MAANPUOLUSTUS
MAANPUOLUSTUS MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN JULKAISU HAASTATTELU Puolustusministeri JUSSI NIINISTÖ TEEMA KAUKOIDÄN TURVALLISUUSPOLIITTINEN TILANNE 113 • SYYSKUU 2015 MAANPUOLUSTUS Päätoimittaja: Yksikön johtaja Janne Kuusela Toimituskunta Päätoimittaja Arno Ahosniemi Päätoimittaja Päivi Anttikoski Professori Tuomas Forsberg Eversti Jyrki Heinonen Viestintäjohtaja Max Arhippainen Toimittaja Tuomo Lappalainen Osastopäällikkö Matti Saarelainen Tieto- ja viestintäjohtaja Marjo Timonen Toimitussihteeri: Majuri Jarkko Pirkkalainen Toimituksen sihteeri: Anita Pursiainen Toimitus postiosoite: PL 266, 00171 Helsinki käyntiosoite: Maneesikatu 6 puhelin: +358 40 149 3649 (toimistoaika maanantai-torstai klo 10.00–14.00) sähköposti: maanpuolustuskurssiyhdistys@gmail.com www.maanpuolustuskurssiyhdistys.fi Maanpuolustus-lehdessä esitetyt mielipiteet ovat asianomaisten kirjoittajien omia näkemyksiä eikä niiden tarvitse välttämättä edustaa lehden toimituskunnan tai Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kantaa. Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin käyneiden osoitteenmuutokset toimituksen postiosoitteella tai sähköposti: maanpuolustuskurssiyhdistys@gmail.com. Alueellisen maanpuolustuskurssin käyneiden osoitteenmuutokset alueellisille yhdistyksille, yhteystiedot lehden loppuosassa. Maanpuolustus-lehden levikki on 12 000 kappaletta. Ilmoitushinnat: 3. kansi (takakannen sisäpuoli) 1 200 € kokosivu 1 000 € ½ sivu 600 € ¼ sivu 300 € Ilmoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä toimituksen sihteeriin. Graafinen suunnittelu ja taitto: Riikka Haahti ISSN 0357-2080 Edita Prima Oy, Helsinki 2015 Seuraava Maanpuolustus-lehti ilmestyy joulukuussa 2015. Lehden ilmoitusten tulee olla toimituksen sihteerillä (maanpuolustuskurssiyhdistys@gmail.com) lehden lopussa olevan mediakortin aikataulun mukaisesti. Pääkirjoitus Pieni todennäköisyys/katastrofaaliset seuraukset Elokuussa tuli kuluneeksi tasan 70 vuotta Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommeista sekä toisen maailmansodan päättymisestä. Elokuun 1945 jälkeisistä tapahtumista sai alkunsa myös Yhdysvaltain ja Japanin välinen liittolaissuhde, joka on tänä päivänä erittäin vahva. Sodan kokemukset sen sijaan varjostavat edelleen Japanin ja Kiinan suhteita, jotka ovat viilentyneet entisestään. Yhdysvallat julkisti hiljattain uuden kansallisen sotilasstrategian ja Japanissa hyväksyttiin vuosittainen puolustuskatsaus. Yhdysvaltojen sotilasstrategia painottaa yhteistyön tiivistämistä Tyynen meren alueen liittolaisten ja kumppaneiden kanssa. Japanin katsauksessa nostetaan esiin Kiinan aiheuttama uhka ja aggressiivinen toiminta merialueilla. Samalla Japanin hallitus hakee uudella lainsäädännöllä liikkumavaraa itsepuolustusvoimilleen, jotta ne voisivat tukea Yhdysvaltojen asevoimia Japanin oman turvallisuuden ollessa uhattuna. Myös Yhdysvallat on ilmaissut suorin sanankääntein huolestuneisuutensa Kiinan politiikasta Etelä-Kiinan merellä. Kiinalle valtaosa Etelä-Kiinan merestä on suvereenia kiinalaista aluetta, ja se myös osoitetaan näkyvin toimenpitein kiistanalaisilla saarilla ja riutoilla. Yhdysvallat taas painottaa, että kyseessä on vapaasti navigoitavissa oleva kansainvälinen merialue. Lisäksi Kiinalla ja Japanilla on erilaiset näkemykset öljy- ja kaasuvarantojen hallinnasta Itä-Kiinan merellä. Kasvavan puolustusbudjetin ja asevoimien nopean teknologisen kehityksen myötä Kiinalle on muodostunut varteenotettavaa kykyä halutessaan rajoittaa muiden valtioiden laivojen tai ilma-alusten toimintavapautta strategisesti tärkeillä vesillä. Kiinan naapurimaat ja Yhdysvallat pyrkivät parhaansa mukaan vastaamaan haasteeseen. Tätä varjonyrkkeilyä on käyty enimmäkseen verbaalisella tasolla ja kyberulottuvuudessa, mutta kehityssuuntaus on huolestuttava. Lisääntyvät jännitteet kasvattavat virhearvioiden ja vahinkojen riskiä, mikäli alueella puhkeaisi nopeasti eskaloituva kriisi. Tuoreessa sotilasstrategiassa Yhdysvallat arvioi todennäköisyyden päätymiselle sotaan toista suurvaltaa vastaan pieneksi – mutta kasvavaksi – ja seuraukset katastrofaalisiksi. Herkkää tasapainoa sovitellaankin ensisijaisesti diplomaattien toimesta, mutta aihepiiri työllistää melkoisesti myös puolustussuunnittelijoita. Janne Kuusela Päätoimittaja Maanpuolustus 113 1 2 Maanpuolustus 113 Sisältö 1 Pääkirjoitus 3 Sisältö HAASTATTELU 4 Puolustusministeri Jussi Niinistö TEEMA: KAUKOIDÄN TURVALLISUUSPOLIITTINEN TILANNE 12 Juha A. Vuori: Merialuekiistoja ja asevarustelua 18 Jari Gustafsson: Silkkitie kohti länttä 23 Pete Piirainen: Painopiste siirtyy Aasiaan 29 Kauko Laitinen: Yoshidan doktriinista proaktiiviseen pasifismiin 35 Matti Puranen: Kahden suurvallan sekava konflikti ARTIKKELIT 40 Rasmus Hindrén: Kohti uutta turvallisuusstrategiaa 43 Karoliina Honkanen: Vuosi Naton huippukokouksesta 46 Mikko Taussi: Logistiikkalaitos – Puolustusmateriaalin omistaja KIRJA-ARVIOITA 51 Suomen turvallisuus MAANPUOLUSTUSKURSSIT 52 Käännekohta – 213. Maanpuolustuskurssin tarina 53 47. Erikoiskurssi 54 96. Jatkokurssi ja 57. Täydennyskurssi 55 97. Jatkokurssi ja alueellisten maanpuolustuskurssien neuvottelupäivät MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN TOIMINTA 56 Philip M. Breedlove: Nato on the way to Warsaw Summit 60 Harrastusjaostot 62 KURSSIEN KOKOONTUMISIA 68 ALUEELLISET YHDISTYKSET Maanpuolustus 113 3 Haastattelu Puolustusministeri JUSSI NIINISTÖ Haastattelu Maanpuolustus-lehteen 2.9.2015 Janne Kuusela Puolustusvoimauudistus korjasi puolustusvoimien kustannusrakennetta ja uudistuksen toimeenpanon aikana madallettua toiminnan tasoa on kyetty palauttamaan. Kuinka arvioisitte puolustusvoimien toimintakykyä tällä hetkellä? Tietyillä osa-alueilla, kuten alueellisen koskemattomuuden valvonnassa, toimintakyky on hyvällä tasolla – niin kuin tietysti pitää ollakin kaikissa tilanteissa. Mutta kokonaisuutena puolustusvoimien toimintakyvyssä jäädään enintään tyydyttävälle tasolle. Tämä johtuu siitä, että 4 Maanpuolustus 113 Puolustusministeri Jussi Niinistö Maanpuolustus 113 5 Haastattelu ”Puolustuksen uskottavuus koki kolauksen viime vaalikauden aikana.” viime vaalikaudella puolustusvoimauudistuksen toteutus jouduttiin edellisen hallituksen puolustusvoimille määräämien lisäsäästöjen takia rahoittamaan muun muassa materiaalihankkeita leikkaamalla. Sen seurauksena meillä on syntynyt laajalla rintamalla materiaalisia puutteita, etenkin maavoimien osalta. Puolustusvoimauudistuksen toteutuksen yhteydessä otettiin myös tietoinen riski, kun toimintaa lähdettiin supistamaan ja esimerkiksi reserviläisten kertausharjoitukset ajettiin alas muutamaksi vuodeksi. Nyt joudumme sitten elämään siinä syntyneen osaamisvajeen kanssa ja puolustuksen uskottavuus koki kolauksen viime vaalikauden aikana. Tänä vuonna on onneksi kyetty palauttamaan kertausharjoitukset tyydyttävälle tasolle, ottaen huomioon sodan ajan joukkojen vähentymisen, ja toivottavasti voimme pysyä vähintään tällä tasolla myös tulevina vuosina. Ilman riittävää kertausharjoitusten kiertoa hieno järjestelmämme dementoituu. Millaisena näette puolustusvoimien edellytykset vastata muuttuneen turvallisuusympäristön haasteisiin? Onko Euroopan kiristyneen tilanteen vuoksi syytä tarkastella esimerkiksi puolustusvoimien valmiutta? Millaisia toimenpiteitä tulisi kenties harkita? Turvallisuusympäristö on viime aikoina muuttunut Ukrainan kriisin myötä, mutta Suomen asema on verraten vakaa ja meidän rajoillamme on rauhallista. Yleiseen asevelvollisuuteen, koulutettuun reserviin ja aluepuolustukseen nojaava puolustusratkaisumme on toimiva ja hyvä ratkaisu. On kuitenkin selvää, että viime aikojen tapahtumat turvallisuusympäristössämme ja uuden tyyppiset uhkakuvat edellyttävät meiltä uudenlaista valmiutta ja varautumista. Kuten Krimin niemimaan liittäminen Venäjään on opettanut, on tänä päivänä varauduttava myös nopeasti eteneviin, pienin ja ammattimaisin joukoin toteutettaviin operaatioihin. Tämä edellyttää meiltä nykyistä parempaa toimintavalmiutta, etenkin maavoimien osalta. Merija ilmavoimat ovat jo korkeassa valmiudessa, mutta lähes yksinomaan reserviläisiin nojaavat maavoimat ovat akilleen kantapäämme. 6 Maanpuolustus 113 Puolustusministeri Jussi Niinistö Ilman lisärahoitusta on vaikea kehittää kykyä vastata tällaisiin hyvin nopeasti kehittyviin operaatioihin riittävällä tasolla. Toimintavalmiuden parantaminen edellyttäisi satsauksia muun muassa nopeammin käyttöön otettavien joukkojen materiaaliin ja kertausharjoituksiin. Tämä ei tietenkään tapahdu ilmaiseksi ja se on haasteemme tällä vaalikaudella. Vaikka saammekin lisää rahaa materiaalihankintoihin, niin saa nähdä saammeko lisärahoitusta valmiuden nostamiseen. Talouden reunaehdot ovat kovin ankarat. Valmiutta voidaan parantaa myös säädöspohjaa tarkistamalla, liittyen esimerkiksi sotilas-, raja- ja poliisiviranomaisten toimivaltuuksiin. Erityisesti on tarkasteltava asevelvollisten käyttöön liittyviä säädöksiä, kuten kertausharjoituksiin liittyvät aikarajoitukset ja kertausharjoituspäivien ylärajat. Tämä työ on tällä vaalikaudella tehtävä eikä uskottava maanpuolustus saa kaatua juridiikkaan. Esimerkiksi varusmiesten käyttömahdollisuudet olivat kylmän sodan aikana paljon joustavampia kuin mitä ne ovat tänä päivänä. Lisäksi meillä on tiedustelujärjestelmä, jonka on oltava ajan tasalla, ja siihenkin liittyy säädösvalmistelutarpeita. Tiedustelun juridiseen säädöspohjaan liittyvä työ on jo pohjustettu ja uskon, että se myös tällä vaalikaudella saadaan aikaiseksi. Siihen ei käsittääkseni liity perustuslaillisia kysymyksiä, toisin kuin sisäministeriön johdolla valmisteltavaan tiedonhankintalakiin. Hallitusohjelman mukaan tällä vaalikaudella ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon lisäksi laaditaan puolustusselonteko. Millaisia odotuksia teillä on uudentyyppiselle puolustusselonteolle? Puolustusselonteko on ymmärtääkseni jo jonkin aikaa ollut puolustushallinnon toiveena. Minulla oli ilo olla mukana hallitusohjelmaneuvotteluiden ulko- ja turvallisuuspoliittisessa työryhmässä, jossa tämä asia saatiin hallitusohjelmaan kirjattua. Tarve tällaiselle käytännölle on lähtenyt liikkeelle etenkin siitä, että puolustusvoimien kehittämisen pitäisi olla pitkäjänteisempää niin resurssien kuin suorituskykyjenkin osalta. Puolustusselonteon voi myös nähdä jatkumona kansanedustaja Ilkka Kanervan johtaman parlamentaarisen selvitysryhmän puitteissa tehdylle puolustuksen pitkän aikajänteen haasteiden tarkastelulle. Puolustusselonteko on valtioneuvoston selonteko, joka valmistellaan puolustusministeriön johdolla, rinnan ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon kanssa. Siinä käydään läpi puolustuksen toimintaympäristöä ja puolustuspolitiikan perusteita, arvioida puolustuksen nykytilaa ja pohtia puolustuspoliittisia linjauksia. Lisäksi on tarkoitus kammata puolustusvoimauudistus kriittisesti läpi sillä silmällä, että vastaako uudistuksen tuottama rakenne tulevaisuuden haasteisiin. Toimitte viime vaalikaudella eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajana. Kuinka arvioitte kokemustenne valossa valtioneuvoston ja eduskunnan välisen yhteistyön sujuvuutta ja mahdollisia kehittämistarpeita? Viime vaalikaudella sain tosiaan valiokunnasta käsin katsoa valtioneuvoston ja eduskunnan välistä yhteistyötä ja täytyy sanoa, että se parani loppua kohti. Etenkin jo edellä mainitulle parlamentaariselle selvitysryhmälle oli selkeä tilaus vaalikauden alun kompastelun jälkeen. Toki oma näkökulmani koskee lähinnä puolustusvaliokunnan ja puolustusministeriön välistä yhteistyötä, mutta en näkisi merkittävää moitittavaa muissakaan asiakokonaisuuksissa. Olennaista on, että käsiteltävät asiat tulisivat ministeriöstä riittävän ajoissa ja hyvin valmisteltuina eduskuntakäsittelyyn. Nimenomaan kiire on se, mikä eduskunnan päässä aiheutti ongelmia. Tätä esiintyi varsinkin kansainväliseen kriisinhallintaan liittyvissä kysymyksissä, jotka usein tulivat käsittelyyn todella nopealla aikataululla. Tätäkin ongelmaa voidaan tietysti edesauttaa pitämällä yllä myös epävirallista vuorovaikutusta ministeriön ja kansanedustajien välillä. On hyvä, että eduskunnassa on jo etukäteen ymmärrystä käsittelyyn tulevista asioista, varsinkin mietintöä tai lausuntoa valmistelevilla valiokunnilla. Sen vuoksi aion jatkaa puolustusministeriedeltäjieni aloittamaa valiokuntailtojen perinnettä. Maanpuolustus 113 7 Haastattelu ”Kansainväliset harjoitukset ovat tärkeitä suorituskykyjen kehittämisessä.” Yksittäisistä teemoista voisi tietenkin pohtia tarkemmin, että mikä olisi tarkoituksenmukaisin tapa käsitellä eduskunnassa kokonaisturvallisuuteen liittyviä asioita. Ne ovat luonteeltaan poikkihallinnollisia ja samalla kiinteästi yhteydessä maanpuolustuksen teemoihin. Puolustuspolitiikan alalla on viime vuosina tehty useita aloitteita kansainvälisen yhteistyön tiivistämiseksi. Kuinka arvioitte yhteistyön mahdollisuuksia suomalaisesta näkökulmasta? Kansainväliset harjoitukset ovat tärkeitä suorituskykyjen kehittämisessä. Yhteistyömahdollisuudethan ovat nykyään periaatteessa rajattomat, toki lainsäädännön ja suvereniteettikysymysten puitteissa. Toivottavasti pystymme myös lisäämään toimintamme kustannustehokkuutta kansainvälisen yhteistyön myötä esimerkiksi materiaalihankintojen ja materiaalin ylläpidon osa-alueilla. Kansainvälistä yhteistyötä ei tietenkään kannata tehdä pelkästään yhteistyön vuoksi, vaan siitä täytyy olla saatavissa selkeää hyötyä itsellemme. Millaisia asioita haluaisitte kenties nostaa esiin suomalaiseen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen keskusteluun? No niitä tuntuu nousevan tahtomattakin ja lähes päivittäin kotimaiseen uutistarjontaan. Tämä johtuu siitä, että median, suuren yleisön ja sosiaalisen median yleisön taholta kohdistuu tänä päivänä varsin suurta mielenkiintoa puolustusasioihin ilman, että erityisiä aloitteita tai nostoja tarvitsisi edes harkita. Maanpuolustustahto on Suomessa poikkeuksellisen voimakasta ja kansalaiset ovat yleensä ottaen kiinnostuneita puolustukseen liittyvistä kysymyksistä - niin kuin pitääkin olla. Jos jotain haluaisin erityisesti saattaa kansalaisten tietoisuuteen, niin se on puolustuksen tarvitsemat resurssit, esimerkiksi juuri äsken keskustelemamme tarpeet valmiuden tehostamiseen liittyen. Näkisin, että puolustusministerinä velvollisuuteni on – tietenkään mitään sotasalaisuuksia paljastamatta – antaa mahdollisimman rehellinen kuva siitä, mihin päädy- 8 Maanpuolustus 113 Puolustusministeri Jussi Niinistö tään jos puolustusvoimat eivät saa tarvitsemiaan resursseja ja millaisia seurauksia sillä voi pahimmillaan olla. Viime kädessä suomalaiset ovat kuitenkin vastuussa isänmaansa puolustamisesta. JUSSI NIINISTÖ Olette käynyt valtakunnallisten maanpuolustuskurssien numero 176 noin vuosikymmen sitten. Kuinka luonnehtisitte kurssien roolia tänä päivänä? Olen kiitollinen, että sain käydä kurssin ja vieläpä verrattain nuorella iällä. Yhtenä maanpuolustuskurssien haasteena näen nimittäin sen, että kursseille päädytään usein työuran loppupuolella. Olisi varmasti molemmille osapuolille sen hyödyllisempää, mitä enemmän kurssin jälkeen olisi vielä työvuosia jäljellä. Vallitseva tilannehan kertoo tietenkin siitä, kuinka arvostettua ja laadukasta koulutus maanpuolustuskursseilla annetaan. Kyse on samalla myös erinomaisesta verkostoitumistapahtumasta eikä kutsuista käsitykseni mukaan yleensä kieltäydytä. Maanpuolustuskurssi on ainutlaatuinen foorumi, jossa näkisin aineksia jopa vientituotteeksi. Kurssien merkitys tulee korostumaan entisestään aikana, jolloin on syytä jakaa laadukasta ja analysoitua tietoa Suomen puolustukseen ja turvallisuuteen vaikuttavista seikoista niin julkisen kuin yksityisenkin sektorin päättäjille. Tarvetta kursseille siis on nyt ja tulevaisuudessa. Konsepti on hyvä enkä sitä lähtisi muuttamaan muuten kuin siltä osin, että kenties kurssilaisten ikäjakaumaan olisi hyvä kiinnittää huomiota. • Filosofian tohtori Jussi Niinistö aloitti puolustusministerinä toukokuussa 2015. Hän on toiminut vuodesta 2011 perussuomalaisten kansanedustajana ja vuodesta 2013 puolueen 1. varapuheenjohtajana. Vuosina 2011–2015 hän toimi eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajana. Niinistö on Suomen historian dosentti Helsingin yliopistossa ja Suomen sotahistorian dosentti Maanpuolustuskorkeakoulussa. Hän on käynyt Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin numero 176. Maanpuolustus 113 9 Filippiiniläinen sotilas partioimassa Etelä-Kiinan merellä Spratlysaarilla, Thitulla toukokuussa 2015. Saaret käsittävät yli 30 000 pientä saarta joiden ympärillä on öljy- ja kaasuesiintymiä sekä kalastusalueita. Useilla alueen valtioilla on kiistellyillä saarilla asevoimia. Saariryhmä on altis konflikteille. 10 Maanpuolustus 113 TEEMA KAUKOIDÄN TURVALLISUUSPOLIITTINEN TILANNE Maanpuolustus 113 11 Teema: Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne KIRJOITTAJA Juha A.Vuori toimii maailmanpolitiikan professorina (ma.) Helsingin yliopistossa ja hän on kansainvälisen politiikan dosentti Tampereen yliopistossa. Kriittiseen turvallisuustutkimukseen erikoistunut Vuori on erityisesti perehtynyt Kiinan kansantasavaltaan ja ydinaseisiin. Vuoren julkaisuihin kuuluvat Critical Security and Chinese Politics (Routledge, 2014) ja Kiinan kansantasavallan historia (yhdessä Lauri Paltemaan kanssa, Gummerus, 2012). Merialuekiistoja Juha A.Vuori Aasian alueellinen turvallisuus sotilaallisesta näkökulmasta. 12 Maanpuolustus 113 Merialuekiistoja ja asevarustelua ja asevarustelua Nopeasti katsottuna Aasian alueellinen turvallisuustilanne näyttäytyy vaarallisena. Alueella on joukko jäätyneitä konfliktinmuodostuksia, Afganistanin sota on jättänyt levottomuutta EteläAasiaan ja merialue-erimielisyydet ovat toistuva jännitteiden lisääjä Itä- ja Kaakkois-Aasiassa. Kylmän sodan jälkeinen ydinaseiden leviäminen on tapahtunut Aasiassa. Myös tavanomaiset Japanin rannikkovartioston alus ampuu vesitykillä taiwanilaisia kalastajia Itä-Kiinan merellä Senkaku -saaren lähettyvillä. Tokio pitää aluetta vahvassa kontrollissa. Maanpuolustus 113 13 Teema: Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne sotilasbudjetit ovat kasvaneet johdonmukaisesti. Näistä huolenaiheista huolimatta pidempiaikaiset kehityskulut ilmentävät turvallisuusregiimin vakiintumista. Itä-Aasiaan on muodostunut turvallisuuspoliittisia foorumeja ja valtiot ovat sitoutuneet hoitamaan kiistansa ilman sotilaallista voimaa. Turvallisuusyhteisön tilanteeseen, jossa turvallisuusuhkiin valtioiden välillä ei enää varauduttaisi, vaikuttaisi olevan kuitenkin vielä hyvin pitkä matka. AASIAN ALUEELLISET TURVALLISUUS-ORGANISAATIOT Vielä kaksi vuosikymmentä sitten Itä- ja Kaakkois-Aasia kävi esimerkkinä alueesta, jossa ei ollut merkittäviä turvallisuuspoliittisia kansainvälisiä organisaatioita. Nykyään alueelta löytyy kuitenkin joukko organisaatioita, joiden päiväjärjestys koskettaa nimenomaan turvallisuuspoliittisia kysymyksiä. Kylmän sodan aikana perustettu KaakkoisAasian yhteistyöjärjestö Asean on ollut pohja organisoitumisen tiivistymiselle. Alueella olevat varsinaiset puolustusliitot ovat silti kahdenvälisiä. Liittojärjestelmää kutsutaan kärrynpyörämalliksi, jossa Yhdysvallat on pyörän ydin ja kahdenväliset puolustussopimukset pyörän puolia. Venäjän vetäytyminen Aasiasta, Yhdysvaltojen läsnäolon väheneminen ja Kiinan aggressiivisina koetut toimet tiivistivät ja laajensivat Aseania 1990-luvulla, kun mukaan otettiin myös sosialistiset valtiot. Aseanin alueellinen foorumi (ARF) on keskittynyt vuodesta 1994 erityisesti turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin. Mukana on myös alueen ulkopuolisia tahoja kuten EU ja Yhdysvallat. Kiinan tavoitteena on jatkaa Itä-Aasian turvallisuuspoliittista vakiintumista ja luoda järjestöarkkitehtuuri, joka pitäisi Yhdysvallat sen ulkopuolella. Tavoitteena on ”Aasia aasialaisille”, mikä antaisi lisää painoarvoa Kiinalle. Japani tavoittelee rauhanperustuslakinsa muuttamista ja asevoimiensa normalisointia. Erityisesti Kiina ja Korea ovat kritisoineet tätä tavoitetta. Osallistuminen monenvälisiin organisaatioihin tähtää luottamuksen lisäämiseen tässä tilanteessa. Luottamuksen lisääminen kuvaakin par14 Maanpuolustus 113 haiten alueen turvallisuusorganisaatioiden toimintaa. Aseanin ajama turvallisuuskäsitys on nimetty yhteistyölliseksi turvallisuudeksi. Tässä näkemyksessä turvallisuus saadaan aikaan yhdessä ilman, että yhteistyö on ketään vastaan. Toinen merkittävä turvallisuusorganisaatio Aasiassa on Shanghain yhteistyöorganisaatio (SCO), joka keskittyy Keski-Aasian turvallisuuskysymyksiin, erityisesti separatismin ja terrorismin torjumiseen. Intia ja Pakistan on juuri hyväksytty jäseniksi, mikä vahvistaa Itäja Etelä-Aasian turvallisuuspoliittisia kytköksiä. KONFLIKTINMUODOSTUKSIA Vakavin ja akuutein sodanuhka Itä-Aasiassa on Koreoiden välinen konflikti. Koreoiden tilanne on säilynyt räjähdysherkkänä ja maiden sotajoukot vaihtavat ajoittain tulta rajan ylitse. Japani on huolestunut Pohjois-Korean ohjuksista ja Kiina pakolaispotentiaalista. Ydinaseen hankinta takaa mahdollisuuden jatkaa Kimien omintakeista politiikkaa. Taiwanin kysymys on toinen