja pitoisuuksia. HTP-arvo kuvaa pienintä tunnettua pitoisuutta, joka voi aiheuttaa ihmisen terveydelle haittaa tai vaaraa. Poikkeustilanteista ja onnettomuuksista aiheutuvat poikkeukselliset vaikutukset ilmanlaatuun on esitetty kappaleessa 7. Märkälujahartsin valmistuksessa syntyvät höngät lauhdutetaan ja suodatetaan aktiivihiilisuodattimella. Prosessista ei normaalisti synny ilmanpäästöjä eikä kasvihuonepäästöjä. Selkeytyksen apuaineen valmistuksessa panostuksen aikana syntyvät höngät pestään vesipesurilla, jonka jälkeen ne johdetaan katolle. Ilmapäästöjä ei normaalitilanteessa synny. Vaasan tehtaalla ei ollut käytössä vesipesuria, joten kyseessä on parannus aikaisempaan ilmanpäästöjen käsittelyyn. Märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen tuotannossa ei siis normaalitilanteessa synny lainkaan ilmanpäästöjä tai kasvihuonepäästöjä. 62 ENVIRON Polyaminoamidin valmistuksessa syntyvät ilmanpäästöt johdetaan lauhduttimen kautta ulos. Kun adipiinihappoa annostellaan reaktoriin, happo saattaa pöllytä ja päästä sitä kautta ilmanvaihdon mukana ilmaan. Vaasan tehtaalla suoritettiin vuonna 2013 ilmanpäästöjen mittaus. Poistokaasujen adipiinihappopitoisuudeksi mitattiin 1,2 mg/m3. Poistokaasujen levitessä ilmaan pitoisuus laimenee edelleen. Adipiinihapon altistukselle on Suomessa annettu HTP-arvo 5 mg/m3 8 tunnin altistumisjaksolle ja HTP-arvo 10 mg/m3 15 minuutin altistumisjaksolle. Vaasan tehtaalla mitattu adipiinihappopitoisuus on noin neljä kertaa pienempi kuin alempi HTP-arvo, eikä adipiinihapon päästö ilmaan ole jatkuvaa, joten päästön ei arvioida aiheuttavan merkittävää vaikutusta ilmanlaatuun tai ihmisten terveyteen tehdasalueella tai sen läheisyydessä sijaitsevilla asuin- ja virkistysalueilla. Vaasan tehtaalla tehtyjen mittausten perusteella on arvioitu, että Sastamalan tehtaalla syntyisi polyaminoamidin tuotannossa adipiinihappopäästöjä vuositasolla noin 0,36 kg. Polyaminoamidin tuotanto ei aiheuta muita ilmanpäästöjä tai kasvihuonepäästöjä. Hankkeen toteuttaminen lisää liikennettä Sastamalan tehtaalle ja sieltä asiakkaille noin 4,5 % nykytilanteeseen verrattuna. Lisäksi hanke nostaa tehtaan energiankulutusta 0,9 %. Lisääntynyt liikenne ja energiankulutus aiheuttavat välillisesti kasvihuonepäästöjä ja heikentävät ilmanlaatua. Liikenteen ja energiantuotannon aiheuttamat vaikutukset ilmastoon ja ilmanlaatuun ovat määrältään vähäisiä ja vaikutusalue on seudullinen ja liikenteen osalta osin valtakunnallinen. 6.10 Jätteiden ympäristövaikutukset 6.10.1 Jätemäärät nykytilanteessa Tehtaalla syntyi vuonna 2013 161,9 tonnia vaarallista jätettä ja 73,4 tonnia muuta jätettä. Vaarallinen jäte koostui kromipitoisesta suodatusjätteestä, alumiinipitoisesta suodatusjätteestä, happamista ja emäksisistä jätteistä, öljyisestä jätteestä ja jäteöljystä, parafiiniöljyjätteestä, aerosolipulloista, suodattimista, kloraatti- ja kromipitoisesta jätteestä, glykolijätteestä, pilaantuneesta puutavarasta ja laboratoriojätteestä. Kaikki vaarallinen jäte käsiteltiin vaarallisen jätteen käsittelylaitoksessa tehdasalueen ulkopuolella. Muut jätejakeet koostuivat metalliromusta, energiajätteestä, biojätteestä, teollisuuden jätteestä, pahvijätteestä ja paperijätteestä. Näistä ei-vaarallisista jätejakeista 47 % vietiin kaatopaikalle, 44 % meni kierrätykseen ja 9 % meni polttoon. 6.10.2 Hankkeen vaikutukset jätemääriin Jätteiden aiheuttamia ympäristövaikutuksia on arvioitu Sastamalan tehtaan vuoden 2013 jäteraportoinnin sekä uuden tuotannon jätemääristä sekä jätteen käsittelytavoista tehdyn arvion perusteella. Poikkeustilanteiden, kuten vuoto- ja tulipalotilanteiden hallinnassa saattaa syntyä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavaa jätettä. Arviot tällaisen vaarallisen jätteen hallinnasta on esitetty kappaleessa 7. Märkälujahartsin suodatuksessa syntyy 50 kg sakkaa /panos. Sakka toimitetaan vaarallisen jätteen käsittelyyn. Arvio vuosittain syntyvästä määrästä on noin 26 tonnia. Märkälujahartsin tuotantoprosessissa syntyy myös vaaralliseksi jätteeksi luokiteltuja jätevesiä noin 100 l/ 63 ENVIRON panos eli vuositasolla noin 50 m3. Selkeytyksen apuaineen (Fennopol K770) ja polyaminoamidin (PAA) valmistuksessa ei normaalitilanteessa synny vaarallisia jätteitä. Polyaminoamidin (PAA) tuotannossa syntyy satunnaisia pesuvesiä, jotka toimitetaan hävitykseen vaarallisena jätteenä. Satunnaisia pesuvesiä kertyy vuodessa yhteensä noin 20 m3. Yhteensä tuotannosta arvellaan syntyvän vaarallista jätettä noin 96 tonnia vuodessa. Verrattuna nykytilanteeseen vaarallisen jätteen määrä lisääntyisi siten 59 %. Vaarallisen jätteen määrän lisäystä voidaan pitää kohtalaisen suurena. Tuotannossa syntyy lisäksi muovi-, pahvi-, metalli- ja puujätettä raaka-aineiden pakkauksista. Märkälujahartsin suodatukseen käytettävien suodattimien pakkauksista syntyy pahvijätettä, jonka määrä arvioidaan vähäiseksi. Raaka-aineiden pakkauksista syntyy vuositasolla noin 1,3 tonnia muovijätettä, joka kierrätetään energiajätteenä. Puujätettä syntyy raaka-aineiden kuljetukseen käytetyistä lavoista vuositasolla noin 7,3 tonnia. Puujäte käytetään hyödyksi energian tuotannossa hakkeena. Dimetyyliamiini toimitetaan metallitynnyreissä, joista syntyy kierrätykseen kelpaavaa metallijätettä noin 3,2 tonnia/ vuosi. Verrattuna nykytilanteeseen ei-vaarallisen jätteen määrä lisääntyisi noin 11,8 tonnia/ vuosi ja lisäksi vähäisiä määriä pahvijätettä. Nykytilanteessa ei-vaarallista jätettä syntyy 73,4 tonnia/ vuosi, joten uuden tuotannon lisäys on noin 16 %. Ei-vaarallisen jätteen määrän lisäystä voidaan pitää vähäisenä. Uudessa tuotannossa syntyvistä ei-vaarallisista jätejakeista jopa 100 % pystytään kierrättämään, joten hanke ei lisää tai lisää hyvin vähäisesti kaatopaikkajätteen määrää. 6.11 Liikennemäärät, -reitit ja -turvallisuus 6.11.1 Liikennemäärät, -reitit ja -turvallisuus nykytilanteessa Liikenne tehdasalueelle muodostuu raaka-aineiden, tuotteiden, apuaineiden, pakkaustarvikkeiden ja tuotantotoiminnan tarvitsemista kuljetuksista. Liikenne on tieliikennettä. Rautatieliikennettä ei ole. Raskaankaluston liikenne on tienviitoin ja kuljettajien ohjeistuksella ohjattu kulkemaan tehdasalueelle Pehulan kylän keskustan koillispuolella sijaitsevan aseman risteyksen kautta, Äetsäntietä ja Päätietä pitkin, ja siten on pyritty välttämään raskaankaluston liikenne kylän keskustassa. Tehdasalueelle tuleva ja sieltä lähtevä liikenne on ympärivuorokautista. Liikenne painottuu kuitenkin arkipäivien päivätyöaikaan (noin klo 7.00–16.00). Raaka-aineiden, tuotteiden ja tarvikkeiden purku sekä lastaus tapahtuvat tarkoitukseen osoitetuilla paikoilla tehdasalueella. Ajoneuvojen pesua ja huoltotoimia ei suoriteta tehdasalueella. Henkilöautojen pysäköinti tehdasalueella on kielletty muilta kuin kulkuluvan saaneilta ajoneuvoilta. Kulkuluvalliset ajoneuvot pysäköidään erikseen merkityillä paikoilla. Henkilökunnalle on varattu oma paikoitusalue aidatun tehdasalueen ulkopuolelle, samoin kuin yrityksen vieraille. Nykytilanteessa tehtaalle tulevia raaka-ainekuljetuksia on vuodessa noin 3960 eli vuorokautta kohden noin 11. Nämä ovat kaikki säiliöautokuljetuksia. Säiliöautojen tilavuus on noin 95-prosenttisesti 40 m3. Loput 5 % ovat tilavuudeltaan tätä pienempiä, 20–25 m3. Tuotavia raaka-aineita ovat typpi, natrium, suola, vetyperoksidi, boorihappo, metanoli, suolahappo, natriumhydroksidi, alumiinihydraatti ja rikkidioksidi. Nykytilanteessa tehtaalle 64 ENVIRON tuodaan raaka-aineita pääasiassa Porista (n. 67 % kuljetuksista), Joutsenosta (n. 17 % kuljetuksista), Harjavallasta (n. 8 % kuljetuksista) ja Raumalta (n. 3 % kuljetuksista). Tehtaalta asiakkaille vietäviä kemikaalikuljetuksia on nykytilanteessa vuodessa noin 7410 eli vuorokautta kohden noin 20. Näistä noin 7100 on säiliöautokuljetuksia ja loput 310 ovat kappaletavarakuljetuksia eli säkki- ja tynnyritavaraa sekä IBC-konttitavaraa. Kuten raakaainekuljetuksiin, myös kemikaalikuljetuksiin käytettävät säiliöautot ovat tilavuudeltaan noin 95-prosenttisesti 40 m3 ja loput ovat tilavuudeltaan 20–25 m3. 40 m3 kokoisissa säiliöautoissa on kuitenkin vähintään kaksi säiliötä siten, että yhden tilavuus on enintään 30 m3 Asiakkaille vietäviä kemikaaleja ovat kiinteä ja liuotettu kloraatti, natriumboorihydridi, vesikemikaalit, pulverituotteet sekä natriumbisulfiitti. Kemikaalien (lopputuotteiden) kuljetukset jakautuvat useamman kaupungin välille kuin raaka-aineiden kuljetukset. Merkittävimpiä vientikohteita ovat Rauma (n. 20 % tuotekuljetuksista) ja Pori (n. 15 % tuotekuljetuksista), ja pienempiä vientikohteita (osuus alle 10 %) ovat Hanko, Kemi, Äänekoski, Pietarsaari ja Kotka. Raaka-aine- ja kemikaalikuljetuksia on siten nykytilanteessa yhteensä noin 11 370 vuodessa eli noin 31 vuorokaudessa. Näiden lisäksi tehdasalueelle tulevia ja sieltä lähteviä muita kuljetuksia on noin 970 vuodessa. Muut kuljetukset sisältävät kunnossapidon ja tarvikkeiden kuljetuksia sekä jätekuljetuksia. Ongelmajätteen kuljetuksia näistä oli vuonna 2013 yhteensä 16. Yhteensä kuljetuksia tehdasalueelle ja sieltä pois on siten nykytilanteessa noin 12 340 vuodessa. Nykytilanteessa vaarallisten aineiden kuljetukset ajavat tehtaalle tullessaan Äetsäntieltä Päätielle ja sieltä Kemiantielle. Kemiantiellä kuljetukset pääsevät tehdasalueelle portin kautta (Kuva 10). Liikenne on tehdasalueella kaksisuuntaista. VAK-kuljetukset käyttävät tehdasalueen läpi kulkevaa tietä ja liikenne on kaksisuuntaista. Ajoreitit on merkitty tehdasalueella ja kuljettajille annetaan ohjeet oikeista kulkureiteistä. VAK-kuljetukset eivät nykytilanteessa käytä Kemiantietä tehdasalueen portin eteläpuolella. Trafin julkaiseman, vuotta 2013 koskevan turvallisuuskatsauksen mukaan Suomessa suoritettujen vaarallisten aineiden kuljetusten (VAK-kuljetukset) kokonaismäärä on kasvanut lähes 20 prosenttia vuodesta 2011. Keskimäärin vaarallisten aineiden kuljetusten määrä on kuitenkin laskenut kymmenessä vuodessa 27 prosenttia, eli pitkän ajan trendi on laskeva. Vuonna 2012 Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle (Tukes) raportoitiin neljästä vaarallisten aineiden kuljetuksissa sattuneesta onnettomuudesta. Vuonna 2012 Pelastuslaitos tilastoi 42 tieliikenneonnettomuutta, jossa osallisena oli vaarallisia aineita kuljettanut ajoneuvo. Viimeisen viiden vuoden aikana näiden onnettomuuksien määrä on vaihdellut vuoden 2008 36:sta vuoden 2010 57:ään. (Trafi 2013.) 6.11.2 Hankkeen vaikutukset liikennemääriin, -reitteihin ja –turvallisuuteen Liikennemääriin, -reitteihin ja –turvallisuuteen kohdistuvien ympäristövaikutusten arviointiin on käytetty arviota uuteen tuotantoon liittyvistä kuljetusmääristä ja niiden reiteistä sekä kuljetusajoneuvojen tyypeistä, sekä vastaavia tietoja tehtaan nykytilanteesta (tiedot vuodelta 2013). Lisäksi on hyödynnetty Trafin tieliikenteen turvallisuuden vuosikatsausta vuodelta 2013. Kuljetusreittien osalta on tarkasteltu muutoksia tehdasalueen välittömässä 65 ENVIRON läheisyydessä. Lisäksi on tehty yleispiirteinen tarkastelu liikennemäärien muutoksista valtakunnallisessa tieverkossa. Hankkeen toteutuessa vaarallisten aineiden kuljetukset (VAK-kuljetukset) Sastamalan tehtaalle ja sieltä asiakkaille lisääntyvät. Kaikki uuden tuotannon edellyttämät kuljetukset ovat tiekuljetuksia. Välillisesti hanke kuitenkin voi lisätä myös alus- ja rautatiekuljetuksia tavarantoimittajasta riippuen. Raaka-ainekuljetukset tehtaalle lisääntyvät hankkeen toteutuessa 180 kappaleella vuodessa, mikä tarkoittaa noin 5 % kasvua liikennemäärissä (Taulukko 9). Lopputuotteiden kuljetukset tehtaalta lisääntyvät uuden tuotannon myötä noin 360 kappaleella vuodessa, mikä tarkoittaa vastaavasti noin 5 % kasvua liikennemäärissä. Muiden kuljetusten, eli tavara- ja jätekuljetusten, määrän arvioidaan lisääntyvän hyvin vähäisesti (noin 1 prosentilla). Yhteensä uuden tuotannon myötä kuljetusmäärät kasvaisivat vuositasolla 550 kappaleella ja 4 prosentilla. Liikennemäärien lisäys verrattuna nykytilanteeseen arvioidaan vähäiseksi. Lisääntyvän liikenteen vaikutuksia lähialueen asukkaisiin on arvioitu kappaleessa 6.14. Taulukko 9. Liikennemäärien lisääntyminen uuden tuotannon myötä. Raaka-ainekuljetukset Joista säiliöauto- Kuljetusten Hankkeen määrä (kpl) toteutuessa (kpl) Muutos (kpl) Muutos (%) 3960 4140 +180 +5 % 3960 4010 +50 +1 % 7410 7770 +360 +5 % 7100 7310 +210 +3 % 970 980 +10 +1 % 12340 12890 +550 +4 % kuljetuksia Kemikaalikuljetukset Joista säiliöautokuljetuksia Muut kuljetukset (tavara, jäte) Kuljetuksia yhteensä Uuden tuotannon myötä liikennereitit sekä tehdasalueella, että valtakunnan tasolla tulevat muuttumaan. Uuden tuotannon raaka-aineet tuotaisiin tehtaalle pääasiassa Rauman tai Porin satamasta, Kokkolasta ja Oulusta (Kuva 9). Uuden tuotannon kemikaalikuljetusten arvioidaan suuntautuvan etupäässä Kotkaan, Imatralle, Hämeenkyröön sekä Poriin. Siten raaka-ainekuljetukset Raumalta ja Porista tulevat lisääntymään verrattuna nykytilanteeseen, ja uusia raaka-aineiden kuljetusreittejä ovat Oulu-Sastamala ja Kokkola-Sastamala. Uusia lopputuotteiden kuljetusreittejä ovat Sastamala-Imatra ja Sastamala-Hämeenkyrö. Käytännössä tämä tarkoittaa lisääntyneitä vaarallisten aineiden kuljetuksia (VAK) seuraavilla pääteillä: 2, 3, 6, 7, 8, 11, 12, 19, 44, 55, E75, E63 ja 249. Koska uuteen tuotantoon liittyviä kuljetuksia on vuositasolla noin 550 kappaletta eli vuorokautta kohden 1-2 kappaletta, arvioidaan liikennevaikutusten olevan vähäisiä Kemiantien, Päätien ja Äetsäntien ulkopuolella ja sekoittuvan muuhun liikenteeseen. Siten liikennevaikutuksia ei ole arvioitu tarkemmin yksittäisillä teillä. 66 ENVIRON Uuden tuotannon edellyttämät kemikaalikuljetukset saapuvat tehdasalueelle Äetsäntietä, Päätietä ja Kemiantietä pitkin, eli samaa reittiä kuin tehdasalueelle tulevat kuljetukset nykytilanteessa. Uuden tuotannon kuljetukset käyttävät samaa porttia Kemiantiellä kuin nykyiseen tuotantoon liittyvät kuljetukset. Portin jälkeen liikenteen reitit tehdasalueella kuitenkin muuttuvat ja vaikuttavat myös tehdasalueen välittömässä läheisyydessä sijaitseviin asuintaloihin. Uudet liikennejärjestelyt tehdasalueen läheisyydessä on kuvattu kappaleessa 5.10 (Kuva 10 ja Kuva 11). Uuden liikennejärjestelyt edellyttävät, että kulkuyhteys Kemiantieltä Näkinniementielle, Näkinlinnantielle ja Linnuntielle suljetaan. Kulku näille teille tapahtuisi jatkossa Pehulantien kautta. Uuden kulkureitit koskevat noin kymmentä asuinrakennusta sekä Kemiantien eteläpäässä sijaitsevaa kerhotaloa. Kemiantiellä, Päätiellä ja Äetsäntiellä lisääntyneet VAK-kuljetukset voivat vaikuttaa liikenneturvallisuuteen. Verrattuna nykytilanteeseen vaikutus kuitenkin arvioidaan hyvin vähäiseksi – liikenteen lisääntyessä vuorokausitasolla keskimäärin 31:stä noin 33:een. Jos Kemiantien eteläpään sulkeminen henkilöautoliikenteeltä vähentää henkilöautoliikennettä myös Kemiantien pohjoisosassa, on muutoksella etupäässä positiivinen vaikutus liikenneturvallisuuteen Kemiantiellä, kun riski henkilöautojen ja VAK-kuljetusten välisiin onnettomuuksiin Kemiantiellä pienenee. Toinen liikenneturvallisuuteen positiivisesti vaikuttava seikka on se, että kemikaalikuljetukset kulkisivat tehdasalueella jatkossa pääasiassa yksisuuntaisesti. Vain pieni tieosuus portin eteläpuolella olisi kaksisuuntainen (Kuva 11). Yksisuuntainen liikenne on kaksisuuntaista liikennettä turvallisempi vaihtoehto. Sastamalan tehtaan VAK-kuljetuksiin liittyviä ympäristövahinkoja ei ole raportoitu vuosina 2012 ja 2013. Vuonna 2011 raportoitiin kaksi VAK-kuljetuksiin liittyvää ympäristövahinkoa, joissa kuljetusautosta vuoti kloraattiliuosta maahan. Ympäristövahinkoihin ei liittynyt liikenneonnettomuuksia. Rakentamisvaiheella arvioidaan olevan vähäinen ja lyhytaikainen vaikutus liikennemääriin tehdasalueella. Työpaikkaliikenteen lisäyksen arvioidaan olevan vähäinen ja lisääntyvän korkeintaan muutamalla henkilöautolla päivässä. 