Kotoisasti perhepäivähoidossa Seinäjoen kaupungin perhepäivähoidon lehti 2015 Sisällys Kotoisasti perhepäivähoidossa Seinäjoen kaupungin perhepäivähoidon lehti 2015 Toimituskunta Virpi Ala-Lahti, perhepäivähoitaja Tytti Kettula, viestintäsuunnittelija Jaana Kuusisaari, perhepäivähoitaja Leena Mäki-Mantila, perhepäivähoitaja Kirsi Männistö, perhepäivähoitaja Anne Peurasaari, perhepäivähoidon ohjaaja Krista Rintala, vs. viestintäpäällikkö Paula Saarimäki, perhepäivähoitaja Päivi Sepponen, perhepäivähoitaja Heljä Suvanto, perhepäivähoidon ohjaaja Hanna Veistola, perhepäivähoitaja Taitto: Tytti Kettula Painopaikka: Kaupungin monistuskeskus Kannen kuva: Kirsi Männistö Takakannen kuva: Tuuli Honkaniemi 2 2 Pääkirjoitus3 Mikä on hyvää päivähoitoa?4 Lapsen emotionaalinen kohtaaminen 6 Pienestä laulusta iso ilo8 Monipuolista koulutusta perhepäivähoitajille 8 Toimiva tiimityö tukena hoitajan arjessa 9 Kevätretki luonnossa 10 Kokemuksia perhepäivähoidosta 12 Toimintaa14 Otteita ”Näin meillä toimitaan” -oppaasta 15 Draamasalkku 16 Lapsen vasu 17 Kolmiperhepäivähoito17 Varhaiserityiskasvatuksen palvelut18 Avoimet varhaiskasvatuspalvelut 19 Varahoito 19 Tervetuloa perhepäivähoitoon Meillä on ilo esitellä teille perhepäivähoidon oma lehti! Lehti on syntynyt yhteistyössä perhepäivähoitajien, perhepäivähoidon ohjaajien, lasten vanhempien ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Ensimmäiset perhepäivähoitajat Seinäjoella palkattiin vuonna 1975. Kuluneiden vuosikymmenten aikana perhepäivähoitajat ovat kehittyneet kotiäideistä kasvattajiksi. Perhepäivähoitajien koulutuksen kehittyminen ammattitutkinnoksi on ollut merkittävä tekijä ammattiin kasvamisessa. Perhepäivähoitajan oma perhe on aina ollut rikastuttavasti läsnä perhepäivähoitajan työssä. ”Perhepäivähoitopedagogiikkaa” arvostetaan nykyään varsinkin alle kolmivuotiaiden lasten hoitomuotona. Perhepäivähoidossa kasvatukselle on aina ollut ominaista pienen ryhmän yksilöllisyys ja läheiset ihmissuhteet, lapsen ja perheiden tarpeiden joustava kuunteleminen sekä päivittäisen kasvatuksen nivoutuminen lasten omaehtoiseen toimintaan. Perhepäivähoitaja on lapsen kanssa kaikissa päivän tilanteissa ja tulee näin tuntemaan lapsen erittäin hyvin. Toiminnassa otetaan huomioon lapsen ikä- ja kehitysvaihe ja häntä tuetaan yhteistyöhön muun ryhmän kanssa. Leikki on tärkeässä asemassa jokapäiväisessä toiminnassa. Perhepäivähoidossa sääntöjä, tapoja, taitoja ja tietoja opitaan leikkien, liikkuen, tutkien ja ihmetellen. Perhepäivähoidossa opitaan myös ottamaan huomioon toiset, antamaan arvoa isomman osaamiselle ja iloitsemaan pienemmän oppimisesta. Lapsen kasvun ja oppimisen tukemisessa perhepäivähoitaja on aina käyttänyt lähiympäristöä, luontoa ja arjen päivittäisiä tilanteita hyödykseen. Perhepäivähoidossa vanhemmat ovat tärkeä osa hoitoa ja perhepäivähoitajan työn luonnollisia jakajia. Valtakunnallisissa selvityksissä vanhemmat arvostavat sitä, että lapsi voi hyvin ja tulee hyvillä mielin hoitoon. Tämä on kasvatuskumppanuutta perhepäivähoidon arjessa. Perhepäivähoito tarjoaa lapsille yksilöllisen, turvallisen ja kotoisan ryhmän, jossa lapsi saa riittävästi vaan ei liikaa toisten lasten seuraa, hyvää kotiruokaa ja ohjattua toimintaa. Lapsi saa mahdollisuuden turvallisen aikuisen tukemaan omaehtoiseen leikkiin ja hyvään päivähoitopäivään. Mobiilisovellus käyttöön Vuosi 2015 on merkittävä uudistusten vuosi. Perhepäivähoitajat siirtyvät ensimmäisten joukossa käyttämään Daisymobiilipalvelua, joka on asennettu perhepäivähoitajien työpuhelimiin. Vanhemmat kirjaavat lapsensa sisään ja ulos mobiilisovellukseen. Näin hoitajilla ja esimiehillä on ajantasainen tieto hoidossa olevista ja hoitoon tulevista lapsista. Myös vanhemmille tämä on iso uudistus. Kaikki vanhemmat koulutetaan käyttämään uutta palvelua. Opettelemme yhdessä nykyaikaisen tavan tehdä hoitoaikavarauksia ja pitää yhteyttä henkilöstön ja vanhempien välillä. Tuija Tiitu varhaiskasvatuksen aluejohtaja 3 3 Mikä on hyvää päivähoitoa? Monet vanhemmat pohtivat mielessään tärkeää kysymystä siitä, millaisen hoitomuodon lapselleen valitsisivat. Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on välittänyt haastatteluissaan tutkimuksen tuomaa tietoa lasten hyvästä päivähoidosta ja sen kriteereistä. Myös lapsen ikä pitäisi huomioida päivähoitopaikkaa valittaessa. L apsen psykologisen kehitys kulkee eteenpäin portaittain. Tämä kehitys tulisi ottaa laajemmin huomioon myös päivähoitomuotoa valittaessa, sanoo Keltikangas-Järvinen. Lapsen kiintymyssuhteen muodostaminen kestää keskimäärin 1,5 vuotta ja on lapsen elämän kivijalka, joka vaikuttaa hänen emotionaaliseen tasapainoonsa, stressinsietokykyyn, positiiviseen minäkuvaan, älykkyyteen ja osaamiseen. Tästä syystä alle yksivuotiaan paikka on hänen mukaansa vielä kotihoidossa, koska optimaalista hoitomuotoa tämän ikäiselle ei meillä ole tarjolla. Pienelle lapselle pieni hoitoryhmä ja pysyvä hoitaja Puolentoista ikävuoden jälkeen tapahtuu hyppäys seuraavaan kehitystason portaaseen, jonka jälkeen lapsi pystyy jo olemaan erossa äidistään, mutta ei sopeutumaan suureen lapsiryhmään. Alle 3-vuotiaalle paras mahdollinen hoitomuoto olisi joko kotihoito tai sellainen hoito, jossa on 4 4 riittävän pieni ryhmä ja yksi pysyvä hoitaja. Tällainen hoitomuoto on meillä nykyaikana perhepäivähoito, jossa on pieni, enintään 4 lapsen hoitoryhmä. Perhepäivähoidossa lapsi saa yhden uuden vakituisen ihmissuhteen hoitajaan, eikä hänen tarvitse yrittää luoda uusia ihmissuhteita moneen hoitajaan ja lapseen suuressa ryhmässä. Monien uusien suhteiden luominen on professori Keltikangas-Järvisen mukaan pienelle lapselle mahdoton tehtävä, sillä hänen aivojensa kapasiteetti ei riitä käsittelemään ja hallitsemaan näitä asioita. Suuressa ryhmäkoossa melutaso on liian korkea ja hoitopäivä sisältää liian paljon tapahtumia ja sosiaalisia kontakteja. Nämä nostavat pienen lapsen stressiherkkyyden liian korkeaksi ja vaikuttavat älylliseen ja kielelliseen kehitykseen, muistiin, minäkuvaan sekä sosiaalisiin taitoihin, mikä näkyy lapsissa vielä aikuisenakin. Kun lapsi täyttää kolme vuotta, on hän keskimäärin kypsä siirtymään ryhmähoitoon ja voi jo mennä päiväkotiin. Liisa Keltikangas-Järvinen on tunnettu suomalainen psykologi sekä kokeellisen persoonallisuustutkimuksen uranuurtaja ja alan tutkimustulosten tunnetuksi tekijä. Hän on tunnettu erityisesti työstään temperamentin saralla. Keltikangas-Järvinen on toiminut vuodesta 1992 lähtien Helsingin yliopistossa psykologian professorina. Keltikangas-Järvinen on tutkinut synnynnäisiä temperamenttieroja monitieteisen, vuosikymmeniä kattavan pitkittäistutkimusaineiston avulla. Hän on yhdistänyt tutkimusryhmänsä löydöksiä varhaiskasvatukseen ja koulupedagogiikkaan. Työn tavoitteena on ollut edistää lasten ja nuorten hyvinvointia ja erilaisuuden ymmärtämistä sekä ehkäistä syrjäytymistä. Lähde: Wikipedia Vanhempien ja hoitajien yhteistyö tärkeää Mikä sitten on hyvää päivähoitoa ja millaisilla kriteereillä sitä mitataan? Keltikangas-Järvinen tuo esiin suurimman tunnetun amerikkalaisen tutkimuksen, jossa on 27 eri tutkimuslaitoksessa seurattu useita kymmeniä tuhansia ihmisiä aina sikiöajasta aikuisikään saakka siitä, miten eri hoitomuodot vaikuttivat heihin tänä aikana. Tämän perusteella ensimmäinen hyvän päivähoidon elementti on riittävän pieni ryhmän koko ottaen huomioon lapsen kehitys- ja ikätason. Tutkimustulosten mukaan 3-vuotiaalle lapselle sopiva ryhmäkoko on 4–6 lapsen ryhmä. Suuressa ryhmässä lapsi ei opi sosiaalisia taitoja, sillä niitä tulisi kehittää vähitellen aikuisen opastuksella – ne eivät ole synnynnäisiä taitoja. Myös aggression taso nousee suurissa ryhmissä. Muita laatukriteerejä päivähoidossa ovat hoitajien pysyvyys sekä hoitopäivien pituus. Keltikangas-Järvinen peräänkuuluttaa äitien ja hoitajien yhteistyötä lasten päivähoidon laadulliseksi parantamiseksi lasten parhaaksi. Tämä on yhteiskunnallisesti vakava asia, johon päättäjien huomio saataisiin näin kiinnitettyä paremmin. Nykyinen lainsäädäntömme antaa poliitikoille ja päättäjille hyvät mahdollisuudet rakentaa päivähoitoa. Teksti: Päivi Sepponen Kuva: Veikko Somerpuro Lähteet: A-studion tv-haastattelu Radio Suomen haastattelu Taustapeilissä 2009 (Katsottavissa ja kuunneltavissa Ylen Areenassa) 5 5 Kuvassa Maiju 5 v. Rakkautta, rauhaa ja rajoja, kehuja ja loruja – Lapsen emotionaalinen kohtaaminen Lapsuudessa kyse on huolenpidon ja suojelun turvaamisesta lasta kunnioittaen. Lapsen kyky toimia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa rakentuu perimän ja varhaisten ihmissuhdekokemusten varaan. 