1. No category

NUMISMAATTINEN
AIKAKAUSLEHTI
Finsk numismatisk tidskrift
Turun äyri 1523.
Helmikuu 1/2015
Juhlavuosi huipentui Turun linnassa 13.12.
Hevosomnibus- ja raitiotiepoletit Suomessa (I)
Karl Knutssons myntreform 1453 och ”provmyntet”
393. huutokauppa Balderin salissa 7.2.
SUOMEN NUMISMAATTNEN YHDISTYS – NUMISMATISKA FÖRENINGEN I FINLAND ry
perustettu 1914
YHTEYSTIEDOT
Mechelininkatu 15 B 47, 00100 Helsinki
Huutokauppa-asiat
auctions@snynumis.fi
09 662 281
Jäsenasiat
sny@snynumis.fi
Kaisa Kutilainen
050 588 1105
HALLITUS JA TOIMIHENKILÖT
STYRELSEN OCH FUNKTIONÄRERNA
Huutokaupanhoitaja
Juha Halén
auctions@snynumis.fi
fax
09 662 281
050 577 0301
09 622 80204
Toiminnanjohtaja
Kurt Pettersson
auctions@snynumis.fi
fax
09 662 281
09 622 80204
KIRJALLISET TARJOUKSET HUUTOKAUPPAAN
(huutokauppaviikon to klo 18 mennessä)
sähköpostilla
auctions@snynumis.fi
faxilla
09 622 80204
Puheenjohtaja
Petteri Järvi
050 374 7868
Sihteeri
Kaisa Kutilainen
tai kirjeitse
050 588 1105
Mechelininkatu 15 B 47, 00100 Helsinki
050 571 5988
YHDISTYKSEN PANKKITILIT
THE BANK ACCOUNTS OF THE SOCIETY
Varainhoitaja
Kari Lamminen
Huutokaupat – Auctions
FI97 5780 3820 0450 10 / OKOYFIHH
Varapuheenjohtaja
Juha Hyötyläinen
050 917 9978
Jäsenmaksut – Membership fees
Jäsenet
FI91 8000 1400 1043 04 / DABAFIHH
Timo Helle
Juha Hyötyläinen
Kari Lamminen
Timo Konttinen
Jyrki Muona
Marko Salonen
0400 245 963
050 917 9978
050 571 5988
0400 594 095
09 1912 8829
044 989 2065
KERHOT
Antiikki
Pekka Kemppinen 040 530 1693
Kunniamerkit Tuomas Hyrsky 040 550 2367
Setelit
Antti Heinonen
Kerhojen kokoukset alkavat klo 18.00 ja ne
pidetään yhdistyksen huoneistossa
Mechelininkatu 15 B 47.
Muut maksut – Other payments
FI48 1025 3000 2168 31 / NDEAFIHH
NUMISMAATTINEN AIKAKAUSLEHTI
TOIMITUS
Tuukka Talvio (vast.) ja Yrjö Hyötyniemi
ISSN 1235-4252. Painos 1800 kappaletta.
Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Tilaushinta sisältyy jäsenmaksuun.
LEHDEN ILMOITUSHINNAT
1/1 sivu 250 €, 1/2 sivua 125 €
Takakansi 300 €
Muistathan käydä yhdistyksen internet-sivuilla: http//www.snynumis.fi
2
OHJELMAA – PROGRAM 2015
HUUTOKAUPAT – AUCTIONS 2015
11.02.
18.02.
10.03.
06.05.
07.10.
02.12.
07.02.2015
25.04.2015
05.09.2015
21.11.2015
Kunniamerkkikerho
Antiikin kerho: Kilikian miniatyyrit
Setelikerho: näytesetelit
Antiikin kerho: 50-vuotiskokous
Antiikin kerho: Intian hopearahat II
Antiikin kerho: pikkujoulu
Helsinki,
Helsinki,
Helsinki,
Helsinki,
SNY
SNY
SNY
SNY
393
394
395
396
Ajankohtaista
Viimeinen Suomen Numismaattisen Yhdistyksen juhlavuoden tapahtumista järjestettiin Turun linnassa Lucian päivänä. Tämän
numeron aloittaa puheenjohtaja Petteri Järven kirjoitus tästä ja muista vuoden tapahtumista.
Jo aiemmin luvatusta Antti Vuoren kirjoituksesta hevosomnibus- ja raitiotiepoleteista voidaan vihdoin julkaista alkuosa, jonka
aiheena ovat helsinkiläiset poletit. Turun ja
Viipurin hevosomnibus- ja raititiepolettien
esittely jää seuraavaan numeroon.
Kuten edellisessä numerossa kerrottiin, Fjalar ja Nea Örnhjelmin säätiön mitali myönnettiin yhdistyksen 100-vuotisjuhlassa ruotsalaiselle numismaatikolle Kjell
Holmbergille. Hän julkaisee tässä numerossa
kirjoituksen kuningas Kaarle Knuutinpoika
Bonden rahanuudistuksesta 1453 ja siihen
liittyvästä hyvin harvinaisesta Tukholman
aurrosta, jonka hän tulkitsee koerahaksi.
Raha eroaa muista samantyyppisistä siinä,
että kuninkaan arvonimenä on dei gra[cia]
r[e]x, ”Jumalan armosta kuningas”. Muissa Tukholman samoin kuin kaikissa Söder-
köpingin ja Turun rahoissa on sen tilalla
vain rex. Aiemmin tähän harvinaisuuteen oli
kiinnittänyt huomiota Pekka Sarvas vuonna 1985. Holmberg on nyt tunnistanut sitä
kaikkiaan neljä kappaletta, jotka ovat kaikki
leimaidenttisiä. Ruotsinkielisessä kirjoituksessa on yhteenveto englanniksi.
Seuraavassa numerossa
Huhtikuun numeroon on luvassa polettiartikkelin toisen osan lisäksi mm.
kirjoitus yksityispankkien seteleistä.
Samaan numeroon tarkoitettu muu aineisto pyydetään lähettämään Tuukka Talviolle 2. maaliskuuta mennessä,
mieluiten sähköpostilla tuukka.talvio@
pp.inet.fi.
Kirjoittajia pyydetään samalla ilmoittamaan, mikäli kirjoitusta ei saa myöhemmin julkaista sähköisessä muodossa yhdistyksen internetsivuilla.
Antiikin kerho 2014–2015
Viime vuoden helmikuun kokouksessa keskusteltiin Juudean rahoista. Toukokuun kokouksessa Pekka Kemppinen alusti aiheesta ”antiikin painojärjestelmiä” (Robert Tyen
kirjan pohjalta). Lokakuussa Esko Tikkanen esitteli Intian hopearahojen kokoelmaa ja
siitä tekemäänsä luetteloa. Pikkujoulu vietettiin Pasquan ja tietokilpailun merkeissä.
Toimintasuunnitelma vuodelle 2015:
– 18.02. Kilikian miniatyyrit
– 06.05. Kerhon 50-vuotisjuhlakokouksen teemana on rahan synty.
– 07.10. Intian hopearahoja, osa II.
– 02.12. Vietään jälleen pikkujoulua.
Pekka Kemppinen
3
Yhdistyksen juhlavuosi huipentui Turun
linnassa 13.12.
Petteri Järvi
Suomen Numismaattinen Yhdistys juhli
koko edellisen vuoden ajan 100-vuotista
taivaltaan numismatiikan saralla. Vuoden
aikana yhdistys järjesti vakiintuneen tavan
mukaisesti neljä laadukasta huutokauppaa.
Hannu Männistöä tehtävässä seurannut huutokaupanhoitaja Juha Halén osoitti olevansa
edeltäjänsä veroinen tehtävän hoitamisessa. Tukea huutokauppatoimintaan Juha on
saanut toiminnanjohtaja Kurt Petterssonilta.
Yhdistyksen juhlavuoden ensimmäinen
tapahtuma oli Vanhan Rahan Päivä Balderin Salissa lauantaina 15.3. Tapahtuma oli
suunnattu suurelle yleisölle, ja se sai merkittävää näkyvyyttä myös mediassa. Tapahtumassa oli jopa yli tuhat kävijää. Yleisölle
oli tarjolla tietoa numismatiikasta niin kirjojen, lehtien, näyttelyiden kuin myös luentojen muodossa. Suosituimmaksi osoittautui
kuitenkin omien numismaattisten esineiden
arvioittaminen asiantuntijoilla.
Vuoden päätapahtuma järjestettiin Helsingissä 23.5.–25.5. Samaan aikaan pidettiin
myös Pohjoismaisen numismaattisen unionin
(Nordisk Numismatisk Union) tapaaminen.
Varsinainen päätapahtuma oli lauantaina
24.5. Tuolloin jäsenistöllä oli mahdollisuus
tutustua Kansallismuseossa H. F. Antell ja
hänen kokoelmansa -pienoisnäyttelyyn. Satavuotiskokouksessa juhlaesitelmän piti Dr
Roger Bland British Museumista. Kokouksessa myös julkistettiin Tuukka Talvion toimittama 100-vuotisjulkaisu Tutkimusta ja keräilyä ja palkittiin ansioituneita yhdistyksen
jäseniä. Juhlapäivä huipentui 100-vuotisjuhlaillalliseen ravintola Sipulissa. Illallisvieraille jaettiin muistona tapahtumasta taiteilija
Erkki Kannoston muotoilema yhdistyksen
4
100-vuotisjuhlamitali. Vuoden päätapahtumasta voi lukea tarkemmin Numismaattisen
Aikakauslehden numerosta 3/2014.
