1. No category

Sanoma
Sinulle
Ristin Kansan
EVANKELIOIMISNUMERO 2015
Omakohtaisia kokemuksia Jumalan
voimasta arkipäivän elämässä
Sinulle
Sinulle
PÄÄKIRJOITUS
RisKtiannsa
Isän syli
Juhana Lehmuskoski
Jumalan lasten
kirkkauden vapauteen
Tänäkin vuonna tarjoamme Sinulle–lehden muodossa koteihin luettavaa ihmiselämän kalleimmasta asiasta, sielun pelastuksesta. Henkilöt, jotka ovat kohdanneet Jeesuksen Pelastajanaan, kertovat kokemuksestaan. Samalla esitämme lukijoillekin kutsun saapua ”turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä
teitä varten.” (1 Piet. 1:4)
Kuolemaa seuraa tavallisesti perinnönjako. Jeesus on kuollut Golgatalla meidän puolestamme, ja hänkin jätti meille perinnön. On tärkeää, että se on turmeltumaton, koska turmelus kohtaa ihmiselämää kovin helposti. Aadam ja Eeva kokivat turmeluksen siksi, että he
rikkoivat Jumalan käskyn syömällä hyvän- ja pahantiedon puusta. He saastuttivat mielensä
pahoilla mielikuvilla eivätkä tyytyneet pelkästään hyviin.
Voi olla, että sinun elämäsi ei ole turmeltunut päihteiden ja rikosten tasolle. Sydämessä
voi kuitenkin asua suurin synti, ero Jumalasta ja epäusko. Paavali oli huolestunut kuulijoistaan: ”Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän
mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan.” (2 Kor. 11:3)
Tähän turmelukseen tarjoaa lääkkeen tuo Jeesuksen jättämä perintö. Hän ei lahjoita meille
vain kotia taivaassa vaan myös avun ja syntien anteeksiannon täällä maan päällä. ”Hän on
meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.”
(1 Joh. 2:2)
Siksi Jeesus on ainoa, jonka kautta voimme tulla ”vapautetuksi turmeluksen orjuudesta
Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.” (Room. 8:21) Jumalan lapsia voimme olla ainoastaan, jos Jeesus saa asua sisimmässämme. Kirkkaus on Jumalan kirkkautta, esimakua taivaasta. Vapaus tarkoittaa syntien anteeksiantoa. Kun Jumala antaa anteeksi, olemme vapaita
turmeluksen orjuudesta. Ei ole mikään uhraus vaihtaa turmeluksen orjuus Jumalan lasten
kirkkauden vapauteen!
Näin hyvää perintöä emme voi saada keneltäkään toiselta. Astu sinäkin tähän vapauteen.
Se ei ole vaikeaa, sillä Raamattu sanoo: ”Kaikille, jotka ottivat hänet (Jeesuksen) vastaan,
hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi.” (Joh. 1:12)
Juhana Lehmuskoski
Juhana Lehmuskoski
SISÄLLYS
Pääkirjoitus
Isän syli
Mummon ja vaarin
rukousvastaukset
Jumala pysäytti koko
elämämme
”Elämästäsi ei tule tylsää!”
Masennuksesta ja toivottomuudesta vapauteen
Laivakokin turvasatama
Jumalan armoa ei oteta
niinkuin hantuukia naulasta
Elämäsi valinta
Ensiaskeleet uskontiellä
RisKtiannsa
Oli kaunis koti, hyvä, lämmin, hellä.
Isä ohjaili lapsiaan ja opetti heitä:
– Kuule, nuori poikani, muista, että sinulla on koti. Älä anna koskaan maailman niellä sinua. Pidä aina huoli sydämesi puhtaudesta.
Poika kuunteli isän puhetta. Hyvähän täällä on olla. Kuitenkin toinen ääni voitti hänen sisimmässään:
– Enhän koskaan ole nähnyt, mitä maailmalla on. Olisi jo aika nähdä toinen puoli, poika ajatteli ja sanoi sitten isälleen:
– Isä, anna minulle omaisuudestasi se osa, joka minulle on tulossa.
Raskain mielin ja sydän murtuen isä jakoi omaisuutensa ja antoi pojalleen hänen osuutensa. Poika lähti ja vilkutti hyvästiksi. Vielä kuului isän ääni:
– Tule kotiin. Minä odotan sinua!
Isä painoi päänsä rukoukseen:
– Varjele poikaani ja lähetä hänet takaisin kotiin!
Omatunto välillä valitti
Poika tunsi itsensä vapaaksi. Hänellä oli rahaa. Kuitenkin omatunto välillä valitti sisimmässä.
– Minä menen katsomaan, mitä riemuja täällä on.
Hän aukaisi oven, ja tupakansavu löyhähti vastaan.
– En taidakaan mennä, poika huokaisi.
Yksi istujista kuitenkin huomasi pojan ja sanoi:
– Tule mukaan, vietetään yhdessä aikaa iloiten. Ota tästä vähän, minä tarjoan!
– Ei kiitos, en ota.
– Voi sinua! Oletko vielä mammanpoika, irvisteli ja ivaili istuja.
– No, otan vain tämän yhden kerran, poika lupasi.
Pojan vaatteet näyttivät erilaisilta kuin toisten. Oli hankittava uudet. Rahaa oli, mutta sitä myös meni. Ystäviä riitti. Koti maaseudulla unohtui ja isä
sen mukana. Kaupungin vilkkuvat valot vetivät puoleensa. Vapaus toisten nuorten seurassa maistui makealta.
Kuitenkin ääni rinnassa kysyi:
– Mitä oletkaan tehnyt?
Sikalassa
Kun poika erään kerran aukaisi rahapussinsa, hän totesi kauhukseen, että rahat olivat loppuneet. Nälkä kouristi sydänalaa. Roskapöntöistäkään ei löytynyt syötävää. Nyt oli pakko löytää työtä, että voisi ostaa ruokaa.
– Ajatella, menetin puhtauteni ja sen rauhan, jota sain kokea aikaisemmin, poika tuskaili, mutta nälkä ajoi ajatukset uusille urille:
– Pääsisinköhän hoitamaan noita sikoja. Voisin vaikka syödä niiden rehuja, niin on kova nälkä.
Töitä löytyi, mutta työnantaja kielsi koskemasta sikojen ruokaan.
Ilta vaihtui yöksi. Ei ollut kotia, oli vain pimeitä katuja. Sydämessä kaikui ääni:
– Tule kotiin!
– En voi enää palata. Vaatteet ovat riekaleina, ja olen surkean näköinen. Isä ei enää ota vastaan.
Kun sisimmässä kaikuva ääni kutsui hellittämättä, poika rohkaisi mielensä ja päätti palata kotiin. Jos hän pääsisi edes palvelijaksi isän kotiin, hän
saisi ruokaa ja lämpimät vaatteet.
Kotiin
-
Evankelioimisnumero
Ristin a
Kans
Sinulle-lehti on Ristin Kansa -lehden
erillinen evankelioimisnumero, joka
ilmestyy vuosittain toukokuussa.
Hinta 40 senttiä / kpl
Päätoimittaja
Juhana Lehmuskoski, Eskonkorventie 110,
41800 KORPILAHTI, puh. 044 082 1871, lehmuskoski@kotikone.fi
(Lehteen tulevat kirjoitukset ja palautteet)
Toimitussihteeri
Esko Kallioniemi, Musantie 5 B 4, 28610 PORI,
puh. 050 463 0501, toimitussihteeri@helluntaikansa.fi
Tilaukset, laskutus ja asiakaspalvelu:
Suomen Helluntaikansa ry, Vihuntie 21,
38800 JÄMIJÄRVI, puh. 045 233 3939 (arkisin 9-13),
ristin.kansa@helluntaikansa.fi
2
Painos 40 000 kpl
Sinulle 2015
Pankkitili
Suomen Helluntaikansa ry
POP IBAN: FI76 4722 0010 0142 48, BIC: HELSFIHH
Rahastonhoitaja
Matti Salo, puh. 050 012 8090, salo.matti@gmail.com
Julkaisija
Suomen Helluntaikansa ry, www.helluntaikansa.fi
Vihuntie 21, 38800 JÄMIJÄRVI, puh. 045 233 3939 (arkisin 9-13).
Ilta alkoi viilentyä, ja eteen aukeni tuttuja maisemia. Isä odotti aamuin ja illoin ja rukoili, että poika palaisi. Hän riemastui, kun näki tutun hahmon
kaukana tiellä, juoksi vastaan ja syleili poikaansa.
– Tervetuloa kotiin, olen jo kauan odottanut sinua, isä riemuitsi ja lähetti palvelijoitaan valmistamaan suuret juhlat. Oli kuin kuollut poika olisi herännyt
henkiin.
Poika sai uudet vaatteet päälleen, kengät jalkaan. Hänen sormeensa pujotettiin sormus, ja juhlat alkoivat. Tämän sai aikaan isän rakkaus. Poika palasi
kotiin, isän syliin.
Tänäkin päivänä on nuoria ja vanhoja, jotka ovat lähteneet maailman teille. Kotona rakkaat äiti ja isä rukoilevat heidän puolestaan.
Tule sinäkin kotiin, taivaallisen Isän syli ottaa sinut vastaan. Hän pukee sinut juhlavaatteisiin, ja sinusta tulee uusi luomus Kristuksessa, taivaan kansalainen. Tule sellaisenaan kuin oletkaan, juuri sinua tänään kutsutaan.
