1. No category

N HI
S
T
OR
D
ME
A
R
K
US
E
S
I
U
L
O
L
E
IA N T
I
E
SUOMEN HISTORIAN TIEDEKARUSELLI
Suomen historian oppiaineen hankkeita ja tutkimusta
2015
Mikä ihmeen tiedekaruselli?
PERHEEN
JÄLJILLÄ
MIRACLE
Historiantutkimusta
ja uutta teknologiaa
Näyttelyssä esittäytyvät kuusi hanketta ja kymmenen tutkijaa omine aiheineen. Osa hankkeista on
oppiaineen henkilökunnan omia hankkeita, osa
sellaisia, joissa oppiaineen tutkijat ovat mukana.
TUTK
I
SHAN
U
M
Suomen kadot
ja nälkävuodet
kansainvälisessä
kontekstissa
EET
Lutherin
reformaation 500.
merkkivuosi 2017
Sukupuoli ja
perhesuhteiden
moninaisuus Pohjolassa
n. 1450–2000
KK
Suomen historian oppiaine päätti keväällä 2015
järjestää tutkijoidensa oppiaineessa tehtävää tutkimusta esittelevän julistenäyttelyn. Näyttelyn tarkoitus on lyhyin ja kiteytetyin sanoin ja kuvin kiinnittää tässä tilassa liikkuvien huomio yhden Turun
yliopiston oppiaineen tutkijoihin, hankkeisiin ja
tutkimusprofiiliin.
KAMERA
Kansallista
menneisyyttä
rakentamassa
Merikarvialaisten
historiaa
1800-luvulta
2000-luvulle
Mari Välimäki:
Mies ja avioliitto
Miesten roolit ja tavoitteet
avioitumisprosessissa
1600-luvun lopun Turussa
Suvi Rytty:
Maria Kallio:
Ruumis ja reformi
Kirjoitettu
menneisyys
Terveyden kietoutuminen
yhteiskunnallisiin
uudistuspyrkimyksiin
suomalaisessa
luonnonparannusliikkeessä
1906–1932
Seija A. Niemi:
Keskiaikaiset kopiokirjat
Turun tuomiokapitulin
yhteisöllisenä muistina
T
Conservation and
Environmental Literacy.
K
I
J
T
AT
U
Terhi Kivistö:
Talonpoika ja porvari
veronmaksajina
Keskiajan kruununverotus
Turun linnaläänissä
A. E. Nordenskiöld (1832–1901)
– The Initiator of Finnish
Conservation in the 19th
Century
Petra Hakala,
Taina Saarenpää:
Panu Savolainen:
Teksteistä rakennettu
kaupunki
Kaksi näkökulmaa
valtionarkistonhoitaja
Reinhold Hauseniin
kansallisen menneisyyden
rakentajana
Julkinen ja yksityinen tila
1700-luvun jälkipuoliskon
Turussa
Veli Pekka
Toropainen:
1600-luvun Turun
porvarisnaiset
Topi Artukka:
Tanssiva kaupunki
Seurapiirit, sukupuoli
ja sosiaaliset suhteet
Turussa 1810-luvulla
Näyttelytyöryhmä
Kirsi Vainio-Korhonen
Panu Savolainen
Maria Kallio
Heidi Pitkänen
Grafiikka ja näyttelyarkkitehtuuri:
Panu Savolainen ja Inga Hietaharju
N HI
S
T
OR
D
ME
A
R
K
US
E
S
I
U
L
O
L
E
IA N T
I
E
MIRACLE -hanke
MIRACLE
Historiantutkimusta ja uutta teknologiaa
Posteri:
Laura Yli-Seppälä ja
Lauri Viinikkala
Miltä tuntuisi ajatus museosta, joka mukautuisi jokaisen
Kuvat: Timo Korkalainen
vierailijan mieltymyksiin ja
kertoisi nimenomaan niistä
Lisää aiheesta:
asioista, joista kukin kävijä hahttp://ar.utu.fi/
luaisi kuulla? Kuinka voimakkaita elämyksiä tuottaisi raunio,
joka rakentuisi jälleen ehjäksi kävijän silmien edessä? Entä kuinka vaikuttavia tarinoita voisikaan kertoa, jos entisajan ihmiset olisi mahdollista tuoda jälleen näkyviin ja
elämään omaa elämäänsä keskelle nykyajan kaupunkitilaa?
Nämä mietteet eivät ole aivan niin utopistisia kuin
aluksi saattaisi uskoa. Päinvastoin tällaiset pohdinnat ovat olennainen osa MIRACLE (Mixed
Reality Applications for Culture and Learning
Experiences) -hanketta, jossa mukana ovat Turun
yliopiston Technology Research Center ja Suomen historian oppiaine, Tampereen yliopiston
informaatiotieteiden yksikkö, Helsingin yliopiston tiedekeskuspedagogiikan tutkimusyksikkö
sekä VTT. Vuoden 2015 alussa käynnistyneessä
hankkeessa etsitään kustannustehokkaita keinoja
tuottaa houkuttelevia, yhdistetyn todellisuuden
teknologiaa hyödyntäviä sovelluksia museoille ja
muuhun kulttuurimatkailuun sekä luokkahuoneen ulkopuolella oppimiseen. Tavoitteena on
synnyttää matkailukohteiden vetovoimaa parantavia sovelluksia ja uutta liiketoimintaa asiantuntijoiden ja yritysten yhteistyönä.
MIRACLE jatkaa tutkimusta, joka alkoi vuosien
2013–2014 aikana toteutetussa Futuristic History -hankkeessa. Osana aikaisempaa hanketta syntyivät mm. rekonstruktio Turun Pyhän Hengen
kirkosta, lisätyn todellisuuden seikkailupeli Turun Luostarinmäen käsityöläismuseoon sekä Askaisten Louhisaaren kartanon historiaa lyhyiden
lisätyn todellisuuden teknologiaan perustuvien
dramatisoitujen kohtausten avulla esittelevä sovellus.
Louhisaaressa
tekniikka
antaa mahdollisuuden
merenrannan palauttamiseen
kartanon puiston tuntumaan,
jossa se on sijainnut vielä
1820-luvulla.
Luostarinmäellä
voi yhdistetyn
todellisuuden avulla
nähdä 1850-luvun
ihmisiä.
Historiantutkijana MIRACLE -hankkeessa
Historiantutkijan työ MIRACLE -hankkeessa
koostuu toisaalta historiallisen sisällön tuottamisesta hankkeen sovelluksiin ja toisaalta yhdistetyn
todellisuuden teknologian historiantutkimukselle
tarjoamien mahdollisuuksien arvioinnista.
Kaikille hankkeen testisovelluksille on yhteistä, että ne pyrkivät välittämään tietoa käyttäjän
kaipaamista asioista viihdyttävässä muodossa.
Viihdyttävyys tai suoranainen viihteellisyys eivät kuitenkaan saa vaarantaa esitettyjen asioiden
paikkansapitävyyttä. Asiakirja-aineisto ja aikaisempi tutkimuskirjallisuus tarjoavat toki paljon
tietoa menneisyyden elämästä, mutta luotaessa
3D-malleja esimerkiksi 1800-luvun alun henkilöistä on tiedettävä, miten kyseiset henkilöt ovat
pukeutuneet, puhuneet ja liikkuneet. Tätä tietoa
on vaikeaa tai jopa mahdotonta löytää teksteistä,
vaan niiden lisäksi tarvitaan esimerkiksi maalauk-
Yhdistetty todellisuus
Yhdistetty todellisuus (mixed reality)
jaetaan lisättyyn todellisuuteen (augmented
reality) ja virtuaali- eli keinotodellisuuteen
(virtual reality). Lisätyllä todellisuudella tarkoitetaan
näkyvän todellisuuden päälle esimerkiksi tabletin
tai älypuhelimen näytöllä tai erityisten virtuaalilasien
näkymässä reaaliajassa lisättyjä digitaalisia tehosteita,
jotka voivat olla interaktiivisia. Yhdistetyn todellisuuden
käsite pitää sisällään myös tilanteet, joissa näkyvä
todellisuus korvataan kokonaan digitaalisella
virtuaalitodellisuudella eikä näkyvän ja
keinotekoisen todellisuuden välille muodostu
vuorovaikutussuhdetta kuten lisätyssä
todellisuudessa.
Turun
Pyhän Hengen
kirkon rekonstruktio
edustaa puhdasta
virtuaalitodellisuutta.
sia, piirroksia ja aikakauden esineitä. Näin voidaan
varmistaa, että sovelluksissa esitettävät tulkinnat
historiasta ovat vankasti perusteltuja, vaikkei täysin objektiivista totuutta menneisyyden tapahtumista koskaan voikaan saavuttaa.
Yhdistetyn todellisuuden teknologiaa on mahdollista käyttää myös apuvälineenä varsinaisessa
historiantutkimuksessa eikä pelkkänä tutkimustulosten popularisoinnin menetelmänä. Teknologian avulla voi muodostaa eräänlaisen historiantutkimuksen laboratorion, jossa todelliseen
fyysiseen ympäristöön yhdistettyjen digitaalisten rekonstruktioiden avulla on mahdollista esittää tulkintoja muustakin kuin tuhoutuneiden rakennusten aiemmasta olemuksesta. Esimerkiksi
menneisyyden mahdollisia tapahtumakulkuja voi
vertailla keskenään alkuperäisillä paikoilla ja arvioida niiden todennäköisyyttä suhteessa toisiinsa. Rakennuksista taas voi vaikkapa tutkia niiden
mennyttä tilankäyttöä täyttämällä niitä digitaalisilla ihmisillä ja esineillä. Parhaimmillaan pystytään
esittämään tulkintoja menneisyyden ihmiselämästä kaikessa monimutkaisuudessaan ja moniaistisuudessaan.
Hankkeen rahoittajina toimivat TEKES ja hankkeen yhteistyökumppaneina toimivat museot ja
yritykset.
N HI
S
T
OR
D
ME
A
R
K
US
E
S
I
U
L
O
L
E
IA N T
I
E
KAMERA
Kansallista menneisyyttä rakentamassa ja tulkitsemassa
Suomalaiset arkistoinstituutiot vallan verkostoina ja muistin paikkoina
Posteri:
Taina Saarenpää
http://
www.utu.fi/fi/
yksikot/hum/yksikot/
suomenhistoria/
tutkimus/Sivut/
Kamerahanke.aspx
Johdanto
Suomen Akatemian rahoittama KAMERA- tutkimushanke edustaa Suomessa uutta arkistotieteellistä tutkimusta. Hanke pyrkii kyseenalaistamaan
arkistoinstituutioiden näennäisen neutraalin aseman sekä analysoimaan historiaan ja kulttuuriperintöön liittyvää vallankäyttöä ja henkilösuhteita.
