1. No category

kelijoiden suunnittelemaa ja toteutta-
maa julkaisua. Tämän aviisin perusteh-
tävänä on kertoa graafisen viestinnän
maailmasta opiskelijan näkemänä kun
varsinainen työelämä on tulevaisuudes-
sa odottamassa uutteraa tekijäänsä. Jo-
kainen lehden artikkeli on kirjoittajansa
työnäyte sekä kirjoittamisessa että tai-
KANSI
Jokaisesta luokan opiskelijasta otettiin
tarkasti rajattu kasvokuva. Kaikki kuvat
yhdistettiin kuvankäsittelyohjelmassa yhdeksi
kuvaksi. Kannesta haluttiin tehdä täksi
numeroksi harmaasävyinen. Valokuvaajana ja
JULKAISIJA
Validia Ammattiopisto
www.validia-amattiopisto.fi
GRAAFISEN SUUNNITTELUN OPETTAJA
TOIMITTAJAT
GRASU13-luokan opiskelijat
Pete Alander
PÄÄTOIMITTAJA
Pete Alander
perustutkintoa suorittavien opis-
Toivottavasti viihdyt lehden parissa yhtä paljon kuin
allekirjoittanut. Takasivulta löydät lehden teossa
olleiden opiskelijoiden mainoksia. Ota rohkeasti
heihin yhteyttä, jos tarvitset osaavaa suunnittelijaa
projektillesi!
että digitaalisessa viestinnässä.
nittelutapoihin sekä perinteisessä
taan erilaisiin julkaisuihin ja suun-
kintoa. Tutkinnon osassa tutustu-
suunnittelun kuva-artesaanin tut-
kinnon osaan joka on osa graafisen
kuuluu Julkaisun suunnittelun tut-
tos-lehden suunnittelu ja toteutus
kijan aina uuteen tunnelmaan. Tai-
jokaisen jutun myötä ja haastaa lu-
lehden visuaalinen ilme muuntuu
ton suunnittelussa. Tästä johtuen
itelet käsissäsi kuvallisen ilmaisun
jälkikäsittelijänä toimi Sara Arola.
TAITA
TAITAVA
TAITOS
TASKUUSI!
P
Teksti ja taitto: Elina Mickelsson
Kuvat: Mizya (www.eternalwinter.org/blog)
Lähteet: Hartsilapset.fi, Wikipedia
Ball-jointed doll, eli lyhyemmin
BJD tai suomeksi pallonivelnukke
on nukke, joka valetaan hartsista ja
jonka raajat ovat kiinnitetty pallonivelillä. Ne valmistetaan yleensä
Japanissa, Koreassa tai Kiinassa.
K
uvanveistäjä Akihiro Enku veisti vuonna 1999
vaimolleen 57 senttimetrin pituisen nuken, joka
herätti figuureja valmistavan Volks-nimisen japanilaisen firman toimitusjohtajan kiinnostuksen. Pian Volks
laittoikin markkinoille ensimmäisen Super Dollfie-nuken.
Toki pallonivelisiä nukkeja oli ollut jo aiemmin, mutta
Super Dollfie loi jotain aivan uutta. Se otti vaikutteita anime-hahmoista, oli anatomialtaan korrekti ja sen meikki,
silmät, hiukset ja vaatteet olivat vaihdettavissa. Sen osat
pysyivät kiinni raajojen sisällä kulkevien kuminauhojen
avulla, joka yhdessä pallonivelten kanssa teki mahdolliseksi nuken asennon muuttamisen. Se oli myös purettavissa osiin ja uudelleen koottavissa, mikä mahdollisti esimerkiksi löystyneiden kuminauhojen vaihtamisen.
Joitain vuosia myöhemmin kuvioihin tulivat muun
muassa Mini Super Dollfie ja Yo-SD. Mini Super Dollfie
eli MSD-nuket ovat noin 42 senttimetriä, ja Yo-SD-nuket
26,5 senttimetriä pitkiä. Nykyään pallonivelnukkeja valmistetaankin monessa eri koossa.
Pian markkinarako huomattiin myös Koreassa ja Kiinassa, ja syntyi paljon uusia nukkeja valmistavia firmoja.
Harrastus alkoi pikkuhiljaa levitä Aasian ulkopuolelle, ja
nykyään on jonkin verran myös länsimaisia BJD-valmistajia. Aasialaisista pallonivelnukeista voidaan käyttää termiä
ABJD, kun BJD taas on nimitys kaikille pallonivelnukeille
alkuperään katsomatta. Nukkeja on saatavilla kaikenlaisia; löytyy niin ihmisiä, fantasiahahmoja kuin eläimiäkin.
Valokuvausta, ompelemista
ja tyhjä lompakko
Pallonivelnuket viehättävät esteettisyydellään. Harrastajat
luovat nukeilleen oman hahmon ja persoonan. Valmistajalta nuket tulevat yleensä kaljuina ja alastomina. Monilla valmistajilla on tarjolla oma maksullinen meikkipalvelu
nukeille. Myynnissä on myös nukkejen vaatteita, peruukkeja ja silmiä. Mutta mikäli valmistajan tarjonta ei miellytä, löytyy kädentaitoa myös harrastajilta itseltään. Meikin, eli faceupin voi tehdä joko itse tai teetättää maksua
vastaan toisella taitavalla ja taiteellisella harrastajalla. Jos
pitää ompelemisesta, voi itsetehtyjä nukenvaatteita myydä toisille harrastajille. Lisäksi löytyy nettikauppoja, jotka
ovat erikoistuneet nuken tarvikkeisiin.
Valokuvaus on usein isossa osassa nukkeharrastusta.
Harrastajat kuvaavat nukkejaan, ja mikäli vain mielikuvitusta ja intoa löytyy, voi kuvista rakentaa vaikka kuvatarinoita. Kuvat ja kuvatarinat jaetaan nettiblogeissa tai harrastajien keskustelufoorumeilla, joista suurin ja tunnetuin
on kansainvälinen Den of Angels.
Pallonivelnuket ovat pääasiassa taidenukkeja. Niitä ei
valmisteta liukuhihnalla, vaan ne valetaan ja kootaan käsin. Myöskään hinnat eivät ole tavallisen Barbie-nuken
luokkaa, sillä yhdestä nukesta joutuu pulittamaan satoja,
ellei jopa tuhansia dollareita. Lisäksi Suomeen EU:n ulkopuolelta tilattaessa on maksettava arvonlisävero sekä
tullimaksu. Käytetyn, hyvin pidetyn nuken arvo ei laske,
joten sen voi usein myydä samalla hinnalla kuin valmistajalta ostettaessa. Harvinaisimpien, vain rajoitetun aikaa
saatavilla olleiden nukkejen hinta saattaa nousta useisiin
tuhansiin dollareihin nettihuutokaupoissa. Tarvikkeetkaan
eivät ole halpoja; laadukkaat nukenvaatteet voivat maksaa
enemmän kuin vaatekauppojen täysikokoiset vaatteet.
Onko harrastus sitten kaiken vaivan ja rahan arvoista?
Mielipiteitä on monia, mutta yksi asia on varma: tässä
harrastuksessa pääsee toteuttamaan luovuuttaan. 
BULB
Kuvat ja teksti Anne Rasinperä
Mitä Bulb-kuvaus on ja kuinka sitä käytetään?
B
ulb eli aikavalotus on
kameran laukaisutapa,
jossa kameran suljin on
auki niin kauan kuin
laukaisinta pidetään pohjassa.
Mitä pidempään suljin on auki,
sitä enemmän kennolle pääsee
valoa. Kuvaaja pystyy itse määrittelemään laukaisuajan pituuden pitämällä laukaisinta pohjassa tarvittavan ajan.
