1. No category

Karl Herman Renlundin
taidekokoelma aikansa
aatteiden merkkinä
Kandidaatintutkielma – Johanna Holmbäck
Taiteen ja kulttuurintutkimuksen laitos
Jyväskylän yliopisto
kevät 2015
SISÄLLYS
1 Johdanto s.2-4
1.1 Hermeneuttinen menetelmä ja historiatutkimus s.4-5
2 Suomi 1850 – 1908 s.6-9
2.1 Taidemaailma 1850 – 1908 s.10-11
2.2 Taiteenkeräily ja taidekauppa s.12-14
3 Karl Herman Renlundin elämä ja ura s.14-15
4 Karl Herman Renlundin taidekokoelma s.15-16
4.1 Kokoelman maisemakuvaukset s.17-22
4.2 Ihmisen kuva Renlundin kokoelmassa s.23-28
4.3 Kokoelman erityispiirteitä s.28-34
4.4 Renlund mesenaattina s.34-36
5 Lopuksi s.36-38
LÄHTEET s.39-41
LIITTEET s.42-43
Teosluettelo
1
1 Johdanto
Taiteen sanakirja määrittelee mesenaatin seuraavasti: varakas
taiteen suosija ja taiteilijoiden tukija. Nimitys johtuu
etruskilais-roomalaisesta ylimyksestä Maecenaasta (oik. Gaius
Cilnius, k. 8 eKr.), jonka suojatteja olivat mm. Vergilius ja
Horatius.1
Emil Schybergson on kirjoittanut Karl Herman Renlundia
käsittelevään teokseensa2 tarinan Renlundin taiteenkeräilystä.
Tarinassa Renlund meni aloittelevien taiteilijoiden näyttelyihin,
ja osti ne teokset itse, jotka olivat jääneet myymättä. Tällä
tavoin Schybergson sanoo hänen halunneen tukea suomalaista
taidetta, aloittelevia taitelijoita sekä kulttuuria. Renlund
keräsi elämänsä aikana suurehkon, Suomen taiteen kultakauden3
taidetta käsittävän kokoelman ja tämä tutkimus käsittelee tuota
nimenomaista kokoelmaa.
Renlundista on tehty aikaisempaa tutkimusta. Ensimmäinen Renlundia
käsittelevä teos on Emil Shybergsonin kirjoittama K.H.Renlund.4
Kirjan Schybergson on kirjoittanut vuonna 1914 ja luo siinä
katsauksen Renlundin elämän eri osa-alueisiin; kotiin ja
koulutukseen, työuraan, mutta myös yksityiselämään. Toinen
Renlundia käsittelevä teos on vuonna 1918 P. Nordmanin kirjoittama
En kortfattad levnadsteckning på uppdrag av stiftelsen Brita Maria
Renlunds minne utförd av P.Nordman, joka kuten Schybergsoninkin
teos, esittelee lyhyesti Renlundin nuoruusvuodet, kouluvuodet,
uran sekä taidekokoelman lahjoituksen museon peruskokoelmaksi
Kokkolaan. Vuonna 1944 julkaisi Suomalaisen kirjallisuuden seuran
kirjapainon osakeyhtiö Helsingissä Yrjö Similän5 kirjoittaman
teoksen 70 vuotta rakennustoimintaa. Oy Renlund Ab 1874-1944.
1
2
3
4
5
Konttinen & Laajoki 2005, 269.
K.H. Renlund, tecknad af Emil Schybergson.
1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Suomalaista taidetta.
Schybergson, 1914.
Yrjö Similä (1884-1961) oli mm. lahjoittaja.
2
Similän teos painottaa myös Renlundin yritystoimintaa, mutta
varsinkin loppuosassa, Renlundianiksi nimetyssä kappaleessa, on
kirjoitettu anekdootteja Renlundin elämästä. Näistä tarinoista voi
päätellä moniakin seikkoja liittyen mm. Renlundin persoonaan ja
tuttavapiiriin.6
Vuonna 2009 K.H.Renlundin museo – Keski-
Pohjanmaan maakuntamuseon tutkija Seija Johnson sekä FM Pia
Timberg kirjoittivat museon 100 -vuotisen historian kunniaksi
teoksen Ystävällisesti K.H. Renlund – Vänskapsfullt K.H. Renlund.
Teoksessa käsitellään Renlundin elämää koulupojasta
rautakauppiaaksi sekä hänen poliittista uraansa. Lisäksi kirjassa
käsitellään lahjoituskokoelman pohjalta perustettua museota7.
Teoksen loppuosassa esitellään kaikki Renlundin kokoelmaan
kuuluvat taideteokset joista on tehty myös analyysit, jotka on
kirjoittanut Pia Timberg.
Aikaisempi tutkimus ja kirjallisuus painottavat Renlundin
yritystoimintaa, henkilöhistoriaa sukujuurineen, nuoruutta ja
kouluvuosia sekä hänen poliittista uraansa. Varsinaisesti hänen
taiteenkeräilyynsä ja mesenaattiuteen painottuvaa tutkimusta ei
Johnsonin ja Timbergin teoksen lisäksi ole tehty, ainoastaan
mainintoja siitä, että hänellä oli taidekokoelma, jonka hän myös
sitten lahjoitti Kokkolan kaupungille testamentissaan. Kokoelmaan
kuuluvien teosten yksittäisistä taiteilijoista on tehty
tutkimusta, mutta varsinaisesti se, miksi, mistä ja miten Renlund
loppujenlopuksi teokset hankki tai minkälainen keräilijä Renlund
mahtoikaan olla, on vielä toistaiseksi tutkimatta. Renlundin
taiteen keräily ja mesenaattius sekä teosten hankintaan liittyvät
seikat ovat vielä lähes täysin tutkimatonta maaperää. Koen, että
näistä syistä tällä tutkimuksella on uutta annettavaa Renlundia
käsittelevään tutkimukseen.
Tutkimusta määrittelee kaksi näkökulmaa; kansallisuusaatteen
muotoutuminen ja sen vaikutus taidemaailmaan ja taiteeseen sekä
6
Anekdootit ovat todennäköisesti peräisin Schybergsonin teoksesta K.H.Renlund.
Anekdooteista lisää myöhemmin kappaleessa 4.4 Renlund mesenaattina.
7
K.H.Renlundin museo – Keski-Pohjanmaan maakuntamuseo.
3
taiteenkeräily ja mesenaattius. Nämä kaksi näkökulmaa ovat ne,
joiden pohjalta pyrin luomaan yleiskuvan Renlundin ajan Suomesta,
taidemaailmasta ja taidekaupasta sekä Renlundin taidekokoelmasta
ja sen erityispiirteistä hahmottaen näin mahdollisesti jotain
siitä, minkälainen keräilijä ja mesenaatti Renlund mahtoikaan olla
sekä jotain siitä, minkälaisessa maailmassa Renlundin kokoelma on
syntynyt.
Tutkimuksen alussa avaan Suomen ja suomalaisen taidemaailman
tilannetta Renlundin elinaikana, eli vuosien 1850 - 1908 välillä.
Ajankuvan hahmottaminen antaa peilauspintaa. Tässä luvussa
selvitän myös taidekaupan ja taiteenkeräilyn välistä kiinteää
suhdetta. Tämän jälkeen avaan Renlundin henkilöhistoriaa työ- ja
poliittisen uran näkökulmasta. Varsinaisessa aihetta
käsittelevässä luvussa 4 Renlundin taidekokoelma, paneudun
kokoelman esittelyn kautta kuvaamaan siihen kuuluvia maisemakuvia
sekä kuvia ihmisestä. Lisäksi käsittelen kokoelman
erityispiirteitä sekä seikkoja, jotka kuvaavat Renlundin
mesenaattiutta. Lopuksi kokoan tutkimuksen pääpiirteet yhteen ja
nostan esille jatkotutkimuksen aiheita.
1.1 Hermeneuttinen menetelmä ja historiantutkimus
Tässä tutkimuksessa käytetyn aineiston olen rajannut
kirjallisuuteen sekä digitaalisiin aineistoihin, kuten
kansalliskirjaston digitaalisiin aineistoihin8. Olen myös käynyt
K.H.Renlundin museon – Keski-Pohjanmaan maakuntamuseon Renlundia
käsittelevän arkistoaineiston läpi. Lisäksi olen tukeutunut mm.