Hankkeen osaprojektit tutkivat arkistoalan toimijoita ja heidän valintojaan 1800-luvulta nykypäivään.
Kenen
historia
on ollut ja on
säilyttämisen
arvoista?
Miten
ja millä
perustein pysyvästi
säilytettävät
aineistot on valittu
ja valitaan?
?
Kenen
aineistot
tai ilmiöt on
sivuutettu tai
unohdettu
ennen ja
nyt?
Ihmiset
Miten
ja missä
määrin eri aineistot
ovat tutkijoiden ja
arkistojen muiden
asiakkaiden
käytettävissä?
Hankkeen tutkijoita ovat Suomen
historian arkistolinjalta valmistuneet
jatko-opiskelijat Liisa VuonokariBomström ja Taina Saarenpää sekä
jatko-opiskelijat Petra Hakala ja Andreas
McKeough. Heidän lisäkseen mukana ovat
post doc tutkijat Jari Lybeck, Ulla-Maija
Peltonen ja Outi Hupaniittu. Hankkeen
johtajana toimii professori Kirsi
Vainio-Korhonen.
Hankkeen kuvaus
Arkistot ovat valintojen kautta muodostuneita
tulkintoja menneisyydestä. Niiden synnyn ja kehittymisen taustalla vaikuttavat valtiolliset syyt,
ideologiat ja valta ovat pitkään jääneet tutkimuksessa huomiotta. Uudenlaiset näkökulmat historian- ja kulttuurientutkimuksessa edellyttävät
kuitenkin sekä yksityisarkistojen että kansallisten
arkistoinstituutioiden perusteiden arviointia.
KAMERAn tavoitteena on arkistojen muodostamisen taustalla vaikuttaneiden valintojen sekä
niihin kytkeytyvien kulttuuristen ja ideologisten
rakenteiden kriittinen analyysi. Hanke etsii vastauksia siihen, miksi ja miten arkistot ovat syntyneet ja miten niitä käytetään, sekä siihen ketkä
ovat määritelleet sitä mikä on tallentamisen arvoista ja millä perustein.
Keskeisiä käsitteitä projektissa ovat vallan verkostot ja muistin paikat. Erityistä huomiota kiinnitetään arkistonhoitajan rooliin ja etenkin suomalaisessa arkistomaailmassa vahvasti vaikuttaneisiin
henkilöihin kuten valtionarkistonhoitajiin.
Hankkeen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa arkistoista ja niiden muodostamisen prosesseista kulttuurisina ja historiallisina ilmiöinä. Hanke
myös syventää ymmärrystä menneisyyden rakentamisen olosuhteista sekä arkistojen merkityksestä yhteiskunnalle ja yksilölle.
Kansallinen
menneisyys tarvitsi myös
edustavan arkkitehtonisen
näyttämön. Gustaf Nyströmin
suunnitteleman kansallisarkiston
leikkauspiirustus 1880-luvun
lopulla. Kansallisarkisto.
Seminaarit
- Arkistot kansallista
menneisyyttä rakentamassa ja
tulkitsemassa - projektin avausseminaari
2011
- Networks of Power 2012
- Sites of Memory 2013
- Silences of Archives 2014
- Constructors of the Pasts​​
2015
Kiitokset
rahoittajat
yhteistyötahot
Suomen akatemian rahoittaman
hankkeen yhteistyötahoina ovat
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
sekä Svenska Litteratursällskapet
i Finland.
Viitteet ja
lähdeaineisto
Kiuru Riikka ja McKeough,
Andreas: Kansallista menneisyyttä
rakentamassa ja tulkitsemassa.
Elore vol. 18 – 2/2011.
N HI
S
T
OR
D
ME
A
R
K
US
E
S
I
U
L
O
L
E
Perheen jäljillä
IA N T
I
E
Sukupuoli ja perhesuhteiden moninaisuus Pohjolassa n. 1450–2000
http://
perheenjaljilla.
blogspot.fi
https://www.facebook.
com/perheenjaljilla
Posteri: Anu
Lahtinen
Tutkimushanke Perheen jäljillä (2013–2015) yhdistää perhehistorian ja sukupuolihistorian näkökulmat ja ottaa uuteen tarkasteluun ”entisaikojen
perheen” ja siihen liitetyt käsitykset ja tutkimustiedot. Ajallisesti tarkastelu keskittyy siihen, millaisia perhesuhteet ovat olleet ennen 1900-luvun
alkua ja miten menneiden vuosisatojen perintö
on nähty 1900- ja 2000-luvuilla. Vanhojen ja uusien käsitysten törmäyttäminen auttaa rakentamaan entistä monipuolisemman kuvan lähisuhteiden monenlaisesta kirjosta.
Keskeisiä tutkittavia suhteita ovat lain ja normien
tunnistamat ja arvostamat keskeiset kolme suhdetyyppiä, joihin on lähtökohtaisesti liitetty kirkon
siunaama avioliitto sekä verisukulaisuus: puolisoiden väliset suhteet, vanhempi–lapsi -suhteet
sekä sisarusten keskinäiset suhteet.
Perheenjäsenet elävät tyypillisesti samanaikaisesti läpi useita yllämainittuja suhteita, joihin liittyy
erilaisia valta-asetelmia, tunnesiteitä ja velvoitteita. Varhaismodernin ihanteen mukainen kuuliainen vaimo saattoi samanaikaisesti olla rakastettu
tytär, arvovaltainen äiti ja toisaalta läheinen (tai
etäinen) sisar. Näihin suhdetyyppeihin menneisyyden ihmiset viittasivat usein myös silloin, kun
he arvottivat ja määrittelivät muita hoiva- ja riippuvuussuhteita tai yhteiskunnallisia suhteita.
Normien mukaisen suhdeasetelman lisäksi menneisyydestä löytyy myös monia muodostelmia,
jotka eivät istu normeihin: on uusperheitä, vihkimättömiä suhteita, jalkavaimoja, ottolapsia, yksinhuoltajia ja sosiaalisesti määrittyneitä sukulaisuussuhteita.
Tutkimushanke käsittelee sekä normien mukaisia
että niistä poikkeavia perhesuhteita ja muistuttaa
siten, että menneisyyden moninaisten perheiden
ymmärtäminen voi auttaa ymmärtämään ja ratkomaan myös nykyperheiden ongelmia.
Hanketta rahoittaa Emil Aaltosen säätiö.
Vihkimättömät
parit
Yksinhuoltajat
Aviopuolisot
Vanhemmat
ja lapset
Jalkavaimot
Uusperheet
Sosiaalinen
sukulaisuus
Adoptiolapset
Sisarukset
Tutkimushanke
järjestää
varhaismodernin ajan
perhesuhteita käsittelevän
symposiumin Turussa
20.-21.10.2015.
Pyhä Anna
itse kolmantena,
Hattulan kirkko.
kuva: Anu
Lahtinen
Maalaus
Linköpingin
verilöylystä, 1800-luvun
kuvitelma 1500-luvun
perheestä. julkaisuluvan
antanut Laukko
Historicum
N HI
S
T
OR
D
ME
A
R
K
US
E
S
I
U
L
O
L
E
IA N T
I
E
Merikarvialaisten historiaa 1800-luvun lopulta 2000-luvulle
Hankkeessa tutkitaan merikarvialaisten historiaa 1800-luvun lopulta 2000-luvulle ja tuotetaan tutkimukseen perustuva laaja pitäjänhistoria. Tutkimus avaa näkökulmia esimerkiksi arjen teknologisoitumiseen ja kunnan elinkeinorakenteeseen, mutta myös kulttuuriin
ja henkiseen sekä hengelliseen elämään. Hanke on alkanut vuonna
2014 ja historiateos valmistuu vuonna 2017.
MERIKARVIA, Mitä, missä, miksi ?
Merikarvialla on ihan oma identiteettinsä, joka
on hyvin erilainen muihin satakuntalaisiin pitäjiin verrattuna. Se sijaitsee meren, Pohjanmaan
ruotsinkielisyyden ja myöhemmin asutetun Pohjois-Satakunnan välisessä rajamaastossa. Kantavia voimia ovat olleet merenkulku, silakankalastus
ja puutavarakauppa. Puisten kala-astioiden, ”pyttyjen” valmistajana pitäjä oli 1950-luvulla, ennen
muoviastioiden valtakautta, Suomen suurin.
1800-luvun
laivanrakennus,
puuastia- eli
pyttyteollisuus,
kiviaidat,
rääkipaatit
Posteri:
Suvianna Seppälä
Kenttäkurssilla
toukokuussa
2015 tutustuttiin mm.
Lankosken Tarkkion tilan
leveään ja pitkään kiviaitaan,
joka tehtiin viimeisten
nälkävuosien aikaan ns.
hätäaputyönä.
Kuvaaja: Eemil E.
Nordlund (Merikarvian
nuorisoseuran arkisto)
Kalastus,
Ouran saaristo,
ensimmäinen
maalaiskuntaan
perustettu kunnallinen
satama vuodesta 1961
lähtien
Mistä
Merikarvia
tunnetaan?
Antti
Ahlström, J.W.
Norrgård, Matilda
Roslin-Kalliola,
Arvo Salo
Merikarvialainen
seilipaatti 1900-luvun
alussa.
https://
merikarviahanke.
wordpress.com/
Arkistoaineistoa ja muistitietoa
Hankkeen tekijät
Hankkeen lähdeaineistossa hyödynnetään kirjallisen materiaalin lisäksi haastatteluita ja muistelmia.
Kenttäkurssien avulla pyritään saamaan elämänmakuista tietoa menneestä ja erityisesti arkipäivän ja tavallisten kansanihmisten historiasta.
Merikarvian historia -teosta on laatimassa iso ja
poikkitieteellinen tutkija- ja kirjoittajaryhmä yliopistosopimuksen puitteissa.
Merikarvian
kirkonkylä vuonna
1896.
Porin kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma vastaa hankkeesta ja tutkimuksen lisäksi se sisältää koulutusta, mm. opinnäytetöitä, kenttäkursseja ja biografiakursseja.
Johtajana toimii Kulttuuriperinnön oppiaineen
professori Anna Sivula ja varajohtajana FT Suvianna Seppälä (Suomen historia). Mukana on
historiantutkijoita, maisemantutkijoita, kansatieteilijöitä ja arkeologeja.
