1. No category

21. TOUKOKUUTA • NUMERO 4/2015 • 9 € • www.metsalehti.fi
Metsänomistaja
Metsälehti Makasiini 4/2015
Hakkuita
Osaran malliin
Koivunjalostus
Uusi sukupolvi
tulossa
perintömetsä
näin valtuutat
edunvalvojan
Teema: autolla metsätöihin
Puukauppakoulu
Vinkit korjuun
valvontaan
12
KYSYMYSTÄ
maanmuokkauksesta
teema
Autolla
palstalle
Tarvitseeko metsänomistaja maasturin?
Taimituotanto murroksessa • Velka painaa sahoja • Pöllöjä naapurissa
3574_.indd 1
13/05/15 16:43
Luvassa hyvää
puukauppasäätä.
Kolme askelta kohti vaivatonta puukauppaa:
1. Soita paikalliselle Stora Enson metsäasiantuntijalle.
2. Saat veloituksetta neuvot ja esitykset päätösten tueksi.
3. Nauti. Metsäammattilaisemme hoitavat loput puolestasi.
Jo ensimmäisen puukaupan jälkeen olet Stora Enson Tähtiasiakas. Tähtiasiakkaana
ammattimainen metsänhoito on sinunkin ulottuvillasi; hakkuusta aina istutus- ja
raivaussahatöihin. Nautit samalla monipuolisen asiakasohjelman palveluista ja eduista!
!
Ota yhtey ttä
102
p. 09 8860 2
nsometsa.fi
www.storae
uppatuloille
Tähtitilillä puuka
3,5 % korko
3575_.indd 2
13/05/15 17:50
SISÄLLYS
64
seppo samuli
20
metsälehti makasiini
NRO 4/10
21.5.2015
Uutiset
4 Pääkirjoitus: Merkin arvo kasvaa
Luonnosta
60 Uusia ideoita maailmannäyttelyssä
Ratsutilallinen ja metsänomistaja
12 Taimitarhat yhä alamäessä
14 Kirjanpainajista korvauksia
metsänomistajalle
maanmuokkauksesta
37 Pikatesti: Melkein vesitiivis
tabletti
38 Puukauppakoulu: Menikö
sovitusti?
15 Metsätyyppi: Mikä innosti
40 Tutkimus: Virolaiskuusta Etelä-
16 Markkinat: Negatiivisia
41 Metsäläisen allakka:
18 42 Perintömetsä: Varaudu ajoissa
metsäalalle?
kantohintoja
Tilatarjonta parani pohjoisessa
18 Kuukauden puukauppa:
Kesäleimikko runkohinnalla
19 Verkosta: Metsämiehelle
kulkupeli
Teema
20 Sopiva auto maantielle ja korpeen
32 Rahapuu: Soita suojeluohjelmaan
Suomeen
Haapavesoissa haastetta
62 Luhta: Pöllöjä naapurissa
66 Tapionpöytä: Väinönputki
maustaa leivän
70 Makasiiniristikko
72 Pilkkeet: Kaunotar vai hirviö?
74 Tuote & tekijä: Puuvene syntyy
pala kerrallaan
74
44 Kysy pois: Mikä nakersi mäntyä?
47 Tuoteuutuuksia: Apua puiden
kaatoon
48 Sahaus ei paljon kannata
53 Kolumni: Yritysmäisyyttä!
54 Uusi koivusukupolvi tulossa
juha metso
6
Oma metsä
34 Metsänhoito: 12 kysymystä
JORMA LUHTA
seppo samuli
54
MAKASIINI 4 • 2015
3576_.indd 3
3
15/05/15 16:35
Metsäkustannus Oy
Pohjoinen Rautatiekatu 21 b
00100 Helsinki
Puhelin 09 315 49 800
Telefax 09 315 49 879
E-mail: etunimi.sukunimi@
metsalehti.fi
www.metsalehti.fi
PÄÄKIRJOITUS
TOIMITUS
Päätoimittaja
AD
Anna Back
p. 09 315 49 808
Toimitussihteerit
Jussi Collin
p. 09 315 49 803
Eero Sala
p. 09 315 49 804
Toimittajat
Liina Kjellberg
p. 09 315 49 807
Eliisa Kallioniemi
eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi
Merkin arvo kasvaa
M
etsäsertifioinnista on tullut niin itsestään selvä asia, että on vaikea
kuvitella, minkälaista metsien hoito olisi ilman sitä. Metsäteollisuudelle kirjainyhdistelmät PEFC ja FSC ovat suorastaan välttämättömiä. Markkinoille ei enää
pääse ilman merkkiä, joka osoittaa, että hajuvesipakkauksen tai puutarhatuolin raaka-aine on peräisin kestävästi hoidetuista
metsistä.
Sertfiointi on kuulunut sanastoon jo yli
20 vuotta. Ympäristöjärjestöjen aloitteesta
syntynyt FSC perustettiin Meksikossa 1993,
ja eurooppalaista perhemetsätaloutta varten kehitetty PEFC Pariisissa 1999.
Alun perin ekomerkkien toivottiin pelastavan trooppiset metsät hävitykseltä. Siinä
on osin onnistuttu, mutta valtaosa sertifioiduista metsistä sijaitsee kuitenkin pohjoisella pallonpuoliskolla.
Sertifiointijärjestelmiä on useita. Kaikkein tunnetuimpia ovat FSC ja PEFC. Niistä voi valita mieleisensä myös Suomessa.
Markkinoilla johtaa PEFC, joka on osoittautunut kustannustehokkaaksi menetelmäksi pienmetsänomistajille.
Tuore selvitys PEFC-sertifioinnin vaikutuksista osoittaa, että 15 vuodessa on tapahtunut paljon. Yksi näkyvimmistä muutoksista on hakkuuaukoille jätetyt säästöpuut, joita on kertynyt yli seitsemän miljoonaa kuutiometriä.
On arvioitu, että metsänomistajat investoivat luonnon suojelemiseen sertifiointikriteerien sisältäminä säästöpuina, vesistöjen
suojakaistoina ja muina luontokohteina 50
miljoonaa euroa vuodessa.
Kantohinnassa sertifiointi ei valitettavasti ole näkynyt, koska kuluttajat eivät suostu maksamaan ylimääräistä vaatimastaan
merkistä.
4
3577_.indd 4
MAKASIINI 4 • 2015
Selvityksessä painotetaan, että sertifioinnin merkitys yltää yksittäisiä kriteerejä paljon laajemmalle. Se on muuttanut asenteita, lisännyt tietoa ja nostanut esiin tärkeitä asioita.
PEFC:stä kannattaa olla ylpeä, sillä monella muulla alalla ollaan vasta nyt luomassa
vastaavanlaista järjestelmää raaka-aineen
alkuperän todistamiseen.
Sertifioinnin heikkoudeksi raportti nostaa huonon näkyvyyden. PEFC-merkkiä pitäisi mainostaa paljon enemmän sekä Suomessa että metsäteollisuustuotteiden markkinoilla ulkomailla. Suomen PEFC tekee
osansa, mutta työhön tarvitaan koko metsäalaa.