6.12 Melun, tärinän, pölyn ja hajun ympäristövaikutukset 6.12.1 Melu, tärinä, haju ja pöly nykytilanteessa Kemira Chemicals Oy:n toiminta ei nykyisellään aiheuta ympäristöä häiritsevää melua ja tärinää toimipaikan tarvitsemaa liikennettä lukuun ottamatta. Kuljetukset ovat ympärivuorokautista, mutta painottuvat päivätyöaikaan arkipäivinä. Kuljetukset aiheuttavat jonkin verran melua tiealueen välittömässä läheisyydessä. Muita tehdasalueen melulähteitä ovat mm. ilmanvaihtopuhaltimet ja niiden ulospuhallusaukot, muuntajat sekä auki olevat nosto-ovet ja ilmanvaihtosäleiköt. Tehtaan melu on tasaista, matalataajuista humisevaa ääntä. Tehdasalueella on suoritettu meluselvitys viimeksi toukokuussa 2007. Selvitykseen kuuluvat mittaukset suoritettiin siten, että kaikki merkittävät melulähteet (myös satunnaisesti päällä olevat) olivat toiminnassa. Selvityksen perusteella vuoden 2006 ympäristöluvan mukainen päiväajan raja-arvo LAeq 55 dB alittuu kaikilla tehdasaluetta ympäröivillä asuinalueilla ja 67 ENVIRON virkistysalueilla. Ympäristöluvassa annettu yöajan raja-arvo LAeq 50 dB alittui kaikilla virkistysalueilla ja lähes kaikilla asuinalueilla. Kemiantien pohjoisosan yhden asuintalon ja eteläosan yhden asuintalon kohdalla yöajan keskiäänitaso oli yhtä suuri kuin yöajan rajaarvo. Mittauksessa todettiin, että melutaso on lähes sama päivä- ja yöaikaan. Normaalitilanteessa tehtaan tuotannosta ei aiheudu ympäristöön haju- tai pölyhaittaa. Tehtaalta tulevat höngät ohjataan pesureiden kautta ulos, jolloin pöly jää pesureihin. Ulkona varastoitava suola ei pölyä. Prosessihäiriöiden yhteydessä tehtailta saattaa päästä lyhytkestoisesti pieniä määriä kaasuja, joissa voi olla heikko kloorin haju. 6.12.2 Hankkeen vaikutukset meluun, tärinään, hajuun ja pölyyn Melun aiheuttamat ympäristövaikutukset on arvioitu Vaasan tehtaalta saatujen kokemusten, hankkeen teknisten suunnittelutietojen ja kuljetustietojen sekä olemassa olevan, Sastamalan tehdasalueella vuonna 2007 tehdyn ympäristömeluselvityksen perusteella. Arvioinnissa huomioidaan normaalitoiminnan aikainen melu. Meluvaikutuksia on tarkasteltu tehdasalueella ja sen välittömässä läheisyydessä sekä lähimmällä luonnonsuojelualueella. Uudesta tuotannosta aiheutuu jonkin verran lisää melua tehdasalueelle. Tuotantolaitteisto sijoitetaan sisätiloihin ja koteloidaan, joten siitä aiheutuu vain vähäistä melua tehdasrakennuksen ulkopuolelle. Suurimpia melunlähteitä ovat raaka-aineiden ja tuotteiden kuljetukset sekä tehtaan jäähdytyslaitteen kompressori, joka sijaitsee sisätiloissa. Jäähdytyslaitteiston melu on matalaa huminaa. Uusi tuotanto ei lisää merkittävästi melulähteitä aikaisempaan toimintaan verrattuna, mutta lisääntynyt liikenne voi aiheuttaa melua tiealueen välittömään läheisyyteen ja mahdollisesti pientä lyhytkestoista tärinää johtuen tien epätasaisuudesta. Tehdasalueella vuonna 2007 suoritetun ympäristömeluselvityksen mukaan ympäristömelulle ympäristöluvassa annettu päiväajan raja-arvo LAeq 55 dB alittuu kaikilla tehdasaluetta ympäröivillä asuinalueilla (joista lähimmät alle 100 metrin etäisyydellä) ja virkistysalueilla. Ympäristöluvassa annettu yöajan raja-arvo LAeq 50 dB alittui kaikilla virkistysalueilla ja lähes kaikilla asuinalueilla. Kemiantien pohjoisosan yhden asuintalon ja eteläosan yhden asuintalon kohdalla yöajan keskiäänitaso oli yhtä suuri kuin yöajan raja-arvo. Kyseiset asuintalot sijaitsevat alle 200 metrin päässä tehdasalueesta. Koska kuljetukset painottuvat päiväaikaan, hankkeella on vaikutuksia melutasoihin asuinalueilla tai läheisillä virkistysalueilla vain päiväaikaan. Melulla ei arvioida olevan vaikutusta myöskään herkkiin luontokohteisiin, kuten 500 metrin päässä idässä sijaitsevaan luonnonsuojelualueeseen (Selvalan metsä). Rakentamisvaiheella arvioidaan olevan vähäinen ja lyhytaikainen vaikutus meluun tehdasalueella. 6.13 Kasvillisuus, eläimistö ja suojelualueet 6.13.1 Kasvillisuuden, eläimistön ja suojelualueiden nykytila Metsäntutkimuslaitoksen vuonna 2011 tekemän valtakunnan metsien monilähteisen inventoinnin (MVMI) mukaan tehdasalueen ympäristön kasvupaikan päätyyppi on 68 ENVIRON kivennäismaa. Suomen kartaston (1988) suokasvillisuuden aluejaossa tehdasalueen suojakasvillisuus on luokiteltu kilpikeitaaksi eli konsentriseksi kemikeitaaksi. Ympäristöministeriön muistion nro 3/1994, ”Suomen metsäluonnon monimuotoisuuden kuvaaminen”, alueen metsät kuuluvat eteläboreaaliseen vyöhykkeeseen. (Paikkatietoikkuna. Viitattu 27.3.2014.) Kokemäenjokilaakson luonto sisältää peltoalueita, metsäalueita ja jokisuistoa. Joen rannoilla esiintyy reheviä tervaleppälehtoja ja kauempana joesta metsä vaihtelee tuoreesta kangasmetsästä kuivaan kangasmetsään. Kokemäenjoen suistossa on monenlaisia kosteikkobiotooppeja avoveden tai niukan kasvillisuuden vallitsemista uppokasvillisuusyhdyskunnista järeisiin tervaleppälehtoihin. Kokemäenjokilaakson pesimälinnusto on hyvin rikas ja monipuolinen. Alueella pesivät mm. ruisrääkkä, kaulushaikara, ruskosuohaukka ja luhtahuitti. Suisto on linnuille pesimäalueen lisäksi muutonaikainen levähdyspaikka sekä vesilintujen sulkasadon aikainen kerääntymispaikka. (Jenny Alatalo 2012.) Kokemäenjoen kala- ja rapukannat Kokemäenjoen ja sen edustan merialueen kalataloudellista velvoitetarkkailua toteutetaan kolmen vuoden välein. Viimeisin velvoitetarkkailua koskeva raportti on julkaistu vuonna 2013 ja se koskee vuoden 2010 velvoitetarkkailua. Velvoitetarkkailusta vastaa Kokemäenjoen Vesistön Vesiensuojeluyhdistys ry. Tarkkailu pitää sisällään Nordic-verkkokoekalastukset, Kokemäenjoen suualueen poikasnuottaukset, Kokemäenjoen alaosan yhden koealan sähkökoekalastuksen, kalastustiedustelun sekä kalojen käyttökelpoisuuden tutkimukset (aistinvarainen analyysi) ja hauen elohopeapitoisuustutkimukset. Velvoitetarkkailun perusteella Kokemäenjoen kalataloudellinen tila on parantunut viime vuosikymmenten aikana. Kalaston rakenne on kehittynyt positiivisesti ja kuhakanta on parantunut. Kokemäen veden laatu on parantunut, minkä johdosta sen virkistysarvo on kasvanut. Veden laadun parantuminen johtuu mm. vähentyneestä jätevesikuormituksesta. (Holsti 2013.) Kalastustiedustelun perusteella kalastajamäärät Kokemäenjoella ja sen edustalla kasvoivat vuosien 2007 ja 2010 välillä. Tiedustelun perusteella Kokemäenjoki ja sen suualue ovat tärkeitä kalastuskohteita alueella asuville kotitalouksille. Kalastajamäärän kasvun myötä myös saalismäärä kasvoi verrattuna edelliseen velvoitetarkkailuun. Jokialueen runsaimmat saalislajit olivat hauki (22 %), ahven (18 %) ja lahna (n. 10 %). Kuhan osuus saaliista oli 9 %, mitä voidaan pitää hyvänä tuloksena jokivesistölle. Kokemäenjoen patoaltailta ja joen alaosalta saatiin saaliiksi myös paljon kirjolohta ja kohtalaisesti taimenta. Lohisaalis oli sitä vastoin heikko. Kalastustiedustelun perusteella vain yksi tiedusteluun osallistunut ruokakunta oli ravustanut Kokemäenjoella vuonna 2010. Ruokakunta ravusti Vammala-Äetsä –välisellä patoaltaalla ja sai saaliiksi 25 mertavuorokaudelta 10 täplärapua. Kokemäenjokeen on vuosina 2010-2013 istutettu kirjolohta, järvitaimenta, kuhaa, harjusta ja täplärapua. Istutukset on tehty pääosin kalatalousmaksujen avulla. Kalastustiedustelun perusteella merkittävimpiä kalastushaittoja olivat Kokemäenjoen säännöstely ja siitä johtuva vedenpinnan korkeuden vaihtelu sekä vesistön korkea rehevyystaso. Jätevesien ei koettu tiedustelun perusteella aiheuttavan suurta haittaa. Makutesteissä haukien laatu arvioitiin melko hyväksi. Epäpuhtaudet kertyvät juuri suuriin petokaloihin, kuten haukiin. (Holsti 2013.) 69 ENVIRON Kuva 19. Kalojen elohopeapitoisuuden kehitys Kokemäenjoessa vuosina 1980-2010. Pitkän aikavälin tarkkailussa haukien elohopeapitoisuudet ovat laskeneet sekä Kokemäenjoen patoaltailla, että joen edustan merialueella. Vuonna 2010 havaittiin kuitenkin muutos tässä trendissä (Kuva 19). Vuonna 2010 elohopeapitoisuus määritettiin yhteensä 55 hauesta 6 osa-alueella sekä Rautaveden vertailualueella. Haukien elohopeapitoisuudet nousivat vuodesta 2007 Kokemäenjoen jokaisella osa-alueella. Samaan aikaan Rautaveden vertailualueella haukien elohopeapitoisuus jatkoi laskevaa trendiä. Monella osa-alueella pitoisuudet nousivat yli 0,5 mg/kg tasolle, joka on ollut Kauppa- ja teollisuusministeriön vuonna 1996 antaman päätöksen 133/96 yläraja elintarvikkeena käytettävän kalan elohopeapitoisuudelle. Haukien keskimääräiset elohopeapitoisuudet eivät kuitenkaan ylittäneet millään osa-alueella 1 mg/kg rajaa, joka on hauelle myönnetty poikkeuspitoisuus. Yksittäisissä hauissa (7 kpl) tämä pitoisuus kuitenkin ylitettiin. Sastamalan tehdasalue sijoittuu Äetsä-Kolsi –osa-alueelle, missä haukien elohopeapitoisuuden keskiarvo oli 0,92 mg/kg. Muilla joen osa-alueilla keskiarvo vaihteli välillä 0,36 mg/kg – 0,90 mg/kg. (Holsti 2013.) Luonnonsuojelualueet Sastamalan tehdasaluetta lähimmät luonnonsuojelualueet sijaitsevat Kokemäenjoen virtaussuuntaan nähden tehdasalueen yläjuoksulla (Kuva 20). Läheisin luonnonsuojelualue on Selvalan metsän yksityinen luonnonsuojelualue (YSA206723), joka sijaitsee Kokemäenjoen toisella puolella noin 500 metriä tehdasalueesta itään (Kuva 20). Lähin Natura 2000 – suojelualue on Kilpijoen ranta (FI0358003), joka sijaitsee noin 2,5 kilometriä tehdasalueesta koilliseen. Toinen läheinen Natura 2000-suojelualue, Kilpikoski (FI0358001), sijaitsee noin 3 kilometriä tehdasalueesta koilliseen Kokemäenjoen yläjuoksulla. Sastamalan tehdasalueen alajuoksulla sijaitsee lisäksi useita luonnonsuojelualueita. Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto (KPU020029) sijaitsee Kokemäenjoessa noin 5,5 kilometriä 70 ENVIRON tehdasalueesta lounaaseen. Noin 7 kilometriä tehdasalueesta lounaaseen sijaitsee pieni Ripovuoren kallionsinisiiven esiintymisalue (ERA204190), joka on rauhoitettu. Lähin alajuoksulla sijaitseva Natura 2000 –alue on Kokemäenjoki (FI0200148), joka sijaitsee linnuntietä tehdasalueesta noin 8,5 km lounaaseen ja jokea pitkin noin 14 km tehtaan alajuoksulla. Kokemäenjoen Natura 2000-suojelualuetta ympäröi pohjois- ja eteläpuolella lisäksi Natura 2000-suojeltu Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto (FI0200001) sekä Natura 2000-alue Puurijärvi-Isosuo (FI0200149). (Paikkatietoikkuna. Viitattu 27.5.2014.) Kuva 20. Lähimmät luonnonsuojelualueet. Sastamalan tehdasalueen alajuoksulla sijaitseva Kokemäenjoen suojelualue (FI01200148) on erillinen vesistökohde, joka kuuluu Suomen Natura 2000 – verkostoon. Suojelualueeseen kuuluu Puurijärvi-Isosuon kansallispuistossa sijaitsevien keidassoiden välissä ja reunoilla kulkeva osuus Kokemäenjokea. Jokiosuus on suhteellisen matalarantainen ja tulvaherkkä. Jokiosuudella esiintyviä, luontodirektiivin määrittämiä luontotyyppejä ovat Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit (tunnus 3210) sekä tulvaniityt (tunnus 6450). Jokirantojen kasvilajistoon kuuluvat mm. korpikastikka, mesiangervo, helpi, viiltosara, isosorsimo, sarjarimpi ja ulpukka. Saukonsaaren luoteisosa on osa kapeaa deltasaarta. Alueella on suurruohoniittyä ja reheviä vesikasviyhdyskuntia. Kasvilajistoon kuuluvat järvikorte, sarjarimpi, kalmojuuri, pullosara, piuru ja isosorsimo. Alue on uhanalaisen toutaimen tärkeä syönnösalue sekä euroopanmajavan esiintymisalue. Toutain ja euroopanmajava kuuluvat luontodirektiivin liitteen II lajeihin. Alueen linnustoon kuuluvat mm. sinisorsa, telkkä, 71 ENVIRON keltavästäräkki, pajusirkku, rantasipi, isokuovi, töyhtöhyyppä, punajalkaviklo ja kalatiira. Kalatiira kuuluu lintudirektiivin liitteen I lintuihin. 6.13.2 Hankkeen vaikutukset kasvillisuuteen, eläimistöön ja suojelualueisiin Kasvillisuuteen, eläimistöön ja suojelualueisiin kohdistuvat ympäristövaikutukset on arvioitu Kokemäenjoen vesistön yhteistarkkailuun liittyvien selvitysten ja muiden olemassa olevien selvitysten ja julkisesti saatavilla olevien tietokantojen sekä hankkeesta tehtyjen teknisten selvitysten perusteella. Poikkeustilanteista ja onnettomuuksista aiheutuvat poikkeukselliset vaikutukset kasvillisuuteen, eläimistöön ja suojelualueisiin on esitetty kappaleessa 7. Naturaalueisiin kohdistuvat ympäristövaikutukset on arvioitu Liitteessä 3: Natura-tarvearviointi. Uuden tuotannon jäähdyttäminen aiheuttaa lisääntyvää lämpökuormaa jokeen. Uuden tuotannon myötä koko tehdasalueen jäähdytysveden käyttö ja arviolta myös lämpökuorma jokeen kasvaa noin 2 %. Jäähdytysveden purkupaikka sijaitsee tehdasalueen eteläpäässä, noin 60 metriä R-rakennuksesta itään (Kuva 21). Jäähdytysveden purkupaikan lämmittävä vaikutus on Kemiran työntekijöiden mukaan havaittavissa vain kovilla pakkasilla, kun joen pinta jäätyy. Silloinkin jäätä sulattava vaikutus näkyy hyvin pienellä alueella. Lämpökuorman kasvun vaikutus vesieliöihin ja vesikasvillisuuteen arvioidaan vähäiseksi ja paikalliseksi. Hankkeella ei normaalin toiminnan aikana arvioida olevan muita vaikutuksia Kokemäenjoen vesieliöihin, vesikasvillisuuteen tai kala- ja rapukantoihin. Kemikaalisäiliöiden varastoalueen, lastaus- ja purkualueen sekä uusien tieosuuksien rakentaminen aiheuttaa vähäisiä, paikallisia vaikutuksia tehdasalueen kasvillisuuteen. Rakennettavilla alueilla on nykytilanteessa hiekkaa tai aluskasvillisuutta. Rannassa rakennettavalla alueella esiintyvä kasvillisuus on ruohoa sekä koivujen, pajujen ja leppien muodostamaa vesakkoa. Rannassa on myös muutama koivu, jotka tullaan kaatamaan hankkeen takia turvallisuussyistä. Rakennustyöt vähentävät siten jonkin verran kasvillisuutta tehdasalueen sisäpuolella. Rakennustöillä ei arvioida olevan vaikutuksia kasvillisuuteen ja eläimistöön tehdasalueen ulkopuolella. Uuden tuotannon aiheuttamat ilmanpäästöt pitävät normaalitilanteessa sisällään vain vähäisiä adipiinihappopäästöjä. Vaasan tehtaalla vuonna 2013 suoritettujen mittausten perusteella adipiinihappopitoisuus poistokaasuissa alittaa noin nelinkertaisesti adipiinihapolle Suomessa annetun HTP-arvon. Päästön levitessä ilmaan pitoisuus laimenee edelleen. Adipiinihappopäästöillä ei arvioida normaalitilanteessa olevan mitään vaikutuksia läheisiin luonnonsuojelualueisiin tai muihin herkkiin luontokohteisiin. Hankkeen aiheuttamat vaikutukset ilmanlaatuun on käsitelty tarkemmin kappaleessa 6.9.2. Liikenne tehdasalueella lisääntyy hankkeen myötä noin 4,5 % verrattuna nykytilanteeseen. Lisääntynyt liikenne aiheuttaa paikallisesti vaikutuksia ilmanlaatuun. Lisäksi liikenne aiheuttaa paikallista melua ja tärinää. Lisääntyneen liikenteen arvioidaan aiheuttavan vähäisiä ja paikallisia vaikutuksia kasvillisuuteen ja eläimistöön tehdasalueella ja sen välittömässä ympäristössä. Hankkeesta ei siten arvioida aiheutuvan merkittäviä vaikutuksia kasvillisuuteen, eläimistöön ja suojelualueisiin seudullisella tai valtakunnallisella tasolla. 72 ENVIRON Kuva 21. Jäähdytysvesiviemärin purkukohta tehdasalueen eteläpäässä. Uusi tuotanto ei lisää merkittävästi melulähteitä aikaisempaan toimintaan verrattuna, mutta lisääntynyt liikenne aiheuttaa voi aiheuttaa melua tiealueen välittömään läheisyyteen ja mahdollisesti pientä lyhytkestoista tärinää johtuen tien epätasaisuudesta. Läheisin luonnonsuojelualue, jossa voisi olla meluherkkiä luontokohteita, sijaitsee noin 500 metriä tehdasalueesta itään. Tehdasalueella vuonna 2007 suoritetun ympäristömeluselvityksen mukaan ympäristömelulle ympäristöluvassa annettu päiväajan raja-arvo LAeq 55 dB alittuu kaikilla tehdasaluetta ympäröivillä asuinalueilla ja virkistysalueilla. Ympäristöluvassa annettu yöajan raja-arvo LAeq 50 dB alittui kaikilla virkistysalueilla. Annettujen raja-arvojen ei arvioida ylittyvän hankkeen toteuttamisen myötä eikä melulla siten arvioida olevan vaikutusta herkkiin luontokohteisiin. 6.14 Ihmisten elinkeinot, virkistys ja terveys 6.14.1 Ihmisten elinkeinojen, virkistyksen ja terveyden nykytila Pehulan kylän taajamassa asuu noin 1500 asukasta. Koko Sastamalan kunnassa on noin 26 000 asukasta. Työttömyysaste vuoden 2011 lopulla oli 7,2 %, kun taas koko Suomessa vastaava luku oli 9,8 %. Sastamalan kunnassa oli vuoden 2011 lopulla 9411 työpaikkaa, joista 8,3 % oli alkutuotannossa, 30,1 % jalostuksessa, 59,8 % palveluissa ja 1,8 % muissa toimialoissa. Eläkkeellä olevien osuus koko väestöstä vuoden 2011 lopulla oli 29,7 %, kun se koko maassa oli 24,0 %. (Tilastokeskus 2013.) Pehulan kylän keskusta palveluineen sijaitsee tehdasalueen välittömässä läheisyydessä, länsi-/luoteispuolella. Palveluihin kuuluu vähittäiskaupan palveluiden lisäksi mm. Pehulan koulu, terveyskeskus, hammashoitola, lääkäriasema, Palvelukeskus ja vapaa-aikatalo Puuhala, Tipulan ja Ulpun päiväkodit, kirjasto, apteekki ja seurakuntatalo. 73 ENVIRON Tehdasalueen välittömässä läheisyydessä sijaitsee useita virkistyskäytössä olevia alueita. Tehdasalueen rajojen sisäpuolella, varsinaisten tehtaiden pohjoispuolella toimii Kemira Chemicalsin omistamat Keikyän uimahalli ja palloiluhalli. Kemira Chemicals Oy:n oma frisbeegolf-rata sijaitsee tehdasalueen länsiosassa. Pehulan kylän keskustassa sijaitsee Puuhalan nuorisotalo ja kuntosali. Tehdasalueen itäpuolella sijaitseva Raukonsaaressa on yleinen ulkoilualue. Noin 600 metriä tehdasalueesta lounaaseen on yleinen uimaranta. Tehtaita lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat Kemira Chemicals Oy:n vuokraaman tehdasalueen sisäpuolella, heti Kemiantien länsi-/lounaispuolella. Tehdasalueen sisäpuolella on noin 17 asuinrakennusta, joissa on noin 33 huoneistoa, ja huoneistoissa asuu tällä hetkellä noin 35 henkilöä. Pehulan kylän taajama, jossa asuu noin 1500 ihmistä, sijaitsee heti tehdasalueen länsi-/luoteispuolella noin kilometrin säteen sisällä tehdasalueesta. Toinen läheinen asuinalue sijaitsee Kokemäenjoen etelärannalla Äetsänmäessä. Lähimpien asuinrakennusten etäisyys tehdasalueeseen on noin 200 metriä. Kemiantien eteläpäässä, heti aidatun tehdasalueen lounaispuolella, on Kemira Chemicalsin omistama kerhotalo (Kuva 16). Kerhotaloa käytetään pääasiassa Kemira Chemicalsin omiin tilaisuuksiin sekä yksityistilaisuuksiin joitakin kertoja vuodessa. Kerhotalon käyttö ei ole viikoittaista tai edes kuukausittaista. 