Okko Järven parhaat puolet

SALON SEUDUN SANOMAT
Perjantaina 2. lokakuuta 2015
Urheilu
Vinkkaa
juttu!
■ Olli Mäntylä, Juha Tuuna ja
Tuomas Reinikainen
(02) 7702 309
urheilu@sss.fi
■ Näin pelataan
■ Avauskierros
■ Euro-ottelut
Kymmenen joukkueen nelinkertainen runkosarja (36 ottelua),
jonka kahdeksan parasta selviää pudotuspeleihin ja viimeiseksi sijoittunut putoaa ensi kaudeksi Divisioona A:han.
Puolivälierät pelataan edelleen paras viidestä -järjestelmällä (kolmella voitolla jatkoon). Välierät ja finaalit pelataan paras seitsemästä -järjestelmällä (neljä voittoa finaaliin). Välierän hävinneet pelaavat yksiosaisen pronssiottelun.
Kaudeksi 2016–2017 Korisliigaan nousee Divisioona A:n voittaja.
Tänään: Kobrat–Karhu klo 18.30 Lapuan Urheilutalolla.
Huomenna: Vilpas–Pyrintö klo 17 Salohallissa.
Sunnuntaina: Seagulls–Bisons klo 16.30 Helsingin jäähallissa ja BC Nokia–KTP-Basket klo 17
Nokian Palloiluhallissa.
Maanantaina: Kataja–Kouvot klo 18.30 Joensuu Areenassa.
Kataja Basket ja KTP-Basket pelaavat
uudistettua Fiba Europe Cupia, jonka
alkulohkot alkavat 28.10.
Bisons Loimaa pelaa Itä-Euroopan
VTB-liigaa, jonka 30 ottelua sisältä runkosarja alkaa huomenna. Bisonsin ensimmäinen ottelu on 7. lokakuuta Vantaalla Petteri Koposen Himkiä vastaan.
KORISLIIGA 2015–2016
SAINIO
Kovempaa,
nopeammin,
paremmin
Korisliiga supistui kymmenen joukkueen sarjaksi. Se
tarkoittaa kovempaa kilpailua.
Koventuvaa kilpailua viimeisistä pudotuspelipaikoista, pudotuspelien kotiedusta, mestaruudesta. Kilpailua luopuneiden seurojen liigatasoisista pelaajista.
Onneksi Korisliiga oli kaukaa viisas, eikä päästänyt
suomalaisten pelaajien palkkapyyntöjä kohoamaan
taivaisiin. Siihen avuksi tuli mahdollisuus palkata riveihinsä neljäs ulkomaalaispelaaja, joka usein on paljon halvempi kuin hädin tuskin saman tasoinen kotimainen kilpailijansa.
Tarvetta hyville kotimaisille pelaajille on aina, mutta yksi jenkki lisää kokoonpanossa tarkoittaa yhtä
paikkaa vähemmän ”kakkoskorin junnulle” penkin
kylmemmässä päässä. Samalle paikalle voi nyt saada
säästyneillä euroilla pykälää kovemman kotimaisen
nimen.
Hyvät pelaajat tulevat edelleen saamaan peliminuuttinsa, eivätkä oikeasti lupaavat pelaajat pääse
”unohtumaan”. Lopettakaa siis oman kylän junnujen
tulevaisuuden perään itkeminen, tai älkää ainakaan
pelätkö sääntöuudistuksia. Nykyinen tilanne päinvastoin ajaa rajatapauksiksi luokiteltavat juniorit
hakemaan tärkeitä peliminuutteja divarista (Salon
tapauksessa Perniöstä) sen sijaan, että he istuisivat
koko kauden pyyhe jalkojen lämmittimenä kuunnellen huoltajan huonoja puujalkavitsejä.
Kaikki joukkueet eivät tätä neljän ulkomaalaisvahvistuksen sääntöä ole vielä käyttäneet, jotkut eivät sitä tule käyttämäänkään. Joillain joukkueilla on varaa
Joonas Cavéniin, joillain ei.
Mutta ne jotka käyttävät, Vilpas mukaan lukien, saavat jalkeille kenties
laajemman ja ennen kaikkea laadukkaamman ryhmän kuin useana muuna
vuonna on ollut mahdollista.
Laadukkaampi ja laajempi kokoonpano tarkoittaa
sitä, että minuutteja voi huoletta jakaa pelaajille numero 9–11 muutaman enemmän joka ilta. Ja se taas
vie kuormaa pois niiltä pelaajilta, jotka muodostavat
joukkueensa keihäänkärjen.
Tästä syystä Korisliigan pelillinen ilme tulee olemaan tulevalla kaudella fyysisempi, aggressiivisempi,
aktiivisempi ja nopeampi. Ja kun pelin taso nousee,
ovat ottelut tätä kautta pykälän viihdyttävämpiä, ja
katsojat tulevat huomaamaan sen.
Joukkueiden rekrytointipolitiikka tukee muutosta.
