silta-08-2015
Jussi Laitinen Tamperelainen seurakuntalehti Elokuu 2015 Päivi Selin vie virkistävälle kasvikierrokselle Sivu 5 i.fi siltaleht Pappi ja tietokirjailija Jaakko Heinimäki kokosi virsikirjan syntisille. Sivut 8–10 Olennainen korostuu levossa ja hiljaisuudessa Sivut 12–13 Janne Ruotsalainen Sivut 6–7 Juha Leppänen Jussi Laitinen Yhteiskunta tarvitsee uskontojen opetusta Hannu Jukola Kansa tahtoo laulaa Matti kukkarossa? Diakoniatyöstä saa neuvoja taloushuoliin Sivu 16 2 SILTA 8/2015 PÄÄKIRJOITUS Kirsi Airikka vt. päätoimittaja elokuu Tampere 5.8.2015 Hyvän puolesta – piittaamattomuutta vastaan Kävellessäni kotikadun bussipysäkille kohtaan ikävän näyn. Uusi, muutama päivä sitten valmistunut pysäkkikatos on rikottu. Seinien turvalasi on levinnyt pieniksi muruiksi ympäristöön. Saman kohtalon on kokenut toinenkin katos viereisessä kaupunginosassa. Paha mieli tulee, kun kuulee varkaudesta. Kahdelta nuorelta varastettiin reppu, kun he olivat esiintymässä Laikunlavalla. Puistokonsertti-sarjaan valitut nuorisobändit tarjosivat kaupunkilaisille musiikkia, vieläpä maksuttomasti. Samaan aikaan joku kuitenkin katsoi oikeudekseen viedä nuorten reput lavan vierestä. Surullista on, että ihmisten huono käytös tuntuu levinneen myös festareille, musiikkiklubeille ja koululaiskonsertteihin. Muita yleisön joukossa olevia ihmisiä saatetaan töniä tai jopa ahdistella. Klubikeikalla tai koulukonsertissa keskustellaan kovaäänisesti esityksen aikana, vaikka se häiritsee muiden musiikkinautintoa. 16.8. Tunne itsesi. Ei hätää, jos et tunnekaan olevasi maailman vahvin, sosiaalisin tai hauskin. Jeesus opettaa taas kerran toisin kuin aikamme: suurin olkoon toisten palvelija, ja viimeinen onkin ensimmäinen. 23.8. Näe oikeita asioita! Jeesus tekee sokeista näkeviä ja näkevistä sokeita. Sokea usko ei katso Kristukseen, maailman valoon. 30.8. Lesken rovon arvo. Kertomuksella on kautta aikain näppärästi puolustettu omaa pientä kolikkokolehtia. Jeesus ei kuitenkaan takertunut lanttien arvoon tai määrään, vaan siihen, mitä ne antajalleen merkitsivät. Muut antoivat liiastaan, leskivaimo kaiken, mitä hänellä oli. Iltame sunnu ssu n 9.8., 16 taisin .8. ja 2 kello 1 3.8. 8 Lielahd en kirk ossa KAIPAUKSELLA Minun on ikävä sinun iloista vihellystäsi astuessasi sisään. Kaipaan kannustustasi elämäni eri käännekohdissa. Arvostan sitä, kuinka kohtelit kaikkia ihmisiä ystävällisesti. Muistan terävän kynäsi ja mainiot puheesi. Tyhjiä paikkoja on nyt paljon: yksi niistä Tesoman kirkon aamumessupöydässä. Ajatusviivastakin tekstisi tunnistin – tulikohan se nyt oikein? Kiitos rakkaudesta ja konstailemattoman kristityn esikuvasta, isä! PALSTAN TEKSTIT: Jukka-Pekka Ruusukallio Tamperelaiset veronmaksajat maksavat ison laskun rikkomisesta ja sotkemisesta. Nämä havainnot osoittavat, että monien ihmisten itsekkyys on selvästi lisääntynyt. Vaikka piittaamattomia olisikin vain pieni porukka, heidän toimintansa vaikuttaa isoon ihmisjoukkoon. Pahan mielen lisäksi piittaamattomuus aiheuttaa tuntuvia kustannuksia kotikaupungissamme. Tamperelaiset veronmaksajat maksavat rikkomisesta ja sotkemisesta ison laskun. Seinäkirjoitusten eli graffitien poistoon sekä katu- ja puistokalusteiden korjauksiin kuluu kaupungilta noin 200 000–250 000 euroa vuosittain. Samoin Tampereen seurakunnilta kuluu vuosittain 10 000–20 000 euroa korjaustöihin, jotka joudutaan tekemään ilkivallan takia. Kun ajattelee edellisiä esimerkkejä, sekä surua, harmia ja rahanmenoa, lähimmäisenrakkaus on usein koetuksella. Meidän kaikkien tulisi katsoa peiliin aika ajoin. Toiminko niin, että lähimmäiseni voi hyvin vai aiheutanko teoillani harmia tai vaaraa muille? Muiden huomioon ottaminen ja kaunis käytös tuovat itsellekin hyvän mielen. Paha olo ei poistu rikkomalla yhteistä omaisuutta. Sen sijaan tarjolla on monenlaista apua ja tukea. ”Yhteinen tahto hyvän puolesta on avainasia”, toteaa myös kirkkoherra Jussi Mäkinen tämän lehden Saarnavuoro-palstalla. ✦ HELMI ” 9.8. Erityisiä aikoja. Kapernaumillakin oli ollut etsikkoaikansa. Jeesus oli pettynyt, kun voimatekojen vaikutus ei ollut toivottu, parannus jäi tekemättä paikan päällä. Entinen jumalaton meno sai jatkua monissa muissakin kaupungeissa. Hannu Jukola Mieleen nousee jokatalvinen koiraväen ja hiihtäjien kiista. Hiihtäjien mielestä koiran ulkoiluttaminen hiihtoladulla on vaarallista kaikille osapuolille, ja kaupungin järjestyssäännön mukaan kiellettyäkin. Kun hiihtäjä huomauttaa kiellosta asiallisesti, saa vastaukseksi, että minä ulkoilutan koiraani siellä, missä haluan. Vastaus tiuskaistaan usein vielä sen v-alkuisen sanan kera. Piittaamattomuus liikenteessä voi johtaa hengenvaarallisiin tilanteisiin ja pahimmassa tapauksessa ihmisten kuolemaan. Valitettavasti riskiohituksia ja punaista päin -ajoa näkee maanteillä ja kaduilla päivittäin. TULEVAT PYHÄT 5.8.–2.9.2015 ”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.” (1. Joh. 1:8–10) SILTA 8/2015 Hannu Jukola kysymys Juice-kirkko on järjestetty Tampereen tuomiokirkossa kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla kirkko oli täynnä yleisöä. Millainen musiikki sopii kirkkoon? Tapahtumien yönä Aleksanterin kirkon Tuomasmessussa soivat Blues Brothers -elokuvan sävelet, Tuomiokirkossa lauletaan Syntisen virsikirjaa. Juice-kirkot, Beatles-kirkot ja metallimessut ovat aina vetäneet paljon väkeä. Millainen musiikki sopii kirkossa esitettäväksi? Mikä ei? Miksi? Seurakuntien musiikkisihteeri Petra Perttula: – Kirkollisten toimitusten opas antaa suuntaviivoja, mutta jättää paljon liikkumavaraa. Lisäksi musiikista vastaavan henkilön (yleensä kanttorin) näkemyksiin vaikuttavat aina hänen omat ihanteensa, mieltymyksensä ja tulkintansa. – Avioliittoon vihkiminen, hautaan siunaaminen ja muut toimitukset ovat myös jumalanpalveluksia, ja musiikin tulee luontua tilaisuuden hengelliseen sisältöön. – Konserteissa ja muissa musiikkitilaisuuksissa on mielestäni enemmän vapauksia. Kirkko on kuitenkin jumalanpalveluskäyttöön vihitty tila, joten konserteissakin hengellisen sisällön pitäisi tulla selkeästi esiin. Kirkon on pidettävä omaa musiikkiaan esillä myös siksi, ettei mikään muu taho sitä tee. – Sanomaltaan selvästi epäkristillinen musiikki ei sovi kirkkotilaan. Silloin tällöin vastaan tulee tilanteita, joissa toiveen tekninen toteuttaminen ei käytännössä onnistu, vaikka musiikki sinänsä olisi sopivaa. Sisältökysymykset ja tyylikysymykset ovat kaksi aivan eri asiaa. Jos sisältö on kunnossa, musiikkityyli voi olla mikä tahansa. Tuomiorovasti Olli Hallikainen: – Kirkkoon sopii sellainen musiikki, joka vie kuulijan Jumalan eteen kysymään elämän peruskysymyksiä. Näitä ovat suhde Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Usein musiikki ohjaa sanoja syvemmin pohtimaan elämän tarkoitusta. Miksi olemme täällä? Mikä on elämäni päämäärä? – On hyvä, jos kirkon musiikki kantaa koko ihmiselämän kirjoa: rakkautta, surua, pelkoa, kaipuuta, pettymystä, toivoa ja lohdutusta. Erityisesti virret voivat välittää näitä tuntoja. Siksi on hyvä, että virsikirjaa paraikaa uudistetaan vastaamaan tämän ajan kieltä ja elämän muutosta. – Kirkkoon ei sovi sellainen musiikki, joka on tehty vain viihtymistä ja viihdyttämistä varten. ✦ Pirjo Silveri Ihmisoikeudet kuuluvat evankeliumiin – Vihamielinen puhe sattuu. Toivon, että mielenosoitus tukee niitä ihmisiä, joihin vihapuhe tai -teot kohdentuvat kipeimmin, miettii Harjun seurakunnan kirkkoherra Veli-Pekka Järvinen, joka osallistui Minulla on unelma -mielenosoitukseen Tullintorilla. Tuhannet ihmiset osoittivat mieltä avoimen ja monikulttuurisen Suomen puolesta Tampereella, Helsingissä ja Oulussa viime viikon tiistaina. Järvinen uskoo, että jokainen toivoo itselleen ja läheisilleen turvaa, toimeentuloa sekä puolustajia silloin, kun ei itse pysty puolustamaan oikeuttaan ihmisarvoiseen elämään. – Ihmisoikeuksien puolustus ja turvaaminen on jokaisen kristityn kutsumus. Rauhan ja ihmisoikeuksien yhdet avainsanat alkavat: Isä meidän... – Evankeliumista ei voi siivilöidä pois ihmisoikeuksia ja ihmisrakkautta. Mitä siitä jäisi, kysyy Järvinen. Myös tuomiorovasti Olli Hallikainen puolustaa ihmisoikeuksia. – Jumala on antanut yhtäläisesti kaikille elämän ja ihmisarvon. Jokainen ihminen on Jumalan kuva riippumatta kansallisuudesta, ihonväristä tai uskonnosta. Hallikaisen mukaan muualta tulleiden ja eri tavalla uskovien kanssa keskustellessa voi oppia uutta itsestäänkin ja ymmärtää entistä paremmin omaa uskontoa ja kulttuuriperintöä. – Tällaiseen vuorovaikukseen haluan rohkaista kaikkia. Sitä tapahtuu meillä säännöllisesti ekumeenisissa yhteyksissä muiden kirkkokuntien sekä vuoropuhelussa eri uskontojen edustajien kanssa. Messukylän seurakunnan diakoniatyöntekijä Onerva Toikko osallistui mielenosoitukseen. – Ajatukseni on, että erilaisuus ei suinkaan ole Suomessa ongelma. Paljon pahempia ongelmia ovat yksinäisyys ja eriarvoistuminen. Se koskee niin suomalaistaustaisia kuin ulkomaalaistaustaisiakin. Köyhyys syrjäyttää. Seurakuntien lastenohjaajan Seija Anneli Lahtisen mukaan kokoontuminen välitti samaa sanomaa kuin tasavallan presidentin ja pääministerin tiedotteet. – Haluamme monimuotoisen Suomen ja asiallisella tasolla pysyvän keskustelun. ✦ Sari Peltonen Eteläisen seurakunnan johtava kanttori Martti Syrjäniemi: – Pyhään, sakraaliin tilaan, Jumalan huoneeseen, sopii kirkkomusiikki, jossa on hengellinen sanoma ja sisältö. Musiikki on rukousta, lohdutusta, mielen virkistystä ja ylistystä Jumalalle. Urut ovat ehdoton pääsoitin, toki muitakin voi käyttää. Jos kuitenkin akustinen musiikki syrjäytetään ja kirkkoon roudataan desibelitykkejä, rumpusettejä ja festarilavaelementtejä, ollaanko enää rukouksen ja rauhan tyyssijassa, kirkossa? – Viihdemaailmasta tutut rakkauslaulut voidaan esittää yhtä arvokkaasti hääjuhlassa. Olen urallani törmännyt joihinkin tilanteisiin, joissa ehdotetut kappaleet sopivat enemmän rokkikapakkaan kuin jumalanpalvelusmusiikiksi kirkkoon. Valistamalla ja rakentavalla keskustelulla olen aina päässyt yhteiseen konsensukseen. – Elävää, monipuolista kirkkomusiikkia on sävelletty runsaasti kautta vuosisatojen. ”Musiikki on Jumalan eikä ihmisten lahja, se tekee ihmiset iloisiksi. Se karkottaa paholaisen. Se aikaansaa viatonta iloa.” Näihin Lutherin ajatuksiin voi yhä yhtyä. 3 Leyla Lähdesmäki (vas.) kannustaa kaikkia ihmisiä ymmärtämään, että olemme kaikki yhtä. Wendy Santanan unelma on elää tavallista elämää Suomessa yhdessä kaikkien täällä asuvien kanssa. 