Ari Pöyhtärin väitöskirjaan Keräilystä kokoelmaan : Sosiologisia
ja filosofisia näkökulmia keräilyyn. Perspektiiviä ja näkemystä
olen hakenut myös Benedict Andersonin näkemyksistä kulttuurista
8
DIGI – Kansalliskirjaston digitoidut aineistot, 17.4.2015: verkkodokumentti.
4
rakennettuna ilmiönä.
9
Edellä mainittu on oleellinen tämän
tutkimuksen kannalta tutkimuksen kansallisuusaatteeseen ja valtion
rakentumiseen liittyvien tekstiosuuksien ja näkökulman johdosta.
Varsinaisena analyysimenetelmänä käytän hermeneuttista analyysiä10
sekä historiatutkimuksen lähtökohtia.11 Hermeneuttisessa
menetelmässä pyritään jonkin asian, kuten tässä tutkimuksessa
taiteenkeräilyyn 1800-luvun puolivälin jälkeisessä Suomessa,
syvälliseen ymmärtämiseen. Tulkinta kehittyy hermeneuttisena
kehänä, jossa jokainen yksityiskohta vaikuttaa tulkintaan muokaten
sitä uudelleen ja näin tulkinnasta muodostuu hiljalleen
kehämäinen.12 Menetelmä on hyvin subjektiivinen lähtökohdiltaan.13
Historiatutkimus tulee erottaa historian tutkimuksesta, joka siis
keskittyy historian oppialan tutkimukseen. Historiatutkimus
nivoutuu lähelle hermeneuttista menetelmää siinä, että senkin
piirissä pyritään hahmottamaan mahdollisimman syvällisesti jokin
tietty rajattu historiallinen ajanjakso tai esimerkiksi tapahtuma.
Lisäksi se tulee hermeneuttista tutkimusstrategiaa lähelle siinä,
että tulkinta on keskeistä tässäkin metodissa.14
Edellä mainitut menetelmät sekä näkökulmat kulkevat tässä
tutkimuksessa tekstin sisällä ikään kuin pohjavireenä tai
suunnannäyttäjänä. Niitä ei seurata orjallisesti, vaan yleisenä
viitekehyksenä.
9
Lukkarinen 1998, 22.
Hermeneuttinen analyysi 30.4.2015: verkkodokumentti.
11
Historiatutkimus 30.4.2015.: verkkodokumentti.
12
Hermeneuttisesta analyysistä 30.4.2015: verkkodokumentti.
13
Hermeneuttinen tutkimus 30.4.2015: verkkodokumentti.
14
Historiatutkimus 30.4.2015: verkkodokumentti.
10
5
2 Suomi 1850 – 1908
Vuonna 1850, jolloin Renlund syntyi, Suomi oli osa Venäjää.
Ruotsin vallan alta Venäjän autonomiseksi osaksi Suomi siirtyi
vuoden 1808-1809 sodan jälkeen. Suomella oli nyt uudessa
tilanteessa kuitenkin oma autonominen asemansa oman
keskushallinnon kautta15 ja säädyt hoitivat Suomen asioita
valtiopäivillä, jotka keisari avasi, ja joissa hän toisti annetun
hallitsijanvakuutuksen.16 Hallitsijanvakuudella tarkoitettiin
Ruotsin vallan aikaisten säännösten pitämistä voimassa.17
Ville Lukkarinen kirjoittaa teoksessa Katseen rajat.
Taidehistorian metodologiaa (1998) Benedict Andersonin
käsityksistä kansasta ja kansan muodostumisesta. Kansa ei ole
Andersonin mukaan mikään itsestään olemassaoloonsa herännyt, vaan
kansat nimenomaan ovat rakentamisen, kuvittelun ja keksimisen
tulosta.18 1800-lukua värittikin kansallisuusaatteen, nationalismin
nousu, ja sitä muodostettiin mm. kulttuurin eri osa-alueilla.
Kansallisuusaatteen airue Suomessa oli vahvasti Johan Vilhem
Snellman (1806-81) jonka ajatukset pohjasivat Hegeliin19, ja vaikka
Suomi jo 1800-luvun puoliväliin tultaessa hahmotettiin valtion
rajojen, kielen ja jonkinlaisen kulttuurisen käsityksen kautta,
tuli sen sisäinen kansallishenki Snellmania mukaillen herättää
eloon. Toisaalta tämä jonkinlainen käsitys Suomesta vallitsi vielä
lähinnä sivistyneistön ja säätyläisten mielissä, joten se tulisi
saada ulottumaan myös kansan mieliin.20 Käsitys kansasta rakentuu
lehtien sivuilla, kouluissa, taitelijoiden keskuudessa,
työväentaloilla, senaatissa, kaduilla, kodeissa.
15
Vahtola 2003, 217.
Vahtola 2003, 219.
17
Vahtola 2003, 219.
18
Lukkarinen 1998, 22. Kursiivilla on merkitty lähes suora lainaus kirjan
tekstistä.
19
Georg Wilhelm Friedrich Hegel (1770-1831), saksalainen filosofi 30.4.2015:
verkkodokumentti.
20
Vahtola 2003, 223.
16
6
Kansan lukutaito kehittyi ja mielet sivistyivät lehdistön kasvun
tahdissa. Snellman itsekin tarttui lehdistön maailmaan
perustamalla Saima -lehden, joka ilmestyi vuosina 1844-46.
Lehdistön rooli kansallisen identiteetin muodostajana ja
vahvistajana olikin merkityksellinen, vaikka Venäjän alaisena
suomalainen lehdistö oli tiukan sensuurin alaisena aina Krimin
sotaan 1854-55 asti.21 Krimin sota laukaisi kuitenkin muutoksia
Venäjällä ja Venäjän hallinnossa, ja nämä muutokset vaikuttivat
Suomeenkin vahvasti.22
Lehtien perustaminen sekä esimerkiksi
erilaiset yhdistykset, joita perustettiin, olivat osaltaan
luomassa Suomalaista kansalaisyhteiskuntaa.
23
Krimin sodan jälkeen Venäjän uusi tsaari, Aleksanteri II aloitti
suurien muutosten ajan, joka sijoittui vuosiin 1856-63. Tuon ajan
merkittävimpiin muutoksiin kuului maaorjuuden lopettaminen vuonna
1861 sekä lähes kaiken sensuurin poistaminen. Venäjän hallinnossa
tapahtuvat liberalisoimiset lähensivät Venäjän suhteita mm.
Ranskaan. Suomen kannalta Venäjällä tapahtuva muutosaalto
tarkoitti uudistuksia myös hallinnossa. Lars Gabriel Von Haartman24
erosi senaatin varapuheenjohtajan paikalta 1858. Von Haartman oli
kuitenkin jo ryhtynyt luonnostelemaan mullistavaa
uudistusohjelmaa, joka käsitti ehdotuksia ainakin kaupan,
merenkulun, teollisuuden ja liikenneolojen edistämisestä, koulujen
perustamisesta ja virkamiesten palkkauksesta. Ehdotuksista
valtaosa jäi valtiopäiville, mutta ennen sitä tehtiin kuitenkin
elinkeinovapautta lisääviä toimia. Maakaupan vapautus,
ulkomaankaupan vapautustoimenpiteet, höyrysahojen perustamisen
salliminen sekä rautateiden rakentamisen aloitus kaikki lisäsivät
Suomessakin yritysten toimintamahdollisuuksia ja toivat murrosta
yhteiskunnan kehittymiseen kohti liberaalimpia markkinoita.
21
25
Vahtola 2003, 223.
Lisää aiheesta myöhemmin.
23
Vahtola 2003, 237-239.
24
Joutui kritiikin kohteeksi byrokraattisen luonteensa takia 30.4.2015:
verkkodokumentti.
25
Vahtola 2003, 226, Kursiivilla kirjoitettu on suora lainaus kirjan tekstistä.
22
7
Nämä muutokset lisäsivät uusien lakien asettamisen tarvetta ja
siksi valtiopäivien koolle kutsumista odotettiin. Tämä nosti
esille laajan yhteiskunnallisen keskustelun, jota käytiin
pääsääntöisesti yliopistoissa ja lehdistössä. Keskustelut nostivat
esille käsityksen Suomen valtiosta ja sen perustuslaeista. Nyt
alkoivat myös poliittiset raja-aidat hahmottua, esimerkiksi
suomenkielisten ja ruotsinkielisten välillä.
26
Vuosisadan loppua kohden Suomen autonominen asema Venäjän
suurruhtinaskuntana kuitenkin horjui. Uudistusmielisen keisari
Aleksanteri II:n murha nosti valtaan hänen poikansa, Nikolai II,
joka ei suhtautunut Suomen asemaan isänsä tavoin.
