Merkityksellisiä tavoitteita kohti
Marimekon Tiina Alahuhta-Kasko: Merkityksellisiä tavoitteita kohti Taloustieteen oppikirja Aallon sivuaineet Sukupolvikokemus Opiskelijakeskus PÄ Ä K I R J O I T U S Taneli Konti ainen Tämä on jo tehty Siitä, miten asiat on ennen koettu, voisi oppia paljon. Olemme vain kovin haluttomia tekemään niin. I hmisillä on taipumus uskoa, että oma elämämme, sen ongelmat ja tapahtumat olisivat jotenkin erityisiä ja ainutlaatuisia. Eivät ne ole. Oli haasteesi mikä tahansa, joku muu on ratkaissut sen jo, kirjoitti Jari Sarasvuo aikoinaan Sisäisessä sankarissa (WSOY 1996). Sarasvuon sanoma pätee vahvasti myös opiskelijaelämässä. Enkä nyt tarkoita tällä esimerkiksi sitä, että Weboodi-järjestelmän kankeaa huonoutta taivasteltiin Ylioppilaslehdessä jo vuonna 2004. Tarkoitan sitä, että moni muu on ennen sinua kirjoittanut graduaan, suunnitellut tulevaisuuttaan, hakenut töitä ja eronnut – tehnyt elämässään suuria asioita. Kaikkiin näihin tilanteisiin ja haasteisiin on olemassa lukemattomia oppaita, ja moni myös kertoisi kysyttäessä mielellään, miten itse ratkaisi asiat. Muiden kokemuksista ammentaminen ei ehkä tekisi omaa matkaamme helpoksi, mutta voisi olla suureksi avuksi. Esteeksi koituu usein se, että haluamme nähdä kokemuksemme yksilöllisinä, erityisinä ja selvitä niistä yksin. Kirjailija Douglas Adamsin sanoin: ihmiset ovat lähes ainutlaatuisia siinä, että he pystyvät oppimaan muiden kokemuksista. He ovat myös huomattavan haluttomia tekemään niin. Pohjimmiltaan samanlaiset haas- ja ongelmat kyllä saavat nykypäivänä erilaisia ilmenemismuotoja kuin ennen. Tässä lehdessä kaksi kylteriä – toinen 1980-luvulta ja toinen vuodesta 2015 – kertoo, miltä elämä ja opiskelu tuntuivat ja tuntuvat (s. 16). Sanotaan, että yksi ihmisen psyykelle tärkeimmistä asioista on se, että hän tietää selviytyvänsä. Se on samalla ehkä suurin syy siihen, miksi nykyisyys tuntuu niin kovin kovalta. Ennen uskottiin vahvemmin, että elämä kyllä kantaa. Pohjimmiltaan asiat eivät kuitenkaan ole erilailla kuin ennen. Kauppatieteiden maisteri Arto Mäenmaa sanoo hyvin: tiettyyn pisteeseen asti ihmiset ovat aina olleet huolestuneita tulevaisuudesta, mutta on eri asia olla uskomatta tulevaisuuteen. Ei ole mitään syytä uskoa, miksei nykyinen sukupolvi pärjäisi. teet Ylioppilaslehden vuoden 2004 Weboodi-jutussa muuten kerrottiin, että käyttöjärjestelmään lisätään lukujärjestys kunhan resursseja saadaan. Vielä nykyisinkään lukujärjestystä ei löydy, mutta kenties päivitystyö pääsee vauhtiin ihan kohta. TEKIJÄT 4/2015 Kylteri on Helsingin kauppatieteiden ylioppilaiden ylioppilaslehti. Syksyllä 1999 perustettu lehti toimii ikkunana Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun opiskelijoiden maailmaan ja käsittelee ajankohtaisia aiheita heidän näkökulmastaan. Taneli Kontiainen JESSE SALO ELI NA RY TKÖNEN pä äto i m i t ta j a Taneli Kontiainen 045 133 3223 taneli.kontiainen@kyweb.fi ad Jesse Salo 040 353 8287 jesse.salo@kyweb.fi emilia mäenmaa VERNA VUORI PURO MARJA-LISA LAUKKONEN i l m o i t u s m yy n t i Katariina Karttunen 040 353 8282 katariina.karttunen@kyweb.fi k a n n e n k u va Petri Anttila julkaisija susanna mannerkoski joona suho nen HELMI LÖTJÖNEN KY-säätiö Konemiehentie 4 02150 Espoo pa i n o Lönnberg pa p e r i MultiArt Gloss 250 g Galerie Art Matt 115 g PE TRI ANT TI LA ESA- PEKK A MAT TI LA saana sampio Pa i n o s 1400 i s s n 2 24 2 - 67 7 9 ? oona k aunisto aleksi lintunen se voit oll a sinä! s e u r a ava k y lt e r i i l m e s t yy h e l m i k u u s s a tässä lehdessä 20 VALINTAKOE 3 Pä ä k i r j o i t u s 8OSAV UOSIK ATSAUS 10 ly h y e t Taloustieteen oppikirja ei enää kelvannut valintakoekirjaksi. Arvioimme taloustieteen uuden valintakoekirjan. Pyörätuolikelaaja kehottaa sanomaan kyllä uusille haasteille. Kyltereiden suosikki kauppiksen ulkopuolella on median sivuaine. opiskelu 16S u ku p o lv i ko k e m u s Isä ja tytär kertovat, miltä kauppakorkeakoulussa opiskelu tuntui 80-luvulla ja miltä se tuntuu tänä päivänä. 10 20 P i tä ä pä ät tä ä i t s e , m i k ä o n tavo i t e ltavaa Marimekon toimitusjohtaja Tiina Alahuhta-Kaskon mielestä kaikista kyltereistä ei tarvitse tulla konsultteja, pankkiireja tai yritysjohtajia.untuu. 26U n e l m a ta lo sta Opiskelijajärjestöt suunnittelevat yhdessä uutta opiskelijakeskusta Otaniemeen. gradu 29Ky lt e r i sy k sy ku v i n a 32Haa stat t e lu s sa Sa m i Sy k kö 34KOLUMNI: E l i n a ry t kö n e n 35 Ky-lo o k s 37 u-s i i p i p o l i i s i 38KY t i e d ot taa 40p u h e e n j o h ta ja lta 42 lo p u k s i 6 4/2015 16 32 4/2015 7 Kylte rie l ämä lukui na KOONN UT TOIM I T US OSAVUOSIKATSAUS Aalto-yliopiston ylioppilaskunta hakee korkeimmalta oikeudelta valituslupaa omaisuuskiistaa koskevan kanteen tuomioon. Valituslupa-asian käsittelyn kesto on keskimäärin 4–6 kuukautta. KOONNUT KYLTE R I N TOI M I T US 3,3 Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan vaalissa äänikuninkaita 64 :n keskiarvolla, 3,62 16–18 (vuosina 2005–2014). Yliopistolta haluttiin jutun julkaisun jälkeen lisätä, että väylän kautta hyväksyttyjen koko joukon keskiarvo oli tänä vuonna 3,75 Kylterirengas kasvatti paikkamääräänsä seitsemästä 14 edustajaan. Kaiken kaikkiaan edaattoreita valittiin 45. Äänestysprosentiksi muodostui 30,16. Kauppakorkeakoulun opiskelijoiden äänestysaktiivisuus oli muita kouluja korkeampi: 42,7% äänioikeutetuista äänesti. . KY-yhdistyksen edustajistovaalissa saavutettiin nykymuotoisen KY:n suurin äänestysprosentti, Aalto-yliopisto aloitti yt-neuvottelut, jotka johtavat enimmillään Neuvottelut koskevat koko henkilöstöä professoreita lukuun ottamatta, eli 350 4 100 työntekijän vähennykseen. 8 4/2015 :aa henkeä. Henkilöstökuluihin kohdistuu arviolta noin 17 miljoonan euron säästötarve, sillä valtio leikkaa yliopiston rahoitusta noin 66 miljoonalla eurolla vuoden 2018 loppuun mennessä. äänellä olivat kauppakorkeakoulun ensimmäisen vuoden opiskelija Joona Kosloff ja Vihreämmän Aallon Sameli Sivonen. mikä on reilusti alle tutkinto-opiskelijoiden keskimääräisen opintomenestyksen Jos lupa myönnetään, vie lupa-asian ja itse valitusasian käsittely yhteensä keskimäärin kuukautta, korkeimman oikeuden sivuilla kerrotaan. Vaalitaisteluita Viime Kylterissä kerrottiin, että kauppakorkeakoulun opiskelijavalinnassa avoimen väylän kautta hyväksyttiin tänä vuonna hakijoita alimmillaan 39,07% Edustajistoon valitun 21 ehdokkaan joukosta eniten ääniä keräsivät Kaisa Talvitie (87 ääntä), Ville Vahteri (71) ja Joona Kosloff (60). %% % % % 4/2015 9 LYHYE T | Taloustie te en oppikirj a ei enää kelvannut valintako ekirjaksi Ar vio: taloustie teen uusi valintakoekirja Hyvästit Taloustieteen oppikirjalle Yritystoiminnan ymmärrystä vai katsaus taloustieteeseen? Kauppatieteiden valintakokeen taloustieteen kirja vaihtuu seitsemän vuoden jälkeen. Muutoksella pyritään siihen, että useampi pyrkijä vastaisi kokeessa taloustieteen osion kysymyksiin. Te ksti TANELI KONTIAINEN Kuva jes se s alo Ensi keväänä kauppakorkea- pyrkivät eivät lue Matti Pohjolan Taloustieteen oppikirjaa. Vuodesta 2009 valintakoekirjana ollut teos korvataan Ari Hyytisen ja Mika Malirannan Yritysjohdon taloustiede: Yritykset taloudessa ja taloustieteessä -kirjalla. Vuoden 2016 valintakoekirjallisuus julkaistiin lokakuun lopussa. Pohjola sanoo, että taloustieteen valintakoekirjan vaihtuminen tuli hänelle täytenä yllätyksenä. kouluun Valintakoekirjoista päättää yhteisvalinnan ohjausryhmä. Siinä on kaksi edustajaa jokaisesta mukana olevasta kauppatieteellisestä yksiköstä. Kauppakorkeakoulun opintoasiaintoimiston