6.14.2 Hankkeen vaikutukset normaalioloissa elinkeinoihin, virkistykseen ja terveyteen Ihmisten elinkeinoihin, virkistykseen ja terveyteen kohdistuvia ympäristövaikutuksia on arvioitu hyödyntämällä muissa vaikutusten arviointiosioissa syntyneistä laskennallisia ja laadullisia arvioita, kuten esimerkiksi liikenteeseen, meluun, ilmanlaatuun, Kokemäenjokeen, maisemaan ja kulttuurihistoriaan kohdistuvia ympäristövaikutuksia. Taustatietona on käytetty julkisesti saatavilla olevia tietoja alueen maankäytöstä ja palveluista sekä Kemira Chemicalsin tietoja tehdasalueen lähiympäristössä sijaitsevista rakennuksista ja niiden käytöstä. Lisäksi arvioinnissa on huomioitu YVA-ohjelmasta järjestetyssä yleisötilaisuudessa esiin nousseet huolet ja kommentit. Arvioinnissa on keskitytty tehdasaluetta lähimpiin asuinalueisiin, koska merkittävimpien vaikutusten on arvioitu kohdistuvan tehdasalueen välittömään läheisyyteen. Poikkeustilanteiden ja onnettomuuksien aiheuttamat vaikutuksen ihmisten terveyteen on käsitelty kappaleessa 7. Hankkeella olisi työllistävä vaikutus Sastamalan kunnassa. Uusi tuotanto edellyttäisi 3-7 uuden työntekijän palkkaamisen tehtaalle, vuorojärjestelyistä riippuen. Lisäksi uuteen tuotantoon liittyvät rakennustyöt työllistäisivät lyhytaikaisesti joitakin henkilöitä. Vaikutus Sastamalan kunnan työllisyyteen olisi siten positiivinen. Muuttuneet liikennejärjestelyt tehdasalueen välittömässä läheisyydessä vaikuttavat Näkinniementien, Näkinlinnantien ja Linnuntien varrella asuvien asukkaiden kulkureitteihin. Aikaisemmin kyseisille teille on ollut pääsy Kemiantien eteläosasta. Hankkeen myötä yhteys Kemiantielle suljetaan aidoilla. Kulku Näkinniementielle, Näkinlinnantielle ja Linnuntielle tapahtuisi hankkeen toteutuessa Pehulantieltä käsin. Siten liikennemäärät lisääntyisivät jonkin verran Pehulantiellä, mikä vaikuttaisi edelleen Pehulantien varrella asuviin ihmisiin ja turvallisuuteen. Näkinniementiellä, Näkinlinnantiellä ja Linnuntiellä sijaitsee noin 10 74 ENVIRON asuinrakennusta. Koska muutokset koskevat näin vähäistä määrää kotitalouksia, liikennemäärät kasvavat Pehulantiellä kohtalaisesti. Liikenneturvallisuusvaikutus arvioidaan vähäiseksi. Muuttuneet liikennejärjestelyt koskevat myös Kemiantien eteläpäässä sijaitsevaa kerhotaloa. Kerhotalolle on pääsy jatkossa Pehulantien ja Näkinniementien kautta. Hanke ei muuten vaikuta kerhotalon käyttöön, eikä hankkeella siten arvioida olevan negatiivista vaikutusta kerhotalon käyttöön. Maaliskuussa 2014 järjestetyssä yleisötilaisuudessa esitettiin huoli siitä, että raskaat, kemikaaleja kuljettavat ajoneuvot ajavat tehdasalueelle tai sieltä pois Pehulan keskustan kautta. Kemira Chemicals Oy ohjeistaa kuljettajia kiertämään keskusta-alueen turvallisuussyistä. Kemira Chemicals Oy on myös kiinnittänyt opaskylttejä kemikaalikuljetuksia varten ohjaamaan liikenteen Kemiantieltä Päätielle ja sieltä Äetsäntielle. Jatkossa ja hankkeen toteutuessa kiinnitetään erityistä huomiota raskaan liikenteen opastamiseen turvallisimmaksi todetulle reitille, jotta raskaat ajoneuvot eivät aiheuttaisi haittaa ja vaaraa Pehulan taajamassa. Hankkeen toteutumisen ei arvioida lisäävän raskaiden ajoneuvojen virheellistä käyttäytymistä ajoreittiä valitessa. Hankkeen aiheuttamat meluvaikutukset on käsitelty kappaleessa 6.13.2. Uusi tuotanto ei lisää merkittävästi melulähteitä aikaisempaan toimintaan verrattuna, mutta lisääntynyt liikenne aiheuttaa voi aiheuttaa melua tiealueen välittömään läheisyyteen ja mahdollisesti pientä lyhytkestoista tärinää johtuen tien epätasaisuudesta. Liikenne Kemiantien eteläpäässä lisääntyy paitsi uuden tuotannon aiheuttaman liikenteen, myös muuttuneiden liikennejärjestelyiden takia. Hankkeen toteutuessa myös TI- ja TIV –rakennuksilta poistuva liikenne kulkee Kemiantien eteläpään kautta, kun se on aikaisemmin palannut tehdasalueen portille tuloreittiään pitkin (eli liikenne aidatun tehdasalueen keskellä kulkevalla tiellä on ollut kaksisuuntaista). Siten lisääntyneen liikenteen arvioidaan aiheuttavan lisääntynyttä melu- ja tärinähaittaa välittömästi Kemiantien länsipuolella sijaitseville kotitalouksille. Ympäristömelulle annettujen raja-arvojen (yöajan raja-arvo LAeq 50 dB ja päiväajan rajaarvo LAeq 55 dB) ei kuitenkaan arvioida ylittyvän hankkeen toteuttamisen myötä asuinalueilla tai läheisillä virkistysalueilla. Hankkeen aiheuttamat vaikutukset ilmanlaatuun on käsitelty kappaleessa 6.10.2. Märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen tuotannossa ei siis normaalitilanteessa synny lainkaan ilmanpäästöjä tai kasvihuonepäästöjä. Polyaminoamidin valmistuksessa syntyy vähäisiä adipiinihappopäästöjä. Vaasan tehtaalla vuonna 2013 suoritettujen mittausten perusteella adipiinihappopitoisuus poistokaasuissa alittaa noin nelinkertaisesti adipiinihapolle Suomessa annetun HTP-arvon. Päästön levitessä ilmaan pitoisuus laimenee edelleen. Adipiinihappopäästöillä ei arvioida normaalitilanteessa olevan mitään terveysvaikutuksia tai muuta haittaa tai vaaraa tehdasalueella tai sen lähellä sijaitsevilla asuin- ja virkistysalueilla. Hankkeen ei normaalitilanteessa arvioida vaikuttavan läheisen rannan virkistyskäyttöön. Uudesta tuotannosta ei normaalitilanteessa aiheudu mitään päästöjä Kokemäenjokeen. Vähäisen lisäyksen joen lämpökuormaan ei arvioida vaikuttavan Kokemäenjoessa uimiseen ja siten rannan virkistyskäyttöön. 75 ENVIRON 7 Kemikaaleihin liittyvät riskit ja ympäristövaikutukset poikkeustilanteissa 7.1 Vaikutusten arvioinnin lähtökohta ja rajaus Uuteen tuotantoon liittyviä ympäristö- ja turvallisuusriskejä sekä niistä aiheutuvia vaikutuksia on pyritty tunnistamaan eri asiantuntijoiden tekemien riskitarkastelujen avulla. Merkittävimmät riskit, joita tässä luvussa arvioidaan, ovat: • Kemikaalivuodot ympäristöön ja erityisesti Kokemäenjokeen; • • Tulipalo- ja räjähdysriskit sekä niistä aiheutuvat päästöt ympäristöön; Yhteisvaikutukset muun tuotannon kanssa. Uuden tuotannon myötä tehdasalueelle tuodaan uusia vaarallisia kemikaaleja, joiden varastointi ja käsittely aiheuttavat riskejä ihmisille ja ympäristölle. Kemikaalitarkastelussa on keskitytty epikloorihydriiniin (EPI), dietyleenitriamiiniin (DETA) ja märkälujahartsiin (Fennostrength), koska nämä ovat ominaisuuksiltaan terveydelle ja ympäristölle vaarallisimmat ja niitä käsitellään suurimmissa määrissä. Näiden kemikaalien lisäksi säiliöalueella tullaan varastoimaan myös rikkihappoa, mutta sen säiliökoon, vuosittaisen käyttömäärän ja vaaraominaisuuksien perusteella se on jätetty pois tarkemmasta tarkastelusta. Säiliöalueella varastoitavien kemikaalien vaaraominaisuudet ja käyttäytyminen on esitetty kappaleessa 7.2. Tässä luvussa ei ole käsitelty mahdollisesti TI-rakennuksessa käsiteltäviin ja varastoitaviin kemikaaleihin liittyviä riskejä, sillä kyseiseen rakennukseen mahdollisesti tulevaan selkeytyksen apuaineen tuotantoon tarvittavat kemikaalit säilytetään IBC-konteissa ja säkeissä allastetulla alueella. Kemikaalit ovat lisäksi vähemmän vaarallisia kuin märkälujahartsin tuotantoon liittyvät kemikaalit. Kemikaaleihin liittyvien turvallisuus-, terveysja ympäristöriskien ei arvioida lisääntyvän merkittävästi TI-rakennuksessa mahdollisen uuden tuotannon myötä. 7.2 Kemikaalien vaaraominaisuudet ja käyttäytyminen ympäristössä Tässä kappaleessa on kerrottu vaarallisimpien uuteen tuotantoon liittyvien kemikaalien epikloorihydriinin, dietyleenitriamiinin, märkälujahartsin sekä rikkihapon vaaraominaisuudet sekä käyttäytyminen ympäristössä. Epikloorihydriini (EPI) Epikloorihydriini on kirkas, väritön liuos, jolla on kloroformia muistuttava hieman ärsyttävä pistävä haju. Sitä käytetään enimmäkseen raaka-aineena epoksiliimojen tuotannossa (Dow Chemical 2012). Se on hyvin reaktiivinen kemikaali, joka luokitellaan hyvin liukoiseksi (> 10 000 mg/l) liukoisuudella 65,9 g/l lämpötilassa 25 °C ja pH 6,8 (ECHA tietokanta 2014). Se luokitellaan syttyväksi, syövyttäväksi, myrkylliseksi ja mahdollisesti syöpää aiheuttavaksi. Epikloorihydriini on hyvin liukoinen ja sillä on alhainen jakautumiskerroin (Log Pow), mikä tarkoittaa sitä, että aine liikkuu hyvin sekä maaperässä että vedessä. Kun kemikaalia päästetään ilmaan, se pysyy ilmassa ja hajoaa nopeasti (puoliintuu 4 päivässä) advektion ja 76 ENVIRON fotokemiallisten reaktioiden kautta. Vedessä epikloorihydriini hajoaa nopeasti sekä biologisissa että kemiallisissa prosesseissa. Vaikka epikloorihydriini on hyvin vesiliukoinen, se voi haihtua pintavedestä ilmaan: mallintamalla sen puoliintumisajaksi matalassa joessa (syvyys 1 m) on saatu noin 30 tuntia (Työterveyslaitos 2013). Syvemmässä joessa haihtuminen on kuitenkin hitaampaa. Maaperässä epikloorihydriini on kohtalaisen nopeasti hajoavaa; puoliintumisaika on 1-4 viikkoa. Se myös liikkuu helposti maaperässä ja voi siten päätyä pohjaveteen. Epikloorihydriini arvioidaan olevan helposti hajoava aine vedessä (> 60 % hajoaminen 28 päivässä laboratoriotesteissä). Lisäksi epikloorihydriini hajoaa hydrolyysin vaikutuksesta, ja sen puoliintumisaika hydrolyysin kautta on 7,3 päivää tai vähemmän. Hydrolyysissä epikloorihydriinistä muodostuu 3-kloori-1,2-propaanidiolia, jonka on myös laboratoriotesteissä todettu olevan helposti biohajoava aine. Epikloorihydriinin hyvin alhainen oktanoli-vesi jakautumiskerroin 0,45 (Log Pow) kertoo, että aine ei ole biokertyvä eikä myöskään sitoudu merkittävästi maaperään tai sedimenttiin. Dietyleenitriamiini (DETA) DETA on kellertävä liuos, jolla on ammoniakin kaltainen pistävä haju. DETA liukenee täysin veteen, ja se on suhteellisen kulkeutumaton maaperässä. Haihtuminen luonnollisista vesistä tai kosteasta maasta on vähäistä. DETA on luokiteltu syövyttäväksi ja myrkylliseksi kemikaaliksi. Aine hajoaa biologisesti lopullisesti (OECD, 1996). Se hajoaa > 60 % 28 päivässä ja luokitellaan helposti hajoavaksi uudemmissa arvioinneissa (ECHA-tietokanta). Sitovan testin mukaan 87 % biohajoaminen tapahtuu 21 päivässä laboratoriossa. Aineen puoliintumisajaksi arvioitiin 18 päivää. Vesiympäristössä DETA:n on arvioitu puoliintuvan 20–28 päivässä (Dow Chemical Company, 1991). Maaperässä aineen puoliintumisaika on 30,8–52,1 päivää. DETA:n ei arvioida olevan pysyvä aine vedessä, koska puoliintumisaika on ≤ 40 päivää makeassa vedessä. Jakautumislaskelmien perusteella jakaantuminen veden ja ilman välillä on 0,077 % ja 99,9 %, eli aine ei merkittävästi haihdu vedestä (OECD, 1996). DETA ei biokertyvyystutkimusten ja mallinnustulosten perusteella kerry ravintoketjuun (ECHA). Oktanoli-vesi -jakautumiskerroin (Log Pow) on -1.58, mikä tarkoittaa, ettei aine kerry ravintoketjuun. DETA on suhteellisen kulkeutumaton maaperässä, koska sen orgaanisen aineksen adsorptiokerroin (KOC) on suuri (>5000), eli aine sitoutuu orgaaniseen ainekseen maaperässä ja sedimenteissä. Märkälujahartsi (Fennostrength PA 21) Fennostrength PA 21 on märkälujaliimaukseen tarkoitettu lopputuote, joka on adipiinihappodietyleenitriamiini-epikloorihydriinipolymeeria. Se on ruskeankellertävä neste, jolla on amiininkaltainen haju. Märkälujahartsi on täysin veteen liukenevaa ja vaikeasti biologisesti hajoavaa. Vesiliukoisuuden perusteella aineen ei arvioida kertyvän sedimenttiin tai orgaaniseen ainekseen maaperässä. Pintaveteen joutuessaan aineen kulkeutuminen olisi siten lähinnä riippuvainen laimenemisesta vedessä. Aine on haitallinen vesieliöille 1 mg/l ylittävissä pitoisuuksissa ja voi aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia. 77 ENVIRON Rikkihappo Rikkihappo on voimakkaasti syövyttävä aine, jota ei saa päästää laimentamatta tai neutraloimatta vesistöihin. Se on täysin vesiliukoinen ja myrkyllistä vesieliöille yli 42 mg/l pitoisuuksissa (LC50, 96h). Rikkihappopäästöllä jokeen voi myös olla haitallisia vaikutuksia esimerkiksi joen vesiekologiaan muuttamalla veden pH-arvoa. Maaperään joutuessaan rikkihappo liuottaa erityisesti karbonaattipohjaisia materiaaleja ja voi kulkeutua pohjaveteen. 7.3 Käytetyt menetelmät Osana kemikaaliriskien arviointia teetettiin vesistömallinnus satunnaispäästön kulkeutumisesta Kokemäenjoessa. Selvityksen teki Suomen Ympäristökeskus (SYKE). Lisäksi teetettiin mallinnus ilmanpäästön leviämisestä onnettomuustilanteessa. Ilmanpäästöjen leviämismallinnuksen teki Enwin Oy. Osana hankkeen teknistä suunnittelua teetettiin riskianalyyseja sekä palotekninen suunnitelma uudesta tuotannosta. Riskianalyysit ja paloteknisen suunnitelman teki Pöyry Finland Oy. Edellä mainittujen selvitysten lisäksi käytettiin hyväksi myös Gaia Group Oy:n vuonna 2010 tekemää suuronnettomuustarkastelua Sastamalan tehtaista. Kemikaaliriskeihin liittyvä vaikutusten arviointi perustui siten seuraavaan aineistoon: • HAZOP-raportti, tekninen selvitys WETRES-tuotantoon liittyen, Pöyry Finland Oy 6.3.2014 • • Riskianalyysiraportti WETRES-tuotantoon liittyen, Pöyry Finland Oy, 30.5.2014 Palotekninen suunnitelma WETRES-tuotantoon liittyen, Pöyry Finland Oy, 8.4.2014 • Kemira Chemicals Oyj:n Äetsän tehtaiden satunnaispäästön leviämistuloksia Kokemäenjoelta laskennallisesti tarkasteltuna, Vesistömallinnus, Suomen ympäristökeskus, 6.6.2014 Onnettomuustilanteiden kemikaalipäästöjen ja tulipalon seurausmallinnukset, Enwin Oy, 5.6.2014 Kemira Chemicals Oy:n Äetsän toimipisteen suuronnettomuuksien tarkastelu, Gaia Group Oy, 2010 • • Hankkeen aiheuttamat ympäristövaikutukset poikkeustilanteissa on arvioitu yllä listattujen selvitysten lisäksi asiantuntija-arviona. Arvioinnin ovat toteuttaneet maa- ja metsätaloustieteiden maisteri (MMM) Lena Korkea-aho, yhdyskunta- ja ympäristötekniikan diplomi-insinööri (DI) Elina Heikinheimo, kemiantekniikan diplomi-insinööri Satu Juntunen, vesitalouden diplomi-insinööri (DI) Reetta Junnila, prosessien ohjauksen diplomi-insinööri Teemu Mattila, ekotoksikologian maisteri Samantha Deacon sekä kemian tohtori Camilla Pease ENVIRONilta. 7.3.1 Hankkeen riskianalyysit Osana hankkeen teknistä ja rakennesuunnittelua tehtiin riskianalyysit märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen tuotannosta sekä varsinaisten tuotantoprosessien ulkopuolisista riskeistä. Riskianalyysit teki kevään 2014 aikana Pöyry Finland Oy. 78 ENVIRON Tuotantoon liittyvät riskit Osana hankkeen rakennesuunnittelua tehtiin riskianalyysi (HAZOP), jossa pyrittiin tunnistamaan uuteen tuotantoprosessiin liittyvät riskit ja niiden merkittävyys. Riskianalyysin tuloksena tunnistettiin ja luokiteltiin kaiken kaikkiaan 26 prosessiriskiä. Riskit luokiteltiin kahdessa vaiheessa - ennen ja jälkeen varautumisen – missä varautumisella tarkoitetaan teknistä tai organisatorista riskin pienentämistoimenpidettä. Merkittävimmiksi riskeiksi tunnistettiin: • EPI-auton purku; • • Tuotantoreaktoreihin liittyvät räjähdys- tai reaktiovaarat ja Viemäreihin mahdollisesti joutuvien kemikaalien keskinäisissä muodostuvat myrkylliset kaasut. reaktioissa EPI-auton purkuun liittyvät riskit saivat luokituksen B (ei toivottava), mutta riskiä pienennetään hyväksyttävälle tasolle (C): • • • • Asentamalla lisää vuodonilmaisimia; Johtamalla kaikki vuodot lastausalueen keräilyaltaaseen; Lisäämällä valvonta- ja hälytysjärjestelmiä; ja Lisäämällä työntekijöiden ohjeistusta suojavarusteista. Reaktoreihin liittyvät riskit saivat luokituksen B tai C. Riskianalyysin mukaan reaktoreihin liittyvät riskit voidaan saattaa hyväksyttävälle tasolle: • • Lisäämällä valvonta- ja hälytysjärjestelmiä; sekä Vaihtamalla laimeampaan kemikaalisekoitukseen. Viemäreihin mahdollisesti joutuvien kemikaalien keskinäisiä reaktioita (esimerkiksi vuototilanteissa) pyritään estämään lisäämällä viemärilinjoihin liitokset, jotta saadaan mahdollinen saastunut vesi pumpattua pois. Myös sadevesiviemäreiden sulkuventtiileillä voidaan estää kemikaalien keskinäisiä reaktioita esimerkiksi vuototilanteessa. Muut tunnistetut riskit tuotantoalueella Osana hankesuunnittelua on tuotannon riskianalyysin lisäksi tehty myös vaarallisten skenaarioiden analyysi (HAZSCAN) ja potentiaalisten ongelmien analyysi (POA), jotka keskittyvät varsinaisen tuotantoprosessin ulkopuolisiin turvallisuusriskeihin. Yhteensä 27 riskiä tunnistettiin ja luokiteltiin ja näiden johdosta esitettiin noin 19 toimenpide-ehdotusta turvallisuuden parantamiseksi. Merkittävimmät tunnistetut riskit, joista voi aiheutua vaikutuksia ympäristöön olivat: • • EPIja DETA-säiliöiden mahdollinen varastorakennuksen syttyminen; EPI- ja DETA -säiliöiden räjähdys; • • Säiliöalueen lähellä olevien palokuormien (esim. puulavojen) syttyminen; Peräkkäisten säiliöautojen syttyminen lastaus/ purkupaikalla; • Kemikaalien vuotoaltaiden sisällön pumppaaminen vahingossa jokeen ilman, että sisältö varmistetaan sadevedeksi, ja siitä johtuvat ympäristövahingot; ja 79 tulipalo ja sen seurauksena ENVIRON • Säiliöauton liikenneonnettomuus tehdasalueella (törmäys esim. trukkiin tai putkisiltaan) ja siitä johtuva kemikaalien valuminen sadevesiviemäriin ja sieltä Kokemäenjokeen. Vuotoaltaiden tyhjentämisen jokeen vahingossa/ varmistumatta altaan sisällöstä, arvioitiin olevan B-luokan riski eli ei-toivottava riski, jota tulisi pienentää varotoimenpiteillä alhaisemmalle tasolle. Riskiä voidaan raportin mukaan pienentää ohjeistamalla, että altaan sisältö on aina varmistettava visuaalisesti ja analysoimalla automaattisen sähkönjohtokykymittauksen lisäksi manuaalisesti nesteen pH ennen tyhjennystä. Muiden riskien arvioitiin olevan hyväksyttäviä yhdessä varautumistoimenpiteiden kanssa, ja riskejä voidaan edelleen pienentää turvallisilla liikennejärjestyksillä, välttämällä palokuormien varastointia turvaetäisyyden sisällä säiliöalueesta, varmistamalla säiliöalueen ja lastauspaikan riittävä sammutusjärjestelmä, sekä varmistamalla työntekijöiden riittävä suojavarustus ja ohjeistus. 