Kuvaaja: Eemil E. Nordlund
(Merikarvian nuorisoseuran
arkisto)
Yhteystiedot
Hankkeen johtaja: Anna Sivula
Varajohtaja: Suvianna Seppälä
(suvsep@utu.fi)
Projektisihteeri Anni Ruohomäki
Rahoittajana
toimii Merikarvian
kunta. Yhteistyötahona
toimivat Merikarvian
historiatoimikunta ja
Merikarvia-seura
N HI
S
T
OR
D
ME
A
R
K
US
E
S
I
U
L
O
L
E
Lutherin reformaation 500. merkkivuosi 2017
IA N T
I
E
Posteri:
Mikä reformaation merkkivuosi?
Vuonna 2017 tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä,
kun Martin Luther legendan mukaan naulasi 95
teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen. Vuonna 2017 vietetään siis reformaation merkkivuotta, jonka tarkoituksena on herättää kiinnostusta
ja keskustelua reformaation merkityksestä kulttuurillemme ja ajattelutavoillemme.
Reformaatio on perinteisesti käsitetty hyvinkin
nopeaksi ja totaaliseksi muutokseksi, mutta nykyisin sen ajatellaan olleen pitkä prosessi, jollaisena
myös me sitä tutkimme. Reformaatioon kuului
myös edestakainen liike esimerkiksi vastareformaatioiden muodossa. Tutkimme reformaatiota
laajana yhteiskunnallisena ja kulttuurisena muutosprosessina, joka alkoi jo keskiajalla erilaisten
reformi-liikkeiden myötä ja jatkui pitkään tietyin
osin jopa meidän päiviimme asti.
Tutkimme reformaatiota laajassa kulttuurisessa
kontekstissa, keskittyen muun muassa aineellisen
kulttuurin muutokseen sekä yhteyksiin reformaation ja muiden aatevirtausten välillä. Maantieteellisesti näkökulmamme on laaja, kattaen koko
pohjoisen Euroopan, mutta keskittyen myös lokaalisti Turkuun ja lähiseutuun.
Hanke on monitieteinen ja yhdistelee tieteellistä
ja taiteellista osaamista. Tavoitteena on tuoda reformaatio osaksi nykypäivän keskustelua ja tarjota uusia tulkintoja reformaation historiasta ja sen
merkityksestä länsimaisen kulttuurin kehitykselle.
Turku Centre for
Medieval and
Early Modern Studies
Turku Centre for Medieval and Early Modern
Studies (TUCEMEMS) on Turun yliopiston
rahoittama monitieteinen tutkimuskeskus.
Cambridgessa syksyllä 2005 perustettu keskus tukee
ja edistää tieteellistä tutkimusta myöhäisantiikista
1700-luvun loppuun. Keskus järjestää erilaista
toimintaa, kuten luentosarjoja, kuukausiesitelmiä,
seminaareja ja kansainvälisiä konferensseja ja
tutkijavierailuja. Toimintamme on kaikille
avointa ja monitieteistä.
www.tucemems.utu.fi
TUCEMEMS
Reformaatiotyöryhmä
Luther
Wormsin
valtiopäivillä.
Maalaus Anton von
Werner 1877.
Reformaatio pähkinänkuoressa
Reformaatio alkoi Saksassa 1500-luvulla ja levisi
kirkollisena ja kulttuurillisena uudistusliikkeenä
pohjoisessa Euroopassa. Myös katolisina pysyneisiin maihin reformaatiolla oli suuri vaikutus
esimerkiksi vastareformaation ja katolisen kirkon
uudistusten myötä. Lutherille tärkeitä teemoja olivat muun muassa Raamatun ja saarnan kansankielisyys, Jumalan armo ja kirkon ja valtion erilliset tehtävät. Nämä periaatteet ovat vaikuttaneet
myös Suomessa, sillä reformaation myötä syntyi
Suomen kirjakieli Mikael Agricolan ja hänen aikalaistensa työn tuloksena. Reformaatio oli pitkä
prosessi, joka jatkui 1600-luvullakin.
Yhteistyötahot
Suomessa
- Helsingin Yliopisto
- Sibelius Akatemia
- Suomen evankelis-luterilainen
kirkko, Armoa 2017!
- Turun kaupunginkirjasto
- Turun museokeskus
- Turun tuomikirkkoseurakunta
- Turun yliopiston kirjasto
- Mixed Reality -projekti
- Åbo Akademi
Alaprojekteja
Mikael
Agricola luovuttaa
Uuden Testamentin
suomennoksen kuningas
Kustaa Vaasalle. Maalaus
Robert Wilhelm Ekman
1853.
Manuskriptistä messuksi -hanke. Tässä projektissa tutkitaan ja ennallistetaan eri aikakausien
messuja ja esitetään ne vuonna 2017 yhteistyössä
Sibelius Akatemian kanssa.
Miten Luther loi Ruotsin ja Suomen? Tämä
monitieteinen suomalaisten ja ruotsalaisten yliopistojen yhteishanke tutkii luterilaisen reformaation merkitystä Suomen ja Ruotsin historialliselle
kehitykselle kohti modernia yhteiskuntaa.
Pohjoinen reformaatio -tietokirja tuulettaa
luutuneita käsityksiä reformaation kulusta Turun
hiippakunnassa. Kirjoittajina on usean eri alan
tutkijoita.
Languages in the Lutheran Reformation -kirjahanke tutkii reformaation vaikutusta eri kielten kirjakielen kehitykseen tai muutokseen. Projektissa tutkitaan yli kymmentä eri kieltä ja hanke
on laajuudessaan ainutlaatuinen.
Näyttelyt, luentosarjat. Vuonna 2017 toteutamme kolme eri näyttelyä yhteistyössä Turun
museokeskuksen, Turun tuomiokirkon ja Turun
kirjastojen kanssa. Lisäksi tarjoamme luentosarjoja ja seminaareja reformaatiosta.
OR
D
N HI
S
T
A
R
K
US
E
ME
S
I
U
L
O
L
E
IA N T
I
E
Suomen kadot ja nälkävuodet kansainvälisessä kontekstissa
– talous- ja ympäristömarginaalien pitkän ajan vertailu
Johdanto
Tutkijat ja heidän tutkimuskohteensa
Suomen Akatemian rahoittaman projektin tavoitteena on tutkia Suomen nälkäkatastrofeja uusista
näkökulmista ja tuoda esiin uutta tietoa katastrofien syistä ja taustoista. Hankkeen keskeisin yhteisjulkaisu tulee käsittelemään 1800-luvun kohtalokkaimpia nälkäkatastrofeja sekä paikallisella
että kansallisella tasolla. Sen tavoite on myös
valaista tapahtumien kansainvälisiä yhteyksiä aiempaa seikkaperäisemmin. Projektin teemoista
on syntynyt verkkonäyttely ”Famines in Late nineteenth-Century India: Politics, Culture, and Environmental Justice”, joka julkaistiin äskettäin yhteistyössä
müncheniläisen Ludwig Maxmilianin yliopiston
Rachel Carson Centerin kanssa. Näyttelyn ovat
laatineet Timo Myllyntaus ja Naresh Sourabh ja
siihen voi tutustua osoitteessa: http://www.environmentandsociety.org/exhibitions/famines-india.
Timo Myllyntaus
Satojen toistuvat epäonnistumiset eivät olleet
poikkeuksellinen ilmiö esiteollisen Suomen olosuhteissa. Pienen jääkauden (1350 - 1870) aikana
vuosikymmenessä on arvioitu olleen keskimäärin kaksi katovuotta, mikä ei voinut olla vaikuttamatta ravitsemustilanteeseen, syntyvyyteen ja
kuolleisuuteen. Vakavimmat kadot johtivat nälänhätiin, joista varsinkin 1860-luvun suuret nälkävuodet ovat päässeet historian oppikirjoihin ja
syöpyneet kansan muistiin.
Nälkävuosien 1867 – 1868 vaikutus Suomen
väestöön oli raju. Kuolleisuus lähti nousuun jo
vuonna 1866 ja saavutti huippunsa vuoden 1868
aikana, jolloin kuolleita oli 137 000, mikä on yli
90 000 enemmän kuin ruokakriisiä edeltävinä
”normaalivuosina”. Aliravitsemuksen ja epidemioiden kannalta katsoen kysymyksessä on yksi
Suomen historian vaikeimmista koettelemuksista. Kriisiajan ympäristölliset, taloudelliset, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset kytkökset tekevät
aihepiiristä monipolvisen tutkimuskohteen.
Tutkimusprojektin johtajana toimii professori
Timo Myllyntaus.
Timo Myllyntaus toimii projektin koordinaattorina ja julkaisujen toimittajana. Hänen tutkimustehtäviinsä kuuluu tutkia, miten maamme kadot ja nälänhädät sijoittuvat muiden vastaavien esiteollisten ilmiöiden kontekstiin.
Toisena tehtävänä on tarkastella, miten katojen seuraukset kohdentuivat eri väestöryhmiin ja erityisesti sitä, mitkä väestöryhmät kärsivät nälänhädistä vähiten. Kolmanneksi Myllyntaus tutkii katojen ja eri tuotannon alojen
vuorovaikutusta ennen nälänhätiä, niiden aikana ja niiden
jälkeen.
viljelyn takapajuisuudesta. Oliko Suomen väestö yksinkertaisesti kasvanut nopeammin kuin ruoantuotantoa
kyettiin lisäämään, väestön kasvaessa 1,7-kertaiseksi runsaassa viidessä vuosikymmenessä vuodesta 1810 vuoteen
1865.
Lari Rantanen
Tiina Männistö-Funk selvittää tutkimuksessaan, millaista
oli suomalaista nälänhätää koskeva uutisointi esimerkiksi
Isossa-Britanniassa, saksan- ja ranskankielisessä Euroopassa, Pohjoismaissa sekä Yhdysvalloissa. Männistö-Funk
vertaa Suomen nälänhätää koskevaa uutisointia muiden
nälänhätien, esimerkiksi Intian 1870-luvun nälänhädän
uutisointiin ja pohtii Suomea koskevan uutisoinnin erityispiirteiden kulttuurisia, sosiaalisia ja teknologisia syitä.
Lari Rantanen tutkii Suomen 1860-luvun katovuosia ja
nälkäkriisiä poliittis-hallinnollisessa viitekehyksessä. Keskeisin tutkimusongelma koskee Suomen senaatin ja keskushallinnon toimia katovuosien aikana. Tehtävänä on
tarkastella sitä, kuinka suuriruhtinaskunnan keskushallinto ymmärsi elintarvikeongelmien luonteen ja pyrki rajaamaan oman vastuunkantonsa yhtäältä suhteessa suuriruhtinaskunnan väestöön ja toisaalta Pietarin keisarilliseen
hallitukseen. Lisätehtävänä on tutkia myös sitä, kuinka
1860-luvun huomattavat talouspoliittiset uudistukset, ennen muuta viljakaupan vapauttaminen ja kansallinen rahareformi vaikuttivat Suomen hallinnon liikkumavaraan
viljan ja pääomien hankinnassa.
