1. No category

Muuntautumiskyky
takaa työnsaannin
4
2015
Työturvallisuus
ydinvoimalassa
Inssikerhossa
lapsikin oppii
Lavan parketilla
kesätansseissa
22
34
10
Sisällys 4/2015
10
14
16
18
20
22
24
26
28
32
34
42
44
46
Kiinalaisia kaivinkoneita
Työturvallisuus Fortumilla
Raippaa, remmiä ja porkkana
Liitto tukena Nokia-fuusiossa
Sopeutumiskykyä työelämässä
Insinöörikoulutuksen vetovoima
Ammattikorkeakoulujen haasteet
Koulutus yhdistää pareja
Pikkuinssit opettelevat itse
Työtaakka voi musertaa
Koulutus Australiassa
Edustajakokous Etelä-Karjalassa
Oululaiset monessa mukana
Kesällä tanssitaan lavalla
VAKIOT
3
4
9
27
36
38
40
50
Pääkirjoitus
Bittikattaus
Puheenjohtajan palsta
Kolumni
Oikeutta
Tutkittua
Opiskelijat
Jäsenpiste
KANNEN KUVA: Annika Rauhala
2
Insinööri luovuttaa
verta tuloksellisesti
s. 51
Insinöörien, insinööriopiskelijoiden ja muiden
tekniikan ammattilaisten järjestölehti.
Aikakauslehtien liiton jäsen.
JULKAISIJA
Insinööriliitto IL ry
Ratavartijankatu 2, 00520 Helsinki
PÄÄKIRJOITUS
S
Jari Rauhamäki / Päätoimittaja
PUHELINVAIHDE
0201 801 801
PÄÄTOIMITTAJA
Jari Rauhamäki
0201 801 847
TOIMITUSSIHTEERI
Kirsi Tamminen
0201 801 819
TOIMITTAJAT
Päivi-Maria Isokääntä
0201 801 801
Minna Virolainen
0201 801 827
TAITTO
Aste Helsinki Oy
ILMESTYMISPÄIVÄT
2015 / 20.8., 1.10., 12.11., 17.12.
TARKASTETTU LEVIKKI
68 409 kpl (12.2.2014)
Painos 72 000
OSOITTEENMUUTOKSET
puh. 0201 801 801
PAINOPAIKKA
Oy Scanweb Ab
ILMOITUSHINNAT
Sivu 3 600 €
1/2 sivu 2 500 €
1/4 sivu 1 850 €
TILAUSHINTA
50 /vuosikerta
ILMOITUKSET JA TILAUKSET
Kirsi Tamminen
0201 801 819
ISSN 2342-270X (painettu)
ISSN 2342-2718 (verkkojulkaisu)
VERKKOLEHTI JA
NÄKÖISLEHTIARKISTO
www.insinoori-lehti.fi
Työhyvinvoinnissa kaikki voittavat
O
n suorastaan hämmästyttävää, kuinka yliolkaisesti
osassa yrityksissä suhtaudutaan työhyvinvoinnin
kehittämiseen. Monelle yrittäjälle ja esimiehelle
työhyvinvointi tuntuu olevan pelkkä kuluerä, hukkaan heitettyä rahaa, jonka voisi käyttää viisaamminkin. Totuus on kokonaan toinen; useat tutkimukset todistavat, että
työhyvinvointiin oikein sijoitettu euro tuottaa itsensä jopa
kymmenkertaisesti takaisin.
Työhyvinvoinnissa voittava arpa voi osua sekä työntekijän, yrityksen että yhteiskunnan käteen. Jos työpaikalla voidaan hyvin, töihin on mukava tulla ja siellä myös viihdytään.
Onnistumisen kokemukset, mahdollisuus kehittyä ja päästä
eteenpäin sekä oman työpanoksen arvostaminen auttavat
jaksamaan päivästä toiseen paremmin eläkeikään saakka.
Yritys puolestaan saa hyvinvoivista työntekijöistään
enemmän irti kuin puoliväkisin töitä puurtavista, väsyneistä
työn sankareista. Jos asiat ovat viihtyvyyden suhteen työyhteisössä kunnossa, työn jälki paranee, tulosta syntyy ja asiakkaat ovat tyytyväisiä. Konkreettisia säästöjä syntyy myös
vähenevistä sairauspoissaoloista ja säästöistä työkyvyttömyyden aiheuttamissa kustannuksissa.
Mielenkiintoinen ja turvallinen työsuhde kannustavassa
työyhteisössä tuottaa myös yhteiskunnalle varmemmin kuin
tällä hetkellä muodikas työajan pidentäminen – toteutetaan
se millä tavalla tahansa. Jos työuria aiotaan aidosti ja kestävällä tavalla pidentää, se edellyttää panostusta työhyvinvointiin, työssä jaksamiseen ja työturvallisuuteen käskyttämisen
ja komentamisen sijaan.
Tärkeää on, että jokaisessa yrityksessä ymmärretään
työhyvinvoinnin merkitys ja miten se työyhteisössä syntyy. Ylimmällä johdolla ja lähiesimiehillä on luonnollisesti
isompi vastuu hyvästä työilmapiiristä kuin yksittäisellä työntekijällä, mutta työyhteisössä jokaisella on sen ylläpidossa
oma roolinsa. Se voi liittyä paitsi esimiesasemaan myös ammatilliseen osaamiseen, sosiaalisiin taitoihin tai vaikka vaan
yleiseen välittämiseen lähimmäisten hyvinvoinnista.
Työhyvinvointi on ennen kaikkea välittämistä ihmisistä,
ei niinkään tuottavuutta ja tulosta mittaavista numeroista.
Kyllä ne numerotkin paranevat, jos työn ja tuloksen tekijöillä
on asiat kunnossa.
3
BITTIKATTAUS
Minna Virolainen
KOONNUT: Kirsi Tamminen
Insinööriliitto osallistui Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASKin kanssa Maailma kylässä festivaaleille Helsingissä. Kuvan taikametsä ja koko
kolmen teltan kokonaisuus herätteli miettimään, millaisessa todellisuudessa tuotantoketjun häntäpäässä olevat työläiset elävät.
80 %
Insinööriliiton järjestötutkimuksen mukaan jäsenet saavat parhaiten tietoa liiton asioista
Insinööri-lehdestä. Tutkimukseen vastaajista
80 prosenttia oli sitä mieltä.
Suomen paras kesätyönantaja 2015 -kilpailu
käynnistyy
Akavan opiskelijat haluaa kiinnittää kilpailulla huomiota työpaikkojen hyviin käytäntöihin
ja esimiestaitoihin. Sekä kesätyöntekijät että
työnantajat voivat ehdottaa Suomen parasta
kesätyönantajaa. Suomen parasta kesätyönantajaa voi ehdottaa sähköisellä lomakkeella
osoitteessa www.akava.fi/paraskesatyonantaja.Ehdotuksia voi lähettää syyskuun loppuun
asti.
4
Uusi keskusjärjestö -hankkeelle
strategia ja nettisivut
Uuden palkansaajakeskusjärjestön selvitystyöhön osallistuneet ammattiliitot päättivät järjestön strategiasta ja tarkensivat hankkeen
aikataulua toukokuisessa kokouksessaan. Hankkeen projektipäällikkö Juha Heikkala painottaa, että suomalaisen palkansaajakentän
rakenneremontin taustalla vaikuttavat maailmanlaajuiset muutokset työteossa ja työmarkkinoilla.
– Uuden keskusjärjestön toiminta-ajatus on olla vahva yhteiskunnallinen vaikuttaja ja sopija myös tulevaisuudessa. Palkansaajat
katsovat eteenpäin ja näkymää työelämästä muokataan kymmenen
vuoden päähän.
Heikkalan mukaan moniarvoisuus, sitoutumattomuus ja digitalisaation verkottamassa maailmassa kansainvälisyys ovat hankkeen
avainsanoja. Keskiössä ovat myös koulutus ja merkityksellinen työ.
Aiesopimus uudesta keskusjärjestöstä on tarkoitus allekirjoittaa toukokuussa 2016. Toiminnan aloittamiseen liittyvät valmistelut ajoittuvat syksyyn 2016. Uuden keskusjärjestön varsinainen
toiminta on määrä alkaa vuoden 2017 alussa. Selvitystyöhön on
ilmoittautunut mukaan 49 ammattiliittoa, jotka edustavat yhdessä
noin 1,7 miljoonaa palkansaajaa.
Hankkeen nettisivuilla esitellään hankkeen tarkoitusta, strategiaa, arvoja ja aikataulua. Sivuilla julkaistaan myös uutisia.
Lue lisää: www.uusikeskusjarjesto.fi
BITTIKATTAUS
Irtisanomisista ja muista henkilöstövähennyksistä on tullut liukuhihnarutiinia, kertoo Akavan
luottamusmiesbarometri.
Yksityisen sektorin luottamusmiesten työpaikoista yli 70 prosenttia ja julkisella sektorilla yli
60 prosenttia on sellaisia, joista
on kahden viime vuoden aikana
vähennetty työntekijöitä.
Yksityisellä sektorilla henkilöstövähennysten pääasiallinen syy
ovat olleet tuotannollistaloudelliset irtisanomiset. Julkisella sektorilla käytetään niin sanottua luonnollista poistumaa eli eläkkeelle
lähteiden tilalle ei palkata uusia
eikä määräaikaisuuksia uusita.
Yrityksissä irtisanomiset ja lomautukset vievät suurimman osan
luottamusmiesten ajankäytöstä.
– Henkilöstövähennyksistä on
tullut muutokseen varautumisen
automaatti ja tuotannollistaloudellisista irtisanomisista todella
helppoa. Käytäntö on, että mitään
muita keinoja ei edes yritetä hakea, sanoo johtaja Maria Löfgren
Akavasta.
Luottamusmiehet eivät ole
riittävästi selvillä työnantajan taloudellisesta tilanteesta ja kehitysnäkymistä, vaikka laki velvoittaa työnantajaa antamaan nämä
tiedot vähintään kaksi kertaa
vuodessa.
Jari Rauhamäki
Luottamusmiesten aika
kuluu yt-neuvotteluissa
Muun muassa Microsoftin ja Nokian luottamusmiehet
käyttävät paljon aikaa yt-neuvotteluihin, joissa käsitellään
irtisanomisia ja lomauttumisia.
Tilaajavastuulakia
tiukennetaan
Ohjauspalvelujen saatavuudesta
ei ole tarkkaa tietoa
Ihmiset joutuvat tekemään elämänsä aikana yhä useampia koulutus- ja uravalintoja. Valintojensa
tueksi he tarvitsevat tietoa ja ohjausta. Ely-keskukset ovat vuodesta
2012 alkaen koordinoineet alueidensa tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluja. Ely-keskukset ovat
edistyneet ohjauspalvelujen koordinoinnissa, mutta ely-alueilla ei
ole selvää käsitystä siitä, miten palvelut tavoittavat kansalaiset.
– Tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluja antavat oppilaitokset,
työ- ja elinkeinoviranomaiset sekä
sosiaali- ja terveydenhuolto. Elykeskusten koordinaatiovastuulla
halutaan varmistaa, että kansalai-
KUVAGREDUT
Leppoisaa kesää!
sille on tarjolla laadukkaita ja helposti saatavilla olevia ohjauspalveluja eri elämänvaiheissa, valottaa
tutkimuskoordinaattori Sakari
Saukkonen.
Ohjauspalvelujen tuottajat ovat
itsenäisiä. Nuorten osalta ohjauspalvelut ovat hyvin saatavilla,
mutta aikuisten ohjauspalvelujen
toimivuudesta ei ole selvää kokonaiskuvaa.
Tulokset perustuvat Valtakunnallinen ohjausalan julkistettuun
raporttiin. Tutkimuksessa ohjauspalvelujen toimivuutta arvioivat 15
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen alueelle perustettua yhteistyöryhmää.
Lakiuudistus parantaa velvoitteistaan huolehtivien
yritysten kilpailunedellytyksiä, edistää työntekijöiden työehtojen toteutumista ja edistää työntekijöiden sosiaaliturvan asianmukaista järjestämistä.
Tilaajan selvitysvelvollisuus laajenee koskemaan
työterveyshuoltoa. Lisäksi ulkomailta lähetettyjen työntekijöiden eläketurvasta säädetään
yksityiskohtaisesti.
Tilaaja voi jatkossa hyödyntää julkista verovelkarekisteriä selvittäessään sopimuskumppanista tarvittavia veronmaksutietoja. Verovelkaisen
yrityksen kanssa voi tehdä sopimuksen, mutta verovelan määrä on tällöin selvitettävä sekä
arvioitava, onko sopimuskumppanin tarkoituksena hoitaa lakisääteiset maksuvelvoitteensa.
Eläkevakuuttamista koskevista tiedoista lakiin lisätään säännöksiä ulkomailta lähetettyjen työntekijöiden osalta. Sopimuspuolen on toimitettava
tilaajalle selvitys sosiaaliturvan määräytymisestä
ennen työn aloittamista. Vastaavasti tilaajan on
varmistettava, että sopimuskumppani ilmoittaa
vaaditut tiedot.
Laiminlyöntimaksua ja korotettua laiminlyöntimaksua nostetaan ja korotettua maksua sovelletaan jatkossa kaikkiin tilaajavastuulain alaisiin
sopimuksiin. Jatkossa laiminlyöntimaksun enimmäismäärä on 20 000 euroa ja korotetun maksun
65 000 euroa. Sanktioiden suuruudessa huomioidaan muun muassa laiminlyöntien vakavuus.
Muutokset tilaajavastuulakiin tulevat voimaan
syyskuun alussa.
5
BITTIKATTAUS
Uusia innovaatioita palkitaan
Teknologia15-messuilla
ISMON
PALSTA
Ismo Kokko
Neuvottelujohtaja
Työaikojen täysremontti
T
yöelämän edunvalvonnassa alkaneen vaalikauden yksi tärkeimpiä teemoja on työaikoihin liittyvä täysremontti. Suomalainen
työaikalainsäädäntö ja siihen liittyvät järjestelmät ovat jääneet ajasta jälkeen. Työaikasääntelymme periaatteet ovat kotoisin 1960-luvulta, vaikka
työtehtävät, teknologia ja markkinat ovat muuttuneet tällä välillä moneen otteeseen. Työajan mittaamisen kulmakivinä ovat yhä työskentely työnantajan
osoittamassa kiinteässä paikassa, työnantajan johdon ja valvonnan alaisena. Jälkeenjääneisyyden takia
työtä ei mitata totuudenmukaisesti ja oikein.
Monilla aloilla työ tehdään nykyään asiakkaalla,
matkalla asiakkaalle, kotona tai perinteisesti konttorilla. Sännöllinen matkustaminen on arkea yhä useammalla – ylemmistä toimihenkilöistä yli puolet arvioi
työmääränsä liian suureksi viimeisimmän työmarkkinatutkimuksen mukaan. Kun työskentely tapahtuu
oloissa, jotka eivät vastaa vanhentuneen lainsäädännön, se jää myös korvaamatta.
Työaikasääntelyn pohjalla on vahva ajatus työsuojelusta. Työaikoja aloitettiin mitata ja seurata siitä syystä,
että liian pitkät työajat ja raskas työ olivat terveydelle
vaarallisia, joskus jopa kuolemaksi. Vaikka työteon tavat ovat muuttuneet, työaikasuojelun perusperiaatteet
eivät ole kadonneet pois. Ihmiset kuormittuvat yhä
vaarallisille tasoille liian pitkien työpäivien johdosta.
Tarvitsemme suomalaisen työaikaremontin, jossa
työaikojen sääntely tuodaan 2000-luvulle nykyisiin
työskentelyoloihin. Tähän tarpeeseen ja vaatimukseen
on kuulunut ainakin osittaista hyväksyntää; näyttää
siltä, että kolmikantaiset keskustelut käynnistetään,
kunhan maan hallitus saa työnsä käyntiin.
Niin kutsutun yhteiskuntasopimuksen ajatus 100
tunnin vuotuisen työajan lisäämisestä ja sillä saavutettavasta tuottavuuden noususta on torso. Työaikojen pidentäminen ei vaikuta työn tuottavuuteen. Siihen tarvitaan osaamisen kehittämistä ja konkreettisia
investointeja. Työajan lisääminen ei lisää yhdenkään
tuotteen kysyntää, kotimaassa tai globaalisti.
6
Eläköön automaatio! -palkinto myönnetään automaatioalan
innovatiivisesta ratkaisusta. Haku Suomen Automaatioseura
ry:n ja Messukeskuksen myöntämään tunnustuspalkintoon
on nyt avattu. Voittaja palkitaan Teknologia15-messuilla lokakuussa Messukeskuksessa Helsingissä.
Tänä vuonna palkinto myönnetään saavutuksista teollisen internetin tai robotiikan saralla. Palkinnon voi saada
uusi kaupallinen tuote, kehitetty menetelmä tai sovellus, ja
sen saaja voi olla henkilö, työryhmä, yritys tai muu yhteisö.
Palkinto myönnetään joka toinen vuosi merkittävästä ja
innovatiivisesta automaatioalan ratkaisusta. Palkintosumman, 7000 euroa, lahjoittaa Suomen Messusäätiö.
Kilpailuun voi osallistua lähettämällä ehdotuksen palkinnon saajaksi sähköpostilla 30. elokuuta mennessä osoitteeseen office@automaatioseura.fi. Ehdotukseen pitää liittää
yksityiskohtainen selvitys saavutuksista, joiden perusteella
tunnustuspalkinnon saajaa ehdotetaan.
Palkinto on jaettu aiemmin kaksi kertaa. Edellisen
kerran palkinto myönnettiin vuonna 2013 uuden Ponsse
Scorpion harvesterin vakautus- ja levellointijärjestelmän
kehitystyöstä. Palkinnon sai Ponsse Oyj:n suomalainen
kehittäjäryhmä, joka kokonaisvaltaisesti ja innovatiivisesti hyödynsi automaatiotekniikkaa uuden harvesterin
kehityksessä.
Ehdota Akavan yrittäjäpalkinnon
2015 saajaa
Akavan yrittäjäpalkinto myönnetään vuosittain tunnustuksena ansioituneelle yrittäjälle tai ammatinharjoittajalle. Tavoitteena on tuoda esille yrittäjyyden suurta merkitystä suomalaiselle yhteiskunnalle, talouskasvulle ja hyvinvoinnille.
Palkinnon saaja voi olla akavalainen yrittäjä, akavalaisen
jäsenjärjestön yksi tai useampi jäsen tai muu henkilö tai
ryhmä, joka on toiminut merkittävällä tavalla akavalaisen
yrittäjyyden hyväksi tai sen toimintaedellytysten parantamiseksi.
Ehdotuksia palkinnon saajiksi voivat tehdä akavalaiset,
Akavan jäsenjärjestöt ja niiden jäsenet sekä Akavan elinkeinopoliittinen toimikunta. Erityisesti ehdotuksia toivotaan
jäsenjärjestöjen yrittäjävaliokunnilta.
Ehdotuksessa voi nostaa esiin esimerkiksi ammatinharjoittamisen tai yrityksen toiminnallisen ja taloudellisen kehityksen, yrittäjämyönteisten asenteiden muokkaamisen,
hyvän johtamisen ja työhyvinvoinnin kehittämisen sekä
eettisten arvojen huomioimisen.
Vapaamuotoiset ehdotukset perusteluineen pyydetään
toimittamaan 18. syyskuuta mennessä sähköpostilla anu.
tuovinen@akava.fi tai Akavan postiosoitteeseen Maistraatinportti 2, 00240 Helsinki. Akava julkistaa palkinnon saajan
liittokokouksensa yhteydessä marraskuussa.
