1. No category

Rakennus- ja
ympäristölautakunta
§ 109
04.11.2015
Ympäristöluvan myöntäminen Lammastila HarjuJärvi Oy:lle eläinsuojatoimintaan
9407/11.00.01/2015
Rymla § 109
Ympäristölupahakemuksesta on laadittu seuraava päätösehdotus, josta ilmenee hakemuksen sisältö, asian käsittely ja ehdotus rakennus- ja ympäristölautakunnan ratkaisuksi perusteluineen.
ASIA
Päätös ympäristönsuojelulain 39 §:n mukaisesta lupahakemuksesta.
LUVAN HAKIJA
Lammastila HarjuJärvi Oy
Nuotanperä 18
45160 Kouvola
Y-tunnus: 2686561-9
Yhteyshenkilö: Jari Järvinen, puh. 0401902553, jari.joj@gmail.com
ELÄINSUOJAN SIJAINTI JA SEN TOIMINTA
Lupahakemus koskee uuden lampolan rakentamista ja sen toimintaa Iitin
kunnassa tilalla Töyry (142-422-9-14), osoitteessa Haapaniementie, 19160
Huutotöyry.
LUPAVELVOLLISUUS
Vähintään 250 uuhelle tarkoitetun eläinsuojan toimintaan on oltava ympäristölupa ympäristönsuojelulain 27 §:n liitteen 1 taulukon 2 kohdan 11 a
mukaan.
LUPAVIRANOMAINEN
Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen käsittelee eläinsuojaa koskevan
ympäristöluvan ympäristönsuojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 2
§:n kohdan 10 a mukaan.
HAKEMUS
Hakemuksen vireille tulo
Hakemus on saapunut Kouvolan kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunnalle 17.8.2015.
Alueen kaavoitustilanne
Toiminta-alueella ei ole voimassa asema- tai yleiskaavaa. Maakuntakaavassa hankealue sijaitsee maakunnallisesti merkittävällä kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeällä alueella.
Sijaintipaikka ja sen ympäristö
Lampola sijoitetaan peltoalueelle. Lähin häiriintyvä kohde on n. 210 m etäisyydellä lampolarakennuksesta koilliseen sijaitseva asuinrakennus. 300
metrin säteellä lampolasta sijaitsee lisäksi 4 muuta asuinrakennusta.
Lampola sijoittuu Vuolenkosken pohjavesialueen keskiosan eteläreunalle,
varsinaisen muodostumisalueen ja pohjavesialueen ulkoreunan väliin,
pohjaveden purkausalueelle. Hankealue sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaalla harjualueella. Kausalan Lämpö Oy:n vedenottamo sijaitsee n. 1800
m päässä lampolasta itään.
Toiminnan kuvaus
Tuotantosuunta on lihan tuotanto, arvioitu tuotantomäärä n. 10 000 kg/a.
Lämmitettävässä pihattolampolassa on tilaa 350 uuhelle karitsoineen.
Lampaiden määrää on tarkoitus kasvattaa vaiheittain. Lampaat ovat tilan
yhteydessä sijaitsevilla laitumilla (12 ha) toukokuusta syys-/lokakuuhun asti
riippuen säistä ja nurmen riittävyydestä. Laitumilla ei ole pysyvää
ruokintapaikkaa. Juottopaikat on tehty laidunalueen ojiin. Laidunkauden
jälkeen uuhet otetaan sisälle ja karitsat menevät teuraaksi. Talvisin
lampaat eivät jaloittele ulkona. Noin 80 uuhta tai 200 karitsaa laiduntavat
kesäisin Kuhmoisissa. Syksyisin uuhet palaavat lampolaan ja karitsat
menevät suoraan teuraaksi.
Säilörehua pyöröpaalataan esikuivattuna n. 100 t/v.
Eläinsuojan käyttöveden hankintaa varten tehdään uusi kaivo.
Lampola lämmitetaan aurinkopaneeleilla ja maalämmöllä. Tilalle ei sijoiteta
polttoaine- tai öljysäiliöitä.
Tilalla on sopimus luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymisestä. Tila on liittynyt ympäristötukijärjestelmään, sopimuskausi 2015-2020.
Toiminnan ympäristövaikutukset ja niiden rajoittaminen
Lannan, virtsan ja jätevesien varastointi ja käsittely
Lampolarakennuksessa on kestokuivikepohja (n. 400 m3), jossa kuivikkeena käytetään olkea ja turvetta. Kestokuivikepohja vaihdetaan kerran vuodessa kesällä, jolloin se toimitetaan suoraan lampolasta lähitilojen pelloille
levitettäväksi tai raaka-aineeksi biokaasulaitoksiin Lahteen tai Nastolaan.
Omaa peltoa tilalla on käytettävissä 12 ha. Omat pellot ovat pääosin
laidunkäytössä, mutta peltoa uudistetaan vuosittain 20-30 % pinta-alasta,
jolloin lannoitukseen käytetään lampolan kuivikepohjaa. Tilan pellot
sijaitsevat pohjavesialueella. Lannan levitykseen käytettävissä olevaa
peltopinta-alaa on tarkoitus kasvattaa lammasmäärän kasvaessa siten,
että peltoala vastaa tilalla syntyvän lannan levitykseen vaadittavaa alaa.
Erillistä lantalaa ei rakenneta.
Lampolan ympärille tehdään 6 m leveä, traktorin kestävä ajotie, joka salaojitetaan. Myös lampolan vieressä kulkeva avo-oja putkitetaan. Näin saadaan lampolan ympäristöön yhtenäinen tila, eikä suoraa valumaa
avo-ojaan aiheudu. Lampaat ohjataan lampolasta laidunalueelle kulkuväylien ja veräjien kautta. Laitumia vaihdellaan pitkin kesää laidunpaineen
mukaan, jolloin osa laitumista on levossa ja osa käytössä.
Eläinsuojan saniteettitilassa syntyvät jätevedet sekä eläinsuojan pesuvedet
johdetaan vesilaitoksen jätevesiviemäriin. Lampolan lattiakaivot peitetään
talveksi muovilla ettei niihin pääse valumaan kuivikkeita.
Jätteet
Jätenimike
kuolleet eläimet
paalimuovit
Määrä
20 kpl/v
0,5 t/v
Käsittely
tiiviillä alustalla
tiiviillä alustalla
Toimituspaikka
Honkajoki
kierrätys
Liikenne
Karitsoita toimitetaan joka toinen kuukausi teurastamolle pienellä eläinkuljetusautolla 1 autollinen. Traktori liikkuu tilalla kesällä heinän ja rehun
tekoaikana päivittäin. Kaksi rekka-autoa käy kesällä tyhjentämässä lampolan kuivikkeet.
Arvio parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta
Lampolan ilmastointi hoidetaan talvisin koneellisesti siten, että poistoilma
johdetaan ulos katon harjalle sijoitettavan piipun kautta.
Peltoon sijoitettu kuivalanta mullataan välittömästi.
HAKEMUKSEN KÄSITTELY
Hakemuksen täydennykset
Hakemusta on täydennyspyynnön perusteella täydennetty 28.8.2015 mm.
maaperäselvityksellä.
Tiedottaminen
Hakemuksesta on kuulutettu Kouvolan kaupungin ja Iitin kunnan ilmoitustauluilla 10.9.-12.10.2015 sekä Kouvolan kaupungin internet -sivuilla. Kuulutuksesta on ilmoitettu lehdissä Iitin kunta ja Iitin seutu 10.9.2015. Hakemus ja siihen liittyvät asiakirjat ovat kuulutusaikana olleet nähtävillä
Kouvolan kaupungin tekniikka- ja ympäristöpalvelujen kansliassa. Naapureille hakemuksen nähtävillä olosta on ilmoitettu kirjeitse.
