Jorma Hytönen Martti Koponen Hanaa, sanoi Hanell
Korjauksia ynnä vähäisiä lisiä Hanaa, sanoi Hanell – Jees, betonia, vastasi kapteeni Arimo Salpalinjan linnoitustyöt Etelä-Savossa -kirjaan Jorma Hytönen Martti Koponen Etukannen kuva │ Mar Koponen/SLNMM, Lauri Kauppi ja Vesa Luukkonen tekemässä Salpalinjan täydennysinventointia Savonlinnan (ent. Sääminki) Lötjölän kylällä 15.10.2015. Maastossa erottuu vielä selvästi Säynejärvestä Purnunvuoren linnakkeen toiselle kaapelikopille johtava merikaapelia varten kaivettu kaapelioja. Jorma Hytönen/SLNMM 21_SLN_Pitkälä_15102015.jpg Palaute │ Savonlinnan maakuntamuseo, Riihisaari, 57130 Savonlinna tai riihisaari@savonlinna.fi Savonlinnan maakuntamuseo │ 2015 ISBN 978-951-95391-9-5 (nid.) ISBN 978-952-68482-0-4 (PDF) Sisältö | sivunumerot suluissa viittaavat kirjan sivuihin Korjaukset Lukijalle-luku (s. 12) 1 Betonikorsu-luku (s. 52) 1 Betonikorsu-luku (s. 58) 1 Huutokauppoja, tarkastusta ja kunnossapitoa -luku (s. 211) 1 Linnoitusrakennuspataljoona 611 Kerimäellä -luku (s. 230, kuvateksti) 1 Täydennykset Lukijalle-luku (s. 10–11) 1 Salpalinjan inventointi Etelä-Savossa vuonna 2007 -luku (s. 13) 2 Linnoittaminen osana puolustusta -luku (s. 23) 2 Linnoitustöiden organisointi -luku (s. 42, kuvateksti) 3 Betonikorsu-luku (s. 58) 3 Työryhmä 332 (732) -luku (s. 95–99) 3 Porapojat Punkaharjua linnoittamassa -luku (s. 110, kuvateksti) 4 Joukot-luku (s. 124) 4 Kertausharjoituksia ja koeammuntoja helmikuussa 1941 -luku (s. 153) 5 Patterien kaapeliyhteydet -luku (s. 163–166) 5 VTK, Rautatiepatteri, Sisävesilaivasto ja sulutussuunnitelmat -luku (s. 169–173) 6 Proomusiltojen rakentamista, kenttävarustustöitä ja betonikorsujen viimeistelyä -luku (s. 205) 7 Salpalinja Punkaharjun kansallismaisemassa -luku (s. 216) 7 Linnoitusrakennusjoukot ja -piirit -luku (s. 219) 7 Linnoitussuunnittelutoimistot S-K ja K-B -luku (s. 220) 9 33. Linnoitusrakennuspiiri -luku (s. 220–221) 10 Linnoitusrakennuspataljoona 232 Puumalassa -luku (s. 226–227) 10 Linnoitteesta nähtävyydeksi -luku (s. 246) 10 Salpalinjan inventoinnissa paikannetut kohteet -liitekartta 10 Korjaukset Lukijalle-luku (s. 12) Lujuusluokittelu hyväksyttiin 5.3.1941, ja esimerkiksi katon paksuus oli I luokassa 230 cm, II ja III luokassa 170 cm ja IV luokassa 140 cm. Korsun kattovahvuuteen on tullut virhe eli luvut ovat etuseinän paksuudesta. Oikeat luvut ovat I luokassa 1 210 cm, II ja III luokassa 160 cm ja IV luokassa 130 cm . Betonikorsu-luku (s. 52) Korsun jokaisen teräsoven ylä- ja alapuolella tuli olla puhelinkaapeliaukko. Lähteenä käytettyä asiakirjaa lainatessa on tullut 2 virhe eli ja-sanan tilalla pitää olla tai-sana. Betonikorsu-luku (s. 58) Edelleen betonisten kk-suojusten ampuma-aukko, seinät ja katto tuli verhota kivivillamatoilla, mutta tunneliin rakennetuissa kk-suojuksissa osaksi Bergerlevyillä (huoneenrakentamisessa käytetty lämmöneristyslevy). Juha Kilpeläisen mukaan kivivillalevyjä ei saatu 3 käyttöön . Kirjan lähteenä on käytetty kolmea asiakirjaa, joissa on kuvattu silloiset määräykset. Muuttuneista järjestelyistä ei tullut asiakirjoja vastaan. Käytetyistä asiakirjoista kaksi oli päivätty. Oletettavasti asiakirjat on luotu ajalla marraskuun alku 1940– maaliskuun loppu 1941. Kahdessa asiakirjassa käsitellään kk-suojusten äänenvaimennusverhousta nimikkeillä mineraalivilla ja kivivilla. Nykyisessä rakennusalan termistössä mineraalivilla yläkäsitteenä pitää sisällään lasivillan ja kivivillan, joten oletettavasti myös 1940-lvulla on voitu puhua samasta asiasta kahdella eri nimikkeellä. Huutokauppoja, tarkastusta ja kunnossapitoa -luku (s. 211) Välirauhan aikainen pääpuolustuslinja ei myöskään jäänyt jatkosodan vuosina täysin unohduksiin, sillä linjaa varten perustettiin jo vuonna 1941 Päämajan 1 Asiasta huomautti Terho Ahonen. Terho Ahosen blogikirjoitus Salpalinjan linnoitustyöt Etelä-Savossa. <http://salpalinjansalat. blogspot.fi/search?updated-max=2015-02-06T07:39:00%2B02: 00&max-results=20>. Haettu 17.1.2015. 2 Juha Kilpeläisen s-posti Martti Koposelle 28.1.2015. 3 Juha Kilpeläisen s-posti Martti Koposelle 28.1.2015. Linnoitusosaston alainen Kunnossapito- ja tarkastustoimisto, joka toimi vuoden 1944 loppuun saakka. Toimiston perustamisvuoteen on tullut virhe eli Kunnossapito- ja tarkastustoimisto perustettiin vasta 4 vuonna 1942 . Linnoitusrakennuspataljoona 611 Kerimäellä -luku (s. 230, kuvateksti) Välirauhan aikana Uunraunioon oli ehditty valaa valmiiksi asema 1 ja asemiin 2–3 oli valettu vain tykkipiha ja tykin perusta. Asemien lukumäärään on tullut virhe eli asemia on neljä kappaletta. Siis asemiin 2–4 oli valettu tykkipiha ja tykin perusta välirauhan aikana. Täydennykset Lukijalle-luku (s. 10–11) Salpa-asema – sodan monumentti -kirja julkaistiin vuonna 1994, kun oli tullut kuluneeksi 50 vuotta linnoitustöiden päättymisestä. Jo aiemmin asiasta kiinnostuneiden kansalaisten kyselyt linnoitteista Puolustusvoimille olivat lisääntyneet, joten oli olemassa eräänlaista julkista painetta ja samalla myös tarvetta kertoa puolustuslinjasta kirjallisessa muodossa. 1990-luvulle tultaessa sodankäynnin luonne oli jo muuttunut, joten linnoitteet eivät enää olleet tarkoitustaan vastaavassa käytössä. Varsinaisesta hylkäämisestä ei voitu puhua, koska Puolustusvoimat edelleen huolsi kestolaitteita, mutta tuolloin puolustuslinja pyrittiin rinnastamaan muinaismuistolaissa mainituksi hylätyksi linnoitukseksi. Valtakunnallinen puolustuslinjan 50vuotisjuhla pidettiin Lappeenrannan urheilukentällä hieman kirjan julkaisun jälkeen. Muistojuhlan myötä linjan suojelu, hoito, kunnostus ja museointi tulivat 5 ajankohtaisiksi. Kaksikymmentä vuotta kirjan julkaisun jälkeen Suomen toisen maailmansodan aikaisten linnoitteiden ei kuitenkaan katsota olevan muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Myöskään ”rinnastuu muinaisjäännöksiin” -sanontaa enää 4 Agricolan kirja-arvostelut. Otto Aura, ”Salpalinja Etelä-Savossa”. <http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id= 3828>. Haettu 13.7.2015; Arimo 1981, s. 434. 