Kristelli 2/2015
Kristelli Kristillisen Eläkeliiton jäsenlehti 2/2015 Loppuun palaminen palautti elämän sivu 6 Perinnekinkerit Kruununvoudintalolla sivu 16 Sana vahvistuu sävelen kautta sivu 14 Kristelli 2/2015 Kristillisen Eläkeliiton jäsenlehti Julkaisija Kristillinen Eläkeliitto ry Päätoimittaja Päivi Kyyrö paivi.kyyro@krell.fi puh. 045 312 0310 Taittaja Taina Lassila Toimituksen osoite: Arttolantie 1 00750 Helsinki puh. 045 609 3551 toimisto@krell.fi Painopaikka: Erweko Oy ISSN-L 2243-4658 ISSN 2243-4658 Tässä lehdessä: Esteettömyyden ihanteita Päivi Kyyrö................................................................................................................................ 3 Iloa liikkeellä........................................................................................................................... 4 Loppuun palaminen palautti elämän Mirka Kallio............................................................................................................................... 6 Valoa ja lämpöä kohti Ensio Koitto.............................................................................................................................. 9 Sastamalan Kristilliset Eläkeläiset ry..............................................................................10 Juhlasivut...............................................................................................................................11 Hannes Hynönen: "Justiin reilusti yli 100" Päivi Kyyrö..............................................................................................................................12 Sana vahvistuu sävelen kautta Mirka Kallio.............................................................................................................................14 Perinnekinkerit Kruununvoudintalolla 13.1.2015 Riitta Viirret............................................................................................................................16 Kiehtova musta rummuttaja Ensio Koitto............................................................................................................................18 Muistokirjoitus Erkki Korhosesta...................................................................................19 Lukijan kynästä....................................................................................................................19 Kristelli EETU kysyi, puoluejohtajat vastasivat..........................................................................20 Seuraavaan lehteen tarkoitetut aineistot tulee toimittaa viimeistään 4.5. Lehteen lähetettävästä aineistosta on hyvä sopia etukäteen toimituksen kanssa. Kirjoituksista tai kuvista ei makseta palkkota ellei asiasta ole erikseen sovittu. Kuvat ja muu materiaali palautetaan pyynnöstä. Jari Kyyrö.................................................................................................................................23 Lisääthän lähettämiisi aineistoihin nimesi, osoitteesi, puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi. Laita kuvien yhteyteen myös kuvaajan nimi ja hänen yhteystietonsa. 2 Ajatuksia uskosta: Parempi toivo – uskon kautta Lukijan kynästä....................................................................................................................24 Tampereen Ikinuorilla on kuoro, joka kokoontuu yhteen kerran viikossa. Sivulla 14. Kansikuva: Urpo Vuorenoja Kuva sakari röyskö No 3/2015 ilmestyy 8.6. Päätoimittajan mietteitä Esteettömyyden ihanteita Esteettömyyteen on alettu kiinnittää huomiota yhä enemmän. Sisäänkäyntejä on tehty sopiviksi liikuntarajoitteisille, hisseissä on näppäimet, joissa voi tunnistaa kosketuksella kerrokset. Aina ratkaisut eivät kuitenkaan ole kovin käytännönläheisiä. Tällaisia esimerkkejä voi löytää joistakin invalidivessoista. Tilat on kyllä tehty riittävän suuriksi apulaitteiden kanssa liikkumiseen, myös tukikahvat ovat oikeissa paikoissa, mutta jostain syystä wcpaperin pidikkeet on sijoitettu niin kauas, että niihin kurkottaminen ei onnistu istualtaan. Toivottavasti tätä ei huomaa liian myöhään. Tällaisessa wc-tilassa kävijän on paras ottaa ensin rulla kainaloon ja vasta sitten istahtaa pöntölle. Esteettömyys kuuluu tasa-arvoiseen yhteiskuntaan, jossa erilaiset kyvyt ja tarpeet on otettu huomioon. Näin jokaisella on mahdollisuus saada palveluita ikään tai kuntoon katsomatta. Lain mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Jossakin määrin tämä toteutuukin yhteiskunnassamme. On kuitenkin tilanteita, joissa esteettömyysajattelu näyttää olevan ihan hukassa. Vaadimme esimerkiksi, että vanhusten pitäisi siirtyä netin käyttäjiksi, muuten he jäävät paitsi monista heille tärkeistä asioista. Pankkiasioita on kätevä hoitaa netissä. Siitä vaan napsuttelemaan pitkää viitenumerosarjaa päätteelle. Radiossa voidaan kertoa tapahtumasta, joka voisi kiinnostaa iäkkäämpääkin, mutta ongelmaksi jää se, että lisätietoja löytyy netistä. Jos taas jostakin sattuu löytämään mahdollisuuden esimerkiksi varata aikaa pankkiasiointia varten puhelimitse, se usein tarkoittaa, että pitää olla hyvin nopea valitsemaan numeroita kielen tai palvelutarpeen mukaan. Kun on vihdoin päässyt painamaan numeron oikeaan kohteeseen, ovat linjat usein niin varattuja, että läpi ei sitten olekaan ilman puolen tunnin odotusta mahdollisuutta päästä. Täytyy olla todella tärkeää asiaa soittamiseen, jos siihen jaksaa yleensäkään ryhtyä. Olemme rakentaneet ”konttoreita”, joihin pääsy on joillekin lähes mahdotonta. Silloin, kun itse on vielä voimissaan, on helppo rakentaa maailmaa, jossa on tilaa vain terveille, nuorille, näppärille ja pärjääjille. Vielä hyvässä kunnossa olevien ikäihmistenkin on mahdollisuus oppia uusia tekniikoita ja päästä näin mukaan erilaisille areenoille, mutta heikoimmille pelkästä perusarjesta selviäminen voi vaatia suuria ponnistuksia. Kuitenkin jokaisella pitäisi olla terveydentilastaan, iästään tai vammaisuudestaan huolimatta samanarvoinen oikeus saada hänelle välttämättömiä ja myös kiinnostavia palveluita yhteiskunnassamme. Kun mahdollisuudet arjesta selviytymiseen ovat heikentyneet huomattavasti, voi edessä olla syrjäytyminen, kun jää osattomaksi monista tärkeistä asioista. Paluuta menneeseen, netittömään maailmaan, ei enää ole, mutta se ei poista velvollisuuksiamme ja vastuutamme lähimmäisiämme kohtaan. Miten voimme mahdollistaa kaikkien tasa-arvoiset mahdollisuudet elää ja toimia yhteiskunnassamme? Esteettömyys ei saisi tarkoittaa vain liuskoja sisäänkäynneissä, sen pitäisi olla paljon kokonaisvaltaisempaa lähimmäisen huomioimista. Päivi Kyyrö Kuva: Sakari Röyskö 3 Iloa liikkeellä Kristillisen Eläkeliiton teemana vuonna 2015 on Iloa liikkeellä. Julkaisemme palstalla tapahtumaan, esineeseen, henkilöön tms. liittyviä lyhyitä tekstejä ja kuvia. Sauvakävely pitää keravalaisen Elvi Ikäheimosen virkeänä ja hyvässä kunnossa. Päivittäinen liikunta on terveyden tärkein tuki Ikääntyessä liikunnan merkitys korostuu. Pienikin liikunnan lisäys vaikuttaa myönteisesti, myös pitkän liikkumattoman kauden jälkeen. Liikunta yhdistettynä hyviin elintapoihin on terveyden ja toimintakyvyn paras tuki. Teksti ja kuva tiina Åhlgren 4 Liikunnan suotuisista vaikutuksista ihmisen henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin puhutaan paljon, eikä suotta. – Liikunta ehkäisee monia sairauksia ja on myös useiden sairauksien hoitomuoto. Näin on esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksien, diabeteksen ja ylipainon kohdalla, toimialapäällikkö Elina Karvinen Ikäinstituutista kertoo. Aktiivinen elämäntapa, mukaan lukien liikunta, suojaa myös muistisairauksilta. Ja jos muistisairaus on jo puhjennut, liikunnan lisääminen auttaa oireisiin. – Sellaiset liikuntamuodot, joissa yhdistyvät fyysinen, älyllinen ja sosiaalinen aktiivisuus, ovat tehokkaita Liikuntasuosituksia ikäihmiselle n n n n n n eipasta kävelyä 2,5 tuntia viikossa, jonka voi R jakaa esimerkiksi 5 päivälle 30 min kerrallaan tai selvästä sykettä enemmän nostavaa liikuntaa 1 tunti 15 min viikossa, jonka voi jakaa kolmeen liikuntakertaan. Lisäksi tasapaino- ja voimaharjoittelua arkeen sovellettuna tai ryhmäliikuntana. Päivittäisiä helppoja voimisteluliikkeitä, joiden avulla nivelten liikkuvuus säilyy. Tärkeää on lisätä liikuntaa edes joltakin osin ja välttää liikkumattomuutta. Pienikin lisäys vaikuttaa myönteisesti hyvinvointiin. Liikuntaan kannattaa yhdistää sosiaalisia suhteita ja tehdä sitä itselleen mieluisalla tavalla. muistisairauksien ehkäisyssä. Tällaisia ovat esimerkiksi ohjattu ryhmäliikunta ja ulkoilu. Liikunnan avulla moni on saanut myös uusia sosiaalisia suhteita. – Jo aivan tavallinen kimppakävely tuo mukavaa yhdessäoloa. Moni on löytänyt ryhmäliikunnan piiristä sosiaalisesti mieluisan liikuntamuodon. Liikunta on myös erittäin hyvä hoitokeino lievässä masennuksessa ja auttaa yksinäisyydestä kärsiviä, Karvinen toteaa. Ulkona liikkuminen ja erityisesti luonto virkistävät, nostavat mielialaa ja vähentävät stressiä. Metsät, puistot, mökkimaisemat ja vesi ovat tunnetusti hyvin terapeuttisia elementtejä. Viherympäristöillä on monien tutkimustenkin mukaan mieltä elvyttävä ja hyvinvointia edistävä vaikutus. Tärkeät tasapaino ja voima Jokaisen ikäihmisen kannattaa etsiä itselleen mieluisa tapa säännölliseen päivittäiseen arkiliikuntaan, jotta liikkumattomat jaksot jäisivät mahdollisimman pieniksi. – Sykettä nostava, ripeä liikkuminen on tärkeää. Sen lisäksi suositellaan voima- ja tasapainoharjoituksia. Voiman lisääminen jalkoihin ja keskivartaloon parantaa tasapainokykyä ja ehkäisee kaatumisia. Hyviä voima-tasapainoharjoitteita ovat vesijuoksu, kuntosaliharjoitukset, tehokas kotijumppa ja rappujen kävely, Karvinen kertoo. Kotona voi tehdä yksinkertaisia tasapainoharjoitteita nousemalla tuolista ylös ilman tukea, ja haastetta saa lisää laittamalla silmät kiinni. Myös nilkan liikkuvuutta kannattaa edistää kävelemällä ja nousemalla varpaille, sillä tasapainon horjuessa korjausliikettä haetaan myös nilkoista. – Liikkumisvarmuus on erityisen tärkeää, ja sitä kannattaa harjaannuttaa aina, sisällä tai ulkona, iästä riippumatta. Sauvakävelystä virkeyttä ja elinvoimaa 86-vuotias Elvi Ikäheimonen kävelee kolme neljä kertaa viikossa joko sauvoilla tai ilman. – Kävely pitää virkeänä ja fysiikan hyvässä kunnossa, myös ryhti pysyy hyvänä. Raitis ilma tekee hyvää, ja huomaan heti, jos olen ollut liikkumatta. Olo tulee jotenkin laiskaksi ja veltoksi, Ikäheimonen kertoo. Kaatumisia hän ei pelkää, sillä sauvoista saa hyvin tukea ja talvisin kengissä on liukuesteet. – Kävelyssä parasta on luonnossa liikkuminen. Pysähtelen välillä ihmettelemään luonnon ihmeellisyyksiä. Menen tarkoituksella sellaisia reittejä, että voin ihailla maisemia ja tutkia kasveja. Olen sanonutkin, että luonto on Jumalan puutarha. Jos huonon sään takia on pysyteltävä sisätiloissa, Ikäheimonen kertoo treenaavansa kävelyä huoneistonsa käytävällä. Hän myös voimistelee joka aamu. – Voimistelu tuli mukaan päiväohjelmaani jo vuonna 1963, kun minulle tehtiin selkäleikkaus ja jälkihoidoksi määrättiin voimisteluliikkeet. Sen jälkeen selässä ei ole ollut vikaa. Arjen hyötyliikuntaa Ikäheimonen saa myös käydessään avustamassa sokeita vanhuksia palvelutaloissa Helsingin Herttoniemessä ja Kustaankartanossa. Matka Keravan Saviolta taittuu junalla ja jalkaisin. 5 Loppuun palaminen palautti elämän Teuvo Vuorenoja selvisi vaikeasta työuupumuksesta ja löysi samalla sen, mikä on elämässä tärkeintä. Teksti Päivi Kyyrön radiohaastattelun pohjalta kirjoittanut Mirka Kallio Kuvat Urpo vuorenoja Teuvo Vuorenoja on sepän poika ja on harjoitellut itsekin kädentaitoja pienestä pitäen. Jo 10-vuotiaana hän korjaili polkupyöriä ja vuotta myöhemmin jopa autoja. Käsillä työskentely on kulkenut hänen mukanaan läpi elämän. Vuonna 1963, Uudenvuoden aattona, Teuvo Vuorenoja päätti vaimonsa Ritvan kanssa, että heidän täytyy hankkia Teuvolle työ, josta saa parempaa palkkaa. Näytti siltä, että Valkeakoskella voisi olla hitsauksen taitajalle tilausta. Niinpä Teuvo laittoi oman yrityksen pystyyn ja alkoi tehdä hitsaustöitä omalla työhuoneellaan. Vuoden päästä pieni yritys oli kasvanut. Ensin Teuvo palkkasi kaksi uutta työntekijää, minkä jälkeen työntekijöiden määrä kasvoi aina viiteenkymmeneen saakka. Suureen vastuuseen ja työmäärään liittyi myös varjopuolensa. Töiden lisäksi Teuvo oli paljon mukana järjestötoiminnassa, ja vähitellen 6 hän alkoi rasittua työmäärästä liikaa. Hän kävi lääkärissä ja sai välillä rauhoittavia lääkkeitä, mutta ne auttoivat vain hetkellisesti, eikä tilanne helpottanut pidemmän päälle. Muutos on elämän lähde Vuonna 1988 Teuvo Vuorenoja myi yrityksensä. Yrittäjähenkisen miehen oli kuitenkin vaikea lopettaa jatkuvaa tekemistä, joten Teuvo ryhtyi kiinteistösijoittajaksi. Lisäksi hän oli perustamassa kahta muuta yritystä, vaikeista ajoista huolimatta. Teuvo alkoi kärsiä monenlaisista fyysisistä oireista, kuten levottomuudesta, pääkivuista, huimauksesta ja huonoista yöunista. Loppuun palaminen alkoi olla totaalista. – En pystynyt enää ajattelemaan, kuvailee Teuvo tilannettaan. Hän ei voinut enää keskittyä mihinkään, eikä kyennyt ratkomaan vaikeuksia, joita oli jokaisessa hänen yrityksessään. Teuvo ei saanut otetta mistään. Hän hakeutui useaan otteeseen lääkäriin, toivoen, että häneltä löytyisi jokin elimellinen sairaus, joka voitaisiin hoitaa kuntoon lääketieteellisin keinoin. Siinä vaiheessa Teuvo ei kyennyt edes enää lukemaan. Autoa ajaessa oli vaikeuksia hahmottaa, liikkuuko auto vai tie. Lääkärin lausuma tuomio oli kova. – Olet niin huonossa kunnossa, että muutos on välttämätön. Psykiatri sanoi Teuvolle, että ei ole milloinkaan tavannut yhtä rasittunutta yritysjohtajaa. Hän sanoi, että Teuvo ei voisi jatkaa enää työelämässä, vaan hänen olisi jäätävä eläkkeelle. Teuvon itsesyytökset olivat valtavat ja päässä pyöri kysymyksiä siitä, miksi hän oli antanut itsensä ajautua niin heikkoon kuntoon. – Olisi pitänyt hellittää silloin, kun oli mahdollisuus, Teuvo toteaa. Alas pyhitystornista Helsinkiläisessä sairaalassa Teuvo Vuorenojalle ehdotettiin hoitojaksoa Hopeaniemen kuntoparantolassa, josta hän saikin hoitopaikan hyvin nopeasti. Hän oli niin huonossa kunnossa, että joutui saman tien erityistarkkailuun. Hopeaniemessä järjestettiin viikoittain hartauksia, mikä koituikin lopulta pelastusrenkaaksi Teuvon elämässä. Hopeaniemen työntekijä Hannu Huhtala oli eräänä iltana hartausvastuussa. Hän lauloi särkyneestä saviruukusta ja puhui tavalla, joka kosketti Teuvoa. Hartauden päätteeksi Teuvo jäi kyselemään, pääsisikö hän Hannun juttusille. Vastaus oli myönteinen, sillä juuri Teuvolle hartaus olikin suunnattu. Miehet keskustelivat tunnin verran, ja lopulta rukoilivat, että Teuvo voisi vastaanottaa Jeesuksen elämäänsä. – Sanoin, että teen mitä vaan, kunhan saan paremman olon. Hannu muistutti Teuvoa