Lue lisää osoitteessa www.akava.fi/yrittajapalkinto.
BITTIKATTAUS
Parkkipaikka on yksi autoilijan vaaranpaikoista. Ifin kyselytutkimuksen mukaan alle kolmasosa autojen kolhimiseen syyllistyneistä saadaan selville.
Kyselyyn vastanneista suomalaisista
12 prosenttia tietää, miltä oman auton
kolhiintuminen parkkipaikalla tuntuu.
Eteläisimmässä Suomessa kolhiintumisvahinkoja, kuten muitakin autovahinkoja, sattuu hieman enemmän kuin
muualla Suomessa. Kaskovakuutuksesta
korvausta hakeneista vastaajista 32 prosenttia oli hakenut korvausta juuri parkkipaikkakolhujen vuoksi.
Kahdessa kolmasosassa parkkipaikalla sattuneista kolhimistapauksista
vahingon tekijää ei koskaan saada selville. Vain kolmasosassa kaikista korjauksista maksaja on kolhun aiheuttaja;
joka viides korjaus meni auton omistajan omasta pussista ja vajaa puolet auton
omistajan kaskosta. Jos kolhun aiheuttaja ei selvinnyt, joka toinen vastaajista
jätti kolhun korjaamatta. Kaikista kolhimistapauksista lähes kaksi kolmesta
Thinkstock
Parkkipaikalla kolhivat autoilijat jäävät harvoin kiinni
kuitenkin korjattiin.
Jos sattuu itse kolhaisemaan autoa,
perinteinen tapa jättää lappu yhteystie-
Asiakashyvitykset alentavat
työeläkemaksua
Työeläkeyhtiöt voivat antaa asiakashyvityksiä eli
työeläkemaksusta alennusta asiakkaina oleville
työnantajille. Alennuksesta hyötyvät myös työntekijät omassa maksussaan.
Työeläkeyhtiön antama asiakashyvitys riippuu
työeläkeyhtiön vakavaraisuudesta, toiminnan tehokkuudesta ja sijoitustoiminnan tuotoista.
Vakuutusmaksujen määrittelyyn liittyy olennaisesti turvaavuusperiaate, josta säädetään vakuutusyhtiölaissa. Turvaavuusperiaatteen mukaan
työeläkevakuutusmaksu pitää määritellä turvaavasti siten, että vakuutusmaksut ja sijoitustuotot riittävät vakuutettujen etujen turvaamiseen
tulevaisuudessa.
Työntekijän eläkelaissa todetaan, että työnantajalla on oikeus osuuteen vakuutusliikkeen
mahdollisesti tuottamasta ylijäämästä. Asiakkaille
myönnettävät alennukset kuuluvat yleisesti ottaen vakuutustoimintaan.
Asiakashyvitykset näkyvät jo vuosittaista
yksityisalojen keskimääräistä työeläkemaksua
määritettäessä. Tämän vuoden keskimääräinen
työeläkemaksu olisi ollut 0,5 prosenttiyksikköä
korkeampi ilman asiakashyvityksiä.
toineen auton ikkunaan toimii ja viestii
kolhitun ajoneuvon omistajalle tapahtuneesta mokasta.
Suosituin loma-aika on heinäkuu
Työnantajan on annettava kesäloma lomakautena, joka alkaa toukokuun alussa ja
päättyy syyskuun lopussa. Insinööriliiton toukokuisessa uutiskirjeessä kysyttiin,
mihin kuukauteen vastaajienkesäloma enimmäkseen ajoittuu.
Ehdoton enemmistö viettää lomaa heinäkuussa, jolloin lomailee 61 prosenttia
2 228 vastaajasta. Seuraavaksi suosituin lomakuu on elokuu, joka on Keski- ja
Etelä-Euroopassa suosituinta loma-aikaa.
Joka kymmenennen vuosiloma ajoittuu useammalle eri kuukaudelle. Kaikilla
ei ole lomaa tänä kesänä; vastaajista kuudella prosentilla ei ole lomaa.
13 %
elokuu
61 %
10 %
heinäkuu
useammalle eri
kuukaudelle
8%
kesäkuu
6%
ei ole kesälomaa
2%
touko- tai syyskuu
7
ILMOITUS
PERTIN
PALSTA
Pertti Porokari / Puheenjohtaja
Hallitusohjelma valmis,
maassa kaikki hyvin?
E
nnen vaaleja uuden hallituksen muodostaneet puolueet hehkuttivat sopimista,
konsensusta ja kolmikantaa. Hallitusohjelma ei kuitenkaan näytä ihan tältä, vaan
pikemminkin tylyltä sanelulta, yhteiskuntasopimuksen sisältö jopa uhkailulta. Jos ammattiliitot
eivät suostu sopimaan ankarista sopeutuksista
edustettaviensa, palkansaajien ja työttömien osalta, kaikki joutuvat kärsimään vielä enemmän.
Esitys on aivan uudenlainen malli sopimisesta.
Hallitus viestittää, että kaikkien on osallistuttava talkoisiin, jotta kilpailukyky saadaan
paremmalle tolalle kuin keskeisissä kilpailijamaissamme Ruotsissa ja Saksassa. Viesti ei kuitenkaan osu ihan maaliin, kun kaikkein raskaimman osuuden talkoista joutuvat kantamaan
nuoret, opiskelijat, lapsiperheet, työttömät ja eläkeläiset. Ryhmä on jo valmiiksi kaiken heikommassa asemassa.
Insinööriliitto teki hyvissä ajoin omat hallitusohjelmatavoitteensa ja lobbasi niitä aktiivisesti.
Hallitusohjelmaan niistä tarttui useita. Hallitus panostaa harmaan talouden torjuntaan 150
miljoonaa euroa. Harmaan talouden torjunta
pitäisi olla kaikkien lakeja noudattavien tahojen ykköstavoitteita. Sen totaalinen kitkeminen
saattaisi jopa yksistään ratkaista valtion talouden
alijäämän.
Energiaomavaraisuuden lisääminen niin, että
Suomi on täysin öljyriippumaton maa vuonna
2030, on kunnianhimoinen tavoite. Hallitus lupaa, että sen toimesta teollisuudelle ei lisätä uusia
rasitteita. Tämä on Insinööriliiton tavoitteiden
mukaista.
Hallituksen päätöstä leikata koulutuksesta 600
miljoonaa jo päätettyjen 1,5 miljardin leikkausten
lisäksi on vaikea ymmärtää. Koulutuksesta leikkaaminen on leikkaus suoraan tulevaisuudesta.
Työajan pidennys tuottavuuden lisäämiskeinona on todella kyseenalainen. Toteutuessaan
se aiheuttaisi viiden prosentin tuottavuusloikan
sijaan todennäköisesti jopa negatiivisen tulosloikan. Näin uskon, sillä jos yritys ei investoi uusiin
tuotteisiin, vaan ainoastaan pidentää henkilöstönsä työaikaa eli laskee heidän palkkaansa,
säästö houkuttelee varmasti vähentämään väkeä
samassa suhteessa. Kysymys siis kuuluu, kuinka
paljon työttömyys lisääntyy, jos työaikaa lisätään.
Hetki kannattaa miettiä, miten mahtaisi
käydä, jos temppu tehtäisiin päinvastoin eli työaikaa lyhennettäisiin. Ei kuulosta kovin trendikkäältä, mutta se saattaisi jopa pienentää työttömyyttä ja lisätä tuottavuutta. Saataisiinko näin
bruttokansantuote jälleen kasvuun ja yritykset
tuottamaan enemmän? Työttömyys vähenisi ja
työntekijät jaksaisivat paremmin ja olisivat motivoituneempia ja tuottavampia.
Suosittelisin tähän rohkeaan kokeiluun lähtemistä vaikka kolmen vuoden määräajaksi, jonka
jälkeen tulokset arvioitaisiin. Tulokset saattaisivat
olla yllättäviä ja vielä myönteisellä tavalla. Ilman
työllisten määrän kasvua on turha kuvitella talouden tervehtyvän. Leikkaukset vaan hyydyttävät talouden.
9
Kaikkea ei tarvitse keksiä itse, vaan kilpailukykyisestä
aihiosta voi muokata sopivan tuotteen uusille markkinoille.
Walpella on kokeillut kaivinkoneiden kehittämistä. ››
Kiinalaiskoneet
kääntyvät
suomalaiseen
makuun
TEKSTI: Kirsi Tamminen KUVAT: Rami Marjamäki
10
Walpellan tehdassalissa
viimeistellään kiinalaisia
kaivinkoneita. Esimerkiksi
ne maalataan ja tekniikkaa
muutetaan eurooppalaisia
vaatimuksia vastaaviksi.
Vasemmalta Mikko Puttonen,
Harri Huttunen ja Anni Reunanen.
11
Mikko Puttonen perää
sähköisen oppimisen
hyödyntämistä
ammattikorkeakouluissa
sekä niiden tarjoamissa
täydennyskoulutuksissa.
12
T
oimitusjohtaja Mikko Puttonen
pohti, mitä suomalaiselle teollisuudelle ja sen viennille voi tehdä.
Hän käänsikin pohdinnan toisin
päin, kuinka tarjota apua ulkomaalaisille, jotka haluavat tulla
eurooppalaisille markkinoille.
Siitä lähti ajatus, jota selvitettiin Hämeen
ammattikorkeakoulu HAMKin opiskelijoiden kanssa, useilla eri markkinoilla ja tuoteaihioilla.
– Kiina ja kaivinkoneet jäivät pussin pohjalle erilaisten analyysien jälkeen.
Kaivinkoneita ja muita maanrakennukseen
liittyviä koneita valmistava Sunward valittiin
yhteistyökumppaniksi yli 70 kiinalaisyrityksen joukosta. Perusteena olivat yrityksen muita
valmiimpi tuote sekä johdon ja omistajien
kyvykkyys.
– Sundward haluaa olla lähellä asiakasta ja
heidän eurooppalaisia asiakkaita, Puttonen
kertoo.
Myös Walpellalla on kokemusta maanrakennuskoneiden rakentamista. Se ei halua
kilpailla kumppaneiden kanssa, vaan jatkaa
tuotantoketjua eteenpäin ja toimia samoilla
markkinoilla.
VIIMEISTELY EUROOPAN MARKKINOILLE
Sunwardin kaivinkoneet valmistetaan Kiinassa
ja tuodaan Suomeen viimeisteltäviksi. Viidennes koneiden valmistuksesta tehdään Tampereella; ne muokataan paremmin eurooppalaisille markkinoille sopiviksi. Parantelua vaativat
esimerkiksi hydrauliikka, hyttien varustelu ja
moottorien päästöt.
Nyt Suomessa viimeisteltävät koneet ovat
pieniä, ja niitä on kaupattu ennenkin täällä.
Ensi vuonna Walpella aikoo ottaa valikoimiin
myös isompia kaivinkoneita, joita on tarkoitus
viimeistellä Valkeakoskella.
Yhteistyö on lähtenyt hyvin käyntiin. Puttosen mukaan kiinalaisilla on kova motivaatio
tehdä kauppaa.
– Jos koneet menevät kaupaksi, kaikki muut
asiat on ratkaistavissa.
Koko prosessi kesti vuoden verran ideasta
toteutukseen.
REKRYTOINTEJA AMMATTIKORKEAKOULUSTA
Walpellan pääkonttori on Valkeakoskella. Yrityksellä on hyvät suhteet HAMKin paikalliseen
kampukseen; neljän vuoden historiansa aikana
se on palkannut kahdeksan oppilaitoksesta
valmistunutta insinööriä. Anni Reunanen ja
Harri Huttunen ovat olleet talossa pari, kolme
vuotta.
Valkeakosken yksikön verstaspäällikkönä
työskentelevän Reunasen tehtäviin kuuluu
työnjohto sekä avustaminen hankinnoissa ja
tuotannon suunnittelussa. Hän arvostaa sitä,
että on saanut tehdä erilaisia töitä; lähes kaikkea, mitä yrityksen toimintaan kuuluu.
– Täällä ei ole lokeroitumista. Esimerkiksi
isommassa yrityksessä pitää odottaa, että toinen tekee oman osansa ennen kuin itse voi
tehdä oman osuutensa, Reunanen sanoo.
Huttunen työskentelee tuotannonsuunnittelijana. Hän hoitaa muun muassa asiakasyrityksen Kiinan toimiston asiakkuutta. Se on
erityisen mielekästä, sillä vaihto-opiskelijana
Kiinassa hän tutustui maahan ja sen kulttuuriin. Työkieli on toki englanti, joka sekin vahvistui insinöörikoulutuksen englanninkielisellä
linjalla.
Kun linkittää vanhaa kokemusta ja tuoretta
tietoa, saadaan parhaassa tapauksessa luotua
uutta.
– On huono tilanne, jos työntekijät eivät
ymmärrä toinen toisiaan. Yritykselle tulee kalliiksi, jos menee kaksi vuotta ennen kuin tulokas ja konkari löytävät toisensa.
Vuoden alusta Puttonen on toiminut
HAMKin hallituksen jäsenenä. Ammattikorkeakoulumaailma on kehittynyt paljon, vaikka
vieläkin sillä on omat haasteensa, esimerkiksi
valtakunnallisesti liian suuri määrä oppilaitoksia.
– Suomessa tarvitaan amk-insinöörien työpanosta. Tekemisen draivia pitäisi kerryttää
opintojen aikana ja tuoda sitä työpaikoille.
Puttosen mielestä yksityiskohtien osaamista
tärkeämpää on asenne sekä halu ja valmius oppia uutta. Yksityiskohtaista tietoa opiskelija tarvitsee lähinnä itseluottamuksen kasvattamiseen.
”Konkarit ja tulokkaat
heti yhteistyöhön.”
Anni Reunanen pitää
esimiestyöstä. Osalla
alaisista kesti lämmetä
ajatukseen, että
samanikäinen nainen on
heidän esimiehensä.
TEORIAN PÄÄLLE KÄYTÄNTÖÄ
Huttusella ja Reunasella on hyvin muistissa
työelämään siirtyminen. Vaikka opetus ammattikorkeakoulussa on työelämälähtöistä,
tuotantotalouden opinnot ovat teoreettisia.
Vastavalmistuneella on työssä tarvittava peruspohja, mutta käytännössä joutuu opettelemaan
paljon siihen päälle.
Kumpikin sai alussa riittävästi perehdytystä,
mutta eri tavoin. Reunanen perehtyi itse opiskellen, mikä on hänelle toimiva tapa.
– Minulle ei jää mitään päähän, jos toinen
selittää ja näyttää, miten tehdään, Reunanen
selventää.
Huttusta neuvottiin ja näytettiin vierestä,
kuinka toimia. Kun hän vaihtoi tehtävää, perehdytys ei ollut yhtä perusteellista.
– Katsottiin kai, että olen ollut talossa jo
niin kauan, tuotannonsuunnittelija hymähtää.
ASENNEKASVATUSTA PUOLIN JA TOISIN
Mikko Puttonen on seurannut vastavalmistuneiden ja konkarien maailman kohtaamista
työpaikalla. Nuorilla voi olla suuret odotukset eikä vielä realistista näkemystä käytännön
asioihin. Pitkään töissä olleet osaavat mielestään työt eivätkä näe, että ulkopuolelta voi tulla
uusia ideoita ja näkökulmia.
Puttonen toivoo, että vastavalmistuneet
osaisivat arvostaa oikealla tavalla kokemusta
ja pitkän linjan ammattilaiset uusia ajatuksia.
13
Fortumilla työskentelee useita
työsuojelupäälliköitä eri
yksiköissä. Ilkka Hännikäisen
työmaana on Loviisan
ydinvoimala.
Työturvallisuudesta
ei tingitä Fortumilla
TEKSTI ja KUVA: Päivi-Maria Isokääntä
Työtapaturmien estäminen on
helpompaa kuin vahinkojen
korjaaminen. Fortumilla
työturvallisuusohjeita noudattavat niin
henkilökunta kuin urakoitsijat. Töistä
halutaan päästä terveenä kotiin.
14
E
nergiayhtiö Fortumin
Loviisan ydinvoimalassa
työsuojeluasiat kuuluvat
kaikille. Esimies vastaa
alaisensa perehdyttämisestä työsuojeluasioihin ja
työntekijöiden vastuulla on noudattaa
työturvallisuusohjeita. Henkilökuntaa
kannustetaan myös raportoimaan
havaitsemistaan vaaratilanteista.
Loviisan ydinvoimalassa työsuojelupäällikkönä työskentelevä Ilkka Hännikäinen kertoo, että yhtiön henkilökunta
suhtautuu vakavasti työturvallisuusohjeisiin. Henkilöstön keskuudessa vallitsee ymmärrys siitä, että ohjeita noudattamalla voidaan estää työtapaturmia.
Ihmisten asenteissa työturvallisuutta
kohtaan on tapahtunut myönteistä kehittymistä. Vielä parikymmentä vuotta
sitten myös voimalaitoksen henkilöstön keskuudessa oli yksittäisiä ihmisiä,
joiden mielestä koville jätkille ei satu
työtapaturmia.
– Työtapaturmat sattuvat aina ihmiselle. Työssään vakavasti loukkaantunut joutuu elämään tapahtuneen kanssa
loppuikänsä. Työturvallisuusohjeet on
laadittu työntekijän parhaaksi, Hännikäinen muistuttaa.
Hän kertoo tekevänsä hyvää yhteistyötä työsuojeluvaltuutetun kanssa.
Molemmilla on yhteinen halu kehittää
turvallista työympäristöä.
korkealla työskentelyyn sekä nosto- ja
siirtotöiden turvallisuuteen.
Loviisan yksikössä on melko vähän työtapaturmia. Ydinvoimalassa
työskentelee noin 520 fortumilaista;
heistä keskimäärin kahdesta kolmeen
henkilöä on joutunut olemaan enemmän kuin yhden päivän sairauslomalla
työtapaturman takia viimeisen viiden
vuoden aikana.
Tänä vuonna ei ole vielä tapahtunut työtapaturmaa, joka olisi johtanut
työntekijän sairauspoissaoloon.
”Työtä on
tehtävä
turvallisesti.”
Fortumin työmaalla toimii myös
urakoitsijoita, joilta vaaditaan työturvallisuusohjeiden noudattamista ja
työvälineiden tarkistamista ja hyväksyttämistä. Tarkistamattomia työvälineitä ei käytetä Fortumin työmaalla.
– Joidenkin pienten yritysten on
joskus vaikea ymmärtää vaatimuksia,
mutta työturvallisuudesta ei tingitä
urakoitsijoidenkaan kohdalla, Hännikäinen sanoo.
TYÖNTEKIJÖITÄ PITÄÄ KUUNNELLA
KOMPASTUMISIA TYÖMAALLA
Loviisan ydinvoimalassa työsuojeluhaasteet ovat samanlaisia kuin muuallakin teollisuudessa. Tyypillisimmät
työtapaturmat liittyvät kompastumisiin ja liukastumisiin, kun työntekijät
kulkevat työmaalla. Ydinvoimalassa
säteilyriskin vaara on toki olemassa ja
tämä otetaan huomioon työsuojelussa.
Tänä vuonna Loviisan voimalaitoksella kiinnitetään erityisen paljon huomiota aloitus- ja lopetuspalavereihin,
Fortumilla laadittiin vuosi sitten uudet
ohjeistukset suojavarusteiden käytöstä.
