1. No category

VARPAISJÄRVEN RAKENNETTU KULTTUURIYMPÄRISTÖ
Tekla 29.1.2015 § 6, liite 9
Sisällys
Tiivistelmä .................................................................................................................................................................... 4
Inventoinnin tarkoitus .................................................................................................................................................. 4
Inventoinnin menetelmät ............................................................................................................................................. 5
Aiemmat inventoinnit Varpaisjärvellä ........................................................................................................................... 6
Varpaisjärven historiaa ................................................................................................................................................. 6
Kohteiden arvottaminen ............................................................................................................................................. 13
Valtakunnallisesti merkittävät kohteet ....................................................................................................................... 15
Maakunnallisesti merkittävät ja kirkkolain suojelemat kohteet ................................................................................... 16
1. Varpaisjärven kirkon seutu ....................................................................................................................................... 16
2. Kirkko ................................................................................................................................................................... 16
3. Seurakuntatalo ....................................................................................................................................................... 17
4. Entinen kunnantupa ................................................................................................................................................ 17
5. Entinen lainajyvästö (nyk. käsityökeskuksen talo) ....................................................................................................... 18
6. Vanha pappila ........................................................................................................................................................ 19
7. Entinen Sutelan kansakoulu (nyk. kotiseutumuseo) ..................................................................................................... 20
8. Paloasema ............................................................................................................................................................. 21
9. Vanhatalo .............................................................................................................................................................. 21
Paikallisesti merkittävät kohteet ................................................................................................................................ 23
A. Kunnanvirasto, entinen kansakoulu ja asuntola ........................................................................................................... 24
B. Varpaisjärven mylly ................................................................................................................................................ 24
C. Osuuskassa, Kiinteistö-oy Varpaisjärven Kassatalo ...................................................................................................... 25
D. Varpaisjärven kirjasto Iivari ..................................................................................................................................... 26
E. Uusi pappila ........................................................................................................................................................... 27
F. Koskenniemen seuratupa ......................................................................................................................................... 28
G. Susitulli, Karjalaisenmäki......................................................................................................................................... 30
H. Palopaikka ............................................................................................................................................................. 32
I. Valkeisniemi ........................................................................................................................................................... 32
J. Pellontaus .............................................................................................................................................................. 33
K. Mäkelä, vanha seurakuntadiakonissan asunto ............................................................................................................. 34
L. Pellonpää, entinen kanttori-urkurin virkatalo ............................................................................................................... 34
M. Pikku-Berliini ......................................................................................................................................................... 35
N. Sopentauksen ladot ................................................................................................................................................ 36
O. Kauppatien varren jälleenrakennuskauden rakennukset ............................................................................................... 37
P. Piennartien rivi- ja omakotitalot ................................................................................................................................ 38
Q. Modernit rivitalot .................................................................................................................................................... 41
R. Kuoliosaari ............................................................................................................................................................ 41
Kohteet, joita ei ole arvotettu ..................................................................................................................................... 43
Nikinlammen ja Varpasen pohjoisosan ympäristö ............................................................................................................ 43
Varpasen koillisranta................................................................................................................................................... 43
2
Valkeisen ja Karjalaisen ympäristö ................................................................................................................................
Koivumäen ympäristö .................................................................................................................................................
Yksittäisiä kohteita .....................................................................................................................................................
Puretut tai tuhoutuneet kohteet .................................................................................................................................
Yhteenveto .................................................................................................................................................................
Lähteet .......................................................................................................................................................................
3
44
44
44
45
46
48
Varpaisjärven rakennettu kulttuuriympäristö
Tiivistelmä
Inventoinnin tarkoitus
Tällä kohdeinventoinnilla arvotetaan ja täydennetään Varpaisjärven keskustan ympäristön kohdeluetteloa ja alueen rakennusperintöä. Inventointia käytetään kaavoituksen perusselvityksenä.
Tässä inventoinnissa tarkastellaan alueellisesti Varpaisjärven
kirkonkylän ympäristössä sijaitsevien rakennusperintökohteiden merkittävyyttä (arvo) ja kuntoa. Inventoinnissa selvitetään systemaattisesti Varpaisjärven kirkonkylän alueella sijaitsevat mahdolliset uudet, lähinnä paikallisesti merkittävät
rakennusperintökohteet sekä täydennetään aikaisemmin tehtyjä inventointikortteja. Inventointia voidaan käyttää Varpaisjärven kirkonkylän alueen kaavoituksen perusselvityksenä.
Varpaisjärven osayleiskaavan rajaus.
Vanhat 1800-luvun rakennuspaikat ympyröityinä. Osa kohteista ei sijaitse aluerajauksen alueella. Kohteet tarkistettu
maastossa.
4
Inventoinnin menetelmät
Aikaisemmat inventoinnit Varpaisjärvellä ovat keskittyneet
pääosin valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittävien
kohteiden inventointiin, vaikka useita paikallisesti arvokkaita
kohteita on inventoitu vuonna 1994. Tosin Pohjois-Savon liiton
julkaisemassa Pohjois-Savon kulttuuriympäristöselvityksessä
(suunniteltu hyväksyminen 2015) mainitaan, että 1990-luvun
kuntainventointien rajaus päättyy usein 1950-luvulle. Tässä
inventoinnissa tutkitaan systemaattisesti kunnan alueella sijaitsevat uudet mahdolliset rakennusperintökohteet ja tarkistetaan jo inventoidut.
Inventoinnissa laaditaan 1800-luvun kiinteistökarttojen pohjalta luettelo, josta tutkitaan vanhat rakennuspaikat. Kohteet on
tarkastettu maastossa. Osa vanhoista asuinpaikoista on asuttuja, ja niiden rakennuskanta on monenikäistä.
Lapinlahden kunnalta saatuja teknisen osaston ylläpitämiä rakennusten tietoja on hyödynnetty (tulostettu 5.11.2012).
Näissä tiedoissa ilmoitetaan yleensä rakennusten kiinteistötunnus, rakennuksen numero, kiinteistön nimi, omistajan nimi,
kiinteistön lähiosoite, omistajan lähiosoite, kiinteistön postitoimipaikka sekä omistajan postitoimipaikka.
Inventoinnin käytännön kenttätyö on tehty keväällä ja kesällä
2013. Arkkitehti Kai Tolonen on vastannut projektin ohjelmoimisesta ja toteutuksesta. Arkkitehtiylioppilas Jaana Tahkokorpi
on vastannut inventoinnin käytännön toteutuksesta. Kohdeinventoinnin aikana on tehty maastokäyntejä Varpaisjärvellä ja
päivitetty noin 15 ja laadittu noin 10 uutta kohdeinventointia.
Yhteensä tarkastettuja kohteita on 48.
Tässä kohdeinventoinnissa arvioidaan lähinnä rakennustaiteellisia arvoja. Historiallisia, kuten henkilöhistoriaan tai tapahtumiin liittyviä, arvoja on arvioitu ja kirjattu ylös, mikäli niitä on
tullut esille. Inventoinnissa esille tulleet kohteet on käyty läpi
ohjaustyöryhmässä, joka on antanut lopulliset arvioinnit kohteista arvokeskustelussa. Esittelijänä toimi arkkitehti Kai Tolonen. Ohjaustyöryhmässä ovat olleet kutsuttuina Lapinlahden
kunnan rakennustarkastaja Raimo Haverinen, Pohjois-Savon
ely-keskuksen ylitarkastaja Leila Kantonen, ylitarkastaja Eeva
Pehkonen, tarkastaja Marjatta Strengell ja projektipäällikkö
Heli Ek sekä Kuopion kulttuurihistoriallisen museon yliintendentti Tapio Laaksonen.
Lapinlahden kunnan kokoama työryhmä on käsitellyt kulttuuriympäristöselvitystä ja antanut arvokasta palautetta. Työryhmään ovat osallistuneet Lapinlahden kunnan tekninen johtaja Eero Mykkänen, kiinteistöpäällikkö Lauri Nykänen, rakennustarkastaja Raimo Haverinen sekä ympäristösihteeri Helena
Tukiainen.
Aiemmat inventoinnit Varpaisjärvellä
osaksi paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin, mutta mukana on
myös esim. kirkkolailla suojeltu Varpaisjärven kirkko.
Varpaisjärven ensimmäinen rakennetun ympäristön inventointi
oli osa Pohjois-Savon seutukaavaliiton tarvitsemia perusselvityksiä. Inventointi alkoi kuitenkin Kuopion läänin taidetoimikunnan rahoittamana. Tuloksena oli Pohjois-Savon maakuntaliiton, Pohjois-Savon seutukaavaliiton ja Kuopion museon järjestämä Pohjois-Savon kulttuurihistoriallisten rakennuskohteiden inventointi v. 1972–73. Työn teki pääosin hum.kand.
Rauni Säisä, jolla oli työn loppuvaiheessa apuna arkkit.yo
Martti Lätti. Varpaisjärvellä paikallisena yhdysmiehenä toimi A.
Hartikainen.1
Vuonna 2008 valmistui FM Anu Taskisen toteuttama Varpaisjärven keskustan aluetta käsittelevä Pöyry Environment Oy:n
Varpaisjärven inventoinnit v. 2007, jossa käsitellään Varpaisjärven taajamakuvan kehitystä, taajamakuvallisesti merkittäviä asuinalueita sekä rakennettua kulttuuriympäristöä. Rakennushistoriallisesti, historiallisesti tai maisemallisesti merkittäviksi kohteiksi luetaan ko. selvityksessä Varpaisjärven kirkon
lisäksi vanha pappila, kaksi kunnanvirastotaloa, kunnantupa,
pitäjänmakasiini, mylly ja paloasema. Taajamakuvan kannalta
merkityksellisiä kohteita ovat puolestaan ikärakenteeltaan
eheähköt rakennusryppäät ja asuinalueet, vaikkei niiden paikallista merkitystä rakennettuna kulttuuriympäristönä suoraan
mainita, sillä näkökulma on pääasiassa taajamakuvallinen.4
Vuonna 1975 Pohjois-Savon seutukaavaliiton laatimassa Pohjois-Savon runkokaavassa 1974–1985 on määritelty Varpaisjärvenkin kulttuurihistorialliset rakennussuojelukohteet. Tämä
inventointi oli jatkoa edelliselle. Työn tekivät Rauni Säisä,
Martti Linkola ja Kuopion osalta Helena Riekki. Kohteita ei jaoteltu tai ryhmitelty historiallisten, rakennustaiteellisten tai
maisemallisten arvojen mukaan, vaan runkokaavaan valittiin
pohjoissavolaisia tyypillisiä asutus-, kulttuuri- ja sosiaalihistoriallisia sekä maisemallisia tekijöitä sisältäviä kohteita. Kaikkia
kohteita pidettiin suojelun arvoisina.2
Varpaisjärven historiaa
Vesireitit
Vesistöt ovat olleet luontaisia kulkureittejä muinaisista ajoista
lähtien. Varpaisjärven kautta kulki merkittävä vesireitti, joka
vei Kuopiosta Syvärin pohjoisosaan, josta pääsi jopa Oulujärveen laskevien jokien latvoille pienen telayhteyden kautta.
Kesällä 1994 Varpaisjärven ympäristölautakunta päätti toteuttaa Varpaisjärven rakennetun ympäristön inventointi. Työstä
vastasi paikkakuntalainen rakennusarkkitehtiopiskelija Mikko
Keinänen.3
Syväri oli vuoteen 1617 asti Ruotsin ja Venäjän valtakuntien
rajaseutua. Venereittien merkkitulista on jäänyt paikannimistöön muistoja: mm. Tulisaaret Syvärissä, Korpisessa ja Sälevässä.
Mikko Keinänen teki kahden kuukauden aikana Museoviraston
Suomen rakennuskulttuurin yleisluettelon kohdeinventointilomakkelle inventoinnin 18 kohteesta, joista useita ei ollut aiemmin inventoitu. Kohteet luetaan nykyisin suurimmaksi
Varhaisimpia veneitä olivat koplukat (muutamista tukeista vitsaksilla yhteen kootut) ja yhdestä puusta koverretut ruuhet,
joista on tehty monia löytöjäkin. Tosin ruuhia käytettiin vielä
1900-luvulle asti. Kirkkoveneitä on ollut 1800-luvun lopulla eri
kylillä.
1
Pohjois-Savon kulttuurihistoriallisten rakennuskohteiden inventointi v. 1972–73 1973: Johdanto
2
Pohjois-Savon kulttuurihistorialliset rakennussuojelukohteet
1977: 3–4
3
Varpaisjärven rakennuslautakunnan päätös 13.6.1994 § 42
4
6
Taskinen 2008: 17.
Höyrylaivaliikenne alkoi 1800-luvun lopulla Pohjois-Savossa.