Sertifioinnin merkitys kasvaa, kun uusiutuvien raaka-aineiden suosio lisääntyy. Ennustetaan, että sertifioidusta puusta tulee
pula. Suomi on kilpailussa hyvissä asemissa, koska täällä sertifiointi kattaa lähes kaikki metsät. Keskimäärin maailman metsistä
on sertifioitu vain 10 prosenttia.
Eliisa Kallioniemi
p. 09 315 49 802
040 516 4000
Tiia Puukila
p. 09 315 49 806
(perhevapaalla)
Valtteri Skyttä
0400 818 078
Taloustoimittaja
Mikko Häyrynen
p. 09 315 49 805
0400 973457
Pohjois-Suomen
aluetoimittaja
Hannu Jauhiainen
Korpikoskentie 8
97510 Vikajärvi
p. 09 315 49 870
0400 150 910
Keski-Suomen
aluetoimittaja
Mikko Riikilä
pl 39
40101 Jyväskylä
p. 09 315 49 845
0400 894 080
Toimituksen sihteeri
Päivi Laipio
p. 09 315 49 809
040 752 9626
Verkkojulkaisu
Metsäuutiset
www.metsalehti.fi
verkkojulkaisujen
sähköposti:
toimitus@metsalehti.fi
MARKKINOINTI
Markkinointijohtaja
Pasi Somari
p. 09 315 49 873
050 389 0590
Markkinointipäällikkö
Kimmo Hakola
p. 09 315 49 841
0400 913 822
Myyntipäällikkö
Heta Välimäki
p. 09 315 49 849
040 723 1613
MEDIAMYYNTI
Myyntipäällikkö
Jarmo Rautapuro
p. 09 315 49 847
050 331 4137
Yhteyspäällikkö
Sanna Nyman
p. 09 315 49 848
040 596 2200
ilmoitukset@metsalehti.fi
ASIAKASPALVELU
Tilaukset ja
osoitteenmuutokset
klo 9.00–15.00
Puhelin 09 315 49 840
Eeva Kurko
p. 09 315 49 842
Ulla Ylikangas
p. 09 315 49 844, 050 572 2165
Metsätaloudellinen ammatti­
lehti
Metsälehden verkkosivuilla keskustelu autoista on käynyt kuumana koko
kevään. Sen innoittamana toimittaja Valtteri
Skyttä lähti katsomaan, minkälaisilla kulkupeleillä metsäteillä ajetaan nyt, kun ruuhka-aika
on taas alkanut. Tämän numeron teemana on
metsänomistajan auto.
83. vuosikerta, perustettu 1933.
Aikakauslehtien Liiton
jäsenlehti
ISSN
Painopaikka
Paperit
Kannen kuva
0355-0893
Makasiinin levikki:
32 695(lt/14)
Forssa Print 2015
G-print 170 g
Novapress Silk 80 g
PEFC/02-31-162
seppo samuli
15/05/15 16:36
Kuvasarja esittelee metsämaisemia eri puolilta Suomea. Toukokuussa
essä 11.
anniem
n Pappil
a
a
n
n
ra
n
tää uusi
Lappee
ipi työn
askotkansi
k
ta
to
u
h
u
le
k
ä
vä
touko
on rehe
etsää
Alueella
laista m
ti
versoja.
n
o
n
n
o
lu
ja
in läg
a
kaupun
villisuutt
htaan ja
mi
te
u
ll
n
se
a
il
p nie
suuren
atta. Pap
m
li
o
u
ss
h
o a,
stä
jien suosi
heisyyde
harrasta
tu
lin
m
in
, uun
k
kkalajeja
on varsin
monia ti
i
si
e
p
ä
sillä siell
ätikka.
valkoselk
NEN
muassa
A PIRHO
NA-LIIS
N
A
:
a
v
Ku
3597_.indd 5
15/05/15 16:36
METSÄNOMISTAJA
6
3598_.indd 6
MAKASIINI 4 • 2015
15/05/15 16:43
Teksti Mikko Riikilä
Kuvat Ari Korkala
Ratsutilallinen
metsänomistaja
Anna-Kaisa Immonen hoitaa hevosia ja teettää metsiinsä selkeitä
avohakkuita. Niihin hänellä saattaa olla hiukan verenperintöäkin.
MAKASIINI 4 • 2015
3598_.indd 7
7
15/05/15 16:43
METSÄNOMISTAJA
Mannelanmäellä oli aiemmin upea istutuskuusikko, mutta myrsky kaatoi sen parikymmentä
vuotta sitten. Nyt sen sijalla on kasvuisa koivikko.
A
nna-Kaisa Immonen poseeraa va lokuvaaja n
pyynnöstä kevään heleässä nuoressa koivikossa. Hänen vaaleanpunainen ulkoilutakkinsa poikkeaa luonnon värimaailmasta niin että sokeakin huomaisi.
”Valitsin pinkin takin, koska metsälehdet
ovat täynnä kuvia vihreätakkisista miehistä. En pidä vihreistä takeista.”
Eikä takin väri ole ainoa, jossa Immonen erottuu. Aika harva hämeenkyröläinen metsänomistaja on kasvanut lapsuutensa Roomassa ja käynyt siellä alakoulunsa.
Italian kieli taipuu yhä: ”Si”, hän vakuuttaa.
Varhaisnuoruuden kielikylvystään hän
saa kiittää isäänsä, Suomen ehkä tunnetuinta metsämiestä, Nils Osaraa, joka työskenteli vuosia Roomassa, mutta palataan
Immosen isä-suhteeseen myöhemmin.
Eloisan puhelias Immonen ei oikein istu mielikuvaan jäyhästä satahämäläisestä.
Ei yllätä, kun paljastuu, että hänen äitinsä
juuret ovat Viipurissa.
Yrittäjäksi tyttären harrastuksen
kautta
Immonen hoitaa puolisonsa Simon kanssa
Osaran kartanoa Hämeenkyrössä. Kartano
on ollut hänen sukunsa omistuksessa neljän sukupolven ajan. Tila on perustettu jo
1500-luvulla.
”Metsätaloussuunnitelmia kartanon metsiin on tehty 1800-luvulta alkaen ja niitä on
myös noudatettu.”
Perinteikäs tila jakautuu osakeyhtiömuo-
8
3598_.indd 8
dossa omistettuun Osaran kartanoon ja ratsastuskoulu Kartanon talliin. Osakeyhtiö
hallitsee tilan viljelysmaita ja metsiä, yhti ön omistus jakautuu Hilden-Osara-suvulle. Ratsastuskoulu on Immosen omistama.
Vaikka yrittäjä onkin, hevoset ja ratsastus
ovat Immoselle uusi asia. Ne tulivat tutuksi Ansa-tyttären harrastuksen ja sittemmin
ammattiopintojen kautta.
Mutta yhtä kaikki, nykyisin Osaralla pidetään ratsastustunteja kuutena päivänä viikossa. Lisäksi tallilla on täysihoidossa muutamia harrastajien omistamia hevosia.
”Ratsastus ei ole vain teinityttöjen harrastus. Iso osa meillä ratsastamassa käyvistä on aikuisia naisia. Itse en ratsasta, mutta osallistun hevosten hoitamiseen”, Immonen paljastaa.
