Yhteenveto lausunnoista - Opetus
OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ LAUSUNTOYHTEENVETO OKM 60/010/2015 22.09.2015 Valtioneuvosto on päättänyt indeksikorotusten jäädyttämisestä opetus- ja kulttuuritoimen hallinnonalalla vuosina 2016—2019 osana valtioneuvoston päättämiä valtiontalouden sopeuttamistoimia. Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyytänyt lausuntoa 3.9.2015 päivätystä luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä vapaasta sivistystyöstä annetun lain muuttamisesta yhteensä 27 keskeiseltä toimijalta. Lausunnot on pyydetty toimittamaan sähköisesti viimeistään 18.9.2015. Lausuntoaika on ollut kaksi viikkoa. Ministeriö on pyytänyt lausunnon antajia tiivistämään lausunnon päätteeksi lausuntoon sisältyvän keskeisimmän sisällön lyhyesti otsikolla, joka on otettu huomioon tässä asiakirjassa Tässä asiakirjassa lausunnot on koottu yhteen sekä tiivistetty lausuntojen keskeinen sisältö hallituksen esityksen valmistelua varten. Pyydettyjä lausuntoja saapui 17 kappaletta. Lausunnonantajat Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry Suomen Sinfoniaorkesterit oy Suomen kesäyliopistot ry Valtiovarainministeriö Suomen Kuntaliitto Opetushallitus Elinkeinoelämän Oppilaitokset ry Museovirasto Suomen Museoliitto ry Suomen Teatterit ry Suomen teatterijärjestöjen keskusliitto ry. Teatterikeskus Vapaa sivistystyö ry Kansalaisopistojen liitto – KOL Opetusalan Ammattijärjestö ry – OAJ Suomen rehtorit ry Yhteiskoulujen liitto ry Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry. AMKE ry tuo esille lausunnossaan, että indeksijäädytysten vakinaistaminen vuosille 2016-2019 vie pohjaa koulutuksen pitkäjänteiseltä kehittämiseltä. Investointien takuusummien poistuminen 2016 vaikeuttaa valtion aikoinaan luovuttamien kiinteistöjen saneerausta, koska koulutuksen järjestäjät eivät voi poistojen kautta varautua näiden kiinteistöjen korjaustarpeisiin. AMKE esittää valtion luovuttamaan omaisuuteen kohdistuvien rasitusten poistamista. Koulutuksen järjestäjien on voitava luopua näistä kiinteistöistä myymällä, vuokraamalla tai purkamalla ilman luovutetun arvon takaisinperintää. Lausunnon kerrotaan noudattavan hallitusohjelman linjauksia ammatillisen koulutuksen tehostamisesta. Vuosien 2012 ja 2015 välisenä aikana ammatillisen koulutuksen rahoitus väheni valtion talousarvioiden mukaan noin 140 miljoonaa euroa. Tähän kokonaisuuteen tulevat lisäksi vuodelle 2016 lakiesitysluonnoksen muutokset yhteensä runsaat 70 miljoonaa euroa. Vuodelle 2017 päätettyjen leikkausten suuruus on lisäksi 190 miljoonaa euroa. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla kaikki yhteensä 400 miljoonaa euroa. AMKE pitää ammatilliseen koulutukseen rahoituksen leikkausten määrää ja aikataulutusta kohtuuttomana. Suurin yksittäinen leikkaus, joka edellyttää toimintatapojen uudistamista, kohdistuu vuodelle 2017. Päällekkäisestä toiminasta luopumisen mahdollistava lainsäädäntö on luvassa vasta vuodelle 2018. Toimintatapojen uudistaminen edellyttää nykyisen yksityiskohtaisen sääntelyn purkamista, luopumista rinnakkaisista koulutuksen järjestämismuodoista ja kannustavaa rahoitusjärjestelmää. Nämä kaikki edellyttävät lainsäädännön purkamista. Lausunnossa esitetään, että koulutuksen järjestäjien olisi tiedettävä vuoden 2017 leikkausten toteuttamistapa jo syksyllä 2015, jotta ne voisivat sopeuttaa omaa toimintaansa. Suomen Sinfoniaorkesterit oy. Hallitusohjelmassa asetetaan yhdeksi kärkihankkeeksi kulttuurin saavutettavuus. Taidelaitosten valtionosuusjärjestelmän kehittämiskeskusteluissa ministeriö on korostanut saavutettavuuden ohella mm. monipuolista taidelaitosten yhteistyötä, yhteistyötä vapaan kentän kanssa, vierailukonsertteja, yleisötyötä, lasten ja muiden erityisryhmien tarpeiden huomioimista jne. Kaikki hyviä asioita. Nyt lausunnoille lähetetyn lakiesityksen leikkausehdotukset ja indeksin jäädyttäminen merkitsevät toteutuessaan näiden yllämainittujen tavoitteiden hylkäämistä, ja olisivat vastoin hallitusohjelmaa. Jo vuodesta 2012 alkaneet leikkaukset ovat vaikuttaneet orkestereiden ja muiden taidelaitosten työhön raskaasti. Nyt leikkaussuunnitelma ulottuu vuoteen 2019. Yhä pienenevällä budjetilla pitäisi tuottaa yhä enenevästi monipuolisia palveluja. Nyt suunnitellut leikkaukset ja henkilötyövuoden hinnan alentaminen vaikuttavat suoraan henkilökunnan ja freelancereiden palkkausmahdollisuuksiin, eikä orkestereille jää yhtään liikkumavaraa toimintojen kehittämiseksi monipuolisemmaksi ja liikkuvammaksi. Orkesteri on instrumentti, jossa jokaisella soittimella on tarkoitus, eikä soittajia voi vähentää ilman, että se vaikuttaisi radikaalisti sekä ohjelmistoon, että koko toimintaan. Kun noin 80 % kaikista orkestereiden kuluista on palkka- ja sosiaalikuluja, tulevat suunnitellut leikkaukset rampauttamaan koko orkesterilaitoksen, onhan takana jo useita leikkausvuosia, jolloin kaikki mahdolliset keinot toiminnan sopeuttamiseksi on jo tehty. Kuntien talousongelmat tulevat näkymään myös orkestereiden budjeteissa, joten kuristusote tulee kahdelta suunnalta. Taidelaitosten merkitys paikkakunnan vireyteen, vetovoimaisuuteen ja talouteen on tunnustettu ja tutkimuksilla moneen kertaan vahvistettu. Palvelutuotanto ja matkailu ovat yhteiskunnassamme harvoja kasvavia aloja, ja ihmisillä on tarve erityisesti vaikeina aikoina osallistua kulttuurielämään, joka subventoituna on vielä kaikkien kansalaisten saavutettavissa. Tätä todistaa mm vuoden 2014 orkestereiden uusi yleisöennätys, yli 1,2 miljoonaa kuulijaa ja lisäksi kymmeniä tuhansia yleisötyöhön osallistuneita. Innolink Research Oy:n keväällä 2015 tekemä orkestereiden yleisötutkimus puolestaan kertoi, että 75 % yleisöstä on erittäin tyytyväisiä ja 22 % melko tyytyväisiä osallistumansa konsertin antiin. Konserteilla on siis kysyntää ja ne koetaan erittäin mielekkäiksi. Taidelaitosten talouden rapauttamisella tapetaan hyvin lypsävää lehmää ja tuhotaan vuosikymmenien rakentava työ ilman, että näin tehdyt ”säästöt” kuitenkaan voisivat valtiontalouden ongelmia