1. No category

Vaihtoraportti – Kevät 2015
UNIVERSITÉ LIBRE DE BRUXELLES
Koulutusohjelma: Yhdyskunta- ja ympäristötekniikka
Vaihto-ohjelma: ERASMUS+
Opetuskieli: englanti ja ranska
Y LEISKUVAUS KOHTEESTA
Olin monta vuotta miettinyt, että olisi kiva lähteä opiskelemaan ulkomaille, kun keväällä 2014 havahduin,
että nyt olisi viimeisiä tilaisuuksia hakea vaihtoon. Päädyin lopulta hakemaan Brysseliin, Belgiaan, viidennen
lukuvuoteni kevääksi. Olin pyöritellyt mielessäni montaakin eri kohdetta aina Ruotsista Australiaan asti. Olin
kuvitellut, että kevään vaihtopaikkoja haetaan vasta edeltävänä syksynä, mutta kuultuani, että haku
kannattaa tehdä jo edellisenä keväänä, minulla oli enää noin viikko aikaa tehdä valinta ja järjestää tarvittavat
paperit. Kiireinen aikataulu rajasi Australian pois, ja lopulta päätin, että haluan lähteä maahan, jossa voin
parantaa sekä englannin- että ranskankielen taitojani. Kohdeyliopiston, Université Libre de Bruxelles (ULB),
sopiva kurssitarjonta englanninkielisessä Civil Engineering – maisteriohjelmassa vaikutti myös päätökseeni.
Belgia on maantieteellisesti noin kymmenen kertaa Suomea pienempi valtio, joka sijaitsee Alankomaiden,
Saksan, Luxembourgin ja Ranskan ympäröimänä Pohjanmeren rannalla. Asukkaita maassa on noin 10
miljoonaa. Merkittävä piirre Belgiassa on sen kaksikielisyys ja jakautuminen maakuntiin. Pohjoisen
Flanderissa puhutaan flaaminkieltä eli hollantia (noin 60% väestöstä). Etelässä Valloniassa puolestaan
käytetään ranskankieltä. Brysselin pääkaupunkialue on kolmas maakunta, jossa valtaosa asukkaista puhuu
ranskaa. Englanninkielellä ei ole virallista asemaa, vaikka sitä käytetäänkin paljon. Mainittakoon vielä, että
Belgian kolmas virallinen kieli on saksa, jota puhuu pieni osa väestöstä lähellä Saksan rajaa. Erot Flanderin ja
Vallonian välillä näkyvät kielen lisäksi esimerkiksi hallinnossa, taloudessa, arkkitehtuurissa ja kulttuurissa.
Flaamien ja vallonien suhtautuminen toisiinsa ei välttämättä ole kovinkaan lämmin, eivätkä erityisesti nuoret
mielellään puhu muuta kuin omaa äidinkieltään. Monesti flaaminkieliset ja ranskankieliset belgialaiset
käyttävätkin keskinäisissä kanssakäymisessä englantia. Näin selkeä kahtiajakautuminen ja epäyhtenäisyys
yllättivät minut. Matkaopaskirjoissakin neuvotaan, että Flanderin alueella ei välttämättä ole kohteliasta
käyttää ranskankieltä, joten englanti on parempi vaihtoehto. Bryssel tuo kansainvälisyydellään oman lukunsa
tähän kielisekamelskaan. Itse pärjäsin joka paikassa joko englannilla tai kohtalaisella ranskankielentaidollani
sekä opinpa jopa muutaman sanan flaamiakin.
Pääkaupungin Brysselin metropolialueella on noin 2 miljoonaa asukasta, joista puolet itse pääkaupungissa.
Kaupungin keskiaikaiset rakennukset Grand Place –suurtorin ympäristössä luovat keskieurooppalaista
tunnelmaa, vaikka toisaalta lukuisat EU-instituutiot uusine rakennuksineen luonnehtivat kaupunkikuvaa.
Bryssel tunnetaankin tärkeänä maailmanpolitiikan keskuksena ja Euroopan pääkaupunkina. Kansainvälinen
ilmapiiri näkyy koko kaupungissa, ja eurooppalaiset virkamiehet, harjoittelijat ja vaihto-oppilaat ovat yleinen
ilmiö Brysselissä. Erityisesti touko-kesäkuussa kaupunki tuntui viehättävän myös turisteja ja
luokkaretkiryhmiä.