siitä, että paraneminen ei tapahdu hetkessä, mutta Jumalan kanssa siitä on toivoa. Näin alkoi paranemisprosessi. Teuvo sai mukaansa pari hengellistä kasettia, jotka päätyivät ahkeraan kuunteluun jo kotimatkan aikana. Täyskäännös elämän suunnassa oli juuri tapahtunut, mutta muutos ei silti ollut nopea. Kun Teuvo muutti vaimonsa kanssa Portugaliin vuonna 1992, kasettisoittimessa pyöri tiiviiseen tahtiin esimerkiksi Pekka Simojoen Liekit - musikaali, jonka tutussa laulussa lauletaan: ”Tunnen suurta Jumalaa vain vähän Hän on juuri minut löytänyt Hän hiljaa astui elämääni tähän Kaiken uusin silmin näen nyt.” Hengellisiä lauluja kerta toisensa jälkeen kuunneltuaan Teuvon ajatusmaailma alkoi vähitellen muuttua. Lopulta hän pystyi jälleen lukemaan Raamattua ja sai luettua koko Uuden testamentin läpi. Kesäisin Ritva ja Teuvo Tässä Teuvo Vuorenoja esittelee ylpeänä uuden omakotitalonsa takkaa. Sen on tehnyt hänen eläkeläiskaverinsa Reijo Virta. Kyseessä on kiertoilmatakka, joka lämmittää koko taloa. Eikä siinä kaikki. Kaverukset ovat rakentaneet kahdestaan koko talon. Asunto on kaikin tavoin viimeistä tekniikkaa täynnä. Siinä on muun muassa maalämpö, työtiloja erilaisiin harrastuksiin, mukava olohuone jne. palasivat Suomeen. Vuoden 1994 kesällä Teuvo suuntasi innokkaasti kaikkiin mahdollisiin hengellisiin tilaisuuksiin, riippumatta siitä, mikä seurakunta oli järjestäjä. Hän hakeutui keskustelemaan monen tilaisuuden vetäjän kanssa ja pyysi esirukousta. – Näin sain hengellistä vahvistusta, kertoo Teuvo. – Hengellinen yhteys on 7 kaikista tärkeintä. Yrittäjävuosina kadotin yhteyden Jumalaan ja samalla kadotin myös elämäni. Rakensin itselleni oman pyhitystornin, jota en koskaan saanut valmiiksi. Alastulo sieltä kesti yhteensä neljä vuotta. Maailman myrskyissä Elämän myrskyt eivät kuitenkaan loppuneet. Vuoden 1994 syyskuussa Vuorenojat olivat jälleen palaamassa Portugaliin. Heidän tarkoituksenaan oli taittaa matkaa laivalla Saksaan saakka. Oli poikkeuksellisen myrskyisä sää, mutta he ajattelivat laivan olevan tarpeeksi suuri kestämään myrskyn. Illalla laivalla kuulutettiin, että toinen alus lähialueella on merihädässä, ja tilannetta tarkkaillaan. Matkustajille ei sillä erää kerrottu enempää. Heitä kehotettiin käymään hytteihinsä nukkumaan. – Olimme hämmentyneitä ja mietimme, mitä ihmettä on tapahtumassa. 8 Yöllä Teuvo heräsi kuullen selkeästi äänen, joka sanoi: ”Herra auta, me hukumme.” Hän rukoili vaimonsa kanssa, että he selviäisivät matkasta. Laiva heilui edelleen niin paljon, että lasit putoilivat lattialle. Aamulla kuuden maissa kapteenin tiedottaja kuulutti, että koko yö on mennyt pelastustöissä. MS Estonia oli uponnut, ja 800 ihmistä oli hukkunut sen mukana. Joka puolelta alkoi kuulla itkua. Alus, jolla Vuorenojat matkustivat, selvisi etsiytymällä väliaikaiseen turvaan Ruotsin rannikolle. He kuitenkin ymmärsivät, että heidän laivansa olisi voinut upota myös. – Samankokoinen oli meidänkin laiva kuin tämä Estonia. Kohtalokas yö on inspiroinut Teuvoa kirjoittamaan runon. Siitä välittyy se rauha, joka on tänä päivänä läsnä hänen elämässään. Sitä rauhaa eivät elämän myrskyt voi huuhtoa pois. Ovat ihmiset luomisraiteiltaan suistuneet kauas pois Kuin tarkoitusta elämällä ollenkaan ei ois Monet seilaa maailman meriä, missä tuulee myrskyää Ei tiedä minne kääntyä, mistä löytyy määränpää Mutta turhaan tuulta myrskyä sä vastaan taistelet Jos samaa kehää kierrät, pois koskaan pääse et Nosta katseesi majakkaan, missä valo kirkkain loistaa Tää valo Jeesuksemme on, Hän huoles, murhees poistaa Hän sinut johdattaa rauhan satamaan Missä ei tuule ei myrskyä, on tyyntä, rauhaisaa. Puheenjohtajan palsta Valoa ja lämpöä kohti Talvihanget odottavat kevään lämpöisiä tuulia. Kevät tuo tullessaan virtaavat purot, visertävät linnut, lauhat tuulet ja paljon muita merkkejä luonnossa! Päivät pitenevät ja valo voittaa, se on varma tosiasia. Näin on käynyt vuosi toisensa jälkeen. Apostoli Paavali kirjoitti aikanaan roomalaisille hengellisestä ja varmasta tosiasiasta: ”Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room.8:38,39. Kun Paavali toteaa: ”Olen varma”, niin siinä ei siis käsitellä jotain haavetta, eikä harrasta toivetta, vaan varmaa asiaa. Miksi on varmaa saada olla Kristuksen rakkaudessa? - Siksi, että Jeesus Kristus sai vihollisestamme varman ja täydellisen riemuvoiton! Hänen voittonsa ansiosta puhumme varmasta asiasta meidän hyväksemme. Olemme tuon riemuvoiton ansiosta päässeet osalliseksi siitä valtavasta rakkaudesta, jolla meitä on rakastettu ja rakastetaan rajattomasti edelleen! Tässä samassa luvussa on myös meille, tämän ajan ihmisille annettu todellinen TURVATEKSTI. Se on jakeessa 34: ”Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus - mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin; hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme.” On ylen ihmeellistä, että Jumalalle ei pimeyskään ole pimeää, vaan sekin on hänelle kirkasta ja valoisaa. Psalmissa 139 se todetaan: ”Sinulle pimeys ei ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo.” Arabialainen sananlasku toteaa: ”Musta muurahainen, mustalla kivellä, mustassa yössä - Jumala näkee hänet.” Efesolaiskirjeessä todetaan, että mekin olemme ennen olleet pimeässä ja pimeyttä, mutta meidätkin on Jumala nähnyt. Nyt saamme elää hedelmää kantavina valon lapsina. ”Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä.” Ef.5:8,9. Näin keväällä on siunattua muistaa valtavat pääsiäisen ajan tapahtumat. Voimme ajatuksissamme antaa niille aikaa ja tilaa. Kaiken sen ohessa Herra pitää huolen niin monesta asiasta, joita kohtaamme matkalla Jumalan valtakuntaan! Iloisiin tapaamisiin Karkun evankelisella opistolla! Ensio Koitto Myös profeetta Jesaja rohkaisee meitä tosiasialla: ”Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa ylitsesi. Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun yllesi koittaa Herra, ja sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa.” Jes.60:1,2. (v.38 käännös) 9 Kuva: Sakari Röyskö Sastamalan Kristilliset Eläkeläiset ry Mikä teidän yhdistyksessänne on parasta? Leppoisa ja hyväksyvä ilmapiiri. Mitä kokoontumisissanne tapahtuu? Yleensä meillä on joku teema ja kahvitarjoilu. Paljonko väkeä on yleensä koolla? Väkeä on keskimäärin 15–30 henkilöä. Millaisia suunnitelmia yhdistyksellänne on vuodelle 2015? Kokoonnumme kerran kuukaudessa, osallistumme Kristityt yhdessä -tapahtumaan, vierailemme eri seurakunnis- 10 sa ja eri puolilla Sastamalaa. Toukokuussa teemme retken Hämeenlinnaan. Sastamalan Kristilliset Eläkeläiset ry n Teettekö yhteistyötä muiden yhdistysten kanssa? Lounais-Suomen ja muidenkin alueiden kristillisten yhdistysten kanssa. Kutsumme muita mukaan retkillemme ja vierailulle ja teemme vierailuja. Osallistuvatko jäsenenne aktiivisesti lähimmäispalveluun? Jäseniämme on mukana seurakuntiensa lähimmäispalvelussa ja monilla on omassa tuttavapiirissään ihmisiä, joita käyvät säännöllisesti tapaamassa. Onko teillä suunnitelmia n n n P erustettu vuonna 2007 60 jäsentä Jäsenmaksu 10 euroa vuodessa Puheenjohtaja Urpo Vuorenoja vuoden teeman Iloa liikkeellä varalle? Tapaamistemme teemat liittyvät tämän vuoden valtakunnalliseen teemaan. Aihetta käsitellään eri tavoin, mukana myös liikunnan ilo. Millaisia terveisiä tahtoisitte lähettää muille yhdistyksille? Yhteistyö on voimaa! Saa virikkeitä ja ideoita toimintaan sekä uusia ystäviä. Kevätjuhla ja vuosikokous Karkun evankelisella opistolla 18.