Kavion anatomia ja biomekaniikka haltuun, enempää ihmekykyjä ei tarvita ”Kavion anatomiasta, kaviomekanismin toiminnasta sekä jalan biomekaniikasta löytyvät vastaukset kaikkiin kengitystä koskeviin kysymyksiin.” N äin totesi eläinlääkäri ja seppä Stephen O’Grady heti alkuun. Ja jatkoi, että kengitys on hänen mielestään eläinlääketieteen ainoa osa-alue, jossa tarvitaan kahden ammatin osaamista. O’Grady tähdensi, että ontuvan hevosen hoidossa kengitysseppä on eläinlääkärin paras – ja hyödyllisin - kaveri. Kavio on mekaaninen ihme, koska se on biologinen kokonaisuus, joka toimii fysiikan lakien mukaan. O’Grady näytti kuvia eläinlääkäri Andy Parksin luomasta tietokoneanimaatiosta Glass Horse (lasihevonen). Siinä pääsee tutustumaan hevosen anatomiaan kolmiulotteisena. Kavio sisältää luut ja niitä peittävät pehmytkudokset sekä kaviokapselin, joka koostuu kolmesta lamellikerroksesta. Niiden joustavuuden ansiosta kaviokapseli on erittäin kestävä rakenne ja verrattavissa vaikka lasikuituun. Silloin kun kavio on terve. 10 Hevosenomistaja 5/2014 Pitkä varvas tai pukinkavio heikentää lamellien uudistumista. Kannalta leveä säde auttaa kantojen levittämisessä, mutta kapea säde heikentää kantojen liikettä. Hyvän säteen leveys on 60 – 70% sen pituudesta. Huonot ja kapeat kannat tuhoavat kavion verenkierron. Kaviossa on viisi eri osaa iskunvaimennukseen ja verenkiertoon. Suonitus on heikoin kavion kärjellä, mikä on yksi syy kaviokuumeeseen. Kavioluun takareunalta alkavat kaviorustot ovat tärkeitä kaviokapselin laajenemisessa, koska ne tasaavat painetta kavion sisällä ja vaimentavat iskuja. Kavion takaosassa sijaitsee kaviopatja, joka koostuu elastisista säikeistä ja rasvasoluista. Kaviopatja on merkittävässä roolissa iskunvaimennuksessa, eikä sitä ole tarkoitettu kantamaan hevosen painoa. Painon pitää jakautua kannoille, jotka muodostuvat säteen reunaa myöten sisäänpäin kään- tyneistä kavioseinämistä. Tämä rakenne vahvistaa kantaosaa ja mahdollistaa kavion sivuttaisen liikkeen. Kavion pohjassa on kovera antura, jonka muoto myötäilee kavioluun pohjaa. Koveruus osoittaa, ettei antura sovellu painon kantamiseen, vaan se suojaa luustoa altapäin ja toimii iskunvaimennuksessa. O’Grady korosti, ettei antura voi koskaan olla liian paksu! Säde sisältää kosteutta enemmän kuin mikään muu kavion osa. Se on elastista sarveista, joka toimii yhdessä kaviopatjan kanssa kavion levitessä, ja auttaa iskunvaimennuksessa sekä tukeutumisessa. Kun kavio kengitetään, paino kohdistuu kengän kautta kavion seinämiin. Ilman kenkiä paino jakautuu tasaisemmin koko kavion keskiosalle. Kavion rakenteet siis suojaavat jalan luustoa, kantavat hevosen painon ja vaimentavat iskuja. Alustasta Kurssilaiset seuraavat silmä tarkkana, kun O’Grady tutkii kaviokuumeista ponia. hevoseen kohdistuva voima esitetään vektorina, eli nuolena, jolla on suunta ja voimakkuus. Momentti on vipuvarren pituus kerrottuna voiman määrällä. Miksi biomekaniikkaa pitää ymmärtää? Koska väärin suuntautuva rasitus johtaa kavion vaurioitumiseen, ja seppä ja eläinlääkäri voivat estää ja hoitaa rasituksen aiheuttamia vammoja, kun he ymmärtävät