Tarkastukset ja neuvottelu
Eläinsuojan sijaintipaikka on tarkastettu 6.8.2015. Läsnä tarkastuksella oli-
vat ympäristöluvan hakija Jari Järvinen, ympäristöpäällikkö Hannu Friman,
valvontaeläinlääkäri Laura Ölander ja ympäristötarkastaja Jaana Martin
Kouvolan kaupungilta sekä geologi Heidi Rautanen ja agrologi Riitta
Nurmilaukas Kaakkois-Suomen ELY-keskuksesta. Lupahakemuksesta on
neuvoteltu mm. tarkastuksen yhteydessä.
Hakija on puhelinneuvottelussa 28.10.2015 täsmentänyt, että maalämpökaivoa ei asenneta ellei lisälämmön tarvetta ilmene. Hakija on tietoinen,
että maalämpökaivon asentaminen vaatii luvan Iitin rakennusvalvonnasta
ja voi pohjavesialueella joissain tapauksissa vaatia myös vesilain mukaisen
luvan Etelä-Suomen aluehallintovirastosta. Mikäli maalämpökaivo halutaan
asentaa, hakija huolehtii tarvittavien lupien hakemisesta erikseen.
Lausunnot
Hakemuksesta on pyydetty lausunto Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenneja ympäristökeskukselta, Kouvolan kaupungin terveydensuojeluviranomaiselta, Iitin kunnalta ja Kausalan lämmöltä. Kouvolan kaupungin
terveysvalvonta on ilmoittanut ettei terveydensuojeluviranomainen anna
asiassa lausuntoa.
Iitin kunnan lausunto on oheismateriaalina nro 5. Iitin kunnan rakennuslautakunta toteaa 9.10.2015 saapuneessa lausunnossaan puoltavansa
hakemusta ehdolla, että laitumen halki kulkevan ojan putkittamisesta
toimitetaan asiantuntijan laatima suunnitelma viimeistään lampolan
rakennusluvan yhteydessä. Iitin kunnan rakennustarkastajan kanssa on
keskusteltu lausunnosta ja hän on todennut, että erillistä suunnitelmaa ei
tarvita, jos hakija tekee asianmukaisen ojitusilmoituksen.
Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen lausunto on oheismateriaalina nro 6.
Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen 12.10.2015 saapuneen lausunnon
pääkohdat:
Vuolenkosken pohjavesialue on osa toisen Salpausselän reunamuodostumaa. Lampola ja laidunalueet tulisivat sijoittumaan muodostuman eteläreunalle, jossa pohjavesi purkautuu lähteiden ja rinteessä/ojissa olevien
tihkupintojen kautta alueella kulkeviin ojiin.
Vuolenkosken pohjavesialue on vesienhoidossa nimetty riskipohjavesialueeksi, koska pohjavedessä on havaittu ihmistoiminnan vaikutusta. Pohjavesialue on kuitenkin luokiteltu hyvään kemialliseen ja määrälliseen tilaan.
Vesienhoidon tavoitteena on, että pohjavesien hyvä tila saavutetaan ja
turvataan. Uusia pohjavedelle aiheutuvia riskitoimintoja ei tulisi sijoittaa
pohjavesialueille ja olemassa olevien riskitoimintojen osalta riskejä tulisi
vähentää suojauksin tms.
Ympäristönsuojelulain 17 §:n mukaan: ”Ainetta, energiaa tai pieneliöitä ei
saa panna, päästää tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että:
1) tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjaveden laadun muutos voi aiheuttaa vaaraa tai haittaa terveydelle
tai ympäristölle taikka pohjaveden laatu voi muutoin olennaisesti huonontua;
2) toisen kiinteistöllä olevan pohjaveden laadun muutos voi aiheuttaa vaa-
raa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle taikka tehdä pohjaveden kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää; tai
3) toimenpide vaikuttamalla pohjaveden laatuun muutoin saattaa loukata
yleistä tai toisen yksityistä etua (pohjaveden pilaamiskielto).”
Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeen (Ympäristöhallinnon ohjeita
1/2010) mukaan pohjavesialueille ei tulisi sijoittaa uusia eläinsuojia tai lantaloita. Tietyin edellytyksin (mm. pohjavesiolosuhteet, suojausratkaisut)
lupa eläinsuojalle voi olla mahdollista myöntää pohjaveden muodostumisalueen ulkopuolelle. Toiminnanharjoittaja tulee tällöin velvoittaa
tarkkailemaan pohjaveden laatua.
Ympäristölupahakemuksen mukaisen toiminnan osalta tulee varmistua, että pohjaveden suojelunäkökohdat huomioidaan riittävästi, eikä toiminnasta
aiheudu pohjaveden pilaamiskiellon vastaisia seurauksia. Lampola tulee
rakentaa tiiviiksi, ja lampolan pesuvedet johtaa hakemuksen mukaisesti
kunnalliseen verkostoon (tms. muuhun umpinaiseen järjestelmään, esim.
umpikaivo) niin, ettei jätevesiä pääsee kulkeutumaan maaperään ja
imeytymään pohjaveteen.
Lampolan ympäristöön suunnitellut laidunalueet (12 ha) sijoittuvat pääosin
pohjavesialueen reunavyöhykkeelle. Laidunalueiden käyttö tulee järjestää
siten, että laidunalueet pysyvät kasvillisuuden peittäminä, jotta eläinten
laiduntamisesta aiheutuva ravinnekuorma menee kasvien käyttöön.
Kasvillisuus sitoo ravinteita vähentäen ravinnekuormaa pohjaveteen sekä
hidastaen ravinteiden suoraa kulkeutumista pintavaluntana ympäröiviin
ojiin.
Ympäristölupahakemuksessa on esitetty, että laidunalueita lannoitetaan
lampolan kuivikkeella (kuivikepohja). Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeen mukaan kuivalantaa voidaan levittää pohjavesialueen reunavyöhykkeelle keväällä, kun lanta mullataan mahdollisimman nopeasti. Talousveden hankintaan käytettävien kaivojen ja lähteiden ympärille tulee jättää
tapauskohtaisesti vähintään 30-100 m levyinen suojakaista, jolle ei levitetä
lantaa. Mikäli laidunalueelle sijoittuu yksityisiä käytössä olevia
talousvesikaivoja, tulisi kaivojen ympärille jättää riittävä suoja-alue myös
laiduntamisesta vapaaksi. Laidunalueiden lannoittamisessa ja käytössä
muutenkin tulee huomioida rinnealueille tihkuva pohjavesi ja pohjaveden
läheisyys. Vettyvät alueet, joissa pohjavesi on lähellä tai purkaantuu
maanpintaan, tulisi rajata laiduntamisen ulkopuolelle pohjaveden suoran
pilaantumisen estämiseksi. Ympäristölupahakemuksen mukaan vain pieni
osa kuivikelannasta menee vuosittain omien uusittavien laidunalueiden
lannoittamiseen. Suurin osa lannasta on suunniteltu kuljetettavan
lähialueen pelloille tai biokaasulaitokseen.Toiminnanharjoittajalta tulee
edellyttää riittävät sopimukset lannan vastaanottajilta ennen toiminnan
aloittamista.