–19.4.2015 Ilo täyttää sydämen Lauantai Ilmoittautumiset klo 10 alkaen 11.30–12.30 Lounas 13.00–14.30 A vajaisjuhla Juontajana Maiju Vuorenoja Yhteislaulu: Käteeni tartu, on tiemme yhteinen, (LV 121) Juhlanavaus, puheenjohtaja Ensio Koitto Kristel-kuoro, johtajina Miia Liukko ja Risto Kahila Lounais-Suomen piirin tervehdys Leea Hiltunen Musiikki: Maan ääriin asti Herra (VK 424) Ilosanomaa jakaen, lähetysterveisiä Venäjältä: Elina ja Hannu Heikkilä Yhteislaulu: Jumala loi auringon, kuun (VK 135) 14.30 Päiväkahvi 15.15 Vuosikokous Rinnakkaisohjelma: Wanha-Harsun perinne- ja museokoti Karkun keskustassa Näyttely: Hengellisen laulun ilo on aarre Maakunnantie 17, Urpo ja Maiju Vuorenoja 17.00–18.00 Päivällinen 19.00–20.00 Kristel-kuoron iltamusiikki Karkun kirkossa, johtajanaan Miia Liukko ja Risto Kahila 20.30–21.00 Iltapala Sunnuntaina Riku Rinne, Evankeliumin ilon ihme elämässä. Sunnuntai 8.00–9.30 Aamupala 10.00 Messu Karkun kirkossa 11.45–13.00 Lounas 13.15–14.30 Päiväjuhla Juontajana Maiju Vuorenoja Kristel-kuoro, johtajanaan Miia Liukko ja Risto Kahila Evankeliumin ilon ihme elämässä, nuorisotyöntekijä Riku Rinne Yhteislaulu: Pikkulintu riemuissaan (LV 138) Vuoden hymymummo ja -pappa, Päivi Kyyrö Juhlaviestin vaihto Loppulaulu: Kiitos Jumalamme kun annoit kauniin maan (VK 581) Krellin tunnuslaulu: Matkalaulu 14.30 Päätöskahvit Karkun evankelinen opisto, Mainiementie 50, 38100 Sastamala Majoitukseen ja ruokailuihin ilmoittautumiset 11.4. mennessä: www.keokarkku.fi Tulevat tapahtumat (etusivulla), puh. (03) 513 4151 (klo 8.30–15.30) 11 Tämä artikkeli Hannes Hynösestä oli Kristelli-lehdessä 5/2013. Julkaisemme tekstin uudelleen lukijan toivomuksesta ja onhan Hanneksesta tullut viime kuukausina koko kansan mies. Hannes Hynönen: ”Justiin reilusti yli 100” Teksti ja kuva Päivi Kyyrö Elokuisena päivänä seison kolmikerroksisen talon eteisaulassa. Hissiä en talosta löydä. Sitä ihmettelen, sillä olen menossa tapaamaan 100-vuotiasta Hannes Hynöstä. Nousen rappuja kolmanteen kerrokseen. Oven avaa hymyilevä, reipas mies, joka toivottaa minut tervetulleeksi kotiinsa. Hannes Hynösen pitkään elämään mahtuu monenlaisia muistoja ja muisti näyttää pelaavan hyvin. Hannes kertoo syntyneensä Joroisissa, Lahnalahden kylässä, savusaunassa kovalla pakkasella. – Sen tautta minä jäin vähän pienen käppeeksi, tuumaa Hannes. Hanneksen mieleen ovat jääneet sota-ajat, eikä ihme, sillä onhan hänen elämänsä aikana käyty montaa sotaa. Kapina-aika jäi erityisesti Hanneksen mieleen. Hän oli tuolloin viisivuotias. Ihmiset olivat erilaisia, vakavia ja puhuivat hiljaa. Naapurikylässä miestä haettiin sotaan, kun mies ei lähtenyt, hänet ammuttiin tuvan penkille. Hannes kävi kiertokoulua ja kansakoulua. Talvisodan aikaan hän oli jo 27-vuotias. Sodassa Hannes palveli kranaatinheittimen johtajana. Isänmaallinen hän kertoo olleensa, vaikka sanoivat epäsotilaalliseksi, kun hän ei aina 12 onnistunut tekemään asentoa tyylikkäästi. Hannes kertoo, että hän ei lapsena koskaan itkenyt, mutta sanattomaksi hän ei ole koskaan jäänyt. – Isä sano joskus, että elä sinä turhoo rumpata. Isä ei ymmärtänä, että minulla oli hirveen tärkeetä asiata. Hanneksen puhetulva oli lapsena niin valtava, että se sai joskus aikuiset suuttumaan, jopa tarttumaan hiuksiin. – Puhelias minä oon ollu aina. Perusluonne on minulla vieläkin tallella. Vaimonsa Toinin Hannes löysi Mikkelistä. Jo ensimmäisestä kättelystä Hannes tiesi, että Toinin käsi sopi hyvin hänen käteensä. Vähän mutkikkaasti tapaamiset onnistuivat aluksi, koska Toini kävi vain ompeluseuroissa ja hartaustilaisuuksissa. Kun yhteinen matka sitten aikanaan alkoi, sitä kestikin sitten 65 vuotta. Sitten Toini muutti Taivaan kultarannoille. – Myö oltiin Toinin kanssa hyvin samanlaisia. Meillä synty sitä puhetta, kertoo Hannes. Kun Hannes jäi yksin, ei ollut enää puhekaveria. Hän kuitenkin jatkoi puhumista muille, kunnes alkoi epäillä, että pitävät varmaan vanhuuden höperönä. – Minä pein monta puhuttelua itelleni tästä. Rupesin ihteeni arvostelemaan. Sitten olin körttiläisten kokouksessa ja yks pappi sano, että Ihminen kun syntyy, sille annettaan perusluonne ja sen kanssa se seikkailee koko elämänsä ajan. Kun se pappi selitti nämä luonnepiirteet, niin kyllä minä helepotuin. Enhän minä höppänä oukkaa. Luojahan minulle on antanut tämän. Enhän minä ole tätä itelleni keksinä. Hannes näkee myös paljossa puhumisessa oman ongelmansa. Saattaa sitten huomaamattaan loukata toisia. Siksi hän pyytää rukouksissaan apua Jumalalta, että puhuisi niin, että ei loukkaisi ketään. Elämäntyönsä Hannes teki maanviljelijänä ja lukemista hän harrasti kunnes näkö meni huonoksi. Siinä meni sitten myös innostus lukemiseen. Hannes kertoo olevansa tällä hetkellä hyvin terve, mistä hän on kiitollinen Jumalalle, sillä syöpä vei hänet aikanaan vuosiksi hiljaisuuteen. Kuntoaan Hannes hoitaa kävelemällä ja liikuntaa tulee luonnostaan kun asuu hissittömän talon kolmannessa kerroksessa. Hannes kertoo, että Toini vaimon kuoleman jälkeen ovat kyynelkanavat auenneet. Kätketyt miehen kyyneleet ovat löytäneet ulospääsyn. Itkulle on tullut vihdoin tilaa. – Minä en pienenä itkenä. Nyt on vanhana pitänä. Nyt minä olen monta kertaa kysynyt, että mitä ovat nämä vedet. Sitten minä keksin niille nimet. Ne ovat niitä pa- toutuneita kyyneleitä mitä ei suana aikoinaan itkee miehisenä miehenä, vaikka ois minkälainen paikka, ei sitä suana itkee. 13 Sana vahvistuu sävelen kautta Kuoroharrastus elää ja voi hyvin Kristillisen Eläkeliiton paikallisyhdistysten keskuudessa. Myös Tampereen Ikinuorilla on kuoro, joka kokoontuu yhteen kerran viikossa. Teksti Päivi Kyyrön radiohaastattelun pohjalta kirjoittanut Mirka Kallio Kuvat Sakari Röyskö Kuorolaisia Tampereella on yhteensä yli 20, mutta enemmänkin mahtuisi mukaan. Erityisesti uudet mieslaulajat toivotettaisiin avosylin tervetulleiksi. Viidentoista vuoden ajan kuoroa ehti johtaa Hellä Virtanen, joka vuoden 2014 kuluessa siirtyi apulaiskuoronjohtajaksi. Hänen seuraajanaan aloitti Reijo Kettunen. Molemmilla on takanaan pitkä historia kuorolaulun ja musiikin parissa. Virtanen kertoo laulaneensa kuorossa käytännössä koko ikänsä, lapsuudesta saakka. Kettunen on työurallaan hoitanut 15 vuoden ajan kanttorin virkaa, ennen kuin siirtyi Kymenlaakson Kansanlähetyksen piirinjohtajan tehtäviin. Kanttorin työssä hän sai olla kehittämässä monen eri Viidentoista vuoden ajan Tampereen kuoroa ehti johtaa Hellä Virtanen. 