5 Arvo Tolmusen puh.soitto 16.11.2015; Kauppi 1994, s. 81. 1 käytetä, vaikka kohteet lasketaankin arkeologiseen kulttuuriperintöön. Salpalinja ei ole kuitenkaan suojelun ulkopuolella, vaan sen linnoitteet on otettava huomioon maankäytönsuunnittelussa kuten kaavoituksessa ja tiehankkeissa historiallisen merkityksensä johdosta maankäyttö- ja rakennuslain perusteella. Suojelumerkintä saattaa määrätä Salpalinjan kohteen säilytettäväksi, ja kohdetta koskevista toimenpiteistä on pyydettävä 6 museoviranomaisen lupa. ▫▪▫▪▫ Aihetta käsittelevään vanhempaan kirjallisuuteen on lisättävä vuodelta 1999 everstiluutnantti evp, FL Urho Myllyniemen järvialuetta koskeva artikkeli SuurSaimaan alueen puolustusjärjestelyistä ja 7 vesitiekuljetuksista vuosilta 1940–1944 . Salpalinjan inventointi Etelä-Savossa vuonna 2007 -luku (s. 13) Salpalinjaa on sivuttu myös Esa Hertellin Metsähallitukselle tehdyissä inventoinneissa: Kerimäen Pieni Patasalo ja Mäkrä sekä Punkaharjun 8 Laukansaari, Petri ja Nenäniemi. ▫▪▫▪▫ Etelä-Savon kulttuuriperintötietokannan eli ESKUn julkinen osio avautui 28.5.2015 www-osoitteessa www.esku.fi. Tähän maakunnalliseen tietokantaan on myös inventoitu Salpalinjan alueita ja kohteita, mutta kaikkia niistä ei ole vielä voitu laittaa julkisiksi täydennysinventointien puuttumisen vuoksi. Valtakunnallisesti arvokkaista rakennetuista 9 kulttuuriympäristöistä (RKY ) tulleet Salpalinjan kohteet ja alueet on jouduttu viemään maakunnalliseen tietokantaan aluetietona, koska ne ovat aluetietona Museoviraston tietokannassa. Esimerkiksi Puumalansalmen betonikorsut ovat alueina, kun niiden tulisi olla kohteina. Puumala– Ruokolahti-tien varrelle merkityt panssariesteet on merkitty Museoviraston tietokannassa Salpalinjan kohteiksi, vaikka ne on rakennettu talvisodan aikana. Yhdenmukaisuuden vuoksi myös maakunnallisen tietokannan alueen nimessä on täten jouduttu säilyttämään Salpalinja, mutta kuvausteksti kertoo kysymyksessä olevan talvisodan linnoitteen. Tältä osin palaute on jo toimitettu Museovirastolle. Helpoiten maakunnan Salpalinja-kohteet löytyvät tietokannasta Etelä-Savon linnoitustöistä kertovan artikkelin yhteydestä. Toinen aihetta sivuava artikkeli kertoo maakuntaan välirauhan aikana tyyppipiirustuksilla toteutetuista upseeri- ja aliupseerikylistä. Linnoittaminen osana puolustusta -luku (s. 23) Huhtikuuhun 1941 mennessä II Armeijakunnan alueella Suomenlahdesta Luumäen Kivijärvelle Salpaasemaan valmistui lähes 100 järeää betonikorsua ja yli 300 kenttäkorsua. 10 Korsujen lukumäärää on pidetty liian alhaisena . Kyseinen kohta perustuu lähteenä mainittuun Pertti Kilkin Valo Nihtilä – Päämajan eversti -kirjan sivuun 75. Kirja on kirjoitettu ilman lähdeviitteitä, joten kirjoittajan käyttämä lähde ei ole tiedossa. Kyseinen kohta ei kuitenkaan ala ajatusviivalla, joten siinä ei ole suoraan lainattu Nihtilää, jota Kilkki haastatteli 1970lvun alussa. Ajanmääre ”huhtikuuhun mennessä” ei ole aivan yksiselitteinen. Sen voidaan tulkita tarkoittavan kuitenkin enemmän kuun alkua kuin loppua. Reino Arimon mukaan II AK:n alueella oli 1.6.1941 mennessä valmiina 306 kestolaitteisiin luettavaa asepesäkettä ja -korsua, majoitus- ym. korsua betoni- ja tunnelirakenteina, joista 21 oli valmistunut 11 toukokuussa . Jos huhtikuun alussa olisi ollut sata valmista betonikorsua, niin tällöin kahdessa kuukaudessa olisi noin parinsadan korsun pitänyt saada valmis-merkintä. Kaikki nämä korsut eivät olleet järeitä I-luokan korsuja, mutta Juha Kilpeläisen laskelmien mukaan huhtikuun loppuun mennessä Suomenlahti–Kivijärvi-välillä oli valmiina reilut parisataa I-luokan betonikorsua. 6 Itä-Suomen yliopisto, UEF Electronic Publications www-sivu. Mari Matikainen, “Salpalinjan seuduilla, Asiantuntijoiden käsitykset Salpalinjan kulttuuriperinnöllisestä arvosta sekä matkailuedellytyksistä Etelä-Karjalassa”, s. 24. <http://epublications.uef.fi/pub/ urn_nbn_fi_uef-20140526/urn_nbn_fi_uef-20140526.pdf>. Haettu 17.11.2015. 7 Myllyniemi 1999, s. 55–78. 8 Hertell 2007, s. 83; Hertell 2008, s. 44–58. 9 Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY) www-sivu. <http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx? KOHDE_ID=2021>. Haettu 17.11.2015. 10 Asiasta huomauttivat Terho Ahonen ja Juha Kilpeläinen. Terho Ahosen blogikirjoitus Salpalinjan linnoitustyöt Etelä-Savossa ja Juha Kilpeläisen kommentit. <http://salpalinjansalat.blogspot.fi/ search?updated-max=2015-02-06T07:39:00%2B02:00&maxresults=20>. Haettu 17.1.2015. 11 Arimo 1981, s. 295. 2 Linnoitustöiden organisointi -luku (s. 42, kuvateksti) III Armeijakunnan Esikunta toimi välirauhan aikana Savonlinnan Riihisaaressa olevassa entisessä valtion viljamakasiinissa, jossa toimii nyt Savonlinnan maakuntamuseo. Kaupunki valittiin esikunnan sijaintipaikaksi, koska sieltä oli lyhin matka armeijakunnan suunniteltuun sodanaikaiseen toimintasuuntaan. Samoin esikunnan sijainti vastuualueen keskellä oli yhteyksien kannalta järkevin. Esikunnan jääkärikenraalimajuriksi ylennetty komentaja Hjalmar Siilasvuo siirtyi V Armeijakunnan Esikuntaan Ouluun kesäkuun alussa 1940, mutta hänen talvisodan aikainen esikuntapäällikkönsä Alpo Marttinen jäi Savonlinnaan. Hän työskenteli operatiivisen alan töissä, ja teki maastontiedusteluja mm. Säämingin Särkilahteen, Sulkavan Lohikoskelle ja Puumalaan armeijakunnan vt. komentajan 12 jääkärieversti Woldemar Oinosen alaisuudessa. erityisesti tärytiilistä