Kuulin paljon moitteita Belgian ilmastosta, ja vaikka sateenvarjo ja talvitakki helmi-maaliskuussa tulivatkin
tarpeeseen, suomalaisena arvostin lämmintä kevättä ja kesää. Kesäkuussa lämpötila nousi lähes päivittäin yli
+25 asteen. Brysselissä on useita puistoja, jotka täyttyvät lenkkeilijöistä ja piknik-kävijöistä jo huhtikuusta
alkaen. Kaipasin itse hieman suomalaista järvi- ja merimaisemaa, sillä Brysselissä ei ollut juurikaan
luonnollisia vesistöjä ja Brysselin ulkopuolellakin maisemaa hallitsivat pellot. Jokia, kanavia sekä merenrantaa
pääsin kuitenkin ihastelemaan vieraillessani Belgian muissa kaupungeissa, esimerkiksi Bruggessa, Gentissä,
Oostendessä ja Antwerpenissa.
Belgialaiset, joihin tutustuin, olivat ystävällisiä ja auttavaisia. Belgian kulttuuri on saanut vaikutteita sekä
Ranskasta että Alankomaista, mikä näkyy eroina Vallonian ja Flanderin kesken. Yleisesti belgialaiset olivat
mielestäni suomalaisia suorapuheisempia ja ilmaisivat mielipiteensä melko voimakkain sanoin, mitä ei pidä
ottaa liian tosissaan. Perhe ja ystävät ovat tärkeässä osassa belgialaisessa kulttuurissa, ja heidän kanssaan
vietetään paljon aikaa erityisesti viikonloppuisin.
J ÄRJESTELYT S UOMESSA
Kevätlukukaudeksi vaihtoon hakevan kannattaa muistaa, että varmistaakseen haluamansa kohteen, haku
tulee tehdä jo edellisenä keväänä. Syksyisin jaossa on jäljelle jääneitä paikkoja. Koska itse havahduin tähän
hieman myöhään, paperien kanssa meinasi tulla kiire. Erasmus-vaihtoon hakiessa tarvittavat dokumentit oli
kuitenkin järjestettävissä viikon sisällä. Into-sivuilta löytyy hyvät ohjeet hakuprosessista yleisesti sekä
kohdekohtaisesti – kannattaa tutustua huolella ja ajoissa! Itse hankin kielikeskuksesta todistuksen sekä
englannin että ranskan taidoistani. OOP-palvelupisteeltä saa virallisen opintosuoritteen. Aallon
hakulomakkeen ja Learning Agreementin täytettyäni muita dokumentteja ei tarvittu.
Kun vaihtopaikoista oli keväällä ilmoitettu ensin Aallon kautta, kesäkuussa sain ensimmäisen sähköpostin
ULB:stä. Tarkempia ohjeita lähetettiin lokakuussa, jolloin minunkin piti lähettää Brysseliin lisätietoja mm.
opiskelijakorttia varten. Lähtöjärjestelyt Suomessa veivät jonkin verran aikaa, koska minun piti muuttaa
Otaniemen asunnostani tavarat säilytykseen muualle vaihdon ajaksi. Hankin matkavakuutukseeni tarvittavan
pidennyksen, sillä normaalisti se kattoi maksimissaan kolmen kuukauden matkat. Eurooppalainen
sairaanhoitokortti on hyvä olla mukana. Apurahoja vaihtoon hain ja sain Aallon lisäksi RIL:lta ja AYY:lta.
K ÄYTÄNNÖN
ASIAT VAIHTOKOHTEESSA
Aloin etsiä asuntoa tosissani jo marraskuussa, vaikka virallinen hyväksymiskirje saapui vasta joulukuun alussa.
Lokakuussa saamani sähköpostin jälkeen oli kuitenkin varmistettu, ettei yllätyksiä vaihtopaikan suhteen
pitäisi enää tulla. Vaihtoyliopiston lähettämä informaatio varsinaisista opiskelija-asunnoista oli vähäistä, eikä
koulun internet sivuiltakaan helposti selvinnyt, onko vaihtareiden mahdollista saada näitä asuntoja.