MILLAISIIN TILANTEISIIN
BULB SOPII?
Bulb-toiminnolla voit ottaa kuvia salamoista, tähtien liikkeistä taivaalla, ajovalojen liikkeestä
tiellä, kuvata hämärässä, leikkiä
piirtämällä valoilla ym. ISO-arvo 100 mahdollistaa pitkät valotusajat, joten kuvaan saa mahdollisimman paljon valojuovia.
KUINKA BULB-TOIMINTOA
KÄYTETÄÄN?
Jos sinulla on järjestelmäkamera, aseta tilapyörä asentoon
M (käsivalotus). Pyörittämällä
kiekkopainiketta myötäpäivään
saat esiin toiminnon Bulb. Tarkenna painamalla suljinpainike puoliväliin. Pidä suljinpainike
painettuna kuvauksen ajan. Suljin pysyy auki niin kauan, kunnes päästät suljinpainikkeen irti.
HYVÄ TIETÄÄ
Suositeltavaa on käyttää jalustaa, sillä kuvat tärähtävät äärimmäisen helposti pitkällä valotusajalla kuvattaessa. On myös hyvä
lisä käyttää kaukolaukaisinta,
jossa on suljinpainikkeen lukitustoiminto.
Mitä pidempi valotusaika on,
sitä enemmän kuvassa näkyy
kohinaa. Kohina näkyy satunnaisesti ympäristöä vaaleampina
sekä tummempina pisteinä kuvassa.
Kuvauksen jälkeen kamera poistaa kohinaa niin kauan
kuin suljin oli auki. Sinä aikana kameralla ei voi ottaa kuvia.
Jos esim. suljinaika on kaksi minuuttia, on odotettava vielä toiset kaksi minuuttia ennen kuin
kuvaa voi katsella.
Salamaa kuvattaessa pidetään
suljin auki ja kun salama välähtää, voi valotuksen lopettaa.
ERILAISIIN TILANTEISIIN
SOPIVIA SULJINAIKOJA
REVONTULET: 30–45 SEKUNTIA
TÄHTITAIVAS JA SEN LIIKE: 10–15 MINUUTTIA
AUTON VALOT: 30 SEKUNNISTA MINUUTTIIN
ILOTULITUS: 30 SEKUNNISTA KOLMEEN MINUUTTIIN
SALAMAT: 30 SEKUNNISTA NELJÄÄN MINUUTTIIN
H
e studied graphic design at the University
of Brighton in 2011. After his graduation
one of his tutors, Chris Bigg, put his name
to a position for a Junior Designer role at Beggars Group, a British record company that own or
distributes several other labels. And that’s how he
got his foot in the door in the music industry. Since
then Davy has worked at Beggars Group, joined the
ranks of digital creative agency FutureDeluxe and
produced work for clients such as 679 Artists, Sony
Music and XL Recordings.
The xx project
Romy from the band The xx and Phil Lee - the
Creative Director at XL Recordings - asked him to
create a series of photographs and moving image
pieces for each track on The xx’s second album. For
that one, an essential part of the brief was to keep
all the photos and footage produced in-camera to
mirror the organic sound of the record.
He mixes potentially dangerous chemical substances together and then photographs the results.
He uses mainly macro photography because it’s a
good way to create abstract imagery and textures,
which can then be manipulated in Photoshop. In
some cases he prefers to keep the results in-camera.
The x
x
(sing - Fiction
le)
designs by
Into Vallinharju
Davy Evans
The xx
- Chain
ed
(single
)
ist
oex
x-C
The x )
m
(albu
Check out more of his works
Markko Taina
graafikon haastattelu
▷Teksti, taitto ja henkilökuva: Jenny Tenhunen ▷Kansien kuvat: Markko Taina
O
len sopinut tapaamisen Markko
Tainan kanssa puhelimitse Helsinkiin Bonnierin talolle ja minua
jännää aivan kamalasti. Vaikka puhelimessa sain hänestä todella mukavan
kuvan, tuntuu etten saa jännitykseltäni
ajatuksia kasaan. Kun pääsen tapaamispaikalle ja kättelen ystävällistä ja rauhallista Markkoa, tunnen kuinka ainakin
pieni osa jännitystä häviää kuin tuhka
tuuleen. Alan olla entistä innostuneempi
kuulemaan lisää Markkosta itsestään, hänen työstään kirjagraafikkona, sekä alasta
noin ylipäätään.
Alku ammatille
Koulutukseltaan Markko on graafinen suunnittelija, joksi hän opiskeli Helsingissä, nykyisessä TaiK:ssa 80- luvulla. Tuohon aikaan
graafisen alan opintoihin kuului enemmän
taideaineita, kuten elävän mallin piirtämistä
ja valokuvausta, joita Markko opiskeli useamman vuoden ajan. Markkon opiskeluaikana ei
ollut vielä käytössä Adoben tietokoneohjelmia kuten PhotoShopia. Tuolloin painotuotteen suunnittelu oli huomattavasti monivaiheisempaa ja enemmän aikaa vievää.
Markko opetteli itsenäisesti tietokoneohjelmien käytön 90-luvun puolivälissä. ”Kun
otin nykytekniikan haltuun, niin onhan se
ollut mahtava juttu että voi kokeilla erilaisia
asioita niin nopeasti: vaihtaa värejä, fontteja
ja sommitteluja.” Markkolle ohjelmat ovat
myös yksi hahmottelun väline. Vaikka välillä
hänen tuleekin hahmoteltua ihan lyijykynällä
paperille, ovat ne lähinnä muistilapun tyylisiä luonnostelmia. Varsinainen työskentely
tapahtuu koneella kokeilemalla mikä näyttäisi hyvälle. Alkuperäinen suunnitelma saattaa muuttua hyvinkin paljon juuri erilaisten
fontti/väri/kuva vaihtojen takia ja välillä saatetaan päätyä jopa siihen, että työ aloitetaan
ihan alusta. Markko pitääkin suunnittelussa
juuri erilaisten asioiden kokeilusta, eikä hänellä ole esimerkiksi vakiintuneita fontteja
joita hän aina päätyisi käyttämään. ”Sattumaltakin voi päätyä hyvään ratkaisuun ja
sehän on hauskaa! Minusta tämä ammatti on
kuin löytöretki.”
Varsinainen ajatus graafisen alan opinnoista hahmottui Markkolle lukioikäisenä.
Kodillakin oli oma merkityksensä, sillä hän
sai kotona jo pienestä pitäen nähdä että tällainenkin ammatti on olemassa Uppo Nalle
–kirjan kuvituksista tunnetun ja Herra Kuningas –kuvituksesta palkitun isänsä Hannu
Tainan työn kautta. Kotona oli taiteellinen
ilmapiiri ja taiteesta keskusteltiin, sillä kuvittaja isän lisäksi Markkon äiti työskenteli
elokuva-alalla elokuvaleikkaajana ja täti oli
kuvaamataidon opettaja. Juuri täti olikin hyvin aktiivinen kuvataidevaikuttaja ja –kasvattaja Markkon ja hänen veljensä lapsuudessa,
sillä hän järjesti kaikenlaista puuhaa taiteen
parissa, kuten nukketeatteria ja nukkejen askartelua alusta asti itse. Markkolla oli myös
käytettävissä erilaisia työ-ja piirustusvälineitä, joita ei tuohon aikaan ollut monella lapsella. Veljeksiä ei kuitenkaan painostettu taiteeseen tai taiteellisuuteen missään vaiheessa.
