Sirkka Heinonen ja Juho Ruotsalainen (etunimi.sukunimi@utu.fi) Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto Helsinki, 4.6.2015 MEDEIA-hankkeen keskeiset tulokset Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen MEDEIA-hankkeen (Median uudet roolit ja tehtävät digitaalisessa merkitysyhteiskunnassa) loppuraportti käsittelee uusia, nousevia median ja journalismin muotoja. Lisäksi raportissa hahmotellaan sitä, mitä yhteiskunnallisia tehtäviä media ja journalismi voisivat tulevaisuudessa toteuttaa. Tutkimuksen aikatähtäin on vuodessa 2030. Hankkeen aineisto kerättiin tulevaisuustyöpajoissa ja asiantuntijahaastatteluissa. Aineiston valossa erityisesti seuraavat median ja journalismin muodot vahvistuvat tulevaisuudessa: 1. Niche-mediat. Verkossa mediat polarisoituvat yhtäältä Facebookin ja New York Timesin kaltaisiin jättiläisiin, toisaalta pienten niche-toimijoiden verkostoihin. Niche-mediat erikoistuvat tiettyyn kohteeseen tai aihealueeseen, jota ne käsittelevät tavalla tai toisella muista erottuvalla tyylillä. Esimerkiksi verkkosivusto Syria Deeply keskittyy Syyrian sisällissotaan, Vox.com uutisten ja ilmiöiden selittämiseen, ja The New Inquirykulttuuriesseisiin. Niche-journalismi pyrkii käsityöläismäisyyteen, autenttisuuteen ja ainutlaatuisuuteen. Koska nichejournalismin fokus on tarkka, se on usein erityisen laadukasta ja ”näkemyksellistä”. Objektiivisen asiatyylin sijaan suositaan toimittajan omaa ääntä. Niche-mediat ovat usein alansa edelläkävijöitä, ja ne etsivät jatkuvasti uusia, kiinnostavia ilmiöitä ja aiheita alaltaan. Myös suuret mediaorganisaatiot mukautuvat kehitykseen. Niistä tulee yhä enemmänresursseja tarjoavia, mahdollistavia alustoja yksittäisille toimittajille ja bloggareille. Niche-journalismin funktiona on tuottaa mahdollisimman laajaa tietojen, näkökulmien ja tyylien kirjoa. Niche-mediat luovat yhteyksiä ”samanmielisten” välille ja palvelevat eriytyneen yhteiskunnan eriytyneitä tiedontarpeita. 2. Hyperlinkittynyt media ja journalismi. Mediaorganisaatioiden ja sisältöjen väliset rajat hälventyvät. Mediaorganisaatiot tekevät aiempaa enemmän yhteistyötä toistensa, mediakuluttajien ja ”koko internetin” kanssa. The New York Timesin NYT Now -sovellus julkaisee yhtä lailla The Timesin toimittajien kuratoimia kuin julkaisun omia sisältöjä. The Guardian kehittää ”avoimen journalismin” malliaan, jossa juttujen tekoa joukkoistetaan eri tavoin. Sisällöt muodostuvat yhä enemmän viittauksista toisiin sisältöihin. Lehden tai artikkelin kaltaisten valmiiden, tarkkarajaisten kokonaisuuksien sijaan todellisuutta hahmotetaan fragmentaarisina, jatkuvasti elävinä kokonaisuuksina. Toimittajista tulee informaatiomassojen seulojia, koostajia ja jalostajia. Blogit ja hyperlinkit tarjoavat mallin koko medialle. Hyperlinkittyneen median funktiona on koota ja jäsentää niche-medioiden tuottamaa tietoa – toimia yhteiskunnan ”kommunikaatiokudoksena”. Näin se ehkäisee tiedon fragmentoitumista ja rikkoo informaatiokuplia. Hyperlinkittynyt journalismi tuottaa uutta tietoa luomalla uusia yhteyksiä tapahtumien, ilmiöiden ja toimijoiden välille. 3. Yhteisömediat. Yhä suurempi osa journalismista ja muista mediasisällöistä on erilaisten yhteisöjen tuottamaa. Esimerkiksi hollantilainen De Correspondent kokoaa eri aihealueiden ympärille toimittajien, lukijoiden ja asiantuntijoiden yhteisöjä. Useat mediat eivät kutsu enää asiakkaitaan tilaajiksi vaan ”jäseniksi”. Mediayhteisöt rakentuvat jaettujen intressien ja kiinnostuksen kohteiden varaan – aivan kuten muutkin internet-yhteisöt. Yhteisö voi olla löyhä, kuten sosiaalisen median yhteisö, freelance-toimittajien kollektiivi tai perinteisen mediayrityksen sisään vapaasti muodostuva yhteisö. Jotta mediayhteisö olisi houkutteleva, sillä on oltava selkeä, muista erottuva identiteetti. Uusista mediamuodoista yhteisömedioilla on ehkä vähiten intressejä miellyttää massayleisöjä. Näin uusimmat ja kiinnostavimmat ideat noussevat tulevaisuudessa yhä enemmän niistä. Esimerkiksi Buzzfeed haalii suuren osan sisällöistään Reddit:n ja Tumblr:n kaltaisista ”yhteisöalustoista”. Journalistiset yhteisöt vertautuvat avoimen lähdekoodin kehittäjäyhteisöihin, joissa motiivina eivät ole niinkään rahalliset palkkiot kuin itseilmaisu, yhteisössä saavutettava maine ja halu kehittää mahdollisimman laadukas tuote. Yhteisömediat valjastavat verkon joukkoälyä, jolloin niiden ei tarvitse rajautua sisäisiin resursseihinsa. Mediayhteisöjen funktiona on tarjota ihmisille uusia vertais- ja lähiyhteisöjä menetettyjen tilalle. Yhteisöjournalismi tuottaa tietoa ja tulkitsee tapahtumia yhteisön omasta elämismaailmasta käsin. 