Heli Huhtamaa
Petri Rekonen
Tiina Männistö-Funk
Heli Huhtamaa tutkii niitä ilmasto-olosuhteita jotka johtivat 1860-luvun laajamittaisiin katovuosiin. Päämääränä on
tunnistaa satoja turmelleet sääilmiöt ajan meteorologisten
mittauksien ja maallikkojen säähavaintojen ja -kertomuksien perustella. Lisäksi tarkastellaan niitä poikkeuksellisia ilmasto-olosuhteita, jotka aiheuttivat nämä sääilmiöt
rekonstruktio- ja havaintodatan avulla. Ilmastohistoriallisesta perspektiivistä 1860-luvun olosuhteet ovat poikkeuksellisia. Esimerkiksi lämpötilat maalis-toukokuussa
1867 olivat niin kylmiä, ettei 1800-luvun puolivälistä tähän päivään ole koettu vastaavan alhaisia lämpötiloja.
Kaisa Kumpulainen
Kaisa Kumpulainen tutkii projektissa suuria nälkävuosia
sosiaalisesta ja sosiaalihuollollisesta näkökulmasta. Kumpulaisen tutkimus käsittelee sitä, mitkä sosiaaliset taustatekijät omalta osaltaan vaikuttivat nälänhädän syntymiseen (mm. tilattoman väestön kasvu, elinkeinovapauden
rajoitteet), mitä sosiaalisia ongelmia nälänhätä aiheutti
(mm. työttömyyden, kerjäläisyyden ja rikollisuuden kasvu) sekä millä valtion, kuntien, seurakuntien, yhdistysten
ja yksityisten ihmisten sosiaalihuollollisilla avustustoimenpiteillä nälänhätää pyrittiin lieventämään (mm. hätäaputyömaat, köyhäinmajat, ruoka- ja rahalahjoitukset).
Projektiin kuuluvassa väitöskirjassa Kumpulainen tutkii
suurten nälkävuosien ajan suurinta hätäaputyötaata eli
Riihimäki-Pietari-radan rakennustyömaata. Väitöskirjatyön nimi on Hätäaputyömaa kurjuutta torjumassa? Riihimäen−Pietarin rata 1867−1870.
Jan Kunnas
Jan Kunnas lähestyy omassa osakokonaisuudessaan nälänhädän syitä pääasiallisesti kvantitatiivisilla menetelmillä. Ensimmäinen kysymys on, vallitsiko maassa absoluuttinen ruokapula, vai oliko kyseessä enemmänkin
niukkuuden epätasaisesta jakautumisesta aiheutunut katastrofi? Toinen kysymys on, olisiko nälänhätä voitu välttää viljan asianmukaisella varmuusvarastoinnilla, kuten
tehtiin naapurimaassa Ruotsissa? Tutkimuksessa pyritään
luomaan uutta valoa vanhaan kiistakysymykseen siitä, olivatko toistuvat nälänhädät seurausta suomalaisen maan-
Petri Rekonen tutkii projektissa maatalouteen, elinkeinojen muutokseen ja siirtolaisuuteen liittyviä teemoja.
Nälkävuosien katastrofin yhtenä syynä on pidetty suomalaisen maatalouden kehittymättömyyttä. Maatalous
keskittyi lähinnä viljanviljelyyn, karjanhoidon ollessa sivuseikka. Vasta 1860-luvulla maatalouden tila alkoi kohentua. Todellisiksi kasvun vuosiksi muodostuivat kuitenkin
1870-luvun “tukkihuimauksen” vuodet, jotka takasivat
ennennäkemättömiä tuloja sekä tilallisille että tilattomille.
Suomalainen yhteiskunta säilyi kuitenkin epädemokraattisena, sillä tilattomilla ei ollut äänioikeutta ja mahdollisuudet koulunkäyntiin olivat heikot. Rekosen tutkimuksen
muita tärkeitä teemoja ovat siirtolaisuus sekä kaupungistuminen.
Jukka Vornanen
Jukka Vornanen tutkii nälkävuosien korvikeravintokysymystä. Millaisella hätäravinnolla Suomessa yritettiin paikata viljan puutetta? Pula-aikojen korvikeravintoon oli
jouduttu turvautumaan usein ennen 1860-lukua ja kansallisromanttiseen kuvastoonkin päätynyttä pettua kerättiin
maan itä- ja pohjoisosissa normaaleinakin satovuosina.
Petun terveellisyyttä kuitenkin epäiltiin maan sivistyneistön piirissä ja vaihtoehtoiseksi hätäravinnoksi esitettiin
jäkäläjauhoa. Vornasen tehtävänä on tutkia alueellisia ja
sosiaalisia eroja korvikeravintoon suhtautumisessa.
Tuomas Jussila
Tuomas Jussila tutkii nälkävuosien jälkeistä muistamisen
kulttuuria sekä katastrofin taustalla vaikuttaneita sosiaalipoliittisia asenteita ja lainsäädäntöä. Jussilan muistamista koskevien tutkimusten keskeisenä aineistona on nälkävuosia käsittelevä muistitieto ja kaunokirjallisuus sekä
varhainen historiankirjoitus. Tarkoituksena on tutkia
millaisen muistijäljen nälkäkatastrofi jätti suomalaiseen
yhteiskuntaan. Tutkimuksen sosiaalipolitiikkaa käsittelevässä osassa paneudutaan nälkävuosien aikaiseen käsitykseen yhteiskunnan auttamisvelvollisuuksista sekä siihen,
miten nälkäkatastrofi vaikutti Suomen Suuriruhtinaskunnan myöhempään sosiaalipolitiikkaan.
N HI
S
T
OR
D
ME
A
R
K
US
E
S
I
U
L
O
L
E
Mies ja avioliitto
IA N T
I
E
Miesten roolit ja tavoitteet avioitumisprosessissa 1600-luvun lopun Turussa
(Man and Marriage. Roles and objectives of men in a marital process in the late 17th century Turku)
Mari Välimäki
FM, tohtorikoulutettava
marivaz@utu.fi
Hans Beham
Sebaldin näkemys
1500-luvun puolivälin
keskieurooppalaisista häistä. Myös
1600-luvun Turussa häissä tanssittiin
innokkaasti. Kuvassa mies johtaa
puolisonsa tanssiin. Myös riiauksessa
ja avioliittoneuvotteluissa katsottiin
hyväksi, jos mies oli aloitteellinen
ja johti tapahtumia.
Väitöskirjassani tutkin miehiä ja avioitumista 1600-luvun
tä vanhempien aikojen jäädessä vähälle huomiolle. Salopun Ruotsissa. Etsin vastauksia kysymyksiin siitä, milmaan aikaan suomalaiset historioitsijat ovat kuitenkin
lainen rooli miehen tuli ottaa sulhasena avioitumisprovalottaneet naisten historiaa vanhempina aikoina melko
sessissa ja millaisia tavoitteita sulhasella nähtiin olevan.
kattavasti. Oma tutkimukseni tuo näkyviin miesten ase”Kihlaan
Tarkastelen sulhasen asemaa useasta näkökulmasta.
man vanhempina aikoina. Tutkimukseni ottaa osaa
itseni
mieheksi,
tai
vaimoksi,
Miten sulhaset itse kokivat roolinsa? Entä miten
keskusteluun, jota käydään mies- ja historiantutperustaakseni
avioliiton
kanssani,
annan
hänet näkivät morsian perheineen, entä sulhakimuksessa miehistä ja avioitumisesta, mutta
siitä
[merkiksi]
nämä
lahjat,
ja
täysin
vakuutan,
sen oma perhe sekä muut yhteisön jäsenet?
kommentoi myös keskustelua yksilön ja yhteiettä
minä
tämän
kihlauksen,
myöhemmin
vihkimisellä
ja
Aiemmassa tutkimuksessa on osoitettu, että
sön suhteesta uuden ajan alun Pohjois-Euhäillä,
haluan
ja
Jumalan
avulla
täytän.”
uuden ajan alussa avioituminen ja avioliitto
roopassa.
olivat merkittäviä asioita niin yksilölle kuin
”Jagh
trolofwar
migh
till
man,
eller
hustro,
upprättar
echtenskaps
yhteisölle. Tutkimuksessa on myös osoiMiesten maailma avautuu väitöskirjassaförbund
medh
tigh,
gifwer
tigh
ther
uppå
thesse
gåfwor,
och
tettu, että 1600-luvulla vanhempien valta
ni Turussa toimineiden tuomioistuinten
fullkomligen
försäkrar,
at
iag
thenna
troolofning,
framdeles
medh
suhteessa lapsiensa avioitumiseen ja puopöytäkirjoista. Tarkastelen aihetta kauwigning
och
bröllop,
will
och
med
Gudz
hielp
skal
fullborda.”
lison valintaan kasvoi lainsäädäntötasolla.
pungissa oikeutta jakaneiden kämnerin ja
Erityisesti näin oli poikien kohdalla. Aiemraastuvan oikeuksien pöytäkirjojen kautKäännös: Mari Välimäki. Svenska Riksarkivet, Ämnessamlingar,
massa tutkimuksessa ei kuitenkaan ole juuta. Lisäksi lähteinä toimivat vuonna 1640
Acta Ecclesiastica, Nr 143 Svenska kyrkoordningen, översedd
rikaan perehdytty miesten avioitumiseen ihperustetun Turun kuninkaallisen akatemian
och förbättrad i tre böcker. Then första boken Cap XIII.
misten arjessa.
oman tuomioistuimen, konsistorin, pöytäkirOm Ächtenskapet: Andra stycket Om Trolofning VI.
jat sekä Turun tuomiokapitulin pöytäkirjat. NäiTutkimukseni on vahvasti kytköksissä sukupuolenden tuomioistuinten kirjureiden merkinnöistä on
tutkimukseen ja erityisesti miestutkimukseen. Miesmahdollista lukea miesten ja naisten jokapäiväisestä
ten ja maskuliinisuuden historiaa on tutkittu pääasiassa
elämästä uuden ajan alun Turussa.
anglo-amerikkalaisissa maissa, mutta myös Pohjoismaissa tutkijat ovat ottaneet ahkerasti osaa aiheesta käytävään
Tutkimusta ovat rahoittaneet Perheen jäljillä -hanke, Tukeskusteluun. Suomessa miehiä on historian piirissä tutrun yliopiston tutkijakoulu (UTUGS) sekä Jalmari Finkittu pääasiassa modernina ja postmodernina aikana näinen säätiö
OR
D
N HI
S
T
A
R
K
US
E
ME
S
I
U
L
O
L
E
Kirjoitettu menneisyys
IA N T
I
E
Keskiaikaiset kopiokirjat Turun tuomiokapitulin yhteisöllisenä muistina
Maria Kallio
FM, tohtorikoulutettava
maria.kallio@utu.fi
Skokloster
Codex Aboensis
Ms. E 8689
Riksarkivet,
Stockholm
Väitöskirjani käsittelee Turun tuomiokapitulista
säilyneitä keskiaikaisia kopiokirjoja, niiden käyttöä ja merkitystä hiippakunnallisena muistina ja
tuomiokapitulin identiteetin rakentajana. Vuonna 1276 perustetun tuomiokapitulin käyttöön
laadittiin 1400-luvun puolivälin jälkeen useita kopiokirjakäsikirjoituksia, joihin kopioitiin laajasti
tuomiokapitulia ja tuomiokirkkoa koskevaa asiakirja-aineistoa. Talletetut asiakirjat muodostivat
taloudellisen vakuuden lisäksi hiippakunnallisen
arkiston, jonka merkitys kirjallisen tradition ja yhteisöllisen muistin ylläpitäjänä oli valtavan suuri.
