EUn sähkön vähittäismarkkinat
EU:n sähkön vähittäismarkkinat Kuluttajan aktivointiin tähtäävät toimenpiteet Euroopan sähkömarkkinoilla Aalto-yliopisto Sähkötekniikan korkeakoulu Elektroniikka ja sähkötekniikka Antti Raininko Kuluttajan aktivointiin tähtäävät toimenpiteet Euroopan sähkömarkkinoilla S-18.3156 Sähköverkkojen erikoistyö Työn ohjaajat: Pertti Salminen (Energiateollisuus ry), Matti Lehtonen (Aalto-yliopisto) AALTO-YLIOPISTO SÄHKÖTEKNIIKAN KORKEAKOULU PL 13000 00076 AALTO TIIVISTELMÄ Tekijä: Antti Raininko Työn nimi: Kuluttajan aktivointiin tähtäävät toimenpiteet Euroopan sähkömarkkinoilla Koulutusohjelma: Elektroniikka ja sähkötekniikka Päiväys: 2.10.2015 Sivumäärä: [55+5] Vastuuopettaja: Prof. Matti Lehtonen Ohjaaja(t): Pertti Salminen (Energiateollisuus ry) ja Matti Lehtonen (Aalto-yliopisto) Kieli: Suomi Tässä työssä tarkastellaan Euroopan sähkömarkkinoiden kehitystä kuluttajan näkökulmasta. Euroopan sähkömarkkinat ovat integroituneet ja vapautuneet asteittain 90luvulta alkaen. Kehitystä on pyritty edistämään koko EU:n laajuisella lainsäädännöllä sekä kansainvälisellä päätöksenteolla. Tästä huolimatta eurooppalainen sähköjärjestelmä ja -markkinat ovat yhä monin tavoin hajanaisia. Erityisesti kuluttajan asema eri maissa vaihtelee huomattavasti. Ilmastonmuutoksen hidastaminen on yksi suurimmista haasteista ihmiskunnalle. Sen vuoksi tarvitaan uusia puhtaita teknologioita niin sähköntuotantoon kuin sähköenergian varastoimiseksi. Energiankäytön tehokkuuden parantamiseksi on luotava edellytykset kysyntäjouston hyödyntämiseksi sähkömarkkinoilla. Euroopan komissio julkaisi kesällä 2015 niin sanotun energian kesäpaketin, joka ohjaa sähkömarkkinoiden kehitystä kohti energiaunionissa määritettyjä tavoitteita. Yksi energiaunionin keskeinen tavoite on kuluttajien aseman vahvistaminen energiamarkkinoilla. Tämä ja siirtyminen kohti uusiutuvia energiamuotoja edellyttävät sähkömarkkinoiden kehittämistä. Kuluttajien halutaan olevan aktiivisessa roolissa tulevaisuuden sähkömarkkinoilla. Kuluttajilla on oltava mahdollisuus sähkönmyyjien kilpailuttamiseen, kysyntäjoustoon osallistumiseen sekä oman sähköntuotannon hyödyntämiseen. Tämä edellyttää tukku- ja vähittäismarkkinoiden tiiviimpää yhteenkytkeytymistä, hintasääntelyn ja markkinoiden keskittyneisyyden purkamista, hinnanmuodostumisen läpinäkyvyyden parantamista, kysyntäjouston tuotteistamista sekä uusien energiapalveluiden kehittämistä. Tulevaisuudessa voidaan nähdä kolme erilaista kuluttajaprofiilia, joille suunnattuja palveluita ja tuotteita energia-alan toimijoiden on kehitettävä. Nämä profiilit ovat perinteinen kuluttaja, kysyntäjoustoon osallistuva kuluttaja sekä kuluttajatuottaja. Koska merkittävin muutos sähkömarkkinoilla koskee kuluttajan roolia, on suurin epävarmuustekijä muutoksessa todennäköisesti kuluttaja itse. Riittävien kuluttajaa aktivoivien taloudellisten kannustimien luominen edellyttää uusien tuote- ja palvelukonseptien lisäksi tiivistä yhteistyötä energia-alan toimijoiden ja kansallisten sääntelyviranomaisten välillä. Avainsanat: sähkömarkkinat, vähittäismarkkinat, kuluttajan asema, kysyntäjousto ii Esipuhe Tämä erikoistyö on tehty osana kesäharjoittelujaksoa Energiateollisuus ry:llä. Työn aihe valikoitui Energiateollisuus ry:n ehdotuksesta ja omasta mielenkiinnostani sähkömarkkinoita kohtaan. Aloitin harjoittelujakson Energiateollisuus ry:n toimistolla Helsingissä, jonka jälkeen siirryin reiluksi kahdeksi kuukaudeksi Brysseliin. Brysselissä osallistuin erilaisiin seminaareihin ja keskustelutilaisuuksiin sekä tapasin eri järjestöjen asiantuntijoita. Ajanjakso Brysselissä oli erittäin opettavainen ja hyödyllinen kokemus opintojen ja tulevaisuuteni kannalta. Tutkimukseni lisäksi pääsin Brysselissä tutustumaan erilaisiin ihmisiin eripuolilta Eurooppaa ja seuraamaan Euroopan unionin jokapäiväistä elämää aitiopaikalta. Haluan kiittää Energiateollisuus ry:tä tästä ainutlaatuisesta työkokemuksesta. Erityisesti haluan kiittää Energiateollisuus ry:n EU-asioiden johtajaa Pertti Salmista, Sähkökaupan johtajaa Pekka Salomaata, asiantuntija Riina Heinimäkeä sekä Sähköverkkojen johtajaa Kenneth Hännistä työn ohjaamisesta ja saamastani avusta. Haluan myös kiittää Aalto-yliopiston Matti Lehtosta työn valvomisesta ja ohjaamisesta. Lopuksi haluan sanoa kiitokseni kaikille niille asiantuntijoille, joiden kanssa sain mahdollisuuden keskustella aiheesta niin Helsingissä kuin Brysselissäkin. Espoossa 2.10.2015 Antti Raininko iii Sisällysluettelo Tiivistelmä Esipuhe Sisällysluettelo Lyhenteet 1 2 3 4 5 6 7 ii iii iv v Johdanto................................................................................................................ 1 Euroopan sähkömarkkinoiden nykytilanne ...................................................... 2 2.1 Pohjoismaiset sähkömarkkinat ........................................................................ 2 2.2 Keski- ja Länsi-Eurooppa................................................................................ 7 2.2.1 Saksa ........................................................................................................ 7 2.2.2 Ranska ...................................................................................................... 9 2.2.3 Iso-Britannia .......................................................................................... 10 2.3 Lounais-Eurooppa ......................................................................................... 12 2.3.1 Espanja ................................................................................................... 13 2.3.2 Portugali ................................................................................................. 14 2.4 Yhteenveto .................................................................................................... 16 2.5 Euroopan unionin tavoite yhteisille sähkömarkkinoille ................................ 17 Uusi teknologia avain kuluttajalähtöisille sähkömarkkinoille ...................... 19 3.1 Älykäs mittaus perustana sähköjärjestelmän ohjaukselle ............................. 19 3.2 Hajautettu sähköntuotanto ............................................................................. 20 3.3 Sähkön varastointi ......................................................................................... 23 3.3.1 Teknologiat sähkön varastoimiseksi ...................................................... 23 3.3.2 Varastointiteknologioiden sovellukset ................................................... 26 3.4 Kysyntäjousto ................................................................................................ 27 3.4.1 Edellytykset kysyntäjouston hyödyntämiselle ....................................... 27 3.4.2 Kysyntäjouston hyödyntäminen käytännössä ........................................ 28 3.4.3 Kysyntäjouston vaikutukset eri toimijoille ............................................ 30 Kohti kuluttajalähtöistä sähkömarkkinaa ...................................................... 32 4.1 Energiaunioni ................................................................................................ 32 4.2 Sähkömarkkinoiden rakenne ja toiminta ....................................................... 35 4.2.1 Tukkumarkkinat ..................................................................................... 35 4.2.2 Vähittäismarkkinat ................................................................................. 37 4.2.3 Kapasiteettimekanismit .......................................................................... 39 4.3 Edellytykset kuluttajalähtöiselle markkinalle ............................................... 41 4.3.1 Kuluttajan etu, kuluttajan kannustin ...................................................... 41 4.3.2 Oikea tieto mahdollistaa oikeat valinnat ................................................ 42 4.3.3 Älykodit ja -verkot mahdollistavat vaivattoman osallistumisen ............ 43 4.3.4 Kuluttajansuoja ja tietosuoja .................................................................. 43 4.3.5 Komission toimenpidelista kuluttajan aseman vahvistamiseksi ............ 44 Käytännön toimet kuluttajan aktivoimiseksi .................................................. 45 5.1 Eurooppalainen sähkönkuluttaja tulevaisuudessa ......................................... 45 5.2 Mitä kuluttajan aseman parantaminen edellyttää energia-alan toimijoilta? .. 46 5.3 Mitä jäsenmailta edellytetään tulevaisuudessa? ............................................ 46 5.4 Epävarmuustekijät ......................................................................................... 47 Yhteenveto ja johtopäätökset............................................................................ 49 Lähteet ................................................................................................................ 51 iv Lyhenteet ACER Agency for the Cooperation of Energy Regulators, energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöjärjestö. CEER Council of European Energy Regulators, Euroopan energia-alan sääntelyviranomaisten neuvosto. CHP Combined Heat and Power, yhdistetty lämmön- ja sähköntuotanto ENTSO-E European Network of Transmission System Operators for Electricity, Euroopan kantaverkko-operaattoreiden yhteistyöjärjestö EU Euroopan unioni EURELECTRIC Union of the Electricity Industry, eurooppalaisen sähköalan yhteistyöorganisaatio. HHI-indeksi Markkinan keskittyneisyyttä kuvaava lukuarvo, joka saadaan summaamalla kaikkien markkinatoimijoiden markkinaosuuksien neliöt. Mitä pienempi luku on, sitä kilpaillumpi markkina. v 1 Johdanto Sähköenergia on nykyisessä länsimaalaisessa yhteiskunnassa välttämätön perushyödyke kuluttajalle. Valtaosa yhteiskuntamme toiminnoista perustuu luotettavaan ja kustannustehokkaaseen sähköjärjestelmään. Sähköstä on tullut meille niin luonteva osa arkipäiväämme, että yleensä huomaamme sen merkityksen vasta, kun sen jakelussa on jostakin syystä ongelmia. Sähkön keskeisestä asemasta huolimatta harva kuluttaja on tänä päivänä erityisen kiinnostunut omista sähkönkulutustottumuksistaan ja niiden taloudellisista vaikutuksista. Yleensä kiinnitämme huomiota sähkönkäyttöömme vain saadessamme sähköyhtiöltä laskun. Tähän on monia syitä. Ihmiset eivät koe, että heillä olisi mahdollisuus vaikuttaa oman sähkölaskunsa suuruuteen. Lisäksi tiedonvaihto asiakkaan ja myyjän välillä rajoittuu useimmiten vain säännöllisin väliajoin toimitettavaan sähkölaskuun ja sitä seuraavaan maksutapahtumaan. Sähkömarkkinoita on vapautettu asteittain kilpailulle Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioissa. Avoin kilpailu parantaa palvelun laatua ja tuotetarjontaa sekä alentaa asiakkaalle sähkön käytöstä koituvia kustannuksia. Sähkömarkkinoiden vapauttaminen ja integrointi onkin ollut Euroopan unionin tavoitteena jo useita vuosia. Jäsenvaltioiden poikkeavat markkinajärjestelyt asettavat kuitenkin haasteita kehitykselle. Monissa maissa kuluttajalla ei ole vieläkään riittäviä työkaluja ja kannusteita parhaan myyjän etsimiseksi. Sähkön myyjän vaihtaminen on vaikeaa, toimittajien kilpailuttaminen sekä hintavertailu on raskasta ja monimutkaiset tariffijärjestelmät hankaloittavat sopimussisältöjen hahmottamista. [1] Euroopan komissio julkaisi kesällä 2015 kaksi sähkömarkkinoihin liittyvää tiedonantoa, joiden on tarkoitus vahvistaa kuluttajan asemaa sähkömarkkinoilla. Tässä tutkimuksessa perehdytään näiden tiedonantojen sisältöihin, ja niiden vaikutuksiin käytännössä. Työn tavoite on kartoittaa, miten Euroopan sähkömarkkinoiden ja sähköjärjestelmän kehitys vaikuttaa kuluttajan asemaan sähkön vähittäismarkkinoilla. Työssä esitellään aluksi sähkömarkkinoiden toiminnan perusperiaate sekä jäsenmaiden sähkömarkkinoiden välisiä eroja erityisesti kuluttajan näkökulmasta. Luvussa 3 keskitytään uusien teknologioiden tuomiin mahdollisuuksiin sähköjärjestelmän ja sähkömarkkinoiden uudistamiseksi. Luvussa 4 esitellään kesällä 2015 julkaistun ”energian kesäpaketin” keskeinen sisältö kuluttajan näkökulmasta. Luvussa 5 pohditaan kuluttajan uutta roolia sähkömarkkinoilla sekä eri sidosryhmiltä odotettavia toimenpiteitä, joiden avulla kuluttaja saadaan omaksumaan haluttu uusi rooli. Luku 6 muodostaa yhteenvedon ja johtopäätökset tutkimuksen keskeisistä havainnoista. Päästökaupan ja uusiutuvien energiamuotojen tukimekanismien vaikutukset sähkömarkkinoihin ja kuluttajan asemaan on rajattu tämän tutkimuksen ulkopuolelle. 1 2 Euroopan sähkömarkkinoiden nykytilanne Sähkömarkkinat koostuvat sähkön tuotannosta, siirrosta, jakelusta ja myynnistä. Näistä siirto- ja jakeluverkkoliiketoiminta ovat alueellisia luonnollisia monopoleja. Vaikka viime vuosikymmeninä muita liiketoimintoja on vapautettu kilpailulle laadun ja tehokkuuden parantamiseksi, on Eurooppa vielä kaukana yhdestä yhtenäisestä sähkömarkkinasta. Jäsenvaltioiden markkinakäytäntöjen väliset erot aiheuttavat haasteita sähkömarkkinoiden integroimiselle. Tässä luvussa tutustutaan yleisellä tasolla Euroopan sähkömarkkinoihin, sekä kuluttajan asemaan eri maissa. 2.1 Pohjoismaiset sähkömarkkinat Pohjoismaat ovat olleet edelläkävijöinä sähkömarkkinoiden vapauttamisessa. Yhteisten sähkömarkkinoiden alkusysäykseksi voidaan ajoittaa vuosi 1991, jolloin Norjan parlamentti päätti avata sähköenergian markkinat kilpailulle. Pohjoismaiden sähkömarkkinat integroituvat tiiviimmiksi koko 90-luvun ajan, kun Ruotsi ja Suomi liittyivät osaksi markkinoita. Vuonna 2000 myös Tanska tuli mukaan yhteismarkkinoille. Markkinoiden laajentuminen ei ole suinkaan pysähtynyt tämän jälkeen, vaan uusien siirtoyhteyksien myötä myös Baltian maat ovat osana tukkumarkkinoiden yhteistä hinnanmuodostusta. [2] Sähkön tukkuhinta määräytyy Nord Pool Spot -sähköpörssissä kysynnän ja tarjonnan tasapainon perusteella [3]. Yhteisen markkinan toimivuuden takaavat maiden väliset riittävät siirtoyhteydet sekä monipuolinen sähköntuotanto, joka takaa luotettavan sähkön tarjonnan. Kuvassa 1 on havainnollistettu Pohjoismaissa käytetyt tuotantomuodot vuodelta 2013 [4]. Kuva 1: Sähkön tuotantomuodot Pohjoismaissa 2013 [4] 2 Maiden väliset rajasiirtokapasiteetit on esitelty alla kuvassa 2 [5]. Kuvasta nähdään, että pohjoismaiden lisäksi siirtoyhteyksiä on rakennettu myös Keski-Euroopan maihin, kuten Saksaan, Puolaan ja Hollantiin. Olemassa olevista siirtoyhteyksistä huolimatta Pohjoismaiden ulkopuoliset maat eivät kuitenkaan ole varsinaisesti osa pohjoismaisia sähkömarkkinoita. Euroopan sähkömarkkinat ovat integroituneet viime vuosina market coupling -mekanismin kautta, jonka avulla eri alueiden markkinat voivat toimia yhteistyössä olematta varsinaisesti osa samaa pörssiä. Markkinoiden yhteenliittäminen on johtanut siihen, että koko Euroopassa lasketaan samalla algoritmilla sähkön tukkumarkkinahinta seuraavalle päivälle. Kuva 2: Pohjoismaiden rajasiirtoyhteydet [5] Sähköenergian hinta määräytyy Nord Pool Spotissa tukkumarkkinoilla tuottajien ja ostajien ilmoittaessa hintatarjouksensa markkinoille seuraavaa päivää varten. Tätä markkinaa kutsutaan elspot-markkinaksi [6]. Tarjouksissa ilmoitetaan, millä hinnalla ja kuinka paljon toimija on valmis ostamaan tai myymään sähköä seuraavana päivänä. 3 Näiden tarjousten perusteella muodostetaan kysyntä- ja tarjontakäyrät, joiden leikkauspiste määrittää sähkön spot-hinnan. [7] Näin saatu spot-hinta ilmoitetaan markkinoiden systeemihintana. Ideaalitilanteessa koko markkina-alueen hinta on sama kuin spot-hinta, mutta siirtokapasiteetin rajoitteiden vuoksi markkinat on tällä hetkellä jaettu viiteentoista hinta-alueeseen. Näillä alueilla sähkön hinta saattaa poiketa huomattavasti systeemihinnasta, kuten alla olevasta kuvasta 3 [8] voidaan havaita. Kuvassa Norjan aluehinnat ovat hieman systeemihintaa matalampia, kun taas Suomessa aluehinta on melkein kaksinkertainen systeemihintaan verrattuna. Elspot-markkinan lisäksi Nord Pool Spotissa on elbas-markkinat päivänsisäistä kauppaa varten [9]. Kuva 3: Nord Pool Spotin systeemihinta ja aluehinnat 2.6.2015 [8] Kuluttajan maksama hinta sähköstä ei ole sama kuin sähkön hinta tukkumarkkinoilla. Tukkumarkkinoille osallistuvat sähkön tuottajat ja vähittäismyyjät, jotka välittävät sähkön kuluttajalle vähittäismarkkinoilla, sekä suuret teollisuusasiakkaat, jotka voivat ostaa tarvitsemansa sähköenergian suoraan tukkumarkkinoilta. Kuluttajan maksama hinta muodostuu hankintahinnan lisäksi siirto- ja jakelukustannuksista, veroista ja vähittäismyyjän katteesta [10]. Energiayhtiöt tarjoavat kuluttajille erilaisia sähkötuotteita, joissa on erillinen kulutusmaksu eri ajankohdille. Tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi kiinteään hintaan tai tuntihintaan perustuva kulutusmaksu. Näiden lisäksi käytössä on kaksiaikasähkö, jolloin kulutusmaksu on eri yö- ja päiväsaikaan, sekä kausiaikasähkö, jolloin kulutusmaksu on eri kesäisin ja talvella. [11] Vaihteleva hinta perustuu kysynnän ja tarjonnan lakiin: yöllä ja kesäaikaan sähkönenergian ky4 syntä on yleensä matalampaa, jolloin hintakin on halvempi. Kaksiaikasähköä voidaan myös pitää yksinkertaisena kysyntäjouston ohjauskeinona [12]. Kysyntäjoustoa käsitellään tarkemmin luvussa 3.4. Tanskan, Ruotsin, Norjan ja Suomen vähittäismarkkinat ovat hyvin samankaltaiset, vaikka joitakin eroja valtioiden välillä on havaittavissa. Merkittävimpänä erona Tanskassa on käytössä kaksi vaihtoehtoista markkinaa kuluttajalle: säädellyt markkinat sekä täysin vapautetut markkinat. Säädellyt markkinat ovat kuitenkin poistumassa käytöstä vuoden 2015 aikana. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa vähittäismarkkinat toimivat vapaasti. Tanska aikoo vuoden 2015 markkinauudistusten yhteydessä ottaa käyttöön myös niin sanotun myyjäkeskeisen markkinamallin, jossa sähkönmyyjät ostavat verkon siirto- ja jakelupalveluita verkkoyhtiöiltä, eikä loppuasiakas itse olisi enää suoraan asiakas- tai sopimussuhteessa verkkoyhtiöön. Näin ollen energian ja sähkönsiirron hinta näkyisivät myyjän lähettämässä sähkölaskussa yhtenä komponenttina. [1] Pohjoismaiden vähittäismarkkinoille on markkinoiden vapautumisen myötä syntynyt useita markkinatoimijoita, joten kuluttajilla on useita vaihtoehtoja myyjää valitessa. Pohjoismaissa myyjää vaihtoi 6-15 % kuluttajista vuonna 2012. Eniten vaihdoksia tehtiin Norjassa ja vähiten Tanskassa. Lisäksi esimerkiksi Ruotsissa 27 % kuluttajista neuvotteli saman vuoden aikana sähkösopimuksensa uudelleen vanhan myyjänsä kanssa. [1, 13] Tämä osoittaa, että kuluttajat toimivat aktiivisesti markkinoilla kilpailuttamalla ja vertailemalla eri yhtiöiden tarjouksia. Pohjoismaat ovat kaikki aloittaneet älykkäiden sähkömittareiden laajamittaiset asennukset 2010-luvun taitteessa. Pisimmällä mittareiden asennuksessa on Suomi, jossa 97 %:lla kuluttajista on käytössä tuntikohtaiset tiedot keräävä etäluettava sähkömittari. Tuntikohtaisten tietojen kerääminen ja käyttäminen ovat keskeisessä asemassa kysyntäjouston hyödyntämisessä ja uusien palveluliiketoimintojen kehittämisessä. Ruotsissa jakeluverkkoyhtiöt velvoitettiin vuonna 2009 asentamaan älymittarit, jotka tarjoavat kotitalouksille kuukausittaisen kulutuslukeman. Mittarit ovat etäluettavia, mutta eivät tarjoa kysyntäjouston hyödyntämiseen edellytettävää tuntikohtaista kulutustietoa. Vuodesta 2012 eteenpäin Ruotsin jakeluverkonhaltijat ovat olleet velvoitettuja toimittamaan tuntimittaukseen kykenevän mittarin kotitaloudelle pyydettäessä. Tanskassa mittareiden asennus aloitettiin vuosina 2010–2011, ja vuonna 2014 yli puolella kotitalouksista oli älymittari. Tanskassa älymittareiden asennukset on aloitettu jakeluverkkoyhtiöiden aloitteesta. [1] Kuluttajat arvioivat Pohjoismaissa sähkömarkkinoiden toimivan paremmin kuin EU:ssa keskimäärin. Luottamus ja tyytyväisyys markkinoihin ja markkinatoimijoihin on korkea kaikissa neljässä maassa. Vaihtoehtoisia toimittajia on kunkin maan markkinoilla paljon. Tarjousten vertailu on kuitenkin kuluttajien mielestä hankalaa siitäkin huolimatta, että esimerkiksi Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa on saatavilla viranomaisen ylläpitämä vertailutyökalu. [1] Vaikka Baltian maat ovat nykyään osa pohjoismaisia sähkömarkkinoita, on niiden kehitys ollut historiallisista syistä poikkeava Pohjoismaihin verrattuna. Tämä heijastuu myös maiden vähittäismarkkinoiden toimintaan tänä päivänä. Esimerkiksi Virossa vähittäismarkkinat ovat yhä erittäin keskittyneet, sillä suurin sähköyhtiö Eesti Energia AS hallitsi markkinoita vuonna 2012 yli 80 % markkinaosuudella. Toiseksi suurimman Imatra Elekter AS:n markkinaosuus oli vuonna 2012 vain 2,7 %. Kaikki kulutta5 jat eivät pystyneet valitsemaan vapaasti sähkön myyjää ennen vuotta 2013. Näiden kuluttajien oli ostettava sähkönsä Viron kilpailuviranomaisen säätelemällä hinnalla määrätyltä myyjältä. Vuonna 2013 Virossa oli 15 vaihtoehtoista myyjää niille kuluttajille, jotka pystyvät nykyään vaihtamaan myyjää vapaasti. Tämä on todennäköisesti osaltaan vaikuttanut siihen, että Eesti Energia AS:n markkinaosuus on laskenut 59 %:in vuonna 2015 [14]. Virolaiset kuluttajat arvioivat sähkömarkkinoiden toimivuuden heikommaksi kuin EU:ssa keskimäärin, ja markkinat ovat kuluttaja-arvion mukaan EU:n heikoimmat kotitalouksille tarjottujen palveluiden osalta. Luottamus ja toimittajien vertailtavuus ovat myös kuluttajien mielestä heikkoja. Markkinoiden vapautuminen ja hintasääntelyn purkaminen ovat kuitenkin kasvattaneet myyjänvaihtojen määrää huomattavasti, ja vuonna 2013 Virossa tehtiin kuudenneksi eniten myyjänvaihtoja EU-alueella. [1] Sähkön vähittäismarkkinoilla kuluttajahintoihin vaikuttavat tukkumarkkinoilla määräytyvän hinnan lisäksi erilaiset valtiokohtaiset energiamuotojen tukijärjestelmät sekä verotus. Tämä aiheuttaa eroja kuluttajan maksamaan sähkön hintaan eri maissa. Kuvassa 4 [15] on esitetty Tanskan, Viron, Suomen, Ruotsin ja Norjan kotitaloussähkön hinnat komponentteineen. Kuvasta nähdään, että keskimäärin tanskalainen kuluttaja maksaa sähköstään enemmän kuin muut pohjoismaalaiset. Tämä johtuu Tanskan verotuksesta ja uusiutuvien energiamuotojen tukitariffeista. Näin ollen voidaan todeta, että pohjoismaissa sähkömarkkinoiden vapauttaminen on asettanut kaikkien maiden kuluttajat lähes samaan asemaan sähköenergian hinnan suhteen. Kuluttajahintojen erot johtuvat pääasiassa valtioiden energiapolitiikan eroista. 0,35 0,30 0,25 56,85 % 0,20 Verot ja tukimaksut 36,08 % 0,15 0,10 25,89 % 27,90 % 39,40 % 31,75 % Sähkön siirto 28,84 % 31,69 % 38,38 % 43,17 % Sähköenergia 0,05 15,25 % 34,72 % 36,56 % 25,54 % 28,00 % Tanska Viro Suomi Ruotsi Norja 0,00 Kuva 4: Kotitaloussähkön hinta Pohjoismaissa 2014 (kulutus 2500-5000 kWh/vuosi) [15] 6 2.2 Keski- ja Länsi-Eurooppa Eurooppa on jaettu regulaattoreiden yhteistyöalueisiin kuvan 5 [16] esittämällä tavalla. Jaottelun taustalla on pörssien yhdistäminen market coupling -mekanismilla. Selkeitä markkina-alueiden rajoja on tänä päivänä vaikea määrittää, koska esimerkiksi Saksa ja Ranska ovat yhteydessä useisiin alueisiin. Lisäksi seuraavan päivän hinnanmuodostus tapahtuu yhteisesti koko Euroopan tukkumarkkinoille. Kuva 5: Euroopan regulaattoreiden yhteistyöalueet [16] Tässä alaluvussa keskitytään erityisesti Saksan, Ranskan ja Ison-Britannian sähkömarkkinoihin ja kuluttajan asemaan kullakin markkinoilla. Suurina EU-maina niillä on myös vahva painoarvo unionin päätöksenteossa. Maiden energiajärjestelmät eroavat toisistaan huomattavasti niin markkinoiden toiminnan, kuluttajan aseman kuin sähköntuotannon puolesta. 2.2.1 Saksa Saksa vauhditti vuonna 2011 tapahtuneen Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen Energiewende-ohjelman täytäntöönpanoa uusiutuvien energiamuotojen käyttöönottamiseksi ja koko energiasektorin uudistamiseksi kohti päästötöntä energiajärjestelmää. Ohjelman keskeinen tavoite on uusiutuvien energiamuotojen osuuden kasvattaminen, kasvihuonepäästöjen vähentäminen sekä maan ydinvoimaloiden alasajo vuoteen 2022 mennessä. [17] Energiajärjestelmä, jossa on paljon vaihtelevaa tuotantoa, aiheuttaa haasteita sähkömarkkinoille. Tuotannon vaihtelut heijastuvat sähkön hintaan. Voimakkaasti vaihteleva sähkön hinta aiheuttaa epävarmuutta, joka vaikuttaa kuluttajiin ja teollisuuteen. Saksan sähköenergian tuotantomuodot on esitetty seuraavalla sivulla kuvassa 6 [18]. 7 Saksa 6,8 % 5,6 % Ydinvoima 5,5 % Fossiliset 15,5 % Vesivoima Tuulivoima 9,1 % Aurinkovoima 3,1 % 54,4 % Biomassa Muut Kuva 6: Sähköenergian tuotanto Saksassa vuonna 2014 [18] Saksassa neljä suurinta sähköyhtiötä, E.On, RWE, EnBW ja Vattenfall, hallitsevat tukkumarkkinoita 78 % markkinaosuudella. Markkinoiden keskittyneisyyttä kuvaava HHI-indeksi on vähittäismarkkinoilla 2021. [1] Indeksin arvo saadaan summaamalla kaikkien markkinatoimijoiden markkinaosuuksien neliöt yhteen. Näin ollen arvot voivat vaihdella hyvin pienistä luvuista kymmeneentuhanteen. Mitä pienempi arvo on, sitä kilpaillumpi markkina. Vähittäismarkkinoilla sähkön hinta on ollut viime aikoina nousussa ja kotitaloussähkön hinta Saksassa onkin yksi Euroopan kalleimmista. Tämä johtuu siitä, että Saksassa uusiutuvaan energiaan siirtymiseen liittyvät kustannukset ovat koituneet pääasiassa kuluttajille. Saksa on kuitenkin Euroopan komission vaatimuksesta pyrkinyt uudella lainsäädännöllä kasvattamaan teollisuusyritysten osuutta uusiutuvien energiamuotojen tukimaksuissa, jotta kuluttajien hinnat eivät nousisi kestämättömiksi. [1] Kotitaloussähkön hinnan komponentit on esitetty kuvassa 7 [15]. Kuvasta nähdään, että erilaisten tukien osuus sähkön hinnassa on Saksassa huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi myöhemmillä sivuilla esitettyjen Ranskan tai Ison-Britannian tapauksessa. 0,3500 0,3000 0,2500 0,2000 51,58 % Verot ja tukimaksut Sähkön siirto 0,1500 0,1000 0,0500 Sähköenergia 22,46 % 25,96 % 0,0000 Saksa Kuva 7: Kotitaloussähkön hinta Saksassa 2014 (kulutus 2500-5000 kWh/vuosi) [15] 8 Vuonna 2012 kuluttajat pystyivät Saksassa valitsemaan myyjänsä keskimäärin 72 vaihtoehdon joukosta. Vähittäismarkkinoilla myyjää vaihtaneiden asiakkaiden osuus oli samana vuonna 10,8 %. [1] Euroopan komission tekemän kuluttajakyselyn mukaan [19] saksalaiset kuluttajat arvioivat sähkömarkkinoidensa toimivan paremmin kuin muut kuluttajat EU:ssa keskimäärin. Saksan markkinat sijoittuvat vertailussa ensimmäiseksi luottamuksessa ja myyjän vaihtamisen helppoudessa. Toimittajien vertailtavuudessa Saksa sijoittuu toiseksi, ja neljänneksi myyjän valintamahdollisuuksia arvioitaessa. 2.2.2 Ranska Ranskan sähköntuotanto perustuu vahvasti ydinvoimaan, kuten kuvasta 8 voidaan havaita [20]. Markkinoiden vapauttamiseksi Ranska avasi sähkömarkkinansa teollisuudelle vuonna 2004 ja kotitalouksille vuonna 2007. [1] 1,1 % 3,1 % Ranska 1,2 % Ydinvoima 12,6 % Fossiliset 5,0 % Vesivoima Tuulivoima 77,0 % Aurinkovoima Muut Kuva 8: Sähkön tuotanto Ranskassa vuonna 2014 [20] Ranskassa sekä tukku- että vähittäismarkkinat ovat erittäin keskittyneet. Tukkumarkkinoilla EDF-yhtiö omistaa 91,5 % sähkön tuotantokapasiteetista. Toiseksi suurimman GDF Suezin osuus on 5,1 % ja kolmannen E.On Francen 2,6 %. Näin ollen kolme suurinta toimijaa omistavat 99,2 % sähkön tuotantokapasiteetista. Suurin energiayhtiö EDF omistaa myös Ranskan ainoan siirtoverkkoyhtiön Reseau de Transport d’Electriciten (RTE). [1] Tukkumarkkinoiden HHI-indeksi on sähköntuotannossa yli 8000. Markkinoiden keskittyneisyyttä pyritään purkamaan eri keinoin, kuten esimerkiksi ARENHoikeudella. [1] ARENH varmistaa sähkön toimittajille mahdollisuuden ostaa ydinenergiaa EDF:ltä säädellyllä hinnalla [21]. Tämä järjestely helpottaa vaihtoehtoisten toimittajien tulemista markkinoille. Lisäksi Ranska suunnittelee rakennuslupien myöntämistä uusille vesivoimalaitoshankkeille saadakseen uusia sähköntuottajia markkinoille. Tällä hetkellä EDF omistaa suurimman osan myös vesivoimantuotantokapasiteetista. [1] Vähittäismarkkinoilla vain 8 % kuluttajista oli vaihtanut sähkönmyyjää vuonna 2012. Kuluttajat ovat voineet valita vuodesta 2007 alkaen joko markkinahinnan tai viranomaisen tarjoaman säädellyn hinnan. Vuoteen 2013 mennessä 92 % kotitalouksista ja 86 % muista kuin kotitalousasiakkaista halusi pysyä säädeltyyn hintaan perus9 tuvassa laskutuksessa. Säädeltyä sähkön hintaa on viime vuosina pitänyt nostaa EDF:n ydinvoimaloiden modernisointihankkeiden vuoksi. Tästä huolimatta hinta ei kata täysin EDF:n tuotantokustannuksia, mutta hinnankorotukset ovat parantaneet vapaan markkinahinnan kilpailukykyä. [1] Kotitaloussähkön hinta Ranskassa on esitetty alla kuvassa 9 [15]. Hinta poikkeaa edellisellä sivulla esitetystä Saksan kotitaloussähkön hinnasta merkittävästi. Kotitalouksien maksama kokonaishinta on Ranskassa huomattavasti edullisempi. Komponentteja vertaamalla huomataan, että merkittävin erottava tekijä on Saksassa maksettavat tukimaksut uusiutuville energiamuodoille. Sääntelystä ja EDF:n valta-asemasta huolimatta ranskalaiset arvioivat sähkömarkkinoidensa toimivan paremmin kuin EU:n keskiarvo. Kuluttajatyytyväisyysmittauksessa markkina sijoittui Euroopassa neljänneksi ja luotettavuudessa toiseksi korkeimmalle. Ainoastaan myyjän vaihdossa markkina sijoittuu alle EU:n keskiarvon. [19] Tässä kohtaa on hyvä huomata, että kysely on tehty kuluttajille, ja että harvalla kuluttajalla on kokemusta muiden maiden sähköjärjestelmän ja -markkinan toimivuudesta. Kuluttajat ovat siis tyytyväisiä omaan järjestelmäänsä, mutta heillä ei toisaalta ole välttämättä käsitystä siitä, mitä etua markkinoiden vapauttamisessa ja EDF:n markkinaaseman kaventamisessa olisi. 0,20 0,18 0,16 0,14 31,13 % 0,12 0,10 0,08 Verot ja tukimaksut 32,38 % Sähkön siirto Sähköenergia 0,06 0,04 0,02 36,49 % 0,00 Ranska Kuva 9: Kotitaloussähkön hinta Ranskassa 2014 (kulutus 2500-5000 kWh/vuosi) [15] 2.2.3 Iso-Britannia Ison-Britannian sähköntuotannossa merkittävin osuus on fossiilisilla polttoaineilla ja ydinvoimalla. Seuraavalla sivulla esitetystä kuvasta 10 [22, 23] nähdään, että uusiutuvien energiamuotojen osuus maan sähköntuotannosta oli yhteensä 19 % vuonna 2014. Merkittävimmät uusiutuvat energiamuodot Isossa-Britanniassa ovat biopolttoaineet ja tuulivoima. 10 Iso-Britannia 2,0 % 3,9 % 0,6 % 13,8 % Ydinvoima 19,0 % 0,7 % Fossiliset Vesivoima Tuulivoima Aurinkovoima 60,0 % Biomassa Muut Kuva 10: Sähkön tuotanto Isossa-Britanniassa vuonna 2014 [22, 23] Iso-Britannia oli pohjoismaiden mukana ensimmäisten joukossa vapauttamassa sähkömarkkinoita kilpailulle 1990-luvulla. Kotitalouksilla on ollut vapaa pääsy vähittäismarkkinoille vuodesta 1999. Vuonna 2011 Britanniassa käynnistettiin sähkömarkkinareformi (Electricity Market Reform, EMR), jonka päätavoitteina on sähkön toimitusvarmuuden turvaaminen, sähköntuotannon hiili-intensiteetin vähentäminen sekä kohtuullisen sähkön hintatason varmistaminen [24]. Nämä tavoitteet ovat osittain ristiriitaisia toistensa kanssa, sillä fossiilisten polttoaineiden korvaaminen esimerkiksi vaihtelevasti sähköä tuottavalla tuulivoimalla tai heikosti joustavalla ydinvoimalla saattaa heikentää sähkön toimitusvarmuutta. Samalla uusiutuville energiamuodoille maksettavat tukimaksut nostavat yleensä kotitaloussähkön hintaa, kuten olemme nähneet Saksan tapauksessa. Saavuttaakseen EMR:n tavoitteet Ison-Britannian hallitus on määrittänyt erilaisia toimenpiteitä. Nämä toimenpiteet tähtäävät uusiutuvien energiamuotojen käyttöönottoon, fossiilisten tuotantomuotojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen, sähkön kysynnän ja kulutuksen vähentämiseen sekä kapasiteettimarkkinoiden luomiseen. Kapasiteettimarkkinoiden tehtävä on varmistaa riittävä ja luotettava kapasiteetti tukkumarkkinoilla tilanteissa, jolloin kulutus on huipussa ja vaihtelevaa tuotantoa ei ole saatavilla. Kapasiteettimarkkinat toimivat siis tukkumarkkinoiden rinnalla. Markkinoilla toimiville tuottajille maksetaan siitä, että he pitävä yllä valmiutta reagoida kysynnän ja tarjonnan vaihteluihin. Mikäli nämä toimijat eivät pysty tarjoamaan tukkumarkkinoille lisäkapasiteettia sopimuksen mukaisesti, heille kohdistetaan sanktioita. Kapasiteettimarkkinoilla sopimukset kapasiteetin tarjoajien kanssa tehdään neljä vuotta ennen kuin kapasiteetin tulee olla tarjolla. Tällä pyritään mahdollistamaan investoijille parempi arvio tulevista kassavirroista. [24] Euroopan komission tutkimuksen mukaan Ison-Britannian tukkumarkkinoiden HHIindeksi oli 1483 vuonna 2013. Kolmen suurimman tuottajan markkinaosuus on yli 45 %. Vähittäismarkkinoilla HHI-ideksi on 1720. Markkinoilla toimi yhteensä 36 myyjää vuonna 2012, joista 12 toimitti sähköä nimenomaan kotitalouksille. Kotitalouksien vähittäismarkkinoilla on kuusi merkittävää vertikaalisesti integroitunutta myyjää, jotka hallitsivat noin 95 %:a markkinasta vuonna 2013. [1] Kuluttajat arvioivat Ison-Britannian sähkömarkkinoiden toimivan huonommin kuin EU:n keskiarvo. Markkinat saivat kuluttajilta kolmanneksi huonoimman arvosanan 11 etenkin kotitalouksille tarjottujen palveluiden osalta. Erityisesti kuluttajien luottamus ja tyytyväisyys sähkönmyyjiin on heikko. Parhaat arvosanat kuluttajat antoivat vaihtoehtoisten myyjien määrälle ja myyjän vaihtamiselle. Vuonna 2012 sähkön myyjää vaihtoi 12 % kuluttajista. Tästä huolimatta kuluttajien kiinnostusta ja kykyä vertailla eri toimittajien tarjouksia on epäilty. Britannian kansallisen säätelystä vastaavan viranomaisen arvion mukaan yli 60 % kuluttajista ilmoittaa, ettei ole koskaan vaihtanut sähkön myyjää. Tämä tarkoittaa, että kyseiset kuluttajat maksavat sähköstään vanhan tariffin mukaista hintaa, joka ei ole yhtä kilpailukykyinen kuin markkinahinta. Monet kuluttajat kokevat myös olevansa epätietoisia eri vaihtoehdoista, sillä markkinoilla on tarjolla valtava määrä erilaisia sopimuksia ja tuotteita. [1] Tällaiset viestit kuvastavat hyvin, kuinka suuri merkitys on sillä, että kuluttaja saa riittävästi tietoa markkinoiden tarjoamista vaihtoehdoista ja ennen kaikkea niiden sisällöistä. Epäselvä tuotevalikoima saattaa siis passivoida kuluttajaa, jos kuluttaja ei koe olevansa tilanteen tasalla eri vaihtoehtojen kanssa. Kuvassa 11 on esitetty sähkön hinta komponentteineen Isossa-Britanniassa [15]. Kuvasta huomataan, että merkittävin tekijä sähkön hinnassa on sähköenergian osuus, joka on lähes kolminkertainen verrattuna Ranskaan ja Saksaan. Koska EMR:n yksi päätavoitteista on uusiutuvien energiamuotojen osuuden kasvattaminen, voidaan olettaa, että tukimaksujen osuus sähkön hinnassa tulee tulevaisuudessa kasvamaan. Tällä hetkellä verojen ja tukimaksujen osuus on Isossa-Britanniassa merkittävän pieni. Tämä johtuu muun muassa siitä, että kuluttajat maksavat sähköstä alennettua arvonlisäveroa [25]. 0,2500 0,2000 4,77 % 21,00 % 0,1500 Verot ja tukimaksut Sähkön siirto 0,1000 Sähköenergia 74,23 % 0,0500 0,0000 Iso-Britannia Kuva 11: Kotitaloussähkön hinta Isossa-Britanniassa 2014 (kulutus 2500-5000 kWh/vuosi) [15] 2.3 Lounais-Eurooppa Lounais-Euroopan sähkömarkkina-alueen muodostavat Portugali, Espanja ja Ranska. Portugali ja Espanja aloittivat sähkömarkkinoiden yhdistämisen vuonna 1998 luoden Iberian sähkömarkkinat (Iberian Electricity Market, MIBEL). Lopullinen päätös yhteismarkkinan perustamisesta tehtiin vuonna 2001, ja markkina aloitti täyden toimintansa vuonna 2007. [26] MIBEL on kytketty Ranskan pörssiin, mutta maiden välinen siirtokapasiteetti rajoittaa kytkennän täyttä hyödyntämistä. 12 2.3.1 Espanja Espanjan sähköenergian tuotantomuodot on esitelty alla kuvassa 12. Uusiutuvien energiamuotojen osuus on kasvanut Espanjassa viime vuosina, ja ne kattoivatkin sähköntuotannosta 40,9 % vuonna 2014. [27] Espanja 5,1 % 1,9 % Ydinvoima 21,9 % 20,4 % 15,4 % Fossiliset Vesivoima Tuulivoima 35,3 % Aurinkovoima Muut Kuva 12: Sähköenergian tuotanto Espanjassa vuonna 2014 [27] Espanjan parlamentti julkaisi vuonna 2013 lainsäädäntöpaketin sähkömarkkinoiden uudistamiseksi. Markkinareformin tärkein tavoite on poistaa niin sanotut tariffialijäämät alentamalla sähköjärjestelmän ylläpitoon liittyviä säädeltyjä kustannuksia. [1] Tariffialijäämät ovat syntyneet valtion velvoitettua verkkoyhtiöt maksamaan takuuhinnan uusiutuville energialähteille, mutta nämä eivät ole saaneet kerätä tukimaksujen aiheuttamia kustannuksia täysimääräisesti asiakkailtaan. Lakiuudistus sisältää uuden tukijärjestelmän uusiutuville energiamuodoille ja CHP-tuotannolle sekä muutoksia verkkoliiketoiminnan korvauksiin ja loppukäyttäjien tariffeihin. Uudet tariffit sisältävät säädellyn hinnan pienille asiakkaille ja uuden liittymismaksun mikrotuotannolle, jonka on tarkoitus kattaa näiden verkkoon liittämisen kustannukset. Perusajatus on, että sähköjärjestelmän kehittäminen ei saa tuottaa kustannuksia ilman, että ne johtavat joko vastaavan suuruiseen tulojen lisäykseen tai muiden kustannusten alenemiseen. Monet sidosryhmät verkkoyhtiöistä sähköntuottajiin ovat kritisoineet uudistuksia, sillä ne heikentävät kohtuuttomasti heidän saamiaan korvauksia ja kasvattavat sääntelyyn liittyviä riskejä. Lisäksi monet kuluttajat kritisoivat uudistusten nostavan sähkön hintaa. [1] Espanjan tukkumarkkinat on jaettu kahteen osaan, jotka ovat normaalijärjestelmä (ordinary regime) ja erityisjärjestelmä (special regime). Näistä erityisjärjestelmään kuuluvat pienet tuottajat sekä uusiutuvat energiamuodot, joille maksetaan tuotantomuodosta ja -määrästä riippuen erilaisia tukia. Normaalijärjestelmän tuottajat toimittavat sähkönsä pörssin välityksellä tai bilateraalisilla sopimuksilla suoraan tietyille asiakkaille. [28] Tukkumarkkinoiden keskittyneisyys on vähentynyt uusiutuvien energiamuotojen myötä, sillä pienemmät tuottajat ovat tulleet markkinoille niiden avulla. Markkinoiden HHI-indeksi onkin verrattain matala 1329. Iberian markkinat kytkettiin Keski-Euroopan markkinoihin vuonna 2014. Tämä mahdollistaa Ranskan ja Espanjan välisen siirtokapasiteetin tehokkaamman hyödyntämisen, tosin siirtoyhteyttä on jo aiemminkin hyödynnetty lähes täydellä kapasiteetilla. [1] 13 Jokaisella espanjalaisella on ollut mahdollisuus valita sähköntuottajansa vuodesta 2003 eteenpäin. Tästä huolimatta suurimmalla osalla kuluttajista sähkösopimus perustuu säädeltyyn tariffiin. Kilpailu vähittäismarkkinoilla on kasvanut viime vuosina, ja vuonna 2012 sähkön myyjää vaihtoi 12,1 % kuluttajista. Suurin osa toimittajista keskittyy kuitenkin pääasiassa yritysasiakkaisiin. Vaikka markkinat luovat hyvät edellytykset kilpailulle, kuluttajien maksamat hinnat sähköenergiasta ovat kuitenkin kasvaneet. Esimerkiksi vuodesta 2008 vuoteen 2012 kotitalouksien sähkön hinta nousi 9,9 % vuodessa. Samaan aikaan yritysasiakkaiden hinnat nousivat vain 3 % vuodessa. Hintojen nousuun vaikuttivat erityisesti sähkön siirrosta aiheutuvat kustannukset ja veronkorotukset. Espanjan hallitus loi vuonna 2014 uuden mekanismin, jonka tarkoitus on kytkeä vähittäismarkkinoiden hinta paremmin tukkumarkkinoiden hintoihin poistamalla sähkön hintaan liittyvää sääntelyä. [1] Espanjan kotitaloussähkön hinta vuonna 2014 on esitetty alla kuvassa 13 [15]. 0,2500 0,2000 0,1500 21,38 % 21,00 % Verot ja tukimaksut Sähkön siirto 0,1000 Sähköenergia 57,63 % 0,0500 0,0000 Espanja Kuva 13: Kotitaloussähkön hinta Espanjassa vuonna 2014 (kulutus 2500-5000 kWh/vuosi) [15] Espanjalaiset kuluttajat arvioivat maan sähkömarkkinoiden toiminnan toisiksi heikoimmaksi kaikista EU-maista. Markkinat sijoittuvat myös neljänneksi heikoimmin erityisesti kotitalouksille tarjottavien palveluiden vertailussa. Kuluttajien tyytyväisyys ja luottamus markkinoihin ovat komission raportin mukaan heikoimmasta päästä vertailussa. Yhtenä markkinoiden keskeisenä ongelmana pidetään tiedonkulkua toimittajien ja kuluttajien välillä. Toimittajien ja hintojen vertailu on hankalaa, ja ongelmatapauksien ratkaiseminen on hidasta. [1, 19] 2.3.2 Portugali Portugalin siirtoverkkoyhtiö REN:n mukaan suurin osa sähköstä tuotetaan uusiutuvilla energiamuodoilla, kuten seuraavalla sivulla esitetystä kuvasta 14 voidaan havaita [29]. Huomionarvoista on myös, että maassa ei tuoteta lainkaan ydinvoimaa. Yksittäisistä tuotantomuodoista merkittävimmät ovat fossiiliset polttoaineet sekä vesi- ja tuulivoima. 