päällikkö Margareta Soismaa kertoo, että valintakoekirjallisuudesta pyydetään esityksiä yksiköiltä, jotka käsitellään ohjausryhmän kokouksessa. ”Taloustieteessä tuli kaksi esitystä, joista toinen valittiin. Perusteluna oli se, että haluttiin katsoa, olisiko uudenlaisella kirjalla mahdollisuuksia saada useampi hakija vastaamaan (kirjasta) tehtyihin kysymyksiin”, Soismaa toteaa. kauppatieteiden Taloustieteen kysymyksiin vastaamatta 10 jättäminen lienee enem- 4/2015 män muiden kuin Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluun pyrkijöiden taktiikka, sillä Aallon korkeat pisterajat eivät käytännössä usein mahdollista sitä, että yhteen osioon jättäisi suurelta osin vastaamatta. Pohjola allekirjoittaa sen, ettei Taloustieteen oppikirja ole valintakoekirjallisuuden helpoin teos. ”Se on sivumäärältään pitkä ja varmasti vaikea. Mitään virallista palautetta asiasta en kuitenkaan missään vaiheessa ole saanut. Jos ajatellaan, että pääsykoekirjan pitäisi olla helpompi, niin olisi sen saanut tuosta tehtyä esimerkiksi sivumäärää rajaamalla ”, Pohjola toteaa. Taloustieteen oppikirjan tippuminen pois valintakoekirjojen joukosta muuttaa taloustieteen opetusta Aalto-yliopistossa, sillä oppikirjan tietojen hallinta on tähän saakka ollut esitietovaatimuksena taloustieteen perusteet -kurssille, jota Matti Pohjola on pitkään opettanut. ”Harmittaa, että omalta opetukseltani putosi pohja pois. Oppikirja, peruskurssi ja Suomen talous ja talouspolitiikka -kurssi ovat tähän saakka muodostaneet kokonaisuuden, josta saa mielestäni aika hyvän kuvan taloustieteestä”, Pohjola sanoo. "Jos ajatellaan, että pääsykoekirjan pitäisi olla helpompi, niin olisi sen saanut tuosta tehtyä esimerkiksi sivumäärää rajaamalla." ”Seuraava peruskurssi menee vielä nykyisellä rakenteella. Ne ovat avoimia kysymyksiä, miten kurssi jatkossa toteutetaan ja kuka sitä opettaa.” Taloustieteen oppikirjasta on ilmestynyt 11 painosta. Pohjola kirjoitti kirjan alun perin siksi, että 1980-luvun alusta asti perusoppikirjana käytössä olleen Kansantaloustiede-kirjan kirjoittajat Jukka Pekkarinen ja Pekka Sutela il- moittivat lopettavansa oman kirjansa päivittämisen. Vuonna 2006 ilmestynyt teos oli nimeltään Taloustiede (Pohjola–Pekkarinen–Sutela). Taloustieteen oppikirja sai ensimmäisen muotonsa vuonna 2008. ”Ensimäistä versiota kirjoitin puoli vuotta, ja päivityksiä aina joka toinen vuosi kesän verran. Tavoitteenani ei ole ollut tehdä pääsykoekirjaa, vaan mahdollisimman hyvä oppikirja. Taloustieteen oppikirjan tekeminen on ollut mielekästä puuhaa, ja jatkan päivittämistä niin kauan kun kirjalle on käyttöä.” Taloustieteen oppikirja on ollut käytössä myös eräissä Helsingin yliopiston valintakokeissa. Yritysjohdon taloustiede – yritykset taloudessa ja taloustieteessä (Hyytinen ja Maliranta 2015) on tiivis katsaus taloustieteen perusteisiin voimakkaasti yritysnäkökulmasta painotettuna. Peruskäsitteiden lisäksi mukaan on otettu joitakin aikaisemmin kauppakorkean pääsykoekirjoissa vain vähän käsiteltyjä aiheita, esimerkiksi peliteoriaa ja käyttäytymistieteellisen taloustieteen näkökulmia. Tehty sisällöllinen rajaus on mielenkiintoinen. Talousteorian uudempia osa-alueita ja jopa vaihtoehtoisia teorioita esitellään ansiokkaasti. Huomiota saavat myös mikrotaloustieteen eri sovellutusten esittelyt esimerkiksi yrityksen organisaation tai henkilöstön näkökulmasta. Kuitenkin makrotaloustieteen sovellutukset ja käytännön esimerkit vaikkapa taloushistoriasta ovat vähissä, eikä esimerkiksi finanssikriisiä käydä läpi lainkaan. Rajausta voi perustella painotuksella yritysten näkökulmaan, mutta yhtä hyvin voi kysyä, onko kauppakorkeakoulu oppilaitoksena niin paljon yritystoimintaan rajautuva, ettei yhteiskunnallisemmilla sisällöillä voisi olla suurempaa osaa? Yritysjohdon taloustiede on selvästi kirjoitettu pääsykoekirjaksi. Termejä ja henkilöiden nimiä on runsaasti, kenties muun kuin pääsykoekäytön kannalta jo tarpeettomankin paljon. Esimerkkejä kyllä on ja ne ovat pääosin hyvin laadittuja, mutta useissa kohdissa edetään teorioita luetellen hieman ulkoa opetteluun kannustavalla tavalla. Hyytisen ja Malirannan teoksen sisällöllisen rajauksen ja tietynlaisen pääsykoekirjamaisuuden takia teoksen ote ei ole samalla tavalla yleissivistävä ja ymmärtämiseen kannustava kuin ”edeltäjänsä”, Matti Pohjolan Taloustieteen oppikirjan. Kirjoja vertailtaessa tulee esille painotusero: siinä missä Taloustieteen oppikirja sopii johdatukseksi taloustieteeseen ja on tyyliltään oppikirja, on yritysjohdon taloustiede paremminkin johdatus yritystoiminnan parempaan ymmärrykseen sekä ennen muuta pääsykoekirja. Yritystoimintaa ymmärtävälle, mutta taloustieteeseen vähemmän perehtyneelle lukijalle Yritysjohdon taloustiede voi sopia uusien näkökulmien avaamiseen. Luettuaan teoksen tuntee varmasti riittävät termit ja perusteet kyetäkseen etsimään aiheesta lisää tietoa ja ymmärtääkseen alan keskustelua mediassa. Lopulta kysymykseksi jää, tuleeko pääsykoekirjan olla laaja johdatus taloustieteeseen vai katsaus yrityksen kannalta olennaisiin aiheisiin. joona suhonen 4/2015 11 LYHYE T | Pyörätuolikel aa ja kehottaa sanomaan kyll ä uusille haasteille Mitä kelaat, Epe? Esa-Pekka Mattilan tuntevat kaikki. Tänä vuonna hänet palkittiin vuoden Aalto-urheilijana. Tek s ti S aana Sampio Ku VA P e tri Anttil a V uoden 2015 Aalto-urheilijaksi nimitetty Esa-Pekka Mattila on tuttu kasvo monelle kauppatieteilijälle. Tämä monitaituri voidaan bongata niin kameran takaa, urheilemasta kuin Kylteri-lehden sivuiltakin. Kulttuurisen kädenjälkensä muun muassa Viskikerho WhisKY:n ja viestintävaliokunnan kautta KY:n toimintaan painaneesta Mattilasta on moneksi. Pyörätuolikelauksessa Suomea useissa MM- ja EM-kilpailussa edustanut Mattila on pärjännyt erityisesti sadan metrin matkalla. Parhaimmillaan hän on taittanut kyseisen matkan hieman yli neljäntoista sekunnin, mikä tarkoitti maailmanrankingin yhdeksättä sijaa vuonna 2010. Tämän vuoden loka–marraskuun taitteessa Mattila puolestaan kelasi kisakauden päätökseen Dohan paralympialaisissa sadan ja kahdensadan metrin matkoilla. Kansallisen tai kansainvälisen lajissaan menestymisen lisäksi Aalto-urheilijan tittelin saavuttamiseksi vaaditaan sekä reilua ja rehtiä yhteisön jäsenyyttä että menestystä opinnoissa. Vaikka Mattila täyttää kyseiset kriteerit muitta mutkitta, hän koki itsensä hieman hämmentyneeksi tulleensa valituksi. “Vaikka teenkin tätä itselleni, niin pieniä motivaatiobuusteja huomioinnit kyllä ovat”, Mattila kertaa. Kisojen jälkeen marraskuussa oli aika ottaa harjoittelussa rennompi jakso. Nyt joulukuussa alkava harjoittelukausi voi puolestaan yltää jopa 20 tunnin viikkoharjoitteluun. Mattilan harjoittelu tapahtuu kesällä Otaniemessä, minkä vuoksi joidenkin kurssien siirtyminen Töölöstä ei tunnu hänelle ongelmalliselta. Muutos herättää Mattilassa myös uusia ajatuksia. 