1/2015 - Posiva
Posiva tutkii Posiva Oy:n tiedotuslehti 1/2015 Vihreää valoa rakentamiselle KUVITUS: MARTTI HÄNNINEN STUK totesi lausunnossaan, että ydinjätelaitoksen käyttö- ja pitkäaikaisturvallisuus ovat rakentamisluvan myöntämisen kannalta riittävällä tasolla. Posiva täsmentää edelleen suunnitelmiaan ja toimintatapojaan laitoksen toteuttamisen edellyttämillä tavoilla. Posivan suunnittelema käytetyn ydinpolttoaineen kapselointi- ja loppusijoituslaitos voidaan rakentaa turvalliseksi. Näin totesi Säteilyturvakeskus (STUK) helmikuun puolivälissä työ- ja elinkeinoministeriölle toimittamassaan lausunnossa. Lausunnon perusteena on STUKin tekemä turvallisuuden tarkastelu, jossa varmistettiin, että ydinenergialain mukaiset edellytykset täyttyvät. Seuraavaksi hankkeen käsittely jatkuu työ- ja elinkeinoministeriössä sekä valtioneuvostossa, joka päättää, myönnetäänkö laitosten rakentamislupa. ”Rakentamista puoltava lausunto oli Posivalle tärkeä askel eteenpäin. Sinänsä STUKin lausunnossa ja siinä esitetyissä jatkotöissä ei ollut mitään yllättävää. Loppusijoitushankkeen etenemiselle on nyt näytetty turvallisuuden osalta vihreää valoa”, Posivan turvallisuuspäällikkö Vesa Ruuska sanoo. ”Tähän mennessä olemme jo varmistuneet, että ydinjätelaitoksen käyttö- ja pitkäaikaisturvallisuus ovat rakentamisluvan myöntämisen kannalta riittävällä tasolla. Kyseessä on uudenlainen laitos, minkä vuoksi on perusteltua edetä vaiheittain sekä samalla kertyvän tiedon perusteella arvioida ja tarkentaa laitoksen suunnittelua”, toimistopäällikkö Jussi Heinonen STUKista taustoittaa. Valvonta jatkuu tiiviinä Posiva jätti rakentamislupahakemuksen loppuvuodesta 2012. Se on syventänyt hakemusaineistoa koko ajan kuluneen kah- Olkiluodon havainnekuva kertoo, miltä Posivan suunnittelema loppusijoituslaitos näyttää. STUK antoi helmikuussa puoltavan lausunnon laitoksen turvallisen rakentamisen osalta. den vuoden aikana. ”Aineistoa ylläpidetään jatkossakin, jotta se täsmää olemassa olevan tilanteen kanssa siinä vaiheessa, kun varsinainen käyttötoiminta Olkiluodossa alkaa”, Ruuska muistuttaa. Posivan rakentamislupahakemuksen arviointiin käytettiin kahden vuoden aikana STUKin omien asiantuntijoiden työpanosta noin 18 henkilötyövuoden verran ja muita asiantuntijoita koti- ja ulkomailta seitsemän henkilötyövuoden verran. ”Suunniteltu laitos on nyt hyväksytty. Seuraavaksi on huomioitava se, kuinka laitos voidaan lopulta toteuttaa. Kevään 2015 aikana viimeistelemme STUKissa valvonnan suunnittelua tulevan osalta”, ydinjätteiden ja ydinmateriaalien valvonta -osaston johtaja Risto Paltemaa STUKista kertoo. Paltemaan mukaan tuleva valvonta liittyy muun muassa rakentamisen eri vaiheisiin, laitoksen toteutettavuuteen liittyviin testeihin sekä pitkäaikaisturvallisuuteen. Työtä tehdään täydellä vauhdilla Posivassa ei rakentamislupaa odotella peukaloita pyöritellen. Olkiluodossa haetaan jo valmiutta kapselointi- ja loppusijoituslaitosten toteutusvaiheeseen. Käytännössä tämä tarkoittaa suunnittelun tarkentamista sekä organisaation ja toimintatapojen