silta-12-2015
Aarne Ormio Tamperelainen seurakuntalehti Joulukuu 2015 Suurin lahja löytyy seimestä Hiljenny jouluun Tampereen seurakuntien joulutapahtumien parissa. i.fi siltaleht Lisätietoja liitteessä Tähtitenori Topi Lehtipuu: Hannu Jukola Kotimaani on Eurooppa Moottorimeininki saattaa olla ratkaiseva tuki Sivut 12–13 Markus Perko Esko Valtaojan salarakas on maailmankaikkeus Sivut 6–7 Hannu Jukola Pasi Leino Sivut 8–10 Immanueldraaman kaltaista kaivataan lisää S.18 ja liite s.11 2 SILTA 12/2015 PÄÄKIRJOITUS Kirsi Airikka vt. päätoimittaja joulukuu Tampere 2.12.2015 Ihmiset arvostavat seurakuntien tekemää auttamistyötä. Monille se on jopa tärkein syy kuulua kirkkoon. Tämä tieto sai vahvistuksen myös Tampereen seurakuntien tuoreessa tunnettuustutkimuksessa. Tärkeimmät asiat, joihin kirkon tulisi keskittyä, ovat lapsi- ja nuorisotyö, auttaminen sekä ikääntyneet ihmiset. Auttamista pitivät tärkeänä sekä kirkkoon kuulumattomat että seurakuntien jäsenet. Erityisen merkittävänä vastaajat pitivät vähävaraisten, yksinäisten ja syrjäytyneiden ihmisten auttamista – Tampereelle tulleita turvapaikanhakijoita unohtamatta. Tamperelaisten mielestä seurakunnilla on tärkeä rooli lasten ja nuorten elämän sekä perheiden tukemisessa. Auttamisen muotoja ovat läsnäolo ihmisten arjessa sekä tukeminen elämän kriiseissä. Auttaminen on jo vuosia ollut vahva osa Tampereen seurakuntien perustyötä. Seurakunnat tarjoavat ympäri vuoden aineellista, henkistä ja hengellistä tukea. Diakoniatyöhön ja auttamiseen käytetään vuosittain noin neljäsosa seurakuntien määrärahoista. Diakonian ja yhteiskuntavastuun tehtävissä oli viime vuonna 85 työntekijää. Heillä oli yhteensä 18 000 asiakaskohtaamista. Kaupunkilaisten diakonia-avustuksiin ja ruoka-apuun käytettiin viime vuonna lähes 260 000 euroa. Viime vuoden aikana seurakuntien Ruokapankista jaettiin kaikkiaan 19 276 ruokakassia ja vähävaraisille tarjottiin 27 415 ateriaa. Auttaminen nousee puheenaiheeksi erityisesti joulun alla ja kristikunnan suurta juhlaa lähestyttäessä sen osuus kasvaa entisestään myös Tampereen seurakunnissa. Pelkästään diakoniatyössä työntekijöiden rinnalla ahkeroi lähes 2000 vapaaehtoista, jotka päivittäin ovat läsnä tamperelaisten arjessa. He opettavat suomen kieltä turvapaikanhakijoille, toimivat ikääntyneiden apuna päivittäisissä askareissa ja tekevät monenmoista muuta lähimmäistensä hyväksi. Näitä uurastajia voi muistaa erityisesti 3. joulukuuta, kun vietetään valtakunnallista vapaaehtoisten päivää. 26.12. ”…teille annetaan tuona hetkenä sanat, jotka teidän tulee puhua.” 13.12. ”Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien.” 27.12. ”Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” 20.12. ”Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.” 24.12. ”Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn...” 24.–25.12. ”Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa.” 28.12. ”Joosef heräsi unestaan, otti heti yöllä mukaansa lapsen ja hänen äitinsä…” 1.1.2016 ”Kun oli tullut kahdeksas päivä ja lapsi oli ympärileikattava, hän sai nimen Jeesus.” 3.1. ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” 25.12. ”Älkää pelätkö, minä ilmoitan ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, Hän on Kristus, Herra.” Enkeli ki viattom rkot ien lasten päivän ä 28.12. Aleksa klo 18 Pispala nterin ja n kirko ssa TOIVON JA ROHKEUDEN KYNTTILÄT Adventtikynttilät syttyvät keskelle maailman pimeyttä. Euroopan taivas on tummempi kuin aikoihin. Riemukaarikin itkee. Viattoman kärsimys riipaisee – sen me kristityt totisesti tiedämme. Poistuuko pelko käskemällä? Sanommeko älä itke vai itke rauhassa? Sytytämme adventtikynttilämme tuomaan toivoa ja rohkeutta, jotta pelottaisi vähemmän. Pyhä pyhältä liekin verran lisää Kristus-valoa. PALSTAN TEKSTIT: Jukka-Pekka Ruusukallio Auttaminen on jo vuosia ollut vahva osa Tampereen seurakuntien perustyötä. Seurakuntien auttamistyössä ovat mukana myös monet yhteistyökumppanit. Ruokapankki saa lahjoitusruokaa useista kaupoista. Tänäkin vuonna yritysten apu ja vapaaehtoisten työ mahdollistavat satojen jouluruokakassien lahjoittamisen vähävaraisille lapsiperheille. Tammerkosken Nuorkauppakamarin, yritysten ja Tampereen seurakuntien yhteinen Joulupuu-keräys taas tuo jouluiloa niille lapsille ja nuorille, joiden läheisillä ei ole mahdollisuutta toteuttaa lahjatoiveita. Osallistuminen lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestöjen keräyksiin, konsertteihin ja Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksiin on helppo tapa auttaa lähimmäisiämme lähellä ja kaukana. Myös esirukous toisen ihmisen puolesta on kaunis teko. Näinä päivinä voimme erityisesti kantaa sydämissämme terroritekojen uhreja ja heidän läheisiään. Sillan toimitus toivottaa kaikille ihmisille rauhallista ja siunattua joulua! ✦ HELMI ” 6.12. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita Kimmo Ahonen Auttaminen tuo joulumielen TULEVAT PYHÄT 2.12.2015–5.1.2016 Siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. (1. Joh. 4:10) Silta 12/2015 Kappeli saa uuden kuparin Markus Perko kysymystä 3 Kalevankankaan kappelin katon peltityöt vaativat ammattitaitoa ja vuosien kokemusta. Siitä ovat pressujen alla ahkeroivat miehet yhtä mieltä. – Haastava, aika paljon koukeroa, mutkaa ja kulmaa, Pekka Harmaajärvi ja Hannu Saarinen kuvaavat. Siunauskappelin vesikaton kunnostus onkin tehtävä kokonaan käsityönä. Kate oli tullut lähelle käyttöikänsä loppua. Vuodot olivat alkaneet vaurioittaa rakenteita ja julkisivurappauksia. Pahempien vaurioiden välttämiseksi kate päätettiin uusia, kertoo työpäällikkö Taisto Eronen. Ison kappelin kuparipeltikate uusitaan entisenlaiseksi ja alustan puurakenteita korjataan tarpeen mukaan. Yläpohja lämpöeristetään selluvillalla. Kappelit ovat käytössä perjantaina ja viikonloppuna. Krematoriota sen sijaan ei käytetä työn aikana. Pikkukappelin ja 1960-luvulla tehtyjen laajennusten katot ovat Erosen mukaan vielä hyväkuntoisia, eikä niille ole tarvetta tehdä nyt mitään. Kate on katon alta ja vanhoista pelleistä löytyneistä tekijöiden kirjoituksista päätellen uusittu edellisen kerran vuosina 1925–1928. Taisteluiden jälkiä? Kalevankankaan iso kappeli on valmistunut vuonna 1913. Eronen arvelee katon menneen huonoon kuntoon Kalevankankaan taisteluissa vuonna 1918, koska katto oli jouduttu uusimaan noin pian valmistumisensa jälkeen. Krematorio sekä pieniä laajennuksia ja sisätilamuutoksia on tehty 1967 ja pikkukappeli 1984. Kappeli ja sen urut kärsivät vaurioita tuhopoltossa vuonna 1990. Ison kappelin ovat suunnitelleet Wäinö Gustaf Palmqvist ja Einar Sjöström, laajennukset Antero Sirviö. Katon kunnostustyöhön on varattu 200 000 euroa. Lokakuun lopulla alkaneen urakan on tarkoitus valmistua helmikuun loppuun mennessä. ✦ Asta Kettunen Valon ja tulen messu keräsi viime vuonna yli 800 kuulijaa Kalevan kirkkoon. Tänä vuonna elämyksellinen messu järjestetään samana iltana, 19. joulukuuta kaksi kertaa. ❶ Valon ja tulen messu järjestetään lauantaina 19. joulukuuta Kalevan kirkossa. Mistä tapahtumassa oikein on kyse, pastori Timo Pöyhönen Tampereen seurakuntien nuorten aikuisten Uusi Verso -toiminnasta? – Valon ja tulen messu on joulukirkko. Messu järjestettiin ensimmäisen kerran viime vuonna ja tapahtuma oli niin suosittu, että tänä vuonna se toteutetaan saman illan aikana kaksi kertaa. – Erilaiseksi messun tekee nykytekniikan käyttäminen. Uskallan luvata osallistujille huikaisevan elämyksen nykytekniikan keinoin. ❷ Millaisia tehokeinoja messussa käytetään? – Messu tarjoaa kokemuksia kaikkien aistien välityksellä. Musiikki on sovitettu modernisti ja koko äänimaailma tarjoaa yllätyksiä. Elävän musiikin eli bändin ja Piccolo-kuoron lisäksi käytetään konemusiikin tehokeinoja. Myös tuli ja tanssi ovat messun elementtejä. – Seinille heijastetaan elämyksellistä ja värikästä videokuvaa. Videotekniikasta vastaa luovan videoteknologian konsultti Johan West, joka tunnetaan esimerkiksi Cheekin stadionkeikkojen ja Euroviisujen loppukilpailujen videotuotannoista. – Messun ohjaa Yleisradion ohjaaja Timo Suomi, jonka yksi suurimmista ohjaustöistä oli Suomen Euroviisujen ohjaaminen vuonna 2007. Hän on aiemminkin ollut ohjaamassa Uuden Verson messuja. ❸ Eikö joulun sanoma enää pure nykyihmisiin, vai miksi pitää kikkailla tekniikalla? – Kikkailusta messussa ei todellakaan ole kyse. Jumalanpalvelus vain toteutetaan nykytekniikkaa hyväksikäyttäen, jotta katsojat saisivat elämyksellisen kokemuksen. Messu on joulukirkko, jossa tärkeintä ovat joulun sanoma ja joululaulut. Ehtoollinenkin tarjotaan, tosin se nautitaan ovella, pois lähtiessä. – Jouluyön tapahtumat ovat kaik- kien aikojen stoori ja tarina on kyllä sen kokoinen, että se ansaitsee tulla kerrotuksi näyttävästi. Raamattu on täynnä suurta draamaa ja isoja tarinoita, joten niitä voidaan hyvin toteuttaa elämyksellisesti. – Tavoitteena on kutsua ihmisiä kirkkoon hengähtämään hetkeksi kesken jouluvalmistelujen ja muiden kiireiden. Messu haluaa koskettaa ihmisten sydämiä ja tuoda heille todeksi Jumalan rakkaus joulun sanoman avulla. ✦ Jussi Laitinen Eikö joulun sanoma pure nykyihmisiin? Kirsi Airikka Valon ja tulen messu 19.12. klo 18 ja 21 Kalevan kirkossa. Messu toteutuksessa on mukana joukko Uusi Verso -toiminnan vapaaehtoisia. Saarnan pitää Timo Pöyhönen. Tampereen seurakuntien Uusi Verso vietti lokakuussa kymmenvuotisjuhlia. Lisätietoja toiminnasta: uusiverso.fi Lavian Eristyksen ammattilaiset Jarkko Lehtiniemi, Markus Väkeväinen ja Mikko Peltomaa ovat löytäneet kappelin kattorakenteista ammusten tekemiä reikiä. SILTA 12/2015 Naisten Pankki Tampere 4 Naisten Pankki auttaa Joulutorillakin ele Kuunt o Costell en ä Hautamore uunitu l 15.12. ospe joulug book/ c fa e reentampe nnat u seurak Hannu Jukola Kirkon Ulkomaanavun Naisten Pankki on mukana Joulutorilla 4.