Ahkionlahden kanavan valmistuttua vuonna 1874 päästiin
Kuopioon ja Iisalmeen mm. Iisalmella, Savottarella, Ansiolla,
Ilmalla ja Akselilla. Laivaliikenne Kuopion ja Iisalmen välillä
tuli kannattamattomaksi rautatien valmistuttua vuonna 1902.
Laivaliikenne väheni Kallantien ja sen siltojen valmistuttua
vuonna 1932, minkä jälkeen linja-autoliikenne korvasi laivaliikenteen Nilsiän suuntaan. Höyryhinaajat kuitenkin vetivät
puutavaraa vielä 1970-luvulle asti Syvärillä.
Vasta vuonna 1921 valtio otti vastuulleen tärkeimmät yleiset
tiet, vaikka Suomen suuriruhtinaskunta oli jo 1800-luvulla
avustanut teiden rakentamista. Varpaisjärvellä valtion huolehdittavaksi tulivat Nilsiä–Varpaisjärvi- ja Sutela–Korpinen-tiet.
Nuorella valtiolla ei ollut kuitenkaan järjestelmää kaikkien tärkeiden teiden hoitamiseksi, vaan teiden hoito myytiin paikallisille kolmivuotiskausittain. Vähitellen tieasiat siirtyivät tiemestaripiireille, jollainen Varpaisjärvelläkin oli 1930–60-luvuilla.
Monien hallinnollisten muutosten jälkeen nykyisin Suomen
tiestöstä vastaa Liikennevirasto.
Tiestö
Tiestöä rakennettiin erityisesti 1950–1970, jolloin maatalouden koneistuminen, metsätalouden puukuljetukset ja henkilöautojen yleistyminen lisäsivät liikennettä ja kattavan tiestön
tarvetta. Monet tiehankkeet kuitenkin toteutuivat melko hitaasti. Niitä saatettiin ehdottaa jopa vuosikymmeniä ennen
tien toteutusta.
Vesireitit säilyivät tärkeinä pitkään, koska lainsäädännöllisesti
tiestön kunnossapito ja teko kuuluivat maanomistajille ennen
vuotta 1921. Teiden ylläpito oli hevosilla ja lapiotyönä hankalaa ja kallista.
Maantieosuudet jaettiin kihlakunnan talojen kesken, vaikka
talot saattoivat sijaita kaukanakin tiestä. Jyvitysjärjestelmä oli
monimutkainen, joten jakotoimituksesta vastasi maanmittari.
Lähes aina kaikilla asutettujen alueiden läpi menevillä uusillakin teillä on usein vanhat juuret. Monet tiet on rakennettu entisen kärrytien paikalle. Usea reitti on vanha, mutta toteutettu
moottoriajoneuvokelpoisena tienä vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla. Autotieyhteys saatiin vasta 1970-luvun lopulla kaikkialle kuntaan.
Vanhimmat tiet Kuopiosta Vaasaan, Ouluun ja Joensuuhun olivat kärryillä ajettavia 1700-luvun lopulla Ruotsin vallan aikaan. Toivalasta Iisalmeen oli olemassa kärrytie jo 1750luvulla. Sutelasta tuolle tielle pääsi vain jalkaisin tai ratsain
kuljettavaa polkua. Hevosella tehtävät kuljetukset ja matkat
tehtiin vesistöjen tai soiden ylitse talviteitä pitkin. Talvitiet pysyivät käytössä jopa 1970-luvulle asti, jolloin hevoskyyti vaihtui henkilöautoon.
Mielenkiintoinen historia liittyy Savonjärvi–Sutela–Nilsiätiehen. Polkutie tallautui huomattavasti vahvemmaksi, kun
Suomen sodassa syksyllä 1808 ruhtinas Dolgorukin 2000 sotilaan ja 1000 hevosen joukko kulki Kaavilta Nilsiän ja Sutelan
kautta Ollikkalaan yrittäessään Sandelsin joukkojen selustaan.
1800-luvun loppupuolelta lähtien pyrittiin pitämään ajettavana
kihlakunnan postitietä Nilsiästä Lapinlahteen talvisin. Postitiet
olivat tärkeitä valtakunnallisia väyliä.
7
Varpaisjärvellä ensimmäinen ja viimeisenä toimintansa lopettanut kievari oli Sutelan kievari, joka toimi eri taloissa n. 115
vuotta. Jo vuoden 1798 julkaistussa kartassa näkyy nykyisen
viitostien kievariketju: Toivala, Kasurila, Pöljä, Pajujärvi, Savonjärvi, Taipale ja Paloinen. Polkutie Savonjärveltä Nilsiään
kulki Sutelan kievarin kautta. Kievarilaitos oli tärkeä matkanteon hitauden vuoksi.
Varpaisjärven vanhimmat tiet ja niiden rakentamisen vuosikymmen. Piirtänyt Salme Myllärinen. Varpaisjärvi 1986: 131.
Kievarilaitos
Jo keskiajalla yleisten teiden varsilla oli matkustajille taloja,
joista sai kyydin, ruokaa ja yösijan maksua vastaan. Kuninkaan tai valtion asioilla oleva sai palvelut ilmaiseksi keneltä
tahansa talolliselta. Säännöllisiä majapaikkoja eli kievareita
alettiin järjestää jo 1640-luvulta asetuksilla. Taloille kyytirasitus tarkoitti hevosen ja miehen lähettämistä hollivuoroon.
8
Tiedonvälitys
Ancylusjärvi, josta suuret vesistöt hiljalleen alkoivat erottautua vedenpinnan laskiessa. Kallavesi erottautui n. 8000 vuotta
sitten. Syntyi Suur-Saimaa, joka laski Pohjanlahteen. Maankohoamisen myötä vedet puhkaisivat kuitenkin reitin Suomenlahteen Salpausselkien läpi 5000 vuotta sitten.
Entisaikaan tiedonvälitys hoidettiin merkkisavuilla, viestin välittämiselle talosta toiseen, kirkko- tai käräjäkuulutuksina sekä
kirkonkelloja soittamalla (esim. palohälytykset vielä 1950luvun alussa).
Varpaisjärven maisemassa tyypillistä on metsäisten harjujen
ja vaarojen sekä vesistöjen vuorottelu. Ihminen on lisännyt
maisemaan viljelykset, hakkuut sekä taajamat. Taajamat ovat
syntyneet vesireittien varteen viljelykelpoisille alueille, joille
ensimmäiset ihmiset tulivat aluksi metsästämään ja kalastamaan.
Posti hoidettiin 1600-luvulla Oulun ja Kuopion välillä postitalonpoikaketjulla. 1800-luvulla toimi kihlakunnan posti, joka
kuljetti yksityistenkin postia. Eri talojen välistä postia ajettiin
hevosella, 1930-luvulta esim. linja-autoilla tai henkilöautoilla.
Postilaitoksen oma linja-auto alkoi jakaa postia Varpaisjärvelle
1946. Posti tuotiin kauppoihin, joista sen sai hakea jopa koko
kylälle. Postin kotiinkanto aloitettiin 1956. Varpaisjärven postiasema muuttui postitoimistoksi 1940. Postitoimisto sai oman
huoneiston osuuspankin liiketalosta 1982. Nykyisin postia hoitaa paikallinen kukkakauppa.
Liikkuva pyyntikulttuuri on jättänyt Varpaisjärvelle useita muinaisjäännöksiä (suojeltu muinaismuistolailla). Esihistoriallisen
ajan ilmasto oli leudompi kuin nykyisin. Keskiajalla 1000luvulla ilmasto muuttui kylmemmäksi, mikä saattoi vaikuttaa
asutukseen. Historiallisen ajan alkaessa Varpaisjärven tienoot
olivat etelämpänä sijainneen kiinteän asutuksen eräalueina,
metsästys- ja kalastusmaina. Nämä eräalueet alettiin jakaa
1500-luvulle tultaessa eri talojen kesken. Varpaisjärven pysyvä asutus on muotoutunut vasta 1600-luvulla.
Puhelinlinjan rakensivat yksityiset kauppiaat Lapinlahden puhelinkeskuksesta vuonna 1902. Ensimmäinen puhelinkeskus
valmistui 1912 Varpaisjärven telehvooni-osakeyhtiön myötä.
Puhelinkeskukset automatisoitiin vuoden 1979 loppuun mennessä.
Savo oli keskiajalla osa Karjalan maakuntaa ja Ruotsin ja Venäjän valtakuntien rajamaata. Rajan läheisyys ja rajalinjan
muutokset ovat vaikuttaneet Varpaisjärvelläkin. Pähkinäsaaren rauhan raja vuonna 1323 jätti Varpaisjärven Venäjän puolelle, vaikka rajan tarkka linja onkin epäselvä. Raja-alue oli
kuitenkin hämäläisten ja savolaisten eränkäyntialuetta. Täyssinän rauhan raja vuonna 1595 vahvisti muodostuneet nautintarajat valtakunnan tasolla. Stolbovan rauha vuonna 1617 siirsi valtakunnan rajan kauas Karjalaan, kun Käkisalmen lääni
liitettiin Ruotsiin. Venäläisten hävitys- ja ryöstöretkiä ei enää
tarvinnut pelätä entiseen malliin. Stolbovan rauhan jälkeen
uudisasutus alkoi levitä Nilsiän vesireitille ja Varpaisjärvelle.
Ensimmäiset radiot tulivat lähinnä varakkaammille1930luvulla. Alkuun radio oli harvinaisuus. Sähköistyksen myötä
1950- ja 60-luvuilla radiot yleistyivät lähes joka talouteen. Televisio puolestaan tuli Varpaisjärvelle 1950-luvun lopussa. Nykyisin tärkeinä pidetään nopeaa internetyhteyttä ja langatonta
tiedonsiirtoa. Talouskohtaiset lankapuhelimet ovat korvautuneet nopeasti henkilökohtaisilla kännyköillä 1990-luvun lopulta
alkaen. Älypuhelimet ja muut vastaavat laitteet tarvitsevat
korkeita linkkimastoja langatonta tiedonsiirtoa varten, mikä
näkyy maisemassa.
Savon asutus voidaan paikantaa kohtuullisen tarkasti vuoden
1561 verollepanokirjan avulla. Varpaisjärven entisen kunnan
alueella ei kuitenkaan ole pysyvän asutuksen merkintöjä.
Varpaisjärven asutus
Varpaisjärven maisemaan on vaikuttanut viimeisin jääkausi.
Kuopion seudulta mannerjää vetäytyi suunnilleen 8. vuosituhannella ennen ajanlaskun alkua (eaa/eKr). Itämerestä tuli
9
Vuoden 1664 maantarkistuskirjan avulla voidaan selvittää, että Sutelan kylässä (Varpaisjärven keskustan lähialueilla) olivat
talot nimeltään Varpaisenmäki, Koivumäki, Kivijärven Mäki,
Korpijoenranta ja Mantina Mäki.
Ruotsalan jakokunnan kantatalojen isojakoluettelon mukaiset
nimet ja niiden numerot vuodelta 1852 ovat: 28 Ruotsala, 29
Pasala ja 30 Pölöhmäki.
Asutukseen kelpaava maa oli vallattu viimeistään 1600-luvulle
lopulla. 1700-luvulla asutuksen leviämistä hidastivat monet
rajoitukset, kuten esim. palkollissääntö, joka rajoitti tilalla
asuvien määrää. Talolliset saivat kuitenkin vuodesta 1743 lähtien perustaa pääasiassa omalle jälkikasvulleen torppia omille
mailleen.
Keskustan paikka
Kirkonseudun asutuskeskittymä on syntynyt 1700-luvun puolivälissä syntyneen Martikkalan talon maille. Varpaisjärven kirkonkylän kasvu alkoi kirkon rakentamisesta vuosina 1902–
1904. Saha perustettiin 1905. Kirkonkylään alkoi hiljalleen
muuttaa kauppiaita ja käsityöläisiä.5
Sutelan kylä oli jaettu kolmeen jako- eli sukukuntaan. Vanhat
numerot (v. 1664) 1 Varpaisenmäki ja 2 Sutelan talo muodostivat Ulmansaaren jakokunnan, nro 3 Lappala ja nro 4 Ruotsala olivat talojen nimisinä jakokuntina. Isojaossa ja uuden verotuksen vuoksi vuosina 1757–1848 vanhat jakokunnan jaettiin
uusiin kantatiloihin. Talonnimistö voi kertoa vanhasta asuinpaikasta.