paikata, ratkaisusta puhumattakaan. Lakiesitys lisää toteutuessaan työttömyyttä, ja muusikoiden työllistyminen muualle on ilman uudelleenkoulutusta toivotonta. Lakiesitystä ei saa hyväksyä. Suomen Sinfoniaorkesterit ry esittää, että lakiesitystä ei tällaisenaan hyväksytä, vaan se palautetaan uudelleen valmisteluun. Valmistelussa on huolellisesti laskettava, minkälaisia seurauksia ja kerrannaisvaikutuksia mahdollisilla tulevilla vaihtoehtoisilla budjettileikkausmalleilla olisi, ja valmistelussa tulee käyttää taidelaitosten asiantuntemusta ja tilastotietoja hyväksi. Nyt tehdyn lakiesityksen mekaaninen rahoituksen leikkaus ei huomioi lainkaan leikkauksen todellisia vaikutuksia. Hallituksen tulee osoittaa vastuullisuutta, eikä se saa tuhota kokonaista luovan alan sektoria lyhytnäköisellä politikoinnilla. Suomen kesäyliopisto ry Lausunnon antaja pitää erittäin valitettavana lakiesityksen mukaista oppilaitosten keskimääräiseen yksikköhintaan tehtävää vähennystä sekä yksikköhintojen indeksikorostusten jäädyttämistä vuosille 2016-2019. Vapaan sivistystyön rahoitusta on vähennetty vuonna 2011 ja 2015 yhteensä 20 miljoonaa euroa ja vuonna 2017 rahoitusta vähennetään edelleen 8.5 miljoonaa euroa. Leikkaukset ovat koskettaneet eniten kesäyliopistoja, joiden valtionosuuden määrä on 45 % alijäämäinen suhteessa niiden toteuttamaan opetuksen määrään. Millään muulla vapaan sivistystyön oppilaitosmuodoilla ei ole vastaavaa vajetta toteutuneiden valtionosuuskelpoisten tuntien ja opetusja kulttuuriministeriön hyväksymän tuntikiintiön välillä. Valtiovarainministeriön lausunto Hallituksen esitysluonnos ei vastaa hallitusohjelmassa ja sen liitteessä linjattua. Julkisen talouden tasapainottamiseen tähtäävien hallitusohjelmassa ja sen liitteessä linjattujen säästöpäätösten vaikutukset on tarkoitettu pysyviksi. Samoin edellisellä vaalikaudella päätettyjen valtionosuuksiin tehtyjen leikkausten rahoitusvaikutuksen tulee olla pysyvä. Indeksijäädytysten ja muiden valtionosuussäästöjen vaikutus tulee säätää pysyväksi siten, että valtion ja kuntien välinen kustannustenjaon tarkistus ei palauta rahoitusta säästöjä edeltävälle tasolle. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain ja vapaasta sivistystyöstä annetun lain muutokset on valmisteltava tämän periaatteen mukaisesti toistaiseksi voimassaoleviin pykäliin määräaikaisesti voimassaolevien pykälien sijaan. Valtiovarainministeriö ei voi puoltaa luonnoksen mukaisen esityksen antamista, vaikka se vastaa valtion vuoden 2016 talousarvioesityksen valmistelua. Esitys tulee ennen sen antamista käsitellä Kunnallistalouden ja -hallinnon neuvottelukunnassa. Opetusalan Ammattijärjestö - OAJ Lausunnon keskeinen sisältö Esitysten tavoitteena on vähentää koulutuksen resursseja perusopetuksessa, vapaassa sivistystyössä, lukio- ja ammatillisessa koulutuksessa. OAJ vastustaa esityksiä, koska niillä on suora kielteinen vaikutus koulutuksen laatuun. Kun määrärahat jäävät jälkeen kustannuskehityksestä, seuraa tästä koko koulutusjärjestelmän tasainen näivettäminen. Julkista taloutta voidaan vahvistaa vain osaamiseen ja kasvuun panostamalla, ei leikkaamalla. Esityksessä todetaan, että opetuksen järjestäjät sekä oppilaitosten ylläpitäjät joutuvat vuosina 2016 2019 sopeuttamaan toimintaansa, koska rahoituksessa ei huomioida kustannustason muutosta. Todellisuudessa yksikköhinnat laahaavat jo nyt jäljessä todellisista kustannuksista. Käytännössä toiminnan sopeuttaminen yhdistettynä muihin suoraan koulutukseen kohdistettuihin leikkauksiin tarkoittaa lomautuksia, sijaiskieltoja, yt-menettelyjä, suurempia ryhmäkokoja, pienempää valinnaisuutta ja opetuksen määrän vähentämistä. Viime vuosina on pyritty panostamaan nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen työurien pidentämiseksi. Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten oppilaiden määrän kasvu on lisännyt tarvetta kehittää valmistavaa opetusta, perusopetuksen lisäopetusta ja muille kuin oppivelvollisille järjestettävää perusopetusta. Näiden koulutusmuotojen merkitys on suuri koulupudokkuuden ja syrjäytymisen ehkäisemisessä ja rahoituksen vähentäminen niistä vaarantaa alueellisesti yhdenvertaiset koulutusmahdollisuudet ja tavoitteen parantaa työelämään integroitumista. Suomen Rehtorit ry Suomen Rehtorit ry toteaa, että mahdollinen rahoituksen väheneminen lisäopetuksen kotikuntakorvauksen perusosasta pakottaa tarkastelemaan ja kehittämään lisäopetusta, sen asemaa ja järjestämistä kuntatasolla. Myös valtakunnallisen tason keskustelu lisäopetuksen roolista osana suomalaista koulutusjärjestelmää tulee käynnistää. Uudenlaisten yhteistyön muotojen kehittämisellä perusasteen ja toisen asteen välille on merkittävä rooli oppilaan opintojen ja työelämään siirtymisen näkökulmasta ilman lisäopetusvuotta. Perusopetukseen valmistavan opetuksen merkitystä ja siten rahoittamisperusteiden säilyttämistä ennallaan Suomen Rehtorit ry pitää tärkeänä, jotta opetuksella voidaan tukea oppilaan kasvamista suomalaisen kieli- ja kulttuuriyhteisön jäseneksi tukien kotoutumista. Perusopetukseen valmistavaa opetusta osana koulun toimintakulttuuria tulee edistää. Suomen Rehtorit ry ilmaisee huolensa johtamisesta ja opetuksen laadusta alati kiristyvässä taloustilanteessa lukiokoulutuksessa. Lopuksi Suomen Rehtorit ry haluaa todeta, ettei väliaikaiseksi alun perin ehdotettavaa vuosien 2016 - 2019 kustannustason muutoksen tekemättä jättämistä tehdä pysyväksi muuttamalla lakia. Kansalaisopistojen liitto - KoL Kansalaisopistojen liitto KoL toteaa, että kansalaisopistojen valtionosuuksien ja valtionavustusten supistukset vuodesta 2011 lähtien ovat olleet merkittäviä. Indeksisidonnaisuuden säilyttäminen jatkossa on välttämätöntä kansalaisopistojen pitkäjänteiselle toiminnalle ja kehittämiselle. Kansalaisopistoilla on kasvavaa kysyntää kaikkialla Suomessa. Säästöjen kumuloituminen vaikeuttaa ja vähentää tarjottavaa toimintaa. Kurssimaksujen on kuitenkin samaan aikaan pysyttävä lain edellyttämällä kohtuullisella tasolla. Yhteiskunnallisesti tärkeää olisi myös pyrkiä saamaan kansalaisopistoihin nykyisten opiskelijoiden lisäksi entistä enemmän opiskelijoita muun muassa PIAAC-tutkimuksen esille nostamista ryhmistä (heikot tietotekniset taidot omaavat ikääntyneet ja basic skills -tasoilla (1-2) olevat). Kuntaliitto Kuntaliitto esittää huolensa siitä, että valtio vetäytyy lakisääteisten palvelujen rahoittamisesta ja vastuustaan rahoitusperiaatteen toteutumisen turvaamiseksi. Rahoitusperiaatteen mukaisesti valtion tulee varmistaa kuntien tosiasialliset taloudelliset edellytykset selvitä tehtävistään kohtuullisella vero- ja maksurasituksella. Kuntaliitto katsoo kuitenkin, että luonnoksessa esitetty tekniikka, jossa indeksijäädytys vaikuttaa sekä rahoituksen saajan yksikköhintarahoitukseen että kunnan omarahoitusosuuteen, on hyvä tapa jäädytyksen toteuttamiseksi. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain muutosta koskevan luonnoksen 8 a §:ssä esitetään säädettäväksi poikkeus lain 8 §:n 4 momentin mukaisesta kunnan omarahoitusosuuteen lisättävän vuosittaisen euromäärän laskemisesta. Tämä johtuu ammattikorkeakoulujen kuntarahoitusosuuden poistumisesta. Kuntaliitto kannattaa sitä, että ammattikorkeakoulujen kuntarahoitusosuuden poistumisen johdosta kunnan omarahoitusosuuteen vuosittain lisättävä euromäärä pysyy samansuuruisena vuosina 2016 2019. Kuntaliitto kiinnittää huomiota siihen, että ammatillisen koulutuksen rahoitus vähenee merkittävästi sekä edellisen hallituksen että nykyisen hallituksen tekemien säästöpäätösten johdosta. Ammatillisen koulutuksen järjestäjät joutuvat muuttamaan toimintatapojaan ja saneeraamaan koulutukseen tarkoitettujen kiinteistöjen verkkoa. Lisäksi takuukorotuksen päättyminen heikentää ammatillisen koulutuksen järjestäjien mahdollisuuksia kiinteistöjen korjauksiin. Tässä tilanteessa valtio voisi helpottaa huomattavasti tilannetta siten, että ammatillisen koulutuksen järjestäjät voisivat realisoida näitä kiinteistöjä ilman valtionosuuksien takaisin palautusvelvollisuutta. Valtion kannalta tämä valtionosuuksien takaisinpalautusvelvollisuus ei vaadi lisärahoitusta. Kuntaliitto esittää, että valtio luopuu ammatillisen koulutuksen säästöpäätösten vuoksi tyhjenevien kiinteistöjen rakentamiseen tai korjauksiin saatujen valtionosuuksien takaisinpalautusvelvollisuudesta. Lisäksi 1990-luvulla valtion lahjoittamien kiinteistöjen luovutussopimukset tulee purkaa siten, että niiden päättämisestä ei aiheudu kunnille kustannuksia. Museoille, teattereille ja orkestereille kohdistetut aikaisemmat säästöt ja indeksijäädytys esitetään muutettavan pysyviksi. Tämän lisäksi toteutettaisiin vuosien 2016 - 2019 kehyspäätöksen mukainen säästö vuodelle 2016 ja vuoden 2016 indeksitarkistusta vastaavat vähennykset. Kuntaliitto huomauttaa, että taidelaitosten osalta indeksin jäädytys sekä muut vähennykset valtionosuuksissa on vakava asia, joka selkeästi tulee näkymään taidelaitosten toiminnassa. Kunnat eivät pysty kompensoimaan vajetta. Kuntaliitto ei hyväksy väliaikaisena säädettyjen säästöjen muuttamista pysyväksi museoiden, teattereiden ja orkestereiden yksikköhintoihin. Vapaa Sivistystyö ry Vapaa Sivistystyö ry toteaa, että vapaan sivistystyön valtionosuuksien ja valtionavustusten supistukset vuodesta 2011 lähtien ovat olleet tuntuvia. Indeksisidonnaisuuden säilyttäminen jatkossa on välttämätöntä oppilaitosten pitkäjänteiselle toiminnalle, jotta kustannuskehitykseen voidaan vastata supistamatta koulutustarjontaa, jolle on laajaa kysyntää koko maan alueella. Vapaa Sivistystyö ry toteaa lisäksi, että arvio taloudellisista vaikutuksista on esitetty arviona yhden vuoden osalta, vaikka vuotta 2016 vastaavat säästötoimet on tarkoitettu toimeenpantavaksi vuosina 2016–2019. Säästöjen kumuloituminen on omiaan vaikeuttamaan vapaan sivistystyön oppilaitosten ylläpitäjien toimintaa pitkällä tähtäimellä. Opetushallitus Opetushallituksen näkemyksen mukaan esitysluonnoksessa pykäläehdotukset ja perustelut on kirjoitettu vaikeaselkoisesti ja niihin sisältyy tulkinnanvaraisuutta. Opetushallitus pitää tärkeänä, että lakiesitys ehditään tarkastuttaa oikeusministeriön laintarkastuksessa. Opetushallitus kiinnittää huomiota siihen, että säästöjen taloudelliset vaikutukset on hallituksen esitysluonnoksen taloudellisia vaikutuksia arvioivassa luvussa esitetty varsin yleisellä tasolla. Arvio taloudellisista vaikutuksista on esitetty arviona yhden vuoden osalta. Vuotta 2016 vastaavat säästötoimet on tarkoitettu toimeenpantavaksi osittain kuitenkin koko ajanjaksolla 2016–2019. Opetushallituksen näkemyksen mukaan esityksessä olisi perusteltua esittää arvio vaikutuksista myös vuosien 2017 - 2019 rahoitukseen. Lisäksi kuntien ja muiden koulutuksen järjestäjien rahoitukseen ja toimintaan kohdistuvien vaikutusten sekä sopeuttamiskeinojen laajempi ja syvällisempi analysointi edesauttaisi koulutuksen järjestäjien varautumista muutokseen. Useana vuonna jatkuvat säästöt lisäävät niiden kielteistä vaikutusta koulutuksen järjestämiseen, sen laatuun ja saavutettavuuteen. Lukiokoulutus Luonnos hallituksen esitykseksi vähentää lukiokoulutuksen rahoitusta jo aikaisemmin päätettyjen merkittävien rahoitusleikkausten lisäksi. Esitysluonnoksen vaikutusten arvioinnissa (luku 4.2) lähdetään siitä, että kuntien ja koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten ylläpitäjien tulee sopeuttaa toimintaansa käytettävissä olevien resurssein määrään, tehostaa toimintaa ja alentaa kustannuksia. Mahdollisuus toimintojen sopeuttamiseen ja toiminnan tehostamiseen on varsin rajallinen ilman merkittäviä muutoksia lukioverkossa ja opetuksen järjestämisessä. Lisäsäästöt aikaisemmin tehtyjen säästöjen ohella heikentävät edellytyksiä järjestää lukiokoulutusta ja turvata lukiokoulutuksen laatua ja saavutettavuutta eri puolilla maata. Esitysluonnokseen sisältyy esitys lukiokoulutuksen vuoden 2016 keskimääräiseen yksikköhintaan tehtävästä vähennyksestä. Vuoden 2016 keskimääräiset yksikköhinnat lasketaan vuoden 2013 kustannusten perusteella, jolloin kustannustason muutoksesta johtuvat