muokkaamista toteutukseen sopiviksi. ”Organisaation ja menettelytapojen muutosten lisäksi luomme toteuttamis edellytyksiä täsmentämällä teknisiä suunnitelmia sekä vastaamalla viranomaisten vaatimiin täsmennyksiin. Tällä tavoin sul- jemme edelleen pois rakentamiseen liittyviä avoimia kysymyksiä”, Ruuska sanoo. Toiminta jatkuu myös maanalaisessa tutkimustilassa ONKALOssa, jossa muun muassa tehdään prototyyppilaitteille uusia testejä. Lisäksi Posiva jatkaa tutkimustoimintaa tarvittavilta osin ja tekee pitkäaikaisturvallisuusanalyysia. Kun Posiva saa rakentamisluvan, STUK valvoo ydinjätelaitoksen rakentamista ja voi tarvittaessa edellyttää muutoksia nyt hyväksyttyyn suunnitteluun. ”Aika rakentamisluvasta laitoksen käyttölupaan on STUKin valvonnassa merkittävin jakso. Kyse on jatkuvan oppimisen hankkeesta. ONKALOsta on jo opittu paljon puolin ja toisin. Loppusijoitustilojen rakentamisen aikana niin Posiva kuin STUK oppivat jälleen lisää”, Paltemaa korostaa. Posiva tutkii 1/2015 MITÄ MIELTÄ? Mihin tärkeysjärjestykseen laittaisit loppusijoituksen osalta seuraavat: turvallisuus, kustannukset, työllistävät vaikutukset? Annika Koivula Juha Kukkonen Matti Tamminen Hannele Töyrylä-Jokinen ”Ensimmäisenä tulee tur- ”Ykkössijalla on turval- ”Turvallisuus on tärkein ”Ensimmäisellä sijalla on vallisuus. Toisena on lisuus, etteivät polttoai- asia. Pitää huolehtia, turvallisuus. Kyse on sel- työllisyys. On selkeästi neet pääse luontoon ja että jäte ei pääse maan laisesta tuotteesta, jonka positiivinen asia, että lop- loppusijoitus on muuten- alla karkuun ja koko rat- on oltava turvallisesti säily- pusijoitus tuottaa lisätyö- kin ihmisille turvallista. kaisu on turvallinen. Kus- tyksessä. Työllisyys on toi- tä. Kolmantena tulevat Seuraavana on työllisyys tannukset tulevat sitten sella sijalla ja kustannukset kustannukset, sillä taval- ja kolmantena kustannuk- ennen työllisyyttä. Laitteet kolmannella. Hienoa, että lisen ihmisen on hankala hahmottaa hank- set. Pääasia on, että ihmisillä on töitä. Kus- tekevät kuitenkin työn. Rakentamista ei kan- loppusijoitus työllistää lähiseudun asukkaita. keen kokonaiskustannuksia.” tannuksilla ei ole ihan niin suurta väliä.” nata tehdä, jos se on hirveän kallista.” Toki hyödyn ja kustannusten suhteen on oltava kohdillaan.” Tulppa laitetaan kovaan paineeseen JUSSI PARTANEN Loppusijoitustunnelin täytyy pysyä kaikissa oloissa vesitiiviinä. ONKALOn demotunneliin rakennetaan tänä vuonna järeä tulppa, jota ryhdytään testaamaan paineistamalla sitä. Olkiluodossa rakennetaan loppusijoitustunnelin päähän tulevaa massiivista teräsbetonitulppaa. Kyse on kuitenkin vielä testaustoiminnasta, jolla varmistutaan, että loppusijoituksen alkaessa kaikki toimii loppusijoitustunnelissa halutulla tavalla. Kaikki tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että bentoniittisavi, jolla tunnelit lopulta täytetään, pysyy vettyessään tunnelissa. Se tarkoittaa myös sitä, että tunneli pysyy vesitiiviinä. Tunnelin tulpan rakentaminen aloitettiin helmikuussa. Varsinainen rakennustyö kestää puolisen vuotta. Tulppa