Turvakenkien ja kypärän lisäksi henkilökunnan pitää käyttää pitkälahkeisia ja paloa jatkamattomia työvaatteita
sekä suojalaseja työskennellessään ja
kulkiessaan tuotantotiloissa. Tämä ohjeistus aiheutti kysymyksiä, sillä lämpiminä kesäpäivinä täysissä suojavarusteissa on kuuma.
Hännikäisen mukaan pitkälahkeiset
suojavaatteet ovat kuitenkin tarpeen.
Esimerkiksi viime kesänä työntekijä
sai pienen palovamman paljaan ihon
koskiessa kuumaan putkeen haalarin hihan ja hanskan väliin jääneestä
kohdasta.
Paras keino kannustaa työntekijöitä kiinnostumaan työsuojelusta on
kysellä ja kuunnella heidän mielipiteitään.
– Jokainen työntekijä on oman
työnsä paras asiantuntija. Kun työntekijät kokevat pystyvänsä vaikuttamaan
asioihin, he myös noudattavat työturvallisuusohjeita, Hännikäinen sanoo.
VALTUUTETUSTA PÄÄLLIKÖKSI
Kiinnostus ja aloitteellisuus johtavat
usein mielenkiintoisiin tehtäviin. Näin
kävi myös Hännikäiselle, kun hän yli
kaksikymmentä vuotta sitten vasta
taloon tulleena esitti työsuojeluun liittyviä kehitysideoita esimiehelleen ja
työsuojeluvaltuutetulla.
Häntä pyydettiin asettumaan ehdolle työsuojeluvaltuutetuksi ja luottamustoimi kesti peräti 18 vuotta.
Muutama vuosi sitten Hännikäinen
valittiin työsuojeluasiantuntijan tehtäviin, joista hän siirtyi nykyiseen
pestiinsä.
Työsuojelupäällikkönä Hännikäinen on tekemisissä kaikkien työturvallisuuteen liittyvien asioiden kanssa
Loviisan ydinvoimalassa. Mahdollisuuksien mukaan hän osallistuu
työmaaprojektien palavereihin, kun
asialistalla on työsuojeluun liittyvät
kysymykset.
Päivittäisiin tehtäviin kuuluu myös
työsuojeluohjeistusten kirjoittamista,
kouluttamista, kulkulupiin liittyvien
työturvallisuuskoulutusten hyväksymisiä ja yhteistyötä työterveyshuollon
kanssa. Toisinaan hän selvittelee työlupiin liittyviä asioita tai työturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä aluehallintoviranomaisten kanssa.
15
Toukokuussa
keskusta, kokoomus
ja perussuomalaiset
tekivät hallitusohjelmaa
valtion juhlahuoneistossa
Smolnassa Helsingissä.
Raippaa,
remmiä ja
porkkana
TEKSTI: Petteri Oksa, elinkeinopoliittinen asiamies KUVA: Annika Rauhala
16
Juha Sipilän hallituksen
ohjelman tekemisessä
huomion sai sen tekotapa,
jota pääministeri johti
prosessikaavionsa avulla.
Järjestelmälliseltä vaikuttanut
tapa keräsi kiitosta. Ohjelma
on kuitenkin sellainen paketti,
että tekotapa on jo unohtunut
kaikilta.
H
allitus pyrkii tasapainottamaan Suomen
talouden. Tavoitteena
on velkaantumisen
taittaminen vaalikauden
loppuun mennessä ja
velanoton lopettaminen muutamaa
vuotta myöhemmin. Valtion menoja
leikataan vähintään neljällä miljardilla
eurolla hallituskaudella.
Leikkaukset kohdistuvat ennen
kaikkea lapsiin, nuoriin, opiskelijoihin, eläkeläisiin sekä asumiseen
ja koulutukseen. Suurimmat säästöt
otetaan poistamalla lapsilisät ja opintotuki indeksistä sekä jäädyttämällä
muita. Myös korkeakoulujen rahoituksesta säästetään.
Vastineeksi toteutetaan tuloveron
inflaatiotarkistukset, nostetaan kotitalousvähennystä ja jatketaan solidaarisuusveroa. Myös yrittäjille tulee pieniä
verohelpotuksia. Kotimainen ostovoima ei kasva.
TARJOUS, JOSTA EI VOI KIELTÄYTYÄ?
Hallitus tarjoaa työmarkkinajärjestöille
yhteiskuntasopimusta, jonka pääasiallinen tarkoitus on laskea yksikkötyökustannuksia viisi prosenttia. Kyse
on palkkojen alentamisesta, joka
ilmeisesti pyritään tekemään työaikaa
pidentämällä.
Jos tarjoukseen ei suostuta, hallitus
sekä leikkaa lisää menoja että korottaa veroja. Hallituksen neuvottelutaktiikka johtaa muun muassa lapsilisien
leikkaamiseen, eläkkeiden indek-
sien jäädyttämiseen ja vuorotteluvapaan lakkauttamiseen. Vastapainoksi
tarjotaan miljardin euron tuloveron
alennuspakettia.
Näistä lähtökohdista on vaikea
käydä aitoa neuvottelua.
KASVUN EVÄÄT
Suomi on kuitenkin tarkoitus saada
kasvuun. Budjetin peruslinja on voimakkaasti leikkaava, joten kasvu ei voi
löytyä kotimaisen ostovoiman kautta.
Hallitus sitoutuukin siihen, että teollisuuden kustannukset eivät kasva.
Osana hallitusohjelmaa on investointipaketti, kooltaan 1,6 miljardia
euroa. Siitä 600 miljoonaa käytetään
korjausvelan kaventamiseen tienpidossa. Se on hyvä avaus edellisten hallitusten päästettyä korjausvelan
räjähtämään.
”Koeaikaa
uhkaa
pidennys.”
Myös sote ja kuntauudistuksilla yritetään luoda rakenteellisen kasvun
eväitä.
HYVÄSTIT YLEISSITOVUUDELLE
Ohjelmaan on kirjattu nippu työelämän muuttamiseen tähtääviä toimia.
Näistä on tarkoitus tehdä yhdessä järjestöjen kanssa esitys lokakuun puoleen väliin mennessä.
Paikallisen sopimisen laajentaminen on kirjattu siten, että hallitus haluaa laajentaa sopimista tavalla, joka
merkitsee yleissitovuuden loppua.
Koska jo nyt paikallisesti voidaan sopia paljon, kyse lienee halusta alittaa
työehtosopimusten taso merkittävästi.
Muita merkittäviä työelämän
muutoksia ohjelmassa ovat koeajan
pidentäminen ja alle vuoden mittaisten määräaikaisten työsuhteiden teko
ilman perusteita.
Lisäksi irtisanomisten jälkeistä takaisinottovelvoitetta halutaan lieventää ja pitkiin, yli viiden viikon lomiin
halutaan sairauslomatapauksissa karenssi. Myös ansiosidonnaista työttömyysturvaa leikataan ja vuorotteluvapaan ehtoja kiristetään.
KOHTI UUTTA KASVUA?
Miljardi käytetään hallituksen kärkihankkeisiin vielä määrittelemättömällä tavalla. Hankkeita ovat muun
muassa biotalous, kotimainen energia,
koulutus ja digitalisaatio. Lisäksi yliopistoja ja julkisia rahastoja pääomitetaan muun omaisuuden myyntituloilla. Oikein käytettynä hankkeista
saadaan vipuvarsi vientivetoiseen
kasvuun.
Toisaalta sekä Tekesin että Suomen
Akatemian tukia leikataan ja strategisen huippuosaamisen keskittymät,
SHOK:t, lakkautetaan. Myös t&k-menoja siis karsitaan.
Kasvua haetaan myös sääntelyä
karsimalla ja innovatiivisia hankintoja
edistämällä.
Kauppojen aukioloja vapautetaan
ja isojen teollisten hankkeiden lupien
saamiseen luodaan kiirehtimiskaista.
Leikkaus- ja korotustoimet toteutetaan
siinäkin tapauksessa, että talouskasvu
loisi budjettiin pelivaraa. Mahdollinen
liikkumavara suunnataan velanmaksuun. Tässä olisi voinut käyttää toisenlaistakin harkintaa, kun lainaraha on
niin halpaa kuin nyt.
Koulutus- ja elinkeinopoliittiset leikkaukset ovat joka tapauksessa
myrkkyä tulevaisuuden kasvulle.
Saattaa olla, että ne kompensoidaan
strategisilla kärkihankkeilla. Toisaalta
suomalainen koulutus- ja innovaatiojärjestelmä on ollut varsin toimiva.
Hallituksen ohjelma tarjoaa raippaa; se haluaa pakottaa suomalaiset
töihin. Myös remmi on käytössä; lihaa kiristetään ja kuritetaan monesta
kohdasta. Lopuksi nenän edessä killuu
myös yksinäinen porkkana: lupaus tulevasta kasvusta.
17
Edunvalvonta ylittää
kansalliset rajat
TEKSTI: Kirsi Tamminen KUVA: Benoit Tessier /Lehtikuva/Reuters
Nokian yritysjärjestely voi
poikia suomalaisille uusia
insinöörityöpaikkoja pitkän
ajan kuluessa.
V
erkkolaitteita valmistava Nokia yhdistyy ensi
vuonna ranskalaisen
kilpailijansa Alcatel-Lucentin kanssa. Nokialla
on yli 61 000 työntekijää
140 maassa ja Alcatel-Lucentilla yli 52
000 työntekijää 130 maassa.
Insinööriliiton neuvottelujohtaja
Ismo Kokko näkee myönteisenä, että
Nokia haluaa kasvaa omalla bisnesalueellaan ja sitä kautta saavuttaa uutta
liiketoimintaa sekä uusia asiakkaita.
– Merkittävintä on se, että Nokia
vahvistaa asemaansa maailman johtavana verkkojen toimittajana ja verkkolaitteiden valmistajana. Pidemmälle
aikavälillä sen pitäisi tuoda Suomeenkin hyvää ja toivottavasti jopa lisää
työpaikkoja, Kokko arvioi.
Hänen mukaansa suomalaiset insinöörit ja muut ylemmät toimihenkilöt
18
ovat hinta-laadultaan hyviä työntekijöitä kansainvälisessä vertailussa,
minkä tähden yritykset haluavat tulla
tänne. Lisäksi Suomen vahvuutena
on tuotekehitys ja tutkimus, korkean
osaamisen työpaikat.
– Tuotannon työpaikkoja tuskin
syntyy paljon lisää, valitettavasti.
SUOMEN INTRESSIT ON TURVATTAVA
Fuusiotilanteissa yrityksissä on usein
päällekkäisiä tehtäviä, joita vähennetään. Kokko toivoo, että karsintaa tehdään liiketaloudellisilla perusteilla eikä
poliittisilla sopimuksilla.
– Jos ranskalainen valtio-omistaja
noin kolmen prosentin omistusosuudella on sopinut Nokian kanssa, ettei
Ranskasta vähennetä, niin Suomen
uuden elinkeinoministerin pitää pyrkiä samaan, Kokko vaatii.
– Elinkeinoministerin on neuvoteltava Nokian kanssa, miten Suomessakin voidaan estää ainakin laajamittaiset henkilöstövähentämiset. Jos niitä
tulee, irtisanotuille on löydettävä uutta
työtä.
Fuusion toteutumiseen on vielä
pitkä matka. Insinööriliitto suurimpana YTN:n jäsenliittona on kuitenkin
jo asiassa aloitteellinen ja aktiivinen.
Kokon mukaan suunnitelmissa on ottaa yhteyttä ranskalaiseen ja amerikkalaiseen ay-liikkeeseen yhteistyössä
Nokian kaikkien henkilöstöryhmien
kanssa.
– Tärkeintä on eri maiden liittojen
yhteistyö, jotta lopputulos olisi paras
mahdollinen koko globaalin työyhteisön kannalta.
JÄSENTEN ASIAT OTETTU HUOMIOON
Fuusiouutisen julkaisemisesta on
vasta tovi, joten ei vielä tiedetä, mihin
kaikkeen se tulee vaikuttamaan. Liitto
kuitenkin seuraa tilannetta koko ajan.
Jos fuusioon liittyvät asiat askarruttaa mieltä, kannattaa olla yhteydessä
liittoon.
YTN järjestää tilaisuuksia asiasta
myöhemmin. Niihin kannattaa tulla
paikalle.
– Henkilökohtainen aktiivisuus
on tärkeätä tällaisissa tilanteissa sekä
oman itsensä että kaikkien työkaverien
kannalta, Kokko painottaa.
ILMOITUS
Sopeutumiskykyinen
selviää työmarkkinoilla
TEKSTI: Kirsi Tamminen KUVA: Annika Rauhala
Juho Äännevaaran päivittäinen neljän
tunnin työmatka vaihtui sopivan mittaiseen
pyöräilylenkkiin kodin ja työpaikan välillä.
V
iime syyskuusta lähtien
tietotekniikan insinööri
Juho Äännevaara on
työskennellyt projektiinsinöörinä Gemalto
Oy:ssä Vantaalla. Yritys
on toiminut tällä nimellä kahdeksan
vuotta, mutta sillä on pitkä historia.
Suomen Pankin setelipaino perustettiin vuonna 1885 ja neljännesvuosisadan se ehti toimia Setec Oy:nä ennen
nykyistä nimeä.
– Olen joka paikan höylä. Tehtaan
seinien sisäpuolella tapahtuva toiminta on leikkikenttäni, Äännevaara
kuvailee.
Prosessin kehityksessä työskentelee muutama henkilö hänen lisäkseen.
Osalla tiimiläisistä on pitkä työura
talossa.
– Gemaltolla on myönteinen haaste
kehittyä tuotantoluvuissa, mikä tarkoittaa vaatimuksia uuteen tekniikkaan. Tuomme tuotantoon uusia
laitteita, jotka valjastetaan tuotantokoneistoon sopivaksi, Äännevaara
kertoo.
– Täällä on ollut hyvällä tasolla
ymmärrys tuotantolaitteista ja tekniikasta, mutta prosesseihini ja ihmisten
osaamiseen sekä ohjaamiseen halutaan
lisää panosta.
Kun nykyinen pesti laitettiin hakuun, esimies haki lean-osaamista.
Sitä Äännevaaralla on edellisten työpaikkojen peruna.
Parhaillaan Äännevaara on lainassa
isossa projektissa laatuosastolla; hän
keskittyy kaikkeen muuhun kuin mitä
varsinainen toimenkuva sisältää.
20
KEHITYSTEHTÄVÄT SAMANLAISIA
Gemalto valmistaa esimerkiksi erilaisia huipputeknologiaa vaativia passeja
sekä henkilö-, ajo- ja yrityskortteja.
– Itselleni digitaalinen turvallisuus ja
turvapainotekniikka ovat uusia toimialoja. Tuttuakin on paljon, Äännevaara
toteaa.
– On teollisuuden ala mikä tahansa
samat lainalaisuudet pitävät. Jotain
tulee taloon sisään ja jotain lähtee toisesta päästä ulos. Välillä tapahtuvat
asiat voivat olla hyvinkin erilaisia.
Jos osaa kehittää tiettyä prosessia,
osaa insinöörin mielestä kehittää muitakin, kun ei ajattele liikaa itse tuotetta.
KAHDEKSAN VUOTTA NOKIALLA
Opintojen loppusuoralla Äännevaara
sai vakinaisen työpaikan Nokialta Salosta. Kesät hän oli jo työskennellyt
talossa. Vakinaistamisen jälkeen hän
arveli, ettei tule tekemään talossa yhtä
pitkää työuraa kuin osa kollegoista,
joilla oli vuosikymmenten kokemus.
Äännevaara keräsi eri tehtävissä
kaiken opin, mitä Nokia pystyi tarjoamaan. Jo silloin oli ajatuksena, että
prosessi- ja laadunkehitystehtävät tulevat olemaan mukana.
– Laskin, että kahdeksan vuoden
aikana meillä oli kahdeksat yt-neuvottelut. Joka kerta tuli uusi päällikkö tai
tiimi.
Pari vuotta sitten oli aika lähteä vapaaehtoisesti, tukipaketin kanssa. Se
oli hyppy tuntemattomaan.
– Aika kultaa muistot. Nokia oli
hyvä koulu, näin jälkeenpäin ajateltuna. Opin todella paljon, sillä tuotan-
totekniset ratkaisut ja koulutus olivat
korkealla tasolla.
Äännevaara seuraa nykyään Nokian
taloudellista tilannetta, mutta ei enää
tuotteita.
PITKIÄ TYÖNHAKUPROSESSEJA
Aika ilman töitä kesti viisi kuukautta,
keväästä syksyyn. Äännevaara arvioi
tehneensä tuolloin 75 hakemusta.
Syksyllä työnhaku natsasi, ja hän sai
paikan sisäisen logistiikan asiantuntijatehtävissä Valmet Automotiven tehtaalla Uudessakaupungissa.
– Kun aloitin, talossa tehtiin muutamia kymmeniä autoja päivässä. Vuoden kuluttua autoja tehtiin kymmenkertainen määrä.
Uudenkaupungin vetovoima oli
yllättävän suuri, sillä samassa tiimissä
ja muuallakin tehtaalla näkyi tuttuja
kasvoja Salosta.
Pitkät työmatkat alkoivat kuluttaa;
viikossa ajomatkoihin meni parikymmentä tuntia. Oma aika jäi vähiin eikä
perheellekään ollut aikaa riittävästi.
Rahaakin kului paljon, kun julkiset
liikenneyhteydet eivät toimineet. Koko
perhe muutti keväällä Salosta Espooseen, ja kummallakin puolisolla on
työpaikka pyöräilymatkan päässä.
Juho Äännevaara on ollut työmarkkinoilla 10 vuotta. Hänen mielestään
10 vuoden ura yhdessä yrityksessä on
nykyään pitkä eikä hän oleta sellaista
omalle kohdalleen.
– Työelämässä pitää ottaa vastaan, se mitä tulee ja koettaa soveltaa
aiemmin oppimaa. Sopeutumiskyvylle
on tarvetta.
Juho Äännevaara käyttää
valkoista työtakkia kuten
muutkin tuotannossa
työskentelevät. Yhtenäinen
pukeutuminen on yksi
osa korkean turvatason
ympäristön vaatimuksia.
21
I nsinöörikoulutuksen
vetovoima kasvaa
TEKSTI: Petteri Alanko, viestintäpäällikkö, Savonia-ammattikorkeakoulu, Tarja Gromov, tiedotus- ja markkinointipäällikkö,
Vaasan ammattikorkeakoulu KUVAT: Riku Jokinen
Tämän kevään yhteishaussa
varmistettiin jälleen
Suomen kilpailukyvyn
säilymistä: yli 13 000 hakijaa
tavoitteli opintopaikkaa
yli 150 insinöörin
tutkintoon johtavasta
koulutuksesta, 21:stä eri
ammattikorkeakoulusta.
22
K
iinnostus insinööriopintoja kohtaan on
kasvanut takavuosien
tasosta eikä tutkimusten
mukaan kasvu ei ole
laantumassa. Taloustutkimuksen tekemän Korkeakoulujen
imago -raportin mukaan tekniikan
ja liikenteen alan koulutus nousi
ammattikorkeakoulujen kiinnostavimmaksi koulutusalaksi, kun asiaa
kysyttiin alle 30-vuotiailta
suomalaisilta.
Neljän viime vuoden aikana kiinnostus on kasvanut jopa yli 25 prosenttia. Edellisinä vuosina kärkipaikkaa on
pitänyt sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala.
Valtaosa Suomen kasvualoista liittyykin kiinteästi teknisen osaamisen
vahvistamiseen ja sen kytkemiseen
muihin aloihin, esimerkiksi terveys- ja
hyvinvointipalveluihin.