6 6 K iintymyssuhteella tarkoitetaan sidosta, joka muodostuu kokemusten perusteella lapsen ja häntä hoitavan aikuisen välille. Kiintymyssuhteen tarkoituksena on suojata lasta ja toimia aikuiselle merkkinä hoivan tarpeesta. Emotionaalisen saatavilla olon on todettu lisäävän turvallista kiintymystä. Lasta kunnioittavan ilmapiirin voi aistia Päivähoidossa on tärkeää se, mikä on lähellä lasta. Pienimmät ovat riippuvaisia aikuisesta. Aikuinen on avainasemassa päivittäisessä kanssakäymisessä. Lasta kuuntelevan ja kunnioittavan ilmapiirin aistii erehtymättä, samoin välinpitämättömän ja kohtuuttoman. Parhaimmillaan aikuinen on lämmin ja saatavilla, mutta samalla hän on myös auktoriteetti ja ansaitsee lapsen kunnioituksen. Pienryhmätoiminta toteutuu perhepäivähoidossa hyvin. Pienessä ryhmässä lapsi kykenee hallitsemaan sosiaalisten suhteidensa määrän paremmin. Hoitaja pystyy huomioimaan lasta kokonaisvaltaisemmin kuin isossa ryhmässä ja lasta voidaan ohjata yksilöllisesti hänen tarpeidensa mukaisesti. Lapsi aistii ja tulkitsee huomattavasti herkemmin ja kokonaisvaltaisemmin tunneilmapiiriä sekä tunneilmaisua kuin esimerkiksi puhuttuja toimintaohjeita ja selityksiä. Lapset havainnoivat hyvin herkästi aikuisen ilme- ja elekieltä ja perustavat oman luottamuksensa sen varaan. Aikuisen hymy ja lämmin ääni viestivät lapselle enemmän kuin tietoinen pyrkimys olla turvallinen. Leikki tuo sisältöä aikuisen ja lapsen vuorovaikutukseen Toimivaan vuorovaikutukseen kuuluu aikuisen kyky ohjata lapsen toimintaa, säädellä lapsen tunnetiloja, opettaa ja kasvattaa lasta. Lapsi kehittyy vuorovaikutuksessa lapsen ja ympäristön, erityisesti lapsesta huolehtivien aikuisten välillä. Olennaista on myös tukea lapsen itsemääräämistaitoa ja tarjota onnistumisen kokemuksia. Oman onnistumisen ” Ehkä aikuisen tärkeimpiä tehtäviä onkin olla läsnä ihmisenä, joka pelkällä läsnäolollaan luo sitä turvallisuutta, jonka ympäröiminä lapset iloisesti porhaltavat. - Harriet Strandel ” kasvuhetket tuottavat lapselle iloa ja vahvistavat itsetuntoa. Kasvatukselliseen vuorovaikutukseen kuuluu myös asianmukainen kieltäminen ja rajaaminen. Lapset kaipaavat myös leikkiä aikuisen kanssa. Emotionaalisen saatavilla olon keskeisiä elementtejä ovat myönteiset tunteet, leikkisyys, ilo ja haasteellisuus. Emotionaalinen vuorovaikutus on tärkeää lapsen kehitykselle iästä riippumatta. Ja vastaavasti sekä kouluikäiset että aikuiset leikkivät. Lapset tuovat leikin tullessaan. Leikki tarjoutuu ja taipuu auliisti lapsen ja aikuisen vuorovaikutuksen sisällöksi. On tärkeää huomata, että mikäli todella halutaan vaikuttaa lapsen kehitykseen myönteisesti, on kyettävä tukemaan myös lapselle tärkeintä kiintymyssuhdetta, suhdetta vanhempiin. Kasvatuskumppanuudessa yhdistyvät lapselle kahden tärkeimmän tahon, vanhempien ja varhaiskasvatuksen kasvattajien tiedot ja kokemukset. Teksti: Jaana Kuusisaari Kuva: Virpi Ala-Lahti Lähteet: Saara Salo: Aikuisen emotionaalinen saatavillaolo Marjatta Kalliala: Kato mua! 7 7 Teksti: Virpi Ala-Lahti Kuva: Anneli Rintamäki Pienestä laulusta iso ilo M arraskuisena lauantaina kokoonnuimme koulutukseen Törnävä-saliin. Paikalla oli salin täydeltä kuulijoita niin perhepäivähoidosta kuin ryhmiksistä ja päiväkodeistakin. Kouluttaja, musiikkipedagogi Tuuli Paasolainen kertoi musiikkihetken rungosta ja mitä asioita aikuisen tulee huomioida pienten lasten kanssa soittaessa ja laulaessa. Musiikki kuuluu kaikille, myös niille, jotka eivät tunne musiikin olevan omaa vahvuusaluettaan! 8 8 Tutustuimme Tuuli Paasolaisen säveltämiin lauluihin käytännönläheisesti laulaen ja leikkien mukana. Meille kerrottiin vinkkejä myös laulujen muuntelemiseen. Laulut olivat lyhyitä ja yksinkertaisia, helposti mieleen jääviä. Käytimme monia rytmisoittimia sekä välillä kehosoittimia tömistäen tai taputtaen. Koulutuspäivästä jäi hyvä ja innostunut mieli. Tuuli Paasolaisen kirjasta: Pienestä laulusta iso ilo ja siihen kuuluvalta cd:ltä löytyi vielä lisää rytmisoitinleikkejä, lauluja ja vinkkejä. Monipuolista koulutusta perhepäivähoitajille Seinäjoen kaupungin varhaiskasvatuksen henkilöstölle järjestetään joka vuosi monipuolista koulutusta. Osa koulutuksista on pidetty koko varhaiskasvatuksen väelle, osa on kohdistettu nimenomaan perhepäivähoidon tarpeisiin. Kirsikat-tiimi puolukkametsässä. Kuva: Hanna Veistola Toimiva tiimityö tukena hoitajan arjessa S einäjoella perhepäivähoitajat toimivat tiimeissä. Tiimit koostuvat oman asuinalueen hoitajista ja jokaisessa on 4–10 henkilöä. Tiimistä perhepäivähoitaja saa vertaistukea ja työyhteisön. Perhepäivähoidonohjaaja on mukana ja ohjaa tiimin työtä. Tiimi kokoontuu työhön liittyviin virallisiin kokouksiin 4 kertaa vuodessa, joissa laaditaan toimintasuunnitelmat ja huolehditaan toiminnan toteutumisesta. Hoitoarjessa yhteistyö on vilkasta; monen tiimin jäsenet näkevät päivittäin yhdessä lapsiryhmien kanssa. Tiimit järjestävät mukavia tapahtumia lapsille, kuten poniajeluita, retkiä tai esimerkiksi pellen vierailun leikkikentällä. Metsäretkellä aamupala maistuu hyvältä. Kuva: Leila Peippola 9 9 Lapset askartelivat peikolle kasvot. Kevätretki luonnossa Y listaron perhepäivähoitajat päättivät tarjota lapsille iloisen kevätpäivän luonnon helmassa. Paikaksi valittiin Ylistaron