4 SILTA 8/2015 Birgitan poluille hiljentymään Pekka Mäenpää/ Lempäälän srk Birgitan kirkkovaellus tarjoaa mahdollisuuden hiljentymiseen luonnon keskellä. Rukoushetket reitin varrella haastavat pohtimaan oman elämän matkaa. Birgitan kirkkovaellus järjestetään elokuun viimeisenä lauantaina 29. elokuuta. Kyseessä on pyhiinvaellus, jonka reitti kulkee Birgitan polkua ja vesistöjä kohti Lempäälää. Viime vuosina mukana on ollut noin 150 vaeltajaa. Tänä vuonna vaellus järjestetään 11. kerran. Teemana on Kunniaksi Luojan. Vaeltaja voi valita oman polkunsa useista erilaisista reiteistä sekä kulkea kävellen tai veneellä. Vaeltajille on järjestetty Lempäälässä ruokailu, joka sisältyy vaelluksen osallistumismaksuun. Yhteinen ruokailu on kello 18–19 Lempoisten seurakuntatalolla. Siellä on myös lepohuone, jossa voi levähtää hetkeksi. Vaelluksen järjestäjät muistuttavat, että reppuun kannattaa pakata riittävästi vettä sekä syötävää. Vesihuolto on järjestetty vain Tervajärven, Sääksjärven ja Pirkkalan reiteillä. Vaellus päättyy Lempäälän Pyhän Birgitan kirkossa kello 19.30 järjestettävään Pyhiinvaeltajan messuun, jonka on säveltänyt ja sanoittanut lempääläläinen Pekka Mäenpää. Kirkko on avoinna hiljentymistä varten kello 19 alkaen. Messun jälkeen on järjestetty bussikuljetus Sääksjärvelle, Tampereelle ja Pirkkalaan. Kuljetukseen tulee ilmoittautua. Osallistujamaksu Birgitan kirkkovaellukselle on 10 euroa. Maksu sisältää opastetun vaelluksen, ruokailun ja vaeltajan rukousvihkon. Maksu maksetaan lähtöpaikassa mieluiten tasarahalla. Maksusta tilitetään osa Tansaniaan rakennettavalle Kimbilio-turvakodille. Tiedot reittivaihtoehdoista ja ilmoittautuminen viimeistään 21.8. verkossa: lempaalanseurakunta.fi/toiminta/birgitan_kirkkovaellus tai p. 050 544 3314 ma–to klo 10–15 ja pe 10-12. Puhelinilmoittautuminen päättyy pe 21.8. klo 12. ✦ Birgitan kirkkovaellus on Lempäälän, Tampereen, Sääksmäen ja Pirkkalan seurakuntien yhdessä järjestämä tapahtuma. Vaivaisukot palaavat tositoimiin Kirkkopalvelut ry on perustanut uuden, kristillistä lähimmäisenrakkautta toteuttavan hyväntekeväisyyspalvelun, Kotimaanavun, jonka tuottama apu kohdistetaan täysimääräisesti Suomeen. Kotimaanapu auttaa hädänalaisia suomalaisia ja Suomessa asuvia syntyperään, uskontoon tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta. – Vaivaisukko syntyi aikanaan köyhien auttajaksi. Olemme siinä tilanteessa, että ukot on laitettava uudelleen töihin keräämään varoja vähäosaisten tukemiseen. Kirkko ei saa jättää ihmistä pulaan hädän hetkellä, sanoo keräysjohtaja Tapio Pajunen Kirkkopalveluista. Lisätietoja: kotimaanapu.fi Jussi Laitinen Aitolahden kirkon vaivaisukon on tehnyt taiteilija, professori Kari Juva. Ukkoon kertynyt tuotto menee diakoniatyöhön. Ihmisillä elää sama tarve keskustella, tulla kuulluksi, kuulla ja saada viestejä, yhteydenoton muodosta huolimatta, kuvaavat RiittaLiisa Rusi ja Outi Niemi. Tukea saa nyt myös chatista K irkko tarjoaa nyt myös netissä reaaliaikaista keskusteluapua. Palvelevan puhelimen alaisuudessa toimiva Kirkon Chat on osoittanut heti tarpeellisuutensa: viime vuonna chatissa käytiin noin 1500 keskustelua, ja määrä näyttää olevan kasvussa. – Puhelin on suosituin avun hakemisen tapa, chat vahvistuu ja netti pitää pintansa, kertoo Titi Gävert kirkkohallituksesta. – Kännykän kautta yhteydenottoon on erityisen matala kynnys, koska yhteys on aina mukana. Puhelimen kautta chattia on luonteva käyttää, ja sitä käyttävätkin kaiken ikäiset, kertoo vapaaehtoisia kouluttava Riitta-Liisa Rusi Tampereelta. Facebookissa Kirkko Suomessa -sivulla oleva palvelu on avoinna keskusteluun talvisin kello 12–20 ja kesällä elokuun loppuun asti kello 14–18. Keskustelu on kahdenkeskistä, ja käyttäjä on mukana ilman nimeä. Käyttö ei vaadi Facebook-kirjautumista. Päivystäjinä toimii vapaaehtoisia ja kirkon työtekijöitä ympäri Suomen. Tampereeltakin on mukana päivystäjiä. He päivystävät kahden viikon välein kahden tunnin vuoron. Digitaalisten palveluiden rinnalla myös perinteisille yhteydenpitokeinoille on kysyntää. – Kevään aikana tukivalikoimaan on otettu perinteinen paperikirje, kertoo Palvelevan puhelimen toiminnanohjaaja Outi Niemi. Kirjeisiin vastataan käsin kirjoitetulla kirjeellä suomeksi tai ruotsiksi. Palveleva puhelin siirtyi Tampereella Setlementti Naapu- rilta Tampereen ev. lut. seurakuntayhtymän hallinnoimaksi tämän vuoden alussa. Palvelevasta puhelimesta vastaa koko maassa kirkkohallitus, jossa sitä koordinoivat Titi Gävert ja Henna Ahlfors. Päivystäjille tukea Chat-päivystäjät saavat Palvelevan puhelimen ja Palvelevan netin tavoin työnohjausta ja mahdollisuuksia täydennyskoulutukseen. Kun Palveleva puhelin siirtyi seurakunnille, peruskurssille kokoontui Tampereella useita kymmeniä koulutettavia. – Pirkanmaalta oli yllättävän helppo saada päivystäjiä, Niemi kertoo. Koko maassa Palvelevan puhelimen päivystäjiä on runsaat 2000. Chat-jäseniä on noin 70, ja nettipäivystäjiä saman verran. Tampereella Palveleva puhelin järjestää peruskurssin myös Palvelevan chatin päivystäjille. Koulutukseen hakeutuvien haastattelut ovat parhaillaan käynnissä. Myös kokemusasiantuntijoita sekä eri alojen asiantuntijoita käytetään koulutuksissa, Niemi ja Rusi kertovat. Yksinäisyys on suurin yksittäinen yhteydenoton aihe. Myös seksuaalisuus ja mielenterveys nousevat usein esiin. ✦ Asta Kettunen Lue lisää: siltalehti.fi Lisätietoa: evl.fi/keskusteluapua verkkoauttaminen.fi facebook.com/kirkkosuomessa Palvelevan kirjeen osoite: PL 210, 00131 Helsinki SILTA 8/2015 Pirkkalan vanhimman kirkon etsintä alkaa Pirkkalan vanhimpien kirkkojen sijaintia ja historiaa ryhdytään selvittämään asiakirjoista ja vanhoista kartoista. Tutkimushanke on Pirkkalan seurakunnan ja Pirkanmaan maakuntamuseon yhteinen. Työn aloittaa keskiajan asiantuntija, filosofian tohtori Georg Haggrén. Arkistotutkimus alkaa elokuussa. Se luo pohjaa Pirkkalan Vanhalla hautausmaalla tehtäviä geofysikaalisia mittauksia varten. Syys–lokakuussa kartoitetaan Elokuu nyt suosituin hääkuukausi maatutkalla Pirkkalan kirkkomaata, jossa sijaitsi Suur-Pirkkalan kirkko 1850-luvulle asti. Pirkkalan seurakunta on Pirkanmaan vanhimpia seurakuntia. Sen 1200-luvulle ulottuvista vaiheista on vain vähän tietoa. Magnoliakin viihtyy Kalevankankaalla Jussi Laitinen Kalevankankaan hautausmaa on vihreä keidas keskustan tuntumassa. Sen kasveihin voi tutustua tarkemmin kasvillisuuskierroksella 19. elokuuta. 135-vuotiaan hautausmaan kesä kuluu entiseen malliin. 17 hehtaarin alueella huhkii kesän aikana noin 70 ihmistä, joista suurin osa on kausityöntekijöitä. Osa kesätyöläisistä on ollut samoissa töissä kymmeniä vuosia, jotkut taas ovat hommassa ensimmäistä kertaa. Selinin mukaan kävijät kyselevät kasveista aika vähän ja silloinkin lähinnä kesäkukista. Puuvartisista kasveista rohjetaan harvoin tiedustella. Tampereella halutaan nykyisin mennä naimisiin elokuussa ja juhlia häitä jo hieman pimenevässä kesäillassa. Vielä muutama vuosi sitten suosituin kuukausi oli heinäkuu. Yli sata paria sanoo toisilleen tahdon Tampereen kirkoissa tämän vuoden elokuussa. Erityisen suosittuja ovat elokuun lauantait. Koko kesän suosituin vihkimispäivä on 15.8., jolloin vihitään 28 paria. Myös 1.8. ja 8.8. ovat kesän suosituimpien päivien kärjessä. Toiseksi suosituin kuukausi naimisiin menolle on heinäkuu, jonka suosituin päivä on 11.7. Hääkirkon voi varata vuotta aikaisemmin, joten seurakuntien palvelukeskuksessa oli tuttuun tapaan jono heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Vuoden 2016 heinäkuun vihkipäivät ja -ajat tulivat silloin varattaviksi Tampereella. Vihkimisiä varattiinkin ahkerasti: vihkipäivän ja kirkon ensi vuoden heinäkuulle varasi heti 47 paria. – Heinäkuun ensimmäinen päivä on yleensä piikki näille seuraavan vuoden heinäkuun varauksille. Sen jälkeen niitä tulee tasaisesti. 2.7. tehtiin enää kuusi vihkivarausta, palvelusihteeri Tarja Roivainen kertoo. Ehdoton ykkössuosikki vihkikirkoksi on tänäkin kesänä Finlaysonin kirkko. Myös Tuomiokirkko ja Messukylän vanha kirkko ovat suosittuja kesähääkirkkoja. Tämän vuoden touko–syyskuun aikana Tampereella vihitään yhteensä 280 paria. ✦ Hannu Jukola Kalevankankaan hautausmaa on oiva paikka rakkaiden muisteluun, mutta myös vihreä keidas kaupungin sykkeen tuntumassa. Elokuun puolivälin jälkeen tarjoutuu tilaisuus tutustua tarkemmin alueen kasveihin. – Kasvillisuuskierros on tähdätty aikaan, jolloin kasvusto on täydessä loistossaan. Kierros pyritään myös rakentamaan sen mukaan, miten kasvukausi on edennyt, kertoo työnjohtaja Päivi Selin, joka toimii oppaana kierroksella. Kalevankankaalta löytyy varjoisien kujien lisäksi suojaisia, lämpöisiä soppia. Siksi aurinkoisessa paikassa kukkii magnolia, ja villiviini kiertää muistolehdon muuria. Kylmänarka ruusuorapihlajakin avaa kesäisin punaiset kukkansa. – Suurin osa puista on suomalaista puustoa, jollaista 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa istutettiin. Alun perin aluetta kuvailtiin kolkoksi mäntymetsäksi. Sille istutettiin kuitenkin kuusta, vaahteraa, lehmusta, koivua ja pihlajaa. Nykyään alueelta löytyy myös luumua, kriikunaa ja koristeomenapuuta. – Viime vuosina alueelle on istutettu myös pilaritervaleppää, Selin kertoo. Hautausmaalla kasvavat lisäksi kyynelkoivu ja pylväshaapa sekä verija hurmevaahterat. Aidakkeina käytetään esimerkiksi sinikuusamaa ja hernepensasta. Myös etanat ja kotilot pitävät tuhansien kukkien valtakunnasta, ja rusakot lekottelevat haudoilla. Tilaisuus uusiin oivalluksiin onkin nyt otollinen. Samalla kuulostellaan, onko kasvikierroksille tarvetta tulevinakin kesinä. ✦ Asta Kettunen Kalevankankaan kasvikierros 19.8. klo 15.30, kesto noin tunti. Kalevankankaan puukartta: tampereenseurakunnat.fi/ hautausmaat MATKALLE MUKAAN Liikunta Kotiapteekki Kehon tuet Apuvälineet Hygienia Haavanhoito Virtsankarkailu Katetrit FENNO MEDICAL OY ssa rjoukset verko Katso kaikki ta Voimassa 15.8.2015 asti. Ensiapulaukku 23 90 09 276 360 asiakaspalvelu@fennomedical.fi Sähköhammasharja 26 00 5 Niskatyyny 39 90 TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA ARKEEN Uutuus Istuinsuoja autoon 1150 6 Silta 8/2015 Miettimisasioiden selit – Oppilaat ovat koulussa parasta! Olen etuoikeutettu, kun saan palkan edestä pohtia syntyjä syviä oppilaiden kanssa, miettii uskonnonopettaja Jarno Parviola. TEKSTI: Kirsi Airikka KUVA: Jussi Laitinen J arno Parviola on valittu tänä vuonna Vuo- den uskonnonopettajaksi. Tunnustuksen myöntää Suomen uskonnonopettajain liitto. Kollegoiden mukaan Jarno Parviola on muuntautumiskykyinen kasvattaja. Perusteluissa todetaan, että ”hän saa vastahakoisimmankin teinin kokemaan, että uskonnon opiskelu on oikeasti hauskaa ja hyödyllistä. Hän nauttii työstään yläkoulun opettajana sekä heittäytyy hersyvän huumorinsa ja luovuutensa vauhdittamana opettamiseen koko persoonallaan.” – Tunnustus tuntuu totta kai hyvältä, se on kollegoilta saatu. Se myös laittaa nöyräksi, sanoo Parviola, joka on toiminut Etelä-Hervannan koulun ja Linnainmaan koulun lehtorina 27 vuotta. Mies tunnetaan myös kokeneena oppimateriaalien ja -kirjojen tekijänä sekä Tampereen seurakuntien luottamushenkilönä. Parviola on tyytyväinen, ettei hän koskaan päässyt kauppakorkeakouluun opiskelemaan. Mies valitsi uskontotieteen ja teologian. – Minulle suositeltiin kaupallista alaa, koska olen ekstrovertti, ulospäin suuntautunut ihminen. Koulussa jo huomasin, että käsityöt ja liikunta eivät ole minun alaani. Halusin ammatin, jossa voin elättää itseni päätä käyttämällä. Tärkeintä on läsnäolo ja keskustelu Parviolan opetusfilosofia on läsnäolo. Hän kättelee oppitunnin aluksi jokaisen oppilaan ja keskustelee mielellään heidän kanssaan. Parviola on pidetty opettaja oppilaiden keskuudessa ja hän saa silloin tällöin myös palautetta nuorilta. – Eräs oppilas sanoi kerran, että Jarno, sää olet aika hyvä selittämään näitä miettimisasioita, hymyilee Parviola, joka puolestaan kiittää nykyisiä oppilaitaan tiedonhaluisiksi ja fiksuiksi. Toista oli Parviolan uran alussa, 1980-luvulla, jolloin kaikki nuoret eivät ymmärtäneet opiskelun tärkeyttä. – Suurimmalla osalla nykynuorista on hyvät valmiudet keskustelemiseen. He eivät arkaile ottaa haasteellisiakaan kysymyksiä esiin. Ja jos jokin asia puhututtaa oppilaita, niin silloin siitä pitää puhua. Haasteelliset keskustelunaiheet vaativat myös opettajalta hyviä valmiuksia ja jatkuvaa opiskelua. Hän on opiskellut työn ohessa muun muassa filosofiaa ja osallistunut monille opintomatkoille, viimeksi Kiinaan ja Tiibetiin. – Jatkuva kouluttautuminen on opettajan työssä välttämätöntä. Lisäksi se pitää ajatteluhoksottimet hyvässä kunnossa. Opettajan työssä tylsintä on lomakkeiden täyttäminen ja kaikki muu hallinnollinen työ, jota on siirtynyt runsaasti kouluille ja opettajille. – Se vie voimavaroja varsinaisen opetuksen kehittämiseltä, arvostelee Parviola. Uskonnonopetus avaa ymmärrystä Parviolan mukaan uskonnonopetuksella on yhä tärkeämpi rooli nykymaailmassa. Se antaa eväitä hyväksi ihmiseksi kasvamiseen sekä uskontojen vuoropuheluun ja keskinäiseen ymmärtämiseen. – Uskonto on ennen kaikkea yleissivistävä ja yhteiskunnallinen oppiaine, joka painottaa kulttuuria ja sen syvärakenteiden ymmärtämistä. Ei esimerkiksi voi ymmärtää taidetta tai kirjallisuuden viittauksia, jos ei tunne Raamatun kertomuksia. Parviolan mukaan nuori tarvitsee tietoa, viestintätaitoja ja kriittistä lukutaitoa, jotta hän