1. No category

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
Turvetutkimusraportti 296
Markku Mäkilä ja Ale Grundström
KURUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT
Abstract :
The mires and peat reserves of Kuru
Espoo 1996
Mäkilä, Markku & Grundström, Ale 1996 . Kurussa tutkitut suot j a niiden
turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset, Turvetutkimusraportti 296, 23 sivua, 3 kuvaaja 2 liitettä .
Kurun kunnan alueella tutkittiin Geologian tutkimuskeskuksen-toimesta
vuosina 1960, 1984 ja 1991 41 suota yhteispinta-alaltaan 3 003 ha . Tämä
on n . 4 % Kurun maapinta-alasta . Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä
53,8 milj . suo-m 3 . Soiden keskisyvyys on 1,8 m, josta heikosti maatuneen
pintarahkan osuus on 0,5 m . Turpeen keskimaatuneisuus on 5,4 . Yli 2 m
syvän alueen pinta-ala on 1 118 ha ja turvemäärä 33,9 milj . suo-m 3 . Turpeista on rahkavaltaisia 65 %, ja loput 35 % ovat saravaltaisia . Suuri osa
soista on ojitettu .
Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,7 % kuivapainosta,
vesipitoisuus märkäpainosta on 91,1 %, kuiva-aineen määrä 86 kg/suo-m 3
jarikkipitoisuus 0,14 % kuivapainosta . Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo
on 22,0 MJ/kg.
Tutkituista soista soveltuu 15 turvetuotantoon ja näistä yksi ennen
energiaturpeen nostoa kasvuturvetuotantoon . Energiaturpeeksi soveltuvaa
turvetta on 471 hehtaarin alueella 12,56 milj . suo-m 3 jatämän energiasisältö
50 % :n kosteudessa 5,99 milj . MWh . Kasvuturpeeksi soveltuvan alueen
pinta-ala on 35 haja käyttökelpoinen turvemäärä 0,38 milj . suo-m3 .
Avainsanat : suo, turve, inventointi, energiaturve, kasvuturve, Kuru .
Markku Mäkilä ja Ale Grundström
Geologian tutkimuskeskus
Betonimiehenkuja 4
FIN-02150 ESPOO
FINLAND
Mäkilä, Markku & Grundström, Ale 1996 . Kurussa tutkitut suot ja
niiden turvevarat - The mires and peat reserves of Kuru . Geologian
tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey of Finland, Peat
Researches, Turvetutkimusraportti - Report of Peat Investigation 296, 23
pages, 3 figures, 2 appendices .
The Geological Survey of Finland studied peat reserves in the municipality
of Kuru in 1960, 1984 and 1991 . Forty-one mires covering a total of 3 003
hectares were studied .
The mires studied contain a total of 53 .8 million m 3 of peat in situ . The
mean depth of the mires is 1 .8 m, including the poorly humified Sphagnum
predominant surface layer, which averages 0 .5 m in thickness . The mean
humification degree (H) of the peat is 5 .4 . The area deeper than 2 m covers
1 118 ha and contains 63% of the total peat quantity (33 .9 million m 3 ) . 65%
of the peat is Sphagnum predominant, and the remaining 35% Carex
predominant .
The average ash content of peat is 2 .7% of dry weight, the water content
91 .1% of wet weight, the dry bulk density 86 kg per m3 in situ and the
sulphur content 0,14% of dry weight . The effective calorific value of the dry
peat is 22 .0 MJ/kg .
Fifteen of the investigated mires are suitable for peat production ; one of
them are suitable for horticultural peat production before fuel peat production .
In the area of 471 ha there is 12 .56 million m3 energy peat in situ and the
energy content at 50% moisture content 5 .99 million MWh . The area
suitable for horticultural peat is 35 ha and the available amount of the peat
is 0 .38 million m 3 in situ .
Key words : mire, peat, inventory, energy peat, horticultural peat, Kuru .
Markku Mäkilä ja Ale Grundström
Geological Survey of Finland
Betonimiehenkuja 4
FIN-02150 ESPOO
FINLAND
SISÄLLYSLUETTELO
JOHDANTO
TUTKIMUSMENETELMÄT
Kenttätutkimukset
Laboratoriotutkimukset AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET TUTKITUT SUOT
1 . Kanervasalonsuo
2 . "Mullilammensuo"
3. Kivineva
4 . "Karhusalo"
5 . Korpijärvenneva
6 . Kanahuhdanneva
7 . Isoneva
8 . Hauturinsuo
9 . Ritajärvenneva
10. Niittylamminneva
11 . Jaulinneva
12. Liinalamminneva
13 . "Liinakangas"
14 . Kaivonotko
15 . Isoneva 16 . "Suojärvensuo"
17 . Kivistönneva
18 . Pirttineva
19 . Isosuo
20. Pallineva
21 . Putkineva
22. Kalaneva
23 . Teerineva
24. Lamminneva 25 . Tieneva
26. Varisneva
27. Raitakulonneva
28. Karpinneva
29. Isoneva
30 . Särkineva
31 . "Sammalistonsuo"
32 . Latvaneva
33. Haaraneva
34. Alkkunaneva
35 "Jouttenuslamminsuo"
36. Saunamatinneva
37 . Haapaneva
38 . Teerineva
39 . Lapioneva 40 . Korteneva
41 . Hakkurinkorpi
TULOSTEN TARKASTELU
KIRJALLISUUS
LIITTEET
7
7
7
7
10
11
11
11
11
11
12
12
12
12
13
13
13
13
14
14
14
14
15
15
15
16
16
16
16
17
17
17
17
18
18
18
19
19
19
19
20
20
20
20
21
21
21
22
23
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996
Kurussa tutkitut suot ja niiden turvevarat .
JOHDANTO
Geologian tutkimuskeskus on tehnyt maaperäkartoitukseen ja valtakunnan turvevarojen
kokonaisinventointiin liittyviä turvetutkimuksia
Kurun kunnan alueella vuosina 1960, 1984 ja 1991 .
Soiden tutkimusvuodet ilmenevät indeksikartan
selityksestä . Jos vuoden 1960 suo on tutkittu uudelleen, on aikaisempia tuloksia käytetty hyväksi
syvyysalueiden piirtämisessä . Turvemäärät ja ominaisuudet on laskettu uuden tutkimuksen perusteella . Kaikkiaan Kurussa on tutkittu 41 suota
yhteispinta-alaltaan 3 003 ha (kuva 1) . Lisäksi on
tutkittu Nimetönneva, joka suureksi osaksi sijoittuu Kurun kunnan alueelle . Nimetönnevan tut-
kimustulokset on julkaistu turvetutkimusraportissa 191 (Toivonen 1986) .
Tutkitut suot kattavat n . 48 % kunnan koko
6 530 ha :n suoalasta (LappalainenjaHäikiö 1985) .
Tässä tutkimustuloksia esittelevässä raportissa
on lyhyet suoselostukset Kurussa tutkituista soista
sekä kuntakohtainen tulosten tarkasteluosa . Yksityiskohtaisemmat suoselostukset, jotka sisältävät
suokartan, mahdolliset poikkileikkauskuvat ja laboratorioanalyysien tulokset, on tilattavissa GTK :n
Etelä-Suomen aluetoimistosta . Esimerkki suokartasta on kuvassa 2 ja poikkileikkauskuvasta kuvassa 3 .
TUTKIMUSMENETELMÄT
Kenttätutkimukset
Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että tutkittaville soille laadittiin linjaverkosto, joka koostuu
suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan sijoittuvista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1984) . Tutkimuspisteet ovat linjoilla 100 m :n välein . Linjoilta mitattiin lisäksi turpeen paksuus 50 m :n välein ;
reunaosissa tiheämminkin . Useimmat tutkimuslinjat vaaittiin suon pinnan kaltevuussuhteiden
selvittämiseksi . Osa soista tutkittiin hajapistein .
Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon
pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä ja rimpinen), mättäisyys 10 % :eina
tasopinnasta ja mättäiden keskimääräinen korke-
us . Lisäksi määritettiin puuston puulajisuhteet,
tiheysluokka, mahdolliset hakkuut ja kehitysluokka.
Kairauksin tutkittiin kerrostuman rakenne
10 cm :n tarkkuudella . Pääturvelajien ja mahdollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet määritettiin 6-asteikolla, turpeen maatuneisuus von Postin
1 0-asteikolla, kosteus 5-asteikolla sekä kuituisuus
asteikolla 0-6 . Lisäksi määritettiin mahdolliset
liejukerrostumat ja pohjamaan laatu .
Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi kunkin tutkimuspisteen ympäristö luodattiin 2 m :n syvyyteen asti
kymmenessä eri kohdassa .
Laboratoriotutkimukset
Soista, jotka soveltuvat kenttätutkimusten perusteella turvetuotantoon, otettiin suon koosta riippuen 1-2 näytesarjaa laboratoriotutkimuksia varten . Näytteistä määritettiin laboratoriossa pH-arvo,
vesipitoisuus painoprosentteina (105° C :ssa kui-
vaamalla), kuiva-aineen määrä (kg/suo-m 3), tuhkapitoisuus prosentteina kuivapainosta (815 ± 25
° C :ssa hehkutettuna) sekä lämpöarvo (MJ/kg) .
Osasta näytteitä määritettiin lisäksi rikkipitoisuus
prosentteina turpeen kuivapainosta .
7
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996
Markku Mäkilä ja Ale Grundström
Virrat
\
t
2214 04
2e ~~\
26
23 25
24
%
38
kä)
22
2213 06
37
20
32
44
15
O
2213 02
I
b
1
L
I
14
2' 213W
2305
,
1
2213 11
~30
L1
Seitsemisen
Ruovesi
Ir
T
1
kansallispuistöl ,l
~ ! IB
10
O
Ikaalinen
2213 01
`-
KURU
2213 04
3 10
.\
Viljakkala 1
Tampere
2124 06
2 2409
212412
II
0
5km
å
Nasrlarvr
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
(/ Ylöjärvi
124 05
__
/
~
2124 98
Kuva 1 . Kurussa tutkitut suot ja tutkimusvuosi .
1 . Kanervasalonsuo
2 . "Mullilammensuo"
3 . Kivineva
4 . "Karhusalo"
5 . Korpijärvenneva
6 . Kanahuhdanneva
7 . Isoneva
8 . Hauturinsuo
9 . Ritajärvenneva
10 . Niittylamminneva
11 . Jaulinneva
12 . Liinalamminneva
13 . "Liinakangas"
14 . Kaivonotko
8
1960
1960
1960, 1991
1991
1991
1991
1960, 1991
1960
1991
1991
1960
1991
1991
1991
15 . 1 soneva
16 . "Suojärvensuo"
17 . Kivistönneva
18 . Pirttineva
19 . Isosuo
20 . Pallineva
21 . Putkineva
22 . Kalaneva
23 . Teerineva
24 . Lamminneva
25 . Tieneva
26 . Varisneva
27 . Raitakulonneva
28 . Karpinneva
1991
1960,
1960,
1991
1991
1960,
1960,
1991
1991
1991
1991
1991
1991
1991
1991
1991
1991
1991
29 . 1 soneva
1991
30 . Särkineva
1960,
31 . "Sammalistonsuo"
1991
32 . Latvaneva
1991
33 . Haaraneva
1960,
34 . Alkkunaneva
1960,
35 "Jouttenuslamminsuo" 1991
36 . Saunamatinneva
1991
37 . Haapaneva
1960,
38 . Teerineva
1991
39 . Lapioneva
1960,
40 . Korteneva
1991
41 . Hakkurinkorpi
1984
1991
1991
1991
1991
1991
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996
Kurussa tutkitut suot ja niiden turvevarat.
Kuva 2 . Esimerkki suokartasta. Merkkien selite liitteessä 2 .
NW
201
SE
MRRTUNEISUUS
M WIT
M
-
200
_200
Ip'
199
198
/
rIIIFI
196
195
194
97
_196
_195
_194
193
_193
SUOTYYPIT .LIEKO-OSUMRT .TURVELRJIT JR PONJRMRRLRJIT
WK
0/0
MPY
201
M
MPY
_201
200
200
199
-199
198
_198
197
_197
196
195
_199
_19B
moo r
197
M
MPY
_201
_196
_
_195
194
_194
193 _
_193
A0
200
400
600
B00
1000
A 1120n
600L0519N TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUKSET
Kuva 3 . Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista . Merkkien selite liitteessä 2 .