Untamalan kylän metsästysseuran maja. Osa hoitajista kävi valmistelemassa retkeä edellisenä iltana. Aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Linja-autossa oli hilpeä tunnelma ja lapsia hiukan jännitti, mihin retkelle olimme menossa. Onneksi matkaan ei mennyt liian kauan aikaa. Linja-autosta purkaantui innokkaita retkeläisiä, ja loppumatka sujuikin kävellen ja osalta juosten perille. Aluksi pidimme leikki- ja lauluhetken, koska lapset olivat toisilleen vieraita. Piirissä kaikki saivat oman hoitajansa kanssa esittäytyä ja iloksi huomasimme, että oli monta 10 10 samannimistä lasta. Elefanttimarssilla pääsimme kivasti liikkeelle ja pieni jumppahetki löytyi perinteisestä kädet ylös, kädet alas -laulusta. Peikolle kasvot Askarteluksi olimme päättäneet tehdä luonnonmateriaaleista peikon kasvot. Yksi hoitajista oli tuonut kaikille lapsille puusta sahatut pyöreät levyt. Peikko sai heinistä hiukset, naavasta parran, kivistä silmät ja tikuista suut. Peikot olivat kyllä tosi taidokkaita luomuksia ja jokaisesta tuli omannäköinen. Lapset pääsivät kokeilemaan taitojaan pienellä temppuradalla. Aloitus oli epämääräisen hämähäkinverkon läpipääsy ja siitä eteenpäin narua pitkin kävelyä, ettei putoa kohisevaan koskeen. Jatkoksi löytyi tummaakin tummempi tunneli, jonka läpi piti ryömiä. Seuraavaksi löytyikin käpykasa, joita piti heittää sankoon oraville ruuaksi. Samalla sai kokeilla keilaustaitoa ja hula-vanteen pyöritystä. Lopuksi sai kävellä pientä lautakeinua pitkin ja hypätä mahdollisimman pitkälle. Lapset kiersivät rataa monia kertoja. Perhepäivähoidon lasten suusta: Hoitokaveri kysyy ulkona onko turvaliivi takaa hyvin? Risto (4 v.) vastaa ”katso varjosta, ettei näy möykkyjä!”. Sää oli aurinkoinen. .. Hoitotäti oli lapsen kanssa ulkona. Muut lapset oli jo haettu. Odoteltiin, että äiti pääsisi töistä ja tulisi hakemaan. Lapsi kysyi hoitotädiltä ”kuule, missä sä oot töissä?” .. Sakua (3 v.) oli hiljattain viety ambulanssilla ja se siirtyi sitten hoitolasten leikkeihinkin: Peikko näyttäytyi lapsille metsäretkellä. Meri (3 v.) kysyi Einarilta (4 v.) ”Tarviitko ambulanssia?”, jolloin Einari vastasi ”En tarvi, mä selviän tästä pelkällä energiajuomalla.” .. Viimeisellä rastilla yllätys Metsään oli tehty kuvasuunnistusretki. Jokainen sai kuvat käteensä ja ne piti löytää metsästä oikeassa järjestyksessä. Viimeinen rasti oli kaikille lapsille mieluinen, koska siellä oli ihka aito metsäpeikko. Metsäpeikolla oli lapsille muutama visainen kysymys, joista selvittiin yhteistyöllä hyvin. Peikko tuli lasten iloksi katsomaan, kuinka hienolla majalla ne vierailivat. Yhdessä vielä leikittiin ja laulettiin. Peikko toivotti kaikille lapsille mukavaa kesää ja kertoi lähtevänsä siivoamaan peikkokoloansa ja muuttavansa kesäksi serkkunsa luo etelään. Untamalan maatalousnaiset olivat valmistaneet meille maistuvan jauhelihakeiton, jonka saimme nauttia majassa sisällä. Retken kruunasi jälkiruuaksi tuodut jäätelöpuikot. Iloiset ja onnelliset lapset lähtivät kohti linja-autoa ja matkalle hoitopaikkaansa. Uni tuli monelle autossa kaveriksi ja vieno hymy oli huulilla, ehkäpä juuri peikko löytyi monen unesta. Jimi (3 v.) kysyi aamulla hoitoon tullessaan, että onko Anna-Liisa siivonnut. ”Täällä on uutta muotia!” Olin vaihtanut huonekalujen paikkoja. .. Miksi sinä keität heinästä keittoa? sanoi Elsa (4 v.) kun näki raparperikiisseliä. .. Kivaa olla paljain jaloin kun ei ole huumaraisia (=muurahaisia). Iiris (3 v.) .. ”Kohta mua peliättää!” sanoi Lauri (3 v.) kun oli kiivennyt liukumäen huipulle ja oli valmiina laskemaan. .. Kun aurinko nousi ja pilkisti puiden takaa 2-vuotias Veeti sanoi: ”Näkyy taivaan takavalot”. .. Lauri (4 v.) kuuli paloauton äänen ja kommentoi: ”Taas on joku tulipalohon sairastunu.” Teksti ja kuvat: Paula Saarimäki 11 11 Perhepäivähoito vai päiväkoti? Kokemuksia perhepäivähoidosta P erheessämme on kaksi alle kolmivuotiasta lasta. Äidin palatessa töihin perheen vajaan kahden vuoden vanhat kaksoset laitettiin kokopäiväiseen päivähoitoon. Alkuun luonnolliselta valinnalta hoitomuodoksi lapsillemme tuntui päiväkoti. Lapset oppisivat leikkimään muiden ikäistensä lasten kanssa. He oppisivat ryhmässä toimimisen taitoja, joka kannustaisi heitä yksilöinä eteenpäin. Lapset olivat vähän arkoja, joten päiväkodissa saisivat varmasti rohkeutta. Päiväkodissa olisi lähialueen lapsia, joista tulisi ehkä ystäviä myös vapaa-aikaan, ehkä loppuelämäksi. Suureksi osaksi kaikki ystäviemme lapset olivat päiväkodissa hoidossa. Heidän kokemuksensa olivat pääosin vain positiivisia, joten tämän hoitomuodon on pakko olla SE oikea. Teimme hyvissä ajoin hakemukset