Itä-Aasian potentiaalinen sodanaihe. Suhteet Taiwanin salmen ylitse ovat tosin olleet kunnossa jo pidemmän aikaa. Mikäli Taiwanin itsenäistyminen saisi kuitenkin jälleen lisää kannatusta, voisi tilanne vaikeutua hyvinkin nopeasti. Etelä-Aasiassa Intialla ja Pakistanilla on aluekiistoja ja muutenkin ongelmalliset suhteet. Afganistanin-Pakistanin raja-alueen levottomuuksien leviäminen laajemmalle alueelle omaa myös vakavan konfliktipotentiaalin. KIINAN KESKEISYYS JA YHDYSVALTOJEN LÄSNÄOLO Tarkastelee Aasian alueellista turvallisuutta sitten sotilaallisesta, taloudellisesta, poliittisesta tai ympäristöllisestä näkökulmasta, niin Kiina on kaikkien kuvioiden keskellä. Kiinan supervaltaominaisuuksissa on silti vielä merkittäviä vajaavaisuuksia: voimanheijastuskyvyt ovat alueelliset, pehmeä valta on heikko ja sisäpoliittiset turvallisuushaasteet ovat mittavia. Vaikka Yhdysvallat säilytti sotilaallisen läsnäolonsa Itä-Aasiassa, sota terrorismia vastaan piti päähuomion Keski-Aasiassa ja Lähi-idässä. Presidentti Obama julisti Yhdysvaltojen käännähtävän kohti Aasiaa. Venäjän toimet Euroopassa Merialuekiistoja ja asevarustelua ovat kuitenkin vaikeuttaneet linjauksen toteuttamista. Yhdysvallat on silti tiivistänyt sotilaallista yhteistoimintaa liittolaistensa kanssa ja tukee Japanin pyrkimyksiä perustuslain muutoksessa. EI-VALTIOLLISET SOTILAALLISET UHKAT Aasiassa on useita valtioita, joissa on poliittiseen väkivaltaan valmiita ryhmittymiä. Viime vuosina erityisesti Thaimaassa on ollut levotonta. Näillä ryhmillä ei yleensä kuitenkaan ole alueellisia vaikutuksia tai pyrkimyksiä. Poikkeuksen muodostavat jotkin erityisesti Indonesiassa toimineet Kaakkois-Aasian pan-islamistiseen valtioon pyrkineet ryhmät sekä Keski-Aasiaan suuntautuneet ryhmät Kiinassa. Kiina on hyödyntänyt SCO:ta kampanjoissaan separatisteja vastaan. Terrorismin ohella erityisesti Asean on kiinnittänyt huomiota myös poikkikansalliseen rikollisuuteen kuten merirosvoukseen. Koska Aseanin valtioilla on eriäviä intressejä näissä kysymyksissä, jotkin järjestöön kuuluvat valtiot ovat tiivistäneet yhteistoimintaansa ilman kaikkien mukaantuloa. Esimerkiksi Malakansalmen tilannekuva jaetaan useamman valtion kesken. Pohjois- ja Etelä-Koreoiden korkeat edustajat päättivät pikaisesti istua saman pöydän ääreen äskettäin elokuun 22. päivä. Tapaaminen toteutettiin demilitarisoidulla vyöhykkeellä PanmunJonin kylässä. Tavoitteena on löytää ulospääsy eskaloituvalle aseelliselle konfliktille. SOTILAALLINEN VARUSTAUTUMINEN Itä- ja Kaakkois-Aasia on merkittävän asevarustelun aluetta. Kiinan sotilasbudjetti jättää muut varjoonsa, mutta Japanin itsepuolustusjoukot ovat mittavia. Myös Singaporen asehankinnat tekevät sen budjeteista huomattavia. Erityistä huolta on aiheuttanut alueen maiden hankkimien asejärjestelmien hyökkäyksellinen luonne. Hankinnat ovat kohdistuneet laivastoihin ja ilmavoimiin, mitä on pidetty reaktiona Kiinan merivoimien modernisoinnille sekä toimille Etelä-Kiinan merellä: Kiina on hankkinut satamia ja lentokenttiä merikauppareittien varrelta Kaakkois-Aasiassa, Intian valtamerellä ja Persianlahdella sekä laajentanut merivoimien Maanpuolustus 113 15 Teema: Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne Alueen asevarustelua leimaa hyökkäyksellinen luonne. operointialuetta lähivesiltä Itä- ja KaakkoisAasian saariketjuille asti. Tosin myös Itä- ja Kaakkois-Aasian laajat meri- ja saarialueet voivat selittää asejärjestelmähankintojen luonnetta. Ydinaseilla on merkittävä rooli Aasian alueellisessa turvallisuudessa. Alueella on kaksi ydinsulkusopimuksen tunnustamaa ydinasevaltiota eli Venäjä ja Kiina, minkä lisäksi Intia, Pakistan ja Pohjois-Korea omaavat ydinaseita vaikka ovat sopimuksen ulkopuolella. Kaakkois-Aasia on julistettu ydinaseista vapaaksi vyöhykkeeksi. MERIALUEKIISTOJA Itä- ja Kaakkois-Aasiassa on joukko merialuekiistoja. Toisin kuin jaettujen valtioiden kysymykset, nämä ovat pikemminkin toistuvien pienempien jännitteiden aikaansaajia kuin todellisia sodanuhkia. Japanilla on saarikiistoja niin Etelä-Korean, Venäjän kuin Kiinankin kanssa. Akuuteimpana ja ainoana konfliktipitoisena näistä pidetään Kiinan kanssa käytävää saarikiistaa. Kiistaa käydään kiinalaisittain Kalastaja(Diayu) tai japanilaisittain Huippusaarista (Senkaku). Nämä muutaman neliökilometrin pinta-alan omaavat, asumattomat saaret eivät itsessään ole kovinkaan merkittäviä. Ne ovat kuitenkin symbolisesti äärimmäisen tärkeitä Kiinalle ja ne laajentavat YK:n merioikeusyleissopimuksen mukaisia aluevesioikeuksia. Japani ja Kiina pääsivät yhteisymmärrykseen kiistan hyllyttämisestä 1970-luvun lopulla maiden suhteiden normalisoinnin aikaansaamiseksi, mutta saarikiista on ollut otollinen provokaatiomahdollisuus niin japanilaisille nationalisteille kuin Kiinan kommunistiselle puolueelle. Saarikysymys on ollut keino saada Kiina reagoimaan voimallisesti ja siten luomaan perusteita Japanin asevoimien välttämättömyydelle. Kiinan puolella saarikiista nostattaa kansallistuntoa ja mahdollistaa Japaniin kohdistuvan kiukun purkautumisen. Myös Etelä-Kiinan merellä on saarikiistoja. Kiina valloitti Paracel-saaret Vietnamilta 1970-luvulla. Spratly-saarista taas kiistelevät niin Kiinan kansantasavalta, Kiinan tasavalta, Vietnam, Filippiinit, Brunei, Malesia kuin Indonesiakin. Tätä satojen pienten riuttojen, saarekkeiden ja saarten rykelmää koskeva kiista oli pitkään 16 Maanpuolustus 113 Merialuekiistoja ja asevarustelua jäissä, mutta 1970-luvun lopulla arviot alueen potentiaalisista energiavaroista lisäsivät mielenkiintoa sitä kohtaan, samoin kuin YK:n merioikeusyleissopimus. Lisäksi saarialueen läheltä kulkee maailman vilkkain meriväylä. Vaikka alueen valtiot ovat saaneet sovittua ”käyttäytymiskoodit” alueelle, Kiinan ylimitoitetut aluevaatimukset sekä toimet kuten öljynetsintä sekä saarekkeiden laajentaminen lentokenttää varten ovat ajoittain lisänneet kiistakysymysten intensiteettiä. TALOUS RAUHANTILAN TAKAAJANA Koillis- ja Kaakkois-Aasian erilaisista kehityskuluista huolimatta alueiden turvallisuusdynamiikat ovat tiivistyneet. Etelä-Aasia muodostaa tähän nähden oman kokonaisuutensa, jonka sitoo Itä-Aasiaan lähinnä Kiina. Venäjä on koettanut palata Koillis-Aasiaan, mutta sen strateginen läsnäolo on olematonta. Yhdysvallat on ainoa alueen ulkopuolinen sotilaallinen toimija. Alueen dynamiikkoihin ovat vaikuttaneet kansainvälisten organisaatioiden voimistuminen sekä jaettu intressi talouskehityksen pitämiseen vakaana. Ajoittaisista jännitteiden kasvamisesta John Kerry Kaakkois-Aasian valtioiden (ASEAN) alueellisessa tapaamisessa Kula Lumpurissa 6.8.2015. Keskeinen Kerryn nostama kysymys koski Kiinaa ja sen provokaatioita yhdellä maailman vilkkaimmista merireiteistä. huolimatta talouskehitys on merkittävin takaaja alueen säilymiselle rauhan tilassa. Japanin johtama taloudellinen ”kurkiaura” lisäsi Itä- ja Kaakkois-Aasian taloudellista keskinäisriippuvuutta jo 1980-luvulla ja muodosti sijoitusten, tuotannon ja teknologian hierarkian. Alueen taloudellinen tuotanto on pitkälti poikkikansallisesti ketjuuntunutta. Samaan aikaan niin alueen demokraattiset kuin autoritaarisemmat hallinnot ovat sitoneet legitimiteettinsä jatkuvaan talouskasvuun. Suurin osa alueen talouksista on myös riippuvainen merireiteistä. Pohjois-Koreaa lukuun ottamatta kaikilla alueen valtioilla on jaettu intressi häiriöttömään merenkulkuun. Oleellinen kysymys on kuinka merireittien valvonnan jaettu intressi kyetään toteuttamaan. • Maanpuolustus 113 17 Teema: Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne KIRJOITTAJA Silkkitie kohti länttä Jari Gustafsson Jari Gustafsson aloittaa työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkönä lokakuussa. Hän on toiminut suurlähettiläänä Suomen Pekingin suurlähetystössä viimeiset kaksi vuotta. Vuosina 2009–2013 hän oli suurlähettiläänä Suomen Tokion suurlähetystössä. Tätä ennen hän työskenteli Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtokunnassa Lontoossa 2007–2009. Suomessa hän on aiemmin työskennellyt eri tehtävissä ulkoasiainministeriössä sekä kauppa- ja teollisuusministeriössä. Koulutukseltaan Gustafsson on valtiotieteiden maisteri. Kiinan mahtavin sotilasparaati pidettiin Pekingissä 3.9.2015 Japanin kukistumisen ja II MS päättymisen kunniaksi. Merkittävät länsimaiset johtajat olivat tilaisuudesta poissa... 18 Maanpuolustus 113 Muun maailman katsoessa itään Kiina marssii länteen. Silkkitie kohti länttä Kiinan johdon valmistautuessa kerran vuosikymmenessä tapahtuvaan vallanvaihtoon syksyllä 2012, Kiinan yksi vaikutusvaltaisimmista kansainvälisen politiikan ajattelijoista, arvovaltaisen Pekingin yliopiston dekaani Wang Jisi julkaisi voimakkaan vetoomuksen Kiinan tarpeesta uudelleensuunnata maan kansainvälisen strategian painopiste kohti Kiinan länsirajanpuolisia alueita. Vuottakaan ei ollut ehtinyt kulua Wang Jisin vetoomuksesta, kun presidentti Xi Jinping Kazakstanin valtiovierailun yhteydessä syyskuussa 2013 lanseerasi ajatuksen Euraasian mantereen jälleenyhdistävästä ”taloudellisesta silkkitievyöhykkeestä”. Kuukautta myöhemmin, presidentti Xin vieraillessa Indonesiassa, maareitti sai rinnalleen merellisen vastinparin Maanpuolustus 113 19 Teema: Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne Silkkitiealoite vainuaa kasvavaa ulkomaankauppaa. 20 Maanpuolustus 113 Kiinan Kaakkois-Aasiaan ja aina yhä edemmäs Eurooppaan ja Afrikkaan yhdistävästä ”2000-luvun merellisestä silkkitiestä”. Kiinalaisten suureellisissa visioissa maa- ja merireittien muodostama silkkitiealoite kattaisi potentiaalisesti kaikkiaan yli 60 valtiota, 70% maailman väestöstä, 55% maailman bruttokansantuotteesta ja 75% maailman tunnetuista energiavaroista. Yhdysvaltojen, Venäjän, Intian ja Euroopan unionin kurkotellessa kilpaa kohti Itä-Aasiaa, Kiinan rintamasuunta kääntyi kerralla 180 astetta. Lohikäärmeen marssi kohti länttä sai alkunsa. Vielä keisaridynastioiden aikana Kiinan taloudellinen ja poliittinen painopiste oli maan sisäosissa. Ensin ulkovaltojen imperialististen toimien pakottamana ja myöhemmin suurvaltapolitiikan vaateiden sekä Kiinan rannikkokaupunkien erityistalousalueilta ponnistavan vientivetoisen taloudellisen avautumis- ja uudistuspolitiikan seurauksena Kiinan ulkopoliittinen strategia sekä sotilaallinen läsnäolo on läpi Kiinan kansantasavallan historian keskittynyt pääasiassa Itä-Aasiaan ja Tyynelle valtamerelle. Kiina on sekä sen omissa että ulkopuolisissa geopoliittisissa mielikuvissa opittu mieltämään ensisijaisesti itäaasialaisena valtiona. Kiinan kotimaisen talouskehityksen ja kansainvälisen toimintaympäristön muutosten paineen alla Kiinan on kuitenkin tullut aika miettiä paikkaansa maailman geopoliittisella kartalla uudelleen. Kiinan ulkopolitiikkaa on aina vuodesta 1978 saakka ohjannut ensisijaisesti maan sisäisen talouskehityksen tarpeet – energia- ja raakaainevarojen saannin turvaaminen sekä markkinoiden takaaminen kiinalaisille tuotteille. Pragmatismi on pitkän strategisen ajattelun historian omaavassa keskustan valtakunnassa ajanut kokonaisvaltainen ulko- ja turvallisuuspoliittisen visioinnin ohi. Myös silkkitiealoitteiden kohdalla vainu taloudellisista mahdollisuuksista ajaa lohikäärmettä kohti länttä. Itärannikolle pitkään painottuneen talouskehityksen johdosta maan sisäinen kehitys on epätasapainossa, eivätkä lukuiset lähinnä sisäisiin tulonsiirtoihin perustuneet Länsi- ja Keski-Kiinan kehitysohjelmat ole toivotulla tavalla onnistuneet kuromaan alueiden Silkkitie kohti länttä välisiä ammottavia taloudellisia eroja umpeen. Katse rajan yli antaa kuitenkin toivoa. Kiinan kauppa Etelä-Aasian, Keski-Aasian, Lähi-idän ja Kaspianmeren maiden muodostaman alueen kanssa 30-kertaistui vuosina 2001–2011 nousten kahdesta prosenttiyksiköstä yhdeksään prosenttiyksikköön Kiinan ulkomaankaupasta. Kiinan tavoitteena on silkkitiealoitteen avulla sitoa Länsi- ja Keski-Kiinan maakunnat paremmin Kiinan länsipuolella sijaitseviin markkinoihin. Kaupallisten mahdollisuuksien lisäksi länsirajan takana sijaitsevat myös mittavat energiavarat, joita yhä voimakkaammin tuontiin nojaava energiannälkäinen maa tarvitsee. Alueellista kasvua kiihdyttämällä Kiina toivoo myös voivansa lieventää Xinjiangin maakunnan han-kiinalaisten ja uiguurien välisten etnisten jännitteiden, levottomuuksien ja islamilaisen radikalismin keskushallinnolle tuottamaa päänsärkyä. Talouskasvun toivotaan lisäävän yhteiskunnallista vakautta. Presidentti Xi Jinpingin tavoite on vahva ja kansainvälisesti aktiivinen Kiina. On tullut aika luopua Deng Xiaopingin vaalimasta ulkopoliittisesti matalasta profiilista ja palauttaa Kiina sen historialliselle paikalle maailmanpolitiikan keskiössä. Katseen kääntäminen saarikiistojen ja sotilasliittolaisuuksien kuormittamalta Tyynenmeren alueelta kohti länttä avaa Kiinalle mahdollisuuden astua näyttämölle alueella, jossa suurvaltapolitiikan ja -yhteistyön mekanismit ja säännöt ovat vielä vakiintumattomat. Kiinalle sen länsipuolelle avautuva Euraasian sydänmaa on alue, jossa Yhdysvaltojen, Venäjän, Intian, Euroopan Unionin, Kiinan ja Japanin intressit toisaalta yhtenevät ja toisaalta kilpailevat. Yhdysvaltojen rooli alueella on Afganistanista vetäytymisen myötä laskemassa, mitä Yhdysvallat on toivonut paikkaavansa jo vuonna 2011 lanseeratulla omalla silkkitiealoitteellaan. Venäjä on perinteisesti pitänyt aluetta takapihanaan ja erityisesti Venäjän sotilaallinen rooli alueella on vahva. Euraasian unionin myötä Venäjä toivoo alueesta myös sen taloudellisen ahdingon paikkaajaa. EU ja Intia ovat kiinnostuneet erityisesti alueen energiavaroista. Intialle kysymys on lisäksi myös puhtaasti turvallisuudesta. Meneillään olevat suurvaltahankkeet eivät Kiinaa kuitenkaan häiritse. Kiina näkee alueella enemmän mahdollisuuksia kuin rajoitteita ja Kiinan näyttämölle astumisen vaikutuksen suurvaltasuhteisiin olevan pikemminkin varovaisen positiivinen kuin ristiriitoja lietsova. Esimerkiksi Kiinan ja Yhdysvaltojen keskinäisen asemoitumisen kiristyessä nollasummapeliksi Tyynellämerellä, tarjoaa Keski-Aasia Kiinan näkökulmasta uusia mahdollisuuksia suurvaltayhteistyölle kysymyksissä, joissa maiden intressit kohtaavat, kuten Afganistanissa. Venäjällä Euraasian unionin kanssa potentiaalisesti kilpaileva silkkitiealoite on eittämättä herättänyt epäilyksiä ja huoltakin, mutta julkisuudessa, presidentit Xi ja Putin ovat onnistuneet rinta rinnan vakuuttamaan, että hankkeet ovat koordinoitavissa. Kiina on kuitenkin edelleen haluton ja toisaalta myös kyvytön ottamaan alueella merkittävämpää turvallisuuspoliittista, erityisesti sotilaallista roolia. Kansainvälistä arvo- ja vaikutusvaltaa pyritään sotilaallisen nyrkin heristelemisen sijaan kohottamaan pikemmin erinäisten multilateraalien yhteistyöalustojen, kuten Shanghain yhteistyöjärjestön (SCO), kautta toimimalla. Ennen kaikkea Kiina uskoo kuitenkin taloudellisten porkkanoiden voimaan. Geopoliittis-strategisista visioista huolimatta Silkkitie-aloitteet on puettu ensisijaisesti taloudellis-kaupalliseen viittaan. Kiinan mukaan kyse on ennen kaikkea liikenneyhteyksien ja infrastruktuuriin kehittämisestä, kaupankäynnin esteiden purkamisesta ja ihmisten välisten yhteyksien lisäämisestä. Hankkeiden tueksi Kiina on investoinut 40 mrd. USD Keski-Aasiaan keskittyvään Silkkitierahastoon, 50 mrd. USD uuteen Kiina-vetoiseen Aasian Infrastruktuuriinvestointi pankkiin (AIIB) 10 mrd. USD BRICSmaiden Uuteen kehityspankkiin (NDB). Tähtiin kirjoitettu Xin silkkitiealoite ei kuitenkaan ole. Kiinassa ollaan hyvin tietoisia, että geopoliittisista lähtökohdista ponnistavaan projektiin liittyy useita riskejä. Moni epäilee valtiovetoisten megaluokan infrastruktuurihankkeiden taloudellista kannattavuutta. Silkkitievyöhyke on alueena myös poliittisesti hyvin epävakaa, etnisten konfliktien värittämä ja talous suhteellisen kehittymätön. Huolimatta alueiden maantieteellisestä läheisyydestä, kiinalaisilta toimijoilta puuttuu lisäksi alueella pidempään Maanpuolustus 113 21 Teema: Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne toimineisiin valtioihin verrattava ymmärrys ja tietotaito paikallisista olosuhteista. Kiinassa ymmärretään myös, ettei Silkkitiealoitteita välttämättä oteta vastaan ilman epäilyksiä Kiinan mahdollisista valtapoliittisista ja ”neokolonialistisista” pyrkimyksistä. Poliittiset mielikuvat ovat vahvoja erityisesti Yhdysvalloissa. Kiinalaisissa keskusteluissa viitteet aloitteen mahdollisista, erityisesti Yhdysvaltojen vastasaartamiseen liittyvistä taka-ajatuksista kielletäänkin ahkerasti. Epäsuoraa Yhdysvaltojen kritiikkiä ei silti ole vältetty. Silkkitiealoitteiden avoimuuden ja Kiinan luonteen uudentyyppisenä suurvaltana alleviivaamisella on epäsuorasti haluttu kritisoida erityisesti Yhdysvaltojen ”voimapolitiikan” ja alueellisten hankkeiden – kuten Tyynenmeren vapaakauppasopimuksen (TPP) eksklusiivista luonnetta. Kiina onkin aktiivisesti pyrkinyt välttämään negatiivisten mielikuvien syntymistä korostamalla hankkeen kaikkia osapuolia hyödyttävää kaupallistaloudellista luonnetta. Dollarien kilinä ei kuitenkaan onnistu peittämään erinäisten hankkeiden koordinointiin ja konkretisointiin yhteisen aloitteen alle liittyvää poliittista visiota, joka tiivistyy silkkitien päätepisteiden – Aasian ja Euroopan yhdistämiseen. Yhtenäisen Euraasian mannerjalustan ulkopuolelle jää vain yksi merkittävä maailmanpoliittinen toimija. Kiinalaisten strategistien päiväunissa on tullut aika palauttaa maailman painopiste transatlanttiselta akselilta kohti vanhan maailman keskipistettä. Peräänkuuluttaessaan Kiinan kansainvälisen strategian painopisteen uudelleensuuntaamista kohti länttä, professori Wang Jisi alleviivasi, ettei hänen tarkoituksenaan ole puhua varsinaisen ulkopoliittisen suunnitelman puolesta. Sellainen silkkitiestä kuitenkin tuli – kunnianhimossaan Kiinassa ehkä suureellisin koskaan nähty. Silkkitie avautuu yhtä matkaa presidentti Xin kotimaanpolitiikan kanssa. Kiinan kommunistisen puolueen vuoden 2021 100-vuotisjuhlaan johtavan viisivuotiskausi on määrä käyttää strategiseen suunnitteluun. Vuoden 2021 jälkeen alkavan toteuttamisen on määrä huipentua toiseen satavuotismerkkipaaluun, Kiinan kansantasavallan perustamiseen muistojuhlaan vuonna 2049. • 22 Maanpuolustus 113 KIRJOITTAJA 150825-N-FK070-005 PEARL HARBOR (Aug. 25, 2015) Maj. Gen. Nie, deputy chief of the Department of Foreign PeteMilitary Piirainen toimii Studies at the Academy of puolustuspolitiikan Military Science from the People’s erityisasiantuntijana Liberation Army, is greeted on the quarterdeck by Cmdr. Kenneth Suomen suurlähetystössä Athans, commanding officer of the Washingtonissa. Uransa guided-missile destroyer USS Halsey aikana hän on toiminut useissa (DDG 97). The tour enhanced military eri tehtävissä puolustusja U.S. cooperation and illustrated the ulkoasianministeriössä Navy’s commitment to broadening in the Indo-Asia-Pacific sekäties Suomen pysyvässä region. (U.S. Navy photo by Mass CommuniEU-edustustossa Brysselissä. cation Specialist 2nd Class Brian M. Wilbur/Released) Painopiste siirtyy Aasiaan Kiinan Kansan Vapautusarmeijan Sotilastieteiden korkeakoulusta kenraalimajuri Nie vierailulla 25. elokuuta Pearl Harbourissa. Kenrm Nie vastaa kansainvälisestä koulutusyhteistyöstä, ja vierailun aikana vahvistettiin Kiinan ja Yhdysvaltojen yhteistyötä Aasian ja Tyynenmeren alueella. Komentaja Kenneth Athans vastaanottaa vieraan hävittäjä USS Halseyllä. Painopiste siirtyy Aasiaan Yhdysvallat suuntautuu edelleen Tyynellemerelle ja Aasiaan. Pete Piirainen Aasian ja Tyynenmeren alueen merkitys maailmanpolitiikassa ja taloudessa on kasvanut jo pitkään. Aasian kehityspankin arvion mukaan Aasian osuus maailman BKT:sta on 52 prosenttia vuonna 2050. Samaan aikaan yli puolet maailman väestöstä asuu YK:n arvioiden mukaan Aasiassa. Maanpuolustus 113 23 Teema: Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne Sodat osoittivat kuinka rajallinen vaikutusvalta on mikäli Yhdysvallat toimii yksin. 