Kouvot panosti puolustuspään osaajiin, tavoitteenaan
pitää tempo korkeana ja hyökätä stoppien jälkeen
aina nopeasti, kun se fyysisesti vain on mahdollista.
Nokialla on huhujen mukaan menty entistä kovempaa
koko kesä, siirtymäpelaaminen kaiken tekemisen keskipisteenä. Pyrinnön leiristä kuuluu samaa säveltä,
olkoonkin että joukkueen tähtipelaajistoon kuuluu eienää-niin-nuori Damon Williams.
Ainoat poikkeukset ovat olleet oikeastaan Joensuun
Kataja ja KTP-Basket. Katajan moottorina toimii Teemu Rannikko, jonka jalat eivät toimi ehkä enää yhtä nopeasti kuin miehen aivot. KTP:lla oli läpi kesän
ongelmia pelaajien rekrytoinnin kanssa, eivätkä Devonne Giles ja Aleksander Herrera edusta pelaajina varsinaisesti run-and-gun-pelifilosofian timantteja.
Kauhajoella pelataan siinä määrin nopeaa koripalloa
kuin vain Bojan Sarcevicin jalat antavat myöden.
Salohallin parketille astelee lauantaina kotijoukkue,
joka on rakennettu myös nopeaa ja aktiivista koripalloa silmällä pitäen. Jokainen pelaaja pystyy pelaamaan naama korille päin ja hyökkäämään kohti rimaa
kuljetuksesta, myös vitospaikan Cavell Johnson.
Puolustuspäässä tullaan näkemään aktiivisin ja aggressiivisin Vilpas muutamaan vuoteen, mikä toivottavasti johtaa entistä parempiin tuloksiin myös toisessa päässä kenttää.
Kerrankin sääntöuudistus, joka paransi pelin laatua – tervetuloa vauhdikkaamman ja paremman
Korisliigan pariin.
Hyvät pelaajat
tulevat edelleen
saamaan
peliminuuttinsa
Okko Järven parhaat puolet
19-vuotias ikihonka on vahva puolustaja, nopea heittäjä ja ajaa hanakasti korille.
SSS | JUHA TUUNA
juha.tuuna@sss.fi
29. toukokuuta tuli odotettu
ja ikävä uutinen: Suomen
suurimman koripalloseuran, lähes tuhannen lisenssipelaajan Tapiolan Honka
luopuu talousvaikeuksien
vuoksi paikastaan miesten
Korisliigassa.
Hetken kummastelun ja
voivottelun jälkeen katse
kääntyi Hongan pelaajalistaan, josta nousi esiin yksi
nimi ylitse muiden: 19-vuotias Okko Järvi.
– Tuo jätkä sopisi Vilppaaseen täydellisesti, muistan
miettineeni.
Kaksi viikkoa Hongan
suru-uutisesta ja Vilpas tiedotti hankkineensa Okko
Järven.
Järvi on ikäisekseen vahva
ja hyvä puolustaja. Hän pystyy käyttämään saamansa
heittopaikat riittävän tehokkaasti (kolmoset 30–35 %)
ja ajaa hanakasti korille ja
pääsee paljon vapaaheittoviivalle.
”Pysäytä vastustajan
paras pelaaja”
Järvi ei ole tullut Vilppaaseen
totuttelemaan liigavauhtiin.
Viime kaudella Järvi pelasi
kaikki Tapiolan Hongan 40
OKKO JÄRVI
l Syntynyt: 12.1.1996
l Pituus/paino: 192 cm/86 kg
”Tällä kaudella nähdään
Okko Järven läpimurto.”
Pelipaikka:
heittävä takamies, pystyy
pelaamaan myös pienen laitahyökkääjän paikalla.
l Kasvattajaseura:
Tapiolan Honka
l Saavutukset: A- ja Bpoikien SM-kulta. A-poikien
SM-sarjan korikuninkuus.
l Viime kausi Korisliigassa:
40 ottelua, keskimäärin 25
minuuttia, 6,9 pistettä ja 2.3
levypalloa. Heittoprosentit:
1p: 78,7, 2p. 55,6, 3p. 32,5.
l Yhteensä 40 nuorten maaottelua 7,8 pisteen keskiarvolla.
l Esikuva?
– Ei ole. Olen Dallas Mavericksin ja Dirk Nowitzkin,
vaikka en ”ihan” samantyyppinen pelaaja olekaan.
ottelua 25 minuutin, 6,9 pisteen ja 2,3 levypallon keskiarvoilla. Häneltä voi odottaa jo
nyt paljon, kunhan muistaa,
että Järvi on syntynyt vuonna
1996.
– Tällä kaudella nähdään
Okko Järven läpimurto, Järveä nuorten maajoukkueessa
KTP:n ja Suomen U20-maajoukkueen
päävalmentaja Anton Mirolybov.
valmentanut KTP:n päävalmentaja Anton Mirolybov
vakuutti Korisliigan avaustilaisuudessa.
