1. No category

Lääkärin veroilmoitus vuodelta 2014
veroasiantuntija, OTK Minna Tanska ≠
Suomen lääkärilehti
Finlands Läkartidning
Finnish Medical Journal
www.laakarilehti.fi
Liite
10/2015
MAINOS
TYÖSUHTEEN VAKAUS
+YRITTÄJYYDEN EDUT
JO LÄHES 180 YKSITYISLÄÄKÄRIÄ JA 350 HAMMASLÄÄKÄRIÄ ON VALINNUT PLUSTERVEYDEN.
Meillä PlusTerveydessä työskentelet työsuhteessa, mutta voit myös kartuttaa varallisuuttasi osakkeenomistajana.
Osakkeen omistajiemme keskimääräisesti maksama osinkojen veroprosentti on 7,5 %.
Laadukkaasti tuotettujen terveydenhoitopalveluiden ja yritysrakenteemme ansiosta toimintamme on taloudellisesti
kannattavaa sekä omistajillemme että yhteiskunnalle. 124,6 miljoonan euron liikevaihtoon suhteutettuna olemme
Suomen isoista terveysyrityksistä suurimpia veronmaksajia 43 miljoonan euron verojalanjäljellä.
(Luvut on johdettu PlusTerveyden vuoden 2013 tilinpäätöksestä.)
PLUSTERVEYS ON:
• suomalainen yhtiö
• lääkäreiden, hammaslääkäreiden, fysioterapeuttien ja hammasteknikoiden omistama
TYÖSUHTEEMME ETUJA:
• samat edut kuin omassa osakeyhtiössä
• työsuhteen helppous
• vapaudut ennakkoverojen maksamisesta
• eläketurva kertyy automaattisesti
OTA
YHTEYTTÄ
JA KYSY
LISÄÄ
• voit kartuttaa varallisuuttasi osakkeenomistajana
• hallintopalvelut kuten kirjanpito, luvat ja vakuutukset
• hankintojen rahoitus
• vastaanoton perustaminen helppoa
puhelin: (09) 35104474 • yhteydenotto@plusterveys.fi • www.plusterveys.fi/ammatilaisille
LÄÄKÄRIN VEROILMOITUS VUODELTA 2014
Tämä opas on kirjoitettu helmikuussa 2015 ennen kuin Verohallinnon ohjeet esitäytetystä veroilmoituksesta ovat
ilmestyneet. Oppaassa saattaa siitä syystä olla joitain eroavuuksia lopullisen esitäytetyn veroilmoituksen ja/tai
Verohallinnon täyttöohjeiden kanssa, mikä pyydetään ottamaan huomioon.
VEROILMOITUSMENETTELY
Kaikki luonnolliset henkilöt ja kotimaiset kuolinpesät
saavat huhtikuussa 2015 esitäytetyn veroilmoituksen.
Esitäytetylle veroilmoitukselle on merkitty sivullisilta,
esimerkiksi työnantajalta ja Kansaneläkelaitokselta, saa­
dut sekä muut Verohallinnolla olevat tiedot. Verovelvol­
lisen on tarkistettava esitäytetyt tiedot, korjattava mah­
dolliset virheet ja lisättävä puuttuvat tiedot. Esitäytetty
veroilmoitus palautetaan vain, jos siihen on korjattavaa
tai lisättävää. Viimeinen palautuspäivä on joko 7.5. tai
13.5.2015 sen mukaan, miten esitäytetyn veroilmoituk­
sen etusivulle on merkitty.
Elinkeinonharjoittajan veroilmoitus
Elinkeinonharjoittajille on lähetetty elinkeinotoiminnan
veroilmoitus (lomake 5) helmikuun 2015 aikana. Elin­
keinotoiminnan veroilmoitus on aina annettava. Esitäy­
tetty veroilmoitus lähetetään elinkeinonharjoittajille
maaliskuun alussa tai viimeistään huhtikuussa riippuen
palautuspäivästä. Useimmilla elinkeinonharjoittajilla ve­
roilmoituksen palautuspäivä on 2.4.2015.
Elinkeinonharjoittajat antavat kaikki veroilmoitus­
lomakkeensa eli esitäytetyn veroilmoituksen (palau­
tetaan vain, jos tietoihin on korjattavaa tai lisättävää)
sekä elinkeinotoiminnan veroilmoituksen mahdollisine
liitelomakkeineen yhtä aikaa joko 2.4., 7.5. tai 13.5.2015
sen mukaisesti kuin esitäytetylle veroilmoitukselle on
merkitty.
Jos et ole saanut esitäytettyä veroilmoitustasi huhti­
kuun loppuun mennessä, ota yhteyttä verotoimistoon.
Elinkeinonharjoittajan puoliso antaa veroilmoituk­
sensa samaan aikaan, kuin elinkeinonharjoittaja.
Su omen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
Esitäytetyn veroilmoituksen palauttamisaikaa voidaan
yksittäistapauksessa pidentää, jos sitä koskeva perusteltu
pyyntö tehdään Verohallinnolle ennen edellä mainittu­
jen määräaikojen päättymistä.
Ilmoita verkossa – Verohallinto suosittelee
sähköistä ilmoittamista
Esitäytetyn veroilmoituksen tietoja voit täydentää tai kor­
jata Veroilmoitus verkossa –palvelussa. Palveluun kir­
jaudutaan henkilökohtaisilla verkkopankkitunnuksilla.
Myös liikkeen- ja ammatinharjoittajat voivat nyt täyden­
tää ja korjata esitäytettyä veroilmoitusta Veroilmoitus
verkossa -palvelussa. Katso tästä mahdollisuudesta tar­
kemmin Verohallinnon täyttöoppaasta. Jos ilmoitat tie­
dot verkossa, älä palauta paperista veroilmoitusta liite­
lomakkeineen.
KUITTIEN JA TOSITTEIDEN SÄILYTTÄMINEN
Palautettavaan veroilmoitukseen ei liitetä kuitteja tai to­
sitteita, vaan Verohallinto pyytää niitä tarvittaessa. Vero­
velvollisen tulee säilyttää kuitit ja tositteet kuusi vuotta
verovuoden päättymisestä. Verovuoden 2014 kuitit on
siis säilytettävä vuoden 2020 loppuun saakka.
Esitäytetyn veroilmoituksen tietojen tarkistamiseksi
tulee säilyttää kaikki verotukseen liittyvät tositteet,
muun muassa palkkatositteet. Esitäytetyn veroilmoituk­
sen tarkistamisen jälkeen tulee säilyttää ne tositteet, joi­
den perusteella esitäytettyyn veroilmoitukseen on tehty
muutoksia tai lisäyksiä. Näitä ovat esimerkiksi kuitit tu­
lonhankkimiskuluista. Niistä tiedoista, jotka ovat oikein
jo esitäytetyllä veroilmoituksella, ei välttämättä tarvitse
säilyttää kuitteja.
3
Huom! Kotitalousvähennystä sekä luovutusvoittoja ja
-tappioita koskevat kuitit ja tositteet, on kuitenkin aina
säilytettävä.
Tietoja ja tositteita voi Verohallinnon antamien ohjei­
den mukaan säilyttää sähköisessä muodossa, kunhan ne
ovat tarvittaessa paperille tulostettavissa. Teknisistä syis­
tä Verohallinnolla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta ot­
taa näitä tietoja vastaan sähköisessä muodossa. Verovel­
vollisen tulee pyydettäessä toimittaa ne verotoimistoon
paperilla.
JÄÄNNÖSVEROJEN JA VERONPALAUTUSTEN
KORKO
Verovuodelta 2014 maksettaviin jäännösveroihin ja
veronpalautuksiin liittyy korko. Veronpalautuksille mak­
setaan korkoa 0,5 prosenttia 1.2.2015 alkaen palautus­
kuukautta edeltävän kuukauden loppuun (marraskuun
2015 loppu). Jäännösveroille peritään korkoa myös 0,5
prosenttia, jos jäännösveron määrä ylittää noin 4 784 eu­
roa. Siltä osin kuin jäännösvero ylittää 10 000 euroa,
jäännösveron korko on kuitenkin 2,5 prosenttia. Jään­
nösveron korkoa lasketaan 1.2.2015 alkaen jäännösveron
1. erän eräpäivään saakka 1.12.2015.
Palautukselle saatu korko on verovapaata tuloa ja vas­
taavasti jäännösverolle maksettava korko on verotukses­
sa vähennyskelvoton. Alle 20 euron jäännösveron kor­
koa ei panna maksuun, koska ennen maksuunpanoa
korosta vähennetään enintään 20 euroa.
MUISTA ENNAKON TÄYDENNYSMAKSU!
Koron välttämiseksi voi oma-aloitteisesti maksaa enna­
kon täydennysmaksua 30.9.2015 saakka. Tällöin enna­
kon täydennysmaksu otetaan huomioon verovuoden
2014 verojen suorituksena laskettaessa jäännösveron
korkoa tai palautuskorkoa. Jäännösveron koron määrää
voi siis pienentää maksamalla ennakon täydennysmak­
sua 1.2. – 30.9.2015 välisenä aikana. Maksulomakkeita
(VEROH 5116) on saatavana verotoimistoista tai Vero­
hallinnon sivuilta (www.vero.fi/lomakkeet kohdasta
Muut lomakkeet).
Jotta jäännösveron koron olisi välttänyt kokonaan, en­
nakon täydennysmaksu olisi tänä vuonna tullut maksaa
viimeistään 2.2.2015. Sen jälkeen ennen lokakuun alkua
maksettu ennakontäydennysmaksu pienentää kuitenkin
korkoseuraamusta.
Jatkossa on hyvä muistaa, että verovuoden ennakon
täydennysmaksu on maksettava seuraavan vuoden tam­
mikuun loppuun mennessä, jotta välttyy kokonaan jään­
nösveron korolta.
Jos maksat ennakon täydennysmaksua tai jäännös­
veroa huhtikuun ja syyskuun lopun 2015 välisenä aika­
na, saat uuden verotuspäätöksen, jossa suoritus on otet­
tu huomioon veron ja koron määrässä.
4
Tässä oppaassa käsitellään ensin vuoden 2014 esitäy­
tetyllä veroilmoituksella ilmoitettavia tietoja. Jos olet pal­
kansaaja, riittää, että tutustut näihin tietoihin. Jos toimit
ammatinharjoittajana, löydät ohjeet elinkeinotoiminnan
veroilmoituksen täyttämiseen jäljempänä kohdasta
”Lääkärin yksityispraktiikasta saamat tulot”.
VUODEN 2014 ESITÄYTETTY VEROILMOITUS
Korjattu veroilmoitus tulee palauttaa Verohallinnolle.
Esitäytetyt veroilmoitukset palautetaan joko 2.4., 7.5. tai
13.5.2015 sen mukaan kuin veroilmoituslomakkeelle on
merkitty. Veroilmoitusten korjaamiseen ja täydentämi­
seen on siis varattu aikaa noin kolmesta neljään viikkoa.
Jos tämä aika ei yksittäistapauksessa ole riittävä tietojen
tarkistamiseksi ja korjaamiseksi sekä tarpeellisten lisä­
selvitysten hankkimiseksi, Verohallinto voi verovelvolli­
sen pyynnöstä pidentää veroilmoituksen palauttamis­
aikaa. Verovelvollinen voi veroilmoituksen antamisen
jälkeenkin täydentää veroilmoitustaan lisäselvityksillä.
Mikäli esitäytetyssä veroilmoituksessa ei ole mitään kor­
jattavaa, sitä ei tarvitse palauttaa.
Postitse saapunut veroilmoitus katsotaan oikeaan ai­
kaan annetuksi, jos se on jätetty veroilmoituksen jättöai­
kana postin kuljetettavaksi. Sähköisesti annetut tiedot
katsotaan oikeaan aikaan annetuksi silloin, kun ne ovat
saapuneet Verohallintoon veroilmoituksen viimeisenä
jättöpäivänä ennen kello 24.00 ja lähettäjä on saanut
kuittauksen ilmoituksen vastaanottamisesta.
Veroilmoituksen antamisaikaa voidaan siis poikkeuk­
sellisesti esimerkiksi sairauden perusteella pidentää, mi­
käli pidennystä koskeva perusteltu pyyntö tehdään kirjal­
lisena Verohallinnolle viimeistään veroilmoituksen
palautuspäivänä. Jos veroilmoituksen antamisaikaa on
pidennetty, tulee veroilmoitus jättää Verohallinnolle vii­
meistään pidennyspäätöksessä mainittuna päivänä.
Jos veroilmoitusta ei ole annettu määräajassa tai se
annetaan puutteellisena, seurauksena on yleensä ve­
ronkorotus. Käytännössä muutaman päivän myöhästy­
misestä ei vielä määrätä veronkorotusta. Veronkorotuk­
sen suuruus riippuu myöhästymisen pituudesta ja
vaihtelee yleensä 50 eurosta 150 euroon. Myös perus­
teettomista vähennysvaatimuksista voidaan määrätä ve­
ronkorotus.
Veroilmoituslomakkeista
Jos lääkärillä on palkkatulon lisäksi ammatinharjoit­
tamisesta saatua tuloa, tulee esitäytetyn veroilmoituk­sen li­s äk­s i täyttää elinkeinotoiminnan veroilmoitus
(lomake 5).
Kiinteistötietojen ilmoittamista varten Verohallinto lä­
hettää henkilötiedoillasi esitäytetyn ilmoitusosa -lomak­
keen (kiinteistöveroilmoitus). Lomaketta ei tarvitse pa­
lauttaa, jos kiinteistötiedoissasi ei ole tapahtunut muu­
Suomen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
toksia. Elinkeinotoiminnan käytössä olevan rakennuk­
sen tiedot ilmoitetaan lomakkeella 3A.
Useimmiten tarvitaan edellä mainittujen lomakkei­
den lisäksi vielä liitelomakkeita, joita ovat muun muassa
kotitalousvähennyslomake (lomake 14A, 14B tai 14C),
laskelma luovutusvoitoista (lomake 9 tai 9A) ja selvitys
vuokratuloista (lomake 7 H tai 7 K).
Veroilmoituslomakkeet ja niiden liitteet löytyvät säh­
köisesti Verohallinnon sivuilta www.vero.fi/lomakkeet.
PALKANSAAJAN VEROILMOITUS (esitäytetty
veroilmoitus)
Esitäytetty veroilmoitus koostuu kolmesta osasta,
jotka ovat:
1. esitäytetty veroilmoitus (ilmoitusosa)
2.erittelyosa
3. verotuspäätös (tilisiirtolomakkeet ja verotustodistus)
Esitäytetyllä veroilmoituksella on verovelvollisen yksi­
löintitietojen lisäksi Verohallinnon saamia tietoja vero­
velvollisen verovuonna saamista tuloista, pidätetyistä en­
nakoista, tietoja verovelvollisen maksamista verovähen­
nysten perusteena olleista menoista ja muita verotuk­
seen vaikuttavia tietoja. Tulotietoja ovat esimerkiksi saa­
dut palkat, eläkkeet ja osingot. Vähennystietoja taas ovat
esimerkiksi tiedot maksetuista velkojen koroista ja työ­
markkinajärjestöjen jäsenmaksuista. Muita verotukseen
vaikuttavia tietoja ovat esimerkiksi verovelvollisen koti­
kunta ja hänen perhesuhteensa.
Korjaukset tehdään Verohallinnolle palautettavaan
esitäytettyyn veroilmoitukseen, sen valkoiseen sarak­
keeseen, virheellisen tiedon viereen. Virheellinen tieto
viivataan yli. Selvitä lisäksi korjaamasi tieto lisätiedoissa
ilmoitusosan kääntöpuolella tai vapaamuotoisella liit­
teellä. Jos annat veroilmoituksesi sähköisesti, korjaa
vastaavasti sähköisellä veroilmoituksellasi virheellinen
tai puutteellinen tieto.
Verohallinnolle palautetaan vain korjattu osa veroil­
moituksesta, muut osat jäävät verovelvolliselle.
Jos verovelvollinen on etukäteen toimittanut Verohal­
linnolle tietoja, esimerkiksi liitelomakkeilla, ne eivät
välttämättä näy esitäytetyssä veroilmoituksessa. Verovel­
volliselle lähetetään tällöin uusi verotuspäätös, kun ai­
kaisemmin toimitetut tiedot on käsitelty.
vain, jos siihen on tehty lisäyksiä tai korjauksia. Muutet­
tuihin tietoihin liittyvät tositteet on säilytettävä, mutta
niitä ei liitetä korjatun ilmoituksen mukaan.
Ilmoitusosa allekirjoitetaan, mikäli siihen tehdään
muutoksia.
1. Ansiotulot
Tarkistetaan esimerkiksi joulukuun palkkakuitista, että
tiedot ovat oikein. Mahdolliset sivutulot ja esimerkiksi
luento- ja kirjoituspalkkiot on muistettava tarkistaa
myös.
Ansiotulojen ennakonpidätykset on merkitty ansio­
tulojen jälkeen ja pääomatulojen ennakonpidätykset
pääomatulojen ja osinkotulojen jälkeen. Ennakkoverot
ja ennakon täydennysmaksun näet ilmoitusosan koh­
dasta 13.1 ja erittelyosasta. Muista aina ilmoittaa tulot,
joista olet maksanut ennakkoja tai täydennysmaksua!
1.1 Palkka ja luontoisedut
Ansiotuloina verotetaan päätoimesta saatu rahapalkka
sekä luontoisedut. Myös sivutoimesta ja tilapäisestä
työstä saadut palkat ilmoitetaan tässä kohdassa. Ulko­
mailta saadun palkan osalta täytetään lomake 16 ja tieto
siirretään kohtaan 10.2.
Tavallisimpia luontoisetuja ovat työnantajan kustanta­
ma auto-, asunto- ja ravintoetu. Myös työnantajan kus­
tantama kotipuhelin, matkapuhelin, autotalli, vapaa-ajan
asunto, vene ja muut vastaavat edut tulee ilmoittaa tässä
kohdassa. Etujen arvot ilmenevät työnantajalta saadusta
palkkalaskelmasta.
Verohallinto vahvistaa vuosittain ns. tavanomaisten
luontoisetujen raha-arvot (mm. auto- ja asuntoetu). Esi­
merkiksi etu sekä työnantajan työntekijän kotiin kustan­
tamasta kotipuhelimesta puhelinkuluineen että työn­
ILMOITUSOSA
Ilmoitusosaan on esitäytetty muun muassa työnantajil­ta, pankeilta, vakuutusyhtiöiltä ja eläkelaitoksilta saadut
tiedot.
Ilmoitusosan tiedot on tarkistettava omista kuiteista ja
tositteista. Yksityiskohtaisemmat tiedot näet .
Jos kaikki tiedot ovat oikein, ilmoitusosalle ei tarvitse
tehdä mitään. Ilmoitusosa palautetaan Verohallinnolle
Su omen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
5
tekijälle kustannetusta matkapuhelimesta puhelinkului­
neen on kummastakin 20 euroa kuukaudessa. Verotetta­
vaa etua puhelimesta ei synny silloin, kun työntekijä
maksaa yksityispuhelunsa työnantajalle erillisen selvi­
tyksen perusteella tai työntekijä maksaa itse koko puhe­
linlaskun, mutta perii työnantajalta työpuheluiden osuu­
den. Jos työntekijällä on samanaikaisesti työnantajan jär­
jestämä kotipuhelin ja matkapuhelin, syntyy kummasta­
kin puhelimesta luontoisetu, jollei työntekijä itse maksa
yksityispuheluitaan.