Tallin viereen rakennettiin äskettäin ratsastusmaneesi. Se oli suunnitteilla, kun metallirakenteinen maneesi romahti Laukaassa pari vuotta sitten kohtalokkain seurauksin.
”Olin kysellyt tarjouksia samankaltaisista
maneeseista. Onnettomuuden jälkeen suunnitelmat muuttuivat”, Immonen toteaa.
Katto tuettiin vankoin puisin rakentein.
Sisäseiniin rakennusfirma löysi vanerilevyt,
joiden piti mennä Helsingin musiikkitaloon,
mutta väri ei kuulemma kelvannut.
”Ne saatiin halvalla.”
Tytär on opiskellut hevostalouden agrologiksi Mustialan maatalousoppilaitoksessa. Siltä reissulta löytyi kartanon vävyehdokkaaksi Joonas Rantanen. Toiselta ammatiltaan hän on metsäkoneen kuljettaja.
”He varmastikin jatkavat tilan pitoa.
Hämeenkyrö
MAKASIINI 4 • 2015
15/05/15 16:43
Ansa-tytär harjoittaa ratsuhevostaan kartanon maneesilla.
9
3598_.indd 9
15/05/15 16:43
METSÄNOMISTAJA
Immoset asuvat Osaran maatalousoppilaitoksen vanhassa päärakennuksessa.
”Onneksi olin pahimman kohun aikaan
niin pieni, etten ymmärtänyt asioita.”
Meidän kaksi poikaa ovat enemmänkin humanistisille aloille suuntautuneita.”
Kartanon vieressä toimii perinteikäs
Osaran maatalousoppilaitos, joka nykyisin
on osa Ammatti-instituutti Iisakkia. Oppilaitoksen perusti Immosen isän isä vuonna 1886.
Metsä tärkein tulolähde
Immosen Simo-puoliso viljelee Osaran peltoja, joita vuokramaineen on 80 hehtaaria.
”Hän on vielä voinut toimia päätoimisena
viljelijänä. Seuraava sukupolvi ei varmaankaan siihen pysty. Peltoala ei enää riitä kannattavaan viljan viljelyyn, vaikka peltomme
ovat luomuviljelyssä. Täältä on hankala saada vuokralle lisämaita.”
Metsiä kartanossa on reilut pari sataa
hehtaaria. Aikanaan niitä oli runsaammin.
”Kartano muutettiin 1930-luvulla osakeyhtiöksi. Tästä syystä Osaran maita otet-
10
3598_.indd 10
tiin siirtolaisten asutukseen runsaammin
kuin yksityisiltä maatiloilta. Nyt olemme
saaneet vuokratuksi osan näistä maista viljelyyn.”
Isänsä peruina Immosella on metsiä
Honkajoella ja Merikarvialla. Lisäksi hän
on ostanut yhdessä miehensä kanssa lisää
metsiä, kaikkiaan metsää on noin 600 hehtaaria.
Immoselle metsät ovat tärkein tulojen
lähde.
”Ilman muuta. Todennäköisesti ratsastuskouluakaan ei ilman metsätuloja olisi rakennettu.”
Ratsastustallin rakennushanke ajoittui
sopivasti puumarkkinoiden suhdannehuippuun.
”Tallin rakentamiseen tarvittiin rahaa.
Teetin kohtalaisen ison leimikon sitä varten
vuonna 2008. Juuri silloin tukin kantohinnat kohosivat ennätyskorkeiksi, muistaak-
Suomen Kuvalehden haastattelusta 1963 jäi
muistoksi yhteiskuva isästä ja tyttärestä.
MAKASIINI 4 • 2015
15/05/15 16:43
seni yli 80 euron. Se tietysti helpotti tallihanketta valtavasti.”
Puustoisia viljelymetsiä
Kartanon metsiä on hoidettu määrätietoisesti toista sataa vuotta. Metsämaisemaa
hallitsevat Nils Osaran perustamat, nyt
päätehakkuuikäiset istutuskuusikot.
”Kaikki tilamme metsät ovat viljellen perustettuja”, Immonen kertoo.
Epäilijöille tarjolla on vankkoja näyttöjä. Varttuneet viljelykuusikot ovat huiman
puustoisia. Osin niitä on jo päätehakattu.
Kartanon metsämaisemaa koristavat sinne
tänne istutetut lehtikuuset ja tammet. Osa
istutuskuusikoista on jo päätehakattu.
”Tälläkin alueella on jonkin verran lahoa, joten vanhoja kuusikoita on pakko uudistaa.”
Kolmostietä pohjoiseen ajettaessa pian
Osaran tienhaaran jälkeen valtatie halkoo
sankan kuusikon, joka on Nils Osaran aikanaan istuttama. Se tosin lohkaistiin sodan
jälkeen asutustilallisille.
Komein Osaran istutuskuusikoista, kartanon vieressä oleva Mannelanmäki, tuhoutui parikymmentä vuotta sitten myrskyssä.
Nyt sen tilalla on nuori vireä koivikko.
”Jälki myrskyn jälkeen oli karmeaa. Kuusikkoa reunustavalla tiellä oli luokonaan
isoja kuusia.”
Immonen pyrkii päätehakkuissa selkeisiin kokonaisuuksiin. Ehkäpä perinteetkin vaikuttavat, mutta pääosin valittu linja on käytännön sanelema: isoja kuusimetsiä hakattaessa ei voi jättää osaa metsästä
pystyyn, koska myrskyt runtelevat reunametsiä.
”Se täytyy myöntää, että ei luonto antaisi myöten ryhtyä soveltamaan jatkuvan kasvatuksen hakkuita. Luulen, että isä kääntyisi haudassaan, jos tytär palaisi takaisin harsintahakkuisiin. Eikä meillä siihen sopivia
metsiäkään ole.”
Nykyisin Osaran metsissä siis tehdään
Immosen aukeita.
Viime kesänä Immonen sai myös kokea,
mitä tapahtuu, kun metsäpalo leviää omaan
metsään.
”Puhelin soi keskellä yötä. Hälytyskeskuksesta soitettiin ja varmistettiin, että metsä oli minun. Heti perään soitti palopäällikkö. Hän kertoi, että metsäpalo on
nyt sammutettu ja vastuu jälkivartioinnista siirtyy minulle.”
Metsä oli Merikarvialla, joten Immoset
eivät millään olisi päässeet aluetta vahtimaan.
”Sain onneksi parin metsänaapurin pu-
helinnumerot. Selvisi, että toinen heistä oli
jo palopaikalla. Hän hoiti minunkin metsäni jälkivartiointiin. En tiedä, miten olisin
selvinnyt ilman metsänaapurin apua.”
Yhdistyksen nainen
Yhteistyöstä metsänhoitoyhdistysten kanssa osaralaisilla on pitkät perinteet.
”Isänikin kannatti metsänhoitoyhdistyksiä. Metsäliittoon hän sen sijaan suhtautui
epäilevästi. Hän piti metsänomistajien perustaman järjestön toimimista puumarkkinoilla kaksilla rattailla ajamisena.”