Järvellä oli iso rooli kesällä
Suomen alle 20-vuotiaiden
maajoukkueeseen, joka voitti
EM-kisojen B-divisioonan ja
nousi ensi kaudeksi A-divisioonaan.
– Okko tuli ensimmäisenä
tai toisena vaihdosta kentälle
ja hänellä oli vain yksi tehtävä: pysäyttää vastustajan
paras pelaaja. Okko onnistui
siinä erinomaisesti, Mirolybov kehui.
”Näin heti,
että pärjään”
Neljävuotiaasta asti Honkaa
edustanut Järvi on tottunut
voittamaan. Häneltä löytyy
kaapistaan A- ja B-juniorien
SM-kulta. Viimeisellä junnukaudellaan 2013–2014 hän
voitti A-poikien SM-sarjan
korikuninkuuden 25,1 pisteen keskiarvolla.
Viime kaudella voitot olivat
tiukassa. Korisliigan jumboksi jäänyt Honka voitti koko kaudella vain kymmenen
ottelua.
– Ei se ollut raskasta, vaan
erilaista. Tiesimme, ettemme
kuulu kärkijoukkueisiin, Järvi kertoo.
Kaudesta tuli Järvelle todellinen kasvun paikka.
Alkukaudesta peli kulki ja
heitto upposi, kun kukaan
ei tajunnut puolustaa häntä
kaarella.
– Näin heti, että pärjään
kun pelaan täysillä. Silti 25
minuutin peliaika oli vähän
liikaa. En pystynyt pelaamaan koko aikaa täysillä ja
alkukauden onnistumiset toivat paineita. Minun oli pakko
onnistua, Järvi muistelee.
Keskustelut päävalmentaja Tuomas Iisalon kanssa
auttoivat. Vaikka pisteitä ei
tiukemmassa vartioinnissa
syntynyt, auttoi Järvi joukkuetta puolustamalla ja luomalla tilaa.
– Yllätyin, miten hyvin
pärjäsin, vaikka puolustin
kaksimetrisiä kolmospaikan
jenkkejä. Ok, voimassa jäin
jälkeen, harteikas Järvi hymähtää.
Vilppaan kauden viimeisessä kotiottelussa Järvi sai
pallon kulmaan, teki heittoharhautuksen, ajoi korille
päätyrajaa pitkin ja donkkasi
voimalla pallon sukan läpi.
Bravuuriko?
– Ei kai. Minulle tulee paljon tilanteita, joissa saan
pallon kulmassa ja minua
puolustetaan (läheltä) heittäjänä. Oikean käden päätyraja-ajoissa pääsen hyppäämään vahvemmalla oikealla
jalallani, ja sitten ehkä pystyn donkkaamaan.
Ikävä tieto kantoi
metsäleirille
Järvi oli kesällä Puolustusvoimien Urheilukoulun metsäleirillä Santahaminassa,
kun tieto Hongan luopumisesta tuli.
– Olin saanut jo aikaisemmin seurajohdolta puhelun,
että tilanne on vaikea, mutta
yritys on kova. Toivoin silloin
vielä parasta.
Järvi myöntää, että ura olisi jatkunut Hongassa, mikäli
luopumista ei olisi tullut.
– Silloin fiilis oli outo, mutta nyt uskon, että tämä tekee
hyvää minulle.
Järvellä oli paljon vaihtoehtoja, mutta maajoukkuekaveri Ville Hännisen suositus ja
päävalmentaja Mikko Tupamäen tarjoama rooli sai hänet valitsemaan Vilppaan.
– Täällä on olosuhteet kunnossa, treenaamaan pääsee
omallakin ajalla ja peliaikaa
on luvassa. Halusin myös palata kakkospaikalle ja Tupamäki ajatteli asiasta samalla
tavalla.
”Minut on jo
tunnistettu”
Eikä muutto tunnin moottoritiematkan päähän Saloon
ole ollut shokki.
– Espoossa oli kaikenlaista häiriötekijää, täällä voin
keskittyä vain korikseen.
Salossa kaikki on lähellä
kaikkea. Espoossa treenimatka kesti bussilla kolme
varttia. Nyt kävelen viidessä
minuutissa hallille, Mököisten mäellä Sami Ikävalkon
ja Austin Dufaultin tavoin
asuva Järvi vertailee.
Koripalloilijan saama huomio on myös eri luokkaa.
– Espoossa kukaan ei tuntenut minua. Täällä minut
on jo tunnistettu kassajonossa, Järvi nauraa.
Ja kun peli kulkee, niin joku saattaa tulla jopa juttelemaan...
Vilppaan tavoite kuulostaa utopistiselta
n Kirjoittaja on salo-
lainen urheilufani,
wannabe-toimittaja,
entinen juniorikoripalloilija, nykyinen
divaripalloilija ja
junnuvalmentaja.
VILPPAAN LOKAKUU
l l l l Pimeä, märkä ja raskas lokakuu
antaa suunnan koko kaudelle.