12 4/2015 ”Ensimmäistä kertaa nyt syksyllä iski silmille se, että täällä on ollut aika pitkään”, Mattila sanoo. Vuonna 2010 mursunpäiviään viettäneen Mattilan on miltei ensimmäistä kertaa mietittävä, keitä ympärillä olevat uudet opintotoverit oikein edes ovat, sillä osa hänen ystävistään on jo valmistunut. Tästä huolimatta Mattila tutustuu uusiin ihmisiin jatkuvasti. Viiden vuoden suunnitelmista kysyttäessä Mattila aikoo joko harjoitella yhä aktiivisesti Rion olympialaisten jälkeen kohti Tokiota tai olla työelämässä ja kosketuksissa ulkomaihin. Parhaista kauppakorkean antamista eväistä valittavalle polulle ja elämään yleensä kysyttäessä hän parjaa vastaustaan jo ennen sen sanottuaan. ”Verkostot”, Mattila kiteyttää. Juuri tuo sama taikasana, jota opiskelijoille hoetaan orientaatioviikosta alkaen. Vitsistä ei kuitenkaan ole kyse. Onko Mattilalla tarjota vinkkejä verkostojen lisäksi likimain kolme kuukautta taivaltaneille mursuille? Kyllä vain, ja ne jakautuvat kahteen eri näkökulmaan. Aktiivina Mattila muistuttaisi sanomaan kyllä. Sano niin tuntemattomillekin asioille, ihmisille ja kerhoille. Mutta tavoitteellisen kilpaurheilijan silmin, jonka tarkan pistävää katsetta ehkä myös Mattila olisi kaivannut ennen täysaktiiviksi hyppäämistään: muista sanoa myös ei. Mattila kehottaa pohtimaan itselle tärkeimpiä tavoitteita ja sitä, kohtaavatko tekomme niiden kanssa. Tukevatko yleinen ajankäyttömme ja akateeminen torstaijuhlinta pitkän tähtäimen tavoitteitamme, ja muistammeko nauttia ajasta myös opiskelijayhteisön ulkopuolella? Mattila tahtoo alleviivata ulkopuolisen elämän unohtamisen helppoutta. Tämänkin syksyn jälkeen, siellä se kuitenkin on. 4/2015 13 LYHYE T | Kylte re ide n suosikki k auppiksen ulkopuolell a on median sivuaine Vuoroin vieraissa Kauppakorkeakoulun opiskelijat hakevat useimmiten sivuainetta Aallon taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta, mutta teknisen puolen opinnot eivät juuri kiinnosta. Te ksti Su s anna Mannerkos ki Kuva Mar ja-Lisa L aukkonen kauppakorkeakoulun opiskelijaa haki sivuopinto-oikeutta jostain muusta korkeakoulusta. Näistä Aalto-yliopiston sisäisiä hakuja oli 14 kappaletta. Kauppakorkeakoulun Aallon sisäisestä liikkuvuudesta sekä JOO-opinnoista vastaavan suunnittelijan Aino Viime vuonna 22 Salmisen mukaan eniten kylterit ovat lähettäneet hakemuksia Aallon sisällä taiteiden ja suunnittelun korkeakouluun. Suosituimpaan eli median sivuaineen opinto-oikeuteen haettiin vuosina 2014 ja 2015 yhteensä 15 kertaa, joista kymmenen hakemusta hyväksyttiin tai hyväksytään. Pääaineena suurimmalla osalla hakijoista on markkinointi. Salminen uskoo, että markkinointi on sellainen ala, johon kauppiksessa hakeutuvat ihmiset, joita kiinnostavat luovat tehtävät. ”Tietyssä piirissä saattaa myös levitä opiskelijoiden kesken paremmin tieto näistä sivuaineista ja mahdollisuuksista”, Salminen pohtii. Kauppakorkeakoulun opiskeli- hakea opinto-oikeutta sekä Aallon sisällä eri korkeakouluista sivuaineopinnoille tai yksittäisille kursseille että joustavalla opinto-oikeudella toisesta yliopistosta. Tämän vuoden keväästä alkaen opinto-oikeutta ei ole tarvinnut hakea kemian tekniikan, sähkötekniikan ja perustieteiden korkeakoulujen sivuopintoihin, vaan Aaltoyliopiston opiskelijat ovat voineet ilmoittautua niihin ilman hakua. jat voivat 14 4/2015 Tekniikan alan sivuaineisiin haku on ollut huomattavan vähäistä. Viime vuonna tekniikan alan sivuaineita haki kuusi kauppakorkeakoulun opiskelijaa. Kaikki heistä hakivat sivuaineisiin, jotka suoritetaan perustieteiden korkeakoulussa. Hakuprosessin poistumisen johdosta perustieteiden, kemian tekniikan ja ja sähkötekniikan ilmoittautumisista ei ole saatavilla tämän vuoden tilastoa. Salminen sanoo, että toiveena on sisäisen liikkuvuuden paraneminen nyt kun kauppakorkeakoulu ja tekniikan koulut ovat samalla kampuksella. Muihin yliopistoihin JOO-opin- on viime neljän vuoden aikana hakenut 26 kylteriä. Ylivoimaisesti haetuin tiedekunta on ollut Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta, josta erottuu suosituimpana sivuopintokokonaisuutena sosiaalipsykologian perusopinnot. Opinto-oikeutta sosiaalipsykologiaan on hakenut neljänä vuonna yhteensä kuusi kylteriä. Näistä opiskelijoista viidellä on pääaineenaan johtaminen. Salminen kertoo keskustelleensa erään johtamisen aineen opiskelijan kanssa, joka oli tuonut esille kiinnostuksen organisaatiopsykologiaan ja halunneensa saada siihen psykologisempaa lähestymistapaa. Muuten ei voida puhua erityisistä trendeistä JOO-opinnoissa, sillä tämän to-oikeuksia vuoden suosituimpaankin kohteeseen, sosiologian perusteisiin, haki vain kaksi kylteriä. Mitä muiden korkeakoulujen opiskelijat sitten haluavat opiskella kauppiksessa? Kauppakorkeakoulun sivuainetarjonnasta suosikkeja viime vuonna olivat johtaminen, markkinointi sekä taloustiede. Jokaiseen näistä sivuainekokonaisuuksista puollettiin seitsemän hakemusta vuonna 2014. Markkinointi ja johtaminen vetosivat taidekorkeakoululaisiin, kun taas taloustiedettä lukemaan hakevat tulivat perustieteistä sekä sähkötekniikasta. Uusi vetonaula on jokaiselle kylterille tuttu liiketoimintaosaamisen perusteet, johon on ollut mahdollista hakea vasta tänä vuonna. Viime vuonna tekniikan alan sivuainetta haki kuusi kauppakorkeakoulun opiskelijaa. opintoja toisesta korkeakoulusta? Virallinen mantra tuntuu olevan keino erottautua työmarkkinoilla, ja saada jotain erityisempää omaan tutkintoon. Salminen nostaa esiin myös näkökulman yliopistojen erilaisuudesta. ”Varmasti kun menee Aallon ulkopuolelle, niin siellä voi olla erilainen mentaliteetti koko opetuksen ja opiskelijoiden suhteen. Se voi avata monille uusia näköaloja", Salminen toteaa. Entä ne syyt suorittaa Kyltereiden haetuimmat opinto-oikeudet muista Aallon korkeakouluista 2014 1. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu – media 2. Perustieteiden korkeakoulu – tietotekniikka 3. Perustieteiden korkeakoulu – informaatioverkostojen sivuaine Hakeneiden määrä yhteensä 14 kpl Kauppakorkeakoulun suosituimmat sivuaineet muista korkeakouluista 2014 1. Johtaminen (7 kpl), markkinointi (7 kpl), taloustiede (7 kpl) 4. Laskentatoimi (4 kpl) 5. Business Technology (3 kpl) Hakeneiden määrä yhteensä 34 kpl Kyltereiden JOO-opinto-oikeudella haetuimmat sivuaineet 2012–2015 1. Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta – sosiaalipsykologian perusopinnot (6 kpl) 2. Helsingin yliopiston maatalousmetsätieteellinen tiedekunta – Global South Studies Minor (2 kpl) 3. Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta – kehitysmaatutkimuksen perusopinnot (2 kpl) 4. Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta – sosiologian perusopinnot (2 kpl) Kaikkiaan haettuja JOO-sivuaineita 2012–2015 26 kpl 4/2015 15 ARTO MÄENMAA 53-vuotias kauppatieteiden maisteri, Jenny ja Antti Wihurin rahaston asiamies ja Helsingin kauppakorkeakoulun tukisäätiön toimitusjohtaja. Sukupolvikokemus Arto Mäenmaan opiskellessa kauppakorkeakoulussa 80-luvulla meneillään oli kova talousbuumi, opiskelijat revittiin töihin ja televisiosta tuli Dallas-sarja. Kun Emilia Mäenmaa aloitti opiskelun tänä syksynä, kyltereiden vankkumattoman tulevaisuudenuskon tilalle oli kolmessa vuosikymmenessä hiipinyt pelko ja epävarmuus. Isä ja tytär kertovat, miltä kauppakorkeakoulussa opiskelu tuntui ennen ja nyt. TEKSTI Emilia mäenmaa KUVAT petri anttila 16 4/2015 ARTO H ain ensimmäistä kertaa kauppakorkeakouluun kesällä 1983. Pääsin sisään ja olin tuolloin 21-vuotias. Olin pelannut jalkapalloa koko lapsuuteni ja nuoruuteni tosissani, joten tavoitteiden asettaminen ja niiden eteen työskenteleminen oli minulle tuttua. Tahdoin menestyä, ja kauppis tuntui selkeältä ja loogiselta vaihtoehdolta jatkumossani. Aloitin opinnot kiitolliseen aikaan, sillä öljykriisi oli takanapäin. Juuri kahdeksankymmentäluvun alussa oli kuitenkin tiukkaa ja synkkää. Ei ollut itsestäänselvää, että muutaman vuoden päästä menisi paremmin. Kuitenkin minun aloittaessani opinnot alkoi nou- su. Itis avattiin ja Dallas tuli televisiosta – kaikki oli suurta ja glamoröösiä. Notkuimme KY-exitissä perjantaisin ja kello 22 koko disko hiljeni ja kerääntyi baarin katsomaan Dallasia. Se edusti meille jotain sellaista, mitä Suomessa ei oltu koskaan ennen