24 Maanpuolustus 113 Aasian ja Tyynenmeren alueen merkitys maailmanpolitiikassa ja taloudessa on kasvanut jo pitkään. Aasian kehityspankin arvion mukaan Aasian osuus maailman BKT:sta on 52 prosenttia vuonna 2050. Samaan aikaan yli puolet maailman väestöstä asuu YK:n arvioiden mukaan Aasiassa. Tämä kehitys on huomioitu Yhdysvalloissa. Kahdenvälisiä suhteita ja vierailuvaihtoa alueen maihin on tiivistetty ja kauppasuhteita neuvotellaan uusiksi. Maailmanpolitiikan ja talouden kehitys sekä Yhdysvaltojen kasvavat intressit Aasiassa ja Tyynenmeren alueella ovat heijastuneet myös maan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Kutsuttiinpa Yhdysvaltojen kasvavaa kiinnostusta Aasian ja Tyynenmeren aluetta kohtaan millä nimellä tahansa (Pivot to Asia, Rebalance to Asia, Pivot 2.0), näyttää se olevan yksi väärinymmärretyimmistä politiikka-avauksista presidentti Barack Obaman kaudella. Useat liittolaiset ja kumppanit niin Euroopassa kuin Lähi-idässä ovat nähneet painopisteen siirron nollasummapelinä, jossa ne pelkäävät oman merkityksensä ja painoarvonsa kärsivän. Yhdysvalloissa politiikka on joutunut kritiikin kohteeksi etenkin, kun turvallisuustilanne Euroopassa ja Lähiidässä on heikentynyt. Liittolaiset ja kumppanit Aasiassa taas pohtivat jääkö avaus vain retoriikan tasolle. Painopisteen siirto Aasiaan ja Tyynellemerelle ei tarkoita selän kääntämistä Euroopalle ja/tai Lähi-idälle. Tästä osoituksena ovat Yhdysvaltojen toimet itäisten Nato-liittolaisten turvallisuuden lisäämiseksi ja Iranin kanssa käytävät ydinsopimusneuvottelut. Liittolaisten ja kumppaneiden näkökulmasta kysymys taitaakin olla enemmän siitä, että Aasia ja Tyynenmeren alue tuntuu kovin kaukaiselta. Yhdysvaltojen kotimainen kritiikki taas selittyy osaksi maan kahtiajakautuneesta poliittisesta ilmapiiristä. Erään kommentaattorin mukaan presidentti Obamaa syytettäisiin uimataidottomuudesta, mikäli hän kävelisi vetten päällä. Painopisteen siirto Aasiaan ja Tyynellemerelle on kokonaisvaltainen hanke, joka kattaa diplomatian, talouden, kaupan, politiikan, turvallisuuden ja sotilaallisen läsnäolon. Tässä artikkelissa painopisteen siirtymistä tarkastellaan Painopiste siirtyy Aasiaan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan näkökulmasta. Keskeisiä tarkastelun kohteita ovat silloin 1) ns. Obaman oppi, 2) asevoimien kehitys ja ns. III Offset sekä 3) puolustushallinnon käytössä olevat resurssit. OBAMAN OPPI JA PUOLUSTUSYHTEISTYÖ AASIASSA JA TYYNELLÄMERELLÄ Ensimmäisen kautensa alusta alkaen presidentti Obama on pitänyt Irakin ja Afganistanin sotien päättämistä prioriteetteinaan. Sodat ovat nielleet suunnattomasti resursseja, dominoineet poliittista keskustelua, jakaneet kansaa ja sitoneet asevoimat laajamittaisiin sotatoimiin. On ollut myös selvää, että sodankäyntiä velaksi ei voida jatkaa loputtomiin. Sodista irtautuminen on ollut edellytys uudenlaiselle keskustelulle ulkopolitiikan prioriteeteista ja asevoimien strategiselle kehittämiselle. Irak ja Afganistan osoittivat, kuinka rajallinen väline asevoimat on ja kuinka lyhytkestoisia sotilaallisesti saavutetut tulokset ovat. Tarvitaan siis kokonaisvaltaisia toimia. Samalla sodat osoittivat kuinka rajallinen Yhdysvaltojen vaikutusvalta on, mikäli se toimii yksin. Tarvitaan alueellisia ja monikansallisia koalitioita. Näitä oppeja presidentti Obama on soveltanut niin Euroopassa, Lähi-idässä kuin Aasiassa. Kokemukset heijastuvat selvästi presidentti Obaman kahdessa kansallisessa turvallisuusstrategiassa (2010 ja 2015) ja hänen käytännön toiminnassaan. Presidentti Obama on esimerkiksi ollut haluton osallistumaan ISIL:n vastaisiin toimiin maajoukoilla tai antamaan Ukrainalle sen pyytämiä panssarintorjuntaohjuksia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että puolustushallinnon rooli Yhdysvaltojen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan olisi heikentynyt. Puolustushallinnon vuosittainen budjetti lähentelee 600 miljardia dollaria, kun ulkoasiainhallinnon budjetti on alle 60 miljardia dollaria. New York Timesille keväällä antamassaan haastattelussa presidentti Obama itse kuvasi, että Yhdysvallat pystyy vahvan asemansa vuoksi neuvottelemaan muiden maiden kanssa, tekemään uusia avauksia ja ottamaan hallittuja riskejä. Liittolaisuudet ja kumppanuudet ovat keskeisessä osassa Obaman opissa. Parhaiten yhteistyötä tukevat Yhdysvaltojen näkökulmasta alueelliset yhteistyörakenteet. Euroopan osalta yhteistyötä helpottaa, että eurooppalaiset itse toimivat yhdessä Euroopan unionissa ja Naton kautta Yhdysvalloilla on kanava osallistua transatlanttiseen yhteistyöhön turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Aasian ja Tyynenmeren alueella vastaavia rakenteita ei ole ja Yhdysvallat on joutunut rakentamaan yhteistyötä enemmän kahdenvälisten suhteiden ja sopimusjärjestelyiden pohjalle. Yhdysvaltojen perinteiset liittolaiset Aasiassa ovat olleet Japani, Etelä-Korea, Australia, Filippiinit ja Thaimaa. Kiinan kasvava vaikutusvalta alueella, etenkin sen toimet Etelä-Kiinan merellä, on saanut muutkin maat (Intia, Indonesia, Singapore, Uusi Seelanti, Malesia, Mongolia ja Vietnam) tiivistämään yhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa. Historiallisista syistä johtuen monenkeskinen yhteistyö Aasiassa on ollut vaikeaa. Yhdysvalloilla on ollut merkittävä rooli yhteistyön moottorina. Puolustusministeri Ashton Carterin viimeisimmän Aasian matkan yhteydessä julkaistiin uusi hanke (Southeast Asia Maritime Initiative) tukemaan maiden merellisten suorituskykyjen kehittämistä. Ensimmäisessä vaiheessa hankkeeseen osallistuvat Indonesia, Malesia, Filippiinit, Thaimaa ja Vietnam. Yhdysvaltojen tiiviimpi sitoutuminen alueen turvallisuuteen on kannustanut näitä maita tekemään yhteistyötä myös keskenään. Kesäkuussa 2015 Filippiinien presidentti Benigno Aquino otti Tokion vierailun yhteydessä esille mahdollisuuden avata oman maansa sotilastukikohtia Japanin käyttöön. Heinäkuussa 2015 Japani osallistui ensimmäistä kertaa Talisman Sabre -harjoitukseen Australiassa ja parlamentissa keskustellaan lainsäädännön muuttamisesta, jotta Japani voisi osallistua jatkossa kansainvälisiin operaatioihin. Aasian ja Tyynenmeren alueen kumppaneista merkittävin ja samalla haastavin on Kiina. Yhdysvallat kannustaa Kiinaa osallistumaan yhteistyöhön ja pyrkii välttämään Kiinan eristämistä. Hillary Clinton totesi ulkoministerinä ollessaan, että menestyvä Yhdysvallat on Kiinan etu ja menestyvä Kiina on Yhdysvaltojen etu. Tästä huolimatta Kiinan toimet Etelä-Kiinan merellä sekä useat Yhdysvaltoja kohtaan tehMaanpuolustus 113 25 Teema: Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne Painopisteen siirtyminen Aasiaan ja Tyynenmeren alueelle näky Pentagonin toiminnassa. 26 Maanpuolustus 113 dyt kyberhyökkäykset koettelevat Yhdysvaltojen kärsivällisyyttä. Aasian ja Tyynenmeren alueen merkitys tulee arvioiden mukaan korostumaan 2020-luvulla. Turvallisuustilanteen ja tasapainon säilyttäminen on Yhdysvaltojen ja useiden alueen maiden intressissä. Näin luodaan toimintaedellytykset rauhanomaiselle yhteistyölle politiikassa ja taloudessa. PAINOPISTEEN SIIRTO OHJAA ASEVOIMIEN LÄSNÄOLON JA ASETEKNOLOGIAN SUUNNITTELUA Yhdysvaltojen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on keskeistä, että asevoimat kykenevät tukemaan valittua politiikkaa. Painopisteen siirtyminen Aasian ja Tyynenmeren alueelle näkyy siksi hyvin myös Pentagonin toiminnassa: joukkojen ryhmittäminen (Global Force Posture) siirtää painopistettä Aasiaan ensi vuosikymmenellä ja asevoimien teknologisen kehittämisen vaikutukset (ns. III Offset) tulevat näkymään 2030-luvulla. Joukkojen uudelleenryhmittäminen Irakin ja Afganistanin sotien jälkeen on jo käynnissä. Tavoitteena on, että 60 prosenttia ilma- ja merivoimien vahvuudesta siirretään Aasiaan, armeijan vahvuus alueella tulee olemaan 100.000 henkeä ja merijalkaväki tulee sijoittamaan alueelle neljä Task Forcea. Myös uusin materiaali (mm. F-35, merivoimien Zumwalt-alusluokka sekä ohjuspuolustusjärjestelmät) tullaan ottamaan käyttöön ensimmäisenä Aasiassa ja Tyynellämerellä. Aasian ja Tyynenmeren alueen tarpeet ohjaavat myös aseteknologian kehittämistä. Vaikutukset tulevat näkymään hitaammin, mutta ovat toteutuessaan sitäkin merkittävämpiä. Suunnanmuutoksen taustalla on etenkin Kiinan luoma kyky estää Yhdysvaltojen toimintavapaus Tyynellämerellä (Anti-Access/ Area-Denial, A2AD). Vastavetona Yhdysvallat on käynnistämässä uuden aseteknologiaohjelman (ns. III Offset), jonka tavoitteena on palauttaa Yhdysvaltojen aseteknologinen ylivalta. Ensimmäisen Offset-strategian lopputuloksena Yhdysvallat ryhtyi panostamaan ydinaseisiin 1950-luvulla kumotakseen Neuvostoliiton ylivallan konventionaalisissa aseissa. Kun Neuvostoliitto oli saavuttanut pariteetin ydinaseissa, ryhtyi Yhdysvallat 1970-luvulla panostamaan Painopiste siirtyy Aasiaan toisen Offset -strategian myötä häiveteknologiaan ja täsmäaseisiin. Kolmannen Offset -strategian keskiössä tulevat olemaan muun muassa nanoteknologia ja autonomiset järjestelmät. Tavoitteena on kehittää voiman projisointikykyä, etenkin vedenalaisia järjestelmiä sekä uusi miehittämätön strateginen pommikone (LRS-B). Haaste III Offset -strategian toimeenpanossa on, että Yhdysvallat ei nauti enää samasta taloudellisesta ja teknologisesta etumatkasta kuin kylmän sodan aikaan. Puolustushallinnon sijasta teknologinen kehitys tapahtuu nykyään pitkälti yksityisellä sektorilla, joten teknologiset saavutukset tulevat nopeammin muidenkin valtioiden käyttöön. Puolustusministerit eivät ole kuuluneet presidentti Obaman hallinnon sisäpiiriin. Robert Gates ja Leon Panetta tekevät tämän selväksi omissa muistelmissaan. Puolustusministerin tehtävä on myös ollut tuulinen. Ashton Carter on presidentti Obaman neljäs puolustusministeri. Ennen nousemistaan ministeriksi Carter palveli useissa virkamiestehtävissä Pentago- Yhdysvaltain puolustusministeri Ashton Carter tapasi kesäkuussa Saksassa diplomaatteja, korkeaa sotilasjohtoa ja amerikkalaisia joukkoja. Kuvassa Carter ja kenraali Philip Breedlove 5.6. Keskusteluissa käsiteltiin talouspakotteiden riittämättömyyttä Ukrainan kriisin ratkaisemiseksi ja mahdollisia seuraavia askeleita. nissa. Hänen vastuullaan oli strategioiden ja uudistusten suunnittelu, joiden toimeenpanosta hän nyt vastaa. Carterin seuraava tärkeä tehtävä tulee olemaan rahoituksen turvaaminen uudistusten läpiviemiseksi. PUOLUSTUSHALLINNON RAHOITUSNÄKYMÄT Yhdysvaltalaisessa politiikassa puolustusvoimien tukemisessa on kyse isänmaallisuudesta. Siksi aihe yhdistää puolueita. Rahoituksen löytäminen ja takaaminen on silti monimutkainen kysymys. Maanpuolustus 113 27 Teema: Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne Terrorisminvastainen sota sekä Irakin ja Afganistanin sodat ovat nostaneet puolustukseen käytettäviä menoja tasaisesti. Samaan aikaan Yhdysvallat on jatkanut velkaantumista. Tilannetta kärjisti vuoden 2008 talouskriisi. Maan velkaantumista kontrolloimaan asetettiin vuonna 2011 budjettilaki (Budget Control Act), joka määrittää budjettikaton valtionmenoille. Puolustusbudjetin katoksi asetettiin 499 miljardia dollaria. Jotta budjettikatto ei heikentäisi operaatioissa palvelevan henkilöstön turvallisuutta, päätettiin, että operaatioihin käytettävä rahoitus tulee puolustusbudjetin ulkopuolelta (ns. Overseas Contingency Operations Fund, OCO-rahasto). Afganistanin ja Irakin operaatioiden päättyessä presidentti Obaman tavoitteena on ollut ajaa alas OCO-rahasto. Tilanne aiheuttaa puolustushallinnolle haasteita niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä. Ensi vuoden puolustusbudjetti on parhaillaan käsittelyssä. Presidentti Obama ja republikaanien hallitsema kongressi ovat erimielisiä siitä, kuinka puolustushallinnon rahoitustarpeet turvataan. Presidentti Obama haluaisi neuvotella uudelleen vuoden 2011 budjettikatot. Näin valtionmenoja voitaisiin nostaa kauttaaltaan, eikä ainoastaan puolustuksen osalta. Kongressi taas esittää, että puolustushallinnon tarpeet kustannettaisiin budjetin ulkopuolista OCO-rahastoa paisuttamalla. Mikäli kongressi pitää kiinni kannastaan, on presidentti Obama uhannut käyttää veto-oikeuttaan ja kaataa budjettiesityksen. OCO-rahastoon tukeutuminen aiheuttaa Pentagonille päänvaivaa myös pitkällä tähtäimellä. Ylimääräinen budjetin ulkopuolinen rahasto, jonka kokoa tai tulevaisuutta ei voi ennustaa, vaikeuttaa joukkorakenteen ja suorituskykyjen suunnitelmallista kehittämistä. OCO-rahaa ei periaatteessa saisi myöskään käyttää muuhun kuin operaatioista suoraan syntyviin kuluihin. Mahdollisuus tukeutua budjetin ulkopuoliseen rahastoon on myös ”laiskistuttanut” suunnittelijoita: rakenteissa olevia ongelmia on voitu silotella rahalla sen sijaan, että olisi tehty vaikeampia mutta kestäviä ratkaisuja. 28 Maanpuolustus 113 LOPUKSI Yhdysvaltojen intressit ovat globaaleja. Siksi suhteissa Eurooppaan, Lähi-itään tai Tyynen meren alueeseen ei ole kyse nollasummapelistä. Yhdysvaltojen painopisteen siirrossa Aasiaan ja Tyynellemerelle ei ole kyse vain presidentti Obaman hallinnon retoriikasta. Tarvittava ohjaus esimerkiksi puolustushallinnolle on annettu ja sitä toimeenpannaan määrätietoisesti. Suuri laiva on lähtenyt kääntymään. Seuraava presidentti tuo politiikkaan omat painotuksensa. Kielenkäyttö voi muuttua, mutta olisi yllättävää, ellei Aasia ja Tyynenmeren alue tulisi olemaan yksi seuraajan prioriteeteista. Suuri kysymys alueen kehityksen kannalta on, millaisen roolin Kiina tulee ottamaan. Presidentti Obama on pyrkinyt kehittämään suhteita yhteistyölle vastoinkäymisistä huolimatta. Tuleeko hänen seuraajansa olemaan yhtä kärsivällinen? Entä miten Venäjä tulee toimimaan Tyynellämerellä tulevina vuosikymmeninä? Myös se on Tyynenmeren valtio, vaikkei sitä keskusteluissa ole juurikaan huomioitu. Eurooppa on Yhdysvaltojen vanhin liittolainen. Jaamme samat arvot ja intressit. Transatlanttinen linkki on Euroopan turvallisuuden kivijalka. Yhteistyö ei ole rajoittunut vain Euroopan omien ongelmien ratkaisuun. Lähi-idästä ja Aasiasta poiketen eurooppalaiset valtiot ovat perinteisesti osallistuneet Yhdysvaltojen kanssa globaalien ongelmien ratkaisuun. Lähivuosina Euroopan tulee arvioida millaisen painopisteen siirron se on valmis tekemään ja miten transatlanttista yhteistyötä kehitetään. • Yoshidan doktriinista proaktiiviseen pasifismiin KIRJOITTAJA Yoshidan doktriinista proaktiiviseen pasifismiin Kauko Laitinen on Itä-Aasian kulttuurien tutkimuksen dosentti Helsingin yliopistossa. Hän on toiminut myös yliopiston Konfutse-instituutin johtajana ja Kiinan-tutkimuksen professorina. Parhaillaan hän työskentelee Aasian ja Tyynenmeren alueen tutkimuksen yliopistonlehtorina maailman kulttuurien laitoksella. Vuosina 2011–2014 Laitinen johti Suomen Japanin-instituuttia Tokiossa. Kauko Laitinen Japanin viimeaikaisesta turvallisuuspoliittisesta kehityksestä. Tyynenmeren sodassa vuonna 1945 ehdoitta antautunut Japani nousi tuhkasta ennennäkemättömällä vauhdilla. Sen maailmanhistoriallisestikin poikkeuksellisen pitkä talouskasvu - ”Japanin ihme” - hiipui vasta1990-luvulle tultaessa. Seuraavia kahta vuosikymmentä leimasivat nollakasvu ja deflaatio. Vaikka maa oli edelleenkin maailman kolmen vahvimman talousmahdin joukossa, Japanin menestystarinaa alettiin yleisesti pitää ”päättyneenä”, etenkin kun sen naapurimaissa Etelä-Koreassa ja Kiinassa oli meneillään vahva nousukausi. Helmikuussa 2013 Japanista kuului kummia, kun pääministeri Shinzo Abe julisti kansainväliMaanpuolustus 113 29 Teema: Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne ”Japan is back.” 30 Maanpuolustus 113 sille sijoittajille Japanin olevan jälleen vedossa - ”Japan is back”. Vain kaksi kuukautta aiemmin aloittanut Aben 2. hallitus oli ottanut tavoitteisiinsa talouden laskun pysäyttämisen ja Japanin kansainvälispoliittisen painoarvon palauttamisen. ”Abenomicsiksi” ristitty lisävelanottoon perustuva talouden elvytyspolitiikka tepsi, ainakin äänestäjien mielestä, sillä vaaleissa vuoden 2014 lopussa Abe sai hallitukselleen nelivuotisen jatkokauden. Vuoden 1946 perustuslain artikla 9:n mukaan Japani luopui oikeudestaan käydä sotaa ja ylläpitää armeijaa. Korean sodan jälkeen vuonna 1954 Japaniin luotiin itsepuolustusvoimat. Silloisen pääministerin Shigeru Yoshidan mukaan sotilaallisella pidättäytymisellään Japani saa kansainvälisen yhteisön hyvän tahdon ja luottamuksen ja voi keskittyä taloutensa jälleenrakennukseen. Tämä ns. Yoshidan doktriini – passiivinen pasifismi - toimi Japanin ohjenuorana periaatteessa koko sodanjälkeisen ajan. Aben tavoitteena on tehdä Japanista ”normaali” valtio, joka ei kategorisesti tuomitse sotavoiman käyttöä. Pääministerin ”pro-aktiivisen pasifismin” taustalla on näkemys jonka mukaan Yoshidan doktriini minimoi Japanin turvallisuuspolitiikan pelkäksi negatiiviseksi kieltojen listaksi. On myös esitetty että Kiinan varustautuminen ja Pohjois-Korean uhkailu ohjus- ja ydinaseohjelmillaan osoittavat passiivisen pasifismin epäonnistuneen tavoitteissaan. Japanin turvallisuuspolitiikan peruspilarina on puolustusyhteistyö Yhdysvaltojen kanssa. Sen mukaan Yhdysvaltain armeija Japanissa olevine tukikohtineen takaa Japanin turvallisuuden mahdollista hyökkääjää vastaan. Tämän lisäksi Japani on erityisesti viime vuosina luonut puolustusalan yhteyksiä Australian, Intian ja eräiden Kaakkois-Aasian maiden kanssa. Pääministeri Abe on painottanut tarvetta korvata maansa sodanjälkeinen ”idealistinen” pasifismi ”proaktiivisella” pasifismilla, johon kuuluu sotilaallisten rajoitusten purkaminen ja kansainvälinen yhteistyö. Maan uusi sotilasstrategia painottaa Japanin osallistumista kansainväliseen rauhanturvatoimintaan, puolustusyhteistyötä Yhdysvaltain kanssa sekä yhteistyötä muiden maiden kanssa, kehitysapu mukaan lukien. Joulukuussa 2013 Aben hallitus perusti Yh- Yoshidan doktriinista proaktiiviseen pasifismiin dysvaltain mallia jäljittelevän kansallisen turvallisuusneuvoston (NSC) asiantuntijaelimeksi tukemaan valtion johtamaa strategiatyötä. Aben mukaan turvallisuusneuvoston välityksellä voidaan saada luottamuksellista tietoa liittolaisilta, kun taas arvostelijoiden mukaan hallitus vain entistä helpommin salaa toimensa kansalaisilta. ”Proaktiivisen pasifismin” mukaisesti Abe on ottanut etäisyyttä sodanjälkeiseen pasifistiseen linjaan ja saanut valtuuksia sotilaallisten rajoitusten purkamiseen. Tämä luo hallituksen mukaan paremmat edellytykset maan osallistumiselle kansainväliseen sotilasyhteistyöhön ja sen kyvylle vaikuttaa alueelliseen kehitykseen, mukaan lukien demokratia, ihmisoikeudet, oikeusjärjestys jne. Artikla 9:n uudelleentulkinta hyväksyttiin 1.7.2014 hallituskumppani Komeiton tuella. Uuden tulkinnan mukaan Japani voi ottaa osaa kollektiiviseen itsepuolustukseen ulkomailla, jos on olemassa uhka joka kohdistuu – kokonaan tai osin - Japaniin tai japanilaisten oikeuteen elää. Aben mukaan tämä ei muuta Japanin statusta Kymmenet tuhannet kokoontuivat Hiroshimassa muistotilaisuuksiin 6.8.2015. Atomipommi lopetti II maailmansodan, mutta pitää edelleen monia haavoja avonaisina. rauhaa rakastavana kansakuntana. Mm. ydinaseitten osalta on edelleen voimassa periaate, jonka mukaan Japani ei tuo, vie eikä omista näitä aseita. Japani aloitti konventionaalisten aseitten viennin jo huhtikuussa 2014, kohteena erityisesti Aasian maat, joista monissa Abe on jo vieraillut valtaantulonsa jälkeen. Aben politiikkaa tukevat alueen maista erityisesti Indonesia, Singapore, Filippiinit ja Vietnam, samoin kuin Australia ja Uusi Seelanti, kun taas Kiina ja EteläKorea vastustavat. On syytä huomata että vaikka Aben hallituksen politiikka on saanut paljon huomiota myös kansainvälisessä mediassa, etenkin Kiinassa ja Maanpuolustus 113 31 Teema: Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne Aben hallituksen politiikka on ollut kansainvälisen median hampaissa. Etelä-Koreassa, asteittaista muutosta Japanin turvallisuuspoliittisessa asemassa on tapahtunut jatkuvasti aina kylmän sodan päättymisestä lähtien. Japanilaisia sotilaita toimi mm. rauhanturvaajina Afganistanissa 2001-2010 ja humanitäärisissä tehtävissä Filippiineillä vuonna 2013 tapahtuneen hirmumyrskyn jälkeen. Vaikka Aben hallitus on lieventänyt ulkomailla tapahtuvan sotilaallisen toiminnan rajoitteita ja monet japanilaiset suhtautuvat siihen epäilevästi, silti ei ainakaan toistaiseksi voida puhua uudesta militarismista, vaan lähinnä jo vallitsevan käytännön legitimoinnista. ABEN HALLITUKSEN SAAMAA KRITIIKKIÄ Yli puolet japanilaisista tuomitsee Aben ajaman sotilaallisen voiman käytön Japanin ulkopuolella. Sotaan voi myös ajautua – jo ennen Aben valtakautta tammikuussa 2012 peräti 72 % japanilaisista pelkäsi maansa joutuvan sotaan. Kesällä 2014 tehdyssä mielipidemittauksessa 69 % japanilaisista ilmoitti pitävänsä PohjoisKoreaa maansa turvallisuusuhkana ja 64 % piti Kiinaa, kun taas Venäjän uhkaan uskoi enää vain 25 %. Taustalla ovat muutokset Itä-Aasian sotilaallisessa tilanteessa. Kiina on nykyaikaistanut asevoimiaan ja aktivoinut ulkopolitiikkaansa. Pohjois-Korea taas on uhkaillut ydinteknologiaja ohjusohjelmillaan. Vielä kylmän sodan aikana japanilaiset suhtautuivat epäluuloisimmin silloiseen Neuvostoliittoon. Oikeistonationalistisen Aben hallituksen turvallisuuspolitiikka on ollut kansainvälisen median hampaissa erityisesti Kiinassa ja EteläKoreassa, joissa on kiinnitetty huomiota Japanin puolustusbudjetin kasvuun, uuteen turvallisuusstrategiaan ja kansallisen turvallisuusneuvoston perustamiseen, aseviennin esteiden raivaamiseen ja ennen kaikkea perustuslain rauhanlausekkeen eli artiklan 9 uudelleen tulkintaan. Pääministeri Abe on tietoisesti vähätellyt Nyky-Japanin vastuuta 1900-luvun alkupuolen tapahtumista Itä- ja Kaakkois-Aasiassa, mikä on vain vahvistanut epäluuloja erityisesti Kiinassa ja Etelä-Koreassa. Viimeksi mainituissa on järjestetty japaninvastaisia mielenosoituksia ja onpa Japania jopa pyritty eristämään kolmansissa maissa toteutetuilla kampanjoilla. 