muurattujen seinien sisäpuoliseksi lämmöneristeeksi. Tämä rautalangalla sidottu kevyt ruokolevy oli riittävän jäykkä korvaamaan myös rankorakennusten ulkoseinien 13 vinolaudoituksen. Työryhmä 332 (732) -luku (s. 95–99) Säämingin Särkijärven Purnunmäen 152/45 C tykkiaseman ulkokehällä on viisi suojatilaa, joista tykkipihan sisäänkäynnin vasemmalle puolelle jää kooltaan suurin eli miehistötila, jonka takaseinässä on aukko seuraavaan nimeämättömään suojaan. Sisäänkäynnin oikealla puolella ovat peräkkäin ammussuoja ja panossuoja, joita erottava väliseinä on varustettu oviaukolla. Tykkipihan sisäänkäyntiä vastapäätä olevaa kahta väliseinällä erotettu suojaa ei ole nimetty. Toiseen tilaan on liukuovella tykkipihan puolelta suljettava sisäänkäynti ja tilojen välillä olevassa seinässä on luukku. Työselityksen mukaan aseman katon eristyksessä oli käytettävä kylmän ja kuuman Fenno-sivelyn lisäksi Tampella n:o 21 14 säkkikangasta ja 3 mm:n bitumilevyä. ▫▪▫▪▫ Savonlinnan Riihisaari makasiineineen jonakin 1930-luvun talvena kuvattuna Linnankatu 10:n ja 12:n välistä Eerikinkadulta (ns. Kraemerin mäeltä). Makasiinin päädyssä on kahdeksan kaapelikelaa. Paavo Sihvonen/SLNMM 54:31 Betonikorsu-luku (s. 58) Edelleen betonisten kk-suojusten ampuma-aukko, seinät ja katto tuli verhota kivivillamatoilla, mutta tunneliin rakennetuissa kk-suojuksissa osaksi Bergerlevyillä (huoneenrakentamisessa käytetty lämmöneristyslevy). Berger-levy oli Vaasasta vuonna 1938 markkinoille tullut kotimainen rakennuslevy, jota suositeltiin 12 Tuunainen 2012, s. 101–102. Purnunmäen linnoitustöihin osallistui myös paikallisia. Yksi heistä oli Vilho Luukkonen, joka oli ostanut läheiseltä Lötjölän kylältä Rantala I -nimisen tilan syksyllä 1939. Linnoitustöiden ohella hänen tehtäviinsä kuului hakea joka toinen päivä linnoittajille leipää Kuutin leipomosta Savonlinnasta. Tilalla myös majoitettiin linnoitustyömiehiä päärakennuksen kymmenen metriä kanttiinsa olevaan tupaan. Linnoitustöiden myötä Rantala sai kylän ensimmäisen sähköliittymän, kun kortteerissa olevat linnoittajat rakensivat vapaa-aikanaan sivulinjan, jonka he kytkivät linnakkeen työmaalle vedettyyn sähkölinjaan. Sähkölinjan asennustöissä oli myös hukkumiskuolema lähellä, kun pylvääseen kiivenneeltä sähköasentaja Nykäseltä petti vyö ja hän jäi roikkumaan pylväskenkien varassa pää alaspäin. Tämän jälkeen pettivät myös pylväskengät, ja hän putosi päälleen pylvään juurella olleeseen vesimonttuun ja menetti tajuntansa. Vilho Luukkonen huomasi onneksi 15 tapahtuneen ja ennätti pelastaa asentajan hengen. 13 Helamaa 2004, s. 14. PlM:n Tekn. osaston Rakennustoimisto, 152/45 tykin perustus miehistö- ym. suojineen, piirustusnumero 14331, piirretty 25.5.40, TU. 15 Luukkonen 2013, s. 123; Vesa Luukkosen puh.haast. 10.8.2015; Vesa Luukkosen s-posti 19.11.2015. 14 3 Savonlinnalainen Kuutin leipomo ja kahvila 1950-luvun asussa Olavinkatu 43:n ja Possenkatu 4:n kulmassa. P. Sihvonen/SLNMM 49:10359 Juhan (Saimaan Höyrylaiva Oy, Savonlinna), höyrylotja Saimaan III:n (J. Martikainen, Puumala), höyrylotja Tieran (And. Auvinen Oy, Savonlinna), kolme pientä 16 proomua (ins. Lakomaa toimitti) ja rautaisen Paukkuproomun (Saimaan Kanavan Hinaushöyryveneyhtiö, Lauritsala). III AK:n vesiteiden päälinjat olivat Vuoksenniska–Ruokolahti–Puumala, Savonlinna– Sulkava–Puumala ja Savonlinna–Ahvionniemi–Särkilahti–Punkasalmi. Lisäksi käytettiin moottoriveneitä saaristokuljetuksiin linjoilla Puumala–Ruokolahti, Puumala–Savonlinna ja Punkasalmi–Savonlinna. Joulukuussa 1940 Puolustusministeriö myönsi III AK:lle määrärahan käytettäväksi 75 pienen ja 5 suuren proomun vuokraamiseksi varasiltarakenteiksi Puumalansalmeen sekä Savonlinnan Kyrönsalmeen ja 17 Laitaatsiltaan. S/s Kalla rakennettiin vuonna 1891 Varkaudessa. SLNMM 1306:84 Vilho ja Martta Luukkonen lapsineen (Maila, Martti, Viljo, Reino ja Pertti) Rantalan päärakennuksen edustalla 1940luvun puolivälissä. Vesa Luukkosen valokuvakokoelma Porapojat Punkaharjua linnoittamassa -luku (s. 110, kuvateksti) Puolustusministeriön Kuljetusvälineosasto myönsi toukokuun lopussa 1940 Maavoimien Esikunnalle 1,6 miljoona markkaa alusten vuokraukseen, huoltoon ja tarveaineiden kuljetukseen. Miehistön palkkaus sisältyi aluskohtaiseen vuorokausivuokraan, mutta vuokraaja kustansi poltto- ja voiteluaineet. III AK vuokrasi matkustajalaiva Kallan (Säämingin saariston Höyrylaiva Oy, Sääminki), höyrylotja eli tervahöyry S/s Saimaa III eli entinen Matti. SLNMM 1166:11; Karttunen 1945, s. 316 Joukot-luku (s. 124) 14. Divisioona toimi maavoimien reservinä III AK:n komentajan alaisena ja oli ryhmittäytynyt välille Joroinen–Ruokojärvi–Maavesi: Tämän kolmiomaisen sijoitusalueen kärjet olivat Joroisten kirkonkylä, Varkauden länsipuolella oleva Ruokojärven kylä ja Joroisten luoteiskulman Maaveden kylä. Mikkelissä oli 16 Dipl.ins. Hugo Evald Lakomaa (ent. Larsson, nimenmuutos 7.2.1935), s. 3.6.1885 Isokyrö, k. 18.8.1957 Savonlinna. Mm. EnsoGutzeit Oy:n laivasto-osaston johtaja v. 1920–1947, Laitaatsillan konepajan johtaja v. 1947–1950, Savonlinnan kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen sekä teollisuusneuvos. SLNMM 45:46. 17 Myllyniemi 1999, s. 58–59. 