14 Portugali 1,0 % 8,0 % 0,0 % Ydinvoima Fossiliset 36,0 % 24,0 % Vesivoima Tuulivoima Aurinkovoima 31,0 % Muut Kuva 14: Sähköntuotanto Portugalissa vuonna 2014 [29] Portugalin tukkumarkkinoiden rakenne on epätavanomainen. Aiemmin täysin valtio-omisteinen EDP-yhtiö hallitsee markkinoita yli 43 % markkinaosuudella. Tämän lisäksi yli 42 % markkinoilla tarjotusta sähköenergiasta tulee säädellyiltä toimijoilta, joihin perinteiset markkinariskit eivät vaikuta. Tällainen toimija on esimerkiksi REN Trading, joka vastaa 7,6 %:sta kotimaisesta sähköntuotannosta. Uusiutuvan energian ja CHP:n tuottajia, jotka hyödyntävät erilaisia tukitariffeja, edustaa markkinoilla yksi säädelty toimija. Vanhat sähköntuottajat ovat hyötyneet kiistanalaisista säädellyistä sopimuksista, joiden tarkoitus on kompensoida sähkömarkkinoiden vapautumisesta aiheutuvia lisäkustannuksia. Näitä sopimuksia on haluttu muuttaa, mutta muutoksia ei ole vielä vuoteen 2014 mennessä saatu vietyä läpi. Sopimuksien tarjoamia kompensaatioita on saatu kuitenkin viimeaikoina pienennettyä. Myös CHP:n ja uusiutuvan energian tuottajien saamat syöttötariffit ovat olleet viime vuosina ongelmallisia, ja Portugali kärsiikin tariffialijäämästä. Tariffien suuruutta on tarkasteltu ja korjattu vuonna 2012, ja vuonna 2013 maan hallitus asetti ylimääräisen veron sähkön tuotannolle, siirrolle ja jakelulle hillitäkseen tariffialijäämää. [1] Portugalin sähkömarkkinat ovat avautuneet asteittain vuosina 1995–2006, ja kuluttajilla on ollut mahdollisuus valita sähkönmyyjänsä vuodesta 2006 alkaen [30]. Tästä huolimatta varsinkin vähittäismarkkinat ovat aiemmasta kehityksestä ja monopolistisesta rakenteesta johtuen erittäin keskittyneet. Vaikka markkinoiden lopullisesta vapauttamisesta onkin jo kulunut lähes kymmenen vuotta, on kolmen suurimman tuottajan yhteenlaskettu markkinaosuus yhä yli 80 %. Vähittäismarkkinoiden HHI-indeksi on kotitalousasiakkailla 6918, ja teollisuusasiakkailla 2815. [1] Kuluttajan asema sähkömarkkinoilla on siis huomattavasti heikompi kuin yrityksillä. Myös Portugalissa sähkön hinta on noussut viime vuosina merkittävästi verojen ja uusiutuvan energian tukimaksujen vuoksi [1]. Kuluttajat suhtautuvat Portugalissa vähittäismarkkinoiden toimintaan negatiivisemmin kuin EU-maissa keskimäärin. Erityisesti kotitalouksille tarjotuissa palveluissa kuluttaja-arvion tulokset ovat kyselyn toisiksi huonoimmat. Luottamusongelmat kuluttajien ja toimittajien välillä ovat suuria, ja kuluttajat kohtaavat keskimääräistä useammin ongelmia sähkönjakelun kanssa. Mahdollisuudet myyjän vaihtamiseksi ja vaihtamisen helppous ovat kuitenkin kyselyn mukaan parantuneet viime vuosina. Portugalilaisista kotitalouksista 26,8 % vaihtoi sähkön myyjää vuoden 2013 aikana, kun 15 vuonna 2012 vastaava luku oli 13,2 %. Suurin osa kuluttajien tekemistä valituksista liittyy hinnoitteluun, verkkoon liittymiseen ja myyjän vaihtamiseen. [1, 19] 0,2500 0,2000 41,69 % 0,1500 0,1000 Verot ja tukimaksut Sähkön siirto 26,85 % Sähköenergia 0,0500 31,47 % 0,0000 Portugali Kuva 15: Kotitaloussähkön hinta Portugalissa vuonna 2014 (kulutus 2500-5000 kWh/vuosi) [15] 2.4 Yhteenveto Edellisten alalukujen perusteella voidaan todeta, että eurooppalainen sähköjärjestelmä ja -markkinat ovat yhä monin tavoin hajanaisia. Eroja aiheutuu niin sähkön tuotantomuodoista kuin eri valtioiden energiapolitiikasta, kuten hintasääntelystä ja erilaisista tukitariffeista. Erityisesti kuluttajan asema eri maissa vaihtelee huomattavasti. Keskeisimmät ongelmat on koottu yhteenvetona alle: x Markkinoiden keskittyneisyys ja aidon kilpailun puute. x Hintasääntely estää markkinoiden tehokkaan toiminnan. x Läpinäkyvyyden puute sähköenergian hinnan muodostumisessa. Kuluttajat eivät tiedä, mistä maksavat. x Tukimekanismien luominen on osoittautunut monissa maissa ongelmalliseksi, ja mekanismit ovat vääristäneet markkinoita. x Uusiutuvien energiamuotojen tukimaksut nostavat erityisesti kotitaloussähkön hintaa. x Kuluttajien kyky vertailla ja ymmärtää eri sopimuksien ja tuotteiden sisältöjä ei ole riittävä. Seuraavalle sivulle on koottu vertailun helpottamiseksi yhteenveto esimerkkimaiden kotitaloussähkön hinnoista [15]. 16 0,3500 0,3000 0,2500 0,2000 56,85 % 51,58 % 21,38 % 4,77 % 41,69 % 21,00 % 21,00 % 31,13 % 36,08 % 28,84 % 31,75 % 25,89 % 22,46 % 0,1000 26,85 % 38,38 % 32,38 % 27,90 % 43,17 % 31,69 % 74,23 % 57,63 % 39,40 % 25,96 % 0,0500 36,56 % 31,47 % 15,25 % 28,00 % 36,49 % 25,54 % 34,72 % 0,0000 0,1500 Verot ja tukimaksut Sähkön siirto Sähköenergia Kuva 16: Kotitaloussähkön hinta esimerkkimaissa vuonna 2014 (kulutus 2500-5000 kWh/vuosi) [15] 2.5 Euroopan unionin tavoite yhteisille sähkömarkkinoille Yksi yhteinen sähkömarkkina toisi Euroopalle monia etuja. Tuotantomuotojen monipuolisuus ja riittävä siirtokapasiteetti parantaisivat sähkön toimitusvarmuutta. Täysin vapautetut markkinat johtaisivat suurempaan kilpailuun parantaen sähköyhtiöiden kustannustehokkuutta ja sähkön laatua. Kuluttajan asema markkinoilla paranisi vaihtoehtojen määrän kasvaessa. Lisäksi järjestelmän energiatehokkuus paranisi hilliten ilmastonmuutosta ja tehostaen luonnonvarojen käyttöä. [31] Seuraavan sivun kuva 17 esittää eurooppalaisen sähköalan edunvalvontajärjestön EURELECTRICin vuonna 2005 hahmotteleman tiekartan sähkömarkkinoiden yhdistämiseksi. [32] Kuvasta nähdään, että ensimmäinen askel kohti yhteisiä markkinoita on kansallisten markkinoiden vapauttaminen kilpailulle. Tämä sisältää hintasääntelyn purkamisen lisäksi vertikaalisten integraatioiden purkamisen, eli sähkön tuotannon ja jakelun eriyttämisen eri yhtiöihin. Tämä kehitys on saatu hyvälle alulle 1990-luvulla ja 2000-luvun alun aikana. Alueellisten markkinoiden välisestä yhteistyöstä on hyvänä esimerkkinä market coupling, jota voidaan pitää yhtenä merkittävänä askeleena kohti yhtä yhtenäistä sähkömarkkinaa, sillä se yhdistää kahden alueen sähköpörssit siirtokapasiteetin sallimissa rajoissa. Siirtokapasiteetin vahvistaminen eri alueiden välillä onkin yksi keskeinen haaste matkalla kohti yhteismarkkinaa, sillä se rajoittaa sähkömarkkinoiden fyysistä yhdentymistä. EU:n tämän hetkinen tavoite on, että jäsenmaiden välinen siirtokapasiteetti olisi vähintään 10 % maiden sähköntuotantokapasiteetista, ja komissio on esittänyt uudeksi yhteenliittämistavoitteeksi 15 % vuoteen 2030 mennessä [33]. Markkinoiden yhdistämisen jälkeen on siirrytty vaiheeseen, jossa seuraavan päivän tukkumarkkinahinta lasketaan kaikille alueille kerralla. Kuvasta 16 nähdään, että markkinaintegraation vaiheet etenevät rinnakkain, ja vaiheet tulee saada valmiiksi tietyssä järjestyksessä. Edellisen vaiheen täysi täytäntöönpano on edellytys seuraavan vaiheen loppuunsaattamiselle. 17 Euroopanlaajuinen markkinaintegraatio Alueellisten markkinoiden välinen yhteistyö Alueellisten markkinoiden kehittäminen Kansallisten markkinoiden vapauttaminen Kuva 17: Tiekartta Euroopan sähkömarkkinoiden integroimiseksi Kolmas energian sisämarkkinapaketti, eli direktiivi sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä, pyrkii jatkamaan sähkön sisämarkkinoiden vapauttamista. Direktiivissä säädetään muun muassa siirtoverkkojen omistusoikeudesta erottamalla toimitus- ja tuotantotoiminta verkkotoiminnoista. Direktiivi parantaa kuluttajien suojaa ja varmistaa heikossa asemassa olevien kuluttajien suojelemisen. Lisäksi direktiivi varmistaa aidosti riippumattomien kansallisten viranomaisten harjoittaman valvonnan tehostamisen lisäämällä ja yhdenmukaistamalla niiden toimivaltaa ja riippumattomuutta. Tämä mahdollistaa siirtoverkkojen tehokkaan ja syrjimättömän käytön. [34] Vähittäismarkkinoiden kehityksessä keskeisessä asemassa on ollut vaihtoehtoisten toimittajien tarjoaminen kuluttajille, järjestelmän ja hinnoittelun läpinäkyvyyden parantaminen sekä kilpailun kautta saavutettavan kustannustehokkuuden hyödyntäminen. Päämäärä kehityksessä ei ole yksi yhteinen vähittäismarkkina, vaan tavoite on, että kuluttajan asema on kaikissa jäsenvaltioissa sama. Kolmas energian sisämarkkinapaketti sisältää myös useita kuluttajasuojatoimenpiteitä. Näiden on tarkoitus parantaa asiakkaiden ja palveluntarjoajien välisten sopimusten sekä hinnoittelun läpinäkyvyyttä. Lisäksi direktiivi vaatii jäsenvaltioita varmistamaan älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönoton, joka edistää kuluttajien aktiivista osallistumista vähittäismarkkinoille. [34] Kuluttajien saama tieto omasta sähkönkäytöstä onkin olennaisessa asemassa järjestelmän läpinäkyvyyden kannalta. Se mahdollistaa myös kulutustottumusten muuttamisen. Komissio esittää energiaunionia käsittelevässä tiedonannossaan useita ongelmia Euroopan unionin nykyisessä energiajärjestelmässä. Käytännössä EU:n alueella on käytössä 28 kansallista sääntelyjärjestelmää, vaikka säädöksiä on asetettu koskien koko unionin aluetta. Vähittäismarkkinat eivät toimi vielä halutulla tehokkuudella. Monilla kotitalouksilla on esimerkiksi liian vähän mahdollisuuksia valita energianmyyjänsä tai vaikuttaa energiakustannuksiinsa. EU:n alueella on yhä energiasaarekkeita, jotka eivät ole tarpeeksi vahvassa yhteydessä muuhun infrastruktuuriin. Tämä aiheuttaa kuluttajille ylimääräisiä kustannuksia ja tekee heistä myös haavoittuvia toimitushäiriöille. Lisäksi energiainfrastruktuuri ikääntyy, eikä se pysty täysin vastaamaan uusiutuvien energiamuotojen käyttöönoton tuomiin haasteisiin. Infrastruktuurin uudistaminen vaatii investointeja, mutta kansalliset säädökset eivät tarjoa riittäviä kannustimia sijoittajille. [35] Näihin haasteisiin komissio on luonut energiaunionipaketin, joka toimii EU:n strategiana yhtenäiselle energia- ja ilmastopolitiikalle. Energiaunionin sisältöä käsitellään tarkemmin luvussa 4.1. 18 3 Uusi teknologia avain kuluttajalähtöisille sähkömarkkinoille Ilmastonmuutosta voidaan pitää tänä päivänä suurimpana globaalina uhkana ihmiskunnalle. Energiasektorin ympäristövaikutusten pienentämiseksi on kehitetty uusia teknologioita, jotka mahdollistavat ympäristöystävällisen ja kestävän sähkön tuotannon. Tässä luvussa luodaan katsaus teknologian kehitykseen ja sen suomiin mahdollisuuksiin energiasektorin uudistamiseksi. 3.1 Älykäs mittaus perustana sähköjärjestelmän ohjaukselle Uusiutuvien energiajärjestelmien integroiminen sähköjärjestelmään, sähkön toimitusvarmuuden ja laadun ylläpitäminen ja parantaminen sekä kysyntäjouston hyödyntäminen asettavat uusia haasteita sähköjärjestelmän ohjaukselle ja hallinalle. Vastauksena näihin haasteisiin alettiin hahmotella konseptia älykkäästä sähköverkosta. Käsite älykäs sähköverkko viittaa jakeluverkon tai jakelu- ja siirtoverkon älykkyyteen. Sarvaranta on selvityksessään [36] tiivistänyt älykään sähköverkon tarkoittavan: ”Tulevaisuuden tarpeita tyydyttäviä sähkönjakeluverkkoja, joiden tehokkuutta, luotettavuutta ja joustavuutta on kehitetty automaatio-, tieto- ja viestintäteknologialla, ja jossa kuluttajat osallistuvat nykyistä enemmän sähkömarkkinoiden toimintaan kaksisuuntaisen tiedonkulun kautta. Älykäs sähköverkko tukee lisääntyvästi hajautetun, uusiutuvilla energialähteillä tuotetun energian jakelua sekä uusia sähkön varastointiteknologioita.” Älykäs sähköverkko yhdistää perinteiset voimansiirtoteknologiat automaatio- ja ICTteknologioihin. Perinteinen ja älykäs sähköverkko eroavat toisistaan merkittävimmin siten, että älykkäässä järjestelmässä tieto ja sähkö kulkevat kulutuspisteessä kahteen suuntaan, ja verkko hyödyntää edistyneitä teknologioita parantaakseen sähkönsiirron tehokkuutta ja luotettavuutta. [36] Älykkään sähköverkon perustana voidaan pitää älykästä mittausta, jonka tuottamaa tietoa voidaan käyttää hyväksi sähköjärjestelmän ohjauksessa ja hallinnassa. Tuntimittaavat älykkäät mittarit ja tuntitietoihin perustuva taseselvitys luovat edellytykset kysyntäjoustolle ja hajautetulle käyttöpaikkakohtaiselle sähköntuotannolle. Lisäksi mittaustiedot parantavat eri toimijoiden tilannekuvaa verkon tilasta ja helpottavat siten verkon ohjausta. Mittarijärjestelmään voidaan integroida erilaisia käyttövarmuutta parantavia hälytystoimintoja, kuten kyky ilmoittaa sähkön syötön katkeamisesta. Mittareista saatavan tiedon määrä on valtava. Tämä aiheuttaa haasteita järjestelmän kehittäjälle, mutta tarjoaa myös uusia mahdollisuuksia niin kuluttajille kuin sähköalan toimijoille. [36] Mittareiden yleistyttyä Euroopassa on alettu pohtia, miten niiden tuottamaa tietoa pitäisi hallinnoida, ja miten varmistetaan että olennainen tieto on kaikkien osapuolinen saatavissa tasapuolisesti. Monissa Euroopan maissa onkin alettu kehitellä niin sanottua datahubia, eli tietojärjestelmää, joka kokoaa sähköverkon tilaa koskevaa tietoa keskitetysti kaikkien osapuolien saataville [1]. 19 3.2 Hajautettu sähköntuotanto Hajautetun sähköntuotannon ajatellaan usein olevan uusi keksintö. Sähköntuotannon alkuvaiheessa se oli kuitenkin vallitseva tapa. Ensimmäiset voimalaitokset syöttivät sähköenergiaa vain niille asiakkaille, jotka olivat kytketty voimalaitoksen ympärille muodostuneeseen mikroverkkoon. Uudet teknologiat, kuten muuntajat, johtivat kuitenkin vaihtovirran yleistymiseen, sillä sen avulla sähköenergiaa pystyttiin siirtämään pitkiä matkoja. Tämä johti merkittäviin mittakaavaetuihin sähköntuotannossa. Suuri keskitetty voimalaitos pystyi toimittamaan sähkön yhä laajemmalle alueelle. Kehitys johti keskittyneeseen sähköntuotantoon, jossa suuret, usein fossiilisia polttoaineita hyödyntävät, voimalaitokset muodostavat järjestelmän tukijalan. Viime vuosikymmeninä uudet innovaatiot sekä muuttunut taloudellinen ja lainsäädännöllinen ympäristö ovat herättäneet uuden kiinnostuksen hajautetulle sähköntuotannolle. Etenkin uusiutuville energiamuodoille, kuten tuuli- ja aurinkovoimalle, tyypillinen tuotannonvaihtelu vaatii verkkoinfrastruktuurin ja sähköjärjestelmän kehittämistä. [37, 38] Hajautettu tuotanto on käsitteenä laaja, ja sille on olemassa useita määritteleviä tekijöitä. Ackermann et al. esittävät artikkelissaan määritelmien ottavan yleensä kantaa esimerkiksi tuotantoyksikön kokoon, sijaintiin, tarkoitukseen, ja teknologiaan [39]. Djapic et al. laajentavat tätä näkemystä kattamaan tuotannon lisäksi myös sähkön varastoinnin ja kuormituksen jouston [40]. Sähkön varastointia käsitellään tarkemmin seuraavassa luvussa ja kysyntäjoustoa luvussa 3.4. Euroopan komission mukaan hajautetulla sähköntuotannolla on monia etuja. Sen keskeinen tavoite on käyttää primäärienergianlähteitä mahdollisimman tehokkaasti ja mahdollisimman pienin ympäristövaikutuksin. Samalla se parantaa sähkön saatavuutta ja laatua kilpailukykyisin kustannuksin. Komission esittämät hajautetun tuotannon keskeisimmät hyödyt on esitetty alla. [41] x Uusiutuvien energiamuotojen hyödyntäminen vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä sekä kasvihuone- ja pienhiukkaspäästöjä. x Uusien teknologioiden, uusiutuvien energiamuotojen ja pientuotannon hyödyntäminen lähellä lopullista kulutuspaikkaa. Teknologiat tarjoavat uusia markkinamahdollisuuksia ja parantavat kilpailukykyä. x Lähituotanto pienentää sähkön siirrossa tapahtuvia häviöitä. x Sähkön kysynnän ja laatuvaatimusten kasvaessa hajautettu tuotanto tarjoaa vaihtoehtoja kotitalouksille ja yrityksille. x Markkinalähtöisyyden kasvu sähkön tuotannossa. Hajautettu tuotanto pystyy reagoimaan hinnan muutoksiin. x Voimalaitosinvestointien kustannukset ja riskit pienenevät ja pienille voimalaitoksille on helpompi löytää sopivia sijoituspaikkoja. x Tuotantomuotojen monipuolistuminen uusiutuvien energialähteiden myötä parantaa toimitusvarmuutta vähentämällä sähkön tuontia. 20 Vähähiilinen energiasektori edellyttää uusiutuvien tuotantomuotojen osuuden kasvattamista. Uusiutuvien energiamuotojen hyödyntäminen johtaa tuotannon hajauttamiseen kahdesta syystä. Voimalaitosyksiköt ovat usein perinteisiä tuotantolaitoksia pienempiä. Lisäksi jotkin tuotantomuodot, kuten tuuli- ja aurinkoenergia, ovat riippuvaisia vallitsevista sääolosuhteista. Kun aurinko- ja tuulivoimalat sijoitetaan maantieteellisesti eri puolille, voidaan niiden tuottamaa sähköenergiaa olettaa olevan aina jonkin verran saatavilla. Sähköenergiaa saatetaan tällaisessa tilanteessa kuitenkin tuottaa kaukana kulutuksesta, ja sen siirtäminen kulutuspaikalle ei välttämättä ole mahdollista. Tällöin järjestelmä vaatii myös muiden voimalaitosten hajautettua sijoittamista, jotta sähkön saatavuus on turvattu. [41] Siirtyminen hajautettuun tuotantoon aiheuttaa monia haasteita sähköjärjestelmän kannalta. Nämä voidaan jakaa teknisiin, liiketaloudellisiin ja lainsäädännöllisiin haasteisiin. Teknisestä näkökulmasta ongelmia ovat jännitteen nousu, sähkön laatu, sähköverkon komponenttien suojaaminen häiriötapauksissa sekä sähköverkon stabiilius. [38, 40] Jännitteen nousu rajoittaa hajautetun tuotannon liittämistä verkkoon. Esimerkiksi aurinkopaneelista saatavaa sähköä ei välttämättä voida joka hetki syöttää verkkoon, jos verkon siirtokapasiteetti on jo maksimissa. Sähkön laadun kannalta tärkeimmiksi tekijöiksi muodostuvat transienttijännitteet ja harmoniset jännitteet. Olosuhteista riippuen hajautettu tuotanto voi joko parantaa tai heikentää sähkön laatua. Huolellisen verkkosuunnittelun avulla nämä häiriöt voidaan kuitenkin minimoida siten, että sähkön laadulle asetetut standardit täyttyvät. Verkon ja sen komponenttien suojaamiseen liittyy monia näkökohtia. Näitä ovat generaattorin suojaaminen sen sisäisiltä vioilta, jakeluverkon suojaaminen hajautetun tuotannon syöttämiltä vikavirroilta, verkon käyttö ja suojaaminen saarekkeena sekä hajautetun tuotannon vaikutukset olemassa olevalle verkon suojaukselle. Kaikki nämä tekijät on huomioitava liitettäessä uutta pientuotantoa verkkoon. Stabiilius on yleensä mielletty vain siirtoverkon rajoitteena. Jakeluverkko on pysynyt stabiilina lähes kaikissa olosuhteissa, kunhan siirtoverkko on ollut stabiili. Tämä lähtökohta tulee kuitenkin tulevaisuudessa muuttumaan jakeluverkkoon liitettävän pientuotannon myötä, sillä pientuotannon merkitys verkon käyttövarmuudelle kasvaa. [40] Hajautettuun tuotantoon liittyy monia liiketaloudellisia ja kaupallisia riskejä. Monet kotitaloudet ovat viime aikoina Euroopassa hankkineet aurinkopaneeleita talojen katolle. Paneelien avulla nämä kuluttajat voivat tuottaa osan käyttämästään sähköstä itse. Joissakin tapauksissa kuluttajat voivat myös tarjota tuottamansa sähkön suoraan verkkoon. Tällöin kotitalous toimii osaksi kuluttajana ja osaksi tuottajana. Kotitalouksien uusi kuluttaja-tuottajarooli vaatii uudenlaista aktiivista tapaa jakeluverkon ohjaukseen, jotta kotitalouksien tuottama sähkö voidaan hyödyntää koko verkossa. Vaikka siirtyminen jakeluverkon aktiiviseen ohjaukseen kasvattaakin todennäköisesti verkonhaltijan kustannuksia, on oletettavaa, että siitä saatavat kokonaishyödyt ovat kustannuksia suuremmat. Ongelmana on ollut, että jakeluverkkoyhtiöillä ei ole riittäviä kannustimia hajautetun tuotannon liittämiseksi verkkoon. Tällaisten kannustimien luomiseksi tulee kehittää uudenlaisia sopimusmalleja sähköyhtiöiden ja kuluttajien välille. Djapic et al. esittävät ratkaisuksi seuraavaa kolmea lähestymistapaa. [40] 21 x Verkon aktiivisesta ohjauksesta aiheutuvien kustannusten lisääminen verkkotariffiin. Nämä kustannukset kohdennettaisiin suoraan pientuotannon omistajille. x Kannustinjärjestelmä, joka palkitsee verkkoyhtiöt hajautetun tuotannon verkkoon liittämisestä. Järjestelmän rahoittaminen tapahtuisi pientuotannolle kohdistettavilla lisäkustannuksilla. x Uuden markkinamekanismin kehittäminen, joka tekisi verkon aktiivisesta ohjauksesta liiketaloudellisesti kannattavaa. Jakeluverkon haltijat tarjoaisivat maksullista verkon ohjauspalvelua pientuottajille. Maissa, joissa pientuotantoa on paljon, on kokeiltu erilaisia kannustimia niiden verkkoon liitämiseksi vaihtelevin tuloksin. Hajautetun tuotannon hyödyntäminen edellyttää myös lainsäädännöllistä ja poliittista ohjausta. Jakeluverkot ovat kehittyneet vuosien saatossa passiivisiksi, sillä keskitetyllä tuotannolla tämä on ollut järkevää. Lainsäädännöllisellä ohjauksella jakeluverkkojen aktiivista käyttöä voitaisiin kuitenkin edesauttaa. [40] Euroopan komissio julkaisi heinäkuussa 2015 työpaperin parhaista käytännöistä omaan käyttöön tuotettavan sähkön hyödyntämiseksi [42]. Komissio tiivistää parhaat käytännöt kolmeentoista kohtaan, jotka on esitetty alla ja seuraavalla sivulla. Listasta huomataan, että ne ovat hyvin samansuuntaisia kuin menettelytavat, jotka ala on Suomessa kehittänyt pientuotantoa varten viime vuosina [43]. x Hallinnollisia menettelyjen yksinkertaistaminen. x Pientuottaja saa käyttää tuottamaansa sähköä itse. x Kysyntäjoustoa tulee edistää dynaamisen hinnoittelun ja muiden kannustimien avulla. x Älykkäät sähkömittarit on otettava käyttöön ja kuormia kokoavien aggregaattorien toiminta tulee sallia tukkumarkkinoilla. x Pientuottajille ei saa kohdistua syrjiviä maksuja. x Siirtohinnoittelua tarkistettaessa on huomioitava erilaiset kansalliset olosuhteet ja varmistettava, että uudet verkkotariffit tukevat uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen liittyviä tavoitteita. Tariffien on perustuttava syrjimättömiin kriteereihin ja heijastettava kunkin kuluttajan todellisia vaikutuksia järjestelmälle. x Ennustettavuutta on parannettava ilmoittamalla selkeät oman tuotantokapasiteetin rajat, joiden jälkeen verkkokustannusten vähennykset tarkastetaan. x Aiemmat omaan tuotantoon liittyvät projektit tulee huomioida päätöksenteossa, jos tariffijärjestelmässä havaitaan muutostarpeita. 