– 22. joulukuuta Keskustorilla. Se tuo myyntiin tonttuja, kahvia, teetä, hyytelöitä ja glögiä, saunatossuja, joulukransseja ja -kuusia sekä tarinasukkia. Joulumyynnin mahdollistavat vapaaehtoiset. – Nämä ihmiset tekevät arvovalintoja. Paukkuu sitten pakkanen tai sataa vettä, kojulla palvellaan, kiittää Naisten Pankki Tampereen puheenjohtaja Merja Talkio-Vilanen. Jokainen ostos auttaa maailman naisia oman ja perheen toimeentulon hankinnassa. – Tätä ajatellessa Joulun sanoma kirkastuu. Monet ihmiset tekevät hyviä tekoja, pohtii Talkio-Vilanen. Jaossa on myös lasten värityskirjoja, kasseja ja Silta-lehteä. Yhteistyökumppaneina ovat Vakuutusyhtiö Turva, Stella Kotipalvelut ja Tampereen seurakunnat. Aikuisrippikoulu huipentui lämminhenkiseen konfirmaatiomessuun Finlaysonin kirkossa. Siunauksesta huolehtivat pastorit Juha Mattila ja Jussi Holopainen. Kirkolliskokoukseen ehdolla 713 Tulevien kirkolliskokousvaalien ja hiippakuntavaltuustovaalien ehdokkaat on julkistettu. Kirkolliskokoukseen on ehdolla yhteensä 492 maallikkoa ja 221 pappia eli yhteensä 713 ehdokasta. Kirkolliskokoukseen valitaan hiippakunnista 96 edustajaa, joista 32 on pappeja ja 64 maallikoita. Seurakuntien luottamushenkilöt voivat äänestää maallikkoedustajia kirkolliskokoukseen ja maallikkojäseniä hiippakuntavaltuustoihin. Hiippakuntien papit puolestaan valitsevat pappisedustajat ja -jäsenet näihin toimielimiin. Kirkon tiedotuskeskus kokoaa kirkolliskokousvaalien ehdokkaista oman verkkosivuston, jossa ehdokkaat esittäytyvät. Sivusto avautuu tammikuussa. Ehdokastiedot perustuvat hiippakunnista kerättyihin alustaviin tietoihin. Ehdokaslistat vahvistetaan 15.12. mennessä. Vaalit käydään 9. helmikuuta. Tampereen hiippakunnan kirkolliskokousvaalien tamperelaiset maallikkoehdokkaat: Elina Karttunen, Messukylä, Anne Karhola, Tuomiokirkkoseurakunta, Tarja Nieminen, Tuomiokirkkoseurakunta (Pyynikki), Antti Juva, Messukylä, Raija Moilanen, Messukylä, Kirsti Asunta, Messukylä, Matti Hartilainen, Tuomiokirkkoseurakunta, Timo Koivula, Eteläinen, Kirsi Koski, Eteläinen, Varpu Lipponen, Tuomiokirkkoseurakunta, Pekka Uusitalo, Tuomiokirkkoseurakunta, Asko Alajoki, Eteläinen, Matti Ilveskoski, Messukylä, Kalle Mäki, Eteläinen Tampereen hiippakunnan kirkolliskokousvaalien tamperelaiset pappisehdokkaat: Kaija Karvala, Eteläinen, Maarit Kuusisto, Eteläinen, Tero Matilainen, Messukylä, Soile RantavuoriKähärä, Eteläinen, Heikki Repo, Messukylä, Rainer Backström, Tuomiokirkkoseurakunta, Hannu Häkämies, Messukylä, Ensio Partanen, Eteläinen Kaikki Tampereen hiippakunnan ehdokkaat: tampereenhiippakunta.fi ✦ Aikuisrippikoulu avarsi näkökulmaa A ikuisrippikoulussa parasta ovat mielenkiintoiset keskustelut elämän ja uskon kysymyksistä sekä erilaisten näkökulmien pohtiminen. Tätä mieltä ovat Salla Ohtonen, Osku Alajoki ja Ari Turjanmäki, jotka kävivät Tampereen seurakuntien aikuisrippikoulun. Kurssi huipentui konfirmaatioon 17. marraskuuta. Sekä rippikoulun että konfrmaation tehtävänä on vahvistaa ihmisen uskoa ja yhteyttä seurakuntaan. Se tuo uusia oikeuksia seurakunnan jäsenelle. Hän saa toimia kummina, mennä vihille kirkossa sekä osallistua ehtoolliselle. Salla Ohtonen on kypsytellyt ajatusta rippikoulun käymisestä useita vuosia. Häntä ei ole kastettu eikä hän siten kuulunut kirkkoon. – Osallistumiseen ei ollut erityistä syytä, mutta jotenkin asia tuli minulle nyt ajankohtaiseksi. Osku Alajoki piti itseään aiemmin ateistina. Hänet on kastettu lapsena, mutta perhe erosi kirkosta Alajoen ollessa alakoululainen. – Minulla oli kärjistynyt käsitys uskovaisista, pidin heitä fundamentalisteina ja tekopyhinä ihmisinä. Rippikoulu on ollut kasvuprosessi, joka on laajentanut näkemystäni uskon olemuksesta. Ari Turjanmäki ei ehtinyt käydä rippikoulua nuorena. Asia tuli ajankohtaiseksi, koska Turjanmäki aikoo avioitua. – Tuntui oikealta tulla rippikouluun, koska haluan kirkollisen vihkimyksen, miettii mies, joka vie rakkaansa vihille tammikuussa Tuomiokirkossa. Rippikoulu on ylittänyt kolmikon odotukset. – Parasta antia ovat olleet pohdiskelevat keskustelut ryhmäläisten ja ohjaajien kanssa, miettii Turjanmäki. Ohtonen kuvitteli, että rippikoulu on tylsää uskonkappaleiden ulkoa opettelua. – Tapaamisista tulikin irtiotto ja mahdollisuus päästä mielenkiintoisten keskustelujen äärelle. – Kun päästiin vauhtiin, tuntui, että tuokiot olivat liiankin lyhyitä. Voitaisiin pitää kertauskurssi, ehdottaa Alajoki. Ohjaajina toimivat pastorit Jussi Holopainen ja Juha Mattila, jotka saavat tunnustuksen ryhmäläisiltä. – He saivat tarkastelemaan erilaisia lähestymistapoja esimerkiksi taiteeseen tai Raamatun teksteihin, Turjanmäki tiivistää. Aikuisrippikoulu oli pastoreille mieluinen tehtävä. – Ryhmä on ollut inspiroiva ja meillä on ollut vahva vuorovaikutus, pohtii Holopainen. – Olen etuoikeutettu, kun olen saanut olla keskustelemassa aikuisten ihmisten kanssa, lisää Mattila. Salla Ohtonen halusi liittyä kirkkoon rippikoulun jälkeen. Hän sai kasteen ennen konfirmaatiota. Rippikoulussa kaksiviikkoisesta mukana kulkenut poikavauva saa kasteen viikkoa myöhemmin kuin äitinsä. Kummeikseen Ohtonen pyysi rippikoulukavereitaan Alajokea ja Turjanmäkeä. – Tapaamiset jatkuvat, sillä täytyyhän meidän kummien huolehtia Sallan kristillisestä kasvatuksesta, hymyilevät miehet. ✦ Kirsi Airikka Joka vuosi noin tuhat aikuista osallistuu rippikouluun. Tampereella aikuisrippikoulun käy noin 50 ihmistä vuosittain. Lisätietoa: rippikoulupastori Jari Pulkkinen, jari.pulkkinen@evl.fi, aikuisrippikoulu.fi SILTA 12/2015 Onko Tampereella hyvä elää ja toimia? Voimmeko tehdä tulevaisuutta yhdessä, vaikka emme ole kaikista asioista samaa mieltä? Ainakin näihin kysymyksiin etsitään vastauksia Tampereen vapaa-ajattelijoiden, Tampereen seurakuntien ja Aamulehden järjestämässä Anna arvo toisellekin -seminaarissa tiistaina 8. joulukuuta. Ville Asikainen/ KUA Anna arvo toisellekin Seminaarin avaa professori Juha Siltala pohtimalla polarisoitumisen vetovoimaa. Alustuksen jälkeen yhteisen tulevaisuuden rakentamista jatketaan paneelikeskustelussa. Anna arvo toisellekin -seminaari tiistaina 8.12. kello 18, Aamulehden auditorio, Siperia, Itäinenkatu 11. Yhteisvastuulta hyvä tulos vapaaehtoistyölle Pyynikin aluepapin Sami UusiRauvan mukaan Aleksanterin kirkko on esirukouksissa erityinen kirkko Tampereella. – Rukous ja esirukous ovat keskeisiä Avoimen kirkon toiminnassa. Myös Tuomasmessua varten rakennetut sivualttarit ovat esirukouksen paikkoja. Ne ovat rukouspyyntöjen kirjoittamisen ja jättämisen paikkoja myös messujen välisenä aikana. Avoimeen kirkkoon jätetään päivittäin 3–10 esirukouspyyntöä. Verkon kautta arki-iltojen rukoushetkiin on tullut 380 rukousta tämän vuoden aikana. Aleksanterin kirkkoon jätetyt esirukoukset rukoillaan joka arkipäivä ru- Emil Bobyrev Esirukouksissa on elämän kirjo Esirukouspyynnöt koskevat elämän kaikkia osa-alueita. Aiheina ovat muun muassa oma ja läheisten terveys, jaksaminen, hengellisyys, asuminen, talous ja työelämä, ihmissuhteet ja päihteidenkäyttö. Rukousaiheita ovat myös kansainväliset asiat. Tampereen seurakuntien verkkosivujen kautta tulee noin sata sähköistä esirukouspyyntöä kuukaudessa. Lisäksi esirukouspyyntöjä jätetään kirjallisesti kirkoissa oleviin lippaisiin. Harjun seurakunnan diakoniapappi Martti Lammi on huomannut, että esirukousten määrä on kasvanut tänä syksynä. – Se saattaa toki olla vain sattumaakin. Joka pyhä pyyntöjä ei tule. Toisaalta en ole joka pyhä toimittamassa messua Lielahdessa, kertoo Lammi, joka toimii tällä hetkellä myös Lielahden aluekappalaisen tehtävässä. ”Olen tuottanut toisille ihmisille pelkkää kärsimystä. Rukoilkaa, että Herra korjaisi tilanteen. En jaksa tätä enää.” koushetkessä kello 17 sekä torstaisin viikkomessussa kello 17. Esirukousten puolesta rukoillaan niin ikään rukouksen ja ylistyksen illassa, äitien rukouspiirissä sekä Tuomasmessun rukouspiireissä. – Netin kautta tulleet rukoukset ovat uusi ja vahvistuva asia. Sunnuntain kymmenen messussa on samoin noin 3–10 messua varten jätettyä rukouspyyntöä. Osa näistä rukous- pyynnöistä on tullut etukäteen kirkkoon jätettynä tai netin kautta, kertoo Uusi-Rauva. Martti Lammin mielestä on hyvä, että ihmiset voivat jättää nimettömiä esirukouspyyntöjä. – Kirkkoväki jaksaa pitkänkin esirukouksen, kun se muodostuu todellisista viesteistä. Ilmeisesti ne kertovat ihmisen hädästä jotenkin elävämmin kuin kirkkokäsikirjan valmis esirukous. Sami Uusi-Rauva on huomannut, että pyyntörukousten lisäksi esirukousten joukossa on kiitosrukouksia. ✦ Kirsi Airikka Tampereen tämänvuotisen Yhteisvastuukeräyksen tulos on yhteensä lähes 95 000 euroa. Viimevuotisiin ennätystuloksiin ei ihan päästy, sillä vuonna 2013 tamperelaiset lahjoittivat yli 125 000 euroa ja viime vuonnakin noin 110 000 euroa. Paras tulos on tänä vuonna Tuomiokirkkoseurakunnassa, jossa kerättiin yli 36 000 euroa. Harjussa kerättiin noin 28 000 euroa, Messukylässä 15 000 euroa, Eteläisessä seurakunnassa 10 000 ja Tampereen ruotsinkielisessä seurakunnassakin noin 4 000 euroa. Ruotsinkielisen seurakunnan tulos on jäsentä kohden Suomen kolmanneksi paras, miltei viisi euroa per jäsen. Koko maassa keräys tuotti yli 3 600 000 euroa, josta Tampereen hiippakunnan osuus on noin 435 000 euroa. Varoilla laajennetaan Suurella Sydämellä -vapaaehtoistoimintaa koko maahan ja autetaan lapsia kouluun Haitissa. – Tarvitsemme jatkossa yhä enemmän vapaaehtoistyötä ja naapuriapua supistuvien julkisten palvelujen rinnalle. Hädässä olevaa lähimmäistä tulee auttaa, asuipa hän naapurissa tai kaukana kehitysmaissa, keräysjohtaja Tapio Pajunen sanoo. Ensi vuoden keräys avautuu helmikuussa. Tulot käytetään nuorten syrjäytymisen torjuntaan Suomessa ja Ugandassa. ✦ yhteisvastuu.fi Nuorille turvaa joulunpyhinäkin Esirukouspyynnöt: tampereenseurakunnat.fi/ esirukouspyynto SPR:n Nuorten turvatalo Tampereella palvelee nuoria myös joulunaikaan. Kriisipäivystys on avoinna jouluna 24.12. kello 16–26.12. kello 10. Tapaninpäivänä se avautuu kello 17. Muina pyhinä turvatalo palvelee kello 17–10. ✦ Yhteisiä esirukouksia: sakasti.evl.fi punainenristi.fi/node/161, p. 040 556 6661 FENNOKAUPAN LAHJAVINKIT KATSO KAIKKI TARJOUKSET VERKOSSA! voimassa 6.1.2016 asti FENNO MEDICAL OY verenpainemittari 5 9900 09 276 360 asiakaspalvelu@fennomedical.fi 5500 ortopedinen tyyny liukuestesukat 1700 TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA ARKEEN liukuesteet kenkiin 2700 6 Silta 12/2015 Tähtitaivas ei saa ketään uskomaan Jumalaan. Mutta jos sinulla on usko, silloin kaikkeus suorastaan huutaa: Ettekö jo näe, kuka on kaiken tämän takana? Se olen minä, taivaan ja maan Herra. Risto Heikkilä Risto Heikkilä, 75 • Forssan ja Koijärven emeritus kirkkoherra, teologian lisensiaatti • Suomen tunnetuimpia tähtitieteen harrastajia • Kirjoittanut tähtitieteestä ja kristinuskosta. Tuorein kirja Tähtikirkkaan taivaan alla (2015) kertoo omasta tiestä ja uran huippuhetkistä sekä pohtii tieteen ja uskonnon suhdetta • Saanut Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan Stella Arcti -palkinnon ja Kultainen okulaari -ansiomerkin • Vakaumus: kristitty, jolle kaikkeus kertoo Jumalasta Rovasti Risto Heikkilä ja professori Esko Valtaoja haltioituvat yhä kosmoksen kauneudesta. Olemassaolon ihmeellisyyksien syitä he katselevat eri näkökulmista. Universumin ihailijat lu Rovasti Risto Heikkilä ja professori Esko Valtaoja ovat lapsesta lähtien ihmetelleet ja ihastelleet universumimme saloja. He herkistyvät edelleen eläytyessään tähtitarhojen ja galaksien kauneuteen ja mysteereihin. Mutta mitä on kaiken takana? Siitä he ovat eri mieltä. TEKSTI: Janne Villa kuva: Pasi Leino K un tähdet syttyvät syysillan pimentyessä loistamaan taivaalle, syttyvät myös kahden herrasmiehen silmät tuikkimaan uteliaisuudesta ja innosta. He ovat haltioituneita kosmoksen kauneudesta ja sen salaisuuksista niin kuin jo pikkupoikina, jolloin heidän tarkkaavaiset katseensa kohdistuivat ensi kertoja korkeuteen. Risto Heikkilä muistaa syksyisen tähtikirkkaan illan 1940-luvulla. Hän näki miten läntisellä taivaalla loisti valopiste: Venus! – Kummasti sisimmässäni alkoi tuosta hetkestä lähtien jokin raksuttaa, eikä tuo raksutus ole sen jälkeen lakannut. Minusta tuli tähtitieteen harrastaja, Heikkilä kertoo. – Tunnistan itseni Riston muisteluksista: kuinka öinen taivas lumosi hänet, kuinka hän etsi kirjoista tietoa ja ymmärrystä siitä, mitä taivaalla näki, ja kuinka hän lopulta sai hankittua oman kaukoputkensa ja nähtyä omin silmin kaiken sen, mistä oli siihen saakka voinut vain lukea, kommentoi Esko Valtaoja. Syksyllä eläköitynyt avaruustähtitieteen professori on kirjoittanut esipuheen Heikkilän uusimpaan kirjaan Tähtikirkkaan taivaan alla. – Harva suomalainen tuntee taivaan yhtä hyvin kuin lääninrovasti Risto Heikkilä. Useampi sukupolvi tähtiharrastajia on saanut ensi kosketuksensa maailmankaikkeuden ääriin Riston vuosikymmeniä Tähdet ja avaruus -lehdessä jatkuneesta Syvä taivas -palstasta, Valtaoja kehaisee. – Arvostan kovasti Eskon asiallista ja toverillista suhtautumista itseeni, Heikkilä kiittää. Pyhän kokemus yllättää Heikkilä