7.3.2 Vesistömallinnus sekä ekotoksikologinen ja terveysvaikutusten arviointi Mahdollisten Kokemäenjokeen onnettomuustilanteissa päätyvien kemikaalipäästöjen vaikutuksia ja leviämisalueen laajuutta arvioitiin Suomen Ympäristökeskuksen (SYKE) tekemän vesistömallinnuksen avulla keväällä 2014. Vesistömallinnuksen loppuraportti on esitetty kokonaisuudessaan tämän raportin liitteessä 4. Vesistömallinnuksesta saatujen tulosten perusteella tehtiin ekotoksikologinen arvio kemikaalipäästöjen ympäristövaikutuksista sekä arvio kemikaalipäästöjen terveysvaikutuksista. Ekotoksikologisen ja terveysvaikutusten arvioinnin teki ENVIRON. Hydrologinen malli Vesistömallinnuksessa sovellettiin jokimallia SOBEK (http://www.sobek.nl), jota SYKE käyttää Suomen Akatemian rahoittamassa CONPAT-tutkimushankkeessa (Miettinen ym. 2013). Malli kattaa Kokemäenjoen alkaen Nokian virrasta ja päättyen Harjavallan voimalaitokseen. Mallin hydrologinen osa on kalibroitu vuosien 2012–2014 virtaama- ja vedenkorkeusaineistojen avulla. Vesistömallinnustyön tarkoituksena oli tutkia Kemiran Sastamalan tehtaalta tapahtuvan äkillisen satunnaispäästön leviämistä alavirtaan Kokemäenjoessa alajuoksulla olevalle NATURA-alueelle saakka (Kuva 22). Satunnaispäästön määräksi valittiin säiliöauton suurimman säiliön tilavuus 30 m3, jonka katsotaan olevan hyvin konservatiivinen arvio mahdollisen päästön suuruudesta. Mallinnettavat kemikaalit olivat kemikaalien varastoalueella säilytettävät raaka-aine EPI (epikloorihydriini CAS 106-89-8) ja lopputuote Fennostrength PA 21. Tämän lisäksi mallinnustulosten perusteella ENVIRON arvioi mahdollisen DETA-päästön vaikutuksia joessa. Hydrologisen mallin sisään- ja ulostulovirtaamina käytettiin sekä ali- että ylivirtaamia, jotka valittiin historiallisista virtaamatiedoista. Aineiden käyttäytyminen kuvattiin SOBEK-mallissa jo olevan vedenlaatuosion prosessikuvausten avulla. Tarkastelut suoritettiin passiivisen merkkiaineen ja muuntuvan/ hajoavan merkkiaineen avulla. Aineiden hajoamiseen ja muuntumiseen vaikuttavat kemialliset ja biologiset prosessit pelkistettiin yhdeksi 80 ENVIRON hajoamisvakioiksi. Leviämislaskennat suoritettiin useilla eri olosuhteisiin soveltuvilla hajoamisvakion arvoilla. Tällöin saatiin selvitettyä vaihteluvälit, joilla tarkasteltavat suureet tulevat todennäköisemmin vaihtelemaan. Malliajojen tulokset antavat parhaan mahdollisen arvion aineiden kulkeutumisesta joessa, mutta mallinnukseen liittyy kuitenkin epävarmuutta. Kuva 22. Kartta hydrologisen mallin sovellusalueesta. Punaisilla pisteillä on merkitty havaintopaikat kuten päästöpiste; lähin uimaranta (500 m); Karhiniemen vedenottamo (10 km); ja Kokemäenjoen NATURA 2000-alue (15 km). Vihreällä alueella joen syvyystiedot on saatu peruskartan syvyyskäyristä. Punaisella alueella syvyystiedot perustuvat alueen kaikuluotauksiin. (SYKE 2014.) Ekotoksikologinen arviointi Vesistömallinnuksessa saatujen kemikaalipitoisuuksien vaikutusten arvioinnissa on käytetty tietoja aineiden akuutista toksisuudesta, mikä on olennaista kun on kyse satunnaisesta ja lyhytaikaisesta päästöstä. Tämä on myös Euroopan Unionin Vesidirektiivin (2000/60/EC) 81 ENVIRON mukainen toimintatapa. Käytännössä toimintatapaa sovelletaan esimerkiksi määrittämällä kullekin satunnaispäästön aineelle suurin sallittu pitoisuus (maximum allowable concentration, MAC). Epikloorihydriinin toksisuudesta on saatavilla tutkimustietoa kalojen, vesikirppujen ja levien osalta. Kalojen LC50-arvo (eli pitoisuus, joka koeajan kuluessa tappaa puolet koe-eliöistä) (96 h) on raportoitu olevan 10,6 mg/l perustuen rasvapäämutun (Pimephales promelas) altistustesteihin. Selkärangattomille eläimille 48 tunnin EC50-arvo (eli pitoisuus, joka koeaikana aiheuttaa jonkin erikseen määritellyn myrkkyvaikutuksen puolelle koe-eliöistä) on 23,9 mg/l, mikä on määritetty vesikirppujen (Daphnia magna) altistustestien perusteella. Viherlevän (Pseudokirchnerella subcapitata) kasvunestotestissä todettiin, että 72 tunnin ErC50-arvo (eli keskimääräinen kasvua estävä pitoisuus, joka on laskettu maksimikasvunopeuksia vertailemalla) oli 15 mg/l. Käyttäen alhaisinta todettua toksisuusarvoa (10,6 mg/l) ja soveltaen varovaisuusperiaatteen mukaista epävarmuuskerrointa 100 (oletusarvo), suurin sallittu, satunnaispäästöstä aiheutuva pitoisuus epikloorihydriinille vesiympäristössä on 0,106 mg/l. Märkälujahartsille löytyi useita toksisuusarviointeja kalojen, vesikirppujen ja muiden vesieliöiden osalta. Ainoa arviointi, joka on viranomaisten tarkastama ja jota siten voidaan pitää luotettavana, on säyneelle (Leuciscus idus) tehty arviointi, jossa LC50-arvoksi (96h) todettiin 2,4 – 2,6 mg/l. Tämä valittiin arviointiperusteeksi suurimman sallitun pitoisuuden määrittämisessä. Tutkimustietojen perusteella voidaan arvioida, että eri vesieliöiden välillä ei ole suurta vaihtelua herkkyydessä aineelle. Suurin sallittu pitoisuus on siten 0,024 mg/l perustuen toksisuusarvoon 2,4 mg/l ja soveltaen epävarmuuskerrointa 100. Dietyleenitriamiinin toksisuudesta on saatavilla tutkimustietoa kalojen, selkärangattomien ja levien osalta. Aineen satunnaispäästölle on määritetty suurin sallittu pitoisuus pintavedessä REACH direktiivin mukaisesti (ECHA tietokanta, 2014). Suurin sallittu pitoisuus on 0,32 mg/l, kun alimpaan toksisuusarvoon on sovellettu epävarmuuskerrointa 100. Terveysvaikutusten arviointi Kemikaalipäästöstä ihmisille aiheutuvista terveysvaikutuksista tehtiin asiantuntija-arviointi perustuen kirjallisuudessa saatavilla oleviin toksisuustietoihin. Epikloorihydriinin osalta ihmisille haitalliseksi todettu pitoisuus 8 tunnin altistuksella (HTParvot) on 1,9 mg/m3 hengityksen kautta ja 0,5 ppm ihokosketuksen kautta. Lyhytaikaiselle altistukselle ei ole annettu HTP-arvoa. Epikloorihydriinille on myös määritetty maksimipitoisuus talousvedessä (STM461/2000), joka on 0,0001 mg/l. Aine on kohtuullisen myrkyllistä nieltynä, mutta pienen määrän nieleminen vahingossa ei todennäköisesti aiheuta vaurioita. Hengenvaarallinen altistus nielemisen kautta arvioidaan aiheutuvan, jos ainetta nielee 175 mg henkilön painokiloa kohden. (Dow Chemical 2014) Märkälujahartsi on isomolekyylinen polymeeri, joka ei todennäköisesti imeydy merkittävissä määrin kehoon nieltynä tai ihon kautta. Aineesta ei ole olemassa tutkimustietoa toksisuudesta nisäkkäisiin. LD50-arvo altistukselle nielemisen tai ihokosketuksen kautta on yli 2 g/l, joten aineen ei arvioida olevan myrkyllinen ihmisille. 82 ENVIRON Dietyleenitriamiinin osalta ihmisille haitalliseksi todetut pitoisuudet 15 minuutin altistuksella (HTP-arvot) ovat 13 mg/m3 hengityksen kautta ja 3 ppm ihokosketuksen kautta. 8 tunnin altistumisella HTP-arvot ovat 4,3 mg/m3 hengityksen kautta ja 1 ppm ihokosketuksen kautta. Aineen myrkyllisyys nieltynä on vähäistä. Hengenvaarallinen altistus nielemisen kautta arvioidaan aiheutuvan, jos ainetta nielee noin 1000 mg henkilön painokiloa kohden. (Dow Chemical 2014) 7.3.3 Kemikaalisäiliöiden vaaranarviointi ja leviämismallinnus Onnettomuustilanteista aiheutuvaa vaaraa ja ilmaan päätyvien kemikaalipäästöjen vaikutuksia sekä leviämisalueen laajuutta arvioitiin Enwin Oy:n tekemän mallinnuksen avulla. Arviointi koski märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen tuotantoa, ja se tehtiin kevään 2014 aikana. Mallinnettaviksi aineiksi valittiin vaarallisimmat tuotannossa käytettävät aineet, eli epikloorihydriini (EPI) ja dietyleenitriamiini (DETA). Epikloorihydriini on syttyvä ja haihtuu normaalilämpötilassa, kun taas DETA ei merkittävästi haihdu eikä sitä ole luokiteltu palavaksi nesteeksi. Mallinnuksessa huomioitiin seuraavat onnettomuustilanteet: 1. 2. 3. 4. 5. EPI-säiliöauton purkuletkun tai – putken vuoto EPI-säiliön vuoto vuotoaltaaseen EPI-säiliön repeäminen ja lammikkopalo DETA-säiliön vuoto vuotoaltaaseen DETA-säiliön repeäminen ja lammikkopalo Näiden vuototilanteiden seurauksia mallinnettiin kahdessa eri sääolosuhteessa: neutraalissa (D) sekä epäsuotuisassa säätilassa (F). Mallissa käytetty neutraali säätila on tyypillinen kesäisin Suomessa. Epäsuotuisa säätila (heikko tuuli, <4/8 pilvipeite) ei ole tyypillinen, mutta voi periaatteessa esiintyä yöaikaan. Epäsuotuisan säätilan katsotaan antavan pahimman mahdollisen tuloksen mallinnuksessa. Tulosten terveysvaarojen arvioinnissa käytettiin Acute Exposure Guideline Levels (AEGL) -raja-arvopitoisuuksia eri altistumisajoilla. AEGL1-arvo kuvastaa pitoisuutta, jossa ilmassa oleva kemikaali aiheuttaa huomattavaa epämukavuutta, ärsytysoireita tai vaikutuksia, jotka kuitenkin häviävät altistuksen loputtua. AEGL2-arvo kuvastaa pitoisuutta, jossa ilmassa oleva kemikaali aiheuttaa palautumattomia tai muita vakavia, pitkäkestoisia haitallisia terveysvaikutuksia tai heikentyneen kyvyn pelastautua. AEGL3-arvo kuvastaa pitoisuutta, joka aiheuttaa hengenvaarallisia vaikutuksia. TUKESin ohjeistuksen mukaisesti (Opas: Tuotantolaitosten sijoittaminen, 2013) terveysvaaran arvioinnin lähtökohtana käytetään soveltuvaa AEGL3-arvoa kun suunnitellaan tuotantolaitoksen sijoittamista. Esimerkiksi arvioidessa turvallista etäisyyttä pientaloihin tai muihin kohteisiin, joissa on kohtuullinen määrä ihmisiä kerrallaan (kuten pienet myymälät tai liikenteen solmukohteet) voidaan käyttää vaikutusaikaa 30 minuuttia (AEGL3 30 min). 7.4 Epävarmuustekijät Osana ympäristövaikutusten arviointina tehtyihin päästömallinnuksiin liittyy epävarmuustekijöitä, joita on käsitelty alla erikseen vesistömallinnuksen, ekotoksikologisen 83 ENVIRON ja terveysvaikutusten arvioinnin sekä kemikaalisäiliöiden vaaranarvioinnin ja ilmanpäästöjen leviämismallinnuksen osalta. Vesistömallinnuksen epävarmuustekijät • • • • Malli on yksiulotteinen, tarkoittaen, että veden virtausnopeuksista mallinnettiin vain joen kulkusuunnan mukainen komponentti. Sisään tulevia sivuvirtaamia Kokemäenjokeen ei ole kaikilta osin huomioitu. Sivuvirtaamat laimentavat todellisuudessa kemikaalien pitoisuuksia joessa jonkin verran. Mallissa ei erikseen pystytä huomioimaan tarkasteltavien aineiden hajoamiseen/ muuntumiseen vaikuttavia prosesseja (haihtuminen, kemiallinen ja biologinen hajoaminen) vaan ne sisältyvät kaikki yhteen ainoaan hajoamisvakioon. Mallinnuksessa on oletettu, että koko vuoto tapahtuu 10 minuutin ajanjaksolla ja myös sekoittuu heti. Todellisuudessa vuoto voi tapahtua joko nopeammin tai todennäköisesti hitaammin. Jos vuoto tapahtuu nopeammin, huippupitoisuudet olisivat todellisuudessa korkeammat, mutta viipymä olisi lyhyempi. Jos vuoto taas tapahtuisi hitaamman ajanjakson aikana, huippupitoisuudet olisivat pienempiä, mutta päästön viipymä olisi pidempi. Mallinnuksessa on oletettu, että päästön suuruus on 30 m3. Hankkeen teknisen suunnittelun edetessä kuitenkin selvisi, että epikloorihydriinin kuormat ovat todellisuudessa 20–24 tonnin kokoisia. Tämä tarkoittaa epikloorihydriinin osalta korkeintaan 20 m3 päästöä. Märkälujahartsin kuormat ovat 30–40 m3 kokoisia, mutta kuorma on jaettu vähintään kahteen eri säiliöön (10 m3 + 30 m3). Todellisuudessa maksimipäästö jokeen on siis epikloorihydriinin osalta pienempi kuin mallinnuksessa on oletettu, ja siten myös epikloorihydriinin huippupitoisuudet olisivat todellisuudessa pienempiä kuin mallinnuksen tulokset. Ekotoksikologisen ja terveysvaikutusten arvioinnin epävarmuustekijät • Arviointi perustuu kirjallisuuskatsaukseen aineiden ominaisuuksista ja todetusta toksisuudesta, ja on siten ollut riippuvainen tietojen saatavuudesta. Esimerkiksi märkälujahartsin osalta tutkimustietoa on rajoitetusti. • Dietyleenitriamiinin osalta arviointi perustuu muista aineista tehtyihin mallinnuksiin ja sen hajoamisvakion valintaan, joka kirjallisuuskatsauksen perusteella soveltui parhaiten. Kemikaalisäiliöiden epävarmuustekijät • vaaranarvioinnin ja ilmanpäästöjen leviämismallinnuksen Onnettomuusskenaarioissa epävarmuutta malliin tuo mm. sääolosuhteiden ja tuulen vaihtelut, jotka vaikuttavat paitsi kemikaalien haihtumiseen ilmaan myös niiden leviämiseen. Mallissa sääolosuhdevaihtelut on pyritty huomioimaan mallintamalla ”worst case” -olosuhteet eli pahin mahdollinen tilanne (säätyyppi F, stabiilit olosuhteet) ja toinen tavanomaisempi säätyyppi (säätyyppi D, neutraalit olosuhteet). Mallinnusolosuhteet on valittu kesäolosuhteissa, jolloin mm. kemikaalien haihtuminen olisi onnettomuustilanteessa voimakkaampaa kuin talvella. 84 ENVIRON • 7.5 Tulipalotilanteissa epävarmuutta malliin tuovat myös kontrolloimattomat paloolosuhteet, savukaasujen sekoittuminen ja tuulen suunnan vaihtelut palon aikana. Nämä epävarmuudet on pyritty huomioimaan mm. esittämällä varoalueet kaikkiin ilmansuuntiin ympyränä onnettomuusalueen ympäristössä. Mallinnukset on tehty suurimman vuodon / lammikkopalon tapauksessa. Pienemmissä vuodoissa varoalueet voivat olla esitettyjä pienemmät. Kemikaalivuoto säiliöalueella Säiliöalueella sattuva kemikaalivuoto voi johtua täyttö- tai purkutilanteessa tapahtuvasta vuodosta tai pahimmassa tapauksessa säiliön repeämisestä. Säiliövuoto voi maksimissaan olla tilavuudeltaan suurimman kemikaalisäiliön tilavuuden suuruinen ja se päätyy säiliön vuotoaltaaseen, jonka tilavuus on 130 % suurimman säiliön tilavuudesta. Kemikaalin täyttöä tai lastausta on aina valvomassa kuljettaja ja tehtaan työntekijä, joka vuodon havaitessaan voi pysäyttää kemikaalin täytön hätäpainikkeella. Tuotannon valvomosta on myös valvontakamerayhteys täyttö- ja lastausalueelle. Ilmanpäästöjen leviämismallinnuksessa on laskettu, että jos vuoto pysäytetään kolmen (3) minuutin kuluessa (lopettamalla täyttö hätäpainikkeesta) ja kemikaalin täyttövauhti on noin 330 l/ min, vuoto rajoittuu noin 1000 litraan (1 m3). Tätä arviota voidaan pitää realistisena ja niinpä sitä on käytetty myös tässä ympäristövaikutusten arvioinnissa. Sekä kemikaalin täyttö, että lastaus tapahtuu kemikaalien lastausalueella. Lastausalueella tapahtuvat vuodot valuvat painovoimaisesti lastausalueen keräilykaivoon, minne mahtuu 900 litraa nestettä. Keräilykaivosta neste valuu edelleen painovoimaisesti putkea pitkin säiliöiden varastoalueen keräilyaltaaseen, jonka kokonaistilavuus on 51 m3. Siten lastaus- tai täyttötilanteessa tapahtuva suurin mahdollinen vuoto mahtuisi kokonaisuudessaan keräilyaltaaseen. Säiliöiden lastaus- ja täyttöalueella tapahtuvan vuodon todennäköisyys on vähäinen ja vaarallisimpien kemikaalien, eli EPI:n ja DETA:n osalta mahdollinen ainoastaan noin 24 kertaa vuodessa raaka-ainetoimitusten yhteydessä. Säiliön repeäminen on hyvin epätodennäköistä, koska säiliöt on sijoitettu suoja-altaisiin, ja niiden vaurioituminen ulkopuolisesta tekijästä johtuen on siten rajoitettu. Kaikkien säiliöiden kunto ja suojalaitteiden toimivuus tarkastetaan säännöllisesti ennakkohuolto-ohjelman mukaisesti. 7.5.1 Vaikutukset ympäristöön Kemikaali ei voi vuoto- tai keräilyaltaasta levitä maaperään, pohjaveteen tai pintaveteen. Sitä voi kuitenkin haihtua ilmaan ennen kuin vuotoallas ehditään tyhjentää. Säiliöalueella säilytettävistä aineista leviäminen haihtumisen kautta on mahdollista ainoastaan epikloorihydriinin osalta, sillä muut kemikaalit eivät haihdu helposti. Jos epikloorihydriiniä pääsee leviämään ympäristöön haihtumisen ja sitä seuraavan laskeuman kautta, sillä voi olla haitallisia vaikutuksia ympäristöön. EPI:n leviämisestä ilmassa ja sen haittavaikutuksista on kerrottu lisää kappaleessa 7.8. Vuoto- tai keräilyaltaissa olevat johtokyky- ja pinnanmittausjärjestelmät hälyttävät, jos altaisiin kertyy kemikaalia. Altaaseen joutunut kemikaali pyritään keräämään talteen heti, kun vuoto on havaittu. Sen jälkeen kemikaali pyritään mahdollisuuksien mukaan hyödyntämään tuotantoprosessissa, tai toimittamaan käsittelyyn vaarallisena jätteenä. Vuotoaltaisiin kertyviä sadevesiä tyhjennetään yläkautta ja 85 ENVIRON ennen tyhjennystä henkilökunta varmistaa jatkuvatoimisen sähkönjohtokykymittauksen lisäksi veden laadun pH-mittauksella. 7.5.2 Vaikutukset ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin Säiliö- tai lastausalueella sattuvalla vuodolla on vaikutusta etupäässä tehtaalla työskenteleviin ihmisiin, koska kemikaalit päätyvät tehdasalueella oleviin vuoto- ja keräilyaltaisiin. Tehtaalla työskentelevät voivat altistua kemikaaleille hengityksen tai ihokosketuksen kautta. Poikkeuksena on kemikaalien mahdollinen leviäminen ilman kautta, ja kuten yllä on mainittu, tämä koskee lähinnä epikloorihydriiniä. Työntekijöihin kohdistuvia terveysvaikutuksia rajoittaa kuitenkin työntekijöiden turvallisuuskoulutus, asianmukaiset suojavarusteet ja toiminnalle tehty hätätilanteiden toimintaohjeistus. Altistumista tehdasalueen ulkopuolella pyritään estämään hätätiedotuksella ja nopealla kemikaalin talteenotolla hätätilanteessa. 7.5.3 Tulvan tai rankkasateen vaikutus Lastaus- ja purkualue on katettu, joten sadevesi ei pääse kertymään lastausalueelle, eikä rankkasateella siten arvioida olevan merkittäviä haitallisia vaikutuksia lastausalueella tapahtuvaan vuotoon. Sen sijaan säiliöiden vuotoaltaat sekä lastausalueen keräilyallas ovat avoimia. Rankkasateessa (200 mm/ vrk) EPI:n ja DETA:n säiliöiden vuotoaltaisiin mahtuu säiliöiden tilavuuden (40 m3) lisäksi 450 mm sadetta, eli kestää yli kaksi (2) vuorokautta ennen kuin vuotoaltaat tulvivat. Märkälujahartsin ja rikkihapon yhteiseen vuotoaltaaseen mahtuu suurimman säiliön (75 m3) vuodon lisäksi 260 mm vettä, eli hieman yli vuorokauden rankkasateen verran. Lastausalueen keräilyaltaan tilavuus on 51 m3, eli siihen mahtuu esimerkiksi 40 m3 kemikaalia ja 450 mm sadetta. Rankkasateen tai tulvan yhteydessä vesiä voidaan tarvittaessa kerätä talteen R-rakennuksen yhteydessä oleviin siirrettäviin säiliöihin, joiden kokonaiskapasiteetti on arviolta noin 80 m3. Lisäksi tehdasalueella on yksi 1500 m3 kokoinen varastosäiliö, jota voidaan käyttää veden keräämiseen. Säiliöalueen ympäristö on asfaltoitu ja kallistukset toteutetaan siten, että ympäröivälle alueelle kertyvät puhtaat sade- ja hulevedet johdetaan jokeen. Tulvatilanteessa Kokemäenjoen vedenpinnan pitäisi nousta reilusti yli joelle määritetyn hätävedenkorkeuden +49,60 ennen kuin sillä voi olla vaikutusta hankealueella oleviin rakenteisiin, jotka ovat yli kolme metriä korkeammalla. Hankealueen maanpinnan taso on +52,70 m ja lastausalueen rakenteen korkeus +53,00 m. Alimman vuotoaltaan (märkälujahartsi ja rikkihappo) reunan korkeus on tasolla + 52,90 m. Etäisyys joesta hankealueen rajaan on noin 30 metriä. Hätäylivedenkorkeutta ei tiettävästi ole mitattu koskaan Äetsän voimalaitoksen toiminnan aikana (Vuorinen 2014), joten jokiveden tulvimista kemikaalien varasto- ja lastausalueelle voidaan pitää erittäin epätodennäköisenä. Yhteenvetona voidaan todeta, että rankkasateella tai tulvatilanteella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia hankealueen turvallisuudelle, eikä hankkeen sijoittamisella lähelle Kokemäenjokea ole ratkaisevaa merkitystä riskien hallinnassa. Vuorokauden rankkasateen (200 mm) jälkeen täytyy kuitenkin olla valmius tyhjentää vuotoaltaat, jotta tulvatilannetta ei pääse syntymään siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että joku säiliöistä vuotaisi 86 ENVIRON altaaseen. Vastaavasti vuotoaltaat täytyy tyhjentää välittömästi, jos havaitaan kemikaalivuoto altaaseen. Tehtaan toimintaohjeisiin olisi myös hyvä määrittää, miten nopeasti altaisiin kertyvät sadevedet tyhjennetään. 