Yhdistyksen juhlavuoden päätöstilaisuus
pidettiin Turun linnassa lauantaina 13.12.
Turun museokeskuksen aloitteesta yhdistys järjesti yhdessä Turun Numismaattisen
Seuran kanssa Vanhan Rahan Päivän, joka
järjestettiin melko vastaavalla tavalla kuin
maaliskuussa Balderin Salissa. Koko päivän
ajan oli Turun linnaan ilmainen sisäänpääsy
ja linnan kuningattarensalissa oli ajoittain
jopa ruuhkaa. Tapahtuman yhteydessä pidettiin viereisessä kuningattarenkamarissa
kaksi esitelmää: puheenjohtaja Petteri Järvi
luennoi otsikolla Homeiset rahat ja pölyiset
mitalit - Mitä on numismatiikka. Tämän jälkeen oli vuorossa hallituksen jäsenen, professori Jyrki Muonan luento Miten tunnistan
väärennetyn Antiikin rahan? Luennot olivat
suosittuja ja niitä kuunteli noin 30 kuulijaa.
Ennen ensimmäistä luentoa Suomen Rahapajan toimitusjohtaja Paul Gustafsson onnitteli 100-vuotiasta yhdistystä. Tämän jälkeen
hän luovutti yhdessä viestintäjohtaja Henna
Karjalaisen kanssa yhdistykselle kultaisen
Ensimmäinen markka ja numismatiikka
-juhlarahan numero 1.
Numismaattinen päivä huipentui Turun museokeskuksen Turun linnassa olevan raha- ja mitalikabinetin avajaisiin. Turun Kaupungin historiallinen museo (Åbo
stads historiska museum), nykyinen Turun
museokeskus, perustettiin 1881 ja jo perustavassa kokouksessa Fredric Rettig (myöh.
von Rettig) lahjoitti museolle Kustaa Vaasan
Turun markan 1556. Rahat ja mitalit ovat
myös olleet jo pitkään esillä Turun linnas-
Suomen Leijonan I luokan ritarimerkeillä palkitut Aimo Linkosalmi ja Tuukka Talvio. Kuva Petri
Virolainen. Merkit luovutettiin Turun linnassa 13.12.
sa, sillä ensimmäinen raha- ja mitalikabinetti avattiin jo 1891. Nyt avattu näyttely
on amanuenssi Tom C. Bergrothin suunnittelema. Tervetuliaissanat avajaisissa lausui
apulaismuseopalvelujohtaja Maarit TalamoKemiläinen. Näyttelyn avasi Museoviraston
pääjohtaja, dosentti Juhani Kostet, joka puheessaan kertoi numismaattisesta keräilystä
ja numismaattisista kokoelmista ja näyttelyistä Turun museossa eri aikoina. Yhdistys
luovutti tilaisuudessa Turun museokeskukselle 100-vuotisjuhlamitalin pronssisena ja
hopeisena, ja pääjohtaja Kostet sai pronssisen juhlamitalin muistoksi tapahtumasta.
Yhdistyksen 100-vuotisjuhlavuoden päätapahtumassa toukokuussa palkittiin ansioituneita jäseniä numismatiikan ja yhdistyksen
hyväksi tehdystä työstä. Kahden yhdistyksen jäsenen kohdalla ansiot olivat kuitenkin
poikkeukselliset. Kunniapuheenjohtaja, varatuomari Aimo Linkosalmen pitkä toiminta
hallituksen jäsenenä ja 14 vuoden ajan sen
puheenjohtajana sekä muu toiminta yhdis-
tyksen hyväksi on ollut hyvin merkittävää.
Yhtä merkittävää on ollut Kansallismuseon
Rahakammion johtajan, dosentti Tuukka Talvion monivuotinen toiminta yhdistyksessä
mm. yhdistyksen lehden ja julkaisujen toimittajana. Edellä esitetystä johtuen yhdistyksen hallitus päätti anoa Aimo Linkosalmelle
ja Tuukka Talviolle molemmille Suomen Leijonan I luokan ritarimerkkiä. Syyskuun lopulla saatiin opetus- ja kulttuuriministeriöltä
ilmoitus siitä, että ritarikuntien Suurmestari
on myöntänyt molemmat merkit esityksen
mukaisesti.
Suomen Numismaattisen Yhdistyksen
puheenjohtajana haluan lämpimästi kiittää kaikkia juhlavuoden tapahtumien järjestelijöitä sekä niihin osallistuneita, teidän
ansiostanne juhlavuodesta tuli onnistunut
ja ikimuistoinen. Juhlavuoden tapahtumien suosio osoitti, että numismatiikkaa kohtaan tunnetaan edelleen suurta kiinnostusta. Tästä on hyvä jatkaa yhdessä toimintaa
numismatiikan hyväksi.
5
Hevosomnibus- ja raitiotiepoletit
Suomessa (I)
Antti Vuori
Liikennepoletit ovat kansainvälisesti yksi
suosituimmista polettien keräilyalueista.
Niistä on julkaistu omia erikoisluetteloitakin (Smith 1967, Smith & Smith 1990), jotka
Suomen osalta kuitenkin ovat jossain määrin puutteellisia. Kattavammin suomalaisia
liikennepoletteja on listattu Johansonin polettiluettelossa (1979).
Liikennepoleteissa oman mielenkiintoisen ryhmänsä muodostavat raitiotiepoletit
sekä niitä edeltäneiden hevosvetoisten omnibusvaunujen poletit. Tyypillinen kehityskulku on ollut julkisen joukkoliikenteen
aloittaminen yksityisen toimiluvanhaltijan
aloitteesta hevosvetoisilla omnibusvaunuilla. Seuraavassa vaiheessa siirryttiin liikennöimään kiskoilla kulkevilla raitiovaunuilla, jotka myös alkuvaiheessa yleensä olivat
hevosvetoisia. Tästä välivaiheesta siirryttiin kuitenkin varsin pian sähkökäyttöisiin raitiovaunuihin. Yleiseen kehityskulkuun kuului Suomessa myös toiminnan
siirtyminen yksityisiltä toimiluvanhaltijoilta
kaupunkien hallinnoimaksi. Tällaista liikennettä, jossa on käytetty omia poletteja,
on Suomessa ollut kolmessa kaupungissa,
Helsingissä, Turussa ja Viipurissa. Nykyisin liikennöinti raitiovaunuilla jatkuu enää
Helsingissä. Tamperelaiset omnibuspoletit
( Johanson O18) liittyvät 1930-luvun liikennöintiin linja-autoilla, eivätkä siten kuulu tämän esityksen piiriin. Näiden samoin
kuin niitä varhaisempien linja-autopolettien
( Johanson O19) taustaa ja käyttöä on kuvattu P. Virolaisen tamperelaisia poletteja
käsittelevissä artikkeleissa (1979, 1980). Viipurilaisen vuonna 1934 perustetun Torkkelin liikenne Oy:n poletit ( Johanson O17)
6
olivat myös linja-autoliikenteen käyttöön
tarkoitettuja.
Hevosomnibus- ja raitiotiepoletit tunnetaan periaatteessa varsin hyvin. Eri lähteissä on kuitenkin vaihtelevasti tietoja etenkin
harvinaisemmista polettityypeistä, eivätkä
nämä tiedot kaikissa tapauksissa suinkaan
ole täysin yhdenmukaisia. Koska jotkut polettityypit ovat olleet käytössä pitkään, niitä
on myös valmistettu tarpeen mukaan lisää
useassa erillisessä valmistuserässä. Tällöin
samasta poletista voi esiintyä monia enemmän tai vähemmän toisistaan poikkeavia
variantteja. Vastaavaa vaihtelua voi esiintyä
myös silloin, kun tiettyä polettia on valmistettu kerralla suuri määrä. Tämän esityksen
tavoitteena on antaa mahdollisimman kattava kokonaiskuva suomalaisista hevosomnibus- ja raitiotiepoleteista: millaisia poletteja
on ollut käytössä eri kaupungeissa, mikä on
ollut niiden käyttötarkoitus ja -tapa ja milloin niitä on käytetty. Kaikki tässä esiteltävät
poletit ovat vailla vuosilukua (= ND), mutta
luetteloon on kirjattu kunkin polettityypin
käyttöönottovuosi siltä osin, kuin tämä tieto
on ollut käytettävissä. Varianttien osalta esityksessä rajoitutaan kuvaamaan tarkemmin
vain helposti toisistaan erotettavat päätyypit.
Kunkin poletin kohdalla kerrotaan myös sen
numero sekä Johansonin (1979) että Smith
& Smithin (1990) luettelossa, mikäli se on
niissä kuvattu. Polettien painotiedot perustuvat pääosin vain muutamaan punnittuun
kappaleeseen, tarkkuus on luokkaa ± 0,1 g.