Martta Korhonen
Australia
Toimituskunta
Heikki Ahonen, Erkki Hietanen, Kaija Turunen ja Jouko Laaksonen
Painopaikka
Botnia Print Oy, Lekatie 2, 67800 KOKKOLA, puh. 020 750 4700
3
Sinulle
RisKtiannsa
Sinulle
RisKtiannsa
Mummon ja vaarin rukousvastaukset
sisarukset kertovat uskoontulostaan
Anne Oksanen
Synnyin Kanadassa vuonna 1980 suomalaisten sukulaistemme keskellä.
Myös veljeni Tomi syntyi siellä, ja me muutimme Suomeen, kun olin kolme- tai neljävuotias.
Olen lapsesta asti kuullut Jeesuksesta, ehkä eniten isovanhemmiltani,
jotka olivat lähetyspioneerit Lea ja Tapani Kärnä. Lapsena olin koulukiusattu, ja vanhempani erosivat ollessani seitsemän- tai kahdeksanvuotias.
Muutimme äitini ja veljeni kanssa toiselle puolelle Raisiota, eikä ero tuntunut miltään. Olihan meillä kaksi kotia. Me kävimme isän luona joka toinen
viikonloppu, kunnes hän muutti Espooseen ja tapaamisemme harvenivat.
Isää tuli ikävä, koska hän oli lapsuusvuosina minulle tärkeä ihminen.
Uskonasiat unohtuivat moniksi vuosiksi. Mummon ja vaarin luona kyllä
kuultiin jännittävistä lähetysmatkoista, ja puolestamme rukoiltiin varmasti
paljon. Isä vei meitä sunnuntaisin kokouksiin Raisiossa asuessaan houkutellen meidät hampurilaisen avulla mukaansa helluntaiseurakuntaan. Siellä
oli mielestämme tylsää, koska piti istua hiljaa penkissä. Jeesus kyllä kiinnosti mutta sunnuntaikokoukset eivät. Tein päätöksen olla ajattelematta taivas- ja helvettiasioita ennen kuin olisin vanha mummo. Kuvittelin, että Jeesuksen todellisuuden voi kokea vasta taivaassa ja uskovaisuus maan päällä
on pitkästyttävää Sisu-karkkien syömistä ja virrenveisuuta. Miksi Jeesus ei
parantanut ihmisiä Suomessa? Miksi Raamatun ihmeet ja mummon lähetysmatkojen kertomukset eivät toimineet Suomessa?
Teini-iässä elämääni tulivat alkoholi, tupakka, poikaystävät, pienet myymälävarkaudet ja muu kapinallinen elämä. Muutuin kovikseksi, kun sain
ystävikseni luokan vahvimpia persoonia. Aloin valehdella äidilleni viikonloppumenoistani.
Taistelu sielusta
Kuulin Jeesuksesta myös teetuvissa ja kahvilassa, jossa julistettiin evankeliumia. Silloin nauratti, mutta tiesin, että joskus on tehtävä valinta Jeesuksen suhteen, valittava joko taivas tai helvetti. Pakenin kuitenkin syntielämään ja urheiluun.
Kesällä 1994, kun olin 14-vuotias, mummoni ilmoitti Tomin ja minut
Kangasniemelle leirille viikoksi. Innostuin lähtemään, koska siellä oli hyvännäköisiä poikia ohjaajina. Yhtäkkiä aloin raamattutunnilla piirtää ristin
kuvia leirivihkooni. Itsekin ihmettelin sitä. Kun laulettiin Nimeäsi Jeesus
ja muita lauluja, minulle tuli jotenkin lämmin olo. Tuntui kuin Jeesus olisi
ollut teltassa. Rukoilimme piirissä, ja Pyhän Hengen voimasta joku kaatui
nurmikolle. Ajattelin, että Jeesushan elää ja toimii! Alkoi itkettää, enkä ymmärtänyt, mitä minulle oli tapahtumassa.
Leirin viimeisenä iltana rukoiltiin leiriläisten puolesta. Pimeässä tuvassa
näkyi Jumalan kirkkaus kuin sumuna, ja ihmiset itkivät. Ajattelin, että olisi kauheata, jos minä tulisin nyt uskoon. Katselin seinille, mutta katseeni
osui Jeesus-julisteeseen. Käänsin katseeni ja näin tekstin: ”Minä Olen Tie,
Totuus ja Elämä”. Padot aukesivat, ja itkin hillittömästi. Ymmärsin, että
Jeesus oli tullut luokseni kertomaan, että hän on tie, totuus ja elämä.
En ajatellut helvettiä, mutta Jeesuksen läsnäolo sai minut katumaan syntejäni. Joku laski kätensä päälleni ja julisti syntini anteeksi. Olin tullut uskoon. Kuulin pikkuserkkuni puhuvan saksaa. Hän kertoi saaneensa Pyhän
Hengen kasteen ja kielilläpuhumisen lahjan.
Pyysin Jeesukselta itsellenikin samaa. Istuuduin pihalle ruohikkoon, ja
mieleeni alkoi tulla tavuja, jotka tulivat suustani ulos. Oli kevyt olo. Olin
sisältä puhdas ja elävä, uusi ihminen. Jeesus oli tullut minuun asumaan.
Matkalla leiriltä mökille tunnustin mummolle kaikki syntini, jopa Tomin
kiusaamisen, jota kaduin ja itkin. Mummo toisteli hallelujaa ja itki vieressäni. Mökillä järjestettiin saarikokous, jossa todistin muutamien pikkuserkkujeni kanssa siitä, mitä leirillä oli tapahtunut. En
kuitenkaan luopunut tupakasta enkä jumppaamisesta
maailmallisen musiikin tahdissa. Tulin siis tehneeksi
ensimmäiset kompromissit synnin kanssa vain muu-
4
Tomi Pönni
”Onko minun muututtava?”
tama päivä leirin jälkeen. Riesanani oli myös uusi poikaystävä, joka oli
löytynyt leiriltä. Tiesin, että se ei olisi oikein ja hän tulisi tässä vaiheessa
minun ja Jeesuksen väliin.
Kuoleman ja kadotuksen pelko
Raisiossa kerroin koulukavereilleni ja parhaalle ystävälleni uskoontulostani. Jotkut nauroivat, toiset menivät hiljaisiksi ja paras ystäväni tuli
uskoon, vaikkakin kävimme välillä ryyppäämässä ja tupakalla. Löysin
ei-uskovan poikaystävän ja pidin kiinni maailman musiikista. Omatuntoni kärsi. Seurakunnassakin oli maailmassa eläviä nuoria, joten petyin
itseeni, Jumalaan, läheisiini ja seurakuntaan. En kokenut Pyhän Hengen
ilmapiiriä niin kuin leirillä, ja tympäännyin uskonelämään.
Kävin kasteella toivoen, että se muuttaa tilanteeni. Mutta koska en
luopunut kaikesta synnistä, olin pian maailmassa takaisin. Sanoin Jeesukselle: ”En voi nyt seurata sinua, mutta pelasta minut ennen kuin kuolen!”
Koin, että Pyhä Henki oli surullinen ja jätti minut ”rauhaan”. Ensin
pelkäsin joutuvani helvettiin, mutta synti paadutti senkin pelon neljäksi
vuodeksi. Minulla ei ollut ikäisiäni uskovia ystäviä, jotka olisivat rukoilleet puolestani ja opettaneet vastustamaan sielunvihollista.
Lopulta syntielämä ei ollut hauskaa vaan pelottavaa. Opiskellessani
ammattikoulussa huumeet tulivat elämääni. Pelkäsin kuolemaa. Äitini
ja hänen uusi aviomiehensä rukoilivat puolestani, mutta sisimmässäni
oli henkivaltoja, koska luopiovuosinani olin mukana pimeyden asioissa.
Minulla ei ollut voimaa itse muuttaa elämääni. Olin kahleissa.
Jumala voi
Syksyllä 1999 olin viimeistä kertaa amfetamiinikoukussa. Rukoilin:
”Jeesus, vapauta minut näistä aineista keinolla millä hyvänsä!” Sain
ehkä elämäni pahimman paniikkikohtauksen. Tuli sydämen rytmihäiriöitä, unettomia öitä ja kauhua siitä, että joudun kadotukseen, jos kuolen.
Tunsin, että erkaannuin ruumiistani ja minua vietiin helvettiin. Huusin
Jumalalta armoa ja soitin tutuille uskoville, että he rukoilisivat puolestani.
Tämä oli elämäni kamalinta aikaa, mutta se vei minut todellisessa
kääntymyksessä takaisin Jeesuksen luo. Olin antanut tietoisesti viholliselle sijaa, ja siitä irti pääsemiseksi tarvittiin todellista hengellistä arvovaltaa ja rukoustaistelua.
Olin joulukuussa Nuoret Tulessa –kokouksissa, ja ystäväni uudestisyntyi siellä. Minä uudistuin, ja minusta ajettiin ulos pahat henget. Sain
opastusta uuteen elämääni Kristuksessa. Pyhä Henki alkoi toimia elämässäni, ja Raamattu tuli eläväksi. Halusin kertoa kaikille Jeesuksesta.
Asun nykyään mieheni Villen ja kolmen gerbiilin kanssa Turun lähellä. Sydämellämme on nuorten evankeliointi. Olemme käyneet yhdeksän
kertaa Israelissa ja haluaisimme julistaa evankeliumia myös siellä. Edelleen elämässäni on vaikeita ja kipeitä asioita, mutta Jumala voi auttaa
siinä, mikä ihmisille on mahdotonta.