Ympäristölupahakemuksessa on esitetty, että lampolan pohjoispuolinen
avo-oja muutetaan salaojaksi. Vesilain 5 luvun 6 §:n mukaan muusta kuin
vähäisestä ojituksesta on tehtävä kirjallinen ilmoitus valtion valvontaviranomaiselle vähintään 60 vuorokautta ennen ojitukseen ryhtymistä. Pohjavesialueella tapahtuvasta ojituksesta (ml. kunnossapito-ojitus/salaojitus) on
aina ilmoitettava. Ojitus pohjavesialueella voi vaatia vesilain 3 luvun 2 §:n
mukaisen luvan.
Ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaan toiminnanharjoittajalla on velvollisuus
olla selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ja 62 §:n mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset päästöjen ja toiminnan
tarkkailusta. ELY-keskus katsoo, että koska lampola ja laidunalueet
sijoittuvat pohjavesialueelle, tulee toiminnan pohjavesivaikutuksia
tarkkailla. Tarkkailu tulee suorittaa edustavasta/edustavista havaintopisteistä. Eläinten juomavesikäyttöön suunniteltu kaivo, mikäli se on rengaskaivo, voi soveltua tarkkailuun. Mikäli laidunalueille tai sen välittömään
läheisyyteen sijoittuu käytössä olevia talousvesikaivoja, tulee myös nämä
ottaa mukaan tarkkailuun. Tarkkailu tulee toteuttaa siten, että vaikutuksia
voidaan seurata luotettavasti (esim. vuosittain tiettynä ajankohtana).
Analyysivalikoiman tulee kattaa vähintään ravinteet (typpi- ja
fosforiyhdisteet) sekä mikrobiologisen laadun tarkkailun.
Myös ojien kautta purkautuvan veden laaduntarkkailua tulee harkita, mikäli
ojavettä käytetään alavirran puolella, lähialueilla kasteluvetenä.
Lampolan lämmitys on esitetty toteutettavaksi aurinkoenergialla ja maalämmöllä. Uuden maalämpökaivojärjestelmän rakentaminen uuden rakennushankkeen yhteydessä käsitellään rakennusluvan yhteydessä. Pohjavesialueelle sijoittuvan maalämpökaivon rakentamisessa tulee noudattaa
Energiakaivo - Maalämmön hyödyntäminen pientaloissa -oppaan
(Ympäristöopas 2013) ohjeita. Maalämpökaivon rakentaminen voi joissain
tapauksissa vaatia vesilain mukaisen luvan.
Muistutukset ja mielipiteet
Hakemuksesta jätettiin määräaikaan mennessä 4 muistutusta.
Muistutus 1 on oheismateriaalina nro 1. Muistuttaja 1 toteaa 14.9.2015
saapuneessa muistutuksessaan ettei kannata lampolahanketta
hajuhaittojen ja pohjavesialuesijainnin takia.
Muistutus 2 on oheismateriaalina nro 2. Muistuttaja 2 toteaa 16.10.2015
saapuneessa muistutuksessaan mm. ettei kannata hanketta johtuen siitä
vesiensuojelulle aiheutuvista riskeistä ja on huolestunut sen vaikutuksista
pohjaveteen sekä puron veden laatuun. Muistuttaja on harjoittanut mansikanviljelyä n. 450 metrin etäisyydellä suunnitellusta lampolatoiminnasta ja
aikonut tulevaisuudessa laajentaa ja kehittää mansikanviljelytoimintaa.
Mansikoiden kasteluvesi otetaan purosta, joka kulkee yläjuoksulla
lampolahankealueen läpi. Puron merkittävyydestä ja ainutlaatuisuudesta
kertoo myös se, että tilan Töyry 142-422-9-14 ja Haapaniemen tien
alituksen kohdalle on viime keväänä Aito Taimen Ry:n puolesta
ELY-keskuksen rahoittamalla hankkeella laitettu taimenen mätirasioita.
Hankkeella on tarkoitus selvittää taimenen elinmahdollisuuksia purossa.
Hanke on ollut onnistunut, sillä nyt syyskuun alussa tehdyissä koekalastuksissa on Pitkänojan purosta löydetty taimenen poikasia. Rakentamisvaiheessa joudutaan siirtelemään suuria maamassoja maastoltaan
kumpuilevalla alueella, mikä aiheuttaa muistuttajan mukaan jo rakennusaikana merkittävän pilaantumisriskin alueen vesitaloudelle (mm. öljyvuodot
työkoneista). Lisäksi maaston rinteisyyden takia valumavesien hallinta
etenkin keväällä ja rankkojen vesisateiden aikaan on muistuttajan mukaan
mahdotonta, jolloin valumavedet valuisivat alempana oleviin lähteikköihin ja
puroon.
Muistutus 3 on oheismateriaalina nro 3. Muistuttaja 3 tuo 11.10.2015
saapuneessa muistutuksessaan esiin huolensa mm. suurimuotoisen lampolatoiminnan aiheuttamista haitoista kulttuurimaisemalle, pohjavedelle ja
asumisviihtyvyydelle. Asumisviihtyvyyttä heikentävät toiminnasta aiheutuva
melu, pöly ja savukaasupäästöt. Toimintaa varten hankittu peltoala ei ole
riittävä, koska osa peltoalasta on pohjaveden muodostumisalueella.
Muistuttajan kesäasunnon eteläpuolella sijaitsevan pellon, jolle sijoittuu
kosteikko ja lähteitä, käyttö suuren eläinmäärän laidunalueena, on uhka
muistuttajan omalle talousvesikaivolle ja muille pellon välittömässä
läheisyydessä sijaitseville lähdekaivoille ja lähteille.
Muistutus 4 on oheismateriaalina nro 4. Muistuttaja 4 toteaa 12.10.2015
saapuneessa muistutuksessaan arvelevansa suuren määrän lampaita
pilaavan alueen pohjaveden. Lisäksi muistuttajan mukaan suuri lampola
aiheuttaa melu- ja hajuhaittoja sekä pilaa kulttuurimaiseman, mistä
aiheutuu haittaa vapaa-ajan asukkaille.
Hakijan kuuleminen ja vastine
Hakijalle on varattu mahdollisuus toimittaa vastine annettuihin lausuntoihin
ja muistutuksiin. Hakijan 13.10.2015 saapunut vastine on oheismateriaalina nro 7.
Hakija on kommentoinut annettuja lausuntoja ja muistutuksia vastineessaan mm. seuraavasti:
Pohjavedelle ja kaivoille lampolan rakentaminen ei tuota mitään ongelmaa.
En ole vielä kuullut tapauksessa jossa vesi virtaisi mäkeä ylöspäin (kaikki
kaivot ovat ylempänä kuin rakennuspaikka). Vuolenkosken vedenpuhdistamo ollaan lopettamassa lähivuosina koska vesi ei ole riittävän hyvää
juomavedeksi. Sen takia alueelle on rakennettu putkilinja johon vesi tulee
Nastolasta.
Tuo 2010 ohje johon viitataan useassa eri kohdassa, on ristiriidassa uuden
ympäristölain kanssa. Ympäristöministeriöstä kerrottiin että tätä ohjetta ei
missään tapauksessa ole saanut noudattaa sen jälkeen kun uusi ympäristölaki tuli voimaan 2014. Pyysin ministeriöltä paimenkirjettä aiheesta, jonka
he lupasivat laittaa.