Tutkimukseni ankkuroituu osaksi kirjallisen kulttuurin ja erityisesti hallinnollisen kirjoittamisen
historiaa ja tutkimuksen metodologinen viitekehys rakentuu modernin käsikirjoitustutkimuksen
ympärille. Käsikirjoitusten ajoittaminen, kopiointiprosessi sekä kopiointityön suorittaneiden kir-
jureiden jäljittäminen on ollut haastavaa, mutta
samalla varsin mielenkiintoista. Matkan varrella
olen opiskellut työssäni tarvittavia taitoja (mm.
paleografiaa, vesileimatutkimusta, ja kodikologiaa) Kanadassa, Unkarissa, Italiassa, Saksassa ja
Englannissa.
Tutkimukseni lähdeaineiston muodostavat tuomiokapitulista säilyneet käsikirjoitukset; Turun
tuomiokirkon Musta kirja, Skokloster Codex
Aboensis sekä Piispa Maunun kopiokirja. Kyseiset käsikirjoitukset muodostavat ainutlaatuisen
lähes 1000 asiakirjakopiota kattavan kokonaisuuden. Vaikka monia näistä asiakirjoista ja kirjeistä
on käytetty aikaisemmin Suomen varhaisemman
historian tutkimuksessa, kopiokirjojen muodostamaa kokonaisuutta tai kopioitujen asiakirjojen
kontekstia ei ole aikaisemmin tutkittu.
Tutkimusta ovat rahoittaneet Turun yliopistosäätiö ja Eino jutikkalan rahasto.
Piispa
Magnus
Nicolain (Maunu
Särkilahden) kirje
N HI
S
T
OR
D
ME
A
R
K
US
E
S
I
U
L
O
L
E
Ruumis ja reformi
IA N T
I
E
Terveyden kietoutuminen yhteiskunnallisiin uudistuspyrkimyksiin
suomalaisessa luonnonparannusliikkeessä 1906–1932
Väitöskirjatyön tutkimuskohde
1900-luvun alkuvuosikymmeninä suomenkielisen keskiluokan piirissä virisi innostus terveyden
hoitamiseen niin sanotun luonnonparannustavan avulla. Kyseessä oli 1800-luvun alkupuolella saksalaisessa kulttuuripiirissä kehittynyt vaihtoehtoinen parannussuuntaus, jossa parannettiin
sairauksia pelkästään veden, auringonvalon, raittiin ilman ja ruokavalion avulla. Luonnonparannustavan ympärille syntyi Suomessa 1910-luvun
kuluessa yhdistys-, parantola- ja julkaisutoimintaa, josta voidaan jo puhua varsinaisena luonnonparannusliikkeenä. Mutta miksi suomalaiset
innostuivat luonnonparannustavan kaltaisesta
vaihtoehtoise-sta parannussuuntauksesta vasta
1900-luvun alussa, jolloin luonnontieteeseen perustuva lääketiede oli jo länsimaissa saavuttanut
legitiimin aseman tieteellisen edistyksensä ansiosta? Luonnonparannustavan suosio ei välttämättä
selitykään pelkästään sen vaihtoehtolääkinnällisellä luonteella, vaan luonnonmukainen ruumiinhoito nähtiin myös keinoksi terveyden kautta rakentaa uudenlaista ihanneyhteiskuntaa.
Vaihtoehtoista sairauden- ja terveydenhoitoa
Ensisijaisesti luonnonmukainen ruumiinhoito
merkitsi luonnonparannusliikkeen piirissä vakavasti otettavaa vaihtoehtoa lääketieteelle, joka
tiedollisesta edistyksestään huolimatta oli vielä 1900-luvun alussa tehokkaiden hoitokeinojen
puutteessa suhteellisen avuton useimpien sairauksien edessä. Mielikuvitukselliset sairausteoriatkaan eivät haitanneet, mikäli parannustavasta
koettiin olevan apua. Niinpä suomalaisen luonnonparannusliikkeen keskuudessa suurta suosita
nautti saksalaisen luonnonparantaja Louis Kuhnen (1835–1901) kehittämä parannusmenetelmä
”kuhniminen”, jonka mukaisesti kaikki sairaudet
aiheutuivat ns. vieraista aineista ja ne parannettiin
höyry- ja kylmävesikylvyin. Lääketieteen näkökulmasta kuhnelaisuuden kaltaiset parannusjärjestelmät olivat mitä suurinta puoskarointia erityisesti niiden lietsoman rokotusvastaisuuden sekä
lääkkeiden ja kirurgisten toimenpiteiden käytön
kieltämisen takia.
Sairauksia
aiheuttavia
vieraita aineita
poistava Kuhne-kylpy.
Lähde: Louis Kuhne:
Uusi lääketiede
(1906).
Suvi Rytty
FM, tohtorikoulutettava
suvi.rytty@utu.fi
Terveyden kautta ihanneyhteiskuntaan
Luonnonparantaja
Louis
Kuhnen kehittämä
taudintunnistustapa,
kasvojenilmeoppi. Lähde:
Louis Kuhne: Uusi
lääketiede (1906).
Vieraita
aineita
liuottava
höyrykylpy. Lähde:
Louis Kuhne: Uusi
lääketiede
Sairaudenhoidollisen funktionsa lisäksi luonnonparannusliike kuului niiden 1800–1900-luvun
vaihteen Euroopassa syntyneiden yhteiskunnallisten uudistusliikkeiden joukkoon, jotka uskoivat
teollistumisen ja kaupungistumisen muovaaman
modernin, nautintoja ruokkivan elämäntavan
synnyttävän sairauksia, moraalista rappiota ja sitä
kautta yhteiskunnallisia ongelmia. Ihmiskunnan
pelastus nähtiin paluussa ”luonnonmukaiseen
elämäntapaan”, jonka ytimessä oli usko askeettisten ruumiinmuokkausmenetelmien kykyyn luoda ruumiillisesti terveitä ja työkykyisiä sekä henkisesti jalostuneita kansalaisia, jotka puolestaan
muodostaisivat uuden ja uljaan yhteiskunnan,
jossa ei olisi enää sairauden, köyhyyden, rikollisuuden tai alkoholismin kaltaisia sosiaalisia ongelmia. Pyrkimys oli linjassa sekä lääketieteellisen
hygieniaprojektin että esimerkiksi raittiusliikkeen
kaltaisten moraalireformististen uudistusliikkeiden kanssa, jotka näkivät erityisesti työväestön
elämäntapojen muokkaamisen ratkaisuksi sosiaalisiin ongelmiin. Luonnonmukaisen elämäntavan seuraaminen johti toisaalta myös yhteiskunnalliseen radikalismiin, jonka muodot vaihtelivat
normeja rikkovasta luonnonmukaisesta pukeutumisesta ja alastomuuden harjoittamisesta aina
pakollisen isorokkorokotuksen vastustamiseen.
Tutkimusta ovat rahoittaneet Suomen Kulttuurirahasto, Oskar Öflundin säätiö, Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahasto, Turun
Yliopistosäätiö.
OR
D
N HI
S
T
A
R
K
US
E
ME
S
I
U
L
O
L
E
IA N T
I
E
Glaciers, roaring ice-streams and small holes in the ice cap
Various experiences and observations on ice, glaciers, permafrost and snow by Finnish-Swedish explorer A. E. Nordenskiöld (1832–1901)
(Nils) Adolf Erik
Nordenskiöld, Scientist and explorer
Born in Finland 18.11.1832, died in Sweden 12.8.1901.
Family: Married in 1863 with Finnish Anna Maria Mannerheim (1840–
1924). Had four children – Eva Maria, Gustaf, Anna och Erland –
out of whom the two sons continued his career as a scientist and explorer.
Career: Director of the Mineralogical Department of the Swedish Museum of
Natural History in Stockholm and Professor in mineralogy at the Swedish
Academy of Science.
He was created Baron in 1880, and, in 1893, he was appointed to the Swedish
Academy with eighteen members.
Member, correspondent or honourable member of over 100 scientific
societies, associations and academies.
His bibliography covers about 190 items. Most famous of
his books, The Voyage of the Vega, is translated in 10
languages.
ICE
In his book, The Voyage of the Vega round Asia and
Europe (1881–1882), Nordenskiöld
divides the ice of the Polar
Sea in the following
varieties:
1. Icebergs
2. Glacier Ice-blocks
3. Pieces of ice from
the ice-foot formed
along the sea beach
or the banks of rivers
Ice
4. River Ice
blocks on the
5. Bay Ice
North-Asian
6. Sea Ice
coast.
He also found that, in the beginning
of September, the surface of the ocean,
after somewhat heavy fall of snow, was covered with
thin ice which scarcely hindered the vessel’s progress.
After couple of days it was so thick that it was difficult
to force a way through it.
ROARING ICE-STREAMS
On the ice cap of Greenland
Nordenskiöld saw wide shallow
depressions with numerous
small streams running in the
sky blue channels. Often these
small streams created big rivers wich
emptied their waters into a lake in the centre
of the depression. From there water went along in
huge underground ice caves. Some places the river
had eaten a hole in the ice cover where all the water
suddenly plunged with terrible roar and, in the next
moment, appeared, somehwere in
a short distance, high into the
sky as a water jet mixed with
air. Sometimes sounds like
gunshots were heard inside the
ice cap. Then either a deep new
gorge was born or a boulder
rolled into the sea from the brim
af the ice cap.