Niiden luontoisetujen arvona, joita Verohallinto ei
erikseen vahvista, pidetään niiden käypää arvoa (esimer­
kiksi vene-etu). Ongelmana näissä tapauksissa on, mi­
ten käypä arvo määritetään.
Verovapaita päivärahoja ja matkakustannusten kor­
vauksia ei ole merkitty esitäytettyyn veroilmoitukseen
eikä niitä tarvitse ilmoittaa veroilmoituksella. Verova­
paan kotimaan päivärahan enimmäismäärä vuonna
2014 oli 39 euroa ja osapäivärahan 18 euroa. Verovapaa
kilometrikorvaus oman auton käytöstä työajoihin oli
0,43 euroa/km. (Katso ulkomaan päivärahat oppaan
lopusta.). Jos kustannusten korvauksena on suoritettu
verovapaita määriä enemmän, ovat korvaukset yli­
menevältä osin veronalaista tuloa, joka tulee ilmoittaa
kohdassa 1.
Työnantajalta työmatkasta saatuun matkakustannus­
ten korvaukseen rinnastetaan yleishyödylliseltä yhteisöl­
tä (esim. rekisteröity yhdistys tai säätiö) saatu matkakus­
tannusten korvaus yhteisön hyväksi sen toimeksiannos­
ta tehdystä matkasta, vaikka verovelvollinen ei olisikaan
työsuhteessa yhteisöön tai ei muuten saisi palkkaa teke­
mästään työstä, johon matka liittyy. Yleishyödyllinen yh­
teisö voi suorittaa verovapaasti päivärahoja enintään 20
päivältä ja matkustamiskustannusten korvauksia muulla
kuin julkisella kulkuneuvolla tehdyistä matkoista enin­
tään 2 000 euroon asti kalenterivuodessa sekä majoittu­
miskorvauksia. Veronalainen osa matkakustannusten
korvauksista merkitään veroilmoitukselle.
Kohdassa 1.1. ilmoitetaan esimerkiksi:
• työkorvaukset silloin, kun niitä ei ilmoiteta elinkeino­
toiminnan veroilmoituksella 5
• yleishyödyllisten yhteisöjen maksamat veronalaiset
kustannusten korvaukset
1.2 Eläkkeet
Tiedot tarkistetaan. Jos ulkomaan eläkkeitä puuttuu esi­
täytetyistä tiedoista, ne ilmoitetaan kohdassa 10.1.
1.3 Etuudet
Tässä kohdassa ilmoitetaan sairasvakuutuslain mukaiset
päivä-, äitiys- tai isyysrahat, työttömyyspäivärahat, opin­
torahat, aikuiskoulutustuki ja muut vastaavat.
6
1.4 Muut ansiotulot
Tässä kohdassa ilmoitetaan muun muassa:
• veronalaiset apurahat
• porotalouden ansiotulo
• palvelurahat, tulot yksityisopetuksesta yms.
• lomakkeella 15 ilmoitetut tulot taiteellisesta ja
freelance-toiminnasta.
Stipendit ja apurahat julkisyhteisöiltä opintoja tai tie­
teellistä tutkimusta varten ovat verovapaita tuloja. Sa­
moin tieteellisen toiminnan tunnustukseksi saatu pal­
kinto on verovapaa. Julkisyhteisöjä ovat muun muassa
valtio, kunnat, kuntayhtymät ja Suomen Akatemia.
Suomalaisia yliopistoja ja korkeakouluja ei enää vero­
tuksessa pidetä julkisyhteisöinä. Muilta kuin julkis­
yhteisöiltä saadut stipendit ja apurahat ovat veronalaisia
siltä osin, kuin niiden määrä yhdessä julkisyhteisöiltä
saatujen stipendien, apurahojen ja tunnustuspalkinto­
jen kanssa ylittää valtion vuotuisen taiteilija-apurahan
määrän. Verovapaan apurahan määrä on 19 897,24
vuonna 2014.
Jos apurahan tms. on myöntänyt oma työnantaja, apu­
raha on usein tulkittu palkaksi. Jos apuraha on kui­
tenkin annettu työssä tarvittavaa ammattitaitoa täy­
dentävää opiskelua varten, se voidaan rinnastaa työnan­
tajan järjestämään koulutukseen, jolloin se olisi verova­
paata tuloa.
2. Ennakonpidätykset ansiotulosta
Tarkistetaan kohdan 2.1 tiedot. Jos olet maksanut en­
nakkoveroa tai ennakontäydennysmaksua, ne otetaan
huomioon maksetun suuruisina. Määrän oikeellisuuden
voit tarkistaa kohdasta 13.1. ja erittelyosasta.
3. Ansiotuloista tehtävät vähennykset
3.1 Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ja
työttömyyskassamaksut
Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut samoin kuin työt­
tömyyskassamaksut ovat verotuksessa vähennyskel­
poisia. Vähennyksellä ei ole enimmäismäärää.
Työmarkkinajärjestön jäsenmaksua ei voi vähentää
eläketuloista.
3.2 Pakolliset eläkevakuutusmaksut
Pakolliset ja muut lakisääteiset eläkevakuutusmaksut
(esim. TyEL-maksut) ovat kokonaisuudessaan vähennys­
kelpoisia verotuksessa. Jos verovelvollinen on maksanut
itse pakollisia eläkevakuutusmaksuja, maksutositteet tu­
lee säilyttää kuten muutkin kuitit ja tositteet vuoden
2020 loppuun saakka. Yksityisenä ammatinharjoittajana
toimiva lääkäri voi vähentää pakolliset eläkevakuutus­
maksut (YEL-maksut) lomakkeella 5.
Suomen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
Lakisääteisestä työntekijän eläkevakuutusmaksusta ja
työttömyysvakuutusmaksusta on merkintä palkkatosit­
teella, jota on verrattava veroilmoituksen tietoihin. Mak­
sut ovat vähennyskelpoisia.
3.3 Muut vähennykset
Tässä kohdassa ilmoitetaan vähennys takaisin perityistä
etuuksista. Tässä kohdassa voi vaatia myös veronmaksu­
kyvyn alentumisvähennystä.
3.4 Muut tulonhankkimiskulut
Tulonhankkimiskulut ovat vähennyskelpoisia siltä osin,
kuin ne ylittävät tulonhankkimisvähennyksen enim­
mäismäärän, joka on 620 euroa (kuitenkin enintään
palkkatulon määrä). Tulonhankkimiskuluista tehtävällä
vähennyksellä ei ole ylärajaa. Veroilmoitukseen on liitet­
tävä selvitys siitä, miten kulut ovat liittyneet tulonhan­
kintaan.
Verohallinto on antanut uuden ohjeen ”Tulonhankki­
miskulut ansiotuloista”, (9.10.2014, Diaarinumero
A54/200/2014). Löydät ohjeen Verohallinnon sivuilta
kohdasta ”Syventävät vero-ohjeet”.
Muita tulonhankkimiskuluja ovat esimerkiksi am­
mattikirjallisuuden hankkimisesta aiheutuneet kustan­
nukset sekä muut tarvikekustannukset ja ammattitaidon
ylläpitämisestä ja kehittämisestä aiheutuneet menot,
kuten erilaiset kurssimaksut. Myös opinto- tai kongres­
simatkoista aiheutuneet menot voivat olla joko koko­
naan tai osittain vähennyskelpoisia matkan luonteesta
riippuen. Opinto- ja kongressimatkojen osalta vero­
ilmoitukseen tulee liittää selvitys matkaohjelmasta,
matkakohteesta, tilaisuuden järjestäjästä sekä siitä,
miten matka liittyy tulonhankkimistoimintaan. Opinto­
matkoista aiheutuneina menoina voi vähentää matka­
kulut, majoituskulut, osallistumismaksut ja lisääntyneet
elantokustannukset tositteiden mukaan. Lisääntyneet
elantokustannukset voi vähentää tositteiden sijasta kaa­
vamaisesti vähentämällä kyseisen maan ulkomaan päi­
värahaa vastaavan summan per päivä. Kotimaan mat­
koilta voit vaatia vähennettäväksi yli 6 tuntia kestäneeltä
matkalta 14 euroa ja yli 10 tuntia kestäneeltä matkalta 26
euroa vuorokaudessa. Edellytyksenä on lisäksi, että ns.
erityinen työntekemispaikka (eli paikka, jonne työmatka
tehdään) on yli 15 kilometrin etäisyydellä joko varsinai­
sesta työpaikasta tai asunnosta, riippuen siitä, kummas­
ta matka on tehty ja yli 5 kilometrin päässä sekä varsi­
naisesta työpaikasta että asunnosta (ks. tarkemmin
Verohallinnon yhtenäistämisohjeet vuodelta 2014 toimi­
tettavaa verotusta varten). Tilapäisestä työmatkasta ai­
heutuneet matkustamiskustannukset vähennetään
toteutuneiden kulujen määräisinä. Muun selvityksen
puuttuessa vähennys on omaa autoa käytettäessä 0,25
euroa/km.
Su omen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
Verohallinto on antanut koulutusmenoista kaksi oh­
jetta: uuden ohjeen ”Työnantajan kustantaman koulu­
tuksen verotus” (25.11.2014, Diaarinumero A195/
200/2014) sekä ohjeen ”Koulutusmenot henkilövero­
tuksessa” (10.11.2011, Diaarinumero 473/32/2011). Jos
haluat tutustua ohjeisiin tarkemmin, löydät ne Vero­
hallinnon sivuilta kohdasta ”Syventävät vero-ohjeet”.
Ohjeissa on käsitelty erilaisten koulutusmenojen pal­
kanluonteisuutta sekä vähennyskelpoisuutta verotuk­
sessa ja esitelty laajasti aiheeseen liittyvää oikeuskäy­
täntöä.
Peruskoulutuksesta ja tutkinnon suorittamiseen täh­
täävästä jatkokoulutuksesta aiheutuneita menoja on oi­
keuskäytännössä yleensä pidetty elantomenoina, jotka
eivät ole verotuksessa vähennyskelpoisia. Verotuksessa
vähennyskelpoisina on sitä vastoin pidetty koulutusme­
noja, joita henkilöllä on ollut hänen tehtävässään tarvit­
tavan ammattitaidon ylläpitämiseksi tai kehittämiseksi.
Verohallinnon em. ohjeiden mukaan ammatillista
kehittymistä edistävää ja täydentävää MBA-koulutusoh­
jelmaa voidaan pitää sen luonteisena koulutuksena,
josta aiheutuneet kustannukset ovat koulutettavan itsen­
sä suorittamina vähennyskelpoisia eikä niistä myöskään
työnantajan maksamina synny palkaksi katsottavaa tu­
loa. Edellytyksenä on, että koulutukseen osallistuva on
työelämässä jo toimiva ja koulutuksen tarkoituksena on
hänen nykyisen tehtävänsä vaatiman ammattitaidon säi­
lyttäminen tai kehittäminen.
Mikäli vaadit koulutuskuluja vähennettäväksi tulon­
hankkimiskuluina, laadi koulutuksen liittymisestä tu­
lonhankkimistoimintaan huolellinen selvitys. Perustele,
miksi koulutus/kurssi tms. on tarpeellinen nykyisissä
työtehtävissäsi. Koulutuskulujen vähennyskelpoisuudes­
ta voi hakea verottajalta myös ennakkoratkaisun.
Tieteellisestä työstä johtuneet menot ovat myös
vähennyskelpoisia tulonhankkimismenoja. Vähennys­
kelpoisuuden edellytyksenä on, että niitä ei ole korvattu
stipendillä tai apurahalla. Tieteellisestä työstä syntyvät
kustannukset voivat olla vähennyskelpoisia jo ennen
kuin niitä vastaava tulo kertyy. Pääsäännön mukaan vä­
hennys tehdään aina menon maksuvuonna. Tarvittaessa
selvitä tulonmuodostus tieteellisestä työstäsi tarkemmin
verottajalle.
Tieteellisestä työstä aiheutuneiksi kustannuksiksi on
verotus- ja oikeuskäytännössä katsottu muun muassa
väitöskirjan painatuskulut (KHO 8.2.1961 T 428 ja KHO
1983 II 565). Muita tieteellisestä työstä aiheutuneita vä­
hennyskelpoisia menoja voivat olla esimerkiksi tutki­
musapulaisten palkkauksesta aiheutuneet menot
sekä laboratorion, tutkimusvälineiden ja koe-eläinten
käy­töstä aiheutuneet menot. Myös tieteelliseen työhön
liittyvistä matkoista sekä niiden aikana aiheutuneista
ylimääräisistä asunto- ja muista elantomenoista aiheu­
7
tuneet kustannukset voivat olla vähennyskelpoisia (ks.
edellä).
Tohtorinhatun ja frakin tms. juhla-asun osalta vero­
tuskäytäntö vaihtelee. Työhön tai virkaan liittyvä vaate­
tus, jonka käyttö on rajoitettua ja jota ei käytetä muutoin
kuin työhön- tai virkaan liittyvissä tehtävissä (esim. väi­
töstilaisuudet, lukukausien avajaiset ja virkaanastujaiset)
tulisi hyväksyä tulonhankkimismenona vähennettäväksi.
KHO:1988-B-551
Apulaisprofessorilla oli oikeus vähentää ainoastaan virkaan
liittyvissä tehtävissä käyttämänsä frakin hankkimisesta
aiheutuneet kustannukset 1.804 mk veronalaisesta tulostaan tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneina kustannuksina.
Erään korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun mu­
kaan lääketieteen professori ja ylilääkäri sai vähentää tie­
teellisten seurojen, kuten koti- ja ulkomaisten kirurgi- ja
gynekologiyhdistysten ja Lääkäriseura Duodecimin jä­
senmaksut. Nämä jäsenmaksut ovat vähennyskelpoisia
silloin, kun ne liittyvät kiinteästi ammatin harjoittami­
seen. Palkansaajan osalta on usein hyväksytty vähennyk­
seksi se osa jäsenmaksusta, joka on korvausta yhdistyk­
sen ammattiasioita käsittelevästä lehdestä.
Omat työvälineet ovat myös vähennyskelpoisia tulon­
hankkimiskustannuksia edellyttäen, ettei työnantaja ole
niitä korvannut. Henkilökohtaisten tietokoneiden ja oh­
jelmistojen hankintamenot voivat olla myös tulonhank­
kimismenona vähennyskelpoisia. Tietokoneiden vähen­
nysoikeuden määränä voidaan pitää seuraavia prosentti­
osuuksia hankintamenosta:
0 % ei näyttöä laitteiden käytöstä työssä
50 % näyttöä työkäytöstä
100 % näyttö pääasiallisesta työkäytöstä (esimerkiksi
huomattavat sivutulot)
Hankintameno vähennetään verotuksessa 25 prosentin
vuotuisin poistoin. Pienet hankintamenot ja menojään­
nökset voidaan kuitenkin poistaa kerralla. Alle 1 000 eu­
ron suuruiset hankintamenot ja menojäännökset voi­
daan poistaa kerralla.
Esimerkki hankintamenon poistamisesta verotuksessa:
Vuonna 2014 on hankittu tietokone hintaan 2 000 euroa,
josta työkäytön osuudeksi arvioidaan 50 prosenttia.
Vähennetään vuonna 2014
25 % × 1 000 euroa = 250 euroa.
Jää 750 euroa, joka voidaan vähentää
kokonaisuudessaan vuonna 2015.
Tietoliikenneyhteyden (esim. laajakaistaliittymä) kulut
oikeuttavat vähennykseen siltä osin, kuin yhteyttä on
8
käytetty tulonhankinnassa. Tulonhankinnassa käytetyn
tietoliikenneyhteyden kuluista vähennys voidaan myön­
tää samoja prosenttiosuuksia ja periaatteita noudattaen
kuin tietokoneiden hankintamenoa vähentäessä.
Myös työhuonekulut ovat tulonhankkimismenoina vä­
hennyskelpoisia, jos esimerkiksi kodin yhteydessä on
erillinen työhuone, jota on käytetty työhön kuuluvien
tehtävien tekemiseen tai sivutulojen hankintaan. Ensisi­
jaisesti vähennys lasketaan todellisten kustannusten
mukaisesti (yhtiövastike, sähkö tai muu vastaava) tai
vaihtoehtoisesti kaavamaisen vähennyksen mukaisesti
(ns. työhuonevähennys).
Muun selvityksen puuttuessa työhuonevähennys on
410 euroa vuodessa niille, jotka käyttävät työhuonetta
osapäiväisesti pääansiotulojensa tai huomattavien sivu­
tulojensa hankkimiseksi. Jos omaa asuntoa käytetään sa­
tunnaisten sivutulojen hankkimiseksi, myönnetään kaa­
vamaisena vähennyksenä 205 euroa. Jos molemmat
puolisot käyttävät osapäivätoimisesti pääansiotulojensa
tai pysyväisluontoisten sivutulojen hankkimiseen työ­
huonetta, vähennyksen määrä on yhteensä 615 euroa.
Mikäli työnantaja ei ole järjestänyt työhuonetta tai mikä­
li työhuonetta käytetään pääansiotulojen hankkimiseksi,
on vähennyksen määrä muun selvityksen puuttuessa
820 euroa.
Yksityispraktiikkaa pitävä lääkäri vähentää tulonhank­
kimiskulunsa ja työhuonevähennyksen yleensä lomak­
keella 5 (ks. jäljempänä).
Työasuntovähennys
Työasuntovähennys myönnetään, jos kaikki seuraavat
edellytykset täyttyvät:
• olet varsinaisen työpaikkasi sijainnin vuoksi
vuokrannut käyttöösi ns. työasunnon
• työasunto on vuokra-asunto, työsuhdeasunto tai
asumisoikeus-/osaomistusasunto (työasuntovähennyk­
seen ei ole oikeutta, jos työasunto on omistusasunto)
• sinulla on työasunnon lisäksi samanaikaisesti vakitui­
nen asunto, jossa asut puolisosi ja/tai alaikäisen lapsesi
kanssa tai olet perheetön henkilö ja hankkinut työasun­
non, koska sinulla on kaksi varsinaista työpaikkaa
• varsinainen työpaikkasi sijaitsee yli 100 kilometrin
etäisyydellä vakituisesta asunnostasi
• työasuntosi sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä
vakituisesta asunnostasi
Esimerkki:
Helsingissä asuvalla perheettömällä lääkärillä on virka
helsinkiläisessä sairaalassa. Hän työskentelee siellä noin
kolmena päivänä viikossa. Lisäksi lääkäri työskentelee
säännöllisesti Tampereella olevalla lääkäriasemalla
noin kahtena päivänä viikossa. Lääkäri on vuokrannut
Tampereelta asunnon, jossa hän yöpyy siellä työsken­
nellessään. Lääkärin vakituinen asunto on Helsingissä
Suomen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
ja Tampereella oleva asunto on hänen työasuntonsa,
jonka perusteella hän voi saada työasuntovähennyksen.
Työasuntovähennyksenä vähennetään työasunnosta
kuukaudessa maksetun vuokran määrä, kuitenkin enin­
tään 250 euroa kuukaudessa. Työasuntovähennys myön­
netään vain täysiltä kalenterikuukausilta, joiden aikana
käytössäsi on ollut kaksi asuntoa (vakituinen asunto ja
työasunto). Myös työasuntovähennys vähennetään tu­
lonhankkimiskuluna ja vain siltä osin kuin työasunto­
vähennyksen ja muiden tulonhankkimiskulujen yhteis­
määrä ylittää viran puolesta myönnettävän tulonhankki­
misvähennyksen määrän (620 euroa, kuitenkin enintään
palkkatulon määrä).