9
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996
Markku Mäkilä ja Ale Grundström
AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET
Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien
jaturvetekijöiden osuudet on laskettu ns . vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen ja
Grundström 1983) . Siinä jokainen suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue on oma
syvyysvyöhykkeensä (0,3-0,9 m, 1,0-1,9 m jne .).
Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen
turvemäärä, jotka yhdistämällä saadaan suon
kokonaisturvemäärä selville . Maatuneisuudet sekä
turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet
lasketaan turvemäärillä painottaen .
Todetut lieko-osumat on laskettu erikseen 0-1 ja
1-2 m :n välisissä syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä . Prosenttiluvut on
laskettu soveltaen ns . Pavlovin menetelmää, jossa
kantopitoisuus on jaettu viiteen eri ryhmään : liekoja on erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1,01,9 %), kohtalaisesti (2,0-2,9 %), runsaasti (3,03,9 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %) .
Soiden soveltuvuus energiaturvetuotantoon riippuu mm . turvelajikoostumuksesta, maatumisasteesta ja tuhkapitoisuudesta . Rahkaturpeen (S)
katsotaan soveltuvan energiaturpeeksi, jos sen
maatumisaste on korkeampi kuin H4, kun taas
saravaltainen (C) turve sopii energiaturpeeksi heikomminkin maatuneena . Toisinaan käytetään myös
H4 maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta heikkolaatuisena energiaturpeena jyrsinmenetelmällä
tuotettuna .
Suota on suositeltu energiaturvetuotantoon, mikäli siltä löytyy vähintään noin 10 ha yhtenäistä
turvelajien jamaatumisasteen puolesta tuotantoon
soveltuvaa yli 2 m syvää aluetta . Käytännössä
tuotantokelpoisuutta rajoittaa Kurussa usein alueen rikkonaisuus ja pohjan epätasaisuus . Paksu
pintarahka on usein este palaturvetuotannon aloittamiselle . Pintarahkaa ei kuitenkaan ole vähennetty käyttökelpoista turvemäärää laskettaessa, koska
se voidaan tuottaa heikkolaatuisena energiaturpeena, jos suo otetaan turvetuotantoon .
Käyttökelpoisen turpeen määrää laskettaessa on
keskisyvyydestä vähennetty tilanteesta riippuen
noin 0,5 m, joka vastaa suon pohjalle jäävää, yleen-
10
sä vaikeasti hyödynnettävää, runsastuhkaista kerrosta .
Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi on nojauduttu polttoturpeen laatuohjeisiin (liite
1) . Käyttökelpoisen turpeen energiasisältö on laskettu sekä täysin kuivalle turpeelle että käyttökosteudessa (50 %) olevalle turpeelle . Jos suolta ei ole
otettu laboratorionäytteitä, on energiasisällön
arvioimisessa käytetty Mäkilän (1994) esittämää
menetelmää .
Arvioitaessa suon soveltuvuutta kasvuturvetuotantoon on arviointiperusteena pidetty Turveteollisuusliiton kasvuturvestandardia (1980) .
Jokaisesta tutkitusta suosta on tässä raportissa
olevan suppean selostuksen lisäksi laadittu yksityiskohtainen tutkimusselostus, jossa on tiedot suon
sijainnista, ympäristöstä, suotyypeistä, ojitustilanteesta, laskusuhteista, turvemääristä, turvelajeista,
maatumisasteesta, liekoisuudesta, laboratoriotuloksista sekä soveltuvuudesta turvetuotantoon .
Yksityiskohtaiseen tutkimusselostukseen liittyy
suokartta, johon on merkitty tutkimuslinjat, tutkimus- ja syvyydenmittauspisteet, pisteiden syvyydet sekä turpeen keskimääräinen maatumisaste
pisteellä . Suokartassa on lisäksi turvekerrostuman
paksuutta osoittavat syvyyskäyrät (kuva 2) .
Turvekerrostuman rakenteen selventämiseksi on
vaaituista linjoista laadittu poikkileikkausprofiileita, joihin maatuneisuudet, turvelajit ja pohjamaalajit on merkitty symbolein . Niihin on lisäksi
merkitty lyhentein suotyypit sekä lieko-osumien
määrät (kuva 3) .
Edellä mainittujen perustulostusten lisäksi on
laadittu atk-ohjelmia, joilla saadaan monipuolinen
kuva suosta tai halutusta tutkimusalueesta . Tulosteet ovat tasokarttoja ja listauksia tai näiden yhdistelmiä. Tällaisia ovat esimerkiksi kartat, joilla tutkimuspisteittäin voidaan esittää mm . suotyyppi,
liekoisuus, suon pinnan korkeus, pohjamaalaji,
liejukerroksen paksuus, tietoja puustosta, suon pinnan mättäisyys ja vetisyys . Yhdelle tutkimuspisteelle voidaan piirtää kerralla kaksi edellä mainittua tietoa.
Tutkimustuloksia on saatavissa Geologian tutkimuskeskuksesta .
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996
Kurussa tutkitut suot ja niiden turvevarat.
TUTKITUT SUOT
1 . Kanervasalonsuo
Kanervasalonsuo (kl . 2213 01, 02) sijaitsee noin
26 km Kurun kirkolta luoteeseen Seitsemisen kansallispuistossa, ja sen itäosaan johtaa tie . Suo rajoittuu pohjoisessa Iso Kivijärveen, koillisessa,
idässä ja etelässä moreenimaastoon ja lännessä Iso
Seitsemisjärveen . Pinnan korkeus merenpinnasta
on 168-171 m, ja pinta viettää lounaaseen, josta
vedet valuvat Iso Seitsemisjärveen ja Seitsemisjokeen ja edelleen Liesijokeen. Suolla on 51 tutkimuspistettä . Pistetiheys on 2,4/10 ha . Suon kokonaispinta-ala on 210 ha, yli 1 m syvän alueen 68 ha
ja yli 2 m syvän 15 ha.
Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme,
tupasvilla- ja kangasräme sekä lyhytkorsineva . Suo
on luonnontilainen lukuun ottamatta reunaosia ja
pientä aluetta eteläosassa . Koko turvekerrostuman
keskimaatuneisuus on 5,9 . Yleisin pohjamaalaji
on hiekkamoreeni .
Turpeista on rahkavaltaisia 77 % ja saravaltaisia
23 % . Pääturvelajien jakaantuma on rahka- (S)
11 %, sararahka- (CS) 66 % ja rahkasaraturve (SC)
23 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita
on 53 % .
Kanervasalonsuo on osa Seitsemisen kansallispuiston aluetta .
2. "Mullilammensuo"
"Mullilammensuo" (kl . 2213 02) sijaitsee noin
25 km Kurun kirkolta luoteeseen Seitsemisen kansallispuistossa, ja sen itäosaan johtaa tie . Suo rajoittuu pohjoisessa Kivinevaan ja muualla moreenimaihin . Pinnan korkeus merenpinnasta on 171175 m, ja pinta viettää länteen . Pohjoisosasta vedet
valuvat länteen Iso Kivijärveen josta edelleen Iso
Seitsemisjärven kautta Seitsemisjokeen . Eteläosasta vedet valuvat Onkilammin kautta Pitkäjärveen
ja edelleen Seitsemisjokeen . Suolla on 45 tutkimuspistettä . Pistetiheys on 3,4/10 ha . Suon kokonaispinta-ala on 134 ha, yli 1 m syvän alueen 82 haja
yli 2 m syvän 38 ha.
Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme ja
lyhytkorsineva . Suon koillisosa on ojitettu . Koko
turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5 .5. Yleisin pohjamaalaji on hiekkamoreeni .
Turpeista on rahkavaltaisia 71 % ja saravaltaisia
29 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 37 %, CS
34 %, C 10 % ja SC 19 % . Tupasvillaa lisätekijänä
sisältäviä turpeita on 51 % ja puun jäännöksiä
sisältäviä 5 % .
"Mullilammensuo" on osa Seitsemisen kansallispuiston aluetta .
3. Kivineva
Kivineva (kl . 2213 02) sijaitsee noin 25 km
Kurun kirkolta luoteeseen Seitsemisen kansallispuistossa, ja sen pohjois-ja länsiosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu etelässä Iso Kivijärveen ja muualla moreenimaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 169-174 m, ja pinta viettää eteläosassa
kohti Iso Kivijärveä, josta vedet valuvat Iso Seitsemisjärveen ja edelleen Seitsemisjokeen . Pohjoisosa viettää pohjoiseen, josta vedet valuvat Ainesjärven kautta Aurejärveen . Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 107 syvyyspistettä . Pistetiheys on 4,1/
10 ha . Suon kokonaispinta-ala on 293 ha, yli 1 m
syvän alueen 208 haja yli 2 m syvän 131 ha .
Yleisimmät suotyypit ovat keidas- jatupasvillaräme . Suo on lähes kokonaan luonnontilainen . Koko
turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekkamoreeni ja kallio .
Turpeista on rahkavaltaisia 81 % ja saravaltaisia
19 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 66 %, CS
15 %, C 1 % ja SC 18 %. Tupasvillaa lisätekijänä
sisältäviä turpeita on 39 % ja puun jäännöksiä
sisältäviä 4 % .
Kivineva on osa Seitsemisen kansallispuiston
aluetta .
4. "Karhusalo"
"Karhusalo" (kl . 2213 02) sijaitsee noin 24 km
Kurun kirkolta luoteeseen Kuru-Parkano-tien eteläpuolella, ja sen eteläosaan johtaa metsäautotie .
Suo rajoittuu moreenimaastoon, ja sen pohjoisosaan on raivattu peltoa . Pinnan korkeus merenpinnasta on 165-169 m, ja pinta viettää pohjoiseen,
josta vedet valuvat Ainesjärven kautta Aurejärveen. Suolla on 12 tutkimuspistettä . Pistetiheys on
2,3/10 ha . Suon kokonaispinta-ala on 52 ha, yli 1 m
syvän alueen 37 haja yli 2 m syvän 20 ha.
Yleisimmät suotyypit ovat puolukka-ja varputurvekangas . Suo on kokonaan ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja savi . Liejua on
11
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996
Markku Mäkilä ja Ale Grundström
ohuena kerroksena suon luoteisosassa turpeen ja
mineraalimaan välissä.
Turpeista on rahkavaltaisia 52 % ja saravaltaisia
48 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 32 %, CS
20 %, C 7 % ja SC 42 % . Tupasvillaa lisätekijänä
sisältäviä turpeita on 22 % ja puun jäännöksiä
sisältäviä 22 % .
"Karhusalolla" on yli 2 m syvällä 20 hain alueella tyydyttävästi energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta . Haittaavana tekijänä on paikoin paksu heikkolaatuinen pintarahkakerros .
Yleisimmät suotyypit ovat muuttuma- ja ojikkoasteella olevat isovarpu-, tupasvilla- ja korpiräme . Suo on kokonaan ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni .
Turpeista on rahkavaltaisia 54 % ja saravaltaisia
46 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 33 %, CS
21 % ja SC 46 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 22 % ja puun jäännöksiä sisältäviä
10% .
Kanahuhdannevalla on yli 2 m syvällä 28 ha :n
alueella tyydyttävästi energiaturpeeksi soveltuvaa
turvetta.
5. Korpijärvenneva
Korpijärvenneva (kl . 2213 03) sijaitsee noin 36
km Kurun kirkolta luoteeseen Aurejärven länsipuolella, ja sen itä- ja pohjoisosaan johtaa metsäautotie . Suo rajoittuu pohjoisessa Aureen Korpijärveen, lännessä moreenipeitteiseen kalliomaastoon ja Kanahuhdannevaan ja muualla moreeni- ja
hiekkamaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta
on 166-170 m, ja pinta viettää kaakkoon, josta
vedet valuvat Aurejärveen . Suolla on 9 tutkimuspistettä ja 9 syvyyspistettä . Pistetiheys on 2,6/10
ha. Suon kokonaispinta-ala on 69 ha, yli 1 m syvän
alueen 54 haja yli 2 m syvän 29 ha .