Kun metsiä on monessa pitäjässä pitkin
läntistä Suomea, on ammattilaisten apu
korvaamaton.
”Yhdistysten neuvojat seuraavat metsäsuunnitelmiamme ja laativat ehdotukset
tulevista hakkuista ja hoitotöistä. Myrskyn
kaatamien puiden korjuusta en ilman heidän apuaan olisi selvinnyt.”
Immonen toimii metsänhoitoyhdistys
Karhun hallituksen varapuheenjohtajana.
Hänen mukaansa metsänhoitomaksuttomaan aikaan siirtyminen näyttää sujuvan
ennakko-odotuksia myönteisemmissä merkeissä.
”Jäsenyydestä erosi vain kymmenisen
prosenttia metsänomistajista. Lopullinen
jäsenmaksukertymä ei tosin vielä ole varmistunut. Saimme käännettyä myös yhdistyksen tuloksen viime vuonna voitolle.”
Ilolla Immoseksi
Immosen puheesta välittyy arvostus isän
uraan, joka myös vei tyttären vuosiksi maailmalle.
”Roomassa asuimme, kun olin alakouluikäinen. Isäni työskenteli silloin YK:n maatalousjärjestö FAO:n metsäosaston johtajana.”
Hämeenkyröön perhe muutti vasta, kun
isä-Nisse lopetti työuransa 75-vuotiaana.
Viimeksi hän työskenteli Jaakko Pöyryllä
senior adviserina.
”Osin tämä varmasti johtui siitä, että isä
nautti työstään. Osin myös siitä, että häneltä evättiin eläke, kun hän joutui pois Metsähallituksen pääjohtajan paikalta. Toki Valtionkonttori myöhemmin myönsi hänelle
pienen eläkkeen.”
Hän muistelee, kuinka isä keksi jokaiselle perheenjäsenelle omat lyhyet lempinimet.
”Minä olin Ako, isä Nao ja äiti Alo. Ne
tulevat etu ja sukunimien alkukirjaimista.
Isäni käytti lyhennettä virallisten asiakirjojenkin allekirjoituksena. Nykyisin olisin
siis Aki.”
Hän sai nuoruudessaan kokea, millais-
ta on olla valtakunnan julkisuudessa paistattelevan isän tytär. Eikä isän julkisuus ollut pelkkää paistattelua, pikemminkin päinvastoin.
Lapin suurten avohakkuiden arkkitehdiksi – tosin virheellisesti – leimautuminen, poliittiset juonittelut sekä hänen uransa loppuvaiheet Metsähallituksen johdossa
liimasivat isä-Osaran otsikoihin. Isän maine seurasi tytärtä muun muassa nuoruudessa tehdyille Lapin hiihtoretkille.
”Onneksi olin pahimman kohun aikaan
niin pieni, etten ymmärtänyt asioita.”
Hän paljastaa, ettei ole edes vieraillut
Osaran aukeilla.
”Tuntuu silti hyvältä, että viime aikoina
isäni ja hänen aikalaistensa metsäammattilaisten aikaansaannokset on tunnustettu.”
Myös se, ettei Immonen päätynyt ammatinvalinnassaan seuraamaan isäänsä,
oli pitkälti seurausta sukunimensä sisältämästä maineesta.
”Kävin lukiota Lauttasaaren yhteiskoulussa. Meillä oli todella epämiellyttävä biologian opettaja. Hän inhosi isääni ja otti minut silmätikukseen. Silloin päätin, että en
missään tapauksessa lähde opiskelemaan
mitään biologiaan liittyvää, vaan opiskelin
käsi- ja taideteollisuusopettajaksi. Jälkeenpäin ajatellen metsäammatti olisi voinut olla hyvä valinta.”
Immonen kertoo, että hän koki suureksi
helpotukseksi, kun avioiduttuaan sai vaihtaa sukunimensä.
Aamulehden hakureissulla.
MAKASIINI 4 • 2015
3598_.indd 11
11
15/05/15 16:43
UUTISET
Taimitarhat
yhä alamäessä
Tarhojaan vähentäneet Fin Forelia ja Pohjan
Taimi hakevat uutta toimintaa taimituotannon
yhteyteen.
TEKSTI LIINA KJELLBERG
Suuretkaan taimitarhat
eivät ole turvassa taimituotannon rakennemuutokselta. Taimitarhojen määrä on kuluneen
reilun kymmenen vuoden aikana vähentynyt melkein puoleen,
mutta lopetetut taimitarhat ovat
pääosin olleet pieniä.
Nyt taimitarhojaan sulkevat
myös suuret tuottajat. Esimerkiksi Fin Forelia ja Pohjan Taimi
ovat ilmoittaneet lopettavansa
tuotannon osalla taimitarhoistaan. Molemmat kertovat syyksi ylikapasiteetin ja taimien alhaiset hinnat.
”Suomalaisten taimitarhojen
tuotantokapasiteetti on yli 200
miljoonaa tainta, vaikka taimia
tarvitaan vuosittain vain noin
150 miljoonaa. Osa taimitarhoista käy todella vajaalla kapasiteetilla ”, sanoo Pohjan Taimen toimitusjohtaja Rauno Kataja.
Pohjan Taimi tuottaa vuodessa noin 20 miljoonaa tainta. Se
on Katajan mukaan liian vähän
neljälle taimitarhalle. Taloudellisesti kannattava määrä olisi lähempänä 40:tä miljoonaa.
Fin Forelian taimitarhoilla tuotetaan vuosittain noin 50
miljoonaa tainta. Yhtiön väliaikaisen toimitusjohtajan Jukka Nergin mukaan tuotantokustannuksia ei ole saatu niin alas,
että myynnistä jäisi riittävästi
katetta. Taimien alhainen hinta
haittaa hänen mukaansa jo taimituotannon kehitystä.
”Esimerkiksi Ruotsissa ollaan
reilusti Suomea edellä. Siellä on
panostettu ympärivuotiseen taimituotantoon. Se vaatii kuitenkin sellaista teknologiahyppäystä, johon esimerkiksi meillä ei
ole varaa”, hän sanoo.
Nerg siirtyi Fin Forelian tuotantojohtajasta väliaikaiseksi
toimitusjohtajaksi, kun yhtiön
edellinen toimitusjohtaja Juha
Hotti toukokuun puolivälissä irtisanottiin.
Markkinat ratkaisevat
Kaikkia taimitarhoja ylikapasi-
teetti ja taimien alhaiset hinnat
eivät vaivaa. Esimerkiksi kukkien tuotannosta metsäpuiden taimien tuotantoon laajentaneella
Partaharjun puutarhalla menee yhtiön kehittämispäällikön
Hanna Suhosen mukaan hyvin.
Yhtiö tuottaa vuosittain 13–14
miljoonaa metsäpuun tainta.
”Kyse ei ole ylikapasiteetista vaan markkinataloudesta.
Tehokkaat uudet yksiköt ottavat tilaa ja tehottomat väistyvät. Markkinat määrittelevät
hinnan ja ne taimitarhat, jot-
ka tuottavat taimia kustannustehokkaasti, pärjäävät”, hän sanoo.
Samaa sanovat Kataja ja Nerg.