4 puolestaan Maavoimien reservinä Polkupyöräprikaati, ja Juvalla oli ylipäällikön reservinä 21. Divisioona, joka 18 siirrettiin jo toukokuun jälkipuolella 1940 Kouvolaan. Talvisodan divisioonat oli muutettu prikaatikokoonpanoon 11.8.1940 mennessä. Tuolloin nykyisen Etelä-Savon alueella toimi 6. Prikaati Ruokolahden, Puumalan ja Sulkavan kuntien alueella ja 7. Prikaati Säämingin (nyk. Savonlinnan) ja Punkaharjun kuntien alueilla. Prikaatin koostui kahdesta jalkaväkipataljoonasta, kevyestä kenttätykistöpatterista ja erillisyksiköistä. Rauhan ajan määrävahvuutta oli kuitenkin korotettu keväällä 1941: molemmissa 19 prikaateissa oli toukokuussa kolme pataljoonaa. Kertausharjoituksia ja koeammuntoja helmikuussa 1941 -luku (s. 153) Säämingin Purnunvuoren patterin koeammunta 20 helmikuussa 1941 tapahtui öiseen aikaan . pioneerien railonraivauskone eli jääkurso (leikkasi 5 23 cm levyisen railon 70 cm paksuiseen jäähän) . Merikaapelin laskua Laatokalla Rauhala–Kelppä-linjalle 9.6.1943. Kaapelinlaskuproomu on kiinnitetty höyryhinaajan sivulle, ja proomun pohjalle kerittyä kaapelia lasketaan vintturin pyörältä veteen. Kummassakin aluksessa on aseistuksena 20 mm:n Madsen-konetykki. Aalto-niminen hinaaja lienee Oy Esso Ab:n omistama, joka upposi myöhemmin sota-aikana Laatokalla. SA-kuva 129975/luutnantti Pekka Kyytinen; Elinkeinoelämän keskusarkiston www-sivu.” Oy Esso Ab 1920–”. <http://elma.elka.fi/ArkHistory/E117.DOC>. Haettu 24.11.2015 Kerimäellä suoritettiin jo marraskuun lopussa 1940 kovapanosammuntoja. Vaara-alueesta päätellen käytössä oli sulku- ja/tai linnoitustykistöä. Savonmaa 26.11.1940 Patterien kaapeliyhteydet -luku (s. 163–166) Merikaapelin laskusta III AK:n alueelle saa vastaavan aikalaiskuvan jatkosodan SA-kuvista. Vuoden 1942 heinäkuulta on kuvia Sortavalan satamasta, jossa kaapelia puretaan rautatievaunusta kaapeli21 proomuun . Kesäkuulta 1943 on puolestaan tallennettu merikaapelin lasku Rauhala–Kelppä-linjalle eli Jaakkiman pitäjän Lahdenpohjan kauppalan pohjoisosassa olleen Rauhalan kasarmialueen ja Lahdenpohjan satamaan johtavaa väylää turvanneen, Sorolansaaren itärannalla sijainneen Kelpän patterin 22 välillä . Viestikaapelin laskusta jäätyneellä Äänisellä on helmikuulta 1944 pari kuvaa, joissa toisessa näkyy 18 Myllyniemi 1999, s. 55. Myllyniemi 1999, s. 55. 20 Luukkonen 2013, s. 123. 21 SA-kuva-arkiston www-sivu. Kuvat 98390–98400. <http://sakuva.fi/neo?tem=webneofin>. Haettu 27.11.2015. 22 SA-kuva-arkiston www-sivu. Kuvat 129937–129975. <http://sakuva.fi/neo?tem=webneofin>. Haettu 24.11.2015. 19 Salpalinjan täydennysinventoinnissa Savonlinnan (ent. Säämingin) Lötjölän kylältä Vesa Luukkosen avustuksella 15.10.2015 paikallistettu Purnunvuoren patterin toinen kaapelikoppi. Tyyppipiirustuksen mukaan tehdyssä C-tyypin kaapelikopissa Purnunmäen linnoitustykistöpatterin viestikaapeli yhdistettiin III AK:n linnoitus- ja sulkutykistöpatterien välisiä viestiyhteyksiä varten laskettuun merikaapeliverkostoon. Käyntiluukun yläpuolella on neliömäinen noin 11 cm:ä kanttiinsa oleva ilmanvaihtoaukko ja alapuolella maan rajassa on neliömäinen n. 20 cm kanttiinsa oleva aukko, josta kaapelit on johdettu kopin sisälle telineraudoissa yhdistettäviksi. Työryhmä 332 rakensi kopin samanaikaisesti kuin Purnunvuoren linnakkeen, ja koppi valmistui keväällä 1941. Vesa Luukkonen oli käynyt veljensä kanssa vuosien 1955– 23 SA-kuva-arkiston www-sivu. Kuvat 149990–149991. <http://sakuva.fi/neo?tem=webneofin>. Haettu 27.11.2015. 5 1957 välillä myös patterin toisen betonisen kaapelikopin äärellä. Tuolloin oviaukon suojana ollut puukehikko oli lahonnut ja romahtanut maahan, ja kaapelikopin kumpareen päällä kasvoi koivuja, joista paksuimmat olivat halkaisijaltaan noin 5 cm. Tätä toista kaapelikoppia ei löydetty inventoinnin aikana. Jorma Hytönen/SLNMM 16_SLN_Pitkälä_15102015.jpg; Vesa Luukkosen haast. 15.10.2015; Vesa Luukkosen s-posti 25.11.2015; Linnoitustoimisto, Työpiiri 330, N:o 668/54, Kaapelikoppien telinerautoja, 23.4.41, SArk T-945/23, KA. 12. SLv. 13. SLv. 14. SLv. VTK, Rautatiepatteri, Sisävesilaivasto ja sulutussuunnitelmat -luku (s. 169–173) Aseistuksen lisäksi Sisävesilaivaston tykkiveneiksi muutetuissa hinaajissa oli 1,5–2 metrin kantaiset etäisyydenmittarit, joiden avulla tykkejä voitiin käyttää pinta-ammuntoihin. Valonheittimet puolestaan mahdollistivat pimeäammunnat. Tykkiveneistä Haapaniemi ja Mantsi oli aseistettu ilmatorjuntaa varten 20 mm:n tykeillä, kun muissa aluksissa oli vain ilmatorjuntakonekiväärit. Alusten muutostyöt tehtiin Varkaudessa kesäkuun puolivälistä 1941 lähtien, jonka jälkeen tykkiveneet siirtyivät aluksi koulutukseen Haukiveden eteläosiin ja sieltä toiminta-alueilleen. Kullekin 47 mm:n tykille oli varattu 100 kranaattia ja 20 aikakranaattia, ja tykistö soveltui pinta-ammuntaan alusmaaleja vastaan sekä tukemaan omia joukkoja puolustuksessa ja maihinnousuhyökkäyksessä. Kullekin ilmatorjuntatykeille oli 75 valojuovalaukausta ja 25 panssaritorjuntalaukausta, ja tykkejä voitiin käyttää myös pinta-ammuntaan kevyesti panssaroituja alusmaaleja tai amfibiopanssarivaunuja vastaan. Kesäkuussa 1941 Sisävesilaivaston aluskanta koostui neljästä laivueesta ja Koulutus- ja täydennyskomppaniasta sekä liikkuvasta korjausaluksesta. Sisävesilaivaston toiminta Saimaalla jäi lyhyeksi, ja koska tykkiveneitä ei ollut mahdollista kuljettaa Laatokalle, niin alusten aseistus poistettiin 24 Varkaudessa. Sisävesilaivaston alukset ja niiden aseistus Laivue Alukset Aseistus 11. SLv. tyv. Haapaniemi kaksi 47 mm:n tykkiä ja yksi 20 mm:n tykki tyv. Kontturi yksi 47 mm:n tykki ja yksi it.kk 4 moottorivenettä 2 konepistoolia 24 Myllyniemi 1999, s. 64–65, 68. tyv. Taipale kaksi 47 mm:n tykkiä ja yksi it.kk tyv. Mauri yksi 47 mm:n tykki ja yksi it.kk 4 moottorivenettä yksi konepistooli tyv. Mantsi kaksi 47 mm:n tykkiä ja yksi 20 mm:n tykki tyv. Oberon III yksi 47 mm:n tykki ja yksi it.kk 4 moottorivenettä yksi konepistooli tyv. Hugo yksi 47 mm:n tykki ja yksi it.kk tyv. Hietanen yksi 47 mm:n tykki ja yksi it.kk 4 moottorivenettä yksi konepistooli Koulutusja Täydennyskomppania 4 moottorivenettä kaksi it.kk ja yksi konepistooli Liikkuva korjausalus höyrylaiva Ilmarinen yksi it.kk SLv = Sisävesilaivue., tyv. = tykkivene, it.kk = ilmatorjuntakonekivääri. Myllyniemi 1999, s. 65. Talvella 1941 suunniteltiin moottoriponttoniyksiköiden käyttöä mahdollisessa sodassa kolmen eri armeijakunnan alueella. Kokoonpanoksi päätettiin perustaa kolme erillistä moottoriponttonikomppaniaa, joista rauhan aikana perustettiin vain yksi. Kevätkelirikon takia sen sijoituspaikoiksi tulivat Sulkavan ja Puumalan kunnat, joissa lossien kuljetuskapasiteetti ei riittänyt. Myös betonointityöt saariston linnoitustyömailla käynnistyivät täydellä teholla samoihin aikoihin. Kun valmiutta ryhdyttiin kohottamaan, niin komppanian kalusto ja henkilöstö olivat eri puolilla Saimaata kuljetustehtävissä. 