SSS | JUHA TUUNA
juha.tuuna@sss.fi
Vilpas ei lähde tähän korisliigakauteen tylsällä ”yritetään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää” -tavoitteella.
Korisliigan virallisessa
kausioppaassa uudistuneen
Vilppaan tavoite on kova –
mitalipelit.
Tavoitetta voi kutsua myös
utopistiseksi, sillä vaikka
Korisliiga on tällä kaudella
etukäteen ennätystasainen,
on se myös ennätyskova.
Mikko Tupamäen Vilpas
on pelannut edellisten neljän kauden aikana yhteensä
kuusi pudotuspeliottelua,
jotka se on kaikki hävinnyt.
Vilppaan edellisestä pudotuspeliottelusta on siitäkin
aikaa, se pelattiin huhtikuussa 2013.
Tosin edellisten kausien
saavutuksilla ei saa hyvityspisteitä tälle kaudelle.
Jokainen joukkue lähtee
nollasta pisteestä liikkeelle.
– Aikaisempina vuosina on
enemmän puhuttu jostain
abstraktimmasta asiasta
kuin varsinaisesta tuloksesta. Aika sen sitten näyttää.
Leveyttä kokoonpanossa on
ehkä enemmän kuin ennen,
Tupamäki kertoi medialle
Korisliigan avaustilaisuudessa Helsingissä.
– Loppujen lopuksi se meidän taso määräytyy paljolti
siten, että mikä on minkäkin yksittäisen pelaajan
taso. Ja sen loppuviimein
näyttää sitten se kun päästään pelaamaan. Neljä harjoitusottelua on niin pieni
otanta, ettei pitkälle meneviä johtopäätöksiä voi niistä
vielä vetää, Tupamäki muis-
tuttaa.
Yhdeksän ottelua
28 päivään
Lähtökohtaisesti Vilppaan
minimitavoite on jättää yksi
joukkue taakseen ja varmistaa sarjapaikka. Sillä vältetään katastrofi.
Realistinen tulostavoite on
jättää kaksi joukkuetta taakse ja selviytyä ensimmäistä
kertaa kolmeen kauteen puolivälieriin.
Rohkea tavoite on kamp-
pailla paikasta kuuden joukossa, joka tarkoittaisi lukuisia voittoja paperilla Vilpasta
paremmista joukkueista.
Vilppaan kaudelle suuntaa
antaa pimeä ja märkä lokakuu, jonka aikana Vilpas pelaa neljänneksen koko runkosarjasta.
Yhdeksän ottelua 28 päivään on kova rypistys, jonka
aikana on saavutettava vähintään 3–4 voittoa, jotta minimitavoitteen sijaan voitaisiin puhua edelleen joukkueen virallisesta tavoitteesta.
l l l l l JUUSO SAINIO
Lehtikuva/Vesa Moilanen
La 3.10. Pyrintö (k)
Ke 7.10. KTP (v)
Su 11.10. BC Nokia (v)
Ke 14.10. Karhu (v)
La 17.10. Kataja (k)
Ke 21.10. KTP (k)
La 24.10. Kobrat (v)
Ti 27.10. Seagulls (k)
Pe 30.10. Bisons (v)
Vilppaan ottelut kuukausittain:
l l l l l l Lokakuu: Marraskuu: Joulukuu: Tammikuu:
Helmikuu:
Maaliskuu:
9
4
5
6
5
7
Runkosarja päättyy 26.3.
Vilppaan kapteenin Juho Nenosen heiton on upottava
koko kauden, jotta joukkue
pysyy tavoitteessaan.
SALON SEUDUN SANOMAT
Perjantaina 2. lokakuuta 2015
KORISLIIGA 2015–2016
Mihin Korisliiga on menossa?
Peli ja pelaajat ovat kehittyneet, kaikki muu on kellunut paikallaan.
SSS | JUHA TUUNA
juha.tuuna@sss.fi
Suomalainen koripallo elää
Susijengi-ilmiön luoman lumebuumin jälkiliukkailla.
Myönnetään, että olen
oman sanomalehteni sivuilla
ruokkinut tätä buumia, aina
kun sille on löytynyt paikka
ja perusteet. Isot arvokisojen
fanimassat ja kohtalaisen
hyvä menestys painoivat
kaasua lattiaan, vaikka olisi
pitänyt käyttää käsijarrua.
Sillä suomalaisen koripallon
lippulaiva ei ole heinäkuusta
syyskuuhun pyörivä Susijengi, vaan lokakuusta toukokuuhun pyörivä Korisliiga.
Ja ainoa asia, mikä Korisliigassa on Susijengi-ilmiön aikana selvästi parantunut on
pelin ja pelaajien laatu.
Liigapaikkakuntien olosuhteet ja yleisömäärät eivät
ole merkittävästi parantuneet. Eikä yhteistyökumppaneiden tuki. Vapaaehtoisvoimin pyörivissä liigaseuroissa
eletään edelleen lyhytjänteisesti kausi kerrallaan
kädestä suuhun. Eikä kovin
monen kotimaassaan pelaavan suomalaisen koripalloilijan veroilmoituksessa lue
ammatin kohdalla edelleenkään koripalloilija.
