3•15 - Utbudet
3•15 YKL muutoksen tiellä NOOA PÄIVITTI LASKENTANSA ILMASTON LÄMPIÄMISESTÄ Ministeri Tiilikainen: SYKE ja LUKE pysyvät erillään PÄÄKIRJOITUS | puheenjohtajalta Paljon tapahtuu Euroopassa, Suomessa ja YKL:ssä YMPÄRISTÖASIANTUNTIJOIDEN KESKUSLIITON JÄSENLEHTI Seuraava numero 1.12.2015 3•15 PÄÄKIRJOITUKSESSA pyritään kirjoittamaan jostakin ajankohtaisesta aiheesta. Lehti ilmestyy lukijoilleen suunnilleen kuukauden kuluttua siitä, kun viimeisimmät kirjoitukset on jätetty sisään. Tällä hetkellä työmarkkinamaailmassa, ja maailmassa kaikkineen, tapahtuu niin paljon ja niin nopeasti, että on vaikea kirjoittaa asiasta, joka vielä kuukauden kuluttua lokakuun puolivälin jälkeen on uutta ja ajankohtaista. Eurooppa pullistuu pakolaisista ja Suomessa yhteyskuntasopimus jäi sopimatta, minkä takia Sipilän hallitus otti kovat keinot käyttöön. Ensi perjantaina Helsingissä on palkansaajajärjestöjen mielenilmaus, joka jo nyt maanantaina 14.9. on paisumassa mittavaksi Suomen pysäyttäväksi lakoksi. Liekö Suomen pysäyttämien oikea tapa edistää sopimista – tuskin. YKL:n valtuustolla on syyskuun viimeisenä perjantaina seminaari, jossa käsitellään liittomme kannalta ajankohtaista ja tärkeää asiaa – niin kutsuttujen 3L-liittojen suunnitteilla olevaa fuusiota. Fuusio sai alkunsa edellisen valtuustomme viimeisessä varsinaisessa kokouksessa, jossa hallitukselle annettiin tehtäväksi selvitellä yhteistyötä tai jopa fuusiota lähiliittojemme kanssa. Asia on edennyt niin pitkälle, että nykyinen valtuusto saa eteensä asiasta päättämisen marraskuun lopulla pidettävässä ylimääräisessä valtuuston kokouksessa. Muuta ajankohtaista on, että yöt pitenevät ja kylmenevät – syksy lähestyy. YKL muutoksen tiellä NOOA PÄIVITTI LASKENTANSA ILMASTON LÄMPIÄMISESTÄ Ministeri Tiilikainen: SYKE ja LUKE pysyvät erillään Kannen kuva: Esa Honkanen Stora Karlsö Toimitus ja toimisto Vuorikatu 22 A 15, 00100 Helsinki 09 622 6850, www.ykl.fi, etunimi.sukunimi@ykl.fi Osoitteenmuutokset www.ykl.fi, 09 622 68530, jasenasiat@ykl.fi Päätoimittaja Tuula Kilpeläinen, 040 583 2494 Toimituskunta Tuovi Kurttio, Vilja Varho, Tuula Kilpeläinen Ilmoitushinnat 1/1 sivu 800 e, 1/2 sivua 550 e, 1/4 sivua 350 e, takakansi 1 000 e Ilmoitukset Juha Halminen, 09 873 6944, juha.halminen@kolumbus.fi Ulkoasu ja taitto Total Layout Oy / Toni Talvenheimo Hyvää syksyä! Jouni Vainio | puheenjohtaja YKL Paino ERWEKO, Helsinki Lehti on painettu Lumisilk -paperille, joka täyttää joutsenmerkityn painotyön vaatimukset. Tilaushinta: 20 euroa vuosikerta YKL:n hallitus valitsi keväällä Markus Tuukkasen uudeksi varapuheenjohtajakseen. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN-L 1459-515X Markus Tuukkanen on Helsingin yliopistosta valmistunut limnologi ja työskentelee Suomen vesifoorumi – Finnish Water Forum ry:ssä. Seuraavassa Ympäristöasiantuntijassa on Markus Tuukkasen haastattelu. Tuhannet kiitokset Maria Mäkiselle usean vuoden urakasta varapuheenjohtajana. Maria Mäkinen jatkaa YKL:n hallituksen jäsenenä. Tuula Kilpeläinen 2 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA IAET- kassa on YKL:n jäsenten työttömyyskassa Puhelinpalvelu: 09 4763 7600 Faksi: 09 4763 7690 Asiakaspalvelupiste: ma ja ke 10-15 ja pe 10-13 Ratavartijankatu 2, 4. kerros, 00520 Helsinki www.iaet.fi, iaet@iaet.fi 5 1 • 3 ö t l sisä 04 08 MALMINETSIJÄ HALUAA HYÖDYNTÄÄ LUONNONVAROJA MAATALOUS- JA YMPÄRISTÖALOILLA SÄÄNTELYÄ ON PALJON. Malmigeologi Tapio Halkoahoa ihmetyttää nykyään esiintyvä kielteinen asenne kaivostoimintaan ja malminetsintään. Ministeri Tiilikainen haluaa viedä päätösvallan lähemmäs ihmistä, mieluusti kuntatasolle. 23 MENTOROINNISTA VERKOSTOJA JA NÄKEMYKSIÄ TYÖELÄMÄÄN Oman urapolun löytymiseen voi auttaa jo alalla työskentelevien kanssa keskustelu. 30 18 Henkilöstövähennykset 04 Henkilökuvassa 20 Työaikapankista on tapahtuu Euroopassa, Suomessa ja YKL:ssä malmigeologi Tapio Halkoaho 06 YKL valmistelee yhdistymistä LAL:in ja MHL:n kanssa 08 Biotalous haastaa taantuman 12 Ilmaston lämpiäminen ei 15 Revontulivyöhykkeellä Luontokerho teki alkukesästä matkan Gotlantiin. YKL:n sivulta http://www.ykl.fi/fi/ jäsenyys/luontokerho löytyy Niina Onttosen ja Tiina Virran kokoama lista matkalla havaituista linnuista. NOOA PÄIVITTI LASKENTANSA 2000-luvulla luultua ilmaston lämpiämiskehityksen hidastumista ei ole tapahtunut vaan kyse on tilastoharhasta. 02 Pääkirjoitus: Paljon pysähtynyt 2000-luvulla YKL GOTLANNISSA 12 Tähtelässä kuormittavat luottamusmiehiä hyötyä kaikille 21 Löydä oma juttusi ja kerro siitä verkostollesi 23 Mentoroinnista verkostoja 26 Uutta elämää laavakentillä 28 Onko biotalous viherpesua? 30 Luontokerho Gotlannissa 16 Työ ei saa olla jatkuvaa puurtamista YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 3 HENKILÖKUVA | Tapio Halkoaho teksti • kuva • H A R R I E T Ö S T E R Malminetsijä haluaa hyödyntää luonnonvaroja Malmigeologi Tapio Halkoahoa ihmetyttää nykyään esiintyvä kielteinen asenne kaivostoimintaan ja malminetsintään. Hän pitää malmien hyödyntämistä luonnollisena asiana, ja niiden etsintää tarvitaan tulevien sukupolvien tarpeita varten. G eologiassa käsitellään todella pitkiä ajanjaksoja. Geologian tutkimuskeskuksen GTK:n Kuopion yksikön erikoistutkija, FT Tapio Halkoaho etsii malmeja tutkimalla vajaa kolme miljardia vuotta vanhoja laavavirtoja. – Laavajoissa syntyi nikkeliä, kuparia ja platinametalleja sisältäviä pisaroita, jotka painautuivat virran pohjaan. Laavavirtojen paikantaminen on kuitenkin vaikeaa, koska ne ovat muodostuneet monivaiheisissa prosesseissa ja vuosimiljardien eroosio vaikeuttaa etsintää, Halkoaho sanoo. Etsinnän lähtökohtana on kallioperäkartat, teoriat malmien muodostuksesta sekä maastohavainnot. Kairaamalla tutkimusreikiä saadaan lisätietoja mahdollisista esiintymistä. Julkisesta keskustelusta voi helposti saada mielikuvan, että malmilöydös väistämättä johtaa kaivostoimintaan. Mielikuva on Halkoahon mukaan pahasti vääristynyt. – Kollega laski, että keskimäärin tuhannesta malminetsintäluvalla tutkituista alueista yksi johti kaivoksen perustamiseen – siis vain promille kiinnostavista alueista johtaa mihin- 4 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA kään. Olen ollut malminetsinnässä yli 30 vuotta ja löytänyt malmiutumia, mutta yksikään ei ole johtanut kaivokseen, Halkoaho sanoo. – En etsi malmeja omalle sukupolvelleni, tai edes lapsilleni. Jos tänään löytyisi jotakin, siitä voisi ehkä tulla kaivostoimintaa 20–50 vuoden päästä. – Mutta ellei tänä päivänä etsitä malmeja ja hankita kaivosteollisuuteemme jatkumoa, tulevat sukupolvet vielä kiroavat meitä siitä, että käytimme kaikki tunnetut esiintymät, etsimättä heille uusia. KAKSINAISMORAALINEN ASENNE Kaivosteollisuudesta on monelle tullut punainen vaate ja kaikkea siihen liittyvää koskee voimakas nimby-asenne: ei minun takapihalleni! Kielteisyys näkyy entistä useammin, kun pyydetään maanomistajalta lupaa tutkimuskairauksia varten. Jyrkentyneet asenteet voidaan ainakin osittain jäljittää Talvivaaraan, jota Halkoaho ei tarkemmin halua kommentoida. Hän kertoo saaneensa malminetsinnästään jopa tappouhkauksia. Häntä ihmetyttää kaksinaismoraalisena pitämänsä asenne. – Jos halutaan pitää kaikkea täysin koskemattomana, ei saisi rakentaa teitä tai mitään muutakaan. Jos kielletään malmien louhiminen, ei myöskään pitäisi käyttää laitteita, joiden valmistamiseen tarvitaan erilaisia uusia metalleja – esimerkiksi matkapuhelin sisältää noin 40 eri metallia. – Ajatellaanko, että louhinta ja metallien valmistus pitää hoitaa jossakin kaukana Suomesta, eikä asia kuulu meille? Mutta jos toiminta onkin täällä, tiedämme miten se tapahtuu ja kaikki voidaan hoitaa kontrolloidusti, Halkoaho pohtii. – Maanomistajathan hyötyvät siitä, että heidän mailleen perustetaan kaivos. Uuden kaivoslain mukaan maanomistajalle kuuluu korvauksena 0,15 prosenttia louhitun malmin maailmanmarkkinahinnasta. – Maisemallisesti kaivos on useimmiten pistemäinen alue. Vanhasta kaivosalueesta voi jopa tulla oikea lintuparatiisi – näin on käynyt muun muassa Otanmäen ja Siilinjärven kohdalla. NUORET EIVÄT PÄÄSE TÖIHIN Tapio Halkoaho istuu YKL:n valtuustossa kolmatta kauttaan, vuodesta 2007 lähtien. YKL:n Geologia on äärettömän mielenkiintoinen ala. Jos haluaa kieltää malmien louhinnan, ei myöskään pidä käyttää laitteita, joiden valmistamiseen tarvitaan erilaisia metalleja, esimerkkinä kännykkä. hallituksessa hän on istunut vuodesta 2010. – Lähdin mukaan toimintaan, kun haettiin ehdokkaita valtuustoon, eikä Kuopiosta ollut ketään tarjolla. GTK:n akateemiset kuuluvat pääosin YKL:ään ja minusta oli velvollisuus ammattikuntaani kohtaan lähteä mukaan katsomaan, missä mennään. Halkoaho toteaa, että YKL:n jäsenistö on hyvin heterogeeninen, mutta että jäsenten aatteelliset näkemyserot eivät kuulu ammattiliiton toimintaan. – Hallituksessa yhteistyö sujuu ongelmitta. Valtuustossa saattaa olla vähän enemmän erilaisia mielipiteitä, mutta mahdolliset ristiriidat kuitenkin ratkeavat keskustelemalla. Työmarkkinoilla Halkoahoa eniten huolettaa valtion tutkimuslaitosten suuret leikkaukset. Vuosituhannen vaihteessa esimerkiksi GTK:lla oli töissä noin 800 henkilöä. Nyt heitä on alle 600. – Henkilöstövähennykset kohdistuvat ensin eläkkeelle lähteviin ja sitten määräaikaisiin. Koko valtionsektorin ongelmana on, että nuoret vastavalmistuneet eivät saa lainkaan työtä. Eikö meillä todellakaan ole rahaa pitää asiat kunnossa? Hän muistuttaa, että kaivostoimintaa 1990-luvun alussa pidettiin menneisyyden alana. Suomeen ei enää uskottu tulevan uusia kaivoksia, joten malminrikastuskoulutus ajettiin kokonaan alas. Kun ala sitten lähti nousuun, oli yhtäkkiä hirveä tarve osaajista ja eläkeläisiä haalittiin takaisin töihin. HALUSI 7-VUOTIAANA GEOLOGIKSI Halkoaho on Turun ja Helsingin yliopistojen dosentti. Ohjaamalla graduja hän siirtää oman työkokemuksensa opiskelijoille. Samalla hän voi hyödyntää tutkimuskohteista kerättyä materiaalia. – Pidän opettamisesta. Ala on äärettömän mielenkiintoinen ja yliopistoista on tulossa todella hyviä alan osaajia, Halkoaho toteaa. Aikoinaan hän oli itse hyvin varma tulevaisuudestaan. – Olen aina ollut kiinnostunut luonnosta ja pikkupoikana keräsin kiviä. Olen jo seitsemänvuotiaana sanonut, että minusta tulee geologi. Saman kerroin koulun ammatti ohjaajalle. Geologiaa hän lähti opiskelemaan Oulun yliopistoon, mistä hän myös on väitellyt mal- migeologiasta. Turun yliopistossa hän oli viisi vuotta projektigeologina, ennen kuin siirtyi GTK:n palvelukseen vuonna 1998. – Sekä Pro gradu -työni että väitöskirjani käsittelivät Pohjois-Suomen platinamalmeja Simon–Tervolan–Keminmaan alueella. Turussa tutkin nikkelimalmeja, jotka liittyvät niin sanottuun vihreäkiveen, jota löytyy Itä- ja Pohjois-Suomesta. Tätä olen tutkinut GTK:ssakin, Halkoaho sanoo. Hänen tekemistään löydöistä kiinnostava on esimerkiksi Rautalammin karkearakeinen rautarikas kivi, joka sisältää harvinaisia arvoaineita, kuten skandiumia, zirkoniumia ja yttriumia. – Sen tyyppistä esiintymää ei ole kuvattu mistään muualta. Kultaa viisi kertaa kalliimpi skandium on hyvin monimutkaista ja vaikeaa erottaa, eikä sitä tällä hetkellä tuoteta missään päin maailmaa. Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa sen rikastamista tutkitaan, Halkoaho toteaa. – Skandiumin käyttö on vain noin viisi tonnia vuodessa. On kuitenkin kehitetty skandium–zirkonium-polttokennoja, ja jos niitä ruvetaan valmistamaan, kallisarvoista skandiumia tarvitaan! ○ YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 5 Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto valmistelee yhdistymistä YMPÄRISTÖASIANTUNTIJOIDEN keskusliitto (YKL) Luonnontieteiden Akateemisten Liitto (LAL) ja Metsänhoitajaliitto, valmistelevat valtuustojensa toimeksiantojen mukaisesti mahdollista yhdistymistä. Tavoitteena on parantaa jäsenpalveluja ja edunvalvontaa. Liittojen kesken on jo pitkään tehty yhteistyötä erityisesti jäsenpalvelujen tuottamisessa, opiskelijatoiminnassa ja viestinnässä. Liittojen hallitukset kokoontuivat 28.–29.8. seminaariin, jossa pohdittiin yhteistyön syventämistä. Yhdistymisellä ei tavoitella säästöjä, vaan yhteisten resurssien tehokkaampaa käyttöä. Voimavarat yhdistämällä voidaan tarjota monipuolisempia ja laadukkaampia jäsenpalveluita. Isommassa liitossa edunvalvonta vahvistuu ja vaikutusmahdollisuudet kasvavat. Nykyisten kolmen liiton henkilökunta siirtyy kokonaisuudessaan uuteen liittoon. Yhdistymisen valmistelua jatketaan laati- malla esitys sitovasta aiesopimuksesta liittojen valtuustojen syyskokousten käsiteltäväksi. Vielä ratkaistavia kysymyksiä ovat muun muassa perustettavan liiton sisäiset järjestörakenteet sekä liittyminen muihin akavalaisiin yhteisöihin sekä opiskelijatoiminnan organisointi. YKL:n valtuusto käsittelee yhdistymistä päätösasiana syyskokouksessaan 20.11.2015. Uusi liitto aloittaisi näillä näkymin toimintansa vuonna 2017. ○ PAREMPIA PALVELUJA JÄSENISTÖLLE teksti • J O U N I V A I N I O , Y K L , p u h e e n j o h t a j a teksti • T U U L A K I L P E L Ä I N E N LAL:in ja MHL:n kanssa 6 EDELLISEN VALTUUSTOMME viimeisessä varsinaisessa kokouksessa keväällä 2014 annettiin hallitukselle tehtäväksi selvitellä yhteistyötä tai jopa fuusiota lähiliittojemme kanssa. Asia on edennyt niin pitkälle, että nykyinen valtuusto saa marraskuun lopulla pidettävässä ylimääräisessä valtuuston kokouksessa päätettäväkseen Luonnontieteiden Akateemisten liiton ja Metsänhoitajaliiton kanssa fuusioitumisen. Uusi keskisuuri akavalainen liitto aloittaisi toimintansa vuoden 2017 alussa. Ammattiliittojen ajatuksellinen tausta on, että vahvempi auttaa heikommassa asemassa olevaa. Jäsenistön tarpeet ja odotukset ovat hajanaiset ja keskeinen edunvalvontatyö kohdistuu suoraan vain noin kymmenenteen osaan jäsenistöä. Jäsenpalvelujen tarve tulee voimakkaasti esiin työsuhteiden muuttuessa epätyypillisiksi tai niiden katketessa. Moni jäsen tuntee myös jääneensä paitsi palveluista ja siksi liitoilta kysellään monia uusia toimintoja kuten ura- ja koulutuspalveluja. Jäsenkunnan nuorimmassa kolmanneksessa yhteisöllisyys on nousussa ja tämän kolmanneksen arvomaailma on selvästi monipuolisempi kuin ammattiyhdistysliikkeen iäkkäämmän osan ja perinteisen tehtäväkentän arvomaailma. Suomen kansantalous ei ole moneen vuoteen kehittynyt odotetulla tavalla, eikä nousevaa trendiä ole vielä nähtävissä. Tästä johtuva työttömyyden kasvu lisää liittojen edunvalvojien työtä ja nakertaa tuntuvasti ammattiliittojen taloudellista pohjaa. Se kiristää resursoinnin kautta liittojen omaa taloutta, jonka vuoksi esimerkiksi tehtäväkirjon erikoistumistarpeisiin on vaikea vastata. Liittojen toimintaa linjaavien tärkeiden yhteiskunnallisten muutosten arviointiin ja niihin reagointiin ei ole voimavaroja. Yleensä ottaen ammattiliitoissa tehdään tarpeettoman YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA paljon samansisältöistä ja periaatteessa samaan kohderyhmään suuntautuvaa edunvalvonta-, vaikuttamis- ja muuta työtä. Toisaalta resurssien rajallisuuden vuoksi on vaikeaa panostaa uusiin, tärkeisiin asioihin. Samalla ammattiliittojen asema yhteiskunnassamme on kaiken aikaa kiristymässä. Tähän asti ammatillinen järjestäytyminen on koettu myönteiseksi asiaksi. Sen myötä on voitu kitkatta toteuttaa koko palkansaajaosapuolta hyödyttävää sopimuspolitiikkaa työelämän kaikissa kysymyksissä. Monet ammattiliittoihin kielteisesti suhtautuvat tahot ovat kuitenkin tehneet omaa vaikuttamistyötään tehokkaasti jo vuosikausia. Pienet lipsahdukset tai väärinymmärrykset mediassa aiheuttavat kohtuuttoman suuren ja argumentoinniltaan yksipuolisen, hyökkäävästi ammattiliittoihin suuntautuvan reaktion. Kaikki tämä asettaa haasteita viestinnälle. On paljon erilaisia asioita, joista jäsenkunnalle pitäisi viestiä samalla kun viestintäkanavien lukumäärä lisääntyy. Edellä mainitut asiat olivat mietityttäneet myös aktiivisia valtuustolaisiamme ja keväällä 2014 valtuuston varsinaisessa kokouksessa hallitukselle annettiin tehtäväksi selvittää yhteistyön syventämistä jopa fuusioon asti lähiliittojemme kanssa. Hallitus edelleen delegoi tehtävän toiminnanjohtajalle ja puheenjohtajalle, jotka ottivat yhteyttä lähiliittoihin. Yhteydenotot herättivät kiinnostusta samoja asioita pohtineissa Metsänhoitajaliitossa ja Luonnontieteiden akateemisten liitossa. Aloitimme selvitystyön yhdessä näiden liittojen kanssa. Selvitystyössä lähdettiin liikkeelle täydellisestä fuusiosta, koska mikäli se kariutuu, niin yhteistyön syventäminen eri osa-alueilla on silloin helpommin ratkaistavissa, kuin toimittaessa päinvastoin. Selvitystyö alkoi sillä, että työryhmät, jotka koostuivat liittojen toimistojen väestä, selvittivät ensin nykytilanteen ja kirjasivat ylös yhdistymisen tuomia mahdollisuuksia. Selvitystyön ohjenuorana on koko ajan ollut se, että jäsenistö saisi samalla rahalla entistä parempia palveluja ja että ketään nykyisestä henkilökunnasta ei irtisanota. Selvitysryhmiä oli kaikkiaan kuusi: edunvalvonta, järjestö, viestintä, tutkimus ja urapalvelut, talous sekä opiskelija-asiat. Ryhmät jättivät raporttinsa kesäkuussa. Tämän jälkeen raportteja käytiin läpi hallituksen kokouksessa elokuussa ja elokuun lopussa yhteisessä 3L-liittojen hallitusten ja toimistojen seminaarissa. Lisäksi toiminnanjohtajat keskenään ja yhdessä puheenjohtajien kanssa ovat pitäneet palavereja ja käyneet asioita läpi. Työmarkkinaedunvalvonnan kannalta fuusio koetaan suurena mahdollisuutena. Se toisi lisäresursseja jäsenten palveluun työsuhdeasioissa. Myös liiton painoarvon kasvaminen Akava-yhteisössä antaa mahdollisuuden vaikuttaa Akavan sisällä ponnekkaammin. Myös neuvottelutoimintaan pystytään paneutumaan paremmin resurssien kasvaessa. Fuusion jälkeen työmarkkinoiden edunvalvonta hoidetaan sektorikohtaisesti ja luodaan varahenkilöjärjestelmä, jossa jokaisella sektorin asiamiehellä on oma varahenkilö. Seuraavaksi valtuustomme käsittelee asioita seminaarissaan. Seminaarin jälkeen asioita selvitellään edelleen erilaisissa kokoonpanoissa ja lopulta marraskuun lopulla liittojen valtuustot päättävät kokouksissaan fuusiosta. Mikäli kaikki liitot päätyvät fuusion kannalle, niin vuosi 2016 tulee olemaan erittäin työntäyteinen. Samanaikaisesti normaalin toiminnan lisäksi liitot joutuvat hoitamaan yhdistymisen valmisteluja, jotta uusi liitto pääsee sujuvasta aloittamaan tammikuussa 2017. Palveleva Asiakaskeskeinen Monimuotoinen Liittojen hallitusten elokuisen seminaarin ryhmätyössä pohd ittiin mitkä sanat kuvaavat tai eivät liittoa. Hallinnot määrittelivät uude missään nimessä kuvaa uutta n liiton muun muassa palvelevak si, asiakaskeskeiseksi sekä mon ei tule olemaan kuppikuntainen, imuotoiseksi. Sen sijaan uusi liitto eripurainen eikä byrokraat tinen . Uusi liitto on monimuotoinen yhteisrintama. YMPÄRISTÖASIANTUNTIJOIDEN KESKUSLIITTO YKL Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto YKL ry on ympäristöalalla toimivien luonnon- ja ympäristötieteellisen korkeakoulututkinnon suorittaneiden ja näitä aloja opiskelevien edunvalvontajärjestö. Liittoon kuuluu noin 5000 jäsentä mm. biologeja ja mikrobiologeja, geologeja, ympäristötieteilijöitä, akvaattisia tieteitä opiskelleita sekä maantieteilijöitä. Jäsenistöstä 49 % työskentelee valtiolla, 23 % yksityisellä sektorilla, 17 % kuntasektorilla ja yliopistolla 10 %. www.ykl.f i LUONNONTIETEIDEN AKATEEMISTEN LIITTO LAL Luonnontieteiden Akateemisten Liitto - Akademiska Naturvetarförbundet LAL ry. on luonnontieteellisen yliopistotutkinnon suorittaneiden ja alaa opiskelevien ammattijärjestö. Liittoon kuuluu 8 000 luonnontieteilijää eri aloilta: kemistejä, biokemistejä, biologeja, matemaatikkoja, fyysikkoja ja monia muita. Jäsenistä 45 prosenttia työskentelee yksityisellä sektorilla, 14 prosenttia valtiolla, 30 prosenttia yliopistoissa ja 9 prosenttia kunnissa, loput 2 prosenttia mm. ulkomailla. www.luonnontieteilijat.f i UUSI LIITTO YKL:n, LALin ja Metsänhoitajaliiton yhdistyessä uudessa liitossa olisi 15 000 jäsentä ja sen vuosibudjetti olisi 4 milj. euroa. Yhdistymisen tavoitteena on vahvempi edunvalvonta ja vakaampi talous sekä paremmat jäsenpalvelut nykyisillä mutta uudelleen allokoiduilla resursseilla. Tämä tapahtuu mm. päällekkäisten toimintojen poistolla sekä toimenkuvien rakentamisella siten, että erikoistuminen ja asiantuntemuksen syventäminen mahdollistuu. METSÄNHOITAJALIITTO Metsänhoitajaliitto on metsätieteellisen yliopistotutkinnon suorittaneiden, muiden metsäalalla toimivien korkeakoulutettujen ja alaa opiskelevien työmarkkina- ja palvelujärjestö. Liitto on perustettu vuonna 1927 ja on siten yksi Suomen vanhimmista ammattiliitoista. Metsänhoitajaliitto on myös yksi keskusjärjestö Akavan perustajajäsenistä. Liitossa on noin 2700 jäsentä sekä 28 toimiala- tai alueellista jäsenyhdistystä. Suurin työllistäjä yksityinen sektori (51%), valtiolla työskentelee kolmannes (35 %), kunnalla 7 % ja yliopistossa 5 %. Yksityisellä sektorilla suurimmat työllistäjät ovat metsäteollisuus (38 % yksityisen sektorin jäsenistä), Metsäkeskus/ Tapio (18 %) ja järjestöt (11 %). www.metsanhoitajat.f i YKL:n valtuuston ylimääräinen kokous pidetään 20.11.2015. YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 7 Biotalous haastaa taantuman Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen iloitsee biotalouden saamasta nosteesta. Biotalouteen on luvassa kosolti uusia työpaikkoja, jos hallituksen tavoitteet toteutuvat. teksti • M A R K K U P U L K K I N E N kuvat • V E I K K O S O M E R P U R O M etsänhoitaja ja luomuviljelijä Tiilikaisen kädenjälki näkyy hallituksen biotalouden kärkihankkeen sisällössä. Hän jutteleekin kärkihankkeesta innostuneesti. – Lähtökohdat biotalouden kehittämiseen ovat hyvät. Meillä on paljon metsä- ja peltobiomassoja, joita voidaan jalostaa arvokkaiksi tuotteiksi. Myös cleantech- ja uusiutuvan energian osaaminen ovat meillä entuudestaan korkealla tasolla, Tiilikainen perustelee. Eniten biotalousrahaa hallitus suuntaa uusiutuvien energiamuotojen ja päästövapaan teknologian kehittämiseen. 