pystyy hahmottamaan ja ymmärtämään maailmaa. Uskonto on yksi harvoista sisältöaineista nykykoulussa, jossa korostetaan välineitä. Parasta esimerkiksi mediakriittisyyteen kasvattavaa opetusta on laajaan yleissivistykseen tähtäävä opetus. – Monikulttuurisessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa toimiminen vaatii tietoa omasta uskonnosta ja kulttuuritaustasta sekä ympärillä vaikuttavista kulttuureista ja uskonnoista. Uskonnonopetuksesta on käyty viime vuosina paljon keskustelua. Moni toivoo, että kouluissa siirryttäisiin oman uskonnon opettamisesta kaikille yhteisen uskontotiedon opettamiseen. – Uskonnonopetukseen liittyy vieläkin paljon tietämät- ”Uskonnonopetukseen liittyy vieläkin paljon tietämättömyyttä ja vanhentuneita käsityksiä.” tömyyttä ja vanhentuneita käsityksiä. Moni aikuinen muistelee edelleen omaa kouluaikaansa ja luulee, että uskonnonopetus on tunnustuksellista. Sitä se ei kuitenkaan ole, sanoo Parviola. Peruskoulua varten on olemassa tällä hetkellä opetussuunnitelma 13 eri uskonnolle. Runsaat 90 prosenttia peruskouluikäisistä osallistuu evankelis-luterilaisen uskonnon opetukseen. Ortodoksisessa opetuksessa on noin 1,4 prosenttia oppilaista, islamin opetuksessa noin 1,5 prosenttia ja muiden uskontojen opetuksessa 0,5 prosenttia oppilaista. Elämänkatsomustiedon opetusta saa 4 prosenttia oppilaista. Uusi opetussuunnitelma käyttöön ensi vuonna Vuonna 2016 Suomessa otetaan käyttöön uusi uskonnonopetuksen opetussuunnitelma, jonka tekemiseen myös Jarno Parviola on osallistunut. Työtä on tehty tiiviisti kolmen vuoden ajan. Malli on toimiva. – Se esimerkiksi huomioi hyvin vähemmistöt ja edistää siten hyvin kotoutumista. Uusi opetussuunnitelma on käytössä noin kymmenen vuotta. Silta 8/2015 ttäjä Uskonnonopettaja Jarno Parviolan mukaan suurin osa oppilaista on tiedonhaluisia ja fiksuja. Toukokuussa Parviola piti tuntia Linnainmaan koulun 7. F -luokan oppilaille. 7 Uusi opetussuunnitelma korostaa uskontojen vuoropuhelua ja etiikkaa Uusi uskonnonopetuksen opetussuunnitelma otetaan käyttöön kouluissa ensi vuonna. Miten opetussuunnitelmaa on uudistettu, Suomen uskonnonopettajien liiton puheenjohtaja Anna Saurama? – Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa uskonnon eri oppimäärille on luotu aiempaa huomattavasti laajemmat yhteiset perusteet, mikä yhtenäistää opetusta. Uskonnon opetussuunnitelma (OPS) on aiempaa laajakatseisempi, eri uskonnot ja katsomukset paremmin huomioon ottava. Sekä uskontojen välinen vuoropuhelu eli dialogi että eettisten kysymysten tarkastelu nousevat tulevassa OPS:ssa entistä enemmän esiin. – Vuoden 2016 opetussuunnitelmassa uskonnon oppiaine määrittyy kulttuurisena, yhteiskunnallisena, välttämättömiä tulevaisuuden taitoja tarjoavana oppiaineena. Oppiaineen tavoitteet, sisällöt ja työtavat mahdollistavat laajan, uskontoihin ja katsomuksiin liittyvän yleissivistyksen. – Uskontojen moninaisuus on kuulunut oppiaineeseen jo kauan. Nyt uusi, tervetullut painotus on myös uskontojen sisäisen monimuotoisuuden korostaminen. Lisäksi tulevassa OPS:ssa ihmisoikeuskasvatus on nyt selkeästi osa oppiaineen tavoitteistoa ja sisältöä. Julkisuudessa on viime vuosina käyty keskustelua, että kouluissa tulisi siirtyä kaikille oppilaille yhteiseen uskontotieto-opetukseen. Mikä on Suomen uskonnonopettajien liiton kanta uskontotietoon? – Uskonnon opetussuunnitelmaa on juuri uudistettu perusteellisesti kolmisen vuotta kestäneessä prosessissa. Tätä työtä ei nähdäksemme kannata tehdä tyhjäksi ryhtymällä nyt oppiainetta koskeviin uudistuksiin. Muutos oppiaineen opetuksen malliin vaatisi lainsäädännöllisiä muutoksia sekä pitkän ja huolellisen opetussuunnitelmatyön. Koska uskontotiedon opettamiseen kenties siirryttäisiin? – Sen jälkeen voisi olla uskontotiedon aika, mutta uuden opetussuunnitelman laatiminen vaatii pitkällisen kehitystyön. Moni ei käsitä, että uudistus vaatisi muutoksia jopa uskonnonvapauslakiin, sanoo Parviola. Parviolan mukaan monet uskonnonopetukseen liittyvät ennakkoluulot voivat johtua koulujen ja evankelis-luterilaisten seurakuntien yhteistyöstä. Hän antaa kiitosta seurakuntien työntekijöille esimerkiksi leirikoulujen ja ryhmäyttämistilanteiden järjestämisestä. – Ne ovat olleet ensiluokkaisia! – Arka asia taas on esimerkiksi päivänavausten järjestäminen. Monikulttuurisissa kouluissa uskonnon harjoittamista sisältävät päivänavaukset ovat ongelmallisia. Ne eivät sovi kaikille ja ongelmaksi muodostuu rinnakkaisten tilaisuuksien järjestäminen. – Sen sijaan seurakunnan pitämissä yhteisissä päivänavauksissa saa olla eettistä pohdintaa, sillä etiikka on osa kaikkien uskontojen ja katsomusten keskeistä opetusta. Kiistat Suvivirren laulamisesta taas voisi Parviolan mukaan välttää sillä, että koulu järjestäisi kevätkirkon, jonne kaikki halukkaat perheet voisivat tulla. Opetushallituksen ohjeistuksen mukaan Suvivirsi on kuitenkin suomalaista kulttuuriperintöä, eikä sen laulaminen yhteisessä kevätjuhlassa ole uskonnon harjoittamista. – Muslimeille Suvivirren laulaminen ei tosin ole tabu, sillä he suhtautuvat uskontoihin useimmiten myönteisesti. Eniten virren laulaminen koulussa haittaa pientä uskonnottomien joukkoa. ✦ Opiskelu peruskouluissa ja lukioissa alkaa Tampereella tiistaina 11. elokuuta. JARNO PARVIOLA • Syntynyt Tampereella vuonna 1961 • Opiskellut Turussa • Asuu Hervannassa • Tampereen seurakuntien luottamushenkilö viidettä kautta. Tällä hetkellä yhteisen kirkkovaltuuston jäsen ja Eteläisen seurakunnan seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja sekä yhteisen kirkkoneuvoston varajäsen • Suomen uskonnonopettajain liiton hallituksen ja Synsyguslehden toimituskunnan pitkäaikainen aktiivi • Tehnyt kaikkiaan 43 uskonnon oppimateriaalia, joista noin 20 on oppikirjoja • Harrastukset: zen, matkustelu, musiikki ja erityisesti laulu, opiskelu • Motto: ”Käyttämätöntä elämää ei voi palauttaa eikä siitä saa rahoja takaisin.” – Mikäli uusi oppiaine halutaan luoda, on luontevin ajankohta seuraavan tuntijako- ja opetussuunnitelmauudistuksen yhteydessä. Mitä etua uskontotiedon opetuksessa nähdään? – Kaikille yhteisen uskontotiedon etu olisi se, että oppilaat yhdessä tutkisivat uskontojen kulttuurisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia sekä uskontoihin ja katsomuksiin liittyviä perimmäisiä kysymyksiä ja eettisiä arvoja. Mitä haasteita siinä on? – Haasteena toisaalta olisi kulttuuriperintömme moninaisuuden säilyttäminen, sillä yhteisessä opetuksessa tieto vähemmistöistä jäisi vähäiseksi ja pinnalliseksi. Halutaanko vähemmistöt sulauttaa enemmistön kulttuuriin? Yhteiskuntamme monikulttuurisuus merkitsee myös moniuskontoisuutta. Uskontohin sekä kulttuureihin liittyviä tietoja ja taitoja tarvitaan nykyään lähes kaikilla työelämän aloilla. Nykyisellään uskonto oppiaineena antaa valmiuksia oman kulttuurin ymmärtämiseen ja sen kriittiseen tarkasteluun sekä eri katsomuksia edustavien ihmisten kohtaamiseen. Huoli on, että kaikille yhteisessä oppiaineessa uskontoihin liittyvä yleissivistys jäisi kauttaaltaan ohuemmaksi. Mikä on ajankohtaista uskonnonopettajien liitossa juuri nyt koulujen alkaessa? – Lukion valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteiden luonnokset olivat keväällä lausuntokierroksella, ja odotamme nyt, että lausuntojen pohjalta viilatut suunnitelmat vahvistettaisiin ja julkaistaisiin. Alkavana lukuvuonna opettajat ympäri maan tekevät arkityönsä ohella paikallisia versioita valtakunnallisista opetussuunnitelmista. ✦ 8 Silta 8/2015 SILTA 8/2015 9 SYNTISEN HYVÄÄ VÄRÄHTELYÄ YHDESSÄ TEKSTI: Pirjo Silveri KUVAT: Hannu Jukola Yhdessä laulaminen tekee ihmiselle hyvää. Virsistä saa voimaa, ja kirkkotila virittää mielen otolliselle taajuudelle. Pappi ja tietokirjailija Jaakko Heinimäki kokosi virsikirjan syntisille. S yntisen virsikirjan (Johnny Kniga, 2015) lauluista monet eivät ole virsiä, mutta tavallaan voisivat olla. – Ne puhuttelevat meissä samoja tai samantapaisia kerroksia kuin virret, Heinimäki määrittelee. Tapahtumien yönä jokainen voi Tampereen tuomiokirkossa testata, kuinka virkistävää on joukolla vetää Viidestoista yö, Vanha holvikirkko ja Suojelusenkeli. Fysiologisesti musiikki on värähtelyä. Kun laulan toisten kanssa, värähtelemme yhdessä. – Se on tietyllä lailla hyvin intiimiä. Välillemme syntyy herkkä, syvälle porautuva side. Laulaminen on sitä paitsi ihmisen ensimmäinen kommunikaatiotapa. Pikkulapsi oppii laulamaan ennen kuin puhumaan, vaikka kutsumme sitä jokeltamiseksi. Oi Herra jos mä matkamies maan Kirkossa suunsa kehtaa avata sellainenkin, joka ei pidä itseään musikaalisena. – Reformaatio demokratisoi laulamisen. Juuri virret ja niiden veisaaminen teki yleisöstä osallisen, toiminnan kohteesta tuli aidosti seurakunta. Ortodoksisessa liturgiassa pääpaino on yhä kuorolla ja papeilla, luterilaisessa kirkossa kaikki saavat laulaa. Kauneimpien joululaulujen ja Suvivirren sunnuntain kaltaiset tilaisuudet ovat osoittaneet, että 500 vuotta jatkunut tapa on voimissaan. – Ei tavallisessa jumalanpalveluksessakaan tarvitse olla kuorolaulaja voidakseen kajauttaa enkelitaivaan sielunsa pohjasta. Kansa tahtoo laulaa, ja esimerkiksi karaokesta on tullut Suomessa kestohitti. – Voisiko suosio johtua osin siitä, että olemme niin läpikotaisin luterilaisuuden kyllästämä kulttuuri? Intoa eivät tappaneet edes kansakoulun laulukokeet, jotka perustuivat oppilaan pikkumaiseen kyttäämiseen, meneekö varmasti oikein. Monella on nöyryyttäviä muistoja luokan edessä laulamisesta. Kaveripiirin olohuonekokoontumisista alkaneet virsi- ja viini-illat ovat levinneet julkisiin tiloihin, vetonaulaksi myös Porin Suomi-Areenalle. Täällä Pohjantähden alla Ikäihmiset ja vielä keski-ikäiset osaavat virsiä, koska ovat lapsesta asti tottuneet niihin. Nuorempien kytkös on löyhempi. Häitten tai ristiäisten alla papilta saatetaan toivoa, ettei sitten mitään virsiä, pliis. Pyyntö voi johtua siitä, että virsikirjan virret ovat outoja, niistä on väärä käsitys tai niihin ei liity mitään tunnesiteitä. Heinimäki uskoo, että suunta on käännettävissä ja konsti yksinkertainen: laulamalla ja laulattamalla oppii. Vaikkapa Väsyneiden virsiseurat saattaisi olla kova juttu. Fysiologisesti musiikki on värähtelyä. Kun laulan toisten kanssa, värähtelemme yhdessä. – Ainakin suurissa kaupungeissa jossakin keskustan kirkossa tilaisuus voitaisiin järjestää joka sunnuntai kello 17. Periaate olisi aina sama: puoli tuntia pelkkää laulamista, ei etukäteen päätettyjä virsiä, ei välttämättä edes säestystä. Riittää kun paikalla on joku, joka toimii esilaulajana. Osallistujat saavat ehdottaa, mitä kulloinkin lauletaan. Matalan kynnyksen veisuutuokiot hoituisivat pitkälle vapaaehtoisvoimin. – Tämä voisi olla yksi mielekäs tapa tehdä työtä oman seurakunnan hyväksi. Kantaa vastuuta siitä, että toiminta onnistuu. Virsikirjan virsistä Suvivirsi on tutuimpia – ja viime vuosina ylivoimaisesti puhuttanein. Heinimäki näkee koulujen päättäjäisvirressä kasvunvaraa. – Se voitaisiin veisata toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin joka jumalanpalveluksessa. Kun kesäaikana menee kirkkoon, tietäisi, että siellä pääsee varmasti vetämään täysin palkein Suvivirren, sen kunniaksi että taas niityt vihannoivat. Rakastan elämää Syntisen virsikirjan jokaiseen lauluun Jaakko Heinimäki on kirjoittanut pienen esittelyn tai taustatarinan, ja näin perustellut, miksi kappale on valittu kokoelmaan. JAAKKO HEINIMÄKI • Mikä? Pappi, tietokirjailija, työnohjaaja • Missä? Syntynyt Porissa 1965, asuu Helsingissä • Perhe? Vaimo ja kaksi aikuista poikaa Yhteislaulu on sukua yhteissoitolle. Kansanmusiikkityylinen näppärimeininki lisääntyy koko ajan. – Soittaminen vähän punk-asenteella ”sekaan vaan” on selvästi trendi, tietää Heinimäki, joka itse on mukana pelimannikollektiivi Orivesi All Starsissa. Heinimäki kuuluu myös Petty Pilgrims -bändiin, joka repertuaarissa on vanhoja irlantilaisia, skotlantilaisia ja amerikkalaisia lauluja, omina suomennoksina. 