Täytä työasuntovähennyksestä lomake 19. Lisätietoja
vähennyksestä löydät Verohallinnon julkaisusta ”Työ­
asuntovähennys verotuksessa”.
3.5 Matkakulut
Asunnon ja työpaikan väliset matkakulut ovat vähennys­
kelpoisia siltä osin kuin ne ylittävät 600 euroa. Vähentää
voi enintään 7 000 euroa.
Matkakulut asunnolta työpaikalle ja takaisin lasketaan
halvimman kulkuneuvon mukaan (esim. seutulippu
Pääkaupunkiseudulla 95,80 euroa/kuukaudessa). Vaikka
kulkisi työmatkansa työsuhdeautolla, voi työmatkakulut
vähentää halvimman kulkuneuvon mukaisesti. Vain
poikkeuksellisesti työmatkakulut voidaan vähentää myös
oman auton tai työsuhdeauton käytön perusteella.
Oman auton tai työsuhdeauton käyttö hyväksytään, kun
työhön meno tai paluu tapahtuu yöllä tai julkisia kulku­
neuvoja ei ole kohtuudella käytettävissä (vähintään 3
km:n osuudella työmatkasta). Oman auton mukaan ku­
lut voi vähentää myös silloin, kun julkiset yhteydet ovat
niin huonot, että niitä joutuisi työmatkalla (meno/pa­
luu) odottelemaan yhteensä vähintään kaksi tuntia.
Mikäli omaa autoa pidetään halvimpana kulkuneuvona,
tästä aiheutuneina kuluina voi vähentää Verohallinnon
päätöksen mukaan 0,25 euroa/km. Työsuhdeauton ol­
lessa halvin kulkuneuvo asunnon ja työpaikan välisiin
matkoihin vähennys on 0,20 euroa/km. Moottoripyöräl­
lä vähennys on 0,17 euroa/km. Jos kulkee työmatkansa
pyörällä, saa vähentää 85 euroa vuodessa.
Jos lääkäri on hankkinut asunnon vieraalta paikka­
kunnalta, missä hän työskentelee viikon arkipäivät ja
perhe asuu toisella paikkakunnalla, saa hän vähentää
matkakustannukset kotona käynneiltä pääsääntöisesti
vain kerran viikossa halvinta kulkuneuvoa käyttäen (3.5
Matkakulut, B. Viikonloppumatkat).
Jos lääkäri lähtee aamulla palkkatyöhön ja jatkaa sieltä
matkaansa yksityispraktiikalleen ja tulee sieltä kotiin,
kodin ja työpaikan välisenä matkana pidetään matkaa
aamulla palkkatyöhön ja matkaa illalla yksityisvastaan­
otolta kotiin. Siirtymiset vastaanotoilta toisille sen sijaan
ovat ns. varsinaisia työmatkoja ja näistä aiheutuneet ku­
Su omen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
lut vähennettävissä todellisten kustannusten mukaan,
eikä välttämättä halvimman kulkuneuvon mukaan.
Myöskään 600 euron omavastuuta ei sovelleta varsinai­
siin työmatkoihin.
KHO:1982-B-II-547
Henkilö K oli hoitanut varsinaisen virkansa päivittäin
8.0 –10.00 ja 14.00–18.00 välisinä aikoina ja lisäksi hoitanut isännöitsijän tehtäviä 10.00–14.00 välisenä aikana toisaalla samassa kaupungissa. Ehtiäkseen työkohteesta toiseen
hän oli joutunut käyttämään omaa autoaan. Verotuksessa
oli työmatkakustannukset vähennetty vain linja-auton kuukausilipun mukaan.
KHO katsoi, että asunnon ja varsinaisen työpaikan väliset matkat oli vähennettävä linja-auton mukaan. Eri työpaikkojen välisistä matkoista aiheutuneet kustannukset
eivät olleet tulo- ja varallisuusverolain 26 §:n 1 momentin 5
kohdassa tarkoitettuja matkakustannuksia. K:lla oli näin
ollen tulo- ja varallisuusverolain 25 §:n nojalla oikeus tulon
hankkimisesta johtuneina menoina vähentää tulostaan
oman auton käytöstä eri työpaikkojen välisiltä matkoilla
aiheutuneet kulut.
Työmatkakulujen osalta työnantaja voi korvata verova­
paasti toissijaiseen työpaikkaan tehdystä matkasta johtu­
vat matka- ja majoituskustannukset sellaisille työnteki­
jöille, jotka työskentelevät säännöllisesti useammassa
saman työnantajan toimipisteessä. Toissijaisena työpaik­
kana pidetään sellaista työnantajan tai tämän kanssa sa­
maan intressipiiriin kuuluvan yhteisön vakituista toimi­
paikkaa, joka sijaitsee toisella paikkakunnalla kuin työn­
tekijän ensisijaisena pidettävä varsinainen työpaikka.
Sen sijaan mikäli työnantaja korvaa työntekijälle työnte­
kijän kodin ja ensisijaisen työpaikan väliset matkakus­
tannukset tai osan niistä, korvaus on työntekijän veron­
alaista palkkatuloa.
Mikäli työnantaja ei ole korvannut toissijaiselle työpai­
kalle tehdyistä matkoista aiheutuneita matkustamiskus­
tannuksia ja kohtuullisia majoittumiskustannuksia, ve­
rovelvollinen saa vähentää kustannukset omassa vero­
tuksessaan (kohta 3.5 Matkakulut, D Toissijaisen työ­
paikan matkat).
Esimerkki:
Lääkäri työskentelee kuntayhtymän palveluksessa. Vaki­
tuinen koti hänellä on Joensuussa. Hän työskentelee jo­
ka viikko kolme päivää viikossa Joensuussa ja yhden päi­
vän Liperissä sekä yhden päivän Rääkkylässä kyseisen
kuntayhtymän lukuun. Joensuuta voidaan pitää hänen
vakituisena työpaikkanaan ja Liperiä sekä Rääkkylää
toissijaisena työpaikkana. Työnantaja voi korvata matkasekä majoittumiskustannukset Liperissä ja Rääkkylässä
käynneiltä verovapaasti. Verovapaata päivärahaa ei näiltä
matkoilta voida maksaa.
9
KHO 2013:137
Silmälääkäri A oli tehnyt omistamansa B Oy:n palveluk­
sessa asuinpaikkakunnaltaan kuudessa muussa kunnassa
sijaitseviin C Oy:n optikkoliikeketjun liikkeisiin matkoja
yhteensä 138 työpäivänä. B Oy:llä oli yhteistyösopimus
optikkoliikeketjun kanssa siitä, että silmälääkäri tuotti lääkäripalvelut potilaille, päätti itsenäisesti palkkioista ja toimitutti laskutuksen optikkoliikkeiden kautta. Optikkoliikeketju antoi B Oy:n silmälääkärin käyttöön vastaanottotilat
tarvittavine laitteineen ja avustavine henkilökuntineen, huolehti potilasasiakirjoista sekä maksun perinnästä ja tili­
tyksestä B Oy:lle.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että optikkoliikeketjun eri
paikkakunnilla olevia liiketiloja oli pidettävä B Oy:n vakituisina toimipaikkoina. A:n asuinpaikkakunnalla sijaitsevia vastaanottotiloja oli pidettävä A:n ensisijaisina varsinaisina työpaikkoina ja muita mainittuja vastaanottotiloja A:n
toissijaisina työpaikkoina. Kun näihin toissijaisiin työpaikkoihin tehdyistä matkoista A:lle maksettavat matkustamiskustannusten korvaukset olivat näin ollen A:n verovapaata
tuloa, B Oy:n ei ollut toimitettava ennakonpidätystä maksamistaan korvauksista.
4. Pääomatulot
Tässä kohdassa ilmoitettavia pääomatuloja ovat korko­
tulot, vuokratulot, myyntivoitot, puun myyntitulot (uusi
metsäverojärjestelmä) sekä muu sellainen tulo, jota va­
rallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen. Vuonna 2014
pääomatulojen tuloveroprosentti on 30. Jos pääomatulo­
jen yhteismäärä ylittää 40 000 euroa kalenterivuoden
aikana, ylimenevästä määrästä on maksettava 32 prosen­
tin suuruinen vero.
4.1 ja 4.2 Vuokratulot ja vuokraustoiminnan
tappiot
Vuokratulot osakehuoneistosta ja kiinteistöstä sekä ali­
vuokralaistulot selvitetään liitelomakkeella 7 (H tai K) ja
ilmoitetaan lomakkeen kohdassa 4.1.
Verottaja tutkii muun muassa vuokratulosta vähen­
nettyjen kulujen oikeellisuutta. Pidä saatavilla vuokrauk­
seen liittyvät muistiinpanot ja tositteet, koska ne voidaan
pyytää nähtäväksi. Verotuksessa tutkitaan myös sellais­
ten huoneistojen ja rakennusten käyttöä, joiden käyttö­
tarkoitus ei ole Verohallinnon tiedossa. Jos palautat ve­
roilmoituksen, voit samalla jo esittää selvityksen esi­
merkiksi tyhjinä pitämistäsi tai sukulaiselle yhtiövasti­
ketta vastaan vuokraamastasi huoneistoista. Voit selvit­
tää asian Lisätietoja -kohdassa.
Vuokratulot tulostetaan viran puolesta lomakkeelle,
jos tiedot ovat Verohallinnon tiedossa.
Vuokratuloista vähennetään lomakkeella 7 (H tai K)
vuokratulon hankkimiseen liittyvät kustannukset, kuten
yhtiövastikkeet (hoitovastike) ja huoneiston kunnossapi­
tokulut. Rahoitusvastikkeen vähennyskelpoisuus tulee
10
aina selvittää veroilmoituksella erikseen. Rahoitusvasti­
ke on vähennyskelpoinen, jos se on luettu asunto-osa­
keyhtiön tuloksi (tuloutettu). Tämän tiedon voit tarkistaa
asunto-osakeyhtiön isännöitsijältä. Kiinteistöstä saadus­
ta vuokratulosta voidaan vähentää vuokrattuun osaan
kohdistuva kiinteistövero.
4.3 ja 4.4 Arvopapereiden luovutusvoitot ja -tappiot
(lomake 9A)
4.5. ja 4.6 Muun omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot
(lomake 9)
Luovutusvoitot ja -tappiot on merkitty lomakkeelle val­
miiksi, mikäli voiton tai tappion määrä on Verohallin­
non tiedossa. Tarkista aina esitäytetyt tiedot!
Omaisuuden hankintamenon ja voiton hankkimisesta
olleiden menojen yhteismäärän sijasta luovutusvoitto
voidaan laskea vähentämällä luovutushinnasta ns. han­
kintameno-olettama. Hankintameno-olettamaa käyte­
tään vain luonnollisen henkilön tai kuolinpesän verotuk­
sessa ja vain silloin, kun luovutusvoitto verotetaan tulo­
verolain mukaan. Hankintameno-olettamaa voidaan
käyttää myös silloin, kun luovutetaan perintönä, lahjana
tai osituksessa saatua omaisuutta.
Hankintameno-olettama tarkoittaa sitä, että luovutus­
voittoa laskettaessa luovutushinnasta vähennetään aina
vähintään 20 prosenttia luovutushinnasta, jos olet omis­
tanut omaisuuden luovutushetkellä alle 10 vuoden ajan.
Hankintameno-olettama on 40 prosenttia luovutushin­
nasta, jos olet omistanut omaisuuden luovutushetkellä
vähintään 10 vuoden ajan.
Hankintameno-olettama vähennetään hankinta­
menon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yh­
teismäärän sijasta, jos hankintameno-olettaman mu­
kaan laskettu vähennys on suurempi. Voitto lasketaan
verovelvolliselle edullisemmalla tavalla. Voittoa lasket­
taessa vähennetään joko hankintamenon ja voiton hank­
kimisesta olleiden menojen yhteismäärä tai hankinta­
meno-olettaman mukaan laskettu vähennys, mutta ei
molempia. Hankintameno-olettaman lisäksi ei siis saa
vähentää (todellista) hankintamenoa tai voiton hankki­
misesta olleita menoja (myyntikuluja).
Vähennyskelpoinen luovutustappio vähennetään
omaisuuden luovutuksista syntyneistä veronalaisista voi­
toista luovutustappion syntymisvuonna ja viitenä seu­
raavana verovuonna.
Jos esitäytetyt tiedot ovat virheellisiä, korjaa tiedot.
Omaisuuden myynnistä tai vaihtamisesta saadut luovu­
tusvoitot ja -tappiot selvitetään lomakkeella 9 tai 9A. Lo­
makkeiden mukaisesti lasketut luovutusvoitot ja -tappiot
siirretään lomakkeelle kohtiin 4.3 ja 4.4. tai 4.5 ja 4.6.
Myös osakkeille maksetut pääomanpalautukset on il­
moitettava. Pääomanpalautuksia verotetaan kuten
luovutusvoittoja. Voit vähentää pääomanpalautuksesta
ko. osakkeen hankintamenoa enintään pääomanpalau­
Suomen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
tuksen määrän. Kun myöhemmin myyt osakkeet, et saa
niiden luovutusvoittoa laskettaessa vähentää sitä osaa
hankintamenosta, jonka olet aiemmin vähentänyt pää­
omanpalautuksesta.
Luonnollisen henkilön tai kuolinpesän saama omai­
suuden luovutusvoitto/pääomanpalautus ei ole veron­
alaista tuloa, jos verovuonna luovutetun muun omaisuu­
den kuin tavanomaisen koti-irtaimiston yhteenlasketut
luovutushinnat ovat enintään 1 000 euroa. Sellaisen
omaisuuden luovutusta, josta saatu voitto on sitä koske­
vien erityisten säännösten mukaan verovapaa, ei oteta
huomioon 1 000 euron rajaa laskettaessa. Näin ollen esi­
merkiksi oman asunnon verovapaa luovutusvoitto ei vai­
kuta vapaaosaan.
Ilmoita myös verovapaat luovutusvoitot ja vähennys­
kelvottomat luovutustappiot.
Huomattava on, että myös perintönä saadun omai­
suuden (esimerkiksi asunto-osake) myynnistä syntyvästä
myyntivoitosta joudutaan maksamaan myyntivoitto­
veroa. Myyntivoitto on näissä tapauksissa myyntihinnan
ja perintöverotuksessa käytetyn verotusarvon välinen
erotus ja vero tästä siis 30/32 prosenttia. Jos aikoo myy­
dä perintönä saadun omaisuuden välittömästi perinnön
saatuaan, kannattaa miettiä, kummasta verosta muodos­
tuu suurempi rasitus, perintöverosta vai myyntivoitto­
verosta. Jos laskee perintöveron muodostuvan edul­
lisemmaksi, on kannattavaa ilmoittaa perintöverotus­
arvo mahdollisimman korkeaksi, jolloin myyntivoittoa
syntyy vähemmän.
Su omen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
4.7 Osakaslainat
Kohdassa 4.7 ilmoitetaan osakaslaina eli osakeyhtiöstä
vuonna 2014 otettu laina ja verovuoden päättyessä eli
31.12.2014 takaisin maksamatta oleva rahalaina. Edelly­
tyksenä on, että lainansaaja, hänen perheenjäsenensä tai
he yhdessä omistavat vähintään 10 prosenttia lainan
myöntäneen yhtiön osakkeista tai äänimäärästä. Suo­
raan omistukseen rinnastetaan välillinen omistus eli
omistus toisen yhtiön kautta. Osakaslaina luetaan lainan
saajan pääomatuloksi, vaikka hän ei itse omistaisi lain­
kaan yhtiön osakkeita.
Lainansaajalla on oikeus vähentää tulonhankkimis­
menona pääomatuloistaan tuloksi luetusta osakaslai­
nasta takaisin maksamansa määrä, jos maksu on suori­
tettu vähintään viidentenä verovuonna lainan nostamis­
vuoden jälkeen.
Mikäli aikaisempina vuosina tuloksi luetusta osakas­
lainasta on osa maksettu takaisin vuonna 2014, takaisin
maksettu erä ilmoitetaan kohdassa 7.2.
11
4.8 Pääomatuloa olevat eläkkeet ja suoritukset
Ilmoita tässä kohdassa pääomatulona verotettavat vapaa­
ehtoisen eläkevakuutuksen tai pitkäaikaissäästämis­
sopimuksen (PS-sopimuksen) suoritukset.
4.9 Muut pääomatulot
Tässä kohdassa ilmoitettavia tuloja ovat muun muassa
seuraavat:
Korkotulot
Lähdeverotettuja (pankki perinyt 30 prosentin lähde­
veron) tai verovapaita korkotuloja ei ilmoiteta veroilmoi­
tuksessa. Muut korkotulot tulee sen sijaan ilmoittaa
kohdassa 4.9. Myös viimeksi mainittuihin liittyvä pää­
oma tulee ilmoittaa varallisuutena.
Kurssivoitto
Luonnollisen henkilön saama muuhun kuin tulonhank­
kimistoimintaan liittyvien kurssivoittojen yhteismäärä
500 euroon asti vuodessa on verovapaata tuloa. Mainitun
määrän ylittävät kurssivoitot ovat veronalaista tuloa.
Sijoitusrahaston tuotto
Muun kuin julkisesti noteeratun (listaamattoman yh­
tiön) jakama osinko luonnolliselle henkilölle tai kuolin­
pesälle jaetaan pääomatulo-osinkoon ja ansiotulo-osin­
koon.
Listaamattoman yhtiön jakamasta osingosta 25 pro­
senttia on veronalaista pääomatuloa ja 75 prosenttia
verovapaata tuloa siltä osin kuin osingon määrä vastaa
enintään osakkeiden matemaattiselle arvolle laskettua
8 prosentin vuotuista tuottoa. Jos osingonsaajan vero­
vuonna saamien tällaisten osinkojen yhteismäärä ylittää
150 000 euroa, ylimenevästä osasta on veronalaista
pääomatuloa 85 prosenttia ja verovapaata tuloa 15 pro­
senttia.
Jos osinko on yli 8 prosenttia osakkeen matemaatti­
sesta arvosta, ylimenevästä osasta 75 prosenttia on ve­
ronalaista ansiotuloa ja 25 prosenttia verovapaata tuloa.
Osakkeen matemaattinen arvo lasketaan yhtiön vero­
vuotta edeltävän vuoden nettovarallisuuden perusteella
siten, että yhtiön tilinpäätöshetken nettovarallisuus (va­
rat – velat) jaetaan yhtiön ulkona olevien osakkeiden lu­
kumäärällä. Yhtiön lunastamia ja muutoin hankkimia
omia osakkeita ei oteta laskelmassa huomioon.
Kotimaisen sijoitusrahaston tuotto-osuuksille maksettu
vuotuinen tuotto on veronalaista pääomatuloa. Tuottoa
ei kuitenkaan ilmoiteta veroilmoituksella, koska Vero­
hallinto saa tiedot suoraan sijoitusrahastosta. Ulkomai­
sen sijoitusrahaston tuotto-osuus ja rahasto-osuuden
pääoma on sen sijaan ilmoitettava veroilmoituksella.
Sijoitusrahaston rahasto-osuuksien lunastuksista tai
luovutuksista saadut voitot, jotka ovat veronalaista pää­
omatuloa, on ilmoitettava lomakkeella 9A.
Esimerkki:
5. Osinkotulot
Esimerkki:
Vuonna 2014 saadut ja nostettavissa olleet osingot ilmoi­
tetaan kohdissa 5.1 – 5.2. Osinkotulot erotellaan sen mu­
kaan, ovatko ne saatu pörssinoteeratusta (julkisesti no­
teeratusta eli listatusta) yhtiöstä vai ei.
