1. No category

PUOLUSTJUA
RtUY:n tiedonantolehti
Rovasti Erkki Hilkkeen
Kotkan
torilla
N:o 3
Lokakuu
puhe entisen RT 2:n
pidetyssä
paraatissa
40-vuotisjuhlassa
9. 7. 1958
Psalmi
75:7 — 8 : Ei tule apua idästä, ei lännestä,, ei vuorisesta
erämaasta, vaan Jumala on se, joka tuomitsee: yhden hän alentaa, toisen
ylentää.
Tänä vuonna on vapaan Suomen armeija viettänyt
40-vuotista
lippujuhlaansa. Useat joukko-osastot
ovat saavuttaneet
tämän iän, joka historiassa
ei
ole pitkä aika, mutta sisällöltään
sitäkin rikkaampi
ja merkitykseltään
ratkaiseva.
Näihin kunniakkaisiin
joukko-osastoihin
kuuluu
myöskin
entinen
Rannikkotykistörykmentti
2, jonka alue aikoinaan ulottui näille rannoille
asti,
joille nyt olemme kokoontuneet
muistojen
suureen juhlaan yhdessä
paikallisen Rannikkopatteriston
kanssa.
Meitä on täällä monia tuosta varsinaisesta
kalliin Karjalamme
rannikoiden joukko-osastosta
sekä aseveljiä niistä joukoista,
jotka koetusten
aikoina
jakoivat yhteiset kohtalot. Olemme yhdessä koskaan unohtumattomien
muistojemme parissa. Toivomme
on, että ne voimakkaina
eläisivät tässä
Patteristossa velvoittavana
perintönä.
"Meri meille on tuttu, ja kuohut sen lyö valkeina
rantojen
kiviin,
jos
uhka käy aavalta syöksyen,
me riennämme
riviin."
Sydämemme
värähtää
kuullessamme
näitä sanoja ja säveliä, jotka siellä kauniin Karjalan
rannikoilla vuosijuhliamme
viettäessämme
joukko-osaston
kunniamarssina
kajahtaen
loivat juhlamieltä
ja elämisen tahtoa sisimpäämme.
Ajatuksissamme
olemme
lukemattomat
kerrat noilla rannoilla liikkuneet,
suviaikoina
kipeästi
kokeneet,
kuinka käki kukkuu siellä ja kevät on, ja pohjaton kaihomme
on meitä sinne
saatellut. "Meren laulu ja rannat rakkaat nää ei meiltä mielestä
jää!"
Meille on ollut vaikeata
käsittää historian kulkua,
että meillä ei enää
näitä rakkaita rantoja ole. Mutta jotakin suurta meillä sieltä on. •—- Suomemme joutuessa historiansa ankarimpaan
koetukseen
talvi- ja
jatkosodissamme,
jolloin se edellisessä joutui taistelemaan
yksinäisimmän
ja jylhimmän
taistelunsa olemassaolonsa
puolesta, toteutui tekstimme
sana kohdallamme:
ei tullut
apua idästä, ei juuri lännestä. Suunnattoman
ylivoiman
edessä näytti
vuorinen
erämaakin,
kallioiset rannat ja metsäinen
maastokin,
nuo suomalaisen
taistelijan hyvät liittolaiset,
suojaa antamattomilta,
koska tuhoava voima oli niin
suuri kuin se oli. Mutta tie oli silloinkin
avoinna yhteen suuntaan •— ylöspäin. Rannikon taistelijainkodeissa
käytiin ruokouskamppailua
taistelijain
puolesta. Monen taistelijan
sydämestä
kohosi sanaton huuto Jumalan
puoleen.
Kun Saarenpään
ankarien meritaistelujen
jälkeisenä
aamuna saavuin
linnakkeen laiturille, tervehti
parrakas vartiomies
minua sanoen: "Pastori,
meillä
on ollut täällä ihmeellinen
varjelus". Lyhyesti
hän sitten selosti ankaran
taistelun ja ihmeellisen
vähäiset tappiot. Tuon karskin miehen raottaessa
sisimpänsä panssaria sain nähdä siellä Jumalaan
turvautuvan
sydämen. Kun
viimeisen kerran kävin Tiurin saaressa vähää ennen saaren luovuttamista,
sain
sanan, että jokaiseen korsuun odotetaan. Muut oli käyty paitsi yksi, jonne tuntui pääsy miltei mahdottomalta.