32 Maanpuolustus 113 Yoshidan doktriinista proaktiiviseen pasifismiin SUHTEET KIINAAN Kiinan talouskasvu on ollut vaikuttavaa jo kolme ja puoli vuosikymmentä, eli koko Deng Xiaopingin aloittaman uudistus- ja avautumispolitiikan ajan. Vuonna 2010 se ohitti Japanin maailman 2. suurimpana taloutena. Myös sen puolustusmenot ovat kasvaneet vuodesta 1989 lähtien keskimäärin 10 %:n vuosivauhtia ollen vuonna 2014 kolme kertaa niin suuret kuin Japanin. Japanin itsepuolustusvoimia pidetään silti tekniikaltaan vielä Kiinan armeijaa edistyksellisempinä. Japanille luottamukselliset suhteet Kiinaan ovat olleet sen ulkopolitiikan kulmakiviä siitä lähtien kun maat normalisoivat suhteensa 1978. Tuolloin maat mm. de facto hyllyttivät Senkaku(kiin. Diaoyu-) saaria koskevan aluekiistansa ”tulevien sukupolvien ratkaistavaksi”. Kyseiset kalliosaaret ovat olleet Japanin hallinnoimia 1800-luvulta lähtien. Kiina kiinnostui niistä varsinaisesti vasta 1970-luvun alussa, kun oli ilmennyt että merenpohjassa on arvokkaita luonnonvaroja. Niiden hyödyntämisestä neuvoteltiin virkamiestasolla pitkään vielä 2000-luvulla, mutta sopimusta ei kuitenkaan saatu aikaan. Vuonna 2010 Kiina lisäsi sotilaallista näkyvyyttään alueella lähettämällä sinne tiedustelulentokoneita ja –aluksia. Kiinalainen kalastusalus kolhi Japanin rannikkovartioston aluksia, jolloin sen kapteeni pidätettiin, mikä taas sai paljon huomiota Kiinassa. Aktivisteja Hongkongista jopa pyrki rantautumaan saarille pystyttääkseen sinne Kiinan lipun. Syyskuussa 2012 Japanin hallitus tuolloisen pääministeri Yoshihiko Nodan johdolla päätti Kiinan varoituksista huolimatta - ostaa Senkakun kolme saarta niiden omistajilta Japanin valtion omistukseen estääkseen Tokion oikeistolaisen pormestarin Shintaro Ishiharan hankkimasta niitä kaupungilleen. Kiina piti tapahtunutta alueen yksipuolisena kansallistamisena ja siten provokaationa Kiinaa vastaan. Vuonna 2013 ilmatila- ja aluevesiloukkaukset muuttuivat päivittäisiksi. Kiinassa japanilaisvastaiset mielenosoitukset aiheuttivat suuria menetyksiä japanilaisille yrityksille ja mm. maitten välinen matkailu lopahti kuukausiksi lähes täysin. Marraskuussa 2013 Kiina ilmoitti perustaneensa Itä-Kiinan merelle ilmapuolustuksen tunnistusvyöhykkeen (ADIZ), johon sisältyvät mm. Senkaku-saaret. Japanin mukaan Kiina on pyrkinyt jatkuvasti laajentamaan valtapiiriään merialueilla mukaan lukien Etelä-Kiinan meri. Japanissa pelätään että Kiina lähettää joukkojaan esim. kalastajiksi naamioituneina myös Senkaku-saarille. Japani osoittaa päättäväisyyttään saarten puolustamisessa. Rajoitetun konfliktin mahdollisuutta ei voi sulkea pois, vaikkakaan täysimittaiseen sotaan ei uskota mm. Yhdysvaltain alueellisen läsnäolon vuoksi. Abe, toisin kuin edeltävät pääministerit, ei halunnut vierailla Pekingissä heti valtaantulonsa alussa, mikä osaltaan lisäsi jännitystä maiden välillä. Ulkopoliittisissa lausunnoissaan Abe on puhunut mm. demokratiasta, oikeusjärjestelmästä ja ihmisoikeuksista, minkä takia Pekingissä on epäilty Japanin noudattavan Kiinanpolitiikassaan piiritysstrategiaa. Luottamuksen ja rakentavan suhtautumisen puuttuessa turvallisuuspoliittisen tilanteen nopea parantuminen maiden välillä on epätodennäköistä. KOREAT JAPANIN HAASTEENA Japanin ja Etelä-Korean välillä on aluekiista koskien niiden välisellä merialueella sijaitsevaa saarta, jonka nimi japaniksi on Takeshima ja koreaksi Dokto. Molemmat pitävät sitä omanaan ja sitä koskevat kampanjat rasittavat maiden välisiä suhteita. Myös keisarillisen Japanin armeijan hyväksikäyttämien korealaisten lohtunaisten saamatta jääneet korvaukset hiertävät maiden suhteita. Viime vuosina Pohjois-Korea on tehnyt useita kokeita ballistisilla ohjuksilla. Japanin puolustusministeriön mukaan on mahdollista, että helmikuussa 2013 toteutetun kolmannen ydinkokeensa jälkeen maa on onnistunut kehittämään riittävän pieniä ydinkärkiä, jotka on mahdollista asentaa ballistisiin ohjuksiin. Pohjois-Korea kidnappasi 1970- ja 1980-luvuilla siviilejä Pohjois-Koreaan kouluttamaan Japaniin lähetettäviä vakoojia Japanin kielessä ja kulttuurissa. Näistä kymmenistä kaappauksista suurin osa on vielä selvittämättä, mutta neuvotteluja on viime aikoina jatkettu tiiviisti. Japanissa pidetään kuitenkin epätodennäköisenä että Pohjois-Korea iskisi ohjuksin ykkösvihollisena pitämäänsä Japaniin tai amerikkalaisMaanpuolustus 113 33 Teema: Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne ten miehittämäksi katsomaansa Etelä-Koreaan, koska vastaisku olisi murskaava. Pjongjang voi kuitenkin yrittää kiristää Japanilta erilaisia myönnytyksiä hyökkäyksen uhalla. Pohjois-Korea teki torpedohyökkäyksen eteläkorealaista sotalaivaa vastaan ja moukaroi EteläKorealle kuuluvaa saarta vuonna 2010. Muitakin välikohtauksia on sattunut, mm. elokuussa 2015 Pohjois-Korea uhosi aloittavansa sodan ja molempien maiden tykistöt ampuivat demilitarisoidun vyöhykkeen yli. Tätä kirjoitettaessa maat kuitenkin käyvät neuvotteluja tilanteesta. KIRJOITTAJA KAKSIJAKOINEN SUHTAUTUMINEN VENÄJÄÄN Vaikka vain pieni osa japanilaisista pitää Venäjää enää uhkana, Venäjän II maailmansodan päättyessä anastamat viisi Kuriilien saarta rasittavat edelleen suhteita eikä rauhansopimusta ole vieläkään solmittu. Japanin puolustusministeriön mukaan Venäjä on vahvistanut läsnäoloaan saarilla viime vuosina. Myös venäläisten sotilaskoneiden aktiivisuus on lisääntynyt, minkä johdosta Japani teki esimerkiksi vuonna 2013 yhteensä 359 tunnistuslentoa ilmatilassaan. Venäjän demonstrointi läsnäolostaan Kaukoidässä ei välttämättä kohdistu pelkästään Japaniin. Venäjä osoittaa samalla mahtiaan myös Kiinalle, jonka pelko on Venäjällä kasvanut. Japanissa on jopa väläytetty lähempää yhteistyötä Venäjän kanssa vastapainona Kiinan lisääntyvälle vaikutukselle. Toisaalta Ukrainan kriisin johdosta länsimaiden pakotteista kärsivä Venäjä on halukas syventämään yhteistyötään Kiinan kanssa taloudellisesti ja sotilaallisesti. • 34 Maanpuolustus 113 Matti Puranen (FM, YTM, Jyväskylän yliopisto) toimii Maanpuolustuskorkeakoulun Sotataidon laitoksella määräaikaisena tutkijana. Hän on kiinnostunut Aasiasta, erityisesti Kiinan historiasta ja nykypäivän ulkopolitiikasta. Kahden suurvallan sekava konflikti Kahden suurvallan sekava konflikti Intia ja Pakistan – vuosikymmenien vihanpito ydinaseiden varjossa. Matti Puranen Intian ja Pakistanin välinen ”kylmä sota” on jatkunut pian 70 vuotta. Pitkän ja monimutkaisen luonteensa lisäksi se on myös yksi niistä kansainvälisistä konflikteista, joiden pelätään pahimmillaan voivan kärjistyä jopa ydinsodaksi. Alueen asetelmaan ei ole näkyvissä nopeaa muutosta, vaikka vaalivuodet 2013–2014 toivatkin mukanaan uusia tuulia. Oppositiopuolueet ottivat komennon molemmissa maissa, kun Intian armeijan Agni-II–keskimatkan strategista ohjusta esitellään sotilasparaatissa. Intiassa pääministeriksi nousi hindunationalistisen BJP:n (Bharatiya Janata Party) kovasta patrioottisesta retoriikastaan tunnettu Narendra Modi ja Pakistanissa puolestaan Muslimiliiton (Pakistan Muslim League) Nawaz Sharif. Maanpuolustus 113 35 Teema: Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne KASHMIR KONFLIKTIN YTIMESSÄ TILANNE TÄNÄ PÄIVÄNÄ Kuten useimmat jäätyneet konfliktit, myös Intian ja Pakistanin välinen konflikti juontaa juurensa useamman vuosikymmenen taakse. Ratkaisemattomana säilynyt kiista syntyi, kun brittien aiemmin siirtomaana hallitsema Intia jakautui vuonna 1947 tapahtuneen itsenäistymisensä yhteydessä Intiaan, sekä islamilaiseen Pakistaniin. Molemmat maat ovat tästä asti kiistelleet muslimienemmistöisestä Kashmirin alueesta, joka sijaitsee Intian ja Pakistanin välissä, Intian luoteisosassa. Vuonna 1947–1948 käydyn ensimmäisen Intian ja Pakistanin sodan yhteydessä Intia miehitti suurimman osan alun perin itsenäisestä Jammun ja Kashmirin prinssivaltiosta. Vaikka miehitys muodollisesti tapahtuikin prinssivaltion maharadžan, Hari Singhin pyynnöstä, ei Pakistan ole koskaan hyväksynyt liitosta ja katsoo alueen olevan elimellinen osa Pakistania. YK:n turvallisuusneuvosto laati jo vuonna 1948 suunnitelman kansanäänestyksen järjestämisestä Kashmirissa, minkä molemmat osapuolet periaatteessa hyväksyivät, mutta äänestys on jäänyt järjestämättä. Samassa yhteydessä perustettiin myös YK-johtoinen tarkkailuoperaatio UNMOGIP (United Nations Military Observer Group in India and Pakistan), joka on tarkkaillut de facto-rajalinjaa (Line of Control) näistä ajoista lähtien. Vuoden 1948 sodan jälkeen osapuolet ovat sotineet Kashmirista useampaan otteeseen, viimeksi kesällä 1999, jolloin käydyllä Kargilin sodalla oli täysi potentiaali eskaloitua myös Kashmirin alueen ulkopuolelle. Ydinaseet ovat muodostuneet keskeisiksi konfliktin luonteen kannalta. Intia on ollut läpi maiden itsenäisen historian askeleen edellä ydinteknologiassa, tehden ensimmäiset ”rauhanomaiset” ydinkokeensa vuonna 1974. Pakistanin presidentti Zulfikar Ali Bhutto lupasi kuitenkin jo 1960-luvulla Pakistanin kansan ”syövän vaikka ruohoa”, jotta se voisi vastata Intian haasteeseen ja kehittää oman aseensa. Tavoite toteutui lopulta vuonna 1998, jolloin molemmat maat suorittivat sarjan ydinkokeita. Kashmirin asetelma on jatkunut pitkälti muuttumattomana aina näihin päiviin saakka, ja alue pysyy yhtenä maailman räjähdysherkimmistä konfliktipesäkkeistä. Vaikka Kashmirin alue onkin selkeästi rauhoittunut synkimmistä vuosistaan, ja esimerkiksi vuoden 2014 osavaltiovaalit voitiin järjestää suhteellisen rauhallisissa ja rehellisissä merkeissä, ovat jännitteet yhä vahvasti läsnä. Tätä kuvaa esimerkiksi se, että Intialla on Kashmiriin sijoitettuna yli 500,000 sotilasta ja Kashmirin jakavalla rajalinjalla sattuu edelleen jatkuvasti myös väkivaltaisia yhteenottoja, kuten lokakuussa 2014, jolloin eri arvioiden mukaan noin 20 siviiliä rajan molemmin puolin sai surmansa tykkitulessa. Pakistanin armeija, joka lohkaisee itselleen maan budjetista yli 30 %, legitimoi oman olemassaolonsa ja puuttumisensa maan ulkopolitiikkaan Kashmirin konfliktilla ja Intian uhkalla. Suorien sotilaallisten toimiensa lisäksi Pakistanin armeija jatkaa Intiassa operoivien jihadisti- ja muiden sotilaallisten ryhmien tukemista. Sen jäljet johtavat Intiassa tapahtuneisiin terrori-iskuihin kuten vuoden 2001 iskuun Intian parlamenttiin sekä vuoden 2008 veriseen iskuun Mumbaissa, jossa sai surmansa yli 150 ihmistä. Molemmista iskuista syytetty, yksi Etelä-Aasian vahvimmista terroristijärjestöistä Lashkar-E-Taiba elää ja voi hyvin Pakistanin armeijan piittaamattomuuden, ellei peräti suojeluksen vuoksi. Intian voi sanoa sietäneen provosoinnit varsin kärsivällisesti, eikä se ole vastannut samalla mitalla, vaikka Pakistanin monimuotoiset sisäiset ongelmat tarjoaisivat ehtymättömästi vaihtoehtoja vastaavanlaiselle, epäsuoralle sodankäynnille. Intia voisi tukea esimerkiksi Pakistanin heimoalueilla operoivaa ”Pakistanin Talibania” (Tehrik-i-Taliban Pakistan), joka on lisännyt viime aikoina iskujaan. Se hyökkäsi joulukuussa 2014 sotilaskouluun Peshawarissa tappaen 145 ihmistä, joista suurin osa oli koulussa opiskelevia lapsia. Pakistanin armeija onkin joutunut keskittämään voimiaan Kashmirin sijaan sisäisten levottomuuksiensa rauhoittamiseen. Samaan aikaan Intian nykyinen Modin hallinto on ottanut kovemmat otteet sekä Pakistanin provokaatioita että myös muita separatistisia 36 Maanpuolustus 113 Kahden suurvallan sekava konflikti liikkeitä kohtaan esimerkiksi Intian itärajalla. Intialla ei periaatteessa ole hätää, sillä se on konventionaalisessa voimassa selkeästi Pakistania vahvempi ja on pyrkinyt myös käyttämään ylivoimaansa pakottaakseen Pakistania hillitsemään terrori-iskujaan. Intian armeijan vuonna 2004 lanseeraama ”Cold Start”-doktriini tarkoittaa ainakin paperilla massiivista hyökkäystä, jonka olisi tarkoitus lamaannuttaa koko Pakistan 72 tunnissa. Koska Pakistan on konventionaalisessa voimassa heikompi, on sen turvauduttava muihin keinoihin, erityisesti ydinpelotteeseensa. Viime vuosina Pakistanin armeijan johdossa onkin alettu puhumaan niin sanotusta ”kokonaisvaltaisesta pelotteesta” (Full Spectrum Deterrence), mikä tarkoittaisi vastaamista Intian ”kylmäkäynnistykseen” taktisin ydinasein. Ydinpelote ja ydinaseiden käytön mahdollisuus ovat siis edelleen vahvasti läsnä Intian ja Pakistanin välisessä strategisessa ajattelussa, mutta myös poliittisessa retoriikassa. Molemmilla mailla on Intian pääministeri Narendra Modi (vasemmalla) kättelee virkaanastujaisissaan Pakistanin pääministeri Nawaz Sharifia. erilaisten arvioiden mukaan 100–120 ydinasetta ja sarja ballistisia ohjuksia. POLIITTISEN LÄHENTYMISEN KIVINEN TIE Intian ja Pakistanin poliittiselle lähentymiselle ja kriisin ratkeamiselle on monia esteitä. Yksi tärkeimmistä on Pakistanin armeija ja puolustuskoneisto, jota voi pitää jopa Pakistanin hallitustakin vahvempana toimijana. Se operoi usein pitkälti ilman siviilihallinnon siunausta, joko suoraan kuten kesän 1999 Kargilin sodassa Intian kanssa, tai epäsuoremmin tukemalla separatistisia liikkeitä. Pakistanin armeijan siunaamat terrori-iskut Intiassa ovat olleet aina takaiskuja Maanpuolustus 113 37 Teema: Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne Pakistanin armeijan luopuminen ulkopolitiikasta on edellytys suhteiden normalisoitumiselle. maiden väliselle neuvotteluyhteydelle, mikä ei ole sattumaa, sillä armeija pyrkii tietoisesti pitämään jännitettä yllä. Toisin sanoen konflikti ei ratkea ennen kuin Pakistanin armeija alistuu poliittiselle johdolle ja lähtee mukaan etsimään rauhanomaista ratkaisua. On olennaista, että siviilihallinnon asema vahvistuu Pakistanissa, jonne demokratia ei ole päässyt kunnolla juurtumaan 60 vuotta kestäneistä yrityksistä huolimatta. Joitain positiivisia merkkejä demokraattisesta kehityksestä on kuitenkin havaittavissa, sillä vuoden 2013 parlamenttivaaleissa valta vaihtui demokraattisesti valitulta hallitukselta toiselle rauhanomaisesti, ensimmäistä kertaa koko maan historiassa. Pääministeriksi noussut Sharif on pyrkinyt heti virkaanastumisestaan lähtien lämmittämään Pakistanin suhteita Intiaan, vaikka puolustuskoneisto ei sitä hyvällä katsokaan. Pakistanin siviilihallinnon ja armeijan ongelmallisen suhteen vuoksi Intian on ollut vaikea luoda toimivaa keskusteluyhteyttä Pakistaniin. Tästä huolimatta myös kovapuheinen Modi on osoittanut neuvotteluhalukkuutensa ja kykynsä kompromisseihin, vaikka BJP:n äärilaita suhtautuukin kriittisesti lähentymiseen. Modi kutsui Sharifin virkaanastujaisiinsa keväällä 2014, ja vaikka maiden väliset neuvottelut kariutuivat elokuussa 2014 pakistanilaisen diplomaatin tavattua Kashmirin separatisteja, herätettiin ne pian uudelleen jo viime keväänä 2015. Viimeisimmässä käänteessä molemmat maat sopivat liittyvänsä Kiinan ja Venäjän vetämän Shanghai Cooperation Organizationin (SCO) jäseneksi ensi vuonna. Se, mikä on SCO:n vaikutus maiden välisille suhteille, on vielä toistaiseksi avoin kysymys, mutta Kashmirin kriisin tuominen laajemman multilateraalisen foorumin piiriin tuskin ainakaan pahentaa tilannetta. ULKOISET VOIMAT JA KONFLIKTIN ALUEELLISET VAIKUTUKSET Intian ja Pakistanin välistä asetelmaa sekoittavat alueella häärivät suurvallat, kuten Yhdysvallat, joka tukee periaatteessa molempia osapuolia. Sillä on pitkä, joskin ongelmallinen liittolaissuhde Pakistaniin, mutta samaan aikaan Yhdysvallat on yrittänyt vahvistaa suhteitaan myös Intiaan tasapainottaakseen Kiinan nou38 Maanpuolustus 113 Kahden suurvallan sekava konflikti sua. Yhdysvallat on esimerkiksi periaatteessa hyväksynyt Intian ydinaseiden olemassaolon, vaikka se sotiikin vastoin kansainvälisten ydinsulkusopimusten periaatteita. Yhdysvaltojen ohella toinen tärkeä pelaaja alueella on Kiina. Kiina, jolla on omat, vanhat aluekiistansa Intian kanssa on yksi Pakistanin tärkeimmistä tukijoista ja maat ovat kutsuneet suhteitaan ”kaiken sään kestäviksi”. Vaikka Kiina ei enää tuekaan täysin varauksettomasti Pakistania näkee se maan edelleen Intiaa tasapainottavana voimana, mutta myös geopoliittisesti arvokkaana väylänä Lähi-itään. Kiinan presidentti Xi Jinping ilmoitti keväisellä Pakistanin matkallaan massiivisesta, 46 miljardin dollarin investointihankkeesta, jolla Länsi-Kiinan Xinjiang yhdistettäisiin Pakistanin Gwadarin satamaan. Kiina etsii nopeasti kasvavana talousmahtina kuumeisesti vaihtoehtoisia kuljetusreittejä, jotka sivuuttaisivat strategisesti arveluttavan meriväylien kuristuspisteen, Malakan salmen. Intian ja Pakistanin välinen kamppailu säteilee voimakkaasti myös lähiympäristöön, erityisesti vuosia jatkuneen sisällissodan riivaamaan Afganistaniin, josta molemmat maat ovat käyneet pitkään geopoliittista kädenvääntöä. Intia on onnistunut luomaan varsin hyvät ja toimivat suhteet Afganistaniin. Se on osallistunut merkittävästi maan jälleenrakennukseen ja tukenut avokätisesti myös Talibanin vastaista kamppailua. Pakistanilla on sen sijaan varsin heikot suhteet Afganistaniin muun muassa maiden välillä vuosikymmeniä jatkuneen paštualueen rajakiistan vuoksi. Samaan aikaan Pakistan ei myöskään halua Intian kasvattavan vaikutusvaltaansa Afganistanissa, ja tulla siten puristetuksi itselleen vihamielisten voimien väliin. Niinpä Pakistan onkin tukenut Afganistanin Talibania enemmän tai vähemmän suorasti armeijan ja erityisesti tiedustelupalvelu ISI:n (Inter-Services Intelligence) välityksellä. Afganistanin tuore presidentti Ashraf Ghani vaikuttaisi kuitenkin kääntäneen maan diplomaattista painopistettä Intiasta kohti Pakistania pyrkimyksenään taistella yhteisessä rintamassa ääriliikkeitä vastaan. Pakistanin pääministeri Nawaz Sharif on ainakin alustavasti vastannut Ghanin kädenojennukseen tuomiten Talibanin toiminnan voimakkain sanankääntein, mutta maiden välisten suhteiden kehitystä kuvaa myös lisääntyvä sotilaallinen yhteistyö esimerkiksi koulutuksessa. Vaikka Pakistanin ja Afganistanin välillä orastavan suojasään jatkuminen ei ole missään nimessä varmaa, helpottaisi se pitkällä tähtäimellä merkittävästi Afganistanin sisällissotaa. LOPUKSI Intian ja Pakistanin välisessä monimutkaisessa ja sekavassa konfliktissa vastakkain on käytännössä kaksi merkittävää suurvaltaa, joista Pakistan käyttää terroristeja ja separatistisia liikkeitä epäsymmetriseen sodankäyntiin ja epäjärjestyksen lietsomiseen, kun taas Intia on jokaisella voiman mittarilla arvioituna selkeästi vahvempi, ja uskoo ainakin strategian tasolla omaan kykyynsä murskata vastustajansa nopeasti ja tehokkaasti. Molemminpuolisen ydinpelotteen olemassaolo pitää asetelman kuitenkin jäissä ja Kashmirin alueella toistuvista verisistä iskuista kärsii lähinnä siviiliväestö. Vaikka konflikteissa on aina kaksi osapuolta, on Pakistan, ja erityisesti sen yhteistyökyvytön armeija selvästi suurempi ongelmien lähde kuin Intia. Pakistanin armeijan luopuminen ulkopoliittisen toimijan roolista ja alistuminen demokraattisesti valitulle hallitukselle on siten välttämätön edellytys suhteiden normalisoitumiselle. Maiden välille vuosikymmeniä kasvanut ja vahvistunut pelko ja epäluottamus eivät tämän jälkeenkään tietenkään katoaisi hetkessä, mutta alituisesta terrorin uhasta vapautunut ilmapiiri raivaisi vähitellen tietä kohti Etelä-Aasian pysyvää vakautumista. • Maanpuolustus 113 39 Artikkelit KIRJOITTAJA KOHTI UUTTA TURVALLISUUSSTRATEGIAA Rasmus Hindrén työskentelee puolustusministeriössä EU-asioita hoitavana erityisasiantuntijana. Aikaisemmin hän on työskennellyt mm. asiantuntijana Suomen pysyvässä edustustossa Euroopan unionissa sekä Naton kansainvälisessä sihteeristössä Brysselissä. Rasmus Hindrén EU:n puolustuspolitiikka kesäkuun 2015 huippukokouksen jälkeen. Puolustuskysymykset nostettiin ensimmäistä kertaa unionin jäsenmaiden johtajien keskusteluun Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 2013. Eurooppa-neuvosto teki tuolloin tukun linjauksia puolustusyhteistyön tiivistämisestä, joita on sittemmin toimeenpantu. Nyt kesäkuussa 2015 Eurooppa-neuvosto keskusteli uudemman kerran puolustuksesta. Tämä koettiin turvallisuusympäristön muutosten vuoksi tarpeelliseksi, mutta puolustusasioiden kannalta valitettavasti muut tapahtumat – etunenässä Välimeren pakolaistilanne ja Kreikan kriisi – veivät valtaosan johtajien huomiosta. Puolustuskysymykset nivottiin osaksi laajempaa turvallisuutta, jonka osia ovat muun muassa EU:n sisäisen turvallisuuden agenda ja tekeillä oleva uusi EU:n turvallisuusstrategia. Ratkaisu oli monella tapaa perusteltu, koska turvallisuu- 40 Maanpuolustus 113 Kohti uutta turvallisuusstrategiaa den eri osa-alueiden irrottaminen toisistaan ei palvele kokonaisuuden hahmottamista eikä ongelmien kokonaisvaltaista ratkaisemista. Toisaalta agendan laajuus johti selkeiden puolustusta koskevien painopisteiden puuttumiseen. Kesäkuun Eurooppa-neuvoston tuloskorttiin kirjattiinkin poliittisesti vaatimattomia, mutta pragmaattisia ja eteenpäin katsovia päätöksiä. Eräät koskevat lähinnä prosessia, sen jatkuvuutta ja sisältöä. Loput koskevat yksittäisiä, mutta toisiinsa limittyviä asiakokonaisuuksia. Näistä tärkeimmät ovat uusi turvallisuusstrategia, puolustusyhteistyö, EU:n puolustusrahoitus, puolustustutkimus, hybridiuhkiin vastaaminen, Välimeren operaatio, kapasiteetinrakentaminen ja kumppanuudet. Ensimmäinen tuloksista koskee Eurooppaneuvostoa itseään. Tavoitteena on ollut luoda jatkuva prosessi, jossa Eurooppa-neuvosto tarkastelee säännöllisin väliajoin puolustuskysymyksiä ja niissä saavutettua edistystä. Tämä kirjattiinkin kokouksen päätelmiin. Prosessin vakiinnuttaminen palvelee jäsenmaiden puolustuksen pitkän aikavälin kehittämistä. Samalla prosessi saadaan limittymään Naton huippukokousten kanssa siten, että ne muodostavat toisiaan tukevan jatkumon. Jotta Eurooppa-neuvoston käsittely olisi