Onneksi on Jumala, joka tekee ihmeitä, kun hän saa ohjata elämäämme. Kukaan ei ole Jeesukselle toivoton tapaus. Ei kannata luovuttaa,
vaikka inhimillisesti katsoen tilanne näyttäisi mahdottomalta.
Noin kuusi vuotta sitten aloin kokea sisäisessä maailmassani Jumalan kaipuuta ja pelkoa omasta tilastani. Olin huolissani siitä, minne joudun
kuoltuani.
Raamatun luku alkoi kiinnostaa pitkästä aikaa, koska tiesin, että totuus löytyy tuosta kirjasta. Olin onnekas, koska olin saanut kuulla Jumalan Sanaa
pienestä asti. Erityisesti vaarini Tapani Kärnä ja mummoni Lea Kärnä olivat vaikuttaneet minuun pienestä pitäen niin, etten epäillyt Jeesuksen olemassaoloa. Mummoni kertoi meille usein ennen nukkumaan menoa kesämökillä, miten Herra oli varjellut heitä lähetyskentillä Taiwanilla ja Japanissa
ja miten ihmisiä tuli uskoon.
Kuitenkin oma minä oli aina tärkein, ja halusin kulkea omia teitä jo hyvin varhaisessa vaiheessa elämääni. Kun sitten Jumala otti minut kiinni, luin
mielelläni Raamatusta kohtia, joissa puhuttiin armosta ja syntien anteeksisaamisesta Jeesuksen veren ja sovitustyön kautta. Ihmettelin, kuinka mahtava
onkin tuo totuus, jonka varassa meidän iankaikkinen lunastuksemme ja toivomme on.
On tehtävä parannus
Minun ongelmani ja kysymykseni olikin, voinko olla osallinen tuosta ihanasta armosta ilman, että minun pitäisi muuttua. Voisinko olla pelastettu ja elää
tietoisesti synnissä samaan aikaan?
Sain pian selvän vastauksen, kun avasin Raamattuni 1 Kor. 6:9–10 kohdalta: ”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä taivasten valtakuntaa? Älkää
eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei aviorikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.”
Tämä kohta erityisesti teki minulle selväksi, että minun on tehtävä parannus ja käännyttävä Jumalan puoleen. Ymmärsin, että minun on muututtava ja
annettava elämäni Jeesukselle, joka on kuollut ja ylösnoussut minunkin syntieni tähden. Ymmärsin, että Jumala on pyhä ja täydellinen ja vain Jeesuksessa voisin tulla osalliseksi tuosta lahjavanhurskaudesta. Minun oli luovutettava oma elämäni kokonaan hänelle, mikäli haluaisin pelastua. En voinut
palvella kahta herraa.
Noin puoli vuotta pähkäilin tämän Sanan kanssa, alamäki vain jatkui ja alkoholinkäyttöni lisääntyi tuona aikana. Ystäväni eivät huomanneet minussa
mitään outoa, mutta itse tunsin voimakasta Jumalan kutsua.
Kuulin äänen
Eräänä iltana olin yksin kotona ja koin, että joku pyhä ja pelottava tuli huoneeseeni. Kuulin selvästi äänen, joka lausui nimeni kahdesti. Ymmärsin, että
se oli Jeesuksen ääni. En uskaltanut kääntyä vuoteellani, koska koin itseni tuomituksi ja pelkäsin, että jos kääntyisin, näkisin jotakin.
Kohta kuulin sydämessäni Herran puhetta, että nyt oli aika lähteä häntä seuraamaan. Pyysin Herralta aikaa vielä yhden päivän, koska halusin kyllä
lähteä häntä seuraamaan mutta epäilin, pystynkö siihen.
Seuraavana päivänä menin uskovaisen siskoni luo. Polvistuimme ja rukoilimme syntejäni anteeksi, ja minä luovutin elämäni Jeesukselle. Seuraavana
päivänä sain kokea Pyhän Hengen voimaa, kun aamulla aikaisin soitin kaverille ja kerroin, että olen antanut elämäni Jeesukselle ja että baarireissut
ovat nyt ohi. Samalla aloin saada sanoja ylhäältä ja koin, kuinka pelastuksen riemu virtasi sanojeni kautta. Aloin julistaa evankeliumia ystävälleni.
Rauha Jumalan kanssa
Kaveri oli vähän hölmistynyt mutta soitti illalla uudestaan, ja taas koin riemua, kun kerroin, että olen uusi ihminen, koska Jeesus on pelastanut minut.
Kaveri tunsi minut mutta ei Jeesusta, koska hän epäili, että kuukauden kuluttua olen taas baarissa. Nyt, yli viiden vuoden jälkeen hän ei epäile enää
Jeesuksen olemassaoloa, vaikka ei olekaan vielä uskossa.
Jumala antaa jokaiselle, joka häneen uskoo, riittävästi voimaa parannuksen tekoon. Jälkeenpäin ihmettelin, miten sain synnistä voiton niin helposti.
Sain vastauksen, kun luin Joh. 1:12. Nyt haluan seurata Jeesusta ja todistaa hänestä, missä ikinä liikunkin. Hänessä on kaikki, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan. Vaikka elämässä on paljon vaikeuksia, iankaikkisuusasiat ovat kunnossa, ja on rauha Jumalan kanssa. Hän osoittaa aina minussa syntisyyttä ja vajavaisuutta, mutta entiseen elämään ei ole tarvinnut palata. Niin tehdessään hän kuitenkin ohjaa aina Jeesuksen ristin luo ja tekee eläväksi
hänen kuolemansa osallisuuden sekä johtaa elämään hänen täyteydestään.
Tomi Pönni
Anne Oksanen
5
Sinulle
RisKtiannsa
Sinulle
Jumala pysäytti koko elämämme
Elimme kunniallista ja hyvää elämää, mutta tärkein
puuttui, usko Jumalaan. Sitten elämäämme kohtasi tapahtuma, jota yksikään vanhempi ei toivoisi. Oma lapsi
sairastui vakavasti, ja todennäköisin seuraus oli kuolema.
Elimme normaalia perhe-elämää tehden elantomme eteen
pientä kauppaa, etupäässä autokauppaa.
Meillä oli toiminimikin vuosina 1990–
1992, Tilausvossikka,
jota minä ajoin. Työllistimme yhden henkilön. Yksi leipätyö oli
hevosten kasvatus ja
kilpailuttaminen.
Jumala oli puhunut
minulle jo aikaisem- Ternon Tilausvossikka.
min, mutta en jääräpäisenä ymmärtänyt Jumalan tarkoitusta hänen puhuessaan: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä.”
Jumala oli kutsunut minua, mutta en ollut välittänyt vastata hänen kutsuunsa. Helmikuussa vuonna 2006 rakas tyttäreni sairastui vakavaan syöpäsairauteen. Silloin pysähtyi
koko elämämme, jonka olimme vaimoni kanssa rakentaneet lapsiamme varten. Tuli pelko, ahdistus ja tuska. Vasta nyt ymmärsin huutaa: ”Jumala, auta minua, armahda
meitä! Älä ota lastani pois, ota minut!” (Ps. 50:15)
Mutta Jumalalla ei ole meille kenellekään vuoronumeroa. Emme voineet muuta kuin hyväksyä tyttäremme sairauden, ja siinä oli minunkin polvieni notkistuttava.
Tahdoin antaa elämäni Jumalalle, joten aloimme käydä
hengellisissä kokouksissa. Rukous ja Raamatun lukeminen
tulivat tärkeimmiksi asioiksi elämässämme, kasteen merkitys selvisi, oli aivan kuin Jumala olisi pitänyt meitä käsissään.
Solmimme avioliiton silloisen tyttöystäväni, nykyisen
vaimoni kanssa 31 vuoden seurustelun
jälkeen. Jumalan voiman avulla sain
voimaa lopettaa tupakoimisen.
Kiitos Jumalalle! Tahdon ylistää ja
kiittää häntä niistä alttiuden kengistä,
jotka hän on antanut. Saamme tänä päivänä palvella Jumalaa hänen tahtonsa
mukaisesti (Ps. 51:12-14).
Sain vuonna 2006 kehotuksen sanan todistaa tyttärelleni, että jokainen isä ja
äiti toivovat lapselleen parasta mahdollista, mutta taivasosuus on jokaisen valit- Ternon perhekuva.
tava itse. Viikko sen jälkeen
tyttäreni ilmoitti valinneensa taivasosuuden Jeesuksen kanssa. Mikä autuus
ja ilo meillä oli tuosta valinnasta! Tuo ilo vaihtui tyttärelläni Jeesuksen näkemiseen tammikuussa vuonna 2008.
Tätä kirjoittaessani on poikammekin uudistunut, kiitos Jumalalle!
Meitä siunaavat näyt, jotka tyttäremme näki sairauden loppuvaiheessa kultakaupungista kultakatuineen, sekä lupaus jälleennäkemisestä lapsemme kanssa. Jonakin päivänä käyskentelemme siellä kaikki Jeesuksen kanssa.
Kiitos Jumalalle, ettemme katkeroituneet tai poikenneet pois Jumalasta, sillä hän on
Sanassaan luvannut pitää huolta jokaisesta omastaan vaikeinakin aikoina.
Haluan kiittää nykyistä seurakuntaamme siitä, että meillä on hyvä, siunaava ja turvallinen kasvualusta, Jumalan seurakunta, jossa olemme kasvaneet ja jossa saamme toimia
Jumalan tahdon mukaan. Kun ensimmäisen kerran saavuimme seurakuntaan ja tartuimme oven ripaan, tuntui niin kuin meidät olisi vedetty sisäpuolelle. Kiitos Jumalalle, joka
osoitti meille seurakunnan!