Vaikka Markko olikin kiinnostunut ja utelias
graafista-alaa kohtaan jo pienestä pitäen, oli
hänellä muitakin visuaalisen alan vaihtoehtoisia ammattihaaveita kuten arkkitehtuuri
ja vapaataide. Silloiset työllisyysnäkymät
graafisella alalla vaikuttivat kuitenkin
hyviltä, joten alan valinta tuntui turvalliselta tulevaisuutta ajatellen.
Graafikon ja kuvittajan ero
Markko muistaa tapauksen
ennen hänen graafisen
alan opintojaan, jolloin
hän oli ehkä 12 –vuotias ja hänen isänsä
teki kirjan kantta
jossa oli kaukomailla seikkaileva mieshahmo. Hänen isänsä oli
piirtämässä kirjan miehelle
lierihattua päähän, johon Markko sanoi: ”Älä piirrä lierihattua, se
ei ole hyvä. Vaihda se siihen klassiseen
hellekypärään!” Lopulliseen kanteen sitten
tulikin miehelle päähän hellekypärä! Graafikoksi valmistuttuaan Markkosta ja hänen
isästään tuli kollegoja hyvinkin nopeasti ja
he saattoivat kysellä neuvoja toisiltaan ja jakaa mielipiteitä keskenään.
Kuitenkin ammateiltaan Markko ja hänen
isänsä ovat hyvin erilaiset, sillä hänen isänsä
on klassinen kuvittaja, kun taas Markko sanoo ajan myötä liukuneensa enemmän designeriksi. ”Ehkä se on hyvä että olen löytänyt
tämän oman alani. Vaikka molemmat olemmekin työskennelleet enempi kirjojen parissa, niin minä teen enempi suunnittelua ja
Kannen tehtävä on
vietellä ja viestiä
Markkon suunnittelemia: Villonin puutarha -kantta oli Markkon mielestä miellyttävä tehdä. Särkyvää -kannen Markko on itse valokuvannut ja kirja on tehty paketin näköiseksi. Wenla Männistö -kirja on Markkon vaimon kirjoittama.
designia, kun taas isä on tehnyt kuvittamista.”
Markko ei hae omaa tyyliä, vaan hän pyrkii
keksimään uuteen toimeksiantoon aina eri
ratkaisutavan. Hän haluaa löytää itsestään
koko ajan uusia puolia ja uusia mahdollisuuksia, ja siksi pyrkii välttämään tietynlaisen tyylin tai kädenjäljen muodostumista.
”Olen joskus tehnyt kuvituksia, että kyllä kynä ja pensseli kädessä pysyy, mutta vähemmän enää teen itse mitään kuvitustyötä.”
Eräänlaisena kynnyksenä Markko voisikin
pitää juuri kuvittamistyöhön lähtemistä, sillä
piirtäminen vaatii harjoituttamista koko ajan.
Kuitenkin jos häneltä nyt kysyttäisiin piirroskantta, ottaisi hän mieluusti haasteen vastaan
ja lähtisi ainakin kokeilemaan kannen tekoa.
graafisesta suunnittelusta mielenkiintoisen,
sillä siinä tulee se kommunikaatio tilaajan
kanssa ja työlle tietyt rajat.” Kansisuunnittelu
on vielä alue jossa on edelleen paljon erilaisia
mahdollisuuksia. Siksi kirjagrafiikka onkin
Markkosta niin mielenkiintoista. Markko
mainitsee kansisuunnittelun mielenkiintoiseksi myös senkin takia, koska siihen sisältyy
kaksi taidealuetta: kirjallisuus ja graafinen
suunnittelu ja millä tavalla graafinen suunnittelu tulkitsee kirjallisuutta. ”Se on minun
mielestäni jännittävää. Minussa on ehkä hivenen sellaista tarinan kertojaa, sillä minä
osallistun omalla pikku panoksellani siihen
tarinan kerrontaan ja onhan kansi auttamatta
osa kirjan identiteettiä.”
Ammattina kirjagraafikko
Kirjan lukeminen etukäteen on oleellista
Aiempia projekteja Markkolla on ollut hyvin
laidasta laitaan. Hän on suunnitellut muun
muassa julisteita, yritysgrafiikkaa, kuvituksia,
jonkin verran mainontaa ja lehtikuvituksia,
lehtitaittoa, sekä muutaman exlibriksenkin.
Kirjagrafiikkaa Markko on tehnyt jo aivan
opiskeluajoista lähtien ja se onkin kulkenut
mukana hyvin rakkaana mielenkiinnon kohteena aina tähän päivään asti.
Markkon monipuoliseen työnkuvaan
kuuluu kirjan kansien ja sarja-asujen suunnittelun ja toteutuksen lisäksi jonkin verran
sisustypografian suunnittelua ja kirjan kokonais-sidosasun suunnittelua. Kansivalokuvauksissa Markko työskentelee yhteistyössä
valokuvaajan kanssa, suunnittelee ja toteuttaa
esimerkiksi lavastusta, järjestelyjä, kuvausten
ohjausta ja niin edelleen. Hän tekee myös paljon konsultaatiota muiden graafikoiden kanssa, eli on yhteyksissä heihin ja yrittää löytää
eri projekteihin sopivia suunnittelijoita.
Markko mieltää graafisen suunnittelun
sellaiseksi että työllä on aina tilaaja, sekä tilaajan asettamat rajat ja raamit. ”Se tekeekin
Aina kun se on mahdollista, Markko lukee
kirjan ennen kun lähtee tekemään kantta.
Hänen mielestään on hyvä lukea kirja ensin,
vaikka aikataulut ovatkin tiukkoja ja Markko yrittääkin pitää siitä kiinni. Erityisesti
kotimaisten kirjailijoiden kohdalla hänen
mielestään kirjan lukeminen on oleellista ja
kunnian osoitus kirjailijaa kohtaan. Markko
tapaa kirjailijoita henkilökohtaisesti, joten
olisihan se hassua jos hän ei olisi lukenut
kirjoja. Käännöskirjojen kohdalla saattaa
kuitenkin käydä niin, että ennakkomyyntejä varten kannet tehdään jopa vuosi ennen
julkaisua, joten jos kirja on kirjoitettu jollain
harvinaisella kielellä esimerkiksi japaniksi,
eikä suomennosta ole vielä saatavilla, täytyy
kansia suunnitellessa luottaa kääntäjän ja/tai
kustannustoimittajan juoni referaatteihin ja
vertailla myös ulkomailla tehtyjä kansia. Aina
Markkon ei tarvitse odottaa suomennoksia,
sillä hän pystyy lukemaan englannin- ja ruotsinkieliset alkuperäisteokset. Kannet suunnitellaan aina alusta asti, ellei sitten ole kyseessä
maailmanlaajuinen best seller joissa usein
käytetään samaa kantta eri maissa. Silloin
kansista vaihdetaan oikeastaan vain kirjan
nimen kieli.
Kirjan genre eli tyylilaji luo omat suuntaviivansa mitä kannen kanssa lähdetään tekemään, mutta kustantajalta saattaa tulla joitain
toiveita. ”Graafikoita kai kuitenkin käytetään
juuri sen takia että heillä on ammattitaito ja
mielikuvitusta keksiä jotain odottamatontakin. Se on siitä omasta tahdosta ja kekseliäisyydestä ja heittäytymisestä kysymys,” Markko sanoo, kun kysyn kuinka vapaat kädet
hänellä on kantta suunnitellessa. Graafikkoa
voidaan verrata vaikka säestäjään musiikissa
tai teatterissa lavastajaan: graafikko luo kirjalle tunnelmakuoren, puhumattakaan siitä että
kirjagrafiassa pitää luoda uskottava ulkoasu
joka sitten myös toimii myynnillisesti. Kannen tehtävä on jollain tavalla vietellä ja viestiä, sillä kansi on kirjan myyntipakkaus.
