1. No category

Työelämän tutkimuskeskus 5.–6.11.2015
Työryhmä: Työhyvinvoinnin kehittävä tutkimus
Kaisa-Maria Pihlava
Tampereen yliopisto
kaisa-maria.pihlava@uta.fi
Lääkärien julkisen palvelun motivaation yhteys
työhyvinvointiin
Avainsanat: julkisen palvelun motivaatio, tarmokkuus, työtyytyväisyys, uupumusasteinen väsymys, lääkärit
1. Johdanto
1.1 Tutkimuksen lähtökohdat
Suomessa on koettu 2000-luvulla lääkäripulaa, jonka arvioidaan edelleen pahenevan
seuraavan vuosikymmenen aikana joillain alueilla (TEM 2015). Tilannetta on pyritty
ratkaisemaan mm. lisäämällä koulutusmääriä ja ulkoistamalla terveyspalveluja (Lehto &
Miettinen 2012). Lisäksi lääkäreitä on pyritty motivoimaan ulkoisilla kannustimilla.
Lääkärien henkilökohtaiseen työmotivaatioon on kiinnitetty vähemmän huomiota. Tämä
on yllättävää, koska työntekijän mahdollisuudella toteuttaa työssään motivaatiotaan voi
olla erityisen suuri merkitys henkilöstövajeesta kärsivillä aloilla.
Yksi työmotivaation lähteistä voi olla julkisen palvelun motivaatio, joka tarkoittaa yksilön
motivoitumista oman edun sivuuttamiseen ja epäitsekkääseen toimintaan muiden
hyväksi (Kim ym. 2013). Julkisen palvelun motivaation ja sen toteutumisen tiedetään
vaikuttavan myönteisesti työntekijöiden työhyvinvointiin, organisaatiositoutumiseen ja
työsuoriutumiseen (Perry, Hondeghem & Wise 2010), jolloin se voi vaikuttaa myös
henkilöstöresurssin riittävyyteen. Tutkimuksessa, johon tämä esitys perustuu, keskityttiin
suomalaisten lääkärien julkisen palvelun motivaatioon ja siihen, onko se yhteydessä
heidän työhyvinvointiinsa (työtyytyväisyyteen, tarmokkuuteen ja uupumusasteiseen
väsymykseen) (Pihlava 2015).
On mahdollista, ettei julkisen palvelun motivaatio kaikissa olosuhteissa ole yhtä vahvassa positiivisessa yhteydessä työhyvinvointiin. Tähän mennessä yhteyttä muuntavia
tekijöitä on kuitenkin tutkittu vasta vähän. Tämän takia tutkimuksessa selvitettiin lisäksi,
muuntaako työntekijän kokemus työetiikkansa toteutumattomuudesta julkisen palvelun
motivaation yhteyttä työhyvinvointiin (Pihlava 2015).
1.2 Julkisen palvelun motivaatio ja sen yhteys työhyvinvointiin
Julkisen palvelun motivaatio on yksilön sisäinen ominaisuus, joka kertoo hänen
arvoistaan. Se koostuu neljästä ulottuvuudesta: viehätys julkiseen palveluun, sitoutuminen julkisiin arvoihin, myötätunto ja uhrautuminen (Kim ym. 2013, Taimio 2013). Viehätys
julkiseen palveluun kuvaa sitä, kuinka tärkeänä yksilö pitää konkreettista toimintaa
yhteisen edun edistämiseksi. Sitoutuminen julkisiin arvoihin tarkoittaa sitoutumista
arvoihin, jotka liittyvät muiden edun huomioon ottamiseen. Myötätunto merkitsee muiden
huoliin eläytymistä. Uhrautuminen on puolestaan julkisen palvelun motivaation perusulottuvuus, joka heijastaa sen altruistista lähtökohtaa, toisten edun asettamista oman
edun edelle.
Julkisen palvelun motivaatio voidaan nähdä yksilön voimavarana, joka auttaa häntä
kokemaan työnsä mielekkäänä. Tässä tutkimuksessa julkisen palvelun motivaation ja
työn imun välistä yhteyttä tarkasteltiin voimavarojen säilyttämisteorian viitekehyksessä
1
(ks. Hobfoll 2011). Teorian mukaan ihmiset pyrkivät hankkimaan, säilyttämään ja
suojaamaan arvostamiaan voimavaroja. Voimavarojen olemassaolo tekee todennäköisemmäksi uusien voimavarojen kerääntymisen (Hobfoll 2011). Tutkimuksessa oletettiin
siis, että julkisen palvelun motivaatio ja työhyvinvointi voimavaroina kerryttävät vastavuoroisesti toisiaan.