14 Virtasen siirtyessä apulaiskuoronjohtajaksi, hänen seuraajanaan aloitti Reijo Kettunen. kirkkokuoron toimintaa. Hän on myös soittanut pianoa ja trumpettia. Musiikki kannattelee Musiikin merkitys on molempien kuoronjohtajien elämässä suuri. – Olen sanonut joskus, että on kaksi asiaa, joista luopuminen tuntuisi siltä, että elämä loppuu. Ne ovat käsityöt ja laulu, kertoo Hellä Virtanen. Käsitöistä hän on jo joutunut luopumaan, mutta laulaminen on vielä tallella. – Nimenomaan hengellinen Ikinuorten kuoro koostuu laulajista, jotka ovat olleet elämässään paljon mukana kuorotoiminnassa. Kirsti Heiliö on kuoron pitkäaikainen ja uskollinen säestäjä (kuvassa toinen oikealla). laulu hoitaa minua, niin iloissa kuin suruissa. Reijo Kettunen on samaa mieltä musiikin tärkeydestä. – Musiikin merkitys on hyvin suuri. Sana on vahva sanomallakin, mutta kun se tulee sävelmän kanssa, niin sen vaikutus on kaksinkertainen. Molemmat ovat samaa mieltä siitä, että erityisesti vaikeina aikoina elämässä musiikin voima kannattelee. – Vaikeina aikoina voi tuntua siltä, että rukous ei nouse kattoa ylemmäs, mutta jotkut laulut alkavat soida mielessä niissä hetkissä, sanoo Kettunen. Virtanen on saanut lahjana myös säveliä joihinkin lauluihin. Niistä on tullut tärkeitä, ja osa lauluista on myös sovitettu kuorolle. Erityisesti Israelin matkalla syntynyt ylis- tyslaulu, Ylistäen palvon sua Herra Jeesus, on tullut todella rakkaaksi. Enemmän laulajia Ikinuorten kuoro koostuu laulajista, jotka ovat olleet elämässään paljon mukana kuorotoiminnassa. Molemmat kuoronjohtajat ovat yhtä mieltä siitä, että kuoroa on ollut mukava johtaa. Ei ole tarvinnut lähteä laulamisen kanssa ihan alkeista liikkeelle. Hellä Virtanen kertoo iloinneensa erityisesti siitä, että on päässyt sinuiksi kuorolaisten kanssa vuosien mittaan. Hän toivoo, että Reijo Kettunenkin pääsee ajan kuluessa siitä nauttimaan. – Kuorolaiset alkavat tuntea johtajansa ja ymmärtävät jo pienestä sormenliikkeestä, mitä hän tarkoittaa. Siitä olen nauttinut! Joku aika sitten kuoro oli ikävässä tilanteessa, sillä monet kuorolaiset olivat menehtyneet tai sairastuneet. Pahimmillaan tilanne oli vuoden 2013 lopulla, kun kuoro pieneni 10-henkiseksi ja mukana oli enää pelkästään naisia. Seuraavan vuoden kuluessa rukouksiin uusista jäsenistä alettiin vähitellen vastata. Jokaisella harjoituskerralla tuli uusia laulajia mukaan. Silloin myös Kettunen lähti mukaan kuorotoimintaan. – Kiitos Herralle, että Reijo suostui kuoronjohtajaksi, toteaa Virtanen. Unelmana on edelleen saada uusia mieslaulajia kuoroon, jotta neliääninen laulaminen onnistuisi paremmin. 15 Väinö Kaunisto soitti kannelta kinkereissä. Perinnekinkerit Kruununvoudintalolla 13.1.2015 Ulkotulet valaisivat kinkerivieraiden tuloa Kokkolan Kruununvoudintalolle tammikuisena tiistai-iltapäivänä. 1700-luvun rakennus loi sopivat puitteet perinnekinkereiden järjestämiselle, ovathan kinkeritkin vanhaa perua. Tuvassa vieraita oli vastaanottamassa KRELL-Kokkolanseudun Kristilliset Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Auri Rantakari, joka oli muiden yhdis- 16 tyksen jäsenten ja Kokkolan suomalaisen seurakunnan kanssa valmistellut kinkereitä. Kinkerit eivät olisi kuitenkaan onnistuneet, ellei Kruununvoudintalossa pitkään emäntänä toiminut Eila Pohjonen olisi huolehtinut kahvitarjoilusta ja lämmityksestä. Kinkerivieraat pääsivätkin aluksi nauttimaan maittavat kahvit, ja vilkas puheensorina täytti viihtyisän tuvan. Tarjoilun päätyttyä väki siirtyi saliin, johon vanhan ajan tunnelmaa toivat kynttilät ja takkatuli. Kinkerit aloitettiin tervehdyssanoilla, minkä jälkeen Väinö Kaunisto soitti kannelta. Vahvistui yhä uudelleen tunne, että juuri kanteleensoitto koskettaa suomalaista sielua. Musiikkia seurasi Anna-Liisa Bjonin esittämä runo. Seurakunnan osuuden aloitti kanttori Jan- Tarjoilun päätyttyä väki siirtyi saliin, johon vanhan ajan tunnelmaa toivat kynttilät ja takkatuli. Ehtoisat emännät Eila Pohjonen ja Auri Rantakari. ne Salmela, jonka säestyksellä laulettiin kinkerivirsi. Kirkkoherra Jouni Sirviö kertoi ensin kinkereiden historiasta. Hän toi esille, kuinka piispa Gezeliuksen aloitteesta säädettiin 1686 kirkollinen opetusvelvollisuus, jonka mukaan kansan oli opittava lukemaan. Tähän toimeen määrättiin papisto, mutta aikaa myöten papit siirsivät tehtävän lukkareille. Näin syntyivät lukkarinkoulut, joissa opittua lukutaitoa päästiin esittelemään kinkereillä. Kinkerit puolestaan edelsivät rippikoulua. Ellei osannut lukea eikä tuntenut kristinopin keskeistä sisältöä, ei päässyt ripille eikä voinut solmia avioliittoa. Suomen kansan lukemaan oppimisen tuskaa havainnollistaakseen kirkkoherra Sirviö luki otteita Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -teoksen lukkarinkoulusta. Ääneen luetut kuva- ukset veljesten keskinäisestä mittelöstä lukutaidon paremmuudesta kirvoittivat hyväntahtoista naurua. Kristinopin osuuden aluksi veisattiin kinkerivirsi. Kinkeritekstinä oli edellisen sunnuntain evankeliumiteksti Luukas 3: 15–18, 21–22, joka käsitteli Jeesuksen kastetta. Kinkerivieraat jaettiin pieniin ryhmiin, ja he saivat mietittäväkseen kysymyksen, mihin kaste perustuu. Lyhyen pohdiskelun jälkeen asiaa tarkasteltiin yhdessä. Havaittiin, että Matteuksen evankeliumin (28:19–20) Kristuksen sanat ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa” ovat kasteen peruste. Toisena tehtävänä oli miettiä, miten kastetta käytetään. Tultiin siihen tulokseen, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa ja haudattu yhdessä hänen kanssaan, jotta alkaisimme mekin elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. (Room. 6:3–4.) Kolmantena asiana pohdittiin kummiutta; erityisesti kummin tehtävät herättivät ajatuksia. Kaiken kaikkiaan keskustelu oli vilkasta, ja kirkkoherra saikin lukuisia kysymyksiä vastattavakseen. Kinkerit päättyivät Isä meidän -rukoukseen, Herran siunaukseen ja Väinö Kauniston soittamaan Mun kanteleeni kauniimmin -sävelmään. Vuoden kuluttua sovittiin pidettäväksi jälleen kinkerit. Riitta Viirret KRELL-Kokkolanseudun Kristilliset Eläkeläiset Ry. 17 Luonnollista Kesäpaikkamme Esikartanon ylimmissä päätyseinissä on paljon hakattuja reikiä. Sopii arvailla, kuka on se villi seinän nakuttaja? Se on tuo kookas, musta ja variksen kokoinen tikkalintu Palokärki (Dryocopus martius). Koiraan päälaki on punainen, naaraan päässä on punaista vain niskassa. Olen kyllä niitä seinän reikiä paikkaillut ja uusia lautoja laitellut tilalle, mutta aina vain se veijari on uusia reikiä hakannut. Palokärki on valpas, mutta utelias lintu ja aika ajoin varsin voimakasääninen. Keväällä se rummuttaa reviiristään kauan kuuluvia sarjoja ja huutelee joskus kiihkeästikin ”kui-kui-kui…” Lentäessään se huutelee ”kry-kry-kry…” ja sitten puuhun laskeutuessaan ”kliiie.” Palokärjen ravintoon kuuluvat selkärangattomat eläimet. Mieliruokana sillä on hevosmuurahaiset, joita se etsii kannoista ja kasvavien puiden tyviosista. Olen joskus nähnyt sen kokonaan kappaleiksi hakatun kannon. Muurahaiskekoja se kaivelee ja syö niistä muurahaisten toukkia. Viime vuonna se tyhjensi sellaisen keskikokoisen muurahaispesän kesäasuntomme läheltä. Suureksi kasvaessaan tuo keko olisi ollut uhka lähellä oleville mehiläispesilleni. Taisin siitä muurahaiskeon tyhjennyksestä hiljalleen palokärkeä kiitelläkin! Joskus palokärjelle kelpaavat myös marjat. Pesäkolon se hakkaa isoon haapaan tai mäntyyn. Keväällä naaras munii hohtavan valkoiset munat. Molemmat osapuolet osallistuvat hautomiseen. Poikaset kehittyvät nopeasti. Niiden ääni on kiivasta kimitystä. Jo vajaan kuukauden päästä ne jättävät pesäkolon. Pesueita on vain yksi vuodessa. Suomalaisessa mytologiassa palokärjellä on melko pelottava rooli. Sen on sanottu jopa ennustavan vakavia asioita. Siksi kai sitä on kutsuttu pahan ilman linnuksi! Siihen liittyy kansanperinnettä. Palokärjen on sanottu varoittelevan erilaisista vaaroista kuikuttelevalla äänellä. Näin se saa jotkut eläimet ja ihmisetkin olemaan varuillaan. Uskomusten mukaan sateen edellä palokärki kuikuttaa niin kauan, että sade tulee. Palokärki nimittäin juo vettä vain haavan lehdil- 18 Kuva: Heimo ujala Kiehtova musta rummuttaja tä. Jos tulee pitkä poutajakso, sen tulee kova jano. Silloin se huutaa janoonsa. Sateen jälkeen se juo taas omalla tavallaan haavan lehdeltä. Saattaa se tuumailla, että kannatti kuikuttaa! Palokärki ei aina ole ollut vain pahan ilman