Brysselissä vuokrahuonetarjontaa (toki myös kysyntää) on kuitenkin paljon kaupungin kansainvälisyydestä ja
EU-instituutioista johtuen. Suurin osa nuorista aikuisista asuu vuokrahuoneessa jaetussa asunnossa eli
solumaisesti. Ranskankieliset termit tälle asumismuodolle ovat colocation ja kot. Vuokrahuoneiden hintataso
vaihteli noin välillä 300-500€/kk, riippuen asunnon kunnosta, varustelusta ja sijainnista. Katsoin asuntoja
mm.
seuraavilta
nettisivuilta:
www.brukot.be,
http://www.immoweb.be/en/
ja
http://www.expatriates.com/classifieds/bru/housingavailable/. Myös Facebookissa on monia ryhmiä, joissa
ilmoitetaan vapaista vuokra-asunnoista. Esimerkkeinä näistä ovat ”BXL à louer” ja ”recherche
kot/appartement/colocation à Bruxelles”. Brysselin suomalaisilla on Facebookissa oma ryhmänsä, johon on
myös hyödyllistä liittyä. Osalla vaihtareista ei vielä Brysseliin saapuessaan ollut asuntoa, mutta viimeisetkin
saivat järjestettyä asunnon paikanpäällä ensimmäisen viikon aikana. Siinä tilanteessa kannattaa vierailla
ULB:n asumispalvelupisteellä, jossa osataan auttaa. Solbosch- ja La Plaine-kampukset, joilla insinöörialojen
opetus järjestettiin, sijaitsevat Ixellesin kaupunginosassa. Tällä alueella on tarjolla paljon vuokrahuoneita,
mutta vaihto-oppilaat asuivat kukin missäkin eri puolilla kaupunkia.
Oman asuntoni löysin Facebookin kautta. Asuin yhdessä neljän ranskankielisen nuoren aikuisen kanssa. Kaikki
kämppikseni kävivät töissä, ja toisten omaa elämää kunnioitettiin. Asunto sijaitsi Woluwe Saint Pierre
nimisellä rauhallisella alueella, joka on melkein kuin Brysselin Westend. Pidin kovasti lähistön puistosta ja
alueella uskalsi kävellä iltaisinkin yksin. Brysselin keskustan laitamilla sen sijaan ei ollut suositeltavaa kävellä
yöllä yksinään. Etäisyys asunnoltani yliopistolle oli 4 km ja kaupungin keskustaan 5 km. Vaikka koulumatkani
oli pidempi kuin kampuksen lähellä asuvilla, olin tyytyväinen siistiin huoneeseeni, omaan kylpyhuoneeseen
ja isoihin yhteistiloihin. Kannattaa ehdottomasti hakeutua asumaan samaan asuntoon muiden nuorten
kanssa, koska heistä saa paitsi kavereita, myös paikallistietoa tai vertaistukea.
Belgiassa pitää ohjeiden mukaan hakea oleskelulupaa (residence permit), jos oleskelee maassa yli kolme
kuukautta. Vaihto-oppilaille kuitenkin neuvottiin yliopiston vastaanottotilaisuudessa, että yhden lukukauden
mittaisen vaihdon ajaksi tämä ei ole pakollista. Brysselissä vuosia asuneen sukulaiseni neuvosta jätin
rekisteröitymisen tekemättä, sillä prosessi on kuulemma monimutkainen ja byrokratia saattaa hoitua hyvin
hitaasti. Tässä kuitenkin lyhyt kuvaus rekisteröitymisestä: Bryssel on jaettu 19 kuntaan ja omalla
kunnantalolla täytyy käydä ilmoittautumassa. Koululta saa allekirjoitetun paperin oleskelulupaa varten.