Tutkimuksessa tarkasteltiin julkisen palvelun motivaation yhteyttä kolmeen toisistaan
erilliseen työhyvinvointiulottuvuuteen: tarmokkuuteen, työtyytyväisyyteen ja uupumusasteiseen väsymykseen.
Tarmokkuus on yksi kolmesta työn imun ulottuvuudesta työlle omistautumisen ja työhön
uppoutumisen ohella (Schaufeli, Bakker & Salanova 2006). Tarmokkuutta luonnehtivat
energisyys ja sinnikkyys työnteossa. Työtyytyväisyydellä tarkoitetaan työntekijän
myönteistä asennetta ja tunnetta työtään ja sen eri piirteitä kohtaan (Wanous, Reichers
& Hudy 1997). Uupumusasteinen väsymys on psyykkistä ja fyysistä uupumusta, jossa
työn vaatimusten aiheuttama kuormitus on johtanut tunteeseen psykologisten ja
fyysisten voimavarojen loppuun kulumisesta (Kristensen ym. 2005).
Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin ensimmäistä kertaa, kuinka lääkärien kokemus työetiikkansa toteutumattomuudesta resurssipulan takia vaikutti julkisen palvelun motivaation ja
työhyvinvoinnin väliseen yhteyteen. Lääkärien eettisten ohjeiden mukaan heidän ei tule
osallistua sellaiseen hoitoon, jossa he eivät voi toimia eettisten periaatteiden mukaisesti
toisten ihmisten hyväksi (Hallamaa, 2013). Lääkärin ammattietiikan keskeiset piirteet –
toiminnan eettisyyden painotus ja lähimmäisen hyväksi työskentely – ovat myös julkisen
palvelun motivaation keskeisiä ominaisuuksia. Tutkimuksessa oletettiin, että työetiikan
toteutumattomuus on työympäristöön liittyvä tekijä, joka voi estää julkisen palvelun
motivaation ja työhyvinvoinnin välistä positiivista yhteyttä estäessään työntekijää
toteuttamasta julkisen palvelun motivaatiotaan.
2. Tutkimuksen toteuttaminen
2.1 Aineiston keruu ja tutkittavat
Tutkimuksen poikkileikkausaineisto kerättiin ”Terveydenhuollon työntekijöiden julkisen
palvelun motivaatio ja sen yhteydet työhyvinvointiin ja työssä suoriutumiseen”-tutkimushankkeessa vuonna 2014 (Saarinen ym. 2015). Hankkeessa tarkasteltiin suomalaisten
terveydenhuollon työntekijöiden julkisen palvelun motivaatiota ja sen merkitystä
työhyvinvoinnille ja työssä suoriutumiselle. Tähän tutkimukseen valittiin Suomen
Lääkäriliittoon kuuluvat vastaajat (n = 604; vastausprosentti 22,3 %). Vastaajat olivat
satunnaisesti valittuja ja heidän vastauksensa kerättiin verkkolomakekyselynä. Vastaajien keski-ikä oli 46,5 vuotta (kh 11,2 vuotta). Heistä naisia oli 67 %, esimiesasemassa
27 % ja julkisella sektorilla työssä 78 %.
2.2 Tutkimuksessa käytetyt mittarit
Julkisen palvelun motivaatiota arvioitiin Kimin ym. (2013) kehittämällä neljän ulottuvuuden mittarilla. Jokaista neljää ulottuvuutta (viehätys julkiseen palveluun, sitoutuminen
julkisiin arvoihin, myötätunto, uhrautuminen) mitattiin neljällä osiolla, joita vastaajat
arvioivat viisiportaisella asteikolla (1 = täysin eri mieltä, 5 = täysin samaa mieltä).
Taulukossa 1 on esitetty jokaisesta ulottuvuudesta ja tutkimuksen muista mittareista
esimerkkiväittämät.
Tarmokkuutta tarkasteltiin kolmella väittämällä, jotka olivat peräisin työn imu -mittarin
lyhyestä versiosta (Schaufeli, Bakker & Salanova 2006) Osiot kuvasivat työntekijän
työssään kokemaa tarmokkuutta ja energisyyttä (vastausasteikko 0 = ei koskaan – 6 =
päivittäin).