Ten Arctic
Expeditions
Spitsbergen: 1858, 1861, 1864, 1868,
1872–73
Greenland: 1870, 1883
The Ob and Jenisei rivers in Russia:
1875, 1876
The North-East Passage 18781880 and around AsiaEuropa
Adolf Erik Nordenskiöld
julkaisi vuonna 1880 artikkelin
Förslag till inrättande af Riksparker
i de nordiska länderna. Sitä pidetään
yhtenä pohjoismaisen luonnonsuojelun
historian avaintekstinä. Tutkin väitöskirjassani
– Conservation and Environmental Literacy. A.
E. Nordenskiöld (1832–1901) – The Initiator of
Finnish Conservation in the 19th Century – mistä
Adolf Erik Nordenskiöld sai vaikutteita omaan
artikkeliinsa ja miten hän vaikutti omana aikanaan
luonnonsuojeluaatteen leviämiseen. Tämä posteri
esittää yhden esimerkin hänen ympäristön
lukutaidostaan. Käytän ympäristön
lukutaito -käsitettä väitöskirjani
teoreettisena viitekehyksenä.
Seija A. Niemi
FL, tohtorikoulutettava
seasni@utu.fi
SMALL HOLES IN THE ICE CAP
Nordenskiöld found on the ice cap of Greenland,
in 1870, partly on the ice, partly among fine gravel,
a brown multicellular alga in circular cavities, from
one to three feet in depth . After examining the the
appearance of the substance in its relation to geology,
he demonstrated that the clay
must “be a sediment from the
air, the chief constituent of
which is probably terrestrial
dust spread by the wind over
the surface of the ice,” and
“cosmic elements exist in
this substance, as it contains
molecules of metallic iron
which could be drawn out
by the magnet, and which
under the blowpipe gave
reaction of cobalt and nickel.”
Nordenskiöld named this
dust “kryokonite,” from the
Greek kruos (ice) and konis
(dust). He also deducted with
the help of his environmental literacy that even today,
although the alga is very tiny, it is, with the gravel
and various other microscopic organisms, the worst
enemy of the enormous ice cap. The dark mass of alga
absorbs a much larger amount of Sun’s warming rays
than the white ice and drills deep holes all over the ice
– which accelerates its melting. He also concluded that
the same vegetation once created the same kind of
ice melting in Northern Europe and America during
the Ice Age.
Kryokonite or cryoconite has received growing
interest in the twenty-first century. Most contemporary
researchers concentrate on the biological part of the
dust, but some also discuss cryoconite’s mechanics,
concluding in general that cryoconite must absorb
more energy than the
References:
glacier surface
itself in order
Nordenskiöld, A. E., “Redogörelse för
to grow.
en expedition till Grönland år 1870,” Öfversigt
af Kongl.Vetenskapsakademien Förhandlingar,
10(1870), [Meddelad den 15 December 1870], 973–
1082 (Stockholm: Norstedt, 1871).
Nordenskiöld, A. E.The voyage of the Vega round Asia
and Europe with a historical review of previous journeys along
the North coast of the Old World. Vol. I. Translated by
Alexander Leslie. London: MacMillan and Co., 1881.
Nordenskiöld, A. E. Den andra dicksonska
expeditionen till Grönland dess inre isöken och dess
ostkust. Stockholm: F. & G. Beijers Förlag,
1885.
GLACIERS
In ancient times people believed that the water
clear rock crystal in the gorges of the Alps was
metamorphose of the “eternal ice” of the glaciers.
That is, of course, not true. In the picture below you
can see various ways of the delopment of glaciers
described by Nordenskiöld.
A. Glacier,
B. Solid rock, C.
Nonchalant ground wall,
D. Sea, E. Loose pieces
of ice.
Development
of the ice bergs
in the bottom of
an ice fjord.
CONCLUSIONS
On this poster you can see some interesting points
of the multifaceted relationship of one person with
the icy Arctic nature. Adolf Erik Nordenskiöld is one
leading pioneer within the Northern environmental
history. He made carefully observations on ice and
its numerous structures both on land and sea. He
studied, for instance, the development of icebergs
and wrote up a list of different forms of sea ice.
The findings were published in scientific books and
journals in several countries in many languages. He
widened up the knowledge of those remote regions
in many respect.
His observations and experiences had also practical
consequences. For instance, in his expeditions
Nordenskiöld recognized several times how the
floating drift-ice calmed down the stormy sea so that it
was safe to sail behind or inside the ice. This perception
conducted him to construct a scheme for floating
breakwater. He also saw that, in the summer time,
the ice in the Polar sea is very weak, and a powerful
steamer is able to broke it. This finding helped to
pave the way for new technical innovation like icebreakers.
N HI
S
T
OR
D
ME
A
R
K
US
E
S
I
U
L
O
L
E
Teksteistä rakennettu kaupunki
IA N T
I
E
Julkinen ja yksityinen tila 1700-luvun jälkipuoliskon Turussa
TILALLISUUS
Panu Savolainen
FM, arkkitehti,
tohtorikoulutettava
ppjsav@utu.fi
Sitä, että kirkko
voi muuttua yökerhoksi
tai tehdasrakennus asunnoiksi,
pidetään usein oman aikamme
piirteenä. Kuitenkin myös (post)
modernia maailmaa edeltänyt tila on
ollut taipuisaa. 1700-luvun Turussa oli
lähes yksinomaan asuinhuoneistoiksi
rakennettuja tiloja, joihin sovittautui
kaikki
varhaismodernin
kaupungin elämä.
•
•
Eletty ja koettu tila
Tilallisuuden kielellinen olemus
”Teksteistä rakennettu kaupunki”
LÄHDEAINEISTOT
•
•
•
Katselmusasiakirjat
Oikeuspöytäkirjat
Sanomalehdet
KÄSITTEET
Tilallisuus ja rakennettu
kaupunki aikalaiskäsitteissä
•
•
Julkinen, yhteinen,
yksityinen jne.
Käsitehistoriallinen metodi
Julkinen ja yksityinen
Julkisesta ja yksityisestä tilasta on tullut 1900-luvun lopulla yhä keskeisempi tutkimuskohde muun
muassa sosiologiassa, kaupunkimaantieteessä ja
kaupunkisuunnittelun tutkimuksessa.
Miten
1700-luvun lopun
Turun tilallinen
arkielämä rakentui
ajatukselle julkisen ja
yksityisen kaltaisista
tiloista?
Krouvissa vai kotona?
Vuonna 1777 yksi Turun 106 krouvista oli Mätäjärvenkortteli 289:ssa Kerttulinmäellä sijainnut
porvari Johan Mobergin krouvi, joka maksoi
Modernille ihmiselle kaupungin hahmottaminen
3 kuparikillingin kuukausittaista krouvieyksityisenä ja julkisena tilana on miltei itsestäänlinkeinoveroa.
Puolta
vuotta
aiemmin
Miten
selvyys. Vielä 1700-luvulla oli toisin. Silloin kaulaaditusta
katselmusasiakirjasta
pääs1700-luvulla käytettiin
punkitilaa ei vielä hahmotettu yksityisenä tai
Missä
tään käsiksi tämän krouvitontin rakäsitteitä
yksityinen
ja
julkisena: niiden kahtiajako muotoutui nymäärin on
kennuskantaan. Tontilla sijaitsi vanjulkinen
tai
mitä
niihin
kyään ymmärretyssä merkityksessään vashavaittavissa orastavia
ha kaksihuoneinen rakennus, jossa
rinnastuvia
käsitteitä
ta 1800-luvun kuluessa.
yksityisyyden tai
oli tupa ja kamari. Kujaa vasten oli
käytettiin kuvaamaan
julkisuuden ilmiöitä,
vastaavia tilaan liittyviä
rapistunut leivintupa, jonka lattia oli
Käsitteet saavat merkityksensä nykyhetkuten huonetilojen
merkityksiä?
käyttökelvoton. Näiden lisäksi pihalla
kessä, mutta niihin kietoutuu ajallisia merkäyttötarkoitusten
oli vanha aitta. Samaan aikaan tontilla
kitysten kerrostumia, joista emme välttäerikoistumista?
asuivat porvari Moberg, hänen vaimonsa
mättä ole tietoisia käsitteitä käyttäessämme.
Cajsa sekä lapset Cajsa, Matts ja Stina. Miten
Yhteiskunnallinen ja tieteellinen keskustelu ykheidän asumisensa ja krouvielinkeino mahtuivat
sityisestä ja julkisesta kaupunkitilasta edellyttää
Kadonnut kaupunki elää teksteissä
näihin samoihin tiloihin?
myös ajallista tutkimusmatkaa näiden käsitteiden
Kun tutkitaan historiallista kaupunkia, jota ei enää
tilallisten merkitysten juurille.
ole olemassa, tilallisuus on hahmotettava kielelMaistraatin määräysten mukaan krouvien oli sullisenä ja käsitteellistettynä ilmiönä. 1800-luvun
jettava ovensa kello yhdeksältä illalla. Sen jälkeen
kuvallisia teknologioita ja esitystapoja edeltävän
krouvituvista ja kamareista tuli jälleen elinkeinonTilan käsitehistoriaa
maailman tilallinen kulttuuri on tavoitettavissa läharjoittajien asuntoa. Useissa oikeustapauksissa
Tutkimukseni päämäärä on Turkua koskevan aihinnä ja ennen kaikkea teksteistä, joita on harvahahmottuu, miten hankalista krouviasiakkaista
neiston avulla syventää käsitystä siitä, miksi ja milukuisiin kuvallisiin lähteisiin verrattuna säilynyt
tuli kello yhdeksän jälkeen kotirauhanhäiritsijöiten käsityksemme kaupungista on muovautunut
yltäkylläisesti.
tä. Toisaalta saatettiin kiistellä siitä, olivatko myötämän kahtiajakoisen erottelun varaan. Tavoithään liikkeellä olleet henkilöt krouvarin henkilöteena on perehtyä 1700-Turun rakennettuun ymTutkimus perustuu pääasiassa oikeuspöytäkirkohtaisina vieraina vai elinkeinoa hyödyttävinä
päristöön perinteistä kaupunkiympäristön histojoihin, rakennuskatselmuksiin ja sanomalehtiin.
asiakkaina.
riantutkimusta laajemmin.