22 x Markkinakehitystä ja vaikutuksia kokonaisjärjestelmälle on seurattava kustannustehokkuuden varmistamiseksi ja ylikompensoinnin välttämiseksi. x Asiakkaan omakäyttö on parempi vaihtoehto kuin nettomittaus. x Jos nettomittausta käytetään, se on rajattava ajallisesti pientuotannon laajenemisvaiheeseen, ja sen vaikutuksia on seurattava. x Investointivarmuuden ylläpitämiseksi jälkikäteen vaikuttavia muutoksia tulee välttää. x Asiakkaalta ylijäävän energian hinnoittelussa tulee siirtyä lyhyen aikavälin tukkumarkkinahintaa seuraavaan hinnoitteluun. 3.3 Sähkön varastointi Sähkön varastointiteknologioiden kehittäminen teknisesti ja kustannuksiltaan toteutettaviksi parantaisi ratkaisevasti sääolosuhteiden mukaan vaihtelevien uusiutuvien energiamuotojen hyödynnettävyyttä. Varastoinnilla voitaisiin suojautua tuotannonvaihtelulta varastoimalla ylimääräinen sähkö aikoina jolloin tuotantoa on normaalia kulutusta enemmän, ja syöttämällä se verkkoon tuotannon ollessa vähäisempää. Tehokkaalla sähkön varastoinnilla voitaisiin siis varmistaa, että tuotanto ja kulutus ovat jatkuvasti tasapainossa. Sähköenergian varastoimiseksi on käytössä useita eri keinoja, joilla kullakin on omat hyvät ja huonot puolensa. Tässä luvussa esitellään keskeisimmät sähkön varastointiteknologiat sekä niiden sovellukset. 3.3.1 Teknologiat sähkön varastoimiseksi Poullikas sekä Ferreira et al. ovat artikkeleissaan vertailleet eri varastointiteknologioiden hyötyjä ja heikkouksia, sekä niiden soveltuvuutta eri käyttötarkoituksiin sähköjärjestelmän ylläpidossa [44, 45]. Pumppuvoima Vesivaraston hyödyntäminen on yksi yleisimmistä energian varastointimenetelmistä. Varastoa ladatessa vettä pumpataan alemmasta altaasta ylempään, josta se voidaan juoksuttaa tarpeen vaatiessa takaisin alempaan altaaseen turbiinin läpi. Menetelmä on riippuvainen maantieteellisistä olosuhteista, ja se hyödyntää usein olemassa olevia vesivaroja, kuten jokia tai järviä. Viime aikoina on kuitenkin kehitetty uusia ratkaisuja, joissa alempana säiliönä käytetään suoraan merta, tai alempi säiliö kaivetaan laakealla alueella maanpinnan alapuolelle. Teknologia on hyvin tunnettu ja käytetty maailmanlaajuisesti. Varaston käyttöaika on myös pitkä, ja olemassa olevien varastojen tehokkuutta ja hyötysuhdetta pystytään parantamaan komponenttipäivityksillä. Teknologian heikkouksina ovat hyödyntämiseen soveltuvien paikkojen rajallisuus, ympäristönäkökulmat sekä korkeat alkuinvestoinnit. [45] 23 Paineilmavarastot Ylimääräinen sähkö voidaan käyttää myös ilman paineistamiseen. Varastoa ladattaessa paineistettu ilma varastoidaan onkaloon, josta se voidaan vapauttaa turbiinien läpi. Järjestelmän hyötysuhde on kuitenkin rajoitettu, sillä paineistuksen aikana osa energiasta siirtyy lämpösäteilynä ympäristöön. Tämän kompensoimiseksi voidaan varaston purkamisen yhteydessä käyttää kaasukombiturbiineita tai hyödyntää paineistuksessa syntyvää lämpöä. Ilman paineistamisen etuna on pitkä käyttöaika ja varaston joustava koko. Heikkoutena sillä on vesivaraston tavoin suuret alkuinvestoinnit, hidas vasteaika ja varaston sijoittamiseen liittyvät rajoitteet. [45] Lämpövarastot Lämpövarastoinnissa sähkö varastoidaan lämmittämällä tai viilentämällä väliainetta. Lämpötilaeroon sitoutunut energia voidaan myöhemmin muuttaa takaisin sähköenergiaksi lämpövoimakoneen avulla. [45] Lämmöksi varastoitua energiaa ei kuitenkaan aina ole tarpeen muuttaa takaisin sähköenergiaksi. Esimerkiksi Suomessa asuntojen sähkölämmitys, käyttövesivaraajat ja kaukolämpöverkko tarjoavat laajat mahdollisuudet energian varastoimiseksi ja kysynnän ohjaamiseen [46]. Kuluttajan näkökulmasta sähkön varastoiminen käyttövesivaraajien ja asuntojen lämmöksi on tällä hetkellä yksinkertaisin tapa energian varastoimiseksi. Akkuteknologiat Akut voidaan jakaa kemiallisiin akkuihin sekä virtausakkuihin. Kemiallisista akuista tunnetuimpia ovat lyijyakut, nikkeli-kadmiumakut sekä litium-ioniakut. Näillä kaikilla on joitakin eroja esimerkiksi toimintaympäristöön liittyen, mutta niiden toimintaperiaate on sama. Ne koostuvat kolmesta komponentista: positiivisesta katodista, negatiivisesta anodista, sekä niiden välissä olevasta kiinteästä tai nestemäisestä elektrolyytistä. Anodi ja katodi ovat upotettuina elektrolyytissä ja näin muodostunut kenno tuottaa jännitteen. Lyijyakku on teknologioista vanhin ja sen käytöstä on vuosikymmenten kokemus esimerkiksi autoteollisuudessa. Akun heikkouksina on kuitenkin sen suorituskyky erityisesti matalissa lämpötiloissa, lyhyt kestoikä sekä lyijyn ympäristöhaitat. Nikkeli-kadmiumakulla on lyijyakkuun verrattuna korkeampi energiatiheys. Lisäksi se toimii paremmin matalissa lämpötiloissa. Haittapuolina kadmium on erittäin myrkyllistä ja teknologian kustannukset ovat suhteellisen korkeat. Akku kärsii myös niin sanotusta muisti-ilmiöstä, jonka vuoksi akun lataamista ja purkamista tulee valvoa. Litium-ioniakut ovat yleistyneet etenkin kulutuselektroniikassa ja pienemmissä käyttökohteissa. Näillä akuilla on erittäin korkea hyötysuhde. Lisäksi niiden energiatiheys on suuri ja itseispurkautuminen on vähäistä. Litium-ioniakun hyödyntämistä sähkön varastoinnissa heikentää kuitenkin korkea hinta. Teknologian yleistyminen saattaa kuitenkin alentaa kustannuksia tulevaisuudessa. [44, 45] Virtausakut ovat sähkökemiallisia laitteita, jotka varastoivat energian elektrolyyttiin, joka sisältää liuenneita sähköisesti aktiivisia partikkeleita. Perinteisistä akuista poiketen virtausakut hyödyntävät elektrolyyttiliuosta, joka on sijoitettu erilliseen säiliöön. Näin ollen akun kapasiteetin määrittää elektrolyyttisäiliön koko, joka mahdollistaa energiavaraston mitoittamisen. Akulla on hyvä hyötysuhde ja lyhyt vasteaika kemiallisiin akkuihin verrattuna. Niitä voidaan myös hyödyntää sekä pätötehon varastoiksi, että loistehon säätöön. Akun heikkoutena on pieni tehotiheys. Joissakin ratkaisuissa käytetään myös ympäristölle vaarallisia aineita. Lisäksi akkujen käyttö kaupallisiin 24 tarkoituksiin ei ole vielä yleistynyt tarpeeksi, mutta teknologiaa ja akuissa hyödynnettäviä materiaaleja kehitetään yhä. [44, 45] Akkuteknologioita kehitetään myös sähköautojen käyttöön. Sähköautojen akkuja voidaan tulevaisuudessa hyödyntää myös sähkön varastoinnissa niin sanotun vehicleto-grid -konseptin avulla, jossa akkuun varastoitu sähkö voidaan syöttää myös takaisin verkkoon. Sähköautojen akkuja voidaan hyödyntää monilla tavoilla verkon ylläpidossa, kuten taajuuden säädössä ja huipputehon ylläpidossa. Tämä parantaisi verkon käytön tehokkuutta ja alentaisi järjestelmän käyttökustannuksia. Sähköautojen akkujen hyödyntämistä varastona tutkitaan laajasti niin akateemisessa maailmassa, teollisuudessa kuin julkisissa ja yksityisissä tutkimuskeskuksissa. Konseptiin liittyviä teknologioita, kuten akku- ja kommunikointiteknologioita sekä ohjausjärjestelmiä tutkitaan ja kehitetään jatkuvasti. [47] Akkujen hyödyntäminen kotitalouksien sähkön varastoinnissa saattaakin yleistyä juuri sähköautojen myötä. Vauhtipyörä Vauhtipyörässä sähköenergia muutetaan pyörän kineettiseksi energiaksi. Ylimääräinen sähkö käytetään vauhtipyörän kiihdyttämiseen. Kun varastoitunut energia halutaan purkaa, muutetaan kineettinen energia takaisin sähköenergiaksi generaattorin avulla. Vauhtipyöriä on kahta eri tyyppiä. Alhaisilla nopeuksilla pyörivää vauhtipyörää nimitetään suuritehoiseksi vauhtipyöräksi. Suurilla nopeuksilla pyöriviä vauhtipyöriä kutsutaan suurienergiaisiksi. Alhaisella nopeudella pyörivä pyörä on yleensä kustannuksiltaan halvempi, mutta sen kyky varastoida energiaa on heikompi, tyypillisestä joistakin sekunneista muutamiin minuutteihin. Suurella nopeudella pyörivät pyörät voivat syöttää energiaa verkkoon jopa tunnin, mutta niiden kustannukset ovat yleensä arviolta sata kertaa suuremmat. Vauhtipyörän suurin etu on, että sen kyky varastoida energiaa ei muutu käytön myötä. Sähköenergian muuntaminen kineettiseksi energiaksi ja takaisin sähköenergiaksi on myös nopeaa. Heikkoutena on alhaisilla nopeuksilla pyörivän pyörän rajoitettu kyky varastoida energiaa, sekä suurella nopeudella pyörivän pyörän korkeat kustannukset. [45] Suprajohtavat magneettiset varastot Suprajohtavat magneettiset varastot perustuvat suprajohtavassa käämissä kiertävään tasavirtaan. Energia varastoidaan virran synnyttämään magneettikenttään. Varaston etuja ovat korkea hyötysuhde, pitkä kestoaika, luotettavuus, lyhyt vasteaika ja vähäinen huollontarve. Lisäksi varasto ei kärsi itseispurkautumisesta. Heikkoutena varastolla ovat korkeat kustannukset sekä magneettikentän vaikutukset ympäristöön. Magneettikentän ympäristövaikutuksia voidaan kuitenkin pienentää esimerkiksi koteloinnilla. [45] Superkondensaattorit Superkondensaattorissa sähköenergia varastoidaan sähkökentäksi kondensaattorin elektrodien välille. Superkondensaattorin erityisrakenteen avulla sen kapasitanssista saadaan huomattavasti suurempi kuin tavallisilla kondensaattoreilla. Superkondensaattorin keskeisimpiä etuja ovat poikkeuksellinen hyötysuhde, toimintakyky hyvin matalissakin lämpötiloissa, huoltovapaus, lyhyt vasteaika sekä poikkeuksellinen kestävyys. Heikkoutena teknologialla on kallis hinta, itseispurkautuminen ja heikko energiatiheys. Teknologia on suhteellisen uusi, mutta se on kehittynyt nopeasti. Su25 perkondensaattorit tarjoavat erittäin hyvän ratkaisun järjestelmän jännitteen säätämiseksi. [45] Polttokennot Polttokennot hyödyntävät vetyä, jota voidaan tuottaa sähköenergian avulla erottamalla vety fossiilisista polttoaineista. Erottamiseen voidaan käyttää elektrolyysiä tai höyryn ja metaanin välistä reaktiota. Varsinkin elektrolyysin avulla sähköenergia voidaan varastoida suoraan. Lisäksi se on kustannustehokkaampi tapa, eikä se tuota päästöjä. Vety voidaan varastoida kolmella eri tavalla. Nämä ovat jäähdytetty nestemäinen vety, paineistettu höyrymäinen vety tai vedyn sitouttaminen kemiallisiin tai fysikaalisiin yhdisteisiin. Höyrymuodossa oleva vety soveltuu parhaiten suuriin varastointijärjestelmiin. Nestemäisen ja kiinteään aineeseen sitoutettu vety mahdollistaa suurien vetymäärien siirtämisen paikasta toiseen. Polttokennon avulla vetyyn sitoutunut energia voidaan muuttaa takaisin sähköenergiaksi. Yhtenä vedyn merkittävimpänä ongelmana on kuitenkin sen syttymisherkkyys, joka aiheuttaa haasteita etenkin varastointitekniikoiden turvallisuudelle. [45] 3.3.2 Varastointiteknologioiden sovellukset Sähkövarastolle on sähköjärjestelmässä useita käyttötarpeita. Edellä esitetyt varastointiteknologiat vastaavat näihin tarpeisiin eri tavoin. Alla on esitetty keskeisimmät käyttösovellukset sähköenergian varastoinnille. [44, 45] x Kuorman tasaaminen x Tuotannon huippujen ja laaksojen tasoittaminen x Kuorman seuranta x Pyörivä reservi, taajuuden säätö x Sähkön laadun parantaminen, jännitteen ja taajuuden säätö x Suurien verkkoinvestointien lykkääminen x Järjestelmän käyttövarmuuden parantaminen x Kysyntäjouston ohjaaminen x Siirtohäviöiden pienentäminen x Verkon uudelleen käynnistäminen suurhäiriön jälkeen x Tehonsiirron alueellinen hallinta Varastointitavat voidaan jaotella niiden käyttötarkoitusten mukaisesti. Osa teknologioista soveltuu myös useampaan käyttötarkoitukseen. Ferreira et al. jakavat yllä esitetyt sovellukset kolmeen pääryhmään, joita ovat perusenergian varastointi, hajautettu energiavarastointi sekä sähkön laatuun vaikuttava varastointi [45]. 26 Perusenergian varastointi käsittää kuorman tasaamisen, tuotannon huippujen ja laaksojen tasoittamisen, pyörivät reservit, käyttövarmuuden parantamisen sekä tehonsiirron alueellisen hallinnan. Nämä kaikki vaikuttavat verkon ohjaukseen ja hallintaan. Näin ollen on luontevaa, että niiden sijoittamiseen käytetään samoja periaatteita kuin voimalaitostenkin. Sijoittamista suunnitellessa keskeisessä roolissa on siis koko sähköjärjestelmän huomioiminen kokonaistehokkaalla tavalla. Hajautettuun varastointiin liitetään tuotannon huippujen tasoittaminen, verkkoinvestointien lykkääminen, kuorman seuranta, kysyntäjouston ohjaaminen, siirtohäviöiden pienentäminen, verkon uudelleen käynnistäminen ja tehonsiirron alueellinen hallinta. Näilläkin voidaan ohjata verkon käyttöä, mutta ne tarjoavat myös kuluttajille ja pientuottajille mahdollisuuden hyödyntää energian varastointia. Esimerkiksi kotitalous voi käyttää akkua varastoimalla siihen tuotannon huippuaikana ostettua halpaa sähköä, ja hyödyntää akussa olevan sähkön kysynnän huippuaikana sähkön hinnan ollessa korkeampi. Edellä esitellyistä varastointiteknologioista kuluttajalle sopivimpia ovat erilaiset akkuteknologiat ja sähköautot sekä lämpövarastot, kuten käyttövesivaraajat. 3.4 Kysyntäjousto Sähkö on kuluttajan näkökulmasta yksi helppokäyttöisimmistä hyödykkeistä. Modernissa yhteiskunnassa olemme tottuneet, että valot menevät päälle katkaisijaa kääntämällä, puhelin latautuu välittömästi, kun laturi on kytketty seinään ja jääkaappi pysyy viileänä päivästä toiseen itsestään. Harvalla kuluttajalla on todellista käsitystä sähkön kulutuksestaan tai sähköenergian hinnan muutoksista. Kysyntäjouston hyödyntäminen sähkömarkkinoilla parantaisi kuitenkin sähköjärjestelmän energiatehokkuutta ja helpottaisi siirtymistä kohti uusiutuvia energiamuotoja. Tässä luvussa keskitytään sähkön kysynnän hintajoustoon. 3.4.1 Edellytykset kysyntäjouston hyödyntämiselle Kun kysyntäjousto halutaan ulottaa pienkäyttäjiin, tulee näillä olla etäluettavat sähkömittarit sekä tuntikohtainen taseselvitys [10]. Euroopan unionin kolmas energiapaketti vaatii jäsenvaltioita varmistamaan älykkäiden sähkömittareiden käyttöönoton täytäntöönpanon kuluttajien pitkän aikavälin edun varmistamiseksi. Ehtona täytäntöönpanolle voi olla myönteinen taloudellinen arviointi pitkän aikavälin kustannuksista ja hyödyistä. Tavoitteena on, että vähintään 80 prosentilla kuluttajista on käytössä sähkönkulutuksen mittausjärjestelmä viimeistään vuonna 2020. Tavoite koskee vain maita, joiden kustannus-hyötyanalyysin tulokset ovat positiivisia. [34] Euroopan komission mukaan [48] yli kaksi kolmesta jäsenvaltiosta on saanut myönteiset tulokset kustannus-hyötyanalyyseistä, ja nämä jäsenvaltiot ovat sitoutuneet edistämään älykkään mittauksen käyttöönottoa. Käyttöönoton eturintamassa ovat olleet Suomi, Ruotsi ja Italia. Suomessa toteutettiin laajamittaiset mittareiden asennukset vuosina 2009– 2013, ja Suomi täyttää EU:n tavoitteen omalta osaltaan jo tänä päivänä. [49] 27 Komissio on esittänyt tiettyjä vaatimuksia mittareiden toiminnallisuuksille [49]. Nämä toiminnallisuudet on esitelty alla. x Mittareissa on oltava tarkoituksenmukaiset toiminnot standardien ja komission suosituksen 2012/148/EU mukaisesti, jotta tekninen ja kaupallinen yhteensopivuus voidaan varmistaa. x Mittareiden on taattava tietosuoja ja tietoturva. x Mittareiden on mahdollistettava kysynnänohjauksen ja muiden energiapalveluiden kehittäminen. x Mittareiden on tuettava vähittäismarkkinoita, jotka tuottavat täysimääräiset hyödyt kuluttajille ja energiajärjestelmille. Mittareiden toiminnot eivät täytä yllä olevia vaatimuksia kaikissa niissä maissa, jotka ottavat sähkön älykkään mittauksen laajamittaisesti käyttöön. Erityisen ongelmallista on, että joidenkin jäsenmaiden käyttöönottamat mittarit eivät mahdollista kulutustietojen tarpeeksi tiheää päivittämistä ja toimittamista kuluttajille, mikä on edellytys kysyntäjouston hyödyntämiselle. Kulutustietojen saaminen auttaisi kuluttajia antamalla palautteen kustannuksista, sekä mahdollistaisi oikea-aikaiseen tietoon perustuvien kulutuspäätösten tekemisen. Lisäksi se avaisi uusia mahdollisuuksia vähittäispalvelujen ja -tuotteiden kehittämiseksi. Komissio toteaakin, että jos mittausjärjestelmä ei pysty päivittämään ja toimittamaan kulutustietoja asiakkaalle tarpeeksi tiheästi, tulisi jäsenvaltioiden varmistaa, että ominaisuus voidaan korjata myöhemmin tai toteuttaa muilla tavoilla. [49] Tämä asia aiheuttaa todennäköisesti haasteita vähittäismarkkinoiden toiminnan ja kuluttajan aseman yhtenäistämisessä. Maissa, joissa kalliit mittari-investoinnit on juuri saatu päätökseen, ei todennäköisesti ole intoa toteuttaa uutta päivityskierrosta välittömästi. Hintasignaalin välittyminen sähkön vähittäismarkkinoille ja kotitalouksille on usein heikkoa. Kuten luvussa 2 esitettiin, osassa maista sähkön hinta on yhä säädeltyä eikä markkinaehtoista. Lisäksi sähkön hinnan komponenttien suuruudella on vaikutus kuluttajan huomaamiin hintamuutoksiin. Esimerkiksi Saksan tapauksessa yli puolet sähkön hinnasta muodostuu veroista ja tukimaksuista, ja itse sähköenergian osuus on alle kolmannes. Tällöin muutokset sähköenergian hinnassa voivat jäädä kokonaishinnan kannalta pieniksi. Sähkön tukkumarkkinoilla hintasignaalilla on vaikutusta, sillä kauppaa käydään tuntikohtaisesti. Tukkumarkkinoiden ja vähittäismarkkinoiden parempi integraatio auttaisi myös kuluttajaa hinnanmuutosten hyödyntämisessä. Suomessa sähköyhtiöt tarjoavatkin asiakkailleen sähkön tuntihintaan perustuvaa hinnoittelua. 3.4.2 Kysyntäjouston hyödyntäminen käytännössä Kysyntäjouston keskeisimmät tavoitteet ovat asiakkaan taloudellinen hyötyminen sekä sähköntuotanto- ja siirtokapasiteetin tehokkaampi hyödyntäminen. Tämän lisäksi sillä voidaan parantaa esimerkiksi aurinko- ja tuulivoimaa hyödyntävien energiajärjestelmien stabiiliutta ja täten kasvattaa uusiutuvien energiamuotojen osuutta tuotannossa. Kysyntäjousto voi ilmetä kolmella eri tavalla loppuasiakkaan kulutuspäätöksessä. 