Genreille muodostuneita
piirteitä voisi aika-ajoin
koetella
Genrejen suhteen Markko on hyvinkin kaikkiruokainen, eikä hänellä ole varsinaisia suosikkeja. ”Välillä on mukava tehdä dekkareita
ja välillä on mukava tehdä runokirjoja, ei
minulla silleen ole erityistä genresuosikkia.
Esimerkiksi Kirsi Poutasen runokirjan kantta
oli miellyttävä tehdä. Sitten vielä kun kirjailija itse soitti, mitä kirjailijat eivät usein tee, ja
kertoi että hän pitää kannesta todella paljon.
Se lämmitti kyllä mieltä todella paljon.” Haastavan kannen suunnittelusta tekee se, jos kirja ei varsinaisesti kuulu mihinkään genreen,
vaan on ns. perus romaani, koska silloin ei
voi ottaa avuksi genren tuomaa tukipylvästä.
Silloin täytyy tehdä päätöksiä mitä vaihtoehtoja rajaa pois, sekä tehdä paljon kokeiluja.
Vaikka perus romaanin kannen suunnittelu
onkin Markkosta ehkä kaikkein haastavinta, kaikessa monikerroksellisuudessaan ja ristion se hänestä kuitenkin myös hauska seik- riitaisuudessaan. Myös ristiriitaisuus toimii
kailu. Markko mainitsee vapaimmiksi gen- yhtenä inspiraation lähteenä. Markko pitää
reiksi lyriikan ja runouden, sillä niissä ei ole itseään eräänlaisena nostalgikkona ja hän
samanlaisia kaupallisia paineita kuin muissa kerää paljon erilaisia vanhoja painotuotteita
tyylilajeissa. Silti lyriikan genreäkin vaivaavat kuten pakkauksia ja kirjakaupoistakin suotietynlaiset genrekliseet ja kannet ovat usein sikkeja ovat divarit. Vanhat asiat toimivat häutuisia ja ei-esittäviä. Markkon mielestä täm- nellä hyvinä ja tärkeinä inspiraation lähteinä.
möisiä kliseitä olisi hyväkin rikkoa: ”Vaikka Samaan aikaan hän seuraa myös tämän päikaikissa genreissä on tietyt piirteensä, voisi vän graafista suunnittelua, ostaa alan kirjoja
ja tilaa alan lehtiä (Eye). Inspiraation lähteinä
niitä aika-ajoin vähän koetella.”
Markko on tehnyt monien kirjailijoiden Markkolle toimivat myös elokuvat, musiikki,
kanssa pitkään yhteistyötä, esimerkiksi Jari kirjallisuus, teatteri ja kuvataiteet. Laaja-alaiJärvelälle Markko on suunnitellut kansia nen tuntemus ja tietämys on tärkeää tällä
noin kymmenkunta kappaletta. Tunnetulle alalla. ”Voi olla että tämä ammatti muokkaa
suomalaiselle dekkarikirjailija Leena Lehto- ihmisestä sellaisen tutkijan.”
Laajalti taiteita harrastavana Markko ihailaiselle Markko on suunnitellut kansia jo kaksikymmentä vuotta, eli kaikkien muiden te- lee monia eri alojen tekijöitä, eikä hänellä
varsinaisesti ole yhtä tiettyä henkilöä joka oliosten kannet lukuun ottamatta esikoisteosta.
”Virhe jota Markkon mielestä olisi hyvä si hänen idolinsa. Lapsesta asti hän on ihailvälttää kansisuunnittelussa on liian kirjai- lut muun muassa mykkäkoomikkoja Charles
Chaplinia ja Buster Keatonia. Graafikoista
mellinen tulkinta ja alleviivaus kirjan
Markko ihailee muun muassa Saul Basnimen ja kannen kuvituksen
sia, joka on tunnettu elokuvien alvälillä. Kuitenkin joissain takutekstijaksojen suunnittelijana.
pauksissa tämän ’virheen’
Nykyajan kansisuunnittelijoisvoi tehdä aivan tiedosta Markko pitää Chip Kiddin
taen. Markko on esitöistä. Suomalaisista maamerkiksi itse suunnilareista hän ihailee Heikki
tellut kannen kirjalle
Marilan suuria kukkatöitä ja
Särkyvää, jossa kirjan
Heli
Hiltusta, jonka Markko
nimi on kuvattu ’särTämä ammatti on
tuntee ihan henkilökohtaikyvää’ pakettitarrana.
kuin löytöretki
sestikin.
Eräänlaiseksi mokaksi
Stressinhallinnasta Markko
Markko sanoo pitkän
antaa vinkkiä, että kannattaa kespohdinnan jälkeen sen,
kittyä vain yhteen asiaan kerrallaan.
jos ei ole perehtynyt kirjan
Jos jonossa on useampi projekti ja tuntuu
aikakauteen, tyyleihin, paikkoihin
ja henkilöihin ennen kun alkaa suunnitte- ettei työn alla oleva oikein etene, on hyvä
lemaan kantta. Tällaisen mokan Markko oli keino jättää se vähäksi aikaa ’muhimaan’ ja
huomannut parissa kirjan kannessa. Dosto- siirtyä tekemään toista projektia. ”Kannattaa
jevskin Karamazovin Veljekset –kirjan uu- vain tehdä, eikä murehtia. Tekemällä se sitsintapainoksen kannessa oli kuvaksi laitettu ten valmistuu.” Koska Markko on ollut alalla
1700- luvun tunnetun englantilaisen taiteili- jo pitkään, on hänen stressinsietokykynsä ja
jan piirros, vaikka itse kirja sijoittuu Venäjäl- luottamus omaan itseensä kasvanut työkokele. Myös Sirpa Kähkösen romaanin kannessa muksen myötä. Toki kun on kiire ja monta
oli kuva englantilaisesta kadusta, vaikka kirja projektia päällä stressaa se kaikesta kokemuksesta huolimatta. Aikataulut vaihtelevat
itse sijoittuu 1900-luvun alun Pietariin.
viikosta useampaan kuukauteen ja joskus on
kiirepiikkejä. Keskimääräinen työpäivä on
Inspiraation lähteillä
8 tuntia, mutta kiireaikoina voi tulla 10-11
Ihmiset kasvavat pikkuhiljaa omaan am- tunnin työpäiviä. Markko yrittää pitää viimattiinsa ja heille muodostuu oma ammat- konloput vapaana ja pyrkii siihen, ettei vie
ti-identiteetti, joka ilmenee siinä miten he töitä kotiin. Päätetyöskentelyt Markko tekee
katselevat ja näkevät maailman. Välillä Mark- työpaikallaan eikä hänellä edes ole työkonetko katselee maailmaa graafikon silmin ja ta kotona. Eihän aivoja tosin voi pysäyttää
saattaa pysähtyä katselemaan tuotepakkausta kotiin mennessä, eli kotona tai lenkillä tai
tai katukylttiä, mutta ei aina tarvitse katsel- vaikkapa keskellä yötäkin saattaa tulla ideoita
la maailmaa graafikon silmin. Sanomalehtiä töihin liittyen. Kotona Markkon tulee enimMarkko lukee ja katselee ihan ’samoin silmin’ mäkseen luettua käsikirjoituksia ja tehtyä niikuin kuka tahansa muu, sillä ei aina jaksa hin huomioita ja merkintöjä.