Ilmoittautumisen jälkeen poliisi tulee tarkistamaan, että asuu ilmoitetussa osoitteessa, eikä asunnossa asu
asiaankuulumattomia henkilöitä. Jos aikoo tehdä töitä Belgiassa, silloin rekisteröityminen on käsittääkseni
pakollista. Belgialaisen tilin avaamiseen sillä lienee myös merkitystä, mutta pelkästään vaihdon ajaksi tilin
avaaminen on tarpeetonta. Jos kävisi niin, että olet vaihtosi aikana tekemisissä poliisin kanssa, heitä saattaa
kiinnostaa rekisteröitymättä jättäminen. Jos kuitenkin yhtään matkustelee ulkomaille vaihdon aikana, voi
aina sanoa, että yli 3 kk yhtäjaksoinen oleskelu ei täyty. Näin minulle neuvottiin, enkä todellakaan joutunut
tekemisiin poliisin kanssa, joten ei kannata ottaa mitään stressiä asiasta!
Julkinen liikenne Brysselissä perustuu metroihin, ratikoihin (myös ns. pre-metro) sekä busseihin, joita operoi
STIB-MIVB. Yliopistosta saa todistuksen, joka oikeuttaa opiskelijan kausikorttiin. Kortti käy kaikissa edellä
mainituissa kulkuvälineissä ja maksaa 120€ koko vuodelta. STIB:n nettisivuilta löytyy aikataulut ja tietoa
hinnoista sekä hyödyllinen mobiilisovellus aikataulujen seuraamiseen. Google Maps:in reittihaku toimi
hyvänä reittioppaana. Viimeiset bussi- ja metrovuorot ajavat puolenyön aikaan, mutta perjantaisin ja
lauantaisin liikennöi myöhemmin myös yöbusseja (noctis). Juniin tämä sama kausikortti ei käy, ja junaliikenne
palveleekin enemmän kaupunkien välistä kuin niiden sisäistä liikennettä. Kauemmas keskustasta ja muualla
Flanderissa busseja liikennöi De Lijn, jolla on oma lippujärjestelmänsä. Brysselissä on myös käytettävissä Villokaupunkipyöriä. Vaihtokevääni aikana STIB:n työntekijät lakkoilivat kahdesti, jolloin suurin osa julkisesta
liikenteestä ei liikkunut. Monet toiminnot ovat kuitenkin kävely ja pyöräilyetäisyydellä, riippuen siitä missä
asuu. Lakoista, reittien uudelleenohjauksesta ja tilapäisesti tietöiden takia siirretyistä bussipysäkeistä ei
kannata yllättyä. EU-alueella, joka on yksi liikenteen merkittävistä solmukohdista, katuja ja metroasemia
suljetaan isojen kokousten aikana, joten kannattaa seurata tiedotusta sekä netissä että metroasemilla.
Yliopisto järjesti vaihto-oppilaille ryhmittäin vastaanottotilaisuuden, jossa jaettiin opiskelijakortit sekä
tarvittavia allekirjoitettuja dokumentteja. Ecole Polytechnique, teknillinen tiedekunta järjesti omille
vaihtareilleen myös infotilaisuuden, jossa esiteltiin lyhyesti käytäntöjä. Vaihto-oppilaille ei ollut järjestetty
erityistä tutor-toimintaa ryhmittäin, kuten Otaniemessä, mitä jäin ehkä itse kaipaamaan. Vaihto-oppilaiden
viihtymisestä huolehti Express Erasmus ULB -opiskelijayhdistys. Express järjestikin useita bileitä ja retkiä parin
ensimmäisen kuukauden aikana. Expressin jäsenyys maksoi 10 €, ja isoimpiin tapahtumiin osallistuminen
maksoi vielä erikseen. Tämä on kuitenkin hyvä keino päästä tutustumaan muihin vaihto-oppilaisiin, joten
kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan niin moneen tapahtumaan kuin ehtii! Yhdistyksen tapahtumissa oli
vaihtareita kaikilta mahdollisilta eri opiskelualoilta.
Ensimmäisen viikon aikana järjestettiin myös ranskankielen alkutasokoe, jonka perusteella jaettiin ryhmät
kolmen opintopisteen arvoiselle kielikurssille. Kaikille halukkaille ei kuitenkaan ollut tällä kurssilla paikkoja.