Mikäli punnitusten hajonta ei ole ollut poikkeuksellista, on painotieto annettu keskiarvona. Kaikkia varhaisemmissa polettijulkaisuissa esiintyneitä tietoja ei ole pystytty
varmentamaan. Lähdeaineistona saatavilla
ollut materiaali ei välttämättä myöskään ole
ollut täysin kattava polettien käyttöön liittyvissä kysymyksissä, joten siltä osin tähän
esitykseen on voinut jäädä puutteita. Tämä
esitys kattaa vain metallista valmistetut poletit. Muita, esimerkiksi pahvista tai paperista valmistettuja lipukkeita, joita on käytetty
matkoja maksettaessa, ei esitykseen ole sisällytetty, vaikka niiden käyttötapa joissakin
tapauksissa on saattanut käytännössä olla
poletin kaltainen.
1. Omnibus Aktiebolaget i
Helsingfors – Omnibus Osakeyhtiö
Helsingissä
Helsingin Omnibus Osakeyhtiö perustettiin
vuonna 1887 (kaupparekisteriin 25.11.1887;
kaupparekisteritiedot Borg 1980). Se aloitti
liikennöinnin helmikuussa 1888 jalaksille
rakennetulla hevosomnibusvaunulla jäitse välillä Kauppatori-Suomenlinna ja suuripyöräisillä hevosomnibusvaunuilla välillä Töölö-Kaivopuisto. Raitiotie ja Omnibus
Osakeyhtiön neljäkymmentävuotishistoriikin (Estlander 1931) ja Helsingin joukkoliikenteen satavuotishistoriikin (Herranen
1988) mukaan liikennöinti Töölön linjalla
olisi aloitettu 14.3.1888, mutta asiaa koskeva
ilmoitus löytyy sanomalehdistä jo 14.2.1888
(mm. Hufvudstadsbladet, Nya Pressen ja
Uusi Suometar). Marraskuun 15. päivänä
avattiin linja Sörnäinen-Kauppatori ja vuoden 1889 aikana liikennöitiin kokeeksi myös
muutamia muita linjoja. Liikennöinti omnibusvaunuilla osoittautui kuitenkin taloudellisesti kannattamattomaksi ja yhtiö ajautui
parissa vuodessa vararikon partaalle. Helsingin kaupunginvaltuusto myönsi joulukuussa 1889 yhtiölle toimiluvan raitiovaunuliikenteen harjoittamiseen. Tämä edellytti
huomattavia rakenteellisia muutoksia ja osakepääoman korottamista, mikä johti käytännössä uuden yhtiön, Helsingin Raitiotie- ja
Omnibus Osakeyhtiön perustamiseen seuraavana vuonna.
Helsingin Omnibus Osakeyhtiöltä tunnetaan yksi kertamaksua vastaava 15 pennin
poletti, josta on olemassa kaksi toisistaan
selvästi eroavaa varianttia. Näitä poletteja
oli mahdollista ostaa kahdella markalla 15
kappaletta, eli yksittäisen matkan hinnaksi
tuli 13 1/3 penniä. Poletteja myytiin liikenteen käynnistyessä Kingelin & Franckin sikarikaupassa osoitteessa Unioninkatu 23,
myöhemmin myös Sörnäisten Apteekissa,
Toivon Huvilassa Töölössä sekä Omnibus
Osakeyhtiön konttorissa osoitteessa Pohjoisesplanadi 21 pihan perällä (Hufvudstadsbladet 1.6.1889, Uusi Suometar 2.6.1889). Käyttöön tilattavien polettien määräksi päätettiin
yhtiön toimintaa käynnistettäessä 5.000 kappaletta (Vuori 2012). Liikenteen alkaessa
maksoi koko matka Kaivopuistosta Töölöön
30 penniä ja reitin kumman tahansa päätepisteen sekä Arkadian teatterin luona sijainneen puolimatkan pysäkin väli 15 penniä
(Hufvudstadsbladet 14.2.1888). Välittömästi
liikenteen aloittamista seuraavana päivänä
julkaistiin Nya Pressenissä kirjoitus, jossa
voimakkaasti puollettiin sitä, että kertamaksu 15 penniä kattaisi koko reitin. Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä kerrottiinkin
jo 18.2.1888 yhtiön ilmoittaneen tällaisesta
alennuksesta. Loppuvuodesta 1888 taksoja
vielä täsmennettiin. Maksu jokaiselta linjalta
erikseen oli 15 penniä, mutta maksettaessa
pidempi matka heti alussa, kunkin jatkoyhteyden hinta oli vain 5 penniä. Alle kolmevuotiaasta sylissä pidettävästä lapsesta
ei peritty maksua, minkä lisäksi toinen alle
kaksitoistavuotias lapsi matkusti yhdellä kertamaksulla koko matkan (Hufvudstadbladet
16.12.1888). Sörnäisten ja Vanhankaupungin
välisen linjan käynnistyessä keväällä 1889
tehtiin myös siltä osin täsmennyksiä taksoihin. Koko matkan hinta oli 25 penniä, matka Arabiaan asti maksoi 20 penniä ja kau7
pungin portille 15 p. Kaupungin portille oli
mahdollista matkustaa myös Kauppatorilta
30 pennillä, kun koko matka maksettiin etukäteen (Hufvudstadsbladet 20.3.1889). Taksasysteemi oli siis kaiken kaikkiaan varsin
monimutkainen, etenkin kun alennuksella
oli saatavissa vain 15 pennin poletteja.
1.1.1 OMNIBUS OY-AB 15 / Helsingin
vaakuna
1.1.1 Omnibus-Aktiebolaget i Helsingfors 15
(penniä), vaakunassa harva taustaviivoitus.
• Vaakunassa harva taustaviivoitus ja veneessä lyhyt peräsimen kahva
• ND (1888), messinkiä, rihlattu syrjä, Ø 16 mm,
noin 2,0 g ( Johanson O1, S&S 320A).
1.1.2 OMNIBUS OY-AB 15 / Helsingin
vaakuna
• Vaakunassa tiheä taustaviivoitus ja veneessä pitkä peräsimen kahva
• ND (1888), messinkiä, rihlattu syrjä,
Ø 16 mm, noin 2,0 g
( Johanson O1, S&S 320A).
Polettien 1.1.1 ja 1.1.2 vaakunakruunuissa
on lisäksi vähäisiä eroja. Polettien valmistusmateriaalina on joissain yhteyksissä mainittu
myös kupari. Käytännössä kyse on kuitenkin pinnaltaan voimakkaasti hapettuneesta punaruskean kuparioksidin peittämästä
messinkipoletista (Vuori 2012).
2. Spårvägs och Omnibus Aktiebolaget i Helsingfors – Raitiotie ja
Omnibus Osakeyhtiö Helsingissä
Taloudellisiin vaikeuksiin ajautuneen Helsingin Omnibus Osakeyhtiön pohjalta laajennettu Raitiotie- ja Omnibus Osakeyhtiö
Helsingissä merkittiin kaupparekisteriin
7.2.1890. Toimilupasopimuksen mukaan tuli
yhtiön rakentaa kaikkiaan viisi raitiotielinjaa.
Sopimuksen voimassaoloaika oli 20 vuotta
10 vuoden jatkomahdollisuudella. Kaupunki
määräsi korkeimmaksi matkasta perittäväksi
maksuksi 20 penniä ensimmäisen kymme8
1.1.2 Omnibus-Aktiebolaget i Helsingfors 15
(penniä), vaakunassa tiheä taustaviivoitus.
nen vuoden aikana, minkä jälkeen matkan
hinta sai olla enintään 15 penniä. Määritellyn tariffirajan toiselle puolelle jatkuvasta
matkasta sai kuitenkin periä korkeamman,
enintään 25 pennin maksun.
Yhtiö aloitti raiteiden rakentamisen syksyllä 1890 ja jo saman vuoden joulukuussa
oli mahdollista aloittaa väliaikainen liikenne
hevosvetoisilla raitiotievaunuilla. Säännöllinen liikenne koko linjojen pituudelta aloitettiin 21.6.1891. Liikennöintiä omnibusvaunuilla jatkettiin raitiotieliikenteen rinnalla vielä
kesäisin aina vuoteen 1900 saakka, samoin
liikennöintiä talvisin Suomenlinnaan. Vuonna 1897 yhtiö jätti kaupunginvaltuustolle
anomuksen raitiotieverkon laajentamisesta,
sähkövoiman käyttöönotosta ja sen jakamisesta ilmajohtojen avulla. Sähköraitiotieliikenne Helsingissä alkoi 4.9.1900 ja viimeinen hevosraitiotielinja lopetettiin 21.10.1901.