10 Silta 8/2015 Pitääkö olla tietty musiikkimaku, jotta voi olla kristitty? Ei minun mielestäni. Hallelujah Jaakko Heinimäellä ei ole yhtä lempivirttä, vaan monia rakkaita ja läheisiä. – Muun muassa psalmiin 23 tehty Mitä silloin multa puuttuu, morsiusmystiikkaa sisältävä Länsi-Suomen rukoilevaisvirsi Jo mahtaisimme yötä ja päivääkin kiittää ja iltavirsi Maat metsät hiljenneinä, joka sopii moneen hetkeen. Näissä virsissä on jotakin hienostelematonta, alkukantaista ja Jumalan huolenpidosta kertovaa. Monitoimista Jaakko Heinimäkeä voi luonnehtia monin tavoin. Pyhästä ja pyhimyksistä kiinnostunut hengenmies. Sanataituri. Mystikko. Uskonnollisten ilmiöiden tuulettaja. Avaran armon körtti. Palavasieluinen maailmanparantaja. Hyvän voittoon luottava optimisti. Ruoan ja viinin harrastaja. Nykyään mies on hurahtanut vielä musiikkiin. – Teinipoikana soittelin leirinuotiomusaa, mutta elämäni ensimmäiselle soittotunnille menin 44-vuotiaana, kun olin ostanut postimyynnistä mandoliinin. Se oli menoa se. – Viime vuosina olen soittanut tosi paljon, mandoliinin ohella vähän banjoakin. Musiikki on tuonut elämääni paljon hyvää, vielä tässä iässä myös uusia läheisiä ystäviä. Taivas on sininen ja valkoinen Iskelmissä ja muissa maallisissa lauluissa puhutaan usein samoista asioista kuin virsissä. Rakkaus, kuolema, ero ystävästä, kaipaus kaukaiseen onnen tilaan ovat yhteistä aiheistoa. Kun virsikirjan nimellä kulkevassa opuksessa on Rauli Badding Somerjoen Paratiisi, Kari Tapion Myrskyn jälkeen tai Juice Leskisen Viidestoista yö, herää kysymys, mikä oikein on virsi. Mikä tekee virrestä virren? Miten sen laulaminen eroaa muusta laulamisesta? Heinimäki jää hetkeksi pohtimaan vastausta. – Virttä laulettaessa virittäydytään jotenkin niin, että siinä on henki mukana. Jos sanotaan, että Satumaata tai Kaksoiselämää voi laulaa samalla lailla virittäytyneenä, sehän väittää, että ihmisessä todella on tällainen taajuus, jonka kuka tahansa voi saavuttaa. Kuka määrittelee, mikä musiikki on hengellistä? Esimerkiksi rakastetussa joululaulussa Varpunen jouluaamuna joku näkee epäkristillisiä ajatuksia. Mystikkona Heinimäki ei halua vetää liian tiukkoja rajoja. – Laulussa kuollut veli ilmestyy perheenjäsenille linnun hahmossa, ja on totta, ettei katekismuksesta voi lukea tällaista. Mutta en oikein pidä siitäkään ajatuksesta, että vain katekismuksen pohjalta saa laulaa. Minne tuuli kuljettaa Syntisen virsikirjassa Jaakko Heinimäki kertoo kolmevuotiaan hautajaisista. Siunauksen edellä pappi kysyy vanhemmilta lapsen lempilaulua. Äiti ja isä tuumivat, ettei mitään hautajaisiin sopivaa ollut, mutta Hämähäkkiä perheessä usein laulettiin. Se lauletaan myös viimeisellä matkalla. – Jos lastenlaulun tekstiä teologisesti analysoi, tuskin siinä kristinoppi on kirkkaasti ilmaistu. Jos taas ajattelee saattoväkeä pienen arkun äärellä laulamassa pienen lapsen lempilaulua, jossa sade rankka vie hämähäkin, aurinko armas kuivaa satehen ja hämähäkki kiipeää uudelleen, siinä tilanteessa laulu puhuu kristillisestä ylösnousemuksen toivosta. Kun kysymys on katsomisen tavasta, miltei missä tahansa laulussa voi huomata kytkennän kristinuskon suureen kertomukseen. – Kyse on siitä, luotammeko Jumalaan niin paljon että Jumala itse voi koskettaa ihmisiä – ja kenties sellaisilla tavoilla, joita me teologit emme osaa edes kuvitella. Opin kieli on yksi tapa avata näkökulmia kristilliseen uskoon, mutta on muitakin ovia. On esimerkiksi liturgian ovi. Tai toiminnan ovi; se millä lailla teemme omilla käsillämme totta Kristuksen rakkaudesta. – Jos ystäväni siunaustilaisuudessa laulamme vainajalle tärkeää laulua, kokonaistilanteessa vaikuttavat monet muutkin kuin oppiseikat. Itse asiassa luulen, että Jumala puhuttelee meitä harvoin opillisen tarkkuuden kautta. Silloin tällöin seurakunnissa syntyy vääntöä siitä, mitä saa esittää esimerkiksi vihkitoimituksessa. – Aina on ihmisiä, jotka ovat mieluummin oikeassa kuin yhdessä, Heinimäki kuittaa. – Toki on musiikkia, joka ei sovi hyvin jumalanpalvelukseen. Toisaalta tiedän, että on myös ihmisiä, joita taidokas uruilla soitettu fuuga ei puhuttele millään tavalla. Pitääkö olla tietty musiikkimaku, jotta voi olla kristitty? Ei minun mielestäni. Tähdet, tähdet Monet ovat ehdottaneet luterilaiseen virsikirjaan Unto Monosen Satumaata, yhdenlaista taivasikävän kuvausta. – Luulen, että he haluaisivat kansanomaistaa virsikirjaa, jota pidetään uskovaisen eliitin kirjana. Satumaan kaltaisilla lauluilla sitä voisi tuoda lähemmäksi suomalaisen kansankirkon kansaa. No onko virsikirja liian elitistinen? – Ehkä se on, aprikoi Heinimäki, ja visioi railakkaasti instituutiota uusiksi. – Tarvitsemmeko virallisen virsikirjan, jossa on melkein 700 virttä? Riittäisikö paljon pienempi? Jos virsiä olisi kourallinen, väki oppisi ne ja voisi sanoa osaavansa koko virsikirjan ulkoa. Pienen kiinteän kokoelman rinnalla käytettäisiin paljon muita lauluja. Ehkä taas alkaisi syntyä arkkivirsiä kuten entisaikaan, jolloin virsiä sepitettiin juuri tiettyä tilannetta varten. Nykyinen virsikirja otettiin käyttöön 1986. Suhtautuminen siihen on ollut kaksijakoista. Alkuun kuului kritiikkiä, kuinka mukaan kelpuutettiin liikaa uusia virsiä. Kuitenkin esimerkiksi numerosta 600 tuli äkkiä rakastettu, ja ihmiset oppivat nopeasti Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan. – Monet mieltävät Kiitos sulle Jumalani ja Päivä vain ja hetki kerrallansa vanhoiksi virsiksi, mutta virsikirjaan ne otettiin vasta 1986, muistuttaa Heinimäki. Ihmisyyteen kuuluu, että jokainen mokaa, tekee virheitä ja kaipaa armoa. Tarvitseeko syntinen erillisen virsikirjan, kun kristillisen käsityksen mukaan kukaan ei ole synnitön? – Kyllä minä teologina tiedän, että kaikki me olemme syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla, ja että syntisen virsikirja se tavallinenkin on, Heinimäki sanoo. Keväällä ilmestyneellä kokoelmallaan hän vastaa kirjailija Matti Mäkelän toiveeseen virsikirjasta, joka sisältää syntisille sopivia lauluja häihin, hautajaisiin ja muihin elämän tärkeisiin hetkiin. – Valitettavasti on ihmisiä, jotka kokevat, ettei virsikirja ole minua varten, vaan tarkoitettu paremmille ja enemmän uskoville. Kyllä tällainen kokemus on monelle todellinen. Muutama prosentti suomalaisista lähtee pyhäaamuna kirkkoon. – Onhan se myönnettävä, ettei messu ole mikään syntisäkkien kokoontumisajo. Kuulun itse säännöllisesti jumalanpalveluksessa kävijöihin, eikä minulla ole tarvetta tai halua suhtautua tähän porukkaan ylimielisesti, mutta ymmärrän ihmisiä, joille se on vierasta. Silti heilläkin on pyhiä tunteita ja täysi oikeus veisata ja huutaa avuksensa Vapahtajaa. Kirkollisessa sisäpiiriläisyydessä se on tehty aika vaikeaksi. Syntisen virsikirja on 44 laulun paketti, kooltaan pieni ja helposti mukana kulkeva. Kaikki laulut luontuvat yhdessä laulettaviksi. Oikeastaan vain yhden kappaleen puuttuminen jäi vähän kaihertamaan: Leonard Cohenin Hallelujah olisi kuulunut kokonaisuuteen. – Hämeenlinnalainen A.P. Sarjanto teki siihen LC-musiikkinäytelmää varten suomenkieliset sanat. Sarjanto antoi luvan niiden julkaisemiseen, mutta kustannusoikeuksien haltija, suuri levy-yhtiö, ei. Syntisen virsikirjan kakkososaa on Heinimäeltä kyselty. Ennen sitä ilmestyy Kerettiläisen käsikirja. – Käyn siinä läpi vanhan kirkon harhaoppeja. Pohdin, millä tavalla ne edelleen elävät ja ovat voimissaan. Päivät kuin unta Jaakko Heinimäen arjessa alkaa syksyllä uusi aika. Tai oikeastaan vapaalle ammatinharjoittajalle uusvanha, sillä tarkoitus on taas keskittyä kirjoituspuuhiin, kouluttamiseen ja työnohjaukseen enemmän kuin kolmeen vuoteen on ehtinyt. Heinimäki on toiminut kolme päivää viikossa Turun piispan avustajana, mutta on nyt luopumassa tehtävästä. Osa-aikainen pesti on ollut antoisa ja palkitseva kokemus. – Esimieheni piispa Kaarlo Kallialan kanssa on ollut hirmu antoisaa fundeerata maailman asioita. Ja onhan vuonna 1276 perustettu Turun tuomiokapituli Suomen vanhin virasto. Se on mielenkiintoinen paikka tarkastella suomalaista kirkollista ja yhteiskunnallista todellisuutta. ✦ Yhteislaulutilaisuus Syntisten yö 6.8.2015 klo 21 Tampereen tuomiokirkossa, Jaakko Heinimäki isännöi Mitä tulee ensimmäisenä mieleen? Jatka lyhyesti: Paratiisi... Ei mitään hätää Elämälle kiitos... Ollaan saamapuolella Kyllä syntinenkin veisata saa... Armo Maa on niin kaunis... Kuljemme laulain Minä suojelen sinua kaikelta... Rakkaus Mun sydämeni tänne jää... Kaipaus Vieraalla maalla kaukana... Uhri Tule kanssani Herra Jeesus... Kanssakulkija SILTA 8/2015 Mikä saa lähtemään liikkeelle? Ryhmä häpeästä kärsiville naisille – Me suomalaiset käymme suurin joukoin hengellisillä kesäjuhlilla. Meillä ei ole tapana nimittää näitä käyntejä pyhiinvaelluksiksi, mutta sitähän ne kai pohjimmiltaan ovat, miettii Raija Peura, joka kokoaa 16. elokuuta järjestettävän Tuomasmessun. Se on teemamessu, joka kertoo tarinoita ihmisen kaipauksesta ja etsimisestä. Se usein johtaa liikkeelle lähtöön, vaellukseen. – Mikä meitä elvyttää, elähdyttää ja ilahduttaa kun lähdemme pyhille paikoille, hiljaisuuteen, retriitteihin, kesäjuhlille? Mikä meitä koskettaa kulkiessamme vuosisatoja vanhoja pyhiinvaellusreittejä, tuntien matkan vaivat ruumiissamme? Mitä koko olemuksemme aistii saavuttuamme paikalle, jossa on paljon rukoiltu? Moni on joutunut Tuhkimon tavoin kaltoin kohdelluksi elämässään. Moni on myös saattanut uskoa valheen, että olemme riittämättömiä ja arvottomia saamaan osaksemme kunnioitusta ja rakkautta. Olemme häpeän vallassa. Torstaina 3. syyskuuta alkaa ryhmä, jossa pyritään tutkimaan muun muassa häpeän ilmenemismuotoja ja vapautumaan väärästä häpeästä. Ryhmä kokoontuu parittomilla viikoilla kello 18–20 yhteensä kymmenen kertaa Katariinan seurakuntakodissa, osoitteessa Hatanpään Puistokuja 20. Materiaalimaksu 15 euroa. Messun kolehti kerätään Tuomasmessun kummikohteeseen Mafingan orpokotiin Tansaniassa. Tuomasmessu 16.8. klo 18 Aleksanterin kirkossa ✦ Neuvontapalvelut Aleksanterin kirkko arkisin ma–pe klo 12–18, paikalla päivystävä seurakuntalainen Pappi tavattavissa ma–pe klo 16–18 Rukoushetki ma–ke, pe klo 17 Junnukappeli, avoimet ovet ma ja ke 13.30–15.30 Raamatunluku- ja rukoushetki ti klo 12 Rukoilevat äidit ti klo 17.30 Ehtoollishartaus to klo 17 Jalkahoidot Jalkahoito kotikäyntinä 50€ (Teisko + 5 €) Jalkahoidon ammattitutkinnon suorittanut sairaanhoitaja Lakiasiat LAKITOIMISTO RAJAMÄKI perunkirjoitukset ja perinnönjaot l avioerot ja ositukset l lasten huolto-, tapaamisja elatusasiat l testamentit, avioehdot ja edunvalvontavaltuutukset l kauppakirjat ja sopimukset l riitaoikeudenkäynnit l rikosoikeudenkäynnit Maksuton puhelin- ja sähköpostineuvonta Itsenäisyydenkatu 2, Tre 0400 638411 l Satu laurell p. 050 558 0232 Selkä kuntoon Rentouta selkäsi! Lordos-selkälauta 95 € Tilaa www.lordos.fi tai poikkea Mephisto, Satamakatu 8, Tampere ® vesa.rajamaki@lakitoimisto.com SISUSTUSKAIHTIMIEN ERIKOISLIIKE myös taite- ja liukuovet sekä kaapistot Kiinteistönvälitys Hoivapalvelut Kiinteistötoimisto LKV PEKKA MUSTAJÄRVI Puh. (03) 214 1111 GSM 0400 628 241 pmlkv@nic.fi •Sälekaihtimet •Parveke-jaterassikaihtimet •Paneeli,rulla-jalaskosverhot •Verhokiskotja-tangot •Liuku-,taite-jatilanjako-ovet •Aurinkosuoja-jaturvakalvot •Markiisitjascreenit ym.alantuotteet tampereenTEATTERIKESÄ theatre Suuri valikoima on esillä myymälässämme, tervetuloa! festival www.pekkamustajarvi.fi Palvelen välittäen 30v. kokemuksella. KAIKKI APU KOTIIN - siivouksesta sairaanhoitoon! Meesakatu 2, Lielahti p. 044 987 7815 www.valkokultahoiva.fi Siivouspalvelut www.kaihdinpukkila.fi Kaihdin Pukkila • Viinikankatu 36, 33800 Tampere Puh. (03) 3122 0900 tai 0400 633 227 3.