Itse jäin kurssin ulkopuolelle, koska kokeen perusteella ranskantaitoni olivat liian hyvät, mistä olin itse jyrkästi
erimieltä. Olisin kuulemma voinut hakea paikkaa kuuden opintopisteen kurssille, mutta se ei sopinut
lukujärjestykseeni. Koen, että yksinkertaisestakin kurssista olisi ollut minulle jotain apua, sillä on eri asia osata
kieltä paperilla, kuin tosielämässä. Päädyin lopulta etsimään itselleni Tandem-parin, jonka oli tarkoitus
opettaa minulle ranskaa ja minun hänelle englantia. Yrityksestä huolimatta Tandem-kurssini suoritus lopulta
jäi, koska minä ja parimme emme saaneet aikataulujamme sopimaan ja järjestettyä tarpeeksi tapaamisia.
Hintataso Belgiassa oli lähes sama kuin Suomessa, vaikka elintarvikkeet olivat jonkin verran edullisempia.
Yliopistolla oli Sodexon ravintola, josta sai opiskelijalounaan noin neljällä eurolla. Myös pasta- ja
sämpyläkioskeja oli useampia. Korttimaksaminen suomalaisella kortilla toimi yleisesti kaupoissa, mutta
esimerkiksi kampuksen ravintoloissa kävi ainoastaan käteinen. Käteisen pitäminen on hyödyllistä myös, kun
lähtee kavereiden kanssa viettämänä iltaa, sillä ravintoloissa seurueen ostokset on tapana laittaa kaikki
samalla laskulle.
O PINNOT
Université Libre de Bruxelles tarjoaa teknillisessä tiedekunnassaan (Ecole polytechnique de Bruxelles)
englanninkielisiä kursseja Civil Engineering –maisteriohjelmassa. ULB:n läheisyydessä on myös
hollanninkielinen yliopisto VUB (Vrije Universiteit Brussel), jonka kanssa tekniikanalan kursseja järjestetään
yhdessä. Yhteenliittymää kutsutaan nimellä Bruface, Brussels faculty of Engineering. Kursseilla oli siis sekä
ranskan- että flaaminkielisiä opiskelijoita, minkä takia englanti on valittu yhteiseksi opetuskieleksi. Vaihtooppilaat olivat osa kirjoilla ULB:ssa, kuten minä, ja osa VUB:ssa. Keskieurooppalaiseen tapaan kevätlukukausi
alkoi tammi-helmikuun vaihteessa ja jatkui kesäkuun loppuun asti.
ULB ei ole kovinkaan tunnettu insinöörialojen opetuksestaan, mutta yliopisto niittää mainetta esimerkiksi
oikeus- ja kielitieteissä. Tekniikanalojen opetus oli teoreettista ja tutkimukseen painottuvaa;
laskuharjoituksissa käytettiin maisterikursseillakin paljon aikaa ruutupaperille laskemiseen ja kaavojen
johtamiseen, ja kaikki viidennen vuoden opiskelijoista tekivät diplomityötään yliopistolle. Luennoilla käytiin
vähän vaihtelevasti, mutta harjoitusten suorittaminen oli pakollista. Ilmoitin jokaisen kurssin alussa
professoreille olevani vaihto-oppilas, mihin he suhtautuivat ymmärtävästi ja ottivat sen huomioon
selittäessään käytännön asioita. Paikallisten opiskelijoiden keskuudesta oli valittu vuosikursseittain
”vastuuoppilaita”, jotka hoitivat kommunikointia opiskelijoiden ja professorien välillä. Osittain tästä johtuen,
monet tärkeätkin asiat (kuten tenttiaikataulut!) tiedotettiin ainoastaan Facebookissa vastuuoppilaiden
toimesta, joten on tärkeää selvittää kurssikavereilta mihin Facebook-ryhmiin tulee liittyä pysyäkseen ajan
tasalla. Suoritin yhteensä 5 kurssia, joista kahdella olin ainoa vaihtari, joten jäin kaipaamaan vertaistukea.
Jouduin tekemään alkuperäiseen kurssisuunnitelmaani jonkin verran muutoksia päällekkäisten aikataulujen
takia.
Belgian yliopistoille tyypillinen piirre on suulliset tentit. Kuudesta tentistäni kaksi oli kirjallisia, loput suullisia.