Yleisimmät suotyypit ovat isovarpurämemuuttuma sekätupasvillarämemuuttuma ja-ojikko . Suo
on kokonaan ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 . Yleisimmät pohjamaalajit
ovat moreeni ja hieta . Liejua on suon syvimmissä
osissa turpeen ja pohjamaalajin välissä .
Turpeista on rahkavaltaisia 56 % ja saravaltaisia
44 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 32 %, CS
24 % ja SC 44 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 26 % ja puun jäännöksiä sisältäviä
19%.
Korpijärvenneva ei sovellu turvetuotantoon rikkonaisen muotonsa, kuivatusvaikeuksien ja paikoin paksun heikkolaatuisen pintarahkakerroksen
vuoksi .
7. Isoneva
Isoneva (kl . 2213 04) sijaitsee noin 13 km Kurun kirkolta länteen, ja sen halki johtaa metsäautotie . Suo rajoittuu moreenipeitteiseen kalliomaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 163-166
m, ja pinta viettää etelään, josta vedet valuvat
kaakkoon Iso-Saares-järveen . Suolla on 6 tutkimuspistettä ja 34 syvyyspistettä . Pistetiheys on
8,0/10 ha . Suon kokonaispinta-ala on 50 ha, yli 1 m
syvän alueen 42 haja yli 2 m syvän 35 ha.
Yleisin suotyyppi on ojikko- ja muuttuma-asteella oleva rahkaräme . Suolta on nostettu turvepehkua . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni .
Liejua on paikoin suon itäosassa turpeen ja
pohjamaalajin välissä .
Turpeista on rahkavaltaisia 84 % ja saravaltaisia
16 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 73 %, CS
11 %, C 3 % ja SC 13 % . Tupasvillaa lisätekijänä
sisältäviä turpeita on 24 % ja puun jäännöksiä
sisältäviä 18 % .
Isonevalla on yli 2 m syvällä 35 ha :n alueella
lähinnä 2 . luokan kasvuturpeeksi soveltuvaa H 14 maatunutta pintarahkaturvetta . Tämän alla on
energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta .
8. Hauturinsuo
6. Kanahuhdanneva
Kanahuhdanneva (kl . 2213 03) sijaitsee noin
40 km Kurun kirkolta luoteeseen Aurejärven länsipuolella, ja sen itäosaan johtaa metsäautotie . Suo
rajoittuu moreenimaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 167-175 m, ja pinta viettää kaakkoon, josta vedet valuvat Korpijärven kautta Aurejärveen . Suolla on 9 tutkimuspistettä ja 6 syvyyspistettä . Pistetiheys on 2,7/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 56 ha, yli 1 m syvän alueen 46 haja yli
2 m syvän 28 ha .
12
Hauturinsuo (kl . 2213 04) sijaitsee noin 14 km
Kurun kirkolta länteen, ja sen itä-, etelä- ja länsiosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu pohjoisessa
Soljastensuohon ja muualla moreenimaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 166-168 m, ja pinta
viettää loivasti pohjoiseen, josta vedet valuvat Jaulinevalle ja edelleen Liesijokeen . Suolla on 30
tutkimuspistettä ja 2 syvyyspistetä . Pistetiheys on
6,7/10 ha . Suon kokonaispinta-ala on 48 ha, yli 1 m
syvän alueen 38 haja yli 2 m syvän 25 ha .
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996
Kurussa tutkitut suot ja niiden turvevarat .
Yleisimmät suotyypit ovat keskiosassa rahka- ja
isovarpuräme . Reunaosissa on yleisimpänä suotyyppinä kangasräme . Suo on lähes kokonaan luonnontilainen . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9 . Pohjamaalaji on hiekkamoreeni .
Liejua on pienellä alueella turpeen ja pohjamaalajin välissä .
Turpeista on rahkavaltaisia 87 % ja saravaltaisia
13 %. Pääturvelajien jakaantuma on S 65 %, CS
22 %, C 1 % ja SC 12 %. Tupasvillaa lisätekijänä
sisältäviä turpeita on 63 % ja puun jäännöksiä
sältäviä 15 % .
Hauturinsuo on osa Seitsemisen kansallispuiston aluetta .
Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla-, isovarpu- ja rahkaräme . Suo on kokonaan ojitettu . Koko
turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiesu . Liejua on ohuehko kerros turpeen ja pohjamaalajin
välissä.
Turpeista on rahkavaltaisia 58 % ja saravaltaisia
42 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 19 %, CS
39 % ja SC 42 % . Puun jäännöksiä sisältäviä turpeita on 38 % ja tupasvillaa sisältäviä turpeita
13 %.
Niittylamminneva ei sovellu turvetuotantoon
rikkonaisen muotonsa jakuivatusvaikeuksien vuoksi.
9. Ritajärvenneva
11 . Jaulinneva
Ritajärvenneva (kl . 2213 04) sijaitsee noin 10
km Kurun kirkolta länteen, ja sen kaakkoisosaan
johtaa autotie . Suo rajoittuu moreenimaastoon .
Pinnan korkeus merenpinnasta on 156-159 m, ja
pinta viettää kaakkoon, josta vedet valuvat Vääräjärveen . Suolla on 9 tutkimuspistettä ja 8 syvyyspistettä . Pistetiheys on 3,8/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 45 ha, yli 1 m syvän alueen 34 haja yli 2
m syvän 22 ha.
Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämeojikko ja-muuttuma sekä isovarpurämemuuttuma . Suo
on kokonaan ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 . Yleisin pohjamaalaji on
moreeni . Liejua on vaihtelevan paksuna kerroksena suon syvimmissä osissa turpeen ja pohjamaalajin välissä.
Turpeista on rahkavaltaisia 66 % ja saravaltaisia
34 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 38 %, CS
28 % ja SC 34 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 40 % ja puun jäännöksiä sisältäviä
35 % .
Ritajärvenneva ei sovellu turvetuotantoon rikkonaisen muotonsa ja paikoin paksun heikkolaatuisen pintarahkakerroksen vuoksi . Haittaavana tekijänä on myös rajoittuminen Ritajärveen .
Jaulinneva (kl . 2213 04) sijaitsee noin 18 km
Kurun kirkolta länteen, ja sen länsiosaan johtaa
autotie . Suo rajoittuu moreenimaihin . Pinnan korkeus merenpinnasta on 157-162 m, ja pinta viettää
länteen, josta vedet valuvat Liesijokeen . Suolla on
24 tutkimuspistettä ja 89 syvyyspistettä . Pistetiheys on 7,2/10 ha . Suon kokonaispinta-ala on 156 ha,
yli 1 m syvän alueen 108 haja yli 2 m syvän 57 ha.
Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla- j a rahkaräme . Suon eteläosa on kokonaan ojitettu . Pohjoisosa on luonnontilainen ja muodostaa Jaulinnevan
aarnialueen, joka sisältyy soidensuojelun perusohjelmaan . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 . Yleisin pohjamaalaji on hiekkamoreeni.
Turpeista on rahkavaltaisia 84 % ja saravaltaisia
16 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 53 %, CS
31 % ja SC 16 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 52 % ja puun jäännöksiä sisältäviä
8% .
Jaulinneva on osa Seitsemisen kansallispuiston
aluetta .
10. Niittylamminneva
Niittylamminneva (kl . 2213 04) sijaitsee noin
10 km Kurun kirkolta länteen, ja sen halki johtaa
metsäautotie . Suo rajoittuu moreenimaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 150-155 m, ja pinta
viettää suon keskustassa olevaaNiittylammia kohti, josta vedet valuvat kaakkoon Kettuojaan . Suolla
on 6 tutkimuspistettä ja 4 syvyyspistettä . Pistetiheys on 2,8/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 36 ha,
yli 1 m syvän alueen 23 haja yli 2 m syvän 16 m .
12 . Liinalamminneva
Liinalamminneva (kl . 2213 04) sijaitsee noin 11
km Kurun kirkolta länteen, ja sen pohjoisosaan
johtaa autotie . Suo rajoittuu moreenimaastoon . Sen
länsiosassa on pieni Liinalammi . Pinnan korkeus
merenpinnasta on 157-159 m, ja pinta viettää etelään, josta vedet valuvat Niitylammiin ja edelleen
Kettuojaan . Suolla on 22 tutkimuspistettä ja 27
syvyyspistettä . Pistetiheys on 11,4/10 ha. Suon
kokonaispinta-ala on 43 ha, yli 1 m syvän alueen
36 haja yli 2 m syvän 23 ha .
Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla- ja
lyhytkorsinevaräme . Avosuoalue on suurimmaksi
13
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996
Markku Mäkilä ja Ale Grundström
osaksi rahkanevaa . Suo on luonnontilainen . Koko
turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja savi . Liejua
on vaihtelevan paksuisena kerroksena turpeen ja
pohjamaalajin välissä .
Turpeista on rahkavaltaisia 56 % ja saravaltaisia
44 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 41 %, CS
15 %, C 4 % ja SC 40 % . Tupasvillaa lisätekijänä
sisältäviä turpeita on 27 % ja puun jäännöksiä
sisältäviä 11 % .
Liinalamminneva ei sovellu turvetuotantoon
paksun heikkolaatuisen pintarahkakerroksen ja rikkonaisen muotonsa vuoksi .
kokonaispinta-ala on 49 ha, yli 1 m syvän alueen
38 haja yli 2 m syvän 14 ha .
Yleisimmät suotyypit ovat puolukka- ja mustikkaturvekangas sekä rahka- ja isovarpurämeojikko .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1 .
Yleisin pohjamaalaj i on moreeni . Liejua on vaihtelevan paksuna kerroksena Uuraslammin ympäristössä turpeen ja pohjamaalajin välissä .
Turpeista on rahkavaltaisia 57 % ja saravaltaisia
43 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 23 %, CS
34 %, C 4 % ja SC 39 % . Puun jäännöksiä lisätekijänä sisältäviä turpeita on 41 % ja tupasvillaa
sisältäviä 12 % .
Kaivonotko ei sovellu turvetuotantoon pienen
kokonsa ja kuivatusvaikeuksien vuoksi .
13 . "Liinakangas"
"Liinakangas" (kl . 2213 04) sijaitsee noin 17 km
Kurun kirkolta länteen, ja sen pohjoisosan halki ja
eteläosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu moreenimaastoon, ja sen länsilaidalla on Suovanalanenlampi ja pohjoislaidalla Saarijärvi . Pinnan korkeus
merenpinnasta on 172-177 m, ja pinta viettää pohjoisosassa koilliseen, josta vedet valuvat Liesijärveen, ja eteläosassa etelään, josta vedet valuvat
suo-ojia pitkin Myllyojaan . Suolla on 33
tutkimuspistettä ja 25 syvyyspistettä . Pistetiheys
on 11,6/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 50 ha,
yli 1 m syvän alueen 40 haja yli 2 m syvän 23 ha .
Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla- ja lyhytkorsinevaräme sekä rahkaneva . Suo on ojitettu
Suovanalasen etelänpuoleiselta osalta . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 . Yleisin
pohjamaalaji on moreeni .
Turpeista on rahkavaltaisia 61 % ja saravaltaisia
39 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 40 %, CS
21 %, C 5 % ja SC 34 % . Tupasvillaa lisätekijänä
sisältäviä turpeita on 23 % ja puun jäännöksiä
sisältäviä 11 % .
"Liinakangas" ei sovellu turvetuotantoon rikkonaisen muotonsa, pohjaosien kuivatusvaikeuksien ja paikoin paksun heikkolaatuisen pintarahkakerroksen vuoksi .
Isoneva (kl . 2213 05) sijaitsee noin 18 km Kurun
kirkolta luoteeseen Liesijärven koillispuolella, ja
sen eteläosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu moreenimaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on
168-170 m, ja pinta viettää lounaaseen, josta vedet
valuvat Liesijärveen . Suolla on 7 tutkimuspistettä
ja 5 syvyyspistettä . Pistetiheys on 2,8/10 ha. Suon
kokonaispinta-ala on 43 ha, yli 1 m syvän alueen
31 haja yli 2 m syvän 17 ha.