niiden syyt. Painon kantaminen ja jakautuminen syntyy kavion ja alustan yhteisvaikutuksesta. Levossa kavioon kohdistuvat ojentava ja koukistava voima ovat yhtä suuret. Mutta tilanne mutkistuu, kun hevonen lähtee liikkeelle! Miten biomekaniikaan voi vaikuttaa niin että se hyödyttää hevosta? Painovoimaan ei pysty vaikuttamaaan, mutta kengitysseppä voi muuttaa paineen kohdistumista kavioon ja sen jakautumista kavion pohjaa vasten. Vipuvarren pituutta voi muuttaa helpottamalla kavion pyörähtämistä. Kengityksellä on ratkaiseva merkitys kavioon kohdistuvien voimien muuttamisessa. Sillä saadaan painoa siirrettyä haluttuun suuntaan. Kavion keskipiste on kengityksen perusta - Katso kaviota! Älä hae siitä mitään ominaisuuksia, vaan katso miltä se näyttää, kehotti O’Grady. Kaviokapselin muoto kertoo, onko sen toiminnassa ongelmia. Epätasainen pai- non jakautuminen näkyy epätasaisina kasvurenkaina (esim. vähemmän kasvua etureunalla kuin kannoilla), kavion seinämän taittumisena ”liepeeksi” ulospäin (flare) tai kääntymisenä kavion alle, ruununrajan kohoamisena yhdestä tai useammasta kohtaa. O’Grady painotti, että harvoin tapaa kroonista ontumaa ilman vaurioitunutta kaviokapselia. Syntyneet vauriot ovat yleensä korjaantumattomia. Kaviopatja puolestaan ylläpitää kannan muotoa, jos patja alkaa surkastua, sitä ei saa takaisin. Kaviopatjan vauriot ovat tyypillisiä estehevosille, jotka tulevat esteeltä alas etukavioiden kannat edellä. Kavion pitäisi jatkua vuohisluun suuntaisena, sillä kavion ja vuohisen sama kulma tuottaa kavion oikean tukeutumisen. Se on hevoselle elintärkeä. Tällöin vuohisnivelen keskeltä suoraan maahan piirretyn viivan pitäisi osua kavion kannalle. Tästä kolmiosta pitää jokaisen sepän aloittaa. Terve kavio on yhtä leveä kuin pitkä, ja säteen pituus on noin puoli kavion mittaa. Kavio kasvaa hitaimmin kantaneljänneksellä, jolla sarveinenkin on ohuempaa. O’Grady huomautti, että kannat eivät kasva ylöspäin vaan eteenpäin. Totuus on se, että normaalin kavion löytää vain kirjallisuudesta. Miten vihaiset vuohiskarvat taltutetaan O’Grady esitteli sepille uuden tärkeän työkalun, merkkaustussin. Kun sillä piirtää kavioon keskilinjan, sen pitää säilyä keskellä myös vuolemisen jälkeen. Kun rasitus kohdistuu liikaa kavion etureunalle, sen voi huomata siitä, että karvat ruununrajassa sojottavat vihaisesti pystyssä. Sama ilmiö näkyy kannalla, johon kohdistuu rasitus. Kun tilanne korjataan, karvat laskeutuvat alas saman tien! Kurssilaiset pääsivät toteamaan ilmiön omin silmin. Kavion kasvun pitää olla yhtä suurta koko matkan etureunasta kannalle. Jos kannalle kohdistuu paine, alkaa ruununraja nousta siltä kohdalta, kasvurenkaat kaareutuvat ja siihen ilmestyy pullistuma tai möykky, joka tarkoittaa painetta kaviopatjalle. Seurauksena on korvaamaton vahinko, kun kaviopatja alkaa hävitä ja kavioluu taittuu taaksepäin. Pullistuma poistuu, kun kenkää siirretään ulottumaan kantojen taakse. Kiilaa voi käyttää vain siinä tapauksessa, että kannat ja säde ovat samalla tasolla. Muuten se aiheuttaa vain lisää ongelmia. Pukinkaviossa etureuna taittuu yli vuohisluun kulman. Kavioluu alkaa myös