on lopullisesti valmis testejä varten joulukuussa. ”Tulpan tausta paineistetaan vesitiiviyden selvittämiseksi. Paineistustestillä voimme selvittää, pääseekö vesi kulkeutumaan tulpan ja kallion välisestä yhtymäkohdasta. Paine tulee olemaan sama kuin pohjaveden paine testisyvyydellä 420 metrissä”, Posivan kehitysinsinööri Petri Koho kertoo tulevasta testistä. Testitulppa rakennetaan maanalaisen tutkimustilan ONKALOn demotunneliin luonnollisessa koossa. Tulpalla on tunnelin suuntaisesti pituutta kuusi metriä. Tulppa on myös kuusi metriä leveä ja miltei seitsemän metriä korkea. Yhteistyötä tehdään ruotsalaisten kanssa Kiilan muotoisen tulpan paineistamisen jälkeen sen toimintaa monitoroidaan lukuisten mitta-antureiden avulla viereisestä tunnelista. Testistä saatavat tulokset palvelevat loppusijoitustunnelin tulpan jatko- ONKALOn demotunneliin on louhittu tulpan muotoinen lovi. Oikealla näkyy, miltä teräsbetonitulppa näyttää valmiina loppusijoitustunnelissa. kehittämistä. Tuloksia verrataan ruotsalaisen SKB:n ja Posivan yhteistyössä Ruotsissa Äspön kalliolaboratoriossa toteuttaman tulppatestin tuloksiin. ”Tulpan seuraava kehitysversio voi olla samanlainen kuin nyt ONKALOon tehtävä. Se voi olla myös SKB:n tulpan kaltainen tai jonkinlainen yhdistelmä näistä kahdesta”, Koho sanoo. Loppusijoitustunnelin tulppakoe kulkee nimellä POPLU. Syksyyn 2016 kestävässä projektissa Posiva todentaa tulpan täyttävän sille asetetut vaatimukset ja valitun tulppasuunnitelman olevan toteutettavissa teollisessa mittakaavassa. POPLU on osa yhteiseurooppalaista DOPAS-projektia, jonka tavoitteena on loppusijoitustilojen sulkemisteknologian testaaminen täydessä mitassa. Euroopan atomienergiayhteisön Euratomin, ydinjätehuollosta vastaavien yhtiöiden ja eri tutkimusorganisaatioiden yhteisesti rahoittama DOPAS-projekti keskittyy erityisesti käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitustilojen tulppien ja sulkurakenteiden kehitystyöhön. Posiva varmistaa konseptinsa toimivuutta Posiva testaa vuoden 2015 aikana loppusijoitustoiminnassa tarvitsemiensa laitteiden prototyyppejä. Laitteet testataan ensin maan päällä, minkä jälkeen testejä jatketaan ONKALOssa. Ensimmäisenä testataan bentoniittipuskurin asennuslaitetta, sen jälkeen loppusijoituskapselin siirto- ja asennusajoneuvoa ja lopuksi loppusijoitustunnelin täyttömateriaalin asennusajoneuvoa. ”Laitetestit liittyvät loppusijoituskonseptimme toteutettavuuden todistamiseen. Samaan aikaan kehitämme myös tuotantovalmiutta bentoniittipuskurilohkoille ja tunnelin täyttömateriaalille”, Posivan kehitysjohtaja Tiina Jalonen kertoo. Posivassa tehdään koko ajan valmistavia töitä loppusijoitustilojen ja kapselointilaitoksen rakentamista varten. Posiva määrittelee, mitkä asiat on oltava valmiina rakentamisen aloittamisen aikaan. Kuluvan vuoden tehtäviin kuuluu kuvaus seuraavien vuosien töiden suunnitelmista. Vuosille 2016–2018 kuvaus tehdään tarkasti. Sitä seuraavalle kolmivuotisjaksolle kuvaus on suurpiirteisempi. ”Kuvaus tehdään lakisääteisen kolmivuotisohjelman mukaisesti. Se