10.6. olemassa oleva moottoriponttonikomppania sai käskyn siirtää perustettavien 12. ja 13. moottoriponttonikomppanian kaluston perustamispaikoille Sulkavan Rauhaniemeen ja Puumalaan. Yhteyshinaaja Ville siirsi ponttonikalustot ja veneen Savonlinnan 25 vanhan konepajan rannasta 11.–12.6. välisenä yönä. 11. Erillinen Moottoriponttonikomppania perustettiin Varkaudessa 16.6., 12. Erillinen Moottoriponttonikomppania Sulkavan Rauhaniemessä ja 13. Erillinen 26 Moottoriponttonikomppania Puumalassa. 25 Tarkoittaa jotakin neljästä Savonlinnan konepajasta/telakasta: Savonniemi (per. 1904), Laitaatsilta (per. 1911), Lypsyniemi (per. 1917) tai Pääskyniemi (per. 1917). Vehviläinen 1978, s. 83–85, 479– 485. 26 Myllyniemi 1999, s. 65–67. 6 Komppaniat vastasivat sodan alkuvaiheessa joukkojen keskityskuljetuksista Suur-Saimaalla. 11. Erillisen Moottoriponttonikomppanian muista kuljetustehtävistä irti olleet osat hinattiin 19.6. Säämingin Pesinkiin helpottamaan joukkojen siirtoa Punkaharjun pullonkaulassa. Puru- ja Pihlajaveden alueen ainoa tie kulki Punkaharjulla, mutta joukkoja voitiin nyt ohjata Punkaharjun Kulennoisista Säämingin Moinsalmen kautta Pesinkiin johtavalle tielle. Ponttonien avulla Pesingistä siirryttiin Utrassalmen yli 27 Utrasniemeen ja edelleen Putikkoon. Proomusiltojen rakentamista, kenttävarustustöitä ja betonikorsujen viimeistelyä -luku (s. 205) Kapteeni A. E. Siitonen toimi Pioneeripataljoona 3 komentajana, ja välirauhan aikana pataljoona oli parakkimajoituksessa Säämingin Pitkäniemessä (nyk. 28 Savonlinnan Kellarpellon kaupunginosa). ja yhteyshautaa), joiden sijainti on päivitetty oheiseen 29 karttaan (vrt. julkaisun s. 216). Linnoitusrakennusjoukot ja -piirit -luku (s. 219) Syyskuun alussa 1944 määrättiin Saimaan ja Kuhmon välillä työskentelevien linnoitusrakennuspiirien rajat. 34. piirin (entinen II Armeijakunnan Esikunnan Osasto 4) raja kulki etelässä linjalla Ollila–Hietasaari (pois lukien)–Kyläniemi (pois lukien)–Kilpiönsaari (pois lukien)–Rouhiala ja pohjoisessa raja kulki linjalla Pihlajalahti–Kesamonsaari (mukaan lukien)– Kongonsaari (pois lukien)–Vuoriniemi (pois lukien)– Simpeleenjärven eteläpää. 33. piiri rajautui etelässä 34. piiriin ja pohjoisessa raja kulki linjalla Sampaanselkä–Haapasalo (pois lukien)–Kiteenjärvi– Heinäjärvi. 46. piiri rajautui etelässä 33. piiriin ja pohjoisessa Pielinen–Kelvänjärvi–Koitere–Hattuvaara30 linjalle. ▫▪▫▪▫ Lokakuun 1944 alkupuolen Salpalinjan linnoitustöiden tilannetta Saimaan ja Paasiveden välillä kuvaa vs. 31 aluesuunnittelija majuri J. A. Malkamäki seuraavasti . Salpalinja Punkaharjun kansallismaisemassa -luku (s. 216) Keväällä 2015 alueella liikkuessaan Antti Kanerva havaitsi Punkaharjun Kuikonniemen pohjoisosasta pari uutta kohdetta (panssariestekaivannon sekä taistelu- Puumalan kirkonkylä Puolustusasema on täysin ranta-asema, joten edessä oleva vesistö tarjoaa hyvän ampuma-alan kaikissa olosuhteissa. Asema on taaksepäin kohoava, joten lähisyvyyden saaminen on helppoa. Vastarannalla olevaa metsää on harvennettu kalliokukkulan vuoksi. Panssariesteitä ei ole, ja vähänlainen piikkilankaeste on yleensä kaksirivistä. Etäisyys taisteluhaudasta piikkilankaesteeseen on 20–50 m. Taisteluhautaa korsuineen, komeroineen, pesäkkeineen ja yhteyshautoineen on aika riittävästi. Laitteet on tehty asiallisesti, kuten myös niiden verhoilu. Kestolaitteita on viisi ja yksi betoninen tj-pesäke. Koska korsujen teko on kesken, niin taistelumajoitusta ei ole riittävästi. Valmiina olevien kk-pesäkkeiden yhteydessä olevien korsujen lisäksi on vain yksi 20 miehen korsu. Asema on hyvin tyydyttävä, ja syvyyden ja majoitustilan lisäämisen jälkeen hyvä. 29 27 Myllyniemi 1999, s. 67. Siltojemme historia 2004, s. 385 (kirjassa Puumalan ja Sulkavan proomusiltojen rakennusajaksi on ilmoitettu 14.–19.6.1941); PHRAKL, kartta Pitkäniemen majoitusalueesta, laadittu 15.3.41. 28 Karttapohja Mapline Oy, pohja-aineisto Maanmittaus-laitoksen Maastotietokanta 3/2014, www.maanmittauslaitos.fi/ avoindata_lisenssi_versio1_20120501, maasto-inventointi ja linnoitemerkinnät Antti Kanerva; Antti Kanervan s-posti Jorma Hytöselle 14.4.2015. 30 Päämaja, Linnoitusosasto, N:o 4189/Lin.2a/41/sal., Lin.rak.piirien työlohkot välillä Saimaa–Kuhmo, 7.9.44, SArk T-15715/3, KA. 31 Linnoitussuunnitteluesikunta, Aluesuunnittelija, N:o 293/Op./I., Selostus Salpalinjasta, 9.10.44, SArk T-15715/3, KA. 7 Sulkavan Telataipaleen kanavan ranta-asema ja Hintsalan asema Ranta-aseman ampuma-alaa vesistön kapeimmalla kohdalla on lisätty vastarannan raivauksilla. Kanavan kohdalla on vihollisen puolella kalliokukkula, jonka raivaus on aloitettu. Noin kaksi kilometriä taempana olevassa Hintsalan asemassa ampuma-ala on melko hyvä, koska edessä on peltoa ja raivattua metsää 100– 200 m. Maasto on kuitenkin epätasaista, ja edessä on hallitseva kukkula. Raivauksia oli osin tehty, mutta niitä on jatkettava. Telataipaleella ei ole panssariestettä, mutta Hintsalassa on osin epäedullisesti sijoitettu välirauhan aikainen kivieste. Piikkilankaestettä on kummassakin asemassa tyydyttävästi: Telataipaleella 