kääntyä. Silloin puhutaan usein jänteiden kutistumisesta, mutta sitä ne eivät tee, vaan lihakset kutistuvat, ja jänteet kiristyvät sen seurauksena. Ne toimivat yhdessä kokonaisuutena. Pukinkaviossa painoa siirretään eteenpäin ja pois koukistajalta, jotta sen alueen lihakset rentoutuvat. Säde ja kannat vuollaan jälleen samaan tasoon, ja jos kavion kantosa ei osu maahan, laitetaan kiila. O’Grady muistutti hoitamaan myös toisen jalan. Mammu Mahlamäki Hevosenomistaja 5/2014 11 O'Grady kertoi tutkineensa niin valtavan määrän röntgenkuvia, että löytää niiden laadusta aina sanomista. Stephen O’Grady on erikoistunut kavio-ongelmiin, ja tarvittaessa hän tekee hevosille vaikka puukengät Amerikkalainen eläinlääkäri Stephen O’Grady teki toisen Suomen vierailunsa elo-syyskuun vaihteessa ja piti Turussa Anivetin klinikalla kaksipäiväisen kavionhoito- ja kengitysseminaarin otsikolla Kavion haasteet. O’Grady toimi ensin 10 vuotta kengittäjänä ja aloitti kuuluisan Robert M. Piercen oppipoikana. Sitten hän opiskeli eläinlääkäriksi ja valmistui vuonna 1981. Hän työskenteli vuosikymmenen maineikkaassa Georgetownin eläinsairaalassa Virginiassa ennen kuin perusti oman suoritushevosiin ja kengitykseen erikoistuneen yrityksen. N orthern Virginia Equinen hän aloitti vuonna 2003 Marshallin kaupungissa. Klinikka on suuntautunut kaviosairauksien hoitoon ja erikoiskengityksiin, jolloin O’Grady pääsee yhdistämään eläinlääketieteellisen osaamisensa ja kengitystaitonsa ratkaistessaan kavio-ongelmia. O’Grady on julkaissut 25 artikkelia eläinlääketieteellisissä ja kengitystä käsittelevissä lehdissä ja kirjoissa. Hän on kiertänyt ympäri maailmaa pitämässä kengitysklinikoita ja kengittänyt eri hevosurheilulajien huippusuorittajia. Hänet valittiin vuonna 2003 eläinlääkäreiden kansainväliseen Hall Of Fameen, ja vuonna 2009 hänelle ojennettiin Amerikan hevospraktikoiden yhdistyksen President’s Award –palkinto kengityssep- 12 Hevosenomistaja 5/2014 pien koulutuksen edistämisestä. O’Grady on kehitellyt puisen, tai oikeastaan vanerisen, sairaskengän, jolla hän on saavuttanut mainioita tuloksia kaviokuumeen ja kavion seinämän uloimpien kerrosten irtoamisen seurauksena syntyvän ”whiteline diseasen”, eli WLD:n hoidossa. Kengän menestys perustuu siihen, että se tukee kaviota koko anturan alueelta, eikä vain reunoilta kuten useimmat kengät. Noin kaksi ja puoli senttiä paksu ja alapuolelta viistottu puukenkä helpottaa kavion pyörähtämistä, joten hevosen liikkuminen helpottuu. Myös Turun demonstraatioponi rentoutui ja alkoi sitten tarkkailla ympäristöä aivan erilaisella kiinnostuksella. Sillä oli heti parempi olo. Kurssille osallistui eläinlääkäreitä ja seppiä yhteensä lähes 50. Joukossa näkyi useita arvostettuja ammattilaisia klinikoilta ympäri Suomen. O’Grady halusi motivoida kurssilaisia Will Rogersin sanoin: - Jos haluat menestyä, se käy näin helposti: Tiedä mitä teet, nauti siitä mitä teet, ja usko siihen, mitä olet tekemässä. - Kuinka paljon seppä pystyykään tekemään hevosen hyväksi!, hän huokaisi moneen kertaan. Mammu Mahlamäki O’Gradyn kotisivut löytyvät osoitteesta: www.equipodiatry.com
© Copyright 2024