on viettänyt tuhansia tunteja tähtitaivasta tarkkaillen. Kirkkaina syysiltoina hän ajaa 25 kilometrin päähän Turun valoista. Omassa tähtitornissa odottaa 690-kiloinen peiliteleskooppi. Putki on kaksi metriä pitkä ja sen halkaisija on puoli metriä. Myös kirkonmiehen mökillä on teleskooppi. Gps-ohjattuna se osaa etsiä itse kohteet. Mitä taivaan tuntija tekee sellaisella apuvälineellä, Valtaoja napauttaa kaksikon kohdatessa Piikkiössä. – Kysymys on oikeutettu. Taivaalta jää monta asiaa näkemättä, kun putki tarkentaa itse. Se helpottaa kuitenkin kohteen löytämistä esimerkiksi silloin, kun taustataivas on vielä vaalea, Heikkilä kuittaa. Valtaojan mukaan he molemmat ovat kokeneet yhä uudelleen sen lumouksen, jonka yön pimeys ja pään yläpuolella kaartuva tähtitaivas tuottavat. – Tuota vastustamatonta tunnetta ei voi kuvailla muuksi kuin pyhyyden kokemukseksi, uskonnoton tähtitieteilijä tunnustaa. Hän on oivaltanut, että ihminen on osa jotain käsittämättömän paljon suurempaa, kauniimpaa ja ihmeellisempää kuin arkisessa aherruksessa tulemme ajatelleeksi. – Pyhyyden tunteen voi oman maailmankatsomuksensa mukaan tulkita joko uskonnollisin termein tai ilman niitä, mutta itse tuo kokemus jostain aivan muusta on sama, järisyttävä ja elämää muuttava. Valtaoja kuvittelee, että uskovaisilla on samanlainen tunne. – Se saa heidät kiittämään Jumalaa, joka on tämän kaiken lahjaksi antanut. Minä poika kiitän maailmankaikkeutta, sillä minullapa on koko maailmankaikkeus salarakkaana, professori paljastaa. Saatanan kätyrit ja kreationistit Luonnollisin selitys olemassaolon ihmeellisyyksille ja ”sattumille” on Risto Heikkilän mielestä se, että kaiken takana on suuri Jumala, jolle mikään ei ole mahdotonta. – Kaikki on hänen suunnittelemanaan, luomanaan ja ylläpitämänään tarkoitettu kehittymään juuri tietyllä tavalla. Esko Valtaoja ei ole nähnyt kosmoksessa merkkejä Jumalasta. Uskonnot kiinnostavat kuitenkin agnostikko-tutkijaa, koska suuri osa ihmisistä uskoo jumaluuteen. – On hyödyllistä, ellei välttämätöntä, käydä tieteen ja Silta 12/2015 7 Esko Valtaoja, 64 • Turun yliopiston avaruustähtitieteen emeritus professori • Kirjoittanut yleistajuisia tiedekirjoja, joissa on käsitellyt kosmoksen isoja kysymyksiä • Tieto-Finlandia -palkinto kirjasta Kotona maailmankaikkeudessa (2002) • Piispa Juha Pihkalan ja Valtaojan keskustelukirja Nurkkaan ajettu Jumala? (2004) valittiin Vuoden kristilliseksi kirjaksi. Miehet jatkoivat debattiaan teoksessa Tiedän uskovani, uskon tietäväni (2010). • Vakaumus: agnostikko, jolle kaukoputki ei voi näyttää Jumalaa, muttei myöskään hänen olemattomuuttaan – Toivottavasti muualta löytyy elämää. Muuten joku on sössinyt pahasti maailmankaikkeuden! Jos universumi ei pursukaan elämää, on velvollisuutemme tuoda sinne iloa ja rakkautta – ja jonkun mielestä varmaan uskontoakin. Esko Valtaoja moutuvat tähtitaivaasta uskonnon dialogia, jotta ymmärrämme, ettei toisella puolella ole pelkkiä saatanan kätyreitä ja toisella aivottomia kreationisteja. Kreationistien kaltaisten ”huuhaa-tyyppien” kanssa kommunikointiin professori ei suostu tuhlaamaan aikaansa. – He elävät kuin rajoitetussa psykoosissa. Mikään asia-argumentti tai tutkimustieto ei mene lävitse tajuntaan, jolloin järjellinen keskustelu käy mahdottomaksi. Uskovaisen irvikuva elää keskiajassa Heikkilän ja piispa Juha Pihkalan kaltaisten valistuneiden kristittyjen kanssa Esko Valtaoja keskustelee mielellään. – Useimmat kristityt eivät suinkaan ole noita taistelevien uusateistien tarjoamia uskovaisen irvikuvia, yhä edelleen keskiajassa eläviä tietämättömiä typeryksiä, joille Maa on litteä. Luonnontieteiden ja kristinuskon välistä keskustelua on käyty liiaksi taistelevien ateistien ja uskovaisten fundamentalistien välillä, Risto Heikkiläkin pahoittelee. – Molempien kannat ovat äkkinäisen väärät ja jyrkät. Esko Valtaojan mielestä maailmassa on liikaa mustavalkoista ääriajattelua, ehdotonta varmuutta oman maailmankuvan täydellisyydestä. ”Kävimme taivaassa emmekä nähneet siellä mitään jumalaa”, uhosivat venäläiset kosmonautit. ”Jos uskot alkuräjähdykseen ja evoluutioon, et voi uskoa Jumalaan”, huutavat puolestaan kiihkomieliset fundamentalistit. – Risto muistuttaa siitä, että mikään järjellinen todiste ei aukottomasti riitä perustelemaan Jumalan olemassaoloa, ja että Raamattu ei ole työmaaraportti maailman luomisesta. Tiede ei ole uhka uskolle, koska kristitylle kaiken takana on lopulta Jumala. Avarakatseisia sillanrakentajia Kristinusko ja tiede lähestyvät Heikkilän mukaan kumpikin totuutta omalla tavallaan. Ei ole erityistä ”kristillistä tiedettä”. – Tieteellinen tieto on yleispätevää, kaikkia koskevaa, kriittistä eli itse itseään korjaavaa ja myös toistettavissa. Kris- tillinen usko sitä vastoin on subjektiivista, aina henkilökohtaista. Tieteessä tehdään havaintoja ja mittauksia. Uskossa tärkeätä on luottamus. – Oikein ymmärrettyinä usko ja tiede eivät ole toisilleen vastakkaisia vaan ne täydentävät toisiaan. Valtaoja tuntee monta aidosti uskovaa tutkijaa, joten tieteen ja uskon yhteensovittaminen on näemmä muille mahdollista. – Kukaan ei voi sanoa, että juuri minun selitykseni on oikea ja sinun on pelkkää harhaa. Siitä muistuttamaan tarvitsemme Risto Heikkilän kaltaisia sillanrakentajia, jotka ovat kotonaan niin uskon kuin tiedonkin maailmassa. Aggressiivisimmista vapaa-ajattelijoista Valtaoja ei innostu. – Taistelevat ateistit esiintyvät usein yhtä epä-älyllisesti kuin pahimmat hihhulit. Maailma ei tule paremmaksi räksytyksellä ja sen huutamisella, että kuinka te toiset voitte olla noin pöljiä. – Avarakatseiset ihmiset voivat löytää yhteisiä humaaneja lähtökohtia sivistyneelle keskustelulle. Meillä löytyy kyllä riittävästi yhteistä pohjaa paremman maailman rakentamiseen, vaikka tuonpuoleisesta oltaisiinkin eri mieltä, tähtitieteilijä sovittelee. Kärpäsenä kosmoksen samppanjalasissa Esko Valtaojan mielestä pieni ihminen ei voi käsittää iankaikkisuutta. Mittasuhteet ylittävät sekä ymmärryksemme että mittausvälineemme. Äärettömyys ei mahdu rajallisen ihmisen tajuntaan. – Paikallisen pikkumaailmankaikkeutemme alussa oli iso pamaus, jota me sanomme nollahetkeksi. On erilaisia käsityksiä siitä, mitä silloin tapahtui. Napsauttiko Jumala metafyysisiä sormiaan? Raamatussa sanotaan, että tulkoon valkeus – ja valkeus tuli, Valtaoja siteeraa Isoa kirjaa. Hän arvelee, että kyseessä oli vain paikallinen pikku poksaus, yksi kupla kosmoksen suuressa samppanjalasissa. Risto Heikkilä sanoo, että ihmisäly tuntee vasta vähän maailmankaikkeutta. – Tiede menee kovaa vauhtia eteenpäin, mutta olemme päässeet vasta monien mysteerien portille. – Ihmisinä olemme kuin kärpäsiä kaikkeudessa. Ymmärrämme kuitenkin jo jotain. Tämä antaa intoa harjoittaa tiedettä. Mitä enemmän tiede saa selville, sitä ihmeellisempi Jumala meillä on. Rovasti rohkaisee tutustumaan tähtitaivaaseen. – Ihastelkaa ja ihmetelkää. Tähtitaivaan äärellä se on ihmisen tapa vastata Jumalan puhutteluun. Avaruutta tutkitaan peiliteleskoopein, taivasta hiljentyen ja sydäntä kuunnellen. ✦ Maailmanselittäjät tarvitsevat nöyryyttä Luonnontieteilijöistä on tullut moderneja maailman- selittäjiä, pappien rinnalle – tai tilalle. He ovat tuoneet tervettä suhteellisuudentajua teologeille, jotka eivät aikoinaan tajunneet luonnontieteen ja teologian operoivan omilla aloillaan, vaan luulivat voivansa mestaroida muitakin oppiaineita. Oppineet teologit eivät enää pelkää tieteen uhkaavan kristinuskoa. Järki katsotaan Jumalan lahjaksi. Tieteen keinoin ei tavoiteta, todisteta tai kumota Jumalaa. Teologit ja muut tieteilijät ovat yhä ulalla universumin monien perimmäisten arvoitusten suhteen. Tietty nöyryys lienee paikallaan kaikille maailmanselittäjille. Vaikka valoa pimeään on saatu, vastaukset esimerkik- si alkuräjähdystä edeltäviin tapahtumiin ovat valovuosien päässä. Onko Jumala kaiken takana – tähän vastaamiseen ei vielä riitä tähtitieteilijän tehokkainkaan putki. Janne Villa SILTA 12/2015 9 TOPI LEHTIPUU ILOITSEE UUDESTA ELÄMÄNVAIHEESTA TEKSTI: Elisa af Hällström KUVAT: Hannu Jukola, Pasi Ristolainen Tamperelaislähtöinen oopperalaulaja Topi Lehtipuu asuu nykyisin Euroopassa. Kaupungit vaihtuvat tiuhaan, mutta jouluksi hän palaa perheensä luo Pariisiin. Kaupungissa huokuu yhteen puhaltamisen henki. Pelolle ei anneta sijaa. T opi Lehtipuuhun saattaa törmä- tä Suomessa useammin kuin viime vuosina. Kotipaikaksi tuli Pariisin lisäksi Helsinki, kun Helsingin juhlaviikkojen johtajan pesti alkoi vuoden alussa. – On kiinnostavaa palata ikään kuin maahanmuuttajana ja katsoa tuttua ja muuttunutta maaperää, Lehtipuu miettii. Festivaalityö on ennestään tuttua. Vuosina 2004– 2010 Lehtipuu oli Joroisten Musiikkipäivien ja 2010– 2015 Turun musiikkijuhlien taiteellinen johtaja. – Olen aina matkustanut paljon. En tiedä, mitä muuttaminen on. Asun Euroopassa, Lehtipuu toteaa. Kuvio on selvä vuoteen 2018, jonne pesti kestää. Samalla Lehtipuu aikoo työskennellä oopperalaulajana. – Olen vähentänyt esiintymistä. Seuraavat kolme vuotta mennään näin, suunnittelee monta konserttisalia uransa aikana nähnyt tenori. Uusi työ on alkanut innostunein mielin. – Tämä on palvelutehtävä. Haluan tarjota elämyksellisesti vahvaa kulttuuria, Lehtipuu linjaa. Työ painottuu taiteellisen ohjelmiston suunnitteluun. Ensi vuonnakin tapahtuma sisältää runsaasti taidemuotoja. – Teema on monitaiteellisuus. Se nousee jo Helsingin kulttuurikartastakin. Juhlaviikot on hieno fes- tivaali, joka antaa mahdollisuuksia monille, johtaja kiteyttää. – Mahtavia juttuja on tulossa ja yhtä laaja taiteen kirjo kuin ennenkin, hän lupaa. Elo-syyskuussa järjestettävillä juhlaviikoilla oli viimeksi noin 300 000 kävijää. Kotiseutu sydämessä Lehtipuulla on Tampereelta lukuisia muistoja. – On hauskaa, kun tuot terveisiä luokkakaverilta, Lehtipuu hymyilee. – On hauskaa myös palata juurilleen. On kiva nähdä, että kaupunki ja sen elämä ovat kehittyneet hyvään suuntaan, hän pohtii. Lapsuuteen kuuluvat Pispalan musiikkiluokat, myöhemmin Tampereen konservatorio ja Harjun Kamarikuoro. – Tampere on rakas kotipaikka ja antanut musiikillisen taustan, johon identifioidun. Ennen kuin Lehtipuusta tuli tähtitenori, hän valmistui Sibelius-Akatemiasta kuoron- ja orkesterinjohdon koulutusohjelmasta. Tärkeä vaikuttaja oli kuorokapellimestari Heikki Liimola. Nykyäänkin Tampere ja sen ihmiset ovat lähellä sydäntä. – Tampereella tulee välillä käytyä tapaamassa vanhempia. Maailmalla reissaamisessa parasta on tutustuminen ihmisiin ja kulttuureihin. Joulu on rauhoittumisen ja levon aikaa. Se on hektisen elämän kohta, jolloin tehdään huoltoa. – Euroopassa kaiken kirjo on ihan valtavaa. Erilaisuuden tuomat asiat ovat rikkaus. Toisaalta ihmiset kaikkialla ovat samanlaisia ja se on kiinnostavaa, Lehtipuu on huomannut. Maailmankansalainen arvostaa kulttuuriosaamista. – On kiinnostavaa havaita, miten hyvin asioita tehdään Suomen kulttuurielämässä. Yleisesti monet asiat on hoidettu hyvin, hän kehaisee. Pariisin viehätystä Lehtipuu jää miettimään. – Valtava kysymys! Pariisin kauneus monipuolisesti käsitettynä, ihmisten kaipuu estetiikkaan, halu ajatella asioita tyylin kautta, hän kuvailee. Suurten tulkkina Lehtipuu pääsi kuuluisille oopperalavoille noin 15 vuotta sitten. Hän nousi nopeasti kansainvälisesti merkittäväksi barokkimusiikin ja Mozartinkin oop- TOPI LEHTIPUU • Syntynyt 1971 Brisbanessa Australiassa • Ammatti: festivaalijohtaja, oopperalaulaja, ääniala tenori Topi Lehtipuu piipahti Kampin kappelissa. Taiteilija nähdään entistä useammin pääkaupungissa, koska hän aloitti työt Helsingin juhlaviikkojen johtajana vuoden alussa. • Tärkeimmät työt: lukuisat konsertit ja äänitykset Berliinin Filharmonikoiden ja Simon Rattlen kanssa sekä Vivaldilevytykset. Rooleista tärkeimmät Mozartin Taikahuilun Tamino, Così Fan Tutten Ferrando ja Stravinskin Rake’s Progressin Tom Rakewell • Asuu Pariisissa ja Helsingissä • Perhe: puoliso ja 6-vuotias poika • Harrastus: mailapelit ja sattumataiteilu • Motto: Enemmän unelmia kuin muistoja. 