300 miljoonan euron kärkihankepotista siihen kuluu kolmannes. Toiseksi suurin kohde on maatalouden investointien tukeminen 90 miljoonalla eurolla. Puun liikkuvuuden ja käytön edistämiseen ohjataan 50 miljoonaa euroa. Tiilikaista hieman harmittaa, että biotaloutta on paikoin pilkattu maa- ja metsätalouden uusiksi vaatteiksi. Biotalouden edistämistoimilla pystytään kuitenkin parantamaan työllisyyttä ja saamaan aikaan uutta taloudellista toimintaa. – Suomi huutaa investointeja eikä maatalouden osuutta niistä sovi vähätellä. Monen kunnan suurimpia investointeja ovat nykyään navetat tai lihakarjakasvattamot. Näiden in- 8 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA vestointien kokoluokka alkaa olla järjestäen yli miljoona euroa. Valtakunnan tasolla maatalouden investoinnit yltävät lähes miljardiin euroon vuodessa, mikä on samaa suuruusluokkaa kuin metsäteollisuuden vuosittaiset investoinnit, Tiilikainen muistuttaa. UUSIUTUVAA ENERGIAA ETUNOJASSA Suomen hallitus haluaa täyttää Euroopan unionin uusiutuvan energian käytön 20 prosentin velvoitteen jo kaksi vuotta etuajassa, vuonna 2018. Seuraavan vuosikymmenen loppuun mennessä hallitus tavoittelee yli 50 prosentin osuutta uusiutuvalle energialle. – Osa uusiutuvan energian tavoitteista täyttyy metsäteollisuuden investoinneilla, sillä puunjalostusprosessit, etenkin sellun valmistaminen, tuottavat paljon energiaa. Paljon muitakin uusiutuvan energian lähteitä ja teknologioita kuitenkin tarvitaan. Puhtaiden ratkaisujen cleantech-sektorilta odotetaan monia uusia innovaatioita ja niitä haluamme myös rahoittaa, Tiilikainen lupaa. Luonnonarvojen säilyttämiseen ja monimuotoisuuden lisäämiseenkin liittyviä toimia löytyy biotaloushankkeen luontopolitiikkaosasta. Listalla on yhden uuden kansallispuiston perustaminen vuonna 2017 sekä vaeltavien ja Kimmo Tiilikainen on maatalous- ja ympäristöministerinä unelmatyössään, sillä jo opiskelemaan lähtiessään hän halusi yhdistää taloudellisen toiminnan ympäristön hyvinvointiin. KIMMO TIILIKAINEN • maatalous- ja ympäristöministeri, kansanedustaja • Suomen Keskusta • MMM, metsänhoitaja (1991) • 49 vuotta • Poliittinen ura: - kansanedustaja 2003– - ympäristöministeri 2007–2008 - Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja 2011–2015 - kunnanvaltuutettu, Ruokolahden kunta 2001– • Yhteiskunnallinen toiminta: - luonnonvarainneuvoston jäsen 2004–2011 - WWF:n hallintoneuvoston jäsen 2011–2015 • Asuu Ruokolahdella, jossa omistaa maa- ja metsätilan • Harrastaa jalkapalloa ja lintujen tarkkailua. YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 9 Turhaa byrokratiaa on raivattava kaikilta aloilta, Kimmo Tiilikainen painottaa. uhanalaisten kalakantojen elvyttäminen. Siniseen biotalouteen puolestaan sisältyy vesi- ja kalavaroihin perustuvan liiketoiminnan kasvun edistäminen. Itämeren tilaa edistetään kiertotalouden keinoin. Vesistöihin huuhtoutuvien ravinteiden ja humuksen määrää vähennetään lisäämällä maatalouden ravinneomavaraisuutta kokeiluja demonstraatiohankkeiden kautta. BYROKRATIAA PIENEMMÄKSI Tuore ministeri haluaa helpottaa ihmisten ja yritysten elämää karsimalla turhia normeja ja byrokratiaa. Byrokratian ja sääntelyn purkaminen kaikilta sektoreilta on hallitukselle vaalikauden tärkeimpiä asioita. Maatalous- ja ympäristöaloilla sääntelyä on paljon. Tiilikainen haluaa viedä päätösvallan lähemmäs ihmistä, mieluusti kuntatasolle. Hän on tyytyväinen siihen, että esimerkiksi kotieläinsuojien ympäristölupa-asioita on jo siirretty aluehallintovirastoilta kuntien päätettäviksi. Ministeri haluaa nopeuttaa myös ”Tällä hallituskaudella eivät maatalousministeri ja ympäristöministeri riitele.” isompien teollisuuslaitosten ympäristölupaprosessia. – Myös rakennuksen käyttötarkoituksen muuttaminen pitäisi olla kunnissa ratkaistava asia ilman, että Ely-keskuksilla olisi päätöksiin valitusoikeutta, Tiilikainen linjaa. – Jokainen verovaroilla työskentelevä toivon mukaan miettii nyt omaa toimintaansa siltä kannalta, miten byrokratiaa voisi karsia ja työtä voisi tehdä sujuvammaksi, Tiilikainen kannustaa. Maatalouden nitraattidirektiiviin liittyvä nitraattiasetus on yksi esimerkki siitä, miten jäykkiä määräyksiä voi joustavoittaa. Nykyinen, ympäristöministeriön antama nitraattiasetus määrää, että lantapattereiden alustan pitää olla asvalttia, mikä on maatiloilla lähes mahdotonta toteuttaa. Tiilikainen kuitenkin muuttaa asetusta niin, että tiivis, valumilta suojaava alusta riittää. Maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön vastuualueiden yhteinen ministeri tehostaa toimintaa ja nopeuttaa päätöksentekoa juuri tällaisissa, molempia vastuuviranomaisia koskevissa päätöksissä. Ministeriöiden säilyttämistä erillisinä Tiilikainen pitää silti hyvänä ratkaisuna, kunhan vastuuministeri on sama. ”Olen luvannut, että tällä hallituskaudella eivät ainakaan maatalousministeri ja ympäristöministeri riitele”, Tiilikainen nauraa. SYKE JA LUKE PYSYVÄT ERILLÄÄN Luonnonvarakeskus Luke on vielä keskellä organisaatio- ja toimipaikkamyllerryksiä. 10 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA Kolmen tutkimuslaitoksen yhdistäminen ottaa aikansa. Hallitusohjelmaan lipsahtanut kohta Luken ja Suomen ympäristökeskus Syken yhdistämisestä ei miellyttänyt Tiilikaista. Lähes ensi töikseen hän peruikin yhdistämisaikeet eikä niihin palata tällä hallituskaudella. – Nyt tarvitaan työrauha molemmissa organisaatioissa. Sykessä saadaan tarvittavat säästöt aikaiseksi ilman yhdistymistä, Tiilikainen vakuuttaa. Tutkimuslaitosten ja muidenkin tahojen tekemää tutkimusta Tiilikainen pitää erittäin tärkeänä, jotta biotalouskärkihankkeen tavoitteet pystytään saavuttamaan. LUOMUA JA METSÄÄ Metsänhoitajaksi Joensuun yliopistossa opiskelleella Tiilikaisella on maa- ja metsätila Ruokolahdella Etelä-Karjalassa. Ministerin pesti vie ajan niin tarkkaan, että tilan pellot on vuokrattu naapurille karjan rehun kasvattamiseen. – Lasten kiusaksi perustimme sentään perunamaan keväällä, Tiilikainen vinoilee. Ministeri on tällä hetkellä unelmatyössään, sillä jo opiskelualaa valitessaan hän halusi yhdistää talouden ja ympäristön, koska molemmat aiheet kiinnostivat. Hän kertookin opiskeluaikanaan lintu- ja luontoharrastajana keskustelleensa monet kerrat opiskelukavereidensa kanssa metsien moninaiskäytöstä. Metsään metsänhoitaja ehtii peltotöitä paremmin. Viime kesänäkin hän käynnisti raivaussahansa useamman kerran. ○ Ympäristö ja Terveys -lehti Ympäristöalan sitoutumaton ammattilehti www.ymparistojaterveys.fi Ajankohtaista ja luotettavaa tietoa yritysten ja julkisen sektorin ympäristöasioista vastaaville ja päättäjille. Lehden keskeisiä aihealueita ovat ympäristötekniikka, ympäristöterveys ja ympäristönsuojelu sekä alan lainsäädännön kehitys. Ympäristö ja Terveys-lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Jokaisessa lehdessä on pääteema ja lisäksi julkaistaan ympäristöaiheisia uutisia sekä kerrotaan ympäristöalan yritysten palveluista. Lehti järjestää myös ympäristöaiheisia tapahtumia, koulutusta ja julkaisee alan kirjallisuutta. TILAUSHINNAT 2015 Vuosikertatilaus 72,00 € sis. ALV. (10 %). Kestotilaus 67,00 € sis. ALV. (10 %). Opiskelijatilaus -50% tilaushinnoista sis. ALV. (10 %). Irtonumero 10,00 € sis. ALV. (24 %). (YKL:n jäsenille lehden tilaushinnoista - 50%. Muista ilmoittaa jäsenyydestäsi tilattaessa). tilaukset@ymparistojaterveys.fi Seuraa meitä myös Facebookissa www.facebook.com/ymparistojaterveys.fi ja Twitterissä @YTerveyslehti ympäristöalan ammattilehti jo vuodesta 1970 stää ii k – a ta n e k s la ti it iv ä p a Noa en is m ty h ä s y p n e is m iä p m nyt lä a l l u v u l 2000 stumista 2000 -luvulla da hi en ks ty hi ke is äm pi m Ilmaston lä väällä julkaiseman ke n A: A O N . in vo ta in on on selitetty m asta, päivitetyn rh ha to as til on se ky n aa tutkimuksen muk ole tapahtunut. ei ta is um st da hi a tu ul lu laskennan mukaan silti vain vähän aa ke ik po rä äy ak til pö m lä Korjailtukin n ennusteista. vu -lu 90 19 s ua ka en äd jä edeltäjästään INGIMAGE A A K K O L A kuva • tekst i • H E I K K I J I lmaston lämpiämiskehityksen hidastumiselle 2000 -luvulla on haettu monenlaisia selityksiä. Keskustelu asiasta sai yllättävän käänteen Pariisin ilmastokokouksen alla kun yksi ilmastodatan keskeisistä tuottajista, USA:n NOAA (National oceanic and atmospheric administration) kiisti koko ilmiön olemassaolon. NOAA:n julkaiseman tutkimuksen mukaan mitään pysähdystä ei ole tapahtunut, käyrässä näkyvä nousun tasaantuminen selittyy laskennan vääristymistä ja puutteellisesta datasta. Yhteisö on nyt päivittänyt laskentaan liittyviä oletuksia ja algoritmeja sekä uuden että vanhan datan käsittelyssä. Uudelleen arviointien tuloksena lähimenneisyyden lämpiämistä kuvaava käyrä on saatu aiempaa nousujohteisemmaksi. Professori Ari Laaksonen kertoo lämpötilaa kuvaavan mittausdatan edellyttävän muokkaamista koska lukuisten eri asemien tulokset eivät ole suoraan vertailukelpoisia esimerkiksi instrumenttien, käytäntöjen ja paikallisten tekijöiden eroavaisuuksien takia. Mittauksissa voi olla myös aukkoja asemien toiminnan keskeytymis- 12 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA ten takia. Raakadata kerätään pitkälti kansallisesti hoidetuilta asemilta, joiden tärkein tehtävä on palvella sääennusteiden laatimista, ei tiedon tuottaminen ilmastotutkimuksen tarpeisiin. Laaksonen kertoo tutkimuslaitosten korjaavan raakadataa omien algoritmiensa avulla, minkä takia eri laitokset voivat tuottaa samasta lähtödatasta hivenen erilaisen lopputuloksen. Tämä on nähty myös Ilmatieteen laitoksella. – Esimerkiksi NASA saa Ilmatieteen laitoksen keräämästä datasta hivenen erilaisen esityksen kuin me itse. – Erot ovat kuitenkin pieniä, asteen sadasosan luokkaa. Algoritmien ja oletusten päivittäminen ei ole Laaksosen mukaan mitenkään ainutlaatuista, TERO PAJUK ALLIO / DIAIDEA Professori Ari Laaksonen kertoo lämpötilaa kuvaavan mittausdatan edellyttävän muokkaamista koska lukuisten eri asemien tulokset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. laskentaohjelmat voivat tehdä muutoksia tiedon prosessointiin myös automaattisesti. – NOAA:ssa on kuitenkin nyt tehty ilmeisesti vähän isompi päivitys. AUKOT DATASSA TÄYDENNETÄÄN OLETUKSILLA NOAA:n oman ilmoituksen mukaan datan alueellista kattavuutta on samalla parannet- tu. Laaksonen tulkitsee tämän tarkoittavan aiemmin hyödyntämättömien datavarastojen käyttöönottoa että lämpötilaoletusten tekemistä alueilta, joissa mittauksia ei tehdä. Käyttämättömiä datavarastoja on Laaksosen mukaan maailmalla vielä paljon. Tutkimuslaitokset valikoivat tyypillisesti tiedon tuottajista verkoston, jonka varaan toiminta rakennetaan. Arktinen alue on yksi esimerkki ilmastomuutoksen kannalta merkittävästä alueesta, mistä mittausdataa saadaan niukasti suhteessa alueen kokoon. YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 13 Verkoston ulkopuolelle jää kuitenkin aina suuri määrä tutkimuslaitoksia. – Myös Ilmatieteen laitos on tuottanut paljon mittausdataa, mitä ei ole toistaiseksi hyödynnetty esimerkiksi NOAA:n tutkimuksessa. Arktinen alue on yksi esimerkki ilmastomuutoksen kannalta merkittävästä alueesta, mistä mittausdataa saadaan niukasti suhteessa alueen kokoon. Laaksosen mukaan usalaiset ovat perinteisesti ”interpoloineet” oletusarvoisesti dataa myös kartan valkoisiin läikkiin. Brittiläisessä tutkimuksessa nämä on jätetty laskennan ulkopuolelle. Yllättävää kyllä, havaintoasemien määrä on nykyisin selvästi pienempi kuin 1980 -luvulla. Yksi syy tähän on asemien ylläpidon hinta, ylläpito on kallista eikä tähän ole harvan asutuilla alueilla välitöntä käytännön tarvetta. Peiton aukkoja ei pystytä täysin kompensoimaan satelliittimittauksilla, jotka eivät tavoita maan pintaa. – Satelliitti tekee havaintoja noin viiden km:n korkeudesta hyvin kapealla spektrin nauhalla. – Muutamien molekyylien värähtelytiloista saatu tieto konvertoidaan ilman lämpötilalukemiksi erittäin monimutkaisella laskennalla, johon sisältyy paljon isompia korjauksia kuin maa-asemien mittaustuloksiin. MITTAUSKÄYTÄNTÖJÄ UUDELLEENARVIOITU NOAA:n päivityksessä myös historiallista dataa on prosessoitu uudella tavalla. 