Sieltä tuli kuitenkin
puhelinsanoma:
Me odo-
1958
tamme pastoria, meille on luvattu, että tulette. Ja kun siellä sitten
pidimme
lyhyen hartauden,
ei virsi liene koskaan niin hartaana kaikunut
kuin
tuossa
pienessä joukossa, jolle sain Jumalan rakkauden
ja voiman sanoman viedä ennen taistelua. Avun tie oli auki ylöspäin, sitä käytettiin.
Tapahtui
se, jota
silloinen tasavallan päämies nimitti Jumalan ihmeeksi.
Olimme
umpikujassa,
mutta katso, me elämme kuitenkin! Ja näin meillä on omalta osaltamme
muistoista arvokkain
perintönämme
vaalittavana:
Joukko-osastomme
täytti
tehtävänsä, sen kunnia säilyi tahrattomana,
se jätti kertomuksen
taistelijoista,
jotka uskollisina
viimeiseen
asti pysyivät
paikallaan
ja lunastivat
osaltaan
isänmaan vapauden, ne elämänarvot,
jotka ovat meille luovuttamattomia.
Erikoisesti syvällä kunnioituksella
muistamme
niitä aseveljiämme,
jotka
näissä
koetuksissa
joutuivat antamaan korkeimman
uhrin, elämänsä meidän ja kansamme elämän
puolesta.
Teille nuoremmat
näiden rantojen vartijat tahtoisimme
vielä toistaen
sanoa: Nämä Suomen rannat ovat meidän. Vuossatain
hiki ja veri ovat
niiden
hinta. Meidän oikeutemme
ja pyhä velvollisuutemme
on niiden puolesta elää
ja kuolla. Elää, s.o.: antaa rakentava
työmme isänmaan menestykseksi,
maan,
jonka Jumala
on viljeltäväksemme
ja varjeltavaksemme
uskonut
ja josta
olemme hänelle vastuussa. Tämän työn päämäärä olkoon Suomi, jossa
jokaisen rehellisen,
ahkeran Suomalaisen
on voitava tunnustaa:
tämä on
minun
isänmaani. Ja kuolla, s.o.: Tämän maan puolesta on oltava valmiina
myöskin
suurimpaan
uhriin, muistaen, että parempi orjan elämää suomalaiselle
on jopa
kuolo.
Eräs rannikon puolustaja
on hakkauttanut
kiveen jälkipolvia
varten
hanat: "Suomalainen,
seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraan
apuun".
Kiitollisena
otamme vastaan kaiken tosi ystävyyden.
Mutta samalla
muistakaamme, mikä on kokemuksen
opettama ainoa avun tie silloin, kun sitä ei
ehkä tule idästä eikä lännestä: Se on tie ylöspäin. Suomen kansa on kovissa
koetuksissaan
veisannut yksinäisyydessään:
"Jos veis he henkemme,
osamme,
onnemme, ne heidän olkohon, vaan meidän iät on Jumalan valtakunta".
Tältä
omalta pohjalta lähtien, aseveljet, suomalaiset,
pitäkää usko Jumalaan!
Yksimielisinä rakentakaamme
täällä elämää oikeamielisesta
Ja olkaamme
valmiit
tässä uskossa kerran täältä lähtemään siihen isänmaahan,
joka on meille valmistettu
katoamattomana,
kirkkaana.
Jumala on silloin johtava
elämämme
parhain
päin.
Jumala synnyinmaata
siunatkoon,
että täällä hänen ylistyksensä
saisi vapaana kaikua ajasta
aikahan!
SUOMENLINNAN
RANNIKKOTYKISTÖRYKMENTTI
K U N N I A N O S O I T U S SODANAIKAISEN
SUOMEN VAHVIMMAN L I N N A K K E E N
PUOLUSTAJILLE
Suomenlahden
kovalla
graniittikalliolla
M ä k i l u o d o s s a paljastettiin 7. 9. 1958
sodan kovia k o l h u j a k o k e n u t Mäkiluodon
l
v
l i n n a k k e e n muistomerkki. Sen on n y t R a n nikkotykistön Upseeriyhdistyksen
toimesta
entisöinyt
muistomerkin
luoja
taiteilija
A r v i T y n y s . Sodan aikaisten taistelijain,
Suomenlinnan
Rannikkotyökistörykm e n t i n l e i r i j o u k k o j e n ja Rannikkosotilaiden
huoltoyhdistyksen
edustajain
läsnäollessa
RtUY:n v a r a p u h e e n j o h t a j a , evl evp N o r m a n S i m o n e n suoritti p a t s a a n p a l j a s tuksen.