10 Silta 12/2015 peroiden tenoriksi. Ohjelmistossa on vanhaa ja uutta musiikkia, oratorioita ja kantaatteja. Ensimmäinen oopperarooli oli Taikahuilun Tamino Pariisin Théâtre des Champs-Elyséesissä vuonna 1999. Ensemble teki kiertueen Ranskassa ja Lehtipuu tuli monelle tutuksi. Debyytti Suomen Kansallisoopperassa oli Cosi fan tutten Ferrando. Sen jälkeen aukesivat Berliinin valtionoopperan ja Pariisin Chatelét-oopperan ovet. Lehtipuu on esiintynyt musiikkijuhlilla Salzburgissa ja Glyndebournessa ja työskennellyt merkittävimpien kapellimestareiden ja ohjaajien kanssa. Berliini, Lontoo, Wien; hyvää pyöritystä koko ura. Ennen joulua Lehtipuu pysähtyy Tampereelle. Messias-oratorion solistirooli on mieluinen, kun konsertti on entisen kotikuoron kanssa. – Heikki pyysi mukaan kauan sitten, kyllä, hän myöntää. – Harjun Kamarikuorolta odotan konsertissa loistavaa laatua, hän lähettää terveiset. Lehtipuu on esittänyt Messiasta eri puolilla maailmaa noin 30 kertaa. – Se on omassa laulajan elämässäni tärkeä teos ja tutustuttanut minut moniin taiteilijoihin, niin kapellimestareihin kuin laulajiin ja loistaviin kuoroihinkin. – Klassisen musiikin tekeminen on universaali asia. Musiikin kielellä ei voi alkaa määrittää kansallisia suuntauksia. Voi sanoa, että ranskalainen tyyli on jotain, mutta se on liian karkeaa arviointia. Sävellysten arviointi on monisyisempää. Sama koskee musiikin tekemistä, Lehtipuu innostuu. – Samalla tavalla suomalaisen tyylin piikkiin on helppo laittaa asioita, hän lataa. Messiasta hän pitää oratoriokirjallisuuden kulmakivenä. – Onhan siellä aarioita, mutta kuoro pitää sitä pystyssä. Klassikoiden dynamiikka on se, että kuoro on kantava voima ja aaria maustaa. Aarialla on oma tärkeä merkityksensä, Lehtipuu maalaa. – Pariisilaisten suhtautuminen terrori-iskuihin on ollut esimerkillistä. He osaavat olla antautumatta pelolle. Yhteen puhaltamisen henki ja hyväntahtoinen suvaitsevaisuus huokuvat juuri nyt kaikista kaupunkilaisista. Pariisi ja humanismi lyövät kättä, Lehtipuu toteaa. Perheen jouluperinteet ovat samankaltaisia kuin useilla suomalaisilla. Jouluruoka saa vauhtia ranskalaisesta keittiöstä. – Vietämme rauhallista joulua. Joulu on rauhoittumisen ja levon aikaa. Se on hektisen elämän kohta, jolloin tehdään huoltoa, perheenisä suunnittelee. Jouluun kuuluu myös musiikki. – Laulamme joitakin joululauluja. Ei ole yhtään suosikkia, Lehtipuu naurahtaa. ✦ Jouluksi kotiin Kamarikuoron konsertin jälkeen tie vie oman perheen luo Pariisiin. topilehtipuu.com Sana-assosiaatio • Eurooppa – koti • Kuoro – yhteisö • Joulu – lepo • Perhe – ydin • Musiikki – ihmeellinen universum • Tampere – Pispala • Messias-oratorio – Comfort ye (lohduttakaa) • Vanha musiikki – kuviot • Heikki Liimola – kasvattaja Messiasta tulkitsee kuutisenkymmentä kuorolaista. Konsertti on Harjun Kamarikuoron 40-vuotisjuhlavuoden huipentuma. Messias huipentaa juhlan Harjun Kamarikuoron 40-vuotisjuhla- vuosi päättyy konserttiin Tampere-talossa viimeisenä adventtisunnuntaina. Georg Friedrich Händelin Messias-oratorio esitetään upeiden solistien ja Suomalaisen Barokkiorkesterin kanssa. Mukana ovat sopraano Soile Isokoski, sopraano Tuuli Takala, kontratenori Teppo Lampela, tenori Topi Lehtipuu ja basso Mika Kares. Oratorion johtaa kuorokapellimestari Heikki Liimola. – Isot palaset ovat alkaneet loksahdella paikoilleen. Odotan konserttia tosi hyvillä mielin, sanoo Heikki Liimola muutamaa viikkoa ennen. Harjun Kamarikuoroa on kiitetty soinnista ja sen ohjelmisto on vaativa. Englanninkielinen Messias on haastava ja haaste, sillä se on maailmanlaajuisesti tunnetuinta Händeliä. Barokkioratorio valmistui vuonna 1741. Händel johti sen noin 30 kertaa ja yleensä pääsiäisenä. Nyt Messias kuuluu pikemmin adventtiaikaan. – Tässä käydään läpi koko Jeesuksen elämä syntymästä kuolemaan. Tarina etenee väljästi, eikä teksti seuraa mitään juonellista tarinaa. Ei pitäisi olla mitään traditiota, milloin tätä tulee esittää. Kokonaisuutena Messiasta voi esittää milloin vain, miettii Liimola, ja kertoo johtaneensa Messiaan kymmenkunta kertaa. G. F. Händel (1685–1759) syntyi ja kouluttautui Saksassa, muutti Italiaan ja sieltä 26-vuotiaana Englantiin, jossa toimi hovisäveltäjänä. Valmistui vokaaliteoksia, oopperoita ja oratorioita, ja hengellistä musiikkia, paitsi esimerkiksi oopperat Semele ja Hercules. – Händel kirjoitti lukemattoman määrän erinomaisen hyviä oratorioita. Messias on parhaimpia ja Händelin oratorioista kaikkein helpoin lähestyä myös aiheensa puolesta, sanoo Liimola. Händelin hitti Messias sai kantaesityksen jälkeen suosiollisen vastaanoton. Epäilystä aiheutti kristinuskoa puolustava libretto. Säveltämisen aikana osa Raamatun ja Uuden testamentin teksteistä oli teologisia kiistakysymyksiä ja käsikirjoittaja Charles Jennens tulkitsee niitä väljästi. Händel vaati, että Lontoossa teos nimetään pyhäksi oratorioksi, jotta vältytään jumalanpilkkasakoilta. Nyt on toisin. – Englannissa on vanha ja merkillinen traditio, jossa Messiasta lauletaan jättitapahtumissa yhdessä, myös aariat. En ehkä ihan täysin ymmärrä sitä. Se kertoo kuitenkin teoksen vahvasta merkityksestä ihmisille. Ja jos teos on vähänkin heikkotasoinen, ei tällaista perinnettä olisi syntynyt, Liimola sanoo. Kerrotaan, että ensimmäiset sanat comfort ye, lohduttakaa, koskettivat Händeliä alusta asti. Yleisö on ottanut omakseen Hallelujahin, jonka kuoro ja orkesteri esittävät. Majesteettinen kappale päättää oratorion toisen osan ja sitä esitetään usein irtonumerona erilaisissa tilanteissa. Messiaan hittibiisissä on barokkisäveltäjien trendit. – Hallelujah on tuon ajan juhlamusiikkia, jossa on jousten ja oboeiden lisäksi kaksi trumpettia ja padat, ja juhlakuoro-osuus on hyvin tyypillinen. Siitä syntyy tietty sointiväri. Kappale on rakennettu varsin hienosti. Pääaiheet ovat yksinkertaisia ja toistuvia, Liimola kuvailee. Joululauluun Joy to the world, Riemuitse maa, Lowell Masonin uskotaan lainanneen orkesterin alkusoitosta ja resitatiivin Comfort ye -säestyksestä. Sama aihe löytyy Lift up your heads ja Glory to God -kappaleista. Oratorion alku koostuu ennustuksista, Kristuksen syntymästä ja ihmeteoista. Toisessa osassa on ristinkuolema ja ylösnousemus, evankeliumia ja maailman reaktioita. Loppu sisältää tuomiopäivän sekä kuoleman ja synnin voittamisen. Musiikinkin osalta esitetään kaikki. – Me ei jätetä mitään pois, Liimola vakuuttaa. – Se, millainen konsertista tulee, kuvastaa kunkin laulajan, soittajan, johtajan ja muusikon tilannetta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. ✦ Harjun Kamarikuoro, Suomalainen Barokkiorkesteri ja solistit Händel: Messias-oratorio 20.12. klo 18 Tampere-talo, iso sali Liput alk. 25 euroa Kesto yli 2,5 tuntia Tuotanto Tampere-talo ja Harjun Kamarikuoro SILTA 12/2015 Kaikille avoin SEURAKUNTIEN KIRJASTO KOULUTORI Mukana jo yli 100 yritystä, yhteisöä ja oppilaitosta OMA TYÖ, OMA RAHA, OMA ELÄMÄ Varaa paikka rekrytori.fi Avoinna ma–pe klo 9.30–15.30 ke klo 9.30–17 Tervetuloa tutustumaan ja lainaamaan! seurakuntienkirjasto Näsilinnankatu 26, 5. krs p. 040 804 8281 Medialiike Piplian joulu www.piplia.fi ■ Luuk. 2:1-14 365 PÄIVÄÄ RAAMATUN KERTOMUKSIA Lastenraamatussa jännittävä kertomus jokaiselle päivälle. IKUINEN YSTÄVÄ – RIIPUS Itsellesi tai ystävälle oma hopeinen suojelusenkeli. NIMIPAINATUS Kultainen, lahjansaajan nimipainatus nahkakantiseen Raamattuun tai virsikirjaan. 29 € BIBLE JOURNALING 39 € uutuuksia! TULOSSA! ` t ™ Tutustu upeisiin kansiväreihin www. Suomen Pipliaseura | myynti 010 838 6520 | myynti@piplia.fi | www.pipliakauppa.fi pipliakauppa.fi Leveämarginaalisessa Uudessa testamentissa on värityskuvia ja tyhjiä sivuja skräppäilyyn. 14,90 € TILAA ENNAKKOON! 11 12 SILTA 12/2015 Tanja Kotilainen (kuvassa etualalla) tuli erityisdiakonian viransijaiseksi Messiin reilu vuosi sitten. Masa Korpela oli kuntouttavassa toiminnassa M-Huoltamolla ja aloitti sitten oppisopimuskoulutuksessa. Hän ja Mikko Järvinen osallistuivat rata-ajoihin Teiskossa. Moottorien kanssa puuhailu tukee itsetuntoa Mikä moottoreissa kiehtoo? Jyrinä ja pörinä? Vauhdin hurma? Omin käsin tekeminen? Ehkä löydämme vastauksia nuorten Ohjaus- ja toimintakeskus Messin Moottoripajalta. TEKSTI: Asta Kettunen KUVAT: Jussi Laitinen Hannu Jukola – Onnistumisen iloa, vauhtia ja välitön palaute. Tässä hommassa näkee oman käden jäljen, erityisdiakoni Tanja Kotilainen sanoo. Hän listaa hyviin puoliin sen, ettei pajalla tarvitse pelätä virheiden tekemistä, vaan voi harjoitella asioita. Monet nuoret mielellään oppivat tekemisistään. – Ei tarvitse osata tullessaan: riittää, että tulee paikalle. Kotilainen on itsekin melkoinen vauhtiveikko – ja ehkä siksi päätynytkin tähän työhön? – Olen aina ollut kiinnostunut autoista ja moottoripyöristä, hän myöntää. Nykyisin Kotilainen tyytyykin ajamaan kilpaa pajan rata-ajoissa. Pienestä kiinni – Mitä se maksaa, jos nuori syrjäytyy, kysyy Kotilainen, jonka oma työtausta on sosiaalityössä. Kotilaisen työalaan kuuluvat Moottoripajan lisäksi RISU- eli Rikoksista irti suuntaamalla uudestaan -toiminta, vihanhallintaryhmät ja erityisperheleirit. Työn sisällössä korostuu työelämätaitojen tukeminen: uraohjausta, poluttamista, osallisuuden ja äänen vahvistamista, voimavaraistamista, itsenäistymisen tukemista ja syrjäytymisen ehkäisemistä. Yhteisöllisyys toistuu ohjaajan puheessa moneen kertaan. – Tarve yhteisöllisyyteen on ollut aina, mutta sen muoto on nykyään erilainen. Moottoripaja on yksi esimerkki koolla olemisesta. Elämme haasteellista aikaa, ja nuoren pulmat voivat olla moninaiset. Voi olla oman ruumiin kuvan pulmaa ja paljon pettymyksen kokemuksia ympäristössä tai perhesuhteissa. Tarvitaan välittämistä, kiinnostusta, kuulemista ja vuorovaikutusta. Myös sosiaalisia taitoja ja tunteiden- ja vihanhallintaa harjoitellaan. – Vaikka nykynuoret verkostoituvat sosiaalisessa mediassa, se saattaa myös eristää. Yhdessä oleminen voi olla näennäistä ja nuori voi olla äärettömän yksin. Tarvitaan joku, joka näkee, kuulee ja hyväksyy. – …luottamus, läsnäolon taito ja kyky sietää epävarmuutta. Eletään nuoren kanssa aikaa arjessa. Kotilaisen mukaan elämme pika-aikaa. Jonkun on pysähdyttävä, avattava näköalaa ja autettava nuorta avaamaan omat silmänsä. Ihmistä ei palvella valmiiksi, vaan nuori tarvitsee tukea nähdäkseen omat mahdollisuutensa ja myönteiset asiat. Siitä toivottavasti seuraa myös sisäisen puheen muuttuminen myönteiseksi. – Joskus se on pienestä kiinni. Kädestä pitäen Lyhytaikaisten käytännön vaikutusten lisäksi tavoitteena on pitkän aikavälin vaikuttavuus. Kotilainen kertoo käytännön esimerkkejä nuoren elämäntilanteen helpottumisesta: nuori on pystynyt käymään koulua, työllistynyt, saanut oppisopimus- tai oppilaitospaikan, ei ole lyönyt ketään, tai yhtään laskuja ei ole jäänyt rästiin. – Pienimmillään se on sitä, että on pystynyt lähtemään sunnuntaina ulos kämpästä. Kotilaisen mukaan nuorten arki ja ympäristö ovat muuttuneet. Messiläiset tarjoavat työelämätaitoja: uraohjausta, poluttamista, ansioluettelon päivitystä, työhakemuksia ja työelämän pelisääntöjen läpikäymistä. – Nuorilta tulee palautetta, että kuka niitä kertoo. Syrjäytymisuhan alla olevalla nuorella on jo useita pulmia. Auttaja- ja palveluverkosto on laaja mutta ha- SILTA 12/2015 Vauhdin hurmaa Kaanaassa. 