14 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA LINDA TAMMISTO / HELSINGIN YLIOPISTO Korholan mielestä ero osoittaa sen, että lämpenemistä säätelevistä luonnollisista sykleistä ja näihin vaikuttavista tekijöistä on vielä paljon oppimista. Uudelleenarvioinnin kohteeksi ovat joutuneet ainakin meren pintalämpötilanmittaukset, joita on tehty vuosien saatossa hyvin erilaisilla tekniikoilla. Lämpötilaa on mitattu esimerkiksi ämpäreillä laivan kannelle nostetusta merivedestä sekä rungon sisään pumpatusta moottorin jäähdytysvedestä. Poijumittausten yleistyessä -70 luvun puolivälin jälkeen tutkijat huomasivat näiden antavan johdonmukaisesti viileämpiä lukemia kuin laivoilla tehdyt mittaukset. Meren pintalämpötilan mittauksessa tarvitaan jatkossakin datan prosessointia, koska aluksilla noudatetaan nykyisinkin erilaisia mittauskäytäntöjä. NOAA kertoo pyrkivänsä huomioimaan jatkossa yksilöidysti eri laivoilla noudatetut rutiinit sekä alusten olosuhteet. NOAA:n päivitysten tuloksena saatua uutta käyrää voi verrata vanhan laskennan tuloksiin sekä kokonaan ilman oletuksia piirrettyyn esitykseen sivulla www.realclimate.org/index. php/archives/2015/06/noaa-temperature-record-updates-and-the-hiatus/. KORJATTUKIN LÄMPIÄMINEN ENNUSTEITA VÄHÄISEMPÄÄ Professori Atte Korhola ei epäile NOAA:n uudelleenarvioinnin tieteellistä pätevyyttä muttei myöskään usko päivitetyn esityksen olevan lopullinen totuus asiasta. Muut keskeiset tutkimuslaitokset, esimerkiksi Hadley eivät ole muuttaneet vastaavalla tavalla omia esityksiään. NOAA:n päivityksessä ei myöskään ole kyse mistään perustavasta uudelleenarvioinnista, ero aikaisempiin esityksiin on vähäinen. Myös uudessa käyrässä toteutunut lämpeneminen jää alle puoleen siitä, takavuosien mallit ennustivat nyttemmin toteutuneiden Co2 -päästöjen puitteissa. Korhola näkee eron osoittavan sen, että lämpenemistä säätelevistä luonnollisista sykleistä ja näihin vaikuttavista tekijöistä on vielä paljon oppimista. Ilmakehän Co2 -pitoisuuden vaikutus arvioitiin liian yksioikoisesti, mikä johti Korholan mielestä eräänlaiseen ”vauhtisokeuteen”. – Tiedeyhteisö hukkasi tämän takia vuosia, joiden kuluessa lämpenemiskehitykseen vaikuttavien muiden tekijöiden tutkimus jäi liiaksi taka-alalle. – Tutkijoita, jotka ennakoivat lämpiämisen tasaantumista pidettiin eräänlaisina kerettiläisinä. Tässä vaiheessa ehkä yleisin käsitys lämpiämisen hidastumiselle on lämmön kulkeutuminen meren syvempiin kerroksiin. Korhola näkee tuntuvaa merkitystä myös tulivuoritoiminnalla, jota ei ole huomioitu riittävästi. – Isot purkaukset tunnetaan hyvin mutta pieniin ei ole kiinnitetty juurikaan huomiota vaikka näilläkin voi olla merkittävä yhteisvaikutus kehitykseen. Tulevaisuutta ajatellen ilmastomuutos tarjoaakin erinomaisen kehyksen tutkimukselle, jonka Korhola uskoo tuottavan paljon uutta ymmärrystä maan, meren ja biosfäärin toiminnasta. – Parempi silti tietysti olisi, ettei tällaista ”koetta” olisi syntynyt. ○ YKL:N APURAHA REVONTULIVYÖHYKKEELLÄ KIRSI HAAJANEN, GEOLOGI, SAVONLINNAN KAUPUNGIN YMPÄRISTÖTARKASTAJA Lapin ilmatieteellinen tutkimuskeskus sijaitsee Sodankylän Tähtelässä. Alueella sijaitsee myös Sodankylän Geofysiikan Observatorio. Sodankylä on siitä ainutlaatuinen tutkimusalue koko maailmassa, se on ainoa riittävän pohjoisessa oleva tutkimuspaikka, kun huomioidaan Pohjois-Euraasian mannerilmasto ja ekosysteemi. Maailmanlaajuiset ympäristöongelmat, ilmastonmuutos ja otsonikato tuntuvat selkeimmin juuri napakalotin alueella. Lisäksi asema sijaitsee myös revontulivyöhykkeen alueella. Pohjoisen leveyspiirin ollessa 67. Sodankylän sijainti on otollisempi tutkimuspaikka kuin esim. Alaskan Fairbanksiin, jossa leveysasteita on vähemmän (64.), mutta olosuhteet ovat esim. logistisesti ja olosuhteiden osalta haasteellisemmat. Tutkimuskeskuksessa tehdään lumeen liittyviä mittauksia (mm. lumen syvyys, tiheys, vesiarvo sekä eri kerrosten lumen raekoko, kovuus ja kosteus). Pääsin tutustumaan näihin mittauksiin tutkijoiden Henna-Reetta Hannulan, Anna Konnun sekä operaattori Anita Sassalin kanssa. Lisäksi hallinnollinen koordinaattori Osmo Aulamo esitteli minulle tutkimuskeskuksen toimintaa sekä pääsin katsomaan mm. sääpallon lähtemistä mittauksiin, satelliittivastaanottimen toimintaa sekä validaatio-kalibraatiomittauksia lumeen liittyvissä mittauksissa. Alueet on aidattu poroaidoilla, jotta mittaus- ja tutkimusalueet pysyvät koskemattomina. Lapin ilmatieteellisessä tutkimuskeskuksessa siis havainnoidaan yläilmakehän olosuhteita ja niiden kytkeytymistä maan lähiavaruuden olosuhteisiin ja auringon aktiivisuuteen. Sodankylän tutkimuskeskuksessa toimii myös satelliittidatan vastaanottoasema, joka kerää, prosessoi ja arkistoi mm. ilmakehän kaukokartoitusmittauk- OPINTOMATKA LAPIN ILMATIETEELLISEEN TUTKIMUSKESKUKSEEN Matkan idea tuli siitä, että halusin tutustua arktiseen tutkimukseen, asutaanhan me Pohjolan perukoilla ja ammattitaidon ylläpitäminen on myös tärkeää. Niinpä pääsinkin 7-10.1.2015 YKL:n matka-apurahan turvin tutustumaan Lapin ilmatieteelliseen tutkimuskeskukseen Sodankylään Tähtelään. Ilmatieteellisiä mittauksia on Sodankylässä tehty jo vuodesta 1856 alkaen ja vuodesta 1908 alkaen on mitattu yhtäjaksoisesti muun muassa lämpötilaa. sia. Alueella tuotetaan ainutlaatuista tietoa paitsi ilmakehän eri kerrosten, myös kasvillisuuden, maaperän ja lumen vaikutuksesta muun muassa hiilidioksidin pitoisuuteen ja hiilen kiertoon. Tutkimuskeskuksen ilmastotutkijat ovat erityisen huolestuneita ilmastonmuutoksesta Arktisella alueella, koska maapallon keskilämpötila nousee näillä alueilla jyrkimmin. Ilmatieteen laitos ylläpitää Pallaksen Sammaltunturin laella kasvihuonekaasuja (hiilidioksidi, metaani ja aerosolit eli ilman pienhiukkaset) mittaavaa asemaa. Yhdessä Lapin ilmatieteellisen tutkimuskeskuksen kanssa ne muodostuvat korkealaatuisella satelliittiteknologialla varustellun, maapallon ilmakehää seuraavan Pallas-Sodankylän GAV-aseman (Global Atmospheric Watch), joka on toistaiseksi Pohjoisen Euraasian manneralueen ainoa GAW-asema. Ilmatieteen laitokselta lähetetään otsonimittauspallo vähintään kerran viikossa ja vuosittain tehdään noin 100 mittausta keskittyen talvi- ja kevätaikaan. Otsonimittauslaitteita myös halutaan takaisin maastosta ja löytäjälle maksetaan löytöpalkkio löydetyistä mittauslaitteista. Myös tavallinen sääpallo lähtee automaattisesti matkaan kaksi kertaa vuorokaudessa mitaten ilman lämpötilan, paineen ja kosteuden, tuulet ja sijaintitiedot. Pallo täyttyy vedyllä ja kulkeutuu vauhdikkaasti ylöspäin 300 m minuuttivauhtia. Sodankylässä on tehty jo yli 50 000 sääluotausta. Sodankylässä toimii useita napasatelliitteja tukeva satelliittidatakeskus. Oma satelliittivastaanotin seuraa NASAn satelliitteja ja tämän lisäksi prosessoidaan myös muilta satelliiteilta vastaanotettua aineistoa. Sodankylän tutkimusalue yhdessä Pallaksen alueen mittausinfrastruktuurin kanssa on myös arktisten pohjoisten alueiden johtava satelliittiaineistojen validointi- ja tutkimusalue. Tarkka paikallinen mittaustieto on tarpeen, jotta eri satelliittien kautta saatavien kaukokartoitustietojen paikkansapitävyys erilaisissa ilmasto-olosuhteissa voidaan varmistaa. Arktinen tutkimus kiinnostaa Kirsi Haajasta. Hän sai tästä hyvän kuvan vieraillessaan Lapin ilmatieteellisessä tutkimus keskuksessa. YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 15 Työtä tauotta? Työ ei saa olla jatkuvaa puurtamista, vaan akkuja lataavia taukoja tarvitaan säännöllisesti. Jopa muutaman minuutin mikrotauot ovat hyödyksi. teksti • K R I S T A K O R P E L A - K O S O N E N kuva • I N G I M A G E T yöstä on tullut yhä rajattomampaa. Globaali yhteiskunta on avoinna 24/7, mikä lisää työntekijänkin paineita olla koko ajan saatavilla. Työtä voi periaatteessa tehdä missä ja milloin vain, sillä älypuhelin ja taulutietokone kulkevat näppärästi mukana vaikka kesämökin laiturille tai kuntokeskuksen pukuhuoneeseen. – Koska meillä on mahdollisuus työn teon rajattomuuteen, oma kykymme asettaa rajat työlle korostuu. On riski, että voimme tehdä liikaa työtä, jolloin palautumiselle jäävä aika vähenee, sanoo työ- ja organisaatiopsykologiaan erikoistunut professori Ulla Kinnunen Tampereen yliopistosta. Kinnunen muistuttaa, että työn fysiologisesta ja psykologisesta kuormituksesta palauttavia taukoja tarvitaan sekä työpäivän aikana että sen jälkeen. Työpäivän mittaan tarvittavien taukojen määrä riippuu työn vaativuudesta. TEE TAUOILLA MITÄ HALUAT Tyypillisiä työpäivää rytmittäviä taukoja ovat kahvi- ja lounastauko, mutta sen lisäksi työssä jaksamista edistävät lyhyet, spontaanit tauot sekä sekunneista muutamaan minuuttiin kestävät mikrotauot. – Suhteellisen useat, lyhyet tauot ylläpitävät hyvinvointia ja tuottavuutta. Ideaalitilanne olisi, että tauon voisi pitää sillä hetkellä, kun tuntee väsymystä. Jos tauko 16 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA katkaisee mieluisan työtehtävän juuri, kun on päässyt työn imuun, sillä voi olla jopa ei-energisoiva vaikutus, Kinnunen kertoo. Kinnusen mukaan palautumisen näkökulmasta on oleellista, että työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa tauon toimintoihin. Esimerkiksi sosiaaliset aktiviteetit voivat edistää hyvinvointia etenkin silloin, kun ne ovat oma valinta. Itsekseen puurtava luultavasti nauttii muiden seurasta kahvitauolla, mutta joku toinen taas voi kaivata tauollaan nimenomaan hiljaisuutta ja yksinoloa. – Tauoilla on palautumisen kannalta merkitystä, mutta myös sillä, miten tauko vietetään. TERVE TYÖ VÄHENTÄÄ KUORMITTUMISTA Pidempien taukojen lisäksi työpäivään kannattaa sisällyttää lyhyitä, spontaaneja taukoja. Työssä jaksamista edistävät jopa vain sekunneista muutamaan minuuttiin kestävät mikrotauot. Mikrotauon aikana voi esimerkiksi katsella hetken ikkunasta ulos, kipaista hakemaan kahvikupillisen tai venytellä jumiutuneita lihaksia. – Energiaa ylläpitävä mikrotauko voi liittyä myös työn tekemiseen. Esimerkiksi tehtävälistan teko tai uuden työtavoitteen asettaminen palvelevat työssä jaksamista, Kinnunen täydentää. Kun työ on terveellä tavalla organisoitu, se estää haitallisen kuormituksen kasau- tumista työpäivän aikana. Terveelle työn kuvalle on ominaista vaihtelevuus, vaikutusmahdollisuudet ja sosiaalinen tuki. – Terveellä tavalla organisoidussa työssä voi pitää spontaanin tauon ja sovittaa työtehtäviä palautumistarpeen mukaan, Kinnunen kuvailee. LYHYITÄ LOMIA YMPÄRI VUODEN Hyväkään työn organisointi ja työpäivän tauottaminen eivät silti poista vapaa-ajan tarvetta, jotta työn kuormitustekijöistä pääsee irrottautumaan riittävästi. Fysiologista ja psykologista palautumista tapahtuu etenkin yöunen aikana, mutta myös viikonloppuisin, lomilla ja muina vapaahetkinä on osattava päästää irti työhön liittyvistä velvoitteista. – Työaikakulttuurista huolehtiminen on tärkeää ja siinä työnantajalla on iso rooli. Lähettääkö pomo sähköpostia vielä työpäivän jälkeen vai onko vapaa-aika pyhitetty työstä elpymiselle?” Moni suomalainen pitää mielellään pitkän, 4-5 viikon kesäloman. Se ei Kinnusen mielestä ole välttämättä paras tapa edistää työssä jaksamista. – Loman palauttava vaikutus menee ohi 2–3 viikossa työhön palaamisen jälkeen. Kuormittumisen hallinnan kannalta voisi siksi olla viisasta jakaa lomia tasaisemmin vuoden ympäri, hän sanoo. ○ MITÄ TYÖAIKALAKI SANOO LEPOAJOISTA? Työaikalaki on yleislaki, jota sovelletaan sekä yksityisellä että julkisella sektorilla työ- ja virkasuhteessa tehtävään työhön. Työaikalain mukaan säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Lepoajat tarkoittavat vapaa-aikaa, joka työnantajan tulee työntekijälle antaa. Lepoaikoja ovat päivittäiset lepoajat, vuorokausilepo ja viikoittainen vapaa-aika eli viikkolepo. RUOKA- JA KAHVITAUOT Jos työntekijän päivittäinen työaika kestää yli kuusi tuntia, työntekijälle tulee varata vähintään tunnin kestävä lepoaika, jolloin hänellä on lupa poistua työpaikalta. Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä ruokataukoa. Työntekijä ja työnantaja voivat sopia lyhyemmästäkin lepoajasta, jonka on kuitenkin kestettävä vähintään puoli tuntia. Lepoaikaa ei saa sijoittaa välittömästi työpäivän alkuun tai loppuun. Työaikalaki ei tunne erityisiä kahvitaukoja. Kahvi-, tupakka- ym. tauot perustuvat yleensä työpaikalla noudatettuun käytäntöön, jota työnantaja ei voi yksipuolisesti muuttaa. Työnantaja voi kuitenkin kieltää tupakoinnin työpaikalla. VUOROKAUSI- JA VIIKKOLEPO Professori Ulla Kinnusen taukoteesit 1. Hyödynnä tauot ja mikrotauot. 2. Tee tauoillasi mitä itse haluat. 3. Muista myös työpäivän jälkeinen palautuminen: irrottaudu työstäsi ja rentoudu. Työntekijälle on eräitä poikkeustilanteita lukuun ottamatta annettava jokaisen työvuoron alkamisesta seuraavan 24 tunnin aikana vähintään 11 tunnin pituinen keskeytymätön lepoaika eli vuorokausilepo. Työaika on lisäksi järjestettävä niin, että työntekijä saa kerran viikossa vähintään 35 tuntia kestävän keskeytymättömän vapaa-ajan. Tämä viikkolepo on pyrittävä sijoittamaan sunnuntain yhteyteen. Artikkelin lähteenä on käytetty professori Ulla Kinnusen puheenvuoroa Kahvi- ja paahtimoyhdistyksen seminaarissa Helsingissä 12.11.2014. YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 17 AKAVAN LUOTTAMUSMIESBAROMETRI SUUNNITELMISTA LAISTETAAN Yhteistoimintalain mukaan työpaikoilla on laadittava vuosittain henkilöstö- ja koulutussuunnitelmat. Akavan luottamusmiesbarometrista ilmenee, että lain vaatimus ei toteudu läheskään aina. Puutetta ei sovi vähätellä, sillä suunnittelu auttaisi henkilöstöä pitämään yllä ja syventämään ammattitaitoa. Näin vältettäisiin tilanteita, joissa samaan aikaan laitetaan väkeä ulos ja rekrytoidaan uusia työntekijöitä. YTN:n Teemu Hankamäki uskoo, että hyvin hoidetulla koulutus- ja henkilöstösuunnittelulla voitaisiin vähentää tuotannollis-taloudellisten yt-neuvotteluiden tarvetta. Akavan Maria Löfgrenin mukaan henkilöstö- ja koulutussuunnitelmien laiminlyöntiin on mietitty sanktioita. Ne sopivat kuitenkin huonosti yhteistoiminnan henkeen. Ainakin Irtisanomistilanteissa voitaisiin silti arvioida, onko henkilöstö- ja koulutussuunnitelmat tehty asianmukaisesti. Jos ne eivät kuulu työpaikan normaaliin toimintaan, yt-neuvotteluiden kestoa voitaisiin pidentää. 18 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA • Kysely akavalaisille luottamusmiehille • Kysely tehtiin tammikuussa 2015 • Sähköinen kysely toimitettiin 2 139 vastaanottajalle • Vastaanottajat edustavat noin 168 300 henkilöä • Kyselyyn vastasi 835 luottamusmiestä (39 % vastaanottajista) • Tulokset julkistettiin 18.5.2015 • Kysely aiotaan toistaa kahden vuoden välein Henkilöstövähennykset kuormittavat luottamusmiehiä – saavat tietoa vain tivaamalla Heikko työllisyystilanne ja lisääntynyt korkeakoulutettujen työttömyys näkyvät akavalaisten luottamusmiesten arjessa. Yhteistoimintaneuvottelujen puutteet lisäävät luottamusmiesten paineita. Varsinkin heikko tiedonsaanti kaihertaa. teksti • K A T A R I I N A K I V I S T Ö kuva • I N G I M A G E T yöntekijöiden edustajille annetaan vain minimitiedot ja nekin vasta väännön jälkeen, yksi luottamusmies purkautuu Akavan kyselytutkimuk- sessa. Akava toteutti luottamusmiesten kokemuksia ja näkemyksiä kartoittavan barometrin nyt ensimmäistä kertaa. Tulokset antavat aihetta pohtia yt-lain remontointia. Luottamusmiesbarometri osoittaa, että yli puolet yksityisen sektorin luottamusmiehistä joutuu hoitamaan irtisanomis- ja lomautustilanteita. Valtion ja kuntien luottamusmiehille on tuttua, että väki vähenee, kun eläkkeelle jäävien tilalle ei palkata ketään eikä määrä aikaisia vakinaisteta. Akavan johtaja Maria Löfgren yllättyi yksityisen sektorin irtisanomistilanteiden yleisyydestä. Tutkimus näytti, että akavalaisten luottamusmiesten edustamiin aloihin ja työntekijöihin kohdistuu irtisanomisia ounasteltuakin enemmän. Luottamusmiesten mahdollisuudet vaikuttaa irtisanomisten vaihtoehtoihin ja henkilöstön asemaan liittyvään suunnitteluun ovat puutteelliset. – Jos henkilöstöedustaja otettaisiin kaikilla aloilla, myös sopimuksettomilla, vakavasti mukaan yhteistoimintaan, eivät irtisanomiset olisi yhtä yleisiä, Löfgren toteaa. Löfgren ennakoi, ettei julkinen sektorikaan välty irtisanomisaalloilta. – Pahoin pelkään että julkisella sektorilla on nähty vasta alku. Irtisanomiset lisääntyvät sielläkin. SANELU EI OLE YHTEISTOIMINTAA Ylemmät toimihenkilöt YTN:n pääsihteeri Teemu Hankamäki kiinnittää huomion siihen, että luottamushenkilöt ovat tyytymättömiä neuvotteluprosessiin. Hänestä tapa toteuttaa tuotannollis-taloudellisia yhteistoimintaneuvotteluja on lähtökohtaisesti epätasapainoinen. – Yt-neuvottelut ovat nyt enimmäkseen yksipuolista sanelua. Ei se ole yhteistoimintaa, Hankamäki kiteyttää. Neuvottelujärjestön pääsihteeri tarkastelee yhteistoiminnan toteutumista myös paikallisen sopimisen näkökulmasta. Paikallinen neuvottelu ja sopiminen ovat välineitä, joilla voitaisiin parantaa yritysten elinkelpoisuutta ja tuottavuutta. Mutta huonosti toteutetut tuotannollis-taloudelliset yt-neuvottelut rasittavat paikallisen sopimisen mahdollisuuksia. Hankamäen mielestä yt-laki olisi remontin tarpeessa. – Neuvottelumekanismeja pitäisi muokata niin, että ne edistäisivät neuvottelutasapainoa ja aitoa neuvottelua. LISÄÄ YMMÄRRYSTÄ NEUVOTTELUPÖYTIIN kyse ole vain tietopohjasta. Työlain tuntemus ei riitä. Tarvitaan kykyä neuvotella ja ymmärtää neuvotteluprosessia. – Neuvottelutasapainon ja luottamuksen kannalta on oleellista, että luottamusmies ja henkilöstö ymmärtävät asioiden taustat ja sen, mihin tulisi pyrkiä ja miksi. Yksi konkreettinen ongelma on, että luottamusmiehet saattavat edustavaa jopa satoja työntekijöitä, jotka vielä työskentelevät eri työpaikoilla. Tilanne on mahdoton pelkästään ajankäytön kannalta, kun ylempien toimihenkilöiden luottamusmies hoitaa tehtävää oman toimen ohella. – Monet mittarit näyttävät, että luottamusmiesten kuormitus on ainakin ajoittain liian suuri. Jossain kulkee raja, kuinka monta henkilöä voi edustaa. Hankamäkeä ei yllätä, että yksityisen ja julkisen sektorin luottamusmiehet painiskelevat erilaisten kysymysten kanssa, sillä yritysten ja julkishallinnon lähtökohdat ja pyrkimykset eroavat. Julkinen sektori yrittää pitää henkilöstökulut aisoissa säästöpaineiden vuoksi. Yritykset puolestaan reagoivat globaaliin talouskehitykseen ja kulutuskysyntää. – Olisi kaikkien etu, että vienti lähtisi liikkeelle. Viennin kasvu kohentaisi muitakin kuin vientialoja. ○ Hankamäki peräänkuuluttaa lisää ymmärrystä neuvottelupöydän molemmille puolille. Eikä YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 19 Työaikapankista on hyötyä sekä työnantajalle että henkilöstölle Akava näkee työaikapankit harppauksena kohti joustoja. Nyt on aika määritellä työaikapankit työaikalaissa. teksti • K A T A R I I N A K I V I S T Ö kuva • I N G I M A G E T yöaikapankit kuuluvat Akavan keskeisimpiin tavoitteisiin, koska niillä voidaan lisätä työelämän joustavuutta. – Työaikapankeista hyötyvät sekä työnantaja että työntekijät. On molempien etu, että henkilöstöllä on riittävästi aikaa palautua tiiviistä työrupeamista. Kun työhyvinvointi paranee, myös tuottavuus lisääntyy, Akavan vastaava lakimies Jaana Meklin sanoo. Työaikapankit ovat tarpeellisia senkin vuoksi, että ne tuovat parhaimmillaan ryhtiä työajan seurantaan. Koska työaikapankki edellyttää, että työajan seuranta on kunnossa, työaikapankin avulla voidaan vähentää epämääräistä työntekoa, jota ei kirjata mihinkään. Varsinkin ylemmille toimihenkilöille, joiden työ on liikkuvaa, kasaantuu harmaita työtunteja. Liukuva työaika tarjoaa kyllä joustoa, mutta lähinnä vain yhden päivän ajankäyttöön. Lisäksi monilla työpaikoilla voi pitää saldovapaita, mutta yleensä yksittäisinä vapaapäivinä. Työaikapankit ovat harppaus eteenpäin, sillä ne mahdollistavat pitkähköjenkin vapaiden pitämisen. Vapaita voi yhdistää esimerkiksi lomiin. VAPAIDEN PIDOSTA TARVITAAN SELVÄT SÄÄNNÖT Työaikapankin kahnausalttein vaihe on se, jolloin työntekijä haluaa käyttää pankkiin säästämiään 20 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA työtunteja. Vapaista ilmoittamisesta ja niistä päättämisestä kannattaa sopia tarkoin. – Helpottaa paljon, jos on selvät säännöt siitä, miten vapaiden pidossa toimitaan, Meklin muistuttaa. Työaikapankki lisää työaikakirjanpitoon tehtäviä merkintöjä. Meklin torjuu arvelut hallintobyrokratian paisumisesta. – Onneksi liput ja laput voi jättää historiaan. Nykyään kirjaukset hoituvat sähköisesti teknisten järjestelmien avulla. Ilmoitukset ja hyväksynnät voidaan tehdä vaikka kännykästä. Toki paljon perustuu myös työnantajan ja työntekijöiden keskinäiseen luottamukseen. LAKIPYKÄLÄT SELKÄRANGAKSI Työaikapankit ovat olleet pitkään Akavan toiveena. Työmarkkinakeskusjärjestöt laativatkin vuonna 2004 yhteisen suosituksen työaikapankkijärjestelmästä. Sittemmin asian ympärillä on toiminut useita valmisteluryhmiä. – Siihen nähden, miten hyödyllisiä työaikapankit ovat, niiden perustaminen on lähtenyt käyntiin todella hitaasti, Meklin kummastelee. Ajatuksena on ollut edetä sopimusteitse. Akavan liitot ovat olleet aloitteellisia ja työaikapankkeja onkin saatu työehtosopimuksiin, mutta niitä käytetään edelleen vähän. Vauhtia ei ole kiihdyttänyt edes se, että joustavuutta tukevista työaikapankeista olisi entistä enemmän hyötyä muuttuvassa työelämässä. Meklinin mielestä on aika ottaa työaikapankit lainsäädäntöön. – Työaikalaki ei vielä tunne käsitettä työaikapankki. Jos järjestelmän reunaehdot määriteltäisiin laissa, työaikapankkeja syntyisi helpommin, Meklin uskoo. Meklin korostaa, että laki olisi järjestelmän selkäranka. Pykälät eivät saisi olla liian yksityiskohtaisia ja rajoittavia, jotta ne eivät hankaloittaisi työaikapankkien perustamista. ○ Uralla eteenpäin -tilaisuudessa Vanhalla ylioppilastalolla oli noin 100 osallistujaa. Mikä on kovinta valuuttaa, kun etsii työpaikkaa? Löydä oma juttusi ja kerro siitä verkostollesi. teksti ja kuvat • M A I J A S O L J A N L A H T I L ähes sata vastavalmistunutta ja opintojaan päättävää nuorta kokoontui Vanhalle ylioppilastalolle hakemaan näkökulmia työelämässä pärjäämiseen. Illan aikana he pääsivät tuulettamaan ajatuksiaan työelämän asiantuntija Petri Rajaniemen kanssa ja alentamaan pelkokynnystään näyttelijä Sari Havaksen johdolla. TYÖELÄMÄN MUUTOS ON SYVÄ – Työelämän muutosta on katsottava kokonaisvaltaisesti. Se elämä, jota pääsääntöisesti länsimaissa eletään, on keskellä suurta muutosta. Sitä maailmaa, jossa pystyi luottamaan koulutukseen ja keskiluokkaisuuteen, ei enää ole, kärjistää Petri Rajaniemi. – Lapsuudessani mikään ei ollut niin turvattua kuin isän ja äidin työpaikka Lennätinlaitoksella. Ja vielä 1980-luvulla luvattiin, että tutkintotodistus ja kielitaito turvaavat hyvän työpaikan. Vuodesta 2008 alkaen tilanne on ollut aivan toinen. Eikä ole kysymys vain taloussuhdanteesta. Muutos on nopea, syvä ja pysyvä. UUTTA LUOVUUTTA ETSIMÄSSÄ Työelämän asiantuntija Rajaniemi ihmettelee retoriikkaa, kuten ”puheet saavat nyt riittää, kääritään hihat ja aletaan töihin!”