nähty. "Minun aloittaessani opinnot alkoi nousu. Itis avattiin ja Dallas tuli televisiosta – kaikki oli suurta ja glamoröösiä." Kun rahoitusmarkkinat vapautuivat vuonna 1987, ralli lähti todella käyntiin. Oli talousbuumia, kasvavaa pörssikuplaa ja töitä löytyi. Me kauppakorkeakoululaiset olimme haluttua tavaraa. M inulle opiskelupaikan valitseminen ei ollut vaikeaa, toisin kuin tyttärelleni Emilialle. Tahdoin laaja-alaisuutta. Vaikeampaa oli valita pääaine – tuntui, että olisin voinut tehdä mitä vain! Punnitsin laskentatoimen ja markkinoinnin välillä viimeiseen päivään asti. Valitsin laskentatoimen, sillä ajattelin sen antavan vankan pohjan talouden ja sen rakenteiden ymmärtämiseen. Meidän opiskeluitamme kehysti yhteiskunta ja aika, jossa jokainen vuosi oli edellistä parempi. Taloudellinen kasvu tuki henkistä hyvää tunnetta ja toisin päin. En ollut sen tyyppinen, että olisin suuremmin murehtinut tulevaisuutta, enkä ollut aistivinani sitä muidenkaan osalta. Me vain elimme elämäämme. Tuohon aikaan kaikenlaisia töitä oli tarjolla paljon – ja oman alan töitä, toisin kuin nykyään. Vaurastuvalla Suomella oli kysyntää korkeakoulutetuille. 4/2015 17 E n edes muista, sainko opintotukea, koska minulle oli selvää, etten olisi riippuvainen muista. Tein paljon töitä opiskelujeni ohella esimerkiksi vartijana Anttilassa ja virkailijana matkatoimisto Areassa. Elämäni täytti opiskelu, työ, jalkapallo ja parisuhde. Näimme nykyisen vaimoni kanssa oikeastaan vain viikonloppuisin. Hän oli jo käynyt kauppaopiston ja oli työelämässä. Vuokra-asuntojen tilanne oli kamala, joten päätimme kumpikin asua kotona, maksaa pientä vuokraa vanhemmillemme ja alkaa yhdessä säästää ensimmäistä omaa asuntoamme varten. "Tiettyyn pisteeseen asti ihmiset ovat aina olleet huolestuneita tulevaisuudesta, mutta on eri asia olla uskomatta tulevaisuuteen." Vanhempamme kannustivat meitä opiskeluissamme, mutta heillä ei ollut mahdollisuutta samalla tavalla olla kiinnostuneita ja mukana jutuissa kuten me pystymme olemaan vaimoni kanssa tyttäremme asioissa. Suurimmalla osalla sen ajan ihmisistä ei ollut tilaisuutta henkisesti eikä taloudellisesti tukea lapsiaan. Oli vain pakko pärjätä itse. Tiedän kuitenkin äitini olevan todella ylpeä meistä. Tiettyyn pisteeseen asti ihmiset ovat aina olleet huolestuneita tulevaisuudesta, mutta on eri asia olla uskomatta tulevaisuuteen. Uskoin tulevaisuuteen ja parempiin aikoihin jo yhdeksänkymmentäluvun vaikean laman aikana ja samoin uskon nyt. Olen ihminen, joka katsoo aina eteenpäin ja tekee parhaansa vallitsevassa tilanteessa. Ihmettelenkin välillä tytärtäni Emiliaa tämän huolehtiessa työllistymisestään, Suomen nykytilanteesta ja tulevaisuudesta ylipäätään. Ennenkin on selvitty, joten miksi juuri tämä sukupolvi ei pärjäisi?” 18 4/2015 K un palasin Helsinkiin vuoden 2014 itsenäisyyspäivänä tehtyäni töitä kuukausia Ranskassa ja Belgiassa, olin taas tutussa ympäristössä, mutta enemmän hukassa kuin koskaan. Hain tuntumaa työhön ja elämään Helsingissä alkuvuoden, kunnes maaliskuussa päätin hakea kauppikseen. Pääsin sisään, mutta valintaani kyseenalaistetaan jatkuvasti. Monen mielestä en sopinut tänne lainkaan! Meitä on joka sorttia ja syitä hakea kouluun on huomattavasti enemmän kuin isäni aikana, mutta ulkopuolisilla tuntuu olevan edelleen syvään juurrutettu käsitys stereotyyppisestä kauppislaisesta. Joissakin porukoissa liikkuessani kauppakorkeakoulu on kirosana. Hain kouluun, koska tahdoin ymmärtää 'systeemiä' sekä opiskella ja ajatella yhdessä ihmisten kanssa. Kuulen olevani epätavallinen kauppislainen taidetaustani vuoksi – olen ollut vähän kummastunut siitä, kuinka edelleen yhden valinnan nähdään sulkevan pois toisen. "Tulisiko nuoren ihmisen usko tulevaisuuteen olla vankkumaton ja jopa sokea. Minua nimittäin pelottaa." T oisinaan tuntuu vaikealta psyykata itseään rakentamaan innostuneesti tulevaisuuttaan aikana, jona tulevaisuus näyttää murenevan yksi Hesarin uutisoima yt-neuvottelu kerrallaan. Pohdin, tulisiko nuoren ihmisen usko tulevaisuuteen olla vankkumaton ja jopa sokea. Minua nimittäin pelottaa. Ystäväni haavetta opiskella kirjallisuustiedettä varjostaa tieto alan korkeasta valmistumisen jälkeisestä työttömyysasteesta. Kun katson tilas- EMILIA MÄENMAA 20-vuotias ensimmäisen vuoden opiskelija. toja kauppatieteilijöiden työllistymisestä, on näky toki valoisampi, mutta milleniumin aikaan insinööreilläkin piti olla töitä ikuisesti. Nyt kulkiessani 102:n bussilla Keilaniemien ohi Nokian tyhjilleen jättämät konttoritilat eivät aiheuta minussa erityistä luottamusta. Kun ei tarvitse enää vain pärjätä, ja tiedämme yhteiskunnan pitävän huolta, on sukupolvellamme mahdottoman paljon vanhempiamme enemmän aikaa ja tilaisuutta pohtia, missä olemme hyviä, mitä haluamme tehdä, mihin suuntaan kulkea ja kuinka toteuttaa itseämme. Polkuja on rajaton määrä, mutta kuinka valita kaikista poluista juuri se oikea? Voimme myös punnita, toteutammeko itseämme työssä vai vapaa-ajalla. Mahdollisuus pohtia tätä kaikkea on etuoikeus, mutta voi muodostua myös rasitteeksi. Mielenterveysongelmat ovat opiskelijoille arkipäivää epävarman tulevaisuuden ja uhkaavan työttömyyden vuoksi. Pieleen voi kuitenkin mennä myös muilla tavoin – minun mieleni hajosi palasiksi kaikkien mahdollisuuksien äärellä. O len aina ihmeissäni, kun tililleni kilahtaa opintotuki. Vaikka opintorahalla ja asumistuella ei Helsingin keskustassa maksa yksiönkään vuokraa, tuntuu silti käsittämättömän hienolta, että yhteiskunta tukee minua ja opiskeluani. Huolimatta tämän yhteiskunnan epävarmuudesta tunnen olevani suojassa. Opiskelijana tunnen olevani tietynlaisen suojaverkon ympäröimänä. Saan kuntosalikortin puoli-ilmaiseksi ja alennusta monessa paikassa. Tekemistä olisi vaikka joka illalle, ja opiskelijoiden yhteisöllisyys kantaa. Tämän kaiken takia minusta leikkauksista huolimatta opiskelijana on henkisesti paljon parempi olla kuin pätkäduuneissa.” 4/2015 19 Pitää päättää itse, mikä on tavoiteltavaa Tiina Alahuhta-Kasko uskoo elämän merkityksen löytyvän tekemällä asioita, joita kohtaan tuntee aitoa paloa. Tuoreelle toimitusjohtajalle Marimekko ei ole koskaan ollut pelkkä työpaikka. Kesätyöajoista lähtien hän on uskonut yrityksen sanomaan rohkeasta ilmaisusta ja merkityksellisestä arjesta. TEKSTI Jo hanna Vie rros KUVAT Petri Anttila kuvausassistentt i Verna Vuoripuro 20 4/2015 4/2015 21 T iina Alahuhta-Kaskosta olisi hyvin voinut tulla opettaja. Pieni Tiina ihaili isoäitejään, jotka toimivat kumpikin opettajina. Haave opettajan urasta eli lapsen mielessä pitkään. Oli kuitenkin niin, että isoäidit sattuivat olemaan myös suuria Marimekko-faneja. Voisi sanoa, että yrityksen brändi tuli Alahuhta-Kaskolle tutuksi ”äidinmaidossa”. ”Marimekon välittämä vahva naiskuva kiehtoi. Armi Ratia, Kirsti Paakkanen ja muut brändin takana olevat voimakkaat ja visionäärit naiset olivat yksi syy, miksi kiinnostuin myös liike-elämästä.” Nyt Alahuhta-Kasko johtaa isoäitiensä ihailemaa Marimekkoa, jota pidetään suomalaisuuden tärkeimpinä ikoneina ja on yksi maamme 119 pörssiyrityksestä. Armi Ratian luoma Marimekko on Suomen arvokkaimpia brändejä ja yrityksen viime vuoden liikevaihto noin 94 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi: toisen perinteisen muotitalo Nanson liikevaihto oli samana vuonna 49 miljoonaa ja uuden tulokkaan Ivana Helsingin 1,3 miljoonaa euroa. Viime vuosina Marimekko on vienyt päättäväisesti maailmalle perustajansa alkuperäistä missiota rohkeasta ilmaisusta ja arvokkaasta arjesta. Liikkeet on avattu muun muassa Dubaihin, Singaporeen ja