13 Ovatko nuoret toimijoita vai kehittämisen kohteita? Tutkijat kätkevät monesti kritiikkinsä kysymyksen muotoon. Kehittyvä nuorisotyö -teoksen johdannossa mietitään ovatko nuorisoryhmät ja -kulttuurit nuorisotyön kentällä kehittämisen arvoisia, vai valuvatko nuorisotyön painopisteet muualle. Millä ehdoilla ja tavoilla nuoret itse ovat tällaisissa ympäristöissä toimijoita, ei vain kehittämisen kohteita, vierestä katsojia tai jälkikäteisarvioijia? (Komonen, Suurpää & Söderlund 2012, 18.) Samalla oivalletaan, että kasvatuksen on suuntauduttava nuoren senhetkisten rajojen ylittämiseen. Tutkijatohtori Olli Vesterinen on korostanut tekemällä oppimisen ja toisilta oppimisen tapoja, unohtamatta leikillisyyden, pelillisyyden ja median tuomia mahdollisuuksia. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Koulu Kaikkialla -hankkeen tarkoituksena on edistää oppimisen kaikkiallisuutta. Oppimista tapahtuu kaikkialla. Oppia voi tietoisesti ja tavoitteellisesti tai tiedostamattaan, kuin vahingossa. (Yhdessä. Luovasti. Oppien. Opetuksen ja oppimisen muutos 2016. Opettajankoulutuslaitos, Helsingin yliopisto, 2015) Opettajat havaitsivat, että opiskelijat olivat motivoituneita, kun opetus oli toiminnallista ja he pääsivät tekemään käsillään. Opiskelijat olivat sitoutuneita ja heillä oli positiivinen ote opiskeluun. Toiminnallisen alun myötä myös sosiaaliset taidot vahvistuivat. (Tekemällä ammatin oppimisen alkuun – learning by doing. Kaija Mattila, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, 2012) ✦ janainen: on tiedettävä ja osattava auttaa nuorta itseään toimimaan omassa verkostossaan. – Vaikka monet palvelut ovat menneet nettiin, monet nuoret tarvitsevat henkilökohtaista palvelua ja kädestä pitäen neuvomista. Joskus kädestä pitäen on aika konkreettista, esimerkiksi saattamista paikkaan, johon meneminen pelottaa. Vauhdin hurmaa ralliradoilla Palaute onnistumisesta ja toiminnan sisällöstä tulee nuorilta itseltään. Esimerkiksi viime toukokuun Moottoripajojen välissä rata-ajoissa kerätyn palautteen vastausprosentti oli 96 prosenttia ja palaute myönteistä. Jääradoilla on ajettu yleensä helmikuussa. Viime keväänä joukko sai tuntumaa auton käyttäytymiseen Kajaanin liepeillä Paltamon jääradalla. – Jäärata-ajo on parasta mahdollista liikenneturvallisuuskasvatusta, voin suositella sitä kaikille. – Ensi vuonna kisataan todennäköisesti samoihin aikoihin, mutta yritämme päästä myös lähempänä sijaitseville jääradoille harjoitusajoihin. Syyskuussa Moottoripaja osallistui Hyvinkään Vauhtipuistossa pidettyihin rata-ajoihin. Kilpaa on ajettu myös Kaanaan moottoriradalla Teiskossa. – Ensimmäisellä kerralla radalle meno jännittää, mutta nälkä kasvaa. Itsevarmuus kasvaa auton ratissa. Itsetunnon kasvukin näkyy auton ratissa. Se näkyy ulkoisissa asioissa: silmiin katsomisessa, kehon asennossa ja siinä, mitä nuoret juttelevat keskenään. Pajalla viljellään rankkaakin huumoria, mutta toinen toistaan arjen haasteissa kannustaen. – Kisoissa saa ihan mahtavaa kokemusta. Liikenneturvallisuutta on opiskeltu myös teoriassa. Onnistumisen kokemukset käydään läpi siinä kuin pelotkin. Mopot mukaan Halli 8:ssa toimii päivisin sosiaalinen yritys, Martinus-palveluiden M-huoltamo. Illalla halliin kokoontuu 16–29 -vuotiaita moottoripajalaisia. – Voi hengata, tekemisen pakkoa ei ole, mutta vastuu kasvaa ajan kanssa. Ensi vuonna ohjelmassa on alkusammutuskoulutusta, tulityökurssi ja työturvallisuuskoulutusta. Autofiksauskoulutus keräsi mukavasti väkeä. Kotilainen lisää, että kursseista saa todistuksen, joka voi auttaa työpaikan saamisessa. – Kaipaamme joukkoomme nuoria, jotka ovat kiinnostuneita mopoista ja moottoripyöristä. Mopotoiminnasta kiinnostuneet ohjaajat ovat tervetulleita. Tarkoituksena on laajentaa toimintaa mopoihin ja osallistua mopoendurance -rata-ajoihin. ✦ Messin moottoripaja: Rasulankatu 7, halli 8, TI ja TO klo 18–20 messiin.fi/sivustot/messi/moottoripaja Tällä pelillä tavoitellaan lisää itsevarmuutta, liikenneturvallisuutta ja yhteen hiileen puhaltamista. Antti ohjaaja, Mikko automies Antti Taipale löysi Messin autopajan toimintaan syksyllä 2012, kaverin mukana. Seuraavana vuonna hän kävi armeijan, ajoi siellä ajokortin ja kuskasi kesän leipää. Myöhemmin hän kouluttautui ammattiin ja sai autonasentajan paikan. 22-vuotias Taipale on nyt ollut reilun vuoden töissä. – Työ on helppo, ei stressiä, ellei ite aiheuta. Hän on myös toinen Messin Moottoripajan ohjaajista, ja hoitaa moottoripuolen ohjauksen. – Hyvä porukka. Aika paljon se on muuttunut, mutta ei täällä vieläkään ääliöitä ole. Autoala ei kiinnostanut, ennen kuin hän tutustui siihen koulussa. – Selvää oli vain, että lukioon en halua. – Saa kokemusta, kun on täällä töissä. Ja hyvät suositukset. Suosittelemme Moottoripajalla tuunattavana on Fordin romu 80-luvun puolivälistä. Aiemmat pajalaiset ovat rakentaneet sitä kilpa-ajokiksi. Tänä vuonna on kisattu kolme kertaa. – Ajetaan niin paljon kuin kerkiää ja auto kestää. – Tervetuloa lisää porukkaa, myös harjoitusajoihin! Mikko Järvinen, 23 vuotta, tuli autopajalle vuonna 2012. Paikka oli jo tuttu, sillä äiti oli käynyt samaa kurssia entisen ohjaajan kanssa. Mikko oli Messin Pajalla päivätoiminnassa ja jatkaa Moottoripajalla. Hän on ollut kiinnostunut autoista pitkään ja valmistunut ammattikoulusta autopuolelta. Pajaharjoittelusta on ollut hyötyä. – Olen mennyt parempaan päin omassa elämässä ja ra- haongelmissa. Täällä on mukavaa porukkaa, joka on kannustanut. – Suosittelen muillekin, jos on autoista ja autojen kanssa puuhastelusta kiinnostunut. Pienenä vinkkinä: on Moottoripajalla ja M-Huoltamolla tyttöjäkin. Saavatko moottorimiehet ihailua osakseen? Ei tässä maassa, toteaa Antti Taipale kyynisesti. Sen sijaan Mikko Järvinen arvelee, että tietyissä piireissä sellaista saattaa ollakin. Hän on tykännyt etenkin ratapäivistä. Jonkin verran hänestä löytyy myös filosofin vikaa: – Tämä maailma on aika vaikea paikka. Siksi tukea tarvitsee itse kukin. Monet polut Tanja Kotilaisen mielestä koulutusmaailma on pitkään suosinut sellaista oppimisen tapaa, joka on monesti luontaisempi tytöille, kun taas tekemällä oppiminen ja yhteistoiminnallisuus sopisivat pojille. Se saa aikaan harhan, että tytöt oppisivat asiat paremmin ja nopeammin. – Ei kaikissa kouluissa ole liikaa teoriaa. Itse olin ammattikoulussa erityisryhmässä, Taipale sanoo. Oppimiseen tarvitaankin erilaisia opin polkuja, monimuotoisuutta ja tukea. – Joillakin on epärealistisia odotuksia työstä; varsinkin siitä, kuinka helposti sitä saa, Järvinen huomauttaa. – Kyllä mäkin sitä helpommaksi luulin, Taipale lisää. Itsetunnon kasvuun uskovat hekin. – Kyllä, kun pääsee tekemään sellaisia hommia, mitä ei välttämättä muuten pääsisi, Taipale tarkentaa. Hänelle moottoripaja onkin sekä harrastus että työ. ✦ Silta 12/2015 Hyvä tyyppi 14 Vapaaehtoistyöntekijä Heini Hietikko opettaa suomen kieltä turvapaikanhakijoille maanantaisin ja torstaisin. Opetus sujuu leppoisasti ja nauru kaikuu vähän väliä Multisillan seurakuntakodissa. Yhteistä kieltä ja yhteyttä rakentamassa H eini Hietikko löysi syyskuussa mielek- kään vapaaehtoistyön. Hän toimii Tampereelle tulleiden turvapaikanhakijoiden suomen kielen opettajana. Vapaaehtoistyötä tarjoaa kaksikin yhteisöä, Tampereen seurakunnat sekä Suomen Punainen Risti. Multisillan seurakuntakodissa Hietikko toimii alkeisryhmässä, joka kokoontuu kaksi kertaa viikossa. SPR:n Tampurin edistyneiden ryhmää hän opettaa kerran viikossa. – Opettaminen tarjoaa mielekästä tekemistä ja tuo vaihtelua päiviin työnhaun lomassa. Nyt minulla myös on aikaa tehdä vapaaehtoistyötä, koska olen ollut työtön kesästä saakka, kertoo nuori nainen. Hietikko valmistui kesällä 2013 filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta, jossa hän opiskeli kulttuuripolitiikkaa. Tampereen yliopistossa opintoihin kuului myös ranska. – Tämä vapaaehtoistyö tuntuu erityisen sopivalta minulle, koska monikulttuurisuustoiminta kiinnostaa. Olen ollut itsekin maahanmuuttajana ulkomailla ja siksi haluan tarjota apuani muualta tulleille. Hietikko on asunut ja työskennellyt opiskelujensa lomassa Ranskassa ja Belgiassa. Hän hallitsee hyvin ranskan ja englannin kielen. Multisillan ryhmä koostuu pääasiassa irakilaisista turvapaikanhakijoista. Heini Hietikko kuvaa porukkaa innokkaaksi. – He kysyvät paljon kysymyksiä ja ovat kiinnostuneita. Opetuksen tulee kuitenkin olla tarpeeksi yksinkertaista, sillä kaikki eivät osaa länsimaissa käytettäviä latinalaisia aakkosia. Hietikko kertoo, että ryhmässä on silloin tällöin mukana tulkki, joka kääntää opetuksen suomesta suoraan arabiaksi. – Jos hän ei ole paikalla, joudumme käyttämään englantia. Kaikki eivät sitä tosin osaa. Multisillassa turvapaikanhakijoita opettavat Hietikon lisäksi Salme Kontio-Huotari, Sari Leskinen, Veikko Vepsäläinen ja Timo Salo. Osa heistä opettaa työkseen. – Olen saanut heiltä paljon hyviä vinkkejä opetustyöhön, kiittää Hietikko tovereitaan. ✦ TEKSTI: Kirsi Airikka KUVA: Hannu Jukola Valtakunnallinen vapaaehtoisten päivä torstaina 3.12. Vapaaehtoistyön tapahtuma Tähtitori kello 10–17 Seurakuntien talon ala-aulassa, Näsilinnankatu 26. vapaaehtoistyo.fi SILTA 12/2015 Pieniä ihmeitä ja lahjoja Joulun odotus alkaa jo syksyllä, kun kotiin tipahtelee lelukuvastoja. Niistä lapset ympyröivät runsaita lahjatoiveitaan. Miten joulupukki tai paketit liittyvät Vapahtajan syntymäjuhlaan? Miksi annamme jouluna lahjoja? Joulupukkia pidetään myönteisenä hahmona, mutta ei hänen vierailunsa aina ole vain ilahduttanut. Ikäihmiset kenties muistavat ajan, jolloin harmaaturkkinen pukki toi tuhmille lahjojen sijasta risuja. Vasta toisen maailmansodan jälkeen Suomeen rantautui lähinnä amerikkalaista perinnettä edustava, iloinen, punanuttuinen Santa Claus. Siis oikeastaan Pyhä Nikolaus! Nikolaus toimi 300-luvulla piispana Myrassa Vähässä-Aasiassa, nykyisessä Turkissa. Hänet muistetaan sekä idän että lännen kirkossa etenkin pyhimyslegendoistaan. Vaatimattoman piispan uskottiin olevan useiden köyhille tehtyjen anonyymien lahjoitusten takana. Hänen kuoltuaan alueen asukkaat jatkoivat samaa tapaa. Ihmeidentekijänä pidetty Nikolaus kuoli 6. joulukuuta, todennäköisesti vuonna 343. Monessa Euroopan maassa häntä muistetaan yhä, tavat ja perinteet vaihtelevat. Osin näistä juhlista alkoi muotoutua oma joulupukkiperinteemme. Martti Lutheria ei innostanut se, että pyhimys jakelee lahjoja. Reformaattori kehitti tilalle jouluaaton Christkind-juhlan, jossa päähenkilönä on Jeesus-lapsi. ★ Luukkaan sanoittama jouluevankeliumi herkistää myös anno domini 2015. Paimenille ilmestyvät enkelit ja kertomus seimeen syntyneestä lapsesta vetoavat kuulijaan. Lahjat vievät ajatuksia itämaan tietäjiin, jotka toivat kallisarvoista mirhamia ja kultaa vastasyntyneelle kuninkaalle. Ensimmäisessä joulussa tuskin oli suurta loistoa. Pikemminkin jouluevankeliumi on selostus raskaana olevan naisen ja hänen puolisonsa vaivalloisesta matkasta täyttämään verotukseen liittyviä byrokraattisia vaatimuksia. Täyteen ahdetussa kaupungissa ei ole hotellihuonetta tarjolla ja synnytys alkaa eläinten suojassa ilman