. Mihin töihin? Työttömyys on kasvanut ja hyvät, koulutetut tyypit eivät löydä töitä. Hän vertaa nykyisiä ja tulevia työuria cocktailpaloihin. Leipää ei enää ole tarjolla, ei valtiolla pitkää ja kapeaa tai yrityksissä leveää ja hieman vähemmän varmaa. – Jos haluamme, että asiat muuttuvat paremmaksi, on tehtävä erilaisia juttuja. Mutta ensin pitää ajatella uudella tavalla, sillä teot syntyvät ajatuksista. Rajaniemi työntää kyseenalaistamaan sen, mitä työltä ja elämältä kukin ajattelee ja odottaa. Mikä on konkreettisesti muuttunut? Esimerkiksi se, että uusimmat menestyvät yritykset eivät keskity omistamiseen vaan sisältöön tai palveluun. Rajaniemi muistuttaa sisältöpalvelu Facebookista, joka ei tuota omaa sisältöä, Über-taksipalvelusta, jolla ei ole yhtään autoa ja yöpymispalvelu Airbnb:stä, jolla ei ole yhtään kiinteistöä. Rajaniemi konkretisoi digitalisaation muutoksen yksinkertaisesti: Summan paperitehtaaseen on asennettu Googlen palvelimia ja Nelosen uutisryhmä, joka teki aiheesta jutun telkkariin, on irtisanottu. MISSÄ OLET HYVÄ? Mikä ratkaisuksi? Rajaniemi kehottaa pohtimaan itsekseen tai kuuntelemaan kavereitaan, jotta saa selville sen, missä itse on hyvä. Siihen pitää uskaltaa tarttua ja siitä kertoa. Kun oma juttu, jonkinlainen intohimo on selvillä, jonkun pitäisi olla YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 21 Uralla eteenpäin –tilaisuus tarjosi osallistujille työkaluja työelämässä etenemiseen. Tilaisuuden juonsivat Johanna Hristov Metsänhoitajaliitosta sekä Henri Annila Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitosta. Petri Rajaniemi halukas maksaman siitä. Työelämässä ei makseta pätevyydestä vaan teoista, tuloksista. – Uutta pitää keksiä. Työtä ei löydy apteekin hyllyltä. Nyt korkeasti koulutetuilta vaaditaan uudenlaista luovuutta. Valitettavasti luovuutta ja kyseenalaistamista ei Suomessa ole opetettu tai harjoiteltu, vaan koulussa ja armeijassa on opetettu istumaan suorassa ja tekemään, kuten käsketään. Rajaniemi tiivistää, että työelämä tarvitsee ihmisiä, joilla on asiantuntijuutta ja relevanttia kyvykkyyttä sekä valmiutta toimia uudella lailla. Hän nostaa ilmaan yrittäjyyden. ”Itselläni kesti kahdeksan vuotta, kun arvoin, uskallanko lähteä yrittäjäksi. Sitten tajusin, että yrittäjät ovat tavallisia ihmisiä, ihan niin kuin minäkin. Suomessa on 280 000 yrittäjää, ja heitä yhdistää se, että he arvostavat työtä ja ovat innostuneita työstään. Muuten joukkoon mahtuu hyvin erilaisia ihmisiä.” Hän muistuttaa, ettei yrittäjäksi ryhtyminen ole elämän mittainen päätös, vaan voi toimia työura ”tasohyppelynä” – yrittäjyys opettaa uusia asioita, joita palkansaajana voi taas myöhemmin tarjota työnantajan hyödyksi. VERKOSTON VAHVUUS Petri Rajaniemi muistuttaa, että myös korkeakoulututkinnon merkitys on muuttunut. Pelkällä tutkintotodistuksella on vaikea saada töitä, mutta verkoston avulla työllistyminen on varmempaa. – Tutkintotodistus on ollut sertifikaatti tuntemattomalle työnhakijalle. Nykyään maailma on niin pieni ja verkostoitunut, ettei tuntemattomia työnhakijoita juurikaan ole. Siksi rekry- 22 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA tointi alkaa kysymyksellä tunteeko joku jonkun, joka olisi hyvä..? Ihmisten välisistä suhteista, verkostoista ja digitalisaation myötä niiden laajentumisesta kannattaa ottaa ilo ja hyöty irti. Rajaniemi sanookin, että verkostossa on tulevaisuuden työllistymisen kannalta tärkein voima: ”Tänä päivänä turvan tuovat muut ihmiset: ystävät, tutut, työtutut, opiskelukaverit, some-seuraajat. Siksi verkostoituminen erilaisissa tilaisuuksissa ja välineissä on kaikkien etu.” Mitä laajempi verkosto on ja mitä paremmin tuntee erilaisia ihmisiä ja työpaikkoja, sitä varmemmin löytyy töitä. Työelämän konkarit kehottavakin työtä etsivän tai muutosta hakevan osallistumaan oman ainejärjestön ja ammattiyhdistyksen tai muun ammatillisen porukan tapahtumiin. Liiton järjestämiin tapahtumiin on aina sisällytetty aikaa verkostoitumiseen. ASIANTUNTIJUUDELLA ON ARVOA – Tieto on palasina ja kaikkien saatavilla, ja jokaiselle mielipiteelle löytyy aina jonkinlainen viite – viimeistään googlettamalla. Mikä siis on totta? Totuuden löytämiseksi tarvitaan korkeasti koulutettuja osaajia, sillä ihmiset haluavat päätöstensä tueksi tietoa. Alojemme osaajia tarvitaan yhä avoimemmassa yhteiskunnassa. Kyse on yhteiskuntavastuusta, joka koskee kaikkia toimijoita pienimmästä pajasta monikansalliseen yritykseen. – Kaikki ikävä ja epäonnistumiset tulevat aina ilmi ja leviävät verkon kautta supernopeasti koko maailman tietoon. Mikä tähän auttaa? Ei ainakaan salailu. Hommat täytyy tehdä niin hyvin, ettei Talvivaaroja tapahdu. Teidän alanne ihmisiä tarvitaan nimenomaan näihin tehtäviin! – Suurin trendi on nyt se, miten maapallo voi. Milloinkaan ennen ei maapalloa ole uhattu, kuten nyt. Siksi teidän alan osaamiselle on tilausta myös huomenna, muistuttaa Rajaniemi. HARJOITUKSELLA USKOA JA USKALLUSTA Kun näyttelijä Sari Havas päästetään lavalle, hän muistuttaa, että meillä on paljon enemmän luovuutta ja kapasiteettia kuin uskallamme ajatella. Hän sanoo, että ihminen on luovimmillaan, kun hän kokee olevansa turvassa. Pelko kaventaa meitä. Ihmisten kohtaamisen harjoitteleminen ja rento suhtautuminen uusiin tilanteisiin lisää luovuutta ja omia mahdollisuuksia pärjätä jännittävissä tilanteissa. – Itseään voi alkaa puhutella: selviän ja pystyn. Toisen kohtaamista voi harjoitella ja muistaa, ettei se toinenkaan ole täydellinen, hän kannustaa. Tätä taitoa tarvitaan verkostoitumiseen ja vaikkapa työhaastattelussa. Jokainen riittää sellaisena kuin on, mutta omia tapoja kohdata ihminen kannattaa pohtia ja treenata. Ihminen on toiselle paras turva, oli kyseessä sitten työllistyminen tai oman osaamisen kirkastaminen. Siksi kannattaa harjoitella heittäytymistä. Verkosto kannattelee. ○ Uralla eteenpäin -tilaisuuden kesäkuussa järjestivät yhdessä Metsänhoitajaliiton kanssa Agronomiliitto, Luonnontieteiden Akateemisten Liitto ja Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto. Tilaisuuden tarkoituksena oli antaa ajatuksia ja työkaluja pärjätä työelämässä ja sinne siirtymisessä. Tilaisuuteen kutsuttiin liittojen jäseniä sekä aloilta valmistuneita verkostoitumaan ja tutustumaan liitojen tarjoamiin jäsenpalveluihin. SHUT TERSTOCK OPISKELIJALLE | Tietoja, neuvoja ja vihjeitä Mentoroinnista verkostoja ja näkemyksiä työelämään Mentorointi on keino hankkia verkostoja omalle alalle, rakentaa siltaa opiskelun ja työelämän välille sekä suunnitella opintoja, valmistumisen jälkeistä uraa tai kehittää nykyistä uraa. HYVÄ KIERTÄMÄÄN Maija Merikanto • Erityisasiantuntija, Uudenmaan liitto • Yksilö- ja ryhmävalmentaja • FM suunnittelumaantieteestä • LCF Life Coach • maija.merikanto@iki.fi TEORIA ON TÄRKEÄÄ, mutta omaksuminen syntyy tekemällä, hyviä esimerkkejä seuraamalla, keskustelemalla ja kokeilemalla. Tällä periaatteella työelämän eväitä kertyy myös eteenpäin jaettavaksi. Kymmenen työelämävuoden jälkeen on ilo olla mukana mentorointiohjelmassa. Mentoroinnissa esiin tulleita työuran kohtia ovat usein muutosvaiheet ja niistä eteenpäin meneminen. Erilaiset tavat vaihtaa työpaikkoja, tapa kasvaa työssään ja toiminta alan verkostoissa aina laajemmin. Haasteellisimmat tilanteet sekä omat kasvun paikat ovat opettaneet eniten ja niitä on hyödyllistä jakaa myös mentoroitavan eli aktorin kanssa. Omat elämänkokemukset, työkokemukset, täydennysopinnot, vapaaehtoistoiminta mentorina sekä järjestön puheenjohtajuus ovat opettaneet itselleni paljon. Nykyinen virkatyö Uudenmaan liitossa on tuonut näköaloja, verkostoja ja osaamista erityisesti maankuntakaavoituksen, alueen kehitysstrategioiden, hankkeiden ja seutuyhteistyön maailmaan. Näiden rinnalla tuore valmentajan life coach -tutkinto on vahvistanut osaamista sekä yksilöiden, ryhmien että tiimien valmentamisessa tavoitteitaan kohden. On ollut palkitsevaa oppia jakamaan osaamistaan mentoroitavan kannalta olennaisimmalla tavalla. MILLAISTA SPARRAUSTA KAIPAAT? Mentorointi lähtee aktorin tavoitteista. Kysyminen ja kuunteleminen ovatkin mentorin tärkeitä ominaisuuksia; Hakeutuminen jyvälle siitä, mihin aktori tähtää ja tuen sekä perspektiivin antaminen tavoitteita kohden. Pyrkimyksenä on myös aktorin oma-aloitteisuuden vahvistaminen ja uskon lisääminen omaan osaamiseensa sekä menestykseensä työelämässä. Mentoroinnin hyötynä on usein ns. hiljaisen tiedon jakaminen; mahdollisuus omaksua asenteita, ajattelutapoja, priorisointikykyä, näkökulmia ja kokonaiskuvaa oman polun suuntaamiseen. Myös käytännön kontaktit sekä tiedot potentiaalisista työpaikoista ovat monille aktoreille arvokkaita. Mentorointiohjelmat ovat erinomainen tuki valmistumisen jälkeisenä aikana. Ohjelman kautta mentorit ovat sitoutuneita ja perehtyneitä mentorointiin sekä valikoituneet taustaltaan, persoonaltaan ja osaamiseltaan aktoreita tukeviksi. SINÄKIN VOIT! Mentorointiohjelmien ulkopuolella on monia tapoja saada ja jakaa tukea työelämän polkuihin. Ajatuksia jakamalla, innostavien esimerkkien tukemana ja yhdessä oppimalla voi päästä pitkälle. KOLME VINKKIÄ TUEN SAAMISEEN 1 Mielikuvitusmentorit ovat käytössäsi aina. Anna mieleesi nousta henkilö, jota ihailet ammatillisesti. Mitä tuo henkilö tekisi tilanteessasi? Mitä hän ajattelisi? Miten hän suhtautuisi tilanteeseesi? 2 Yksittäiset keskustelut eri ihmisten kanssa voivat auttaa pitkälle. Kysy rohkeasti vinkkejä ja kertomuksia kokeneemmilta: Millaiset taidot ovat olleet tärkeitä? Mikä on menestyksesi ja asenteesi salaisuus? Olisiko sinulla antaa vinkkejä tavoitteisiini pääsemiseksi? 3 Työelämän myöhemmissä muutosvaiheissa voit hyvin kysyä luotettavaa ja osaavaa työelämän esikuvaasi itsenäisesti mentoriksesi. Moni lähtee mentoriksi mielellään, kun pyyntö on aito ja aktori kehityshaluinen sekä aktiivinen. Itsenäisessä mentorisuhteessa aktorin on hyvä olla erityisen aktiivinen, pitää huoli keskusteluiden eteenpäin vievyydestä sekä itse arvioida mentorin sopivuus tuekseen. Mentoroinnin periaatteet ja tavoitteet on tärkeä sanoittaa ääneen myös tällöin. KOLME VINKKIÄ OSAAMISEN JAKAMISEEN 1 Tiedon panttaamisen sijaan arvostusta saa tietoa jakamalla ja verkostoina toisia tukemalla. Aito välittäminen on tätä päivää ja ajatuksia jakaessa molemmat voivat oppia toisiltaan. 2 Jokainen voi olla sparraaja. Keneltä vaan voit kysyä; Mitä kuuluu? Mistä haaveilet? Millaisia juttuja teet tavoitteitasi kohden? Jo kannustuksen sanat niin kollegalle kuin nuoremmalle voivat merkitä enemmän kuin arvaatkaan. 