Yleisimmät suotyypit ovat ojikko- ja muuttuma-asteella olevat tupasvilla- ja rahkaräme sekä
lyhytkorsinevarämemuuttuma . Suo on osittain oj itettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus
on 5,2. Yleisin pohjamaalaji on moreeni . Liejua on
paksuhko kerros suon syvimmässä osassa turpeen
ja pohjamaalajin välissä .
Turpeista on rahkavaltaisia 84 % ja saravaltaisia
16 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 65 %, CS
19 % ja SC 16 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 47 % ja puun jäännöksiä sisältäviä
12%.
Isoneva ei sovellu turvetuotantoon rikkonaisen
muotonsa ja paikoin paksun heikkolaatuisen pintarahkakerroksen vuoksi .
14. Kaivonotko
16 . "Suojärvensuo"
Kaivonotko (ki . 2213 05) sijaitsee noin 14 km
Kurun kirkolta luoteeseen Vehmaanperän kylän
eteläpuolella, ja sen koillisosaa sivuaa Kuru-Parkano-tie . Suo rajoittuu moreenimaastoon, ja sen
eteläosassa on Uuraslammi . Pinnan korkeus merenpinnasta on 169-175 m, ja pinta viettää etelään
kohti Uuraslammia, josta vedet valuvat kaakkoon
kohti Petäjäjärveä . Suolla on 13 tutkimuspistettäja
5 syvyyspistettä . Pistetiheys on 3,7/10 ha . Suon
"Suojärvensuo" (kl . 2213 05) sijaitsee noin 15 km
Kurun kirkolta luoteeseen Kuru-Parkano-tien lounaispuolella Luoteen kylässä, ja sen itäosaan johtaa tie . Suo rajoittuu etelässä Iso Suojärveen ja
muualla moreenimaastoon . Suon länsiosassa on
Vähä Suojärvi, josta vedet valuvat Vähä- ja IsoPahlanen-lampien kautta Liesijärveen . Pinnan korkeus merenpinnasta on 170 -172 m, ja pinta viettää
Vähä Suojärveä kohti . Suolla on 8 tutkimuspistettä
14
15 . Isoneva
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996
Kurussa tutkitut suot ja niiden turvevarat .
ja 39 syvyyspistettä . Pistetiheys on 10,4/10 ha.
Suon kokonaispinta-ala on 45 ha, yli 1 m syvän
alueen 36 ha ja yli 2 m syvän 19 ha .
Yleisimmät suotyypit ovat isovarpu- ja tupasvillaräme, jotka ovat osaksi ojikko- ja muuttumaasteella . Suo on harvakseltaan ojitettu reunoilta ja
eteläosasta . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 . Yleisin pohjamaalaji on
moreeni . Liejua on monin paikoin ohuena kerroksena turpeen ja pohjamaalajin välissä .
Turpeista on rahkavaltaisia 70 % ja saravaltaisia
30 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 51 %, CS
19 % ja SC 30 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 33 % ja puun jäännöksiä sisältäviä
15 % .
"Suojärvensuo" ei sovellu turvetuotantoon kuivatusvaikeuksien ja paikoin paksun heikkolaatuisen pintarahkakerroksen vuoksi .
17. Kivistönneva
Kivistönneva (kl . 2213 05) sijaitsee noin 17 km
Kurun kirkolta luoteeseen Luoteen kylässä, ja sen
eteläosaa sivuaa Kuru-Parkano-tie . Suo rajoittuu
moreenimaastoon, ja sen luoteispuolella on Luodesjärvi . Pinnan korkeus merenpinnasta on noin
173 m, ja pinta viettää etelään, josta vedet valuvat
Vähä- ja Iso-Pahlanen -lampien kautta Liesijärveen . Suolla on 5 tutkimuspistettä . Pistetiheys on
7,8/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 23 ha, yli 1 m
syvän alueen 10 ha ja yli 2 m syvän 3 ha .
Yleisimmät suotyypit ovat suon eteläosassa ojikko- ja muuttuma-asteella olevat isovarpu- ja tupasvillaräme ja suon keskiosassa korpiräme . Pohjoisosassa suota on puolukkaturvekangasta . Suo on
ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hieta. Liejua on vaihtelevan paksu kerros
suon syvimmän osan pohjalla turpeen ja pohjamaalajin välissä.
Turpeista on rahkavaltaisia 62 % ja saravaltaisia
38 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 45 %, CS
17 % ja SC 38 % . Puun jäännöksiä lisätekijänä
sisältäviä turpeita on 40 % ja tupasvillaa sisältäviä
17% .
Kivistönneva ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa vuoksi .
18. Pirttineva
Pirttineva (kl . 2213 05) sijaitsee noin 21 km
Kurun kirkolta luoteeseen, ja sen poikki johtaa
Kuru-Parkano-tie ja sen pohjoisosaan metsäautotie . Suo rajoittuu moreenipeitteiseen kalliomaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 164-179
m, ja pinta viettää kaakkoon, josta vedet valuvat
Koiralammin ja Pirttilammin kautta Liesijärveen .
Suolla on 13 tutkimuspistettä ja 9 syvyyspistettä .
Pistetiheys on 3,0/10 ha. Suon kokonaispinta-ala
on 73 ha, yli 1 m syvän alueen 57 haja yli 2 m syvän
32 ha .
Yleisimmät suotyypit ovat puolukka- ja
mustikkaturvekangas sekä tupasvillarämemuuttuma. Suo on ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 . Yleisin pohjamaalaji on
moreeni .
Turpeista on rahkavaltaisia 42 % ja saravaltaisia
58 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 23 %, CS
19 %, C 5 % ja SC 53 % . Puun jäännöksiä lisätekijänä sisältäviä turpeita on 24 % ja tupasvillaa
sisältäviä 19 % .
Pirttineva ei sovellu turvetuotantoon muotonsa
vuoksi . Suolla on Metsäntutkimuslaitoksen koealue .
19 . Isosuo
Isosuo (kl . 2213 05) sijaitsee noin 19 km Kurun
kirkolta pohjoiseen Kuru-Kihniö-tien länsipuolella, ja sen eteläosaan johtaa metsäautotie . Suo rajoittuu lännessä moreenipeitteiseen kalliomaastoon ja muualla moreenikankaisiin . Sen pohjoisosassa on pieni Kumpulammi . Pinnan korkeus
merenpinnasta on 174-179 m, ja pinta viettää pohjoisosassa Kumpulammiin ja eteläosassa itään, j osta
vedet valuvat Kumpulammista laskevaan Pirjonojaan . Suolla on 9 tutkimuspistettä ja 6 syvyyspistettä . Pistetiheys on 2,3/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 65 ha, yli 1 m syvän alueen 54 haja yli
2 m syvän 28 ha .
Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme-,
lyhytkorsinevaräme- ja nevakorpimuuttuma sekä
isovarpuräme- ja lyhytkorsinevaojikko ja -muuttuma. Suo on kokonaan ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni . Liejua on paikoin paksuna
kerroksena turpeen ja pohjamaalajin välissä .
Turpeista on rahkavaltaisia 59 % ja saravaltaisia
41 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 28 %, CS
31 %, C 1 % ja SC 40 % . Tupasvillaa lisätekijänä
sisältäviä turpeita on 26 % ja puun jäännöksiä
sisältäviä 16 % .
Isosuolla on yli 2 m syvällä 28 ha :n alueella
tyydyttävästi energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta.
15
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996
Markku Mäkilä ja Ale Grundström
20. Pallineva
Pallineva (kl . 2213 05) sijaitsee noin 22 km
Kurun kirkolta luoteeseen Luoteen ja Itä-Aureen
välisen tien itäpuolella, ja sen etelä- ja pohjoisosaan johtaa metsäautotie . Suo rajoittuu moreenimaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 197200 m, ja pinta viettää lounaaseen, josta vedet
valuvat länteen Ylinen Latvajärveen . Suolla on 27
tutkimuspistettä ja 68 syvyyspistettä . Pistetiheys
on 12,0/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 75 ha,
yli 1 m syvän alueen 65 haja yli 2 m syvän 47 ha.
Yleisimmät suotyypit ovat muuttuma- ja
ojikkoasteella olevat tupasvilla-, isovarpu- ja keidasräme . Suo on kokonaan ojitettu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1 . Yleisin
pohjamaalaji on moreeni . Liejua on paksu kerros
suon syvimmässä osassa turpeen ja pohjamaalajin
välissä.
Turpeista on rahkavaltaisia 60 % ja saravaltaisia
40 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 41 %, CS
19 % ja SC 40 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 36 % ja puun jäännöksiä sisältäviä
26% .
Pallinevalla on yli 2 m syvällä 47 ha :n alueella
energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta . Alueen tuotantokelpoisuutta rajoittaa sen rikkonaisuus ja paikoin paksu heikkolaatuinen pintarahkakerros . Suon
halki kulkee voimalinja .
21 . Putkineva
Putkineva (kl . 2213 06, 05) sijaitsee noin 24 km
Kurun kirkolta luoteeseen Itä-Aureen kylän kaakkoispuolella, ja sen etelä-, länsi- ja pohjoisosaan
johtaa autotie . Suo rajoittuu moreenimaastoon, ja
sen länsiosassa on pieni Putkilammi . Pinnan korkeus merenpinnasta on 194-200 m, ja pinta viettää
etelään, josta vedet valuvat etelään Ylinen Latvajärveen . Suolla on 26 tutkimuspistettä ja 66 syvyyspistettä . Pistetiheys on 9,1/10 ha . Suon kokonaispinta-ala on 101 ha, yli 1 m syvän alueen 67 ha
ja yli 2 m syvän 46 ha .
Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla- ja isovarpurämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas .
Suo on kokonaan ojitettu . Koko turvekerrostuman
keskimaatuneisuus on 5,2 . Pohjamaalajina on
moreeni .
Turpeista on rahkavaltaisia 55 % ja saravaltaisia
45 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 26 %, CS
29 %, C 1 % ja SC 44 % . Tupasvillaa lisätekijänä
sisältäviä turpeita on 23 %, puun jäännöksiä sisältäviä 19 % ja varpuja 13 % .
Putkinevalla on yli 2 m syvällä 46 hain alueella
tyydyttävästi energiaturpeeksi soveltuvaa turvet16
ta. Haittaavina tekijöinä ovat paikoin paksu heikkolaatuinen pintarahkakerros ja suolla oleva Putkilammi .
22 . Kalaneva
Kalaneva (kl . 2213 06) sijaitsee noin 24 km
Kurun kirkolta pohjoiseen, ja sen itä-ja eteläosaan
johtaa autotie . Suo rajoittuu moreenipeitteiseen
kalliomaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on
180-188 m, ja pinta viettää lounaaseen, josta vedet
valuvat Puntasojaa pitkin etelään Riuttajärveen .
Suolla on 7 tutkimuspistetä ja 6 syvyyspistettä .
Pistetiheys on 3,3/10 ha. Suon kokonaispinta-ala
on 40 ha, yli 1 m syvän alueen 32 ha ja yli 2 m
syvän 20 ha .
Yleisimmät suotyypit ovat eteläosassa keidasräme, pohjoisosassa puolukkaturvekangasjamuussa osassa isovarpurämeojikko ja -muuttuma . Suo
on ojitettu lukuun ottamatta eteläosassa olevaa
noin 15 hain aluetta . Koko turvekerrostuman
keskimaatuneisuus on 4,8 . Pohjamaalaji on moreeni .
Turpeista on rahkavaltaisia 52 % ja saravaltaisia
48 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 24 %, CS
28 % ja SC 48 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 31 % ja puun jäännöksiä sisältäviä
14% .
Kalaneva ei sovellu turvetuotantoon eteläosan
paksun heikkolaatuisen pintarahkakerroksen vuoksi .
23. Teerineva
Teerineva (kl . 2212 06) sijaitsee noin 29 km
Kurun kirkolta luoteeseen Kivijärven itäpuolella,
ja sen etelä- ja länsiosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon . Länsiosassa
pieni lahdeke rajoittuu Kivijärveen . Pinnan korkeus merenpinnasta on 184-188 m, ja pinta viettää
itään, josta vedet valuvat Sivinnevan kautta Jakopuroon . Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 12 syvyyspistettä . Pistetiheys on 5,2/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 46 ha, yli 1 m syvän alueen 37 ha
ja yli 2 m syvän 23 ha.