Kirjaa ostettaessa Markkon ostopäätökeikä pidäkään arvioida maailmaa muotoilun
kautta. Maailma on täynnä epätäydellisyyttä seen vaikuttaa jollain tavoin kirjan kansi,
ja niin saa Markkon mielestä ollakin. ”Tämä mutta koska hän tietää kuinka kannella pymaailma on epätäydellinen ja se tekeekin siitä ritään vaikuttamaan ostopäätökseen, on hän
hauskan. Vierastan ajatusta että kaiken pitäisi sille jollain tavalla immuuni. ”Onhan se muolla hyvin muotoiltua tai täydellistä. Voin hy- kavaa ostaa kaunis kirja, mutta jos haluan
vinkin ihastua johonkin amatöörin tekemään jonkin kirjan sen sisällön takia, niin olen väkebab baarin käsin kirjoitettuun lappuseen. littämättä miltä se näyttää.” Luen paljon mm.
Joskus tämmöinen niin sanottu ’ite –grafiik- filosofiaa, joissa kannet yleensä on mitättöka’ voi olla paljon mielenkiintoisempaa kuin mänkin näköisiä, mutta silti ostan kirjat sisäljoku sliipattu putiikki Helsingin keskustassa.” lön takia.” On kuitenkin erikoistilanteita jolHyväksi inspiraation lähteekseen Markko loin Markko saattaa ostaa kirjan pelkästään
nimeää juurikin mm. kaupunkiympäristön ulkonäön takia kuten kuvakirjat, alan kirjat
ja lastenkirjat. Ulkomailla kirjan ulkonäkö
myös vaikuttaa hänen ostopäätökseensä, sillä
kirjailijaa ei välttämättä tiedä entuudestaan.
”Graafinen ala kasvaa ja
kehittyy koko ajan”
Kirja-alalle Markko toivoo vielä elinkelpoisuutta. Julkaisualustat tulevat varmasti muuttumaan ja ovatkin jo muuttuneet, esimerkiksi
sähkökirjat ja –lehdet ovat tulleet markkinoille kovaa vauhtia. Markko näkisi että graafisen suunnittelijan ammattikuva voisi laajeta
vielä entisestään monille aloille. Graafinen
ala on hyvin monipuolinen ja laaja ja se kasvaa ja kehittyy teknologian kehityksen myötä
koko ajan. ”Graafikon työn mittakaava voi
olla postimerkistä tai tulitikkuaskista aina talon seinään asti. Jos on ennakkoluuloton, voi
graafikkona toimia laajalla kentällä.”
Markkon vinkki aloitteleville suunnittelijoille on se, että koska graafinen ala on
murroksessa ja jotta pystyisi työllistymään
mahdollisimman hyvin, kannattaa tutkia
mahdollisuuksia laajalla skaalalla ja ennakkoluulottomasti ja miettiä mitä graafinen
suunnittelu voisi pitää sisällään. ”Opiskelkaa
ahkerasti” –vinkkiä Markko ei lähde sormea
heristellen antamaan, sillä hänen mielestään
jokaisella on oma, persoonasta kumpuava
työtapansa. Jotkut tykkää tehdä hommia
vauhdikkaammin, kun toiset taas tykkää tehdä niitä kaikessa rauhassa. Markko kehottaa
sen sijaan opettelemaan ihmisten kohtaamista, neuvottelutaitoja, sopivaa joustavuutta,
diplomaattisuutta ja asiakkaiden näkökulmien ymmärtämistä, kuitenkin omasta ammattiylpeydestä kiinni pitäen. ◆
Kuka on
Markko Taina
ammatti: graafikkona
Tammella
ikä: 51
asuinpaikka: Helsinki
perhe: kirjailija vaimo ja
kolme lasta
harrastukset: taiteet, vanhojen asioiden/antiikin keräily,
kirja- ja keskustelupiirit
muuta: suunnitellut mm. 20–
vuoden ajan Leena Lehtolaisen
kirjojen kannet, suunnitellut
uransa aikana yli 1000 kirjan
kantta, palkittu useasti Kauneimmat Kirjat –palkinnolla,
töitä esitelty mm. amerikkalaisessa Graphis -lehdessä
Pieni pino pikseleitä
Teksti ja kuvat: Mico Björkqvist
Lähteet: makegames.tumblr.com; pixeljoint.com/forum/; raywenderlich.com
Tässä artikkelissa käydään läpi yksinkertaisen, pikseleistä tehdyn hahmon
luomisen esivalmistelu ja erilaiset työvaiheet, sekä havainnollistetaan yleisiä
aloittelijan virheitä.Työ on aloittelijaystävällinen ja soveltuu nimenomaan
pienien töiden tekemiseen. Suurempiin pikselitöihin pätee omat sääntönsä ja
tekniikkansa. Hahmon tekemiseen kelpaa jokaisesta tietokoneesta ilmaiseksi
löytyvä Microsoftin Paint-ohjelma, mutta jos mahdollista, suositeltavaa olisi
käyttää myös Adoben maksullista Photoshop-ohjelmaa. Hahmoa ei tarvitse
erikseen luonnostella paperille, mutta olisi hyvä, jos ennen pikselien asettelua
olisi edes jokin idea siitä, miltä hahmo näyttää ja mitkä värit sopivat sille.Työn
aloittamiseksi riittää uuden tiedoston avaaminen valitussa ohjelmassa sekä
tarkentaminen (suurennuslasin kuva) niin lähelle, että yksittäiset pikselit erottuvat.
1. Ruudukko ja koon valitseminen
3. Pohjavärit
K
un hahmon muoto ja mahdollinen ääriviiva ovat selvillä, seuraavaksi aloitetaan hahmon värittäminen. Tässä vaiheessa määritetään hahmon osat (esimerkiksi paita, housut,
hiukset) ja valitaan jokaiselle osalle oma pohjavärinsä. Suositeltavaa olisi muistaa kontrasti,
eli käyttää ainakin vierekkäisissä osissa toisistaan hyvin erottuvia värejä (keltainen-violetti,
punainen-vihreä, sininen-oranssi).
Ajan säästämiseksi on hyvä muistaa, ettei teoksen jokaista pikseliä tarvitse asetella erikseen.
Riittää, että rajaa hahmon yksittäisen osan pohjavärillä ja laittaa loput pikselit automaattisesti ohjelman täyttötoiminnolla, jonka symbolina on yleensä maalitynnyrin kuva.
Ei näin: Liian lähekkäisten värien käyttäminen
Väripaletti kannattaa pitää mahdollisimman yksinkertaisena ja pienenä. Esimerkiksi jos hahmon hiukset ja kengät ovat
molemmat tummanruskeat, kannattaa mieluummin käyttää samaa väriä kuin luoda kaksi erillistä tummanruskeaa väriä.
Pitää olla kuitenkin tarkka siitä, ettei kaksi samaa väriä osu ja sekoitu toisiinsa.
4. Varjostus
P
P
Ei näin: Liian suuresta aloittaminen.
Ei näin: Liian monen sävyn käyttäminen
ikselihahmon tekeminen kannattaa aloittaa valitsemalla ja rajaamalla sopivan kokoinen kehys hahmolle.Tämä auttaa pitämään hahmon sopivan kokoisena estäen yli äyräiden kasvavan
teoksen. Mikäli tekee useamman toisiinsa liittyvän hahmon, kannattaa samaa kehystä käyttää kaikissa teoksissa yhtenäisyyden säilyttämiseksi.
Hyvän kehyksen koko pikseleissä on usein kahden potenssissa oleva neliö (16x16 tai
32x32 pikseliä), sillä ne sopivat hyvin tietokoneohjelmiin omien pikselipelien tekemiseksi.
Tietysti hyviä vaihtoehtoja ovat myös neliöistä muodostetut suorakulmiot (16x32 pikseliä)
korkeampia hahmoja varten.