indeksitarkastukset huomioiden lukiokoulutuksen keskimääräinen yksikköhinta vuonna 2016 olisi 7160,39 euroa. Esitysluonnoksessa on lukiokoulutuksen keskimääräiseen yksikköhintaan tehty 1012,89 euron suuruinen vähennys lukiokoulutukseen suunniteltujen säästöjen vuoksi ja lisäksi vielä indeksikorotuksen suuruinen säästö 35,63 euroa. Yhteensä lukiokoulutukseen keskimääräisen yksikköhinnan kautta tehtävä säästö vuonna 2016 on esitetty 1048,52 euron suuruiseksi. Lukiokoulutuksen säästö on lukiokoulutuksen rahoitustaso huomioiden erittäin suuri. Kustannusten mukaan laskettuun yksikköhintaan esitetään 15 prosentin suuruista säästöä. Huomioitava on myös edellisvuosien taso. Lukiokoulutuksen yksikköhintaan ei ole säästötoimenpiteiden vuoksi tehty indeksikorotusta vuodelle 2013 eikä vuodelle 2014. Lisäksi keskimääräistä yksikköhintaa on alennettu lukiokoulutukseen kohdennettujen säästöjen vuoksi jo vuonna 2014 ja 2015. Leikkausten suuruuden havaitsemiseksi hallituksen esityksessä olisi syytä kuvata kustannusten ja yksikköhintojen kehitys eri vuosina. Vapaa sivistystyö Vapaan sivistystyön rakenteiden ja rahoituksen uudistamista koskeva laki (579/2015) ja valtioneuvoston asetus (611/2015) tulevat voimaan 1.1.2016. Lain mukaan yksikköhinnat vapaassa sivistystyössä lasketaan varainhoitovuodesta 2016 lukien edeltävää vuotta edeltäneen vuoden toteutuneiden kustannusten pohjalta vuosittain jakamalla oppilaitosten toiminnasta aiheutuneet käyttökustannukset asianomaisen kalenterivuoden toteutuneiden suoritteiden määrällä. Aikaisempien vuosien määrärahasupistukset ovat olleet vapaan sivistystyön oppilaitosten ylläpitäjille tuntuvia. Indeksisidonnaisuuden säilyttäminen olisi tärkeää käytössä olevan laskennallisen valtionosuusjärjestelmän nojautuessa toteutuneisiin kustannuksiin. Tällöin oppilaitosten koulutustarjonta voisi kehittyä linjassa kustannuskehitykseen. Opetushallituksen näkemyksen mukaan indeksikorotuksien jäädyttäminen alkavaksi hallituskaudeksi on jo aikaisemmin toimeenpantujen säästötoimien jälkeen vapaan sivistystyön koulutuksen järjestäjille vähiten haittaa tuottava sekä lievimmin koulutustarjontaa leikkaava toimenpide. Näin menetellen koulutusta voitaneen tuottaa lähes aiempi suoritemäärä tarjonnan olennaisesti kaventumatta. Säästöjen kumuloituminen vaikeuttaa vapaan sivistystyön oppilaitosten ylläpitäjien toimintaa pitkällä tähtäimellä. Pidempään jatkuvana vapaan sivistystyön aleneva määrärahakehitys voi heijastua toimintamahdollisuuksiin sekä koulutuksen laatuun ja saavutettavuuteen kielteisesti. Koulutustarjonnan hinnoitteluun syntyvät korotuspaineet näyttäytyvät ristiriitaisina väestörakenteen monipuolistumisen ja erilaistumisen kanssa etenkin maahanmuutto- ja kasvualueilla ja kielteisinä aliedustettujen väestöryhmien koulutusmahdollisuuksien kannalta koko maassa. Säästöjen kumuloituminen vaikeuttaa niiden valtion talousarvioesitysten tuloksellisuustavoitteiden toteutumista, joiden mukaan aikuiskoulutuksen osaamispohja laajenee ja aikuisista osallistuu koulutukseen vuosittain 60 %. Leikkausten suuruuden havaitsemiseksi hallituksen esityksessä olisi syytä kuvata kustannusten ja yksikköhintojen kehitys eri vuosina. Ammatillinen koulutus Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain säännös, joka koskee ammatillisen koulutuksen investointien ns. takuukorotusta, ehdotetaan kumottavaksi, koska säännöksen siirtymäkausi päättyy tämän vuoden lopussa. Rahoituslakia esitetään muutettavaksi siten, että ammatillisen peruskoulutuksen poistojen takuukorotuksen päättymisen vaikutus yksikköhintaan toteutuu vuodesta 2016 alkaen. Hallituksen esityksessä tämän johdosta keskimääräiseen yksikköhintaan on tehty 826,73 euron suuruinen vähennys. Esityksessä vuoden 2015 vähimmäistasoa koskevaa säännöstöä ehdotetaan muutettavaksi siten, että ko. vuoden yksikköhinnasta vähennetään kyseisenä vuonna toteutunut poistojen takuukorotuksen euromääräinen vaikutus 426,78 euroa (yksikköhinta 10 782,42 – 426,78 = 10 355,64). Ilman vähennystä kustannustason muutoksesta johtuvat indeksi-tarkastukset huomioiden keskimääräinen yksikköhinta vuonna 2016 olisi 11 292,05 euroa. Tällöin ammatilliseen koulutukseen kohdistuva säästö vuoden 2016 leikkaamattomaan indeksitarkistettuun yksikköhintaan on noin 8 prosenttia. Lisäksi huomioitavaa on, että esitetty alennettu keskimääräinen yksikköhinta on 4 prosenttia vuoden 2015 keskimääräistä yksikköhintaa alempi. Huomioitavaa on myös se, että keskimääräiseen yksikköhintaan ei ole säästötoimenpiteiden vuoksi tehty indeksikorotusta vuosille 2013 ja 2014. Lisäksi keskimääräistä yksikköhintaa on alennettu säästöjen vuoksi jo vuonna 2014 ja 2015. Kun vuoden 2015 yksikköhintaa vähennetään edelleen 426,78 €, tämä aiheuttaa koulutuksen järjestäjille varsin merkittäviä sopeutustoimia erittäin lyhyellä aikavälillä. Varsinkin kun järjestäjät ovat luottaneet vuoden 2015 minimitason säilyvän. Esityksessä todetaan, että takuukorotuksen poistuminen lisää merkittävästi sopeuttamistarvetta ja erityisesti se vaikuttaa tekniikan ja liikenteen alan sekä luonnonvara-alan koulutuksen järjestäjien yksikköhintaan ja sitä kautta niiden tulee sopeuttaa toimintojaan merkittävästi. Esityksessä ei kuitenkaan pyritä arvioimaan sitä, miten em. toimet vaikuttavat laajemmin eri järjestäjien toimintaan ja siten koko järjestäjäkenttään, ts. minkälaiset vaikutukset näillä on erilaisten järjestäjien toimintaan. Esimerkiksi miten nämä vaikuttavat pienten yksialaisten järjestäjien toimintaan tai järjestäjiin, jotka vapaan sivistystyön lisäksi järjestävät ammatillista peruskoulutusta. Tämän seurauksena joillakin aloilla ja järjestäjäkentässä saattaa aiheutua muutoksia, jotka eivät olekaan toivottavia. Tämän vuoksi myös aikaisempaa useampi järjestäjä saattaa tulla hakemaan harkinnanvaraista avustusta. Leikkausten suuruuden havaitsemiseksi hallituksen esityksessä olisi syytä kuvata kustannusten sekä yksikköhintojen ja niihin liittyvien takuukorotuksen kehitys eri vuosina. Elinkeinoelämän oppilaitokset ELO ry Elinkeinoelämän