7.6 Kemikaalivuoto säiliöalueen ulkopuolella Kemikaalivuoto säiliöalueen ulkopuolella voi johtua ainoastaan säiliöauton vuotamisesta. Vuoto kuljetusautosta tapahtuisi todennäköisimmin vuotavasta tai auki jääneestä venttiilistä. Kuljetussäiliön repeäminen onnettomuudesta johtuen on mahdollista, mutta epätodennäköistä. Suurin säiliöauton tilavuus, joka voi tyhjentyä vuodon tapahtuessa, on 30 m3, eli perävaunun säiliön tilavuus. Märkälujahartsia kuljetetaan 30–40 m3 erissä, mutta 40 m3:n suuruinen kuljetus on jaettu vähintään kahteen säiliöön (30 m3 + 10 m3), ja on epätodennäköistä, että kumpikin säiliö repeäisi yhtäaikaisesti. Käytännössä märkälujahartsia kuljettavat säiliöautot ovat kuitenkin usein osastoitu 10 m3 säiliöihin, mikä rajoittaa suuremman vuodon riskiä. Raaka-aineista EPI:ä kuljetetaan enintään 20 m3 kokoisissa säiliöautoissa ja DETA:a tullaan kuljettamaan enintään 25 m3 kokoisissa säiliöautoissa. Siten maksimivuodon suuruus säiliöalueen ulkopuolella on 20–30 m3 kemikaalista riippuen. Käytännössä voidaan kuitenkin pitää hyvin epätodennäköisenä, että koko säiliön tilavuus tyhjenisi onnettomuuden seurauksena. Uuteen tuotantoon liittyvät kuljetukset ohjataan yksisuuntaiselle reitille, jossa raakaainekuljetukset kiertävät tullessaan (eli täytenä) tehtaan vaa’alta rannan kautta säiliöalueelle, ja lopputuotetta noutavat tyhjät autot samaa reittiä (eli ohittavat rannan tyhjänä) (kuva 11). R-rakennukselta lähtiessään autot ajavat takaisin vaa’alle Kemiantietä ja TI-rakennuksen taakse rakennettavaa tieosuutta pitkin. Kemiantien osuus, jolla säiliöautot liikkuvat, on suljettu henkilöautoliikenteeltä aidalla. Autojen kulkusuunta on valittu sillä perusteella, että raaka-ainekuljetuksia on vähemmän kuin lopputuotteiden kuljetuksia. Raaka-ainekuljetuksia on noin 3-4 kpl viikossa, joista 1 kpl on säiliöautokuljetuksia ja loput ovat kappaletavarakuljetuksia (säkki- ja tynnyritavara). Lopputuotteen kuljetuksia on noin 7 kpl viikossa, joista 4 kpl on säiliöautokuljetuksia ja loput ovat kappaletavarakuljetuksia. Näin minimoidaan täytenä kulkevien säiliöautojen määrä rannan läheisyydessä. Myös yksisuuntaisella liikenteellä vähennetään onnettomuusriskejä. Kemikaalikuljetuksista ja niiden liikennereiteistä on kerrottu tarkemmin kappaleissa 5.10 ja 6.12. Yhteenvetona voidaan todeta, että kemikaalivuoto säiliöiden varastoalueen ja lastausalueen ulkopuolella voi tapahtua ainoastaan säiliöautosta ja riski on olemassa keskimäärin 5 kertaa viikossa, kun säiliöauto käy täyttämässä kemikaalisäiliöitä tai hakemassa lopputuotteita. Vuotoa säiliöautosta voidaan pitää epätodennäköisenä ja sen suuruus on enintään 20–30 m3 kemikaalista riippuen, sillä kuljetuserät ovat eri kokoisia. 7.6.1 Vaikutukset ympäristöön Vuoto leviää asfaltoidulla alueella pintavaluntana ja voi päästä sadevesikaivoihin. Lähin sadevesiviemäri hankealueeseen nähden on R-rakennuksen länsi-/ luoteispuolella, ja kyseinen viemäri on kytketty öljynerotuskaivoon. Säiliöautojen tehdasalueella sijaitsevan kuljetusreitin varrella on muita sadevesiviemäreitä, mutta sadevesiviemäreihin on suunniteltu 87 ENVIRON asennettavaksi sulkuventtiilit, joilla voidaan rajoittaa vuodon leviämistä viemäristä jokeen sitä paremmin, mitä nopeammin vuoto havaitaan ja venttiili suljetaan. Kuva 23 esittää sadevesiviemäreiden ja sulkuventtiilien sijainnit. Kappaleessa 7.7 on käsitelty kemikaalivuodon vaikutukset Kokemäenjokeen siinä tapauksessa, että vuoto päätyy Kokemäenjokeen sulkuventtiileistä ja maavalleista huolimatta. Kuva 23. Venttiilillä suljettavien sadevesikaivojen sijainnit R-rakennuksen ympäristössä. Muita sadevesiviemäreitä ei ole R-rakennuksen läheisyydessä. Kuvassa on ainoastaan esitetty tehdasrakennukset. Päällystämättömälle maalle levitessään vuoto imeytyy maaperään ja orsiveteen, eikä etene pintavaluntana, jolloin vaikutukset Kokemäenjokeen ovat vähäisemmät. Vuoto päällystämättömälle maalle on ainoastaan mahdollista joen lähellä olevalla alueella, sillä tehdasalue on muilta osin päällystetty. Rantaa pitkin kulkevan päällystetyn ajoreitin ja Kokemäenjoen väliin jää vähimmillään noin muutaman metrin levyinen maakaistale. Ajoreitin ja rannan väliin suunnitellaan maavallia, jonka avulla estetään mahdollisen vuodon eteneminen pintavaluntana suoraan jokeen. Kulkeutumista maaperästä pohjaveteen estää alueella täyttökerroksen alla oleva paksu savikerros. Pohjavesi virtaa savikerroksen alapuolella paineellisena. Saven alapuolisen maan vedenjohtavuus on heikkoa, koska maalaji on hiekkaista silttiä tai moreenia. Tehdasalueella käytössä olevat varotoimenpiteet huomioon ottaen arvioidaan, että mahdollinen vuoto kuljetussäiliöstä olisi rajoitettu ja että merkittäviä vaikutuksia ei siten aiheutuisi. Vaikutusten merkittävyyteen vaikuttaa luonnollisesti vuodon suuruus. Hankealue on luonnontilaltaan muuttunutta eikä siellä ole tiedossa erityisiä luonnonarvoja, joten paikallisilla vuodoilla ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia. Vuodon aiheuttamat 88 ENVIRON vaikutukset läheisimmälle luonnonsuojelualueelle Kokemäenjoen toisella puolella noin 500 metriä tehdasalueesta itään ovat mahdollisia lähinnä ilmassa kulkeutuvien kemikaalien kautta. Ilmassa leviävän kemikaalin vaikutuksia ympäristöön arvioidaan tarkemmin kappaleessa 7.7. Kokemäenjoen kautta aiheutuvat mahdolliset vaikutukset tehtaasta noin 14 km Kokemäenjoen alajuoksulla olevaan NATURA 2000-alueeseen arvioidaan erikseen kappaleessa 7.6. 7.6.2 Vaikutukset ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin Kemikaalivuodon sattuessa säiliöalueen ulkopuolella, riski tehdasalueella työskentelevien ihmisten altistumiselle suoran kosketuksen kautta on suurempi, sillä vuoto ei ole rajoitettu vuoto- ja keräilyaltaisiin. Työntekijöihin kohdistuvia terveysvaikutuksia rajoittaa kuitenkin työntekijöiden turvallisuuskoulutus, suojavarusteet ja toiminnalle tehty hätätilanteiden toimintaohjeistus. Vuodolla voi olla vaikutuksia ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin tehdasalueen ulkopuolella ainoastaan, jos vuoto leviää Kokemäenjokeen (katso kappale 7.6.3) tai haihtumisen kautta ilman mukana (katso kappale 7.7). 7.6.3 Tulvan tai rankkasateen vaikutus Vuodon sattuessa säiliöalueen ulkopuolella, rankkasateella tai tulvatilanteella voi olla merkittävä vaikutus vuodon leviämiselle Kokemäenjokeen tai maaperään ja pohjaveteen. Kaikki säiliöalueella säilytettävät kemikaalit ovat vesiliukoisia ja voivat siten kulkeutua veden mukana pintavaluntana tai imeytyä orsiveteen ja orsiveden mukana. Kemikaalien kulkeutumista pohjaveteen estää alueella oleva paksu savikerros. Rankkasade ja tulva toisaalta aiheuttavat myös kemikaalivuodon nopeamman laimenemisen, mikä voi pienentää riskejä. 7.7 Kemikaalivuodon päätyminen Kokemäenjokeen Kemikaalivuodon päätyminen Kokemäenjokeen on ainoastaan mahdollista jos päästö tapahtuu joko joen välittömässä läheisyydessä, jolloin vuoto voi kulkeutua jokeen pintavaluntana, tai pääsee kulkeutumaan jokeen asfaltoidulta alueelta sadevesiviemärin kautta. Koska säiliö- ja lastausalue ovat täysin allastettuja ja pitävät kemikaalit sisällään myös rankkasateessa ja tulvatilanteessa olettaen, että vuotoaltaiden tyhjennys tapahtuu yhden (1) vuorokauden rankkasadejakson jälkeen tai heti kemikaalivuodon tapahduttua, riski siellä tapahtuvan vuodon päätymiselle jokeen arvioidaan olevan erittäin vähäinen. Vuodot säiliöautoista esimerkiksi vuotavan venttiilin kautta voivat päätyä Kokemäenjokeen, mutta riski merkittävälle vuodolle on kuitenkin vähäinen, ja vaatisi kuljetussäiliön täydellistä rikkoutumista. SYKE mallinsi Kokemäenjokeen päätyvän kemikaalivuodon leviämistä oletuksella, että maksimikokoinen kuljetussäiliö (30 m3) tyhjentyisi kokonaan jokeen 10 minuutin ajanjakson aikana. Käytännössä kuitenkin esimerkiksi raaka-aineita EPI:ä ja DETA:a toimitetaan tehtaalle maksimissaan 20-25 m3 kerrallaan ja usein säiliöautot ovat myös osastoitu useampaan 10 m3 säiliöön. Siten voidaan todeta, että mallinnuksessa käytetty oletus on hyvin konservatiivinen. 89 ENVIRON 7.7.1 Vesistömallinnuksen tulokset Suomen ympäristökeskuksen tekemässä vesistömallinnuksessa todettiin, että hydrologiset prosessit (veden määrä, virtausnopeus ja niiden vaihtelut) määräävät lähes täysin mallinnettujen aineiden pitoisuudet joessa. Tämä johtuu siitä, että hydrologiset prosessit ovat erittäin nopeita verrattuna aineiden hajoamiseen ja muuntumiseen. Päästöt liikkuvatkin joessa pilvenä, jonka pitoisuustaso ja ohitusaika riippuvat matkasta ja virtausnopeudesta. Päästöpilven kulkeutumisajat olivat nopeita erityisesti ylivirtaamatilanteissa, jolloin päästöpilvi kulkeutuisi Karhiniemen vedenottamolle noin 7,3 tunnissa. Alivirtaamatilanteessa kulkeutumisaika olisi noin 58 tuntia. Päästöpilven viipymä yhdessä tarkastelupaikassa olisi 1-40 tuntia, riippuen virtaamasta. Viipymällä tarkoitetaan ajanjaksoa, jonka aikana kemikaalin pitoisuus vedessä ylittää 1 % sen huippupitoisuudesta. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että viipymä pitenee sitä mukaa, mitä kauemmas päästöpisteestä edetään alajuoksulle. Taulukko 10. Märkälujahartsin (Fennostrength) pitoisuus eri virtaamilla viidessä havaintopaikassa Pitoisuudet on esitetty kahdella eri hajoamiskertoimen arvolla. Havaintopaikan etäisyys 0m (tehdas) 500 m (lähin uimaranta) 10 km (vedenottamo) 15 km (NATURA-alue) 44 km (Harjavallan voimalaitos) Fennostrength huippupitoisuus, kun päästö = 30 m Puoliintumisaika 15 pv 3 Puoliintumisaika 120 pv Ylivirtaama Keskivirtaama Alivirtaama Ylivirtaama Keskivirtaama Alivirtaama mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l 132 239 452 132 239 452 64 70 77 64 70 77 11 14 16 11 14 18 8 10 15 8 11 14 4 4 0,0007 4 5 0,0010 Märkälujahartsin (Fennostrength) osalta virtausnopeudella on suurin merkitys alajuoksulla oleviin pitoisuuksiin, sillä kyseinen aine ei hajoa helposti. Alivirtaamatilanteessa aine laimenee hitaammin, mikä antaa korkeimmat huippupitoisuudet, kun taas ylivirtaamatilanteessa pitoisuudet laimenevat nopeammin. Mallinnetulla tarkasteluvälillä (tehdas – Harjavallan voimalaitos) märkälujahartsin pitoisuudet 30 m3 päästöllä eri virtaamilla ja hajoamisvakioilla on esitetty taulukossa (Taulukko 10). Märkälujahartsille ekotoksikologisen arvioinnin perusteella määritetty suurin sallittu pitoisuus pintavedessä, 0,024 mg/l, ylittyy kaikissa pisteissä paitsi alivirtaamatilanteessa Harjavallan voimalaitoksen kohdalla. Epikloorihydriinin osalta alajuoksulla aiheutuviin pitoisuuksiin vaikuttaa myös aineen mahdollinen hajoaminen. Hajoamisvakiolla 1,25 d alivirtaama antaa korkeimmat pitoisuudet 500 metrin päässä päästölähteestä, mutta 6 km jälkeen alivirtaama antaa alhaisimmat pitoisuudet, sillä aine ehtii hajota. Mallinnetulla tarkasteluvälillä (tehdas – Harjavallan 90 ENVIRON voimalaitos) epikloorihydriinin pitoisuudet 30 m3 päästöllä eri virtaamilla ja hajoamisvakioilla on esitetty alla olevassa taulukossa (Taulukko 11). Epikloorihydriinille ekotoksikologisen arvioinnin perusteella määritetty suurin sallittu pitoisuus pintavedessä, 0,106 mg/l, ylittyy kaikissa pisteissä paitsi alivirtaamatilanteessa Harjavallan voimalaitoksen kohdalla. Taulukko 11. Epikloorihydriinin maksimipitoisuus eri vesitilanteissa viidessä havaintopaikassa. Pitoisuudet on esitetty kahdella eri hajoamiskertoimen arvolla. Havaintopaikan etäisyys 0m (tehdas) 500 m (lähin uimaranta) 10 km (vedenottamo) 15 km (NATURA-alue) 44 km (Harjavallan voimalaitos) Epikloorihydriinin huippupitoisuus, kun päästö = 30 m Puoliintumisaika 1.25 pv 3 Puoliintumisaika 30 pv Ylivirtaama Keskivirtaama Alivirtaama Ylivirtaama Keskivirtaama Alivirtaama mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l 148 268 507 148 268 507 71 77 82 71 78 86 10 12 5 12 16 19 7 8 4 9 12 15 2 1 0,00002 5 5 0,0008 Dietyleenitriamiinin osalta on arvioitu, että hajoamisvakiot 15–30 päivää soveltuisi parhaiten aineen kulkeutumisen tarkasteluun. Mallinnustulosten perusteella voisi karkeasti arvioida että DETA:n pitoisuudet 30 m3 päästöllä olisivat 500 metrin päässä noin 64–86 mg/l; 10 kilometrin päässä noin 11-19 mg/l; 15 kilometrin päässä noin 8-15 mg/l; ja 44 kilometrin päässä noin 0,0007-5 mg/l riippuen virtaamasta. DETA:lle ekotoksikologisen arvioinnin perusteella määritetty suurin sallittu pitoisuus pintavedessä, 0,32 mg/l, ylittyy kaikissa pisteissä paitsi alivirtaamatilanteessa Harjavallan voimalaitoksen kohdalla. 7.7.2 Vaikutukset ympäristöön ja vesieliöihin Kokemäenjokeen päätyvän kemikaalin vaikutuksia ympäristöön ja vesieliöihin on arvioitu SYKEn tekemän vesistömallinnuksen tulosten sekä ENVIRONin suorittaman ekotoksikologisen arvioinnin perusteella. Vesistömallinnuksessa mallinnetun päästön (30 m3) aiheuttamat pitoisuustasot ylittäisivät epikloorihydriinille, dietyleenitriamiinille ja märkälujahartsille ekotoksikologisessa arvioinnissa määritetyt suurimmat sallitut pitoisuudet joessa koko mallinnetun matkan (0-18 km) osalta, paitsi Harjavallan voimalaitoksen kohdalla alivirtaamatilanteessa. Mallinnetut aineet aiheuttaisivat kyseisissä pitoisuuksissa todennäköisesti kalakuolemia sekä levä- ja eliökantojen pienenemistä. Kantojen pieneneminen ja kalakuolemat vähenevät 18 km:n etäisyydellä (jossa sijaitsee Natura 2000 – alue), ja kemikaalipitoisuudet ovat tappavan pitoisuuden (LC50) alarajalla tai sitä alhaisempia. Vaikutukset NATURA-alueella olevaan 91 ENVIRON suojeltuun kalaan toutaimeen (Aspius aspius) olisivat näin mittavalla kemikaalipäästöllä merkittävät. Toisille NATURA-alueella oleville suojelluille eläinlajeille, eli majavalle (Castor fiber) ja kalatiiralle (Sterna hirundo), ei riskinarvioinnin perusteella aiheudu merkittävää haittaa alhaisen altistumisriskin perusteella (katso liite 3). Koska mallinnetun päästön koko on arvioitu konservatiivisesti ja niin suuri päästö on hyvin epätodennäköinen, on lisäksi määritetty, mikä on pienin sellainen päästö, jolla ekotoksikologisessa arvioinnissa määritetyt suurimmat sallitut pitoisuudet joessa ylittyvät epikloorihydriinin (0,106 mg/l), dietyleenitriamiinin (0,32 mg/l) ja märkälujahartsin (0,024 mg/l) osalta eri havaintopaikoissa (Taulukko 12). Taulukko 12. Pienimmät, äkilliset päästömäärät, joilla tässä arvioinnissa määritetyt sallitut pitoisuudet Kokemäenjoessa ylittyvät eri havaintopaikoissa. Havaintopaikka Epikloorihydriini Dietyleenitriamiini Fennostrength märkälujahartsi 500 m (uimaranta) 37-45 litraa 125-150 litraa 9-11 litraa 10 km (vedenottamo) 167–636 litraa 505–873 litraa 40-65 litraa 15 km (Kokemäenjoen Natura-alue) 212–795 litraa 640–1200 litraa 48-90 litraa Laskelmien perusteella jo suhteellisen pienet äkilliset päästöt aiheuttaisivat määritetyt suurimmat sallitut pitoisuudet joessa. Päästömääriä tarkastellessa täytyy kuitenkin huomioida, että suurin sallittu pitoisuus on varovaisuusperiaatteen mukaan ainoastaan sadasosa aineen alhaisimmasta todetusta toksisuusarvosta ja että tällaisen satunnaispäästön viipymä on lyhyt. Hitaammin tapahtuva päästö ei myöskään samalla päästömäärällä aiheuttaisi yhtä korkeita huippupitoisuuksia vedessä. Epikloorihydriini ja dietyleenitriamiini hajoavat suhteellisen nopeasti vesiympäristössä, mutta märkälujahartsi hajoaa hitaasti. Minkään mallinnetuista aineista ei ole todettu kerääntyvän sedimentteihin tai ravintoketjuun. Siten voi päätellä, että kemikaalivuodosta ei aiheudu pysyviä vaikutuksia, mutta kala- ja vesieliökantojen palautumiseen voi mennä aikaa. ENVIRON on suorittanut kirjallisuuskatsauksen koskien kalakantojen palautumista vastaavista äkillisistä ja lyhytkestoisista kemikaalipäästöistä. Olennaisimmat tutkimukset ovat koskeneet tapauksia, joissa äkillisen päästön seurauksena tietyt lajikannat ovat pienentyneet ja sitten ajan saatossa palautuneet samaan tilaan kuin ennen päästöä. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että kalakantojen palautuminen yksittäisistä satunnaispäästöistä voi tapahtua muutamassa vuodessa (Yount ja Niemi, 1990; Keenleyside,1959; Warner ja Fenderson, 1962; Detenbeck et al. 1992). Kalakantojen palautuminen nopeutuu, jos muilta puhtailta jokialueilta voi siirtyä kaloja tuhoutuneelle alueelle (Guiney et al. 1987, Workman (1981). Esimerkiksi suojellun kalalajin toutaimen toipumista mahdollisesta kemikaalivuodosta nopeuttaa se, että kalalajia esiintyy myös Kokemäenjoen yläjuoksulla, jonne kemikaalivuodon vaikutukset eivät ulotu. Kalalaji kutee Kokemäenjoessa keväällä 5-9 vuoden ikäisenä, ja kutu kestää vain muutaman päivän. 