Sähköistystyöt tehnyt O. L. Kummer -yhtiö
Dresdenistä huolehti alkuvaiheessa sopimuksen mukaisesti myös liikennöinnistä
Raitiotie- ja Omnibus Osakeyhtiön maksamaa korvausta vastaan. Liikennöintivastuu
siirtyi kuitenkin takaisin raitiotieyhtiölle jo
1.10.1901 alkaen. Vuonna 1913 Helsingin
kaupunki hankki omistukseensa pääosan
yhtiön osakkeista ja kun vuonna 1944 tehtiin
päätös yhtiön muuttamisesta kunnalliseksi
liikelaitokseksi, oli osakkaana enää yksi yksityishenkilö 12 osakkeellaan (vuoden 1931
osakepääoman korottamisen jälkeen yhtiöllä
oli kaikkiaan 93.750 osaketta).
Kertamaksu oli raitiotieliikenteen alkaessa edelleen 15 penniä, joskaan sitä ei enää
ollut merkitty yhtiön uuteen polettiin. Hintaan sisältyi vaihtomahdollisuus. Poletteja oli
mahdollista ostaa 20 kappaleen erissä 2 markan 50 pennin hinnalla, jolloin yhden matkan hinnaksi tuli 12,5 penniä. Lapset kahdesta kahteentoista ikävuoteen maksoivat
matkastaan 10 penniä ja alle kaksivuotiaista
ei peritty maksua. Konduktööri ei myynyt
lippuja, vaan hän keräsi maksut mukanaan
kuljettamaansa metalliastiaan. Lisäksi konduktöörin velvollisuuksiin kuului huolehtia
siitä, etteivät juopuneet päässeet sisälle vaunuihin ja että likaiset ja siivottomat ihmiset
jäivät etusillalle. Virantoimitusta suorittavat
poliisit matkustivat raitiovaunuissa ilmaiseksi. Virkapukuisten poliisien ohella myös siviiliasuiset etsivät saattoivat menetellä näin
näyttämällä virkamerkkinsä. Tätä oikeutta
rajoitettiin, kun yhtiön toimilupasopimus
uusittiin vuonna 1907 jatkumaan aina vuoteen 1945 asti.
Vuoden 1907 alusta lukien päätettiin aamuliikenteen aloittamisesta kello kuusi aiemman puoli seitsemän sijaan. Tähän liittyen otettiin käyttöön erillinen 10 pennin
aamutaksa kello 7:15 asti (Hufvudstadsbladet 22.12.1906). Samassa yhteydessä otettiin
käyttöön myös 100 markan hintainen vuosilippu (näistä luovuttiin vuoden 1919 alussa).
Vuonna 1912 kokeiltiin uutta polettien kanssa samanhintaista 20 matkan alennuskorttia,
mutta kahden rinnakkaisen alennusjärjestelmän ylläpito osoittautui ongelmalliseksi ja
alennuskorteista luovuttiin varsin pian. Yhtiön johto päätti Estlanderin (1931) mukaan
23.10.1914 lopettaa alennuspolettien käytön.
Tilalle tuotiin maaliskuussa 1915 markan
hintainen 10 matkan alennuslippu. Saman
vuoden elokuussa nostettiin alennuskortilla
maksettavan matkan hinta takaisin aiemman
järjestelmän mukaiseen 12,5 penniin (8 matkaa markalla). Yksittäisen matkan perushinta säilyi muuttumattomana aina vuoden
1917 lokakuun 9. päivään, jolloin se päätettiin korottaa 25 penniin. Alennuslipun (poletin) hinta nostettiin vastaavasti 20 penniin
matkalta. Kesäkuussa 1919 kyseisiä hintoja
nostettiin edelleen, perushinta 30 penniin
ja alennuslipun hinta 25 penniin. Samassa
yhteydessä otettiin käyttöön uusi lippusysteemi, jonka avulla pyrittiin kontrolloimaan
aiempaa paremmin maksujen suorittamista. Tällä systeemillä korvattiin Estlanderin
(1931) mukaan käytössä olleet vanhat alennuskortit ja poletit, mistä voi päätellä, että
vuoden 1914 päätöksestä huolimatta polettien käyttö oli jatkunut. Herrasen (1988)
esitys on tässä yhteydessä puutteellinen ja
osin jopa ristiriidassa Estlanderin antamien
tietojen kanssa, mutta vuoden 1919 uuden
lippusysteemin osalta tiedot ovat yhtenevät.
Helsingin Raitiotie- ja Omnibus Osakeyhtiön
polettien käytön loppuvaiheet ovat siis edellä esitetyn perusteella jonkin verran tulkinnanvaraisia. Varmana voitaneen kuitenkin
pitää, että polettien käyttö päättyi viimeistään vuonna 1919.
Helsingin Raitiotie- ja Omnibus Osakeyhtiöllä oli käytössään yksi kertamaksua
vastaava polettityyppi, josta on olemassa
useita erilaisia variantteja. Polettia on lisäksi
valmistettu sekä kuparinikkelistä (oikeastaan kyse on uushopeana tunnetusta sinkki9
2.1.1 Spårvägs och Omnibus Aktiebolaget i Helsingfors ”SOA”, yhtenäinen
ulkokehä.
2.1.2 Spårvägs och Omnibus Aktiebolaget i Helsingfors ”SOA”, ulkokehä
pisteviivana.
2.2 Spårvägs och Omnibus Aktiebolaget i Helsingfors ”SOA”, rautaa.
pitoisesta kuparin ja nikkelin seoksesta) että
raudasta. Tämän peruspoletin ohella yhtiöllä oli käytössään poletteja moniin erikoistarkoituksiin, kuten poletti henkilökunnan
matkoihin sekä erilaisia tavarapoletteja.
2.1.1 SPÅRVÄGS O. OMNIBUS
AKTIEBOLAGET I HELSINGFORS
”SOA” / RAITIOTIE JA OMNIBUS
OSAKEYHTIÖ HELSINGISSÄ ”ROO”
• ND (1890/1891), kuparinikkeliä, sileä syrjä,
ulkokehä yhtenäisenä viivana, Ø 19 mm,
noin 2,2 g ( Johanson O2, S&S 320AC).
10
2.1.2 SPÅRVÄGS O. OMNIBUS
AKTIEBOLAGET I HELSINGFORS
”SOA” / RAITIOTIE JA OMNIBUS
OSAKEYHTIÖ HELSINGISSÄ ”ROO”
• ND (noin 1903), kuparinikkeliä, sileä syrjä,
ulkokehä pisteviivana, Ø 19 mm, noin 2,0 g
( Johanson O2, S&S 320AC).
2.2 SPÅRVÄGS O. OMNIBUS
AKTIEBOLAGET I HELSINGFORS
”SOA” / RAITIOTIE JA OMNIBUS
OSAKEYHTIÖ HELSINGISSÄ ”ROO”
• ND, rautaa, rihlattu syrjä, Ø 19 mm,
noin 2,0–2,3 g ( Johanson O2)
Helsingin Raitiotie ja Omnibus Osakeyhtiön
kuparinikkelipoleteista 2.1.1 ja 2.1.2 tunnetaan myös välimuoto, jossa vain ruotsinkielisen puolen ulkokehä on pisteviivana.
Samoin yhtiötunnusta kehystävässä sisärenkaassa esiintyy eroja. Lähtökohtaisesti tyypin 2.1.2 ruotsinkielinen tunnus ”SOA” on
myös aina pienikokoinen, kun taas tyypin
2.1.1 tunnus on yleensä suurikokoinen (tästä
tunnetaan poikkeuksia). Sekä kuparinikkelisestä että myös rautaisesta peruspoletista on
olemassa lisäksi useampia variantteja, joissa
yhtiön tunnukset (erityisesti ”SOA”) poikkeavat hieman toisistaan. Kaikkien tunnettujen
varianttien esittely vaatisi oman yksityiskohtaisen julkaisunsa. Kuparinikkelisestä peruspoletista on ollut käytössä lisäksi syrjästä leikattu versio, joka Johansonin mukaan
on ollut lasten poletti (O5). Rautapolettia
on puolestaan valmistettu myös ruotsinkieliseltä puolelta osittain haljenneella leimalla. AKTIEBOLAGET-sanan L- ja A-kirjaimen
välistä alkavan halkeaman voi eri poleteista
nähdä etenevän HELSINGFORS-sanan E- ja
L-kirjanten väliin.
2.3.1 FRI POLETT / yhtiön tunnus
SOA
• Henkilökuntapoletti (henkilökunnan matkoja varten)
• ND (1890), messinkiä, rihlattu syrjä,
Ø 16 mm, noin 1,8 g
( Johanson O6, S&S 320AA).
2.3.1 Spårvägs och Omnibus Aktiebolaget i Helsingfors FRI POLETT, rihlattu syrjä.
2.3.2 FRI POLETT / yhtiön tunnus SOA
• Henkilökuntapoletti
• ND (1890), messinkiä, sileä syrjä, Ø 16 mm,
noin 1,8 g ( Johanson O6).
Helsingin Raitiotie- ja Omnibus Osakeyhtiön henkilökuntapoletin materiaali, koko, ulkokehä ja käytetty kirjaintyyppi ovat kaikki
jokseenkin samanlaisia kuin Omnibus Osakeyhtiön poleteissa (1.1.1 ja 1.1.2) käytetyt.