28 Asiakas voi vähentää sähkön käyttöään hintapiikkien aikana, aikaistaa kulutusta ajankohtaan, jolloin sähkön hinta on alhaisempi tai vastaavasti siirtää kulutusta aiottua ajankohtaa myöhemmäksi. [50] Sähkön käyttäjät voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: teollisuus, julkiset ja yksityiset palvelut sekä kotitaloudet. Gils on tutkimuksessaan [50] eritellyt näiden käyttäjäryhmien teknisiä mahdollisuuksia kysyntäjoustoon. Teollisuudessa mahdollisuuksia on monissa erilaisissa prosesseissa. Kaikki teollisuuden kuormat eivät kuitenkaan ole joustavia, ja joissakin tapauksissa kuorman irrottaminen saattaa pilata koko käynnissä olevan prosessin. Julkisten ja yksityisten palvelujen sekä kotitalouksien potentiaalisimmat kuormat liittyvät lämmitykseen, vedenkäyttöön ja ilmastointiin (LVI) sekä valaistukseen. Esimerkiksi kulutuselektroniikassa yksittäisten laitteiden vaikutus kysyntäjoustoon on hyvin pieni, ja laitteiden energiatehokkuuden paranemisen myötä vaikutuksen voidaan olettaa yhä pienenevän. LVI-sovellusten ulkopuolelta Gils erittelee ainoastaan astian- ja pyykinpesukoneet mahdollisuutena kysyntäjouston hyödyntämiseen. Kotitalouksien rooli energiajärjestelmässä on muuttumassa. Passiivisen kuluttajan roolin lisäksi asiakas voi myös tuottaa osan sähköstään itse tai varastoida sähköä esimerkiksi akkuun myöhempää käyttöä varten. Tästä syntyy tarve jaotella kotitalousasiakkaat vielä tarkemmin. Tässä työssä jaottelu tehdään kolmeen ryhmään. 1. Perinteinen kuluttaja. Tällä käsitteellä tarkoitetaan kuluttajaa, joka ei tahdo tai pysty osallistumaan kysyntäjoustoon. Näin ollen tällaisen kuluttajan rooli pysyy passiivisena. Syitä osallistumattomuuteen voi olla monia. Kuluttajalla ei ole riittäviä kannustimia kulutustottumuksiensa muuttamiseen tai hänellä ei ole teknisiä valmiuksia osallistumiseen, kuten älykästä sähkömittaria. 2. Kysyntäjoustoon osallistuva kuluttaja, on kuluttaja jolla on riittävät kannustimet ja tekniset valmiudet jouston tarjoamiseksi. Kuluttajalla ei kuitenkaan ole omaa tuotantoa tai sähkövarastoa, joten hän ei välttämättä ole kiinnostunut seuraamaan sähkönhinnan kehitystä yhtä tarkkaan kuin kuluttajatuottaja. Tällainen kuluttaja voisi esimerkiksi ostaa kysyntäjouston palveluna omalta sähköyhtiöltään tai kolmannelta osapuolelta. 3. Kuluttaja-tuottaja. Ryhmä sisältää omaan käyttöön tarkoitetun pientuotannon omistajien lisäksi myös kuluttajat, joilla on mahdollisuus varastoida sähköä. Näiden kuluttajien voidaan olettaa olevan keskimääräistä aktiivisempia toimijoita ja hyödyntävän kysyntäjoustoa, sillä se maksimoi myös heidän omistamien laitteiden tehokkaan käytön. Komission heinäkuussa 2015 julkaistussa energian kesäpaketissa näiden ryhmien roolia ja toimintamahdollisuuksia eritellään tarkemmin. Esimerkiksi komission työpaperi omaan käyttöön tuotettavasta sähköstä esittelee parhaita käytäntöjä kuluttajatuottajaryhmän integroimiseksi osaksi energiajärjestelmää ja sähkömarkkinoita [42]. Tiedonanto energian kuluttajien aseman vahvistamisesta käsittelee myös niitä kuluttajia, joiden mahdollisuudet osallistua sähkömarkkinoille ovat rajatut [42]. Etenkin ryhmälle kaksi tarjottavat palvelut ja ratkaisut tulevat todennäköisesti kasvamaan ja kehittymään tulevaisuudessa. Komissio käsittelee kesäpaketissa myös kuluttajien kuormia kokoavia aggregaattoreita, eli toimijoita, jotka kokoavat hajallaan olevaa 29 joustavaa kuormaa siten, että jousto voidaan viedä tavalla tai toisella osaksi sähkömarkkinoita [42, 51, 52]. Voidaan siis pitää todennäköisenä, että tulevaisuudessa kuluttajalla on mahdollisuus tarjota joustopotentiaalinsa suoraan sähkön myyjälle tai kolmannelle osapuolelle. Tällöin kuluttaja ei osallistu välttämättä suoraan sähkömarkkinoiden toimintaan, vaan hän hyödyntää markkinoiden osaksi kehittynyttä palvelua. 3.4.3 Kysyntäjouston vaikutukset eri toimijoille Kysyntäjousto sisältää erilaisia toimintoja, joiden merkitys, tarve ja ansaintalogiikka riippuvat toimijan näkökulmasta. Jouston toiminallisuutta kehitettäessä tulee huolehtia, että se soveltuu vallitsevaan sähkömarkkinamalliin ja markkinakäytäntöihin. Esimerkiksi tasevastuun pitää toteutua myös kuormia ohjattaessa. Kuvassa 18 on havainnollistettu kysyntäjouston hyödyntämistä eri osapuolten kannalta. Kuvassa esitettyjen toimijoiden lisäksi kysyntäjouston toteuttaminen tarjoaa uusia mahdollisuuksia niin laite- ja järjestelmätoimittajille kuin palveluntarjoajille, kuten kuormien kokoajina toimiville aggregaattoreille. [46] Kuva 18: Kysyntäjouston hyödyntäminen eri toimijoiden näkökulmasta [46] Kuluttajan näkökulmasta kysyntäjousto mahdollistaa sähkön käytön edullisemman hinnan aikana, mahdollisen oman pientuotannon täysimääräisen hyödyntämisen, huipputehojen rajoittamisen sekä mahdollisesti liittymäkoon rajoittamisen. Pientuottajan kannalta oma tuotanto on taloudellisesti kannattavinta, kun tuotetun sähkön käyttää itse, sillä tuotannon kannattavuus laskee merkittävästi, jos pientuottaja myy tuottamansa sähkön verkkoon. Tämä johtuu siitä, että ostetun ja myydyn sähkön kustannukset ovat erilaiset. Ostettu sähkö sisältää myös siirtokulut ja verot, jotka muodosta30 vat noin 60 % sähkön hinnasta. Oman tuotannon myynnistä hyötyy puolestaan vain sähköenergian hinnan verran. [46] Sähkön vähittäismyyjä voi hyödyntää kysyntäjoustoa sähkön hankinnan suunnittelussa, oman taseen hallinnassa muiden toimenpiteiden rinnalla, säätösähkömarkkinoiden tarjouksissa sekä uusien tuotteiden ja oman liiketoiminnan kehittämisessä. Jakeluverkkoyhtiö voi hyödyntää kysyntäjoustoa pitkän aikavälin verkon suunnittelussa verkon mitoitustehon näkökulmasta sekä reaaliaikaisessa käyttötoiminnassa, kuten esimerkiksi poikkeustilanteiden aikaisen huipputehon hallinnassa. Sähkön myyjällä ja jakeluverkkoyhtiöllä on periaatteellinen eturistiriita kysyntäjoustossa. Spot-hintaan pohjautuva kuorman ohjaus saattaa kasvattaa merkittävästi verkon kulutushuippuja. Näitä vaikutuksia voidaan toisaalta hallita tehopohjaisella siirtotariffilla. [46] Kantaverkkoyhtiölle kysyntäjousto luo uusia mahdollisuuksia tehotasapainon hallintaan ja taajuuden säätöön käyttö- ja häiriöreservien osalta sekä mahdollisesti myös joustavuutta tehopulatilanteiden hallintaan. Esimerkiksi yöllä päällä olevat kuormat, kuten varaavat sähkölämmitykset, voisivat tarjota täydennystä reservitehoon, koska samaan aikaan tuotannon reservitehona käytetty vesivoima on pienimmillään. [46] Kysyntäjousto luo myös paljon uusia liiketoimintamahdollisuuksia, jotka johtavat uudenlaisten palvelumallien kehittymiseen. Yksi kysyntäjouston tuoma palveluntarjoajaryhmä ovat kuluttajien kuormia kokoavat aggregaattorit. [46] Aggregaattorien toimintaan liittyy yhä kuitenkin avoimia kysymyksiä. Mikäli tällainen kysyntäjoustoa asiakkaalleen myyvä kolmas osapuoli säätää asiakkaan sähkönkäyttöä toteutuneisiin tuntihintoihin perustuen myyjän tietämättä, aiheutuu sähkönmyyjälle kustannusriski. Jotta kustannusriski ei siirry sähkönmyyjälle, ja sitä kautta edelleen takaisin asiakkaalle, tulisi aggregaattoreilla olla vastaava tasevastuu kuin sähkönmyyjällä. Monet kysyntäjoustoon liittyvät esteet ja haasteet ovat taloudellisia tai poliittisia. Yleistyäkseen kysyntäjouston tulisi olla riittävän kannattavaa kaikkien kysyntäjoustoon osallistuvien toimijoiden kannalta. Jos kuluttajat eivät saa taloudellista hyötyä joustomahdollisuudestaan, ei kysyntäjouston uskota yleistyvän laajasti. Hinnoittelun tulisi olla riittävän selkeää, tekniikan on oltava luotettavaa ja helppokäyttöistä sekä kysyntäjoustoa koskevan informaation ja tietämyksen tulee olla riittävällä tasolla kuluttajien keskuudessa. Näitä ongelmia voidaan vähentää tuotteistamisen avulla. Kysyntäjouston edellytykset riippuvat myös monista säädöksistä. Säädöksiä ei ole tähän asti koordinoitu riittävästi kysyntäjouston näkökulmasta. Myös hajanainen toimialakenttä, standardoimattomat prosessit, tietojärjestelmien rajapinnat ja toimintavasteiden suuri hajonta aiheuttavat ennen kaikkea teknisiä esteitä kysyntäjouston hyödyntämiselle. [46] 31 4 Kohti kuluttajalähtöistä sähkömarkkinaa Euroopan komissio julkaisi heinäkuussa 2015 niin kutsutun energian kesäpaketin, joka sisältää tiedonannon energiamarkkinoiden uutta rakennetta koskevan julkisen kuulemisen käynnistämisestä sekä tiedonannon energian kuluttajien aseman vahvistamisesta. Molemmat tiedonannot ovat askeleita kohti energiaunionissa määritettyjä tavoitteita. Tässä luvussa tutustutaan energiaunionin keskeiseen sisältöön, sekä esitellään energian kesäpaketin vaikutukset sähkömarkkinoille. 4.1 Energiaunioni Euroopan komissio julkaisi 25.2.2015 strategisen tiedonannon energiaunionista, joka toimii EU:n puitestrategiana yhtenäiselle, joustavalle ja tulevaisuuteen tähtäävälle energia- ja ilmastopolitiikalle. Energiaunionin keskeisenä tavoitteena on kunnianhimoinen ilmastopolitiikka, jonka ytimessä on turvallinen, kestävä, kilpailukykyinen ja edullinen energiajärjestelmä sekä kotitalouksille, että yrityksille. Komission visiona on koko maanosan kattava yhtenäinen energiajärjestelmä, jossa energia siirtyy vapaasti valtioiden rajojen yli mahdollistaen kilpailun ja tehokkaan resurssien hyödyntämisen. Tällaisen järjestelmän luominen edellyttää innovatiivisia ja kilpailukykyisiä eurooppalaisia yrityksiä, jotka kehittävät energiatehokkaita ja matalapäästöisiä tuotteita ja teknologioita niin Eurooppaan kuin globaaleillekin markkinoille. [35] Keskeinen huomio energiaunionissa on, että sen ytimessä ovat Euroopan kansalaiset. He ovat olennaisessa roolissa siirryttäessä kohti uutta energiajärjestelmää. Kuluttajat ovat lopulta se joukko, joka omaksuu ja hyödyntää uutta teknologiaa sekä osallistuu aktiivisesti sähkö- ja kaasumarkkinoille. Kuluttajan aktiivinen rooli parantaa laatua ja ohjaa markkinoilla toimivia yrityksiä kustannustehokkuuteen, joka näkyy lopulta aiempaa pienempänä energialaskuna. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi komissio esittää kolme keskeistä tehtävää. Euroopan on siirryttävä fossiilisten polttoaineiden käyttöön perustuvasta taloudesta uusien teknologioiden ja liiketoimintamallien hyödyntämiseen. Kuluttajan asemaa energiamarkkinoilla on parannettava lisäämällä valinnanvapautta ja tarjoamalla tarkempaa tietoa kuluttajan energiankäytöstä. Tämä mahdollistaa myös paremman kysyntäjouston hyödyntämisen. Kolmantena tehtävänä on markkinaesteiden poistaminen sekä kansallisten markkinoiden avaaminen kilpailulle. [35] Energiaunionin sisällöstä huomataan, että komissio on ottanut energia- ja ilmastopolitiikassa vastaan suuren haasteen. Tavoitteet ovat kunnianhimoisia ja niiden saavuttaminen vaatii pitkäjänteistä työtä. Junckerin komissio onkin asettanut energiaunionin yhdeksi kymmenestä prioriteetistaan [53]. Energiaunionipaketti on myös saanut kiitosta siitä, että se pyrkii huomioimaan energiajärjestelmän moniulotteisena kokonaisuutena [54–56]. Strategiakehys ei pyri ainoastaan osaoptimoimaan tiettyä aluetta, vaan lopputuloksena halutaan kokonaisuuden kannalta paras mahdollinen vaihtoehto. 32 Energiaunionistrategia sisältää viisi ulottuvuutta, eli peruspilaria, joiden tarkoitus on parantaa energian toimitusvarmuutta, kestävyyttä ja kilpailukykyä [35]. Nämä peruspilarit on esitetty alla. 1. Energiaturvallisuus, solidaarisuus ja luottamus x x x x Energiatarjonnan monipuolistaminen (lähteet, toimittajat, reitit) Yhteistyö toimitusvarmuuden parantamiseksi Euroopan aseman vahvistaminen globaaleilla energiamarkkinoilla Lisää avoimuutta kaasutoimituksiin 2. Täysin yhdentyneet EU:n energiamarkkinat x x x x x Markkinoiden yhdistäminen liitäntäverkkojen avulla Energian sisämarkkinoiden toimintojen täytäntöönpano ja parantaminen Alueellisen yhteistyön lujittaminen EU:n yhteisissä puitteissa Kuluttajan aseman parantaminen energiamarkkinoilla Heikoimmassa asemassa olevien kuluttajien suojeleminen 3. Energiatehokkuus hillitsemässä kysyntää x x Energiatehokkuuden lisääminen rakennusalalla Energiatehokas ja vähähiilinen liikennesektori 4. Vähähiiliseen talouteen siirtyminen x x Kunnianhimoinen EU:n ilmastopolitiikka EU johtoasemaan uusiutuvan energian alalla 5. Tutkimus, innovointi ja kilpailukyky x x x x Maailman johtoasema seuraavan sukupolven uusiutuvien energiamuotojen kehittämisessä Kuluttajan osallistumisen mahdollistaminen älykkäillä ratkaisuilla niin sähköverkoissa, kaupungeissa kuin kotiautomaatiossa Energianeutraali rakennuskanta Ekologisesti kestävämpi liikennesektori Peruspilarit ovat keskenään vuorovaikutuksessa, sillä esimerkiksi tutkimus ja innovaatiot tuottavat energiatehokkaita ratkaisuja ja auttavat matkalla kohti vähähiilistä taloutta. Energian toimitusvarmuuteen liittyy energialähteiden monipuolistaminen, sekä esimerkiksi kaasun toimittajakentän laajentaminen. Yhtälailla integroidut energian sisämarkkinat mahdollistavat EU:n sisällä jäsenvaltioiden välisen energiansiirron, joka parantaa toimitusvarmuutta. Energiaunionistrategian ulottuvuuksien vahvistamiseksi komissio ehdottaa viittätoista lähiajan toimenpidettä [35]. Toimenpiteet ja osa niihin sisältyvistä tarkennuksista on esitetty seuraavalla sivulla. 33 1. Olemassa olevan energialainsäädännön täysimittainen toimeenpano ja vahvistaminen x Kolmannen sisämarkkinapaketin täysi toimeenpano 2. Kaasun saantivarmuuden parantaminen ja turvaaminen x Joustavuus ja monipuolisuus -paketti 2015–2016 uudistamalla olemassa olevaa kaasun saantivarmuuden takaavaa sääntelyä x Strategia nesteytetylle maakaasulle (LNG) ja sen varastoinnille x Kaasun toimittajakentän monipuolistaminen uusien putkistoyhteyksien avulla 3. Jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisten sopimusten yhteensovittaminen EU lainsäädäntöön ja sopimusten läpinäkyvyyden parantaminen 4. Infrastruktuurin parantaminen energiamarkkinoita, uusiutuvien energiamuotojen integrointia ja toimitusvarmuuden takaamista varten x Tuki merkittävien ja yleishyödyllisten infrastruktuurihankkeiden käynnistämiseksi 5. Saumattoman sisämarkkinan luominen energialle x Sähkön saantivarmuutta koskevan lainsäädännön parantaminen x Esitys uudeksi sähkömarkkinamalliksi 2015 ja sitä seuraavat lainsäädäntöesitykset vuonna 2016 6. Sääntelyjärjestelmän kehittäminen edelleen kolmannen sisämarkkinapaketin jälkeen sisämarkkinoiden integroimiseksi x ACER:n ja ENTSO:n vahvistaminen 7. Markkinaintegraation alueellinen asteittainen syventäminen kohti koko EU:n kattavaa yhtenäismarkkinaa 8. Parempi läpinäkyvyys energian kustannuksiin ja hinnoitteluun x Kustannusrakenteiden selvittäminen ja alle kustannusten olevien säädeltyjen hintojen asteittainen poisto x Heikoimmassa asemassa olevien kuluttajien suojeleminen 9. Energiansäästötavoite 27 % vuoteen 2030 mennessä x Energiatehokkuuden lainsäädännön uudistaminen 2015–2016 10. Olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantaminen x Strategia lämmitykseen ja jäähdytykseen x Uusi rahoitusväline rakennusten energiatehokkuuteen 11. Liikenteen energiatehokkuuden parantaminen ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen 12. Vuoteen 2030 tähtäävän ilmasto- ja energiakehyksen toimeenpano x Lainsäädäntö kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi 13. Uusiutuvien energiamuotojen osuuden kasvattaminen vähintään 27 %:in vuoteen 2030 mennessä x Uusiutuvan energian lainsäädäntöpaketti 2016–2017 sisältäen biomassan ja biopolttoaineet 14. Energia- ja ilmastoteknologian tutkimus ja innovaatio strategian kehittäminen x Strateginen energiateknologiaohjelma 2015–2016 15. Energiaulkopolitiikan uudistaminen ja vahvistaminen 34 Edellisen sivun luettelosta huomataan, että suurin osa toimenpiteistä tulee parantamaan kuluttajan asemaa sähkömarkkinoilla joko suoraan tai epäsuorasti. Tässä tutkielmassa keskitytään erityisesti kohdassa 5 mainittuun uuteen sähkömarkkinamalliin ja sen vaikutuksiin kuluttajan näkökulmasta. Tämä lisäksi kuluttajan asemaan liittyvät kohdat 8, 9 ja 10. 4.2 Sähkömarkkinoiden rakenne ja toiminta Sähkömarkkinat jaotellaan tukkumarkkinoihin ja vähittäismarkkinoihin. Näiden rinnalle on joissakin Euroopan maissa, kuten Isossa-Britanniassa, muodostettu kapasiteettimarkkinat, joiden tarkoitus on vastata vaihtelevan tuotannon aiheuttamiin haasteisiin. Tässä luvussa tutustutaan Euroopan komission 15.7.2015 julkaisemiin tiedonantoihin ”Energiamarkkinoiden uutta rakennetta koskevan julkisen kuulemisen käynnistämisestä” [52] ja ”Energian kuluttajien aseman vahvistamisesta” [51] sekä niiden vaikutuksista sähkömarkkinoiden rakenteeseen ja toimintaan. 4.2.1 Tukkumarkkinat Komissio esittää tiedonannossaan Energiamarkkinoiden uutta rakennetta koskevan julkisen kuulemisen käynnistämisestä [52] edellytyksiä toimiville tukkumarkkinoille, jotka mahdollistavat uusiutuvien energiamuotojen integroimisen energiajärjestelmään. Tukkumarkkinoiden yhteenliittäminen on tuonut toivottua kehitystä markkinoiden tehokkuuteen ja avoimuuteen mahdollistamalla seuraavalle vuorokaudelle ulottuvan kaupankäynnin eri alueiden välillä. Uusiutuvien energiamuotojen integroiminen osaksi energiajärjestelmää edellyttää kuitenkin rajat ylittävien päivänsisäisten markkinoiden ja tasehallintamarkkinoiden luomista. Tämä mahdollistaa luvussa 3.2 kuvatun hajautetun tuotannon kustannustehokkaan hyödyntämisen. Myös pitkän aikavälin finanssimarkkinoita pitää kehittää tulevaisuudessa, jotta markkinat antavat kaikille toimijoille oikeat signaalit taloudellisesti järkevien investointien tekemiseksi. Komissio huomauttaa, että joillakin markkinoilla siirtyminen kohti tuuli- ja aurinkoenergiaan perustuvaa sähköntuotantoa on johtanut spot-hintojen pysymiseen alhaisena jo pitkään. Uusi tilanne on vähentänyt perinteiseen tuotantoon käytettyjä tunteja. Jotta markkinat antaisivat oikean hintasignaalin riittävään kapasiteettiin investoimista varten, on sallittava hintojen kuvastavan niukkuutta kysyntähuippujen aikana. Tämä ei välttämättä johda kuluttajan kannalta korkeampiin tai vaihtelevampiin hintoihin. Toimivilla pitkä aikavälin markkinoilla myyjät ja tuottajat voivat hallita hintojen heilahtelua spot-markkinoilla. Tuottajat voivat esimerkiksi myydä toimittajille ja kuluttajille vakuutuksen heilahtelua vastaan, joka parantaa pitkän aikavälin investointisignaaleja. Myös uusiutuvan energian tuottajilla on oltava mahdollisuus suojautua hintaheilahteluilta ja volyymiriskiltä muuttamalla hintapiikkeihin liittyvä epävarmuus suunnitelluksi tulovirraksi. Tämän vuoksi on tärkeää sallia hintavaihtelut lyhytkestoisilla markkinoilla ja kytkeä ne pitkän aikavälin markkinoihin. [52] Pitkän aikavälin investointipäätöksiä rajoittavat myös hyvin perustavaa laatua olevat ongelmat. Esimerkiksi luvussa 2 esitellyt tapaukset, joissa sähkön hintaa säädellään hintakatolla, estävät sähkön niukkuudesta tulevien signaalien välittymisen tuottajille. Ratkaisuna tähän komissio peräänkuuluttaa markkinalähtöisyyttä ja aitoa kilpailua [52]. 