kolmeen eri päiväkotiin. Päiväkodit valitsimme joko kodin läheisyydestä tai vanhempien työmatkan varrelta. Odotimme malttamattomina päätöstä. Vastausta ei kuulunut, joten olimme itse yhteydessä päivähoidosta vastaavaan henkilöön. Saimme yllättävän vastauksen. Lapsillemme tarjottiin paikkaa perhepäivähoitajalta. Saimme pari päivää aikaa sulatella asiaa. Juttelin pariin otteeseen perhepäivähoidon ohjaajan kanssa. Aluksi olimme tietenkin hyvin pettyneitä. Päätimme ottaa meille tarjotun hoitopaikan perhepäivähoidossa vastaan. Kävimme pari kertaa ennen hoidon alkua tutustumassa hoitopaikkaan. Jo ensimmäisen kerran jälkeen tuli tunne, että tämä voi sittenkin olla oikea ratkaisu. Lapsemme osoittivat luottamusta hoitajaa kohtaa jo ensi tapaamisesta lähtien. Näin ei ollut koskaan aiemmin tapahtunut vieraan ihmisen kanssa. 12 12 Yksilöllistä hoitoa Hoidon aloitus sujui hienosti. Ensimmäisen hoitoviikon aikana hoitoon jäädessään vain poika itki parina aamuna. Tyttö ei itkenyt kertaakaan. Päivät sujuivat hienosti eivätkä lapset touhujen keskeltä osanneet ikävöidä. Kahtena ensimmäisenä kuukautena kumpikaan ei sairastanut kertaakaan. Samaan aikaan kuulin päiväkodissa liikkuvan toinen toistaan kurjempia epidemioita. Hoidossa vastassa on aina sama, tuttu ja iloinen hoitaja. Kuulumiset hoitopäivien kulusta on helppo vaihtaa päivittäin. Tiedonkulku kodin ja hoidon välillä on mutkatonta. Yhteenvetona voimme todeta saavamme yksilöllisempää hoitoa juuri meidän perheen tarpeet huomioon ottaen. Lapset kokevat, että on turvallista, kun vastassa on aina sama hoitaja. Koen, että saamme olla kiitollisia, kun meitä on lykästänyt. Hoitaja on mielestämme maailman ihanin. Hoitajasta tykkäävät niin lapset kuin me vanhemmatkin. Lapset saavat paljon virikkeitä ja uusia kokemuksia hoitajan aktiivisen ja innostuneen otteen vuoksi. En koe, että he jäävät mistään paitsi. Päinvastoin. Hoidossa olevat kaksi muuta hyvin saman ikäistä lasta ovat muodostuneet lapsille hyvin tärkeiksi. Olemme tyytyväisiä, että asiat menivät kohdallamme näin. Emme vaihtaisi hoitopaikkaa mihinkään muuhun. Pienen lapsen on hyvä olla kasvaa kodinomaisessa ympäristössä. Suosittelemme perhepäivähoitoa lämpimästi! Teksti: Heidi Myllyniemi Hoitopaikka koitui onneksemme K Piirros: Sonja 4 v. Piirros: Aamu Rintamäki 6 v. un haimme 2-vuotiaalle Aleksi-pojallemme hoi- topaikkaa, ensimmäisenä vaihtoehtona meillä oli päiväkoti. Muita vaihtoehtoja emme osanneet edes ajatella. Seinäjoen eri päiväkodeista olimme kuulleet hyvää palautetta ja ajattelimme, että päiväkoti olisi paras hoitopaikka sosiaaliselle ja rohkeaIIe pojallemme. Päiväkotipaikkaa emme kuitenkaan saaneet. Se oli aluksi meille suuri pettymys. Se, että saimmekin hoitopaikan hyvältä perhepäivähoitajalta, koitui meidän onneksemme. Hoitajan tavattuamme olimme todella tyytyväisiä. Saimme kokeneen ja mukavan oloisen hoitajan, jonka kanssa asiat sujuivat alusta alkaen hyvin. Tuli turvallinen olo jättää lapsemme hänelle hoitoon päiväksi. Ja mikä kaikkein tärkeintä, poikamme viihtyy hoidossa todella hyvin ja hänellä on tullut hyvä luottamus hoitajaan. Olemme yllättyneet positiivisesti siitä kuinka paljon hoitaja vie lapsia erilaisiin tapahtumiin, kuten lauluhetkiin, seurakunnan tilaisuuksiin, urheilutapahtumiin ja kirjastoon. Päivittäiset leikkipuistossa käynnit ovat olleet pojallemme mieluisia, kun siellä näkee paljon muiden hoitajien lapsia ja oppii leikkimään isommissakin ryhmissä. Mielestämme näin pienelle lapselle perhepäivähoito on todella hyvä vaihtoehto, koska pieni lapsi tarvitsee. tutun ja turvallisen ympäristön. Kolme muuta hoitolasta ja hyvä hoitaja ovat luoneet pojallemme mukavan ja parhaan mahdollisen hoitopaikan, johon hän aamuisin hyvällä mielellä on lähtenyt, ja iltaisin hän on iloisena kertonut kuinka kiva päivä on ollut. Olimme onnekkaita kun saimme näin turvallisen ja hyvän hoitopaikan. Perhepäivähoito on ollut meidän perheelle todellakin positiivinen kokemus. Teksti: Maarit Korvola-Aro 13 13 Retkillä, ladulla ja juhlissa Perhepäivähoitajat keksivät monenlaista toimintaa hoitolapsille. Esimerkkejä: • • • • • • • • • • • • • • • • hiihtopäivä luisteluretket trullittaminen vappurieha puolukkaretki yleisurheilukilpailut metsän tutkimisretket ystävänpäivän kyläilyt ja herkut kirjastossa käynnit kerhot valokuvauspäivät pikkujoulu joulu- ja pääsiäiskirkko laskettelureissu teatterimatka kevätretki Kuvat: Virpi Ala-Lahti, Kaiju Harju, Leila Peippola, Paula Saarimäki ja Hanna Veistola 14 14 Otteita ”Näin meillä toimitaan” -oppaasta Ruuasta ”Välipaloja teen mielelläni marjoista, kiisseleitä, rahkoja, jogurttia yms. ja nälän