Ojan kunnostamiseen löysin kyseisestä laista mielestäni aika selkeän tulkinnan, ohessa suora lainaus. Ojitus vaatii aluehallintoviraston luvan, jos
siitä voi aiheutua pilaantumista vesialueella (5:3, 1 kohta) tai sellainen
vaikutus vesistössä, joka edellyttää lupaa vesilain yleissäännöksen perusteella (5:3, 2 kohta). Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos ojitus ainoastaan
muuttaa eli käytännössä lisää alapuolisen puron virtaamaa. Meidän
tapauksessa nimenomaan tästä on kysymys kun ojien kasvillisuus perataan. Joten mielestäni lain henki on selkeä, myös ojia pitää huoltaa.
Lammastila HarjuJärvi Oy tulee joka tapauksessa laiduntamaan lampaita
koko peltoalueella, maksimaalisella laidunpaineella, tulee ympäristölupa tai
ei. Mikäli Lammastila HarjuJärvi Oy:lle myönnetään ympäristölupa
sellaisilla ehdoilla että sen voi sen hyväksyä, niin ravinnepäästöt vähenevät
alueella 10% siitä tilanteesta mikä olisi ilman lampolan rakentamista.
Tämän mahdollistaa pelkästään rakennusten ja tien alle jäävä alue, joka
on pois laidunmaasta. Samalla vähenee kaikenlainen liikenne ja hiilidioksidi
päästöt merkittävästi, koska nykyisin joudumme siirtämään eläimet toisella
paikkakunnalla olevaan lampolaan talveksi ja keväällä uudestaan
laitumelle.
Nykyisin meidän lampola on 70 km päässä, mikä tarkoittaa että rehua ei
kannata tuota matkaa kuljettaa. Mikäli rakennamme lampolan voi olla että
teemme osan pelloista rehuksi ja käytämme laiduntamiseen selkeästi
vähemmän pinta-alaa.
Ympäristöluvassa esitetty lampolan sijoitus ja sen toiminta ei rasita pohjavesialuetta lainkaan. Jos verrataan esim. lampolan ja sen yläpuolella olevan ympärivuotisessa käytössä oleviin vapaa-ajanasuntojen pohjavesirasitusta keskenään, lampolasta tulevat eläinten ulosteet toimitetaan
biokaasulaitokseen. Ihmisten käyttämän vessan vedet johdetaan kunnan
viemäriin. Yläpuolella olevissa vapaa-ajanasunnoissa ei ole kunnallista
viemäriä, joten mihin koko vuoden ulosteet laitetaan? Oletan, että puuseen
kautta maahan. Maasta ne valuvat edelleen rinnettä pitkin meidän puolelle
ja sieltä pohjaveteen. Useissa tutkimuksissa on todettu, että vielä ei
tiedetä, mitä kaikki ihmisten ulosteissa olevat lääkejäämät aiheuttavat
ympäristölle. Johtuuko tästä kolibakteerien tuplamäärä rinteen
alapuolisessa kaivossa? Lisäksi tulee huomioida, että vapaa-ajanasunnot
ovat pohjaveden muodostusalueella, kun taas lampola on purkausalueella.
Lannoitelaki sanoo, että ihmisperäistä ulostetta ei saa käyttää lannoitteena
tai maanparannusaineena muuta kuin hygienisoinnin kautta. Sen sijaan
eläinperäistä ulostetta saa käyttää lannoitteena sellaisenaan. Olemme
voimattomia; meidän pellolle valuu ja on valunut vuosikymmeniä
pintavesien mukana ravinteita ja lääkejäämiä, joita sinne ei haluta. Olemme siirtymässä luomutuotantoon, ja tämä ei ole sitä mitä me haluamme.
Mielestäni tuon maaperän pilaantumisesta ei voi olla varmuutta, joten se
soveltuu paremmin rakennuksen pohjaksi kuin luomutuotantoon laitumeksi.
Työskentelen lannoitteiden ja lannoiteasetuksen parissa päivätyössäni.
Lannoiteasetus kieltää ehdottomasti kaiken ihmisperäisen lannoitteen käytön. Nyt kun olemme tutustuneet tähän aihealueeseen, me olemme päättäneet salaojittaa koko tämän keskimmäisen ojan, eli emme halua että
lampaamme juovat tuosta ojasta. Eli kyseessä on eläinsuojelun turvaamistoimenpide.
Edellä mainitun lisäksi hakija toteaa annetuista muistutuksista mm. seuraavaa:
Kun kuluttaja ostaa maapaikan pellon reunalta, hän ostaa juuri sen
maa-alueen, mistä maksaa. Hän ei omista ympäröivää aluetta, jonka joku
toinen omistaa. Pellon laidalla rakentaessa joutuu aina miettimään, mitä
siellä mahdetaan ensi vuonna tuottaa? Sen takia pääosa vapaa-ajanasunnoista rakennetaan veden rantaan, koska se ei muutu. Joten, kun rakentaa
pellon laitaan, ottaa tietoisen riskin. Koskaan ei voi keväällä tietää, mitä
siellä tuotetaan tulevana kesänä. Peltojen tarkoitus ei ole olla
kosteikkoalueina tms. Sen määrää ja kieltää EU-säädökset. Viljely ei
onnistu missään kosteikossa. Itse asiassa asia juuri toisin päin;
EU-säädökset vaativat viljelijää hoitamaan peltoja siten, että vesitasapaino
on kunnossa. Se, että aikaisempi omistaja ei ole jaksanut peltoja hoitaa, ei
tarkoita sitä, etteikö asia hoidettaisi kuntoon ja ojat perataan ja salaojat
avataan.
Haju- ja äänihaitta
Kyllä, lampaiden uloste haisee. Se on aivan selvä asia ja maaseudulle kuuluvat aina hajut. Sen vuoksi se on maaseutua. Vapaa-ajanasunnon läheisen pellon käytössä on ollut kaksi vaihtoehtoa. Joko oltaisiin rakennettu
lampola aikaisempien hakemusten mukaisesti, jolloin hajuhaitta olisi
ohjattu koneellisesti piipun kautta pois alueelta. Koska lampola on kesäajan pääosin tyhjä lampaista, niin äänihaittaakaan ei ole. Koska lampolaa
ei voida rakentaa alkuperäiselle paikalle, alueen käyttötarkoitus on laidun.
Laitumen hajuja ja ääniä ei voi estää eikä niitä ole tarpeenkaan estää, sillä
ne kuuluvat maaseutuun ja siellä tapahtuvaan tuotantoon. Tähän
laiduntamiseen emme me eikä kukaan muukaan tarvitse mitään lupaa se
kuuluu maaseudulle ja on osa peltojen käyttötarkoitusta.
Asioiden esittäminen ja ymmärtäminen
-Pöly, jos viisi kuorma-autoa vie vuoden aikana karitsat teuraaksi ja saman
verran autoja tuo rehua sisään se tarkoittaa liikennettä yksi auto kuukaudessa. Eli se ei vastaa edes teidän aiheuttamaa yhden päivän liikennekuormaa joka on pelkkää huviajoa.
-Savukaasuongelmaa en ymmärrä lainkaan, koska sellaista ei ole.
-Luonnon monimuotoisuutta tukee nimenomaan lammastalous maaseudulla. Tätä konkretisoi se, ettei kukaan alueella pitkään asunut naapuri pidä
asiaa ollenkaan negatiivisena, päinvastoin meidät on muiden toimesta
toivotettu tervetulleeksi ja pyydetty että aitaamme laitumeksi heidänkin
pellot ja metsät.
-Yritystoiminta ja maaseutu. Suomen maaseutu on pääasiassa tarkoitettu
ja kaavoitettu maaseutuyrityskäyttöön, sinne mahtuu myös vapaa-ajan
asukkaat, mutta maassa maan tavoilla.