lintu. Sitä on paljolti käytetty myös apuna kansanlääkinnässä. On ollut uskomus, että jos on sokeutunut, niin näön voi saada takaisin, kun silmiä hierotaan ja huuhdotaan tiettyyn aikaan palokärjen kirkkaan valkoisella munalla. Samoin on ollut myös uskomus, että kun kaivelee hampaitaan palokärjen kielestä tehdyllä hammastikulla, saa karkotetuksi hammassäryn. Tuohon aikaan uskottiin, että hammassärky johtuu hammasmadosta. Ja kukapa sen hammasmadon karkottaisi pois ellei palokärki! Akseli Gallen-Kallela ikuisti moniin tauluihinsa palokärjen salojen sankariksi. Kallela -kirjassaan hän kehuu mustaa tikkalintua: ”Palokärki on aina ollut ystäväni. Aina, kun kuulen sen raikkaan kimakkaa ääntä, saan tunnelman kuin olisin kaikesta ihmisasutuksesta niin kaukana, ettei mitään kosketusta enää ole - vaikkapa tämä tapahtuisi juuri kodon nurkalla.” Vanhin suomalainen rengastettu palokärki on ollut 13 vuotta 11 kuukautta ja 18 päivää vanha. Se on samalla ollut Euroopan vanhin palokärki. Kerran palokärki teki pesänsä ullakollemme. Silloin asuimme tietyn ajan saman katon alla. Myöhemmin se on aina pesäkolonsa tehnyt lähellä olevaan isoon haapaan. Olen ihmetellyt sen verratonta työskentelytapaa, kun se on kolon isoon haapaan nakutellut. Mustaa rummuttajaa muistellen Ensio Koitto Erkki Korhonen in memoriam Opetusneuvos, entinen Suomen Kristillisen Liiton kansanedustaja, Kristillisen Eläkeliiton kunniapuheenjohtaja Erkki Korhonen kuoli 9.1.2015 Joensuussa 83 vuoden ikäisenä. Hän oli syntynyt Valtimolla 5.12.1931 maanviljelijäperheeseen. Nuorena Erkki Korhonen työskenteli maatalous-, metsä- ja rakennustöissä muun muassa muurarina. Räntäsateisessa halkometsässä kypsyi opiskelupäätös, joka vei hänet Nurmeksen evankeliseen kansanopistoon, Helsingin evankeliseen kansankorkeakouluun ja Itä-Suomen seminaariin. Vuosina 1959–1984 hän työskenteli Kontiolahden kunnan Varparannan, Heinävaaran ja Kylmäojan kouluilla opettajana ja koulunjohtajana. Kansanedustajaksi Erkki Korhonen valittiin Pohjois-Karjalan vaalipiiristä vuonna 1975 ja kansanedustajanura jatkui vielä 1979–83 hänen noustuaan eduskuntaan varasijalta. Hän työskenteli eduskunnassa sivistys-, maa- ja metsätalous- sekä puolustusvaliokunnissa, sekä toimi presidentinvalitsijamiehenä vuonna 1978. Joensuussa kaupungin ja seurakunnan luottamustoimissa hän toimi vuosina 1972–2009. Hän palveli lukuisissa järjestöissä johtotehtävissä muun muassa Suomen Kristillisen Eläkeliiton puheenjohtajana, pisimpään hän oli perustamansa joensuulaisen Valoisa Vanhuus -eläkejärjestön puheenjohtaja (1975–2013). Hän oli haluttu puhuja lähinnä hengellisissä tilaisuuksissa aivan elämänsä loppuvaiheisiin saakka. Vielä syksyllä 2014 hän sai yhdessä vaimonsa Eevan kanssa Joensuun Vuoden vapaaehtoistyöntekijä -palkinnon. Isäni elämän ja toiminnan perustana oli henkilökohtainen kristillinen usko. Poliittisessa toiminnassa häntä lähellä oli lapsiperheiden aseman parantaminen ja maaseudun elinolojen kohentaminen. Eri yhteiskuntaryhmien tasapuolinen kohtelu oli myös hänelle tärkeää. Järjestöissä hyödynnettiin hänen organisointikykyään ja taitoaan sovitella erilaisia näkemyksiä ja ristiriitatilanteita. Erkki Korhonen tunnettiin sosiaalisena, optimistisena, palvelunhaluisena ja iloisena ihmisenä. Hän pystyi asettumaan toisen ihmisen asemaan ja tarjosi apuaan monella tavalla. Hän muisteli mielellään opettavaisia tapahtumia työuraltaan sekä lapsuudesta ja nuoruudestaan Valtimon Karhunpäässä. Kesällä Harinjärven mökillä kukkapenkit ja runsas kasvimaa kertoivat hänen uutteruudestaan. Valmistautuminen metsän satokauteen alkoi jo varhain kesällä säätilojen ja marjamaiden tutkailemisena. Nuoruudessa koettu vahva kutsu Kristuksen seuraajaksi kantoi häntä elämässä ja kutsumustehtävissä. ”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä». Joh.1:12 Kirjoittaja on Erkki Korhosen poika Jukka Korhonen Lukijan kynästä RUKOUKSEN SILTA Sävel : virsi 225 ”Jeesus, luona armopöydän” Miten uskoa mä voisin, niin kuin soisin ilman epäilyksiä? Mistä varmuus, mielenrauha, Herra, auta, miten löydän sovinnon? Matkalla on vieraanani, kiusanani, kaikki harhat ihmisen joskus uupuu voimat, usko, loppuu toivo, pimeys on hirmuinen. Tiedän, Jeesus, tiedän kyllä, epäilyllä heikon uskon juuret on. Anna minun luokses tulla, hiljaa kuulla: armosi on loputon. Rakas Jeesus, meitä auta Sinun kautta aina uskoon juurtumaan. Anna meille rakkautta, viisautta pienemmiksi kasvamaan. Rukouksen silta kestää, koskaan pettää ei se ihmislasta voi. Ole hiljaa, tyhjä aivan, niin saat taivaan kasteen sekä sovinnon. Eila Korjala 19 EETU kysyi, puoluejohtajat vastasivat Kysymykset 1. O letteko sitoutunut uuden omaishoitolainsäädännön välittömään valmisteluun kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman pohjalta? 2. O letteko valmis seuraavan vaalikauden aikana korvaamaan vuoden 2015 alussa toteutetun eläkkeiden indeksien leikkauksen tuoman menetyksen? 3. K annatatteko takuueläkkeen ja kansaneläkkeen tason korottamista? 4. K uinka turvaatte ikääntyneille lähipalvelut sekä sote-palvelut heidän asuinpaikastaan riippumatta? Kansallinen Kokoomus Puheenjohtaja Alexander Stubb Perussuomalaiset 2. varapuheenjohtaja Hanna Mäntylä 1. Omaishoidon kehittämisohjelma on hyvä pohja lainsäädännön uudistamiselle. Omaishoidon asemaa on vahvistettava ja omaishoitoa lisättävä. Omaishoitajien jaksamisesta on huolehdittava. 1. O maishoitajalaki on saatava mahdollisimman pian voimaan. Kehittämisohjelma antaa sille erinomaisen pohjan. Omaishoitajien asema on parannettava sille kuuluvaan arvoon. 2. Maamme talous on saatava nousuun. Eläkeläisten ostovoima ja toimeentulo on turvattava oikeudenmukaisella verotuksella ja taloudellisesti kestävällä sekä tasapuolisella tavalla. 2. Perussuomalaiset vastustivat kiivaasti leikkauksia. Indeksien leikkaus vaikeutti entisestään ahtaalla elävien tilannetta. On muistettava, että heijastumat näkyvät kaikissa muissakin niihin sidotuissa tukimuodoissa. 3. Ennen maan talouden toipumista käytettävissä olevat vähät voimavarat pitää kohdistaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien auttamiseen. 3. Ihmisten on tultava toimeen niin, että heidän ei tarvitse turvautua viimesijaiseen tulonsiirron muotoon, toimeentulotukeen. Eläkkeisiin on turvattava riittävä taso, jotta elinkustannusten nousun myötä ihmiset pystyvät niillä elämään. 4. M aamme eri puolilla on kehitetty hyviä, jo toimivia malleja sotepalvelujen toteuttamiseksi ihmislähtöisesti ikääntyvän väestön osalta. Nämä uudet, taloudelliset toimintamallit on otettava käytäntöön sote-uudistuksen yhteydessä. Esimerkiksi sairastumisten ja loukkaantumisten yhteydessä ikääntyneiden on saatava pikaisesti kuntoutusta. 20 4. S ote-laki on saatava voimaan hallitusti ja niin, että muun muassa lähipalvelut toteutuvat sellaisina, kuin ne on tarkoitettu. Palvelujen saatavuus tulee turvata riippumatta siitä missä ihminen asuu. Tarvittaessa on säädettävä erillinen laki lähipalveluista. Suomen Keskusta Puheenjohtaja Juha Sipilä 1. Kyllä. Ohjelma luo hyvät lähtökohdat sille, että omaishoitajat olisivat jatkossa keskenään yhdenvertaisessa asemassa kotikunnastaan riippumatta. On välttämätöntä, että omaishoidon tuelle luodaan valtakunnalliset yhtenäiset kriteerit ja hoitajien rahallinen tuki siirretään Kelan vastattavaksi. 2. Taloustilanne jatkuu tiukkana. Valitettavasti kaikkia nykyisen hallituksen leikkauksia ei pystytä korjaamaan. 