– Opetushallitus esittääkin tekniikan alan koulutuspaikkojen lisäystä
vuodelle 2020, kertoo Vaasan ammattikorkeakoulun rehtori Tauno Kekäle.
Kevään yhteishaussa
insinöörikoulutuksen
vetovoimaisin ala
oli rakentamisen ja
talotekniikan koulutus.
TIETOTEKNIIKKA KIINNOSTAA
Taloudellinen tiedotustoimisto TAT:n
julkaiseman Kun koulu loppuu -tutkimuksen mukaan tekniikan aloja
mahtuu niin eniten kuin vähitenkin
kiinnostavien valintojen joukkoon.
Tekniikan aloista kiinnostavimmaksi
nousee tietotekniikka. Listan häntäpäässä sen sijaan ovat muun muassa
metallien jalostus ja energia-ala.
Tietotekniikan houkuttelevuuden
korkea taso on linjassa digitalisaation
ja teollisen internetin megatrendien
kanssa.
– Tietotekniikan hyödyntäminen lisääntyy kaikilla yhteiskunnan aloilla ja
avaa aivan uusia liiketoimintamahdollisuuksia, todetaan Teknologiateollisuuden arviossa insinöörikoulutuksen
avainkysymyksistä.
PALKKA EI OLE TÄRKEIN KRITEERI
Nuoren kiinnostus eri aloja kohtaan
muodostuu monen tekijän summana.
Esimerkiksi arvio eri alojen palkkatasoista ei suoraan vaikuta alan kiinnostavuuteen, selviää Kun koulu loppuu
-tutkimuksesta. Tekniikan aloista
parhaiten palkatuksi arvioidaan teknologiateollisuus, joka ei kuitenkaan
nouse kiinnostavuudessaan listan
kärkipäähän.
Sen sijaan kiinnostavimmaksi tekniikan alaksi noussut tietotekniikka
ei nouse kärkipäähän palkkatasoa arvioitaessa, mutta työllisyysnäkymiin
suhtaudutaan tietotekniikan osalta
myönteisesti.
Savonia-ammattikorkeakoulussa
tietotekniikan insinööriksi opiskeleva
Manu Ilvonen on tutkimuksen kanssa
samaa mieltä tietotekniikan työllisyystilanteesta.
– Omalla kohdallani tärkeässä roolissa oli se, että tein harjoittelun oman
alani yritykseen. Sain sitä kautta näyttää osaamistani jo opintojen aikana,
Ilvonen sanoo.
Hän kertoo työllistyneensä
kyseiseen yritykseen jo ennen
valmistumistaan.
Vaikka tekniikasta kiinnostuneiden tyttöjen määrä on kasvanut, vain kuutisen prosenttia
insinööriopintoihin hakeneistaoli tänä keväänä naisia.
TEKNIIKKAA IHMISELTÄ IHMISELLE
Tämänkin kevään yhteishaussa on
nähtävissä insinöörikoulutuksen miesvaltaisuus, sillä hakijoista vain noin
joka kuudes on nainen.
Kevään haun vetovoimaisin tekniikan alan koulutus on niin ikään
miesvaltaisella alalla, kun Metropolia
Ammattikorkeakoulun talotekniikan
monimuotokoulutuksen 30 aloituspaikkaa tavoittelee lähes 240 ensisijaista hakijaa.
Insinöörikoulutuksen ytimessä
säilyy jatkossakin tekniikan erityisosaaminen, mutta yhä enemmän painoarvoa saavat myös inhimillisem-
mät tekijät. Niitä ovat muun muassa
kansainvälisen, vastuullisen, kestävän kehityksen ja itsensä johtamisen
asenteiden omaksuminen opintojen
aikana.
Työelämän toive ja vastaavasti
haaste opetukselle on, että nämä osaalueet sisällytetään opintokokonaisuuksiin erillisten kurssien sijaan.
Samaan tulokseen tultiin alkuvuonna
pidetyssä Inssiforumissa, jossa käytyjen paneelikeskustelujen mukaan
Suomi saadaan nousuun insinöörien
perusosaamisen lisäksi vuorovaikutustaidoilla, yrittäjyydellä ja joustavilla toimintatavoilla.
23
Hannu Siren puhui
joustavien opintopolkujen ja
korkeakoulujen yhteistyön
merkityksestä.
Muuttuva
maailma haastaa
ammattikorkeakoulut
TEKSTI ja KUVA: Päivi-Maria Isokääntä
Ammattikorkeakouluilla on paljon innovaatioosaamista, jota yritykset voivat hyödyntää.
24
Ammattikorkeakouluilla on hyvää ja
monipuolista osaamista innovaatiotoiminnasta ja ne pystyvät auttamaan
pk-yrityksiä.
– Nyt jos koskaan ammattikorkeakoulujen kannattaa tarttua tähän tilaisuuteen, koska yhteistyökumppanuus
hyödyttää usein molempia osapuolia.
– Vain ne korkeakoulut, jotka tarjoavat hyvää ja laadukasta opetusta
pärjäävät kilpailussa. Opiskelijoiden
ja yritysten kokemusten myötä kulkee
tieto hyvistä korkeakouluista, Sirén
arvioi Tampereella järjestetyillä AMKpäivillä.
MUUTOKSEN MUKANA
JOUSTAVUUTTA JA YHTEISTYÖTÄ
Sirén kannustaa ammattikorkeakouluja verkostoitumaan ja tiivistämään
keskinäistä yhteistyötään. Samalla hän
peräänkuuluttaa joustavia opintopolkuja, joiden myötä opiskelijat voisivat
valita opintoja toisesta korkeakoulusta. Tällä hetkellä yhteistyö ammattikorkeakoulujen kesken on vielä liian
hajanaista.
”Menestys
edellyttää
laatua.”
S
uomalaisen korkeakoulujärjestelmän on oltava
laadukas menestyäkseen
kansainvälisessä
kilpailussa.
– Ammattikorkeakoulujen on tärkeä panostaa profiilinsa
kirkastamiseen ja suunnattava resurssinsa vahvimmille osaamisaluilleen,
sanoo opetus- ja kulttuuriministeriön
korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osastonjohtaja Hannu Sirén.
Hänen mukaansa korkeakoulujen
on määriteltävä tarkemmin keihäänkärkensä sekä uskallettava luopua
kannattamattomista ja heikoimmista
toiminnoistaan. Kaikkien ammattikorkeakoulujen ei tarvitse tarjota samoja
koulutusohjelmia, vaan niiden on
tärkeää keskittyä vahvuusalueisiinsa.
Alueelliset tarpeet ja resurssit on syytä
pitää mielessä koulutustarjontaa
suunnitellessa.
Sirénin mielestä Suomessa vallitsee
yksimielisyys siitä, että yritysten innovaatiotoimintaa pitää vahvistaa. Uusia
työpaikkoja syntyy tällä hetkellä lähinnä pk-yrityksiin, joilla on mahdollisuus kasvuun ja kehitykseen, mutta
ne tarvitsevat usein ulkopuolista apua.
Sirénin mukaan korkeakoulujen menetys on kiinni muun muassa
osaavasta ja sitoutuneesta henkilökunnasta ja motivoituneista opiskelijoista.
Menestyvän ammattikorkeakoulujen
omaispiirteisiin kuuluvat pitkäjänteinen strategiatyö ja laatuun panostaminen, henkilöstön ja korkeakouluyhteisön osallistuminen päätöksentekoon ja
strategiatyötön.
Korkeakoulun kokonaisvaltainen
kehittäminen eli kyky yhdistää opetuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan ja aluekehityksen näkökulmat
ovat edellytyksiä tulevaisuudessa
pärjäämiselle.
AITOA KANSAINVÄLISTYMISTÄ
Suomalaisten ammattikorkeakoulujen kansainvälistyminen ei ole Sirenin
mielestä vielä riittävällä tasolla. Kansainvälistyminen ei ole pelkästään sitä,
että houkutellaan pieniin yksiköihin
kansainvälisiä opiskelijoita.
Sen sijaan korkeakoulujen on pystyttävä houkuttelemaan ulkomailta
huippuopettajia ja -opiskelijoita sekä
tekemään opetus-, tutkimus- ja kehittämistoimintaan liittyvää yhteistyötä
kansainvälisesti menestyneiden korkeakoulujen kanssa.
Työ- ja elinkeinoministeriön strategiajohtaja Antti Joensuun mielestä
nopeasti muuttuvassa ja kilpailukeskeisessä työelämässä tuottavuus ja kiire
eivät sovi yhteen.
Joensuu kehottaa niin yrityksiä, korkeakouluja ja yksilöitä pysymään muutoksen aallonharjalla ja tarkastelemaan
toimintaansa ja osaamistaan kriittisesti.
Mitä hitaammin toimintaympäristön
muutokseen yritykset ja korkeakoulut
reagoivat, sitä kovemman hinnan ne
maksavat.
Joensuun mukaan olemme nähneet
vasta pintaraapaisun siitä, miten digitalisaatio muuttaa maailmaa. Keinoäly,
robotit ja digitalisointi ravisuttavat työelämää, sillä niiden myötä lähes puolet
ammateista häviää kahdenkymmenessä
vuodessa. Samaan aikaan syntyy kuitenkin uusia työpaikkoja esimerkiksi
palvelusektorille.
Digitalisaation johdosta harva vastavalmistunut työntekijä voi kuvitella
jäävänsä eläkkeelle nykyisestä ammatistaan. Elinikäisen oppimisen merkitys kasvaa entisestään, kun jatkuvalle
osaamisen kehittämiselle on entistä
suurempaa tarvetta.
– Tulevaisuudessa työelämän uuteen
normaalitilaan sisältyy vaihtelevia tehtäviä ja erilaisia jaksoja, kuten työllisyys-, yrittäjyys, kouluttautumis- ja
ehkä myös latautumisjaksoja.
Digitalisaatio edellyttää jatkossa entistä parempia sosiaalisia taitoja, joita
pitää pystyä opettamaan ja harjoittelemaan kaikilla eri koulutustasoilla.
Opetusteemat ja -metodit joutuvat
myös suureen remonttiin digitalisaation myötä.
Joensuun mielestä monialaosaamista
hyödynnetään liian vähän korkeakouluissa ja työelämässä. Eri sektoreiden
osaamista pitää pystyä yhdistämään
uusien innovaatioiden synnyttämiseksi.
– Innovaatioiden luomisen suurin
este on asiantuntija itse, Joensuu
huokaa.
25
Suomalainen
hyvinvointiyhteiskunnan
ansiosta puolison
valitseminen samalta
koulutustasolta on
harvinaisempaa kuin
muualla Euroopassa.
Sama koulutustaso
tukee liiton kestävyyttä
TEKSTI: Kirsi Tamminen
Suomalaisilla on taipumus valita puoliso, jolla on
samantasoinen koulutustausta kuin itsellä. Syynä on
esimerkiksi se, että ihmiset tapaavat eniten samantasoisesti
koulutettuja.
P
uolisoiden koulutusaste
avo- tai avioliitossa on
tärkeämpi kuin perhetausta. Samankaltainen
koulutus vaikuttaa sekä
liittojen alkamiseen että
niiden pysyvyyteen. Elina Mäenpään
vastikään tarkistetusta väitöstutkimuksesta ilmenee, että sama koulutustaso
pienentää parien eroriskiä etenkin
korkeasti koulutetuilla.
26
Suomessa puolisoiden väliset suuret
koulutuserot ovat hyvin harvinaisia.
Mäenpää jakaa koulutusluokat neljään: perus-, keski-, alempi korkea- ja
ylempi korkea-aste. Yhdeksällä kymmenestä pariskunnasta on korkeintaan
yhden asteen koulutusero.
Mäenpää vertaili 1950- ja 1970-luvuilla syntyneiden naisten puolisovalintaa. Parissa vuosikymmenessä
muutosta ei juuri ollut. Todennä-
köisesti puolison valinta kohdistuu
samantasoisesti koulutettuun kuin
aiemminkin. Koulutusryhmien välillä
oli kuitenkin pientä eroa; vähemmän
koulutettujen valinta omasta ryhmästä
lisääntyi, kun taas korkeasti koulutettujen valinta väheni.
Jos koulutustasot eroavat, yleensä
nainen on korkeammin koulutettu. Se
johtuu muun muassa naisten yleisesti
korkeammasta koulutustasosta. Miehet valitsevat harvemmin vähemmän
koulutetun puolison.
Mäenpään tutkimus pohjaa Tilastokeskuksen rekisteriaineistoon, joka
sisältää 15 000 Suomessa syntyneiden
puolisoiden solmimaa avo- tai avioliittoa.
KOLUMNI
PERHETAUSTAN VAIKUTUS VÄHÄISTÄ
Lapsuuden perheen samankaltaisuudella on tutkimuksen mukaan vähän merkitystä liiton pysyvyyteen. Vain maataloustaustaisen ja ylemmästä
toimihenkilöperheestä tulevan parin liitto päättyy
muita todennäköisemmin eroon.
– Puolison valitseminen omasta ryhmästä on
merkki statusryhmien sosiaalisesta sulkeutuneisuudesta, Mäenpää sanoo.
Hänen mukaansa ilmiö johtaa myös hyvä- ja
huono-osaisuuden kasautumiseen perheissä. Samalla
se kasvattaa sosiaalista ja taloudellista eriarvoisuutta
perheiden välillä, kun vähiten koulutettujen ryhmään kuuluvien liitossa pitää tulla toimeen kahden
ihmisen pienillä tuloilla.
VAIN VAIMOSTA TULI INSINÖÖRI
Rambollilla työskentelevä suunnittelija Tarja Niemelin on korkeammin koulutettu kuin hänen miehensä, malliveistäjä Joni Korpi. Niemelin työskentelee ylemmän toimihenkilön tehtävissä ja puoliso
työntekijätehtävissä.
Pariskunta tapasi yhteisten ystävien kautta
teini-ikäisinä parikymmentä vuotta sitten, joten
koulutuseroa heillä ei silloin ollut. Ja vielä vuosituhannen alussa näytti siltä, että koulutustaso
pysyykin samana. Kumpikin aloitti lukion jälkeen
insinööriopinnot; mies opiskeli elektroniikkaa,
nainen kemia- ja ympäristötekniikkaa.
Korven opintojen alkuun osui elektroniikkabuumi ja jo ensimmäisen vuoden opiskelijoita soiteltiin töihin. Korpikin opiskeli ja työskenteli samaan aikaan, mutta pian työt imaisivat kuitenkin
mennessään. Samoihin aikoihin hänelle alkoi hahmottua, että elektroniikka ei olekaan hänen alansa.
– Jonilla ei ollut halua tehdä opintoja loppuun.
Hän lopetti opinnot suunnilleen puolessa välissä
eikä sen jälkeen ole opiskellut, Niemelin
muistelee.
Hänelle oli itsestään selvää, että kun opinnot oli
aloittanut, paperitkin piti ottaa ulos.
– Aihe oli kiinnostava. Opintojen myötä hahmottui, mitä kaikkea mahdollisuuksia on, kun
valmistuu.
Niemelinillä on insinöörin tutkinto, mutta hänen mielestään puoliso on enemmän insinööri
kuin hän itse. Koulutustaustalla ei ole merkitystä
heidän liitolle.
– Meillä arjen suuret suuntaviivat ja toiveet
ovat kohdanneet. Ne ovat tärkeämpi perusta pitkälle liitolle kuin insinööriopinnot, Niemelin
tähdentää.
Johanna Kinnunen
puheenjohtaja, Kuopion
Insinöörit
Työelämäpainotteinen
vai tiedepohjainen
korkeakoulutus
O
len seurannut huolestuneena keskustelua
duaalimallin romuttavasta korkeakoulutuksen toteuttamisesta. Miksi halutaan yhdistää
työelämäpainotteinen sekä tiedepohjainen
koulutus? Pitäisi keskittyä laadun eikä rakenteellisten
uudistusten kehittämiseen. Entä ne alueet joissa on
ammattikorkeakoulu, mutta ei yliopistoa?
Kun opiskelin ammattikorkeakoulussa insinööriksi,
koin hyödyllisenä harjoittelut ja käytännönläheisyyden,
joita yliopistossa opiskellessani puuttui. Yliopiston tehtävänä on edistää tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista
sivistystä. Ammattikorkeakoulujen tehtäviin kuuluu
huomioida työelämälähtöiset tarpeet opetuksessa.
Kieliopinnot jouduin suorittamaan korkeakouluissa
erikseen, joten niin sanotun virkamiesruotsin tein
kahteen kertaan kuin myös englannin ja äidinkielen
opinnot.
Matemaattisten aineiden osalta ero näkyy selvimmin
kaavojen käytössä. Ammattikorkeakoulussa uskotaan
taulukkokirjan kaavoihin ja yliopistossa todistetaan ensin kaavan oikeellisuus. Insinöörit esittävät asiat lyhyesti
ja ytimekkäästi; siihen ei kuulu turhan proosan viljely.
Toisaalla tuloksen ympärille tarvitaan kauniita lauseita.
En koe järkevänä korkeakoulutuksen yhdistämistä,
mutta joidenkin toimintojen yhdistämisen kyllä. Oppilaitoksissa tarjotaan kirjastopalvelut ja ravintolapalvelut,
joiden yhdistämisellä voisi hyötyjä saavuttaa.
Opiskelijalla on oltava mahdollisuus valita erilaisia
opintoväyliä. Yliopistoon ovat oikeutettuja hakemaan
ylioppilaat sekä vähintään kolmivuotisen ammatillisen
peruskoulutuksen suorittaneet.
Ammatillisessa peruskoulutuksessa on tutkintoja, joiden kesto on alle kolme vuotta.
Molemmille korkeakouluille on tulevaisuudessa tarvetta, mutta erillisinä. Toivottavasti päättäjätkin ymmärtävät ajoissa, että yhteiskunnassa tarvitaan sekä työelämäpainotteisen että tiedepohjaisen korkeakoulutuksen
saaneita.
27
P ikkuinsinöörit
o
ppivat
i tse tekemällä
TEKSTI: Matti Välimäki KUVAT: Mari Männistö
Samu Kallio ja
Kusti Salakari
tutkivat eri metallien
lämmönjohtavuutta.
Alakoululaisten
tiedekerhossa
tehdään itse
ja yhdessä
insinööriopiskelijoiden
kanssa.
28
P
araisten Nilsbyn koulun
teknisen työn luokassa on syntymässä vene.
Nelosluokkalaiset Sylvia
Kenttä, Joakim Hakalax ja
Loviisa Leivo rakentavat
telakallaan aluksen runkoa kennolevyjen ja kuumaliiman avulla. Sopiva
sähkömoottori ja propelli on katsottu
jo valmiiksi.
– Tämä on kivaa. Saa rakentaa jotain eikä tarvitse olla koulukirjojen
ääressä, Hakalax kommentoi.
Toisella työpisteellä parin metrin
päässä ollaan samoissa puuhissa. Siellä
rakentajat haluaisivat antaa alukselleen nimen Titanic. Opettaja Sammy
Järnström pohtii, onko nimessä hyvä
karma – veneitä kun on tarkoitus uittaa meren rannassa ihan oikeasti.
Kolmosluokkalaiset availevat puolestaan pahvilaatikkoja, joissa on pieniä reikiä. He selvittävät, kumpi on
voittanut keväisen juoksukilpailun
kohti aurinkoa: auringonkukan vai
herneen siemen.
– Herneen verso 28 cm, auringonkukka 14 cm. Herne voitti, Emmastiina Sainio julistaa tarkistusmittausten jälkeen.
”Jokaisen humanistin sisällä
asuu pieni insinööri.”