35 Alueellisen yhteistyön tehostaminen on keskeisessä roolissa tukkumarkkinoiden kehittämisessä ja yhdennetyssä sähköjärjestelmässä. Täysin toimivilla energian sisämarkkinoilla jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä naapurivaltioiden kanssa energiapolitiikkaa kehitettäessä. Alueellisen kehitystä on myös tehtävä yhtenäisellä tavalla, jotta ne johtavat yhtenäisiin energiamarkkinoihin. Yhteistyö tulisi komission mukaan ulottaa myös EU:n rajojen ulkopuolelle. [52] Näin tapahtuu tällä hetkellä käytännössäkin esimerkiksi pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla, joissa Norja on ainoa EU:n ulkopuolinen valtio. Tätä kehitystä on luonnollisesti auttanut pohjoismaisten markkinoiden yhdentyminen jo ennen Ruotsin ja Suomen EU-jäsenyyttä. Vastaavanlaisen yhteistyön kehittäminen olisi varmasti hyödyllistä monin tavoin myös muualla Euroopassa. Eri alueiden yhteenliitäntöjen parantaminen on tärkeässä osassa tukkumarkkinoiden syvemmässä integroimisessa. Komissio on laatinut yksityiskohtaisen strategian 10 prosentin yhteenliitäntätavoitteen saavuttamiseksi [57], ja se aikoo antaa vuonna 2016 tiedonannon 15 prosentin yhteenliitäntätasoa koskevan pidemmän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi [52]. Tällä hetkellä maiden välisten siirtokapasiteeteissa on merkittäviä eroja. Vuonna 2014 yhteenliitäntätaso oli Suomessa 30 %. Samaan aikaan Espanjassa on saavutettu vasta 3 %:n taso. [57] Lisäksi esimerkiksi Baltian maat eivät kuulu Manner-Euroopan tai Pohjolan synkronoituun alueeseen vaan samaan alueeseen Venäjän ja Valko-Venäjän kanssa, mikä rajoittaa niiden yhteenliittämistä muihin verkkoihin [52]. Yhteenliitäntöjen tehokas suunnittelu edellyttää, että siirtoverkonhaltijat voivat luottaa tukkumarkkinoiden hinnanmuodostukseen. Komissio myös toteaa, että nykyään pullonkaulatuloja ei käytetä tarpeeksi uusien yhteenliitäntöjen rakentamiseen ja vanhojen yhteyksien parantamiseen. Nämä tulot olisi saatava tehokkaaseen käyttöön sähköjärjestelmää rakennettaessa. [52] Verkonhaltijoiden välisen yhteistyön syventämisellä on suuri merkitys sähköjärjestelmää kehitettäessä. Siirtoverkonhaltijoiden yhteistyössä ja verkkosääntöjen kehityksessä merkittävin rooli on ENTSO-E:llä. Komissio esittää, että suuremman koordinoinnin tarve saattaa edellyttää ENTSO-E:n vahvistamista. Tällöin myös ENTSO-E:n hallintorakennetta olisi muutettava. Lisäksi siirtoverkkojen tiiviimpi integraatio edellyttää siirtoverkonhaltijoiden tulorakenteen uudelleentarkastelua. Esimerkiksi siirtoverkonhaltijoiden väliset korvaukset eivät välttämättä kannusta oikeanlaisiin ja kokonaisjärjestelmän kannalta tarvittaviin investointeihin [52]. Jakeluverkot ja niiden kehitys ovat keskeisessä asemassa siirryttäessä kohti uusiutuvaa energiaa ja hajautettua tuotantoa, kuten luvussa 3.2 esitettiin. Komission näkemyksen mukaan jakeluverkonhaltijoiden roolia on pohdittava tulevaisuudessa uudelleen. Jakeluverkonhaltijoiden tulee olla neutraaleja markkinoiden toiminnan mahdollistajia. Näin eri toimijat voivat kehittää palveluitaan tasapuolisesti ja markkinalähtöisesti. Jakeluverkonhaltijoiden merkitys kasvaa myös kokonaisjärjestelmän kannalta tuotannon hajautuessa. Tämä edellyttää todennäköisesti jakelu- ja siirtoverkkoyhtiöiden välistä yhteistyön tiivistämistä ja kehittämistä. [52] Sähkömarkkinoiden yhdentyessä myös sääntelykehyksen on yhdennyttävä. Komissio esittääkin ACER:n roolin vahvistamista, jotta se pystyisi tekemään sääntelytehtäviä Euroopan tasolla verkonhaltijoiden yhteistyön kasvaessa. Käytännön esimerkkinä ACER:n toimivaltaan voisi kuulua valta hyväksyä välittömästi sovellettavia sitovia päätöksiä EU:n tason aloitteista ja rajat ylittävistä kysymyksistä sekä valta valvoa 36 näiden päätösten toteutumista. Tällä hetkellä ACER:n toiminta käsittää lähinnä suosituksien ja lausuntojen antamisen. Komission mukaan sääntelykehyksen vahvistaminen saattaa edellyttää sääntelyn ulottamista myös sähköpörsseihin, joihin ei nykyisellään kohdistu sääntelyllistä valvontaa. Pörsseillä on kuitenkin keskeinen asema yhteenkytketyillä markkinoilla, ja ne suorittavat myös luonnollisen monopolin toimintoja. [52] 4.2.2 Vähittäismarkkinat Vähittäismarkkinoiden kehittämiseksi komissio esittää tiedonannoissaan [51, 52] useita toimenpiteitä. Markkinarakenteen kannalta keskeisintä on tukku- ja vähittäismarkkinoiden tiiviimpi yhteenkytkeytyminen. Kuluttajan on pystyttävä halutessaan hyödyntämään tukkumarkkinoilla tapahtuvaa hinnanvaihtelua. Näin ollen tukkumarkkinoiden hinnan on heijastuttava vähittäismarkkinoiden kautta kuluttajalle. Markkinoiden mukauttaminen uusiutuvien energiamuotojen ja kysynnänohjauksen hyödyntämiseksi mahdollistaa myös luvussa 3.4.2 esiteltyjen kuluttajaprofiilien muodostumisen käytännössä. Tiedonannossa energian kuluttajien aseman vahvistamisesta [51] todetaan, että vähittäismarkkinoiden kehitys on ollut riittämätöntä. Kuluttajat eivät komission mukaan pysty hyötymään energia-alalla käynnissä olevasta muutoksesta alla olevista syistä: x Kuluttajat eivät pysty arvioimaan markkinoiden tilannetta ja mahdollisuuksia, koska kulutuksesta ja kustannuksista ei ole saatavilla asianmukaista ja läpinäkyvää tietoa. x Verkkokustannusten, verojen ja erilaisten tukimaksujen osuus kotitalouksien lopullisessa sähkölaskussa kasvaa. x Kilpailu on monilla vähittäismarkkinoilla riittämätöntä, aktiivinen osallistuminen ei palkitse, ja energianmyyjän vaihtamisessa on liikaa esteitä. x Asumiseen liittyvien energiapalveluiden markkinoiden kehittymättömyys ja kysynnänohjaus kaventavat kuluttajien valinnanmahdollisuuksia. x Estämällä kuluttajia tuottamasta energiaa omaan käyttöön vähennetään pientuotannon hyödyntämismahdollisuuksia. x Epätasainen tiedonsaanti ja mittavat esteet markkinoille pääsyssä hidastavat käytettävissä olevien teknologioiden ja käytäntöjen käyttöönottoa. Vähittäismarkkinoiden toimintaa kehittämällä pystytään vaikuttamaan moniin ylläesiteltyihin ongelmiin. Komissio esittää kolmen pilarin strategiaa kuluttajan aseman vahvistamiseksi. Nämä pilarit ovat kuluttajien vaikutusmahdollisuudet, älykodit ja älykkäät verkot sekä tiedonhallinta ja tietosuoja. [51] Kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi vähittäismarkkinoilla tarvitaan ennen kaikkea vaihtoehtoja. EU:n energian sisämarkkinoiden myötä jokaisella kuluttajalla on oikeus valita itselleen paras sähkösopimus. Näin ei kuitenkaan käytännössä aina ole, vaan kilpailu voi olla näennäistä ja riittämätöntä kuten luvussa 2 esitettiin. 37 Komission mukaan energianmyyjän vaihtamisen tulee olla teknisesti helppoa, nopeaa ja luotettavaa, eikä siitä saisi koitua lisäkustannuksia kuluttajalle. Vaihtamisen perustaksi tarvitaan helposti ymmärrettävää, luotettavaa, läpinäkyvää ja vertailukelpoista tietoa hinnoista, sopimuksista ja myyjän käyttämistä energialähteistä. Lisäksi tiedonanto painottaa kulutustietojen reaaliaikaisen tai lähes reaaliaikaisen raportoinnin tärkeyttä ja esittää, että kuluttajalla olisi oltava subjektiivinen oikeus älymittariin. [51] Nämä takaavat, että kuluttaja voi tehdä valistuneita valintoja omien arvojensa mukaan. Komissio aikoo myös työskennellä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa läpinäkyvyys- ja luotettavuuskriteerien kehittämiseksi energiasopimusten vertailupalveluja varten. Vähittäishintojen sääntely on merkittävä este kilpailun toteutumiselle. Monet jäsenvaltiot perustelevat hintojen sääntelyä vähittäismarkkinoidensa puutteellisella toiminnalla tai heikoimmassa asemassa olevien kuluttajien suojelemisella. Heikoimmassa asemassa olevien kuluttajien suojeleminen säädellyillä hinnoilla on kuitenkin ongelmallista läpinäkyvyyden kannalta, ja se voi komission mukaan kasvattaa sekä heikoimmassa asemassa olevien, että muiden kuluttajien energiakustannuksia. Komission mukaan energiaköyhyys on merkittävä kysymys, joka edellyttää jäsenvaltioilta toimia, joissa energia- ja sosiaalipolitiikan toimet kohtaavat. Energiaköyhyyttä on komission mukaan torjuttava laajemmassa sosiaaliturvan kontekstissa. [51] Vähittäismarkkinoiden tulisi mahdollistaa kysynnänohjauksen kautta saatava jouston hyödyntäminen. Kysyntäjouston hyötyjä käsiteltiin luvussa 3.4. Komissio toteaa tiedonannossaan, että keskeisin kysynnänohjauksen mahdollistava tekijä on joustavan kulutuksen palkitseva hintasignaali. Hintasignaali voisi tulla dynaamiseen hinnoitteluun perustuvasta toimitussopimuksesta eli spot-hintaan perustuvasta hinnoittelusta. Toinen vaihtoehto on sopimukset, joihin liittyy markkina- tai verkko-olosuhteisiin reagoiva kuormituksenohjaus. Myös verkkomaksujen alentamisen mahdollisuutta olisi pohdittava tapauksissa, joissa kulutusta vähennetään verkon ylikuormitustilanteessa. Komissio kuitenkin painottaa, että tällaisten sopimusten vaikutukset olisi selvitettävä kuluttajille ymmärrettävästi. [51] Hajautettu tuotanto, energian varastointimahdollisuudet sekä kysyntäjousto tulevat lisäämään kuluttajien mahdollisuuksia hallita energiatarpeitaan. Erityisesti kuluttajien oman tuotannon liittämistä verkkoon, sekä kuluttaja-tuottajaprofiilille sopivia sopimuksia ja palveluita tulee kehittää. On varmistettava, että oman tuotannon liittäminen verkkoon ei vääristä sähkömarkkinoita tai johda lopputulokseen, jossa oman tuotannon hyödyt ja kustannukset eivät jakaudu oikeudenmukaisesti eri osapuolille. [51] Komission työpaperi omaan käyttöön tuotettavasta sähköstä käsittelee tarkemmin energian omaan tuotantoon liittyviä tekijöitä [42]. Kuluttajille on myös annettava komission mukaan osallistumismahdollisuus välittäjien ja kollektiivisten järjestelyjen kautta. Jo nyt useat kuluttajat Euroopassa ovat mukana kollektiivisessa energiatuotannossa ja osuuskuntamuotoisissa järjestelyissä. Komission mukaan tällainen kuluttajien toteuttama innovointi johtaa myös kuluttajaa palvelevaan innovointiin ja synnyttää siten uusia liiketoimintamalleja. Markkinoille syntyy energiapalveluyrityksiä, ostoyhteenliittymiä, välittäjiä, tietoa käsitteleviä yrityksiä ja kuluttajajärjestöjä, jotka helpottavat kuluttajia parempien energiasopimusten tekemisessä, ja vapauttavat ne raskaalta selvittelytyöltä sekä keventävät kuluttajia koskevaa hallinnollista menettelyä. [51] 38 4.2.3 Kapasiteettimekanismit Euroopassa on käytössä hyvin erilaisia mekanismeja, joiden tarkoitus on turvata sähkön tuotantokapasiteetin saatavuus ja toimitusvarmuus sähköpulan uhan välttämiseksi. Kapasiteetin riittävyysongelmat voivat johtua erilaisista syistä, ja siten myös turvaavia mekanismeja on hyvin erilaisia. Alla on esitetty kolme erilaista esimerkkiä kapasiteettimekanismeista ja niiden taustalla olevista syistä [58]. 1. Klassinen esimerkki on maat, joissa pitkät etäisyydet ja heikko siirtoverkko aiheuttavat ongelmia toimitusvarmuuden turvaamisessa. Tällaisia maita ovat esimerkiksi USA ja Venäjä. Kun yhdellä tai muutamalla tuottajalla on vahva asema hinnanmuodostuksessa tietyllä markkina-alueella, näiden sähköpörssiin tekemä tarjouksia säännellään kilpailusyistä tasolle, joka kattaa vain muuttuvat kustannukset ja pienen marginaalin. Tällöin tuotantolaitoksiin ei kannata tehdä uusia investointeja tai edes ylläpitää vanhoja laitoksia ilman energian hinnan lisäksi saatavaa korvausta. Kapasiteettikorvauksen määrä voi perustua esimerkiksi huutokauppaan. Tällaisen mekanismin kustannus voi olla huomattava osa asiakkaan sähkönhankintamenoista. 2. Monessa EU-maassa alhaiset muuttuvat kustannukset omaavan vaihtelevan uusiutuvan energian lisääminen markkinamekanismin ulkopuolelta ja tukiin perustuen on painanut suurelta osalta vuoden tunneista tukkumarkkinahinnat selvästi aiempaa alemmas. Tällöin huomattava osa vanhasta voimantuotannosta on muuttunut kannattamattomaksi. Näitä laitoksia tarvitaan kuitenkin niin ajankohtina kun aurinko ei paista tai on tuuletonta. Useissa maissa vanhojen voimalaitosten poistaminen käytöstä on ensin yksinkertaisesti kielletty. Tämän jälkeen voimalaitosten ylläpidosta on alettu maksaa korvausta ja lopulta on alettu pohtia, pitäisikö siihen asti tukimekanismien ulkopuolella olleiden voimalaitosten, kuten hiili- ja ydinvoimaloiden, asemaa vahvistaa laajasti. Kuten ensimmäisessä tapauksessa, tässäkin mallissa kapasiteettimekanismin tai -markkinoiden tukemat voimalaitokset osallistuvat jatkuvasti markkinoille kuten normaalisti. Tällaisia keskenään erilaisia ratkaisuja on toteutettu tai valmisteltu muun muassa Kreikassa, Italiassa, Espanjassa, Portugalissa, Irlannissa, Ranskassa ja IsossaBritanniassa. 3. Ajoittaisten poikkeuksellisten kulutuspiikkien kattaminen esimerkiksi kylminä talvipäivinä aiheuttaa myös tarpeen mekanismille, joka takaa tuotantokapasiteetin riittävyyden ja sähkön toimitusvarmuuden. Tähän tarkoitukseen muun maussa Suomessa ja Ruotsissa on luotu järjestelmä, jossa suhteellisen pieni osuus kokonaistuotantokapasiteetista voi päästä tarjousmenettelyn kautta niin sanottuun tehoreserviin. Kyseiset laitokset ovat usein olleet sellaisia, joita muutoin uhkaisi käytöstä poistaminen. Laitokset käynnistetään vain tilanteen vaatiessa, ja ne eivät osallistu tavanomaisesti markkinoille. Asiakkaiden kannalta järjestelmän kustannukset ovat pieniä. Saksassa, jossa ongelman syy on enemmänkin tuetun tuotannon paineen aiheuttama kannattamattomuus, on suunniteltu energiaperusteisen kaupankäynnin täydennykseksi tehoreserviä vastaavaa niin sanottua strategista reserviä. 39 Sähkön toimitusvarmuutta pystytään komission mukaan parantamaan monissa jäsenvaltioissa esimerkiksi markkinoiden yhteenkytkemisellä, rajat ylittävien siirtoyhteyksien parantamisella, tehostamalla päivänsisäistä kauppaa sekä poistamalla hintakatot markkinoilta [52]. Tukkumarkkinoiden kehittämisen ja tehostamisen tulisi siis olla ensimmäinen askel toimitusvarmuuden turvaamisessa. Samalla tarve erilaisten kapasiteettimekanismien luomiseksi vähenisi merkittävästi. Tämä lähtökohta tukee myös energiaunionissa esiteltyä energiatehokkuus ensin -periaatetta. Kapasiteettimekanismit voivat olla kuitenkin joissakin tilanteissa perusteltuja. Toisaalta ne saattavat myös vääristää markkinoita ja aiheuttaa tarpeettomia kustannuksia. Komissio toteaakin, että mekanismeja olisi käytettävä ainoastaan tilanteissa, joissa markkinoilla on todellista toimimattomuutta. [52] Komissio on käynnistänyt kapasiteettimekanismien vaikutuksia koskevan toimialatutkinnan. Tutkinnassa on tarkoitus selvittää, vääristävätkö mekanismit markkinoiden toimivuutta. [59] Sähkön toimitusvarmuutta koskevassa direktiivissä edellytetään, että viranomaiset arvioivat säännöllisesti oman jäsenvaltionsa sähköntuotannon riittävyyttä [60]. Riittävyyttä arvioidaan nykyään jäsenvaltioissa kuitenkin hyvin eri tavoin. Sähköalan koordinointiryhmä on vaatinut, että riittävyyttä arvioitaisiin Euroopassa yhdenmukaisilla menetelmillä. ENTSO-E toteutti vuonna 2014 julkisen kuulemisen menetelmistä, joita se käyttää riittävyyden arvioimiseen. Komission mukaan arviointia yhdenmukaistaessa olisi huomioitava asianmukaisesti yhteenliitäntöjen merkitys, rajat ylittävä tuotanto, vaihtelevasti saatavilla oleva uusiutuva tuotanto, kysynnänohjaus ja varastointimahdollisuudet sekä aiheeseen liittyvät politiikan osa-alueet, kuten päästökaupan ja energiatehokkuuspolitiikan kehittyminen. [52] Kokonaisvaltainen suunnittelu takaa siis kokonaisuuden kannalta tehokkaimman ratkaisun. Komissio esittää tiedonannossa myös EU:n laajuisten luotettavuusnormien suunnittelua ja kehittämistä. Jos jäsenenvaltiot eivät huolehdi järjestelmänsä riittävyydestä, toimitusvarmuuteen liittyvät riskit kasvavat koko yhteisen järjestelmän osalta. Tämä aiheuttaa ongelmia sähkön sisämarkkinoiden toimivuudelle. Komission mukaan riski on vielä suurempi, jos jäsenvaltiot käyttävät tuotantokustannukset alittavia säädeltyjä hintoja, jolloin tulot eivät riitä kattamaan pitkällä aikavälillä tarvittavia investointeja. Toisaalta liiallista varautumista on myös vältettävä, sillä ne johtavat korkeisiin kustannuksiin ja heikentävät sisämarkkinoiden kykyä ohjata investointeja. [52] Komission nykyisen politiikan mukaan kapasiteettimekanismien käyttöönotto edellyttää jäsenvaltiolta tiettyjen periaatteiden noudattamista. Mekanismien on kohdeltava tasapuolisesti kaikkia tuotantoteknologioita. Ne eivät saa myöskään asettaa uusia ja vanhoja kapasiteetinmyyjiä eri asemaan. Lisäksi mekanismien olisi mahdollistettava rajat ylittävä osallistuminen. Jos kapasiteettimekanismien toiminnalla on jäsenvaltioiden välillä merkittäviä eroja, on rajat ylittävän osallistumisen toteuttaminen toimivalla tavalla vaikeaa. Tämä vuoksi uutta markkinarakennetta koskevassa tiedonannossa esitetään sidosryhmille viisi kysymystä, joiden avulla kartoitetaan parhaita käytäntöjä rajat ylittävien kapasiteettimekanismien käyttöönottamiseksi. [52] 40 4.3 Edellytykset kuluttajalähtöiselle markkinalle Energiaunionissa esitellään markkinaintegraation yhteydessä käsite A New Deal for Energy consumers, [35] jonka on tarkoitus ohjata sähkömarkkinoiden kehitystä kuluttaja-lähtöisempään suuntaan. Kuluttajan nykyistä aktiivisempi rooli sähkömarkkinoilla edellyttää uuden yhtenäisen markkinamallin lisäksi muitakin uudistuksia. Kuluttajalla on oltava tarvittavat työkalut aktiivisen roolin omaksumiseksi. Tämä edellyttää ennen kaikkea tietoa ja uusia työkaluja toimittajien vertailuun ja oman sähkönkulutuksen seurantaan. Luvussa 4.2 esiteltyjen markkinarakennetta koskevien uudistusten lisäksi on olennaista, että sähköjärjestelmää kehitetään vastaamaan uudistusten asettamiin vaatimuksiin. Muussa tapauksessa tiedonannoissa asetettujen tavoitteiden toimeenpano ja kuluttajan roolin vahvistaminen ei voi onnistua täysin. 4.3.1 Kuluttajan etu, kuluttajan kannustin Jotta kuluttaja omaksuisi aktiivisemman roolin sähkömarkkinoilla, tulee kuluttajan saaman hyödyn olla näkyvä ja helposti todennettavissa. Uudet markkinakäytännöt, kuten kysyntäjouston hyödyntäminen, tähtäävät energiajärjestelmän parempaan kokonaistehokkuuteen, joka hyödyttää kaikkia alan toimijoita. Uusien käytäntöjen omaksuminen riippuu kuitenkin vahvasti kuluttajien motivaatiosta. Merkittävimpinä tekijöinä kuluttajan uuden roolin omaksumisessa voidaan pitää kahta asiaa: uuden roolin tuomat taloudelliset hyödyt sekä ihmisten kasvanut tietoisuus päätöstensä ympäristövaikutuksista. Jokainen kuluttaja etsii lähtökohtaisesti samaa tai aiempaa parempaa palvelua entistä halvemmalla. Myös ympäristöarvot ohjaavat kulutuspäätöksiä, ja monet sähköyhtiöt tarjoavat asiakkailleen tuotteita, joissa kuluttaja saa valita, millä tuotantotavalla hänen kuluttamansa sähkö on tuotettu. Sähkömarkkinoiden tehokkaamman toiminnan tuomien hyötyjen tulee siis välittyä vähittäismarkkinoiden kautta kuluttajalle asti, kuten luvussa 4.2 todettiin. Komissio mainitsee tiedonannossaan energian kuluttajan aseman vahvistamisesta [51] esimerkkinä Ruotsin ja Suomen, jossa dynaamiset hintasopimukset ovat auttaneet kuluttajia säästämään sähköenergian hinnassa 15–30 %. Näin merkittävän säästön mahdollisuuden voitaisiin olettaa kannustavan aktivoitumiseen. Kuluttajan näkökulmasta avainasemassa on käytön helppous. Käyttöön liittyvä vaiva ei saa kasvaa, jotta kuluttaja omaksuu uuden toimintamallin. Kilpailutukseen ja vertailuun tarvittavien tietojen on siis oltava helposti saatavilla ja luotettavia. Komissio tiedostaa tämän, ja esittääkin, että jokaisella eurooppalaisella kuluttajalla pitäisi olla jatkossa pääsy riippumattoman toimijan ylläpitämään vertailupalveluun [51]. Tämä toteutuu nykyisellään osassa jäsenmaita, kuten Pohjoismaissa. Lisäksi esimerkiksi kysyntäjoustoon osallistumisesta ei saa tulla merkittävää lisätaakkaa kuluttajalle. Sähkön tapauksessa kysynnänohjaus toteutetaankin todennäköisesti automaatiolla. Tällöin riittäisi, että kuluttaja ilmoittaisi joustovaransa esimerkiksi kysynnänohjauksesta vastaavalle toimijalle sopimuksenteon yhteydessä. Tämän jälkeen kuluttaja hyötyisi tehokkaammin toimivista markkinoista ilman, että hän huomaisi merkittävää muutosta arjessaan. 