Ulmansaaren jakokunnan tilojen isojakoluettelon mukaiset nimet ja niiden numerot vuodelta 1852 ovat: 1 Sutela (Varpaisenmäki), 2 Martikkala, 3 Ruotsala, 4 Ulmala, 5 Rissala
(Alajärvi), 6 Iivari (Vännilä), 7 Lassila (Pinnunmäki), 1 Pentikkälä, 8 Ollila (Ranta), 9 Laitila (Soppi), 10 Heikkilä (Sutela),
11 Niirala (Autioniemi), 12 Mikkola, 12 Lappala (v. 1806), 13
Engdahl (Ruukkia), 14 Savola, 7 Jussila, 7 (Hynnilää, Lassilaa), 10 Intilä, 15 Kauppila (Järvelä), 16 Anttila (Väänälä), 15
Urpola ja 17 Pietilä (Pitkäaho).
Lappalan jakokunnan kantatalojen isojakoluettelon mukaiset
nimet ja niiden numerot vuodelta 1852 ovat: 18 Tuomaala, 19
Neulalampi, 20 Korteaho, 21 Ohenaho, 22 Koskenniemi, 22
Hannula (Jokimäkeä), 23 Vanhatalo, 24 Kangastalo, 24 Jokimäki, 25 Mantinanmäki, 26 Kaaprola (Yläpiha) ja 27 Valkeinen
(Palopaikka). Ennen vuotta 1775 asutettuja olivat Vanhatalon
lisäksi Tuomaala, Koskenniemi, Kangastalo ja Valkeinen. Samalla numerolla olevat eri tilat vastasivat yhdessä veroista.
Varpaisjärven kirkonkylää vuoden 1910 tienoilla. Kuva Anna
Pekkasen. Varpaisjärvi 1986: 38.
5
10
Varpaisjärvi 1986: 38.
ku-Berliinin asutusaluetta. Uusien alueitten nimistö on sotaajan leimaamaa. 6
Varpaisjärven kunnan itsenäisyyden aika
Varpaisjärven itsenäinen kunta muodostettiin Varpaisjärven
seurakunnan itsenäistymisen jälkeen. Ensimmäisen kerran
seurakunnan itsenäistymistä ehdotettiin vuonna 1898 Kuopion
läänin papiston palkkausmietinnössä. Senaatti myönsi seurakunnan perustamispäätöksen 1899 ja se vahvistettiin 1909
kirkon ja kirkkoherravirkatalon valmistuttua. Kunnan itsenäisyyttä päästiin anomaan Nilsiän kuntakokouksessa 1910. Senaatti antoi päätöksensä kunnan itsenäisyydestä 1910. Päätös
tuli voimaan 1911.7
Varpaisjärvi toimi itsenäisenä kuntana 100 vuotta 1.1.2011
asti, jolloin se liitettiin Lapinlahteen8. Nähtäväksi jää, kuinka
kuntaliitos tulee vaikuttamaan kotiseutuhenkeen, alueen identiteettiin tai Varpaisjärven kirkonkylän kehittymiseen.
Varpaisjärven rakennusperinne
Varpaisjärven kirkonkylää kuvattuna Syrjälammin yli etelästä
vuonna 1966. Kuva: Keijo Kääriäinen, Varpaisjärven kunnanviraston kokoelmat. Varpaisjärvi 1986: 248.
Varpaisjärven pysyvän asutuksen pohjan loi eränkäyntiin vähitellen liittynyt kaskiviljely vesireittien varsille ja viljelyskelpoisille maille. ensimmäiset pysyvät asutukset olivat savupirttejä.
Savupirttiä lämmitettiin ovensuunurkan päältä avoimella kiukaalla. Savu haihtui räppänästä, hirsien raoista tai ovesta. Savupiippua ei ollut. Savupirtti kehittyi savutuvaksi, kun alettiin
muurata umpikattoisia sisäänlämpiäviä savu-uuneja.9
Siirtokarjalaisten asuttaminen
Toisen maailmansodan jälkeen maanhankintalaki vuonna 1945
mahdollisti siirtokarjalaisten viljelys-, asuntoviljelys- ja asutustilojen muodostamisen Varpaisjärvelle, kuten muuallekin
Suomeen. Maanhankintalain mukaan maata voitiin jakaa vuosien 1939–44 sotien invalideille, sotaleskille ja -orvoille sekä
rintamamiehille. Sotien jälkeinen asutustoiminta oli vilkkaimmillaan vuosina 1945–52. Varpaisjärvelle muodostettiin esim.
vuonna 1947 Porkkalan asutustilat Kymi-yhtiöiden Keljan alueelle ja vuonna 1952 ns. Pikku-Porkkalan alue Hackmannin ja
Kaukas-yhtiöiden maille. Kirkonkylän alueelle rakennettiin Pik-
Savupirteistä alettiin luopua 1700-luvun lopulla LänsiSuomessa, mutta idässä vasta 1800-luvun lopulla. Varpaisjärvellä viimeisiä savutupia oli vielä vuoteen 1955 saakka. Suuri
edistysaskel oli uloslämpiävä uuni, joita alettiin muurata 18006
7
8
9
11
Varpaisjärvi 1986: 58–61.
Varpaisjärvi 1986: 215.
Lapinlahden kunnan www-sivut 2013.
Varpaisjärvi 1986: 61–62.
luvun lopulla. Esim. 1900-luvun alkuvuosina kirkonkylässä rakennettiin Vännilään aikansa moderni asuinrakennus, jossa oli
uloslämpiävä uuni. Urimolahden ruukkiyhteisön Dahlströmien
päärakennus rakennettiin 1787–89, jolloin paikalla asunut
muurari muurasi raudan sulatusmasuunien lisäksi myös uloslämpiäviä uuneja.10
Yksinkertaiset savupirtit ja -tuvat olivat yksihuoneisia. Niitä
vastapäätä voitiin rakentaa toinen tupa, jolloin muodostui talonpoikaisarkkitehtuurin perustyyppi paritupa. Parituvat rakennustyyppinä säilyivät perinteenä käytössä 1900-luvulle asti. Tosin kaikilla ei ollut varaa kahteen tupaan.
10
Varpaisjärvi 1986: 62–64.
12
Laki rakennusperinnön suojelemisesta määrää, että rakennus
voidaan suojella, jos se on valtakunnallisesti, maakunnallisesti
tai paikallisesti merkittävä.
Kohteiden arvottaminen
Varpaisjärven rakennusperintökohteet on jaettu kolmeen
luokkaan valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti
merkittäviin kohteisiin. Paikallisesti merkittäviä kohteita on
aikaisemmin arvotettu vuoden 1994 ja 2008 inventointien yhteydessä Mikko Keinäsen ja Anu Taskisen toimesta.
Rakennusten arvottamisessa on työssä kiinnitetty huomiota
rakennuksen arkkitehtonisiin, historiallisiin ja ympäristöllisiin
arvoihin. Historiallisina arvoina on tämän työn puitteissa tarkasteltu rakennusmateriaalien säilyneisyyttä ja käyttötarkoituksen luontevuutta suhteessa rakennukseen, ei henkilöhistoriaa tai tapahtumia.
Jaottelu valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti merkittäviin kohteisiin
Perusteluissa on keskitytty kaupunki- tai taajamakuvalliseen
tarkasteluun. Arvottamisessa kokonaisuus on ollut yksityiskohtaisia ominaisuuksia tärkeämpää.
Laki rakennusperinnön suojelusta jakaa kohteet valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti merkittäviin kohteisiin.
Myös tässä selvityksessä käytetään samaa luokittelua. Laissa
rakennuksen merkittävyys arvioidaan seuraavilla perusteilla:
Rakennusten merkittävyyttä on arvioitu työssä seuraavilla perusteilla. Samoilla perusteilla (kohdat 1–6) arvioidaan rakennusten merkittävyyttä myös laissa rakennusperinnön suojelemisesta. Arvottamisessa käytetty pisteytys ja sen perusteet
ovat FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n omaa tulkintaa.
1) harvinaisuus tai ainutlaatuisuus (harvinaisuus);
2) historiallinen tyypillisyys alueelle (tyypillisyys);
Harvinaisuus tai ainutlaatuisuus (harvinaisuus)
3) aluetta tai tiettyä aikaa kuvaavat tyypilliset piirteet (edustavuus);
2
Edustava rakennustyyppinsä yksilö, ainutlaatuinen, ei muutoksia tai muutokset tukevat kokonaisuutta.
1
Tyypillinen, mahdolliset muutokset eivät häiritse
kokonaisuutta.
0
Tavanomainen, merkityksetön
4) alkuperäistä tai sitä vastaavan käytön, rakentamistavan,
arkkitehtuurin tai tyylin ilmeneminen ja jatkuminen (alkuperäisyys);
5) merkitys historiallisen tapahtuman tai ilmiön todisteena tai
siitä kertovana ja tietoa lisäävänä esimerkkinä (historiallinen
todistusvoimaisuus); tai
Historiallinen tyypillisyys alueelle (tyypillisyys);
2
Tyypillinen kaupunkikuvallisesti ja tärkeä osa
paikan hengen (genius logi) kannalta.
1
Rakennuksen tai ympäristön muutoksien johdosta merkitys osana kokonaisuutta on vähentynyt.
0
Rakennus poikkeaa ympäristöstään merkittävästi eikä tue kokonaisuutta.
6) näkyvissä olevat eri aikakausien rakenteet, materiaalit ja
tyylipiirteet, jotka ilmentävät rakentamisen, hoidon ja käytön
historiaa ja jatkuvuutta (historiallinen kerroksisuus).11
11
Laki rakennusperinnön suojelusta §8
13
Aluetta tai tiettyä aikaa kuvaavat tyypilliset piirteet
(edustavuus);
2
Rakennuksen eri vaiheet ovat hyvin luettavissa
sen rakenteissa ja rakennusosissa ja ilmentävät hyvin omaa
aikaansa.
1
Rakennusta on uudistettu voimakkaasti, muutettu materiaaleja ja/tai rakennusosia.
0
Ei rakennusajankohdan tai vaiheiden tuomaa merkitystä.
2
Säilyttänyt roolinsa osana kaupunkirakennetta
tai alueen sisäistä kokonaisuutta. Rakennus on tärkeä osa kokonaisuutta.
1
Rakennuksen rooli on osittain muuttunut tai
heikentynyt osana kokonaisuutta.
0
Rakennus on menettänyt merkityksensä osana
kokonaisuutta tai se on ollut alun perinkin vähäinen.
Kokonaispisteet
(yhteensä 0–4 pistettä)
Arkkitehtonisilta, historiallisilta ja ympäristöarvoiltaan vaatimaton rakennus
Alkuperäistä tai sitä vastaavan käytön, rakentamistavan, arkkitehtuurin tai tyylin ilmeneminen ja jatkuminen (alkuperäisyys);
2
Hyvin säilynyt ja rakennuksen ominaispiirteet
ovat selkeästi tunnistettavissa
1
Tavanomainen, rakennuksen ominaispiirteet
ovat muuttuneet mutta tunnistettavat
0
Rakennuksen ominaispiirteet eivät ole tunnistettavat tai sillä ei ole identiteettiä.
(yhteensä 5–8 pistettä)
Arkkitehtonisilta, historiallisilta ja
ympäristöarvoiltaan tavanomainen rakennus
(yhteensä 9–12 pistettä)
Arkkitehtonisilta, historiallisilta ja
keä rakennus
Merkitys historiallisen tapahtuman tai ilmiön todisteena
tai siitä kertovana ja tietoa lisäävänä esimerkkinä (historiallinen todistusvoimaisuus);
ympäristöarvoiltaan tär-
Kohteen tai alueen pisteytys annetaan yhteenlaskettuna
pistemääränä.
2
Rakennus ilmentää selkeästi tiettyä tapahtumaa, ilmiötä tai henkilöä.
1
Rakennus liittyy etäisesti johonkin tiettyyn ajanjaksoon tai tapahtumaan.
0
Rakennuksella ei ole historiallista merkitystä
osana mitään tapahtumaa, ilmiötä tai henkilöä.
Näkyvissä olevat eri aikakausien rakenteet, materiaalit
ja tyylipiirteet, jotka ilmentävät rakentamisen, hoidon
ja käytön historiaa ja jatkuvuutta (historiallinen kerroksisuus).
14
teet ja säästöpadot rakennettiin puutavaran irtouittoa varten,
joka tapahtui kevättulvan aikaan. Säästöpadoilla säädeltiin
veden korkeutta patoamalla joen yläpuolista järveä. Suisteilla
tehtiin koskipaikkoja sujuvan tukinkulun mahdollistamiseksi.
Valtakunnallisesti merkittävät kohteet
Museovirasto on julkaissut valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen (RKY) luettelon vuonna
2009.12. Tiilikanjoen uittorakenteet ovat ainoa Varpaisjärven
alueella sijaitseva valtakunnallisesti merkittävä rakennettu
kulttuuriympäristö. Tiilikanjoen uittorakenteet sijaitsevat tätä
inventointia koskevan aluerajauksen ulkopuolella Lapinlahden
(entisen Varpaisjärven kunnan alueella) ja Rautavaaran kuntien rajalla.