Nämä henkilökuntapoletteina tunnetut poletit ovatkin tehtyjen arkistoselvitysten (Vuori
2012) perusteella olleet alun perin uuden
raitiotieyhtiön varhaisimmat maksupoletit
vuodelta 1890.
2.4 SPÅRVÄGS- O. OMNIBUS
AKTIEBOLAGET I HELSINGFORS
”SOA” / RAITIOTIE JA OMNIBUS
OSAKEYHTIÖ HELSINGISSÄ
”ROO”
• Tavarankuljetuspoletti
• ND (noin 1907), kuparinikkeliä, sileä syrjä,
neliömäinen (kulmat pyöristetty)
18 x 18 mm, noin 2,2 g ( Johanson O3).
2.5.1 Yhtiön tunnus SOA / V.
• Halkopoletti (V = Ved)
• ND, sinkkiä, sileä syrjä (?), neliömäinen
(kulmat pyöristetty) 21 x 21 mm, paino ?
( Johanson O4).
Johansonin mukaan tätä polettia tunnettaisiin
useita tyyppejä, joissa V-kirjaimen ohella olisi
usein myös numero. Tätä tietoa ei kuitenkaan
ole pystytty varmentamaan. Ainot varmat tiedot tästä poletista on saatu Kansallismuseon
rahakammion valokuva-arkistosta (polettitiedot Aarre Vuorjoki). Arkistokortin mukaan
polettia on ”Käytetty klapien (polttopuiden)
kuljetukseen alennuspolettina raitiovaunussa
Vallilan puuvarastolta kaupunkiin”. On myös
esitetty, että Helsingin Raitiotie- ja Omnibus
11
2.4 Spårvägs och Omnibus Aktiebolaget i Helsingfors,
tavarankuljetuspoletti.
2.5.2 ”SOA”, halkopoletti (?).
Osakeyhtiön halkopolettia (myös tyyppi
2.5.2) olisi käytetty ostettaessa halkoja yhtiön halkotarhasta.
2.5.2 Yhtiön tunnus SOA / taustapuoli
sileä
• Halkopoletti (?)
• ND, sinkkiä, sileä syrjä, neliömäinen
20 x 20 mm, noin 2,6 g.
Poletin 2.5.2 käyttötarkoituksesta ei ole varmaa tietoa. Halkopoletin ohella kyse voi
olla myös ajallisesti myöhäisestä tavarankuljetuspoletista.
2.6
MJÖLK / yhtiön tunnus SOA
• Maitopoletti (kuljetuspoletti?)
• ND, sinkkiä, sileä syrjä, neliskulmainen
18 x 26 mm, noin 3,0–3,2 g.
2.7 S&OA (stanssattu) / taustapuoli
sileä
• Käyttötarkoitus tuntematon
• ND, sinkkiä, sileä syrjä, kolmiomainen
21 x 23 mm, noin 1,4 g.
2.7 Spårvägs och Omnibus Aktiebolaget i Helsingfors S&OA.
Ulf Carlesonin Sporrongin arkistossa tekemien toistaiseksi julkaisemattomien selvitysten mukaan on ruotsalainen C. C. Sporrong
& Co. toimittanut Helsingin Raitiotie- ja Omnibus Osakeyhtiölle vuosien 1890 ja 1913
välillä yhteensä vähintään 208.000 kappaletta kuparinikkelistä valmistettuja poletteja
(arkistotiedoissa voi olla puutteita). Ensimmäinen 10.000 kappaleen erä on lähetetty
laivalla Suomeen 29.12.1890, joten polettien käyttöönotto on tapahtunut aikaisintaan
vuonna 1891. Aikakauden sanomalehdistä ei
2.6 Spårvägs och Omnibus Aktiebolaget i Helsingfors MJÖLK.
12
kuitenkaan ole löytynyt asiasta tarkempaa
tietoa. Toimitetuista poleteista 10.000 kappaletta on varmuudella ollut neliskulmaisia tavarankuljetuspoletteja (2.4). Kyseiset
poletit on toimitettu vuonna 1907, jolloin
polettityypistä on myös tehty luonnokset.
Ennen vuotta 1903 toimitettujen polettien
määrä on arkistotietojen mukaan 80.000
kappaletta. Koska 1903 polettien valmistuksessa käytettyä metallilevylaatua jouduttiin saatavuusongelmien takia muuttamaan,
mikä johti polettien painon muuttumiseen,
voidaan olettaa, että muutos tyypistä 2.1.1
tyyppiin 2.1.2 olisi myös tapahtunut tällöin.
Jälkimmäistä tyyppiä on sitten vuodesta
1903 eteenpäin toimitettu arkistotietojen
mukaan yhteensä 118.000 kappaletta. Tässä yhteydessä on tosin huomattava, että välimuotojen esiintyminen viittaa siihen, ettei
täysin tarkkaa rajanvetoa muutokselle voida tehdä. Arkistotiedoista ei myöskään voi
suoraan päätellä, kumpi tunnetuista polettityypeistä on varhaisempi. Tässä julkaisussa
ehdotettu järjestys perustuu siihen, että sekä
vuoden 1907 tavarankuljetuspoletissa (2.4)
että myöhäisinä pidettävissä sinkkipoleteissa
leiman ulkokehä muodostuu pisteviivasta.
Peruspoletista, jossa ulkokehä muodostuu
pisteviivasta (2.1.2), ei myöskään tunneta
yhtiön tunnuksen muotoon liittyviä variantteja, vaikka tämä poletti on hyvin yleinen.
Toisaalta taas poleteissa, joissa ulkokehä
muodostuu yhtenäisestä viivasta (2.1.1), tällaisia variantteja tunnetaan useita. Tämän voi
tulkita liittyvän valmistustekniikan kehittymiseen ajan myötä. Vähäisempi, joskaan ei
täysin merkityksetön, peruste on se, että poletit, joissa ulkokehä muodostuu yhtenäisestä viivasta, ovat normaalisti varsin kuluneita,
kun taas pistekehällisestä poletista voi helposti löytää lähes leimakiiltoisia kappaleita.
Rautapoletteja (2.2) ei Sporrong arkistotietojen mukaan ole valmistanut, mikä on yhdenmukaista sen kanssa, että rautapolettien
ei yleensäkään tiedetä kuuluneen kyseisenä
ajankohtana 1900-luvun alussa Sporrongin
tuotevalikoimaan. Sporrongin arkistotietojen
perusteella voidaan myös välillisesti päätellä, että Helsingin Raitiotie- ja Omnibus
Osakeyhtiö on hankkinut rautapoletit vuoden 1913 jälkeen (viimeinen tiedossa oleva
15.000 kappaleen erä kuparinikkelipoletteja
on laskutettu 15.11.1913).
Muilla Helsingin alueella toimineilla itsenäisillä raitiotieyhtiöillä, Kulosaaren Raitioteillä (Brändö Spårvägsaktiebolag), Lauttasaaren Hevosraitioteillä ( Julius Tallberg) ja
Munkkiniemi-Haagan Raitioteillä (Aktiebolaget M. G. Stenius) ei tiettävästi ole ollut
omia poletteja. Vuonna 1910 liikennöinnin
aloittanut Kulosaaren Raitiotiet siirtyi Helsingin Raitiotie- ja Omnibus Osakeyhtiön omistukseen kesäkuun alussa 1928. Lauttasaaren
sisäisten yhteyksien parantamiseksi vuonna
1913 Helsingin Raitiotie- ja Omnibus Osakeyhtiöltä ostetuilla hevosraitiotievaunuilla
aloitettu liikenne Ruoholahden puoleisen
rannan höyrypursilaiturilta saarella sijainneeseen merikylpylään lopetettiin puolestaan vähäisten matkustajamäärien vuoksi jo
30.10.1917. Munkkiniemi-Haagan Raitioteiden liikenteestä huolehti Helsingin Raitiotieja Omnibus Osakeyhtiö vuonna 1912 tehdyn sopimuksen mukaisesti linjat omistavan
M. G. Stenius -yhtiön maksamaa korvausta
vastaan heti liikennöinnin alkaessa marraskuussa 1914. Munkkiniemen ja Haagan linjat siirtyivät Helsingin Raitiotie- ja Omnibus
Osakeyhtiön omistukseen 31.12.1926.
Kirjoituksen myöhemmin julkaistavassa toisessa osassa käsitellään Turun ja Viipurin
hevosomnibus- ja raitiotiepoletteja.
13
Karl Knutsson Bondes myntreform 1453
och ”provmyntet”.
Kjell Holmberg
Om provmynt
I Svenska Akademiens ordbok (SAOB – Internetversionen) kan man läsa följande:
PROV-MYNT, n. mynt tillvärkat ss. prov; förr
äv. (till 1 g r) om officiellt kontrollerat mynt
använt ss. jämförelseobjekt vid provning av
andra mynt. NORDFORSS (1805). HECKSCHER SvEkonH 1: 230 (1936).
PROV-PÄNNING. (förr) till 1 g r: särskilt
kontrollerat (blind)-mynt avsett att användas
vid kontroll o. justering av andra mynt.