Erilaiset
venäläistämistoimet, manifestit, rajoittivat ja muuttivat Suomen
asemaa Venäjän alla. Helmikuun manifestiin suhtauduttiin
hallitsijan antamien lupausten pettämisenä. Tähän reagoitiin
adressilla, jonka allekirjoitti yli puoli miljoonaa suomalaista.
Lisäksi suomalaiset kieltäytyivät liittymästä Venäjän
puolustusvoimiin, jonka vuoden 1878 asevelvollisuuslaki olisi
edellyttänyt. Väestöstä muutti huomattava määrä tuolloin
Amerikkaan. Kenraalikuvernööriksi oli tuolloin, 1800 –luvun
lopulla, nimitetty entinen sotilaspiirin esikuntapäällikkö Nikolai
Bobrikov. Bobrikov toimi ja hallitsi kovalla kädellä; lehtiä
sensuroitiin ja jopa lakkautettiin. Edellä mainittujen toimien
lisäksi myös kokoontumisvapautta rajoitettiin. 16.6.1904 Eugen
Schauman ampui kenraalikuvernööri Bobrikovin.27
Japanin hyökättyä 1904 Venäjää vastaan, kiinnittyi Venäjän huomio
sotatoimiin siellä. Sota lisäsi yhteiskunnallista aktivismia myös
Venäjällä, jossa oli perustettu samana vuonna kansanedustuslaitos,
duuma, jota tsaari Nikolai II johti kuitenkin niin tiukalla
otteella, että tyytymättömyys kansan parissa kasvoi.
Vaikutusmahdollisuudet olivat pienet tai jopa mahdottomat.
Yhteiskunnallinen tilanne johti lopulta vuonna 1905 Venäjällä
26
27
Vahtola 2003, 226-227.
Vahtola 2003, 239-244.
8
suurlakkoon, joka ulottui myös Suomeen. Suomessa suurlakolla
toivottiin paluuta aikaan ennen manifesteja ja sortotoimia.28
Painostus Venäjää kohtaan laillisten olojen palauttamiseksi olikin
kova, niin työväestöllä kuin perustuslaillisillakin. Lopulta,
20.7.1906, ”Suomen Suuriruhtinaanmaan Valtiopäiväjärjestyksen”
vahvisti keisari. Suomessa siirryttiin tuolloin vaaleilla
valittavaan yksikamariseen eduskuntaan. Nyt myös Suomen naiset
saivat äänioikeuden, ensimmäisinä Euroopassa, toisena koko
maailmassa. Uuden vaaleilla valitun eduskunnan ja hallituksen aika
ei kuitenkaan sujunut ilman epäluottamuslauseita, jotka kaatoivat
senaatin ja lopulta keisari hajotti myös eduskunnan. Myös Edvard
Hjeltin29 senaatti hajosi 1909, kun uudet sortotoimet aiheuttivat
kovia paineita.30
Renlundin ajan Suomi eli siis suurten murrosten kourissa. Suomen
ja suomalaisuuden muotoutuminen ihmisten mielissä liittyi varmasti
kiinteästi siihen, miten emävaltio Venäjä kohteli
suurruhtinaskuntaansa. Toisaalta, Suomella oli ollut historiansa
Ruotsin alaisuudessa, joka on varmasti myös vaikuttanut
kokemukseen omasta valtiosta ja kansalaisuudesta. Suomalaisuutta
rakennettiin kuitenkin usealla eri alueella; niin yrityksissä kuin
yhdistyksissä kuin kouluissa ja taidepiireissä. Sitä rakennettiin
myös lehtien sivuilla ja aktivistien kokouksissa. Tulee muistaa,
että varsinaista Suomea valtiona ei edes vielä Renlundin
elinaikana ollut olemassakaan, vaan suomalaisuutta rakennettiin
siitä hatarasta mielikuvasta, joka kansan mielissä virisi.
28
Vahtola 2003, 244-245.
Edvard Hjelt (1855-1921). Oli mm. senaatin talousosaston puheenjohtaja
3.5.2015: verkkodokumentti.
30
Vahtola 2003, 246-247. Kursiivilla on merkitty suora lainaus tekstistä.
29
9
2.1 Taidemaailma 1850 – 1908
Suomen Taideyhdistyksen perustamisen merkitystä suomalaiselle
taidemaailmalle ei voi liikaa korostaa. Taideyhdistys perustettiin
vuonna 1846 vaiheikkaan prosessin tuloksena31 ja verrattuna muualla
Euroopassa perustettuihin taideyhdistyksiin, suomalaista
taideyhdistystä leimasi sen pieni jäsenmäärä, pieni maa, jossa se
perustettiin sekä tilanne, jossa käytännössä ei ollut lainkaan
taidekoulutusta. Yhdistys oli vetovastuussa luomassa Suomeen
taidemaailmaa, -koulutusta mutta myös ennen kaikkea taideyleisöä.
Taideyhdistyksen jäsenistö oli perustettaessa yliopistolaisia sekä
valtion korkeita virkamiehiä mutta lisäksi myös varakkaita
kauppiaita kuului yhdistykseen. Taideyhdistys järjesti
taidekoulutusta perustamalla Helsinkiin piirustuskoulun vuonna
1848 ja siirtämällä Turun piirustuskoulun Taideyhdistyksen alle
vuonna 1849.32 Valtion tuki taideyhdistyksen perustamisessa oli
myös merkillepantavaa. Toiveena oli nimenomaan taiteen
lähentyminen kansalaisten arkeen. Taide oli tällöin tasaarvoisesti kaikille olemassa.33
Taideyhdistyksen perustaminen toi mukanaan useita muutoksia niin
taiteilijoiden kuin taideyleisön näkökulmasta. Taidekritiikkiä
alkoi näkymään lehdissä, kun taideyhdistys järjesti näyttelyitä
joita voitiin kritikoida. Markku Valkonen kirjoittaa teoksessaan
Kuvien Suomi. Suomen taiteen vuosisadat Zachris Topeliuksen
kritikoineen Ferdinand von Wrightin teoksen Näköala
Haminanlahdelle, ja todenneen, ”Tämä taulu on Suomi”.34
Suomalaisuus käsitettiinkin aluksi enemminkin maisemaksi kuin
kansaksi.35 Taiteilijuus koki myös murrosta siinä, että taiteen
31
Ervamaa 1989, 90.
Ervamaa 1989, 90-91.
33
Vahtola 2003, 303.
34
Valkonen 1992, 28. Kursiivilla ja heittomerkeillä kirjoitettu on suora lainaus
kirjasta.
35
Valkonen 1992, 28.
32
10
teon luonne muuttui ”tilaustyöstä”36 lähemmäksi käsitystä taiteeksi
taiteen vuoksi. Taiteelle syntyi katsoja- ja ostajakuntaa.37
Taidekoulutuksen, taidenäyttelyiden ja taiteen astuminen jokaisen
kansalaisen nähtäville ja lähelle johtivat taiteen aseman nousuun
ja vakiintumiseen yhteiskunnassa. Taideopetusta varten, sekä
taidemuseoksi, valmistui Ateneum rakennus vuonna 1887.38
1850-luvun jälkeen suomalaisessa kulttuuripiireissä nousi lähes
hurmoksellisen kansallisromanttinen, kansallisuustunteen sävyttämä
ilmasto. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon Nuoren Suomen ryhmä,
johon kuului kirjailijoita ja säveltäjiä Juhani Ahosta Jean
Sibeliukseen. He olivat osa sitä taiteilijoiden joukkoa, jotka
loivat niin sanotusti Suomea ja suomalaisuutta. Taitelijat
reagoivat vahvasti ympäröivän yhteiskunnan murroksiin; esimerkiksi
Venäjän sortotoimiin vastasi taitelija Eetu Isto teoksellaan
Hyökkäys (1899).39 Osaltaan uuteen vimmaan luoda omaa
kansallistunnetta ja omaa kansallista taidettaan vaikutti
varmastikin yhteiskunnan vapautuminen nimenomaan 1800 -luvun
puolivälissä, Krimin sodan jälkimainingeissa seuranneen yleisen
yhteiskunnallisen liberalisoitumisen myötä. Jos on vapautta,
syntyy uutta.