oppilaitokset ELO ry on ammatillisten ja valtakunnallisten erikoisoppilaitosten verkosto, jonka aikuiskoulutuksen tarjonta kattaa koko elinkeinoelämän. ELOn oppilaitokset rakentavat elinkeinoelämän kilpailukykyä sekä parantavat työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamista tarjoamalla työelämälähtöistä lisä- ja täydennyskoulutusta. ELO ry kiittää mahdollisuudesta ottaa kantaa hallituksen esitykseen eduskunnalle opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta. Vuosien 2016 – 2019 indeksikorotuksista luopuminen merkitsee ennakoitavaa ja tasaista säästämisen vaihtoehtoa, mikä mahdollistaa myös toiminnan vähittäisen sopeuttamisen. On kuitenkin huomattava, että erikoisoppilaitoksiin on kohdistunut säästöjä jo monen vuoden ajan ja moneen otteeseen. Siksi on kohtuullista, että mahdollisella indeksikorotusten jäädyttämisellä aikaansaatavat säästöt vähentävät vastaavasti 2017 loppuun mennessä tavoiteltavia säästötavoitetta. Yksityiskoulujen liitto ry Yksityiskoulujen Liitto ja sen jäsenkoulut ymmärtävät säästöjen välttämättömyyden Suomen taloudellisen tilan kohentamiseksi. Liitto pitää kuitenkin tärkeänä, että koulutuksen järjestäjille voidaan taata jatkossakin riittävä opiskelijakohtainen rahoitus lukiokoulutuksen järjestämistä varten. Lakiesitysluonnoksen mukaan lukion ja ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmiä kehitetään hallituskaudella. Yksityiskoulujen Liitto ry toivoo, että koulutuksen järjestäjiä kuullaan hyvissä ajoin ennen uusien rahoitusmallien periaatteiden kiinnittämistä. Erityisesti aikuislukioiden opiskelijoiden erityispiirteet tulisi huomioida lukion rahoitusmallia suunniteltaessa. Edellisellä hallituskaudella esillä ollut rahoitusmalli ei taannut aikuislukioille riittävää rahoitusta, koska rahoituksen perustana olleet mittarit eivät soveltuneet aikuislukioihin samalla tavoin kuin nuorten lukiokoulutuksen järjestäjiin. Teatterikeskus ry Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamiseksi ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä vapaasta sivistystyöstä annetun lain muuttamiseksi sisältää ehdotuksia, jotka vaikuttavat teatterikentän toimintaan laajasti ja heikentävät merkittävästi erityisesti yksittäisten, pienipalkkaisten ja jo ennestään heikossa asemassa olevien freelancer-taiteilijoiden asemaa ja elämänlaatua. Teatterikentällä toimii noin 1 600 freelanceria. Vos-teatterit työllistivät 1 032 henkilötyövuoden verran tilapäistä henkilöstöä vuonna 2014. Edelliset vuodet ovat osoittaneet, että leikkaukset vaikuttavat juuri taiteellisen henkilökunnan määrään. Suurilla ja keskisuurilla teattereilla henkilötyövuosien määrä on vuodesta 2013 vähentynyt vuoden 2014 tilastoihin verrattuna 70 henkilötyövuotta, ryhmillä ja pienteattereilla 11 henkilötyövuotta. Tämä tarkoittaa 8 % vuosittaista vähennystä vierailijoiden työtehtäviin. Ehdotetuilla leikkauksilla on myös suuri vaikutus erityisesti pienten ryhmämuotoisten teattereiden toimintaan. Niiden toteutuneet henkilötyövuodet ovat lähes samat kuin vos-perusteena käytetyt henkilötyövuodet. Tuen leikkaaminen heiltä merkitsee työntekijöiden vähentämistä ja siten vuonna 2016 henkilötyövuosien määrän laskua niin, etteivät teatterit saavuta vos-perusteena käytettyjen henkilötyövuosien määrää. Tämä johtaa siihen, että teattereiden henkilötyövuodet laskevat vuonna 2018, ja teatterin talouden syöksykierre on valmis. Pienten ryhmämuotoisten ammattiteattereiden omarahoitusosuudet ovat jo nyt poikkeuksellisen suuria muihin vos-teattereihin verrattuna ja siksi leikatun rahan kompensoiminen on lähes mahdotonta. Pienet, ryhmämuotoiset teatterit toimivat jo nyt minimihenkilöstöllä. Jos teattereiden henkilökuntamäärä laskee nykyisestä tasostaan, ne eivät enää voi tuottaa kuin 1-3 esiintyjän teoksia. Ryhmämuotoisuus on juuri ryhmän läsnäoloa, ensemble-työskentelyä, jota esim. monologien tuottaminen ei ole. Lakimuutokset vaikuttavat siis tietynlaisen teatterimuodon kuoleentumiseen suhteellisen lyhyellä aikajänteellä. Rahoituslain ulkopuolinen kenttä kasvaa koko ajan. Se ei pysty työllistämään niitä taiteilijoita, jotka jäävät ehdotettujen leikkausten myötä ilman vierailutehtäviä vos-teattereissa. Lisäksi Veikkausvoittovarojen jakaminen yhä kasvavan edunsaajajoukon kesken on heikentänyt rahoituslain ulkopuolisten toimijoiden taloudellista tilannetta radikaalisti määrärahojen pysyessä vuodesta toiseen samana, mutta tuotantokustannusten kasvaessa. Vos-teattereiden ja rahoituslain ulkopuolisten ammattiteattereiden yhteistyö ei myöskään ole enää näiden leikkausten jälkeen mahdollista. Ehdotetut leikkaukset heikentävät siis myös tällä tavoin rahoituslain ulkopuolisen kentän toimintamahdollisuuksia entisestään. Lausunnon keskeinen sisältö: Ehdotetut lainmuutokset heikentävät pienten, ryhmämuotoisten puheteattereiden toimintaresursseja niin, että ne menettävät toimintaprofiiliinsa ja nykyisen toimintamallinsa. Siksi lakimuutosta ei tule toteuttaa. Suomen museoliitto Lakiesitys ajaa museoiden toimintaa alas ja tekee pysyvät vahingot kulttuuriperinnön säilymiselle Museoiden rahoitus leikkautunut vuodesta 2012 alkaen Museoalan valtionosuusrahoitukseen on kohdistettu leikkaustoimenpiteitä vuodesta 2012 alkaen. Leikkaukset on toteutettu sekä laskemalla valtionosuusrahoituksen tasoa että jättämällä toteuttamatta lakisääteisiä indeksikorotuksia. Tämän seurauksena valtionosuuden perusteena oleva yksikköhinta on jo vuonna 2015 alemmalla tasolla kuin vuonna 2012. Yksikköhinnan ja siihen liittyvällä valtionavustusten laskulla on ollut huomattavan negatiiviset vaikutukset museoiden toimintaan erityisesti sen vuoksi, että samaan aikaan museoiden kulut ovat nousseet merkittävästi. Kasvu on painottunut kiinteistömenoihin, jotka ovat nousseet vuodesta 2012 vuoteen 2015 yhteensä 26 %. Myös henkilöstömenot ovat nousseet, mutta maltillisemmin eli 2 %. Kiinteiden kulujen kasvu on vuositasolla ollut 3,7 %. Pienimmät ja kaupunkikeskusten ulkopuolella olevat museot ahdinkoon Museoille kehitys tarkoittaa kaikilla museoilla joko