mielekäs, tulee käsiteltävien aiheiden olla riittävän laajoja. Aiheena ei olekaan ainoastaan EU:n ulkoiseen toimintaan rajoittuva yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (YTPP), vaan koko Euroopan turvallisuusarkkitehtuuri. Tämä tulokulma on mahdollistanut paitsi komission toimivaltaan kuuluvien politiikkalohkojen liittämisen mukaan keskusteluun, myös tiiviimmän yhteistyön mm. Naton kanssa. Laajan aihepiirin ja keskusteluformaatin juurruttaminen onkin laskettava yhdeksi prosessin myönteisistä seurauksista. Muista tuloksista ensimmäiseksi on syytä mainita päätös EU:n uuden turvallisuusstrategian julkistamisesta alkuvuonna 2016. Strategia tullee olemaan tiivis eikä puolustuskysymyksiä käsitellä yksityiskohtaisesti. Kyse on puolustusyhteistyötä ohjaavasta kattoasiakirjasta. Strategisia linjoja piirrettäessä on hyvä huomata, että puolustusyhteistyö on nyt käsitteenä vakiintunut EU:n sanastoon ja Eurooppa-neuvosto vah- visti pyrkimyksen yhteistyön tiivistämiseen. Tiivistämistä vaikeuttavia tekijöitä on paljon, mutta Eurooppa-neuvoston tuella jatketaan aiemmin sovittua työtä esteiden purkamiseksi ja yhteistyön kannustamiseksi. Mikään ei ole niin konkreettinen yhteistyön kannustin kuin raha. Ylittämättömänä pidetty raja ylitettiin Eurooppa-neuvoston päätöksellä jo vuonna 2013, jolloin alustavasti sovittiin unionin puolustustutkimusta valmistelevasta rahoituksesta (ns. valmistelutoimi). Puolustustutkimuksen rahoittaminen on selkeä päätös, jolla halutaan vastata eurooppalaisiin suorituskykypuutteisiin ja ohjata yhteistyön kehittämistä. Päätöksen vaikutukset ulottuvat vuosikymmenien päähän. Samalla on syytä huomioida, että unionin rahoitusta on tutkimuksen ohella saatavilla myös muihin hankkeisiin, monikäyttöisten suorituskykyjen kehittämisestä aina rakennemuutoksesta kärsivillä alueilla tehtäviin sopeuttamistoimiin. Kyse on enemmänkin siitä, osataanko jäsenmaissa hyödyntää näitä mahdollisuuksia. Eurooppa-neuvoston merkittävin uusi aihe oli hybridiuhat ja niihin vastaaminen. Vaikka kyseessä ei olekaan uusi ilmiö, tartuttiin siihen EU:ssa nyt ensi kertaa suunnitelmallisesti. Unionin suurin voimavara tässäkin asiassa on sen kokonaisvaltainen keinovalikoima. Hybridiuhkiin vastaaminen edellyttää laajaa koordinaatiota niin yksittäisissä jäsenmaissa kuin unioninkin tasolla. Tässä mielessä aiheen käsittely Eurooppa-neuvostossa on perusteltua, koska se mahdollistaa ohjauksen antamisen sekä ulkoisen että sisäisen turvallisuuden toimijoille. Osana hybridiuhkien vastatoimien kokonaisuutta EU mm. vahvistaa strategista viestintää, eri politiikkavälineiden yhteensovittamista ja kyberpuolustusta. Eräs konkreettisimmista Eurooppa-neuvoston tuloksista koskee EU:n operaatioita. Kesäkuun kokous järjestettiin Välimeren kärjistyneen tilanteen varjossa. Osana EU:n kokonaistoimia perustettiin EUNAVFOR MED -kriisinhallintaoperaatio, joka toimii Välimerellä painottuen ensi vaiheessaan tiedusteluun ja tilannekuvan ylläpitämiseen. Vaikka operaation tavoitteiden saavuttamisesta on mahdotonta sanoa tässä vaiheessa mitään, on operaation perustaminen Maanpuolustus 113 41 Artikkelit Kokonaisuutena Eurooppaneuvoston anti jätti keskeneräisen vaikutelman. 42 Maanpuolustus 113 osoitus siitä, että sotilaallisiakin resursseja tarvitaan yhä kriisinhallinnassa ja EU kykenee näitä resursseja oikein motivoituna mobilisoimaan. EU:n kriisinhallintaa kehitetään edelleen, vaikka vaikeimmista kysymyksissä – kuten operaatioiden yhteisrahoitus ja taisteluosastojen käyttö – ei saatukaan uusia tuloksia. Eräs lupaavimmista kehityssuunnista liittyy kohdemaiden oman kriisinhallintakapasiteetin rakentamiseen. Keinoja ovat mm. maiden omien turvallisuusrakenteiden kehittäminen ja neuvonanto sekä koulutus- ja materiaalituki. Eurooppa-neuvosto vahvisti toimia, jotka tekevät tuesta johdonmukaisempaa ja pitkäjänteisempää. Kapasiteetinrakentamisaloite on samalla yksi osoitus EU:n kumppanuuksien kehittämisestä. Myös muu yhteistyö kumppaneiden kanssa on tiivistynyt ja Eurooppa-neuvoston jälkeen kehityssuunta jatkuu. Yksittäisten kumppanimaiden lisäksi avainasemassa ovat kansainväliset järjestöt, etupäässä Nato ja YK. Erityisesti Naton kanssa tehtävä yhteistyö on vuosia kärsinyt poliittisen tason ongelmista. Näihin ongelmiin ei vieläkään ole näköpiirissä ratkaisua, mutta järjestöjen kesken tehtävä käytännön yhteistyö on kasvussa, kuten myös yhteisymmärrys Eurooppaa kohtaavista lähitulevaisuuden haasteista. Kokonaisuutena Eurooppa-neuvoston anti jätti keskeneräisen vaikutelman. Nyt katseet on jo suunnattu vuoteen 2016, jolloin komissio viimeistelee omat esityksensä mm. puolustusja turvallisuusdirektiivien toimeenpanosta sekä huoltovarmuudesta. Myös turvallisuusstrategian vaikutukset nähdään vuonna 2016. Tämän jälkeen Eurooppa-neuvosto tarttuu taas asiaan, ellei Euroopan turvallisuustilanteessa tapahdu niin merkittäviä muutoksia, että aikataulu menisi uusiksi. • Vuosi Naton huippukokouksesta KIRJOITTAJA VUOSI NATON HUIPPUKOKOUKSESTA Karoliina Honkanen toimii puolustusasiainneuvoksena Suomen Nato-edustustossa Brysselissä. Aiemmin hän on toiminut eri tehtävissä puolustusministeriössä ja Pääesikunnassa sekä tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa. Kirjoittaja on kirjoittanut artikkelin yksityishenkilönä. Artikkelissa edustetut näkemykset eivät välttämättä edusta ulko- tai puolustusministeriön virallista kantaa. Karoliina Honkanen Walesin huippukokouksessa syyskuussa 2014 Nato-maat käynnistivät mittavan työn yhteisen puolustuksen vahvistamiseksi. Tulokset ovat jääneet suomalaisessa keskustelussa vähälle huomiolle. Maanpuolustus 113 43 Artikkelit Naton murros alkoi alkuvuonna 2014 Ukrainan tapahtumien seurauksena. Venäjän sotilaallinen voimankäyttö rajojen muuttamiseksi Euroopassa ja yhteisten pelisääntöjen hylkääminen romuttivat luottamuksen, jota Naton ja Venäjän välille oli rakennettu kaksi vuosikymmentä eri kumppanuustyökaluin. Huhtikuussa 2014 Nato päätti jäädyttää käytännön yhteistyön Venäjän kanssa, mutta säilyttää avoimina kanavat korkean tason poliittiseen dialogiin. Samaan aikaan käynnistettiin Naton sisäinen uudistusprosessi, jossa huomio palautettiin kriisinhallinnasta liittokunnan omalle alueelle ja yhteiseen puolustukseen. Päätavoitteena on ehkäistä ennalta Nato-maan joutuminen sotilaallisen voimankäytön tai sillä uhkaamisen kohteeksi heikentyneessä turvallisuusympäristössä. Uudistusten keskiössä on Walesissa lanseeratun ns. RAP (Readiness Action Plan) valmiusohjelman toimeenpano. Ohjelma sisältää jatkuvasti käynnissä olevia tukitoimia itäisille jäsenmaille (esim. Baltian ilmavalvontaoperaatioon vahvistaminen) sekä pidemmän aikavälin sopeuttamistoimia. Toimenpiteet ovat puolustuksellisia ja mitoitettu siten, etteivät ne riko Nato-Venäjä -peruskirjaa. Venäjän lisäksi Naton huolena on terrorismin ja epävakauden vyöhyke Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Yhtenäisyyden kannalta on välttämätöntä, että liittokunnan koetaan tarjoavan turvallisuutta kaikille jäsenilleen. Myös eteläisen ilmasuunnan haasteet otetaan huomioon RAP-ohjelman toimeenpanossa. 44 Maanpuolustus 113 RAP-VALMIUSOHJELMAN TOIMEENPANO ETENEE Merkittävää edistystä on saavutettu nopean toiminnan NRF-joukkojen (NATO Response Force) uudistamisessa. Joukon rakenne uudistuu, vahvuus kolminkertaistuu ja valmiusvaatimuksia kiristetään. Osaksi NRF-joukkoa perustetaan prikaatin vahvuinen erittäin korkeassa valmiudessa oleva ”Very High Readiness Joint Task Force” (VJTF). Sen johtovaltioina toimivat vuorollaan Espanja, Iso-Britannia, Italia, Puola, Ranska, Saksa ja Turkki. Yhdysvallat tukee VJTF-joukkoa mm. ilmakuljetus- ja ilmatankkauskyvyillä, erikoisjoukoilla sekä tiedustelun suorituskyvyillä. NRF on jatkossakin käytettävissä Naton kaikkiin tehtäviin ja avoin myös kumppaneille. Toiseksi Nato on päättänyt perustaa pienet monikansalliset tukiyksiköt itäisiin jäsenmaihin (Bulgaria, Latvia, Liettua, Puola, Romania ja Viro). Esimerkiksi Viron sijoitettu yksikkö on jo aloittanut toimintansa. Tukiyksiköiden tehtävänä on tarvittaessa tukea vahvistusten vastaanottoa, linkittää Nato-joukkoja ja kansallisia asevoimia toisiinsa sekä koordinoida harjoitustoimintaa. Lisäksi Puolan Stettinissä sijaitsevan monikansallisen esikunnan alueellista roolia vahvistetaan. Kolmas merkittävä päätös on varautumissuunnittelun tehostaminen. Uudet varautumissuunnitelmat menevät aiempaa yksityiskohtaisemmalle tasolle. Neljänneksi Nato harjoittelee enemmän ja järjestää pitkän tauon jälkeen Vuosi Naton huippukokouksesta Naton toimet näkyvät Suomen ympäristössä. laajamittaisia harjoituksia. Loka-marraskuussa Etelä-Euroopassa järjestettävään ”Trident Juncture”- harjoitukseen osallistuu n. 36 000 sotilasta yli 30 maasta. Laadullisesti harjoitustoiminnasta on tullut yhä vaativampaa, koska harjoitellaan myös korkean intensiteetin skenaarioita. Toiminta on läpinäkyvää; liittokunta julkaisee harjoituskalenterinsa verkkosivuillaan. Viidenneksi Nato on määrittämässä rooliaan hybridiuhkien torjunnassa yhteistyössä EU:n kanssa. Naton hybridistrategian on määrä valmistua joulukuuksi. Kehittämistarpeina nähdään analyysikyky, varhaisvaroitus, tilannetietoisuus ja tiedustelutiedon vaihto. Kyberpuolustuksen merkitys on jatkossakin keskeinen. Hybridiuhkat edellyttävät kykyä nopeaan päätöksentekoon, ja liittokunnan päätöksentekoprosessia onkin päätetty virtaviivaistaa samalla kun veto-oikeus säilytetään. Uudistukset edellyttävät riittävää resursointia ja Walesin puolustussitoumuksen toteutumista seurataan vuosittain. Kesäkuussa nähtiin alustavia merkkejä siitä, että puolustusmenojen laskeva trendi olisi pysähtymässä. Valtaosalla on kuitenkin edelleen paljon matkaa ns. 2 %:n tavoitteeseen (2 % BKT:sta puolustusmenoihin), jota kohti jäsenmaat ovat sitoutuneet pyrkimään vuosikymmenen kuluessa. Määrällisten kriteerien lisäksi Nato seuraa jäsentensä puolustuspanosta laadullisin mittarein. ARVIOITA Naton RAP-toimet – yhdistettynä Yhdysvaltain suunnitelmiin valmiusvarastoida raskasta kalustoa itäisiin jäsenmaihin – parantavat konkreettisesti Naton kykyä tarvittaessa toimeenpanna turvatakuu ja nostavat kynnystä sen testaamiselle. Varsinkin Baltian maissa, Puolassa ja Norjassa on tyytyväisyydellä pantu merkille Nato kehittyminen niiden toivomaan suuntaan. Yhteinen puolustus tulee olemaan pääteema myös Varsovan huippukokouksessa heinäkuussa 2016. Naton toimet näkyvät Suomen toimintaympäristössä, sillä Naton läsnäolo Itämerellä lisää vakautta. On tärkeää, ettei Naton turvatakuiden pitävyydestä Baltian maille ole epäselvyyttä. Naton muutos vaikuttaa myös kumppanuusyhteistyöhömme. On molemminpuolinen etu käydä poliittista dialogia ja vaihtaa näkemyksiä turvallisuusympäristön kehityksestä. Uudistuksilla on vaikutuksia myös käytännön kumppanuusyhteistyöhön, josta esimerkkejä ovat NRF-uudistus ja harjoitustoiminta. Suomen on pohdittava, minkälainen osallistuminen näihin yhteistyömuotoihin tuo eniten lisäarvoa kansallisen puolustuksen kehittämiselle. Naton näkökulmasta Suomi ja Ruotsi ovat aktiivisia kärkikumppaneita, jotka sijaitsevat strategisesti tärkeällä alueella. Walesissa päätetyn uuden ”Enhanced Opportunities” -kumppanuuden myötä Suomella on aiempaa paremmat mahdollisuudet syvempään ja räätälöityyn yhteistyöhön. Ero jäsenen ja kumppanin välillä kuitenkin säilyy jatkossakin – vain jäsenmaat ovat Naton vahvistuvan yhteisen puolustuksen piirissä. • Maanpuolustus 113 45 Artikkelit KIRJOITTAJA LOGISTIIKKALAITOS – PUOLUSTUSMATERIAALIN OMISTAJA Maanpuolustus-lehti julkaisee yhdessä Sotilasaikakauslehden kanssa artikkelisarjan joissa esitellään Puolustusvoimien uusia laitoksia. Sarja alkaa Logistiikkalaitoksen esittelyllä. Artikkelin on laatinut yleisesikuntaeverstiluutnantti Mikko Taussi Pääesikunnan Logistiikkaosastolta. 46 Maanpuolustus 113 Mikko Taussi Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen perustamisen päämääränä on mahdollistaa puolustusvoimien ydintehtävien toteuttaminen 2020-luvulla. Logistiikkalaitos – puolustusmateriaalin omistaja Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen toiminnan päämääränä on kaikissa valmiustiloissa ja toimintaympäristöissä luoda edellytykset suorituskykyjen rakentamiselle ja käytölle. Logistiikkalaitos ylläpitää ja palauttaa joukkojen, henkilöstön ja järjestelmien toimintakyvyn sekä materiaalin käyttökelpoisuuden. Logistiikkalaitos on puolustusvoimien materiaalihallinnosta, hankintatoimesta, terveydenhuollon järjestämisestä, ympäristöasioista ja tilahallinnasta vastaava pääesikunnan alainen tulosyksikkö. Puolustusvoimauudistukseen laadittu toimintakäsikirja määrittelee edelleen, että Puolustusvoimien logistiikkalaitos omistaa puolustusvoimien sotavarustuksen ja erikseen määritettävän materiaalin. Uudistusta toimeenpantaessa keskusteltiin useissa yhteyksissä siitä, mitä materiaalin omistajuus tarkoittaa. Samanlaista vuoropuhelua käytiin maavoimien huoltojärjestelmän uudistuksessa vuoden 2008 alussa. Silloin asia jäi hieman keskeneräiseksi. Tässä kirjoituksessa pohditaan omistajuuteen liittyviä piirteitä erityisesti sotavarusteiden osalta. OMISTAJUUS LUO TURVALLISUUTTA Logistiikkalaitos kohdentaa sotavarusteet rauhan ajan joukko-osastoille ja puolustusvoimien sodan ajan joukoille Pääesikunnan ja puolustushaaraesikuntien antamin perustein. Määrällisen tarpeen tyydyttämisen lisäksi on ensiarvoisen tärkeää, että käyttäjä voi luottaa materiaalin tarkoituksenmukaisuuteen, toimivuuteen ja turvallisuuteen. Asevelvollisten koulutustapahtuma voi olla mielekäs vain, jos materiaali tukee ammattitaitoisten kouluttajien johtamien harjoituksien tavoitteita. Vähätellä ei sovi myöskään materiaalin toimintavarmuuden vaikutusta iskuportaan rynnäkön onnistumiseen sodan melskeissä. Logistiikkalaitos vastaa siitä, että sen luovuttamat sotavarusteet ovat toimivia ja käyttöturvallisia. Lisäksi logistiikkalaitos seuraa ja kerää kokemuksia käytön aikana sotavarusteista saaduista havainnoista. Mikäli varusteiden toimivuus ja käyttöturvallisuus eivät vastaa asetettuja vaatimuksia, logistiikkalaitos ryhtyy toimenpiteisiin materiaalin kunnon palauttamiseksi määritettyyn tasoon. Käyttöturvallisuutta luotaessa ja ylläpidettäessä otetaan laaja-alaisesti huomioon materiaalin mahdolliset riskit niin käyttäjille itselleen ja niiden vaikutuspiirissä oleville ihmisille kuin omaisuudelle. Myös käytön ja kunnossapidon vaikutukset ympäristöön otetaan huomioon. Käyttöturvallisuuden luomisessa keskeinen rooli on logistiikkalaitoksen Järjestelmäkeskuksella. Sen eri osastot ovat erikoistuneet laajaalaisesti vastuualueidensa järjestelmiin, varusteisiin ja materiaaliin sekä niihin liittyviin turvallisuustekijöihin. Järjestelmäkeskus ottaa huomioon materiaalihankintojen valmisteluvaiheessa lainsäädännön vaatimukset ja soveltamisalat. Järjestelmäkeskus määrittää perusteet materiaalin turvalliselle käytölle niiltä osin, kuin lainsäädäntö ei puolustusvoimien toiminnan erityispiirteiden ja sotavarusteiden osalta aseta turvallisuusvaatimuksia. Hankintojen toteutusvaiheessa logistiikkalaitos testaa sotavarusteiden toimivuuden ja käyttöturvallisuuden, josta se antaa suorituskykyvastuulliselle puolustushaaralle vakuudeksi teknisen hyväksynnän sekä määrittää sotavarusteen ominaisuuksista johtuvat käyttöohjeet ja -rajoitukset. Näiden vahvistuslausumien perusteella suorituskykyvastuullinen puolustushaara hyväksyy järjestelmät ja sotavarusteet käyttöön. Sotavarusteiden käyttöä varten annetaan myös ohjeistus siitä, kuinka sotavarusteita tulisi käyttää oikein, jotta ne säilyisivät mahdollisimman hyvin käyttökuntoisina niille suunnitellun elinjakson ajan. Käyttäjän vastuuntuntoinen asenne ja huolellinen materiaalin käyttö ovat keskeisiä tekijöitä sotavarusteiden kunnon säilymisessä. Logistiikkalaitos kehittää lisäksi sotavarusteiden suorituskykyä osajärjestelmien ja teknologioiden kehittymisen myötä. Sotavarusteiden käytön aikana havaittuihin turvallisuuspoikkeamiin reagoidaan välittömästi. Järjestelmäkeskus, yhdessä suorituskykyvastuullisen kanssa, voi antaa materiaaliin ja toimintaan kohdistuvia käyttörajoitteita, materiaalin tarkastus- ja korjausmääräyksiä tai asettaa materiaalin käyttökieltoon ja määrätä ne evakuoitavaksi tarkoituksenmukaiseen korjaukseen. Materiaaliturvallisuuden huolehtimisvastuu säilyy koko elinjakson ajan logistiikkalaitoksella. Käytön päätyttyä logistiikkalaitos vastaa sotaMaanpuolustus 113 47 Artikkelit Logistiikkalaitos luo mahdollisuuksia onnistumiselle. 48 Maanpuolustus 113 varusteiden asianmukaisesta jälkikäsittelystä myymällä, purkamalla ja uusiokäyttämällä tai hävittämällä materiaali. OMISTAJUUS ON OMAISUUDESTA HUOLEHTIMISTA Puolustusvoimien irtain omaisuus kohdennetaan omaisuuslaskennassa jatkossa puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikunnalle. Tämän kaltaista menettelyä on osin noudatettu jo pitkään, koska viime vuosina ei ole tehty hallintoyksikkökohtaisia tilinpäätöksiä. Omaisuuskirjanpidon keskittäminen Logistiikkalaitoksen esikuntaan yksinkertaistaa kirjanpidon menettelyjä sekä tehostaa resurssien käyttöä. Järjestelmäkeskus toimii esikunnan asiantuntijana materiaalin elinjakson hallinnassa ja poistolaskennan määrittämisessä teknisille käyttöjaksoille. Puolustusvoimien palvelukeskus tukee logistiikkalaitosta omaisuuskirjanpidon toteutuksessa laatimalla puolustusvoimien tilinpäätöksen ja kirjaamalla omaisuuskirjanpidon tositteet. Toimintojen keskittäminen mahdollistaa puolustusvoimien johdolle parhaan tilannekuvan muodostamisen. Keskitetyllä omistajuudella kyettäisiin parhaiten varmistamaan se, että sotavarusteita käytetään ja ylläpidetään lainsäädäntömme mukaisesti mahdollisimman tuottavalla tavalla. Puolustusvoimien toiminta ja omaisuuden käyttötarkoitus huomioiden tuo tuottavuusvaade täyttynee, kun materiaalista huolehditaan esimerkiksi taloudellisesti ja kustannustehokkaasti. Taloudellinen materiaalin käyttö tarkoittaa muun muassa sitä, että käytössä on vain kulloinkin koulutuksessa ja valmiudessa tarvittava osa sotavarusteista. Turhaa käyttöä sekä kulumista ja rikkoutumista pyritään siis välttämään. Käyttämätön osa materiaalista tulee vastaavasti varastoida niin, että varastoimisjaksojen aikana materiaali säilyisi mahdollisimman alkuperäisessä tai varastoonpanon aikaisessa kunnossa. Kustannustehokkuus on painopisteessä, kun tehdään materiaalin elinjakson eri vaiheissa tarvittavia toimenpiteitä. Näissä noudatetaan yleisiä liiketalouden periaatteita, kuten pyritään keskitettyyn toimintaan, poistamaan päällekkäisyyksiä sekä tekemään kerralla suuria toimenpidesarjoja. Logistiikkalaitos – puolustusmateriaalin omistaja Omaisuuskirjanpidolla todennetaan hankintaan varatulla rahoituksella saatu materiaalinen tai immateriaalinen vastine sekä hankintojen kirjanpidollinen arvo. Puolustusvoimien omaisuusluokkia ovat käyttöomaisuus, vaihto- ja rahoitusomaisuus sekä maanpuolustuskalusto. Kaksi ensimmäistä näkyvät puolustusvoimien taseessa ollen julkista tietoa, mutta maanpuolustuskalusto on sen ulkopuolella. Maanpuolustuskalustoa hallitaan silti samoin periaattein. Maanpuolustuskalustoon kuuluvat tavarat, jotka on suunniteltu sotilaalliseen käyttöön, kuten aseet ja ampumatarvikkeet. Maanpuolustuskaluston ja sotavarustuksen keskinäistä yhteyttä monimutkaistaa se, että sotavarusteet jakaantuvat sekä maanpuolustuskalustoon että normaaliin käyttö- ja vaihto-omaisuuteen. Näin ollen sotavarusteista osa on taseessa ja osa taseen ulkopuolella. Sotavarustehankinnoista maanpuolustuskalustoon kuuluva materiaali hankitaan ns. puolustushankintarahoilla (18. mom) ja muut toimintamenorahoituksella. Joissain yhteyksissä on arvioitu, että maanpuolustuskaluston uushankinta-arvo olisi noin 20 miljardia euroa. Myös materiaalikirjanpidon toteuttamista tulee tarkastella rinnan omaisuuskirjanpidon kehittämisen kanssa. Pääperiaatteena tullee jatkumaan, että materiaalikirjanpitoa toteutetaan kaikissa hallintoyksiköissä jatkossakin. Materiaalikirjanpidolla varmistetaan, että hallintoyksikölle tai sodan ajan joukolle luovutettu materiaali on joukon hallussa. Materiaalikirjanpito on keskeinen lähtökohta hallintoyksikön materiaaliin kohdistuvalle sisäiselle valvonnalle. Puolustusvoimien materiaalin hallinta, niin omaisuus- kuin materiaalinkirjanpitokin, toteutetaan pääosin PVSAP-järjestelmällä, mikä mahdollistaa puolustusvoimallisesti yhtäläiset toimintatavat. OMAISUUTEMME ON YHTEINEN Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen perustamisen päämääränä on mahdollistaa puolustusvoimien ydintehtävien – Suomen sotilaallisen puolustamisen, viranomaisten tukemisen sekä osallistumisen kansainväliseen kriisinhallintaan – toteuttaminen 2020-luvulla. Näiden tehtävien tukemiseksi tulee kehittää toimintamalleja, jotka tukevat toisaalta suorituskykyjemme ra- kentamista ja ylläpitoa sekä toisaalta yhteiskuntavastuutamme. Logistiikkalaitoksen perustamisella selkeytetään puolustusvoimien hallintotasojen rooleja niin, että logistiikan operatiivisen johtamisen tehtävät keskitetään pääesikuntaan ja puolustushaaraesikuntiin ja logistiikan järjestelyjen johtaminen keskitetään logistiikkalaitokseen. Puolustusvoimauudistuksen jälkeen kaikki puolustusvoimalliset logistiset toimijat ovat yhden johtoportaan johdossa, mikä takaa