Osinkotulot on merkitty ilmoitusosalle ja verovelvolli­
nen korjaa niitä bruttomääräisenä. Verotuspäätöksessä
näytetään Verohallinnon laskema verovapaa ja veron­
alainen osinko.
Vuoden 2014 alusta julkisesti noteeratun yhtiön (lista­
tun yhtiön) jakamasta osingosta 85 prosenttia on veron­
alaista pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa.
Edellisen esimerkin Antti saakin osinkoa Yhtiö Oy:stä
200 000 euroa.
Osinko on yli 8 prosenttia osakkeiden matemaatti­
sesta arvosta. Ylimenevästä osasta (80 000 eurosta) on
veronalaista ansiotuloa 60 000 euroa (75 % × 80 000 e) ja
verovapaata tuloa on 20 000 euroa (25 % × 80 000 e). Ve­
ro ansiotulona verotettavasta osuudesta määräytyy Antin
oman veroprosentin mukaan.
Luonnollisen henkilön tai kuolinpesän elinkeinotoi­
minnan tulolähteeseen kuuluvien osinkojen veronalai­
nen osuus määräytyy myös sen mukaan, onko osingon
jakaja julkisesti noteerattu yhtiö vai muu kuin julkisesti
noteerattu yhtiö. Muilta kuin julkisesti noteeratuilta yh­
tiöiltä saaduista osingoista 75 prosenttia on veronalaista
elinkeinotoiminnan tuloa ja 25 prosenttia on verovapaa­
ta tuloa. Julkisesti noteeratuilta yhtiöiltä saaduista osin­
goista 85 prosenttia on veronalaista elinkeinotoiminnan
tuloa ja 15 prosenttia on verovapaata tuloa. Jos osakkeet
kuuluvat elinkeinotoiminnan varallisuuteen, saadut
osingot selvitetään lomakkeella 5 (ks. jäljempänä).
Esimerkki:
Anna saa vuonna 2014 pörssiyhtiöstä osinkoa
10 000 euroa.
Annan veronalainen osinkotulo (85 % × 10 000 e) =
8 500 euroa
Vero pääomatulosta (30 % × 8 500 euroa) = 2 550 euroa
12
Antti omistaa kaikki Yhtiö Oy:n osakkeet, joiden
yhteinen matemaattinen arvo on 1 500 000 euroa.
Hän saa yhtiöstä vuonna 2014 osinkoa 100 000 euroa.
Osinko on alle 8 prosenttia matemaattisesta arvosta
(8 % × 1 500 000 e = 120 000 e). Antin saamasta osinko­
tulosta 25 000 euroa on hänen veronalaista pääomatu­
loaan, josta menee veroa 30 % eli 7 500 euroa. Loput
75 000 euroa osingosta on Antille verovapaata tuloa.
Suomen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
Ulkomaiselta yhtiöltä saadun osingon veronalaisuus
määräytyy samalla tavalla kuin suomalaisesta yhtiöstä
saadun osingon veronalaisuus, kun ulkomaisen yhtiön
verotuksellinen kotipaikka on toisessa EU/ETA-valtiossa
tai sellaisessa valtiossa, jonka kanssa Suomella on osin­
koihin sovellettava verosopimus. Muusta kuin EU/ETAvaltiosta tai verosopimusvaltiosta saatu osinko on koko­
naan veronalaista ansiotuloa. Ulkomaisista yhtiöistä saa­
dut osinkotulot ilmoitetaan kohdassa 10.3.
6. Ennakonpidätykset pääomatuloista ja
osingoista
Tarkistetaan tiedot. Jos olet maksanut ennakkoveroa tai
ennakontäydennysmaksua, ne otetaan huomioon mak­
setun suuruisina. Määrän oikeellisuuden voi tarkistaa
kohdasta 13.1. Vuoden 2014 alusta ennakonpidätys toi­
mitetaan paitsi julkisesti noteeratun yhtiön myös muun
kuin julkisesti noteeratun yhtiön maksamista osingois­
ta. Ennakonpidätys julkisesti noteeratun yhtiön maksa­
mista osingoista on 25,5 prosenttia. Ennakonpidätys
muun kuin julkisesti noteeratun yhtiön maksamista
osingoista on 7,5 prosenttia 150 000 euron rajaan asti.
Osinkojen 150 000 euron ylittävästä osasta ennakonpidä­
tys on 27 prosenttia. Osinkoa jakava yhtiö seuraa samal­
le saajalle maksamiensa osinkojen 150 000 euron rajan
ylittymistä.
7. Pääomatuloista tehtävät vähennykset
7.1 Arvopapereiden ja arvo-osuuksien hoito- ja
säilyttämismenot
Kyseisiä menoja koskee 50 euron omavastuuosuus, jon­
ka Verohallinto vähentää viran puolesta.
7.2 Takaisin maksettu osakaslaina
Mikäli aikaisempina vuosina tuloksi luetusta osakaslai­
nasta on osa maksettu takaisin vuonna 2014, takaisin
maksettu erä ilmoitetaan kohdassa 7.2.
7.3. Muut tulonhankkimiskulut
Jos pääomatulojen hankintaan liittyy muita tulonhankki­
miskuluja, vähennetään ne tässä kohdassa. Tässä koh­
dassa ilmoitetaan esimerkiksi jälkimarkkinahyvitys.
Tässä kohdassa ilmoitetaan myös takausvelan korot.
Milloin takaaja tai muun vakuuden asettaja sitoumuk­
sensa perusteella on maksanut takausvelan korkoja, ovat
nämä vähennyskelpoisia vain, jos alkuperäisellä velalli­
sella olisi ollut oikeus niiden vähentämiseen elinkei­
notoimintaan tai maatalouteen kohdistuvina kor­koina.
Vähennyskelpoisia ovat ne korot, jotka ovat kertyneet
sinä aikana, kun velallinen on esimerkiksi ulosotossa
todettu maksukyvyttömäksi. Alkuperäinen velallinen saa
vähentää takaajalle tai muulle vakuuden asettajalle mak­
samansa hyvitykseen sisältyvän velan korkoa vastaavan
Su omen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
osuuden korkoa koskevia säännösten mukaan eli jos
alkuperäinen velka on asunto-, opinto- tai tulonhank­
kimisvelka.
7.4 – 7.7 Velkojen korot
Korkokulut vähennetään ensisijaisesti pääomatuloista.
Jos korkoja on enemmän kuin pääomatuloja, voi pää­
omatuloista vähentämättä jääneet korot vähentää ansio­
tuloista määrättävästä verosta niin kutsuttuna alijäämä­
hyvityksenä. Alijäämähyvitys, joka vähennetään ansiotu­
lojen veroista, on 30 prosenttia siitä määrästä, jolla kor­
komenot ylittävät pääomatulot. Alijäämähyvityksen
enimmäismäärää on rajoitettu.
Korkoina voi vähentää asuntovelan, opintovelan ja tu­
lonhankkimisvelan korkoja. Muiden velkojen korkoja ei
voida vähentää.
Vuonna 2014 vähennyskelpoista on enintään 75 pro­
senttia asuntolainan koroista. Vuodesta 2015 alkaen
vähennyskelpoista on enintään 70 prosenttia koroista.
Muilta osin korkojen vähentämistä koskevat säännökset
ovat ennallaan.
Ilmoita asuntolainan korot täysimääräisinä. Verottaja
laskee vähennyskelpoisen osuuden.
Asuntolainan korkojen vähennyskelpoisuuden rajoit­
taminen koskee sekä pääomatulosta vähennettäviä että
ansiotulon verosta alijäämähyvityksen kautta vähennet­
täviä korkoja. Alijäämähyvityksen määrä on 30 prosent­
tia vähennyskelpoisen koron määrästä. Enimmäismää­
rää korotetaan 2 prosenttiyksiköllä siltä osin kuin ky­
seessä on ensiasunnon hankintaan otetun asuntovelan
korko. Esimerkiksi vuonna 2014 maksetun, 1 000 euron
suuruisen asuntovelan koron perusteella vähennettävän
alijäämähyvityksen määrä on (75 % × 1 000 × 30 %) 225
euroa.
Ensiasunnon korkoihin liittyy siis suurempi alijäämä­
hyvitys kuin muihin korkoihin (32 %). Ensiasuntona pi­
detään vakituista asuntoa, josta verovelvollinen omistaa
vähintään puolet. Ensiasunnon korot vähennetään koh­
dassa 7.6. Alijäämähyvityksen korotuksen saa verotuk­
sessa enintään ensiasunnon käyttöönottovuodelta ja yh­
deksältä seuraavalta vuodelta.
Tulonhankkimisvelan korot ilmoitetaan kohdassa 7.7.
Tulonhankkimisvelasta on kyse silloin, kun velka on
otettu sellaista toimintaa varten, jolla on tarkoitus hank­
kia veronalaisia tuloja. Tulonhankkimisvelkaa on esi­
merkiksi velka, joka on otettu vuokralle annettavan
asunnon hankkimista varten. Yhdenkin asunnon vuok­
raukseen liittyvä velka on vähennyskelpoinen tulon­
hankkimisvelkana. Tulonhankkimisveloista on kyse
myös esimerkiksi osakesäästämiseen liittyvissä veloissa.
Yritystoiminnan hankkimiseen otettujen velkojen ko­
rot vähennetään ensisijaisesti yhtiöstä saadusta tuloosuudesta tai osingosta ennen tulo-osuuden tai osingon
jakoa ansio- ja pääomatuloihin. Näin korkovähennyk­
13
sestä saadaan suurempi hyöty, kun korkoja voidaan vä­
hentää osittain myös ansiotuloista, joihin kohdistuu
yleensä pääomatulojen 30/32 prosentin verokantaa an­
karampi progressiivinen verotus. Yritystoiminnan
hankkimis­veloilla (tulonhankkimisvelkoja) tarkoitetaan
avoimen tai kommandiittiyhtiön vastuunalaisen yhtiö­
miehen osuuden hankintaan otettuja velkoja. Yritystoi­
minnan hankkimisvelasta on kyse myös silloin, kun
hankitaan yksin tai perheen kanssa yli 50 prosenttia osa­
keyhtiön osakkeista, jossa itse toimitaan johtavassa ase­
massa. Jos edellä mainitut korot ylittävät osingon mää­
rän, vähennetään ylimenevä osa koroista kohdassa 7.6
tulonhankkimisvelan korkona.
7.8 Vapaaehtoiset eläkevakuutusmaksut ja
PS-sopimuksen maksut
Tähän kohtaan on merkitty vapaaehtoiset eläkevakuu­
tusmaksut. Tiedot vakuutuksittain ilmenevät erittely­
osasta. Vapaaehtoisista eläkevakuutuksista on esitäyte­
tylle veroilmoituslomakkeelle ilmoitusosaan tulostettu
verovelvollisen maksama määrä (brutto). Verotuspäätök­
selle sen sijaan tulostetaan verotuksessa vähennetty
määrä. Jos tätä kohtaa korjataan, selvitys tulee antaa Li­
sätietoja -kohdassa. Myös pitkäaikaissäästämissopimuk­
sen (PS-sopimukset) perusteella maksetut maksut on
merkitty tähän kohtaan.
Esimerkki:
Vuokratulot
Korkokulut (oma ja vuokra-asunto)
Alijäämä
3 500 euroa
6 000 euroa
2 500 euroa
Alijäämästä 2 500 euroa voidaan 30 prosenttia vähentää
ansiotuloista määrättävästä verosta. Tässä tapauksessa
verosta vähennettäisiin alijäämähyvityksenä 750 euroa.
Alijäämähyvitys ei voi olla rajoittamattoman suuri ja
niinpä siihen liittyykin 1 400 euron yläraja verovelvollis­
ta kohti. Ylärajaa korotetaan 400 eurolla yhdestä ja 800
eurolla kahdesta tai useammasta lapsesta (lapsien määrä
ilmoitetaan kohdassa 8.1). Puolisot voivat esittää vaati­
muksen lapsikorotuksen huomioimisesta jommalla­
kummalla puolisoista. Lapsikorotus voidaan myös jakaa
puolisoiden kesken. Puolisot voivat siirtää alijäämähyvi­
tyksen vähennettäväksi toisen puolison veroista, mikäli
puolisolla itsellään ei ole ansiotuloista määrättäviä veroja
tai ne eivät riitä koko alijäämähyvityksen vähentämi­
seen. Vaatimus siirrosta tehdään kohdassa 8.2.
Jos verovelvollisen omat tai puolison verot eivät riitä
alijäämähyvityksen vähentämiseen, taikka vähennykset
ylittävät alijäämähyvityksen enimmäismäärän, vahviste­
taan tältä osin pääomatulolajin tappio. Tappio on vähen­
nettävissä pääomatuloista seuraavan 10 vuoden kuluessa.
7.9 Verotusyhtymän maatalouden verovuoden tappio
Maatalousyhtymälle verovuonna 2014 syntynyttä tappio­
ta voidaan vähentää pääomatuloista tässä kohdassa. Tap­
pion määrä merkitään joko prosentteina tai euroina.
8. Alijäämähyvitys
Jos pääomatuloista tehtävät vähennykset ovat suurem­
mat kuin pääomatulojen yhteismäärä tai pääomatuloja
ei ole lainkaan, syntyy pääomatulojen alijäämää (negatii­
vinen erotus).
14
Suomen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
9. Perhe- ja huoltosuhteen muutos
Kohdassa 9.1. ilmoitetaan pysyvä puolisosta erilleen­
muuttopäivä sekä kohdassa 9.2. merkitään rasti ruu­
tuun, jos yhteishuollossa olevat lapset ovat suurimman
osan verovuodesta asuneet luonasi.
10. Ulkomaan tulot
10.1 Ulkomaan eläketulot
Tässä kohdassa ilmoitetaan ulkomailta saadut eläkkeet
ja kohdassa 10.2. niistä ulkomaille maksettu vero.
10.2 Muut ulkomaan ansiotulot
Puutteet tai virheelliset tiedot korjataan ja ilmoitetaan lo­
makkeella 16. Ulkomaille maksetuista veroista olevat
selvitykset on säilytettävä, kuten muut kuitit ja tositteet.
10.3 Ulkomaan pääomatulot
Kohtaan on tulostettu ulkomailta saadut osingot (esi­
merkiksi Nordea), jotka ovat Verohallinnon tiedossa.
Puuttuvat tiedot lisätään veroilmoituslomakkeelle.
Ulkomaille maksetuista veroista olevat selvitykset on
säilytettävä, kuten muut kuitit ja tositteet.
11. Ulkomaan tulosta maksetut ulkomaiset
verot
Ilmoita tässä kohdassa ulkomaan tulosta maksamasi
ulkomaiset verot.
12. Verosta tehtävät vähennykset
12.1 Kotitalousvähennys
Kotitalousvähennys merkitään ilmoituksen kohtaan
12.1.
Kotitalousvähennystä vaadittaessa on täytettävä loma­
ke 14A tai 14B, jotka löytyvät Verohallinnon sivuilta. Säi­
lytä kuitit ja tositteet itselläsi. Verohallinto pyytää niitä
tarvittaessa.
Vuonna 2014 kotitalousvähennyksen enimmäismäärä
on 2 400 euroa, joka koskee kaikkea vähennykseen oi­
keuttavaa työtä.
Kotitalousvähennys myönnetään vain siltä osin kuin
vähennettävä osuus kustannuksista ylittää 100 euroa.
Koska vähennys tehdään verosta, suora hyöty vähennyk­
sestä on rahallisesti enimmillään kyseinen 2 400 euroa.
Vähennys tehdään ensisijaisesti valtion tuloverosta ja
valtion tuloveron ylittävältä osin kunnallisverosta, va­
kuutetun sairasvakuutusmaksusta ja kirkollisverosta.
Vähennys on henkilökohtainen, joten aviopuolisot
voivat vähentää yhteensä enimmillään 4 800 euroa
(2 400 euroa molemmat). Molempia puolisoita koskee
kuitenkin vähennyksen 100 euron omavastuuosuus.
Puolisoille vähennys tehdään siten kuin he ovat sitä en­
nen verotuksen päättymistä vaatineet. Siltä osin kuin vä­
Su omen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
hennystä tai osaa siitä ei voida tehdä vähennystä vaati­
neella puolisolla, vähentämättä jäänyt määrä vähenne­
tään hänen puolisonsa veroista.
Kotitalousvähennykseen oikeuttaa yksityisen palvelun­
tuottajan (ei esimerkiksi kunnan tuottama) tavanomai­
nen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyö sekä asunnon kun­
nossapito- tai perusparannustyö. Esimerkkeinä vähen­
nykseen oikeuttavista töistä voidaan mainita lasten tai
vanhusten hoito, siivous, ruoanlaitto sekä kodissa tai va­
paa-ajan asunnossa tehty remontti. Kodinkoneiden
huolto ole ei ole asunnon remontointia, eikä talon ra­
kentaminen vähennyksen oikeuttavaa kunnossapito- tai
perusparannustyötä. Myöskään sijoitusasunnossa tehty
korjaus- tai perusparannustyö ei ole vähennykseen oi­
keuttavaa työtä.
Vuodesta 2009 vähennykseen on oikeuttanut myös
tieto- ja viestintätekniikan laitteiden, ohjelmistojen, tie­
toturvan ja tietoliikenneyhteyksien asennus-, kunnossa­
pito- ja opastustyön kustannukset.
Verovelvollisen itsensä tai hänen kanssa samassa
talou­dessa asuvan tekemästä työstä ei saa kotitalousvä­
hennystä.
Kotitalousvähennystä ei myönnetä myöskään, jos
henkilö on saanut välittömästi samaan työsuoritukseen
omaishoidon tukea, lasten kotihoidon ja yksityisen hoi­
don tukea tai työnantajana toimivalle kotitaloudelle mak­
settavaa palkkatukea. Vähennyksen estää myös kunnan
myöntämä sosiaali- ja terveyshuollon palveluseteli. Pien­
talojen lämmitystapamuutokseen saatu avustus ei estä
vähennystä.
Vähennyksen myöntämistä ei kuitenkaan enää estä
se, että yritys/yrittäjä, jolta kotitalous ostaa palveluja, on
saanut em. tukia.
Vähennykseen oikeuttava työ voi olla järjestetty niin,
että kotitalous palkkaa työntekijän (esimerkiksi lasten­
hoitajan) itse, jolloin vähennyskelpoista on 15 prosenttia
lastenhoitajalle maksetusta palkasta sekä maksettuun
palkkaan liittyvät sivukulut, kuten työnantajan sosiaali­
turvamaksu, pakollinen työeläkemaksu, tapaturma­
vakuutusmaksu, työttömyysvakuutusmaksu ja ryhmä­
henkivakuutusmaksu.
Esimerkki:
Maksettu lastenhoitajalle palkkaa 3 500 euroa. Sosiaali­
kuluja palkan lisäksi on maksettu 870 euroa (työeläke­
maksu ym.). Kotitalousvähennyksenä voi vähentää suo­
raan verosta tehtävänä vähennyksenä 1 295 euroa (oma­
vastuu 100 euroa).
Vähennykseen oikeuttava työ voi olla myös ostettu
ennakkoperintärekisteriin merkityltä palvelun tuottajalta, esimerkiksi remonttiliikkeeltä tai yksityiseltä ko­
dinhoitopalvelujen tuottajalta. Tällöin kotitalousvä­
hennyksenä voidaan vähentää 45 prosenttia työkorvauk­
sen osuudesta.