”Ei onnea sen suurempaa kuin Jeesus omistaa” (Hengellinen laulukirja 626, vrt. Room.
13:11).
”Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä,
Jumala, hylkää.” (Ps. 51:19)
Terno Lundberg
”Elämästäsi ei tule tylsää!”
Kuka olet ja mistä?
Kalle Kupiainen,
ikää 25 vuotta, alun perin savolainen mutta parikymppisenä muuttanut ihmisten ilmoille.
Millainen oli elämäsi ennen uskoontuloa?
Varsin normaalia nuoren pojan ja miehen elämää, melko rauhallista ja siistiäkin päällisin
puolin, mutta käytännössä olin synnin orja. Erilaiset himot hallitsivat minua eikä toisin päin.
Miten kuulit uskonasioista?
6
Uskovainen äitini kertoi
minulle Jeesuksesta ol-
lessani lapsi. Lapsenusko kuitenkin kylmeni, ja
seuraavan kerran uskonasiat tulivat eteeni ollessani 21-vuotias.
Serkkuni oli tullut hiljattain uskoon, ja huomasin hänessä tapahtuneen muutoksen. Menin
vuonna 2010 syksyllä uteliaisuuttani hänen mukanaan hengellisiin tilaisuuksiin ja viettämään
aikaa uskovien kanssa.
Joitakin kuukausia myöhemmin aloin lukea
Raamattua itse. Motiivi tähän oli tosin sangen
kyseenalainen: virheiden ja epäkohtien löytäminen uskovaisten päihittämiseksi väittelyissä.
En vielä tuolloin tiennyt, että Jumalan Sana saa
aikaan uskoa (Room. 10:17).
Useiden kuukausien tarkempi tutkimus mainitsemieni virheiden ja epäkohtien löytämiseksi tuotti erilaisen lopputuloksen kuin olin odottanut: jouduin myöntämään itselleni Jumalan
Sanan olevan totta ja tiesin olevani synteineni
matkalla helvettiin.
Miten uskoontulosi lopulta tapahtui?
En enää saanut synnistä entisen kaltaista nautintoa, joten päätin rukoilla Jumalaa melko lapsellisella tavalla: pyysin häntä jotenkin ilmoittamaan, jos hän tahtoisi pelastaa minut juuri nyt.
Muuten olin ajatellut siirtäväni uskonratkaisua
eteenpäin, koska ajattelin elämän menevän pilalle sen myötä, ettei enää saisi tehdä mitään
mukavaa. En kehota muita leikkimään tällä tavalla, mutta Herra oli kohdallani armollinen.
Vain kaksi päivää tämän jälkeen eräs uskovainen kaverini pyysi minua ajelemaan moottoripyörillä. Pistäydyimme hänen ehdotuksestaan
samalla myös eräässä pienessä seurakunnassa,
jossa oli alkamassa kokous.
Tilaisuudessa kerrottiin Jeesuksesta ja hänen
sovitustyöstään – aihe oli minulle tuttu. Odotin
kokouksen päättyvän, jotta pääsisimme jatkamaan matkaa. Saarnamies lähti jo pois saarnapöntön takaa kohti penkkejä mutta kääntyikin
takaisin. Hän sanoi: ”Herra tahtoo sanoa sinulle,
joka olet viime päivinä miettinyt näitä asioita;
anna nyt elämäsi Jeesukselle. Herra lupaa, että
elämästäsi ei tule tylsää.”
Koin tuon viestin olleen tarkoitettu minulle.
Jatkoin laskelmointia vielä seuraavaan päivään,
jolloin muilta salaa kotonani antauduin Jumalalle. Rukoilin pelastusta (Room. 10:13) ja luovutin ikään kuin elämäni avaimet uudelle käyttäjälle, Jeesukselle.
Mitkä asiat muuttuivat sisäisesti? Entä ulkoisesti?
Uskonratkaisun jälkeen koin sisälläni rauhaa.
Muutkin huomasivat sen, vaikka en heti kertonutkaan heille uskoontulostani. Huomasin lisäk-
si, että minua ei olisi haitannut,
vaikka olisin jäänyt rekan alle ja kuollut,
koska Herra oli antanut sisimpääni varmuuden
pelastuksesta (1 Kor. 2:12).
Mentyäni seuraavan kerran vanhasta tottumuksesta tietokoneella pornosivustoille tuli
niin huono olo, etten ole sen koommin edes
halunnut mennä sinne. Samoin kävi monessa
muussakin asiassa. Ollessani uskoontulon jälkeen juhlissa, jotka olivat kaikkien maallisten
mittareiden mukaan erinomaiset, tuntui kuin
jokin olisi sanonut sisälläni: ”Miksi olet täällä?” (Jes. 30:21–22)
Näin Jumala antoi minulle voiman parannuksen tekoon (Joh. 1:12), joka on yksi keskeinen
asia uskoontulossa.
Mitä sinulle kuuluu nyt?
Sen voin sanoa, että ei ole tarvinnut katua ratkaisua ottaa Jeesus vastaan. Herra on tuonut
elämään lukemattomia hyviä asioita, kuten ih-
RisKtiannsa
misiä, joita en muuten olisi saanut oppia tuntemaan.
Mainittakoon myös, että elämä ei ole muuttunut tylsäksi, päinvastoin. Toki koettelemuksiakin on ollut, mutta uskon Herran vievän minut
perille – aina taivaaseen asti.
Mitä haluat sanoa lehden lukijalle?
Kannattaa tutkia Jumalan Sanaa etenkin, jos et
vielä ole uskossa. Uskoontulon jälkeisestä uudesta elämästä tahdon lisäksi sanoa, että kyse ei
ole niinkään siitä, mitä ei saa tehdä, vaan siitä,
ettei enää halua tehdä Jumalan tahdon vastaisia asioita. Hesekielin kirjan 36. luvun 27. jae
kuvaa mielestäni tätä osuvasti; uteliaat voivat
katsoa sen itse Raamatusta.
Haastattelu: Timo Lindroos
Masennuksesta ja toivottomuudesta
vapauteen
Antti Kortekangas
Haluan kertoa sinulle, miten Jeesus Kristus muutti elämäni kertaheitolla. Olen 35-vuotias turkulaismies. Nyt katselen elämää kokonaan uusilla silmälaseilla, sillä sain kohdata elävän Jeesuksen
syksyllä 2011.
Elämäni oli maallisesti ajatellen kunnossa parikymppiseksi asti, minulla
oli työtä, oli kiva tyttöystävä ja harrastelin kehonrakennustyyppistä harjoittelua kovalla innolla. Sisälläni oli kuitenkin tyhjyyttä, jota en oikein
käsittänyt. Lapsuudessani oli myös asioita, jotka ovat minuun vaikuttaneet
pysyvästi. Sisimpäni oli toivoton ja pelokas. Ajauduin kokeilemaan huumeita, sain niistä piristystä ja luulin löytäneeni itselleni sopivan jutun.
Pikkuhiljaa tulin vedetyksi maailmaan, jossa käytetään aineita ja rötöstellään. Koska tulin henkisesti riippuvaiseksi piristävistä huumeista kuten
amfetamiini ja ekstaasi, en pystynyt ponnistamaan ulos siitä maailmasta.
Aineiden käyttö lisääntyi, ja pitkäaikaisesta tyttöystävästä tuli ero.
Masennukseni ja itsetuhoisuuteni eivät olleet hyvä yhdistelmä lisättynä
päihderiippuvuuteen. Elämäni muodostui pahimmillaan maanpäälliseksi
helvetiksi, jossa piti vaan yrittää jotenkin selviytyä. Jouduin näkemään ja
kokemaan väkivaltaa, ja syyllistyin siihen itsekin ajoittain. Kävin useissa
ei-kristillisissä päihdekuntoutuksissa yrittäen löytää apua ongelmiini. En
kuitenkaan löytänyt niistä mitään pysyvää ja kestävää.
Iankaikkisuus sisällämme
Ajattelin, että Raamattu on niitä varten, jotka eivät kestä tätä todellisuutta ja haluavat paeta sitä. Koulussakin opetettiin, että kaikki on vain tyhjästä räjähtänyt olemaan ja että ihminen on muodostunut apinasta. Ilmeisesti
sisimmässämme kuitenkin on tietoisuus Jumalasta, ja tiukan paikan tullen
se tulee esiin. Raamattu sanoo: ”Iankaikkisuuden hän on laittanut meidän
sisimpäämme.” (Saarn. 3:11)
Uudestisyntymisen ihme
Tein uskonratkaisun tuona syksynä vankilalähetin opastuksella. Annoin
elämäni kokonaan Jeesuksen käsiin ja sain kokea, että syntitaakka lähti harteiltani. Oli valtavaa todeta, että tämä todella toimii. Kaikki palaset
alkoivat loksahdella paikoilleen. Olin saanut kokea uudestisyntymisen ihmeen. Sydämeeni tulvi yliluonnollista iloa, johon olin välillä pakahtua.