Yleinen aloittelijoiden virhe on yliarvioida omat kykynsä ja ryhtyä liian suureen tai yksityiskohtaiseen työhön. Tällaisessa tapauksessa motivaatio lopahtaa nopeasti ja työ jää kesken. Esimerkissä oleva 32x32 pikseliä oleva kehys voi vaikuttaa pieneltä, mutta siinäkin on jo yhteensä huimat 1024 pikseliä aseteltavaksi. Kannattaa siis aloittaa pienestä ja siirtyä hiljalleen kohti suurempia töitä.
2. Muoto ja ääriviiva
ohjavärin saatuaan hahmo saattaa näyttää jo hyvältä, mutta vielä tarvitaan viimeistelyä varjostuksen muodossa. Varjostuksen lisääminen teokseen on tärkeää, sillä se lisää hahmoon
yksityiskohtia ja saa sen vaikuttamaan kolmiulotteiselta. Jotta varjostus pysyy yhtenäisenä, on tärkeää päättää, mistä suunnasta valo kohdistuu hahmoon. Tällöin voi asetella tummat sävyt kauas
valonlähteestä ja vaaleat sävyt lähelle valonlähdettä.
Teoksen suhteellisen pienen koon vuoksi hahmon varjostukseen riittää yksi tummempi ja yksi
vaaleampi sävy jokaista pohjaväriä kohden. Selkeyden vuoksi hahmoon kannattaa myös aluksi lisätä vain toinen sävyistä ja sen jälkeen siirtyä toiseen.
On helppo ajatella, että useampi värisävy varjostuksessa tekee työstä tarkemman tai realistisemman, mutta näin pienen mittakaavan työssä jo kaksi–kolme vaaleampaa tai tummempaa sävyä saa työn näyttämään sotkuiselta ja yksityiskohtien hahmottaminen on vaikeampaa. Lisäksi liian samankaltaisten värisävyjen käyttö vaikeuttaa yksittäisten värien tunnistamista ja mahdollista muokkaamista.
5. Valmiin työn tallentaminen
K
K
Ei näin: Liiallinen mustien ääriviivojen käyttö
Ei näin: Tallentaminen JPEG/JPG-muodossa
un tiedetään suunnilleen, minkä kokoinen pikselihahmosta tulee, on aika ryhtyä suunnittelemaan sen muotoa.Tämä onnistuu parhaiten piirtämällä hahmolle siluetti käyttäen väriä, joka ei
löydy lopullisesta työstä. Siluetin avulla näkee hahmon ruumiinrakenteen ja asennon pikselimuodossa,
mikä auttaa seuraavissa vaiheissa. Siluettia voi kuitenkin parannella tai muuttaa oman halun mukaan.
Siluettia tehdessä hahmolle voi halutessaan piirtää myös ääriviivoja sopivalla värillä, joka on yleisimmin musta, mutta sitä voi värjätä halutessaan myöhemmin. Ääriviivat voivat korostaa hahmoa
suhteessa mahdolliseen taustaan tai yksittäistä ruumiinkappaletta suhteessa muuhun hahmoon,
esimerkiksi rajaamalla pään erilleen muusta vartalosta.
Ääriviivoja aseteltaessa kannattaa muistaa pikselien rajallinen määrä, eli jokaisen erillisen värin tai ruumiinkappaleen
ympärille ei tarvitse piirtää mustaa ääriviivaa. Pienestä työstä tulee helposti ahdas eikä väriä tai yksityiskohtia mahdu
teokseen yhtä paljon kuin ilman ääriviivoja tehdessä.
un hahmo on viimein valmis, niin teos kannattaa tallentaa tietokoneelle myöhempää käyttöä tai esittelyä varten. Työn tallentaminen ei eroa merkittävästi esimerkiksi
Word-tiedostojen tallentamisesta, paitsi että kuva olisi suositeltavaa tallentaa PNG-kuvaformaattiin. Toinen vaihtoehto tallentamiselle on GIF-kuvaformaatti, mutta kaikki perusohjelmat
eivät välttämättä tue sitä.
Photoshopilla työskennellessä teos kannattaa tallentaa myös PSD-kuvaformaatissa työn helppoa muokkaamista varten.
JPEG- tai JPG-kuvaformaatti ei ikinä sovi pikselitöiden tallentamiseen, sillä kuvaformaatin suorittama pakkaus tuhoaa
teoksen laadun asettamalla pikselien värisävyt pieleen. Pahimmassa tapauksessa joudut tekemään koko työn uudestaan
alusta alkaen, joten työn tallentamiseen kannattaa mieluummin käyttää PNG- tai GIF-kuvaformaattia.
Meikkaaminen
O
- Pietu Lyytinen
”Kauneudenhoito
on
ihmiskehon
hoitoa,
jolla
pyritään
kauneuden
säilyttämiseen
tai
kohentamiseen.
Jo
muinaiset
egyptiläiset
käyttivät
kosmetiikkaa
ja
ensimmäinen
arkeologinen
todiste
kosmetiikan
käytöstä
onkin
muinaisesta
Egyptistä
noin
4000
eaa.
Kasvojen
kaunistusta
voiteilla,
nesteillä,
puuterilla
ja
väreillä
kutsutaan
ehostukseksi
tai
kansanomaisestisi. meikkauksekKosmetiikkaa
käytetään
laajaltierityisesti
länsimaissa
ja
naisten keskuudessa.”
”Kauneudenhoito on ihmiskehon hoitoa, jolla pyritään
kauneuden säilyttämiseen tai kohentamiseen. Jo muinaiset egyptiläiset käyttivät kosmetiikkaa ja ensimmäinen arkeologinen todiste kosmetiikan käytöstä onkin muinaisesta Egyptistä noin 4000 eaa. Kasvojen kaunistusta
voiteilla, nesteillä, puuterilla ja väreillä kutsutaan ehostukseksi tai kansanomaisesti meikkaukseksi. Kosmetiikkaa käytetään laajalti länsimaissa ja erityisesti naisten keskuudessa.”
LÄH DE : WIK I PEDI A
len
itse
meikannut
14-vuotiaasta asti eli jo
reilut 6 vuotta, mutta vasta vajaa kaksi
vuotta sitten, kesällä 2013 kiinnostuin kosmetiikasta kunnolla. Aiemmin
meikkaaminen oli vain pienen pieni
osa tyyliäni, mutta yhtäkkiä siitä tulikin
jotain paljon, paljon suurempaa.
Kesällä 2013 muutin omilleni
ja kun sain tarpeeksi tilaa itselleni sekä ajatuksilleni, niin aloin vähitellen löytämään sitä niin sanottua omaa
juttuani ja meikkaamisesta muodostuikin pian yksi suurimmista tavoista
ilmaista itseäni. Aloitin kaksi ja puoli
vuotta sitten myös kirjoittamaan blogia ja
olenkin lisännyt sinne omia meikki -sekä
maskeeraus kuviani jo alusta alkaen.
Erittäin positiivisen palautteen, sekä
optimistisen asenteen avulla oma tyylini
sekä tietenkin meikkaus- sekä maskeeraustaitoni ovat kehittyneet lyhyessä ajassa
todella paljon.
Meikeillä taiteileminen on
kasvattanut minua ihmisenä ja erilaisten
luomusten avulla olen päässyt käsittelemään kipeitäkin aiheita oivaltaen niiden
taakse kätkeytyviä syitä ja seuraamuksia.
Monet meikkaavat tai käyttävät kosmetiikkaa peittääkseen jotain. Kenties aknen
turmeleman ihon tai huonon itsetunnon.