2
Työtyytyväisyyttä mitattiin yhdellä kysymyksellä ”Kuinka tyytyväinen olet yleisesti ottaen
työhösi?” (vastausasteikko 1 = erittäin tyytymätön – 10 = erittäin tyytyväinen) (Wanous,
Reichers & Hudy 1997).
Uupumusasteista väsymystä arvioitiin kolmella Copenhagen Burnout Inventory (CBI) –
mittarin osiolla, jotka kuvasivat työn vuoksi koettua uupumustilaa (Kristensen ym., 2005).
(vastausasteikko 0 = ei koskaan – 6 = päivittäin).
Työetiikan toteutumattomuutta tarkasteltiin yhdellä Saarisen ym. (2015) laatimalla
väittämällä: ”en pysty tekemään työtäni työetiikkani mukaisesti liian vähäisten resurssien
vuoksi” (vastausasteikko 1 = täysin eri mieltä – 5 = täysin samaa mieltä).
Demografisiksi taustamuuttujiksi valittiin sukupuoli ja ikä. Työhön liittyvinä taustamuuttujina tarkasteltiin esimiesasemassa työskentelyä ja työskentelysektoria (julkinen/
yksityinen).
Taulukko 1. Keskeisten muuttujien keskiarvot (ka) ja keskihajonnat (kh) (n = 591–602).
Muuttuja
Viehätys julkiseen palveluun (1–5)
(esim. ”Minulle on tärkeää edistää yhteistä hyvää.”)
Sitoutuminen julkisiin arvoihin (1–5)
(esim. ”Minusta kansalaisten yhdenvertaiset mahdollisuudet ovat erittäin tärkeitä.”)
Myötätunto (1–5)
(esim. ”Tunnen myötätuntoa vaikeuksissa olevia ihmisiä kohtaan.”)
Uhrautuminen (1–5)
(esim. ”Olen valmis ottamaan henkilökohtaisen menetyksen riskin auttaakseni yhteiskuntaa.”)
Tarmokkuus (0–6)
(esim. ”Tunnen itseni vahvaksi ja tarmokkaaksi työssäni.”)
Työtyytyväisyys (1–10)
(”Kuinka tyytyväinen olet yleisesti ottaen työhösi?”)
Uupumusasteinen väsymys (0–6)
(”esim. Tunnet itsesi työsi vuoksi loppuun palaneeksi.”)
Työetiikan toteutumattomuus (1–5)
(”En pysty tekemään työtäni työetiikkani mukaisesti liian vähäisten resurssien vuoksi.”)
ka
kh
4,33
0,60
4,50
0,58
4,18
0,67
3,33
0,82
4,43
1,16
7,71
1,63
2,58
1,43
2,67
1,26
2.3 Aineiston analyysi
Julkisen palvelun motivaation tasoa ja eriytymistä taustamuuttujien suhteen tarkasteltiin
riippumattomien otosten t-testillä ja yksisuuntaisella varianssianalyysillä. Julkisen
palvelun motivaatioulottuvuuksien yhteyksiä tarmokkuuteen, työtyytyväisyyteen ja
uupumusasteiseen väsymykseen tutkittiin moderoivalla hierarkkisella regressioanalyysillä. Regressioanalyysit tehtiin erikseen kullekin julkisen palvelun motivaatioulottuvuudelle ja työhyvinvointimuuttujalle (yhteensä 12 regressioanalyysiä). Ensimmäisellä
askeleella malleissa kontrolloitiin sukupuoli ja ikä ja toisella askeleella pelkkä
esimiesasema, kun oli havaittu, ettei työskentelysektori ollut yhteydessä työhyvinvointimuuttujiin. Kolmannella askeleella malleihin lisättiin julkisen palvelun motivaatioulottuvuus, neljännellä askeleella työetiikan toteutumattomuus ja viidennellä askeleella
interaktiotermi (motivaatioulottuvuus × työetiikan toteutumattomuus). Tilastollisesti
merkitseviä interaktiotermejä tarkasteltiin edelleen piirtämällä regressiosuorat matalalle
ja korkealle (1 keskihajonta keskiarvon alapuolella/yläpuolella) työetiikan toteutumattomuudelle sekä tekemällä niille simple slope -analyysit.