15
Esimerkki:
Siivousta 1.1.–3.12.2014
Siivouspalvelu Ahkera-Liisan lasku
työ
tarvikkeet
alv
yhteensä
14. Varat ja velat
Varat
2 000 euroa
200 euroa
506 euroa
2 706 euroa
Työn osuudesta 2 000 euroa sekä siihen sisältyvästä
arvonlisäverosta eli 460 eurosta (2 000/2 200 × 506) on
vähennyskelpoista 45 % eli yhteensä 1 107 euroa. Tästä
vähennetään 100 euron omavastuu.
Vuoden 2013 alusta verovelvollinen, jolla on Suomes­
sa verotettavaa tuloa, on saanut muuna kuin palkkana
maksamastaan suorituksesta kotitalousvähennyksen
Suomen verotuksessa myös silloin, kun kotitalousvä­
hennykseen oikeuttava työ on tehty toisessa Euroopan
talousalueeseen (ETA) kuuluvassa valtiossa. Tällöin ve­
rovelvollisen on kuitenkin osoitettava, että suorituksen
saajalla ei ole olennaisia verotukseen liittyviä maksu- ja
ilmoituslaiminlyöntejä tai kirjanpidon laiminlyöntejä
(esim. lomakkeella 14 C tai ao. valtion veroviranomaisen
antamalla todistuksella tai suorituksen saajan ennakko­
perintärekisteriä vastaavalla rekisterimerkinnällä). Muu­
tosta sovelletaan taannehtivasti: vähennyksen voi saada
toisessa ETA-valtiossa tehdystä työstä jo 1.1.2007 lukien.
Tällöin vähennystä on kuitenkin vaadittava erikseen teh­
tävällä oikaisuvaatimuksella oikaisuvaatimukselle sää­
dettyjen määräaikojen puitteissa ja samalla selvitettävä,
että vähennyksen edellytykset kaikilta osin täyttyvät. Esi­
merkiksi vuotta 2009 koskeva oikaisuvaatimus on tehtä­
vä viimeistään vuoden 2015 loppuun mennessä.
12.2. Opintolainavähennys
Kohtaan on merkitty Kelan ilmoittamat opintolainavä­
hennykseen oikeuttavat opintolainan lyhennykset.
12.3 Maksetut elatusavut
Merkitään kohtaan 12.3 kuinka monesta lapsesta elatus­
apua on maksettu.
13. Maksetut ennakkoverot ja ennakon
täydennysmaksut
13.1. Ennakot ja ennakon täydennysmaksut on merkitty
tähän kohtaan. Maksut on otettu huomioon myös vero­
tuspäätöksessä. Jos maksamasi maksut eivät näy tässä
kohdassa, ne eivät jostain syystä ole ehtineet veroilmoi­
tukseesi ja saat syksyllä uuden verotuspäätöksen. Tarkis­
ta uudesta verotuspäätöksestäsi tuolloin, että maksut on
otettu huomioon!
Varallisuusverotus poistui verovuodesta 2006 alkaen.
Varallisuus on silti edelleen ilmoitettava veroilmoituk­
sella. Myös ulkomailla olevat varat on ilmoitettava. Varat
ilmoitetaan 31.12.2014 tilanteen mukaisina.
Verohallinnon tiedossa olevat varat on merkitty eritte­
lyosalle, jos näitä tietoja korjataan tai niihin on lisättä­
vää, kohtaan 14.1 merkitään rasti. Korjaukset ja lisäykset
ilmoitetaan lisätiedoissa. Varojen arvoa ei tarvitse enää
ilmoittaa. Joukkovelkakirjoista ja muista saamisista
(esim. lainat lapsille) on kuitenkin ilmoitettava niiden
nimellisarvo.
Velat
Tarkemmat tiedot löytyvät erittelyosasta. Virheet ja puut­
teet korjataan ja lisäksi lisätiedoissa ilmoitetaan luoton
antaja, velan määrä ja käyttötarkoitus. Velat on ilmoitet­
tava vain jos luotonantaja on pankki tai muu luotto- ja
rahoituslaitos, valtio, kunta vakuutus- tai eläkelaitos,
huoltokonttori tai työnantaja. Muiden antamat lainat il­
moitetaan vain, jos lainan korko on verotuksessa vähen­
nyskelpoinen.
Muut vähennykset verotuksessa
Verottaja tekee viran puolesta muun muassa seuraavat
vähennykset:
•tulonhankkimisvähennys (620 euroa, kuitenkin
enintään palkkatulon määrä)
•eläketulovähennys
•perusvähennys
•ansiotulovähennys
•työtulovähennys
•opintorahavähennys
•opintolainavähennys
•invalidivähennys
•elatusvelvollisuusvähennys
•pakolliset eläkevakuutusmaksut (työntekijän eläke­
maksu ja työttömyysvakuutusmaksu)
Veronpalautus puolisolle
Mikäli veronpalautuksen haluaa siirtää käytettäväksi
puo­lison jäännösveronmaksuun, merkitse rasti ruutuun.
Pankkitilinumero ilmoitetaan kohdassa 15. Muista
lisätä puuttuva tilinumero tai korjaa muuttunut tilinu­
mero, jotta saat mahdollisen veronpalautuksen suo­raan
tilillesi!
Korjattu/täydennetty ilmoitus allekirjoitetaan!
ERITTELYOSA
Erittelyosasta näet tarkemmin, mistä ilmoitusosan esi­
täytetyt tiedot koostuvat. Esimerkiksi palkkojen osalta
erittelyosaan on merkitty työnantajan nimi, palkan mää­
16
Suomen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
rä, ennakonpidätys sekä pakolliset työttömyys- ja eläke­
vakuutusmaksut.
Erittelyosassa voi olla myös seuraavia tietoja, joita ei
ole merkitty ilmoitusosaan:
• maa- ja metsätalouden tietoja
• arvopapereiden, osakehuoneistojen ja kiinteistöjen
luovutukset, joista on itse annettava selvitys ja laskettava
luovutusvoiton tai -tappion määrä
• muut tiedot, esimerkiksi perhesuhteet ja maksetut
ennakkoverot ja ennakon täydennysmaksut
Erittelyosan tiedot on tarkistettava kuiteista ja tosit­
teista.
Sähköiseen ilmoittamiseen tarvitset henkilökohtaiset
pankkitunnukset tai Katso -tunnisteen.
VEROTUSPÄÄTÖS
AMMATINHARJOITTAJAN VEROTUS
Verotuspäätökseltä (entinen verolippu) näet muun
muassa, kuinka tuloja on verotettu ja mitä vähennyksiä
verotuksessa on hyväksytty sekä mahdollisen veron­
palautuksen tai jäännösveron määrän.
Näet myös yle-veron määrän verotuspäätökseltäsi. Ve­
rottaja laskee yle-veron määrän. Yle-vero on enintään
143 euroa. Veron määrä riippuu tulojesi määrästä. Jos
veron määrä on alle 51 euroa tai verovelvollinen on alle
18-vuotias, yle-veroa ei tule maksettavaksi. Yle-vero tuli
televisiomaksun tilalle 1.1.2013 alkaen.
Jos veroilmoitusta korjataan tai jos Verohallinto saa
muualta verotukseen vaikuttavia lisätietoja, verovelvolli­
nen saa lokakuun loppuun mennessä uuden verotuspää­
töksen. Vuoden 2014 verotus päättyy 31.10.2015.
Ammattitoiminnasta saatu tulo jaetaan verotuksessa
ansio- ja pääomatuloksi. Ansiotulo-osuus lisätään mui­
hin verotettaviin ansiotuloihin (esim. palkkatulot) ja näi­
den yhteissummasta maksetaan valtionvero progres­
siivisen valtion tuloveroasteikon mukaisesti sekä kun­
nallisvero. Ansiotulon perusteella määrätään lisäksi
kirkollisvero sekä kansaneläkelaitokselle suoritettava
vakuutetun sairausvakuutusmaksu. Pääomatulosta
maksetaan suhteellinen 30 prosentin vero (yli 40 000
euron pääomatulojen yhteismäärän osalta veroprosentti
on 32).
Jako ansio- ja pääomatuloihin tapahtuu verovuotta
edeltävän vuoden päättyessä (2013) olleen elinkeino­
toiminnan nettovarallisuuden perusteella. Nettovaralli­
suudella tarkoitetaan ammattitoimintaan kuuluvien
varojen ja velkojen erotusta. Tälle erotukselle laskettu 20
prosentin vuotuinen tuotto verotetaan pääomatulona
(jollet esitä vaatimusta, että vain 10 prosenttia verotetaan
pääomatulona tai että yritystulo verotetaan kokonaan
ansiotulona; ks. tarkemmin jäljempänä).
Voit siis vaatia myös, että jaettava yritystulo verotetaan
kokonaan ansiotulona.
VEROTUSTODISTUS/TILISIIRTOLOMAKE
Verotustodistukseen on merkitty verotettavat ansio- ja
pääomatulot. Säilytä verotustodistus!
LÄÄKÄRIN YKSITYISPRAKTIIKASTA SAAMAT
TULOT
Lääkäri, jolla on praktiikkatuloja omasta vastaanotos­
taan, antaa esitäytetyn veroilmoituslomakkeen lisäksi
elinkeinotoiminnan veroilmoituslomakkeen 5, jossa sel­
vitetään ammatista saadut tulot.
Lomakkeella 5 ilmoitetaan vain elinkeinotoiminnan
tuotot ja kulut sekä varat ja velat. Elinkeinotoiminnan
tulos lasketaan tuloverotuksessa elinkeinotoiminnan ve­
rottamisesta säädetyn lain (EVL) mukaan. Elinkeinotoi­
minnalla tarkoitetaan liike- ja ammattitoimintaa.
Sähköinen veroilmoitus – Verohallinto suosittelee,
että elinkeinotoiminnan veroilmoitus annetaan
sähköisesti.
Liikkeen- tai ammatinharjoittaja voi antaa elinkeinotoi­
minnan veroilmoituslomakkeen 5 sähköisesti. Jos elin­
keinotoiminnan veroilmoitus annetaan sähköisesti, tuli­
si myös mahdolliset liitteet antaa sähköisessä muodossa.
Lisätietoja löydät www.vero.fi/ilmoitaverkossa.
Su omen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
TÄYTTÖOPAS NETISTÄ!
Verohallinnon täyttöopas löytyy tänäkin vuonna netistä.
Kaikille lähetetään aikaisempaa suppeampi paperinen
opas, joka antaa perustiedot veroilmoituksen antamises­
ta – veroilmoituslomakkeen sekä yksityiskohtaiset ohjeet
löydät Verohallinnon sivuilta www.vero.fi/lomakkeet/
5 Elinkeinotoiminnan veroilmoitus. Myös osoitteesta
vww.vero.fi/liikkeen- ja ammatinharjoittaja löytyy ajan­
kohtaista tietoa elinkeinonharjoittajien verotuksesta.
Esimerkki:
Ammattitoiminnan verotettava tulo vuonna 2014 on
50 000 euroa. Ammattitoiminnan nettovarallisuus vero­
vuoden 2013 päättyessä on ollut 33 000 euroa. Tilikausi
on kalenterivuosi.
Pääomatulo-osuus 33 000 × 20 % = 6 600 euroa.
Ansiotuloa 50 000 euroa – 6 600 euroa = 43 400 euroa.
Tämän laskelman suorittaa verottaja viran puolesta,
joten sitä ei tarvitse tehdä itse.
Kirjanpito
Kirjanpito muodostaa praktiikkaa harjoittavan lääkärin
verotuksen perusteen. Kirjanpito on syytä pitää huolelli­
sesti, sillä epäluotettava kirjanpito voi olla peruste arvio­
verotukselle.
17
Lääkäri voi pitää joko yhdenkertaista maksuperusteista
tai kahdenkertaista suoriteperusteista kirjanpitoa. Yhden­
kertaisessa kirjanpidossa kirjataan tulot sitä mukaan,
kun ne on saatu ja menot kertaalleen sitä mukaa, kun ne
on maksettu. Useimmiten pienimuotoista vastaanottoa
harjoittavan lääkärin kirjanpito on yhdenkertainen. Yh­
denkertaista kirjanpitoa on helppo pitää itsekin.
Kahdenkertaisessa kirjanpidossa tulot ja menot kirja­
taan aina kahdelle tilille sen mukaan kuin niiden suorit­
tamisvelvollisuus on syntynyt, esimerkiksi silloin kun
lasku on saapunut, vaikkei sitä vielä ole maksettu. Kah­
denkertaista kirjanpitoa pidettäessä on laadittava myös
suoriteperusteinen tilinpäätös. Kahdenkertaisen kirjanpi­
don pitäminen vaatii useimmiten jonkin kirjanpito-ohjel­
man hankkimista ja hieman perehtymistä kirjan­pidon
pitämiseen.
Yhdenkertaisen kirjanpidon tilikausi on aina kalenteri­
vuosi. Kahdenkertaista kirjanpitoa pitävillä tilikausi voi
olla kalenterivuodesta poikkeava.
Elinkeinotoiminnan veroilmoitus annetaan lomakkeel­
la 5 riippumatta siitä, onko kirjanpito yhdenkertainen tai
kahdenkertainen. Seuraavassa selvitetään yhdenkertaista
kirjanpitoa pitävän lääkärin ammattitoiminnan vero­
ilmoitusta, koska lääkäreiden veroilmoitukset ovat pää­
sääntöisesti yhdenkertaiseen kirjanpitoon perus­tuvia.
Koska tässä täyttöoppaassa on otettu esille vain lääkäreil­
le tyypillisiä tilanteita, lisäksi kannattaa tutustua Verohal­
linnon täyttöoppaaseen ”Liikkeen- tai ammatinharjoitta­
jat”, joka postitetaan lomakkeen 5 mukana sekä Verohal­
linnon sivuilla oleviin yksityiskohtaisiin täyttöohjeisiin.
YHDENKERTAISTA KIRJANPITOA PITÄVÄN
LÄÄKÄRIN VEROILMOITUS
Ammatinharjoittajan on annettava tuloverolaskelma
elinkeinotoiminnan tuotoista ja kuluista lomakkeen 5 si­
vuilla 1 ja 2 sekä varallisuuslaskelma sivulla 4. Sivulla 3
annetaan muun muassa erittelyt yksityiskäytöstä, selvi­
tys tilapäisestä työmatkasta aiheutuneista lisääntyneistä
elantokustannuksista sekä selvitys yksityisvaroihin kuu­
luvan auton käytöstä elinkeinotoiminnassa.
Verotettava tulo lasketaan siten, että tuloverolaskel­
man kohdassa 1 eriteltävistä elinkeinotoiminnan veron­
alaisista tuotoista vähennetään kohdassa 2 ilmoitettavat
elinkeinotoiminnan verotuksessa vähennyskelpoiset
kulut.
Tuloverolaskelmassa eritellään vain elinkeinotoimin­
nan tulolähteen tuotot ja kulut. Tuloverolaskelmassa on
niiden tuottojen ja kulujen kohdissa, joissa kirjan­pito ja
verotus saattavat erota toisistaan, omat sarakkeensa kir­
janpidon euromäärälle ja verotuksen euromäärälle.
Verohallinnon ohjeen mukaan, sekä ”Kirjanpito”- että
”Verotus”-sarakkeet on molemmat täytettävä, vaikka luvut
olisivat yhtä suuret. Merkitse luvut sentin tarkkuudella.
18
I TULOVEROLASKELMA
Elinkeinotoiminnan tuotot:
Liikevaihto / tuotot ammatista yhteensä (300): Tähän koh­
taan merkitään ammatista saadut tuotot ilman arvonlisä­
veron osuutta.
Saadut avustukset ja tuet (318): Tähän kohtaan merki­
tään elinkeinotoimintaa varten saatujen tukien ja avus­
tusten yms. määrä.
Muut tuotot (301): Kohdassa ilmoitetaan mahdolliset
muut veronalaiset tuotot. Muita tuottoja voi olla esimer­
kiksi ammattia varten hankitusta omaisuudesta saadut
vuokratulot tai käyttöomaisuuden luovutusvoitot.
Tuloutus yksityiskäytöstä: Tässä kohdassa ilmoitetaan
yksityiskäytön osuus kirjanpidossa vähennetyistä kuluis­
ta. Yksityiskäytöstä aiheutuneita menoja ei voi vähentää
elinkeinotoiminnan kuluina.
Auton yksityiskäyttö (313): Tähän kohtaan merkitään
auton yksityiskäyttöä vastaava osuus silloin, kun autoa
käytetään pääasiassa elinkeinotoiminnassa ja kaikki
autokulut on vähennetty elinkeinotoiminnan kuluina.
Elinkeinotoiminnan tuottoihin lisätään se suhteellinen
osuus kokonaiskuluista, joka johtuu muista kuin elin­
keinotoiminnan ajoista. Autokulut eritellään sivulla 3
kohdassa V Erittelyt yksityiskäytöstä A.
Useimmiten lääkärin omistamaa autoa ei kuitenkaan
hyväksytä kuuluvaksi ammattitoiminnan tulolähteeseen,
eikä siitä näin ollen voi esimerkiksi tehdä poistoja, jotka
olisivat vähennyskelpoisia ammattitulosta. Auton kulut
eivät tällöin ole myöskään rasittamassa ammattitoimin­
nan tulosta. Tällöin kohdan V A täyttäminen sivulla 3 ei
ole tarpeellista. Jos autokuluja on kirjanpidossa kuiten­
kin vähennetty, tulee lomakkeella selvittää, mikä osa ku­
luista on yksityiskäytöstä johtuvaa ja mikä ammattitoi­
minnasta johtuvaa vähennyskelpoista menoa. Jotta auto
voitaisiin hyväksyä ammattitoiminnan tulolähteeseen ja
muun muassa poistot tehdä, tulee yli puolet auton käy­
töstä olla ammattiajoa.
Tavaroiden yksityiskäyttö (314): Tässä ilmoitetaan tava­
roiden tai palvelujen otto omaan käyttöön niiden alkupe­
räisen hankintamenon suuruisina ilman arvonlisäveroa.
Muu yksityiskäyttö (315): Tässä kohdassa ilmoitetaan
muun kuin auton tai tavaroiden yksityiskäytön osuus.
Saadut osingot ja osuuspääoman korot: Ilmoita kohdassa
319 sellaiset osinkotulot, jotka on saatu elinkeinotoimin­
taan kuuluvien osakkeiden perusteella (esim. lääkäri­
aseman osakkeet). Kohdassa 320 ilmoitetaan osinkojen
veronalainen osuus. Elinkeinotoiminnan tulolähteeseen
kuuluvien osinkojen veronalainen osuus määräytyy sen
mukaan, onko osingon jakaja julkisesti noteerattu yhtiö
(listattu) vai muu kuin julkisesti noteerattu yhtiö (listaa­
maton). Muilta kuin julkisesti noteeratuilta yhtiöiltä saa­
duista osingoista 75 % on veronalaista elinkeinotoimin­
Suomen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
nan tuloa ja 25 % on verovapaata tuloa. Julkisesti noteera­
tuilta yhtiöiltä saaduista osingoista 85 % on veronalaista
elinkeinotoiminnan tuloa ja 15 % on verovapaata tuloa.
Osingot ja osuuspääoman korot (321/322) on maksa­
jan antaman ilmoituksen perusteella otettu huomioon
tuloina esitäytetyllä veroilmoituksella. Esitäytettyä vero­
ilmoitusta on tarvittaessa korjattava, etteivät osingot ja
osuuspääoman korot tule kahteen kertaan verotettua.
