1. No category

Reportaasi
Lomakoti
kuin paronilla
Tässä Lot-joen laaksossa Etelä-Ranskassa sijaitsevassa
linnassa eli 1800-luvulla paroni Nogaret. Nyt samoista
saleista ja tiluksista nautiskelee joukko tavallisia
suomalaisperheitä. He väittävät, että loma-asunnon
omistaminen Suomessa tulisi kalliimmaksi.
SUSANNA CHAZALMARTIN, KUVAT MARY GAUDIN
Minna (vas.),
Leila ja Jouni
ovat oppineet
noudattamaan
ranskalaisia
ruoka-aikoja myös
kotona. Ennen
myöhäistä illallista
on mukavaa
nauttia lasillinen
viiniä.
Linna on
rakennettu kylän
korkeimmalle
paikalle. Näkymä
alas laaksoon
on vehreä kesät
talvet.
Hämärästä
eteisaulasta
nousevat kaarevat
portaat kohti
yläkerroksia.
T
Klassiseen tyyliin
rakennettu linna
on valmistunut
useammassa eri
osassa. Virallinen
rakennusvuosi
on 1714.
ämän täytyy olla
paratiisi. Vanhoja
kivitaloja sinisine
ikkunaluukkuineen, ruusuköynnöksiä, kapeita mukulakivikatuja. Jossain kiekuu
kukko. Kirkon kellot kumahtelevat.
Mutta emme me taivaassa sentään ole.
Olemme Etelä-Ranskassa, Lotjoen laaksossa. On kuuma ja paahteinen heinäkuu, kello on kaksi iltapäivällä. Pieni St Laurent d’Olt’n
keskiaikainen kylä heräilee siestalta. Tien sivussa nököttää koirankakka.
Kuljemme mustasta rautaportista kolmikerroksisen linnan pihaan. Sitä koristavat ruusupensaat on leikattu säntillisesti. Laventeli tuoksuu.
Tähän linnaan perusti kotinsa
1800-luvulla paikallinen aatelinen, paroni Nogaret. Hän oli laki-
Talonmies Julien
on muuttanut
Etelä-Ranskaan
Pariisista.
Hän arvostaa
suomalaisten
halua pitää
linnasta hyvää
huolta.
”Kun saavuimme vuokra-autolla
tänne ensi kertaa, maisemat ja aito
tunnelma kolahtivat heti.”
mies, joka kasvatti täällä vaimonsa kanssa viisi lasta.
Nyt linna palvelee kolmentoista
perheen kakkoskotina. Yksi niistä
on joensuulainen pariskunta: Leila Rautiainen, 36, ja Markku
Stedt, 51.
OVI ON NIIN RASKASTA tekoa, että
sen liikuttelu käy melkein työstä.
Leila Rautiainen avaa oven hymyillen ja pyytää peremmälle.
Eteisaula on tunnelmallinen.
Sieltä nousevat kaarevat portaat
kohti yläkerroksia, joissa sijaitsee
kahdeksan linnan yhteensä viidestätoista huoneistosta. Kaksi
huoneistoa on alakerrassa ja loput
viisi linnan kahdessa siivessä. Yh-
teensä linnassa on asuinpintaalaa rutkasti yli tuhat neliötä.
Leilan ja Markun asunto sijaitsee sivusiivessä, ja se on vähän yli
50 neliömetrin kokoinen.
Eteisaulasta päästään alakerran ruokasaliin. Sen ikkunoista
avautuu maisema mäntyjen ja
tammien peittämiin rinteisiin ja
alas laaksoon. Ruokasali ja sen yhteydessä oleva terassi ovat kaikkien asukkaiden käytössä olevaa
yhteistä tilaa, samoin kuin keittiön vieressä sijaitseva arkiruokasali, kirjaston nimellä kulkeva sali
ja pari aulaa sekä kellaritiloja. Ja
tietysti ulkotilat.
Yleensä linnassa on paikalla yhtä aikaa pari kolme perhettä.
21
Reportaasi
Minna nauttii
Ranskan-lomilla
ruoanlaitosta.
Kotona Suomessa
arki on usein
työntäyteistä.
Muistot
menneestä elävät
yhteisissä tiloissa.
Nyt linna
palvelee
kolmentoista
perheen
kakkoskotina.
Kaksitoista
perheistä on
suomalaisia.