Uittomiehet asuivat maakorsussa, kunnes kämppiä rakennettiin. Uiton kämppä rakennettiin 1946 Itkonjoen suuhun lähelle
Tiilikkajärveä. Uittokämppä toimii nykyään vuokrakämppänä.
Tiilikanjoki perattiin uiton tarpeitten takia 1950-luvulla. Samalla vuosikymmenellä uitto myös loppui. Uittosääntöä ollaan
kumoamassa, mutta laitteet jätetään paikoilleen. Tiilikanjokea
on kunnostettu kanoottireitiksi.14
Kuvaus
Tiilikanjoen uittorakenteet ovat uittosääntöjen kumoutuessa
jäämässä vesistöön merkkeinä maakunnan pitkästä ja merkittävästä uittotoiminnasta. Tiilikanjoen uittoväylä on Myllykoskeen (toinen nimi Kalliokoski) on uittoa varten rakennettu
1920-luvun taitteessa noin 20 metriä pitkä, molemmin puolin
uomaa oleva kivisuiste.
Varpaisjärvellä sijaitsevassa Korkeakoskessa on betoninen 70
metrin pituinen, viitisen metriä leveä uittoränni 1940–1950luvuilta. Korkeakosken yläpuolella on suvanto, josta vesi laskee padossa olevan aukon kautta betonisuisteisiin samoin kuin
sen länsipuolella virtaavaan koskeen.
Tiilikan uiton kämppä, jossa on iso tupa, kaksi kamaria ja keittiö, on vuodelta 1946. Heti sotien jälkeen rakennettu yksinkertainen puurakennus sijaitsee Sammakkojärven pohjoispäässä
Rautavaaran kunnassa, Tiilikkajärven kansallispuistossa.13
Historia
Puutavaran uitto puroja pitkin alkoi Tiilikanjoen seudulla 1870luvulla. Tiilikanjoen väylän uittosääntö on vuodelta 1922. Suis12
Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY, Museovirasto, 2009.
13
Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY, Museovirasto, 2009.
14
Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY, Museovirasto, 2009.
15
Maakunnallisesti merkittävät ja kirkkolain suojelemat
kohteet
1. Varpaisjärven kirkon seutu
Varpaisjärven kirkko ympäristöineen luo kohokohdan muutoin
kalseiden liiketalojen hallitsemalle keskusraitille. Alueella on
kolme kirkon ja torin välisen miljöön kannalta merkityksellistä
puurakennusta. Kirkon ympärillä on kirkon rakentamisen yhteydessä perustettu hautausmaa. Vaikkakin jokaiseen rakennukseen on tehty laajoja muutoksia, luovat ne historiallista
kerroksellisuutta muutoin hyvin voimakkaasti uudistetulle keskusraitille.
Maakunnallisesti merkittävät kohteet on lueteltu PohjoisSavon liiton Pohjois-Savon kulttuuriympäristöselvityksen 2.
osassa (2011). Ne esitellään seuraavaksi (lainaukset selvityksestä).
Varpaisjärven kirkkoympäristön maakunnallista erityisarvoa
lisää, että Varpaisjärvellä kaikki kolme pitäjänhallinnon varhaisinta rakentamista edustavaa rakennustyyppiä eli kirkko,
entinen kunnantupa ja lainajyvästö ovat säilyneet.
Entinen kunnantupa ja lainajyvästö sijaitsevat lähellä kirkkoa.
Niiden välissä on pienehkö mäntykaistale. Kunnantuvan ja lainajyvästön vieressä on laajahko pysäköintialue ja 1970-lukua
nuorempaa matalaa liikerakentamista. Kirkko ja entinen kunnantupa ovat säilyneet vanhassa asussaan paremmin kuin paljon muutoksia kokenut lainajyvästö.
Pohjois-Savon maakuntakaava 2030. Varpaisjärven keskustan
kulttuuriympäristö.
16
2. Kirkko
Arkkitehti Josef Stenbäck, valmistunut 1904, kirkkolain suojelema
Varpaisjärven kirkko on muodoltaan tornillinen ja pohjakaavaltaan epäsymmetrinen ristikirkko. Kuten Stenbäckin muutamissa muissa pieniin seurakuntiin suunnittelemissa kirkoissa pohjakaava on kaksilaivainen (vrt. Sonkajärvi). Detaljit (esim.
oviheloitukset) ja rakennusosien muotokieli (esim. ikkunat)
heijastelevat jugendia.
Kirkkoon tuli lämmityslaitteiksi neljä kamiinaa, jotka vaihdettiin vuonna 1962 kuumailmalämmitykseen. Valaistuksena olivat kynttilät 1960-luvulle asti. Kynttiläkruunut ja lampetit
hankittiin vasta vuonna 1937. Sähkövalaistus asennettiin
vuonna 1962. Kirkon sisätiloissa on tehty jonkin verran muutoksia mm. alttariin ja lehteripenkkeihin. Kirkko on peruskorjattu vuosina 1962-1963 arkkitehti Esko Laitisen ja vuonna
1991-93 Arkkitehtitoimisto Hannu Puurunen Oy:n suunnitelmien mukaan. 1990-luvun korjauksessa kirkon vesikatto ja
julkisivut korjattiin ja sisätilat pyrittiin palauttamaan väritykseltään alkuperäisasuunsa.
Kirkon ympärille rakentamisen yhteydessä perustetulla hautausmaalla kasvaa jylhiä mäntyjä. Hautausmaan puut pehmentävät kylänraitin ympäristöä.
Nilsiän seurakunta jaettiin v. 1899 Nilsiän, Muuruveden ja
Varpaisjärven kirkkoherrakuntaan, minkä jälkeen kaikkiin rakennettiin uudet kirkot arkkitehti Josef Stenbäckin suunnitelmin. Varpaisjärven kirkko valmistui v. 1904. Tämä myös urakoi ja valvoi kirkon rakentamisen. Varpaisjärven v. 1904 valmistunut kirkko kuuluu Stenbäckin 1900-luvun alun luonnonkivestä rakennettuihin kirkkoihin, joissa tavoitteena oli käyttää
paikallista kiveä, jos sitä suinkin oli saatavilla. Kiven käyttö
sopi uuteen 1900-luvun alun kansallisromantiikan sävyttämään arkkitehtuuriin, johon aiheet ja materiaalit haettiin
Suomen historiasta. Niinpä Pohjois-Savoon rakennetut Varpaisjärven (v.1904), Muuruveden (v. 1904), Sonkajärven (v.
1908) ja Nilsiän (v. 1906) kirkot muodostavat arkkitehtuurinsa
lisäksi myös mielenkiintoisen paikallisista kivityypeistä kertovan ryhmän. Myös kiven työstö poikkeaa kirkoissa jonkin verran (kts. enemmän Stenbäckin kirkoista Sonkajärven ja Nilsiän kohdekuvauksissa).
3. Seurakuntatalo
1900-luvun kansallisromantiikan ajan kirkkoa vastapäisessä
seurakuntatalossa näkyy myös oman aikakautensa romantiikka, 1980-luvun rakennustekniikalla toteutettu arkkitehtuurissa
suosittu postmodernismi.
Seurakuntatalon arkkitehtonisena ansiona on sen miellyttävä
ja katukuvaa kauniisti rakentava sijoitus. Rakennusta on laajennettu myöhemmin.
17
5. Entinen lainajyvästö (nyk. käsityökeskuksen talo)
Valmistunut 1900-luvun alussa
4. Entinen kunnantupa
Valmistunut 1900-luvun alussa
Kirkon viereinen kaksikerroksinen puutalo rakennettiin alun
perin kunnantuvaksi, jona se palveli vuoteen 1930-luvulle.
Tällöin talo kunnostettiin kunnanlääkärin virka-asunnoksi.
1960-luvulla rakennusta käytettiin jälleen kunnanvirastona
ennen sen siirtymistä nykyisiin, kansakoulurakennuksista saneerattuihin virastotiloihin. Nykyisin talossa on kunnan palvelutoimintoja. Osa tiloista on vuokrattu yksityisille. Vaikka rakennuksen sisätiloja on käyttötarkoituksien vaihtumisten myötä paljon muutettu, on se katumiljöön kannalta hyvin merkittävä. Talo on kirkon ohella ainoa Kauppatien varrella sijaitseva
1940-lukua
edeltäneessä asussa säilynyt rakennus. Vuonna 1994 inventoinnissa merkitty vihreä väritys on vaihtunut keltaiseksi.15
15
Entinen lainajyvästö on uudempien rakennusten välissä.
Lainajyvästö hautausmaalta katsottuna.
Keinänen, 1994.
18
Kirkon ympäristökokonaisuuteen kuuluu entinen lainajyvästö,
nykyinen käsityöneuvonta-asema. Jo Ruotsin vallan aikana
kehotettiin seurakuntia perustamaan katovuosien varalle pitäjänmakasiineja, joista viljelijät saattoivat lainata siemenviljaa.
Rakentamisvelvollisuus siirtyi 1800-luvun puolivälin jälkeisessä
kirkollisen ja kunnallisen hallinnon erossa kunnille, jolloin näitä
kirkon tuntumaan rakennettuja suuria makasiineja yleensä
alettiin kutsua lainajyvästöiksi. Varpaisjärven entinen lainajyvästö on uuden käytön myötä muutettu julkisivuiltaan täysin
ja on siten menettänyt rakennustyypin tunnistettavan hahmon.
Kirkonkylän
kohteet
yksittäiset
maakunnallisesti
6. Vanha pappila
Rakennusmestari P.J. Pitkänen, asuinrakennus ja
aitat rakennettu v. 1908-1909
19
merkittävät
Suunnitelmien yhtäläisyyksinä ovat mm. ullakon ikkunoita varten tehtyjen poikkipäätyjen aumat.
P.J. Pitkänen suunnitteli ja urakoi Kuopioon paljon rakennuksia
1900-luvun vaihteessa. Hänen töihinsä kuului monia kouluja ja
asuinrakennuksia. Hänen suunnittelemiaan olivat myös suuri
osa tämän aikakauden Kuopion seudun sveitsiläistyylisistä huviloista. Pitkäsen suunnittelemat pappilat, erityisesti pienen
Varpaisjärven seurakunnan, olivat julkisivuiltaan kuitenkin paljon maltillisempia. Päärakennuksen huoneohjelmaan tuli alun
perin huone kirkkoherranvirastoa varten kuuden asuinhuoneen
ja keittiön lisäksi. Pihassa on säilynyt asuinrakennuksen lisäksi
kaksi aittaa sekä kellari, jonka päällä ollut väentupa on purettu. Myös kahden hevosen talli, riihi ja rantasauna on purettu.
Karjarakennuksen paikalle rakennettiin v. 1965 uusi pappila,
jonka jälkeen vanha pappila oli muutaman vuoden asuntona.
Uusi pappila vanhan on vanhan pappilan kulmalla.
Vuonna 1976 rakennus on myyty yksityiskäyttöön asunnoksi.
Piha-alue rakennuksineen on hyvin hoidettu, mutta pappilaympäristöihin oleellisesti kuulunut maisemallisen näkyvyyden tuoma arvokkuus on oleellisesti kärsinyt uudemman rakentamisen laajentuessa aivan pihapiiriin rajoille.
Vanhan pappilan eloaitta.
Varpaisjärven vasta perustetun seurakunnan velvollisuuksiin
kirkon rakentamisen ohella kuului pappilan rakentaminen kirkkoherralle. Tarkoitukseen ostettiin 390 hehtaarin Pasalan tila
Varpasen rannasta, jolle rakennettaviin asuin- ja talousrakennuksiin kuopiolainen rakennusmestari P.J. Pitkänen laati piirustukset. Tämä oli samoihin aikoihin suunnitellut myös Pielaveden Kirkkosaareen uuden pappilan asuinrakennuksen.
20
7. Entinen Sutelan kansakoulu (nyk. kotiseutumuseo)
Kansakoulu rakennettu v. 1895
neen Sutelan koulun sijoituksessa. Koulu muutettiin 1950luvulla kotiseutumuseoksi, jonka yhteyteen on siirretty tyylimylly ja paja. Koulu on julkisivuiltaan erittäin hyvin säilyttänyt
alkuperäisen ilmeensä (mm. vanhat ikkunat, ulko-ovet, vuorilaudoitus).
8. Paloasema
Varpaisjärven 1950-luvun alussa rakennettu paloasema hallitsee maamerkkinä sisääntulonäkymää saavuttaessa kirkonkylälle Lapinlahden suunnalta. Rakennus on arvotettu maakunnallisesti merkittäväksi erityisesti miljööarvojen ansiosta eli
taajamakuvaa monipuolistavana ajallisesti kerroksellistavana
kohteena.