3. Kyllä, mikäli talouden tilanne sen sallii. 4. L ähipalveluiden turvaaminen on sote-uudistuksen tarkoitus. Tarvitsemme uutta ajattelua palvelujen tuottamisessa ja toteuttamisessa. Muun muassa omais- ja perhehoitoa on lisättävä. Painopistettä on siirrettävä ehkäisevään ja kuntouttavaan toimintaan. On huolehdittava ikäihmisille sopivista kyytipalveluista ja mahdollisuuksista päästä asioimaan palveluiden äärelle. On kuultava paremmin ikäihmisten näkemyksiä lähipalveluiden toteuttamisessa. Suomen Kristillisdemokraatit Puheenjohtaja Päivi Räsänen Suomen ruotsalainen kansanpuolue Puheenjohtaja Carl Haglund 1. Kyllä. Tavoitteemme on, että omaishoidon tuki siirretään Kelan maksettavaksi ja tuelle säädetään koko maahan yhteneväiset kriteerit. Se tulisi säätää verovapaaksi tuloksi. Sijaisapu on turvattava lakisääteisten vapaapäivien ja virkistyspäivien ajaksi. 1. O maishoitolainsäädäntö kaipaa parannuksia, koska se nykyisenlaisena ei ole toimiva eikä myöskään kohtele henkilöitä tasa-arvoisesti. RKP tukee kaikkia sellaisia toimenpiteitä, jotka tähtäävät omaishoidon kehittämiseen sekä parantaa ihmisten hyvinvointia. 2. K D on sitoutunut turvaamaan eläkkeiden ostovoiman. Myös pitkäaikaissairaiden ja monista sairauksista kärsivien sairaskulujen kohtuullistamisesta tulee huolehtia. 3. Heikoimmassa asemassa olevien eläkeläisten tilannetta tulee helpottaa ensisijaisesti. Seuraava eläkkeen korotus tulee kohdentaa takuueläkkeeseen. 4. K D: n vaatimuksesta sotejärjestämislakiin on kirjattu, että lähipalveluiden saatavuus turvataan. Kun hallintoa keskitetään, on riskinä, että palvelut karkaavat kauas. Nyt laki turvaa, että palvelut ovat lähellä ihmisiä. Panostamme kotiin tuotaviin palveluihin sekä perustason terveyspalveluihin. 2. Tämä on hyvä tavoite. Taloustilanne tulee seuraavalla vaalikaudella olemaan edelleen hyvin haasteellinen, minkä vuoksi emme voi antaa tästä lupausta. 3. Takuueläkkeen ja kansaneläkkeen tason nostaminen olisi hyvä asia, huomioiden kuitenkin valtiontaloudelliset haasteet. On tärkeää, että kaikille on turvattu riittävä toimeentulo. 4. RKP on suhtautunut hyvin kriittisesti sote-uudistukseen, sillä meillä on suuri huoli lähipalveluiden säilymisestä. Asia pitää huomioida jatkovalmisteluissa. Olemme myös painottaneet valinnanvapautta terveydenhoitopalveluihin liittyen. 21 EETU kysyi, puoluejohtajat vastasivat Kysymykset 1. O letteko sitoutunut uuden omaishoitolainsäädännön välittömään valmisteluun kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman pohjalta? 2. O letteko valmis seuraavan vaalikauden aikana korvaamaan vuoden 2015 alussa toteutetun eläkkeiden indeksien leikkauksen tuoman menetyksen? 3. K annatatteko takuueläkkeen ja kansaneläkkeen tason korottamista? 4. K uinka turvaatte ikääntyneille lähipalvelut sekä sote-palvelut heidän asuinpaikastaan riippumatta? Suomen Sosialidemokraattinen Puolue Puheenjohtaja Antti Rinne Vasemmistoliitto Puheenjohtaja Paavo Arhinmäki 1. O maishoitolainsäädännön uudistuksen valmistelu saadaan toivottavasti liikkeelle vielä tällä hallituskaudella. Vuoden 2015 budjetissa lisättiin määrärahoja omaishoitajien terveystarkastuksiin ja vapaiden aikaiseen sijaishoitoon. SDP:n tavoitteena on parantaa omaishoitajien ja hoidettavien asemaa, yhdenvertaisuutta ja palveluja. 1. Kyllä. Omaishoidontuen on oltava riittävä ja se on siirrettävä Kelan maksettavaksi. 2. Jo vuonna 2015 indeksileikkausta kompensoidaan korottamalla verotuksen eläketulovähennystä. Tämä osittain kompensoi leikkausta pieni- ja keskituloisille eläkeläisille. 3. SDP halusi korottaa takuueläkettä jo kuluvalla vaalikaudella. Pysymme tavoitteessamme edelleen ja tavoitteenamme on korottaa takuueläkettä tulevalla vaalikaudella. Kysymykset lähetettiin kaikille eduskuntapuolueille, mutta Vihreät ei vastannut kyselyyn. 22 4. Ikääntyneiden lähipalvelut turvataan sote-uudistuksella, jonka tavoitteena nimenomaan on parantaa ihmisten yhdenvertaista pääsyä oikea-aikaisiin ja tarpeenmukaisiin palveluihin sekä turvata oikeus lähipalveluihin. 2. Kyllä. 3. Kyllä. Terveyskeskusten asiakasmaksuista on luovuttava. Lääkkeiden korvausjärjestelmää tulee muuttaa helpottamaan pitkäaikaissairaiden ja paljon lääkkeitä tarvitsevien potilaiden kustannuksia. 4. V anhustyössä on oltava riittävästi ammattitaitoista henkilöstöä. Vanhusten itsemääräämisoikeus ja oikeus arvokkaaseen vanhuuteen on turvattava ja hoivan on vastattava tarpeisiin. On kehitettävä rinnakkain uudentyyppisiä yhteisasumisen muotoja, palveluasumista sekä pitkäaikaishoivaa ja -hoitoa sekä omais- ja kotihoitoa. Yksinasuvien vanhusten palvelutarvetta on arvioitava ja seurattava säännöllisesti. Vanhuspalvelulakiin on säädettävä sitovat henkilöstömitoitukset ja vähimmäismitoitus on nostettava 0,7 hoitohenkilöön hoidettavaa kohden. Ajatuksia uskosta Parempi toivo – uskon kautta o Ku rke la taanottajat eivät ole vastakääntyneitä, vaan he ovat ihmisiä jotka ovat jo paljon tutkineet ja paljon taistelleet Jumalan asialla. Kokonaista julistusta luettaessa ainakin minä päädyn tekemään seuraavan mielenkiintoisen huomion: Heprealaiskirje on kirjoitettu väsyneille ihmisille! Se on kirjoitettu ihmisille jotka ovat aivan kuin kumaraan painuneet kaiken hankkimansa tiedon ja paljon työn tekemisen alla. Kaikesta tiedostaan huolimatta nämä ihmiset uhkaavat nääntyä ja ovat kadottamassa kristityn vapauden. Heille apostoli haluaa muistuttaa, että Kristus julistaa heille täydellistä ja vapaata armoa, pelkästään uskon kautta hänen nimeensä. Kirje on tarkoitettu rohkaisemaan ja nostamaan ja muistuttamaan siitä, mitä hyvää Jumala on Kristuksessa tehnyt. Kirjeen avainsanoja ovat sanat ”parempi” ja ”toivo”. Siis parempi toivo! – eihän laki tehnyt mitään täydelliseksi – mutta sen tilalle tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa. (Hebr. 7:19) Myös kirjeessä puhutaan paremmasta uhrista: Tämän tahdon perusteella meidät on pyhitetty Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kertakaikkisesti. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. (Hebr. 10:10,14) ja uuden liiton välimiehen Jeesuksen luo ja vihmontaveren luo, Kuva: Ja r m Heprealaiskirjettä ei yleensä pidetä helppolukuisena eikä sitä varmaan lainata niin mieluusti kuin toisia Uuden Testamentin kirjeitä. Muistan, kuinka nuorena uskovana sitä lukiessani sen kirjoitukset tuntuivat vaikeilta sulattaa ja joskus pelottavilta. Kirjeen kohta jossa sanotaan että ”ette ole vielä verille asti tehneet vastarintaa syntiä vastaan taistellessanne”, saattoi synnyttää lainalaisessa mielessä ajatuksen, että meidän uskonkilvoittelumme voi vaatia suorastaan ruumiillisia ponnisteluita. Joista sitten Jumala maksaisi palkan meille. Sellainen ajatus ei ole Uuden Testamentin yleisen opetuksen mukaista. Yksi lähestymiskulma heprealaiskirjeeseen on se, että kun tiedetään sen vastaanottajien olleen nimenomaan heprealaiskristittyjä, voidaan väittää, että kirjoittajalla oli juutalaiskristityille aivan erikoinen sanoma, joka ei ole edes tarkoitettu kaikilta osin meidän muiden ymmärrettäväksi. Tämäkin voi osittain pitää paikkansa. Kirjeen vastaanottajat olivat palaamaisillaan juutalaisuuteen, jouduttuaan kärsimään vastustusta, vainoa ja vaikeuksia. Tilanne oli toinen kuin galatalaiskirjeen vastaanottajilla: Tässä vaarana ei niinkään ollut paluu lakiin vaan paluu muotomenoihin. Sanomaa lukiessa yksi asia tulee selväksi: Heprealaiskirje on kirjoitettu ihmisille, joilla on paljon tietoa Raamatusta ja