Thaimaahan. Meksikosta löytyy jo kuusi Marimekon shop-in-shopia. ”Olen iloinen siitä, että Marimekon rohkeat värit ja kuviot tavoittavat ja inspiroivat entistä laajempaa yleisöä maailmalla. Toivomme, että muotokielemme voimaannuttaa ihmisiä ja tekee heidän arjen hetkistään erityisiä.” A rmi Ratia perusti Marimekon yhdessä miehensä Viljo Ratian kanssa vuonna 1951. Pari vuosikymmentä myöhemmin yhtiö listautui Helsingin pörssiin ja kasvatti liikevaihtoaan 40 prosenttia yhdessä vuodessa. Listautumisen jälkeinen historia on värikäs. Marimekko myytiin Amer-yhtiölle, jonka omistuksessa se tuotti tappiota yhteensä 200 miljoonaa markkaa. Vuonna 1991 lähes konkurssikypsän yhtiön ostanut Kirsti Paakkanen johti Marimekkoa lähes kaksi vuosikymmentä ja nosti sen kansalliseksi ylpeydenaiheeksi. Voisi ajatella, että tapaaminen isänmaallisen pörssiyrityksen toimitusjohtajan kanssa laittaisi sukat pyörimään. Alahuhta-Kaskon kohtaaminen on kuitenkin äärimmäisen luontevaa. Vaikka huhtikuussa valitulla toimitusjohtajalla riittää hoppua, kasvokkain kiireestä ei ole tietoakaan. ”Toivon, että joka ikinen ihminen meidän yrityksessämme tietää, että arvostan sitä, että minua lähestytään ja 22 4/2015 tuodaan asioita esille. Kuunteleminen on mielestäni johtajan tärkeimpiä ominaisuuksia.” Alahuhta-Kasko on Helsingin kauppakorkeakoulun kasvatti. Kansainvälisestä liiketoiminnasta ja markkinoinnista kiinnostuneelle nuorelle kauppakorkeaan hakeminen oli selvää jo nuorena. ”Tiesin, että haluan kauppakorkeaan, koska olin kiinnostunut eri oppiaineista, erityisesti kielistä, kulttuureista ja taloustiedosta.” Myös muoti kiinnosti jo yläasteella. ”Mun hassu harrastus oli tilata eri kielisiä muotilehtiä kotiin ja ahmia ne alusta loppuun.” ” Armi Ratia, Kirsti Paakkanen ja muut brändin takana olevat voimakkaat ja visionäärit naiset olivat yksi syy, miksi kiinnostuin myös liike-elämästä.” ”Marimekon välittämä vahva naiskuva kiehtoi. Armi Ratia, Kirsti Paakkanen ja muut brändin takana olevat voimakkaat ja visionäärit naiset olivat yksi syy, miksi kiinnostuin myös liikeelämästä.” K auppikseen päästyään Alahuhta-Kasko valitsi pääaineeksi kansainvälisen liiketoiminnan ja hän luki sivuaineina rahoitusta ja markkinointia. Kiinnostuksenkohteet kulminoituivat muotiin ja designiin, viestintään ja brändien rakentamiseen. Palaset alkoivat loksahdella. ”Rakastin silloin ja rakastan edelleen analysoida sitä, millaisia viestejä alamme brändit välittävät ja millaisia asiakkaita ne pyrkivät puhuttelemaan.” Alahuhta-Kasko oli koulu- ja opiskeluaikoina töissä muun muassa Jippii Groupilla ja Nokia Promotionsilla. Toisen opiskeluvuotensa kesänä hän haki Marimekolle ja pääsi kesäharjoittelijaksi kotimaan myyntiin. Vuotta myöhemmin hän työskenteli Saksan myyntikonttorissa, jota hän muiden työntekijöiden lomien ajan pyöritti käytännössä itsekseen. ”Marimekossa otettiin mukaan yrityksen toimintaan monipuolisesti jo kesäharjoittelijana. Esimieheni antoivat alusta asti paljon vastuuta ja halusin näyttää, että olen luottamuksen arvoinen.” Vaikuttaa siltä, että Alahuhta-Kasko sitoutui yrityksen brändiin jo ensimmäisinä kesinä. ”Tämä ei ole koskaan ollut mulle pelkkä työpaikka.” Gradussaan Alahuhta-Kasko tutki Marimekon brändi- 4/2015 23 identiteetin ja imagon eroa Suomessa ja Saksassa. Valmistumisen jälkeen hän aloitti Marimekolla PR-päällikkönä. A lahuhta-Kasko kertoo olleensa onnekas löytäessään oman intohimonsa jo opiskeluaikana, tai oikeastaan paljon aiemmin. Omat vanhemmat kehottivat tytärtä etsimään omaa polkua. Heiltä Alahuhta-Kasko oppi jo lapsena, että se mikä on tavoiteltavaa, pitää päättää itse. ”Vanhempani kannustivat minua miettimään, mikä itseäni aidosti kiinnostaa ja olla piittaamatta, mitä muut siitä ajattelevat.” Alahuhta-Kasko uskoo, että etsimällä asioita joihin tuntee paloa, oppii eniten ja pystyy antamaan parhaansa. Hän kannustaa rohkeuteen – ei ainoastaan työelämässä, vaan elämässä ylipäätään. ”Vaatii rohkeutta ajatella onnellisuutta syvemmin. Jokaisella on oikeus päättää itse, millainen elämäntapa on tavoiteltavan arvoinen.” ” Vaatii rohkeutta ajatella onnellisuutta syvemmin. Jokaisella on oikeus päättää itse, millainen elämäntapa on tavoiteltavan arvoinen.” A lahuhta-Kasko kehuu Aalto-yliopistoa korkeakouluksi, jossa omaa paikkaa voi etsiä juuri niin luovasti kuin itse haluaa. Eikä oma paikka tarvitse löytyä heti, sillä Aallossa voi kokeilla erilaisia asioita. ”Kaikista meistä ei tarvitse tulla konsultteja, pankkiireja tai yritysjohtajia. Tärkeintä on se, että lähestyy elämää avoimesti ja avarakatseisesti eikä sulje ovia, vaan uskaltaa hypätä rohkeille poluille. Myös sellaisille, joita ei alkujaan ajatellut.” Opiskelijat tuntuvat nykyään arvostavan monipuolista uraa erilaisten työnantajien palveluksessa. Monet kokevat, ettei suuryritysten palkkalistoilla pääse toteuttamaan itseään tai jämähtää paikoilleen yhteen rooliin. Yrittäjyys kiinnostaa. Alahuhta-Kaskon LinkedIn-profiilin ainoa työnantaja on Marimekko. Hän on tehnyt tähän astisen uransa yhdes- 24 4/2015 sä ja samassa yrityksessä ja seurannut siellä polkua, joka on johdattanut 13 vuodessa kesäharjoittelijasta toimistusjohtajaksi. ”En koskaan ajatellut löytäväni itseäni tästä pisteestä, vaan olen aina innostunut työstä, jota olen päässyt kulloinkin tekemään.” Yksi vastaus siihen, miten Alahuhta-Kasko päätyi lopulta toimitusjohtajaksi, löytyy organisaation yrityskulttuurista. Armi Ratian ajoista lähtien Marimekossa on rakennettu vahvaa sisäisen yrittäjyyden kulttuuria. Se näkyy muun muassa siinä, että suuri osa henkilöstöstä omistaa itse osan yhtiöstä. Kirsti Paakkanen osti Marimekon taloudellisesta ahdingosta ja toimi omistajana yhtiön toimitusjohtajana. Hänen seuraajansa ja nykyinen hallituksen puheenjohtaja Mika Ihamuotila on tällä hetkellä yhtiön pääomistaja 16 prosentilla. Marimekon sivuilla luetellaan yrityksen sata suurinta omistajaa. Sijalla 23. on Kone oyj:n entinen toimitusjohtaja, nykyinen Elinkeinoelämän keskusliiton hallituksen puheenjohtaja ja Alahuhta-Kaskon isä Matti Alahuhta. Hän omistaa 40 000 Marimekon osaketta, joka vastaa noin puolta prosenttia koko yrityksen arvosta. Alahuhta-Kaskolla itsellään on osakkeita sadasosa isänsä osakkeiden määrästä, 450 kappaletta. ”Marimekon sisäisen yrittäjyyden kulttuuri ruokkii rohkeutta ja luovuutta. Luovuus vaatii rohkeutta, ja yrityksessä vallitseva luottamuksen ilmapiiri taas on edellytys rohkealle ajattelulle ja teoille.” ”Intohimo, jolla meidän henkilökuntamme sitoutuu Marimekkoon on mielestäni aika harvinaislaatuista.” A lahuhta-Kasko korostaa yhdessä tekemisen voimaa ja innostuu, kun puhe kääntyy työn merkitykseen elämässä. ”Se, että koen oman työni merkitykselliseksi on pääsyy siihen, miksi olen ollut Marimekolla töissä jo yli kymmenen vuotta.” Niiden yli kymmenen vuoden aikana Alahuhta-Kasko on ollut Marimekon PR-johtaja, markkinointijohtaja, operatiivinen johtaja, luovan johtajan sijainen ja nyt toimitusjohtaja. Luovana johtajana hän pääsi opettelemaan suunnittelun, tuotekehityksen ja hankinnan logiikkaa ja pitää sitä aikaa yhtenä arvokkaimmista ja jännittävimmistä kokemuksista urallaan. ”Kaikilla askelilla, jotka olen ottanut Marimekolla on suuri merkitys sen kannalta, mitä nyt teen. Erityisesti niillä askelilla, joita ottamalla olen joutunut oman mukavuusalueeni ulkopuolelle.” ” Kaikista meistä ei tarvitse tulla konsultteja, pankkiireja tai yritysjohtajia. Tärkeintä on se, että lähestyy elämää avoimesti ja avarakatseisesti eikä sulje ovia, vaan uskaltaa hypätä rohkeille poluille. Myös sellaisille, joita ei alkujaan ajatellut. ” Vaikuttaa siltä, että Alahuhta-Kasko on Marimekossa myös seuraavan kymmenen vuoden päästä. Millaisen jäljen hän haluaa jättää yritykseen? ”Uskon Marimekkoon. Yrityksen arvomaailma ja tuotteet puhuttelevat myös minua.” ”Oma tehtäväni on viedä maailmalle Armi Ratian luomaa Marimekon sanomaa ja rohkaista ihmisiä ilmaisemaan itseään värein ja kuvioin. Se on äärimmäisen inspiroiva ja motivoiva tehtävä, jota haluan jatkaa.” Se voi onnistua, sillä design on universaali kieli. 