Teksti: KRISTIAN WAHLBECK, SATU TURHALA, SAMI LIUKKONEN Mielen hyvinvointia voi vahvistaa Mielenterveyttä voi edistää kuten kuntoa. Se tapahtuu pitämällä yhteyttä muihin, liikkumalla aktiivisesti, haastamalla itseään oppimaan uutta, säilyttämällä uteliaisuuttaan ja tekemällä hyvää. Väestön mielenterveyttä voidaan edistää myös yhteiskunnallisin toimin. Nykytiedon valossa liikkumisella on merkitystä mielenterveydelle kaikissa ikäryhmissä. M ielenterveys on käsite, johon liittyy myös paljon kielteisiä mielleyhtymiä mielenterveyden häiriöistä. Häiriöistä puhuminen kuitenkin vääristää käsit teen merkitystä ja vaikeuttaa sen ymmärtämistä. Maailman terveysjärjestön WHO:n (2013) määri telmän mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä sekä kohtaamaan ja selviytymään elämään kuuluvien nor maalien haasteiden kanssa sekä kykenee työskente lemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan. Mie lenterveys tulee siis nähdä resurssina tai pääomana, joka auttaa ihmisiä selviytymään elinympäristössään. Mielenterveys ei kuitenkaan ole pelkästään yksilön ominaisuus, vaan se on myös perheen, yhteisön ja yhteiskunnan pääoma, joka voi huveta ja jota voi lisätä. (Lahtinen 2005) Mielenterveyteen liittyy keskeisellä tavalla myös hyvinvointi, ja mielenterveyden edistämisen voi daankin ajatella yleisellä tasolla tähtäävän hyvin voinnin lisääntymiseen (Wahlbeck & Wasserman 2015). Psyykkinen hyvinvointi katsotaan yleisesti koostovan kahdesta osiosta: hedoninen hyvinvoin ti ja eudaimonistinen, omaan toimintaan liittyvä hyvinvointi (Wahlbeck 2015). Hyvä olo, iloisuus ja onnellisuus ovat hedonistisen hyvinvoinnin ilmen tymiä. Tyytyväisyys omaan toimintaan, elämänlaa tuun ja elämän suuntaan sekä elämän kokeminen merkitykselliseksi ovat eudaimonistisen hyvinvoin nin merkkejä. Hyvä hedoninen ja eudaimonistinen hyvinvointi on kuvattu myös sanalla ”kukoistami nen”. Tutkimusten mukaan kukoistaminen antaa suojaa sairauksilta ja mielenterveyden ongelmista (Keyes ja Annas 2009). Kuten mielenterveys, myös kukoistaminen voi olla yksilön tai yhteisön omi naisuus. On tiedossa, että psyykkinen hyvinvointi liittyy myös yhteiskunnallisiin tekijöihin kuten oikeudenmukaisuuteen, vaikutusmahdollisuuksiin ja luottamukseen. Mielenterveyttä voi edistää kuten kuntoa. Mielen terveyden edistäminen, promootio, perustuu posi tiiviseen terveyskäsitykseen, ja sen lähtökohtana on pyrkimys vaikuttaa jokaisen ihmisen mahdollisuuk siin oman mielenterveytensä lisäämiseen ja elämän laatunsa parantamiseen. (Kaleva ja Valkonen 2013) Mielenterveyden edistämisessä pyritään tukemaan mielenterveyttä tuottavia tekijöitä. Perusta mielen terveydelle luodaan jo lapsuudessa. Mielenterveyden edistäminen vaatii siis riittävän varhaisia toimia. Mielenterveyden edistämisellä tarkoitetaan kaikkia toimia joilla tuetaan positiivista mielenterveyttä, mukaan lukien yksilöiden ja yhteisön vahvuuksien, osaamisen, resurssien ja elämänlaadun rakentumista. Ihmisen tai yhteisön mielenterveyttä voidaan edistää monin keinoin. Jokainen voi tutkitusti edistää mie lenterveyttään pitämällä yhteyttä muihin, liikkumal la aktiivisesti, haastamalla itseään oppimaan uutta, säilyttämällä uteliaisuuttaan ja tekemällä hyvää. Sosiaalisella pääomalla vahva rooli Yhteys muihin ja tukiverkostot ovat osa yksilön sosi aalista pääomaa. Vahva sosiaalinen pääoma linkittyy tutkitusti hyvään mielenterveyteen, hyvään fyysiseen terveyteen ja alhaiseen kuolleisuuteen (Nyqvist et al. 2014). Sosiaalinen pääoma on myös yhteiskunnalli Mielenterveys ei ole pelkästään yksilön