3. Tulokset
Lääkärien julkisen palvelun motivaatio oli korkea uhrautumisen ulottuvuutta lukuun
ottamatta (taulukko 1). T-testit ja varianssianalyysit osoittivat, että julkisen palvelun
motivaatio eriytyi osittain lääkärien taustekijöiden mukaan. Naislääkärit raportoivat
enemmän viehätystä julkiseen palveluun, kun taas mieslääkärit raportoivat enemmän
uhrautumista. Myös esimiesasemassa toimivat lääkärit raportoivat muita enemmän
uhrautumista. Julkisella sektorilla työskentelevät lääkärit kokivat yksityissektorin
lääkäreitä enemmän viehätystä julkiseen palveluun ja sitoutumista julkisiin arvoihin.
3
Regressioanalyysit osoittivat, että kaikki julkisen palvelun motivaatioulottuvuudet olivat
positiivisessa yhteydessä tarmokkuuteen (β = .16 – .19, p < .001). Kun kaikki muuttujat
olivat mukana regressiomalleissa, motivaatioulottuvuudet selittivät tarmokkuuden
vaihtelusta 2–4 % ja kaikki mallien muuttujat yhdessä 13 %. Kaikki motivaatioulottuvuudet olivat positiivisessa yhteydessä myös työtyytyväisyyteen (β = .12 – .13, p <
.01). Motivaatioulottuvuudet selittivät työtyytyväisyyden vaihtelusta mallista riippuen 1–2
% ja kaikki mallien muuttujat yhdessä 20-21 %. Mikään julkisen palvelun motivaatioulottuvuuksista ei ollut yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen.
Työtyytyväisyys
Työetiikan toteutumattomuus muunsi kolmen julkisen palvelun motivaatioulottuvuuden
(viehätys julkiseen palveluun, sitoutuminen julkisiin arvoihin, uhrautuminen) ja työtyytyväisyyden välistä yhteyttä (β = -.08 – -.10, p < .05; .01). Kaikki kolme interaktiotermiä
selittivät työtyytyväisyyden vaihtelusta 1 %. Interaktiokuviot (kuviossa 1 on koonti kaikista kolmesta kuviosta, koska ne olivat keskenään hyvin samanlaisia) ja simple slope analyysit osoittivat, että kun työetiikan toteutumattomuutta koettiin vähän, em. kolme
julkisen palvelun motivaatioulottuvuutta olivat positiivisessa yhteydessä työtyytyväisyyteen (β = .21 – .23, p < .001). Korkeat motivaatioulottuvuudet eivät sen sijaan
yhdistyneet parempaan työtyytyväisyyteen, kun työetiikan toteutumattomuutta koettiin
paljon (β = .03 – .08, p = ns.).
9,5
9
8,5
8
7,5
7
6,5
Vähän työetiikan
toteutumattomuutta
Paljon työetiikan
toteutumattomuutta
Matala JPM
Korkea JPM
Kuvio 1. Työetiikan toteutumattomuus JPM-ulottuvuuksien ja työtyytyväisyyden välistä
yhteyttä muuntavana tekijänä.
4. Pohdinta
Tulokset osoittivat, että lääkäreillä oli korkea julkisen palvelun motivaatio, mikä oli
odotettavissa esimerkiksi julkisen palvelun motivaation ja lääkärien ammattietiikan
samankaltaisuuden perusteella. Motivaatioulottuvuudet eriytyivät jossain määrin lääkärien taustatekijöiden mukaan, joskaan erot eivät olleet erityisen huomattavia. Lisäksi
oletusten mukaisesti osoittautui, että mitä korkeampi julkisen palvelun motivaatio
lääkäreillä oli, sitä useammin he kokivat itsensä työssään tarmokkaaksi ja sitä
tyytyväisempiä he olivat työhönsä voimavarojen säilyttämisteorian (Hobfoll 2011)
mukaisesti. Yhteyttä uupumusasteiseen väsymykseen ei löytynyt, mikä voi johtua siitä,
että tavallisesti voimavarojen positiivinen yhteys työhyvinvointiin on voimakkaampi kuin
niiden negatiivinen yhteys kielteisiin työhyvinvoinnin osoittimiin. Lisäksi työetiikan toteutumattomuus osoittautui voimakkaaksi julkisen palvelun motivaation ja työtyytyväisyyden
välistä positiivista yhteyttä estäväksi tekijäksi.