4/2015 25 Unelma talosta Otaniemessä toimivat opiskelijajärjestöt ovat aikeissa rakentaa yhteisen opiskelijakeskuksen. Uusi rakennus voisi toteutua aikaisintaan muutamien vuosien kuluttua ja sisältää valmistuessa monipuolisia palveluita. Historia toistaa itseään, sanotaan. Läpi 1920- ja 1930-lukujen Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta haaveili ja toteutti unelmaa omasta toimitalosta. KY-talo valmistui Pohjoiselle Rautatiekadulle talvisodan aiheuttaman viivästyksen jälkeen vuonna 1941. Nyt KY:llä elää jälleen visio uudesta talosta. Ajatuksena on lähivuosien aikana rakentaa opiskelijakeskus keskeiselle paikalle Otaniemessä yhdessä muiden opiskelijajärjestöjen kanssa. KY:n lisäksi mukana hankkeessa ovat tässä vaiheessa Aalto-yliopiston ruotsinkielinen osakunta Teknologföreningen (TF) ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY). KY:n kampusvastaava, varapu- Siiri Salli kertoo, että ajatusta uudesta talosta pyöriteltiin jo vuonna 2011. ”Aalto-yliopiston synnyttyä tajuttiin, että tarvitaan tilat myös Otaniemessä kandiopiskelijoiden sinne siirtyessä. Silloin tehtiin TF:n ja AYY:n kanssa iso suunnitelma siitä, miten rakennus toteutetaan.” heenjohtaja Suunnitelma ei kuitenkaan siinä muodossa toteutunut. Otaniemen kampusalueen rakennushankkeiden kokonaiskuva ei vielä tuolloin ollut selvillä, eikä opiskelijakeskukselle löytynyt sopivaa tonttia keskeiseltä paikalta. KY hankki väliaikaistiloikseen toimistorakennuksen ja juhlatila Sahan. Kuluvan vuoden aikana asetelmat ovat muuttuneet. Kampusalueen kokonaiskehityksestä päättävältä Aalto-yliopistolta on näytetty vihreää valoa toimijoiden visioille, joiden lopputuloksena Te ksti taneli kontiainen Kuvitus helmi lötjönen kuva jes se s alo 26 4/2015 4/2015 27 J e sse Py y KYLTERISYKSY '15 KUVINA voi olla metroaseman läheisyydessä sijaitseva opiskelijakeskus. Nopeimmillaan rakennus voisi olla käytössä muutamien vuosien kuluttua. Projektin toimijat ovat kuitenkin varovaisia arvioidessaan aikataulua ja kommentoidessaan hanketta. Yksityiskohdat ovat vielä suurelta osin auki. Siiri Salli toteaa, että KY haluaa olla mukana luomassa yhteisöllistä ja poikkitieteellistä Aaltoa, ja siksi opiskelijajärjestöjen yhteinen tila olisi tarpeen. Opiskelijakeskuksessa voisi sijaita paitsi toimisto- ja kokoustiloja, myös esimerkiksi ravintola, kauppa ja monipuolisia tiloja opiskelijoiden vapaa-ajantoimintaan. ”Otaniemen palvelutaso on tällä hetkellä sitä, että viiden jälkeen ainoat auki olevat paikat ovat Alepa ja X-Burger. Pitäisi luoda jotain sellaisia viehätysvoimatekijöitä, jotka saisivat opiskelijat pysymään Otaniemessä kello viiden jälkeenkin”, Salli pohtii. TF:n kampusvastaava Jennifer Pitkänen toteaa, että tavoitteena on luoda kampuksen sydämeen opiskelijakeskus, missä olisi toimintaa aamusta iltaan. 28 3/2015 4/2015 ”Tärkeintä on, että luomme yhdessä poikkitieteellisen ja avoimen kohtaamispaikan, missä ihmiset viihtyvät inspiroivassa ympäristössä. Uskomme, että konseptin menestys pohjautuu ajatukseen ’opiskelijoita varten, opiskelijoiden ehdoilla’.” Pitkäsen mielestä opiskelijakeskuksen monikäyttöisten tilojen tulee mahdollistaa laaja toiminta – yritystapahtumista ja juhlista elokuvailtoihin ja saunomiseen. AYY:n kampusvastaava Santeri Nuotio sanoo, että ylioppilaskunnalla ei sinänsä ole erityistä tarvetta uusille tiloille. ”Syy, miksi olemme lähteneet selvittämään tämän uuden opiskelijakeskuksen tarjoamia mahdollisuuksia nykyisille toiminnoille on se, että saisimme saman katon alle suuremman määrän innokkaita opiskelijatoimijoita”, Nuotio toteaa. ”Kaikkein tärkeintä projektissa on sen yhteisöä lähentävä vaikutus.” Projektin seuraava vaihe on alustavan tilaohjelman tekeminen. Sitten koittaa kustannusarvion luominen ja aikoinaan myös rahoituksen järjestä- minen. Suurimman osan rahoituksesta hoitaisivat tämänhetkisen ajatuksen mukaan KY ja TF. AYY ja mahdolliset muut toimijat olisivat mukana pienemmillä osuuksilla. ”Tärkeää tätä hanketta suunnitellessa on myös vahtia projektin kustannuksia ja tehokkuutta, jotta saamme maan parhaan opiskelijatalon – kuitenkaan rakentamatta siitä kestämättömän kallista. Juurihan tuossa Dipoli saatiin myytyä”, AYY:n Nuotio toteaa. Suurimmiksi haasteiksi projektin toteutuksessa nähdään muun muassa monien hankkeelle asetettujen tavoitteiden yhteensovittaminen. Vielä ei olla niin pitkällä, että tiedettäisiin, millaisia tiloja rakennukseen tulee. KY lähtee siitä ajatuksesta, että uudesta opiskelijakeskuksesta löytyvät tarvittaessa kaikki yhdistyksen toiminnan vaatimat tilat. Rakennuksen pitäisi sopia tarpeille myös siinä tilanteessa, jos kauppakorkeakoulun maisteriopetus siirtyisi tulevaisuudessa Otaniemeen. KY:n vuokrasopimukset Espilän ja Sahan tiloista ovat voimassa vielä neljän vuoden ajan. 4/2015 29 Esa-P ekk a Matt ila J e sse Py y E sa- P e kk a Matt i la VEE 30 Jesse Py y 4/2015 3/2015 31 J e sse Py y KYSYI M ME: Estee ttisen el ämän suurl ähe ttil äs vastasi | Teksti Oona K aunisto ja Aleks i Lintunen, Kuva Esa-Pekka Mattila Miten suomalaiset mokaavat bisnespukeutumisessa, Sami Sykkö? Muotitoimittajan mielestä meillä on pukeutumisessa hirveän huono maine. Suomalaiset eivät lähde mukaan muotivirtauksiin. Miten päädyit työskentelemään muodin parissa? Kirjoitin opiskeluaikana ylioppilaslehteen, ja kerran istuin sattumalta lentokoneessa erään Helsingin Sanomien toimittajakoulun kasvatin viereen. Hän kertoi kaveristaan, joka oli töissä vasta perustetussa Nyt-liitteessä. Ponkaisin toimitukseen kuulemani toimittajan nimi mielessäni ja siitä urani Helsingin Sanomissa alkoi juttu kerrallaan. Mitä tekisit työksesi, jos et olisi ryhtynyt toimittajaksi muotialalle? Olisin luultavasti mennyt kansainvälisen markkinoinnin tehtäviin, sillä sitä opiskelin. Toimittajan työ vei kuitenkin mukanaan, sillä 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa se oli hienoa työtä! Helsingin Sanomat oli vaikutusvaltainen lehti, ja kaikki ovet avautuivat. Työ oli myös tavattoman vapaata. Budjetteja ei juurikaan tarvinnut ajatella, sillä Helsingin Sanomat oli niin tuottava lehti. Miten olet hyötynyt työssäsi KTM-tutkinnosta? Olen pitänyt sitä suurena etuna. Toimittajan työ on lähtökohtaisesti markkinointia: on sekunneista kiinni, kääntääkö lukija sivua vai ryhtyykö lukemaan juttua. Kirjoitus ilman lukijoita on turha. Etenkin ollessani Gloria-lehden päätoimittaja työnäni oli nimenomaan miettiä, kenelle lehteä myytiin ja miten. Eroaako suomalaisten bisnespukeutuminen muiden pohjoismaalaisten pukeutumisesta? Ei mielestäni. Meillä on vain hirveän huono maine. Toki aina voi ottaa oppia: briteillä on hienommat kengät ja ruotsalaisten bisnespukeutuminen on todella muodikasta. Viime vuosina Ruotsissa on käytetty hyvin istuvia pukuja. Suomalaiset eivät oikein lähde muotivirtauksiin mukaan. Hyvä puoli on se, että ajattomat pukumallit kestävät aikaa. 