3 Ihan jokaisella on tietoa ja taitoja, joilla voi auttaa toisia. Sinun ei tarvitse olla mentori ollaksesi apuna toiselle. Jo muutaman vuoden tai askeleen etumatka tuo perspektiiviä ja mahdollistaa tukena olemisen. Tuumi hetki, millaisista tilanteista sinulla on kokemusta? Kenelle voisit olla tukena? Mikä on sinun tapasi laittaa hyvä kiertämään? YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 23 OPISKELIJALLE | Tietoja, neuvoja ja vihjeitä Oman urapolun löytyminen voi olla haastavaa, alalla työskentelevien kanssa keskustelu auttaa usein selkeyttämään asioita. MENTOROINTI AUTTAA TUNNISTAMAAN, MILLAISTA TYÖTÄ HALUAT TEHDÄ HAIN MUKAAN YKL:n mentorointiohjelmaan hakeakseni suuntaa uralleni. Olen opiskellut ympäristöalaa monipuolisesti: kestävää kehitystä ammattikorkeakoulussa, maantiedettä yliopistossa ja vielä ympäristökasvattajan erikoisammattitutkinnon. Töitä olen tehnyt enimmäkseen lyhyissä määräaikaisissa suhteissa ja keikkatöissä ympäristökasvatuksen parissa, ja tietysti haluaisin jotain vähän vakaampaa työtä ja tähän ajattelin olevan apua mentorointiohjelmasta. Mentorini Tero Myllyvirran kanssa kävin kesän aikana monta kiinnostavaa keskustelua. Enimmäkseen toki keskustelimme siitä, millaisia töitä haluaisin tehdä ja missä olen hyvä. Viimeisillä tapaamiskerroilla Tero opasti minua projektisuunnitelman tekemisessä, mistä varmasti on apua tulevissa tehtävissäni, mitä ikinä ne sitten ovatkaan. Ihmisinä olemme hyvin erilaiset ja hyvin erilaisessa elämänvaiheessa uran suhteen, mutta uskoakseni se toi mentorointiin oman mausteensa. Meillä oli kuitenkin paljon puhuttavaa ja olimme samaa mieltä siitä, että töitä kannattaa tehdä tunteella ja hakeutua sellaisiin työtehtäviin, missä saa toteuttaa itseään. Mielenkiintoinen yksityiskohta mentorointiohjelmassa oli Belbinin tiimiroolitestin tekeminen ja oman tiimiroolin arvioiminen sen avulla. Omien tulosteni mukaan olen vähän liikaakin tiimipelaaja. Olin vähän yllättynyt tuloksesta, mutta toisaalta testi oli hyödyllinen itsetuntemuksen kannalta. Olen juuri aloittanut Projektit ja kestävä kehitys F.E.C. -koulutusohjelmassa Aalto-yliopistossa ja työskentelen koulutuksen ajan Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksessa ympäristökasvattajana. Pääsen siis tällä hetkellä tekemään tärkeäksi katsomaani työtä ja koulutusohjelman jälkeen saan toivottavasti jatkaa sitä, Kierrätyskeskuksessa tai jossain muualla. Katri Harju • ympäristökasvattaja Katri Harju • ympäristökasvattaja 24 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA SHUT TERSTOCK Minttu Jaakkola • FT, tutkimuspäällikkö Maj ja Tor Nesslingin säätiössä OPI TUNTEMAAN ITSESI JA OMA OSAAMISESI MENTOROINNIN KAUTTA AINA EI TARVITSE vaihtaa työtehtävää, vaan omaa työtehtävää voi myös muokata. Voit olla oma itsesi ja käyttää sitä vahvuutena työelämässä ja elämässä yleisesti. Biologeille on tarjolla todella laaja työtehtävien kirjo. Minttu Jaakkola lähti mukaan YKL:n mentorointiohjelmaan vuonna 2001, kun väitöskirja Helsingin yliopistoon oli loppusuoralla ja suunnitelmat tulevaisuudesta vielä hieman auki. Evoluutiobiologian alan väitöskirja suuntautui perustutkimukseen, mutta tutkijan ura mietitytti. Sen sijaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja ympäristöasioihin löytyi kovasti kiinnostusta. YKL valikoitui omaksi liitoksi opiskelujen aikana, koska ympäristöasiantuntijan tehtävät olivat mielekäs tavoite tulevaisuutta ajatellen. Pian liiton opiskelijajäseneksi liittymisen jälkeen tuli ilmoitus YKL:n mentorointiohjelman alkamisesta. Koska oman tulevaisuuden osalta punainen lanka tuntui olevan kadoksissa, päätti Minttu hakea mukaan mentorointiohjelmaan. Mentorikseen hän ehdotti ja pyysi Matti Nummelinia, joka oli hänelle jo entuudestaan tuttu. Matin ura ja asema olivat Mintun mielestä kiinnostavia, mikä on tärkeää hyvän mentorointisuhteen luomisessa. Tämä vuosi oli Mintun kannalta erityisen antoisa ja vastasi hyvin hänen odotuksiinsa mentoroinnista. Mintun mielestä mentoroinnin parhaita puolia ohjelman aikana ja heti sen jälkeen olivat Matin laajaan biologiverkostoon tutustuminen ja voimauttavat keskustelut, joiden avulla oman osaamisen laajuus aukesi paremmin. Uusien ihmisten tapaaminen aukaisi tehokkaasti silmät sille, kuinka laaja työtehtävien kirjo biologille on tarjolla. Mentoroinnin aikana oman osaamisen laajuus aukesi myös paremmin. Opintojen ja väitöskirjatutkimuksen ohessa oli opittu paljon muutakin, kuin substanssiosaamista muurahaisista ja niiden sosiaalisesta evoluutiosta. Myös persoonaan liittyvien vahvuuksien ja heikkouksien pohtiminen yhdessä Matin kanssa oli erittäin antoisaa. Pidemmällä aikavälillä mentoroinnin vaikutukset näkyvät hänen mielestään hieman eri muodossa. Mentoroinnista saatujen ajatusten kautta on helppo pysähtyä miettimään omaa uraa. Teenkö mielekästä työtä ja kehitänkö itseäni oikeaan suuntaan? Keskustelut työnantajan kanssa omista työtehtävistä ovat mahdollistaneet myös työtehtävien kehittämisen. Aina ei tarvitse siis vaihtaa työtehtävää, vaan omaa työtehtävää voi myös muokata. Tämä on yksi ajatus, joka Mintulle jäi mentoroinnista vahvasti mieleen. Toinen vahvuudeksi käännetty ajatus on oman persoonan hyödyntäminen. Tyttömäisyys on vahvuus, jos haluaa nähdä sen sellaisena. Mentorointi opetti, että voi olla oma itsensä ja käyttää sitä vahvuutena työelämässä ja elämässä yleisesti. 2002 väitöskirjan valmistuttua kohtalo vei Mintun perhesyistä Turkuun, missä töitä tuli tehtyä tutkimushallinnon monipuolisissa tehtävissä Turun Biotekniikan keskuksessa ja BioCity Turussa. Punainen lanka muistutti kuitenkin jatkuvasti ympäristönsuojelumissiosta, jonka johdattamana tie vei Tulevaisuuden tutkimuskeskukseen vastaamaan Turun yliopiston kestävän kehityksen monitieteisen opetuksen kehittämisestä. Helsinkiin muuton jälkeen työt ympäristönsuojelun edistämisessä jatkuivat Maj ja Tor Nesslingin säätiön tutkimuspäällikkönä, missä Minttu toimii edelleen. Opiskelijoille ja nuorille tutkijoille Minttu haluaa muistuttaa, että oman opiskelu- tai tutkimusaiheen ulkopuolellakin on paljon asioita ja taitoja, jotka jo osaat. Näitä asioita kannattaa pohtia ja listata ylös, jotta omat taitosi konkretisoituvat myös itsellesi. Mieti myös, mikä on sinun punainen lankasi ja mihin haluat sen johdattavan sinua. Minttu toivoo myös, että ohjelma saisi YKL:ssa jatkoa ja mahdollisimman moni hakeutuisi siihen. Hänen mielestään jokaisen nuoren tutkijan olisi hyvä käydä läpi tällainen prosessi. Mentoroinnin avulla on mahdollista nähdä oman koulutuksen tarjoamat mahdollisuudet, jos oma organisaatiosi ei niitä muuten esittele. Minttu ja Matti tapaavat toisiaan edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti, joten hyvien vinkkien ja oman työelämän punaisen langan lisäksi mentorointiohjelmasta käteen jäi uusi hyvä ystävä. YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 25 Tuore Holuhraunin laavakenttä erottuu tummana ympäristöstään. Uutta elämää laavakentillä Matkamme Islantiin on konkreettinen muistutus ympäristöalan tuomista lukuisista työ- ja oppimismahdollisuuksista maailmalla. Opiskelumotivaatio on korkealla, ja on innostavaa palata kesän jälkeen opiskelijan arkeen. Vastuu itsensä kehittämisestä on jokaisella itsellään, ja rohkeus tarttua tarjottuihin tilaisuuksiin kannattaa. Aktiivinen osallistuminen tutkimuksiin ja kenttäretkille tuo arvokasta erityisosaamista sekä laajentaa käsitystä omasta alasta ja sen eri suuntauksista. teksti • N I N A H A L O N E N kuvat • T E O L E H T O 26 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA Vieressä köysimäisiä pahoehoe-laavoja kraaterin läheisyydessä. Yllä näytteenottoavustajat Teo ja Nina kentällä. Kulkeminen morfologialtaan vaihtelevalla laavakentällä on hidasta: metrien korkeuserot, sulan kiven jäähtymisestä aiheutuneet halkeamat sekä ontot, jalan alla pettävät laavatunnelit tekevät maastosta haasteellisen. B árðarbungan rakopurkaus Islannissa alkoi vuosi sitten elokuun 23. päivä lisääntyneen seismisen aktiivisuuden saattelemana ja päättyi tänä keväänä helmikuun 27. päivä. Laavapurkaus oli yksi suurimmista maailmassa satoihin vuosiin. Meille, kahdelle Turun yliopiston geologian opiskelijalle Nina Haloselle ja Teo Lehdolle matka Holuhraunin uudelle laavakentälle oli kesän kohokohta. Mahdollisuus lähteä näytteenottomatkalle Islantiin tuli yllättäen. Vain muutama viikko ennen lähtöä saimme kuulla, että pääsisimme mikrobiologian tohtori Anu Hynnisen mukaan uudelle Holuhraunin laavakentälle avustamaan Hynnistä hänen tutkimuksessaan. Hynninen tutkii mikrobien kolonisaatiota ja levittäytymistä steriilillä, tuoreella laavakentällä. Siis elämää ja sen keinoja valloittaa uusia alueita. Hynnisen ja meidän lisäksi matkaan lähti myös vulkanologi Morten Riishuus Nordvulkista, Islannin yliopistosta. Purkauspaikka sijaitsee Keski-Islannin ylämaalla Dyngjujökull-jäätikön pohjoispuolella, joka on osa suurempaa Vatnajökull-jäätikköä. Alue on kaukana asutuksesta ja saavutettavissa ainoastaan kesäkuukausina. Matka Akureyristä kestää viisi tuntia maaston vaikeakulkuisuuden tähden. Kilometrit taittuvat maasturin kyy- dissä, nelivedon puskiessa eteenpäin Islannin ylämaan vulkaanisella aavikolla. Matkalla meitä herätellään havainnoimaan, kuvailemaan ympäristöä ja tekemään päätelmiä. Saamme myös yksityiskohtaisen kuvauksen Islannin geologiasta, Atlantin keskiselänteellä loittonevista litosfäärilaatoista ja saaren alla vaikuttavasta kuumasta pisteestä, jossa magma nousee Maan vaipasta kuorikerrokseen. Perillä pystytämme telttamme Drekagilin leirintäalueelle Askja-kalderatulivuoren juurelle. Hynnisellä on Vatnajökull National Parkin myöntämä lupa kerätä kivinäytteitä uudelta laavakentältä ja IINH:n (The Icelandic Institute of Natural History) lupa kuljettaa näytteet maasta. Kulkeminen morfologialtaan vaihtelevalla laavakentällä on hidasta: metrien korkeuserot, sulan kiven jäähtymisestä aiheutuneet halkeamat sekä ontot, jalan alla pettävät laavatunnelit tekevät maastosta haasteellisen. Uusi laavamuodostelma on yli 80 km²:n laajuinen, ja kattavan aineiston keräämiseksi myös kasvatusmaljoja viedään toisistaan poikkeaviin mikroympäristöihin: kuumaa vesihöyryä hönkäilevien fumarolien läheisyyteen, nyt jo rauhoittuneen kraaterin laidoille sekä varjoisiin, jäähtyneisiin basalttihalkeamiin. Kasvatus- maljoille jääneet mikrobit kuvastavat tuulen ja sateiden mukana kivelle tulevaa mikrobijakaumaa. Näytteenottopaikat kuvataan ja koordinaatit talletetaan GPS:llä. Tulosten analysoinnin Hynninen aloittaa vasta kuukausia myöhemmin Helsingin yliopistossa, ja itse tutkimus tulee kestämään vielä useamman vuoden, jopa vuosikymmenen. Meille tämä on hieno mahdollisuus seurata uutta tutkimusta palvelevaa kenttätyötä ainutlaatuisessa ympäristössä, joka kiinnostaa monen alan tutkijoita maailmanlaajuisesti. Vulkanologian perusteiden, englanninkielisen terminologian ja ihan pelkkien erätaitojen lisäksi tutustuimme uusiin ihmisiin. Vietimme aikaa kansallispuiston vartijoiden kanssa, joista valtaosa on islantilaisia geotieteiden opiskelijoita. Viikon aikana opimme myös määrittämään kuvitellun tuhkapilven korkeuden trigonometrian säännöin käyttäen apuna karttaa ja kompassia, tunnistamaan laavatyyppien vaihtelevia muotoja ja arvioimaan värin perusteella purkaustuotteiden syntylämpötiloja. Lähtiessämme Islannista saamme matkamme tärkeimmän ja kauaskantoisimman neuvon: To become a skilled geologist you need to work hard and always improve your observational skills. ○ YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 27 Biotalous on viherpesua? Suomi on teoriassa menossa kohti biotaloutta, mutta käytännössä