ominaisuus, vaan myös perheen, yhteisön ja yhteiskunnan pääoma, joka voi huveta ja jota voi lisätä. LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 41 Kuva: ANTERO AALTONEN nen ilmiö. Yhteiskunnan sosiaalista pääomaa vahvis tamalla edistämme myös mielenterveyttä. Luottamus viranomaisiin ja muihin instituutioihin, vapaus kor ruptiosta, vahva kansalaisyhteiskunta, demokratia ja yksilön vaikutusmahdollisuudet kasvattavat yhteistä sosiaalista pääomaa. Mielenterveys on siis yhteydes sä myös yhteiskunnan rakenteisiin, ja kansainväli sessä vertailussa onnellisuus ja mielenterveys ovat alimmillaan maissa joissa ihmisoikeuksia poljetaan, korruptio jyllää ja tuloerot ovat suuret. 42 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 Säännöllisesti liikkuvilla ihmisillä on, iästä riip pumatta, parempi mielenterveys kuin vähemmän liikkuvilla. On kuitenkin epäselvää, tuottaako liik kuminen mielenterveyttä vai onko niin että psyyk kinen hyvinvointi lisää liikkumista. Jonkin verran tutkimusnäyttöä on kuitenkin jo siitä, että lapsilla liikkuminen edistää mielen toimintojen kehittymistä ja että ikä-ihmisillä muistitoimintojen heikenty mistä, ahdistusoireita ja mielialaoireilua voidaan vähentää säännöllisellä liikunnalla. Tutkimusten Yhteiskunnan sosiaalista pääomaa vahvistamalla edistämme myös mielenterveyttä. valossa liikkumisen ei tarvitse olla kovin vaativaa tai intensiivistä, jotta sillä olisi vaikutuksia psyykkiseen hyvinvointiin. Liikkumisen vaikutus mielentervey teen välittynee sekä psykososiaalisten että biologis ten mekanismien kautta. Liikkuminen lisää elämän hallinnan ja pärjäämisen kokemusta, ja vie ajatuk sia muualle kielteisestä märehtimisestä. Varsinkin liikunta harrastamattomilla ja istumapainotteista elämää viettävillä on todennäköistä että pienikin lisäys liikkumisen määrään vaikuttaa myönteisesti psyykkiseen hyvinvointiin. Liikkumisen vaikutukset mielen hyvinvointiin vahvistuvat, jos liikkumiseen liittyy kanssakäymistä tai vuorovaikutusta ryhmän kanssa. Kävely ystävän seurassa tai vesijumppa ryhmässä on mielen hyvin voinnin kannalta vaikuttavampaa kuin yksin liikku minen. Uteliaisuus oppia tuntemaan itsensä ja muut tukee mielen hyvinvointia. Kyky tietoiseen läsnäoloon ja mentalisaatioon edistävät mielenterveyttä. Tietoi suutta omista ajatuksista, tunteista ja aisteista voi kasvattaa. Hyväksyvä tietoinen läsnäolo on erin omainen työväline oman psyykkisen hyvinvoinnin kasvattamiseen. Tietoinen läsnäolo merkitsee kykyä havaita ja olla tietoinen aistihavainnoista ja siitä mitä hetkessä on. Mentalisaatiota on kuvattu kykynä pitää mielessä mieli, oma ja toisen (Larmo 2010). Mentalisaatio siis tarkoittaa kykyä ymmärtää omia ja muiden ajatuksia, toiveita, haluja ja päämääriä. Tietoisuus- ja mentalisaatiotaidot lisäävät itsetunte musta ja kykyä ohjata reaktioitaan mielekkäästi, ja auttavat täten tekemään harkittuja valintoja, jotka ovat sopusoinnussa omien elämänarvojen kanssa. Mielen hyvinvoinnille on tärkeää, että oma toimin ta ei ole ristiriidassa omien arvojen tai tavoitteiden kanssa. Hyvää voi tehdä esimerkiksi jakamalla osaamista, olemalla läsnä tai osallistumalla vapaaehtoistyö hön. Auttaminen, jakaminen ja yhteistyö tukevat merkityksellisyyden kokemusta ja itsearvostusta, tukien mielen hyvinvointia. Tutkimusten mukaan onnellisuus ja elämäntyytyväisyys ovat voimakkaasti yhteydessä aktiivisuuteen järjestöissä ja yhteisössä. Ikä-ihmisillä vapaaehtoistyön on todettu tuke van mielenterveyttä, ja toisten tukeminen näyttää vähen tävän kuolleisuutta. Eräässä tutkimuksessa viikottainen