Kansallisuusaatteen korostaminen näkyi yliopistoissakin, joissa
painotettiin esimerkiksi aiheenvalinnan merkitystä; aiheen tulisi
ilmentää jollain tapaa Suomea, suomalaisuutta.
40
Taidemaailmaa
leimasi vahvasti kansallisen identiteetin luominen.41
Taiteen
tyylisuuntaukset, ja toisaalta kamppailu sen välillä, tehdäänkö
niin sanotusti kansallista taidetta vai seurataanko maailmalla
vallalla olleita modernismin vaikutteita, muuttuivat oikeastaan
vasta tultaessa 1920 – ja 1930 – luvuille.42
36
37
38
39
40
41
42
Ervamaa 1989,
Ervamaa 1989,
Vahtola 2003,
Vahtola 2003,
Sarajas-Korte
Vahtola 2003,
Vahtola 2003,
91. Tyypillisiä tilaustöitä olivat esimerkiksi muotokuvat.
90-91.
303.
304.
1989, 204.
298-299.
305.
11
2.2 Taiteenkeräily ja taidekauppa
Ari Pöyhtäri kirjoittaa kokoelmasta väitöskirjassaan Keräilystä
kokoelmaan: sosiologisia ja filosofisia näkökulmia keräilyyn
seuraavasti: ”Kokoelma on se objektien joukko, jonka keräilijän
hankkimat tiettyyn objektien kategoriaan kuuluvat objektit
muodostavat. Mutta kokoelma ei ole vain keräilyn seurausta, vaan
keräilyä ohjaavana ideaalina se on toiminnassa koko ajan läsnä.
Kokoelma antaa keräilijälle mallin, jonka mukaan keräily etenee.
Kokoelmasta puuttuvista objekteista keräilijä tietää mikä on hänen
seuraava tavoitteensa. Objektien rajattomasta määrästä keräilijä
rajaa kokoelman avulla itselleen kiinnostavan erityisalueen.
Kokoelma on siis sekä toiminnan päämäärä että sen määrittelijä.”
43
Suomalaisia taiteenkeräilijöitä ei juurikaan vielä 1800-luvun
alussa ollut. Satunnaiset kokoelmat käsittivät yleensä muotokuvia
tai esimerkiksi jäljennöksiä tunnetuista teoksista. Mutta
varsinaista tavoitteellista keräilyä se ei vielä tuolloin ollut.44
Osaltaan suomalaisten kokoelmien pieneen lukumäärään vaikutti
Suomen maantieteellinen asema; taidetta hankittiin hoveihin
Ruotsissa ja Venäjällä45, sitä ei siis ”riittänyt” Suomen
markkinoille asti. 1800 -luvun alun Suomessa ei myöskään ollut
vielä varsinaista taidenäyttelyiden perinnettä eikä organisoitua
taidekauppaa, mikä oli toinen hyvin konkreettinen taidekokoelmiin
vaikuttava tekijä.46
Tultaessa 1800 -luvun puoliväliin, alkoivat kokoelmat Suomessakin
lisääntyä ja niitä keräiltiin tietyin intentioin. Ensimmäisten
kokoelmien keräilijät olivat suomalaista yläluokkaa ja
43
Ari Pöyhtärin väitöskirja, 28.4.2015:verkkodokumentti.
Pettersson 2001, 19.
45
Pettersson 2004, 16. Katariina Suuri oli tunnettu keräilijä, joka käytti
keräilyä myös osoittaakseen valta-asemaansa.
46
Pettersson 2004, 17.
44
12
sivistyneistöä.47 Taide edusti kulttuuria ja taiteentuntemus
nähtiin osana sivistyksen mittaria. Ja paitsi että tunsi taidetta,
sen omistaminen nähtiin myös arvokkaana. Lisäksi taiteenkeräilyn
merkitys myös sosiaalisen aseman näkökulmasta tunnustettiin.48
Taiteenkeräilyyn voidaan sanoa vaikuttaneet intohimo taiteeseen,
kokoelmien mahdollinen käyttö vallan välineenä sekä tavoite tehdä
kokoelmasta julkinen esimerkiksi lahjoittamalla se museolle.49
Omistamisesta syntyy mielikuva hallinnasta, jostain johon voi
vaikuttaa omistamisen kautta.
Taidekauppa on taidemaailmaan kiinteästi linkittyvä toimija.
Taidekauppaa on käyty läpi aikojen antiikin Rooman
taidehuutokaupoista keskiajan ammattikuntasäätelyiden kautta
hovien 1700-luvun tapaan tilata teoksia. 1800-luvun puoliväliin
tultaessa voidaan puhua taidekaupan ”kultakaudesta”. Tuolloin
taidekauppiaat alkoivat erikoistua oman aikansa uuteen taiteeseen.
Suomalaisista taidekauppiaista ehkä tunnetuimpia oli Stenmanin
taidesalongin Gösta Stenman. Hän edusti mm. Helene Schjerfbeckiä.50
Suomessa taidekauppaa kokeiltiin ensin Turussa vuonna 1856,
J.W.Liljan kirjakaupassa. Kirjakauppaan perustettu taidekauppa oli
sangen yleistä. Liljan taidekauppa ei kuitenkaan ollut
menestyksekäs, vaan lopetti vuoden kuluttua avaamisesta.51
Taidekauppaan liittyvä näkökulma on myös niin sanottujen
hovihankkijoiden käyttö apuna taideostoissa. Esimerkiksi liikemies
Henrik Borgström käytti kokoelmaostoissaan Johan Jakob
Nervanderin52 apua.53 Renlundin kokoelmaan liittyen on aiheellista
olettaa, että hänen hyvät ystävänsä, taiteilijat Pekka Halonen
sekä Albert Gebhardt, ovat varmastikin antaneet ajan
tavanmukaisesti neuvoja Renlundin taidehankintoihin. Molempien
taiteilijoiden töitä löytyy Renlundin kokoelmasta ja kokoelmassa
47
48
49
50
51
52
53
Pettersson 2004, 33.
Pettersson 2001, 18.
Pettersson 2001, 21-24.
Konttinen & Laajoki. 2005, 436.
Pettersson 2004, 25-26.
Oli mm. fyysikko ja runoilija 30.4.2015:verkkodokumentti.
Pettersson 2004, 33-34.
13
on myös molempien taiteilijoiden maalaama muotokuva Karl Herman
Renlundista.
3 Karl Herman Renlundin elämä ja ura
Karl Herman Renlund oli seitsenlapsisen perheen viides lapsi. Hän
syntyi merimiehen sekä merimiehen tyttären perheeseen 19.3.1850,
Kokkolassa. Perheen lapsista vain Karl Herman ja siskonsa Maria
Sophia elivät aikuisikään, muiden lasten menehtyessä varsin
nuorina. Maria Sophia sai kaksi lasta, joista pojan toiseksi
nimeksi tuli Herman. Siskonpoika Herman olikin Renlundille hyvin
tärkeä ja hänet mainitaan edunsaajana testamentissa.54 Renlund itse
ei koskaan mennyt naimisiin ja hänestä kerrotaankin tarinaa, jonka
mukaan häneltä oli kysytty ”koskas hän oikein meinaa vaimon
ottaa?” johon Renlund oli vastannut ”En tiedä, kun en tiedä kenen
vaimon minä oikein ottaisin!”
Renlund aloitti koulunsa vuonna 1858. Ala-alkeiskoulun jälkeen
Renlund siirtyi vuonna 1861 Roosin talossa Kokkolassa sijaitsevaan
yläalkeiskouluun, jonka kuitenkin jätti viimeisellä luokallaan
kesken lähtiessään opettajansa neuvomana Helsinkiin G.A Herlinin
rautakauppaan töihin. Renlund toimi kauppa-apulaisena kymmenen
vuoden ajan. A.Parviaisen ja A.W.Winterin kanssa Renlund lopulta
perusti mm. siirtomaatavaroihin ja paloöljyn maahantuontiin
keskittyvän yrityksen. Parviainen & Co jaettiin vuonna 1884 kahtia
siten, että A. Parviainen otti johtaakseen siirtomaa- ja
polttoainekaupan ja Karl Herman jatkoi rautakauppaa ja
vähittäiskauppaa yhtiön Helsingin Mikonkadulla sijaitsevassa
toimipisteessä. A.Parviaisen johtama sivuliike siirtyi toimimaan
Viipurissa.55 Renlundin yritys teki mittavaa tulosta56
54
Johnson & Timberg 2009, 14-15. Veljenpoika Hermannista maininta testamentin
lyhennelmässä viimeisellä sivulla, ei sivunumerointia.