Homma toimi niin, että opiskelijat menivät yksitellen sovittuun aikaan koepaikalle, saivat muutaman
kysymyksen ja noin 30 minuuttia aikaa luonnostella paperille vastaukset (closed book exam). Tämän jälkeen
professori kutsui oppilaan luokseen ja vastauksista keskusteltiin. Hyvä puoli suullisessa tentissä oli, että heti
kerrottiin pääsikö läpi. Hyväksytyt arvosanat olivat 10-20, ja muut opiskelijat olivat valaisseet minua
etukäteen, että läpipääseminen on helpohkoa, mutta 18 ja sitä korkeammat arvosanat ovat kiven alla.
Lopullista arvosanaa joutui toki odottamaan viikon tai pari. Kurssit loppuivat käytännössä toukokuun lopussa
ja tentit ajoittuivat kesäkuulle. Tenttiviikoilla (paikallinen termi on blocus) kampuksen kirjastot täyttyivät
opiskelijoista ja kaikki tuntuivat tekevän kovasti töitä pärjätäkseen. Tiiviistä opiskelusta johtuen iltariennot
vähenivätkin toukokuun lopun jälkeen, ja aurinkoinen +25 asteen lämpötila olisi houkutellut tekemään jotain
aivan muuta kuin opiskelemaan. Vaikka vaihtarinakin joutui opiskelemaan ihan tosissaan, ei silti kannata
ottaa liikaa stressiä vaan nauttia vaihtoajasta!
Kursseja pystyi tarkastelemaan yliopiston kurssikatalogista. Kursseille ilmoittautumisen teki tiedekunnan
sihteeri vaihto-oppilaiden puolesta sitten, kun LA:iin oltiin tehty tarvittavat muutokset ja hankittu
allekirjoitukset. Hoidin tämän mahdollisimman pian, sillä netissä oleviin kurssimateriaaleihin pääsi käsiksi
vasta ilmoittauduttuaan kursseille. Kirjallisiin tentteihin minun ei tarvinnut erikseen ilmoittautua, mutta
suullisten tenttien osalta piti itse varmistaa, että oma nimi löytyy aikataulusta, jonka vastuuoppilaat
julkaisivat Facebook-sivulla tai sähköpostissa. Vaaditun 20 opintopisteen suorittaminen lukukaudessa on ihan
mahdollista. Itse suoritin 23 opintopistettä ja kurssini olivat seuraavat: Rock Mechanics and Underground
Construction (4 ECTS), Geotechnical Engineering (6 ECTS), Architectural Engineering and Construction Project
Management (5 ECTS), Post-war history of Architecture and Construction (4 ECTS) ja Conception et Gestion
de Infrastructures de transport (4 ECTS). Viimeisin näistä kursseista oli ranskankielinen, mutta muut
järjestettiin englanniksi.
M UUTA
Belgian sijaintia ja maan sisäisiä lyhyitä välimatkoja kannattaa hyödyntää matkustelemalla. SNCB Belgiumin
operoimat junayhteydet kaupunkien välillä ovat erinomaiset. Kaikki junaliput Belgian sisäisille matkoille
myydään viikonloppuna puoleen hintaan. Alle 26-vuotiaille on olemassa Go Pass 10 –lippu (n. 50€), joka
oikeuttaa kymmeneen yhdensuuntaiseen matkaan minkä tahansa asemien välillä Belgiassa. Yhdelle matkalle
tulee siis hintaa 5€. Kaupunkeja, joissa vierailin olivat Gent, Brugge, Oostende, Antwerpen, Turnhout,
Oudenaarde, Kortrijk, Namur, Mons ja Leuven. Brysselistä pääsee junalla näppärästi myös naapurimaihin,
mutta tällöin junaliput ovat kalliimpia. Itse kävin kevään aikana Pariisissa, Lontoossa ja Amsterdamissa, mutta
ainakin Kölnissä ja Luxembourgissa olisin halunnut ehtiä vielä käydä. Näihin ja moniin muihinkin
kaupunkeihin pääsee myös bussilla, jolloin hinta on edullisempi, mutta matka-aika pidempi. Suosittuja
busseja ovat Megabus, Eurolines ja iDBUS. Brysselistä operoi myös useita halpalentoyhtiöitä ympäri
Eurooppaa.
Brysselissä on museoita, konsertteja ja muuta kulttuuritarjontaa moneen makuun. Erityisesti vaihtareille
järjestettävistä tapahtumista huolehti Express, mutta muitakin International Party –juhlia järjestettiin paljon,
sillä kaupungissa on niin paljon nuoria ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Juhlia löytyy siis halutessaan varmasti
joka viikonlopulle. Tavallinen illanviettotapa on mennä baariin tai pubiin istuskelemaan oluelle.