4. Journalistit informaatioammattilaisina. Tulevaisuuden ”sisältötaloudessa” toimittajan ammattitaitoa kaivataan kaikilla aloilla ja kaikissa organisaatioissa. Toimittajat soveltavat journalistisia taitoja kaikkeen informaation käsittelyyn ja tuottamiseen. He tuottavat laadukkaita, luotettavia, kriittisiä ja kiinnostavia sisältöjä eri aloilla (tämä luonnollisesti edellyttää, että journalistisia kriteerejä noudatetaan myös mediaalan ulkopuolella). Toimittajat erottuvat muista ”sisällöntuottajista” erityisesti hyvällä, selkeällä ilmaisulla, kriittisyydellä sekä tiedonkäsittelyn ja -analyysin taidoilla. Huonosti kirjoitetut ja sisällöltään köyhät jutut pärjäävät yhä huonommin kilpailussa kuluttajien huomiosta. Niin kutsuttu natiivimainonta, journalistista laatua tavoittelevat mainokset, on osa tätä kehitystä. Journalististen informaatioammattilaisten funktiona on parantaa eri aloilla tuotettujen sisältöjen laatua. He myös tuottavat eri organisaatioissa journalistisesti virittynyttä, aikalaisanalyyttistä tutkimusta. 5. Verkon keskukset ja tunnetut brändit. Verkossa niche-toimijoiden oheen muodostuu keskuksia, jotka suodattavat ja välittävät informaatiota. Ne voivat olla yhtä lailla Facebookin ja Googlen kaltaisia ”portaaleja” kuin globaaleja mediajättejä. Suurten medioiden brändi perustuu erityisesti varmennettuun, neutraaliin faktatietoon. Toisin sanoen ne tuottavat journalistista yleispalvelua. ”Massamediat” eivät katoa, niitä vain on aiempaa vähemmän. Kansalliset ”keskitason” mediat kärsinevät eniten. Näin uskovat ainakin Allerin toimitusjohtaja Pauli AaltoSetälä ja The State -sanomalehden entinen päätoimittaja Brad Warthen. Tunnettu ja arvostettu brändi on tärkeää myös niche-medioille. Verkossa mediakuluttajien huomio ohjautuu hyväksi havaittuihin ja tunnettuihin sivustoihin, eivätkä niche-mediat ole poikkeus. Nichemedioiden brändi ei perustu niinkään neutraaliuteen kuin laatuun ja tyyliin. Kiinnostava kehityskulku on jättien ja niche-medioiden yhdistyminen: Yhdysvalloissa niin suuret mediayritykset kuin teleoperaattorit ovat alkaneet ostaa pieniä mediastartupeja. Verkon keskukset ja tunnetut brändit auttavat verkottunutta yhteiskuntaa toimimaan kokonaisuutena, kaikille yhteisen ja todennetun informaation varassa. Ne luovat ja ylläpitävät ”yhtenäiskulttuuria” rikkomalla informaatiokuplia. Samalla tunnetut brändit jäsentävät verkon sisältömassoja rajaamalla valintoja ”hyväksi havaittuihin” medioihin. 6. Mediat identiteettiteknologiana. Verkostoyhteiskunnassa pysyviä rakenteita ja jaettuja identiteettejä on yhä vähemmän. Yksilöiden täytyy rakentaa identiteettinsä itse mediasirpaleista, osana eri (media)yhteisöjä. Kuluttajat haluavat journalismia, jonka avulla rakentaa minuuttaan. Usein tämä tarkoittaa tulkitsevia, taustoittavia ja esseemäisiä juttuja. Toimittajat voivat kirjoittaa yhä vapaammin omalla tyylillään. Mediasta tulee ”postinstitutionaalisen” ajan keskeinen identiteettiteknologia. Mediateknologiat ovat mielen jatkeita kuten muut teknologiat kehon. Eri kulttuurituotteiden kirjo täyttää arjen, ja niistä keskustellaan tuoreeltaan verkossa. Erityisen hyvin tämä näkyy ”älyllisten” laatusarjojen buumissa ja niihin liittyvässä recap-kulttuurissa. Mediakulutuksesta tulee yhä reflektiivisempää, ja usein reflektointi on kollektiivinen prosessi. Yksilöiden identiteettirakennus ei ole privaatti asia, vaan vaikuttaa koko yhteiskuntaan. ”Identiteettimedian” funktiona on tarjota yksilöille symboliaineksia, joiden varaan luoda elämänsä merkityksellisyyttä. Samalla yksilöiden valinnoista tulee mediasisältöjen seula ja portinvartija – ne määrittävät, mitkä sisällöt ovat julkisesti tärkeitä. Ennen kaikkea identiteetti on kuitenkin ”luovan talouden” tuotantovoima. Näin yksilön sosio-ekonomista asemaa määrittää yhä enemmän se, mitä mediasisältöjä hän kuluttaa.