ei. Uusiutuvien energiavaihtoehtojen kehittämiseen ei panosteta. Myöskään uusiutuvien luonnonvarojen kulutusta ei pyritä vähentämään. teksti • M I A H E M M I N G S uomen biotalousstrategian mukaan Suomi on matkalla kohti vähähiilistä ja resurssitehokasta yhteiskuntaa ja kestävää taloutta. Strategiassa muistutetaan, että biotaloudessa käytetään uusiutuvia luonnonvaroja ja ympäristöä säästävää teknologiaa sekä kierrätetään tehokkaasti materiaaleja. Greenpeace Suomen maajohtaja Sini Harkki kommentoi, että käytännön perusteella Suomen tie ei vie biotalouteen. Jos esimerkiksi tarkastellaan aikansa elänyttä energiapolitiikkaamme. Muun muassa Saksa ja Tanska ovat jo valinneet vallitsevaksi energiamuodokseen uusiutuvan energian käytön. Käänne uusiutuvaan energiaan ei toteudu toivomalla, se vaatii poliittisia päätöksiä. Suomessa investoidaan ydinvoimaan, mikä hidastaa uusiutuvan energian käyttöönottoa, Harkki esittää. Ei pitäisi enää rakentaa yhtään uutta fossiilivoimalaa, ja ylipäätään fossiilisista polttoaineista olisi pian luovuttava. Myös johtava asiantuntija Ilpo Kuronen Suomen luonnonsuojeluliitosta harmittelee, että biotalouden mukaiset toimenpiteet ovat harvassa. Siitä huolimatta, että puheissa vaikuttavat biotaloutta kannattavan lähes kaikki valtakunnan poliitikot. Esimerkiksi turpeesta ei ole päätetty luopua, vaikka sillä on huomattavat ympäristöhaitat. Maataloudessa lanta kuormittaa huomattavasti vesistöjä: joko on vähennettävä maataloutta tai käsiteltävä lanta kestäväksi lannoitteeksi tai polttoaineeksi. Autojen fossiilisista polttoaineista pitäisi päästä eroon esimerkiksi metaanilla. Myös puun poltto aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä, joten sekään ei ole ratkaisu päästöjen 28 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA hillitsemiseen, Kuronen luettelee Suomen esteitä biotaloudelle. PUUBIOMASSA EI EDISTÄ BIOTALOUTTA Bioenergia-asiantuntija Sini Eräjää BirdLife Europesta ja European Environmental Bureausta on hänkin huolissaan biomassojen polttamisesta. Puun polttamiseen kasvavissa määrin liittyy huomattavia riskejä ympäristön kannalta. Metsäbiomassojen käytölle voi tulla ekologiset rajat vastaan eikä metsäbiomassan keruun ekologisesta kestävyydestä tiedetä tarpeeksi. Metsillä kestää myös vuosikymmeniä kasvaa takaisin, joten hiilidioksidipäästöjen ja niiden uudelleen sitoutumisen välillä on pitkä viive. Jos uusi metsä edes sitoo yhtä paljon hiilidioksidia kuin aiempi metsä sitoi. Biomassaa lisäksi käytetään erittäin tehottomasti, jos puu haetaan metsästä poltettavaksi. Täytyisi suunnata uusiutuvan energian tukia raaka-aineen käytön tehokkuuteen eikä kannustaa tehottomaan käyttöön, Eräjää esittää. Eräjään mielestä Suomessa ei puhutakaan tarpeeksi materiaalien hukkaamisen ja jätteiden syntymisen minimoimisesta. Käytännössä jälkimmäinen voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tuotteen kaikki materiaalit ovat eroteltavissa ja kierrätettävissä. Materiaalitehokkuudessa ei ole otettu isoja askelia eteenpäin. Puun poltto energiaksi ei ole kiertotalouden mukaista, sillä puuta ei hyödynnetä ennen viimeistä käyttöä. Myös Sini Harkki on havainnut, että puubiomassan hyödyntäminen korostuu liikaa Suomen biotalousajattelussa. Puu on Suomessa merkittävä energian tuotannon raaka-aine huomioitaessa puun energiakäytön lisäksi metsä teollisuuden prosesseissa syntyvä energia. Puun energiakäytön kasvattamiselle on jätepohjaisen biomassan lisääminen parempi vaihtoehto. Puuenergiaan panostaminen hidastaa muiden uusiutuvien energiavaihtoehtojen kehittämistä. Vain silloin pitäisi käyttää puuta energialähteenä, kun on mahdoton käyttää muita uusiutuva energialähteitä. Ilpo Kuronenkin ihmettelee metsäteollisuuden vanhanaikaista näkemystä puusta raaka-aineena, mikä näkyy myös paperinvalmistuksessa. Pitäisi kehittää tuotteita, joissa puuta tarvitaan mahdollisimman vähän ja jalostusaste on korkea. Metsäteollisuus elää kuitenkin 50-lukua sellunsa kanssa, sillä siitä se saa nyt hyvän hinnan, Kuronen huomauttaa. Suomessa olisi hyvä mahdollisuus lisätä esimerkiksi puurakenteisen asumisen kysyntää. Muistaen kuitenkin, että mitä väljemmin asumme, sen enemmän kulutamme energiaa ja raaka-aineita. ILMAN KULUTUKSEN VÄHENTÄMISTÄ EI SAAVUTETA BIOTALOUTTA Suomen biotalousstrategiassa ei puhuta uusiutuvien luonnonvarojen kulutuksen vähentämisestä. Sini Eräjän mielestä sitä pitäisi tavoitella, jos oikeasti aiotaan elää ympäristön ehdoilla. Jos ajatellaan kaikkea sitä toimintaa, mihin käytetään fossiilisia energiavaroja, niin eivät uusiutuvat riitä niitä korvaamaan. Eduskuntapuolueista Keskusta puhuu kaiketi eniten biotaloudesta, mutta eivät ymmärtääkseni siitä näkökulmasta, että miten saadaan kulutus vähenemään, Eräjää huomauttaa. Myös Ilpo Kurosen mielestä biotalousstrate- Sini Eräjään mielestä tuotteiden materiaalitehokkuutta ja valmistuksen energiankulutusta voitaisiin parantaa vaatimalla niitä lainsäädännöllä. Tuottajien pitäisi olla vastuussa tuotteista taas silloin, kun ne poistuvat kulutuksesta. Kuva: Bozigle Factory. Ilpo Kuronen näkee myönteisenä kehityksenä energiantuotannossa aurinkoon perustuvat ratkaisut, mutta niissäkin Suomi on pikemmin perässähiihtäjä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa (Kaliforniassa), Saksassa ja Tanskassa on kehitetty vauhdilla uutta energiateknologiaa. Kuvassa Kuronen on lähdössä Iijokisoutuun, joka on jokavuotinen luonnonsuojelutapahtuma. Kuva: Antti Halkka. ”Äänestä ydinvoima historiaan” -vaalikampanjan avaus helmikuussa 2011 eduskuntatalolla. Kuva: Greenpeace / Matti Snellman giassa tulisi esittää vaihtoehto aineelliseen kulutukseen perustuvalle elämäntavalle. Biotalous on näennäisratkaisuyritys, kun ihmiset eivät suostu tinkimään aineellisesta kulutuksestaan. Yritetään pitää kulutus ennallaan ja samalla suojella ympäristöä siltä, mutta se ei vain onnistu. Kulutuksen vähentäminen on jo sinällään ratkaisu moneen ongelmaan. Mutta eivät edes Vihreät uskalla tarjota niukkuutta äänestäjille – ihminen taitaa viisastua vasta suuren Suomen biotalousstrategiassa ei puhuta uusiutuvien luonnonvarojen kulutuksen vähentämisestä. ympäristökatastrofin myötä, Kuronen miettii. Sini Harkki lisää, että esimerkiksi Euroopan unioni on Suomea paljon kunnianhimoisempi ympäristöpolitiikassaan. Tosin myös EU on ottanut takapakkia ilmastopolitiikkansa kunnianhimoisuudessa. Suomi on EU:ssa kestävässä ympäristöpolitiikassa perässähiihtäjä. Mutta EU:nkaan energia- ja ilmastopolitiikkaa ei vastaa tarpeisiin, tarvitaan kansallisia tavoitteita tasapainon saavuttamiseksi. Suomen täytyisi pyrkiä sataprosenttiseen uusiutuvaan energiaan ja laatia aikataulu tavoitteen saavuttamiseksi. Onneksi uusiutuvan energian vallankumous on kansainvälisesti katsoen jo niin voimakas, että vielä se Suomeenkin rantautuu. Jo neljän puolueen puheenjohtajat ovat mukana energiaremonttikampanjassa, jonka tavoite on asteittainen siirtyminen kokonaan uusiutuvaan energiaan, Harkki mainitsee. ○ YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 29 LUONTOKERHO | Gotlanti Saari keskellä Itämerta teksti • T U U L A K I L P E L Ä I N E N kuvat • E S A H O N K A N E N J A T U U L A K I L P E L Ä I N E N YKL:n luontokerho teki kesäkuussa matkan Gotlantiin. Kaikkiaan meitä oli 30 matkassa mukana. Nuorin oli 2-vuotias ja vanhin 67. Gotlannin luonto on vertaansa vailla. Saarella kukkivat harvinaiset kämmekät ja 30 erilaista villiä orkidea-lajiketta, mikä on aika poikkeuk sellista näillä leveyksillä. Keskeisen sijaintinsa vuoksi Gotlanti on ollut jo muinoin keskeinen kaupan keskus keskellä Itämerta. Ensimmäiseksi matkasimme saaren eteläosaan Hoburgeniin. Täältä lähdimme polkupyöräretkelle pitkin Gotlannin kauneinta rannikkoa. Seuraava kohde oli Stora Karlsö, joka on yksi maailman vanhimpia luonnonsuojelualueita. Saaren linnusto houkuttelee lintuharrastajia ympäri Eurooppaa, niin kuin meitäkin. Matkan lopun vietimme hansakaupunki Visbyssä. Visby on Unescon suojeluksessa ja kuuluisa kauniista ruusuistaan. Kannen kuva on Stora Karlsö:ltä 30 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA Visbyläisille rakkaan Knäckenin patsas nousi Suurtorille 2014. Puna-valkoinen kollikissa Knäcken oli varsin tunnettu hahmo kuolemaansa asti. Kymmenen vuotta koditon kissa partioi torilla ja kerjäsi makupaloja ihmisiltä, väijyi leipomossa ja pankkiautomaatilla kävijöitä. Knäckenillä on myös FB-sivut https://www.facebook.com/knackenthecat/. UUTISPALOJA | YKL Jäsenmaksut 2015 Varsinainen jäsenmaksu kk vuosi Työaika / palkka 60–100 % / kk 30 euroa 360 euroa Työaika / palkka alle 60 % / kk • Vuorottelu-, opinto-, virkavapaa tai työtön • Palkaton äitiys-, vanhempain- tai hoitovapaa • Ulkomailla työskennellessä 14 euroa 168 euroa Vuosimaksu voi koostua näiden maksujen yhdistelmästä tilanteesi mukaan. Muut jäsenmaksuluokat vuosi Rinnakkaisjäsen (Professoriliitto) 180 euroa Rinnakkaisjäsen 66 euroa Yrittäjäjäsen 66 euroa Eläkeläisjäsen 24 euroa Varusmies- ja siviilipalvelusaika on jäsenmaksusta vapaata. Opiskelijat Opiskelijan jäsenmaksu Kassaan kuuluvan opiskelijan jäsenmaksu vuosi 5 euroa 110 euroa 02 | huhtikuu 201 5 Ympäristö-lehti on korkealaatuinen aikakauslehti kestävästä kehityksestä. Lehti taustoittaa, syventää ja ennakoi ympäristöhallinnon päätöksiä ja tulevia toimia ympäristö-, rakentamis-, maankäyttö- ja asumiskysymyksistä. JASPER PÄÄK KÖ SUOJ ELEE KA NEN LOJA JÄSENETU TARJOUS TILAA NYT YMPÄRISTÖ-LEHTI EDULLISESTI! -56- KIERTOTALOU S NOSTAA JÄTTEEN RAA KA-AINEEKSI -18- YMPARISTO_0 215_kansi.indd KOLUMN ISTIV IERA ANA PEKKA HAA VISTO -27- VAN HAKIN KER ROSTALO TAIPUU ENE RGIAPIHI KSI -28- 3 Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto YKL:n varsinaisille jäsenille: Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto YKL:n opiskelijajäsenille: lehden normaalihintaisesta kestotilauksesta eli nyt jäsenhintaan 40,00 € / vuosi (norm. 57,20 €) lehden normaalihintaisesta kestotilauksesta eli nyt jäsenhintaan 34,30 € / vuosi (norm. 57,20 €) - 30% alennus Muista mainita jäsenyytesi (varsinainen jäsen) tilatessasi. - 40% alennus Muista mainita jäsenyytesi (opiskelijajäsen) tilatessasi. TILAUKSET JA LISÄTIEDOT: marjo.parkkinen@kiinkust.fi ymparisto-lehden_jasentarjous_YKL_215x135.indd 2 8.4.2015 12.16 Ympäristö-lehteä julkaisevat ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Kiinteistöalan Kustannus Oy pidättää oikeuden hinnanmuutoksiin. 7.5.2015 10.55 YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA 31 KUVITTELE TÄMÄ MAISEMA ILMAN VIHERRAKENTAMISTA VIHERTEK VIHERALAN AMMATTILAISET KOHTAAVAT 18.–20.11. MESSUKESKUKSESSA HELSINGISSÄ ViherTek on ympäristösuunnittelun, -rakentamisen ja -hoidon ammattitapahtuma. Tapahtuma kokoaa yhteen viheralan ammattilaiset, urakoitsijat, maisema-arkkitehdit, suunnittelijat sekä päättäjät ja johtajat julkiselta ja yksityiseltä sektorilta. Tule tutustumaan mukana olevien yritysten ratkaisuihin ja palveluihin. Ohjelma-alue Piazza kokoaa yhteen ajankohtaisimmat aiheet älykkään, turvallisen ja viihtyisän kiinteistön näkökulmasta. SAMANAIKAISESTI MESSUKESKUKSESSA JÄRJESTETÄÄN: VÄRI&PINTA Rekisteröidy veloituksetta mukaan jo ennakkoon: www.vihertek.fi Aukioloajat: ke 18.11. ja to 19.11. klo 19–17, pe 20.11. klo 9–16 OIKEITA KOHTAAMISIA. AITOJA ELÄMYKSIÄ. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN.
© Copyright 2024