edellytykset logistiikan laaja-alaiseen ja yhtenäiseen kehittämiseen. Materiaalin omistajuus siitä seuraavine vastuineen on yksi keskeinen osa logistiikan järjestelyjä. Logistiikkalaitoksen asema materiaalin omistajana ei millään tavoin kiistä pääesikunnan ja puolustushaarojen johtavaa asemaa sotavarusteiden kehittämisessä, niiden käyttöperiaatteiden määrittelyssä sekä materiaalin varsinaisessa käytössä normaalioloissa tai sodan aikana. Logistiikkalaitos luo osaltaan mahdollisuuden onnistua. Sotavarusteiden kohdentamisen ja sodan ajan joukkojen varustamisen onnistumiseksi logistiikkalaitoksella on mahdollisuus puuttua kaikkeen puolustusvoimien eri varastoissa olevaan materiaaliin. Laaja-alainen toimintavapaus Pääesikunnan käskyjen ja puolustushaaraesikuntien antaman ohjauksen perusteella mahdollistaa parhaan lopputuloksen saavuttamisen. Myös materiaalisen suorituskyvyn ylläpito, ennakoiva kunnossapito sekä vauriokorjauksista johtuvat materiaalivaihdot edellyttävät sekä yksilöseurattavan että runsaslukuisen materiaalin keskitettyä kierrätystä. Logistiikkalaitos kantaa yhteiskuntavastuunsa ensisijaisesti veronmaksajillemme. Näiden on kyettävä luottamaan siihen, että hankittu sotavarustus pidetään toimintakykyisenä suunnitellun elinjakson ajan ja että se on otettavissa suorituskykyisenä käyttöön kriisin aikana. Keskitetty omistajuus on yksi mahdollistajan työkalu. • Maanpuolustus 113 49 Artikkelit 50 Maanpuolustus 113 Kirja-arvio Turvallisuuden iso kuva ja pitkät kaaret Jukka Valtasaari: Suomen turvallisuus. Docendo 2015. Jos turvallisuuspolitiikan analysointi oli vielä 1990-luvun Suomessa pienen valikoidun ryhmän pelikenttä, on sosiaalisen median aikakaudella verkko pullollaan tweettajia ja bloggaajia. Reaaliaikaisessa kommentoinnissa hukkuvat kuitenkin valitettavan helposti sellaiset tärkeät ainekset, kuten historialliset asiayhteydet ja pitkän aikavälin juonen kuljetus. Valistuneiden arvioiden takaa pitäisi mielellään löytyä syvempääkin ymmärtämystä asioiden taustoista. Sitä löytyy Jukka Valtasaarelta, joka työskenteli ulkoministeriön palveluksessa vuosina 1966–2015. Hän toimi mm. valtiosihteerinä (1996–2001) sekä kahteen otteeseen Suomen suurlähettiläänä Washingtonissa (1988–1996 ja 2001–2005). Kirjassaan ”Suomen turvallisuus” hän hahmottelee ansiokkaasti turvallisuutemme pitkän aikavälin kehityskaaria. Valtasaari kirjoittaa kansantajuisesti ja suoraviivaisesti, haastaen perinteistä turvallisuuspolitiikan mukavuusaluetta. Hän muistuttaa, ettei Suomen turvallisuudesta puhuttaessa voi sivuuttaa perusasioita ja arvoyhteisöjämme – länttä (Nato), Eurooppaa (EU), Pohjolaa (Itämeri), sen enempää kuin itääkään (Venäjä). Ne kaikki kuuluvat tämän päivän geopolitiikan kokonaisuuteen, mikään niistä ei ole toistensa vaihtoehto. Eikä puhetta voi edes aloittaa ilman arviota ”isosta kuvasta”. Paasikiven ja Kekkosen suuri saavutus oli siinä, että he kykenivät kylmän sodan vaikeissa olosuhteissa laajentamaan Suomen poliittista elintilaa. Kylmän sodan päätyttyä kurssia korjattiin perusteellisesti kohti länttä ja Eurooppaa. Valtasaari ihmettelee, kuinka sen jälkeen turvallisuuspolitiikkamme on orientoi- tunut pikemminkin liikkumavaran kaventamiseen. Maailmanmenosta huolimatta haemme selkäydinreaktiona uudistumisen sijaan pysyvyyttä ja jännittäisimme peliä mieluummin katsomosta, jos se olisi suinkin mahdollista. Kylmän sodan aikana totuimme poimimaan haluamme palat kansainvälisen politiikan seisovasta pöydästä, mutta EU:n jäsenenä meillä on edessämme koko menu. Suomi ei ole ulkopolitiikan erakko eikä elä kahdestaan suuren naapurinsa kanssa. Olemme osa maailmanpolitiikkaa, jossa on meneillään vallan uusjako. Erityistä huolta Valtasaari kantaa ison kuvan hämärtymisestä Euroopan integraatiossa, johon Suomenkin hyvinvointi nojaa. Maailmaa vuosisadat normittanut Eurooppa on kadottanut juonensa, joka oli voimien kokoaminen yhteiseen päätöksentekoon taloudellisessa ja poliittisessa integraatiossa. Horisontin hämärtyminen johtaa helposti näköalattomuuteen eikä kansallisia tavoitteita enää kiinnitetä isoon kuvaan. Silloin syntyy tilaa ääri-ilmiöille ja jatkuvaan vyönkiristykseen tympääntyneet velkaantuneiden maiden kansalaiset nousevat ratkaisijoiksi. Valtasaaren mukaan nyt olisi kiireesti löydettävä Euroopan yhteisestä ideasta ja sen valtioiden kansallisista erityispiirteistä ”uusi Eurooppa-projekti”, johon äänestäjätkin haluaisivat yhtyä. Sellainen löytyi jo kerran, joten mahdotonta sen ei pitäisi olla. Janne Kuusela Maanpuolustus 113 51 Maanpuolustuskurssit Käännekohta Maaliskuussa 2015 kello löi jälleen sata, kun Oy Suomi Ab:n suorituskykyyn perehtynyt 213. valtakunnallinen maanpuolustuskurssi päättyi. 52 Maanpuolustus 113 Paras kurssi ikinä! kollega kommentoi viime syksynä, kun kerroin, että sain kutsun valtakunnalliselle maanpuolustuskurssille. Maaliskuussa heti ensimmäisten ytimekkäiden kurssipäivien kuluessa selvisi, että väite piti paikkansa. Kolmen viikon aikana me kurssilaiset saimme rautaisen tietopaketin siitä, miten Oy Suomi Ab toimii rauhan ja kriisin aikana. Koulutus oli silmiä avaava. Oli opettavaista päästä johtokeskuksiin ja kulisseihin, joihin siviileillä ei muuten olisi asiaa. Kurssilla oli lukuisia mielenkiintoisia esityksiä ja vierailuja, joiden kaikkien mainitseminen ei tässä ole mahdollista. Muutamia kohokohtia: puolustusvoimien edustajien yksityiskohtaiset tilannekuvat, Supon toiminnan ja seurantavälineiden esittelyt, Hornet-lentäjien tapaaminen sekä Jaakko Iloniemen ja Eero Heinäluoman Nato-debatti. Läpinäkyvyys oli mielestäni teema, joka kulki läpi kurssin. Vaikka esiintyjiltä tentattiin kiperiäkin kysymyksiä, he puhuivat avoimesti Chatham House -hengessä. Juuri siksi koulutus oli erittäin arvokas kokemus; saimme taustatietoa, jota ei yleensä jaeta. Oman leimansa kurssiin loi yhteiskunnallinen konteksti: Suomen talouden maratonin mittainen alamäki, hallituksen päätöksentekokyvyn romahtaminen toimikauden loppusuoralla, Venäjän ja Ukrainan sota, kyberuhkien realisoituminen sekä Germanwingsin lentoturma, joka heijasteli meille asti. Karu tilannekuva Tilannekuva, joka kurssilaisille maalattiin oli karu, mutta myös lohdullinen: viranomaiset eri aloilla ovat selvästi varautuneet kriiseihin. Myös harjoitustehtävä opetti paljon. Saimme näkymän siihen kuinka paljon yhteistyötä ja eri hallinnonalojen ja toimintojen koordinointia kriisiajan yhteispeli vaatii. Usko siihen, että Oy Suomi Ab on hyvissä käsissä vahvistui, vaikka olemme monella tavalla käänne- Maanpuolustuskurssit kohdassa. Poliittisen päätöksentekokyvyn pitäisi palautua. Talous on saatava kääntymään. Hävittäjähankinnat ovat pian edessä. Suhteet Venäjään ovat jäiset. Hybridisota tuntuu yltävän tänne asti. Tietoturvauhat ovat konkretisoituneet päivittäisiksi palvelunestohyökkäyksiksi. Media ja monet muut alat ovat keskellä digitaalista murrosta. Lähitulevaisuus ei näytä erityisen valoisalta. Uskon kuitenkin, että me, arvoisat kurssitoverit, vielä nostamme Suomen suosta omilla toimialoillamme. Toivotaan, että uusi eduskunta ja hallitus luovat puitteet, joissa yrittäjä voi yrittää, virkamiehet ja viranomaiset ylläpitää ja turvata hyvinvointiyhteiskuntaa ja media siirtyä digitaaliseen maailmaan, joka on toistaiseksi näyttäytynyt uhkien universumina, eikä mahdollisuutena kehittää uutisointia sekä rakentaa yhteisöllisyyttä ja uutta ansaintaa. Vastuu ja reagointi Ja sitten on lämpimien kiitosten aika! Suuri kiitos kurssijohdolle, eversti Heikki Välivehmaalle ja majuri Jarkko Pirkkalaiselle, upeasti organisoidusta koulutuksesta ja käytännön järjestelyistä, jotka toimivat kuin kello. Kiitos esiintyjille ja opettajille avoimuudesta. Kiitos kaikille instansseille, joissa saimme vierailla. Kiitos julkaisutyöryhmälle luovasta yhteistyöstä. Kiitos luottamusjohdolle rennon ilmapiirin luomisesta. Erityiskiitos kurssin vanhimmalle eli Trafin Pekka Hentulle, joka näytti meille kaikille esimerkkiä siitä, mitä vastuu ja reagointi tarkoittavat, kun tapahtuu jotain odottamatonta. Kiitos kaikille teille, että sain olla mukana. 213. MPK oli paras kurssi ikinä! Jyrki Huotari Toimituspäällikkö, MTV Uutiset 47. Erikoiskurssi Kruununhaan Maneesissa 11.–14.8.2015 Kurssi oli suunnattu poliittiselle avustajakunnalle. Lisäksi tilaisuuteen oli kutsuttu ministeriöiden valmiussihteerit. Tilaisuuden tarkoituksena oli perehdyttää kurssilaiset Suomen kokonaisturvallisuuteen ja päätöksentekomekanismei- hin häiriötilanteissa. Lisäksi tavoitteena oli edistää kurssilaisten verkostoitumista. Vaikka kurssin ajankohta oli eduskuntakiireistä johtuen haasteellinen, kokoontui joka aamu Maneesiin aktiivinen ja ilmeikäs joukko. Kurssin huipensi poliisin johtama toimintanäytös. Toimintanäytöksen tarkoituksena oli esitellä viranomaisten suorituskykyä ja yhteistoimintaa kurssin soveltavan harjoituksen tilanteeseen sitoen. Kyseessä oli yhteisoperaatio, johon osallistui runsaasti poliisin, Rajavartiolaitoksen ja Puolustusvoimien erikoisjoukkoja. Toimintanäytös osoitti erinomaisesti viranomaisyhteistyön suorituskyvyn korostaen toimivaltuuksien, tilannekuvan jakamisen ja harjoittelun merkitystä. Erikoiskurssien sisällöt suunnataan aina kohderyhmille, ja näin saavutetaan paras mahdollinen lopputulos. Tällä erikoiskurssilla korostuivat erityisesti globaaliturvallisuustilanne, resurssien suunnittelu ja viranomaisyhteistoiminta. 47. Erikoiskurssi vartiolaiva Turvalla UTJR:n erikoisjoukot valmiina aluksen valtausoperaatioon. Maanpuolustus 113 53 Maanpuolustuskurssit 96. Jatkokurssi Maneesilla 26.–27.5.2015 Jatkokurssille osallistui joukko innokkaita ja uteliaita vaikuttajia päivittämään tietojaan viisi vuotta pääkurssin jälkeen. Kokonaisuudessaan 57. Täydennyskurssi Santahaminassa 25.5.2015 Vuodelle 2015 suunnitellut täydennyskurssit saivat kutsun saapua päivittämään tietämystää ajankohtaisiin ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä kokonaiturvallisuuden aiheisiin toukokuussa. Tilaisuus toteutettiin hieman aiemmin keväällä valmistuneessa Santahamina-talossa, mikä tarjosikin modernit ja upeat ti- 54 Maanpuolustus 113 osallistujia oli 85 henkeä kursseilta 188. MPK, 189. MPK. ja 190. MPK sekä kursseilta 191.–192. MPK jotka olivat pääkursseja. Kahteen päivään mahtui monipuolinen kattaus sekä luentoja että perehtymistä kentällä tapahtuviin toimintoihin. Maa- ja merivoimat mahdollistivat nykyaikaiseen puolustusmateriaaliin perehtymi- sen Santahaminassa ja merellä Helsingin edustalla. Luennot herättivät runsasta keskustelua eivätkä luoneet turhia toiveita paremmasta tilannekehityksestä. Seuraavat viisi vuotta osallistujat huolehtivat itse kokonaisturvallisuuden tietojen päivittämisestä, mutta viiden vuoden kuluttua kolahtaa postilaatikkoon kutsu saapua Täydennyskurssille. lat kurssipäiväämme. Varsinainen ohjelma noudatteli tasokkaine luentoineen aiempia kursseja, mutta suurin uudistus varsinaisen tilan lisäksi oli laajempi osallistujajoukko. 57. Täydennyskurssille osallistui kaikkiaan 149 kymmenisen vuotta sitten pääkurssin käynyttä. Osallistujia oli myös kursseilta 169., 171. ja 172., mutta pääjoukko painottui kursseihin 173.-176. MPK. Tilaisuudessa väreili jälleen melkoinen jälleennäkemisen riemu, mutta samalla mailmalla olevat tapahtumat saivat keskusteluihin myös vakavampia sävyjä. Maan- puolustuskorkeakoulun Leijona catering ilahdutti päivää erinomaisella ja sujuvasti järjestetyllä lounaalla. Päivä koettiin onnistuneeksi ja erityisesti Maneesin väki sai myönteistä palautetta uudistetusta Täydennyskurssista, jossa aiempaa useammat kurssilaiset saivat tavata toisiaan ja verkottua yli kurssien. Sekä Maanpuolustuskurssit että kurssille osallistuneet ovat nyt hoitaneet velvollisuutensa, ja toivotamme osallistuneille kursseille intoa myös omatoimisiin tapaamisiin ja kokonaisturvallisuuden ympärillä käytävään keskusteluun. Maanpuolustuskurssit vuotta oli kulunut, eivät yhdessä koetut hetket olleet unohtuneet. Kurssilaiset saivat todeta, että maailma oli viidessä vuodessa muuttunut. Kokonaisturvallisuuden kenttä oli ottanut askeleita eteenpäin ja Ukrainan sekä Krimin tapahtumat puhuttivat. Lisäksi uusi termi – Kyber – oli noussut kaikkien huulille. Se mikä ei ollut muuttunut, oli luennoitsijoiden huoli resursseista. Jatkokurssin tarkoituksena oli päivittää viimeisen viiden vuoden ajalta kurssilaisten tiedot kokonaisturvallisuuden ja -maanpuolustuksen aloilla tapahtuneesta kehityksestä. Suomen turvallisuusympäristön muutokset ja niiden vaikutukset korostuivat opetuksessa. Kurssilaisten tiedot kokonaisturvallisuudesta ja maanpuolustuksen kehityksestä päivitetään seuraavan kerran Maneesissa täydennyskurssilla viiden vuoden kuluttua. 97. Jatkokurssi 25.–26.8.2015 Maneesi täyttyi puheensorinasta kun vanhat kurssikaverit kohtasivat toisensa 97. Jatkokurssilla. Kurssille osallistui 66 opiskelijaa, jotka olivat suorittaneet opintonsa noin viisi vuotta aiemmin. Opiskelijoista pääosa oli suorittanut opintonsa 193. ja 194. Maanpuolustuskursseilla. Kurssihenki ja mielenkiinto kokonaisturvallisuuden kysymyksiä kohtaan olivat säilyneet korkeina. Vaikka viisi Verkostoituminen on tärkeä osa neuvottelupäiviä. Alueellisten maanpuolustuskurssien neuvottelupäivät Mikkelissä Alueellisten maanpuolustuskurssien neuvottelupäivät järjestettiin aurinkoisessa Mikkelissä 17.–18.8.2015. Tilaisuudessa keskityttiin kurssien parhaiden käytäntöjen tunnistamiseen ja jakamiseen sekä verkottumiseen. Itä-Suomen Aluehallintoviraston ylijohtajan Elli Aaltosen emännöimä tilaisuus kokosi yhteen 32 keskeistä alueellisten maanpuolustuskurssien opetuksen vaikuttajaa ja taustahenkilöä. Tilaisuuden keskeiset teemat olivat opetuksen kehittäminen, alueellisten kurssien palautejärjestelmän yhtenäistäminen sekä valtakunnallisten kurssien ja alueellisten maanpuolustuskurssien yhteistyön parantaminen. Ensi vuonna neuvottelupäivät järjestetään Turussa. TULEVA TOIMINTA VALTAKUNNALLISET MAANPUOLUSTUSKURSSIT •214. Maanpuolustuskurssi 21.9.–14.10.2015 •215. Maanpuolustuskurssi 9.11.–2.12.2015 •48. Erikoiskurssi 7.-9.12.2015 •216. Maanpuolustuskurssi 18.1.–10.2.2016 •217. Maanpuolustuskurssi 29.2.–23.3.2016 Maanpuolustus 113 55 Maanpuolustuskurssiyhdistys Philip M. Breedlove: NATO on the way to the Warsaw Summit – Adapting to a changed security environment Naton korkein sotilasjohtaja Euroopassa, yhdysvaltalainen kenraali Philip M. Breedlove vieraili Suomessa 4.–5. elokuuta. Breedlove puhui vierailun aikana Maanpuolustuskurssiyhdistyksen turvallisuuspolitiikan illassa 4.8.2015 56 Maanpuolustus 113 First of all, good afternoon or good evening, and thank you all for having me here today. It’s truly an honor to speak to this esteemed group. And I get to do this around the world in other places, such as in our NATO School over Oberammergau, whereas similar group of graduates have gone out into the world and returned to compare their lives and their experiences, and so it is again pretty impressive to be in front of this group as I have studied some of the names and some of the things that you have done. So thank you once again. To the point. Our subject today is what the SACEUR spins almost all his time on. How we are adapting to this new environment, to this new security environment. And we’ll talk a little bit about that. This change that we see requires NATO to prepare, develop and field a capable, ready and highly adaptable force. As I reflect on our collective efforts to cooperate and address the challenges of our security environment, a few Maanpuolustuskurssiyhdistys thoughts come out in my mind and that’s where I thought we would go to today. First, we have gained a clear understanding of Moscow’s overall strategic aims. Russia poses a significant threat to Euro-Atlantic security. And they have aggressively used military action, coercion and intimidation to promote their agenda. The Russian occupation of Crimea widened into a campaign in eastern Ukraine. The result: destabilizing a nation and challenging European security. These actions indicate Moscow’s aim to break the principles and values of the TransAtlantic security system. They are seeking too and have openly acted to weaken or break up the security system that we have developed here in Europe over decades. Second, to the south, we clearly see the threat posed by those who are willing to erase borders of a state or to attain their political objectives by erasing those borders, and while a wide range of nonstate actors are directly challenging our national, regional and international order in that area. In a strategic military context these two challenges that many nations did not recognize just a few years ago or plan for over the past years, reflect two very different forms of strategic competition. Composed of different actors and of different forms of modern hybrid warfare, they stress national economic capacities and the capacities of international organizations, including NATO and the EU. Our opponents are attacking our capacities at many different levels. The Russian approach differs from the approaches of other non-state actors like ISIL to the south. Yet the gravity of both threats is equal and it’s equally a challenge to the stability of our international order. However, what is the most concerning to me is that our competitors on both, the north and the south, have already operationalized their strategies and brought together multiple lines of effort that threaten our security. Allies individually and the Alliance collectively needs to relook at our future requirements for capacity, our frontline and strategic depths. And simul- taneously we must find the right way to make best use of our current capacity to secure allies from the challenges we face from all directions. Our instruments need to maintain inherent flexibility, utility for all potential applications as a key and must be based on the requirement and terms of both qua- Maanpuolustus 113 57 Maanpuolustuskurssiyhdistys lity and quantity. These challenges require us to be adaptable, and to be able to respond on very short notice. At Wales, in January, heads of state and governments charged NATO to be ready and responsive. And that’s two words that are very different, maybe we’ll explore that in the questions and answers. We were challenged to be ready and responsive to the new and continually evolving security environment. They recognize the challenges and call upon NATO to change. Not only to adapt to the current strategic situation but to look ahead and be prepared to face and to defeat future threats. So what is NATO doing? How is NATO preparing and posturing itself to get ahead of the problems that we may face? We are building adaptive capabilities and we are building interoperability bet- 58 Maanpuolustus 113 ween our NATO nations and partners who align themselves with the strategic goals and objectives which create stability and promote peace. First, we must continue to capitalize on alliance cohesion and provide assurance to our nations. We must set the conditions and invest now to ensure European stability in the future. We must avoid any sense of competition between nations, those who are on the eastern flank and those who are on the southern flank. Doing so, I think, would be a great mistake. Success in the east is dependant on success in the south and vice versa. Within NATO, we say that these challenges require all 28 nations supporting both efforts to the maximum degree. Strategic unity. Strategic unity keeps NATO strong. But these threats, these challenges that we face, are not unique to strictly NATO nations. They require a level of common strategic goals among nations and between EU and NATO to be successful at a level that we are just now truly beginning to understand. The Russian interventionism and extremists who threaten us from the south seek to exploit gaps between nations and international organizations, and we must close those gaps. Contributions and collaborations from our Partners for Peace, and the special relationship NATO has developed with Enhanced Opportunity Program partners, such as this great country, are critical to assuring peace and stability in Europe. From a historical perspective over the last decade, NATO focused on developing capabilities to deploy to Afghanistan in support of Operation Enduring Free- Maanpuolustuskurssiyhdistys dom and now, Resolute Support. Many nations, including Finland, supported efforts in this campaign where significant international collaboration was required to advance the mission. What we gained and certainly need to preserve are the relationships and trust we built during these operations. We are moving forward to strengthen these relationships. Remember that our charge is to be ready and responsive. With that in mind, we continue to enhance the capabilities of our NATO Response Force. A capability to which Finland has provided and continues to provide unwavering support. The NRF is designed to provide immediate, collective defense response, prior to the arrival of Follow-On Forces. This year we have expanded the capabilities of the NRF to include the development of a Very High Readiness Joint Task Force, or VJTF. This force will feature prominently this