2–3-rivistäja Hintsalassa 3–5-rivistä. Etäisyys Telataipaleella taisteluhaudasta piikkilankaesteeseen on 20–30 m ja Hintsalassa 30–50 m sekä kiviesteeseen 40–70 m. Taisteluhauta on vahvistettu, pesäkkeitä ja komeroita on riittävästi ja päätien suunnassa on lähisyvyyttä, mutta kestolaitteita ei ole. Korsunpohjia on louhittu ja Hintsalassa on majoitustunneli n. 50 miehelle, mutta majoitusmahdollisuudet ovat heikot. Kun asemaan saadaan korsut, niin asemaa on pidettävä tyydyttävänä, koska siinä on lähisyvyyttä ja taempi asema. Säämingin Särkijärvi Välirauhan aikana ehdittiin aloittaa työt, mutta valmiiksi ei saatu oikeastaan mitään. Huomattavan kivimäärän sisältämää panssariestettä sekä 4–5-rivistä hyväkuntoista piikkilankaestettä on Särkijärven kannaksella. Matka taisteluhaudasta piikkilankaesteeseen ja panssariesteeseen on 30–100 m. Taisteluhautaa korsuineen ja komeroineen on hyvin vähän ja rakenteet ovat korjauksen tarpeessa. Särkijärven kannakset ovat tyydyttävästi varustetut. Säämingin Moinsalmi Ampuma-ala on hyvä, ja edessä oleva vesistö on kapeimmillaan noin kilometrin levyinen. Maasto on hallitseva ja loivasti taaksepäin kohoava, joten lähisyvyyttä saadaan hyvin. Vihollismaastossa on erittäin hallitseva Utrasniemen kukkula, johon on matkaa yli 2 km. Sieltä vihollinen pystyy ampumaan vain tykistön aseilla. Oman puolen kallioista maaperää on louhittu tyydyttävän paljon, ja rantaharvennukset on tehty. Talvisodan jälkeisenä aikana tehty panssarieste on merkityksetön liian pienten kivien vuoksi, ja osin tarpeeton (vrt. kirjan sivut 28, 36–37 ja 105). Kaksirivistä piikkilankaestettä on jonkin verran, ja paikalla on vähän irrallista piikkilankaa. Taisteluhaudasta on matkaa piikkilankaesteeseen n. 50 m ja panssariesteeseen 20–50 m. Verhoiltua taisteluhautaa on tyydyttävästi, pesäkkeitä ja komeroita ei ole täysin riittävästi ja kestolaitteita ei ole ollenkaan. Erinomaiset parakkimajoitusolot ovat n. 550 miehelle ja taistelumajoitus n. 200 miehelle. Kokonaisuutena asemat ovat tyydyttävät, mutta yleensä syvyys puuttuu. Punkaharjun Vaahersalo Maasto on korkeahko ja hallitseva edessä olevan vesistön vuoksi. Edessä olevat saaret tarjoavat viholliselle hyvä lähestymistien. Pöllän- ja Matarsaaren mukaan ottaminen puolustusasemaan tuntuu hyvin tarpeelliselta. Talvisodan jälkeen tehty panssarieste on tarpeeton ja avuton. Vuonna 1944 ei ole tehty varustustöitä, ja aikaisemmin tehdyillä töillä ei ole huomattavaa käyttöarvoa. Piikkilankaesteet ja yhtenäinen taisteluhauta puuttuvat. Venesaaressa on kaksi betonista konekiväärikorsua, mutta alueelle vuosina 1940–1941 tehtyjä kenttäkorsuja ei voi yleensä käyttää ilman korjauksia. Parakkimajoitus riittää n. 200 miehelle. Punkaharjun Mustaniemi–Laukansaari Mustaniemi on hallitseva maastonkohta, mutta alueellisesti pieni. Laukansaaren maasto on matalahkoa, joten lähisyvyyttä ei yleensä saada aikaan. Raivaukset on suoritettu ja ampuma-ala on hyvä. Mustaniemessä on täydellinen panssari- ja piikkilankaeste, mutta Laukansaaressa vain piikkilankaeste. Etäisyys esteistä taisteluhautaan on 20–50 m. Verhottua taisteluhautaa on tyydyttävästi, pesäkkeitä, korsuja ja komeroita on riittävästi, mutta kestolaitteita ei ole. Taistelumajoitus on n. 200 miehelle. Asema on hyvin tyydyttävä, mutta lähisyvyyden saaminen on vaikeaa. Pienialaisten maastonkohtien hallussapito on ajan mittaan kyseenalainen. Tukilinja välillä Takaharju–Finlandia– 32 Laukansaari tuntuu tarpeelliselta. Työt ehdittiin aloittaa, mutta ne ovat keskeytyksissä. Myös 32 Takaharjulla tarkoitetaan vuonna 1903 avattua keuhkotautiparantolaa, jossa hoidettiin tuberkuloosipotilaita sotavuosiin asti. Siitä eteenpäin se otettiin sotilassairaalakäyttöön, ja valtio osti rakennuksen maa-alueineen ja parantolasta tuli sotilassairaala. Laitos muutettiin sotilasparantolaksi vuonna 1952, ja toiminta lopetettiin vuonna 1964. Finlandialla tarkoitetaan vuonna 1914 valmistunutta hotellia, jonka rakennutti Aktiebolaget för international turisttrafik Finlandian johtaja Alex J. Lindberg. ESKU, Punkaharju, Takaharjun parantola, Punkaharju ja Hotelli Finlandia kohdekortit. 8 Tuunaansaaressa on aloitettu työt, mutta nykyisessä vaiheessa niillä ei ole merkitystä. Kerimäen Raikuu Etuasema (Tervolammen linja) on kauttaaltaan hallitsevaa kukkulamaastoa, ja vihollisen puoli on suhteellisesti matalampaa. Ampuma-ala on hyvä, mutta Pistalanjärvessä oleva n. 3 kilometrin pituinen 33 harjanteinen niemeke tulisi ottaa mukaan puolustusasemaan ainakin talviolosuhteissa. Varsinainen pääasema on hallitseva tien suunnassa, mutta myös vihollisen puoli on yhtä hallitseva. Pihlajaniementien suunnassa maasto on alavaa ja asemat ovat n. 200 m päässä rannasta. Välirauhan aikana tehdyt panssariesteet eivät täytä nykyisiä vaatimuksia ja ovat osin myös haitaksi omalle toiminnalle. Pihlajaniementien varressa on kunnollinen 3-rivinen kiviestesulku. Etuasemassa on kauttaaltaan 2-rivinen piikkilanka- tai kompastuseste ja paikoitellen molemmat. Matkaa taisteluhaudasta panssariesteisiin on 30–70 m, ja piikkilankaesteisiin 10–50 m. Taisteluhautaa on tyydyttävästi, paitsi pääasemassa päätien varressa. Kesällä 1944 tehty hauta on verhottu, mutta paikoitellen vain pesäkkeet on verhottu. Kesällä tehty työ on kuitenkin lujaa tekoa. Kestolaitteita on yhdeksän ja lisäksi tunneli. Taistelumajoitus on n. 250 miehelle ja parakkimajoitus n. 300 miehelle. Hyvin tyydyttävässä asemassa on paikoitellen lähisyvyyttä, mutta etuasemaa heikentää Pihlajaniemen suunta. Asemalla on syvyyttä, mutta erityisesti talvella aseman sivustat ovat arat. Yhteenvetona on todettava, että Saimaan ja Paasiveden väliset asemat ovat paikoitellen hyvin tyydyttävät. Kuitenkin yleisarvostelu ainakin