92 ENVIRON Kutupaikkojen säilyminen sopivana on keskeisintä toutaimen suojelussa ja kyseinen alue sijaitsee tehtaan yläjuoksulla. Mahdollinen kemikaalivuoto ei tuhoa kutupaikkaa, mutta saattaa pienentää kalakantaa hetkellisesti Kokemäenjoen alajuoksulla. 7.7.3 Vaikutukset ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin Mallinnetusta päästöstä aiheutuisi kohtalaisia terveysvaikutuksia ihmisille 500 metrin päässä olevalla uimarannalla. Altistuminen epikloorihydriinille (70-80 mg/L) ja dietyleenitriamiinille (60-80 mg/L) voisi aiheuttaa vedessä uiville ihmisille lievää tai kohtalaista silmien ja ihon ärsytystä. Oireet olisivat kuitenkin väliaikaiset eikä pysyvää haittaa aiheutuisi. Kyseiset epikloorihydriinin ja dietyleenitriamiinin pitoisuudet eivät myöskään nieltynä vähäisissä määrin (esimerkiksi uinnin yhteydessä) aiheuttaisi pysyvää haittaa, mutta lieviä oireita kuten pahoinvointia voisi esiintyä. Vesistömallinnuksen perusteella voidaan todeta, että tehtaalla tapahtuva kemikaalivuoto Kokemäenjokeen päätyy Karhiniemen vedenottamolle ylivirtaamatilanteessa jo 7,3 tunnin jälkeen päästöstä ja alivirtaamatilanteessa 58 tunnin jälkeen päästöstä. Ihmisten terveyden kannalta epikloorihydriini on vaarallisin mallinnetuista aineista. Epikloorihydriinipitoisuudet 30 m3 päästössä voivat virtaamasta riippuen pahimmillaan olla noin 19 mg/l alivirtaamatilanteessa olettaen, ettei aine hajoa. Näin suuret pitoisuudet aiheuttaisivat merkittäviä haitallisia vaikutuksia vedenottamon toiminnalle. STM461/2000 mukainen talousveden laatukriteeri epikloorihydriinin osalta on 0,0001 mg/l. Päästön viipymä vedenottamon kohdalla on maksimissaan 40 tuntia alivirtaamatilanteessa. Olennaista vedenottamon osalta vaikutusten minimoinnissa on hätätiedotus tehtaalta vedenottamolle vuodon sattuessa, jolloin vedenotto voidaan keskeyttää kunnes päästöpilvi on ohittanut paikan. Ihmisiin kohdistuvia välillisiä vaikutuksia voi aiheutua mittavan kemikaalipäästön seurauksena tapahtuvista kalakuolemista, sillä Kokemäenjokea käytetään kalastukseen. Välillisiä vaikutuksia joen virkistyskäyttöön muutoin (esim. uinti) voi aiheutua, mutta vaikutukset ovat väliaikaisia. 7.8 Kemikaalipäästön leviäminen ilmassa Kemikaalipäästön leviämistä leviämismallinnuksessa (liite 5). ilmassa on mallinnettu Enwin Oy:n tekemässä 7.8.1 Vaikutukset ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin Leviämismallinnuksen perusteella kemikaalin lastauksen tai täytön yhteydessä tapahtuva noin 1000 litran vuoto aiheuttaisi EPIn osalta väliaikaisia terveysvaikutuksia (AEGL1 rajaarvon 7.5 ppm ylittäviä pitoisuuksia) noin 75 metrin päähän lastausalueelta epäsuotuisassa säätilassa (Kuva 24). Näin ollen vaikutukset rajoittuisivat tehdasalueelle, mutta myös kerhotalon tontille. Pehulan asuinalueella tämän suuruisella päästöllä ei olisi vaikutuksia. DETAn osalta pienemmän vuodon vaikutuksia ei mallinnettu, sillä aine ei haihdu ilmaan merkittävissä määrin. 93 ENVIRON Jos EPI-säiliö vuotaa kokonaan sen vuotoaltaaseen, alkaa kemikaalia haihtua ilmaan ja levitä ympäristöön tuulen suunnasta ja sääolosuhteista riippuen. Ilman kautta leviäminen epäsuotuisissa sääolosuhteissa aiheuttaisi AEGL1 raja-arvon (5.7 ppm) ylittävät pitoisuudet vielä 380 metriä lastausalueesta (Kuva 24). Tällaisella päästöllä olisi siten vaikutusta tehdasalueen asuintaloihin ja myös Pehulan asuinalueella oleviin lähimpiin asukkaisiin, mutta vaikutus olisi väliaikaista. Palautumattomia tai pitkäkestoisia vaikutuksia 60 minuutin altistuksella (AEGL2 raja-arvon 24 ppm ylittäviä pitoisuuksia) aiheutuisi 176 metrin etäisyydelle. 176 metrin säteellä kemikaalien varastoalueesta on muutama asuinrakennus Näkinniementiellä. DETA-säiliön vuotamisesta kokonaan vuotoaltaaseen ei arvioida aiheutuvan merkittävää haihtumista ilmaan normaalilämpötilassa. AEGL raja-arvoa ei ole DETA:lle määritetty, mutta haitalliseksi ilman pitoisuudeksi on esitetty 1 ppm (protective action criteria, SCAPA 2012). Haitallisia pitoisuuksia ilmassa voisi DETA-säiliön vuotaessa aiheutua korkeintaan 27-96 metrin etäisyydellä, eli vaikutukset rajoittuisivat tehdasalueelle ja kerhotalolle (Kuva 24). Vaikutuksia ei siten aiheutuisi lähimpiin asuinrakennuksiin. Kuva 24. Kemikaalivuodoista aiheutuvien ilmapäästöjen leviäminen ilmassa. Kartassa on esitetty minkä alueen sisällä pitoisuudet ylittävät viitearvon AEGL1, eli ihmisille haitallisen pitoisuuden. Esitetyt vuototilanteet ovat lastausalueen putkiliitosvuoto (EPI) sekä säiliön repeäminen (EPI ja DETA). 94 ENVIRON 7.8.2 Vaikutukset ympäristöön Ilmanpäästöjen leviämismallinnuksen perusteella lähimmälle luonnonsuojelualueelle, joka sijaitsee noin 500 metriä hankealueesta itään (Selvalan metsä), ei arvioida kantautuvan merkittäviä pitoisuuksia EPI:ä ilman kautta. EPI myös hajoaa ilmassa hydrolyysin kautta ja sen määrä puoliintuu noin neljässä päivässä. Tehtaan lähialueella epikloorihydriinin huuhtoutuminen maahan sateen kanssa on mahdollista, mutta se olisi rajallista ja aine hajoaa nopeasti sekä maaperässä, että pohjavedessä. Ilmassa leviävästä kemikaalipäästöstä ei siten arvioida aiheutuvan merkittävää haittaa maaperään tai pohjaveteen. 7.9 Tulipalo R-rakennuksen toiminnot (prosessi, sähkötila, varasto) on luokiteltu palovaarallisuusluokkaan 2, eli toimintoihin, joihin liittyy huomattava tai suuri palovaara taikka joissa voi esiintyä räjähdysvaara. Rakennuksessa säilytetään prosessitilassa rajoitettuja palovaarallisia kemikaaleja, enintään 1m3 formaliinia (helposti syttyvä) ja 1 m3 dimetyyliamiinia (erittäin helposti syttyvä). Lisäksi prosessissa käytetään noin 1200 kg/panos epikloorihydriiniä (syttyvä) joka pumpataan prosessiin putkea pitkin ulkona olevalta säiliöalueelta. (Pöyry 2014.) R-rakennuksessa säilytetään lisäksi muita kemikaaleja, jotka eivät ole palovaarallisia. Mahdollisen tulipalon ja siihen liittyvien ympäristövaikutusten osalta suuremman riskin aiheuttaa säiliöalue, jonka osalta on tehty vaaranarviointi alla. 7.9.1 Kemikaalisäiliöiden vaaranarvioinnin tulokset Enwin Oy suoritti vaaranarvioinnin kemikaalisäiliöiden varastoalueesta keväällä 2014. Säiliöalueella varastoitavista kemikaaleista ainoastaan epikloorihydriini luokitellaan syttyväksi aineeksi. Mallinnuksen mukaan epikloorihydriinin lammikkopalosta aiheutuvat lämpösäteilyvaikutukset rajoittuvat 17 metrin etäisyydelle säiliöalueesta (=turvaraja), eli palon vaikutukset eivät siten ulotu R-rakennukseen, joka sijaitsee 17 metrin etäisyydellä EPI-säiliön vuotoaltaan reunasta (Kuva 25). Noin 10 metrin sisällä säiliöstä lämpösäteily on epäsuotuisassa säätilassa niin voimakasta, että sillä etäisyydellä olevat rakennukset ja suojaamattomat palavien nesteiden varastosäiliöt voivat syttyä. Mallinnuksen mukaan dietyleenitriamiinin lammikkopalosta aiheutuvat lämpösäteilyvaikutukset rajoittuvat 22 metrin etäisyydelle säiliöalueesta (=turvaraja). Noin 11 metrin sisällä säiliöstä lämpösäteily on epäsuotuisassa säätilassa niin voimakasta, että sillä etäisyydellä olevat rakennukset ja suojaamattomat palavien nesteiden varastosäiliöt voivat syttyä. Tulipalotilanteessa palon leviämistä säiliöalueella voidaan estää jäähdyttämällä muita säiliöitä vedellä. 95 ENVIRON Kuva 25. Turvaetäisyydet kemikaalisäiliöihin tulipalotilanteessa. Leviämis-/syttymisrajan sisäpuolella palon leviäminen rakennuksiin ja suojaamattomien palavien nesteiden varastosäiliöihin on mahdollista. Turvarajan ulkopuolella lämpösäteily ei aiheuta vaaraa. 7.9.2 Vaikutukset ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin Dietyleenitriamiini ei ole palava neste, mutta voi ulkoisesta lämpövaikutuksesta syttyä palamaan. DETA:n lammikkopalossa voi muodostua myrkyllisiä kaasuja, kuten hiilidioksidia (CO2), hiilimonoksidia (CO) ja typen oksideja, joista tunnetuimpia ovat typpimonoksidi (NO) ja typpidioksidi (NO2). DETA:n lammikkopalossa typpidioksidin (NO2) AEGL-3 (60 min) suojaetäisyys on 1,1-1,3 km (pitoisuus 20 ppm). Se tarkoittaa, että lammikkopalon syttyessä kyseisellä suojaetäisyydellä olevat ihmiset tulisi evakuoida pitkäaikaisten tai pysyvien terveysvaikutusten minimoimiseksi. Todellisuudessa savukaasussa osa typen oksideista voi esiintyä vähemmän haitallisessa muodossa typpimonoksidina. Suojautuminen tulisi kuitenkin huomioida NO2:lle määritetyn suojaetäisyyden mukaisesti pelastussuunnitelmassa. Typpidioksidin (NO2) AEGL-2 (60 min) pitoisuusalueet (12 ppm) ulottuisivat skenaariossa noin 1,5-1,6 kilometrin etäisyydelle DETAn lammikkopalosta. Alue pitää sisällään Pehulan, Keikyän, Honkolan, Harjun ja Jussinpellon asuinalueet Kokemäenjoen pohjoispuolella sekä Äetsänmäen, Niemenmäen ja Hellänmäen asuinalueet Kokemäenjoen eteläpuolella. 96 ENVIRON Palotilanteessa tällä alueella tulee suojautua savun suunnassa sulkemalla ikkunat ja ilmastointilaitteet. Typpidioksidi on ilmaa raskaampaa, joten runsasta savunmuodostusta voi levitä suhteellisen matalalla. Typpidioksidin AEGL-1 (60 min) pitoisuusalueet (0.5 ppm) ulottuvat noin 8.5 km etäisyydelle DETA:n lammikkopalosta (Kuva 26). DETA:n lammikkopalossa muodostuvan syaanivedyn pitoisuuksien ei arvioida ylittävän AEGL-3 (60 min) pitoisuustasoa (15 ppm). AEGL-2 (60 min) pitoisuusalue (7.1 ppm) ulottuisi etäisyydelle 86 metriä ja AEGL-1 pitoisuusalue etäisyydelle 190 metriä palopaikasta. Suojautumisessa tulisi kuitenkin noudattaa typpidioksidin suojaetäisyyksiä, koska savukaasut ovat sekoitus eri aineita. Kuva 26. EPI:n ja DETA:n lammikkopaloissa muodostuvien aineiden leviäminen ilmassa. Kartassa on esitetty minkä alueen sisällä pitoisuudet ylittävät viitearvon AEGL-1 (60 min), eli ihmisille haitallisen pitoisuuden 60 minuutin altistuksella. Fosgeenille ei ole määritelty AEGL-1 pitoisuutta, joten kuvassa on näytetty AEGL-2 suojaetäisyys. Epikloorihydriinin lammikkopalossa muodostuu myrkyllisiä ja ärsyttäviä kaasuja kuten hiilidioksidia (CO2), hiilimonoksidia (CO), kloorivetyä (HCl) ja fosgeenia (COCl2). Sekä fosgeeni että kloorivety ovat ilmaa raskaampia ja voivat siten levitä lähellä maan- tai vedenpintaa. Olettaen, että EPIn lammikkopalon sammuttamiseen kuluu tunti, mahdolliset vaikutukset palossa muodostuvasta kloorivedystä ulottuvat 3.2 kilometrin etäisyydelle tehtaasta, missä pitoisuudet olisivat AEGL1 (1.8 ppm) tasolla. Hengenvaarallisia kloorivedyn vaikutuksia (AEGL3, 100–210 ppm) aiheutuisi 60 minuutin altistuksella 390 metrin etäisyydelle, eli vaikutukset voisivat ulottua läheisille asuinalueille sekä Pehulassa että Äetsänmäessä. Kyseisillä alueilla savun leviämissuuntaan asuvat tulisi evakuoida tulipalotilanteessa. Haitallisia, yli AEGL2 raja-arvon ylittäviä pitoisuuksia kloorivetyä aiheutuisi 610–870 metrin etäisyydelle. Palotilanteessa näillä alueilla tulisi suojautua sulkemalla ikkunat ja ilmastointilaitteet. Tulipalossa muodostuvat fosgeenipitoisuudet eivät 97 ENVIRON ulottuisi yhtä laajalle alueelle kuin kloorivety, AEGL-2 pitoisuusalueen etäisyys olisi 518 metriä. Fosgeenille ei ole määritelty turvallista pitoisuutta AEGL-1. 7.9.3 Vaikutukset ympäristöön Savukaasut voivat levitä kauas tehdasalueesta, mutta niillä ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia eläimiin tai kasvillisuuteen. Kasvillisuudessa epäpuhtauksille altistumista tulisi tapahtua säännöllisesti, jotta varsinaisia kasvillisuusvaurioita syntyy. Yleensä kasvillisuusvaurioita on tavattu teollisuuslaitosten ja kaupunkien ympäristössä, jossa ilman epäpuhtauskuorma on useimmiten korkeampi (mm. jäkälä- tai neulasvaurioita). Onnettomuustilanteissa ei Natura-alueiden luonnolle ilman kautta aiheudu erityistä vaaraa, koska onnettomuustapahtuma olisi lyhytaikainen. Savukaasuista voi aiheutua jonkin verran happamaa laskeumaa, jos tuulen suunta on oikea. Haitta-ainepitoisuudet laimenevat kuitenkin ilmassa edelleen onnettomuuspaikalta etäännyttäessä, ja laskeuma leviää laimeampana laajemmalle alueelle. Läheisimmillä luonnonsuojelualueilla tehdasalueesta koilliseen ei ole suojeltuja eläinlajeja. Tulipalotilanteessa sammutukseen käytetty vaahto tai vesi kerätään kyseisen kohteen altaaseen. Jos sammutus tapahtuu ulkona, läheiset sadevesiviemärit suljetaan venttiilin kautta tai tarkoitukseen varatuilla välineillä. Mikäli sammutusaine ei mahdu tulipaloalueella olevaan keräysaltaaseen, tehtaan omalla alkusammutusryhmällä on valmiudet tuoda paikalle siirrettäviä keräysastioita, joihin neste pumpataan kalvopumpulla. R-rakennuksen yhteydessä oleva sammutusvesien keräyskapasiteetti on noin 1300 m3, mukaan lukien säiliöalueen vuotoaltaat, R-rakennuksen allastus ja siirrettävät säiliöt. Tehdasalueella on lisäksi kiinteä 1500 m3 kokoinen säiliö, jota voidaan käyttää sammutusvesien keräilyyn. 7.10 Yhteisvaikutukset Lähialueella ei ole tiettävästi muuta olemassa olevaa toimintaa tai suunnitteilla olevia muita hankkeita joiden kanssa hankkeella olisi yhteisvaikutuksia. Mahdollisia yhteisvaikutuksia muun tehdasalueella olevan tuotannon kanssa ovat liikenteen aiheuttama melu ja onnettomuusriskit, eri kemikaalien reagointi keskenään esimerkiksi viemäriin joutuessaan, ja mahdolliset suuronnettomuusriskit. Liikenne ei merkittävästi lisäänny uuden tuotannon myötä, mutta liikenneturvallisuutta pyritään parantamaan ohjaamalla uuden tuotannon liikenne yksisuuntaiselle reitille. Viemäreihin mahdollisesti joutuvien kemikaalien keskinäisiä reaktioita (esimerkiksi vuototilanteissa) pyritään estämään lisäämällä viemärilinjoihin liitokset, jolla saadaan mahdollinen saastunut vesi pumpattua pois. Myös sadevesiviemäreiden sulkuventtiilit voivat estää kemikaalien keskinäisiä reaktioita esimerkiksi vuototilanteessa. Tehdasalueella on vuonna 2010 tehty turvallisuusselvityksen suuronnettomuusvaarojen seurausten arviointi nykyisen tuotannon osalta. Arvioinnissa käytiin läpi myös dominoilmiöiden mahdollisuus rakennusten välillä, eli arvioitiin mahdollisia tilanteita, jossa onnettomuus yhdessä rakennuksessa aiheuttaisi onnettomuuden toisessa rakennuksessa. Arvioinnissa todettiin, että kloraattitehdas, vesikemiatehdas ja hienokemiatehdas sijaitsevat suhteellisen kaukana toisistaan eikä niissä arvioitu olevan dominoita aiheuttavien 98 ENVIRON onnettomuuksien vaaraa. Uuden tuotannon sijoittaminen R-rakennukseen ei muuta tilannetta, koska rakennus on riittävän etäällä muista tehdasalueen rakennuksista (vähintään 8 metriä), ja esimerkiksi palon leviämisen vaaraa muihin rakennuksiin ei ole. Tämän lisäksi R-rakennuksessa tapahtuvan mahdollisen räjähdysonnettomuuden vaikutuksia muuhun tuotantoon alueella pyritään rajoittamaan sillä, että R-rakennuksen seinä erikoiskemikaalitehtaan suuntaan (pohjoiseen) on vahvistettu. Etäisyys R-rakennuksesta säiliöalueella olevaan lähimpään kemikaalisäiliöön eli rikkihapposäiliöön on 7 metriä. Etäisyydet muihin säiliöihin ovat 8 m (Fennostrength ja DETA) sekä 17 m (EPI). EPI-säiliö on sijoitettu kauimmas R-rakennuksesta, sillä se on ainoa palavaksi nesteeksi luokiteltu aine, ja 17 metrin etäisyys on määritetty turvaetäisyydeksi kyseiselle säiliölle vaaranarvioinnissa (katso kappale 7.9.1). Näillä etäisyyksillä on pyritty varmistamaan, että palon leviämisen vaaraa säiliöalueelta ei ole. EPI-säiliön palossa voi aiheutua vaaraa viereiselle DETA-säiliölle, joka ei ole palava aine mutta voi syttyä tuleen ulkoisen lämmön johdosta. Mahdollisen palon leviämistä säiliöalueella pyritään estämään jo alkusammutuksessa jäähdyttämällä muita säiliöitä vedellä. Märkälujahartsin tuotannon sijoittaminen R-rakennukseen ja säiliöalueen rakentaminen joen puolelle on onnettomuusriskien kannalta turvallisin vaihtoehto. Säiliöalueen sijoittamisen joen läheisyyteen ai arvioida lisäävän kemikaalien vuotoriskiä jokeen, koska varastoinnissa ja tuotannossa tulee olemaan riittävät suojaustoimenpiteet. Jos selkeytyksen apuaineen tuotanto sijoitetaan TI-vesikemikaalitehtaaseen, se lisää tehtaan onnettomuusriskiä jonkin verran tuotannossa käytettävän palovaarallisen dimetyyliamiinin takia. Keväällä 2014 tehdyssä riskinarvioinnissa todettiin, että dimetyyliamiiniliuoksen vaihtamisella laimeampaan ja teknisillä toimenpiteillä pystytään pienentämään riskiä huomattavasti. 7.11 Yhteenveto onnettomuustilanteiden vaikutuksista ja ehkäisystä Alla olevassa taulukossa (Taulukko 13) on esitetty kappaleessa 7 tunnistetut merkittävimmät onnettomuusriskit, niiden mahdolliset vaikutukset ja onnettomuuksiin varautuminen. 