mukaan toki muutakin ”tuhdimpaa” saa. Olen aika tarkka ruoasta ja pyrin siihen, että lapset saavat terveellistä, ravitsevaa ja puhdasta ruokaa.” Päivälevosta ”Pienille on tärkeää, että saavat nukkua rauhassa unensa. Päivälevon aikaan menemme kaikki (myös isommat lapset) pötköttelemään. Luen satuja ja sitten ryhdytään lepäilemään. En pakota isompia lapsia nukkumaan, he saavat tulla pois lepohetkeltä, kun itsekin tulen.” Ulkoilusta ”Pääsääntöisesti ulkoilemme säällä kuin säällä. Emme kuitenkaan kaatosateessa tai kolmenkymmenen asteen pakkasella, mutta vaikka vähän satelisi tai pakkasta olisi reippaammin, käymme edes hetken happihyppelyllä. Eli vaatetus olisi hyvä olla sään mukaan.” ottaminen ja toisen kunnioittaminen ovat perusasioita, joita pyrin lapsille opettamaan, ikätasonsa mukaan. Ketään ei saa lyödä, lelua ei saa ottaa kädestä, kaikki halukkaat otetaan mukaan leikkiin, toisen leikkejä ei saa rikkoa. Näitä harjoitellaan päivittäin. Kaikki osallistuvat lelujen keräämiseen, omat takit laitetaan naulakkoon tai lokeroon ja opetellaan pitämään huolta tavaroista ikä tietenkin huomioiden. Myös pöytätavat ja yleinen huomaavaisuus ovat asioita, joita tahdon lapsille opettaa.” Toiminnasta ja varhaiskasvatuksesta ”Haluan opettaa lapsille käsillä tekemistä, piirrellään, väritellään, muovaillaan, maalataan vesiväreillä ja sormin, leivotaan. Lapsille lukeminen ja loruilu kuuluu jokapäiväiseen toimintaan samoin kuin musiikki ja laulaminen.” Turvallisuudesta ”Lasten turvallisuudesta pyrin huolehtimaan hyvin. Rappusissa on portit sekä ala- että yläpäässä ja leikin jälkeen kerätään lelut pois lattialta, jotta vältytään turhilta kompastumisilta ja liukastumisilta.” Hygieniasta ”Myös käsihygieniasta pyrin pitämään huolen, kädet pestään vessassa käynnin jälkeen, kun tullaan ulkoa sisälle tai kun mennään ruokapöytään tai on askarreltu. Eli usein. Myös käsidesiä käytämme tautiepidemioiden aikana.” Arvoista ja rajoista ”Ryhmässä oleminen ja toimiminen vaatii lapsilta sopeutumista. Oman vuoron odottaminen, toisten huomioon Piirros: Sonja 4 v. 15 15 Draamasalkku avataan, Satumaahan astutaan Mitä kohta tapahtuu? Lähtekäämme seikkailuun! P ilottihankkeena Seinäjoen kulttuuritoimi kokosi v. 2012 syksyllä Kasperin kahdelle perhepäivähoitotiimille draamasalkut. Vadelmat ja Mansikat kävivät illan koulutuksen ja tutustuivat draaman maailmaan. Laukut kiertävät parin viikon välein hoitajalta toiselle. Draaman tekemiseen ei ole vääriä eikä oikeita tapoja. Draamasalkku antaa innostuksen ja virikkeen draaman tekemiseen lasten kanssa. Draama on lapsille luovaa leikkimistä. Aikuinen antaa draamaleikille kiinnostavan alun, esimerkiksi rooleja, kuvitteellisen ympäristön tai rekvisiittaa. Draamasalkku on tähän oiva väline. Aikuinen myös luo turvallisen ilmapiirin; rohkaisee, kannustaa ja kehuu lapsia. Lapsi saa draaman avulla aistikokemuksia, elämyksiä ja ilmaisullinen kyky kasvaa. Myös vuorovaikutustaidot vahvistuvat. Mielikuvitus kehittyy ja aratkin lapset avautuvat leikkimään. Lapsen oman tekemisen ja leikin sanoittaminen kehittyy. Draamatoiminnassa päätavoite on ennen kaikkea yhdessä tekeminen ja ilmaisun ilo. Draamassa hypätään mielikuvitusmaailmaan. Jotta lapsi tämän ymmärtäisi, hetki aloitetaan ja lopetetaan aina yhteisellä, samana toistuvalla rituaalilla, esimerkiksi lorulla. Salkusta löytyy kaikenlaista tarpeistoa draamahetkiin. Salkkuun kuuluu kaksi käsinukkea, erilaisia kankaita, roolivaatteita ja soittimia. Vain mielikuvitus on rajana ja kun mielikuvitusmaailmaan päästään, kaikki on mahdollista ja pienistäkin esineistä ja asioista syntyy suuria tarinoita. Salkussa on kaksi valmista pöytäteatteritarinaa esitettäväksi puueläimillä; Viljasen maatilan uusi asukas ja Possun herkkumuhennos. Myös välineet varjoteatteriin löytyvät. Hitaasti liikkuvilla varjoilla voi esittää erilaisia tarinoita. Usein jo pelkkien varjojen katselu ja kokeilu on lapsista mielenkiintoista ja hauskaa. Kaksi valmista draamakonaisuutta, 16 ”kaupunki” ja ”metsä” kuuluvat salkun sisältöön. Näiden avulla on helppo aloittaa draaman tekeminen. Salkussa on myös draamakortteja, joissa on ohjeet harjoitukseen, ja niissä on otettu myös pienemmät lapset hyvin huomioon. Lokikirjaan jokainen hoitaja kirjaa ylös ryhmän kokemuksia ja uusia elämyksiä. Näin toiset voivat saada vinkkejä omaan toimintaansa. Draamasalkkupäivää on aina innolla odotettu päivä. Draamasalkku suljetaan, Satumaasta palataan. Seikkailusta muistot jää, Muistot meitä lämmittää. Teksti ja kuvat: Anna Kullas ja Marjo Peltomäki Lapsen vasu Vasu eli varhaiskasvatussuunitelma koostuu lapsen hoidon, kasvatuksen ja