55
Johnson & Timberg 2009, 21. Parviainen siirtyi Viipuriin 1881.
14
Renlund oli myös aktiivinen yhdistysmies sekä esimerkiksi yksi
Helsingin kauppiaskokouksen perustajista.57 Hän koki toimimisen
kauppiaskokouksessa sydämenasianaan, kuin myös kauppiaiden eduista
huolehtimisen. Kauppiaskokouksessa puheenjohtajana toimiminen
valmensivat varmasti Renlundia myös poliittiseen uraan. Hänet
valittiin paitsi porvarissäädyn edustajana säätyvaltiopäiville,
myös Helsingin kaupunginvaltuustoon. Edustettuaan säätyään vuoden
ajan Helsingin piiristä, siirtyi hän vastoin yleistä normia
edustamaankin pikkuista kotikaupunkiaan Kokkolaa. Häntä
luonnehditaan Ystävällisesti K.H. Renlund kirjassa ”kompromisseja
kaihtavaksi radikaaliksi.”58 Talouteen liittyvissä mielipiteissään
hän oli liberaali joka kritisoi itsevaltiutta. Kielipolitiikassa
Renlund kunnioitti molempia puolia, suomenkielisiä ja
ruotsinkielisiä. Hänen oma äidinkielensä oli ruotsi.59
Karl Herman Renlund kuoli lyhyen sairauden uuvuttamana 18.2.1908
Helsingissä.60
4 Renlundin taidekokoelma
Renlundin taidekokoelma käsittää 39 suomalaista teosta. Näistä
suurin osa edustaa Suomen taiteen kultakaudeksi nimitetyn
ajanjakson töitä. Kokoelman teokset ovat valmistuneet aikavälillä
1869- 1908, ja ne ovat pääsääntöisesti öljyväritöitä, mutta myös
akvarelli-, guassi- ja lyijykynätöitä. Teoksista 30 on
miestaiteilijoiden ja kuusi naistaiteilijoiden tekemiä. Kolme
jäljelle jäävää teosta esitellään seuraavassa luvussa.
Yhtenäisintä teoksille on niiden Suomalaisuus; ne ovat siis kaikki
suomalaisten taiteilijoiden töitä. Lisäksi ne sijoittuvat
56
57
58
59
60
Similä 1944, 71.
Johnson & Timberg 2009, 21-22.
Johson & Timberg 2009, 27. Kursiivilla merkitty on suora lainaus.
Johnson & Timberg 2009, 25-27.
Renlundin kuolemasta 28.4.2015:verkkodokumentti.
15
ajallisesti lähelle toisiaan. Kokoelmasta syntyvä mielikuva on
tyyni ja rauhallinen, Suomea ja suomalaisuutta kuvaava. Kokoelmaa
voi siis peilata hyvinkin Topeliuksen edellä esitettyihin
näkemyksiin Suomesta ensin maisemana, ei niinkään kansana. Vaikka
suurin osa töistä on maisemakuvauksia, on kokoelmassa myös
henkilökuvia.
Renlund lahjoitti taidekokoelman Kokkolan kaupungille
testamentissaan. Taidekokoelman lisäksi lahjoitukseen kuului
muitakin esineitä, jotka taitelija Albert Gebhardt valitsi.
Kokkolan kaupunki oli toivonut näiden esineiden liittyvän jollain
tapaa Kokkolan alueeseen.61 Renlund esitti testamentissaan, että
kokoelman tuli olla esillä ja erityisesti lapsien ja vähävaraisten
nähtävillä.62 Kokoelma vastaanotettiin vuonna 1909 ja museo
perustettiin Pitkänsillankadulla sijaitsevaan, vuonna 1696
rakennettuun entiseen koulutaloon, Pedagogioon.63 Tällä hetkellä
Renlundin taide- ja esinekokoelmaa on esillä Roosin talossa64.
Renlundin museo on myös kasvanut ajan saatossa;
maakuntamuseostatuksen museo sai vuonna 2008 ja museo kantaakin
nyt nimeä K.H.Renlundin museo – Keski-Pohjanmaan maakuntamuseo.65
61
Johnson & Timberg 2009, 38.
Johnson & Timberg 2009, testamentin lyhennelmä viimeisellä sivulla, ei
sivunumeroa.
63
Pedagogiotalo 3.5.2015:verkkodokumentti.
64
Laivanvarustaja Anders Roosin vuonna 1813 perheelleen rakennuttama koti oli
Kokkolan kolmas kivitalo.
65
Maakuntamuseostatuksesta 1.5.2015:verkkodokumentti.
62
16
4.1 Kokoelman maisemakuvaukset
Fredrik Ahlstedin (1839-1901) Maisema (1889) on paitsi ihmisen
kuvaus, myös maisemakuvaus. Ahlstedille oli tyypillistä tämän
kaltainen sommittelu, jossa pääosassa ovat ihmiset, mutta
taustalla on ulkoilmamiljöö.66 Maisema edustaa kansankuvausta,
jossa kuvattu kansa on selkeästi työväestöä; nuoren pojan ja tytön
vaatetuksesta voi päätellä heidän ehkä olevan lepohetkellä kesken
päivän töiden, pojan soittaessa samalla haitaria.
Renlundin taidekokoelmaan kuuluvista maisemakuvista lähes
jokaisessa on vesielementti. Vesistö ei aina ole teoksen
pääelementti, mutta vähintäänkin sivujuonteena näkyvä välkehdintä.
Victor Westerholmin teoksessa Voikkaankoski (1899)vesi vyöryy ja
on teoksen keskiössä, kun taas esimerkiksi Beda Stjernschantzin
symbolistisessa teoksessa Primavera (1897)67 vesi kulkee teoksen
vasemmassa laidassa, osana kokonaisuutta, mutta ei pääosana. Pia
Timberg kirjoittaa Ystävällisesti Renlund kirjassa Westerholmin
Voikkaankosken olevan tulkittavissa Venäjän sortotoimia
vastustavaksi teokseksi. Koskessa vesi virtaa, vaikka kuinka sitä
yritettäisiin estää.68 Vesielementin vahva edustus Renlundin
kokoelmassa saattaa viitata myös hänen juuriinsa rannikkokaupungin
kasvattina ja merimiehen poikana.
66
67
68
Johnson & Timberg, 46.
Teoksella on kaksi käytössä olevaa nimeä: Pastoraali ja Primavera.
Johnson & Timberg 2009, 110.
17
Fredrik Ahlstedt: Maisema (1889)
Victor Westerholm: Voikkaankoski (1899)
18
Beda Sjernschantz: Primavera (1897)
19
Toinen maisemakuvauksia yhdistävä tekijä on niin sanotusti
tavallisen kansan kuvaus tai tavallisen kansan elämänpiirin
kuvaus. Ahlstedin Maisema teoksessa todennäköisesti piika ja renki
viettävät taukoa, kun taas Berndt Lindholmin Hämäläisessä
maisemassa (1896)on kuvattu kansallisromanttinen aihe, suomalainen
luhtiaittarivistö pihamaalla aitaan nojailevine lapsineen ja
porraspielessä roikkuvine kiuluineen. Tyylillisesti teos on
realistinen.69
Renlundin kokoelman maisemia käsittelevissä teoksissa ei nähdä
mitään mahtailevaa. Ne ovat kuvia pienistä rannikkomökeistä
Merimaisema (1890 –luku) Frans Maexmontanin teoksen kaltaisissa
töissä tai kirkon kuvia Pyhtään Kirkonkylästä (1906) kuten
taitelija Ville Mattilan (1884-1959) työssä.
70
Useissa kokoelman
maisemakuvauksissa toistuu näkemys kansallisromanttisesta
suomalaisen maiseman kuvasta kansan kuvana. Ne istuvat siihen
maalaustraditioon, jota 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun alun
vuosikymmeniin suomalaisessa taidemaailmassa osaltaan pidettiin
yllä, kun luotiin kansankuvaa, Suomen kuvaa.
69
70
Johnson & Timberg 2009, 84.
Johnson & Timberg 2009, 88, 90.
20
Berndt Lindholm: Hämäläinen maisema (1896)
21
Franz Maexmontan: Merimaisema (1890-luku)
Ville Mattila: Pyhtään kirkonkylä (1906)
22
4.2 Ihmisen kuva Renlundin kokoelmassa
Elin Danielson-Gambogin (1861-1919) teos Meren rannalla71 kuvaa
naisia viettämässä lepohetkeä rannalla. He istuvat hiekalla
rennosti, hihat ylös käännettyinä, kyynärpäät polviin nojaten.