talviolosuhteita silmällä pitäen on heikko, koska välillä on heikosti tai olemattomasti varustettuja alueita. Yhtenäisestä tuliverkostosta ja taisteluasemasta tuskin voitaneen puhua. Talvisodan jälkeen rakennetut kenttälaitteet on joko korjattava tai tehtävä kokonaan uusiksi, jotta ne olisivat käyttökelpoisia. Vuoden 1944 aikana tehty työ on lujaa ja asiallisesti rakennettua. Linnoitussuunnittelutoimistot S-K ja K-B -luku (s. 220) Linnoitusrakennuspataljoonien ja -komppanioiden sekä työkomppanioiden lisäksi majuri Eero Kaartisen lohkolla oli heinäkuun puolivälissä 1944 tienkatkaisujen, viivytysasemien ja 33 Niemekkeen kärkeen eli Pikarniemeen annettiin keväällä 1941 rakentamismääräykset betonikorsuista. Ks. julkaisun s. 203. panssarivaunupikakaivantoesteen rakennustöissä osia paikallisista yksiköistä: Viestipataljoona 2, Sotilashallinto-osaston Huoltovarastojoukkue, 4. Sotasaaliinkokoamiskomppania ja Lääkintävarikko 4. Lisäksi linnoittamiseen osallistui kaksi ilmasuojelujoukkuetta sekä Punkaharjun Putikon 34 sahan vapaaehtoista siviilityöväkeä. Heinäkuun loppupuolella 1944 Päämaja määräsi, että Salpalinjan lähelle sijoitettuja huolto-, täydennys-, ilmasuojelu- ja muita muodostelmia tuli käyttää mahdollisuuksien mukaan varustustöihin. Suunnitteluupseerien tuli sopia joukkojen käytöstä suoraan 35 joukkojen päälliköiden kanssa. Rantasalmi–Hiltula-alueelle sijoitetut III Armeijakunnan huoltomuodostelmat eivät voineet irrottaa heinäkuun lopussa työvoimaa muualle. Alueelle oli sijoitettu seuraavat joukot tai laitokset: III Armeijakunnan Huoltokeskus, 11. Erillinen Autoosasto, Vaatekorjaamo, Talousalan Mekaanikkokorjaamo, Vaatetuskenttämakasiini 3, Kuormastovälineiden korjausryhmät, Polttoainekenttämakasiini/Hiltula ja Taisteluvälinealan 36 rakennustyömaa. Alueella käytettiin työvoimana 37 myös sotavankeja . Kaartinen pyrki saamaan omalla lohkollaan huoltomuodostelmia kenttävarustustöihin, mutta halukkuus työhön oli vähäistä elokuun alkupuolella. Huoltojoukkojen käyttöä linnoitustöihin koskeva kirje ei ollut saapunut yhteenkään alueen huoltomuodostelmaan, ja muodostelmien päälliköt eivät ottaneet vastaan suunnittelu-upseerin käskyjä eivätkö osoittaneet oma-aloitteisesti pienintäkään innostusta kenttävarustustöihin. Joukkojen miehistöllä oli kuitenkin runsaasti vapaa-aikaa mm. uimiseen. Yksiköiden päälliköt eivät pystyneet yhdistämään useampia vakansseja yhdelle henkilölle, mistä syystä olisi ollut järkevämpää määrätä rivivahvuus puhelinpäivystäjää lukuun ottamatta esim. kahdeksi tunniksi päivittäiseen linnoitustyöhön. Järjestelyllä hukattiin puolitoista kuukautta parasta työaikaa, koska takana olevilla yksiköillä ei ollut aavistustakaan siitä, 34 Päämajan Linnoitusosasto, Suun.tsto Kaartinen, KD n:o 32/6a/sal, Kv.työvaihe ja -suunnitelmat, 14.7.44, SArk T-15715/3, KA. 35 Päämaja, Linnoitusosasto, N:o 3213/Lin.2a/92/sal., Salpa-aseman läheisyyteen sijoitettujen huolto- ja muiden muodostelmien käyttö varustustöihin, 25.7.44, SArk T-15715/3, KA. 36 III Armeijakunnan Esikunta, N:o 2381/III/3b.sal., 28.7.44 ja Jäljennös, III Armeijakunnan Esikunta, Huolto-osasto, N:o 1583/IV/8c/sal., Huoltomuodostelmien mahdollisuus osallistua linnoitustöihin, 27.7.44, liite 1, SArk T-15715/3, KA. 37 Ylönen 2008, s. 271. 9 mitä työsuoritteita varsinaisilta taistelujoukoilta 38 vaadittiin. Salpalinjan inventoinnissa paikannetut kohteet -liitekartta 33. Linnoitusrakennuspiiri -luku (s. 220–221) Karttaan unohtui merkitä Makkarasaaren sijainti Säämingin Laakkolanniemen eteläpuolella. Kirja-arvostelussaan Otto Aura on huomauttanut 33. Linnoitusrakennuspiiriä edeltävä yksikön Osasto 4 39 Tuompon (II AKE ja MaaRE) huomiotta jättämisestä . Arkistolaitoksen digitaaliarkistosta helposti löytynyt 33. Linnoitusrakennuspiirin sotapäiväkirja alkaa keskeltä syyskuuta 1944. Arimon mukaan linnoitusrakennusjoukkojen johtoelimet nimettiin 40 22.7.1944 linnoitusrakennuspiireiksi . Piirin mahdollista edeltävää sotapäiväkirjaa ei ollut digitoitu syksyllä 2014 eikä myöskään syksyllä 2015. Linnoitusrakennuspataljoona 232 Puumalassa -luku (s. 226–227) Päämajan Operatiivinen osasto määräsi 8.10.1944 Puumalan Janniemen tykkiaseman muutettavaksi 41 betonirakenteiseksi , mutta tätä ei ehditty toteuttaa. Maanmittauslaitoksen peruskarttarasteri-aineisto, 2015, karttalehtitunnus M5422R. ▫▪▫▪▫ Linnoitteesta nähtävyydeksi -luku (s. 246) Huhtikuussa 2014 valmistui Mari Matikaisen maantieteen pro gradu -tutkielma Salpalinjan seuduilla, Asiantuntijoiden käsitykset Salpalinjan kulttuuriperinnöllisestä arvosta sekä matkailuedellytyksistä Etelä-Karjalassa (Itä-Suomen yliopisto, 42 historia- ja maantieteiden laitos). ▫▪▫▪▫ Syksyllä 2014 valmistui Tea Honkosen opinnäytetyö Raikuun luontopolun virkistys- ja matkailukäytön kehittäminen (Mikkelin ammattikorkeakoulu, 43 matkailun koulutusohjelma). 38 Suun.tsto SK, KD n:o 203/6a/sal., Huoltomuodostelmien käyttö varustustöihin, 9.8.44, SArk T-15715/3, KA. 39 Agricolan kirja-arvostelut. Otto Aura, ”Salpalinja Etelä-Savossa”. <http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id= 3828>. Haettu 13.7.2015; Arimo 1981, s. 434. 40 Arimo 1981, s. 436–437. 41 Päämaja, Operatiivinen osasto, N:o 807/Op.2/6c/sal., Salpalinjan rannikkopatterien rakentaminen, 8.10.44, SArk T-15715/3, KA. 42 Itä-Suomen yliopisto, UEF Electronic Publications www-sivu. Mari Matikainen, “Salpalinjan seuduilla, Asiantuntijoiden käsitykset Salpalinjan kulttuuriperinnöllisestä arvosta sekä matkailuedellytyksistä Etelä-Karjalassa”. <http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_ fi_uef-20140526/urn_nbn_fi_uef-20140526.pdf>. Haettu 17.11.2015. 