opetuksen muodostamasta kokonaisuudesta. Se on suunnitelmallista ja tavoitteellista vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa, jossa lapsen omaehtoisella leikillä on keskeinen merkitys. L apsen aloittaessa päivähoidon Seinäjoella perhepäivähoidossa, ryhmäperhepäivähoidossa tai päiväkodissa, vanhemmat törmäävät pian sanaan VASU. Kysymyksessä on jokaiselle päivähoidossa olevalle lapselle laadittava henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma, jonka tekevät yhdessä lapsen vanhemmat ja päivähoidon henkilökunta. Ensimmäinen Vasu-keskustelu käydään vanhempien kanssa parin kuukauden sisällä hoidon alkamisesta ja Vasua päivitetään vähintään kerran vuodessa, tarvittaessa useamminkin. Varhaiskasvatusta ohjataan sekä valtakunnallisilla että kunnan omilla asiakirjoilla. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ohjaavat valtakunnallisesti varhaiskasvatuksen sisältöä, laatua ja kuntien varhaiskasvatussuunnitelman laatimista. Seinäjoella on laadittu päivähoitoon oma varhaiskasvatussuunnitelma ”Meirän Vasu” sekä jokaiselle päivähoidossa olevalle lapselle hoitomuodosta riippumatta yhtenäinen henkilökohtainen ”Lakeuren lasten varhaiskasvatussuunnitelma”, joka seuraa lapsen mukana hoitopaikan vaihtuessa tai siirryttäessä esiope- Vasu helpottaa lapsen yksilöllisten tarpeiden ja taitojen huomioon ottamista päivähoitopaikassa ja tuo vanhempien asiantuntemuksen omasta lapsestaan päivähoitopaikan käyttöön. Samalla tämä helpottaa kasvatuskumppanuuden syntymistä ja lapsen sopeutumista päivähoitoon antaen vanhemmille ja päivähoidon henkilökunnalle tilaisuuden syvällisempään keskusteluun lapsesta kuin päivittäinen kuulumisten vaihto. tukseen. Lisätietoja: www.seinajoki.fi (Varhaiskasvatus ja koulutus > Varhaiskasvatuspalvelut-> Julkaisut ja ohjelmat) www.thl.fi (Aiheet > Lapset, nuoret ja perheet > Lait ja oppaat > Varhaiskasvatusta koskevat lait ja oppaat > Varhaiskasvatusta linjaavat asiakirjat ja suunnitelmat > Vasu-asiakirja) Teksti: Hanna Veistola Kuva: Kirsi Männistö Kolmiperhepäivähoito Lapsen kotona tapahtuva perhepäivähoitoa eli kolmiperhepäivähoito Kolmiperhepäivähoidossa perhepäivähoitaja työskentelee lasten kodeissa. Päivähoitolain mukaan hoitoryhmässä voi olla neljä alle kouluikäistä lasta ja viidentenä osapäiväinen esiopetusikäinen tai kouluikäinen lapsi. Kolmiperhepäivähoitoryhmä voi muodostua 2–4 perheen lapsista. Useimmiten ryhmät muodostuvat kahden perheen sisaruksista. Kolmiperhepäivähoitaja hoitaa vuoroviikoin tai muuten sovittuina aikoina eri kodeissa samaa lapsiryhmää. Perheet antavat kotinsa hoitoryhmän käyttöön ja vastaavat ryhmän ruokahuollosta vuorollaan. Perhepäivähoitaja voi erityistapauksissa hoitaa vain yhden perheen lapsia/lasta perheen kodissa. Päivähoitomaksu määräytyy samoin perustein kuin muukin kunnallinen päivähoito. Lisätietoja perhepäivähoidon ohjaajilta p. 06 416 2111/vaihde www.seinajoki.fi/varhaiskasvatus 17 17 Varhaiserityiskasvatuksen palvelut lapsen kasvun ja kehityksen tukena Seinäjoen kaupungissa toimii viisi varhaiskasvatuksen konsultoivaa erityisopettajaa, ja heidän palvelunsa ovat käytössä myös perhepäivähoidossa. Varhaiskasvatuksen erityisopettajan palvelu voi olla mm. seuraavia asioita: • Hoitaja tarvitsee tukea ja tietoa lapsen kokonaisvaltaisen kasvun ja kehityksen seuraamiseen, riskitekijöiden tunnistamiseen ja niiden ennaltaehkäisyyn. Jos lapsi tarvitsee varhaista tukea, voidaan yhdessä miettiä keinoja miten konkreettisesti lasta ohjataan arkipäivän tilanteissa, leikeissä, kaverisuhteissa ja oppimiseen liittyvissä asioissa. Erityisopettaja ohjaa ja neuvoo tarvittavien toimintamenetelmien ja -välineiden käytössä sekä tiedon hankinnassa. Lapsen huoltajien kanssa toimitaan yhteistyössä ja pohditaan yhteisiä toimintatapoja lapsen kasvun tukemiseksi. • Perhepäivähoidon pienessä ryhmässä voidaan huomioida lapsen yksilöllisiä tuen tarpeita. Rauhallinen arki pienessä ryhmässä tukee oppimista ja lisää lapsen hyvinvointia. Pienessä ryhmässä hoitaja voi olla aidosti läsnä, keskittyä yksittäiseen lapseen havainnoiden ja ohjaten häntä. Erityisopettaja ohjaa ja neuvoo hoitajaa pienryhmään sopivien toimintamenetelmien käytössä. 