Naiskuvaus oli Danielson-Gambogin tuotannossa tyypillinen.72
Henkilökuvista poikkeuksellinen on Albert Edelfeltin lyijykynätyö
Pirtti vuodelta 1901. Kuvassa on miehen muotokuvan hahmotelma, ja
Timberg yhdistääkin sen analyysissään 1800-luvun lopulla vallalla
olleeseen kansankuvauksen perinteeseen.73 Renlundin ystävä,
kokkolalaislähtöisen taiteilijan Albert Gebhardtin töistä kaksi
kuuluu Renlundin kokoelmaan. Toinen näistä on muotokuva
Renlundista vuodelta 1908 ja toinen teos nimetty Tyttö ja
keinutuoli (1900-1908).74 Renlundin taidekokoelman henkilökuvissa
on myös mainitsemisen arvoinen Beda Stjernschantzin
Lasinpuhaltajat vuodelta 1894. Teoksessa Stjernschantz on kuvannut
ensimmäistä kertaa suomalaisessa kuvataidehistoriassa
tehdastyöläisiä työssään.75 Kansankuvausta on luonut myös
kokoelmaan kuuluva, Dora Wahlroosin työ Ilta Paraisilla (1898).76
Kokoelmaan kuuluvista ihmisen kuvista ei muodostu esimerkiksi
aihepiiriltään kovinkaan yhtenäistä kuvaa. Ihmisen kuva saattaa
olla paitsi työssä, myös levossa tai juhlassa tai leikissä, kuten
Gebhardtin Tyttö ja keinutuoli teoksessa. Mutta toisaalta
yhtenäistäväksi tekijäksi voidaan mainita se, että kokoelman
ihmisen kuvissa ei ihminen ole koskaan hallitsija, vaan enemmänkin
kuin kuka tahansa meistä. Ihmisen kuva näyttäytyy kokoelmassa
tavallisena kansana, jokapäiväisissä puuhissaan. Tämäkin näkökulma
71
72
73
74
75
76
Myös La
Johnson
Johnson
Johnson
Johnson
Johnson
merenda nimitystä käytetään.
& Timberg 2009, 50.
& Timberg 2009, 52.
& Timberg 2009, 60,62.
& Timberg 2009, 104.
& Timberg 2009, 108.
23
liittää Renlundin kokoelman siihen 1800-luvun lopun, 1900-luvun
alun kuvataideperinteeseen, jossa kansallisuus oli korostuneessa
asemassa.
Elin Danielson-Gambogi: Meren rannalla (1904)
24
Albert Edelfelt: Pirtti (1901)
25
Albert Gebhardt: Tyttö ja keinutuoli (1900-1908)
26
Beda Stjernschantz: Lasinpuhaltajat (1894)
27
Dora Wahlroos: Ilta Paraisilla (1898)
4.3 Kokoelman erityispiirteet
Kokoelmaan kuuluvista teoksista kolme on sellaisia, jotka eivät
ehkä täysin vastaa loppukokoelman muiden teosten luonnetta. Ne on
nähtävä lähinnä suhteessa Renlundin muuhun taide- ja
esinekokoelmaan.77 Nämä teokset ovat maalaus, jossa on jonkinlainen
kellotornilla varustettu rakennus. Rakennuksen edessä seisoo
pariskunta. Tauluun on rakennettu kellokoneisto, joka sijaitsee
maalauksen talon kellotornissa. Teoksen takana on kirjoitus:
”Kultaseppä K.G.Hassel 1899”.
77
Johnson & Timberg 2009, 41-42.
28
Toinen näistä kolmesta teoksesta on Järvimaisema –niminen maalaus,
joka on signeerattu M.Fazer, Paris. Teos on öljyvärityö. Teoksen
on oletettavasti tehnyt Karl Fazerin veli Eduard Maximilian.
Oletettavasti teos on ollut lahja Renlundille, sillä Max Fazer ja
Karl Renlund istuivat yhdessä kaupunginvaltuustossa. Kolmas teos
on pieni, 23 x 26 cm, Järvimaisemaa esittävä öljyväriteos. Teoksen
arvellaan romanttisen tyylinsä vuoksi olevan naistaiteilijan työ.
Teoksessa ei ole kunnolla tunnistettavaa signeerausta.78
Renlundin kotikaupunki näkyy myös kokoelmaan kuuluvassa Conrad
Soveliuksen työssä. Tämä työ on akvarelli Kokkolan vanhan kirkko
(1870). Sovelius oli harrastajataitelija ja hänen työnsä ovatkin
arvokasta materiaalia historiantutkimuksen kannalta, sillä hän on
ikuistanut töihinsä Kokkolan kuvia.79
Kotikaupunkiin Kokkolaan liittyy myös Johan Knutsonin (1816-1899)
guassiteos Halkokarin taistelu. Teos kuvaa Kokkolassa käytyyn
kahakkaan Englannin laivastoa vastaan Krimin sodan taisteluissa
1854. Kahakka teos ei ole kovin totuuden mukainen
maisemankuvauksen puolesta, sillä Kokkolassa ei ole esimerkiksi
teoksessa kuvattua vuoristoa, mutta aihe ja tapahtumat ovat tosia,
ja ne ovat merkittävällä tavalla vaikuttaneet Kokkolan historiaan.
78
79
Johnson & Timberg 2009, 43.
Johnson & Timberg 2009, 102.
29
Tuntematon tekijä: Kellotorni
30
M.Fazer: Järvimaisema
Tuntematon tekijä: Järvimaisema
31
Conrad Sovelius: Kokkolan vanha kirkko (1870)
32
Johan Knutson: Halkokarin taistelu
Jossain määrin erityispiirteeksi voidaan laskea kokoelmaan
kuuluvat naistaitelijoiden työt. Vaikka nykypäivänä kokoelmaan
kuuluvien naistaiteilijoiden työt ja ura tunnustetaankin, ja
teokset ovat merkittäviä, ei naistaiteilijuus Renlundin elinaikana
vielä nauttinut samaa arvostusta kuin nykypäivänä.
Naistaitelijoiden urat lähtivät nousuun 1800-luvun loppupuolella,
mutta Suomessa oli jo Taideyhdistyksen perustamisesta saakka ollut
naistaitelijoita myöskin koulutuksen piirissä. Naistaiteilijoiden
työt ovat kuitenkin olleet altavastaajina tilanteessa, jossa
naistaitelijan rooli oli kapea ja Taidemaailman asettamien rajojen
koettelu saattoi merkitä herkästi luonto-käsitteen esiinmarssia.
Tietyt asiat kuuluivat niihin mahdollisiin asioihin, joihin
naissukupuoli luontaisesti soveltui ja toiset sitten eivät.
33
Naistaiteilijoille soveliaita aiheita olivat esimerkiksi
kukkamaalaukset aiheen herkkyyden vuoksi.80
Naistaiteilijan mahdollisuudet elättää itsensä Suomessa olivat
kuitenkin loppujen lopuksi hyvät. Yhtenä tekijänä oli naisten
mahdollisuus osallistua Taideyhdistyksen piirrustuskouluun miesten
rinnalla. Toisaalta myös 1800-luvun loppua kohden naisen aseman
murros emansipaation myötä ympäri Eurooppa muovasi naisten elämää.
Suomessa naistaitelijan mahdollisuudet valita taiteilijuus
ammatikseen ei siis ollut täysin poissa laskuista, vaikka
pohdintaa se varmasti vaatikin.81 Renlundin kokoelmassa taitelija
Elin Danielson- Gambogin kerrotaan pohtineen vakavasti, ryhtyäkö
taiteilijaksi vai mahdollisesti suuntaamaan varmemmalle työuralle,
esimerkiksi taiteenopetuksen puolelle.82
4.4 Renlund mesenaattina
”Renlund- elämäkerrassaan Emil Schybergson lausuu, että Renlundin
vakiopöytään Kämpin kahvilassa kerääntyi myös taiteilijoita.
Näissä tilaisuuksissa laskettiin paljon leikkiä ja `ne olivat
juhlahetkiä niille, jotka saivat olla mukana varsinkin silloin
kuin Jean Sibelius (s.1865) oli seurassa`. Professori Sibelius on
ilmoittanut tämän kirjoittajalle olleensa paljonkin mukana,
nauttineensa paitsi vieraanvaraisuutta Renlundin taloudellista
tukea takausten muodossa ja kiinnittäneensä huomiotansa R:n
suurpiirteisyyteen ihmisenä.”