Pienten kaupunkien
ykköslaji
Korisliiga onkin merkittävä
ja iso sarja vain paikallisesti.
Kun kausi starttaa, tunkeutuu Vilpas salolaisiin kassajonoihin, kapakoihin ja tekstaripalstoille. Sama tapahtuu
Loimaalla, Kotkassa, Kauhajoella, ehkä myös Lapualla ja
kenties tulokaspaikkakunta
Nokialla. Kaikki nämä ovat
pieniä tai keskisuuria suomalaisia kaupunkeja.
Neljässä suurimmassa korisliigakaupungissa, Kouvolassa, Helsingissä, Joen-
KORISLIIGAN TUNNUSLUKUJA 2010-LUVULLA
Korisliigan yleisökeskiarvo
l Korisliigaseurojen
yhteenlaskettu budjetti
l l l l l l l l l l l l 2009–2010: 894
2010–2011: 868
2011–2012: 949
2012–2013: 787
2013–2014: 881
2014–2015: 952
Viime kauden kokonaiskatsojamäärä oli
239 954 katsojaa
l 2009–2010 (12 joukkuetta): 4 490 000 euroa
2010–2011 (12): 4 700 000 euroa
2011–2012 (11): 4 445 000 euroa
2012–2013: (12): 5 030 000 euroa
2013–2014 (12): 5 350 000 euroa
2014–2015 (11): 5 500 000 euroa
2015–2016 (10): 4 780 000 euroa
Korisliigaseurojen
keskimääräinen budjetti
l l l l l l l 2009–2010 (12 joukkuetta): 374 000 euroa
2010–2011 (12): 392 000 euroa
2011–2012 (11): 404 000 euroa
2012–2013: (12): 419 000 euroa
2013–2014 (12): 446 000 euroa
2014–2015 (11): 500 000 euroa
2015–2016 (10): 478 000 euroa
A
Vasemmalla Korisliigan vanha klassinen logo ja oikealla uusi, sanotaanko mielenkiintoinen logo.
suussa ja Tampereella koripallo jää talvella (ja keväällä) jääkiekon jalkoihin.
Hyvä esimerkki Korisliigan
suosiosta on 2000-luvun parhaan suomalaisen koripalloseuran Katajan kotikaupunki
Joensuu, jossa ei ole Helsingin, Tampereen tai Kouvolan
tavoin jääkiekon liigaseuraa.
Jokipoikien nousun toiseksi korkeimmalle sarjatasolle
Mestikseen näki Mehtimäen jäähallissa maaliskuussa
2 700 katsojaa. Toukokuussa Kataja varmisti seurahistoriansa ensimmäisen Suomen mestaruuden samassa hallissa 2 500 katsojan
edessä.
Jäähallifinaalit ja Helsinki
Seagullsin uutuudenviehätys nostivat Korisiigan katsojakeskiarvon viime kaudella ennätyslukemaan 952.
Se on vain kolme enemmän
kuin edellisellä ennätyskaudella 2011–2012.
Kasvu on myös maltillinen,
jos vertaa ennen Susijengin
keksimistä pelatun kauden
2009–2010 lukemaan 894.
Se luku on kasvanut viidessä
vuodessa vain kuusi prosenttia.
Kun täksi kaudeksi Korisliigan joukkue- ja ottelumäärät putoavat, sama tapahtuu
myös kokonaiskatsojamäärille ja lipputuloille. Viime
kaudella Vilpas houkutteli
Salohalliin yhteensä 19 400
katsojaa 970 katsojan keskiarvolla. Sama kokonaismäärä vaatisi tällä kaudella
1 077 katsojan keskiarvon.
Tulot ja menot
paremmin balanssissa?
2010-luvun Korisliigan ikävin ilmiö ovat olleet seurojen
talousvaikeudet ja sarjasta
luopumiset.
2000-luvun alun menestysseurat Espoon Honka, Torpan
Pojat, Lappeenrannan NMKY
ja Namika Lahti ovat joutuneet vastuuttoman taloudenpidon takia luopumaan
liigastatuksestaan – Honka
jopa kahdesti. Niinpä 11–12
joukkueen voimin pelattu sarja on tällä kaudella vain kymmenen joukkueen sarja.
Tiukentuneen talouskurin
merkkejä on kuitenkin ilmassa. Seurojen ilmoittamat
kokonaisbudjetit ovat kasvaneet kovaa vauhtia. Kaudella 2009–2010 keskiarvo oli
374 000 euroa ja viime kaudella jo 500 000 eurooa.
Matkalla haudatut seuraruumiit ja tiukentuva taloustilanne ovat kuitenkin
saaneet seurat laskemaan
menonsa ja tulonsa tarkemmin ja realistisemmin. Täksi
kaudeksi budjettien kasvu
on taittunut: liigaseurojen
keskiarvobudjetti on nyt
478 000 euroa.