43 Theseus – ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt ja julkaisut verkossa www-sivu. ”Raikuun luontopolun virkistys- ja matkailukäytön kehittäminen”. <https://www.theseus.fi/bitstream/ handle/10024/81917/Honkanen_Tea.pdf? sequence=1>. Haettu 29.10.2015. Liitekartan kuntarajat kuvaavat maakunnan tilannetta vuoden 2008 lopussa – seuraavan vuoden alussa Savonrannan kunta yhdistyi Savonlinnan kaupunkiin. ▫▪▫▪▫ Kartassa on osin paikannettu talvisodan aikaisia linnoitteita Salpalinjan kohteiksi. Tällaisia ovat mm. Puumalansalmen eteläpuolelle ja Sulkavan kirkonkylän itäpuolelle rakennetut panssariesteet, joita ei täydennetty välirauhan ja jatkosodan vuosina. Osin näissä kohteissa voitiin tehdä linnoitustöitä vielä välirauhan alussa, mutta ne eivät kuuluneet enää uudelle pääpuolustuslinjalle suunniteltuihin ja toteutettuihin töihin. Toisaalta esimerkiksi Säämingin (nyk. Savonlinnan) Piojärvellä talvisodan aikaista 44 kiviestettä täydennettiin välirauhan aikana. Osin rajanveto talvisodan linnoitteiden ja Salpalinjan linnoitteiden suhteen on vaikeaa, koska yksityiskohtaisia ja vertailevia selvityksiä arkistoaineiston ja maastossa säilyneiden linnoitteiden kesken ei ole ollut mahdollista tehdä virkatyönä. ▫▪▫▪▫ Kartalta puuttuu Salpalinjan kenttälinnoitteita Kerimäeltä mm. Pienestä Patasalosta (Patasalon koillispuolella, suo erottaa Patasalosta) ja osin 44 Ks. julkaisun s. 29–37, 104. 10 Mäkrästä sekä Kulennoisharjulta (Punkaharju ja 45 Kerimäki) kulkevan tien molemmin puolin. Maakuntamuseo täydentää uusia linnoituskohteita virkatyönä. ▫▪▫▪▫ Punkaharjun Taikina-, Herroin- ja Koivusaaresta löytyy selviä Salpalinjan kaivauksia, jotka eivät liity 46 majoittumiseen. 45 46 Antti Kanervan s-posti 12.12.2014. Antti Kanervan s-posti 19.3.2015. 11 Lähteet Arkistolähteet Kansallisarkisto (Puolustushallinnon asiakirjakokoelma), KA TyöR 731, TyörR 331, TyöR Salmela, Yl. ja sal. kirj.vaihto, kalusto-, kanslia-, tarve- ja tarveaineluett., puh.sanomat, hlökirja, til.vihkot, lähetystod., rahtikirj., kirjanp.vihkot, 1936–1941, SArk T-945/23. Lin. SE, Op. os., 3.4.5., 1944, SArk T-15715/3. Puolustushallinnon rakennuslaitos, keskusyksikkö, Hamina, PHRAKL Majoitusalueiden kartat 1940-luvulta Tanhuvaaran Urheiluopisto, TU PlM:n Tekn. osaston Rakennustoimisto, 152/45 tykin perustus miehistö- ym. suojineen, piirustusnumero 14331, piirretty 25.5.40, piirustuskopio. SA-kuva-arkisto SA-kuva-arkiston www-sivusto. <https://sa-kuva.fi>. Haettu 24.11.2015. Myllyniemi 1999. Myllyniemi, Urho, Puolustusjärjestelyjä ja vesitiekuljetuksia SuurSaimaan alueella välirauhan ja jatkosodan aikana, teoksessa Kavassi VI, Saimaan Purjehdusmuseoyhdistyksen julkaisu n:o 8, toim. Puntanen, Pia – Talka, Anu, Saarijärvi 1999. Siltojemme historia 2004. Siltojemme historia, vastaava toimittaja Seppo Aitta, Helsinki 2004. Tuunainen 2012. Tuunainen, Pasi, Marttinen – Kahden armeijan soturi, Helsinki 2012. Vehviläinen 1978. Vehviläinen, Olli, Savonlinnan kaupungin historia III, Savonlinnan kaupunki 1876– 1976, Savonlinna 1978. Ylönen 2008. Ylönen, Heikki, Sotilaslaitoksista Alasen ja aseman seudulla välirauhan ja jatkosodan aikana, teoksessa Osikonmäki, Kiertomatka kylällä, toim. Koskikallio, Petri – Yliruusi, Juhani, Vaasa 2008. Lehdet Savonmaa 26.11.1940 Savonlinnan maakuntamuseon kuva-arkisto, SLNMM Maakuntamuseotutkijan kuva-arkisto, SLNMM Painamattomat lähteet Elinkeinoelämän keskusarkiston www-sivusto. <http://elma.elka.fi>. Haettu 24.11.2015. Hertell 2007. Hertell, Esa, Pihlajaveden suojelualueen arkeologinen inventointi 2007. Maanmittauslaitos Avoin tietoaineisto Hertell 2008. Hertell, Esa, Puruveden kulttuuriperintöinventointi 2008. Vesa Luukkosen valokuvakokoelma Sähköiset lähteet Kirjallisuus Arimo 1981. Arimo, Reino, Suomen linnoittamisen historia 1918–1944, Suomen Sotatieteellisen Seuran julkaisuja 12, Keuruu 1981. Helamaa 2004. Helamaa, Erkki, Vanhan rakentajan sanakirja, Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 988, Hämeenlinna 2004. Karttunen 1945. Karttunen, K. I., Saimaan vesistön höyrylaivaliikenteen 100-vuotishistoria, Helsinki 1945. Kauppi 1994. Kauppi, Ulla-Riitta, Salpa-asema muistomerkkinä, teoksessa Länsivaara, Ilkka – Tolmunen, Arvo, Salpa-asema – sodan monumentti, Salo 1994. Luukkonen 2013. Luukkonen, Vesa, Pitkälän kansakoulun historia 1900–1967, Suomalaisen kyläkoulun nousu ja tuho, Jyväskylä 2013. Agricolan kirja-arvostelut. Otto Aura, Salpalinja EteläSavossa. <http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirjaarvostelut/>. Haettu 13.7.2015. ESKU, Etelä-Savon kulttuuriperintötietokanta, kohdekortit. Haettu 17.11.2015. Itä-Suomen yliopisto, UEF Electronic Publications www-sivusto <http://epublications.uef.fi>. Haettu 17.11.2015. Terho Ahosen blogi Salpalinjan salat. <http://salpalinjansalat.blogspot.fi>. Haettu 17.1.2015. Theseus – ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt ja julkaisut verkossa www-sivusto. <https://www.theseus.fi>. Haettu 29.10.2015. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY) www-sivusto. <http://www.rky.fi>. Haettu 17.11.2015. Sähköpostit (Jorma Hytönen/SLNMM) Antti Kanervan sähköposti 12.12.2014, 19.3., 14.4.2015. Vesa Luukkosen sähköposti 19., 25.11.2015. Sähköpostit (Martti Koponen/SLNMM) Juha Kilpeläisen sähköposti 28.1.2015. Haastattelut (Jorma Hytönen/SLNMM) Arvo Tolmusen puh.soitto 16.11.2015. Vesa Luukkosen puh.haast. 10.8.2015. Vesa Luukkosen haastattelu 15.10.2015. Savonlinnan maakuntamuseon monivuotinen selvitystyö Suomen suurimman rakennushankkeen osuudesta Etelä-Savossa huipentui maakunnan linnoitustöistä kertovan kirjan julkaisuun 11.12.2014. Tämä paperilla ja sähköisesti 11.12.2015 julkaistu lisäosa sisältää sekä korjauksia että täydennyksiä julkaisuun. ISBN 978-951-95391-9-5 (nid.) ISBN 978-952-68482-0-4 (PDF)
© Copyright 2024