”Markkinat ratkaisevat, kuka
pärjää ja kuka ei”, Nerg toteaa.
Katajan mukaan taimitarhojen kannattaa miettiä, millaista toimintaa taimituotannon yhteyteen voi liittää. Esimerkiksi
Pohjan Taimi suuntaa hänen
mukaansa kohti kokonaispakettia, jossa taimien tilaaja voi tilata taimitarhalta myös taimien
kuljetuksen ja istutuksen.
Vaarallinen jäärä yritti
livahtaa Suomeen
Eläviä aasianrunkojäärän toukkia on havaittu
ensimmäistä kertaa Suomessa. Evira löysi kovakuoriaisen toukat puisista kehikoista, joita oli
käytetty kiinalaisen kivitavaran pakkaamiseen.
Aasianrunkojäärä on lehtipuita tuhoava kovakuoriainen, joka uhkaa levitä Eurooppaan. Pakkauksissa kulkeutuneita aasianrunkojääriä on
päässyt livahtamaan luontoon jo ainakin Saksassa, Hollannissa, Ranskassa, Itävallassa, Italiassa ja Englannissa.
12
3599_.indd 12
evira
Lyhyesti
Hallitus vahvisti uuden
kemeran
Valtioneuvosto antoi viime viikolla asetuksen
kestävän metsätalouden rahoituslaista eli kemerasta. Uusimuotoinen, EU-komission jo hyväksymä kemera astuu odotetusti voimaan kesäkuun alussa.
Uusi kemerajärjestelmä muistuttaa paljolti
vanhaa. Uutena työlajina kemeran piiriin tulee
taimikon varhaishoito. Uutta on myös se, että
kaikista työlajeista on tehtävä rahoitushakemus
metsäkeskukseen jo ennen työn aloittamista.
MAKASIINI 4 • 2015
15/05/15 16:45
Oheistuotantoa on pohdittu
myös Fin Forelialla. Nergin mukaan se ei ole kuitenkaan ihan
helppoa. Esillä on ollut muun
muassa klapikauppa, mutta esimerkiksi kukkien ja vihannesten tuottaminen vaatisi nykyistä
järeämmät kasvihuoneet.
SEPPO SAMULI
Taimet laadukkaita
Tarhojen määrä laskussa
Taimitarhoja, kpl
100
80
60
40
20
0
2003
2005
2007
2009
2011
Kasvihuonepinta-ala alle 5000 m2
Kasvihuonepinta-ala alle 5000–10 000 m2
Kasvihuonepinta-ala 10 000 m2
Lähde: Evira
2013 -14
Vaikka kilpailu on taimitarhoilla kovaa, on taimien laatu pysynyt hyvänä, sanoo Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ylitarkastaja Kari Leinonen. Hyvä
laatu voi hänen mukaansa tosin
olla kilpailun ansiotakin.
”Toivottavasti taimituotanto pysyy niin korkealla tasolla,
että taimia riittää markkinoille
tulevaisuudessakin. Taimipulakaan ei ole hyvä tilanne”, Leinonen sanoo.
Sitä, miten metsäteollisuuden
uudet investoinnit ja uusi metsälaki taimituotantoon vaikuttavat, on hänen mukaansa vaikea arvioida.
”Jos metsien kiertoaika lyhenee, kasvaa taimien kysyntä. Jos taas eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus lisääntyy,
laskee taimien kysyntä. Lapissa
vaikutusta on myös metsänuudistamiseen myönnetyn kemeratuen päättymisellä.”
Viime kesän laaja
metsäpalo Ruotsin
Västmanlandissa oli
kuitenkin hyvä muistutus
siitä, että isot palot ovat
näilläkin leveyspiireillä mahdollisia.”
Väitöskirjatutkija
Hanna Mäkelä,
Yliopisto 30.4.
”Kukapa olisi uskonut runsas vuosikymmen sitten,
että kevään 2015 iloiset talousuutiset tulevat metsäteollisuudesta ja telakalta.”
Pääkirjoitustoimittaja
Mirjami Saarinen,
Kauppalehti 12.5.
SEPPO SAMULI
Piia Tsernov, Viive Tänäv, Jane Grintsuk ja Sirje Jögi nostivat
kuusentaimia suuralustoille Fin
Forelian Nurmijärven taimitarhalla toukokuun puolivälissä.
”Ensikuitukartongin kilpailukyky kierrätyskuitukartonkeihin ja muihin pakkausmateriaaleihin nähden on
erittäin hyvä.”
Metsä Boardin
toimitusjohtaja Mika
Joukio, Aamulehti 10.5.
Metsäteollisuus
heiluttaa verokeppiä
Metsähakkeen
energiakäyttö laski
Metsäteollisuus ry haluaa edelleen patistaa
metsänomistajia puukaupoille verokepin avulla.
”Laajentamalla veropohjaa myös passiiviseen
metsänomistukseen voidaan aktiivisia metsänomistajia palkita esimerkiksi alentamalla veroastetta ja kohdentamalla metsätalouden tukia
heille”, metsäjohtaja Tomi Salo toteaa.
Salo perää ”rohkeita metsäpoliittisia toimenpiteitä”, joilla metsien hakkaaminen tehtäisiin
nykyistä houkuttelevammaksi.
Metsähakkeen käyttö lämpö- ja voimalaitoksissa supistui viime vuonna, kertoo Luonnonvarakeskus. Kokonaisuutena kiinteiden puupolttoaineiden käyttö oli edellisvuoden tasolla.
Puupolttoaineita käytettiin kaikkiaan 18,7 miljoonaa kiintokuutiometriä, eli lähes saman verran kuin ennätysvuonna 2013. Metsähakkeen
kulutus supistui kuusi prosenttia 7,5 miljoonaan
kuutiometriin – kyseessä on vasta toinen notkahdus sitten vuoden 2007.
84
Itävaltaan rakennetaan
maailman korkein puukerrostalo. 84 metrin korkuiseen rakennukseen tulee 24
kerrosta.
MAKASIINI 4 • 2015
3599_.indd 13
13
15/05/15 16:45
UUTISET
Kirjanpainajista korvauksia
Valtteri skyttä
Tapahtui suomalaisella salolla: Luumäkeläinen metsänomistaja havaitsi kesällä 2013,
että edellisenä talvena harvennettuun kuusikkoon oli ilmestynyt kuivuneita puita. Niin metsänomistaja kuin paikallisen
metsänhoitoyhdistyksen edustaja arvelivat, että kyseessä oli
kirjanpainajatuho, joka oli levinnyt metsänomistajan maille
naapurissa olevalta valtion suojelualueelta.
Metsänomistajan kuusikko
avohakattiin tuhon vuoksi talvella 2013–2014. Keväällä 2014
metsänomistaja haki valtiolta
korvausta kirjanpainajatuhoista, ja tuhoalueella järjestettiin
maastotarkistus Suomen metsäkeskuksen johdolla.
Metsäkeskuksen mukaan
edellytykset valtion mailta levinneen tuhon korvaamiselle
olivat olemassa. Metsänomistaja sai ympäristöministeriön kor-
vauspäätöksellä noin 1 800 euron tuhokorvauksen tänä keväänä.