jätetään syyskuussa työ- ja elinkeinoministeriölle”, Jalonen sanoo. Vuosi 1975 oli tässä juuri äsken JUSSI PARTANEN Neljäkymmentä vuotta kuluu nopeasti, kun pitää työstään. Olkiluoto on tarjonnut Reijo Sundellille aina uusia työhaasteita, joten muiden yritysten tehtävien perässä ei ole tarvinnut juosta. Saarelle on Sundellin mukaan kertynyt niin paljon osaamista, että sitä kannattaisi myydä Suomesta ulos. Ei ole suuri virhe pyöristää vuodet täyteen neljäänkymmeneen. Reijo Sundell aloitti Teollisuuden Voiman (TVO) palveluksessa Olkiluodossa syyskuussa 1975. Hän jättää saaren työasioiden osalta eläköityessään kesäkuun 2015 lopussa. ”Taaksepäin katsoessa voi todeta 40 vuoden kuluneen nopeasti. Kun on tykännyt työstään kuin hullu puurosta, niin ei ole tarvinnut etsiä töitä muualta”, 68 vuotta tänä vuonna täyttävä Sundell sanoo. Sundellin työnantaja on Olkiluodossa vaihtunut ainoastaan kerran TVO:sta Posivaan, mutta työtehtävät ovat muuttuneet tasaisin välein. Työura alkoi säteilysuojelupäällikkönä syksyllä 1975 ja päättyy Posivan johtavana asiantuntijana. Posivan toimitusjohtajan pestin Sundell luovutti Janne Mokalle joulukuun 2014 alussa. Neljän vuosikymmenen aikana Sundell on nähnyt ja kokenut lähes kaikki Olkiluodon toiminnot. Hän on ollut tekemisissä säteilysuojelun, kemian, logistiikan, ympäristöasioiden, palokunnan, yritysturvallisuuden, työsuojelun, voimalaitosten käytön ja kunnossapidon, yhtiöpalveluiden, voimalaitosjätteiden ja käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen kanssa. Yksi poikkeava mielenkiintoinen tehtävä oli tutkimus- ja kehitysprojektin vetovastuu: miten onnistuu rapujen kasvatus voimalaitosten lämmintä jäähdytysvettä hyödyntäen. Projekti onnistui hyvin ja sai maailmanlaajuistakin huomiota. ”Yhtä ja samaa työtehtävää ei olisi jaksanut näin pitkään. Ihmisten osaaminen saadaan työkierron avulla hyvin käyttöön. Samalla oppii paremmin ymmärtämään ja arvostamaan toisten tekemää työtä.” Turvallisuus kulkenut aina mukana Sundell on nähnyt läheltä Posivan synnyn, kasvun ja kehittymisen nykyiseen muotoonsa. Tutkimusorganisaatiosta on muovautunut vähitellen toteuttajaorganisaatio, jossa painopiste kääntyy yhä enemmän loppusijoituslaitoksen ja -tilojen rakentamiseen. Muutos on ollut jatkuvaa myös tiedon määrässä. Loppusijoituspaikan tutkimusten keskittäminen Olkiluotoon on tuonut koko ajan tarkempaa tietoa paikallisista Posivan entinen toimitusjohtaja Reijo Sundell ehti mittavalla työurallaan nähdä lähes kaikki Olkiluodon saaren toiminnot. Eläkepäivät alkavat kesäkuun lopussa. olosuhteista. Maanalaisen tutkimustilan ONKALOn rakentaminen avasi tien loppusijoitussyvyyksiin. ”Myös viranomaisvaatimukset loppusijoitusta kohtaan tuntuvat tiukentuvan sitä mukaa, kun tutkimustietoa on saatu lisää”, Sundell sanoo. ”Yksi asia on ollut täysin selvänä alusta saakka: Posivan on osoitettava loppusijoituksen turvallisuus. Vain turvallinen loppusijoitus on mahdollista”, hän korostaa. Vuosien kuluessa Suomi on ajanut kansainvälisesti loppusijoitusprojektien kärkipaikalle yhdessä Ruotsin