kätilöä. Tämä kuvaus ei tuo juhlamieltä. Silti kirkko juhlii – aattona odotuksessa, yöllä syntymän ihmeen äärellä ja aamulla ihmeellisen yön jälkeen. Kirkko viettää juhlaa, sillä hengellisillä silmillä se näkee jotain sellaista, joka on yhtä salattua kuin arkiseen pahvilaatikkoon piilotettu riemullinen lahja. Joulun lapsessa on kätkettynä suurin lahja: Jumala itse, joka tuli yhdeksi meistä ja syntyi ihmiseksi pelastaakseen omansa. Siksi on soveliasta muistaa tätä lahjaa ja antaa jouluna omastaan muille, kuitenkin muistaen että suurin lahja löytyy seimestä. Kirkkovuoden kiemurat -palstan asiantuntijana on pastori Heikki Repo. Lue aiheesta lisää: siltalehti.fi Lukijalta Tietämättömyys uskonnoista altistaa ääriajattelulle Julkisen sektorin säästötalkoiden yhteydessä on noussut kysymys tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta ja sen tarpeellisuudesta. Oikeus oman uskonnon opetukseen johtaa pahimmillaan kymmenien pienten opetusryhmien perustamiseen kouluihin. Pitäisikö säästösyistä olla kaikille yhteinen uskontotieto? Kuka määrittelee sen sisällön? Voivatko uskontokunnat itse päättää, mitä heidän uskonnostaan opetetaan? Valitettavasti kodin merkitys arvokasvattajana on vähentynyt ja vastuu on siirtynyt koululle. Täysin neutraaliin kasvattamiseen en usko, joten ei ole yhdentekevää millaisia arvoja ja eettisiä periaatteita koulu opettaa. Uskonnon opetuksen voi nähdä osana sivistystä, sillä suomalainen yhteiskunta ja kulttuuri perustuvat kristinuskoon. Uskonnon opetus on olennainen osa opetuksen kokonaisuutta. Voiko kuvataidetta, musiikkia, kirjallisuutta ja historiaa ymmärtää ilman niiden taustalla vaikuttavaa uskontoa? Oman uskonnon ja historian tuntemus kiinnittää meidät yhteiskuntaan ja antaa juuret. Opetuksen tavoitteena pitää olla perehtyminen oman uskonnon lisäksi muihin uskontoihin. Kansainvälistyvässä maailmassa tieto muista uskonnoista auttaa ymmärtämään uskontojen kulttuurista ja inhimillistä merkitystä sekä kasvattaa suvaitsevaisuuteen. Kykyä vuorovaikutukseen eri uskontojen välillä tarvitaan, jotta voitaisiin ratkaista uskonnollisista eroista johtuvia ristiriitoja. Taloudellisten intressien ja valtapyrkimysten lisäksi arvokysymykset ovat läsnä miltei kaikissa konflikteissa. Kannatan sellaista uskonnonopetusta, johon kuuluvat oman uskonnon lisäksi muut uskonnot. Näin varmistettaisiin vähemmistöuskontoihin kuuluvillekin perustiedot kristinuskosta. Ilman uskonnollista lukutaitoa olemme myös alttiita ääriliikkeille ja fanatismille. Riitta Kuismanen KD Pirkanmaan piirin puheenjohtaja, Pirkkala Uskonnonopetus on tarkoin säädeltyä Tunnustuksellinen uskonnonopetus on historiaa. Käsite on kouluhistoriallinen eikä sitä tule enää käyttää puhuttaessa modernista uskonnonopetuksesta. Uskonnontunnilla ei harjoiteta uskontoa vaan annetaan tiedollista opetusta uskonnosta ilmiönä, uskonnoista sekä eri katsomuksista. Uskonnonopettajaa työssään velvoittaa lainsäädäntö, erityisesti perusopetuslaki ja lukiolaki, sekä uskonnosta puhuttaessa uskonnonvapauslaki. Opetusta säätelevät valtakunnallinen opetussuunnitelma ja sen paikalliset täsmennykset. Kaikille Suomessa julkisessa koululaitoksessa opetettaville katsomus/uskontoaineille on Opetushallituksen laatimat ja hyväksymät opetussuunnitelmat. Opettajan pätevyyden määrittelee sisällöllinen ja pedagoginen pätevyys, joka osoitetaan yliopistossa suoritetulla tutkinnolla. Uskontokunnan jäsenyys ei anna pätevyyttä opettaa mitään uskontoainetta koulussa. Uskontoihin liittyvä tiedollinen ja taidollinen sivistys kasvattaa merkitystään. Uskontojen merkitys maailmalla on kasvava. Tätä on usein vaikea maallistuneissa länsimaissa ymmärtää. Tulevaisuudessa tarvitaan vankkaa ja monipuolista tietämystä niin uskonnosta ilmiönä kuin eri uskonnoista ja niiden sisäisestä moninaisuudesta. Uskonnonopetus lähtee puhtaasti yhteiskunnan, ei uskonnollisten yhteisöjen, tarpeista. Yhteiskunnan kannalta ei ole yhdentekevää millaisilla perusteilla mielipiteet uskonnoista ja uskonnollisista ilmiöistä muodostetaan. Muun muassa presidentti Martti Ahtisaari on puhunut tiedon uskonnoista olevan merkittävä tekijä yhteiskuntarauhan rakentamisessa ja ylläpitämisessä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) kaikkien uskontoaineiden yhteiset sisällöt jaetaan kaikilla luokka-asteilla kolmen sisältöalueen mukaisiin kokonaisuuksiin. Ne ovat 1. Suhde omaan uskontoon, 2. Uskontojen maailma ja 3. Hyvä elämä. Näihin voi tutustua Opetushallituksen verkkosivuilta (www.oph.fi) luettavista Opetussuunnitelman perusteista. Jarno Parviola uskonnon lehtori, Tampere SAARNAVUORO Mari Korhonen-Hieta Tuomiokirkkoseurakunnan pastori Hiljentymällä voi tehdä tien jouluun Mistä tekstistä saarnaat? Päivän aiheena on Tehkää tie kuninkaalle. Matt.11:2–10. Tekstin mukaan Johannes Kastaja vankilasta lähetti opetuslapsensa kysymään, oliko Jeesus odotettu Messias. Jeesus vastaa, että hänessä ovat täyttyneet profeettojen ennustukset, ja että ihmiset ovat vapautuneet monenlaisista kahleista. Samoin hän kertoo muille ihmisille, miten Johanneksessa ovat täyttyneet profeettojen sanat sanansaattajasta, joka raivaa Messiaalle tietä. Mikä on saarnasi näkökulma? Joulua edeltävässä odotuksessa on monta tasoa. Juhlaa edeltävät valmistelut ja kiireet saattavat kuormittaa meitä niin, ettemme jaksa enää iloita Jeesuksen syntymäjuhlasta. Juhlan ytimen ymmärtäminen haastaa meitä sisäiseen hiljaisuuteen ja tilan raivaamiseen Joulun lapselle. ” Juhlan ytimen ymmärtäminen haastaa meitä sisäiseen hiljaisuuteen. Kuten aikanaan Messiaan tuloa valmisteltiin sanansaattajan voimin, ihminen tarvitsee vieläkin hiljentymistä, tien tekemistä Kuninkaalle, jotta seurakuntansa keskelle tullut Vapahtaja voisi hänet kohdata. Mitä haluat saarnassasi viestiä? Voimme olla kiitollisia niille ihmisille, jotka ovat tehneet työtä sen eteen, että kristinusko on aikanaan vakiintunut Suomeen. He ovat raivanneet siten tietä Kristuksen sanomalle. Samoin uskon, että nykyihmisten puolesta ovat monet esivanhemmat ja vanhemmat rukoilleet. Nämä rukoukset ovat valmistaneet meissä tietä, jota Kristus luoksemme kulkee. Löydätkö päivän teksteistä yhtymäkohtia omaan elämääsi? Olen kiitollinen siitä, että tie on kerran raivattu, ja että saamme olla nyt juuri tässä kohtaa kulkemassa. Minkä televisio-ohjelma on jäänyt mieleesi? Tie-teemasta tulee mieleen ranskalainen tv-sarja Tapahtukoon sinun tahtosi. Se kertoo nuorten miesten opiskelusta katolisessa pappisseminaarissa. Ei heidänkään tiensä pappisvirkaan ole kovin sileä ja tasainen. Sarja on mielenkiintoinen kuvaus meille vähän vieraammasta kulttuurista. ✦ Mari Korhonen-Hieta saarnaa kolmannen adventtisunnuntain messussa 13. joulukuuta kello 10 Tuomiokirkossa. Hannu Jukola KIRKKOVUODEN KIEMUROITA 15 16 SILTA 12/2015 KOLUMNI Heikki Syrjämäki Kirjoittaja on Tampereen seurakuntien perheneuvonnan johtaja. Vapaa-aika kuluu lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi liikunnan, koirien ja museoautojen parissa. Hän toimii myös viittomakielisten hyväksi. Nuoret ja vanhat ensin Paul Rajasekaran (keskellä) tekee työtä omassa seurakunnassaan Intiassa. Tampereella hän vieraili kansainvälisessä jumalanpalveluksessa Vanhassa kirkossa. Kristinuskoa eletään omalla esimerkillä – Kristinuskoa eletään todeksi omalla esimerkillä, sanoo intialainen Paul Rajasekaran. Hän ihastui vierailullaan suomalaisiin kirkkoihin, kauniiseen luontoon ja ihmisten lojaalisuuteen. Paul Rajasekaranin Suomen-vierailu alkoi epäonnekkaasti. Hän kadotti Helsinki-Vantaan lentokentälle lompakkonsa, jossa olivat niin passi kuin matkarahatkin. Miljoonakaupungin vilskeessä elämään tottunut Rajasekaran oli hämmästynyt, kun lompakko palautettiin hänelle seuraavana päivänä. Kaikki oli tallessa. Suomalaisten rehellisyys ihmetytti ja ilahdutti. Tällaista ei kotimassa Intiassa tapahtuisi eikä asiointi olisi yhtä mutkatonta. Suomalaiset vaikuttavat muutenkin hyvin lojaaleilta ja työhönsä sitoutuneilta. Toinen hämmästyneen ilon aihe miehelle oli kansainvälinen jumalanpalvelus Vanhassa Kirkossa Tampereella. Tunnelmallisessa messussa kysyttiin, onko joku paikalla ensimmäistä kertaa. Ensikertalainen pyydettiin lukemaan päivän tekstiä, mikä tuntui hienolta. Rajasekaran toimii aktiivisesti omassa kirkossaan kotikaupungissaan Chennaissa, jossa vastaavaa tapaa ei ole ollut. Tuntui mukavalta päästä osalliseksi. Rajasekaran, 62, on periaatteessa eläkkeellä omasta työstään vakuutusalalla. Hän herää joka aamu kello viideltä ja lähtee yhdeksäksi töihin toimistoon. Hän ei osaa eikä halua olla jouten. Rajasekaranilla on myös teologinen koulutus ja monia luottamustehtäviä kirkossa. Hänellä on missio, kristinuskon levittäminen Intiaan. Helppoa se ei ole. Intiassa kristittyjä on vain kaksi prosenttia väestöstä. Valtauskonto on hindulaisuus, ja tällä hetkellä valtauskontoon kääntyville tarjotaan bonuksia. Syrjintää on paljon. Kastijärjestelmä elää. Rajasekaran uskoo vaikeuksista huolimatta omaan työhönsä ja rukouksen voimaan. Intiassa on valtavasti ongelmia ja paljon perheitä, joiden asiat ovat huonosti. Kirkko auttaa ihmisiä monella tavalla muun muassa slummeissa ja maaseudulla. Avun tarvitsijoita on paljon. – Voimme aina rukoilla toisten puolesta. Olen iloinen jokaisesta sielusta, jonka voitamme Kristukselle. Kaikki lähtee kotoa Rajasekaran tuli Suomeen poikansa Dannyn luokse. Danny on tanssinopettaja, jolla on oma koulu Tampereella. Rajasekaran kertoo, että hän piti aluk- si hieman outona pojan ammatinvalintaa. Intiassa tanssi ei ole kuntoilua vaan useimmiten väärille teille johtavaa toimintaa. – Nyt näen, että hän tekee täällä ihmisiä onnelliseksi. Tanssiminen on täällä treeniä. Paul Rajasekaran uskoo omaan työhönsä kirkossa. Hän toivoo, että vanhemmat näyttäisivät uskon mallia lapsilleen rukoilemalla kotona joka päivä. Kiireen keskelläkin on aina aikaa rukoilla, lukea Raamattua tai laulaa hengellisiä lauluja vaikkapa kymmenen minuuttia. Omalle perheelle pitää löytää aikaa. Rajasekaranin seurakunnassa on vähän yli 1100 perhettä. Monilla on pieniä lapsia. Kirkko järjestää heille monenlaista ohjelmaa, kuten raamattukoulua ja musiikkihetkiä. Suomessa Rajasekaran vieraili 11 kirkossa. Ne tekivät suuren vaikutuksen. Jokainen kirkko oli erilainen ja arkkitehtonisesti ajateltu kokonaisuus. – Mutta se on harmillista, että ihmiset eivät käy kirkossa. Olisi hyvä saada varsinkin nuoret ihmiset mukaan hengelliseen elämään. ✦ Terhi Friman SILTA siltalehti.fi 2. vuosikerta • Kustantaja/ julkaisija: Tampereen ev. lut. seurakunnat • Toimitus: vt. päätoimittaja Kirsi Airikka, p. 050 381 0970, toimitussihteeri Asta Kettunen, p. 050 438 2716, s-posti: toimitus@siltalehti.fi ja etunimi.sukunimi@evl.fi. Osoite: Seurakuntien talo, Näsilinnankatu 26, PL 226, 33101 Tampere. • Kaupalliset ilmoitukset: Medialiike, Tampere Ilmoitusmyynti ja laskutus: Mervi Juutilainen, p. 044 520 5560, mervi.juutilainen@medialiike.fi Ilmoitusvalmistus: Tuija Lautiainen, p. 044 532 2300, tuija@seema.fi • Jakelu: Tampereen Ykkösjakelut Oy. Jakelupalaute: jakelupalaute@kotimaa.fi, p: 020 7 54 2 267 Osoitteellinen jakelu: Itella Oy tilaukset: sari.laakso@evl.fi, p. 040 804 8066 • Taitto: Kotimaa Oy • Painosmäärä: 95 000 kpl • Paino: Alma Manu, Tampere • ISSN: ISSN 2342-0979 (painettu) ISSN 2342-0987 (verkkojulkaisu), • Seuraavat lehdet ilmestyvät: ti 5.1.2016, aineisto 14.12.2015, ke 3.2., aineisto 18.1. mennessä Tehokkuus ja talous ovat päivän sanoja. Kaikkea tunnutaan mittaavan niiden