Mhy Kymenlaakso 15 Hyvä ojitus pitää huolen puuston kasvukunnosta Kunnostusojitusalueet ovat pääasiassa suometsiä ja soistuneita kankaita. Kymenlaaksossa ojitettavat alueet ovat pienehköjä johtuen maaperästä ja maaston muodoista. Laajat yhtenäiset suoalueet ovat täällä harvinaisia. Metsissä tehtävä ojitus on kunnostusojitusta, sillä uusien alueiden ojittaminen on kiellettyä sertifioiduissa metsissä, joita lähes kaikki Suomen metsät ovat. Kunnostusojituksen yhteydessä vanhaa ojitusta voidaan kuitenkin täydentää. Suomen Metsäkeskuksen mukaan vanhoja ojia on kunnostettu Kymenlaakson alueella viimeisen kymmenen vuoden aikana 1328 kilometriä. Ojituksen tarpeellisuus Ojitusta tarvitaan maaperän vesitalouden kunnossapitoon. Jos maassa on ylimääräistä vettä, niin puu ei kasva. Tämä johtuu siitä, että maahan ei silloin mahdu happea juuriston ja välttämättömän mikrobitoiminnan tarpeisiin. Turvemaan kuivuessa mikrobitoiminta vilkastuu ja samalla turpeen maatuminen kiihtyy. Tämä näkyy vanhoilla ojitusalueilla ”korkealle jääneinä kantoina”. Turpeen maatuessa siitä vapautuu myös enemmän ravinteita puuston käyttöön. Kun mikrobitoiminta on kunnossa, ne pystyvät muuttamaan maaperässä olevaa typpeä puuston käytettävissä olevaan muotoon. Turvemailla typpeä on yleensä riittävästi. Sen sijaan kaliumista ja fosforista voi olla puutoksia, jolloin tarvitaan terveyslannoitusta puuston kasvukunnon säilymiseen. Jos ravinnetasapainossa on häiriöitä, niin pelkkä ojitus ei takaa yksin kunnollista kasvua. Kuvat Sanna Vornanen kunnollinen vesiensuojelusuunnitelma ojituksen yhteydessä. Laskeutusaltailla, lietekuopilla ja kaivukatkoilla voidaan vähentää merkittävästi alapuoliseen vesistöön kohdistuvaa kuormitusta. Vesiensuojelusuunnitelma onkin pakollinen kaikissa kemera-rahoitteisissa kunnostusojitushankkeissa. Metsäojitus voi lisätä myös tulvavahinkoja laajojen suoalueiden alapuolisissa vesitöissä kun sulamisvedet lähtevät nopeammin liikkeelle. Marssijärjestys ojitusprojektissa Kunnostusojitus lähtee yleensä liikkeelle metsänomistajan kiinnostuksesta saattaa alueen vesitalous kuntoon. Heti alkuvaiheessa on syytä selvittää, että vaikuttaako suunniteltu ojitus lähitiloihin. Ojitusalue pitää suunnitella sellaisena kokonaisuutena, että vedet johdetaan esteettömään laskuun. Yhtä tilaa ei kannata ojittaa suoalueen keskeltä jos muiden tilojen ojia ei kaiveta samalla kertaa. Tällä saataisiin aikaiseksi vain lisää tilaa seisovalle vedelle. Ojitussuunnitelman alkuvaiheessa tehdään maastokatselmus, jossa selvitetään ojien ja ojitettavan alueen puuston kunto sekä alueen ojituskelpoisuus. Alueen metsänhoidollinen tila pitää olla hyvä, että ojia kannattaa lähteä kunnostamaan. Ojien laskusuunnat ovat myös saattaneet muuttua kun turvekerros on kuivunut ja maanpinta sen myötä laskenut. Kun hankkeen laajuus on selvillä, tehdään varsinainen suunnitelma. Maastossa tarkistetaan perattavat ojat, lisätään mahdolliset täydennysojat, uudet rummut, laskeutusaltaiden paikat ja tarvittavat piennartasanteet. Jos hankkeelle aiotaan hakea valtion kemera-rahoitusta, niin Ojalinjat merkitään maastoon ennen hakkuita ja tarvittaessa myös hakkuun jälkeen. suunnitelma pitää hyväksyttää metsäkeskuksessa ennen töiden aloittamista. Uuden kemera-lain vaatimuksissa on, että alueella ei saa olla kasvupaikasta