Työmiehet
ahertavat muurilla.
Keittiön
yhteydessä
sijaitsevassa
ruokasalissa
on nautittu
yhdessä monet
tunnelmalliset
illalliset.
Jotkut loma-asukkaista haluavat olla omissa oloissaan, toiset
taas viettävät mieluusti aikaa joukolla linnan saleissa ja puutarhassa. Terassilla vietetään grilli-iltoja
ja nautitaan yhteisiä aperitiiveja
kuulemma kuitenkin ”aika usein”.
Viime kesänä siellä vietettiin
linnan 300-vuotisjuhlat. Niihin
kutsuttiin vieraiksi myös kylän
väki.
NYT PAIKALLA LINNASSA on Leilan ja Markun lisäksi ainoastaan
yksi pariskunta. Hekin ovat suomalaisia, aivan kuten 11 muutakin
linnaa kakkoskotinaan pitävistä
13 perheestä.
Helsinkiläiset Minna Varajärvi, 46 ja Jouni Salonen, 51, omis-
22
tavat ruokasalin viereisen asunnon yhdessä toisen pariskunnan
kanssa. Tänä vuonna asunto on
Minnan ja Jounin käytössä kesäkuusta heinäkuun alkuun asti.
Syksyisin ja keväisin vuorot jaetaan tarpeiden mukaan.
Leila koputtaa puoliksi avonaista ovea, ja Minna tulee avaamaan
kirja kädessään. Hänen miehensä
Jouni istuskelee parhaillaan
asunnon etelänpuoleisella terassilla. Ja sieltähän se Markkukin
löytyy, kahvikuppi edessään.
Linnan asukeiksi on päätynyt
samanhenkistä väkeä, ja osa on
ystävystynyt keskenään. Tällaisena päivänä, kun on liian kuuma
kesäreissuihin, on luontevaa viettää aikaa yhdessä.
MINNAN JA JOUNIN OLOHUONE
on valtava. Pitkällä ruokapöydällä
on avattuna kaksi läppäriä – yrittäjinä toimivat Minna ja Jouni
pystyvät tekemään jonkin verran
töitä myös etänä.
Korkeiden ikkunoiden edessä on
muhkea Ikean sohva ja kaksi nojatuolia. Komeaa takkaa koristaa
Nogaret’n suvun vaakuna.
Kirjahyllyssä näkyy Monopolipeli ja pino lastenkirjoja. Ne eivät
ole Minnan ja Jounin – heidän
kaksi tytärtään ovat jo aikuisia ja
muuttaneet kotoa.
Peli ja kirjat kuuluvat toiselle samaa asuntoa käyttävälle perheelle.
– Heillä on kouluikäisiä lapsia,
Minna kertoo.
Lapsia miellyttänee sekin, että
alakerran makuuhuoneesta pääsee suoraan puutarhaan, jossa on
ison uima-altaan lisäksi trampoliini ja reilusti tilaa kärrynpyörille
ja piiloleikeille.
Minna hakee keittiöstä – Minnan ja Jounin asunnon käytössä
on alun perin linnalle kuulunut
keittiö – viinilasit ja kattaa ne terassin pöydälle. Istutaan hetkeksi
alas ja jutellaan siitä, miten näistä
kahdesta pariskunnasta tuli eteläranskalaisen linnan omistajia.
ENSIVAIKUTELMA ei ollut yhtä
idyllinen kuin tämä heinäkuun
päivä.
– Oli marraskuu, ja vettä tuli taivaan täydeltä. Linnan piha kasvoi
Etelänpuoleisen
terassin pitkä
pöytä katetaan
vasta iltaruoalle.
Minnan ja
Jounin olohuone
on valtava.
Kymmenmetrisessä uimaaltaassa viihtyvät
erityisesti linnalla
vierailevat lapset.
Linnassa on
runsaasti yhteisiä
tiloja, esimerkiksi
tämä kaunis sali.
Markku toimii linnan
isännöitsijänä
vapaaehtoispohjalta.
Yhteistyö paikallisten
urakoitsijoiden kanssa
sujuu hänen mukaansa
hyvin, kunhan muistaa
ottaa paikalliseen
tapaan rauhallisesti.
heinää, ja kylällä vastaan käveli
lammaslauma, Markku muistelee
kahdeksan ja puolen vuoden takaista asuntonäyttöä.