Yleisin suotyyppi on tupasvillaräme luonnontilaisena, ojikkona ja muuttumana . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni . Liejua on ohuehkona kerroksena suon keski- ja eteläosassa turpeen ja pohjamaalajin välissä .
Turpeista on rahkavaltaisia 57 % ja saravaltaisia
43 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 30 %, CS
27 %, C 5 % ja SC 38 % . Puun jäännöksiä lisäteki-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996
Kurussa tutkitut suot ja niiden turvevarat .
jänä sisältäviä turpeita on 48 % ja tupasvillaa
sisältäviä 32 % .
Teerinevalla on yli 2 m syvällä 23 hain alueella
energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta . Alueen tuotantokelpoisuutta rajoittaa sen rikkonaisuus ja paikoin paksu heikkolaatuinen pintarahkakerros .
24. Lamminneva
Lamminneva (kl . 2213 06, 09) sijaitsee noin 26
km Kurun kirkolta pohjoiseen, ja sen etelä-, länsija pohjoisosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 172-180 m, ja pinta viettää kaakkoon,
josta vedet valuvat Yliseen Teerilammiin . Suolla
on 86 tutkimuspistettä ja 51 syvyyspistettä. Pistetiheys on 9,1/10 ha . Suon kokonaispinta-ala on
151 ha, yli 1 m syvän alueen 122 haja yli 2 m syvän
62 ha.
Yleisimmät suotyypit ovat eteläosassa keidasräme, keskiosassa silmäkeneva ja pohjoisosassa
korpiräme, tupasvilla- ja varsinainen sararäme .
Luoteisosa on korpirämeojikkoa ja -muuttumaa .
Suon luoteisosa on ojitettu . Muualla ojitusta on
lähinnä reunaosissa . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 . Yleisimmät pohjamaalajit
ovat moreeni, hiekka ja hieta . Liejua on suon syvimmässä osassa turpeen ja pohjamaalaj in välissä .
Turpeista on rahkavaltaisia 56 % ja saravaltaisia
44 %. Pääturvelajien jakaantuma on S 24 %, CS
32 %, C 1 % ja SC 43 %. Tupasvillaa lisätekijänä
sisältäviä turpeita on 31 % ja puun jäännöksiä
sisältäviä 29 % .
Lamminnevalla on yli 2 m syvällä 62 hain alueella tyydyttävästi energiaturpeeksi soveltuvaa
turvetta. Alueen tuotantokelpoisuutta rajoittaa sen
rikkonaisuus ja paikoin paksu heikkolaaatuinen
pintarahkakerros .
25. Tieneva
Tieneva (kl . 2213 06) sijaitsee noin 31 km Kurun kirkolta luoteeseen, ja sen pohjoisosaan johtaa
autotie . Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon, ja sen keskellä on Tiejärvi . Pinnan korkeus
merenpinnasta on 187-192 m, ja pinta viettää pohjoiseen, josta vedet valuvat kaakkoon Puntasjärveen. Suolla on 10 tutkimuspistettä ja 8 syvyyspistettä . Pistetiheys on 2,6/10 ha . Suon kokonaispinta-ala on 69 ha, yli 1 m syvän alueen 48 haja yli 2 m
syvän 10 ha.
Yleisimmät suotyypit ovat isovarpu- ja
tupasvillaräme . Suo on suurimmaksi osaksi muuttuma-asteella . Suo on kokonaan ojitettu . Koko
turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni .
Turpeista on rahkavaltaisia 75 % ja saravaltaisia
25 %. Pääturvelajien jakaantuma on S 48 %, CS
27 % ja SC 25 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 50 % ja puun jäännöksiä sisältäviä
33 % .
Tieneva ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa ja kuivatusvaikeuksien vuoksi .
26. Varisneva
Varisneva (kl . 2213 06) sijaitsee noin 27 km
Kurun kirkolta pohjoiseen, ja sen pohjois- ja itäosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu moreenimaastoon, ja sen eteläpäässä on Vähäjärvi. Pinnan korkeus merenpinnasta on 185-197 m, ja pinta viettää
etelään kohti Vähäjärveä, josta vedet valuvat edelleen Puntasjärveen . Suolla on 49 tutkimuspistettä
ja 33 syvyyspistettä . Pistetiheys on 7,4/10 ha. Suon
kokonaispinta-ala on 111 ha, yli 1 m syvän alueen
55 haja yli 2 m syvän 11 ha .
Yleisimmät suotyypit ovat isovarpu-, tupasvilla- ja korpirämemuuttuma ja -ojikko sekä puolukkaturvekangas . Suo on kokonaan ojitettu . Koko
turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni .
Turpeista on rahkavaltaisia 45 % ja saravaltaisia 55 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 24 %,
CS 21 % ja SC 55 % . Puun jäännöksiä lisätekijänä
sisältäviä turpeita on 25 % ja tupasvillaa sisältäviä
20% .
Varisneva ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa vuoksi .
27. Raitakulonneva
Raitakulonneva (kl . 2213 06) sijaitsee noin 29 km
Kurun kirkolta pohjoiseen, ja sen etelä-ja itäosaan
johtaa metsäautotie . Suo rajoittuu moreenimaastoon . Suon luoteisosassa ovatKaakkolammit, joista vedet valuvat etelään ja edelleen Isojokea pitkin
koilliseen Keihäsjärveen . Pinnan korkeus merenpinnasta on 185-190 m, ja pinta viettää kaakkoon .
Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 4 syvyyspistettä .
Pistetiheys on 3,3/10 ha . Suon kokonaispinta-ala
on 48 ha, yli 1 m syvän alueen 37 haja yli 2 m syvän
25 ha.
Yleisimmät suotyypit ovat keidas- ja rahkaräme . Avosuoalueet ovat pääosin lyhytkorsinevaa .
Suojelualueen ulkopuolelle jäävä kaakkoisosa on
korpiräme- ja isovarpurämemuuttumaa . Koko
turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 . Ylei17
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey
Markku Mäkilä ja Ale Grundström
sin pohjamaalaji on moreeni . Liejua on hyvin
paksulti (3,8 m) pisteen P 7 alueella turpeen ja
pohjamaalajin välissä .
Turpeista on rahkavaltaisia 70 % ja saravaltaisia
30 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 46 %, CS
24 % ja SC 30 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 35 % ja puun jäännöksiä sisältäviä
26% .
Raitakulonneva kuuluu suurimmalta osalta
soidensuojelun perusohjelmaan .
28. Karpinneva
Karpinneva (kl . 2213 06) sijaitsee noin 29 km
Kurun kirkolta pohjoiseen, ja sen etelä- ja pohjoisosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu eteläosassa
Varisnevaan ja muualla moreenimaastoon . Pinnan
korkeus merenpinnasta on 197-203 m, ja pinta
viettää pohjoisosassa pohjoiseen, josta vedet valuvat Marja-Ruoke -lampeen . Eteläosassa pinta viettää etelään kohti Varisnevaa, josta vedet valuvat
Vähäjärveen . Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 8
syvyyspistettä . Pistetiheys on 2,8/10 ha. Suon
kokonaispinta-ala on 72 ha, yli 1 m syvän alueen
20 haja yli 1 m syvän 1 ha.
Yleisimmät suotyypit ovat isovarpuräme, jota
on länsiosassa (Itänurkanneva) luonnontilaisena ja
ojikkona sekä suon keskiosassa ojikkona ja muuttumana . Pohjoisosassa on pääasiassa puolukkaturvekangasta ja itäosassa korpirämeojikkoa ja muuttumaa . Suo on kokonaan ojitettu . Itänurkannevan alueella ojitus on harvaa . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 . Pohjamaalaji on
moreeni .
Turpeista on rahkavaltaisia 88 % ja saravaltaisia
12 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 36 %, CS
52 % ja SC 12 % . Puun jäännöksiä lisätekijänä
sisältäviä turpeita on 58 % ja tupasvillaa sisältäviä
35 % .
Karpinneva ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa vuoksi .
29. Isoneva
Isoneva (kl . 2213 06) sijaitsee noin 29 km Kurun
kirkolta pohjoiseen, ja sen eteläosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu moreenimaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 188-192 m, ja pinta viettää
länteen, josta vedet valuvat luoteesta Marja-Ruoke
-lampeen . Suolla on 9 tutkimuspistettä ja 5 syvyyspistettä . Pistetiheys on 2,0/10 ha. Suon kokonais-
18
of Finland,
Report
of Peat
Investigation 296, 1996
pinta-ala on 70 ha, yli 1 m syvän alueen 60 haj a yli
2 m syvän 41 ha.
Yleisimmät suotyypit ovat keidas-, tupasvillaja rahkaräme . Avosuoalueet ovat pääosin lyhytkorsinevaa. Suo on luonnontilainen lukuun ottamatta suojelualueen ulkopuolelle jäävää eteläistä
lahdeketta . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni .
Liejua on ohuena kerroksena suon kaakkoisosassa
olevien pienien lampien ympäristössä turpeen ja
pohjamaalajin välissä .
Turpeista on rahkavaltaisia 62 % ja saravaltaisia
38 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 47 %, CS
15 % ja SC 38 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 46 % ja puun jäännöksiä sisältäviä
4% .
Isoneva kuuluu suurimmalta osalta soidensuojelun perusohjelmaan .
30. Särkineva
Särkineva (kl . 2213 07) sijaitsee noin 7 km
Kurun kirkolta pohjoiseen Iso Särkijärven koillispuolella, ja sen itäosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu idässä moreenimaastoon ja lännessä hiekkakankaaseen . Pinnan korkeus merenpinnasta on 124136 m, ja pinta viettää pohjoisosassa koilliseen,
josta vedet valuvat Kuusijärveen ja eteläosasa etelään, josta vedet valuvat Iso Särkijärveen . Suolla
on 31 tutkimuspistettä ja 50 syvyyspistettä . Pistetiheys on 23,8/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on
34 ha, yli 1 m syvän alueen 28 haja yli 2 m syvän
17 ha.
Yleisimmät suotyypit ovat etelä- ja pohjoisosassa pääosin ruohoinen- ja varsinainen sararämemuuttuma . Pohjoisosan keskiosassa on lisäksi
tupasvillarämemuuttumaa . Suo on kokonaan ojitettu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on
5,3 . Yleisin pohjamaalaji on hiekkamoreeni . Suon
syvimmissä osissa pohjamaalaji on savea ja hietaa .
Liejua on vaihtelevan paksuna kerroksena suon
syvimmissä osissa turpeen ja pohjamaalajin välissä.
Turpeista on rahkavaltaisia 26 % ja saravaltaisia
74 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 10 %, CS
16 %, C 4 % ja SC 70 % . Puun jäännöksiä lisätekijänä sisältäviä turpeita on 32 % ja tupasvillaa
sisältäviä 9 % .
Särkinevalla on yli 2 m syvällä 17 ha :n alueella
energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta . Järviruo'on
suuri määrä voi olla osoituksena korkeasta rikkipitoisuudesta .
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996
Kurussa tutkitut suot ja niiden turvevarat .
31. "Sammalistonsuo"
"Sammalistonsuo" (kl . 2213 08) sijaitsee noin
15 km Kurun kirkolta luoteeseen, ja sen länsiosaa
sivuaa autotie . Suo rajoittuu lännessä hiekkakankaaseen, etelässä Porraskoskeen ja muualla moreeni- ja hiekkamaastoon . . Suon pohjoisosassa on
Sammalisto-lampi . Pinnan korkeus merenpinnasta
on 115-118 m, ja pinta viettää etelään, josta vedet
valuvat Porraskoskeen ja edelleen Työtönjärveen .
Suolla on 21 tutkimuspistettä ja 22 syvyyspistettä .
Pistetiheys on 8,6/10 ha . Suon kokonaispinta-ala
on 50 ha, yli 1 m syvän alueen 42 ha ja yli 2 m
syvän 20 ha.
Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla- ja korpiräme sekä varsinainen-ja ruohoinen sararäme . Suo
on koko alalta harvasti ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi, hiekkamoreeni ja hieta . Liejua on suon syvimmissä osissa huomattavan paksu
kerros .
Turpeista on rahkavaltaisia 46 % ja saravaltaisia
54 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 18 %, CS
28 %, C 2 % ja SC 52 % . Tupasvillaa lisätekijänä
sisältäviä turpeita on 16 % ja puun jäännöksiä
sisältäviä 15 % .
"Sammalistonsuo" ei sovellu turvetuotantoon
rikkonaisen muotonsa jakuivatusvaikeuksien vuoksi.
32. Latvaneva
Latvaneva (kl . 2213 08) sijaitsee noin 15 km
Kurun kirkolta pohjoiseen, ja sen etelä-, pohjoisja itäosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu kallioiseen
moreenimaastoon . Eteläpuolella on Huhtijärvi ja
itäosassaLatvajärvi . Pinnan korkeus merenpinnasta
on 180-182 m . Pohjoisosan vedet valuvat koilliseen Verkkolammiin . Länsiosan vedet valuvat lounaaseen Laihalammin kautta länteen Kalliojärveen .
Eteläosan vedet valuvat etelään Huhtijärveen ja
itäosan kaakkoon Luminevalle. Suolla on 8
tutkimuspistettä ja 6 syvyyspistettä . Pistetiheys on
2,9/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 49 ha, yli 1 m
syvän alueen 34 haja yli 2 m syvän 20 ha.
Yleisimmät suotyypit ovat keidas- ja isovarpurämeojikko ja -muuttuma . Suo on reunaosista
ojitettu . Keskiosassa on laaja ojittamaton alue .
Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 .
Yleisin pohjamaalaji on moreeni . Liejua on paikoin ohuena kerroksena turpeen ja pohjamaalajin
välissä.
Turpeista on rahkavaltaisia 87 % ja saravaltaisia
13 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 47 %, CS
40 %, C 1 % ja SC 12 % . Tupasvillaa lisätekijänä
sisältäviä turpeita on 43 % ja puun jäännöksiä
sisältäviä 33 % .
Latvaneva ei sovellu turvetuotantoon rikkonaisen muotonsa, paikoin paksun heikkolaatuisen pintarahkakerroksen ja kuivatusvaikeuksien vuoksi .
33. Haaraneva
Haaraneva (kl . 2213 08) sijaitsee noin 15 km
Kurun kirkoltapohjoiseen, ja sen halki johtaa KuruVirrat-tie . Suo rajoittuu moreenimaastoon . Pinnan
korkeus merenpinnasta on 184-190 m, ja pinta
viettää etelään, josta vedet valuvat Kalliojärveen .
Suolla on 27 tutkimuspistettä ja 76 syvyyspistettä .
Pistetiheys on 14,1/10 ha. Suon kokonaispinta-ala
on 73 ha, yli 1 m syvän alueen 64 ha ja yli 2 m
syvän 49 ha .
Yleisin suotyyppi on tupasvillaräme . Reunaosilla on isovarpu- ja korpirämettä . Suon itäosa on
ojitettu kokonaan ja länsipuoli reunaosiltaan . Koko
turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni . Liejua on paikoin
ohut kerros turpeen ja pohjamaalajin välissä .
Turpeista on rahkavaltaisia 69 % ja saravaltaisia
31 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 42 %, CS
27 %, C 8 % ja SC 23 % . Tupasvillaa lisätekijänä
sisältäviä turpeita on 30 % ja puun jäännöksiä
sisältäviä 14 % .
Haaranevalla on yli 2 m syvällä 49 ha:n alueella
tyydyttävästi energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta. Haittaavana tekijänä on paikoin paksu heikkolaatuinen pintarahkakerros .
34. Alkkunaneva
Alkkunaneva (kl . 2213 08) sijaitsee noin 16 km
Kurun kirkolta pohjoiseen Kuru-Virrat-tien itäpuolella, ja sen länsi- ja itäpuolelle johtaa autotie .
Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 181-184 m, ja pinta
viettää loivasti kaakkoon, josta vedet valuvat itään
Jänisjärviin . Suolla on 30 tutkimuspistettä ja 56
syvyyspistettä . Pistetiheys on 16,9/10 ha. Suon
kokonaispinta-ala on 51 ha, yli 1 m syvän alueen
42 haja yli 2 m syvän 34 ha.
Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme ja
lyhytkorsineva . Suo on kaakkois-, etelä- ja länsireunasta ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 . Yleisin pohjamaalaji on
moreeni . Liejua on paikoin suon syvimmissä osissa turpeen ja pohjamaalajin välissä .
19
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996
Markku Mäkilä ja Ale Grundström
Turpeista on rahkavaltaisia 65 % ja saravaltaisia
35 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 42 %, CS
23 %, C 7 % ja SC 28 % . Tupasvillaa lisätekijänä
sisältäviä turpeita on 27 % ja puun jäännöksiä
10% .
Alkkunanevalla on yli 2 m syvällä 34 hain alueella tyydyttävästi energiaturpeeksi soveltuvaa
turvetta. Alueen tuotantokelpoisuutta rajoittaa suon
pohjoisosan rikkonaisuus jakuivatusvaikeudet sekä
paikoin paksu heikkolaatuinen pintarahkakerros .
35 "Jouttenuslamminsuo"
"Jouttenuslamminsuo" (kl . 2213 09, 08) sijaitsee noin 22 km Kurun kirkolta pohjoiseen . Suon
halki ja sen itäosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu
kallioiseen moreenimaastoon . Pinnan korkeus
merenpinnasta on 164-167 m, ja pinta viettää itään,
josta vedet valuvat Haukkajärveen . Suolla on 9
tutkimuspistettä ja 8 syvyyspistettä . Pistetiheys on
5,3/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 32 ha, yli 1 m
syvän alueen 16 haja yli 2 m syvän 7 ha.
Yleisimmät suotyypit ovat isovarpurämemuuttuma, mustikka- ja puolukkaturvekangas . Suo
on kokonaan ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 . Pohjamaalaji on moreeni .
Turpeista on rahkavaltaisia 33 % ja saravaltaisia
67 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 12 %, CS
21 %, C 8 % ja SC 59 % . Puun jäännöksiä lisätekijänä sisältäviä turpeita on 49 % ja tupasvillaa
sisältäviä 12 % .
"Jouttenuslamminsuo" ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa ja kuivatusvaikeuksien vuoksi .
28 %, C 1 % ja SC 56 % . Puun jäännöksiä lisätekijänä sisältäviä turpeita on 37 % ja tupasvillan
jäänteitä 17 % .
Saunamatinnevan pohjoisosalla on yli 2 m syvällä 15 ha :n alueella energiaturpeeksi soveltuvaa
turvetta .
37 . Haapaneva
Haapaneva (kl . 2213 09) sijaitsee noin 19 km
Kurun kirkolta pohjoiseen, ja sen halki kulkee
Kuru-Virrat-tie . Suo rajoittuu moreenimaastoon .
Pinnan korkeus merenpinnasta on 187-190 m, ja
pinta viettää eteläosassa lounaaseen, josta vedet
valuvat Vähä-Riuttajärveen ja pohjoisosassa luoteeseen, josta vedet valuvat Haaponen-lampeen .
Suolla on 35 tutkimuspistettä ja 55 syvyyspistettä .
Pistetiheys on 15,5/10 ha. Suon kokonaispinta-ala
on 58 ha, yli 1 m syvän alueen 39 haja yli 2 m syvän
14 ha .
Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma ja puolukkaturvekangas . Reunaosilla on korpirämettä . Suo on kokonaan ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9 . Yleisin
pohjamaalaji on moreeni .
Turpeista on rahkavaltaisia 53 % ja saravaltaisia
47 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 31 %, CS
22 %, C 6 % ja SC 41 % . Tupasvillaa lisätekijänä
sisältäviä turpeita on 29 % ja puun jäännöksiä
sisältäviä 28 % .
Haapanevalla on yli 2 m syvällä 10 ha :n alueella
energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta .
38. Teerineva
36. Saunamatinneva
Saunamatinneva (kl . 2213 09, 08) sijaitsee noin
20 km Kurun kirkolta pohjoiseen, ja sen eteläosaan
johtaa autotie . Suo rajoittuu moreenimaastoon .
Pinnan korkeus merenpinnasta on 184-189 m, ja
pinta viettää kaakkoon, josta vedet valuvat Jänisjärviin . Suolla on 9 tutkimuspistettä ja 4 syvyyspistetä. Pistetiheys on 3,2/10 ha . Suon kokonaispinta-ala on 41 ha, yli 1 m syvän alueen 34 haja yli
2 m syvän 21 ha .
Yleisin suotyyppi on korpirämemuuttuma . Pohjoinen lahdeke on isovarpurämeojikkoa . Suo on
kokonaan ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9 . Yleisimmät pohjamaalajit
ovat moreeni ja hiesu . Liejua on paikoin ohuena
kerroksena turpeen ja pohjamaalajin välissä .
Turpeista on rahkavaltaisia 43 % ja saravaltaisia
57 %. Pääturvelajien jakaantuma on S 15 %, CS
20
Teerineva (kl . 2213 09) sijaitsee noin 21 km
Kurun kirkolta pohjoiseen, ja sen itäosaan johtaa
autotie . Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon . Sen luoteisosa liittyy Sikonevan kautta Lamminnevaan . Suolla ovat Ylinen- ja Alinen Teerilammi . Pinnan korkeus merenpinnasta on 169-173
m, ja pinta viettää etelään, josta vedet valuvat
Vähä-Riuttujärveen . Suolla on 8 tutkimuspistettä
ja 8 syvyyspistettä . Pistetiheys on 2,1/10 ha . Suon
kokonaispinta-ala on 77 ha, yli 1 m syvän alueen
57 haja yli 2 m syvän 3 ha.
Yleisin suotyyppi on isovarpuräme luonnontilaisena, ojikkona ja muuttumana . Reunaosissa on
yleisenä korpirämettä . Reunaosat ja Ylisen Teerilammin pohjoispuoleinen alue on ojitettu . Suon
keskiosa on luonnontilainen . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni, jota peittää monin paikoin 20-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996
Kurussa tutkitut suot ja niiden turvevarat .
30 cm paksu hietakerros . Lampien ympäristössä
on liejua ja järvimutaa turpeen ja pohjamaalajin
välissä.
Turpeista on rahkavaltaisia 58 % ja saravaltaisia
42 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 14 %, CS
44 %, SC 41 % ja BC 1 % . Puun jäännöksiä lisätekijänä sisältäviä turpeita on 46 % ja tupasvillaa
lisätekijänä sisältäviä 18 % .
Teerineva ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa ja kuivatusvaikeuksien vuoksi .
39. Lapioneva
Lapioneva (kl . 2213 09) sijaitsee noin 21 km
Kurun kirkolta pohjoiseen, ja sille johtaa metsäautotie . Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon .
Pinnan korkeus merenpinnasta on 189-193 m, ja
pinta viettää pohjoiseen ja itään, josta vedet valuvat Mustajärveen . Suolla on 39 tutkimuspistettä ja
85 syvyyspistettä . Pistetiheys on 16,5/10 ha. Suon
kokonaispinta-ala on 75 ha, yli 1 m syvän alueen
60 haja yli 2 m syvän 40 ha.
Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla-, isovarpu- ja lyhytkorsinevaräme . Suo on lähes kokonaan
luonnontilainen . Oj itusta on ainoastaan reunaosissa . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on
5,0 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni . Liejua on
ohut kerros suon syvimmässä osassa turpeen ja
pohjamaalajin välissä .
Turpeista on rahkavaltaisia 74 % ja saravaltaisia
26 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 43 %, CS
31 %, C 1 % ja SC 25 % . Tupasvillaa lisätekijänä
sisältäviä turpeita on 60 % ja puun jäännöksiä
sisältäviä 22 % .
Lapionevalla on yli 2 m syvällä 40 hain alueella
energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta . Haittaavana
tekijänä on paikoin paksu heikkolaatuinen pintarahkakerros .