Kymmenestä seurasta
kuusi on pienentänyt budjettiaan täksi kaudeksi. Kolme
seuraa, mukaan lukien Vilpas, ovat nostaneet budjettiaan maltillisesti.
Seurojen yhteenlaskettu
budjetti laskee täksi kaudeksi 5,5 miljoonasta eurosta
4,78 miljoonaan euroon. Se
kuulostaa suurelta summalta, mutta on normaalin suomalaisen pienyrityksen vuoden liikevaihto.
4,78 miljoonasta eurosta
peräti 65 prosenttia, eli 3,13
miljoonaa euroa, menee pelaajien ja valmentajien palkkoihin – monella liigaseuralla ei ole ainuttakaan palkattua työntekijää toimistolla.
Jos pidetään vertailukohtana jääkiekkoliigaa, niin
hyvä taloudellinen nyrkkisääntö pitää yhä paikkaansa: Koko Korisliiga maksaa
saman verran palkkaa kuin
yksi jääkiekon liigaseura ja
yhden korisliigaseuran koko
kauden palkkakuluilla saa
palkattua jääkiekon liigaseuraan ykkösketjun laitahyökkääjän.
Uusi logo ei peitä
seurojen turhautumista
Ennen Lahden ja Hongan
luopumisia Korisliiga kohtasi
keväällä karmeita imagotappioita.
Korisliigan uskottavuus ja
urheilullisuus joutuivat todelliseen testiin, kun paljastui, että runkosarjan voittoa
tavoitellut KTP-Basket oli
unohtanut maksaa Jukka
Matisen lisenssin. Myös
sarjajärjestelmää vatkattiin
edestakaisin ja putoamistaistelu lopetettiin päättämällä
kesken kauden, ettei yksikään joukkue putoa.
Myös ulkomaalaispelaajien
määrää päätettiin nostaa täksi kaudeksi kolmesta neljään,
juuri ennen kuin Tapiolan
Honka ja Namika Lahti ehtivät luopua liigapaikastaan
ja viedä monelta kotimaiselta
liigapelaajalta pelipaikan alta pois.
Niinpä Koripalloliitto päätti
kesken strategiatyön (vai osana sitä?) julkaista juuri ennen liigakauden alkua maineikkaalla mainostoimistolla
teetetyn Korisliigan uuden
logon – alleviivatakseen uutta ja puhdasta starttia.
Samalla kun liitto levittää
uudella logolla varustettuja
tiedotteita ja mainoksia, liiton toimintaan kyllästyneissä
liigaseuroissa mietitään, miten Korisliigan saisi eritytettyä maajoukkuetoimintaan
keskittyvästä liitosta.
Susijengi ulvoo seuraavan
kerran arvokisoissa aikaisintaan kesällä 2017, joten aikaa
sopuun, lihavaan riitaan tai
toiminnan uudelleenorganistointiin kyllä riittää.
Veikkaan, että näillä mennään, eikä mikään muutu.
Tossunpohjat maassa ja vetoketju kiinni
Katajan mestaruuden jokerikortti Tommi Huolila lähtee takamatkalta kauteen.
Lehtikuva/Minna Raitavuo
MATTI SINKKONEN
Korisliigan viides finaali
Mehtimäen jäähallissa ja
vastassa Susijengi-sentteri
Tuukka Kotti. Tilastoihin
komeat 20 pistettä ja seitsemän levypalloa, päähän
kultainen työmiehen kypärä
ja kaulaan joensuulaisten
kauan himoitsema kultainen mitali.
Jollakin yksilöllä saattaisi
tossun pohjat ruveta hieman irtoamaan maan kamaralta ja takin vetoketju
aukeamaan, mutta tässä tapauksessa kyseistä vaaraa ei
liene olemassa. Vilppaassa
koripallouransa aloittanut
ja tammikuussa 23 vuotta
täyttävä Tommi Huolila
vaikuttaa edelleen samalta
kaverilta kuin ennen finaalihuumaakin.
Myös miehen kommentit
kertovat paljon siitä, etteivät
mestaruuskrapula tai suuret
odotukset tulevaisuudesta
ole saaneet alaa nuorukaisen pääkopassa.
– Olen muutenkin hirveän
huono asettamaan mitään
odotuksia mihinkään eli en
usko. Mitään selkeää visiota alkavasta kaudesta ei
vielä ole, vaan olen antanut
sen vaan tulla. Odotan mielenkiintoista kautta ja neljän jenkin sääntö tuo oman
mausteensa, Huolila tuumi.