INSINÖÖRIOPISKELIJAT MUKANA
Olemme seuraamassa alakoululaisten Pikkuinsinöörit-tiedekerhon kokoontumista.
Turun ammattikorkeakoulun opettaja Maria
Leivo kertoo, että kaikki lähti siitä, kun hän teki
lastensa kanssa kotona pieniä tieteellisiä kokeita
ja demonstroi esimerkiksi soodan käyttäytymistä
vedessä. Lapset olivat sitä mieltä, että heidän kaverinsakin pitäisivät puuhista.
– Soitin kouluun ja tarjouduin järjestämään
lapsille kerran viikossa kokoontuvan tiedekerhon.
Ensimmäisen vuoden jälkeen yhteistyömalli
laajentui. Pikkuinsinöörit saa nykyään rahoitusta
Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiöltä. Kerhon toimintaa dokumentoidaan, jotta muutkin
koulut voivat ammentaa siitä vinkkejä.
Pikkuinsinöörin rinnalla työskentelee säännöllisesti myös Turun ammattikorkeakoulun
insinööriopiskelijoita.
– Opiskelijat ovat pitäneet esimerkiksi oppitunteja lapsille ja opettajille. He ovat valmistaneet
täällä myös opinnäytetöitä, erilaisia kemiaan ja
fysiikkaan liittyviä demonstraatioita.
Julius Kangas
pitää tarkkuutta
vaativasta työstä.
››
29
KONKREETTISESTA ABSTRAKTIIN
Jenna-Julia Ylikoski, Jesse Kanerva, pikkuinsinööritoiminnan äiti Maria Leivo, Matilda
Tulla ja Siiri Kalliola ovat uuden haasteen edessä. Tehtävänä on mallintaa käärmeen
luuranko narun ja paperin avulla.
Sylvia Kenttä ja
Joakim Hakalax
rakentavat
veneen runkoa.
Pikkuinsinöörit lähtevät liikkeelle konkreettisista
asioista ja tekemällä itse; näin avataan abstraktejakin ilmiöitä.
– Lähestymistapa on erilainen kuin koulumaailmassa yleensä. Se vaatii myös opettajalta uudenlaista ajattelua. Mutta tulokulma
sopii lapsille erittäin hyvin ja se tarjoaa hyvää
vastapainoa koulun muulle arjelle, Järnström
miettii.
Leivon mielestä koulun opettajat ovat ottaneet ulkopuoliset toimijat ja uudenlaiset tuulet
mainiosti vastaan.
– Olen vakaasti sitä mieltä, että jokaisen humanistinkin sisällä asuu pieni insinööri.
Vaan onko katalana ajatuksena kasvattaa
kerholaisista ihan oikeita insinöörejä?
– Siihen me tietysti tähdätään, Leivo
velmuilee.
SAIPPUAA PINTAJÄNNITYKSEEN
Nyt tekniseen luokkaan ovat saapuneet kuutosluokkalaiset. Samu Kallion ja Kusti Salakarin
ryhmässä selvitetään saippuan vaikutusta pintajännitykseen. Ennen empiirisiä kokeita hajaääniä saa teoria, että saippua puhdistaa pintajännityksen.
Kuutosluokkalaiset pohtivat myös sitä, minkälaisia ovat tulevaisuuden autot. He ovat lähes
yhtä mieltä siitä, että tulevaisuuden autot lentävät ja ovat luontoystävällisiä.
Pieni kysely 3-6. luokkalaisten parissa
paljastaa, että pikkuinsinööreistä tulee isona
muun muassa eläintenhoitajia, opettajia ja
johtajia.
Kuutosluokkalainen Kasimir Hakalax haluaa koneinsinööriksi:
– Meillä on kotona paljon moottorisahoja.
Niitä on kiva purkaa ja puhdistaa.
Pikkuinsinöörit kertovat, että isot insinöörit rakentavat taloja ja suunnittelevat puhelimia. Insinöörit myös piirtävät paljon ja tekevät
suunnitelmia.
– Insinöörit rakentaa Apolloja, nelosluokkalainen John Blomqvist tietää.
30
ILMOITUS
Työtaakka
voi musertaa
neurootikon
TEKSTI: Kirsi Tamminen PIIRROS: Markku Haapaniemi
Kovasti stressaava
saa usein työt hyvin
hoidettua, mutta saattaa
sairastua kuormituksen
seurauksena.
P
ersoonallisuus vaikuttaa
siihen, miten henkilö
kokee työympäristön vaatimukset ja hallinnan sekä
vaikuttaa siihen, miten hän
kokee omat ponnistuksensa työssä ja niistä saatavat palkkiot.
Helsingin yliopiston tutkijatohtori
Maria Törnroosin mielestä kaikkia
persoonallisuuksia tarvitaan.
– Tarvitaan myös tukitoimia, jos
joku persoonallisuuden piirre johtaa
huonovointisuuteen työyhteisössä.
Voidaan esimerkiksi vähentää työtaakkaa tai tarjota terapiaa, jossa yritetään
muuttaa ajattelutapoja.
Persoonallisuuspiirteistä neuroottisuus lisää Törnroosin tutkimusten mukaan kokemusta työstressistä. Usein
temperamentti ja persoonallisuus näkyvät uusissa tilanteissa; niissä hyvin
neuroottisen henkilön huono stressinsietokyky tulee herkästi esiin.
Stressin kokemista on hyvä ehkäistä, sillä työkuormitus kasvattaa
kyynisiä asenteita, jotka lisäävät masennuksen riskiä. Kielteisten persoonallisuuspiirteiden on lisäksi todettu
olevan yhteydessä moneen somaattiseen sairauteen kuten sydän- ja verisuonitauteihin.
32
– Persoonallisuus ei ole ainoa toimintaa määrittelevä piirre, vaan siihen
liittyvät esimerkiksi aikaisemmat kokemukset, kulttuuri ja sosiaaliset
suhteet, Törnroos muistuttaa.
Neuroottinen voi oppia selviytymiskeinoja, jotka auttavat häntä
jatkossa.
Törnroosin tutkimuksen koehenkilöt olivat 24–50-vuotiaita työssäkäyviä,
jotka edustavat kattavasti suomalaista
ammattirakennetta.
PERSOONALLISUUS ON MONINAINEN
Viisi suurta persoonallisuuspiirrettä ovat
avoimuus, neuroottisuus, sovinnollisuus,
tunnollisuus ja ulospäin suuntautuneisuus. Ihmisen persoonallisuus koostuu
kaikista piirteistä.
Hyvin neuroottinen saattaa olla
myös hyvin tunnollinen, mikä voi jossain tilanteissa suojata stressiltä. Kun
taas jos ihmisen persoonallisuus on
sekoitus korkeasta neuroottisuudesta
ja matalasta tunnollisuudesta tai ma-
Virkisty lomalla
đƫ A.'!%*0Aƫ(+)((ƫ+*ƫ,(101ƫ05®/0Aċ
A.'!%*0A (+)(( +* ,(101 05®/0A
đđƫ +/ƫ05®//Aƫ+*ƫ!,A'+$0%Čƫ,+$
+/ 05®//A +* !,A'+$0%Č ,+$ %%ƫ(+)*ƫ(1//Čƫ)%0Aƫ2+%0ƫ%0/!ƫ0!$
(+)
Aƫ*%%((!ƫ0%ƫ)%0Aƫ%+0ƫ
'!.0+ƫ,+)+((!ƫ(+)*ƫ&A('!!*ċƫ*+$
'!.0+
,+)+((! (+)* &A('!!*ċ *+$ ƫ*!ƫ/!*ƫ&A('!!*ċƫ
đƫ +/ƫ05®/%0ƫ,5®.%2A0ƫ,AA//AČƫ'%.&+%0ƫ*!ƫ5(®/ƫ&ƫ1*+$
+/ 05®/%0 ,5®.%2A0 ,AA//AČ '%.&+%0
ƫ(+)*ƫ&'/%ċ
mikä neuroottisilta puuttuu. Samalla
kun tunnollinen tekee paljon töitä,
hän pystyy hallitsemaan ja organisoimaan työtään.
Avoin ihminen on mielikuvituksellinen ja avoin uusille kokemuksille.
Hän ei pelkää tehdä uusia asioita; arvomaailmaan kuuluu suvaitsevaisuus.
Myös sovinnollinen on suvaitsevainen
ja myös hän luo myönteistä ilmapiiriä
ympärilleen. Sovinnollisuuteen kuuluvat lisäksi epäitsekkyys ja auttamishaluisuus.
LAAJA NÄKEMYS TYÖSTRESSIIN
talasta ulospäin suuntautuneisuudesta,
kokemus työkuormituksesta voi olla
hyvinkin voimakas.
Valtaosa ihmisistä sijoittuu piirteiden keskivaiheille; vain muutama prosentti on esimerkiksi todella neuroottinen tai ei lainkaan neuroottinen.
Neuroottisella on taipumusta ahdistuneisuuteen, kielteisiin tunnetiloihin
sekä itsesyyttelyyn, jos jokin menee
väärin. Hänellä on alhainen stressinsietokyky ja huoli tulevaisuudesta.
Muut persoonallisuuspiirteet suojaavat työstressiltä. Mitä korkeampi
niiden taso on, sitä alhaisempi on
kuormituksen kokemus.
Ulospäin suuntautuneisuus suojaa
voimakkaimmin työstressiltä, sillä hän
käyttää parhaita selviytymiskeinoja.
Hän luo myönteistä fiilistä työyhteisöön ja saa tukea työkavereilta, joka
myös suojaa. Tunnollisuuteen kuuluu
itsekuri ja määrätietoisuus, luotettavuus sekä kyky hallita impulsseja,
– Aikaisemmin työstressimalleja tai -kyselyjä on kehitetty mittaaman pelkästään
työympäristöä ja mitä siinä tapahtuu.
Oma tutkimukseni suuntautui persoonallisuuden vaikutukseen stressiin ja sen
kokemiseen, Törnroos sanoo.
Hänen mielestään työpaikoilla ei
kannata suinpäin ryhtyä isoihin muutoksiin, jos työstressikyselyt osoittavat
kuormitusta. Apua pitää suunnata heihin, joilla on runsaasti työtaakkaa; ensin on selvitettävä, johtuuko työstressi
ympäristöstä vai kaipaako työntekijä
tukitoimia itselleen.
– On hedelmällistä kuulla yksittäisiä ihmisiä eikä ajatella koko työyhteisöä massana.
Työnantaja voi toki auttaa koko yhteisöä tukemalla kaikkien hyvinvointia
esimerkiksi oikeudenmukaisella johtamisella. Myös jokaisella on vastuu
tunnistaa persoonallisuutensa piirteitä
tai taipumuksia esimerkiksi kielteisiin
tunnetiloihin, ja hakea niihin tarvittaessa apua.
Maria Törnroosin mielestä rekrytoijien ei pidä hyljeksiä neuroottisia
ihmisiä; he eivät ole huonoja työntekijöitä, vaan heillä on korkeampi alttius
stressille.
– Maailma tarvitsee myös neuroottisia, koska he saavat työt tehtyä.
Neuroottisuus ei ole hyväksi heille itselleen, koska he voivat sairastua.
33
Virolainen opettaja
Sergei Eljaste vetää
3D-mallinnustuntia.
K
oulutus Australiassa
TEKSTI ja KUVAT: Immo Kortelainen, ylempi amk-insinööri
Tampereen
ammatillisessa
opettajakorkeakoulussa
opiskeleva kirjoittaja
tutustui keväällä
australialaiseen
tekniseen
koulutukseen.
34
K
oulutusjärjestelmä
Australian Melbournessa
on pääasiassa samantapaista kuin Euroopassa.
Neljävuotiaat aloittavat
esikoulussa. Peruskoulutuksen jälkeen vaihtoehtoina
on joko ammatillinen koulutus tai
akateemiseen koulutukseen suuntaava
koulutus. Oppivelvollisuus Melbournessa kestää kuudesta ikävuodesta
17 vuoteen.
Erona suomalaiseen koulutukseen on koulutuksen maksullisuus
opiskelijalle. Julkinen peruskoulutus
Melbournessa on yleensä ilmaista.
Silti opiskelijaa pyydetään maksamaan vapaaehtoinen opintomaksu
jokaisesta opintovuodesta. Yksityisen
puolen koulutus on maksullista perus-
koulutuksesta alkaen. Ammatillisen
ja ylemmän koulutuksen australialainen maksaa koulutuksensa lainalla ja
kansainvälinen opiskelija maksaa sen
ennen kuin aloittaa opintonsa.
Paikallisen opiskelijan opintolainan
takaisinmaksu alkaa opiskelijan valmistuttua, kun opiskelijan tulot ylittävät maksamiseen edellyttävän tason.
Oppilaitokset ovat laajentaneet
koulutustarjontaansa. Aiemmin pelkästään joko ammatillista koulusta tai
korkeakoulusta antaneet oppilaitokset tarjoavat nyt molempia koulutusasteita.
Etä- ja verkko-opetus yliopistoissa
ovat hyvin yleistä; joissakin yliopistoissa jopa neljännes opiskelijoista
opiskelee tutkintoa verkkoopetuksena.
Talonrakennuksen ammatillisen koulutuksen
verstaassa on sisätiloihin rakennettu
todellisen tuntuinen oppimisympäristö.
Valtakunnallisten koulutusmäärätavoitteiden myötä koulujen koko on
kasvanut viime vuosina. Vierailemissani kouluissa opiskelijamäärät ovat
kasvaneet huomattavasti, joissakin
jopa kaksinkertaistuneet viimeisen
noin 10 vuoden aikana.
Kansainvälisten opiskelijoiden
osuus Melbournen korkeakouluissa oli
viime vuonna keskimäärin 30 prosenttia. Kansainvälisistä opiskelijoista suurin osa on lähtöisin Aasiasta, lähinnä
Kiinasta ja Intiasta.
ERILAISIA KOULUTUSVÄYLIÄ
Perusopetuksen opiskelija voi valita
ammatillisen koulutuspolun viimeisinä kouluvuosina. Tällöin oppilas käy
päivän viikossa ammatillisessa koulutuksessa, joka on nimeltään Vocational Education and Training VET.
VET toimii myös reittinä opiskelijalle
varsinaiseen ammatillisen koulutuksen Technical and Further Education
TAFE -kouluun.
Ammatillista koulutusta annetaan
lähinnä TAFE-kouluissa. VET-koulutuksen aikana hankitut opintopisteet
on mahdollista siirtää seuraavalle
kouluasteelle.
Insinöörikoulutus (bachelor) annetaan yliopistoissa, joista monet ovat
olleet aiemmin polyteknisiä kouluja
ja sen jälkeen teknologiayliopistoja.
Nykyisin ne toimivat pelkän yliopiston
nimellä.
Yliopistoihin hakeutuminen tapahtuu joko suoraan peruskoulutuksen tai
TAFE-koulutuksen jälkeen.
PERINTEISIÄ OPETUSMENETELMIÄ
Opettaminen yliopistoissa on hyvin
perinteistä; opettaja on tiedon tuoja.
Oppilaiden edistymistä seurataan viikoittaisilla testeillä ja kokeilla.
Opetuksen tasoa kouluissa seuraa
seuraa Engineers Australia. Engineers
Australia arvioi koulutusta vastaavasti
kuin opetushallitus Suomessa, teollisuuden ja insinöörikoulutuksen näkökulmasta viiden vuoden akkreditointijaksoissa. Se myös vaikuttaa siihen,
mitä aiheita opiskelijoille opetetaan
sekä miten ja millaisilla kokeilla opiskelijoiden tietotasoa testataan.
Engineers Australia pisteyttää yliopistot. Pisteytyksellä on suora vaikutus yliopistojen suosioon ja lukukausimaksuihin.
Eri aineiden opetuksessa käytetään yleisesti luentoja, joiden pitäjinä toimivat professorit. Luentojen
lisäksi opiskelijoilla on mahdollisuus
osallistua tutorials tunneille, joilla luennoitsijat tai apuopettajat opettavat
mahdollisimman käytännönläheisten
esimerkkien avulla luentojen teorian.
OPETTAJILLA ERILAISIA VAATIMUKSIA
Vaatimuksena opettajilla on joko ammattialueen sertifikaatti, insinöörin
tutkinto tai tohtorin tutkinto, koulutustasosta riippuen. Ammattipätevyyden lisäksi vaatimuksena voi olla
myös pedagoginen pätevyys ja alasta
riippuen kolmesta kahdeksaan vuoden
työkokemusvaatimus.
Ammatillisen koulutuksen opettajan vaatimuksena on sertifikaatti tai
insinöörin tutkinto. Lisäksi ammattikoulun opettajan vaatimuksena on
paikallinen pedagoginen koulutus ja
arviointi -sertifikaatti.
Yliopistoilla opettajan koulutusvaatimuksena on professorin tutkinto. Lisäksi opettajalle on hyödyksi, jos hän
on suorittanut yhden kurssin neljästä
mahdollisesta koulutus- ja arviointiopinnoista.
Joissakin erityistapauksissa yliopisto-opettajalla voi olla professoria
alempi tutkinto, ylempi korkeakoulututkinto. Tutor-opettajat ovat yleensä
nuorempia tohtoreita tai tohtoriopiskelijoita, jotka eivät välttämättä luennoi, mutta toimivat apuopettajina
tutorointitunneilla.
Vierailuoppilaitokset
Holmesglen Institute
đƫ ,AA/%//ƫ ƫ Ĩ!$*%(ƫ * ƫ
1.0$!.ƫ 10%+*ĩ
đƫĆĀƫĀĀĀƫ+,%/'!(%&
ƫ*%2!./%05
đƫ5(%+,%/0+Čƫ&+//ƫ+*ƫ)5®/ƫ
ġ'+1(101/0
đƫĉĀƫĀĀĀƫ+,%/'!(%&
3%*1.*!ƫ*%2!./%05
đƫ5(%+,%/0+Čƫ&+//ƫ)5®/ƫġ'+1(101/0
đƫĆĀƫĀĀĀƫ+,%/'!(%&
!'%*ƫ*%2!./%05
đƫ5(%+,%/0+
đƫĆĀƫĀĀĀƫ+,%/'!(%&Čƫ&+%/0ƫāăƫĀĀĀƫ+,%/ġ
'!(%&ƫ2!.''+ġ+,%**+%//
ăĆ
OIKEUTTA
TEKSTI: Niina Suvanto, työsuhdelakimies
L
akimiehet Insinööriliitossa
käsittelevät vuosittain satoja
työsuhteeseen liittyviä riitaasioita, joista vain pieni osa
päätyy tuomioistuimeen
asti. Hyvin suuri osa sovitaan työnantajan tai entisen työnantajan kanssa tavalla tai toisella.
Joissakin tapauksissa työnantaja
myöntyy liiton kantaan heti; joissakin on käytävä pidempää keskustelua.
Osa asioista on jätettävä, koska asian
selvittelyssä ei ole löytynyt riittävästi
näyttöä työnantajan lainvastaisesta
menettelystä. Työnantaja on siis saattanut toimia väärin, mutta todisteita ei
yksinkertaisesti löydy.
Joskus asiaa selvittämään pyytänyt
jäsen voi toki itse todeta, ettei ole halukas viemään asiaa eteenpäin. Tämäkin voi olla henkilön itsensä kannalta
hyvä ratkaisu. Joskus riittää, että tietää
olevansa asiassa oikeassa ja toimineensa parhaansa mukaan.