sitä, että valtionosuudella katetaan yhä pienempi osa kustannuksista tai kustannustasoa lasketaan henkilöstöä, kiinteistöjä ja toimintaa vähentämällä. Käytännössä vaikutukset näkyvät ensimmäisenä vähennyksenä toiminnassa ja henkilöstön määrässä. Kiinteistöistä luopuminen on monissa tapauksissa mahdotonta ja kaikissa tapauksissa hidasta. Vuoden 2016 leikkausten aiheuttamassa sopeutuksessa käytännössä ainoa vaihtoehto on toiminnan vähentäminen. Koska museoiden talous on jo tehtyjen leikkausten vuoksi äärimmäisen tiukalla, on etenkin pienempien ja kaupunkikeskusten ulkopuolella olevien museoiden käytännössä mahdoton sopeuttaa toimintaansa uudelle rahoituksen tasolle. Tästä on seurauksena toiminnan hiipuminen ja jopa sulkeminen. Tämän mukana näiden paikkakuntien tai alojen historiamateriaalia ja kulttuuriperintöä tuhoutuu eikä tilannetta voida korjata, jos taloudellinen tilanne myöhempinä vuosina paranee. Museoalan kehittämisen näkökulmasta yksikköhinnan kiinteä euromääräinen leikkuri on myös epämotivoiva. Jos museot onnistuvat kehittämistoimillaan vähentämään kiinteistö-, henkilöstö- ja muita toimintakuluja, kehittämistoimien positiiviset vaikutukset museoiden reaalitalouteen vesittyvät. Kuluissa saavutetut säästöt näkyvät museoiden tuloihin vaikuttavan valtionosuuden yksikköhinnan ja siihen sidotun valtionosuuden laskuna. Valtio ei hyödynnä museoiden mahdollisuuksia Lausunnolla oleva lakiuudistus osoittaa, että hallitus ei ole hyödyntämässä sitä taloudellisen kasvun mahdollisuutta, joka museoiden toimintaan investoiminen sisältää. Lakiehdotuksessa esitetyllä aikajänteellä ainoita positiivisessa vireessä olevia aloja on matkailu, jossa koko 2000-luvun jatkunut kasvu ennustetaan jatkuvan seuraavat vuodet vahvana. Alan uskotaan palkkaavan seuraavina vuosina noin 10 000 uutta työntekijää vuosittain. Museot ovat matkailun peruspalveluja. Ne toimivat täydentävänä palveluna muille matkailutoimijoille, mutta huomattavalle osalle myös ensisijaisen syynä matkalle lähtöön. Hallitus ei esityksensä perusteella ole myöskään hyödyntämässä sitä voimavaraa, joka museoilla on sosiaalisen tasa-arvoisuuden ja kulttuurisen kanssakäymisen edistämisessä. Tämä on nousemassa meneillään olevan pakolaiskriisin yhteydessä entistä tärkeämpään asemaan. Lakiesitys uudelleen valmisteluun Suomen museoliitto ja suomalainen museoala on tietoinen valtion ja koko julkisen talouden vaikeasta tilanteesta. Samalla on kuitenkin vaikea ymmärtää päätöksiä, joilla vaarannetaan museoala ja sen mukana kiistatta tulevat myönteiset talousvaikutukset. On myös selvää, että museotoiminnan rahoitusleikkauksilla ei korjata niitä julkisen talouden rakenteita, joilla leikkauksia perustellaan. On luonnollisesti perusteltua osoittaa leikkauksia solidaarisuussyistä myös museoalalle, mutta tässä logiikassa solidaarisuutta voi odottaa myös muissa yhteyksissä esimerkiksi tulevaisuutta ja rakennemuutoksia tavoittelevissa hallituksen kärkihankkeissa tai muissa investoinneissa. Näin ei ole kuitenkaan tapahtumassa. Suomen museoliiton näkemyksien mukaan näiden lakien kautta Suomen hallitus on tekemässä päätöstä, jolla aiheutetaan peruuttamatonta vahinkoa suomalaisen kulttuuriperinnön säilymiselle jälkipolville. Tämän hallitus aiheuttaa tietoisena siitä, että lakiesityksessä olevilla leikkauspäätöksillä ei ole leikkauksen perusteena olevan tavoitteen saavuttamiseksi mitään käytännön merkitystä. Suomen museoliitto esittää, että laki otetaan uudelleen valmisteluun esityksen sisältämien rakenteellisten ongelmien korjaamiseksi ja vaikutusten arvioimiseksi. Museoliiton on myös vaikea ymmärtää leikkausten kohdistamista erityisesti museoalaan, jossa leikkaustasoksi on määritelty 13 000 euroa. Tavoite on kaksi kertaa enemmän kuin kulttuurialalla keskimäärin. Lisäksi Suomen museoliitto edellyttää, että hallitus päätöksissään osoittaisi ymmärtävänsä leikkausten peruttamattomat vahingot kulttuuriperinnölle, museo- ja kulttuuripalvelujen positiiviset talousvaikutukset ja muistavansa lupauksensa siitä, että kulttuuriin ei kohdisteta uusia leikkauksia. Uusia leikkauksia tässä Suomen museoliito mukaan ollaan selkeästi tekemässä. Suomen teatterit ry. Valtionosuusjärjestelmän piiriin kuuluvien ammattiteattereiden kehitys ja nykytilanne Vuonna 2008 alkanut yleinen ja pitkittynyt taloustaantuma on iskenyt teatterialaan pienellä viiveellä, koska vuosien 2008-2010 valtionosuuksien indeksikorjausohjelma vahvisti taidelaitosten rahoitusasemaa. Lisärahasta suuri osa kului tuon ajanjakson voimakkaan palkkakehityksen lisäkustannusten kattamiseen, mutta samalla se vahvisti alaa niin, että jo vuonna 2012 alkaneet valtionosuuksien leikkaukset ja indeksien jäädytykset eivät välittömästi olennaisesti vähentäneet alan työllisyyttä tai tuotantovolyymia. Valtionosuuksien lisäksi teattereita rahoittavat niiden sijaintikunnat. Ammattiteattereiden kuntarahoitus ei ole juurikaan kehittynyt vuoden 2008 jälkeen, palkkojen ja kiinteistöjen kustannuskehitystä kuntatuen taso ei ole vuosiin seurannut käytännössä enää ollenkaan, ja vuodesta 2013 eteenpäin teattereiden tuki kunnilta ja kaupungeilta on yhä useammalla paikkakunnalla voimakkaassa laskusuhdanteessa. Näyttämötaiteen tulonmuodostuksen kolmas kivijalka on oma tulonhankinta, josta lipunmyynti muodostaa muun yritysyhteistyön ohella valtaosan. Lipputulojen merkitys osana teattereiden tulonmuodostusta vaihtelee runsaasti, ja on lisäksi altis välillä voimakkaallekin kausivaihtelulle. Vuosina 2013 ja 2014 teatterilippujen kokonaismyynnissä on ollut laskeva jakso. Samanaikainen laskeva trendi on pitkittyneen laman myötä ollut nähtävissä monilla muillakin yleisön vapaa-ajasta kilpailevilla aloilla, joiden on ollut vaikea päästä yleisötavoitteisiinsa lukuisten kuluttajien käyttäessä tiukkoina aikoina vähemmän rahaa pääsylippuihin. Vuonna 2014 kaikki edellä mainittu kehitys yhdessä johti nykytilanteeseen, jossa teattereiden rahoitus ei enää riitä tähänastisen toiminnan tason ylläpitämiseen. Samaan aikaan kun alan vakituiset työpaikat edelleen tuntuvasti