Korkotuotot ja muut rahoitustuotot (323): Tässä koh­
dassa ilmoitetaan esimerkiksi korkotuotot saamisista.
Varausten vähennys (312): Tähän kohtaan merkitään
varausten vähennys (esim. toimintavarauksen tuloutus,
ks. kohta 871).
Muut veronalaiset tuotot (324): Tässä kohdassa ilmoite­
taan veronalaiset tuotot, jotka eivät sisälly tilikauden tu­
loslaskelmaan.
Elinkeinotoiminnan veronalaiset tuotot yhteensä (316):
Tähän kohtaan lasketaan ”Verotus” -sarakkeesta yhteen
ammattitoiminnan veronalaiset tuotot.
Tuloslaskelman verovapaat tuotot (317): Kohtaan merki­
tään tuloslaskelmaan sisältyvien verovapaiden tuottojen
määrä lisätietona Verohallinnolle. Ilmoita tässä kohdassa
myös korkotulon lähdeverolain alaiset talletus­tilien korot.
Elinkeinotoiminnan kulut:
Ostot ja varastojen muutokset (333): Tässä kohdassa il­
moitetaan ostot tilikauden aikana sekä varaston muutos
eli alkuvarasto (esim. myytäväksi hankitut lääkkeet) li­
sättynä ostoilla tilikauden aikana ja vähennettynä loppu­
varastolla.
Ulkopuoliset palvelut (334): Tässä kohdassa ilmoite­
taan ulkopuolisilta ostettujen palvelujen hankintahinnat
(esim. vastaanottotilan siivouspalvelu).
Henkilöstökulut: Ammattitoimintaa harjoittava lääkäri
ei voi vähentää itselleen, puolisolleen tai alle 14-vuo­
tiaalle lapselleen maksamiansa palkkoja. Muille, kuten
vastaanottoapulaiselle, maksettu palkka on vähennyskel­
poinen ja ilmoitetaan kuluna kohdassa 335. Kohdassa
336 ilmoitetaan esim. työntekijöiden palkanmaksuun
liittyvät henkilösivukulut. Lääkärin omat, ammattitoi­
mintaan liittyvät pakolliset eläkevakuutusmaksut (YELmaksut) ovat myös vähennyskelpoisia ammattitoimin­
nan tulosta ja voidaan ilmoittaa tässä kohdassa. Sen si­
jaan lääkärin omien vapaaehtoisten eläkevakuutusten
maksut voidaan vähentää vain esitäytetyllä veroilmoituk­
sella. Myös YEL-maksut voidaan vaihtoehtoisesti vähen­
tää esitäytetyllä veroilmoituksella.
Poistot: Jos vastaanottoa varten hankitun irtaimen käyt­
töomaisuuden todennäköinen taloudellinen käyttöikä on
enintään kolme vuotta, voidaan tällaisen lyhytikäisen ir­
taimen käyttöomaisuuden hankintameno poistaa ku­
luna kokonaisuudessaan hankintavuonna. Jos käyttöaika
Su omen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
todennäköisesti ylittää kolme vuotta, tulee hankinta­
meno vähentää vuosittain tehtävin poistoin. Irtaimen
käyttöomaisuuden poistot ovat 25 prosenttia kaiken ir­
taimen käyttöomaisuuden hankintamenojen yhteen­
lasketusta hankintamenosta (menojäännös). Menojään­
nökseen lisätään vuosittain hankittu irtain käyttöomai­
suus ja vähennetään myydyistä hyödykkeistä saadut hin­
nat ja näin saadusta yhteissummasta poistetaan 25 pro­
senttia.
Vaikka hyödykkeen todennäköinen käyttöikä ylittäisi
kolme vuotta ja sen hankintameno voidaan vähentää
vain vuotuisin poistoin, voidaan niin sanotut pienhan­
kinnat vähentää kokonaan jo hankintavuonna. Tämän
säännön perusteella alle 850 euron arvoinen hankinta
voidaan kirjata kuluksi jo hankintavuonna. Pienhankin­
toina voidaan vähentää verovuonna yhteensä enintään
2 500 euroa.
Vastaanottotilojen hallintaan oikeuttavien asuntoosakkeiden osakkeet ovat kulumatonta käyttöomaisuut­
ta, joista ei voi tehdä poistoja.
Ilmoita kohdassa Poistot (337) kirjanpidossa vähen­
nettyjen poistojen määrä. Jos elinkeinotoiminnan varoi­
hin kuuluu vain irtainta käyttöomaisuutta, tarkempi erit­
tely poistoista tulee antaa sivulla 2 kohdassa IV. Jos pois­
toja on tehty muustakin kuin irtaimesta omaisuudesta,
tarkempi selvitys on annettava lomakkeella 62. Kohdassa
338 ilmoitetaan verotuksessa vähennyskelpoisten poisto­
jen määrä.
Vuokrat (343): Tässä kohdassa ilmoitetaan esimerkik­
si vastaanottotilojen vuokrat.
Muut vähennyskelpoiset kulut (344): Tässä kohdassa il­
moitetaan kaikki sellaiset elinkeinotoiminnassa vähen­
nyskelpoiset kulut, jotka sisältyvät tilikauden tuloslaskel­
maan ja joita ei ilmoiteta muissa kulukohdissa (esim.
ammattiin liittyvät matkakulut, puhelinkulut, koulutusja kurssikulut, ammattikirjallisuus jne. – katso tulon­
hankkimiskuluihin liittyen myös tämän oppaan kohta
3.4 Muut tulonhankkimiskulut). Ammattitoimintaan
kohdistuvia muita vähennyskelpoisia kuluja ovat myös
muun muassa vastaanottohuoneiston korjaus- ja kun­
nossapitokulut samoin kuin vastaanottohuoneistoon liit­
tyvät muut kulut ja vakuutusmaksut. Myös tietokone
yms. laite- ja ohjelmistokulut sekä muut kone- ja kalus­
tokulut vähennetään tässä. Samoin leasingmaksut.
Korkokulut (346/347): Tähän kohtaan merkitään am­
mattiin liittyvien lainojen korkokulut.
Muut rahoituskulut (349): Merkitse tähän kohtaan
mahdolliset muut rahoituskulut.
Varausten lisäys (353): Tähän kohtaan merkitään va­
rausten lisäys.
Lisävähennykset (364): Sivulla 3 kohdassa VI B1 anne­
taan selvitys tilapäisistä työmatkoista aiheutuneista li­
sääntyneistä elantokustannuksista sekä kohdassa B2 sel­
vitys yksityisvaroihin kuuluvan auton käytöstä aiheutu­
19
neista kustannuksista. Lisävähennysten määrät kohdista
388 ja 392 sivulta 3 siirretään tähän kohtaan.
Lisävähennyksenä voidaan vähentää elantomenojen
lisäykset, jotka ovat aiheutuneet lääkärin tulonhankki­
miseen liittyvästä matkasta, jonka lääkäri tilapäisesti te­
kee tavanomaisen toiminta-alueensa ulkopuolelle. Vero­
hallinnon ohjeen mukaan tavanmukaiseksi toiminta-­
alueeksi katsotaan ammatinharjoittajan useat pysyvät toi­
mipisteet eli esimerkiksi vastaanottopaikat, joissa
lääkäri ottaa vastaan potilaitaan säännöllisesti. Verohal­
linnon ohjeen mukaan pysyvällä toimipaikalla tarkoite­
taan toimipaikkaa, jolla työskentely on pitkäaikaista,
säännöllistä ja jatkuvaluonteista. Työskentely toimipai­
kalla on tällöin verrattavissa työntekijän työskentelyyn
ns. varsinaisella työpaikalla. Edellytyksenä lisävähennykselle on lisäksi, että erityinen työntekemispaikka
(eli paikka, jonne tilapäinen matka tehdään) on 15 kilo­
metrin etäisyydellä varsinaisesta työpaikasta tai asunnos­
ta, riippuen siitä kummasta matka on tehty. Erityisen
työntekemispaikan on myös oltava yli 5 kilometrin etäi­
syydellä sekä varsinaisesta työpaikasta että asunnosta.
Verohallinnon kustannuskorvauspäätöksen kokopäivä­
rahan suuruisen vähennyksen tekeminen edellyttää yli
10 tuntia kestävää työmatkaa ja osapäivärahan suuruisen
vähennyksen tekeminen yli 6 tuntia kestävää matkaa.
Jos edellä mainituista matkoista aiheutuneita ylimää­
räisiä kustannuksia ei vähennetä kirjanpidossa, voi vä­
hennyksen tehdä kaavamaisesti (kohta B1). Kaavamai­
sen vähennyksen määrät ovat samat kuin Verohallinnon
kustannuskorvauspäätöksen palkansaajien verovapaat
päivärahat eli kokopäiväraha 39 euroa ja osapäiväraha
18 euroa (ulkomaan päivärahat määrätty kunkin maan
osalta erikseen, ks. lista jäljempänä).
Jos kirjanpidossa on vähennetty matkasta aiheutunei­
ta ylimääräisiä elantokustannuksia, vain kaavamaisen
vähennyksen ja todellisten kulujen erotus voidaan vä­
hentää lisävähennyksenä.
Matkasta aiheutuneina lisääntyneinä elantokustan­
nuksina voidaan pitää muun muassa tavanomaista suu­
rempia ruokailukuluja ja yhteydenpitokuluja kotiin ja
työhön. Ylimääräisiä elantokustannuksia eivät ole mat­
kustamisesta ja majoittumisesta aiheutuneet kulut, jotka
voidaan vähentää tositteisiin perustuen erikseen.
Kaavamaisen vähennyksen saamiseksi veroilmoituk­
sella tulee esittää selvitys matkojen lukumääristä ja mat­
kojen kestoajoista. Lisäksi on selvitettävä, paljonko li­
sääntyneitä elantokustannuksia on vähennetty kirjanpidossa. Vain erotus voidaan vähentää lisävähennyksenä
lomakkeella 5.
Oman auton käytöstä ammattiin liittyvään matkaan
voi vähentää kaavamaisena vähennyksenä 0,43 euroa/
km vähennettynä kirjanpitoon viedyillä todellisilla mat­
kakustannuksilla (kohta B2). Ammattiin liittyvistä mat­
koista tulee esittää luotettava selvitys, joka käytännössä
20
on ajopäiväkirja. Ajopäiväkirjaan merkitään elinkeino­
toiminnan ajon alkamis- ja päättymisajankohta, ajon al­
kamis- ja päättymispaikka, matkamittarin lukema ajon
alkaessa ja päättyessä, matkan pituus ja matkan tarkoi­
tus sekä auton käyttäjä. Ajopäiväkirjasta tulee selvitä
myös ajettujen kilometrien kokonaismäärä/vuosi. Ajo­
päiväkirjan vaihtoehtona oleva muu selvitys voi koskea
yksittäistä matkaa tai vähäisiä ajomääriä. Muun selvityk­
sen sisällön tulee kuitenkin vastata ajopäiväkirjaa.
Matkan tulee liittyä ammatin harjoittamiseen, mutta
sen ei tarvitse olla tilapäinen eikä siihen sovelleta kilo­
metri- ja aikarajoja. Esimerkiksi praktiikkaa harjoittava
lääkäri voi yleensä vähentää eri pysyvien toimipisteiden­
sä väliset matkat muun selvityksen puuttuessa 0,43 eu­
roa/km mukaisesti. Kohdassa B2 tulee selvittää yksityis­
varoihin kuuluvalla autolla ajettu kokonaiskilometrimää­
rä (389) sekä elinkeinotoiminnan ajot (390).
Jos kirjanpidossa vähennetyt määrät lisääntyneistä
elantokustannuksista tai yksityisvaroihin kuuluvan au­
ton kuluista ovat suuremmat kuin kustannuskorvaus­
päätöksen mukaan lasketut enimmäismäärät yhteensä,
verotuksessa vähennetään todelliset kustannukset. Lisä­
vähennystä ei ole tällöin mahdollista enää tehdä.
Ammatinharjoittaja voi lisäksi olla työsuhteessa ulko­
puoliseen työantajaan, jolta hän saa työsuhde-etuna
luontoisetuauton. Työnantajalta saatu luontoisetuauto,
leasingauto tai sopimukseen perustuvalla hallintaoikeu­
della hallittu auto ei kuulu elinkeinonharjoittajan yksi­
tyisiin varoihin eikä tällaisen auton käytöstä elinkeino­
toiminnassa voida tehdä lisävähennystä. Tällaisten auto­
jen käytöstä voidaan vähentää elinkeinotoiminnassa ai­
heutuneet todelliset kulut. Verohallinnon ohjeen mu­
kaan vähennys voidaan tehdä myös luotettavan, elinkei­
notoiminnan ajojen kilometrimäärään perustuvan las­
kelman mukaan. Luontoisetuauton käytöstä aiheutunei­
den kulujen vähentäminen perustuu tällöin palkaksi
luetun edun määrän kilometrikohtaiseen arvoon.
Verohallinto on antanut ohjeen Liikkeen- ja ammatin­
harjoittajien matkakustannusten vähentämisestä
25.1.2012 (Diaarinumero 410/349/2011). Löydät ohjeen
Vero­h allinnon sivuilta kohdasta ”Syventävät vero-­
ohjeet”.
Ammatinharjoittajan asunnon ja varsinaisen työpai­
kan välisten matkojen kustannukset eivät oikeuta kaava­
maiseen vähennykseen ja ne vähennetään esitäytetyllä
veroilmoituksella.
Kirjanpidon ulkopuoliset vähennyskelpoiset kulut (354):
Merkitse tähän kohtaan kaikki ammattitoimintaan liitty­
vät, verotuksessa vähennyskelpoiset kulut, jotka eivät si­
sälly tilikauden tuloslaskelmaan. Tässä kohdassa ilmoi­
tetaan mm. työhuonevähennys (ellei sitä ole ilmoitettu
esitäytetyllä veroilmoituksella ks. edellä).
Tässä kohdassa ilmoitetaan myös mm. elinkeinotoi­
minnan koulutusvähennys (erittele tiedot ja selvitä vä­
Suomen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
hennyksen edellytykset lomakkeella 79 ”Vaatimus elin­
keinotoiminnan koulutusvähennyksestä”). Koulutus­
vähennys on elinkeinotoimintaa harjoittavan työnanta­
jan verotuksessa tehtävä laskennallinen lisävähennys.
Työnantaja voi vähentää elinkeinotoiminnan tulosta
työntekijän koulutuksesta aiheutuneiden todellisten
koulutusmenojen lisäksi laskennallisen koulutusvähen­
nyksen, joka on noin puolet koulutusajan palkkakuluis­
ta. Koulutusvähennyksen saa enintään kolmelta koulu­
tuspäivältä työntekijää kohden per verovuosi. Koulutus­
vähennyksen saamisen edellytyksenä on, että työnanta­
jan järjestämä työntekijän ammatillista osaamista
ylläpitävä ja edistävä koulutus perustuu työnantajan laa­
timaan koulutussuunnitelmaan. Lisätietoja koulutus­
vähennyksestä löydät Verohallinnon ohjeesta ”Työn­
antajan koulutusvähennys”, (7.2.2014, Diaarinumero
A196/200/2013).
Selvitys oman asunnon käyttämisestä elinkeinotoi­
minnassa annetaan lomakkeen sivulla 3 kohdassa VI A
ja se osa oman asunnon menoista, joka kohdistuu am­
mattitoimintaan ja jota ei ole kirjattu kuluksi kirjan­
pitoon siirretään myös tähän kohtaan. Jos kulut sisälty­
vät kirjanpitoon, ilmoita ne kohdassa 344 (Muut vähen­
nyskelpoiset kulut).
Elinkeinotoiminnan verotuksessa vähennyskelpoiset kulut
yhteensä (355): Tähän kohtaan lasketaan ”Verotus” -sarak­
keesta yhteen ammattitoiminnan kulut.
Edustuskulut 341: Huomaathan, että vuonna 2014
edustuskulut ovat kokonaan vähennyskelvottomia. Mer­
kitse tähän kirjanpidon mukaiset edustuskulut kokonai­
suudessaan.
Välittömät verot eli tuloverot merkitään kohtaan 365:
Veroina tulee ilmoittaa ammattitoiminnasta maksetut
tuloverot vuoden 2014 aikana. Näihin luetaan vuonna
2014 maksetut ammattitoiminnan ennakkoverot sekä
jäännösverot, jotka on maksettu vuonna 2014 vähen­
nettynä veronpalautuksilla.
Kohdassa 366 ilmoitetaan muun muassa sakot ja
pysäköintivirhemaksut ym., jotka eivät ole ammatti­tu­losta vähennyskelpoisia. Myöskään veronkorotuksia,
veronlisäyksiä ja viivekorkoa ei voi vähentää verotuk­
sessa.
Muita vähennyskelvottomia kuluja (367) ovat muun
muassa yrittäjän ja puolison vapaaehtoiset eläkemak­
sut, jotka vähennetään aina tuloverolain säännösten
mukaisesti esitäytetyllä veroilmoituslomakkeella sekä
käyttöomaisuuteen kuuluvista osakkeista tehdyt ar­
vonalennuspoistot. Tässä kohdassa ilmoitetaan Vero­
hallinnon ohjeen mukaan myös pakolliset YEL-maksut
Vähennyskelvottomat kulut:
Vähennyskelvottomat kulut ilmoitetaan vain lisätietona
eikä niitä saa sisältyä kohtaan ”Elinkeinotoiminnan ve­
rotuksessa vähennyskelpoiset kulut yhteensä”. Vähen­
nyskelvottomiin kuluihin merkitään ne kirjanpidossa
vähennetyt erät, jotka eivät ole verotuksessa vähennys­
kelpoisia.
Su omen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
21
silloin, kun ne sisältyvät kirjanpitoon, mutta niitä ei ole
vähennetty elinkeinotoiminnan kuluissa ja haluat
vähentää ne esitäytetyllä veroilmoituksella.
Elinkeinotoiminnan tulos (358): kohtien 316 ja 355
positiivinen erotus
Elinkeinotoiminnan tappio (359): kohtien 316 ja 355
negatiivinen erotus
II VEROVUODEN ELINKEINOTOIMINNAN
TAPPIO
Verovuoden 2014 tappiollinen tulos voidaan joko siirtää
kokonaan tai osittain vähennettäväksi pääomatuloista tai
vahvistaa elinkeinotoiminnan tappioksi.
Jos verovuoden 2014 tappiollinen tulos halutaan vah­
vistaa elinkeinotoiminnan tappioksi, vähennetään tappio
elinkeinotoiminnan tuloista kymmenen seuraavan vero­
vuoden aikana sitä mukaa, kun tuloa syntyy.
Jos halutaan, että tappio tai osa siitä siirretään pää­
omatulosta tehtäväksi vähennykseksi, täytetään kohta II.
Merkitse kohtaan 373 euromäärä, jonka haluat vähentää
pääomatuloista. Mikäli haluat vähentää pääomatuloista
koko verovuoden tappion, merkitse koko tappion määrä
tähän kohtaan.
Jos puolisot ovat harjoittaneet elinkeinotoimintaa yh­
dessä, vaatimus tappion vähentämisestä pääomatuloista
katsotaan yrittäjäpuolisoiden yhteiseksi vaatimukseksi.
Pääomatuloista vähennettävän tappion määrä jaetaan
puolisoiden kesken työpanosten suhteessa (kohdat 371
ja 372). Vähennys tehdään kummankin puolison pää­
omatulosta.