kanssa. Sundell sanoo, että suomalaista loppusijoitusosaamista arvostetaan maailmalla ja siitä ollaan muissa maissa kiinnostuneita. ”Osaamistamme kannattaa jossain vaiheessa myydä ulos Suomesta. Vaikka loppusijoitusprojektit ovat muualla erilaisia kuin Suomessa, Posivassa on kokemusta ja näkemystä esimerkiksi loppusijoituksen yleisistä turvallisuusvaatimuksista. Lisäksi tiedämme, mitä asioita pitää huomioida paikan vallinnassa ja mitä tutkia loppusijoituksen hyväksynnän saamiseksi.” Käytännön työ jää nuoremmille Sundell sanoo, ettei ole suunnitellut sen tarkemmin eläkepäiviensä arkea. Työkiireiden helpottaessa hän laskee ehtivänsä enemmän mökkeilemään, golfaamaan ja ”näkemään muailmaa” sekä viettämään aikaa perheen nuoremman polven kanssa. ”Kokonaan eroon ei Olkiluodon asioista pääse, mutta käytännön työhön ei ole tarvetta sotkeutua. Ne ovat nuoremman polven asioita. Olisi tosin mukava päästä juhlimaan loppusijoituslaitoksen käyttölupaa ja loppusijoituksen aloittamista”, Eurajoen Linnamaan kylän kasvatti miettii. ”Taaksepäin katsoessa voi todeta 40 vuoden kuluneen nopeasti.” Vahva näyttö yhteisen tahdon voimasta Poliittinen tahto ja yleinen hyväksyntä ovat vieneet suomalaista loppusijoitusprojektia suunnitelmien mukaan eteenpäin. Ydinjätehuollon suuntaviivat ja aikataulutavoitteet määriteltiin ja hyväksyttiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1983. Silloin TVO määritteli ohjelman ja Suomen hallitus hyväksyi sen. Suomessa on pysytty hämmästyttävän hyvin yli 30 vuoden takaisissa suunnitelmissa. ”Monissa maissa on ollut vaikeaa saada poliittista hyväksyntää loppusijoitukselle ja loppusijoituspaikan valinnalle”, Posivan ex-toimitusjohtaja Reijo Sundell sanoo. Sundell ihmettelee, että maailmalla annetaan lupia uu sien ydinvoimalaitosten rakentamiselle ilman näkemystä siitä, mitä ydinjätteille tehdään. Suomessakaan ei monilla paikkakunnilla hurraa-huutoja kuulunut, kun eri kuntiin mentiin 1980-luvulla kertomaan paikanvalintatutkimuksista. Lopulta Eurajoki ja Loviisa ”kilpailivat” loppusijoituspaikasta. Vuonna 2001 tehdyn paikanvalinnan jälkeen kaikki tutkimustyö on keskittynyt Eurajoen Olkiluotoon, kunnan asukkaiden vahvalla suostumuksella. Posiva tutkii 1/2015 ”Miten TE sen teitte?” Suomi ja Ruotsi ovat loppu sijoituksen kummajaisia. Kun monissa muissa maissa loppusijoitusohjelmat ovat kohdanneet esimerkiksi paikanvalinnan, kustannuksiin varautumisen ja poliittisen päätöksenteon vaikeuksia, pohjoisessa on edetty jo luvitusvaiheeseen ja suunnitelmat ovat käymässä toteen. Vuonna 1983 tuskin kukaan Suomessa ajatteli Suomen aloittavan ensimmäisenä maailmassa käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen. On kulunut yli 30 vuotta siitä, kun Suomessa määriteltiin ensimmäisen kerran ydinvoimayhtiöiden ydinjätehuollon suuntaviivat ja aikataulutavoitteet. Samat suunnitelmat pätevät edelleen rakentamisluvan saamisen kynnyksellä. ”Silloin ajateltiin, että isot maat aloittavat loppusijoitustoiminnan ensin ja Suomessa voidaan hyödyntää tekniikkaa, josta on jo muualla kokemuksia. Tällä hetkellä