32 4/2015 Miten suomalaiset mokaavat bisnespukeutumisessa? Pyöräillessäni keskustan läpi kiinnitän enemmän huomiota liikemiesten tyylikkyyteen kuin tyylittömyyteen. Nostan kuitenkin esiin pääministeri Juha Sipilän, jonka pukeutuminen on hieman löysää. En ajattele, että pääministerin tulisi olla muodin mukainen, mutta hän voisi näyttää dynaamiselta edustaessaan Suomea – esimerkiksi Alexander Stubbin ja Carl Haglundin tapaan. Sauli Niinistö on myös tyylikäs. Miksi Marimekosta on tullut erityisen menestynyt suomalainen muotitalo? Marimekko on menestynyt monin tavoin silloinkin, kun se ei ole menestynyt taloudellisesti. Marimekko on kummallinen yritys siinä mielessä, että se on onnistunut luomaan vahvan tunnesiteen suomalaisiin. Mitä tahansa Marimekko tekee, se kiinnostaa ihmisiä aina – ja se on sille merkittävä vahvuus. Marimekko on myös hyvin tunnistettava ja erottuva. Mitä Marimekon on tehtävä tulevaisuudessa säilyttääkseen vahvan kansainvälisen asemansa? Mika Ihamuotilan kauden alussa Marimekosta tehtiin lifestyle-brändiä, mutta nyt yritys näyttää pyrkivän muotimerkiksi. Marimekon vaatemallisto voisikin uudistua vielä rohkeammin, jotta edelläkävijät saadaan käyttämään sen tuotteita ja kansainväliset muotilehdet kuvaamaan niitä! Suunta on silti oikea. Millaisen vinkin voisit antaa tuleville ekonomeille, jotka haluavat muotialalle? Menisin ulkomaille harjoitteluun vaikka ilmaiseksi, jotta näkisin monipuolisesti suuryritysten toimintaa. Hyvä suunnittelu ei yksin riitä. Ilman talouspuolen osaamista ei synny yhtään menestyvää vaatealan yritystä. Nyt tarvitaan talousihmisiä käärimään ideat rahaksi! Sa m i S y k kö on muotiin, kulttuuriin ja taiteeseen erikoistunut toimittaja. Hän kirjoittaa Helsingin Sanomiin blogia Sami Sykön tyylillä. Sykkö on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri. Hän on opiskellut Vaasan yliopistossa sekä Parsonsin muoti- ja designkoulussa New Yorkissa. 4/2015 33 KY-LOOKS Ko lum n i ELINA RY TKÖNEN TEksti ELINA RYTKÖNEn Kuva jesse salo In English Kahden kandivaiheen pääaineen muuttaminen englanninkielisiksi oli huono päätös, kirjoittaa Elina Rytkönen. I stun luennolla ja pinnistelen keskittyäkseni. Opettajan töksähtelevä tankeroenglanti särkee korvia ja tekee luennon seuraamisesta selviytymistaistelua. Eturivissä rohkea opiskelija nostaa kätensä ja kysyy luennoitsijalta kysymyksen. Opettaja takeltelee etsiessään sanoja englanniksi. Korkeasti koulutetulta professorilta odotan luonnollisesti kattavaa vastausta ajankohtaiseen aiheeseen, mutta sen sijaan saamme pureskeltavaksemme pinnallisen palikkakommentin, joka ei oikeastaan edes vastannut kysymykseen. Meillä Aallon kauppiksessa on kaksi pääainetta, rahoitus ja liiketoiminnan teknologia, joissa opetus on peruskurssia lukuun ottamatta englanniksi. Kauppakorkeakulun useimmilla laitoksilla työskentelee ei-suomea puhuvia professoreita ja lehtoreita, mutta kanditasolla opiskelijavalinnan vaatiessa suomenkielentaitoa pääasiallista opetuskieltä ei muissa aineissa ole vaihdettu. Mielestäni on ollut huono päätös muuttaa rahoitus ja liiketoiminnan teknologia, tai siis finance ja business technology, täysin englanninkielisiksi. Tietenkin kaupallisen alan 34 4/2015 termistö on nykyään hallittava englanniksi, ja nopeasti kehittyvillä aloilla termien kääntämisessä suomeksi ei olisi paljonkaan järkeä. Näistä eduista huolimatta olen huolissani opetuksen tason säilymisestä kielimuurin vallitessa. Jos luennoilla lakataan käymästä luennoitsijan hapuilevan puheen takia tai opettaja ei osaa kielitaidon puutteen vuoksi vastata opiskelijoiden esittämiin kysymyksiin, onko päätös opetuskielen muuttamisesta täyttänyt tehtävänsä? Realistisia vaihtoehtoja tilanteen korjaamiseksi on kaksi. Joko englanti pysyisi suositeltavana opetuskielenä, mutta ei ehdottomuutena, tai lähtökohtainen opetuskieli olisi suomi ja englantia käytettäisiin vain ei-suomenkielisten opettajien kursseilla. Molempien systeemien etuina olisivat sekä termistön kaksikielinen omaksuminen että puutteellisesta kielitaidosta johtuvan heikon opetuksen välttäminen. Oli lopputulos kumpi tahansa, muutosta kaivataan, sillä täydellisen englanninkielistämisen haitat ovat etuja suuremmat. Kirjoitta ja on toisen vuoden business technologyn opiskelij a. Topi Lehtonen 3. vuosikurssi, business technology Kauppiksen aikana pukeutumiseni on muuttunut, sanoisin jopa että rennompaan suuntaan. Kuvailisin tyyliäni vaihtelevaksi, sillä pukeudun aina hieman eri tavalla päivästä ja mielialasta riippuen. Työpäivinä, kuten tänään, vähän paremmin, ja tavallisina opiskelupäivinä rennommin. Ostan vaatteita useimmiten netistä, mutta jos haen jotain tiettyä, lähden kiertelemään Helsingin keskustan kauppoja. Kylterit pukeutuvat aikalailla saman muotin mukaan. Pukuherroja ja jakkunaisia näkee paljon, mutta eiköhän kaikilta löydy rentouttakin tarvittaessa. Totta kai itsekin mietin mitä päälleni laitan, mutta tyyli ei ole minulle maailman tärkein asia. ”Kauppiksen aikana pukeutumiseni on muuttunut, sanoisin jopa että rennompaan suuntaan.” 4/2015 35 Teksti TANELI KON TI AI N EN, ku vaT j e s s e s alo U-siipiPOLIISI 1 2 3 Millainen valintakoekirja Taloustieteen oppikirja oli? Oletko harkinnut Mitä odotat tulevaisuudelta? sivuainetta 4 jostain toisesta 5 Mikä on pahin mahdollinen pukeutumismoka? Mitä palveluita kaipaat Otaniemessä? korkeakoulusta? Finnair ottaa käyttöön uudet, entistä hiljaisemmat ja energiatehokkaammat Airbus A350 -koneet ensimmäisenä lentoyhtiönä Euroopassa. Koe lentämisen uusi aika osoitteessa A350.finnair.fi Karri 7. vuosikurssi, Information and Service Management 1. En muista. 1. - 2. En ainakaan kovin vakavissani. Silloin kun aloitin opiskelun asiasta ei ollut tietoa. Halusin myös vaihtoon. 2. Mietin sivuainetta kauppiksesta, mutta en ole vielä ehtinyt katsoa niitä. 3. Lennämme 15 suurkaupunkiin Aasiassa ja yli 60 kohteeseen Euroopassa. Miika 1. vuosikurssi, energia- ja ympäristötekniikka Varmasti aika vaihtelevaa työelämää ja monipuolisia työtehtäviä. 4. Vyö ja henkselit yhdistettynä. 5. Kahviloita ja panimoravintola. 3. Että pääsisin tekemään miellyttävää ja kiinnostavaa duunia. 4. Sukat ja sandaalit. 5. Alueen karttaa voisi parantaa, siitä voisi tehdä interaktiivisemman. Anette Mikko 1. vuosikurssi 2. vuosikurssi, rahoitus 1. 2. 3. Se oli selkeä ja helppolukuinen. Kun käytti siihen aikaa, niin kirjan vaikeatkin asiat selvisivät. Helsingin yliopiston psykologian sivuainetta. Että pääsen enemmän valitsemaan kursseja ja saa uusia kavereita. 4. Jos on liian lyhyt mekko. 5. Käytettyjen kirjojen kauppa kauppatieteellisille kirjoille. 1. Mun mielestä hyvä, yksinkertaistettu perusteos. 2. Olen harkinnut ohjelmoinnin kursseja TKK:n puolelta. 3. Pitkiä työpäiviä ja olematonta sosiaalista elämää. 4. Vyö ja henkselit samaan aikaan. 5. Metro. 