Rykmentin
puolesta
vastaanotti
muistomerkin majuri E s k o L a a k s o n e n .
Linnakkeistossa palvelleiden puolesta p u h u i
J o h t o r e n k a a n p u h e e n j o h t a j a , kapteeni S A
Heimonen.
25. 9. 1958 saapui yllättävä tieto, että m a juri E s k o
Aimo
Rautaheimo
oli
kuollut s y d ä n h a l v a u k s e n k o h t a a m a n a moottoriveneessään m a t k a l l a kotiinsa.
M a j u r i R a u t a h e i m o aloitti 25-vuotisen u p seeriuransa RT l:ssä p a l a t e n ansiokkaan p a l veluksensa päätteeksi saman joukko-osaston
perinteitä j a t k a v a a n r y k m e n t t i i n . M a j u r i
R a u t a h e i m o tunnettiin alaansa innostuneena
upseerina, joka vietti v a p a a - a i k a n s a h y v i n
mielellään m e r e n äärellä kalastellen j a m e t sästellen. Yksityiselämässään h ä n oli t u n n e t t u esimerkillisenä p e r h e e n isänä. M a j u r i
Rautaheimossa j ä i m m e k a i p a a m a a n r e h t i ä
suomalaista upseeria j a miellyttävää ihmistä.
M a j u r i R a u t a h e i m o n t o m u siunattiin sotilaallisin kunnianosoituksin Helsingissä K r e matoriokappelissa 3. 10. 1958 lukuisan omaisten ja ystävien joukon läsnäollessa.
Rannikkotykistön organisaatiossa suoritettiin 1. 8. 1958 osittainen u u d e l l e e n j ä r j e s t e l y ,
jolloin S u o m e n l i n n a n
Rannikkotykistörykmenttiin perustettiin uusi patteristo P o r k kalan
alueelle. P a t t e r i s t o n
komentajaksi
määrättiin majuri E L a a k s o n e n .
№
TURUN
RANNIKKOTYKISTÖRYKMENTTI
TurRtR:n VUOSIPÄIVÄÄ VIETETTIIN
UUDESSAKAUPUNGISSA 10. 9. 58
T u r R t R vietti 10. 9. 58 jo toisen k e r r a n
vuosipäiväänsä
Uudessakaupungissa.
Heti
a a m u l l a luki II Pston k o m e n t a j a evl P Ced e r b e r g r y k m e n t i n päiväkäskyn, millä r y k m e n t i n k o m e n t a j a , eversti V K a r v i n e n oli
ylentänyt 5 kantahenkilökuntaan kuuluvaa
j a 13 varusmiestä seuraaviin sotilasarvoihin.
P ä i v ä n juhlallisuudet alkoivat klo 10.00
vala jumalanpalveluksella. R y k m e n t i n uusi
sinikeltainen lippu tuotiin ennen j u m a l a n palveluksen
alkua
ensimmäisen
kerran
U u d e n k a u p u n g i n kirkkoon. A l t t a r i p a l v e l u k sen jälkeen saarnasi sotilaspastori Olavi
Ojala aiheenaan J o h a n n e k s e n evankeliumin
8 l u v u n sanat: "Jos te pysytte m i n u n sanassani ,niin todella olette m i n u n opetuslapsiani; j a te tulette t u n t e m a a n totuuden, j a
totuus on t e k e v ä teidät vapaiksi."
T u r u n v a r u s k u n n a n soittokunnan esittäessä Sibeliuksen Finlandian viime säkeitä siirtyi r y k m e n t i n lippu k u o r i n eteen. Sotatuomari, hovioikeudenneuvos Ole Möller otti
t ä m ä n jälkeen v a s t a a n sotilasvalan. R y k m e n t i n k o m e n t a j a , eversti V K a r v i n e n
lausui kehoitussanoissaan mm, että i k ä l u o k k a on ensimmäinen, joka vannoo valansa
uudelle lipulle. H ä n nimitti myös v a l a n v a n noneet alokkaat tässä yhteydessä t y k k i m i e hiksi.