–9.8.2015 tampere AVOIN KIRKKO¤ Ilmoittautumiset 27.8. mennessä: Maila Kettunen p. 050 3745707, maila.kettunen@nic.fi tai Pipsa Pikkutupa p. 045 1122849, pipsa.pikkutupa@luukku.com Messun teemana on myös köyhyys. – Mitä tapahtuu, kun arkielämässämme kohtaamme köyhän ihmisen, jonka läsnäolo rikastuttaa mielemme, kysyy Peura. Tästä kertoo enemmän messun saarnaaja, Leena Pasanen, joka on tehnyt elämäntyönsä Tansaniassa Ilembulan sairaalan lastenlääkärinä. Hän koluaa nyt vapaaehtoisena saman maan perimmäisiä puskia. Köyhien ohella Leena on tavannut siellä myös upporikkaita, joiden elämässä on tapahtunut suuri muutos. Ammattilaiset palvelevat 11 Puhtautta yrityksille ja taloyhtiöille PirkkaClean® Ilse 010 3200 731 Huonekalujen verhoilut KOTI KAUNIIKSI Verhoilemme teidän keittiön tuolit, sohvat, nojatuolit Kankaista hyvät valikoimat. Valmistamme myös teille sohvia määrämitoilla, haluamallanne kankaalla. Verhoilua 25 vuoden kokemuksella Verhoiluliike Yli-Heikkilä Nyyrikintie 1, Tampere 040 739 1822 www.kolumbus.fi/timylihe 12 SILTA 8/2015 Hiljaisuuden talo Metsäkestilä Ikaalisissa on suosittu retriittipaikka kesäaikaan. Tämän aukeaman kuvat ovat Metsäkestilästä ja sen ympäristöstä. TEKSTI: Kirsi Airikka KUVAT: Kirsi Airikka ja Juha Leppänen Moni kokee kaipuuta hiljaisuuteen Hiljaisuuden retriitti on mahdollisuus sitoutua hiljaisuuteen ryhmässä, levätä ja kuunnella omaa sisintä. – Retriitissä viehättää hiljaisuus. Se mah- dollistaa yhteyden saamisen omaan sisimpään, jossa Jumala puhuu, kertoo teologi Johanna Säynäjäkangas, joka on osallistunut viikonloppuretriittiin kymmenisen kertaa. Hiljaisuudessa voi viettää aikaa muuallakin, mutta retriitissä hiljaisuutta tukevat yhteiset rukous- ja meditaatiohetket sekä virikepuheet. Säynäjäkangas meni retriittiin ensimmäistä kertaa 24 -vuotiaana. Siellä oleminen tuntui luontevalta jo ensimmäisellä kerralla. – Nuoresta iästä huolimatta minulla oli ollut jo pitkään kaipaus retriittiin. Hiljaisuudessa ja luonnossa viihtyminen, pohdiskelu ja kuunteleva elämänasenne ovat olleet osa minua jo hyvin nuoresta saakka. Vaistonvaraisesti tiesin, että retriitti on minua varten. Riitta Sointu puolestaan löysi tiensä ret- riittitoimintaan vähitellen, hiljaisuuden viljelyn kautta. Hän osallistui ahkerasti Finlaysonin kirkossa järjestettyihin hiljaisuuden messuihin 1990-luvulla. – Minulla oli jo pitkään kaipuu retriittiin, mutta käytännön syistä lähteminen ei järjestynyt. Ensimmäiseen retriittiin osallistuin keväällä 2001 ja samana syksynä minua pyydettiin mukaan retriitinohjaajan koulutukseen, kertoo Sointu, joka on koulutukseltaan sairaanhoitaja, diakonissa ja terveystieteiden maisteri. Hän on yksi Tuomasmessun ja Heinäkallion ystävät -yhdistyksen aktiiveista. Nykyisin Sointu ohjaa yhden retriitin vuodessa ja lisäksi hän osallistuu itse vuosittain ohjaajille tarkoitettuun retriittiin. Kaksi hiljaisuuden viikonloppua rytmittää mukavasti vuoden kiertoa. – Retriitti on elämän selkäranka, rauhallisen löytämisen paikka, jossa elämän tavalli- set perusasiat kirkastuvat. Kun on aikaa pysähtyä, pienistäkin yksityiskohdista voi tulla merkityksellisiä. Rukoushetket rytmittävät Vetäytymiseen kuuluvat yhteiset rukoushetket, ehtoollisen vietto ja ruokailut. Osallistujalla on oma huone, ja ympärillä hoitava luonto. Ohjaajalta voi halutessaan varata ajan henkilökohtaiseen keskusteluun. Sointua viehättävät rukoushetket, jotka rytmittävät päivää ja olemista retriitissä. – Niissä tullaan kuulolle ja Jumalan puhutteluun. Rukouselämä monipuolistuu. Kyse ei ole vain siitä, että minulla on asiaa Jumalalle, vaan siitä, mitä minä voin saada lahjaksi, kun avautuu kuuntelemaan. Häntä viehättää ajatus rukouksen virrasta, joka kiertää ympäri maapalloa. – Joka hetki jossain päin maailmaa jotkut ihmiset rukoilevat. Me saamme liittyä siihen rukouksen virtaan. Molemmat pitävät merkityksellisenä, että retriitissä on muitakin ihmisiä. – Retriitti on vahvasti yhteisöllinen kokemus, vaikka siellä ei puhuta, toteaa Säynäjäkangas. – Toisten ihmisten kanssa hiljaa oleminen synnyttää yhteyden, joka kantaa ja puhuttelee, pohtii Sointu. Hiljaisuuden talossa osallistujan ei tarvitse huolehtia arjen askareista, vaan siellä voi mennä valmiiseen pöytään. Levätä voi niin paljon kuin haluaa. Myös syömisestä tai peseytymisestä tulee rituaali, joka hoitaa. – Jokainen voi heittäytyä ja hiljentyä retriitissä turvallisin ja vapain mielin, sillä mihinkään ei ole pakko osallistua. Ohjaajat pitävät huolta aikataulusta ja heidän puoleensa voi tarvittaessa kääntyä kaikissa asioissa, korostaa Riitta Sointu. Säynäjäkangas on huomannut, että on tärkeää, ettei lataa mieltään liiallisilla odotuksilla. – Jokainen retriitti on kokemuksena erilainen. Parasta on lähteä avoimin mielin. Mietiskely hoitaa Johanna Säynäjäkankaan mieleenpainuvin ja merkittävin retriitti on ollut kahdeksan päivää kestänyt retriitti Englannissa. Siinä yhdistyivät hiljaisuus ja hengellinen ohjaus. Pohjana on ignatiaaninen rukousperinne, jossa pääpaino on retriittivieraan omal- SILTA 8/2015 13 Retriitti sopii monille suomalaisille – Kiinnostus hiljaisuuden viljelyä ja ret- riittitoimintaa kohtaan on selvästi kasvanut viime vuosina, kertoo hengellisen ohjauksen pastori Heidi Peltola-Elo Tampereen seurakuntien yhteiskunnallisesta työstä. Ensimmäiset suomenkieliset retriitit järjestettiin Suomessa 1970-luvun alkupuolella. 1980-luvulla pidettiin ensimmäiset ohjaajakurssit, ja retriittitoimintaa vaaliva Hiljaisuuden Ystävät -yhdistys perustettiin vuonna 1986. Tampereen seurakuntien retriittitoiminta on alkanut 2000-luvun alussa. Tampereen seurakunnat järjestää vuosittain noin 20 hiljaisuuden retriittiä yhteistyössä ympäristöseurakuntien ja yhdistysten kanssa. Suosituimpia hiljaisuuden taloja ovat Metsäkestilä Ikaalisissa sekä Heinäkallio Kangasalla. Niiden toiminnasta vastaavat yhdistykset eli Metsäkestilän ystävät ja Heinäkallion ystävät. Retriitin perusrungon muodostavat rukoushetket, mietiskely ja ehtoollisen vietto. Hiljaisuuden retriittiin voidaan liittää myös tietty teema, esimerkiksi hiljainen rukouslaulu, ikonin maalaus, vaellus, pyhä tanssi tai kirjoittaminen. Heidi Peltola-Elo muistuttaa, että hiljaisuus ja vetäytyminen ovat aina olleet osa hengellistä elämää, alkuseurakunnasta lähtien. Samoin hiljentyminen on aina kuulunut luostareiden toimintaan. Rentoudu lepää anna sille tilaa lepo lahjoittaa itseään. (Liisa Seppänen kirjassaan Kelttiläisillä poluilla) (Taimi Sarko, 2015) Yhteys Jumalaan Retriitteihin osallistuminen on syventänyt Johanna Säynäjäkankaan hengellistä elämää. – Se on antanut virikkeitä ja innostusta, joista on voinut ammentaa niin henkilökoh- Lisätietoja retriiteistä: • tampereenseurakunnat.fi/ hengen_ravintoa • hiljaisuudenystavat.fi • Elokuusta lähtien Tampereen seurakuntien hengellisen ohjauksen ja ekoteologian pastorina toimii Jussi Holopainen. ”Rukoushiljaisuuden talot ovat toivon merkkejä omassa kirkossamme. Ne levittävät hiljaista siunausta ympärillemme.” parhaiten annat antautumalla la työskentelyllä raamatuntekstien äärellä. – Ignatiaaninen retriitti vaatii enemmän voimavaroja, koska levolle ei jää samalla tavalla tilaa. Koin, että voimia tarvitaan myös omaan hengelliseen prosessiin, josta ainakin omalla kohdallani muodostui syvä kokemus. – Jokaisen rukoustunnin jälkeen kirjoitetaan omasta kokemuksesta. Tekstiä tuli kirjoitettua valtavasti. Se herätti kiinnostukseni ignatiaanista spiritualiteettia kohtaan, kertoo Johanna Säynäjäkangas, joka on myös tehnyt teologian pro gradu -työnsä samasta aihepiiristä. Lisäksi hän on kerran osallistunut kahdeksan viikon arkiretriittiin, jonka aikana tavataan hengellistä ohjaajaa kerran viikossa. Siinä eletään keskellä arkea, työtä ja perhe-elämää. Osallistuja sitoutuu puolituntiseen mietiskelyyn päivittäin kotonaan tai vaikkapa työmatkallaan. Hän arvelee, että retriiitti sopii monille suomalaisille. – Meillä on vahva yhteys luontoon ja metsään sekä runsaasti tilaa. Omaan rauhaan ja hiljaisuuteen vetäytyminen on ollut helppoa. Ihmisten tarve hiljaisuuteen lienee kuitenkin viime vuosikymmeninä korostunut. Moni kaipaa hengähdystaukoa kiireen keskellä sekä työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen haasteissa. Aikaan kuuluu myös voimakas yksilöllisyyden korostaminen. Moni on kiinnostunut henkilökohtaisen uskonelämänsä vahvistamisesta. – Moni ihminen on väsynyt. Hiljaisuuteen vetäytyminen antaa mahdollisuuden etsiä yhteyttä omaan minään, joka saattaa välillä olla kadoksissa. Retriitti voi auttaa selvittämään, mikä elämässä on oleellista ja merkityksellistä. – Lisäksi hiljaisuudessa voi kokea yhteyden muihin ihmisiin ja Jumalaan, pohtii Peltola-Elo. ✦ taisessa hengellisessä elämässä kuin myös työssäni. Hiljaisuus auttaa löytämään yhteyden omaan sisimpään, omiin tunteisiin ja tarpeisiin. – Hiljaisuudessa voimme kuulla paremmin myös sen, mitä Jumala haluaa puhua meille henkilökohtaisesti. Yhteys omaan sisimpään ja yhteys Jumalaan kulkevat rinnakkain. Uskon, että Jumala on luonut ihmisen olemaan vuorovaikutuksessa kanssaan, pohtii Johanna Säynäjäkangas. Retriittien myötä Säynäjäkangas kiinnostui myös spiritualiteetin teologiaa käsittelevästä kirjallisuudesta, kristillisestä syvämietiskelystä, taizé-lauluista, kristillisten kirkkojen rukousperinteistä ja hengellisestä ohjauksesta. Kaipaus pyhään Riitta Soinnun suurin hiljaisuudessa syntynyt oivallus on, että yhteys Jumalaan voi jatkua arkielämässä, retriittiviikonlopun jälkeen. – Suurin kysymykseni on, miten Jumala on läsnä jokapäiväisessä arkielämässäni ja miten voin kohdata Hänet. Miten Jumala näyttäytyy, kun istun bussissa matkalla sairaalaan tai kävelen Hämeenkatua pitkin kauppaan? Miten onnistun toteuttamaan lähimmäisenrakkautta elämässäni? Sointu ajattelee, että retriitti ei ole vain pikaruokala, jossa ihminen tankkaa ja lataa akkunsa, jotta voi taas palata oravanpyöräänsä. Hän kuvaa hengellistä etsintää toriksi tai metsäpoluksi, jossa kuljeskelemalla voi nauttia avarasta tilasta ja jatkaa kyselemistä. – Tämä ajatus on antanut minulle paljon. Olen saanut rohkeutta ja vapautunut liiallisesta vakavuudesta ja huolesta arkielämässä, miettii Sointu, jonka perhekunnassa on ollut paljon sairautta. Sekä Riitta Sointu että Johanna Säynäjä- kangas uskovat, että hiljaisuuden viljelylle ja retriittitoiminnalle on kysyntää tulevaisuudessa. – Kirkkoon ja muihin uskonnollisiin instituutioihin suhtaudutaan nykypäivänä usein kriittisesti. Monilla ihmisillä kuitenkin on sisimmässään kaipaus pyhään. Muuttuvassa maailmassa ihmisillä on tarve löytää tarkoitus ja merkitys omalle elämälle. Moni haluaa ankkuroitua johonkin pysyvään, pohtii Säynäjäkangas. ✦ Tutustu Heinäkallioon! Pihaseurat Heinäkallion leirikodissa keskiviikkona 19.8. kello 18, osoitteessa Heinäkalliontie 23, Kangasala. Järjestäjinä ovat Kangasalan seurakunta ja Heinäkallion ystävät -yhdistys. Silta 8/2015 Hyvä tyyppi 14 – Kenestä vain voi tulla mitä vain, mutta se vaatii työtä ja ponnistelua. Välillä epäonnistutaan ja kaadutaan. Sitten pyyhitään pahimmat kurat ja jatketaan elämässä eteenpäin, kannustavat yrittäjänaiset Riikka Rahikainen ja Sari Kanti-Paul. Jokaisen nuoren tulisi löytää oma tähtensä – Haluamme vaikuttaa tämän maan tulevaisuu- teen. Sen teemme vaikuttamalla nuoriin ja kannustamalla heitä yritteliäisyyteen, miettivät Riikka Rahikainen ja Sari Kanti-Paul, kaksi yrittäjää ja äitiä. Idea nuorten kanssa toimimisesta syntyi, kun Kanti-Paul osallistui Taivas + Helvetti 2. -kirjan julkistamistilaisuuteen. Siellä hän tapasi Mika Mäkeläisen, joka on tämän suomalaisista yrittäjistä kertovan kirjan toinen kirjoittaja. Aluksi naiset päättivät hankkia kirjat tyttäriensä lukioluokille Tampereen yhteiskoulussa ja lyseossa. – Sitten homma paisuikin niin, että kirjat päätettiin hankkia koulujen kaikille oppilaille. Myöhemmin mukaan tuli vielä Nokian lukio. Yhteensä kirja hankittiin noin 1700 oppilaalle, kertoo Kanti-Paul. Hankkeesta tuli hetkessä Suomen suurin T + H -kummikouluprojekti. Se huipentui nuorten kanssa yhdessä järjestettyyn tapahtumaan Pyynikin palloiluhallissa. – Rahaa tarvittiin reilut 40 000 euroa ja aikaa oli vain kuukausi! Hanke onnistui, kun haastoimme mukaan ison joukon pirkanmaalaisia yrittäjiä, asiakkaitamme ja ystäviä. Nuoret ja koulut olivat aktiivisesti mukana, kiittävät naiset, jotka vaikuttuivat yhdessä tekemisen voimasta. – Parasta oli, että nuoria kannustettiin omien unelmiensa toteuttamiseen ja periksi antamattomuuteen, kertoo Rahikainen. – Myös eräs yrittäjä-isä ja hänen tyttärensä saivat välinsä korjattua. Tytär alkoi ymmärtää isäänsä luettuaan kirjan, lisää Kanti-Paul liikuttuneena. He uskovat, että Suomi nousee vaikeasta tilanteesta vain yritteliäisyydellä. – Kaikista ei toki voi ja tarvitse tulla yrittäjiä. Riittää kun tekee sinnikkäästi töitä ja löytää oman tähtensä. Menestys tulee ennen työtä vain sanakirjassa, miettii Rahikainen. Naiset ovat omien sanojensa mukaan ”myöhäissyntyisiä” yrittäjiä. Rahikainen on kasvatustieteiden tohtori, jonka yritys Osaamo Oy on kehittänyt organisaatioita nelisen vuotta. Kanti-Paulin firma Tekmil Oy on tehnyt kieli- ja kulttuurikoulutusta yrityksissä kymmenen vuotta. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri. Nuorten kanssa tekeminen on ollut innostavaa. – Työmme nuorten tulevaisuuden hyväksi jatkuu, vakuuttavat yrittäjät. ✦ Taivas+Helvetti -kirjoja on julkaistu kolme, One on One Publishing Oy, 2013, 2014 ja 2015 TEKSTI: Kirsi Airikka KUVA: Jussi Laitinen SILTA 8/2015 KIRKKOVUODEN KIEMUROITA SAARNAVUORO Merja Ojala Musta on murheen, surun ja katoavaisuuden väri. Kuvassa on Aitolahden kirkon saarnatuolin kirjaliina, jonka on suunnitellut taiteilija Laura Isoniemi. Silta käsitteli sukupuolineutraalia avioliittolakia ja seksuaalieettisiä kysymyksiä ilman selkeää kannanottoa perinteisen avioliittokäsityksen puolesta (Silta 6/2105). Kirkon tehtävä olisi ottaa vahvempi kanta sen puolesta, mitä Jumala on antanut meille vaalittavaksi. Raamatun alkulehdillä kerrotaan, kuinka Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Jumala siunasi heidät ja käski ihmisen lisääntyä ja täyttää maa. Lisääntyminen on mahdollista vain miehen ja naisen välisessä liitossa. Toisessa luvussa ihminen etsii itselle sopivaa kumppania. Eläimistä ei sitä löytynyt. Mutta Jumala teki miehen kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo. Vaimo oli miehelle sopiva kumppani. Tämä ei voi toteutua samaa sukupuolta olevien parisuhteessa. Sukupuolineutraali avioliittolaki astuu voimaan maaliskuussa 2017. Nyt kerätään nimiä kansalaisaloitteeseen, joka ei halua sukupuolineutraalia avioliittolakia voimaan. Kanadassa on ollut samaa sukupuolta olevien avioliitto voimassa vuodesta 2005 lähtien. Sieltä on paljon kokemuksia siitä, kuinka uusi avioliittolaki ja siihen liittyvät muut lait ovat tehneet toisinajattelevista rikollisia, jos he ovat uskaltaneet olla eri mieltä sukupuolineutraalista avioliitosta. Kanadassa, kuten Suomessa, on Hyvä tarvitsee yhteistä tahtoa Mikä on saarnasi näkökulma ja viesti? ta kalkittiin piiloon ”järkevien ihmisten tuntoja pahentaneet” maalaukset, jumalanpalveluselämä muuttui synkäksi ja yksinkertaiseksi. Enää kuolemansurun mustaa ei juuri nähdä. Aiemmin sitä käytettiin hautauksissa ja pitkäperjantaina, mutta nykyisin se on suurelta osin jäänyt pois. Pitkäperjantain jumalanpalvelus toimitetaan riisutun alttarin edessä. Papilla ei ole valkoista albaa ja stolaa, vaan pelkkä musta kaftaani. Siunaustilaisuuksissakin suositaan monin paikoin valkoista. Näin korostuu ylösnousemuksen toivo, ei pimeyden voitto. Kirkkovuoden kiemuroita -palstan asiantuntijana on pastori Heikki Repo. Lukijalta Raamatussa selkeä kanta parisuhteesta Jussi Mäkinen Tampereen Eteläisen seurakunnan kirkkoherra väitetty, että samaa sukupuolta olevien avioliitto ei vähennä muiden oikeuksia. Se on valhe, sanoo Kanadassa asuva Dawn Stefanowicz, aidsiin kuolleen homomiehen tytär, joka kertoo kokemuksistaan kirjassaan Out From Under: The Impact of Homosexual Parenting homoseksuaalisen vanhemmuuden vaikutuksista. Yli 50 aikuista, jotka ovat samaa sukupuolta olevien parien lapsia, on kertonut Stefanowiczille huolensa samaa sukupuolta olevien avioliitoista ja heidän vanhemmuudestaan. Monilla meistä, he sanovat, on ongelmia oman sukupuolisuutensa ja identiteettinsä suhteen. Kun he ovat kertoneet tarinansa, he ovat kohdanneet syrjintää, hiljentämistä ja pelottelua. Asko Alajoki jossa miespari oli jättänyt pyynnön heidän puolestaan rukoilemisesta. Pyyntö hyväksyttiin äänin 11–6. Homoparia herjattiin seurakuntaneuvostossa. Keskustelu oli ihmisarvoa loukkaavaa. Homovihaan viittaavia kommenttejakin pari oli joutunut kuulemaan. Asiasta on kerrottu esimerkiksi yle.fi -uutisissa (6.5.2015). Kirkko suhtautuu homoseksuaalisuuteen ristiriitaisesti. Näennäisesti kirkon jäsenet ovat tasa-arvoisia ja tasaveroisia. Heteroiden avioliitto on se oikea ja pyhä, heidät vihitään ja he saavat komeat häät. Homoparit joutuvat nöyryyttävästi anomaan pienen rukoushetkenkin, sitäkään he eivät välttämättä saa. Jäsenmaksu on kaikille sama, toiset vaan saavat sillä paljon enemmän. Ei ole reilua, ainakaan minusta. Kirkon eteiseen jäänyt Homoparien puolesta Kirjoita rukoileminenkin lukijapalstalle! vaikeaa Kirjoita yleisönosastoon mieltäMauri Nieminen kirjoitti homoparien vihkimisestä (Silta 7/2015). Hän oli selvästi huolissaan kirkon asenteista ja niin sanotusta liberaalisuudesta. Homopareja tuskin vihitään kirkossa vuosikymmeniin. Homoparien puolesta rukoilukin on vaikeaa. Asiasta joudutaan edelleen äänestämään, vaikka kaikki piispat kannattivat homoparien puolesta rukoilemista jo vuosia sitten. Järkyttäväksi esimerkiksi käy tapaus Keski-Porin seurakunnassa, si askarruttavasta asiasta. Tekstin ihannepituus on noin 1200 merkkiä. Liitäthän viestiisi nimesi ja yhteystietosi, vaikka kirjoittaisitkin nimimerkillä. Myös lehden sähköisen palautelomakkeen kautta palautetta antavan ja lukijapalstalle palautteensa toivovan on mainittava nimi ja yhteystiedot. Lukijaposti: toimitus@siltalehti.fi, Silta, Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymä, PL 226, 33101 Tampere ja siltalehti.fi/palaute. Viinikan kirkko rakennettiin pian kaupunginosan perustamisen jälkeen vuonna 1932. Kirkon rakentajia innoitti kansalaissodan jälkeisen ajan jälleenrakentaminen. Tuolloin elettiin etsikkoaikoja. Seurakunta halusi olla mukana paremman elämän rakentamisessa. Erityisesti ajateltiin lapsia ja nuoria. Kirkon kerhotilat tarjosivat monille turvallisen kasvuympäristön kotien tukena. Vietämme messua 9. elokuuta yhdessä omakotiyhdistyksen ja kylän väen kanssa. Pyhäpäivän perinteinen kirkkovuoden mukainen aihe on etsikkoaikoja. Teemaan johdattelee Uuden testamentin kirjeteksti Heprealaiskirjeestä 3: 15–19. Etsikkoaika hengellisenä käsitteenä löytyy jo Vanhasta testamentista. Sanonta tarkoittaa alun perin Jumalan vierailua kansansa keskuudessa. Etsikkoajassa ihminen kuulee Jumalan puhuttelua. Toimijana on ennen muuta Jumala itse. Hän sallii ihmisen tuntea hänen salattua olemustaan. ” Paatuminen alkaa siitä, kun toisen hätä ei enää mitenkään kosketa.” Jumala ilmestyy hänelle johdattajana, joka antaa omastaan, ruokkii ja vuodattaa hyvyyttään! Jumala tulee todelliseksi hyvien pelastustekojensa kautta. Tavallisesti puhuttaessa etsikkoajasta viitataan yksityisten ihmisten parannuksentekoon. Henkilökohtainen parannuksen tekeminen kuuluu tietysti keskeisesti etsikkoaikaan, mutta perimmältään etsikkoaika on yhteisöllinen asia. Löydätkö messun teemasta liittymäkohtia omaan elämääsi? Kaupunginosamme täyttää sata vuotta. Miten tunnistaisimme oman aikamme keskeiset tarpeet hyvän elämän turvaamiseksi kaikille kaupunginosamme asukkaille? Aineelliset voimavaramme ovat huomattavasti edellisiä sukupolvia vahvemmat. Yhteinen tahto hyvän puolesta on avainasia. Asetun yhdessä muiden kanssa kuulemaan yhteistä tahtotilaa avaavaa sanaa: ”Jos te tänä päivänä kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne.” Ymmärrän, että paatuminen alkaa siitä, kun toisen hätä ei enää mitenkään kosketa. Hyvä elämä elpyy, kun kännymme toistemme puoleen lähimmäisinä. Mikä on ajankohtaista juuri nyt? Kesäloma päättyi, mutta kesä jatkuu. Olen kiitollinen saadessani asua Viinikan kirkon pappilassa. Mieluisa vaihtoehto kaupunkielämälle on kesäpaikka Kangasalla. Puuhailu pihapiirissä, käsillä tekeminen ja luonnon ilmiöiden seuraaminen luovat hyvää mieltä. ✦ Jussi Mäkinen saarnaa sunnuntaina 9. elokuuta klo 10 Viinikan kirkossa, jossa vietetään Viinikan kaupunginosan satavuotisjuhlamessua. Merja Ojala Musta ei ole perinteisin väri Kirkkovuoden vaiheita ja aiheita alettiin jo varhain ilmaista värein. Kolmella ensimmäisellä vuosisadalla ainoa liturginen väri oli valkoinen, sen jälkeen paletti laajeni. Paavi Innocent III:n kirjoituksissa vuodelta 1216 mainitaan valkoinen, punainen, vihreä ja musta sekä silloin tällöin käytetty violetti. Alkuun värimaailma sai aineksia myös antiikin Roomasta ja Kreikasta. Värejä ruvettiin tulkitsemaan kristillisten silmälasien läpi ja antamaan niille uskoon sopivia uusia sisältöjä. Kristillisessä taiteessa on luettavissa paljon värisymboliikkaa. Jeesuksen äidin vaatetus on hyvä esimerkki: Neitsyt Marian tunnistaa yleensä punaisesta puvusta ja sinisestä viitasta. Punainen puhuu verestä, surusta ja tragediasta, viitassa taas voi nähdä majesteetillisuutta, sillä vuosisatoja sitten sininen väri oli erittäin kallisarvoista. Musta ei ole perinteisin kirkollinen väri, vaikka luterilaisessa kirkossa on koettu myös mustanpuhuva vaihe, lyhyt ja poikkeuksellinen. Pappi pukeutui mustaan kaftaaniin ja valkoisiin lipereihin, lisäksi hänellä saattoi olla musta viitta. Suomessa tätä kautta kesti pisimmillään ehkä 1700-luvulta 1900-luvun puoliväliin, varmasti kuitenkin 1850-luvulta alkaen. Värien ja koreuden riisumisella ei ollut mitään tekemistä Lutherin ja uskonpuhdistuksen kanssa, vaan syynä olivat valistusajan ihanteet ja käytännöt. Ehtoollisen viettoja harvennettiin, keskiaikaisista kivikirkois- 15 16 SILTA 8/2015 Janne Ruotsalainen TIESITKÖ KOLUMNI – Neuvonnassa moni tajuaa, että asiat hoituvat toimeen tarttumalla, kertovat Linda Asikainen ja Hannu Routamaa, jotka toimivat vapaaehtoisina raha-asiainneuvojina Tampereen seurakuntien diakoniatyössä. Pahakin taloussolmu voi aueta neuvonnassa Tampereen seurakuntien diakonia- työ tarjoaa maksutonta raha-asiainneuvontaa talousvaikeuksissa oleville ihmisille. Neuvojina toimivat vapaaehtoiset talous- ja pankkialan ammattilaiset, jotka auttavat taloussuunnittelussa sekä ohjaavat asiakkaat tarvittaessa velkaneuvontaan. Neuvojia on tällä hetkellä kuusi ja he kaikki ovat vaitiolovelvollisia. – Raha-asiainneuvonta alkoi vuonna 2012, kertoo Hannu Routamaa, joka on ollut mukana alusta saakka. Routamaa oli juuri jäänyt eläkkeelle pankkialalta. Koska hän oli aiemminkin tehnyt vapaaehtoistyötä, ehdotti hän seurakunnille raha-asiainneuvonnan aloittamista. – Pankissa työskennellessäni huomasin, etteivät ihmiset herkästi puhu talousvaikeuksistaan. Neuvonta tarjoaa mahdollisuuden keskustella luottamuksellisesti raha-asioista. Yritysmaailmassa toimiva Linda Asikainen on ollut neuvojana alkuvuodesta 2013. – Neuvonta on se, mitä minä voin tehdä muita ihmisiä auttaakseni. Koen, että velvollisuuteni on auttaa. Nykyään ihmisillä tuntuu olevan vain oikeuksia velvollisuuksien sijaan, Asikainen pohtii. Ihmistä kunnioittavaa, tiukkaa opastusta Asikaisen ja Routamaan mielestä puhumalla pystytään ratkomaan monia asioita. Keskustelut asiakkaiden kans- RAHA-ASIAINNEUVONTA • Neuvontaan hakeudutaan itse. Ajan voi varata verkosta: www.vapaaehtoistyo.fi/ tampere • Toimintaa koordinoi johtava diakoni Mervi Vähätalo: mervi.vahatalo@evl.fi • Neuvonta jatkuu elokuussa. sa ovat lempeitä, mutta tosiasiat tunnustavia. Asiakkaita ei syyllistetä, vaan kuunnellaan, keskustellaan ja todetaan tilanne. Asiakkaan tulot ja menot kirjataan, voidaan laatia maksusuunnitelma lainoille ja tarvittaessa soitetaan ulosottomiehelle. – Asiakas voidaan myös ohjata pankkiin pyytämään lainojen yhdistämistä. – Oman talouden hoitaminen ei ole rakettitiedettä, mutta ihmiset kaipaavat keskustelua. Usein