Markulla ja Leilalla oli ollut tapana pidentää Suomen lyhyttä kesää moottoripyöräilemällä etelässä keväisin ja syksyisin. Siksi he
olivat etsineet Etelä-Euroopasta
paikkaa, missä säilyttää Markun
moottoripyörää talvisin. Lomaasunnon löytyminenkään ei haittaisi. Lopulta netistä oli löytynyt
suomalaisen välitysfirman ilmoitus, jossa kaupattiin osuutta ranskalaisesta linnasta.
”On kivaa tulla lomalla omaan
kotiin. Ja kun täällä asuu, pystyy
tutustumaan kunnolla paikallisiin
ihmisiin ja kulttuuriin.”
Nogaret’n suku oli luopunut linnasta toisen maailmansodan jälkeen, ja sen jälkeen linna oli toiminut esimerkiksi hotellina. Vahva
suomalaisomistus saattaa juontaa
juurensa 1980-luvulta, jolloin linnan osti suomalainen liikemies.
Sittemmin kiinteistö on muutettu
asunto-osakeyhtiöksi.
– KUN NÄIMME TÄMÄN ensi kertaa, molempien rinnassa läikähti.
Teimme tarjouksen melko lailla
siltä istumalta, Leila kertoo.
Minna ja Jouni nyökyttelevät
vieressä – tutulta kuulostaa. Min-
na ja Jouni alkoivat haaveilla
omasta loma-asunnosta jossakin
lämpimässä maassa yhdeksän
vuotta sitten.
Italia ja Espanjakin olivat harkinnassa, mutta netissä surffailtuaan he päättivät lähteä katsastamaan Etelä-Ranskaa, seutua,
joka oli heille silloin vielä tuntematonta.
– Tunsimme Ranskasta ennestään vain Pariisin ja Rivieran, jotka tiesimme kalliiksi alueiksi.
Kun saavuimme vuokra-autolla
tänne, maisemat ja aito tunnelma
kolahtivat heti, Minna sanoo.
LINNAN OMISTAMINEN Ranskassa kuulostaa kalliilta lystiltä.
Markku kuitenkin vakuuttaa, että
loma-asunnon omistaminen Suomessa tulisi kalliimmaksi. Hän on
laskenut asian tarkoin:
– Linnan asuntojen hinnat vaihtelevat 50 000 ja 200 000 euron
välillä koosta ja kunnosta riippuen. Asumiskulut katetaan yhtiövastikkeella, jota esimerkiksi me
maksamme asunnostamme runsaat sata euroa kuukaudessa. Se
kattaa osan veroista sekä sähkön,
kaasun, vakuutukset, remontit ja
talonmiehen palkan. Kiinteistö- ja
23
Reportaasi
Leila (vas.) ja
Minna varaavat pöydän
kantaravintolastaan suoraan
omistajalta
Emmanuellelta.
Näkymä Lotjoelle on idyllinen.
Tasainen
nurmikko
ja hoidetut
ruusuistutukset
ovat puutarhuri
Julienin ansiota.
– Meni varmaan kaksi vuotta,
ennen kuin Julien huomautti hienotunteisesti, että kun sanon olevani nätti, tarkoitan varmaan sanoa että olen tyytyväinen, Minna
nauraa.
Julien toteaa, että onhan Minna
myös nätti.
Julien vaimoineen on tullut suomalaisille niin tutuksi, että aikaa
vietetään yhdessä myös vapaaajalla. Ja onpa Julien käynyt vaimonsa kanssa Suomessakin.
– Viimeksi sunnuntaina vietimme koko päivän Julienin luona läheisessä kylässä, Leila sanoo.
– Se oli oikein kunnon dimanche, sunnuntai.
St Laurent d’Olt’n
kylästä löytyvät kaikki
tarvittavat palvelut.
”Kylällä on pitkä historia,
joten olisi sääli rakentaa tänne suljettu
mini-Suomi, jossa olisimme vain
omissa oloissamme”, Leila sanoo.
kunnallisveronsa jokainen maksaa itse, Markku luettelee.
Ranskan hintataso on Markun
mukaan Suomeen verrattuna sen
verran alhainen, että erotuksella
ostaa monta lentolippua.
