Mitä uutta Käypä hoito
Mitä uutta Käypä hoito -suosituksessa Julkaistu 11.12.2014 Jaana Suokas LT, dosentti, psykiatrian erikoislääkäri oyl, HUS/HYKS Syömishäiriöklinikka erikoistutkija, THL 20.1.2015 Sidonnaisuudet • • • • Asiantuntijapalkkiot: Lightlake Sinclar Kongressimatka: Jansen-Cilag Luentopalkkio: Professio Oy Tekijäpalkkio: Kustannus oy Duodecim Käypä hoito • Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. • Niissä käsitellään tärkeitä suomalaisten terveyteen ja sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn liittyviä kysymyksiä. • Suosituksia laaditaan lääkäreille, terveydenhuollon ammattihenkilöstölle ja kansalaisille hoitopäätösten pohjaksi. • Suosituksia laatii Suomalainen Lääkäriseura Duodecim yhdessä erikoislääkäriyhdistysten kanssa. Suositusten tuottamisesta vastaavat asiantuntija-työryhmä ja Käypä hoito -toimitus julkisella rahoituksella. Näytön varmuusaste Käypä hoito -suosituksissa Koodi Näytön aste Selitys A Vahva tutkimusnäyttö Useita menetelmällisesti tasokkaita1 tutkimuksia, joiden tulokset samansuuntaiset B Kohtalainen tutkimusnäyttö Ainakin yksi menetelmällisesti tasokas tutkimus tai useita kelvollisia2 tutkimuksia C Niukka tutkimusnäyttö Ainakin yksi kelvollinen tieteellinen tutkimus D Ei tutkimusnäyttöä Asiantuntijoiden tulkinta (paras arvio) tiedosta, joka ei täytä tutkimukseen perustuvia näytön vaatimuksia 1 Menetelmällisesti tasokas = vahva tutkimusasetelma (kontrolloitu koeasetelma tai hyvä epidemiologinen tutkimus); tutkittu väestö ja käytetty menetelmä soveltuvat perustaksi hoitosuosituksen kannanottoihin. 2 Kelvollinen = täyttää vähimmäisvaatimukset tieteellisten menetelmien osalta; tutkittu väestö ja käytetty menetelmä soveltuvat perustaksi hoitosuosituksen kannanottoihin. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä • • • • • • • • • • • • • Jaana Suokas, psykiatrian erikoislääkäri, HUS/HYKS, puhenjohtaja Heidi Alenius, yleislääketieteen erikoislääkäri, Lempäälän terveyskeskus Hanna Ebeling, lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, OYS Kirsi-Maria Haapasalo-Pesu, psykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri; Satakunnan sairaanhoitopiiri Leea Järvi, laillistettu ravitsemusterapeutti, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikkö Minna Koskinen, lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, TAYS:n Eila Laukkanen, psykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, KYS Katarina Meskanen, psykologi, HUS/HYKS Laure Morin-Papunen, synnytys- ja naistentautiopin erikoislääkäri, OYS Anita Ryöppönen, sairaanhoitaja, perheterapeutti; HUS/HYKS Ulla Salonen, yleislääkäri; YTHS, Helsinki Päivi Tossavainen, lastenendokrinologian erikoislääkäri, OYS Piia Vuorela, synnytys- ja naistentautiopin erikoislääkäri; HUS Porvoon sairaala ja Suomalainen Lääkäriseura Duodecim (Käypä hoito -toimittaja), sihteeri 6.2.2015 5 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä (2) Asiantuntijat: • • • • Aila Rissanen, sisätautien erikoislääkäri; HUS/HYKS Jukka Meurman, professori, ylilääkäri; Helsingin yliopisto ja HUS/HYKS Tarja Takala; fysioterapeutti, Valkeakosken aluesairaala Päivi Tapanainen, lastentautien ja lastenendokrinologian erikoislääkäri, OYS 6.2.2015 6 Yleistä syömishäiriöistä - Nuorilla ja nuorilla aikuisilla naisilla yleisiä mielenterveydenhäiriöitä, joihin liittyy poikkeavan syömiskäyttäytymisen lisäksi psyykkisen, fyysisen tai sosiaalisen toimintakyvyn häiriintyminen - Syömiseen liittyvien ongelmien kirjo on laaja ja raja syömishäiriön ja normaalikäyttäytymisen välillä on liukuva Uutena mukana suosituksessa on aikuisten syömishäiriöt – Miksi? • Syömishäiriöihin sairastutaan 18-vuoden jälkeen ja nuorten sairastaminen voi jatkua 18v jälkeen • Syömishäiriöt voivat olla pitkäaikaisia ja kulultaan aaltoilevia • Syömishäiriöpotilaiden