4/2015 37 KY TIEDOT TAA Se on täällä taas! Viime helmikuussa päivänvalon nähnyt Helsinki Business Symposium tulee toistamiseen – entistä loisteliaampana. Toista kertaa järjestettävä seminaaritapahtuma kokoaa jälleen Suomen bisnesmaailman terävimmän kärjen saman katon alle. Tänä vuonna teemana on Change, muutos. Teemaa käsitellään niin yksilön, bisneksen kuin globaalin talouden kannalta. Kahden seminaaripäivän aikana opiskelijat pääsevät kuulemaan alansa kovimpien nimien pitämiä inspiroivia puheita ja ajatuksia herättäviä paneelikeskusteluja sekä vaihtamaan ajatuksia bisnesmaailman ammattilaisten kanssa yhteistyöyritysten järjestämissä workshopeissa. ”Tammikuista tapahtumaa on tehty seitsenhenkisen tiimin kesken jo reilun puolen vuoden ajan, ja ohjelma on muotoutunut viimekeväisistä suunnitelmista koko ajan kiinnostavampaan suuntaan. Puhujia ja panelisteja on tulossa paitsi Seriouslyn kaltaisten suomalaisten menestystarinoiden myös kansainvälisten suuryritysten, kuten Microsoftin ja IBM:n Euroopan tason johdosta”, HBS-tiimin vetäjä Johanna Tirkkonen kertoo. Tänä vuonna lavan valloittavat Tirkkosen mainitsemien Microsoftin ja IBM:n edustajien lisäksi muun muassa Ville Tolvanen, Micke Paqvalén ja Sixten Korkman. ”Itse odotan eniten muun muassa Ville Tolvasen tähdittämää digitalisaatiopaneelia sekä Mikko Hyppösen luentoa netissä kerättävien henkilötietojen kaupasta − sisältöjä, jotka muualla on varustettu satojen eurojen hintalapulla ja siis opiskelijoiden ulottumattomissa”, Tirkkonen jatkaa. tosiaan päätä huimaa. Tapahtuma on haluttu tehdä opiskelijoiden budjettiin sopivaksi, onhan ensisijainen kohdeyleisö kauppatieteiden opiskelijat. Seitsemällä eurolla pääsee kuuntelemaan kaikkia puhujia ja paneeleja. Workshopeihin osallistuvat pääsevät tapahtumaan maksutta. Tällä kertaa workshopeissa ratkotaan muun muas- sa EY:n, Microsoftin ja Accenturen tarjoamia caseja. “Perinteisten rahiscasejen lisäksi päästään pohtimaan muun muassa Finnairin liiketoimintastrategiaa.Tavallaan jopa harmittaa, että olen seminaaripäivät kiinni käytännön järjestelyissä enkä pääse osallistumaan ohjelmaan täysin”. Kiirettä käytännön järjestelyissä varmasti pitääkin, sillä Helsinki Business Symposium toteutetaan alusta loppuun asti täysin opiskelijavoimin. HBS-työryhmän puheenjohtaja on kuitenkin tyytyväinen tiimiinsä: “Tiimillämme on ollut kuluneiden kuukausien aikana hauskempaa kuin osasin edes odottaa, ja sopivan rento tekemisen meininki jatkuu toivottavasti aina tapahtumapäiviin asti. Tavoitteena tietysti on, että tekijöiden hyvä fiilis näkyy myös itse tapahtumassa ja välittyy kaikille osallistujille!” Tirkkonen hehkuttaa. Tänäkin vuonna seminaari huipentuu tyylikkääseen iltagaalaan, josta pääsemme tällä kertaa nauttimaan ravintola Bankissa. Tarjolla on paitsi herkullinen kolmen ruokalajin illallinen, myös erinomainen mahdollisuus verkostoitua yritysedustajien, puhujien ja panelistien kanssa rennommissa merkeissä. Iltagaala on avoinna kaikille, eli vaikka itse seminaariin ei pääsisikään osallistumaan, on silti mahdollista tutustua yhteistyökumppaneihimme hyvän ruuan ja viinin äärellä. KY:llä tapahtuu 3.12. NESU-KY: Vuoden päätössitsit 11.12. Puurojuhla 14.1. Back to school -kuntis 21.–22.1. Helsinki Business Symposium 28.1. Club Lagoon etkositsit 28.1. Club Lagoon 3/2015 >> hbs2016.fi Lisätietoa tapahtumista löydät kywebistä osoitteesta kyweb.fi Seminaarin hinta ei 38 21ST - 22ND JANUARY 2016 @ RADISSON BLU ROYAL HelBizSymposium HBS 2016 – Change järjestetään Radisson Blu Royalissa 21.–22.1.2016. Liput tapahtumaan myydään tammikuussa. Workshopien ilmoittautumisesta ja iltagaalan lipunmyy nneistä tiedotetaan myöhemmin. Sivua TOIMIT TAA ky ry:n puolesta ANNA ELO 040 353 8279 ANNA.ELO@ky web.fi HBSfin | #HBSfin Committed Consultants P U H EEN J O H TA J ALTA Antti Korpe l ainen Ylpeile yhden prosentin kauppakorkeakoulusta Kansainvälisiin akkreditointeihin kannattaa turvautua esitellessään Aaltoa maailmalla, kirjoittaa Antti Korpelainen. Ollessani vaihdossa päädyin usein tilanteeseen, jossa esiteltyäni itseni ja kotiyliopistoni sain selitellä opinahjoani. Aalto on yliopistona vielä nuori, brändi melko tuntematon eikä vanha HSE-brändikään aiheuttanut reaktiota. Status pienen Suomen parhaanakaan ei vakuuttanut. Onneksi hihassani oli aina muutama ässä: AACSB, AMBA, EQUIS ja CEMS. AACSB, AMBA ja EQUIS ovat kansainvälisiä kauppakorkeakoulujen akkreditointeja eli niin sanottuja laatuleimoja. Niiden saavuttaminen vaatii sekä kovaa tasoa että jatkuvaan laadun kehittämiseen keskittyviä prosesseja. Sen lisäksi, että ne takaavat laadukkaat opinnot nyt ja tulevaisuudessa, ne ovat tärkeitä yliopistojen brändäykselle. Aallon kauppakorkeakoulu oli ensimmäinen pohjoismainen kauppis, joka saavutti kaikki kolme. Tämä Triple Crown -status on ainoastaan 75 instituutiolla ympäri maailman – siis prosentilla kaikista kauppakorkeakouluista. Edellisiä lyhenteitä paremmin tunnettu CEMS on 29 yliopiston yhteenliittymä, joka tarjoaa yhdeksi maailman parhaaksi arvotettua CEMS MIM -tutkintoa. Laadukkaan tutkinnon lisäksi CEMS:stä hyötyy koko kauppakorkeakoulu, sillä ohjelmaa pidetään tärkeänä laadun merkkinä. CEMS:iin mukaan valitaan nimittäin kustakin maasta vain kansainvälisesti paras kauppakorkeakoulu Kaikki laatuleimat tuovat valtavasti etuja meille kaikille. Ne kannustavat kauppista 40 4/2015 We are dedicated to the long-term development and success of our clients and our people and we can provide you with the perfect launch pad as you start your career. We are a global firm with a small firm feel – a characteristic that many of our people find helps us stand out. Our teams deliver outstanding results to help our clients become even more successful. As a graduate at BearingPoint, you can expect the same. www.bearingpoint.fi jatkuvaan laadun parantamiseen. Ne nostavat tutkintomme arvoa kansainvälisesti. Ne avaavat ovia vaihtomarkkinoilla. Esimerkiksi Triple Crown avasi loistavat vaihtokohteemme Yhdysvalloissa ja CEMS:n myötä pääsemme huippuyliopistoihin kuten LSE, HKUST, ESADE ja St. Gallen. Parasta laatuleimoissa on kuitenkin niiden tuoma lisäarvo kauppiksen brändille. Kun ymmärtää mistä on kyse ja osaa selittää asian järkevästi, ei tarvitse häpeillä omaa taustaansa. Edellisessä kolumnissani pohdin syitä sille, miksi emme hakeudu kansainväliselle uralle. Totesin, että osaamisemme ei ainakaan ole este. Henkisenä esteenä saattaa kuitenkin olla pelko opinahjon arvostuksesta. Jatkossa hakiessani paikkoja maailmalta aion ehdottomasti lisätä ansioluetteloon myös perusteluja Aallon laadulle. Kaikki tämä objektiivinen arviointi on vakuuttanut ainakin minut siitä, että opiskelemme kansainvälisesti arvostetussa ja laadukkaassa kauppakorkeakoulussa. Toivoisin, että entistä useammat meistä ajattelisivat näin. Usko yliopistomme laatuun lisää uskoa itseemme. Mitä enemmän uskomme itseemme, sitä upeampia ja korkealentoisimpia unelmia uskallamme tavoitella. Unohda huonolaatuiset tuolit Enator-salissa ja ole ylpeä opinahjostamme. Huhujen mukaan printterit eivät toimi täydellisesti Harvardissakaan. 4/2015 41 LOPUKSi | OTOS JA POIMINNAT POIMINTOJA TIEDON TULVASTA ”Työttömyys kääntyisi radikaaliin laskuun, jos työehtosopimusten yleissitovuus poistettaisiin. Tämä taas on itsestäänselvyys kaikille taloustieteen perusteet omaksuneille. Valitettavasti he ovat hyvin pieni vähemmistö kansalaisista. Arvioisin, että tyyliin puolet Helsingin kauppakorkeakoulusta valmistuneistakaan ei hyppää tämän riman yli.” Pokeriammattilainen ja laskentaekonomi Aki Pyysing Sijoitustieto-sivuston kolumnissa 11.10.2015. ”Elämä ei ole ikinä reilua. Ja ehkä on hyväksi useimmille meistä ettei se ole.” Oscar Wilde ”Sen voin varmuudella sanoa, että rahan pitäminen katolla on parempi kuin sen pitäminen nollakorkoisella pankkitilillä.” Aalto-yliopiston professori Raimo Lovio kommentoi kodin aurinkopaneelien kannattavuutta Ylen Kuningaskuluttaja-ohjelmassa 12.11.2015. ”Kavereiden perässä Helsingin kauppakorkeakouluun, koska ‘sinne on vaikea päästä’. Monasti jälkikäteen arvioin, että olisi kannattanut mennä lukemaan jotain sivistävää yliopistoon, mutta silloin olin kovasti kiintynyt kavereihini.” Jari Sarasvuo kirjassaan Välähdyksiä pimeässä ja pimeitä välähdyksiä (Otava 2015). KYTKY! Kylterirenkaalle koitti Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan vaaleissa tilipäivä. Kauppakorkeakoulun opiskelijoiden äänestysprosentti oli vaalien korkein, 42,7 prosenttia. kuva: samel i sivonen, ay y 42 4/2015 k y lt e r i . f i
© Copyright 2024