fall during exercise Trident Juncture, and subsequent to that, to LIVEX 15 which will be the largest NATO field training exercise in the last decade. This all leads to my second point. We must be prepared to respond if we are threatened. This is truly the purpose of the VJTF and exercises like Trident Juncture where they provide assurance, and ultimately, these translate into readiness. The VJTF will maintain the highest levels of readiness and is designed to respond to crises when called upon. And regular exercises ensure that these levels of readiness are maintained. VJTF will be rotationally provided and not permanently based, but will be consistently ready, heel to toe, as they are built. The rapid deployment of these VJTFs will be facilitated by NATO Force Integration Units. These units are being established in Bulgaria, Estonia, Lithuania, Latvia, Poland and Romania. And we’ll also be staffed on a rotational basis with NATO and Host Nation personnel. These high readiness units provide presence and send a very clear message to any potential aggressor that any attempt to violate the sovereignty of one nation will result to a coordinated action from all nations. Backing up the NRF are the immediate Follow-On Forces group and the Response Force Pool. These enhancements to the NRF are just one of many measures taken by the Alliance to bolster our Readiness Action Plan. We’ve also taken steps to do many things: increase presence; improve information and intel sharing; preposition equipment and supplies; improve our allied infrastructure, primarily focusing on airfields and ports; plan and execute more focused exercises; enhance NATO Standing Naval Forces and their responsiveness; and we raise the readiness and capability of our Multinational Corps Northeast in Szczecin, Poland, by enhancing its role as a hub for regional cooperation and giving them the responsibility for thinking about article V responses in the north and the east every day. As we move towards the 2016 summit in Warsaw, I am extremely proud and I have great confidence that the measures that NATO is taking to address this changing security environment is the right path. The Alliance remains strong and our commitment to each other is never more steadfast than it is today. As I stated at the start, I feel honored to speak to you at this time and to this group. I’m quite sure that you’re gonna have some good questions for me and they will be much more interesting than my short speech. So I look forward to hearing what is on your mind. Thank you. MPKY:N TULEVA TOIMINTA • 26.10. Syyskokous ja esitelmätilaisuus, Helsingin yliopisto • 3.12. Maanpuolustus-lehti numero 114 ilmestyy NIMITYS Yleisesikuntamajuri Timo Hännisestä uusi Maanpuolustuskurssien apulaisjohtaja Majuri Timo Hänninen aloitti uudessa tehtävässä 10.8. Hänninen toimii myös Maanpuolustuslehden toimitussihteerinä. Hän on palvellut mm. Maavoimien esikunnassa, Pääesikunnassa sekä useissa tehtävissä Maanpuolustuskorkeakoulussa. MP-Metsästäjien uutena yhteyshenkilönä aloitti 1.9.2015 eversti (evp) Aapo Cederberg. Maanpuolustus 113 59 Maanpuolustuskurssiyhdistys MP-JUOKSIJAT MP-klubin juoksukausi on keväästä alkaen kulkenut vauhdikkaasti. Kauden avaus eteni perinteisesti Maneesilta Santahaminaan. Sen jälkeen on vierailtu Valossa, Haikossa ja Finavialla. Elokuun isäntänä toimi SRV ja syksymmällä matka jatkuu Veikkauksen, Upinniemen ja Hartwallin kautta kauden huipennukseen Lausanneen. Sinne on jo ilmoittautunut komea määrä juoksijoita ja kannustajia. Lämmin kiitos kaikille isännille ja juoksijoille. Jokainen uusi kurssi on onnistunut oman edustajansa joukkoomme ilmoittamaan (vaikkei tällaista velvoitetta olekaan!), joten mukavasti on aktiivijuoksijoidenkin määrä kasvanut. Kuten oheinen kuva kertoo Finavian lenkki ei kulkenut aivan pi- MP-juoksuklubi yhteislenkillä Finavian vieraana. Lenkkiympäristö ei ollut ihan tavallinen. meimmässä metsässä eikä hiekkapoluilla. Aivan erinomaisen elämyksellisen lenkkipolun tarjosi Helsinki-Vantaan lentokenttää kiertävä ympärystie (ei juostu kentän MP-GOLFAAJAT Vuoden 2015 Maanpuolustusgolf Vuoden 2015 Maanpuolustusgolf järjestettiin tiistaina 26.5. Hirsalassa. Tänä vuonna osallistujia oli 84 maanpuolustuskurssilaista, joka lienee yksi korkeimmista osallistujamääristä MP-golfin historiassa. Vanhin kilpailussa edustettuna ollut kurssi oli MPK 44 ja tuorein MPK 206 eli jälleen kerran skaala oli varsin laaja, mutta sopiva. Osallistujista todettakoon myös se, että ensimmäistä kertaa kisassa oli yhdeltä kurssilta kaksi joukkuetta mukana (MPK 176). Pelimuotona oli perinteisesti sovellettu, pääosin neljän hengen joukkueissa pelattu, ”Maanpuolustusgolf Scramble”. Mukana oli sekä 60 Maanpuolustus 113 Voittajajoukkueesta kaksi jäsentä noutamassa himoittua palkintoa. kurssijoukkueita ja yksittäisilmoittautuneista muodostettuja sekajoukkueita. Pelisää oli tänä vuonna mitä mainioin. ympäri!) ylilentävine koneineen ja sekä edessä että takana kulkevine vilkkuvaloautoineen. Meistä pidettiin taas hyvää huolta! Timo ja Jyrki Kilpailun pääsponsorina toimi tänä vuonna Talentum. Kilpailua olivat palkintojen osalta tukeneet myös Hämeenlinnan Kultakeskus, Kauppahuone Pesonen ja Puolustusvoimien logistiikkalaitos. Päivällisen jälkeen ajankohtaiskatsauksen maanpuolustuskysymyksiin piti Maanpuolustuskorkeakoulun rehtori, kontra-amiraali Veijo Taipalus (MPK 188). Päätösosuudessa järjestettiin myös MPgolfin vuosikokous, jossa vuoden 2015 kilpailun järjestänyt työvaliokunta, puheenjohtajanaan Esa Rautalinko (MPK 188), valittiin jatkamaan myös seuraavalle kaudelle. Kilpailupäivä päättyi juhlallisesti palkintojenjakoon. Vuoden 2015 Maanpuolustusgolfin voittaja oli MPK 183. Joukkueessa pelasivat Leena Honka, Timo Levoranta, Jan Engström ja Jan Lång. Pisin avaus -kilpailun voitti Leena Saa- Maanpuolustuskurssiyhdistys rinen (MPK 176) ja lähimmäksi lippua -kilpailun voitti Ilkka Nieminen (MPK 166). Voittajajoukkueelle luovutettiin perinteinen kiertopalkintohylsy. Lisäksi voittajajoukkueen jäsenet saivat kukin puolustusvoimien kenttäpullon mallia ”vanha”, jota voitaneen hyödyntää kierroksen aikana yleiseen nestetasapainotukseen, mutta ehkä myös birdie-pullona, jos peli oikein kulkee. Kilpailun pääsponsorille sekä lähemmäs lippua ja pisimmän dra- vin lyönneille luovutettiin palkintohylsyt. Ensi vuoden Maanpuolustusgolfkilpailu järjestetään jälleen Hirsalassa perinteisesti toukokuun viimeisenä tiistaina eli 31.5.2015. Kilpailukutsu julkaistaan kevään Maanpuolustus-lehdessä, mutta tapahtuma kannattaa jo tässä vaiheessa merkitä kalenteriin. Kiitos kaikille osallistujille ja nähdään taas ensi vuonna Hirsalassa. Sami Nurmi (MPK 176) MP-Golf työvaliokunnan sihteeri Maanpuolustusgolf 2015 26. toukokuuta 2015 Hirsalassa TULOSLUETTELO Scramble Sija Nimi HCP 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 Levoranta / Engström / Lång / Honka (MPK 183) Poutanen / Jääskeläinen / Puntila / af Heurlin (MPK 135) Kirjavainen / Heiniö / Uotila / Syrjälä (sekajoukkue) Rissanen / Ahde / Terho / Erling (MPK 117) Pesonen / Lind / Seppälä / Rivinoja (MPK 181) Hollo / Taipalus / Nieminen / Cedercreutz (sekajoukkue) Ahlstedt / Nurmi / Hynninen / Peltonen (MPK 176) Ehrnrooth / Ojanperä / Wartiovaara / Smolander (MPK 121) Kauppinen / Penttilä / Lehto / Strang (MPK 150) Kahila / Salakka / Kaskeala (MPK 177) Helenius / Rönkkö / Rusanen / Harjanne (MPK 170) Kuusela / Hilli / Saarinen / Simola (MPK 176) Petterson / Syrjänen / Koistinen (sekajoukkue) Tarvonen / Parjanen / Rinne / Niinioja (MPK 197) Rissanen / Pellonmaa / Päivike (MPK 123) Enlund / Hiltunen / Rautalinko (MPK 188) Tiilikainen / Tanskanen / Tamminen / Niemi (MPK 113) Palvalin / Peitsara / Tuhkanen / Korpela (MPK 74) Pulkkinen / Keinänen / Jaakkola / Koskimies (MPK 61) Iho / Kettunen / Koulumies / Viitasaari (MPK 110) Hassinen / Wallin / Peltola / Maja (MPK 140) Simelius / Suomio / Haapala (sekajoukkue) 69,4 76,6 60,8 70,2 70,7 64,4 75,1 89,6 69,1 55,9 67,2 74,6 65,9 78,5 60,5 63,6 80,5 78,7 74,6 77,0 79,7 63,3 PHCP Pariin Yhteensä 8 9 7 8 8 7 8 10 8 9 7 8 11 9 10 11 9 9 8 9 9 11 -11 -7 -4 -3 -2 -2 -1 -1 -1 -1 Par +1 +1 +1 +2 +2 +2 +2 +2 +4 +6 +6 61 65 68 69 70 70 71 71 71 71 72 73 73 73 74 74 74 74 74 76 78 78 Erikoiskilpailut Lähimmäs lippua: Ilkka Nieminen (MPK 166) Pisin avaus: Leena Saarinen (MPK 176) Maanpuolustus 113 61 Kurssien kokoontumisia KURSSIEN KOKOONTUMISIA Kevät- ja kesäkauden aikana toimituksen tietoon on tullut seuraavat kurssitapaamiset ja -kokoukset, jotka on pidetty 18.8.2.2015 mennessä. Toimitus on päättänyt, että tapaamisista julkaistaan vain ajankohta ja paikka mikäli kurssi ei ole toimittanut toimitukselle tapahtumasta erillistä kertomusta. • Kertomus tulee lähettää osoitteeseen maanpuolustuskurssiyhdistys@ gmail.com. • Tekstin enimmäispituus 1500 merkkiä, max. 1 kuva/juttu, kuvakoko: leveys vähintään 1600 pikseliä. • Toimituskunta pidättää oikeuden muokata tekstiä tarvittaessa. • Seuraavaan Maanpuolustuslehteen nro 114 aineiston pitää olla toimituksella 22.10.2015 mennessä. 67.–70. Maanpuolustuskurssit kokoontuivat kurssitapaamiseen 7.5.2015 Puolustusministeriössä. 71. ja 72. Maanpuolustuskurssien kurssitapaaminen järjestettiin 12.5.2015 Katajanokan Kasinolla. 80. Maanpuolustuskurssi vieraili 26.5.2015 oltermanni Heikki Kosken johdolla Sotamuseossa. Paikalla oli kahdeksan kurssilaista. Kuulimme everstiluutnantti Pasi Tammen mielenkiintoisen esitelmän ilmavoimissa viime vuosina tapahtuneista muutoksista ja kehityksestä. Tämän jälkeen tutustuimme näyttelyyn; Unkarilaiset vapaaehtoiset talvisodassa. Korsukabinetissa pidetyssä kurssikokouksessa päätettiin kokoontua ensi vuonna maanpuolustuskurssiyhdistyksen kevätkokouksen yhteydessä. Kokous pidetään välittömästi yhdistyksen kokouksen jälkeen erikseen ilmoitetussa paikassa. Pääsihteeri Matti Kausto 88. Maanpuolustuskurssi kokoontui 6.5.2015 oltermanninsa Eero Rantalan johdolla, paikalla oli 12 kurssilaista ja 6 avecia. Museo Militarian tiloissa saimme Panssariprikaatin komentajalta Pekka Järveltä kuulla kattavan esityksen maavoimiemme nykytilasta sekä Panssariprikaatin uudesta roolista alueellisena toimijana. Sen jälkeen museomestari Ilkka Vahtokari esitteli museon eri näyttelyitä kiinnostavasti sekä suurella asiantuntemuksella. Lounaan jälkeen suuntasimme naapuriin Hämeen linnan puolelle, jossa linnan leivintuvassa pianisti Erkki Korhonen kertoi meille hyvin kiinnostavasti musiikkinäytteiden kera Hämeenlinnan kuuluisasta kasvatista Jean Sibeliuksesta. Lopuksi ehdimme vielä vierailla lyhyesti itse linnan puolella kahdessa Sibelius-aiheisessa näyttelyssä. Kurssimme päätti kokoontua tänä vuonna vielä toisen kerran Kuopiossa päätutustumiskohteena ilmavoimat. Pääsihteeri Tauno Aaltonen 123. Maanpuolustuskurssi puolisoineen osallistui 18.–19.5.2015 kurssiveljiemme Niilo Pellonmaan ja Erkki Rissasen sekä heidän puolisoidensa Raaseporin – Hangon alueelle järjestämälle kevätretkelle. Oltermanni Matti Sipilän johdolla tapaamiseen osallistui 10 kurssilaista ja 8 puolisoa. Aloitimme Dragsvikista, josta jat- 123. MPK lounasristeilyllä Tammisaaren edustalla. 62 Maanpuolustus 113 Kurssien kokoontumisia 164. MPK KFOR-operaation johtoesikunnassa. koimme erinomaisen matkaoppaan opastuksella Tvärminnen kautta Hankoon. Tvärminnessä meille esiteltiin eläintieteellinen asema, joka kuuluu Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteelliseen tiedekuntaan. Saimme hyvän kuvan siitä, kuinka moninaisen korkeatasoisen biologisen tutkimuksen tukikohtana se toimii. Hangon historiaan perehdyimme Hangon Museossa. Mieliimme palautettiin Hankoniemen puolustuksellinen merkitys. Ensimmäiset linnoitukset Suomenlahden lukkoon tehtiin jo 1600-luvulla. Poikkesimme myös omaperäisessä Front – museetissa. Hangon historiaan oleellisena osana kuuluu myös siirtolaisuus. Maahanmuuttokiintiöistä puhuttaessa on hyvä huomata, että Suomesta lähti ennen 1940-lukua noin 400 000 ihmistä siirtolaiseksi Pohjois-Amerikkaan. Heistä suurin osa matkusti Hangon kautta. Kevätretki Länsi-Uudellamaalla päätettiin Tammisaaren edustalla lounasristeilyn merkeissä. Pääsihteeri Ilkka Kylä-Harakka 155. Maanpuolustuskurssin kurssitapaaminen järjestettiin 20.5.2015 Altian pääkonttorissa. 156. Maanpuolustuskurssin kurssikokous pidettiin 12.5.2015 Outokumpu Oy:n pääkonttorissa Espoossa. 157. Maanpuolustuskurssi kokoontui 28.5.2015 Santahaminassa. 164. Maanpuolustuskurssin tapaaminen järjestettiin 16.–24.5.2015 tutustumismatkana Länsi-Balkanin tilanteeseen Makedoniassa ja Kosovossa. Matkan isännöi ja sen erinomaisista järjestelyistä vastasi EU:n Kosovon erityisedustajan toimistossa työskentelevä kurssiveljemme Jouni Lehtimäki. Makedoniassa Suomen Kunniakonsulin Svetozar Janevskin isännöimän lounaan aikana kuulimme hänen ajankohtaiskatsauksensa Länsi-Balkanin tilanteeseen. Toisena kohteena maassa oli EU:n Makedonian toimisto ja sen päällikön virolaisen Aivo Oravin alustus Makedoniasta. Kosovossa suurlähetystön asiainhoitajan Anne Meskasen alustuksesta selvisi, että vierailumme oli ensimmäinen maanpuolustuskurssin vierailu Kosovoon hänen toimikaudellaan. Pristinan yliopistollisessa Keskussairaalassa Kirsi Lindroos, Sinikka Salo ja Tarja Formisto kertoivat meille tukitoimista opetusministeriölle ja vainajien tunnistuspalvelulle. Päivän päätimme vierailulla luurankojen luokse. Nato-johtoisen KFOR-operaation johtoesikunnassa everstiluutnantti Veijo Jokinen esitteli meille KFORoperaation. Majuri Lasse Ahosen ajankohtaiskatsauksesta saimme erinomaisen käsityksen nykytilanteesta. Suomen LMT-talolla Drenasissa majuri Mika Törmänen esitteli meille LMT-konseptin (liaison and monitoring team) ja Suomen yhteysupseeriryhmän toiminnan. Esittelyn ja siihen liittyneen keskustelun jälkeen keskustelimme partioista palanneiden yhteysupseerien kanssa heidän toiminnastaan. EU:n erityisedustajan toimistossa poliittinen päällikkö Alessandro Rotta esitteli meille erityisedustajan Maanpuolustus 113 63 Kurssien kokoontumisia tehtäväalueen ja menettelytavat tehtävien hoitamiseksi. Tavoite on selkeä: Koko Balkan mukaan lukien Kosovo tulee vielä olemaan osa Euroopan unionia. EU:n siviilikriisinhallintamission EULEXin päällikkö Gabriele Meucci esitteli arvionsa Länsi-Balkanin mahdollisuuksista ja EULEXin poliittinen neuvonantaja Tanja Tamminen esitteli meille mission taustat eli Ahtisaaren ehdotuksen Kosovon statuksesta pitäen sisällään oikeusvaltion kehitystä tukevan mission, joka EULEX siis on. Haastavin tehtävä on luoda Kosovoon kaikkien luottamusta nauttiva oikeusjärjestelmä. Viimeisenä matkapäivänä tutustuimme Pristinan lähialueisiin kuten serbien tärkeänä pitämään Kosovo Poljen vuoden 1389 taistelun maastoon, taistelussa ottomaaneja johtaneen sulttaani Muradin museoituun taloon ja hautaan sekä vierailimme Ibar-joen ylittävällä Mitrovican sillalla pistäytyen myös Pohjois-Kosovon puolella. Esitämme suuret kiitokset Jouni Lehtimäelle ikimuistoisesta matkastamme Balkanille. Lisäksi kiitämme Matti Saarnistoa, joka kantoi jälleen ihailtavalla tavalla Oltermannin velvoitteet raskaasta retkestä huolimatta. Lopuksi kiitos kaikille matkaan osallistuneille. Yhdessä teimme tästä erinomaisesta matkasta unohtumattoman. Pääsihteeri Tapani Hyötyläinen 171. Maanpuolustuskurssi kokoontui 9.6.2015 Puolustusministeriössä. Paikalla oli 22 kurssilaista. 171. MPK:lla oli kunnia tavata uusi puolustusministeri ensimmäisenä maanpuolustuskurssina. Puolustusministeri Niinistö tervehti kurssilaisia tapaamisen alussa ja kertoi lyhyesti ajankohtaisista asioista. Itse ohjelmassa oli kaksi esitelmää tulevista strategisista suorituskykyhankkeista: Lauri Puranen esitteli Hornetin seuraajan esiselvitysraportin perusteita ja Janne Muuri- 64 Maanpuolustus 113 nen esitteli Merivoimien poistuvien aluksien suorituskyvyn korvaavan Laivue 2020- hankkeen perusteita. Esitelmien jälkeen keskustelujen lomassa nautittiin erinomainen iltapala ja muun muassa Tarja Gronberg kertoi työstään ydinaseriisunnan edistämiseksi Middle Powers Initiativen puheenjohtajana. Pääsihteeri Janne Muurinen 177. Maanpuolustuskurssin matka suuntautui 8.-9.5.2015 Viroon. 178. Maanpuolustuskurssin kokoontumiselle kesäkuun viimeisenä päivänä uudenkarhea Santahamina-talo tarjosi laadukkaat puitteet. Tapaamisen ajankohtaisista teemoista - naapurimaamme Venäjän taloudellisesta ja sotilaallisesta tilanteesta - alustivat East Officen toimitusjohtaja Raimo Valo ja puolustusvoimien tiedustelupäällikkö prikaatikenraali Harri OhraAho. Kurssillemme tyypilliseen tapaan virinneeseen vilkkaaseen keskusteluun kuuluivat täsmäaseen lailla napsahtelevat kysymykset alustajille, jotka kattoivat maantieteellisesti alueen aina Alakurtin tukikohdasta Ukrainaan ja Krimille ja sisällöllisesti laajan poliittis-taloudellis-valtapoliittisen kentän. Puhetta johtanut kurssiveljemme Mika Kalliomaa joutuikin hoputtamaan meitä jatkamaan keskustelua uudisrakennuksen aulassa tarjoillun iltapalan ääressä. Näyttävän ukkosrintaman salamoineen noustessa Helsingin ylle siirryimme vihreän linjan bussikuljetuksella keskustaan, jossa suuri osa joukostamme jatkoi keskusteluja lasillisen ääressä. Uusia tapaamisia syyskaudelle ollaan aikatauluttamassa ja kohteista sekä teemoista ei ole pulaa kurssimme lähestyessä seuraavana vuonna kymmenen vuoden merkkipaalua ja siihen ajoittuvaa täydennyskurssia. Ari Uusikartano 180. Maanpuolustuskurssi päätti tammikuussa Jyväskylässä yksimielisesti ehdottaa, että kurssiveli Atte Palomäki kutsuu porukan vierailulle Wärtsilään. Ripeästi Atte kutsun toteutti ja näin saimme ajankohtaisen katsauksen suomalaisen suuryrityksen näkymistä. Kurssimme mainioon sotilassiipeen kuuluva everstiluutnantti Jukka Jokinen puolestaan antoi napakan katsauksen puolustusvoimien suurista uudistuksista. Vilkkaassa keskustelussa nousi odotetusti isoon rooliin Ukrainan tilanne, joka tätä elokuussa kirjoitettaessa näyttää valitettavasti taas kärjistyvän. Kurssimme vauhti vain paranee. Lokakuussa kutsuu Praha ja suurlähettiläs Helena Tuuri. Siitäpä sitten aikanaan laajempi raportti. Kalle Heiskanen 181. Maanpuolustuskurssi vieraili 4.5.2015 Presidentinlinnassa ihailemassa peruskorjauksen ja restauroinnin lopputulosta. Tiloja esitteli kurssilaisemme, linnanvouti Anne Puonti, jonka johdolla upea uudistus oli tehty, annetussa aikataulussa ja 45 miljoonan euron budjetissa pysyen. Kansliapäällikkö Teemu Tanner loi kurssilaisille kirkkaan tilannekuvan tasavallan presidentin kanslian päivittäisestä toiminnasta ja presidentin valtaoikeuksista. Kurssilaiset saivat saapua vierailulle Mariankatu 2:n lasiovista. Emäntä Pihla Allos 182. Maanpuolustuskurssi teki perjantaina 5. kesäkuuta ekskursion Mikkeliin. Kymmenhenkinen ryhmä vieraili Mikkelin entisessä maaherranvirastossa, jossa nykyään toimii Itä-Suomen aluehallintovirasto. Viraston ylijohtaja, kurssitoverimme Elli Aaltonen esitteli aluehallintoviraston toimintaa ja C. L. Engelin piirtämää rakennusta. Avin tehtäväkentän laajuutta kuvaa se, että yhteistoimintakumppa- Kurssien kokoontumisia 181. MPK Presidentinlinnassa. neina on alueen 46 kuntaa ja Helsingin päässä kahdeksan ministeriötä. Hallitusohjelman tavoitteet aluehallinnon uudistamisesta yhdistettyinä valtiontalouden tuottavuusohjelman säästöihin virittivät vilkkaan keskustelun. Ekskursiolla vierailtiin myös Maavoimien esikunnassa Karkialammilla. Henkilöstöpäällikkö Timo Mustaniemi esityksen pohjalta keskusteltiin puolustusvoimien uudistuksista sekä maavoimien kehittämisestä ja kaluston uusimisesta 2020-luvulle tultaessa. Nina Törnudd gia-alan muutokseen. Teknologiajohtaja Heli Antila kertoi uusiutuvan energian kehittämisestä ja testihankkeista sekä loi mielenkiintoi- sia näkymiä energiatuotannon ja sähkön käytön tulevaisuuteen. Uusiutuvan energian rynnistys markkinoilla on muuttanut ener- 186. Maanpuolustuskurssin tapaaminen 25.5.2015 järjestettiin Sanomatalossa. 188. Maanpuolustuskurssi kokoontui ”perinnepäivänään” 18.8. tänä vuonna kurssisisar Helena Aatisen kutsumana Fortumiin. Illan aiheena oli tutustuminen yhtiöön ja ener- 188. MPK Fortumin kattoterassilla. Maanpuolustus 113 65 Kurssien kokoontumisia giasektorin pelikenttää merkittävästi. Maailmantalous ja säät ovat olleet myös merkittäviä muutostekijöitä. Muutoksessa on pystyttävä investoimaan uuteen tuotantoon, jonka elinkaari on useita vuosikymmeniä. Uusiutuvan energian – auringon ja tuulen – vaihtelun myötä keskusteluun on nousemassa tuotantojoustojen lisäksi myös kulutusjoustot, joiden myötä kuluttajasta, sähkön ja lämmön käyttäjästä, tulee aktiivinen toimija energiamarkkinoilla. Esitysten jälkeen nautimme maittavan iltapalan ja pääsimme vaihtamaan kuulumisia samalla nauttien Fortumin pääkonttorin huikeista maisemista yli Helsingin ja Espoon. Oltermanni Raimo Voipio 189. Maanpuolustuskurssi kokoontui kurssitapaamiseen 27.4.2015 Suomen Erillisverkot Oy:n tiloissa kurssiveli Timo Lehtimäen isännöimänä. Tapaamisessa saimme aimo annoksen uutta tietoa viime vuosina toimeenpannusta valtionhallinnon tietoverkkojen varmistamisesta, mikä hyvin täydensi maanpuolustuskurssilla opetettua. Pääsihteeri Anders Gardberg 190. Maanpuolustuskurssin kevään kurssitapaaminen oli 24.3.2015 työeläkevakuutusyhtiössä Eterassa. Isäntänä oli taistelutoverimme, Eteran johtaja Timo Hietanen, joka esitteli tapaamisen aluksi Eteran suhdanneindeksiä. Talouden kehitystä hyvin kuvaava suhdanneindeksi pohjautuu Eteran asiakasyritysten työtekijämäärän kehitykseen. Ilmassa oli indeksin mukaan hiukan myönteisiä värinöitä. Politiikan taustahommissa ja journalistina kannuksensa hankkinut Jari Rauhamäki alusti jännittävistä vaaliasetelmista. Kesärannasta tilaisuuteen suoraan porhaltanut Juha-Pekka Raeste analysoi vaalitilannetta toimittajan silmin. Koti- 66 Maanpuolustus 113 197. MPK Rannikkolaivastossa Turussa. maan politiikkaan keskittyneiden alustusten täydennyksesi saimme syvällisen arvion Venäjän tilanteesta ja Ukrainan kriisistä. Alustuksen piti strategian pääopettaja, majuri Tommi Lappalainen Maanpuolustuskorkeakoulusta. Tuomo Yli-Huttula 193. Maanpuolustuskurssi tutustui 7.5. Koko Jazz Clubiin ja 27.5.2015 CapManin toimintaan. 