Joukkue (sijoitus viime kaudella)
1) Päävalmentaja (kausia liigassa)
2) Kokonaisbudjetti (ero viime kauteen)
3) Palkkabudjetti 4) Omien kasvattien määrä
5) Keskipituus/keskipaino 6) Keski-ikä
7) Tärkein kotimainen pelaaja
Joensuun Kataja (hallitseva mestari)
1) Jukka Toijala (8)
2) 720 000 euroa (+45 000)
3) 456 000 euroa
4) Kolme
5) 194,7/91,1 6) 26,4
7) Teemu Rannikko
SSS-arvio: Pekka Salminen vaihtui Jukka
Toijalaan ja kohuhankinta Matti Nuutinen
lähtikin Kreikkaan, mutta Teemu Rannikko
pysyi. Maestro on levännyt ja terve, joten
Kataja on tänäkin keväänä mitalipeleissä. Vilpas-kasvatti Tommi
Huolilan rooli uuden valmentajan alaisuudessa on täysi arvoitus.
Loimaan Bisons (2.)
1) Greg Gibson (6)
2) 700 000 euroa (-120 000)
3) 495 000 euroa
4) Yksi
5) 195,7/90,7 6) 25,3
7) Tuukka Kotti
SSS-arvio: Paras, laajin ja kallein pelaajamateriaali, jossa suomalaistunut Ronnie Clark
on rivimies. Raskas VTB-liiga vie mahdollisuuden taistella runkosarjan voitosta. Viime kaudella kotiedun menettäminen maksoi mestaruuden. Siitä
huolimatta tämän(kin) kauden suurin mestarisuosikki.
KTP-Basket (3.)
1) Anton Mirolybov (2)
2) 414 000 euroa (-86 000)
3) 209 500 euroa
4) Viisi
5) 196,2/89,9 6) 23,1
7) Joonas Lehtoranta
SSS-arvio: Ikävä vastustaja. Materiaali on
kapea, mutta laadukas. Yksi liigan pisimmistä aloitusviisikoista, johon on hankittu
heittokone Samuel Haanpää sekä takuuvarma ja tuttu mörssäri Devonne Giles. KTP yllättää ja selviää mitalipeleihin, mikäli muistaa tällä kertaa maksaa lisenssit ajoissa.
Kauhajoen Karhu (4.)
1) Sami Toiviainen (8)
2) 488 000 euroa (-32 000)
3) 312 000 euroa
4) Neljä
5) 193,3/86,1 6) 22,8
7) Antti Kanervo
SSS-arvio: Harjoituspeleissä isoja ongelmia.
Bojan Sarcevicin pyörittämä hyökkäys
tuottaa tulosta, mutta suurimmat ongelmat luvassa puolustuksessa. Aloittanee
kautensa nihkeästi, mutta parantaa kevättä kohden. Ei saa kuitenkaan tarvitsemaansa kotietua puolivälieriin ja jää ulos mitalipeleistä.
Kouvolan Kouvot (5.)
1) Jyri Lehtonen (9)
2) 562 000 euroa (+42 000)
3) 350 000 euroa
4) Kaksi
5) 193,9/90,9 6) 23,1
7) Ville Kaunisto
SSS-arvio: Fiksusti rakennettu Jyri Lehtosen näköinen joukkue. Amerikkalaisten
vahvuudet puolustuspelaamisessa ja monipuolisuudessa. Hyökkäyksessä kova kotimainen kolmikko Hirvonen–Kaunisto–Madsen pystyy luomaan
ja viimeistelemään. Kamppailee runkosarjan voitosta ja selviää mitalipeleihin.
Tampereen Pyrintö (6.)
1) Ilkka Palviainen (3)
2) 395 500 euroa (- 9 500)
3) 301 000 euroa
4) Neljä
5) 196,5/91,0 6) 26,1
7) Damon Williams
SSS-arvio: Damon Williams–Antero Lehto-kaksikko pyörittää Pieti Poikolan ajasta nopeutettua hyökkäystä. Tällä hetkellä
kokoonpanossa vain kaksi ulkomaalaispelaajaa, joista toinen (Chukwudiebere Maduabum) täysi arvoitus.
Ainekset sensaatioon tai toiseen tasapaksuun kauteen.
Helsinki Seagulls (8.)
1) Mikko Larkas (1)
2) 508 000 euroa (-122 000 euroa)
3) 413 000 euroa
4) Nolla 5) 193,7/89,6 6) 26,4
7) Carl Lindbom
SSS-arvio: Vuoden kokeempi Mikko
Larkas käskyttää Antto Nikkarisella, Timo Heinosella ja Jason
Conleylla vahvistunutta joukkuetta. Tulee voittamaan enemmän
otteluita kuin häviämään, mutta mitalipelit jäänevät haaveeksi, ellei löydä jostain neljänneksi ulkomaalaiseksi todellista vahvistusta.
Lapuan Kobrat (9.)
1) Derrick Crayton (2)
2) 293 000 euroa (-7 000)
3) 185 000 euroa
4) Neljä
5) 192,8/93,3 6) 25,6
7) Aubrey Conerly
SSS-arvio: Edelleen sarjan halvin ja jenkkiriippuvaisin joukkue. Peluuttanee pitkät
pätkät viisikkoa, jossa on neljä amerikkalaista ja Suomen kansalaisuuden saanut
ex-Vilpas Aubrey Conerly. Yksilöpainotteinen freestyle-joukkue,
joka ei kestä loukkaantumisia ja jonka vaihtopenkin taso ei riitä koko pitkää kautta. Jää jumboksi ja putoaa I divisioonaan.