Civjnstr. 110 (1723). RINMAN 2: 415 (1789).
Det äldsta skriftliga belägget för ordet provmynt/penning är alltså (enligt SAOB) från
1789. Betyder då detta att det endast finns
svenska provmynt slagna efter 1789? Naturligtvis inte. Även om belägg för själva ordet saknas i de skriftliga källorna så är nog
fenomenet provmynt betydligt äldre än så.
Då utgivandet av mynt i Sverige normalt
var ett kungligt privilegium ända från tidig
medeltid, så är det nog rimligt att tänka sig
att innan en ny mynttyp introducerades så
skulle den på något sätt godkännas av eller
förevisas för myntherren. Det finns ju bl.a.
skriftlig dokumentation från Gustaf I:s tid,
där han 1557 underkänner provexemplar
av nytt mynt p.g.a. att det håller för hög
silverhalt. (”Vet du väl själv, att man har
bättre råd till kål än fläsk, och när man
lägger för mycket fläsk i kålen, plägar han
bli osund ... Så sker ock med myntet, att om
vi skola mynta sådana silvermynt som det
du oss tillskickat, då vill det oss föga väl bekomma.”)
14
Provmynt präglades, då som nu, normalt i
mycket begränsade upplagor. Om myntets
utformning gillades (godkändes) av myntherren, så påbörjades myntning i större skala. Provmyntets utformning bör i sådana fall
också vara mycket likartad som det reguljära myntet. Men ibland krävde myntherren
större eller mindre justeringar av myntets
utformning innan reguljär myntning kunde
påbörjas, och i sådana fall kan möjligen dessa ”provmynt” identifieras även om samtida
dokumentation saknas.
Finns det medeltida svenska
provmynt?
Finns det då medeltida präglingar där vi med
rimlig säkerhet kan identifiera ett ”provmynt”, d.v.s. det alla första myntet av en
viss typ, där präglingens syfte var att erhålla myntherrens godkännande? Den mycket
begränsade tillgången på skriftligt källmaterial gör det till en svår uppgift att med säkerhet besvara denna fråga, men det finns
en bra kandidat till ett senmedeltida mynt
som kanske kan sägas vara ett ”provmynt”.
Jonas Rundberg publicerade år 2005 ett corpus över örtugsmyntningen från Kristoffer
av Bayern till och med Sten Sture d.ä. äldsta örtugstyp, d.v.s. omfattande perioden ca
1440-mitten av 1470-talet. Han indelade örtugarna i olika typer och med hjälp av omfattande stampanalyser kunde han skapa en
relativ kronologi för Karl Knutsson Bondes
örtugar från Stockholm och Åbo. Det finns
emellertid ytterligare information som kan
vara av stort intresse i diskussionerna kring
Karl Knutssons myntning, nämligen ett bevarat dokument från Karl Knutsson, daterat
17 september 1453. I detta kan vi bl.a. läsa
(citat ur Liedgren 1967):
”…wij hafwa ofuerwägit medh wort Elskeliga Radh then stora forderfueliga skada, som
wort Rike oc mena Rikis Jnbyggiara hafft
hafua oc hafua af thet, at wort egit Mynt ey
gongande är ofuer alt Rikit, oc at Gotniske oc annat Mynt hwar dag forfalskas oc
föris hit in i Rikit, medh huilke som köpes,
boerföris oc forsmeltis än thet litla som här
i Stocholm myntas…”
”… Ty ära wij saa eens wordne medh fornempde wort elskeliga Radh, at wij welja
hafua Myntarna i Calmarna, Sudercöping
oc Abo, saa wäl som her i Stocholm…”
Före september 1453 har alltså mynt präglats
endast i Stockholm och i ganska små volymer (”thet litla som här i Stocholm myntas”).
Dessa Stockholms-mynt kan med stor säkerhet identifieras som Rundberg typ 1a-f (LL
1-2), se fig. 1. Karl beordrar nu att myntverk
skall öppas även i Kalmar, Söderköping och
Åbo (”wij welja hafua Myntarna i Calmarna, Sudercöping oc Abo, saa wäl som her
i Stocholm”). Detta är en genomgripande
myntreform, och det är rimligt att associera
Fig 1. Karl Knutssons äldsta örtugar, präglade
före september 1453, får här representeras av
typen Rundberg 1c. Notera att någon inbördes
kronologi mellan typerna Rundberg 1a-f inte kan
fastställas.
denna med introduktionen av den enhetliga yngre mynttypen med Bondevapnet på
åtsidan och trekronorssköld på frånsidan.
Några mynt från Kalmar är inte kända, men
från Stockholm har vi Rundberg 2a-2e (LL
3a-b), från Söderköping Rundberg 3a-b (LL
4a-b), och från Åbo Rundberg 5a-h (LL 6).
Samtliga dessa har Bondevapnet på åtsidan,
och mynten från Söderköping och Åbo har
ett ”S” respektive ett krönt ”A” ovanför båten
i vapenskölden. För mynten från Åbo och
Stockholm anges också myntorten på frånsidan. Präglingarna från Stockholm och Åbo
är vanliga, medan myntningen i Söderköping uppenbarligen var av mycket begränsad omfattning (se fig. 2).
Fig 2. Enhetlig örtugstyp, samtliga med
Bondevapnet på åtsidan och Trekronorssköld på frånsidan,
introducerad i slutet av
1453. Här representerade av mynt av typerna
Rundberg 2b, 3b, och
5c, slagna i Stockholm,
Söderköping och Åbo.
15
”Provmyntet” 1453
Som framgått ovan så genomför kung Karl
Knutsson i september 1453 en genomgripande reform av den svenska myntningen.
Jonas Rundbergs corpus över örtugar från
perioden 1441 till 1470 gör det möjligt att
identifiera den enhetliga mynttyp som samtidigt introducerades i Stockholm, Söderköping och Åbo. För Stockholm och Åbo kan
även den relativa kronologin för respektive
myntort fastställas. Vi vet alltså vilka örtugstyper från Stockholm och Åbo som är de
äldsta resp. de yngsta.
Stockholms äldsta typ förtjänar extra uppmärksamhet, då den skiljer sig väsentligt
från efterföljande typ; den har nämligen en
avvikande inskrift på åtsidan. Och det handlar inte om någon smärre felstavning eller
dyligt, ty istället för det KAR\OLI\ REX\
SG som man läser på typerna Rbg 2b-e,
står det på typen 2a istället KARO\LVS D\
EI GRA\ RX S. Detta mynt utgör enligt min
mening en bra kandidat till ett medeltida
”provmynt”. Dels vet vi att myntet är det
äldsta av typerna Rundberg 2a-e, dels är
det extremt sällsynt (endast en stamp har
använts för åtsidan, och samma sak gäller
frånsidan), dels avviker myntet från närmast
efterföljande typ (Rundberg 2b) vilken präglades i betydligt större volym. Av orsaker
som vi numera endast kan spekulera om,
så godkändes inte inskriften på detta mynt,
utan myntning av Stockholmsörtugar i större
skala inleddes först sedan inskriften ändrats.
Kanske ansågs det vara alltför provocerade
att Karl titulerade sig som kung av Guds
Nåde (DEI GRA RX S) i en tid då unionen
med Danmark och Norge fortfarande hade
många och starka anhängare? En titel som
endast kung (REX SG) fick då räcka.
De kända exemplaren
Endast fyra exemplar av Rundberg typ 2a är
f.n. kända, och de är alla slagna med samma
par av åtsides- och frånsides-stampar. Se fig.
3. Via frånsidans stamp kopplar Rundberg
2a med den yngre typen Rundberg 2b.
Exemplar 1: Vikt 1,43 gram. Rundberg 461.
I Sven Svenssons samling. Detta exemplar
omnämns i modern litteratur första gången
av Kenneth Jonsson 1979. Svensson förvärvade sitt exemplar år 1904 på auktionen
över N. J. Sehlbergs samling (D. Holmberg
auktion 64, nr 102).
Fig 3. De fyra kända exemplaren av ”provmyntet” Rundberg 2a från 1453. Från vänster till höger: Ex
Sven Svensson; ex Biskopskulla/KMK; ex Bonde/privatsamling; ex Brenner-Demidov/Pusjkinmuseet.
16
I Svenska Numismatiska Föreningens arkiv förvaras delar av Sven Svenssons egna
förteckningar över sin samling. I den yngre
versionen om örtugsmynten noterar han,
med hänvisning till Berch, denna typ av
Karls örtugar, men tvivlar uppenbarligen på
dess existens, vilket framgår av hans något
lakoniska kommentar: ”Som något dyligt ej
är kändt af Hildebrand eller någon annan
heller så är det ju möjligt att ’sådana djur
finns inte’ ”. Detta avsnitt är senare överstruket av Svensson och han noterar, efter köpet
av myntet år 1904, med sitt karaktäristiska
”SS” att han har myntet i sin samling.