LEILA JA MARKKU käyvät kakkoskodissaan lähes kuukausittain,
Minna ja Jouni pari kolme kertaa
vuodessa.
Tällä kertaa Minna ja Jouni ovat
matkanneet Espanjan kautta: he
ovat lentäneet Barcelonaan ja
vuokranneet sieltä auton. Neljän
tunnin ajomatka huikaisevan
kauniiden maisemien läpi ei ollut
hullumpi tapa aloittaa kahden viikon loma.
24
– Asumme ja työskentelemme
Helsingin keskustassa, joten tämä
on ihanaa vaihtelua kaupungin
hälylle, Minna kuvaa linnanomistajuuden hyviä puolia.
– On kivaa tulla lomalla omaan
kotiin. Ja kun täällä asuu, pystyy
tutustumaan kunnolla paikallisiin ihmisiin ja kulttuuriin.
Huonoja puoliakin Minna heidän lomakotiratkaisustaan silti
löytää:
– Moni matka on varmasti jäänyt tekemättä sen vuoksi, että on
tämä oma paikka odottamassa.
Linnan kirjaston pöydällä lojuu
karttoja ja esitteitä. Niissä esitellään alueen nähtävyyksiä. Sadan
kilometrin säteellä löytyy niin
kanjoneita, luolastoja kuin kuuluisa Millauin vinoköysisiltakin.
– ONKO OK, ETTÄ OVI maalataan
mustaksi? Joku huutelee aidalta
ranskaksi.
Huutelija on Julien Gautillot,
joka työskentelee linnan talonmiehenä ja puutarhurina. Hän on
tullut tarkistamaan linnanmuuria korjaavien työmiesten jälkeä.
Leila toistaa kysymyksen suomeksi, jotta kaikki ymmärtävät.
Sitten pariskunnat päättävät yksissä tuumin, että musta on hyvä.
Markku nostaa peukalon pystyyn
ja vastaa ”oui oui”.
Markun ranskan kielen taito on
kohentunut vuosien varrella niin,
että nyt hän pystyy jo kommunikoimaan auttavasti. Mutta elekielelläkin pärjää kuulemma pitkälle.
Ja onneksi Leila ja Minna puhuvat
ranskaa sujuvammin.
Mutta ei Minnankaan ranska
aina ole ollut yhtä priimaa kuin se
on nyt.
MUTTA NYT TERASSILLA alkaa jo
olla liian kuuma. Julien lähtee jatkamaan töitään, ja Markku ja Jouni vetäytyvät Markun ja Leilan
asunnon toiselle parvekkeelle, joka on varjon puolella. Sieltä on mukava katsella alas kylään ja Lot-joelle. Laaksosta kuuluu vaimea lehmänkellon kilkatus.
Leila ja Minna esittelevät linnan ympäristöä. Kahden hehtaarin tontilla on tasainen nurmikko,
kukoistavia ruusuistutuksia ja
hoidetun näköinen uima-allas.
– Julien on korvaamaton, Leila
sanoo.
– Hän pitää talvellakin huolen
siitä, että linna pysyy lämpimänä
eivätkä puutarhan koristepensaat
pääse rönsyilemään liikaa.
Isännöitsijänä toimiva Markku
puolestaan hoitaa yhteydet paikallisiin urakoitsijoihin ja virkamiehiin. Kerran vuodessa osakkaat pitävät Suomessa yhtiökokouksen, jossa päätetään tulevista
korjaustöistä ja käytännön asioista.
– Viimeksi päätimme muurin
korjauksesta ja aidan rakentamisesta uima-altaan ympärille. Sen
ansiosta saamme helpotusta va-
kuutusmaksusta eikä lasten perään tarvitse katsoa joka sekunti,
Minna kertoo ja kokeilee altaan
vettä, joka on vielä hänen makuunsa liian viileää.
KUN ILTA LÄHESTYY ja sää viilenee, on aika lähteä ulos syömään.
600 asukkaan kylästä löytyvät
kaikki palvelut, mitä lomalainen
kaipaa: tuolla on leipäkauppa,
tuolla pieni elintarvikekauppa. On
apteekki ja lääkäri ja alhaalla
laaksossa jopa Peugeotin ja Renaultin merkkihuoltamot.
Vanha baskeripäinen herra istahtaa vanhustentalon oven eteen
ja tervehtii ohikulkijoita iloisesti.