Tutkimuksen vahvuuksiin kuului sen ajankohtaisuus. Parhaillaan suunnitteilla olevan
sote-uudistuksen yhtenä tavoitteena on lääkäripalveluiden tasapuolinen turvaaminen
tilanteessa, jossa eri puolilla maata koetaan lääkäripulaa (TEM 2015). Julkisen palvelun
motivaatio merkitsee henkilökohtaista motivaatiota, jonka syntymiseen ei tarvita
taloudellisia kannustimia. Lisäksi sekä julkisen palvelun motivaatio että työhyvinvointi
ovat positiivisessa yhteydessä mm. organisaatiositoutumiseen ja työsuoriutumiseen
4
(Perry, Hondeghem & Wise 2010). Näin ollen lääkärien julkisen palvelun motivaatio saattaa lieventää resurssiniukkuuden negatiivisia seurauksia.
Tulokset osoittivat, että työnantajien tulisi varmistaa lääkäreiden mahdollisuus toteuttaa
korkeaa julkisen palvelun motivaatiotaan, jolloin sen positiiviset vaikutukset heijastuvat
työntekijän työhyvinvointiin ja todennäköisesti myös työsuoriutumiseen. Jatkotutkimuksissa tulisi etsiä edelleen lisätietoa siitä, milloin julkisen palvelun motivaation positiiviset
vaikutukset ovat vahvimmillaan. Lisäksi tulevaisuudessa on mielekästä tutkia, millaiset
tekijät vahvistavat julkisen palvelun motivaatiota, jolloin myös sen positiiviset seuraukset
voivat vahvistua.
Kirjallisuus
Hallamaa, J. (2013) Etiikan merkitys lääkärin työssä. Teoksessa S. Saarni, M. Kattelus,
& V. Nummi (toim.) Lääkärin etiikka, 7. painos. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 21−24.
Hobfoll, S. E. (2011) Conservation of resources theory: Its implication for stress, health,
and resilience. Teoksessa S. Folkman (toim.) The Oxford Handbook of Stress, Health,
and Coping. Oxford: Oxford University Press, 127−147.
Kim, S., Vandenabeele, W., Wright, B. E., Andersen, L. B., Cerase, F. P., Christensen
R. K., … De Vivo, P. (2013) Investigating the structure and meaning of public service
motivation across populations: Developing an international instrument and addressing
issues of measurement invariance. Journal of Public Administration Research and
Theory 23, 79−102.
Kristensen, T. S., Borritz, M., Villadsen, E. & Christensen, K. B. (2005) The Copenhagen
Burnout Inventory: A new tool for the assessment of burnout. Work & Stress 19 (3),
192−207.
Lehto, J. & Miettinen, S. (2012) Johtamisen muutos tilaaja–tuottaja-toimintatapaan
siirtyneissä kunnissa. Teoksessa M. Junnila ym. (toim.) Sitä saa mitä tilaa: Tilaaja–
tuottaja-toimintatavan kehittyminen sosiaali- ja terveyspalveluissa. Helsinki:
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 75−88.
Perry, J. L., Hondeghem, A. & Wise, L. R. (2010) Revisiting the motivational bases of
public service: Twenty years of research and an agenda for the future. Public
Administration Review 70 (5), 681−690.
Pihlava, K.-M. (2015) Lääkärien julkisen palvelun motivaation yhteys työhyvinvointiin:
Työetiikan toteutumattomuus yhteyttä muuntavana tekijänä. Pro gradu -tutkielma.
Psykologia. Tampere: Tampereen yliopisto. [online]. URL:
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201509222307 . Luettu 1.10.2015.
Saarinen, A., Ruokolainen, M., Taimio, H., Pirttilä, J. & Mauno, S. (2015)
Palvelumotivaatio ja työhyvinvointi terveydenhuollossa. Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimusjulkaisuja 86. Sastamala: Vammalan Kirjapaino.
Schaufeli, W. B., Bakker, A. B. & Salanova, M. (2006) The measurement of work
engagement with a short questionnaire: A cross-national study. Educational and
Psychological Measurement 66 (4), 701−716.
Taimio, H. (2013) Miten voin olla avuksi? Julkisen palvelun motivaation tutkimus
voimakkaassa kasvussa. Helsinki: Palkansaajien tutkimuslaitos.
TEM (2015) Hoito- ja hoivapalvelualan tila ja tulevaisuudennäkymät. Työ- ja elinkeinoministeriön raportteja 3/2015. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.
Wanous, J. P., Reichers, A. E. & Hudy, M. J. (1997) Overall job satisfaction: How good
are single-item measures? Journal of Applied Psychology 82 (2), 247−252.
5