41 4.3.2 Oikea tieto mahdollistaa oikeat valinnat Kuluttajien oikeus saada tarkkoja mittaus- ja kulutustietoja on vahvistettu energian sisämarkkinoita koskevalla lainsäädännöllä ja energiatehokkuusdirektiivillä. Suurin osa eurooppalaisista kuluttajista saa kuitenkin nämä tiedot vain kerran tai kaksi kertaa vuodessa. Mittaamiseen liittyvät epäselvyydet ja riidat ovat myös yleisiä. Komissio aikoo arvioida yhdessä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa keinoja kuluttajalaskujen selkeyden ja vertailtavuuden parantamiseksi. Tämä auttaisi kuluttajia ymmärtämään sähkölaskujen sisältöä, ja tekisi kuluttajat tietoisemmaksi energiahintojen ja laskujen eri osatekijöistä parantamalla esimerkiksi verkkokustannusten, verojen ja muiden maksujen läpinäkyvyyttä. [51] Kaikkien kuluttajien ja kuluttajien puolesta toimivien toimijoiden tulisi saada reaaliaikaista tietoa kulutuksesta, jotta kulutusta voidaan mukauttaa ja energiaa säästää. Näin tiheää kulutustietoa ei välttämättä tarvita laskutustarkoituksiin, joten tieto voisi olla kuluttajien saatavilla suoraan mittausjärjestelmästä. Tällaisia tarkkoja kulutustietoja annettaessa älymittarit ovat merkittävässä roolissa. [51] Reaaliaikaisten kulutustietojen lisäksi merkittävää on kuluttajan kokemus markkinavaihtoehtojen ymmärtämisestä. Esimerkiksi luvussa 2.2.3 todettiin, että IsossaBritanniassa monet kuluttajat kokevat, että heillä ei ole mahdollisuutta ymmärtää ja hahmottaa sähkönmyyjien tarjoamien tuotteiden välisiä eroja. Tällöin he eivät osaa valita itselleen sopivaa tuotetta, joka johtaa helposti passivoitumiseen. Kuluttajan täytyy kokea olevansa tilanteen tasalla, jotta hän aktivoituu markkinoilla. Edellisessä luvussa esitetty vertailutyökalun saatavuus ei itsessään riitä, vaan kuluttajan on myös kyettävä ymmärtämään erilaisten tuotteiden erot. Kuluttajalla tulee olla riittävästi vaihtoehtoisia sähkönmyyjiä, joilta hän voi ostaa tarvitsemansa sähkön. Tämä on edellytys vähittäismarkkinoiden toiminnalle. Kuluttajan valinta tarkoittaa kuitenkin laajemmassa mittakaavassa muutakin kuin myyjän valintaa. Nämä valinnat liittyvät esimerkiksi luvussa 3.4.2 esitettyihin kuluttajaprofiileihin. Kuluttajalla tulee olla mahdollisuus valita, minkä profiilin kuluttaja hän haluaa olla. Perinteiselle kuluttajalle, joka ei pysty osallistumaan kysyntäjoustoon, ei saa koitua ylimääräisiä lisäkuluja. EU:n tavoite on kehittää sähkömarkkinoita ja turvata sähkön saatavuus kilpailukykyisellä hinnalla kaikille kuluttajille. Jos passiivisen kuluttajan asema heikkenisi esimerkiksi epäreilusti jakautuneiden kustannusten muodossa, on markkinoiden toiminnan uudistaminen epäonnistunut. Kysyntäjoustoon osallistuvan kuluttajan tulee voida valita milloin ja miten hän osallistuu joustoon. Komissio peräänkuuluttaa ratkaisuksi uusien liiketoimintamallien kehittämistä. Kolmansien osapuolien, eli energiapalveluiden ja kysynnänohjaajien, markkinoillepääsylle ei saa olla esteitä. [51] Komissio antaa kuitenkin hyvin vähän näkemyksiä siihen, millaisia näiden palveluiden ja niiden toteutusmuotojen tulisi käytännössä olla. Markkinatoimijoille halutaan antaa ainakin toistaiseksi vapaat kädet parhaiden käytäntöjen kehittämiseksi. Kuluttajalla tulee olla myös mahdollisuus alkaa kuluttaja-tuottajaksi. Tähän tarvitaan selkeitä sopimusmalleja eri osapuolten kesken. Aiemmat kokemukset oman tuo42 tannon liittämisestä verkkoon ovat olleet vaihtelevia. Nettomittaus on osoittautunut ongelmalliseksi, sillä tällöin kuluttajat voivat korvauksetta käyttää jakeluverkkoa sähkövarastona. Näin ollen pientuottaja ei maksa itse aiheuttamiaan kustannuksia, vaan itseasiassa aiheuttaa lisäkustannuksia muille kuluttajille. Jotkin yhtiöt lupaavat ostaa asiakkaan itse tuottaman sähköenergian, jos sähkösopimus on tehty nimenomaan kyseisen yhtiön kanssa. Oman tuotannon myymisen mahdollistavien sopimusmallien kehittämistä tarvitaan varmasti myös jatkossa. 4.3.3 Älykodit ja -verkot mahdollistavat vaivattoman osallistumisen Älykkään sähköverkon ja kodeissa käytettävien älykkäiden tekniikoiden tulee edistää kuluttajan osallistumista vähittäismarkkinoilla. Kuluttajan toimia voidaan yksinkertaistaa automatisoitujen ratkaisujen avulla yhdistämällä älykkäät mittausjärjestelmät kodin energianhallintajärjestelmiin. Jotta kuluttajat sekä koko energiajärjestelmä saisivat tällaisista tekniikoista parhaan mahdollisen hyödyn, on asennettavien älykkäiden mittausjärjestelmien tarjottava tarkoituksenmukaisia toimintoja. [51] Standardointielimet ovat jo vahvistaneet älykkäitä mittareita sekä älykkäiden verkkojen yleistä arkkitehtuuria ja yksittäisiä komponentteja varten täydellisen standardikokoelman. Komissio aikoo seurata standardien täytäntöönpanoa sekä analysoida, sovelletaanko älykkäitä verkkoja ja mittausjärjestelmiä koskevia standardeja ja suosituksia johdonmukaisesti. Standardit ja yhteentoimivuus ovat keskeisessä asemassa myös kodin älykkäiden laitteiden ja energianhallintajärjestelmien välisessä tietoliikenteessä. Niiden avulla kysynnänohjausvalmiudella varustettujen laitteiden asentaminen ja käyttäminen kotona olisi helppoa. Komission mukaan toimialaa tulisi tukea, jotta standardit voidaan viimeistellä ja ottaa käyttöön nopeasti. EU:n rahoitusta käytetään edelleen älykoti- ja älyverkkotekniikoiden tutkimukseen sekä demonstrointiin, jotta EU:n yritysten kansainvälistä kilpailukykyä voidaan edistää. [51] Älykkään tekniikan käyttöönoton yhteisrahoittamiseksi jäsenvaltioiden ja toimialan olisi komission mukaan hyödynnettävä täysimääräisesti Euroopan rakenne- ja investointirahastoja sekä Euroopan strategisten investointien rahastoa. Lisäksi komissio aikoo yhteistyössä ACER:n ja CEER:n kanssa varmistaa, että kansallisten sääntelyviranomaisten suhtautuminen jakeluverkonhaltijoita koskevaan sääntelyyn kannustaa innovointiin ja kustannustehokkuuteen sekä energiajärjestelmän laadun läpinäkyvyyteen. [51] 4.3.4 Kuluttajansuoja ja tietosuoja Kun vaihtoehtojen ja tarjonnan määrä markkinoilla kasvavat, on kuluttajilla oltava varmuus siitä, että he saavat tehokasta suojaa sopimattomilta kaupallisilta menettelyiltä. Epäsopivia käytäntöjä ja valituksia tutkivat viranomaiset voisivat komission mukaan hyötyä energia-alalla tiiviimmästä yhteistyöstä muiden jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa. [51] Komissio nostaa myös energiaköyhyyden merkittäväksi kysymykseksi. Komission mukaan energiaköyhyyden torjuminen edellyttää toimia, joissa sosiaali- ja energiapolitiikan toimenpiteet kohtaavat. Tehokkain pitkän aikavälin ratkaisu energiaköyhyyden torjumiseksi on usein energiatehokkuuden parantaminen. Jäsenvaltioiden olisi 43 komission mukaan otettava tämä huomioon toimissa, joita ne toteuttavat kuluttajien haavoittuvuuden vähentämisessä ja energiaköyhyyteen puuttumisessa. [51] Suuri osa energiamarkkinoiden arvosta syntyy suurista tietovirroista ja tietotekniikan integroinnista energiajärjestelmiin. Näin ollen tahon, joka kerää ja käsittelee älykkäiden mittausjärjestelmien tuottamaa tietoa, pitäisi antaa kuluttajille ja näiden nimeämille kolmansille osapuolille suora pääsy näihin tietoihin. Tietojen käsittelyssä voidaan käyttää erilaisia malleja, mutta tietojen saatavuutta hallinnoivien yhteisöjen neutraalius on erittäin tärkeää. [51] Pääsy kuluttajan kulutus- ja laskutustietoihin on oltava vain kuluttajan nimeämillä kolmansilla osapuolilla. Komissio aikoo ehdottaa vuonna 2016 osana digitaalisia sisämarkkinoita koskevaa strategiaa vapaan datavirran eurooppalaista aloitetta, jossa huomioidaan tietojen omistajuus, yhteentoimivuus, käytettävyys ja saatavuus. Energia-alan on oltava eturintamassa varmistamassa tietoturva sekä kuluttajien yksityisyyden suoja. [51] 4.3.5 Komission toimenpidelista kuluttajan aseman vahvistamiseksi Euroopan komissio esittää energian kuluttajien aseman vahvistamiseksi kymmenen päätelmää ja toimenpidettä, jotka on esitelty alla [51]. x Kuluttajille tarjotaan lähes reaaliaikaisesti pääsy osittain standardoituihin, merkityksellisiin, täsmällisiin ja ymmärrettäviin tietoihin kulutuksesta, kustannuksista sekä energialähdetyypeistä. x Energiamyyjän vaihtamisesta tehdään nopeaa ja yksinkertaista läpinäkyvien ja suoraan vertailukelpoisten tarjousten avulla. x Varmistetaan, että kuluttajilla on yhä täysi suoja energiamarkkinoilla. x Kuluttajille annetaan mahdollisuuksia ryhtyä aktiivisiksi energia-alan toimijoiksi ja hyötyä siitä esimerkiksi tarjoamalla kysyntäjoustoa tai ryhtymällä energian pientuottajaksi. x Kulutus- ja mittaustiedot pidetään kuluttajien määräysvallassa. Yksityisyys ja tietosuoja on taattava myös tapauksissa, joissa kuluttaja antaa tietonsa kolmannelle osapuolelle. x Kuluttajille annetaan mahdollisuus hyödyntää kilpailukykyisiä ja läpinäkyviä markkinaperusteisia tarjouksia. x Kuluttajille tarjotaan mahdollisuus osallistua markkinoihin luotettavien välittäjien tai kollektiivisten paikallisyhteisöjen järjestelyjen kautta. x Varmistetaan, että älykkäät kodinkoneet ja komponentit ovat yhteentoimivia ja helppokäyttöisiä. Älykkäiden mittausjärjestelmien on oltava käyttötarkoitukseensa sopivia, jotta niistä on mahdollisimman paljon hyötyä kuluttajille. x Varmistetaan kustannustehokas ja vakaa verkkojen toiminta, ja että jakeluverkonhaltijat käsittelevät mahdollisesti kaupallista arvoa sisältäviä mittaustietoja syrjimättömästi. x Vahvistetaan tutkimuksen, innovoinnin ja teollisuuden välistä yhteyttä älykoti- ja älyverkkotekniikoiden alan kilpailukyvyn kehittämisessä yhteistyössä kaikkien markkinatoimijoiden kanssa. 44 5 Käytännön toimet kuluttajan aktivoimiseksi Kuluttajan halutaan tulevaisuudessa olevan aktiivinen toimija sähkömarkkinoilla. Kuluttajan aktiivisen roolin omaksumiseen liittyy kuitenkin monia tekijöitä, joita on esitetty edellisissä luvuissa. Tässä luvussa keskitytään käytännön toimiin, joilla kuluttajan aktiivista roolia vähittäismarkkinoilla voidaan edistää. 5.1 Eurooppalainen sähkönkuluttaja tulevaisuudessa Energiaunionnissa ja kesällä 2015 julkaistussa energian kesäpaketissa korostetaan aktiivisen kuluttajan roolia tulevaisuuden energiajärjestelmässä. Kuluttajalla halutaan olevan laajat toimintamahdollisuudet, jotka sisältävät sähkönmyyjien kilpailuttamisen, kysyntäjoustoon osallistumisen sekä oman tuotannon hyödyntämisen [35, 51, 52]. Kuluttajalla voidaan ajatella olevan tulevaisuudessa kolme roolia, kuten luvussa 3.4.2 esitettiin. Nämä roolit ovat perinteinen kuluttaja, kysyntäjoustoon osallistuva kuluttaja sekä kuluttaja-tuottaja. Näiden roolien muodostumiseksi kuluttajalla tulee olla selkeä kannustin kulutustapojensa muuttamiseksi. Aktiivisesta roolista saatavien taloudellisten hyötyjen on oltava merkittäviä. Oman sähköntuotannon hyödyntämisen ja kysyntäjoustoon osallistumisen on oltava myös riittävän vaivatonta suhteessa niistä saavutettaviin hyötyihin. Sähkön vähittäismarkkinoiden kannalta olennainen kysymys on, kuka on lopulta aktiivinen kuluttaja. Asiaa voidaan lähestyä kolmesta näkökulmasta. Kuluttaja voi reagoida markkinoilta tuleviin hintasignaaleihin ja ohjata itse omaa sähkönkäyttöään. Toinen vaihtoehto on, että joku muu taho ohjaa kuluttajan kuormaa kuluttajan itse ilmoittamissa rajoissa. Tällainen toimija voi olla sähkönmyyjä, jakeluverkkoyhtiö tai kysyntäjoustoa ohjaava aggregaattori. Kolmas vaihtoehto ovat kotiautomaation ratkaisut, jotka helpottavat tulevaisuudessa kuluttajan arkea. Näistä vaihtoehdoista vain ensimmäisessä kuluttajalla on selkeästi aktiivinen rooli. Kahdessa muussa tapauksessa kuluttaja itsessään ei ole erityisen aktiivinen, vaan aktiivisuus rajoittuu kysyntäjouston huomioivan sähkösopimuksen tekoon ja kotiautomaation laitteiden ohjelmointiin. Tällöin on mielekkäämpää puhua aktiivisesta kulutuksesta, jota ohjataan automaation avulla kuluttajan ennalta määrittämissä rajoissa. Edellä esitelty jaottelu on hyvin karkea, eivätkä vaihtoehdot ole toisiaan poissulkevia. Todennäköisesti kuluttajilla on tulevaisuudessa mahdollisuus hyödyntää kaikkia yllä esitettyjä keinoja. On myös mahdollista, että kuluttajat eivät halua omaksua aktiivista roolia sähkömarkkinoilla. Näin käy, jos kuluttajat eivät koe aktiivisen osallistumisen tuottamia hyötyjä tarpeeksi suuriksi suhteessa osallistumisen aiheuttamaan vaivaan. Sähkö on kuluttajan näkökulmasta yksi helppokäyttöisimmistä hyödykkeistä, johon on totuttu suhtautumaan jopa itsestäänselvyytenä. Komissio toteaa tiedonannossa energian kuluttajan aseman vahvistamisesta, että kuluttajia, jotka eivät pysty osallistumaan kysyntäjoustoon, ei saa rangaista [51]. Näin ollen aktiivisuuden lisäämisen tulisi tapahtua ennen kaikkea kannustimen avulla. Jos kannustin ei ole riittävä, eivätkä kuluttajat halua osallistua markkinoille, tarvitaan muita keinoja kulutuksen ohjaamiseksi. Näitä keinoja on pohdittu luvussa 5.4. 45 5.2 Mitä kuluttajan aseman parantaminen edellyttää energia-alan toimijoilta? Energia-alan toimijoiden näkökulmasta kuluttajan aktivoitumiseen voidaan vaikuttaa monilla tavoilla. Keskeisintä on kuluttajien tietoisuuden ja kuluttajille kohdennetun tiedottamisen parantaminen. Kuluttajien on voitava ymmärtää, mistä sähkön hinta muodostuu, ja miten sähkölaskun suuruuteen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa. Tämä vaatii parempaa tiedottamista ja asiakkaiden aktivoimista kaikilta alan toimijoilta sähköyhtiöistä viranomaisiin. Sähkönmyyjillä on tärkeä rooli uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä. Kysyntäjouston yleistyminen suuressa mittakaavassa edellyttää tehokasta tuotteistamista. Kuluttajan saamien taloudellisten etujen lisäksi hänen on ymmärrettävä, mitä kysyntäjoustoon osallistuminen tarkoittaa käytännössä. Jos kuluttaja ei koe ymmärtävänsä sähkönmyyjän tarjoaman sopimuksen sisältöä tai hän kokee vaivan liian suureksi saamaansa hyötyyn nähden, hän jää passiiviseksi. Näin ollen sähkönmyyjän tuoteportfolion on oltava kuluttajalle selkeä. Sähkösopimusten läpinäkyvyyden ja vertailtavuuden parantaminen on yksi komission peräänkuuluttamista parannuksista vähittäismarkkinoilla [51]. Vertailtavuuden parantaminen saattaa äärimmilleen vietynä johtaa standardointiin, jossa jokainen sähkönmyyjä ilmoittaa samanlaisella tuoteselostepohjalla perustiedot tuotteistaan. Tällainen standardointi veisi kuitenkin pohjan kilpailulta, sillä yksittäisen markkinatoimijan on tällöin vaikea erottua massasta. Komissio kannustaa tiedonannossaan alan toimijoita myös innovointiin ja uudenlaisten palvelujen kehittämiseen [51]. Tämän toteuttaminen edellyttää riittäviä vapauksia toimijoiden tuotemarkkinoinnissa. Viranomaisten ja lainsäätäjien on huolehdittava, että palveluntarjoajilla säilyy vapaus innovoida. Jakeluverkonhaltijoiden rooli muuttuu tulevaisuudessa merkittävästi. Uusiutuvat energiamuodot, tuotannon hajauttaminen, mahdollisuudet sähkön varastoimiseksi sekä kysyntäjouston hyödyntäminen vaikuttavat sähköjärjestelmän ohjaukseen ja hallintaan. Komission näkemyksen mukaan jakeluverkonhaltijoiden tulee olla neutraaleja markkinoiden toiminnan mahdollistajia. Verkonhaltijoilta edellytetään, että he kehittävät markkinapaikkaa, eli omaa jakeluverkkoaan entistä älykkäämmäksi mahdollistaen myyjien uudet tuotteet ja palvelut. Tällöin eri toimijat voivat kehittää palveluitaan tasapuolisesti ja markkinalähtöisesti. Kaikkien toimijoiden tulee samalla varmistaa, että luottamus alaan säilyy korkean tietosuojatason myötä. [52] Jakelu- ja siirtoverkkoyhtiöiden välisen yhteistyön tiivistämisellä voidaan saada myös monia etuja erityisesti sähköjärjestelmän kokonaistehokkuuden kannalta. Älyverkkoihin ja kotiautomaatioon liittyvien teknologioiden kehittäminen mahdollistaa sekä uusien tuote- ja palvelukonseptien kehittämisen, että sähköjärjestelmän ohjauksen tehostamisen. Tutkimukseen ja tuotekehitykseen on panostettava, ja komissio esittääkin tiedonannoissaan erilaisten EU:n laajuisten rahoitusmekanismien hyödyntämistä [51, 52]. 5.3 Mitä jäsenmailta edellytetään tulevaisuudessa? Sähkömarkkinoiden kehityksen kannalta nykyisen lainsäädännön täysi toimeenpano on ensiarvoisen tärkeää. Tämä edellyttää nykyisen sähkömarkkinadirektiivin täytän46 töönpanoa kaikissa jäsenvaltioissa. Markkinoille tulon esteet ja säädellyt sähkönhinnat on purettava, jotta markkinat toimisivat tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Tukkumarkkinoilta tulevan hintasignaalin välittyminen vähittäismarkkinoille ja kuluttajalle on tärkeää kysyntäjouston hyödyntämisen kannalta. Hintasääntelyn lisäksi myös verot ja uusiutuviin energiamuotoihin liittyvät tukimaksut heikentävät sähköenergian hinnan muutosten näkymistä kuluttajalle. Tämä tulee huomioida verotusta ja tukimaksuja kehitettäessä. Lisäksi älymittareiden on mahdollistettava tuntikohtainen taseselvitys kysyntäjouston hyödyntämiseksi. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavien mittariasennuskierrosten yhteydessä asennettavat mittarit tukevat kysyntäjouston hyödyntämiseen liittyviä toimintoja. Suomessa sähkömarkkinat toimivat jo hyvin pitkälti komission esittämien näkemysten mukaisesti. Pohjoismaat ovat olleet sähkömarkkinoiden kehityksen eturintamassa jo 90-luvulta alkaen. Tämä edelläkävijän asema on säilytettävä ja varmistettava myös tulevaisuudessa. Älykoteihin ja älykkäisiin sähköverkkoihin liittyviä teknologioita on kehitettävä määrätietoisesti myös jatkossa. Yksi keskeisimmistä eduista Suomessa on kysyntäjouston hyödyntämiseen soveltuvat älymittarit. Tukkumarkkinoilla muodostuvaan hintaan perustuvia sähkösopimuksia voi tehdä Suomessa jo nyt. Seuraavana vähittäismarkkinoiden kehityksen kannalta suurena askeleena Suomessa voidaan pitää keskitettyä tiedonvaihtoa. Fingrid Oyj on käynnistänyt keväällä 2015 projektin, jonka avulla sähkön kuluttajien, myyjien ja jakeluverkkoyhtiöiden välillä liikkuvat tiedot tallentuvat niin sanottuun datahubiin, josta ne ovat tasapuolisesti kaikkien markkinatoimijoiden saatavilla. Kun suomalainen kuluttaja vaihtaa sähkönmyyjää vuonna 2020, kaikki tarvittava tieto siirtyy sähkönmyyjän ja jakeluverkkoyhtiön välillä tämän keskitetyn tiedonvaihtojärjestelmän kautta. [61] Tällaisen järjestelmän kehittäminen tehostaa sähkömarkkinoiden ja sähköjärjestelmän toimivuutta merkittävästi. Suomen kannalta on tärkeää olla suunnannäyttäjänä tällaisen tietojärjestelmän kehittämisessä ja käyttöönotossa. 5.4 Epävarmuustekijät Suurin muutos tulevaisuuden sähkömarkkinoilla ja sähköjärjestelmässä koskee kuluttajan uutta roolia. Näin ollen suurin epävarmuustekijä on kuluttaja itse. Olennainen kysymys on, mitä tapahtuu, jos kuluttajat eivät omaksu aktiivista roolia sähkömarkkinoilla. Komissio vaikuttaa tiedonannoissaan [51, 52] luottavan, että toimialalle pystytään luomaan riittävät markkinaehtoiset kannustimet kuluttajien aktivoimiseksi. Tiedonannoissa todetaan, että kuluttajia, jotka eivät pysty osallistumaan kysyntäjoustoon, ei saa rangaista [51]. Jos kuluttajat eivät itse aktivoidu, on kysynnänohjaukseen sijaan käytettävä kuormanohjausta, josta vastaisivat esimerkiksi jakeluverkkoyhtiöt [62]. Kuormanohjauksessa äärimmäisenä keinona olisivat niukkuuden aikana kierrätettävät sähkökatkot. Todennäköisesti niukkuuden aikana tehtävä ohjaus koskisi lähinnä lämmitys- ja jäähdytyskuormia, kuten rakennusten ilmanvaihtojärjestelmiä, asuntojen sähkölämmitystä ja käyttövesivaraajia. Energiatehokkuuden parantumisen myötä esimerkiksi sähkölämmitteisen talon lämmitys voitaisiin katkaista hetkeksi ilman, että asukkaat huomaisivat merkittävää muutosta asumisolosuhteissa. Tällainen järjestely vaatisi kuitenkin 47 selkeät pelisäännöt kuormanohjaajan ja asiakkaan välille, sillä järjestelyissä tulee esimerkiksi varmistaa, että asuintalon lämpötila ei pääse laskemaan liian alas. Kuluttajan osallistumattomuudelle voi olla useita syitä, joita voidaan tulkita eri tavoin jäsenmaiden välillä. Joillakin syy voi olla tekninen rajoite, kuten kysyntäjouston mahdollistavan älymittarin puute. Tällaisessa tapauksessa kuluttajalla ei ole vaihtoehtoa, eikä tästä saa koitua hänelle ylimääräisiä kustannuksia. Osa kuluttajista saattaa pitää kysyntäjoustoon osallistumista liian monimutkaisena, ja näin ollen he haluavat pysytellä tutussa ja turvallisessa kiinteähintaisessa sopimuksessa, vaikka kysyntäjoustolle olisi olemassa tekniset edellytykset. Tällöin nämä kuluttajat maksavat sähköstä korkeampaa hintaa kuin joustoon osallistuvat kuluttajat. Tätä ei kuitenkaan tule tulkita kuluttajan rankaisemisena, sillä nämä kuluttajat jättävät tietoisesti hyödyntämättä vähittäismarkkinoiden tarjoaman säästömahdollisuuden. Eri toimijoiden välillä voi syntyä näkemyseroja siitä, milloin kuluttajan tulkitaan olevan kykenemätön osallistumaan kysyntäjoustoon, ja milloin kyse on vain kuluttajan omasta passiivisuudesta ja viitsimättömyydestä. Hinnoittelun läpinäkyvyys ja kuluttajan saama tieto sähkölaskun koostumuksesta ovat avainasemassa kaikkien kuluttajien tasapuolisen kohtelun varmistamisessa. Luvussa 2 havainnollistettiin eri maiden sähkömarkkinoiden kehitystä ja toimintaa. Koska jäsenmaiden markkinat ja sähköjärjestelmät eroavat monella tapaa toisistaan, liittyy yhteisötason sääntelyyn myös poliittinen riski. Hyvistä tavoitteista huolimatta sääntely voi viedä edelläkävijämaita taaksepäin tai rajoittaa edelläkävijöiden mahdollisuuksia kehittää sähkömarkkinoihin ja sähköjärjestelmään liittyviä toimintoja. Jotta näin ei kävisi, tarvitaan poliittista viisautta säännellä yleisistä periaatteista vain hyvin yleisellä tasolla. Yksityiskohtaisemmat keinot ja ratkaisut sähkömarkkinoiden toiminnan kehittämiseksi on jätettävä markkinoiden ratkaistavaksi. Myös sähköjärjestelmässä hyödynnettäviin teknologioihin liittyy epävarmuuksia. Esimerkiksi sähkön varastointiin ei ole vielä löydetty kustannustehokasta tapaa. Erilaisia varastointiteknologioita kehitetään kuitenkin jatkuvasti, kuten luvussa 3.3.1 esitettiin, ja läpimurto varastoinnissa toisi uusia mahdollisuuksia sähköjärjestelmän ohjaukseen sekä kysyntäjouston hyödyntämiseen. Uusiutuviin energiamuotoihin liittyvien teknologioiden kehitys vaikuttaa myös sähköjärjestelmän ja sähkömarkkinoiden kehitykseen, kuten vaihteleva-aikaisen aurinko- ja tuulivoiman sekä kuluttajien oman pientuotannon yleistymiseen. 