Salometsä 1/2015 14 Paavo Martin piha kukkii keväästä syksyyn Halikon-Angelniemen metsänhoitoyhdistyksen entinen toiminnanjohtaja Paavo Martti on kasvattanut Halikkoon hehtaarin omakotitontilleen upean metsäpuutarhan. Talo hankittiin perheen omistukseen elokuussa vuonna 1985. Tontista noin puolet oli peltomaata, loppuosa kallioista mäntymetsää. Pihan suunnittelu ja rakentaminen alkoivat välittömästi. Ensimmäinen tontille istutettu kasvi oli pähkinäpensas. Pihan suunnittelussa ei ole käytetty ammattilaisia apuna. Kasvien valintaan on tullut tietoa muilta kasviharrastajilta, mutta istutuspaikkojen ja polkujen suunnittelu on omaa. Mielikuvia ja ideoita on tullut Mustilan arboretumista, yliopistojen kasvitieteellisestä puutarhoista, Yltöisten arboretumista sekä vanhoilta hautausmailta. Alppiruusujen hankinta oli alkuun sattumanvaraista ja niitä myös istutettiin vääriin kohtiin. Talon nurkalla liika kalkki tappoi kasvin ja aurinkoisella nurmikolla pensaat kituivat. Kun ne siirrettiin metsän varjoon ja kallioiden kylkiin, kukinta alkoi. Dendrologian seura perusti alppiruusukerhon vuonna 1995. Siitä alkoi Paavo Martin varsinainen innostus kasviin. Nykyään tontilla kasvaa toistasataa erilaista alppiruusua ja atsaleaa. Näin suuri lajivalikoima on pitkälti kokeilua ja testaamista. Menetyksiä tapahtuu, mutta niistä voi ottaa opiksi. Alppiruusujen juuret ovat arempia pakkaselle kuin versot. Paras suojauskeino lienee levittää paksuhko männynneulaskarikematto ilmavasti pensaiden tyvelle. Kelta-atsalean huippukukinta kesältä 2014. Paavo Martti on luetteloinut kaikki metsäpuutarhansa kasvilajit ja arvioi vuosittain niiden kukintaa, talvenkestävyyttä ja yleistä menestymistä. Paavo Martti pyysi taimikauppiaalta niin punaista lajiketta kuin suinkin löytyy. Myyjä epäili, ettei ”Morgenrot” menestyisi Halikossa, koska se on niin talven arka. Ostos on nyt kasvanut noin 20 vuotta kallion kyljessä. Vasemmalla ”Mikkeli”, joka on yksi kaikkein varmimpia lajikkeita. Alppiruusut on istutettu tukkikokoisen männikön alle. Paikalta on raivattu paatsamat ja pihlajat pois. Alppiruusu menestyy parhaiten paikalla, jossa myös mustikka kasvaa hyvin. Etelän puolella oleva männikkö antaa pensaille talvivarjostusta. Atsaleat ovat samaa sukua kuin ikivihreät alppiruusut. Ne vaativat enemmän valoa, mutta nekään eivät menesty paahteisilla paikoilla. Atsaleojen värisävyt ovat monipuolisempia kuin alppiruusuilla, lajikkeista löytyy hienoja keltaisia ja oransseja sävyjä. Pensaat ovat talvella hyvin risukkoisen näköisiä, koska lehdet putoavat talveksi.
© Copyright 2024