talousongelmiin päädytään kun eletään yli varojen. Otetaan holtittomasti lainaa tai pikavippejä, eikä pidetä kirjaa tuloista ja menoista. Velkaantuminen on helppoa, koska luottoa saa helposti, Routamaa summaa. Asikaisen mielestä ihminen saa erehtyä. – Vaikka olisi joskus mokannutkin, se ei tarkoita sitä, etteikö voisi vielä aloittaa puhtaalta pöydältä. – Luottotiedot on mahdollista saa- da puhtaiksi järjestämällä asiansa kuntoon, Routamaa lisää. Kaikki ei ole omaa syytä Osa ihmisistä on armottomia itselleen, vaikka kaikki ei olisikaan ihmisen itsensä syytä. Työttömyys, avioero tai sairaus voi yllättää kenet tahansa. – On hienoa, kun ihminen ymmärtää, ettei itse ole syypää vaikkapa työttömyyteen, Asikainen jatkaa. Itselleen armottomien lisäksi on niitä, joiden täytyy saada kaikki heti. – On nuoria, joille hyvin toimeen tulleet vanhemmat eivät ole opettaneet raha-asioiden hoitamista. Nuoret olettavat kaiken olevan valmiina. Heille ei ole selvää, että jokaisen olisi itse pidettävä huolta raha-asioistaan, neuvojat pohtivat. Haastavinta on auttaa niitä, joille on kasautunut monia ongelmia. Tuska, ahdistus, pelko ja häpeä pitkittävät vaikeuksien ratkaisemista. Yksinäisyyskin voi estää muutoksen. Esimerkiksi kaukaa muuttaneet opiskelijat voivat olla yksin, ilman sukulaisten apua. Raha-asiainneuvonnan on mahdollista tietyin edellytyksin kanavoida hyväntekeväisyyssäätiöltä rahaa nuorten koulutukseen. – Nuorten koulutuksen tukeminen on ollut erityisen palkitsevaa, Routamaa toteaa. ✦ Riitta Jussila Katso video raha-asiainneuvonnasta: tinyurl.com/ nog3vma SILTA siltalehti.fi 2. vuosikerta • Kustantaja/ julkaisija: Tampereen ev. lut. seurakunnat • Toimitus: vt. päätoimittaja Kirsi Airikka, p. 050 381 0970, toimitussihteeri Asta Kettunen, p. 050 438 2716, s-posti: toimitus@siltalehti.fi ja etunimi.sukunimi@evl.fi. Osoite: Seurakuntien talo, Näsilinnankatu 26, PL 226, 33101 Tampere. • Ilmoitusmyynti, -valmistus ja -laskutus: Medialiike, Tampere Myynti, laskutus: Mervi Juutilainen, p. 044 520 5560, mervi.juutilainen@medialiike.fi Ilmoitusvalmistus: Tuija Lautiainen, p. 044 532 2300, tuija@seema.fi • Jakelu: Tampereen Ykkösjakelut Oy. Jakelupalaute: jakelupalaute@kotimaa.fi, p: 020 7 54 2 267 Osoitteellinen jakelu: Itella Oy tilaukset: sari.laakso@evl.fi, p. 040 804 8066 • Taitto: Kotimaa Oy • Painosmäärä: 95 000 kpl • Paino: Alma Manu, Tampere • ISSN: ISSN 2342-0979 (painettu) ISSN 2342-0987 (verkkojulkaisu), • Seuraavat lehdet ilmestyvät: 2.9., aineisto 17.8. mennessä, 7.10., aineisto 21.9. mennessä. Ärsyttävät sanat Mitkä sanat toisen puheessa sinua ärsyttävät? Kun meillä palkitaan turhin tavara vuoden turhake -nimellä, voisi olla kiinnostavaa valita sanojen joukosta vuoden ärsyke. Joku ei kestä merkityksettömiä lisäsanoja. Tiedäthän: niinku, tota, tiäksää. Toisella on kestämistä kielenvastaisissa lainasanoissa: siellä oli about kymmenen ihmistä, se on sellainen win–win -tilanne. Usein ihmetellään uudissanoja, joita tulee ja menee. Näitä muotisanoja ovat esimerkiksi tahtotila, asiakaslähtöisyys, toimintaympäristö ja työskentelyote. Kirosanat ovat muuttuneet monien puheessa voimasanoista välimerkeiksi, eikä niitä käytetä vain silloin kun vasara osuu omaan peukaloon vaan tavallisessa puheessa lisäkkeinä ilman merkitystä. Se on ärsyttävää, jos mikä. Samalla se on myös hyvin paljastavaa; kuunnellessa voi havainnoida toisen sydämen sivistystä. Tällä hetkellä minua ärsyttää eniten sana palvelumaksu. Mikä ihme on palvelumaksu? Jos ostan esimerkiksi teatterilipun tai käytän pankkini palveluja, minulle voidaan lätkäistä palvelumaksu. Siinähän sitten maksan ja ihmettelen, mistä minä nyt maksan. Sainko jotain erityistä palvelua? Miten olisi toimittu toisin, jos olisin asioinut ilman palvelumaksua? Eikö minulle olisi sanottu päivää tai hymyilty? Enkö saisi ilman palvelumaksua sitä varsinaista tuotetta, josta maksoin? Voinko tilata itselleni pienemmällä palvelumaksulla vähän huonompaa palvelua tai isommalla rahalla oikein ylitsevuotavan hyvää palvelua? Toivottavasti joku uskaltaa olla rehellinen, eikä laita laskuun palvelumaksu-sanaa vaan kirjoittaa siihen kohtaan: tämän verran haluamme vielä sinulta rahaa. En minä sitä iloisena maksaisi, mutta olisi se ainakin rehellistä. ” Siinähän sitten maksan ja ihmettelen, mistä minä nyt maksan. Kiinnostava juttu tuo palvelu. Ennen oli palvelijoita ja palveltavia. Silloin palvelu-sana korosti luokkaeroja ja ihmisten eriarvoisuutta. Siitä maailmasta siirryttiin asiakaspalvelun aikaan, kunnes keksittiin itsepalvelu. Kummallinen sana on muuten sekin! Palvelusten tekeminen toiselle mittaa ihmisen luonnetta. Joku kykenee siihen helposti, toiselle se tuntuu olevan mahdotonta. Ihmisenä olemiseen pitäisi kuulua vastavuoroinen palvelusten tekeminen toisillemme. Toinen toistemme työpaikoilla olemme vuorotellen palveltavina ja palvelusten antajina. Vastavuoroinen naapuri- tai ystäväapu tekee elämästä rikkaampaa ja helpompaa. Lapset ja vanhemmat tekevät toisilleen monenlaisia palveluksia. Puolisot, jotka kykenevät tekemään vuorottain toisilleen palveluksia, rakentavat pienillä asioilla yhteistä onnellisuutta ja hyvää elämää. ✦ Kommentoi kolumnia: siltalehti.fi Hannu Jukola Heikki Syrjämäki Kirjoittaja on Tampereen seurakuntien perheneuvonnan johtaja. Vapaa-aika kuluu lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi liikunnan, koirien ja museoautojen parissa. Hän toimii myös viittomakielisten hyväksi. SILTA 8/2015 Lukijalta Saako kirkkoon kuulumaton lapsi osallistua? Saako lapseni osallistua kirkon tapahtumiin, vaikkei hän kuulu kirkkoon? Äiti Kaikki ovat tervetulleita kirkkoon Kiitos kysymyksestäsi! Olen usein töissä Lasten katedraalissa, Finlaysonin kirkossa. Siellä kävijät toisinaan kysyvät samaa. Kirkko ja sen tilaisuudet ovat avoimia kaikille ihmisille vauvoista vanhuksiin. Täällä kenenkään ei tarvitse sanoa, kuuluuko kirkkoon vai ei. Toki halutessaan sen voi kertoa esimerkiksi kirkossa kulloinkin työssä olevalle henkilölle. Lapset ovat lämpimästi tervetulleita kirkon tilaisuuksiin, tai muuten vaan tutustumaan kirkkoon tilana. Jos kirkkotilaisuudet ovat lapselle vieraita, suositte- len, että valitsette ensin hänelle suunnatun tilaisuuden. Tervetuloa esimerkiksi Lasten katedraaliin, Finlaysonin kirkkoon! Se on päivittäin auki kello 10–18 elokuun loppuun asti. Tosin lauantaisin siellä on iltapäivällä useita avioliittoon vihkimisiä, mutta niihinkin voi osallistua. Lasten katedraali toimii myös Lasten Tiekirkkona ja kutsuu näin matkalaisia kaikkiin tilaisuuksiin. Lasten katedraalissa on tarjolla musiikkia, jota esittävät nuoret kesätyöntekijät. Paikalla ovat lastenohjaaja ja opas. Esillä on useita kerronta-alttareita, joihin on kuvitettuna Raamatun tapahtumia. Lasten leikkejä varten kirkon peräosassa on raamatunkerrontanukeilla ja eläinhahmoilla varustettu pöytä. Tätä kutsumme lastenalttariksi. Pieniä kirkkovieraita viehättää myös ratsastaminen keinulampaan, -aasin, tai -hepan selässä. Kirkkovieraat voivat esittää toiveita soittajille ja lastenohjaajalle sekä viipyä pai- Tammerkosken Kukka- ja Hautauspalvelu kalla haluamansa ajan omalla tavallaan. Seurakunnan päiväkerhoihin ovat myös tervetulleita kirkkoon kuulumattomat, heinäkuun loppuun mennessä 3 vuotta täyttäneet lapset. Mikäli kumpikaan lapsen vanhempi ei kuulu kirkkoon, tällöin kerhosta peritään pieni maksu. Toivotan lapsellesi rikasta kasvua ja monipuolisia kokemuksia kasvueväiksi. Raija-Liisa Vuorio Lasten katedraalin toiminnasta vastaava lapsityönohjaaja Lisätietoa kerhoista: tampereenseurakunnat.fi/toimintaa/lapset/kerhot/paivakerho Parisuhdepysäkille ovat tervetulleita 60+ -ikäiset sinkut, parit, lesket ja eronneet, jotka haluavat jutella parisuhteeseen, seksuaalisuuteen ja erilaisiin elämäntilannemuutoksiin liittyvistä asioista. Parisuhdepysäkille voi tulla juttelemaan työntekijän kanssa joko yksin tai kumppanin kanssa yhdessä. Tavoitteena on löytää uusia voimavaroja ja vuorovaikutustapoja sekä edistää seksuaaliterveyttä ja lisätä elämänhallintataitoja. Parisuhdepysäkin palvelut ovat luottamuksellisia ja maksuttomia. Lämpimästi tervetuloa! Parisuhdepysäkki Tuomiokirkonkatu 15 D 4. krs, Tampere Soita ja varaa aika 040 – 592 6496 Arkut, kuljetukset Asiakirjat Kukat ja sidontatyöt Muistotilaisuudet Pitopalvelut Hautakivimyynti Luotettavaa palvelua ja asiantuntemusta kaikissa hautaukseen liittyvissä asioissa. Rongankatu 2, 33100 Tampere, puh. 03 211 0331 Luotettava asiantuntija yli 60 vuoden kokemuksella MAKSUTON NEUVONTA Teitä palvelee Aila ja Kalevi Alanen sekä Mikael Salo Tuomiokirkonkatu 26, vastp. Stockmannia, Tampere Asiakkaillemme maksuton pysäköinti Stockmannin parkkihallissa ja P-Hämpin parkkiluolassa Puh. (03) 212 4164 myös liikeajan jälkeen ark. 9–16.30 hautaustoimisto.moisio@kolumbus.fi www.moisionhautaustoimisto.fi Nyt tarvitaan sankareita P U O L U S T A J A - elämän eri vaiheissa Haluatko keskustella parisuhdettasi askarruttavista asioista? 17 Oletko sinä yksi heistä? x Kyllä, haluan ryhtyä kummiksi Nepalin lapsille Tukisumma: 15 €/kk 25 €/kk 30 €/kk 50 €/kk Yhteystiedot: Haluan maksaa: suoramaksulla tili-ja viitetiedoilla e-laskulla Nimi: Suomen Lähetysseura maksaa postikulut SuOMeN LäHeTYSSeurA Kummityö Katuosoite: Postinumero ja –toimipaikka: Tunnus 5001637 00003 Vastauslähetys Puhelinnumero: Sähköposti: Haluan saada lisätietoa Suomen Lähetysseuran työn tuloksista ja kampanjoista: postitse sähköpostitse Manner-Suomi POL-201410091, voimassa 2015-2016, myönnetty 23.10.2014, Poliisihallitus. Ahvenanmaa 2014/6610, voimassa 2015, myönnetty 25.8.2014, Ahvenanmaan maakuntahallitus. Kiitos avustasi ja tervetuloa kummiksi! lahetysseura.fi/kummit 18 Silta 8/2015 Partarockia pilke silmäkulmassa Huumorin sävyttämä Mooseksen Parta täyttää syksyllä 20 vuotta. Parran veljeksistä yhdenkään keikkaparta ei ole täysin aito. TEKSTI:Pieta Parkkinen KUVA: Mooseksen Parta/ Markus Perko M usiikkivideolla mustapartainen Mooses mutkittelee moottoripyörällä. Taustalla soi Mooseksen Parta -yhtyeen kappale Jeesus ja Harley, tarina kahdesta Daavidin pojasta. Nyt, lähes 20 vuotta myöhemmin, yhtyeen kitaristi-laulaja Mika Palvanen ja saksofonisti Kai Mattsson miettivät, olisiko Jeesuksen kulkuneuvona nykypäivänä aasin sijasta moottoripyörä vai pappatunturi. Mooseksen Parta on vuonna 1995 perustettu gospel–rock -yhtye, joka välittää Raamatun ilosanomaa pilke silmäkulmassa. Tai silmä pilkekulmassa, kuten Mattsson ensin epähuomiossa toteaa. Miehet luonnehtivat musiikkityyliään myös partarockiksi, koska sen taitamiseen riittää, että osaa laskea neljään. Mattssonin ja Palvasen lisäksi yhtyeeseen kuuluvat basisti Timo Saarinen ja rumpali Erkki Viljavuori. – Olemme parran veljekset, kaikki vähän Jumalan hulluja, muusikoita ja wannabe-muusikoita, Mika Palvanen kertoo Mooseksen Parta syntyi, kun aiemmin hengelliseen Daybreak-yhtyeeseen kuulunut Palvanen kokosi soittajia yhteen kokeillakseen ylimääräisiä kappaleitaan. Uuden kokoonpanon nimen haluttiin viittaavan uskoon ja jäävän helposti mieleen. – Mooses on Raamatun nöyrin mies ja ajattelemme olevamme partakarvan arvoisia. Toisaalta Raamatun mukaan hiuskarvakaan ei putoa Jumalan tietämättä, Kai Mattsson selittää. Moosekseen viittaavat myös jokaiseen yhtyeen neljästä levystä lisätyt humoristiset kymmenen partasääntöä. Miesten mukaan huumori on tehokas keino evankeliumin levittämiseen. – Joka keikan alussa astelemme lavalle kasvoillamme parrat, jotka keikan aikana ajetaan pois. Olemme leppoisia, itseironisia ja aitoja, emmekä soita anteeksi pyydellen, Palvanen sanoo. ”Olemme parran veljekset, kaikki vähän Jumalan hulluja, muusikoita ja wannabe-muusikoita.” Moniin nokkelat sanoitukset vetosivat. Heti toisella keikallaan Mooseksen Parta voitti gospel-musiikin SM-hopeaa Helsingin Savoy-teatterissa. Vuosien varrella partarockia on voinut kuulla Tammerfestin kaltaisten suurtapahtumien lisäksi pienissä konserteissa ja ulkomailla Virossa. Laulajaa