Muistuttajan 2 mainitsemia lähteitä pellolta ei löydy vaikka niitä on kuinka
etsitty. Ojissa tuolla alueella kyllä vesi seisoo mutta ei virtaa. ojat tullaan
kunnostamaan niin että pelto kyllä kuivuu. Mistä vesi virtaa mansikankasteluun, se virtaa hautausmaalta kuten muistuttaja on itse kertonut. Kun
olemme putsanneet ojia voi selkeästi huomata kaksi pääsuuntaa josta vesi
virtaa. Peltomme etelärajaa myöten virtaa vesi jatkuvasti ja myös keskeltä
peltoa virtaa oja, nämä kaksi ojaa yhtyvät tilamme alueella josta ne
laskevat mainitun siltarummun läpi eteenpäin. Vettä on ojassa keskimäärin
kolmen sentin korkeudelta ja leveydeltään 20-30cm. Siinä voisi paremmin
menestyä kampela kuin mikään muu kala. Keskellä peltoa virtaava oja saa
alkunsa hautausmaalta joka on pohjaveden muodostusalueella ja heti
hautausmaan alapuolella olevasta lähteestä.
Koneet joita käytämme rakennustöissä, eivät valuta öljyä alueelle.
Muistuttajan 2 ilmoitus lampolan ja hänen tilansa etäisyydestä on väärä.
Muistuttaja 2 ilmoittaa etäisyydeksi 450m, kartalta mitattuna linnuntietä on
etäisyys 867m. Mielestäni muistutus on täysin aiheeton ja perusteeton.
Muistuttajan 1 huoli asiasta on turha, koska hän tiesi taloa ostaessaan mitä
ympäristöön tulee ja mitä siellä jo silloin oli.
Lausunnot, muistutukset ja vastineet ovat kokonaisuudessaan oheismateriaalina.
RAKENNUS- JA YMPÄRISTÖLAUTAKUNNAN RATKAISU
Rakennus- ja ympäristölautakunta on tarkastanut Lammastila HarjuJärvi
Oy:n ympäristölupahakemuksen. Toiminnan tulee tapahtua lupahakemuksen ja seuraavien lupamääräysten mukaisesti:
Lupamääräykset
Yleismääräykset
1.
Eläinsuojaan saa sijoittaa enintään 350 uuhta karitsoineen. Eläinmäärää voidaan muuttaa, jos lannantuotto ei ylitä edellä mainitun
eläinmäärän yhteenlaskettua lannantuottoa. (YSL 52 §)
2.
Eläinten pito, sekä rehujen, lannan ja kemikaalien kuljetus, käsittely ja varastointi on järjestettävä siten ettei toiminnoista aiheudu
haittaa pinta- tai pohjavesille eikä kohtuutonta haittaa ympäristölle tai kohtuuttomia tuhoeläinhaittoja. (YSL 20, 49 ja 66 §, NaapL
17 §)
Lannan ja virtsan varastointi ja käsittely
3.
Lannan varastointitilojen tulee olla riittävät 12 kuukauden varastointitarpeelle. Kuivalantalatilavuutta tulee luvan mukaiselle eläinmäärälle olla vähintään 455 m3. Edellä mainitusta voidaan vähentää laitumelle jäävä lanta. Myös kestokuivikepohja voidaan laskea
lannan varastointitilavuudeksi. (YSL 49, 52 ja 58 §, Vna
1250/2014)
4.
Eläinsuojan pohjarakenteen tulee olla vesitiivis ja betonista valettu. Rakentamistöissä tulee soveltuvin osin noudattaa maa- ja
metsätalousministeriön kotieläinrakennusten ympäristönhuollosta
antamia rakentamismääräyksiä ja -ohjeita (MMM-RMO C4). Lannan autoon kuormaaminen tulee tehdä perusteluosiossa kuvaillun
mukaisella kovapohjaisella alustalla. Lampolan pohjarakenteen ja
pohjaveden pinnan väliin tulee jäädä vähintään 1 m paksuinen
suojakerros. (YSL 52 ja 66 §, Vna 1250/2014)
5.
Eläinsuoja on tyhjennettävä perusteellisesti lannasta vähintään
kerran vuodessa. Tyhjennysten yhteydessä on tarkastettava pohjarakenteiden kunto ja korjattava mahdolliset halkeamat viivytyksettä. (YSL 16, 17, 52 ja 66 §)
6.
Vettyvät alueet, joissa pohjavesi on lähellä tai purkautuu maan-
pintaan sekä käytössä olevat, laidunalueille sijoittuvat talousvesikaivot tulee rajata laidunalueen ulkopuolelle. Talousvesikaivojen
ja laitumen väliin tulee jättää riittävä, kuitenkin vähintään 30 m,
suojavyöhyke. Laidun on pidettävä kasvipeitteisenä. Laitumelle
tarvittaessa sijoitettavien kuivaheinäpaalien paikkaa tulee vaihdella. Laitumilta tai juottopaikoilta ei saa päätyä lantaa sadevesien
mukana avo-ojiin siten, että ojien vedenlaatu heikentyy. (YSL 17,
52, 66 § VesiL 11 §)
7.
Lannan levitykseen käytettävissä olevaa peltoalaa tulee luvan
mukaisella eläinmäärällä olla vähintään 50 ha. Peltoalan/lannan
vastaanottajan kanssa solmitun sopimuksen tulee olla jatkuvasti
kapasiteetiltaan riittävä tilan eläinmäärään ja sen tuottamaan lantamäärään nähden. Uusista peltojen osto- ja vuokrasopimuksista
sekä mahdollisista biokaasulaitosten kanssa solmituista lannan
luovutussopimuksista, joista käy ilmi myös vastaanotettavan lannan määrä, tulee toimittaa kopiot ympäristönsuojeluviranomaiselle ennen eläinmäärän kasvattamista. (YSL 52 §)
8.
Lannan levityksessä tulee noudattaa valtioneuvoston asetusta
(1250/2014) eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien
päästöjen rajoittamisesta. (YSL 52 §, Vna 1250/2014)
9.
Lannan siirto ja levitys on tehtävä asianmukaisella kalustolla välttäen haittojen aiheuttamista. Lantaa ei saa levittää luokitelluille
pohjavesialueille pohjaveden varsinaiselle muodostumisalueelle.
Kuivalantaa voidaan levittää pohjavesialueen ulkorajan ja pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen väliselle vyöhykkeelle
keväällä, kun lanta mullataan mahdollisimman nopeasti. Peltolohkon osilla, joiden kaltevuus on vähintään 15 %, pelto on muokattava 12 tunnin kuluessa lannan levityksestä. (YSL 17 ja 52 §,
Vna 1250/2014)
10.
Toiminnanharjoittajan on tiedotettava määräykset 8 ja 9 myös
mahdollisille lannan vastaanottajille. (YSL 7 ja 52 §)
11.
Talousveden hankintaan käytettävien kaivojen ja mahdollisten
lähteiden ympärille on jätettävä maaston korkeussuhteista, kaivon rakenteesta ja maalajista riippuen vähintään 30-100 metrin
suojavyöhyke, jolle ei levitetä lantaa. (YSL 17 § ja Vna
1250/2014, VesiL 11 §)
Jätehuolto
12.