Oikeuspöytäkirjat antavat yksityiskohtaista tietoa
kaupunkilaisten arjen tiloista. Niistä paljastuu esiOikeuspöytäkirjat valaisevat sitä, miten krouvin ja
Keskeinen ajatus on liittää tilallisuutta luotaavaan
merkiksi kuvauksia kaupungin äänimaisemasta ja
kodin tila limittyivät toisiinsa saumattomasti. Esihistoriankirjoitukseen käsitehistoriallinen lähestoiminnasta pilkkopimeässä yöllisessä kaupungismerkki auttaa hahmottamaan, miten yksityinen
tymistapa, jossa keskeinen tutkimuskohde ovat
sa ennen keinovalon aikaa. Katselmusteksteistä
asunto, julkisesti avoinna oleva elinkeinotoiminkäsitteet ja niiden muuttuvat merkitykset. Tartaas fyysinen kaupunkiympäristö on usein hahnan tila sekä julkisen kontrollin alainen käytäntö
koituksenani on tuoda esiin, miten nykyisyytemmotettavissa kiinteää sisustusta myöten.
limittyivät toisiinsa yhdessä ainoassa seinien rame rakentuu menneisyydessä luotujen ideoiden
jaamassa tilassa. 1700-luvun krouvit olivat ajanja käsitteistöjen varaan, olimme siitä tietoisia tai
Siinä missä katselmusasiakirjojen ja oikeuspöytäkohdasta ja tilanteesta riippuen yksityistä kodin
emme.
kirjojen tietojen yhdistely tarjoaa yksityiskohtaistilaa, yksityisen elinkeinonharjoittamisen paikka
ta tietoa arjen käytänteistä, etenkin sanomalehsekä julkisen vallan säätelemää elinkeinotoimindet mutta osittain myös oikeuspöytäkirjat antavat
nan tilaa. Onko näiden kategorioiden limittymiTutkimusta ovat rahoittaneet Suomen kulttuuriramahdollisuuden käsitehistorialliselle lähestymisnen sittenkään niin uusi asia?
hasto, Suomen kulttuurirahaston Varsinais-Suotavalle.
men rahasto, Turun kaupunkitutkimusohjelma ja
Svenska Litteratursällskapet i Finland
?
N HI
S
T
OR
D
ME
A
R
K
US
E
S
I
U
L
O
L
E
IA N T
I
E
Kaksi näkökulmaa valtionarkistonhoitaja Reinhold Hauseniin
kansallisen menneisyyden rakentajana
Petra Hakala
FM, Tohtorikoulutettava
petra.hakala@utu.fi
”Att minnas eller glömma. Tillkomsten av ett personoch kulturhistoriskt arkiv i Finland ca 1880–1920”
[Muisti tai unohdus. Suomalaisen henkilö- ja kulttuurihistoriallisen arkiston synty n. 1880–1920]
on historiaa ja arkistotiedettä yhdistävä tapaustutkimus jossa arkisto nähdään konstruktiona ja
yhteiskunnallisen kontekstin tuotteena. Arkiston
luomisprosessi problematisoidaan arkistoteorian
eri näkökulmista – ideologia, valta ja identiteetti
– jotka kaikki liittyvät SLS:n arkistokokoelmien
syntyyn. Syntyprosessi kytketään sosiaalisiin verkostoihin, jolloin arvioidaan keskeisten aikalaistoimijoiden epämuodollisten kontaktien merkitys yksityisen arkistoaineiston hankinnassa.
SLS:n harjoittamaa arkistoaineiston keräilyä ja
tähän liittyvää vallankäyttöä tutkitaan lähinnä
Reinhold Hausenin henkilön kautta. Hän vaikutti kaksoisroolinsa kautta, SLS:n hallituksen pitkäaikaisena jäsenenä ja valtionarkistonhoitajana,
sekä käsityksiin säilyttämisen arvoisesta aineistosta että yksityisen arkistoaineiston jakautumiseen
Valtionarkiston ja yksityisten toimijoiden kesken.
Tutkimuksessa selvitetään millainen oli se aineisto jonka talteen saamisen SLS katsoi tärkeäksi
lähdejulkaisujen ja kansakunnan historiantutkimuksen kannalta. Hakala pohtii tutkimuksessaan
myös Hausenin arkistokokonaisnäkemyksen heijastumista hänen toimintaansa SLS:n hallituksessa.
Reinhold Hausen toimi vuosikymmeniä portinvartijan roolissa sekä Valtionarkistossa että
yksityisarkistoissa valiten mikä oli säilyttämisen
ja tutkimuksen arvoista. Myös hänen mittava lähteiden julkaisutyönsä on ohjannut tutkimusta jo
yli sadan vuoden ajan. Petra Hakalan ja Taina Saarenpään Kansallista menneisyyttä rakentamassa
-hankkeeseen liittyvät väitöskirjatyöt pureutuvat
Hausenin merkitykseen suomalaiselle arkistomaailmalle, tutkimukselle ja yhteiskunnalle.
Reinhold Theodor
Hausen 1850-1942
- Ahvenanmaalainen filosofian tohtori,
historiantutkija, arkeologi ja paleografi
- Valtionarkistonhoitaja 1883-1916
- Svenska litteratursällskapet i Finlandin (SLS)
hallituksen jäsen 1885-1917
- Tutkimusvalokuvauksen uranuurtaja
- Merkittävä historiallisen lähdeaineiston
julkaisija
Reinhold Hausen
kuva: Reinhold
Hausenin perheen
yksityisarkisto
Taina Saarenpää
FM, Tohtorikoulutettava
taina.saarenpaa@utu.fi
”Menneisyyden rakentajat, tutkimuksen suunnannäyttäjät. Turun tuomiokirkon Mustan kirjan julkaisuprosessi historiakulttuurin rakentamisena” lähestyy keskiaikaisten lähteiden julkaisuprosessia.
Suomalaisen keskiajan tutkimuksen pohjana
ovat pitkään toimineet 1800- ja 1900-lukujen
vaihteessa kootut lähdejulkaisut, jotka sisältävät runsaasti Suomen alueeseen liittyvää aineistoa. Julkaisutyö kietoutui yleiseurooppalaiseen
Napoleonin sotien tuhoista alkunsa saaneeseen
ja nationalismin nousuun liittyneeseen haluun
koota ja julkaista kansallisia lähteitä, mutta siitä
tiedetään vielä kovin vähän.
Tutkimuksessa kysytään millaisia valintoja julkaisun aikana tehtiin sekä millaisia vaikuttimia, ajatuksia ja näkemyksiä näiden valintojen
taustalla oli. Saarenpää kysyy myös millä tavalla julkaisutyö liittyi kansallisen arkistolaitoksen
syntyyn ja vakiintumiseen sekä historiantutkimuksen nousuun. Millaista historiakulttuuria
julkaisuilla pyrittiin rakentamaan? Keskeiseksi vaikuttajaksi tutkimuksessa nousee Reinhold
Hausen, joka valtionarkistonhoitajana ja myöhemmin tutkijana toimitti merkittävän osan
lähteistä. Tavoite on tarkentaa Hausenin roolia
julkaisutyössä sekä hänen merkitystään tutkimuksen suunnannäyttäjänä.
Väitöstutkimukset ovat osa
Suomen Akatemian rahoittamaa
hanketta Kansallista menneisyyttä
rakentamassa ja tulkitsemassa - suomalaiset
arkistoinstituutiot vallan verkostoina ja muistin
paikkoina. Töiden ohjaajana toimii professori
Kirsi Vainio-Korhonen. Saarenpään työ on myös
osa muistifunktioihin keskittyvää Memornettohtoriohjelmaa.
http://www.utu.fi/fi/yksikot/hum/
yksikot/suomenhistoria/tutkimus/
Sivut/Kamerahanke.aspx
N HI
S
T
OR
D
ME
A
R
K
US
E
S
I
U
L
O
L
E
Talonpoika ja porvari veronmaksajina
IA N T
I
E
Keskiajan kruununverotus Turun linnaläänissä
Terhi Kivistö
FM, tohtorikoulutettava
terhi.kivisto@sigillum.fi
Alku Suomen Akatemian verohankkeessa
Tutkimus sai alkunsa Suomen Akatemian hankkeessa Verot verta joivat – vai joivatko?, johon
oli Suomen Akatemian rahoitus vuosiksi 19982001. Pro gradu -työni Sture-kauden kruununverotuksesta valmistui 1999. Väitöskirjassa halusin
tarkastella koko keskiaikaa, kruununverotuksen
aloittamista ja sen muotoutumista. Rajasin alueen
pääasiassa Varsinais-Suomeen, Turun linnalääniin, jotta paikallisten olosuhteiden vaikutus verojärjestelmään tulisi esiin.
Birger
Trollen Turun linnan
veronkannon kirjaus 1463
nahkakantiseen tilikirjaan on
alkanut Kaarinan pitäjästä ja
Satavan saaresta. Turun linnan
verokirja 1463–1464,
Riksarkivet.
Veronmaksajan näkökulma
Tutkimus on tärkeä osa keskiajan taloushistoriaa
ja luo perustaa yleiskuvalle Suomen keskiajan verotusoloista. Verotuksen kautta voidaan tarkastella talonpoikien ja porvareiden toimintaa veronmaksajina, taloudellista ja yhteiskunnallista
toimintaa ja suhdetta kruunuun. Tarkastelun näkökulma on poikkeuksellinen: yleensä verotusta
on tutkittu valtiontaloudelliselta kannalta.
Kirjeet antoisa lähdemateriaali
Säännöllisen kruunun pääveron keräämisen katsotaan alkaneen jo 1200-luvulla, mutta Suomen
läänien osalta lähdemateriaalia ei tuolta ajalta juuri ole papiston verovapautta koskevia lähteitä lukuun ottamatta. Varhaisimmat Turun linnaläänin
kruununverotusta koskevat lähteet ovat 1300-luvun alusta. Vanhin lähde on vuodelta 1320 ja
koskee ruisveron lähettämistä Varsinais-Suomesta Tukholmaan. Kirjeiden perusteella saa hyvin
seikkaperäistä tietoa verotuksesta ja veronkannon ongelmista. Lähteet käsittelevät mm. verovapautta, parseleita, veronkantoa, verokapinaa ja
työvelvollisuuksia. Niiden kirjoittajina ovat yleensä vouti, linnanherra, pormestari, raati tai piispa,
usein rahvaan puolestapuhujana.
Verotilit ja keskiaikaiset lakitekstit
tukena
Vanhin Turun linnalääniä käsittelevä tili on kopiona säilynyt Eerik Pommerilaisen vuoden 1413
tilikirja, jossa mainitaan myös Suomesta tulleet
kokonaisveromäärät. Läänin verotuksen kannalta
mielenkiintoisin on Turun linnan verokirja 1463–
1464. Siihen on kirjattu verokunnittain kannetut
verot, kuinka paljon ja millaisina tuotteina veroja on maksettu. Maunu Eerikinpojan maanlaki ja
kaupunginlaki sekä Kristoffer-kuninkaan maanlaki kuvaavat kruunun pyrkimyksiä veronkannon
suhteen. Kaupunkien veronmaksu poikkesi maaseudun verotuksesta, niiden vertailu on osa tutkimusta.