Sain ällistyksekseni tutustua Pyhään Henkeen, Jumalan kolmanteen persoonaan. Hän tuli sydämeeni sinetiksi lunastuksen päivää varten (Ef. 4:30)
ja teki vallankumouksen sisälläni. Kaikki arvoni ja asenteeni muuttuivat
täysin päinvastaisiksi. Valmista ei tietysti tullut heti, kasvamista ja paranemista saa paljon vielä tapahtua, mutta elämäni suunta muuttui. Aiemmin se
vietti alaspäin, nyt mennään täysillä kohti taivasta Jeesuksen kanssa, joka
on kantanut kaikkien meidän syntimme ristille. Jeesus ei jäänyt hautaan
vaan nousi kuolleista, jotta me eläisimme hänen kauttaan, myös sinä, rakas
lukija!
Putkassa makaillessani päätin kesäkuussa 2011 laittaa kädet ristiin ja sanoin: ”Jumala, auta minua, jos olet olemassa!” Elämäni oli tuolloin aivan solmussa. Ilokseni saan nyt kertoa, että tuo rukous kuultiin taivaassa,
koska olin nöyrä ja tosissani, kun huusin avukseni Herraa. Raamattukin
sanoo: ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” (Room.
10:13)
Masennus väistyi
Aloin tuona kesänä kokea Jumalan puhetta sydämelleni. Hänen äänensä
oli lempeä ja veti puoleensa. Tuli tarve puhdistua ja tehdä täyskäännös Olen nyt ollut lähes neljä vuotta raittiina, eikä ole
elämässäni. En ollut aikaisemmin edes uskonut Jumalan olemassaoloon. tehnyt mieli miettiä menneitä. Huumeiden himo hä-
7
Sinulle
Sinulle
RisKtiannsa
hön kertomaan nuorille Jeesuksesta, joka todella pystyy muuttamaan kaiken. Olen ollut myös työharjoittelussa Raision KAN-kodilla ja rukoilen,
että Jumala avaisi ovet kristilliseen päihdetyöhön.
visi kokonaan, kun Jeesus täytti sydämeni Hengellään. Hän poisti myös
Haluan sydämestäni kehottaa sinua ottamaan vastaan Jumalan valmistamasennuksen ja kaiken toivottomuuden. Hänen armonsa tuntuu kestävän man pelastustien, Jeesuksen, ja toivotan siunausta elämääsi!
ja vahvistuvan päivä päivältä, ja elämässäni on nyt seikkailun tuntua. Olen
saanut uskovia ystäviä ympärilleni ja päässyt mukaan evankeliumin työAntti Kortekangas
Hän pyysi minua illalla kokoukseen. Mies puhui muutakin, mutta
mieleeni jäi vain tuon miehen katse, lempeä ja isällinen. Tuntui kuin
hän olisi nähnyt lävitseni. Mietin,
olisiko oma isäni, jonka olin menettänyt kuusivuotiaana, katsonut
minuun samalla tavalla.
Sisäinen ääni puhui
Laivakokin turvasatama
Sirpa laivalla.
Sirpa Ålander
Jouduin lapsena kasvatiksi, kun
isäni kuoli ja äitini sairastui. Rippikoulu toi hengelliset asiat ensimmäisen kerran elämääni. Sen
jälkeen kannoin joka paikassa mukanani pientä Raamattua. Itkin astellessani kasvattikotiini pitkin tuttua, vaaran yli johtavaa polkua. En
itkenyt syntisyyttäni vaan sitä, että
Jumalan rakkaus oli selvästi läsnä.
Kohtasin Jumalan, vaikka en häntä
vielä tuntenutkaan.
Lähdin ammattikouluun opiskelemaan suurtalouskokiksi. Alussa
pärjäsin marjojen poimimisesta
saamillani tuloilla. Hengelliset asiat jäivät taka-alalle. Kesälomilla
työskentelin baarissa ja matkustajakodissa, myin makkaroita ja siivosin parakkeja.
Alkoholi vaikutti elämääni kuin
myrkky. Jouduin asuntolassa kuukaudeksi arestiinkin. Virallinen
huoltajani oli sosiaalitoimisto. Oma
äitini alkoi kuitenkin lähettää minulle rahaa. Olin hämmentynyt
siitä, että minut oli jätetty yksin, ja
aloin viettää lomiani tätini luona.
Merillä
Valmistuin suurtalouskokiksi ja
lähdin merille, koska halusin hankkia oman asunnon. Seilasin ympäri
maailmaa, ja laivojen ollessa satamissa katselin paikallisten asukkaiden elämää. Kävin joskus heidän
kotonaankin. Ihmiset olivat kiinnostuneita ”turisteista”.
Istuin Venezuelan
torin alkeel-
8
lisessa kahvilassa, jossa oli sementtilattia. Nurkassa oli tulisija ja
muutama kuhmuinen kattila. Vesi
heitettiin ulos seinässä olevasta luukusta. Lattialla loikki kaksi suurta
jänistä, mutta senaikaisen koulutuksen perusteella uskalsin syödä ja
juoda kahvia tällaisissa paikallisissa kuppiloissa.
Laivat kuljettivat paperia, lannoitteita, öljyä ym. Hurjin lasti, josta kuulin puhuttavan, oli kamelilasti, ja laivan keulassa oli lampaita!
Merimatkalla Sudanista SaudiArabiaan laivalta löytyi kaksi ”jänistä”. Kaksi salamatkustajaa oli
piiloutunut lastin sekaan. SaudiArabiassa he jäivät kiinni, ja heidät pidätettiin ja suljettiin yhteen
laivan hyteistä. Kaksi vartijaa oli
koko ajan vahtimassa heitä, kunnes heidät luovutettiin paikallisille
viranomaisille. Minun tehtävänäni
oli ruokkia heitä, ja sain heistä ylimääräistä palkkaa. Vastakirjaani jäi
merkintä: salamatkustajat ja vartijat.
Myrskyä ja tyyntä
Pohjoisilla merillä laiva joskus ryskyi ja rytisi. Kaikki keinui. Soppaa
piti keittää kolmessa kattilassa, jotka olivat rautaisten kaiteiden sisällä, etteivät olisi lentäneet lattialle.
Yöllä oli vaikeaa nukkua. Asetin
patjan lattialle ja käärin tyynyt rullaksi, mutta pystyin nukkumaan
vain kolme tuntia yössä.
Huonosti nukutun yön jälkeen
lähdin keittämään aamukahvia ja
laitoin sen isoon pyttyyn, josta väki
sai ottaa sitä. Odotin, että laiva olisi sopivassa asennossa, jotta saisin
otettua tavaroita jääkaapista. Yritin
olla nopea. Aukaisin haan, jolla jääkaappi oli suljettuna ja avasin kaapin oven. Yhtäkkiä laiva keikahtikin samalle puolelle uudestaan ja
teräksiset hyllyt purkkeineen ja
ruokatavaroineen tippuivat kolisten lattialle. Viemäristä tulviva vesi
loiski iloisesti seinästä seinään. Väsyneenä korjailin sotkua maailman
keinuessa ja haaveilin: ”Ollapa nyt
Suomessa kesäisellä torilla syömässä mansikoita!”
Etelässä oli tyynempää. Olin
utelias ja seikkailunhaluinen. Välillä istuin yksin keskellä yötä jonkin Amerikan kaupungin mustien
kaupunginosassa. Palatessani laivaan käytin tietenkin taksia, eikä
koskaan tapahtunut mitään pahaa.
Varmaan enkeli vartioi minua.
Edes puolivillit, vapaat koirat eivät
purreet, vaikka niitäkin oli välillä
lauma ympärilläni niin, että joskus
joku ohikulkija tuli avuksi.
Chilessä oli 1970-luvulla levotonta. Jotkut pelkäsivät, ja elettiin
vaikeita aikoja. Kerran olin keittänyt sianlihaa. Kuorin siitä nahkan
pois ja heitin sen ahterin täkille eli
laivan peräosaan. Pian oli viisi tai
kuusi miestä läskin kimpussa. Esimieheni sanoi: ”Vie niille nyt edes
suolaa!” Minua vähän hävetti, kun
kävin viemässä suolan. Toisilla oli
niin huonot olot, että he söivät läskiset nahatkin likaisen pahvin päältä. Me sen sijaan saimme elää yltäkylläisyydessä.
Sisäinen tyhjyys
Olin päässyt tavoitteeseeni ja saanut
ostettua oman asunnon. Kiintopiste, oma koti, ei kuitenkaan kyennyt
poistamaan sitä tyhjyyden tunnetta,
jota tunsin sisimmässäni. Oma koti
ei tuonutkaan onnea. Syvimmältäni kaipasin elämääni kotoisuutta ja
turvallisuutta. Jumala alkoi kutsua
minua uudestaan toden teolla.
Ystäväpiiriini kuului myös Elena. Hän oli iloinen, punatukkainen
ja rempseä. Olimme tutustuneet
kokkikoulussa. Yhdessä olimme
käyneet juhlimassa ja vietimme iltaa Elenan kauniissa kodissa. Elenan sisko oli tullut uskoon. Hän
lauloi hengellisiä lauluja säestäen
niitä itse kitarallaan. Ensimmäisen
kerran nyt kohtasin uudestisyntyneen ihmisen, joka todisti uskostaan. Lapissa olin kyllä nähnyt lestadiolaisia, mutta tässä oli jotakin
todellista, elävää ja tuoretta. Tämän
tytön elämässä oli todella tapahtunut muutos. Uskonasiat alkoivat
kiinnostaa minua.
Työväentalolla oli juhlatilaisuus.
Odottelin sen alkamista baarissa.
Musiikki soi, ja väki alkoi olla juhlatunnelmissa. Baariin astui keskiikäinen mies, joka jakoi Pelastusarmeijan lehtiä ja todisti Jeesuksesta.