Toiminnassa syntyvät jätteet on käsiteltävä ja varastoitava tilalla
siten ettei niistä aiheudu terveyshaittaa, epäsiisteyttä, roskaantumista, kohtuutonta hajuhaittaa, maaperän tai pinta- ja pohjavesien pilaantumisvaaraa eikä muutakaan haittaa ympäristölle. Lajiltaan ja laadultaan erilaiset jätteet on kerättävä ja pidettävä jätehuollossa toisistaan erillään.
13.
Vaaralliset jätteet on varastoitava siten, että ne eivät pääse ympäristöön. Vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin
sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen. Vaarallinen jäte on pakattava ja sisältö merkittävä
pakkaukseen selkeästi sekä toimitettava Kymenlaakson Jäte
Oy:n tai kunnan järjestämään tai osoittamaan vaarallisten jätteiden vastaanottopaikkaan tai keräykseen vähintään kerran vuodessa.
Nestemäiset vaarallista jätettä sisältävät astiat on sijoitettava nestettä läpäisemätöntä materiaalia olevalle, katetulle ja reunakorokkeelliselle alustalle.
14.
Kuolleet eläimet on säilytettävä tiiviillä alustalla sadevedeltä ja
haittaeläimiltä suojattuna ja toimitettava viipymättä eläinjätteen
käsittelylaitokseen.
15.
Jätehuollossa tulee noudattaa alueella voimassa olevia jätehuoltomääräyksiä.
(YSL 58 §, JäteL 12, 13, 15-17, 72 ja 91 §, VNa 179/2012, jätehuoltomääräykset)
Kemikaalien varastointi
16.
Mikäli kiinteistöllä tullaan säilyttämään vaarallisia nestemäisiä kemikaaleja, tulee ne säilyttää lukitussa ja katetussa tilassa allastettuina tai viemäröimättömässä tilassa, joka on varustettu reunakorokkein tai lattiakaadoin. Myös muut mahdolliset kemikaalit on varastoitava siten, että niitä ei päädy ympäristöön. (YSL 7, 16, 17,
19 ja 52 §)
Melu
17.
Eläinsuojatoiminnasta ja kiinteistöllä tapahtuvasta liikenteestä
aiheutuva melu ei saa ylittää lähimmissä häiriintyvissä kohteissa
päivällä (kello 7 - 22) ekvivalenttimelutasoa 55 dB (LAeq) eikä
yöllä (kello 22 - 7) ekvivalenttimelutasoa 50 dB (LAeq).
(YSL 52 §, VNp 993/1992)
Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT)
18.
Toiminnanharjoittajan tulee seurata toimialansa parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehittymistä ja varautua sen käyttöönottoon.
Lannan käsittelyssä uutta käyttökelpoista tekniikkaa on otettava
soveltuvin osin käyttöön, mikäli se vähentää ympäristön pilaantumisen vaaraa ja on kohtuullisin kustannuksin toteutettavissa hakemuksen mukaisessa eläinsuojatoiminnassa. (YSL 6, 7, 8, 52 ja
53 §)
Ojitus
19.
Hakemuksessa ilmoitetusta avo-ojan muuttamisesta putki-/salaojaksi tulee tehdä ojitusilmoitus Kaakkois-Suomen ELY-keskukseen vähintään 60 vrk ennen ojitukseen ryhtymistä. (VesiL 5 lu-
vun 6 §)
Häiriötilanteet
20.
Jos maahan, ojaan tai pohjaveteen on päässyt ainetta, joka
saattaa aiheuttaa pilaantumista, on siitä ilmoitettava välittömästi
Kouvolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Myös
muista vahingoista, jotka saattavat aiheuttaa haittaa ympäristölle,
on ilmoitettava. (YSL 52, 123 ja 134 §)
Toiminnan tarkkailu, kirjanpito ja raportointi
21.
Pohjavesitarkkailu
Toiminnanharjoittajan tulee tarkkailla pohjaveden laatua siten, että ensimmäinen vesinäyte otetaan ennen toiminnan aloittamista,
toinen vuoden kuluttua toiminnan aloittamisesta ja myöhemmin
joka kolmas vuosi. Pohjavettä voidaan tarkkailla eläinsuojan viereen asennettavasta talousvesikaivosta, mikäli kyseessä on rengaskaivo. Lisäksi laidunalueille ja niiden välittömään läheisyyteen
sijoittuvista, käytössä olevista talousvesikaivoista tulee ottaa vesinäyte ennen laidunten käyttöönottoa sekä vertailunäyte kolmen
vuoden kuluttua. Seurantanäyte on otettava aina samaan vuodenaikaan kuin vertailunäyte. Vesinäytteistä tulee analysoida ainakin seuraavat parametrit: sameus, väri, haju, kaliumpermanganaatti, ammoniumtyppi, nitraattityppi, kokonaisfosfori, Escherichia
coli, koliformiset bakteerit ja suolistoperäiset enterokokit.
Ojavesinäytteet
Lampolarakennuksen pohjois- ja eteläpuolelle sijoittuvien ojien
yläjuoksuilta sekä kyseisten ojien risteyskohdan jälkeen tulee ottaa ojavesinäytteet touko-kesäkuussa vuonna 2016. Ojavesinäytteistä tulee analysoida ainakin sameus, väri, haju, ammoniumtyppi, nitraattityppi, kokonaisfosfori, Escherichia coli, koliformiset
bakteerit ja suolistoperäiset enterokokit.
Kaikki vesinäytteet on otettava ulkopuolisen asiantuntijan toimesta ja toimitettava analysoitavaksi julkisen valvonnan alaiseen laitokseen. Näytteenottopaikat tulee merkitä ja numeroida kartalle
sekä hyväksyttää ne valvovalla viranomaisella etukäteen. Valvova
viranomainen voi vaatia laajempia tai tiheämmin toistuvia tutkimuksia, jos on aihetta olettaa eläinsuojatoiminnan aiheuttavan
pohja- tai pintaveden pilaantumista.
Vesinäyteanalyysien tulokset on toimitettava Kouvolan kaupungin
ympäristönsuojeluviranomaiselle ja Kaakkois-Suomen ELY-keskukselle niiden valmistuttua. (YSL 6, 8, 17, 52 ja 62 §)
22.
Toiminnanharjoittajan on pidettävä kirjaa eläinsuojan toiminnasta.
Kirjanpidon tulee sisältää ainakin seuraavat asiat:
-eläinmäärä
-tiedot peltojen vuokra- ja ostosopimuksista, lannan luovutussopi-
muksista ja levitysaloista siltä osin kun niihin on tullut muutoksia
edellisestä vuodesta
-tiedot toiminnassa mahdollisesti käytetyistä kemikaaleista ja niiden kulutus, säilytysmäärä ja -tapa
-tiedot syntyneiden jätteiden laadusta (mukaan lukien kuolleet
eläimet), määrästä ja toimituspaikoista
-toiminnassa tapahtuneet häiriö- ja onnettomuustilanteet ja niitä
seuranneet toimenpiteet
-pohjavesitarkkailun tulokset
23.
Kirjanpito on pyydettäessä esitettävä ympäristönsuojeluviranomaiselle. Tiivistelmä edellisen vuoden kirjanpidosta on toimitettava Kouvolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle vuosittain 31.3. mennessä. Kirjanpitoa on säilytettävä vähintään kuusi vuotta.
(YSL 8, 52 ja 62 §, JäteL 118-120 §)
Toiminnan muutokset
24.