Opiskelijoiden keskuudessa suosittu alue illanviettoihin niin arkena kuin viikonloppunakin oli ULB:n ja VUB:n
kampuksien välissä oleva Cimetière d’Ixelles ravintoloineen ja baareineen. Myös Flageyn, Luxembourgin ja
Jourdanin aukioiden ympärillä sekä totta kai ydinkeskustassa pubit täyttyivät nuorista ja vanhemmista
brysseliläisistä. Belgialaiset ovat ylpeitä omasta oluestaan ja perinteikkäistä panimoistaan. Olutvalikoima voi
tuntua käsittämättömän laajalta, mutta kannattaa kokeilla erilaisia! Järjestettävät panimovierailut ovat myös
suosittuja. Oluen ohella belgialaisten ylpeydenaiheita ovat ranskalaiset perunat (frites) ja vohvelit sekä totta
kai suklaa. Myös suklaatehtaille ja konditorioihin pääsee vierailemaan.
Kampuksella pystyi liittymään ULB Sports-jäseneksi maksamalla 20€ lukukaudesta, mikä oikeutti
osallistumaan kaikkiin mahdollisiin ryhmäliikuntatunteihin, kursseihin tai käymään kuntosalilla. Minä yhdistin
vaihto-opintoihini Belgiassa oman harrastukseni muodostelmaluistelun, jota pääsin harjoittelemaan
Belgialaisen joukkueen kanssa. Harrastus vei vapaa-ajastani parin ensimmäisen vaihtokuukauden aikana
yhden arki-illan ja yhden viikonloppuaamun viikossa. Parasta harrastuksessa oli, että sen kautta tutustuin
moniin belgialaisiin. Pääsin myös joukkueen kanssa kisamatkoille sekä Belgian sisällä että Ranskaan ja
Kanadaan asti. Haluankin kannustaa vaihtoon lähteviä aktiivisia urheilijoita tai ex-urheilijoita lähtemään
mukaan paikalliseen harrastustoimintaan oman innostuksen mukaan tai kokeilemaan vaikka jotain täysin
uutta! Se on loistava tapa tutustua paikallisiin ja saada ainutkertaisia kokemuksia.
Erasmus-vaihto oli kokonaisuudessaan unohtumaton ja opettavainen kokemus. Uusiin ihmisiin ja
kulttuureihin tutustuminen avarsivat maailmankuvaani monella tavalla. Sekä ranskan- että
englanninkielentaitoni kehittyivät ja opin toki uusia asioita kursseillakin. Ulkomailla vietetyn viiden
kuukauden aikana opin arvostamaan ja näkemään tiettyjä asioita Suomesta ja suomalaisuudesta uusin silmin.
Järjestelmällisille pohjoismaalaisille Belgia saattoi tuntua paikoitellen kaoottiselta, ja vaihtariporukassa
esimerkiksi päivällisajan päättäminen ei ollut itsestäänselvää. Vaihdosta on helppo kirjoittaa positiivisin
sanoin, ja vaikka viisi kuukautta on lyhyt aika, siihenkin mahtuu sateisia ja negatiivisiakin päiviä. Neuvoni
vaihtoa harkitsevalle onkin: lähteminen vieraaseen maahan pois omalta mukavuusalueelta on sen arvoista!
Pienistä vastaantulevista haasteista selviäminen kasvattaa itsevarmuutta. Vaihdon ehdottomasti parasta
antia olivat uudet ystävät sekä matkustelun ja uuden ympäristön tuomat kokemukset. Jos voisin vielä täyttää
hakupaperini uudestaan, hakisin todennäköisesti koko lukuvuodeksi vaihtoon. Puolessa vuodessa ehtii nähdä
ja kokea paljon, mutta vuodessa vielä enemmän. Vaihdon jälkeen ajatus ulkomaille muuttamisesta tai
työharjoitteluun lähtemisestä tuntuu aiempaa helpommalta: vaihdosta jäi kipinä lähteä ulkomaille
tulevaisuudessakin!