99 ENVIRON Taulukko 13. Tunnistettuja mahdollisia onnettomuusriskejä, niiden vaikutukset, todennäköisyys ja varautumistoimenpiteet. Tunnistettu riski Mahdollinen vaikutus Tuotantoreaktoreihin liittyvät räjähdys- tai reaktiovaarat • Henkilövahingot • Taloudelliset vahingot • Suurpalossa savukaasujen leviäminen ympäristöön • Viemäreihin mahdollisesti joutuvien kemikaalien keskinäisissä reaktioissa muodostuvat myrkylliset kaasut • EPI- ja DETA-säiliöiden mahdollinen tulipalo tai räjähdys, säiliöautojen syttyminen lastaus- ja purkupaikalla • • • • • • Kemikaalipäästö pumpattaessa varoaltaiden sisällöt vahingossa jokeen Säiliöautojen liikenneonnettomuudet ja vuodot Tulva tai rankkasadejakso • Varautuminen • Ennaltaehkäisevä palontorjunta • Palontorjuntakalusto • Tulipalo mahdollinen, mutta suurpalo epätodennäköinen Painelaite, ATEX- ja kemikaalilainsäädännön noudattaminen • Henkilöstön koulutus Terveysvaikutuksia tehdasalueella • Liitokset kaikkiin viemärilinjoihin tyhjennyspumppausta varten • • Sadevesiviemäreiden sulkuventtiilit Henkilöstön koulutus • Turvaetäisyydet säiliöalueelta rakennuksiin • Palontorjuntakalusto ja tehtaan alkusammutusvalmiudet • Sammutusvesien talteenottosuunnitelma • Henkilöstön koulutus • Hätätiedotus ja pelastustoimenpiteet suojaetäisyyksien sisään jäävillä alueilla Henkilövahingot Taloudelliset vahingot Savukaasujen leviäminen ympäristöön Tulipalon mahdollinen leviäminen viereiseen rakennukseen Säiliöalueen lähellä olevien palokuormien syttyminen Sammutusveden ja vaahdon leviäminen ympäristöön Vaikutukset vesistöön • Henkilövahingot • Kemikaalien valuminen sadevesiviemäriin ja sieltä vesistöön on mahdollista • Kemikaalien päätyminen vesistöön pintavaluntana on epätodennäköistä • Sadeveden kerääntyminen säiliöiden vuotoaltaisiin ja lastausalueen keräilyaltaaseen • Automaattinen johtokykymittaus • Varotoimenpiteenä visuaalinen tarkastus ja manuaalinen pH-mittaus • Henkilöstön ohjeistus • Tarvittaessa hätätiedotus Karhiniemen vedenottamolle • Turvalliset liikennejärjestelyt • Sadevesiviemäreiden sulkuventtiilit • Rannan ja ajoreitin välissä maavalli • Kuljettajien ohjeistus • Hätätiedotus Karhiniemen vedenottamolle • Riittävät keräysjärjestelmät (130 % suurimman säiliön tilavuudesta) • Tulvan ennakointi ja hallinta voimalaitoksella Kokemäenjoen tulvariskien hallinta alueellisesti • • 100 Vuotoaltaiden tyhjentäminen 1 vrk rankkasadejakson jälkeen tai heti kemikaalivuodon tapahduttua vuotoaltaaseen. ENVIRON 8 Vaikutusten estäminen, lieventäminen ja seuranta Toimenpiteitä, joilla hankkeen vaikutuksia pyritään estämään ja lieventämään sekä miten vaikutuksia voidaan seurata, on esitetty kunkin vaikutusarviointiosuuden kohdalla. Yhteenveto merkittävämpien vaikutusten ehkäisy- ja lieventämistoimenpiteistä on esitetty alla olevissa kappaleissa. 8.1 Energian ja luonnonvarojen säästämistoimenpiteet Uuden tuotannon energiankulutusta pyritään pienentämään verrattuna energiankulutukseen Vaasan tehtaalla. Energiansäästötoimenpiteet perustuvat teknisiin ratkaisuihin, joilla tuotannosta saadaan tehokkaampaa. Märkälujahartsin tuotantoa tehostetaan ottamalla käyttöön suurempi panoskoko sekä nopeuttamalla panostusta uudenlaisella sekoitustekniikalla. Märkälujahartsireaktoriin lisätään lämmönvaihdin, joka nopeuttaa reaktorin jäähdytystä ja siten lyhentää panostusaikaa. Nopeampi panostus ja suurempi panoskoko vähentävät energiantarvetta tuotantoyksikköä kohden. Polyaminoamidin tuotantoon lisätään joustavuutta suurentamalla välisäiliön kokoa. Polyaminoamidin jäähdytystä lisätään, mikä nopeuttaa sen syöttöä märkälujahartsireaktoriin ja siten tehostaa tuotantoa. Myös jäähdytykseen on suunniteltu energiansäästötoimenpiteitä. Tuotantolaitteistoa jäähdyttävästä kylmäkoneesta, joka tuodaan Vaasan tehtaalta, otetaan käyttöön vain toinen kylmäpiiri ja toinen jätetään varalle. Siten sähkötehon tarve alenee. Lisäksi kylmäkoneen jäähdytyspiiri vaihdetaan jokivesijäähdytteiseksi erillisten ilmalauhduttimien ja sähköpuhaltimien sijaan. Myös tämä toimenpide alentaa sähköntarvetta. Uuden tuotannon käynnistäminen Sastamalan tehtaalla edellyttää uuden tuotantolaitteiston ja kemikaalien säilytysjärjestelmien rakentamista. Mahdollisimman suuri osa laitteistosta ja rakenteista on pyritty saamaan Vaasan suljetulta tehtaalta, jotta uutta laitteistoa tarvittaisiin mahdollisimman vähän. Uuden tuotannon vaatima tuotantolaitteisto saadaankin pääosin Vaasan lakkautetulta kemikaalitehtaalta. Lisäksi Sastamalan tehtaalta saadaan polyaminoamidin välisäiliö ja tislesäiliö sekä välisäiliön sekoittimet. Ainoastaan kemikaalisäiliöiden vuotoaltaat ja lastausalueen keräilyallas, kemikaaliputkistot ja joitakin lämmityskiertoon ja puhdasvesikiertoon liittyviä laitteita joudutaan ostamaan uutena. 8.2 Tehdasalueelta jokeen johdettavien vesien laaduntarkkailu Uuden tuotannon, kuten muidenkin tehdasalueella olevien tehtaiden jäähdytysvedet kiertävät suljetussa järjestelmässä ja palaavat Kokemäenjokeen puhtaana omia putkistojaan pitkin. Palautettava jäähdytysvesi kulkee ylivuotosäiliön kautta, jossa on jäähdytysveden pH:n, johtokyvyn ja lämpötilan jatkuvatoiminen mittaus, joilla varmistetaan, että jäähdytysveteen ei ole päässyt vuotamaan prosessista epäpuhtauksia. Mittaustulokset menevät tehtaan automaatiojärjestelmään. Mittauksien hälyttäessä ryhdytään välittömästi toimenpiteisiin ympäristövahinkojen estämiseksi. Tämä katsotaan olevan riittävä seuranta vesipäästöille. 101 ENVIRON Hienokemian ja vesikemian jäähdytysveden viemärin purkukohdassa on joessa puomi. Vuorotyönjohtaja kiertää puomilla tarkkailukierroksella säännöllisesti. Mikäli puomilla havaitaan vuotoja, ryhdytään välittömästi toimenpiteisiin. Puomille voidaan ottaa käyttöön mm. öljynkeräin. Uudesta tuotannosta johtuvan jäähdytysveden lämpötilannousun on arvioitu olevan noin 4⁰C. Hankkeen myötä tehtaan jäähdytysvedenotto Kokemäenjoesta kasvaa noin 2 % ja lämpökuorman voidaan arvioida kasvavan suurin piirtein samassa suhteessa. Jäähdytysvesien purkupaikka pysyy ennallaan, joten vaikutusalue ei muutu eikä jäähdytysvesien lisääntymisellä ei arvioida olevan vaikutuksia Kokemäenjoen vedenlaatuun. Kemira osallistuu jatkossakin Kokemäenjoen yhteistarkkailuun. 8.3 Vaikutukset pilaantuneeseen maaperään rakentamisen aikana Hankealueen maaperää on tutkittu toukokuussa 2014 ja tulokset osoittivat, että elohopeapitoisuudet ovat alle alemman ohjearvon kaikissa näytteissä paitsi yhdessä pintamaanäytteessä, joka kerättiin varastorakennuksen ja joen välistä, ja jossa elohopeapitoisuus oli 14,3 mg/kg. Samasta pisteestä syvemmältä otetuissa näytteissä ei todettu elohopeaa. Kyseinen piste on sillä alueella, johon rakennetaan uusi tieosuus tehdasalueen ja rannan väliin. Kyseinen alue on kunnostettu vuonna 2004 ja jäännöspitoisuudet olivat alle alemman ohjearvon paitsi kahdessa pisteessä, joihin jäi pitoisuudet 3,36–4,6 mg/kg elohopeaa, eli alemman ohjearvon ylittävät mutta ylemmän ohjearvon alittavat pitoisuudet. Ylemmän ohjearvon ylittäviä elohopeapitoisuuksia on todettu myös vuonna 2002 vaunu/varastohallin koilliskulmalla, noin 150–200 m koilliseen rakennettavasta säiliöalueesta, josta uusi tieosuus tulee. Pitoisuudet tällä alueella ovat olleet 0,6 - 420 mg/kg syvyydellä 0,0-2,5 m. Hankealueen rakennustöissä kaivetaan maksimissaan 2 metriin. Rakennettavilla tieosuuksilla kaivusyvyys on alle 1 m. Tutkimustulosten perusteella elohopeapitoisuudet rakennettavalla säiliö- ja lastausalueella ovat alhaiset, eikä rakennustöistä näillä alueilla arvioida aiheutuvan elohopean huuhtoutumista Kokemäenjokeen. Uusi tieosuus kuitenkin sijoittuu alueelle, missä on paikoittain todettu ylemmän ohjearvon ylityksiä syvyydellä 0-2 m. Alue, missä korkeimmat pitoisuudet on todettu, on sorapäällysteinen, eikä kyseisellä alueella luultavasti tarvita kaivutoimenpiteitä tien rakentamista varten. Mikäli kaivutoimenpiteitä tarvitaan, työssä täytyy huomioida, miten elohopeaan liittyvät riskit hallitaan ja estetään elohopean huuhtoutuminen jokeen. Viimeisimmistä tutkimustuloksista kirjoitetaan erillinen PIMA-asetuksen (VnA 214/2007) mukainen arviointiraportti. 8.4 Häiriö- ja onnettomuustilanteet Onnettomuuksien takia tapahtuvia kemikaalipäästöjä ja vaaratilanteita pyritään ennaltaehkäisemään jo hankesuunnittelussa. Suunnittelussa noudatetaan voimassa olevia kemikaali-, turvallisuus- ja työsuojelumääräyksiä. Mahdollisiin ympäristövahinkotilanteisiin on varauduttu sisäisellä pelastussuunnitelmalla, kaasunsuojelusuunnitelmalla, palontorjunta- ja pelastussuunnitelmalla sekä turvallisuusselvityksellä. Kaikki nämä päivitetään uuden tuotannon osalta ennen toiminnan aloittamista. Tehtaan oman alkusammutusryhmän 102 ENVIRON säännölliset harjoitukset tehdasalueella varmistavat tehokkaan vahingontorjunnan mahdollisissa onnettomuustilanteissa. Turvallisuusselvityksessä on kuvattu kemikaaleista aiheutuvat suuronnettomuusvaarat ja varautuminen niihin. Toimipaikan käyttö- ja kuormitustarkkailusuunnitelmassa on kuvattu pääasiassa jatkuvien päästöjen tarkkailua, mutta myös häiriötilanteiden tarkkailua ja varautumista niihin. Onnettomuustilanteiden varalle on omat organisaatiot. Näitä ovat mm. kaasunsuojelu- ja palontorjuntaorganisaatiot, jotka on kuvattu sisäisessä pelastussuunnitelmassa, kaasunsuojelusuunnitelmassa sekä palontorjunta- ja pelastussuunnitelmassa. 8.4.1 Kemikaalivuotojen estäminen ja vaikutusten lieventäminen Kemikaalivuotoja pyritään estämään teknisillä suojaustoimenpiteillä sekä työntekijöiden kouluttamisella ja riittävällä ohjeistuksella. Kaikki alueella varastoitavat kemikaalit sijoitetaan vuotoaltaisiin, joiden tilavuus on noin 130 % suurimman säiliön tilavuudesta. Lastausalue on allastettu ja yhdistetään keräysaltaaseen, jonka tilavuus on noin 130 % suurimman säiliökuljetuksen tilavuudesta ja johon mahdolliset vuodot valutetaan automaattisesti. Kaikissa keräysjärjestelmissä on automaattinen vuodonilmaisin ja pinnanmittaus. Kaikkien säiliöiden kunto ja suojalaitteiden toimivuus tarkastetaan säännöllisesti ennakkohuoltoohjelman mukaisesti. Kemikaalien lastaus- ja täyttötilannetta on aina valvomassa tehtaan työntekijä sekä kuljettaja, ja lastausalueelta on myös valvontakamerayhteys valvomoon. Kuljetuksista tapahtuvia vuotoja pyritään estämään parantamalla liikenneturvallisuutta yksisuuntaisella ajoreitillä tehdasalueella, missä raaka-ainekuljetukset kiertävät tullessaan (eli täytenä) tehtaan vaa’alta rannan kautta säiliöalueelle, ja lopputuotetta noutavat tyhjät autot samaa reittiä (eli ohittavat rannan tyhjänä). Rantaa pitkin kulkevan päällystetyn ajoreitin ja Kokemäenjoen väliin suunnitellaan maavallia, jonka avulla estetään mahdollisen vuodon eteneminen pintavaluntana suoraan jokeen. Säiliöautojen tehdasalueella sijaitsevan kuljetusreitin varrella on sadevesiviemäreitä, mutta hankealueen sadevesiviemäreihin on suunniteltu asennettavaksi sulkuventtiilit, joilla voidaan rajoittaa vuodon leviämistä viemäristä jokeen sitä paremmin, mitä nopeammin vuoto havaitaan ja venttiili suljetaan. Vuotojen tapahtuessa työntekijöihin kohdistuvia terveysvaikutuksia rajoittaa työntekijöiden turvallisuuskoulutus, asianmukaiset suojavarusteet ja toiminnalle tehty hätätilanteiden toimintaohjeistus. Altistumista tehdasalueen ulkopuolella pyritään estämään hätätiedotuksella ja nopealla kemikaalin talteenotolla hätätilanteessa. Tehtaan omalla alkusammutusryhmällä on valmius kerätä kemikaalia vuototilanteessa. Olennaista vedenottamon osalta vaikutusten minimoinnissa on hätätiedotus tehtaalta vedenottamolle Kokemäenjokeen päätyvän vuodon sattuessa, jolloin vedenotto voidaan keskeyttää kunnes päästöpilvi on ohittanut paikan. Suuronnettomuuden yhteydessä hoidetaan lisäksi hätätiedottaminen viranomaisten kautta, jolloin lähialueella asuvat saavat tiedon mahdollisesta altistumisesta kemikaaleille joko Kokemäenjoen tai ilman kautta. 8.4.2 Tulvariskien hallinta Hankealue ei sijaitse alueella, jolla olisi merkittävä tulvariski. Rankkasateella tai tulvatilanteella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia hankealueen turvallisuudelle, eikä 103 ENVIRON hankkeen sijoittamisella lähelle Kokemäenjokea ole ratkaisevaa merkitystä riskien hallinnassa. Rankkasateessa (200 mm/ vrk) EPI:n ja DETA:n säiliöiden vuotoaltaisiin mahtuu säiliöiden tilavuuden (40 m3) lisäksi 450 mm sadetta, eli kestää yli 2 vuorokautta ennen kuin vuotoaltaat tulvivat. Märkälujahartsin ja rikkihapon yhteiseen vuotoaltaaseen mahtuu suurimman säiliön (75 m3) vuodon lisäksi 260 mm vettä, eli hieman yli vuorokauden rankkasateen verran. Lastausalueen keräilyaltaan tilavuus on 51 m3, ja siihen mahtuu esimerkiksi 40 m3 kemikaalia ja 450 mm sadetta. Rankkasateen tai tulvan yhteydessä vesiä voidaan tarvittaessa kerätä talteen R-rakennuksen yhteydessä oleviin siirrettäviin säiliöihin, joiden kokonaiskapasiteetti on arviolta noin 80 m3, tai tehdasalueella sijaitsevaan kiinteään 1500 m3 kokoiseen säiliöön. Säiliöalueen ympäristö on asfaltoitu ja kallistukset toteutetaan siten, että ympäröivälle alueelle kertyvät puhtaat sade- ja hulevedet johdetaan jokeen. Vuorokauden rankkasateen (200 mm) jälkeen täytyy olla valmius tyhjentää vuotoaltaat, jotta tulvatilannetta ei pääse syntymään siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että joku säiliöistä vuotaisi altaaseen. Vastaavasti vuotoaltaat täytyy tyhjentää välittömästi, jos havaitaan kemikaalivuoto altaaseen. Tehtaan toimintaohjeisiin olisi myös hyvä määrittää, miten nopeasti altaisiin kertyvät sadevedet tyhjennetään. 8.4.3 Tulipalon ja siitä aiheutuvien vaikutusten ehkäisy Kaasu- tai pölyräjähdysvaarallisissa tiloissa käytetään laitteita, jotka täyttävät ATEXmääräykset. Laitosalueella on voimassa tulityölupamenettely, jonka avulla valvotaan tulipalon tai räjähdyksen vaaraa aiheuttavia töitä. R-rakennuksen tuotantotila varustetaan automaattisella paloilmoittimella sekä automaattisella sammutusjärjestelmällä ja koko rakennus palo-osastoidaan enimmillään 200 m2 osastoihin. R- rakennuksen viereen tulevalla säiliöalueella on käsisammutuslaitteistoa ja paloilmoitinpainike. Palovaarallisen epikloorihydriinin varastoinnin osalta noudatetaan vaaranarvioinnissa määritettyä turvaetäisyyttä rakennuksiin ja varmistetaan, ettei lähialueella varastoida turhaa palokuormaa kuten esimerkiksi puisia kuormalavoja. R-rakennuksen etäisyys muihin tehdasalueen rakennuksiin on vähintään 8 metriä, ja esimerkiksi palon leviämisen vaaraa muihin rakennuksiin ei ole. Tämän lisäksi Rrakennuksessa tapahtuvan mahdollisen räjähdysonnettomuuden vaikutuksia muuhun tuotantoon alueella pyritään rajoittamaan sillä, että R-rakennuksen seinä erikoiskemikaalitehtaan suuntaan (pohjoiseen) on vahvistettu. Tulipalotilanteessa sammutukseen käytetty vaahto tai vesi kerätään kyseisen kohteen vuotoaltaaseen. Jos sammutus tapahtuu ulkona, läheiset sadevesiviemärit suljetaan venttiilin kautta tai tarkoitukseen varatuilla välineillä. Mikäli sammutusaine ei mahdu tulipaloalueella olevaan keräysaltaaseen, tehtaan omalla alkusammutusryhmällä on valmiudet tuoda paikalle siirrettäviä keräysastioita, joihin neste pumpataan kalvopumpulla. R-rakennuksen yhteydessä oleva sammutusvesien keräyskapasiteetti on noin 1300 m3, mukaan lukien säiliöalueen vuotoaltaat, R-rakennuksen allastus ja siirrettävät säiliöt. Tehdasalueella on lisäksi kiinteä 1500 m3 kokoinen varastosäiliö, jota voidaan käyttää sammutusvesien keräilyyn. 104 ENVIRON 9 Vaikutusten merkittävyys ja vaihtoehtojen vertailu Ympäristövaikutusten arviointia varten on tehty selvitys ympäristön nykytilasta hankealueella ja sen ympäristössä. Vaikutusten arvioinnissa on selvitetty hankkeen vaikutuksia ympäristöön olemassa olevien selvitysten sekä vaikutusten arviointia varten tehtyjen selvitysten ja mallinnusten perusteella sekä asiantuntija-arviona. Arvioitavana olevan hankkeen ominaisuudet ja ympäristövaikutusten kannalta olennaiset tekijät on selvitetty alustavien suunnittelutietojen ja piirustusten perusteella. Lisäksi on tehty ympäristövaikutuksia koskevia riskinarviointeja. Hankkeen ympäristövaikutusten merkittävyyttä on tarkasteltu vertaamalla vaihtoehdon 1 (Märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen tuotanto siirtyy Vaasan tehtaalta Sastamalan tehtaalle) aiheuttamia muutoksia verrattuna nykytilanteeseen, eli vaihtoehtoon 0 (Tuotanto Sastamalassa jatkuu nykyisellään. Vaasan tehdas lakkautetaan.). 9.1 Vaikutusten merkittävyys Ympäristövaikutusten merkittävyyden arviointi on esitetty alla olevassa taulukossa (Taulukko 14). Vaikutusten merkittävyyden arvioinnissa on huomioitu: • • • • • • vaikutuksen alueellinen laajuus vaikutuksen kohde ja sen herkkyys muutoksille vaikutuksen kohteen merkittävyys vaikutuksen palautuvuus tai pysyvyys vaikutuksen voimakkuus, kesto ja aiheutuvan muutoksen suuruus erilaiset näkemykset vaikutuksen merkittävyydestä. 105 ENVIRON Taulukko 14. Hankkeeseen liittyvät vaikutukset suhteessa nykytilanteeseen (Vaihtoehto 0) ja niiden merkittävyys. Vaikutukset maankäyttöön Hankkeella ei ole vaikutuksia kaavoitukseen, eikä hankkeella ole merkittävää vaikutusta alueen maankäyttöön, sillä se sijoittuu olemassa ja kaavoitukseen olevalle tehdasalueelle. Pehulan alueen asemakaava on noin 30 vuotta vanha, mutta siitä tehtiin noin kaksi vuotta sitten ajanmukaisuuden Vaikutukset maisemaan ja Hanke sijoittuu olemassa olevalle tehdasalueelle, eikä hanke siten aiheuta muutoksia alueen maankäytössä. Tehdasalueella ei sijaitse kulttuuriympäristöön arviointi, jossa todettiin, että asemakaava on ajan tasalla. Ajanmukaisuuden arviointi tehdään keskimäärin 5-7 vuoden välein. (Silomaa 2014). suojeltuja tai muuten merkittäviä kulttuurihistoriallisia kohteita eikä toiminnalla ole vaikutuksia lähiympäristössä oleville kulttuurihistoriallisesti merkittäville kohteille tai muinaisjäännöksille. Kemikaalien varastoalueen ja tieosuuden rakentaminen sekä raskaiden ajoneuvojen aiheuttama liikenne rannassa muuttavat valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltua maisemaa Kokemäenjoelle ja sen etelärannalle päin jonkin verran. Rantaan sijoitettavat rakenteet ja liikenne ovat kuitenkin osa Sastamalan tehtaan teollista aluekokonaisuutta, joten uusien rakenteiden maisemavaikutukset jäävät vähäisiksi. Vaikutukset maa- ja kallioperään sekä Maanrakennustöiden suorittaminen aiheuttaa maaperäolosuhteiden muuttumista rakennettavalla alueella. Muutokset ovat kuitenkin vähäisiä ja paikallisia. Orsiveden muodostuminen voi vähentyä koska hankealueen yhteyteen päällystetään uusi ajoreitti. Hankkeesta ei pohjavesiin aiheudu vaikutuksia paksun savikerroksen alla olevaan pohjaveteen tai kallioperään. Vaikutukset Tehtaan jäähdytysvedenotto Kokemäenjoesta kasvaa noin 2 % ja lämpökuorman voidaan arvioida kasvavan suurin piirtein samassa suhteessa. Kokemäenjokeen Jäähdytysvesien purkupaikka pysyy ennallaan, joten vaikutusalue ei muutu. Jäähdytysvesien lisääntymisellä ei arvioida olevan vaikutuksia Kokemäenjoen vedenlaatuun. Lisääntyneellä lämpökuormalla on nykytilanteeseen verrattuna vähäinen lämmittävä vaikutus, jonka arvioidaan kohdistuvan välittömästi purkupaikan läheisyyteen. Vaikutukset ilmastoon ja ilmanlaatuun Märkälujahartsin ja selkeytyksen apuaineen tuotannossa ei siis normaalitilanteessa synny lainkaan ilmanpäästöjä tai kasvihuonepäästöjä. Polyaminoamidin tuotannossa syntyy adipiinihappopäästöjä vuositasolla noin 0,36 kg. Liikenne Sastamalan tehtaalle ja sieltä asiakkaille lisääntyy hankkeen myötä noin 4,5 % nykytilanteeseen verrattuna ja tehtaan energiankulutus kasvaa 0,9 %. Lisääntynyt liikenne ja energiankulutus aiheuttavat välillisesti kasvihuonepäästöjä ja heikentävät ilmanlaatua. Liikenteen ja energiantuotannon aiheuttamat vaikutukset ilmastoon ja ilmanlaatuun ovat määrältään vähäisiä ja vaikutusalue on seudullinen ja liikenteen osalta osin valtakunnallinen. 