III TULOJEN JAKO YRITTÄJÄPUOLISOIDEN
KESKEN
Jos puolisot ovat yhdessä harjoittaneet ammattitoimin­
taa, jaetaan ammattitulo puolisoiden kesken. Jako edel­
lyttää siis puolison todellista työskentelyä ammattitoi­
minnassa.
Jaettavan ammattitulon ansiotulo-osuus jaetaan puoli­
soiden kesken heidän työpanostensa suhteessa. Täyttä­
kää kohdat 369 ja 370 (osuudet nettovarallisuudesta)
sekä kohdat 371 ja 372 (osuudet työpanoksista).
Jaettavan ammattitulon pääomatulo-osuus jaetaan
puolisoiden kesken niiden osuuksien mukaan, jotka
heillä on ammattiin kuuluvasta nettovarallisuudesta
IV IRTAIMEN KÄYTTÖOMAISUUDEN
HANKINTAMENOSTA TEHTÄVÄT POISTOT
Tämän kohdan täyttävät vain ammatinharjoittajat, joilla
on taselaskelmalla vain irtainta käyttöomaisuutta. Katso
edellä kohdassa Elinkeinotoiminnan kulut poistoista esi­
tetty.
22
V ERITTELYT YKSITYISKÄYTÖSTÄ
Kohdassa 379 eritellään elinkeinotoiminnan käyttöomai­
suuteen sisältyvät ja leasingsopimuksella yli kolmen
kuukauden ajaksi vuokralle otetut ajoneuvot. Kohdassa
selvitetään auton kokonaiskulut ja kokonaiskäyttö vuo­
den aikana. Tässä kohdassa selvitetään myös auton yksi­
tyiskäyttö. Yksityiskäytön osuus siirretään kohtaan 313
Auton yksityiskäyttö.
V B Rahan nostot ja sijoitukset kirjanpidon mukaan:
Huom! Tämän kohdan täyttää vain kahdenkertaista kir­
janpitoa pitävä lääkäri.
VI LISÄSELVITYKSET JA ERITTELYT
ELINKEINOTOIMINNAN KULUISTA
Ks. edellä kohta Lisävähennykset (364).
VIII VARALLISUUS JA NETTOVARALLISUUS
Lomakkeen 5 sivulla 4 lasketaan ammattitoiminnan
nettovarallisuus. Nettovarallisuuden perusteella jaetaan
ammatista saatu tulo pääomatuloksi ja ansiotuloksi.
Tämän vuoksi varallisuuslaskelman huolellinen täyttä­
minen on tärkeää. Verovuoden 2014 ansiotulo- ja pää­
omatulojakoa tehtäessä laskennan pohjana on kuiten­
kin edellisenä vuonna eli vuonna 2013 veroilmoituk­
sella ilmoitettu nettovarallisuus (ks. edellä).
Elinkeinotoiminnan varat:
Kiinteistöt, rakennukset ja rakennelmat: Ammattitoimin­
taan kuuluvaksi voidaan katsoa kiinteistö (tai huoneis­
to), jonka tiloista yli puolet on ammatin käytössä. Täl­
löin kiinteistön koko arvo huomioidaan varallisuutena.
Laskelmalla huomioidaan kiinteistön verotuksessa pois­
tamaton hankintameno tai sitä suurempi verotusarvo
(vuoden 2014 vertailuarvo, ks. tarkemmin Verohallin­
non sivuilta). Jos elinkeinotoiminnan käytössä on alle
puolet tiloista, kiinteistö/huoneisto ei miltään osin voi
tulla huomioiduksi varallisuutena. Kiinteistöön/huo­
neistoon kohdistuvat kulut sen sijaan ovat aina vähen­
nyskelpoisia ammattikäyttöä vastaavalta osin, vaikka
kiinteistöstä/huoneistosta alle puolet olisi ammatin
käytössä. Huom! Jos esim. huoneisto-osakkeet ovat
kuuluneet ammatin käyttöomaisuuteen, niistä saatu
luovutusvoitto on myös ammatin tuloa eikä henkilö­
kohtaista luovutusvoittoa. Huoneisto-osakkeet merki­
tään kohtaan 705 Käyttöomaisuus arvopaperit.
Vaihto-omaisuus: Tässä kohdassa ilmoitetaan vaihtoomaisuus (esim. myytäväksi hankitut lääkkeet) tilikau­
den alussa. Se osa vaihto-omaisuudesta, jota ei ole tili­
kauden loppuun mennessä kulutettu, kirjataan tilikau­
den päättyessä vaihto-omaisuudeksi. Jos vaihto-omai­
suuden hankinnat ovat vähäisiä ammatista saatuihin
tuottoihin nähden, kuten lääkäreillä yleensä, voidaan
vaihto-omaisuuden ostohinnat vähentää kuluna koko­
naisuudessaan jo hankintavuonna (vaikka kyseistä hyö­
Suomen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
dykettä ei olisi tilikauden päättyessä vielä myyty).
Myyntisaamiset: Kohtaan merkitään kaikki pitkä- ja
lyhytaikaiset myyntisaamiset (esim. tilittämättömät
palkkiot).
Rahat (käteisvarat): Ammattitoiminnan nettovaralli­
suutta laskettaessa huomioidaan vain ammattiin kuu­
luva varallisuus. Pankkitilit jäävät useimmiten lääkärin
nettovarallisuuslaskennan ulkopuolelle, koska kyse on
verovapaista tileistä. Myös lähdeveronalaiset tilit ovat
verovapaita eikä niitä lueta nettovaroihin. Veronalaiset
ammattitoimintaan liittyvät tilit voidaan lukea netto­
varoihin.
Huom! Erittely käyttö- ja rahoitusomaisuuteen kuulu­
vista arvopareista ja arvo-osuuksista annetaan lomak­
keella 8B.
Arvopaperit: Lääkäriaseman osakkeet kuuluvat usein
ammatin varoihin (ks. KHO 30.12.1994 T 6840).
Oi­keuskäytäntö tässä asiassa on ollut osin epäyhte­näistä
ja verotoimistosta riippuen tulkinta voi vaihdella. Op­
paan liitteenä olevassa hallinto-oikeuden päätöksessä
vuodelta 2004 katsottiin lääkäriaseman osakkeiden
kuuluvan muihin kuin ammatin varoihin. Tällä jaot­
telulla on merkitystä verotuksessa, koska ammatin
varoihin kuu­luvien osakkeiden myynnissä ei voi käyttää
ns. hankintameno-olettamaa. Muihin kuin ammatin
varoihin kuuluvien osakkeiden osalta hankintamenoolettamaa voi käyttää ja luovutusvoitto sekä siitä mene­
vä vero voivat olla pienemmät. Rajanvedolla on merki­
tystä myös osinkoja verotettaessa.
Varoista voidaan vähentää ammattitoimintaan liitty­
vät elinkeinotoiminnan velat (merkitse kohtaan 749
lyhyt­aikaiset velat ja kohtaan 750 pitkäaikaiset velat sekä
elinkeinotoiminnan velat yhteensä kohtaan 725). Velkaa
pidetään lyhytaikaisena, jos se erääntyy maksettavaksi
vuoden tai sitä lyhyemmän ajan kuluessa.
Kohtaan 733 merkitään positiivinen ammattitoimin­
nan nettovarallisuus.
Kohtaan 734 taas negatiivinen ammattitoiminnan
nettovarallisuus.
X TOIMINTAVARAUS JA XI MAKSETUT PALKAT
Merkitse kohtaan 871 verovuoden 2014 toimintavarauk­
sen määrä. Jos et ole tehnyt muita varauksia kuin toi­
mintavarauksen, ilmoita toimintavaraus vain tässä koh­
dassa. Lomaketta 62 ei tarvitse täyttää.
Liikkeen- tai ammatinharjoittaja voi tehdä toimintava­
rauksen, jos tilikauden aikana on maksettu palkkoja.
Toimintavarauksen suuruus on enintään 30 prosenttia
tilikauden päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aika­
na maksetuista palkoista.
Merkitse verovuoden 2014 päättymistä edeltäneiden
12 kuukauden aikana maksetut ennakonpidätyksen
alaiset palkat kokonaisuudessaan kohtaan 394. Jaettavan
ammattitulon pääomatulo-osuutta laskettaessa vero­
Su omen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
viranomainen lisää verovuoden 2013 elinkeinotoimin­
nan nettovarallisuuteen 30 prosenttia vuoden 2014 aika­
na maksetuista ennakonpidätyksen alaisista palkoista.
Verovuonna ja aikaisemmin tehtyjen purkamatto­
mien toimintavarausten yhteismäärä ei saa ylittää 30
prosenttia palkoista, jotka on maksettu tilikauden päät­
tymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana. Jos varaus
on aiemmin tehty enimmäismääräisenä ja sen jälkeen
palkat ovat vähentyneet, tehtyä varausta on vastaavasti
tuloutettava. Varausten vähennys merkitään kohtaan
312.
XII KÄYTTÖOMAISUUSARVOPAPEREIDEN JA
-KIINTEISTÖJEN LUOVUTUSVOITOT
merkitään kohtaan 393.
XIII VAATIMUS PÄÄOMATULON
ENIMMÄISMÄÄRÄSTÄ
Lääkäri voi vaatia, että nettovarallisuuden perusteella
laskettu pääomatulo-osuus on 20 prosentin asemesta 10
prosentin vuotuista tuottoa vastaava osuus. Vaihtoehtoi­
sesti voit myös vaatia, että yritystulo katsotaan kokonaan
ansiotuloksi. Tällainen vaatimus kannattaa tehdä, jos an­
siotulojen vero alittaa 30 prosenttia ja lääkärin on
kannattavampaa vaatia suurempi osa tuloista (tai koko
tulo) ansiotuloksi kuin pääomatuloiksi. Vaatimus on
tehtävä verolomakkeen 5 sivulla 4 kohdassa XIII laitta­
malla rasti ruutuun kohtaan 395 (kohtaan 1 rasti, jos ha­
luat 10 prosentin vuotuisen tuoton nettovarallisuu­del­le
pääomatuloksi tai kohtaan 2 rasti, jos haluat, että koko
yritystulosi verotetaan ansiotulona). Vaatimus tulee lain
mukaan tehdä viimeistään ennen kyseisen vuoden vero­
tuksen päättymistä.
Jos puolisot harjoittavat elinkeinotoimintaa yhdessä,
vaatimus pääomatulon enimmäismäärästä (rasti koh­
dassa 395 1 tai 2) katsotaan yrittäjäpuolisoiden yhtei­
seksi vaatimukseksi.
Liitteitä (915): Kohtaan 1 on merkittävä rasti, mikäli
lomakkeen 5 mukaan liitetään Verohallinnon liite­
lomakkeita. Joskus esim. tietyistä kuluista on hyödyllistä
tehdä liite, jossa voidaan vapaamuotoisesti perustella
niiden vähennyskelpoisuutta verotuksessa. Merkitse täl­
löin rasti kohtaan 2 Muita liitteitä. Huom! Rastien mer­
kitseminen on tärkeää, jotta Verohallinto ottaa kaikki
liitteet huomioon verotustasi valmistellessaan. Tulos­
laskelmaa ja tasetta ei tarvitse liittää veroilmoitukseen
– Verohallinto pyytää ne tarvittaessa nähtäväksi. Merkit­
se nimesi ja Y-tunnuksesi tai henkilötunnuksesi liittei­
siin. Anna liitteet A4-kokoisina. Älä nido lomak­keita yh­
teen.
HUOM! lomake 5 on päivättävä ja allekirjoitettava!
Veroilmoituksesta on syytä aina säilyttää myös kopio.
23
AJANKOHTAISTA ARVONLISÄVEROTUKSESTA!
Verohallinnon ohjetta ”Terveyden- ja sairaanhoidon
arvonlisäverotus” (17.6.2014, Diaarinumero A86/
200/2014) tullaan päivittämään kevään aikana. Tutustu
Verohallinnon ohjeeseen, mikäli harjoitat esimerkiksi
esteettistä kirurgiaa. Jos kyse on arvonlisäverollisesta toi­
minnasta, sinun tulee ilmoittautua arvonlisäverovelvol­
liseksi, ellei vuotuinen liikevaihtosi jää arvonlisäverollis­
ten palvelujen osalta alle 8 500 euron. Halutessasi voit
tällöinkin vapaaehtoisesti hakeutua arvonlisäverovelvol­
liseksi. Arvonlisäverottomien terveyden- ja sairaanhoito­
palvelujen myyntiin kohdistuvien hankintojen arvonlisä­
verot ovat arvonlisäverotuksessa vähennyskelvottomia.
Arvonlisäverollisiin palveluihin liittyvien hankintojen ar­
vonlisäverot ovat sen sijaan vähennettävissä myynnistä
suoritettavasta arvonlisäverosta.
Lääkäriliiton verokoulutustilaisuudessa 16.3.2015 kuulet
lisää Verohallinnon uusista terveyden- ja sairaanhoidon
arvonlisäverotusta koskevista ohjeista. Tilaisuuden oh­
jelman löydät oppaan lopusta.
VEROVAPAAT PÄIVÄRAHAT 2014
Verovapaiden ulkomaan päivärahojen enimmäismäärät
eräiden maiden osalta 2014:
(Täydellinen päivärahalista löytyy Verohallinnon sivul­
ta (Verohallinnon päätös verovapaista matkakustannusten
korvauksista vuonna 2014).
euroa
Alankomaat65
Australia63
Belgia61
Bulgaria51
Espanja62
Etiopia40
Haiti47
Indonesia42
Intia 43
Irak56
Iran41
Irlanti66
Islanti65
Iso-Britannia68
Lontoo72
Israel71
Italia64
Itävalta62
Japani71
Kanada66
Kiina 64
Hongkong66
Macao62
Kreikka60
Kroatia60
Latvia51
24
Liettua50
Luxemburg64
Makedonia51
Meksiko57
Mosambik47
Namibia36
Norja69
Portugali60
Puola56
Ranska 66
Romania55
Ruotsi66
Saksa61
Slovakia57
Slovenia57
Sveitsi74
Tanska68
Tshekki57
Unkari56
Uusi-Seelanti 60
Venäjä56
Moskova 70
Pietari64
Viro51
Yhdysvallat63
New York, Los Angeles,
Washington, San Francisco
69
OIKEUSTAPAUKSIA
Matkakulut
Korkein hallinto-oikeus 26.8.2013 (KHO 2013:137)
Silmälääkäri A oli tehnyt omistamansa B Oy:n palveluk­
sessa asuinpaikkakunnaltaan kuudessa muussa kunnas­
sa sijaitseviin C Oy:n optikkoliikeketjun liikkeisiin mat­
koja yhteensä 138 työpäivänä. B Oy:llä oli yhteistyösopi­
mus optikkoliikeketjun kanssa siitä, että silmälääkäri
tuotti lääkäripalvelut potilaille, päätti itsenäisesti palk­
kioista ja toimitutti laskutuksen optikkoliikkeiden
kautta. Optikkoliikeketju antoi B Oy:n silmälääkärin
käyttöön vastaanottotilat tarvittavine laitteineen ja avus­
tavine henkilökuntineen, huolehti potilasasiakirjoista se­
kä maksun perinnästä ja tilityksestä B Oy:lle.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että optikkoliikeket­
jun eri paikkakunnilla olevia liiketiloja oli pidettävä B
Oy:n vakituisina toimipaikkoina. A:n asuinpaikkakun­
nalla sijaitsevia vastaanottotiloja oli pidettävä A:n ensi­
sijaisina varsinaisina työpaikkoina ja muita mainittuja
vastaanottotiloja A:n toissijaisina työpaikkoina. Kun
näihin toissijaisiin työpaikkoihin tehdyistä matkoista
A:lle maksettavat matkustamiskustannusten korvauk­
set olivat näin ollen A:n verovapaata tuloa, B Oy:n ei ol­
lut toimitettava ennakonpidätystä maksamistaan kor­
vauksista.
Suomen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
Korkein hallinto-oikeus 23.1.2012 T 64
Elinkeinonharjoittaja A vaati oikaisuvaatimuksessaan,
että hänen tuli saada auton käytöstä elinkeinotulon ve­
rottamisesta annetun lain 55 §:n 1 momentin 2 kohdan
mukainen lisävähennys elinkeinotoiminnan ajokilomet­
rimäärän mukaisesti. Verotuksen oikaisulautakunta kat­
soi, ettei auto kuulunut elinkeinonharjoittajan yksityis­
varallisuuteen, koska hän ei ollut selvittänyt ajaneensa
autollaan yksityisajoja enemmän kuin elinkeinotoimin­
nan ajoja.
Hallinto-oikeus hyväksyi A:n valituksen ja lausui, että
koska elinkeinonharjoittaja ei ollut sisällyttänyt autoa elin­
keinotoiminnan kirjanpitoon, se kuului hänen yksityisiin
varoihinsa. Elinkeinonharjoittaja on ollut tarkoitus asettaa
matkakuluvähennyksen suhteen samaan asemaan kuin
verovapaita kulukorvauksia saava palkansaaja. Palkansaa­
jan kilometrikorvausten verovapauteen ei vaikuta se, mis­
sä määrin hän käyttää autoa yksityisajoihin. Kilometrikor­
vausta vastaavaa vähennystä ei siten voitu hylätä sillä pe­
rusteella, ettei yksityisajojen määrää ollut selvitetty.
Korkein hallinto-oikeus lausui, että A ei ollut esittänyt
riittävää selvitystä siitä, että autolla olisi ajettu puolet tai
enemmän kuin puolet yksityisajoja. Sillä seikalla, että A
ei ollut sisällyttänyt autoaan elinkeinotoiminnan kirjan­
pitoon, ei ollut asiassa merkitystä. Näin ollen A:lla ei
ollut oikeutta vaatimaansa lisävähennykseen. Veronsaa­
jien oikeudenvalvontayksikön valituksesta hallintooikeuden päätös kumottiin ja verotuksen oikaisulauta­
kunnan päätös saatettiin voimaan.
Korkein hallinto-oikeus 4.7.2005 T 1707
Lääkäripalveluiden myyntiä harjoittava A Oy tarjosi pal­
velujaan eri terveyskeskuksille ja sairaaloille. Yhtiöllä oli
toimisto, jossa työskenteli kaksi kokopäiväistä työnteki­
jää, mutta yhtiön palveluksessa olevat lääkärit eivät työs­
kennelleet yhtiön toimistossa. Ne työvuorot, joihin sai­
raalat ja terveyskeskukset tarvitsivat yhtiön välittämää
lääkäriä, olivat yhtiön Internet-sivuilta yhtiön palveluk­
sessa olevien lääkäreiden luettavissa ja työvuorojen va­
raaminen tapahtui pääasiassa näiden sivujen kautta.
Lääkäri B työskenteli päätoimisesti A Oy:n palveluksessa
5–20 työpäivää kuukaudessa tilanteesta riippuen joko sa­
massa tai eri työpaikoissa. Lääkäri B:n matkaa asunnol­
taan kulloiseenkin työpaikkaan ei voitu pitää tulovero­
lain 71 §:ssä tarkoitettuna verovapaisiin matkakustan­
nusten korvauksiin oikeuttavana työmatkana vaan asun­
non ja varsinaisen työpaikan välisenä matkana. A Oy:n
oli toimitettava ennakonpidätys ja suoritettava työnanta­
jan sosiaaliturvamaksu B:lle näistä matkoista maksetta­
vista matkakustannusten korvauksista.