monet isot maat ovat kuitenkin vasta alkutekijöissään loppusijoitusvalmisteluissa”, johtava asiantuntija Juhani Vira Posivasta sanoo. HANNU HUOVILA Juhani Vira sanoo, että posivalaisilta kysytään vastauksia siihen, miten muissakin maissa päästäisiin loppusijoitusohjelmissa eteenpäin. Helppoa vastausta ei vain ole olemassa. Vuosituhannen vaihteeseen tultaessa loppusijoitusohjelmat olivat monissa maissa juuttuneet loppusijoituspaikan valinnan vaikeuksiin. Tämän lisäksi monessa ydinvoimamaassa oli unohdettu varautua loppusijoituksen kustannuksiin, joten suunnitelmia on lykätty enemmän tai vähemmän epämääräiseen tulevaisuuteen. ”Ruotsin ja Suomen etenemistä pidettiin kummajaisena, ja monet epäilivät ohjelmien täälläkin pysähtyvän ennemmin tai myöhemmin”, Vira kertoo. Yksinkertaista vastausta ei voi antaa Vira on Posiva-vuosinaan seurannut läheltä loppusijoitusohjelmia Suomessa ja maailmalla. Hän sanoo posivalaisten saavan tasaisesti vastata kysymyksiin: mi- ten te sen teitte ja mikä on se avain, jolla muutkin maat voisivat avata lukkiutuneen tilanteen? Viran mukaan Suomen hankkeen epäilijöitä on edelleenkin, mutta aiempien vuosien kummastelu on vaihtunut aktiiviseen kiinnostukseen. ”Valitettavasti usein joutuu toteamaan, ettei Suomen etenemisen taustalla ole mitään viisasten kiveä. Suomi on edennyt systemaattisesti askeleittain nyt jo yli kolmen vuosikymmenen ajan. Monissa maissa yritettiin oikaista ja päättää esimerkiksi loppusijoituksen paikanvalinnasta tavalla, jota kansalaiset eivät pitäneet reiluna.” Gallupien mukaan Suomessakin moni edelleen epäilee loppusijoituksen turvallisuutta pitkällä aikavälillä. Vira sanoo, että loppusijoitussuunnitelmien toteutta- misella on silti hyväksyntä varsin laajasti sekä Olkiluodon ympäristössä että valtakunnallisesti. Tämä on näkynyt niin poliittisessa päätöksenteossa kuin yleisessä keskustelussa. ”Monen kansanedustajan mielestä vuoden 2001 periaatepäätös oli loogista jatkoa vuonna 1983 sovitulle linjalle ja sopusoinnussa ydinenergialain vaatimusten kanssa. Monet ehkä olivat epävarmoja loppusijoituksen pitkäaikaisturvallisuudesta, mutta katsoivat silti loppusijoitussuunnitelmien jatkamisen paremmaksi vaihtoehdoksi kuin heittäytymisen sen varaan, että tulevaisuus toisi mukanaan jonkin paremman ratkaisun.” ”Moni kansalainen ajattelee varmaankin samansuuntaisesti. Olen kuullut usein kadun miesten ja naisten suusta, että jotakinhan niille on tehtävä”, Vira summaa. ”POSIVA TUTKII” Tutustu Posivan ajankohtaisiin uutisiin ja loppusijoitus- hankkeeseen tarkemmin! ulkee Suomi k ituksen loppusijo ana kärkima www.posiva.fi Posiva tutkii Posiva Oy:n tiedotuslehti 1/2015 Posiva Oy huolehtii Olkiluodon ja Loviisan ydin- Päätoimittaja: Susan Pietilä Posiva Oy voimalaitosten käytetyn ydinpolttoaineen turval- Palaute: palaute@posiva.fi Olkiluoto, 27160 Eurajoki lisesta loppusijoituksesta. Parhaillaan valmistau- Toimitus ja taitto: Viestintä-Paprico Oy puh. (02) 837 231 dumme loppusijoituslaitoksen rakentamiseen www.paprico.fi www.posiva.fi Eurajoen Olkiluotoon.
© Copyright 2024