Jos todisteita ja näyttöä on jonkin
verran, käydään riita-asiassa alkuselvittelyjen jälkeen sovintoneuvotteluja
tai esitetään työnantajalle vaatimuksia,
joihin työnantaja vastaa. Liiton oikeusturvavakuutuksen ehdot edellyttävät,
että asiaa on ensin yritetty ratkaista
tuomioistuimen ulkopuolella.
Sovintoneuvottelujen aikana esitetään puolin ja toisin niin kutsuttaja
tarjouksia, jolla asia voidaan sopia
ilman oikeudenkäyntiä. Yleensä tarjotaan siis korvauksena rahaa ja tietyn
korvaussumman maksamalla vältetään
oikeudenkäynti ja osapuolet sopivat,
ettei kumpikaan esitä asiassa vaatimuksia sovinnon jälkeen.
36
Kättä päälle ja
riita poikki
Kannattaa miettiä tarkoin, sopiiko
työsuhderiidan vai viekö sen
tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Kuten missä tahansa muussakin
riidassa, myös työsuhderiidoissa vääryyttä kokenut osapuoli – eli työntekijä – toivoisi anteeksipyyntöä tai
virheen myöntämistä. Vaikka erilaiset
sovittelumetodit ovat yleistyneet, varsinaisissa riita-asioissa anteeksipyyntöä harvoin saa, etenkin jos työsuhde
on jo päätetty. Tästä syystä korvaussumman pitää jollakin tavalla vastata
sekä loukkausta että taloudellista
menetystä.
KORVAUSSUMMAA LASKESKELLAAN
Sovintoneuvotteluissa korvaussummaa
vertaillaan molemmin puolin melko
kylmästi siihen, kuinka paljon mahdollisessa oikeudenkäynnissä tuomittaisiin maksettavaksi. Oikeudenkäynnistä voi hyvin harvoin esittää varmaa
tai edes todennäköistä lopputulosta.
Ennen oikeudenkäyntiä voidaan vain
arvailla, mitä todisteita vastapuoli pystyy esittämään ja toisaalta, miten asian
ratkaiseva tuomari niitä arvioisi.
Sen sijaan mahdollisesta korvaussummasta voidaan aikaisempien tuomioiden perusteella esittää arvioita.
Käsitykset tuomittujen korvausten
määristä ovat usein ylimitoitettuja.
Uutisista saa helposti väärän kuvan
tuomituista summista; ihminen monesti kokee itseensä kohdistuneen
loukkauksen aiheuttavan erityisiä perusteita korottaa korvausta.
Tämä on ymmärrettävää, mutta
todellisuudessa korvaukset ovat hyvin
harvoin asteikon yläpäässä. Esimerkiksi työsuhteen perusteettoman päättämisen korvausasteikko on 3–24 kuukauden palkkaa vastaava määrä. Jo 12
kuukauden palkkaa vastaava korvaus
on harvinainen, sillä työsuhteen kesto,
henkilön ikä ja muut asiaan vaikuttavat seikat eivät anna aihetta korottaa
korvausta.
SOPU VIE ÄKIMMIN RATKAISUUN
Riita-asian sopiminen vie asian päätökseen nopeammin. Riidasta laaditaan sopimus ja korvaussumma mak-
setaan sopimuksen tekemisen jälkeen
vahinkoa kärsineelle. Asiaa ei tämän
jälkeen tarvitse kummankaan osapuolen miettiä, vaan voi siirtyä elämässään
eteenpäin uusiin haasteisiin.
Työpaikan menettänyt voi keskittyä paremmalla mielellä työnhakuun
sen sijaan, että joutuu puimaan ikävää
asiaan moneen kertaan.
Monet riita-asiat käsitellään yleisissä
tuomioistuimissa eli käräjäoikeuksissa.
Oikeusistuimet ovat hyvin ruuhkautuneita, joten työsuhdetta koskevan riitaasian käsittely saattaa kestää kanteen
nostamisesta pari vuotta eteenpäin.
Ei ole myöskään varmaa, että asian
käsittely päättyy käräjäoikeuden tuomioon, sillä molemmat osapuolet voivat valittaa tuomiosta hovioikeuteen.
Joissakin tilanteissa asia saatetaan käsitellä vielä korkeimmassa oikeudessa,
jolloin lopullisen tuomion ja työsuhteen päättymisen välillä saattaa olla yli
viisi vuotta.
Prosessin kokonaiskesto voi siis olla
hyvinkin pitkä, eikä lopputuloksesta ole
missään vaiheessa takeita. Pitkällinen
prosessi on henkisesti raskas ja lisäksi
käsittelyssä saatetaan käydä varsin kipeitäkin asioita läpi.
OIKEUDENKÄYNNILLÄKIN PAIKKANSA
Toisinaan oikeudenkäynti ja tuomioistuimen ratkaisu voivat olla tarpeen,
esimerkiksi epäselvän lainkohdan
tulkintatilanteissa.
Työnantajalla ja liitolla voi olla
asiasta eri näkemys, ja molemmat tulkinnat voivat olla juridisesti perusteltavissa. Näissäkin tilanteissa ajatellaan
ensisijaisesti prosessin vaikutusta yksittäisen jäseneen, jonka asiasta riidassa
on kyse.
Liiton lakimiehet pyrkivät aina pääsemään asiassa jäsenen kannalta järkevään ratkaisuun. Liiton lakimiesten apu
ja neuvonta kuuluvat jäsenmaksuun.
Liiton lakimiehen tekemistä oikeudenkäyntiä edeltävistä toimista ei siis
laskuteta erikseen, kuten tavanomaisia
asianajopalveluita käytettäessä
tapahtuisi.
37
TUTKITTUA
TEKSTI: Aila Tähtitanner, tutkimuspäällikkö
Moni saa palkanlisää
tulospalkkiosta
Tulospalkkauksesta heruu monelle liiton jäsenelle palkanlisää,
silloin kun järjestelmän pohjalla olevat mittarit näyttävät
vihreää valoa.
V
iime vuonna noin kaksi
kolmesta tulospalkkauksen piirissä olevista
insinööreistä oli saanut
tulospalkkion. Keskimääräisen tulospalkkion suuruus yksityisellä sektorilla oli
seitsemän prosenttia ja julkisella sektorilla neljä prosenttia vuosiansioista
laskettuna.
Tulospalkkauksen käyttö on verraten yleistä insinöörien työpaikoilla.
Kaikki eivät kuitenkaan ole tulospalkkauksen piirissä. Julkisella sektorilla ja
suunnittelutoimistoissa tulospalkkausta käytetään harvemmin kuin
teollisuudessa.
Myös yrityskoko heijastuu tulospalkkauksen käyttöön, sen käyttö on
selvästi yleisempää suurissa yrityksissä. Tyypillisimmin tulospalkkausta
käytetään suurissa vientiteollisuusyrityksissä.
USEIN TYÖNANTAJA MÄÄRITTELEE
Tulospalkkauksen periaatteista on
yleensä olemassa kirjallinen dokumentti. Joka kymmenennellä tulospalkkauksesta on sovittu työsopimuksen liitteenä. Tavallisimmin työnantaja
on määritellyt tulospalkkausjärjestelmän yksipuolisesti – näin vastasi joka
toinen insinööri.
Osa insinööreistä on sopinut henkilökohtaisesti omasta tulospalkkausjärjestelmästään; tyypillisesti he ovat
yrityksen johtoon tai ylempään keskijohtoon kuuluvia henkilöitä.
Noin joka viides vastaaja kertoi, että
38
hänen työpaikallaan järjestelmästä on
sovittu yhteisesti työnantajan ja luottamusmiehen kesken. Julkisella sektorilla yhdessä luottamusmiehen kanssa
sovitut järjestelmät ovat huomattavasti tavallisempia kuin yksityisellä
sektorilla.
Oma tulospalkkausjärjestelmä
tunnetaan yleensä melko hyvin. Noin
joka neljäs vastaaja kertoo tuntevansa
järjestelmän vähintäänkin melko huonosti. Heikointa järjestelmien tuntemus on suunnittelutoimistoissa ja
tietotekniikan palvelualalla. Esimiehet
tuntevat oman järjestelmästä paremmin kuin asiantuntijat.
TULOSPALKAT MITTAREISTA
Tulospalkkio perustuu vain harvoin
yhden tason tulokseen, vaan tyypillisesti mittaristossa on mukana
mittareita kahden–kolmen organisaatiotason tuloksiin liittyen. Koko organisaation tai konsernin tulosta mittaava elementti on yleensä mukana ja
lisäksi mittareita osaston/tulosyksikön
sekä oman ryhmän/tiimin tai henkilökohtaisia tuloksia koskien.
Mittareina käytetään tyypillisesti sekä taloudellisia että laadullisia
tunnuslukuja. Selvästi eniten käytetty mittari insinöörien tulospalkkauksessa oli liiketaloudellinen tulos.
Varsin yleisesti mittareina käytetään
myös käyttökatetta, liikevaihtoa, erilaisia kehitystavoitteita sekä asiakastyytyväisyyttä.
Myös projektien läpimenoaika sekä
tuottavuuden kehittäminen ovat usein
mittaristossa mukana olevia aihealueita. Muina mittareina mainittiin
muun muassa turvallisuus, toimitusvarmuus, laatu, laskutusaste sekä
sairauspoissaolojen määrä.
KANNUSTAVUUS VAIHTELEE
Tulospalkkioiden kannustavuus jakaa
mielipiteitä. Noin yhdeksän prosenttia insinööreistä koki oman tulospalkkausjärjestelmänsä erittäin kannustavaksi. Jonkin verran kannustavana sitä
piti reilu kolmannes.
Kokonaisuutena kuitenkin niukka
enemmistö insinööreistä katsoi, että
oma tulospalkkausjärjestelmä kannustaa vain vähän tai ei lainkaan.
Peräti viidennes ei nähnyt tulospalkalla mitään kannustavaa elementtiä.
Tulospalkkausjärjestelmän hyvä
tuntemus ja kannustavuuden kokemus olivat selvästi yhteydessä toisiinsa. Mitä paremmin järjestelmä
tunnetaan, sitä kannustavampana
sitä yleisesti ottaen pidetään.
Järjestelmien kannustavuus oli
yhteydessä myös asematasoon. Yritysjohtoon kuuluvista henkilöistä
noin kolme neljästä katsoi, että
järjestelmä kannustaa vähintäänkin melko paljon, keskijohdosta
noin joka toinen oli samaa mieltä ja
asiantuntijoista noin 40 prosenttia.
Kannustavimmat järjestelmät ovat
kaupan alalla ja vähiten kannustavat
kuntasektorilla.
Lähde: Insinööriliiton
Työmarkkinatutkimuksen
2014 tulokset.
Kuuluminen tulospalkkauksen piiriin
Henkilöstömäärä
1-9
19
10-29
80
22
30-99
75
2
68
29
100-249
2
58
39
250-499
3
54
42
500-999
3
4
1000-2999
51
3000-
4
46
59
0
3
44
54
38
20
40
60
kyllä
en
2
80
100 %
en tiedä
Tulospalkkauksen yleisimmät mittarit
liiketaloudellinen tulos
84
käyttökate
41
liikevaihto
41
kehitystavoite
40
asiakastyytyväisyys
38
projektien läpimenoajat
30
tuottavuuden kehittäminen
30
tuotannon kasvu
23
työilmapiiri
12
0
20
40
60
80
90 %
39
OPISKELIJAT
TEKSTI ja KUVAT: Heini Ristell
Unelmatyöpaikassa
valmistumisen kynnyksellä
valaistussuunnittelijan työtehtävissä.
Työpaikka löytyi alun perin opettajan vinkistä kesätyönä ja jatkui kesän
jälkeen opintojen ohella. Vakituisesta
työsopimuksesta puuttuu enää yksi
liite, ammattikorkeakoulun tutkintotodistus, joka on ollut kourassa toukokuun lopusta asti.
– Tämä on paras työpaikka jossa
olen koskaan ollut. Nuori ja innovatiivinen porukka tekee työn tekemisestä
hyvin mielekästä. Välillä tuntuu, ettei
halua lähteä kotiin ollenkaan, koska
toimistolla viihtyy niin hyvin, Reinilä
naurahtaa.
Winled Oy:llä töitä
voi tehdä muuallakin
kuin toimistolla.
MIELLYTTÄVÄ TYÖYMPÄRISTÖ
Talotekniikan
insinööriopintoja Tampereen
ammattikorkeakoulussa
keväällä viimeistellyt Toni
Reinilä löysi nykyisen
työpaikkansa koulun kautta.
P
äivä alkaa salin
kautta töihin
suuntaamalla.
Toimistolla
treenikassi
lentää nurkkaan,
parempaa vaatetta päälle ja
valmistautuminen asiakastapaamiseen.
Kahvi tippumaan, naapurileipomosta haetut leivokset pöydälle, asiakkaalle
valmisteltu suunnitelma näkyviin ja kaikki on valmista.
Pienet muutokset suunnitelmaan,
muutama seinävalaisin lisää ja epäsuoraa valoa olohuoneeseen, ja asiakas
on tyytyväinen.
40
Lounaalla rupatellaan työkavereiden kanssa hyvällä huumorilla
laskettelurinteiden mallintamisesta.
Loppupäivä meneekin 3D-kuvien,
valaistusteknisten tulosten ja pistekuvien parissa. Seuraavana päivänä alkaa
uuden projektin työstäminen.
Tältä kuulostaa Toni Reinilän, 26,
tavallinen työpäivä Winled Oy:llä
Hyvä työporukka, liukuvat työajat,
työntekijöiden huolenpito ja tietysti
mielekäs työ. Nämä tekevät Reiniläntyöstä ja työpaikasta viihtyisän.
– Mielekkääksi työn tekee, kun
jokaisena päivänä voi inspiroida jotain uutta asiakkaiden suunnitelmiin,
mikäli tähän annetaan mahdollisuus,
Reinilä sanoo.
Töitä voi tehdä missä vaan, esimerkiksi kahvilassa tai toimiston viereisessä puistossa, aurinkoisella kesäsäällä kannettava tietokone ja puhelin
matkaan.
– Vaikka vapauksia on paljon, niin
pääperiaate on se, että työt pitää tehdä
kunnolla ja aikataulussa, Reinilä
toteaa.
NOUSUJOHTEINEN URA TÄHTÄIMESSÄ
Valaistussuunnitelma työn alla.
Oma paikka työelämässä on
löytynyt, nousujohteinen ura valistusalalla on tähtäimessä ja siihen
panostetaan.
– On varmaa, etten enää viiden
vuoden päästä tee pelkästään valaistussuunnitelmia. Kaipaan vastuuta
ja nautin siitä, että homma toimii,
Reinilä sanoo määrätietoisesti.
– Tällä hetkellä vastuullani on
yrityksen näkyvyys vuoden 2016
Asuntomessuilla valaistuksen osalta,
tulevaisuudessa toivottavasti jotain
vielä vastuullisempaa, Reinilä jatkaa.
Elämää valmistumisen jälkeen
Pitkä ja työntäyteinen opiskeluvuosi on vihdoin saavuttanut päätöksensä ja viimeistään nyt insinööriopiskelija
voi huokaista helpotuksesta. Ahkera uurastus palkitaan –
edessä on useimmilla kolme kuukautta vapaata aikaa koulunkäynnistä.
Pisimpään puurtaneille on juuri koittanut uuden ajanjakson alku, valmistuminen insinööriksi. Oli opiskeluvuosia takana sitten neljä, viisi tai enemmän, muutos on varmasti tervetullut.
Kun kakkukahvit on juotu ja ruusutkin ovat hetken ehtineet levähtää maljakossa, on hyvä pysähtyä hetkeksi. Tuleva työura ja mahdollinen jatkokouluttautuminen ovat
varmasti asioita, joita vastavalmistunut on jo ehtinyt pohtia.
Mitä muuta tulevaisuus tuo tullessaan?
Valmistumisen jälkeen tuore insinööri siirtyy Insinööriopiskelijaliiton alta joko kotipaikkakunnalla toimivan Insinööriliiton alueyhdistyksen jäseneksi tai johonkin valtakunnalliseen jäsenjärjestöön.
Liiton jäsenmaksusta saa tuntuvaa alennusta ensimmäisen 18 kuukauden ajan, mutta summa on silti suurempi
kuin mitä on opiskelijana jäsenyydestä maksanut. Mitä tällä
rahalla oikein saa – liiton tarjoamien palveluiden lisäksi?
Opiskelijayhdistysten lailla myös alueyhdistykset järjestävät jäsenilleen monenlaista toimintaa – tällä kertaa
vain ehkä hieman aikuisempaan makuun. Kannattaa olla
rohkeasti yhteydessä omaan alueyhdistykseen ja selvittää,
mitä heillä on tarjota. Joillakin yhdistyksillä saattaa olla esimerkiksi oma nuorjaostonsa, joka pyrkii tukemaan uusien
jäsenten pääsyä osaksi yhdistyksen toimintaa.
Insinööriliitto järjestää yhteistyössä alueyhdistysten
kanssa Kesäkaravaani-kiertueen kuudella eri paikkakunnalla. Kiertue koostuu brunssitilaisuuksista eri kesätapahtumien yhteydessä ja paikalle ovat tervetulleita kaikki liittoyhteisön jäsenet aveceineen. Brunssit ovat hyviä tilaisuuksia
päästä tutustumaan muihin alueen insinööreihin.
%/A0%!0+ƫ+/+%00!!//ƫ333ċ%(.5ċüĥ0,$01)0ċ
IAET-kassan muistilista:
đƫ % Aƫ'%.&ƫ05®//A+(+!$ +*ƫ0A500A2%/0Aƫ2%%'+%/0Čƫƫ
0®%0Aƫ2A$%*0AA*ƫāĉƫ01*0%ƫ2%%'+//
đƫ A%(50Aƫ01*0%(%/00
đƫ A%(50Aƫ05®0+ %/01'/!0
IOL:n
ÄÄNI
Henna Hartikainen
puheenjohtaja
Insinööriopiskelijaliitto IOL ry
Kesä on täällä
K
evät ja sitä myöten yksi lukukausi ovat
jälleen takanapäin. Kesäkuussa opiskelujen loppumista ja lomaa odottaneista
opiskelijoista useat ovat jo hyvän aikaa
olleet kesätöissä.
Pidemmän aikaa jatkuneesta kireästä työmarkkinatilanteesta johtuen tänäkään vuonna
kaikki töitä halunneet opiskelijat eivät saaneet
kesätöitä. Edelleen töitä vailla olevien kannattaa
kuitenkin jatkaa työnhakua aktiivisesti ja mahdollisesti laajentaa hakuaan mahdollisuuksien
mukaan.
Kesä on täynnä myös muita mahdollisuuksia.
Mikäli kesätyöt sallivat tai töitä ei ole löytynyt,
on hyvä muistaa ammattikorkeakoulujen tarjoamat kesäopinnot. Opintoja suorittamalla on
mahdollista edistää opiskeluja, nopeuttaa valmistumista tai mahdollisesti helpottaa syksyn
opiskelutaakkaa.
Tavallisiin lukukausiin verrattuna kesäajan
opiskelu on itsenäisempää ja usein myös vapaampaa, kun ajankäyttö on täysin omalla
vastuulla.
Kesällä on tarkoitus rentoutua ja ottaa etäisyyttä arkeen, joten sitä ei kannata käyttää kokonaan opiskeluun tai työntekoon.
Anna itsellesi aikaa ja unohda sekä opintojen
että mahdollisten töiden tuomat velvollisuudet
hetkeksi, jotta et pala loppuun. Tärkeintä on ladata akut täyteen, että on valmis syksyn pimeyteen ja uuteen työrupeamaan.