Oman kylän pojan
menestys huomattiin
Kesälomaa Huolila ei kauheasti ehtinyt viettämään,
sillä varsin nopeasti finaalisarjan jälkeen edessä oli
haastajamaajoukkueen leiritys, joka huipentui EteläKoreassa käytyihin Universiadeihin. Tosin muutakin
kuin koripalloa kesään on
mahtunut.
– Kalassa ja mökillä olen
yrittänyt nauttia kesäisistä päivistä. Universiadit
oli hieno kokemus, pääsi
näkemään isot kisat. Peli oli kotimaan parketeille
verrattuna nopeampaa ja
atleettisempaa, fyysisyyt-
FAKTAT JA ARVIOT KORISLIIGAJOUKKUEISTA
Susijengin luottosentteri ja Korisliigan ehkä paras sisäpuolustaja Tuukka Kotti (vas.) ei saanut Katajan Tommi Huolilaan mitään otetta viime kauden finaalisarjassa. Se ratkaisi lopulta Katajalle seurahistorian ensimmäisen Suomen mestaruuden.
tä oli puolestaan vähemmän kuin Korisliigassa,
198-senttinen sisäpelaaja
pohti.
Huolilan mukaan myös
salolaiset kaverit ja tuttavat huomioivat ”oman kylän pojan” menestyksen.
– Kyllähän sieltä viestejä
tuli ja pitkin kesääkin on
tullut kommentteja. Muutamat kahvit ja ateriat on
saanut mestaruuden kunniaksi. Ilmeisesti mesta-
ruus oli sinnekin mukava
yllätys.
Toijalan antama rooli
on vielä arvoitus
Alkavaan kauteen valmistautuminen on Huolilan
osalta sujunut viime viikkoina poikkeuksellisesti,
sillä kesän aikana ärtynyt
ylävartalovamma on pitänyt
miehen poissa pallosta ja
joukkueharjoituksista. Viiva-
juoksua on ollut ohjelmassa
kiitettävästi eli fysiikka on
varmasti kunnossa. Lisäksi
viime kaudella Katajaa valmentanut Huolillalle varsin
tuttu valmentaja Pekka
Salminen vaihtui paluumuuttaja Jukka Toijalaan.
– Sarjan alkuun mennessä
pitäisi päästä mukaan harjoituksiin täydellä teholla.
Toijala tuli vasta pari viikkoa sitten joukkueen mukaan EM-kisoista eli vielä
emme ole hirveästi ehtineet
ajatuksia vaihtamaan. Uskoisin ”Toikan” valmennustavan soveltuvan itselleni
erittäin hyvin.
Samasta syystä valmentaja
Toijalakaan ei halunnut vielä tässä vaiheessa syvemmin
kommentoida Huolilan ominaisuuksia tai tulevaa roolia.
Huolila itse ei ole vielä selvillä roolistaan alkavalla
kaudella, mutta vaikuttaa
siltä, että kaikki vaihtoeh-
dot sopivat paremmin kuin
hyvin.
– Varmaan aika lailla sama rooli kuin viime vuonnakin on luvassa. Lähden
kyllä haastamaan jenkkejä
ihan tosissaan avausviisikon
paikasta, mutta ei penkiltä tuleminenkaan ota egon
päälle. Kun tulen kentälle,
niin tuon sinne virtaa ja puolustukseen energiaa sekä
ääntä. Otan puolustuksen
haltuun.
Salon Vilpas (10.)
1) Mikko Tupamäki (4)
2) 373 500 euroa (+23 500)
3) 219 000 euroa
4) Neljä
5) 194,0/90,3 6) 23,6
7) Juho Nenonen
SSS-arvio: Tiivis yhdeksän miehen rotaatio,
joka on koottu nopeampaa ja aktiivisempaa pelitapaa tavoitellen. Roolitus on selvä
ja ilman loukkaantumisia parantaa koko
kauden peliään. Ottaa viimeisen pudotuspelipaikan BC Nokian ja
Kobrien edestä.
BC Nokia (sarjatulokas)
1) Oliver Vidin (0)
2) 326 000 euroa (viime kauden
tietoja I divisioonasta ei saatavilla)
3) 190 000 euroa
4) Yksi 5) 197,1/91,0 6) 26,5
7) Antti Nikkilä
SSS-arvio: Kokenut sarjanousija, jonka vahvuudet ovat David Kravishin ja Antti Nikkilän sisäpelaamisessa sekä vahvassa 1 vs. 1 -puolustamisessa. Pudotuspelipaikkaan vaadittava korintekovoima puuttuu, jos ei löydä nopeasti uusia vahvistuksia. Sarjan pisin joukkue,
joka puolustaa tarvittavat voitot Kobrista ja uusii sarjapaikkansa.
ARVIOT: JUUSO SAINIO JA JUHA TUUNA