Omalla kohdallani meikkaaminen on
kuitenkin jotain aivan muuta. Se on tapa
ilmaista itseäni. Se on tapa luoda jotain
kaunista, inspiroivaa ja erikoista. Se on
taidetta elävällä kankaalla. Meikkaamisella voin viestittää erilaisia tunnetiloja, ideoita sekä ajatuksia, jotka eivät tule
ulos sanoina.
” luoda taidetta
Omalla kohdallani meikkaaminen on
.
kuitenkin jotain
Se on tapa ilmaista itseäni. Se on tapa
jotain kaunista, inspiroivaa
elävällä
ja erikoista. Se on
kankaalla.
aivan muuta
Käy myös tsekkaamassa mun blogi:
HELVETICA
PICS freeimages.com
TEXT S.A
HELVETICA WAS ORIGINALLY
CALLED NEUE HAAS GROTESK
AND IT WAS DEVELOPED IN
1957 BY MAX MIEDINGER
AND EDUARD HOFFMAN. IT
WAS A COMPREHENSIVE
MODERNIZATION OF AKZIDENZ
GROTESK FROM 1898.
At first it was proposed that the
typeface would have been called
Helvetia (Latin for Switzerland),
but the marketing director decided
to change the name to Helvetica
in 1960 to make the font more
marketable internationally.
Helvetica was created to be neutral,
to not give any impression or have
any meaning in itself. It is also
widely seen on online, as it is a
web-safe font on Macs.
If you are looking for a font that
rides the line between conservative
and edgy, elegant and relaxed,
classic and modern, Helvetica might
just be your answer.
ABOUT HELVETICA
Technically, Helvetica is a very
fascinating font. There are a few
things that set it apart from many
other sans serif fonts, and make
it unique. For example Helvetica’s
characters always have vertical
or horizontal terminations on their
strokes, never diagonal. Helvetica
is as much about the negative
space surrounding the letters
than about the lines that make up
the characters themselves. The
negative space contained within the
lowercase ”a” closely resembles
a teardrop. Helvetica also has
monotone stroke weights and it
remains legible when in motion, and
that is one reason why it is popular
for signage, automaker and airline
logos. Helvetica might have a love/
hate relationship among graphic
designers nowadays, but that has
generally more to do with its misuse,
placed in the wrong surroundings
rather than any fault with the
typographical design.
EVERYWHERE
A few years ago, a New yorker
called Cyrus Highsmith put his life
on the line by trying to spend a day
without Helvetica. Highsmith was a
type designer himself, so he knew
it would be a challenge. Whenever
he saw something spelled out in
the typeface he would have to avert
his eyes. He wouldn’t take any
Helvetica-signed transport, nor buy
any Helvetica-branded products.
He might have to walk into New
York City from its suburbs; possibly
go hungry all day. This story really
shows how the font is used pretty
much everywhere.
THE MOVIE
Helvetica is a feature-length
independent film about typography,
graphic design and global visual
culture. It looks at the proliferation
of one typeface as part of a larger
conversation about the way
type affects our lives. The film
is an exploration of major cities
and the type that inhabits them,
and discussions with renowned
designers about their work, their
views on type, and the past fifty
years of graphic design. Helvetica
was shot in high-definition on
location in the United States and
across Europe.
HELVETICA MOVIE POSTER
Helvetica is so neutral, and it does not give any impression and because of this, it is very adaptable to use for different design projects. That’s one reason why it has been used by everyone from Post-It to American Apparel.
1NF0RMAAT10N
Kuvitus ja teksti: Tero J. Sarén
V15UAALI5UU5
25%
15%
15%
Mustikkaan viittaavia tai
mustikan kaltaisia aromeja.
Vadelmaan viittaavia tai
vadelman kaltaisia aromeja.
Maidon kaltaista valmistetta,
valmistettu tiivisteestä.
Sisältää lisäksi Sokeria, vettä, munia, hiivaa, stabilointiainetta, E270, E230, E330, E507, E513, E574, E951, E967,
E103, E111, E121, E125, E126, E130, E152, E181, E240.
Gluteenia, laktoosia, vehnätärkkelys, mallasuute, niasiiniekvivalentti, riboflaviini (B2), niasiini (nikotiinihappo
+ nikotiiniamidi). Valmistettu tehtaalla jossa käsitellään
pähkinöitä ja manteleita.
Mitä infografiikka on?
Missä siihen törmää?
Mikä sen merkitys on?
Tarkastellaan lyhyesti infografiikkaa
esimerkein ja kuvin. Infografiikka saattaa
vaikuttaa sanana melko tuntemattomalta
käsitteeltä mutta jokainen siihen on
varmasti törmännyt.
I
nfografiikan tarkoituksena
on helpottaa informaation
ymmärtämistä mahdollisimman nopeasti tai vaihtoehtoisesti monimutkaisen
informaation ymmärtämisen helpottaminen. Infografiikka muodostuu kuvien, numeroiden
ja tekstin yhdistelmästä. Nuolisymboli, joka havainnoi ja osoittaa kulkusuuntaa on vanhimpia infografiikaksi lueteltavia merkkejä. Suurin
osa ihmisistä osaa tulkita merkin oikein, mutta parhaan kuvan tilanteesta saa kun ajattelee olevansa palavassa talossa josta haluaa luonnollisesti
hyvin nopeasti ja turvallisesti ulos.
Tällaisessa tilanteessa on esimerkiksi
pienellä kirjoitetun tekstiohjeen lukeminen hyvin vaikeaa. Sen sijaan
valaistu ja kansainvälisestikin tunnettu exit-kyltti on varmasti huomattavasti helpompi löytää, havaita ja
tunnistaa. Infografiikassa hienoa on
se, että hyvin tehtynä sitä voi tulkita kuka tahansa ikään tai lukutaitoon
katsomatta. Monet lapset ymmärtävät aikaisemmin infograafisia elementtejä kuin osaavat lukea. Vessan
ovissa olevat naisen ja miehen hahmo ovat varmaan ympäri maapalloa
tuttuja kuvioita.
Erilaiset kiellot punaisine henkseleineen ovat varmasti varsinkin Suomessa monelle lapselle hyvin tuttuja jo hyvinkin nuoresta. Elokuvissa
ja peleissä niin etu kuin takakannessakin ilmaistaan graafisin kuvin mitä
peli sisältää ja minkä ikäiselle ihmi-
selle kyseistä tuotetta suositellaan. Ei
tarvitse edes osata lukea että osaa tulkita punaisen 18 merkinnän tarkoittavan tuotteen kuuluvan aikuisille
tai tekstilaatikko jossa lukee ”SEX”
on varmasti hyvin yksinkertainen ja
koko maailmanlaajuinen käsite joka
kertoo sisällöstä.
PIIRAKAT, PYLVÄÄT JA NUMEROT
Tulkinnan apuvälineitä ovat piirakat, pylväät ja numerot.
Infografiikka tulee avuksi numeroissa siinä vaiheessa kun numerot
ovat todella suuria kuten miljoonat
ja miljardit. Suuret luvut on huomattavasti helpompi ymmärtää kun niistä tehdään aiheeseen sopiva kaavio.
Myös prosentteja käsitellessä kaaviot
helpottavat isomman kuvan ymmärtämistä.
Monesti kuluttaja ei edes huomaa
katsovansa infografiikkaa koska se
on jo niin suuri osa elämäämme.
Esimerkkeinä vaikkapa säätiedotus,
kaukosäädin, erilaiset kartat, junien
ja metrojen linjat ovat osana jokapäiväistä informaatiografiikkaamme.
KEHITYS
Teknologian kehitys on entisestään
vilkastuttanut infografiikan käyttöä.