Tuotannon lisäämisestä, muuttamisesta, keskeyttämisestä tai
lopettamisesta ja toiminnanharjoittajan vaihtumisesta on ilmoitettava Kouvolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Samoin siitä, jos tila luopuu osallistumisesta ympäristötukijärjestelmään tai luonnonmukaisesta tuotannosta. Ilmoitukseen on liitettävä asianmukaiset suunnitelmat tarvittavista ympäristönsuojelutoimista. (YSL 52 ja 170 §)
Käyttöönottotarkastus
25.
Ennen uuden eläinsuojan käyttöönottoa paikalla pidetään
käyttöönottotarkastus. Toiminnanharjoittajan tulee sopia tarkastuksen ajankohta Kouvolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen kanssa hyvissä ajoin. (YSL 52 §)
RATKAISUN PERUSTELUT
Luvan myöntämisen edellytykset
Hakemuksen ja edellä esitettyjen lupamääräysten mukaisesti toteutettuna
toiminnan voidaan katsoa täyttävän ympäristönsuojelulain 49 §:ssä esitetyt
vaatimukset luvan myöntämiselle sekä parhaan käyttökelpoisen tekniikan
vaatimukset. Toiminnasta ei voida katsoa aiheutuvan terveydellistä haittaa,
maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolojen
huononemista, vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun
käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä
kohtuutonta rasitusta naapurustolle.
Lupamääräysten perustelut
Yleismääräykset
Eläinten enimmäismäärä on määrätty hakemuksen mukaisesti, jota vastaavaksi eläinsuojan rakenteet ja toiminta on mitoitettu. (Määräys 1)
Ympäristönsuojelulain 20 §:n mukaisen varovaisuus- ja huolellisuusperiaatteen mukaisesti toiminnassa menetellään toiminnan laadun edellyttämällä
huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran
todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien
estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen. Ympäristönsuojelulain 49
§:n mukaan toiminnasta ei saa aiheutua esim. terveyshaittaa, merkittävää
muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa tai maaperän tai
pohjaveden pilaantumista. Naapuruussuhdelain 17 §:n 1 mom:n mukaan
toiminnasta ei saa aiheutua naapurille kohtuutonta rasitusta esim. lian,
pölyn, hajun, melun tai muun vastaavan vaikutuksesta. Lupamääräys on
annettu tällaisten haitallisten seurausten torjumiseksi. (Määräys 2)
Lannan ja virtsan varastointi ja käsittely
Lannan varastointitilavuus on määrätty eräiden maa- ja puutarhataloudesta
peräisin olevien päästöjen rajoittamista koskevan valtioneuvoston asetuksen (1250/2014) mukaisesti. (Määräys 3)
Maaperän ja pohjaveden pilaaminen on kielletty ympäristönsuojelulain
(527/2014) nojalla. Lupamääräykset 4 ja 5 on katsottu tarpeellisiksi maaperän ja pohjaveden pilaantumisen ehkäisemiseksi. Eläinsuojan pohjarakenteiden säännöllisillä kuntotarkastuksilla päästöt ympäristöön pyritään
ehkäisemään ennakolta. Kovapohjaisella tarkoitetaan aluetta, joka on
perustettu siten, että se kantaa työkoneiden painon ja liikkumisen ja jolta
voitaisiin tarvittaessa kerätä sille varissutta ja imeytynyttä lantaa talteen
kuorimalla esimerkiksi pintaosat pois.
Laiduntamista koskeva määräys on katsottu tarpeelliseksi, koska laidunalueella on talousvesikaivoja ja avo-oja, jonka vettä käytetään kasteluvetenä muussa elinkeinotoiminnassa. Laitumelle muodostuu helposti
kasvipeitteettömiä, tiivistyneitä karjapolkuja ja alueita, joiden fosforipitoisuus saattaa olla korkea ja joilta pintavalunnan riskit kasvavat. Määräyksellä pyritään varmistamaan ettei toiminnasta aiheudu mahdollisten lähteiden,
avo-ojan tai kaivojen vedenlaadun heikkenemistä lannan sisältämien bakteerien tai ravinteiden takia. Vesilain mukaan lähteiden luonnontilaa ei
myöskään saa vaarantaa. (Määräys 6).
Lannan vähimmäislevitysala on määritetty Ympäristöministeriön kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeen (1/2010) mukaisesti. Lupaharkinnassa
eläinmäärän hyväksyttävyyttä harkittaessa on katsottu, että toiminnanharjoittajalla tulee olla jatkuvasti käytettävissä riittävästi peltoalaa lannan
levitykseen/lannan toimituspaikkoja, jotta lanta pystytään käsittelemään
asianmukaisesti. Lannan levitysalaa ei lupaa haettaessa ole luvan
mukaiseen eläinmäärään nähden riittävästi. (Määräys 7)
Määräyksellä 8 on muistutettu toiminnanharjoittajaa siitä, että eräiden maaja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamista koskevaa
valtioneuvoston asetusta (1250/2014) on noudatettava ellei lupamääräyksissä ole asetettu ankarampia vaatimuksia. Mikäli asetusta tullaan
muuttamaan luvan voimassaoloaikana, on uuden asetuksen määräyksiä
noudatettava.
Määräys 9 on tarpeen hajuhaittojen minimoimiseksi sekä pinta- ja pohjavesien suojelemiseksi.
Määräyksellä 10 pyritään varmistamaan, että myös lantaa vastaanottavat
toimijat käsittelevät ja levittävät lantaa ympäristön kannalta parhaalla
mahdollisella tavalla.
Määräys on katsottu tarpeelliseksi talousvesikaivojen vedenlaadun ja toiminta-alueella mahdollisesti sijaitsevien lähteiden luonnontilan turvaamiseksi. (Määräys 11)
Jätehuolto
Jätehuoltoa koskevat määräykset on katsottu tarpeellisiksi jätteistä mahdollisesti aiheutuvien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi sekä
jätelain noudattamisen varmistamiseksi toiminnassa. Kaikessa toiminnassa
on jätelain 8 §:n mukaisesti noudatettava etusijajärjestystä. Eläinjätteen
asianmukaisella hävittämisellä voidaan rajoittaa mahdollisten eläintautien
leviämistä tilan ulkopuolelle ja tästä aiheutuvaa ihmisten ja eläinten
terveyteen kohdistuvaa vaaraa. Lisäksi on haluttu muistuttaa toiminnanharjoittajaa siitä, että myös alueella kulloinkin voimassa olevia jätehuoltomääräyksiä on noudatettava.
(Määräykset 12-15)
Kemikaalien varastointi
Kemikaalit on varastoitava siten, että niistä aiheutuvat haitat terveydelle tai
ympäristölle on onnettomuustilanteissakin ennalta ehkäisty tai mahdollisimman vähäisiksi rajoitettu. (Määräys 16)
Melu
Melutason raja-arvot perustuvat valtioneuvoston päätökseen melutason ohjearvoista. (Määräys 17)
Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT)
Soveltamalla toimialan parasta käyttökelpoista tekniikkaa varmistutaan ympäristö- ja terveyshaittojen minimoinnista. Ympäristönsuojelulain mukaan
luvanvaraisessa toiminnassa on periaatteena, että käytetään parasta
käyttökelpoista tekniikkaa. Ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaan toiminnanharjoittajan on oltava selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista,
ympäristöriskeistä ja niiden hallinnasta sekä haitallisten vaikutusten
vähentämismahdollisuuksista. (Määräys 18)
Ojitus
Kaakkois-Suomen ELY-keskus on lausunnossaan todennut, että pohjavesialueella tapahtuvasta ojituksesta, ml. kunnossapito-/salaojitus, on aina
ilmoitettava. Ojituksen osalta toimivaltainen viranomainen on valtion
valvontaviranomainen, joka arvioi ilmoituksen perusteella vaatiiko ojitus
vesilain mukaisen luvan. (Määräys 19)
Häiriötilanteet
Päästöjä aiheuttavista vahingoista ilmoittaminen on tarpeen valvonnan toteuttamiseksi. Määräyksellä pyritään lisäksi varmistamaan, että vahinko- tai
onnettomuustilanteessa päästöjen vaikutukset jäävät mahdollisimman
vähäisiksi ja tarpeelliset torjuntatoimenpiteet tulevat toteutetuiksi. (Määräys
20)
Toiminnan tarkkailu, kirjanpito ja raportointi
Luvan saajan on ympäristönsuojelulain mukaisesti oltava selvillä toimintansa riskeistä ja niiden ympäristövaikutuksista. Mahdollisten pohjavesivaikutusten tarkkailu on erityisen tärkeää, koska toiminta sijoittuu luokitellulle
pohjavesialueelle ja ympäristönsuojelulaki kieltää pohjaveden pilaamisen.