83
Ylläolevasta lainauksesta käy ilmi, että Renlund omilla toimillaan
oli mukana tukemassa taitelijoita ja kulttuuripiirejä 1800 -luvun
lopulta 1900 -luvun alkuun. Paitsi taideostojensa kautta niin myös
yritystoiminnan kautta Renlund toimi kuin mesenaatti tämän
80
81
82
83
Konttinen 1989, 221-222.
Konttinen 1989, 221.
Savojärvi 2001, 214.
Similä 1944, 227. Suora lainaus kirjoitettu kursiivilla.
34
tutkimuksen Johdanto kappaleen alun määritelmässä toimi. Hän tuki
taiteilijoita ostamalla heidän töitään, mutta myös tukemalla heitä
ystävänä. Ei siis ollut tavatonta, että esimerkiksi Sibelius istui
hänen kanssaan samassa ravintolanpöydässä.84 Lisäksi Renlundin
ystäväpiiriin kuului paljon muitakin taitelijoita.
Renlundin mesenaattius ei nouse tutkittaessa ensimmäisenä esille,
eikä hän tiedettyjen tarinoiden perusteella sitä juurikaan esille
tuonut. Todennäköisesti taiteentukeminen on Renlundille ollut
jotain, mitä hänen asemassaan kuuluukin tehdä. Toinen
huomionarvoinen seikka Renlundin mesenaattiuden kannalta on se,
että hän ei tukenut taloudellisesti vain taidetta ja taitelijoita,
vaan myös liike-elämää ja yrittäjiä sekä erilaisia hankkeita.
Renlund on taannut vekselin mm. leipomo - konditoriaa varten Karl
Fazerille.85
Mutta Renlundin mesenaattius oli tiedossa, kuten seuraavasta
suorasta lainauksesta käy ilmi:
”Renlund oli, kuten tiedettyä, aikansa suurimpia takaajia ja
mesenaatteja. Sattui niinkin, että hän ensin evättyänsä jonkin
takauspyynnön sitten kuitenkin myöntyi. `On niin huonot ajat`, hän
sanoi kerran eräälle takuuseenpyytäjälle `ja minä olen
kirjoittanut jo niin monta takausta, etten enää voi sitoumuksiani.
Ainakin pitäisi teidän ensin`, lisäsi hän, `selostaa asianne
tilaa`. Vastaus kuului: `Siinä tapauksessa herra Renlund ei
luultavastikaan menisi minulle takaukseen.` Tämän jälkeen R. pyysi
saada velkakirjan ja kirjoitti siihen nimensä.”
86
Renlund aineistoa tutkittaessa käy siis ilmi kuva varsin
suurisydämisestä ja laaja-alaisesti eri yhteiskunnan osa-aluista
kiinnostuneesta henkilöstä. Renlundista kerrotulla tarinalla
taidenäyttelyn myymättömien töiden ostajana lienee jonkinlaista
totuuspohjaa. Teoksista osa on tänä päivänä merkittäviä töitä,
84
85
86
Similä 1944, 227.
Johnson & Timberg 2009, 20.
Similä 1944, 228. Suora lainaus on kirjoitettu kursiivilla.
35
mutta osa on myös niitä, jotka ovat jääneet marginaaliin. Lisäksi
hänen kerryttämänsä kokoelma ei ole mittavan suuri. Kokoelmasta
käy kuitenkin ilmi jotain, mikä on varmasti ollut hänen sydäntään
lähellä, kuten meri ja järvi. Suomalainen maisema. Tavallisen
kansan tavallinen arki.
5 Lopuksi
Kansa kuvittelun ja rakentamisen ja keksimisen kontekstissa, kuten
Lukkarinen teoksessa Katseen rajat. Taidehistorian metodologiaa
Benedict Andersonin ajatuksia esittelee87, on yksi niistä
näkökulmista, joista käsin Renlundin taidekokoelmaa ja -keräilyä
voi lähteä peilaamaan omaan aikaansa ja sen ilmentymiin. 1800luvun puolivälistä lähtien vallalla ollut kansallisuusaatetta
painottava ajan henki rakensi omilla toimillaan Suomea. Suomen
luomisessa (”keksimisessä”) taiteilla ja ylipäänsä kulttuurilla
oli suuri merkitys ja rooli. Niin kulttuuri kuin kansakin ovat
molemmat usean osan konstruktioita ja ne muokkaantuvat koko ajan.
Taiteilijuuden ja taidemaailman murros olivat reaktioita
Suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuneisiin muutoksiin ja
kehitykseen.
Suomalaisuus käsitettiin ensin ennemminkin maiseman kautta, kuten
Topelius esittää.
88
Kansankuvaus nousi kuitenkin siihen rinnalle,
ja keskittyi nimenomaan kansan kuvaamiseen hallitsijoiden sijaan.
Muinaistieteelliset ryhmittymät kiersivät ja keräsivät ympäri
Suomea kirjaten ja kuvittaen ylös kansanperinnettä. Näiden keräily
87
88
Lukkarinen 1998, 22.
Valkonen 1992, 28.
36
ja tallennusretkien sadolla on ollut vaikutuksensa taiteilijoihin
ja heidän töihinsä.89
On luontevaa ajatella, että myös taiteenkeräily ja kiinnostus
kulttuuriin on ollut omalla tavallaan Suomalaisuuden toisintamista
sitä kautta, että se, mitä on koettu Suomeksi, on haluttu myös
seinille. On nähty tärkeänä kerätä sitä kuvastoa ympärilleen
vahvistukseksi. Toisaalta on varmasti nähty, että on myös tärkeää,
että luodaan omaa kansallista kuvastoa, nyt kun Suomessa oli
(1800-luvun kuluessa) ryhdytty näkemään Suomi valtiona muiden
joukossa. Omalle valtiolle tuli saada pontta ja vahvistusta sekä
oma kansallinen itsetunto ja historia ja kuvat. Tuon kansallisen
kuvaston luomisessa mesenaateilla on ollut vaikutuksensa
taloudellisen tuen kautta.
Mesenaattina Karl Herman Renlund sijoittuu juuri tuohon suurimman
murroksen aikakauteen, jonka 1850-luvulla Venäjältä lähtenyt
liberalisoituminen ja lopulta myös vuosisadan loppua kohden
alkaneet sortotoimet saivat aikaan. Aineistoon perehtymällä
syntyykin Renlundista kuva mesenaattina, joka oli mukana tukemassa
taidetta nimenomaan sen kansallisen identiteetin vahvistamisen
kautta. Tätä näkemystä tukevat se, että teokset ovat suomalaisten
taitelijoiden töitä, ne kuvaavat Suomea ja suomalaista kansaa. Ne
eivät ole yksinomaan aikansa merkittäviksi tunnustettujen
taiteilijoiden töitä. Hän on siis myös halunnut tukea heitäkin,
joiden ura ei vielä ole avautunut.
Renlund oli keräilijänä myös siitä ajalleen tyypillinen, että hän
halusi lahjoittaa kokoelmansa museon perustamista varten. Lisäksi
tulee muistaa, että Renlund itse oli ponnistanut varsin
vaatimattomista oloista yhdeksi Suomen menestyneimmäksi
liikemieheksi sekä myös poliittiseksi päättäjäksi. Oletettavasti
osa hänen mesenaattiudestaan juontaa juurensa tähän; tukeminen
tietyssä elämänvaiheessa saattaa olla ratkaiseva tulevaisuuden
kannalta.
89
Lukkarinen 1998, 23-24.
37
Renlundia käsittelevään aineistoon perehtyessä nousee esille
jatkokysymyksiä, kuten teosten hankintapaikat ja -ajat sekä
hinnat. Tällä hetkellä ei tiedetä, mistä ja milloin Renlund on
teokset hankkinut. Lisäksi kokoelmaan kuuluvista teoksista osaa ei
ole varmasti voitu vielä attribuoida, kuten luvussa 4.3 Kokoelman
erityispiirteitä mainittu, oletettavasti naistaitelijan tekemä,
pieni öljyvärityö. Ylipäänsä kokoelmaan kuuluvien taitelijoiden ja
Renlundin välinen ystävyys ja yhteistyö ovat suhteellisen
tutkimatonta aluetta.