Irtioton arjesta ja velvollisuuksista voi ottaa
esimerkiksi matkustelemalla, josta on myös tulevaisuutta ajatellen pelkkää hyötyä alati globalisoituvassa maailmassa.
Kesästä pitää nauttia myös rentoutuen.
Myös IOL:n hallitus lataa akkujaan kesällä.
Älä silti epäröi ottaa yhteyttä, mikäli asiaa tai
kysyttävää on.
%/A0%!0+&čƫ333ċ%+(ċüĥ'//
ąā
Monien päätösten päivä
E
telä-Karjalassa
TEKSTI: Kirsi Tamminen KUVAT: Jari Rauhamäki
Äänestysten jälkeen Insinööriliiton
edustajakokous päätti Lappeenrannassa,
että liitto jatkaa keskusjärjestöselvityksessä.
L
iiton puheenjohtaja Pertti Porokari kehotti
avauspuheessaan suomalaisyrityksiä etsimään
uusia, myytäviä tuotteita.
– Osa yrityksistä on ikään kuin jämähtänyt
paikalleen, se on riittänyt, että tulosta ja kykyä
maksaa osinkoja syntyy. Investoinnit ja uusien
tuotteiden kehittäminen on ollut sivuseikka.
Porokarin mielestä sekä valtion että yritysten pitää satsata osaamiseen ja tuotekehitykseen.
– Yritykset on saatava investoimaan, jos aiomme menestyä. Digitalisaatio on yksi mahdollisuus, mutta ei sielläkään
mitään tyhjästä synny, Porokari sanoi.
Hän painotti ay-liikkeen yhtenäisyyden merkitystä.
– Jos perustehtävä eli työmarkkinaedunvalvonta ei suju,
jäsenet lähtevät yksityiseen työttömyyskassaan.
HALLITUSVALINNAT MARRASKUUSSA
Edustajakokouksen esityslista muuttui alkuperäisestä, kun
kokouksen niukka enemmistö katsoi, että hallituksen yksittäisen jäsenen luottamusta ja hallituksen kokoonpanoa ei
ole syytä käsitellä vain puoli vuotta ennen varsinaista
valintakokousta.
Edustajakokous äänesti myös uuden keskusjärjestön selvittämisen jatkosta. Kokous antoi liiton hallitukselle selkeän
mandaatin jatkaa uuden keskusjärjestön selvittämistä. Tampereen Insinöörien esitys vetäytyä hankkeesta kaatui äänestyksessä numeroin 45–24.
Porokari toivoi, että tilanne tasaantuu ja Insinööriliitto
on yksissä tuumin selvittämässä hankkeen järkevyyttä.
– Äänestysnumerot ovat tältä osin selkeät. Liitto on keskusjärjestöhankkeen selvityksessä mukana. Totta kai asiaa
käsitellään jatkossa niin hallituksessa kuin edustajakokouksessakin, mutta nyt saamme keskittyä itse hankkeen sisältöön, hän sanoi.
42
TALOUS JA TOIMINTA KUNNOSSA
Järjestöjohtaja Mikko Wikstedt esitteli liiton viime vuoden
toimintaa ja siitä aiheutuneita menoja. Ne eivät herättäneet
kokousväessä keskustelua.
– Liiton talous on hyvässä kunnossa, Wikstedt korosti.
Kevätkokouksessa merkittiin tiedoksi vuoden 2014
vuosikertomus sekä todettiin tilintarkastuskertomus ja
vahvistettiin viime vuoden tilinpäätös. Kokous myönsi vastuuvapauden hallitukselle. Kokouksessa vahvistettiin varapuheenjohtajien toimenkuvat sekä hyväksyttiin päivitetty
työmarkkinaohjesääntö.
JÄSENET TYYTYVÄISIÄ LIITTOON
Tutkimuspäällikkö Aila Tähtitanner esitteli neljän vuoden
välein tehtävän järjestötutkimuksen tuloksia. Tuore tutkimus osoittaa, että mitään merkittävää ei ole tapahtunut.
Vastaajista lähes puolet oli ollut yhteydessä Insinööriliittoon viimeisen vuoden aikana. Tärkeimpiä liiton kehityskohteita ovat työllisyyden turvaaminen ja työsuhteen ehtoihin vaikuttaminen.
Jäsenistön mielestä työssä jaksaminen, ammatin arvostus ja ammattitaidon kehittäminen ovat aiempaa tärkeämpiä. Etenkin nuorilla kasvaa tarve yksilöllisiin palveluihin
kuten esimerkiksi uraneuvontaan ja ammattitaidon kehittämiseen. Nuoret arvostavat jäsenetujen ohella myös koulutuspoliittista ja elinkeinopoliittista edunvalvontaa.
Tärkeimpinä asioina vastaajat arvostivat henkilökohtaisessa työelämässään hyvää työilmapiiriä, hyvä työsuhteen
ehtoja sekä työssä jaksamista.
JATKOA TYKA-SOPIMUKSELLE
Neuvottelujohtaja Ismo Kokon työmarkkinakatsauksessa
pääpaino oli työllisyys- ja kasvusopimuksessa. Kokon mukaan tavoite on neuvotella ja sopia tykan palkankorotuksista kesäkuun loppuun mennessä.
Projektipäällikkö Tommi Grönholm vetämä projektitiimi keskittyy tällä hetkellä kenttätyöhön jäsenjärjestöjen
kanssa. Grönholmin mukaan agendalla ovat muun muassa
jäsenten ja mahdollisten jäsenten kohtaaminen sekä paikallisen näkyvyyden parantaminen.
1.
Vilkas edustajakokous
2.
3.
1. Lappeenrannassa edustajakokouksessa äänestettiin muutaman kerran. Äänestystapoina
oli käytössä lippuäänestys, nimenhuutoäänestys sekä suljettu lippuäänestys.
2. Äänestyksen aloitti ensimmäisenä aakkosissa oleva yhdistys. Ala-Kymen Insinöörit AKIn
edustaja Imre Rask pudotti uurnaan ensimmäisen lapun.
3. Tiina Vanhanarkaus ilmoittautui Lapin
Insinöörien edustajaksi ja Jari Lassila
Merenkurkun Insinöörien edustajaksi.
Ilmoittautumiset otti vastaan assistentti Paula
Tapani-Alidemaj Insinööriliitosta. Kotiin viemisiksi kaikille liiton jäsenjärjestöille oli tarjolla
suosittelukampanjan esitteitä.
4. Kokoustauoilla ehtii tavata insinöörejä ympäri Suomea. Vasemmalta Lahden Seudun
Insinöörien Vesa Vauhkala, Julkisen alan
Insinöörien Liitto JILin Stig Landén, Tekniikan
ammattilaisten Veijo Sundqvist sekä Ismo
Kokko Insinööriliitosta.
5. Edessä oleva kesä, moottoripyörät ja Porin
Jazz saivat Satakunnan Insinöörien edustajat
Pasi Nokelaisen (oik.) ja Timo Seppäsen myhäilemään kahvitauolla.
6. Puheenjohtaja Pertti Porokari ja
Helsingin Insinöörien kokousedustaja Lasse
Laurikainen keskustelivat kokoustauolla
keskusjärjestöselvityksestä.
4.
5.
6.
43
O
ulun Insinöörit ovat olleet
m
onessa mukana
TEKSTI ja KUVAT: Jari Rauhamäki
Oulun Insinöörit on kasvanut 70 vuodessa pienestä
ammatillis-aatteellisesta keskustelukerhosta Insinööriliiton
yli 3 000 jäsenen alueyhdistykseksi. Kasvusta huolimatta
Oulussa vaalitaan edelleen ammatti-identiteettiä ja
yhteisöllisyyttä, sivistetään jäsenistöä sekä juhlitaan
aina tilaisuuden tullen.
O
ululaisen kahvilan
takahuoneen täyttää
iloinen puheensorina.
Kuusi Oulun Insinöörien aktiivia viideltä
eri vuosikymmeneltä
ovat kokoontuneet evästämään Insinööriliiton keskustoimistolta tullutta
toimittajaa.
Todellista veteraanisarjaa edustavat
yhdistystä kolme viikkoa vanhempi,
liiton kunniajäsen Erik Nurminen
ja OI:n puheenjohtaja 1980-luvulta
Aaro Myllyneva. Ali Heiskanen, Kari
44
Rinne sekä yhdistyksen nykyinen puheenjohtajisto Riitta Rusila ja Antero
Lehtonen ovat tässä seurassa sittenkin
nuoria ja kokemattomia.
USKO TULEVAISUUTEEN VAHVA
Yritän poimia puolentoista tunnin
kahvihetken keskusteluista Oulun
Insinööriien ominaispiirteitä. Yksi
niistä on vahva usko tulevaisuuteen;
yhdistyksen perustamishetkellä maa
oli sotien jälkeen monin tavoin raunioina, mutta niin vain kymmenkunta
insinööriä katsoi asiakseen pitää yllä
ammatillis-aatteellista identiteettiä ja
sivistää insinöörejä nopeasti teknistyvässä yhteiskunnassa.
Viime vuosina alueen ja etenkin
tekniikan ammattilaisten tulevaisuususkoa on jälleen koeteltu. 1990-luvulla
Oulu nousi merkittäväksi tietotekniikan ja huipputeknologian osaamiskeskittymäksi. Parhaimmillaan yksistään
Nokia työllisti Oulussa noin 15 000
työntekijää.
Nyt noista vuosista on jäljellä vain
muistot. Nokiaa on ajettu alas, uusia
yrityksiä on tullut ja mennyt, yt-neuvottelut käyty ja väkeä irtisanottu,
mutta oululaiset insinöörit eivät ole
lannistuneet.
– Valtaosa ihmisistä on kuitenkin
jäänyt tänne. On syntynyt paljon uusia
yrityksiä uusille toimialoille. Koulutettu nuori väki, yrittäjyys ja tahtotila
pitävät pinnalla ja pintansa, sanoo yhdistyksen varapuheenjohtaja Lehtonen.
Erik Nurmisen (oik.) mielestä Nokia
kasvoi liian suureksi työnantajaksi
noin 200 000 asukkaan talousalueella.
Vierellä Kari Rinne ja Riitta Rusila.
Aaro Myllynevan mielestä
Oulun yliopistolla ja hyvällä
koulutustarjonnalla on ollut suuri
merkitys alueen menestykselle.
Taustalla Antero Lehtonen.
– Hyvää mieltä itselle ja lähimmäisille,
Riitta Rusila ynnää juhlavuoden teeman.
SANOTAAN, KUN ON ASIAA
Yrittäminen ja ideat ovat olleet ominaisia myös yhdistykselle. Hietasaareen suunniteltu oma koulutuskeskus
jäi aikanaan suunnittelun asteelle.
Oma insinööritoimisto vaaransi koko
toiminnan jatkuvuuden 1950-luvulla,
mutta aina uusi, edellistä kekseliäämpi
insinöörisukupolvi on vienyt toimintaa
eteenpäin.
– 1960-luvulla pelastukseksi tulivat
teräsbetonirakenteiden uudet määräykset. Yhdistys järjesti yhdessä yliopiston ja diplomi-insinöörien kanssa
betoninormipäivät, jotka olivat menestys. Yhdistys sai julkisuutta ja rahaa,
joka oli velkaiselle yhdistykselle tarpeen, Nurminen kertoo.
Yhdistys on ollut myös yhteiskunnallisesti aktiivinen. 1970-luvulla Oulun Insinöörit tuli siihen tulokseen,
että kaupungin johtoon on saatava
oma mies.
– Ensin arvottiin sopiva mies ja sitten katsottiin hänelle sopiva puolue,
puolueeksi taisi valikoitua liberaalit.
Olihan meillä paikka kaupunginhallituksessa ja valtuustossa, Myllyneva
myhäilee.
1990-luvulla silloinen puheenjohtaja Kari Rinne oli kaatamassa Oulun
Puhelin Oy:n osakkeiden myyntiä.
Julkilausumat ja esiintymiset mediassa
johtivat kaupan peruuntumiseen.
– Täällä sanotaan ja pannaan hanttiin, kun on siihen asiaa. Ja oikeassa
me olimme, hölmö kauppa se olisi ollut, Rinne sanoo.
NAISET MUKANA
Oulun Insinööreissä naiset ovat olleet
alusta lähtien toiminnassa voimakkaasti mukana. Alkuvuosikymmeninä
naiset olivat kokouksissa ja tilaisuuksissa insinöörien vaimoina, heillä oli
oma yhdistyskin.
Insinöörikunnan naisistumisen
myötä he ovat ilmestyneet yhdistyksen
johtokuntaan. Riitta Rusila on Oulun
Insinöörien kolmas naispuheenjohtaja;
ensimmäinen oli Anu-Leena Annala.
– Meillä on yritetty huolehtia siitä,
että yhdistyksen johtokunta noudattaa
jokseenkin jäsenistön ikä- ja sukupuolijakaumaa, Heiskanen sanoo.
Ammatillis-aatteellisen toiminnan, koulutuksen ja edunvalvonnan
ohessa yhteisöllisyydellä on tärkeä sija
yhdistyksen toiminnassa. Omat toimitilat olivat yhdistyksen haaveena jo
1940-luvulla.
– Välillä hanke jo ehti unohtua,
kunnes 1990-luvulla hankimme Hietasaaresta oman tilan. Villa Kaljaasi on
ylpeydenaihe, käyttöaste on kasvanut
ja tilat osoittautuneet käyttökelpoisuutensa mitä erilaisimpiin tapahtumiin,
Rusila kertoo.
Hyvän mielen vuosi
Oulun Insinöörit ry:n 70-vuotisjuhla on 8.
päivä elokuuta Nallikarin rantaravintolassa, mutta kuten television ostokanavilla
todetaan, ”eikä tässä vielä kaikki”: Oulun
Insinöörien juhlat kestävät koko vuoden
ajan.
– Olemme julistaneet juhlavuoden
Hyvän mielen vuodeksi. Tarkoitus on näkyä
pitkin vuotta kaupungissa eri tavoin muun
muassa hyväntekeväisyystapahtuminen ja
-tempausten kautta, puheenjohtaja Riitta
Rusila sanoo.
Toukokuussa yhdistys kampanjoi luonnon suojelemiseksi. Kesäkuu on puolestaan lasten; hyväntekeväisyyskohde on
Oulun Tyttöjen Talo. Myös elokuun juhlan
tuotto menee hyväntekeväisyyteen.
– Mahdolliset muistamiset voi osoittaa
Oulun yliopistollisen keskussairaalan lastenosastolle, Rusila ehdottaa.
Yhdistys odottaa juhlaan noin 250
vierasta. Jo päivällä Oulun Insinöörit
näkyy Rotuaarilla. Kävelykadun lavalla
kuullaan muun muassa insinöörimäisiä
uutiskatsauksia.
– Nallikarin juhlassa ei ole tarkoitus jäykistellä, vaan meininki on rento. Päälle juhlan rantateemaan sopivaa rantahenkistä
vaatetta sekä mukaan aimo annos hyvää
ja iloista mieltä, Rusila toivoo.
45
Tanssilavalle vie liikunta
TEKSTI: Matti Välimäki, UP KUVAT: Petri Vaitti
L
avatansseihin tullaan iästä,
Kesään kuuluu tanssilava,
säädystä ja asemasta riippumutta kuviot parketilla
matta. Kaikkia yhdistää halu
ovat muuttuneet.
tanssia.
Tanssi on monelle
– Aavan meren tuolla
puolen, jossakin on maa,
ennen kaikkea
sosiaalinen harrastus lauletaan Unto Monosen tangossa. Oikeasti kaivattu satumaa sijaitsee kesäija hyvää liikuntaa. sen järven rannalla, siellä missä parketti on liukas, tanssikengät kiiltävät ja
kukkamekot hulmuavat.
46
Finlanders-yhtyeen alkuperäisjäsen, basisti ja laulaja Aarne Hartelin
on kiertänyt tanssilavoja jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Tanssilavakulttuuri on hänen mukaansa
muuttunut.
– Nykyään lavoilla käy entistä
enemmän ihmisiä, joille tanssi on nimenomaan harrastus ja liikuntamuoto.
Hartelinin mukaan perinteisten
humppien ja tangojen rinnalle ovat
Lahtelaisessa
tanssitapahtumassa
yleisölle tahtia tarjosi
blues-orkesteri
debyyttiesiintymisellään.
tulleet lattarit, muun muassa salsat,
ja hitaat valssit, jotka vaativat tanssijoiltaan aikaisempaa enemmän taitoa.
Suosioon on noussut myös esimerkiksi
bugg, jivestä jalostettu tanssi.
LIIKUNTASUOSITUS TANSSIMAILLA
Takavuosina tansseissa käytiin ensisijaisesti kumppania etsimässä. Nykyään parkettien partaveitsillä saattaa
olla päällimmäisenä mielessä se, että
tutkimustenkin mukaan lavatanssiliikunta riittää täyttämään viikoittaisen
terveysliikuntasuosituksen. Sen mukaan aikuinen tarvitsee 150 minuuttia reipasta liikuntaa tai 75 minuuttia
rasittavaa kestävyysliikuntaa.
Tanssilla on todistetusti monia terveysvaikutuksia lihaskoordinaation
kehittämisestä aina psyykkiseen hyvinvointiin asti.
Vievätkö siis otetut askeleet,
anaerobinen liikunta sekä poltetut
kalorit päähuomion – ja romantiikka
jää kakkoseksi?
– Ei kyllä ihan näinkään. Ainakin
soittajien korokkeelta näkee hyvin,
että tanssilavalla ihmiset kohtaavat toisiaan. Siellä syntyy kauniita tarinoita,
Hartelin toteaa.
UJOLLEKIN MAHDOLLISUUS
Hartelin pohtii, että tanssi tarjoaa
ujommalle ja jäyhemmällekin miehelle
tyylikkään tavan lähestyä vastakkaista
sukupuolta.
– Tämä perusasetelma ei tule varmaan muuttumaan ihan pian. Se lupaa
jatkossakin töitä meille lavoja kiertäville muusikoille, hän myhäilee.
Suomen Seuratanssiliitto SUSEL
ry:n tiedottaja Kirsi Suoniemi vahvistaa havainnon. Tanssilavakulttuuri on
voimissaan, mutta se muuttuu.
– Tanssitaito ei siirry enää perheen
sisällä sukupolvelta toiselle. Tilalle
ovat tulleet tanssikurssit ja leirit, joita
ei ennen ollut.
Tansseja ei ole enää jokaisella seurojentalolla. Lavoja on vähemmän,
mutta ne ovat isompia. Nykyään suuren huvikeskuksen lavalle saattaa mahtua kerralla vaikkapa tuhat tanssijaa.
Joka lavalla on oma tunnelmansa
Kimmoke tanssiin syntyi, kun Petri Vaitti
kerran pääsi tanssimaan ja huomasi, ettei
se ihan sujunutkaan.
– Tilanne kaiversi, kyllähän miehen pitää
osata tanssia, Vaitti muistelee viiden vuoden takaista kesää.
Saman tien hän kertasi tuttavan kanssa foxin ja valssin askeleet ja pian lavalla
opeteltiin lisää.
Seuraavana syksynä oli tanssikurssien
vuoro. Tutuksi ovat tulleet muun muassa
polkka, jenkka ja jive. Vaitin lempilaji on
ilottelutanssi fusku, joka on jiven yksinkertaistettu versio ja joka sopii huomattavasti
nopeampaan musiikkiin kuin jive.