Nuoriso huvitteli hänen kustannuksellaan. He pilailivat ja heittelivät
serpentiinejä hänen päälleen. Kiinnitin huomiotani miehen käyttäytymiseen: tämä ei hermostunut vaan
jatkoi todisteluaan baarin kassalle.
Mies huomasi minut istumassa limsani kanssa ja tuli istumaan pöytääni.
Istuin usein iltaa erään matruusin
kanssa ja keskustelin hengellisistä asioista. Alkoholia otettiin aina
vähän, se oli luonnollinen osa elämää. Näinä aikoina eräs Raamatun
kohta alkoi elää mielessäni: ”Jokainen, joka tulee minun tyköni ja
kuulee minun sanani ja tekee niiden
mukaan, minä osoitan teille, kenen
kaltainen hän on. Hän on miehen
kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle: kun sitten tulva
tuli, syöksähti virta sitä huonetta
vastaan, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli hyvästi rakennettu.”
(Luuk. 6:47–49)
Tulin siihen johtopäätökseen,
että olin rakentanut elämäni väärälle perustukselle, maallisiin arvoihin, rahaan ja menestymiseen.
Yhtäkkiä koko elämääni hallitseva
turhuus alkoi kyllästyttää. Kaikki
kadotti merkityksensä. Oma asunto ei tuonut onnea ja tyydytystä, ja
aloin kaivata parempaa, jotakin todellista ja kestävää.
Kuitenkin pelkäsin, että elämäni menee pilalle, jos tulen uskoon.
Kyselin, olisiko parempi siirtää uskoontuloa siihen asti, kunnes olen
maksanut asuntovelkani. Sisimmässäni kuului kuitenkin ääni, joka
varoitti, että en ehkä saa sitten enää
tilaisuutta. En uskaltanut riskeerata
vaan tahdoin kääntyä Jumalan puoleen.
Samoilin vapaa-aikanani pitkin
Chilen rantoja ja katselin, miten
mahtavat aallot löivät rantakiviin.
Lumoavaa. Katselin laivan kaiteeseen nojaten huikaisevan kaunista
merta ja rannikkoa ja ajattelin, että
tämä kaikki oli Jumalan kätten tekoa.
Laivan pienestä kirjastosta valitsin luettavakseni hengellisiä kirjoja
ja istuin messiin kahville. Konemestari ihmetteli: ”Miten sinä luet
tuollaisia kirjoja, eihän niissä ole
edes kuvia?” Myöhemmin hän varoitti, miten voi käydä, jos lukee
sellaisia kirjoja. Olin lukemassa
kirjaa ”Jumalan hullu”. Se kertoi
lähetyssaarnaajasta, joka rukoili
rahaa tiettyihin kohteisiin. Hän saikin rahaa rukousvastauksena. Aloin
kiinnostua uskonasioista yhä enem-
RisKtiannsa
män.
Kaksi eksynyttä lammasta
Keittiön työntekijöillä oli keskipäivän aikaan päivävapaa. Tavallisimmin otin silloin torkut. Siitä tuli
tapa, josta en koskaan päässyt irti.
Nyt kuitenkin yksi asia piti minua
valveilla. Istuin punkkani reunalla
ja mietin uskonasioita. Kun istuuduin messin pöydän ääreen, edessäni oli moneen kertaan luettu aikakauslehti. Käänsin hajamielisesti
sen ensimmäisen lehden. Siinä luki
kissan kokoisin kirjaimin: ”EN VOI
PALVELLA KAHTA HERRAA”.
Kysymyksessä oli Eija Merilän
haastattelu. Hän oli tullut uskoon
ja oli tullut siihen tulokseen, ettei maallisten laulujen esittäminen
enää kuulunut hänelle. Olin lukenut
lehden monta kertaa, mutta en ollut
koskaan aikaisemmin huomannut
tätä uutista, vaikka haastattelu oli
heti ensimmäisellä aukeamalla.
Olemuksessani vuorottelivat kylmät ja kuumat aallot. Puhuiko Jumala minulle? Ajatuksiini iskostuivat sanat: ”Ei kukaan voi palvella
kahta herraa, sillä hän on joko tätä
vihaava ja toista halveksiva. Ette
voi palvella Jumalaa ja mammonaa!” (Matt. 6:24)
Tein päätöksen ja vein ”vastakirjan sisään”. Se tarkoittaa, että
sanoin itseni irti ja päätin palata
Suomeen. Esimieheni yritti puhua
minulle järkeä: ”Yhtiö ei pidä siitä,
että olet jo nyt menossa Suomeen.
Mene myöhemmin! Menisit johonkin ravintolaan töihin. Harmittaa,
kun elämäsi menee pilalle.” Mikään ei kuitenkaan muuttanut mieltäni. Suomeen lähtijöitä oli useita,
ja seuraava satama oli Santos, mutta yhtiöstä tuli ilmoitus: ”Pääsette
lähtemään Suomeen Buenos Airesista.”
Vietin vilkasta elämää Santoksessa. Omaa voimaa parannukseen
ei ollut. Ravintolassa keskustelin
toisen laivan kapteenin kanssa Jumalasta. Siinä istui kaksi syntistä,
eksynyttä, kaipaavaa lammasta,
ja minä mietin, kuinka moni muu
mahtaa ikävöidä parempaa elämää,
joka on löydettävissä vain Jeesuksessa.
”Minä haluan olla uskovainen!”
Santos meni ohi iloineen. Toisesta
suomalaisesta laivasta oli satamassa tullut uutta kirjallisuutta laivaan.
Käsiini osui ”Vartijan huuto”. Se
koostui kymmenestä Billy Grahamin saarnasta vuodelta 1969.
Luin koko kirjan, ja koin olevani
syntinen, mutta se ei ollut hallitsevin tunne. Koin Jumalan suuren
rakkauden, vaikka en ollut vielä
päässyt hänen yhteyteensä. Jumala
oli lähellä.
Eräänä iltana loikoilin punkassani. Yhtäkkiä ikään kuin rautainen
koura puristi rinnastani, ja Jumala
alkoi puhua minulle. Näin ihmisjoukon, joka virtanaan kulki kohti
iankaikkista tuhoa. Näin, miten he
tuhoutuivat myös ajallisessa elämässään. Ajauduin tuon joukon
mukana kohti kuilua. Jumala puhui
käyttäen Billy Grahamin saarnoja:
”Te tulette tuntemaan totuuden, ja
totuus on tekevä teidät vapaiksi.”
(Joh. 8:32) Olin ikään kuin sähkövoiman alla noin kolme vuorokautta. Eräänä aamuna en päässyt liikkeelle. Vatsassa oli kovat krampit.
En ollut syönyt mitään kolmeen
päivään.
Olin aina ollut päättämätön ihminen. Suuretkin asiat elämässäni
tein ikään kuin sattumalta. Nytkin
vain olin. Jumala sanoi minulle:
”Lakkaa pakenemasta todellisuutta
ja etsi totuutta!” Minulta vaadittiin
vastaus, ja minä lupasin. Yliluonnollinen Jumalan vaikutus loppui
siihen. Mietin, miten selittäisin
asian laivassa. Kun kerroin asiasta,
harvat pilkkasivat. Jotkut olivat
varovaisen säikähtäneitä. Esimies
kertoi jälkeenpäin pelänneensä
puolestani.
Huikaisevan kirkkaana aamuna muistin, että olin luvannut etsiä
totuutta. Olin päivän poissa töistä,
mitä ei ollut tapahtunut koskaan
aiemmin. Esimies huolestui ja toi
minulle kahvia. Hän jäi juttelemaan, ja ensimmäisen kerran sanoin tarkoittaen täyttä totta: ”Minä
haluan olla uskovainen!” Hän vastasi: ”Sinä et ole ensimmäinen etkä
viimeinen, joka on saanut herätyksen.” Sitten hän poistui hytistä.
(Room. 10:9, 10) Olin vähän aikaisemmin sanonut haluavani olla
uskovainen. Kokemukseni oli siis
raamatullinen!
Valtava ilo täytti sydämeni. Riippuvuuteni alkoholiin oli poissa.
Minulle oli ikään kuin annettu uudet aivot. Pääsin alemmuudentunteestani ja sen johdosta vapauduin
ihmissuhteissani. Pystyin nyt kommunikoimaan vapaasti, ilman alkoholia. Koin suorastaan hurmaannuttavaa iloa.
Sain uusia ystäviä liityttyäni Turun Helluntaiseurakuntaan. Toimin
siellä emäntänä seurakunnassa toisten ohella. Suurilla leireillä, kuten
kesä- ja talvileireillä, raamattuleireillä ja muissa vastaavissa tapahtumissa, olin pääemäntänä. Välillä
oli aikoja, jolloin olisin halunnut
lopettaa työt seurakunnassa kokonaan, mutta Jumala puhui minulle
sanoen, että minulla pitää olla alttiuden kengät jalassa! Siunatuinta
on pyrkiä tekemään, mitä Herra
pyytää.
Jonkin ajan kuluttua sain vakituisen paikan pienestä sisävesilaivasta. Siinä minulla oli työtä vuorossa:
Viikko töitä ja viikko vapaata. Jumala johti niin, että sain pitää omistusasuntoni. Työviikollanikin pääsin seurakunnan kokouksiin. Maksoin ensin asuntovelan, ja jäin vasta
sitten maihin. Jumala on viisaampi
kuin ihminen. Hän tietää meidän
elämäämme aina parhaimman tien.
On hyvä palvella Herraa ja kulkea
hänen johdatuksessaan.