Nykyisessä hektisessä ja kiireisessä
elämässämme kaiken pitää nykyään
tapahtua mielellään heti ja nyt. Websivuilla vilisee erilaisia ikoneita ja
pikalinkkejä jotka luetaan infografiikaksi. Twitterin ja Facebookin
ikoneista jokainen tietää voivansa
jakaa uutisen omalle tai ystävän aikajanalleen. Latausta symboloiva
pyörivä ikoni on myös kaikille hyvin
selvä merkki siitä että jotain tapahtuu. Osaamme valmistautua odottamaan.
Myös puhelin toimii pitkälti infografiikan idealla, näytön ylälaitaan
ilmaantuva symboli kertoo saapuneesta tekstiviestistä tai akun lataustilasta. Mitä pidemmälle tekniikka
kehittyy sitä moninaisempia symboleita ja infografiikkoja kehitetään,
pelkällä nuolella ei enää pärjää.
TUOTTAMINEN
Infografiikan tuottaminen saattaa
aluksi tuntua helpolta, kauhean erikoisista graafista ratkaisuistahan ei
ole kyse. Erilaisten taulukoiden kohdalla tämä pitääkin suurimmaksi
osaksi paikkansa, mutta jos palataan
esimerkissä jälleen siihen exit-kylttiin, näin yksinkertaisten kuvien
tuottaminen on graafiselle suunnittelijalle varmasti haaste. Kuvaa joudutaan varmasti kokeilemaan ja testaamaan erilaisilla kohdeyleisöillä
ennen kuin voidaan vaikka painaa
kylttejä käyttöön.
Kansainvälisen lentokentän kylttien tekeminen on varmasti melko
monimutkainen projekti. Pitää miettiä eri kielien, kulttuurien ja ihmisten
kautta millainen kuva toimii. Asiaa
ei varmasti helpota erilaisten värinäköjen kaltaisten ongelmien olemassa olo. Lontoon metrokartta näyttää
hyvin yksinkertaiselta koska se on
nerokkaasti suunniteltu erivärisine
linjoineen, jos metrokartan asettaisi
oikean kartan päälle niin kuvat eivät
täsmäisi. Metrokarttaa on muokattu
ihmiselle helpommin ymmärrettäväksi ja jokaista pientä mutkaa ja kiemuraa ei siis ole merkattu ja tämän
takia kartat eivät päällekkäisinä kuvina toimi mutta erillisinä kummatkin ajavat täysin asiansa. Suomessa
junassa on samanlainen idea, kuvassahan kaikki reitit kulkevat suoraan
mutta todellisuudessa Riihimäki, Kerava, Järvenpää ja Helsinki eivät sijaitse suorassa järjestyksessä vaan tekevät pitkän kaaren.
Näiden pienien oivallusten kautta kuitenkin kyseiset kartat kertovat
edelleen sen informaation mikä niiden on tarkoituskin kertoa. Infografiikassa on siis omat pienet jipponsa
miten hyvin monimutkaisia asioita saadaan esitettyä todella selkeästi
ja niin että ne on helppo ymmärtää.
Voisi todeta että hyvä infografiikka
on monelle niin itsestäänselvyys johtuen siitä että se on tehty niin hyvin
että sitä tuskin huomaa. Numeroiden
pyörittelyssä infografiikka on todella hyvä apuväline koska harva meistä
pyörittelee miljardin kaltaisia numeroita normaalissa elämässään, mutta
näinkin isojen numeroiden ymmärtäminen on hyvin pelkistetyillä kaavioilla helppoa.
Muutoksiakin toki tehdään ja esimerkiksi vaarallisten aineiden merkinnät uusittiin kansainvälisesti 2014
ja muutama uusi merkki tuli samalla mukaan. Mistään isosta muutoksesta ei ole kyse koska aikaisemmat
merkinnät ovat jo monen mielessä
ja niitä ei täten voida lähteä muuttamaan tunnistamattomiksi. Hyvänä
esimerkkinä voisi kuvitella jos stop
merkki muutettaisiin aivan erilaiseksi, niin seuraukset olisivat varmasti
todella ikäviä. Tämän takia merkkien
muutokset ovat lähinnä kosmeettisia
viilauksia jotka ovat tehty pitkän ajan
palautteen pohjalta. Pakkausmerkinnöissä palautteen pohjalta tehty muutos on helppo toteuttaa vaihtamalla uusiin pakkauksiin uudet
merkit, silloin tuore paketti hyllyssä
tuo uudet merkinnät. Liikennemerkeissä tilanne on huomattavasti monimutkaisempi ja niiden uusiminen
on huomattavasti kalliimpi prosessi.
Tämän takia niiden valvontakin on
huomattavasti tiukempien säädösten alaisuudessa. Infografiikka on
siis asia mihin jokainen törmää päivittäin ja harva tietää edes sanaa millä tätä kaikkea nimitetään. Silti ilman
tätä hyvinkin arkipäiväsitä elementtiä kaiken informaation ymmärtäminen olisi hyvin vaikeaa ja hidasta. Infografiikka saattaa kuulostaa todella
tylsältä mutta kun siihen uppoutuu
niin se vie mennessään. 
9 Multimedia Resources for
Information Design
WWW-SIVUSTO
Verkkosivusto, josta
löytyy paljon tietoa
infografiikkaan ja sen
hyödyntämiseen.
Data Flow 2
KIRJA
Todella hienoilla
kuvilla varustettu
kirja infografiikan
tekemisestä.
Infographic Designers’
Sketchbook
KIRJA
Erilaisten infografiikan
tekniikoiden esittelyä
ja rikasta kuvitusta
miten niitä hyödyntää.
Infographics: The Power of
Visual Storytelling
KIRJA
Visuaalisen
informaation käyttöä
niin videoissa kuin
sosiaalisessa mediassa.
EXIT
ASEMAN
SEKAMELSKA
Kuvat & tekstit Reeti
T
ikkurilan rautatieasema on Suomen
kolmanneksi
vilkkain liikenneasema. Paikalle rakennetaan asemakeskus Dix
ja Kehäradan valmistuttua
siitä tulee Suomen toiseksi
suurin asema.
Asemalta pääsee noin
vartissa Helsinkiin, jonne
Nevalainen
on matkaa 16 kilometriä.
Kehärata on Vantaan historian suurin investointihanke.
Tikkurilan asema on yksi
seitsemästä ensimmäisestä
asemasta Suomessa ja kolmas niistä, jotka on rakennettu tiilestä.
Kaikki päärataa ja oikorataa pitkin kulkevat kaukojunat pysähtyvät Tikkurilassa.
Bussiterminaalin paikka
vaihtuu pohjoisempaan päin.
Viime vuonna aloitettiin uuden asemakeskuksen rakentaminen.
Kävin itse paikan päällä
ottamassa kuvia ja tutkin samalla, miten aseman remontti vaikuttaa nykyhetkeen.
Päivä oli hyvin poutainen ja
aurinkoinen.
Kartta on aina hyvä ja
tarpeellinen olla.
Joulukuun maissa tämän
rakennuksen pitäisi
valmistautua.
Opasteitten avulla tietää minne päin asemalla kannattaa mennä.
Rautatieaseman
lipunmyyntikojulta voi
ostaa kaukojunien lippuja.
aikataulu kertoo bussin lähtöAJAN ja laiturin.
elina
graphic designer
mickelsson
elinamic@luukku.com
Graafinen suunnittelija
050 912 8794
mico.bjorkqvist@luukku.com
Jennyn
graafista
suunnittelua
jenny.tenhunen@hotmail.com
graafisen
suunnittelun
opiskelijoiden
portfolioihin
voi tutustua
osoitteessa
www.grasuvalidia.com