teko toisten hyväksi lisäsi tutkimukseen osallistuvien hyvinvointia kontrolliryhmään verrat tuna. Jakaminen, antaminen ja auttaminen tukevat parhaimmillaan sekä yksilön mielen hyvinvointia että yhteisöä. Mielenterveystaitojaan voi jokainen kasvattaa. Tietoisuus-, mentalisaatio-, vuorovaikutus-, tun ne-, ongelmanratkaisu- ja elämänhallintataitoja voi oppiakaiken ikää. Tällaisen mielenterveysosaamisen sisällyttäminen jokaisen koulun toimintaan antaisi jokaiselle hyvät elämän eväät. Aikuisiässäkin mielen terveystaitoja on mahdollista kehittää, esimerkiksi Mielenterveyden ensiapu -kursseilla. Mielenterveys tietoyhteiskunnassa yhä tärkeämpi pääoma Mielenterveyteen vaikuttavat tekijät ovat suurel ta osin terveydenhuollon ulottumattomissa, jonka takiamielenterveyspolitiikan tulee olla yhteiskun nan sektoreita läpäisevä. Mielenterveys on tietoyh teiskunnassa yhä tärkeämpi pääoma. Kansanter veyden suuret haasteet liittyvät mielenterveyteen, päihteiden käyttöön ja ihmissuhteisiin. Terveyden edistämisessä tarvitaan uutta suuntautumista ja satsausta nimenomaan mielenterveyden edistämi seen. Yhteisötasolla vanhemmuuden ja varhaisen vuorovaikutuksen tuki, turvallinen lapsuus, tunneja vuorovaikutustaitojen opetuksen järjestäminen, alkoholin saatavuuden rajaaminen, kiusaamisen ja kaltoinkohtelun kitkeminen, työelämäosallisuus ja köyhyyden ehkäisy ovat tehokkaita keinoja mielen terveyden edistämiseksi. (Wahlbeck 2015). WHO:n Ottawan julistusta mukaillen mielenter veyden edistäminen on mielenterveyttä tukevan yhteiskuntapolitiikan rakentaminen, mielenterve yttä tukevien ympäristöjen luominen, yhteisöllisen toiminnan tukeminen ja sen vahvistaminen, yksi löllisten mielenterveystaitojen kehittäminen ja ter veyspalvelujen uudelleensuuntaaminen edistämään mielenterveyttä. Yhteiskunnan tulisi tuottaa terveyt tä tuottavia olosuhteita ihmisten elämänkulun eri vaiheisiin ja luoda rakenteita, jotka mahdollistavat ihmiselle ymmärryksen terveyttä tukevista tekijöistä, valintojen tekemisen sekä tähän tarvittavien resurs sien hyödyntämisen. (Eriksson & Lindström 2008) Liikkuminen ja liikunta nivoutuvat mielentervey teen sekä yksilötasolla että yhteiskunnan tasolla. On tiedossa että vähäinen osallistuminen liikuntaan on yhteydessä mielenterveyden ongelmiin (Jalava ym. 2014), ja haasteena on saada myös erityisryhmät mu kaan liikuntaan. Vähän liikkuvia saattaa paremmin motivoida mielen hyvinvointia tukeva liikkuminen osana kokonaisvaltaista hyvinvointia kuin määrälli siin tavoitteisiin ja fyysisiin suorituksiin painottuva liikunta. Sykemittarin arvoja tärkeämpää saattaa olla oma tai jaettu nautinnollinen kokemus liikkumisen ilosta. Mielenterveys on, yhtä hyvin kuin liikkuminenkin, riippuvainen yhteiskunnallisista tekijöistä. Hyvällä ympäristösuunnittelulla voidaan luoda kaupunkeja LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015 43 ja taajamia jotka tukevat sekä mielenterveyttä että liikkumista. Helppo pääsy viher- ja vesialueille tukee ihmisten mielenterveyttä ja luo liikkumismahdolli suuksia. Mitä vihreämpi ympäristö, sitä vähemmän stressiä asukkailla. Ihmiset, jotka muuttavat vih reämpään ympäristöön raportoivat mielentervey tensä parantuneen, kun muutto toiseen suuntaan useammin liittyy psyykkisen rasittuneisuuden kas vuun. Liikkuminen luonnossa yhdistää liikunnan ja luonnon myönteisiä vaikutuksia hyvinvointiin, ja sillä on todennäköisesti suuremmat mielenterveys vaikutukset kuin muulla liikunnalla. Vaikka tutkimusnäyttöä ei vielä ole riittävästi, nykytiedon valossa liikkumisella on merkitys mie