197. Maanpuolustuskurssin seitsemäs kurssitapaaminen järjestettiin 8.5.2015 Rannikkolaivaston tiloissa Turun Pansiossa. Tapaamisen isännöi laivaston komentaja, kommodori Timo Hirvonen. Tapaamisen aluksi perehdyimme puolustusvoimauudistuksen vaikutuksiin Merivoimiin ja Rannikkolaivastoon, jonka jälkeen tutustuimme ohjusvene Rauman suorituskykyyn viirikön päällikkö, kapteeniluutnantti Tuomas Runolan opastamana. Ta- 199. MPK Turun tuomiokirkon tornissa. Kurssien kokoontumisia paamisemme huipentui Meriupseerikerhon arvokkaissa tiloissa nauttimaamme maittavaan päivälliseen. Pääsihteeri Petteri Korvala 199. MPK kokoontui 5.6.2015 Suomen entisessä pääkaupungissa piispa Kaarlon kutsumana Turun tuomiokapituliin. Iltapäivän aikana perehdyttiin kulttuuriperimän merkitykseen kriiseissä, reliikkeihin kristillisessä perinnössä ja Turun tuomiokirkon saloihin. Kokoontumisessa pidettiin myös katsaus turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen. Tapaaminen päätettiin keskusteluun illallisen ääressä. Suurkiitos erittäin mielenkiintoisesta ohjelmasta Kaarlolle koko kurssin puolesta! PääsihteeriTatu Mikkola 201. Maanpuolustuskurssi kokoontui kesätapaamiseen Lohjalle Kirkniemen kartanoon 1.6.2015. Tilaisuuden isäntänä toimi Vesa-Pekka Takala Metsä Groupista. Paikalle saapuneet 20 kurssisisarta ja -veljeä saivat kuulla seikkaperäisen katsauksen Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehdasprojektista ja tutustua asiantuntijan opastamana marskien kartanoon. Tapaamisen huipensi maittava päivällinen kartanon historiallisissa tiloissa. Pääsihteeri Vesa Valtonen 213. Maanpuolustuskurssi kokoontui ensimmäiseen kurssitapaamiseensa toukokuussa. Mukana oli parikymmentä kurssilaista. Tapaamista isännöi Jarno Limnell ja kohtauspaikkana toimi Sotamuseo. Museon suunnittelija Juha Joutsi kertoi Saksan laivaston osuudesta taistelussa Helsingin hallinnasta keväällä 1918. Saksan Itämeren divisioona ampui tykkitulta kauppatorin ympäristöön ja laski joukkoja maihin Katajanokalla. Löytyypä kauppatorin rannasta edelleenkin muisto noista 201. MPK Kirkniemen kartanon salissa. ajoista. Nyt Nikolai II:na tunnettu ravintolalaiva kantoi tuolloin nimeä Nautilus, ja sen kyljessä komeili punainen risti valkoisella pohjalla. Yhteistuumin todettiin entisen armeijan sairaala-aluksen olevan mainio sotahistoriallinen kesäretkikohde! Sotamuseon oppaan johdolla tehtiin kierros 2. maailmansodan vaiheista kertoviin näyttelysaleihin. Erinomainen opas: faktat hyvin hallussa ja paljon uusiakin tarinoita. Hetkeksi selostus oli tosin pakko keskeyttää: nykyhetken jännitys vei voiton, kun Sipilän hallitusneuvottelujen osapuolet selvisivät! Sotamuseon jälkeen siirryttiin Zinnkelleriin, kurssiajan tuttuun lounaspaikkaan. Jyrki Huotarin järjestämässä illanistujaisessa julkaistiin mahtava kurssijulkaisu. Kaikkien iloksi runsaasti kuvia, mutta ennen kaikkea kurssin aikana syntyneitä ajatuksia ja oivalluksia. Kiitokset julkaisutoimikunnalle! Kakkostapaaminen vie Tallinnaan marraskuussa. Emäntä Pirkko Harrela Veli-Mikko Niemi (vas.), Ossi Lähdesmäki, Hannu Kuusela, Marko Nieminen, oltermanni Tuomas Timonen ja toistakymmentä muuta kurssilaista kuuntelevat korva tarkkana Sotamuseon asiantuntevia oppaita. Selin oikealla Jari Voutilainen. Maanpuolustus 113 67 Alueelliset yhdistykset Retkeläiset ryhmäkuvassa. Matkalle osallistui kaikkiaan 31 henkilöä. Pirkanmaan Maanpuolustusyhdistys ry Pirkanmaalaiset kesäretkellä Kuivasaaressa Pirkanmaan Maanpuolustusyhdistyksen kesäretki suuntautui 13. kesäkuuta Kuivasaareen. Retkelle osallistuneet pääsivät tutustumaan saarella oleviin rannikkotykkeihin ja myös alkukesän kauniiseen saaristoluontoon. Matkaan lähdettiin Santahaminan varuskunnasta maittavan lounaan jälkeen kahdella yhteysaluksella Rannikkotykistöillan hallinnoimalla MPK:n linnakevene MS Kuivasaarella ja Helsingin Laivastokillan koulutusalus MS Kilstarilla. Molemmissa aluksissa palvelu oli huomaavaista ja merimatkat voitiin tehdä suotuisan tuulen puhaltaessa. Saaressa ryhmää opasti kommodori evp Mikko Taavitsainen. Asiantuntevan ja asialleen vihkiytyneen oppaan tarinoita olikin mukava kuunnella. Vierailuun varattu aika oli kui- 68 Maanpuolustus 113 tenkin rajallinen ja nähtävää jäi vielä toisellekin saarireissulle. Kuivasaari on Suomen puolustusvoimien hallinnassa oleva linnakesaari, joka sijaitsee Helsingin edustalla Isosaaren länsipuolella. Saarella on Suomenlinnan Rannikkotykistökillan ylläpitämä, huomattavan laaja kokoelma vanhoja historiallisia tykkejä. Kiltalaiset kunnostivat 1980–1990-lukujen vaihteessa muun muassa kaksoistykkitornin ja se on edelleen kiltalaisten huoltovastuulla. Aikaisemmin saaressa toimi myös aktiivikäytössä ollut 100 TK-rannikkopatteri. Nyt kyseiset tykit on poistettu aktiivikäytöstä eikä linnakkeella ole pysyvää miehitystä. Linnake on kuitenkin edelleen puolustusvoimien aluetta, joten saarella käyntiin tarvitaan asianmukainen lupa. 1700-luvulla Kuivasaari oli kalastajien tukikohta. Seuraavan vuosisadan saari oli yksityisomistuksessa, kunnes Venäjän valtio pakkolunasti saaren vuonna 1896 ja se luovutettiin Viaporin linnoitukselle. Saari linnoitettiin 1910-luvulla ja sinne rakennettiin kasarmit ja henkilökunnan asunnot. Keväällä 1918 saksalaiset aloittivat suomalaisten kouluttamisen venäläisten jättä- mien rannikkotykkien käyttäjäksi. Seuraavana vuonna linnake otettiinkin jo aktiivikäyttöön. Saaressa sijaitsee muun muassa venäläisten vuonna 1904 rakentama vanha kasarmi, jossa on kaksi 50 hengen tupaa sekä vuonna 1903 rakennettu linnakkeen päällikön asunto. Taavitsaisen jalanjälkiä seuraten retkeläiset tutustuivat myös 1930-luvulla rakennettuun tulenjohtotorniin, jonka huipulla on käytöstä poistettu tutka-antenni. Lisäksi vierailtiin sokkeloisessa kasematissa, joka toimi maanalaisena majoitusja laskentakeskuksena. Saaressa on monia harvinaisia tykkejä Kuivasaaressa on myös yksi maailman harvoista säilyneistä 305 mm:n kaksoistykkitorneista. Venäläisen Obuhovin terästehtaan aikoinaan valmistama tykki (305 / 52 O) on edelleen ampumakunnossa, mutta sillä ammutaan nykyään ainoastaan järeitä kunnialaukauksia 500 kilon vesipanoksella. Tykit valmistuivat ampumakuntoon vuonna 1935. Niiden kantama on 42 kilometriä. Toinen saaressa oleva tykkiharvinaisuus on 10 tuuman Durlacher-lavetilla varustettu Alueelliset yhdistykset tykki (254 /45 D). Tykki on valmistettu vuonna 1906 ja sen putken pituus on 11 420 mm ja paino 51 500 kiloa. Saaresta löytyy niin ikään Canet -mallinen, 152 mm:n merikaanuuna (152 /50 T) jonka putki on Tampellan valmistama. Saaressa olevan, venäläisten macadam -menetelmällä rakentaman Tykkitien varrella on lisäksi runsaasti erilaisia museotykkejä. Varsinkin retkelle osallistunut naisväki ihasteli saaren kaunista luontoa monine kasveineen ja vesilintuineen. Vaikka saari on nimensä mukainen, on saarella myös lehto jossa kasvaa mahtava tuomipensaikko. Tykkitien toisella puolella on kalliolehto, jossa kasvaa muun muassa ahomansikkaa ja keto-orvokkeja. Saaren keskellä on kivikko, joka tehtyjen rakennustöiden jälkeenkin kertoo muinaisesta merenrannasta. Paluumatkalla poikettiin Santahaminan sotilaskotiin munkkikahveille. Ennen bussin nokan kääntämistä kohti moottoritietä, silmäiltiin bussin ikkunasta Santahaminan varuskunnan aluetta Pirkanmaan aluetoimiston päällikön, komentaja Matti Eskolan opastamana. Teksti ja kuva: Sirkka Ojala Pohjois-Savon Maanpuolustusyhdistys ry Pohjoissavolaiset tutustuivat WIHURI15harjoitukseen Pohjois-Savon Maanpuolustusyhdistyksen 25 henkilön retkikunta tutustui kesäkuun alkupuolella pidettyyn maavoimien WIHURI15-pääsotaharjoitukseen Nurmeksen suunnalla. Sotilasalueen esikunnan työskentelyn lisäksi vieraille esiteltiin myös sotakoirien koulutusta ja toimintaa. Vierailijaryhmä pääsi tutustumaan esikuntapanssariajoneuvoon ja operaatiokeskukseen sekä sotakoirien toimintaan. Harjoituksen sinisen puolen sotilasalueen komentaja, eversti Jouni Mattila ja esikuntapäällikkö, everstiluutnantti Petteri Soini esittelivät kiinnostavasti sotilasalueen tehtäviä, esikunnan työskentelytapoja ja harjoituksen kulkua. Kainuun prikaati oli järjestänyt Nurmeksen Kirkkokadun koulun kentälle yleisötapahtuman kalustonäyttelyineen. Tilaisuudessa esiintyi Puolustusvoimien varusmiessoittokunta ja tapahtumassa oli mahdollisuus nauttia Leijona Cateringin tarjoamasta hernekeitosta ja tietenkin sotilaskodin munkkikahvista. Pohjois-Karjalassa Pielisen länsipuolella pidetyn WIHURI15-harjoituksen teemana oli maavoimien taistelutapa 2015 erityisesti alueellisten joukkojen osalta. Harjoitukseen osallistui yli 10 000 henkilöä, joista reserviläisiä oli noin 2 000. Harjoituksen johtajana toimi prikaatikenraali Jukka Sonninen. Pohjois-Karjalan aluetoimiston johdossa olleet siniset joukot toimivat kahtena vahvennettuna puolustavana taisteluosastona alueellisten joukkojen kokoonpanojen ja toimintaperiaatteiden mukaisesti. Keltaisella puolella puolestaan rynnistivät hyökkäävät joukot panssareiden tukemina. Harjoituksen apulaisjohtaja, eversti Kari Pietiläinen kertoi vierailijoille, että WIHURI15:ssä on harjoitettu isoja joukkoja, joiden osalta on testattu maavoimien taistelutapa 2015:n mukaista taistelua ja Pohjois-Savon Maanpuolustusyhdistyksen vierailuosasto. Maanpuolustus 113 69 Alueelliset yhdistykset erityisesti alueellisten joukkojen hyökkäyskykyä. Taistelukentän vaatimukset ja mahdollisuudet, alueen käyttö, tulenkäyttö ja tehokkaan johtamisen merkitys ovat tulleet harjoituksessa hyvin esille. Myös esimerkiksi uusi johtamisjärjestelmä, joukkojen liikkuvuus ja eräät uudet asejärjestel- Vaasan läänin Maanpuolustusyhdistys ry – Vasa läns Försvarsförening rf Poliittinen tilanne lisää isänmaan arvostusta Vaasan läänin Maanpuolustusyhdistys ry kokoontui maaliskuun lopussa Kurikan Wanhalla Asemalla. Kevätkokouksen alussa kuultiin Kurikan kaupunginjohtaja Paavo Tyrväisen alustus kuntaliitosten taloudellisista vaikutuksista. Samoin 70 Maanpuolustus 113 mät olivat tarkkailun kohteina. Maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Seppo Toivonen vaikutti tyytyväiseltä WIHURIn kulkuun ja saavutettuihin tuloksiin. Taistelun johtaminen on ollut yksi tärkeistä harjoituskohteista. Harjoituksessa on tehty paljon tutkimusta ja kerätty kokemuk- sia muun muassa taisteluosastojen taktiikan edelleen kehittämiseksi, Toivonen sanoi. Harjoituksiin osallistuneilla joukoilla ja erityisesti reserviläisillä oli hyvä motivaatio ja heiltä saatu palaute harjoituksesta on ollut hyvin suurelta osalta myönteistä. Teksti ja kuva: Jarmo Seppälä kuultiin illan isännän, Rauno YliHynnilän esitelmä muistokiven hakumatkasta Venäjän Karjalasta Kurikan aseman pihalle. Kokousvieraat pääsivät lopuksi tutustumaan Reijo Jyrän johdolla Elomaan harmonikkaperinteeseen ja -museoon. Alustuksessaan Paavo Tyrväinen toi esiin maanpuolustusyhdistysten tilauksen ja myös haasteet, joihin monet muutkin yhdistykset törmäävät. - Olette varmasti miettineet, miten saada nuorempaakin väkeä mukaan tutustumaan niihin juuriin, minkä takia me olemme itsenäisiä. Nykyinen poliittinen tilanne lähialueilla saa Paavo Tyrväisen uskomaan isänmaan arvostuksen nousemiseen. Vaasan läänin Maanpuolustusyhdistys Kurikan Wanhalla Asemalla. Kuntakentän murroksesta puhuessaan Tyrväinen totesi itse olevansa etulinjassa ja valmis muuttumaan sekä muuttamaan tarpeen mukaan. – Kurikka on ollut aina dynaaminen. Yksi liitos on jo toteutettu ja toinen on työn alla. Paavo Tyrväisen mukaan Kurikka on ollut siinä määrin onnellisessa asemassa, että voimavaroja palveluiden uudistamiseen on löytynyt. Hän myönsi, että kuntaliitosneuvotteluja käytäessä oletettiin 20 000 Alueelliset yhdistykset asukkaan pohjalla olevan merkitystä palveluntuotannossa. Kaikesta huolimatta hän katsoi luottavaisesti tulevaisuuteen. – Meillä on vahvaa hyvää teollisuutta. Sieltä tulevilla verovaroilla palvelut tuotetaan. Tyrväinen huomautti, että virkamiehen asema on sinänsä aina helppo. – Esittelyn ja lain seuraamisen jälkeen luottamusmiehet tekevät päätökset. Kuntaliitoksesta Jalasjärven kanssa hän totesi lopuksi, että Jalasjärven Aikuiskoulutuskeskuksen velka toki painaa, mutta ratkaisuna kuntaliitoksen onnistumiseen on kulttuurien yhteensovittaminen. Rauno Yli-Hynnilä esitteli kolmen Kurikassa toteutetun kiviprojektin vaiheet. Ensimmäinen, suojeluskunnan ampumaradan paikalle tuotu kivi sai kaupungilta vuokrapaikan kolmeksikymmeneksi vuodeksi ja nimekseen ”Tähtäin”. Vuonna 2007 paljastettu muistomerkki sai myöhemmin myös kylkeensä Lukkopesä-nimisen laavun. Vuonna 2010 talvisodan alkamispäivänä paljastettu sotaan lähteneiden muistokivi sijaitsee asemarakennuksen päädyssä. Myös tämän muistomerkin pystytyksessä kaupungilla oli oma roolinsa rahoittajana. Kolmas muistomerkki haettiin rajan toiselta puolelta. – Äyräpäästä oli löytynyt kivi, jossa oli kaiverrus ”Kurikka”. Päätettiin hakea ”poika kotiin”. Valkeakoskelaisten veteraanien löytämä panssariestekivi seisoo nyt ylväänä Tykkipuistossa. – Vaati melko lailla lupien täyttämistä ja karttojen selaamista ennen kuin kiveä päästiin noutamaan. Wanhan Aseman yhteydessä sijaitsevilla kivimuistomerkeillä on historiallisesti ja maanpuolustuksellisesti merkittävä sanoma Kurikan ihmisille. Johannes Ujainen, Kurikka-lehden toimituspäällikkö ja Marja-Liisa Tenhunen, Vaasan läänin Maanpuolustusyhdistys ry:n sihteeri Varsinais-Suomen Maanpuolustusyhdistys ry Kalkki, kalatalous ja Parainen kiinnostivat Perjantaiaamu 29.5. valkeni vesisateisena. Se ei kuitenkaan haitannut 29 Varsinais-Suomen Maanpuolustusyhdistyksen jäsentä ja heidän kumppaneitaan jotka nousivat bussiin ja lähtivät Turusta 25 kilometrin päähän Paraisten saaristokaupunkiin. Paraisten kaupungintalolla kaupunginjohtaja Patrik Nygrén kertoi perustietoa kaupungistaan. Saimme kuulla huolen väestön ikääntymisen aiheuttamista haasteista sekä siitä, millaista on johtaa kuntaa jossa kaikki kuntarajat ovat vedessä ja jossa on 10 000 saarta ja luotoa. Isoja siltoja on 12 ja pikkusiltoja lukuisia. Houtskar, Iniö, Korppoo, Nauvo ja Paraisten kaupunki muodostivat kuntaliitoksen 1.1.2009. Asukkaita on noin 15 500, 57 % on ruotsinkielisiä, 42 % suomenkielisiä ja 1 % väestöstä puhuu muita kieliä. Kaupunki on yksi Suomen suurimmista mökkikunnista. Suurin osa asukkaista käy töissä Turun talousalueella. Paraisilla on myös oma monipuolinen elinkeinoelämä. Suurin työnantaja on Paraisten kaupunki. Muita työnantajia ovat esim. Paroc Panel System Oy, Finnsementti Oy sekä Nordkalk Oy Ab. Paraisilla sijaitsee Suomen suurin kalkkiavolouhos. Kaupungintalolta jatkoimme Norkalk:in pääkonttoriin, jossa talousjohtaja Kim Nordell kertoi Rettig group:iin kuuluvasta Nordkalk Oy AB:sta. Nordkalk on Pohjois-Euroopan johtava korkealaatuisten Iltapäivällä kalatalousoppilaitoksen pihalla paistoi jo melkein aurinko. kalkkikivipohjaisten tuotteiden valmistaja, jolla on Suomessa yhdeksän toimipistettä. Paraisilla sijaitsevat yhtiön pääkonttori ja kehityskeskus sekä kaivos ja kalkkitehdas. Kaivos on n. 70 hehtaarin kokoinen avolouhos. Kalkkikiveä louhitaan vuodessa yli 2 miljoonaa tonnia. Suurin osa käytetään sementin valmistukseen. Viimeinen kohde oli Suomen ainoa kalatalous - ja ympäristöoppilaitos Livia. Livian koulutuksen järjestäjänä on Peimarin koulutuskuntayhtymä, jonka omistajia ovat Parainen, Paimio ja Kaarina. Livia tarjoaa koulutusta neljässä eri toimipaikassa. Kaarinassa maaseutusekä sosiaali- ja terveysopisto, Paraisilla kalatalous- ja ympäristöopisto ja Paimiossa maaseutuopisto. Paraisten kalatalous- ja ympäristöopistoa oltiin jo lopettamassa, mutta onneksi näin ei tapahtunut vaan saimme olla kuulemassa opiston uuden rehtorin Ilkka Harkkilan kertomusta ainutlaatuisesta oppilaitoksestaan. Hyvä että Suomeen saadaan vielä tulevaisuudessakin kalanjalostajia, kalanviljelijöitä ja kalastuksen ohjaajia sekä tietenkin myös perinteisiä kalastajia. Mielenkiintoista oli kuulla oppilaitoksen hapotuskontista, johon kalan jätteet laitetaan yhdessä muurahaishapon kanssa ja tästä syntyvän kemiallisen reaktion ansiosta saadaan biokaasua jota käytetään peltojen lannoitukseen. Teksti ja kuva: Pirjo Tuominen Maanpuolustus 113 71 Alueelliset yhdistykset Alueellisten yhdistysten sihteerit Etelä-Savon Maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri Anneli Niskanen Purolantie 3 50350 NOROLA +358 (0)40 519 0881 anneli.niskanen@surffi.fi Kanta-Hämeen Maanpuolustusyhdistys ry www.khmpy.net Sihteeri Ilpo Heporauta Halmekatu 3 B 13130 HÄMEENLINNA +358 (0)500 367 150 ilpo.heporauta@gmail.com Keski-Suomen Henkisen Maanpuolustuksen Liitto ry www.kshmpl.fi Sihteeri Sirkku Laurila Kolikkotie 5 A 10 40320 JYVÄSKYLÄ +358 (0)50 68 186 sihteeri@kshmpl.fi Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri, pelastusylitarkastaja Tom Tallberg Pohjois-Suomen aluehallintovirasto PL 293 90101 OULU +358 (0)400 159 789 tom.tallberg@avi.fi Pohjois-Savon Maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri Eero Heikkinen Hiihtäjäntie 15 B 19 70200 KUOPIO +358 (0)50 490 5711 psavmpy@gmail.com Päijät-Hämeen alueen Maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri Tuija Nummela Suojalantie 21 12130 MOMMILA +358 (0)50 544 8682 tuija.nummela@phnet.fi Kymen läänin Maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri Paavo Mikkonen Keskikoskentie 4 A 3 46800 MYLLYKOSKI +358 (0)44 550 9375 paavo.mikkonen@pp.inet.fi Satakunnan Maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri Hannu Aho Peltopyyntie 22 28200 PORI +358 (0)44 788 3100 hannu.aho@satakunnanaluetaksi.fi Lapin Maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri, johtaja Jari Aalto Lapin aluehallintovirasto PL 8002 96101 ROVANIEMI +358 (0)295 017 356 jari.aalto@avi.fi Uudenmaan Maanpuolustusyhdistys ry www.umpy.fi Sihteeri Kaarina Kuisma Kuismakuja 1 J 9 00720 Helsinki +358 (0)40 199 0755 kaarina.kuisma@umpy.fi Pirkanmaan Maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri Kristina Alho Arkkitehdinkatu 18 A 10 33720 TAMPERE +358 (0)40 833 8490 kisse.alho@elisanet.fi Vaasan läänin Maanpuolustusyhdistys ry – Vasa läns Försvarsförening rf Sihteeri Marja-Liisa Tenhunen Ajurintie 6 67100 KOKKOLA +358 (0)40 7544 113 marja-liisa.tenhunen@anvianet.fi Pohjois-Karjalan Maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri, toimistosihteeri Marko Jalkanen Pohjois-Karjalan aluetoimisto PL 28 80101 JOENSUU +358 (0)299 434 161 pkarmpy@gmail.com 72 Maanpuolustus 113 Varsinais-Suomen Maanpuolustusyhdistys ry www.vsmpy.com Sihteeri, pelastustarkastaja Pirjo Tuominen Lounais-Suomen aluehallintovirasto PL 22 20801 TURKU +358 (0)40 539 1024 pirjo.tuominen@avi.fi Oikotie yhteiskunnan huipulle MAANPUOLUSTUS MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN JULKAISU MAANPUOLUSTUS MAANPUOLUSTUS MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN JULKAISU 112 • KESÄKUU 2015 NUMERO 112 KESÄKUU 2015 HAASTATTELU Poliisineuvos ANTTI PELTTARI Tiedustelupäällikkö HARRI OHRA-AHO TEEMA INFORMAATIOVAIKUTTAMINEN Maanpuolustus on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti, jonka jakeluun kuuluvat muun muassa kaikki valtakunnallisen maanpuolustuskurssin käyneet. Lehden levikki on 12 000 kappaletta. Maanpuolustus on kokonaisturvallisuuden ajankohtaisiin aiheisiin teemanumeroittain syventyvä julkaisu, joka tarjoaa yritykselle kanavan antaa täsmätietoa korkealaatuisista tuotteistaan ja palveluistaan suoraan yhteiskunnallisille vaikuttajille. Lehti on ilmestynyt vuodesta 1966. AIKATAULU 2015 Numero 111 ilmestyy 19.3. Painovalmis ilmoitusaineisto toimituksessa 5.2. Numero 112 ilmestyy 3.6. Painovalmis ilmoitusaineisto toimituksessa 23.4. 1/1 Numero 113 ilmestyy 24.9. Painovalmis ilmoitusaineisto toimituksessa 13.8. Numero 114 ilmestyy 3.12. Painovalmis ilmoitusaineisto toimituksessa 22.10. TEEMAT Neljä vuotta arabikeväästä Informaatiovaikuttaminen Energiaturvallisuus Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne Kyberturvallisuus 1/2 pysty 1/2 vaaka ILMOITUSKOOT JA HINNAT 3. kansi (takakannen sisäpuoli) 170 x 250 mm 1/1 sivu 170 x 250 mm 1/2 sivu vaaka 170 x 125 mm 1/2 sivu pysty 85 x 250 mm 1/4 sivu 85 x 125 mm 1 200 € 1 000 € 600 € 600 € 300 € Huom! Muista lisätä leikkausvara 3 mm ILMOITUSTILAN VARAUKSET JA TIEDUSTELUT Toimituksen sihteeri Anita Pursiainen puh. 040 149 3649 maanpuolustuskurssiyhdistys@gmail.com 1/4
© Copyright 2024