Sirpa Ålander
Uudestisyntymisen ihme
Oli outo tunne. Edessä ei ollut mitään. Takanakaan ei ollut mitään.
Sama, jos kuolisin tähän. Nousin
istumaan punkkani reunalle ja koin
uudestisyntymisen ihmeen. Minulle annettiin sana: ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi,
ja uskot sydämessäsi, että Jumala
on hänet kuolleista herättänyt, niin
sinä pelastut; sillä sydämen uskolla
tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. ”
Sirpa ja iso kala.
9
Sinulle
Sinulle
Jumalan armoa
ei oteta niinkuin hantuukia naulasta
Olin potilaana suuressa sairaalassa, kun eräs kanssavaeltaja oli saapumassa määränsä päähän.
Hän oli suuren maalaistalon emäntä, jonka kotiin mieheni oli muutama kuukausi aikaisemmin käynyt kysymässä hengellistä kokousta. Mutta emäntä
ei syystä tai toisesta ollut asiasta kiinnostunut.
Nyt oli elämän kangas jo melkein kudottu loppuun, tutkaimen loimet pian katkaistaisiin. Siinä hän viereisessä huoneessa huusi suuressa sielun hädässä: ”Menen helvettiin, minä menen helvettiin. Olen leikkinyt Jumalan armon kanssa enkä ole totta tehnyt. Jumalan Henki on puhutellut minua, mutta
en ole ottanut sitä todesta enkä tehnyt parannusta synneistäni.”
Yötä päivää kuului sama valitus, ja välillä kuului: ”Auttakaa minut autuuteen!”
Velka on maksettu
Elämäsi valinta
Mitä meillä on elämässä, jos meillä ei ole Jeesusta Kristusta? On vain pimeyttä pimeyden
päälle. Kuljemme silloin kohti lopullista kuolemaa.
Onko kuolema lopullinen, vai onko elämää sen
jälkeenkin? Jeesus puhui kahdesta tiestä, joista
jommankumman ihminen valitsee elämänsä aikana. Hän puhui kahdesta portista. Ihminen joutuu valitsemaan, kummasta hän kulkee sisälle.
”Menkää sisään ahtaasta portista, sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja
monet menevät siitä portista sisään. Miten ahdas
onkaan se portti ja kapea tie, joka vie elämään,
ja harvat löytävät sen!” (Matt. 7:13–14 Raamattu
Kansalle –käännös)
Rohkaisin itseni ja menin tätä ystävää katsomaan. Luin hänelle Jumalan Sanasta, miten Jeesus kuoli Golgatalla ja miten hän maksoi meidän, myös hänen, syntivelkansa. Synnit oli siis kaikki anteeksi annettu ja sovitettu, niin ettei tarvinnut muuta kuin ottaa vastaan Jeesus ja anteeksiantamus.
Luin hänelle monia Raamatun kohtia ja yritin rukoilla. Mutta tuntui kuin pimeä seinä olisi ollut vastassa. Ja vaikka kuinka yritin puhua, niin sama
tulos. Pelosta sairaat silmät tuijottivat minua, ja käytiin hirvittävää kamppailua kuoleman kanssa. Kuinka karmiva näky se oli myös omaisille, jotka
istuivat äidin kuolinvuoteen vieressä.
Se on mieletön
Missä vietät iäisyytesi?
Valitse Jeesus!
Kuoleman jälkeen avautuu todellinen ja
lopullinen elämä. Elämä ei päätykään kuolemaan, vaan sen jälkeen alkaa todellinen
elämä, joka ei pääty koskaan.
Elämämme täällä on vain valmistautumista lopulliseen elämään, jota vietämme
joko Jeesuksen luona Jumalan taivaassa tai
kadotuksessa sielujemme vihollisen, saatanan kanssa. Missä sinä vietät iäisyyden,
ajan, joka ei lopu koskaan?
Se aika tulee eteemme nopeassa tahdissa, että joudumme jättämään tämän maallisen vaelluksemme ja siirtymään ajan rajan
tuolle puolelle. Minne sinä menet ja minne
minä menen kuoleman jälkeen?
Valmistelut tehdään nyt ja tässä, ei huomenna. Tänään on pelastuksen päivä, ja Jumala tarjoaa meille armoaan Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa,
pelastukseksi kadotuksesta. Hän avaa meille ahtaan portin käydä sisälle kapealle tielle, joka vie
elämään.
Portti on ahdas ja tie kapea siksi, että me emme
voisi viedä mukanamme entisen elämämme rippeitä. Ne jätetään ahtaan portin ulkopuolelle.
Tahdothan sinäkin käydä portista sisään tielle,
joka vie elämään, vaikka portti on ahdas. Jeesus
on ovi pelastukseen tänään. Valitse Jeesus!
Toimintakeskuksessa on tiivis ohjelma erilaisia raamattukursseja ja tapahtumia. Suurjuhlat juhannuksena ja syksyllä, pääsiäis- ja joulutapahtumat, hiihto- ja kesäleirejä, perhejuhlia ja paljon muuta. Tarkempaa tietoa löydät kotisivuiltamme www. helluntaikansa.fi tai Ristin Kansa -lehdestä.
Ristin Kansa -lehti
Muistuvat mieleeni virren sanat: ”Se on mieletön, ken tuhlaapi ajan ja taivaan, ja kuin järjetön vain syöksyypi helvetin vaivaan.
Miks synneissäsi sä elät niin suruttomasti? Miks Jeesuksesi sä unhotat loppuhun asti? Sä viivytkö vaan ja välttelet nuhdetta Herran, vaikk kutsumustaan nyt kuulisit viimeisen kerran?
Siis hylkää jo ties, et leikiten taivasta voita, ja uus ota ies, ettei sulle tuomio koita. Käy nousemahan, jos kuinkakin kurja sä oisit. Luo Armahtajan
nyt vielä sä kääntyä voisit.
Ah Herrani mun, et armoas, vaivojas säästä, siis ostamas sun sä perkeleen pauloista päästä. Sun laupeutes sä kirkasta piinasi tähden ja autuutehen
mua auta, kun pois täältä lähden.”
Tutustu aitoon hengelliseen kuukausijulkaisuun. 12 numeroa vuodessa vahvaa
hengellistä sanomaa. Kestotilaus 45 € / vuosi. Lahjatilauksista sekä eläkkeellä olevien saarnaajien ja evankelistojen tilauksista myönnetään 5 €:n alennus. Tilaushinta
Eurooppaan on 50 € ja muihin maihin 60 € / vuosi. Kätevimmin teet tilauksen sähköpostilla osoitteella ristin.kansa@helluntaikansa.fi, nettisivujen kautta osoitteessa
www.helluntaikansa.fi tai puhelimella numerosta 045 233 3939 toimistoaikana klo
9-13. Lehti sisältää rakentavia ja mielenkiintoisia Jumalan Sanaan perustuvia kirjoituksia, tietoa Helluntaikansan juhlista ja tapahtumista sekä Mertiörannan toimintakeskuksen toiminnasta.
Anna-Liisa Kuivalainen
RATKAISUNI
Jos olet antanut elämäsi Jeesukselle tai haluat sen tehdä, voit
lähettää tämän kortin täytettynä siinä olevaan osoitteeseen.
Olen tullut vakuuttuneeksi, että olen syntinen ja haluan antaa elämäni Jeesukselle. Pyydän, että puolestani rukoillaan ja että minuun otetaan yhteyttä paikallisesta seurakunnasta.
liimaa
postimerkki
tähän
Nimi:________________________________________________
Lähiosoite: ___________________________________________
Postinumero: ________________________
Postitoimipaikka: _____________________
Puhelinnumero: ______________________
10
Marina Tolvanen
Iisalmi
Vihuntie 21, 38800 JÄMIJÄRVI,
puh. 045 233 3939 toimisto@helluntaikansa.fi
Mihin olet matkalla?
Kuulin, kuinka äiti vannotti lapsiaan: ”Älkää jättäkö parannuksen tekoa liian myöhään, älkää tehkö niin kuin minä olen tehnyt. Olen hyljännyt Jumalan
kutsun, ja nyt ei minua kutsuta enää. Minulle on käynyt kuin Eesaulle, olen myynyt taivasosuuteni yhdestä hernekeitosta.” Niin hän siirtyi iäisyyteen
hirvittävä huuto huulillaan.
Muistin sängyssä maatessani erään saarnamiehen lausumat sanat hirvittävän tosiksi: ”Jumalan armoa ei oteta niin kuin hantuukia naulasta.”
Pitkän aikaa kaikuivat nämä tuskanhuudot korvissani, ja ymmärsin, että minun tulee varoittaa ihmisiä. Haluaisin äänenikin muuttaa ja kysyä sinulta,
lukijani, mihin olet matkalla. Oletko koskaan syventynyt ajattelemaan, mikä on sinun määränpääsi, kun muutat täältä ajasta iäisyyteen? Jumala kutsuu
Raamatun mukaan jokaista ihmistä kaksi tai kolme kertaa. ”Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne.” (Hebr. 3:15)
RisKtiannsa
Mertiörannan
toimintakeskus
Vihuntie 21
38800 JÄMIJÄRVI
Sinulle
Kädessäsi olevaa Sinulle-lehteä voit tilata jakaaksesi sitä ystävillesi tai asuinalueellesi. Seurakunnat voivat tilata lehteä edullisesti massajakeluihin tai jaettavaksi evankelioimistilaisuuksissa.