Uudenmaan lääninoikeus 4.9.1997
Eläinlääkärillä oli palkkatuloa verovuonna 51 789 mark­
kaa. Ammattitoiminnan tuotot olivat yhteensä 89 243
Su omen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
markkaa. Ammattitoiminnan tuotot koostuivat eläinlää­
kärin lyhytaikaisista lomasijaisuuksista ja viikonloppu­
päivystyksistä eri puolilla Suomea. Lääninoikeus hyväk­
syi eläinlääkärin vaatimuksen saada vähentää edellä mai­
nituista ammatin tuloista eri paikkakunnilla työskentele­
misestä aiheutuneiden ylimääräisten elantokustannus­
ten perusteella ammatinharjoittajan päivärahan 100
markkaa per päivä yhteensä 139 matkavuorokaudelta.
Korkein hallinto-oikeus 29.12.1998 T 2995
Silmälääkäri harjoitti ammattitoimintaa kuudella eri
paikkakunnalla. Vastaanottoajat ja -paikat määräytyivät
palvelujen kysynnän perusteella eikä vastaanottojen al­
kamisaika usein selvinnyt ennen kuin vasta työpäivän
aamuna. Lääkäri matkusti eri vastaanottopisteisiin koto­
aan omalla autolla kuljettaen mukanaan tutkimusväli­
neitä. Lääkärin matkat kodin ja vastaanottopisteiden
­välillä olivat asunnon ja työpaikan välisiä matkoja, joista
aiheutuvat kulut hänellä oli oikeus vähentää vain vähen­
nykselle tuloverolain 93 §:ssä säädettyjen rajojen puit­
teissa (toim. huom.! eli vain kodin ja työpaikan välisiä
matkoja koskevien enimmäisrajojen puitteissa). Vero­
vuosi 1994. Äänestys 3–2.
Korkein hallinto-oikeus 4.9.1997 T 2101
Lääkäri oli apulaisprofessorina A:n kaupungissa, jossa
hänellä oli myös vastaanotto. Hän matkusti viikonlop­
puisin kotipaikkakunnalleen B:n kaupunkiin, jossa hä­
nellä oli perheensä kanssa yhteinen asunto. Näiden mat­
kojen yhteydessä hän piti viikonloppuisin vastanottoa
kotipaikkakunnallaan B:n kaupungissa. Viikonloppu­
matkojen ensisijaisena tarkoituksena katsottiin olevan
käynnit kotona B:n kaupungissa, minkä vuoksi niistä ai­
heutuneita kustannuksia pidettiin verotuksessa asun­
non ja työpaikan välisinä matkakustannuksina.
Korkein hallinto-oikeus 1985 II 526
Eläinlääkäri asui A:n kunnassa sekä kävi kaupungin­
eläinlääkäri työssään B:n kaupungissa ja piti vastaanot­
toa sekä A:ssa että B:ssä. Matkustaessaan A:n ja B:n
väliä hän joutui kuljettamaan mukanaan eläinlääkärin
työssä tarvittavia välineitä ja lääkkeitä noin 70 kilon pai­
nosta. Matkakustannukset vähennettiin ammattiin koh­
distuvina kuluina eläinlääkärin tulosta laskettuina oman
auton käytöstä aiheutuneiden menojen mukaan. Vero­
vuosi 1981. EVL 7 §.
Vakituinen asunto
Korkein hallinto-oikeus 20.2.1997 T 449
Puolisot olivat omistaneet X:n kunnassa vuonna 1989
valmistuneen 145 neliömetrin suuruisen omakotitalon,
jota oli käytetty perheen omana vakituisena asuntona.
Puolisot ja heidän kaksi alaikäistä lastaan olivat muutta­
25
neet vuodenvaihteessa 1991–1992 X:n kunnasta Y:n
kuntaan vaimon lääkärin työpaikan takia. Tarkoituksena
oli ollut muuttaa useammaksi vuodeksi Y:n kuntaan ja
kotipaikka muutettiin Y:n kuntaan. Y:n kunnassa perhe
oli asunut kunnan omistamassa puolisoiden yhteisen
työnantajan vuokraamassa asunnossa. Y:n kunnan ja
X:n kunnan välinen matka oli 275 kilometriä. Puolisot ja
heidän lapsensa olivat käyttäneet X:n kunnassa sijaitse­
vaa omakotitaloaan viikonloppuisin ja loma-aikoina.
Puolisot eivät olleet muuttaneet Y:n kunnasta takaisin
X:n kuntaan. Näissä olosuhteissa X:n kunnassa sijaitse­
vaa omakotitaloa ei ollut pidettävä sellaisena puolisoiden
vakituisena asuntona, jonka hankkimisesta johtuvan ve­
lan korot saadaan vähentää asuntolainakorkoina. Vero­
vuosi 1992.
Palkkatyö vai ammattitulo?
Korkein hallinto-oikeus 5.2.2008 T 161 (KHO 2008:6)
Hakijoiden tarkoitus oli perustaa lääkäritoimintaa har­
joittava osakeyhtiö. Lääkärit merkitsivät yhtiön osakkeet
joko itse tai omistamansa holdingyhtiön kautta. Perus­
tettavan yhtiön osakkeet jakautuivat kantaosakesarjaan
ja useisiin vastaanotto-osakesarjoihin. Jokaiselle toimin­
taan mukaan tulevalle lääkärille oli yhtiössä oma vas­
taanotto-osakesarja. Yhtiöjärjestyksen määräyksen mu­
kaan kunkin vastaanotto- ja kantaosakesarjan oikeus yh­
tiön varoihin määräytyi asianomaisen osakesarjan toi­
mintatuloksen ja aikaisemmilta vuosilta jakamattomien
toimintatulosten yhteismäärän mukaan. Kantaosakesar­
jan toimintatulos laskettiin hallinnointitoiminnosta ja
kunkin vastaanotto-osakesarjan toimintatulos laskettiin
kyseisestä vastaanottotoiminnosta. Yhtiöjärjestyksen
mukaan yhtiön laskentatoimi oli hoidettava siten, että
kutakin osakesarjaa vastaava toimintatulos oli todennet­
tavissa. Kun osingon peruste oli määrätty yhtiöjärjestyk­
sessä eikä osakkailla ollut harkintavaltaa osingonjaon
kohdistumisessa osakesarjojen kesken, yhtiön jakama
osinko katsottiin, lainsäädännön nykytila huomioon ot­
taen, veronalaiseksi osinkotuloksi, joka verotetaan osin­
gonsaajasta riippuen siten kuin tuloverolaissa ja elinkei­
notulon verottamisesta annetussa laissa säädetään. En­
nakkoratkaisu verovuosille 2007–2008. Äänestys 3–1–1.
(Huom! Pitkän ratkaisuselosteen em. päätöksestä voi
lukea korkeimman hallinto-oikeuden sivuilta www.kho.
fi/paatokset.)
Keskusverolautakunta 19.6.1995 nro 192/1995
Lääkäriasema A teki sopimuksen lääkärien kanssa lääkä­
rien toiminnasta sekä oikeudesta käyttää korvausta vas­
taan lääkäriaseman tiloja, välineitä ja henkilökuntaa
26
Suomen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
oman yksityispraktiikkansa harjoittamiseen. Kaikki sopi­
mussuhteessa lääkäriasemaan olevat lääkärit olivat en­
nakkoperintälakiin 1.3.1995 voimaan tulleiden muutos­
ten jälkeen saaneet toimintaansa varten ennakkoperintä­
rekisteriotteen. Sopimuksen mukaan tutkimuksista po­
tilaalta perittävät tutkimusmaksut jaettiin lääkäriaseman
ja lääkärin välillä siten, että lääkäri sai tutkimuksesta
maksettavasta kokonaishinnasta 20 prosenttia lausunto­
palkkiona ja lääkäriasema sai 80 prosenttia tutkimuksen
kokonaishinnasta laitososuutena. Lääkäri maksoi lisäksi
lausuntopalkkioistaan vuokraa 25 prosenttia lääkäriase­
malle. Lääkärin asiana oli huolehtia sopimuksessa tar­
koitetun toiminnan osalta tarpeellisista yrittäjäeläke- ja
riskivakuutuksista. Lääkäriaseman ja sen kanssa sopi­
muksen tehneiden lääkäreiden välillä ei katsottu olevan
työsuhdetta. Lääkäriasema ei ollut velvollinen toimitta­
maan ennakonpidätystä palkkioista, jotka se maksoi so­
pimuksen tehneille lääkäreille, jotka oli merkitty ennak­
koperintärekisteriin.
Lääkäriaseman osakkeet ammattitoimintaan kuuluvaa
omaisuutta
Korkein hallinto-oikeus 30.12.1994 T 6840
Lääkäri A oli pitänyt vastaanottoa ja harjoittanut ammat­
tiaan Lääkäriasema X Oy:n ylläpitämällä lääkäriasemal­
la. A oli vuonna 1991 myynyt omistamistaan Lääkäri­
asema X Oy:n 19 osakkeesta 18 osaketta. Lääkäriasema
X Oy:llä oli asemalla palkatulla työvoimalla toimivat la­
boratorio ja lääkärien vastaanotto, ja vastaanottotiloja se
vuokrasi sekä osakkeenomistajinaan olleille että muille
ammattia harjoittaville lääkäreille. Vaikka vastaanotto­
tiloja oli vuokrattu kaikille samoilla perusteilla, katsot­
tiin, että A:lla yhtiön osakkeenomistajana oli oikeus vai­
kuttaa noihin perusteisiin samoin kuin siihen, ketkä ja
minkä alan lääkärit saivat ja kuinka paljon vuokrata vas­
taanottotiloja ammattinsa käyttöön. A oli myös ainakin
kahtena vuotena vähentänyt myytyjen osakkeiden han­
kintaa varten ottamansa lainan korot ammattinsa tulos­
ta. Noissa oloissa myytyjen osakkeiden katsottiin kuulu­
neen A:n ammattitoiminnan käyttöomaisuuteen ja luo­
vutukseen sovellettiin elinkeinotulon verottamisesta an­
netun lain eikä A:n vaatimia tulo- ja varallisuusverolain
säännöksiä. Verovuosi 1991.
Helsingin hallinto-oikeus 2004 (julkaisematon päätös)
Yksityislääkäri harjoitti vastaanottotoimintaa lääkärikes­
kuksen eri lääkäriasemilla. Lääkäri oli omistanut lääkäri­
keskuksen osakkeita. Koska verovelvollisen esittämän sel
­vityksen mukaan hän ei osakeomistuksen perusteella
saanut mitään etuja vastaanottotoiminnassaan eikä lääkä­
ritoimen harjoittaminen eri lääkäriasemilla edellyttänyt
lääkärikeskuksen osakkeiden omistamista, sanottujen
osakkeiden luovutusvoitto oli lääkärin henkilökohtaisen
tulolähteen eikä elinkeinotoiminnan tulolähteen tuloa.
Su omen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
Auto ammattitoiminnan omaisuutena, poistot
Korkein hallinto-oikeus 10.4.1991 T 1207
A:n kaupungissa asuneella erikoislääkärillä, jonka tuotot
ammatista olivat olleet noin 570 000 markkaa, oli ollut
lääkärin vastaanottopaikat naapurikaupungeissa B:ssä ja
C:ssä. Päivittäin hän piti vastaanottoa näissä kaupun­
geissa ainakin kahdessa eri paikassa. Vastaanotot sijait­
sivat niin, että hänen aikataulunsa huomioon otettuna
ainoa mahdollisuus siirtyä vastaanottopaikasta toiseen
oli henkilöauton käyttäminen. Julkisten kulkuneuvojen
käyttö asunnon ja työpaikan välillä ei lääkärin mukaan
ollut mahdollista, koska hän joutui päivittäin kuljetta­
maan mukanaan kojeita, työvälineitä ja arkistoa, jotka
painoivat yhteensä noin 20 kiloa. Autolla ajetuista kilo­
metreistä 84 prosenttia oli ollut ammattiajoja. Korkein
hallinto-oikeus katsoi, kun otettiin huomioon lääkärin
esittämä selvitys henkilöauton tarpeellisuudesta lääkärin
ammatin harjoittamisessa ja ammattiajojen määrä, että
auto kuului lääkärin ammatin käyttöomaisuuteen. Hä­
nellä oli siten oikeus vähentää auton hankintamenosta
tehtävä poisto ammattitoiminnan tulosta.
Nettovarallisuus yksityisliikkeessä – asunto osittain
yrityskäytössä
Korkein hallinto-oikeus 31.12.1998 T 3248
Verovelvollisen pääasiallisesti omana ja perheensä vaki­
tuisena asuntona käyttämästä 119,5 neliömetrin osake­
huoneistosta oli ollut hänen lääkärin ammattinsa käytös­
sä vastaanottotilana 26 neliömetriä. LO katsoi, että vas­
taanottotilana käytettyä osaa vastaava osuus osakehuo­
neiston arvosta oli otettava huomioon nettovarallisuutta
laskettaessa ja yritystulon pääomatulo-osuutta vahvistet­
taessa. KHO katsoi kuitenkin, ettei nettovarallisuutta
laskettaessa varoihin ole luettava osaakaan huoneistoosakkeiden arvosta, kun huoneisto oli pääasiallisesti
verovelvollisen ja hänen perheensä vakituisena asuntona
ja osakkeet eivät osaksikaan siten kuuluneet EVL 53 §:n
säännöksestä ilmenevän periaatteen huomioon ottaen
lääkärin ammattitoiminnan käyttöomaisuuteen. Vero­
vuosi 1993.
Arvopaperikaupan verotus
KHO 7.12.2000 T 3191
Henkilö, joka työskenteli päätoimisesti palkkatyössä,
harjoitti arvopaperisijoitustoimintaa sivutoimisesti pää­
asiassa pankin välityksin ilman erityisiä toimitiloja, pal­
kattua työvoimaa tai toiminimeä. Sijoitustoimintaa var­
ten hänellä ei ollut sanottavaa käyttöomaisuutta, eikä
hän pitänyt toiminnasta kirjanpitoa, vaan antoi vero­
ilmoitukset osto- ja myyntitapahtumat osoittavien tosit­
teiden perusteella. Sijoitustoimintaa oli harjoitettu
usean vuoden aikana pääasiassa ansiotuloista sääste­
27
tyillä ja sijoitustoiminnasta kertyneillä varoilla ilman
velkarahoitusta. Vuonna 1999 oli otettu toimintaa varten
laina, joka oli määrältään vähäinen suhteessa omaan ra­
hoitukseen ja sijoitussalkun arvoon. Sijoitussalkun sisäl­
töä oli tarkoitus muuttaa vähitellen markkinatilanteen
mukaan ostojen ja myyntien kautta. Korkein hallinto-­
oikeus katsoi, ettei henkilön sijoitustoimintaa ollut näis­
sä olosuhteissa elinkeinotoimintaa ja että hänen sijoitus­
toimintansa verotukseen sovelletaan tuloverolain luovu­
tusvoiton verotusta koskevia säännöksiä.
(Toim. huom. Arvopaperisalkun arvo oli keväällä 2000 ollut
noin 8 miljoonaa markkaa ja salkussa oli 24 yhtiön osakkeita tai arvo-osuuksia. Vuoden 2000 tammi-huhtikuussa
myynnit olivat olleet yhteensä 800 000 markkaa ja ostot
300 000 markkaa. Arvopaperisalkun kiertonopeus oli ollut
muutamasta prosentista 10–20 prosenttiin salkun arvosta.
Ostot ja myynnit hoidettiin pankin välityksellä. Vuoden
1999 toiminta oli ollut myös aktiivista.)
28
Suomen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
Muistiinpanoja
Su omen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
29
Verokoulutustilaisuus
Yksityislääkäri, tule kuuntelemaan
verotuksen asiantuntijoita
ajankohtaisaiheista 16.3.2015.
Osoite: Mäkelänkatu 2, Helsinki, 8 krs., auditorio.
Tilaisuuden puheenjohtajana toimii Lääkäriliiton
lakimies Hannele Pöyry.
Ohjelma
15.30
Kahvi
Veronmaksajien keskusliiton
edustaja paikalla
16.00
Avaus
Johtaja Minna Nieminen
Lääkäriliiton jäsenpalvelut
16.05
Ammatinharjoittajalääkärin
elinkeinotoiminnan veroilmoitus
– Miten täytän veroilmoituksen oikein
Johtava veroasiantuntija Nikke Jokitie
Sisä-Suomen verotoimisto
17.30
Tauko
17.40
Terveydenhuollon päivitetty ALV-ohje
Ylitarkastaja Kati Tamminen
Konserniverokeskus
Kommenttipuheenvuoro
Neuvottelujohtaja Laura Lindholm
Lääkäriliiton jäsenpalvelut
18.10
Yksityislääkäritoiminta
osakeyhtiömuodossa
Lakiasianjohtaja Vesa Korpela
Veronmaksajien keskusliitto
Keskusteluosioon voi toimittaa etukäteen
kysymyksiä: hannele.poyry@laakariliitto.fi
Jäsenpalveluna tilaisuus on maksuton. Ilmoitathan
osallistumisestasi etukäteen 12.3.2015 mennessä
www.laakariliitto.fi/verokoulutus.
Lääkärin vero-opas julkaistaan Lääkärilehden
numerossa 10/2015 (ilm. 6.3.) liitteenä.
30
Suomen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
Ota tavaksi uutiskirje torstaisin!
Seuraavan Lääkärilehden ajankohtaisimmat artikkelit
ja uutiset näet Lääkärilehden uutiskirjeestä jo torstaina.
Lue myös kollegasi kommentti ja liity mukaan
keskustelemaan! Uutiskirje on
samalla kätevä linkki lehden
kaikkeen sisältöön.
Voit tilata uutiskirjeen
haluamaasi sähköposti­
osoitteeseen, kun täytät
yhteystietosi nettisivulla
www.laakarilehti.fi/uutiskirje.
Tilaamiseen tarvitaan
Fimnet­tunnukset.
esi
lautte
n
PS. Pa
itukse
im
aa to
tavoitt
eella
i.fi
osoitt
arileht
e@laak
t
palau
KIINNOSTAAKO YRITTÄJYYS?
Suomessa yhä useampi lääkäri valitsee urakseen yrittäjyyden. Jos harkitset
oman yrityksen perustamista, on Lääkärikompassin Lääkäri yrittäjänä
-verkkokoulutus sinulle juuri omiaan.
Koulutuksessa perehdyt
• osakeyhtiön perustamiseen
ja lainsäädäntöön
• talouden raportteihin
ja tilinpäätökseen
• verotukseen
• tulonmuodostukseen ja
osingonjakoon
• sijoitustoimintaan.
Su omen Lääkärilehti 10/2015 vsk 70
Katso lisätietoja uudistuneelta
sivustoltamme, niin pääset
tutustumaan yrittäjän
maailmaan!
www.laakarikompassi.fi
31
MAINOS
Ajanmukaiset
ratkaisut talous- ja
palkkahallintopalveluun
Lupaamme, että säästät aikaa ja rahaa
Hoidamme talousasiasi ammattitaitoisesti ja kannattavasti.
Saat kuukausittain tietoa yrityksi taloudellisesta tilanteesta
- selkokielellä.
• Kustannustehokasta nykyaikaista tilitoimistopalvelua
• Kirjanpitopalvelu
(Netvisor e-accounting sähköinen tilitoimistopalvelu)
• Palkkahallintopalvelut
• Verosuunnittelu
• Konsultointi
www.tilipiste.com
Hermannin rantatie 12 B, 5krs. 00580 Helsinki Puh. 09 7744 360