riippuen hakkuu- tai hoitotarpeita seuraavan 5-10 vuoden aikana. Ojitusalueella kannattaakin tehdä harvennushakkuut ojalinjahakkuiden yhteydessä. Ojituksen jälkeen alueen puuston kasvu pitää olla vähintään 1,5 m3/ha, jotta rahoitusta voidaan myöntää. Tuen taso riippuu hieman hankkeen koosta. Vähintään viiden hehtaarin hankkeille tuki on 70 % kokonaiskustannuksista kun taas pienemmille hankkeille tuki on 40 %. Uusi kemera-laki ei ole vielä voimassa, joten tukitasoon saattaa tulla vielä muutoksia. Kun ojitussuunnitelma on valmis, siitä pyydetään urakointitarjoukset yrittäjiltä ja tehdään ojitusilmoitus ELY-keskukselle. Hankkeelle haetaan rahoitusta urakointitarjousten perusteella. Kun hanke on hyväksytty, työt voidaan aloittaa. Työt alkavat puiden poistolla ojalinjoilta. Isommissa hankkeissa ojalinjojen aukaiseminen tai aukaisemattomuus on ongelma. Jostain kohtaa linjat ovat auki ja toisaalla taas eivät. Linjojen aukaiseminen kannattaisikin järjestää keskitetysti jotta ojien kaivu ei venyisi vuosien päähän. Kun kaikki hankkeen työt on toteutettu, hankkeesta tehdään toteutusilmoitus metsäkeskukselle. Viimeisenä työnä täytyy muistaa käydä tyhjentämässä laskeutusaltaat sinne kerääntyneestä lietteestä, jotta ne toimisivat myös jatkossa. Milloin ojitus kannattaa? Kunnostusojitus on kannattavaa toimintaa mutta ei kuitenkaan kaikkialla. Sellaisia kohteita ei kannata lähteä kunnostamaan mitkä eivät ole hyötyneet uudisojituksesta. Ne ovat olleet jo alun perin liian heik- koravinteisia ojitettaviksi. Tällaisten soiden kannattaa antaa palautua takaisin luonnontilaan. Kannattavuuden lähtökohtana voidaan pitää sitä, että puuston lisäkasvun tuoman tuoton pitää kattaa kaivusta syntyneet kustannukset. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että viljavimmat ja eteläisimmät kohteet ovat kannattavuudeltaan parhaita. Metlan tekemissä tutkimuksissa kunnostusojituksella saatu kasvunlisäys on vaihdellut viljavuudesta ja lähtöpuustosta riippuen 1,4 m3 ja 6,8 m3 välillä. Ilman tukia kohteiden tuottama korko siihen sijoitetulle pääomalle on vaihdellut 1,5 % ja 3,5 % välillä. Jos mukaan on laskettu tuet, niin kannattavuus on ollut 4 % ja 8,5 % välillä. Parhaimmillaan kunnostusojituksen tuottama korko on siis samalla tasolla kuin pitkäaikaisella osakesijoittamisella. Ei hullumpaa bisnestä. Jani Sadinsalo Täysikokoinen puusto saattaa pystyä pitämään maaperän vesitalouden kunnossa. Kun puusto hakataan pois, niin silloin poistuu samalla vettä haihduttava lehti- ja neulasmassa. Metsä alkaa soistua uudelleen ja uusi taimikko kärsii märkyydestä, koska sen haihdutuskyky ei riitä pitämään vesitaloutta kunnossa. Tämän takia turvemaiden ja soistuneiden kankaiden vesitaloudesta on huolehdittava uudistamisen yhteydessä ja kunnostettava samalla alueen ojat. Vesiensuojelusuunnitelmat kuntoon Ojituksen negatiiviset vaikutukset liittyvät samoihin asioihin kuin sen hyödytkin. Ojitusalueilta voi huuhtoutua ravinteita vesistöihin. Pääosa vesistöjen rehevöitymisestä aiheutuu fosforin huuhtoutumisesta alapuolisiin järviin ja lampiin. Hienojakoisilla mailla maa-aineksen huuhtoutuminen on ongelma. Haittojen ehkäisemiseksi onkin syytä tehdä Valtaosalla kunnostusojitusalueista vedenpinta on maanpinnan tasolla ennen kaivua. Ojien kunnostuksen jälkeen pinta on laskenut puoli metriä.