Suomeen oli vuonna 1933 säädetty ensimmäinen palolaki. Aiemmin kaupunkien ja kuntien palojärjestyksillä oli säädetty
ehkäisevästä palotorjunnasta. Palolaki määräsi kunnat vastaamaan palotoimesta ja mm. nimittämään palopäällikön. Tämä merkitsi monessa kunnassa myös paloasemien rakentamista, mikä yhdessä asemien samankaltaisen tilaohjelman
kanssa letkunkuivatustorneineen loi kuntiin helposti tunnistettavan rakennustyypin.
Varpaisjärven vanhin säilynyt koulurakennus, Sutelan (myöhemmin perustettavan kirkonkylän) kansakoulu rakennettiin v.
1895 alueen kuuluessa vielä Nilsiään. Piirustuksina käytettiin
Nilsiän Sänkimäen kansakoulun rakentamisessa sovellettuja
piirustuksia. Nämä kuuluivat vuodelta 1892 olevaan kouluhallituksen ensimmäiseen koulujen mallipiirustuskokoelmaan. Näillä mallipiirustuksilla onnistuttiin luomaan koko maassa edelleen helposti tunnistettava kansakoulurakennustyyppi.
Rakennukseen on tehty peruskorjaus 1980-luvulla ja se on
edelleen palokunnan käytössä. Viimeisin peruskorjaus on vuodelta 2011 (Arkkitehtuuritoimisto Riitta Korhonen Oy & Rakennussuunnittelutoimisto Nylund).16
Kouluhallitus oli mallipiirustusten laatimista varten järjestänyt
suunnittelukilpailun ja kehitti malliston arkkitehti G.E. Aspin ja
J. Stenbäckin voittaneiden ehdotusten perusteella. Koulutyypit
olivat julkisivuiltaan yhtenäisiä, mm. kaikissa oli vuoraus jaettu pysty- ja vaakalaudoituksilla vyöhykkeisiin. Massoittelultaan
koulut olivat melko vaihtelevia, mutta yhtenäisenä piirteenä oli
kuitenkin yksikerroksisuus. Vain muutamissa ehdotuksissa
opettajan asunto oli sijoitettu ullakkotilaan. Mallipiirustusten
tavoitteisiin kuului myös rakennustaiteelliset ominaisuudet ja
koulurakennukset nähtiin mahdollisuutena kohentaa maaseudun rakennuskulttuuria. Kouluhallituksen ohjeisiin kuului myös
ohjeet koulujen sijoittamisesta hyväkulkuisen tien varrelle ja
mielellään kuivalle paikalle mäen päälle, mikä näkyy toteutu-
16
21
Lapinlahden kunnan rakennustiedot, 2013.
9. Vanhatalo
Vanhin osa 1700-luvun lopulta, laajennettu 1890luvulla, eri-ikäisiä talousrakennuksia
kennuksia on säilynyt maakunnassa eniten Sisä-Savon seuduilla.
Taloa on jatkettu 1890-luvulla suurella tuvalla, jonka perimätiedon mukaan talon isäntä rakennutti tyttärelleen tanssisaliksi. Päärakennukseen ikkunat on uusittu ja toiseen kerrokseen
on rakennettu saunatilat v. 1992.
Pihapiirissä on säilynyt v. 1925 rakennettu tiilinavetta ja muutamia aittoja, joista yhdessä toimi 1800-luvun lopulla Varpaisjärven ostomeijeri.
Kolmiosaisessa hirsiluhtiaitassa on säilytetty viljan lisäksi
ruumiita ja sodan aikaan saksalaisten konjakkia. Navetta on
palanut kolmeen kertaan. Ensimmäisen hirsinavetan jälkeen
rakennettiin tiilipilari-hirsinavetta, jonka jälkeen tiilinen. Se
paloi 1975, mutta korjattiin.17
Tie on rakennettu liian lähelle aittaa. Tien suolaus ja talvikunnossapito uhkaavat aitan seinää. (Jokin kevyt suojaustapa olisi
tarpeen, esim. heinä- tai olkipaalit talveksi seinälle.) Viljelty
kumpuileva peltomaisema lisää Vanhatalon pihapiirin maisemallisia arvoja.18
Vanhatalon pihapiiri muodostaa hienon kokonaisuuden komeine vanhoine pihapuineen ja rakennuksineen ja on merkittävä
osa erästä Nilsiäntien varren komeinta kulttuurimaisemaa. Tilaa on aiemmin kutsuttu Vanhatalon hoviksi ja sen isäntiä herroiksi. Tilan päärakennus on seudulla nykyään harvinainen
aumakattoinen talonpoikaistalo ja 1700-luvulla rakennetulta
osaltaan vanhin tiedossa oleva Varpaisjärven rakennus. Samantyyppinen suuri tilan päärakennus on ollut myös Urimolahden tilalla. Näitä talonpoikaisempireä edustavia asuinra-
17
18
22
Keinänen, 1994.
FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy, 2013.
Paikallisesti merkittävät kohteet
Paikallisesti merkittäviä kohteita ovat mm. aiemmin inventoidut kohteet sekä maastokäynnillä 2013 inventoidut kohteet.
Paikallisesti merkittäviä kohteita ovat mm. 1900-luvun vaihteen jälkeinen maaseudun rakennuskanta, kuten asutustilat
sekä aikakaudelle edustavimmat ja yhtenäisimpinä säilyneet
asuntoalueet ja katumiljööt (ns. rintamamiestaloalueet) sekä
jälleenrakennuskauden arkkitehtuuri. Inventoinnissa on tarkasteltu mahdollisesti uusina paikallisesti merkittävinä rakennusperintökohteina uudempaa arkkitehtuuria aina 1970-luvulle
asti.
Paikallisesti merkittäviä kohteita ei ole arvotettu vuosien 1994
ja 2008 inventoinnin jälkeen. 1970-luvun inventoinneissa on
muutamia kohteita, joita ei ole tarkistusinventoitu 1990luvulla. Nämä kohteet eivät kuulu aluerajaukseen.
Varpaisjärven kirkonkylän alueen kohteita.
23
A. Kunnanvirasto, entinen kansakoulu ja asuntola
Kauppatie 20
korjauksissa, mutta katteena on tiili. Kuuluisan paikallisen
Ruuna Reippaan patsas on virastotalon edustalla.
Kun päätös koulurakennusten rakentamisesta tehtiin, ei ollut
tietoa kylän muodostumisesta lopulta kunnan keskukseksi.
Koulurakennukset pyrittiin sijoittamaan erilleen asutustaajamasta, jotta ne olisivat rauhallisia eikä taajaman elämänmeno
vaikuttaisi haitallisesti.19
Arkkitehti Toivo Salervon suunnittelemat koulurakennukset.
Koulukäyttö rakennuksessa loppui 1960-luvulla. Hyvin suunniteltu koulun rakennusryhmä avarine opetustiloineen, opettajaasuntoloineen, navetoineen ja talleineen edusti paikallisia olosuhteita ajatellen koulurakentamisen huippua. 1960- 70luvuilla rakennuksen yläkerta oli kerhotiloina ja alakerta liiketiloina. Rakennuksessa toimi myös kansalaisopisto ja miesten
kiertävä käsiteollisuuskoulu. Asuntolarakennus oli asuntolana
vuoteen 1979 saakka, jolloin rakennukset saneerattiin virastotaloiksi.20
Edustava ajallisesti kerroksellinen kohde, jonka käyttötarkoitus on muuttunut useaan otteeseen, mutta rakennukset ovat
sopeutuneet muutoksiin.
Arvoja: Edustavuus, historiallinen todistusvoimaisuus, historiallinen kerroksisuus.
12 pistettä, tärkeä
Kunnanvirastorakennukset sijaitsevat keskeisellä paikalla vierekkäin kylänraitin varrella. Ne ovat lohkokiviperustaisia hirsirunkoisia pystyrimalaudoitettuja. Ovet ja ikkunat on muutettu
19
20
24
Keinänen 1994
Taskinen 2008: 8
Arvoja: Harvinaisuus, edustavuus, historiallinen todistusvoimaisuus.
B. Varpaisjärven mylly
Lapinlahdentie 10
11 pistettä, tärkeä
Varpaisjärven mylly sijaitsee paloasemaa vastapäätä. Yhdessä
ne muodostavat Lapinlahdelta päin saavuttaessa keskustan
sisääntuloväylän maamerkin.21 Myllyn perustettiin vuonna
1949 ja se valmistui vuonna 1950 Lapinlahdelta tulevan uuden
voimalinjan kanssa samanaikaisesti. Sähkömyllyn kulta-aikaa
oli 1960-luku, jonka jälkeen maatalouden ja yhteiskunnan
muutos alkoi vähentää jauhatusmääriä.22
Betoniperustainen punaiseksi maalattu pystyrimalaudoitettu
korkea myllyrakennus alkuperäisine valko-vihreine ikkunoineen ja ovineen on näyttävä maatalouteen voimakkaasti liittyvä rakennustyyppi kirkonkylän keskustassa. Kunto on hyvä,
kevytrakenteinen puurakenteinen katos on osin painunut.
Alkuperäinen, harvinaistuva, edustava ja todistusvoimainen
jälleenrakennuskauden mylly keskellä kylää.
21
22
Taskinen 2008: 8
Varpaisjärvi 1986: 167.
25
Varpaisjärven kunnan osuuskassa perustettiin vuonna 1912
osuustoimintaperiaatteella. Alkuaan pankki toimi pääasiassa
kunnantuvalla. Vuonna 1938 valmistui oma toimitalo kirkonkylälle. Kokonaan uudet pankkitilat valmistuivat vuonna 1982
Kauppatien ja Lapinlahdentien risteykseen. 24
C. Osuuskassa, Kiinteistö-oy Varpaisjärven Kassatalo
Kauppatie 29
Osuuskassa on jylhän vaikuttava betoniperusteinen kellertäväksi ja valkoiseksi rapattu korkea rakennus kylänraitilla puurakennusten joukossa. Muutoksia on tehty, mutta harvinaislaatuinen ja tyylillisesti Varpaisjärven keskustassa ainutlaatuinen rakennus on kiinnostava pankkitoiminnan historiaa heijastava ajallisesti kerroksellinen kohde.
Arvoja: Harvinaisuus, edustavuus. historiallinen todistusvoimaisuus.
12 pistettä, tärkeä
Aivan Kauppatien varteen vuonna 1938 rakennettu Osuuspankki, joka nykyään toimii liikekiinteistönä. Näyttävä ja erikoislaatuinen kylänraitin maamerkkirakennus, jonka nurkalla
on vaalea autotalli vuodelta 1998. 23
23
24
Lapinlahden kunnan rakennustiedot, 2012.
26
Varpaisjärvi 1986: 152–153.
1922–2002) valittiin kirjaston suunnittelijaksi.27 Sama toimisto
on suunnitellut mm. vuonna 1993 valmistuneen Juuan kunnankirjaston.28
D. Varpaisjärven kirjasto Iivari
Kirjastotie 1
Kirjasto edustaa tyylillisesti modernia, ajalleen tyypillistä niukan detaljiikan linjaa. Ulkoa ja sisältä kirjasto on pysynyt suurelta osin alkuperäisessä asussaan. Muun muassa yksilöllinen
ovenkahva on samantyyppinen kuin 1980-luvun pankkirakennuksissa.
Arvoja: Harvinaisuus, edustavuus, alkuperäisyys.
12 pistettä, tärkeä
Kirjasto on valmistunut vuonna 1982. Sen on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Kaj Michael Oy Kuopiosta. Kirjasto sijaitsee rinteen alla Varpasen Saarenlahden rannan läheisyydessä. Kirjastotien toisella puolella vastapäätä kirjastoa on koulukeskus,
jota on alettu rakentaa 1960-luvulla. Sen ensimmäinen osa
valmistui vuonna 1964.25 Koulukeskuksen on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Paldanius Kajaanista. Koulukeskusta laajennettiin ja peruskorjattiin vuosina 1999–2001. Suunnitelmat laati
Rakennussuunnittelutoimisto Nylundista Arja Liukkonen. Kirjastotien päässä on vuonna 1994 valmistunut liikuntahalli,
jonka on myös suunnitellut Arkkitehtitoimisto Kaj Michael Oy.
Liikuntahallin kuntosalin laajennus on saman toimiston suunnittelema. Se valmistui vuonna 2006.26
Varpaisjärven kirjastotoiminta alkoi kehittyä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Kirjasto toimi aluksi koulujen yhteydessä.