Rahvas yhteiskunnallisena ja taloudellisena toimijana
Veronmaksajien kyky tai kykenemättömyys toimia yhteisönä omien etujensa ajamiseksi heijastuu
rahvaan vaikutusmahdollisuuksiin veronmaksunsa suhteen. Verotuksesta valittaminen ja uusien
verojen vastustaminen, jopa verokapina, ovat yhteiskunnallisen vaikuttamisen muotoja. Rahvaan
taloudellinen toiminta ja oman edun ajaminen
on yksi verotusta muovaava tekijä. Veroparseleina käytetyt tuotteet (vilja, voi, kala) olivat myös
keskeisiä kauppatavaroita. Rahan ja talonpoikaispurjehduksen yleistyminen antavat mahdollisuuden pohtia veronmaksajien taloudellista ajattelua.
Tarkastelen verotuksen kautta myös talonpoikien
ja porvareiden yhteiskunnallista toimintaa, asemaa keskiajan yhteiskunnassa ja suhdetta kruunun edustajiin, paikallisiin vallanpitäjiin.
Tutkimusta ovat rahoittaneet Koneen Säätiö, Ella
ja Georg Ehrnroothin säätiö ja Varsinais-Suomen
Kulttuurirahasto.
N HI
S
T
OR
D
ME
A
R
K
US
E
S
I
U
L
O
L
E
Turun 1600-luvun porvarisnaiset
IA N T
I
E
Veli Pekka
Toropainen
FM, tohtorikoulutettava
toropekka@gmail.com
Vaikka
naiset esiintyvät
Turun raastuvanja kämnerinoikeuden
pöytäkirjoissa, mainitaan heitä
kaupungin veroluetteloissa vain
miestensä leskinä ja usein ilman
omaa nimeä, kuten Sigfrid
Kauhasen leski.
Turun 1600-luvun historia on julkaistu kahteen kertaan, molemmilla kerroilla kaksiosaisena
teoksena. Historiankirjoittajat ovat suunnanneet
molemmilla kerroilla mielenkiintonsa kaupungin
hallintohistoriaan, laitosten syntyyn ja kehitykseen sekä porvariston miesten toimintaan. Turun
1600-luvun porvarisnaiset ovat jääneet maininnan tasolle.
Tutkin omassa väitöskirjassani Turun johtavan porvariston naisten toimijuutta vuosina
1623−1670. Tutkimus osoittaa, että nämä historiankirjoituksessa näkymättömät naiset esiintyvät
kaupunkia koskevissa lähteissä siinä missä heidän
miehensäkin. Tutkimus täydentää naisten kautta
kuvaa turkulaisen paikallisyhteisön toiminnasta.
Porvarisnaiset olivat tärkeä erityisesti kauppiasryhmää rakentava tekijä. He siirsivät taloudellista ja sosiaalista pääomaa kaupunkiin muuttaneille
uusille yrittäjille avioliittojen kautta. Porvaristyttäret oli kasvatettu ja koulutettu huolehtimaan
kauppiastalon emännyydestä ja siihen liittyvistä
monista tehtävistä. Kauppiastalouksiin kuului
perheen lisäksi runsaasti työvoimaa sekä kaupungissa että perheen maaseudulla omistamilla maatiloilla ja Itämerta purjehtineilla laivoilla.
Kaupankäynnin lisäksi porvarisnaiset toimivat
lainanantajina. Antamistaan lainoista he keräsivät pantteina arvoesineitä ja kaupunkitaloja. Osa
kaupungin krouveista oli johtavaan porvaristoon
kuuluvien naisten hoidossa. Porvarisnaiset vuokrasivat myös huoneita niitä tarvitseville ja huolehtivat vuokralaistensa ruokataloudesta ja puhtaudesta.
Vaikuttavin esimerkki turkulaisen porvarisnaisen toimijuudesta on Elin Såger, jonka molemmat vanhemmat olivat toimineet kauppiaina.
Jäätyään leskeksi yritteliäästä miehestään Petter
Thorwöstestä, hän otti haltuunsa perheen epä-
Turkulaiset porvarskat eivät tyytyneet pelkkään
perheenemännän rooliin, vaan ottivat aktiivisen
osan myös muussa taloudellisessa toiminnassa.
Varakkaimpien perheiden vaimot ja lesket kävivät kauppaa sekä kotimaassa että Itämeren piirissä. Heidän verkostonsa koostuivat kotikaupungin
porvareista ja Itämeren piirin suurten kaupunkien kauppiaista. Lesket jatkoivat usein miestensä kaupankäyntiä.
Tutkimusta ovat rahoittaneet Suomen Akatemia,
Emil Aaltosen Säätiö ja Oskar Öflundin Säätiö.
vakaalla pohjalla olleen omaisuuden, ja onnistui
kääntämään tappiot voitoksi kymmenen vuotta
jatkuneen uransa aikana. Omaisuutensa hän antoi perillistensä haltuun vasta hieman ennen kuolemaansa vuonna 1669.
Elin Sågerin merkitys Turun taloudelle oli 1660-luvun lamakaudella merkittävä. Hän omisti Mustion, Fiskarsin ja Antskogin ruukit sekä kaksi kaivosta, joista toisen Ruotsissa. Ruukkeihin kuului
kymmeniä maatiloja. Niissä valmistettu rauta tullattiin ulkomaille vietäväksi Turussa ja lisäksi hänellä oli rautakauppa kaupungissa.
Koko elämänsä
naimattomana elänyt
kauppiaan tytär Elisabet Wolle
omisti huomattavan yhden kaupungin
suurimmista pääomista. Lisäksi hänen
elintasoaan turvasivat kivinen kaupunkitalo
ja kauppapuoti sekä seitsemän maatilaa.
Koska hän sairasti spitaalia, rakennettiin
hänelle kalliit yksityisrakennukset
myös Seilin saaren hospitaaliin.
N HI
S
T
OR
D
ME
A
R
K
US
E
S
I
U
L
O
L
E
Tanssiva kaupunki
IA N T
I
E
Seurapiirit, sukupuoli ja sosiaaliset suhteet Turussa 1810-luvulla
Turun
seurahuoneen
pohjapiirros vuodelta
1816.
Topi Artukka
FM, tohtorikoulutettava
topi.artukka@utu.fi
Väitöskirjassani tutkin 1810-luvun turkulaisesta
säätyläistöstä valikoituneen seurapiirin elämäntapaa; sen rakennetta, toimintaa ja kansainvälisiä
ulottuvuuksia. Seurapiirin tarkastelun avulla käsittelen modernin sosiaalisen kulttuurin syntyä
Suomessa ja tuon uutta tietoa 1800-luvun alun
suomalaisen eliitin keskinäisistä suhteista, valtarakenteista, kulutustavoista, etiketistä sekä julkisen ja yksityisen tilan käytöstä seuraelämän näyttämöinä.
Turun 1810-luku
Turku tarjoaa seurapiirien ja seuraelämän tutkimukselle mielenkiintoiset raamit, sillä kaupunki
eli 1810-luvulla uudenlaista nousukautta. Kaupungin merkitys vahvistui huomattavasti keisarivallan ensimmäisinä vuosina pääkaupunkiaseman
myötä perustettujen virastojen ja instituutioiden
kautta. Instituutioiden kasvavaa virkamieskuntaa
varten Turkuun muutti muualta Suomesta aatelistoa ja muuta säätyläistöä perheineen. Tämän
seurauksena sinne syntyi uudenlainen urbaani
seurapiiri ja sosiaalinen areena, jossa tanssiaiset,
illalliskutsut, kadut ja kahvilat olivat paitsi näyttäytymisen ja seurustelun myös politiikan teon ja
vallankäytön paikkoja.
Tutkimuksen keskiössä ovat myös sukupuolten
yhteiset ja toisistaan eroavat roolit, odotukset sekä
mahdollisuudet toimia seurapiireissä ja seurapiirien kautta. Työni tuo lisäksi uutta näkökulmaa
suomalaisten kansainvälisyydestä käsittelemällä
Turun säätyläistön kansainvälisiä yhteyksiä sekä
eurooppalaisten kulttuurivaikutteiden ja ilmiöiden leviämistä Suomeen.
Seurapiirit tutkimuskohteena
Säätyläisten seurustelukulttuuri seurapiireineen
oli eurooppalainen ilmiö, joka levitessään ylitti
valtioiden ja kansakuntien rajoja. Kansainvälisen
seuraelämän koodisto ja elämäntavat yhdistivät
seurapiirejä ympäri läntistä maailmaa ja mahdollistivat, yhteisen kielen ranskan ohella, mutkattoman siirtymisen ja kommunikoinnin seurapiirien
välillä sekä aatteiden, ideologioiden ja identiteettien kohtaamisen.
Eräs tällainen keskeisesti seurapiirielämään liittynyt kohtaamisen muoto oli tanssiminen ja tanssiaiset, joita järjestettiin vuosittain lukuisia myös
1810-luvun Turussa. Tanssiaisten kautta eliitti
paitsi ylläpiti keskinäistä suhdeverkostoaan, myös
rakensi uusia suhteita valtaapitävien venäläisten
kanssa; tanssiaiset olivat oiva tapa keskustella
poliittisista ajankohtaisuuksista ja skenaarioista,
sopia kauppatuttavuuksia tai vahvistaa avioliittosuunnitelmia.
Turku
oli Suomen
seurapiirien
näyttämö
1810-luvulla
J. P. Winterin
päiväkirja
1810-luvulta.
Kansallisarkisto
Aineistot
Seurapiirien kiehtovaan maailmaan pääsen käsiksi erilaisten yksityisaineistojen kautta, joita on
säilynyt – huolimatta Turun vuoden 1827 palosta
– tutkimusaikakaudelta varsin hyvin. Yksityiskirjeiden, päiväkirjojen ja muistelmien tuottamien
havaintojen, näkökulmien, aistimusten ja juorujen
ohella hyödynnän tutkimuksessani sanomalehtiaineistoa, julkista arkistomateriaalia sekä esimerkiksi Turun seurahuoneen säilynyttä aineistoa.
Tutkimusta ovat rahoittaneet Suomen kulttuurirahasto ja TOP-säätiö.
Turun
seurahuoneen
osallistujalistaa
vuodelta 1818. Turun
kaupunginarkisto