kautta. Niidenkin, joiden tehtävä olisi miettiä aivan muita näkökulmia, joutuvat puhumaan ja ajattelemaan kuin taloustieteilijät. Kaikkea ei voi mitata taloudellisuudella; muitakin arvoja on. Ajattele vaikka ikäihmisiä. Me kaikki, jos elämme riittävän vanhoiksi, tarvitsemme jossain vaiheessa apua ja hoitoa. Se on aina rahaa ja ihmisten työaikaa sitovaa, ja niin pitää ollakin. Vanhusten hyvään hoitoon meillä on oltava varaa kaikissa tilanteissa. Ikäihmiset ovat ansainneet kaiken sen avun, mitä he tarvitsevat. He ovat tehneet oman osuutensa maailman ja Suomen rakentamisessa. Saakoot he sen, minkä tarvitsevat. Toimittaja Minna Lindgren on kirjoittanut kolme vanhainkotimaailmaan sijoittuvaa romaania. Niistä ensimmäinen oli dekkari, jossa hän kirjoittaa päähenkilön, vanhainkodissa asuvan Siirin päähän monia herkullisia ajatuksia. Mitä vanhemmaksi Siiri tulee, sitä huolitellumman näköinen hän haluaa olla. Luopuminen on välttämätöntä, mutta ei luovuttaminen, päättelee Siiri. Tässä on esimerkkejä arvokkaasta vanhuudesta! ” Yhteiskunta, joka ei huolehdi lapsistaan, on kadottanut toivonsa. Myös lasten ja nuorten asioita on ajateltava muusta kuin välittömien kulujen näkökulmasta. Näin on tehtävä niin seurakunnissa, kouluissa, yhteiskunnassa laajemminkin, sekä tietenkin perheissä. Kohtaamista ilman tehokkuusajattelua, panostamista ilman välitöntä taloudellista hyötyä, niitä lapset tarvitsevat. Psykologi Keijo Tahkokallio on tiivistänyt asian yhteen lauseeseen: Kaikki alkaa vanhemman omasta epämukavuuden sietämisestä. Lapsia syntyy Suomessa aiempaa vähemmän. Viime vuonna syntyi 57 000 lasta, se on 4000 vähemmän kuin vuonna 2010. Syntyvien lasten määrä yhtä naista kohti on viidessä vuodessa laskenut 1,9:stä 1,65:een. Aiempaa korkeampi ensisynnyttäjien ikä vaikuttaa tähän, mutta myös työttömyyden pelko ja taloudellinen epävarmuus. Tämän päivän maailma ei ole lapsiperheille helppo, mutta yhteinen tulevaisuutemme on heidän varassaan. Onneksi on myös toisenlaisia uutisia. Se, että Tampereen kaupunki päätti marraskuussa olla rajoittamatta subjektiivista päivähoito-oikeutta, oli lasten ja lapsiperheiden kannalta erinomainen uutinen. Tingitään muualta, että eniten apua tarvitsevien ei tarvitse tinkiä niin paljon. Lasten ja vanhusten kohtelu kertoo siitä, millaisia me oikeastaan olemme. Yhteiskunta, joka ei huolehdi vanhuksistaan, on kadottanut sydämensä. Yhteiskunta, joka ei huolehdi lapsistaan, on kadottanut toivonsa. Heikoimmat on uskallettava asettaa erityisasemaan, vaikka se merkitsisi meille muille omasta hyvästä luopumista. Niin kauan kuin ihmiset sietävät epämukavuutta auttaakseen toisia, meillä on toivoa. ✦ Kommentoi kolumnia: siltalehti.fi Hannu Jukola Rami Marjamäki TIESITKÖ SILTA 12/2015 17 Ammattilaiset palvelevat Jalkahoidot Jalkahoito kotikäyntinä Selkä kuntoon Rentouta selkäsi! 50€ (Teisko + 5 €) Jalkahoidon ammattitutkinnon suorittanut sairaanhoitaja Hoivapalvelut KAIKKI APU KOTIIN Lordos-selkälauta 95 € - siivouksesta sairaanhoitoon! Satu laurell p. 050 558 0232 Tilaa www.lordos.fi tai poikkea Mephisto, Satamakatu 8, Tampere Asiointipalvelua Värikkäät Asianajotoimisto Iloisia käsityötuotteita ja vaatteita Nepalista reilun kaupan hengessä! Tuomiokirkonkatu 34 B 24, Tampere p. (03) 3124 2800 www.kuhalaki.fi Asiointipalvelu Pekka Valtonen info@asiointipalvelupekkavaltonen.fi Puh. 0400 335 443 Pinninkatu 26-28 A 19 Tampere Avoinna ma-pe klo 10-17.30, la 10-15 Laukontori 4, 33200 Tampere www.nepalska.fi facebook.com/nepalska - oikeudenkäynnit - testamentit, perunkirjoitukset - avioehtosopimukset - lasten huolto, asuminen, tapaamiset, elatus • kotisiivoukset • toimistosiivoukset • ravintolasiivoukset • porrassiivoukset • lattianvahaukset Yli 10 vuoden kokemus! Kiinteistö- ja lakipalvelut Lakiasiat Kaihtimet Mahdollisuus kotitalousvähennykseen. Lakimiehemme ja kiinteistönvälittäjämme palvelevat teitä: KOTI KAUNIIKSI Meesakatu 2, Lielahti p. 044 987 7815 www.valkokultahoiva.fi Lakiasiainpalvelut ammattitaidolla ja luotettavasti Verhoilemme teidän keittiön tuolit, sohvat, nojatuolit Kankaista hyvät valikoimat. Valmistamme myös teille sohvia määrämitoilla, haluamallanne kankaalla. Verhoilua 25 vuoden kokemuksella Perukirjat, testamentit, avioehdot, kauppakirjat, edunvalvontavaltuutukset ym. Kohtuuhintaisesti. Tapaamiset asiakkaan luona myös iltaisin ja viikonloppuisin. Verhoiluliike Yli-Heikkilä Nyyrikintie 1, Tampere 040 ® 739 1822 www.kolumbus.fi/timylihe Katso lisää asiointipalvelupekkavaltonen.fi NYT JOULUSIIVOUSTA! Uusi Era Palvelut Oy • puh. 045 126 6938 • www.uusierapalvelut.fi Sinulle, joka olet menettänyt läheisesi – palveleva perheyrityksemme PÄIVYSTYS 24 h 050 362 9690 Kalevan puistotie 17 Kauppakatu 12 p. (03) 255 4102 p. (03) 253 1720 Aleksanterinkatu 15 (htsto Vuori) p. (03) 212 2137 Meillä on lähes vuosisata hautausalan kokemusta Tampereella. www.tampereenhautauspalvelu.fi Tammerkosken Kukka- ja Hautauspalvelu Arkut, kuljetukset Asiakirjat Kukat ja sidontatyöt Muistotilaisuudet Pitopalvelut Hautakivimyynti Luotettavaa palvelua ja asiantuntemusta kaikissa hautaukseen liittyvissä asioissa. Rongankatu 2, 33100 Tampere, puh. 03 211 0331 Luotettava asiantuntija yli 60 vuoden kokemuksella MAKSUTON NEUVONTA Teitä palvelee Aila ja Kalevi Alanen sekä Mikael Salo Tuomiokirkonkatu 26, vastp. Stockmannia, Tampere Asiakkaillemme maksuton pysäköinti Stockmannin parkkihallissa ja P-Hämpin parkkiluolassa Puh. (03) 212 4164 myös liikeajan jälkeen ark. 9–16.30 hautaustoimisto.moisio@kolumbus.fi www.moisionhautaustoimisto.fi LAKITOIMISTO RAJAMÄKI perunkirjoitukset ja perinnönjaot l avioerot ja ositukset l lasten huolto-, tapaamisja elatusasiat l testamentit, avioehdot ja edunvalvontavaltuutukset l kauppakirjat ja sopimukset l riitaoikeudenkäynnit l rikosoikeudenkäynnit Maksuton puhelin- ja sähköpostineuvonta Itsenäisyydenkatu 2, Tre 0400 638411 l perunkirjoituksissa asuntojen myynnissä testamenteissa ositussopimuksissa vesa.rajamaki@lakitoimisto.com Asianajotoimisto Pertti Holopainen Oy Verstaankatu 3 D 26 33100 TAMPERE Perinnönjaot, ositukset avo- tai avioerot, lasten asuminen, elatus ja huolto Puhelin 050 5519765 tai sähköposti toimisto@pjh.fi SUUNNITTELU, MITTAUS, ASENNUSPALVELU Kaihdin Sampo Sammonkatu 18, TRE (03) 255 0858, 0400 736 716 ks@ kaihdinsampo.fi www.kaihdinsampo.fi Laki ja kiinteistönvälityspalveluita elämän jokaiseen hetkeen Asianajotoimisto • Säle-, rulla- ja puukaihtimet • Terassi- ja ikkunamarkiisit • Pimennys- ja paneeliverhot • Taite- ja peiliovet • Parvekekaihtimet ja pystylamellit • Luxaflex-sisustuskaihtimet Asianajajan palvelut Asuntokauppaa Me välitämme! Hämeenkatu 3 A 6, 33100 Tampere puh. 03 - 230 3000 www.lss-oy.com Täyden palvelun asianajotoimisto Tampereella Asunnot, kiinteistöt, tontit Laadimme kauppakirjat, arviokirjat, perukirjat, edunvalvontavaltakirjat Vuokrauspalvelu. Mikäli olette myymässä, ottakaa yhteyttä. Puh. (03) 2553 111 Palvelemme myös ruotsin kielellä Yhteydenotot: Jouko Juntunen asianajaja 041-506 2755 Palvelevin vuodesta 1994 Kalevan puistotie 15 Tampere www.asuntopari.fi 18 Silta 12/2015 Draamallakin on kirkossa tärkeä rooli Jussi Murtovuori toivoo, että kirkko alkaisi satsata draamaan ja hyödyntäisi muutenkin eri taiteenlajeja aiempaa enemmän. Murtovuoren unelmana on saada kirkkoon taiteen hiippakunnallisia virkoja. Jani Laukkanen Teksti: Juhana Unkuri S Jussi Murtovuoren mielestä kirkon kannattaisi satsata taideyhteistyöhön nykyistä enemmän ja monipuolisemmin. Kuvitelmia Hanna Tarkiainen uomen evankelis-luterilaisella kirkolla on ollut runsaan vuoden ajan viranhaltija, jonka työalaan kuuluu myös esittävät taiteet. Kirkkohallituksessa työskentelevän Jussi Murtovuoren mukaan draaman hyödyntäminen kirkossa on vaihdellut historian saatossa. – Kirkkodraamalla on pitkät perinteet, samoin sen hyljeksemisellä ja kyseenalaistamisella. – Kirkon piirissä oli varsin paljon kuvaelmia ja pyhimysdraamoja 900-luvulta uskonpuhdistukseen eli 1500-luvulle saakka. Sen jälkeen kirkossa alettiin suhtautua draamaan viileämmin. Uusi nousu alkoi 1960-luvulla. – Tuolloin alettiin hakea uudenlaista jakokulmaa kirkon sanoman ja tämän maailman kokemisen välillä. Keinot laajenivat ja myös draamaa alettiin käyttää taas enemmän. Kirkossa ei ylipäätään arasteltu kokeilla uudenlaisia asioita, vaikka tämä tietysti kohtasi myös vahvaa vastustusta. 1960-luvulta lähtien draaman asema on säilynyt evankelis-luterilaisessa kirkossa varsin vakiona. Pääsiäisnäytelmien ja -vaellusten suosio on ollut kasvussa. Nykyään niitä järjestetään jo noin 200 seurakunnassa. Nuoriso- ja lapsityössä draamallisia elementtejä hyödynnetään laajasti. Kirkkonäytelmiä tavataan esittää lähinnä erilaisten juhlavuosien yhteydessä tai suuremmissa tapahtumissa. • Kirkkodraamalla tarkoitetaan kirkkotilassa esittävää teatteria, jonka aiheet liittyvät kristilliseen uskoon tai Raamatun tapahtumiin sekä pääsiäisen tapahtumiin liittyviä ulkotilassa esitettäviä passiodraamoja. Lisäksi kirkkodraamaksi voidaan kutsua kaikkea kirkon piirissä kristillisistä lähtökohdista tehtävää teatteria. • Kirkkodraama on perinteisesti jaettu liturgiseen ja draamalliseen kirkkodraamaan. Suoraan jumalanpalvelukseen liittyvä liturginen kirkkodraama hyödyntää kirkkotilan symboliikkaa sekä lauluja ja virsiä. Draamallinen kirkkodraama antaa enemmän vapauksia ja muistuttaa eräiltä osin tavallista teatteria. Nykyisin hyvin suositut passionäytelmät ovat draamallista kirkkodraamaa. • Kirkkodraaman/ kirkkoteatterin lajityyppiin kuuluvat myös tanssi (liturginen tanssi, gospeltanssi, ylitystanssi), pantomiimi ja nukketeatteri. Myös sirkuksen kanssa tehdään yhteistyötä. • Draamallisia elementtejä käytetään laajasti myös lapsi-, varhaisnuoriso ja nuorisotyössä sekä jonkin verran työntekijöiden koulutuksessa. Lisäsatsauksia ja yhteistyötä Jussi Murtovuoren työalaan sisältyvät esimerkiksi teatteri, tanssi ja sirkus. Hänen mielestään kirkon kannattaisi satsata taideyhteistyöhön nykyistä enemmän ja monipuolisemmin. – Eri taiteenlajien resurssoinneissa on räikeä epätasapaino. Kirkossa on ollut jo pitkään omat virkamiehet kirkkomusiikille, -esineistölle ja -arkkitehtuurille sekä hautuumaaperinteelle. Sen sijaan kirjallisuudelle, kuvataiteille ja esittäville taiteille on ollut vasta reilun vuoden ajan muun työn ohessa tapahtuvaa koordinointia. – Kirkko satsaa taloudellisesti lähinnä kahteen taiteenlajiin: kirkkoarkkitehtuuriin ja kirkkomusiikkiin. Musiikista vastaavat maisteritasoiset viranhaltijat, kun esimerkiksi draamassa toimitaan yleensä harrastepohjalta. Kun asiasta yrittää nostaa kirkossa keskustelua, siihen on vain laimeaa halukkuutta, Murtovuori pohtii. Eri työmuotojen asemaa pohdittaessa esiin nousee yleensä nopeasti raha ja sen puute. – Rahaa on sen verran kuin on, ja kirkollakin on rahaa kohta aiempaa vähemmän. Mutta se, mihin ja miten rahaa käytetään, ei ole mikään valmis ja ikuinen paketti. Minusta kirkkokin voisi satsata kunnolla myös muihin taiteenlajeihin. Draama kirkossa Noita on kuollut, ja Noidan Poika, Juhana Kaartinen, lohduttaa hätääntynyttä äitipuoltaan Mariaa vauhdikkaassa kesänäytelmässä Noidan Poika, Palopuron kesäteatterissa 2012. ”Se, mihin ja miten rahaa käytetään, ei ole mikään valmis ja ikuinen paketti.” Taide kiertoon Murtovuorelle on yhdessä taiteen kentän toimijoiden kanssa syntynyt monia visioita siitä, miten taiteiden kirkollista asemaa voitaisiin kehittää. Hän kertoo unelmoivansa taiteen alueellisista viroista. – Sama