omien sanojensa mukaan 20 vuotta tuurannut Mika Palvanen on säveltänyt valtaosan kappaleista. Yhtyeen musiikillisiksi esikuviksi hän nimeää ZZ Topin ja Kari Peitsamon. Kummajaisesta kiitetyksi Partarock sopii kaikille Alkuaikoinaan yhtye sai runsaasti mediahuomiota, kun parran veljekset luovuttivat vuonna 1997 ilmestyneen esikoislevynsä Totta, Mooses silloiselle pääministerille Paavo Lipposelle, joka lamavuosien jälkimainingeissa nimettiin Suomen kansan Moosekseksi. – Aluksi olimme kummajaisia. Ihmiset jopa paheksuivat meitä ja miettivät, olemmeko tosissamme. Vaikka ilmiasumme on pelleilyä, ovat usko ja arkikristillisyys pääosassa kappaleissamme, Mattsson sanoo. Mooseksen Parran yleisö kattaa kaikki ikäryhmät. Suurin osa kuuntelijoista on 15–25 -vuotiaita, mutta ikäryhmien ääripäät jäävät miesten mieleen. – Kerran keikalla hieman alle 90-vuotias mies seisoi eturivissä ja tuli jälkeenpäin kehumaan, että kerrankin kuului hyvin, Mattsson muistelee. Eräiksi ikimuistoisimmista keikoistaan Mattsson ja Palvanen mainitsevat Liedon Drive in -jumalanpalvelukset, joihin kokoontuu vuosittain useampi tuhat motoristia. Tilaisuuksien ylistysosioissa ilmoille kajahtaa tuhansien moottoripyörien jylinä. – Toisaalta yhtä lailla vaikuttavaa on ollut se, kun koulukonsertin jälkeen lukiolaistyttö on tullut liikuttuneena kiittämään, Mattsson sanoo. Miehet ovat kiitollisia yleisöstään ja siitä, ettei yhdenkään 20 vuoden aikana pidetyn ulkoilmaesityksen aikana ole satanut. Toiveissa uusi levy Mooseksen Parta on jäsenilleen hengellinen henkireikä, tärkeä harrastus ja kutsumus. Kuluneessa 20 vuodessa vain vähän on muuttunut. – Tyylimme on muuttunut hieman aikuisemmaksi, valitettavasti. Osassa kappaleista voi kuulla jopa tanssimusiikin vivahteita, mutta rock on kaiken perusta, Palvanen toteaa. Juhlavuottaan Mooseksen Parta juhlistaa keikkailemalla. Miehet toivovat myös pääsevänsä nauhoittamaan pitkästä aikaa uutta levyä. Levyn nimeen liittyy kuitenkin ongelma. – Olemme nimenneet jokaisen levymme niin, että yhtyeemme nimen lisäksi levyjen nimet sopivat toisiinsa ja muodostavat lopul- Iloiset parran veljekset eli Kai Mattsson (vas.), Erkki Viljavuori, Mika Palvanen ja Timo Saarinen. Bändi toivoo yleisön apua seuraavan levyn nimeämisessä. ta eheän virkkeen. Emme vain ole keksineet, miten virke päättyy, eli kuinka nimeäisimme seuraavan levyn. Toivomme siihen yleisön apua, Palvanen sanoo. Tähän mennessä yhtyeen neljä levyä muodostavat lauseen ”Totta, Mooses iso kiho ilman paitaa jälkeen jääneet…” Ehdotuksia viidennen levyn nimeksi voi kirjoittaa Mooseksen Parran Facebook-sivulle. Parhaalle ehdotukselle on luvassa palkinto. – Vähintään esikoislevymme C-kasetilla, miehet lupaavat. ✦ Mooseksen Parran Facebook-sivut: facebook.com/ mooseksenparta ”Olemme leppoisia, itseironisia ja aitoja, emmekä soita anteeksi pyydellen.” Silta 8/2015 19 Hannu Jukola Katseet huomiseen Haiharan taidekeskuksen kesä huipentuu valtakunnalliseen teemanäyttelyyn, jonka aiheeksi on tänä vuonna valittu Huominen. Näyttely kokoaa yhteen tasokkaan ja monitahoisen valikoiman erilaisia taiteilijoita ja taiteenlajeja. Mukana on 17 taiteilijaa. Huominen näyttäytyy teoksissa niin ajallisuuden korostumisena kuin sattumanvaraisuutena ja valintoina. Teosten tematiikassa keskeisiä ovat ihmisen suhde luontoon ja muistojen merkitys. Toisaalta läsnä ovat myös huomiseen liittyvät uhat, kuten kulutuksen ja hyvinvoinnin kääntöpuolet ja ympäristön tuhoutuminen. – Haiharassa ’huominen’ ei näyttäydy laatuaikana perheen parissa. Vaikka hakemusten pohjalta voisi kuvitella huomisen olevan varma tuho, voi sen kohdata myös tanssien, kertoo näyttelyn kuraattori Jarno Vesala. ✦ Näyttely on avoinna 30. elokuuta saakka. Haiharan taidekeskus Haiharankatu 30 Avoinna ti–su klo 12–18 Syksyn uutuuskuorossa koko perhe pääsee harrastamaan yhtä aikaa. Kuorotoiminta alkaa uusin maustein Uutena kuorona toiminnan aloittaa HarjuS (Harju Singers), jonka kanssa samaan aikaan torstai-iltaisin harjoittelevat Harjun seurakunnan muskarikuoro ja lapsikuoro. – Kuoroharjoitusten ajaksi on järjestetty myös lastenhoito, joten koko perhe pääsee harrastamaan samaan aikaan saman katon alla, innostaa Perttula. Uutta tarjontaa on myös pop up -luonteisesti toimiva Juhlakuoro, joka valmistautuu toiminnassaan erityisesti Tampereella vuonna 2018 pidettäviin herättäjäjuhliin, mutta myös muihin lähivuosien juhlallisuuksiin. – Juhlakuoro kootaan ja ohjelmisto suunnitellaan erikseen jokaista esiintymistä varten. Voit siis sitoutua halutessasi vaikka vain yhteen esiintymiseen. Projektiluonteisesti on tänä syksynä mahdollista osallistua myös esimerkiksi Aleksanterin lauluryhmään, joka valmistautuu Bach-juhlavuoden päätöskonserttiin 29. marraskuuta. Konsertissa esitetään Bachin kantaatit Aus der Tiefen rufe ich, Herr, zu dir (BWV 131) ja Nun komm, der Heiden Heiland (BWV 61). Myös Pispalan kirkossa 22. marraskuuta esitettävään Mozartin Requiemin kuoroon mahtuu vielä mieslaulajia. Uusi laulajia kaipaa myös Piccolon Kamarikuoro, joka harjoittelee torstaisin, 27. elokuuta alkaen kello 17.30–20.30 Messukylän kirkossa. Se on neliääninen kuoro noin 17–30 -vuotiaille nuorille aktiivisille miehille ja naisille. – Kuorolla on paljon esiintymisiä, bänditoimintaa, äänityksiä ja mukavaa oheistoimintaa. Kuorolaisilla on mahdollisuus ottaa laulutunteja omassa laulukoulussa, kertoo kuoronjohtaja, kanttori Heikki Hinssa. ✦ Haiharan Huominen-näyttelyssä on mukana muun muassa Tarja Malisen installaatio Yhdessä 2014–15. Kari Sunnari / TTT ”Laulaminen tekee lapsista auttavaisia ja aikuisista onnellisia”, uutisoi Helsingin Sanomat viime vuonna nojaten kahteen juuri julkaistuun tutkimukseen laulamisen hyödyistä. Väittämän todenperäisyyttä on mahdollista testata jälleen itsekin, kun seurakuntien kuorot aloittavat toimintansa elo–syyskuun vaihteessa. Tampereen seurakuntien tiloissa toimii yli 30 kuoroa, joissa pääsee kehittämään ääntään ammattilaisten ohjauksessa ja tutustumaan samanhenkisiin ihmisiin. – Harrastaminen on pääsääntöisesti täysin maksutonta eikä laulajan kotiseurakuntaa kysellä: voit valita juuri itsellesi sopivan kuoron vaikka toiselta puolelta kaupunkia, kertoo seurakuntien musiikkisihteeri Petra Perttula. Aiempaa laulukokemusta tarvitaan useissa aikuisten kuoroissa, mutta myös aloittelijoille sopivia ryhmiä löytyy. Myös tyylillisesti on tarjolla vaihtoehtoja Bachista nykysäveltäjiin ja gospelista körttivirsiin. Viljaa esittää Eriikka Väliahde ja Aleksia Tommi Raitolehto. Ilmoittaudu mukaan ja koelauluun: info@ piccolokuorot.fi Kuoron kotisivut: piccolokuorot Lisätietoja kuoroista: tampereenseurakunnat.fi/musiikki Teatterikesä tulvillaan tapahtumia Tampereen Teatterikesä jatkuu 9. elokuuta saakka. Kesän esitykset käsittelevät kuulumista ja liittymistä. Millä tavoin liitymme toinen toisiimme, mihin me kuulumme perheemme, sukumme, yhteisömme historiassa? Miten löydäm- n Nuorte etta aid t i t ffi a gr esillä pereen lon m a T a irastot v keskus lassa au akka. 23.8. sa me paikkamme ja miten toiset muokkaavat sitä? Tampereen Teatterikesän oheisohjelmisto OFF Tampere tuo viikolle teoksia teatterin ja taiteen ammattilaisilta sekä harrastajilta. Monipuolinen kokonaisuus tarjoaa katsojalle muun muassa katusirkusta, akrobatiaa, tanssia, revyytä ja varjoteatteria. Tänä vuonna mukana on 39 ryhmää, 43 esitystä ja 100 näytöstä. Tampereen Teatterikesä nostaa tärkeän aiheen esille Kangasalla. Ennen pulpettiin palaamista on mahdollisuus syventyä koulukiusaamiseen ja sen vaikutuksiin. Kajaanin Kaupun- ginteatterin ja Vaara-kollektiivin esityksellä on selkeä sanoma sekä nuorille että aikuisille. Teos ei väistele aiheettaan tai kiihkoa, mutta taitaa huumorin. Se on tiukasti läsnä nuorten arjessa ja nostaa pöydälle välinpitämättömyyden tuhot sekä karut tilastot kiusaamisesta. Tiivis ja tehokas paketti kolahtaa ja sulattaa kovimmankin koviksen. Tänään koulun jälkeen -näytelmä esitetään keskiviikkona 5. elokuuta kello 19 Kangasala-talossa. ✦ Lisätietoja: teatterikesa.fi Taivaslaulu näyttämölle Pauliina Rauhalan esikoisteos Taivaslaulu yllätti ja hurmasi suomalaiset. Tämän tunnemyrskyn kantaesitys on Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä 29. elokuuta. Näytelmä kertoo Viljan ja Aleksin liekkiin roihahtavasta rakkaudesta ja vahvasta toisiinsa sitoutumisesta. Se kertoo vanhemmuuden onnesta ja nuoren äidin vakavasta uupumuksesta. Se kertoo reitistä, mitä pitkin lapset voivat saada äitinsä takaisin. Vilja ja Aleksi ovat vanhoillislestadiolaisen yhteisön jäseniä. Suurperheet, saarnaajat, seurat ja komeasti kajahtavat Siionin laulut ovat läsnä kaikessa. Näytelmässä tulevat näkyviksi ehkäisykielto ja seurakunnan valta jäsentensä arkielämään. Yhteisö näyttäytyy moniäänisenä ja värikkäänä. Näytelmän ohjaa Heidi Räsänen. ✦ 20 SILTA 1/2014 Jussi Laitinen Saara Vallinevan lintutaloja voi löytää ympäri Tamperetta. Kuvaan suurennettu sinitiainen musisoi Aleksanterin kirkossa. Hengellisyys välittyy satutaiteilijan töihin A leksanterin kirkossa asuu musikaalinen sinitiainen. Se soittaa kitaraa keltaisen kulmatalonsa sohvalla kirkkosalin nurkassa. Sinitiaisen taloineen on rakentanut satutaiteilija Saara Vallineva. – Olen aina halunnut luoda taianomaisia pienoismaailmoja. Kun olin lapsi, pappani rakensi minulle nelikerroksisen nukketalon piirustusteni mukaan. Talossa asui vain lapsia ja eläimiä, ei lainkaan aikuisia. Musikaalisen sinitiaisen koti Aleksanterin kirkossa on yksi kahdeksasta Vallinevan rakentamasta lintutalosta, joita voi löytää ympäri Tamperetta. Helsingissä ja Amsterdamissa kuvataiteilijaksi opiskellut Saara Vallineva kertoo lintuaiheen kiehtoneen häntä jo vuosia. Hän on kirjoittanut linnuista kertovia tarinoita, tehnyt lintukuvituksia ja nähnyt unia linnuista. – Koen, että Jumala puhuu minulle unien kautta ja tulkitsin yhden lintu-unistani niin, ettei pidä murehtia. Eivät linnutkaan murehdi. Niiden sanotaan olevan ajan ulkopuolella ja siten elävän ikuisesti. Vallineva kertoo opiskelleensa kahden vuoden ajan myös teologiaa. – Se oli mielenkiintoista, mutta taiteen tekeminen on minulle kutsumus. Hengellisyys on läsnä kaikessa ja monet unissani näkemät näyt yhdistyvät taiteeseeni. Lintutaloja ihmisten iloksi Lintuteostensa linnut Vallineva on valinnut lintukirjaa tutkien. Hänen mukaansa lintutalon työstäminen kirkkoon ei eronnut talon tekemisestä esimerkiksi kirjakauppaan tai kahvilaan. Ennen talon rakentamista hän on vieraillut jokaisessa kohteessa etukäteen ja miettinyt, millainen lintu kuhunkin paikkaan sopisi. Aleksanterin kirkon asukkaaksi valikoitui heti sinitiainen, jonka värin tekijä yhdistää taivaaseen ja unelmointiin. – Kaikilla linnuillani on oma persoonan- sa. Sinitiainen on vapaa ja rauhallinen, Vallineva kertoo. Eräs sinitiaisen ihailijoista on arvellut linnun soittavan bluesia kitarallaan. Vallineva uskoo linnun tapailevan jotakin ”ilmavaa ja viileää”. Satutaiteilija suosii teoksissaan vanhanaikaista tyyliä. Materiaalit löytyvät pääosin kirpputoreilta. Sinitiaisen höyhenet ovat villalankaa. Kitaran runko syntyi vanhoista kirjankansista. Saara Vallineva kertoo haaveilevansa lastenkirjojen kuvittamisesta miniatyyrikuvaelmin. Lapsuuden suosikkikirjoikseen hän mainitsee muumikirjat, joiden maailmaa hän yhä ihailee. Ensimmäiset taiteilijan lapsuudessaan savesta muovaamat miniatyyrihahmot olivatkin muumeja. – Tietynlainen lapsenomaisuus näkyy kaikessa taiteessani. On tärkeää säilyttää lapsen mieli läpi elämän. Saara Vallineva toivoo teostensa tuovan iloa ja ihmettelyä ihmisten arkipäivään. Aleksanterin kirkon sinitiainen odottaa ihailijoitaan. ✦ Pieta Parkkinen Aleksanterin kirkko on tiekirkko, joka on auki elokuun loppuun. Avoinna ma–to klo 10–18 ja pe–su klo 11–15. Kirkossa on opas 16.8. saakka. Ens Nume i rossa : •Jutta haast Urpilainen a kir k arvoka oa eskusk teluun •Tule t . messuampereenki äliseen mikkelun inpäiv ä nä! •Rippi tuminkeouluilmoit taun alkaa .
© Copyright 2024