Kirjastoauto saatiin vuonna 1973. Kunnan kirjastolautakunta
halusi jo vuonna 1972 rakentaa kirjastotalon, mutta rakentamislupia myönnettiin Suomessa tällöin vähän. Omaa erillistä
kirjastotaloa alettiin suunnitella vuonna 1977, kun kouluhallitus hyväksyi viimein rakennusohjelman. Tällöin myös kuopiolainen Arkkitehtitoimisto Kaj Michael Oy (arkkitehti Kaj Michael
25
26
27
Varpaisjärvi 1986: 276.
Lapinlahden kunnan rakennustiedot, 2012.
28
27
Varpaisjärvi 1986: 280–283.
Juuan kunnan www-sivut, 2013
pappilalle kevyen ilmeen. Tummapuitteinen ikkuna-aukotus on
maltillista, mutta rantanäkymille avautuu suurehko ikkunaseinämä. 1960-luvun suunnitteluihanteet ovat hyvin näkyvissä.
Niukan arkkitehtuurin koristeaiheina on käytetty tummaa puuverhousta mm. sisäpihan puolella. Rakennus näyttää yleisesti
hyväkuntoiselta, vaikka räystään levytys on osin tummentunut. (Levytyksessä saattaa olla asbestia: asia on tutkittava
ennen muutostöitä asianmukaisesti.)
E. Uusi pappila
Pappilantie 3
Ulkoa melko alkuperäisessä asussaan säilynyt pappilakulttuurin edustaja, joka edustaa ajallisesti viimeisimpiä pappiloiksi
rakennettuja rakennuksia. Paikallinen kulttuurihistoria merkittävä. Vanhan pappilamiljöön ajallisesti kerroksellinen lisä. Yksityiskäytössä.
Arvoja: Edustavuus, alkuperäisyys, historiallinen todistusvoimaisuus.
11 pistettä, tärkeä
Kauniilla rantapaikalla vanhan pappilan kulmalla on uusi vuonna 1965 rakennettu pappila.29 Betoniperusteinen U:n muotoinen rakennus kiertyy atriumpihan ympärille. Vaalea tiiliverhous yhdistettynä näyttävään räystäsaiheen vaaleaan levytykseen ja atriumpihalle kallistuvaan pulpettikattomuotoon luo
29
Pohjois-Savon kulttuuriympäristöselvitys,
kulttuuriympäristö osa 2, 2011: 202.
Pohjois-Savon
28
Vuonna 1983 pihalle siirrettiin Iisalmen Viitaalta, Lyyran tilalta
ostettu 1860-luvulla rakennettu pirtti seuratuvaksi. Pirtti on
ulkoa kuin sisältäkin alkuperäisessä kunnossaan, tuvan lattia
ja katto lankkuineen, orsineen ja hirsipintoineen. Tuvan uuni
on muurattu vanhan mallin mukaisesti (malli Lukkarilan Lahnamäesta). Pirtti katettiin päreella, ja muutenkin noudatettiin
rakennuksen alkuperäistä tyyliä ja työtapoja. Pirtti on toiminut
savutupana ja savupinta on myöhemmin veistetty. Hirret pirttiä varten on tuotu Vieremältä uittamalla.31
F. Koskenniemen seuratupa
Varpasentie 435
Pihapiirin aitta on luultavasti Paavo Ruotsalaisen rakentama
(Paavon puumerkki?). Se on siirretty Huhta-ahosta, joka oli
Paavon asuinpaikkana 1700-luvun lopulla. Vuonna 1815 Paavo
Ruotsalainen osti seuratuvan paikan eli osan Koskenniemen
tilasta. Aittaan rakennettiin perinteikäs lautakatto siirron jälkeen. 32
Vuonna 1994 suunnitteilla oli seuratuvan laajennus, johon oli
jo Kangaslammilta tuodut ison pirtin hirret hankittuna pihapiirissä33. Laajennus on tehty, ja siinä on noudatettu vanhaa rakennustapaa. Muun muassa korkea perinteinen kivijalka on
näyttävä.
Nykyisin seuratupa on kolmiorimahuopakatteinen. Aittaa on
vuorattu kauniisti päreellä. Myös aitta on huopakatteinen. Rakennukset ovat hyväkuntoisia ja niistä on pidetty huolta.
Koskenniemen seuratupa liittyy reitistöön, jolla voi tutustua
Paavo Ruotsalaisen Varpaisjärvellä sijainneisiin asuinpaikkoihin. Seuratupayhdistys on toteuttanut vuosina 1999–2000
hankkeen, jonka tarkoituksena on rakentaa Paavon Varpaisjärvellä olleet kaikki asuinpaikat esittelevä ja yhdistävä tutustumistaival, jolla edistetään paikkakunnan todelliseen historiaan perustuvan ja laajasti Suomessa vaikuttavan kulttuuriperinnön vaalimista ja tunnetuksi tekemistä. Koskenniemi on
taipaleen lähtö- tai paluupiste. Muut asuinpaikat ovat olleet:
Sutelansaari (1787–1790), Huhta-aho (1790–1801) ja Vuori-
Vuonna 1977 Paavo Ruotsalaisen 200-vuotisjuhlavuonna perustettiin Koskenniemen seuratupayhdistys. Yhdistys sai lahjoituksena Koskenniemen tilasta tontin, jolla on sijainnut Paavo Ruotsalaisen asuinpaikka. Paikalla ollut Paavo Ruotsalaisen
aikainen kaivo kunnostettiin ja rakennettiin vinttikaivo. Pihaan
tehtiin myös ulkohuussit.30
31
32
30
33
Keinänen, 1994.
29
Keinänen, 1994.
Keinänen, 1994.
Keinänen, 1994.
G. Susitulli, Karjalaisenmäki
Nilsiäntie 64
nen (1801–1815). Koko reitin pituus on noin 20km. Matkailullisesti Paavon ja Riitan taival liittyy Aholansaaren, Portaanpään
ja muiden Paavon perintöä vaalivien tahojen kanssa sekä muiden paikallisten matkailukohteiden kanssa.34
Vanhan perinteisen rakennustavan jatkaminen on Paavo Ruotsalaiseen liittyvä kulttuurihistoria tekevät Koskenniemen pihapiiristä paikallisesti arvokkaan ympäristön, jota maisema pihapiirin koivuineen ja lähistön viljeltyinä peltoineen korostaa.
Alkuperäistä tai sitä vastaavan hirsirakentamistavan jatkaminen siirretyissä rakennuksissa. Merkitys herännäisyyteen liittyvänä historiallisena todisteena tai siitä kertovana ja tietoa
lisäävänä esimerkkinä.
Arvoja: Harvinaisuus, tyypillisyys, edustavuus, alkuperäisyys,
historialiinen todistusvoimaisuus.
12 pistettä, tärkeä
Susitulli eli Karjalaisenmäki sijaitsee tien varressa. Karjalaisen
koillisranta tien jää toiselle puolelle. Pienen päärakennuksesta,
aitasta ja huussirakennuksesta muodostuvan tielle päin avautuvan pihapiirin ympärillä kasvaa metsää.
Susitulli on ollut Puutavarayhtiö Kaukaksen mailla, jonne se on
rakennettu työnjohtajan taloksi. Myöhemmin se on ollut Karjalaisenmäki-nimisenä yksityisomistuksessa ja asuinkäytössä
vuoteen 1963 asti, jonka jälkeen se oli 10 vuotta tyhjillään.
Päärakennusta on korotettu ja päätykolmiota korotettu. Taloon on asennettu tiilikatto ilmeisesti päreen tilalle 1930luvulla Kupittaan Lähteeltä, vuonna 1994 jo ruskea profiilipelti.
Vuonna 1937 rakennettiin aitta ja rantasauna. Talon kuisti uu-
34
Varpaisjärven seurakunta:
http://www.varpaisjarvenseurakunta.fi/99-koskenniemenseuratupa
30
sittiin. Pihapiirissä on ollut talousrakennus, jossa oli talli ja liiteri. Talousrakennus oli purettu ennen vuotta 1994.35
Arvoja: Tyypillisyys, edustavuus, alkuperäisyys, historiallinen
todistusvoimaisuus.
Päärakennuksen perustukset ovat luonnonkiveä, osin betonia.
Rakennus on vuorattu punaiseksi maalatulla pystyrimalaudoituksella. Nurkkalaudat ja ikkunat ovat valkoiseksi maalattuja.
Kate on tummaa tiilikuvioitua profiilipeltiä.
10 pistettä, tärkeä
Vuonna 1937 rakennetun nurkkakiviperustaisen hirsiaitan katto oli vuonna 1994 huonokuntoista pärettä, nykyisin tummanharmaata tiilikuvioitua profiilipeltiä. Räystäslaudat on uusittu,
muutoin kattorakenteet vanhempia. Aitta vaikuttaa hyväkuntoiselta.
Pihassa on myös rankorakenteinen vaakalaudoitettu rusehtavaksi maalattu ulkohuussi, jossa kaksi ovea ja huopakatettu
lapekatto. Sen vieressä on kaivo. Huussirakennuksen kate on
osin rikki.
35
Keinänen, 1994.
31
H. Palopaikka
Koivukuja 20
Päärakennus on lohkokiviperusteinen ja hirsirunkoinenn pystylaudoitettu ja maalattu vihreäksi, valkoiset nurkkalaudat ja
ikkunat. Ikkunamuutoksia on tehty, katemateriaalina harvinaistuva vanha tiili.
Hirsirakenteisen riihen katto on korjattu ja toisessa päässä
heinäseipäille ja muilla tarvikkeille rakennettu pienempi osa,
jonka seinähirret eivät ole mustuneita. Riihen lattiaan on valettu ohut betonilaatta ilmeisesti puimakoneen vuoksi.
Punaiseksi maalatussa talousrakennuksessa on vuoraamaton
hirsiosa ja pystylomalaudoitettu rankorakenteinen osa. Profiilipeltikate hyväkuntoinen, perustukset osin vajonneet. Kauniit
ovet.
Nykyään harvinainen riihi, jossa kiuas ja puimakone. Ajallisesti
kerroksellinen ja maatalouden muutoksesta kertova ”puimalaitteisto” vanha asuinpaikan pihapiirissä, joka maisemallisesti
kauniilla paikalla mäellä.
Arvoja: Harvinaisuus (riihi), tyypillisyys, edustavuus, historiallinen kerroksisuus.
11 pistettä, tärkeä
Maatilan päärakennus 1920-luvulta. Vanha asuinpaikka (Kartta 1840-luku) Pönkän ja Valkeisen välisellä kannaksella on
kauniin kumpuilevan peltomaiseman ympäröiminä maatilan
päärakennus, talousrakennus ja riihi, jossa luiskekivinen kiuas
ja vanha puinen pienehkö Sampo-merkkinen puimakone.
32
J. Pellontaus
Rovastintie 31
I. Valkeisniemi
Valkeispurontie 24 b
Kauniilla paikalla Valkeisen itärannalla oleva vanha asuinpaikka, jonka rakennuskantaa on muokattu vuosien saatossa, mm.
päärakennus remontoitu, rakennuksia siirretty 1970-luvulla
uuden omistajan myötä, jolloin tehty niille betoniperustuksia.
Vanha 1800-luvun aitta on siirretty 1976 Säyneisistä. Rantaasunnon osana huoneita Suonenjoen pappilasta. Lato siirretty
parin kilometrin päästä naapurista. Rantasauna rakennettu
entisen paikalle. Ei asuinpaikkana, kurssitoimintaa.36
Vuonna 1949 rakennettu37 jällenrakennuskauden pientalon
alkuperäisessä asussaan säilynyt pihapiiri, jossa on asuinrakennus, talousrakennus sekä pihalla paljon mm. marjapensaita. Peltola on harvinainen talousrakennuksineen säilynyt alkuperäisasuinen jälleenrakennuskauden pientalo kirkonkylän
alueella. Ympäristö on muuttunut pappilan pelloista pääasiassa
1970-luvun rivitaloalueeksi. Rakennusten rakennustekniset
ratkaisut ovat rakennusaikansa mukaisia.
Hirsirakentamisen perinnettä nähtävissä siirretyissä aitoissa.
Siirrettyjen rakennusten historia mielenkiintoinen.
Arvoja: Harvinaisuus, tyypillisyys, alkuperäisyys, historiallinen
todistusvoimaisuus.
Arvoja: Tyypillisyys, edustavuus, historiallinen kerroksisuus.
10 pistettä, tärkeä
9 pistettä, tärkeä
36
37
Keinänen 1994
33
Lapinlahden kunnan rakennustiedot 2013
L. Pellonpää, entinen kanttori-urkurin virkatalo
Nilsiäntie 4
K. Mäkelä, vanha seurakuntadiakonissan asunto
Kauppatie 6
Kanttori-urkurin virkataloksi rakennettu hirsirunkoinen asuinrakennus, jonka pihapiiriin tehtiin myös hirsirunkoinen hevostalli. Peruskorjauksessa vuonna 1961 tehtiin ajalleen tyypillisiä
muutoksi, mm. uunit purettiin ja lattioita levytettiin. Viranhaltija siirtyi asumaan seurakuntataloon vuonna 1971. Tällöin rakennus myytiin yksityisasunnoksi.