hiippakunnallinen viranhaltija voisi toimia kouluttajana, osallistua teosten tekemiseen ja kiertää oman tuotantonsa kanssa. Hänellä voisi olla jokin oma erityisala, minkä lisäksi hän voisi kehittää muita taiteenaloja yhteistyössä eri tahojen kanssa. Murtovuori kannustaa taiteellisten teosten kierrättämiseen. – Nykyisellään esimerkiksi kanttori saattaa suurella vaivalla työstää jotain juhlavuot- ta varten esityksen, joka on ohjelmassa vain kerran, ja näin kuulijamääräkin saattaa jäädä pieneksi. Tällaisia teoksia voitaisiin kierrättää laajemmin. Hän toivoo kirkkoon taiteen tekemistä tukevia apurahoja. – Esikuvaa voi hakea myös Taiteen keskustoimikunnasta. Se on palkannut työttömiä taiteilijoita tekemään esityksiä ja teoksia. Kirkkokin voisi kehittää tämäntyyppistä toimintaa. Murtovuori näkee myös yhteistyön paikallisten teattereiden kanssa mainiona mahdollisuutena. – Seurakunnan työntekijä tai muu teologinen asiantuntija voisi toimia yhteistyössä teatteriryhmän kanssa. Olen ollut itse mukana tämäntyyppisessä työskentelyssä. Koke- mus on ollut antoisa. Yhteistyötä voi tietysti tehdä myös muiden taiteenalojen työryhmien kanssa. Ajan hermolla Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on yksi kirkkoteatteriohjaajan virka. Jouni Laine on keskittynyt päätoimisesti kirkkodraamaan Hyvinkään seurakunnassa vuodesta 2000. – Kirkkoteatterityössä ollaan ajan hermolla. Siinä seurakuntalaisilla on mahdollisuus käsitellä yhteisölle aktuelleja asioita, joita voivat olla vaikkapa pakolaiskysymys, homoavioliitot, sairaus, kärsimys ja köyhyys. Sillä on vaikuttavuutta sekä työryhmään että esitykset näkevään yleisöön, Laine määrittelee. – Ajankohtaisten eettisten ja yhteiskunnallisten kysymysten lisäksi olemme käsitelleet esityksissämme kirkkohistoriaan liittyviä teemoja. Erilaisia uskonkysymyksiä on niin ikään hyvä käsitellä ja peilata draaman avulla. Laine toteaa, että kirkkotaiteen funktiosta ei tarvitse tinkiä tuumaakaan. – Julkinen teatteri ei saa tehdä kirkkotaidetta. Kirkolla on tässä asiassa vapaus, jota meidän kannattaa hyödyntää. ✦ SILTA 12/2015 Konsta Laakso ja Menzo Kircz esittivät Keskustorilla notkuvia. ”Pressi” Klubi herättää pohtimaan esimerkiksi sitä, ratkeaako penkillä nuokkumisen ongelma viemällä penkki pois. Ja mikä ylipäätään on itse ongelma. Klassinen joulu, Rouhea joulu, Julradion, Jõuluraadio ja Xmas. Toivota joulu tervetulleeksi ja avaa Jouluradio. Koska Jouluradio #kuuluujouluun. ✦ Uudenvuoden messu valaa toivoa – Sota, terrorismi ja maasta pakeneminen ovat leimanneet jo vuosia etenkin Syyriaa ja Irakia. Pakolaistulva on yllättänyt työttömyyden riivaaman kotimaammekin. Kärsivällisyys ja toivo alkavat hiipua, miettii Risto Moisio, joka toimii uudenvuodenaaton Tuomasmessun kokoajana. een ka Lain Annuk äyttely taiden akkaus on r Suurin ni kuvia ä – Eläm klo 12–18 ä v i ä p a joka . saakk a 2 .1 6 1 ss a i a Sask Galleri Harjuntunturin joulupukkipalvelu Tilaukset Harjutunturin pukkipalvelun päivystyspuhelimeen seuraavina aikoina: 14.-15 .12. klo 18-20 19.-20.12. klo 12-15 21.12. klo 18-20 Puh. 046 5559331 Hyvää Joulua kaikille Harjutunturilta! Päivän evankeliumi (Luuk. 13: 6–9) virittää toivon vaikeuksien keskellä. Onneksi Jumalalla riittää kärsivällisyyttä ja armoa. Hän heltyy antamaan puutarhurille vuoden lisäaikaa, jotta tämä saisi muokkaamalla ja lannoittamalla jo kolme vuotta hedelmättömänä olleen viikunapuun tuottamaan hedelmää. – Tästä viriää meillekin toivo tarttua toimeen. Lisäksi Jumalalla on kanttia luvata: Minä johdatan teitä, kun kuljette rukoillen. Ja Jeesus on vakuuttanut: ’Olen teidän kanssanne kaikki päivät maailmanloppuun asti.’ – Lähtekäämme messuun ja messusta toivorikas uusi vuosi mielissämme, kutsuu Moisio. ✦ Tuomasmessu uudenvuodenaattona 31.12. klo 20 Aleksanterin kirkossa Kuvat: Asta Kettunen Jouluradio kuuluu jo suomalaisten perinteisiin Toivontuottajien Jouluradiosta on tullut 2000-luvun aikana oleellinen osa suomalaista jouluperinnettä. Monelle adventinaika alkaa Jouluradion lähetysten alkaessa radiossa, netissä ja mobiililaitteissa – eikä pelkästään Suomessa, vaan myös ulkomailla. Jouluradio soi FM-taajuuksilla Suomessa ja maailmanlaajuisesti verkossa osoitteessa jouluradio.fi aina loppiaiseen 6. tammikuuta saakka. Tampereen kuuluvuus on 106,4 megahertsiä. Jouluradion kaapelitaajuudet ovat 104,50 MHz (Elisa) 107,9 MHz (Sonera). Jouluradio valikoimiin kuuluvat verkossa myös Lasten jouluradio, Kauneimmat Joululaulut, 19 Huoltsun väen puolesta Suomalainen ”Pressi” Klubi -näytelmätuotanto otti ennakkonäytöksessään kantaa päihtyneiden päiväkeskus Huoltsun puolesta. Illan toinen sanoma – unohtakaa ääripäät – osui pakolaiskeskustelun lisäksi myös tilanteeseen, jossa jotkin tiedotusvälineet lietsoivat keskustelua ”ihmisroskista”. Mihin asti median moraali venyy? Tampereen yliopiston näyttelijäntyön ja journalistiikan opiskelijoiden ja ohjaajien, tutkijoiden, Aamulehden ja ammattinäyttelijöiden kasaamassa hankkeessa jokainen esitys on ainutlaatuinen. Neljän pääteeman lisäksi nähdään vaihtuvia osuuksia uutispäivän tapahtumista. Taustalla on monia haastatteluita ja arkistojen penkomista. Esityksiin kytkeytyy tutkimushanke journalistisesta dokumenttiteatterista. ”Ei media oikein tiedä itsekään”, oli osuvasti sanottu. ”Media haluaa näyttää myyvimmät asiat, mutta isot asiat, kuten rokotus tai ilmasto, muuttuvat hitaasti.” Turvaa, iloa ja terveyttä kotiin • Geriatrian erikoislääkärin kotikäynnit • Kotipalvelu ja kotisairaanhoito • Fysioterapia- ja kuntoutuspalvelut kotikäynteinä • Muistineuvola • Sosiaaliohjaajan palvelut Ihan kaikki uutisista kaivettu ei esityksessä avautunut, mutta ehkä se ei ole välttämätöntäkään. Huumorille jää osuutensa. Tampereen Työväen Teatterin TTT-Klubilla esityksiä on kaikkiaan kymmenen, niistä viimeinen 12.12. Esityksiä voi seurata suorina lähetyksinä Aamulehden nettisivuilta. Ei kuulu minulle Minna Ohtamaa, Annu Laine ja Juho Rantonen olivat perehtyneet kysymykseen, kenelle Keskustori kuuluu. He olivat kaivaneet esille viime vuosien keskustelusta repliikkejä tosielämästä. Noista puheenvuoroista selvisi, että apulaiskaupunginjohtaja Pekka Salmelle ei ollut tullut niin paljon palautetta mistään muusta asiasta kuin seurakuntien Mustan Lampaan sulkemisesta. Pormestari Anna-Kaisa Ikonen kaipaili uutta innovatiivista toimintamallia, kun taas apulaiskaupunginjohtaja Mikko Aaltonen totesi, että Huoltsu perustettiin rauhoittamaan Keskustoria. Torin viihtyvyyttä pohtinut työryhmä sai viime keväänä ehdotuksensa valmiiksi. Sitä seurasi lupaus ennaltaehkäisevän sosiaalityön tehostamisesta. Lupauksen täyttämiseksi ei kuitenkaan ole varattu määrärahaa eikä asia kuulu kenellekään. Huoltsun asiakkaita uhkaa huhtikuussa kylmä katu, jos uutta paikkaa ei sitä ennen löydy. Työntekijätkin ovat näytelmän perusteella väsyneitä pattitilanteeseen. ”Pressi” Klubin tekijöille voi antaa vinkkejä asian ratkaisemiseksi. Jos kaupungin yhteiseen olohuoneeseen saataisiin houkuteltua enemmän ihmisiä, eivät notkujatkaan ehkä kiinnittäisi niin paljon huomiota. Katsomossa oli myös yksi näytelmähahmoista, kaupunginvaltuutettu Aila Dündar-Järvinen, joka kiitteli upeasta työstä. Ratkaisua ei hänkään tiennyt. ✦ ttt-teatteri.fi/ohjelmisto/ suomalainen-pressi-klubi facebook.com/suomalainenpressiklubi, #keskustori Asta Kettunen Kotisiivouksen lisäksi tarjoamme kotihoito- ja turvapuhelinpalveluamme kotona asuville senioreille, myös arvonlisäverottomasti. Kysy lisää! 020 768 9760 Kotisiivous 050 468 8115 Kotihoito 010 4088 117 Turvapuhelin Lisää palveluistamme: www.ikifit.fi Tiedustelut ja ajanvaraus: p. 020 7342 650 Hoidamme ihmisen+kodin. Rohdinkuja52,A, 33100 Tampere | www.stella.fi Stella Kotipalvelut Oy | Hämeenkatu Hannu Jukola 20 SILTA 12/2015 Juha Javanainen pyrkii välttämään aikaisempien tutkimusten lukemista ennen omaa salapoliisityötä. Pettymystä tuottaa se, jos asia olikin jo löydetty. Koukussa kotikulmien historiaan O pettaja, historioitsija ja sukututkija Juha Javanainen sai kesällä valmiiksi jo 18. tietokirjansa. Se kertoo vuonna 1866 perustetusta Tampereen ensimmäisestä sanomalehdestä. Lehti aloitti nimellä Sanomia Tampereelta, mutta nimi muuttui jo samana vuonna Tampereen Sanomiksi. Se jatkoi ilmestymistään vuoteen 1919. Lehden sivuilta saamme tietää esimerkiksi, että Euroopassa liikkuu koleratauti kohti pohjoista. Lähiseudullakin tapahtuu: Lempäälässä ijällinen provasti on pyytänyt eroa seurakunnan yhteisten asioiden johtajuudesta. Niinpä seurakuntalaiset ovat valinneet kunnallishallituksen esimiehen, joka aikoo kutsua kokoon kunnallislautakunnan. Julkaisut eivät suuntautuneet työväestölle, jolla ei ollut rahaa eikä kielitaitoakaan. – Vuonna 1863 annettu uusi kieliasetus teki suomesta ruotsin rinnalla virallisen hallinto- ja oikeudenkäyntikielen, Javanainen huomauttaa. – 1850-luvulle asti voimassa oli sensuuriasetus, jonka mukaan ei saanut arvostella kirkkoa tai hallintoa. Valvonta oli hyvin tarkkaa. Kirkollisia asioita Ensimmäisissä sanomalehdissämme keskityttiin myös entisen emäpitäjän Messukylän kirkollisiin asioihin. – Kristinuskon asema ja Tampereen kaupungin riippuvuus Messukylän kirkollisista toimista näkyi lehden sivuilla varsin selvästi. Olihan Tampere tuolloin vielä Messukylän ”seurakuntana” ja Messukylän kirkkoherran alaisuudessa toimiva pikkukaupunki, Javanainen kertoo. – Erityisesti vielä tuolloin käytössä ollut kivikirkko ”Mikko” oli ajankohtainen. Se oli päässyt huonoon kuntoon. Lehden lopetettua toimintansa ilmestyi Koi vuoden ajan. Aamulehti aloitti 1882 ja Kansan Lehti 1899, Javanainen raamittaa. Lehtien syntyvaiheissa kaupunkiin virtasi ihmisiä töihin tehtaisiin. – Kirkko kertoi sunnuntaina, mitä tapah- tui ja mitä pitää tehdä. Lukemaan oppiminen oli sitä, että opeteltiin ulkoa tiettyjä Raamatun lauseita. Kouluja oli kyllä jo tiettyjen tehtaiden yhteydessä. Elinikä ei ollut kovin pitkä, äitejä kuoli synnytyksiin ja äpärälapsia oli paljon. Lehti kertoi äpärälapsien määrän, ja äidit äpärineen joutuivat lähtemään pois. – Elämä oli kovaa. Mutta olivatko ne ihmiset onnellisia, Javanainen pohtii. – Ihmiset saivat ohjeita, jotka monesti olivat vailla tieteellistä pohjaa. Lääkäreitä ei maaseudulla ollut, vaan käytettiin kuppareita, taikakeinoja ja yrttejä. – Kirkko oli kaiken yläpuolella ja saneli, mitä saa tehdä. Elämään vaikuttivat voimakkaasti myös uskonlahkot. Javanainen on tehnyt useita kaupunginosakirjoja, joista muutama pureutuu Messukylään. Niin kuin Sherlock Holmesin palkka on rikosten ratkeaminen, ei Javanainenkaan ole tehnyt kirjojaan rahan kiilto silmissä. Omakustanteilla ei pääse rikastumaan. – En nettoa mitään, mutta saan hyvän olon. – Ilman muuta olen jatkamassa. Toivon että löydän lisää sanomalehtiä. Tämä on niin mielenkiintoista! ✦ Asta Kettunen Lisää: siltalehti.fi ENS NUME I ROSSA : • Piisp a Björn puhuu Vikströ m sietäm erilaisuud en isestä. • Ääne edist eän lukemine n lap kehitä ystä. sen kielellis tä • Vatia saa lalaan kremator jennuk i sen. o JOULUMIELTÄ ETSIMÄSSÄ? Tule tekemään jouluruokakasseja vähävaraisille aatonaattona 23.12. ja jouluaattona 24.12. Nekalan Ruokapankkiin Pakkausvuorot 23.12. klo 8–11, 10–12 sekä 15–19 24.12. klo 7–10, 10–13 ja 13–16. Klo 9–15 ruokakassien kuljetus. Kuljetuksiin tarvitaan autollisia vapaaehtoisia (kilometrit korvataan). Ilmoittaudu tai kysy lisää: Salme Asunen, salme.asunen@evl.fi, 050 366 2582 tai Katariina Mylläri katariina.myllari@evl.fi, 050 329 3060
© Copyright 2024