48 6 Yhteenveto ja johtopäätökset Euroopan sähkömarkkinat ovat integroituneet ja vapautuneet asteittain 90-luvulta alkaen. Kehitystä on pyritty edistämään sekä koko Euroopan unionin laajuisella lainsäädännöllä ja ohjauksella, että kansallisella päätöksenteolla. Tästä huolimatta eurooppalainen sähköjärjestelmä ja -markkinat ovat yhä monin tavoin hajanaisia. Eroja aiheutuu niin sähkön tuotantomuodoista kuin eri valtioiden energiapolitiikasta, kuten hintasääntelystä ja erilaisista tukitariffeista. Erityisesti kuluttajan asema eri maissa vaihtelee huomattavasti. Ilmastonmuutoksen hidastaminen on yksi suurimmista haasteista ihmiskunnalle. Sen vuoksi tarvitaan uusia puhtaita teknologioita erityisesti energia-alalle, vaikka ne olisivat jonkin verran kalliimpia kuin perinteiset tuotantomuodot. Älykästä mittausta voidaan pitää perustana sähköjärjestelmän uudistamiselle. Se mahdollistaa aiempaa tehokkaamman sähköenergiankäytön ja verkonohjauksen. Reaaliaikaiseen mittaukseen perustuva tilannekuva ja verkonohjaus mahdollistavat tuotannon hajauttamisen, joka on edellytys vaihtelevan uusiutuvan energian, kuten aurinko- ja tuulivoiman hyödyntämiseksi. Vaihteleva-aikaisen tuotannon hyödyntämistä tehostaisi merkittävästi mahdollisuus sähkön laajamittaiseen varastoimiseen. Tällöin huipputuotannon aikana syntynyt energia voitaisiin varastoida myöhempää käyttöä varten erityisesti niille ajankohdille, jolloin tuotanto on matalampaa. Kysyntäjouston hyödyntäminen sähkömarkkinoilla leikkaisi kulutushuippuja ja parantaisi koko sähköjärjestelmän kokonaistehokkuutta merkittävästi. Siitä hyötyisi sekä sähköasiakas, että sähkön tuottaja ja myyjä. Asiakkaan näkökulmasta kysyntäjousto mahdollistaa sähkön käytön edullisemman hinnan aikana sekä mahdollisen oman pientuotannon täysimääräisen hyödyntämisen. Sähkön tuottajan ja myyjän näkökulmasta pienempi huippukapasiteetin tarve ja pienemmät kulutusvaihtelut vähentävät kustannuksia ja parantavat kannattavuutta. Kun kysyntäjousto halutaan ulottaa pienkäyttäjiin, tulee näillä olla etäluettavat sähkömittarit sekä tuntikohtainen taseselvitys. Euroopan komissio on pyrkinyt asettamaan mittareiden toiminnallisuuksille minimivaatimuksia, mutta vaatimusten tulkinnanvaraisuuden vuoksi kaikissa jäsenmaissa mittarit eivät sovellu kysyntäjouston hyödyntämiseen. Jäsenmaiden tulisikin varmistaa, että tulevien mittaripäivitysten yhteydessä asennettavat mittarit mahdollistavat kysyntäjouston. Euroopan komissio asettaa energiaunionissa kuluttajat avainasemaan energiajärjestelmässä ja -markkinoilla. Tämä ja uusiutuvien energiamuotojen hyödyntäminen edellyttävät sähkömarkkinoiden kehittämistä. Tukku- ja vähittäismarkkinoiden yhteenkytkeytymistä on vahvistettava, jotta tukkumarkkinoilla tapahtuvat hinnanmuutokset välittyvät asiakkaalle asti ja kannustavat kuluttajaa joustoon. Lisäksi vähittäismarkkinat on vapautettava hintasääntelyltä, ja niiden keskittyneisyyttä on purettava, jotta kuluttajilla olisi paremmat vaikutusmahdollisuudet markkinoilla. Eurooppalaisen sähkönkuluttajan halutaan tulevaisuudessa olevan aktiivinen toimija sähkömarkkinoilla. Komission kesällä 2015 julkaisema energian kesäpaketti tähtää selkeästi tämän tavoitteen saavuttamiseen. Kuluttajalla halutaan olevan laajat toimintamahdollisuudet, jotka sisältävät sähkönmyyjien kilpailuttamisen, kysyntäjoustoon 49 osallistumisen sekä oman sähköntuotannon hyödyntämisen. Kuluttajalla voidaan ajatella olevan tulevaisuudessa kolme roolia: perinteinen kuluttaja, kysyntäjoustoon osallistuva kuluttaja sekä kuluttaja-tuottaja. Euroopan komissio kannustaa sähkömarkkinoiden rakennetta ja kuluttajan aseman vahvistamista käsittelevissä tiedonannoissaan jäsenvaltioita luomaan edellytykset innovoinnille ja uusien tuote- ja palvelukonseptien kehittämiseksi näille kolmelle kuluttajaryhmälle. Jotta kuluttajat omaksuisivat uuden roolin, on heille luotava selkeä taloudellinen kannustin. Tämän taloudellisen hyödyn on oltava riittävän merkittävä suhteessa sen aiheuttamaan vaivaan. Kilpailutukseen ja vertailuun tarvittavien tietojen on oltava helposti saatavilla ja luotettavia, eikä esimerkiksi kysyntäjoustoon osallistumisesta saa tulla merkittävää lisätaakkaa kuluttajalle. Näin ollen kysynnänohjaus toteutetaankin todennäköisesti sähkönmyyjien tai energiapalveluita tarjoavan kolmannen osapuolen palveluna sekä kotiautomaatiolla. Kysyntäjouston hyödyntämiseen tähtääviä ratkaisuja ja liiketoimintamalleja tulee komission mukaan kehittää määrätietoisesti. Esimerkiksi uusien energiapalveluita tarjoavien yritysten markkinoillepääsylle ei saa olla esteitä. Kulutustottumuksien muuttaminen edellyttää reaaliaikaisten kulutustietojen lisäksi, että kuluttajalla on mahdollisuus vertailla ja ymmärtää erilaisia markkinoilla tarjottuja sopimuksia ja tuotteita. Kuluttajien on voitava ymmärtää, mistä sähkön hinta muodostuu, ja miten sähkölaskun suuruuteen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa. Sähkönmyyjillä ja muilla alan toimijoilla on merkittävä rooli läpinäkyvyyden parantamisessa ja kuluttajien tietoisuuden lisäämisessä. Sähkönmyyjillä on myös tärkeä rooli uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä. Kysyntäjouston yleistyminen suuressa mittakaavassa edellyttää tehokasta tuotteistamista. Kuluttajan saamien taloudellisten etujen lisäksi hänen on ymmärrettävä, mitä kysyntäjoustoon osallistuminen tarkoittaa käytännössä. Jos kuluttaja ei koe ymmärtävänsä sähkönmyyjän tarjoaman sopimuksen sisältöä, hän jää passiiviseksi. Merkittävin muutos sähkömarkkinoilla koskee kuluttajan roolia. Näin ollen suurin epävarmuustekijä muutoksessa on todennäköisesti kuluttaja itse. Euroopan komissiolla vaikuttaa olevan vahva luottamus, että kuluttajan aktivoimiseksi pystytään kehittämään riittävät kannustimet. Tulevaisuuden kehityksen kannalta olisi kuitenkin tärkeää pohtia, mitä tapahtuu, jos kuluttaja ei omaksukaan uutta aktiivista roolia. Tällöin sähköjärjestelmän ohjauksesta vastaavien jakeluverkkoyhtiöiden rooli todennäköisesti kasvaisi, ja kysyntäjouston sijasta olisi pohdittava mahdollisuuksia kuormanohjaukseen. Tällaiset vaihtoehtoiset ratkaisut vaativat tarkempaa jatkotutkimusta. Suomalaisen kuluttajan näkökulmasta komission kesällä 2015 julkaisemat sähkömarkkinoihin liittyvät tiedonannot eivät suoranaisesti tuo merkittäviä uudistuksia. Suomi täyttää monessa suhteessa komission asettamat tavoitteet. Kuluttajilla on laajat toimintamahdollisuudet, jotka sisältävät mahdollisuuden myyjien kilpailuttamiseen, osallistumisen kysyntäjoustoon sekä oman tuotannon hyödyntämisen. Kysyntäjouston ja oman tuotannon yleistymiseksi suuressa mittakaavassa suomalaiset yritykset voivat kuitenkin tehdä vielä paljon. Suomessa on kaikki edellytykset komission peräänkuuluttamille innovaatioille ja uusille energiapalvelumalleille. Pienen maan kannattaa huolehtia, että se säilyttää jatkossakin edelläkävijäaseman sähköjärjestelmän ja sähkömarkkinoiden kehityksessä. 50 7 Lähteet [1] Euroopan Komissio. EU Energy Markets in 2014. ISBN 978-92-79-37962-8. doi:10.2833/2400 [2] Nord Pool Spot. History. Verkkosivut. Viitattu 8.6.2015. Saatavissa: http://www.nordpoolspot.com/About-us/History/ [3] Energiavirasto. Pohjoismaiset sähkömarkkinat. Verkkosivut. Viitattu 8.6.2015. Saatavissa: http://www.energiavirasto.fi/pohjoismaiset-sahkomarkkinat [4] Energiavuosi 2014 - Sähkö, Energiateollisuus ry, 21.1.2015. Viitattu 8.6.2015. Saatavissa: http://energia.fi/kalvosarjat/energiavuosi-2014-sahko [5] Fingrid Oyj [6] Nord Pool Spot. Day-ahead market Elspot. Verkkosivut. Viitattu 21.8.2015. Saatavissa: http://www.nordpoolspot.com/TAS/Day-ahead-market-Elspot/ [7] Energiateollisuus ry. Tukkumarkkinat. Verkkosivut. Viitattu 8.6.2015. Saatavissa: http://energia.fi/sahkomarkkinat/tukkumarkkinat [8] Nord Pool Spot. Day-Ahead Overview. Verkkosivut. Viitattu 8.6.2015. Saatavissa: http://www.nordpoolspot.com/maps#/nordic [9] Nord Pool Spot. Intraday market Elbas. Verkkosivut. Viitattu 21.8.2015. Saatavissa: http://www.nordpoolspot.com/TAS/Intraday-market-Elbas/ [10] Elovaara, J., Haarla, L., Sähköverkot I Järjestelmätekniikka ja sähköverkon laskenta. Helsinki, Finland: Gaudeamus Helsinki University Press / Otatieto, 2011. [11] Energiavirasto. Sähkön hinta. Verkkosivut. Viitattu 22.6.2015. Saatavissa: http://www.energiavirasto.fi/sahkon-hinta [12] Madsen, H. O’Connel, N. O’Malley, M. Pinson, P. Benefits and challenges of electrical demand response: A critical review. Renewable an Sustainable Energy Reviews, 2014, Vol. 3 S. 686-699. DOI: 10.1016/j.rser.2014.07.098. [13] Norwegian Water Resources and Energy Directorate. National Report 2014. Saatavissa: http://www.ceer.eu/portal/page/portal/EER_HOME/EER_PUBLICATIONS/NA TIONAL_REPORTS/National%20Reporting%202014/NR_En/C14_NR_NorwayEN.pdf [14] Eesti Energia. Eesti Energia Group audited results for FY2014. Verkkosivut. Viitattu 21.8.2015. Saatavissa: https://www.energia.ee/en/uudised//news/2015/02/27/eesti-energia-kontserni-2014-aasta-auditeeritud-tulemused 51 [15] Eurostat. Electricity prices components for domestic consumers - annual data (from 2007 onwards). Verkkosivut. Viitattu 22.6.2015. Saatavissa: http://ec.europa.eu/eurostat/web/products-datasets/-/nrg_pc_204_c [16] CEER. Electricity Regional Initiative. Verkkosivut. Viitattu 23.6.2015. Saatavissa: http://www.ceer.eu/portal/page/portal/EER_HOME/EER_ACTIVITIES/EER_IN ITIATIVES/ERI [17] Heinrich Böll foundation. Energy Transition The German Energiewende. http://energytransition.de/wp-content/themes/boell/pdf/en/German-EnergyTransition_en.pdf [18] Federal Statistical Office (Destatis). Gross electricity production in Germany from 2012 to 2014. Verkkosivut. Viitattu 24.6.2015. Saatavissa: https://www.destatis.de/EN/FactsFigures/EconomicSectors/Energy/Production/T ables/GrossElectricityProduction.html [19] Euroopan Komissio. Monitoring Consumer Markets in the European Union Part II – Market reports. Saatavissa: http://ec.europa.eu/consumers/consumer_evidence/consumer_scoreboards/market _monitoring/docs/consumer_market_monitoring_2013_part_2.pdf [20] RTE Réseau de transport d’électricité. 2014 Annual Electricity Report. Saatavissa: http://www.rte-france.com/sites/default/files/bilan_electrique_2014_en.pdf [21] RTE Réseau de transport d’électricité. ARENH. Verkkosivut. Viitattu 3.7.2015. Saatavissa: https://clients.rtefrance.com/lang/an/clients_producteurs/services_clients/dispositif_arenh.jsp [22] UK Government, The Department of Energy & Climate Change. Digest of UK energy statistics 2015. Chapter 5: Electricity. Saatavissa https://www.gov.uk/government/statistics/electricity-chapter-5-digest-of-unitedkingdom-energy-statistics-dukes [23] UK Government, The Department of Energy & Climate Change. Digest of UK energy statistics 2015. Chapter 6: Renewable sources of energy. Saatavissa: https://www.gov.uk/government/statistics/renewable-sources-of-energy-chapter6-digest-of-united-kingdom-energy-statistics-dukes [24] UK Government, The Department of Energy & Climate Change. Implementing Electricity Market Reform. Saatavissa: https://www.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/32 4176/Implementing_Electricity_Market_Reform.pdf [25] UK Government. VAT rates on different goods and services. Verkkosiut. Viitattu 21.8.2015. Saatavissa: https://www.gov.uk/rates-of-vat-on-different-goods-andservices [26] MIBEL. MIBEL. Verkkosivut. Viitattu 6.7.2015. Saatavissa: http://www.mibel.com/index.php?mod=pags&mem=detalle&relmenu=9&relcate goria=1026&idpag=67&lang=en 52 [27] Red Eléctrica de España. The Spanish Electricity System. Preliminary Report 2014. Saatavissa: http://www.ree.es/sites/default/files/downloadable/preliminary_report_2014.pdf [28] EDP. Spanish Electricity System. Verkkosivut. Viitattu 8.7.2015. Saatavissa: http://www.edp.pt/en/aedp/sectordeenergia/sistemaelectricoespanhol/Pages/SistEl ectES.aspx [29] REN. Technical data 2014, Electricity. Viitattu 9.7.2015. Saatavissa http://www.ren.pt/files/2015-05/2015-05-04141108_7a820a40-3b49-417f-a9626c4d7f037353$$7319a1b4-3b92-4c81-98d7-fea4bfefafcd$$fe7585fb-f92a-49f79574-43f66d7223c6$$File$$pt$$1.pdf [30] ERSE. Liberalisation. Verkkosivut. Viitattu 8.7.2015. Saatavissa: http://www.erse.pt/eng/electricity/Liberalization/Paginas/default.aspx [31] Euroopan komission tiedonanto COM(2014) 634. Edistyminen energian sisämarkkinoiden toteuttamisessa. [32] EURELECTRIC. The Path from Regional Electricity Markets to a Pan-European Market, Building a Comprehensive EU Market Integration Strategy. Saatavissa: http://www.eurelectric.org/media/43993/final_regional_development_report2010-330-0002-01-e.pdf [33] Euroopan komission tiedonanto COM(2014) 330. Euroopan energiavarmuusstrategia. [34] Direktiivi 2009/72/EY, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta. [35] Euroopan komission tiedonanto COM(2015) 80. Energiaunionipaketti. [36] Sarvaranta, A. Älykkäät sähköverkot ja niiden kehitys Euroopan unionissa ja Suomessa. Harjoitustyö. 66 s. Espoo, Suomi. Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu. 2010. Saatavissa: http://energia.fi/julkaisut/alykkaat-sahkoverkotselvitys-alykkaista-sahkoverkoista-ja-niiden-kehityksesta [37] Hammons, T.J. Integrating renewable energy sources into European grids. International Journal of Electrical Power & Energy Systems. 2008, Vol. 30, Issue 8, S 462-475. DOI: 10.1016/j.ijepes.2008.04.010. [38] Belmans, R. D’haeseleer, W. Driesen, J. Haeseldonckx, D. Pepermans, G. Distributed generation: definition, benefits and issues. Energy Policy. 2005 Vol. 33, Issue 6, S 787-798. DOI: 10.1016/j.enpol.2003.10.004 [39] Ackermann, T. Andersson, G. Söder, L. Distributed generation: a definition. Electric Power Systems Research. 2001 Vol. 57, Issue 2, S 195-204. DOI: 10.1016/S0378-7796(01)00101-8 [40] Djapic, P. Hetziargyriou, N. Jenkins, N. Mutale, J. Peças Lopes, J. A. Integrating distributed generation into electric power systems: A review of drivers, challenges and opportunities. Electric Power Systems Research. 2007 Vol 77, Issue 9, S1189-1203. DOI: 10.1016/j.epsr.2006.08.016 53 [41] Euroopan komissio. Key Advantages of Distributed Energy Resources. Verkkosivut. Viitattu 12.7.2015. Saatavissa: http://ec.europa.eu/research/energy/print.cfm?file=/comm/research/energy/nn/nn _rt/nn_rt_dg/article_1159_en.htm [42] European Commission Staff working document, SWD(2015) 141. Best Practices on Renewable Self-consumption. [43] Työ- ja elinkeinoministeriö. Sähkön pientuotannon kilpailukyvyn ja kokonaistaloudellisten hyötyjen analyysi. Loppuraportti. Saatavissa: http://www.tem.fi/files/41148/Sahkon_pientuotannon_kilpailukyky__loppuraportti_-_final_(ID_15372).pdf [44] Poullikas, A. A comparative overview of large-scale battery systems for electricity storage. Renewable and Sustainable Energy Reviews. 2013 Vol. 27, S 778788. DOI: 10.1016/j.rser.2013.07.017 [45] Ferreira, H. L. Fulli, G.Garde, R. Kling, W. Lopes, J. P. Characterization of electrical energy storage technologies. Energy. 2013 Vol 53, S 288-298. DOI: 10.1016/j.energy.2013.02.037 [46] Belonogova, N. Harsia, P. Heljo, J. Honkapuro, S. Honkiniemi, M. Järventausta, P. Kallioharju, K. Lummi, K. Luoma, J. Mutanen, A. Partanen, J. Piikkilä, V. Rautiainen, A. Repo, S. Sorri, J. Supponen, A. Trygg, P. Tuunanen, J. Valtonen, P. Kysynnän jousto – Suomeen soveltuvat käytännön ratkaisut ja vaikutukset verkkoyhtiöille (DR pooli), Loppuraportti. Tampereen teknillinen yliopisto, Sähkötekniikan laitos. Tampere 2015. ISBN 978-952-15-3485-0 [47] Eun-Kyung, K.Francis, M. Jackson, J. J. Jin-Woo, J. Ton Duc, D. Electric vehicles and smart grid interaction: A review on vehicle to grid and renewable energy sources integration. Renewable and Sustainable Energy Reviews. 2014 Vol 34, S 501-516. DOI: 10.1016/j.rser.2014.03.031 [48] Euroopan komission kertomus COM(2015) 356. Vertailutiedot älykkään mittauksen käyttöönotosta EU27-maissa painopisteenä sähkö. [49] Euroopan komissio. Smart Metering deployment in the European Union. Verkkosivut. Viitattu 17.7.2015. Saatavissa: http://ses.jrc.ec.europa.eu/smart-meteringdeployment-european-union [50] Gils, H.C. Assessment of the theoretical demand response potential in Europe. Energy. 2014, Vol 67, S 1-18. DOI: 10.1016/j.energy.2014.02.019 [51] Euroopan komission tiedonanto COM(2015) 339. Energian kuluttajien aseman vahvistaminen. [52] Euroopan komission tiedonanto COM(2015) 340. Energiamarkkinoiden uutta rakennetta koskevan julkisen kuulemisen käynnistämisestä. [53] Euroopan komissio. Painopistealueet. Verkkosivut. Viitattu 10.6.2015. Saatavissa: http://ec.europa.eu/priorities/index_fi.htm 54 [54] Työ- ja elinkeinoministeriö. Tiedotteet: Energia, EU:n energiaministerit keskustelevat energiaunionista. Julkaistu 5.3.2015. Saatavissa: https://www.tem.fi/energia/tiedotteet_energia?89519_m=117581 [55] EURELECTRIC. Publications: EURELECTRIC letter on views of the European electricity industry on the Energy Union. Julkaistu 26.2.2015. Saatavissa: http://www.eurelectric.org/media/165168/eurelectric_letter_to_the_european_cou ncil_-_19-20_march_2015-2015-030-0133-01-e.pdf [56] ACER ja CEER. Lehdistötiedote. Energy Regulators welcome the Energy Union Package ACER stands ready for a new role if adequately resourced. Julkaistu 25.2.2015. Saatavissa: http://www.acer.europa.eu/Media/Press%20releases/ACER%20PR-03-15.pdf [57] Euroopan komission tiedonanto COM(2015) 82 .Achieving the 10% electricity interconnection target, Making Europe’s electricity grid fit for 2020. [58] Pekka Salomaa, varatuomari, MMM, MBA, Sähkökaupasta vastaava johtaja Energiateollisuus ry:ssä. Haastattelu 28.8.2015. [59] Euroopan komissio. Lehdistötiedote. Valtiontuki: Komissio käynnistää sähkönjakelun turvaamisjärjestelyjä koskevan toimialatutkinnan. Julkaistu 29.4.2015. Saatavissa: http://europa.eu/rapid/press-release_IP-15-4891_fi.htm [60] Direktiivi 2005/89/EY, sähkön toimitusvarmuuden ja infrastruktuuriinvestointien turvaamiseksi toteutettavista toimenpiteistä. [61] Fingrid Oyj. Fingrid Oyj:n asiakaslehti. 2015, Numero 2, S 4-7. Saatavissa: http://www.fingrid.fi/fi/ajankohtaista/julkaisut/yrityslehti/Sivut/default.aspx [62] Warren, P. A review of demand-side management policy in the UK. Renewable and Sustainable Energy Reviews. 2014, Vol 29, S 941-951. DOI: 10.1016/j.rser.2013.09.009 55 Energiatteollisuus ry y/ Finnish Energy P.O. Box x 100, FI-00100 Helsinkii Tel. + 35 58 9 530 520 0 www.en nergia.fi Finnish Energy Brusse els office Avenue e de Cortenb bergh 172 (2nd floor) BE-100 00 Bruxelles, Belgium Tell. + 358 9 17 728 5301
© Copyright 2024