Rakennusta on muokattu voimakkaasti mm. julkisivujen osalta
peruskorjausten yhteydessä. Pihapiiriin on rakennettu uusi ulkorakennus.
Ajallisesti kerroksellinen jälleenrakennuskauden virkatalo, jonka kulttuurihistoria on paikallisesti mielenkiintoista.
Sijaitsee harjun jyrkällä rinteellä Kauppatien varrella. Alemmaksi tontille on rakennettu muita rakennuksia. Vuonna 1916
rakennettu hirsirunkoinen ja mökki on tehty talkoilla palaneen
talon paikalle. Rakennus on saattanut jo silloin kuulua seurakunnalle. Rakennuksessa on asunut sota-aikana sairaanhoitajia ja kätilö, myöhemmin seurakunnan työntekijöitä. Mäkelä
myytiin vuonna 1960 yksityiselle. Viimeinen talon vuokralainen lähti vuonna 1976. Päätyhuone on rakennettu ennen sotia.38 Rakennus on tällä hetkellä asumaton eikä sen kunnosta
ole tarkkaa tietoa.
Arvoja: Tyypillisyys, edustavuus, historiallinen todistusvoimaisuus.
9 pistettä, tärkeä
Ajallisesti kerroksellinen ja paikalliselta kulttuurihistorialtaan
mielenkiintoinen hirsirakentamista edustava rakennus. Vanhinta säilynyttä kirkonkylän rakennuskantaa.
Arvoja: Tyypillisyys, edustavuus, historiallinen todistusvoimaisuus.
10 pistettä, tärkeä
38
Keinänen 1994
34
Paikallisesti arvokkaat aluekohteet
Paikallisesti arvokkaat aluekohteet muodostuvat useista kohteista, jotka eivät välttämättä yksittäisinä nousisi paikallisesti
arvokkaiksi. Esim. jälleenrakennuskauden pientaloalueet, niiden ajallisesti kerrokselliset laajentumisalueet tai uudehkot ns.
modernit 1960-luvulla tai sen jälkeen rakennetut pientalo- tai
rivitaloalueet voivat nousta merkittäviksi juuri yhtenäisyytensä
vuoksi.
M. Pikku-Berliini
Pyykkärintie, Tuomaantie, Karjatie, Kaartotie, Petäiköntie
Alueella on alkuperäiskuntoinen harvinainen 1970-luvun lopun
arkkitehtuurin edustaja Petäiköntiellä.
35
Arvoja: Harvinaisuus, tyypillisyys, alkuperäisyys, historiallinen
todistusvoimaisuus, historiallinen kerroksisuus.
11 pistettä, tärkeä
Pikku-Berliinin asutusalue liittyy sodanjälkeiseen jälleenrakennuskauteen ja väestön asuttamiseen. Pikku-Berliini sijaitsee
Pitkälammen länsipuolella Lapinlahdentien varrella. Berliinin
teollisuusalue on asutusalueen länsipuolella. Pikku-Berliinin
asutusalue on laajentunut 1960-luvulla ja sen jälkeen oman
aikansa tyylisillä omakotitaloilla.
Pyykkärin- ja Tuomaantiellä on 1,5-kerroksisia jälleenrakennuskauden pientaloja, joihin on usein tehty muutoksia, mm.
ikkunamuutoksia, ulkoverhouksia muutettu levytyksiin tai lisäsiipiä rakennettu. Rakennukset ovat kuitenkin selvästi noppamaisia ja tunnistettavissa. Karjatieltä pohjoiseen päin on
uudempia 1960-luvulla tai sen jälkeen rakennettuja matalia
punatiiliverhoiltuja loivakattoisia pientaloja, jotka ovat usein
alkuperäisasussaan.
Alue on edustava, ajallisesti kerroksellinen ja historiallisesti
todistusvoimainen kokonaisuus, jossa on nähtävissä sotien
jälkeisen asuinrakentamisen kehitys kohti nykyaikaa. Jälleenrakennuskauden pihapiireihin kuuluvat olennaisina elementteinä talousrakennukset, jotka ovat arvokas osa pihapiiriä.
36
N. Sopentauksen ladot
Sopentauksentien pellot
O. Kauppatien varren jälleenrakennuskauden rakennukset
Kauppatie 26, 28, 37, 41 ja 43
Sopenjärven (1840-luvun kartassa Kolmisoppi) alueella on
kaksi vanhaa asuinpaikkaa, Vanhatalo ja Laitila. Vanhatalo on
maakunnallisesti arvokas kohde. Muutoin Sopenjärven ympärillä on useita jällenrakennuskaudenaikaisia tiloja, joiden maat
ovat olleet alun perin ilmeisesti Vanhataloon kuuluvia tai niiden jatkoksi raivattuja kumpuilevia peltoja. Yksittäisinä ja paljon muutoksia kokeneina pihapiirejä ei arvoteta yksittäin, vaan
ne muodostavat peltomaiseman latojen kanssa paikallisesti
merkittävän aluekokonaisuuden, johon kuuluvat päärakennuksen rakentamisajankohdan mukaan lueteltuna Laitila (1974,
vanha talousrakennus 1912), Uusipiha (1952), Takaharju
(1981), Sopentaus (1970), Koivuharju (1949) ja Sopenlampi
(1991) pihapiireineen. Sopenjärven etelärannan ja Karjalaisen
välissä vähän Sopentauksen viljelysmaisemasta erillään ovat
Salola (1920), Mäntylä (1950) ja Purola (1954), jotka kuuluvat samaan kokonaisuuteen. Pihapiirit on tarkastettu maastossa.
Sopentauksentielle näkyvät ladot erottuvat maatalouden muutoksen vuoksi harvinaistuvina elementteinä viljelysmaisemasta. Latoja on peltoaukealla 5. Latojen kunto saattaa olla heikentynyt. Viljelysmaisema latoineen ja ajallisesti kerroksellisine pihapiireineen kertoo maatalouden ja yhteiskunnan sotien
jälkeisestä muutoksesta.
Arvoja: Harvinaisuus, tyypillisyys, alkuperäisyys, historiallinen
todistusvoimaisuus.
11 pistettä, tärkeä
37
hempien kerrosten säilyttäminen olisi tärkeää. Rakennukset
on rakennettu lähelle teitä, joten ne luovat miellyttävää kylänraitin tunnelmaa. Pihojen talousrakennukset ja istutukset kuuluvat jälleenrakennuskauden oleellisina elementteinä pihapiireihin. Kauppatie 41:ssä on toiminut ilmeisesti myymälä, jota
on laajennettu ajalleen tyypillisellä levy- ja punatiiliverhoillulla
ja pulpettikattoisella lisäsiivellä 1960-luvulla. Rakennuksiin on
tehty tyypillisiä muutoksia, mm. mineriittiverhouksia, ikkunamuutoksia.
Arvoja: Tyypillisyys, edustavuus, alkuperäisyys, historiallinen
todistusvoimaisuus, historiallinen kerroksisuus.
10 pistettä, tärkeä
Jälleenrakennuskautta edustavia pientaloja Kauppatien varrella. Useita vanhoja rakennuksia on purettu Kauppatien varrelta,
joten ajallisesti kerroksellisen kylänraitin kannalta myös van38
P. Piennartien rivi- ja omakotitalot
Piennartien 1970-luvun alkuperäisessä asussaan säilynyt matala rivitalo on aikakautensa tyypillinen edustaja. Betoniperustus on maalattu siniharmaaksi, vaaleassa tiiliverhouksessa on
tummat saumat. Katto on saatu näyttämään ajalleen tyypilliseltä tasakatolta. Piennartien varrella on myös useita 1960–
70-lukujen alkuperäisessä tai lähes alkuperäisessä asussaan
säilyneitä matalia tiiliverhottuja asuinrakennuksia, jotka edustavat tyypillisiä oman aikakautensa rakennustekniikan ja arkkitehtuurin ihanteita. (Rakennusten mineriittilevytyksissä saattaa olla asbestia, mikä on otettava huomioon korjauksissa ja
suojauduttava asianmukaisesti. Asbesti ei ole vaarallista, mikäli rakennusmateriaalia ei rikota.)
Rakennukseen on tehty uusi pulpettikatto kesällä 2013.
39
Arvoja: Tyypillisyys, edustavuus, alkuperäisyys, historiallinen
kerroksisuus.
9 pistettä, tärkeä
40
Q. Modernit rivitalot
Koulutie 4, Koivuniementie 5 Opettajaintalo ja 6 Lepola
(vanhusten palvelutaloja)
Koulutie 4
Opettajaintalo
Koivuniementiellä on Opettajaintalo, joka valmistunut 1960luvulla. Korkea valesokkeli nousee ikkuna-aukotuksen alapuolelle. Päädyistä vaaleaksi rapatussa rivitalossa on keltainen
vaakaverhous ja valkoiset avokuistit. Loivaharjainen rivitalo on
ollut mineriittiverhoiltu, mutta verhous on vaihdettu vuoden
2007 jälkeen.39 Opettajaintalo edustaa ajalleen tyypillisiä
opettajille rakennettuja asuinrakennuksia.
Vuonna 1974 rakennettu alkuperäisasuinen matala tasakattoinen punatiili- ja puuverhoiltu rivitalo, joka on aikansa tyypillisen arkkitehtuurin edustaja. Sijaitsee näkyvällä paikalla Koulutien varrella. Koulutie 4:ään on tehty uusi pulpettikatto kesällä
2013. Ympäristössä on paljon rivitaloja, joista osa rakennettu
1970-luvun jälkeen.
Lepola on valmistunut vuonna 1977. Aikakaudelleen tyypillinen tummasävyinen vanhainkotirivitalo, joka edustaa hyvinvointi-Suomen tukipalvelujen kehitystä.
Arvoja: Tyypillisyys, edustavuus, alkuperäisyys, historiallinen
todistusvoimaisuus.
11 pistettä, tärkeä
39
41
Taskinen 2008: 17
R. Kuoliosaari
Kuoliosaari on ollut aikaisemmin nimensä mukaisesti Varpaisjärven kalmistosaari. Järveä laskettaessa se on kasvanut kooltaan suurentunut ja muuttunut niemeksi kannaksen kohottua
järvestä. Alueella voi sijaita muinaisjäännöksiä.40
Arvoja: Historiallinen todistusvoimaisuus.
9 pistettä, tärkeä
40
Säisä 1973:78 & Säisä 1977: 189.
42
Kohteet, joita ei ole arvotettu
joilla on nykyisin uudempaa rakennuskantaa. Vanhat päärakennukset on joko purettu tai niitä muokattu voimakkaasti
1970-luvulla tai sen jälkeen, myös alkuperäisempinä säilyneitä
on. Asuinrakennusten lisäksi vanhaa rakennuskantaa esim.
navetoita, aittoja, latoja, riihiä tai muita talousrakennuksia
kannattaa vaalia ja korjata alkuperäisasu säilyttäen. Koillisrannan peltoaukeat liittyvät Vanhatalon ja Sopenjärven ympäristön kumpuilevaan kauniiseen järvi- ja viljelysmaisemaan.
Maisema pysyy avoimena viljelyn ansiosta. Maisemallisia arvoja kannattaa vaalia alueella. Maisemallisia arvoja vaalitaan
myös vanha rakennuskanta pitämällä kunnossa.
Kohteet, jotka ovat jätetty arvottamatta, ovat lähinnä yksittäisiä kohteita, joita on muutettu ajan saatossa paljon tai ne ovat
rakennustaiteellisilta arvoiltaan nuorempaa rakennuskantaa.
Tätä on mm. 1960-luvun jälkeinen rakennuskanta inventoinnin
aikarajauksen mukaisesti. Kohteet on kierretty maastossa ja
tarkistettu myös Lapinlahden kunnasta saatujen rakennustietojen perusteella. Useiden kohteiden inventointi tulee ajankohtaiseksi 10–20 vuoden päästä.
Myös aikaisempien kohdeinventointien paikallisesti merkittävät
kohteet, joiden rakennustaiteellinen arvo on huonon kunnon
vuoksi tai merkittävien muutostöiden vuoksi heikentynyt, ovat
tässä luokassa. Kohteissa on tehty inventointi.


Kohteet, jotka on tarkistettu maastossa. Kohdetta ei ole
tai rakennusten rakennustaiteellinen arvo ei edellytä
inventointia tai arvottamista. Lähdetieto on suluissa.


Nikinlammen ja Varpasen pohjoisosan ympäristö




Autioniemi, Rautavaarantie 33 ja 50. Vanha asuinpaikka (kartta 1840-luku). 1970- ja 80-luvun rakennuskantaa.