Paraatikatselmus ja ohimarssi
J u m a l a n p a l v e l u k s e n j ä l k e e n ilmoitti e v e r s t i l u u t n a n t t i P Cederberg joukot U u d e n k a u pungin torilla 2. Divisioonan k o m e n t a j a l l e ,
kenraaliluutnantti
T E
Ekmannille,
joka t a r k a s t i n e yhdessä eversti V K a r v i sen kanssa. P a r a a t i k a t s e l m u k s e n j ä l k e e n p i t ä m ä s s ä ä n puheessaan k e n r a a l i l u t n a n t t i E k m a n kosketteli s u u r v a l t o j e n ristiriitoja j a
niihin liittyvää atomisodan v a a r a a . "Moni
väittää, että pieni k a n s a n u j e r r e t a a n atomisodassa heti", mainitsi kenraali. "Voi olla,
ettei atomisotaa koskaan tulekaan, m u t t a
joka tapauksessa on S u o m e n p i n t a - a l a a s u k a s l u k u u n s a n ä h d e n niin laaja, että täällä
on mahdollisuus s u o j a u t u a a t o m i p o m m e i l t a kin".
K e n r a a l i l u u t n a n t t i E k m a n otti t ä m ä n j ä l k e e n vastaan ohimarssin k u t s u v i e r a i d e n seurassa. Ohimarssin j ä l k e e n laski eversti V
Karvinen seppeleen Uudenkaupungin
sankarihaudalle.
Juhlatilaisuus Yhteislyseossa
P ä i v ä j u h l a alkoi U u d e n k a u p u n g i n Yhteislyseossa eversti V Karvisen juhlapuheella.
H ä n totesi puheessaan r y k m e n t i n valinneen
U u d e n k a u p u n g i n mielellään v u o s i j u h l a p a i kaksi jo siitäkin syystä, että U u s i k a u p u n k i
on ainoa k a u p u n k i , mikä esiintyy r y k m e n t i n
lipun l a h j o i t t a j i e n joukossa. Valittaen h ä n
totesi, että Uudessakaupungissa
sijainnut
M t R t P t r i on l a k k a u t e t t u r a n n i k k o t y k i s t ö n
u u d e l l e e n j ä r j e s t e l y n yhteydessä, mikä pienentää Uuttakaupunkia varuskuntakaupunkina.
J u h l a e s i t e l m ä n piti m a j u r i P o h j a n v i r t a aiheenaan Suomen sodan 1808—09
t a p a h t u m a t Saaristomeren alueella. Esitelmöitsijä selosti m m
ruotsalais-venäiläisiä
taisteluita K u s t a v i n salmen eteläpäässä, m i s sä venäläiset työnnettiin P a l v a n salmeen
saakka. Itse von Döbeln otti A h v e n a n m a a l l e
v e t ä y t y n e e t ruotsalaiset joukot komentoonsa,
m u t t a samanaikaisesti t a p a h t u n u t v a l l a n k a a p p a u s Ruotsissa aiheutti ruotsalaisten
j o u k k o j e n lopullisen v e t ä y t y m i s e n Ruotsin
mantereelle.
K u u s k a j askarin p a t t e r i n k u o r o n esitettyä
laulua p ä ä t t y i p ä i v ä j u h l a T u r u n v a r u s k u n n a n soittokunnan esittämään K u u l a n " J u h l a marssi isänmaalle".
3
HANGON
RANNIKKO-
KOTKAN
PATTERISTO
PATTERISTO
Hangon Rannikkopatteristo sai uuden koment a j a n 15. 7. 1958, jolloin evl M Loikkanen luovutti patteriston evl A Merilälle siirtyen itse
Kemin sotilaspiirin päälliköksi.
Kesäkauden toisena huomattavana tapauksena on pidettävä Russarössä 29. 8. 1958 suoritettuja varsin onnistuneita järeän patterin ammuntoja.
VAASAN
RANNIKKO-
RANNIKKO-
PATTERISTO
VALATILAISUUS 14. 9. 58
Aurinkoisen syyssään vallitessa vannoivat
VaaRPston 10. 8. saapumiserän alokkaat sotilasvalansa
Suomenlinnan
kirkkokentällä
patteriston lipun j a t y k k i e n edessä. V a l a tilaisuus oli j ä r j e s t e t t y kentälle v a p a a n t a i v a a n alle, missä tilaisuuteen antoivat lisää
j u h l a v u u t t a r a s k a a t haupitsit vannojien edessä sekä v a n h e m m a n ikäluokan m u o d o s t a m a
lippukomppania.