Mikäli toiminnasta aiheutuvia pohjavesivaikutuksia ilmenisi, toiminnanharjoittajan on ryhdyttävä toimenpiteisiin niiden poistamiseksi. Tarkkailutulosten luotettavuuden ja vertailukelpoisuuden kannalta on tärkeää, että
näytteet on otettu aina samaan vuodenaikaan ja otettu/analysoitu
ulkopuolisen asiantuntijan toimesta. Vesinäytteitä voidaan ottaa rengaskaivosta, koska mahdolliset toiminnasta aiheutuvat pohjavesivaikutukset
havaitaan siitä selkeämmin ja nopeammin kuin syvälle porattavasta
porakaivosta.
Toiminnanharjoittajan ja muiden asianosaisten oikeusturvan kannalta on
tärkeää, että laidunalueille sijoittuvista talousvesikaivoista ja ojista otetaan
ns. nollanäytteet, jotka kertovat tilanteesta ennen toiminnan aloittamista.
Mikäli myöhemmin epäiltäisiin toiminnasta aiheutuneen pohja- tai ojaveden
pilaantumista, voidaan nollanäytteeseen vertaamalla mahdollisesti kumota
tai vahvistaa epäily. Nollanäyte ojavedestä on katsottu tarpeelliseksi, koska
huoli toiminnan vaikutuksista ojaveden laatuun on tuotu esiin
ELY-keskuksen lausunnossa ja muistutuksessa 2. Ojien yläjuoksulta on
edellytetty vesinäytteiden ottoa siksi, että ojien risteyskohdan jälkeen
otettua näytettä ei voida pitää nollanäytteenä, koska lampaita on jo
laidunnettu alueella ennen lampolan rakentamista.
(Määräys 21)
Määräykset 21-23 ovat tarpeellisia valvonnan kannalta; Vuosittaisen yhteenvetoraportin perusteella valvotaan toiminnan luvanmukaisuutta. Ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset mm. toiminnan vaikutusten tarkkailusta. Jätelaki velvoittaa ympäristöluvan haltijaa pitämään kirjaa
jätteistä ja säilyttämään kirjanpitotiedot kirjallisesti tai sähköisesti 6 vuotta.
Toiminnan muutokset
Toiminnan olennainen muuttaminen edellyttää luvan tarkistamista. Toiminnan lopettaminen edellyttää mm. sitä, että toimintaan liittyneet ympäristöriskit ja varastoidut jätteet poistetaan. Luvanhaltijan vaihtumisesta on
ilmoitettava toiminnan valvonnan vuoksi. (Määräys 24)
Käyttöönottotarkastus
Tarkastus on tarpeen, jotta voidaan todeta, että eläinsuoja ja sen toimintaan liittyvät muut rakenteet ovat hakemuksen ja tämän päätöksen mukaisia. Myös pinta- ja pohjavesinäytteiden ottopaikat käydään tarkastuksella
läpi, koska niitä ei ole lupahakemuksessa esitetty. (Määräys 25)
Lausuntojen ja muistutusten huomiointi
Lausunnoissa ja muistutuksissa esiin tuodut asiat on otettu huomioon ympäristöluvan määräyksiä laadittaessa ja päätöksen perusteluissa.
SOVELLETUT OIKEUSOHJEET
Ympäristönsuojelulaki ja -asetus (527/2014) ja (713/2014)
Jätelaki ja -asetus (646/2011) ja (179/2012)
Kymen jätelautakunnan jätehuoltomääräykset
Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920)
MMM-RMO C4, Kotieläinrakennusten ympäristönhuolto (Maa- ja metsätalousministeriö)
Valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (1250/2014)
Valtioneuvoston päätös melutason ohjearvoista (993/1992)
Vesilaki (587/2011)
Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohje 1/2010, Ympäristöministeriö
LUVAN VOIMASSAOLO
Päätöksen voimassaolo
Tämä ympäristölupa on voimassa toistaiseksi. Mikäli eläinsuojan toiminta
olennaisesti muuttuu, on toiminnalle haettava uutta ympäristölupaa. (YSL
87 §).
Valtioneuvoston asetuksen noudattaminen
Jos valtioneuvoston asetuksella annetaan ympäristönsuojelulain tai jätelain
nojalla tämän luvan määräyksiä ankarampia säännöksiä tai tästä luvasta
poikkeavia säännöksiä luvan voimassaolosta tai tarkistamisesta, asetusta
on luvan estämättä noudatettava (YSL 70 §).
KÄSITTELYMAKSU JA SEN MÄÄRÄYTYMINEN
Kouvolan kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunta on hyväksynyt
ympäristönsuojeluviranomaisen maksutaksan 5.3.2014 (28 §). Lupahakemuksen käsittelystä peritään "eläinsuojat tai kalankasvatus" -kohdan maksu 1800 €. Kuulutuskustannukset peritään lisäksi hakijalta todellisten
kustannusten mukaisina. Ympäristölupahakemuksen käsittelymaksu
laskutetaan, kun päätös on annettu.
PÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN
Päätös kirjallisena
Lammastila HarjuJärvi Oy
Muistuttajat
Päätös sähköpostilla
Kaakkois-Suomen ELY-keskus
Kouvolan kaupungin terveydensuojeluviranomainen
Iitin kunta
Kausalan lämpö
Ilmoittaminen päätöksestä kirjallisesti
Toiminnan sijoituspaikan naapurit, joille on lähetetty tieto lupahakemuksen
vireille tulosta.
Ilmoittaminen ilmoitustauluilla, internetissä ja lehdissä
Päätöksestä kuulutetaan Kouvolan kaupungin ja Iitin kunnan ilmoitustauluilla sekä Kouvolan kaupungin internet-sivuilla. Lisäksi päätöksestä
ilmoitetaan Iitin Seutu lehdessä.
MUUTOKSENHAKU
Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla Vaasan hallinto-oikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä.
Lisätietoja: Ympäristötarkastaja Jaana Martin, p. 020 615 8032, jaana.martin(a)kouvola.fi
Ympäristöpäällikön ehdotus:
Rakennus- ja ympäristölautakunta päättää myöntää ympäristönsuojelulain
27 §:n mukaisen ympäristöluvan Lammastila HarjuJärvi Oy:lle eläinsuojatoimintaan esityksen mukaisesti.
Rakennus- ja ympäristölautakunnan päätös:
Päätösehdotus hyväksyttiin.
_________
Maija Lehtomäki saapui kokoukseen asian käsittelyn aikana klo 16:43.