106 ENVIRON Vaikutukset jätemääriin Verrattuna nykytilanteeseen vaarallisen jätteen määrä lisääntyy hankkeen myötä noin 59 %. Vaarallisen jätteen määrän lisäystä voidaan pitää kohtalaisen suurena. Ei-vaarallisen jätteen määrän lisäystä voidaan pitää vähäisenä (16 %). Uudessa tuotannossa syntyvistä ei-vaarallisista jätejakeista jopa 100 % pystytään kierrättämään, joten hanke ei lisää tai lisää hyvin vähäisesti kaatopaikkajätteen määrää. Vaikutukset liikennemääriin, -reitteihin ja -turvallisuuteen Vaarallisten aineiden kuljetukset (raaka-aineet ja lopputuotteet) lisääntyvät Sastamalan tehtaalla noin 5 % nykytilanteeseen verrattuna. Muiden kuljetusten (tavara- ja jätekuljetusten) määrän arvioidaan lisääntyvän hyvin vähäisesti (noin 1 prosentilla). Liikennemäärien lisäys verrattuna nykytilanteeseen arvioidaan vähäiseksi. Raaka-ainekuljetukset Raumalta ja Porista tulevat lisääntymään verrattuna nykytilanteeseen, ja uusia raaka-aineiden kuljetusreittejä ovat Oulu-Sastamala ja Kokkola-Sastamala. Uusia lopputuotteiden kuljetusreittejä ovat Sastamala-Imatra ja Sastamala-Hämeenkyrö. Koska uuteen tuotantoon liittyviä kuljetuksia on vuositasolla noin 550 kappaletta eli vuorokautta kohden 1-2 kappaletta, arvioidaan liikennevaikutusten olevan vähäisiä Kemiantien, Päätien ja Äetsäntien ulkopuolella ja sekoittuvan muuhun liikenteeseen. Kemira Chemicals Oy ohjeistaa kuljettajia kiertämään Pehulan keskusta-alueen turvallisuussyistä. Tehdasalueella otetaan käyttöön yksisuuntainen ajoreitti, jolla parannetaan liikenneturvallisuutta. Kemiantien eteläpään sulkeminen henkilöautoliikenteeltä vähentää henkilöautoliikennettä myös Kemiantien pohjoisosassa, ja parantaa siten liikenneturvallisuutta Kemiantiellä. Sivuteiden sulkeminen vaikuttaa noin kymmeneen asuinrakennuksen sekä Kemiantien eteläpäässä sijaitsevan kerhotalon ajojärjestelyihin. Vaikutukset meluun, Koska kuljetukset painottuvat päiväaikaan, hankkeella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia melutasoihin asuinalueilla tai läheisillä tärinään ja hajuun virkistysalueilla. Melulla ei arvioida olevan vaikutusta myöskään herkkiin luontokohteisiin, kuten 500 metrin päässä idässä sijaitsevaan Vaikutukset Tehdasalue on luonnontilaltaan muuttunutta eikä siellä ole tiedossa mitään erityisiä luonnonarvoja. Hankkeella ei arvioida kasvillisuuteen, eläimistöön ja suojelualueisiin luonnonsuojelualueeseen (Selvalan metsä). normaalitilanteessa olevan mitään vaikutuksia läheisiin luonnonsuojelualueisiin tai muihin herkkiin luontokohteisiin esimerkiksi ilmapäästöjen tai melun kautta. Lämpökuorman kasvun vaikutus vesieliöihin ja vesikasvillisuuteen arvioidaan vähäiseksi ja paikalliseksi. Hankkeella ei normaalin toiminnan aikana arvioida olevan muita vaikutuksia Kokemäenjoen vesieliöihin, vesikasvillisuuteen tai kala- ja rapukantoihin. Rakennustyöt vähentävät onkin verran kasvillisuutta tehdasalueen sisäpuolella. Rakennustöillä ei arvioida olevan vaikutuksia kasvillisuuteen ja eläimistöön tehdasalueen ulkopuolella. Lisääntyneen liikenteen arvioidaan aiheuttavan vähäisiä ja paikallisia vaikutuksia kasvillisuuteen ja eläimistöön tehdasalueella ja sen välittömässä ympäristössä. 107 ENVIRON Vaikutukset elinkeinoihin Hankkeella olisi työllistävä vaikutus Sastamalan kunnassa. Uusi tuotanto edellyttäisi 3-7 uuden työntekijän palkkaamisen tehtaalle, vuorojärjestelyistä riippuen. Lisäksi uuteen tuotantoon liittyvät rakennustyöt työllistäisivät lyhytaikaisesti joitakin henkilöitä. Vaikutus Sastamalan kunnan työllisyyteen olisi siten positiivinen. Vaikutukset virkistykseen ja terveyteen Lisääntyneen liikenteen arvioidaan aiheuttavan lisääntynyttä melu- ja tärinähaittaa välittömästi Kemiantien länsipuolella sijaitseville kotitalouksille. Ympäristömelulle annettujen raja-arvojen (yöajan raja-arvo LAeq 50 dB ja päiväajan raja-arvo LAeq 55 dB) ei kuitenkaan arvioida ylittyvän hankkeen toteuttamisen myötä asuinalueilla tai läheisillä virkistysalueilla. Polyaminoamidin tuotannossa syntyvällä vähäisellä adipiinihappopäästöllä ei arvioida olevan mitään terveysvaikutuksia tai muuta haittaa tai vaaraa tehdasalueella tai sen lähellä sijaitsevilla asuin- ja virkistysalueilla. Vähäisen lisäyksen joen lämpökuormaan ei arvioida vaikuttavan Kokemäenjoessa uimiseen, läheisen rannan virkistyskäyttöön tai kalastukseen. Rakentamisen aikaiset vaikutukset mm. pilaantuneeseen maaperään Rakennettavalla säiliö- ja lastausalueella ei ole todettu yli ylemmän ohjearvon olevia elohopeapitoisuuksia eikä rakentamisella siten ole tällä alueella vaikutuksia. Uuden rantaan sijoitettavan tieosuuden alueella on todettu ylemmän ohjearvon ylityksiä, mutta korkeimmat pitoisuudet ovat olleet alueella, missä tien rakentamiseen ei vaadita maankaivutoimenpiteitä. Jos kaivutoimenpiteitä vaaditaan, pitäisi kaivussa huomioida mahdollinen elohopean huuhtoutuminen. Kaikki rakennettavat alueet ovat tällä hetkellä päällystämättömät, ja niiden päällystäminen voi vähentää orsiveden muodostumista ja siten elohopean huuhtoutumista jokeen. Hankkeen rakennustyöt vähentävät jonkin verran kasvillisuutta tehdasalueen sisäpuolella. Rakennustöillä ei arvioida olevan vaikutuksia kasvillisuuteen ja eläimistöön tehdasalueen ulkopuolella. Rakentamisesta voi aiheutua vähäisiä ja lyhytaikaisia vaikutuksia lisääntyneestä melusta ja liikenteestä johtuen. 108 ENVIRON Onnettomuusriskit: kemikaalivuodon vaikutukset Kokemäenjoen kautta Suuremman kemikaalivuodon sattuessa tehdasalueella ja vuodon päätyessä jokeen sadevesiviemärin kautta tai pintavaluntana, ovat suorat vaikutukset Kokemäenjoen vesieliöstöön, ihmisten terveyteen (uimarannan tai Karhiniemen vedenottamon kautta) ja välillisesti joen virkistyskäyttöön mahdollisia. Vaikutuksen voimakkuuden arvioidaan olevan keskisuuri koska se on tilapäinen ja lyhytaikainen, mutta voi aiheuttaa paikallista laajemmalle alueelle ulottuvaa luonnonympäristön heikkenemistä. Se ei kuitenkaan uhkaa vaikutuskohteen eheyttä pitkällä aikavälillä. Mahdollisen onnettomuuden aiheuttamien muutosten arvioidaan olevan palautuvissa. Onnettomuuden todennäköisyys on pieni ja niitä pyritään estämään ja lieventämään teknisillä toimenpiteillä sekä henkilökunnan kouluttamisella. Mahdollisen rankkasadejakson (>200 mm/ vrk) turvallisuusriskien arvioidaan olevan vähäisiä edellyttäen, että säiliöiden vuotoaltaat tyhjennetään 1 vuorokauden ajan jatkuneen rankkasateen jälkeen. Tehdasalueella on runsaasti keräyskapasiteettia sadevedelle rankkasateen varalta. Tehdasalue ei sijaitse tulvariskialueella, joten tulvien ei arvioida aiheuttavan merkittävää riskiä kemikaalien säilytykselle ja varastoinnille. Onnettomuusriskit: kemikaalivuodon tai tulipalon vaikutukset ilman kautta Tehdasalueella mahdollisesti tapahtuvasta suuremmasta kemikaalivuodosta tai tulipalosta aiheutuvilla ilmapäästöillä on vaikutusta tehdasalueen työntekijöihin ja lähialueella asuviin ihmisiin. Vaikutuksen voimakkuuden arvioidaan olevan keskisuuri, sillä se on tilapäinen ja lyhytaikainen, mutta voi aiheuttaa paikallista laajemmalle alueelle ulottuvia terveysvaikutuksia ja luonnonympäristön heikkenemistä. Se ei kuitenkaan uhkaa ihmisten terveyttä tai luonnonympäristöä pitkällä aikavälillä. Onnettomuuden todennäköisyys on pieni ja onnettomuuden aiheuttamia vaikutuksia pyritään estämään ja lieventämään teknisillä toimenpiteillä sekä henkilökunnan kouluttamisella. Olennaista terveysvaikutusten estämisessä ja minimoinnissa on toimiva hätätiedotus viranomaisten kautta lähiasukkaille. Vaikutusten merkittävyys Myönteinen vaikutus Ei vaikutusta Pieni haitallinen vaikutus Keskisuuri haitallinen vaikutus Suuri haitallinen vaikutus 109 ENVIRON 9.2 Hankkeen toteuttamiskelpoisuus Hanke on ympäristövaikutusten kannalta toteuttamiskelpoinen. Ympäristövaikutusten arvioinnissa hankkeen ei todettu aiheutuvan mitään niin merkittäviä kielteisiä ympäristövaikutuksia, ettei niitä voisi hyväksyä tai lieventää hyväksyttävälle tasolle. Hankkeen suunnittelussa tulisi kuitenkin panostaa haitallisten vaikutusten ehkäisyyn ja lieventämiseen, erityisesti onnettomuusriskien osalta. Hankkeen toteuttamisella on positiivisia työllisyysvaikutuksia ja hankkeen toteuttamisella varmistetaan, että kyseinen tuotanto pysyy Suomessa. Vaasan tehdas, jossa tuotanto aikaisemmin oli, suljettiin helmikuussa 2014. Mikäli hanke ei toteudu, jäävät hankkeen aiheuttamat haitalliset ja myönteiset vaikutukset toteutumatta. 110 ENVIRON 10 Lähdeaineisto Alatalo, Jenny (2012). Inventointilomake valtakunnallisesti arvokkaille maisema-alueille. Satakunnan ELY-keskus, 2012. http://www.ely-keskus.fi/documents/10191/1930404/ inventointilomake_Kokem%C3%A4enjokilaakso.pdf/2921d6fa-04d4-49c6-8490-6e5b429a5b52 Birdlife International factsheet available from : http://www.birdlife.org.uk/datazone/speciesfactsheet.php?id=3270 Detenbeck, N.E., DeVore, P.W., Niemi, G.J. and A. Lima. 1992. Recovery of Temperate-Stream Fish communities from disturbance: A review of case studies and synthesis of theory. Environmental Management Vol. 16, No. 1, pp. 33-53. Dow Chemical (2012). Product Safety Assessment for Epichlorohydrin published, Dow Chemical Company, 18.6.2012. Etelä-Pohjanmaan Elinkeino-, Liikenne- ja Ympäristökeskus (2012). Vesien tila hyväksi yhdessä – vaikuta vesienhoidon työohjelmaan ja keskeisiin kysymyksiin Kokemäenjoen-SaaristomerenSelkämeren Vesienhoitoalueella 2016-2021. Julkaistu vuonna 2012. European Chemicals Agency kemikaalitietokanta REACH-rekisteröidyistä kemikaaleista. http://echa.europa.eu/web/guest/information-on-chemicals/registered-substances. Viitattu 2-4.6.2014: Finnish Chemicals Oy (2003). Äetsän tehtaat, maaperän jatkotutkimukset 2003, riskinarviointi. Finnish Chemicals Oy, 19.2.2004. Gaia (2010). Kemira Chemicals Oy:n Äetsän toimipisteen suuronnettomuuksien tarkastelu, Gaia Group Oy, 2010. GTK. Geologiset aineistot. http://geomaps2.gtk.fi/geo/. Viitattu 17.12.2013. Guiney, P.D., Sykora, J.L. and Keleti, G. (1987) Environmental Impact of a kerosene spill on stream water quality in Cambria County, Pennsylvania. Environmental Toxicology and Chemistry 6: 977-988 Harjavallan kaupunki (2012). Harjavallan Ilmanlaatu 2012, vuosiyhteenveto. http://harjavalta-fibin.aldone.fi/@Bin/2ad93cb267fedc63ef5d8712fbfb25fb/1389958759/application/pdf/ 2814419/Harjavallan%20ilmanlaatu%202012.pdf Holsti, Heikki 2013. Kokemäenjoen ja sen edustan merialueen kalataloudellinen velvoitetarkkailu vuonna 2010. Kokemäenjoen Vesistön Vesiensuojeluyhdistys Ry. Julkaisu 669. Julkaistu vuonna 2013. Ilmatieteenlaitos (2012). Tilastoja Suomen ilmastosta 1981–2010. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/35880/Tilastoja_Suomen_ilmastosta_1981_2010.pdf? sequence=4 Jaakko Pöyry Infra (2004). Äetsän tehtaat, Maaperän jatkotutkimukset 2003, Riskinarviointi. Jaakko Pöyry Infra, 19.2.20014. Jaakko Pöyry Infra (2005). Äetsän tehtaat, Vanhan tislaamoalueen pilaantuneen maaperän kunnostus. Jaakko Pöyry Infra, 15.2.2005. Keenleyside, M.H.A. (1959), Effects of spruce budworm control on salmon and other fishes in New Brunswick. Canadian Fish Culturist 24: 17-22. 111 ENVIRON Kemira (2014). Käyttöturvallisuustiedote Fennostrength PA 21 (CAS 25212-19-5), Kemira Oyj, 08/04/2014. Lepper, P. (2005). Manual on the Methodological Framework to Derive Environmental Quality Standards for Priority Substances in accordance with Article 16 of the Water Framework Directive (2000/60/EC) Länsi-Suomen ympäristökeskus (2005). Ympäristölupapäätös LSU-2003-Y-500(111). Länsi-Suomen ympäristökeskus, 6.6.2005. Länsi-Suomen ympäristökeskus, Lounais-Suomen ympäristökeskus, Pirkanmaan ympäristökeskus, Hämeen ympäristökeskus ja Keski-Suomen ympäristökeskus (2009). Ehdotus KokemäenjoenSaaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi vuoteen 2015, osat 1-4. Julkaistu vuonna 2009. OECD/UNEP/WHO/ILO (1996). Diethylenetriamine. Screening Information Data Set (SIDS). Paikkatietoikkuna. http://www.paikkatietoikkuna.fi/web/fi. Viitattu 13.12.2013, 17.12.2013 ja 17.1.2014. Pehulan kylän historiaa. Keikyän kotisivut. http://www.sastamalankylat.fi/keikya/esimerkkisivu/pehulan-kylan-historiaa/. Viitattu 17.12.2013. Perälä, Harri (2013). Kokemäen joen ja Porin edustan merialueen yhteistarkkailu vuonna 2011. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen julkaisu nro 681, 2013. Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (2013). Pirkanmaan valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi, ehdotus valtakunnallisiksi maisema-alueiksi 2013. Pirkanmaan ELY-keskus, 2013. Pirkanmaan liitto (2014a). Maakuntakaavan internet-sivut. http://www.pirkanmaa.fi/fi/maakuntakaavoitus. Viitattu 29.4.2014. Pirkanmaan liitto (2014b). Pirkanmaan liiton karttapalvelu. http://kartta.pirkanmaa.fi/. Viitattu 29.4.2014. Pirkanmaan ympäristökeskus (2006). Ympäristölupapäätös PIR-2004-Y-229–111. Pirkanmaan ympäristökeskus, 16.6.2006. Pöyry (2006a). Täyttöalueen tutkimukset 2006, tehdasalueen ympäristön aiemmat tutkimukset, alustava kunnostussuunnitelma. Pöyry Oyj, 4.10.2006. Pöyry (2006b). Elohopealla pilaantuneen läjitysalueen riskinarvio ja perusteet massojen eristämiselle nykyiselle paikalleen. Pöyry Oyj, 30.11.2006. Pöyry (2008). Äetsän Hoipon täyttöalue, pilaantuneen maaperän kunnostus, loppuraportti. Pöyry Oyj, 26.11.2008. Pöyry (2014a). HAZOP-raportti, tekninen selvitys WETRES-tuotantoon liittyen. Pöyry Finland Oy, 6.3.2014. Pöyry (2014b). Riskianalyysiraportti WETRES-tuotantoon liittyen. Pöyry Finland Oy, 30.5.2014. Pöyry (2014c). Palotekninen suunnitelma WETRES-tuotantoon liittyen. Pöyry Finland Oy, 8.4.2014. Sastamalan kaupunki. Sastamalan asemakaavayhdistelmä. http://paikkatieto.airix.fi/paikkatieto/sastamala/2013. Viitattu 29.4.2014. 112 ENVIRON Silomaa, Timo (2014). Sastamalan kaupungin kaavoitusarkkitehti Timo Silomaan puhelinhaastattelu 29.4.2014. Suomen kartasto (1988). Vihko 141-143, Suokasvillisuus. Aineisto digitoitu Paikkatietoikkunaan. http://www.paikkatietoikkuna.fi/web/fi. Symo Oy (2007). Finnish Chemicals Oy:n Äetsän tehtaiden ilmanpäästömittaukset. Mittausraportti nro 388/2007. Symo Oy, 12.10.2007. Tilastokeskus (2013). Kuntien avainluvut. http://www.stat.fi/tup/kunnat/kuntatiedot/790.html. Viitattu 18.12.2013. Turun Seudun Vesi Oy (2014). Tekopohjavesilaitos. http://www.turunseudunvesi.fi/?pageKey=tekopohjavesilaitos. Viitattu 31.1.2014. Trafi (2013). Suomen tieliikenteen turvallisuuden vuosikatsaus 2013. Trafin julkaisu 2013. TUKES Opas: Tuotantolaitosten sijoittaminen, 2013. Valkama, Juha (2012). Kokemäenjoen ja Porin edustan yhteistarkkailu, Sedimentin haittaainetarkkailu 2010. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen julkaisu nro 674, 2012. Varsinais-Suomen ELY-keskus, Pirkanmaan ELY-keskus, Hämeen ELY-keskus, Keski-Suomen ELYkeskus ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus (2011). Tulvariskien alustava arviointi Kokemäenjoen vesistöalueella, Harjajuova-Pinkjärven valuma-alueella sekä niiden edustan rannikkoalueella. Raportti 1.4.2011. Verta, Suomalainen, Triipponen, Isomäki & Veijalainen (2009). Kokemäenjoen vesistön tulvariskien hallintasuunnitelma. Luonnos 20.8.2009. Vuorinen, Matti 2014. Sähköpostikeskustelu Äetsän voimalaitoksen säännöstelystä aikavälillä 23.27.5.2014. Warner, K. and Fenderson, O.C. (1962) Effects of DDT spraying for forest insects on Maine trout streams. Journal of Wildlife Management 26: 86-93. Workman, D.L. (1981) Recovery of Rainbow Trout and Brown Trout Populations following Chemical Poisoning in Sixteenmile Creek, Montana. North American Journal of Fisheries Management Volume 1, Issue 2 Ympäristöministeriö (1994). Suomen metsäluonnon monimuotoisuuden kuvaaminen. Ympäristöministeriön muistio nro 3/1994. Aineisto digitoitu Paikkatietoikkunaan. http://www.paikkatietoikkuna.fi/web/fi. Yount J.D. and Niemi, G.J. 1990. Recovery of Lotic communities and ecosystems from disturbance – A narrative review of case studies. Environmental Management Vol. 14 No. 5, pp. 547-568. Äetsän kunta (1999). Äetsän taajama-alueiden ja Kokemäenjokilaakson osayleiskaava. http://sastamala.fi/sastamala/liitetiedostot/editori_materiaali/2459.pdf. Viitattu 16.12.2013. 113 ENVIRON
© Copyright 2024