Soittokunnan soittaessa VaaRPston k u n niamarssia N a p u e n marssia, kapteeni V J
T o r v i n e n ilmoitti tilaisuuteen osallistuvat joukot patteriston k o m e n t a j a l l e evl V
Vuorelalle.
Lyhyen
kenttähartauden
jälkeen, jonka piti sotilaspastori R o n t u,
a l o k k a a t vannoivat valan.
Sotilasvalan vastaanotti sotatuomari, v a r a t H L ä h t e i n e n . Valan ja yhteisesti
l a u l e t u n lippulaulun jälkeen patteriston k o m e n t a j a piti valansa vannoneille puheen,
m i n k ä p ä ä t t i patteriston lipun l a h j o i t u s k i r j a n loppusanoihin: "Elähdyttäköön jokaista
t ä m ä n lipun alla asepalvelustaan suorittavan
sotilaan mieltä vain yksi toivo ja yksi tahto:
elää v a p a a n a vapaassa maassa". V a r m a s t i
k a u a n valansa vannoneiden mielissä pysyvä
juhlallinen tilaisuus p ä ä t t y i r y h d i k k ä ä s e e n
ohimarssiin, jonka otti v a s t a a n patteriston
k o m e n t a j a . Valatilaisuuden jälkeen koko
patteristo kokoontui juhlalounaalle r u o k a saliin.
Helsinki
KOTKAN RANNIKKOPATTERISTO
Ruotsalaisen koululaiva "HMS Falken'in"
epävirallinen vierailu Kotkassa 5.—9. 9. 58.
Kotkan Rannikkopatteristo sai tehtäväkseen
huolehtia vierailuun liittyvät käytännölliset
järjestelyt. — Yhdysupseerina toimi ylil A T uk i a i n e n 1 Ptrista. Ohjelmasta mainittakoon,
että tavanomaisten alkuseremonioiden jälkeen
patteriston komentaja evl E TULIKOURA tarjosi lounaan koululaivan päällystölle Kotkan
Klubilla. Tutustumiskohteisiin kuuluivat Ruotsinsalmen taistelun tapahtumapaikan ohella
mm. Langinkoski, Kotkan Merikoulu ja eräät
teollisuuslaitokset. Patteriston alipäällystökerho
osoitti vieraanvaraisuuttaan tarjoamalla ilallisen koululaivan alipäällystölle Varuskuntakerholla. 9. 9. klo 09,30 kuunari "Falken" nosti
purjeensa ja suuntasi keulansa kohti Ruotsia.
MERISOTAKOULU
Viime toukokuussa sai Merisotakoulu vastaanottaa merkittävän lahjoituksen. Tällöin tuntematon henkilö lahjoitti koululle satatauhatta
markkaa annettavaksi stipendeinä johtamistaidoltaan parhaalle rannikkotykistön upseerioppilaalle. Tämä lahjoitus on todistus siitä innostuksesta ja harrastuksesta maanpuolustustyötä
kohtaan, mikä elää rannikkotykistön reserviupseerien keskudessa. Tunnemme suurta ylpeyttä saadessamme kohta kurssimme ja asepalveluksemme päätyttyä liittyä rannikkotykistön reserviupseerien
maanpuolustustahtoiseen
joukkoon.
Kiitämme tuntematonta lahjoittajaa.
Merisotakoulun
Upseerioppilaskunta
KIRJALLISUUTTA
Tervetulleena lisänä viimeisiä sotiamme käsittelevään kirjallisuuteen on pidettävä keväällä ilmestynyttä everstien A E. Lyytisen ja T
Reposen sekä m a j u r i Y E Pohjanvirran ja kapteeni A E Hukarin kirjoittamaa teosta "Koivisto
ja Viipurinlahti 1939—44". Teos on pätevää
sotahistoriaa ja siinä kerrotaan rannikkotykistömme kunniakkaimmista teoista.
1958. M a a l a i s k u n t i e n
RANNIKON PUOLUSTAJA
RTUV:n
tiedonantolehti
N:o
3/58
V a s t a a v a t o i m i t t a j a : ev R
Aaltonen
Suomenlinna, Merisotakoulu
T o i m i t u s : k a p t E H a v o S u o m e n l i n n a 12581/245.
Liiton K i r j a p a i n o .