Exemplar 2: Vikt 1,62 gram. Rundberg
460. Pekka Sarvas publicerar 1995 i festskriften till Brita Malmer, Hikuin 11, ett andra
exemplar, som hittills undgått upptäckt. Detta exemplar härrör från Biskopskullafyndet
1954. När Rundberg år 2005 publicerar sitt
corpus över bl.a. Karl Knutssons örtugar, så
är exemplaren från Svenssons samling och
Biskopskullafyndet de enda två exemplar
av Rbg 2a som kunnat registreras, trots att
Rundberg inventerat alla större offentliga
och privata samlingar. Myntet ingår numera
i Kungliga Myntkabinettets samlingar.
Exemplar 3: Vikt 1,22 gram. Hösten 2010
såldes den 6:e och sista delen av den Bon-
deska samlingen, och ett tredje tidigare
opublicerat exemplar dyker oväntat upp.
Som utrop nr 590 säljs en större post med
46 svenska medeltidsmynt i låg kvalitet, varav många skadade. I denna post ingår ett
exemplar av Karl Knutssons Stockholmsörtug av typen Rundberg 2a. Myntet är i dåligt skick, möjligen brandskadat, men kan
utan minsta tvekan identifieras som typ 2a.
Vi saknar tyvärr uppgifter om var Bonde
förvärvade detta exemplar.
Exemplar 4: Vikt 1,14 gram. I andra upplagan av Elias Brenners Thesaurus Nummorum, utgiven postumt av Nils Keder 1731,
finns åtsidan av denna typ illustrerad. (fig.
4). Första gången den verkar ha beskrivits
var dock redan av Keder 1728 (fig. 5). Den
finns även med i Berch 1773. Den saknas
i första upplagan av Brenner Thesaurus
Nummorum från 1691, men finns som sagt
i 1731 års utgåva. (Tab. VII, mynt nr 3). I
den sistnämnda har man ändrat bilden av
åtsidan, men lämnat frånsidan oförändrad,
och därmed skapat en omöjlig kombination, ty motsvarande mynt i 1691 års utgåva
(Tab. V) är av typen Rundberg 2d, som har
en nertill spetsig vapensköld på båda sidor,
medan Rundberg 2a (och efterföljande 2b)
alltid har en nertill avrundad vapensköld
på båda sidor. Myntets inskrift kommente-
Fig 4. Rundberg 2a i Brenner 1731 (Tabula VII, myntet längst till höger – ”3”). Notera att endast åtsidan
är Rbg 2a, frånsidesbilden har behållits från Brenner 1691, och är av typen Rbg 2d. Notera även att
Brenner konsekvent placerar sidan med trekronorsskölden till vänster. Uppenbarligen ansåg Brenner
att denna sida var åtsidan. Numera betraktas sidan med Bondevapnet och kungens namn som åtsida.
17
Fig 5. Beskrivningen av Brenners exemplar av Rundberg 2a i Keder 1728.
Fig 6. Sven Svenssons noteringar om myntet i hans egen förteckning över sin samling.
ras också explicit i Brenner 1731 på sidan
31. Åtsidan på det i Thesaurus Nummorum år 1731 avbildade myntet är alltså utan
minsta tvivel Rundberg 2a, och därmed vet
vi också att Brenner ägde ett exemplar av
denna mynttyp. Efter Brenners död såldes
samlingen till engelsmannen Walter Grainger, som emellertid avled redan 1729. Då
svenska kronan saknade medel att inköpa
samlingen, så köptes den istället av en rysk
samlare, Demidov.
Delar av Brenner-Demidovs samling
finns fortfarande kvar i Pusjkin-museet i
Moskva, och arbete med att publicera dessa mynt pågår under ledning av den ryska numismatikern Julia Krasnobaeva. Hon
har haft vänligheten att efterforska Brenners
exemplar av Rbg 2a, och i början av september 2014 kunde hon meddela att myntet fortfarande finns i Pusjkinmuseet. Hon
har också haft vänligheten att tillhandahålla
bilder och viktuppgift på detta exemplar.
Sammanfattning
Även om det naturligtvis i frånvaro av
samtida explicit dokumentation inte kan
bevisas, så är det rimligt att anta att Karl
18
Knutsson Bondes äldsta örtug av den
yngre typen med Bondevapnet, Rundberg
2a, utgör någon slags provprägling inför
införandet av en enhetlig mynttyp i Stockholm, Åbo och Söderköping. Uppenbarligen
ansågs åtsidans inskrift av någon anledning
olämplig, men efter justering av kungatiteln
kunde sedan den av Karl påbjudna myntpräglingen i dessa myntorter initieras.
Ett stort tack till Jonas Rundberg för vänligheten att tillhandahålla bilder av Rundberg
460 och 461. Tack också till Frédéric Elfver
och Julia Krasnobaeva för upplysningarna
om Brenners ex av Rbg 2a i Pusjkinmuseet.
Foto: Rundberg 460 och 461: Jonas Rundberg; Brenners exemplar: Pusjkin-museet;
övriga: Kjell Holmberg.
Mynt i fig. 1–3 avbildas i skala ca. 150%.
Litteratur i urval
Brenner, E. Thesaurus Nummorum SueoGothicorum. Första utgåvan [1691 och efterföljande år, faksimilutgåva från 1972 finns.]
Brenner, E. Thesaurus Nummorum SueoGothicorum. Andra utgåvan 1731, utgiven
av Nils Keder.
Keder, N. Catalogus Nummorum SueoGothicorum Usualium ac Memoralium […]
in Museo Graingeriano. 1728.
Berch, C.R. Beskrifning öfwer swenska mynt
och kongl. skådepenningar … 1773.
Harrison, D. Karl Knutsson. En biografi.
2002.
Holmberg, D. Auktion nr 64, 21-22 okt
1904.
Jonsson, K. Örtugsmyntningen i Sverige
1441–1470. Myntkontakt 1979, nr 2.
Lagerqvist, L.O. Svenska mynt under vikingatid och medeltid samt gotländska mynt.
Stockholm 1970.
Liedgren, J. Kontrakten med myntmästarna i
Stockholm och Uppsala 1449–1527. Nordisk
Numismatisk Årsskrift 1967.
Nordlind, U. Samling Bonde på Ericsberg,
del 6. Auktion 19 nov 2010.
Rundberg, J. Den svenska örtugsmyntningen
under Kristoffer av Bayern till Sten Sture den
äldre, ca 1440–1470-talets slut. 2005.
Sarvas, P. En ny typ av Karl Knutssons Stockholmsörtugar. Hikuin 11. 1985.
English Summary
During the first reign of King Karl Knutsson
Bonde (1448–1457), örtugs were initially
struck only in Stockholm (fig.1). In a letter from September 1453, the king issues
an order that mints shall be opened also in
Kalmar, Söderköping and Turku (sw. Åbo).
No coins are known to be struck in Kalmar, but a new uniform coin type with the
Bonde coat-of-arms (a boat) was introduced
in Stockholm, Söderköping and Turku (fig.
2). On all these coins the royal title is rex,
with the exception of the earliest type from
Stockholm, where the title is dei gra[cia]
r[e]x. This title is known from only one die.
It was apparently rejected for reasons unknown today. Possibly the title was considered to be too provocative, since the idea
of a union between Sweden, Denmark, and
Norway with one king ruling over all countries, still had a lot of support also in Sweden. Only four specimens of this fascinating “trial strike” from late 1453 are known
to have survived. (fig. 3).
THE FINNISH NUMISMATIC JOURNAL
In this issue:
The Finnish Numismatic Society had its hundreth anniversary in 2014. The
celebrations ended with the opening of a numismatic exhition in Turku
Castle on 13 December. On this occasion two members, Aimo Linkosalmi
and Tuukka Talvio, received officer’s badges of the Order of the Lion of
Finland, having been nominated for this honour by the Numismatic
Society.
This issue also includes the first part of Antti Vuori’s article on the horsebus (horse-drawn omnibus) and tramway tokens used in Finland, dealing
with the tokens issued in Helsinki between 1887 and 1919. The tokens
used in Turku and Viipuri (now Vyborg) will be presented in the next
issue.
For an English summary of Kjell Holmberg’s article see above.
19
393.
HUUTOKAUPPA
AUKTION
Suomen Numismaattinen Yhdistys r.y.
järjestää huutokaupan
lauantaina 7. päivänä helmikuuta 2015
klo 12.00 Balderin salissa,
Aleksanterinkatu 12 A, Helsinki.
Numismatiska Föreningen i Finland
håller auktion
lördagen den 7 februari 2015 kl. 12
i Balders sal, Alexandersgatan 12 A,
Helsingfors.
Huutokauppakohteet ovat nähtävänä klo
10.30 alkaen.
Kahvio on auki tilaisuuden aikana.
Objekten finns till påseende från kl. 10.30.
Kaféet är öppet.
ȺɍɄɐɂɈɇ
Ⱥɭɤɰɢɨɧ ɇɭɦɢɡɦɚɬɢɱɟɫɤɨɝɨ Ɉɛɳɟɫɬɜɚ
7-ɨɝɨ ɮɟɜɪɚɥɹ 2015 ɝ. ɧɚɱɧɺɬɫɹ ɜ 12 ɱɚɫɨɜ.