Kärnä; Rautavaarantie 130. Vanha asuinpaikka (kartta
1840-luku). 1980-luvun rakennuskantaa.
Nikinharju, Vuorisentie 168. Vanha asuinpaikka (kartta 1840-luku). Päärakennus vuodelta 1949.
Tuli-Varpanen (Ylemmäisenpuron varrella, entisen
Tuli-Varpasen etelärannalla); Varpaisjärvi. Kohdetta ei
ole. (Kartta 1840-luku.)
Huhtiaho, Varpasentie 73. Paavo Ruotsalaisen vanha
asuinpaikka, rakennuskanta 1970-luvun lopulta tai
nuorempaa. Paikalta siirretty Koskeniemen seuratuvan
pihaan aitta. Tuulimylly siirrettiin kotiseutumuseoon.41
Kotiranta, Varpasentie 93. 1960-luvulta oleva maatilan pihapiiri.
Rantapiha, Varpasentie 15. Tyhjillään oleva 1935 rakennettu päärakennus. Uudempaa rakennuskantaa
ympäristössä.
Koivula, Varpasentie 229. Vuonna 1994 inventoitu
kohde kauniilla paikalla. Ajallisesti kerroksellinen tila,
joka on laajentunut Varpasentien molemmille puolille.
Rakennuksia on muokattu ja remontoitu tarpeen mukaan. Vanhaa rakennuskantaa ja hirsirakenteisia talousrakennuksia. Uusi asuinrakennus rakennettu 1990luvun lopulla, vanha päärakennus 1920.
Varpasen koillisranta
Varpasen koillisranta Varpasentiehen asti on peltojen ja toimivien maatilojen aluetta. Varpasen eteläosan koillisrannalla on
useita 1840-luvun kartassa näkyviä vanhoja asuinpaikkoja,
41
43
Säisä 1973: 77

Ollila, Varpasentie 265. (Kartta 1840-luku). Maatilan
päärakennus vuodelta 1980, uudempaa maatalouteen
liittyvää rakennuskantaa.
suota että mäkiä. Valkeisen länsirannalla on vanha asuinpaikka (Palopaikka) mäellä. Sen ympärillä on avoimia kumpuilevia
peltoja. Muutoin rannoilla ja niiden läheisyydessä on 1970luvun tai sitä nuorempaa asuin- ja vapaa-ajan rakentamista.
Koivumäen ympäristö


Koivumäen alueella on ollut Koivumäki-niminen asuinpaikka jo
vuonna 166442. Alueen asuinpaikat näkyvät myös 1840-luvun
kartoissa. Vanhat rakennukset on ajan myötä purettu, ja uudempi rakennuskanta on 1970-luvulta tai sitä nuorempaa.
Päärakennuksia vanhempaan asuinpaikkaan viittaavat alueen
pellot.
Nurkkala, Varpasentie 33. Vanha asuinpaikka (Kartta
1840-luku). Maatilan päärakennus vuodelta 1952.
Järvelä, Varpasentie 371. Vuonna 1994 inventoitu.
Vanha asuinpaikka. (Kartta 1840-luku). Maatilan vanha
päärakennus vuodelta 1919, johon ikkunat uusittu
1960-luvulla. Vanha navetta ja talousrakennuksia.




Koivumäki, Lapinlahdentie 143. Vanha asuinpaikka
(kartta 1840-luku). Päärakennus vuodelta 1970.
Alapiha, Lapinlahdentie 135. Vanha asuinpaikka (kartta 1840-luku). Päärakennus vuodelta 1987.
Heinämäki, Lapinlahdentie 182. Vanha asuinpaikka
(kartta 1840-luku). Päärakennus vuodelta 1970.
Koivuniemi, Lapinlahdentie 172. Vanha asuinpaikka
(kartta 1840-luku). Päärakennus vuodelta 1990.
Yksittäisiä kohteita

Varpaisjärvellä on yksittäisinä kohteina pientiloja, joiden rakennuskanta on jälleenrakennuskaudelta 1940–50-luvulta.
Näiden erillisten metsään raivattujen tilojen taustalla on 2.
maailmansodan jälkeisen siirtoväen tai rintamiesten asuttaminen. Yksittäisinä ja paljon mm. 1970- ja 80-luvuilla muutoksia
kokeneina kohteina ne eivät kuulu inventoitavien tai arvotettavien kohteiden joukkoon. Tällaisia kohteita ovat esim. Purola
(1954), Nilsiäntie 403 ja Väliaho (1954), Mantinantie 724 ja
Rauhala (1949), Syrjäjoentie 16. Kohteet on tarkastettu
maastossa.
Väänälä, Varpasentie 388. (Kartta 1840-luku). Maatilan päärakennus 1990-luvulta. Betonitiilinavetta.
Valkeisen ja Karjalaisen ympäristö
Valkeinen ja Karjalainen ovat Varpasta pienempiä järviä. Niiden rannat kasvavat pääasiassa metsää. Lähistöllä on sekä
42
44
Varpaisjärvi, 1986: 22
Puretut tai tuhoutuneet kohteet
Kohteet, jotka ovat aikaisemmin inventoitu ja joiden purkaminen tai tuhoutuminen on varmennettu.
Kuva: Manne Voutilainen, Varpaisjärvi 1986: 241.

43
Vanhainkoti (Vanhainkodintie 9); Varpaisjärvi. Kohde
purettiin uuden vanhainkodin rakentamisen vuoksi
2000-luvun alussa. Arkkitehti Axel Mörnen suunnittelema (1928).43
Taskinen 2008: 7
45
Yhteenveto
Rakennuksia ei saa purkaa tai kulttuuriympäristöä tuhota ilman vakavaa harkintaa ja erittäin perusteltua syytä. Jos rakennus joudutaan purkamaan, tulee uudisrakennuksen olla
vähintään samaa laatutasoa kuin aiempi, mielellään huomattavasti laadukkaampi. Uusien käyttötarkoitusten löytäminen
rakennuksille on tärkeää.
Varpaisjärvellä on useita maakunnallisesti merkittäviä kohteita, jotka on tässä selvityksessä todettu. Kohteet ovat hyväkuntoisia. Kirkkolain suojelema kohde on Varpaisjärven näyttävä kirkko.
Varpaisjärvellä olemassa olevan perinteisen sekä ns. modernin
rakennuskannan kunnioittaminen on suuri voimavara ja omintakeisen paikallisuuden tärkeä tekijä.
Varpaisjärvellä on paljon paikallisesti merkittävää eri-ikäistä
maatalouteen liittyvää rakennuskantaa. Jälleenrakennuskauden rakennuskanta on edustettuna mm Varpaisjärven myllyn
tai Pikku-Berliinin asutusalueen avulla. Myös ns. modernia
1960-luvulla ja sen jälkeen rakennettua rakennuskantaa on
runsaasti, ja tämän ajan arkkitehtuuria on pyritty tuomaan
esiin tässä selvityksessä mm. yhtenäisten asuinalueitten ja
esim. kirjaston avulla.
Omaleimaisen kirkonkylän ja sen ympäristön rakennuskannasta kannattaa pitää huolta ja korjata sitä rakennusten alkuperäistä asua ja yksityiskohtia kunnioittaen.
Varpaisjärven keskustan ulkopuolella on runsaasti maatalouteen liittyvää tai liittynyttä rakentamista: maatalojen pihapiirejä talousrakennuksineen. Myös niin sanottua tavallista maaseudun rakennuskulttuuria kannattaa arvostaa, koska se on jo
maatalouden muutoksen vuoksi hiljalleen uhanalaistuvaa.
Vanhoille rakennuksille tulisi etsiä uutta käyttöä myös maatalojen pihapiireistä, sillä pihapiirin kokonaisuuteen kuuluvat aitat, riihet, kuivurit, navetat ja ladot yms. talousrakennukset
päärakennusten lisäksi. Talousrakennukset liittyvät oleellisina
osina kokonaisuuteen.
Jälleenrakennuskaudella rakennetut rakennukset kertovat
omalla tavallaan sotien jälkeisen elämän niukkuudesta, toiveikkuudesta ja alkavasta yhteiskunnan nopeasta kehityksestä. 1960-luvulla tai sen jälkeen rakennettu ns. moderni rakennuskanta ansaitsee myös arvonsa. Nämä rakennukset ovat
tavallista arjen ympäristöä, joten rakennuksia osata välttämättä kovin paljon arvostaa muutoin kuin käytön näkökulmasta. Modernit rakennukset voivat kuitenkin olla erittäin taitavasti suunniteltuja ja toteutettuja aikansa edustajia.
46
Toimenpidesuositukset kulttuuriympäristön hoitamiseksi:
1. Rakennusinventoinnin päivittämisen sisällyttäminen osaksi
kaavoitusprosessia. Ajankohtaista aluekokonaisuuksien inventointi. Inventointikohteiden täydentäminen paikkatiedoin. Rakennusperintö-julkaisu inventoinnin pohjalta.
2. Kaavojen vanhentuneisuuden tarkastaminen.
Rakennetun ympäristön kulttuurihistoriallisten arvojen tarkastaminen ennen kaavan laatimista.
3. Kulttuuriympäristön hoito-ohjelman laatiminen.
4. Valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön kaavatilanteen tarkastaminen ja hoitosuunnitelman laatiminen
5. Kulttuuriympäristön hoidosta tiedottaminen kaavoitus- ja
kulttuuritoimen ja rakennusvalvonnan voimin.
6. Uhanalaisten kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten kuntotutkimuksen tekeminen ja aktiivinen uusien käyttötarkoitusten löytäminen tyhjille rakennuksille.
Viitteet:
1. Ympäristöministeriö: Arvokkaat maisema-alueet, Maisemaaluetyöryhmän mietintö
II,Ympäristönsuojeluosasto, mietintö 66/1992, Valtioneuvoston periaatepäätös
2. Museovirasto/Ympäristöministeriö:Rakennettu kulttuuriympäristö,
Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisu 16,1994.
3. Ympäristöministeriö , kaavoitus- ja rakennusosaston. Tutkimus
4/1988.
4. Sopimus valtakunnallisesti merkittävien rautatieasema-alueiden
säilyttämisestä ja suojelusta ympäristöministeriön, museoviraston,
Ratahallintokeskuksen, VR-Yhtymä Oy:n ja Valtion kiinteistölaitoksen
kesken 21.10.1998.44
44
Ympäristö.fi.
47
Lähteet
Kuvat: Mari Piipponen, Jaana Tahkokorpi ja Kai Tolonen. FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy, 2013.
Painetut ja painamattomat lähteet:
Juuan kunnan www-sivut.
http://www.juuka.fi/fi/palvelut/sivistyspalvelut/opetus,-koulutus-ja-kirjasto/kirjasto/yleista/[lainattu 10.6.2013]
Keinänen, Mikko: Suomen rakennuskulttuurin yleisluettelo. Varpaisjärven kohdeinventointilomakkeet, 1994.
Laki rakennusperinnön suojelusta §8
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20100498[lainattu 14.8.2013]
Lapinlahden kunnan rakennustiedot, tulostettu 5.11.2012.
Lapinlahden kunnan www-sivut, 2013.
http://www.lapinlahti.fi/fi/Tietoa_kunnasta/Historia.iw3[lainattu 10.5.2013]
Pohjois-Savon kulttuuriympäristöselvitys, Pohjois-Savon kulttuuriympäristö osa 2, Pohjois-Savon liitto. 2011.
Säisä, Rauni (ym.): Pohjois-Savon kulttuurihistoriallisten rakennuskohteiden inventointi v. 1972–73. Pohjois-Savon maakuntaliitto, Pohjois-Savon
seutukaavaliitto & Kuopion museo, 1973.
Säisä, Rauni (toim.): Pohjois-Savon kulttuurihistorialliset rakennussuojelukohteet. Kuopion museo, Kuopion läänin taidetoimikunta, Pohjois-Savon
maakuntaliitto & Pohjois-Savon seutukaavaliitto, 1977.
Taskinen, Anu: Varpaisjärven inventoinnit v. 2007. Pöyry Environment Oy, 2008.
Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY 2009. Museovirasto.
http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=2020[lainattu 10.8.2013]
Varpaisjärven rakennuslautakunnan päätös 13.6.1994.
Varpaisjärven seurakunnan www-sivut, 2013.
http://www.varpaisjarvenseurakunta.fi/99-koskenniemen-seuratupa [lainattu 15.8.2013]
Varpaisjärvi (toim. Marjatta ja Pekka Haara). Varpaisjärven kunta, 1986.
Ympäristö.fi. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=102266 [lainattu 1.8.2013]
Liite 1. Kulttuuriympäristökohteiden sijaintikartta
48