Selvä tapaus
Korvaus on ensimmäinen uuden
metsätuholain aikainen päätös,
jossa metsänomistajalle korvataan valtion suojelumetsästä levinneen hyönteistuhon vahingot. Laki tuli voimaan reilu vuosi sitten.
Metsäkeskuksen metsänhoidon asiantuntijan Pekka Kuitusen mukaan metsänomistajan kuusikkoon syntynyt tuho
oli niin ajallisesti kuin sijainniltaan loogisessa yhteydessä viereisen suojelualueen kirjanpainajatuhoihin.
”Suojelumetsässä oli useita
peräkkäisinä vuosina syntyneitä kirjanpainajatuhoja, jotka olivat syntyneet metsänomistajan
metsätuhoa aikaisemmin.”
Suojelualueen tuhopesäkkeiltä oli lyhimmillään vain 200
metriä matkaa metsänomistajan
kuusikkoon. Lähialueella ei ollut muita merkittäviä kirjanpainajatuhoja, joista kirjanpainajakuoriaiset olisivat voineet levitä
metsänomistajan palstalle.
Metsänomistaja oli hoitanut
metsäänsä aktiivisesti ja poistanut tuulenkaadot. Hän ei ollut näin vaikuttanut tuhon laajenemiseen.
”Tärkeää oli, että vaikka tu-
hokuusikko oli jo hakattu, kuivat tuhopuut olivat yhä nähtävissä puupinossa. Pystyimme
varmistamaan tuhon aiheuttajan ja arvioimaan tuhon laajuuden”, Kuitunen kertoo.
Vakuutus turvaa
Metsäkeskukseen kannattaa ottaa yhteyttä jo ennen kuin hakkauttaa mahdollisesti metsätuholain mukaan korvattavan
kirjanpainajakuusikon. Kaikkea valtion korvausvelvollisuuden varaan ei pidä laskea.
Korvausvelvoitteen selvittäminen on Kuitusen mukaan monimutkaista, joten arvokkaan
vanhan kuusikon vakuuttaminen hyönteistuhon varalta voi
olla kannattavaa.
Etenkin Kaakkois-Suomea
piinaava kirjanpainajaepidemia
sai alkunsa vuoden 2006 kuivan
ja lämpimän kesän aikana. Vuoden 2010 Asta- ja Veera-myrskyissä vahingoittuneiden puiden suuri määrä sekä poikkeuksellisen kuivat ja kuumat kesät edesauttoivat kirjanpainajien määrän lopulta räjähdysmäiseen kasvuun.
Kirjanpainajatuhojen leviämisestä ei pidä syyttää pelkästään suojelumetsiä.
”Suojelualueiden määrä on
Kaakkois-Suomessa niin vähäinen, ettei kirjanpainajatuho leviä pelkästään niiden voimin.
Siihen tarvitaan talousmetsien
vanhoja kuusikoita ja myrskyjä”,
Kuitunen sanoo.
Tuhokuusikon omistaneen
perikunnan edustaja Torsti Kaitarinne on tyytyväinen korvauspäätökseen.
”Meillä on enemmänkin vanhaa kuusikkoa samalla alueella.
Nyt huolettaa, miten sen käy.”
tiia puukila
Valtion suojelumetsästä levinneestä
kirjanpainajatuhosta
maksettiin korvaus
ensimmäisen kerran
uuden metsätuholain
aikana.
Metsänomistajan kannattaa
tarkkailla vanhoja kuusikoitaan
kirjanpainajien varalta touko–
kesäkuussa.
Lyhyesti
14
3578_.indd 14
Mäntyöljyä saa nyt
tankkiin
Metsä Groupin pääjohtaja Kari Jordan jatkaa tehtävässään senkin jälkeen, kun hänen johtajasopimuksensa mukainen 60 vuoden eläkeikä täyttyy
ensi maaliskuussa. Yhtiö ilmoitti Jordanin jatkosta
tammi-maaliskuun tulosjulkistuksen yhteydessä.
Metsä Groupin liikevaihto oli alkuvuonna viimevuotisella tasolla. Liiketulos ennen kertaeriä
sen sijaan koheni 105 miljoonasta 129 miljoonaan
euroon – suuremmaksi kuin kertaakaan neljään
vuoteen.
UPM:n mäntyöljystä jalostamaa biodieseliä voi nyt
tankata autoonsa. St1-energiayhtiö on tuonut asemilleen Diesel plus -polttoaineen, jota on terästetty Lappeenrannassa valmistuneella Bio-Vernolla.
UPM aloitti biodieselin eli tuotenimeltään
Bio-Vernon kaupallisen tuotannon vuoden alussa. Lappeenrannan laitoksen tuotantokapasiteetti on 120 miljoonaa litraa vuodessa, joten läheskään kaikkeen Diesel plussaan Bio-Vernoa ei riitä.
eero sala
Metsä Groupin
Jordan jatkaa
MAKASIINI 4 • 2015
15/05/15 17:26
metsäty yppi
FSC-puulle
parempi hinta
KUKA: Metsätalousinsinööri (AMK)
Anne Saloniemi. Perheeseen kuuluu
4-vuotias poika ja aviopuoliso.
MITÄ: Valmistui juuri
metsätalousinsinööriksi työskenneltyään
sitä ennen ravintola-alalla yli 10 vuotta.
UPM:n mukaan FSC-sertifiointi takaa
puulle myös paremman menekin.
Valtteri skyttä
Metsäyhtiö UPM on viime
vuosina tarjonnut FSC-metsäsertifiointia myös yksityisille
metsänomistajille.
Koska FSC-sertifiointi rajoittaa metsien talouskäyttöä
esimerkiksi leveiden suojavyöhykkeiden muodossa, UPM hyvittää metsänomistajalle sertifioinnista koituvat tulonmenetykset muun muassa puun parempana markkinahintana, sanoo UPM:n Pohjois-Euroopan
metsäasioiden sidosryhmäjohtaja Pekka Rajala.
”Vielä tärkeämpää sertifioinnissa on metsänomistajan kannalta se, että sertifikaatti varmistaa metsänomistajan puulle paremman menekin”, Rajala
sanoo.
Metsäyhtiö hankkii FSC-sertifioitua puuta, koska useat kansainväliset ostajat edellyttävät,
että tietty osuus metsäteollisuuden lopputuotteista on FSC-sertifioitua.
”FSC-sertifiointi on tietyillä metsäteollisuustuotteiden
markkinoilla minimitekijä, joka edesauttaa kaupan syntymistä. Metsäyhtiö, joka pystyy myy-
Kahdella hevosella
UPM hankki metsien FSC-sertifiointimahdollisuuden neljä
vuotta sitten. Yhtiön FSC-ryhmäsertifikaatissa on nyt mukana noin 100 000 yksityismetsähehtaaria ja 400 000 hehtaaria
UPM:n omia metsiä.
”Meille on jo kertynyt hyvin kokemusta siitä, miten FSC
soveltuu Suomen metsiin niin
luonnon kuin metsätalouden
kannalta”, Rajala kertoo.
Suomalaisen metsätalouden
kestävyyden yleisin todistusmerkki on PEFC-sertifiointi.