Enimmillään Vaitti on käynyt tanssimassa muutaman kerran viikossa, nykyisin muutaman kerran kuukaudessa. Kesällä
Myös kilpailu ihmisten vapaa-ajasta
on koventunut. Toisin kuin vaikkapa
isovanhempiemme aikaan, tanssilava
ei ole mikään itsestäänselvyys. Muita
ihmisiä voi tavata vaikkapa liikuntasalissa tai sosiaalisessa mediassa.
– Tanssi pärjää kuitenkin kilpailussa. Siinä yhdistyy mainiolla tavalla
musiikki, liikunta ja sosiaalisuus, Suoniemi vakuuttaa.
PERINTEISET ROOLIT KUNNIASSA
Tanssilavan romantiikasta osa saattaa
liittyä siihen, että bändin aloittaessa
esiin nousevat perinteiset sukupuoliroolit. Mies hakee ja vie, nainen antaa
lavat kutsuvat useammin, kun illat ovat pidempään valoisia. Vaitti käy lavoilla, joihin
on korkeintaan tunnin ajomatka Lahdesta.
MONTA SYYTÄ TANSSIIN
– Hauskanpito, rentoutuminen ja kuulumisten vaihto tuttujen tanssikaverien kanssa,
insinööri listaa syitä tansseissa käymiseen.
– Tanssi menee myös liikunnasta.
Välillä Vaitti lähtee lavalle muiden tanssivien insinöörien kanssa; osan hän on saanut houkuteltua kursseille. Hän kehottaa
aloittelijoita selvittämään tanssietiketin perusteet ja muistamaan hyvät tavat lavalla.
– Jokainen tanssii tyylillään, kunhan löytää tahdin.
TEKSTI: Kirsi Tamminen
luvan. Naiset saavat hakea periaatteessa vain omalla vuorollaan.
– Se, että toinen osaa viedä ja toinen
seurata, on lavatanssin suola ja sokeri.
Sopivassa suhteessa niistä syntyy tanssin
hurmio, Suoniemi miettii.
Vieläkö lopuksi esitetään klassikkokysymys: Pääsiskös saatille?
– Sitä taidettiin käyttää enemmän
siihen aikaan, kun daameja kuskattiin
polkupyörän tarakalla. Nykyään tanssilavoille tullaan tavallisesti omilla autoilla
ja usein jopa satojen kilometrien päästä,
Kirsi Suoniemi naurahtaa.
– Nykyaikana kysytään ennemmin:
Missä huomenna tanssitaan?
47
PULMAT JA ARJEN SUUNNITTELUTOIMISTO
Kakuro on japanilainen numeroristikko, jossa
numerot ovat korvanneet kirjaimet.
Jokaisessa ruudussa on oltava joku luvuista
1–9. Rivin numeroiden summan pitää vastata
lukua mustassa ruudussa rivin yläpuolella tai
siitä vasemmalle.
Sama luku esiintyy vain yhden kerran jokaisessa summassa. Parittomat luvut ovat
harmaissa ruuduissa, parilliset valkoisissa
ruuduissa.
Tiukka trio
1. Sykemittarit ovat nykyään normaaleja kuntoilijoiden varusteita. Milloin langattoman sykemittauksen patentti haettiin?
2. Amazonjoen tumma sivujoki Rio Negro kohtaa Amazonin vaaleat vedet Manauksen kaupungin lähellä. Vedet virtaavat vierekkäin kuusi kilometriä sekoittumatta, miksi vedet eivät
sekoitu?
Tiukan trion ja kakuron ratkaisut ovat verkkolehdessä: www.insinoori-lehti.fi
48
3. Munkinpaistossa munkin kumpaakin puolta
keitetään rasvassa kaksi minuuttia. Mikä on lyhin aika, joka tarvitaan kuuden munkin paistamiseen molemmilta puolilta, kun rasvakattilaan
mahtuu kerrallaan neljä munkkia?
Osallistu kesäiseen
museovisaan
H
elsingissä sijaitseva Tekniikan museo tarjoaa
monipuolisen katsauksen tekniikan ja teollistumisen historiaan, mutta Suomessa on
runsaasti muitakin tekniikkaan, teollisuuteen
ja työntekoon erikoistuneita museoita.
Insinööri-verkkolehti haastaa lukijat tutustumaan
kotimaan rikkaaseen museotarjontaan ja osallistumaan
kesäiseen museovisaan.
Tunnista verkkolehden vihjeiden perusteella, mitkä
kymmenen museota on kyseessä ja osallistu arvontaan.
Jos et pääse museoiden jäljille pelkkien vihjeiden avulla,
voit hakea lisävinkkiä oheisesta kartasta. Karttaan on
merkitty etsittävien museoiden paikkakunnat.
Lähetä vastauksesi ja yhteystietosi sähköisellä lomakkeella heinäkuun loppuun mennessä. Museovisassa oikein vastanneiden kesken arvotaan 150 euron
arvoinen Verkkokauppa.com-lahjakortti. Lisäksi kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan viisi tuotepalkintoa. Palkinnot arvotaan elokuussa ja voittajat kerrotaan
Insinööri-lehdessä 5/2015.
Vihjeet ja linkki vastauslomakkeelle ovat osoitteessa
www.insinoori-lehti.fi/osallistu-museovisaan.
ILMOITUS
ILMOITUS
Helsinki
JÄSENPISTE
TEKIJÄ: Saara Eriksson, projektiasiamies
Suosittelen!
-konseptin esittely
Insinööriliiton jäsensuosittelukonsepti on uudistunut ja
kulkee nykyään nimellä Suosittelen! Jäsensuosittelussa liiton jäsen suosittelee jäsenyyttä kollegalle tai kaverille, joka
ei vielä ole Insinööriliiton jäsen.
Liiton jäsenyyden eduista keskustelemalla voi rohkaista
epäröiviä toimimaan, epäileviä näkemään uusia puolia ja
tietämättömiä tiedostamaan mahdollisuutensa. Tärkeintä
on kunnioittava ja kuunteleva keskustelu.
Suosittelu ja jäsenyydestä avoimesti puhuminen on
jokaisen jäsenen oikeus. Kannattaa tutustua Suosittelen!
-verkkosivulla oleviin vinkkeihin ja materiaaleihin, joiden
avulla liiton jäsenyyden puheeksi ottaminen käy
helpommin.
Toiminnan johto
Puheenjohtaja
Pertti Porokari, 0201 801 810
1. varapuheenjohtaja
Pekka Liimatainen, 040 052 4191
varapuheenjohtaja
Matti Häkkinen, 040 152 2500
varapuheenjohtaja
Raimo Sillanpää, 050 334 1191
johdon assistentti
Teija Hyvärinen, 0201 801 811
Järjestö- ja kenttäyksikkö
järjestöjohtaja
Mikko Wikstedt, 0201 801 872
assistentti
Mervi Kinnunen, 0201 801 823
Järjestötoiminta
koulutusasiamies
Jani Huhtamella, 0201 801 835
asiamies
Erik Sartorisio, 0201 801 824
asiamies
Marja Riihimäki, 0201 801 865
toimistoemäntä
Seija Welling, 0201 801 868
Asiakaspalvelu
0201 801 801
asiamiehet
Sanna Ahtiainen, Eero Husari, Atte Lepistö,
Afsaneh Palomäki, Tuuli Salonen, Petri
Toropainen, Linda Wikstedt
Talous ja jäsentietopalvelut
kehittämispäällikkö
Paula Utriainen, 0201 801 862
Jäsensihteerit
Susanna Aintila, Tuula Bodman,
Tarja Mörsky
talousasiainhoitaja
Anneli Lohva, 0201 801 866
kehitysasiantuntija
Tarja Salmi, 0201 801 837
jäsenrekisteriasiantuntija
Jarkko Ursin, 0201 801 879
pääkirjanpitäjä
Ilkka Uusitalo, 0201 801 867
50
Jäsensuosittelun palkintoportaita on neljä; palkinnon saa
yhden, kahden, viiden ja kymmenen uuden jäsenen suosittelusta. Suosittelu koskee täysjäseniksi liittyviä, joten opiskelija- tai eläkeläisjäseniksi liittyvistä ei palkita.
Lisätietoja osoitteessa www.ilry.fi/suosittelen.
Insinööriliitto IL
Ratavartijankatu 2, 8. krs, 00520 Helsinki
toimisto avoinna arkisin klo 9–16
Asiakaspalvelu
0201 801 801
avoinna arkisin klo 9-16
Tietohallinto
tietohallintopäällikkö
Kari Malinen, 0201 801 825
järjestelmäasiantuntija
Aleksi Eteläharju, 0201 801 818
järjestelmäasiantuntija
Tuire Siitonen, 0201 801 816
Urapalvelut
urahallinta-asiamies Petra Bedda,
0201 801 876
urahallinta-asiamies
Anu Kaasalainen, 0201 801 871
urahallinta-asiantuntija
Seija Utriainen, 0201 801 821
Viestintä
viestintäpäällikkö
Jari Rauhamäki, 0201 801 847
tiedottaja
Päivi-Maria Isokääntä, 0201 801 822
toimittaja
Kirsi Tamminen, 0201 801 819
verkkotiedottaja
Minna Virolainen, 0201 801 827
Tutkimustoiminta ja palkkaneuvonta
tutkimuspäällikkö
Aila Tähtitanner, 0201 801 828
tutkimusasiamies
Jenni Larjomaa, 0201 801 870
tutkimusassistentti
Varpu Multisilta, 0201 801 877
Alueasiamiehet
Etelä-Suomi
alueasiamies
Minna Anttonen, 0201 801 886
Ratavartijankatu 2, 00520 Helsinki
Häme ja Keski-Suomi
alueasiamies
Olli Backman, 0201 801 845
Kalevankatu 4, 40100 Jyväskylä
Itä- ja Kaakkois-Suomi
alueasiamies
Marjo Nykänen, 0201 801 836
Microkatu 1, 70210 Kuopio
Länsi-Suomi
kenttäpäällikkö
Timo Ruoko, 0201 801 856
Isolinnankatu 24 A, 28100 Pori
yhdistysasiamies
Juha Niemiaho, 0201 801 860
Olympiakatu 16, 65100 Vaasa
Pohjois-Suomi
alueasiamies
Anu Kaniin, 0201 801 859
Hallituskatu 29 A, 90100 Oulu
Koulutus- ja tutkimusyksikkö
johtaja
Hannu Saarikangas, 0201 801 820
asiakaspalvelu@ilry.fi
www.ilry.fi
Projektitiimi
projektipäällikkö
Tommi Grönholm, 0201 801 801
projektiasiamiehet
Saara Eriksson, 0201 801 842
Ulla-Mari Pasala, 0201 801 875
Mikko Sormunen, 0201 801 778
assistentti
Paula Tapani-Alidemaj, 0201 801 805
Työsuhdeneuvonta
Työsuhdeneuvontaan otetaan yhteyttä
asiakaspalvelun kautta 0201 801 801
johtava lakimies Kati Hallikainen
assistentti Paula Tapani-Alidemaj
Nuorjäsentoiminta
asiamies
Heini Ristell, 0201 801 858
projektiasiamies
Tero Rinne, 0201 801 832
nuorjäsenasiamies
Jaana Kuorelahti, 020 1801 873
assistentti
Vassa Honkanen, 0201 801 834
Työsuhdelakimiehet
Maria Jauhiainen, Tiina Kauppila, Viivi
Mäkinen, Eeva Salmi, Jukka Siurua, Niina
Suvanto, Satu Tähkäpää, Joel Uusi-Oukari
Työsuhde- ja neuvotteluyksikkö
Insinööriliitolla on 30 alueellista ja kuusi
valtakunnallista jäsenjärjestöä. Lisätietoa
jäsenjärjestöistä sekä linkit järjestöjen
nettisivuille www.ilry.fi/jarjestot.
johtaja
Ismo Kokko, 0201 801 840
assistentti
Pia Haveneth, 0201 801 851
elinkeinopoliittinen asiamies
Petteri Oksa, 0201 801 839
Asiamiestiimi
edunvalvontapäällikkö
Jouko Malinen, 0201 801 817
assistentti
Tea Tähkäpää, 0201 801 874
Asiamiehet
Elina Das Bhowmik, 0201 801 844
Ira Laitakari-Svärd, 0201 801 803
Tapio Soltin, 0201 801 855
Juha Särkkä, 0201 801 843
Hannu Takala, 0201 801 809
Työsuhdeneuvojat
Matti Andström, Paavo Honkanen
Jäsenjärjestöt
Insinööri-lehden toimitusneuvosto
Mika Paukkeri
toimitusneuvoston puheenjohtaja
Lounais-Suomen Insinöörit
Milla Pennanen
Tietoalan toimihenkilöt
Niina Salmi
Ala-Kymen Insinöörit
Jani-Petri Semi
Valkeakosken Insinöörit
Jari Vihervirta
Porin Insinöörit
Elina Kuivinen
Insinööriopiskelijaliitto
LUUPPI
TEKSTI: Jaru Rauhamäki KUVAT: Juha Sinisalo
Heimo Törmälle veren
luovuttaminen on ollut
tavoitteellista.
Verta pussiin ja rautaa ylös
Heimo Törmä on luovuttanut
elämänsä aikana yli sata litraa
verta. Eläkeläisen seuraava
koitos on veteraanin painonnoston MM-kisat syksyllä
Rovaniemellä.
R
aumalainen eläkkeellä oleva
insinööri Heimo Törmä on
omalla, myönteisellä tavalla
äärimmäisyyksien mies. Jos
johonkin ryhdytään, sitten mennään
eikä vaan meinata. Jäntevä kroppa kielii pitkästä ja tavoitteellisesta urheiluharrastuksesta.
Silmä ei petä. Huittisissa syntynyt
ja Porin ”Tekulla” insinööriksi lukenut
Törmä oli nuorena hyvä painonnostaja. Raskaiden rautojen kanssa puuhastelu ei ole jäänyt myöhemminkään.
Takana on kolmet veteraanien voimannoston MM-kisat Etelä-Afrikassa,
Tsekissä ja Kanadassa. Mitaleita on
ollut tuomisina hopea ja pronssi.
– Ihminen voi tehdä paljon terveytensä eteen iällisenäkin. Jos mitään ei
tee, keho alkaa viisikymppisenä auttamattomasti rapistua. Joten nuoret
miehet ja naiset, älkää antako työn
viedä, huolehtikaa fysiikastanne ja
terveydestänne, veteraaniurheilija
neuvoo.
Kevytrakenteiselta Törmältä on
pakko kysyä, paljonko rautaa on
noussut parhaimmillaan. Maasta on
vedetty 200 kiloa, kyykyn ennätys on
kymmenen kiloa heikompi ja penkistä
on noussut suorille käsivarsille 125
kiloa.
MURRE ON KOVA JÄTKÄ
Törmällä on esittää hienoja tilastoja
myös verenluovutuksesta. Ensimmäisen puolen litran pussin hän luovutti
opiskelupaikan joukkoluovutuksessa
vuonna 1969. Keväällä 2014 täyteen
tuli 200. kerta. Merkkipaalun saavuttamista oli todistamassa Porvoossa tytär
ja kolme lastenlasta.
– Kai siinä yritti jälkipolville viestiä,
että Murre on kova jätkä, ottakaa esimerkkiä, Törmä naurahtaa.
Hänelle verenluovutus on ennen
kaikkea tapa. Ensimmäisen kerran
Törmä meni luovuttamaan ”joukon jatkona”, 100. kerta tuli täyteen
1990-luvun puolivälissä kuin
huomaamatta.
– Kun vuonna 2004 huomasin 150
luovutuskertaa täyttyneen, tuli sellainen olo, että kyllä 200 kertaan on
päästävä. Asetin itselleni selkeän tavoitteen ja tein itselleni taulukon luovutushistoriasta, hän kertoo.
Veripalvelun muistiin jäänyt mainoslause ”veri on elävä lahja” ei Törmään ihmeemmin pure. Hän tietää
luovuttamansa veren arvon lähimmäisilleen, mutta ei siitä sen enempää.
Mutta se on hyvä, että oma esimerkki
on tarttunut kolmeen lapseen, he ovat
kaikki verenluovuttajia.
– Minulle verenluovutuksen piti
tulla iholle ennen kuin oikeasti innostuin. Kun on aina ollut kiinnostunut
kaikesta extremestä, on terve ihminen
ja yrittää numerolappu rinnassa aina
rynnistää ensimmäisenä maaliin, siinä
kai ne yli 200 luovutuskerran eväät
ovat, Törmä sanoo.
51
Rockbrunssi
LA 18.7.
Jazzbrunssi
Jäsenjärjestöjen
ständi
HAMK-alueen insinööriyhdistykset ovat
mukana Työväen
musiikkitapahtumassa
Valkeakoskella 24.-25.7.
2QKMMGCLWVVWUKNNGLCQUCNNKUVW
-CTCXCCPKMKUCCP
PE 17.7.
11-14
Liiton aluetoimisto,
Isolinnankatu 24 A
Pori
-QMQ5WQOKMQJVCC2QTKUUCs
MGUMWUVGNWPLC\\KPLC
DTWPUUKPOGTMGKUUÀ
11-13
Pohjois-Karjalan
Insinöörien toimisto,
Keskuskuja 1 A
Joensuu
,QRGTKPVGGMUKOWQFQUVWPWV
HGUVCTKCNQKVWUsJGTMWVGNNCCP
J[XÀUUÀUGWTCUUC
+NOQKVVCWVWOKUGV
KNT[ƂTQEMDTWPUUK
+NOQKVVCWVWOKUGV
KNT[ƂLC\\DTWPUUK
Kitarabrunssi
Kipparibrunssi
LA 1.8.
11-13
Vanhan Suurtorin
Brinkala, Vihreä Sali,
Vanha Suurtori 3
Turku
,WJNCTGICVCPCKMCCP
DTWPUUKRÒ[VÀQPMQTGCPCO[ÒU
OCCMTCXWKNNG
+NOQKVVCWVWOKUGV
KNT[ƂMKRRCTKDTWPUUK
LA 29.8.
Turnajaisbrunssi
LA 22.8.
11-13
Museo Militaria,
Pohjolasali,
Vanhankaupunginkatu 19
Hämeenlinna
Liiton aluetoimisto,
Hallituskatu 29 A
Oulu
+NOCMKVCTQKPPKP//MKUQLGP
LCVMQLCGKXKGVGVÀV[JLKPMÀUKP
VCKMWKXKPUWKP
+NOQKVVCWVWOKUGV
KNT[ƂMKVCTCDTWPUUK
2KFQVUGPMWPRCTCPGG
$TWPUUKCPCWVKVCCPO[ÒU
*ÀOGGPMGUMKCKMCOCTMMKPQKNNC
+NOQKVVCWVWOKUGV
KNT[ƂVWTPCLCKUDTWPUUK
.KUÀVKGVQCVCRCJVWOKUVC
YYYKNT[ƂVCRCJVWOCV
YYYKNT[ƂHDMGUCMCTCXCCPK
11-13
InsinööriliittoLÀTLGUVÀÀ[JFGUUÀRCKMCNNKUVGP
LÀUGPLÀTLGUVÒLGPMCPUUCDTWPUUKVKNCKUWWMUKCGTK
MGUÀVCRCJVWOKGP[JVG[FGUUÀ$TWPUUGKNNGQXCV
VGTXGVWNNGKVCMCKMMK+PUKPÒÒTKNKKVVQ[JVGKUÒPLÀUGPGV
CXGEGKPGGP+NOQKVVCWFWVJCPCLQKUUCOWMCCP
6GTXGVWNQC
+PUKPÒÒTKNKKVVQVGMGGV[ÒVÀ
RCTGORKGPV[ÒRÀKXKGPRWQNGUVC
YYYKNT[Ƃ