18 Lapsella voi olla myös asiantuntijoiden tutkimuksiin ja lausuntoihin perustuva tarve saada tukea ja kuntoutusta kehityksensä tueksi varhaiskasvatuksessa. Tällöin lapsen kuntoutus on ensisijaisesti varhaiskasvatusta, johon sisällytetään tehostetumpaa tukea huomioiden lapsen tarpeet. Lapselle laaditaan yhdessä huoltajien, perhepäivähoidon, erityisopettajan ja tarvittaessa muiden asiantuntijoiden (esim. psykologi, kuntoutusohjaaja, terapeutit) kanssa lakisääteinen toimintasuunnitelma, johon tuki kirjataan. • Varhaiskasvatuksen erityisopettajat tekevät säännöllistä yhteistyötä mm. lasten neuvoloiden työntekijöiden (terveydenhoitajat, psykologit, puhe-, toiminta- ja fysioterapeutit), tutkivien tahojen (keskussairaala, Eskoo) sekä lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kanssa. • Lapsen huoltajat voivat halutessaan olla yhteydessä erityisopettajaan lapsensa kasvuun ja kehitykseen liittyvissä kysymyksissä. Teksti: Varhaiskasvatuksen konsultoivat erityisopettajat Yhteystietoja Liisa Roponen (alue Keskusta) Tikkuvuoren päiväkoti, Huhtalantie 78, 60200 Seinäjoki p. 06 416 6241, 044 470 0347 liisa.roponen@seinajoki.fi Ritva Kuoppala (alue PeräseinäjokiYlistaro-Niemistö-Simuna) Simunan päiväkoti, Simunantie 10, 60200 Seinäjoki p. 06 416 2866, 044 550 2504 ritva.k.kuoppala@seinajoki.fi Anne Kuusisto (alue Nurmo) Tanenlinrannan päiväkoti, Lehmustie 2, 60510 Hyllykallio p. 06 416 7563, 050 599 1453 anne.kuusisto@seinajoki.fi Elina Polari (alue Jouppi-Katajalaakso) Tenavakoti, Hanneksenrinne 3, 60220 Seinäjoki p. 06 416 6405, 040 533 1986 elina.polari@seinajoki.fi Sirpa Saarijärvi (alue Kasperi-Kärki) Pajuluoman päiväkoti, Suunnistajanreitti 1, 60200 Seinäjoki p. 06 416 2867, 040 774 8455 sirpa.saarijarvi@seinajoki.fi Avoimet varhaiskasvatuspalvelut 1.Leikkitoiminta 2.Vanhempi-/lapsiryhmät Leikkitoiminta on Seinäjoen kaupungin tarjoamaa maksutonta varhaiskasvatusta. Toiminta on tarkoitettu niille lapsille, jotka eivät käytä muita varhaiskasvatuspalveluja. Ryhmät toimivat arkipäivisin, ja ne on tarkoitettu 2–5-vuotiaille lapsille. Voit ilmoittautua joko aamupäivä- tai iltapäiväryhmään. Ryhmät kokoontuvat 1–2 kertaa viikossa kolme tuntia kerrallaan. Leikkitoiminnassa ei ruokailla, eikä syödä eväitä. Leikkitoimintaa järjestetään esiopetuksen aikataulun mukaan. Loma-aikoina ei ole leikkitoimintaa. Leikkitoiminnan tarkoituksena on tarjota virikkeellistä toimintaa ja mahdollistaa hetki yhdessäoloa samanikäisten kanssa. Leikkitoiminnassa korostuu yksilöllisten taitojen kehittäminen ohjatun toiminnan ja leikin avulla. Samalla kehitetään yhteisöllisiä taitoja, toisen huomioimista ja yhteisten sääntöjen oppimista. Leikkitoiminta on hyvä vaihtoehto lapselle, joka ei tarvitse päivähoitoa vaan muuta säännöllistä ryhmätoimintaa. Leikkitoimintaan haetaan päivähoitohakemuksella, joka jätetään leikkitoiminnan yksikköön tai lähetetään suoraan alueen aluejohtajalle. Leikkitoimintaan valituille lähetetään kirjeet kotiin. Joissain leikkitoiminnan tiloissa järjestetään vanhempi-/lapsiryhmiä kerran viikossa tai useammin. Lapsi voi olla ryhmässä oman vanhempansa tai muun tutun aikuisen kanssa. Vanhempi-lapsiryhmiin haetaan päivähoitohakemuksella, joka jätetään leikkitoiminnan yksikköön tai lähetetään suoraan alueen aluejohtajalle. Toimintaan valituille lähetetään kirjeet kotiin. Varahoito Kaikille perhepäivähoidossa oleville lapsille määritellään varahoitopaikka heti hoitosuhteen alussa. Varahoito tarkoittaa päivähoitoa muualla kuin lapsen vakituisessa hoitopaikassa. Varahoitoa tarvitaan silloin, kun oma hoitaja on estynyt tekemästä töitä sairauden tai vuosiloman tai muun syyn vuoksi. Varahoitopaikkoina toimivat ryhmikset ja päiväkodit ja toisinaan toinen perhepäivähoitaja. Sisarukset pyritään sijoittamaan aina samaan varahoitopaikkaan. 3.Tilapäishoito Kaupunki tarjoaa maksutonta tilapäishoitoa 2–5-vuotiaille lapsille Raviskan leikkitoiminnan tiloissa perjantaisin klo 8.15–12.00. Palvelu on tarkoitettu perheille, jotka eivät käytä muita varhaiskasvatuspalveluita. Tilapäishoitoa voi käyttää esim. kaupungilla asiointiin tms. Hoitoaika varataan etukäteen puhelimitse Raviskan leikkitoiminnan numerosta: 044 7541828. Soittoaika keskiviikkoisin klo 15.30– 16.00. Paikat täytetään varaamisjärjestyksessä. Tilapäishoitoa järjestetään esiopetuksen aikataulun mukaan (ei loma-aikoina). 4.Leikkikenttätoiminta Kesä-heinäkuussa järjestetään leikkikenttätoimintaa usealla eri leikkikentällä. Toimintaa on arkipäivisin klo 10–15. Toiminta on tarkoitettu 4–10-vuotiaille lapsille. Ruokailua leikkikentillä ei ole järjestetty, mukaan omat eväät. Leikkikentille ei tarvitse ilmoittautua etukäteen, vaan ilmoittautuminen tapahtuu paikanpäällä. Hakemukset ja lisätietoa: www.seinajoki.fi (Varhaiskasvatus ja koulutus > Varhaiskasvatuspalvelut > Avoimet palvelut) Teksti: Mari Koski-Aho 19 Seinäjoen kaupunki | Sivistyskeskus | Varhaiskasvatus | Perhepäivähoito Koulukatu 20 B 14 | 60100 Seinäjoki PL 215 | 60101 Seinäjoki p. 06 416 2111/vaihde perhepäivähoito@seinajoki.fi www.seinajoki.fi/varhaiskasvatus 20