Renlundin kokoelma on aikansa merkki. Se on myös merkki siitä,
minkälainen hän oli paitsi keräilijänä mutta varmasti myös
osaltaan kuvastaa hänen persoonaansa. 50 -vuotta täyttäessään
Renlund saikin sähkeen A.Saxbergilta ja Niilo Helanderilta . Sähke
kuuluu seuraavasti:
”Onnea 50 –vuotiselle! Hyvää jatkoa isänmaan
tosiystävälle.
Kauvan vielä eläköön. Aina nuori vanhapoika.”90
90
Johnson & Timberg 2009, 11.
38
LÄHDELUETTELO
PAINETUT LÄHTEET
Tutkimuskirjallisuus
Ervamaa, Jukka (1989) ”Kuvataide autonomian ajalla”. Teoksessa
Salme Sarajas-Korte (toim.) ARS. Suomen taide 3, s. 90-91. Keuruu:
Weilin + Göös
Johnson, Seija & Timberg, Pia, (2009), Ystävällisesti K.H.Renlund,
Kokkola: Art Print
Konttinen, Riitta (1989) ”Nainen taitelijana”. Teoksessa Salme
Sarajas-Korte (toim.) ARS. Suomen taide 4, s. 221-222. Keuruu:
Weilin + Göös
Konttinen, Riitta & Laajoki, Liisa, (2005), Taiteen sanakirja,
Helsinki: Otava
Lukkarinen, Ville (1998)”Taiteen tarina”. Teoksessa Elovirta Arja,
Ville Lukkarinen (toim.) Katseen rajat. Taidehistorian
metodologiaa, s. 22-24. Jyväskylä: Gummeruksen kirjapaino Oy
Pettersson, Susanna (2001)”Taiteen keräily 1800 –luvun Suomessa”.
Teoksessa PINX. Maalaustaide Suomessa. Arki- ja pyhäpuvussa, s.
18-19, 21-24. Porvoo: Weilin + Göös
Pettersson, Susanna, (2004), Lumoutuneet. Tarinoita
taiteenkeräilystä 1800-luvun Suomessa, Helsinki: WSOY
Sarajas-Korte, Salme (1989) ”Maalaustaide 1880 –luvulla –
ulkoilmarealismi”. Teoksessa Salme Sarajas-Korte (toim.) ARS.
Suomen taide 4, s.204. Keuruu: Weilin + Göös
39
Savojärvi, Ulla (2001) ”Elin Danielson-Gambogi”. Teoksessa PINX.
Maalaustaide Suomessa. Arki- ja pyhäpuvussa, s. 214. Porvoo:
Weilin + Göös
Vahtola, Jouko, Suomen historia. Jääkaudesta Euroopan unioniin.
(2003), Helsinki: Suuri suomalainen kirjakerho Oy
Valkonen, Markku, (1992), Kuvien Suomi. Suomen taiteen vuosisadat,
Helsinki: Otava
Internet lähteet
Hermeneuttinen analyysi. Saatavilla:
https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelmapolku/a
ineiston-analyysimenetelmat/hermeneuttinen-analyysi
(Viitattu:
30.4.2015)
Historiatutkimus. Saatavilla:
https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelmapolku/t
utkimusstrategiat/historiatutkimus (Viitattu 30.4.2015)
Hermeneuttinen tutkimus. Saatavilla:
https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelmapolku/t
utkimusstrategiat/hermeneuttinen-tutkimus (Viitattu: 30.4.2015)
Georg Wilhelm Friedrich Hegel. Saatavilla:
http://filosofia.fi/node/2399 (Viitattu: 3.5.2014)
Lars Gabriel Von Haartman. Saatavilla:
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/455936?term=L
ars&term=von&term=Gabriel&term=Haartmans&term=larer&term=Haartman#
?page=1 (Viitattu: 30.4.2015)
Edvard Hjelt. Saatavilla:
http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/4582/ (Viitattu:
3.5.2015)
40
Ari Pöyhtärin väitöskirja. Saatavilla:
https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/44425 (viitattu:
28.4.2015)
Johan Jakob Nervander: Saatavilla:
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=13401
(Viitattu: 30.4.2015
Karl Herman Renlund. Saatavilla:
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/658355?term=H
erman&term=Renlund&term=Karl#?page=5 (Viitattu: 28.4.2015)
Maakuntamuseo. Saatavilla:
http://www.kokkola.fi/palvelut/kulttuuripalvelut/museot_ja_perinne
tyot/kh_renlundin_museo/maakuntamuseotyo/fi_FI/maakuntamuseotyo/
(Viitattu 1.5.2015)
Pedagogiotalo. Saatavilla:
http://www.kokkola.fi/palvelut/kulttuuripalvelut/museot_ja_perinne
tyot/kh_renlundin_museo/nayttelyt/historia/fi_FI/historia/
(Viitattu 3.5.2015)
KUVALÄHTEET
K.H.Renlundin museo – Keski-Pohjanmaan maakuntamuseo
41
LIITE
KOKOELMAAN KUULUVAT TAIDETEOKSET
Fredrik Ahlstedt: Maisema, 1889, öljy, 112 x 163 cm
Armas Brummer, Syysilta (Joutsan pappila), 1906, öljy, 53 x 77 cm
Elin Danielson-Gambogi, Meren rannalla/La Merenda, 1904, öljy, 102
x 157 cm
Albert Edelfelt, Pirtti, 1901
Albert Edelfelt, Punainen tupa, 1904, akvarelli, 51 x 68 cm
Magnus Enckell, Kultakausi, 1904, öljy, 107 x 226 cm
Harald Gallen, Ranskalainen maisema, 1905, öljy, 43 x 56 cm
Albert Gebhardt, Tyttö ja keinutuoli, n.1900-1908, öljy, 123 x 79
cm
Albert Gebhardt, K.H. Renlundin muotokuva, 1908, öljy, 176 x 120,5
cm
Pekka Halonen, Huurretta, 1895, öljy, 68 x 42 cm
Pekka Halonen, Ilveksen jäljillä, 1903, öljy, 142 x 92 cm
Pekka Halonen, Ukkospilviä, 1908, öljy, 93 x 53 cm
Werner von Hausen, Oliivipuita, öljy, 56 x 82 cm
Eero Järnefelt, Poika, 1906, öljy, 105 x 80 cm
Oscar Kleineh, Merimaisema, 1882, öljy, 36 x 55,5 cm
Oscar Kleineh, Saaristomaisema, 1880-luvun, öljy, 80,5 x 129 cm
Johan Knutson, Halkokarin taistelu, guassi, 46 x 65 cm
Arvid Liljelund, Lukeva nainen, 1869, öljy, 73 x 63 cm
Arvid Liljelund, Läskelän koski, 1898, öljy, 44,5 x 70 cm
42
Berndt Lindholm, Hämäläinen maisema, 1896, öljy, 148 x 197 cm
Amelie Lundahl, Tyttö metsässä/syysmietteitä, 1890-luvun, öljy, 42
x 51 cm
Frans Maexmontan, Merimaisema, 1890-luvun, öljy, 65,5 x 104 cm
Ville Mattila, Pyhtään kirkkokylä, 1906, öljy, 76 x 109,5 cm
Justus Montell, Pöllönpoikasia, 1903, öljy, 67,5 x 54 cm
Hjalmar Munsterhjelm, Järvimaisema, 1900-luvun alku, öljy, 67,5 x
54 cm
Evert Roos, Zahrtman maalaa, 1906-1909, guassi, 50,5 x 56,5 cm
Ingrid Ruin, Vanhoja kätköjä, 1906, öljy, 92 x 117 cm
C.S. Schmidt, Tanskalainen maisema, 1880-1908, öljy, 31,5 x 26 cm
Conrad Sovelius, Kokkolan vanha kirkko, 1870, akvarelli, 29,7 x
35,6 cm
Beda Stjernschantz, Lasinpuhaltajat, 1894, öljy, 174 x 179 cm
Beda Stjernschantz, Pastoraali, 1897, öljy, 126 x 106 cm
Dora Wahlroos, Ilta Paraisilla, 1898, öljy, 110 x 153 cm
Victor Westerholm, Voikkaankoski, 1899, öljy, 121 x 205 cm
Sigurd Wettenhovi-Aspa, Haavoittunut sotilas, öljy, 115,5 x 155 cm
Sigurd Wettenhovi-Aspa, Kuollut sotilas, öljy, 115,5 x 155 cm
Ferdinand von Wrigth, Metsoja kanervikossa, 1887, 75 x 102 cm
43