Rajalan mukaan UPM ajaa sertifioinnissa kahdella hevosella, sillä FSC-sertifikaatin piirin
kuuluvan metsäalan lisäämisestä huolimatta yhtiö ei ole luopumassa PEFC-sertifikaatista.
”PEFC sopii erittäin hyvin
suomalaisiin olosuhteisiin ja on
pääsertifiointimenetelmä Suomessa jatkossakin. Teemme töitä sen hyväksi, että PEFC-sertifikaatin hyväksyttävyys ja tunnettuus paranevat kansainvälisillä markkinoilla.”
Kuvio
Sellu suurin kuluttaja
Metsäteollisuuden raakapuun käyttö toimialoittain vuonna 2014
Selluteollisuus
29,5 milj. m3
Muu 0,3 milj. m
Sahateollisuus
23,6 milj.m3
Puolikemiallinen
massateollisuus 1,2 milj. m
Vaneriteollisuus 2,8 milj. m
Mekaaninen massateollisuus 6,5 milj. m
Lähde: Metsäteollisuus ry
MIKSI: Halusi vaihtaa ammattia, mutta
haluaa edelleen työskennellä mieluiten
sellaisissa työtehtävissä, missä pääsee
paljon tekemisiin ihmisten kanssa.
mään FSC-sertifioidusta puusta
tehtyjä tuotteita, on etusijalla”,
Rajala sanoo.
Teksti ja kuva Hannu Jauhiainen
Mikä innosti
metsäalalle?
Anne Saloniemelle, tuoreelle metsätalousinsinöörille, on luvassa kesätöitä ainakin
kotitilalla.
1
3
2
4
Miksi lähdit opiskelemaan metsäalaa vasta
normaalia myöhemmin?
Olin ollut hotelli- ja ravintola
alan töissä toistakymmentä
vuotta, joista pari vuotta meni
ulkomailla, Pohjois-Irlannissa
ja Sveitsissä. Sitten äitiysloman
jälkeen aloin pohtia, että metsätalousinsinöörin työ kuulostaisi omalta.
Miten
opiskelut
sujuivat?
Opiskelu meni
hyvin ja tästä
täytyy antaa
kiitokset myös
Lapin ammattikorkeakoululle
ja opettajille. Opiskelin neljän
vuoden tutkinnon kolmessa
vuodessa. Siihen tarvittiin
hieman joustoa ja erikoisjärjestelyjä. Varttuneemmalla iällä
sitä osa järjestää aikansa ehkä
nuorempia paremmin, eikä
perheellisen aika kulu opiskelijariennoissa.
Mitä opiskelit?
Valinnaisina opintokokonaisuuksina minulla oli
maa- ja metsäomaisuuden hoito sekä kehittyvä puunhankinta,
johon kuului myös suometsien
hoito. Työharjoittelujaksot olin
töissä Metsähallituksessa.
Miltä työtilanne
vaikuttaa?
Etsin töitä positiivisella
mielellä. Ihanteellista olisi, jos
töitä löytyisi nykyisen kotipaikan eli Rovaniemen läheisyydestä. Muuallekin olen valmis
lähtemään, silloin pitää kuitenkin kuunnella myös perheen
mielipidettä.
5
Mitä teet, jos ei
alan töitä löydy?
Jos metsäalalta ei
heti löydy töitä, pitää
katsella muitakin
mahdollisuuksia. Kesäksi on
tiedossa ainakin metsänhoitotöitä vanhempien metsäpalstoilla Inarissa ja Kemijärvellä.
Raivaussaha odottaa.
MAKASIINI 4 • 2015
3578_.indd 15
15
15/05/15 17:26
markkinat
Negatiivisia kantohintoja
Metsäenergian hintaseurannassa ei
huomioida kemeratukia, mikä tuo
tilastoihin yllätyksiä.
puun ostajat tunnetaan
huonommin. Ostajat ovat
valtaosin samoja, mutta
lisäksi on pienempiä, pelkästään energiapuuta ostavia tahoja.
Metsälehden verkkosivuilla (www.metsalehti.fi) on avattu energiapuun kanto- ja hankintahintojen seuranta.
Se löy t y y siv uston Metsäenergia-toiminnosta, jossa on jo
aiemmin seurattu metsäenergian käyttöpaikkahintoja.
Hintatiedot toimittaa Luonnonvarakeskus
ja ne kattavat noin kaksi kolmasosaa metsähakkeen raaka-aineeksi korjatusta puusta. Hintatiedot tulevat Metsäteollisuus ry:n jäseniltä sekä
lisäksi pariltakymmeneltä muulta ostajalta.
16
3600_.indd 16
Erkki Oksanen/luke
Mikko Häyrynen
Jukka Torvelainen epäilee energiapuun kauppojen jäävän tänä vuonna
viimevuotisesta kemeramuutoksen takia.
”Energiapuun käyttö
kasvaa ja toimivat markkinat edellyttävät puolueetonta hintatietoa”,
tutkija Jukka Torvelainen Lukesta sanoo.
Teollisuuspuun kaupassa on vakiintunut tilastointi, mutta energia-
Neljä puulajia
Hintaseurannassa energiapuulajeja on neljä –
kannot, latvusmassa, kokopuu ja rankapuu. Aluejako on sama seitsemän
alueen jako kuin ainespuun kaupassa. Seurantaväli on neljännesvuosi.
Hinnat ovat arvonlisäverottomia ja ne tilastoidaan ilman kemeratukia,
minkä vuoksi jotkin kuutiohinnat voivat olla negatiivisia. Valtaosa energiapuun korjuusta on ollut tuettua ja kemeratuki
on saattanut nostaa tukikelpoisen energialeimikon kauppahinnan korkeammaksi kuin järeäm-
män, mutta ilman tukea
jäävän leimikon.
Tiedonluovuttajia pitää olla vähintään kolme, jotta hintatieto voidaan julkaista, minkä
vuoksi tilastossa on tyhjiä kohtia. Metsäteollisuus ry:n jäsenet lasketaan yhdeksi toimijaksi,
joten niiden lisäksi pitää
olla kaksi muuta.
Alue-erot isoja
Alueelliset hintaerot eivät ole euroissa suuria, mutta prosenteissa
kylläkin. Tuoreimman,
vuoden vaihteen tilaston mukaan metsäenergian keskihinnan vaihteluväli on Lapin 2,31 eurosta Etelä-Pohjanmaan
5,09 euroon kuutiometriltä. Vuoden ensimmäisen neljänneksen tilasto
valmistuu kesäkuun puolivälissä.
”Energiapuun kilpailutilanne vaihtelee sekä
suhteessa muihin energialähteisiin että teollisuuskäyttöön. Myös kuljetusmatkat vaikuttavat
hintaan”, Torvelainen
summaa.
Viime vuonna metsähaketta meni energiakäyttöön noin 7,5 miljoonaa kuutiometriä. Määrästä noin puolet oli peräisin pienpuusta eli kokopuusta ja karsitusta rangasta. Latvusmassaa oli kolmasosa ja loput
kantoja sekä teollisuuspuun hakkuista peräisin
olevaa järeää puuta.