40. Korteneva
Korteneva (kl . 2213 09) sijaitsee noin 23 km
Kurun kirkolta pohjoiseen, ja sen poikki johtaa
metsäautotie . Suo rajoittuu moreenimaastoon . Sen
alueella on useita pieniä lampia : Naalilammi, Saari-Haaponen, Honka-Haaponen, Niitty-Haaponen
ja Alainen-Haaponen . Pinnan korkeus merenpinnasta on 172-180 m, ja pinta viettää pohjoisessa
pohjoiseen, josta vedet valuvat Isojokeen . Keskiosassa ja eteläosassa pinta viettää kaakkoon, josta
vedet valuvat Haaposeen . Suolla on 16 tutkimuspistettä ja 15 syvyyspistettä . Pistetiheys on 3,4/
10 ha . Suon kokonaispinta-ala on 92 ha, yli 1 m
syvän alueen 60 haja yli 2 m syvän 15 ha.
Yleisimmät suotyypit ovat tien etelänpuoleisella osalla isovarpurämeojikko ja -muuttuma sekä
puolukkaturvekangas . Tien pohjoispuolen yleisimpiä suotyyppejä ovat varsinainen sararämemuuttuma ja puolukkaturvekangas . Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu . Luonnontilaisena se on
Honka-Haaposen ja Saari-Haaposen välissä sekä
suon luoteisosassa . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 . Pohjamaalaji on moreeni .
Liejua on ohuena kerroksena lampien läheisyydessä turpeen ja pohjamaalajin välissä .
Turpeista on rahkavaltaisia 75 % ja saravaltaisia
25 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 27 %, CS
48 %, C 1 % ja SC 24 % . Puun jäännöksiä lisätekijänä sisältäviä turpeita on 40 % ja tupasvillaa
sisältäviä 27 % .
Korteneva ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa, rikkonaisen muotonsa ja kuivatusvaikeuksien
vuoksi .
41. Hakkurinkorpi
Hakkurinkorpi (kl . 2214 04) sijaitsee noin 34
km Kurun kirkolta luoteeseen, ja sille johtaa metsäautotie . Suo rajoittuu pohjoisessa Pahkanevaan
ja muualla matalapiirteiseen moreenimaastoon .
Pinnan korkeus merenpinnasta on 180-190 m, ja
pinta viettää etelään, josta vedet valuvat Mustajärveen . Suolla on 28 tutkimuspistettä ja 22 syvyyspistettä . Pistetiheys on 10,4/10 ha . Suon kokonaispinta-ala on 48 ha, yli 1 m syvän alueen 34
haja yli 2 m syvän 17 ha .
Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla-, isovarpu-, korpi-, pallosara- ja varsinainen sararämemuuttuma ja -ojikko . Hakkurinkorpi on kokonaan
ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,8 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni .
Turpeista on rahkavaltaisia29 % ja saravaltaisia
71 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 6 %, CS
23 %, C 6 % ja SC 65 % . Puun jäännöksiä lisätekijänä sisältäviä turpeita on 37 % ja tupasvillaa
sisältäviä 17 % .
Hakkurinkorvella on yli 2 m syvällä 17 hain
alueella energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta .
21
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996
Markku Mäkilä ja Ale Grundström
TULOSTEN TARKASTELU
Kurun maapinta-ala on 724,6 km2. Tästä alasta
on 20 ha ja sitä suurempia yhtenäisiä suoalueita
103 kappaletta yhteispinta-alaltaan 6 530 ha eli
9 % pinta-alasta (Lappalainen ja Häikiö 1985) .
Hämeen läänin keskiarvo on 4,8 % (Lappalainen ja
Hänninen 1993) . Kurun suot kuuluvat Sisä-Suomen keidassoihin .
Tutkittu suoala on 3 003 ha. Suurin yksittäinen
tutkittu suoalue on 293 ha :n laajuinen Kivineva
(3), ja suurin tavattu turvepaksuus, 7,7 m, on Lamminnevalla (24) . Tutkittujen soiden keskikoko on
73 ha.
Tutkituilla soilla tehtiin kaikkiaan 1 607 suotyyppihavaintoa . Yleisimpiä suotyyppejä ovat erilaiset rämeet, joita on 74 % pinta-alasta (suokohtaisesti pinta-aloihin painotettu keskiarvo) . Avosoita eli nevoja on 11 % ja korpia 3 % .
Suotyypeistä on 14 % ojikkovaiheessa ja 30
muuttumavaiheessa . Luonnontilaisia suotyyppejä
on 44 % . Turvekankaiden, peltojen ja turpeennostoalueiden osuus on yhteensä 12 % . Kaikkiaan
oj ituksen vaikutuksen alaisia suotyyppejä on 56 % .
Kurussa tutkittujen soiden turpeen keskipaksuus on 1,8 m, josta heikosti (H1-4) maatuneen
rahkavaltaisen pintakerroksen osuus on 0,5 m .
Soiden keskisyvyys on pienempi kuin Hämeen
läänissä keskimäärin, joka on 2,2 m (Lappalainen
ja Hänninen 1993) . Tutkittujen soiden yli 1 m
syvien alueiden turvekerrosten keskipaksuus on
2,3 m ja yli 2 m syvien alueiden 3,0 m .
Tutkituissa 41 suossa on turvetta kaikkiaan
53,78 milj . suo-m 3, josta heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen osuus on 14,24 milj .
suo-m 3 eli 26 % . Yli 1 m :n syvyisillä yhteispintaalaltaan 2 095 ha :n alueilla on turvetta 48,41 milj .
suo-m 3 , josta hyvin maatuneen pohjakerroksen ja
saravaltaisen turpeen osuus on 74 % eli 35,75 milj .
suo-m 3. Yli 2 m :n syvyisillä yhteispinta-alaltaan
1 118 hain alueilla on turvetta 33,94 milj . suo-m 3,
josta hyvin maatuneen pohjakerroksen ja saravaltaisen turpeen osuus on 74 % eli 25,26 milj . suom3 . Yli 2 m :n syvyisten alueiden turvemäärän osuus
koko turvemäärästä on 63 % .
Rahkavaltaisia turpeita on 65 % . Hämeen läänissä rahkavaltaisten turpeitten osuus on keskimäärin 53 % . Saravaltaisia turpeita on 35 % . Lisätekijöistä ovat tupasvillan jäännökset yleisimpiä .
Tupasvillapitoisen turpeen osuus kokonaisturvemäärästä on 33 % . Puunjäännöksiä lisätekijänä sisältäviä turpeita on 20 % .
Suokohtaisesti turvemääriin painotettu turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 5,4 . Heikosti
(H1-4) maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen
22
keskimaatuneisuus on 2,9 ja muun osan 6,3 . Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on lähes sama
kuin Hämeen läänissä keskimäärin, jossa se on 5,3 .
Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen eli
liekojen määrä on tutkituilla soilla yleensä alhainen . Joillakin pienillä ja yleensä puustoisilla soilla
liekoisuus on paikoin korkea . Korkea liekoisuus
(yli 3 %) aiheuttaa usein tuntuvia lisäkustannuksia
turvetuotannossa, varsinkin jos kyseessä on pientuotanto tai tilakohtainen palaturvetuotanto .
Tutkittujen soiden yleisin pohjamaalaji on hiekkamoreeni, jota esiintyy 70 % :ssa suoalasta (suokohtaisesti pinta-aloihin painotettu keskiarvo) .
Hiekkaa esiintyy 15 % :ssa, kalliota 6 % :ssa, hietaa
3 % :ssa ja savea 3 % :ssa .
Liejua on useimman suon pohjalla . Liejukerrokset ovat vaihtelevan paksuisia . Tutkittujen soiden
pinta-aloihin painotettu liejun esiintymisprosentti
on 12 . Siten liejua on soiden pohjalla kaikkiaan
noin 360 hain alueella . Lieju on merkkinä suon
synnystä vesistön umpeenkasvun tuloksena .
Turpeiden keskimääräinen pH-arvo on 4,1 . Turpeen happamuus vähenee pohjaa kohti mentäessä .
Rahkavaltaiset turpeet ovat saravaltaisia happamampia . Keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,7
kuivapainosta . Tuhkapitoisuudet ovat niin alhaisia, että ne eivät ole esteenä turpeen energiakäytölle. Korkeimmat tuhkapitoisuudet oat lähellä suon
pohjaa, koska turve voi siellä sisältää runsaasti
sekundääristä tuhkaa eli mineraalimaa-ainesta .
Turpeen vesipitoisuus riippuu mm . turvelajista,
maatumisasteesta sekä suon ojituksesta . Keskimääräinen vesipitoisuus on 91,1 % märkäpainosta .
Turpeen tiheydellä eli kuiva-aineen määrällä tarkoitetaan sitä painoa, minkä verran tietyn tilavuusyksikön (yleensä yksi suokuutiometri) sisältämä täysin kuiva turve painaa . Keskimäärin kuiva-ainetta on 86 kg/suo-m 3 . Turpeen kuiva-ainemäärä on tärkein vaikuttaja suokuution energiasisältöä laskettaessa . Ojitetun suon pintaosan
turpeen energiasisältö tilavuusyksikköä kohden on
usein selvästi korkeampi kuin ojittamattomalla
suolla, johtuen pintakerroksen alhaisesta vesipitoisuudesta ja turpeen tiivistymisestä .
Energiaturpeen yhtenä tärkeänä kelpoisuuden
mittana on sen tehollinen lämpöarvo . Se riippuu
turvelajista, maatuneisuudesta, tuhkapitoisuudesta sekä vesipitoisuudesta . Suokohtaisesti turvemääriin painotettu keskimääräinen tehollinen lämpöarvo täysin kuivalla turpeella on 22,0 MJ/kg .
Tutkittujen näytteiden keskimääräinen rikkipitoisuus on 0,14 % kuivapainosta . Polttoturpeen laatuohjeen (liite 1) mukaan rikkipitoisuus tulee il-
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996
Kurussa tutkitut suot ja niiden turvevarat.
moittaa, mikäli se ylittää arvon 0,30 % . Rikkipitoisuus nousee yleensä jonkin verran syvyyden kasvaessa, ja turpeessa lisätekijänä esiintyvä järviruoko on usein osoituksena kohonneista arvoista .
Tutkituista soista soveltuu yksi kasvu- ja kuiviketurpeen nostoon . Tuotantokelpoinen pinta-ala
on 35 ha, ja siltä saadaan turvetta 0,38 milj .suo-m 3.
Ilmoitettu H1-4 maatunut turve sisältää lähinnä 2 .
luokan kasvuturvetta . Soveltuakseen 1 . luokan kasvuturpeeksi tulee valtaosan H1-3 maatuneesta
pintarahkaturpeesta kuulua Acutifolia-ryhmään .
Tutkituista 41 suosta soveltuu 15 energiaturvetuotantoon . Turvetuotantoon soveltuviksi osoitettujen soiden lisäksi on joillakin soilla pienialaisia
lähinnä tilakohtaiseen palaturvetuotantoon soveltuvia alueita, joista ei ole erikseen laskettu käyttökelpoista turvemäärää . Yhdeltä suolta on ennen
energiaturpeen nostoa hyödynnettävä tai poistettava paksu heikosti maatunut pintarahkakerros .
Energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta on 471
hehtaarin alueella 12,56 milj . suo-m 3 ja kuivan
turpeen energiasisältö 6,25 milj . MWh . Jyrsinturpeelle lasketussatuotantokosteudessa (50 %) energiasisältö on 5,99 milj . MWh, jolloin yhden suokuution keskimääräiseksi energiasisällöksi saadaan
0,48 MWh . Palaturpeen tuotantokosteuteen (35 %)
laskettuna energiasisältö on noin 5,5 % korkeampi .
Tutkituista soista kuuluvat valtakunnalliseen
soidensuojelun perusohjelmaan Raitakulonneva
(27) ja Isoneva (29) . Seitsemisen kansallispuiston
alueeseen kuuluvat Kanervasalonsuo (1), "Mullilammensuo" (2), Kivineva (3), Hauturinsuo (8) ja
Jaulinneva (11) .
KIRJALLISUUTTA
Hänninen, P., Toivonen, T . ja Grundström, A . 1983 .