vähenivät, tilapäiset työsuhteet putosivat yhdessä vuodessa yli 10 prosentilla. Vuoden 2015 tilastoja ei vielä ole käytettävissä, mutta kokonaisrahoitustilanteen ollessa vielä tiukempi kuin vuonna 2014, on perusteltua olettaa, että alan työllisyystilanne on edelleen edellisvuotta huonompi. Ehdotuksia toimenpiteiksi, joilla rahoituslain muutosesityksen negatiivisiin vaikutuksiin alan työllisyyteen ja kehitykseen on mahdollista vaikuttaa 1) Valtiontalouden kehyksissä suunniteltujen välttämättömien säästötoimenpiteiden toteutusta harkittaessa olisi uudelleen arvioitava leikkausten voimakkuus ja toteuttamisaikataulu. Jo nyt tiedossa olevan alan työllisyyskehityksen valossa on selvää, että kohdistamalla näin voimakkaita säästötoimenpiteitä toimialalle, jonka työllisyys on jo tähän mennessä toteutettujen säästöjen johdosta voimakkaassa laskussa, lisäsäästöt tulevat nopeasti vähentämään koulutetuilta taiteilijoilta sekä teatterialan tekniikan ja muilta ammattiryhmiltä useita satoja työpaikkoja teatterialalla. Massiiviset yhdellä kertaa toteutettavat tasoleikkaukset antavat työnantajille heikosti aikaa valmistautua uuteen tilanteeseen, ja vaikeuttavat olennaisesti näiden mahdollisuuksia vaikuttaa erilaisin joustavin järjestelyin työvoiman sovittamiseen uuteen matalampaan rahoitustasoon. Valtionosuusrahoitteinen kenttä on ollut kulttuurialan valtakunnallisesti kattavin ja merkittävin alueellinen työllistäjä. Valtionosuusteattereista työttömäksi jäävät taiteilijat ja teatterialan muiden ammattiryhmien työntekijät tulevat erittäin epätodennäköisesti työllistetyiksi taiteen harkinnanvaraisilla tuilla ja apurahoilla toimivalla ns vapaalla kentällä, jonka rahoitus ei ole kehittynyt vuosiin eikä edes nykyisellään riitä työehtosopimusten hyvin alhaisten minimipalkkojen maksuun. 2) Tehokkaisin tapa torjua valtionosuusleikkausten vahinkoja työllisyydelle on toteuttaa valtionosuuslaitoksille vuodelle 2016 veikkausvoittovarojen vararahastosta rahoitettava työllisyyshankeraha samalla tavalla kuin vuonna 2015. Veikkausvoittovarojen vararahaston keskeinen tarkoitus on turvata veikkausvoittovaroin rahoitettavien kohteiden rahoitus tilanteessa, jossa vuosittain jaettavissa olevat voittovarat eivät tarkoitukseen riitä. Pitkälti tästä syystä valtionosuuksin rahoitetuilla kulttuurialoilla oli haettavissa vuodelle 2015 työllistämishankeraha, jonka turvin edistettiin alan työllisyyttä tilanteessa, jossa valtionosuusrahoitteisen kentän määrärahoja leikattiin vastaavalla tavalla kuin nyt käsillä olevassa rahoituslain muutosesityksessä, joskin leikkausten taso oli vuodelle 2015 lievempi kuin mitä esitetään vuodelle 2016. Suomen Teatterit ry on tietoinen siitä, että vararahaston käytettävissä olevien jakovarojen kokonaismäärä on viime vuosina vähentynyt, mutta leikkausten välittömiin ja voimakkaisiin negatiivisiin vaikutuksiin viitaten on aivan ilmeistä, että tarve työllistämishankerahalle vuodelle 2016 on vielä tuntuvasti aikaisempaa suurempi. 3) Lainsäädäntötekniikan näkökulmasta rahoituslain nyt käsillä olevan muutosehdotuksen pitkäaikaiset vaikutukset on vielä tarkasteltava huolellisesti uudestaan ennen lain toimeenpanoa. Rahoituslain muutos on säädösteknisesti toteutettava niin, että uudet säästötoimenpiteet eivät tulevaisuudessa johda valtionosuuksien kumuloituvaan leikkautumiseen. Euromääräisesti samansuuruisten säästöjen systemaattinen leikkaaminen vuosittain pienenevästä kokonaistuesta johtaisi syöksykierteeseen, jossa täysin elinkelpoinen, työvoimakustannuksiltaan halpa, voimakkaasti työvoimavaltainen ja aluepoliittisesti tärkeä ala ajettaisiin lyhyessä ajassa alas. Suomen teatterijärjestöjen keskusliitto ry 1) Säästötoimenpiteiden toteutusta harkittaessa olisi uudelleen arvioitava leikkausten voimakkuus ja toteuttamisaikataulu. Säästöt tulevat nopeasti useita satoja työpaikkoja teatterialalla. 2) Tehokkain tapa torjua valtionosuusleikkausten vahinkoja työllisyydelle on toteuttaa valtionosuuslaitoksille vuodelle 2016 veikkausvoittovarojen vararahastosta rahoitettava työllisyyshankeraha samalla tavalla kuin vuonna 2015. Valtionosuusjärjestelmän piiriin kuuluvien ammattiteattereiden kehitys ja nykytilanne Ehdotuksia toimenpiteiksi, joilla rahoituslain muutosesityksen negatiivisiin vaikutuksiin alan työllisyyteen ja kehitykseen on mahdollista vaikuttaa 1) Valtiontalouden säästötoimenpiteiden toteutusta harkittaessa olisi uudelleen arvioitava leikkausten voimakkuus ja toteuttamisaikataulu. Jo nyt tiedossa olevan alan työllisyyskehityksen valossa on selvää, että kohdistamalla näin voimakkaita säästötoimenpiteitä toimialalle, jonka työllisyys on jo tähän mennessä toteutettujen säästöjen johdosta voimakkaassa laskussa, lisäsäästöt tulevat nopeasti vähentämään koulutetuilta taiteilijoilta sekä teatterialan tekniikan ja muilta ammattiryhmiltä useita satoja työpaikkoja teatterialalla. Valtionosuusrahoitteinen kenttä on ollut kulttuurialan valtakunnallisesti kattavin ja vakain työllistäjä. Valtionosuusteattereista työttömäksi jäävät taiteilijat tulevat erittäin epätodennäköisesti työllistetyiksi taiteen harkinnanvaraisilla tuilla ja apurahoilla toimivalla ns. vapaalla kentällä, jonka rahoitus ei ole kehittynyt vuosiin eikä edes nykyisellään riitä työehtosopimusten hyvin alhaisten minimipalkkojen maksuun. 2) Tehokkain tapa torjua valtionosuusleikkausten vahinkoja työllisyydelle on toteuttaa valtionosuuslaitoksille vuodelle 2016 veikkausvoittovarojen vararahastosta rahoitettava työllisyyshankeraha samalla tavalla kuin vuonna 2015. Veikkausvoittovarojen vararahaston keskeinen tarkoitus on turvata veikkausvoittovaroin rahoitettavien kohteiden rahoitus tilanteessa, jossa vuosittain jaettavissa olevat voittovarat eivät tarkoitukseen riitä. Pitkälti tästä syystä valtionosuuksin rahoitetuilla kulttuurialoilla oli haettavissa vuodelle 2015 työllistämishankeraha, jonka turvin edistettiin alan työllisyyttä tilanteessa, jossa valtionosuusrahoitteisen kentän määrärahoja leikattiin vastaavalla tavalla kuin nyt käsillä olevassa rahoituslain muutosesityksessä, joskin leikkausten taso oli vuodelle 2015 lievempi kuin mitä esitetään vuodelle 2016. 