”Tämän vuoden kauppamäärät saattavat jäädä
pienemmiksi, koska tukikelpoisia kohteita hakattiin kiireenvilkkaa kemeramuutoksen alla. Sen
jälkeen kauppa on hiljentynyt.”
MAKASIINI 4 • 2015
15/05/15 16:49
Raakapuun kantohinnat
toukokuussa viikolla 19
Koko maa
▲ nousussa ▼ laskussa
Tukkipuu
mänty
koivu
mänty
kuusi
koivu
54,56 ▲ 54,68 ▲ 41,99 ▲ 15,55 ▼ 17,07 ▲ 15,39 ▼
Uudistushakkuu
56,38 ▲ 55,44 ▲ 43,73 ▲ 17,14 ▲ 18,09 ▲ 16,99 ▲
Harvennushakkuu
47,69 ▼ 47,12 ▼ 36,34 ▲ 15,08 ▼ 15,21 ▼ 14,55 ▼
Etelä-Suomi
40,53 ▲
...
...
kuusi
koivu
Tukkipuu
mänty
11,78 ▲ 11,73 ▲ 11,68 ▲
mänty
kuusi
koivu
54,91 ▲ 55,27 ▲ 40,77 ▼ 15,50 ▼ 17,56 ▲ 15,55 ▲
Uudistushakkuu
56,50 ▲ 55,86 ▲ 41,99 ▼ 16,48 ▲ 18,44 ▲ 16,99 ▲
Harvennushakkuu
48,32 ▲ 47,76 ▼ 35,18 ▼ 15,38 ▼ 15,49 ▼ 14,70 ▼
Keski-Suomi
...
...
...
Tukkipuu
mänty
12,43 ▲ 12,33 ▲ 11,88 ▼
kuusi
koivu
mänty
kuusi
koivu
54,59 ▼ 54,92 ▲ 40,73 ▲ 15,62 ▼ 17,32 ▼ 15,53 ▼
Uudistushakkuu
56,76 ▼ 55,89 ▲ 42,84 ▲ 17,08 ▼ 18,57 ▼ 17,61 ▼
Harvennushakkuu
47,85 ▼ 46,60 ▼ 34,55 ▲ 15,50 ▼ 15,15 ▼ 14,49 ▼
Savo-Karjala
...
...
...
Tukkipuu
mänty
12,07 ▼
...
11,27 ▼
kuusi
koivu
mänty
kuusi
koivu
54,41 ▲ 53,05 ▲ 41,56 ▲ 15,08 ▲ 15,78 ▼ 15,06 ▲
Uudistushakkuu
56,51 ▲ 53,90 ▲ 43,65 ▲ 17,31 ▲ 16,82 ▼ 17,31 ▲
Harvennushakkuu
47,16 ▼ 45,46 ▼ 35,98 ▼ 14,79 ▼ 14,51 ▼ 14,64 ▼
Kymi-Savo
...
...
...
kuusi
koivu
Tukkipuu
mänty
Kuitupuu
mänty
kuusi
koivu
55,96 ▲ 55,69 ▲ 44,02 ▲ 15,48 ▼ 17,19 ▲ 15,39 ▲
Uudistushakkuu
57,87 ▲ 56,48 ▲ 45,87 ▲ 17,17 ▼ 18,37 ▲ 17,45 ▼
Ensiharvennus
49,29 ▼
48,60▼
...
...
...
38,23 ▲ 15,46 ▼ 15,56 ▲ 15,03 ▲
kuusi
koivu
Etelä-Pohjanmaa Tukkipuu
mänty
11,61 ▲ 11,36 ▲ 11,71 ▲
Kuitupuu
mänty
kuusi
koivu
Kaikki yhteensä
55,51 ▼ 53,76 ▲
...
16,92 ▼ 17,27 ▲ 16,85 ▼
Uudistushakkuu
56,82 ▼ 54,22 ▲
...
18,43 ▲ 17,72 ▼ 17,90 ▼
Harvennushakkuu
46,79 ▼ 44,84 ▲
...
15,19 ▼ 14,84 ▼ 14,77 ▲
Ensiharvennus
12,21 ▲
Kainuu-Pohjanmaa Tukkipuu
mänty
...
koivu
mänty
kuusi
52,74 ▲ 51,23 ▲
...
15,66 ▼ 16,20 ▼ 15,35 ▼
54,15 ▲ 51,87 ▲
...
17,07 ▲ 16,82 ▼ 16,30 ▼
Harvennushakkuu
46,00 ▲ 44,57 ▲
...
Lappi
...
13,97 ▼
...
10,53 ▲
Tukkipuu
mänty
13,14 ▲
...
Kuitupuu
kuusi
koivu
mänty
kuusi
koivu
Kaikki yhteensä
45,63 ▲ 42,91 ▲
15,36 ▲ 15,35 ▼ 12,90 ▲
Uudistushakkuu
47,41 ▲ 43,24 ▲
16,44 ▲ 16,19 ▼ 13,38 ▲
41,26 ▲
...
14,14 ▲
12,01 ▼
...
...
...
...
Harvennushakkuu
Ensiharvennus
0
1
5
10
15
20
25
30
35
40
45
52
Kantohintojen kehitys
60
Mäntytukki
50
Kuusitukki
40
Koivutukki
Kuusikuitu
Mäntykuitu
20
10
Koivukuitu
2010
2011
2012
2013
2014
2015
Puutavaralajien kantohintaindeksit
110
Mäntytukki
105
Kuusitukki
100
Koivutukki
95
Mäntykuitu
90
Kuusikuitu
85
1/2014
Koivukuitu
4/2015
Kaikilla puutavaralajeilla 12/2010 = 100
koivu
Kaikki yhteensä
...
300000
Kuitupuu
kuusi
Uudistushakkuu
Ensiharvennus
600000
11,72 ▲ 11,94 ▲ 11,92 ▲
Kaikki yhteensä
Harvennushakkuu
900000
30
Kuitupuu
Kaikki yhteensä
Ensiharvennus
1200000
Euroa m3
Kuitupuu
Kaikki yhteensä
Ensiharvennus
2015
Kuitupuu
Kaikki yhteensä
Ensiharvennus
2014
Kuitupuu
kuusi
Kaikki yhteensä
Ensiharvennus
Viikko-ostojen määrä
Miljoonaa m3
1500000
Indeksi kertoo muutoksista
Kantohintaindeksi kuvaa eri puutavaralajien nimellishintojen muutosta. Luonnonvarakeskuksen julkaisema indeksi päivittyy kuukausittain. Indeksi alkaa vuoden 2010 joulukuusta. Silloin vallinneille eri
puutavaralajien kantohinnoille on annettu suhdeluku 100. Indeksin
laskennassa erityyppisten leimikoiden – uudistus, harvennus ja ensiharvennus – osuudet pidetään samoina, mitkä ne olivat keskimäärin
vuonna 2010. Hintatason muutokset saadaan näin paremmin esille.
Esimerkiksi indeksiluku 110 tarkoittaa, että puun nimellinen hinta on
kohonnut 10 prosenttia joulukuusta 2010.
MAKASIINI 4 • 2015
3600_.indd 17
17
15/05/15 16:49