Hinta on 40 senttiä / kpl
plus postituskulut. Tilaukset toimistoon, Helluntaikansa ry, Vihuntie
21, 38800 JÄMIJÄRVI.
puh. (toimistoaika klo
9-13) 045 233 3939 tai
sähköpostilla toimisto@
helluntaikansa.fi
11
Sinulle
Ristin
Kansa
Heikki Ahonen
Uudestisyntyminen
Olen tavannut paljon ihmisiä, joilla on halu päästä kerran taivaaseen.
Monet ovat kyselleet, mitä ehtoja
tai pääsyvaatimuksia taivaaseen
pääsemisessä on. Näitä asioita
pohti myös aikanaan Nikodeemus,
kirjanoppinut. Hän oli perehtynyt
juutalaisuuteen ja erityisesti Mooseksen lakiin. Korkean uskonnon
edustajana hän tuli yöllä Jeesuksen
luo kysymyksineen. Jeesus alkoi
opettaa Nikodeemukselle uskon
elämän ensi askeleita: ”Totisesti,
totisesti minä sanon sinulle: joka
ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi
nähdä Jumalan valtakuntaa.”
Jeesuksen mukaan uudestisyntyminen on edellytys taivaaseen
pääsemiselle. Tätä ei Nikodeemus,
lainopettaja, käsittänyt vaan kysyi:
”Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä
äitinsä kohtuun ja syntyä?”
Jeesuksen opetus Nikodeemukselle oli yksinkertaista ja tehokasta:
”Niin kuin Mooses ylensi käärmeen
erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika
ylennettämän, että jokaisella, joka
häneen uskoo, olisi iankaikkinen
elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään,
joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan
hänellä olisi iankaikkinen elämä.”
Näissä sanoissa on uudestisyntyminen pähkinänkuoressa. Usko
Jeesukseen, joka on ristin puulla
kuollut jokaisen ihmisen edestä,
synnyttää uuden, hengellisen elämän ihmisessä. Näin tehden Filipin
vanginvartija koki uudestisyntymisen. Vanginvartija oli kovassa
synninhädässä ja kysyi Paavalilta
ja Siilaalta: ”Herrat, mitä minun
pitää tekemän, että minä pelastuisin?” He vastasivat: ”Usko Herraan
Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin
myös sinun perhekuntasi.”
Paavali jatkaa samaa teemaa
Roomalaiskirjeessä: ”Sillä jos sinä
tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt,
Ensiaskeleet uskon tiellä
niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun
tunnustuksella pelastutaan.”
Näin yksinkertainen on uudestisyntyminen eli uskoontulo, jota
myös pelastukseksi kutsutaan. Jumala tekee Jeesukseen uskovassa ihmisessä ihmeen. Hän antaa
kaikki hänen syntinsä anteeksi, ja
Jeesuksen veri puhdistaa uskovan
sisimmän kaikesta liasta ja saastasta. Näin ihmisestä tulee taivaskelpoinen. Ryöväri ristillä ymmärsi,
että Jeesus voi pelastaa hänet, ja sai
kuulla Jeesukselta sanat: ”Totisesti
minä sanon sinulle: tänä päivänä
pitää sinun oleman minun kanssani
paratiisissa.”
Raamatullinen kaste
Mitä kaste ei ole? Pietarin mukaan
se ei ole lihan saastan poistamista
vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta. Toiseksi kaste ei ole
edellytys taivaaseen pääsemiselle,
koska ryöväri pääsi taivaaseen kastamattomana. Kaste ei myöskään
kykene uudestisynnyttämään ihmistä.
Miksi sitten kastetaan? Kaste kuuluu olennaisena osana Jeesuksen antamaan lähetyskäskyyn:
”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Kaste on siis
Jumalan tahdon täyttämistä ja julkista tunnustautumista Jeesuksen
seuraajaksi.
Kasteen sisällöstä kerrotaan paljon Uudessa testamentissa. Paavali
kirjoittaa roomalaisille, että kaste
on kuolemaa Kristuksen kanssa ja
samalla vanhan ihmisen hauta. Se
on myös uudenlaista elämää Jeesuksessa. Korinttolaisia Paavali
muistuttaa, että kaste on erottava
raja uskovan ja maailman välillä.
Edelleen hän toteaa galatalaisille,
että Kristukseen kastetut ovat Kristuksen päälleen pukeneet. Pietarin
mukaan kaste on hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta. Kaste on
myös portti seurakunnan jäsenyyteen ja ehtoollispöytään.
Jeesus halusi mennä kasteelle
Johanneksen estelyistä huolimatta.
Jeesus sanoi Johannekselle: ”Salli
nyt; sillä näin meidän sopii täyttää
kaikki vanhurskaus.” Silloin hän
salli sen hänelle. Näin Jeesus esimerkillään osoitti, kuinka hänen
seuraajiensa tuli toimia suhteessaan kasteeseen. Kreikankielinen
kastetta merkitsevä sana baptidzoo
tarkoittaa upottamista, veden alle
painamista. Kaste suoritetaan siten,
että kastaja ja kastettava astuvat
veteen ja kastettava painetaan kokonaan veden alle. Tämä toimenpide tehdään Isän ja Pojan ja Pyhän
Hengen nimeen.
Joskus kysytään, voidaanko ihminen kastaa uudelleen, jos hänet
on esimerkiksi lapsena kastettu.
Vastaus on: Kyllä voidaan. Paavali
kastoi Efesossa uudelleen noin kaksitoista henkilöä, vaikka he olivat
jo uskoontulonsa jälkeen käyneet
Johanneksen kasteella. Joskus vedotaan Paavalin sanoihin, jotka hän
kirjoittaa efesolaisille: ”Yksi Herra,
yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala
ja kaikkien Isä.” Paavali tarkoittaa laatua, ei määrää. On vain yksi
Herra, jolla on taivasten valtakunnan avaimet ja jolla on valtaa antaa
syntejä anteeksi, Jeesus Kristus.
On vain yksi autuuttava usko, usko
Jeesukseen syntien anteeksiantajana. On vain yksi laadultaan oikea
kaste, uskovien kaste, joka suoritetaan asianomaisen henkilön uskoontulon jälkeen.
Kaste Pyhässä Hengessä
Jeesus lupasi Pyhän Hengen kasteen opetuslapsilleen: ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa
Isältä sen lupauksen täyttymistä,
jonka te olette minulta kuulleet.
Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta
teidät kastetaan Pyhällä Hengellä,
ei kauan näitten päivien jälkeen.”
Apostolien tekojen toinen luku
kuvaa kauniilla tavalla, kuinka opetuslapset kastettiin Pyhällä Hengellä. Tuulispää täytti huoneen, jossa
he istuivat. Näkyi tulisia kieliä, jotka asettuivat itse kunkin rukoilijan
päälle, ja he kaikki tulivat Pyhällä
Hengellä täytetyiksi. He puhuvat
muilla kielillä, joita he eivät olleet
opiskelleet, vaan Pyhä Henki antoi
heille kyvyn puhua Jumalan suurista teoista heille vierailla kielillä.
Tätä tapahtumaa oli tullut todistamaan henkilöitä monista eri maista. He kuulivat, kuinka opetuslapset
puhuivat kaikkien heidän omalla
kielellään, ja he ihmettelivät.
Silloin Pietari nousi puhumaan ja
julisti ylösnoussutta Jeesusta kehot-
taen ihmisiä tekemään parannuksen
ja kastattamaan itsensä Jeesuksen
Kristuksen nimeen. Pietari jatkoi
saarnaansa ja sanoi: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen
Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te
saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä
teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka
kaukana ovat, ketkä ikinä Herra,
meidän Jumalamme, kutsuu.”
Lupaus Pyhästä Hengestä kuuluu
kaikkien aikojen kristityille. Jokaisella Jeesukseen uskovalla on mahdollisuus täyttyä Pyhällä Hengellä.
Tämä täyteys on nimenomaan lahja. Se ei ole pyhyyden tai hurskauden mitta. Tätä Pyhän Hengen lahjaa anotaan Jumalalta rukouksissa.
Lahjan antaja päättää, milloin hän
antaa lahjan itse kullekin.
Odottava ja avoin mieli lahjan vastaanottamiseen ovat olleet
avainasioita Pyhällä Hengellä täytyttäessä. Jeesukseen uskovalla on
oikeus saada Pyhä Henki kielillä
puhuen samoin kuin opetuslapset
saivat muinoin. Siihen seikkaan
Pietari vetosi, kun hän oli puhumassa sadanpäämies Korneliuksen
kodissa ja käski kastaa pakanuudesta kääntyneet ihmiset vedessä.
”Sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa.
Silloin Pietari vastasi: ’Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?’”
Pyhän Hengen lahjan voi saada
uskoontulokokemuksen yhteydessä
tai sen jälkeen. Joku voi saada sen
kastehetkellä tai sen jälkeen. Tästä ovat esimerkkeinä Kornelius ja
hänen perhekuntansa, jotka saivat
Pyhän Hengen ennen vesikastetta.
Efeson kaksitoista henkilöä saivat
Pyhän Hengen lahjan, kun heidät
oli kastettu uudelleen Jeesuksen antaman kastekäskyn mukaisesti.
Usko, kaste ja Pyhän Hengen
kaste ovat uskonelämän ensiaskeleita. Kun ottaa ensiaskeleet oikeaan suuntaan, voi turvallisin mielin jatkaa eteenpäin. Jeesus sanoo:
”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei
kukaan tule Isän tykö muutoin kuin
minun kauttani.”
Heikki Ahonen