3) Muutosehdotuksen pitkäaikaiset vaikutukset on vielä tarkasteltava huolellisesti uudestaan ennen lain toimeenpanoa. Rahoituslain muutos on säädösteknisesti toteutettava niin, että uudet säästötoimenpiteet eivät tulevaisuudessa johda valtionosuuksien kumuloituvaan leikkautumiseen. Euromääräisesti samansuuruisten säästöjen systemaattinen leikkaaminen vuosittain pienenevästä kokonaistuesta johtaisi syöksykierteeseen, jossa täysin elinkelpoinen, työvoimakustannuksiltaan halpa ja voimakkaasti työvoimavaltainen ala ajettaisiin lyhyessä ajassa alas. Suomen Museovirasto Museovirasto kommentoi lakiesitystä erityisesti museoiden osalta, mutta samat kommentit koskevat yleisesti myös muita saman pykälän ja rahoituksen puitteissa olevia taidelaitoksia. Esityksen mukaan museoille, teattereille ja orkestereille kohdistetut vuosien 2012 ja 2015 säästöt sekä vuoden 2014 indeksijäädytys muutettaisiin pysyviksi. Lisäksi toteutettaisiin vuosien 2016 – 2019 kehyspäätöksen mukainen säästö vuodelle 2016 ja vuoden 2016 indeksitarkistusta vastaavat vähennykset. Lausunnossa pyritään sen sijaan arvioimaan lain vaikutuksia. Itse lain perusteluissa on huomioitu vain lain välittömät, säästötavoitteisiin liittyvät eurovaikutukset ja suppeasti eräiden opetusalaan kuuluvien toimijoiden toimintaan liittyviä vaikutuksia. Museoiden osalta muita vaikutuksia ei ole arvioitu. Museoiden valtionosuuden yksikköhintaan on kohdistunut säästöjä jo vuosina 2012 ja 2015. Valtionosuusjärjestelmän uudistuksen seurauksena vuosina 2008—2010 museoiden valtionosuudet kyllä lähes kaksinkertaistuivat noin 25 miljoonasta eurosta lähes 37 miljoonaan euroon (+ 46 %). Vaikka yksikköhintaa saatiin korotettua tässä yhteydessä, lisäykset kuitenkin tarkoituksellisesti kompensoivat kasvaneita ja todellisia toiminnan kustannuksia, jotka olivat jo kauan nousseet yli toiminnan laskennallisten kustannusten. Säästötavoitteen ja lakimuutoksen tuoma yksikköhinnan pienennys siis kääntää kehityksen suunnan takaisin ja kasvattaa uudestaan laskennallisten ja todellisten kulujen eroa. Samaan aikaan museoiden käytössä oleva henkilötyövuosimäärä on pysynyt pitkään samana, 1183 henkilötyövuodessa, vaikka yleisesti ottaen museoiden todellisten henkilötyövuosien määrä on ollut kasvusuunnassa ja toimiala laajentunut. Valtionosuusjärjestelmän piiriin on jo useana vuonna voitu ottaa uusia museoita vain jakamalla uudelleen jo allokoituja henkilötyövuosia, ellei henkilötyövuosia muuten ole vapautunut. Riittämätön henkilötyövuosimäärä yhdessä yksikköhinnan laskun kanssa johtaa huonosti kestettävissä olevaan tilanteeseen toimialalla, joissa toimijoiden keskikoko on pieni (keskimäärin 12,6 henkilötyövuotta / ammatillinen museo vuonna 2014), ja jonka henkilöstön määrä on ollut laskusuunnassa kahtena viime vuonna (Museotilasto 2014). Samaan aikaan museoiden kiinteistömenot jatkavat kiihtyvää nousua. Vuonna 2014 näissä oli jo 18,8 % nousu edelliseen vuoteen verrattuna (Museotilasto 2014). Indikaattorit viittaavat selkeästi siihen, että museoiden on ollut yhä vaikeampi saada toimintamääräraha riittämään toiminnan kuluihin, ja resurssisäästöä on haettu helpommin realisoitavasta osasta kulurakennetta, henkilöstöstä. Henkilöstön supistaminen puolestaan johtaa suoraan toiminnan kaventumiseen, joka voi tarkoittaa esimerkiksi avoinnaoloaikojen supistumista, yleisötoiminnan kaventumista ja toiminnan kääntymistä sisäänpäin. Laki tulisi voimaan tullessaan vakavasti pahentamaan jo nyt nähtävissä olevaa kehitystä kohti toiminnan supistumista. Museoviraston kannalta säästöjen ja lakiesityksen suora vaikutus näkyy eniten alueellisen kulttuuriperintötoiminnan puitteissa. Korotettua valtionosuutta saavat museot, erityisesti maakuntamuseot, mutta myös aluetaidemuseot ja valtakunnalliset erikoismuseot, vastaavat tällä hetkellä merkittävistä alueellisista kulttuuriperinnön vaalimis-, suojelu- ja kehittämistehtävistä, joita Museolaki ja –asetus niiltä edellyttävät ja joista on sovittu Museoviraston kanssa joko Museoasetuksen mukaisten nelivuotisneuvottelujen puitteissa tai erillisillä kahdenvälisillä yhteistyösopimuksilla. Edellisten sopimusten puitteissa toteutetaan laajaa alueellista museokentän ohjaamis- ja kehittämistyötä, jonka hyötyjät ovat sekä maakuntien muut ammatilliset museot että Suomen yli 700 paikallis- ja pientä erikoismuseota. Jälkimmäisen sopimuksen puitteissa tehdään laajamittaista kulttuuriympäristön suojelutyötä alueellisella ja paikallisella tasolla, jonne Museoviraston on omien resurssiensa puitteissa mahdoton ulottaa työtään. Korotettua valtionosuutta saavat museot, maakuntamuseot, alueelliset taidemuseot ja valtakunnalliset erikoismuseot tekevät kulttuuriperinnön vaalimisen kannalta korvaamatonta työtä omilla alueillaan. Tätä työtä, joka nyt lakiesityksen toteutuessa vähintään supistuu, ei ole mahdollista korvata Museoviraston voimavaroin. Lakiesityksen konkreettisena vaikutuksena on kulttuuriperinnön alueellisen vaalimisen toimintaedellytysten merkittävä heikentyminen. Yleisellä tasolla voidaan todeta, että museot ovat kirjastojen ohella Suomen kattavin valtakunnallinen ja alueellinen kulttuuripalvelu. Museotoiminnalla on tutkitusti laaja ja suuri taloudellinen merkitys omalla alueellaan, joka ei näy suoraan tulona museotoiminnassa mutta on välillisesti merkittävä taloudellinen moottori. Samoin pienillä kulttuuripalveluihin käytettävillä rahasummilla voidaan tuottaa merkittäviä hyvinvointivaikutuksia. Lakiesityksen mukanaan tuomat toimialakohtaiset säästöt ovat euromäärissä valtiontaloudessa pieniä, mutta yksittäisten toimijoiden näkökulmasta merkittävä isoja tilanteessa jossa toiminnan edellytykset ovat jo valmiiksi kaventuneet. Lakiesitys ei edistä kulttuuripoliittisia tavoitteita tai hallitusohjelman kirjauksia kulttuurin saavutettavuuden edistämisestä, alueellisten palveluiden tukemisesta tai kulttuurin merkityksestä yhteiskunnan kehityksen tukena.
© Copyright 2024