Turvetutkimustietojen laskentamenetelmät . Geologinen
tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13 .4/83/131, 30 s .
Lappalainen, E ., Sten, C-G . ja Häikiö, J . 1984 .
Turvetutkimusten maasto-opas . Geologian tutkimuskeskus,
Opas N :o 12, 62 s .
Lappalainen, E . ja Häikiö, J. 1985 . Suomen suovarat,
Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, raportti P 13 .4/
85/148, 76 s .
Lappalainen, E . ja Hänninen, P. 1993 . Suomen turvevarat .
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 117, 118 s .
Maa- ja metsätalousministeriö 1981 . Valtakunnallinen
soidensuojelun perusohjelma, 164 s . ja liite .
Mäkilä, M . 1994 . Suon energiasisällön laskeminen turpeen
ominaisuuksien avulla . Geologian tutkimuskeskus,
Tutkimusraportti 121, 84 s .
Toivonen, T . 1984 . Virtain turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus . Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto .
Turveraportti 191, 225 s .
Polttoturpeen laatuohje 1991 . Energiataloudellinen
yhdistys, Lämpölaitosyhdistys ry . ja Turveteollisuusliitto
ry ., 20 s .
Turveteollisuusliitto 1980 . Kasvuturvestandardi . Helsinki .
23
LIITE 1 (1)
POLTTOTURPEEN LAATUOHJE 1991
JYRSINPOLTTOTURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT
Kohta
Ominaisuus
Raja-arvon
Raja-arvot
Toteamistapa
- kattavuus
kohdistuminen
Yksikkö
1.
2.
3.
4.
5.
6.
KOSTEUS
SAAPUMISTILASSA
Tohnitusera
-vähintään
-enintään
Yksittäinen
kuorma
-vähintään
-enintään
Ilmoitustarkkuus
ja
laajuus
Laatuluokittain
J6
J8
510
p-%
p-%
0,1
0,1
40,0
60,0
40,0
56,0
40,0
50,0
A, 1/vrk
A, 1/vrk
p-%
p-%
0,1
0,1
38,0
65,0
38,0
63,0
38,0
60,0
C
TEHOLLINEN
LÄMPÖARVO
SAAPUMISTILASSA
Toimituserii,
vähintään
MJ/kg
0,1
6,0
8,0
10,0
A, l/vrk
ENERGIATIHEYS
SAAPUMISTILASSA
Toimituserå,
vähintään
MWh/m'
0,01
0,50
0,70
0,80
A, l/vrk
TEHOLLINEN
LÄMPÖARVO
KUIVAAINEESSA
Kuukausierä,
vähintään
MJ/kg
0,01
18,00
18,00
19,00
B, I/vrk
TUHKAPITOISUUS
KUIVAAINEESSA
Kuukausierä
enintään
p-%
0,1
10,0
10,0
10,0
B, 1/kk
0,1
15,0
15,0
15,0
C
10
+1120
+1120
+1120
C
TUHKAN
SULAMISKÄYTTÄYTYM .
Tohnituserä ja
kuukausierä
yhdeltä toimituspaikalta
enintään
Kuukausierä,
puolipallopiste
vähintään
'C
ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu
7.
8.
RIKKIPITOISUUS
KUIVAAINEESSA
Kuukausierå,
enintään
SUURET
KAPPALEET
Kuoria,
silmäkooltaan
200x200 mm
tiiryritilälle
jäävä osuus
enintään
p-%
0,01
0,30
0,30
I
0,30
B, 1/kk
ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu
Yksittäisen
kappaleen
suurin sallittu
ulottuvuus
p-%
0,2
1,0
1,0
0,5
C
m
0,1
1,0
1,0
1,0
C
0,2
0,2
0,2
C
6
C
240
450
C
ja
tilavuus
ellei etukäteen toisin ole sovittu
9.
KARKEA
AINES
Toimituserä,
200x200 mm
täryritilän läpåisevå, mutta
p-%
1
6
ellei etukäteen toisin ole sovittu
40x40 mm seulalle jäävä
osuus enintään
10 .
IRTOTIHEYS
Kuorta,
-vähintään
-enintään
6
kg/m'
kg/n?
10
10
200
450
220
450
Raja-arvot
Ominaisuuden arvon katsotaan olevan ilmoitetun arvon mukainen, mikäli se poikkeaa mja-arvosta enintään puolet ilmoitustarkkuudesta
Kattavuus
A. Koko turvemäärän kattava säännöllinen ominaisuuden määritys turpeen arvon määrittåmistä varten .
B . Koko turvemäårän kattava säännöllinen ominaisuuden määritys, ei ole suoraan sidottu turpeen arvoon .
C . Ominaisuus tnååritetään satunnaisesti tai tarpeen vaatiessa .
Taajuus
Ilmoitettu laajuus on vähitmnåistaajuus, jolla ominaisuus määritetään .
epäedulliseen suuntaan.
LIITE 1 ( 2 )
POLTTOTURPEEN LAATUOHJE 1991
PALATURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT
Kohua
Ominaisuus
Raja-arvon
koldistuminen
Raja-arvot
Yksikkö
1.
KOSTEUS
SAAPUMISTILASSA
2.
3.
4.
5.
6.
Ilmoitustarkkuus
Toteamistapa
- kattavuus
ja
laajuus
Laatuluokittain
P9
P11
P13
P15 *)
Toimituserä
-vähintään
p-%
0,1
35,0
30,0
27,0
20,0
)
A, l/vrk
-enintään
p-%
0,1
53,0
47,0
400
33,0
A, l/vrk
TEHOLLINEN
LÄMPÖARVO
SAAPUMISTILASSA """)
Tohnituserä,
vähintään
MJ/kg
0,1
9,0
11,0
3 0
150
A, l/vrk
ENERGIATIHEYS
SAAPUMISTILASSA `")
Toimituserä,
vähintään
MWh/m'
0,01
1,00
.15
1
1 30
1,50
A, llvrk
TEHOLLINEN
LÄMPÖARVO
KUIVAAINEESSA
Kuukausierå,
vähintään
MJ/kg
0,01
18,00
19,00
1900
20,00
B, t/vrk
TUHKAPITOISUUS
KUIVAAINEESSA
Kuuktusierä
enintään
p-%
0,1
10,0
10,0
8,0
6,0
B, 1/kk
p-%
0,1
15,0
15,0
12,0
8,0
C
'C
10
+1120
+1120
+1120
+1120
C
TUHKAN
SULAMISKÄYITÄYTYM .
Toimituserä ja
kuukausierä
yhdeltä toimituspaikalta
enintään
Kuukausierä,
puolipallopiste
vähintään
ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu
7.
8.
RIKKIPITOISUUS
KUIVAAINEESSA
Kuukausierä,
enintään
SUURET
KAPPALEET
Kuorma,
suurin ulottuvuus
enintään
mm
10
300
300
osuus enintään
p-%
0,1
1,0
1,0
p-%
0,01
0,30
0,30
I
0,30
(
0,30
B, 1/kk
300
200
C
1,0
1,0
ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu
ellei etukäteen toisin olo sovittu
9.
10.
PALAKOKO
HIENOAINEKSEN
OSUUS
Keskimääräiset
mitat
-halkaisija
mm
10
20. . .80
-pituus
mm
10
80 . . .200
p-%
1
Kuorma,
silmiikooltaan
20x20 mm verkkoseulan låpåisevä osuus
enintään
20
c
ellei etukäteen toisin
ole sovittu
15
5
)
5
)
C
tai
10
ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu
11 .
IRTOTIHEYS
HUOMAUTUKSET:
»)
Km=
-vähintään
kg/m'
10
280
280
300
300
-enintään
kg/m'
10
550
550
520
500
C
Pienkäyttöluokka, jonka osalta toteamistapa (-kattavuus ja taajuus) sovitaan tapauskohtaisesti .
Erityisrajoitus kohdassa 5 .2
Sovitaan toimitussopimuksessa käytetäänkö MJ/kg vai MWh/n , ei molempia samanaikaisesti .
Lisähuomautus: MJ/kg- ja MWh/m'- arvoja ei ole tästä syystä synkronoitu keskenään.
Seulottu kuormausvaiheessa .
Raja-arvot
Ominaisuuden arvon katsotaan olevan ilmoitetun arvon mukainen, mikäli se poikkeaa raja-arvosta enintään puolet ilmoitustarkkuudesta epäedulliseen suuntaan .
Kattavuus
A . Koko turvemäärän kattava säännöllinen ominaisuuden määritys turpeen arvon määrittämistä varten .
B. Koko turvemiiärän kattava säännöllinen ominaisuuden määritys ei ole suoraan sidottu turpeen arvoon .
C . Ominaisuus mååritetåän satunnaisesti tai tarpeen vaatiessa .
Taajuus
Ilmoitettu laajuus on vähimmäistaajuus, jolla ominaisuus määritetåän .
LIITE 1 (3)
TURVETEOLLISUUSLIITON (1980) KASVUTURVESTANDARDI
VILJELYTURPEEN, TURVERAAKA-AINEEN, STANDARDIN MUKAISET LAATULUOKAT
I Laatuluokka . Hyväksyttävän turpeen tulee olla vaaleaa turvetta, H1-H3, jossa on vähintään 90 % rahkasammaljäänteitä, j ajoista valtaosa, yli
li 80 % on Acuti.folia-rYhmän jäänteitä.
ä
Varpujen ja muiden puumaisten kasvien jäänteitä saa olla korkeintaan 3 % ja tupasvillan jäänteitä korkeintaan 6
painosta .
II Laatuluokka . Hyväksyttävän turpeen tulee olla vaaleaa, H1-H3, tai tummaa, H4-H5 turvetta, jossa on
vähintään 80 % rahkasammalien jäänteitä .
LIITE 2
SUO KARTTA :
Epämääräinen
rantaviiva
Joki
k\lr
Suon ja mineraalimaan raja
6,0
.
3/14 Heikosti moatuneen rahkavaltaisen
pintakerroksen / koko turvekerrostumon paksuus dm
P
Järvi tai lampi
Pelto
Keskimääräinen maatuneisuus
P3 •
Puro ja oJ a sekä
veden virtaussuunta
Hajapiste
x
Lohkare
a
Turvekerrostuman paksuus dm
22
Syvyyskäyrä
Näytepiste
~~ Tie
Korkeus käyrä
~~ Rautatie
PROFIILIT :
Turvelajit :
Rahka
(Sphagnum)
Sara
(Carex)
w
aV
Ruskosammat
(Bryales)
S
Tu p asvilla
(Eriophorum)
C
Tupasluikka
(Trichophorum)
B
Sararahka
(Carex-Sphagnum)
CS
Rahkasara
(Sphagnum-Carex)
SC
Ruskosammalsara
(Bryales-Carex)
BC
a
Järvikaisla
(Scirpus)
SP
TR
Järviruoko
(Phragmites)
PR
Raate
(Menyanthes)
MN
y
ER
r
Suoleväkkö
(Scheuchzeria)
SH
a
Siniheinä
(Malinia)
ML
Korte
(Equisetum)
EO
y
m
M
A
A
1
Varpuaines
(Nanolignidi)
N
Puuaines
(Lignidi)
L
Pohjamaalajit :
•g•
ee • °
.,
.
Lohkareita
LO
Hiekka
HK
Savi
Moreeni
MR
Hieta
HT
Liejusavi
Sora
SR
Hiesu
HS
Kallio
SA
USA
KA
e
Liejut :
Savilieju
SALJ
Järvimuta
O'00,0
JAMU
Hienodetrituslieju HDLJ
Muita symboleja :
W
ss
'-V. Karkeadetrituslieju
KDLJ
Levälieju
LELJ
PILJ
Kalkkilieju
KALJ
~•~.
N
Hiilikerros
Piilevälieju
i
Piimaa
PIMA
Liekoisuus :
3/2
Turpeen maatuneisuus :
H 1-3
Lieko-osumien määrä
0-1/1-2 m :n syvyydessä
Saostuma
l1111
Rekurenssipinta
H4
H 5-10
v_ Veden pinta
LJ
U
LJ
LJ
~~ Simpukkamaa ja kuorisora
SMLJ
HS
HT
HK
SR
Käytetyt symbolit ja lyhenteet