Ⱥɞɪɟɫ Aleksanterinkatu 12 A, ɏɟɥɶɫɢɧɤɢ.
Ⱦɥɹ ɩɪɨɫɦɨɬɪɚ ɥɨɬɨɜ ɡɚɥ ɚɭɤɰɢɨɧɚ
ɨɬɤɪoɟɬɫɹ ɜ 10.30.
Ʉɚɮɟ ɪɚɛɨɬɚɟɬ ɜɨ ɜɪɟɦɹ ɚɭɤɰɢɨɧɚ.
AUCTION
The auction of the Finnish Numismatic Society
will be held on saturday the 7th of February
2015. The auction will start at 12 o`clock
precisely at address Aleksanterinkatu 12 A,
Helsinki.
The items are displayed for inspection from
10.30 am.
Café will be open during the auction.
TERVETULOA – VÄLKOMMEN - WELCOME
ȾɈȻɊɈ ɉɈɀȺɅɈȼȺɌɖ
YLEISIMMÄT LYHENTEET • NÅGRA FÖRKORTNINGAR I
KATALOGTEXTEN • A LIST OF COMMON ABBREVIATIONS
hom
p.hom
hp
php
hpä
hometta
pientä hometta
homepiste
pieni homepiste
homepisteitä
ärg
lätt ärgad
ärgfläck
liten ärgfläck
små ärgfläckar
verdigris
slight verdigris
a spot of verdigris
small spot of verdigris
small spots of v.
ij
ijä
pij
pijä
epij
epijä
iskujälki
iskujälkiä
pieni iskujälki
pieniä iskujälkiä
erittäin pieni iskujälki
erittäin pieniä iskujälkiä
ett hack
flera hack
litet hack
flera små hack
mycket litet hack
flera mycket små hack
a nick (one)
nicks
a minor nick (one)
minor nicks
a very small nick
very small nicks
läik
p.läik
ep.läik.
läikkä
pieni läikkä
erittäin pieni läikkä
fläck
liten fläck
obetydlig fläck
a spot
a minor spot
unsignificant spot
mv
pmv
epmv
metallivika
pieni metallivika
erittäin pieni metallivika
metallfel
litet metallfel
synnerligen litet metallfel
planchet defect
minor planchet defect
very small planchet d.
n
na
pn
pna
hn
hna
naarmu
naarmuja
pieni naarmu
pieniä naarmuja
hiusnaarmu
hiusnaarmuja
repa
flera repor
liten repa
flera små repor
lätt repa
lätt repad
a scratch
scratches
a minor scratch
minor scratches
unsignificant scratch
hairlined
puhd
l.puhd
el.puhd
puhdistettu
lievästi puhdistettu
erittäin lievästi puhdistettu
rengjord
något rengjord
mycket lätt rengjord
cleaned
slightly cleaned
very slightly cleaned
tumm
l.tumm
el. tumm
tummunut
lievästi tummunut
erittäin lievästi tummunut
mörk patina
mörk ton
lätt mörkaktig ton
tarnished
toned
slightly toned
ptsjä
painontasausjälkiä
viktjusteringsmärken
p.ptsjä
pieniä painontasausjälkiä
små viktjusteringsmärken
marks of weight
adjustment
small marks of weight
adjustment
rep
p.rep
repä
p. repä
repeytymä
pieni repeytymä
repeytymiä
pieniä repeytymiä
en riss
en liten riss
riven
lätt riven
a tear
a small tear
torn
slightly torn
riipp
riippunut
varit hängd
has been mounted
rv
rva
prv
prva
eprv
eprva
reunavika
reunavikoja
pieni reunavika
pieniä reunavikoja
erittäin pieni reunavika
erittäin pieniä reunavikoja
ett kanthack
flera kanthack
ett litet kanthack
flera små kanthack
obetydligt kanthack
flera obetydliga kanthack
an edge nick (one)
edge nicks
a minor edge nick
minor edge nicks
unsignific. edge nick
unsignific. edge nic
D
E
D
E
7(59(78/2$2672.6,//(
0\\PPHRVWDPPHMDDUYLRLPPH
0\\PlOlW6WRUHV
-<9b6.</b
6DYRQPlHQWLH
9DDMDNRVNL
/$33((15$17$
.DXSSDNDWX
3DQRVW
DPPH
1
0\\P
lO|LGHP <7
P
O|\W\Yl
WWXKDQ HK\OO\LVWl
Q
MDNROL
NRWWXR HWPDUNNDVHW
HOLW
G
D
P\|VY
HUNNRN DQP\\QWLLQ DXSSDD
Q
8XVLD
NROLNR PDUNNDVHWHO
HL
LWDYHUN
RVVDMR WlMD
NDSlLY
l
1<7P
\|VSD
OMRQNX
KRSHDU
OWDM
DKRMDW
DUMROOD D
0(,/7b/g<'b7
‡6XRPDODLVHWMDYHQlOlLVHW
NROLNRWMDVHWHOLW
‡ИXURW
‡0DDLOPDQUDKDW
‡.XOWDMXKODMDDUYRUDKDW
‡+DUYLQDLVXXGHWMDHULNRLVXXGHW
‡.HUlLOLMlQWDUYLNNHHW
‡/XRWHWWDYDQDUYLRLQQLQ
9HUNNRNDXSSDK
ZZZPDWLQPDUNNDFRP
A NSÖK NINGA R TILL
SVEN SVENSSONS STIFTELSE
för numismatik
ANSLAG LÄMNAS FÖR
VETENSKAPLIGA ARBETEN INOM
FRÄMST SVENSK NUMISMATIK:
FOR SK N I NG, R ESOR & PU BL I K AT ION ER
STIFTELSENS UPPGIFT ÄR:
– Köpa in föremål som saknas i KMK:s samlingar
– Ge bidrag till publikationer som kan tjäna svensk numismatisk forskning
– Stödja forskare i svensk numismatik
Stiftelsen sammanträder två gånger per år, en gång under våren, en gång under hösten.
Ansökan ska vara stiftelsen tillhanda före 15 september 2014, alternativt 15 februari 2015.
Adress: Sven Svenssons Stiftelse för numismatik, Handelsbanken Stiftelsetjänst, 106 70 Stockholm
W W W.SVENSVENSSONSSTIFTELSE.SE
APPLICATIONS FOR
SVEN SVENSSON’S FOUNDATION
for numismatics
APPLICATIONS FOR GRANTS
ARE PROVIDED FOR SCIENTIFIC STUDIES,
MAINLY WITHIN SWEDISH NUMISMATICS:
R ESE A RCH, T R AV ELS & PU BL IC AT IONS
THE FOUNDATION’S ASSIGNMENTS ARE:
– Purchases of items missing in the collection of The Royal Coin Cabinet
²&RQWULEXWLRQVWRSXEOLFDWLRQVWKDWFRXOGEHQHÀW6ZHGLVKQXPLVPDWLFDOUHVHDUFK
²6XSSRUWIRUUHVHDUFKHUVLQWKHÀHOGRI6ZHGLVKQXPLVPDWLFV
7KH)RXQGDWLRQ%RDUGPHHWVWZLFHD\HDULQ0DUFKDQG2FWREHU
Applications must be at hand before 15 September 2014 or 15 February 2015.
Address: Sven Svensson Stiftelse, c/o Handelsbanken Stiftelsetjänst, se-106 706WRFNKROP6ZHGHQ
W W W.SVENSVENSSONSSTIFTELSE.SE
Etsimme rahoja, mitaleita tai kunniamerkkejä
myytäväksi huutokauppoihimme
Voit jättää rahoja, mitaleita tai kunniamerkkejä Suomen Numismaattiselle Yhdistykselle
myyntiin edullisesti. Yhdistyksen provisio ainoastaan 10 % myyntisummasta ja 4 € rivimaksu. Kuvattavista kohteista emme peri erillistä korvausta.
Huutokaupat perinteisesti 4 kertaa vuodessa
Balderin Salissa Senaatintorin varrella Helsingin Aleksanterinkadulla.
Jatkuva sisäänjättö, soita toimistolle ja varaa
aika arviolle, samalla selvität maksutta kohteesi
nykyarvon. Olemme Pohjoismaiden suurin toimija sekä alan paras asiantuntija jo 100 vuoden
kokemuksella. Suurten huutokauppojemme
kautta tavoitat kansainvälisen ja asiantuntevan ostajakunnan.
We are searching lots for
our auctions
Sell your coins, bank notes, medals and honours
in Finnish Numismatic Society’s auctions.
Commission in our sales is only 10 % from the
hammer price + 4 € fee for each lot. We don’t
charge more for photographed lots in our magazine.
The auctions are held 4 times a year in Balderin
Sali, in Aleksanterinkatu Helsinki.
You can leave your numismatic objects to us any
time. Just book an appointment with our auction
manager. At the same time you get a good valuation for your collectibles. Our customer base is
large, international and experienced. We are the largest numismatic society in the Nordic
Countries and have been working in the field for 100 years.
Lisätietoja/information
Juha Halén
huutokaupanhoitaja/Auction Manager
auctions@snynumis.fi
+358 9 662 281
+358 50 577 0301