Minna ja Leila sanovat oppineensa, että Ranskassa tervehditään
ohikulkevia autojakin.
Pari sataa metriä linnan portilta
alamäkeen sijaitsee suomalaisten
kantaravintola, pikkuinen l’Etabli.
Siellä viehättävät hyvä ruoka sekä
iloinen, rento meininki.
– Kaikki on omistajapariskunnan, Fredin ja Emmanuellen,
ansiota, Minna huomauttaa.
Leila ja Minna istahtavat ravintolan terassille, pieneen puutarhaan. Puiden lomaan on aseteltu
värikkäitä rautapöytiä ja tuoleja,
aidassa on Fredin tekemiä taideteoksia.
Tilauksen lomassa naiset vaihtavat kuulumiset Emmanuellen
kanssa. Leila varaa pöydän seuraavaksi illaksi.
– ON TÄRKEÄÄ TUTUSTUA paikallisiin ja kuulla heidän tarinoitaan. Kylällä on pitkä historia, joten olisi sääli rakentaa tänne suljettu mini-Suomi, jossa olisimme
vain omissa oloissamme, Leila sanoo palattuamme linnaan.
Suomalaiset elävöittävät kylää
syömällä säännöllisesti paikallisissa ravintoloissa ja teettämällä
remonttityöt mahdollisuuksien
mukaan lähistön urakoitsijoilla.
Tuore leipä ja croissantit haetaan
aamuisin oman kylän leipäkaupasta, paikallinen juusto läheiseltä torilta ja viini viereisen Canourguen kylän viinikellarista.
Jouni päivittelee Suomen ja
Ranskan ruokakulttuurien eroa.
Ruokalajilla voi olla sama nimi
Ranskassa ja Suomessa, mutta sisältö on ihan erilainen.
– Otetaan vaikka vuohenjuustosalaatti. Se on aivan erilaista,
kun juusto tulee naapuritilalta ja
vihannekset on nostettu samana
päivänä maasta. Vain uudet perunat ja mansikat ovat parempia
Suomessa.
Minnan tulee Ranskassa kokattua enemmän kuin Suomessa.
Hän laatii salaatteja, raakamakkaraa, lampaankyljyksiä, ratatouillea. Silti lomalla jää aikaa
myös oleskeluun ja ympäristöön
tutustumiseen.
RUOKA, IHMISET JA LUONTO. Ne
ovat kuulemma Ranskan-kodissa
parasta.
Kumpikaan pariskunnista ei
kadu loma-asunnon hankkimista
Etelä-Ranskasta.
Täällä huippuhetkiä osuu kohdalle useita joka päivä.
Ainakin yksi niistä on tänään
vielä edessä.
Pariskunnat vakuuttavat, ettei
mikään voita sitä tunnetta, kun illalla saa istahtaa oman linnan terassille kädessä lasillinen kylmää
roseeviiniä. Katsella, kun aurinko
laskee tilusten taa, kuunnella sirkkojen siritystä ja lepakoiden lentelyä pään yllä.
Saman on ehkä kokenut aikanaan myös paroni Nogaret. ◆
LOMA-ASUNTO
ULKOMAILTA?
KONKARIN VINKEILLÄ
ALKUUN
1. Mieti, mitä haluat loma-asunnolta. Haluatko ympärivuotista
aurinkoa vai riittääkö pidennetty kesä? Viihdytkö rannalla vai
vuoristossa? Kaipaatko vilinää
vai luonnonrauhaa? Haluatko
viettää lomasi kaukana muista
suomalaisista vai voisiko lomaasunto löytyä suomalaisyhteisöstä?
2. Älä luota netissä julkaistuihin
kuviin vaan käy tutustumassa
alueeseen ja asuntoon henkilökohtaisesti.
3. Hanki paikallinen yhteyshenkilö, joka tuntee kyseisen maan
lainsäädännön ja voi auttaa
kaupanteossa.
4. Jos kielitaitosi ei riitä,
suomalainen välitysyritys on
ehdoton. Ranskassa asuntoja
välittää muun muassa Habisol,
Italiassa Ameno.
5. Halutessasi voit hakea
inspiraatiota esimerkiksi Koti
ulkomailla -messuilta, jotka
pidetään tänä vuonna lokakuussa Helsingissä.
Vinkit: Minna Varajärvi