uskonasioista. Kirjeen vas- joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri. (Hebr. 12:24) Jeesuksen, ylimmäisen pappimme kautta meidät on nostettu omien ponnistelujemme kantamattomiin. Heprealaiskirje muistuttaa kerta toisensa jälkeen Jeesuksen Kristuksen täydellisestä uhrista, joka on parempi uhri ja jopa tekee täydelliseksi ne jotka pyhitetään. Onko vaikea ajatella itseään täydellisenä? Hän on nostanut meidät siihen asemaan. Myös väsyneille heprealaiskristityille ja meille kaikille puhutaan levosta: Jumalan kansalla on siis sapatinlepo vielä edessäpäin. Joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan niin kuin Jumalakin omista teoistaan. Pyrkikäämme siis pääsemään siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä. (Hebr. 4:9–11) Pyrkikäämme siihen lepoon! Liian monesti me väsytämme itsemme omilla töillämme. Etsikäämme lepoa niiden sijaan. Jari Kyyrö 23 Lukijan kynästä Pieksämäen Kristilliset eläkeläiset KODIN KAIPUU Vanhus istuu yksinänsä jälleen lapsuuskodissansa Äiti-vainaan kiikkutuoli nyökyttelee verkalleen. Lapsuusaikaa muistellessa täyttää rinnan kaipaus. Pieksämäen Kristillisten Eläkeläisten syyskausi alkoi elokuussa Piirin kokouksella. Kokoonnuimme Mikkelin ja Savonlinnan yhdistysten kanssa 13.8.2014 Pieksämäen seurakunnan leirikeskuksessa Nuuvinniemessä viettämään aurinkoista alkusyksyn päivää. Oli ohjelmaa, saunomista ja piirin asiat tuli hoidettua ihan ansiokkaasti. Seurakunnan emännät hoitivat ravintopuolen ja Helluntaiseurakunnan grillimestari Risto kypsenteli saunamakkarat kiitettävästi. Päivän saldoksi jäi Jussi Miettisen sanoin; Kiitos Jumalalle, kiitos Korkeimmalle, ikuinen hän on. Toivakan retki Lokakuun alussa, kauniina, aurinkoisena päivänä suuntasi pikku bussillinen Kristillisiä eläkeläisiä Pieksämäeltä kohti Toivakkaa. Puheenjohtajamme Martti pyysi siunausta ja varjelusta matkaamme ja laulujen ja iloisen puheensorinan kuuluessa matkakasimme tutustumaan Toivakan Helluntaiseurakuntaan. Ruokailimme ja seurustelimme tovin. Krellsiskot lauloivat pari laulua, Toivakan seurakunnan pastori piti puhetta ja lauloi meille. Täältä jatkoimme Evankelis- luterilaiseen kirkkoon, joka on tunnettu kattomaalauksistaan. Oli todellakin vaikuttavaa. Kotimatkalla Marjatta, joka on asunut Toivakassa, toimi meille matkaoppaana esitellen paikkakuntaa. On aina ilo tavata kristittyjä matkansa varrella, kohdata uusia asioita. Ehkä yksi tärkeimmistä tekijöistä on luoda syvempää yhteenkuuluvuutta toinen toiseemme. Rakennamme Jumalan valtakuntaa ylitse kaikkien rajojen. Raija Liljalahti, Pieksämäki 24 Oli äiti rakastava, antoi ohjeet elontielle, isä esimerkillänsä taivaan tielle ohjasi. Vaan eipä neuvot kelvannehet, ne oli vanhanaikaiset. Piti päästä täältä poies vilkkahampaan elämään, kaupungin loisto houkutteli, riemut suuren maailman. Elämästä nautiskeltiin, hauskain kavereitten kanssa viinimaljat maisteltiin. Vaan sellaisessa elämässä, ilo muuttui murheeksi, meni rahat, terveyskin, juhlariemu puutteeksi… Tuli kotiin entisehen murheellisin sydämin. Tyhjä tupa vastaanotti tuhlaajapojan kotihin. Vaan onhan isä taivahassa kurjaa vastaanottamassa Armahtaa ja anteeks antaa, rakastaen luokseen kantaa. Katuvalle lapselleen antaa elon ikuise. Helmi Latva Kun haluatte hyvää… Sanokaa Fazer ja syökää mahan täydeltä. Lohjan kristilliset eläkeläiset vierailivat Vantaan Fazerilassa. Pimeän marraskuun valopilkkuna oli Maija Kokkosen järjestämä mukava retki Helsingin seudulle. Me suomalaiset olemme saaneet herkutella jo vuodesta 1891 Fazerin tuotteilla. Tuotanto jatkuu Karl Fazerin suvussa jo neljännessä polvessa. Nykyään tuotteita viedään 45 maahan ja työntekijöitä eri tehtaissa on kaikkiaan 15500. Oppaamme oli miellyttävä ja ystävällinen. Hän kertoi viihtyneensä työssä jo 28 vuotta. Mielenkiintoista oli kuulla, että tunnetut Pihlajamarmelaadit ovat alkujaan vuodelta 1895, ja niitä edelleen valmistetaan. Saimme mukaamme tuliaiskassit ja syötyämme vielä maukkaan aterian jatkoimme matkaa. Arabian tehtaan tiloissa Helsingissä ihailimme kauniita posliiniastioita ja ostimme tuliaisia. Seuraavaksi menimme Pelastusarmeijan museoon, joka on avattu viisi vuotta sitten. Tänä vuonna Pelastusarmeija täyttää 125 vuotta. Kolme naista, Hedvig von Haartman, Alva Forssius ja Constantin Boije lähtivät Lontooseen tutustumaan William Boothin toimintaan. Hän oli vaimonsa Catherinen kanssa alkanut auttaa Itä-Lontoon kaduilla heitteillä olevia naisia ja lapsia. Avun tarve oli suuri ja ”soppaa, sielunhoitoa ja saippuaa” tarvittiin. Hän sanoi myös: ”Niin kauan kuin yksikin sielu on pimeydessä, vailla Jumalan valkeutta, tahdon taistella. Tahdon taistella loppuun asti.” Lontoossa palanneet naiset järjestivät ensimmäisen Pelastusarmeijan tilaisuuden marraskuussa vuonna 1889 Helsingissä. Ensimmäiset joulupadat tulivat Suomeen v.1906. Vuonna 2013 tuotto oli yli 900 000 euroa. Ylin johtaja kansainvälisessä on järjestössä kenraali Andrey Cox. Toimintaa on 125 maassa ja upseereita on 26000. Sotilaita on yli miljoona ja toiminta monipuolista ympäri maailmaa. Monet muistavat Jari Wahlströmin, joka toimi kenraalina. Sotahuuto-lehti täyttää ensi vuonna 125 vuotta. Mielenkiintoisen tutustumiskäynnin jälkeen kävimme vielä katsomassa Kampin kappelin, jossa kulkijat voivat hiljentyä Jumalan kasvojen eteen. Retkillämme on aina hartaushetki ja rukoilemme siunausta matkallemme. Sitä saimme kokea jälleen retkellämme. Kiitämme Taivaan Isää Maija Kokkosta hyvästä matkasta. Saavuimme turvallisesti takaisin Lohjalle virkistäytyneinä kaamoksen keskellä. Hellevi Wahlsten Iloa liikkeellä -paitoja saatavilla useissa väreissä. Kysy lisää toimistolta puh. 045 609 3551 tai sähköpostilla toimisto@krell.fi 25 Ansiomerkit Liiton hallitus Kultainen ansiomerkki Ensio Koitto, puheenjohtaja Jaakopinkuja 4, 13100 Hämeenlinna, 050 3374 379, ensio.koitto@krell.fi Alahautala Kaisa Kaarina, Ähtäri Alahautala Jouko Sakari, Ähtäri Juvonen Riitta Oili Elina, Tuusniemi Kasanen Seija Orvokki, Tuusniemi Komulainen Anja Talvikki, Tuusniemi Niskanen Kaija Ellen, Mikkeli Vänttinen Kerttu, Mustalahti Väätäinen Helmi, Tuusniemi Hopeinen ansiomerkki Haapala Rauno Viljami, Alavus Heinikoski Pirkko-Liisa, Alavus Kasanen Mirja, Tuusniemi Keinänen Tuomas, Tuusniemi Tuula Kivimäki, varapuheenjohtaja Tampere, 0500 779 244 Tapio Alasaari, Seinäjoki, 040 5250 685 Irma Repo, Savonlinna, 050 496 5410 Maija Kokkonen, Lohja, 050 326 3703 Riitta Räisänen, Leppävirta, 040 771 3850 Maila Mustonen, Joensuu, 050 372 5387 Antero Sala, Pyhtää, 050 364 4633 Lasse Nikkinen, Vaajakoski, 040 554 8188 Urpo Vuorenoja, Sastamala, 050 321 6521 Laitinen Tauno Pekka, Tuusjärvi Lamppu Pertti, Tuusniemi Metsola Paula Tuulikki, Tuusniemi Peltomäki Lea Kaarina, Kätkänjoki Poutiainen Esteri, Tuusniemi Puurunen Kaino Linnea, Tuusniemi Räisänen Riitta Kaarina, Leppävirta Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat. Ps. 92:13, 15 26 Kuva taina Lassila Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri. Kristillisen Eläkeliiton vuosikokous Kristillisen Eläkeliiton sääntömääräinen vuosikokous pidetään lauantaina 18.4.2015 Karkun evankelisella opistolla klo 15.15 Osoite on Mainiementie 50, 38100 Sastamala. Jokainen Kristillisen Eläkeliiton jäsenyhdistys on oikeutettu lähettämään yhden edustajan jokaista alkavaa sataa jäsentä kohden, kuitenkin enintään viisi. Edustajille ennakkoon lähetettävät kokousasiakirjat tarvitaan kokouksessa. 27
© Copyright 2024