hoidossa nuorilla ja aikuisilla on enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksia Mitä muuta uutta päivityksessä? • Käsitelty ahmintahäiriötä (= binge eating disorder, BED) • Käsitelty pitkittyneen syömishäiriön hoitoa • Perusterveydenhuollossa toteutettu itsehoito voi olla osalle riittävä hoito (B) • Laihuushäiriötä sairastavat nuoret hyötyvät perhepohjaisesta hoidosta jossa keskitytään syömishäiriöoireiden hallintaan (B) Korostettu aiempaa enemmän - avohoidon ensisijaisuutta - syömishäiriöiden varhaista tunnistamista ja aktiivista hoito-otetta - perheiden ja läheisten mukana oloa hoidossa Samanaikaissairaudet (komorbiditeetti) • Yhtaikaiset muut häiriöt ovat syömishäiriötä sairastavilla tavallisia • Merkittävimpiä: masennus, ahdistuneisuushäiriöt, pakkooireet ja persoonallisuushäiriöt • Autismikirjon häiriöitä on enemmän kuin muilla saman ikäisillä • Keskimääräistä enemmän autoimmuunisairauksia • Syömishäiriöitä esiintyy diabeetikoilla kaksi kertaa enemmän kuin ei-diabeetikoilla • Ahminta- ja ahmimishäiriöihin liittyy huomattavasti suurentunut tyypin 2-diabeteksen riski Tunnista varhain • Varhainen tunnistaminen ja puuttuminen voivat lyhentää sairastamisaikaa ja parantaa ennustetta • Jo pieni puuttuminen voi normalisoida tilanteen • Epäilyn herättyä on aktiivisesti selvitettävä syömishäiriön mahdollisuus Hoidon porrastus Perusterveydenhuollon tehtävät: • Syömishäiriöiden tunnistaminen ja somaattinen tutkiminen sekä lievempien häiriöiden hoito. Erikoissairaanhoidon tehtävät • Hoidon ja arvion järjestäminen potilaille, joiden syömishäiriö ei ole korjaantunut perusterveydenhuollon interventioilla. • Mikäli potilaan hoito ei edisty, kannattaa konsultoida tai ohjata potilas arvioon syömishäiriöihin perehtyneeseen moniammatilliseen työryhmään. Hoitopolut/ketjut suunnitellaan paikallisesti! Hoidon yleiset periaatteet • Syömishäiriöiden hoito toteutetaan ensisijaisesti avohoitona • Tärkeää: varhainen hoidon aloitus ja aktiivinen hoito-ote • Hoidon alussa keskeistä on ravitsemustilan korjaaminen ja syömiskäyttäytymisen normaalistaminen • Tärkeää tiedollinen ohjaus sekä syömishäiriötä sairastavan ja hänen läheistensä tukeminen • Erilaisia hoitomuotoja sairauden eri vaiheissa mm monenlaisia psykoterapeuttisia menetelmiä Itsehoito • Perusterveydenhuollossa toteutettu ohjattu itsehoito voi olla osalle riittävä hoito • Pohjautuu yleensä kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan (KBT) • Soveltuu ensivaiheen hoitona erityisesti ahmimisja ahmintahäiriötä sairastaville potilaille • Kansainvälisiä internetpohjaisia itsehoitoohjelmia ja terapioita on tarjolla kaikkiin syömishäiriöihin - suomeksi ja ruotsiksi ahmintahäiriöön (https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/irtiahminnasta) Ravitsemuskuntoutus • Ravitsemustila suositellaan korjattavan nopeasti (syömishäiriön kroonistumisen riski?) • Tavoitteena normaali paino (WHO: BMI≥18.5kg/m2) • Yksilöllisen ateriasuunnitelman tulisi pohjautua täsmäsyömiseen • Ravitsemusohjauksen tukena voidaan käyttää mallina esim. ruokakuvia • Tarvittaessa vitamiini- ja kivennäisvalmisteita sekä kliinisiä täydennysravintovalmisteilla Lääkehoito • Laihuushäiriöön ei ole ”täsmälääkettä” • Ahmimishäiriö/ahmintahäiriö: SSRI-lääkkeistä jotkut potilaat saattavat hyötyä • Huomioitava samanaikaissairauksien lääkehoito Pitkittyneen syömishäiriön hoito • Sairaus on kestänyt vuosia, ei ole korjaantunut hoitoyrityksillä • Säännöllinen seuranta ja tukea antava avohoitohoitokontakti • Perheen ja läheisten tukeminen ja mukanaolo hoidossa tärkeää • Hoidon tavoitteet asetetaan maltillisesti yhdessä sairastuneen kanssa (psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen tilan koheneminen) Tutustukaa syömishäiriöiden käypä hoito – suositukseen! jaana.suokas@hus.fi 6.2.2015 19
© Copyright 2024