lenterveydelle kaikissa ikäryhmissä. Liikkuminen näyttää sekä lisäävän mielen hyvinvointia että ehkäi sevän ongelmia, kuten ikä-ihmisten muistiongelmia. Mielenterveysvaikutusten saavuttamiseksi liikkumi Miten voit edistää mielenterveyttäsi: 1. Sosiaalisuus. Pidä yhteyttä muihin 2. Aktiivisuus. Löydä mielihyvää tuova liikkumismuotosi 3. Opi uutta. Haasta itsesi 4. Uteliaisuus. Huomaa, mikä tekee sinut onnelliseksi 5. Tee hyvää. Jaa osaamistasi, ole läsnä, ryhdy vapaaehtoiseksi. sen ei tarvitse olla kovin intensiivistä tai vaativaa. Myös kevyet liikuntamuodot, kuten kävely, näyttävät edistävän mielen hyvinvointia. KRISTIAN WAHLBECK, psykiatrian dosentti Kehitysjohtaja Suomen Mielenterveysseura Sähköposti: kristian.wahlbeck@mielenterveysseura. fi SATU TURHALA, sosiaalialan yamk Projektipäällikkö Suomen Mielenterveysseura Sähköposti: satu.turhala@mielenterveysseura.fi SAMI LIUKKONEN, fil.maisteri Tiedottaja Suomen Mielenterveysseura Sähköposti: sami.liukkonen@mielenterveysseura.fi Suomen Mielenterveysseuran Liiku mieli hyväksi -hanke tuo esiin liikunnan ja liikkumisen mahdollisuudet mielen hyvinvoinnin edistämisessä sekä ongelmien ehkäisyssä ja hoidossa. Hanke järjestää koulutuksia, verkostoitumista ja tuottaa materiaaleja. www.liikumielihyvaksi.fi LÄHTEET: 44 Aked, J. Marks, N. Cordon, C. & Thompson, S. 2008. A report Lahtinen, E. Joubert, N. Raeburn, J. & Jenkins, R. 2005. Strate- presented to the Foresight Project on communicating the evidence gies for promoting the mental health of populations. Kirjassa: Herr- base for improving people’s well-being. Saatavilla 11.08.2015 http:// man, Helen,Saxena, Shekhar & Moodie, Rob: Promoting Mental b.3cdn.net/nefoundation/8984c5089d5c2285ee_t4m6bhqq5.pdf Health – Concepts, emerging evidence, practice. Geneva: World Biddle, J.H. & Ekkekakis, P. 2005. Physically active lifestyles and Health Organization. wellbeing. Kirjassa: Huppert F, Baylis N, Keveme B (eds) The scien- Larmo, A. 2010. Mentalisaatio -kyky pitää mielessä. Duodecim ce of well-being (Oxford: Oxford University Press). 126(6):616–22. Eriksson, M. & Lindström, B. 2008. A salutogenic interpretation of Nyqvist, F. Pape, B. Forsman, A. Pellfolk, T. & Wahlbeck, K. 2014. the Ottawa charter. Health Promotion International 23(2):190–199. Structural and cognitive aspects of social capital and all-cause mor- Jalava, J. Borodulin, K. Husu, P. Härkönen, J. Karvonen, S. Koi- tality: A meta-analysis of cohort studies. Social Indicators Research so-Kanttila, S. Koskela, T. Koskinen, S. Manderbacka, K. Murto, 116(2):545–66. J. Mäki-Opas, T. Nurmi-Koikkalainen, P. Pentala, O. Pitkänen, T. Wahlbeck, K. 2015. Public mental health: the time is ripe for trans- Rinne, H. Saares, A. Shemeikka, R. Sievänen, H. Suni, J. Suvi- lation of evidence into practice. World Psychiatry 14:36–42. saari, J. Teittinen, A. Toikka, S. Tokola, K. Tourunen, J. Wahlbeck, Wahlbeck, K. & Wasserman, D. 2015. Public mental health and K. Valkonen, J. Vartiainen, E. Vasankari, T. Vesala, H. Kaikkonen, suicide. Kirjassa: Detels R, Gulliford M, Abdool Karim Q, Chuan Tan R. 2014. ATH-tutkimuksen tuloksia. Järjestökentän tutkimusohjel- C (Toim). Oxford Textbook of Global Public Health, 6th ed. Oxford: ma. Työpaperi 37/2014. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Oxford University Press. Kaleva S. & Valkonen J. 2013. Mielenterveyden edistämisen di- WHO. 2013. Comprehensive mental health action plan 2013–2020. lemmat. Yhteiskuntapolitiikka 78(6):675–680. Geneva: World Health Organization. LIIKUNTA & TIEDE 52 • 4 / 2015